30 §

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin terveyskeskus kustantaa kokeiluluonteisesti vuosina 1929 -1934 syntyneille helsinkiläisille heidän halutessaan talvijalkineiden nastoituksen. Kokeilu kestää maaliskuun 2005 loppuun asti.

Nastoitukseen oikeuttava maksusitoumusjärjestelmä on tehty joustavaksi. Maksusitoumuksen nouto ei edellytä ajanvarausta tai vastaanottokäyntiä, vaan sitoumuksen saa terveysaseman toimistosta.

Kokeilu on saanut laajan suosion ja ainoastaan on harmiteltu sitä, että kokeilussa on mukana vain tietyt ikäryhmät, 70 - 75-vuotiaat.

Talvijalkineiden nastoituksella saadaan pienillä kustannuksilla suuria säästöjä. Kysynkin, aikooko Helsingin kaupunki siirtyä kokeilusta pysyvään järjestelmään sekä poistaa kokeilun yläikärajan?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Talvikenkien nastoitus saattaa sekä lisätä että vähentää liukastumistapaturmia mm. alustan pintamateriaalista riippuen. Esimerkiksi kivisillä metron käytävillä nastat voivat olla hyvin liukkaat ja aiheuttaa kaatumisia. Varmaa ei olekaan, että kenkien nastoitus vähentää hoitoa vaativien liukastumistapaturmien määrää pääkaupungin olosuhteissa.

Ennen kuin kunnan kustantama nastoitusmahdollisuus on perusteltua ulottaa koko vanhusväestöön, tulee nastoituksen vaikutukset selvittää. Edellä mainituista syistä nastoituksen vaikutusta tapaturmiin selvitetään ensin rajattuna kokeiluna.

Terveyslautakunta oli alun perin kannattanut nastoitusta ilman ikärajoja, mutta kaupunginhallitus kehotti lautakuntaa selvittämään, miten riskiryhmille suunnattu talvikenkien nastoittaminen olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa ja sisällyttämään tarvittavat määrärahat vuoden 2005 talousarvioesitykseensä kaupunginhallituksen asettaman raamin puitteissa.

Terveyslautakunta päätti 7.9.2004, että vuoden 2005 talousarviossa varataan 40 000 euron määräraha vuosina 1929 - 1934 syntyneiden helsinkiläisten talvikenkien nastoitukseen ja kehotti terveyskeskusta järjestämään tarjouskilpailun asiassa.

Lautakunta valitsi kokeilun piiriin ikäryhmän 70 - 75-vuotiaat mm. seuraavin perustein: "Lonkkamurtumien ilmaantuvuus alkaa lisääntyä jyrkästi 70 - 75 vuoden iässä. Näin ollen tässä tarkoitetuksi riskiryhmäksi voidaan valita yli 70-vuotiaat." Edelleen: "Koska toiminnan todellista laajuutta on vaikea ennakoida, on tarkoituksenmukaista, että toiminta aloitetaan kokeiluluontoisena kohdentaen nastoitustoiminta riittävän suppeaan väestöryhmään. Tällöin, mikäli kohderyhmän ylärajaksi valitaan 75-vuotiaat, nastoitusta voidaan tarjota ikäluokille 1929 - 1934 syntyneet."

Tuossa iässä henkilöt liikkuvat vielä runsaasti, ja samanaikaisesti osteoporoosin, eli luukadon, ilmaantuminen alkaa voimakkaasti lisääntyä. Kokeilussa käyttäjä voi käyttötarpeensa perusteella valita kiinteän nastoituksen vaihtoehtona irroitettavat liukuesteet. Kokeilusta saatavan tiedon perusteella päätetään keväällä 2005, miten Helsingin kustantamaan nastoittamiseen suhtaudutaan tulevina vuosina.

Olisin kysynyt apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta vielä, että saadaanko nämä tulokset varmasti ennen ensivuoden talvikauden alkua?

Puheenjohtaja.

Asian selvittäminen ei tule varmaan olemaan kovinkaan helppoa. Tutkimusasetelma on sen verran hankala.

Olen pahoillani siitä, että tähän tuli tämä yläikäraja. Aika harvoin helsinkiläiset ovat näin pienestä asiasta loukkaantuneet niin paljon.

Fru ordförande, bästa fullmäktige.

Egentligen så borde den här saken aldrig ha tagits upp i hälsovårdsnämnden utan kanske snarare i socialnämnden.

För det andra så emotsatte jag mig också då i hälsovårdsnämnden att den här övre åldersgränsen skulle införas. 70-75 åringar i sig utgör inte någon riskgrupp. Den egentliga riskgruppen skulle ha utgjorts av äldre personer med rörelsehinder eller som är synskadade. Så att i framtiden så förutsätter jag att man bättre ser vad man talar om egentligen när man använder ordet riskgrupper och det är den här gruppen som borde i fortsättningen kunna få ett halkskydd till sina skor.

Talvijalkineiden nastoitus ei ikävä kyllä yksin tule ratkaisemaan tätä kaatumisongelmaa ja siitä väistämättä seuraavia terveydenhuollon kuluja. Eli nyt on jo hyvä asia se, että nastoituksia on voinut valita niin, että ne voidaan joko nastoittaa kengät, joka tietenkin rajoittaa pikkuisen tämän henkilön jalkineiden valintaa versus sitten myös kumiset liukusuojat, jotka voidaan kenkiin liittää.

Mutta katsoisin, että edelleen olisi tärkeää jatkoa ajatellen selvittää, mitä muita toimenpiteitä kaupunki pystyy järjestämään yhteistyössä terveyskeskusten ja liikuntatoimen kanssa kaatumisen ehkäisyksi. Elikkä tasapainokykyä parantavat liikuntaryhmät, joita nyt jo toimii Suomessa ja joiden vaikutus ja tulokset ovat olleet erittäin hyviä.

Sen vuoksi toivoisin, että ei jatkossa kiinnitettäisi huomiota pelkästään nastoituksiin ja näihin ikäryhmiin, vaan nimenomaan mietittäisiin, mitä muuta kaatumisten ehkäisylle voidaan tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Olin itse terveyslautakunnassa, kun tätä aloitetta käsiteltiin. Suhtauduin tähän erittäin skeptisesti.

Mielestäni paras ratkaisu olisi, että kadut olisivat sellaisessa kunnossa, että ihmiset pysyisivät pystyssä ikärajasta riippumatta. Elikkä kyllä meillä ilman muuta katujen hoito on se ykkösasia, joka vaikuttaa siihen, että ihmiset pystyvät liikkumaan.

Ja tämä nastoitus, niin me käytiin todella pitkä keskustelu lautakunnassa tästä asiasta. Ja koska siitä tuli suutareilta lähtien tällaisia epäilyjä, että mahtaako tämä toimia vai ei ja päädyttiin sitten kokeiluun.

Ja mielestäni - niin kuin viitaten valtuutettu Könkkölän puheenvuoron - olen itsekin todella pahoillani, että tämä ikäryhmärajoitus on tuottanut paljon tuskaa ihmisille. Ihmiset ovat kokeneet sen loukkaukseksi: minäkö 90 -v. en saisi liikkua, pitääkö minun olla kotona.

Elikkä tämä on ihan tulevaisuutta ajatellen ja ylipäänsä päätöksentekoa ajatellen, täytyy olla todella tarkka näissä ikäryhmissä. Samanlainen ongelmahan on esimerkiksi mammografiassa, erilaisissa seulonnoissa jne., joissa ikäihmiset kokevat itsensä syrjityksi siitä syystä, että on asetettu tällaisia hyvinkin keinotekoisia rajoja. Esimerkiksi nämä, mitkä meillä oli terveyslautakunnassa nämä perustelut, niin yhtä lailla se on hyvin henkilökohtaista, että milloin alkaa nämä. Toki tilastollisesti voi katsoa, että luunmurtumat alkaa tietyssä kohdassa. Mutta kyllähän se on myös hyvinkin yksilöllistä. Että ei ikärajoille jatkossa.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä asia on mielestäni tärkeä. Muistan, kun terveyslautakunta päätti tämän sinänsä hyvän kokeilun, niin siitä tuli - ihan niin kuin valtuutettu Puhakka mainitsi - soittoja, että olen 76-vuotias, enkö ole enää merkittävä ihminen, kun en saa edes tätä tukea kaupungilta. Siinä oli varmaan tällaisia käsityksiä sitten ja pahaa mieltä aiheutettiin, vaikkei varmaan sitä tarkoitettu.

Ihan niin kuin tuli esille, niin varmaan jalkakäytävien kunnossapito myös esikaupunkialueilla on olennaista kaatumisonnettomuuksien ehkäisemisessä. Mutta se ei sinänsä vielä riitä, että ikäihminen uskaltautuu liukkaalla kelillä ulos, vaan tämä on selkeästi tuki.

Tämä on niin tärkeä asia, että esimerkiksi Tarkkanen vihreistä teki viime kaudella tästä aloitteen, josta voimme sitten seuraavassa kokouksessa jatkaa keskustelua.

Arvoisa puheenjohtaja.

On erittäin hyvä, että kokeilun tulokset selvitetään. Mutta se, mitä mielestäni nyt oli nähtävissä, että kokeilusta on jo saavutettu hyötyä, että tästä asiasta puhutaan. Ihmiset kiinnittävät huomiota liikkumisen turvallisuuteen. Jokainen miettii asiaa myös omalta kohdaltaan sillä lailla, että minkälaiset ovat sopivat kengät, että valitsee sellaiset, jotka ovat Suomessa tehdyt ja matalat kannat ja joissa on pohjissa näkyvät talvirengaskuviot, joilla on helpompi pysyä pystyssä ja sen lisäksi tietenkin voidaan käyttää nastoituksia taikka erilaisia liukastuksen estoja.

Tämä nastakeskustelu ei saisi johtaa siihen, että katujen kunnossapitoon ei kiinnitetä huomiota. Se on kuitenkin se peruskysymys. Se on se olennaisin seikka tässä asiassa. Siitä täytyy lähteä, että kadut, jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät pidetään paremmin kunnossa kuin ne on pidetty muutamana viime talvena. Näin voidaan todella paljon ehkäistä kaatumis- ja liukastumisonnettomuuksia. Eli perustoimintoa ei saa unohtaa sillä, että tehdään tällaisia erikoiskokeiluita.

Arvoisa puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen on aivan oikeassa siinä, että nastoituksesta voi olla sekä hyötyä että haittaa. Tämän vuoksi tämä kokeilu täytyy ensin toteuttaa ja katsoa sen tulokset, ennen kuin sitä laajennetaan tai poistetaan koko nastoitus.

Mutta olen samaa mieltä kuin edelliset puhujat siitä, että kaupungin katujen kunnossapito on tärkein asia kaatumisonnettomuuksien ehkäisemiseksi. Sen takia pyydänkin, että arvoisat valtuutetut lukevat sen apulaiskaupunginjohtajan kirjallisen vastauksen, joka on kysymykseeni toivottavasti tullut, joka tänään esitettiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä valtuutettu Mäki tiedusteli, saadaanko tulokset ennen seuraavia lumia.

En uskalla siihen nyt varmuudella vastata, minkälaiset tulokset, jotkut tulokset totta kai. Mutta kun en ollut mukana silloin kun tätä suunniteltiin, niin en tiedä, minkälainen tutkimusasetelma on laadittu enkä ole varma, että minkälaisia tuloksia voidaan saada, kuinka luotettavia, mutta toivottavasti.

Sitten täällä aika monet totesivat, että pitäisi olla tasapainoryhmiä.

Meillähän on tasapainoryhmiä. Meillä on hyvin monipuolista liikuntaa myöskin ikäihmisille, ja nyt on erityinen ikäihmisten liikuntavuosi liikuntavirastossa, joten apua tuollaisiin vaivoihin on saatavissa.

Sitten täällä todettiin myöskin, että on hyvä, että on kiinnitetty huomiota ihmisten liikkumiseen. Valtuutettu Luukkainen erityisesti toi tämän esille.

Minustakin on hyvä. Näyttää siltä, että eräänlainen herätysliike on saatu aikaiseksi. Ihmiset ymmärtävät kiinnittää huomiota siihen, kun ulos lähtevät, että mikä keli kulloinkin on ja kiinnittävät enemmän huomiota jalkineisiinsa.

Mitä tulee katujen kunnossapitoon, olemme siitä täällä molempien apulaiskaupunginjohtajien, Pekka Korpisen ja Pekka Saurin, kanssa keskustelleet. Osittain liukkaus ja katujen kunnon valvonta kuuluu molempien hallinnonaloille.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri on todennut, että katujen kevyen liikenteen väylien kunnossapitoa selvitetään tänä vuonna rakennusviraston erityisessä kehittämisohjelmassa. Ohjelman yhteydessä on tarkoitus olla yhteydessä mm. juuri terveysvirastoon näitten liukastumistapaturmien ehkäisyyn liittyen. Hän on jo aikanaan pyytänyt meiltä aineistoa tähän liittyen. Myöskin apulaiskaupunginjohtaja Korpisen kanssa on keskusteltu siitä, miten voitaisiin katujen kunnossapidon valvontaa kiinteistöjen kohdalla terästää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on aina kiinteistöjen tehtävä.

Uskon, että tämä keskustelu aikaansaa lisää katuturvallisuutta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Diabeteksen ja sen hoitokulujen on arvioitu lisääntyvän varsin voimakkaasti tulevina vuosina. Yli 200 000 suomalaisella on todettu diabetes ja ainakin 50 000 - 100 000 sairastaa sitä tietämättään. Täten voidaan arvioida, että Helsingissä on noin 30 000 diabetespotilasta. Taudin on arvioitu lisääntyvän noin 70 % kymmenessä vuodessa. Yhden lisäsairauksista kärsivän hoito maksaa 8 000 - 9 000 euroa vuodessa. Professori Tero Kankaan laskelmien mukaan diabeteksen hoitokustannukset saattavat nousta viidennekseen terveydenhuollon kustannuksista lähivuosina. Mikäli eri tahoilla ei ryhdytä ennakoiviin toimenpiteisiin, edessä on suurten kustannusten lisäksi myös moninaiset inhimilliset kärsimykset.

Kysyn, mitä Helsinki on tehnyt ja aikoo tehdä diabetes-sairauden lisääntymisen estämiseksi?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

1-tyypin, eli insuliinipuutosdiabeteksen ehkäisymahdollisuudet ovat toistaiseksi huonot. 2-tyypin, eli ns. vanhuusiän diabetes lisääntyy kaikissa korkean elintason maissa, ja syynä tähän on ylipaino. Tämän vuoksi diabeteksen ennaltaehkäisyssä tulee keskittyä nimenomaan lihomisen ehkäisemiseen jo lapsesta lähtien.

Terveyslautakunnan hyväksymän strategian yksi painopistealue on haitallisten elintapojen, kuten virheellisten ruokailutottumusten varhainen havaitseminen ja niihin puuttuminen. Terveyskeskus on kiinnittänyt tähän erityistä huomiota vuonna 2002 alkaneessa ns. preventioprojektissa, jonka kuluessa luodut toimintatavat on otettu käyttöön terveysasemien toiminnassa. Äitiysneuvolan yksi laatukriteeri liittyy raskausdiabetekseen, joka puolestaan on 2-tyypin diabeteksen riskitekijä. Yhdessä lasten ja nuorten sairaalan kanssa on laadittu lihavan lapsen hoitopolku. Yhteistyössä liikuntaviraston kanssa on tehty ns. liikuntaresepti ja laadittu liikuntaohjelma ylipainoisille lapsille.

Helsingissä on tarjolla kohtuuhintaista monipuolista liikuntaa yllin kyllin kaikille ikäryhmille, joskin jokaisella aikuisella on myös vastuu oman terveytensä edistämisestä. Liikuntavirastosta saavat esimerkiksi diabeetikot 50 euroa vuodessa maksavan erityisuimakortin lääkärintodistuksella. Tässä yhteydessä on korostettava myös työpaikkaruokailun tärkeyttä. Terveellisen ravinnon on todettu ennaltaehkäisevän liikalihavuutta ja näin ollen myös diabetesta. Kaikilla terveysasemilla toimii painonhallintaryhmiä. Terveyskeskuksen internet-sivuilla on runsaasti painonhallintaa tukevaa materiaalia. Kaikkien hallintokuntien päätöksenteossa tulisi aina ottaa huomioon myös terveysvaikutukset.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Pyydän aluksi saada kiittää apulaiskaupunginjohtaja Kokkosta selkeästä ja hyvästä vastauksesta.

Halusin - ja haluan jatkossakin - kysymyksilläni kiinnittää huomiota toimenpiteisiin, joilla voidaan ennakoivasti vähentää kaupungin kustannuksia ja - kuten tässä - myös ihmisten kärsimyksiä.

Diabetesta on jokaisen helppo ehkäistä ennakolta liikkumalla enemmän ja syömällä terveellisemmin.

Kuten apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen toi jo esille, kaupungilla on mahdollisuus omalta osaltaan toimia diabetekseen sairastumisen vähentämiseksi. Näitä toimia ovat edellä mainitut päiväkoti- ja kouluruokailun oikeat ateriavalinnat, koulujen karamelliautomaattien vähentäminen sekä koulu- ym. liikunnan tukeminen ja lisääminen.

Aikuisiän diabetekseen sairastumisriskin testaaminen on helppoa testilomakkeella, jota saa ilmaiseksi apteekeista, terveyskeskuksista ja lääkäriasemilla. Testi löytyy myös Diabetesliiton kotisivuilta. Ehkä tästä olisi syytä tiedottaa laajemmin.

Diabeteksen osalta on hyvä tietää, että sitä sairastavalla on 2 - 4 kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tämäkin korostaa ennaltaehkäisyn tarvetta.

Suomessa on menossa neljän sairaanhoitopiirin alueella projekti diabeteksen vähentämiseksi. Siellä riskiryhmiin kuuluvia neuvotaan alentamaan painoaan viitisen prosenttia, liikkumaan vähintään puoli tuntia päivässä tai viikkotasolla vähän reilumminkin. Hyvä ohje itse kullekin.

Ärade ordförande.

Ledamoten Koskinen tar upp en brännande fråga. De medicinska forskarna betecknar den kraftiga ökningen av diabetestyp 2 som en epidemi. Visserligen smittar inte själva sjukdomen men den livsstil som bidrar till att sjukdomen uppstår är så att säga smittosam. Vid ett symposium om diabetes som folksjukdom på Biomedicum för någon vecka sedan pekade forskarna på huvudfaktorerna: för mycket mat, för mycket för energirik mat i förhållande till behovet och därtill för litet motion. Även tobaksrökning är en riskfaktor. Det är ändå mycket lättare att sluta röka än att sluta äta, det kan man inte utan det är t.o.m. så svårt att sluta äta fel sammansatt mat. Staden kan också i övrigt inte bara via hälsovårdscentralen medverka till att minska befolkningens riskbeteende genom att redan i daghemmen och skolorna servera en smaklig, väl avvägd kost och ge eleverna upplysning. Varför staden inte har tagit forskarnas varningar på allvar när det gäller läsk och godisautomaterna i skolorna är obegripligt för mig. Att ge kostråd i klassen och tillåta försäljning av färgat smaksatt sockervatten på flaska och söta karameller eller choklad i automat i korridoren är att tala med kluven tunga. Skolan borde också få eleverna att röra på sig. Ett vettigt upplagt gymnastikprogram för varje vecka borde återinföras och alla barn och unga mår bättre av att gå ut på rasterna.

Personalmatens energiinnehåll kanske också borde ses över. Undersökningar har visat att människor äter lika mycket i gram räknat oberoende av vad man serverar dem. Portionens kalorier och fetthalt har alltså stor betydelse. Stadshusets mycket läckra pajer som förtroendevalda i vissa sammanhang ofta serveras är också rätt energirika och feta. Staden är ändå bra på att locka sina anställda och förtroendevalda att motionera, det skall erkännas, men det skall börja, det förebyggande arbetet på dagis, i skolan och på eftis.

Arvoisa puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastauksessa tuli hyvin esille ne toimenpiteet, joita terveystoimessa on jo tehty nimenomaan 2-tyypin diabeteksen ehkäisyssä. Ja niin kuin tuli esille, 1-tyypin diabetesta on varsin vaikea ehkäistä.

Meillä laihdutusryhmiä jossain määrin on. Niitä tosin tarvittaisiin lisää. Myöskin ravitsemusterapeutin konsultaatiomahdollisuudet ovat hieman liian vähäiset. Toisaalta liikuntatoimen terveysliikuntaryhmille, tai terveysliikunnalle, on varsin suuri kysyntä.

Mutta se asia, mikä tässä keskustelussa ei ole mielestäni tullut riittävästi esille, on se, että diabeteksen ehkäisyssä kaupunkisuunnittelulla on erittäin suuri merkitys.

Kaikista tärkein ylipainon ehkäisykeino ja hyötyliikunnan lisäämiskeino on sellainen kaupunkisuunnittelu, joka suosii kevyttä liikennettä eli kävelyä ja pyöräilyä. Päiväkodit ja koulut pitää sijoittaa niin, että perheet vievät lapsensa niihin kävellen, eivät autoilla. Myös aikuisikäistä väestöä pitää kannustaa kävelemään ja pyöräilemään. Kannattaa mieluummin ottaa kiertotie kuin oikoreitti. Autoistumista edistävä elämäntapa altistaa myös aikuistyypin diabetekselle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen täällä sanoi, kysymyksessä on todella iso kansantautivaara, tai jo kansantauti, joka koskee kaikkia länsimaita.

Maailman Terveysjärjestö WHO on arvioinut, että kaikissa länsimaissa, ns. OECD-maissa, on vakava uhka, että meidän kansanterveysjärjestelmämme, niiden rahoitus ja vakuutusjärjestelmämme kriisiytyvät tähän aikuisiän diabetekseen lähivuosikymmeninä. Joidenkin arvioiden mukaan - mm. jo täällä mainitun professori Kankaan arvioiden mukaan - puhutaan ennemmin kymmenestä kuin viidestätoista vuodesta, kun meidän, mm. Kelan, rahoitusjärjestelmä ei tule kestämään tätä tilannetta.

Sen takia ennaltaehkäisy on aivan keskeistä. Vastuu tästä pitää kuulua kyllä ihan kaupungin ylimmälle johdolle. Meillä on Suomessa kaupunkeja, joissa hyvinvointipolitiikasta on ottanut vastuun nimenomaan koko kaupungin taikka kunnan johto ja katsonut asiakseen valvoa, että sekä kaupunkisuunnittelu, koulutoimi, lasten päivähoito, vanhusten toiminta ja varsinkin liikuntatoimi toimivat yhteen näissä asioissa.

Se mitä olen katsonut esimerkiksi Oulun toimintaa, viittaa kyllä siihen, että Helsingillä on vielä parantamisen varaa, vaikka monta asiaa on jo hyvin. Oulussa on Diabetesliiton kanssa yhteistyössä jo pitkään toiminut terveyskeskuksien yhteydessä ja yhdessä uimahallissa kunnallinen personal trainer - suoraan Hollywoodista - kunto-ohjaaja, joka on melkein kaksi vuotta ohjannut ihmisiä ensin tiiviisti, sitten harvemmilla tapaamisilla ja vielä sen jälkeenkin kysellyt ihmisten kuulumisia, koska on huomattu, että jos ihminen, sen elämäntavat ovat kovin jo päässeet väärälle laidalle, niin elämäntapamuutosta ei ...?....

Arvoisa puheenjohtaja.

... tärkeä kysymys. Diabetes on vakava kansansairaus. Siinä tietysti yksilön, ihmisen omavastuuta ei koskaan voi riittävästi korostaa.

Tärkeää on, että kaupunki, Helsinki, ottaa strategiana sen linjan, että pyrimme rakentamaan tervettä Helsinkiä kaikin tavoin, kaikissa päätöksenteoissa huomioimaan sen, miten ihmiset voisivat elää terveellisemmin ja ennaltaehkäistä vakavia sairauksia.

Lapsista ja nuorista puheen ollen, koululiikunnan merkitys on erittäin tärkeä. Täällä on opetusministeri paikalla. Erityisesti haluan korostaa sitä, että koulussa olisi mahdollista liikkua ja että liikuntatunteja olisi riittävästi.

Mutta kun kaupungin asioista puhutaan, peruskoulujen ja päiväkotien pihat ovat hyvin tärkeitä. Peruskoulussa lapsi on enemmän välitunnilla kuin minkään yksittäisen aineen tunnilla. Sen takia koulujen pihoilla täytyy olla muutakin kuin asfalttia.

Kysynkin, missä menemme Helsingissä siinä, että koulujen pihat saataisiin kuntoon ja että ne houkuttelisivat lapsia liikkumaan? Tästä haluaisin vastauksen.

Me teemme kouluterveystutkimusta Suomessa. Se on arvokas kysely. Siinä on paljon tehtävää, miten sen tutkimuksia käytettäisiin hyväksi.

Kysynkin opetustoimen apulaiskaupunginjohtajalta, hankitaanko Helsingin kouluissa kouluterveystutkimuksen tiedot kouluihin? Olisi tärkeää, että vanhempien kanssa käytäisiin niitä tuloksia läpi ja yhteistyössä vanhemmille kerrottaisiin niitä asioita ja ongelmia, mitä ilmenee kouluterveystutkimuksessa. Päävastuu on tietysti vanhemmilla ja kotona opituilla tavoilla. Mutta kyllä kodin ja koulun yhteistyössä nämä terveysasiat pitäisi entistä paremmin ottaa huomioon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lopuksi:

Terveystieto on alkamassa vahvasti joka koulussa. Terveystietouudistus oli hyvä asia. On tärkeätä, että kodin ja koulun yhteistyössä vanhemmille kerrotaan, mitä terveystiedossa opetetaan, että vanhemmatkin voivat olla tukemassa sen terveystiedon tavoitteiden saavuttamista parhaalla mahdollisella tavalla.

Tutkittua tietoa ja toimintaa on todellakin jo olemassa, ja kaupungin preventiotutkimukset, projektit ja muut tällaiset tukevat tietenkin tätä varsinaista diabeteksen hoitoa. Mutta vaikeampaa onkin saada terveelliset elämäntavat pysyväksi ja yleensäkin saada ne aikaan ilman sitä koko ajan vieressä kulkevaa ohjaajaa. Sen vuoksi juuri liikunnan ja ravintotiedon merkityksen korostaminen diabeteksen ennaltaehkäisyssä, tai jopa oireiden alkamisen siirtämisessä, on edellytys kustannusten saamisen hallintaan. Tämän takia juuri koulun liikunnan opetuksen ja terveyskasvatuksen sekä kouluruokailun ja kotitalouden yhteistoiminta on aika hyvä ja toimiva konsepti ja alkaa tarpeeksi ajoissa, ennen kuin varsinainen tauti on ehtinyt kehittyä.

Paitsi lisäliikuntatuntien saamiseksi kouluihin, haluaisin esittää ajatuksen siitä, että liikunnanopettaja olisikin se henkilö, joka hoitaisi liikunnan opetuksen aina ala-asteelta alkaen, koska heillä on myös valmiudet terveyskasvatuksen opettamiseen. Ja lisäksi terveyskasvatuksellinen yhteistyö eri toimijoiden kesken ihmiselämän herkkyyskausilla, eli rippikouluikä, varusmiespalvelus, perheen perustaminen, vauvan syntymä, kaikki ovat tutkitusti ikävaiheita, jolloin terveyskäyttäytymiseen voidaan tehokkaimmin ja vastaanottavimmin vaikuttaa.

Toivoisinkin näkeväni jonkinlaisen pilottihankkeen helsinkiläisten - sanotaan nyt - varuskuntien, Prometheus-yhdistyksen, seurakuntayhtymän ja rippikoulujen suhteen. Niihin voidaan esimerkiksi lähettää vierailevia luennoitsijoita tai jaettavaa materiaalia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Keskustelu 2-tyypin diabeteksen ennaltaehkäisystä on todella arvokas aihe ja osoittaa kansalaisille, että myös valtuutetut ovat asiasta kiinnostuneita. Mutta meillä on myös monia muita vakavia terveysriskejä, kuten alkoholin häiriökäyttö, joka on erittäin paljon lisääntynyt alkoholin veroalennuksen myötä. Toivon, että myöskin näistä kysymyksistä joskus keskusteltaisiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on todellakin tärkeä aihe ja koskettaa monia.

Minä kyllä korostaisin lasten liikunnan ja arkiliikunnan merkitystä. Siihen pitäisi nivoa perheiden arkiliikuntatottumukset.

Olisi varmasti ihan hyödyllistä - niin kuin täällä keskustelussa on tullut esiin - että sosiaali-, terveys- ja opetustoimi yhdessä ottaisivat tällaisen helsinkiläisen otteen, jossa käytäisiin läpi terveystottumukset eli ruokailutottumukset.

Nyt Helsingissä on välipalakokeilu. Mielestäni se on hyvä. Sitä pitäisi pystyä laajentamaan.

Ja se, miten arkiliikunta voidaan sitten lasten elämään juurruttaa, niin koulujen pihat ensinnäkin. Ihan halvoilla pikkuinvestoinneilla pystyttäisiin aktivoimaan nuoret ja lapset liikkumaan välituntien aikana ja että siellä myös olisi ohjaajia, eli työ organisoidaan niin. Sitten limu- ja karkkiautomaatit: läpi linjan vaan kaikki koulut läpi ja vaihdetaan automaatteihin sisällöt terveellisiksi ja sokerittomiksi. Sillähän se korjaantuu. Sitten tietysti, että kouluruokailua painotettaisiin ja vanhempien kanssa käytäisiin näitä asioita läpi myös vanhempainilloissa.

Haluaisin myös nostaa yleisurheilun esille.

Meillä on paljon rakennettu kenttiä tähän kaupunkiin liikuntaväelle ja muita, mutta jollain tavalla pitäisi näittenkin kenttien käyttöastetta nostaa. Kun perheen kanssa menee yleisurheilukentälle, niin eipä siellä paljoa sunnuntaina ketään näy. (Välihuuto!) Valtuutettu Bryggare ehkä joskus siellä pyörähtelee.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustelussa tuli aika monipuolisesti esiin, että tiedossa ovat kyllä ne keinot, joita tulisi käyttää, jotta pystyttäisiin ennaltaehkäisemään 2-tyypin diabetesta. Haluan joihinkin asioihin kiinnittää vielä erityisesti huomiota tämän keskustelun johdosta.

Toteaisin sen, että kunpa lapset nyt edes häädettäisiin välitunnilla kouluissa ulos, niin se olisi se avain. Miksi lapset nykyään ovat sisällä tunkkaisissa huoneissa? Pitäisi aloittaa tämän tyyppisistä asioista, jotka eivät maksa yhtään mitään, eivätkä vaadi mitään uusia järjestelyjä, paitsi hieman ehkä verbaalista viestintää opettajien taholta. Toivoisin, että käytettäisiin tällaisia keinoja, jotka ovat olemassa kaikkien käytössä.

Sitten totean sen, että hiljakkoin puhuin KTL:n pääjohtaja Pekka Puskan kanssa. Hän kiinnitti huomiota juuri siihen, että työpaikkaruokailu pitäisi nostaa kunniaan sen sijaan, että ihmiset - kouluruokailu, työpaikkaruokailu - puputtavat kaikenlaisia eväitä, jotka voivat usein olla vähemmän terveellisiä, ovat rasvapitoisia jne.

Täällä on puhuttu koulujen karkki- ja limuautomaateista.

Hiljakkoin ministeri Hyssälä toivoi, että henkilökohtaisesti kävisin kouluissa kantamassa ne ulos. Minun voimani eivät siihen oikein riitä, mutta täällä on voimakkaita valtuutettuja, jotka kuuluvat ehkä vanhempainyhdistyksiin. Toivoisin, että te teette manööverin. Kuljettakaa lastenne kouluista karkki- ja limuautomaatit demonstraatiomielessä ulos. Ehkä muutkin sitten oppivat tuon. (Välihuuto!) No. Valtuutettu Bryggare, kyllä te varmaan rohkenette ehkä tuollaiseen action directiinkin joskus ryhtyä.

Olemme liikuntajohtaja Anssi Rauramon kanssa - hiljakkoin - puhuneet liikunnan käyttämisestä terveyden edistämiseen.

Olen voinut havaita, että kaupungissa on erittäin paljon toimintoja. Meillä on jos jonkinlaista ryhmää, kunhan ihmiset vain tulisivat mukaan niihin. Rauramo sanoi, että ei rahasta ole kiinni se, että me voimme järjestää lisää erilaisia ryhmiä, kunhan vaan ihmiset itsekin hieman aktivoituisivat. Meillä ei ole vielä sellaista palvelua, että hakisimme jokaisen erikseen kotoa ja laskisimme, kuinka pitkään he ovat löhöilleet. Se on vielä sallittua tässä kaupungissa. Katsotaan, kuinka kauan. Sehän riippuu teistä.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit ja muut valtuutetut.

Eva-Riitta Siitosen virkasuhteen päättymisestä päättäminen sisältää yhden poliittisia intohimoja herättävän kysymyksen. Se ei tule valtuustoon, mutta tämä mielestäni on oikea paikka vähän antaa suuntaa siitä, mitä mieltä valtuutetut ovat tähän päätökseen sisältyvästä klausuulista, joka näkyy viimeisellä rivillä.

Kaupunginjohtajille tehtiin kaupunginhallituksessa noin 12 %:in palkankorotukset. Äänestyksen jälkeen Vasemmistoliitto ja osa Vihreästä ryhmästä vastusti palkankorotuksia, ja syystäkin.

Tämän suuruiset palkankorotukset, jotka tuodaan yksinään, ovat kohtuuttomia. On ymmärrettävää, että johtajien palkkojen pitää seurata, siinä missä muidenkin palkkojen, palkkakehitystä, mutta tällaiset yksittäiset korotukset eivät ole hyväksyttäviä. Ne eivät anna oikeaa kuvaa siitä, minkä verran me arvostamme niitä tavallisen kenttätason, ruohonjuuritason työntekijöitä, joita meillä on.

Tämä itse asiassa kertoo laajemminkin siitä, minkälainen suhtautuminen meillä on suorittajiin.

Suomessa tuntuu vallitsevan, niin kuin Helsingin kaupungissakin, sellainen trendi, että ainoa keino houkutella johtajia on korottaa jatkuvasti palkkoja ja tarvittaessa jopa vähentää työntekijöitä, mutta vastaavasti suorittavassa portaassa ei katsota tarpeeksi palkoilla houkutella työntekijöitä. Sehän näkyy esimerkiksi Helsingissä hyvin konkreettisella tavalla. Meidän palkkatasomme ei, kaikkein pienimmissä palkoissa mitä kaupunki maksaa, riitä kunnolla täällä asumiseen. Samaan aikaan melkein joutuu käymään toimeentulotukiluukulla, kun on täysipäiväisenä työntekijänä Helsingin kaupungissa, ja samaan aikaan olemme valmiita tekemään 12 %:n korotuksia johtajien palkkoihin. Tämä on töykeää, ja tätä on vaikea selittää meidän työntekijöillemme. Onko heidän arvonsa pienempi kuin johtajien arvo?

Tämä palkankorotus jatkaa sitä linjaa, jota jo edellisissä palkankorotuksien yhteydessä Helsingin kaupunki toteutti. Silloin ylin virkamiesjohto sai merkittävät palkankorotukset. Opetustoimenjohtajan palkankorotus oli isompi kuin peruskoulunkäyntiavustajan kuukausipalkka, siis ? palkankorotus. Tämä oli viime valtuustokauden alkupuolella. Silloin korotettiin ylimpien virkamiesten palkkoja, mutta ainoastaan noin kolmasosan palkkoja suorittavasta puolesta.

Minä hyväksyn sen, että johtajien palkkoja korotetaan, mutta niitä pitää korottaa samassa tasossa kuin korotetaan tavallisten työntekijöiden palkkoja. Meillä pitäisi kaupungissa olla selvä ohjelma, jossa samalla tavalla korotetaan niin pienipalkkaisten lähihoitajien, koulunkäyntiavustajien ja opettajien palkkoja kuin sitten ylimpien virkamiesjohtajien tai kaupunginjohtajien. Tästä johtuen mielestäni tämä päätös on kohtuuton, ja sitä on vaikea selittää kaupunkimme työntekijöille. Ja oli valitettavaa, että kaupunginhallituksen enemmistö oli valmis tekemään tällaisen päätöksen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pieni tarkennus valtuutettu Arhinmäen puheenvuoroon, kun hän sanoi, että viime valtuustokaudella nostettiin ylimpien virkamiesten palkkoja merkittävästi.

Kuitenkin, jotta ei ihan virheellinen tieto jäisi elämään: kaupunginjohtajien palkkoihin ei tuossa yhteydessä kajottu, vaan niitä on viimeksi korotettu viisitoista vuotta sitten.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginvaltuusto päättää - kuten tiedämme - monenlaisista asioista, suurista ja pienistä. Kaupunginvaltuusto päättää mm. virastopäälliköiden palkkaamisesta. Kaupunginjohtajan valinta on mielestäni tärkeimpiä henkilöratkaisuja ja myös erittäin tärkeä henkilöstöpoliittinen linjanvetopaikka. Tässä asiassa valtuustolla pitää olla ratkaiseva sanavalta.

Kaupunginhallitus ilmoittaa meille jaetussa päätösesityksessään korottaneensa kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien palkkoja 12 %:lla.

Mielestäni tämä on virheellinen ratkaisu, joka on syytä ottaa kaupunginhallituksessa uudelleen käsiteltäväksi. En näe mitään muodollisia esteitä sille, etteikö kaupunginhallitus hyvin ehdi tämän asian uudelleen käsitellä ennen kaupunginjohtajan viran hakuun laittamista ja valintaa.

On mielestäni väärin nostaa jopa yli 11 000 euron kuukausituloja ansaitsevan johtajan palkkaa samaan aikaan, kun työntekijöitä vaaditaan samojen kaupunginjohtajien toimesta tyytymään parin prosentin nimellisiin palkankorotuksiin, samaan aikaan kun henkilöstöä on viime vuonna vähennetty Helsingissä ja samaan aikaan kun monia palveluja on heikennetty. Työttömiä vaaditaan - tässäkin kaupungissa - tekemään töitä summalla, joka hädin tuskin yltää sille tasolle, jota nyt ehdotetaan kaupunginjohtajalle pelkästään kuukausipalkan korotuksena.

Kaupunginjohtajan palkan korottamista ei voi perustella Helsingissä myöskään sillä, että näin saataisiin parhaat hakijat virkaan. Suuret poliittiset ryhmäthän ovat jo sopineet tämän paikan kokoomukselle. Kaupunginjohtajien palkkojen korkeaa tasoa ei ylipäätään voi perustella vertailemalla sitä yritysmaailman palkkatasoihin, joissa johtajilla ovat ihan toisenlaiset tulostavoitteet ja riskit kuin julkisen sektorin tehtävissä.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jussi Pajusen rooli on mielestäni ollut tässä asiassa erityisen kyseenalainen. Hän on itse viemässä läpi, ja päättämässä, palkankorotusta virkaan, johon on - julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan - itse aikeissa ryhtyä ehdolle.

Ehdotan, että valtuusto palauttaa esityksen uudelleen valmisteltavaksi niin, että kaupunginjohtajan palkkaa ei koroteta 12 %:lla.

En pidä hyväksyttävänä sitä, että johtajia palkitaan työntekijöitä monin verroin suuremmilla summilla.

Samalla esitän, että valtuusto edellyttää hallituksen käsittelevän uudelleen myöskin apulaiskaupunginjohtajien palkankorotuksen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiinnittäisin huomiota toiseksi viimeiseen kappaleeseen, jossa puhutaan 7 vuodesta ja määräajasta.

En tietenkään vastusta sitä, koska kysymys on hoidettu kaupunginhallituksessa yksimielisesti. Mutta toivon samalla - ja esitän toiveen - että tämä ei tarkoita sitä, että nyt me sitten 7 vuotta elämme tätä status quo -ajattelua. Mitään tässä ei tapahdu siinä, millä tavalla alueen kuntien yhteistyö kehittyy, millä tavalla sitä kautta koko poliittista järjestelmää täällä kehitetään.

Itse toivon, että 7 vuoden kuluttua täällä on yhteinen kunta nimeltä Helsinki, johon kuuluu Espoo, Vantaa ja Kauniainen ja poliittinen virkamiesjohto on historiaa ja meillä on aivan uudenlainen järjestelmä siitä, millä tavalla näitä johtoja valitaan.

Toivon, että se hyvin alkanut yhteistyö, joka tällä hetkellä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa toimii, että se tuottaa tuloksia nopeasti ja pääsemme myös ydinkysymyksin siihen, millä tavalla tällä alueella jatkossa toimitaan, koska - hyvät valtuutetut - teillä kaikilla on tiedossa se tulevaisuuden - miten sanoisin? - harmahko, ei vielä musta, mutta tyly tilanne kuntataloudestamme. Se koskettaa niin Helsingin seutua kuin koko Suomeakin. Tälläkin seudulla on ilman muuta ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka ennen kaikkea turvaavat peruspalvelut. Hallinnollisia rakenteita on pystyttävä muuttamaan sekä pienissä että suurissa kunnissa.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Suhtaudun itse kriittisesti sekä kaupunginjohtaja että apulaiskaupunginjohtajien palkkojen korotukseen tässä tilanteessa. Äänestin sitä vastaan kaupunginhallituksessa.

En kannata palautusta. Tässä vaiheessa asia on poliittisesti ratkaistu, ja on hyvä saada tämä asia eteenpäin.

Mutta yleisenä kommenttina kiinnittäisin huomiota siihen, mihin valtuutettu Arhinmäki omassa puheenvuorossaan, että nostettiin virastopäälliköiden palkkaa joku aika sitten.

Koin sen silloin perusteltuna. Silloin kyse oli nimenomaan siitä, että eri virastojen välisiä palkkaeroja johtajistotasolla tasattiin. Toisaalta on kyse päällikkötason virkamiehistä tilanteessa, missä aidosti kilpaillaan avoimien työmarkkinoiden kanssa taitavista osaajista, jotka saavat virastomme toimimaan mahdollisimman hyvin.

Nyt kuitenkin pitää ajatella kaupungin johtajistoa. Kyse on poliittisesti mandaatilla varustetuista nimityksistä. Siinä suhteessa nämä tehtävät eivät ole vastaavalla tavalla työmarkkinoiden kohteena. En toki tarkoita, että johtajistolle pitäisi maksaa huonoa palkkaa. Helsingin kaupungissa tehtävät ovat äärimmäisen vaativia. Mutta siihen nähden nykyiset palkat ovat ihan kohtuullisen korkeita ja kilpailukykyisiä. Korotuksella ei varsinaisesti vaikuteta tarjolla olevien kandidaattien valintaan.

Sitten haluaisin muistuttaa siitä, että samaan aikaan valtion puolella virkamiesten palkkoja - korkeimpien palkkoja - korotettiin. Siellä ymmärtääkseni kaikkein korkein korotus oli luokkaa 8 %. Tähänkin nähden julkisella sektorilla täällä toteutetut korotukset ovat poikkeuksellisen suuria. Tähänkin olisi voinut miettiä toisenlaista asettelua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä asiakohdassa on käsiteltävänä Helsingin Energian HELENin sähkötarkastusliiketoiminnan myynti Inspecta Oy -nimiselle yritykselle.

Tämä tilannehan on syntynyt sen johdosta, että kilpailu sähkömarkkinoilla on lisääntynyt ja katsotaan, että samaan konserniin on vaikea yhdistää turvayksikköä, joka on markkinoimassa palveluja toisaalla. Helsingin kaupunginvaltuusto on käsitellyt aikanaan kysymystä siitä, että kun tällaisia luovutuksia on, pitäisikö ne rinnastaa hankintaan.

Tässähän on kysymys siitä, että ostaja saa huolehtiakseen TurvaHelenin toimituksista. Sitähän se tarkoittaa. Se tarkoittaa siis sitä.

Ja kun hieman tarkastelee tätä toimintaa, niin täytyy hieman ihmetellä. Kysyisinkin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta joitakin kysymyksiä.

Ensimmäinen kysymys koskee sitä, että kuinka on mahdollista, että kun TurvaHelen teki viime vuoden marraskuun loppuun asti tulosta 273 000, se tuotti tappiota 208 000? Siis lähes saman summan kuin mikä liikevaihto on.

Toinen kysymykseni kuuluu apulaiskaupunginjohtaja Saurille: minkä takia tätä ei ole kilpailutettu, koska käy ilmi, että markkinoilla on useita muitakin tämän alan yrityksiä, jotka olisivat saattaneet tehdä tarjouksen?

Tämä hinta, 100 000, on nimellinen kauppahinta. Se perustuu siihen, että tämä yritys on tappiollinen. Sen kyllä ymmärrän. Kysyisin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, onko meillä voimassa sellaista ohjetta, joka velvoittaisi tämän kilpailuttamiseen?

Sitten kolmas asia, joka liittyy tähän liikkeenluovutukseen, on se, että liikkeenluovutukseen aina yleensä kirjataan vahingonkorvausvelvollisuus ja sen rajoitus. Kolmas kysymykseni kuuluu siis siten, että onko tässä rajoitettu tätä mahdollista vahingonkorvausvelvollisuutta? Yleensä sitä rajoitetaan nimittäin enintään kauppahinnan määrän, siis toisin sanoen siten, että ei voida joutua maksamaan enemmän korvausta kuin mitä saadaan kauppahintaa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kauppa on varsin perusteltu, kun ostaja vielä suostuu maksamaan yli 200 000 euroa vuodessa tappiota tekevästä yrityksestä 100 000 euroa.

Jos tarkastelee myytävän tahon ja ostajan liikevaihtoa työntekijää kohti, on liikevaihto per henkilö ostajalla kaksinkertainen TurvaHelen -ryhmään nähden. Huomioon ottaen toiminnan tappiollisuus ja siihen liittyvä alhainen liikevaihto henkilöä kohden, ihmetyttää, miksei TurvaHelen -palveluiden liiketoimintaa ole myyty tai muutoin lopetettu jo aikaisemmin.

TurvaHelen on kilpaillut vapailla markkinoilla tuottaen lähes liikevaihtonsa verran tappiota, kuten valtuutettu Kalima totesi. Tällainen toiminta ei voi kuulua kaupungin toimialaan.

Valtuutetuille esityslistan mukana jaetun kauppakirjan kohdassa 5, luovutushetki, todetaan, että kaupan kohteen luovuttaminen ostajalle tapahtuu 28. päivä helmikuuta vuonna 2004 kello 24.00. Muutoin kauppakirjasta ilmenee, että kyseessä pitäisi kuitenkin olla tämä vuosi.

Ajattelin tehdä vastaehdotuksen, joka kuuluisi siten, että kauppa voidaan tehdä muutoin esityslistan erillisenä liitteenä olevan kauppakirjaluonnoksen mukaisesti, paitsi että kaupan kohteena luovuttamisajankohta, joka on mainittu kauppakirjan kohdassa 5, on 28. päivä helmikuuta vuonna 2005 kello 24, mutta ajattelin, että edellä mainittu korjaus voitaneen kuitenkin tehdä teknisenä korjauksena valtuuston valtuuttamana. Joten jääköön vastaehdotus tekemättä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Oli hyvä, että vastaesitys jäi tekemättä, koska liitteenä oleva salassa pidettävä luonnoshan sisältää muutenkin auki olevia päivämääriä, kuten tästä saattaa nähdä, että ihan viimeisenä tämä allekirjoituskohtakin. Siinä on "Helsingissä ________ tammikuuta 2005". Se johtuu siitä, että tämä asia on ollut pitkään vireillä.

Nyt on lähdetty siitä, että nämä päivämäärät voidaan tämän päätöksen pohjalta päivittää, tämän päätöksen jälkeen vastaamaan niitä päivämääriä, jotka ovat mahdollisia tämän valtuuston päätöksen jälkeen. Toivottavasti tämä voidaan tehdä teknisenä korjauksena.

Valtuutettu Kalima - aivan oikein - ihmetteli sitä, miksi TurvaHelenin toiminta Helsingin Energian sisällä on ollut tappiollista.

Toiminta on ollut tappiollista juuri siksi - josta johtuu koko tämä päätöksentekoprosessikin - että TurvaHelen ei voi tarkistaa oman yhtiönsä toimia. Näin muodoin se on jäänyt tappiolliseksi. Siksi tähän toimenpiteeseen on ryhdytty.

Tässä on huomattava se, että myöskin henkilöstön edustajien kanssa tästä asiasta on keskusteltu. Henkilöstön edustajat puoltavat tätä nyt käsittelyssä olevaa asiaa, jota pidän tietysti hyvänä.

Ja mitä sitten tulee tähän mahdolliseen kilpailuttamiseen, niin tässä on noudatettu kaupunginkanslian oikeuspalveluiden, elikkä ns. entisen lainopillisen osaston, ohjeita.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Pahoittelen, että taisin sotkea vähän tätä järjestystä, kun pyrin jo edellisen asian kohdalla selostamaan tätä asiaa.

Mutta nyt, hyvät valtuutetut, kaupunginhallitus saa ensi maanantaina esityksen siitä, miten se ohjastaa seuraavan vuoden talousarvion ja sitä seuraavien vuosien taloussuunnitelmaosan laatimista, toisin sanoen, ns. raamiesitys tulee kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Vuoden 2006 talousarvon lähtökohtana on ollut kuluvan vuoden talousarvioon sisältyvä taloussuunnitelma vuodelle 2006. Valtuusto hyväksyi taloussuunnitelman samalla kun se hyväksyi kuluvan vuoden talousarvion. Mutta suunnitelma on tietysti aina suunnitelma, jota ei sellaisenaan voikaan raamina käyttää. Taloussuunnitelmaa on korjattu viimeisimmillä tuloennusteilla ja mm. tulopoliittisista sopimuksista aiheutuneilla muutostarpeilla.

Valtuuston keskustelu painopisteistä pyritään huomioimaan raamin laadinnassa. Erityisesti tietysti tullaan kiinnittämään huomiota ryhmäpuheenvuoroihin, joissa varmasti nousevatkin esiin keskeiset painopisteet ja ehkä myös sitten vastaavat säästökohteet. Erityisesti uskon kaupunginhallituksen paneutuvan hallintokuntien välisiin painopisteisiin käsitellessään tätä raamiesitystä tämän keskustelun pohjalta. Myös ne esitykset ja huomiot, jotka koskevat hallintokuntien sisäisiä painopisteitä, tullaan välittämään lautakunnille, jotta ne sitten tulevat kunkin hallinnonalan talousarviovalmistelussa lautakunnassa huomioiduksi.

Käyn seuraavassa lyhyesti läpi taloustilanteen muutoksia ja odotettavissa olevaa kehitystä siltä osin kuin se nyt eroaa siitä hetkestä, jolloin valtuusto on taloussuunnitelman hyväksynyt.

Suurimmat muutokset koskevat verotuloja. Kunnallisverokertymän ennakointia vaikeuttaa edelleenkin tilitysjärjestelmästä johtuva vuosittainen vaihtelu. Mutta sitäkin suurempi ongelma on se, että jo pitkään ansiotulojen kehitys Helsingissä on ollut koko maan keskimääräistä kehitystä heikompi. Tämä kehitys on huolestuttava ja vaatii oietakseen erityisiä toimenpiteitä, joilla tähän kehitykseen voidaan vaikuttaa. Tämä tulee varmasti olemaan uuden valtuuston yksi suurista haasteista, jotta palvelut voidaan turvata. Työllisyyden parantaminen on tietysti yksi kaikkein nopeimmin vaikuttava keino verotulokertymän nostamiseen. Myös asuntopolitiikalla on pidemmän aikavälin vaikutusta kehitykseen. Kun lisäksi ansiotulovähennystä on eduskunnan päätöksillä vuosittain nostettu, on kunnallisveron tuotto viime vuosina pysynyt lähes ennallaan.

Yhteisöveron osalta kehitys on ollut vieläkin huonompaa. Vuosi 2000 oli huippuvuosi, jolloin yhteisöveroa kertyi yli 700 milj. euroa. Sen jälkeen tapahtuneet yhteisöveron kuntaosuuden leikkaukset ja yhteisöveron kokonaistuoton aleneminen ovat johtaneet siihen, että yhteisöveron tuotto kaupungille on nyt vain runsaat 200 milj. euroa. Tässä todella siis ero on suuri tuohon 700 milj. euroon. Sen sijaan kiinteistöverojen on ennakoitu kasvavan vuonna 2006 aikaisempaa enemmän, koska kiinteistöveroprosenttien alarajoja on tarkoitus korottaa vuoden alusta. Tällöinkin kiinteistöveron tuotto jää runsaaseen puoleen yhteisöveron tuotosta. Elikkä kun yhteisövero tuo tuollaiset runsaat 200 milj. euroa, niin kiinteistövero näillä todennäköisillä muutoksilla, joista eduskunta päättää, sitten merkitsee suurin piirtein yhden veroprosentin luokkaa elikkä runsasta sataa miljoonaa euroa.

Näistä edellä mainituista seikoista johtuu se, että vuoden 2006 raamiin sisältyvää verotuloarviota on jouduttu taloussuunnitelmaan verrattuna pienentämään yhteensä 51 milj. eurolla.

Valtionosuudet ovat parina viime vuosina kasvaneet. Valitettavasti vain suurin osa kasvusta on näennäistä. Kasvu on nimittäin johtunut pääasiassa siitä, että ansiotulovähennyksen korotuksesta aiheutuneet veron menetykset on kompensoitu valtionosuuksien lisäyksellä. Vuodesta 2006 eteenpäin mahdolliset ansiotulovähennysten korotukset eivät enää vaikuta kunnallisveron tuottoon, joten valtionosuuksien kasvu jäänee lähinnä indeksikorotusten sekä valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon muutoksen kompensoinnin varaan. Siitä siis johtuu se, että valtionosuuksien ei ole enää samaan tahtiin arvioitu kasvavan, koska sille ei olisikaan reaalista pohjaa. Mutta valtionosuuksia on kuitenkin taloussuunnitelmaan nähden korotettu nyt 25 milj. eurolla.

Vuosina 2003 ja 2004 on Helsingin energialta voitu, hyvään tuloskehitykseen perustuen, tulouttaa yhteensä 160 milj. euroa ylimääräisenä pääomasiirtona Helsingin Energian taseesta kaupungin taseeseen. Vuonna 2003 tuloutettiin 50 milj. euroa ja vuonna 2004 tuloutettiin edellisten vuosien hyvästä tulosta 110 milj. euroa. Myös tänä vuonna tekninen lautakunta on esittänyt, että tuloksesta voidaan siirtää 100 milj. euroa kaupungin taseeseen. Näin tulen myös esittelemään meneteltäväksi kaupungin tilinpäätöksen yhteydessä. Tästäkin huolimatta kaupungin lainakanta on lähes nelinkertaistunut vuodesta 2001 ja ylittää selvästi kuntien keskimääräisen lainakannan asukasta kohti laskettuna.

Tulevien vuosien taloutta ei voi perustaa edellä mainitun kaltaisille pääomasiirroille. Edullisen vesivoiman tarjonta on oleellisesti lisääntynyt, mikä johtaa sähkön markkinahintojen alenemiseen ja sitä kautta myös Helsingin Energian tuloskehityksen heikkenemiseen. Tämä alkuvuosi on nyt jo osoittanut tämän kehityksen suunnan. Kaksi ensimmäistä kuukautta ovat ne optimikuukaudet Helsingin Energian liikevaihdossa, ja nyt ne ovat olleet valitettavasti hyvin huonot niin, että vaikka loppuvuosi olisi kuinka hyvä, niin tätä ei enää voida kompensoida, jolloin tulos varmasti tulee olemaan tätä vuotta heikompi. Myöskään muilta kaupungin liikelaitoksilta ei voida ylimääräisiä tuloutuksia tehdä, koska niiden tulokset tarvitaan niiden omien investointitarpeiden rahoittamiseen. Näin on sekä Sataman että myös vesilaitoksen osalta. Vesilaitoksen osalta on itse asiassa aika suuri ongelmakin se, että kun meidän rakentamisemme ajoittui 1960-luvulle Helsingissä, niin monet putkistot ovat juuri sitten tuon 50 vuoden ikäisiä, joka on yleensä se ikä, jonka ne kestävät. Elikkä siellä on erittäin isot paineet korjausinvestoinneille.

Kaupungin palvelutuotannon kustannukset ylittävät - tehtyjen selvitysten mukaan - edelleen muiden suurimpien kaupunkien kustannukset, verrataanpa niitä nyt sitten viiteen suurimpaan tai viiteentoista suurimpaan, seuraavaksi suurimpaan kaupunkiin, ja näin siitäkin huolimatta, että säästötoimien aikana meidän käyttökustannuksemme eivät ole nousseet ja muut kaupungit ovat nostaneet käyttömenojaan 8:sta 10:een %:iin suurin piirtein. Palvelutuotannon kustannukset eivät toki ole suoraan vertailukelpoisia mm. erilaisten tilakustannusten osalta. Mutta kyllä tosiasiaksi jää, että meillä on edelleen muuta maata kalliimpi tapa tuottaa palveluita. Tältä osin tietysti tehostamisen tarvetta on. Kun haluamme - näin uskon - säilyttää korkean palvelutasomme, tulee tähän kiinnittää entistä vakavampaa huomiota, koska merkittävää helpotusta tulojen lisäyksen muodossa ei nyt valitettavasti näköpiirissä ole.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tänään käytävä lähetekeskustelu vuoden 2006 talousarvion raamista on ensimmäinen laatuaan. Uskon, että keskustelusta on merkittävä apu painopisteiden mitoituksessa, kun kaupunginhallitus käsittelee ja hyväksyy lopullisesti raamin.

Kuten jo alussa totesin, toimitetaan lähetekeskustelusta laadittava pöytäkirja kokonaisuudessaan myös lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille käytettäväksi talousarvion ja taloussuunnitelman laadintatyössä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallituksen hyväksyessä vuosi sitten budjettiraamin, oli sen vuosikate siinä vaiheessa 148 milj. euroa. Valtuuston marraskuussa hyväksymässä lopullisessa talousarviossa vuoden 2005 vuosikate oli heikentynyt lähes sadalla miljoonalla eurolla. Pelkästään hoitotakuuseen varautuminen lisäsi valmistelun kuluessa menoja 43 milj. eurolla.

Nyt kaupunginvaltuustolle liitteenä jaettu alustava budjettiraami vuodelle 2006 osoittaa 9 milj. euron vuosikatetta. Yleisen tilinpäätösarvion mukaan sillä saa arvosanan "heikko". Jos siis päätämme antaa tämän budjettiraamin mukaisen valmisteluohjeen, olemme samalla hyväksymässä kaupungin oman toiminnan voimakkaan alijäämäisyyden. Pelivaraa ei itse asiassa - niin kuin kaupunginjohtajan puheenvuorossa kuulimme - ei erityisemmin ole.

Vaikka Helsingin kaupungin varsinaisen toiminnan taloustilanne on heikko, on kuva erilainen, kun lisäämme liikelaitokset mukaan - niin kuin äsken kuulimme.

Helsingin Energian lisätuloutus vuoden 2004 tilinpäätökseen teknisen lautakunnan esityksen mukaan tulee olemaan 100 milj. euroa. Se siis vastaa jotakuinkin yhden veroprosentin kunnallisverotuottoa.

Yhdyn siis kaupunginjohtajaan. Kaupungin talouden tasapaino saavutetaan tällä hetkellä vain ja ainoastaan energialiikelaitoksemme hyvän tuloksen kautta. Se on savijalka, minkä varaan emme voi rakentaa pitkän tähtäyksen palvelutuotantoamme.

Helsinki on vuosina 2003 ja 2004 tasapainottanut talouttaan rajulla valtiovallan leikkausten liikkeelle saattamalla säästökuurilla. Menosäästöjen lisäksi olemme uudistaneet toimintamme rakenteita: sosiaali- ja terveystoimen organisaatiomuutos suurimpana. Tuloksista voidaan olla ylpeitä. Viime vuoden toimintamenot ovat pienemmät kuin kahden vuoden takaiset. Siis vuoden 2002 toimintamenot. Samaan aikaan kuntien nettomenot koko maassa ovat nousseet 8 - 10 %. Jos tämän mitoittaa Helsingin talouslukuihin, tämä tarkoittaa sitä, että jos Helsingin menot olisivat kasvaneet samassa tahdissa kuin muun Suomen kuntien menot, niin meillä olisi menoja budjetissamme noin 350 milj. euroa enemmän kuin meillä nyt on.

Tätä taustaa vasten on helppo yhtyä niihin voimakkaisiin kuntatalouden kriisiä julistaviin puheenvuoroihin, mitä viime viikkoina olemme tiedotusvälineistä saaneet lukea. Sanalla sanoen, Suomen kuntien menokehitys on tällä hetkellä hallitsematonta. Sille on tehtävä jotakin, ja se jokin ei voi se, että Helsingin hyvästä menokurista syntyviä säästöjä siirretään muualle Suomeen kattamaan joidenkin kuntien holtitonta menotaloutta.

Kaikesta edellisestä huolimatta Helsinki tuottaa edelleen palvelujaan liian kalliilla. Palvelutuotantomme yksikköhinnat ovat muita korkeammat. Toki nyt toteutetut toimenpiteet ovat kaventaneet - ja kaventavat edelleen - tätä eroa, ja varsin merkittävästi. Osan muista suurimmista kustannuksista selittää siis suurkaupungille tyypilliset kustannukset, mutta kaikkea se ei selitä. Helsingin on myös tulevaisuudessa jatkettava ponnistelujaan palvelutuotantorakenteensa järkeistämisessä. Helsinki on maamme ylivoimaisesti suurin kaupunki. Sen on kyettävä löytämään suuren koon tuomia tehokkuusetuja.

Vuonna 2003 toiminut organisaatiokomitea toteutti tehtävänsä. Juuri nyt on näiden uudistusten toteuttamisen aika. Mutta vuodelle 2006 tai 2007 kannattaa harkita uutta organisaatiokomiteaa. Meillä on vielä paljon tekemättä. Ja tietenkin pitää muistaa - ja tämän lisäksi - että suunniteltujen toimenpiteiden jalkautuminen on myös suuri haaste, eli jo se vaatii aikaa ennen kuin aloitamme uuden ponnistuksen.

Helsingin verotulojen kasvu on selvästi muuta maata alemmalla tasolla. Viime viikolla julkistetun kuntasektorin tilinpäätösten yhteenvetoarvion mukaan verotulot kasvoivat viime vuonna kaikissa kunnissa keskimäärin 1,2 % ja Helsingin verotulot - meidän ennusteemme 4/2004 mukaan - laskivat 2,9 %. Ja niin kuin esittelytekstistä olemme voineet lukea, tämä jäämä on krooninen. Tämä tarkoittaa kaupungille sitä, että jos meillä olisi samanlainen verotulokehitys vuosittain kuin muualla Suomessa, niin meillä olisi vuosittain 80 milj. euroa enemmän käytettävissä, eli tämä joka vuosi kasvava ero. Kasvavat menot ja suhteessa laskevat verotulot on leikkuri, mistä on päästävä eroon. Valitettavasti kaikki ratkaisut ovat hyvin hitaasti vaikuttavia. Siitä huolimatta toimiin on ryhdyttävä nopeasti.

Viime vuonna pääkaupunkiseudun kaupungit päättivät tiivistää yhteistoimintaansa perustamalla pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan. Sen tavoitteena on toisaalta nivoa neljän kaupungin yhdyskuntarakenteet yhdeksi kokonaisuudeksi ja toisaalta etsiä palvelutuotannossa yhteistyömallien kautta sekä säästöjä että palvelutuotannon yhteismitallisuutta. Kaupunkien kesken on sovittu, että jatkossa jokaiselle tulee oman talousarviovalmistelunsa osaksi erillinen pääkaupunkiseudun yhteistyöosio. Viime kesäkuussa aloitettu toiminta on siivittänyt suuren joukon palvelutuotannon järkeistämiseen tähtääviä hankkeita. Työryhmiä lienee tällä hetkellä toiminnassa lähes kolmekymmentäkahdeksan. Näin kuulimme viime viikon pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan uuden kokoonpanon ensimmäisessä kokouksessa. Pääkaupunkiseudun yhteistyössä on kuitenkin samalla oltava realisti. Vahvistunut palvelutuotannon yhteistyö ei ole mikään taikasana, jolta voi pikaisesti odottaa suuria tuloksia.

Tiivistyvässä yhteistyössä on myös sudenkuoppia. Palvelutuotannon yhteistyörakenteita ei pidä rakentaa ilman varmuutta niiden toimivuudesta. Omistajaohjauksen on oltava riittävän vahva. Meidän on huolellisesti otettava oppia HUSin ja YTV:n onnistumisista ja epäonnistumisista. Ylikunnallisissa palveluntuottajissa omistajaohjaus ei voi olla yhtään sen heikompaa kuin se kaupungin omassa toiminnassa on.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsinki on - aivan oikein - sitoutumassa vahvasti niin pääkaupunkiseudun kuin Helsingin seudunkin yhteistyöhön. Suunta on oikea. Siihen pitääkin sitoutua, mutta käytännön toteutuksessa realistisesti. Uutta byrokratiaa me emme tarvitse.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, bästa stadsfullmäktige.

Budjettiraamin tarkoitus lienee asettaa eri hallintokunnille sellaiset menoraamit, että menot voidaan rahoittaa arvioitavissa olevilla tuloilla. Kyse on kaupungin talouden suunnitelmallisesta lähestymisestä. Kyse on siitä, että vähintään keskipitkällä aikavälillä tulojen ja menojen tulee olla keskenään tasapainossa.

Talouden pitkän aikavälin ennusmerkit eivät ole kovin valoisat.

Pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan, että valtion talouden pitää pysyä vahvana ja että tämä on välttämätöntä, jotta julkinen talous voisi lähivuosikymmeninä selviytyä väestön ikääntymisen myötä kasvavista vastuistaan. Tähän liittyen hallituksen tavoitteena on se, että valtion talous on vaalikauden lopulla tasapainossa. Jotta tässä onnistuttaisiin, hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään sadalla tuhannella hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Viimeistään viime viikkoina on selvinnyt, että hallitus tulee surkeasti epäonnistumaan tässä tavoitteessa. On selvää, että tämä heijastuu koko julkiseen sektoriin, ei vähiten Helsingin kaupunkiin, joka on valtion jälkeen suurin julkisen sektorin yksikkö maassa.

Myös kuntatalouden näkymät ovat umpisurkeat. Kuntaliiton viimeviikkoisen tiedotteen mukaan "kuntatalous on ennustettuakin heikommassa tilanteessa".

Vuosikatteiltaan negatiivisten kuntien määrä yli kaksinkertaistui viime vuonna. Kuntien nettomääräinen lainakanta kasvoi yli miljardilla eurolla. Menojen kasvu kunnissa keskimäärin oli noin 5 %, eli selvästi kansantuotteen kasvua tai kuntien verotulojen kasvua enemmän. Kuntaliiton mukaan kuntien talous näyttää lähivuosina edelleen heikkenevän nopeasti. Kuntaliiton mukaan talouden perusura johtaisi monet kunnat kestämättömään tilanteeseen ja varsin pian.

Helsingissä tilanne on jonkun verran lohdullisempi. Tähän on kaksi syytä: viime valtuustokaudella toteutettu mittava talouden säästö- ja sopeuttamisohjelma sekä Helsingin Energian samoihin vuosiin osuneet ennätystulokset. Pitkällä aikavälillä kaupungin talouden haasteet ovat kuitenkin samat kuin muulla julkisella sektorilla. Lisäksi meillä on riesanamme maan keskimääräistä tilannetta olennaisesti heikompi verotulojen kehitys, johon sekä kaupunginjohtaja että kaupunginhallituksen puheenjohtaja täällä äsken viittasivat.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaupungin tulopuolen kannalta keskeisimmät kysymykset liittyvät kaupungin verotuloihin, valtionosuusjärjestelmään sekä Helsingin Energiaan. Valtiovallan yhteisöveroryöstön jälkeen kaupungin tulot perustuivat ennen kaikkea omiin kunnallisverotuloihin. Tältä osin tilanne on Helsingin osalta siis kovin huolestuttava. Tämä on kuitenkin pitkällä aikavälillä kaupungin kannalta kaikkein kriittisin kysymys. Meidän on yksinkertaisesti saatava verotulona kasvua.

Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa muistuttaa mieliin viime valtuustokaudella käydyn keskustelun asuntopolitiikan ensisijaisuudesta kaupungin verotulokehityksen kannalta. Tiivistimme aikanaan, vuonna 2003, asuntopoliittiset perusvaateemme seuraavasti:

- Helsinkiin tarvitaan erilaisia asuinalueita

- aikaisempaa enemmän isompia asuntoja

- enemmän omistusasuntoja ja vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja

- enemmän monimuotoisia ja muunneltavia ratkaisuja sekä

- enemmän pientaloja.

Keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi löytyy, jos on tahtoa. Kaikki tämä on edelleen ajankohtaista ja itse asiassa entistäkin ajankohtaisempaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kokoomus vastustaa ehdottomasti kaikkia aikeita kunnallisveron korottamiseksi. Ensinnäkin: ne eivät ratkaise mitään. Toiseksi: ne nostaisivat korkeiden asumiskustannusten vaivaamien helsinkiläisten taakkaa entisestään ja heikentäisivät Helsingin vetovoimaa ja kilpailukykyä. Ja kolmanneksi: ne heikentäisivät yhteiskunnan yleistä dynamiikkaa ja olisivat vastoin laajasti hyväksyttyä käsitystä, jonka mukaan talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi verotusta olisi ennemminkin laskettava kuin kiristettävä.

Verotuloista yhteisöverot ovat historiallisesti olleet Helsingille tärkeitä. Valtiovallan edellisen puhalluksen tuloksena nämä tulot romahtivat. Kun kaupungin yhteisöverotulot parhaimmillaan olivat - kuten kaupunginjohtaja totesi - noin 700 milj. euroa, ne ovat nyt jämähtäneet hieman yli 200 miljoonaan. Erotus - hyvät valtuutetut - huimat puoli miljardia euroa vastaa noin viiden prosenttiyksikön tuottoa kunnallisverotuksessa tai Kuopion kokoisen kaupungin koko vuosibudjettia.

Yhteisöveron tulevaisuus oli yksi edellisten eduskuntavaalien pääteemoja. Tuollaisiin aikoihin on turha enää palata. Näin ainakin kuviteltiin, kun valtiovalta oli myöntymässä kuntien oikeuteen yhteisöverotuottoihin myös jatkossa. Toisin näyttää kuitenkin olevan.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen tuore, Keski-Suomalaisessa 21.1.2005 julkaistu haastattelu, on erityisen huolestuttava. Kalliomäki esitti lehdessä, että "hallitus käynnistäisi vielä tällä vaalikaudella kuntien rahoituspohjan kokonaisremontin. Siinä olisi uudistettava rohkeasti valtionosuuksia, verotulojen tasausta ja harkittava myös yhteisöveron siirtämistä kunnilta valtiolle". Kokoomus uskoo, että Helsingin demarit ovat tästä asiasta eri mieltä valtiovarainministerinsä kanssa ja yhtyvät yhteiseen näkemykseemme, että Kalliomäen esittämä kuntien rahoitusremontti ei yksinkertaisesti käy päinsä.

Sisäasiainministeriön asettama valtionosuusuudistuksen johtoryhmä on jo luovuttanut esityksensä. Esityksen yhtenä lähtökohtana on, että uudistus tulee toteuttaa kustannusneutraalisti. Meillä kaikilla on erittäin epämiellyttäviä kokemuksia siitä, mitä tämä tarkoittaa. Moderni historiankirjoitus ei taida tuntea sellaista valtionosuusuudistusta, josta Helsinki olisi hyötynyt, varsinkin jos se on kustannusneutraali.

Maan muiden kuntien ahdinko on tiedossa. Silti olisi erittäin epäoikeudenmukaista, että asiansa muita paremmin hoitaneita kuntia rangaistaisiin niiden omaa talouttaan tervehdyttäneistä toimista. Me helsinkiläiset emme toteuttaneet viime vuosien säästöjä ja sopeutuksia, jotta voisimme siirtää säästyneet varat maakuntiin, vaan jotta voisimme parantaa helsinkiläisten elinolosuhteita.

Kansakunnan hyvinvointi ei edisty pääkaupunkia niistämällä. Oletan, että tämän ymmärtää myös joka ikinen helsinkiläinen demari ja joka ikinen helsinkiläinen kepulainen. Edellinen pääkaupunkiin rynnistänyt kepulainen raskaan sarjan vaikuttaja antoi viime eduskuntavaaleissa joukon lupauksia, joita Brysselistä käsin on nyt vaikea toteuttaa. Kunnallisvaaleissa saimme valtuustoomme pääministerin talouspoliittisen neuvonantajan. Saapi nähdä, onko pohjalais-kepulaisten polvi tytöstä parantunut. Toivottavasti.

Yhtenä kuntien taloustilannetta parantavana toimena maan hallitus on tuomassa kiinteistöveron pakkonoston. Helsingissä tämä ei ratkaise mitään. Kiinteistöveron tuotto on vain viitisen prosenttia kunnallisveron tuotosta. Pääkaupungin asumiskustannukset ja maanomistusolot tuntien kyse on elinkustannuksia turhaan korottavasta ja sosiaalisestikin epäoikeudenmukaisesta uudistuksesta. Kiinteistöjen korkeiden verotusarvojen johdosta kiinteistövero rasittaa alueellisesti erityisesti helsinkiläisiä kiinteistöjä ja varsinkin helsinkiläisiä pientaloasujia. Valtion tehtävä on korjata tämä epäkohta, eikä lisätä alueellista eriarvoisuutta.

Kuten sanottu, Helsingin Energian erinomainen tuloskehitys on ollut pelastus Helsingille. Tosiasia on, että ilman tätä olisimme huomattavasti nykyistä hankalammassa asemassa. Toinen, ja tärkeämpi tosiasia on, että me emme voi tuudittautua siihen, että Helsingin Energian hyvä tulos olisi pysyvä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin tulojen tulevaisuudennäkymät ovat, elleivät ankeat, niin ainakin haasteelliset. Julkisen talouden, myös Helsingin, menot kasvavat lähivuosina kuitenkin joka tapauksessa erityisesti väestön ikääntymisen, mutta myös yleisen palkka- ja kustannuskehityksen sekä eräiden lainsäädäntöuudistusten takia. Esimerkiksi hoitotakuu on hyvä asia. Yhtä selvää on, että se tulee tälle yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Samalla on selvää, että sen toteuttaminen tarkoittaa pidättäytymistä monesta muusta kehittämishankkeesta. Kyse on ns. priorisoinnista ja siitä, että yhteiskunta on priorisoinut hoitotakuun monien muiden asioiden edelle. En kritisoi tätä painotusta. Silti on hyvä muistuttaa kolikon toisesta puolesta: kun varoja olennaisesti lisätään yhteen kohteeseen, se on monista muista, sinänsä tarpeellisista, uudistuksista pois.

Hoitotakuussa on kyse paitsi kiireettömän hoidon saamisesta määräajassa, myös osin uusista tehtävistä. Kovin moneen muuhun tällaiseen uuteen tehtävään ei suomalaisilla kunnilla enää ole varaa, ellei valtiovalta anna niihin täyttä rahoitusta. On varsin selvää, ettei valtiolla puolestaan ole tähän varaa. Yhtä selvää on, että valtiovalta on tässä suhteessa epäluotettava kumppani. Kerran kompensoitu ei tarkoita sitä, että se olisi pysyvästi kompensoitu. Valtionosuusjärjestelmiä rukataan pysyvästi, eikä näissä rukkauksissa juuri menneitä lupauksia muistella.

Sen lisäksi, että meidän on hyvin pidättyväisesti suhtauduttava näihin ns. uusiin tehtäviin, meidän on opittava suoriutumaan vanhoista tehtävistämme aiempaa kustannustehokkaammin.

Viime valtuustokaudella suoritettu organisaatiouudistus onnistui hyvin. Työ on kuitenkin edelleen kesken.

Arvoisa puheenjohtaja. Tämän jälkeen muutama sitaatti.

Ensimmäinen sitaatti:

"Tuottavuuden kasvu on lähivuosikymmenten keskeinen haaste koko kansantaloudessa. Kun Suomessa on laaja julkinen palvelusektori, muodostuu julkisen palvelutuotannon tuottavuudesta keskeinen kysymys sekä koko kansantalouden tuottavuuskehityksen että julkisen talouden tasapainon kannalta."

Toinen sitaatti:

"Hyvinvointipalvelujen menojen kehitys ei riipu pelkästään väestön ikärakenteesta, vaan ratkaisevasti myös siitä, miten kustannustehokkaasti kunnat pystyvät järjestämään koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut tulevina vuosina. Jo pienikin pysyvä tuottavuuden kasvu, varsinkin terveydenhoitopalveluissa, vahvistaa vuosien kuluessa julkista taloutta ja pienentää riskiä, että tulevien sukupolvien verotaakasta tulee sietämätön." Tämä sitaatti päättyy tähän.

Ja sitten vielä kolmas sitaatti:

"Koska julkismenoihin kohdistuu kasvupaineita ja kokonaisveroaste on kansainvälisesti kohtuullisen korkealla tasolla eikä velkaantumista voi pitää suotavana ratkaisumallina, on etsitty mahdollisuuksia tehostaa julkisen sektorin tuottavuutta. Kustannustehokkuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää palvelutuotannossa."

Arvoisa puheenjohtaja.

Kyseiset sitaatit eivät ole Margaret Thatcherin muistelmista, eivätkä edes kokoomuksen puolueohjelmista. Ei, ne ovat sanatarkkoja sitaatteja istuvan punamultahallituksen tuotoksista. Kaksi ensimmäistä tämän vuoden budjetista ja viimeinen hallituksen viime syksyisestä tulevaisuusselonteosta. Tästä huolimatta niihin on helppo yhtyä.

Palvelutuotantoamme tulee ennakkoluulottomasti, mutta rakentavasti uudistaa siten, että pääsemme lähemmäksi muiden suurten kaupunkien keskimääräisiä yksikkökustannuksia. Kyse ei tässä yhteydessä ole leikkaamisesta tai säästämisestä sinänsä, vaan paremmasta organisoinnista, paremmasta johtamisesta, tietotekniikan paremmasta hyödyntämisestä, monipuolisemmasta palvelurakenteesta jne. Esimerkiksi toimivammat hoitoketjut vanhusten osalta voivat parantaa palvelun laatua ja samanaikaisesti jopa alentaa kustannuksia. Hallittu kilpailu ei voi olla kirosana julkisellakaan sektorilla, kun se yksityisellä sektorilla on koko järjestelmän perusta.

Kokoomus ei halua leikata yhtään palvelua. Kokoomus päinvastoin haluaa, että Helsinki pystyy tarjoamaan ensiluokkaiset peruspalvelut kuntalaisille kaikilla aloilla. Ennen kaikkea me haluamme, että suomalainen työntekijä, sairaanhoitajasta opettajaan, kokee jatkossakin Helsingin olevan asumisen arvoinen paikka. Me tiedämme, että tämä on mahdollista vain, jos opimme tuottamaan enemmän palveluja samalla rahalla tai jos opimme tuottamaan parempia palveluja samalla rahalla. Tosiasia on, halusimme tai emme, että huonosti organisoitu, tehoton ja byrokraattinen toiminta millä tahansa tämänkin kaupungin suurella hallinnonalalla on kaikkien muiden hallinnonalojen oikeutettujen resurssitarpeiden pahin vihollinen.

Meidän tulee myös ennakkoluulottomasti tarkastella omaa palveluverkkoamme. Varsinkin väestörakenteen muuttuessa meidän on kysyttävä itseltämme, tulisimmeko toimeen hieman harvemmalla palveluverkolla. Erityisesti meidän tulee kysyä itseltämme, voisimmeko me itse asiassa jopa parantaa palvelujen laatua siirtämällä osa palvelujen ulkoisiin puitteisiin uhrattavista varoista palvelujen sisältöön. Tosiasia on, että Helsingissä on, oli kyse mistä palvelusta tahansa, maan lyhyimmät keskimääräiset etäisyydet ja maan paras julkinen liikenne. Hieman palveluverkosta tinkimällä voisimme saada selkeää parannusta palvelujen laatuun. Kyse on valinnoista, ei helpoista valinnoista, mutta valinnoista kuitenkin, koska kaikkea ei voi saada.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuusto hyväksyi tämän vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä lausuman, jonka mukaan "koulu- ja oppilaitosverkoston tarkistamisen yhteydessä selvitetään mahdollisuudet tuntikehysten säästöjen purkamiseen." Juuri tästä on kysymys. Jos ns. seinistä voidaan säästää, rahaa on enemmän itse toimintaan, tässä tapauksessa tuntikehyksiin kulminoituvien opetusresurssien muodossa.

Kaupungin ajauduttua muutama vuosi sitten talousahdinkoon, tavoitteeksi asetettiin saavuttaa positiivinen vuosikate ja toisessa vaiheessa tilanne, jossa myös poistot pystytään kattamaan. Tätä toista tavoitetta ei vielä ole saavutettu. Itse asiassa emme enää edes ole lähestymässä tätä pitkässä juoksussa välttämätöntä tavoitetta, vaan päinvastoin, etääntymässä siitä. Viimeistään tässä vaiheessa voidaan todeta, että valtuuston vuodelle 2005 hyväksymä budjetti olisi voinut olla tiukempikin. Sen kanssa on kuitenkin pakko elää. Elää voidaan nyt myös esitetyllä budjettiraamilla, vaikka se osin siirtääkin ongelmiamme tulevaisuuteen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaiken ankeuden keskellä on hyvä pitää tietyt perusasiat mielessä. Helsinki on tänäänkin hyvä paikka asua ja elää. Helsinki pystyy tänäänkin tarjoamaan kuntalaiselleen muita kuntia ja kaupunkeja keskimäärin paremmat palvelut. Helsinki on tänäänkin hyvinvoiva, toimeentuleva, turvallinen ja vakaa kaupunki millä tahansa alueellisella tai historiallisella mittarilla mitattuna. Paljon on toki edelleen parantamisen varaa. Talouden viime vuosina tapahtunut vastuullinen sopeuttaminen muuttuneisiin realiteetteihin antaa siihen nyt kuitenkin hyvän pohjan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi totean ilolla sen, että valtuusto käy nyt ensimmäistä kertaa valtuuston tärkeimmästä asiakirjasta, eli toiminta- ja taloussuunnitelmasta, lähetekeskustelun. Näin valtuusto ottaa ensimmäisen askeleen kohti sitä valtaa, vallan vahvistamista, jota tässä valtuustosalissa edellisellä kaudella moneen kertaan puhuttiin. Itsekin ja oma ryhmäni on tehnyt asiasta monia ponsia ja aloitteita sekä käyttänyt puheenvuoroja. Tämä asia on nyt ilolla todettava.

Ennen kuin menen varsinaiseen omaan puheenvuorooni, en voi olla puuttumatta muutamalla sanalla Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan Vapaavuoren synkkään sanomaan. Kirjoitin, että "kun nyt on kuultu muutama kokoomuksen talouden kurjuutta uhkuva puheenvuoro ja sen kaiken syypäänä maan hallitus, on syytä palata vähän valoisimpiin näkymiin, koska siihenkin Helsingissä on aivan hyvät edellytykset."

Ja toisin kuin valtuutettu Vapaavuori, on syytä korostaa kuntataloudessa kunnan omien poliittisten päättäjien ja virkamiesjohdon vastuuta talouden kuntoon saattamisessa. Se ei ole pelkästään valtion talouden eikä maan hallituksen vika, vaan mitä suurimmassa määrin se on kunnan omien päättäjien käsissä. Tämä on kirkkaana pidettävä kyllä mielessä. Meillä on paljon tehtävää tässä asiassa myöskin omassa piirissämme. Tulenkin omassa puheenvuorossani esittämään myöskin näitä asioita koskevia näkemyksiä.

Uusi valtuusto saa nauttia - ainakin näin alussa - samasta talouden niukkuusherkusta kuin mitä vanha valtuustokin sai. Paniikkireaktioihin ei silti tarvitse varustautua, päinvastoin kuin mitä valtuutettu Vapaavuori yritti äsken lietsoa. Tosin, kun katsoo vuoden 2003 tilinpäätöstä, vuoden 2004 viimeisen neljänneksen talouden seurantaraporttia, vuoden 2005 talousarviolukuja ja vuoden 2006 taloussuunnitelmaa, on pakko todeta, että talouden kehityksen tunnusluvut eivät ole parhaat mahdolliset. Siitä olemme samaa mieltä.

Vuoden 2005 budjetin laatimisen uhkatekijöiksi koettu kunnallisverotuoton väheneminen väestökadon ja alenevan työllisyyden johdosta näyttää toteutuvan. Tulopuolen epävarmuutta lisää paitsi valtion toimet, myös yhteisö- ja kiinteistöverojen pienentyminen jo useina peräkkäisinä vuosina. Tämä on tosiasia, jonka tunnustamme. Samanaikaisesti kustannukset sosiaali- ja terveystoimessa kasvavat väestön ikääntymisen, hoitotakuun ja kaupunkimaisen huono-osaisuuden myötä. Helsingin Energian vuosittaisen, noin sadan miljoonan euron tuloutuksen varaan ei voida käyttötalouden lisäyksiä perustaa. Energian hinnan tulevaisuudennäkymät voivat nopeasti muuttua, kuten ylipormestari Siitonen alussa totesi. Mutta tästä huolimatta Helsingin talous on kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ryhmämme kannattaakin tuloveroprosentin säilyttämistä nykyisessä 17,5 %:ssa vuonna 2006.

Tämän vuoden tärkeänä tehtävänä on toimia niin, että tälle vuodelle varatut käyttömenot, runsaat 3 miljardia euroa, aikaansaavat sellaisia muutoksia ja vaikuttavuutta asioissa, että ne mahdollistavat myös uusia toimia ja auttavat talouden elpymistä vuonna 2006.

Uutena asiana haluamme, että kaupunginhallitus valmistelee nopeasti, jo ensi syksyn budjettineuvotteluja varten, kaupungin talouden kehityksen pitkän tähtäyksen arvion. Tässä on sitä kaupungin omaa talouden kuntoon saattamisen otetta eikä niin, että se on aina vaan syyttelyä maan hallitusta kohtaan.

Haluamme tietää, millaisten näkymien edessä Helsinki on lähivuosina ja millaisia aktiivitoimia se edellyttää poliittisilta päättäjiltä.

Suurimpana haasteena näemme Helsingin elinvoiman ja kilpailukyvyn säilyttämisen. Tämä on myöskin sidoksissa asuntopolitiikkaan ja moniin muihin asioihin.

Mielestämme Helsingin edunvalvontaa suhteessa valtiovaltaan, seudulliseen yhteistyöhön ja kansainväliseen kilpailuun on kehitettävä voimakkaasti. Tämä on nimenomaan kaupungin johdon ja poliittisten päättäjien hanskassa. Se tarkoittaa myös resurssien lisäystä vuoden 2006 budjetissa. Talouden supistuskierre on katkaistava.

Ryhmämme mielestä käyttömenoja on vuonna 2006 voitava lisätä maltillisesti. Suurimmat paineet kohdistuvat palveluihin. Palveluiden tuottamista on kehitettävä kaiken aikaa, koska mitä paremmin kaupungin omat palvelut toimivat, sitä vähemmän tarvitaan yksityisiä palvelujen tuottajia. Olemme valmiita jatkamaan eri hallinnonalojen palveluverkon uudistamista. Palveluverkon uudistamisessa pidämme ensiarvoisen tärkeänä palvelujen tasapuolista saatavuutta ja laatua eri puolilla kaupunkia ja kaupunkilaisten yhdenvertaista kohtelua. Palveluissa ongelmien ennalta ehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen on lisättävä enemmän voimavaroja. Uusia hallintokuntarajat ylittäviä innovaatioita tervehditään ilolla. Tästä esimerkkinä mainitsen liikuntatoimen ja HUSin yhteistyöprojekti ylipainoisten lasten ja nuorten liikuntaprojekti terveyden edistämiseksi.

Sosialidemokraattisen ryhmän keskusteluissa nousivat seuraavat asiat korostuneesti esille:

Opetustoimessa tuntikehyssäästöjen purkamista pitää jatkaa peruskoulujen 1 - 6-luokkien osalta myös vuoden 2006 jälkeen. Perusopetuksen vahva pohja turvaa jatkokoulutusmahdollisuudet ja ehkäisee osaltaan syrjäytymistä. Tämän vuoden budjetissa ammatillisen koulutuksen ja opiskelijamäärien lisäyksestä johtuvat määrärahat jäivät riittämättömiksi. Niiden lisäys on perusteltua. Ammatillisen koulutuksen pitää jatkossa tarjota opiskelupaikka entistä useammalle nuorelle.

Helsinki on maamme kulttuuripääkaupunki, luovan taiteellisen työn ja kulttuurin saannin suhteen ylivoimainen maassamme. Siksi olisi luotava visio siitä, millä tavalla tätä Helsingin kansantuotteen kannalta tärkeätä osa-aluetta kehitetään. Luovaan taiteeseen ja kulttuuriin investoidut panostukset hyödyntävät lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä kaupungin taloutta ja asukkaiden hyvinvointia. On myös otettava huomioon, että Helsingissä on paljon eri taidealoille koulutettuja nuoria työttömänä. Heidän luovuutensa ja työpanoksensa mukaan saaminen on tärkeätä.

Kirjastot ovat olleet, ja tulevat aina olemaan, sosialidemokraattien sydäntä lähellä.

Sosiaalitoimessa on kolme suurta menoerää; lasten päivähoito, vanhusten palvelut ja aikuisten palvelut, mihin kuuluu toimeentulotuki.

Mitä voidaan tehdä menokasvun hillitsemiseksi?

Ennaltaehkäisevä työ ja syrjäytymisen ehkäisy ovat lähivuosien keskeiset talousarviotavoitteet.

Syrjäytymiseen on monta syytä; työttömyys, köyhyys, mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö. Ongelmat siirtyvät myös sukupolvelta toiselle. Kierre on saatava katkaistua mahdollisimman varhain. Syrjäytymiseen liittyy myös monesti myös lastensuojelun tarpeita. Helsingissä ne ovat muuta maata korkeammat. Lastensuojelussa tarvitaan lisää voimavaroja. Tarvitaan myös uusia työtapoja huumeongelmaisten perheiden ja päihdeongelmaisten, rikoskierteessä olevien nuorten auttamiseksi. Lastensuojelun asiakkaina olleiden nuorten ammatillisesta koulutuksesta ja sijoittumisesta työelämään on huolehdittava. Tähän tarvitaan lisää resursseja. Vuonna 2006 talousarvion tulisi kattaa täysimääräisesti kaikki lakisääteisten tehtävien kustannukset. Syrjäytymisen estämiseen tähtäävät toimet tulisi priorisoida, koskivat ne sitten lapsia, aikuisia tai vanhuksia, ja varata siihen tarvittavat resurssit.

Toimeentulotuen saajien määrä on Helsingissä muuta maata suurempi. Sen vakavuutta korostaa vielä erityispiirteenä nuorten työttömien toimeentulosaajien suuri osuus. Helsingin on vahvistettava aktiivista työllisyyskehitystä ja pyrittävä saamaan aikaan uusia työpaikkoja. Viranomaisyhteistyötä työttömien työllistämiseksi on tehostettava. Työvoiman saatavuuden turvaamisessa on keskeistä onnistunut asuntopolitiikka. Työttömien työllistyminen ja tuen saajien määrän vähentyminen helpottaisi sosiaalitoimen menojen kasvupaineita. Helsingin oma työllisyyspolitiikka pitäisi nykyistä paremmin kytkeä yhteen sosiaalitoimen, koulutuspolitiikan ja uusien työvoimakeinojen kanssa. Tässä tietysti on myöskin valtiovallan toimenpiteet tärkeitä. Toivomme tietysti punamultahallitukselle onnistumista työllisyyspolitiikan hoidossa, myöskin Helsingin valtuuston puolesta. (Välihuuto!) Oikealla uralla.

Terveystoimen viisi tärkeätä asiaa ovat: terveysasemat toimiviksi, kotihoito sujuvaksi, päivystysasia kuntoon, hammashuollon jonot pois ja HUS erikoissairaanhoito tasapainoon.

Terveysasemien toimivuutta parannetaan edelleen monin eri tavoin. Yhdistetyn kotihoidon toiminnallisista ja taloudellisista vaikutuksista saadaan kokemusta vuoden 2005 aikana. Kotihoito on sosiaali- ja terveystoimen tuloksellisuudessa niin tärkeä asia, että siihen tarvittavat lisäresurssit on syytä arvioida huolella vuoden 2006 budjettiin. Perusterveydenhuollon päivystyspisteet Meilahdessa ja Metropäivystys suunnittelussa Myllypurossa, tehostavat osaltaan hoitoketjun toimivuutta pitkällä tähtäyksellä. Sosiaalitoimen päivystyspisteen sijoittaminen perusterveydenhuollon päivystyksen yhteyteen on tutkittava. Hammashuollon jonojen purussa on tehostettava omien yksiköiden käyttöä, myös iltatoimintaa. Ns. hoitotakuun toteuttamiseen on jo varauduttu kohtuullisesti vuonna 2005. Tätä varautumista on syytä jatkaa myös vuoden 2006 budjetissa. Samoin on varauduttava oman perusterveydenhuollon hoitotakuun toteuttamiseen.

Kaupungin ydintehtävät ovat palvelutehtäviä. Henkilöstön hyvinvointi, motivaatio, jaksaminen ja luovuuden säilyttäminen työssä ovat silloin avainasemassa. Kaupungin henkilöstöpolitiikan on aidosti tuettava näitä asioita.

Todennäköisesti nyt on juuri se hetki, jolloin kaupungin on entistä syvällisemmin pohdittava kaikkia niitä keinoja, miten tulevaisuudessa kyetään turvaamaan henkilöstön saanti, etenkin palvelualoja uhkaavassa henkilöstöpulassa. Erillisen ohjelman valmistelu asiassa voisi olla paikallaan.

Lopuksi pidämme tärkeänä, että kaupungin oma tietokeskus tai sen yhteistyötahot voisivat tuottaa tietoa poliittisille päättäjille asioista, joiden tarkoituksena on antaa pohjaa tehdä valintoja ja ohjata toimintaa.

Ensinnäkin:

Toivomme, että organisaatiokomitean tekemät uudistukset sosiaali- ja terveystoimen, jatkossa myöskin opetustoimen kohdalla, saisivat tuekseen evaluointitutkimuksia.

Toiseksi:

Suomessa, ja myös muualla, on paljon tutkittu köyhyyttä. Mutta millainen on helsinkiläinen köyhyys? Siitä meillä ei ole tietoa. Mutta selvästi sellaisen tarve on olemassa. Köyhyyden syihin puuttuminen tai sen ennalta ehkäisy vaatii juuri omien olojen tuntemista ja räätälöityjä ratkaisuja. Pelkkä yleistieto ei riitä. Todennäköistä on, että Helsingissä köyhyyden kuva on hyvin moni-ilmeinen.

Samoin maahanmuuttajien kotouttamisohjelmien ja muiden toimien vaikuttavuutta pitäisi myös jollakin tavalla selvittää, jotta voimme tehdä tarkoituksenmukaisia jatkotoimia.

Loppuosassa esittämieni tutkimusten tarpeellisuutta korostaa nimenomaan talous- ja toimintasuunnitelmien jatkuva prosessi ja siinä tarvittavan tosiasiatiedon merkitys.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Vihreät ovat tyytyväisiä valtuuston päätökseen järjestää lähetekeskustelu seuraavan vuoden talousarvion raamista ja perusteista. Viime vuosinahan Helsingissä budjetit on laadittu tiukassa raamiohjeistuksessa. Lautakunnat ovat laatineet esityksensä tarkasti annettujen ohjeiden mukaiseksi eikä poliittisissa neuvotteluissa ennen valtuuston päätöksiä ole enää tehty suuria muutoksia. Budjettivaltaa on käytetty kaupunginhallituksessa tietysti valtuustoryhmien kannanottojen ja evästysten kautta. On paikallaan, että valtuusto korostaa asemaansa ja osallistuu myös talousarvion raamien muovaamiseen.

Vuosittaisen talousarvion pitäisi pohjautua valtuuston päättämiin kaupungin strategioihin: mitä tehdään, miksi ja millä tavoitteilla. Tänä keväänä harjoittelemme tätä valtuuston strategista ohjausta nurinkurisessa järjestyksessä. Ensin käymme lähetekeskustelun budjetista ja vasta sitten kokoonnumme päivittämään strategioita valtuustoseminaariin.

Strategiset päämäärät ja tavoitteet eivät voi olla irrallaan määrärahoista ja budjetin toiminnallisista tavoitteista.

Kun pidämme edelleen tavoitteena vahvistaa joukkoliikenteen asemaa, sen pitää näkyä sekä investointimäärärahoissa että tariffituessa. Jos emme ole valmiita joukkoliikenteen rahoittamiseen, ei meidän pidä huijata kauniilla korulauseilla budjetin tavoiteosassakaan. Samaa pätee tietysti kaikkiin toimialoihin ja kaikkiin strategisiin tavoitteisiin.

Strategioiden pitää olla myös keskenään johdonmukaisia.

Kilpailukykymme vahvistamiseksi haluamme houkutella ulkomaalaisia opiskelijoita, kansainvälisiä huippututkijoita ja yritysjohtajia, mutta palvelutuotantomme ja uhkaavan työvoimapulan takia tarvitsemme myös tavallista työtä tekeviä, tavallisia työtätekeviä maahanmuuttajia.

Kahden kotimaisen kielen lisäksi julkisia palveluita pitäisi kyetä tuottamaan muillakin kielillä ja maahanmuuttajien kotouttaminen pitäisi saada strategiatasolta nykyistä tehokkaammin käytännön toimenpiteeksi.

Ankaran sopeutuskuurin jälkeen kaupungin talous on saatu kohti tasapainoa, mutta liitteeksi jaetut tuloslaskelma ja rahoituslaskelma osoittavat, että taloudellisesti helpot ja huolettomat ajat eivät ole palanneet. Eikä ole mitään syytä olettaa niiden palaavankaan. Eihän hallituksella näytä olevan aikomusta keventää kuntien tilannetta, etenkään pääkaupunkiseudulla.

Kun valtio pitää kiinni veronalennustavoitteistaan kuntien ja niiden tuottamien hyvinvointipalvelujen kustannuksella, meidän täytyy olla oman kunnallisen veroprosenttimme kanssa pragmaattisia.

Ensi vuoden talousarviovalmistelu nykyisen veroprosentin varassa sopii meille, mutta lähivuosina sen korotustakaan ei voida sulkea pois. Vihreät valitsevat jatkossakin mieluummin palvelujen turvaamisen kuin veronalennukset.

Hyvinvointivaltion pelastamisen pahin este on valtion ja kuntien epäselvä työnjako sekä velvoitteiden että kustannusten osalta.

On ollut surkuhupaisaa seurata ministereiden huolta kuntatalouden tilasta ja tulevaisuudesta. Valtiovarainministerin mukaan kuntatalous on hälytystilassa ja kuntaministerin mielestä kuntataloutta uhkaa suorastaan konkurssi. Samaan aikaan hallitus on sälyttämässä kunnille yhä lisää tehtäviä. Hallituksen työllisyystavoitteestakin on melkoinen osa siirtymässä kuntien vastuulle. Samaan aikaan on syytä muistuttaa siitä, että valtio vetää kuntien verotulontasauksesta välistä 155 milj. euroa vuodessa. Yritä tässä sitten lisätä kunnan verotuloja.

Kuitenkaan lisävelalla emme voi tilannetta oikaista. Velan ottaminen merkitsisi vain tulevilta vuosilta lainaamista, siis ongelmien siirtämistä seuraavien maksettaviksi.

Liikelaitosten, etenkin Helsingin Energian, tuottoja tarvitaan palvelujen rahoittamiseen. Vaikka tällä hetkellä Helenin tuotot ovat ennätyssuuria, niiden ennakoiminen pidemmällä aikavälillä on hankalaa. Tulos pitää ensin tehdä, ennen kuin sen voi käyttää. Tilinpäätöksen tasapainottamiseen Helenin voittoja pitää käyttää jatkossakin, vaikka niitä ei voitanekaan tässä vaiheessa ennakoida talousarvioihin tai rahoituslaskelmiin. Omistajana kaupungin pitää huolehtia Helenin tuloksentekokunnosta, oltava valmis investointeihin ja edistettävä sen kannattavuutta.

Kaupungin olisi selkeytettävä omistajapolitiikkaansa: mitä omistetaan, miksi, mitä omistuksella haetaan ja miten yhden kaupungin yksikön kilpailukyvystä huolehtiminen vaikuttaa toisten yksiköiden tilanteeseen. Tapaus "Palmia" on tulossa lähiaikoina valtuuston käsittelyyn. Omistajapolitiikkaa ei voi luoda yksittäistapaus kerrallaan. Uudella valtuustolla ja tulevalla kaupunginjohtajalla on tässä paljon työtä edessään.

Ostopalveluissa ja muissa julkisissa hankinnoissa pitää hinnan lisäksi ottaa ympäristöasiat ja sosiaaliset näkökohdat huomioon.

Kuten avauspuheenvuoroissa todettiin, palvelutuotantomme taloudellisena ongelmana ovat muita kaupunkeja korkeammat yksikkökustannukset. Niiden alentamiseksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia, mutta toimintatapojen ja organisaatioiden muuttaminen käy hitaasti. Se on vihreiden mielestä tärkeää, sillä haluamme puolustaa muitakin kuin vain lakisääteisiä palveluja. Haluamme varmistaa monen sellaisen kunnallisen toiminnan tai palvelun jatkumisen, jota ei ole lailla määrätty kunnan tehtäväksi. Jotta rahaa riittäisi ennaltaehkäisevään työhön, kulttuuripalveluihin tai nuorisokahviloihin ja muuhun sellaiseen toimintaan, joka ehkäisee syrjäytymistä ja lisää hyvinvointia ja viihtyvyyttä, lakisääteiset velvoitteet tulee pystyä hoitamaan kustannustehokkaasti.

Käytännöllisesti katsoen joka vuoden arviointikertomuksessa tarkastuslautakunta on joutunut puuttumaan sitoviin toiminnallisiin tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen.

Yhä edelleen on syytä painottaa, että sitovat toiminnalliset tavoitteet pitäisi muotoilla siten, että ne ovat täsmällisiä, yksiselitteisen seurattavia ja sellaisia, joiden toteutumiseen hallintokunnat voivat omilla toimillaan vaikuttaa. Esimerkiksi opetusvirasto ei voi pelkästään omilla toimillaan vaikuttaa siihen, montako prosenttia ammattikoululaisista keskeyttää opintonsa.

Parina viime vuonna taloudellisessa sopeuttamisissa jouduimme käyttämään kovia keinoja. Esimerkiksi sosiaalitoimelle annettiin epärealistisen tiukat raamit. Menojen kasvu saatiin toki kuriin, mutta ongelmana on se, että liian suuri ero tavoitellun ja mahdollisen välillä ei ohjaa toimintaa riittävästi eikä oikein. Tuloksena saattaa olla kaupungille kokonaisuutena epäedullisia ratkaisuja, kun virastot ja lautakunnat pyrkivät huolehtimaan vain omista budjeteistaan.

Kaupunginhallituksen, ja viime kädessä valtuuston, on nähtävä kokonaisuus, pystyttävä ylittämään hallintokuntien rajoja ja edistettävä niiden yhteistyötä. On liikaa vaadittu, jos kaupunkilaisen tai Helsingissä toimivan yrityksen pitäisi tuntea kaupungin organisaatio yksityiskohtaisesti kyetäkseen toimittamaan asiansa. Palvellaksemme kaupunkilaisia meidän pitää kyetä näkemään sektoreitten ja rooteleitten yli.

Viimeisimmässä Kuntalehdessä on mielenkiintoinen artikkeli Tampereen kaupungin uudesta hallintomallista. Tilaaja-tuottaja -mallin avulla pyritään hakemaan tehokkuutta ja kustannussäästöjä, mutta samalla monipuolistamaan palveluja ja siten vastaamaan kasvavaan palvelutarpeeseen. Tampere myllää koko organisaationsa ja tuo prosessiajattelua kunnan toimintaan. Tietenkään näin suurta muutosta ei tehty Tampereellakaan yhden vuoden budjetin yhteydessä, vaan pohjana oli poliittisen komitean valmistelu.

Esitimme vastaavanlaisen komitean perustamista Helsinkiin vuosi sitten, mutta emme saaneet valtuuston enemmistön tukea ajatukselle. Emme aio hylätä sitä kuitenkaan, vaan toivomme, että Helsingissäkin seurattaisiin tarkasti, miten muut suuret kaupungit varautuvat tulevaisuuteen. Silmät kiinni, perinteisestä tavasta kiinni pitäminen, ei ole oikea tapa johtaa pääkaupunkia. Helsinki voisi edes joskus ylittää oman erinomaisuutensa ja oppia muilta. Myös pormestarimallilla voi olla meille annettavaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Talousarvion raami koostuu numeroiden lisäksi valmistelua ohjaavista kaupunginhallituksen kirjallisista kannanotoista. Tässä joitakin esityksiä vihreiden ryhmältä:

Organisaatiokomitean esitysten mukaisesti valtuusto on jo päättänyt monista rakenteellisista uudistuksista. Joitakin on vielä vireillä. Näitten uudistusten tavoitteiden pitää olla johdonmukaisesti budjetin valmistelun pohjana. Esimerkiksi taloushallintoa keskittämällä pyrittiin tehokkuuteen. Tämän tehokkuuden pitää näkyä sisäisten palveluiden hinnoittelussa.

Haluan kiinnittää huomiota esityslistallakin todettuun vakinaisen henkilöstön osuuden kasvamiseen.

Vaikka henkilöstöä on jouduttu vähentämään, vakinaisia palvelussuhteita on kyetty tarjoamaan aiempaa enemmän. Tämä on myönteistä kehitystä. Monet sijaisuudet pystytään hoitamaan vakituisessa työsuhteessa olevien sijaisten avulla, mikä hyödyttää sekä kaupunkia että turvallisempaan ja jatkuvaan työsuhteeseen pääsevää henkilöstöä.

Kaupungin henkilöstöpolitiikkaa pitäisi kehittää edelleen siihen suuntaan, että määräaikaisia palvelussuhteita vähennetään, mutta myös siihen suuntaan, että mahdollisimman tasavertaiset pelisäännöt koskevat kaikkia kaupungin työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko viraston, liikelaitoksen vai kaupungin omistaman yhtiön palveluksessa.

Tänä vuonna valmistuva kouluverkkoselvitys ja sen perusteella tehtävät päätökset tulevat vaikuttamaan opetustoimen ensi vuoden budjettiin.

Haluamme muistuttaa - mekin omasta puolestamme - tämän vuoden talousarvion neuvotteluissa lisätystä ajatuksesta, että kouluverkkoselvityksen yhteydessä selvitetään mahdollisuudet tuntikehyssäästön purkamiseen sekä kouluterveydenhuollon ja muiden tukipalvelujen kattavuus. Näiden selvitysten ja niitten tulosten tulisi näkyä myös opetustoimen talousarviossa.

Sivistys ja osaaminen tarvitsevat hyvien koulujen lisäksi muitakin kulttuuripalveluja.

Vihreät haluavat kasvattaa kirjaston aineistomäärärahoja edelleen esimerkiksi sopimalla pääkaupunkiseudun yhteisestä tasosta asukasta kohden.

Sosiaalitoimen osalta olemme todistamassa omituista näytelmää. Viime kokouksessahan valtuusto siirsi vanhuspalveluista säästyvät 2 milj. euroa lasten päivähoidon kustannusten kattamiseen. Tällä viikolla kaupunginhallitukselle kuitenkin kerrottiin, ettei mitään kahta miljoonaa ollut säästynytkään.

Sosiaalivirasto antaa erikoisen kuvan taloudenpidostaan. Asian tekee vielä vakavammaksi se, että kyse on kaupungin suurimmasta virastosta. Kaupunginhallituksen lienee syytä edellyttää viraston talousosaamisen skarppaamista.

Erityisesti sosiaalitoimessa on uhkana, että lakisääteisten palvelujen paine tukahduttaa vapaaehtoiset ja harkinnanvaraiset tehtävät. Hyödyntämällä monia tuottajia ja erilaisia tapoja tuottaa palveluja voidaan keventää talouspaineita ja monipuolistaa kaupunkilaisten valinnanmahdollisuuksia. Ns. monituottajaista palveluverkostoa pitäisi vahvistaa etenkin päivähoidossa, mutta myös muilla ihmisen elämänkaaren osa-alueilla. Varhaista puuttumista pitää vahvistaa. Koululaisten iltapäivätoimintaa tulee olla riittävästi tarjolla ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä haluaa kerran vielä toistaa, että mielenterveyspalvelut, päihdehuolto ja etenkin huumeongelmaisten hoitaminen on paitsi inhimillisesti oikein, myös tehokkainta kaupungin turvallisuuspolitiikkaa.

Terveyspalveluissa on syytä yhä uudestaan painottaa terveyskeskustoimintaa ja hoitoketjujen sujuvuutta. Organisaatiouudistukset antavat tähän entistä paremman mahdollisuuden. Hoitotakuu toteutuu vain, jos terveyskeskuksen vastaanotot toimivat. Lääkärin virat eivät lämmitä, jos ne ovat täyttämättä. Terveyskeskuslääkärin ja muun henkilöstön toimenkuvia ja työoloja pitää kehittää jopa vastuuväestöä pienentämällä.

Lopuksi kaksi erityistä toivetta siitä, miten palattaisiin ikään kuin normaaliin päiväjärjestykseen.

Hoitotakuun toteuttamista ja hoitoketjujen sujuvoittamista varten varattiin 43 milj. euroa kaupunginhallituksen käyttöön. Nämä rahat osoitettiin erillisellä päätöksellä sairaanhoitopiirille, terveyskeskukselle ja sosiaalivirastolle terveys- ja sosiaalilautakuntien esitysten mukaisesti.

Taloussuunnitelmassa on varauduttu jatkamaan tätä käytäntöä. Kuitenkin viime kerralla kyse taisi olla siitä, että laki hoitotakuusta astuu voimaan vasta maaliskuun alussa parin viikon päästä ja eräät yksityiskohdat olivat auki, kun tämän vuoden talousarviota valmisteltiin. Ensi vuoden budjetin osalta tilanne on toinen ja hoitotakuu voitaisiin ottaa osaksi terveys- ja sosiaalitoimen normaalia toimintaa.

Toinen asia, jossa olisi syytä palata tavanomaiseen päiväjärjestykseen, on lähiörahasto.

Siitä on parissa vuodessa, vastoin alkuperäistä ajatusta, muotoutunut hallintokuntien joululahjarahasto, joista rahoitettujen hankkeiden valmisteluun ei lautakunnat voi ottaa kantaa, eivätkä nämä hankkeet joudu kilpailemaan niukoista rahoista muiden hankkeiden kanssa. Erityisesti tämä pätee erilaisten tiehankkeiden osalta.

Myönnän, että rahoitetut hankkeet ovat valtaosaltaan hyviä, mutta ovatko ne niin hyviä, että ne ohittavat tärkeydessä sellaiset, jotka lautakunnat ovat säästöpaineissa joutuneet hylkäämään. Olisiko rehellisempää ja avoimempaa purkaa lähiörahasto nykymuodossaan - sehän voitaisiin vaikka muuttaa koulujen peruskorjausrahastoksi - ja antaa lautakuntien ottaa budjettiesityksissään kantaa koko hallintokuntansa toimintaan? Toinen vaihtoehto on, että lähiörahastosta rahoitettavien hankkeiden valmistelua muutetaan siten, että rahasto koituisi tasapuolisemmin eri hallintokuntien ja eri kaupunginosien hyväksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lienee paikallaan, että myös minä lausun iloni siitä, että Vasemmistoliiton kaupunginvaltuustoryhmän vuosia ajama esitys keskustella jo hyvissä ajoin etukäteen tulevan vuoden talousarvion suunnasta ja laatimisperusteista toteutuu nyt ensimmäistä kertaa.

Epäilemättä tämän iltainen keskustelu jää tietyllä tavalla hakuammunnaksi eikä anna lopputulosta, joka loisi pysyvästi uusia näkemyksiä talousarvion laadinnan pohjaksi. Hyvä on, että sitä on kuitenkin mahdollisuus käydä, tätä keskustelua. Eihän talousarviokaan voi olla asiakirja, joka olisi luotu sellaisiin kansiin, ettei sen sivuja voitaisi järjestellä uudelleen ja antaa asioille uusia painopisteitä.

Kunta ei ole taloudellinen yritys, vaan hallinnollinen yksikkö, jonka puitteissa hoidetaan niin lakisääteiset kuin harkinnanvaraisetkin tehtävät ja kansalaisten palvelujen järjestäminen.

Helsinkiläiset ovat yleisesti ottaen valistunutta väkeä ja ymmärtävät, että palvelujen laadukas järjestäminen edellyttää, että kaupungin talous on kunnossa. Mutta mikä on marssijärjestys eri asioiden hoidossa, onkin jo asia, josta on syytä keskustella nyt ja tulevaisuudessa.

En usko, että yksikään vastuuntuntoinen kaupunginvaltuutettu voi pitää tyydyttävänä tilannetta, jossa kaupungissa saa rakennusluvan muutamassa päivässä ja samanaikaisesti kansalainen joutuu odottamaan sosiaalivirkailijan luokse pääsyä toimeentuloasiassa 4 - 6 viikkoa. Totta tietenkin on, että rakennusluvan hakija ja toimeentuloasiakas on hyvin harvoin yksi ja sama henkilö. Ehkä sosiaalipuolella näkyy tämä alibudjetointi kaikkein selvimmin.

Ja vaikken muuten tulekaan puuttumaan juuri yksityiskohtiin puheenvuorossani, haluan hieman muistuttaa teitä sosiaaliasiamiehen viimeisestä vuosiraportista.

Siinä hän toteaa mm.: "Yhteyksien saaminen sosiaalitoimiston henkilökuntaan, niin puhelimitse kuin henkilökohtaisestikin, on vaikeutunut entisestään. Asiakkaiden huoli ja epätoivo asioiden hoitamisesta ajallaan on lisääntynyt. Sosiaalityöntekijän luokse ei pääse. Sosiaalityöntekijät haluavat nostaa esille työnsä eettisiä periaatteita, jotka ovat uhattuina jatkuvien säästövaatimuksien ja muutospaineiden keskellä. Sosiaaliviraston toiminta ei ole kunnossa, koska samat ongelmat ja puutteet jatkuvat vuosi toisensa jälkeen. Toimeentulohakemusten kirjallinen käsittely on aiheuttanut sen, etteivät asiakkaat tiedä, kuka heidän asioitaan hoitaa. Luottamuksellista asiakassuhdetta ei enää synny. Siirtyminen ns. painopisteasiakkaisiin on merkinnyt, että osa asiakkaista on jäänyt sosiaalisen tuen ulkopuolelle, vaikka heillä lain mukaan on siihen oikeus. Kotipalveluun eivät kuulu enää kotityöt. Vanhushuollossa moni on jäänyt ilman palvelutalopaikkaa, kun valintakriteereitä on kiristetty. Ja mikä huolestuttavinta - hänen yksi toteamuksensa - sosiaalihuollon julkisuuskuva on muodostunut negatiiviseksi."

Vasemmistoliiton edustajana olen osallistunut useampaan kaupunginhallituksen komiteaan ja toimikuntaan, mm. täällä moneen kertaan mainittuun organisaatiotoimikuntaan. Niissä olemme joutuneet pohtimaan ja tekemään esityksiä vaikean kunnallistaloudellisen tilanteen tervehdyttämiseksi ja ylipäätään talousvaikeuksista selviämiseksi. Olemme tehneet näitä esityksiä laajalla poliittisella kirjolla, ja olemme tehneet vakavaa ja vastuullista työtä. Olemme olleet pakotettuja antamaan eri hallintokunnille säästömääräyksiä ja laskemaan määrärahoja, joilla vain on yksinkertaisesti tultava toimeen.

Näillä ukaaseilla on ollut osin kunnallista byrokratiaa tervehdyttäviä vaikutuksia, mutta osin ne ovat kohdistaneet paineita kunnallisten palvelujen heikentämiseen. Hyvin helposti on karsittu kaikkea sellaista, josta laki ei nimenomaisesti määrää tai joita kyetään toteuttamaan ns. matalammalla profiililla. Talousarviot on hyväksytty vuosi toisensa jälkeen virkamies- ja kaupunginhallitusvalmistelun esittämässä muodossa. Sellaisetkin lakimääräiset menot, jotka olemme tienneet jo etukäteen alimitoitetuiksi, on hyväksytty mentaliteetilla "kyllähän niihin rahoja jostakin on löydyttävä". Löytyneet ovatkin. Mutta mikä ja miltä kaikki näyttää tämän salin ulkopuolella?

Monessa pienessä kunnassa kuntalaisten terveys- ja sosiaalipalvelut on hoidettu jo talousarviota laadittaessa lakimääräiseen kuntoon. Kuntien tuskana on monenlaiset tästä seuraavat kehitysvaikeudet ja ankarat säästötoimet harkinnanvaraisissa palveluissa. Me taas Helsingissä hyväksymme vuosittain pienen kunnan koko tulo- ja menoarvion kokonaisuutta suurempia ylityksiä eri hallinnon sektoreilla ja yritämme sitten viestiä näille kunnille ja koko muulle Suomelle omista talousvaikeuksistamme.

Helsingin sosiaaliturvajonot, hammashoito ja muut terveyspalvelujonot eivät ole julkisuudessa esillä, eivätkä täytä lehtien suurotsikoita, vaan Helsingistä puhuttavat musiikkitalo, Ooppera, satama, Malmin lentokenttä, Helsingin Vesi ja muut suuret asiat, joita Uukuniemen kunnanvaltuutettu, Mazdalla kokoukseen saapuessaan, ei pysty tien viereen edes kuvittelemaan.

Onkin syytä kysyä, mitä järkeä on hyväksyä Helsingin kaupunginvaltuustossa vuosi toisensa jälkeen talousarvioita, joiden realistisuus tiettyjen pakollisten menojen osalta on olematon? Eikö olisi kaupungin edun mukaista ja julkisuuden kannalta järkevämpää rakentaa budjetti niin, että siitä näkyisi todellisuus ja että siitä voisi lukea, jo hyväksymisvaiheessa, kaupungin todellisen taloudellisen tilanteen? Vai onko sittenkin totta, että voimme luottaa aina siihen, että suuressa taloudessa on myös paljon avaraa ilmaa ja rahaa, jos vain satutaan sitä tarvitsemaan?

Helsinki on Suomen ainoa suurkaupungiksi luonnehdittava kaupunki. Helsinkiläisille se on myös koti ja asuinpaikka.

Kun me täällä kaupunginvaltuustossa ja lautakunnissa väännämme kehityksen ratasta, joudumme tavallisten helsinkiläisten tavoin pohtimaan myös ratkaisuja sen kannalta, miltä ne näyttävät ulospäin. Hyvin helposti keskustelu uudesta jäähallista joutuu vastakkain terveyskeskuspalvelujen toteuttamisen kanssa. Ja kuitenkin tosiasiassa tekojäätä Helsingissä ei kaupungin asukasta kohden ole edes yhtä paljon kuin jossain pienessä kunnassa, jossa on vain yksi opetusministeriön ja kunnan rakentama jäähalli. Mutta tämäkään ei poista sitä tosiasiaa, että kunnalliset terveyspalvelumme eivät nekään ole korkeinta valtakunnallista tasoa.

Hyvät valtuutetut.

Vaatimalla lähetekeskustelua vuoden 2006 talousarviosta olemme lähteneet siitä, että meidän on päättäjinä kyettävä turvaamaan helsinkiläisille laadukkaat terveys-, sosiaali-, koulutus- ja muut ns. hyvinvointipalvelut, samalla kun turvaamme Helsingin menestyksen kaupunkina, valtakunnan lippulaivana, Suomen pääkaupunkina. Kaupungin taloutta on tasapainotettava sosiaalisin ja solidaarisin perustein. Me tiedämme kokemuksesta, että jatkuvat säästöpäätökset ja taloudelliset leikkaukset kuntalaisille tärkeissä palveluksissa tulevat tulevaisuudessa maksettaviksi moninkertaisina kustannuksina. Vanhainkotipaikasta luopuminen kotisairaanhoidon kehittämisen varjolla saattaa olla yhden budjettikauden politiikkana oikein laskettu. Mutta entä sitten, kun koti- ja kotisairaanhoidon laadun ylläpitäminen alkaakin vaatia resursseja enemmän, kun hoidettavien määrä vaatii yhä uusia ryhmiä, ilta- ja yötyötä enemmän kuin on tekijöitä, jotka eivät palkallaan pysty Helsingissä asumaan?

Kaupungin taloutta on tasapainotettu viime vuosina leikkauksilla kunnallisten taksojen ja maksujen korotuksilla ja kunnallisveroa nostamalla. Tämä on johtanut pitkään jatkuneen pitkäaikaistyöttömyyden ohella pienituloisten syrjäytymisen lisääntymiseen. Leikkaukset ovat haavoittaneet kunnallisia palveluja ja heikentäneet niiden laatua.

Helsingin nurjaan puoleen kuuluu myös asumisen kalleus, mikä ei sekään helpota kaupunkilaisten tilannetta. Ei ole meistä päättäjistä johtuva seikka sekään, että Helsingille koituu ylimääräisiä menoja ja sosiaalikuluja asunnottomuuden, huumeiden käytön ja alkoholismin kaupunkiin keskittymisen takia.

Vasemmistoliitto kantaa huolta ei vain Helsingin, vaan koko kuntatalouden nykytilasta.

Kuntien saama yhteisövero-osuus on nostettava 30 %:iin. Siitä oikeudenmukaisen osuuden saaminen Helsingille helpottaisi talouttamme jo suuresti.

Edelleen:

Kuntien verotasausjärjestelmässä pitää lisätä valtion maksuosuutta ja samalla keventää kunnallisveron kautta tapahtuvaa verojen tasausta palauttamalla aiemmin käytössä ollut 15 %:in maksukatto.

Halusin ottaa esiin muutaman valtakunnallisen näkökulman, jottei meitä syytettäisi kaupungintalouden ongelmien taustojen unohtamisesta. Tähän emme syyllisty. Päinvastoin, jo Lipposen hallituksen aikana - jolloin vasemmistoliittolainen Martti Korhonen toimi kuntaministerinä - kävimme kaupungin talousjohdon kanssa informoimassa häntä valtiovallan ratkaisujen raippavaikutuksista nimenomaan Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.

Kuten jo puheeni alkupuolella totesin, Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan terve kuntatalous on edellytys laadukkaiden palvelujen ja hyvinvoinnin edistämiselle helsinkiläisille. Emme voi kuitenkaan luottaa ylimääräisiin 100 milj. euron energiaimpulsseihin. Näkemyksemme mukaan kaupungin tulo- ja menoarvio on rakennettava tiukoille tosiasioille painottaen kaupunkilaisten laadukkaiden palvelujen saatavuuden ja niiden saatavuuteen ja edelleen kehittämistä.

Helsinki on helsinkiläisiä varten, ja helsinkiläinen on laadukas ja sitkeä kaupungin puolustaja. Tätä liittolaisuutta pitää kyetä kehittämään niin päättäjien kuin kaupunkilaisten kesken kuin myös virkamiesten ja kaupunkilaisten kesken.

Totta kai tätä lähetekeskustelua pitäisi käydä valtuutettu- ja budjettivastuullisten virkamiesten kesken. Se on vain Helsingin kokoisessa kaupungissa mahdotonta. Eihän tähän saliin mahtuisi läheskään se määrä virkamiehiä, joilla on jo budjettivastuuta olemassa. Mutta se, että arvostelemme omia linjauksiamme ja ymmärrämme virkamiesten tuskat linjauksia tehdessä, antaa varmasti tuleville valmisteluille uutta pohjaa ja potkua.

Valtuuston arvokeskustelun tulisi olla myös ehdoton eväs lautakunnille, joilla joskus on tapana mennä siitä mistä aita on kaikkein matalin.

Ärade ordförande, bästa fullmäktigeledamöter. Hyvät valtuustokollegat.

En hårt pressad ekonomi är tyvärr utgångspunkten även inför budgetåret 2006 vilket är beklagligt eftersom det skulle finnas goda skäl att skapa förbättringar i den kommunala verksamheten.

De nya uppgifter som staten påfört kommunerna har som bekant inte åtföljts av tillräckliga ekonomiska resurser. Som exempel kan nämnas eftermiddagsvården. Arbetslöshetsgraden i Helsingfors var år 2004 högre än år 2003 och arbetslösheten är likaså ett exempel på sådant som kan komma att kosta staden allt mer. Planerna på att överföra ett större ansvar för arbetsmarknadsstödet till kommunerna oroar oss en aning.

Vårdgarantin som snart träder i kraft är ett annat exempel på något vars kostnader på sikt är mycket svåra att förutse.

Helsinki maksaa edelleen kolmisen veroprosenttiyksikköä omista verotuloistaan muille kunnille. Vaikka verotulot jäisivätkin Helsinkiin, niin veroprosentin nostaminen ei saa olla ainoa lääke jokaiseen taloudelliseen ahdinkoon.

RKP ei halua nostaa kunnallisveroprosenttia.

Staten släpar efter med utbetalningen av de justerade statsandelarna fram till år 2008, trots att riksdagen här dock har gjort en liten förbättring. Det innebär ett räntefritt tvångslån från kommunerna till staten. Indexjusteringarna betalas inte heller ut till fullt belopp utan staten behåller ungefär en fjärdedel av pengarna vilket dock är bättre än hälften, vilket var fallet tidigare.

Statliga beslut har inskränkt den kommunala självbestämmanderätten samt är den främsta orsaken till de tre senaste årens nedskärningar i Helsingfors och nu skall staten igen bestämma en ny sak för stadens del.

Esityslistasta ilmenee, että talousarviokehyksiin on sisällytetty vasta työryhmän ehdotuksen muodossa olemassa oleva kiinteistöveron pakkokorotus.

Tätä RKP ei voi hyväksyä. Asia ratkeaa maan hallituksessa vasta myöhemmin valtionosuusjärjestelmän uudistuksen yhteydessä. Miksi Helsinki kuittaisi tämän valtiovallan sanelun jo nyt, varsinkin kun ehdotusta on kritisoitu myös kaupungin johdossa? Eikö valtiovalta ole vaikuttanut jo tarpeeksi kaupungin toimintaedellytyksiin?

Tiedämme - ja toivomme muissakin puolueissa muistettavan - että kiinteistöverojen korotukset siirtyvät aina suoraan vuokriin ja vastikkeisiin ja korottavat näin asumiskustannuksia maksukykyä huomioimatta. Kunnallisen itsehallinnon lopullista mitätöimistähän on se, että valtio ensin pakottaa kuntia hankkimaan lisätuloja eikä kunta saa itse täysin vapaasti päättää, tapahtuuko tämä kiinteistöveron tai tuloveron vai jollakin muulla keinolla.

Helsingin pitää päättää tästä itse. Kiinteistöveron osalta meillä on vielä matkaa nykyisiin ylärajoihin. Valtion ei tulisi lakia muutettaessa puuttua muuhun kuin ylärajoihin, jos niihinkään, sillä tämä riittää hallitusohjelman noudattamiseksi, jossa puhutaan kiinteistöveron mahdollisesta tasokorotuksesta.

RKP ei tule hallituksessakaan esittämään korotuksia, vaan vastustamaan kiinteistöveron rajoja, sekä alarajoja että ylärajoja.

Så här i början på år 2005 och denna period kan Sfp:s fullmäktigegrupp konstatera att stadens ekonomi är utsatt för en hård press fortsättningsvis. Varje förvaltningsgren har arbetat hårt med att skära ned utgifter och samtidigt försökt undvika att verksamheten blir lidande.

Vi är dock hela tiden nära smärtgränsen, speciellt inom utbildningen och vården. Utsikterna för perioden 2005-2008 är inte särskilt goda. Även investeringstakten minskar vilket på sikt kommer att synnas i livsmiljön, byggnader förfaller och efter en tid av vanskötsel blir det dessutom svårare och betydligt dyrare att rusta upp dem.

Det är viktigt att spara på alla håll där vi kan. Även många mindre inbesparingar kan bli en hel del i längden. Sfp vill att alla parter bär ett ansvar för stadens utgifter. Stadens högsta tjänstemän måste också acceptera att deras löneförhöjningar kan ifrågasättas av invånare som drabbas av förhöjda avgifter och stadens nedskärningar.

Viktigt att minnas är att spara klokt, dvs. så att det inte innebär inbesparingar på kort sikt men kostar ännu mer i längden (läs uteblivna investeringar eller renoveringar) samt att inte använda upp pengar innan det flutit in. Ett bättre gatuunderhåll är likaså en kostnad nu men ett billigt pris för färre olyckor och benbrott på lång sikt. Det är dessutom skäl att minnas att alla åtgärder bidrar till den stora helhet som påverkar stadens attraktionskraft. Sättet på vilket vi behandlar bilister är t.ex. avsett att få helsingforsarna att promenera mer, men det undermåliga gatuunderhållet driver samtidigt dem tillbaka till sina bilar.

Viktigt att lyfta upp är att stadens konkurrens och attraktionskraft är en kombination av avgifter, kostnader och skatter samt underhåll, service och estetik. Staden är skuldsatt och lyfter mer lån, vilket är beklagligt. 1400 euro per invånare är en flerdubbling på några år. Helsingfors Energis goda resultat har delvis räddat budgetbalansen men kan och får inte vara en långsiktig lösning. Sfp kräver balans i stadens budget. Det innebär att det skall vara möjligt att täcka utgifterna med avgifter, skatter och eventuella stadsandelar, inte med udda försäljningsvinster eller fluktuerande avkastningar från diverse affärsverksamheter.

Den svenskspråkiga befolkningens och andra mindre gruppers specialbehov måste beaktas skilt, speciellt inom utbildningen och hälsovården. Bättre styrning av olika verksamheter samt alternativa arbetsmetoder ska göra vården bättre. Trots inbesparingskrav vill Sfp inte att antalet personer i direkt klient- eller patientkontakt minskar varken på finskt eller svenskt håll. Det sista vi vill göra är att spara på bekostnad av antalet lärare och vårdare. Det är nämligen deras insats som utgör kärnan av vad helsingforsarna förväntar sig av och i sin stad. På det område kan man dock naturligtvis också utöka samarbetet mellan rotlarna och med våra grannkommuner och finna nya innovativa lösningar men utan att äventyra stadens konkurrenskraft.

Sfp välkomnar stadens utförsäljning av vissa förlustbringande verksamheter och ser gärna att man på sikt ytterligare utreder möjligheterna att sälja ut såväl verksamheter som företag inom staden som inte har direkt med kommunens kärnverksamhet att göra. Förutom diverse aktiebolag kan t.o.m. sådant som parkeringsövervakningen nämnas. För den verksamheten skulle det säkert hittas lämpliga företagare. Att uppmuntra till företagsamhet och skapa utrymme för fler företagare i Helsingfors är dessutom i linje med regeringens politik om vi vill komna regeringen emot. Mer företagsamhet är helt centralt med tanke på hur Finland skall klara sig i framtiden och här kunde landets huvudstad bära ett större ansvar.

RKP:n ryhmä on jatkuvasti kritisoinut kaupungin tämän hetken käyttämää sisäistä vuokrajärjestelmää. Muualla vuokranantaja ei pistä vuokralaisen itse maksamaan korjaukset ja sen jälkeen vielä korotettua vuokraa, ja kuitenkin puhumme rakennuksista, jotka kaupunki itse tarvitsee omaan palvelutuotantoonsa, peruskoulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon. Mitä järkeä siinä on, että rahoja siirretään taskusta toiseen?

RKP:n ryhmä ei hyväksy, että kiinteistövirasto aiheuttaa kohtuutonta haittaa muille aloille erittäin korkeilla vuokrilla.

RKP luottaa toisaalta siihen, että moni vääryys tämän kauden aikana saattaa korjaantua, kun kaikki ovat nähneet, mihin nykyinen politiikka johtaa ja koska RKP:llä taas on edustaja kiinteistölautakunnassa.

Invånarantalet har sjunkit i Helsingfors. Antalet barn under skolåldern minskade med 500 senaste år. Bristen på bostäder till rimligt pris är ett problem. Men man skulle ju tycka att trycket på fler bostäder avsevärt har minskat i och med att antalet helsingforsare inte ökar. I vilket fall som helst är det nödvändigt att i detta skede hindra att Malms flygfält bebyggs med bostadshus. Partiledarna i Finlands regering har till Sfp-gruppens glädje uttryckt sitt stöd för Malms flygfält så vi vågar ännu hoppas att stadsdirektörskollegiet och vissa politiker i stadsstyrelsen tänker om i frågan och denna gång förnuftigt. I den mån nya bostäder måste byggas kommer tillräckligt med mark att frigöras i våra nuvarande hamnar då Nordsjö hamn tas i bruk. Dessutom har vi mellersta Böle med flera områden till vårt förfogande för bostäder inom en snar framtid.

Av olika befolkningsgrupper i staden ökar endast antalet seniorer. Det är alltså nödvändigt att utveckla servicen och omsorgen för de allt flera äldre i staden. Institutioner är i allmänhet mycket dyra och därför borde staden uppmuntra all privat verksamhet såsom servicehus och servicesedlar. Flertalet åldringar i servicehus står själva helt för sitt eget uppehåll, sin service och vård. Med hjälp av servicesedlar skulle allt flera åldringar kunna bo i eget hem till livets slut utan att nämnvärt belasta stadens budget. Sunt förnuft talar för servicesedlar inte bara här utan också inom exempelvis dagvården. Det skulle ge större flexibilitet i serviceutbudet.

Det är av största vikt att åtgärdar, tillskott och inbesparingar fördelas klokt och beaktar jämlikheten mellan olika grupper av invånare samt mellan stadens olika verksamheter. Det bör råda en balans mellan olika rotlar. En rotels inbesparingar får inte leda till ökade kostnader för en annan rotel. Det är enbart kortsiktigt revirtänkande att benhårt försvara endast en viss förvaltningsgren eller rotel.

Ärade ordförande, Sfp ser naturligtvis även positiv utveckling på vissa områden, men vi är inte samlade här för att dunka varandra eller våra tjänstemän i ryggen, utan för att ifrågasätta och förbättra. Sfp har noterat att utvecklingen av den svenska servicen och personalens språkkunskaper finns med i stadens strategier och blir bättre, vilket vi ser som mycket positivt.

Arvoisa puheenjohtaja.

RKP:n valtuustoryhmä toivoo, että vuoden 2006 talousarvion käsittely jatkuu näiden linjauksien mukaisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustan valtuustoryhmä on myös tyytyväinen siihen, että aloitamme budjetin käsittelyn, aiemmasta poiketen, jo nyt alkuvuodesta käymällä täällä valtuustossa lähetekeskustelua.

Mielestämme on tärkeää, että valtuusto voi ennen raamista päättämistä osallistua suuntaviivojen piirtämiseen. Kuuluuhan päätösvalta valtuustolle. Ryhmämme mielestä talousarvion valmistelun pohjaksi onkin otettava vahvasti myös tässä kokouksessa käytävä keskustelu.

Edellinen valtuustokausi elettiin niukkuuden aikaa. Luottamushenkilöt joutuivat tekemään, niin täällä valtuustossa kuin kaikissa lautakunnissakin, kipeitä päätöksiä. Tällä kaudella saanemme osittain nauttia edellisen kauden hedelmistä. Mutta meillä ei ole syytä liikaan tyytyväisyyteen. Kaupunkimme talous on nyt melko hyvässä tasapainossa. Mutta meidän on oltava valppaina niin oman toimintamme kuin valtakunnan tason päätöstenkin suhteen.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä suunnittelun on pohjauduttava nykyiseen kunnallisveroprosenttiin.

Tällä valtuustokaudella on kuitenkin mietittävä sitä, mitä palveluja kaupunki tuottaa asukkailleen lakisääteisten palvelujen lisäksi, miten palvelut tuotetaan, mikä on tarkoituksenmukainen palveluverkko ja suhteutettava tämä kaikki aina kyseisen palvelun käyttäjien ja kyseisellä alueella asuvan väestön rakenteeseen.

Valtuustoryhmämme mielestä on mietittävä, mitkä palvelut on syytä pyrkiä tuottamaan mahdollisimman lähellä käyttäjiä ja mitkä harvemmin tarvittavat erikoispalvelut on järkevää keskittää.

Pääkaupunkiseudun yhteistyön tiivistäminen on erityinen haaste tulevallakin budjettikaudella. Yhteistyön myötä voimme myös tehostaa eri sektoreilla toimintaa ja saada aikaan kustannussäästöjä. Erityisesti palvelurakenteen kehittäminen yhdessä on järkevää yhtenäisillä työssäkäyntialueilla. Kaupungin rajat kahlitsevat vielä liian usein toimintaa ja ovat osaltaan myös lisäämässä kustannuksia. Kaupunkien keskinäinen kilpailu, niin asukkaista kuin osaavasta työvoimasta, vahingoittaa enemmän meitä jokaista kuin tuo voittajalle hyötyä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä kaupungin kaikkien organisaatioiden on kiinnitettävä tulevalla budjettikaudella entistä enemmän huomiota siihen, miten kaupunki voi kehittää omaa työnantajakuvaansa ja houkuttelevuuttaan työnantajana.

Odotamme, että Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteisen henkilöstöstrategian kehittäminen tuo ratkaisujaan myös ammattitaitoisen ja pätevän henkilökunnan saantiin julkiselle sektorille koko alueella.

Kaupungin henkilökunnan työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin on panostettava. Henkilökunnan ikääntyminen tuo erityiset haasteensa myös uuden henkilökunnan palkkaamisen myötä.

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta hyväksyi palvelujen yhteiskäytön periaatteet viime vuoden lopulla.

Valtuustoryhmämme odottaa, että jatkovalmistelu on ripeää. On kuitenkin pidettävä huoli, että palvelujen hinnoittelu tapahtuu oikeudenmukaisesti niin, ettei toinen kunta joudu maksamaan toisen asukkaiden peruspalveluiden tuotanto, eikä myöskään kiinteitä kuluja. Jo tällä hetkellä ilmeisesti erikoissairaanhoidossa muiden kuntien erityisen kalliiden hoitojen kustannuksia valuu meidän kuntalaskutukseemme. Kuntalaskutuksen läpinäkyvyyttä olisikin lisättävä nykyisestään.

Keskustan valtuustoryhmä odottaa, että kaupunkimme kalleutta ja kustannustasoa koskevia selvityksiä käytetään eri toimialoilla tehtäessä ratkaisuja palvelurakenteen kehittämiseksi pitkällä tähtäimellä. Helsingin olisi lähestyttävä kuuden suuren kaupungin keskiarvoa palvelujen kustannuksissa. Organisaatiokomitean aloittama työ on tuottanut jo tuloksia. Tämän työn jatkaminen on tästäkin syystä tärkeää.

Eri kunnissa ja kaupungeissa on kehitelty uusia ratkaisuja, joiden avulla pyritään tehostamaan toimintaa ja löytämään parempia käytäntöjä. Meidänkään on turha kuvitella, että kaikki viisaus löytyisi aina joukostamme, tai vaikka löytyisikin, onko mieltä keksiä pyörää uudelleen.

Lahdessa mm. laskettiin jopa puolentoista hammaslääkärityövuoden jäävän hyödyntämättä asiakkaiden jättäessä varattuja vastaanottoaikoja käyttämättä. Kännykkäajanvarausjärjestelmän pilotointi ja käyttöönotto on pienentänyt heillä huomattavasti tyhjäkäyntiä. Asiakkaan peruuttaessa ajan siitä laitetaan tekstiviesti viidelle jonossa olevalle, ja nopeimmin viestiin vastaava saa ajan.

Meidän hammashoidossa jäi peruuttamatta ja käyttämättä viime vuonna 6,3 % ajoista, eli tyhjäkäyttöä oli kahdentoista hammaslääkärin vuosityöpanoksen verran. Terveyskeskuksessa kehitetäänkin parhaillaan Lahdessa käytössä olevaa järjestelmää meidän potilastietojärjestelmään sopivaksi. Tämäkään järjestelmä ei kuitenkaan auta silloin, kun asiakas ei tule paikalle eikä ole perunut aikaa.

Keskustan valtuustoryhmä perääkin meiltä jokaiselta kaupungin asukkaalta vastuullisuutta toimintaansa. Käyttämättä jääneet ajat heikentävät käyttöastetta ja tehokkuutta, ja lasku siitä tulee meidän jokaisen maksettavaksi.

Sähköisten palvelujen kehittäminen on hyvä tapa toisaalta tehostaa, mutta samalla myös parantaa palveluja ja niiden saatavuutta. Rinnalla on kuitenkin pidettävä perinteistä asiakaspalveluresurssia. Emme voi sulkea palvelujen käytön ulkopuolelle niitä kaupunkilaisia, joilla ei ole tietoa tai taitoa tai välineitä, joilla he voisivat hyödyntää sähköisiä palveluita.

Jatkossa on parannettava edelleen asukkaiden mahdollisuuksia käyttää esimerkiksi internetiä julkisissa tiloissa. Keskustan valtuustoryhmä haluaa kuitenkin ilmaista huolensa, ettei esimerkiksi kaupunginkirjaston osalta toteudu uhkakuvaa siitä, että kirjaston perinteisen aineiston hankinnat kärsivät tietoteknisten investointien ja uudenlaisen aineistotyypin hankintojen rinnalla. Kirjahankintojen karsiminen ei ole vain hetkellinen harha-askel, vaan se tarkoittaa pysyviä aukkoja kokoelmissa.

Valtiovalta on käynnistämässä laajaa palvelurakennehanketta. Kysymys on pohjimmiltaan tulevaan väestökehitykseen varautumisesta, mutta myös nykyisen palvelurakenteen tehostamisesta ja ennen muuta tuottavuuden nostamisesta julkisella sektorilla. Tuottavuuserot voivat vaihdella esimerkiksi terveydenhuollossa eri yksiköissä jopa 20 %. Kuntien taloustilanne on hankala eikä vähiten nousevien terveydenhuoltomenojen takia. Kustannusten nousu on erikoissairaanhoidossa keskimäärin 8 % ja perusterveydenhuollossa 5 %. Hoiva- ja hoitopalveluja tarvitaan toisaalta nykyistä enemmän. Tämä yhtälö on mahdoton toteuttaa. Kun lisärahoitusta ei ole näköpiirissä, ainakaan merkittävässä määrin, on lisävoimavarat lähdettävä hakemaan tuottavuudesta, jos ei sitten haluta leikata palveluja.

Palvelujen turvaaminen edellyttää esimerkiksi oikein mitoitettuja optimikokoja eri palveluille tai uusia tapoja tuottaa palveluja tai parempaa yksityisten toimijoiden hyväksikäyttöä. Viittaan tässä myös valtuutettu Lehtipuun tavoin Tampereen kaupungin suunnitelmiin toteuttaa palvelujen uudistaminen erityisesti tilaaja-tuottaja -mallia kehittämällä ja kuten valtuutettu Bryggare täällä aiemmin tänään sanoi, Helsingissä tarvitaan palvelurakenteen uudistamista hallituksen palvelurakennehankkeen mukaisesti.

Keskustan valtuustoryhmä ei ole ideologisesti sitoutunut mihinkään tiettyyn tapaan tuottaa palveluja. Mielestämme jokaisen palvelun kohdalla on tarpeen pohtia erikseen, mikä on paras tapa tuottaa se. Olemme valmiita ottamaan omien palvelujen tueksi yksityisiä palveluja, jotta kykenemme tarjoamaan riittävät, laadukkaat palvelut kaupunkilaisille.

Ryhmämme mielestä kaupunkimme voimavara ovat myös lukuisat kolmannen sektorin toimijat. Esimerkiksi omaishoitajien vapaapäiväjärjestelyissä voitaisiin käyttää kolmannen sektorin palveluja haluttaessa hyväksi nykyistä laajemmin. Olisi mahdollista kehittää esimerkiksi malli, jossa omaishoitaja saisi, niin halutessaan, sijaisen kotiin, jolloin vapaapäivän tai loman järjestäminen saattaisi olla helpompaa.

Nk. hoitotakuun taloudellisia vaikutuksia terveydenhuollon menoihin ensi vuodelle on vaikea ennakoida täysin, kun laki astuu vasta voimaan. Toisaalta voimme todeta, että lain pakko on ehkä ajanut nopeammin tekemään muutoksia, jotka olisi ollut tehtävä joka tapauksessa. Helsingillä olisi kuitenkin jatkossakin hyvät mahdollisuudet näyttää muille kunnille mallia ja olla edelläkävijä erilaisten uusien ratkaisujen ja toimintatapojen omaksumisessa ja käyttöönotossa. Meidän laaja väestöpohja ja lukuisat yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat mahdollistaisivat tämän.

Tehtyjen tutkimusten mukaan oikeaan aikaan saatu hoito vähentää pitkällä aikavälillä kokonaiskustannuksia. Kaupungin oman toiminnan ja käyttämämme erikoissairaanhoidon osalta kustannusten ja toiminnan seuranta on tärkeämpää, yhä tärkeämpää jatkossa.

Ryhmämme mielestä koko HUSin ajan Helsingin osalta jatkunut linja kalliilla ja vähän, ei voi enää jatkua. Menojen hallitsemattomaan kasvuun on löydettävä lääkkeet. Kaupungin omistajaohjauksen on parannuttava.

Kaupungin sosiaali- ja terveysvirastossa olisi lisättävä - Keskustan ryhmän mielestä - aiempaan verrattuna yhteistyötä.

Täällä on puhuttu useassa puheenvuorossa hoitoketjujen sujuvuudesta. Meidän ryhmämme perää samaa.

Usean vuoden ajan terveyskeskuksesta on ollut jonoa sosiaaliviraston paikkoihin. Kuitenkin hoito sosiaaliviraston eri toimipisteissä on pääsääntöisesti edullisempaa kuin terveyskeskuksen sairaalapaikoilla.

Samoin esimerkiksi lastenpsykiatriassa olisi syytä pohtia, olisiko syytä vahvistaa perheneuvoloiden osaamista ja resursseja sekä neuvolatyön resursseja, jotta varhaisen vaiheen kevyempi hoito olisi mahdollista, eikä välttämättä ajauduttaisi siihen pisteeseen, että ainut apu löytyy erikoissairaanhoidon osastohoidosta.

Kouluterveydenhuollon riittävät resurssit mahdollistavat varhaisen puuttumisen. Tämän hetkinen tilanteemme on kaukana sosiaali- ja terveysministeriön - yhdessä Kuntaliiton kanssa - viime vuonna hyväksymistä laatusuosituksista. Kouluterveydenhuollon kokopäivätoimisen lääkärin hoidettavana saisi suositusten mukaan olla enintään 2 100 lasta, kun meillä on tällä hetkellä oma mitoitus 6 000 lasta per lääkäri. Terveydenhoitajilla suositus on lähempänä. Meillä terveydenhoitaja hoitaa 800 lasta, ja suosituksen mukainen maksimi olisi 600.

Terveydenhoitajien ja lääkärien tutorointi, jatkuva ohjaus ja toimipaikkakoulutus ovat ensiarvoisen tärkeitä ja erityisesti nyt, kun terveyskeskukseenkin tulee jatkuvasti uutta työvoimaa, suoraan koulun penkiltä myös. Keskustan valtuustoryhmän mielestä tästäkin syystä opetusterveysaseman jatkosuunnittelua olisi jatkettava.

Tulevan kehyskauden suuri haaste on vanhustenhuolto.

Vanhusten kotipalvelujen, tai oikeammin pitäisi kai sanoa kotihoidon saattaminen sellaiselle tasolle, että vanhusten turvallinen kotona asuminen voidaan taata. Näinhän valtuusto on asiaa linjannut. Käytäntö vain on vielä kaukana tavoitteista. Meillä asuu kotona vanhuksia, jotka eivät toisaalta pärjää kotipalvelunkaan avulla ja toisaalta osa saa riittämättömästi kotipalveluja.

Kovien muutospaineiden eteen joutuu myös opetustoimi.

Uusimpien väestöennusteiden mukaan peruskoululaisten määrä vähenee Helsingissä vuoteen 2010 mennessä noin 5 400:lla. Tällaiset vähennykset pakottavat kaupungin tarkastelemaan kouluverkkoa ja sen laajuutta. Vaikeitakin päätöksiä joudutaan tekemään, mutta niitä ei pidä vain pelkästään pelätä. Koulutus on tärkeimpiä tekijöitä, kun mietimme kotikaupunkimme vetovoimaisuutta.

Säästöjä tehtäessä Keskustan valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että lähikouluperiaate säilytetään ja koulutuksen laatu turvataan. Päätöksenteossa on lisäksi otettava huomioon muitakin tärkeitä tekijöitä, kuten pienten lasten koulumatkojen turvallisuus. Kaupunkilaisten veronmaksajien näkökulmasta kouluverkon supistuksista aiheutuvien säästöjen on oltava todellisia eikä pelkästään hallintokuntien välisiä rahan siirtoja. Myös tilojen jatkokäyttöä on mietittävä huolella.

Keskustan valtuustoryhmä on aina puolustanut perheiden mahdollisuutta valita itse lapsilleen kussakin elämäntilanteessa parhaiten sopiva hoitomuoto. Olemme puolustaneet Helsinki-lisää myös järkisyistä. Kotihoito tai yksityinen hoito tulee kaupungille huomattavasti julkista päivähoitoa edullisemmaksi.

Keskustan valtuustoryhmä on sitä mieltä, että 2 - 3-vuotiaiden kuntalisä pitäisi nostaa samalla tasolle kuin alle 2-vuotiaiden lisä ja että päivähoitokustannusten kurissa pitämiseksi olisi järkevää luoda kuntalisään yksi uusi elementti, sisaruskorotus, joka maksettaisiin kotona hoidettavasta isommasta sisaruksesta. Muutama kunta Uudellamaalla maksaa jo tätä kuntalisän sisaruskorotusta.

Keskustan valtuustoryhmä kiinnittää huomiota myös ammattitaitoisten perhepäivähoitajien löytymiseen jatkossa. Työn houkuttelevuutta olisi lisättävä ja palkkatasoa kyettävä nostamaan. Perhepäivähoitajien työpäivät ovat pitkiä, ja he kantavat yksin vastuun lapsista koko päivän ajan. Olisikin syytä miettiä, miten perhepäivähoitajia voitaisiin tukea vielä nykyistä paremmin heidän työssään.

Valtuustoryhmämme tavoitteena on, että lapsiperheiden kotipalvelut olisivat Helsingissä sosiaalihuoltolain edellyttämällä tasolla.

Kotipalvelun avulla voidaan ehkäistä lapsiperheiden myös yhteiskunnalle kalliiksi muodostuvien ongelmien syntyä, kun ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä ja kotipalvelua on saatavilla perheille, jotka tarvitsevat tukea perheen tilanteen äkillisesti muuttuessa, esimerkiksi vanhemman sairastumisen tai totaalisen väsymisen vuoksi. Lapsiperheiden kotipalvelu on ennaltaehkäisevää apua tavallisille perheille, jotka eivät ole, eivätkä toivottavasti avun turvin ajaudukaan lastensuojelun asiakkaaksi. Syytä olisi pohtia myös, miten neuvolapalvelujen avulla, yhteistyössä sosiaalitoimenkin kanssa, voitaisiin tukea nykyistä paremmin lapsiperheitä ehkäisevän työotteen ja verkostotyön keinoin.

Yhtenä yksityiskohtana haluan nostaa vielä kaupungin pelastuslaitoksen henkilöstöresurssit esiin. Ne ovat tällä hetkellä liian pienet.

Henkilökunta ikääntyy ja vaativat fyysisesti raskaat työt kuluttavat ja heikentävät työssä jaksamista. Helsinki maksaa tällä hetkellä naapurikuntia pienempää palkkaa. Palomiehistä 10 % on tällä hetkellä työrajoitteisia. He eivät voi käyttää esimerkiksi savusukelluslaitteita. Heidät voisi kuitenkin siirtää esimerkiksi tarkastustehtäviin, joissa on liian vähän tällä hetkellä työmääriin, tarkastustehtäviin, niiden määrään verrattuna työntekijöitä. Palomiesten virkoja olisi siis lisättävä, jottei tämänhenkistä työkuntoista henkilökuntaa ajettaisi loppuun ja työkelvottomiksi, kunnottomiksi.

Ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen ajatuksen soisi siis olevan vallitseva läpi koko talousarvion ja suunnitelman. Emmekä puhu nyt vain perinteiseen tapaan sosiaali- ja terveyssektorista. Mitä varhemmin ongelmiin puututaan tai ennakoidaan niiden syntyminen, sitä edullisimmiksi kustannukset pitkällä aikavälillä muodostuvat.

Ryhmämme mielestä eri virastoissa olisikin siirryttävä vuosi vuodelta yhä enemmän korjaavasta toiminnasta ennaltaehkäisevään toimintaan.

Tänä talvena terveysvirasto on ennaltaehkäisevänä toimintana kustantanut nastoja 1929 - 1934 syntyneille kenkiin. Nastoituksen hyödyllisyys selvitetään. Toivomme, että mikäli hyöty on selvä, nastojen saajien ikäjoukkoa harkitaan laajennettavaksi.

Kaatumisonnettomuuksien ehkäisemisessä tärkeä merkitys on myös katujen kunnossapidolla. Viime vuosina katujen hoito talviaikaan on ollut Helsingissä todella heikolla tasolla.

Ryhmämme mielestä heikko katujen hoito on jo vaikuttanut kielteisesti kaupunkimme imagoon. Vaadimme asiaan tulevan vuoden budjetissa parannusta.

Kaupungin uusien kiinteistöjen suunnittelussa on perusperiaatteena oltava kestävä kehitys ja elinkaariajattelu. Kiinteistöjen monikäyttöisyys ja muunneltavuus tuottavat säästöä silloin, jos käyttötarkoitusta joudutaan muuttamaan. Rakentamisessa ja varustelussa on kuitenkin löydettävä kohtuus. Mielestämme meillä ei ole varaa ylilyönteihin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä tärkein tavoite tulevalle talousarviokaudelle on, että Helsinki kehittää omaa kilpailukykyään ja houkuttelevuuttaan suhteessa ympäristöön ja erityisesti muihin eurooppalaisiin suurkaupunkeihin. Helsingin on säilyttävä kaupunkikulttuuriltaan elinvoimaisena, toimivana, turvallisena ja hyvänä kaupunkina elää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

"Kunnat kierteessä" toteaa Kauppalehti toissapäivänä pääkirjoituksessaan: "Kuntaliiton perusennusteen mukaan odotettavissa on vuosikatteiden romahtaminen vuosina 2007 - 2011."

STT uutisoi 14. päivä tätä kuuta: "Terveydenhuollon menot kasvavat vuosi vuodelta." Ja sitä ne ovat tehneet sitten viime laman. Valtuutettu Peltokorpi sanoi luvutkin, 8 % erikoissairaanhoidossa ja 5 % perusterveydenhuollossa.

Nyt olisi vakavan pohdinnan paikka. Mikä on tämä kuntakone, joka synnyttää valtavaa kustannuskasvua?

Meidän täytyisi kaikkien virastojen ja toimijoiden miettiä oman olemassa olomme oikeutusta. Eli teemmekö oikeita asioita? Vai teemmekö asioita vain sen vuoksi, että kuvittelemme joidenkin pykälien ja määräysten pakottavan meidät tiettyihin kuvioihin?

Kaupungissa on tehty hyvää työtä viime vuosina kustannusten karsimiseksi, kuten täällä on monessa puheenvuorossa todettu. Organisaatiokomitean ehdottamat uudelleenjärjestelyt toteutuvat kuluvana vuonna. Olemme onnistuneet tasapainottamaan taloutemme. Mutta haasteita on edessämme.

Haluaisinkin pohtia, mitkä ovat uudet keskeiset haasteemme, joihin pitää panostaa.

Palvelujen kehittämisen painopistealue tulee lähivuosina epäilemättä olemaan pääkaupunkiseudun yhteistyön vahvistaminen. Tätä varten meillä on pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, joka on kokouksessaan, marraskuussa viime vuonna, hyväksynyt seuraavat yhteiset päämäärät. Viittaan myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pajusen puheenvuoroon.

Päämäärät ovat hyvinvoinnin parantaminen ja palvelutoiminnan tehostaminen erilaisilla yhteistyömuodoilla, samoin pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn parantaminen ja kaupunkirakenteen ja asumisen kehittäminen. Nämä ovat strategisia päämääriä, joihin on helppo yhtyä ja jotka on hyvä myös huomioida johdonmukaisesti vuoden 2006 budjettia suunniteltaessa.

Kaikilla toimialueilla on palvelujen yhteiskäyttöä tai palvelutuotannon yhteistoimintaa koskevia tavoitteita. Yhteiskäytöllä tarkoitetaan sitä, että kuntalaiset voivat käyttää pääkaupunkiseudun kuntien järjestämiä palveluja kuntarajoista riippumatta. Tässä pyritään saavuttamaan tuloksia jo kuluvana vuonna.

Sosiaali- ja terveystoimi muodostavat budjetin suurimman kokonaisuuden. Niinpä Suomen kunnat ja tämäkin kaupunki seisoo tai kaatuu sen mukana, miten lähivuosina tämä asia onnistutaan hoitamaan. Sosiaali- ja terveystoimen kustannukset myös kasvavat nopeimmin. Juuri näiden palvelujen tarkoituksenmukainen organisointi on keskeinen haaste kaupungin taloudelle.

On paradoksaalista, että vaikka lasten määrä vähenee, lastensuojelun ja päivähoidon kustannukset kasvavat melkoista vauhtia. Toisaalta elinkaaren toisessa päässä on ilahduttavaa todeta, että vanhusten määrän lisääntyminen ei näytä vastaavasti lisäävän kustannuksia yhtä suurella vauhdilla.

Jos Helsinki hoitaa asiansa hyvin ja saa asukaslukunsa kasvamaan nykyisen vähenemisen sijaan, voimme suhtautua tulevaisuuteen luottavaisesti. Jos taas käy niin, että asukaslukumme vähenee, monimuotoisia ongelmia tulee tämän takia varmasti. Lapsiperheitä siis tarvitaan ehdottomasti lisää, ja tätä tavoitetta tukevat toimet tulee kattavasti priorisoida kaikilla relevanteilla budjetin osa-alueilla. Mikään kultahammasrannikko ei luo dynaamista kaupunkia, vaan sen tekevät nimenomaan lapsiperheet, jotka aktivoivat taloudellista toimintaa kaikilla osa-alueilla.

Tehokas palvelutuotanto ei sinänsä ole mikään taloudellinen rasite, vaan kaupungin kilpailukykyä parantava keskeinen elementti, jolla voidaan myös houkutella lapsiperheitä Helsinkiin. Palvelutuotantoa tulee toki jatkuvasti arvioida kriittisesti, ennen kaikkea siinä mielessä, palveleeko se väestöä optimaalisesti, antaako se niitä palveluita, joita ihmiset haluavat, vai teemmekö niin kuin ennenkin on tehty. Tätä pitää jatkuvasti tarkastella kriittisesti. Eli palvelun tuottajan tulee hyvin tarkasti seurata, ketkä palveluja käyttävät, ketkä eivät käytä palveluja, vaikka heidän kannattaisi käyttää palveluja ja ketkä eivät palveluja saa. Lisäksi on arvioitava, mitkä lainsäädännön ja yhteiskunnan muutokset aiheuttavat palvelutarpeen lisääntymistä ja kuinka turhaa byrokratiaa voidaan itse karsia. Suurin osa byrokratiasta, josta usein valtiota syytämme, on itse asiassa itse aiheutettua haittaa. Muutospaineet ovat siis voimakkaita jo lyhyelläkin aikavälillä. Kustannusten kasvutrendi jatkuu monestakin syystä, joihin itse kaupunkina emme kuitenkaan voi vaikuttaa.

Ratkaisuna palveluihin eivät voi olla pelkästään markkinoiden ja kilpailun varaan rakentuvat järjestelmät. Ne muodostuvat aikaa myöten erittäin kalliiksi ja tehottomiksi, kuten USA:n terveydenhuollon kalleus, eli meitä 50 % korkeammat kustannukset osoittavat. Tästäkin huolimatta, että USA:ssa 15 % bruttokansantuotteesta menee terveydenhuoltoon, kun meillä menee puolet pienempi summa, odotettavissa oleva elinikä on USA:ssa suunnilleen sama kuin Suomessa, että siitä ei oikeastaan saada varsinaista terveyshyötyä.

Odottamattomia kustannusyllätyksiä voi seurata esimerkiksi sen tyyppisistä päätöksistä kuin mitä eduskunnan oikeusasiamies äskettäin teki glaukoomapotilaiden hoidon osalta. Eli joutuuko kaupunki antamaan maksusitoumuksen kaikkien glaukoomapotilaiden jatkohoitoon ja seurantaan, se on hyvä kysymys? Hinta on toista miljoonaa euroa. Jos näin käy, niin koskeeko tämä kaikkia muitakin erikoissairaanhoitoa vaativia rutiiniseurantoja? Tästä voi tulla melkoisia yllätyksellisiä kustannuspaineita kuntasektorin kannettavaksi hoitotakuun lisäksi.

Ratkaisu tällaisiin muutospaineisiin on ilman muuta pääkaupunkiseudun verkostoituminen, optimaalinen omien resurssien käyttö ja kysyntäpiikkien, lisääntyneiden kysyntätarpeiden tasoittaminen kilpailutetuilla ostopalveluilla, josta meillä on kokemusta mm. lääkärilakon jälkeisten jonojen purkamisessa.

Erittäin toivottavaa toki olisi myös, että valtio loputtomine uusine lainsäädäntövelvoitteineen pitäisi näppinsä erossa kuntien palvelutuotannosta.

Taloudessa yleensä ranskalainen sanoo laisser faire, antaa tehdä, antaa vapaat kädet. Tämä politiikka antaa aina paremman tuloksen kuin keskushallintovetoinen järjestelmä. Tämän on meille historia opettanut.

Juridisoiva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on tulevaisuuden kauhuskenaario, missä lääkärikierron jälkeen, kun lääkärit ovat kiertäneet, lakimiehet kiertävät osastoilla ja kysyvät, olisiko jotakin valittamista ja subjektiivisia oikeuksia vahtivat oikeusoppineet pyörittävät valitusmyllyjä. Tämä on sitä Amerikan herkkua.

Toivoa sopii, että hoitotakuusta muodostuu positiivinen asia. Toivotaan, että se parantaa järjestelmää eikä halvaannuta sitä.

Näyttää epätodennäköiseltä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon kyetään lähivuosina kouluttamaan riittävästi uusia ammattilaisia supistuvista ikäluokista. Niinpä Suomessa koulutetut tuhat lääkäriä ja viisituhatta hoitajaa, jotka nyt ovat ulkomailla, pitäisi houkutella takaisin kotimaahansa, sillä heidän kouluttamiseensa käytetyt, noin 2 miljardia euroa menee meiltä nyt kyseenalaisena kehitysapuna ulkomaille. Saattaa olla, että joudumme tulevaisuudessa uudelleen rekrytoimaan jo nyt työelämän ulkopuolella olevia selvitäksemme sosiaali- ja terveydenhuollon haasteista.

Monisairaiden ja erityisesti moniongelmaisten lasten ja nuorten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja koulutuspalvelujen tarve kasvaa. Siitä ei pääse mihinkään. Se on tosiasia, jonka syihin pitäisi puuttua.

Meidän palvelujärjestelmäämme kuormittaa jatkossa epäilemättä myös enenevässä määrin esiintyvä ilmiö, joka saattaa lisääntyä hoitotakuujärjestelmän johdosta. Se on perusteeton rinnakkaisten palvelujen käyttö.

Jos kunnat velvoitetaan maksamaan, kuten nyt näyttäisi käyvän, tutkimukset, hoidot ja sairauksien seuranta yksityissektorilla, vaara tällaisen second opinion, toinen mielipide -ilmiöön kasvaa, eli haetaan samasta sairaudesta varmuuden vuoksi diagnoosi useammalta terveydenhuollon yksiköltä. Näin on käynyt monissa maissa.

Keskeinen haaste, jotta voimme onnistua palvelutuotannon paisumisen hallinnassa, on ennaltaehkäisyn onnistuminen. Sen varassa tämä järjestelmä seisoo tai kaatuu.

Täällä on tänään puhuttu jo diabeteksesta paljon. Seuraavan viisivuotiskauden aikana diabeetikkojen määrä kasvanee noin 70 %. Laskennallisesti tämä aiheuttaa Helsingille noin 100 milj. euron vuosittaisen lisäkustannuksen, jollei sitä pystytä estämään. Joka toinen helsinkiläismies on ylipainoinen. 40 % naisista ja 20 % lapsista ovat ylipainoisia. Nyt voidaan kysyä, että mistä tämä johtuu? Tieteellisesti arvioiden, se, mikä tässä on viimeisen kymmenen vuoden aikana dieetissä muuttunut keskeisesti, on sokerin kulutus, joka on kaksinkertaistunut. Täällä on viitattu jo limuautomaatteihin ja karamelliautomaatteihin. Eli tässä nähdään syy. Tästäkin me voisimme oikeastaan syyttää valtiota, koska valtio alensi sokeriveroa, makeisveroa. Pannaan se vero takaisin, niin kyllä sokerin kulutus vähenee.

Osteoporoosi on kallis sairaus. Helsingissä tulee lonkkamurtumia lähes tuhat kappaletta vuodessa.

Hiukan tässä yleisten töiden lautakunnan jäsenenä harmittaa, kun täällä on haukuttu katujen kunnossapitoa. Jos tietäisitte, minkälainen valtava kalusto täällä on mobilisoitavissa lumipyryssä, niin hämmästyisitte. Siihen nähden, miten nopeasti ne tulevat, niin mielestäni tämä asia on hoidettu oikeastaan aika hyvin. Jos me haluttaisiin kaikki 30 cm kaduille kertyneet lumet poistaa puolessa tunnissa, niin meidän pitäisi kymmenkertaistaa tämä kapasiteetti, ja se se vasta maksaisi.

Tupakan aiheuttama keuhkoahtaumatauti on sairaus, joka maksaa myös jatkossa Helsingille sata miljoona euroa ylimääräistä vuosittain. Joka toinen tupakoitsija saa keuhkoahtaumataudin, jonka hoitaminen on erittäin kallista.

Päihdeongelmista täällä on puhuttu.

Väkevien alkoholijuomien kulutus lisääntyi viime vuonna 20 %. Tämä aiheuttaa erittäin suuren ongelman, lyhyellä aikavälillä välittömien haittojen lisääntymistä, kuten vakavien aivoja vaurioittavien päihtymystilojen, putkaan ja selviämisasemille ottojen kasvua toistakymmentä prosenttia. Poliklinikoilla on entistä enemmän toimintaa häiritseviä ja valvontaa vaativia päihdeasiakkaita, jotka kohta vievät viidenneksen sisätautiosastojen akuuttipaikoista. Pitkällä aikavälillä tällainen 20 % väkevien kulutuksen kasvu lisää suurkuluttajien määrää 50 %, samoin kuin vakavia pitkäaikaisia alkoholisairauksia. Meillä on kohta mummojen seassa vanhainkodeissa 35 - 40-vuotiaita miehiä, jotka ovat menettäneet pikkuaivonsa alkoholin takia.

Ongelma on tässäkin tavallaan ... Täällä on tänä iltana haukuttu hallitusta, niin haukun minäkin. Hallitushan päätti sellaisessa tilanteessa, missä Suomessa vuodesta 1995 on ollut tukeva alkoholikäytön kasvu, niin hallitus päätti vuosi sitten hoitaa tämän jatkuvan tukevan alkoholin käytön kasvun alentamalla väkevien juomien hintaa 44 %. Siitä tulee kyllä kansainvälisesti tällainen - jos rohkenen käyttää sanaa - idioottimaisen sosiaali- ja terveyspoliittisen päätöksenteon ikoni. Siitä saa sadat tutkijat vuosikymmeniksi eteenpäin mainiota aineistoa, että kuinka typeriä päätöksiä voidaan tehdä tilanteessa, jossa sellaista ei olisi pitänyt tehdä. On ihan selvää, että alkoholiveroa ei olisi pitänyt alentaa.

Tässä yhteydessä en malta olla sanomatta, että tupakkaverosta käytiin kova keskustelu, ja kiitos ministeri Mönkäreen, niin sitä ei alennettu, vaikka elinkeino kovasti painosti. Sitä olisi pitänyt alentaa 25 %, mutta sitä ei tehty. Elinkeino sanoi, että jos te ette alenna sitä, niin valtio menettää tupakkatulonsa. Mutta tupakkatulot kasvoivat samalla, vaikka tupakkaveroa ei alennettu. Sama olisi pitänyt tehdä tietysti alkoholin kohdalla. Mutta tässä tehtiin hyvin paha virhe.

Joku voisi väittää, että meidän terveydenhuoltomme on liian korkeatasoista, että sen takia se on niin kallista.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys.

Se on totta, että mitä korkeammalla tasolla lääketiedettä toteutetaan, sitä jyrkempi on kustannusten jakauma. Ehkä suurin osa täällä tietääkin, että HUSissa kallein, 1 % potilaista, aiheuttaa laskutuksesta 35 %, ja tulevaisuudessa erikoishoitojen edelleen kallistuessa tämä kustannusten jakauma tulee yhä korostumaan. Samaan suuntaan vaikuttaa tietysti väestön ikääntyminen, sillä puolet kaikista terveydenhuollon voimavaroista käytetään potilaan viimeisen elinvuoden aikana.

Se, mihin voitaisiin vaikuttaa ennaltaehkäisyn keinoin, on se 20 % potilaista, jotka aiheuttavat 80 % terveydenhuollon kustannuksista. Tämä on se jättipotti terveydenhuollossa: 80 % kustannuksista, joka aiheutuu 20 %:sta potilaita. Näiden potilaiden kohdalla ennaltaehkäisy on tärkeää. Näiden potilaiden kohdalla tulee myös varmistaa, että hoitoa toteutettaessa me teemme vaikuttavia toimenpiteitä. Kaikki tarpeettomat ja vaikuttamattomat hoidot on karsittava pois.

Aika mielenkiintoinen oli eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportissa todettu tutkimustulos, että vaikka terveydenhuollon voimavaroja supistettaisiin vain kolmannekseen nykyisestään, eli yht'äkkiä raha loppuisi, otettaisiin kaksi kolmasosaa rahasta pois ja koetettaisiin pärjätä terveydenhuollossa yhdellä kolmasosalla siitä rahasta mikä nyt menee, eli pidettäisiin yllä vain välttävää terveydenhuoltoa, voitaisiin saavuttaa ihan samat kuolleisuusluvut eli elinajan odote kuin nykyisenkin.

Meidän täytyy tässä saumakohdassa, missä tulee uusia lakisääteisiä terveydenhuollon vastuita, todella miettiä, teemmekö me järkevää työtä. Lisäksi on huolehdittava siitä, että tällainen tilanne, mihin tämä saattaa johtaa, että päivystysluonteinen, päälle kaatuvien ongelmien ja subjektiivisten oikeuksien kritiikitön toteuttaminen, missä oravanpyörässä me nyt olemme, ei estä varhaista ongelmiin puuttumista ja ennaltaehkäisyä.

Laaja näky pääkaupunkiseudun yhteistyöstä on lähitulevaisuuden merkittävin haaste. Nämä haasteet tulee huomioida vuoden 2006 budjettia tehtäessä. Ennakoiko pääkaupunkiseudun yhteistyön vahvistuminen jo pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistymistä? Aika tulee sen näyttämään. Meidän on ennakkoluulottomasti tässäkin asiassa nähtävä eteenpäin, unohtamatta myöskään idän ja Sipoon suuntaa.

Tärkeää on, että selviämme ilman minkäänlaisia veronkorotuksia. Veronalennuksethan on valtio jo tehnyt meidän puolestamme.

Tämän illan keskustelu on varmasti tuonut hyvin paljon samojakin näkökulmia. Toivon, että näistä eväistä on hyötyä lautakunnille budjetin valmistelussa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kaupunginhallituksen jäsenet.

Tämä lähetekeskustelu antaa periaatteessa meille mahdollisuuden muuttaa budjettiasioissa poliittisen ja virkamiesvalmistelun suhdetta, samoin kuin valtuuston ja kaupunginhallituksen välistä suhdetta.

Aikomus päättää budjettiraami jo muutaman päivän kuluttua kaupunginhallituksessa tosin viittaa siihen, että ainakaan ylimmässä virkamiesjohdossa ei ole lainkaan tosissaan otettu sitä, että tällä lähetekeskustelulla olisi tarkoitus vaikuttaa kaupunginhallituksessa päätettävään budjettiraamiin. Jokainen meistä tietää, ettei tämän keskustelun tuloksia pureta ennen maanantaita miksikään raamissa näkyviksi luvuiksi tai niiden muutoksiksi. Nyt on kysymys siitä, haluaako valtuusto olla juttutupa vai ottaa sille kuuluvan roolin budjettiraamien viitoittamisessa.

Mielestäni se, jos valtuusto haluaa ottaa sen roolin, joka valtuustolle kuuluu, edellyttää, että me palautamme budjettiraamin takaisin kaupunginhallituksen valmisteluun ja evästämme myöskin konkreettisilla tavoilla tätä jatkovalmistelua.

Tähän budjettiraamiin tarvitaan mielestäni ainakin 100 milj. euron lisäys palvelujen alibudjetoinnin lopettamiseksi.

Nyt esitetty raami ja sen perustelut eivät anna todellista mahdollisuutta ohjata talousarvion laadintaa. Tästä puuttuvat kokonaan talousarvion laadintaa ohjaavat linjanvedot palvelujen kehittämisen tavoitteista, henkilöstösuunnitelmasta, investoinneista ja esimerkiksi siitä, mikä on kaupungin oman tuotannon ja ostopalvelujen suhde. Lisäksi rahoituslaskelmasta puuttuvat liikelaitosten voittovaroista tehtävät pääomasiirrot.

Ehdotettu raami kuvastaa syvää kuilua asukkaiden odotusten ja päätöksenteon välillä tässä kaupungissa. Raamissa on sivuutettu useampien helsinkiläisten arjessa näkyvä palvelujen heikentyminen, työttömyyden lisääntyminen, eriarvoisuus, köyhyys ja turvattomuus. Raamissa ja sen perusteluissa ei sanalla sanoen ole yhtään mitään niistä lupauksista, joita useimmat valtuutetut ja puolueet antoivat ennen vaaleja.

Valtuuston uudenlaisen roolin lisäksi tarvitaan myös uudenlaista suhdetta asukkaiden ja koko päätöksenteon välille. Se edellyttää osallistuvaa demokratiaa ja myös budjetin sosiaalisten vaikutusten arviointia. Budjettivalmistelut pitäisi viedä esimerkiksi alueellisiin asukastapaamisiin, joissa kartoitettaisiin palvelujen tarpeita. Lisäksi eri virastot ja laitokset voitaisiin velvoittaa selvittämään budjettiesitystensä vaikutukset työllisyyteen, eri väestöryhmien tasa-arvoon palvelujen saannissa, tulonjakoon tai ympäristön tilaan.

Helsingin ongelmia on pahentanut se, että suurfirmat irtisanovat työntekijöitä pörssikurssien ja voittojen kasvattamiseksi, kuten Telia-Sonera parhaillaan. Matalatasoisilla tupoilla, rikkaita suosivilla veroratkaisuilla ja yksityistämisellä on myös paisutettu pääomatulojen osuutta paitsi palkansaajien ja työllisyyden myös kuntien rahoituksen kustannuksella. Vaikka kansantalous tässä maassa on kasvanut ja julkinen talous kaiken kaikkiaan on ylijäämäinen, ovat hallituspuolueet viimeisen kymmenen vuoden aikana leikanneet kuntien rahoitusta ja kuntien osuutta kansantaloudesta. Vuositasolla laskien kunnat ovat menettäneet tämän seurauksena noin 5 miljardia euroa.

Kaupunginhallituksen esittämissä budjettiraamin perusteluissa otetaan - täällä esitetyistä joistakin kriittisistä puheenvuoroista huolimatta -kunnan rahoituspohjan kaventaminen annettuna, vaikka juuri nyt pitäisi vaikuttaa hallituksen valmistelemiin esityksiin kuntien rahoitus- ja palvelujärjestelmien uudistamisesta. Epäsosiaalisen kunnallisveron kiristämisen sijasta pitäisi lisätä valtionosuutta lakisääteisten palvelujen rahoituksessa, saattaa myös pääomatulot kunnallisveron piiriin ja muuttaa kunnallisvero selvästi progressiiviseksi.

Helsingillä on itsekin varaa lisätä palvelujen rahoitusta. Uusimman Helsingin talouden ja toiminnan seurantaraportin mukaan kassavarat tässä kaupungissa ovat kasvaneet parissa vuodessa vähän yli 200 miljoonasta lähes 600 milj. euroon. Helsinki on muuttunut valtionosuuksien tasauksessa yli 100 milj. euron maksajasta yli 100 milj. euron saajaksi, samana parina vuonna. Vaikka kaupunki on joutunut ottamaan velkaa, on lainasaamisia enemmän kuin velkoja. Kaupungin talous on ylijäämäinen, kun otetaan lukuun myös liikelaitokset.

Esitetyn talousarvion raamista puuttuvat mahdollisuudet siirtää esimerkiksi Helsingin Energian voittovaroista osa kaupungin muiden palvelujen rahoitukseen. Näin tuloslaskelma on ilmeisen tahallisesti saatu harhaanjohtavasti näyttämään alijäämäiseltä. Tällä yritetään ilmeisesti perustella jonkinlaista pakkoa jatkaa palvelujen alibudjetoimista, vaikka siihen ei ole mitään todellisia perusteita.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä ei hyväksy esitettyä talousarvion raamia. Palvelujen parantamiseksi, niiden alibudjetoinnin lopettamiseksi tarvitaan ainakin 100 milj. euroa lisää.

Karsimisesta, kilpailuttamisesta ja kaupallistamisesta on siirryttävä takaisin julkisten palvelujen kehittämiseen. Ei ole mitään syytä olla kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pajusen tavoin ylpeä, kuten hän täällä sanoi, siitä, että Helsingin toimintamenot olivat viime vuonna pienemmät kuin 3 vuotta sitten. Se on häpeä ja se on aivan erityisen suuri häpeä kaupunginhallituksessa istuville ryhmille.

Viime vuoden aikana tapahtuneesta henkilöstön kokonaismäärän supistamisesta on välttämättä siirryttävä henkilöstön lisäämiseen. Kouluverkon rajun supistamisen sijasta on panostettava lisää resursseja kouluille. Kirjastoille ja keskuskirjaston suunnittelun aloittamiseen tarvitaan rahaa, samoin nuorisotoimeen. Terveyspuolen raamiin tarvitaan edelleen korotusta, jotta HUSin potilasjonot saadaan puretuksi ja hoitotakuu toteutuu kunnolla kaikilla alueilla, myös Itä- ja Koillis-Helsingissä sekä vaikkapa aikuisten hammashoidossa. Sosiaalitoimen rahoja on lisättävä, jotta kenenkään ei ole pakko hakea apua Myllypuron leipäjonosta, kun ei saa sitä viikkokausiin, kenties kuukauteen, toiseenkaan, sosiaalitoimistosta. Samoin, jotta lasten päivähoidossa ei ole enää ylisuuria ryhmiä, tarvitaan lisää rahaa tähän raamiin tai jotta vanhusten palveluja voidaan kehittää lisääntyviä tarpeita vastaavasti. Kaupungin pitää - ja se voi - myös omilla toimillaan hillitä vuokrien nousua. Joukkoliikenteessä tariffituen osuus pitäisi palauttaa vähintään siihen puoleen, jossa se joskus oli. Myös liikenneinvestoinneissa pitää asettaa joukkoliikenne etusijalle sen sijaan, että nykyisissä suunnitelmissa satsataan pelkästään keskustatunneliin noin kolme kertaa enemmän kuin kaikkiin joukkoliikennehankkeisiin yhteensä.

Budjettiraamissa on syytä asettaa selvät tavoitteet myös Helsingin Energian voittovarojen käytölle. Tuottotavoitetta voidaan nostaa. Helsingin Energian tulorahoitus oli viime vuonna 212 milj. euroa. Investoinnit puolestaan olivat 115 milj. euroa. Investoinnit voitiin siis rahoittaa kokonaan tulorahoituksella, kun ne yleensä yrityksissä rahoitetaan lainanotolla. Myös Helsingin Satama rahoittaa merkittävän osan erittäin suurista investoinneista tulorahoituksella.

Kaupungin pääomalle maksetun koron, poistojen ja investointien jälkeenkin Helsingin Energialle jäi vielä runsaasti rahaa. Sen liikevoitto viime vuodelta on 160 miljoonaa. Ja kuten täällä kerrottiin, tekninen lautakunta esittää tästä siirrettäväksi kaupungin omaan pääomaan 100 miljoonaa. Se on vähemmän kuin viime vuonna siirrettiin, vaikka Energian voitto kasvoi selvästi viime vuodesta. Jos voittovaroista siirrettäisiin sama osuus kuin edellisenä vuonna, kyse olisi 125 milj. eurosta. Budjettiraamissa on kuitenkin tällä kohtaa nolla. Miksi sitä ei kirjoitettu jo valmiiksi, kun tämä ainakin suurin piirtein oli epäilemättä kaupungin johdossa tiedossa?

Kiinteistötoimen osalta on mielestäni syytä selvittää periaatteet, jolla kaupungin sisäiset vuokrat määräytyvät.

Tarkastuslautakunnan jäsen Lea Krank esitteli äskettäin Pro kuntapalvelut - verkoston tilaisuudessa laskelmia, joiden mukaan kiinteistövirasto perii muilta hallintokunnilta markkinahintaisilla vuokrilla noin 150 milj. euroa ylimääräistä katetta. Tässä olisi mahdollisuus valtuutettu Vapaavuoren äsken peräänkuuluttamaan seinistä säästämiseen. Markkinavuokria on perusteltu tilankäytön ohjauksella. Mutta se, mitä käytännössä tapahtuu, on lähinnä pakkoa sosiaalitoimessa, opetustoimessa, terveystoimessa leikata palveluista. Sisäisten vuokrien sitominen markkinavuokriin on monella tavalla muutenkin kyseenalaista. Tilat on rakennettu suurelta osin julkisella rahoituksella ja helsinkiläiset ovat niistä maksaneet suuren osan jo kertaalleen verovaroilla. Useille tiloille ei edes ole olemassa mitään markkinoita. Erityisen kyseenalaista mielestäni on se, että kiinteistöviraston johto saa tulospalkkauksen kautta myös henkilökohtaista hyötyä, kun se rahastaa muilta hallintokuntia tavalla, joka heikentää helsinkiläisten palveluja.

SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä kaupungin sisäisissä vuokrissa tulee siirtyä omakustannusperusteisiin.

Kaupunginhallitus esittää talousarvion perustaksi nykyisessä taloussuunnitelmassa esitettyjä toiminnallisia tavoitteita. Niistä lopuksi pari sanaa.

Näihin tavoitteisiin nimittäin kuuluu kilpailuttamisen, ostopalvelujen ja ulkoistamisen lisääminen.

Meidän mielestämme kilpailun käytölle tulee määritellä uudet periaatteet. Vammaiskuljetusten kilpailuttamisen ja keskittämisen kaltaiset virheet eivät saa toistua.

Esimerkiksi tukipalvelujen kilpailuttamisesta uhkaa tulla lisää erittäin vakavia ongelmia. Jopa Kuntaliiton lausunnossa lokakuulta Palmialle kiinnitettiin huomiota siihen, että kilpailuttamisen käynnistämistä tukipalveluissa koskevat Helsingin ohjeet ovat ristiriidassa kilpailuttamista koskevien yleisten säädösten kanssa ja uhkaavat johtaa siihen, että Helsingin kaupunki joutuu rahoittamaan ensi vuonna tappiollista toimintaa. Monessa tapauksessa, tälläkään alueella, kilpailuttamiselle ei ole edes reaalisia edellytyksiä, koska markkinoita hallitsee muutama suuri, jopa ylikansallinen yhtiö. Palvelukeskuksen lausunnossa kilpailuttamisesta varoitetaan mielestäni aiheellisesti siitä, että kilpailuttaminen voi johtaa monella alalla yksityiseen monopoliin. Siinä muistetaan myös palvelukeskuksen roolista vaikeasti työllistettävien henkilöiden työllistämisessä, johon kilpailutilanteessa ei ole vastaavia edellytyksiä, eli jonka seurauksena kilpailu johtaa näiden kustannusten siirtymisen toisaalle kaupungin maksettavaksi. Myös Euroopan unionissa valmisteilla oleva palveludirektiivi ja hankintalain ongelmat antavat aihetta varovaisuuteen kilpailuttamisessa.

Meidän mielestämme kilpailuttamista ei pidä laajentaa uusille aloille, ei ainakaan ennen kuin kilpailun käytölle on vahvistettu uudet periaatteet. Lakisääteisten palvelujen pitää SKP:n ja asukaslistan mielestä pääsääntöisesti kuulua kunnan omana toimintana järjestettäviin. Näin voidaan parhaiten turvata palvelujen tasavertainen saanti, mahdollisuudet ohjata palveluja demokraattisesti, ja myös estää verovarojen valumista yksityiseen voitontavoitteluun.

Arvoisat valtuutetut.

Edellä olevan perusteella esitän, että valtuusto palauttaa talousarvion raamin uudelleen valmisteltavaksi niin, että raamiin lisätään ainakin 100 milj. euroa palvelujen alibudjetoinnin lopettamiseksi, että raamiin kirjataan siirrot liikelaitosten voittovaroista, että sisäisten vuokrien lähtökohdaksi otetaan omakustannusperiaate ja että valmisteluissa kehitetään osallistuvaa demokratiaa ja budjetin vaikutusten sosiaalista arviointia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni Helsingin ensi vuoden talousarviossa on kiinnitettävä ennen muuta perusasioihin huomiota.

Helsinkiläisille on tarjottava arkielämän turvallisuutta. Lähiöitä on peruskorjattava, asunnottomille saatava asuntoja, kadut ja jalkakäytävät on aurattava, perusturvallisuutta on tarjottava. Osaan näistä asioista olen jo eduskunnassa esittänyt määrärahoja, mutta vanhat puolueet ovat ne kylmästi hylänneet.

Varoja helsinkiläisten viihtyvyyden ja arjen parantamiseen saamme karsimalla ronskisti rönsyt pois. Mitään tuhlailuhankkeita ei veronmaksajien rahoilla pidä rakentaa, kuten nyt esimerkiksi tätä, minun ja muiden perussuomalaisten mielestä, aivan tarpeetonta musiikkitaloa. Ei pidä rakentaa mitään musiikkitaloa ainakaan niin kauan, kun esimerkiksi sellaisista perusasioista kuin laitoshoidossa olevien vanhusten vaipoista tai lasten päivähoito- ja kouluturvallisuudesta pitää tinkiä. Asiat on pantava tärkeysjärjestykseen.

Perusasioiden lisäksi myös pienillä asioilla voimme yrittää parantaa helsinkiläisten turvallisuutta.

Kannatan esimerkiksi monessa kunnassa ja kaupungissa eri puolilla Suomea, myös täällä Stadissa, esitettyä ajatusta kustantaa liukuesteen talvikenkiin vanhuksille. Mutta silloin ne mielestäni pitäisi myös kustantaa kaikille vanhuksille, luonnollisesti mukaan lukien kunniakansalaisemme sotaveteraanit. Mitään yli-ikärajaa kenkien nastoitukselle ei perussuomalaisten mielestä saa olla. Tällaiset pienet asiat kuin kenkien liukuesteet tuovat helsinkiläisille paitsi turvallisuutta liukkailla kaduilla, myös vähentävät Helsingin terveydenhuoltomenoja, kun kaatumiset vähenevät. Tuskin kaupunkimme suutaritkaan tällaista asiaa vastustavat, sillä onhan muutenkin jo - ja puhun nyt nimenomaan yleisemmällä tasolla - kaupungin huolehdittava pienyrittäjien toimintaedellytyksiä. Nähdäkseni vain pienyrittäjien kautta työttömyys todella vähenee ja kaupungin verotulot kasvavat.

Vanhusten lisäksi emme saa unohtaa nuoria.

Helsingissä lisääntyvät huolestuttavassa määrin huumeiden ja alkoholin käyttö ja sitä kautta huono koulumenestys ja syrjäytyminen yleistyvät. Kaikille nuorille ei synny sosiaalisia suhteita ja niiden myötä rakentuvaa yhteisön tukea. Lapset ja nuoret tarvitsevat tekemistä kodin ulkopuolella, varsinkin jos kotona on ongelmia. Tiedän sen omasta kokemuksestani.

Siksi etenkin vähävaraisille nuorille olisi mielestäni kaupungin tarjottava enemmän liikuntamahdollisuuksia ja tarjottava niitä mielellään koulujen yhteydessä. Ne voivat olla todellisia henkireikiä ja voivat estää syrjäytymistä ja häiriökäyttäytymistä. Eipähän nuorten kollien tarvitse silloin olla vaikka asematunnelissa kunnon kansalaisia häiritsemässä.

Lasten ja nuorten asioista toteaisin sen verran vielä, että esimerkiksi Lastenlinnassa on riittämättömät tilat ja jatkuva työvoimapula. Ongelmat rasittavat niin työntekijöitä kuin sairaiden lasten omaisiakin.

? , että kaupungit ja kunnat ovat maassamme suurimpia pätkätöiden teettäjiä.

Perussuomalaisten mielestä Helsingin kaupungin on omalta osaltaan huolehdittava siitä, että sen terveydenhuollossa on riittävästi motivoitunutta henkilökuntaa ja että sairaat saavat tarvitsemansa asiallisen hoidon.

Lopuksi totean, että Malmin lentokenttä on säilytettävä. Sen rakentaminen ei ratkaise Helsingin kaupungin asunto-ongelmaa. Kun Vuosaaren satama saadaan valmiiksi, esimerkiksi Jätkäsaaresta vapautuu lisää maata asuntojen rakentamiseen. Sitä paitsi eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenenä olen kuullut, että armeijalla olisi suunnitelma Malmin lentokentän säilyttämiseen sekä samalla asuntojen rakentamiseen, millä säästettäisiin uuden lentokentän rakentaminen.

En puhu pidempään, sillä asiaa on tullut jo ensi vuoden tarpeeksi ja pidemmällekin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Nostan muutaman seikan, jotka toivoisin huomioitavan budjettiraamia päätettäessä. Ja vaikka tässä on kireä aikataulu sen suhteen, niin uskon, että meidän osaavat virkamiehet ja kaupunginhallituksen jäsenet pystyvät nämä huomioimaan budjettiraamia tehtäessä.

Ensimmäisenä haluan nostaa esille sen, että tänään on merkittävä päivä monellakin tapaa, ei ainoastaan sen vuoksi, että valtuusto käy Vasemmistoliiton ponnen kautta ensimmäistä kertaa lähetekeskustelua budjetista. Globaalilla tasolla tämä on vielä merkittävämpi päivä. Kioton ilmastosopimus on astunut tänään voimaan. Sitä meidän ... (Välihuuto!) Kaikkialla maailmassa. Valitettavasti jotkut rosvovaltiot eivät ole siihen toistaiseksi liittyneet. Mutta kauppapolitiikalla - Venäjä on liittynyt - me voimme puuttua tähänkin asiaan.

Helsingin kaupungissa voimme puuttua ilmaston muutokseen merkittävällä tavalla omalla politiikallamme. Nimittäin yksi Helsingin kaupungin alueella merkittävimmistä, ja koko maailman tasolla myös merkittävimmistä, ilman saastuttajista on yksityisautoilu.

Meidän pitää pyrkiä tiukasti ja johdonmukaisesti lisäämään joukkoliikennettä, sen houkuttelevuutta ja vähentämään sitä kautta yksityisautoilua. Meidän pitää panostaa ennen muuta raideratkaisuihin ja siihen, että joukkoliikenne on joustavaa. Joustava ja houkutteleva joukkoliikenne merkitsee sitä, että lippujen hinnat ovat kohtuullisella tasolla ja sitä, että meillä on riittävästi linjoja, riittävän usein kulkevia raitiovaunuja, metroja ja busseja.

Sen vuoksi budjettiraamissa pitäisi huomioida ainakin kaksi joukkoliikenteeseen vaikuttavaa seikkaa.

Tariffitukea on leikattu useana vuonna. Meillä on ollut hyvä periaate siitä, että puolet lipun hinnoista, puolet verovaroin. Tästä olemme joustaneet huonoon suuntaan.

Nyt kun talous antaa mahdollisuuden, meidän olisi syytä nostaa tariffitukea 50 %:n tasolle, joka oli se taso, joka oli yhdessä sovittu ja josta pidettiin pitkään kiinni. Pitkään valtuustossa istuneet muistavat vielä ne ajat, kun tariffituen taso oli 60 %.

Toinen merkittävä kysymys on opiskelijoiden lipun hinta.

Ensi vuoden budjetissa pitäisi huomioida se, että Helsinki vihdoinkin ottaa mallia VR:ltä tai esimerkiksi naapurikunnasta Espoosta ja nostaa opiskelija-alennusprosentin 50:een.

Kysymys on siitä, että opiskelijoilla olisi varaa maksaa matkoistaan, opetettaisiin alusta asti heidät maksamaan matkoistaan. Ja silloin kun on kohtuullisen hintaiset liput, niin tämä on mahdollista.

Toinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota, on toimeentulotuen taso.

Me olemme vuodesta toiseen alibudjetoineet toimeentulotuen tason. Lisäbudjeteilla, tai lisäbudjettejahan me emme tee, vaan ylityksillä olemme jälkikäteen paikanneet tilannetta.

Monesti olen kuullut täällä valtuustosalissa, että eihän sillä ole väliä, jos laitamme liian vähän toimeentulotukeen, koska lakisääteisenä se pitää joka tapauksessa maksaa. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuus sosiaalitoimistojen tasolla, sosiaalityöntekijöiden tasolla.

Itse asiassa me poliittiset päättäjät, kun alibudjetoimme tietoisesti toimeentulotuen tason, siirrämme poliittista vastuuta meiltä itseltämme sosiaalityöntekijöille. Me pakenemme sitä vastuuta, mikä meidän poliitikkoina ja päättäjinä pitäisi ottaa ja laitamme sen, ajamme sen sosiaalityöntekijöiden harteille.

Suositus on siitä, että toimeentulotuen harkinnanvarainen osuus olisi vähintään 3,3 %. Tällä hetkellä Helsingissä se on jonkun verran alle 3 % käsittääkseni. Meidän pitäisi nostaa harkinnanvaraisen toimeentulotuen tasoa, mutta samalla meidän pitää myös nostaa koko toimeentulotukibudjettia, jotta meidän sosiaalityöntekijämme eivät joudu jatkuvassa niukkuudessa elämään ja säästämään tarralappusista ja lyijykynistä, vaan että he pystyisivät tekemään sitä oikeatakin työtään, nimittäin aitoa sosiaalityötä.

Miksi harkinnanvaraisen toimeentulotuen tason nostaminen on niin merkittävää? Loppujen lopuksi toimeentulotuki kattaa kuitenkin aika pienen osan menoista.

Yksi karmea esimerkki on esimerkiksi se, että kun meillä ei ole varaa myöntää harkinnanvaraista toimeentulotukea, se merkitsee sitä, että meillä ei ole varaa myöntää yksinhuoltajaäidille rahaa, jotta hän voisi viedä lapsensa isänsä luokse toiseen kuntaan tapaamaan omaa vanhempaansa. Tämä on yksi esimerkki niistä konkreettisista asioista, joita sosiaalityöntekijät ovat kertoneet, minkälaisia negatiivisia päätöksiä he joutuvat tekemään, ottamaan vastuun siitä, kun me poliitikot emme anna riittävästi.

Kolmas seikka, johon haluan puuttua, on sisäiset vuokrat.

Näitä on käsitelty jo pitkään. Muistan silloin vanhoina hyvinä, kun vielä budjetteja kasvatettiin, ei leikattu, niin opetustoimessa, opetuslautakunnassa toimi kiinteistöjaosto Risto Rautavan johdolla, joka kävi läpi sisäisiä vuokria ja kuinka hyvin ne palautuivat kunnossapitoon. Silloin totesimme, että sisäisten vuokrien taso suhteessa kunnossapitoon ei täsmää.

Se mikä pitäisi sisäisistä vuokrista palautua kunnostukseen, ei tule, joka näkyy siinä, että tilojen kunto heikkenee. Tänä päivänä se näkyy siinä, että me tyhjennämme omia tilojamme, tyhjennämme niitä säästösyistä. Samaan aikaan koko kaupunkikonserni ei säästä, tai koko kaupunki ei säästä, koska tilat seisovat tyhjinä, vaikka hallintokunnat näennäisesti säästävätkin. Kysymys on Aku Ankka -rahasta. Me siirtelemme rahaa kiinteistövirastolta, opetusvirastolta, kiinteistöviraston ja terveysviraston, sosiaaliviraston välillä, mutta tosiasiassa mitään kaupungin ulkopuolella ei tapahdu, ja sen vuoksi joudumme käsittämättömiin tilanteisiin, jossa me seisotamme tyhjillään tiloja, joilla olisi käyttöä sen vuoksi, että muilla hallintokunnilla ei ole niitä varaa käyttää.

Sen vuoksi ensi vuoden budjetissa pitäisi sisäiset vuokrat erottaa käyttömenoista, näkyä erikseen käyttömenojen rinnalla, jolloin näkisimme aidosti sen, kuinka paljon me laitamme siihen käytännön asioihin, opetukseen ja terveydenhoitoon ja mikä osuus menee vuokriin. Silloin pystymme hallitsemaan näitä asioita.

Neljäs seikka, jonka haluan ottaa esille evästyksenä budjetin raamin luomiseen, on tuntikehykset. Me olemme leikanneet tuntikehyksiä, eli toisin sanoen kasvattaneet opetusryhmiä, vähentäneet lähiopetusta.

Tämän vuoden budjettia hyväksyttäessä sinne kirjattiin lähtökohta siitä, että budjettikehysleikkauksia aletaan purkaa. Nyt se on myös oikeasti tehtävä. Toivon - ja uskon - että tästä tärkeästä kirjauksesta pidetään kiinni, nyt kun tehdään ensi vuoden budjetin raamia ja pidetään huolta siitä, että opetus saa ne rahat, jotka se tarvitsee siihen, että tuntikehysleikkauksia voidaan alkaa purkamaan, tulee lisää rahaa siihen, että opetusryhmiä voidaan pienentää.

Viimeinen seikka, joka on ehkä taloudellisesti huomattavasti pienempi kuin aikaisemmat, mutta kaupungin imagon kannalta merkittävä ja oikeudenmukaisuuden kannalta merkittävä, on kysymys Siisti Stadi -kampanjasta ja Stop töhryille -kampanjasta.

Tällä hetkellähän meillä menee kaksi kampanjaa rinnakkain, tai sisäkkäin, Stop töhryille ja Siisti Stadi. Siisti Stadi siivoaa laittomia kaatopaikkoja, roskia, panee paikkoja kuntoon. Stop töhryille -kampanja puhdistaa graffititaidetta ja sen lisäksi palkkaa ulkopuolisia vartijafirmoja salapoliisityöhön seuraamaan mahdollisia taiteilijoita, tarrataiteilijoita, graffititaiteilijoita. Vahingontekijöitä ovat usein vartijat, eivät taiteilijat.

Siisti Stadi -projekti on erittäin tärkeä ja hyvä. Sen vuoksi kaupungin olisikin syytä luopua Stop töhryille -kampanjasta ja ryhtyä toimimaan Siisti Stadi -projektin puitteissa, jonka ykköstehtävänä on pitää hyvää huolta kaupungista, kaatopaikoista, puhdistaa paikkoja ja muita. Tämän pitää olla se ykköspaino. Tällä hetkellä kampanjan ykköspaino on jossain ihan muussa kuin siivous- ja puhdistustyössä. Se on pikemminkin propagandatyössä. Stop töhryille -kampanjalla on niin huono maine, niin huono pohja, että siitä on syytä luopua ja sen alla toimivan Siisti Stadi -kampanja on syytä nostaa ykköskategoriaan. Sen sisällä voidaan sitten suorittaa näitä töherrysten poistoja ja - toivon mukaan - ei niin paljon, mutta jossain määrin ilmeisesti jatkossakin graffititaiteen poistoa.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät kollegat.

Talouden ennustaminen on vaikeata. Minun käsitykseni onkin se, että talouden ennustaminen puolta vuotta pidemmäksi ajaksi ei ole mahdollista, ei ainakaan sillä tavoin, että ennusteilla olisi jotain tieteellistä validiteettia. Sen vuoksi jatkossa onkin syytä suhtautua tietyllä skeptisyydellä siihen, mitä sanon talouden kasvusta. Nimittäin meidänhän pitäisi pystyä ennustamaan poliittista kehitystä maailmassa, ekologista kehitystä ja ennakoida suurtapaturmat, ja tämä kaikki on jokseenkin mahdotonta.

Taloutta ennustetaan yleensä bkt:n kasvun perusteella. On olemassa sellainen maaginen nelikulmio, johon kuuluu bkt:n kasvu, työllisyys, inflaatiotaso ja korkotaso. Näillä tekijöillä sitten, tietokonemallien avulla, haetaan erilaisia ennusteita siitä, mikä tulee olemaan muutos tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että keskeiset ennustajatahot Euroopassa ovat sillä kannalla, että vuosi 2005, eli tämä vuosi, voi olla taloudellisesti aika myönteinen. Puhutaan tuollaisesta 3:n, 3,5 %:n kasvutasosta ja ensi vuonnakin ainakin 3 %:n kasvutasosta. Se tarkoittaa siis sitä, että meillä olisi varsin hyvä aika menossa ja tästä huolimatta meidän verotulomme esimerkiksi eivät kuitenkin juurikaan tule kertymään tai jos kertyvät, niin ne kertyvät aika hitaasti.

Ongelmana on se rakenteellinen vääristymä, johon Helsinki on suurelta osin valtion toimenpitein joutunut, nimittäin se, että väestö vähenee, kustannukset kasvavat, vanhusten osuus koko väestöstä, erityisesti suhteessa työikäiseen väestöön lisääntyy voimakkaasti, joka aiheuttaa taas vajauksen palvelujen tuottamiseen nähden. Olemme siis joutumassa kierteeseen, jonka varsinainen syvenemisvaihe tapahtuu vuoden 2010:n jälkeen, jolloin vanhusten osuuden lisääntyminen jyrkkenee olennaisesti ja tulee sitten aiheuttamaan pullonkauloja.

Tällä hetkellä meidän kaupunkimme rahoitusrakenteeseen vaikuttaa myös terveydenhuollon uudistukset, joiden tarkoituksena on turvata palvelujen saanti. Ne tulevat lisäämään kustannuksia tavalla, jota me emme luultavasti ole osanneet oikein mitoittaa, siis huomattavasti enemmän kuin mitä on arvioitu. Kysymys on siitä, minkälaisen käytännön nämä subjektiiviset oikeudet saavat.

Mielestäni täällä valtuutettu Reinikainen kuvasi aika hyvin sitä käytäntöä, joka osin on olemassa HUSin eräissä klinikoissa, erityisesti syöpätautien osaamiskeskuksessa, jossa lääkärit ja juristit yhdessä keskustelevat siitä, kuka saa hoitoa ja kuka ei. On saavutettu ikään kuin sen kaltainen menettely, joka taloudellisesti voi olla aika epätarkoituksenmukainen, vaikka se voisi olla, ainakin sukulaisten näkökulmasta, perusteltu.

Erään varsin suuren pullonkaulan muodostaa kohtuuhintaisten asuntojen puute.

Tilastoista on nähtävissä. Tällä hetkellä ... Valtuutetut ovat saaneet sellaisen tilastokeskuksen erinomaisen julkaisun kuin "Hyvinvointi Helsingissä", joka on jaettu lähestyvää seminaaria varten. Kehotan kaikkia perehtymään tähän julkaisuun erittäin tarkasti. Se on hyvin tehty. Siellä on koko joukko sellaisia trendejä, joihin meidän pitäisi löytää vastaus, kuvattu erinomaisesti. Eräs näistä trendeistä on se, että metropolialue kasvaa, mutta Helsinki kuihtuu. Toistan: Helsingin seutu kasvaa, mutta tämä kaupunki kuihtuu. Tämä on sellainen haaste, johon meidän pitäisi löytää vastaus.

Voin vakuuttaa teille, että nämä vastaukset eivät ole helppoja. Ne eivät ratkea pelkästään kuntarakenteen eivätkä kuntayhteistyönkään tuloksen kautta. Meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan siihen asenteeseen, joka Helsinkiä kohtaan on. Jokainen täällä on kohdannut sen, eli sen kielteisen asenteen Helsinkiä ja helsinkiläisyyteen, joka erityisen voimakkaasti näkyy eduskunnassa. Eduskunnassa löytyy aina sataseitsemänkymmentä Helsinki -vastaista kansanedustajaa. Olen ihmetellyt tätä piirrettä ja sitä, että eikö sille voida mitään. Se on jatkunut vuodesta toiseen, ja se tulee - jos se saa jatkua - näivettämään tämän kaupungin sillä tavoin, että koko isänmaan etu siitä kärsii. Se on jo nyt tehnyt sen. Mikä on vastaus tähän? Minä en osaa siihen vastausta sanoa. Kysymys on siitä, että tämä Helsinki - muu maa -suhde on epänormaali. Se pitää saada kuntoon.

Toinen asia on sitten se, että sain kotiin sellaisen julkaisun - jota monet varmasti lukee - kuin Kuntalehti, jossa kuvataan Pohjolan metropolien kehitystä. Tässä kehityksessä Tukholma, Kööpenhamina, Malmön seutu, Hampuri, jopa Tallinna, näyttävät omaavan olennaisesti paremman kehitystrendin kuin Helsinki. Tukholmassa on erityisen valoisa tulevaisuus. Siellä on osattu suunnitella viidentoista, kahdenkymmenen vuoden tähtäyksellä. Siellä on saatu aikaan tuloksia, josta Helsingissä voidaan vaan uneksia.

Eräs kaikkein pahin tämän ongelman ratkaisussa on tämä seudullinen hajanaisuus. Niin kauan kuin Helsingin seutu on hallinnollisesti niin hajanainen kuin se nykyään on, meillä ei ole toivoa. Meillä ei ole toivoa sellaisesta kasvusta. Me emme ole kilpailukykyisiä, koska me sijaitsemme täällä pullon perällä Luoteis-Euroopassa, josta on vaikea tulla ulos Eurooppaan. Me emme edes tajua sitä, kuinka huonosti meidän asiat ovat noin pohjoismaisessa vertailussa. Se on aika vaarallista.

Ajatelkaa. Tässä tilanteessa valtio siirtää työpaikkoja tästä kaupungista. Valtio siirtää työpaikkoja kaupungista, jossa väestöväki vähenee. Valtio siirtää työpaikkoja. Taloudellisesti se merkitsee sitä, että työpaikkojen siirron lisäksi yhteiskunta maksaa matkat Rovaniemeltä tai muualta uudelta paikkakunnalta Helsinkiin ja viraston kustannukset kasvavat olennaisesti.

Helsingin seudun vetovoima on myöskin vähentynyt. Helsinki tuotti vuonna 2002, Helsingin seutu, bkt:stä kolmanneksen, silloin kun meidän väestömäärä oli neljännes. Siis me tuotimme huomattavasti väestömääräämme suuremman osuuden bkt:stä. Nyt tämä on laskenut aivan olennaisesti, joka tarkoittaa sitä, että Helsingin vetovoimaisuus elinkeinotoiminnassa ollaan menettämässä. Tämä on mielestäni erittäin vaarallista.

Meidän vahvuutena on korkea osaamis- ja koulutustaso. Helsinki on mielestäni erittäin merkittävästi kehittänyt yhteistyötä Helsingin yliopiston ja muitten korkeakoulujen kanssa. Helsingillä on hieno ammattikorkeakoulu, joka omaa hyvät yhteydet elinkeinotoimintaan. Sitä tulee edelleen kehittää. Mielestäni valtion asenne Helsinkiin, myöskin elinkeinon näkökulmasta, on ollut nihkeä. On hyvin helppo saada rahaa Pohjois-Suomeen tai Itä-Suomeen elinkeinojen edistämiseen. Mutta kuinka paljon Helsinki voi saada tukea? Päinvastoin, täältä siirretään varoja jatkuvasti pois.

Mikä on tärkeätä?

Mielestäni olennaista olisi se, että me havaitsisimme ne ongelmat, jotka meillä ovat, laatisimme suunnitelmat, jotka ovat riittävän pitkäaikaisia, viidentoista, kahdenkymmenen vuoden päähän ja toteuttaisimme ne, mikäli mahdollista. Kun katsoo Ruotsin kehitystä, niin täytyy todeta, että he ovat onnistuneet monessa suhteessa olennaisesti paremmin kuin me.

Entä miten kaupunkilaiset kokevat tämän?

Yllätys, yllätys. Tässä julkaisussa todetaankin, että helsinkiläiset ovat erittäin tyytyväisiä kaupunkiinsa ja täällä asumiseen. Siis 94 % helsinkiläisistä toteaa, että tämä on hieno kaupunki. Vain Kööpenhaminassa ja Wienissä asuvat ovat sitä mieltä, että heidän kaupunkinsa on vielä parempi. Parantamiseen varaa silti vielä on.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kommentoin aluksi paria valtuutettu Kaliman esille ottamaa seikkaa.

Ensin tästä Helsinki -vastaisuudesta.

Elikkä kaikki me, jotka olemme joskus olleet kansanedustajia, lyhyemmän tai pidemmän aikaa, olemme varmasti sen kokeneet. Se ei ole miksikään siitä muuttunut.

Mutta huolestuttavaa mielestäni on se, että tämä sama Helsinki -vastaisuus näkyy myös esimerkiksi HUSissa, jonka hallituksessa itse olen pari vuotta ollut. Kyllä siellä on ihan sama tilanne, että koko muu maakunta on Helsinkiä vastaan, että tämä on ihan laajempi ja isompi ilmiö. En tiedä, mitä sille voi tässä kaupungissa tehdä. Mutta toivottavasti Helsingin toimijat eri areenoilla ja foorumeilla tekevät kaikkensa sen eteen, että Helsingin etuja ajetaan.

Toinen, mitä valtuutettu Kalima otti esille, oli se, että valtio siirtää työpaikkoja Helsingistä muualle Suomeen.

Näinhän se tekee. Mutta eihän valtio ole mikään kasvoton elin. Valtiohan on tämän maan hallitus. Hämmästelen sitä, että demari täällä tästä asiasta vikisi, koska tehän olette itse hallituksessa mukana. Onko nyt sitten niin, että te ette pysty panemaan Kepulle ja RKP:lle tässä asiassa kampoihin, vaan ne vetävät teitä kölin alta, kun täällä tästä asiasta pitää sitten valittaa.

Mutta se, mistä tänne itse alun perin lähdin puhumaan, oli, meidän ryhmäpuheenvuoromme lisäksi haluan nostaa esille kolme eri seikkaa, budjetointiperiaatteista, liikenteestä ja sitten luonnonvaraisista eläimistä.

Ensin budjetointiperiaatteesta.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa on esitetty se näkemys, että budjettia laadittaessa kaupungin sisäiset ja ulkoiset erät pitäisi näyttää selvästi erikseen. Kaupunginhallitus omassa vastauksessaan totesi aikanaan, että näin tullaan tekemään tulevaisuudessa, kun uudet ohjelmistot sen sallivat. Kysyn, että eikö nyt jo olisi sen aika? Eikö nyt jo olisi aika, että vuoden 2006 budjetissa pystyttäisiin erottelemaan nämä erät, jolloin voitaisiin tehdä analyysiä tarkemmin?

Ajan tässä takaa sitä, että tavallaan saataisiin läpinäkyvyyttä budjettiin, voitaisiin erottaa budjetin tulo- ja menovirroista ne erät, jotka pyörivät Stadin sisällä virastojen välillä ja sitten erikseen ne erät, jotka tuovat rahaa kaupungin kassaan kaupungin ulkopuolelta tai joihin rahaa virtaa kaupungin ulkopuolelle. Tämä varmasti selkeyttäisi päätöksentekoa ja toisi läpinäkyvyyttä kaupungin toimintoihin. Sehän on selvää, että palvelujen tuottaminen on oltava kustannustehokasta riippumatta siitä, rahoitetaanko sisäisellä vai ulkoisella rahalla, mutta kaupungin kassavirtojen kannalta on suuri ero, onko kyse sisäisistä vai ulkoisista rahavirroista. Toivon, että tämä otettaisiin nyt sitten käytännöksi tulevia budjetteja laadittaessa.

Sitten toiseen aiheeseen, elikkä liikenteeseen.

Sen suhteen kyllä haluaisin, että liturgiasta päästäisiin jo tekoihin. Joukkoliikenteen markkinaosuus on saatava nousuun. Sehän ei ole lähtenyt ylöspäin, pikemminkin alaspäin. Se on ihan selvä, että ei joukkoliikenteen markkinaosuutta nosteta sellaisella politiikalla, jota täällä viime aikoina on harjoitettu. Ei joukkoliikennemarkkinaosuutta nosteta sillä, että lippujen hintoja korotetaan, linjoja lakkautetaan ja vuorovälejä harvennetaan, vaan pitää toimia juuri päinvastoin. Toivon, että tämä otetaan nyt periaatteeksi.

Kyllä budjetin perusteluissa ja valtuustopuheissa aina puhutaan kauniisti joukkoliikenteestä, mutta sitten kun on niitä konkreettisen päätöksen aikoja, kun päätetään siitä, mitkä ovat tariffit, kun lautakunnassa päätetään siitä, mitä linjoja ajetaan tai minkälaiset ovat vuorovälit, niin sitten aina toimitaan juuri päinvastoin.

Toinen seikka on se, että joukkoliikenteessä painopiste pitää siirtää siihen, että tuotetaan palveluja ja laatua ja vähemmän hallintoa ja hallinnollisia rakenteita.

Toivon, että kun tätä raporttia, jossa pääkaupunkiseudun joukkoliikenneorganisaatiota mietitään, mietittäisiin enemmän myös siltä kannalta, että joukkoliikenteen suunnittelu ja kilpailuttaminen voisi siirtyä YTV:hen samalla tavoin kuin Espoo ja Vantaa ovat tehneet. Näin voitaisiin saavuttaa hallinnon puolella kustannussäästöjä ja myös liikenteen linjoituksessa saavuttaa sellaisia etuja, synergiaetuja, joista matkustajat varmasti hyötyisivät.

Kolmas aihe on luonnonvaraiset eläimet. Eli puhun nyt vahingoittuneista luonnonvaraisista eläimistä.

Nehän ovat, teoriassa että käytännössä, valtion omaisuutta, mutta mikään ministeriö ei ole ollut halukas satsaamaan siihen, että täällä pääkaupunkiseudulla loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä voitaisiin auttaa. En usko, että nykyinen Kepu -vetoinen hallituskaan tähän mitään apua antaa. Tämähän itse asiassa on juuri sen linjauksen mukaista, että pääkaupunkiseudulle ei mitään anneta, vaan täältä pikemminkin vedetään kaikki pois.

Helsinkihän on siinä ainutlaatuisessa asemassa, että Helsingillä on Korkeasaari, jossa on alan huippuammattilaiset, ja Helsinki voisi silloin ratkaista tämän ongelman ihan itse. Korkeasaarellahan on valmiutta hoitaa sitä asiaa. Siellä on maan paras tietotaito, mutta siellä ei ole tiloja. Nyt kun Hylkysaaresta Merimuseo on muuttanut pois, niin voisi miettiä sitä, että siitä saataisiin Korkeasaarelle lisätilaa, ja näin voitaisiin sinne perustaa luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskus. Pitää muistaa se, että valtaosa näistä eläimistä on loukkaantunut nimenomaan ihmisen toiminnan kautta ja silloin myös ihmisen tulee auttaa niitä.

Tähän samaan asiaan liittyy öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma, joka on juuri kaupunginhallituksessa hyväksytty. Suunnitelmassa ei ole vieläkään otettu huomioon öljyn tahrimien lintujen tai muiden eläinten pelastamista, pesemistä jne. Elikkä se on jätetty vielä tarkastelun ulkopuolelle. Tähän asti tällaista toimintaa on hoidettu puhtaasti vapaaehtoisvoimin Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen toimesta sen omin resurssein ja omin varoin. Tämä on jatkossa, kun öljykuljetukset Suomenlahdella ovat kasvaneet valtavasti ja tulevat jatkossakin kasvamaan, niin suurimittainen homma, että sitä ei voi jättää enää vapaaehtoisten järjestöjen varaan, vaan tähän asiaan on paneuduttava ihan oikeasti ja ihan tosissaan. Tämähän voisi olla myös niitä toimintoja, joita voitaisiin hoitaa Hylkysaaresta käsin. Elikkä kun sinne perustettaisiin luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskus, niin siellä voisi toimia myös öljyntorjuntayksikkö, joka voisi pestä ja puhdistaa öljyn tahrimia eläimiä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Oma puheenvuoroni keskittyy puhtaasti pelastustoimeen liittyvään teemaan, koska asia on erittäin tärkeä. Toivon, että ainakin osia tästä puheenvuorostani voitaisiin käyttää, tai ottaa huomioon tehtäessä vuoden 2006 raamia.

Pelastuslaitos on viime vuosien aikana ollut osallisena kaupungin säästötalkoissa. Säästöt ovat vaikuttaneet suuresti laitoksen käyttömenoihin ja samalla pakottaneet tinkimään palvelutasosta nimenomaan palo- ja pelastustoimen osa-alueilla.

Pelastuslaitoksen operatiivisella toimialalla on tällä hetkellä miehistövirkoja 389 kpl. Kuten valtuutettu Peltokorpi aiemmin totesi, näistä erilaisia työrajoitteita on tällä hetkellä 40 henkilöllä. Työrajoitteiset pystyvät osallistumaan operatiivisiin tehtäviin ainoastaan varsin rajoitetusti, esimerkkinä pelastusyksiköiden kuljettajana, jos kohta tärkeä tehtävä tuokin. Operatiivinen päivävahvuus on vähitellen pudonnut 100:sta pelastajasta 65:een. Samaan aikaan operatiivisten tehtävien määrä on kasvanut hieman yli 10 000:sta nykyiseen 45 000:een.

Tehtävämäärän lisääntymisen lisäksi operatiiviselle henkilöstölle on annettu uusia tehtäviä, kuten esimerkiksi palotarkastukset. Koulutusvaatimukset ovat oleellisesti kasvaneet. Ne vaatisivat tällä hetkellä jatkuvaa täydennyskoulutusta.

Vertailtaessa muita pelastuslaitoksia, Helsingin valmiudet ovat pienimmästä päästä. Esimerkiksi henkilöstön vahvuus tarkasteltuna 10 000 asukasta kohden eri pelastustoimen alueilla, osoittaa, että Helsingissä on viidenneksitoista pienimmän vahvuudet 22:sta Suomen pelastustoimen alueesta. Pohjoismaisittain tarkasteltuna Helsingissä on pienimmät vahvuudet kaikista pohjoismaisista muista pääkaupungeista.

Sisäasiainministeriö edellyttää ohjeissaan pelastusyksiköiden vahvuudeksi 1 + 5 henkilöä. Samaa edellyttää myös Helsingin kaupungin palvelutasopäätös. Käytännössä viime vuoden ja kuluvan vuoden aikana pelastusyksiköt ovat toimineet lähes poikkeuksetta vahvuudella 1 + 3. Tämä puolestaan aiheuttaa tehtävien hoitamisessa suuria vaikeuksia ja osittain jopa suuria työturvallisuusriskejä.

Kuten aiemmin totesin, vuorojen vahvuus on parhaimmillaankin vain 65 henkilöä. Säästötoimenpiteiden takia vahvuuksia ei ole voitu paikata edes sairastumistapauksien osalta esimerkiksi ylitöitä teettämällä. Myöskään normaaleita ja sisäasiainministeriön edellyttämiä ammattitaidon ylläpitokoulutuksia ei ole pystytty järjestämään heikkojen vahvuuksien vuoksi. Tämän vuoksi on työjohdollisesti jouduttu minimoimaan kaikki henkilöstölle kuuluvat vapaat, siinä määrin kuin säännöstö on antanut siihen mahdollisuuden.

Arvoisa puheenjohtaja.

Viimeisen kahden vuoden aikana on palomiehille annettu lisätehtävänä asuinrakennusten palotarkastukset, turvallisuusneuvonta sekä -valistus. Tämä verottaa luonnollisesti operatiivista valmiutta, mutta se on ainoa tapa, jolla pelastuslaitos pystyy suoriutumaan tällä hetkellä sisäasiainministeriön asettamista lakisääteisistä valistus- ja koulutustehtävistä sekä palotarkastustehtävistä. Kaikista näistä toimenpiteistä huolimatta on seurauksena ollut se, että pelastuslaitos on joutunut sulkemaan Suomenlinnan pelastusaseman puoleksi vuodeksi kerrallaan, talvikaudeksi, sekä lisäksi viime vuonna Käpylän pelastusaseman - syyskuun puoleen väliin mennessä - 15:sta eri työvuorona. Kipparlahden pelastusasema vastaavana aikana seitsemänä eri työvuorona. Näiden lisäksi on muilla asemilla jouduttu yhdistelemään yksiköitä siten, että esimerkiksi keskuspelastusasemalla Kalliossa näihin toimiin on jouduttu ryhtymään 46:na eri työvuorona, Erottajan pelastusasemalla 50:nenä työvuorona. Seurauksena on selkeästi palvelutason lasku ja toimintavalmiusajan pidentyminen ja näin myöskin kaupunkilaisten turvallisuuden väheneminen.

Kuten muissakin ympärivuorokauden tehtävissä töissä, virkoja tarvitaan runsaasti. Pelastuslaitoksella tarvitaan nykyisellä työajalla hieman yli 5 virkaa, jotta yksi palohenkilö olisi aina töissä. Tilanteen korjaaminen tyydyttävälle tasolle vaatisi tällä hetkellä 60 palomiehen uutta virkaa. Tällöinkin se merkitsisi vuoroihin vain 12:sta miestä eli kahta pelastusyksikköä vahvuudella 1 + 5, mikä on tällä hetkellä sisäasiainministeriön asettama tavoitevahvuus. Noin suuri virkojen lisäys ei kuitenkaan ole realismia kerralla. Lähtökohtana voisi mielestäni ajatella sitä, että palomiesten virkoja lisättäisiin asteittaisesti noin 15:sta, kenties 20 viralla vuodessa.

Virkarakennetta korjattaessa tulisi näkemykseni mukaan huomioida myös Helsingin hätäkeskuksen toiminnan päättyminen joulukuun alussa tänä vuonna. Hätäkeskuksessa on tällä hetkellä noin 50 hälytyspäivystäjän virkaa, josta valtaosa siirtyy valtiollisen hätäkeskuslaitoksen palvelukseen. Nuo kulut viroista poistuvat siis Helsingin kaupungilta.

Kaupunki tulee säästämään - arvioni mukaan - noin 40 hälytyskeskuspäivystäjän palkkarahat. Näistä säästyvistä palkkakustannuksista tulisi osa ohjata esimerkiksi palotarkastustoimintaan kohdennettaviin virkoihin. Näin syntyviin virkoihin voisi taas nimittää työrajoitteisia palomiehiä, joilta taas vastaavasti vapautuisi vakansseja operatiiviseen toimintaan.

Pohdittaessa pelastajien jaksamista suhteessa palkkatasoon, on huomattava myös, että Helsingin pelastuslaitoksen operatiivisella henkilöstöllä on Suomen pisin viikkotyöaika, eniten operatiivisia tehtäviä ja toisaalta alan heikoin palkkaus. Pelastustoimen alueellistaminen aiheutti pääkaupunkiseudulla eräänlaisen palkkavääristymän. Kun Länsi- ja Keski-Uudenmaan aluepelastuslaitokset joutuivat muokkaamaan alueellistamisen yhteydessä palkkapolitiikkaansa yhtenäiseksi, romuttui vanha Helsinki, Espoo- ja Vantaa-malli ja helsinkiläisistä palomiehistä tuli eräänlaisia palkkauksen väliinputoajia. Tällä hetkellä helsinkiläisen palomiehen palkka on noin 100 - 120 euroa pienempi kuin kollegoiden Espoossa ja Vantaalla. Kokonaisuudessa palkkavääristymän korjaamisen kustannukset naapurikuntien tasolle aiheuttaisi Helsingille, sosiaali- ja työnantajakustannukset mukaan lukien, noin 900 000 euron kuluerän.

Tällä hetkellä palkkauksen epäsuhta on keskeisin syy siihen, että henkilöstö siirtyy naapurikuntien pelastustoimen palvelukseen. Helsingille onkin vähitellen muotoutumassa kouluttajan rooli. Helsinki kouluttaa kustannuksellaan ammattitaitoisia pelastajia, jotka siirtyvät valmistuttuaan leveämmän leivän ääreen naapurikuntiin. Pelastusalalla tieto siitä, että Helsingissä kaikki ei ole kohdallaan, kulkee nopeasti. Seuraukset ovat nähtävissä jo nyt. Mutta pelottavaa on ajatella, miten tilanne huonontaa tulevaisuudessa Helsingin mahdollisuutta rekrytoida ammattitaitoisia ja motivoituneita pelastajia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan uskoa, ja osin myös toivoa, että Helsingin pelastustoimen taso saadaan taas nousemaan sille tasolle mille se kuuluukin. Tärkeää on ymmärtää, että kysymys on meidän kaikkien, niin teidän kuin kaikkien muidenkin, kaupunkilaisten perusturvallisuudesta vuoden jokaisena päivänä ja jokaisena hetkenä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Täällä alkaa olla olo kuin eduskunnassa, että onneksi ei ihan tyhjälle salille tarvitse puhua.

Erinomaista on, että käymme lähetekeskustelua talousarviosta. Paljon asioita on, joita voisi kommentoida. Hyvä, että oli ryhmäpuheenvuorot. Siellä tuli ryhmien keskeiset painopisteet.

Mutta haluaisin nostaa yhden asian esille ja se on se asia, mitä valtuutettu Anttila täällä totesi. Hän totesi, että ei nyt hallitusta täällä haukuta, vaan on paljon sellaista, mitä kunta itse voi päätöksenteossaan tehdä ja halusi painottaa niitä toimia, mitä Helsingin täytyy tehdä.

Haluan vastata sen, että me Helsingissä olemme kovasti tehneet töitä, taloutta laittaneet kuntoon, olemme uudelleenorganisoineet palveluita, ja tosiasia on kyllä se - mikä täytyy myöntää tässä salissa - että suurin uhka on ne toimet, joita valtion puolelta, mitä maan hallituksen puolelta, eduskunnan puolelta on Helsingille tulossa. Sen takia, kun puhutaan Helsingin budjetista, on ihan selvää, että meidän täytyy läpikäydä myös niitä uhkia, mitä hallituksen ja valtion taholta on tulossa.

Kun katsomme tällä hetkellä Helsingin budjettia ja Helsingin talousnäkymiä, niin kyllä valoa on näkyvissä. Mutta kaiken kaikkiaan Suomen talouden ja eduskunnassa näkökulmassa kyllä on niin isoja mustia pilviä, että haluan muutaman asian - arvoisa puheenjohtaja - nostaa esille.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa nostettiin esille ne lupaukset, mitä varsinkin suurten puolueiden taholta yhteisöveron osalta ennen vaaleja todettiin. Silloin todettiin, että se yhteisöverovirhe on korjattava. Ja missä tilanteessa me tällä hetkellä olemme? Tammikuussa, melkein ensimmäisessä puheenvuorossa, valtiovarainministeri Kalliomäki totesi, että on harkittava sitä, että yhteisöverotuotto siirrettäisiin kunnilta valtiolle.

Valtionosuusuudistus on käynnissä. Tällä hetkellä on täysin epäselvää, kuinka siinä Helsinkiä kohdellaan. Monissa puheissa on todettu, että ne metropoli-ilmiöt, ne haasteet, mitä pääkaupunkiseudulla on, pitäisi valtionosuusuudistuksessa ottaa huomioon. Mutta tällä hetkellä on täysin epäselvää, otetaanko ne huomioon. Päinvastoin, on tulossa uudistuksia, jotka kaikkein kipeimmin osuvat Helsinkiin. Erityisesti haluan nostaa esille kiinteistöveron noston. Tällä hetkellä valmistellaan kiinteistöveron alarajan nostoa. Mitä se merkitsee Helsingille? Se merkitsee sitä, että me joudumme pakkonostamaan kiinteistöveroamme, ja se on 24 euroa per asukas.

Kysynkin - kun täällä on hallituspuolueen edustajia - mihin analyysiin tämä perustuu? Eikö tällä hetkellä jo asumiskustannukset ole niin korkeat pääkaupunkiseudulla, ettei meillä yksinkertaisesti ole varaa nostaa niitä? Suurimpana uhkana tällä hetkellä näen meidän budjetillemme ja taloudellemme sen, että tavalliset keskituloiset, tavalliset palkansaajat, heillä ei ole varaa enää asua Helsingissä. Tämän viestin haluan valtuustoryhmien kautta viedä sitten hallituspuolueiden ryhmille.

Peruspalvelubudjetti oli se, mihin kaikki suuret puolueet sitoutuivat ennen vaaleja. Luvattiin, että uusia velvoitteita ei tuotaisi kunnille, jos ei tule lisää voimavaroja.

Mitä on käymässä? Tällä hetkellä hallitus suunnittelee työmarkkinatukiuudistusta. Hallitus polkee aika paikallaan siinä, miten uusia työpaikkoja, miten työllisyyspolitiikassa edetään. Nyt ollaan sysäämässä pitkäaikaistyöttömien toimeentulo kuntien harteille. Tiedän, että kompensaatiomallia etsitään. Mutta me tiedämme kaikki, että sellaista mallia, millä kompensoitaisiin oikeasti Helsingille ne velvoitteet, mitä on tulossa, ei tulla saamaan.

Näen itse, että tämä on suurin uhka sille, miten meidän budjettimme pelaa, miten pystymme palvelut tulevaisuudessa Helsingissä toteuttamaan. Vakavasti täällä vetoan siihen, että tällaisia uudistuksia ei tehtäisi. Suuri vaara on, että uudistuksen myötä tapahtuu niin, että työttömille ei tule lisähyötyä ja että me saamme työmarkkinat, kunnan työmarkkinat täysin sekaisin tämän uudistuksen osalta.

Täällä valtuutettu Kalima ja monet muut ovat kiinnittäneet huomiota siihen asiaan, mikä eduskunnassa hyvin paljon meitä helsinkiläisiä puhututtaa eli Helsinki -vastaisuuteen.

Kuten täällä monissa ryhmäpuheenvuoroissa on puhuttu, niin jos aiomme onnistua tulevaisuudessa siinä, että Helsinki pystyy tuottamaan palvelut ja aiomme säilyä kilpailukykyisenä metropolialueena, niin yhtä paljon kuin laitamme voimavaroja asioiden kuntoon laittamiseen täällä omassa kotikaupungissamme, meidän täytyy laittaa siihen, että lobbaamme entistä paremmin Helsingin näkökulmaa, koska suurimmat uhat tulee aivan muualta eli valtiovallan osalta.

Nämä halusin tässä puhua sen takia, että aidosti ymmärrämme tämän tilanteen vakavuuden ja vahvasti laitamme voimavaroja siihen, että nämä näkökulmat parhaalla mahdollisella tavalla saatettaisiin eduskunnassa kaikkien eduskuntaryhmien tietoisuuteen.

Täällä pyöritellään päätä. En missään nimessä halua sanoa, että tämä Helsinki -vastaisuus olisi vain hallituspuolueissa. Yhtä lailla oppositiopuolueissa sitä on, ja yhteisrintamassa töitä täytyy tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja. En halua tätä kokousta pitkittää.

Mutta haluan todeta ja vielä kiittää siitä organisaatiotyöryhmästä, jota valtuutettu Pajunen on vetänyt ja kannatan niitä ajatuksia, joita täällä on esitetty, että uusi työryhmä asetetaan. Toivon, että ne laatikot olisivat nyt paikallaan, organisaatio olisi kunnossa ja voitaisiin keskittyä siihen, miten pystyisimme palveluita entistä tehokkaammin tuottamaan niin, että vähemmällä saisimme enemmän. Tässä työssä Helsingissä on paljon tehtävää.

Meidän on siirryttävä entistä monimuotoisempaan palvelutuotantoon.

Ne ajatukset, mitä valtuutettu Lehtipuu esimerkiksi Tampereen osalta nosti esille tilaaja-tuottaja -mallin kehittämisestä, ovat erittäin kannatettavia. Meidän on oikeasti vakavasti katsottava peiliin siinä, kuinka me osaamme kilpailuttaa, kuinka me osaamme ostaa palveluita. Tämä palvelukuljetusasia, mikä on varmasti mietityttänyt, miten vammaiskuljetukset ovat onnistuneet, se on todella suuri häpeä. Monia muita esimerkkejä on ollut siitä, miten olemme kilpailuttaneet palveluita, emmekä ole osanneet sitä oikeasti tehdä, emme osaa ostaa. Tämä on se asia, mihin täytyy Helsingin keskittyä. Tosiasia on se, että vaikka me itse tuotamme valtaosan palveluista, niin me tarvitsemme myöskin järjestöjä ja yksityisiä yrittäjiä. Tämän on oltava yksi painopiste tulevaisuudessa.

Toinen asia, jonka haluan lopuksi sanoa, on se, että meidän entistä paremmin pitäisi pystyä tuottamaan palveluita siltä pohjalta, mitä helsinkiläiset haluavat.

Meidän pitäisi tuottaa entistä enemmän vaihtoehtoja. Päivähoito on yksi esimerkki siitä. Meillä on hyvä kunnallinen päivähoito. Jatkossa meillä pitäisi olla enemmän panostusta siihen, että perhepäivähoito olisi tasapuolisesti valittavissa ympäri Helsinkiä. Helsinki-lisän korottaminen on sellainen asia, johon meidän pitäisi tulevina vuosina satsata entistä enemmän niin, että helsinkiläiset perheet saisivat itse valita sen päivähoitomuodon, jonka he perheelleen parhaana näkisivät.

Lopuksi totean sen, että yksi painopiste myöskin budjetin valmistelussa, niin kuin kaikissa toiminnoissa täytyy olla, on se, että Helsinki olisi esimerkillinen työnantaja.

Me puhumme paljon tehokkaasta ja laadukkaasta palvelutuotannosta ja mistä se tulee. Se tulee siitä, että meillä on pätevä, osaava henkilöstö. Tällä hetkellä veron korotukset, kiinteistöveron korotukset, kunnallisveron korotukset - josta vasemmisto on puhunut - ja monet muut asiat uhkaavat myöskin meidän henkilöstöämme. Varsin moni miettii meidän pätevistä opettajistamme ja sairaanhoitajistamme, että josko menisi muihin kuntiin töihin, kun Helsingissä on niin kallista asua. Sen takia meillä täytyy olla, kun asumiskustannuksiin emme pysty kovasti vaikuttamaan, myöskin joitakin kilpailuetuja, jotta henkilöstö täällä pysyisi. Sen takia se täytyy olla keskeinen painopiste niin budjetin valmistelussa kuin kaikessa toiminnassa, mitä Helsingissä tehdään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Sarkomaa sai minutkin heräämään taas näillä veropuheillaan, jota kokoomus harrastaa.

Elikkä se, että puhutaan koko ajan siitä, kuinka veron kevennykset ja -alennukset tuottavat työpaikkoja ja puhutaan dynaamisista vaikutuksista, missä ne näkyvät.

On aivan turha puhua täällä verokevennysten puolesta, mitä myös hehkutti Kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori ja jota nykyinen hallitus on toteuttanut.

Käytännössä nämä veronkevennykset, lähes 3 miljardia euroa, tarkoittaa sitä, että viime joulukuussa jo Raimo Sailas totesi, että kunnat maksavat laskun. Kunnat maksavat laskun sillä tavalla, että leikataan palveluja tai nostetaan veroäyrejä. Elikkä tämä kommentti tähän verokeskusteluun.

Täällä on useaan otteeseen tänään todettu jo, että kuinka hienoa, että me keskustelemme täällä budjettiraamista.

Täytyy myöntää, että minulle itselleni lähinnä tulee sellainen olo, että tämä on enemmänkin rituaaliprojekti. Nythän tuo raami on tulossa kaupunginhallitukseen. Tämän päivän Helsingin Sanomissa esimerkiksi Kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori totesi, että eipä tällä lähetekeskustelulla kovin paljon vaikuteta siihen esitykseen, mikä kaupunginhallituksessa on. Elikkä sillä tavalla tämä on kaupunginvaltuuston kannalta masentavaa suhteessa hallitukseen. Mutta tokihan täällä voi esitellä omia näkemyksiään siitä, miten niitä jaetaan sitten siellä lautakunnissa, tai asetetaan lautakunnissa painopisteitä.

Kahteen asiaan puutun keskeisesti, elikkä sosiaali- ja terveystoimen tilanteeseen. Yritän lyhentää tätä tekemääni ajattelutyötä, koska täällä ei taida olla oikein ajatuksille nyt tilaa.

Ensinnäkin se, että mielestäni, kun lähdetään tekemään ensi vuoden budjettia ja budjettiraamia, on huomioitava tämän vuoden tilanne.

Kyllähän me käytännössä tiedämme sen, että viime vuonna alibudjetoitiin sosiaalitoimeen hyvin reippaasti. Myös tänä vuonna ne paineet ovat kasautuneet. Tämä koskee erityisesti sosiaalitointa. Tämä heijastuu - totta kai - vuoteen 2006. Tämä pitäisi huomioida raamin yhteydessä.

Terveyspuolella on kyetty perusterveydenhuollossa erittäin hyvin pitämään kustannukset kurissa. Siellä on melkein neljäsataa työntekijää vähennetty viime vuonna. Erikoissairaanhoidossa sen sijaan ylitettiin, niin kuin tiedätte. Erikoissairaanhoidon kohdalla voi puhua alibudjetoinnista, samoin kuin sosiaalitoimen kohdalla.

Tämä vuosi terveydenhuollossa on vähän tällainen kysymysmerkki, ja se johtuu hoitotakuusta. Nyt voisi kuvata sitä, että ne epävarmuudet liittyvät sekä perusterveydenhuoltoon että erikoissairaanhoitoon.

Meillä on terveysasemilla ollut, vaihdellen alueesta toiselle, neljästä kuuteen viikkoon pahimmillaan jonot, jossa eteläisillä asemilla on päässyt suurin piirtein samana päivänä. Voitte kuvitella, että kun meille hoitotakuu tulee maaliskuun alussa, meidän pitää saada terveysasemat toimimaan sillä tavalla, että 4 - 6 viikon jonotusaikoja ei ole, vaan se täytyy tapahtua kolmessa päivässä, viimeistään ei kiireellisen hoidon arviointi. Tämä nähdäkseni tuo patoutunutta tarvetta, tai nostaa patoutunutta hoidon tarvetta pintaan.

Erikoissairaanhoidon puolella jonot ovat olleet pitkiä. Viime vuoden puolella ne pyörivät vielä yhdeksässätuhannessa. Siellä on tehty erittäin paljon, HUSissa, hyvää työtä, suunnittelutyötä. Mutta se, että saa nähdä, miten se käytännössä toteutuu.

Uskoisin, että joudutaan paljon tekemään nopeita ratkaisuja, koska jonot on purettava kuudessa kuukaudessa, ja kyse on ihmisistä. Yritetään tehdä paljon työtä iltatyönä ja viikonlopputyönä. Epäilen, tai olen vahvasti sitä mieltä, että se ei tule onnistumaan. Tästä seuraa kilpailutuspaineita. Jos kaikki ovat samoilla terveysmarkkinoilla, niin saattaa olla hyvinkin, että hinnat kohoavat. Elikkä näen, että myös terveydenhuollon puolella on paljon sellaisia epävarmuustekijöitä, joihin pitää varautua. Tämä hoitotakuu on erittäin keskeinen, jota kautta monet muut asiat sitten aktualisoituu.

Haluan nostaa muutamia asioita tähän raamiin liittyen.

Ensinnäkin se, että meillähän on sosiaali-, terveys- ja opetuspuolella tällainen sanahirviö käytössä kuin positiivinen diskriminaatio, joka käytännössä tarkoittaa, että annetaan niille joilla on vähän, tai ainakin pitäisi antaa niille, joilla on vähän.

Mielestäni kaupunginhallituksen tulisi budjettiraamia linjatessaan huomioida se, että meillä on sekä ihmisten välistä epätasa-arvoa että myös alueellisesti epätasa-arvoa. Meillä Helsingissä hyvä jakautuu - hyvä, jos puhutaan työstä, terveydestä, toimeentulosta - epätasaisesti. Tässä on kaupungilla oma tehtävänsä, tämän epätasa-arvon tasoittamisessa. Sitä voidaan tehdä siten, että kohdennetaan näitä voimavaroja sinne missä eniten tarvitaan.

Sosiaalitoimessa haluan nostaa selkeästi muutaman asian - jotka täällä ovat jo useissa, muidenkin ryhmien puheenvuoroissa nousseet esille. Toivon, että ... Jotkut näistä menevätkin varmaan eteenpäin.

Vanhusten tilanne täällä on muutaman kerran noussut esille.

Mielestäni vanhusten inhimillinen hoiva ja hoito on turvattava. Elikkä se on yksi sellainen iso asia. Tässä kaupungissa on paljon, erityisesti kotona, epäinhimillisissä tilanteissa eläviä vanhuksia.

Huonosti voivien perheiden tukeminen ja lastensuojelun asiakkaiden aseman vahvistaminen on yksi keskeinen asia.

Meillä on ollut tänä vuonna - tai viime vuonna oli - lastensuojelua jäi jopa hoitamatta.

Mielenterveyskuntoutujien, tuen ja asumispalvelujen vahvistaminen on erittäin tärkeä alue.

Vammaisten kuljetukseen en puutu. Se on itsestään selvä asia. Sitä on valtuusto käsitellyt useaan otteeseen.

Sitten on asunnottomien asumis- ja tukipalvelujen lisääminen sekä päihdehoidon kasvavaan tarpeeseen vastaaminen.

Täällä on jo muutama viitannutkin siihen. Olen harvinaisen samaa mieltä valtuutettu Reinikaisen kanssa, että hallitus teki kyllä tosi vikatikin laskiessaan viinan hintaa. Se on ihan selkeästi lisännyt suurkuluttamista ja siitä aiheutuvia ongelmia.

Sitten on toimeentulotukiasiakkaiden työllistäminen ja tukitoimien vahvistaminen.

Lista on pitkä. Mutta tosiasiallisesti kaikilla näillä sektoreilla on alibudjetoitu.

Haluan huomauttaa Sosialidemokraattien ryhmän puheenjohtaja Anttilalle, että kyllä Helsingissä köyhyys tunnetaan. Mutta halutaanko sitä tunnistaa ja tunnustaa tarvittavia toimia?

Ei meillä tarvita köyhyystutkimusta. Me tarvitsemme työpaikkoja, harkinnanvaraista toimeentulotukea, me haluamme tilaa, me tarvitsemme tilaa sosiaalityölle jne. ja me tarvitsemme mielenterveyspalveluja. Näillä ehkäistään köyhyyttä ja toimitaan köyhyyttä vastaan. Mielestäni on aivan turha paeta tätä tilannetta tutkimusten taakse. Tarvitsisimme ihan selkeästi resursseja köyhyyden vähentämiseen.

Terveyspuolella - kääntäen sen, minkä äsken totesin niistä puutteista - tavoitteena tulee olla, että kaupunginhallitus huomioi budjettiraamia tehdessään, että todelliset menot otetaan huomioon. Tavoitteena tulee olla terveyserojen poistaminen.

Elikkä terveysasemien toimintaedellytyksiä on parannettava, jotta terveysasemat pystyvät vastaamaan hoidon tarpeeseen. Näin puretaan paineita erikoissairaanhoitoon elikkä HUSiin. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä on lisättävä ja yhteistyötä sosiaalitoimen kanssa, erityisesti vanhusten ja mielenterveysongelmaisten hoidossa, on vahvistettava. Hoitotakuun myötä hoidon tarve kasvaa ja todellinen tarve on arvioitava 31.8. jälkeen, jotta vuoden 2006 budjetointi vastaa tarvetta. Mielenterveyden avopalveluja on vahvistettava todellista tarvetta vastaavaksi. Neurologiassa ja kuntoutuksessa on toteutettava hoitotakuun vaatima taso. Lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon pääsy lain rajoissa on varmistettava. Nythän on käynyt ilmi, että tämä ei ole toteutunut, vaan se on ollut tavallaan niin kuin peitossa, se, että hoidon tarpeeseen ei ole vastattu. Ennaltaehkäisevää työtä on vahvistettava tavoitteena terveyserojen poistaminen.

Sitten haluan lyhyesti - hyvät valtuutetut - vielä lopuksi nostaa asian, joka liittyy budjetointiin.

Elikkä budjetti ei ole neutraali dokumentti. Olen painottanut eri tavoin edelleen? helsinkiläisten tasa-arvon toteuttamista.

Tasa-arvon toteuttaminen edellyttää myös sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Budjetin sukupuolivaikutusten arvioinnin tavoitteena on tehdä näkyväksi taloudellisten resurssien kohdentuminen, erilaiset vaikutukset naisiin ja miehiin, samoin kuin tyttöihin ja poikiin. Sukupuolitietoinen budjetointi edistää tasa-arvoa ja hyvää hallintoa. Lähtökohtana ei ole, että voimavaroja tulee kohdistaa tasan naisille ja miehille, vaan tasa-arvoinen kohtelu. Arviointia voidaan tehdä budjetoinnin eri vaiheessa, sekä myös arvioimalla jälkeen päin.

Esitänkin, että kaupunginhallitus raamin yhteydessä kehottaa hallintokuntia arvioimaan määrärahoja kohdistaessaan vaikutuksia myös sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta. Myös tarkastuslautakunnan tulee huomioida sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen yhtenä osana tarkastustyötään. Tämähän koskee myös samoin kaupungin omaa henkilöstöä.

Haluan todeta, että jatkossakin palvelut on tuotettava kaupungin omina palveluina. Palveluja ei tule kilpailuttaa vain kilpailuttamisen ilosta ja ideologisista syistä. Kilpailuttaminen ei ole ratkaisu palvelujen tuottamiskustannuksiin ja tehostamiseen, sanottiinpa tästä mitä tahansa, mitä tänäkin iltana täällä salissa on todettu. Nimenomaan täytyy vahvistaa kaupungin omien työntekijöiden mahdollisuuksia tehdä hyvää ja laadukasta työtä. Se edellyttää paneutumista vielä tämän vuoden puolella kaupungin henkilöstöstrategiaan ja sillä ohjaamaan, että työntekijöillä on edellytykset tehdä hyvää työtä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muu porukka.

Tämä on ollut mielenkiintoinen ilta, tietenkin takapuolta kuluttava, mutta mielenkiintoinen ilta kuulla ensinnäkin kaikkien ryhmien ryhmäpuheenvuorot ja nyt sitten myöhemmässä vaiheessa yksittäisten valtuutettujen näkemyksiä tässä uudessa tilanteessa eli tilanteessa, milloin me voimme antaa mielipiteemme vuoden 2006 budjettiin.

Mietin etukäteen puheenvuoroani. Miettiessäni, että olenkohan menossa koko ajan kauhean idealistiselle tai turhan korkealentoisille linjoille. Mutta kuunneltuani muidenkin puheenvuoroja olen huomannut, että tässä on ollut sopiva balanssi ideologiaa ja sitten ihan konkreettista arkipäiväistä päätöksentekoa ja taloutta.

Haluaisin keskittyä lähinnä kahteen kokonaisuuteen, tai kahteen asiaan, kulttuuriin ja ympäristöön yleisesti katsoen.

Aika monessa puheenvuorossa on nyt kysytty ja haettu sitä, että mikä on Helsingin elinvoima ja mikä on Helsingin kilpailukyky, varsinkin nyt, kun olemme pirstaloituneena pääkaupunkiseudun erillisiin kuntiin, joista kukin omaa vauhtiaan kurjistuu ja jollain lailla kokee ongelmia. Minulla voisi olla vastaus tähän. Ei pelkästään se, että meidän pitää tehdä enemmän yhteistyötä keskenään. Meidän pitäisi löytää strategisessa ajattelussa suurin yhteinen nimittäjä Helsingin kaikille toimille.

Mielestäni suurin yhteinen nimittäjä on kulttuuri. Eli katsottaessa oikeastaan mitä tahansa kaupungin toimialaa, katsottaessa näitä toimialoja - sanoisinko - kulttuurin sävyttävin aurinkolasien läpi, saadaan ihan varmasti samalla rahalla parempaa lopputulosta ja parempaa jälkeä. En siis tarkoita sitä, että meidän pitäisi vuoden 2006 budjetissa lyödä kulttuuritoimelle lisää rahaa, vaan meidän pitäisi - sinnekin - lähinnä kaikissa toimissamme, yli erilaisten hallinnonalojen ymmärtää, että kulttuuri on yksi erittäin iso osa Helsinkiä. Meillä on hyviä kokemuksia ja meillä on hyviä elementtejä, joilla tällaista kulttuurin Helsinkiä voisimme kehittää. Kulttuurivuosi 2000 osoitti, kuinka hyvinkin pienillä kaupungin omilla satsauksilla saatiin hyvinkin suurta aikaan. Jos oikein muistan, niin kaupunkihan laittoi omia varojaan vain noin 16 milj. euroa.

Tuleva musiikkitalo on ilman muuta tätä kulttuurin Helsinkiä. Musiikki onkin ehkä yksi Helsingin suurimmista vahvuuksista, ja ehkä tällä hetkellä nimenomaan klassinen musiikki. Mutta nyt ei pitäisi jäädä sen musiikkitalon varjoon makoilemaan.

Mm. eilen musiikkialan ja rytmimusiikkialan monet etujärjestöt julkistivat "Rytmimusiikin visio 2010" -mietinnön, missä pohdiskeltiin nimenomaan rytmimusiikin tilaa Suomessa. Tosiasiahan on se, että jos puhutaan kulttuuri- tai viihdebisneksestä ja tällaisista elämänalueista yleensä Suomessa, niin se tarkoittaa sitä, että puhumme asioista, jotka tapahtuvat lähinnä Helsingissä. Eli jos katsellaan parin vuoden taakse, niin rytmimusiikin puolella on tapahtunut helsinkiläisistä kulttuurilähtökohdista kovin mielenkiintoisia asioita. Rasmus-orkesteri, HIM-orkesteri ja Bomfunk Mc -ryhmä ovat tahkonneet miljoonatuloksia maailmalla. Mutta minusta tuntuu, että sitten Helsinki kaupunkina ei ole oikein osannut hypätä siihen flow'hun mukaan. Ihan samalla lailla elokuva - rytmimusiikin tai musiikkikulttuurin lisäksi - on yksi sellainen asia, joka pitäisi olla helsinkiläisille kuntapäättäjillekin tärkeämpi asia. Miltei kaikki elokuvatuotantoyhtiöt Suomessa sijoittuvat Helsinkiin. Elokuvatuotannoissa on se hyvä puoli, että ne suuret rahat, joita näihin produktioihin sijoitetaan, valuvat meidän omaan talouteemme hyvin tehokkaasti, koska elokuva on niin työvoimavaltaista - niin kuin ehkä tiedämme. Nyt en voi olla muistamatta ja havaitsematta, että meillä on nyt valtuustossa itse asiassa suomalaisen elokuvan kaksi todellista keskittymää, kun muistetaan, että valtuustossa on Jörn Donner ja Astrid Gards molemmat istumassa.

Eli kulttuurista vielä lopuksi, että se pitäisi saada meidän kaiken ajattelun sellaiseksi yleiseksi sateenvarjoksi, puhuttiin sitten apulaiskaupunginjohtaja Korpisen toimialasta tai apulaiskaupunginjohtaja Saurin toimialasta tai vaikka rahoitusjohtaja Tapio Korhosenkin tontista.

Kulttuurista sitten ympäristöön, niin kuin lupasin.

Tärkeintähän on saada helsinkiläisille hyvä paikka elää ja asua. Totuushan on, että yksittäisen kaupunkilaisen näkökulmasta helsinkiläinen ympäristö on erittäin hyvää asumiseen. Mutta sitten jos muistetaan, esimerkiksi täällä jo joissain puheenvuoroissa mainittu Kioton ilmastosopimus, joka tänään pyörähtää voimaan - jos näin voisi sanoa - tai sitten eilen esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisoima World watch instituutin "Maailman tila 2005" -raportti, joka mm. nostaa maapallon suurimmiksi ongelmiksi köyhyyden ja energiankulutuksen, niin jos me nyt peilataan sitten meidän omaa arkeamme esimerkiksi näihin kahteen painavaan arvovaltaiseen asiaan, niin kyllä meillä on tekemistä myös täällä Helsingissä, lähinnä liikenteen ja hiilidioksidipäästöjen kanssa suurimmat ongelmat varmaan tulevaisuudessa.

Edellisellä valtuustokaudella olleet valtuutetut muistaa, että me kävimme tätä hiilidioksidikeskustelua parin aloitteen yhteydessä viime kaudella, kun keskusteltiin siitä, että kannattaisiko meidän lämpötuotannossa hiilivoimaloiden kattiloihin laittaa 10 % puupellettejä. Näin saataisiin huomattavasti pienennettyä hiilidioksidipäästöjä. Mutta niin kuin keskustelun tuloksesta myös itse opin, tekniset ratkaisut ovat vielä kalliita ja usein hankalia toteuttaa.

Täällä on myös keskusteltu hallituspolitiikasta. Meillä on tällä hetkellä keskustalainen pääministeri. Luulen, että meidän olisi nyt erittäin järkevää, pikkuhiljaa, lähteä miettimään, miten esimerkiksi pellettejä voitaisiin hyödyntää tässä meidän muuten niin nerokkaassa ja hyvässä kaukolämpöjärjestelmässämme.

World watch instituutin "Maailmantila 2005" -raportissa puhutaan uusiin energiajärjestelmiin siirtymisestä seuraavalla lailla: "Uusiutuvista energialähteistä voidaan teoriassa saada kahdeksantoistakertaisesti se energia, mitä maailma kuluttaa, vaikka käytettäisiin vain nykyistä teknologiaa ja hyödynnettäisiin tuulta, aurinkoa, biomassaa sekä maalämpöä. Politiikan tehtävä on vauhdittaa tätä siirtymää. Uusiutuvien energialähteiden pieni markkinaosuus ei johdu teknologiasta, vaan poliittisesta ympäristöstä."

Hiilidioksidipäästöjen lisäksi toinen ongelma on liikenne, helsinkiläisessä mittapuussa ehkä se kaikkein suurin ongelma.

Liikenteen aiheuttamiin ongelmiin on myös hyvät ratkaisut, jotka me kaikki varmaan hyväksymme.

Moni valtuutettu, itse muiden muassa, kuluneen valtuustokauden aikana, ja tämänkin kauden aikana, oivalsi liukkauden estonastoitukset, eli että hyvin pienellä oivalluksella, että pannaan kympin tai kahdenkympin nastat kenkiin, saatetaan säästää miljoonia euroja, kun vältetään hankalia terveydellisiä operaatioita.

Meidän pitäisi keksiä lisää näitä liukuesteitä. Yksi sellainen asia, jota meidän ei pidä keksiä edes uudestaan, on pyörä eli polkupyörä.

Jos me osaisimme ottaa polkupyörät ns. tässä kaupungissa uudella lailla käyttöön, pystyisimme tekemään suuria kokonaistaloudellisia säästöjä niin terveydenhuollossa, infrastruktuurin rakentamisessa kuin ihan joukkoliikenteen tuottamisessa. (Välihuuto!) Siten, että joukkoliikenteenkin tuottaminen on ymmärtääkseni jonkin verran kallista puuhaa. Jokainen ihminen, jonka saamme kahden pyörän päälle itse polkemaan itsensä paikasta a paikkaan b, saa säästöä kokonaistaloudellisesti myös kunnan varoja.

Miten nyt päästään vuoteen 2006?

Siten, että vähintäänkin nyt on uuden matkakeskuksen eli Matkahuollon ja linja-autoaseman syntymisen jälkeen meidän kannattaisi sille samalle alueelle, jonnekin Lasipalatsin tai vanhan linja-autoaseman tienoille saada nyt pyöräilyn matkakeskus, joka palvelisi sitä osaa helsinkiläisistä, jotka kantakaupunkiin esimerkiksi duuniin tai kouluun tulisivat pyörillä.

Samalla lailla meidän pitää jatkossakin huolehtia siitä, että HKL:n ylläpitämät lainapyörät olisivat edelleen käytössä ja vielä paremmassa käytössä siten, että niitä ei näkyisi teiden poskilla murjottuina ja kolhittuina, vaan Siisti Stadi- ja muilla rahoilla hoidettaisiin ainakin lainapyörät arvoiseensa kohteluun.

Myös kaupungin omilla hallintokunnilla, HKR:llä ainakin, olisi paljon käyttöä polkupyörillä. Ihmettelen usein, kun näen esimerkiksi Töölönlahdella puutarhurityttöjen huristelevan isoilla Amerikan van -autoilla tai muilla jeepeillä, istuttelemassa ruusuja ja muita kauniita kukka-asetelmia. Miksi emme laita näitä ihmisiä ajamaan polkupyörillä, joihin voidaan laittaa pienet sähköavusteiset moottorit, lavat kolmipyöräisiin polkupyöriin. Näin myös saataisiin osoitettua, että meitä kiinnostaa myös tämän tyyppiset asiat pyöräteiden lisärakentamisen lisäksi.

Joukkoliikenne on tietenkin se keskeinen osa, miten liikennettä voidaan hallita, tai paremmin ainakin hallita. Raitiovaunu 9 on loistava avaus. Länsimetro, siitä olemme kaikki yksimielisiä. Raidejokerista ei enää ehkä niin samalla lailla yksimielisiä, mutta se pitäisi olla meidän lähitulevaisuuttamme myös hyvin nopeasti. Lippupolitiikassa voisimme jo ensi vuoden puolella tehdä joitain mullistuksia. Tietenkin joukkoliikenteen tuki pitäisi ehdottomasti saada 50 %:iin. Esimerkiksi seuraavassa valtuustossa meillä on käsiteltävänä minun aloitteeni, missä olen hakemassa kertalipulle 2 tunnin vaihto-oikeutta. Se voisi olla yksi tapa, miten saisimme autoilijat käyttämään joukkoliikennettä paremmin.

Loppujen lopuksi:

Olen aika usein miettinyt, minkä takia me keräämme lasten lipuista yleensä rahaa? Ehkä ne tuottavat jonkun 10 - 20 % HKL:n kassaan. Jos joku tietää paremmin, niin kertokoot. Mutta olen pohjiltani ainakin ilmaisen joukkoliikenteen kannattaja. Mielestäni lasten lippujen rahastaminen on jo sellainen asia, jota voisimme vähintäänkin miettiä, tai ainakin opiskelijoiden joukkoliikennelippuihin pitäisi saada kunnollinen 50 %:n tuki.

Siis kulttuuria ja ympäristön vaalimista, mutta sen lisäksi lapsille kouluihin terveellistä kasvisruokaa.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuustokollegat.

Vanha lautakuntatoveri juuri mainitsi, että "Johanna kiltti, ei pitkään, ei pitkään". No katsotaan, miten nopeasti tästä suoriutuu.

Täällä on aika paljon keskusteltu tänään siitä, mitä merkitystä tällä keskustelulla on tai onko tämä vain joku juttutupa tai juttukerho, että tällä oikeasti ei ole enää mitään merkitystä.

Itse ainakin ymmärsin niin, että tätä lähetekeskustelua tai tämän lähetekeskustelun pöytäkirjoja aiotaan aidosti hyödyntää tässä valmistelutyössä vielä lautakunnissa ja muualla. Sitä myöten on mielestäni sitten vielä turvallista puhua täällä. Toivottavasti ei mene kuuroille korville.

Itse asiassa haluaisin kiinnittää ihan konkreettisiin muutamiin asioihin huomiota, joihin mielestäni pitäisi talousarviovalmistelussa paneutua.

Ensimmäinen niistä on maahanmuuttajat.

Tällä hetkellä maahanmuuttajien kotouttaminen on lakisääteistä toimintaa, joka ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä, ja tässä kaupungissa mielestäni tässä olisi huomattavasti skarppaamisen varaa.

Vihreät ovat nähneet niin, että Helsingin kaupunki tarvitsisi kokonaisvaltaisen maahanmuuttajastrategian, jonka kautta olisi helpompaa koordinoida maahanmuuttajien kotouttamistoimenpiteitä eri hallintokuntien välillä.

Presso -lehdessä oli tammikuussa uutinen, jossa raportoitiin siitä, miten helsinkiläisten maahanmuuttajanuorten huono sopeutuminen on näkynyt siten, että maahanmuuttajanuorten tekemät rikokset ovat tuplaantuneet kahdessa vuodessa, vuodesta 2002 vuoteen 2004.

Samassa jutussa Helsingin sosiaaliviraston erityisasiantuntija Ammi Isokallio myöntää, että Helsingin tulisi katsoa peiliin kotouttamistoimien onnistumisen suhteen. Isokallio ehdottaa samassa jutussa myös Helsinkiin maahanmuuttoasioista vastuullista apulaiskaupunginjohtajaa. Tämä on aivan loistava ajatus. En voisi enempää olla samaa mieltä.

Helsingissä asuu tällä hetkellä yli 30 000 maahanmuuttajaa, joiden kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole mikään pikku juttu. Siitä ei selviä pelkästään hallintokuntien hajanaisella yhteistyöllä.

Edistystäkin on tapahtunut. Esimerkiksi todella suosittu itäisen sosiaaliaseman maahanmuuttajien neuvontapiste on viime vuonna vakinaistettu. Alun perin se toimi Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittamana projektina. Tästä on annettava tunnustusta ja iso kiitos.

Tällä hetkellä se maahanmuuttajien neuvontapalvelupiste kerää yli kuusisataa asiakasta vuosittain ympäri Helsinkiä, ja määrät on lisääntynyt koko ajan. Palvelupiste on myös ainoa laatuaan pääkaupunkiseudulla. Yhteydenottoja sinne tulee Vantaalta ja Espoosta saakka. Tässä on tavallaan myös seuraava kehittämishanke pääkaupunkiseudun yhteistyölle.

Olen jutellut aika paljon maahanmuuttajien itsensä kanssa, jotka ovat aktiivisia täällä Helsingissä eri maahanmuuttajajärjestöissä. Kaikki he sanovat sitä, että ylivoimaisesti paras kotouttamistoimenpide on työllistyminen ja työpaikan saaminen. Työnteko edistää sekä uuden kielen oppimista että ehkäisee myös sellaista turhautumista, joka on luonnollista, jos ei ole mitään tekemistä eikä osaa kieltä eikä tunne ketään. Eli parasta kotouttamispolitiikkaa olisikin panostaa voimakkaasti maahanmuuttajien työllistämiseen.

Kun tämä aiemmin mainitsemani maahanmuuttajien neuvontapiste toimi vielä ESR-rahoitteisena projektina, se pystyi työllistämään vuodessa noin viisikymmentä maahanmuuttajaa. Viime vuonna työllistämismäärärahoja jäi tällä kaupungilla aika paljon käyttämättä. Siinä mielessä on tosi harmi, että tavallaan niille olisi ollut aivan loistava kohde, jos ne olisi osattu vain jotenkin kohdentaa oikein.

Maahanmuuttajien neuvontapiste ei ole saanut minkäänlaisia maahanmuuttajien työllistämisrahoja vuosina 2004 ja 2005.

Toivonkin, että vuoden 2006 talousarviossa varauduttaisiin siihen, että osa kaupungin työllistämisrahoja kanavoitaisiin erityisesti maahanmuuttajien neuvontapisteen kautta maahanmuuttajien työllistämiseksi.

Sitten ihan lyhyesti maahanmuuttajista opiskelijoihin.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, valtuutettu Hellström jättää täällä tänään talousarvioaloitteen, jossa halutaan nostaa muiden YTV-alueen kuntien tavoin opiskelija-alennus 50 %:iin. Toivottavasti tämä ajatus saa kannatusta laajasti.

Opiskelijoiden toimeentulo Helsingissä on edelleen varsin kitkuttelevaa, koska elinkustannukset ovat maan korkeimmat ja muutenkaan opiskelijan tulot eivät ole mitkään merkittävät.

Valtuutettu Puhakka taisi jo mainitakin sukupuolivaikutusten arvioinnin. Kannatan sitä lämpimästi.

Suomen hallitus on tehnyt juuri uuden tasa-arvoperiaateohjelman vuosille 2004 - 2007, ja hallitus alkaa toteuttaa tätä ns. valtavirtaistamispolitiikkaa valtion hallinnossa, joka perustuu siihen, että virkamiehet ottavat sukupuolinäkökulman yhdeksi näkökulmaksi kaikkia asioita valmistellessaan. Eli tarkoitus on lisätä virkamiesten tietoisuutta päätösten vaikutuksista sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Sosiaali- ja terveysministeriössä alkoi viime vuonna pilottihanke, jossa valtion taloudellinen tutkimuskeskus tekee selvityksen talousarvion sukupuolivaikutuksista sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osalta. Hankkeessa käydään läpi ministeriön hallinnonalan budjettia ja selvitetään sen suorat ja epäsuorat sukupuolivaikutukset. Valtioneuvoston laajempi tavoite on, että valtion vuoden 2008 talousarvio valmisteltaisiin uusien sukupuolinäkökulman huomioon ottavien ohjeiden mukaan kokonaisuudessaan.

Sukupuolivaikutusten arviointi sopii erinomaisesti myös kuntasektorille. Ehdottaisinkin, että Helsingissä ryhdyttäisiin vuoden 2006 talousarvion osalta valmistelun yhteydessä valmistelemaan Helsingin kaupungin talousarvion sukupuolivaikutusten arviointia siten, että se aloitetaan kokeiluhankkeena tai pilottina yhdessä hallintokunnassa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen budjettiosasta voitaisiin laatia sukupuolivaikutusten arviointi, joka tuotaisiin myöhemmin myös lautakunnan ja valtuuston käsiteltäväksi. Toinen mahdollinen hallintokunta tähän voisi olla liikuntatoimi, jossa on käsittääkseni aika helppo tehdä tätä vertailua.

Alun perin ei pitänyt puhua palveluista ja kilpailuttamisista, mutta koska nyt tässä on tullut seurattua tätä keskustelua, niin haluaisin lyhyesti vain sanoa, että hankintalainsäädäntö on juuri uudistunut ja ylipäätään kilpailuttaminen ja siihen liittyvä problematiikka on aika tuoretta kunnille.

Mielestäni siinä pitäisi jotenkin ottaa vähän tehokkaammat ohjakset käsiin ja miettiä tarkemmin sitä, mitä hankintoja ja palveluita on ylipäätään järkevää kilpailuttaa ja millä tavalla tarjouspyyntöjen laadintaa voi parantaa ja miettiä sitä, minkälaisia kaikkia ehtoja tarjouspyyntöihin voi ottaa tai sisällyttää.

Esimerkiksi omasta mielestäni olisi tärkeää, että pystyttäisiin määrittelemään, minkälaisia sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia tarjouskilpailuissa, tai tarjouspyynnöissä, voi olla.

Kannattaisin vielä lämpimästi - hyvin lyhyesti - valtuutettu Arhinmäen Stop töhryille puheenvuoroa. Toivoisin, että hanke tämän nimisenä lopetettaisiin ja mietittäisiin näiden rahojen siirtämistä Siisti Stadi -projektille.

Kiitos, ja oikein hyvää Kioton sopimuksen voimaanastumispäivää - tai iltaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Helistölle ajattelin ensin todeta, että joukkoliikenteessähän on kaikilla se 50 %:n tuki jo olemassa.

Vuoden 2006 talousarvion raamin kohdalta haluan puuttua muutamaan seikkaan, jotka liittyvät kiinteistöveroon, maanmyyntiin/maanvuokratuottoon ja asuntorakentamiseen.

Maan hallitus on nostamassa kiinteistöveroprosenttien alarajoja asuinrakennusten osalta 0,22:sta 0,30:een ja yleistä kiinteistöveroprosenttia 0,70:stä 0,75:een. Prosenteissa nousut ovat 36 ja 7 %. Kun tähän lisätään mahdolliset verotusarvojen korotukset, voi ensi vuonna perittävä kiinteistövero joiltakin osin olla 40 % suurempi kuin tänä vuonna.

Helsingin tuloja veronkorotus lisää noin 12 milj. euroa. Monelle pieneläjälle asumiskulujen tällainen lisäys on kohtuuton. Kaupungin tulisi ainakin pidättäytyä asumiseen liittyvistä tariffien ja maksujen korotuksista.

Tein viime vuonna aloitteen, jossa pyysin selvittämään kaupungin maavuokratulojen suuruuden, jos ne perustuisivat käypään maan arvoon. Tätä ei kuitenkaan haluttu tehdä, mutta todettiin kuitenkin, että ne olisivat moninkertaiset, nykyisin noin 100 milj. euron tuottoon.

Viime aikoina kaupunki on myynyt ja vuokrannut joitakin tontteja samalta alueelta. Tällöin on voinut todeta, että kaiken aikaa maavuokran perusteena käytetään selvästi käypää hintaa alhaisempaa maan arvoa. Kaupunkilaisten tasavertainen kohtelu edellyttää, että maan myynnin ja vuokrauksen lähtökohtien tulee olla sama. Maan myyntiä lisäämällä ja maanvuokratulojen saattamisella käyvälle tasolle voitaisiin kaupungin tuloja lisätä lyhyellä jänteellä kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain.

Helsinkiin tarvitaan uusia asuntoja. Mutta kysyä täytyy, mihin ja minkälaisia?

Viimeisimmän väestöennusteen mukaan Helsingissä on vuonna 2020 reilut 580 000 asukasta. Toisaalta yleiskaava mahdollistaa 6 milj.

k-m2:n lisärakentamisen, joka vastannee noin 65 000 asuntoa. Eli meillä on mahdollista rakentaa 23 000 uuden asukkaan tarpeeseen jokaiselle kolme asuntoa yleiskaavan mukaan. Tämä tarkoittaa, että rajalliset kaavoitusresurssit - niin ainakin väitetään - tulee suunnata varmoihin uudisrakennusalueisiin. Tällaisiin ovat Vuosaaren sataman siirron johdosta, Kalasatama ja Jätkäsaari sekä toisaalta öljysataman siirron johdosta Laajasaloon. Sen sijaan Malmin lentokentän osalta kaavoitus asuntokäyttöön tulisi keskeyttää. Tarkoituksenmukaisempaa on kehittää aluetta nykyisen toiminnan pohjalta Helsingin keskeisenä tapahtumapaikkana.

Kaupunki joutuu tulevaisuudessa hankkimaan erilaisia palveluja yksityiseltä sektorilta. Tähän liittyen valmiuksia tulee kehittää henkilökunnan puitteissa ja yhteistyössä yritysjärjestöjen kanssa.

Tärkeätä on myös saada Helsingin uusi elinkeinopoliittinen ohjelma työn alle, mielellään jo tämän vuoden aikana.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Koska kello on niin paljon, keskityn puheessani vain yhteen asiaan elikkä Malmin sairaalan puolustamiseen.

Nyt kun tätä lähetekeskustelua käydään - ja myöskin säästöjä etsitään, kun tarkan markan aikaa, tai euron aikaa eletään - on terveyslautakunta esittänyt, että siirryttäisiin kahteen päivystyspisteeseen, mikä on mielestäni erittäin kannatettava asia.

Erikoissairaanhoidon puolella isot investoinnit toteutuvat. Meilahteen saadaan sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon päivystyspiste toimimaan. Siitä on kansainvälisesti erittäin hyviä kokemuksia. Uskon, että siitä tulee erittäin hieno.

Mutta sitten tulee toinen kysymys, että tarvitaan Helsinkiin toinen perusterveydenhuollon päivystyspiste.

Nyt on esitetty, että se tulisi Itä-Helsinkiin Myllypuroon elikkä Metropäivystys.

Kuten tiedetään, Metrosairaala -hanke on tällä hetkellä jäissä. Hankesuunnitelma on tehty, mutta rahoitusta uudelle sairaalan rakentamiselle ei löytynyt. Uskon, että ensi vuonnakaan sitä ei löydy. Siksi tässä lähetekeskustelussa haluankin nostaa Malmin sairaalan tärkeyden esiin.

Me tarvitsemme toisen toimivan päivystyspisteen. Tällä hetkellä Malmilla se toimii erittäin hyvin. Mutta sen kehittämiseen tarvitaan lisäresursseja.

Haluankin tuoda esiin, että Malmin sairaalan päivystystä kehitettäisiin. Malmin sairaalan päivystystä tullaan tarvitsemaan, vaikka kymmenen vuoden päästä Metrosairaala olisikin ja toimisi. Suuret kaavoitukset ja suunnitelmat Malmin alueella tulevat kasvattamaan väestöpohjaa. Siten on erittäin perusteltua, että siellä on toimivat palvelut.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

Puheenvuorossani haluan asettaa kysymyksenalaiseksi määrällisiin tulostavoitteisiin nojaavan kilpailuttamis- ja tehokkuuskulttuurin hallinnossa.

Kentältä tulee enenevässä määrin viestejä, kuinka se vie työn tekemistä ja sen myötä palvelujen kehittämistä epätarkoituksenmukaiseen suuntaan.

Helsinkiä rasittaneen säästökuurin siivittämänä Excel-taulukointi, tulosten mittaaminen neljännesvuosittain, on johtanut kvartaalitalouteen, joka muodostaa vakavan uhan tulevaisuuden palveluille. Jos johtajat joutuvat miettimään vain Excel-taulukoita, palvelutkin uhkaavat kutistua laadullisesti, kun asiakkaiden tarpeisiin ei ole aikaa paneutua eikä niihin paneutumisesta saa riittävästi määrällisesti mitattavia tulospisteitä. Tämä on vakava uhka koko palvelukulttuurille.

Kun laadullisia tuloksia on vaikea mitata osittain siksi, että tulokset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä eikä varttitunnissa tai neljännesvuodessa, tarvittaisiin käsitteitä ja kokonaan uutta kieltä, jotta elämänlaatua voitaisiin edistää kaupunkiolosuhteissakin.

Jos käytetään talouden käsitteitä, esimerkiksi emotionaaliselle ja sosiaaliselle pääomalle voisi luoda laadullisia mittareita, jotka tulisi ottaa mukaan tulostavoitteisiin.

Kun tulosta mitataan nyt vain määrällisesti, päädytään tulosfasismiin, joka johtaa kiireiseen suorituselämäntapaan, elämän mielekkyyden katoamiseen ja burn outiin. Masennussairaudet ovatkin suuri kansanterveydellinen uhka tällä hetkellä, kun työkyvyttömyyseläkkeestä 40 % myönnetään mielenterveydellisin perustein.

Järkevintä olisi luopua tulosvimmaisesta mittaamisesta ja Excel-taulukoinnista. Mutta koska tämä pakkomielle on porautunut jo niin syvälle viranomaiskulttuuriin, vähintäänkin tulisi tällöin edellyttää sitä, että kehitetään myös kunnolliset mittarit palvelujen laadulle. Tässä on samalla kyse kuntalaisten palveluita koskevasta toiminnallisesta tasa-arvosta.

Haluan siis kiinnittää huomiota kysymykseen, haluammeko todella viljellä pelkästään määrällisiin tulostavoitteisiin perustuvaa viranomaiskulttuuria? Onko tämä tietoinen strategiavalinta? Itse en ainakaan muista, että valtuustossa olisi käyty kunnon keskustelua tällaisen strategian valitsemisesta. Kehitys on tapahtunut pikku hiljaa annettaessa pikkusormi kilpailuttamisen pirulle.

Pahinta, mitä tällainen strategia pitkällä tähtäimellä tuottaa, on se, että se murtaa luottamusta palveluihin. Tämä ei ole mikään kilpailuvaltti myöskään henkilöstöpolitiikasta, kun työvoimasta joudutaan vielä kilpailemaan.

Helsingin tulevaisuusnäkymiä varjostaakin kurjistuminen, mihin kaupunginjohtaja Siitonenkin välillisesti viittasi mainitessaan ansiotulokertymän taantuvasta kehityssuunnasta. Kaupunkitutkijat ovat myös varoittaneet sosiaalisen segregaation vahvistumisesta kaupunkirakenteessa.

Kaupunkiköyhyyteen onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota myös valtiovallan taholta, joka on ollut sysäämässä Helsinkiä köyhyyskehitykseen. Se luo omalta osaltaan turvattomuutta, mikä on yksi tekijä lapsiperheiden poismuuttoon Helsingistä. Monet perheet lähtevät hakemaan turvallisempaa elinympäristöä lapsilleen.

Turvattomuuden tunnetta luo myös mm. kaupunkiympäristöön liittyvä visuaalinen häirintä ja itsekäs liikennekulttuuri. Täällä tarvittaisiinkin Tukholman mallin kaltaista nollatoleranssia itsekkäälle yksityisautoilulle. Jalankulkijoille tulee taata aina etukulkuoikeus, mitä ei valitettavasti nyt riittävästi tapahdu.

Nähdäkseni paras tapa panostaa Helsingin tulevaisuuteen on panostaa lapsiin ja lapsiperheiden palveluihin. Tätä on lasten erityistuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja hoitaminen neuvoloissa, päivähoidossa ja koulussa, oppimisen edellytysten tukeminen ja varhainen puuttuminen erilaisiin toiminnallisiin ja käytöshäiriöihin, jotka ennustavat aikuisiän riskikäyttäytymistä ja mielenterveyshäiriöitä. Riittävä ja hyvä mielenterveys- ja päihdehoito palvelee samalla lastensuojelua, jonka toimintakulttuuria on syytä kehittää kiintymyssuhteita paremmin tukevaksi. Toivoisin, että budjettia laadittaessa tunnistettaisiin se, millaista kulttuuria sillä viljellään. Sosiaalisesti kannatteleva kulttuuri - joka siis lähtee lasten tarpeisiin panostamisesta - tuottaa pitkällä tähtäimellä myös parhaan taloudellisen tuoton. Kvartaalitaloudella tähän ei voida päästä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ilta on jo pitkällä, ja moni meistä haluaisi varmaan mennä jo kotiin. Mutta yritän olla puheenvuorossani mahdollisimman selväsanainen ja nopea.

Sosiaaliviraston kaavailujen ja uuden lautakunnan alustavien uumoilujen mukaisesti painopistettä sosiaalitoimen sisällä ollaan siirtämässä lapsiperheiden palveluihin, lakisääteiseen päivähoitoon sekä vanhuspalveluihin eli elämänkaarimallin kahteen ääripäähän.

Lasten päivähoitoa säätelee voimakas lakisääteisyys. Lapsiperheiden vastuualueilla taas on vahva näkemys siitä, että syrjäytymisen ehkäisyyn tulee pureutua jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vanhuspalveluja määrittää selkeä kasvavan vanhushoivan ja palvelujen tarve.

Pitkällä tähtäimellä menojen supistamista tavoitellaan aikuisuuden vastuualueilla. Aikuisuuden vastuualueen tavoitteena on mahdollisimman suuri asiakkaan omavastuullisuus ja itsenäinen selviytyminen. Samalla tavoitellaan huomattavaa nykyisten kustannusten alenemista. Karkeasti ottaen tavoite on oikeansuuntainen. Käytännössä tulee erityisesti kuitenkin painottaa sitä, että muutos vie aikaa ja vaatii mm. onnistunutta panostusta työllistämistoimiin.

Huomion arvoista myöskin on, että aikuisten palvelujen skaala on laaja, aina työllisyyden hoidosta toimeentulotukeen, mielenterveyskuntoutujien asumispalveluista päihdehuoltoon. Lisäksi vastuualueeseen kuuluu vammaistyö ja ruotsinkieliset palvelut.

Lähitulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Työttömyys Helsingissä ei ole ainakaan laskussa, ja pitkäaikaistyöttömyyskin on lisääntynyt. Alkoholiveropolitiikka on eurooppalaistunut, suomalaisten juomatavat eivät. Huumeriippuvaisten vieroitushoidon todellinen määrärahan tarve on moninkertainen nykyisiin määrärahoihin verrattuna.

Nopeita ratkaisuja esimerkiksi toimeentulotukimenojen kasvun hidastamiseen ei ole näköpiirissä.

Toimeentulotuen myöntämisessä tulee pysyä realistisella, kestävällä ja inhimillisellä tasolla. Asiakasta ei saa unohtaa kylmän matematiikan armoille.

Toimeentulotukiavustusten yhtenäistäminen ei saa olla yhtä kuin normien kiristäminen ja toimeentulotuen myöntämisen kynnyksen korottaminen.

Asiakkaalla tulee olla oikeus saada päätös hakemukseensa viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Lisäksi asiakkaalla tulee olla mahdollisuus tavata sosiaalityöntekijää niin toivoessaan. Sosiaalityöntekijöille tulee suoda mahdollisuus toteuttaa työssään käytännön sosiaalityötä, neuvontaa ja ohjausta sekä käyttää tarvittaessa harkintaa harkinnanvaraisen ennaltaehkäisevän tuen myöntämisen muodossa. Henkilökunnan ja määrärahojen riittävyys tulee turvata heti alkuvuodesta.

Yhdynkin täällä aikaisemmin esitettyihin toivomuksiin, että alibudjetoinnista tulee luopua toimeentulotuessa. Toimeentulotuen tarve on aika hyvin nähtävissä edellisen vuoden toteumasta, ja sillä tasolla suurin piirtein kuuluu kulkea. Samoin yhdyn käsitykseen, että ennaltaehkäisevän toimeentulotuen määrä täytyy olla SPM:n suosituksen tasolla eli 3,3 % tästä tuesta.

Ihmisten elämä ja eri elämänvaiheet eivät aivan noudata elämänkaarimallia. Lapsi saa toki palvelunsa joko päivähoidon vastuualueelta tai lapsiperheiden vastuualueelta. Hänen vanhempansa saattavat kuitenkin joutua turvautumaan aikuispalvelujen vastuualueen palveluihin. Vanhempien toimeentulolla ja hyvinvoinnilla on suuri vaikutus lapsen hyvin- tai pahoinvointiin. Selvitysten perusteella voidaan todeta, että esimerkiksi huostaanottojen perusteista löytyy hyvin usein vanhempien päihteiden väärinkäyttöä, mielenterveysongelmia ja pitkittyneitä toimeentulovaikeuksia. Tästä näkökulmasta aikuisten vastuualue on hyvin merkittävä. Lapsi syrjäytyy, tai uhkaa syrjäytyä, perheessä vuorovaikutuksessa tai vuorovaikutuksen puutteessa aikuisen kanssa. Panostaessamme aikuispalvelujen vastuualueelle, panostamme välillisesti myös lapsiin. Sosiaalitoimea tulee tarkastella kokonaisuutena.

Alibudjetointi on vitsaus, joka on vaivannut toimeentulotukimenojen lisäksi erityisesti myös päivähoitoa ja lastensuojelua.

Alibudjetointi ei suinkaan ole yhdentekevää. Vaikka käytännössä alibudjetointia osin paikkaillaan valtuustossa loppuvuoden ylityksillä, se on moraalisesti väärin. Kiristettäessä vyötä sosiaalitoimen palveluista, kasvatetaan jonoja, pudotetaan avun tarvitsijoita heille elintärkeiden palvelujen piiristä ja kuormitetaan tarpeettomasti henkilökuntaa. Samalla paineita siirretään toisille sektoreille, terveydenhuoltoon tai kolmannelle sektorille, kuten esimerkiksi seurakuntien diakoniatyölle.

Aikuisten palveluista puhuttaessa ei voi unohtaa surullisen kuuluisaa vammaisten kuljetuspalvelujärjestelmää Helsingissä.

Jatkotyössä täytyy ottaa paremmin asiakkaan näkökulma huomioon, kuljetuspalveluja käyttävien erilaiset tarpeet sekä järjestöt täytyy ottaa aidosti mukaan kehittämis- ja suunnittelutyöhön, kuten edellinen sosiaalilautakunta edellytti.

Vuoden 2006 budjetti tulee laatia realistiselta pohjalta. Etusijalle tulee asettaa terveys-, sosiaali- ja opetustoimi. On tarkasteltava muiden sektoreiden budjetteja siitä näkökannalta, kuinka ne tukevat näitä kolmea. Siksi esimerkiksi liikuntapalveluja ja kulttuuritarjontaa kaupungissamme ei myöskään tule väheksyä.

Syrjäytymisen ehkäisy on syytä ottaa yhdeksi vuoden 2006 painopistealueeksi, eikä luonnollisestikaan vain yksi vuosi tähän asiaan riitä, vaan painopistettä täytyy jatkaa vuodesta 2006 eteenkin päin.

Syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyy mielestäni saumattomasti suvaitsevaisuuden edistäminen.

Etniset vähemmistöt tulee ottaa paremmin huomioon mm. järjestettäessä henkilökunnan koulutusta. Maahanmuuttajat erityisryhmänä tulee huomioida myös määrärahoja jaettaessa, lapsiperheiden palveluista ja päivähoidosta alkaen.

Mielestäni realistinen lähtökohta vuoden 2006 sosiaalitoimen budjetin laadinnalle on edellisien vuosien toteumien seuranta. Seurannassa tulee ottaa huomioon, että vuoden 2005 budjetin ja toteuman välissä ? aikuisten palvelujen alueelle 4 milj. euroa, päivähoidossa 6 milj. euroa ja lapsiperheiden palveluissa 2 milj. euroa. Lisäksi vanhusten palvelujen menoihin tehtiin eräitä lisäyksiä viime vuoden lopulla, jotka tulevat vaikuttamaan myös tämän ja ensi vuoden budjetteihin.

Peruspalvelujen saatavuus ja riittävyys takaavat mielestäni parhaiten Helsingin kehittymisen viihtyisänä, turvallisena ja kilpailukykyisenä kaupunkina.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Olin ajatellut yllättää teidät kaikki, tai ne, jotka ylipäätään täällä ovat enää jäljellä ja jaksaneet olla, etten puhukaan joukkoliikenteestä tällä kertaa yhtään mitään.

Mutta en malta olla kommentoimatta valtuutettu Luukkaisen esitystä siitä, että yhdistettäisiin HKL:n suunnittelu YTV:hen.

Kyllä meidän kaikkien kaupunginvaltuutettujen täytyy se asia ymmärtää, että Helsingin sisäisen liikenteen suunnittelu vaatii erityisasiantuntemusta. Sitä ei pidä missään tapauksessa antaa Helsingin ulkopuolelle. En nimittäin usko, että vihreätkään ovat laajemmin tätä mieltä, mitä valtuutettu Luukkainen esitti. Minun on mahdoton uskoa sitä.

Mutta nyt varsinaiseen asiaan.

Olen yrittänyt kiteyttää pari asiaa erittäin lyhyeen. Arvelin etukäteen, että tästä tulee varsinainen maratonpuhemylly. Olen sillä tavalla ollut perusteellinen, että en vaivaa teitä kovin pitkää tällä asialla. Lyhyesti, mutta painokkaasti.

Ensinnäkin:

On erinomaista, että valtuusto käy tulevan vuoden budjetista lähetekeskustelun. Toivon, että emme sossi tätä sillä, että ruvetaan kaikkea maailmaa syleilevää täältä syöttämään. Näin nimittäin tulee tapahtumaankin, että käy valtuusto tämän lähetekeskustelun, mikäli meillä on todellinen halu vahvistaa kunnallisdemokratian uskottavuutta.

Minun on nimittäin helppo uutena valtuutettuna - ikään kuin ulkoa tulleena - sanoa, että päätöksenteko Helsingissä on joskus näyttänyt, ja se on jopa tuntunutkin, enemmän virkamies- kuin valtuustovetoiselta. Näinhän ei voi olla. Samalla meillä on oiva mahdollisuus käydä arvokeskustelua tärkeistä budjetin painotuslinjauksista, mikä edelleen - niin minulle kuin myöskin kaupunkilaisille - tuo esille puolueiden välisiä eroja. Sitähän on nimenomaan kansalaisten keskuudessa toivottu, tai kaupunkilaisten. Tämän myötä on mahdollista kunkin puolueen profiloitua omista lähtökohdistaan, tunnustaa väriä, tietysti edellyttäen, että emme sorru sellaiseen populismiin, että kaikkea hyvää vaan kaikille. Näinhän emme varmastikaan toimi vastuullisina päättäjinä.

Muuhun valtakuntaan nähden Helsingillä on poikkeuksellisen raskas tilanne erilaisten sosiaalisten ongelmien korjaamisen suhteen. Toivottavaa tietysti olisi, että tämä tosiasia tunnustettaisiin laajemminkin ja Stadin pitkään jatkunut kuppaus päättyisi. Niin tai näin, ongelmiin on etsittävä ratkaisut ja mieluusti yhteistä vastuuta kokien. Uutta valtuustoa odottaa todella rankat haasteet.

Kun keskustelemme vuodesta 2006, on hyvä pitää mielessä se tosiasia, että samalla me luotaamme asioita todellisuudessa huomattavan paljon pidemmälle tulevaisuuteen. Jos nyt teemme vääriä johtopäätöksiä, joudumme maksamaan virheistämme raskaimman mukaan jollain aikavälillä. Nyt tarvitaan rohkeutta katsoa maailmaa sellaisena kuin se oikeasti on, tosiasiat tunnustaen. Helsinki on erittäin hieno paikka, mutta se ei ole sitä kaikille.

Käsitykseni on, että tässäkin salissa on monia, joilla ei ole aitoa kokemusta siitä, millaista arkipäivän elämää me pienituloiset elämme, puhumattakaan yksinhuoltajista, työttömistä, päihteiden käyttäjistä tai mielenterveysongelmaisista. Ns. Kiljusen -mallia kannattaisi useammankin kokeilla. Itse teen päivittäin havaintoja edellä mainittujen asioista. Lisäksi omat lapseni - neljä peruskoulun ala-asteella ja yksi päivähoidossa - pitävät minua tuskallisen tietoisena epäkohdista. Palautetta tulee jokseenkin päivittäin.

Tässä kaupungissa tarvitaan voimakas panostus eriarvoisuuden torjuntaan. Torjunnan tulee käynnistyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Päivähoidossa tarvitaan erityistoimia ja ryhmiä. Kokemuksesta, ja päivähoitohenkilöstön kanssa yhteistyötä pitkään tehneenä, tiedän osaamista löytyvän. Rahaa tosin ei alkuunkaan riittävästi, ongelmien laajuus huomioiden, ole. Nämä asiat koskevat peruskoulua aloittelevia. Erityisluokkia kaivataan kipeästi.

Syrjäytyminen on niin vakava ja päälle kaatuva asia, ettei meillä kerta kaikkiaan ole varaa olla reagoimatta välittömästi, kun asianomaisten ote lipsuu oman elämän hallinnasta.

Toinen vakava epäkohta - minkä haluan tuoda tässä keskustelussa esille - on kaupungin oman henkilöstön työhyvinvointi.

Meidän oma väkemme on jo pitkään, monilla aloilla, kamppaillut työssä jaksamisensa kanssa päivittäin.

Aikanaan - tässä kaupungissa laajemminkin - elimme yhä edelleen hyvin muistissa pysyneen lama-ajan, jolloin kaupungin pienipalkkainen joukkue oli valmis tekemään useampivuotisia ns. säästösopimuksia turvatakseen kuntalaisten elintärkeät palvelut. Vähintään sieltä asti juontaa yhä vain lisääntynyt työn tehostaminen. Lama ikään kuin laahaa edelleen päällä. Monilla aloilla voidaan selkeästi todeta, että sen työn tehostaminen on mennyt jo hyvin kyseenalaiselle tasolle. Olen vakavasti huolissani oman henkilöstömme työssä jaksamisesta ja ovatko työt ylipäätään järjestetty siten, että niistä on inhimillisesti katsoen edes mahdollista selviytyä.

Iso osa helsinkiläisistä on päivittäin riippuvaisia peruspalveluiden toimivuudesta. Meidän - valtuuston jäseninä - on omalta osaltamme huolehdittava, valvottava ja kannettava vastuuta palvelujen tuottajia tukevasta toiminnasta. Vaivannäköä se varmasti vaatii ja perehtymistä sekä asioihin tutustumista. Mutta sitä meiltä ihan oikeutetusti odotetaan.

Kotikaupungissa riittää korjattavaa. Tässä on vasta kaksi asiaa. Mutta niiden on näyttävä vuoden 2006 ja sitä seuraavien vuosien budjettien painotuksina selvästi nykyistä paremmin.

Kertaan vielä: syrjäytymisen ehkäiseminen kaikin mahdollisin ja vaikka mahdottominkin keinoin sekä kaupungin omasta henkilöstöstä huolehtiminen. Tässä voidaan puhua ehdottomasti kannattavista investoinneista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tästä on hyvä jatkaa.

Edellisessä puheenvuorossa, niin kuin monissa aikaisemmissakin, on todettu, että kaupunki on vastuussa ja kaupungin täytyy kantaa vastuunsa työntekijöidensä hyvinvoinnista, ja myös monissa aikaisemmissa puheenvuoroissa todettu, että kaupunki on vastuussa myös palveluittensa laadusta ja yhtenä palvelujen laadun tekijänä työntekijöidensä osaamisesta.

Haluan nostaa esille teeman - lupaan puhua lyhyesti - josta itse tiedän jotain, joka liittyy erottamattomasti näihin molempiin asioihin, eli työntekijöiden hyvinvointiin ja ammattitaitoon, ja se teema on syrjinnän kielto, tai jos sen haluaa ilmaista myönteisemmin, niin yhdenvertaisuus ja yhdenvertaisuuden edistäminen.

Ensin syrjinnän kiellosta ja työhyvinvoinnista.

Meillä on Suomessa tällä hetkellä itse asiassa aika hyvä kattava työsyrjinnänvastainen lainsäädäntö. Syrjintä on määritelty meillä selkeästi, hyvin tarkoituksenmukaisesti ja syrjintä on myös jotakuinkin yhtä kiellettyä riippumatta siitä, onko syrjintäperusteena sukupuoli, ikä, etninen tausta, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus tai vakaumus. Mutta lainsäädännön henki ei siirry työpaikoille itsestään. Se ei näy työpaikkojen, työyhteisöjen asenteissa tai käytännöissä tai rakenteissa itsestään eikä pelkkä laki lisää työhyvinvointia. Siinä tarvitaan tiedotusta ja koulutusta sekä työntekijöille että esimiehille sekä syrjinnän ennaltaehkäisyssä että syrjintään puuttumisessa. Ilman työyhteisöjen koulutusta ja avointa keskustelua sellaiset tutkimustulokset eivät tule muuttumaan kuin että esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvista työntekijöistä noin puolet tänä päivänä salaa kokonaan suuntautumisensa työyhteisöissään, eli ihmiset eivät voi elää omassa arjessaan kokonaisina ihmisinä ilman enemmän tai vähemmän jatkuvaa pelkoa syrjityksi tulemisesta. Eli tällaisessa tilanteessa luonnollisesti ei voi samassa lauseessa puhua työhyvinvoinnista.

Sitten muutama sana syrjinnän kiellosta ja ammattitaidosta ja sitä kautta palveluiden laadusta.

Ihannemaailmassa asiakaskunnan moninaisuuden muistaminen ja erilaisten vähemmistöjen huomioiminen on tietysti täysin luonnollinen ja itsestään selvä osa perustoimintaa ja osaamista, ei mitään extraa tai erityisosaamista. Tosiasiassa meillä Suomessa tällä hetkellä hirvittävän harvaan ammatilliseen koulutukseen sisältyy mitään sellaista, mikä antaisi tuleville ammatti-ihmisille valmiuksia kohdata ja palvella erilaisia vähemmistöryhmiä eettisesti ja laadukkaasti. Valitettavasti tänäkin päivänä tämä tarkoittaa sitä, että ammatti-ihmisiltä unohtuu oman työn eettiset perusperiaatteet välittömästi, kun asiakas onkin transsukupuolinen, tai kun asiakas kuuluu johonkin vieraaseen vammaisryhmään. Parantamisen varaa on sekä tietotasossa että asenteissa. Tämän joutuu kohtaamaan ihan kaikkien vähemmistöryhmien edustajat. Tietoa täytyy lisätä ja niitä asenteita täytyy muokata koulutuksella.

Sekä työyhteisölle ja esimiehille tarjottavaa syrjinnän vastaista koulutusta että ammatillista jatkokoulutusta löytyy yhdellä puhelinsoitolla lähimmästä syrjinnänvastaisesta työtä tekevästä kansalaisjärjestöstä. Tällaisia koulutuksia tarjoavat lukemattomat järjestöt ja järjestöjen erilaiset yhteistyöhankkeet jatkuvasti. Kysymys ei ole suurista kustannuksista myöskään, mutta kysymys voi olla, ja kokemuksesta voin sanoa, että kysymys hirvittävän usein on suurista ahaa-elämyksistä yksittäisillä koulutettavilla ja hyvin konkreettisesta työstä yhdenvertaisuuden eteen.

Haluan muistuttaa lopuksi, että syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus ovat tietysti itseisarvoisia asioita, mutta se on myös imagokysymys.

Tuoreena uutena valtuutettu toivon vilpittömästi, että Helsingin kaupunki haluaa ja on valmis profiloitumaan moninaisuusmyönteisenä, tasa-arvoasioissa aktiivisena ja aloitteellisena kaupunkina myös laadukkaiden henkilöstökoulutusten kautta.

Puheenjohtaja.

Lopuksi vielä haluaisin sanoa, että tämäntyyppistä moninaisuusteemaista koulutusta olisi syytä tarjota työntekijöiden lisäksi myös esimerkiksi lautakunnille ja valtuutetuille, jotta meillä olisi - jonain vuonna - edellytykset paitsi siihen sukupuolivaikutusten arviointiin budjetin laadinnassa ja suunnittelussa, myös laajempaa yhdenvertaisuusvaikutusten arviointiin, kun pohditaan esimerkiksi seuraavan vuoden budjettia.

Arvon puheenjohtaja ja urheat valtuustoistujat sekä myös virkamiehet.

Haluan käyttää muutaman sanasen siitä, että millainen väline tämä talousarvio oikeastaan meille valtuutetuille on.

Haluan ensinnäkin olla aivan samaa mieltä valtuutettu Havaston kanssa siitä, että tämä on myös tilaisuus miettiä sitä, millainen on se tulevaisuuden kunta tai kaupunki, jossa halutaan elää. Ei puhuta pelkästään seuraavan vuoden budjetista, vaan myös pidemmällä aikavälillä siitä, mihin suuntaan ollaan kaupunkia kehittämässä.

Täällä on maalailtu monenlaisia kurjuutta uhkuvia uhkakuvia. Lupaan myös tehdä omalta osaltani tämän tehtävän, mutta lupaan myös, että keinot eivät ole aivan samanlaisia kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa.

Jos katsotaan tulevaisuutta, niin kuntapäättäjät odottavat, että valtio lisää kuntien tehtäviä rahoittamatta niitä kunnolla.

Itse pelkään sitä, mitä täälläkin on monta kertaa sanottu, että julkisten hankintojen kilpailuttaminen ja tietynlainen markkinoiden hurmoshenkinen avaaminen tapahtuu ilman, että meidän omille vahvoille kotimarkkinoillemme jää aikaa kehittyä. Olen tästä sen takia huolissani, että kun meidän omat pienet yrityksemme eivät pääse niille markkinoille, niin se käy sitä kautta, että ylikansalliset yritykset ovat ainoita, jotka pärjäävät liian nopeasti avatuilla palvelumarkkinoilla.

Toinen huolenaihe on se, että tässä meidän jatkuvassa tehokkuusajattelussamme hinta ylittää aina laadun, kestävyyden, sosiaaliset aspektit ja erityisesti tärkeät ympäristöarvot ja kuntakonsernin tasolla kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto ei toteudu tätä kautta.

Kaikkien näiden tapahtuvien uhkakuvien kautta kuntien olisi tämän mukaan tulevaisuudessa keskityttävä alati laajeneviin ja lisättäviin lakisääteisiin tehtäviin aliresursoituna. Siinä vaiheessa myös me täällä valtuustossa saamme heittää hyvästit ongelmien ennaltaehkäisylle ja sellaiselle tärkeälle toiminnalle, joka myös elävöittää kulttuurin keinoin meidän kaupunkikuvaamme. Samoin saamme heittää hyvästit erilaisille toiveille ja tavoille kehittää toimintaa ja sen sijaan sanoa tervetuloa esimerkiksi veroäyrin korotukselle, palvelumaksujen nousemiselle tai tehokkuuskuurille joka vuosi.

Minä inhoan kauhuskenaarioita. Sen takia haluan lähestyä tätä kysymystä ehkä hieman positiivisemmasta näkökulmasta. Eli mitä meidän sitten pitäisi tehdä juuri nyt, jotta nämä uhkakuvat voitaisiin välttää?

Minulla on kolme näkökulmaa.

Ensimmäinen on se, että meidän pitää kyetä uudistamaan rakenteita muutenkin kuin pakon edessä.

Toinen on se, että meidän pitää osata muuttaa toimintamalleja, mutta erityisesti niitä ajattelutapoja, millä me ajattelemme tästä maailmasta.

Kolmanneksi meidän pitää vielä katsoa Helsingin ulkopuolellekin, koska siellä on paljon opittavaa.

Talousarvion käsittely on valtuutettujen tärkeimpiä työkaluja. Tämänhetkinen sen rakenne johtaa kuitenkin siihen, että sekä virkamiehet että luottamushenkilöt ajattelevat hyvin sektorikohtaisesti ja kohdentavat esimerkiksi täällä hyvin paljon muutosehdotuksia ja tarpeita eri sektoreille ja pieniin kohteisiin.

Se mitä meidän pitäisi tehdä, on se, että meidän pitäisi kyetä hallintokuntien välisten raja-aitojen ylittämiseen ja kokonaan pois hallintokunta-ajattelusta ja siirtyä täysin siihen kuntalaisen näkökulmaan ja siihen näkökulmaan, miten tätä prosessia voidaan kehittää asiakkaan eli kuntalaisen näkökulmasta. Se tarkoittaa sitä elinkaariajattelua, josta täälläkin on puhuttu: mitä kuntalaiset tarvitsevat elämänkaarensa eri vaiheissa. Samalla meidän pitää vahvistaa luottamushenkilödemokratiaa ja erityisesti luoda uusia malleja käyttäjädemokratialle. Niitä edelleenkin on tässä kaupungissa hyvin vähän käytössä. Lisäksi meidän pitäisi siirtyä ehdottomasti pormestarimalliin ja asettaa Helsinki edelläkävijäksi ympäristöystävällisen kaupunkiympäristön rakentajana. Tämä kuulostaa varmaan tosi utopialta. Itse asiassa se ei ole, sillä tämä kaikki on Tampereen vuoden 2007 jälkeisestä agendasta. Siellä näitä äsken mainitsemiani ratkaisuja ollaan juuri tekemässä, kuten olemme täällä saaneet kuulla muutamissa ryhmäpuheenvuoroissa.

Otan ihan lyhyesti vielä yhden esimerkin asiakkaan tarpeesta lähtevästä ajattelusta.

Esimerkiksi on ehdotettu, että voitaisiin laatia ns. kunnan perhehyvinvointiohjelma. Tämän tyyppinen ohjelma on kokonaisvaltainen ohjelma, johon kirjataan eri palvelujärjestelmän kokonaisuus, ottaen huomioon esimerkiksi tämä kohderyhmä eli perheiden erilaisuus ja erilaiset tarpeet. Tällaisen palvelujärjestelmän kokonaisuudesta pitää pyrkiä nimenomaan hallintokuntien rajojen ylittämiseen, erilaisten tarveketjujen tunnistamiseen ja niiden kirjaamiseen ja vastuiden selkeään jakamiseen aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Toisaalta tämä on aivan yksinkertainen. Tämä on koordinaation konkreettinen rakenne. Kirjataan se, miten asioita tehdään ja mietitään, miten niitä voitaisiin tehdä paremmin. Samalla voidaan myös ylittää tämän kaupungin rajat ja miettiä, mitä tämä alue voi tarjota. Tämän tuloksena on sitä mitä pyritään saamaan eli säästöjä ja hyvinvointia.

Sitten varmaan seuraavana kysytään, että miten tämän tyyppisiä asioita ruvetaan rahoittamaan, kun ruvetaan tämän tyyppistä kehittämistoimintaa tekemään? Minullapa on vastaus siihenkin.

On mahdollista hakea tämän tyyppiseen palvelurakenteiden kehittämiseen kuntien hankerahoitusta esimerkiksi kansallisesta terveyshankkeesta tai sosiaalialan kehittämishankkeesta. Vuonna 2006 näissä budjettimomenteilla on 55,2 milj. euroa, mistä Helsinkikin voisi hakea tämän tyyppistä kehittämisrahaa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvio pysyvästä tasosta on 25 miljoonaa vuodessa. Ja uskonpa, että sieltä lohkeaisi myös Helsingin kehittämiseen rahaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Puhutaan paljon kaupungin tulovirroista ja siitä, nostetaanko veroprosenttia vai ei vai nostetaanko palvelumaksuja vai ei. Mielestäni puhuttaessa tulevasta budjetista on kuitenkin paljon tärkeämpää käydä arvokeskustelua, sitä paljon peräänkuulutettua arvokeskustelua siitä, mihin käytössä olevat rahat sitten laitetaan.

Sosiaalivirasto on tämän kaupungin suurin rahareikä - jos näin voi sanoa. Ei siis ole aivan sama, miten rahat sosiaalitoimessa jaetaan.

Uskon, että kaikki tässä salissa istuvat, puoluekantaa katsomatta, ovat kanssani aivan samaa mieltä siitä, että haluamme tarjota lapsille ja vanhuksille heidän arvoisensa hoidon ja hoivan, niin päiväkodeissa kuin vanhuspalveluissakin.

Ideaalitilanteessa sosiaalitoimen budjetti tässä elämänkaarimallissa olisi siis kaksihuippuinen. Huiput osuisivat lapsuusaikaan ja sitten taas sinne elämän lopputaipaleelle eli vanhuusaikaan. Aikuisväestön kohdalla saisi silloin olla notkelma. Näin ei tällä hetkellä todellakaan ole. Budjetti on enemmän tai vähemmän tasapaksu tai jopa keskivartalolihava. Jotta lapset saisivat turvallisen lapsuuden ja vanhukset taas arvokkaan hoivan, tulisi helsinkiläisten aikuisten nykyistä enemmän pärjätä omillaan.

Ensi vuoden budjettia laadittaessa tulee mielestäni kiinnittää erityistä huomiota työllisyyden lisäämiseen, työttömyyden ennaltaehkäisyyn, päihdepotilaiden hoitoketjun uudistamiseen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Lisäksi maahanmuuttajat tulisi integroida osaksi helsinkiläistä ja suomalaista yhteiskuntaa nykyistä aikaisemmin. Nimittäin työssä käyvä ja omillaan pärjäävä aikuisväestö on avainasemassa, kun haluamme turvata laadukkaat päivähoito- ja vanhuspalvelut.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kuntatalous on Suomessa heikentynyt vuodesta 2003 alkaen ja on alijäämäinen edelleenkin tänä vuonna useissa kunnissa, paitsi onneksi ei Helsingissä.

Tänä vuonna lähes 150 kuntaa tekee negatiivisen budjetin. Uutena velvoitteena kunnille on hoitotakuu, josta jo on paljon puhuttu. Se astuu voimaan parin viikon kuluttua.

Helsinki on hyvin varautunut hoitotakuuseen tänä vuonna, korottaen terveyskeskuksen määrärahoja mm. 7,4 %. Kiitos kaupunginjohtajan, kiitos virkamiesten ja kiitos edellisen kaupunginvaltuuston, että näin hyvin on varauduttu tähän hoitotakuuseen.

Ensi vuosi ei kuitenkaan ole Helsingille ruusuinen, sillä torniolainen kuntaministerimme Hannes Manninen osaa kyllä suosia muita kuntia kuin Uudenmaan lääniä. Hän nostaa valtionosuuksia per asukas Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa. Kainuussa jopa valtionosuudet nousevat 51 % - kuvitelkaa - vuonna 2006. Uudenmaan maakunta saa 3,5 % vähemmän valtionosuuksia ensi vuonna kuin mitä tänä vuonna on.

Valtio on kaavaillut lisäksi kiinteistöveron alarajan nostamista siten, että helsinkiläinen asukas joutuisi maksamaan 25 euroa enemmän kiinteistöveroa. Tämä tuo lisätuloja kaupungille noin 13 milj. euroa. Se on aika pieni summa kaupungin budjetissa, mutta se saattaa aika pahasti rokottaa sellaisia ihmisiä, jotka asuvat esimerkiksi omakotitalossa. Sellaisiahan on paljon, veteraaneja, eläkeläisiä ihmisiä tässä kaupungissa.

Valtio ei siis edelleenkään helli Helsinkiä. Joten on pärjättävä omillamme. Meidän on panostettava paitsi asuntoihin, myös talouskasvuun ja työttömyyden vähentämiseen.

Arvoisa puheenjohtaja, bästa fullmäktige.

Politiikan tuulet tuntuvat puhaltavan oikeaan suuntaan tässä salissa. Montaa tajuntaa räjäyttävää uutta avausta tässä vaiheessa iltaa ei voi enää tehdä.

Hyvin ilolla olen kuunnellut muidenkin valtuutettujen puheita siitä, että koulutukseen ja peruspalveluihin pitää panostaa tulevana vuonna. Tämä on erittäin tärkeä Helsingin kilpailukyvyn ja Helsingin kasvukyvyn edellytys.

Ylipäätänsä tärkeimpiä viestejä kaupungin 2006 budjettiraamiin, tai budjetin valmisteluun, on koulutukseen, kulttuuriin ja luovuuteen satsaamisessa. Se on se meidän tulevaisuus. Pääkaupungin pitää olla suunnannäyttäjä koulutuksessa.

Ja kun ihmisten koulutustaso on riittävän korkea - niin kuin Helsingissä on huomattu - avaa se myös kaupungille itselleen, oikein hyödynnettynä, valtavan resurssin. Kaupungin hallinnon ulkopuolella on esimerkiksi koululaisten vanhemmissa valtava resurssi erilaista osaamista. Siksi kansalaiskuuleminen on tärkeää, ja sitä kannattaa muidenkin hallintokuntien käyttää.

Säästäväisyys on sävel myös vuonna 2006. Se on hyvä asia. Säästämisessä on kuitenkin oltava kriittinen. Näennäissäästämistä on paljon varsinkin, jos ei vanhentuneisiin rakenteisiin pystytä puuttumaan tai niihin ei uskalleta puuttua.

Raha ei meillä näitä palveluita tuo. Ei yksikään palvelu synny siitä, että pistetään euro tiskille, vaan se palvelu tulee niistä ihmisistä, jotka sen palvelun tekee. Tässä mielessä henkilöstöpolitiikan tulee olla kannustavaa, motivoivaa ja eteenpäin suuntautuvaa. Sieltä kautta tulee myös muut uudet avaukset siihen, miten näitä palveluja tuotetaan myös hallintokuntien välisinä ratkaisuina.

Ärade ordförande.

Ur en finlandssvensk och ur tvåspråkighetens synvinkel vill jag fästa uppmärksamhet vid två centrala saker.

För det första gäller det skolfrågorna förstås. Den viktigaste framtidsfrågan är hur vi lyckas behålla och rekrytera nya behöriga lärare till den här staden, till våra skolor. Ur den synvinkeln är stadens intresse vad beträffar den svenska lärarutbildningen mycket stort.

Den andra frågan gäller mer en allmän syn på stadens tvåspråkighet och service. Skall svensk service inom t.ex. hälsovården centraliseras eller med andra ord isoleras? Är hälsocentralerna och i synnerhet läkarna efter moralisk rätt att hänvisa sina kunder till svenska hälsovårdsstationer ifall kunden önskar service på sitt modersmål?

Jag tror att en viss centralisering kan komma i fråga men att den nog också har sin aviga sida. Ifall tjänsteman med högre akademisk examen hänvisar sina svenska kunder till andra serviceställen så gagnar det nog inte den levande tvåspråkigheten i den här staden, speciellt om problemet inte ligger hos läkarna själva utan t.ex. telefonister.

Palveluiden saatavuuden ja laadun nimissä pitää siis etsiä järkeviä ja taloudellisia, rakenteellisia säästöjä.

Ärade ordförande, hyvät valveilla olevat valtuutetut.

Vårdgarantin träder i kraft i mars och därigenom kan hela sjukvårdsbudgeten komma att kräva förändringar i framtiden. Vi vet ännu inte om de särskilda anslag om 43 miljoner euro som vi satsar i år kommer att förslå eller om det behövs mera. Framför allt vet vi inte om det kommer att kräva en stadigvarande ökning av budgetanslagen för de kommande åren. Det är möjligt att kommunerna kommer att få ett permanent ökat kostnadstryck, kanske främst för specialsjukvården.

På nationellt plan kan man dock åtminstone logiskt kunna förutse en minskning av behovet av finansiering från Folkpensionsanstalten för förlängd sjukfrånvaro och försvårad rehabilitering som de långa väntetiderna till vård hittills har orsakat. Nationellt sett och totalt får vi kanske en viss inbesparing, kommunalt sett kan det bli kärvare.

Det är allt skäl för Helsingfors att följa med kostnadsutvecklingen och orsakerna till den, samt att inleda en dialog med staten om ökade statsanslag för hälsovården till den del kostnaderna förskjuts mot den kommunala budgeten. Det är bara av nyssnämnda orsaker klokt att göra den ytterligare lätt förhöjda reserveringen i ekonomiplanen för vårdgarantin också för åren 2006 och 2007. Låt dem stå kvar och gör en reservering även för 2008.

Det är kanske också fåfängt att tro att hälsovårdsbudgeten håller så länge det finns ett gap på tiotals miljoner mellan stadens uppskattning av specialsjukvårdens penningbehov och sjukvårdsdistriktets uppfattning. En sak är klar. Det är inte staden som ansvarar för patienternas specialsjukvård i fortsättningen utan distriktet. Det är en ny situation för staden att inte kunna agera kräsen köpare utan förvandlas till automatisk betalare. Därför är ett gott samarbete mellan staden och distriktet ett måste. Det är också viktigt att stadens primärvård fungerar rationellt och med sakkunskap.

En grundlig diskussion borde föras om hur mycket staden skall satsa på att anställa egna specialistläkare i stället för att i likhet med andra kommuner utnyttja distriktets tjänster. Ska vi faktiskt igen bygga upp en egen halv-hel specialiserad vård i skarven mellan primärvården och HNS-specialsjukvård. Det blir som bekant inte alltid billigare att låta patienterna gå som jojo på hälsostation. Ofta blir det billigare om patienten kommer snabbt i rätt vård.

Den ökning av anslagen för psykoterapi som gjordes för 2005 är också skäl att behålla i budgeten framöver. Alla tecken tyder nämligen på att trycket på människor i samhället ökar benägenheten att insjukna i framför allt depressioner och adekvat vård för dem innebär i svårare fall ofta terapi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kunnan tärkein tehtävä on peruspalvelujen järjestäminen. Tähän ongelmaksi tulee raamibudjetissa se, että se on aikaisempina vuosina - viime vuosina nimenomaan - lähtökohtaisesti ollut liian vähäinen erityisesti sosiaali-, terveys- ja opetussektoreilla asiakkaiden kannalta.

Sisäiset vuokrat ovat olleet yksi, tosin korjattavissa oleva este raamin riittävyydelle.

Peruspalveluihin liittyvät sisäiset vuokrat tulisi mielestäni mitoittaa siten, että tarpeellisten toimintojen toteutuminen ei vaarannu. Esimerkiksi se, että vuokratuotto-odotusten nousu 2 % on mielestäni omaan nilkkaan potkimista erityisesti peruspalvelujen osalta.

Imago on kunnalle tärkeä. Se vaikuttaa kunnan veto- tai pakovoimaisuuteen.

Lapsiperheille vetovoimaisuutta lisää olennaisesti varmuus hyvästä koulusta, kunnollisesta ja pysyvästä päivähoitopaikasta ja tarpeen mukaisesta koululaisten iltapäivähoito- tai toimintapaikasta. Ryhmäpaikkoja tässä onkin aivan liian vähän. Se on tuottanut osaltaan lasten huonovointisuuden lisääntymistä. Ellei asiaa iltapäivätoiminnan osalta budjetissa pian pistetä kuntoon, niin siitä tulee lisää huonovointisuutta, joka taas sitten kostautuu myöhemmin myös suurina kuluina. Eli asia voitaisiin laittaa kuntoon aika pienellä rahalla niin henkilöstön palkkojen kuin järjestöjen avustustenkin osalta.

Opetustoimen säästöt on syytä pysäyttää, jotta alibudjetointi ei estä uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoa. Esimerkiksi tarvikemateriaalirahat ovat siinä vaiheessa, kun uudet opetussuunnitelmat edellyttäisivät varmaan jonkinlaista uutta kirjojen vaihtumista koulussa, niin ei välttämättä olekaan sitten rahaa ostaa niitä kirjoja, mitä uusi opetussuunnitelma edellyttäisi hyvin toteutuakseen.

Jos opetuslautakunta haluaa, että neljän vuoden välein tehdään uusi opetussuunnitelma, niin minä ainakin henkilökohtaisesti ehdottaisin, että voitaisiin pidentää opetussuunnitelman tekemisen väliä kahdeksaan vuoteen ja säästää näin rahaa ja aikaa ja myös intoa itse opetuksen toteuttamiseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Puhun hyvin lyhyesti, koska kello on paljon.

Kuitenkin sen verran, että olisin toivonut, että tätä lähetekeskustelua varten olisi ollut hieman laajempi materiaali käytössä. Tämä on aika kevyt. Tarkoitan sen tyyppistä materiaalia, mikä meillä on raamikeskustelua varten myös kaupunginhallituksessa ollut aikaisemmin, jossa vähän otetaan kantaa tulevan vuoden budjettiin. Nythän täällä on esitettynä könttäsummina kunkin rootelin budjetit. Tosin olen lukenut tuota taloussuunnitelmaa 2006, jossa esitetään, tai joka on budjetin yhteydessä hyväksytty. Jos ei siihen sitten muutoksia tule, niin sellaisena se raami on.

Mutta ihan muutamasta asiasta. Ensinnäkin päivähoidosta.

Meillä on tavoitteena, että 4 % alle kouluikäisistä lapsista olisi yksityisen hoidon tuen piirissä. Näin ei kuitenkaan toteudu.

Mielestäni yksityistä hoitoa pitäisi lisätä. Se lisää perheiden valinnanmahdollisuuksia. Sitähän voidaan käyttää yksityiseen päivähoitoon, perhepäivähoitoon tai palkata kotiin hoitaja. Usein on niin, että kunnallinen päivähoito palvelee kuitenkin parhaiten niitä, jotka tekevät töitä 8:sta 4:ään viitenä päivänä viikossa. Jos on epätyypillisiä työsuhteita ja epäsäännöllisiä työaikoja, niin voisi järjestellä lastensa hoidon paremmin.

Olen tehnyt aloitteen, jossa esitän, että yksityisen hoidon tuki korotettaisiin samalle tasolle kuin Espoossa.

Pienille lapsille kuitenkin koti on usein se paras paikka, joten samassa aloitteessa esitän myös, että Helsinki-lisää kotihoidon tuesta nostetaan.

Toinen asia on maahanmuuttajien päivähoitotilanne ja siellä kielenopetus.

Kuten täällä on aikaisemmissakin puheenvuoroissa sanottu, kielen oppiminen on yksi ensiarvoisen tärkeä asia sopeutumisessa yhteiskuntaan.

Nytkin budjettiin on kirjattu, että maahanmuuttajalasten kieltenopetusta päivähoidossa lisätään. Mutta varoja siihen ei ole. Joten noin 200 000 eurolla saataisiin 10 päivähoidon opettajaa lisää, joka saattaisi tämän tilanteen edes kohtuulliselle tasolle.

Sitten katselin, kun täällä oli aikaisemman asian käsittelyssä joukkoliikenteen tariffituki ja sen päivitys.

Tällä hetkellä ensi vuodelle tariffituki on 47,5 %. Prosentithan on poistettu budjetista. Mutta aikaisemmin kun siellä oli kirjattuna myös prosentit, niin ne olivat korkeampia.

Mielestäni tavoitteena pitäisi olla, että tariffituki olisi 50 %. Tämä erotus on melkein 10 milj. euroa. Joten jos korottaisimme tariffitukea niin, että sillä tariffituella maksetaan puolet lipuista, niin jää 10 milj. euroa lisää joukkoliikenteen palvelujen parantamiseen, ja siitä 2,8 milj. euroa voidaan käyttää sitten heti saman tien opiskelija-alennusten korottamiseen 50 %:iin, joka olisi erittäin kohtuullista tälle merkittävälle väestöryhmälle Helsingissä, joka toivottavasti täällä myös pysyy.

Nyt varsinkin Kioton ilmastosopimuksen alkamispäivänä voi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että emme ole saavuttaneet myöskään joukkoliikenteen osuuden tavoitteita, jossa tavoite on 71 %. Mutta sinne ei päästä, ja tavoitteenkin pitäisi olla vielä korkeammalla.

Sitten vielä lyhyesti kulttuurista.

Meillä kulttuuriavustukset ovat nyt - taloussuunnitelman mukaan - ensi vuodelle, sekä vapailla ryhmillä että laillisilla teatteriryhmillä, pienemmät kuin ne ovat tänä vuonna. Jo se, että ne olisivat samalla tasolla, niin sehän reaalisesti koko ajan vähentää tätä reaalista rahasummaa. Esimerkiksi vapailla ryhmillä tuet ovat reilusti alle sen, mitä ne ovat olleet vuonna 2003, eli kulttuurissa ei ole päästy millään tavalla pois säästövuosista.

Mielestäni kulttuurin työläisten pitää saada kunnon palkkaa ja erilaisten produktioiden ei pitäisi - kun niitä ammattimaisesti tehdään - tehdä kaikkea talkootyöllä, vaan siellä pitäisi olla mahdollisuus palkata esimerkiksi markkinointiin, lavastukseen ja puvustukseen ihmisiä, jotka saisivat työstään sitten kunnon palkkaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Oppilasmäärä Helsingissä vähenee, ja tämän vuoksi kouluverkkoa on tiivistettävä.

Paraikaa käynnissä olevan kouluverkkoselvityksen tavoitteena on sopeuttaa koulujen lukumäärä oppilasmäärää vastaavalle tasolle. Meidän opetuslautakunnan jäsenten on tehtävä valinta siinä, mitkä koulut tästä kaupungista suljetaan.

Helsinkiläiskoululainen on kallis verrattuna muiden kaupunkiemme koululaisiin. Helsinkiläiskoululaisen vuosittaiset kustannukset ovat vuodessa noin 670 euroa suuremmat kuin viiden seuraavaksi suurimman suomalaisen kaupungin koululaisten tuottamat kustannukset.

Helsingissä merkittävä osa, lähes puolet, opetustoimen menoista syntyy kiinteistökuluista. Tämän vuoksi kouluverkkoselvityksissä pyritään sulkemaan lähikouluja ja näin säästämään kiinteistömenoissa.

Koulut maksavat kiinteistöistä vuokraa kiinteistövirastolle. Vuodelle 2005 tehdyssä talousarvioesityksessä opetustoimi maksaa kiinteistövirastolle sisäisiä vuokria noin 78 milj. euroa. Tästä summasta noin 28,5 milj. euroa johtuu kyseessä olevien kiinteistöjen vuokrille asetetuista tuotto-odotuksista. Kouluverkkoselvityksen mukaan kouluverkkoa tiivistämällä päästään suuruusluokaltaan 33 milj. euron säästöihin koulukiinteistökuluissa.

Kysymys kuuluukin, olisiko meidän pakko lopettaa niin monta lähikoulua kuin meille nyt esitetään, jos kaupungin itseltään perimissä tilavuokrissa ei olisi näitä edellä mainittuja tuotto-odotuksia, ylimääräistä katetta?

Kouluverkkouudistuksessa vastakkain ovat kuntien peruspalveluiltaan perimät tilavuokrat ja lakisääteisten peruspalvelujen perimmäinen arvo ja tarkoitus.

Arvokeskustelu on kuitenkin mahdotonta niin kauan, kun emme puhu avoimesti siitä, mistä helsinkiläislapsen korkeat koulutuskustannukset syntyvät. Valtuutettujen olisi helpompaa kohdata päätöksentekoon kuuluvat arvovalinnat, jos olisi täysin läpinäkyvää, mitä mikäkin maksaa. Mikä summa on lopullisesti varattu mihinkin tarkoitukseen ja mikä taas on tarkoitus kierrättää sisäisessä laskennassa hallintokunnasta toiseen.

Mikäli avointa keskustelua ei käydä, opetustoimen säästöille ei näy loppua. Helsinkiläislapset tulevat saamaan kaikista kurjimmat opetuspalvelut, koska kaupungin omista kiinteistöistään perimät vuokrakulut tulevat joka tapauksessa olemaan maan korkeimmat.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

En malta olla vastaamatta kiinteistöviraston puolesta yhteen asiaan eli tonttien vuokriin.

Se ei ole kiinteistöviraston keksintö. Sen on kaupunginhallitus määrännyt, että tämänkaltaista vuokraa näistä kohteista peritään.

Uskoisin, että opetus ei Helsingissä ole pelkästään vuokrista kiinni, vaan kyllä siinä sitten vaikuttavat monet muutkin tekijät.

Mutta me olemme tänään täällä kuitenkin olleet keskustelemassa, ja vielä hetken aikaakin tätä päivää, kohta siirrymme huomiseen, elikkä lähetekeskustelua. Lähetekeskustelu on huomista jos mikä, ja siinä mielessä se on ihan oikein, että puhumme tänään ja huomennakin siitä asiasta.

Mutta sen verran, kun on Kaj:n, elikkä Kaj:n, nimipäivä tänään ja vielä on tämä päivä menossa, niin hänelle sen verran terveisenä, että hän jatkossakin toimisi aktiivisesti sen puolesta, että Malmin lentokenttä pystyttäisiin hyödyntämään asuntotuotantoon.

On aivan järjen vastaista, jos lähdemme omaa bisnesmaailmaamme miettimään, että meillä on 150 ha maata, josta emme saa minkäänlaisia tuloja. Epäilen, että sellaista yksityistä firmaa tästä maasta toista löytyisi kuin Helsingin kaupunki on, joka antaa näin ison maa-alueen ilmaiseksi vuokralle jollekin, joka sitten käyttää sitä omiin toisarvoisiin palveluihin.

Puheenjohtaja.

Sen verran itse näistä tämän päivän asioista, niin toivoisin, että vammaisten kuljetuspalvelut saataisiin tänä vuonna sen kaltaiseen kuntoon, että me voisimme olla ylpeitä siitä asiasta ja voisimme röyhistellä ja sanoa, että me olemme saaneet nämä asiat toimimaan.

Toinen erityisen tärkeä tekijä on mielestäni palvelutalot.

Niitä ei kaupungin toimesta tänä päivänä rakenneta. Yksityiset niitä rakentavat ja tekevät niillä bisnestä. Tämä on mielestäni virheellinen toimenpide, sillä me annamme yksityiselle tässä liian suuren mahdin ja sen kaltaisen asetelman, jota he eivät ole omalla toiminnallaan ansainneet.

Ne käyttäjät, jotka niitä rakennuksia tai niitä asuntoja käyttävät, ovat ne omalla toiminnallaan ansainneet, ja siinä mielessä tarvitsevat niitä jatkossakin. Elikkä tämä palvelutasoasia on sen kaltainen asia, joka mielestäni on saatettava oikeanlaiseen kuntoon siten, että yhteiskuntakin rupeaa niitä rakentamaan.

Täällä on puhuttu myös tänään hyvin paljon hoitotakuusta.

Uskon - ja toivon - että hoitotakuu lähtee pyörimään, niin kuin täällä tänään jo asiantuntijoidenkin suulla on esille tuotu elikkä hyvällä tavalla. Itse todella luotan ja uskon siihen, että näin tulee käymään.

Täällä on hyvin vähän tänään puhuttu työttömyydestä ja vielä vähempi on puhuttu eläkeläisistä.

Kummatkin ovat melko iso ryhmä Helsingissä. Toivoisin, että nämä asiat otettaisiin jatkojalostuksessa erityiseen huomioon ja pyrittäisiin näihin asioihin löytämään oikeanlaisia ratkaisuja tulevaisuutta silmällä pitäen.

Kiitos puheenjohtaja.

Myöhäisen ajankohdan vuoksi jätän puheenvuoroni tähän.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On erittäin hyvä, että seuraavan vuoden budjetin lähetekeskustelu käydään näin varhaisessa vaiheessa ja toivottavasti tämä varhainen kannan ottaminen sitten todella saa aikaan sen, että valtuuston ääni kantaa koko tämän virkamiesvalmistelun yli kunnolla.

Useissa puheenvuoroissa on kannettu huolta laajemminkin kuntataloudesta ja peräänkuulutettu hyvinkin kokonaisvaltaista uudelleenarviointia siitä, mitä palveluita tuotamme ja miten ne tuotamme.

Olen ehdottoman samaa mieltä Keskustan ryhmäpuheenvuoron yleishengen kanssa siitä, ettei meillä Helsingissä eikä koko maassa selvitä tulevaisuuden haasteista ilman ennakkoluulottomuutta. Meidän on aivan pakko täälläkin saada tuottavuutta nostettua.

Kuntatalouden ongelmiin suurin syy ei ole - ikävä kyllä - eduskunta tai paha hallitus. Jonkin verran huvittuneena olenkin kuunnellut kokoomuksen puheenvuoroja siitä, että viime kaudella mikään ei ollut hallituksen vika, mutta nyt taas kaikki. Sinänsä hyvin ymmärrettävää.

Keskeinen ongelma koko kentän ahdinkoon on tietenkin juuri nyt se, että kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Meillä Helsingissäkin ongelmana on juuri se, että monien palveluiden tuottaminen näyttää maksavan enemmän kuin muissa suurissa kaupungeissa. Ponnisteluja tämän voittamiseksi on entisestään jatkettava.

Takertuminen vanhoihin toimintatapoihin tai vannominen pelkästään omin voimin tuotettujen palveluiden nimiin, ei vie eteenpäin. Helsingissä jos missä, on erinomaiset mahdollisuudet hyödyntää palvelutannossa yksityistä sektoria eli yrityksiä, puhumattakaan kolmannesta sektorista. Tällöin tarvitsemme toki myös lisää osaamista palvelutuotannon ostamisessa ja valvomisessa.

Samoin Helsingin seudun kuntien yhteistyön syventämisellä on saatava jatkossa enemmän aikaan. Se edellyttää sitä, että kaikki osapuolet sitoutuvat tähän yhteistyöhön kunnolla, myös omalta osaltaan valtio. Tuloksia on syytä odottaa. Kyllä Helsinginkin kannattaa kaupunkina olla tässä hankkeessa erittäin aktiivinen.

Pääministeri Vanhasen hallituksen vallassa ollessaan on hyvin helppo puhua uudistamisesta ja uusien toimintatapojen etsimisestä. Tämä on ollut hallituksenkin toiminnassa keskeisenä käytäntönä. Uusin osoitus tästä on politiikkariihien myötä käynnistymässä oleva palvelurakennehanke, jonka peruslinjaukset tosin kirjattiin jo viime syksyn väestöpoliittiseen selontekoon. Perusideanahan on koko maassa optimiväestöpohjan hakeminen kuntapalveluille sekä palvelujen tuotantotapojen vaihtoehtojen tarkastelu. Palvelurakenteen kehittäminen kestävään suuntaan ja hyvien palvelukäytäntöjen tehokas levittäminen kaikkien kuntien käyttöön edellyttää paitsi ohjausta valtiolta, myös kunnilta riittävää aktiivisuutta. Tuloksia on mahdollista odottaa jo tällä eduskuntakaudella.

Helsingin lähtökohdat tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen, on - kuten jo totesin - toki paremmat kuin monilla muilla kunnilla. Kiitos sen, että viime vuosina on toimintoja tehostettu ja paljon on säästetty osin myös kipurajoilla. Toiminnan tehostaminen ei tietenkään jatkossakaan saa olla mikään itseisarvo. Tärkeintä on se, että kaupunki on hyvä paikka asua ja elää kaiken ikäisille stadilaisille.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa käytiin jo hyvinkin perusteellisesti läpi valtuustoryhmämme linjoitukset palveluiden kehittämiseksi, ja oikeastaan haluan nostaa vain lopuksi muutaman yksityiskohdan esiin.

Peruspalvelut on pyrittävä tuottamaan tietenkin mahdollisimman lähellä käyttäjiä. Harvemmin tarvittavien erikoispalveluiden osalta on tietenkin sitten syytä palveluita keskittää. Mutta ilman muuta palveluiden laatu on tässäkin etusijalla. Joten kyllä järkeistämisellä on oma paikkansa.

Kun kouluverkkoa ollaan nyt varsin vahvasti kehittämässä ja tekemässä osin varmaan kipeitäkin päätöksiä, niin on tämä periaate erityisen tärkeä pitää muistissa.

Asuinalueiden tasa-arvoisuuden ja lähikouluperiaatteen on toteuduttava myös käytännössä. Jos näin käy, tuemme hyvällä tavalla yhteisöllisyyttä tässä isossa kotikaupungissamme ja lisäämme samalla myös asukkaiden turvallisuutta.

Toinen tärkeä asia meille on tietenkin se, että päivähoidossa edelleenkin pystytään tarjoamaan lapsiperheille vaihtoehtoja. Se edellyttää silloin sitä, että Helsinki-lisät ovat sen mukaiset, että todelliset vaihtoehdot ovat olemassa.

Kolmas yksityiskohta, jonka haluan nostaa esiin näin helmikuussa, on sitten tänäänkin kyselytunnilla esillä ollut asia eli katujen kunnossapito.

Se on - niin kuin täällä useissa puheenvuoroissa on tuotu esiin - aika huonolla tolalla.

Toivon, että kun vastauksessa tuohon kirjalliseen todettiin, että toki toimenpiteitä ollaan tekemässä ja strategioita miettimässä, niin pitää katsoa myös, että löydetäänkö jopa kokonaan uusia toimintatapoja ja käytäntöjä kunnossapidon hoitamiseen. Joku minulle totesikin tympääntyneenä katujen tilaan, että on sinänsä ihan sympaattista, että talvinen Helsinki alkaa näyttämään Siperialta, mutta ei se kyllä oikein meidän imagoomme istu.

Tiedän, että pystymme parempaan. Pitäisin toivottavana sitä, että olisimme todellinen edelläkävijäkaupunki tässä katujen talvikunnostamisessa. Kyllähän se niin on, että kyse ei ainakaan tässä työssä pitäisi olla kokemuksen puutteesta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuuston työ ei voi olla pelkkää rahan jakamista. Siksi on tärkeää, että panostamme jatkossa edelleen vahvasti siihen, että Helsinki kehittää omaa kilpailukykyään ja on yrityksille entistäkin houkuttelevampi sijaintipaikka. Olemme poikkeuksellisen riippuvaisia verotuloista, joten elinkeino- ja yrittäjyyspolitiikka on kaupungin toiminnassa myös erittäin tärkeää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Haluan nostaa esille kaksi asiaa. Ensiksikin lapsiperheiden hyvinvoinnin, joka on keskeinen tekijä, jotta meillä olisi valoisa tulevaisuus.

Yhteiskunnan tulisi antaa vanhempien itse valita lapsen hoitomuoto. On eriarvoista kohtelua, että yhteiskunta tukee lasten päiväkotihoitoa paljon enemmän kuin lasten kotihoitoa. Toivon, että tässä edetään reippaasti kohti hoitomuotojen tasa-arvoista kohtelua.

Kannatan sekä valtuutettu Peltokorven Keskustan ryhmäpuheenvuorossa esittämää Helsinki-lisän korotusta 2 - 3-vuotiaiden osalta että valtuutettu Hellströmin esittämää Helsinki-lisän yleistä korotusta.

Toiseksi haluan nostaa esille joukkoliikenteen ja nimenomaan sen poikittaisliikenteen.

Poikittaisliikenteessä joukkoliikenteen osuus on 13 % liikenteestä. Ajatelkaa, niinkin hyvässä joukkoliikennekaupungissa kuin Helsinki, tämä joukkoliikenteen osa-alue on näin huonolla tolalla, 13 %.

Tähän tulee satsata. Heikointa lenkkiä vahvistamalla pystymme helpoiten halvimmalla saavuttamaan joukkoliikenneosuuden nostamisen.

Bussi-jokerin täyttä käynnistämistä ei enää saa lykätä syksystä 2006. Vuorovälejä ei saa pidentää alkuperäisestä suunnitelmasta, jotta me varmasti saamme sen poikittaisliikenteen täyden runkolinjan niin kuin on suunniteltu.

Tulee myös ymmärtää, ettei poikittaisjoukkoliikenteen kehittäminen saa pysähtyä tähän. Tarvitaan myös jokeri 2 vähän pohjoisemmalle tasolle kuin tämä jokeri 1, josta meillä on nyt esivaihe menossa. Tämän suunnitteluun tulee varata riittävä määräraha jo ensi vuoden budjettiin.

Tällä on siinä mielessä kiire, että muistan itse joukkoliikennelautakunnassa, kun noin vuonna 1995 aloimme suunnittelemaan tätä jokeria, joka siis käynnistyy täydessä mittakaavassa vuonna 2006. Jos jokeri 2 valmistuu yhtä hitaasti, miettikääpä sitä, että jos aloitetaan vuonna 2006 suunnittelu, niin on vuosi 2017, kun se alkaa täydellä teholla. Itse haluan nopeuttaa tätä prosessia huomattavasti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Jonkun on oltava viimeinen, että koettakaa hetki vielä kestää.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa tulivat esille kaikki merkittävät asiat, joita luonnollisesti en toista.

Korostan vain - ja täydennän - yhtä siellä mainittua seikkaa, nimittäin pelastustointa, josta myös valtuutettu Hakola puhui hyvin ansiokkaasti.

Turvallinen kaupunki on oiva kilpailuvaltti, ja Helsingin pelastuslaitos on yksi turvallisuuden takeista. Pelastuslaitos on nyt siinä pisteessä, että budjettiraamin on ehdottomasti annettava sille mahdollisuus uusiin virkoihin. Palomiehistä 10 % ei pysty terveysrajoitteiden johdosta toimimaan palopelastustehtävissä. Helsinki maksaa palomiehilleen huonompaa palkkaa kuin Espoo ja Vantaa. Helsinki tarjoaa pidemmät työajat, rankemman työn ja pienemmän palkan. Ei houkuttelevaa. Ei ihme, että Helsingin on vaikea pitää parhaat miehensä.

Mihin menevät pelastuslaitoksen budjettivarat?

Pelastuslaitos maksaa 10 milj. euroa kaupungin sisäisiä vuokria vuodessa. Esimerkiksi pääpelastusasema Kalliossa peruskorjattiin, ja pelastuslaitoksen vuokra kiinteistövirastolle nousi tuntuvasti. Pelastuslaitos maksaa vuokria myös sellaisista kiinteistöistä, joille sillä ei ole käyttöä, vaan joutuu vuokraamaan ne edelleen saaden ulkoa pienempää vuokraa kuin mitä pelastuslaitos maksaa kiinteistövirastolle. Muutos sisäisiin vuokriin on yksi ratkaisu pelastuslaitoksen tilanteeseen. Kiinteistövirasto voisi ottaa hallintaansa ne kiinteistöt, joille ei ole suoranaista käyttöä pelastuslaitokselle.

Tulin tänne puhumaan tuodakseni esille tämän tärkeän seikan, jota aikaisemmissa puheenvuoroissa ei mainittu. Tulin myös ihmettelemään ääneen eräiden kokoomusvaltuutettujen puheenvuoroja, ja itse asiassa vähän provosoiduin niistä.

Kokoomuksen ollessa maan hallituksessa ja erityisesti valtiovarainministeriön johdossa, vietiin Helsingiltä valtion toimesta enemmän kuin koskaan muulloin. Lisäksi Helsinki on kokoomusjohtoinen kaupunki ja kokoomus on Helsingin suurin puolue. On hassua kuulla, että Helsingin taloudelliset vaikeudet olisivat maan tämänhetkisen hallituksen aiheuttamia. Jos jotain valittamista on, eiköhän kokoomuksen tulisi katsoa itseensä. Virkamiehet ovat valmistelleet budjettiraamin. Kaupungin ylin päättämä taho, asukkaiden valitsema valtuusto, me täällä, käymme lähetekeskustelun, jolla ei ole vaikutusta raamiin. Näin ainakin julistaa kokoomusryhmän johto.

Onko tämä demokraattisen vaikuttamisen pilkkaamista? Ihan samalla tavoin kuin kaupungin vuokra-asukkaita ei ole kuultu heitä koskevissa asuntoasioissa eikä kokoomus koskaan heitä halua kuullakaan, ei kokoomuksen mukaan valtuutettujakaan oikeasti kuulla budjettiraamia tehtäessä, vaikka puhummekin täällä kuudetta tuntia.

Meille on esitetty alustava budjettiraami. Minä ainakin uskon ja toivon, että raami on vain alustava ja että tämän illan keskustelu otetaan ihan oikeasti huomioon. Muuten tämä on huijausta.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Maija Anttila Mari Kiviniemi

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu