KAUPUNGINVALTUUSTON ASIAKIRJAT

KAUPUNGINHALLITUKSEN EHDOTUKSET

15 - 2007

PUHEENJOHTAJA

NIMENHUUTO, LAILLISUUS JA PÄÄTÖSVALTAISUUS

PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

KAUPUNGIN TAIDEMUSEON JOHTOKUNNAN JÄSENEN VALINTA

Khs 2007-772

Sebastian Sass (SDP) pyytää (14.8.2007) vapautusta kaupungin taidemuseon johtokunnan jäsenen luottamustoimesta ulkomaille muuton vuoksi.

Khs ilmoittaa, että Kvsto valitsi 19.1.2005 (asia 5) Sebastian Sassin jäseneksi kaupungin taidemuseon johtokuntaan toimikaudeksi 2005-2008. Kvston olisi valittava uusi jäsen toimikauden jäljellä olevaksi ajaksi.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee

1 myöntää Sebastian Sassille vapautuksen kaupungin taide-museon johtokunnan jäsenen luottamustoimesta sekä

2 valita opiskelija Lauri Holapan uudeksi jäseneksi kaupungin taidemuseon johtokuntaan vuoden 2008 lopussa päättyväksi toimikaudeksi.

Samalla kaupunginvaltuusto päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

Lisätiedot:
Help Raili, kanslianotaari, puhelin 310 36012

TERVEYSLAUTAKUNNAN JÄSENEN VALINTA

Khs 2007-1308

Sirpa Puhakka (Vas.) pyytää (29.8.2007) vapautusta terveyslautakunnan jäsenen luottamustoimesta työtehtävien muuttumisen vuoksi.

Khs ilmoittaa, että Kvsto valitsi 19.1.2005 (asia 5) Sirpa Puhakan jäse-neksi terveyslautakuntaan toimikaudeksi 2005-2008. Kvston olisi valittava uusi jäsen toimikauden jäljellä olevaksi ajaksi.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee

1 myöntää Sirpa Puhakalle vapautuksen terveyslautakunnan jäsenen luottamustoimesta sekä

2 valita valtiotieteen maisteri Kati Peltolan uudeksi jäseneksi terveyslautakuntaan vuoden 2008 lopussa päättyväksi toimikaudeksi.

Samalla kaupunginvaltuusto päättänee tarkastaa pöytäkirjan tämän asian osalta heti.

Lisätiedot:
Help Raili, kanslianotaari, puhelin 310 36012

UUDENMAAN VEROVIRASTON VEROTUKSEN OIKAISULAUTAKUNNAN JÄSENEN JA VARAJÄSENEN VALINTA

Khs 2007-1687

Uudenmaan verovirasto toteaa (28.6.2007), että uudelleen muodostettavat verotuksen oikaisulautakunnat aloittavat toimintansa 1.1.2008. Verotuksen oikaisulautakunnat ovat tulo- ja varallisuusverotukseen, perintöverotukseen ja kiinteistöverotukseen liittyviä oikaisuvaatimuksia käsitteleviä muutoksenhakuviranomaisia. Oikaisulautakunnissa on puheenjohtajien lisäksi neljällä jaollinen määrä jäseniä. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Verohallitus määrää veroviraston esityksestä jäsenten lukumäärän, jäsenet ja varajäsenet.

Jäsenistä neljäsosa on veroviraston, neljäsosa kuntien ja puolet eri veronmaksajaryhmiä edustavien järjestöjen ehdottamia henkilöitä, jotka ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa tehtävään. Edellä mainituilla kokoonpanomääräyksillä on pyritty saamaan oikaisulautakuntiin mahdollisimman monipuolinen näkemys ja asiantuntemus erityisesti eri veronmaksajaryhmiin kuuluvien verovelvollisten olosuhteista. Oikaisulautakunnassa tulee olla jäseninä ja varajäseninä veronmaksajien, veronsaajien ja verohallinnon ehdottamia henkilöitä ja hallituksen esityksen verohallintolain 4 §:ää koskevien perustelujen mukaan tarkoituksena on, että kuntien ehdottamat henkilöt edustavat veronsaajia.

Oikaisulautakunnan jäsenen tehtävä vaatii erityistä verotuksen asiantuntemusta. Ennen ehdotuksen tekemistä on syytä sopivalla tavalla varmistua siitä, että ehdotettavaa henkilöä voidaan pitää siten verotukseen perehtyneenä, että hänen voidaan katsoa omaavan erityistä verotuksen asiantuntemusta. Oikaisulautakunnan jäseniin sovelletaan hallintolain 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita.

Oikaisulautakunnan jäsenille ja varajäsenille maksetaan kokouspalkkiota kultakin kokouspäivältä Verohallituksen luottamushenkilöiden palkkiopäätöksen 3 §:n mukaisesti. Kokoukseen osallistuville maksetaan matkakustannusten korvausta valtion matkustussäännön mukaisesti.

Uudenmaan veroviraston oikaisulautakuntaan on Verohallitus 1.1.2008 lukien määrännyt 20 jäsentä.

Verotuksen oikaisulautakunta voi toimia jaostoihin jakaantuneena, jolloin jaostossa on neljä jäsentä, joista yksi on kuntien ehdottama. Helsingin kaupunkia pyydetään tekemään ehdotuksensa Uudenmaan veroviraston oikaisulautakunnan jäseneksi ja tämän henkilökohtaiseksi varajäseneksi. Suositeltavaa on, että kaksi tai useammat kunnat tekevät yhteisen ehdotuksen. Ehdotuksen mukaan tulee liittää tarpeellinen selvitys ehdotetun jäsenen ja varajäsenen perehtyneisyydestä verotukseen ja jäsenen ja varajäsenen kirjallinen suostumus tehtävään. Jäseniksi määrättävien oikaisulautakuntien jäsenten toimikausi päättyy 31.12.2012.

Helsingin kaupunkia pyydetään lähettämään ehdotuksensa sekä siihen liitetyt suostumukset ja selvitykset jäsenen ja varajäsenen perehtyneisyydestä verotukseen Uudenmaan verovirastolle 1.10.2007 mennessä. Samalla kuntaa pyydetään toimittamaan ao:lle maakunnan liitolle tieto ehdottamastaan jäsenestä sekä varajäsenestä selvityksineen heidän perehtyneisyydestään verotukseen. Maakunnan liitto antaa valtioneuvoston verohallinnosta antaman asetuksen 4 §:n mukaan oman lausuntonsa kuntien ehdottamista jäsenistä ja varajäsenistä verovirastolle 15.10.2007 mennessä.

Ehdotuksia tehtäessä on syytä ottaa huomioon kaksikielisen virka-alueen edellyttämä kielitaito.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee ehdottaa Uudenmaan verovirastolle, että verotuksen oikaisulautakuntaan valittaisiin toimikaudeksi 1.1.2008-31.12.2012 Hannele Luukkaisen jäseneksi ja Seija Lumpeen hänen henkilökohtaiseksi varajäsenekseen.

Lisätiedot:
Teppo Tiina, vs. hallintosihteeri, puhelin 310 36018

HOIVA-ALAN TUKIPALVELUJA TUOTTAVAN SOSIAALISEN YRITYKSEN PERUSTAMINEN

Khs 2006-1380

Tausta Khs toteaa, että Helsingin kaupunki on mukana Stakesin koordinoimassa Hoiva-alan avustavat tehtävät työpaikoiksi -hankkeessa, joka on osa Euroopan Unionin EQUAL-hankeohjelmaa. Hankkeessa ovat mukana Suomesta Helsingin lisäksi myös Espoo, Turku ja Oulu. Hankkeen tavoitteena on perustaa kuntiin hoiva-alan sosiaalisia yrityksiä, jotka toimivat hyvinvointi- ja hoitoalalla edistäen heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymistä.

Kaupunginjohtaja kehotti 4.5.2005 talous- ja suunnittelukeskusta ja henkilöstökeskusta selvittämään yhteistyössä kaupungin eri hallintokuntien kanssa kaupungin yksiköitä palvelevan sosiaalisen yrityksen perustamismahdollisuuksia. Selvityksessä kartoitettiin sekä kaupungin sisäisiä tukipalveluja tuottavan että hoiva-alan palveluja tarjoavan sosiaalisen yrityksen perustamisen mahdollisuuksia.

Selvityksen pohjalta kaupunginjohtaja päätti kehottaa talous- ja suunnittelukeskuksen elinkeinopalvelua valmistelemaan avustavia hoiva-alan palveluja tuottavan sosiaalisen yrityksen perustamista. Elinkeinopalvelun työryhmä on täsmentänyt liiketoimintasuunnitelmaa, tehnyt kannattavuuslaskelmat sekä selvittänyt mahdollista omistajapohjaa ja pääoman tarvetta.

Tehdyn valmistelun pohjalta olisi tarkoituksenmukaista perustaa tässä vaiheessa hoiva-alan tukipalveluita tarjoava sosiaalinen yritys, joka toimii hankintalainsäädännön tarkoittamana kaupungin hankintayksiköiden osakeyhtiömuotoisena sidosyksikkönä (ns. in house -yhtiö) ja jonka palveluita ei kilpailuteta. Kaupungin tulisi sitoutua pitkäjänteisesti yhtiön
sisäänajamiseen, jotta yhtiön toiminta saadaan vakiinnutettua.

Sosiaalinen yritys poikkeaa muusta yritystoiminnasta vain siinä, että sen työvoimasta 30 % pitää olla vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Kriteerit täyttävä yritys voi hakeutua työministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Rekisteriin merkityt sosiaaliset yritykset voivat hakea työvoimahallinnon palkka- ja projektitukea vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille työntekijöilleen. Lakiin sosiaalisista yrityksistä on tullut toukokuun 2007 alussa muutoksia, joista olennaisin on palkkatuen enimmäismäärän nosto.

Perustettavan sosiaalisen yrityksen ja sen liiketoimintakonseptin vaikutus vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllisyystilanteeseen on kaupungin kannalta merkittävää. Kuntien velvoitteet ovat vuoden 2006 alusta laajentuneet työmarkkinatuen muututtua vastikkeelliseksi ja Helsingin kaupunki joutuu järjestämään vaikeasti työllistyville henkilöille mm. tukityöllistämistä ja kuntouttavaa toimintaa.

Sosiaalisen yrityksen edellytykset toimia normaalein liiketaloudellisin perustein ovat vaikeampia kuin tavallisilla yrityksillä, mutta tuottavuusvajetta kompensoimaan yritys saa mm. palkkatukea ja lähinnä vammaisten työskentelyolosuhteiden erityisjärjestelyihin liittyen tietyissä tilanteissa projektitukea. Palkkaukseen saatavat tuet poikkeavat sosiaalisella yrityksellä muista yrityksistä lähinnä vain ajallisesti.

Perustettava sosiaalinen yritys voi toimia sosiaalisena yrityksenä ja silti liiketaloudellisesti terveesti, kun kaupunki omistajana sitoutuu toimintaan pitkäjänteisesti, yhtiön alkuvaiheen rahoitus varmistetaan, alkuvaiheen palvelusopimukset kaupungin omien palvelutalojen kanssa saadaan sovituksi, sopivaa henkilöstöä saadaan ja sen kuntoutus ja koulutus onnistuu, palvelun laatu ja luotettavuus saadaan varmistettua ja yrityksen imago pysyy moitteettomana ja on positiivinen.

Perustettava sosiaalinen yritys tuottaisi ensi vaiheessa hoiva- ja hyvinvointialan avustaviin tehtäviin perustuvia tukipalveluja, joissa ei tarvita varsinaista hoitoalan koulutusta ja joiden teettäminen hoitohenkilöstön työpanoksella ei ole taloudellisesti järkevää. Näitä palveluja tuotettaisiin kaupungin omille palvelutaloille. Toiminnan vakiinnuttua palveluja voitaisiin tarjota kaupungin muille yksiköille, yksityisille palvelutaloille sekä myöhemmin myös muille yksityisasiakkaille. Tällöin on huomioitava jatkossa in house -toimintamallin asettamat rajoitteet mm. kilpailutuksen suhteen ja ratkaistava myös mahdollinen omistuspohjan laajentaminen.

./. Yhtiön tuottamat palvelut olisivat ensi vaiheessa palvelutaloille tuotettavat siivous- ja suursiivouspalvelut, avustavat asukas-/vanhuspalvelut palveluyksiköissä, ylläpitoon liittyvät avustavat palvelut sekä kiinteistön ja ympäristön huolto. Myöhemmin palveluita voisi laajentaa kodin ydinpalveluihin ja lastenvahtipalveluihin yksityisasiakkaille. Palvelujen tarkempi kuvaus on erillisenä liitteenä olevassa liiketoimintasuunnitelmassa (liite 1).

Henkilöstö ja talous Yritys työllistäisi ensimmäisen toimintavuotensa aikana n. 7-12 vajaakuntoista ja pitkäaikaistyötöntä henkilöä, mahdollisesti myös maahanmuuttajia. Aloitusvaiheessa työntekijämäärä olisi n. 20-25. Toiminnan vakiinnuttua yritys voisi laajentaa palvelutarjontaa yksityisiin palvelutaloihin ja laajemminkin yksityisasiakkaille. Optimikoko olisi tässä vaiheessa n. 50 työntekijää. Kasvuvaiheen jälkeen toiminta tulisi saada koko pääkaupunkiseudun kattavaksi ja omistuspohjan laajentaminen olisi välttämätöntä.

Perustettavalle sosiaaliselle yritykselle on syytä tavoitella korkeaa omavaraisuusastetta ja siltä pohjalta pääoman tarpeeksi on arvioitu n. 300 000 euroa, josta n. 20 000 euroa sitoutuu yrityksen perustamiseen ja alkuinvestointeihin ja loppu aloitusvaiheen käyttöpääoman n. 6 kuukauden tarpeeseen. Kun toiminta lähtee käyntiin ja vakiintuu, käyttöpääoman tarve alenee 1-2 kuukauden kuluja vastaavaksi.

Osan tarvittavasta pääomasta tulisi olla normaalia yhtiön sidottua osakepääomaa ja osan oman pääoman ehtoista lainaa yhtiölle. Tarvittaessa jälkimmäinen voidaan maksaa takaisin kaupungille, mutta toiminnan merkittävästi laajetessa siitä muodostuisi yhtiön pääomarakennetta vahvistava erä.

Ensimmäisen toimintavuoden operatiivinen kokonaistulos palkkatukien kanssa tulee olemaan tappiollinen n. 140 000 euroa, koska yhtiön toiminnan tehokkuus ja myyntivolyymi eivät ole vielä normaalitasolla. Toisen toimintavuoden operatiivinen tulos jää myös tappiolliseksi, mutta tulos palkkatukien kanssa nousee jo positiiviseksi.

Sosiaalivirasto on ilmoittanut kantanaan, että se on valmis sitoutumaan yhtiön tavoitteiden edistämiseen ostamalla kaupungin omistamille palvelutaloille yhtiön tuottamia palveluja tarvittavassa määrin ja pitää yhtiön perustamista sosiaaliviraston ja kaupungin tavoitteiden kannalta tärkeänä.

Jatkotoimenpiteet Tarkoituksena on, että kaupunki perustaa ensi vaiheessa osakeyhtiön tarjoamaan ns. in house -yhtiönä kaupungin palvelutaloille hoiva-alan tukipalveluita ja että kaupunki sitoutuisi pitkäjänteisesti sen kehittämiseen, jotta sosiaalisen yrityksen toimivuudesta, kilpailukyvystä ja palvelukyvystä saataisiin riittävästi kokemuksia. Sen jälkeen voitaisiin myöhemmin päättää liiketoimintasuunnitelmassa esiin tuoduista vaihtoehtoisista jatkotoimista: yhtiön omistuspohjan laajentamisesta, yhteistyökumppaneiden hakemisesta, alueellisesta pohjasta ja toimintojen laajentamisesta.

Yhtiön perustamiseen, toiminnan organisoimiseen ja käytännön järjestelyihin on varattava n. 3-4 kuukautta ja yritys voisi olla toiminnassa noin puolen vuoden kuluttua päätöksenteosta. Aikaisintaan yritys voisi siis olla toiminnassa ja tarjota palveluitaan vuoden 2007 lopulla.

Yhtiöjärjestysluonnoksen mukaan yhtiön hallitus koostuisi 3-5 henkilöstä. Hallitus valitsee yhtiölle toimitusjohtajan.

Sosiaalisen yrityksen perustamista on valmisteltu yhteistyössä hallintokeskuksen oikeuspalvelujen kanssa.

Lisäksi Khs ilmoittaa, että mikäli Kvsto hyväksyy sille nyt tehdyn esityksen, Khs tulee

- hyväksymään yhtiön perustamiskirjan ja liitteen 2 mukaisen yhtiöjärjestyksen,

- merkitsemään kokonaan perustettavan yhtiön 150 000 euron osakepääoman maksettavaksi vuoden 2007 talousarvion kohdalta 8 22 19, Arvopaperit, muut kohteet,

- myöntämään yhtiölle sen toiminnan rahoittamista varten 150 000 euron pääomalainan käyttäen vuoden 2007 talousarvion kohdalla 9 01 02, Muu antolainaus, olevaa määrärahaa,

- nimeämään ehdokkaat perustettavan yhtiön hallitukseen ja tilintarkastajiksi sekä

- kehottamaan hallintokeskuksen oikeuspalveluita hoitamaan yhtiön perustamiseen liittyvät toimenpiteet, allekirjoittamaan tarvittavat perustamis- ja muut asiakirjat oikeuttaen samalla oikeuspalvelut tekemään em. asiakirjoihin tarvittaessa vähäisiä muutoksia.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä hoivapalveluja tarjoavan sosiaalisen yrityksen perustamisen niin, että yhtiömuotoinen toiminta voi alkaa syksyllä 2007.

Lisätiedot:
Tuominen Nyrki, elinkeinopäällikkö, puhelin 310 36255

LÄNSISATAMAN TOIMITILATONTIN 20025/7 VUOKRAUSPERUSTEET

Khs 2007-1781

20. kaupunginosan (Länsisatama) korttelin nro 20025 tontti nro 7;
Länsisatamankatu, Saukonpaadenranta, Messipojankuja

Kiinteistölautakunta toteaa (7.8.2007) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Lautakunta esittää vuokrausperusteiden määräämistä yksityisen lääketieteellisen hoidon ja tutkimuksen keskuksen suunnittelua varten Saukonpaadelta varatulle toimitilatontille 20025/7. Toimitilatontin vuokra perustuu n. 665 euron kerrosneliömetrihintaan. Vuokrasopimukseen sisältyy osto-optio. Vuokralaisella on oikeus ostaa tontti kolmen vuoden kuluessa vuokrakauden alkamisesta lukien vuokran perusteena olevan ja indeksiin sidotun yksikköhinnan perusteella. Osto-optio astuisi voimaan sen jälkeen, kun tontti on rakennettu ja käyttöönotettu. Osto-option mukainen tontin kauppahinta olisi n. 6,5 milj. euroa tämän päivän hintatasossa.

Tontin rakennusoikeus on 9 700 k-m² ja keskuksen pääkäyttäjiksi tulisivat Docrates Oy ja Varian Medical Systems Finland Oy, joiden toimi-alana on syöpäsairauksien hoito sekä siihen liittyvä tutkimus- ja tuote-kehitystoiminta. Kiinteistön omistajaksi tulisi Nordea Henkivakuutus Suomi Oy. Keskus tulisi tarjoamaan työpaikan yhteensä n. 300 henkilölle.

Hanke aloittaisi Saukonpaaden alueen rakentamisen. Rakennustyöt tontilla on tarkoitus aloittaa kuluvan vuoden syksyllä niin, että ne valmistuisivat vuoden 2008 lopulla.

Hakemus Docrates Oy, Varian Medical Systems Finland Oy, Nordea Henkivakuutus Suomi Oy ja Insinööritoimisto Helsingin Projektisuunnittelu Oy pyytävät (30.7.2007), että kaupunki vahvistaisi yhtiöille varatun Saukonpaaden toimitilatontin 20025/7 luovutusehdot.

Asemakaavatilanne Hakemuksen kohteena oleva tontti 20025/7 sijaitsee Ruoholahden Saukonpaaden alueella. Kvsto on 13.10.2004 hyväksynyt alueelle asemakaavan muutoksen nro 11030 ja asemakaava on tullut lainvoimaiseksi 26.11.2004.

Voimassa olevan asemakaavan mukaan tontti 20025/7 kuuluu toimitila-rakennusten korttelialueeseen. Tontin rakennusoikeus on 9 700 k-m² ja pinta-ala 4 106 m².

Asemakaavan mukaan kaava-alueelle ei saa rakentaa rakennuksia niin kauan kuin Länsisataman toiminta ja siihen liittyvä vaarallisten aineiden kuljetus jatkuvat. Kielto on voimassa kolme vuotta kaavan hyväksymispäivästä lukien. Kaupunki saa erityisestä syystä pidentää tätä kieltoa enintään kolme vuotta kerrallaan.

Alueella sijaitsee tällä hetkellä kansainvälisen koulun käytössä olleet parakit, jotka tilakeskuksella on tarkoitus siirtää syksyn kuluessa muualle.

Nykyinen varaus Khs päätti 4.6.2007 Länsisataman suunnitellun tontin 20025/7 Docrates Oy:lle, Varian Medical Systems Finland Oy:lle, Nordea Henkivakuutus Suomi Oy:lle ja Insinööritoimisto Helsingin Projektisuunnittelu Oy:lle yksityisen lääketieteellisen hoidon ja tutkimuksen keskuksen suunnittelua varten 30.6.2008 saakka seuraavin ehdoin:

1 Tontille tulevan rakennuksen suunnittelu on tehtävä yhteis-työssä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja alueen toteutusprojektin kanssa.

2 Varauksensaajalla on oikeus saada tontti 20024/2 käyttöön asiakas- ja henkilökuntapysäköintiä varten normaalein pysäköintialueen vuokraehdoin siihen saakka, kunnes varauksensaajalla on mahdollista saada n. 40 pysyvää pysäköintioikeutta vuorottaiskäyttöperiaatteella päiväkäyttöön arkipäivisin Jätkäsaareen rakennettavasta kallioluolasta taikka muualle lähelle rakennettavasta pysäköintilaitoksesta vastaavilla ehdoilla, kuin niitä luovutetaan muillekin tonteille, joilla on oikeus sijoittaa autopaikkoja mainittuihin laitoksiin. Mikäli varauksensaaja ei käytä mainittua oikeutta siihen mennessä, kun mainittu pysäköintilaitos on valmis ja käyttöönotettavissa, niin varauksensaajan oikeus tontin 20024/2 vuokraamiseen pysäköintikäyttöön raukeaa.

3 Rakentamisen suunnittelussa, rakentamisessa ja rakennuksen toiminnan aikana on otettava huomioon lähiympäristön rakentamisen aiheuttamat sekä pysyvät liikenteen aiheuttamat tärinävaikutukset.

4 Kaupunki ei vastaa siitä vahingosta, joka varauksensaajalle saattaa aiheutua siinä tapauksessa, ettei Kvston päätöksen nojalla tehtävää tonttia koskevaa luovutussopimusta saada aikaan.

Hankkeen nykytilanne Tontille 20025/7 tulevan lääketieteellisen hoidon ja tutkimuksen keskuksen talosuunnittelu on edennyt siihen vaiheeseen, että hankeen rakennuslupahakemus on tarkoitus jättää elokuun aikana. Hankkeen toteuttamiseen liittyvä poikkeamislupahakemus on vireillä.

Tontin rakentaminen käynnistynee syksyllä 2007 maanrakennustöillä ja uusi toimitalo valmistunee silloin vuoden 2008 lopulla.

Koska kiinteistö tulee ammattimaisen kiinteistösijoittajan omistukseen, varauksensaajat pitävät tärkeänä, että tontti myydään taikka vuokrataan osto-optiolla.

Kvston 27.8.1997 hyväksymien kiinteistöjen myyntiperiaatteiden mukaan kaupungin omistamia kiinteistöjä myydään silloin, kun se on kaupungille edullista ja tarkoituksenmukaista mm. elinkeinopolitiikan edistämiseksi. Näiden periaatteiden mukaan tontin hinnoittelun tulee perustua käypään arvoon ja tontin hinta voidaan määritellä neuvottelumenettelyllä, kun se on elinkeinopoliittisesti perusteltua.

Osto-option sisällyttämistä vuokrasopimukseen voidaan perustella elin-keinopoliittisista syistä. Elinkeinopoliittisen ohjelman mukaan kaupunki edistää terveydenhoitoalan keskittymän kehittämistä ja alan yritysten sijoittumista Meilahteen ja sen läheisyyteen.

Tontti 20025/7 tulisi vuokrata n. 60 vuoden pituisella sopimuksella. Vuokrausperusteena tulisi käyttää yksikköhintaa 40 euroa/k-m² vuoden 1951 hintatasossa (ind.100). Tämän päivän hintatasossa se vastaa yksikköhintaa 665 euroa/k-m² (ind. 1 663). Vuokralaisella olisi oikeus ostaa toimitilatontti kolmen vuoden kuluessa vuokrakauden alkamisesta lukien vuokran perusteena olevan ja indeksiin sidotun yksikköhinnan perusteella. Osto-optio tulisi voimaan sen jälkeen, kun vuokra-alue on rakennettu ja käyttöönotettu. Vuokrausperusteet vastaavat Ruoholahti-Salmisaari-alueen tontinvuokratasoa.

Väliaikaiseksi pysäköintialueeksi vuokrattavan tontin 20024/2 vuokran kiinteistölautakunta tulee määrittelemään myöhemmin.

Khs toteaa, että päätösesitys on kiinteistölautakunnan esityksen mukainen.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan vuokraamaan lautakunnan määräämälle 20. kaupunginosan korttelin nro 20025 tontin nro 7 toimitaloa varten lautakunnan määräämästä ajankohdasta alkaen 31.12.2070 saakka seuraavin ehdoin:

1 Tontin vuosivuokra määrätään pitäen perusteena virallisen elinkustannusindeksin "lokakuu 1951 = 100" pistelukua 100 vastaavaa 40 euron suuruista kerrosneliömetrihintaa.

2 Vuokralaisella on oikeus ostaa vuokra-alue kaupungilta sen jälkeen, kun se on rakennettu ja käyttöönotettavaksi hyväksytty. Tontin hinta perustuu elinkustannusindeksin pistelukua 100 vastaavaan yksikköhintaan 40 euroa/k-m². Kauppahinta määräytyy kaupantekohetkellä viimeksi julkaistun indeksipisteluvun mukaan korjatun yksikköhinnan mukaan.

Mikäli osto-optiota ei ole käytetty kolmen vuoden kuluessa vuokrakauden alkamisesta lukien, raukeaa osto-optio.

3 Muutoin noudatetaan liike- ja toimistotonttien vuokrasopimuslomakkeen ehtoja ja kiinteistölautakunnan mahdollisesti päättämiä lisäehtoja.

Samalla kaupunginvaltuusto päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään osto-option mukaisen kiinteistökaupan ja hyväksymään kaupan lisäehdot.

Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LAUTTASAAREN TONTIN 31120/3 JA PUISTOALUEEN ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11622)

Khs 2007-211

31. kaupunginosan (Lauttasaari) korttelin nro 31120 tontin nro 3 ja puistoalueen asemakaavan muutosehdotus.

Särkiniementie 7

Tiivistelmä Asemakaavan muutosehdotuksessa tontti on merkitty asuinkerrostalojen korttelialueeksi (AK), jolle saadaan rakentaa kuusi-, osittain seitsemänkerroksisia asuinrakennuksia. Nykyinen pienteollisuusrakennus puretaan. Rakennusoikeus on 7 060 k-m² ja tonttitehokkuus on e = 1.7, mikä on 1 246 k-m² pienempi voimassa olevaan asemakaavaan verrattuna. Asukkaita tulee 150. Rakennusten pääasiallisena julkisivumateriaalina tulee käyttää paikalla muurattua tiiltä, vaaleaa rappausta ja puuta. Autopaikat sijoitetaan kahteen pysäköintikellariin tontilla. Tontin ja Särkiniementien väliselle puistokaistalle on merkitty pysäköinnin ja pelastustien ajoyhteys.

Kiinteistö Oy Särkiniementie 7 pyytää (16.12.2004) otsikossa mainitun omistamansa tontin asemakaavan muuttamista siten, että tontti muutetaan asuntotontiksi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (30.11.2006) mm. seuraavaa:

Yleiskaava 2002:ssa kaava-alue kuuluu kerrostalovaltaiseen alueeseen (asuminen/toimitila), jota kehitetään asumisen, kaupan, julkisten palvelujen ja virkistyksen sekä ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomaan toimitilakäyttöön ja alueelle tarpeellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön.

Tontti on 7.11.1985 vahvistetussa asemakaavassa nro 8880 ympäristöhäiriötä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialuetta (TY), jolla kerrosalasta 35 % saa olla toimistoja ja 10 % tutkimus-, opetus- ja näyttelytiloja. Tontin rakennusoikeus on 8 306 k-m². Särkiniementien ja tontin välinen puisto on Kvston 30.11.1994 hyväksymässä asemakaavassa nro 10217 puistoaluetta.

Lautakunta hyväksyi 8.2.2001 Vattuniemen teollisuustonttien maankäytön periaatteet, joiden mukaan kyseinen tontti kuuluu ns. C-vyöhykkeeseen, jolla teollisuustontteja saadaan hakemuksesta muuttaa asumiskäyttöön.

Kaupunginmuseo esitti 20.8.1999 eräitä Vattuniemen kohteita suojeltavaksi ja että alueen 1960- ja 1970-luvun rakennuskantaa tulisi myös pyrkiä säilyttämään ja ottaa purkamisen sijasta suunnittelun lähtökohdaksi vanhan rakennuksen hyödyntäminen. Kaava-alueella ei ole kaupunginmuseon suojeltavaksi esittämiä rakennuksia.

Tontti on yksityisessä ja puistoalue kaupungin omistuksessa.

Tontti sijoittuu toiminnoiltaan monipuolisen Vattuniemen työpaikka- ja asuntoalueen eteläosaan, Särkiniemen puiston lähituntumaan. Palvelut keskittyvät Heikkilänaukion alueelle. Tontilla on vuonna 1965 rakennettu pienteollisuusrakennus, jossa toimii useita yrityksiä. Rakennuksen kerrosala on 11 700 m². Kadunvarren puistokaista on istutettu.

Pilaantuneen maaperän ohjearvon ylityksiä ei ole havaittu maaperästä tehdyssä haitta-ainetutkimuksessa.

Tavoitteet Tavoitteena on tehdä mahdolliseksi kahden asuinkerrostalon rakentaminen tontille nykyisen toimistokäytössä olevan rakennuksen tilalle. Tontti sijaitsee rauhallisella alueella rantapuiston läheisyydessä ja soveltuu sijaintinsa puolesta erinomaisesti asumiseen.

Tavoitteena on myös määritellä uudisrakentamiselle sellainen muoto ja sijainti, joka rikastaa ympäristöä ja joka liittää sen luontevasti Särkiniementien katukuvaan.

Tontista on muodostettu tontille laaditun viitesuunnitelman mukaisesti asuinkerrostalojen korttelialue (AK). Kuusi, osittain seitsemän kerrosta korkeiden asuinrakennusten väliin muodostuu osittain maanvarainen piha. Asumiselle on palveluiden, puistoalueiden ja liikenneyhteyksien puolesta hyvät edellytykset.

Rakennusoikeus on 7 060 k-m² (e = 1.7). Rakennusoikeus on 1 246 k-m² pienempi tontin nykyiseen asemakaavaan verrattuna. Rakennusten pääasiallisena julkisivumateriaalina tulee käyttää paikalla muurattua tiiltä, vaaleaa rappausta ja puuta. Autopaikat sijoitetaan kahteen pysäköintikellariin tontilla. Asukkaita alueelle tulee n. 150.

Autopaikkoja tulee rakentaa vähintään yksi autopaikka 95 asuinkerrosneliötä kohden eli n. 74 autopaikkaa. Kaikki autopaikat tulee sijoittaa tontille maanalaisiin tiloihin enintään kahteen pysäköintikellariin.

Puistoalueelle on osoitettu ajoyhteys tontin pysäköintitiloihin ja pelastustien tarvitsema ajoyhteys.

Maaperän pilaantumista tulee edelleen selvittää rakennuksen purkamisen aikana, ennen rakennusluvan myöntämistä, ja pilaantunut maaperä puhdistettava ennen rakentamiseen ryhtymistä.

Muutosehdotuksen mukaiset asunnot täydentävät Vattuniemen asuntoaluetta, yhtenäistävät kaupunkikuvaa ja lisäävät Lauttasaaren asuntotarjontaa ranta-alueen, palvelujen ja puistojen tuntumassa. Uudisrakennukset muuttavat ympäristön asuinrakennuksista aukeavia näkymiä.

Naapurikiinteistöille ja alueella toimiville yhdistyksille ja asiantuntijaviranomaisille lähetettiin 13.9.2005 päivätty kirje, joka koski asemakaavan muutoksen vireilletuloa ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa sekä kaavaluonnoksen nähtävilläoloa. Asemakaavan muutosaineisto ja kaavaluonnos on ollut nähtävänä 23.9.-7.10.2005 kaupunkisuunnitteluvirastossa, Lauttasaaren kirjastossa ja viraston nettisivuilla. Luonnoksessa tontille esitettiin kahta kuusi-seitsemänkerroksista asuinrakennusta, joiden välille muodostuvan pihan läpi aukeaa näkymä länteen.

Asemakaavan muutosta laadittaessa on neuvoteltu rakennusvalvontaviraston kanssa.

Asemakaavaluonnoksesta on kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastolle saapunut kaupunginmuseon lausunto ja yhdeksän mielipidekirjettä. Lisäksi suullisia mielipiteitä on esitetty puhelimitse.

Kaupunginmuseo toteaa (18.10.2005) antaneensa Vattuniemen teollisuustonttien suojeluarvoista lausunnon 20.8.1999, jolloin museo ei esittänyt kyseisen kiinteistön asemakaavallista suojelua. Museo totesi kuitenkin, että alueen 1960- ja 1970-luvun rakennuskantaa tulisi pyrkiä säilyttämään. Vattuniemen alue tulisi inventoida mitä pikimmin kaavoituksen pohjaksi, jotta voidaan arvioida, mitkä rakennukset tai rakennuskokonaisuudet alueella tulee säilyttää, jotta ei kokonaan menetetä alueen ajallista kerroksisuutta ja tuhota sen kulttuurihistoriallisia arvoja.

As. Oy Särkiniementie 12 esittää (6.10.2005), että suunniteltua rakennusta kevennetään poistamalla seitsemäs kerros eli pysytellään naapurirakennusten korkeudessa. Suunnitellun rakennuksen katto on tasolla +31,7, kun Särkiniementie 9:n räystäs on tasolla +25,4 ja Särkiniementie 5:n räystäs tasolla +26,3. Ennen teollisuusrakennuksen purkamista tulee järjestää rakennusten ja puiden katselmus, jotta rakennustyön mahdolliset vahingot voidaan selvittää. Rakennusvaiheen liikenneturvallisuus ja työntekijöiden autopaikat tulee suunnitella etukäteen. Asuintalo teollisuustalon paikalle on hyvä asia, mutta nyt esitettyä matalampana.

Katja Jyrkinen, Timo Hellgren ja Kyllikki Jyrkinen (13.10.2005) vastustavat Särkiniementien muita rakennuksia korkeampaa seitsenkerroksista rakennusta. Tontin kulmasta toiseen diagonaalisesti sijoitettu rakennus poikkeaa naapurien suorakulmaisesti sijoitetuista rakennuksista ja rakennus varjostaisi Itälahdenkatu 10a:n pihaa ja Itälahdenkatu 10:n parvekkeita. Lauttasaarelle tyypillisestä avarasta vehreästä talojen välisestä piha-alueesta tulisi Töölön tai Kallion tapainen kivinen umpio. Muodostuva piha on lapsiperheille pieni. Helsinki ei kaipaa uusia yksiöitä tai kaksioita vaan suurempia perheasuntoja, mikäli halutaan estää veronmaksajien muuttaminen naapurikuntiin. Uutta rakennusta ei vastusteta, jos se on korkeintaan kuusikerroksinen, ei tulisi nykyisiä rakennuksia lähemmäksi naapureitaan ja tontti suunnitellaan järkevämmin korttelin hengen mukaisesti kirjeen liitepiirustuksen esittämällä tavalla.

As. Oy Itälahdenkatu 10 vastustaa (14.10.2005) suunniteltua korkeaa rakennusta, joka huonontaa nykyisten asuntojen näkymiä ja valoisuutta. Lauttasaarta ei täyteen rakentamisella saa pilata betonilähiöksi, vaan tulee ottaa huomioon vanhojen asunto-osakeyhtiöiden viihtyvyys ja arvon säilyminen. Matalampi rakennus naapuritontin 31120/13 tapaan on Lauttasaaren henkeä ja viihtyvyyttä ajatellen selvästi parempi ratkaisu.

As. Oy Lauttasaaren Opaali (Itälahdenkatu 10a) vastustaa (14.10.2005) asemakaavan muutosta, jossa nykyisen rakennuksen katon +22,10 korkeusaseman korvaa +31,7 tasolle nouseva rakennus. Se ylittäisi reilusti Särkiniementien muiden rakennusten korkeuden, +25,4, ja rajoittaisi merkittävästi Itälahdenkatu 10a:n asuntojen näkyvyyttä ja valoisuutta ja varjostaisi pihaa. Tasapuolisuuden nimissä Särkiniementie 7:n kohdalla tulisi noudattaa korttelin kaavoituksessa aiemmin edellytettyjä periaatteita, joiden mukaan esimerkiksi Itälahdenkatu 10a:n kaavoituksessa ei saatu poiketa kadun muun rakennuskannan korkeudesta. Asukkailla oli asuntoa ostaessaan täysi syy uskoa, että myös naapuritonteilla noudatetaan samaa periaatetta. Myös maisemallisesti näin korkean rakennuksen sijoittaminen rantaan ei ole hyvä ratkaisu. Tähän asti on noudatettu periaatetta, että meren rannassa on matalampi rakennuskanta ja korkeudet nousevat portaittain saaren sisäosiin. Kaavoituksessa räystäskorkeus tulee rajoittaa +25,4:ään ja uudisrakennus tulee sijoittaa tontin pohjoislaitaan linjaan Itälahdenkatu 10:n kanssa. Tontin eteläreunan rakennuksen korkeudeksi tulee määrätä neljä kerrosta samalla tavalla kuin maiseman avaruuden takia tehtiin As. Oy Lauttasaaren Opaalin tonttia kaavoitettaessa.

As. Oy Itälahdenkatu 8 vastustaa (14.10.2005) kaavamuutosta esitetyssä muodossa. Ehdotettu seitsenkerroksinen rakennus on 6,3 m Särkiniementien nykyisiä rakennuksia korkeampi ja merkitsee huomattavaa muutosta periaatteesta, jonka mukaan rakentaminen madaltuu rantaa kohti. Lisäksi nykyisen verkkoaidalla erotetun teollisuusrakennuksen muutos asuintaloksi, jonka aitaamista ei sallita, johtaa haitalliseen läpikulkuun joukkoliikenteen pysäkeille naapuritontin läpi.

As. Oy Nahkahousuntie 6 yhtyy (17.10.2005) As. Oy Lauttasaaren Opaalin ja As. Oy Itälahdenkatu 10:n kannanottoihin. Alueen viihtyisyyden takaamiseksi kaavoituksessa tulee noudattaa Itälahdenkatu 10a:n tonttia kaavoitettaessa noudatettuja periaatteita. Rakennusten tulee olla korkeudeltaan ja massoittelultaan sopusoinnussa naapurirakennusten kanssa. Seinälinjojen ja korkeuden tulee ottaa huomioon Itälahdenkatu 10:n ja 10a:n tonteilla olevat rakennukset, eikä maksimoida yhden tontin rakennusoikeutta.

Seppo Mäkinen katsoo (17.10.2005), ettei suunniteltu rakennus saa nousta saman kadun naapureitaan korkeammaksi. Ympäristön tulee säilyä vihreänä rakentamisen jälkeenkin. Autopaikkoja voidaan sopia kaavaan liittyvässä maankäyttösopimuksessa tehtäväksi vähimmäisvaatimusta enemmän ja toivoa, että ne olisivat kohtuuhintaisia, jotta käyttöaste olisi korkea ja asukkaiden jo nyt vaikea pysäköintitilanne helpottuisi. Sosiaali- ja terveysviraston kanssa on arvioitava Lauttasaaren runsaan lisärakentamisen seurauksena tarvittavien päivähoito- ja terveyskeskuspalvelujen riittävyys.

Lauttasaari-Seura ry toteaa (17.10.2005), että tontin muutos asuintarkoitukseen on myönteinen asia, mikäli alueen asumisviihtyisyys paranee eikä rakentaminen heikennä viereisten tonttien asemaa. Vattuniemen rakentamisessa ei ole riittävästi otettu huomioon lähiympäristön, kevyen liikenteen ja pysäköinnin suunnittelua. Tämän kaavanmuutoksen yhteydessä tulisi ottaa kantaa kevyen liikenteen väylän puuttumiseen Särkiniementien ja Itälahdenkadun välillä. Esitetyllä tehokkuudella tulee kiinnittää huomiota Särkiniementien varteen sijoittuvien tilojen suhteeseen katutilaan. Pihojen tulee olla vehreitä ja viereisten tonttien korkeusasemien mukaisia, eikä pihoja saa rajata muureilla. Pysäköintitilat tulee suunnitella kokonaan maanalaisina, ettei pihan ja kadun välille synny korkeuseroja.

Helka Pirisen (18.10.2005) mielestä tontille ei saa rakentaa uutta kerrostaloa. Jos se tehdään, sen tulee olla nykyisen rakennuksen korkuinen ja se tulee sijoittaa tontin sivulle, Särkiniementie 9:n kerrostalon suuntaiseksi. Iso rakennus tekee (Itälahdenkatu 10a:sta) pimeän ja ahtaan tuntuisen. Vaihtoehtoisesti talon keskelle tulee tehdä tarpeeksi iso lasinen valoaukko.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (30.11.2006), että kaavaluonnoksesta saadut mielipiteet on otettu asemakaavan muutosehdotusta valmisteltaessa huomioon siten, että suunniteltua rakennusta Itälahdenkadun naapurien puolella on madallettu seitsemästä kuuteen kerrokseen, kattokorkeuteen +28,6, ja rakennuksen keskiosaa kattokorkeuteen +30,5. Rakennusaloja on siirretty lähemmäksi Särkiniementie 9:n tonttia, mikä avartaa naapurikiinteistöjen näkymiä kaavaluonnokseen verrattuna. Rakennukset madaltuvat meren puolella tonttia Särkiniementien naapurirakennusten korkuisiksi. Asemakaavan muutosehdotuksen rakennusten porrastettu sijoittelu avaa asunnoille näkymiä.

Kaksikerroksinen pysäköintiratkaisu jättää osan pihaa maanvaraiseksi. Piha on määrätty istutettavaksi ja pihaa ei saa rajata muureilla. Pysäköintitilat on osoitettu pihan alaisiin tiloihin. Autopaikkoja saadaan tehdä muutosehdotuksessa määrättyä vähimmäismäärää enemmänkin. Kulkuraitin järjestäminen Särkiniementien ja Itälahdenkadun välille, valmiiksi rakennetulle alueelle, ei ole jälkikäteen mahdollista ilman tontinomistajien suostumusta. Rakennusten ja puiden katselmus järjestetään määräysten mukaisesti. Pihojen valaistusolosuhteista on tehty selvitys. Sosiaali- ja terveysviranomaiset ennakoivat alueen palvelutarvetta asuntokaavoitusohjelmaa seuraten.

Asuntojen keskikooksi on määrätty vähintään 75 huoneistoneliömetriä.

Muutosehdotukseen on liitetty tontin ja Särkiniementien välinen puistoalue, jolle on merkitty pysäköinnin ja pelastustien tarvitsema ajoyhteys tontille.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Khs ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 9.2.-12.3.2007, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan on tehty yksi jäljempänä selostettu muistutus.

Lisäksi ehdotuksesta on pyydetty kiinteistölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, ympäristölautakunnan/ympäristökeskuksen, kaupunginmuseon, Helsingin Veden, Helsingin Energian ja Helen Sähköverkko Oy:n jäljempänä selostetut lausunnot.

Muistutus Timo Hellgren, Katja Jyrkinen ja Kyllikki Jyrkinen esittävät (11.3.2007), että asemakaavaehdotuksen asuinrakennukset tulisi madaltaa naapurirakennusten korkuisiksi kaikilta puolen tonttia. Särkiniementien puolella rakennusten tulisi olla Särkiniementie 9:n tasolla +25,4 eikä Särkiniementie 3:n rakennuksen tasolla +26,3. Asuinrakennuksen keskiosan katto, joka on asemakaavan muutosehdotuksessa tasolla +30,5, ei saisi olla muuta rakennusta korkeampi. Rakennus ei myöskään saisi tulla lähemmäksi Itälahdenkadun puoleisia tontteja 13 ja 12 kuin nykyinen teollisuusrakennus. Suunniteltu asuinrakennus pimentäisi tontin 13 pihaa huomattavasti. Avaruutta toisi parhaiten Särkiniementie 9:n kaltainen, L:n muotoinen rakennus.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (14.6.2007), että asemakaavan muutosehdotuksessa asuinrakennukset on porrastettu niin, että Särkiniementien puolella kattokorkeus on +26,3. Pohjoisen asuinrakennuksen enimmäiskorkeus on rakennuksen keskikohdalla +30,5 ja rakennuksen itäpäässä, Itälahdenkadun naapuritonttien 12 ja 13 puolella +28,6.

Muutosehdotuksessa määrätyt rakennusten enimmäiskorkeudet alittavat naapuritonteilla 12 ja 13 sijaitsevien seitsemänkerroksisten asuinrakennuksen kattokorkeuden +31,7.

Muutosehdotuksen kahdesta asuinrakennuksesta pohjoinen on osoitettu 6 m lähemmäksi naapuritontteja 12 ja 13 ja eteläinen asuinrakennus 45 m kauemmaksi naapuritontista 13 kuin nykyinen teollisuusrakennus, mikä avartaa naapurien näkymiä ja lisää pihan valoisuutta.

Asemakaavan rakennusten sijoittelu - Särkiniementien matalan linjan noudattaminen, rakennusten väliin jäävä avoin osa ja pitkän pohjoisen rakennuksen parina lyhyt rakennus tontin etelälaidalla - avaa rakennusten välistä ja sivuitse naapureille myös pitkiä näkymiä.

Tehdyssä varjotutkielmassa on selvitetty rakennusten vaikutus naapuripihan auringonvalon saantiin. Keskimääräisen syyspäivän tilanteessa pohjoinen asuinrakennus varjostaa osaa naapuripihasta iltapäivän tunteina nykytilanteeseen verrattuna jonkin verran enemmän. Eteläinen, lyhyt asuinrakennus varjostaa naapuripihaa nykytilannetta vähemmän.

Kaksikerroksinen pysäköintiratkaisu jättää osan pihaa maanvaraiseksi. Piha on määrätty istutettavaksi. Pihaa ei saa rajata muureilla.

Lautakunta katsoo, ettei muistutus anna aihetta muuttaa asemakaavan muutosehdotusta.

Lausunnot Helsingin Vedellä (22.3.2007), Helsingin Energialla ja Helen Sähköverkko Oy:llä (23.3.2007) sekä ympäristökeskuksella (26.3.2007) ei ole huomauttamista asemakaavan muutosehdotuksen johdosta.

Yleisten töiden lautakunta toteaa (8.3.2007), että rakennusten julkisivun rakentaminen kiinni puistoalueen ja tontin rajaan on mahdollista, sillä sekä pysäköinnin että pelastustien ajoyhteyksiä voidaan käyttää tarvittaessa tikasauton tms. pysäköintiin. Lautakunta puoltaa asemakaavan muutosehdotuksen hyväksymistä.

Kiinteistölautakunta mainitsee (3.4.2007) mm., ettei sillä ole huomauttamista itse asemakaavan muutosehdotukseen.

Kaavamuutos korottaa tontinomistajan nykyisen tontin arvoa merkittävästi, joten Khn 9.2.2004 tekemän maapoliittisen päätöksen mukaiset neuvottelut tulee käydä tontinomistajan kanssa.

Tontinomistajan kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella on laadittu sopimusluonnos. Kaavamuutoksen käsittelyä ei tulisi jatkaa ennen kuin maanomistajan kanssa on tehty sopimus.

Kaupunginmuseo toteaa (30.3.2007) mm., että se on antanut Vattuniemen teollisuustonttien suojeluarvoista lausunnon 20.8.1999, jolloin museo ei esittänyt kyseisen kiinteistön asemakaavallista suojelua. Museo totesi kuitenkin, että alueen 1960- ja 1970-luvun rakennuskantaa tulisi pyrkiä säilyttämään ja ottaa purkamisen sijasta suunnittelun lähtökohdaksi vanha rakennuskanta. Tämän jälkeen museo on esittänyt useaan otteeseen, että Vattuniemen alue tulisi inventoida mitä pikimmin kaavoituksen pohjaksi, jotta voidaan arvioida, mitkä rakennukset tai rakennuskokonaisuudet alueella tulee säilyttää, jotta ei kokonaan menetetä alueen ajallista kerroksisuutta ja tuhota sen kulttuurihistoriallisia arvoja.

Museo pitää erittäin valitettavana, että alueen kaavoittamista asuin-alueeksi jatketaan ilman asianmukaista inventointia.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (30.3.2007), että tontilla sijaitseva teollisuuskiinteistö ei ole kaupunkikuvallisesti tai rakennushistoriallisesti arvokas eikä sitä ole tarkoituksenmukaista suojella asemakaavalla. Vattuniemen toimisto-, teollisuus- ja varastorakennusten rakennuskantaa koskeva inventointi on kaupunkisuunnitteluvirastossa valmisteilla.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä 31. kaupunginosan korttelin nro 31120 tontin nro 3 ja puistoalueen asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 30.11.2006 päivätyn piirustuksen nro 11622 mukaisena.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

VIIKIN KORTTELIN 36198 OSAN ASEMAKAAVAN HYVÄKSYMINEN SEKÄ TONTIN 36198/1 (VIIKIN OPETUS- JA TUTKIMUSTILA) ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11620)

Khs 2007-105

36. kaupunginosan (Viikki, Viikin tiedepuisto) korttelin nro 36198 osan asemakaavaehdotus sekä korttelin nro 36198 tontin nro 1 asemakaavan muutosehdotus.

Alue sijaitsee Viikin tiedepuiston eteläosassa ja käsittää Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan tilakeskuksen alueen. Aluetta rajaavat Koetilantie, Hakalantie ja Viikin pellot.

Tiivistelmä Viikki on yksi Helsingin yliopiston neljästä kampuksesta, jossa tällä hetkellä on n. 5 000 opiskelijaa ja 1 500 työpaikkaa. Viikissä ovat biotieteiden, maatalous-metsätieteiden, ympäristö- ja elintarviketieteiden laitokset sekä eläinlääketieteellinen tiedekunta.

Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimustila on toiminut Viikissä 1930-luvulta lähtien. Tilan alue on eheänä säilynyt ympäristökokonaisuus, johon liittyy sekä maisemansuojelun että rakennussuojelun arvoja. Tilaa ympäröivät pellot ovat arvokkaita sekä kulttuurihistorian että maiseman kannalta. Lisäksi pellot ovat Viikin Vanhankaupungin luonnonsuojelualueen linnustolle tärkeitä levähdys-, ruokailu- ja pesintäalueita.

Asemakaavan tavoitteena on mahdollistaa opetus- ja tutkimustilan toiminnan jatkuminen ja kehittäminen alueella. Tilan ympäristön ja vanhan rakennuskannan arvokkain osa suojellaan ja täydennysrakentamiselle osoitetaan suunnitteluperiaatteet.

Kaava-alueen pinta-ala on 9,34 ha, joka on kokonaan korttelialuetta. Korttelialueesta on opetus-, tutkimus- ja näihin verrattavaa toimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YOT/s) 7,58 ha, museorakennusten korttelialuetta (YM) 0,21 ha ja asuinrakennusten korttelialuetta (A/s) 1,55 ha.

Asemakaavassa osoitetaan YOT/s-korttelialueelle rakennusoikeutta yhteensä 24 570 k-m², josta olemassa olevissa rakennuksissa on n. 16 200 k-m² ja lisärakentamismahdollisuuksia n. 8 400 k-m². YM-korttelialueelle on osoitettu maatalousmuseon säilyvä kerrosala 1 400 k-m². AP-korttelialueen kokonaiskerrosala on 2 240 m², josta olemassa olevissa rakennuksissa on 1 640 m² ja lisärakentamismahdollisuus 600 k-m².

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (30.11.2006) mm., että Senaatti-kiinteistöt pyysi Viikin tiedepuiston itä- ja eteläosan kaavoituksen käynnistämistä kirjeellä 26.6.2001.

Lautakunta hyväksyi 11.6.1998 Viikin tiedepuiston yleissuunnitelman ohjeellisena noudatettavaksi alueen asemakaavoja laadittaessa ja 15.5.2003 käsiteltävänä olevan alueen asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi.

Yleiskaava

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) alue on hallinnon ja julkisten palvelujen aluetta, jota kehitetään hallinnon, julkisten palvelujen, korkeakoulutuksen ja ympäristöhaittoja aiheuttamattomien toimitilojen, asumisen ja virkistyksen sekä alueelle tarpeellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön. Alue on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jota kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotus on yleiskaavan mukainen.

Viikin osayleiskaavassa, joka on ollut Viikin alueen suunnittelun lähtökohtana, alue on merkitty opetus- ja tutkimustoimintaa palvelevien rakennusten alueeksi (YOT), jolle saa sijoittaa myös opetus- ja tutkimustoimintaan liittyviä yksityisten palvelujen tiloja, julkisia palveluja sekä yliopiston työsuhdeasuntoja. Alueella olevat pihatto, navetta, sikala-lampola ja maatalousmuseo sekä alueen eteläosassa olevat neljä asuinrakennusta on merkitty rakennuslainsäädännön nojalla suojeltaviksi rakennuksiksi.

Asemakaavat

Pääosa alueesta on asemakaavoittamatonta. Alueen luoteisosassa tontilla 36198/1 sekä Hakalantiellä ja alueen lounaispuolella olevalla metsäsaarekkeella on voimassa 8.7.1999 vahvistettu asemakaava nro 10460 ja alueen koillispuolella 17.8.1995 vahvistettu puurakentamisen koekorttelin asemakaava nro 10225. Alueen pohjoispuolella Koetilantiellä ja korttelissa 36199 on voimassa Viikin eläinsairaalan asemakaava nro 11195 (Kvsto 26.11.2003).

Muut päätökset ja suunnitelmat

Helsingin yliopisto on teettänyt 1999 selvityksen "Viikin matalaenerginen ja ekologinen pientaloprojekti", jossa tutkittiin matalaenergisten puurakenteisten pientalojen rakentamista opetus- ja tutkimustilan eteläosaan olemassa olevien asuintalojen läheisyyteen.

Senaatti-kiinteistöt ja Helsingin yliopisto teettivät keväällä 2001 Viikin tiedepuiston itä- ja eteläosan maankäyttöselvityksen.

Helsingin yliopiston konsistori päätti 19.10.2005, että Viikin opetus- ja tutkimustilalla jatketaan peltojen viljelyä ja säilytetään opetus- ja tutkimustoiminnan edellyttämä peruskarja, joka mitoitetaan niin, että se mahtuu Viikin nykyiseen navettarakennukseen yhdessä Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA:n eläinten ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan suurten koe-eläinten kanssa.

Maanomistus

Kaava-alueen pinta-ala on n. 9,34 ha. Alue on valtion omistuksessa.

Alueen yleiskuvaus

Opetus- ja tutkimustila sijaitsee rehevällä metsäisellä saarekkeella Viikin avaran peltomaiseman keskellä, tiedepuiston eteläreunassa. Alueen keskelle jää tilakeskuksen pihapiiri sitä ympäröivine punamultaisine talousrakennuksineen ja rapattuine kerrostalomaisine laitosrakennuksineen. Opetus- ja tutkimustilan saarekkeen pohjoispuolella on Viikintie ja länsipuolella Hakalantie, joka jatkuu tilan lounaispuolisten peltojen halki kohti Viikin arboretumia, Viikinrantaa ja Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualuetta. Etelä- ja kaakkoisreunassa opetus- ja tutkimustilan alue rajautuu suoraan Viikin peltoihin.

Viikin peltoja on viljelty 1500-luvulta lähtien, jolloin Viikin latokartanon tila perustettiin Vantaanjoen suussa olevan kuninkaankartanon maatilaksi. Sittemmin tila on ollut maaherran ja myöhemmin sotilaiden virkatalona. Vuonna 1931 tila luovutettiin Helsingin yliopiston hallintaan, ja se kunnostettiin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opetus- ja koetilaksi vuosina 1931-1946 vankeinhoitoviraston toimesta. Latokartanon tilan päärakennuksen kaakkoispuolella sijaitsevalle metsäsaarekkeelle rakennettiin opetus- ja tutkimustilan talouskeskus sekä tuotantorakennukset ja pellot kunnostettiin tutkimuskäyttöön sopiviksi koekentiksi ja laitumiksi. Rakennuskantaa on täydennetty 1950- ja 1960-luvuilla ja edelleen peruskorjattu ja muutettu vuosina 1990-2006. Vuonna 1997 valmistui tilakeskuksen koillisnurkkaan puurakenteisten kerrostalojen kortteli ja luoteisnurkkaan tiedepuiston ensimmäinen rakennus ns. "Kehitystalo". Alueen luoteispuolelle valmistui vuonna 2001 viher- ja ympäristöalan keskus Gardenia-Helsinki, joka käsittää mm. trooppisen puutarhan, viher- ja ympäristötietokeskuksen, luontokoulun, kokous- ja juhlatiloja sekä kahvilan. Alueen pohjoisosaan Viikintien varteen valmistui vuonna 2006 eläinsairaala.

Opetus- ja tutkimustila hoitaa n. 160 ha:n peltoaluetta, josta osa on laitumena. Vuoden 2006 kesällä tilalla oli n. 140 naudan karja ja joitakin vuohia. Tilan rakennuksissa toimii kotieläintieteen laitos, tilan hallintotilat, ruokala, maatalousmuseo, tiedepuiston yrityksiä, päiväkoti, maatilamyymälä sekä pääkaupunkiseudun kuntien yhteisesti ylläpitämä löytöeläintalo. Lisäksi tilalla on useita erilaisia talous- ja varastorakennuksia. Tilalla ja sen alueella toimivissa yrityksissä ja laitoksissa on työpaikkoja n. 50. Tilan eteläreunassa on 4 asuinrakennusta, joissa on yhteensä 15 asuntoa ja n. 30 asukasta.

Rakennettu ympäristö

Alueella on eri-ikäistä rakennuskantaa 1930-luvulta lähtien aina nykypäivään asti. Kaikkiaan alueella on 20 rakennusta ja niissä kerrosalaa yhteensä n. 19 200 k-m².

Tilakeskuksen pihapiirin pohjoisreunaa hallitsevat kaksi 3-4-kerroksista harjakattoista rapattua rakennusta. Laboratoriorakennus on vuodelta 1939 ja oppilasrakennus vuodelta 1950. Molemmat on suunnitellut arkkitehti Jussi Paatela. Laboratoriorakennuksessa toimii kotieläintieteen laitos ja alun perin asuntolaksi suunnitellussa oppilasrakennuksessa kahvila ja tiedepuiston yrityksiä. Pihapiirin eteläreunassa ovat 1930-luvulla rakennetut pihatto ja navetta. Molemmat ovat komeita maatalousrakennuksia, joiden alakerta on kivirakenteinen ja rapattu, yläosa punamullattua puuta. Navetan ja pellon välimaastossa, kaava-alueen kaakkoisreunassa on useita eri-ikäisiä pääasiassa puurakenteisia, punamullattuja ja harjakattoisia talousrakennuksia. Keskeisen pihapiirin lounaispuolella, kallioisen mäen pohjoisreunassa on vuonna 1937 rakennettu kalustovaja ja vuonna 1947 rakennettu autotalli- ja verstasrakennus. Tilan länsireunassa Hakalantien varressa on vuosina 1937-1939 rakennettu maatalousmuseo. Kaksikerroksinen kivirakenteinen museo on arkkitehti Jussi Paatelan suunnittelema. Tilan eteläreunassa on neljä puurakenteista harjakattoista asuintaloa, jotka on rakennettu vuosina 1948-1955. Vuonna 1991 rakennettu Kehitystalo sijaitsee tilan luoteisnurkassa. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Brunow & Maunula. Kolmekerroksisen kaarevan rakennuksen länteen aukeava julkisivu on terästä ja lasia ja idänpuoleinen julkisivu pääasiassa rapattua betonia. Tilan pohjoisosassa, Viikintien varressa sijaitsee eläinsairaala, joka on aloittanut toimintansa vuonna 2006. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen.

Tilalle ajetaan luoteesta Koetilantietä pitkin, joka jatkuu tilakeskuksen pohjoisreunassa jalankululle ja polkupyöräilylle varattuna katuna, jolla huoltoliikenne on sallittu. Kevyen liikenteen reitti jatkuu Saunapellon puiston ja lammen eteläpuolitse edelleen peltojen poikki kohti Herttoniemeä. Toinen ajoyhteys Viikintieltä opetus- ja tutkimustilalle on alueen koillisnurkasta Koetilankujan ja Koetilanpolun kautta. Hakalantie erkanee Koetilantiestä alueen luoteisnurkalla ja päättyy ajotienä maatalousmuseon pohjoispuolelle. Gardenian ja opetus- ja tutkimustilan välissä on Hakalantien varrella yleinen pysäköintialue. Maatalousmuseolta Hakalantie jatkuu tilan länsireunaa pitkin puukujanteen reunustamana jalankululle ja polkupyöräilylle varattuna katuna, jolla huoltoajo on sallittu, ja kääntyy tilan lounaispuoleisten peltojen poikki Hakalanniementienä kohti suunniteltua uurnahautausmaata, arboretumia, Viikinrantaa ja Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualuetta.

Yhdyskuntatekninen huolto

Alueella on kattava ja nykyaikaiseksi saneerattu teknisen huollon verkosto, jonka omistaa pääosin valtio. Mäen reunoilla on aikaisemmin ollut hajotuskaivoja, joiden kautta jätevedet on laskettu avo-ojiin. Sittemmin alue on liitetty jätevesiviemäriverkostoon. Alueella on vedenjakeluverkosto. Alueen pohjoispuolella on sijainnut lämpökeskus, joka on purettu ja alue on liitetty kaukolämpöön. Alueella on lisäksi lämmönjakelujohtoja, kaasujohtoja, keskijännitteen sähköjohtoja, sähkömuuntamo ja sähkönjakelujohtoja sekä tietoliikennemaakaapeleita.

Luonnonolosuhteet

Maisema ja luonnonympäristö

Tila sijaitsee ympäristöään korkeammalla osin metsäisellä saarekkeella Viikin avaran peltomaiseman keskellä. Kaava-alueella on kaksi maisemalle leimaa antavaa mäntyä kasvavaa kallioista mäkeä, joiden välissä on tilakeskuksen pihapiiri vanhoine pihapuineen ja nurmialueineen. Osa pihapiirin puustosta, lähinnä vanha koivikko, alkaa olla huonokuntoista, mutta alueella on myös tuuheita kookkaita vaahteroita ja tammia.

Ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmässä tilan alue on luokiteltu II-luokan linnustollisesti arvokkaaksi alueeksi (skaala I-III). Linnuston menestymisen avaintekijä on alueen monipuolisuus. Se sisältää metsää, kulttuuriympäristöä, vanhaa puustoa sekä pensaikkoa ja heinikkoa ja sijaitsee viljellyn ja laidunnetun alueen keskellä.

Viikin pellot ovat osa Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen suojavyöhykettä. Opetus- ja tutkimustila on n. 600 m:n etäisyydellä luonnonsuojelualueesta. Erityisen suotuisia elinympäristöjä linnuille ovat laidunmaat, joita ovat opetus- ja tutkimustilan itäpuoleiset peltolohkot.

Maaperä

Alue sijaitsee selänteellä, jonka ympärillä on savialueita. Selänne jatkuu pohjoisen ja lounaan suuntaan. Selänteellä pohjamaa on pääasiassa moreenia ja kalliota. Selänteen reunoilla on lajittuneita karkearakeisia kivennäismaita ja eteläreunalla hiekan alla myös savea. Rakennuspaikoilla on myös täytemaakerroksia.

Pohjaveden korkeus on selänteen länsipuolella +1,8-+2,8. Selänteen itäpuolella on pohjavesilammikko, jossa pohjavedenpinnan korkeus on n. +2. Alueen maanpinta on pääosin tasoilla +5-+20. Selänne on osa pohjavesivirtausten reittiä Malmin hautausmaan ja Vanhankaupunginlahden pohjoisosan välillä.

Suojelukohteet

Alue on osa Viikin kulttuurihistoriallisesti arvokasta peltomaisemaa, joka on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi Helsingin yleiskaava 2002:ssa.

Tilan alue on eheänä säilynyt ympäristökokonaisuus, johon liittyy sekä maisemansuojelun että rakennussuojelun arvoja. Alueen arvot liittyvät sekä yksittäisiin säilytettäviin rakennuksiin, rakennusten muodostamaan pihapiiriin että maisemankokonaisuuteen laajemmassa suurmaisemassa. Maisemakokonaisuuden tärkeitä osia ovat kallioiset mäet mäntypuustoineen.

Alueella on eri-ikäistä rakennuskantaa 1930-luvulta aina nykypäivään asti. Rakennustyypit vaihtelevat kerrostalotyyppisistä laitosrakennuksista kivi- ja puurakenteisiin maatilan talousrakennuksiin. Alueen arvokkaaseen rakennuskantaan kuuluvat arkkitehti Jussi Paatelan suunnittelemat maatalousmuseo, laboratoriorakennus ja oppilasrakennus, joissa kaikissa on myös hienoja, autenttisina säilyneitä 1930-1950-luvun sisätiloja. Maatalousrakennuksista arvokkaita ovat pihatto, navetta ja kalustovaja. Myös autotalli-verstasrakennus on oleellinen osa pihapiiriä. Tilan eteläreunassa sijaitsevat neljä asuinrakennusta ovat myös suojelun arvoisia. Harjakattoiset 2-kerroksiset rakennukset muodostavat rakennusten julkisivuissa tapahtuneista muutoksista huolimatta ehjän pihapiirin.

Kaupunginmuseo on antanut lausunnon Viikin opetus- ja tutkimustilan suojelullisista tavoitteista 10.10.2006. Lausunnossa esitetään, että laboratoriorakennus, oppilasrakennus, kalustovaja, talli, navetta, autotalli- ja verstasrakennus sekä neljä asuinrakennusta merkitään suojeltaviksi sr-2-merkinnällä. Maatalousmuseo suojellaan sr-1-merkinnällä. Rakennuksessa on suojeltavia sisätiloja. Myös laboratoriorakennuksessa ja oppilasrakennuksessa on asemakaavalla suojeltavaksi osoitettavia arvokkaita sisätiloja, laboratoriorakennuksessa porrashuone ja äskettäin peruskorjatussa oppilasrakennuksessa aulatilat ja ensimmäisen kerroksen kahvila.

Tilan ns. miespihan luonteen säilyminen tulee turvata. Tavoitteena on, että alueen maisemakuvallisesti merkittävä puusto ja hiekkatiet säilyisivät. Museo esittääkin /s-merkintää laboratorio-, asuntolarakennuksen, navetan, kuivaamo- ja viljavarastorakennuksen ja kalustosuojan kehystämälle pihapiirille.

Alueen eteläosassa sijaitsevien asuinrakennusten yhteyteen merkittävien lisärakennusalojen määrän ja sijoittamisen suhteen tulee olla erityisen tarkka maisemallisesti herkällä alueella. Uudet rakennusalat tulee sijoittaa siten, ettei synny liian tiivistä uutta rakennetta ja etteivät alueelta tärkeät näkymät peltomaisemaan häviä tai sulkeudu. Museo esittää, että muutosluonnosta tutkitaan vielä tarkemmin A/s-korttelissa täydennysrakentamisen paikkojen ja määrän osalta.

Uudisrakennusten arkkitehtuuri ja talotyyppi tulee sopeuttaa olemassa oleviin asuinrakennuksiin ja tästä tulee antaa määräyksiä asemakaavassa. Tämä on erityisen tärkeää ainakin siinä tapauksessa, että uudisrakentaminen esitetään nykyisten puisten asuinrakennusten väleihin.

Mahdollisen opetustilaan liittyvän täydennysrakentamisen paikkojen sijoittamisessa on käytettävä tarkkaa harkintaa. Löytöeläintalon yhteydessä, sen kaakkoispuolella ja maisemallisesti arvokkaan mäenkumpareen alapuolella entisen kanalan ja toisen talousrakennuksen paikalla on aloja, joille uutta rakentamista voidaan harkita. Uutta rakennusalaa sijoittaessa tulee maisemallisten näkymien säilyttäminen alueelta ulos maisemaan ottaa huomioon ja lisärakentaminen tulee sovittaa olemassa olevaan ympäristöön. Näkymäkaistaleet avoimelle peltoalueelle ovat paikan tärkeitä maisemallisia arvoja.

Ympäristön häiriötekijät

Tilan navetta ja siihen liittyvät toiminnat aiheuttavat ajoittain hajuhaittaa ympäristöön. Viikintien liikennemäärä on n. 16 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Alueen etäisyys kaduista on n. 100 m eikä liikenne aiheuta meluhaittaa alueella.

Viikki on yksi Helsingin yliopiston neljästä kampuksesta, jossa tällä hetkellä on n. 5 000 opiskelijaa ja 1 500 työpaikkaa. Viikissä ovat biotieteiden, maatalous-metsätieteiden, ympäristö- ja elintarviketieteiden laitokset sekä eläinlääketieteellinen tiedekunta.

Asemakaavan tavoitteena on mahdollistaa opetus- ja tutkimustilan toiminnan jatkuminen ja kehittäminen alueella. 1930-luvulta lähtien Viikissä toimineen opetus- ja tutkimustilan alue on eheänä säilynyt ympäristökokonaisuus, johon liittyy sekä maisemansuojelun että rakennussuojelun arvoja. Tavoitteena on suojella rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaat rakennukset ja ympäristö sekä luoda sellaiset edellytykset tilan toiminnan kehittämisen kannalta tarpeelliselle lisä- ja täydennysrakentamiselle, että se tapahtuu ympäristön arvoja kunnioittaen ja sen ilmettä täydentäen. Tavoitteena on lisäksi, että alue lisärakentamisesta huolimatta säilyy rauhallisena ja rehevänä maalaisympäristönä tehokkaasti rakentuvan tiedepuiston keskellä ja siten säilyttää arvonsa osana Helsingin virkistysalueiden verkostoa.

Tilaa ympäröivät pellot ovat arvokkaita sekä kulttuurihistorian että maiseman kannalta. Lisäksi pellot ovat Viikin-Vanhankaupungin luonnonsuojelualueen linnustolle tärkeitä levähdys- ruokailu- ja pesintäalueita. Lintujen kannalta on tärkeää, että karja ja laitumet säilyvät Viikissä.

Viikin opetus- ja tutkimustila muodostaa voimakkaasti rakentuvan ja modernin tiedepuiston eteläreunassa rauhallisen, 1950-lukua henkivän maalaisympäristön. Alueen rehevä puusto, kallioiset mäet ja ympäröivät pellot tekevät siitä miellyttävän ja arvokkaan kohteen osana Viikin virkistysalueita. Tätä tukevat alueella olevat toiminnot kuten Gardenia-Helsingin talvipuutarha, vihertietokeskus ja luontokoulu, maatalousmuseo, maatilakauppa sekä tilakeskuksen karja ja kotieläimet. Aluetta sivuavat tärkeät seudulliset ulkoilureitit liittävät alueen osaksi Helsingin laajempaa virkistysalueverkostoa.

Asemakaavaehdotus pyrkii säilyttämään alueen rehevyyden ja väljyyden lisärakentamisesta huolimatta. Hakalantien varrella olevan kaarevan Kehitystalon viereen voidaan rakentaa uudisrakennus olemassa olevan rakennuksen jatkeeksi. Tilalle tuleva muu lisärakentaminen jakaantuu pienempiin yksiköihin ja sijoittuu tilakeskuksen pihapiirin ulkopuolelle. Maiseman kannalta tärkeät mäkialueet on jätetty rakentamatta. Asuinrakennusten yhteyteen osoitetussa vähäisessä täydennysrakentamisessa uudisrakentaminen sovitetaan kooltaan ja rakennustyypiltään olemassa olevaan rakennuskantaan siten, että valtaosa maisemallisesti arvokkaasta puustosta säilyy. Alueella edellytetään yhtenäistä rakentamistapaa.

Ympäristön kannalta arvokkaat rakennukset suojellaan ja varustetaan purkamisen kieltävin määräyksin. Arvokkaimpien rakennusten osalta asemakaavassa annetaan myös sisätilojen suojelua koskevia määräyksiä. Asemakaavan suojelumerkinnät perustuvat kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa laatimaan opetus- ja tutkimustilan rakennusten ja ympäristön inventointiin.

Asemakaavan muutosehdotus käsittää tontin 36198/1 (Kehitystalo), jolle on annettu muutama lisämääräys. Tontin rajat ja rakennusoikeus eivät muutu.

Opetus-, tutkimus- ja näihin verrattava toimintaa palvelevien
rakennusten korttelialue, jolla ympäristön ominaispiirteet
säilytetään (YOT/s)

Pääosa alueesta on varattu opetus-, tutkimus- ja näihin verrattava toimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi, jolla ympäristön ominaispiirteet säilytetään. Korttelialueella oleva arvokas rakennuskanta on merkitty suojeltavaksi. Alueelle osoitettu lisärakentaminen on jaettu useampaan yksikköön, joiden koko on n. 500-3 500 k-m². Uudet rakennusalueet on osoitettu Hakalantien varteen Kehitystalon viereen muodostettavalle uudelle tontille, tilan pihapiirin eteläpuolella olevan kallion pohjoisreunalle ja tilan itäreunaan talousrakennusten alueelle sekä Koetilankujalta tulevan huoltotien varteen. Lisäksi sallitaan opetus- ja tutkimustilan toiminnan kannalta tarpeellisten pienten talousrakennusten, laitteiden ja rakenteiden rakentaminen kerrosalan lisäksi ja rakennusalojen ulkopuolelle alueille, joita ei ole merkitty istutettaviksi tai maisemallisesti arvokkaiksi.

Museorakennusten korttelialue (YM)

Maatalousmuseolle on muodostettu oma museorakennusten korttelialue ja museorakennus on merkitty suojeltavaksi merkinnällä sr-1.

Asuinrakennusten korttelialue, jolla ympäristön ominaispiirteet

säilytetään (A/s)

Alueen eteläreunassa olevien asuinrakennusten ympärille on muodostettu asuinrakennusten korttelialue, jolla ympäristön ominaispiirteet säilytetään. Olemassa olevat rakennukset on merkitty suojeltaviksi merkinnällä sr-2 ja talojen väliin on osoitettu lisärakentamismahdollisuus samankokoisille rakennuksille, joille on annettu ohjeita ympäristöön sopimisesta.

Liikenne Tilalle ajetaan Viikintien kiertoliittymästä Koetilantietä pitkin. Kehitystalon ja laboratoriorakennuksen välissä katu päättyy ja muuttuu korttelin sisäisiksi ajo- ja huoltoteiksi. Toinen liittymä Viikintieltä on alueen koillisnurkasta Koetilankujaa pitkin. Alueella säilyvät siellä olevat ajo- ja huoltoväylien reitit. Korttelin eteläreunassa olevalle asuinpientalojen tontille ajetaan joko Hakalantien kautta maatalousmuseon eteläpuolitse tai opetus- ja tutkimustilan kautta. Herttoniemen suunnasta tuleva kevyen liikenteen reitti on johdettu Koetilanpolkua laboratoriorakennuksen ja Kehitystalon välistä edelleen maatalousmuseon eteläpuolitse Hakalantielle, jolloin kevyt liikenne ei juurikaan risteä tilakeskuksen sisäisen huoltoliikenteen kanssa.

Opetus-, tutkimus- ja näihin verrattavaa toimintaa palvelevien tilojen samoin kuin museorakennusten autopaikkanormi on 1 autopaikka/130 k-m². Talous- ja varastorakennukselle on rakennettava 1 autopaikka/250 k-m². Asunnoille on varattava 1 autopaikka/100 k-m² sekä tila yhden auton tilapäistä pysäköintiä varten asuntoa kohti. Kaava-alueen pohjoispuolella olevalle autopaikkojen korttelialueelle (LPA) 36199 saa sijoittaa eläinsairaalan (kortteli 36199), Helsinki-Gardenian (kortteli 36197) ja opetus- ja tutkimustilan (kortteli 36198) autopaikkoja.

Yhdyskuntatekninen huolto

Alueella on kattava teknisen huollon verkosto. Alueelle on merkitty johtokujia, sillä useat johdot palvelevat muitakin tontteja. Verkostoja täydennetään ja osin siirretään rakentamisen mukaisesti. Vesihuollon verkostot liittyvät kaupungin verkostoihin Hakalantien pohjoispäässä ja Koetilankujalla.

Alueen koillisosassa vesihuoltoverkostoja on uusittu eläinsairaalan rakentamisen vuoksi ja uudet johdot on rakennettu. Alueen eteläosassa vesi- ja energiahuollon verkostoja täydennetään uuden rakentamisen edellyttämässä laajuudessa. Uudelle asuinrakennukselle osoitettu rakennusala sijaitsee nykyisen jätevesiviemärin ja kaukolämpöjohdon päällä ja johtoja siirretään n. 40 m:n matkalla. Alueen luoteisosassa Kehitystalon jatkeeksi tuleva kaareva uudisrakennus aiheuttaa vesi- ja energiahuollon johtojen siirtotarvetta.

Maaperän rakennettavuus ja puhtaus

Alueen maankäyttö tai omistus ei muutu eikä kaavamuutos aiheuta maaperän tai pohjaveden haitta-aineiden selvittämistarvetta. Täydennysrakentaminen sijoittuu kantaville maa- tai kallioalueille.

Kaavan mukainen luonnonympäristö

Kallioiset mäntyä kasvavat mäet on merkitty alueiksi, joilla on maiseman kannalta tärkeää puustoa. Sekä mäkien että alueen keskeisen pihapiirin puustoa tulee hoitaa ja uudistaa siten, että niiden luonne ja merkitys osana kulttuurihistoriallista ja maisemallista kokonaisuutta säilyvät. Asuinpientalojen korttelialueella rakennukset on rakennettava olemassa olevaa puustoa suojellen siten, että sen maisemallinen arvo säilyy.

Kaavan mukaiset suojelukohteet

Tilan rakennuskannasta ja ympäristöstä on laadittu yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa selvitys, joka liitetään asemakaavaehdotukseen.

Tilan alue on eheänä säilynyt ympäristökokonaisuus, johon liittyy sekä maisemansuojelun että rakennussuojelun arvoja. Alueen arvot liittyvät sekä yksittäisiin säilytettäviin rakennuksiin, rakennusten muodostamaan pihapiiriin että maisemankokonaisuuteen laajemmassa suurmaisemassa.

Viikin latokartanon tila luovutettiin vuonna 1931 Helsingin yliopiston hallintaan, ja se kunnostettiin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opetus- ja koetilaksi vuosina 1931-1946 vankeinhoitoviraston toimesta. Alueen tärkeimmät rakennukset ovat tältä ajanjaksolta. Arkkitehti Jussi Paatela laati yleissuunnitelman ja suunnitteli tärkeimmät rakennukset. Rakennuskantaa on täydennetty 1950- ja 1960-luvuilla.

Koko tilan alueelle on annettu alueellinen suojelumerkintä (YOT/s ja A/s). Korttelialueiden ympäristön ominaispiirteet on säilytettävä ja uudisrakentamiselle on annettu ohjeita arvokkaaseen ympäristöön sopeutumisesta. Säilytettäville rakennuksille on lisäksi annettu omat suojelumääräykset. Alueen maiseman kannalta tärkeät kaksi mäkeä sekä osia pihapiireistä on merkitty suojeltaviksi alueen osiksi, joilla on maiseman kannalta tärkeää puustoa (s-1).

Alueen arvokkain rakennus on maatalousmuseo, jossa on arvokas, autenttisena säilynyt sisätila mukaan luettuna kokoelman esillepano. Rakennukselle on muodostettu oma museorakennusten korttelialue, ja se on merkitty rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi (sr-1). Määräys sisältää ehdottoman purkamiskiellon ja suojelee myös arvokkaita sisätiloja.

Laboratoriorakennus ja oppilasrakennus sisältävät myös hienoja, autenttisina säilyneitä 1930-1950-luvun sisätiloja, kuten porrashuoneet ja kahvilaksi peruskorjattu ruokala. Ne on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi (sr-2a). Rakennuksia ei saa purkaa eikä niissä saa tehdä sellaisia korjauksia tai muutostöitä, jotka tärvelevät niiden kaupunkikuvallista arvoa. Arvokkaiden sisätilojen korjaus- ja muutostyöt on tehtävä siten, että niiden arkkitehtoninen arvo säilyy.

Muut suojeltavat rakennukset on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi (sr-2). Näitä ovat 1930-luvulla rakennetut maatalousrakennukset pihatto, navetta ja kalustovaja sekä 1950-luvulla rakennettu autotalli-verstasrakennus. Myös tilan eteläreunassa sijaitsevat neljä 1950-luvun asuinrakennusta on suojeltu merkinnällä sr-2.

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön,

liikenteeseen ja tekniseen huoltoon

Asemakaava mahdollistaa tiedepuiston ja yliopiston toiminnan laajenemisen ja kehittämisen Viikissä, mikä merkitsee uusia työpaikkoja ja siten olemassa olevan yhdyskuntarakenteen täydentymistä ja monipuolistamista.

Asemakaava mahdollistaa tilan toiminnan jatkumisen ja kehittämisen alueella ja siten myös alueen maatalousympäristön säilymisen. Alueella on tärkeä merkitys osana Viikin virkistysalueita sekä ympäristönsä että siihen liittyvien toimintojen johdosta. Asemakaavalla säilytetään ja suojellaan tämän ympäristön tärkein osa.

Asemakaava ei aiheuta muutoksia alueen nykyisiin liikennejärjestelyihin. Alueen sisäinen liikenne säilyy pääosin ennallaan. Pysäköintijärjestelyt muuttuvat selkeämmiksi.

Teknisen huollon verkostoja joudutaan täydentämään ja siirtämään lisärakentamista johdosta. Valtio on maanomistaja ja omistaa pääosan johdoista. Asemakaava ja asemakaavan muutos on tehty maanomistajan tarpeiden mukaan ja maaomistaja vastaa johtojen rakentamien ja siirtämisen kustannuksista. Alueelle on myös merkitty johtokujia.

Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen

Asemakaava ei lisää liikenteestä aiheutuvia meluhaittoja. Alue ei ole liikennemelualuetta.

Alueella harjoitettava maataloustoiminta aiheuttaa ajoittain jonkin verran hajuja. Hajulle ei ole virallisia ohjearvoja. Asemakaava ei lisää haitallisena pidettävälle hajulle altistuvien asukkaiden määrää merkittävästi.

Vaikutukset luontoon ja maisemaan

Asemakaava ei aiheuta suuria muutoksia opetus- ja tutkimustilan nykyiseen luonnonympäristöön.

Asemakaavalla luodaan edellytykset alueen kulttuurimaiseman ja rakennetun ympäristön arvojen säilymiselle. Alueelle osoitetut uudet rakennusalat on pyritty sijoittamaan siten, että ne sopeutuvat alueen maisemaan. Tavoitteena on, että yliopiston ja tilan toiminnan kehittämisen kannalta tarpeellinen lisä- ja täydennysrakentaminen tapahtuu ympäristön arvoja kunnioittaen ja sen ilmettä täydentäen.

Tilan alue on luokiteltu linnustollisesti arvokkaaksi alueeksi. Linnuston menestymisen avaintekijä on alueen monipuolisuus. Asemakaavan sallima lisärakentaminen on suhteellisen vähäistä eikä ratkaisevasti heikennä tilan monipuolista luonnonympäristöä. Alueella säilyvät kallioiset metsäiset mäet, keskeinen pihapiiri vanhoine rakennuksineen, vanhaa puustoa, pensaikkoa ja heinikkoa.

Viikin linnuston kannalta merkityksellistä on tilan maataloustoiminta ja varsinkin karjatalous. Pellot ovat Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen linnustolle tärkeitä levähdys-, ruokailu- ja pesintäalueita. Viikin peltolinnustosta tehtyjen selvitysten mukaan laidunalueiden merkitys linnustolle on suuri. Laidunalueiden ojat, pientareet, heinämaat sekä laiduntava karja jätöksineen tarjoavat monipuolisen pesimäympäristön ja runsaasti hyönteis- ja kasvisravintoa. Viikin pohjoisosien peltojen muuttuminen rakentamis- ja puistoalueiksi korostaa eteläosien laidunalueiden merkitystä Vanhankaupunginlahden linnuston monipuolisuuden kannalta. Laitumien poistuminen merkitsisi todennäköisesti linnuston monimuotoisuuden vähenemistä Viikissä ja vaikuttaisi myös alueella levähtävien muuttajien määrään kevätmuuton aikana. Myös lahdella pesivät linnut etsivät ensimmäiseksi ravintoa pelloilta, koska lahti on tuolloin usein vielä jäässä. Luonnonsuojelualuetta ympäröivällä alueella on suuri merkitys suojelualueen luontoarvojen kannalta.

Asemakaava mahdollistaa tilan toiminnan jatkumisen ja kehittämisen alueella. Asemakaavalla ei kuitenkaan voida vaikuttaa navettatoiminnan tai laiduntamisen jatkumiseen Viikissä, vaan ne ovat riippuvaisia yliopiston omista suunnitelmista ja päätöksistä. Mikäli tilalla on hankkeita, joilla todennäköisesti on Natura-alueelle ulottuvia merkityksellisiä haitallisia vaikutuksia, on hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan luonnonsuojelulain 65 §:n perusteella arvioitava nämä vaikutukset.

Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen suojeluarvojen säilyttämiseksi asemakaava sisältää määräyksen sade-, sulamis-, katto- ja salaosavesien virtauksen hidastamisesta ja maahan imeyttämisestä.

Vaikutukset yhdyskuntatalouteen

Asemakaavan toteuttaminen ei edellytä kaupungin investointeja.

Aloite asemakaavan laatimiseksi on tullut Helsingin yliopistolta ja Senaatti-kiinteistöiltä. Asemakaava on valmisteltu yhteistyössä Senaatti-kiinteistöjen, Helsingin yliopiston, rakennusviraston, ympäristökeskuksen, Museoviraston, kaupunginmuseon ja Helsingin Veden kanssa.

Asemakaavan laatimisen vireille tulosta on ilmoitettu jokaiseen kotiin jaetussa Helsingin kaavoituskatsauksessa vuonna 2001.

Asemakaavatyön lähtökohdat ja tavoitteet on esitetty 22.10.2002 päivätyssä Viikin opetus- ja tutkimustilan sekä eläinsairaalan asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta jätettiin yksi mielipide.

Viikin opetus- ja tutkimustilan sekä eläinsairaalan asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnos oli nähtävillä 20.3.-4.4.2003 kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Viikin kirjastossa. Asemakaavaluonnoksesta järjestettiin esittelytilaisuus Viikin infokeskuksessa 26.3.2003. Luonnoksesta jätettiin kaksi mielipidettä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä kaavaluonnoksesta jätetyt mielipiteet esiteltiin lautakunnalle 15.5.2003 opetus- ja tutkimustilan kaavaluonnoksen käsittelyn yhteydessä.

Herttoniemi-seura r.y. toteaa Khlle lähettämässään 26.4.2003 päivätyssä kirjeessä mm., että seura on huolestuneena seurannut yliopiston suunnitelmia Viikin opetus- ja tutkimustilan suhteen. Koetilatoiminnan supistamista käsiteltäneen yliopiston konsistorissa toukokuussa (2003).

Viikki on keskiajalta lähtien viljelty tila, jonka tulevaisuus on nyt yliopiston ja kaupungin päätäntävallassa. Pellot ovat vakiintunutta kulttuurimaisemaa ja olennainen osa Viikk-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen suojavyöhykettä sekä sen olemassaolon perusedellytys.

Koetilan eläimillä ja laidunnuksella on tärkeä rooli maiseman ja luonnon suojelussa.

Koska tila on helsinkiläisille hyvin tärkeä virkistysalue, seura esittää, että kaupunki käynnistäisi välittömästi neuvottelut Helsingin yliopiston kanssa suojeluasemakaavan saamiseksi tälle arvokkaalle alueelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että Helsingin yliopisto on päättänyt, että Viikin opetus- ja tutkimustila jatkaa peltojen viljelyä ja tilalla säilytetään opetus- ja tutkimustoiminnan edellyttämä peruskarja. Tilan asemakaavan lähtökohtana on ollut varmistaa kulttuurihistoriallisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävän alueen säilyminen sekä luoda edellytykset opetus- ja tutkimustilan toiminnan jatkumiselle ja kehittymiselle.

Ehdotus koskee pääosin valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa aluetta.

Khs ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 2.2.-5.3.2007, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Lisäksi ehdotuksesta on pyydetty kiinteistölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, ympäristölautakunnan/ympäristökeskuksen, kaupunginmuseon johtokunnan, Helsingin Veden, Helsingin Energian ja Helen Sähköverkko Oy:n lausunnot.

Lausunnot Helsingin Vesi mainitsee (27.2.2007) mm., että kaava-alueella ei ole yleistä vesihuoltoverkostoa. Yksityiset vesijohdot ja viemärit liittyvät yleiseen vesihuoltoverkostoon Koetilankujalla ja Hakalantiellä. Alueen vesihuoltoverkosto tulee jatkossakin säilymään yksityisenä. Verkostoa joudutaan täydentämään ja siirtämään lisärakentamisen johdosta. Kuten asemakaavaselostuksessa todetaan, tulee nämä toimenpiteet tehdä maanomistajan kustannuksella.

Yleisten töiden lautakunta mainitsee (15.3.2007) mm., ettei kaavaehdotus aiheuta kustannuksia rakennusvirastolle. Lautakunnalla ei ole huomauttamista asemakaava- ja asemakaavan muutosehdotuksesta.

Kaupunginmuseon johtokunta toteaa (20.3.2007) mm., että kaupunginmuseon esittämät rakennus- ja kulttuurimaiseman suojelun tavoitteet on otettu huomioon kaavaehdotuksessa erinomaisesti. Johtokunta puoltaa kaavaehdotuksen hyväksymistä.

Helsingin Energialla ja Helen Sähköverkko Oy:llä (23.3.2007) sekä ympäristökeskuksella (26.3.2007) ei ole huomautettavaa kaavaehdotukseen.

Kiinteistölautakunta toteaa (3.5.2007) mm., että kaava-alue sisältyy kaupungin ja valtion väliseen 3.6.1993 allekirjoitettuun ns. Viikki-sopimukseen eikä kaavaehdotuksen osalta tule käydä maanomistajan kanssa Khn 9.2.2004 tekemän maapoliittinen päätöksen mukaisia neuvotteluja.

Lautakunnalla ei ole huomauttamista kaavaehdotukseen.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä 36. kaupunginosan korttelin nro 36198 osan asemakaavan ja korttelin nro 36198 tontin nro 1 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 30.11.2006 päivätyn piirustuksen nro 11620 mukaisena.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

SUUTARILAN TONTTIEN 40159/8 JA 10 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11679)

Khs 2006-1347

40. kaupunginosan (Suutarila, Tapulikaupunki) korttelin nro 40159 tonttien nro 8 ja 10 asemakaavan muutosehdotus.

Hannukselantie 15, Päitsitie 16

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (12.4.2007) mm., että tontin 10 omistaja 2.8.2006 ja tontin 8 omistaja 20.5.2006 pyytävät tonttiensa asemakaavan muuttamista siten, että tonttitehokkuusluku nostetaan e = 0.25:een.

Yleiskaava Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) tontit kuuluvat pientalovaltaiseen asuntoalueeseen, joka on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävä alue.

Asemakaavatilanne Alueella on voimassa asemakaava nro 9691 (vahvistettu 26.3.1990). Kaavan mukaan tontit ovat erillispientalojen korttelialuetta (AO), jonka tonttitehokkuus on e = 0.20. Suurin sallittu kerrosluku on kaksi. Tontin kerrosalan lisäksi tonteille saa rakentaa autosuojan ja varastotilaa yhteensä enintään 25 m²/asunto. Asemakaavassa sallitusta kerrosalasta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen. Tonteilla on erilaisia rakennuksen kokoon sekä ulkonäköön liittyviä asemakaavamääräyksiä. Asemakaavalla osoitetaan tonteilla rakennuksien paikat sekä määrätään tonttien aitaamisesta.

Nykytilanne Alue on pientaloaluetta. Hannukselantien varrella korttelissa 40159 on vanhaa rakennuskantaa jäljellä vain muutamilla tonteilla. Alueella parhaiten on säilynyt Päitsitien varren vanhat rakennukset. Tontilla 8 on vuonna 1959 valmistunut omakotitalo. Tontilla 10 on rakenteilla kaksi omakotitaloa ja autosuojaa.

Tontit ovat erillispientalojen korttelialuetta, jolla ympäristö säilytetään (AO/s). Tonttitehokkuudeksi on merkitty e = 0.25. Suurin sallittu kerrosluku on kaksi. Asuntojen lukumäärää rajoitetaan siten, että kutakin tontin pinta-alan täyttä 400 m² kohti saa rakentaa yhden asunnon. Kuitenkin, jos tontin pinta-ala on 600-799 m², saa rakentaa kaksi asuntoa. Aputilojen lisärakentamismahdollisuus säilyy entisen suuruisena. Asemakaavakartassa sallitusta kerrosalasta saa enintään 60 % rakentaa yhteen tasoon. Rakennusten kokoa ja ulkonäköä säätelevät määräykset ovat säilyneet pääpiirteissään ennallaan. Parvekkeiden kokoa on säädelty sallimalla niiden pituudeksi enintään 1/3 julkisivun pituudesta.

Autosuojan tai kerrosalaan laskettavan enintään 40 k-m²:n laajuisen talousrakennuksen saa rakentaa rakennusalan ulkopuolelle. Rakennusoikeuden lisäksi saadaan rakentaa kuistitilaa, kasvihuonetta tms. enintään 5 % kerrosalasta.

Tontilla 8 oleva 1950-luvun asuinrakennus on merkitty suojeltavaksi ympäristön kannalta arvokkaana rakennuksena sr-3-merkinnällä. Tontilla sijaitsevaa toista rakennusalaa on siirretty 2 m lähemmäksi Luokkipolkua. Tontilla 10 voimassa olevan asemakaavan mukaista rakennusalaa on muutettu tontilla rakenteilla olevien asuinrakennusten mukaan. Lentomelun torjumiseksi annettua määräystä on muutettu siten, että asuinrakennusten kattorakenteiden, ulkoseinien ja ikkunoiden ja muiden rakenteiden ääneneristävyyden tulee olla mitoitettu lentoliikenteen hetkellisiä melutasoja 77 dB vastaan.

Muutoin asemakaavamääräyksiä on muutettu nykyisin käytössä olevien mukaisiksi. Alueen ympäristöön on laadittu asemakaavan muutoksia, joissa tonttitehokkuutta on nostettu 0.25:een.

Kaava-alueen pinta-ala on 2 074 m² ja tehokkuuden e = 0.25 mukainen rakennusoikeus 518 k-m² (lisäystä 103 k-m²).

Osallisille on lähetetty maankäyttö- ja rakennuslain mukainen osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja heille on varattu tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta ja asemakaavan muutosluonnoksesta. Asemakaavan muutosluonnos on ollut nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa 14.-28.2.2007.

Kaavamuutoksen valmisteluun liittyen on kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastolle saapunut sähköpostitse yksi mielipide, joka koski asemakaavan muutosluonnosta.

Erkki Pöyhiä on 28.2.2007 ilmoittanut mielipiteenään asemakaavan muutosluonnoksesta, että kaavoituksessa tulisi olla enemmän läpinäkyvyyttä jo rakennuslupavaiheessa, jotta naapurit olisivat selvillä alusta lähtien asioiden todellisesta tilasta. Pöyhiä toivoo, että vastaava menettely rakennusoikeuden nostamisen osalta toteutuu myös muilla korttelin tonteilla, jos omistajan taholta siihen ilmenee tarvetta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että naapureita ja muita osallisia kuullaan aina asemakaavan muutoksen valmisteluvaiheessa ja heille varataan tilaisuus lausua asiasta mielipiteensä. Rakennusvalvontavirasto kuulee naapureita rakennusluvan yhteydessä. Korttelissa 40159 on jo aiemmin nostettu viiden tontin tehokkuuslukua e = 0.20:sta e = 0.25:een. Tontille 10 on myönnetty voimassa olevan asemakaavan suuruisella rakennusoikeudella kahden pientalon ja kahden autotallin käsittävä rakennuslupa. Kaavamuutoksen tultua hyväksytyksi asuinrakennuksille on tarkoituksena hakea jatkolupaa, jolloin rakennusten yläkertaan voidaan rakentaa asuinhuoneita. Tontinomistajien tasapuolisen kohtelun vuoksi myös muilla alueen tontinomistajilla on mahdollisuus hakea rakennusoikeutensa nostamista.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa aluetta.

Khs ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 1.6.-2.7.2007, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Lisäksi ehdotuksesta on pyydetty kaupunginmuseon ja rakennusviraston lausunnot.

Lausunnot Rakennusvirastolla ei ole (19.6.2007) huomautettavaa asemakaavan muutosehdotuksen johdosta.

Kaupunginmuseo mainitsee (29.6.2007) mm., että Helsingin yleiskaava 2002:ssa asemakaavan muutoksen kohteena olevat tontit kuuluvat pientalovaltaiseen asuntoalueeseen, joka on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävä alue. Miljöön säilyminen pyritään turvaamaan määrittelemällä tonttien käyttötarkoitukseksi AO/s eli erillispientalojen korttelialue, jolla ympäristö säilytetään. Tonteille on annettu myös tarkempia tontin puustoa ja pensaita sekä aitaamista koskevia ja ajoaukkojen kokoa rajoittavia määräyksiä. Myös uudisrakennusten massoittelua ja julkisivumateriaaleja sekä katto- ja räystäsmuotoa koskevia määräyksiä on mukana. Tontilla 8 sijaitsevan, vuonna 1959 valmistuneen rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen pyritään turvaamaan suojelemalla se merkinnällä sr-3: Ympäristön kannalta arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa ilman rakennuslautakunnan lupaa. Rakennuslautakunta voi myöntää luvan purkamiseen vain, jos siihen on pakottava syy. Rakennuksen ulkoasua koskevat muutos- ja korjaustyöt sekä lisärakentaminen on toteutettava rakennuksen alkuperäiseen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. Jos rakennus pakottavasta syystä puretaan, sen tilalle tulee rakentaa laajuudeltaan, korkeudeltaan ja kattokaltevuudeltaan samanlainen rakennus.

Kaupunginmuseo pitää näiden tonttien ympäristön ja 1950-luvun arkkitehtuuria edustavan rakennuksen säilymisen varmistamiseksi esitettyjä suojelumerkintöjä ja -määräyksiä hyvinä ja perusteltuina. Museo puoltaa asemakaavan muutosehdotuksen hyväksymistä.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä 40. kaupunginosan korttelin nro 40159 tonttien nro 8 ja 10 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 12.4.2007 päivätyn piirustuksen nro 11679 mukaisena.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

VARTIOSAAREN KORTTELEIDEN NRO 48002 - 48006 YM. ALUEIDEN (VASIKKALUOTO JA TERVALUOTO) ASEMAKAAVAN HYVÄKSYMINEN (NRO 11270)

Khs 2004-2492

48. kaupunginosan (Vartiosaaren) kortteleiden nro 48002-48006, lähivirkistysalueen, retkeily- ja ulkoilu- sekä venevalkama-alueiden, yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alueen ja vesialueiden asemakaavaehdotus.

Alue sijaitsee Tammisalon itäpuolella ja käsittää Vartiosaaren pohjoispuolella olevat Tervaluodon ja Vasikkaluodon saaret lähimpine vesialueineen. Alueen pinta-ala on 13,6 ha, josta maata on 4,7 ha.

Tiivistelmä Asemakaavaehdotus pohjautuu suunnitteluperiaatteiltaan Kvston vuonna 1977 hyväksymään Helsingin saariston ja merialueen osayleiskaavaan. Asemakaavaehdotuksessa Vasikkaluotoa voidaan kehittää kesämaja- ja virkistysalueena siten, että nykyisten huviloiden ja majojen lisäksi saarelle saa rakentaa uusia kesämajoja siten, että saaren molemmat päät säilyvät yleisenä virkistysalueena. Tervaluodon eteläosa on kaupungin omistama ja osoitettu virkistysalueeksi. Alueen rakennukselle on rajattu erillinen pihapiiri. Yksityisomistuksessa olevaan saaren pohjoisosaan on muodostettu kaksi kesähuvilatonttia.

Muutetussa ehdotuksessa on mm. useasta kesämaja-alueen korttelista muodostettu yhtenäinen neljään tonttiin jaettu kortteli (48004), jossa majat on ryhmitelty keskusaukioiden ympärille. Loma-asukkaiden venelaitureiden yhteyteen on rajattu pienet venevalkama-alueet (LV) ja vanhan saunan ja maja-alueen väliin osoitettu yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alue, jolle saa sijoittaa saaren vesihuoltoa palvelevia rakenteita (ET). Lähivirkistysalueet VL-1 (Lähivirkistysalue. Alueelle saa sijoittaa kesämaja-aluetta tai ulkoilua palvelevia huoltorakennuksia ja rakennelmia.) Tervaluodon eteläosassa ja Vasikkaluodon itäiset ja läntiset ranta-alueet on muutettu retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR).

Asemakaavan perusteet

Kaupunkisuunnittelulautakunta ilmoittaa (21.10.2004) laadituttaneensa alussa mainitun alueen asemakaavaehdotuksen.

Lautakunta toteaa mm., että se hyväksyi 30.11.2000 Vasikkaluodon ja Tervaluodon asemakaavaluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi.

Lähtökohdat

Kaavoitustilanne

Uudenmaan maakuntakaavassa Vasikkaluoto on virkistysaluetta. Merkintä osoittaa yleiseen virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitetut alueet. Merkintään liittyy rakentamisrajoitus, jonka mukaan rakennuksen rakentamiseen ei voida myöntää lupaa siten, että vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista. Tervaluodolla ei ole maakuntakaavassa mitään merkintöjä.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003), joka on oikeudellisena ohjeena asemakaavalle, saaret ovat virkistysaluetta. Tervaluodolla on lisäksi loma-asumista tarkoittava merkintä "RA".

Helsingin saariston ja merialueen osayleiskaavassa (Kvsto 23.4.1997), jonka Yleiskaava 2002 kumosi todeten sen suunnitteluperiaatteiden kuitenkin olevan ajankohtaisia, kaupungin omistamat alueet Vasikkaluodossa ja Tervaluodossa ovat virkistyspalveluiden aluetta (VU), jolla rakentaminen on sallittu virkistys-, liikunta-, näyttely- ja museotoiminnan tarpeisiin. Tervaluodon pohjoisosa on loma-asuntoaluetta (RA), jonka tehokkuusluku on e = 0.04.

Alueella ei ole asemakaavaa.

Maanomistus

Vasikkaluoto ja Tervaluodon eteläosa ovat siirtyneet kaupungin omistukseen vuonna 1970. Tervaluodon pohjoisosan tilat RN:o 5:159 ja 5:160 ovat yksityisomistuksessa. Kaupungilla on osuus saaria ympäröivään vesialueeseen. Vasikkaluodolla oli pitkään vuokralaisena Helsingin Sotainvalidit ry, joka on luopunut saaresta. Saarella on viime vuosina ollut vain lyhytaikaisia vuokralaisia. Tervaluodon eteläosan rakennukset on vuokrattu Helsingin kaupungin kiinteistöyhtiöiden henkilökuntayhdistys ry:lle vuoteen 2009 saakka.

Alueen yleiskuvaus

Tervaluoto ja Vasikkaluoto ovat lähekkäin sijaitsevia pienehköjä saaria. Molemmat saaret ovat pitkään olleet kesänviettokäytössä ja niillä on huviloita ja kesämajoja.

Rakennettu ympäristö

Vasikkaluodon puisen, melko hyväkuntoisen päärakennuksen ydinosan arvioidaan olevan 1890-luvulta. Sitä on myöhemmin laajennettu. Rakennuksessa on kokoontumistiloja, kesähuoneita ja talonmiehen asunto. Pohjoisosassa olevissa rakennuksissa on kesähuoneita. Saarella on lisäksi talousrakennuksia ja suurehko sauna. Saaren läpi kulkee kaksi pitkittäistä tietä, jotka ovat kovapohjaisia ja sopivat sellaisinaan alueen päätiestöksi. Eri puolilla saarta on laitureita. Vuokralaisen käytössä on ollut yhteyslaituri puistossa Tammisalon puolella.

Kaupungin alueella Tervaluodossa on pienehkö huvila, vaja ja sauna. Tilan päärakennus on palanut. Yksityisomistuksessa olevalla tilalla RN:o 5:519 on kesähuvila, talousrakennuksia ja sauna. Toinen saman omistajan tila on rakentamaton.

Luonnonympäristö

Saaret ovat metsäisiä, osittain avoimia ja kallioisia ja niitä ympäröivät ruovikot. Tervaluoto on lähes maatunut kiinni Vartiosaareen. Ruovikoituminen vaikeuttaa rantautumista ja saarten käyttöä. Sitä on paikoin yritetty torjua ruoppaamalla.

Vasikkaluodon keskiosa on rehevää, metsittynyttä ja pensaikkoista entistä peltoa tai niittyä. Tehokkaan käytön seurauksena saari on tiestöineen ja käyttönurmineen hyvin kulutusta kestävä. Ympäristökeskuksen mukaan saaren itä- ja etelärantojen niittyjen säilyttäminen tulisi suunnitelmassa ottaa huomioon.

Tervaluoto on kallioinen saari, jolla kasvaa myös tiheää puustoa. Saarella ei ympäristökeskuksen mukaan ole merkittäviä luontokohteita.

Suojelukohteet

Helsingin saariston ja merialueen osayleiskaavassa Vasikkaluodon päärakennus oli suojelukohde. Kaupunginmuseon mukaan on syytä suojella myös Vasikkaluodon muut rakennukset ja Tervaluodon yksityishuvila.

Kaupunginmuseo on antanut rakennuskannan arvosta ja suojelusta kannanoton, joka on rakennusten suojelun osalta otettu huomioon asemakaavaehdotuksessa.

Yhdyskuntatekninen huolto

Vasikkaluodolla on sähkö ja kesävesijohto. Tervaluodolla on sähkö ja yksityishuvilalla pienpuhdistamo harmaille vesille. Molemmilla saarilla on vain kuivakäymälöitä.

Tavoitteet Tavoitteena on laatia saarille osayleiskaavaan perustuva asemakaava. Osayleiskaavan tavoitteisiin kuuluu mm. saariston ja meren rikas ja monipuolinen käyttö, saariin pääsyn parantaminen ja niiden avoimuuden lisääminen, saarten käytön ja luonteen profilointi ja ominaispiirteiden korostaminen.

Puutarhamökit ja kesämajat ovat suosittuja ja niitä on siksi perusteltua säilyttää ja lisätäkin sellaisissa saarissa, jotka sijaintinsa, luontonsa tai historiansa vuoksi ovat tarkoitukseen sopivia. Vasikkaluodossa tavoitteeksi on asetettu kesähuone- ja majakannan lisääminen, jolloin luodaan myös edellytykset vanhan rakennuskannan säilymiselle. Saarta tulee voida käyttää myös yleisenä virkistysalueena.

Tervaluodossa tavoitteena on sallia toisen huvilan rakentaminen yksityiselle alueelle ja osoittaa kaupungin alue nykyistä selvemmin yleiseen virkistyskäyttöön.

Maisemallisena tavoitteena on saarten kulttuurimaiseman parempi hoito. Saarten käyttäminen edellyttää, että niihin voidaan järjestää rantautumispaikkoja. Koska Helsingin saarissa on vähän veneretkeilijöiden laitureita, joissa yöpyminen veneessä on mahdollista, tavoitteena on järjestää kaava-alueelle jonkin verran laituritilaa veneretkeilijöille. Asemakaavan ei myöskään pidä estää tarpeellisia ja kohtuullisia ruoppaustoimia alueella.

Asemakaavaehdotus

Vasikkaluoto

Kaavaehdotuksessa Vasikkaluoto on virkistys- ja kesämaja-aluetta. Toimintoja sijoitettaessa on huomiota kiinnitetty nykyisen rakennuskannan hyödyntämiseen ja luonnonoloihin sekä saaren aiempaan käyttötapaan. Saaren päät on merkitty retkeily- ja ulkoilualueiksi (VR), joita yhdistää lähivirkistysalue (VL-1). VL-1-alueen sisälle sijoittuvat nykyisten ja uusien kesämajojen ja muiden rakennusten korttelialueet (R-1-, R-2- ja RM-1-korttelit), saunat ja huoltorakennukset. Ne muodostavat saaren keskiosaan pienen kylän. Majat on ryhmitelty polkujen varsille ja silokallio- tai nurmipintaisten aukioiden ympärille. Eteläisimpien majojen kohdalla maanpintaa korotetaan. Korttelit on jaettu ohjeellisiin rakennuspaikkoihin, jotta rakennusten sijoittelussa voidaan ottaa huomioon maasto ja puusto. Kaavassa on annettu ohjeita majojen rakennustavasta. Kaikki rannat ovat yleistä virkistysaluetta.

Tervaluoto

Tervaluodon pohjoisosa on varattu kesähuvila-alueeksi (RA-1) ja kaupungin omistama alue lähivirkistysalueeksi (VL-1).

Mitoitus Saarten asemakaavakarttaan merkitystä rakennusoikeudesta, joka on yhteensä 1 412 k-m², on kesämajoja ja suurempia lomailua ja vapaa-ajanviettoa palvelevia rakennuksia 1 252 k-m² ja virkistysalueelle sijoittuvia lomailijoita tai ulkoilijoita palvelevia tukikohta- ja saunarakennuksia 160 k-m². Nykyisten rakennusten kerrosala on n. 670 m². Kaavakarttaan merkityn rakennusoikeuden lisäksi saarille voidaan rakentaa yhteensä 470 k-m² saunoja, huolto- ja talousrakennuksia sekä venevajoja.

Korttelialueet (R-1, R-2, RM-1, RA-1)

Vasikkaluodon kesämajojen ja useamman majayksikön rakennusten rakennuskortteleissa (R-1 ja R-2) voi kaavaehdotuksen mukaan olla n. 40 enintään 20 k-m²:n suuruista kesämajaa tai -huoneistoa, lisäksi kullekin yksikölle saa rakentaa 5 m²:n suuruisen lasiverannan tai kuistin ja makuuparven ja 2 m²:n suuruisen varaston. Nykyisten rakennusten kesähuoneita voidaan yhdistellä vastaaviksi huoneistoiksi. Rakennusten tulee olla puuta ja ulkoa laudoitettuja. Niissä tulee olla kalteva katto ja räystäät. Maja-alue tulee aidata 80-120 cm:n korkuisella puuaidalla, joka ei estä alueen kautta kulkemista.

Saaren päärakennus on tarkoitettu majojen yhteiseen tai yleisempäänkin käyttöön. Se on merkitty loma-asumista, retkeilyä ja matkailua palvelevien rakennusten korttelialueeksi (RM-1), johon saa sijoittaa alueen käyttäjiä palvelevia kokoontumis- ja majoitustiloja ja hoitohenkilökunnan asunnon.

Tervaluodon RA-1-korttelin 2-kerroksisille rakennuksille rakennusoikeus on merkitty tonttitehokkuutena. Enintään 30 k-m²:n suuruisen rantasaunan saa rakentaa rakennusalan ulkopuolelle.

Virkistysalueet (VR, VL-1)

Vasikkaluodon retkeily- ja ulkoilualueeksi (VR) merkityt kallioiset kärjet sopivat retkikohteiksi. Näiden väliin jäävä maja-alue on rakennuskortteleiden ulkopuolella lähivirkistysaluetta (VL-1), jolle saa rakentaa kortteleita palvelevia saunoja, huoltorakennuksia ja venevajoja. Nykyisen saunarakennuksen kerrosalaksi on merkitty 90 k-m². Muita saunoja, venevajoja ja huoltorakennuksia saa rakentaa yhteensä 410 k-m².

Tervaluodon lounaisosan lähivirkistysalueelle (VL-1) voi matalan veden aikaan kävellä Vartiosaaresta. Virkistysmahdollisuuksien parantamiseksi nykyiselle rakennukselle on osoitettu 500 m²:n suuruinen pihapiiri ja Vartiosaaren ja Tervaluodon väliselle kannakselle ohjeellinen paikka pitkospuille tai kävelysillalle.

Vesialueet

Vasikkaluodon ja Tervaluodon eteläosien väliseen salmeen on varattu laitureiden rakentamisalue veneretkeilijöille (vl-1).

Liikenne Saarten vanhat laituripaikat voidaan säilyttää ja rakentaa myös uusia laitureita. Näiden rakentaminen edellyttää yleensä ruoppaamista, josta ei kuitenkaan kaavassa ole määräyksiä. Vasikkaluodon VR-alueen laiturit on syytä varata yleiseen käyttöön ja kerätä mökkiläisten veneet VL-1-alueen laitureihin.

Vasikkaluodon vuokralaisella on ollut pieni ylikulkulaituri Tammisalon puolella. Paikka on asemakaava-alueen ulkopuolella eikä kaava sisällä sitä koskevia määräyksiä. Laituri olisi ylikulkulaiturina edelleen tarpeen. Muuten saarten käyttäjien venepaikkoja ei tule sijoittaa Tammisalonpuiston kohdalle. Lähistöllä on useita venekerhoja ja kaupungin venepaikkoja, joihin sekä vasikkaluotolaisten että Tervaluodon kesäasukkaiden veneet voivat mantereen puolella sijoittua.

Palvelut Saarilla ei ole palveluita. Vasikkaluodon päärakennusta voidaan käyttää kesämaja-asukkaiden yhteistilana tai se voi palvella laajempaakin käyttäjäryhmää. Mikäli Vartiosaaren vesibussi pysähtyisi Vasikkaluodossa, voisivat myös veneettömät kaupunkilaiset nykyistä helpommin päästä Vasikkaluotoon. Kaavalla ei ole vaikutusta mantereen palveluihin.

Luonnonympäristö

Kaavan mukainen rakentaminen ei edellytä merkittävää puuston poistamista. Vasikkaluodon kortteleiden 48004 ja 48012 kohdalla, missä maanpintaa joudutaan korottamaan, kasvaa nykyisin pääasiassa pensaikkoa. Puuston hoito tai alueen viihtyisyys saattavat perustella puihin tai pensaikkoon kohdistuvia toimia. Luonnonmukaisina hoidettaviksi merkittyjen rantaniittyjen säilyttäminen saattaa myös vaatia puuston ja pensaston leviämisen säätelyä näillä alueilla.

Suojelukohteet

Vasikkaluodon päärakennus, vanhat lomarakennukset ja -majat sekä sauna ja Tervaluodon yksityisomistuksessa oleva huvila on merkitty suojelukohteiksi. Vasikkaluodon päärakennus ja Tervaluodon huvila on kaupunginmuseon toivomusten mukaisesti suojeltu merkinnällä sr-2, muut rakennukset lievemmällä merkinnällä sr-3.

Tervaluotoon voidaan johtaa kesävesijohto Vasikkaluodon tai Vartiosaaren suunnasta. Saarten jätehuolto ja jätevesihuolto voivat toimia nykyiseen tapaan kuivakäymälöiden ja harmaiden vesien paikallisen puhdistamisen varassa tai saaret voidaan viemäröidä kaupungin verkkoon Tammisalon Mäntypaadentien ja Jatasalmentien risteyksessä. Jätehuolto voidaan kesäisin järjestää vesitse esimerkiksi rakennusviraston jätehuoltoveneellä.

Maaperän rakennettavuus ja puhtaus sekä ympäristöhäiriöiden
vähentäminen

Vasikkaluoto koostuu ilmeisesti useammasta yhteen maatuneesta kallioluodosta. Tervaluodossa on laajoja kalliopaljastumia. Saarten keskiosien perustamisolosuhteet ovat hyvät. Ranta-alueilla on eloperäisiä kerrostumia. Saarten käyttöhistorian perusteella ei ole syytä olettaa, että niiden maaperä olisi merkittävästi likaantunut.

Vasikkaluodon kortteleiden 48004 ja 48012 kohdalla on alavaa maata, jonka tasoa korotetaan. Korotustarve näiden ja joidenkin muiden maja- rakennuspaikkojen alueella on n. 30-100 cm. Uudet rakennukset ovat pieniä eikä niiden perustamisessa ole ongelmia.

Kaavaehdotuksessa ei ole määräyksiä vesialueiden ruoppaamisesta, joka vaatii omat lupansa. Saunat, laiturit, uimapaikat jne. on sijoitettu siten, ettei niiden rantojen avoimena pitäminen muodostu kovin hankalaksi.

Nimistö Saarten vakiintunutta nimistöä ei ole syytä muuttaa. Näin pienten saarten virkistysalueille ei ole tarpeen antaa erillisiä nimiä.

Asemakaavan toteuttamisen vaikutukset

Saarten koon ja rakentamisvolyymin pienuuden vuoksi kaavan toteuttaminen ei vaikuta laajemmin yhdyskuntarakenteeseen tai rakennettuun ympäristöön. Saarten käyttötapa säilyy entisenä, joskin pienimuotoista lisärakentamista sallitaan.

Tammisalolaisten yhdistys epäili aiemmassa mielipiteessään lisärakentamisen haittaavan tammisalolaisten ikkunanäkymiä. Vaikutukset tammisalolaisten kannalta jäävät kuitenkin vähäiseksi. Saari on jo pitkään ollut varsin tehokkaassa virkistyskäytössä eikä uusi rakentaminen venevajoja ja yhtä pientä saunaa lukuun ottamatta sijoitu Vasikkaluodon läntiselle rantaviivalle. Tammisalossa ei myöskään ole tarpeen lisätä saarten käyttäjien pysäköinti- tai venepaikkoja.

Rakentamisella ei ole merkittävää vaikutusta Vasikkaluodon luontoon, joka säilyy kulttuurimaisemana. Rantaniityt jäävät maja-alueen ulkopuolelle. Yhden huvilan lisärakentamisella Tervaluodolle ei ole merkittäviä vaikutuksia.

Saarten kävijämäärät jäävät niiden koon vuoksi melko alhaisiksi eikä kaavalla siten ole suurta merkitystä kaupungin virkistysaluetarjonnan kannalta. Saaret edustavat jo nykyisellään Helsingin saariston huvila- ja lomanviettokulttuuria.

Toteutus Vasikkaluoto on rakennusviraston katu- ja puisto-osaston hallinnassa. Osasto selvittää Vasikkaluodon maja-alueen toteuttamismuodon. Vaihtoehtoina ovat lähinnä yhdistys tai yhtiömuotoinen toteutus. Maja-alueelle tulee laatia rakennustapa- ja hoito-ohjeisto vuokrasopimuksiin liitettäviksi.

Kaupungin vesihuoltoverkoston ulkopuolisten alueiden viemäriverkoston rakentaminen tulee käyttäjien kustannettavaksi. Kaupunki hoitaa yleiset virkistysalueet.

Tervaluodon yksityisomistuksessa olevalla puolella toimenpiteet tulevat tontinomistajien kustannettaviksi.

Suunnittelun vaiheet Kaavoitustyö on tullut vireille kaupungin aloitteesta 12.10.2000, jolloin osallisille lähetettiin ilmoitus vireilletulosta ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Vireilletulosta ilmoitettiin myös vuoden 2000 kaavoituskatsauksessa.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja asemakaavaluonnos olivat nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa 1.-7.11.2000. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta saatiin yksi mielipidekirje ja asemakaavaluonnoksesta lisäksi 3 mielipidekirjettä. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 30.11.2000 Vasikkaluodon ja Tervaluodon asemakaavaluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi. Samalla käsiteltiin osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa koskevat mielipiteet vastineineen.

Tammisalossa Vasikkaluotoa vastapäätä olevalla rannalla sijaitseva Asunto Oy Paasitie 15 ilmoitti katsovansa itsensä kaavan osalliseksi. Mielipide otettiin huomioon ja yhtiölle toimitettiin sama materiaali kuin muille osallisille.

Ympäristökeskuksen mielestä Vasikkaluodon itä- ja etelärantojen rantaniittyjen luonne tulee säilyttää. Tervaluodolla ei katsottu olevan merkittäviä luontokohteita.

Vartiosaari-seura piti Vasikkaluodon nykyistä rakennuskantaa riittävänä, joskin majoituskapasiteettia voitaisiin tarvittaessa lisätä asuntolatyyppisellä rakennuksella saaren keskiosassa.

Tammisalolaisten yhdistys ry piti Vasikkaluodon lisärakentamista ylimitoitettuna, koska saaressa on jo aiemmin ollut runsaasti lomailijoita. Tammisalossa Vasikkaluodon kohdalla sijaitsevan Asunto Oy Tammiterassin edustaja yhtyi seuran mielipiteeseen.

Mielipiteet on kaavoitustyössä otettu huomioon siten, että Vasikkaluodon keskiosaan sijoitettu maja-alue on määrätty aidattavaksi, jolloin rantaniityt jäävät aidan ulkopuolelle. Vasikkaluodon rakennusoikeutta on myös alennettu noin kolmanneksella.

Asemakaavaehdotuksen valmistelun yhteydessä on neuvoteltu erityisesti Vasikkaluotoa hallitsevan rakennusviraston sekä kaupunginmuseon kanssa. Ympäristökeskukselta on saatu alueen luonnonarvoja koskevia tietoja. Kaupunginmuseo on antanut alueesta ennakkolausunnon, joka on otettu huomioon rakennusten suojelussa.

Muutetusta asemakaavaluonnoksesta saadut mielipiteet

Kaavoitustyön jatkamisesta ilmoitettiin asukasosallisille ja naapurialueiden kaupunginosayhdistyksille kirjeellä (30.8.2004), jonka liitteenä oli muutettu asemakaavaluonnos määräyksineen ja havainnekuvineen. Suunnitelmasta saatiin 5 mielipidettä.

Asunto Oy Paasitie 15 vastustaa kaavaluonnosta ja haluaa, että saaret säilytetään nykyisellään itäisten kaupunginosien virkistysalueena. Sen mielestä suunnitelmasta ei käy ilmi, miten liikenne saariin hoidetaan ja että Tammisalossa ei ole tilaa veneille eikä pysäköintipaikoille. Suunnitelma aiheuttaa haittaavaa poikittaista liikennettä vilkkaan vesiväylän poikki. Koska veden vaihtuvuus alueella on pieni, mökkikylä kuormittaa vesistöä, ellei sitä kytketä vesi- ja viemäriverkkoon.

Tammisaloseura (entinen Tammisalolaisten yhdistys ry) esittää kaavaehdotuksen hylkäämistä ja saarten osoittamista virkistyskäyttöön. Tammisalonpuistosta löytyy jatkuvasti jätteitä ja romua, joka seuran mielestä kertoo Vasikkaluodon järjestämättömästä jätehuollosta. Tammisalonpuisto on nyt kunnostettu eikä sinne voida sallia lisää veneliikennettä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa vastineenaan edellisiin mielipiteisiin, että kaavaehdotuksen mukaan saaret tulevat olemaan muun käytön ohella yleistä virkistysaluetta. Molemmissa saarissa avoimuus tulee kaavan johdosta lisääntymään. Vasikkaluodon nykyisten rakennusten säilymisen edellytyksenä on, että niille osoitetaan käyttäjäkunta, joka voi huolehtia rakennuksista. Sotainvalidien sijasta rakennuksista huolehtisi kesämajayhteisö.

Kesämajojen vene- ja autopaikkoja ei sijoiteta Tammisalonpuistoon, vaan maja-asukkaat voivat liittyä venekerhoihin tai vuokrata kaupungin venepaikan. Vasikkaluodon ylikulkulaituri on silti edelleen tarpeen. Saaret voidaan liittää viemäriverkostoon tai varustaa määräysten mukaisin muin järjestelyin. Jätteiden kerääminen voi tapahtua vesitse saarista. Edellä mainituista asioista sovitaan vuokrasopimuksissa.

Vartiosaari-seura r.y:n mielestä asemakaavaehdotus ei ota huomioon riittävästi maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ää; kortteleita ja laitureita on sijoitettu liian alavalle maalle eikä saarten välinen laituriratkaisu ota huomioon Vartiosaaren ja Tervaluodon välisen kaislikkokannaksen luontoarvoa. Merkintä vl-1 tulisi poistaa ja merkitä alueelle paikka vain yhdelle laiturille. Pitkospuuyhteyden tulee ohittaa pienperheyhdistykselle vuokrattu huvila Tammisalon puolelta, jotta vältetään huvilan pihapiiriin joutuminen.

Ulla Raholan ja Tapani Parviaisen mielipiteessä toistetaan Vartiosaari-seuran kannanotot Vasikkaluodon eteläisten majakortteleiden alavuudesta ja vl-1-alueen suhteesta arvokkaaseen Vartiosaaren ja Tervaluodon väliseen kannakseen, joka toimii kahlaajien pesintä- ja levähdyspaikkana.

Anna-Maija ja Jaakko Ketola (Tervaluodon huvilanomistajat) mainitsevat Vartiosaari-seuran tapaan mielipiteessään Vasikkaluodon eteläisten kortteleiden alavuuden ja pitkospuuvarauksen sijainnin. Lisäksi Ketolat mainitsevat, että Vasikkaluodon ja Tervaluodon välinen salmi on jo lähes maatunut umpeen ja että kulkuväylän ja laiturien sijoittaminen alueelle edellyttää ruoppaamista.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa vastineenaan edellisiin mielipiteisiin, että Vasikkaluodon eteläisten kortteleiden maanpintaa esitetään jonkin verran korotettavaksi. Alueella ei ole arvokasta puustoa. Veden vaihtuvuuden parantamiseksi Vasikkaluodon ja Tervaluodon väliin tulisi ruopata kapea salmi. Mittavat ruoppaukset ovat kalliita eikä niihin ole tarvetta. Laitureiden sijoittaminen kytkeytyy ruoppaussuunnitelmaan. Kaavaehdotus ei sisällä määräyksiä vesialueen käsittelystä, joka vaatii omat lupansa. Tarkoitus on, että molemmille saarille varataan retkeilijöille laiturit. Pitkospuuvaraus on ohjeellinen. Kaavan toteutuksessa voidaan ottaa huomioon luontoarvot ja Vartiosaaren maankäyttö.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa
aluetta.

Khs ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 17.12.2004-18.1.2005, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Lisäksi ehdotuksesta on pyydetty ympäristölautakunnan/ympäristökeskuksen, kiinteistölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, liikuntalautakunnan, Helsingin Veden ja Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnot.

Lausunnot Ympäristökeskus toteaa (21.1.2005) ympäristölautakunnan päättäneen, että lausunnon antaa ympäristökeskus. Ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa asemakaavaehdotuksesta.

Kiinteistölautakunta mainitsee (8.2.2005) mm., että se pitää tärkeänä, että kesämajojen rakentaminen ei ole esteenä saaren yleiselle käytölle virkistysalueena. Laajemman käytön edellytyksenä on myös se, että kaavaan on merkitty useita yleiseen käyttöön tarkoitettuja venelaitureita, saunoja, venevajoja ja huoltorakennuksia.

Lautakunnalla ei ole huomautettavaa asemakaavaehdotukseen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (3.5.2007), että Vasikkaluodon ja Tervaluodon suunnittelun lähtökohtina ovat olleet kaupunkilaisten pidempiaikaisen lomailun ja lyhyempiaikaisen virkistyskäytön yhdistäminen sekä Vasikkaluodolla myös taloudellisten edellytysten luominen nykyisen rakennuskannan säilyttämiselle kaupunginmuseon toivomusten mukaisesti.

Lausuntokierroksen jälkeen rakennusviraston ja kiinteistöviraston kesken on sovittu, että kiinteistöviraston tilakeskus vastaa Vasikkaluodon nykyisten rakennusten vuokrauksesta. Muilta osin alueen hallinnasta vastaa yleisten töiden lautakunta. Käydyissä neuvotteluissa on ilmennyt, että kiinteistövirasto toivoo toteutusta silmällä pitäen vastaavia tarkistuksia asemakaavaehdotukseen kuin mitä yleisten töiden lautakunnan lausunnossa on esitetty. Hoitovastuiden selkiinnyttämiseksi myös kiinteistövirasto haluaa Vasikkaluodon kesämajakylän korttelijakoa ja viheralueen rajoja muutettaviksi siten, että kesämajatonttien lisäksi muutkin kylää palvelevat alueet sekä polut voidaan sisällyttää ulosvuokrattavaan alueeseen.

Asemakaavaehdotusta on tarkistettu kiinteistöviraston toivomalla tavalla. Useasta korttelista ja niiden välisistä viheralueista koostuva kesämaja-alue on yhdistetty yhdeksi kortteliksi, joka on jaettu neljään tonttiin. Majojen rakennuspaikat on ryhmitelty kullakin tontilla keskeisen aukion ympärille. Alueen läpi kulkevat pitkittäiset polut on korttelialueella merkitty yleiselle jalankululle varatuiksi tontinosiksi. Poikittaisia polkuja on vähennetty ja sen sijaan sallittu kulku "le"-merkinnällä varustettujen aukioiden kautta. Jokaisella tontilla on talousrakennuksen rakennusala, jolle yhteiset varasto-, käymälä- ym. tilat voidaan sijoittaa. Kesämajakorttelin ulkorajoihin on tehty vähäisiä muutoksia ja aluetta on laajennettu n. 300 m²:llä lounaaseen.

Saunoille on osoitettu omat korttelialueensa. Vanhan lentopallokentän alue on muutettu kesämajan rakennuspaikaksi. Vasikkaluodon vesihuoltoa varten on varattu yhdyskuntateknisen huollon alue ja venelaiturien yhteyteen venevalkama-alueet. Tavoitteena on, että maja-asukkaat perustavat venekerhon, joka vuokraa kaupungilta venevalkama-alueet ja laiturinpito-oikeudet.

Vasikkaluodon majojen ja lomahuoneistojen yhteismäärää on vähennetty viidellä. Vähennys johtuu siitä, että paritalomuotoiset majat on poistettu ja suojeltavien lomarakennusten pieniä lomahuoneistoja sallitaan jonkin verran yhdistää. Saaren kokonaisrakennusoikeus on säilynyt likimain ennallaan.

Koska kulkuyhteydet majakylän läpi ovat ulkoilun kannalta tarpeelliset, on kaavan mukainen yleinen käyttö kirjattava selvästi alueen vuokrasopimuksiin. Kokemus on osoittanut, että ulkopuolisten kauttakulkua pyritään muussa tapauksessa rajoittamaan. Vuokrasopimuksiin on syytä sisällyttää myös määräykset majojen rakentamisesta siten, ettei ympäröivää viheraluetta rakennustöiden yhteydessä vahingoiteta. Säilytettävät puut tulee vaatia suojattaviksi ja rakennustyöt ja rakennusaikainen varastointi tulee rajoittaa omalle "palstalle".

Liikuntalautakunta mainitsee (22.2.2005) mm., että asemakaava edesauttaa alueella olevien rakennusten säilymistä ja kunnostamista sekä kesämaja-alueen kehittämistä ja tulee toteutuessaan selkiinnyttämään alueiden virkistyskäyttöä. Kaavaehdotus antaa mahdollisuuden parantaa saarten palvelutasoa, kun Iähivirkistysalueelle saa sijoittaa kesämaja-aluetta tai ulkoilua palvelevia huoltorakennuksia ja rakennelmia ja kun myös retkeily- ja ulkoilualueelle saa rakentaa aluetta palvelevia huoltotiloja ja laitureita.

Vasikkaluodon ja Tervaluodon rantaan on merkitty alueet yhteyslaituria varten. Tervaluodon saavutettavuutta lisää myös mahdollisuus rakentaa saareen pitkospuut tai kävelysilta Vartiosaaresta, jonne on vesi

bussiliikenne. Toivottavaa olisi, että vesibussiliikennöintiä laajennettaisiin myös Vasikkaluotoon ja Tervaluotoon.

Lautakunta katsoo, että mantereen puolella Tammisalonpuiston rannassa oleva yhteyslaituri on tarpeen ennen kaikkea saarten vakituisia asukkaita varten. Kesäasukkaiden vene- ja autopaikoille ei ole tilaa Tammisalonpuistossa, vaan maja-asukkaat voivat liittyä venekerhoihin tai vuokrata liikuntavirastolta venepaikan.

Vasikkaluodon ja Tervaluodon väliselle vesialueelle sijoitettavia retkiveneilijöiden laitureita pidetään kannatettavana asiana, koska Helsingin saarissa on vähän veneretkeilijöille tarkoitettuja laitureita, joissa yöpyminen veneissä on mahdollista. Vesialueen käyttöönotto edellyttää ruoppausta, mikä muutenkin olisi tarpeen veden vaihtuvuuden parantamiseksi Vasikkaluodon ja Tervaluodon välisessä salmessa.

Lautakunnalla ei ole huomautettavaa asemakaavaehdotuksesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta viittaa (3.5.2007) kiinteistölautakunnan lausuntoon antamaansa vastineeseen. Kiinteistöviraston toivomuksesta asemakaavaehdotukseen on tehty muutoksia. Näiden tarkoituksena on selkiinnyttää hoitovastuita erottamalla vuokrattavat alueet ulkoilukäyttöön varattavista alueista. Viheralueille voidaan muutosten jälkeenkin rakentaa ulkoilijoita palvelevia huoltotiloja.

Kaavan toteuttaminen edellyttää hallintokuntien yhteistyötä. Liikuntaviraston panos erityisesti venepaikkojen tarjoajana on alueen toteuttamisen kannalta tärkeä.

Helsingin Vesi mainitsee (7.3.2005) mm., että kaavaehdotuksessa esitetty alue ei kaupungin 1.10.2003 hyväksymän toiminta-aluemäärittelyn mukaan kuulu Helsingin Veden toiminta-alueeseen. Helsingin kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan aluetta ei myöskään tulla ottamaan Helsingin Veden toiminta-alueeseen.

Lähimmät vesijohdot ja viemärit sijaitsevat Tammisalossa. Merenalituslinjan pituus Vasikkaluodosta Mäntypaadentien ja Jatasalmentien risteyksen rakennettuihin yleisiin vesijohtoihin ja viemäreihin on n. 350 m. Tarvittavat vesihuoltojärjestelmät tulee suunnitella, rakentaa ja ylläpitää rakentamishankkeiden toteuttajien toimesta ja kustannuksella.

Helsingin Vesi puoltaa asemakaavaehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (3.5.2007), että ympärivuotisen vesihuollon rakentaminen alueelle ei ole välttämätöntä. Tervaluodolle voidaan tuoda kesävesijohto esim. Vasikkaluodosta, jossa se jo on. Vesikäymälät eivät myöskään ole välttämättömiä. Vasikkaluodossa harmaat vedet voidaan kerätä ja imeyttää maastoon tai puhdistaa pienpuhdistamon avulla toimintaa varten osoitetulla yhdyskuntateknisen huollon alueella (ET). Mikäli halutaan rakentaa kiinteä vesihuoltoverkosto, se voidaan toteuttaa lausunnossa mainitulla tavalla rakennusten tai maa-alueiden haltijoiden toimesta. Lausunto ei edellytä muutoksia asemakaavaehdotukseen.

Uudenmaan ympäristökeskus toteaa (3.3.2005) mm., että kaava mahdollistaa kesämajoituksen nelinkertaistumisen. Ympäristökeskus pitää mitoitusta korkeana seutukaavassa virkistysalueeksi osoitetulla Vasikkaluodolla. Uusia kesämajoja on osoitettu alaville alueille. Näiden rakennuspaikkojen poistaminen keventäisi mitoitusta. Kaavan vaikutuksiin ympäristökeskus toivoisi syvällisempää tarkastelua vaikutuksista esimerkiksi tulvakorkeuksien, saaren kulumisen, jätevesikuormituksen ja rantojen ruoppaustarpeen osalta.

Yksityiskohtiin ympäristökeskus toivoo seuraavia tarkennuksia. Alimman lattiatason korkeusasemasta esitetään perusteltu arvio ja määräyksissä otetaan se huomioon. Jotta imeytysalueet eivät sijoitu Iiian Iähelle rantaviivaa, on yleisissä määräyksissä todettava, että jätevesien imeytysalueet tulee sijoittaa siten, että ne eivät aiheuta haittaa pinta- ja pohjavesille.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (3.5.2007) mm. seuraavaa:

Luonnon kuluminen

Kaupunkisuunnittelulautakunta viittaa kiinteistölautakunnan lausuntoon antamaansa vastineeseen ja toteaa, että asemakaavaehdotukseen on yleisten töiden lautakunnan ja kiinteistöviraston toivomuksesta tehty tarkistuksia. Vasikkaluodon lomayksiköitä on samalla jonkin verran vähennetty. Majojen määrä ei johda käyttäjämääriin, joista aiheutuisi ongelmia saaren luonnolle. Vasikkaluoto on kymmenien vuosien ajan ollut tehokkaassa virkistyskäytössä ensin Kone Oy:n henkilökunnan ja sittemmin Helsingin Sotainvalidien lomakeskuksena. Saaren luonto on siksi muuttunut kulttuurivaikutteiseksi ja hyvin kulutusta kestäväksi. Vasikkaluodon ongelmana on pikemminkin hoidon vähenemisestä seurannut kasvillisuuden villiintyminen sekä puustoisten alueiden umpeenkasvu ja vesakoituminen. Sotainvalidien tarvitsema hyvä tieverkko palvelee hyvin myös uusia käyttäjiä. Saarella on myös useita Iaajahkoja oleskeluun, grillaukseen ja peleihin käytettyjä nurmikenttiä. Saari on siten ympäristöltään lähinnä verrattavissa kaupungin hoidettuihin puistoihin, jotka joutuvat vastaanottamaan paljon suurempiakin käyttäjämääriä kuin Vasikkaluodon arvioidut käyttäjät.

Tulvakorkeudet

Vasikkaluodon keskiosassa on alava painanne, jossa ei ole niittyä eikä varsinaista puustoa vaan lähinnä pensaikkoa. Alueella on nykyisin käymälä- ja varastorakennus. Käyttökelpoisuuden parantamiseksi alueen maanpinnan tasoa on käyttötarkoituksesta riippumatta tarkoituksenmukaista korottaa. Kun korotettu alue sisältyy kesämajakortteliin, tulee alue täyttää tulevien käyttäjien toimesta ja kustannuksella. Alue voidaan majojen rakentamisen jälkeen istuttaa, jolloin se lyhyessä ajassa sulautuu maisemallisesti ympäristöönsä. Asemakaavakarttaan on tontin 48004/1 keskiosaan lisätty maanpinnan vähimmäiskorkeutta koskeva määräys (+2.00). Mahdollisten tulvahuippujen varalta on kaavaan lisätty imeytyskenttien pohjien ja loma-asuntojen lattioiden alinta tasoa (+2.6) koskevat yleismääräykset. Korkeus on riittävä, sillä Helsingin rakennusjärjestyksessä esitetyn arvion mukaan tulvahuippu +2.3 saavutetaan kerran 200 vuodessa. Suurin Helsingissä mitattu tulvahuippu on ollut +1.51. Saari sijaitsee suojaisessa paikassa, joten ylimääräistä aaltoiluvaraa korkeustasoihin ei tarvita. Vaadittu majojen lattiataso voidaan alavimmilla alueilla saavuttaa joko rakentamalla rakennus pilariperustalle tai korottamalla pihatasoa. Kaavamääräyksen mukaan täyttöluiskia ei saa ulottaa tonttimaalta viheralueen puolelle vaan ne on sovitettava ympäröivään maastoon loivia luiskia käyttäen tai terassoimalla.

Jätevesien käsittely

Vasikkaluodolla on kesävesijohto, joka lisää veden käyttöä kantoveteen verrattuna. Kaavamääräyksissä oleva kielto rakentaa majojen yhteyteen saunoja edistää paloturvallisuutta ja pitää veden käytön kesämajoissa kohtuullisena. Kesävesijohto voidaan ulottaa myös Tervaluotoon. Saarista voidaan rakentaa jätevesiviemäri mantereelle tai hoitaa harmaiden vesien käsittely saarikohtaisesti. Vasikkaluodolla voidaan rakentaa ainakin saunoja ja tonttien huoltorakennuksia varten yhteinen jätevesien imeytyskenttä. Asemakaavaehdotuksessa on osoitettu alue vesihuollon teknisiä rakenteita varten sekä sallittu maanalaisten johtojen johtaminen majakylän yleiseen käyttöön varattujen alueiden kautta. Mikäli kesävesijohto ulotetaan sisään majoihin, olisi näiden jätevedet tarkoituksenmukaisinta liittää samaan harmaiden vesien käsittelyjärjestelmään. Vesikäymälöiden rakentaminen edellyttää jätevesien johtamista kunnalliseen viemäriverkkoon.

Asemakaavaehdotukseen on lisätty jätevesien käsittelyä silmällä pitäen seuraavat määräykset: "Jätevedet ja jätteet tulee käsitellä siten, ettei niistä aiheudu terveydellistä tai ympäristöllistä haittaa." ja "Imeytyskenttien alapinnan tulee olla vähintään korkeustasolla +2.6". Imeytyskenttiä koskeva määräys on muutettu lausunnonantajan toivomaan muotoon: "Jätevesien imeytysalueet tulee sijoittaa siten, että ne eivät aiheuta haittaa pinta- ja pohjavesille."

Ruoppaustarve

Vasikkaluoto ja Tervaluoto ovat matalarantaista aluetta, jossa jatkuva maatuminen ja ruovikoituminen on ongelma. Vähäinen ruoppaaminen saarten rantaan pääsemiseksi on välttämätöntä. Kaupungilla on mahdollisuus vedenomistajana ja vuokranantajana säädellä maja-asukkaille sallittavaa ruoppaamista laitureiden, uimarantojen ja saunojen yhteydessä. Ottaen huomioon tarvittavat luvat, ruoppausmassojen sijoittamiseen liittyvät hankaluudet ja toimenpiteiden kustannukset, on erittäin epätodennäköistä, että alueella pyrittäisiin tekemään muita kuin välttämättömiä ruoppaustoimenpiteitä. Asemakaavaselostuksen ympäristövaikutusten arviointia on täydennetty ruoppausten osalta ja kaavamääräyksiin lisätty määräys: "Ruoppaustöitä suunniteltaessa ja suoritettaessa tulee erityistä huomiota kiinnittää siihen, etteivät saarten ranta-alueiden maisemalliset arvot vaarannu."

Yleisten töiden lautakunta mainitsee (17.2.2005) mm., että Vasikkaluoto on ollut rakennusviraston hoidossa vuodesta 2003 puuston, rakennusten ja rakennelmien osalta. Saarella on yhteyslaituri, käytäviä ja hoidettuja nurmialueita ja laitureita eri puolella saarta. Huonokuntoisimpia laitureita on purettu.

Lisäämällä kesämajakantaa Vasikkaluodolle luodaan edellytyksiä myös vanhan rakennuskannan säilymiselle entisessä käytössään. Asemakaava luo mahdollisuudet myös yleiselle virkistyskäytölle.

Lautakunta huomauttaa, että osa rakennuspaikoista on alavalla maalla, ja toteaa, että tammikuun 2005 tulvat Helsingin rannoilla osoittavat, että asemakaavaselostuksessa esitetty 30-100 cm:n korotus alavilla alueilla ei riitä. Täyttöjen korkeutta rajoittaa rakennuspaikkojen rajautuminen arvokkaaseen rantaniittyyn. Asemakaavaa tulee tarkistaa siten, että kortteliin 48004 ei merkitä rakennuspaikkoja.

Lisäksi lautakunta toteaa, että kesämajakortteleiden väleihin on merkitty "VL-1"-aluetta, jolle on varattu alueita jalankulku- ja huoltokäytäville, toimintapaikoille sekä huoltorakennuksille. Myös Vasikkaluodon rantojen "VL-1"-alueille saa rakentaa saunoja, huoltorakennuksia ja venevajoja. Näillä virkistysalueilla on yleisen virkistyskäytön kannalta varsin vähäinen merkitys.

Toteutus- ja hoitovastuun kannalta on selkeämpää merkitä yhtenäiseksi kesämaja-alueeksi ne osat Vasikkaluotoa, jotka tulevat olemaan yksityisluonteisessa käytössä. Rakennusviraston hoitovastuu tulee

rajata saaren niihin osiin, jotka aidosti palvelevat laajempaa käyttäjäkuntaa. Vasikkaluodon kaavassa voitaisiin soveltaa samaa periaatetta kuin Helsingin siirtolapuutarha-alueilla, jotka on asemakaavoissa merkitty yhtenäisiksi alueiksi. Siirtolapuutarha-alueet sisältävät käytäväverkoston sekä huolto- ja oleskelualueet. Vuokrasopimuksissa tulee edellyttää, että reitistö on yleisessä käytössä.

Saaren tiestöä joudutaan korottamaan tontteja korotettaessa ja nurmipintaiset osat uusimaan sorapintaisiksi.

Varsinaisen kesämaja-alueen ulkopuolella ainakin saunoille ja mahdollisesti muillekin huoltorakennuksille tulee osoittaa pihapiirit. Mikäli saunojen ja kesämajojen jätevesihuolto toimii nykyiseen tapaan kuivakäymälöiden ja harmaiden vesien paikallisen puhdistamisen varassa, tulee vesien imeytyskentät ym. vesihuoltoon tarvittavat alueet osoittaa asemakaavassa.

Helsingin Veden toiminta-alueen ulkopuolisen vesihuollon järjestäminen on tehtävä käyttäjän kustannuksella. Myös muun jätehuollon kesämajojen käyttäjät järjestävät terveysviranomaisten edellyttämällä tavalla. Alueen vuokrasopimuksissa ilmoitetaan myös, ettei kaupunki ole varautunut järjestämään mökkiläisille vene- ja autopaikkoja Tammisaloon.

Saaren itä- ja etelärantojen niittyrannat eivät kestä kovaa kulutusta. Kaavassa esitetyn suoja-aidan rakentaminen on välttämätöntä. Kesämaja-aluetta ympäröivän aidan rakentaminen kuuluu vuokramiehille.

Asemakaavaehdotuksen mukaisten viheralueiden investointitarve on 110 000 euroa. Vuotuisiksi hoitokuluiksi on arvioitu n. 6 500 euroa.

Lautakunnan mielestä kaupunki osallistuu saarten investointi- ja hoitokustannuksiin vain niiltä osin kuin saaret ovat yleisessä virkistyskäytössä. Loma-asumiseen ja kesämajoihin liittyvien alueiden rahoitus kuuluu niiden vuokralaisille. Yleisiä kustannuksia aiheutuu yhteysvenelaiturista, yleisten viheralueiden kasvillisuuden hoidosta ja kasvillisuudeltaan arvokkaiden rantaniittyjen hoidosta.

Lautakunta puoltaa kaavaehdotuksen hyväksymistä em. huomautuksin.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (3.5.2007) mm., että Vasikkaluodon nykyisten rakennusten vuokraus on siirretty kiinteistövirastolle, ja viittaa kiinteistölautakunnan ja Uudenmaan ympäristökeskuksen lausuntoihin antamiinsa vastineisiin. Luontoinventaarioiden ja paikalla käyntien perusteella voidaan todeta, että Vasikkaluodon tontin 48004/1 kohdalla ei ole merkittävää puustoa tai rantaniittyä. Tontin maanpinnan korottaminen ja alueelle suunniteltu majaryhmä ei aiheuta haittaa saaren luonnolle. Käytyjen neuvottelujen perusteella myös kiinteistövirasto kannattaa tontin 48004/1 ottamista rakentamisen piiriin. Tonttien korotetut pihatasot eivät saa ulottua viheralueen puolelle, ja ne on sovitettava ympäröivään maastoon paikasta riippuen joko loivia luiskia käyttäen tai terassoimalla.

Vasikkaluodon jakautumista viheralueisiin, korttelimaahan ja venevalkama-, urheilu- ja erityisalueisiin on muutettu siten, että kaikki majakylän toimintoihin liittyvät alueet ja myös majakylän sisään jäävät yleisessä käytössä olevat alueet voidaan siirtää maja-alueen käyttäjien hoidettaviksi. Yleiseen käyttöön osoitettujen kulkuteiden käyttöoikeuksien varmistamiseksi niiden kirjaaminen myös vuokrasopimuksiin on välttämätöntä. Rakennusviraston hoitovastuu käsittää viheralueet saaren laidoilla ja molemmissa päissä.

Vasikkaluodon tiestön mahdollinen korotustarve tulee arvioitavaksi alueen kunnostuksen yhteydessä. Tiestö on jo nyt osittain ympäröivää maastoa korkeammalla. Korotustarve on suurin tontilla 48004/1, jossa tien linjausta on tontin täytön yhteydessä esitetty hieman tarkistettavaksi.

Asemakaavaehdotukseen on lisätty määräys, jonka mukaan saarten rakennusoikeus ei oikeuta auto- eikä venepaikkoihin mantereella.

Asemakaavakarttaan on lausuntojen johdosta tehty seuraavat Vasikkaluotoa koskevat muutokset:

Kesämaja-alueesta on muodostettu yhtenäinen neljään tonttiin jaettu kortteli, jossa majat on ryhmitelty keskusaukioiden ympärille. Jotta aukiot säilyvät yhteisessä käytössä, ne on määrätty rajattaviksi rakennuspaikkoja vastaan esimerkiksi puu- tai pensasaidalla tai kivimuurilla. Majojen paikoissa on tapahtunut uudelleenjärjestelyn seurauksena jonkin verran muutoksia. Jokaiselle tontille on osoitettu paikka yhteistä talousrakennusta varten. Kesämajakylän majojen ja lomahuoneistojen yhteismäärä on vähentynyt 40:stä 35:een, kun paritaloista on luovuttu ja suojelurakennusten huoneistoja sallitaan jonkin verran yhdistää. Myös vanhoille lomahuoneistoille on annettu oikeus pienen varastotilan rakentamiseen. Yleinen läpikulku ja aluetta palvelevien maanalaisten johtojen johtaminen maja-alueen läpi kulkevien teiden ja "le"-merkinnällä varustettujen aukioiden kautta on sallittu.

Maja-aluetta on laajennettu lounaaseen n. 300 m²:llä ja sen kaakkoisreunan linjaukseen on tehty vähäisiä tarkistuksia. Yhteisten talousrakennusten määrää on pienennetty 50 k-m²:llä, mutta majakohtaista varastotilaa lisätty 5 k-m²:iin majaa kohden. Varastot saa naapurin suostumuksella rakentaa kiinni viereisen rakennuspaikan ja tontin rajaan. Lentopallokenttävaraus on poistettu.

Asemakaavamääräyksiin on lisätty rakennusten alapohjien vähimmäiskorkeutta (+2.6) ja tontin 48004/1 keskiosan maanpinnan vähimmäiskorkeutta (+2.0) koskevat määräykset.

Saunoille on muodostettu "Loma-asumista palveleva yhteiskäyttöinen korttelialue" -merkinnällä varustetut korttelialueet (RAH-1) ja pohjoisempi saunan paikka on tarkistettu korkeustasoltaan edullisempaan kohtaan. Vanhan lentopallokentän alue on muutettu kesämajan rakennuspaikaksi. Loma-asukkaiden venelaiturien yhteyteen on rajattu pienet venevalkama-alueet (LV). Vanhan saunan ja maja-alueen väliin on osoitettu yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alue (ET), jolle saa sijoittaa saaren vesihuoltoa palvelevia rakenteita.

Vasikkaluodon viheralue pienenee muutosten vuoksi 0,35 ha:lla. Vähennys korvautuu osittain sillä, että kulkutiet ja aukiot tonteilla on edelleen osoitettu yleiseen käyttöön. VL-1-merkintä Vasikkaluodon viheralueella on korvattu VR-merkinnällä ja retkeilijöille rakennettavien huoltotilojen määrä rajoitettu enintään 50 k-m²:ksi. Retkiveneilijöiden laiturialuetta koskeva "vl-1"-merkintä on muutettu yleisempään muotoon "alueen osa, jolle saa sijoittaa ulkoilua palvelevia laitureita".

Imeytysalueita koskeva määräys on muutettu muotoon "Jätevesien imeytysalueet tulee sijoittaa siten, että ne eivät aiheuta haittaa pinta- ja pohjavesille" ja lisätty määräykset "Imeytyskenttien alapinnan tulee olla vähintään korkeustasolla +2.6" ja "Jätevedet ja jätteet tulee käsitellä siten, ettei niistä aiheudu terveydellistä tai ympäristöllistä haittaa".

Maisemanhoitoa koskevia määräyksiä on täydennetty lisäämällä määräykset "Tontin täyttöjen luiskat eivät saa ulottua tonttimaalta viheralueen puolelle. Täytöt on sovitettava ympäröivään maastoon paikasta riippuen joko loivia luiskia käyttäen tai terassoimalla" ja "Ruoppaustöitä suunniteltaessa ja suoritettaessa tulee erityistä huomiota kiinnittää siihen, etteivät saarten ranta-alueiden maisemalliset arvot vaarannu".

Asemakaavaehdotukseen on myös lisätty määräys, jonka mukaan saarten rakennusoikeus ei oikeuta auto- eikä venepaikkoihin mantereella.

Asemakaavakarttaan on lisäksi tehty joitakin teknisluonteisia tarkistuksia.

Tehdyt muutokset eivät ole olennaisia, joten ehdotusta ei ole tarpeen asettaa uudelleen nähtäville.

Rakennusvirasto ja kiinteistövirasto sopivat keskenään jatkotoimenpiteistä ja asemakaavan toteuttamisesta.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä 48. kaupunginosan kortteleiden nro 48002-48006, lähivirkistysalueen, retkeily- ja ulkoilu- sekä venevalkama-alueiden, yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alueen ja vesialueiden asemakaavan kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 14.10.2004 päivätyn ja 3.5.2007 muutetun piirustuksen nro 11270 mukaisena.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

VUOSAAREN TONTIN 54230/3 YM. ALUEIDEN ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11612)

Khs 2006-2523

54. kaupunginosan (Vuosaari) korttelin nro 54230 tontin nro 3, yleisen pysäköintialueen sekä urheilu- ja virkistyspalvelualueen asemakaavan muutosehdotus.

Harbonkatu 6

Tiivistelmä Rakentamaton yleisten rakennusten tontti muutetaan asuinpientalojen tontiksi, jonka rakennusoikeus on 915 k-m². Rakennusoikeus kasvaa voimassa olevaan kaavaan nähden 115 k-m². Tontille voidaan rakentaa arviolta 7-10 asuntoa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (9.11.2006) mm., että kiinteistövirasto on kirjeessään 30.3.2000 esittänyt tontin muuttamista asuntotuotantoon.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut kaava-alueella voimaan 23.12.2004) alue on kerrostalovaltaista aluetta. Nyt laadittu asemakaavan muutos on yleiskaavan mukainen.

Alueella voimassa olevat asemakaavat on vahvistettu vuosina 1989 ja 2000. Kaavan mukaan alue on yleisten rakennusten korttelialuetta (Y) yleistä pysäköintialuetta (LP) ja urheilu- ja virkistyspalvelualuetta (VU). Yleisten rakennusten korttelialueen rakennusoikeus on 800 k-m² ja sallittu kerrosluku kaksi. Kaavamääräysten mukaan pysäköintialueen kautta on varattava ajoyhteys yleisten rakennusten korttelialueelle. Suunnittelualue rajautuu pohjoisessa ja koillisessa asuinrakennusten korttelialueeseen (A) ja idässä urheilu- ja virkistyspalvelualueeseen, jolle on merkitty pallokenttä ja kevyen liikenteen yhteys.

Katsauksessa tyhjistä ja vajaasti rakennetuista tonteista Helsingissä vuonna 2005 tontti on arvioitu asumiseen soveltuvaksi.

Alue on kaupungin omistuksessa.

Alue sijaitsee Meri-Rastilan kerrostaloasuinalueen eteläreunassa kaakkoon viettävällä rinteellä. Suunnittelualueen itäpuolella on Ison Kallahden puisto. Tontin pohjoisosa on jyrkähköä kalliorinnettä, tontin itälaidalla sekä yleisen pysäköintialueen itäosassa kasvaa komeita mäntyjä sekä lehtipuita.

Suunnittelualueella sijainnut, tulipalossa korjauskelvottomaksi vahingoittunut 1 ½-kerroksinen vuonna 1940 rakennettu asuin- ja huoltorakennus on purettu.

Pohjoispuolisten tonttien asuinrakennukset ovat 1980-1990-luvuilla rakennettuja kolmi- ja nelikerroksisia pistetaloja. Kaava-alueesta etelään sijaitsee rakenteilla oleva Meri-Rastilan etelärannan pientaloalue.

Palvelut Kaupallisten ja julkisten palvelujen osalta alue tukeutuu noin puolen kilometrin päässä sijaitseviin Meri-Rastilan ostoskeskuksen palveluihin. 300 m:n päässä alueen koillispuolella sijaitsee Kallahden ala-aste. Lähin lasten päiväkoti on Harustiellä n. 400 m:n päässä suunnittelualueesta.

Kiinteistöviraston mukaan alueella ei ole tarvetta nykyiselle yleisten rakennusten korttelialueelle eikä kaupunkisuunnitteluvirastonkaan näkemyksen mukaan tonttia tarvita alueen lähipalvelujen järjestämiseen. Urheilu- ja virkistyspalvelualuetta varten mahdollisesti tarvittavat huoltotilat voidaan rakentaa kyseiselle alueelle, joten tonttia ei tarvita niitäkään varten.

Yleisten rakennusten tontin luoteisreunan kallioisella rinteellä kasvaa mäntyjä ja haapoja. Tontin eteläreuna on kosteampaa, pohjakasvillisuudeltaan rehevämpää ja siinä kasvaa suurikokoisia koivuja ja mäntyjä. Yleisen pysäköintialueen itäosassa on kaksi komeaa mäntyä.

Yleisen pysäköintialueen pohjoispuolella kohoaa jyrkähkö avokallio, joka kuuluu pohjoispuolisten asuinkerrostalojen pihaan. Kaava-alueen pohjoispuolisten asuntotonttien puusto on mäntyvaltaista. Urheilu- ja virkistyspalvelujen alue on alavaa kosteaa ruohikkoa, jolla kasvaa väljästi lehtipuita.

Kaava-alue on yhdyskuntateknisen huollon verkoston piirissä.

Maaperä Kohde sijoittuu pääosin kitkamaa-alueelle, jossa on kalliopaljastumia. Itäreunassa on pieni, 1-3 m:n paksuinen saviesiintymä.

Tavoitteet Asemakaavan muutoksen tavoitteena on

- maankäytön tehostaminen ottamalla käyttämätön yleisten rakennusten tontti asuntokäyttöön

- Meri-Rastilan kerrostaloalueen hienovarainen täydentäminen pientaloilla

- kaavallisten edellytysten luominen kohtuuhintaiselle pientalotuotannolle

- hyväkuntoisen puuston säilyttäminen.

Kaava-alueen pinta-ala on 3 356 m², josta asuinrakennusten korttelialuetta on 2 572 m² ja yleistä pysäköintialuetta 783 m². Tontin rakennusoikeus on 915 k-m².

Tontti sekä siihen liitettävät urheilu- ja virkistyspalvelualueen osa ja yleisen pysäköintialueen itäosa muutetaan asuinpientalojen korttelialueeksi. Tontin pinta-ala kasvaa n. 500 m². Muodostuvalle tontille 54230/4 on merkitty kaksi rakennusalaa enintään kaksikerroksisia asuinrakennuksia varten. Tontin kerrosala on 915 m². Likimääräinen tonttitehokkuus on e = 0.35. Kerrosala kasvaa voimassa olevasta asemakaavasta 115 m².

Pientalot ovat kerrostaloa helpompia sovittaa pienelle rinnetontille ja ne monipuolistavat alueen asuntotarjontaa. Kaavaratkaisussa eteläisin rakennusala on sijoitettu jatkamaan naapurikerrostalojen rytmiä ja muodostamaan rakennetun alueen ja virkistysalueen reunaa. Rinteeseen sijoittuville rakennuksille on määritelty yksi yhtenäinen rakennusala, jotta vaihtoehtoiset suunnitteluratkaisut olisivat mahdollisia rakennussuunnitteluvaiheessa.

Suurin sallittu kerrosluku on kaksi. Yksittäisten rakennusten enimmäispituus on 24 m. Asuinrakennusten julkisivupintojen on oltava pääosin punatiilistä muurattuja tai rapattuja.

Rakennusoikeuden lisäksi sallitaan enintään 10 % kerrosalasta varastoja, kasvihuoneita, lasikuisteja tms. tilaa ja enintään 15 % kerrosalasta autotalleja ja -katoksia.

Tontilla säilytetään olemassa olevia puita.

Tontin saa aidata pensasaidoin asuinkortteleiden ja puiston vastaisilta rajoiltaan avokallioaluetta lukuun ottamatta. Tontin itäreuna on määrätty istutettavaksi alueen osaksi rakentamisalueen ja virkistysalueen rajana.

Tontin autopaikat on rakennettava katoksiin tai autotalleihin yleisen pysäköintialueen jatkeeksi. Autopaikkojen vähimmäismäärä on 1 autopaikka/80 k-m², kuitenkin vähintään 1,25 autopaikkaa asuntoa kohden.

Ajoneuvoliikenne alueelle johdetaan Harbonkadulta yleisen pysäköintialueen kautta. Tontille kulkevalle kevyelle liikenteelle järjestyy reitti myös urheilu- ja virkistyspalvelujen alueen luoteisreunassa kulkevan polun kautta.

Pysäköintialue, jolle voidaan rakentaa n. 30 autopaikkaa, palvelee tulevaisuudessa urheilu- ja virkistyspalvelualueen pallokentän käyttäjiä sekä alueen vieraspysäköintiä. Pysäköintialueen kautta on ajoyhteys asuntotontille. Osa nykyisestä pysäköintialueesta liitetään asuinpientalojen korttelialueeseen. Pysäköintialue pienenee voimassa olevan kaavan mukaisesta 135 m² ja osalla siitä säilytetään olemassa olevia puita.

Kaava-alue voidaan liittää rakennettuun yhdyskuntatekniikan verkkoon.

Rakennukset perustetaan pohjamaan tai kallion varaan. Perustamistapa täsmentyy tonttikohtaisessa pohjatutkimuksessa.

Kaava-alueella ei ole tiedossa pilaantunutta maaperää tai sellaista aiheuttavaa toimintaa.

Asemakaavan muutoksen toteuttaminen täydentää alueen yhdyskuntarakennetta. Pientalotyyppinen rakentaminen monipuolistaa Meri-Rastilan asuntotarjontaa ja vaikuttaa myönteisesti alueen arvostukseen.

Tontin rakentaminen selventää rakentamisalueen ja viheralueen rajaa. Matalahko rakentaminen ei kohtuuttomasti häiritse koillis- ja luoteispuoleisten asuintalojen näkymiä eikä heikennä näiden talojen asuttavuutta. Rakennusten suurin sallittu kerrosluku on sama kuin voimassa olevassa asemakaavassa.

Urheilu- ja virkistyspalvelualueen 297 m² pienenemisellä ei ole merkittäviä vaikutuksia sen käytettävyyteen. Uusi raja seuraa luontevasti olemassa olevan polun reunaa.

Liikenne Harbonkadulla lisääntyy hieman. Katuverkon kapasiteetti on riittävä eikä kaavamuutoksella ole suurta vaikutusta alueen liikenteeseen.

Rakentaminen olemassa olevan yhdyskuntateknisen verkoston äärelle on taloudellisesti edullista. Kaavan toteuttamisesta kaupungille aiheutuvat kustannukset ovat n. 0,3 milj. euroa (alv 0 %). Kustannuksiin sisältyvät yleisen pysäköintialueen rakentaminen ja sadevesiviemärin siirto.

Toteutus Alueen toteuttaminen edellyttää yleisen pysäköintialueen rakentamista kulkuyhteytenä rakennuspaikalle.

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 5.9.2005).

Osallistuminen ja vuorovaikutus on järjestetty osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti.

Osallisille lähetettiin asemakaavan muutosluonnos (kirje päivätty 15.9.2005). Hanke esiteltiin Vuosaaren asukastoimikunnalle 13.9.2005.

Asemakaavan muutosluonnos ja selostusluonnos ovat olleet nähtävänä kaupunkisuunnitteluvirastossa 14.9.-4.10.2005. Kaavan valmistelija on ollut tavattavissa Vuotalossa 21.9.2005 klo 17_19.

Hankkeessa on tehty yhteistyötä talous- ja suunnittelukeskuksen, kiinteistöviraston, liikuntaviraston ja rakennusviraston katu- ja puisto-osaston kanssa.

Kaavaluonnoksen laatimisen yhteydessä on tutkittu vaihtoehtoisesti pistekerrostalon sijoittamista tontille. Suunnittelun lähtökohtana on ollut rinnetontin mahdollistama rinnettä vasten sijoittuva suljettu pysäköintiratkaisu joko pihakannen alla tai asuinrakennuksen pohjakerroksessa. Vähäisen kerrosalan takia erityisen kalliita pysäköintiratkaisuja vaativista vaihtoehdoista on luovuttu. Pientaloon ja pienkerrostaloon perustuvaa ratkaisua pidettiin parhaana mm. asuntotarjontaa monipuolistavan vaikutuksen vuoksi.

Luonnoksessa esitettyä ratkaisua on muokattu edelleen pientaloista rakentuvaksi mielipiteiden, toteutuskelpoisuuden ja piha-alueen käytettävyyden perusteella. Asuinrakennusten suurin sallittu kerrosluku on laskettu koko tontilla kahteen ja rakennusoikeuden määrää on laskettu lähemmäs voimassa olevan kaavan rakennusoikeutta. Tontti on suureksi osaksi rinnettä, mikä puoltaa likimääräisen tonttitehokkuuden laskemista kaavaluonnoksen 0.4:stä 0.35:een. Samalla pysäköintiratkaisu on muutettu keskitetyksi pienen yhteispiha-alueen rauhoittamiseksi autoliikenteeltä. Rakennusalojen paikkoja ja muotoa on tarkistettu kaupunkikuvallisten seikkojen vuoksi ja rinteessä sijaitsevan rakennusalan kohdalla vaihtoehtoisten ratkaisujen mahdollistamiseksi.

Kaavamuutoksen valmisteluun liittyen on kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosastolle saapunut 5 mielipidekirjettä, jotka koskivat asemakaavan muutosluonnosta. Lisäksi suullisia mielipiteitä on esitetty keskustelutilaisuudessa ja puhelimitse.

Asunto Oy Rastilankallio pitää 3.10.2005 suunnitelmaa ahtaana ja kerrostaloja sopimattomina pienelle tontille ja kannattaa jalkapallokentän huoltorakennuksen rakentamista tontille. Yhtiö pitää pientaloja tontille paremmin sopivina ja haluaa asuntokäyttöön muutettavan tontin aidattavaksi omaansa vasten.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kaavaehdotuksessa tontti on muutettu pientalotontiksi. Tontti voidaan aidata muualla paitsi avokallioalueella pensasaidoin. Alueen muut tontit eivät ole aidattuja. Urheilu- ja virkistyspalvelualueella on rakennusala, jolle voi sijoittaa huoltorakennuksen sekä huvilarakennuksia, jotka voisi tarvittaessa ottaa vastaavaan käyttöön.

Ronald Engblom pitää 3.10.2005 urheilukentän huoltorakennuksen rakentamista tontille tarpeellisena ja suunniteltua parempana käyttötarkoituksena. Hän vastustaa kerrostalojen rakentamista tontille näkymien peittymisen ja tontin varjostumisen vuoksi. Engblom esittää vaihtoehtona tontin jättämistä rakentamatta.

Mauno ja Aila Lepistön mielestä alue tulisi säilyttää yleisten rakennusten korttelialueena, koska puistoon rakennettavalla pallokentällä ja Kallahden pohjukan uimarannalla ei ole sosiaalitiloja. Pysäköintialuetta he pitävät kannatettavana, mutta haluavat kaupungin istuttavan pysäköintialueelta mahdollisesti kaadettavien puiden tilalle uusia puita kerrostalotontille.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kiinteistövirasto on kirjeessään 30.3.2000 todennut, ettei kaupungilla ole tarvetta yleisen rakennuksen rakentamiseen tontille ja kehottanut kaupunkisuunnitteluvirastoa käynnistämään kaavamuutoshankkeen. Yleisten rakennusten tonttia ei tarvita viereisen urheilu- ja virkistyspalvelualueen palveluiden järjestämiseen. Kaavaehdotuksessa kaavaluonnoksen pienkerrostalot on muutettu pientaloiksi ja pysäköintialueen arvokkaimmat puut on merkitty säilytettäviksi.

Tea ja Sonja Sohlberg vastustavat 30.9.2005 tontin muuttamista asuntotontiksi. Heidän mielestä pienkerrostalot rajoittaisivat näkymiä Meri-Rastilan tie 21 D:n asunnoista. Alue palvelee parhaiten ympäristön asukkaita rakentamattomana.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kaavaehdotuksessa korkein sallittu kerrosluku on laskettu kahteen, mikä vastaa myös tontilla aiemmin sijainneiden rakennusten mittakaavaa.

Sami Saarnio vastustaa 4.10.2005 rakennusoikeuden kasvattamista tontilla ja asuinrakennusten rakentamista tonttien 1 ja 2 väliin liian tiiviiksi muodostuvan rakentamisen vuoksi. Liikenteen lisääntyminen vähentää asumisviihtyvyyttä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että rakennusala ulottuu myös voimassa olevassa asemakaavassa tontin osalle, joka sijaitsee tonttien 1 ja 2 välissä.

Kaavaehdotuksessa rakennusoikeus kasvaa voimassa olevaan kaavaan verrattuna 115 k-m², mutta tonttitehokkuus laskee tonttiin liitettävän pinta-alan vuoksi. Tonttitehokkuus 0.35 on pientalotontilla hyvin kohtuullinen.

Tontin rakentamisen vuoksi liikenteen lisääntyminen on vähäistä. Nykyisen käyttötarkoituksen mukainen toiminta aiheuttaisi mahdollisesti enemmän liikennettä kuin asuminen.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa aluetta.

Khs ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 8.12.2006-9.1.2007, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Lisäksi ehdotuksesta on pyydetty pelastuslaitoksen, kiinteistölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, Helsingin Veden, Helsingin Energian ja Helen Sähköverkko Oy:n lausunnot.

Lausunnot Helsingin Energialla ja Helen Sähköverkko Oy:llä (5.1.2007) sekä pelastuslaitoksella (15.12.2006) ei ole huomautettavaa asemakaavan muutosehdotuksesta.

Kiinteistölautakunta puoltaa (19.12.2006) kaavaehdotuksen hyväksymistä, koska se mahdollistaa 7-10 pientaloasunnon rakentamisen ilman, että kaupungin tarvitsee investoida kunnallistekniikkaan. Kulkuyhteys nykyisen rakentamattoman pysäköintialueen kautta tulee kuitenkin rakentaa, ennen kuin tontille päästään rakentamaan.

Helsingin Vesi toteaa (23.1.2007) mm., että aluetta palvelevat yleiset vesijohdot ja viemärit on rakennettu valmiiksi. Yleistä sadevesiviemäriä sen sijaan joudutaan siirtämään n. 10 m:n matkalla. Siirron suunnittelu ja toteutus tulee kustantaa tontin omistajahallintokunnan rahoituksella.

Helsingin Vesi puoltaa muutosehdotuksen hyväksymistä.

Yleisten töiden lautakunta mainitsee (25.1.2007) mm., että asemakaavaan tulee määritellä pelastusreitin sijainti siten, että se kulkee yleisen pysäköintialueen (LP-alueen) kautta tontille.

LP-alue tulisi muuttaa katualueeksi, jolla on nimi ja pysäköinti sallittu. Tällöin asemakaavan muutoksen mukainen tontti saa yksiselitteisen katuosoitteen. LP-alueen rakentamiskustannukset ovat n. 76 000 euroa.

Lautakunta puoltaa muutosehdotuksen hyväksymistä em. huomautuksin.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (11.6.2007) mm., että kaavamääräyksen mukaan LP-alueelle on varattava ajoyhteys viereiselle asuinpientalojen korttelialueelle. Myös pelastusajoneuvot voivat käyttää tätä ajoyhteyttä.

Ajojärjestely LP-alueen kautta nyt asuntotontiksi muutettavalle yleisten rakennusten tontille on voimassa olevassa asemakaavassa ja tontilla on osoite Harbonkatu 6. Puhelimitse kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston osoitesuunnittelijalta asiaa tiedusteltaessa, nykyinen ja samalla asemakaavan muutosehdotuksen mukainen ajoyhteys on myös yksiselitteisen osoitteen kannalta mahdollinen.

Virasto katsoo, ettei asemakaavan muutosehdotukseen ole tarpeen tehdä tarkistuksia.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä 54. kaupunginosan korttelin nro 54230 tontin nro 3, yleisen pysäköintialueen sekä urheilu- ja virkistyspalvelualueen asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 9.11.2006 päivätyn piirustuksen nro 11612 mukaisena.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

HELSINGIN ARKKITEHTUURI NYT! - HELSINGIN ARKKITEHTUURIPOLIITTISEN OHJELMAN LÄHETEKESKUSTELU

Khs 2005-126

Khs toteaa, että kaupunginjohtajan 26.1.2005 asettaman sekä kaupun-kisuunnittelu- ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajan johtaman työryhmän työn tuloksena on keväällä 2006 valmistunut Helsingin arkkitehtuuri nyt ! - Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, joka on merkitty tiedoksi johtajistokäsittelyssä 7.6.2006.

./. Ohjelma (Internet-sivut: http://www.syruphelsinki.com/apoli.zip) on jaettu esityslistan tämän asian erillisenä liitteenä 1. Liitteet 2-15 ovat vain sähköisinä liitteinä.

Yhteenveto työryhmän toimenpide-ehdotuksista on seuraava:

1.

Arkkitehtuurin kieli ymmärrettäväksi

_ Kaupunki perustaa yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun informaatiokeskuksen.

_ Helsinki lahjoittaa määräaikaiset arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin professuurit Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle.

_ Kaupunki järjestää arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijoille ja suurelle yleisölle tarkoitettuja foorum-,
luento- ja keskustelutilaisuuksia.

2.

Kulttuurihistorialliset arvot ja rakennussuojelu

_ Kaupunki perustaa yhdessä seudun muiden kuntien kanssa rakennussuojelurahaston.

_ Kaupunginmuseo saa resursseja päivittää ja tehdä rakennus- ja alueinventointeja sekä kehittää paikkatietojärjestelmään perustuvaa tietokantaa.

3.

Kaupunkielämän yksilölliset ja moninaiset puitteet

_ Kaupunki järjestää yhden tai useamman arkkitehtikilpailun alueista, joilla korostetaan arkkitehtuurin keinoja luoda eri tavoin elämyksellistä ja vahvaa kaupunkia.

_ Helsingin hallintokunnissa arkkitehtuurin asiantuntemusta lisätään (rakennusvirasto, liikuntavirasto, asuntotuotantotoimisto, kiinteistövirasto).

4.

Arkkitehtuuri informaatioyhteiskunnassa

_ Helsinki pyrkii maailman tietoyhteiskunnan, kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin johtavaksi keskukseksi.

_ Arabiarannan teknologiaprojektia täydennetään palveluiltaan tietotekniikan avant garde -hankkeeksi.

5.

Projektityöskentely

_ Uusia suuria rakentamisalueita suunniteltaessa ja käyttöön otettaessa hyödynnetään projektimaista työskentelytapaa ja toteutusyhtiöitä.

6.

Arkkitehtuurin arvostus - arkkitehtuurille asiamies

_ Perustetaan arkkitehtuuriasiamiehen tehtävä, joka sijoitetaan talous- ja suunnittelukeskukseen. Asiamies organisoi tonttien luovutuksiin liittyvät suunnittelukilpailut, kouluttaa eri virastojen ja hallintokuntien edustajia arkkitehtuuritiedon alueella ja edistää Helsingin arkkitehtuurin tunnettuutta maailmalla.

_ Rakentamisen Ruusun merkitystä nostetaan, tunnustuksen myöntää kaupunginhallitus, kohde on seudullinen, palkinnon yhteydessä järjestetään kansainvälinen seminaari.

7.

Helsingin rooli - "Cool Helsinki School"

_ Kaupungin luovuttaessa tontteja rakentamiseen pidätetään kaupungilla määräysvalta kunnes varmuus korkeatasoisesta lopputuloksesta on selvillä. Erityyppisiä arkkitehtikilpailuja suositaan.

_ Kaupunki tarjoaa vähintään vuoden mittaisen työskentelymahdollisuuden yhdelle-kahdelle huippuarkkitehdille. Toimenkuvat räätälöidään.

Khs mainitsee, että ohjelmasta on pyydetty lausunnot kaupunkisuunnittelulautakunnalta, rakennuslautakunnalta, yleisten töiden lautakunnalta, kiinteistölautakunnalta, asuntolautakunnalta, asuntotuotantotoimikunnalta, kaupunginmuseon johtokunnalta, talous- ja suunnittelukeskukselta, Helsingin Energialta, Espoon kaupungilta, Vantaan kaupungilta, Suomen arkkitehtiliitto SAFA ry:ltä, Helsingin kaupunginosayhdistys Helka r.y:ltä ja Uudenmaan ympäristökeskukselta.

./. Saadut lausunnot ovat esityslistan tämän asian sähköisinä liitteinä 2-14. Lisäksi Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK ry. on 13.9.2006 antanut asiasta kannanottonsa, joka on sähköisenä liitteenä 15.

Kaupunginmuseon johtokunta toteaa (22.8.2006) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Kaupunginmuseon johtokunta toteaa, että arkkitehtuuripoliittisesta ohjelmasta puuttuu yksi kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta keskeinen osa-alue, täydennysrakentaminen jo rakennetussa ympäristössä. Arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa olisi syytä linjata periaate, jonka mukaan vanhalle rakennuskannalle luodaan aidosti "oikeus elää" ja jatkaa omaa elämäänsä arvonsa säilyttäen ja että myös korjaus- ja täydennysrakentamisessa otetaan tämä huomioon. Vain näin synnytetään harmonista, historiallisesti kerroksista ja paikan erityisyyteen perustuvaa hyvää kaupunkiympäristöä.

Toimenpideohjelmaan olisi lisäksi hyvä sisällyttää kannanotto täydennysrakentamiseen liittyvän suunnitteluosaamisen sekä rakentamisen ammattitaidon kehittämisestä.

Toimenpideohjelmassa esitetään, että kaupunginmuseon yhteyteen luodaan seudullinen rahasto, josta tuetaan sisätilojen suojelua ja käyttötarkoituksien säilyttämistä. Tällaiselle toiminnalle on olemassa selkeä tarve. Toiminto olisi kuitenkin täysin uusi kaupunginmuseossa ja edellyttää prosessin suunnittelua ja riittävää rahallista sekä henkilöresursointia paitsi itse tukien jakamiseen, myös hakemusten käsittelyyn, arviointiin ja seurantaan.

Yhteenvedossa todetaan: "(- -) Kaupunginmuseo saa resursseja päivittää ja tehdä rakennus- ja alueinventointeja sekä kehittää paikkatietojärjestelmään perustuvaa tietokantaa." Kaupunginmuseon johtokunta pitää tätä erityisen tärkeänä tavoitteena, koska nykyisellään kaupunginmuseolla on käytännössä mahdollisuus toteuttaa vain yksi kaupunginosainventointi vuosittain ja päivitettäviä ja kokonaan inventoimattomia kaupunginosia on lukuisia. Inventointitiedon ajantasaisuus ja tiedon saavutettavuus ei siten kehity ilman erityistä resursointia, vaan laahaa jatkuvasti jäljessä.

Rakennuslautakunta (29.8.2006) toteaa lausunnossaan mm., että se kannattaa Helsingin arkkitehtuuripoliittisen ohjelman laatimista. Esitettyjen toimenpide-ehdotusten avulla Helsingin arkkitehtuurin ja koko rakentamisen laatua pystytään entisestään parantamaan ja luomaan viihtyisyyttä ja korkeatasoista asuinympäristöä helsinkiläisille. Omasta historiallisesta taustasta rakentuen ja ennakkoluulottomia kansainvälisiä vaikutteita hyväksikäyttäen Helsingistä voidaan luoda nykyistäkin viihtyisämpi ja elävämpi kaupunki. Arkkitehtuurin avulla Helsinki voi profiloitua kansainvälisestikin mielenkiintoiseksi ja omaleimaiseksi kaupungiksi.

Rakennusvalvontaviraston edustajat ovat olleet keskeisessä roolissa ohjelmaa valmistelevassa työryhmässä. Täten rakennusvalvonnan näkökulma on ollut mukana raporttia laadittaessa.

Lautakunta pitää myös tärkeänä, että kaupungin korkeatasoisten ja kunnianhimoistenkin tavoitteiden rinnalla pidetään huoli kaikkien helsinkiläisten mahdollisuudesta saada kohtuuhintaisia ja viihtyisiä asuntoja. Erityyppisten asuntojen riittävä tarjonta ja hintataso tulee saada pysymään sellaisena, että lapsiperheet ja kaikki ihmisryhmät pystyvät asumaan kaupungin alueella. Lautakunta pitää tärkeänä, että jo kaavoituksessa otetaan huomioon esteettömyyden vaatimukset.

Lautakunta ja rakennusvalvontavirasto ovat keskeisissä rooleissa Helsingin arkkitehtuurin ja rakentamisen päätöksenteossa ja hankkeiden ohjauksessa. Korkeatasoisen arkkitehtuurin edistäminen vaatii riittävien resurssien ja rakennusvalvonnan aktiivisen roolin kehittämistä. Aktiivinen rooli ja ammattitaitoinen toiminta vahvistavat myös rakennuslautakunnan ja rakennusvalvontaviraston arvostusta ja vaikutusmahdollisuuksia.

Ohjelmassa on ehdotettu arkkitehtuuriasiamiehen tehtävän perustamista ja tehtävää on esitetty sijoitettavaksi kaupungin talous- ja suunnittelukeskukseen. Toimivuuden ja yhteistyön kannalta ehdotus on tältä osin haasteellinen. Vaihtoehtoisena ratkaisuna olisi muuttaa tulevaisuudessa kaupunginarkkitehdin toimenkuvaa vastaamaan esitettyjen tehtävien hoitamista. Luontevaa olisi samalla harkita kaupungin rakentamisen kanssa tekemisissä olevien virastojen sijoittamista saman apulaiskaupunginjohtajan vastuualueeseen.

Lautakunta toteaa myös, että omakoti- ja pientalorakentajia palvelemaan kaupunki voisi palkata erillisen pientaloneuvojan edistämään ja auttamaan tavallisia asukkaita rakentamisasioissa.

Lautakunta pitää tärkeänä, että jo kouluopetuksessa opetettaisiin arkkitehtuurin perusteita kaikkia kansalaisia koskevana käyttötaidelajina, joka luo hyvää ympäristöä.

Satamalta vapautuvien uusien kaupunginosien rakentaminen on ainutlaatuinen mahdollisuus ja myös haaste Helsingin rakentamisen kehityksessä. Näissä hankkeissa rakennetaan myös paljon uutta merellistä Helsinkiä. Tärkeätä on rakentaa uutta rantaviivaa siten, että se on sekä teknisesti että esteettisesti kestävän kehityksen mukaista, ottaen huomioon myös mahdolliset pitkän aikavälin ilmastomuutoksista syntyvät olosuhteet. Merelliseen Helsinkiin kuuluu myös paljon luonnonmukaista rantaviivaa.

Onnistuakseen nämä hankkeet vaativat nykyisen kaupungin virkamieskoneiston uudelleenjärjestelyä. Vaihtoehtoisesti olisi harkittava projektikohtaisen organisaation kehittämistä näitä hankkeita toteuttamaan. Hyvin koulutetuille ja ammattitaitoisille projektinjohtajille tulee antaa riittävästi päätäntävaltaa ja resursseja hankkeiden korkeatasoiseen läpiviemiseen. Näiden alueiden rakentamisessa voidaan arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa esiintuotuja tavoitteita pitää keskeisessä roolissa.

Asuntolautakunta toteaa (29.8.2006) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Laadittu arkkitehtuuripoliittinen ohjelma käsittelee arkkitehtuuria ensisijassa kaupunkikuvan, kaupungin fyysisen jäsentymisen ja arkkitehtuurin vaikuttavuuden kannalta. Asunto- ja asumisen arkkitehtuuria ei ole käsitelty tarkemmin sen sosiaalisten vaikutusten, asumisyhteisöjen toimivuuden ja yksilövaikutusten näkökulmasta. Näihin kysymyksiin keskityttäneen siinä jatkotyössä, jonka pohjana ohjelma ja sen ehdotukset tullevat olemaan. Ohjelman yleiset linjaukset ovat periaatteiltaan hyväksyttäviä ja oikeansuuntaisia. Laatuohjauksen ehdotettua organisointia on syytä edelleen kehittää. Ehdotettu malli on tarkoitukseensa nähden ilmeisen tehokas, mutta saattaa johtaa hallinnollisesti raskaisiin käytäntöihin sekä tehdä rakennuttajien asioinnin kaupungin hallinnossa nykyistä hankalammaksi ja aikaa vievämmäksi. Uusien ohjausmenetelmien kustannusvaikutukset sekä hallinnon että asiakkaiden puolella olisi ennen toteutusta aiheellista selvittää.

Ohjelman hyväksymisen jälkeen lautakunta pitää tärkeänä, että seuraavia näkökohtia otettaisiin sen jatkotyöstämisessä huomioon:

Asuntomarkkinat ja sitä myötä asumisen kulttuuri Suomessa ja erityisesti Helsingissä on muuttunut olennaisesti tällä vuosisadalla ja sitä edeltäneiden kahden vuosikymmenen aikana. Asunnon merkitys ihmiselle sekä välttämättömyytenä että kulutushyödykkeenä on saanut piirteitä, jotka kohdistavat uusia odotuksia sekä harjoitettavalle asuntopolitiikalle että erityisesti asumisen arkkitehtuurille. Asunto ei ole niukkuushyödyke kaikille ihmisille, joskin se on sitä joillekin. Asumisen hinta suhteessa muuhun kulutukseen on erityisesti Helsingissä kasvanut, kun taas muualla maassa kehitys on ollut päinvastainen. Helsingin väestö on ikääntynyttä ja asumisväljyys on tämän väestöryhmän kohdalla nopeasti kasvanut, kun taas nuoret parit ja lapsiperheet joutuvat hakemaan maksukykyään vastaavaa asumisväljyyttä yhä kauempaa Helsingin keskustasta ja Helsingin rajojen ulkopuolelta.

Epävarmaa on, mikä vaikutus odotettavissa olevalla työvoiman liikkumisella tulee olemaan helsinkiläiseen asuntokysyntään ja -kulutukseen. Arkkitehtuuri on yksi olennainen tekijä pyrittäessä vaikuttamaan olemassa olevan väestöpohjan hyvinvointiin ja viihtymiseen kaupungissa sekä siihen muuttovirtaan, joka Helsinkiin mahdollisesti olisi tulossa ja, joka on Helsingin taloudellisen aktiivisuuden säilyttämiseksi tarpeellinen.

Asumisen kulutuskäyttäytymisen muutos näkyy Helsingissä jatkuvasti korkeina asunnonvaihtomäärinä. Asumisväljyyden tavoittelu ja erilaiset muotivirtaukset näkyvät muutoksessa ja mm. asuntojen sisätilojen muuttaminen on tavanomaista. Miten tämän yksilöllisyyden tyydyttä-minen voidaan toteuttaa taloudellisesti ja hyvää arkkitehtuuria säilyt-täen, on haaste asuntosuunnittelulle. Asuntojen vaihtotarpeen vähentämiseksi niiden suunnittelussa tulisi löytää ratkaisuja, jotka joustavat asukkaiden elämäntilanteiden myötä.

Asuintalojen ulkonäkö, piha-alue ja näihin välittömästi liittyvä lähiympäristö muodostavat asukkaille, asunnontarvitsijoille ja ulkopuolisille kuvan siitä, kuinka viihtyisää talossa on asua, minkälaisia ihmisiä siellä asuu ja kuinka sosiaalisesti arvostettuja talo ja sen asukkaat ovat. Jotta talo säilyttää positiivisen luonteensa, sen tulee kestää myös ajan ja asukkaiden kuluttavaa vaikutusta. Epäonnistuminen johtaa erityisesti sijainniltaan vähemmän suosituilla alueilla asukkaiden poismuuttoon ja vilkkaan asukasvaihtuvuuden kautta asukasrakenteiden kielteiseen yksipuolistumiseen. Asukkaiden mielenkiinto huolehtia kotitalostaan ja sen ympäristöstä heikkenee asumisen visuaalisten arvojen vähenemisen myötä.

Vuokra-asuntotuotannossa ja keskituloisille suunnatussa omistusasuntotuotannossa sekä korjausrakentamisessa ja perusparantamisessa tulisi rakentamisen ja korjausten suunnittelussa pyrkiä sellaisiin arkkitehtonisiin ratkaisuihin, jotka ovat kohtuuhintaisia toteuttaa ja kestäviä. Suunnitteluratkaisuja, joihin kohdistuvat toimenpiteet myöhemmin aiheuttavat talon asukkaille poikkeuksellisia kustannuksia, tulisi välttää.

Asumisen ympäristö muodostuu sekä lähiympäristöstä että alueen ympäristöstä käsittäen sekä luonnonvaraisen, hoidetun luonto- että rakennetun ympäristön. Helsingin asunnot sijaitsevat pääosin lähiöissä ja keskustaa lähellä olevilla asuinalueilla. Urbaani asumisen kulttuuri keskittyy lähinnä keskustaa oleville alueille ja ehkä joihinkin raskaammin rakennettuihin aluekeskuksiin, joihin myös kaupalliset ja julkiset palvelut ovat sijoittuneet. Tästä johtuu, että luonto on edelleen läheinen elementti helsinkiläisessä asumisessa. Erityisesti meriympäristö näyttää tuottavan asumiselle lisäarvoa ja arvostusta. Vaikuttaa siltä, että asumisen arvoissa rakennetun ympäristön merkitys on jäänyt melko vähäiseksi lähiöissä. Kuinka paljon kaavoituksella sekä rakennusten ja rakennelmien suunnittelulla tosiasiallisesti voidaan vaikuttaa matalan arvostuksen alueiden haluttavuuteen ja niiden asukkaiden motivaatioon ylläpitää ja vaalia asumiseensa liittyviä arvoja, olisi tutkimuksen arvoinen asia.

Helsingissä on edelleen monia alueita, joiden olemassaolosta ja ominaispiirteistä ei kaupungin asukkailla ole mielikuvaa tai mielikuva on täysin virheellinen. Ohjelman jatkotyönä olisi selvitettävä tarpeet alueiden arvostuksen korottamiseksi sekä tarkoituksenmukaiset keinot sen toteuttamiseksi. Mahdollisuuksia saattaisi löytyä kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin keinovalikoimassa muun muassa arvorakennusten ja populääripalveluiden sijoittamisesta ja toteutuksesta. Jokaisella alueella tulisi olla oma erinomaisuutensa. Erityisesti tämä koskee alueita, joista syntynyt yleinen mielikuva on kielteinen taikka tosiasioiden vastainen.

Monikulttuurisuus Jos Helsinkiin alkaa siirtyä vieraista kulttuureista huomattavampia määriä korkeasti koulutettua työvoimaa hyvin palkattuihin tehtäviin, vaatimukset kulttuurierojen huomioonottamisesta myös asuntorakentamisessa saattavat lisääntyä. Voidaan olettaa, että riittävä asumisväljyys ja kohtuulliset asumismenot ovat niitä ensisijaisia vetovoimatekijöitä, joilla rekrytointia asuntopolitiikan keinoin tuetaan, mutta myös muut vielä määrittelemättömät tekijät ovat mahdollisia. Jotta vieraista kulttuureista tulleiden tarpeet voidaan ottaa huomioon asuntosuunnittelussa, olisi tärkeää, että he voisivat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa itse osallistua itseään koskevien tulevien hankkeiden suunnitteluun.

Erityisesti kaupungin maalle toteutettavassa tuotannossa kaupungin tulee ajaa yleistä etua kaikissa toimissaan. Yleiseen etuun tässä yhteydessä kuuluvat mm. se, että tuotettavat asunnot mahdollisimman hyvin palvelevat sitä asuntokysyntää, jota kaupungissa esiintyy ja että kaupunkikuvasta tulee halutun mukainen. Koska asumismenoilla on keskeinen vaikutus kuntalaisten talouteen ja väestön muuttoliikkeisiin, myös niihin vaikuttaminen kuuluu kaupungin tehtäväalaan.

Ennen ohjelmassa ehdotetun arkkitehtuuriasiamiehen tehtävän perustamista olisi perusteltua edelleen harkita onko toimien keskittämisellä saatava hyöty niin suuri, että muutos on tarkoituksenmukainen sekä taloudellisesti että tavoitellun lopputuloksen kannalta.

Erityisryhmät Erityisryhmien asuttamisessa joudutaan valintaa tekemään normaaliasumisen ja erityisasumisen välillä. Normaaliasumisen malli on ollut ja sen tulee olla myös tulevaisuudessa näiden ryhmien kohdalla päävaihtoehto. Koska kuitenkin osa ihmisistä sairauden, vamman, iän, sosiaalisen käyttäytymisen tai muun syyn vuoksi ei kykene itsenäiseen asumiseen saamiensa tukipalveluiden jälkeenkään, tarvitaan edelleen joku määrä asuntoja, joissa näiden henkilöiden asumisen jatkuvuudesta voidaan yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla huolehtia ilman jatkuvaa laitoshoitoa. Tällaisten talojen sijoitus tulisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa alueiden suunnittelussa ottaa huomioon. Myös vanhojen asuntoalueiden osalta tulisi selvittää mahdollisuudet erityisasumisen järjestämiseen tai lisäämiseen olemassa olevan asuntokannan sisällä tai täydennysrakentamisella.

Uudenmaan ympäristökeskus toteaa (8.9.2006), että Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma on raikas keskustelunavaus, joka vie rohkeasti eteenpäin valtioneuvoston 1997 hyväksymän valtakunnallisen arkkitehtuuripoliittisen ohjelman teemoja. Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman kautta rakennetun ympäristön kehittäminen ja vaaliminen nivoutuu luontevaksi osaksi kaupungin identiteetin kehittämistä.

Aiempia suomalaisia esimerkkejä onnistuneesta arkkitehtuuripolitiikasta on Oulussa ja Jyväskylässä, joissa vastaavat ohjelmat ovat jo ehtineet vaikuttaa kaupungin profiiliin myönteisellä tavalla. Juuri on valmistunut Vantaan arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, ja Turun ohjelma on valmisteilla. Alueellisia ohjelmia on lisäksi laadittu Itä- ja Varsinais-Suomeen. Myös yksityiset rakennusliikkeet ovat näinä aikoina määrittämässä omia arkkitehtuuripoliittisia suuntaviivojaan.

Suomi on valtakunnallisen APOLI:nsa myötä arkkitehtuuripolitiikan edelläkävijöitä Euroopassa. Helsingin ohjelmaa olisi hyödyllistä täydentää katsauksella sellaisten kaupunkien tilanteesta ja toimintatavoista, jotka ovat viime vuosina erityisesti panostaneet kaupunkiympäristön laatuun ja rakennuskulttuuriin. Tällaisia ovat esimerkiksi Irlannin Dublin ja Itävallan Graz.

Arkkitehtuuripolitiikan tulisi Uudenmaan ympäristökeskuksen mielestä tähdätä kaupunkilaisten elinympäristön parantamiseen. Samalla se palvelee kaupungin identiteetin vahvistamista myös kansainvälisesti ja kuvailee poliittisen tahtotilan kaupungin kehittämiseksi.

Helsingin ohjelman monet toimenpide-ehdotukset tukevat näitä ajatuksia. Laadukkaiden ympäristöjen palkitseminen, arkkitehtuuriasiamiehen työ, arkkitehtuurifoorumin perustaminen ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen lisäävät julkista keskustelua ja auttavat kaupunkilaisia ja päättäjiä tiedostamaan ympäristöään.

Kaavoitus-, lupa- ja tontinluovutusprosessin kehittäminen edelleen rakennetun ympäristön sekä sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutusten näkökulmasta on kannatettava tavoite. Pitkällä aikavälillä merkittävä on tavoite kaupungin organisaation asiantuntemuksen lisäämisestä.

Ohjelmaa ei ole mielekästä lähteä toteuttamaan pelkästään Helsingin kaupungin hallinnollisella panostuksella. Sen kunnianhimoinen tavoite nostaa Helsinki maailman tietoyhteiskunnan, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun johtavaksi keskukseksi vaatii toteutuakseen, että asukkaat, päättäjät ja muut yksityiset ja julkiset toimijat ottavat asian omakseen ja ymmärtävät sen merkityksen. Siksi mukaan yhteistyöhön pitäisi saada myös mm. muut seudun kunnat, valtion alueviranomaiset, SAFA ja korkeakoulut.

Olisi syytä harkita, että ohjelman tavoitteet ja niihin tähtäävät toimenpiteet erotettaisiin rakenteellisesti toisistaan. Siten voitaisiin joustavasti tarkistaa käytännön toimenpideohjelmaa ja määräajoin arvioida valittujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Samassa yhteydessä olisi hyvä valottaa nyt esitetyn ohjelman suhdetta nykyisiin toimintatapoihin.

Merkittävää osaa rakennetun ympäristön kokonaislaadussa näyttelee puisto- ja muiden vapaa-alueiden käsittely. Ohjelmassa olisi esitettyä selkeämmin tarpeen tuoda esille puisto- ja viheraluesuunnittelun rooli rakennetun ympäristön muodostumisessa.

Uudenmaan ympäristökeskus pitää yleisesti ohjelmaluonnoksen tavoitteita kannatettavina ja kunnianhimoisina. Tavoitteiden konkretisointi toimintaohjelmaksi on kuitenkin vielä kesken ja vaatii lisätyöstämistä. Hyvä arkkitehtuuripolitiikka vaatii toteutuakseen kaupunkilaisten innon.

Kiinteistölautakunta toteaa (5.9.2006) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Lautakunta pitää ohjelmaa hyvänä keskustelun avauksena ja enemmän pamflettina kuin tyypillisenä työryhmämietintönä. Yleisesti ehdotuksista voi todeta, että useimmat niistä edellyttänevät melko merkittävää taloudellista panostusta. Tällaisia ehdotuksia ovat esim. informaatiokeskuksen perustaminen, julkaisujen huomattava lisääminen, lahjoitusprofessuurien perustaminen, forum-, luento- ja keskustelutilaisuudet, rakennussuojelurahaston perustaminen, tutkimustyön rahoittaminen, tuntuvien rahapalkintojen myöntäminen Rakentamisen Ruusuille, alennettujen taksojen myöntäminen parasta suunnittelua käyttäville sekä huippuarkkitehtien palkkaaminen.

On tietenkin selvää, ettei ilman riittävää taloudellista panostusta voida saada aikaan haluttua tulosta eli luoda edellytyksiä huippuarkkitehtuurille. Näin laajaa ohjelmaa ei pystyttäne toteuttamaan yhdellä kertaa, vaan vaiheittain pitkän ajan kuluessa kehitettäessä muutoinkin kaupungin suunnittelu- ja rakentamistoimintaa.

Kaupungin oman rakentamisen lisäksi Helsingin arkkitehtuurin kannalta on tärkeää, miten valtion alueet toteutetaan mm. Töölönlahdella, Keski-Pasilassa, Hakuninmaalla, Honkasuolla sekä Viikin Latokartanon
alueen viimeisillä valtion tonteilla. Jos valtion tontit vain myydään eniten tarjoaville, ei lopputuloksen laatua saada varmistettua. Kaupungin olisi syytä pyrkiä yhteistyöllä arkkitehtonisen laadun varmistamiseen myös valtion tonteilla. Esimerkkejä hyvistä valtion rakennusprojekteista ovat mm. Merikasarmin valmiiksi rakentaminen, Eduskunnan lisärakennus, presidentin virka-asunto ja yhteishankkeista kaupungin kanssa mm. Kiasma ja Viikin kirjasto.

Ohjelmaehdotuksen toimenpide-ehdotuksissa esitetään, että Helsinki perustaisi yhdessä seudun muiden kuntien kanssa rakennussuojelurahaston erityisesti rakennettujen ympäristöjen sisätilojen suojelun tukemiseksi. Tällaiseen mahdolliseen rahastoon olisi perusteltua saada myös valtion rahoitusosuutta, koska kysymys on usein valtakunnallisestikin ainutlaatuisten sisätilojen suojelusta.

Toteutusprojektit ovat hyvä ratkaisu

Erillisten toteutusyhtiöiden perustaminen ja riittävin valtuuksin varustettujen toimitusjohtajien nimeäminen voi toimia toiseen suuntaan kuin hallintokuntien yhteistyön tehostaminen. Kiinteistölautakunta ei näe erillisten toteutusyhtiöiden perustamista parhaana keinona Helsingin arkkitehtuurin laadun kehittämisessä. Yhtiömuotoisessa toteutuksessa voivat taloudelliset arvot ja tulokset korostua liikaa laadun kustannuksella, ja kaupungin ohjausmahdollisuudet voivat jäädä liian vähäisiksi. Myös laajojen alueiden luovuttaminen yhdelle toteuttajataholle, oli se sitten kotimainen tai ulkomainen, olisi varsin arveluttavaa arkkitehtonisen tuloksen kannalta, koska tällöin kaupunki menettää mahdollisuutensa kontrolloida toteutuksen laatua.

Toteutusprojektien toiminnan tehostaminen ja kaupungin johdon täysi tuki näille projekteille sen sijaan olisi erityisen tärkeää uusien suurien alueiden toteutuksessa. Hallintokuntien parhaiden kykyjen kytkeminen projekteihin tulisi varmistaa. Näille henkilöille tulisi antaa riittävästi valtaa ja vastuuta.

Tontin luovutukset Raporttiluonnoksen ehdotuksissa käsitellään useissa kohdissa kaupungin omistamien tonttien luovutusta. Ehdotukset ovat pääosin kannatettavia ja pitkälti jo käytössä. Esimerkiksi tonttien varaamisen valmistelu ja tontinluovutuskilpailut toteutetaan eri hallintokuntien edustajien tiiviissä yhteistyössä.

Lautakunta ei pidä perusteltuna tontinluovutuksiin liittyvien suunnittelukilpailujen organisoimisen siirtämistä kaupunginhallituksen valmisteluelimeen eli talous- ja suunnittelukeskukseen. Nykyisin tontinluovutuskilpailut järjestää kiinteistölautakunta ja ne organisoidaan toteutusprojektien puitteissa tai muutoin useiden hallintokuntien yhteistyönä. Kunkin kilpailun arviointiryhmään on lisäksi valittu ulkopuolinen asuntosuunnittelun asiantuntija.

Jos kysymys on tontin varausehtojen mukaisesta konkreettisen rakennushankkeen arkkitehtuurikilpailusta, sopiva organisoija on rakennus-hankkeeseen ryhtyvä rakennuttaja. Tällaisessa tapauksessa kilpailun arviointiryhmään on syytä nimetä kaupungin edustajia. Kutsukilpailuissa kilpailijat valitsevat tuomaristoon edustajakseen kokeneen arkkitehdin.

Yksi hallintokunnista erillinen arkkitehtuuriasiamies ja poikkihallintokunnallinen jaos eivät pystyisi vastaamaan kaikkien hankkeiden laadun varmistamisesta. Kiinteistötoimessa olisi silti perusteltua lisätä arkkitehtuurin asiantuntemusta.

Pyrittäessä korkeaan arkkitehtoniseen laatuun on tavoitteiden asettamisella ja suunnittelijoiden valinnalla olennaisen tärkeä merkitys. Nämä valinnat tekee kunkin hankkeen rakennuttaja. Arkkitehtuuriin liittyviä suunnittelukonsultteja käyttävät ainakin asuntotuotantotoimisto, kaupunkisuunnittelu-, rakennus- ja kiinteistövirasto sekä vähäisemmässä määrin muut virastot.

Kaupungin ulkopuoliset hankinnat tulee pienimpiä lukuun ottamatta kilpailuttaa, näin myös suunnittelutehtävät. Tehtävistä on järjestetty suunnittelu- ja tarjouskilpailuja. Kilpailuttamisessa ei tule painottaa hintaa vaan voimakkaasti laatua. Tiukasti hintakilpailutettu suunnittelu ei takaa laadullisesti hyvää lopputulosta. Itse asiassa alimitoitetut suunnittelutarjoukset tulisi hylätä. Suunnittelijoille on varattava riittävät taloudelliset ja aikataululliset mahdollisuudet. Tarjouspyynnöissä voitaisiin määritellä ainakin tehtävä, laatutavoitteet ja arvioitu työmäärä. Valinnat tulisi tehdä tarjousten laadun perusteella. Laatu voitaisiin arvioida esim. luonnossuunnitelmien ja referenssien perusteella. Suunnittelukilpailujen hyödyntäminen valinnassa antaisi myös nuorille suunnittelijoille mahdollisuuksia.

Nämä suunnittelukilpailuissa käytettävät periaatteet olisi syytä kirjata arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan. Kaupungin noudattamia periaatteita olisi syytä edellyttää noudatettavan myös tontinluovutuskilpailuissa sekä silloin, kun tonttien varausehdoissa edellytetään suunnittelukilpailuja.

Kaupungin tonttien luovutuksessa on pyritty raportissa esitettyihin tavoitteisiin laadun varmistamiseksi. Alennettujen taksojen myöntäminen joillekin vaikuttaa tasa-puolisuuden kannalta vaikealta. Taksat sekä tonttien hinnat ja vuokrat lienee syytä pitää kaikille samoina, mutta tontin saajien valinnassa on laatua mahdollista käyttää valintakriteerinä. Näin ollen tonttien luovuttamista tarjouskilpailuilla eniten tarjoaville ja rakentamissopimuksilla on tehtävä harkitusti, koska näissä menettelyissä kaupunki menettää jossain määrin määräysvaltaansa ja laadunvarmistuskeinojaan.

Tontinluovutuskilpailut ja arkkitehtuurikilpailujen järjestämisehto tavallisessa tontinvarauksessa ovat sen sijaan osoittautuneet melko toimiviksi korkean laadun varmistuskeinoiksi.

Rakennusten myynti Kaupungin omasta palvelutuotannosta vapautuvan rakennuskannan myynti on tapahtunut puhtaalla hintakilpailulla. Myyntiprosessi on edennyt siten, että kohde on varattu hankkeen korjaus- ja muutossuunnittelua varten rakennuksesta parhaan tarjouksen jättäneelle. Varausaikana on laadittu asemakaavan muutos ja rakennuksen kauppa on tehty kolmen kuukauden kuluessa asemakaavan muutoksen voimaantulosta. Rakennuksen ostajalle on vuokrattu uuden kaavan mukainen tontti. Lautakunta katsoo, että rakennuksia ei pitäisi suojella liian tiukasti, jotta niille voitaisiin löytää järkevä käyttö. Museoitu, ilman käyttöä oleva rakennus muodostuu nopeasti taloudelliseksi rasitteeksi.

Tontin luovutus tapahtuu vasta asemakaavan tultua voimaan, jolloin korjaushankekin on varsin pitkälle suunniteltu yhteistyössä kaupunki-suunnitteluviraston ja tarvittaessa kaupunginmuseon kanssa. Nykyinen menettely vastannee ohjelmassa esitettyjä tavoitteita.

Olisi tärkeää, että laadunvarmistus toimisi normaalissa prosessissa kaavoituksen ja rakennusvalvonnan keinoin kaupungin tonteilla, mutta etenkin muiden kuin kaupungin maalla. Kaupungin maallakaan ei ole mahdollista järjestää laatukilpailuja kaikilla tonteilla, koska kilpailut vaativat paljon henkilö- ja taloudellisia resursseja kaikilta osapuolilta. Laatukilpailut tulisi keskittää alueiden tärkeimmille tonteille.

Viimeisenä toimenpide-ehdotuksena ohjelmassa esitetään huippuarkkitehtien käyttöä sekä toimeksiantojen kautta että tietyn pituisia työskentelymahdollisuuksia tarjoamalla.

Ehdotuksessa tarkoitettaneen suorien tilausten tekemistä arkkitehdeilta, jotka arvioidaan kansainvälisesti huipputasoisiksi. Menettelyä on kokeiltu mm. Kampin hotellitontin ja Ruoholahden hiilivarastolta vapautuneen alueen ratkaisun ideoinnissa.

On pelättävissä, ettei kansainvälisillä huippuarkkitehdeilla ole mahdollisuutta sitoa omia resurssejaan riittävän pitkäksi aikaa Helsinkiin, vaan nämä toimistot joutuisivat käyttämään hankkeissa muuta henkilöstöään. Ehkä kansainvälisten arkkitehtuurikilpailujen järjestäminen tärkeimmistä konkreettisista hankkeista olisi edelleenkin käyttökelpoinen menettely.

Ehdotus Helsingin arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi on monessa suhteessa ansiokas ja kunnianhimoinen puheenvuoro kaupungin suunnittelua ja rakentamista sekä arkkitehtuurin laatua koskevassa keskustelussa. Lausuntojen ja muun keskustelun avulla ohjelmaa saataneen vielä kehitettyä edelleen. Monia raportin tavoitteita pyritään jo toteuttamaan mm. kaupungin tontinluovutuksessa. Kaikkia tavoitteita ei voitane käytettävissä olevien resurssien puitteissa heti toteuttaa, mutta ne on syytä ottaa vakavasti huomioon kaupungin suunnittelu- ja rakentamistoimintaa kehitettäessä.

Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry. toteaa (13.9.2006) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Suomen Arkkitehtiliiton näkemyksen mukaan ohjelmaehdotus on yleistavoitteen pohjalta hyvin laadittu ja ilahduttava aloite sekä kunnianhimoisuudessaan myös sopivasti tekijänsä näköinen. Pääkaupungin ohjelmaa ja sen toteutumista tullaan lähivuosina tarkastelemaan ja arvioimaan esimerkkinä muille, mikä asettaa sille myös erityisiä haasteita. Julistuksista ja toiveista käytännön työkaluksi kehittyäkseen ohjelma edellyttää terävöittämistä erityisesti päätöksentekomenettelyjen ja toteutumisen seurannan osalta.

Ohjelmaehdotuksen johdannossa viitataan Valtioneuvoston arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan vuodelta 1998. Valtioneuvoston ohjelma on toiminut yleisenä esimerkkinä ja aloitteena useille kuntien ja alueiden vastaaville ohjelmille. Helsingin ohjelma on näistä ajallisesti ja monin paikoin sisällöltäänkin tuorein puheenvuoro. Valtioneuvoston ohjelmassa on avattu käsitteitä ja tuotu esiin, mihin arkkitehtuurin määrittelyyn se perustuu. Ehdotamme, että myös Helsinki perustaa ohjelmansa vakiintuneisiin käsitteisiin.

Liitteeseen olemme koonneet esitettyjä toimenpiteitä koskevia yksityiskohtaisia havaintoja ja huomautuksia.

Ehdotuksesta ei avaudu, kenelle ohjelma on tarkoitettu, kuka siitä päättäisi ja keitä ja millä tavalla ohjelma velvoittaisi. Johdantoluvuissa esitettyjä kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin historiaa ja kehityslinjoja sekä kaupungin käyttäjän kokemuksia valottavat artikkelit vievät tekstistä huomattavan osan. Rakennetun ympäristön pitkäikäisyyden ja vaikutusmekanismien hitauden vuoksi tällaisen taustoituksen tarjoamista oppaaksi luottamushenkilöille voi pitää perusteltuina. Toisaalta kieli ammattilaistermeineen viittaa suunnittelijoille tarkoitettuun ohjeeseen.

Ehdotamme selkeytettäväksi, miten pääkaupungin ohjelma osaltaan tukee valtion arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassaan ilmaisemia tavoitteita ja kansalaisille annettuja lupauksia. Ohjelmassa tulisi mielestämme myös selvästi tuoda esiin, ettei Helsinki yksin ole toimija, ja miten esim. naapurikuntien, liikennettä hoitavien organisaatioiden ja muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä on tarkoitus päästä esitettyihin arkkitehtuuripoliittisiin tavoitteisiin.

Arkkitehtuuria ja sen merkitystä tulee Suomen Arkkitehtiliiton mielestä tässä yhteydessä arvioida käyttöympäristönä, ennen kaikkea kaupungin asukkaiden kannalta. Tärkeää on myös huomata, että suunnittelijoiden toimintaedellytyksistä huolehditaan: arkkitehtuuria tekevät alan ammattilaiset, arkkitehdit. Haluamme korostaa, että korkealaatuinenkin rakennettu ympäristö kuitenkin on vain monimuotoisen ja elävän kaupungin kuorta. Siksi tarvitaan erityistä panostamista sisältöön, kaupungin sykkeeseen. Tavoitteena tulee olla suotuisa kasvupaikka ihmisen hengelle ja ruumille.

Ehdotuksesta ei käy ilmi, minkä päätöksentekoelimen hyväksyttäväksi Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma on tarkoitus esittää ja miten päätös velvoittaisi hallintokuntia. Korkealaatuinen rakennettu ympäristö on erittäin keskeinen pääkaupungin tulevaisuuteen vaikuttava asia. Ehdotamme, että ohjelma käsitellään Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Koska tavoitteena on "pyrkiä maailman tietoyhteiskunnan, kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin johtavaksi keskukseksi", esitämme määriteltäväksi, mitkä esitetyistä toimenpiteistä ovat tässä tarkoituksessa strategisia. Tarkastelussa saattaa myös tulla esiin, että joitakin toimenpiteitä saattaa puuttua. Esimerkiksi korkealaatuisen ja toimivan liikkumisympäristön merkitystä, erityisesti joukko- ja kevyen liikenteen osalta, ohjelmaehdotuksessa ei tarkastella. Kestävän kehityksen näkökulmaa ei ole tuotu esiin. Julkisen kaupunkitilan tärkeyttä on käsitelty ansiokkaasti, ja tätä näkökulmaa esitämme laajennettavaksi myös viher- ja maisema-arkkitehtuuriin.

Kaupunginjohtaja esittää missiokseen "Helsingistä Itämeren keskus" (Helsingin uutiset 14.6.06). Arkkitehtuuripoliittisella ohjelmalla vaikutetaan tähän merkittävästi. Esitämme tarkasteltavaksi, miten Helsinki näissä asioissa tällä hetkellä sijoittuu verrattuna muihin Itämeren pääkaupunkeihin ja eurooppalaisiin vastaavan kokoluokan kaupunkeihin, joissa arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat ovat pidemmällä.

Ohjelmaehdotuksen laatinut työryhmä on onnistunut löytämään uusia näkökulmia, jotka tulevat esiin perustelukappaleissa. Kaikki luovat ja tuoreet havainnot eivät lausunnolla olevassa versiossa kuitenkaan vielä ole kiteytyneet selkeiksi ja ajoitetuiksi toimenpiteiksi vastuutahoineen.

Ehdotuksesta välittyy korkealaatuisen ja monimuotoisen kaupunkirakentamisen yleistavoite, mutta tarkennukset muodostavat vielä hajanaisen kokoelman. Esitämme toimenpiteiden ajoittamista ja selkeiden vastuutahojen nimeämistä.

Ohjelman toteutumisen kannalta pidämme oleellisena, että myös seuranta järjestetään. Esitämme myös harkittavaksi, voisiko toimenpideosio olla erillinen, määräajoin uusittava kokonaisuutensa.

Vantaan kaupunki toteaa (13.9.2006) mm. seuraavaa:

Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelman luonnos on laadittu pääasiassa virkamiestyönä kuten Vantaallakin. Vantaan vastaava asiakirja, Vantaan arkkitehtuuristrategia, hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa tammikuussa 2006.

Vantaan kaupunki toteaa, että on ilahduttavaa, että luonnos Helsingin arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi on valmistunut. Arkkitehtuurin laatu on koko metropolialueen menestykseen vaikuttava tekijä ja vastaava asiakirja tulisi saada kaikkiin seudun kaupunkeihin. Vantaan arkkitehtuuristrategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa jo tammikuussa 2006.

Helsingin arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan kuuluu monta kaupungin omaan toimintaan tai varojen käyttöön liittyvää toimenpide-ehdotusta. Osaan liittyy myös seudullisia näkökohtia ja Vantaan kaupunki keskittyy lausunnossaan vain niihin.

Yhtenä toimenpide-ehdotuksena on, että Helsinki perustaa yhdessä seudun muiden kuntien kanssa rakennussuojelurahaston (Helsingin) kaupunginmuseon yhteyteen.

Ajatus on mielenkiintoinen, mutta edellyttää luonnollisesti selvitystyötä ja neuvotteluja, joita ei vielä ole edes käynnistetty. Vasta tämän jälkeen on mahdollista ottaa ehdotukseen kantaa.

Toimenpide-ehdotuksiin sisältyy myös rakentamisen vuotuisen tunnustuksen, Rakentamisen Ruusun, jakaminen kohteelle, joka voi sijaita koko pääkaupunkiseudun eikä vain Helsingin alueelta. Asia liittyy Vantaan arkkitehtuuristrategian vastaavaan toimenpide-ehdotukseen kunniamaininnan antamisesta vuoden ympäristöteolle, joka ensimmäistä kertaa annettiinkin keväällä 2006. Hyvän arkkitehtuurin palkitseminen on luonnollisesti positiivista, mutta toimintaa olisi hyvä koordinoida seudulla.

Toimenpide-ehdotuksiin sisältyy myös yhteistyön kehittäminen yli hallintokuntarajojen. Tällä tarkoitetaan Helsingin kaupungin sisäistä työnjakoa ja yhteistyötä, mutta sen voisi laajentaa koskemaan koko seutua. Hyvänä esimerkkinä on valmisteilla oleva ideakilpailu Suur-Helsingin metropolialueen visiosta 2050.

Pääkaupunkiseudun kuntien kesken voisi myös harjoittaa entistä tiiviimpää yhteistyötä arkkitehtuuriin, rakennussuojeluun sekä olemassa olevien ympäristöjen ylläpitoon ja kehittämiseen liittyvässä koulutuksessa, tutkimuksessa ja inventoinneissa sekä tietokantojen käytössä. Lisäksi yhteistyötä tulisi entisestään kehittää myös käytännön suunnittelussa ja ympäristön rakentamisessa siten, että juridiset kuntarajat eivät olisi myös kaupunkimaisemaa jäsentävä elementti.

Helsingin Energia toteaa (15.9.2006) lausunnossaan seuraavaa:

Helsingin Energia pitää hyvänä ja kannatettavana, että Helsingin arkkitehtuurin suuntaviivat menneisyydestä tulevaan on koottu yksiin kansiin. Paitsi sisällöltään ohjelma on myös visuaaliselta asultaan huolellisesti toteutettu. On myös hyvä, että energiahuollon näkökulma on kaupunkikuvalliselta näkökulmaltaan otettu mukaan ohjelmaan.

Energiahuoltoalueet Helsingissä tuotantolaitoksineen sekä maanpäällisine ja maanalaisine jakeluverkkoineen ovat elintärkeitä kaupunkilaisten hyvinvoinnille. Sähkön, lämmön ja jäähdytyksen tuotanto ekotehokkaasti samoissa prosesseissa liittyy energiahuollolle elintärkeisiin siirtoyhteyksiin lämpöpumppuineen ja kytkinasemineen.

Helsingin Energiassa olemme hyvin tiedostaneet toimintamme kaupunkikuvalliset reunaehdot, sillä energiahuoltoalueemme säilyvät osana kaupunkirakennetta. Kaukolämmitys ja laajeneva kaukojäähdytys on tuotettava lähellä käyttäjiään.

Helsingin Energian toimintarakenteista kaupunkikuvassa saa kattavan käsityksen Helsingin Energian julkaisemasta kirjasarjasta "Sata vuotta energiarakentamista Helsingissä", joka valmistuu yrityksen 100-vuotisjuhlaan vuonna 2009 mennessä. Kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa on julkaistu ja niissä käsitellään Sähkötaloa ja Sörnäisten energiahuoltoaluetta rakennushistoriallisessa valossa. Kirjasarjan tulevat osat käsittelevät sähkön, kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen verkoston näkymistä kaupunkikuvassa, ulkovalaistuksen kehitystä sekä energiantuotannon rakennuksia Salmisaaressa ja Vuosaaressa.

Tunnetut arkkitehdit ovat vaikuttaneet Helsingin Energian rakennusten suunnittelussa. Suvilahden vuonna 1909 toimintansa aloittaneen Suvilahden voimalaitoksen suunnitteli Selim A Lindqvist, Hanasaari B:n suunnittelija on Timo Penttilä ja uusimpien Vuosaaren voimalaitosten Risto Virkkunen. Helsingin Energian pääkonttori, Sähkötalo, on yksi keskeisistä Alvar Aallon suunnittelemista rakennuksista. Rakennushistorialliseen kirjasarjaan voi tutustua Helsingin Energian Internet-sivuilla osoitteessa http://www.helsinginenergia.fi/yritys/energiahistoria.html.

Helsingin Energia on kehittänyt omia tuotanto- ja siirtorakenteitaan arjen estetiikan näkökulmasta. Sähkön jakokaappiprojektissa olemme yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden kanssa hakeneet uutta toimivaa ilmiasua jakokaapeille, jotka nyt palvelevat Museokadulla ja Eerikinkadulla kaupunkilaisten taidegalleriana ja useiden koulujen läheisyydessä koululaisten ottamien valokuvien esillepanossa. Lisätietoa Passing Energy -projektista löytyy Helsingin Energian Internet-sivuilta osoitteessa http://www.helsinginenergia.fi/ymparisto/jakokaapit.html.

Helsingin Energia vahvisti vuonna 2003 Salmisaaren ja Meilahden välisen 110 kV voimajohdon käyttäen pylvässuunnittelussa kaupunkikuvaan soveltuvaa suunnittelua. Sähkönsiirrossa keskeiselle Töölön kaupunginosan edustan merialueen poikki kulkevalle johtolinjalle pystytettiin uutta teollista muotoilua edustavat johtopylväät, jotka poikkeavat niin malliltaan kuin väritykseltäänkin vanhoista ristikkopylväistä. Uudet pylväät suunnitteli professori Antti Nurmesniemi. Maisemapylväistä löytyy lisätietoa Helsingin Energian Internet-sivun osoitteesta http://www.helsinginenergia.fi/sahko/liittymapalvelu/maisemapylvaat.html

Sähkönsiirrossa pyrimme mahdollisimman pieniin ympäristövaikutuksiin kansalaisten turvallisuus ja siirron varmuus huomioon ottaen.
Voimaniityt-projektissa Helsingin Energia kiinnittää erityishuomiota
esikaupunkialueiden suurjännitejohtojen maisemanhoitoon. Lisätietoa löytyy Internet-sivuiltamme osoitteesta http://www.helsinginenergia.fi/ymparisto/voimaniityt.html

Helsingin Energia maisemoi vuonna 2003 varavoimalaitoksena toimivan Kellosaaren kaasuturbiinilaitoksen, joka sijaitsee keskellä Ruoholahden asutusta. Maisemoinnin toteutti Taideteollisen korkeakoulun opiskelija Klaus Aalto. Lisätietoa vuoden 2003 vuosikertomuksesta osoitteessa http://www.helsinginenergia.fi/vuosi2003/ymparisto1.html

Arkkitehti Sakari Tilanterän suunnittelema tilateos "Vastavalo" vihittiin käyttöön Sörnäisten energiahuoltoalueella kesäkuussa 2004. Taideteos koostuu 56 omenanvihreästä tolpasta, jotka muodostavat Hanasaaren maanpäällistä hiilivarastoa kiertävän aidan. Iltaisin ja öisin taideteos on valaistu, päivisin vihreät tolpat näkyvät mustaa hiiltä vasten. Teos on toteutettu energiaa säästävin led-valoin. Hanasaaren hiilivarasto ja Sörnäisten energiahuoltoalue on houkutellut ympäristö- ja valotaiteilijoita kautta vuosien.

Lisätietoa Helsingin Energian Internet-sivuilta osoitteessa http://www.helsinginenergia.fi/media/arkisto/vastavalo.html

Energiahuollon rakenteet halutaan usein kaupunkikuvassa piilottaa ja tehdä näkymättömiksi. Keskeisenä kaupungin infrastruktuurin osana energiahuolto on kuitenkin myös osa pääkaupungin arjen estetiikkaa. Tämän haasteen olemme Helsingin Energiassa monella rintamalla ottaneet vastaan osana yhteiskuntavastuullista toimintaa.

Asuntotuotantotoimikunta toteaa (20.9.2006) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Helsingin arkkitehtuuri nyt! -ehdotus Helsingin arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi on kunniahimoinen ja raikas ehdotus. Se kuvaa strategiaa, jonka avulla Helsinkiin ympäristöä kehitetään ihmisille aistikkaammaksi ja kiinnostavammaksi.

Toimikunta tukee pyrkimystä kehittää arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa ihmisen ehdoin; perustuen emotionaalisiin tarpeisiin siinä missä fyysisiinkin. Kaupungin osa-alueiden identiteetin vahvistamista, sekä itse rakentamisen keinoin, mutta myös palvelujen keinoin pidetään tärkeänä. Tämän saavuttamiseksi yhä vahvempi yhteistyö sekä eri hallintokuntien että myös yksityisen sektorin kanssa on tarpeellista.

Asuntotuotantotoimikunta puoltaa arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun informaatiokeskuksen perustamista myös kaupunkilaisten kohtaamispaikkana, jossa esitellään laajasti, mitä kaupungissa suunnitellaan ja rakennetaan. Arkkitehtuurin opettaminen kouluissa voisi luoda edellytyksiä hyvälle vuorovaikutukselle pitkällä aikavälillä.

Rakennussuojelu Rakennussuojelu on välttämätöntä historiallisesti arvokkaiden kohteiden ja kerroksellisen kulttuurisen muistijäljen säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Samalla tulee huolehtia siitä, että suojelulla ei estetä rakennusten ja tilojen luontevaa käyttöä. Suojelussa tulee turvata tilojen toiminnalliset edellytykset, sillä tilat ja rakennukset säilyvät parhaiten kun niitä käytetään.

Laatupainotteisilla tontinluovutuskilpailuilla on saatu hyviä tuloksia kaupunkiympäristön kehittämisessä ja monipuolistamisessa. Sosiaalisten ja taloudellisten näkökulmien nostaminen ympäristövaikutusnäkökulman tasolle kaavoituksessa on erittäin tärkeää monipuolisen asuinympäristöjen aikaansaamiseksi. Asuntotuotantotoimikunnan mielestä korkealaatuisen ja kalliin asuntotuotannon ohella tulee luoda edellytykset myös kohtuuhintaisten laadukkaiden asuntojen tuottamiselle. Parhaimman kaupunkitilan ja kaupunkivalaistuskohteen palkitseminen ovat kannatettavia ajatuksia. Asukkaiden vaikutusmahdollisuus valintoihin lisää kansalaisten ja virkamiesten vuorovaikutusta.

Projektityöskentely Uusien suurten rakentamisalueiden suunnittelussa ja käyttöönotossa olennaista on alueprojektin selkeä organisointi, vastuu- ja valtamäärittelyt. Eri toimijoiden välistä yhteistoimintaa tulee tehostaa alueiden toteutuksessa lisäämättä kuitenkaan liikaa byrokratiaa. Erilliset toteutusyhtiöt saattavat joissakin tapauksissa olla perusteltuja, mutta eivät välttämättä ainoa tapa organisoida toteutusta kunnianhimoisesti ja laadukkaasti. Vaarana on, että kaupungin vaikutusvalta voi heiketä yhtiömuotoisessa toteutuksessa.

Joissakin kaupungeissa eri hallintokuntien välistä yhteistoimintaa on pyritty edistämään esim. kokoamalla kaikki rakentamiseen liittyvät hallintokunnat saman katon alle, samalla kuntalaiset saavat kaikki rakentamiseen liittyvät palvelut samasta paikasta. Tulevaisuudessa tätä voisi harkita myös Helsingissä esim. Keski-Pasilaa rakennettaessa.

Arkkitehtuurin arvostusta voidaan parantaa lisäämällä arkkitehtuuritietämystä kuntalaisten keskuudessa. Tiedottaminen, kansalaisaktiivisuuden mukanaan tuoma vuorovaikuttaminen ja erilaisten keskustelu- ym. foorumien luominen olisivat luontevia arkkitehtuuriasiamiehen tehtäviä. Ohjelmassa esitetty arkkitehtuuriasiamiehen tehtäväkenttä on laaja sisältäen tontinluovutuksiin liittyvien arkkitehtikilpailujen organisoinnin, tontinluovutuskilpailujen arvioinnit, julkaisujen tuottamisen, seminaarien järjestämisen ja hallintokuntien työn koordinointia arkkitehtuuriosaamisessa. Asuntotuotantotoimikunta huomauttaa, että kun tontteja myydään korkeimmalla tarjoushinnalla, arkkitehtuuri puuttuu nykyään valintakriteeristöstä.

Rakennuslautakunnan myöntämää vuotuista Rakentamisen Ruusu -tunnustuspalkintoa kehitettäessä tulisi palkita myös hyvän arkkitehtuurin toteuttamisen mahdollistanut rakennushankkeeseen ryhtynyt.

Helsingin kaupungilla on hyvät edellytykset huolehtia kaupungin rakentamisen ja tulevaisuuden suunnittelusta ja ohjauksesta. Kaupungin on jatkossakin syytä pitää vahva roolinsa kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen sektorilla. Korkealaatuisen arkkitehtuurin toteutuminen tulevina vuosikymmeninä edellyttää innovatiivisuuden ohella myös osaamista ja kokemusta hankkeeseen osallistuvilta osapuolilta.

Asuntotuotantotoimiston arkkitehtisuunnittelun toimeksiannoista suurin osa on viime vuosina ratkaistu pienimuotoisin arkkitehtuurikilpailuin tai muuten laatua painottaen. Tämä on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että tehtyjen markkinatutkimusten mukaan asuntotuotantotoimisto on hinta/laatu -suhteella mitattuna pitänyt jo useita vuosia hallussaan kärkipaikkaa valtakunnallisten asuntorakennuttajien keskuudessa. Näihin suunnittelukilpailuihin on pääsääntöisesti valittu mukaan yksi nuori suunnittelijaryhmä. Ikä ei voi kuitenkaan olla valintakriteeri, vaan kilpailun voittaja valitaan aina kilpailuehdotuksen laadun perusteella. Asuntotuotantotoimikunnan mielestä erityyppisiä suunnittelija- ja suunnittelukilpailuja tulee edelleen suosia sopivassa määrin.

Arkkitehtonisia kärkihankkeita ja kansainvälisiä arkkitehtuuriin liittyviä ideoita toteutettaessa tulee aina ottaa huomioon toisenlaisista olosuhteista tuotujen ideoiden soveltuvuus suomalaisiin olosuhteisiin. Ulkomaalaisia arkkitehteja käytettäessä on huolehdittava siitä, että päädesignerilla on käytettävissään paikallinen rakentamismääräysten ja olosuhteiden tuntemus.

Kaupungin rikkaus Sosioekonominen vaihtelevuus luo rikkautta kaupunkiin, koska erilaisilla ryhmillä on erilaisia toiveita ja ympäristön palvelut muovautuvat tämän mukaan. Monipuolinen elämän kirjo on rikkaus kaupungille ja lisää sen kiinnostavuutta.

Kiihkeän teollisen rakentamisen aikana, 1970-luvulla, jolloin "elementit sanelivat julkisivujen jäsentelyn ja pintastruktuurin", syntyi suuri osa Helsingin nykyisestä asuntokannasta. Myös näiden alueiden ylläpidosta, parantamisesta ja kenties myös suojelusta tulee kantaa huolta uuden korkealaatuisen rakentamisen rinnalla.

Toimikunta korostaa, että tasa-arvoa on se, että samalla kun kaupunkilaisille tarjotaan elämyksiä, erittäin korkeatasoista ympäristöä, arkkitehtuuria ja kulttuuria, niin myös sairaille, vanhuksille, vähävaraisille ja lapsiperheille luodaan mahdollisuudet olla osallisena tästä kaikesta - heillä on oltava varaa asua kaupungissa. Tämän turvaamiseksi tarvitaan innovatiivista tulevaisuusnäkemystä, rohkeita kokeiluja ja yhteistyötä.

Helsingin sielu -kirjoituksessaan Kjell Westö muistuttaa siitä, että "Oikea suurkaupunki kantaa arpensa ylpeänä, se on sekoitus rumaa ja kaunista, brutaalia ja herkkää, jokaiselle löytyy jotakin."

Yleisten töiden lautakunta toteaa (21.9.2006) mm. seuraavaa:

Arkkitehtuurin yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja taloudelliset arvot ovat suuret. Ne ovat tärkeä osa Helsinkiläistä kulttuuria. Arkkitehtuurin avulla voidaan luoda kansalaisille parempaa elinympäristöä. Jokaisella kansalaisella on oikeus nauttia hyvästä ympäristöstä ja korkeatasoisesta arkkitehtuurista. Jokaisen julkisen organisaatiossa toimivan velvollisuus on toimia siten, että tämä oikeus toteutuu.

Arkkitehtuurin klassinen määrittely nojaa kolmeen peruskiveen: tarkoituksenmukaisuuteen, kestävyyteen ja kauneuteen. Nämä kolme ominaisuutta pätevät vielä tänäänkin.

Menestys arkkitehtuurissa perustuu osaamiseen ja ammattitaitoon ja työn arvostukseen. Hyvää arkkitehtuuria ei synny ilman ahkeruutta, ammattitaitoa ja ponnistuksia, ilman aikaa ja resursseja - ilman henkistä kapasiteettia ja laadukasta johtamista. Helsinki tarvitsee uusia osaajia suurten ikäluokkien ja edellisten rakentajien poistuessa työmarkkinoilta.

Rakennettu ympäristö muodostaa kaksi kolmasosaa kiinteästä kansallisvarallisuudestamme, joten ei ole yhdentekevää, miten maassamme rakennetaan ja korjataan. Pääkaupungin tulee olla esikuvana koko maan rakentajille. Laadukas rakentaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Onnistuakseen tässä työssä kaupungin eli rakennushankkeeseen ryhtyvän on varattava suunnitteluun ja rakentamiseen riittävästi aikaa ja arvostettava ammattitaitoa, kokonaistaloudellisuutta ja ympäristöä.

Haasteena on luoda Helsingistä asuin- ja elinympäristö, joka synnyttää monipuolisen kulttuurisen diversiteetin, kepeän ilmapiirin ja luovan urbaanin hengen. Hyvä arkkitehtuuri on parhaimmillaan nähtävyys, jota tullaan katsomaan. Se on myös yhteisölle kuuluvaa omaisuutta, joka yhdistää ja josta voidaan olla ylpeitä.

Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tavoitteena tulisi olla laajan sitoutumisen aikaansaaminen suunnittelun ja kaupunkirakentamisen piirissä toimivien kesken. Myös päättäjät on sitoutettava arkkitehtuuriohjelman toteuttamiseen ja sen laadullisiin tavoitteisiin.

Valveutunut rakennushankkeiden toimeksiantaja, jollainen kaupunginkin tulisi olla, on tilaajana etukäteen määritellyt suunnittelutehtävän ja tietää, mitä tahtoo. Hän valitsee osaavat ja varmat suunnittelijat eikä sorru pelkästään hintaperusteiseen valintaan vaan korostaa laatua ja kokonaistaloudellisuutta suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden valinnassa.

Tontin luovutukseen liittyvät sopimukset toimivat voimakkaasti rakentamisen ohjausvälineinä. Sopimuksissa tulee edellyttää pätevien suunnittelijoiden käyttöä ja pitää huolta laadunvarmistuksesta aina rakennushankkeen loppuun asti.

Helsingin kaupungin on luotava edellytykset hyvän arkkitehtuurin syntymiselle ja kaupungin rakentamiseen ja ylläpitoon osallistuvilta tulee voida vaatia arkkitehtonisen laadun ymmärtämistä ja kykyä saada laatua aikaan. Jokaisella kaupungin hankkeella tulee olla läpi prosessin kestävä, etukäteen määritelty ja suunniteltu laatuohjelma.

Ohjelman toimenpide-ehdotukset sisältävät toimenpiteitä, jotka aiheuttavat huomattavia kustannuksia kaupungille. Näiden ehdotusten kustannus - hyötysuhteet tulisi punnita tarkoin ennen toimenpiteisiin ryhtymistä ja harkita, olisiko rahoille tällä hetkellä enemmän käyttöä kaupungin omien rakentamisvalmiuksien kehittämisessä. Tällaisia ehdotuksia ovat esim. informaatiokeskuksen perustaminen, julkaisujen huomattava lisääminen, lahjoitusprofessuurien perustaminen, forum-, luento- ja keskustelutilaisuudet, rakennussuojelurahaston perustaminen, tutkimustyön rahoittaminen, tuntuvien rahapalkintojen myöntäminen, alennettujen taksojen myöntäminen parasta suunnittelua käyttäville sekä huippuarkkitehtien palkkaaminen.

Toimenpide-ehdotusten toisen ryhmän voidaan katsoa kuuluvan hyvän johtamisen ja laadukkaan virkamiestoiminnan piiriin. Nämä eivät edellytä mainittavaa rahallista lisäpanostusta. Tärkeätä olisi nyt panostaa tulevien, mittakaavaltaan ainutkertaisten kaupunkirakennushankkeiden ammattitaitoiseen johtamiseen ja oikeaan resurssointiin sekä olemassa olevan kaupunkirakenteen laadun ja ympäristön parantamiseen.

Lautakunta ei allekirjoita ohjelman kannanottoja valtion roolin vähäisyydestä arkkitehtuurin saralla. Lisäksi valtion ympäristöhallinnon vastuulla on rakennussuojelulain mukaisten suojelupäätösten tekeminen erityisen arvokkaiden rakennusten osalta.

Erillisen arkkitehtuuriasiamiehen tehtävän perustaminen talous- ja suunnittelukeskukseen ei vaikuta tarpeelliselta. Alueiden toteutusprojektien tulee vastata hallintokuntien yhteistyönä alueen arkkitehtuurin laadun varmistamisesta. Tällöin toimivaltakysymykset pysyvät selkeinä.

Kaupunginarkkitehdin roolia kaupunkiympäristön laadusta osaltaan vastaavana virkamiehenä voidaan kehittää esitettyjen tehtävien suuntaan.

Lautakunta ei pidä hyvänä suurten kaava-alueiden rakentamiseen ehdotettua jakoa "intohimon" ja "henkistyneemmän" rakentamisen osa-alueet vaan pitää sitä muita alueita turhaan leimaavana. Sen sijaan koerakentamiskohteiden rakentamista tulee jatkaa ja tukea parempien asumisolosuhteiden ja ympäristöjen kehittämiseksi ja aikaansaamiseksi.

Lautakunta ei kannata läheskään kaikkia ohjelman toimenpide-ehdotuksia vaan korostaa, että laadukas ja viihtyisä asuinympäristö on kaikkien kaupungin asukkaiden perusoikeus, minkä tulisi näkyä myös arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa.

Rakennussuojelu ja rakennusten arvokkaiden sisätilojen suojelu ovat kaupungin suunnittelussa jääneet valitettavasti taka-alalle. Suojelu tulee toteuttaa ensisijaisesti kaavasuojelulla. Rakennusten lisäksi tulisi suojelun piiriin tulee ottaa myös arvokkaat sisätilat, puistot, julkiset tilakokonaisuudet sekä katunäkymät ja muut kaupunkilaisille rakkaat maisemat. Tähän työhön on pikaisesti osoitettava lisäresursseja sekä kaupunkisuunnitteluvirastoon että inventointia varten kaupunginmuseoon.

Lautakunta haluaa lausunnossaan kiinnittää huomiota vielä seuraaviin seikkoihin:

Ohjelmasta on vaikea löytää sen lupaamia konkreettisia työkaluja arkkitehtuurin kieliopin omaksumiseen. Ohjelmaan kaivataan enemmän esityksiä käytännön toimenpiteiksi. Lisäksi siinä tulee painottaa enemmän asuntorakentamisen ja yhteisen julkisen tilan näkökulmaa yksittäisten arkkitehtuurikilpailujen ja erikoisrakennusten sijaan. Julkisen tilan, puistojen ja katujen merkitystä kaupunkitilassa on käsitelty liian suppeasti.

Uusia suuria rakentamisalueita varten perustettavien toteutusyhtiöiden tarkoitus ei saa olla demokraattisen päätöksenteon ohittaminen. Mikäli näihin yhtiöihin on tarvetta, on ne perusteltava ja päätettävä avoimesti sekä määriteltävä niiden toiminta.

Kaupungin tulisi kuitenkin olla viihtyisä kaikille asukkailleen. Arkkitehtuuri- ja ympäristösuunnittelun keinoin on mahdollista saada aikaan merkittävää asumisolosuhteiden ja viihtyisyyden parantumista myös vanhassa kaupunkirakenteessa.

Ohjelmasta puuttuu kokonaan kaupunkilaisten osallistumismahdollisuus yhteisen ympäristön ja oman asuinympäristön parantamiseen. Myös esteettömyysnäkökohdat ovat jääneet pois ohjelmasta. Esteettömyyden vaatimus saattaa kuitenkin olla ristiriidassa esim. arvokkaiden sisätilojen ja porrashuoneiden suojelutarpeen kanssa. Samoin arvokkaat ja historialliset kaupunkitilat vaativat hellävaraisen ja ammattitaitoisen suunnittelun, jotta ympäristön arvoja ei hävitetä.

Ammattitaitoisten suunnittelijoiden ja rakentajien koulutusta tulee lisätä kaikilla koulutustasoilla. Myös kaupungin palveluksessa oleville tulee tarjota koulutusta ja asianmukaiset työvälineet.

Helsingin kaupungille on kertynyt useiden vuosien ajalta kunnossapitovelkaa. Kunnossapidon laiminlyönti ja ympäristöjen rapautuminen aiheuttavat turvattomuuden tunnetta, ympäristön tuhoamista ja lisäävät rikollisuutta alueilla. Tilanne tulisi analysoida huolellisesti ja panostaa asuinympäristöjen kunnostamiseen sekä kaupunkitilan parempaan ylläpitoon. Lisäksi täydennysrakentamisella ja perusparannuksilla voidaan vahvistaa asunto-alueiden erityispiirteitä ja omaleimaisuutta.

Yleisten töiden lautakunnan mielestä laadittu ehdotus Helsingin arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi on puheenvuoro Helsingin arkkitehtuurikeskusteluun. Ehdotusta tulee kuitenkin toisaalta kehittää, yksinkertaistaa ja selkeyttää ja toisaalta kehittää käytännönläheisempään ja Helsingin tasapainoisempaa ja laadukkaampaa rakentamista laajemmin edustavaan suuntaan.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (28.9.2006) mm. seuraavaa:

Arkkitehtuuripoliittinen ohjelmaluonnos

Ohjelmatyön pohjaksi työryhmä teetti tausta-artikkeleita eri aihepiireistä, joita ei kuitenkaan ole sisällytetty ohjelma-asiakirjaan.

Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman johdannossa "Helsingin arkkitehtuuri nyt!" kuvataan arkkitehtuurin merkitystä kaupungin menestystekijänä eri aikakausina ja korostetaan sen merkitystä tulevaisuudessa.

"Helsingin sielu" luvussa kirjailija Kjell Westö kuvailee omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan Helsingistä.

"Vuosirenkaat" luvussa tarkastellaan Helsingin rakentumisen kannalta merkittäviä tapahtumia ja ajanjaksoja.

1900-luvun alkupuolelta alkoi arkkitehtien kiinnostus kaupunkisuunnitteluun sekä esteettisesti laadukkaan yhdyskunnan suunnitteluun (mm. Munkkiniemi-Haaga- ja Suur-Helsinki -suunnitelma. Olympia-rakentaminen muovasi myös kaupunkikuvaa. Sodan jälkeinen kehittyminen perustui pohjoismaiseen hyvinvointivaltioajatteluun. Elintason nousu, muuttoliike ja uusien alueiden liittäminen Helsinkiin muokkasivat kaupunkia. 1970-luvun lähiörakentamisen saaman kritiikin jälkeen arkkitehtuurin ja kaupunkiympäristön laatuun ryhdyttiin kiinnittämään kasvavaa huomiota.

Asiakirjan loppuosa on kirjoitettu seitsemänkohtaiseksi ohjelmaksi. Kutakin ohjelmakohtaa on kuvailtu perustelutekstillä ja asiakohtaan liitetyillä toimenpide-ehdotuksilla.

Toimenpide-ehdotusten tavoitteeksi esitetään Helsingin pyrkiminen maailman johtavaksi tietoyhteiskunnan, kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin keskukseksi. Osa ehdotuksista tähtää nykyisten organisaatioiden, johtamisen ja toiminnan kehittämiseen ja parantamiseen. Osa ehdotuksista puolestaan on lisärahoitusta vaativia uusia organisaatioita ja toimintatapoja.

Helsingin arkkitehtuuripoliittisen ohjelman perusteluteksteissä tulee hyvin esiin kansainvälisyyden ja arkkitehtuurin laadun myönteinen merkitys Helsingille sen historian eri vaiheissa sekä näiden vaikutus Helsingin menestymiselle tulevaisuudessa. Ohjelman tekstiosat toimivat lyhyinä ja yleispiirteisinä johdantoina toimenpide-ehdotuksille.

Arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta tiedottaminen

Arkkitehtuurin ymmärtämisen lisääminen kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin informaatiokeskuksen perustamisella sekä suurelle yleisölle tarkoitettujen julkaisujen ja tiedotteiden lisääminen sekä luento- ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen on kannatettava asia. Esitettyjen kohderyhmien lisäksi lapset, koululaiset ja opiskelijat ovat tärkeitä.

Rakennussuojelu

Kulttuurihistoriallisten arvojen ja rakennussuojelun sekä sisätilojen suojelun korostaminen ohjelmassa on tärkeää. Paikkatietoon liitettyjen inventointien tekeminen on hyödyllistä. Asemakaavasuojelu tarjoaa käyttökelpoisia tapoja yhdistää rakennussuojelun tavoitteet ja muut maankäytön kehittämistavoitteet.

Kaupunkielämän yksilölliset ja moninaiset puitteet

Arkkitehtuurin asiantuntemuksen lisäämien kaupungin hallintokunnissa on kannatettavaa. Samalla tulee tiedostaa oikein arkkitehtuurin ja sen tekemisen hallinnolliset edellytykset sekä riittävät arkkitehtuurin tekemisen asiantuntemukselliset ja taloudelliset resurssit rakennushankkeissa.

Kaupungin hallintokunnat ovat järjestäneet vuosikymmenet säännöllisesti erimuotoisia arkkitehtikilpailuja. Monet erityisesti rakennussuunnitteluun liittyvät kilpailut ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Yleisten kilpailujen hyöty suhteessa käytettyyn rahaan ja työmäärään ei ole kuitenkaan aina tuottanut toivottua tulosta. Kaupunki tulee jatkossakin järjestämään kilpailuja, mutta harkitsee tarkoin tapauskohtaisesti niiden tarpeen, aihepiirin, muodon ja ajoituksen siten, että saavutetaan paras hyöty sekä tehtävän että kaupungin kehityksen kannalta.

Asemakaavavaiheen viitesuunnitelmat saattavat olla arkkitehtonisesti korkeatasoisia, mutta toteutukseen tuleva hanke on voinut muuttua laadultaan erilaiseksi ja olla eri suunnittelijan käsialaa. Arkkitehtikilpailuvaiheessa ratkaisun taiteellinen ja laadullinen tavoite on parhaimmillaan. Konkreettisen hankkeen rakennussuunnittelun edetessä hankkeen arkkitehtoninen laatutaso saattaa heikentyä ja lopulta lupavaiheessa saatetaan joutua hyväksymään vain tyydyttävä lopputulos.

Myös rakennus- ja kiinteistöalan yleinen kehitys vaikeuttaa arkkitehtonisen laadun valvontaa. Tilan hallinnoimisessa toiminta ja sen vaatimat tilat on erotettu toisistaan organisatorisesti ja omistuksellisesti. Myös hankintamenettelyt ovat muutoksessa. Rakennushankkeessa eri osajärjestelmien toimittajien on kyettävä tarjoamaan tuotteitaan hankkeisiin (tuoteosakauppa), mikä muuttaa suunnittelua. Julkisen tilan suunnittelussa tilaaja-tuottaja menettely asettaa kaupunkikuvallisen laadun ohjaukselle erityisiä vaatimuksia.

Uusissa julkisen rakentamisen yksityisrahoitusmalliin perustuvissa hankintamenettelyissä tilaaja määrittelee ensisijaisesti lopputuotteen toiminnalliset ja määrälliset ominaisuudet sekä tarvittavan käyttöajan. Arkkitehtoniset ratkaisut ovat hankintavaiheessa toissijaisia.

Arkkitehtuuri informaatioyhteiskunnassa

Ohjelma hahmottelee eräitä näkökulmia arkkitehtuurin laadun nostamiseksi. Ohjelman toimet eivät vielä riitä tekemään Helsingistä maailman johtavaa tietoyhteiskuntaa ja arkkitehtuurin keskusta. Kansainvälistä kehitystä on kuitenkin perusteltua seurata, koska suomalaisen arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun sekä tekniikan kehityksen kärki sekä asuinympäristöjen yleinen laatutaso on ollut eri aikoina kansainvälisesti vertailukelpoista. Arkkitehtuurilla ja kaupunkisuunnittelulla on perinteisesti ollut myös vahva merkitys ja arvostus Suomen rakentamisen eri vaiheissa.

Projektityöskentelyn kehittäminen

Suurten aluekokonaisuuksien suunnittelu ja toteutus tapahtuu nykyisinkin projektityöskentelynä. Olennainen osa työskentelyä on hallintokuntien välinen yhteistyö. Kaupungin maalle toteutettavien aluerakentamisprojektien koordinoimiseksi luotu nykyinen kaupungin organisaatio on osoittautunut toimivaksi. Projektien mittavat volyymit ja kaupunkirakentamisen muuttuminen entistä monimutkaisemmaksi edellyttää henkilöresurssien lisäämistä ja työskentelymallin kehittämistä.

Se miten aluekokonaisuuksien toteutus organisoidaan, ei kuulune arkkitehtuuripoliittisen ohjelman piiriin. Toteutustavat tulee harkita kaupungin kokonaistavoitteiden ja -talouden kannalta erikseen.

Uusien suurien alueiden toteuttamiseksi ja markkinoimiseksi on perusteltua selvittää myös kaupungin hallinnoimien toteuttamisyhtiöitten käyttöä. Näillä alueilla uudisrakentamisen määrä on suuri ja samalla tarjoutuu monipuolinen mahdollisuus luoda uutta korkeatasoista arkkitehtuuria, jota ohjelman mukaan tavoitellaan. Ohjelman korostama arkkitehtuurin laadunvalvonta on kuitenkin vaativa tehtävä toteutusyhtiömallissa. On myös huomattava, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaista asemakaavoitusta ei voi siirtää toteutusyhtiöille.

Arkkitehtuuriin ja julkisen tilan laatuun tulee panostaa mm. järjestämällä suunnittelukilpailuja. Toteutuksen koordinointi ja laadunvalvonta tulisi ulottaa tarpeen mukaan koskemaan myös projektialueiden ulkopuolisia merkittäviä rakentamisalueita.

Arkkitehtuurin arvostus - arkkitehtuurille asiamies

Arkkitehtuurin arvostuksen parantaminen on tärkeä asia. Samoin on kannatettavaa pyrkiä kaupungin arkkitehtuurimaineen nostamiseen. Yhä lisääntyviltä asiantuntijavierailijoilta saatu palaute on kuitenkin selkeä: Arvostuksen parantaminen tapahtuu luontevimmin arkipäivän Helsingin asuin- ja elinympäristön laatuun panostamalla.

Keskushallintoon esitetyn arkkitehtuuriasiamiehen tarkoituksenmukaisuus ja rooli on kyseenalainen. Arkkitehtuuriasiamiehen tehtäväkenttä, asema, valta ja vastuu organisaatiossa vaikuttaa osin ristiriitaiselta ja epämääräiseltä. Arkkitehtuurin asiantuntemusta ei myöskään ole tarkoituksenmukaista auktorisoida yhdelle henkilölle.

Rakentamisen Ruusu -tunnustus on hyvä keino ja se on keskittynyt Helsingin arkkitehtuurin laadun ja merkityksen korostamiseen. Rahapalkinnon liittäminen tunnustukseen on kuitenkin tarkoin harkittava, koska raha ei välttämättä lisää palkinnon merkitystä tai tee palkintoa tunnetummaksi. Raha voi myös rajoittaa palkinnon saajaehdokkaiden valintaa.

Kaupungin toimet korkealaatuisen arkkitehti- ja teknisen suunnittelun vaatimisesta yksityisiltä toimijoilta on kannatettavaa. Se edellyttää myös kaupungin omien toimintamenettelyjen parantamista läpi koko rakentamisen ohjausketjun. Avainasemassa tässä on rakennusvalvonnan toiminta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on viime vuosina tilannut useita konsulttitöitä merkittäviltä ulkomaisilta arkkitehtitoimistoilta sekä järjestänyt kansainvälisiä kilpailuja. Tätä toimintaa on tarkoitus jatkaa edelleen.

Kilpailujen järjestäminen tai toimeksiantojen tilaaminen "vapaat kädet" -periaatteella ulkomaalaisilta "huippuarkkitehdeiltä" ei välttämättä ole tuottanut erityisen hyviä tuloksia. Tällainen menettely sopiikin vain harvoihin erityistapauksiin. Arkkitehtonisesti korkeatasoinen ja innovatiivinen sekä kaupunkikuvan ja talouden kannalta toteutuskelpoinen tulos saadaan varmimmin, kun käytetään hyväksi asianomaisen hallintokunnan asiantuntemusta kilpailuohjelman laatimisessa ja kilpailun arvioinnissa. Kansainvälisiä arkkitehteja voidaan käyttää myös paitsi kilpailijoina myös kilpailutuomareina.

Johtopäätöksiä Kaupunkisuunnitteluviraston toiminta luo edellytykset ja puitteet hyvän kaupunkiympäristön muodostumiselle, arkkitehtuurille ja julkisten tilojen suunnittelulle. Onnistunut kaupunkisuunnittelu on edellytyksenä ohjelman päämäärien saavuttamiselle ja muiden toimijoiden työn onnistumiselle. Työryhmässä on ollut mukana kaupunkisuunnitteluviraston edustajia ja kaupunkisuunnittelun merkitys on esillä työssä.

Arkkitehtuurin merkitys tulee hyvin esille ohjelmaluonnoksessa. Arkkitehtuurin arvostuksen ja tunnettuuden lisääminen, Helsingin arkkitehtuurin kansainvälisen maineen parantaminen sekä arkkitehtuurin osaamisen ja laadunvalvonnan parantaminen kaupungin ja yksityisten organisaatioissa ovat kannatettavia tavoitteita.

Ohjelmaluonnos on sisällöltään yleispiirteinen ja siitä puuttuu konkretia. Jatkotyössä tulee tarkemmin käsitellä arkkitehtuurin määritelmiä; kaupunkirakennustaide, maisema-arkkitehtuuri ja julkisen tilan suunnittelu sekä arkkitehtuuri. Samoin tulee tarkemmin käsitellä kaupungin eri organisaatioiden työn vaikutusmahdollisuuksia arkkitehtuurin laatuun.

Analyyttisempi lähestymistapa on tarpeen, koska hallinnon ja toisaalta rakentamisen ohjausprosessit ovat muuttumassa siten, että aina seuraavalle vaiheelle delegoidaan kasvavassa määrin itsenäistä liikkumavaraa ja harkintavaltaa. Ohjelma ei tarkastele koko rakennetun ympäristön laatua ja tilaa vaan sen toimenpiteitten pääosa keskittyy uusien merkkikohteiden aikaansaamiseen.

Työssä tulee käsitellä tarkemmin onnistuneen arkkitehtisuunnittelun ja siihen liittyvän teknisen suunnittelun edellytyksiä, roolia ja resursointia rakennushankkeissa. Pelkkä tunnetun arkkitehdin nimen liittäminen hankkeeseen ei takaa sen laatua.

Julkisen rakentamisen muutos on myös merkittävä. Valtio ja kunnat rakennuttavat entistä vähemmän julkisia rakennuksia. Näihin on perinteisesti liittynyt korkea arkkitehtuurin laatu.

Ennen uusien organisaatioiden perustamista tulee selvittää nykyisten toiminta ja niiden toiminnan kehittämisen ja yhteistyön mahdollisuudet. Vastaavasti ennen uusien kustannuksia vaativien menettelyjen, organisaatioiden, lahjoitusten ja palkintojen hyväksymistä niistä tulee tehdä kustannus-hyötytarkastelut ja harkita lopulliset ratkaisut näiden pohjalta. Lautakunta ei pidä perusteltuna arkkitehtuuriasiamiehen tehtävän perustamista.

Arkkitehtuurin merkityksen korostaminen Helsingin menestystekijänä ja arkkitehtuuripoliittisen ohjelman laatiminen Helsingille on tärkeä ja myönteinen asia. Arkkitehtuuripoliittista ohjelmatyötä tulee jatkaa ja jatkotyössä tulee ottaa huomioon edellä esitetyt näkökohdat.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (28.9.2006), että ohjelman toimenpideosaan sisältyy useita ehdotuksia, jotka korostavat hyvän suunnittelun merkitystä suunnittelupalveluja tilattaessa ja rakennusprojekteja johdettaessa ja niiden laatua toteutuksen loppuun asti valvottaessa. Näin on Helsingissä pyritty toimimaan, vaikka aina ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ohjelmaan sisältyy myös idealuontoisia ehdotuksia, jotka toisivat kaupungille huomattavia lisäkustannuksia ja joiden sisältö vaatii vielä täsmentämistä ja hyödyt tarkempaa selvittämistä.

Tällaisia ovat mm. arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun informaatiokeskuksen perustaminen, lahjoitusprofessuurien perustaminen TKK:hon, rakennussuojelurahaston perustaminen, arkkitehtuuriasiamiehen toimen perustaminen sekä suunnittelun rahapalkintojen tuntuva lisääminen.

Arkkitehtuuri ymmärrettäväksi

Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun ymmärtämisen lisääminen on kannatettava asia. Ennen erityisen keskuksen perustamista tulisi selvittää nykyisten organisaatioiden kehittämismahdollisuudet. Myös julkaisujen ja luento- ja keskustelutilaisuuksien lisääminen on kannatettavaa, samoin yhteistyötä korkeakoulujen ja yliopiston kanssa tulee edelleen jatkaa.

Rakennussuojelurahasto

Talous- ja suunnittelukeskus katsoo, ettei erillisen rakennussuojelurahaston perustaminen tuo ratkaisua vanhojen rakennusten suojelumahdollisuuksiin. Sen sijaan tulisi pyrkiä siihen, että valtio voisi nykyistä huomattavasti enemmän rahoittaa suojeltujen vanhojen arvorakennusten ja ympäristöjen peruskorjauksia. Muutoinkin tulisi korostaa valtion roolia, koska valtiolla on mm. Töölönlahdella useita keskeisiä rakentamattomia tontteja.

Projektityöskentelyn kehittäminen

Projektimaista toteutustapaa on käytetty suurissa kohteissa jo 1970- luvulta asti. Toteutusyhtiöitä voidaan harkita käytettävän uusilla suurilla rakentamisalueilla, mikäli varmistetaan, että kaupunki voi käyttää ohjausmahdollisuuksiaan toteutuksen loppuun saakka. Harkinnan tulee kuitenkin lähteä kaupungin kokonaistavoitteista ja -edusta, ei pelkästään arkkitehtuurista.

Ohjelmassa korostetaan uusien suurtuotantoalueitten hyvää ja laadukasta suunnittelua. Projektityöskentelyä koskevana toimenpiteenä ehdotuksena esitetty "hallintokuntien yli tapahtuvan työskentelyn tehostaminen" tuntuu irralliselta kun asian perusteluissa todetaan, että "eri hallintokuntiin hajautuneen asiantuntemuksen parempi hyödyntäminen, yhteistyömenetelmien kehittäminen ja nykyistä parempi koordinointi voi tuottaa huomattavaa lisäarvoa."

Talous- ja suunnittelukeskus korostaa hyvän yhteistyön keskeistä merkitystä ja viittaa kaupungin organisaatiossa jo toimiviin, kaupunginjohtajan tai kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajan vetämiin yhteistyöryhmiin, joissa on uusien alueiden suunnittelun kannalta keskeisten virastojen edustus ja jotka voivat kehittämis- ja muissa tärkeissä hankkeissa kuulla suunnittelun ja toteutuksen parhaita asiantuntijoita.

Arkkitehtuurille asiamies - arkkitehtuurin arvostus

Talous- ja suunnittelukeskus yhtyy kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kiinteistölautakunnan kantaan eikä pidä arkkitehtuuriasiamiehen toimen tai jaoksen perustamista tarpeellisena. Sen sijaan vuoden 2007 talousarviossa on varauduttu toteutusprojektien vahvistamiseen uusien satamalta vapautuvien alueiden takia.

Yhteistyöryhmissä tulevat eri näkemykset paremmin ja tasapuolisemmin huomioon otetuiksi kuin erityisen arkkitehtuuriasiamiehen - vaikka erityisen pätevänkin toimissa.

Talous- ja suunnittelukeskus ei myöskään pidä tonttien suunnittelukilpailujen organisoimisen siirtämistä itselleen tarpeellisena. Virasto yhtyy tässä kiinteistölautakunnan lausuntoon. Tonttien luovutuksiin liittyvillä suunnittelukilpailuilla on jo toimiva organisaatio.

Helsingin rooli - Cool Helsinki School

Eräät toimenpide-ehdotuksen ovat vaikeasti sovitettavissa kaupungin suunnittelu- ja toteutusjärjestelmään. Mm. alennettujen taksojen myöntäminen niille yksityisille toimijoille, jotka sitoutuvat käyttämään parasta mahdollista saatavilla olevaa suunnittelua, on tulkinnanvarainen ja toimijoiden tasapuolisen kohtelun kannalta vaikea.

Huippuarkkitehtien palkkaaminen suunnittelemaan "kohteita riippumattomina hallintokuntien prosesseista "on ajatuksena houkutteleva mutta monesta käytännön syystä hankala. Kilpailut vaativat huolellista valmistelua ja myös talouden näkökulman huomioon ottamista, jotta tulokset ovat myös toteutettavissa. Kansainvälisten suunnittelukilpailujen avulla saataneen edelleen sitoutuneempaa työpanosta Helsingin hyväksi.

Suunnittelun ryhmätyöluonne - arkkitehti- ja suunnittelukilpailut

Ohjelmassa on korostettu voimakkaasti arkkitehtisuunnittelun osuutta kaikessa suunnittelussa. Kuitenkin rakennusten ja muun kaupunkiympäristön suunnittelu on ryhmätyötä, jossa tarvitaan lukuisia eri alojen asiantuntijoita. Arkkitehtonisten ja kauneusarvojen lisäksi on aina muistettava rakennuksen tarkoituksenmukaisuus ja kestävyys. Hyvä suunnittelukaan ei vielä takaa onnistunutta lopputulosta vaan myös toteutuksen tulee olla laadukasta ja huolellista.

Korkeiden arkkitehtonisten vaatimusten asettaminen rakennukselle merkitsee yleensä myös rakennuksen korkeampaa hintaa. Tästä syystä on tärkeätä, että kustannusnäkökulma on aina painavana tekijänä mukana arkkitehti- ja muissa suunnittelukilpailuissa. Kaupungin uusien asuntoalueiden suunnittelussa on haasteellinen tehtävä pyrkiä korkealuokkaiseen arkkitehtuuriin mutta samalla pitää asuntojen hintataso kohtuullisena.

Yhteenveto Talous- ja suunnittelukeskus katsoo, että ohjelma on kunnianhimoinen puheenvuoro laadukkaan arkkitehtuurin puolesta ja sisältää lukuisia ehdotuksia, joita on perusteltua edistää kaupungin suunnittelu- ja toteutusjärjestelmää muutoinkin kehitettäessä. Ne eivät välttämättä myöskään tarvitse mainittavia lisäpanostuksia. On muistettava, että kaupungin suunnittelu ja toteutus on kuitenkin ennen kaikkea ryhmätyötä, jossa hyvä laatu edellyttää useiden eri osapuolien samanaikaista onnistumista.

Ohjelmaan sisältyy myös ehdotuksia, jotka muuttaisivat merkittävästi eri virastojen nykyistä työnjakoa ja/tai toisivat kaupungille merkittäviä lisäkustannuksia. Ne vaativat vielä kriittistä harkintaa, täsmentämistä ja toimenpiteiden avulla saatavien hyötyjen selvittämistä. Niistä ei voida päättää vielä tämän esityksen perusteella.

Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry HELKA esittää (3.10.2006) lausuntonaan luonnoksesta Helsingin arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi seuraavaa:

1. tavoite "Arkkitehtuuri ymmärrettäväksi" on erittäin hyvä ja tärkeä. Kaupungin asukkaat ovat kiinnostuneet arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta. Asunto on edelleenkin kansalaisen suurin sijoitus - sen kunnon ja hoidon sekä rakennetun ympäristön arvojen esilletuominen ovat tavoitteina kaikin puolin kannatettavia.

Peruskouluopetuksen arkkitehtuuriteeman laajentaminen on myös oikea ja erittäin kannatettava suunta. Arkkitehtuurin käsitteiden opettamiseen tulisi todella panostaa peruskoulutasolta lähtien. Helsingin eri koulutustasojen opetussuunnitelmiin sisältyy ympäristökasvatus, johon "rakennettuun ympäristöön" liittyviä teemoja tulisi sisällyttää (mm. käsitteitä, arvoja, tyylipiirteitä). Myös yhteistyötä koulujen ja Suomen Arkkitehtiliiton paikallisosaston Hesa-Safan välillä voisi kehittää nykyistä systemaattisemmin. Tämän suuntaisia hankkeita on jo toteutettu syksyisin kansainvälisen arkkitehtuuripäivän puitteissa.

Uutta arkkitehtuurin kohtauspaikkaa ei välttämättä tarvita; Suomen Rakennustaiteen Museon toiminnan laajentaminen ja kehittäminen nykyisellä paikallaan sen sijaan olisi toivottavaa. Lisäksi Helsingin kattava kirjastoverkosto soveltuu mainiosti kohtauspaikaksi erilaisissa paikallisissa arkkitehtuurikysymyksissä. Kirjastoissa voidaan järjestää kiertäviä kaikille avoimia luentosarjoja ja näyttelyitä arkkitehtuurin teemoihin ja rakennusperintöön liittyen. Kirjastot ovat lähellä kaupunkilaisia ja onnistuvat hyvin houkuttelemaan heitä erilaisiin tapahtumiin. Helka jäsenkuntineen tarjoutuu mielellään resurssiksi tällaisen yhteistyön mietintään. Myös tässä asiassa yhteistyötä Hesa-Safan kanssa voisi kehittää.

Korkeakoulujen aiempaa aktiivisempi mukaan ottaminen on kannatettavaa (esim. opiskelijat opettamaan ja tekemään opetusaineistoja alempien tasojen oppilaitoksille). Määräaikaisten lahjoitusprofessuurien kanssa tulee noudattaa varovaisuutta. Professuurien vaatimien suurten rahallisten panostusten tuloksena tulisi edellyttää ohjelman tavoitteiden kannalta konkreettisia hyötyjä.

Uusien foorumien avaamista asiantuntijoille ja asukkaille tulisi edistää ja tukea. Uudis-, täydennys- ja korjausrakentamisen yhteydessä tulisi käyttäjät ja asukkaat ottaa mukaan prosessiin jo suunnittelun varhaisimmassa - tavoitteiden asettelun - vaiheessa. Näin on mahdollista aikaansaada yhteisesti hyväksyttyä ympäristöä ja vähentää resursseja syöviä konflikteja. Arkkitehtuurikilpailuja käytettäessä olisi toivottavaa, että käyttäjät ja asukkaat otetaan mukaan kilpailuohjelmien tavoitteenlaadintaprosessiin aiempaa tuntuvasti aktiivisemmin. Myös kaksivaiheisia kilpailuita, joissa välivaiheessa ehdotuksista käytäisiin julkinen keskustelu, voitaisiin kehittää.

2. tavoitteeseen liittyvä rakennussuojelurahaston perustaminen on Helkan mielestä kannatettavaa. Resursseja olisi syytä lisätä erityisesti Kaupunginmuseon tuottamiin rakennuskannan inventointeihin. Kunnolliset inventoinnit tukevat uudis-, täydennys- ja korjausrakentamisen suunnittelun yhteydessä käytäviä arvokeskusteluja ja tavoitteenasettelua.

Resursseja voitaisiin suunnata myös arkkitehtuuriin/rakennusperintöön liittyvien museoiden tarjoamiin palveluihin (esim. esittelyt koululaisille ja muille kiinnostuneiden ryhmille; museoamanuenssi tms. asiantuntija kertoo rakennusperinnön merkityksestä/arkkitehtuurista aiheesta valmisteltujen aineistojen avulla).

3. tavoitetta Helka pitää myös varsin tarpeellisena tavoitteena. Inhimillistä ja esteettisesti korkeatasoista kaupunkiympäristöä voidaan luoda laatimalla tavoitteita ja suosimalla ratkaisuja, jotka tuottavat ihmisen silmän tasolla jäsenneltyä ja rikasta miljöötä. Ympäristöjen omaleimaisuutta ja eri alueiden ja kaupunginosien identiteettejä tulee vahvistaa niiden omista lähtökohdista käsin (mm. luonto, paikallishistoria). Helka on jo kerännyt kaupunginosayhdistysten alueistaan laatimia swot-tarkasteluja hyödynnettäväksi mm. tässä tarkoituksessa. Kun arkkitehtuurikilpailuja järjestetään asuinympäristöjen suunnittelemiseksi, ohjelmissa tulisi suosia erityisesti ekologista ajattelua ja ohjelman esittelemää "Slow Architecture" -suuntausta tukevia tavoitteita. Tämän ja muidenkin teemojen edellyttämä virastojen välisen aidon yhteistyön lisääminen ovat Helkan näkökulmasta äärimmäisen kannatettavia tavoitteita.

4. tavoitteen yhteydessä ohjelmassa voitaisiin tuoda esiin myös julkisen tilan yhä lisääntyvän kaupallistumisen haasteita ja miettiä keinoja sen tuoman visuaalisuuden hallitsemiseksi. Julkisessa tilassa olisi taattava myös asukkaille ja muille ei-kaupallisille toimijoille mahdollisuus saada viestejään esiin (esim. kattava - esteettisesti korkeatasoinen ja järkevästi sijoitettu - ilmoitustauluverkosto, tekniikan kehittyessä sähköisessä muodossa).

5. tavoitteen projektityöskentelyä pohtineen osion Public-Private-Partnership -toiminnan kohdalle Helka toivoo laajennettua näkemystä "Public-Private-People-Partnership" -periaatetta. Horisontaalin, hallintorajojen yli tapahtuvan työskentelyn lisäksi tarvitaan vertikaalista toimintatapojen uudistamista; kaupungin asukkaiden vahvempaa mukaan ottamista kehittämisverkostoihin. Näin voidaan valjastaa koko kaupungin tieto ja luovuus käyttöön ja saavuttaa yhä toimivampaa ja hyväksytympää rakennettua ympäristöä.

6. tavoitteessa mainitun arkkitehtuurin asiamiehen toimen perustamisen sijaan Helka esittää jonkinlaisen riippumattoman asiantuntijaverkoston nimeämistä arkkitehtuurin arvostusta turvaamaan. Jos mainittu poikkihallinnollinen arkkitehtuurijaos toteutetaan, tulisi erityisesti sen kokoonpanoa täydentää riippumattomilla asiantuntijoilla.

7. tavoitteeseen toteamme, että suunnittelun laatu ja sen varmistaminen on aina mitä tärkein tavoite. Luontosuhteita, ilmasto-olosuhteita ja olemassa olevaa kulttuuriperintöä ei tulisi uhrata lyhytnäköiselle trendiajattelulle. Ennen kaikkea vaikutusten arviointia kaupungin rakennetun ympäristön suunnittelussa on kehitettävä ja siihen tulee myös satsata resursseja nykyistä paljon tuntuvammin.

Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK ry haluaa kannanotossaan (13.9.2006) tuoda esiin joitakin maisema-arkkitehtuurin kannalta olennaisia seikkoja Helsingin arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa. Maisema-arkkitehtuurin rooli kaupunkiympäristöjen ulkotilojen suunnittelussa on merkittävä. Erilaisten aukioiden, katuympäristöjen, puistojen ja viheralueiden suunnittelu on maisema-arkkitehtuurin keskeisintä työkenttää. Lisäksi maisema-arkkitehteja toimii myös kaavoituksen ja laaja-alaisen kaupunkisuunnittelun parissa.

Helsingin arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa tuodaan hienosti esille arkkitehtuurin keskeinen merkitys kaupungille ja sen asukkaille. Sanaa arkkitehtuuri olisi hyvä konkretisoida kattavasti jossakin kohtaa. Ohjelman sana "arkkitehtuuri" käsittää ilmeisesti usean ammattialan osaamista, perinteisen arkkitehdin, maisema-arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin ainakin. Ensimmäisessä ohjelmakohdassa "Arkkitehtuurin kieli ymmärrettäväksi" käydään asiaa jonkin verran läpi, mutta asiaa voisi vielä terävöittää kattavammaksi.

Ohjelman toisessa luvussa "Kulttuurihistorialliset arvot ja rakennussuojelu" korostetaan sisätilojen suojelua, mutta myös usein unohtuva kulttuurihistoriallisten ulkotilojen (aukioiden, puistikoiden, piha-alueiden yms.) inventointi ja suojelu on jäänyt mainitsematta kokonaan. Rakennusten välisten ulkotilojen historialliset kerrostumat ovat merkittävä osa kaupungin identiteettiä rakennusten ohella. Toimenpide-ehdotuksissa tulisi osoittaa resursseja myös tähän puoleen.

Ohjelman luvuissa 03-06 käsittänee sana "arkkitehtuuri" myös maisema-arkkitehtuurin; arkkitehtuurin asiantuntemus sisältänee myös maisema-arkkitehtuurin asiantuntemusta, arkkitehtikilpailut sisältänevät myös maisema-arkkitehtuurikilpailut, arkkitehtuuriasiamies edustanee myös maisema-arkkitehtuurin asiaa, Rakentamisen Ruusu voitaneen jakaa myös ulkotilakohteelle ja huippuarkkitehdit voisivat olla myös maisema-arkkitehteja. Tämän tulisi ilmetä ohjelmassa jollakin tavoin, kuten toisessa kappaleessa jo todettiin.

Khs toteaa, että Helsingin arkkitehtuuri nyt! - Helsingin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma on saanut lausunnoissa yleisellä tasolla varsin myönteisen vastaanoton. Tämä on tärkeätä, sillä pääkaupungin rooli sekä laadukkaan että maineikkaan rakentamisen ja arkkitehtuurin edistäjänä on ollut ja tulee olemaan merkittävä. Rakentamisessa myös epäonnistumisilla on kauaskantoiset vaikutukset. Sen vuoksi kaikkien kaupungin organisaatiossa mukana olevien toimijoiden, elinkeinoelämän ja kaupunkilaisten tiedon tason, esteettisen maun ja yhteistyötaitojen kehittäminen ovat tulevaisuuden yhteisiä haasteita.

Khs toteaa edelleen, että etenkin merkittävämpiä taloudellisia lisäresursseja vaativat toimenpide-ehdotukset ovat saaneet melko varauksellisen vastaanoton. Tällaisia ovat olleet mm. lahjoitusprofessuurien, arkkitehtuuriasiamiehen ja rakennussuojelurahaston perustamisehdotukset.

Khs katsookin, että useat ehdotukset vaativat vielä jatkovalmistelua. Khs tulee jatkamaan valmistelua lähetekeskustelussa saadun palautteen pohjalta ja ohjelma hyväksytään sen jälkeen Khssa.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee

1 käydä asiasta lähetekeskustelun

2 merkitä keskustelun tiedoksi ja

3 todeta, että asiasta laadittu keskustelupöytäkirja lähetetään tiedoksi lausunnonantajille ja että kaupunginhallitus tulee päättämään ohjelmasta lähetekeskustelussa saadun palautteen ja jatkovalmistelun pohjalta.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

YLEISILLÄ ALUEILLA PERITTÄVIEN MAKSUJEN YLEISTEN PERUSTEIDEN VAHVISTAMINEN

Khs 2007-1521

Yleisten töiden lautakunta esittää (7.6.2007) seuraavaa:

Kvsto on päättänyt käsittely- ja valvontamaksun maksuperusteista 14.5.1997 ja 29.3.2000. Jälkimmäisen päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä Khs päätti 3.4.2000 maksujen suuruudesta. Maksujen perusteena olivat kaivuluvan käsittelystä ja kaivutyön valvonnasta aiheutuvat todelliset kustannukset. Maksu jaettiin kahteen osaan, kiinteään luvan käsittelymaksuun ja työn valvontamaksuun, jonka suuruus määräytyi kaivutapahtuman sijainnin, laadun ja työhön käytettävän ajan perusteella.

Kunnossapitolakiin otettiin säännökset ilmoitusmenettelystä kadulla ja yleisillä alueilla tehtävistä töistä sekä kunnan mahdollisuudesta antaa määräyksiä töiden suorittamisesta.

Kunnossapitolain 14 a §:n mukaan työstä vastaavan on tehtävä työstä kadulla ja yleisellä alueella ilmoitus kunnalle. Työt voidaan aloittaa, kun kunta antaa suostumuksensa ja siihen mahdollisesti liittyvät määräykset. Suostumus annetaan kirjallisesti. Mikäli ilmoitusta ei ole käsitelty 21 vuorokauden kuluessa, työ voidaan kuitenkin aloittaa.

Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on hallituksen esityksen (HE 281/2004) mukaan antaa kunnalle mahdollisuus ohjata, valvoa, ajoittaa ja sovittaa yhteen töitä ja niiden suorittamista niin, että töistä liikenteelle ja muulle käytölle aiheutuvia haittoja voidaan estää ja vähentää.

Kunnossapitolain maksuja koskevat säännökset on koottu lain 14 b §:ään. Kunta voi periä maksun, joka perustuu 14 a §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tarkastamisesta ja työn valvonnasta kunnalle aiheutuneisiin kustannuksiin (14 b § 2 mom.). Lisäksi kunta voi periä maksun kadun ja muun yleisen alueen tilapäisestä käyttämisestä, jos alue rajataan pois yleisestä käytöstä. Tämän maksun perusteena on aika, alueen laajuus ja alueen keskeisyys. Lain perustelujen mukaan maksun tulee olla kohtuullinen ja sen tarkoituksena on katujen, puistojen ja yleisten alueiden pysyminen niille varatussa yleisessä käytössä, kaivantojen lyhyt aukioloaika ja töiden yhteensovittaminen.

Kuntalain 13 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan valtuusto päättää kunnan palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista. Taksan laatimista ohjaavat kunnossapitolain 14 b §:ssä mainitut oikeudelliset perusteet.

Rakennustoimen johtosäännön mukaan yleisten töiden lautakunta päättää maksuista ja vuokrista sekä alueiden vuokralle antamisesta ja siinä noudatettavista perusteista sekä kunnossapitolaissa kunnalle määrätyistä tehtävistä.

Helsingissä käytettäviä maksuperusteita tulisi muuttaa vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä ja sen tavoitteita siten, että yleisten alueiden arvo ja käytettävyys voidaan säilyttää ja häiriötekijät minimoida.

Ilmoituksen tarkastamisesta ja työn valvonnasta perittävä maksu perustuisi todellisiin keskimääräisiin kustannuksiin. Järjestelmän selkeyden ja toimivuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista, että maksu on kiinteä. Kohtuusyistä on perusteltua porrastaa maksu työn laajuuden mukaan niin, ettei esimerkiksi omakotirakentajan maksurasitus muodostu kohtuuttomaksi.

Maksu kadun tai yleisen alueen tilapäisestä rajaamisesta pois yleisestä käytöstä perustuisi aikaan, alueen laajuuteen ja alueen keskeisyyteen. Näillä perusteilla määritellyllä maksulla toimintaa voidaan ohjata niin, että työstä aiheutuvat haitat ja häiriöt voidaan minimoida. Maksun kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella häiriön kohteeksi joutuvien määrä. Keskusta-alueella ja vilkasliikenteisillä kaduilla maksu voi siten olla merkittävästi korkeampi kuin muualla.

Kunnossapitolakia sovellettaisiin kadulla ja muilla yleisillä alueilla tehtäviin kaivutöihin ja näitä vastaaviin töihin. Muihin kadulla tehtäviin töihin (esimerkiksi julkisivuremontit) sovellettaisiin maanvuokralain säännöksiä. Kun katualue rajataan pois yleisestä käytöstä, tehdään tästä myös tilapäistä liikennejärjestelyä koskeva päätös. Tähän päätökseen sovelletaan tieliikennelaista ilmeneviä periaatteita.

Lopuksi Nykyinen käytäntö jatkuu siten, ettei kadun rakentamisesta tai siihen verrattavasta peruskorjauksesta peritä maksua ja että muista kaupungin töistä maksut peritään normaalisti.

Liikennejärjestelystä päätetään samalla kun luvasta tai vuokrauksesta, vaikka eri lain perusteella. Jatkossa siitä ei peritä maksua, koska peruste puuttuu.

Tavoitteena on, että yleisten töiden lautakunta voisi syksyllä 2007 päättää yleisellä alueella tehtävästä työstä perittävistä maksuista osana kaikkien alueidenkäytön maksujen uusimista niin, että uudet maksut saataisiin käyttöön 1.1.2008 lukien.

Lautakunta esittää kadulla ja muulla yleisellä alueella tehtävästä kunnossapitolain 14 a §:ssä tarkoitetusta työstä perittävien maksujen yleisiksi perusteiksi seuraavaa.

Ilmoituksen tarkastamisesta ja työn valvonnasta peritään yleisten töiden lautakunnan päättämä kiinteä maksu, joka perustuu toiminnan keskimääräisiin toteutuneisiin kustannuksiin. Maksu voidaan porrastaa työn laajuuden mukaan.

Kadun tai muun yleisen alueen käyttämisestä tilapäisesti työmaana peritään maksu, jos alue rajataan pois yleisestä käytöstä. Maksun perusteena on aika, alueen laajuus ja alueen keskeisyys. Maksun tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon työstä aiheutuva haitta ja häiriö.

Khs pitää perusteltuna, että Helsingissä yleisillä alueilla kaivutöistä perittävät maksut muutetaan vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä.

Kvston tehtävänä on päättää perittävien maksujen yleisistä perusteista. Yleisten töiden lautakunta käsittelee syksyllä maksujen määräämisen yksityiskohtaiset perusteet ja vahvistaa taksan.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee vahvistaa kadulla ja muulla yleisellä alueella tehtävästä kunnossapitolain 14 a §:ssä tarkoitetusta työstä perittävien maksujen yleisiksi perusteiksi seuraavaa:

Ilmoituksen tarkastamisesta ja työn valvonnasta peritään yleisten töiden lautakunnan päättämä kiinteä maksu, joka perustuu toiminnan keskimääräisiin toteutuneisiin kustannuksiin. Maksu voidaan porrastaa työn laajuuden mukaan.

Kadun tai muun yleisen alueen käyttämisestä tilapäisesti työmaana peritään maksu, jos alue rajataan pois yleisestä käytöstä. Maksun perusteena on aika, alueen laajuus ja alueen keskeisyys. Maksun tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon työstä aiheutuva haitta ja häiriö.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

KÅRKULLA SAMKOMMUN -NIMISEN KUNTAYHTYMÄN PERUSSOPIMUKSEN MUUTTAMINEN

Khs 2007-1606

Kårkulla samkommun toteaa (11.6.2007), että kuntayhtymän nykyinen perussopimus tuli voimaan 1.1.2005. Tämän perussopimuksen 3 §:ssä on lueteltu lakisääteiset jäsenkunnat sekä ne jäsenkunnat, jotka ovat päättäneet osallistua päihdehuoltoon sekä sosiaalihuoltolain mukaiseen työtoimintaan.

Maksamaan kunta on vuodesta 2007 lukien yhdistynyt Vöyrin kuntaan muodostaen uuden kunnan Vöyri-Maksamaa. Tästä on seurauksena, että Kårkullan kuntayhtymän jäsenkuntien lukumäärä on pudonnut 47:stä 46:een. Kuntayhtymän perussopimuksen 3 §:ää on korjattu tältä osin.

Kuntayhtymän jäsenkunnat hyväksyvät perussopimuksen muutokset. Perussopimusta voidaan muuttaa, jos vähintään kaksi kolmannesta jäsenkunnista (= 31 kuntaa 46:sta) sitä kannattaa ja niiden asukasluku on vähintään puolet kaikkien jäsenkuntien yhteenlasketusta asukasluvusta (kuntalain 79 §).

Kuntayhtymän valtuustolle on 7.6.2007 (8 §) tiedotettu muutoksesta.

Kuntayhtymä odottaa jäsenkuntien lausuntoa/hyväksyntää syyskuun 2007 loppuun mennessä.

./. Muutettu perussopimus jaetaan erikseen.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee, että Helsingin kaupunki hyväksyy Kårkulla samkommun -nimisen kuntayhtymän valtuuston 7.6.2007 tekemät, jäsenkuntien lukumäärää koskevat muutokset kuntayhtymän perussopimuksen 3 §:ään.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LASTENPSYKIATRISEN TOIMINNAN UUDELLEENARVIOINTI

Khs 2007-1072

Khs toteaa, että sosiaalilautakunnan esityslistalla 12.4.2007 ja terveyslautakunnan esityslistalla 17.4.2007 todettiin otsikossa mainitusta asiasta mm. seuraavaa:

Tausta Lastenpsykiatrisia erikoissairaanhoidon palveluja tuottaa Helsingissä kolme tahoa: sosiaaliviraston perheneuvola, terveyskeskuksen lasten arviointipoliklinikka ja HYKSin Lasten ja nuorten sairaala. Nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut on keskitetty yhdelle tuottajalle, HYKSin Lasten ja nuorten sairaalalle.

Lasten- ja nuorten mielenterveystyön peruspalveluja tuottavat:

1 terveyskeskus terveysasemilla, neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa

2 sosiaalivirasto lastensuojelussa, päivähoidossa ja perheneuvolassa

3 opetusvirasto yhdessä kouluterveydenhuollon kanssa oppilashuollossa.

Sekä terveyskeskuksessa että sosiaalivirastossa on siten lasten mielenterveyspalveluja sekä peruspalveluina että erikoistasolla.

Vuodesta 1987 alkaen pääasiallinen lastenpsykiatrian avohoitovastuu on kuulunut sosiaalivirastolle. Sosiaaliviraston perheneuvola hoitaa siten muusta maasta poiketen kaksoistehtävää ja vastaa sekä sosiaalihuoltolain mukaisesta kasvatus- ja perheneuvonnasta että erikoissairaanhoitolain mukaisten lastenpsykiatristen erikoissairaanhoidon
alueellisten avohoitopalvelujen tuottamisesta.

Terveyskeskuksen terveysasemat -osaston osana toimiva lasten arviointiyksikkö tekee sisällöllisesti ja resurssien pohjalta arvioituna lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon tasoista työtä hoidon tarpeen arvioimisessa ja hoidon suunnittelussa.

Terveyskeskus ja HUS asettivat yhteisen Kalleus-hankkeen toimeenpanon jatkoryhmän, jonka tehtävänä oli 31.3.2006 mennessä tehdä esitys HUSin, Helsingin terveyskeskuksen ja Helsingin sosiaaliviraston lasten ja nuorisopsykiatrian palvelujen organisoimisesta siten, että resurssit ja vastuu palvelujen tuottamisesta on kohdennettu yhdelle tuottajataholle.

Selvityshenkilöt tarkastelivat kolmea vaihtoehtoista organisointimallia:

1 Helsingin lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito tuotetaan kokonaisuudessaan HYKSin Lasten ja nuorten sairaalassa, joka vastaa myös peruspalvelujen tarvitsemasta tuesta ja hoitotakuusta.

2 Terveyskeskukseen perustetaan lastenpsykiatriset poliklinikat yhdistämällä perheneuvoloiden lastenpsykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon kohdentuvat resurssit ja lasten arviointipoliklinikan resurssit sekä vahvistetaan samalla peruspalveluissa tarvittavaa mielenterveystyön osaamista. HYKSin lastenpsykiatria säilyisi ennallaan. Tässä mallissa lastenpsykiatria organisoituu kaksiportaiseksi, mutta tuottajatahot vähenevät kolmesta kahteen.

3 Uudelleenorganisointi tapahtuu ainoastaan perheneuvolatyön sisällä. Tämä malli ei oleellisesti muuta nykyistä tilannetta. Tuottajatahoja on edelleen kolme.

Selvityshenkilöt päätyivät yksimielisesti esittämään mallia 1, jonka eduiksi he totesivat:

- resurssit ja vastuu lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelukokonaisuudesta (avohoito ja vuodeosastohoito) ovat selkeästi yhdellä tuottajataholla

- palvelut ovat korkealla asiantuntemustasolla

- resurssien keskittäminen tekee toiminnasta vähemmän haavoittuvan

- kosketus muihin kasvuikäisten erikoisaloihin tiivistyy

- vastaa nykytilannetta paremmin terveydenhuollon lainsäädäntöä ja STM:n suosituksia

- toiminnan vaatima erikoislääkäriasiantuntemus taataan paremmin kuin muissa malleissa

- malli on käytössä Helsingin nuorisopsykiatriassa ja siitä on hyviä kokemuksia.

Selvitysmiesten tehtyä esityksensä terveyskeskuksen toimitusjohtaja ja sosiaaliviraston sosiaalijohtaja asettivat yhteisen työryhmän laatimaan yksityiskohtaisen suunnitelman lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelujen organisoinnista muutosten edellyttämine henkilöstö-, vakanssi- ja muine voimavarasiirtoineen lasten- ja nuorisopsykiatrian selvityshankkeen pohjalta selvityshenkilöiden esittämällä tavalla. Suunnitelma tuli laatia siten, että uudelleenjärjestelyt voidaan toteuttaa 1.1.2007 alkaen.

Työryhmä jätti selvityshankkeen toteuttamista koskevan esityksensä terveyskeskuksen toimitusjohtajalle ja sosiaaliviraston sosiaalijohtajalle 20.9.2006.

Lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleenjärjestelyt voitaisiin toteuttaa 1.8.2007 alkaen.

./. Työryhmän esitys liitteineen on esityslistan tämän asian erillisenä liitteenä 1.

Palvelujen järjestämisen ohjaavia periaatteita

Uuden järjestelyn periaatteena on toteuttaa sekä lastenpsykiatrinen avohoito että perheneuvonta riittävän toimintakykyisenä. Tällä hetkellä kummankaan resurssit eivät riitä osoitetun tehtävän hoitamiseen.

Lastenpsykiatria ja perheneuvola tukevat aktiivisesti perustason lasten mielenterveystyötä tavoitteena mahdollisimman varhainen ongelmien ja sairauksien tunnistaminen sekä hoito. Oikea-aikaisella ja riittävän joustavalla sekä nopealla väliintulolla voidaan ennaltaehkäistä ongelmien vaikeutuminen, katkaista kielteinen kehitys ja aktivoida perheen omat voimavarat yhdessä verkoston kanssa.

Lastenpsykiatrinen aluepoliklinikka ja alueperheneuvola on suunniteltu tiiviiseen yhteistyöhön. Uuden organisoinnin toteutuessa ja vakiintuessa konkreettinen työnjako ja tiivis yhteistyö mm. potilas-/ asiakasohjauksen muodossa on välttämätöntä. Toimintaa ja asiakaspalvelua helpottamaan on tarkoituksenmukaista etsiä samassa kiinteistössä tai toisiaan lähellä sijaitsevia toimitiloja.

Hallinnollisista uudelleenjärjestelyistä huolimatta lasten ja heidän perheidensä hoito ja sen jatkuvuus tulee turvata. Lastenpsykiatrinen/perheneuvolan työ on ihmissuhdetyötä, joka perustuu pitkäjänteiseen, luotettavaan hoitosuhteeseen. Mahdolliset muutokset tulee voida ennakoida ja käsitellä. Siten entisten työryhmien purkaminen ja uusien synnyttäminen vaatii siirtymäajalle väliaikaisjärjestelyjä, jotta asiakkaat/potilaat eivät jää väliinputoajiksi organisatorisista syistä.

Henkilöstövoimavarat lastenpsykiatrista avohoitoa varten saadaan sosiaaliviraston perheneuvolasta, terveyskeskuksen lasten arviointipoliklinikalta ja HUS/HYKS lasten ja nuorten sairaalan poliklinikalta sekä terveyskeskuksen vuoden 2007 talousarvioon sisältyvistä lastenpsykiatriaan kohdennetuista 0,4 milj. euron määrärahalisäyksistä.

Palvelujen järjestäminen perustasolla

Perusterveydenhuolto (erityisesti neuvolatoiminta), päivähoito, oppilashuolto ja sosiaalitoimi muodostavat lasten mielenterveystyön perustason. Perustaso havaitsee lastenpsykiatrista/ mielenterveysasiantuntemusta apunaan käyttäen psyykkisesti oireilevat lapset ja / tai pulma- tai riskitilanteessa olevat vanhemmat. Perustaso arvioi, tukee ja lievissä tapauksissa hoitaa itse tai ohjaa jatkohoitoon. Lapsen terveen kehityksen edellytys on koko perheen hyvinvointi.

Perustasolla työskentelee mm. terveydenhoitajia, terveyskeskuslääkäreitä, terveyskeskuspsykologeja, psykiatrisia sairaanhoitajia, erityislastentarhanopettajia, koululääkäreitä ja -terveydenhoitajia, koulupsykologeja ja -kuraattoreita, erityisopettajia, sosiaalitoimen sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Perheneuvolan ja lastenpsykiatrian tehtävänä on perustason tuki (= neuvonta, konsultaatio, työnohjaus, koulutus).

Lastenpsykiatriset aluepoliklinikat

Helsingin lastenpsykiatrista avohoitoa varten perustetaan HYKSin Lasten ja nuorten sairaalaan hallinnollisesti kuuluvat kolme alueellista poliklinikkaa. Nämä poliklinikat yhdessä nykyisen HYKSin lastenpsykiatrisen sairaalatoiminnan kanssa tuottavat kaikki lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon palvelut helsinkiläisille lapsille.

Jokaisella alueellisella poliklinikalla toimii kolme lastenpsykiatrista työryhmää, jonka muodostavat:

1 erikoislääkäri

2 psykologia

1 sosiaalityöntekijä

2 sairaanhoitajaa

Kullakin aluepoliklinikalla yhden työryhmän erikoislääkäri toimii poliklinikan vastuulääkärinä. Työryhmiä täydentävät kullakin poliklinikalla osastonhoitaja, lastenpsykiatrinen toimintaterapeutti sekä 1-2 osastosihteeriä. Kunkin aluepoliklinikan yksi työryhmä on neuropsykiatrinen työryhmä, jonka toinen psykologi on neuropsykologi.

Itäisen aluepoliklinikan työryhmistä yksi on maahanmuuttajataustaisten lasten työryhmä, joka sekä tutkii, hoitaa että koordinoi maahanmuuttajalasten palveluja yhdessä alueperheneuvolan kanssa.

Helsingin lastenpsykiatrian aluepoliklinikoiden koko henkilöstömäärä (3 x 3 työryhmää) on 65 vakanssia, joista 5 osastosihteerin vakanssia.

9 lastenpsykiatrian erikoislääkäriä (joista 3 vastaavaa)

3 osastonhoitajaa

3 toimintaterapeuttia

18 psykologia (joista 3 neuropsykologia)

18 sairaanhoitajaa

9 sosiaalityöntekijää

5 osastosihteeriä

Uudelleenjärjestelyn yhteydessä terveyskeskuksen lasten arviointipoliklinikan toiminta samoin kuin sosiaaliviraston perheneuvolan lastenpsykiatrinen avohoito kokonaisuudessaan liitetään osaksi HYKSin Lasten ja nuorten sairaalan toimintaa.

Perhe ohjataan peruspalveluista lastenpsykiatrian poliklinikalle aina, kun lapsella epäillään olevan tai on lastenpsykiatrisen tutkimuksen ja/tai sairaanhoidon tarve. Kun perhe on ohjattu lastenpsykiatrian poliklinikalle, jatkotutkimukset ja -hoito toteutetaan jatkuvassa yhteistyössä mm. lähettävän tahon kanssa.

Läheteohjauksen periaate

Kaikkien poliklinikoiden alueilla poliklinikan vastuulääkäri luo yhteisen lähete-/potilasohjauskäytännön yhdessä perheneuvolan erikoislääkärin kanssa. Työparina he käsittelevät yhteisesti sovittuun tutkimus- ja hoitokäytäntöön perustuen lasten ja heidän perheidensä ohjauksen perheneuvolaan tai erikoissairaanhoitoon. Työpari vastaa myös siitä, että tutkimus-/hoitoprosessien kuluessa järkevä siirto organisaatiosta toiseen toteutuu tarvittaessa. Perheneuvolan ja lastenpsykiatrian työntekijät voivat myös työskennellä yhdessä lapsen ja hänen perheensä hyväksi.

Esitys kasvatus- ja perheneuvonnan järjestämisestä

Perheneuvola

Perheneuvolaan ohjataan, kun on kyse lapsen terveen kehityksen tukemisesta ja perheen auttamisesta kasvatukseen, perhe-elämään ja ihmissuhteisiin liittyvissä kysymyksissä/pulmatilanteissa. Ikäkausikriisit, perheen kehitysvaiheisiin ja elämäntilanteisiin liittyvät kriisit sekä niihin liittyvä oireilu ja tunne-elämän häiriöt sekä erityistason kasvatusohjanta hoidetaan perheneuvolassa. Verkostotyö perheen kanssa työskentelevien tahojen kanssa on lapsen ja perheen asioissa usein välttämätöntä.

Sosiaaliviraston lapsiperheiden vastuualueeseen kuuluva perheneuvola muodostuu jatkossa kolmesta alueellisesta yksiköstä saman aluejaon mukaan kuin lastenpsykiatriset poliklinikat. Jokaisella alueella on oma vauvaperhevastaanotto. Vauvaperhevastaanotolla on keskitetysti käytössään yksi lastenpsykiatri. Pari- ja perheterapiayksikön organisointi tullaan käsittelemään osana perheneuvolan omaa kehittämistyötä. Helsingin perheneuvola on yksi neljästä valtakunnallisesta kasvatus- ja perheneuvonnan erikoistumiskoulutusta tarjoavasta yksiköstä. Koulutus järjestetään yhteistyössä Stakesin kanssa.

Perheneuvolan alueyksikkö

1 aluepäällikkö (joka on yksikön esimies ja toimii myös asiakastyössä)

1 lastenpsykiatri

8 psykologia (joista 1 johtava)

8 sosiaalityöntekijää (joista 1 johtava)

3 perheterapeuttia (pari- ja perheterapia)

3 psykoterapeuttia (vauvaperhevastaanotto)

1-2 toimistosihteeriä

Kaupungin tasolla perheneuvolalla on oma johtaja ja vauvaperhetyössä yhteinen lastenpsykiatri sekä johtava psykoterapeutti.

Perheneuvolan resurssitarve (3 alueyksikköä) on yhteensä 79 vakanssia, joista 5 toimistosihteerien vakanssia.

1 johtaja

3 aluepäällikköä

4 lastenpsykiatria (joista 1 vauvaperhetyö)

24 psykologia (joista 3 johtavaa)

24 sosiaalityöntekijää (joista 3 johtavaa)

9 perheterapeuttia (pari- ja perheterapia)

9 psykoterapeuttia (joista 1 johtava), (vauvaperhetyö)

5 toimistosihteeriä

Ruotsinkieliset palvelut

Työryhmä esittää, että ruotsinkielinen perheneuvola toimii toistaiseksi sekä kasvatus- ja perheneuvolapalvelujen että lastenpsykiatristen palvelujen järjestäjänä.

Ruotsinkielisten palvelujen organisointiin vaikuttaa pääkaupunkiseudun yhteistyöhanke, jonka yhteydessä toiminnan sisältö ja resursointi suunnitellaan suomenkielisiä palveluja vastaaviksi. Siksi työryhmä ehdottaa, että ruotsinkielinen perheneuvola jää yksikkönä kokonaisuudessaan sosiaalivirastoon aikuispalvelujen vastuualueelle, jossa ovat muutkin ruotsinkieliset lapsiperheiden palvelut.

Lastenpsykiatrisen avohoidon sekä kasvatus- ja perheneuvonnan organisoinnin kustannukset

Työryhmän ehdottaman uuden järjestelyn vakanssitarve on yhteensä 144 vakanssia, joista 10 toimistotyöntekijää. Palvelujen organisoinnin muutos toteutetaan nykyisillä voimavaroilla, jotka ovat kokonaisuudessaan 127 vakanssia, joista 11 toimistotyöntekijää. Suomenkielisessä perheneuvolassa on 119 vakanssia, joista 10 toimistotyöntekijää ja lasten arviointipoliklinikalla 8 vakanssia, joista 1 toimistosihteeri.

Lastenpsykiatrian avohoidon ja kasvatus- ja perheneuvonnan organisoinnin kustannukset on esitetty työryhmän esityksen liitteessä 6.

Työryhmän ehdotuksen mukainen määrärahatarve on n. 9,2 milj. euroa. Käytettävissä olevaa rahaa on terveyskeskuksen lasten arviointiyksikön osalta 1 017 000 euroa (koko vuoden 2007 talousarviorahoitus) ja sosiaaliviraston osalta 7 021 000 euroa eli yhteensä vuositasolla 8 038 000 euroa. Laskelmassa on otettu huomioon, että osa perheneuvolan henkilöstöstä ja koko lasten arviointipoliklinikan henkilöstö siirtyy uudelleen organisoinnissa HUSin lastenpsykiatriaan. Samoin on laskettu muut kustannukset suhteessa henkilöstömäärään.

Perheneuvolan tuki terveysasemien neuvolatoiminnalle, päivähoidolle ja kouluille

Perheneuvola tulee antamaan neuvontaa, konsultaatiota, työnohjausta ja koulutusta perustason toimijoille lasten mielenterveystyötä ja perheiden hyvinvointia koskevissa asioissa. Perheneuvola auttaa varhaisessa havaitsemisessa ja puuttumisessa sekä verkostoituu perustason toimijoiden kanssa. Perheneuvola on tärkeä osa sosiaali- ja terveystoimen yhteistä varhaisen tuen toimintaa ja auttaa osaltaan lapsi- ja perhekeskeisen toiminnan kehittämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Äitiys- ja lastenneuvolat saavat tukea ja kumppanin perheneuvolan vauvaperhetyöstä. Samoin perheneuvola tukee päivähoitohenkilöstöä kasvatus- ja perheongelmien kohtaamisessa. Koulun oppilashuoltohenkilöstö saa perheneuvolasta tarvitsemaansa konsultaatiota. Työnjaosta koulupsykologien ja perheneuvolan sekä lastenpsykiatristen aluepoliklinikan kesken tullaan sopimaan tarkemmin opetusviraston kanssa.

Henkilöstön kuuleminen valmistelun eri vaiheissa ja ilmoittautuminen
HUSiin siirtyviin tai sosiaalivirastoon jääviin tehtäviin

Selvitystyöryhmässä olivat jäseninä terveyskeskuksen ja sosiaaliviraston henkilöstön edustajat.

Ruotsinkielisten palvelujen järjestämisestä kuultiin ruotsinkielisten palvelujen päällikköä ja ruotsinkielisen perheneuvolan lastenpsykiatria.

Lasten arviointipoliklinikan ylilääkäriä kuultiin kahdesti palvelujen organisoinnin suunnitteluvaiheessa.

Terveyskeskuksen henkilöstön edustaja jätti työryhmän muutoin yksimielisestä esityksestä eriävän mielipiteen, joka on työryhmän esityksen liitteenä 7.

Perheneuvolan henkilöstölle järjestetyssä kahdessa tiedotustilaisuudessa ja kehittämispäivässä on käsitelty valmistelun kulloinkin ajankohtaista vaihetta ja uuden organisoinnin vaikutuksia henkilöstöön ja asiakastyöhön. Perheneuvolan työpaikoilla on käyty keskusteluja esimiesten kanssa.

Terveyskeskuksessa on lasten arviointiyksikön henkilöstölle järjestetty kaksi informaatiotilaisuutta asiasta. Lisäksi on järjestetty yksi kuulemistilaisuus, jossa koko henkilökunta oli läsnä.

Lastenpsykiatrisen toiminnan siirtyminen HYKSiin on työsopimuslain ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain tarkoittama liikkeen luovutus-ta vastaava tilanne, jolloin henkilöstö siirtyy uuden työnantajan palvelukseen, ellei erityistapauksissa muuta sovita.

Perheneuvoloiden ja terveyskeskuksen arviointiyksikön siirtyvissä tehtävissä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä tehtävien siirtymisen yhteydessä HYKSiin. Pääsääntö on suora siirto vastaaviin tehtäviin.

./. Vakinaiset työntekijät kutsutaan kirjallisesti kuulemistilaisuuteen. Esimies kuulee kaikkia viranhaltijoita ja vakinaisessa työsuhteessa olevia henkilökohtaisesti. Palvelujen uudelleenorganisoitumista koskevia asioita on käsitelty sosiaaliviraston lapsiperheiden palvelujen vastuualueen henkilöstötoimikunnassa. Sosiaaliviraston henkilöstötoimikunta on merkinnyt asian tiedoksi 22.3.2007. Sosiaaliviraston järjestöneuvottelukunnan lausunto 20.3.2007 on tämän asian liitteenä 2.

./. Terveyskeskuksen henkilöstötoimikunta käsitteli asian kokouksessaan 2.4.2007 ja sen antama lausunto jaettiin terveyslautakunnan kokouksessa 3.4.2007 ja on tämän asian liitteenä 3 ja lausunnon liite liitteenä 4.

Päätöksenteko

Khn johtosäännön mukaan Kvsto päättää erikoissairaanhoidossa jonkin erikoisalan terveyspalvelujen tuottamisen aloittamisesta ja lopettamisesta kaupungin omana toimintana. Tässä esityksessä on kysymys lastenpsykiatrian erikoisalan toiminnan lopettamisesta kaupungin omana toimintana, joten asiasta päättää Kvsto.

Sosiaalilautakunta ja terveyslautakunta tekevät kumpikin osaltaan järjestelystä esityksen Khlle. Esitykset lautakunnille on valmisteltu yhdessä ja ne ovat molempia virastoja koskevilta osin samansisältöisiä.

Sosiaalijohtaja päättää sosiaalivirastoon jäävän perheneuvolan organisaatiosta.

Sosiaalivirastosta siirtyisi toiminnan mukana perheneuvolasta 49 vakanssia (15 lastenpsykiatria, 13 psykologia, 16 sosiaalityöntekijää ja 5 toimistotyöntekijää). Vakansseista 15 on tällä hetkellä avoimia ja 8 määräaikaisesti ja 26 vakinaisesti täytettyjä. Terveyskeskuksesta siirtyisi toiminnan mukana 8 vakanssia, jotka kaikki ovat täytettyjä (1 ylilääkäri, 2 erikoislääkäriä, 1 neuropsykologi, 1 psykologi, 1 terveydenhoitaja, 1 toimintaterapeutti, 1 toimistosihteeri). Täytettyinä olevien vakanssien henkilöstö siirtyy suostumuksensa mukaan HUSiin. HUS perustaa uudet vakanssit. HUSiin siirtyvien henkilöiden vakanssit lakkautetaan terveyskeskuksessa ja sosiaalivirastossa. Henkilöt siirtyvät ns. vanhoina työntekijöinä: vuosilomat ja säästövapaat säilyvät, henkilöt saavat pitää palvelussuhdeasuntonsa sekä henkilöstökassan asuntolainansa.

Sosiaalivirastosta siirtyvän toiminnan vuositasoiset kustannukset ovat
2 517 631 euroa. HUSille siirrettäväksi esitetään 1.8.2007 lukien viiden kuukauden osuus (ilman lomarahoja) eli 1 001 427 euroa.

Terveyskeskuksesta siirtyvän toiminnan vuosikustannukset vuoden 2007 tulosbudjetissa ovat 1 017 000 euroa, josta HUSille siirrettäväksi esitetään 1.8.2007 lukien viiden kuukauden osuus eli 423 750 euroa.

Terveyslautakunnan esityslistalla ennen päätösehdotusta oli lisäksi esittelijän seuraava täydennys edelliseen, 3.4.2007 pöydälle jääneeseen esittelytekstiin:

Toimitusjohtaja toteaa täydennyksenä, että käyntien hinnat eri organisaatioissa ovat:

1 HUS, pienten lasten vastaanottokäynti 430,00 euroa

2 HUS, muu vastaanottokäynti 266,00 euroa

3 Terken arviointipoliklinikka, vastaanottokäynti 543,00 euroa

4 Perheneuvola, vastaanottokäynti 215,00 euroa

Toimitusjohtaja korostaa, etteivät em. käyntien sisältö eivätkä siten myöskään käyntihinnat ole sellaisinaan vertailukelpoisia.

Päätösehdotukset lautakunnille

Päätösehdotukset molemmille lautakunnille olivat samansisältöiset muutoin paitsi määrärahojen siirron osalta. Päätösehdotukset olivat seuraavat:

Lautakunta päättänee

- omalta osaltaan hyväksyä lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon keskittämisen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) tehtäväksi lasten ja nuorisopsykiatrian selvityshankkeen toteuttamisen työryhmän esityksen mukaisesti, jolloin kaikki helsinkiläisten tarvitsemat lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut järjestää 1.8.2007 lukien HUS

- osaltaan hyväksyä työryhmän esityksen lastenpsykiatrian palvelujen organisoinnista

- esittää Khlle lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon toiminnan keskittämistä HUSiin

- esittää, että Khs päättäisi edellyttää, että toiminta organisoidaan osaksi Lasten ja nuorten sairaalan toimintaa esityksessä kuvattuja linjauksia, periaatteita ja organisointiratkaisuja noudattaen

- omalta osaltaan esittää, että Khs päättäisi oikeuttaa terveyskeskuksen toimitusjohtajan ja sosiaalijohtajan kummatkin alaisensa henkilökunnan osalta tekemään henkilökunnan HUSiin siirtymisen edellyttämät päätökset.

Määrärahojen siirron osalta sosiaalijohtajan esitys oli seuraava:

Sosiaalilautakunta päättänee omalta osaltaan esittää, että HUSiin siirretään vuoden 2007 sosiaaliviraston määrärahoista (talousarviokohta 5 11 01) toiminnan siirron edellyttämä rahoitusosuus 1 001 000 euroa.

Terveyskeskuksen toimitusjohtajan vastaava esitys oli seuraava:

Terveyslautakunta päättänee omalta osaltaan esittää, että HUSiin (talousarviokohta 5 21 02) siirretään vuoden 2007 terveyskeskuksen määrärahoista (talousarviokohta 5 21 01) toiminnan siirron edellyttämä rahoitusosuus 423 750 euroa.

Sosiaalilautakunnan päätös 12.4.2007

Sosiaalilautakunta päätti omalta osaltaan hyväksyä lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon keskittämisen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) tehtäväksi lasten ja nuorisopsykiatrian selvityshankkeen toteuttamisen työryhmän esityksen mukaisesti, jolloin kaikki helsinkiläisten tarvitsemat lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut järjestää 1.8.2007 lukien HUS.

Ruotsinkielisten palvelujen siirto HUSiin ja uudelleenorganisointi toteutetaan pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöhankkeen suuntaviivojen perusteella viimeistään 1.1.2008. Organisoinnissa hyödynnetään ruotsinkielisen perheneuvolan kokemukset sekä huomioidaan keskitettyjen palvelujen tarve.

Samalla lautakunta päätti osaltaan hyväksyä työryhmän esityksen lastenpsykiatrian palvelujen organisoinnista.

Edelleen lautakunta päätti esittää Khlle lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon toiminnan keskittämistä HUSiin.

Lisäksi lautakunta päätti esittää, että Khs päättäisi edellyttää, että toiminta organisoidaan osaksi Lasten ja nuorten sairaalan toimintaa esityksessä kuvattuja linjauksia, periaatteita ja organisointiratkaisuja noudattaen.

Sosiaalilautakunta katsoo, että työryhmän esittämää määrärahasiirtoa (2,6 milj. euroa) perheneuvolasta ei tule toteuttaa. Perheneuvola tarvitsee nykyiset voimavaransa voidakseen hoitaa uudessa lastensuojelulaissa määrätyn ikäryhmän (0-18-vuotiaat lapset ja nuoret perheineen) kasvatus- ja perheneuvonnan. Perheneuvolan resurssit ovat tähän asti kohdentuneet pääasiassa alle 13-vuotiaisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä. HUSiin siirtyvän toiminnan rahoitus on järjestettävä muulla tavoin. Sosiaalivirasto laatii 31.8.2007 mennessä toimintasuunnitelman perheneuvolan laajennetusta toiminnasta. Toimintasuunnitelma ja siihen liittyvä resurssien käyttösuunnitelma hyväksytään lautakunnassa.

Lautakunta katsoo, että perheneuvoloiden määrää lisätään alueellista tarvetta paremmin vastaavaksi.

Lautakunta päätti esittää, että lasten psykiatrisesta avohoidosta vastaavan tahon tulee laatia sosiaalilautakunnalle ja terveyslautakunnalle tiedoksi vuosittainen toimintakertomus, mistä ilmenee helsinkiläisten kannalta mm. toiminnan keskeinen sisältö, haasteet sekä hoitotakuun toteutuminen.

Päätös syntyi äänestysten jälkeen jäsen Ingervon ehdotettua jäsen Tarkkasen kannattamana, että asia palautettaisiin uudelleen valmisteltavaksi. Äänestyksessä asetettiin vastakkain asian käsittelyn jatkaminen tässä kokouksessa ja ehdotus asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi. Suoritetussa äänestyksessä lautakunnan enemmistö oli äänin 7-4 käsittelyn jatkamisen kannalla. Enemmistön muodostivat puheenjohtaja Gartz, jäsenet Mäki, Peltola ja Sipilä sekä varajäsenet Bergström, Ojala ja Virkamäki. Vähemmistöön asian palauttamisen kannalle jäivät jäsen Ingervon ja Tarkkasen lisäksi jäsenet Huhtamäki ja Siimes.

Tämän jälkeen puheenjohtaja Gartz ehdotti jäsen Ingervon kannattamana, että päätösehdotuksen kaksi viimeistä kappaletta, jotka kuuluvat seuraavasti:

Vielä sosiaalilautakunta päättänee omalta osaltaan esittää, että HUSiin siirretään vuoden 2007 sosiaaliviraston määrärahoista (talousarviokohta 5 11 01) toiminnan siirron edellyttämä rahoitus 1 001 000 euroa.

Lopuksi sosiaalilautakunta päättänee omalta osaltaan esittää, että Khs päättäisi oikeuttaa terveyskeskuksen toimitusjohtajan ja sosiaaliviraston sosiaalijohtajan kummatkin alaisensa henkilökunnan osalta tekemään henkilökunnan HUSiin siirtymisen edellyttämät päätökset muutettaisiin kuulumaan seuraavasti:

"Sosiaalilautakunta katsoo, että työryhmän esittämää määrärahasiirtoa (2,6 milj. euroa) perheneuvolasta ei tule toteuttaa. Perheneuvola tarvitsee nykyiset voimavaransa voidakseen hoitaa uudessa lastensuojelulaissa määrätyn ikäryhmän (0-18-vuotiaat lapset ja nuoret perheineen) kasvatus- ja perheneuvonnan. Perheneuvolan resurssit ovat tähän asti kohdentuneet pääasiassa alle 13-vuotiaisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä. HUSiin siirtyvän toiminnan rahoitus on järjestettävä muulla tavoin. Sosiaalivirasto laatii 31.8.2007 mennessä toimintasuunnitelman perheneuvolan laajennetusta toiminnasta. Toimintasuunnitelma ja siihen liittyvä resurssien käyttösuunnitelma hyväksytään lautakunnassa."

Varajäsen Bergström ehdotti puheenjohtaja Gartzin kannattamana, että päätösehdotuksen ensimmäisen kappaleen loppuun lisättäisiin seuraava teksti: "Ruotsinkielisten palvelujen siirto HUSiin ja uudelleenorganisointi toteutetaan pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöhankkeen suuntaviivojen perusteella viimeistään 1.1.2008. Organisoinnissa hyödynnetään ruotsinkielisen perheneuvolan kokemukset sekä huomioidaan keskitettyjen palvelujen tarve."

Jäsen Ingervo esitti jäsen Siimeksen kannattamana, että päätösehdotuksen loppuun lisättäisiin seuraava kappale: "Sosiaalilautakunta katsoo, että perheneuvoloiden määrää lisätään alueellista tarvetta vastaavaksi."

Lisäksi jäsen Ingervo esitti jäsen Tarkkasen kannattamana, että päätösehdotuksen loppuun lisätään seuraava teksti:

"Sosiaalilautakunta päätti esittää, että lasten psykiatrisesta avohoidosta vastaavan tahon tulee laatia sosiaalilautakunnalle ja terveyslautakunnalle tiedoksi vuosittainen toimintakertomus, mistä ilmenee helsinkiläisten kannalta mm. toiminnan keskeinen sisältö, haasteet sekä hoitotakuun toteutuminen."

Ensin äänestettiin puheenjohtaja Gartzin ehdotuksesta. Gartzin ehdotus voitti esittelijän ehdotuksen lautakunnan yksimielisin äänin 11-0. Esittelijän ehdotus jäi ilman kannatusta.

Seuraavaksi äänestettiin varajäsen Bergströmin ehdotuksesta. Bergströmin ehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 8-0. Enemmistön muodostivat Bergströmin ja Gartzin lisäksi jäsenet Huhtamäki, Mäki, Peltola ja Sipilä sekä varajäsenet Ojala ja Virkamäki. Jäsenet Ingervo, Siimes ja Tarkkanen äänestivät tyhjää.

Edelleen äänestettiin jäsen Ingervon jäsen Siimeksen kannattamana tekemästä ehdotuksesta. Ingervon ehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 6-4. Enemmistön muodostivat Ingervon ja Siimeksen lisäksi puheenjohtaja Gartz sekä jäsenet Mäki, Peltola ja Tarkkanen. Vähemmistöön esittelijän ehdotuksen kannalle jäivät jäsen Sipilä ja varajäsenet Bergström, Ojala ja Virkamäki. Jäsen Huhtamäki äänesti tyhjää.

Lopuksi äänestettiin jäsen Ingervon jäsen Tarkkasen kannattamana tekemästä ehdotuksesta. Ingervon ehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 8-3. Enemmistön muodostivat jäsen Ingervon ja Tarkkasen lisäksi puheenjohtaja Gartz sekä jäsenet Huhtamäki, Mäki, Peltola ja Siimes sekä varajäsen Bergström. Vähemmistöön esittelijän ehdotuksen kannalle jäivät jäsen Sipilä sekä varajäsenet Ojala ja Virkamäki.

Terveyslautakunnan päätös 17.4.2007

Terveyslautakunta päätti äänin 6 (Heistaro, Lehtimäki, Nuorteva, Puhakka, Ranki, Ikävalko) - 2 (Lehtola, Siitonen-Heinäluoma) yhden jäsenen (Brettschneider) pidättyessä äänestämästä puheenjohtaja Ikävalkon jäsen Rankin kannattaman tekemän ehdotuksen mukaisesti palauttaa lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleenorganisointia koskevan asian uudelleen valmisteltavaksi seuraavin evästyksin:

"Terveyslautakunta palauttaa lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleenorganisoinnin uudelleen valmisteltavaksi siten, että HUSiin siirtämisen vaihtoehdoksi valmistellaan esitys, jossa perheneuvoloiden ja lasten arviointipoliklinikan lastenpsykiatriset toiminnot yhdistetään kaupungin omaksi lastenpsykiatrian poliklinikaksi painottaen ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkeyttä yhteistyössä perusterveydenhuollon neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon kanssa. HUSin lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon kanssa jatketaan hyvää yhteistyötä.

Lähtökohtana on, että talousarvioehdotuksen laatimisohjeiden mukaisesti perheneuvoloiden resurssit turvataan mahdollisten organisaatiomuutosten yhteydessä.

Terveyslautakunta edellyttää samalla, että vaihtoehtoiseen esitykseen sisältyy selkeä suunnitelma organisaatiomuutokseen liittyvistä resurssisiirroista mukaan lukien arvion lastenpsykiatristen avohoidon jonojen purkamiseen tarvittavista resursseista ja aikataulusta."

Khn päätös 23.4.2007

Khs päätti ottaa käsiteltäväkseen terveyslautakunnan 17.4.2007 pöytäkirjan 123 §:n kohdalla tekemän päätöksen palauttaa lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleenorganisointi uudelleen valmisteltavaksi.

Samalla Khs päätti kumota terveyslautakunnan em. päätöksen, ja pyytää terveyslautakunnan esittelijän asiaa koskevasta esityksestä ja sosiaalilautakunnan 12.4.2007 samaa asiaa koskevasta esityksestä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän asianomaisen toimielimen lausunnon 15.6.2007 mennessä todeten samalla, että esitetyt ratkaisut voidaan toteuttaa aikaisintaan 1.1.2008 alkaen.

Lisäksi Khs päätti pyytää mainituista esityksistä kaupungin henkilöstötoimikunnan lausunnon 15.6.2007 mennessä.

Khn vähemmistön (Hellström, Näre, Puoskari ja Ojala) mielestä asiaa ei olisi tullut ottaa Khn käsiteltäväksi.

Sosiaali- ja terveystointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan perustelut päätöksen ottamiselle Khn käsittelyyn olivat seuraavat:

Terveyslautakunnan uudelleen valmisteltavaksi palauttama asia on hanke, joka koskee sekä sosiaalivirastoa, terveyskeskusta että HUSia. Hanketta on valmisteltu pitkään HUS-Helsingin sairaaloiden ja Helsingin terveyskeskuksen yhteisenä ns. Kalleus-hankkeen jatkotyönä virastojen ja HUSin yhteisissä työryhmissä. Olisi tärkeää saada asia ratkaistuksi. Tämän vuoksi terveyslautakunnan päätös olisi otettava Khn käsiteltäväksi, kumottava se ja pyydettävä HUSin ja kaupungin henkilöstötoimikunnan lausunnot sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan esittelijän esityksistä sittemmin päätökseksi tulleen päätösehdotuksen mukaisesti.

HYKS-sairaanhoitoalueen lautakunta on (12.6 2007) antanut asiasta seuraavan lausunnon:

./. HYKSin lasten ja nuorten sairauksien toimialajohtaja toteaa asiaan liittyvässä lausunnossaan, joka on asiakirjoissa, että lasten- ja nuorisopsykiatrian toimintaa selvitelleen työryhmän suunnitelman mukaisesti lastenpsykiatrian palvelut tulee organisoida siten, että lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito tuotetaan kokonaisuudessaan HYKSin lasten ja nuorten sairaalassa. Suunnitelmaan sisältyy Helsingin arviointipoliklinikan siirtyminen HYKSin lasten ja nuorten sairaalan alaiseksi toiminnaksi. Toiminnan toteuttaminen yhdessä organisaatiossa helpottaa toimintojen johtamista ja suunnittelua ja auttaa hoitotakuun saavuttamisessa. Edellytyksenä Helsingin lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon toiminnan keskittämisessä HYKSiin on toimintaan tarvittavien resurssien (määrärahojen, tilojen ja henkilökunnan) osoittaminen HYKSin lasten ja nuorten sairaalalle. Kustannuksissa on huomioitava henkilökunnan palkat, mielenterveysasetuksen edellyttämä työnohjaus, konsultaatioiden kustannukset, terapiaostopalvelut, koulutus, kalusteet ja laitteet sekä tilavuokrat. Arvio täysimittaisen toiminnan kustannuksista on n. 4,3 milj. euroa vuodessa. Arvio on esityslistan liitteenä 5.

Työryhmän esityksessä mainitut henkilöresurssit, yhteensä 65 vakanssia (3 alueellista poliklinikkaa, joissa kussakin 3 työryhmää) ovat tarpeelliset. Tämän lisäksi on esitetty perustettavaksi helsinkiläislapsille uusi lasten oikeuspsykiatrinen työryhmä, jossa on 4 vakanssia. Yksityiskohtainen selvitys yksikön perustamiseen ja kustannusten kattamiseen on tehtävä myöhemmin eikä se sisälly käsittelyssä olevaan suunnitelmaan. Mikäli sosiaalilautakunnan esityksessä oleva ruotsinkielisten palvelujen siirto HYKSiin toteutuu, on siitä myös tehtävä erillinen suunnitelma. Työryhmän suunnitelmassa ruotsinkieliset perheneuvolapalvelut oli suunniteltu jätettäväksi Helsingin omaksi toiminnaksi.

Uusi rakenne sekä lastenpsykiatrisessa avohoidossa että perheneuvoloiden toiminnassa (mm. laajentuva ikäjakauma 0-18 vuotta) merkitsee syvällisiä muutoksia molempien tehtävissä ja työnjaossa perusterveydenhuollon, perheneuvoloiden, aluepoliklinikoiden ja keskitettyjen lasten ja nuorten sairaalan palveluiden kesken. Tämä edellyttää huomattavaa yhteistä suunnittelua toimijoiden kesken.

Uudelleen organisoitava toiminta edellyttää tiloja kolmelle aluepoliklinikalle, mahdollisia rakennusmuutostöitä, niiden kalustusta ja varustamista ATK-, puhelin- ym. varustuksella. Tilojen etsimisessä saataneen apua Helsingin kiinteistövirastolta. Lastenpsykiatristen aluepoliklinikoiden tulee sijaita alueellisesti tasapainoisesti Helsingin alueella ja lähellä alueellisia perheneuvoloita, jotta yhteistyö sujuu mahdollisimman sujuvasti ja synergiahyödyt tulevat täysimittaisesti hyödynnetyksi.

Toiminnan aloittaminen edellyttää toimitilojen löytymisen lisäksi henkilökunnan rekrytointia ja koulutusta. Mikäli toimijoiden siirtoa perheneuvoloista erikoissairaanhoitoon ei tapahdu vaan HYKSiin tulevat vakanssit ovat uusia, saattaa tulla vaikeuksia pätevän henkilökunnan rekrytoinnissa. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että täysimittaisen toiminnan käynnistyminen 1.1.2008 on hyvin haasteellista ja mahdollista on, että joudutaan aloittamaan supistetuin resurssein.

Sosiaalilautakunnan esittämä perheneuvolan toiminnan laajentaminen 18 ikävuoteen asti parantaisi nuorten mielenterveyspalveluja ja mahdollistaisi nuorille ja heidän vanhemmilleen perheneuvonnan, jota aikaisemmin ei ollut. Tämä vähentää tarvetta lähettää ko. potilaat erikoissairaanhoitoon. Lastenpsykiatrisen avohoitotoiminnan paraneminen vähentää tarvetta pitkiin osastohoitojaksoihin ja helpottaa lakisääteisen hoitotakuun saavuttamista.

Lastenpsykiatriassa ja lasten mielenterveystyössä (laajempi käsite) resurssien lisäys, hallinnollinen uudelleenjärjestely ja erityisen tärkeä toiminnan sisällön ja työnjaon kehittäminen mahdollistavat aikaa myöten parantuneen ennaltaehkäisyn, varhaisen puuttumisen ja paremmat lastenpsykiatriset palvelut helsinkiläislapsille.

Lautakunta esittää edellä olevan lausuntonaan lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleen organisoinnista.

Lautakunta toteaa lausunnon pääkohtina olevan:

- helsinkiläisten lastenpsykiatriset palvelut tuotetaan yllämainittujen periaatteiden mukaisesti jatkossa kokonaisuudessaan HYKSin lasten ja nuorten sairaalassa,

- Helsingin tulee osoittaa rahoitus siirtyvälle toiminnalle ja

- toiminnan käynnistymisen kannalta on tärkeää, että toiminnassa tarvittava henkilöstö (yhteensä 65 vakanssia) siirtyy Helsingin kaupungin organisaatiosta HUSin organisaatioon.

Päätös toimitetaan edelleen tiedoksi HUSin hallitukselle.

HUSin hallitus on (18.6.2007) merkinnyt tiedoksi edellä mainitun HYKS-sairaanhoitoalueen lautakunnan lausunnon.

Kaupungin henkilöstötoimikunta on (21.6.2007) antanut asiasta seuraavan lausunnon:

Henkilöstötoimikunnan työnantajaa edustavat jäsenet puoltavat sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen lastenpsykiatristen toimintojen siirtämistä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toiminnoiksi.

Henkilöstötoimikunnan henkilöstöä edustavat jäsenet toteavat, että terveyskeskuksen arviointipoliklinikan koko henkilöstö on vastustanut siirtoa esitetyllä tavalla. Siirto vaikeuttaisi terveydenhuollon ja sosiaalitoimen eri tehtäväalueiden perustason toimintaa. Henkilöstö katsoo, että esitetyllä mallilla ja resursseilla ei pystytä toteuttamaan varhaista puuttumista lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä ongelmiin, ei syrjäytymisen ennaltaehkäisyä eikä yhteistyötä perustason muiden toimijoiden kanssa. Esityksen mukaista poliklinikkamallia ei ole mahdollista toteuttaa siirrettäväksi esitetyillä resursseilla.

Henkilöstöä edustavat jäsenet puoltavat sosiaalilautakunnan tekemää esitystä lastenpsykiatrisen toiminnan järjestämisestä ja perheneuvolatoiminnan kehittämisestä. Toimintaan liittyvien uusien velvoitteiden ja haasteiden vuoksi on tärkeää taata riittävät resurssit niin palveluiden saatavuuden kuin yhteistyötahojen sujuvan toiminnan varmistamiseksi.

Mikäli terveyskeskuksen lasten arviointipoliklinikan toiminta siirtyisi HUSiin, on henkilöstöä edustavien jäsenten mielestä huolehdittava neuropsykiatrisen osaamisen säilymisestä kaupungin perustason toiminnassa. Tämä osaaminen voitaisiin varmistaa täydentämällä nykyisiä perheneuvolan resursseja.

Henkilöstötoimikunta toteaa vielä, että mahdollisen siirtyvän henkilöstön asemaan liittyvät kysymykset tulee neuvotella ja sopia ao. henkilöstöjärjestöjen kanssa kaupungin käytännön mukaisesti.

Khs toteaa, että sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan esittelijöiden esitys lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleen järjestämisestä pohjautuu pitkiin ja perusteellisiin selvityksiin. On selvää, että muutokset herättävät myös vastarintaa, kuten nyt on tapahtunut arviointipoliklinikan henkilökunnan kohdalla. Hoitoketjujen sujuvuutta voidaan helpottaa järjestämällä koulutusta eri osapuolille toistensa työmenetelmien ja järjestelmien tuntemisessa sekä tehostamalla työntekijöiden verkostoitumista.

Ruotsinkielisiä palveluja ei esitetä siirrettäväksi ennen kuin asia on selvitetty yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa.

Toiminta HUSissa voidaan käytännössä aloittaa aikaisintaan 1.1.2008. HUSin edustajan puheenjohtajuudella toimineessa työryhmässä on todettu, että voimavarojen tarve on suurempi kuin käytettävissä olevat määrärahat, ja että uudessa järjestelyssä sekä HUSilta että perheneuvoloilta jää puuttumaan vakansseja. Yhteisen jatkovalmistelun lähtökohtana on pidetty 57 vakanssin ja 3,53 milj. euron siirtoa Helsingiltä HUSille HYKSin lasten ja nuorten sairaalan tarpeisiin. HUS laskuttaa kaupunkia toteutuneen hoidon perusteella.

Khs toteaa vielä, että mikäli Kvsto hyväksyy päätösehdotuksen, Khn tarkoituksena on esittää HUSin hallitukselle, että sosiaalilautakunnalle ja terveyslautakunnalle toimitetaan erikseen vuosittain kertomus tämän toiminnan ja hoitotakuun toteutumisesta sekä muut lautakuntien omaa toimintaansa varten mahdollisesti tarvitsemat tiedot.

Edelleen Khn tarkoituksena on kehottaa terveyskeskuksen toimitusjohtajaa ja sosiaalijohtajaa huolehtimaan alaisensa henkilökunnan HUSiin siirtymisen edellyttämien päätösten tekemisestä ja muista asiaan liittyvistä toimenpiteistä.

Samalla Khs toteaa, että toiminnan uudelleenorganisoimisen yhteydessä perheneuvoloiden resurssit turvataan.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee, että lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito keskitetään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tehtäväksi esityslistan liitteenä jaetun lasten ja nuorisopsykiatrian selvityshankkeen toteuttamista valmistelleen työryhmän suunnitelman 20.9.2006 mukaisesti 1.1.2008 lukien, jolloin kaikkien suomenkielisten helsinkiläisten tarvitsemat lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut järjestää HUS.

Samalla kaupunginvaltuusto päättänee edellyttää, että toiminta organisoidaan osaksi HYKSin lasten ja nuorten sairaalan toimintaa suunnitelmassa kuvattuja linjauksia, periaatteita ja organisointiratkaisuja noudattaen.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

VALTUUTETTUJEN TEKEMIEN ERÄIDEN ALOITTEIDEN KÄSITTELEMINEN

Khs 2007-131, 2007-233, 2007-354, 2007-693, 2007-457, 2007-694, 2007-698, 2007-234, 2007-235, 2007-236, 2007-237, 2007-238, 2007-355, 2007-358, 2007-469, 2007-485, 2007-458, 2007-836, 2006-1989, 2007-240, 2007-359, 2007-360, 2007-361, 2007-461, 2007-696, 2007-697, 2007-1080, 2007-838, 2007-839, 2007-840, 2007-842, 2007-972, 2007-973, 2007-975, 2007-1104, 2007-1228, 2007-362, 2007-463, 2007-471, 2007-841, 2007-356, 2007-459, 2007-460, 2007-695, 2007-699, 2007-837, 2007-1312, 2007-1317

Mietintö 3 - 2007

Khs toteaa, että Kvston työjärjestyksen 22 §:n mukaan valtuutetuilla on oikeus tehdä aloitteita kaupungin yhteisistä asioista. Kvsto hyväksyi 9.10.2002 (asia 5) saman pykälän 2 momentin seuraavan sisältöisenä: "Khn on esitettävä aloite valtuuston käsiteltäväksi kahdeksan kuukauden kuluessa. Valtuusto käsittelee varsinaisia aloitteita neljä kertaa kalenterivuodessa."

Kvsto käsitteli valtuutettujen tekemiä aloitteita edellisen kerran 23.5.2007 (asia 13). Khs on kerännyt nyt esiteltävään mietintöön ne aloitteet, joista edellisen käsittelyn jälkeen on saatu tarvittavat selvitykset. Vakiintunutta käytäntöä noudattaen on mietinnön liitteenä A olevaan luetteloon otettu aloitteet kokonaisuudessaan, minkä lisäksi luettelon liitteiksi on otettu aloitteista hankitut lausunnot.

Kvsto hyväksyi 29.11.2000 (asia 8) seuraavan toivomusponnen: "Kvsto edellyttää, että tehdyistä aloitteista laaditaan ajantasainen luettelo ja aikataulu, josta valtuutetut voivat seurata aloitteiden käsittelyä." Mietinnön liitteenä B on avoinna olevia valtuutettujen aloitteita koskeva tuloste hallintokeskuksen diaarista.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee katsoa kaupunginhallituksen mietinnön nro 3-2007 liitteenä A olevassa luettelossa mainittujen aloitteiden 1-47 tulleen lopullisesti käsitellyiksi.

Lisätiedot:
Ollinkari Matti, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36098