46 §

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Perusajatuksena vuokralaisdemokratialaissa, eli yhteishallintolaissa, on edistää vuokralaisten ja vuokranantajien välistä tiedonvälitystä ja yhteistyötä sekä luottamusta ja keskinäistä vastuuntuntoa taloa koskevissa asioissa. Tavoitteena on parantaa asumisen viihtyisyyttä luomalla vuokrataloihin ja niiden hallinnointiin yhteishenkeä, me-henkeä. Nyt käsittelyssä olevassa esityksessä tämän edistäminen ei valitettavasti ole lähtökohtana.

Vuokralaisdemokratialainsäädännön uudistaminen lähtee liikkeelle kokonaan toisista lähtökohdista. Esitys perustuu siihen, että vuokralaisten vaikutusmahdollisuuksia ei kehitetä eikä lisätä nykyisestä. Esitys on tekninen, ei järjestelmää kehittävä. Esitys ei lisää vuokralaisten ja kaupungin omistamien kiinteistöyhtiöiden välistä luottamusta eikä yhteistyötä. Ikävä sanoa, päinvastoin.

Yhteistyötä olisi voitava lisätä esimerkiksi ideoimalla vuokralaisten itsehallintojärjestelmää, jota voitaisiin kokeilla joissakin kaupungin vuokrataloyhtiöissä. Tanskassa on jo vuosikausia ollut kunnan vuokrataloissa itsehallinnon malli, jossa vuokrataloyhtiöiden hallitus koostuu yksinomaan, tai lähes yksinomaan, asukkaiden edustajista. Ja hyvät ystävät, se on Tanskassa toiminut hyvin.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on kokenut vuokralaisten kannalta epäoikeudenmukaiseksi myös sen, että kaupunki on perinyt omille varoilleen - ns. tertiäärilainoille - aiemmin 6 %:n korkoa. Ehdotuksestamme se laskettiin 5 %:iin. Sekin on liian korkea nykyisessä korkotilanteessa, ja tulemme myöhemmin esittämään, että korkoa alennettaisiin 4 %:iin.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä vuokratalojen hallinnointi pitäisi saada asukasläheisemmäksi. Aktiiviset vuokralaiset ja osaava henkilökunta ovat kehittämisen voimavara, ei välttämätön paha.

Nykyinen vuokralaisdemokratiajärjestelmä oli aikanaan edistysaskel, mutta nyt se ei enää riitä. Nykyjärjestelmässä vuokralaisten osallistuminen on jäänyt passiiviseksi ja vain maksumiehen osaan. Vuokralaisten vaikutusmahdollisuudet koetaan yleisesti liian vähäisiksi. Siksi kiinnostus yhteisiin asioihin ja asioiden hoitamiseenkin on hiipunut.

Olemme erittäin pettyneitä meille ehdotettuun vuokralaisdemokratialainsääntöön. Valmistelun luonne ilmeni jo siinä, että vuokralaisdemokratiasääntötyöryhmä oli virkamiestyöryhmä, vaikkakin jäsenenä oli Matti Eronen vuokralaisneuvottelukunnasta. Asian luonne olisi edellyttänyt, että kaupunginhallitus olisi asettanut vuokralaisdemokratian kehittämiseksi poliittisen komitean, jossa asiantuntijoina mukana olisi ollut edustajat ainakin Vuokralaisten Keskusliitosta, Helsingin kaupungin vuokra-asukkaiden yhdistyksestä ja vuokralaisneuvottelukunnasta.

Vuokralaisdemokratiasäännön uudistamisessa on menetelty kaupungille tyypilliseen tapaan. Samalla tavoin meneteltiin myös silloin, kun muutettiin veden laskutusperusteita ja työsuhdeasuntojen vuokrausperusteita. Asukkaiden kanssa ei neuvoteltu eikä noudatettu hyvää vuokratapaa. Helsinkihän voisi olla paitsi suurin, myös hyvätapainen vuokranantaja. Monessa mielessä se on sitä tietysti nytkin, mutta demokratian kehittäminen olisi ollut varmasti paikallaan. Lisäksi lausuntopyyntö tästä mietinnöstä - tai säännöstä - on ollut aivan liian suppea.

Minne unohtuivat vuokralaisten edunvalvontajärjestöt? Huolestuttavaa valmistelussa on sekin, että kaupungin lainopillinen osasto ilmoittaa lausunnossaan, että sillä ei ole oikeudellisesta näkökulmasta huomauttamista työryhmän ehdotukseen. Ehdotuksesta löytyy kuitenkin runsaasti lainvastaisia tai ainakin lain hengen vastaisia esityksiä, jopa sellaisia, jotka valistuneet vuokralaisaktivistit huomasivat, mutta kaupungin lakimiehet eivät.

Hyvät valtuutetut.

Vielä huolestuttavampaa on se, että virkamiestyöryhmä ei edes näytä kunnolla lukeneen ympäristöministeriön lausuntoa.

Miksi lausunnossa todettuja lainvastaisuuksia ei ole korjattu lopulliseen esitykseen? Kysyn myös: onko otettu huomioon se mahdollisuus, että vuokralaiset vähät välittävät vuokralaisdemokratiasäännöstä ja vaativat yhteishallintolain noudattamista? Yhteishallintolaki ei ole toissijainen. Se on ensisijainen toimintamuoto, jos asukkaiden kokous niin päättää.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä vuokralaisdemokratiasääntö on laadittu niin huonosti, että asia pitäisi palauttaa uudelleen valmisteltavaksi ja kaupunginhallituksen pitäisi asettaa valmisteluelimeksi poliittinen komitea, jossa olisi vuokralaisia asiantuntijajäseninä ja edustus ympäristöministeriöstä, jotta saataisiin aikaan lain vaatimukset täyttävä esitys.

Esitän perustelut palautukselle ja vuokralaisdemokratiasääntöön tarvittavat muutokset.

Ensinnäkin esitys ei ole looginen.

Toisessa luvussa "Asukkaiden kokous", kolmannessa luvussa "Talotoimikunta", neljännessä luvussa "Vuokralaistoimikunta" ja viidennessä luvussa "Vuokralaisneuvottelukunta" pykälien tehtävät pitäisi kirjata samaan järjestykseen kaikkien toimielinten osalta. Asukkaiden kokouspykälässä tehtävät ovat alussa, talotoimikunnassa, vuokralaistoimikunnassa ja vuokralaisneuvottelukunnassa loppupuolella.

Ympäristöministeriön lausunnossa on todettu, että Helsingin kaupungin vuokralaisdemokratiasäännössä on kavennettu yhteishallinnosta vuokrataloissa annettuun lakiin (649/1990) nähden joitakin asukkaiden ja toimitilojen haltijoiden oikeuksia. Lausunnon mukaan asukkaiden kokouksen oikeutta valita valvoja vuokranmääritysyksikölle on rajattu ja samoin asiamiehen käyttämistä asukkaiden kokouksissa.

Vuokralaisdemokratiasäännön mukaan siirryttäisiin ensisijaisesti kiinteistöyhtiölle valittavan yhden yhteisen valvojan järjestelmään, vaikka yhteishallintolain 14 §:ssä taataan kullekin vuokranmääritysyksikölle oikeus omaan valvojaan, elleivät asukkaat voi valita varsinaista tilintarkastajaa, joka toimii vuokranmääritysyksikön valvojana. Korostan, että yhteishallintolain mukaan oikeus valita valvojat kuuluu asukkaiden kokoukselle.

Yhteishallintolain tarkoituksena on, että asukkaiden valitsema valvoja voi olla joku asukkaista tai muista huoneiston haltijoista tai myös ulkopuolinen. Valvoja voi olla myös hallinnon ja tilintarkastusalan ammattilainen. Oleellista on, että valvojan tehtävään valitaan henkilö, joka kykenee sen kohtuudella hoitamaan.

Mikäli palautusesitystämme - jonka aion lopuksi tehdä - ei hyväksytä, tulemme esittämään vuokralaisdemokratiasäännön 4 §:ään sisältyvän maininnan poistamista ja sen korvaamista uudella muotoilulla.

Kolmas ja neljäs kappale asukkaiden kokouksen tehtävistä poistetaan ja korvataan seuraavalla:

"...valitsee valvojan seuraamaan ja tarkastamaan vuokranmääritysyksikön talouden ja hallinnon hoitoa tai vaihtoehtoisesti päättää ja nimeää ehdokkaat vuokranmääritysyksiköiden yhteiseksi valvojaksi."

Esitän myös 5 §:n, asukkaiden koolle kutsumista koskevan kohdan muuttamista siten, että pykälään lisätään sana "viipymättä".

Tämä siksi, että yhteishallintolain 4 §:n 2. momentti vaatii, että jos määräosa asukkaista vaatii kokouksen koolle kutsumista, se kutsuttava koolle "viipymättä".

Myös 6 §:ää pitää muuttaa. Pykälästä pitää poistaa kolmas kappale: "Äänioikeutta ei voi käyttää asiamiehen välityksellä."

Perusteluni ovat seuraavat:

Ympäristöministeriön lausunnossa todetaan, että yhteishallintoa noudatetaan myös palvelutaloissa ja vanhusten taloissa. Niissä asuvista asukkaista osa saattaa olla huonokuntoisia tai heidän voi olla vaikea liikkua, eli osallistuminen asukkaiden kokoukseen on hankalaa. Silloin on perusteltua, että voi osallistua kokoukseen asiamiehen välityksellä. Jotta kaikilla asukkailla olisi samat osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet, olisi asiamiehen käyttäminen oltava asukkaiden itsensä päätettävissä asukkaiden kokouksessa.

Ihmettelen, miksi asiamiehen käyttöön on suhtauduttu täysin torjuvasti. Mielestäni asiamiehen käyttö on sallittava, koska yhteishallintolain soveltamisen piirissä on sellaisiakin vuokralaisia, joilla jo on valtuutettu, virkaholhooja tai muu asiamies toimimassa edunvalvojanaan. Eikös juuri yhteishallintolain mukainen toiminta ole edunvalvontaa? Mikäli asiamiehen käyttö kielletään, tulee säännöstöön ottaa maininta siitä, kuinka äänioikeuden käyttö turvataan kaikille halukkaille terveydentilasta tai liikuntakyvyn heikkenemisestä huolimatta.

Seuraava muutosesitykseni koskee 12 §:ää, joka koskee talotoimikuntaa.

Esitän, että talotoimikunnan tehtävistä poistetaan kohdasta 1 sanat "vuokran tasoituksen suunnitelmasta".

Perusteluna esitän, että sanoista voisi päätellä, että tulossa olisi uusia vuokrien tasoituksia. Voimassa olevaa vuokrien määritysjärjestelmää tasauksineen on noudatettava, mutta sen vaikutus sisältyy talousarvioon ja vuokranmääritysesitykseen.

Samaan pykälään pitää tehdä toinen muutos. Kohta 8, joka koskee järjestyssääntöä, on poistettava lainvastaisena.

Perusteluni ovat vahvat.

Yhteistoimintalain 10 §:n kohta 7:n mukaan asukastoimikunnan tehtäviin kuuluu päättää järjestyssäännön sisällöstä. Lisäksi apulaiskaupunginjohtaja Korpisen tekstissä sivulla 13 todetaan sama asia. Perustelutekstin mukaan päätösvallan siirtäminen hallitukselle edellyttäisi yhteishallintolain muuttamista. Kysynkin, miksi nyt tehtäisiin tietoisesti lain vastainen päätös?

Seuraava kommenttini koskee 20 §:ää, joka koskee vuokralaistoimikuntaa, sen päätösvaltaisuutta ja päätöksentekoa.

Vuokralaistoimikunta on yhteishallintolain ulkopuolinen elin, joka voi toimia vain asukkaiden kokousten päätösten toimeenpanijana ja suorittaa muita yhteisesti sovittuja tehtäviä.

Ehdotuksessa puhutaan vuokralaistoimikunnan päätöksenteon kohdalla: "Asetettaessa ehdokkaita asukasjäseniksi kiinteistöyhtiön hallitukseen...".

Tästä saa käsityksen, että ehdollepanon hoitaisikin vuokralaistoimikunta.

Yhteishallintolain 12 §:ssä on ehdollepano-oikeus asukkaiden kokouksella tai kokouksilla.

Kappale tulisi siirtää 21 §:ään. Se voisi kuulua: "Vuokralaistoimikunnan tehtävänä on järjestää tarvittaessa vaali asukaskokouksien asettamista ehdokkaista. Vaalissa on noudatettava suhteellista vaalitapaa vähintään yhden kolmasosan jäsenien niin vaatiessa."

Sitten voimme siirtyä seuraavaan pykälään. Tässä tasa-arvoasiassa olen lähettänyt ennakkoon tekstin sähköpostitse lehdille. Toivon, että jos sitä siteerataan, oltaisiin tarkkoja, koska olen muuttanut tekstiä osin omasta ja osin eräiden muiden tahdosta paremmin ymmärrettäväksi ja paremmin kantaamme vastaavaksi. Eli voimme siirtyä seuraavaan pykälään, joka koskee vuokralaistoimikunnan tehtäviä.

21 §:ää pitää muuttaa. Se on poistettava kohdasta, kolmannen virkkeen osa "... joista toisen tulee olla mies ja toisen nainen."

Tähän perusteluna:

Esimerkiksi Helsingin kaupungin vuokra-asukkaiden yhdistys ja vuokralaisneuvottelukunta ovat lausunnoissaan kantanaan esittäneet, että käytännössä asukasjäsenten valinta saattaisi vaikeutua, jos uusi säännös lisättäisiin kohtaan kolme.

Tällä hetkellä asia on tasa-arvon osalta kunnossa. Kiinteistöyhtiöiden hallitusten varsinaisista asukasjäsenistä 24 on naisia ja 22 miehiä. Varajäsenistä puolestaan miehiä on 13 ja naisia 9.

Ihmettelemme sitä, että tasa-arvosta huolissaan oleva virkamiesryhmä ei ole huomannut, että kaupunki on itse rikkonut tasa-arvolakia neljässä yhtiössä nimittäen niihin virkamiesjäsenet. Nämä yhtiöt ovat: Lyhyen korkotuen asunnot, Koy Maunulan asunnot, Pihlajiston Koy ja Pikku-Huopalahden Koy.

Kuitenkin olisi hyväksi, että asukasedustajaksi valituksi tulisi kumpaakin sukupuolta. Se voitaisiin hoitaa ottamalla tästä suositus toimintaohjeeseen, jonka tarkoituksena on yhteishallintolain käytännön toimivuuden edistäminen. Toimintaohje pitäisi liittää osaksi kokonaispakettia, joka valmisteltaisiin esittämässämme poliittisessa komiteassa.

Mielestäni kaupunki on törkeästi rikkonut neljässä yhtiössä tasa-arvolakia. Kyllä virkamiesedustuksenkin tulisi perustua tasa-arvolakiin. Tämä pitäisi korjata jo nyt vielä maaliskuussa pidettävissä yhtiökokouksissa lain mukaisiksi.

Apulaiskaupunginjohtaja - joka neuvottelee siellä toisten kanssa - toivon, että kiinteistöyhtiöiden hallitukset tulevat myös kaupungin osalta tasa-arvolain mukaisiksi. Niitä oli neljä yhtiötä. Puhe on saatavissa, jos ei sitä malta kuunnella, kun valtuustosta täällä puhutaan ja teillä on tärkeämpiä asioita. Olkaa hyvä ja jatkakaa.

Korostan vielä, että vuokralaisten ehdokasasettelun päättää lain mukaan asukkaiden kokous, joskus jopa äänestämällä.

Esityksen 26 §:ssä oleva vuokralaisneuvottelukunta on samoin yhteishallintolakiin kuulumaton toimielin, joka voi edustaa asukkaita vain asukaskokouksien niin päättäessä.

Mielestämme tätä mandaattia ei voi esitetyllä tavalla omia. Tässä pykälässä toimivalta ja tehtävät tulee vastata toisiaan.

Hyvät valtuutetut.

Meille ehdotettua huonoa ja osin lainvastaista esitystä emme voi hyväksyä. Se pitää palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Kaupunginhallituksen tulee asettaa kunnon esityksen tekoa varten poliittinen komitea, jossa on edustaja jokaisesta kaupunginhallitusryhmästä ja tarpeellinen määrä asiantuntijajäseniä.

Ellei palautusesitystämme hyväksytä, tulen tekemään myöhemmin yksityiskohtaiset muutosesitykset, joiden tarpeesta olen jo edellä puhunut.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En ollut varsinaisesti mitään esittelypuheenvuoroa valmistanut.

Tässä oli valtuutettu Saarnion vyöry erilaisia väitteitä - joihin asiantuntija-apua oli vieressäni, enkä suinkaan ollut kuuntelematta niitä - mutta kun niistä valitettavasti niin moni oli virheellinen, niin jouduin siinä myös sitten asiantuntijoita kuulemaan.

Ehkä keskeisin ja oudoin valtuutettu Saarnion väitteistä on se, että asukkaiden kokouksella ei olisi mahdollisuutta valita valvojaa.

Jaetussa säännössä aivan selvästi lukee ja siteeraan: "Lisäksi asukkaiden kokouksella on mahdollisuus, mikäli kokous ei katso riittäväksi vuokranmääritysyksiköiden yhteistä valvojaa, valita valvoja seuraamaan ja tarkastamaan vuokranmaksatusyksikön talouden ja hallinnon hoitoa." Mutta ehkä, kun puhujalista on pitkä, moni muukin väite tulee monella tavalla vielä esiin. Mutta hämmästyttävä tämä tekaistu kansannousu tämän asian ympärillä on, se täytyy sanoa, koska ne tosiasiaseikat, joita tuodaan esiin, ovat äärimmäisen marginaalisia.

Meidän oman järjestelmämme mukainen vuokralaisneuvottelukunnan puheenjohtaja on ollut mukana tässä työryhmässä, ja myöskin lausunnot ovat erittäin vähäisiä, joissa viitattiin tähän tasa-arvokysymykseen.

Kyllä se vaan niin on, että kaikin voimin tulee yrittää edistää tasa-arvolain toteutumista kaikilla rintamilla, ja kaupunginhallitus päättää näistä. Siltä osin joskus tapahtuu joustoa. Joustoa tapahtuu myös vuokralaisten osalta, myös tämän säännön jälkeen. Elävässä elämässä joskus jo kun/jokin ? asia pakottaa, mutta se on sitten valituksilla ym. saatavissa nurin, jos joustoon ei millään osalla suostuta. Meillä on yhtiöitä suuri määrä. Joskus esimerkiksi puolueet jääräpäisesti vaativat jotain muuta kuin tasa-arvolain mukaista edustajaa näihin. Silloin tällaista joustoa punnitaan. Mutta muutoin tietenkin sitä pyritään noudattamaan tiukasti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin muutama sana apulaiskaupunginjohtaja Korpiselle.

Vasemmistoliiton puolelta ainakaan ei ole tarvinnut masinointia harjoittaa asukkaiden keskuudessa, vaan kyllä vuokralaisia edustavat järjestöt ovat itse olleet liikkeellä ja aktiivisia, kun saivat tietää, että tämä asia on kaupunginhallituksessa käsittelyssä. Palautetta tuli varsin nopeasti. Eli kyllä vuokralaisdemokratiasääntö siinä muodossa, kun se nyt meillä on täällä käsittelyssä, on tullut aika tavalla yllätyksenä näille järjestöille.

En voi muuta kuin yhtyä valtuutettu Saarnion arvioon siitä, että hyvä tapa ja nimenomaan aito yhteistoimintalain mukainen yhteistyö olisi edellyttänyt sitä, että tätä valmistellaan laajemmin yhteistyössä. Eikä meidän tarvitse nyt edes Tanskaan saakka mennä hakemaan toimivampia käytäntöjä. Kyllä Suomestakin löytyy kaupunkeja ja kuntia, joissa yhteistyötä tehdään - voisiko sanoa - läheisemmin ja tiiviimmin ja nimenomaan hyvin voimakkaasti siitä lähtökohdasta, että vuokralaiset ja heitä edustavat järjestöt ovat aktiivisesti mukana. Näin tietysti toivoisin, että myöskin Helsinki menettelee.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen aika uusi jäsen kaupunginhallituksessa, vaikka olen valtuustossa ollut pitkään. Kyllä minun täytyy sanoa, että olin suuresti hämmästynyt ja hämmentynyt, kun tätä asiaa käsiteltiin kaupunginhallituksessa 31. päivä, eli tammikuun viimeinen päivä.

Me olimme valmistelleet todellakin tähän asiaan muutoksia, juuri yhteydenottojen perusteella, joita olimme saaneet. Informoimme sitten muitakin poliittisia ryhmiä, että niiltä muutosesityksiä on tullut ja kirjalliset muutosesitykset ja ennen kaikkea se, että asia olisi palautettu. Se oli se meidän tavoitteemme, että kaupunginhallitus olisi palauttanut tämän asian uudelleen valmisteltavaksi siten, että vuokralaiset olisivat, ja heidän järjestönsä, päässeet jo alusta lähtien tiiviimmin mukaan. Millään tavalla tällä emme ole halunneet aliarvioida Matti Erosen mukana oloa tässä työssä. Mutta nimenomaan se, että paras tapa yleensä sitouttaa ihmiset mukaan, on se, että he pääsevät itse vähän laajemminkin mukaan valmisteluun.

Mutta todellakin, kaupunginhallituksessa käytin puheenvuoron, ja se olikin asian osalta ainoa puheenvuoro. Kukaan muu ei käyttänyt puheenvuoroa. Ällistykseni oli kyllä melkomoinen, se minun täytyy täältä todeta.

Minulla oli esitys, joka oli jaettu muille ryhmille etukäteen. Lyhyesti perustelin siinä ja totesin, että Vasemmistoliiton mielestä tämä asia pitäisi palauttaa. Totesin samalla, että mikäli palautusta ei kannateta, niin tulen sitten tekemään muutosesitykset. Mutta jostain syystä nyt nuija paukkui niin nopeaa tahtia, että lopputulos oli se, että, kuten sanottu, muita puheenvuoroja ei ollut ja näin sitten palautusta ei kannatettu. Se näkyy myöskin kaupunginhallituksen kyseisestä pöytäkirjasta.

Mielestäni se, mitä tämä valtuusto voisi tehdä, on se, että antaa uusi mahdollisuus ja tehdä niitä korjauksia, joita nimenomaan yhteistoimintalain paitsi pykälät, myös henki edellyttää. Eli meillä on kuitenkin vuokralaisdemokratiasäännössä korjaamisen varaa. Tältä osin toivon, että tämä valtuusto kävisi vähän periaatteellisempaa keskustelua ja omalta osaltaan haluaisi sellaisen vuokralaisdemokratiasäännön, joka paitsi tyydyttää vuokralaisia ja asukkaita, myöskin jonka kanssa voisimme elää pidempää. Pelkäänpä pahoin, että jos täällä nyt tämä hyväksytään, niin meillä on sitten kohta edessä uusi työ. Tämä on ollut se syy, minkä takia olemme ehdottaneet, tai tulemme myöhemmin sitten ehdottamaan, tätä poliittista komiteaa, joka tämän kokonaisuuden käsittelisi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sen verran kommentoisin valtuutettu Ojalan puheenvuoroa, että kaupunginhallituksen kokouksessa ei tehdä keskustelupöytäkirjaa. Ne poikkeavat valtuuston kokouksista siinä, että ne ovat suljettuja kokouksia. Pöytäkirjasta kyllä näkyy se, että valtuutettu Ojalan kannatusesitystä ei ole kukaan kannattanut. Mutta ehkä syy saattaa löytyä myöskin siitä, että ainakaan minulle itselleni ei tuohon kokoukseen mennessä ollut tullut yhtään sähköpostiviestiä eikä muutakaan yhteydenottoa, josta olisi voinut aistia, että tässä on suuri huoli.

Jos luetaan esittelytekstiä tarkkaan, sivulta 10 löytyy ensimmäinen kokonainen kappale - ylhäältä - jossa kaupunginhallitus ilmoittaa, että tämän ehdotuksen hyväksymisen jälkeen tullaan asettamaan työryhmä valmistelemaan käsittelymuotoa näissä kiinteistöyhtiöitten kokouksissa. Elikkä tähän päästään vielä jälkikäteen.

Tämä on kaupunginvaltuuston tahto tämän asian edistämiseksi, mutta se joudutaan myöskin kiinteistöyhtiöissä jälkikäteen hyväksyttämään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Osittain tämä nyt esillä oleva keskusteluhaluttomuus varmaan johtuu valitettavasti siitä, että aika harvalla meistä on kokemusta vuokralla asumisesta Helsingissä ja vielä vähemmän talotoimikunnissa toimimisesta.

Mielestäni talotoimikuntia voisi osin jo nykyisten, mutta erityisesti nyt määriteltävien sääntöjen näivettämänä kutsua yhtä hyvin talkootoimikunniksi. Lähes ainoa asia, jonka talotoimikunta - hieman karrikoiden - tosiasiallisesti saa ja valtuutetaan hoitamaan, ovat talojen vuosittaiset syys- ja kevättalkoot. Talkoot toki on tärkeä yhteisöllisyyttä luova sosiaalinen tapahtuma, jolla voidaan konkreettisesti lisätä asumisviihtyvyyttä ja kaunistaa ympäristöä, ainakin hetkeksi.

Vuokralaisdemokratian sääntömuutosten laatimisen yhteydessä asukkaat kokevat oikeutetusti, että he eivät ole tulleet riittävästi kuulluksi. Ainakaan päätösehdotuksissa heidän esityksiään ei ole otettu huomioon edes tekstimuutosten muodossa ja heidän edustuksensa työryhmässä on ollut lähes olematon.

Vuokralaisdemokratian sääntöuudistuksen yhteydessä olisi voinut olettaa, että asukkaiden demokratiaa aidosti myös kehitetään ja lisätään. Asukkaiden yksiselitteinen viesti on, että nyt toimitaan juuri päinvastoin.

Aito luottamus asukkaiden ja kiinteistöyhtiöiden edustajien ja kaupungin välillä saavutetaan luovuttamalla asukkaille aitoa vaikutusvaltaa, luottamusta ja vastuuta. Silloin kun asukkaille osoitetaan luottamusta, vahvistuu myös heidän luottamuksensa järjestelmää kohtaan ja saavutetaan aito yhteistyön mahdollisuus sekä vuokralaisdemokratian tavoitteiden laajempi toteutuminen, asukkaiden asuinolojen paraneminen saa sekä asuinpaikan järjestyksen ja viihtyvyyden lisääminen.

Kaupungin tulee vuokralaisdemokratian edistämisen lisäksi panostaa rakentavasti sellaisiin ongelmiin, kuten epäonnistuneet epätasapainoiset asukassijoittelut, osin puutteellinen kiinteistöjen ylläpito, siisteys ja muut kunnossapito-ongelmat. Osin asukkailla on mielikuva, että joidenkin talojen annetaan tarkoituksella slummiutua.

Kaupungin vuokratalojen asumisviihtyvyydessä ja rauhallisuudessa voi olla - ja on - suuria asuinalue- ja talokohtaisia eroja. Taloihin, joissa ongelmia esiintyy, tulisi panostaa entistä ponnekkaammin ja tehokkaammin sekä kehittää yhdessä asukkaiden kanssa yleistä viihtyvyyttä ja turvallisuutta parantavia suunnitelmia ja myös toteuttaa niitä.

Tasa-arvosta haluaisin lisätä myös sellaisen näkökulman, että meillä on hyvin paljon maahanmuuttajaväestöä vuokra-asunnoissa. Myös heitä tulisi houkutella tähän asukasdemokratian piiriin talotoimikuntiin jne.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin vain lyhyesti todennut valtuutettu Vehviläiselle, että totta kai se on hyvä, että edes sitten tämän täytäntöönpanon yhteydessä ruvetaan miettimään yhteistyötä. Mutta eikö se olisi ollut parempi miettiä se siinä vaiheessa, kun tämä sääntö oli vielä valmisteilla ja siihen olisi voinut vaikuttaa? Tuntuu vähän erikoiselta, että ensin ? sääntöjä ja sitten ruvetaan miettimään, että mitä tehdään, kun olisi voinut tähän sääntöön selkeästi nostaa näitä yhteistoimintakysymyksiä vahvemmin esille.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin kannatan valtuutettu Saarnion esittämää palautusehdotusta ja yhdyn niihin perusteluihin, mitä ryhmämme puheenjohtaja jo täällä esitti ja niitä näkökulmia myös, mitä valtuutettu Siimes otti esille ihan siitä käytännön arkiasumisesta.

Itse olen ihmetellyt sitä, että kuinka tällainen demokratiasäädöstö voidaan valmistella näin epädemokraattisesti? Se on mielestäni äärimmäisen kummallinen.

Jos ajatellaan, että tämä koskee yli 90 000 ihmistä ja tämä valmistelu on todella ollut kapeapohjaista ja se on ohittanut hyvin pitkälti asukkaiden edustuksen. Tämä on herättänyt aiheellisesti hämmästystä. Tässä on erityisesti herättänyt hämmästystä se, että kuinka kaupungin vuokra-asuntojen asukkaita voidaan kohdella tällä tavalla.

Tästä syystä pidän erittäin tärkeänä sitä, että tämä asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi - kuten valtuutettu Saarnio täällä esitti - ja että siinä nimenomaan tehdään laajapohjaista valmistelutyötä ja tätä varten nimetään poliittinen komitea, jossa on edustajia jokaisesta kaupunginhallitusryhmästä ja myös tarpeellinen määrä asiantuntijajäseniä.

Ja toistan vielä: kannatan palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ymmärsin, että palautusta perusteltiin tämän valmistelun epädemokraattisuudella.

Jos katsotte liitteestä sivulta 35, mitä Helsingin kaupungin kiinteistöyhtiöiden vuokralaisneuvottelukunta on lausunut, ensin osallistuttuaan puheenjohtajansa kautta, sitten puheenjohtaja vaihtuu. Täällä on Pertti Villo puheenjohtajana, Marja Meltti sihteerinä. Heidän huomautuksensa ovat erittäin marginaalisia ja muuta kuin mitä nyt täällä kuultiin.

Asia on niin, että meillä on erittäin laaja ja perusteellinen järjestelmä, jonka huipulla on vuokralaisneuvottelukunta. Nyt kuullut puheenvuorot yrittävät tehdä siitä epädemokraattisen ja sen edustajien lausunnoista.

Voisi sanoa, että tämä on valmisteltu demokraattisesti, mutta ei kansandemokraattisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit ja ystävät.

Kaupunginhallituksen esityksessä on monia heikkouksia ja jopa heikennyksiä vuokralaisten kannalta. Heikennysten toteuttaminen aivan on erityisesti asia, jota ei pitäisi yrittääkään tehdä vastoin kaupungin vuokralaisten kantaa.

Esityksen ongelmat koskevat tiedonvälitystä, asukkaiden oikeutta päättää itse asukasjäsenistä, asukkaiden oikeutta valita yhtiöön tilintarkastaja tai ainakin valvoja sekä palvelutalojen ja vanhustentalojen asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Samalla kaupunginhallituksen ehdotukseen ja sen valmisteluun liittyy mielestäni yleisempi periaatteellinen ongelma.

Vuokralaisdemokratian tarkoituksena ymmärrän olevan asukkaiden osallistumismahdollisuuksien ja vaikutusmahdollisuuksien parantamisen. Mielestäni Helsingin kaltaisessa kaupungissa vuokratalot voisivat olla myöskin edellä kävijöitä asukkaiden itsehallinnon kehittämisessä.

Koko tämän ehdotuksen valmistelu on kuitenkin mielestäni viestittänyt pikemminkin virkamiesvaltaista tapaa suhtautua asukkaisiin, katsoa ylhäältä alaspäin. Sen sijaan että asukkaita olisi kuultu, heille on pyritty kertomaan virkamiesten toimesta, mikä on heille hyväksi.

Se, että asukkaat kokevat, että heitä ei ole kuunneltu, on kaikkea muuta kuin marginaalinen ongelma, jollaisena apulaiskaupunginjohtaja Korpinen sen äsken esitti.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä kannattaa Vasemmistoliiton ehdotusta asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi.

Vasemmistoliiton ehdottaman poliittisen komitean lisäksi pitäisi uudelleen valmisteluissa hakea sellaisia tapoja, joilla vuokralaisia ja heidän etujärjestöjään kuullaan monin eri tavoin, asukastilaisuuksin ja uusilla keskusteluilla ja tarvittaessa myös neuvotteluilla.

Me toivomme, että uuden esityksen valmistelussa otetaan käsittelyyn myös asukkaiden itsehallinnon kehittäminen laajentamalla asukkaiden oikeus valita yhtiön hallitukseen nykyisen kahden jäsenen sijasta vähintään puolet tai enemmistö hallituksen jäsenistä.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Valtuutettu Siimes kysyi, ovatko täällä kaikki sellaisia, jotka eivät ole asuneet kaupungin vuokralla.

Voin sanoa, että minulla on myös vuokralaisen kokemusta taustallani. Tiedän, että kaupungin vuokratalossa asuminen ei ole mikään mystinen kokemus. Se on ihan tavallinen asumismuoto niin kuin muutkin.

Asumismuotoon liittyy tämä demokratiakysymys, joka on tärkeä. On tietysti ikävää, että jotkut asukkaat ovat kokeneet, että tämä prosessi on epädemokraattinen. Tällaiset viestit täytyy tietysti ottaa vakavasti.

Kun katsoo sitä palautusesityksen perusteita - jotka tulevat myöhemmin olemaan yksityiskohtaisia perusteluita, joita Vasemmistoliiton puolelta esitettiin - niin mielestäni ? tiivistyy aika vähän sellaisia asioita, jotka edellyttäisivät oikeustoimenpiteitä. Demokratia on toteutunut viimeistään siinä vaiheessa, kun tämä kapinaliike on ikään kuin tuottanut nämä esitykset, ja ne käsitellään nyt tässä vaiheessa kohta kohdalta ja mietitään, onko niihin muuttamisen perusteita.

Tärkeimmät kysymykset, mitkä mielestäni tuossa listassa ovat, liittyvät asiamiehen käyttöön, joka joissakin kohteissa voisi olla perusteltua, mutta jos se/jossa ? mielestäni on laajempi periaatteellinen ongelma. Kun tuntee tämän vuokra-asumisympäristön, niin on tiedossa, että harvat ihmiset ovat aktiivisia. Asiamieskäytäntö tuottaisi helposti sellaisen valtakirjamenettelyjärjestelmän, joka ei välttämättä lisäisi demokratiaa näissä kohteissa, vaan aktiivisemmat ihmiset, kerätessään valtakirjoja, pystyisivät käyttämään vähemmistön valtaa koko asukasliikenteen näkökulmasta. Mielestäni siihen kannattaa suhtautua hyvin varovasti, että siirretään valtakirjalla demokratia toiselle asteelle, olkoonkin että se äänestämisen toteuttaminen niissä kohteissa, joissa ihmiset ovat aidosti liikuntaesteisiä, on selvästi selvitettävä ja katsottava.

Toinen asia, joka täällä on noussut isona esiin, on tämä tasa-arvopykälä.

Minä en yksinkertaisesti näe, miksi emme kaupungin tasa-arvosuunnitelman valossa näissä asioissa toteuttaisi myös näitten sääntöjen osalta tasa-arvon toteutumista.

Näissä esityksissä on tullut vastaan myös kysymyksiä, jotka liittyvät vuokrien tasoitukseen.

Siitä ei tässä yhteydessä päätetä. Se on ihan toisen asian kohta. Tämä sääntömerkintäasia ei millään muotoa pidä sisällään sitä ajatusta, että vuokrien tasoitusta ryhdytään tekemään. Mielestäni sen kysymyksen käsittely on toisen kohdan paikka. Ja sopia kyllä kysyy sitä, että se vuokrien tasoitus järjestelmänä on mielestäni vuokralaisten tasa-arvoa edistävä. Mielestäni on outoa, että se nousee esiin tällaisessa kysymyksessä, missä pohditaan sääntöjen rakentamista.

Kaiken kaikkiaan, en missään tapauksessa kannata palautusta. Mielestäni näine esityksine ne eivät edellytä sitä. Elikkä olisin valmis kannattamaan sitä, jos joukossa olisi sellaisia esityksiä, jotka oikeasti osoittaisivat, että tämä prosessi on jättänyt jotain oleellista huomiotta, mutta niin mielestäni toistaiseksi ei ole ollut.

Arvoisa puheenjohtaja.

Repliikkiä ei tässä palautuskeskustelussa myönnetä.

Teen palautusesityksen ihan vakavasti ja demokratian merkeissä. Heitot siitä, että valmistelut eivät olisi hoidettu kansandemokraattisesti jätän omaan arvoonsa ja totean vain, että vain sosialidemokraatti kykenee tällaisiin heittoihin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Yksi syy, minkä takia itse äänestin asian käsittelyn jatkon puolesta, liittyy siihen, mitä valtuutettu Rantanen totesi tästä esitetystä asiamiehen käyttämisestä asukaskokouksissa ja asukasedustajien valinnassa.

Olennaistahan pitäisi olla se, että kullekin asukkaalle annetaan mahdollisimman hyvä mahdollisuus käyttää itse omaa ääntään näissä valinnoissa ja ainakin periaatteena tulisi olla se, että jokainen, joka päätöksentekoihin osallistuu, käyttäisi vain yhtä ääntä, ei useampia. Jos valtuutettu Saarnio olisi ehdottanut, että esimerkiksi sisaren poika voisi avustaa vanhaa tätiään asukaskokoukseen osallistumisessa, niin sitä voisi joissakin olosuhteissa harkita. Mutta sitä, että annettaisiin tilaisuus kerätä valtakirjoja useampia yhdelle henkilölle, niin se ei mielestäni ole kannatettava ajatus, juuri niin kuin valtuutettu Rantanen perusteli.

Mutta sen sijaan pitäisi miettiä, että millä tavoin yksittäinen asukas voisi osallistua asukasedustajien valintaan silloinkin, kun asukaskokous on joko hankalassa paikassa tai vaan hankalaan aikaan. Yhtenä mahdollisuutena tulisi olla joko postiäänestys tai isännöitsijän konttorissa tai jossakin muualla järjestettävä vaalitoimitus. Näitähän järjestetään lukemattomia erilaisissa yhdistyksissä ja ammattiliitoissa ja muualla. Tämä on ihan arkipäivää, että vaalit järjestetään sillä tavalla joustavasti, että ei tarvitse olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa päästäkseen osallistumaan siihen valintaan.

Valitettavasti lainsäädäntö on tässä hyvin tarkka ja ahdas. On kirjoitettu, että asukkaat käyttävät päätösvaltaansa vain asukaskokouksissa. Joten tämä lain kohta tulisi muuttaa, jotta voisimme siirtyä joustavampaan ja demokraattisempaan järjestelmään. Lain muutoksesta ei tietenkään valtuusto päätä, vaan ainoa keinomme on lähestyä lainsäätäjää joko Kuntaliiton kautta tai suoraan ympäristöministeriöön, jotta tällainen lain muutos laitettaisiin vireille.

Siksi esitänkin toivomuspontta, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tekee tarvittavat esitykset lainsäädännön muuttamiseksi, jotta asukasedustajat voitaisiin valita postiäänestyksellä tai muulla vaalitoimituksella.

Tämä jättää tietysti hieman tulkinnan varaa valmisteluun, että minkälainen olisi tällainen toimiva järjestelmä. Ja ennen kuin kaupunginhallitus tällaisen esityksen tekisi, niin olisi tietysti hyvä kerätä kokemuksia ja kannanottoja myös asukkaitten edustajilta, että miten he itse järjestäisivät tällaisen vaalin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin jo mielellään apulaiskaupunginjohtaja Korpisen jälkeen käyttänyt puheenvuoron. Nyt vastaan itse asiassa valtuutetuille Rantaselle ja Lehtipuulle tähän huolenaiheeseen, joka liittyy siihen, että nyt ruvetaan keräämään valtakirjoja. Mielestäni se jo osoittaa sen tavallaan, mitä todellisuudessa ajatellaan vuokralaisdemokratiasta.

Kyllä minä olisin tässä asiassa olettanut, että ympäristöministeriön lausunnolle annettaisiin edes jonkinnäköinen painoarvo, jossa nimenomaan lähtökohtana on se, että pyritään vanhusten ja vammaisten osalta huolehtimaan siitä, että heidänkin äänensä kuuluisi, kun monesti he eivät itse voi osallistua kokoukseen. Nyt tässä pelotellaan tällaisella valtakirjamasinoinnilla. Jos tällainen seuraus sitten olisi asiasta syntynyt, niin silloin olisi voitu tehdä muutoksia. Mutta tässä demokratia jää taustalle, kun kaikenlaisia mörköjä maalaillaan seinälle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tietääkseni se oli nimenomaan vuokralaisneuvottelukunnan kanta, ettei haluttu näitä valtakirjoja. Kyllä elävässä elämässä valitettavasti myös huonoja kokemuksia tällaisesta toiminnasta on.

Lähtökohtana mielestäni pitää olla, että vaali pitää voida toimittaa - kaikkien niiden osalta, jotka ovat estyneitä tulemaan vaalitiloihin - siellä missä nämä estyneet henkilöt ovat, niin kuin eduskuntavaaleissakin. Toisaalta pitää katsoa, että kokoukset pidetään paikoissa, joihin liikuntaesteisillä on täysi pääsy.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kaupunki on hyvin merkittävä vuokranantaja. Sen takia on tärkeää keskustella vuokralaisdemokratiasta.

Tämä keskustelu tekee vähän surulliseksi. Täällä ei puhuta oikeasti siitä, miten vietäisiin eteenpäin, miten Helsingin kaupunki voisi olla edelläkävijä tässä maassa vuokralaisdemokratiassa. Nytkin palautusesitykseen liittyen huomio kiintyy kaikenlaisiin pieniin yksityiskohtiin, jotka ovat kyllä sinänsä tärkeitä. Mutta kyllähän meidän täytyisi nähdä vähän laajempi perspektiivi ja yrittää katsoa, miten oikeasti vuokralaiset ja miten ihmiset yleensä kokevat sen asuntonsa ja asuinalueensa tärkeäksi. Sehän luo turvallisuutta. Se luo ihmisille hyvinvointia, että kokee, että voi vaikuttaa siihen mitä ympärillä tapahtuu ja mitkä ovat ne oikeat tavat päästä mukaan vaikuttamiseen.

Sitten meidän täytyy muistaa, että me ihmiset olemme hirveän erilaisia. Kaikki eivät halua kuitenkaan koko ajan osallistua. Pitää luoda ne systeemit, miten kaikkien kanta tulisi kuulluksi ja demokratia toimisi.

Tässä on mielestäni kuitenkin - kun tätä historiaa on yrittänyt katsoa - ollut ihan hyvä yritys. Helsingin kaupunki on halunnut vanhoja säädöksiä uudistaa. Mielestäni se on sinänsä ollut ihan järkevä juttu.

Sen minäkin myönnän, että tässä väkisin tulee vähän sellainen käsitys, kun katsoo, ketkä ovat olleet sitä käytännössä tekemässä, niin virkamiesvaltaisesti kirjoitetaan uutta säädöstöä. Mutta ei sekään ehkä olisi tässä se suurin ongelma. Jotenkin jostain syystä on syntynyt sellainen epäluulo ja käsitys, että tässä ei pyritä yhteiseen hyvään lopputulokseen.

Osinhan tässä on katsottava peiliin. Ainakin omalta osaltani myönnän, että olen Vuokralaisten Keskusliiton puheenjohtaja ja valtuutettu Saarnio on Vuokralaisten Keskusliiton valtuuskunnan puheenjohtaja, ja me ei tästä asiasta keskenämme olla oltu aivan samaa mieltä. Nytkin, kun kuuntelin valtuutettu Saarnion puheenvuoroa, on pakko sanoa, että meillä on vähän eriväriset silmälasit ja me nähdään asioita vähän eri kantilta, että vaikka tavataan samoja ihmisiä ja kuullaan se sama kritiikki ja on samanlaiset huolenaiheet, niin silti minun johtopäätökseni ovat kuitenkin vähän erilaiset.

Edellisen valtuuston yhteydessä täällä oli vuokralaisten edustajia käymässä. Olin oman ryhmäni puolesta heitä vastaanottamassa. Siinäkin keskustelussa minun oli pakko sanoa, että olen surullinen siitä. Siinä keskityttiin pelkästään lillukan varsiin.

En ole ikinä voinut ymmärtää, miten sellainen, että yritetään sanoa, että tasa-arvolakia pitäisi yrittää noudattaa, niin miten se voi olla ongelma kenellekään? Miten se voi olla ongelma asukkaille? Siinä on ollut jotakin aivan kummallista tässä keskustelussa, samoin valtuutettu Ojalan ja apulaiskaupunginjohtaja Korpisen välinen keskustelu tästä otteella äänestämisestä. Vaikka näitä väitteitä on, että se on teknisesti vaikea järjestää, niin kyllä nykyaikana täytyy vaalin voida mennä ihmisen luo, jos on sellainen tilanne. Ei me voida teknisesti niin kömpelöitä olla.

Kaiken kaikkiaan olen miettinyt tätä pitkään. Ja kun tämä asia jäi edellisessä valtuustossa pöydälle, niin kaikilla on ollut mahdollisuus tutustua tähän asiaan hyvin. Mielestäni kuitenkin pitäisi mennä nyt eteenpäin tässä jutussa. Meidänkin pitäisi nähdä tästä pykäläkokonaisuudesta ne asiat, millä oikeasti Helsingissä asukkaat voisivat hoitaa asioitaan nykyistä paremmin.

Minun kokemukseni - mitä olen yrittänyt ihmisiä kuunnella ja kerätä sen, missä se kiikastaa ja mikä on ollut hyvä tapa - mitä pitäisi kehittää. Tämä "asukkaiden edustajaksi", mitä säädöksessä kuvataan tätä valvoja-asiaa, että on asukkaiden luotettu henkilö, joka on esimerkiksi remonttien ja muiden yhteydessä ollut erittäin hyvä. Sehän on kiinni siitä henkilöstä, hänen halustaan ja tarmostaan toimia. Niistä on hyviä kokemuksia.

Mielestäni meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen, miten me luomme, annamme resursseja, miten luomme mahdollisuuksia tämäntyyppiselle vaikuttamiselle, että jos porukalla valitaan henkilö hoitamaan sitä tehtävää, niin miten hänellä on mahdollisuus sitten toimia ja tällaiseen, että miten tästä mentäisiin eteenpäin.

Nyt on sitten ratkaisuksi tässä - tämän kaiken kritiikin jälkeen - että säännöstön soveltamisessa yritettäisiin vielä tarkemmin katsoa kaikkia asioita. Sehän kuulostaa aluksi vähän hassulta, että ensin luodaan säädöstöjä ja sitten sillä pitää vielä erikseen katsoa, miten sitä sovelletaan, että se ei ole niin selkeä. Mutta tässä mielestäni olisi mahdollisuus jatkotyössä ottaa tästä kritiikistä opiksi. Kyllä meidän täytyy myöntää, että vuokralaisten järjestöjen puolella täytyy tarkemmin osata perustella asioita ja oikeasti myöntää se, että eihän mekään olla mikään homogeeninen joukko, että asioita nähdään vähän erilailla ja on erilaisia painotuksia.

Täältä valtuustosta täytyisi lähteä sellainen viesti, että kaupungin-valtuusto on ottanut vakavasti vuokralaisten huolet, että oikeasti yritämme parantaa vuokralaisdemokratiaa, että Helsinki on tässä asiassa aloitteellinen, että viemme asioita eteenpäin eikä niin, että täällä riidellään yksistä sanoista ja pilkun paikoista - suurin piirtein - emmekä puhu siitä suuresta visiosta.

Me kaikki tiedämme, että Helsingissä ei pärjätä ilman huomattavaa vuokra-asuntokantaa, eivätkä vuokra-asunnot ole miellyttäviä asuinpaikkoja ihmisille, jos ei siellä ihmiset koe, että heitä kunnioitetaan ja että he saavat vaikuttaa.

Mielestäni Helsinki voisi - Suomessa - olla tässä hyvinkin edelläkävijä. Otetaan opiksi nyt tästä vähän takeltelevasta valmistelusta ja tehdään jatkotyöstä linjakasta ja pidetään jatkossa valtuustona huoli siitä, että tätä toimintaa kehitetään. Sehän on paljon kiinni siitä, millaisia resursseja annetaan ja miten priorisoimme tämäntyyppisiä hankkeita.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kantolan puheenvuoroon, kun hän totesi, että pitäisi nähdä suuret visiot ja jättää pykälät ja lillukanvarret vähän omaan arvoonsa.

Itse näen sillä tavalla, että meillä Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä on nimenomaan vuokra-asuminen ja visiot vuokra-asumisesta ovat olleet erittäin voimallisesti esillä asunto-ohjelman yhteydessä ja olemme tehneet esityksiä, olemme olleet vuokra-asumisen parantamisen kannalla ja olemme ottaneet kantaa vuokratasoon jne. Nähdäkseni nämä eivät ole millään tavalla ristiriidassa. Kun puhutaan käytännön säädöstyöstä, niin silloin on pakko tarttua lillukanvarsiin, koska valitettavasti säädökset tulevat määrittelemään sitä käytännön arkea, missä vuokralaiset toimivat. Tästähän on kysymys.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuokralaisdemokratia on erittäin tärkeä asia. Se lisää ihmisten välittämistä omista asuinalueistaan. Se lisää asukkaiden keskinäistä kanssakäymistä ja tällä tavalla parantaa asuinaluetta.

Tutkimusten mukaan turvattomuuden tunne ihmisissä on suurinta juuri vuokrakerrostaloalueilla. Jos turvattomuus on todellista, ei vain pelkkää turvattomuuden tunnetta, niin kyllähän asukkaiden tulee yhdessä pohtia ratkaisuja ja ottaa vastuuta omasta asuinympäristöstään. Asukkaiden vastuunkantoa pitäisi innostaa myös vuokralaisdemokratiasäännöillä.

Helsingin vuokra-asukkaat asuvat sellaisissa rakennuksissa, jotka he rahoittavat itse kokonaan. Vuokralaiset maksavat vuokrissaan rakennusaikaiset kustannukset. He maksavat talojen ylläpidon. He maksavat peruskorjaukset. Tosin jotkut vuokralaisista saavat yhteiskunnan tukea vuokriinsa, jolloin tätä kautta menee vuokraa asuntoyhtiöihinkin myös yhteistä rahaa. Mutta asukkaat kuitenkin vuokrissaan kaiken maksavat.

Helsingin kaupunkihan on sama kuin sen asukkaat. Olisi aika loogista, että asukkaat pääasiassa hallinnoisivat omia asuntoyhtiöitään. Tätähän itse asiassa ei, niin vanha eikä uusi säännöstö, toteuta.

En lähtenyt mukaan palautusesitykseen, koska olin perusteista joissakin kohdin eri mieltä. Oli aika hämmentävää kuitenkin lukea ympäristöministeriön aika murskaava lausunto, jossa sanotaan, että asukkaiden oikeuksia on kavennettu uudistettaessa vuokralaisdemokratiasääntöä. Tämähän on tavallaan ristiriidassa sen kanssa, mitä apulaiskaupunginjohtaja Korpinen sanoi.

Pitää muistaa, että asukkaiden aktiivisuutta tulee tukea ja sitä voi tukea. Useinhan se vaatii, että siellä asuinalueella on joku aktiivinen henkilö, joka voi laittaa voimavaransa ja aikansa asukkaiden hyväksi.

Palautuksen perustelut olivat sellaisia, että esimerkiksi tässä sukupuolten tasa-arvoasiassa olen sitä mieltä, että asukasedustajien tulee esittää sekä naista että miestä hallitukseen. Siellä oli jotain muitakin pieniä kohtia.

Uskon, että vuokralaisdemokratiassa voidaan mennä eteenpäin, kun ymmärretään, että asukkaiden oma-aloitteisuuden kannustaminen on kaikkien hyväksi.

Kannatan valtuutettu Lehtipuun esittämää toivomuspontta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ympäristöministeriön lausunto on otettu huomioon, mikä seikka kannattaa noteerata muilta osin paitsi asiamiehen käytön osalta. Siinä tosiaan vuokralaisneuvottelukunnalla oli myös sama kanta kuin tässä ehdotuksessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä keskustelu on ollut varsin mielenkiintoista.

Valtuutettu Molanderille sanoisin tästä turvallisuusasiasta.

Lehden lukijana ja jonkun verran asioita seuraavana olen pahoillani siitä, että huomattava osa esimerkiksi viime aikojen puukotuksista ja väkivallanteoista on tapahtunut omakotitaloissa ja osakehuoneistoissa. Ei se välttämättä ole asumismuodosta kiinni, mikä on turvaton ja mikä turvallinen alue, vaan siihen liittyy paljon monia kysymyksiä.

Itse asiassa tässä vuokralaisdemokratiasäännössä mielestäni se, mikä tässä koko hommassa on kaikkein huolestuttavinta, on se lähtökohta, mistä tässä lähdetään.

Jos ajatellaan sitä, että meillä on sellainen perinteinen ajattelutapa, että kaupunki on hyvää hyvyyttään rakentanut asuntoja, johon saadaan köyhiä ihmisiä asumaan, niin okei, tämä ajattelutapa sopii siihen. Kiinteistöyhtiöt hoidetaan niin, että kaukaa tulevat viisaat miehet Kulosaaresta ja Lehtisaaresta päättämään Kontulan asioista tietämättä ja tuntematta taloyhtiötä ja kiinteistöyhtiötä kovinkaan tarkasti puhumattakaan siitä, että he olisivat päivääkään osallistuneet sen elämään.

Toinen malli voisi olla se, että nämä hoidettaisiin siltä alueelta ja että ne ihmiset, jotka asuvat näissä taloissa, hoitaisivat asiat. Ei ole myöskään asukkaiden edun vastaista ja vuokralaisten edun vastaista, että samalla hoidetaan myös kaupungin etu. Kannattaa muistaa, että ei kaupungin vuokra-asunnot ole mitään hyväntekeväisyyttä, vaan kyllä asukkaat ovat maksaneet moneen kertaan sen kaupungille takaisin, mitä kaupunki on niihin sijoittanut ja jopa vuokraa maksetaan tontista. Meillähän tontin vuokra määräytyy 4 %:n mukaan eli 25 vuodessa maksetaan tontin arvo takaisin. Monessako Maunulan tai Herttoniemen talossa olisi tontin vuokra todettu maksettavaksi? Ei suinkaan, vaan kierros lähtee, pyörähtää uudestaan. Eli kyllä tontin vuokrat esimerkiksi ovat yksi tekijä, joka täällä on takana. Mutta kaikkein pahinta on mielestäni tämä yleinen ajattelu, että vuokralainen on joku paha yksikkö, kun itse asiassa vuokralaisten etu ja kaupungin etu ovat täysin yhdenmukaisia. Kannattaa asua hyvissä taloissa. Kannattaa pitää taloja kunnossa. Kannattaa pitää huolta siitä, että taloissa on kaikin puolin hyvä asua. Ei sitä tarvitse Kulosaaresta tai Lehtisaaresta näille kontulalaisille kenenkään opettaa. Kyllä he tietävät itse, ne asukkaat.

Tässä mielessä tätä ehdotusta pitäisi tarkastella myös siitä, että minkä henkinen tämä on. Sehän tässä huolestuttaa, että tämä henki haisee - ihan suoraan sanoen - vanhalle ja ummehtuneelle tältä osin. Tässä ei ole uskallettu avata peliä vuokralaisten suuntaan, niiden ihmisten suuntaan, jotka asuvat näissä asunnoissa. Jos nyt pelätään, asiamiehet, että joku paha tulee ja kerää kaikkien vuokralaisten valtakirjat ja edustaa sitten vuokralaisia, se on täysin mahdollista. Mutta niinhän nyt tapahtuu kaikissa asunto-osakeyhtiöissä. Sillähän on kaapelitelevisiot estetty kaikkein vanhimmissa taloissa, että on kerätty valtakirjat yhteen ja sanottu ei. Eivät nämä poikkea mitenkään. Ja tällaiset asiat, niin totta kai näillä voidaan perustella erilailla.

Ei tässä nyt ole varmaan kenelläkään ollut tarkoitus tehdään vallankumousta ja vallankaappausta. Eikä tämä ole kansandemokratiaa, vaan kyllä tämä on demokraattista ajattelua. Toivoisin, että yhä enemmän myös sosialidemokraattinen apulaiskaupunginjohtaja miettisi tätä puolta, että tässä on demokratiasta kysymys, ei kansandemokratiasta, vaikkakin se koskee kyllä kansaa, tämä demokratia, niin kuin demokratialla on tapana olla. Se on kansan demokratiaa, vain sanat erikseen kirjoitettuna. Sen huomauttaisin. Vuokra-asunto on yhtälailla ihmiselle koti kuin joku omistusasunto. Tästähän siinä on kysymys ja kysymys siitä, miten asioita hoidetaan eteenpäin.

Tämän turvaamiseksi teen seuraavan muutosehdotuksen kaupunginhallituksen esitykseen.

1 4 §, tehtävät. Asukkaiden kokouksen tehtävien 3. kohta ja 2. momentti korvataan seuraavalla:

Valitsee valvojan seuraamaan ja tarkastamaan vuokranmääritysyksikön talouden ja hallinnon hoitoa tai vaihtoehtoisesti päättää ja nimeää ehdokkaat vuokranmääritysyksiköiden yhteiseksi valvojaksi.

2 5 §, koolle kutsuminen. 3. momentti hyväksytään seuraavan sisältöisenä:

Asukkaiden kokous on kutsuttava koolle myös, mikäli vähintään yksi kymmenesosa äänioikeutetuista ilmoittamaansa asiaa varten sitä vaatii. Kokous on kutsuttava koolle viipymättä.

3 6 §, äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Poistetaan näin kuuluva 2. momentti: "Äänioikeutta ei voi käyttää asiamiehen välityksellä."

4 12 §, tehtävät. Poistetaan 1. kohdasta sanat "vuokran tasoituksen suunnitelmasta".

5 12 §, tehtävät. Poistetaan kohta 8.

6 21 §, tehtävät. Poistetaan kohdasta 3 seuraava virkkeen osa: "... joista toisen tulee olla mies ja toisen nainen."

7 21 §, tehtävät. Poistetaan kohta 6.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Saarnio kuunteli minua väärin. En puhunut todellakaan rikollisuudesta tai väkivallasta.

Viittasin tutkimukseen, jonka tilaaja oli ympäristöministeriö. Se julkaistiin eilen, ja siinä tutkittiin ihmisten turvattomuuden tunnetta, mikä saa ihmiset tuntemaan turvattomuutta. Se ei ole aina todellista turvattomuutta. Se on turvattomuuden tunnetta. Tutkimuksessa todettiin, että vuokra-asuntokerrostaloalueella ihmiset tuntevat - siis tuntevat - itsensä eniten turvattomiksi. Siihen viittasin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan kannattaa valtuutettu Saarnion tekemiä vastaehdotuksia.

Haluaisin samalla todeta sukupuolten välisen tasa-arvon osalta seuraavaa:

Haluan korostaa sitä, että valtuutettu Saarnio omassa puheenvuorossaan totesi hyvin selkeästi sen, että me myös kannatamme sitä, että asukasedustajiksi valituksi tulee kumpaakin sukupuolta oleva edun ajaja.

Lähtökohtana oli se, että jos me ... Meillä on valitettavasti sellainen tasa-arvolaki, joka ei vaatisi korjausta siinä suhteessa, että kun valittavia on esimerkiksi kaksi tai useampia, niin silloin edellytetään, että näin on. Mutta meidän tasa-arvolakimme on puutteellinen. Se lähtee vain siitä, että määrittelee useampijäsenistä ? tämän 40-60 -suhteen. Sen takia olemme lähteneet siitä, että tämä laitettaisiin vahvana suosituksena toimintaohjeeseen.

Totean vielä kerran, että kannatamme ehdottomasti sitä, että siellä on sekä tasapuolisesti miehiä ja naisia. Onneksi tämä on toteutunut jo, vaikkei tätä säädöstä olekaan. Kysymys ei suinkaan ole siitä, että olisimme sitä vastaan. Katsomme, että jos joku lähtee valittamaan tästä päätöksestä, niin olemme ainakin yhdeltä juristilta tätä tarkistaneet. Ja voi olla - en tiedä, onko hän oikeassa - mutta hän epäilee, että sääntö voisi kaatua.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kantolan puheenvuoro oli mielestäni erityisen hyvä ja perusteltu. Se toi hyvin esiin sen, että prosessissa on kieltämättä ollut joitakin puutteita. Varsinkin tämä jälkidebatti osoittaa, että joiltakin osin ihmiset eivät ole kokeneet sitä legitiimiksi.

Toistan sen, että nyt tehdyt esitykset Vasemmistoliiton listalla ei - niin kuin valtuutettu Kantolakin totesi - oleellisesti paranna sitä demokratiaa. Sen takia nämä pitkät puheet täällä toivottavasti tulkitaan lähinnä huoleksi asukasdemokratian kehittämisestä. Nämä sisällölliset esitykset eivät ole mielestäni oleellisia, ja muutama tietysti jopa haitallisia, niin kuin kohdat 3. ja 6. listassa, jotka itse asiassa saattavat olla demokratian kannalta toissuuntaisia.

Mutta se mitä nyt haluan tehdä, niin kannatan valtuutettu Lehtipuun esitystä, joka taas mielestäni toteutuessaan oikeasti lisää sitä, että äänioikeuden käyttäminen olisi laajemmalle piirille mahdollista ja kannustettavaa.

Eli kannatan valtuutettu Lehtipuun ponsiesitystä.

Mielestäni valtuuston on syytä pysähtyä miettimään sitä, kuka tässä takertuu lillukanvarsiin ja kuka on pikkumainen, asukkaatko, jotka ovat vaatineet, että heitä kuultaisiin, heidän kanssaan sovittaisiin heitä itseään koskevista asioista, että he saisivat lisää vaikutusvaltaa omiin asioihinsa vai apulaiskaupunginjohtajan johtamat virkamiehet, jotka takertuvat pilkkuihin ja yrittävät erilaisin tavoin rajoittaa asukkaiden pyrkimystä vaikuttaa omiin asioihinsa?

Minun käsitykseni on se, että me kohtaamme nyt ongelman, jonka eräs tausta on niissä virheissä, joita on aikaisemmin tehty, kun Helsingin kaupungin vuokrataloyhtiöitä on fuusioitu, yhdistetty liian suuriksi kokonaisuuksiksi. Tämä on luonut tilanteen, jossa asukkaiden on reaalisesti vaikea valvoa ja vaikuttaa asioihin edes siinä määrin kuin joskus aikaisemmin, puhumattakaan, että sillä olisi lisätty asukkaiden tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia.

Mikä sitten voisi olla se valtuutettu Kantolan kaipaama suuri visio?

Totta kai se on valtuutettu Puhakan mainitsemassa vuokralaisten asunto-olojen parantamisessa. Mutta minulla on mielessäni vielä suurempi visio. Kunnan pitäisi olla myös käytännössä itsehallintoa kuntalaisille, asukkaiden itsehallinnollinen yhteisö, ei vain sanoissa, vaan käytännössä. Vuokratalojen kiinteistöyhtiöt voisivat olla Helsingissä eräs niistä alueista, joissa ryhtyisimme tosissamme kokeilemaan ja kehittämään asukkaiden itsehallinnon erilaisia muotoja.

En malta olla kommentoimatta keskustelua siitä, jos tästä säädöksestä poistetaan määräys, jonka mukaan äänioikeutta ei voi käyttää asiamiehen välityksellä.

Ei sen kohdan poistaminen tarkoita sitä, että ei voida antaa minkäänlaisia ohjeita siitä, missä tilanteessa äänioikeutta voi käyttää asiamiehen välityksellä. Tässähän, päinvastoin, on lähdetty siitä, että tämä varsin huonosti valmisteltu esitys edellyttää joka tapauksessa ohjeita siitä, miten sitä sovelletaan.

Kannatan valtuutettu Saarnion esityksiä.

Samalla ehdotan, että 21 §:n kohta 3 muutetaan kuulumaan: "Tehdä asukkaiden kokousten asettamista ehdokkaista esitys vähintään kolmen asukasjäsenen ja heille varajäsenen valitsemisesta yhtiön hallitukseen."

Eli tällä tahdon nostaa esille sen suuren vision mahdollisuuden, että asukkaat voisivat valita omiin taloyhtiöihinsä hallituksen jäsenistä vähintään puolet.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun tässä tavallaan laajennetaan kysymys nyt, miten asiat todella ovat meillä, niin on pakko hieman valottaa sitä esimerkiksi edellisen puheenvuoron jälkeen.

Espoo ja Vantaa ovat fuusioineet yhdeksi yhtiöksi kaikki vuokra-asuntonsa. Meillä on 21 erillistä yhtiötä, joista juuri missään ei ole kolmeatuhatta asuntoa enemmän.

Se, että täällä sanotaan, että meillä on jotenkin rajusti fuusioitu.

Joskus tuntuu, että puhummeko me siitä asiasta, mikä on listalla, koska niin erilaiselta tämä kuulostaa kuin se todellisuus siellä, jossa yhteistyö on hyvä.

Tämä on osakeyhtiömalli, hajautettu, jossa yhtiön hallitus on ratkaisevassa asemassa. Meillä on erittäin pitkä perinne, paljon pidempi kuin VVO:lla tai millään muulla siitä, että vuokralaisilla on vahva edustus hallituksessa. Kaksi viidestä ja eräissä tapauksissa enemmistö, jos puolueet ovat valinneet sinne omana edustajanaan vuokralaisen, niin kuin eräissä tapauksissa on asian laita. Että sitäkin on kokeiltu.

Hallitusten kautta vuokralaisilla on koko ajan ääni sinne. Se on se päävaikutuskanava. Kaikki muut, mitä kaupungin puolelle rakennetaan, aika ajoin halutaan, ovat mutkia ja lisäkerroksia. Se on eri asia, että vuokralaisilla täytyy olla omat elimensä kunnossa ja mahdollisimman hyvin hoidettuja, ja suurimmalta osaltaan ne ovat. Tällä tätä tilannetta hieman parannetaan, tällä esityksellä.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen voisi miettiä, missä kaikissa muissa asioissa hän aikoo meille tarjota kokoomuksen johtamaa Espoota malliksi siitä, millä tavalla Helsingin asiat pitäisi tehdä.

Suomesta löytyy aika monta muuta kuntaa, joissa on huomattavasti pienemmät taloyhtiöt. Myös Helsingissä on vuosikymmeniä ollut huomattavasti pienemmät taloyhtiöt.

Valtuutetut Ojala ja Hakanen, molemmat ovat käsitelleet tätä tasa-arvopykälää.

Vetoan valtuustoon siinä, että sanoo tasa-arvolaki mitä hyvänsä ja on muuten mitä hyvänsä, niin Helsingin kaupungin säädöksissä täytyy lähteä siitä, että monijäseniseen elimeen kun valitaan useampi henkilö, niin pitää pyrkiä siihen, että tasapuolisesti valitaan naisia ja miehiä. En voi mitenkään ymmärtää, miten tämä asia voi olla näin vaikea meille.

Toisin kuin valtuutettu Kantola sanoi, en käsitellyt puheenvuorossani tasa-arvokysymystä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Kolmenkymmenenkuuden vuoden kokemuksella voin kertoa, minkälaista on asua Helsingin kaupungin omistamassa vuokra-asunnossa. Mutta en siitä lähde sen enempää tänään puhumaan, vaan teen seuraavansisältöisen ponsiesityksen, joka puolustelee niitä näkemyksiä ja elämänkokemuksia, joita tuon kolmenkymmenenkuuden vuoden aikana olen pystynyt omalta osaltani omalle kontolle saamaan.

Ponsi kuuluisi seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus perustaa poliittisen komitean, jonka tehtäviin kuuluu laatia ehdotukset vuokralaisdemokratian kehittämiseksi mm. siten, että jatkossakin kaupungin vuokrataloissa voitaisiin siirtyä vuokralaisten niin halutessa vuokralaisten itsehallintojärjestelmään. Komitean tehtäviin kuuluu myös miettiä asumisviihtyvyyden parantamista sekä vuokralaisten ja taloyhtiöiden luottamuksen lisäämistä sekä tehdä muita esityksiä vuokralla asumisen arvostuksen lisäämiseksi.

Erityisesti arvostuksen lisäämiseksi - puheenjohtaja - me tarvitsemme paljonkin kohennusta. Tänäänkin kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin tästä asiasta kyllä on paljon ollut puutetta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Kaunolan toivomuspontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Koska hyväksytty vuokralaisdemokratiasäännös on osin lainvastainen, ryhmämme tulee lähettämään asiasta kirjeen kaupungin tilintarkastajille ja ympäristöministeriölle sekä harkitsee lainvastaisen päätöksen viemistä oikeuskäsittelyyn.

Tästä syystä jätän allekirjoitetun eriävän mielipiteen.

Puheenjohtaja.

Tämä on asia, joka on herättänyt paljon tunteita ja josta on tehty kyselyjä.

Toivon, että jatkossa - tämän Tapaninkylän asemakaavan muuttamisen jälkeen - tehostetaan valvontaa koulujen lähellä, että liikenteen lisääntyminen ei tuottaisi vaaratilanteita ja myöskin se, että päästöjen lisääntyminen liikenteen lisääntymisen myötä, niin sitä myöskin seurattaisiin ja katsotaan sitten, onko kuitenkin tarvetta tehdä jotain enemmän niissä lähistöllä olevien asuntojen ja koulun pihan takia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Käytän puheenvuoron tästä asiasta - näinkin pitkässä kokouksessa - osin siksi, että se kertoo turhautumisesta ja osin siksi, että se kertoo optimismista.

Tämä kyseinen asia lähti liikkeelle siitä, että joskus 1990-luvun puolessa välissä liikennesuunnitteluosasto kaupunkisuunnitteluvirastossa päätti sulkea kyseisen tien pätkän päätöksellä näin, joka jo lähinnä johtui siitä, että haluttiin Malmilta saada liikenne sujuvasti, mutta ihmisiä häiritsemättä Isojakoon jne. Tammiston puolelle.

Vuonna 1997 tämä asia oli johtanut siihen, että paikalliset asukkaat olivat rikkoneet kahden vuoden aikana siihen paikkaan laitetun portin ehkä viisi kertaa ja vuosittain tilastoidun liikennelaskennan kautta saatiin selville sellainen luku, että sitä liikennesääntöä rikkoi vuosittain noin 200 000 ihmistä, siis 200 000 autoilijaa. Eli jos me mietimme esimerkiksi meidän pummilla matkustamista tai jotain, niin tässä oli kysymys todellisesta anarkiasta.

Vuonna 1997 tästä tehtiin kaksi aloitetta. Itse tein aloitteen ja Sirkka Lekman teki aloitteen, että tämä kyseinen asukkaiden ajokielto voitaisiin poistaa siten, että tähän laitettaisiin läpiajokieltoliikennemerkit. Tämä tapahtui siis vuonna 1997. Vuonna 1999 kaupunginvaltuusto palautti tämän esityksen ja päätti järjestää asiasta kansanäänestyksen, joka poikkeuksellisena toimenpiteenä myöskin toteutettiin. 81 % asukkaista oli sitä mieltä, että tämä on avattava. Sen jälkeen tämä kyseinen asia on ollut kaupunginvaltuustossa, kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja kaupunginhallituksessa - väittäisin - noin 10 kertaa. Ja nostamatta sen enempää omaa häntää, mutta jos en olisi sattumalta ollut siellä lautakunnassa, sille olisi käynyt, kuten muillekin aloitteille. Se olisi hautautunut sinne pienelle hautausmaalle, missä suurin osa valtuutettujen aloitteista valitettavasti on.

Nyt se on täällä meillä valtuustossa päätettävänä kahdeksan vuoden prosessin jälkeen siten, että tehtiin kompromissiesitys, jossa päädyttiin läpiajokieltoliikennemerkkien laittamiseen, eli täsmälleen siihen, mikä oli aloitteen sisältö vuonna 1997, ja asiaa on käsitelty kahdeksan vuotta. Ei siis ihme - jos vertaamme eduskuntalaitokseen - että me muistamme, että se oli se yksi kansanedustaja, joka sai aikaan läänikohtaisen kalastuskortin ja se oli se yksi kansanedustaja, joka vaikutti Engelin työntekijöiden työsopimuksiin. Vähän pelottaa välillä, että meillä on täällä valtuustossa aloitteiden suhteen sama homma, että aloitteiden seuranta, eli se, toteutuvatko aloitteet, joita täällä allekirjoitetaan ja työstetään, niin niissä on tällaiset pitkät prosessit edessä. Joten halusin vain nyt tietysti optimistisena kertoa, että ei mennyt kuin kahdeksan vuotta ja homma on nyt pulkassa, tai toivottavasti on.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuoden 2004 talousarviomäärärahojen ylityksille ei näytä tulevan loppua.

Mielenkiintoisin on lasten päivähoitokohta. Reilu kuukausi sitten myönnettiin vanhustenpalveluista 2 milj. euron ylitys. Nyt on sitten käynyt ilmi, että edellä mainittu 2 milj. euroa ei riitä eikä sitä vanhusten palveluista säästynytkään.

Lasten päivähoidon kokonaismäärärahaylitys viime vuonna on 19 milj. euroa. Se on prosentuaalisesti yli 8 % alkuperäisestä talousarviomäärärahasta. Näiltä osin täytyy todeta, että talouden seuranta on varsin pahasti pettänyt, jos sitä on ollutkaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Asia, johon valtuutettu Koskinen kiinnitti huomiota, on tärkeä, mutta epäilenpä, että täsmälleen päinvastaisesta syystä kuin valtuutettu Koskinen tarkoitti.

Mielestäni se, että toistuvasti joudutaan tuomaan esityksiä budjetin määrärahojen ylittämisestä valtuustoon, kertoo sen, minkä suurin osa helsinkiläisistä on koko ajan joutunut kokemaan, se, että määrärahat talousarviossa on alun perin alibudjetoitu.

Mielestäni valtuuston pitäisi tästä ottaa nyt opiksi ja toimia niin, että näin ei tapahdu, kun ensi vuoden budjettia käsitellään.

Puheenjohtaja.

Alibudjetointi on asia, josta täällä on toistuvasti keskusteltu. Myös sosiaalilautakunta on siitä useaan otteeseen keskustellut. Lähtökohta tälle vuodelle on ollut se, että budjetti on laadittu reaalisesti ja tavoitteena, niin lautakunnalla kuin virastollakin, on käsittääkseni ollut siinä pysyä. Mielestäni valtuustossa voitaisiin pikku hiljaa siirtyä keskustelemaan myöskin reaalibudjetoinnista eikä aina keskustella siitä, kuinka alibudjetoituja ollaan, kun kerran olemme todellisuudessa reaalibudjetointiin siirtyneet.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin kaupungin kokoisen talouden kohdalla kyllä on myönnettävä myöskin se, että siinä vaiheessa, kun budjettipäätöksiä tehdään, ei ole aina helppo arvioida tarkasti sitä kuluvaa summaa. Minäkin olen tällä joinakin vuosina, terveydenhuollon puolella, ollut pikkaisen katkera siitä, millä tavoin erikoissairaanhoidon puolella ollaan ylitetty raskaasti budjetti. Mutta valitettavasti me olemme menossa kohti aikoja, jolloin tällainen ns. reaalibudjetointi tai ylibudjetointi on historiaa. Meidän pitää elää tiukkojen resurssien tulevaisuutta. Silloin vain ne budjetit pitää tehdä aika kireiksi, koska pelkään pahoin, että elämä ei helpotu tästä eteenpäinkään. Joten näitä tilanteita tulee, jolloin joudutaan sitten parsimaan jälkeenpäin. Mielestäni kaupunkimme kokoon katsoen nämä muutokset ovat kuitenkin aika pieniä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täytyy siinä mielessä muistuttaa virastojen suuntaan talouden seurannasta, että esimerkkinä opetusviraston puolelta ylityksistä saatiin lautakuntaan tieto vasta viime joulukuun aikana. Tilanne ei voi virastoissa, ei sosiaali- eikä opetusvirastossa, olla sellainen, että tieto suurista ylityksistä tulee lautakuntaan vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa eli vuoden loppupuolella. Jonkinlaista jäntevyyttä talouden seurantaan täytyisi siis saada.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Terveyskeskuksen, kotisairaanhoidon ja sosiaaliviraston kotipalvelujen yhdistämisellä piti parantaa palveluja, piti järjestää työt paremmin. Toisin on valitettavasti käynyt. Viestit niin asiakkailta kuin työntekijöitäkin kertovat siitä, että muutos valmisteltiin huonosti. Se on pikemminkin heikentänyt kuin parantanut palveluja.

Helsingissä kotihoito ei valitettavasti lähde nyt asiakkaan tarpeesta. Hoito- ja palvelusuunnitelmia ei kyetä aina toteuttamaan. Niiden toteuttamisen systemaattista seurantaa ei ole lainkaan järjestetty. Suoritteita mitataan vain asiakkaiden lukumäärällä, vaikka asiakkaat ovat keskimäärin huonokuntoisempia kuin ennen.

Asiakkaat kokevat olonsa usein hyvin turvattomaksi. Aiempien tuttujen työntekijöiden sijasta heidän kotonaan käy nyt monia jatkuvasti vaihtuvia työntekijöitä. Henkilöstön vähyys, kiire ja palvelujen ulkoistaminen on johtanut kotihoidon kuntouttavan otteen katoamiseen. Esimerkiksi kaupassa käynti oli ennen monelle tärkeä arkeen vaihtelua tuova ja kuntouttava tapahtuma. Nyt se sama kotihoitaja, jolla ennen oli työllään tällainen tarkoitus, saattaa joutua käyttämään melkein yhtä paljon aikaa kauppalistan tekemiseen ja faksaamiseen ulkoistetulle myyjälle. Kauppapalveluista peritään kyllä asiakkaalta lisämaksua, mutta usein tuotteet vanhenevat jo samana viikonloppuna ja ne tuodaan ennalta arvaamatta, miten sattuu, klo 12 - 18 välillä.

Viestit kotihoidon työntekijöiltä kertovat nekin resurssien riittämättömyydestä, työuupumuksesta ja muutosvaiheen tuen puutteesta. Kaupunki on työnantajana yksipuolisin ratkaisuin jopa pidentänyt työssäoloaikaa osalla työntekijöistä ja supistanut varallaoloajan korvausta niin ikään yksipuolisella ratkaisulla 50:stä 30:een prosenttiin.

Esimerkiksi Vallilan terveyskeskuksen alueella työaikajärjestelyjen joustamattomuus on johtanut siihen, että kiireisimpänä aikana, eli aamulla, ei saa aloittaa töitä ennen klo 8:aa ja iltapäivisin, kun on hiljaisempaa, on henkilöstövahvuus suurin ja iltavuorot taas ovat venyneet. Iltaisin ja viikonloppuisin yksi ainoa terveydenhoitaja päivystää aluetta, johon kuuluvat Itä- ja Länsi-Pasilan, Vallilan, Hermannin, Arabian ja Koskelan kotipalvelualueet. Kun sosiaalivirastolla oli aiemmin iltatyöntekijöiden oma ryhmä, niin esimerkiksi Oulunkylän alueella tuollainen ryhmä ei saanut enää jatkaa.

Organisaatiomuutoksen huonoa valmistelua kuvaa se, että Pegasos-ohjelman käyttöoikeutta on jouduttu rajoittamaan, koska atk-ohjelman kapasiteetti ei riitä niihin tarpeisiin, joita tällä organisaatiomuutoksella on synnytetty. Osa asiakaskäynneistä ei näin tule lainkaan kirjatuksi tuohon rekisteriin.

Vakavin puute on siis henkilöstön liian vähäinen määrä. Kotihoidon palveluissa ei ole toimivaa varahenkilöjärjestelmää, vaikka kysymys on erittäin laajasta toiminnasta.

Raskaaseen ja huonosti palkattuun työhön on vaikea saada uusia työntekijöitä. Työntekijät uupuvat työtaakkansa alle. Työnohjausta ei ole järjestetty kunnolla. Työntekijät joutuvat jopa ostamaan itse työvaatteita pienellä palkallaan.

Huonosta valmistelusta ja johtamisesta kertoo myös se tapa, jolla organisaatiomuutos toteutettiin vuoden vaihteessa.

Useilla alueilla työntekijät eivät tienneet muutoksen astuessa voimaan edes sitä, ketkä ovat heidän esimiehiään.

Ennen vuoden vaihdetta vakuutettiin monille, että heidän kohdallaan mikään ei muutu, ja sitten yhdessä yössä, ilman minkäänlaista työnohjausta, piti siirtyä toisenlaiseen systeemiin. Esimerkiksi Vallilaan on valittu johtajat, joilla, vaikka on varmasti hyvää ammattitaitoa sosiaalipuolelta, ei ole terveyspuolen ammattitaitoa. Minkä takia johtoa ei ole järjestetty kaikilla alueilla pareina, joissa toinen olisi tuonut sosiaalipuolen ja toinen terveyspuolen osaamisen?

Älkää odottako huomista, vaan tehkää asialle jotain, vetosi eräs kotihoitaja meihin valtuutettuihin maanantaina olleessa tilaisuudessa.

Tässä tilanteessa mielestäni on kohtuutonta tyytyä kaupunginhallituksen esitykseen, jossa vain siirrellään summia - samoja summia - talousarviossa sosiaali- ja terveysviraston välillä kohdasta toiseen, vaikka hyvin tiedetään, että kaupungilla on tässä asiassa vakava ongelma, josta kärsivät tuhannet ihmiset, osa heistä erittäin vakavalla tavalla.

Ehdotan, että kaupunginhallituksen esitykseen lisätään 5 milj. euroa terveyskeskustoimintaan kohtaan 5.21.01 käytettäväksi kotihoidon vakanssien lisäämiseen, kotihoidon yksiköiden varahenkilöstöjärjestelmän luomiseen ja muuhun kotihoidon kehittämiseen. Esitän, että tämä lisäys katetaan kaupungin toimintapääomasta.

Se tieto, minkä ylipormestari meille viime kokouksessa kertoi, että Helsingin Energian liikevoitosta tullaan tekemään 100 milj. euron siirto, osoittaa, että rahoitus on erittäin helppo tähän asiaan järjestää, jos halua löytyy.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kyllä valtuutettu Hakanen panettelee nyt aivan perusteettomasti tätä uutta kaupungin kotihoidon kokeilua, josta hyväksyimme lainkin viime vuoden loppupuolella, ns. lex-Helsingin.

Tätä koko kaupunkia koskevaa kokeiluahan edelsi monen vuoden kokeilu koillisen Helsingin alueella, ja se onnistui erittäin hyvin.

Organisaatiouudistukset aiheuttavat aina mielipahaa jossakin työntekijäryhmässä tai jossakin potilasryhmässä. Se on aivan selvä asia.

Mutta kiitos valtuutettu Hakaselle siitä, että hän herätti keskustelun näistä epäkohdista, mitä kotihoidossa tällä hetkellä on. Terveyslautakunta tulee niihin kyllä paneutumaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Hakanen kuvasi varsin hyvin sen onnettoman tilanteen, mikä kotipalvelussa varmasti on tällä hetkellä. Mutta me emme puhu nyt tämän asian kohdalla siitä sisällöstä.

Listatekstissä todetaan, että talousarvion vahvistamisen jälkeen on tehty päätöksiä, jotka edellyttävät talousarvion korjaamista päätösten mukaiseksi. Vuoden 2005 talousarvio laadittiin entisen organisaation mukaisesti, koska lainsäädäntö ei ollut vielä voimassa. Mutta kun nyt on vasta vuoden alusta siirrytty uuteen organisaatioon, meillä välttämättä ei ole vielä kokemuksia siitä, miten se tulee toimimaan. Palatkaamme siihen hieman myöhäisemmässä vaiheessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Siinä palautteessa, johon viittasin, on palautetta kaikilta työntekijäryhmiltä, myös esimiesasemassa toimivilta työntekijöiltä. Siinä on myöskin palautetta asiakasryhmiltä eri puolilta kaupunkia. Me olemme jokainen voineet lukea lehdistä ja kuulla muistakin medioista näistä ongelmista jo pidemmän aikaa.

Edellisessä työjärjestyksen kohdassa oli puhetta siitä, että muutokset, korjaukset, silloin kun niihin on tarvetta, pitäisi tuoda talousarvioon ennen joulua. Tässä on asia, josta me hyvin tiedämme, että siinä on tarvetta muutokseen. Aiommeko me odottaa jouluun asti? Kuinka monen ihmisen pitää kärsiä sen takia?

Puheenjohtaja, hyvä yleisö.

Kaupunginvaltuuston 27.10.2004 johdosta annetuista lausunnoista voidaan todeta mm. seuraavaa:

Lausunnot on pyydetty tekniseltä ja ympäristölautakunnalta. Kummankaan lautakunnan vastauksessa ei ole kiinnitetty huomiota 1.1.2004 voimaan tulleen pelastuslain määräyksiä ja kuntien viranomaisille asetetuista velvoitteista väestönsuojelua koskevista vaatimuksista. Miksi pelastus- ja väestönsuojeluviranomaisilta ei ole pyydetty lausuntoa, vaikka tässä esillä olevassa aloitteessa asiaan on nimenomaan kiinnitetty huomiota? Lausunnon hankkimiseksi asia tulisi palauttaa ja suorittaa selvitys asiasta pelastuslain pohjalta.

Saadut lausunnot vilisevät virheellistä informaatiota ja mielipiteitä, joille ei ole reaalipohjaa. Kaikkia virheellisyyksiä en rupea nyt ruotimaan. Mutta niistä kyllä voi nähdä Helsingin saaneen oman kehruujennynsä. Ongelma pyritään lakaisemaan syrjään väärää informaatiota jakamalla.

Menetelmää vastustetaan ja nähtävästi pelätään. Ei haluta taimenia nuuskimaan raakavettä. Miksi? Lausuntojen antajat ovat jääneet kuin luuppiin. Tutkimusteemaan juututaan vuodesta toiseen. Suostuisivatko lääkärit luopumaan ekg-mittareistaan? Lausunnoissa mainitaan, että taimenten käyttäminen ei antaisi käyttökelpoista informaatiota.

Tästä käyttökelpoisesta lisäinformaatiosta voidaan todeta, että ensimmäisen sukupolven kalalaitteisto paljasti 1980 - 1990-lukujen taitteessa keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa KY5-katastrofin kaupungin ydinkeskustassa ja rantavesissä. Tämä ei ollut tullut ilmi paikallisen ympäristökeskuksen virkatoimin.

Tekninen lautakunta myöntää, että Helsingin Veden mukaan kehityksen seurantaa ei voitu harjoittaa tiedon puutteen takia. Ympäristölautakunnan mukaan altistuskokeet ovat luvanvaraista toimintaa. Aloitteessa ei ehdoteta tutkimustoimintaa eikä altistuskokeita. Sellaiset tehtävät ovat omiaan yliopistoilla. Ympäristölautakunta mainitsee, että kokeiden päättyessä kalat on vapautettu Silvolan tekoaltaaseen. Ensinnäkään mitään koetoimintaa ei ollut yli kymmeneen vuoteen. Kyseessä oli varsinainen monitorin tuotantoajo. Kaloja ei palautettu Silvolaan. Kaikki taimenet kuolivat hoitovirheisiin kesällä sopimuksen irtisanomisen ajankohtana. Varsinainen mittakala jätettiin yöksi avonaiseen astiaan, josta se oli hypännyt yöllä lattialle. Muut taimenet joutuivat viemäriputken imuun ja katosivat kaupungin viemäriverkostoon. Eli hyvin yksinkertaista väärää informaatiota.

Yritys, joka vastaa, on toimittanut tämän mittalaitteen, on päivittänyt tämän viime huhtikuussa uusimpien ohjelmien ja elektroniikan osalta, mutta niitä ei ole otettu käyttöön. Päivitykset oli otettu mukaan pari vuotta aikaisemmin ulkomaisiin projekteihin. Helsinkiin uutuuksien luovutusta pitkitettiin tahmean yrityskulttuurin vuoksi. Päivityksiä ei luovutettu Helsinkiin ennen kuin laitteiston virallinen patenttisuoja vahvistui. Yritys omistaa nyt voimassa olevan patentin menetelmään ja laitteeseen. Uutuuksissa sovellettiin itse virittyviä tilastollisia hälytysalgoritmejä ja äänestävää logiikkaa. Molemmat ovat teknisesti erityisen merkittäviä ja nykyaikaisia. Tänä talvena ilmeni, että suomalainen eurooppalaiselle avaruusjärjestölle raketteihin tietojärjestelmiä toimittava huippuyritys soveltaa niin ikään äänestäviä logiikoita. Sopimuksen irtisanominen seurasi näiden uutuuksien jälkeen muutaman viikon sisällä.

Tämä prosessi on osoittanut, että teknisellä ja ympäristötoimella ei ole valmiuksia järjestää tämäntasoista valvontaa. Sellaiset toiminnot, joihin kaupungilla ei ole omia resursseja, on syytä ulkoistaa, tilata ulkopuolisilta asiantuntevilta yrityksiltä.

Tämä tilanne alkaa muistuttaa äskeisen tsunami -onnettomuuden vaiheita. Kun tsunamissa kolmesataatuhatta ihmistä menetti henkensä, tuli esille Thaimaan ministeri, entinen ministeri, joka oli erotettu tehtävästään siitä syystä, että hän oli aikanaan esittänyt hälytyslaitteiston rakentamista tsunamin varalta. Thaimaan hallitus nimitti hänet apulaisministeriksi tsunamin jälkeen ja tunnusti tällöin virheensä.

Raakavettä, jonka laadusta on kysymys, käyttää Helsingin alueella noin miljoona ihmistä. Se on valtava joukko kansalaisia. Tämä on halpa laitteisto. Tätä pitäisi hyödyntää. Tämä on vakuutus kaiken varalta, koska muut diagnostiikat eivät toimi muuta kuin tietyllä alueella.

Tämän vuoksi ehdotan, että aloite palautetaan lausunnon hankkimiseksi pelastus- ja väestönsuojelun viranomaisilta, erityisesti uuden pelastuslain vaatimusten selvittämiseksi. Olen tämän jättänyt jo kirjallisesti aikaisemmin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Paheksun valtuutettu Enrothin viittausta tsunami -onnettomuuteen tässä yhteydessä.

Asian esittelijänä totean vain, että asiaa on kahdentoista vuoden ajan tutkittu ja kun ne asiantuntijat, jotka tähän ovat lausuntonsa antaneet, Helsingin Vesi ja ympäristökeskus, ovat ilmoittaneet, että he eivät näe tällaiselle tutkimukselle käyttöä, eivätkä katso saavansa raakaveden biomonitorioinnista yhtään lisää käyttökelpoista lisäinformaatiota, niin silloin ei oikeastaan ole mitään muuta ehdotusta tehtävissä kuin tämä nyt annettu vastaus.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitän kaupunginjohtaja Siitosta vastauksesta.

Olen itsekin joskus aikoinaan tutustunut tähän järjestelmään. Mielestäni se vaikutti erinomaisen nerokkaalta.

Toivon mukaan tässä ei ole samanlaista piirrettä kuin Helsingin Energian joissakin virityksissä, joissa turhan usein yksi saksalainen firma aina voittaa tarjoukset ja suomalainen firma häviää. Kysymys on kahden eri menetelmän vertailusta, ja tässä nyt on päädytty toiseen menetelmään.

On kuitenkin hyvä, että valtuutettu Enroth on nostanut tämän asian esiin siltä kannalta, että mielestäni veden turvallisuus ja sen puhtaus on turvallisuusriskeistä ehkä suurimpia Suomessa. On pidettävä huolta siitä, että Helsingin Veden maine säilyy korkeana ja että se meidän elämälle tärkein ravintoaine, tai olemisen muoto eli vesi, säilyy jokaisella helsinkiläisellä puhtaana.

Kiitos vastauksesta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Enrothin palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Merikadettikoulun rakennus on vielä pystyssä. Merikadettikoulun kaava on vuodelta 1977. Aikaisemmin on jo todettu, että sitä voidaan pitää vanhentuneena ja se ei ota huomioon nykyisiä rakennussuojelun tavoitteita. Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaan näin vanha kaava olisikin jo vanhentunut, mutta koska laki ei tule voimaan takautuvasti, niin tämä kaava ei automaattisesti ole vanha. Kaupunginhallituksen olisi tullut jo aikoja sitten kaavoittaa se uudestaan.

Suojelua ei oikeastaan ole kyseenalaistanut kukaan, tai en ainakaan ole kuullut sellaista kommenttia. Monissa lausunnoissa on todettu, että rakennuksella on suojeluarvoja. Ja moni sellainenkin, joka on ainakin aikaisemmin ollut sitä mieltä, että tätä tonttia ei voida kaavoittaa uudestaan, on toivonut, että olisihan se kivaa, että rakennus säilyisi. Mutta eihän se säily, jos ei kaavaa kaavoiteta uudestaan.

Merikadettikoulun rakennus on lähes sata vuotta vanha. Näin vanhoja ja hyväkuntoisia rakennuksia on Helsingissä aika vähän. Meillä on aika uusi rakennuskanta. Sen takia meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa purkaa yhtään tällaista rakennusta.

Se mihin tässä on hyvin paljon vedottu käsittelyn aikana, on ollut se, että tästä seuraisi kaupungille korvausvelvollisuuksia. Mistään ei ole saatu yksiselitteistä kantaa, tulisiko niitä. Eikä sitä nyt tässäkään tapauksessa olla, ainakaan vielä, edes testattu, joutuuko kaupunki korvaamaan. Kaupungillahan on yksiselitteisesti oikeus kaavoittaa. Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaan todetaan, että siinä pitää ottaa huomioon suojeluarvot. Joten lain mukaan kaava on auttamattomasti vanha ja laiton.

Lisäksi se, että tämä tontti olisi mahdollista kaavoittaa siten, että rakennuttajan haluama rakennusoikeus olisi mahdollista toteuttaa siihen tontille. Näitä esityksiä on varmasti jaettu teille kaikille valtuutetuillekin ja esitetty mm. Pressossa. Joten esimerkiksi aloitevastauksessa mainittu vähintään 30 %:n rakennusoikeuden menetys ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa.

Harmittavaa tässä on se, ettei rakennuttaja itse näe rakennuksella mitään arvoa, ettei hän ole itse missään vaiheessa, tai liike, tullut missään vaiheessa vastaan siinä, että olisi lähtenyt suunnittelemaan tähän vanhaan rakennukseen asuntoja. Varsinkin nykyisin vanhoihin rakennuksiin kunnostetut asunnot ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin uudisrakennukset. Veikkaisin, että ainakin jos katsoo asuntojen hintoja, paljon kiinnostavampiakin. En voi kuvitella, että mitenkään uudisrakennuksella voitaisiin tuottaa jotain mielenkiintoisempaa kuin se, että vanhaan rakennukseen tehtäisiin asuntoja. Eli rakennuttajan kannalta voisi kuvitella, että hänelle, sekä imagollisesti että ihan tuoton kannalta, olisi paljon kannattavampaa se, että hän kunnostaisi vanhan rakennuksen asunnoiksi eikä tekisi kulttuurivandalismia tuhoamalla vanhaa arvokasta rakennusta. Lisäksi toivoisi myös firmoilta yhteiskuntavastuullisuutta, jossa he ottaisivat huomioon ympäristön ja asukkaiden mielipiteet, rakennetun ympäristön arvon ja kaupungin viihtyisyyden.

Ikävää tämän asian käsittelyssä on ollut se, että tästähän kertaalleen rakennuslautakunta jo myönsi rakennusluvan, jolloin kaupunginhallitus päätti, että siitä valitetaan, tästä rakennusluvasta, joka sitten kumottiin, koska oli tarkoitus selvittää tämän rakennuksen suojeluarvot. Ne selvitettiin ja ne kiistattomasti todettiin, jolloin myös tontti päätettiin määrätä rakennuskieltoon. Mutta kuinka ollakaan, sama kaupunginhallitus olikin muuttanut mielensä, tai konkreettisesti siellä oli demariryhmä muuttanut mielensä siitä, mitä oli aikaisemmin äänestänyt. Ensimmäisellä kerralla kun asiaa käsiteltiin, myös demariryhmä halusi olla mukana suojelemassa, mutta sitten kun varsinainen päätös tuli käsiteltäväksi, niin korvausvelvollisuusuhkaukset veivät voiton eikä rakennuskieltoa ikinä myönnetty. Esittelijä tuolloin kuitenkin jätti asiaan eriävän mielipiteen.

Näillä esitetyillä perusteilla ja paljon muilla, mitä on tämän asian käsittelyn aikana tullut ilmi, esitän, että tämä asia palautetaan siten, että tontti määrätään rakennuskieltoon ja tontille laaditaan viipymättä rakennetun ympäristön arvot ja lisärakennusmahdollisuudet mahdollisimman hyvin yhteen sovittava asemakaavan muutosesitys.

Bästa fru ordförande, ärade fullmäktigekolleger.

Jag understöder Sanna Hellströms förslag till återremittering av ärendet. Det är bra att den här stadsfullmäktigeförsamlingen får ta ställning till den här frågan. Den förra stadsstyrelsens beslut om att inte ändra den befintliga, mer än tjugo år gamla, stadsplanen beaktar inte de förändringar som skett under de här åren sedan 1970 talet

Den alternativa plan som Skatuddssällskapet presenterade visar entydigt på att ett byggande på tomten inte förutsätter rivning och därmed förstörande av historiskt och arkitektoniskt värde som enligt bygg- och markanvändningslagens 118 § inte är tillåtet.

Det irriterande med den här frågan är att stadsbilden genom rivningen blir fattigare, ekonomiskt mindre värdefull där man kunde göra bostäder som attraherar de goda skattebetalare man också vill ha, går man in för ett sämre förslag. Det att byggfirman inte med den byggrätt firman har vill göra någonting åt den här saken, tycker jag är förståeligt. Det år politikernas, det är vårt ansvar att se till stadsbilden. Det är vi som bär ansvaret för de hus som rivs oberoende av vilka skadeståndskrav som kan komma oss till ansvar.

On meidän poliitikoiden vastuulla katsoa, että kyseessä oleva kaava on ajanmukainen.

Siitä syystä kannatan valtuutettu Hellströmin återremittering av ärendet.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Merikadettikoulun asuntola on viime aikoina ollut erittäin paljon intohimoja herättävä puheenaihe.

Tässä keskustelussa oikeastaan ihmetyttää tietynlainen myöhäisherännäisyys, jota aloitteen tekijätkin ovat osoittaneet.

Aikoinaan, kun kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsiteltiin kyseistä kohdetta ja Vasemmistoliitto siellä keskusteli ja esitti, että asuntola tultaisiin säilyttämään ja lisä- ja uudisrakentaminen sijoitettaisiin tontille vanhaa arvokasta kunnioittaen, niin tuolloin Vasemmistoliiton esitykseen ei valitettavasti saatu riittävää kannatusta. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että asia kun on noussut näin hyvin esille ja tietenkin olemme edelleen tämän asian takana, emme ole tästä katkeroituneet, vaan edelleenkin olemme ehdottamassa tämän asian palautusta.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Haluan nopeasti sanoa vain, että olen sitä mieltä, että tätä asiaa ei tule palauttaa.

Mutta haluan nopeasti tuoda esiin myös sen, että tällaista tilannetta ei saa jatkossa syntyä, että valtio myy huippuhintaan tontteja Helsingistä ja tämän jälkeen kaupunki joutuu ikävään välikäteen a) suojelemaan b) mahdollisesti vahingonkorvausvastuuseen.

Toivottavasti en ole liian nuori ja naiivi uskoessani, että valtion ja kaupungin yhteistyötä voidaan tässä asiassa parantaa.

Puheenjohtaja.

Kyllä. Asiani liittyy tähän, ja muutama sana siitä.

Helsingin rakennussuojelun historia on kyllä johdonmukaisesti osoittanut, että aatteet ja asiat, ideat ja ihmiset voivat vaihtaa ja muuttuvat, ja niiden tulee muuttua. Ilmapiiri muuttuu myös suhteessamme siihen, miten tilan ja arkkitehtuurin kulloinenkin merkitys määritellään. Siinä mielessä me tarvitsemme Kaartin kasarmeja, Kämppejä, Puu-Käpylöitä, Lasipalatseja ja nyt Merikadettikoulua antamaan meille välineet keskustella siitä, minkälainen on hyvä kaupunki ja miten historia on hyvin tärkeää vahvan alueellisen imagon ja tietyn sosiaalisen turvallisuuden tunteen ja jatkuvuuden antamiseksi.

Mielestäni on kovin surullista, että Merikadettikoulukysymys ei ole monien vaiheiden jälkeen saavuttanut kummoisempaa lopputulosta, vaan että edelleenkin asia herättää näin voimakkaasti intohimoja.

Toivoisin myös, että rakennusliikkeet näkisivät tässä hyvän mahdollisuuden kunniallisen teon tekemiseen. Me tiedämme Helsingin historiasta, että vanhan rakennuksen säilyttäminen on aina kunniallinen teko. Kukaan ei ole koskaan katunut sitä, että vanha rakennus säilytetään ja kunnostetaan, saatetaan arvoiseensa käyttöön. Se on tämän kaupungin imagon ja ylpeyden kannalta aivan erinomaisen tärkeä asia. Päinvastaisesta on useita esimerkkejä. Moderni ei herätä aina innostusta.

Näin ollen kannatan valtuutettu Hellströmin esitystä.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Minäkin kannatan valtuutettu Hellströmin palautusesitystä.

Haluan korostaa myös puolestani sitä, että tämän kyseisen kohteen museoarvot on todennettu. Niitä on tarkennettu vielä matkalla. Tämä keskustelu on tuottanut tilanteen, missä tätä arviota on yleisesti voitu tehdä varsin laajaltikin. Nähdäkseni oikeastaan kaikki myöntävät, ymmärtääkseni jopa täällä, että tällä talolla on museoarvoja. Toisaalta se on myös kaunistus kaupunkikuvallisesti.

Ongelmat tässä on tullut siinä, minkä takia kaupunginhallitusvaiheessa enemmistön kanta muuttui suojelulle kielteiseksi, on ollut se, että on syntynyt pelko mahdollisesti kaupungille valuvista korvauksista, jotka eivät missään tapauksessa ole itsestään selviä. Me vihreät olimme jopa siinä vaiheessa sitä mieltä, että se kannattaisi tässä geississä jopa selvittää ennakkotapauksena, kuinka tällaisessa tilanteessa kävisi. Mutta sittemmin on käynyt ilmi sekin, että rakennusoikeus voitaisiin jopa täysimääräisesti säilyttää ja silti säästää tämä rakennus, joka ei ollut alkuun itse asiassa selvää ja on osaltaan ohjannut päätöksentekoa. Nyt olemme päätyneet tilanteeseen, että olemme ikään kuin arvovaltasyistä ja katteettoman uhan takia tekemässä väärää päätöstä. Tällaista ei nimenomaan pitäisi tällaisessa tehdä.

Mielestäni Helsingillä ei ole enää oikeastaan mitään syytä palata siihen aikakauteen, jota nyt monessa eri yhteydessä murehditaan. Katerpillareiden aika on jo ohi. Me elämme sellaista kaupunkikulttuuriaikakautta, että ymmärrämme vanhojen kauniiden rakennusten, ylipäänsä museoarvojen, merkityksen ihmisille paremmin. Tämä on todella valitettava päätös, jos tämä tehdään yksinomaan arvovaltaperustein niin, että rakennus nyt sitten kaatuu.

Eli kannatan valtuutettu Hellströmin palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Totean ensinnä, että en kannata palautusta.

Joku sana rakennuslautakunnan kannalta tästä asiasta.

Tätä hanketta - niin kuin esittelytekstistä on todettu - on yritetty suojella rakennuslain perusteella. Uudenmaan ympäristökeskus on kuitenkin hylännyt Katajanokka-Seuran tekemän suojeluesityksen. Mainittu päätös ei ole muuttunut, kun sitä on käsitelty ympäristöministeriössä eikä myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Edellä mainitut viranomaiset katsovat, että rakennuksen suojelu pitäisi ratkaista asemakaavalla. Kaavamuutokseen kaupunginhallitus ei kuitenkaan ole ryhtynyt, eikä ympäristöministeriö ole kaupunkia siihen, Katajanokka-Seuran pyynnöstä huolimatta, velvoittanut. Näin ollen viranomaistahon suojeluratkaisua ei ole syntynyt.

Rakennuslautakunta on myöntänyt hankkeelle rakennus- ja aloitusluvan helmikuussa. Päätöksestä ovat valittaneet Katajanokka-Seura ja naapuritontin omistaja. Helsingin hallinto-oikeus kielsi lupapäätöksen täytäntöönpanon ennen kuin rakennuslupa saa lainvoiman.

Rakennuslautakunnan osalta voi todeta, että rakennuslupa on myönnettävä, kun hanke täyttää maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellyt luvan myöntämisen edellytykset, niin kuin tässä tapauksessa on ollut.

Nyt kun rakennuslupa on myönnetty, ei mahdollisilla kaavamuutoksilla ole enää merkitystä rakennuslupaprosessin kannalta. Maankäyttö- ja rakennuslakiesityksen perusteluissa todetaan nimenomaan, että luvat ratkaistaan käsittelyhetkellä voimassa olevan oikeusseikaston perusteella. Tässä tapauksessa käsittelyhetki on lautakunnan luvanmyöntämisajankohta. Eli palautusesityksellä ei ole tässä mitään käytännön merkitystä. Se on asian jälkipeluuta.

Haluan vain lyhyesti kannattaa valtuutettu Hellströmin palautusesitystä.

Mielestäni kaupungin pitää voida käyttää kaavoitusvaltaansa myös silloin, kun havaitaan virhe, joka on syytä korjata, varsinkin kun se virhe voidaan korjata ennen kuin mitään peruuttamatonta on tapahtunut.

Kun rakennusoikeutta ei ole ilmeisestikään tarve vähentää, jos tätä kaavaa muutetaan, on vaikea nähdä, mistä voisi syntyä korvausvelvollisuus kaupungille. Mielestäni yhden yksityisen rakennusyrityksen edut eivät saa tässä kävellä kaupungin demokraattisen päätöksenteon yli.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni nyt pitäisi tällainen soutaminen ja huopaaminen lopettaa, mitä on jatkunut vuodesta 2000 saakka, kun nämä tonttikaupat rakennuttajan ja valtion välillä on tehty.

Voinkin kyllä ihan hyvillä mielin yhtyä valtuutettu Koskisen puheenvuoroon ja ihan muutamilla sellaisilla lisäyksillä, että tietyllä tavalla jälkijättöistä tiettyjen poliittisten ryhmien politikointia tai populismiin herättämistä ei kannata valtuuston tukea tai siihen sortua. Enkä itse henkilökohtaisesti tue tiettyjen, ehkä mielivaltaisesti poimittujen yksittäisten kohteiden suojelemista, vaan pitäisi olla joku tietyntapainen laajempi strategia ja isompia kokonaisuuksia, joita voidaan järkevästi ajatella suojeltaviksi.

Joten en kannata palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minä en kannata palautusta tässä asiassa.

Olen usein ollut suojelemassa vanhoja rakennuksia. Tässä kuitenkin on se tilanne, että tätä rakennusta ei ollut kukaan alun perin suojelemassa. Ja nyt kun se on mennyt rakennusyritykselle asti, niin nyt yht'äkkiä kaikkien suunnitelmien jälkeen on noussut, lähinnä Katajanokka-Seuran aloitteesta, vastustus rakennuksen purkamiselle.

Tämähän on osa Katajanokan suunnitelmaa. Tämä on se viimeinen kulma, joka ei ole vielä toteutettu siitä kokonaissuunnitelmasta, josta muut osat on rakennettu. Sen suunnitelman mukaisesti sen alueen piti muodostua.

Minulla on vain sellainen tunne, että jos aiomme olla kaupunki, joka haluaa toimia yhdessä elinkeinoelämän kanssa, niin tämä on aika jälkijättöistä, melkein yritysten kiusaamista tämäntyyppinen toiminta, että yht'äkkiä aloitetaan vastustus sellaisessa asiassa, jossa ei ollut vastustusta ennen kuin tämä asia on mennyt yritykselle.

Toivoisin, että meidän kaupunkimme pystyisi toimimaan elinkeinoelämän kanssa myönteisesti. Suojellaan niitä rakennuksia sillä tavalla, että yritykset eivät joudu siitä kärsimään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Totean ensinnäkin, että valtuutettu Koskinen on tässä asiassa aivan oikeassa, että tämä asia on tietyllä tavalla ohi, koska valtuuston vahvistettu asemakaava on olemassa ja rakennuslupavaihe on ohi. Palautuksella tätä asiaa ei millään tavalla korjata. Sikäli politiikantekopaikkahan tämä tietysti on.

Toinen asia, joka liittyy valtuutettu Molanderin viimeiseen puheenvuoroon.

Pitää paikkansa, että vaikka tässä asemakaavassa tämä valtuusto ei ole sitä käsitellyt, eikä edellinenkään, niin kuitenkin silloin kun Katajanokalle koko sitä alueen asemakaavaa on valmisteltu aikoinaan, niin Merikadettikoulun asuntola oli mukana siinä. Siinä kokonaisuudessa katsottiin, että sillä ei ole siinä kokonaisuudessa sellaisia kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita näkökohtia, että se pitäisi asemakaavalla siinä yhteydessä suojella. Muita rakennuksia siinä kuitenkin suojeltiin. Se on arvioitu. Ja matkan varrella, kun eri vaiheissa kaupunkisuunnittelulautakunta ja -virasto ovat antanut lausuntoja, tämä sama asia on kuitenkin todettu, niin kuin asiakirjoista voi käydä ilmi.

Joten näiltä osin en kannata asian palauttamista. Tämä asia on selvitetty. Tietyt päätöksentekovaiheet on tehty, ja asia on nyt hallinto-oikeudessa rakennuksen purkukieltovaiheessa.

Lyhyesti voin kuitenkin todeta, että joka tapauksessa Helsingissä suojelukaavojen, ja yleensä rakennusten suojelu, on erittäin pitkälle kehittynyt. Voi olla, että menneinä vuosina on ollut toisenlainen kulttuuri. Jo pitkään on ollut tilanteita, joilla Helsingissä on valmisteltu useita kokonaisten alueiden suojelukaavoja, joita on valmistunut ja täällä valtuustossakin päätetty. Joten siltä osin ollaan huomattavasti varhemmassa vaiheessa kuin ehkä 1970-luvulla. Mutta kaikkea sitä, mitä tässäkin nyt perusteena esitetään, ei kuitenkaan ole 1970-luvulla, eikä senkään jälkeen. Perusteet ovat kuitenkin pysyneet kaiken aikaa samoina. Joten mielestäni tämä asia on ihan selkeästi ja hyvin valmisteltu.

Puheenjohtaja.

Ensinnä haluaisin todeta valtuutettu Koskiselle sen, että rakennuslaki myös pitää sisällään pykälän, jossa kehotetaan vaalimaan ja suojelemaan kaupunkikuvaa ja kaupungin historiaa. Tässä se on jäänyt kyllä liian vähälle.

En mitenkään voi uskoa sitä, että kaupungin ja elinkeinoelämän välit huononesivat siitä, että Merikadettikoulun asuntola suojeltaisiin.

Helsingissä ei enää paljon ole vanhoja taloja, että niitä olisi varaa purkaa. Jotenkin tuntuu todella pahalta, että se mitä isämme, isoisämme ja isoäitimme ovat rakentaneet, halutaan lyhytnäköisesti tuhota.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni tämä asia on syytä palauttaa.

Tästä tapauksesta voisi kenties tehdä sellaisen esimerkkitapauksen, miten asiat voivat - anteeksi - pahimmillaan mennä varsin sotkuiseksi.

Kuten täällä valtuutettu Loukoila totesi, niin kieltämättä meidän on täällä todettava, että asiassa esiintyy myöhäisherännäisyyttä.

Se olikin tietysti erittäin suuri pettymys silloin aikoinaan Vasemmistoliitolle, kun kaupunkisuunnittelulautakunnassa Vasemmistoliiton edustajat jäivät yksin tämän asian osalta, kun sitä suojeluasiaa käsiteltiin.

Nyt ollaan tässä tilanteessa. Ja tietysti voi olla, että jos tämä asia palautetaan ja päätetään suojella, niin tältä rakennusliikkeeltä voi tulla korvausvaatimukset.

Jos todella arvostamme kulttuurisesti tätä aluetta ... Viittaan niihin lausuntoihin, joita meillä täällä on. Ympäristöministeriön puolelta on todettu, että tavallaan tämä kohde edellyttäisi suojelua, mutta asiaan liittyneet olosuhteet, elikkä tämä sekamelska, mikä tämän asian käsittelyn yhteydessä on ollut, että he ovat kuitenkin päätyneet siihen, että suunnitteluvelvoitetta ei ole syytä antaa. Mutta asia on meidän poliitikkojen käsissä täällä. Mielestäni meillä pitäisi olla siviilirohkeutta tehdä sellainen päätös, että palautamme tämän asian ja otamme vastaan siitä syntyvät seuraukset.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sinällään tähän omaan aloitteeseeni oli annettu ihan positiivissävytteinen vastaus, mutta ei se ihan vastannut sitä ajatusta, mitä siinä yritettiin välittää eli Autottoman päivän elävöittämistä.

Kaupunginhallituksen vastauksessa - jossa viitataan myös kaupunkisuunnittelulautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan lausuntoihin - esitetään, että Autoton päivä siirrettäisiin Taiteiden yön yhteyteen ja sen nimi muutettaisiin Auton vapaapäiväksi.

Mielestäni olisi erittäin tärkeää, että Autotonta päivää vietettäisiin nimenomaan samaan ajankohtaan kuin muissakin EU-maissa eli syyskuussa. Tosin itse esitän aloitteessa, että sitä vietettäisiin viikonloppuna, koska nykyisessä muodossaan se on ollut näkymätön. Kukaan ei oikeastaan ole noudattanut tätä autottomuutta. (Välihuuto!) Saanko jatkaa, kiitos.

Nimen muuttaminen Auton vapaapäiväksi mielestäni antaa ihan erilaisen hengen tälle koko tapahtumalle kuin se Autoton päivä, mikä on kansainvälinen ja Euroopan unionin muissa maissa käytetty nimi. Auton vapaapäivästä tulee ainakin itselleni mieleen, että autoparat tarvitsevat jonkinlaista vapaapäivää ja sitten sitä täytyy erityisesti tässä kaupungissa juhlia. Autottoman päivän alkuperäinen idea on ollut nimenomaan se, että kaupunkilaiset tarvitsevat autoista autovapaata päivää. Mielestäni tämän tapahtuman henki vesittyisi täysin, jos nimi muutetaan, ja sitten toinen juttu, se, että se siirrettäisiin toisen ison tapahtuman, eli Taiteiden yön, yhteyteen.

Sen takia esitän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Palautusesitys kuuluu kutakuinkin näin:

Aloite palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että tapahtuman nimi säilyy muodossa Autoton päivä kansainvälisen käytännön mukaan. Lisäksi selvitetään mahdollisuudet järjestää tapahtuma viikonloppuna, samalla viikolla, kun vietetään kansainvälistä Autotonta päivää.

Oikeasti nyt vetoan - ja toivon - teihin, että tätä päivää ei vesitetä muuttamalla sitä Auton vapaapäiväksi - please.

Kannatan valtuutettu Sumuvuoren palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni valtuutettu Sumuvuoren esittämät perustelut sille, että miksi tämä asia pitäisi palauttaa, ovat erinomaisia, koska nimenomaan auton vapaapäivä - kuten valtuutettu Sumuvuori jo totesi - viittaa juuri siihen, että autot saisivat levätä. Toki niitten pitääkin levätä, mutta me toivomme tietenkin, että ihmiset rupeaisivat käyttämään, helsinkiläiset, entistä enemmän joukkoliikennettä. (Välihuuto!) Espoolaisetkin. Mutta ehkä tässä nyt on tämä Helsingin Autoton päivä kyseessä.

Olen myös palautuksen puolella.

Mielestäni kaupunginhallitus aivan syystä pitää perustellumpana ajatusta, että Autoton päivä vietettäisiin Taiteiden yön yhteydessä, jolloin paremman sään todennäköisyys, yleisömenestys ja ydinkeskustan poikkeukselliset liikennejärjestelyt palvelisivat samalla molempia tapahtumia, niin kuin tässä sanotaan.

Mielestäni tämä ei mitenkään estäisi sitä, etteikö kansainvälistä päivää voitaisi myöskin järjestää mahdollisesti jossain toisessa muodossa, joka ei aiheuttaisi yhtä paljoa kustannuksia, jolloin se olisi enemmän symbolista osallistumista, valistusta ja niin, että välttämättä ei tarvitsisi toteuttaa näitä kovin raskaita liikenteen uudelleenjärjestelyitä. Sen tavan, millä sen toteuttaa, voisi sitten jättää, tämän ollessa palautettuna uudelleen valmisteltavaksi, valmisteltavaksi tässä yhteydessä.

Puheenjohtaja.

Kiitoksia nopeasta käsittelytahdista.

Minä haluan tähän kohtaan vain sanoa, että hyvä, hyvä, hyvä. Aivan loistava vastaus, ja tarvitsemme kyseessä olevaa maahanmuuttopolitiikkaohjelmaa, joka nyt sitten lähtee valmisteille. Kiitos tästä.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aloitteeni koski siis kertalipulla matkustamista. Esitin, että kertalipulla matkustettaessa jatkettaisiin ns. kertalipun siirtoaikaa, sen voimassaoloaikaa. Esitystä - tai aloitetta - tehdessäni tarkoitin käsitteellä "kertalipulla matkustettaessa" sitä, että tämä kelpoisuusaika jatkettaisiin niin kertalipulla kuin modernin matkakortin, matkalipun arvolipulla matkustettaessa.

Luen ensin palautusesitykseni.

"Aloite palautetaan uudelleen valmisteluun siten, että valtuustolle tuodaan esitys Helsingin joukkoliikenteen kertalipun ja matkakortin arvolipun kelpoisuusajan muuttamisesta 2 tuntiin."

Oma, huonosti muotoiltu aloitteeni johti siihen, että joukkoliikennelautakunta vastasi aloitteeseeni lähinnä sillä argumentilla, että kertalipun kelpoisuusaikaa ei voida lisätä, koska matkakortin kelpoisuusaika on vähempi. Ja tämähän ei ole aloitteeni idea. Aloitteeni idea on siis saada joukkoliikenteen käyttäjiksi niitä ihmisiä, jotka eivät tällä hetkellä juurikaan joukkoliikennettä käytä. Kaikki ne ihmiset, joilla on matkakortti, heille joukkoliikenteen käyttäminen on jokseenkin arkipäiväistä ja jokapäiväistä toimintaa.

Kuten hyvin tiedätte - hyvät valtuutetut - joukkoliikenteen osuus liikennemäärissämme on koko ajan vähenemässä. Mistä se johtuu? Se johtuu lähinnä ymmärtääkseni siitä, että monet vapaa-ajan matkat tehdään mieluummin henkilöautolla kuin joukkoliikenteellä. Jos mietitään työmatkoja, joukkoliikenteen ja henkilöautoliikenteen keskinäinen osuus ei ole juurikaan 10 - 15 vuoden aikana muuttunut, mutta joka tapauksessa henkilöautoliikenne on lisääntynyt. Se tarkoittaa siis sitä, että henkilöautolla tehdään vapaa-ajanmatkoja yhä helpommin ja yhä enemmän.

Kaikissa strategioissa - mitä me valtuutetut olemme päättäneet ja mitä tulemme lähiaikoina päättämään - lähdemme siitä, että joukkoliikenteen osuutta on lisättävä. Mutta mitkä ovat sitten ne konkreettiset toimet, jolla joukkoliikenteen matkustajaosuutta lisätään? Tietenkin keskeisintä on tariffituki. Tällä hetkellä tariffituki riippuu reippaasti alle 50 %:n. Kaikille meille yhteinen tavoite varmasti on se, että lähitulevaisuudessa tariffituki nostetaan 50 %:iin.

Aloitteessani esitetty lipun kelpoisuusajan pidennys pitäisi ymmärtää tällaisena uudenlaisena oivalluksena hyödyntää jo olemassa olevaa joukkoliikennettä, mitä meillä on. Minä en ole siis esittämässä, että kertalippu, sen hinta tiputettaisiin 1 euroon tai johonkin tämän tyyppiseen, vaan olen esittämässä, että sen kelpoisuusaikaa vain jatketaan. (Välihuuto!) Anteeksi, mitä? Pysytään nyt realismissa, hyvä Vasemmistoliitto. Joka tapauksessa, siis minä en ole houkuttelemassa bussin käyttäjiksi kuin niitä ihmisiä, jotka eivät tällä hetkellä bussia ja muuta joukkoliikennettä juurikaan käytä.

Yksi asia, joka minua kuitenkin joukkoliikennelautakunnan vastauksessa vähän ihmetytti - vaikka he ovat vastanneetkin vähän eri näkökulmaan, mitä minä itse yritin esittää - ihmettelen sitä, että joukkoliikennelautakunta ei ole kuitenkaan avannut tätä asiaa taloudeksi, eli meille ei ole kerrottu, mitä tämänkaltainen edistysaskel vaikuttaisi kaupungin kassaan.

Olen saanut tämän idean tähän aloitteeseen Turun kaupungista. Heillä oli kesällä 2004 projekti - tai hanke tai kokeilu - missä nimenomaan joukkoliikenteen kertalipun kelpoisuutta venytettiin 2 tuntiin. Ja kas kummaa, mitä tapahtui Turussa? Kaupungin kassaan kilahti enemmän rahaa kuin aiemmin. Olen vakuuttunut, että Helsingissä saattaisi tapahtua myös niin. Eli matkakortin käyttäjät eivät lopettaisi matkakortin lataustaan, vaan ne ihmiset, jotka eivät käytä joukkoliikennettä, saattaisivat helpommin hypätä sinne. Nämä ihmisethän ovat henkilöautoilijat ja pummilla kulkijat. Miksi emme antaisi heille tällaista pientä helpotusta tulla mukaan tähän meidän yhteiseen tavoitteeseen eli siihen, että mahdollisimman moni ihminen liikkuisi joukkoliikenteessä?

Viime viikolla saatiin lukea mm. ympäristölautakunnan puheenjohtajan kommenttia helsinkiläisestä joukkoliikenteestä. Se ei ainakaan - suoraan sanoen - todennäköisesti tuonut yhtään uutta matkustajaa Helsingin joukkoliikenteeseen. Puheenjohtaja, valtuutettu Saukkonen sanoi Helsingin Sanomissa 26. päivä viime kuuta, että "melkein aina joku örisee ja levittää hirveää hajua eikä ole mukavaa matkustaa humalaisten ja huligaanien seurassa". Ihan varmasti näin onkin. Sen takia meidän pitäisi nimenomaan nähdä suuria voiman ponnistuksia siihen, että joukkoliikenteen haluttavuus parantuisi niin, että valtuutettu Saukkonenkin voisi tulla joukkoliikenteen kuljetettavaksi. Olen ymmärtänyt, että Saukkonenkin kannattaa esimerkiksi kasvihuonepäästöjen vähentymistä. Mutta en ymmärrä, miten niitä voidaan vähentää, jos kuitenkin halutaan valita aina ja vain ja ainoastaan henkilöauto.

Korostan vielä, että tariffituen korotus on keskeinen tapa saada joukkoliikenteeseen lisää matkustajia, mutta meidän valtuutettujen ja joukkoliikennelautakunnan on myös huomattava, että on muitakin tapoja, ja tekemäni aloitteeni on varmasti yksi senkaltainen.

Se lehtijuttu oli kyllä sellainen, että siinä kysyttiin, että käytätkö julkisia kulkuneuvoja työmatkaliikenteessä ja vastasin, että käytän silloin tällöin, jos en kulje jalan. Tarkoituksena oli korostaa sitä, että joukkoliikennettä käyttäisi moni ihminen mielellään, jos se koettaisiin turvalliseksi ja miellyttäväksi tavaksi liikkua.

Valtuutettu Helistö tulikin ohimennen maininneeksi pummilla matkustajat.

Minua on pyydetty tekemään samansisältöinen aloite kuin valtuutettu Helistön aloite, perusteena se, että köyhimmät ja suuremmassa syrjäytymisen vaarassa olevat - jotka joutuvat usein hoitamaan erinäisiä virastoasioita - sanoivat, että olisi kiva kun olisi sellainen asiointilippu, että ehtisi, kun tunnissa ei tahdo ehtiä käydä parissa virastossa, että pääsisi samalla lipulla vielä takaisin, niin turhaan sitä sitten on ostaa sitä joko meno- tai paluulippua, kun kuitenkin jompikumpi matka täytyy tehdä pummilla tai osa kävellen.

Täällä kun on niin usein kannettu huolta pummilla matkustajista, niin tämä voisi hyvinkin vähentää huomattavan paljon pummilla matkustamista, kun ei tarvitsisi pelätä tarkastajia ja tietäisi, että ehtisi hoitamaan asiat ja pääsisi takaisin himaan ostamalla lipun.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minä kannatan myöskin tätä palautusehdotusta juuri siitä syystä, että nyt valtuutettu Helistö on korjaamassa esitystään niin, että matkustusajan pidentäminen koskettaisi myöskin arvolippuja.

Minun täytyy sanoa, että en välttämättä usko siihen niinkään, että se pummilla matkustajia kovin paljon vähentäisi. Mutta sen uskon kyllä, että joukkoliikenteen käyttö lisääntyisi. Vaikka täällä todetaan joukkoliikennelautakunnan lausunnossa, että kertalippu on tarkoitettu satunnaisen matkustustarpeen yhdensuuntaista matkaa varten, niin me tiedämme kaikki oikein hyvin, että monet tekevät. Kalliossakin on helppo esimerkiksi lähteä Kalliosta Hakaniementorille, ehtii käydä tunnissa edestakaisin - se on täysin laillista ja mahdollista - mutta jostain pidempää lähiöstä ei ehkä tehdä. Sen takia olisi mielestäni järkevää kokeilla 2 tunnin matkustusaikaa. Sen jälkeenhän me näkisimme, minkälaisia muutoksia se on tuonut ja tulisiko siitä sitten pysyvä järjestelmä vai ei.

Minä kannatan siis edelleen palauttamista.

Haluaisin vain kommentoida tuohon pummilla matkustamisen vähentymiseen, tai epäuskoisuuteen sitä kohtaan.

Nämä henkilöt, jotka minua ovat pyytäneet tämän esityksen tekemään, ovat nimenomaan niitä, joiden tiedän matkustavan pummilla silloin, kun minulla ei ole varaa pummata heille kertalipun hintaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Harmi, ettei tämä aloite tuottanut tulosta vielä tällä kertaa.

Arabiassa loogisempi paikka pysäkille olisi lähempänä entistä päättäriä. Nyt Hämeentien alussa - lähellä ostaria - on kaksi pysäkkiä ja sitten on pitkä väli. Sitten on seuraava pop-jazz-opiston edessä. ? niille, jotka aluetta tuntevat. Bussipysäkki on siirretty lähelle entistä päättäriä, kuten vastauksessakin todetaan. Vastauksessa tosin todetaan, että tämä parantaa tilannetta.

Mielestäni olisi loogista, että bussipysäkki ja ratikkapysäkki olisivat samalla kohdalla niitä varten, jotka vaihtoja tekevät. Samoin risteys on suoraan koululle johtavan tien kohdalla. Siitä on parisataa metriä kouluun. Se on suorin reitti koululle. Samoin se on suoraan Kumpulasta tuleville Intiankadun päässä. Joten olen siis sitä mieltä, että hyvä paikka pysäkille olisi siinä missä entinen päättärikin.

En nyt palauta tätä aloitetta, kun tätä on niin paljon puitu. Mutta koska Arabian peruskoulua laajennetaan ja siinä käyttäjämäärät tulevat lisääntymään entisestään - ja etenkin koululaiset, jotka suoraan kulkevat siitä risteyksestä kohti koulua, niin heidän määränsä lisääntyy. Mainittakoon vielä, että siihen risteykseen on tehty liikennevalot sitä varten, että koululaisten kulkureitti olisi turvallisempi ja entiseltä päättäriltä olisi päässyt liikennevaloreittiä koululle - esitän, että tähän asiaan palataan.

Esitän ponnen, jossa

kaupunginvaltuusto edellyttää, että pysäkin tarve arvioidaan uudestaan ennen Arabian peruskoulun laajennusta.

Eli mietitään vielä uudestaan, että josko - kun sinne tulee lisää oppilaita koululle ja liikenne juuri sillä kohdalla lisääntyy, siis nimenomaan koululaisten käyttämä reitti, kulkijamäärä lisääntyy - silloin olisi tarvetta siirtää myös pysäkki.

Valtuutettu Hellström otti esille hyvin tärkeän asian.

Asun ehkä kaikista lähimpänä - tässä salissa olevista - tässä aloitteessa esitettyä uutta pysäkkiä, joka korvaisi aikanaan sen 6:n päättärinä olleen pysäkin. Siellä asukkaat keskustelevat aika paljon siitä, kuinka monta pysäkkiä tarvitaan. Meille on vähän naureskeltukin sitä, emmekö me jaksa kävellä sataa metriä suuntaan tai toiseen.

Valtuutettu Hellströmin esille ottama asia on tärkeä. Sen jälkeen, kun koulu laajenee ja muutenkin asukasmäärä lisääntyy, on tarkkaan mietittävä, kuinka monta pysäkkiä sinne raitiovaunu 6:lle tarvitaan. Ja joka tapauksessa tullaan tarvitsemaan lisää ratikkavuoroja, kun liikenne- ja matkustajamäärät lisääntyvät huomattavasti koko ajan.

Puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Hellströmin toivomuspontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minäkin kannatan valtuutettu Hellströmin tekemää ponsiesitystä. Se on erittäin hyvä.

Olin siinä joukkoliikennelautakunnassa, joka tämän vastauksen antoi. Meillä oli esillä useitakin eri vaihtoehtoja raitiovaunu 6:n loppupätkän pysäkkien sijoitteluun. Vähän meitäkin jäi se kaiverruttamaan, että olisi toisenkinlaisen esityksen voinut tehdä. Tämä on oikein hyvä ponsi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan myös valtuutettu Hellströmin tekemää pontta.

Se on aivan totta, että siirtämällä tuota pysäkkiä saataisiin paljon turvallisemmalle paikalle pysäkki. Sitten se palvelisi Toukolan puolellekin paremmin.

Itse tein viime valtuustossa - oliko se edellisessä? - aloitteen siitä, että 8:n ratikkaa jatkettaisiin Paavalin kirkolta eteenpäin Arabian kauppakeskuksen ohi. Se on ihan totta - niin kuin täällä jossakin aikaisemmassa puheenvuorossa mainittiin - että tuolla alueella eri tavoin on kasvamassa joukkoliikenneyhteyksien tarve. Siellä rakennetaan koko ajan. Siellä on vuonna 2010 noin 7 000 asukasta. Koulu laajenee jne. Ilman muuta on ihan paikallaan arvioida uudestaan tämän ratikkapysäkin paikkaa ja muutoinkin kokonaisuutena sen alueen liikenneturvallisuutta. Siellähän on paljon käyty keskustelua siitä, että juuri tämä mainittu risteys, johon tämä pysäkki tulisi, on koettu välillä hyvinkin turvattomaksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En tiedä, kannatanko tätä pontta tai ei. Mutta tuntuisi, että tällaiset pysäkkiasiat voisi käsitellä paremmin jossakin muualla kuin kaupunginvaltuustossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

Puheenvuoroni nousee kysymyksestä, että tunnistetaanko lasten etua valvottaessa viime kädessä lastensuojelussa lasten kokemaa kiintymystä ja tunnustetaanko kiintymyssuhteen laadulle erityistä merkitystä ratkaisuja tehtäessä? Onko tärkeämpää se, että lasten hyvän kasvuympäristön muodolliset kriteerit täyttyvät kuin se, että lapset tuntevat olevansa rakastettuja läheisissä suhteissaan? Tämä liittyy kysymykseen, miten lapsen ääni kuuluu lastensuojelussa?

Korkeimman oikeuden ratkaisu viime syksyn kohua herättäneessä suomalais-amerikkalaisessa huoltoriidassa osoitti, että lapsen ääni kuuluu huonosti järjestelmässämme. Ratkaistaessa huoltoriita isän eduksi kuulematta lasten tahtoa, tehtiin samalla linjaus siitä, että Suomessa kansainväliset sopimukset menevät lasten perusoikeuksien edelle. Toisin sanoen lapset voivat Suomessa jäädä ilman perusoikeussuojaa, vaikka äänestysikärajaa lukuun ottamatta perusoikeussuoja ei ole ainakaan lähtökohtaisesti riippuvainen henkilön iästä. Siten perusoikeudet kuuluvat myös lapsille.

Myöskään lastensuojelukäytännöissä ei välttämättä välitetä lapsille tärkeistä kiintymyssuhteista. Lasta saatetaan pallotella sijaisperheestä toiseen sen sijaan, että kehitettäisiin läheisneuvonpitoa lapsille tärkeiden kiintymyssuhteiden tukemiseksi. Läheisneuvonpidossa voi rakentaa lastensuojelun asiakkaaksi joutuneelle keskinäistä kiintymystä kantavalle perheelle arjen tukiverkkoa ja luoda yhteisöllisyyttä ja huolenpidon jakamista kiintymyssuhteiden tueksi. Tätä vastoin lasta pahoinpitelevän ja kaltoin kohtelevan vanhemmuuden tilalle tuleekin etsiä viivyttelemättä uusia lapselle turvallisia kiintymyssuhteita.

Lastensuojelukäytännöissä ei aina tehdä riittävästi eroa sen välillä, johtuuko lastensuojelullinen interventio lapsen huonosta kohtelusta sinänsä, jolloin kiintymyssuhteen laatukin on mitä ilmeisemmin huono, vai vanhemman tarvitseman tuen puutteesta johtuvasta tilapäisestä kyvyttömyydestä huolehtia lapsesta. Koska huostaanottokin sisältää omat riskinsä eikä aina takaa uuden kiintymyssuhteen onnistumista, tulisi lastensuojelussa kehittää mittareita sen arvioimiseksi, milloin lasten ja vanhempien välisen kiintymyssuhteen katkaiseminen voi olla haitallisempaa kuin lapsen sijoituksesta saama hyöty. Pätkä- ja pätkäihmissuhteiden kulttuurissamme aikuisten ongelmien armoille joutunut lapsi irrotetaan kiintymyssuhteiltaan esimerkiksi pallottelemalla häntä asiakassuhteesta toiseen tai erottamalla hänet arjen lähipiiristä.

Tuntuu erikoiselta se, että samalla kun yhteiskunnassamme lapsia kiirehditään aikuisuuteen, esimerkiksi ympäristöä seksualisoimalla ja siirtämällä heille vastuu jopa moraalisista valinnoista, lastensuojelussa paikoittain työnnetään lapsia alaikäisyyteen sivuuttamalla heidän mielipiteensä. Jos lapsi on riittävän vanha, lapsi voisi itsekin osallistua läheisneuvonpitoon.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että lastensuojelun avohuollon yhtenä tukitoimena kaikissa perhekeskuksissa kehitetään läheisneuvonpitoa, johon perheen lisäksi osallistuu muitakin lapsen arjessa tärkeitä ihmisiä.

Erästä tapausta seuratessani olen voinut todeta, että pyynnöstä huolimatta läheisneuvonpitoa ei järjestetty, kuten ei muitakaan riittäviä tukitoimia, vaan ainoa ns. tuki on lapsen huostaanotto.

Aloitteeni sosiaalilautakunnalta saamassa vastauksessa todetaan, että viime vuonna järjestettiin pääkaupunkiseudulla vain 59 läheisneuvonpitoa, vaikka muissa Pohjoismaissa siitä on saatu hyviä tuloksia ja se varmasti vähentäisi lastensuojelun kustannuksia, koska läheisneuvonpidossa voidaan järjestää tukitoimia perheen arjen pyörittämiseen. Näiden tukitoimien tarve lisääntyy alkoholin veroalen takia. Ja vaikka veroa taas korotettaisiinkin, ongelman paheneminen on saatu jo kylvettyä.

Alkoholiveroalea pahempi uhka saattaa kuitenkin olla lastensuojelun rahoitusjärjestelmässä, jolla on vaikutuksia siihen, millaista lastensuojelun kulttuuria kehitetään. Haluaisinkin esittää kysymyksen: luoko valtionosuusjärjestelmä raskaisiin toimenpiteisiin keskittyvää lastensuojelukulttuuria?

Kaupunki saa tukea valtiolta suurten kustannusten tasausjärjestelmästä. Kustannuksethan ovat sitä suuremmat, mitä laitospainotteisempaa hoito on, jolloin kaupungin saama tukikin on suurempi. Erityisen huolissani olen siitä, miten kilpailutus saattaa pahentaa tätä asetelmaa, kun on olemassa riski, että laatu entisestään huononee, jos tuijotetaan vain hintaa.

Nyt kun terveyspuolellakin edellytetään ns. parempaa tulosta lyhentämällä myös lastensairaalan hoitojaksoja, pitää saada hyviä syitä lapsen lähettämiseksi pois osastolta. Yksi tapa tässä on lapsen huostaanotto lastenkotilaitokseen sairauden perusteella. Meillä voidaan nimittäin lapsi ottaa huostaan myös sairauden perusteella, vaikka vanhempien kyvyssä hoitaa lasta ei osoittaisi erityisiä puutteita.

Olen järkytyksekseni tutustunut tällaiseen tapaukseen, jonka taustalla on - vaikutelmani mukaan - hoitovirhe. Lapsi on alun perin ohjattu vääränlaiseen hoitoon, koska hänen erityislaatuaan, tässä tapauksessa erilaista aistiuttaan, ei ole riittävän varhain tunnistettu. Näyttää siltä, että kun vanhemmat ovat vaatineet erilaista hoitoa, tässä tapauksessa esimerkiksi neurologista diagnoosia, heitä on ikään kuin rangaistu vaatimuksista ja määritelty yhteistyökyvyttömiksi ja sen nojalla kyvyttömiksi riittävään vanhemmuuteen. Vanhemmat tuskin saattoivat kuvitella, että kun he lähtivät hakemaan hoitoa pojalleen, poika päätyikin lastenkotiin.

Lopetan puheenvuoroni tämän 13-vuotiaan pojan lausuntoon korkeimmalle oikeudelle:

"Korkeimmalle hallinto-oikeudelle kotiin pääsemiseksi ja huostaanoton lopettamiseksi.

Hallinto-oikeus pisti minut lastenkotiin välittämättä omasta mielipiteestäni. Tämä on ensisijaisesti tärkeintä. Pöytäkirjoihin on pistetty, että asuisin mielelläni lastenkodissa, vaikka kyseessä oli väärinkäsitys enkä ole niin tarkoittanut. Oikeasti tarkoitin, että kyllä tämä kelpaa, mutta oikeasti haluaisin vanhempien luo, siis en halua asua lastenkodissa. Tapaisin muita lapsia mieluiten vanhempieni luona eli oikeassa kodissa. Minulla on jo kavereita koulussa ja haluaisin tapailla heitä vapaasti."

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ihan lyhyt kommentti valtuutettu Näreelle, kun hän otti esille valtionosuusjärjestelmän ja luoko se raskasta hoitoa.

Toki näinkin voi olla. Mutta jos katsoo esimerkiksi Helsingin huostaan otettuja lapsia ja heidän tilanteitaan, niin se kerta kaikkiaan vaatii tällä hetkellä ammattimaisempaa otetta, koska ne ongelmat ovat perheissä menneet hirveän pitkälle. Sitten meillä on selkeästi lastensuojelussa tietyntyyppistä hoidon viivettä. Perheneuvoloihin on jonoja jne. Elikkä minun arvioni on, että meillä vakavasti lastensuojelussa pitkittyvät ongelmat hoitoon pääsyn vaikeuden vuoksi.

Sitten toinen asia, mihin valtuutettu Näre puuttui, oli tämä, että otetaan sairauden vuoksi huostaan.

Olen itse ollut koillisessa jaostossa purkamassa huostaanottoa, jossa lapsi otettiin huostaan sen takia, kun arvioitiin, että äiti ei kykene hänen kanssaan tulemaan toimeen kotona, että hän on mahdollisesti väkivaltainen ja uhka sisaruksille. Tässä lapsi laitettiin laitoshoitoon, ja hänen oikea hoitonsa olisi ollut hoidontarpeen arviointi. Mutta siihen hän ei suinkaan päässyt, vaan hänet todellakin otettiin huostaan ja ihan tästä syystä, että ei ollut oikeaa hoitoa eikä hänelle ollut hoitoa myöskään lastensuojelulaitoksessa. Sitten jaosto purki tämän huostaanoton. Tässä on ? asioita, jotka pitäisi ? nostaa esiin.

Kannatan valtuutettu Näreen toivomuspontta.

Toki meillä on kauhean ruuhkainen tämä lastensuojelu ja perheneuvola, mutta silti meidän täytyisi läheisneuvonpitoa pystyä käyttämään yhtenä menetelmänä. Tällä voidaan kuitenkin välttää asiakkaan kannalta kohtuuttomia tilanteita ja helpottaa lapsen asemaa ja luoda hänelle inhimillisempää hoitoa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Arvonleikkaussopimus on allekirjoitettu 25.2.2005.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Maria Björnberg-Enckell Erkki Aurejärvi

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu