64 §

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin saaristossa on yhteensä 283 saarta ja luotoa. Näistä valtio omistaa 75 kpl - joukossa lähes kaikki ulkosaariston suurimmat saaret - kattaen liki 60 % saarten maa-alasta. Puolustusvoimien massiivinen maanomistus paitsi estää ihmisiä käyttämästä saaria myös rajoittaa veneilyreittejä, koska suuri osa itäisen Helsingin merialueesta on varattu kovapanosammunnoille.

Valtio on suunnittelemassa joidenkin varuskuntien lakkauttamista. Santahaminan varuskunta ei kuitenkaan näytä vielä olevan lakkautettavien listalla. Kyseenalaistamatta Suomen itsenäistä puolustusta on syytä kyseenalaistaa kovapanosammuntojen ja ammusvarikon tarpeellisuus miljoonan asukkaan metropolin sydämessä. Santahaminan varuskunnan lakkauttamisen myötä Helsinki saisi kipeästi tarvitsemaansa maata asumis- ja virkistyskäyttöön.

Kysyn, aikooko kaupunginhallitus osaltaan edesauttaa Santahaminan varuskunnan lakkauttamista ja lisäksi ryhtyä pikaisesti maanvaihto- ja maanostoneuvotteluihin valtion kanssa, jotta sen omistamia saaria saataisiin kaupunkilaisten virkistyskäyttöön?

Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan sijaisena esitän vastauksena valtuutettu Luukkaisen kysymykseen kunnioittavasti seuraavaa:

Helsingin kaupunkisuunnittelussa on varauduttu siihen, että Santahamina voi vapautua sotilastoiminnasta kokonaan tai osittain muuhun käyttöön.

Kaupunginvaltuuston 26.11.2003 hyväksymässä Yleiskaava 2002:ssa Santahamina on varattu sotilasalueeksi ja lisäksi alueeksi A, joka muutetaan asunto- ja virkistysalueeksi, jos yleiskaavakartalla osoitettu muu toiminta siirtyy alueelta pois. Santahaminan rakennetut länsiosat on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemallisesti merkittäväksi alueeksi. Santahamina on kooltaan noin 400 ha:n suuruinen ja perustamisolosuhteiltaan erinomainen alue, joka soveltuu hyvin tulevaan mahdolliseen kaupunkirakentamiseen. Yleiskaavan valmistelun yhteydessä Santahaminaa tutkittiin asunto-, toimitila- ja virkistyskäyttöön.

Yleiskaava 2002:ssa on osoitettu uusi metron varaus Pasilasta Meilahden kautta Töölöön ja siitä Kamppiin sekä edelleen Helsingin keskustaan ja keskustasta Katajanokan kautta Laajasaloon. Laajasalossa metron varaus kääntyy kohti Santahaminaa. Varauksen päähän on merkitty nuoli osoittamaan metron mahdollista jatkamista Santahaminaan. Yleiskaavan valmistelussa metron linjausta tutkittiin Santahaminaan. Metro välillä Kamppi-Santahamina maksaisi alustavien kustannusarvioiden mukaan noin 635 milj. euroa.

Uudenmaan maakuntavaltuuston joulukuussa 2004 hyväksymässä maakuntakaavassa Santahamina on varattu sotilasalueeksi. Maakuntakaavan kehittämissuositusten, merkintöjen ja määräysten mukaan Santahamina varataan vapautuvilta osiltaan taajamatoimintojen alueeksi, mikäli se vapautuu Puolustusvoimien käytöstä. Kysymys Santahaminan alueiden käytöstä on joka tapauksessa ajankohtaista vasta kaukana tulevaisuudessa. Varuskuntien lakkauttaminen on valtion asia. Kaupunki suhtautuu kuitenkin avoimesti mahdollisiin asian tiimoilta esitettäviin neuvottelupyyntöihin.

Helsingin saaristo- ja merialueen osayleiskaavatyön yhteydessä selvitettiin, että valtio omistaa suunnittelualueen maapinta-alasta noin 830 ha eli noin 57 %. Saaret ovat melko suuria. Ne olivat tuolloin pääosin Puolustusvoimien hallinnossa. Suurimpina saarina voidaan mainita Santahaminan lisäksi Isosaari 90 ha, Vallisaari 76 ha, Melkki 40 ha, Itä-Villinki 33 ha ja Kuninkaansaari, samoin 33 ha. Suomenlinnan saaret 74 ha ja pienimmät Lonna, Hylkysaari ja Louesaari eivät ole Puolustusvoimien hallinnossa.

Valtion kanssa on vuosien mittaan tehty lukuisia aluejärjestelyjä ja aluevaihtoja. Vaihtojen tarkoituksena on ollut hankkia maata asuntorakentamiseen. Valtiolta ja puolustusministeriöltä on hankittu vaihdossa myös saaria virkistyskäyttöön, esimerkiksi Vasikkasaari, Harakka, osa itäistä Pihlajasaarta, Mustakupu, Pitkärivi, Villinginluoto, Hattusaari, Eestiluoto, Västra ja Östra Rödhällen, Hanskinen ja Hanskisenkallio.

Valtion maaomaisuus on jaettu valtion sisäisille haltijaomistajille, kuten puolustusministeriö, metsähallitus ja Senaatti-kiinteistöt, jotka käyttävät valtion puhevaltaa alueittensa osalta. Virkistykseen soveltuvien saarten hankkimista kaupungille pidetään säännöllisesti esillä valtion kanssa käytävissä neuvotteluissa ja muussa yhteydenpidossa. Puolustusministeriö on ilmoittanut, ettei puolustushallinnolla ole nyt pääkaupunkiseudun saaristossa siviilikäyttöön luovutettavia alueita. Saarten hankintaa ja maanvaihtoa vaikeuttaa yleisemminkin se, ettei valtiolla ole kaupungin omistamalle maalle kohdistuvia tarpeita.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen pettynyt vs. kaupunginjohtajan Saurin vastaukseen, koska siinä oli, että valittu passiivinen strategia. Kyse oli siitä, että ikään kuin, että Santahamina voi vapautua.

Se ei vapaudu, ellei sitä aktiivisesti tavoitella ja tehdä jotain sen eteen.

Toinen, mitä vs. kaupunginjohtaja sanoi, oli se, että kaupunki tulee vastaamaan neuvottelupyyntöihin.

Päinvastoin, pitäisi olla niin, että kaupunki olisi se aktiivinen osapuoli, joka itse esittäisi neuvottelupyynnöt.

Nythän on tilanne sellainen, että juuri tällä hetkellä, kun meillä on Kepu-vetoinen hallitus, joka on Helsinki-vihamielinen hallitus, niin nythän olisi hyvä tilaisuus käyttää hyväksi tätä Kepu-vetoisen hallituksen Helsinki-vihaa ja tarjota itse aktiivisesti tällaista mahdollisuutta, että tältä alueelta voisi jotain valtion toimintoja lopettaa ja lakkauttaa, joka olisi kaupungin edun mukaista.

Ja vaihtomerkkeinä ja pelimerkkeinä, kun tänään on käsittääkseni puolustusministeriö oman ehdotuksensa tehnyt, niin siinä pääkaupunkiseudulta, tai Helsinki-seudulta, on esitetty lakkautettavaksi Hyrylän varuskuntaa. Miksei voisi tehdä vaihtarin sitten niin, että tarjotaan, että lakkautetaan Santahamina ja pidetään Hyrylä hengissä ja siirretään Santahaminan toimintoja sitten Hyrylän seudulle?

Toinen pelimerkki, mitä voisi tässä vaihdossa käyttää, on Helsingin Sipoossa olevia maa-alueita. Siellähän on hyvin paljon Helsingin kaupungin omistamia maita, joita voisi käyttää maavaihto-operaatiossa ja näissä kuvioissa.

Tämä asiahan ei etene, jos Helsinki jää vain paikalleen passiivisesti istumaan ja antaa tämän tyyppisiä vastauksia kuin vs. kaupunginjohtaja Sauri äsken antoi. Nimenomaan kaupungin pitää tässä ottaa nyt aktiivinen rooli ja käyttää tätä tilaisuutta hyväksi. Tämähän on ainutlaatuinen tuhannen ekun paikka tehdä tässä nyt jotain juuri tässä ja nyt ja lähitulevaisuudessa ja nopeasti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on mitä ajankohtaisin asia. Mielestäni tätä tilannetta ei nyt saisi päästää käsistä, kun puolustusministeriö on näyttänyt vihreätä valoa ja sanonut, että pitää istua saman pöydän äärelle.

Mielestäni tuo vastaus ei niin huono ollut. Siinähän kävi ilmi, että valtiolla on valtava määrä myöskin muita saaria, jotka voitaisiin saada tehokkaampaan käyttöön.

Oma käsitykseni on se, että suurelta osin puolustusteknisesti ja -strategisesti tuo paikka on vanhentunut. Enää ei tarvita sellaista rannikkopuolustusta välittömästi pääkaupungin edessä. Se voi sijaita nyt muuallakin kuin aikaisemmin.

Siinä on myöskin eräs huono puoli, nimittäin se, että tuo varuskunta sijaitsee kahden sillan takana. Nykyään täsmäaseilla ne on helposti tuhottavissa, ja sen jälkeen joukot ja kalusto ovat sellaisessa paikassa, että niillä ei tehdä nopeasti yhtään mitään.

Oma käsitykseni on se, että siellä voidaan ja tulee säilyttää esimerkiksi maanpuolustuskorkeakoulun tiettyjä toimintoja, mutta ei Jääkäripataljoonaa eikä suuria joukkoja, jotka jo nyt harjoittelevat öisin, käyvät öisiä taisteluharjoituksia. Se ei ole enää nykyaikaisen kaupungin olosuhteiden mukaista, että öisin jytisee kovin voimakkaasti. Siinä mielessä se on ihan ympäristösyistäkin järkevää, että siirrettäisiin tuo toiminta pois ja se tulisi kaupungille.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Luukkaisen tekemä kysymys oli samankaltainen, minkälaisen aloitteen hän teki vuonna 1999, ja silloin siihen myös on pääesikunnan suunnalta vastattu. Sinänsä Santahaminan osalta ei mikään ole käsittääkseni muuttunut näinä aikoina. Täällä mm. todetaan, että "Puolustusvoimat arvioi jatkuvasti ja kriittisesti hallinnassaan olevien rakenteiden ja maa-alueiden tarvetta." Ja tänään, kun on julistettu näitä päätöksiä, niin niissä puheenvuoroissa, joita on käytetty, niin Santahaminassa oleva Kaartin Jääkärirykmentti kuuluu samalla tavalla kehitettävien joukkojen joukkoon kuin meidän valmiusprikaatimme tässä isänmaassa.

Näin ollen lisäksi pitää muistaa se, että tässähän nyt sanotaan, että elämme täällä miljoonan ihmisen metropolialueella. Yksi sellainen hyvä kysymys on, että eikö myös miljoonan ihmisen metropolialue tarvitse oman varuskunnan ja oman joukkonsa, varsinkin kun Hyrylässä toiminta loppuu ja se siirtyy Hämeenlinnan suuntaan? Elikkä helsinkiläisille on merkittävä arvo siinä mielessä Santahaminalla ja Kaartin Jääkärirykmentillä, että se on yksi palveluspaikka pääkaupunkiseudun varusmiehille, jotka sitten puolustavat tällä tavalla omaa kotiseutuaan.

Keskustelu, jota tästä käydään, on populistista, aika huolimatonta huulenheittoa, joka ei perustu mihinkään realismiin. Keskustelu kannattaisi pistää todellisiin vaihtoehtoihin ja esimerkiksi avaamalla Sipoon rajan niin, että Helsingin maa-alueet saataisiin siellä asuntokäyttöön.

Arvoisa puheenjohtaja.

On vähintäänkin merkillistä, että puolustusministeri - joka tosin on kaukaa Savosta - on viikon aikana, saman viikon sisällä ensin lakkauttanut Helsingin Ilmatorjuntarykmentin - joka on Hyrylässä - ja sitten esittää Helsingin alueella olevan varuskunnan lakkauttamista.

Kaiken kaikkiaan tulee sellainen vaikutelma, että tässä on kyse kepulaisen hajasijoituksen ja vihreiden pasifismin epäpyhästä allianssista, joka pitäisi jättää omaan arvoonsa.

Kysymys Santahaminasta ei ole ajankohtainen. Keskustelu on ennen aikaista ja tarpeetonta. Helsingillä ei ole mitään syytä kiirehtiä mitään neuvotteluja tämän asian suhteen. Meillä on tuore yleiskaava. Meillä on tuore maakuntakaava. Meillä on vapautumassa isoja alueita asuntotuotantoon. Helsingillä ei ole siinä mielessä pulaa tämäntyyppisestä maasta eikä edes olisi käyttöä sille lähiaikoina.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen visioi esimerkillisesti Helsingin tulevaisuutta Hyvinkäällä jokin aika sitten. Korpinen ei kuitenkaan puhunut vuodesta 2005 eikä edes 2006 tai 2010, vaan vuodesta 2050. Niin pitkä perspektiivi edellyttää tietenkin ennakkoluulottomia avauksia. Jos Santahamina joskus ajankohtaistuu, se on seuraavan yleiskaavan tai sitä seuraavan tai sitä seuraavan asiana. Silloin tilanne voi olla jo aivan toinen sen suhteen esimerkiksi, missä Helsingin rajat silloin ovat.

Toveri puheenjohtaja.

Arvostan komentaja Rautavan näkemyksiä, koska hänellä on korkea sotilasarvo. Aikaisempi majuri Rautava oli Che Quevaran tasoinen, mutta nyt hän on jo korkeampi kuin Che Quevara, joten hänen pitää olla suuri herra. Tästä huolimatta pidän vähän omituisena, että hän leimaa pyrkimykset siirtää Santahaminasta joukko-osastoja pois populistisiksi ja epärealistisiksi, koska hän silloin mm. puolustusministeri Seppo Kääriäisen leimaa populistiksi ja epärealistiksi. Päinvastoin, nyt on kerrankin kunnollinen mahdollisuus tehdä järkeviä päätöksiä, nimittäin tänään puolustusministeri Seppo Kääriäinen on julkistanut, että lakkautettavat varuskunnat ovat Hyrylä ja Mikkelissä Savon Prikaati.

Nyt olisi syytä esittää Helsingin suunnalta ehdotus siitä, että Kaartin Jääkärirykmentti siirtyisi Santahaminasta Hyrylään. Ajallisesti matka Helsingin keskustaan on käytännössä sama Hyrylästä kuin kahden, kolmen sillan takaa Santahaminasta. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuustoryhmä onkin jättänyt tänään kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa pyydetään kaupunginhallitusta tekemään välittömästi puolustusministeriölle esityksen selvitystyön aloittamisesta Kaartin Jääkärirykmentin varuskunnan siirtämisestä Santahaminasta Hyrylään ja on tässä tarkoituksessa yhteydessä myös Tuusulan kuntaan. Eli nyt kun Seppo Kääriäinen on avannut mahdollisuuden tähän asuinrakentamiseen Santahaminaan ja toisaalta Hyrylästä on vapautunut tiloja, niin tässä meillä on tuhannen taalan paikka, joka kannattaa käyttää hyväksi.

Vasemmistoliitto, ja sen edeltäjä SKDL, on 1940-luvulta asti ollut Santahaminan vapauttamisen kannalla. Silloin jo sotaveteraanit olivat niin kaukonäköisiä, että Santahaminan lisäksi myös mm. Melkkiä ja Miessaarta esitti pois armeijan käytöstä.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Julkisuudesta on saanut käsityksen, että Santahaminan suhteen kaupungin johtajistossa on hiukan eri painotuksia tällä hetkellä.

Haluaisin kysyä kaupungin virkamiesjohdolta, että jos valtion puolelta ollaan halukkaita avaamaan neuvottelut joltakin tasolta - niin kuin nyt, miltä näyttää - niin missä vaiheessa kaupungin linja tuodaan luottamushenkilöstön käsittelyyn? Nähdäkseni olisi tärkeätä, että meillä olisi jonkinlainen strategia ja nimenomaan luottamushenkilöiden ohjaama tässä asiassa, jottei neuvottelutilanne kokonaan menisi ohitse.

Haluaisin täälläkin keskustelussa muistuttaa, että etenemisjärjestys ei välttämättä ole on/off -taso vaihtoehtojen välillä, vaan aika pitkään voidaan keskustella erilaisten maankäyttöratkaisujen toisiinsa sovittamiseen. Täällä on tullut muitakin ehdotuksia siitä, miten osa nykyisessä käytössä olevista asioista voidaan siirtää Helsingin lähialueilla sijaitseviin muihin varuskuntiin.

Mutta joka tapauksessa, mikä on Helsingin linjan määritteleminen, jos valtio on aloitteellinen, niin kuin nyt näyttää?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

On ollut ilahduttavaa kuulla, miten moni täällä on esittänyt saman idean, jota me Rauhanliikkeessä olemme pohtineet jo ainakin kaksi päivää eli Santahamina Hyrylään.

Ensinnäkin, en halua mennä hirveän syvälle turvallisuuspolitiikkaan, mutta on oikeasti todella vaikeata uskoa, että pääkaupunkiseudun turvallisuus riippuisi Santahaminan varuskunnasta tai että merivalvontaan tarvittaisiin jotain vanhanaikaisia linnoitussaaria. Ylipäätään ajatus siitä, että Suomea kohtaisi nykyisessä turvallisuuspoliittisessa ilmastossa joku perinteisen maasodan uhka tai sotilaallinen maihinnousu, jota varten rannikkotykistöt on aikoinaan perustettu, niin se tuntuu kyllä lähes absurdilta.

Suurin osa Santahaminasta olisi saatava asuin- ja virkistyskäyttöön, mutta en vihreänä pasifistina ole esittämässä, että Puolustusvoimilta vietäisiin tuhkatkin pesästä. Itse olen sitä mieltä, että Maanpuolustuskorkeakoulu voi hyvin jatkaa Santahaminassa ja samoin merivalvontaan liittyvät tutka- ja kuunteluasemat voi säilyttää siellä aidattuna ja vartioituna.

Täytyy muistaa, että Seppo Kääriäisen visio Santahaminan kehittämisestä pohjautui siihen, että asuin- ja varusmiestoiminnot pystyisivät olemaan siellä rinnakkain. Se ei ole realismia. Se on erittäin huono idea. Mutta nyt kun Kääriäinen on avannut tämän pään näille neuvotteluille, niin näkisin, että Helsingin kaupungin täytyy ottaa oma neuvotteluosapuoli tosissaan ja lähteä aktiivisesti matkaan, niin kuin valtuutettu Luukkainenkin täällä esitti.

Haluaisin vielä todeta, että valtuutettu Kalima esitti erittäin hyvin Santahaminan ongelmallisuuden pääkaupunkiseudun puolustuksen osalta. Se on todellakin kahden sillan takana kaukana mantereesta. Konkreettisesti se olisi erittäin toimintakyvytön, jos tänne oikeasti iskettäisiin.

Eipä muuta. Kiitos. Peace.

Arvoisa puheenjohtaja.

Asia ei ole varmasti kovinkaan yksinkertainen. Esimerkkinä Hyrylän varuskunnan alue ei millään tavalla riitä näihin vaihtokauppoihin. Tietysti puolustuspolitiikkaa pitää tehdä - niin kuin täällä valtuutettu Rautava sanoi - ajassa ja on pohdittava kaikkea sitä mitä tällä seudulla tarvitaan. En usko siihen, että tältä seudulta poistuu missään vaiheessa itsenäisen Suomen historiasta Puolustusvoimien aluetta. Mutta missä se on, se on toinen kysymys.

Toivon, että Helsingin kaupunki on aktiivinen neuvotteluissa Puolustusvoimien kanssa siitä, millä tavalla Santahaminan asuinkäyttö voidaan jollakin aikataululla mahdollistaa.

En usko myöskään siihen vaihtoehtoon, että sitä voidaan tehdä yhdessä, siis nykyinen puolustuskäyttö ja asuminen, voidaan tehdä mutkattomasti yhdessä. Meillä on kokemusta Suomessa siitä, että kun asumista on viety ampumaradan viereen, niin siitä on nopeasti se ammunta loppunut. Eli pitää olla realisti.

Toivon, että tästä asiasta keskustellaan kiihkottomasti ja ymmärretään myös ne tarpeet asumisen suhteen. Meillä on alueita tällä Helsingin suurella alueella, jossa näitä ratkaisuja voidaan pohtia. Hankalaa tässä asiassa on tietysti loppujen lopuksi raha. Uuden varuskunnan perustaminen esimerkiksi Sipooseen ei ole ihan helppo juttu. Se ei ole varsinkaan halpa juttu. Mutta sellainen perustelu, että Santahaminalla on joku strateginen merkitys kahden sillan takana ei pidä myöskään paikkansa. Sen olen kuullut monelta erittäin - miten sanoisin? - suurilta asiantuntijoilta historiasta jo. Tärkeintä on, että tässä nyt ollaan aktiivisia ja neuvotellaan valtion kanssa. Uskon, että hyvä hallituksemme on aktiivinen myös tässä suhteessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minun täytyy sanoa, että valtuutettu Vapaavuoren ilmoitus, että Helsingillä on yllin kyllin rakennusmaata ja asuntotuotantoon eikä se tarvitse sen takia 300 ha:n lisäystä on käsittämätön. Luulen, että siihen tullaan törmäämään aika monen kaavariidan yhteydessä. Silloinhan meillä ei ole mitään motivaatioita kaavoittaa oikeastaan yhtään mitään, koska rakennusmaata joka tapauksessa on yllin kyllin olemassa.

Minun käsitykseni tästä tilanteesta on aivan toisenlainen. Pääkaupunkiseutu hajautuu voimakkaasti, koska Helsingillä ei ole riittävästi rakennusmaata. Sen takia mielestäni olisi kiire saada osa Santahaminasta asuinkäyttöön.

Minun käsitykseni tästä Seppo Kääriäisen aloitteesta on se, että silloin tietenkään Puolustusvoimien harjoittelumaasto ei voi sijaita Santahaminassa, mutta siellä voi totta kai sijaita tutka-asemia, kuunteluasemia, rannikkotykistö, ilmatorjuntaa ja sitten Kadettikoulu - vai mikä? - Välihuuto!) Maanpuolustuskorkeakoulu.

Helsingin tulisi ehdottomasti olla tässä asiassa aloitteellinen. Jos meillä on nyt erimielisyys valtuuston enemmistön ja virkamiesjohdon välillä, niin melkein pitäisi teettää valtuustolla päätös siitä, mikä on kaupungin kanta tässä asiassa.

Ja on myös sillä tavalla, että vaikka Santahamina tulisi asuinkäyttöön vasta vuonna 2040, niin olemme nyt suunnittelemassa Laajasaloa ja Laajasalon liikenneyhteyksiä ja on kysymys siitä, rakennetaanko Laajasalon lisärakentaminen metron varaan vai autoliikenteen varaan. Se päätös pitäisi tehdä nyt, ja se pitää tietää, onko Santahamina tulossa vaikka vuonna 2040 asuinkäyttöön.

Arvoisa puheenjohtaja.

Santahamina on Helsingille tärkeä ja merkittävä alue. Sen koko laajuus on 400 ha. Jos katsotaan sen asuntotehokkuustavoitteita, niin se ei ole suinkaan sitä mitä apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi julkisuudessa, että se on 100 000 asukasta. Se on aivan liian korkea tavoite.

Voimassa olevien, nykyisen asuntotehokkuuden mukaan jos Santahamina kaavoitettaisiin asunto-, työpaikka- ja virkistysaluekäyttöön, niin sinne todennäköisesti mahtuisi noin 40 000 - 50 000 asukasta, joten se on iso tärkeä alue. Se on osittain hyvä, maaperältään hyvää ja puhdasta aluetta, mutta kovapanosammusalueet ovat likaisia, joka tarkoittaa sitä, että maaperä pitää puhdistaa.

Se mitä puolustusministeri Kääriäinen totesi Helsingille, että voitaisiin asuminen ja Puolustusvoimien läsnäolo yhteen sovittaa, ei ainakaan kaupunkisuunnitteluviraston virkamiesten eikä muidenkaan suunnittelijoiden mielestä ole mitenkään mahdollista. Siellä tällä hetkellä joukko-osastojen läsnäolo on niin suuri asia, että siihen ei voida asutusta sovittaa. Jos Maanpuolustuskorkeakoulu siirrettäisiin Tuusulaan, niin sekään ei millään tavalla ratkaisisi Santahaminan osalta Helsingin asuntotuotantotavoitteita. Alueella on aika paljon salaisia maanalaisia luolia, joiden merkitys on suuri. Seuraavassa yleiskaavassa Santahamina tulee olemaan merkittävästi esillä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Toivon, että kaupunki lähtee aktiivisesti neuvottelemaan valtion suuntaan siitä, että Santahamina viimein saataisiin siviilikäyttöön ja asumiskäyttöön.

Tuntuu siltä, että valtio on halukas hajasijoittamaan kaiken sen, mistä Helsinki ei halua luopua ja haluton siirtämään sitä, mistä olisimme valmiita luopumaan. Samahan koskee Malmin kenttää, jolle ei toista paikkaa näytä löytyvän millään.

Nyt olisi oiva tilaisuus muidenkin varuskuntien lakkauttamisen yhteydessä lopettaa Santahamina, koska rahaa tuntuu olevan vähän ja muitakin varuskuntia lakkautetaan. On ylipäänsä ihmeellistä, miten voi olla varaa pitää näin kallista varuskuntaa yllä siinä vaiheessa, kun muitakin joudutaan lakkauttamaan.

Kääriäinen vähän avasi keskustelua, mutta ei kuitenkaan esittänyt Santahaminaa lakkautettavaksi. Sinänsä oli harmi, että ylipormestari Siitonen tämänkin keskustelun avauksen sitten hieman latisti.

Santahaminassahan on vielä se etu, että siellä on paljon erittäin kauniita suojeltuja rakennuksia, joihin saisi varmasti hienoja ja mielenkiintoisia asuntoja.

Arvoisa puheenjohtaja.

?... varma, että on lämmöllä kannatettu valtuutettu Luukkaisen ehdotusta, koska Santahamina on kuitenkin Helsingille suuri työnantaja ja veroäyrin maksaja.

Tämä on kuitenkin tätä tyypillistä vihreää politiikkaa. Mutta kun rakkaudella maata ei puolusteta, ja tätä yhden miljoonan pääkaupunkiseudun henkilöstöä pitää myös puolustaa. Se ei käy pelkällä rakkaudella tai kukkasilla. Kyllähän pääkaupungilla pitää olla puolustusvoimat. Sehän on selvä ympäri Eurooppaa. Maatahan pitää puolustaa, vaikkei sota-aika olekaan. Sen takia rauhan aikana pitää varustautua, sen takia, että uhkakuvat ..?.

Olen samaa mieltä valtuutettu Luukkaisen kanssa siitä, että Helsingin kaupungin on syytä olla aktiivinen Santahaminan saamiseksi asunto- ja virkistyskäyttöön. Kuten täällä edellä jo tuli esille, kommunistit ja kansandemokraatit ovat tätä esittäneet jo vuosikymmeniä sitten. Samalla kuitenkin pitäisi täsmentää, mitä Santahaminasta tavoitellaan.

Mielestäni tavoitteeksi ei pidä asettaa alkuunkaan sellaista massiivista rakentamista, jota apulaiskaupunginjohtaja Korpinen esitti, 100 000 asukkaan kaupunginosan muodostamisena. Vihreys ja merellisyys ovat Helsingille rikkaus. Sitä ei pidä uhrata taloudelliselle voiton tavoittelulle.

Lopuksi haluaisin todeta valtuutettu Vapaavuorelle, että varuskuntien vähentäminen Suomessa ei valitettavasti liity siihen, että hallituksen piirissä olisi pasifismi vallannut jalansijaa, vaan se liittyy siihen, että erityisesti kokoomuksen ajama suuntaus Euroopan unionin militarisointiin ja Suomen osallistumiseen NATO-kumppanuuteen asettaa armeijallemme sellaisia vaatimuksia, joiden takia vähennetään varuskuntia.

Hyvät valtuutetut.

Keskustelu on ollut mielenkiintoista.

Kun keskustelu tähän mennessä on käyty lähinnä tiedotusvälineitten palstoilla, on varmaan viisainta, että odotan, että asiasta varsinaisesti vastaava kollegani saapuu kaupunkiin, minkä jälkeen istumme hänen kanssaan alas ja katsomme, mihin toimiin tähänastinen keskustelu mahdollisesti antaa aihetta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan ja oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä. Viivytyksetöntä käsittelyä on painotettu myös neljä vuotta sitten uudistetussa toimeentulotukilaissa. Lain perusteluosiossa pidettiin ohjeellisena aikana korkeintaan viikkoa.

Oikeus viivytyksettömään käsittelyyn ei käytännössä läheskään aina toteudu. Myös Helsingissä toimeentulotukihakemuksen käsittely saattaa kestää jopa kolme viikkoa vielä sen jälkeen, kun hakija oli toimittanut pyydetyt lisäselvitykset. Usean viikon käsittelyajat johtavat siihen, että toimeentulotuen hakijan elämäntilanne vaikeutuu kohtuuttomasti: tärkeimmätkin laskut jäävät maksamatta ja joudutaan tinkimään jopa ruoasta.

Kohtuuttoman pitkien käsittelyaikojen täytyy kertoa vakavasta resurssipulasta sosiaalivirastossa. Kysyn, mitä Helsingin kaupunki aikoo tehdä, jotta oikeus viivytyksettömään käsittelyyn toteutuisi helsinkiläisten toimeentulotuen hakijoiden kohdalla?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sosiaalivirastossa vuoden alusta toteutetun organisaatiomuutoksen johdosta aikaisemman seitsemän sosiaalikeskuksen ja 24 sosiaalipalvelutoimiston sijaan toimeentulotukiasiat on keskitetty sosiaalisen ja taloudellisen tuen neljälle sosiaaliasemalle, joissa on yhteensä yhdeksän toimipistettä.

Toimeentulotukiasioiden käsittelyaikoja on kuluvana vuonna seurattu eri toimipisteiden osalta viikoittain tammikuun puolesta välistä alkaen. Keskimääräinen käsittelyynottoaika on ollut 12,8 päivää. Käsittelyajat ovat toimipisteittäin vaihdelleet 6:sta 30:een päivään. Kuudessa toimipisteessä yhdeksästä on hakemukset otettu käsittelyyn 2 viikon sisällä. Pahimmat viiveet, 20 - 30 päivää, ovat päässeet syntymään kolmessa itäisen sosiaaliaseman toimipisteessä.

Pitkiin käsittelyaikoihin ovat vaikuttaneet organisaatiomuutoksen alkuvuonna vaatiman ajan lisäksi toimintojen keskittämisestä aiheutuneet fyysiset tilamuutokset sekä toiminnalliset muutokset. Uusien tiimien työtä ovat huomattavasti vaikeuttaneet henkilöstön rekrytointiongelmat. Tilannetta on ollut kärjistämässä samanaikaisesti jo valittujen työntekijöiden perehdyttämisvaihe.

Ruuhkautuneita tilanteita on purettu ja puretaan edelleen seuraavanlaisin keinoin:

Toimeentulotukihakemuksista poimitaan pikaiseen käsittelyyn sellaisten asiakkaiden hakemukset, joilla ei ole ensisijaisia tuloja. Päivystys- ja neuvontapisteiden välittäminä sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat arvioivat ja hoitavat kiireellistä apua tarvitsevat. Ruuhkatilanteisiin on haettu ratkaisua tilapäisesti myös tekemällä ylitöitä sekä resurssien siirtämisellä eri toimintojen välillä. Jatkossa ylityötä on mahdollista vielä lisätä sekä harkita resurssien tilapäistä siirtämistä eri yksikköjen välillä. Itäisen alueen käsittelyajat pyritään normalisoimaan 2 viikon sisällä. Samanaikaisesti ylläpidetään pitkäaikaista ja kokonaisvaltaista sosiaalityön kehittämistyötä.

Tarkoitukseni oli ottaa puheenvuoro pois. Minulla ei ollut kommentoitavaa.

Puheenjohtaja.

Käsittääkseni tätä asiaa on pyritty korjaamaan lähinnä ylityömääräyksillä. Ylityömääräykset eivät todellakaan voi olla pitkäaikainen ratkaisu tähän ongelmaan.

Ongelmaa pahentaa se, että kaiken kaikkiaan sosiaalityöntekijöiden määrä on käsittääkseni Helsingissä liian pieni ja täyttölupia olemassa oleviin virkoihin ei ole saatu. Tämä ongelma ei ole pelkästään tämän uuden organisaatiomuutoksen aiheuttama, vaan tämä ongelma on ollut vallitseva viime vuonnakin ja erityisesti viime syksynä. Jonot toimeentulotukeen ovat merkittävän suuria itäisellä alueella. Siellä puhutaan yli kuudestasadasta hakemuksesta esimerkiksi Vuosaaren toimipisteessä ja Myllypurossa heinäkuun aikana oli jono kasvanut kahdeksan sataankin hakemukseen. Tämä on työntekijöidenkin kannalta kestämätön tilanne, ja kun tätä paikataan ylitöillä, työntekijät uupuvat entisestään. En oikeastaan valitettavasti ihmettele, että miksi Helsingin kaupungilla on rekrytointiongelmia ja ongelmia saada päteviä hyviä uusia työntekijöitä toimeentulotukityöhön.

Tilanne on sietämätön myös asiakkaiden kannalta. Asiakasta ei paljon lohduta, jos hätä on tänään, että päätös tulee ehkä kolmen, neljän viikon päästä. Tätä ongelmaa mielestäni pahentaa kokonaisuudessaan myös se, että jos Helsingissä tekee toimeentulotukivalituksen, niin sen käsittelyaika on myös huolestuttavan pitkä.

Ja yksi asia, mikä tässä on myös koettu, on se, että kun asiakas jää ilman apua ? , niin mitkä ovat ne vaihtoehdot, mihin asiakas voi turvautua ja mihin kaikkeen tällainen tilanne pidemmällä aikavälillä johtaa?

Arvoisa puheenjohtaja.

Meidän ryhmämme taholta on kiinnitetty huomiota tähän toimeentulotukiasian käsittelyyn jo aikaisemminkin. Joitakin vuosia sitten saimme lisättyä työntekijävoimaa näiden asioiden käsittelyyn, ja tilanne jonkun verran parantui. Jos kysymys olisikin siitä, että meillä ei olisi taitavia työntekijöitä, niin olisimme huolestuneita. Kysymys on vain siitä, että onko heitä tarpeeksi.

On mielenkiintoista todeta se, että apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen myönsi, että ongelmat ovat jälleen kerran taas idän alueella. Miksi aina siellä? Miksi ei ennakoida tilannetta, että Itä-Helsingin alueella tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä, taitavia sosiaalityöntekijöitä ja ihmisten asiat parempaan hoitoon?

Kiinnitin huomiota siihen, kun oli talousarvion lähetekeskustelu - tai jonkinnäköisen raamikeskustelun kun kävimme - niin puheenvuorossani totesin, että on suorastaan käsittämätöntä, että Helsingissä voi saada rakennusluvan viikossa, mutta sosiaalityöntekijän voi tavata vasta kolmen viikon kuluttua. Eikö tässä nyt ole voimasuhteet vähän nurin päin? Mutta onneksi ne asiakkaat ovat yleensä eri ihmisiä.

Tämä on taas eräs esimerkki siitä, että viime vuonna kaupunginvaltuustossa yksimielisesti hyväksytty talousarvio perustui monelta osin alibudjetointiin.

Toimeentulotukihakemusten käsittelyn järkyttävä pituus, erityisesti itäisillä alueilla Helsingissä, aiheuttaa tietenkin niille ihmisille, jotka ovat muutenkin kaikkein vaikeimmassa asemassa, kohtuuttomia ongelmia. Se on johtanut myöskin toiseen erittäin vakavaan ongelmaan, eli monien hakijoiden osalta ei toteudu laissa edellytetty yksilökohtainen harkinta toimeentulotukihakemusten käsittelyssä. Monia ei tavata lainkaan koko prosessin aikana. Eli mitään yksilökohtaista harkintaa ei tapahdu, vaan pöydällä, paperilla tehdään ihmisten kannalta tärkeitä ratkaisuja. Vielä vähemmän nämä resurssit riittävät ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Eli tässä asiassa todella on tarvetta pikaisesti esittää lisäbudjettia sen lisäksi, että tietysti vakansseja on pyrittävä aktiivisesti täyttämään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Muutama huomio keskustelun johdosta.

Ensinnäkin haluan toistaa vielä sen, minkä äsken sanoin, että toimeentulotukihakemuksista poimitaan pikaiseen käsittelyyn sellaisten asiakkaiden hakemukset, joilla ei ole ensisijaista toimeentuloa. Poimitaan pikaiseen käsittelyyn, siis räätälöityjä ratkaisuja henkilöille, joilla ei ole muuta toimeentuloa.

Toteaisin myöskin sen, että tämä ei nyt tällä kertaa näyttäisi olevan budjettikysymys eikä rahakysymys, vaan - kuten totesin - näitä uusia tiimejähän on muodostettu, mutta ei ole vielä saatu kaikkia virkoja täytettyä. Kaikki täyttöluvat on annettu. Täyttöluvat kulkevat kauttani. Yhtään ei ole evätty. Ne on kaikki annettu. Ongelma ei näytä olevan sielläkään. Kysymys on myöskin sitten siitä, että on saatu jossain määrin rekrytoitua uusia ihmisiä, mutta heidät täytyy perehdyttää tehtäviinsä. Ei meillä ole valmiina ihmisiä, jotka noin tuostansa osaisivat kaikki toimeentulotukikiemuroiden hienoudet. Tämä vaatii jonkin verran aikaa.

Korostan kerran vielä sitä, että me pyrimme koko ajan parempaan ratkaisuun. Olemme luopuneet näistä seitsemästä yksiköstä. Kaikkia pyritään kohtelemaan samoin, asuivatpa he missä tahansa. Ei tämä erityisesti ole idän ongelma. (Välihuuto!) Toivottavasti jatkossa ... Tähän saakka on ollut. Toivottavasti jatkossa ei ole. Ja me yritämme katsoa, että voisimme diskriminoida positiivisesti niitä alueita, joissa on enemmän ongelmia kuin jossakin muualla.

Totean vielä, että pikaiseen käsittelyyn poimitaan ne, joilla ei ole muuta toimeentuloa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sitovia tavoitteita on yritetty varsin monen toimialan kohdalla. Allekirjoittaneen huomiota kiinnitti lähinnä sosiaali- ja terveystoimen osalta kohta aikuisten palvelut. Tavoitteena oli, että sosiaalityötä ja työllistämistoimenpiteitä kohdennetaan erityisesti pitkäaikaistyöttömiin ja pitkäaikaisiin toimeentulotuen asiakkaisiin siten, että laaditaan 3 000 aktivointisuunnitelmaa, järjestetään kuntouttavaa työtoimintaa 400:lle henkilölle ja käynnistetään eläke-edellytysten selvittely 700:lle henkilölle. Toteuma oli aktivointisuunnitelman osalta 993 kpl eli noin 1/3 tavoitteesta. Kuntouttavan työtoiminnan aloitti 263 henkilöä eli noin 2/3 tavoitteesta. Eläke-edellytysten selvittelyn osalta onneksi tavoite saavutettiin. Tavoitteiden saavuttamattomuutta on tietysti helppo repostella, mutta kyllä saadut selityksetkin ovat varsin moninaisia. En tarkoita nyt nimenomaan aikuisten palvelua, mutta yleensä.

Tärkeää on mielestäni saada myös lasten psykiatrien lähetepotilaan arviointiaika lyhenemään. Nythän tavoite on ollut 3 viikkoa ja toteuma 10 viikkoa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin myös esittänyt huoleni tästä lastenpsykiatrien lähetepotilaiden arviointiajasta, joka on 10 viikkoa. Nyt on tällainen sosiaali- ja terveystoimen yhteistyön terävöittämisen paikka myös sen lisäksi, että tässä lastenpsykiatriassa on liian vähän ilmeisesti resursseja. Nämä käsittääkseni kuitenkin palaavat sitten taas jos lähete on lähetetty ja mitään ei oikein tapahdu, ne palaavat sinne perheneuvolan puolelle, missä näitä asioita pyritään ratkomaan ja hoitamaan. Myös sosiaalivirastossa perheneuvolassa on liian vähän henkilöstöä ja liian vähän resursseja hoitaa kaikkia näitä vaativia tehtäviä, joita tässä kaupungissa ilmaantuu lastensuojelun piirissä. Tässä on heikkoutena mielestäni sellaiset vanhemmat, jotka eivät itse kykene tukemaan näitä lapsia. Kuten esityslistalla sanotaan, välittömän lasten psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat lapset kyllä hoidetaan, mutta sitten nämä potilaat, joilla on vähän vähempi oireita, jäävät mahdollisesti ilman hoitoa. Olen kuullut tapauksista, joissa lähete on esim. lähetetty lastenpsykiatrille ja se on tullut bumerangina takaisin ja on sanottu, että ei ole mahdollisuutta hoitaa tällaista tapausta, että hoitakaa se perheneuvolassa. Käytännössä oikeasti perheneuvolallakaan ei ole mahdollisuuksia hoitaa. Perheneuvolassakin on periaatteessa lastenpsykiatrista konsultaatiota tarjolla, mutta käsittääkseni siellä ei ole näihin virkoihin kyetty saamaan hakijoita. Osin ongelma on varmaan palkkapoliittinen, mutta ongelmia on myös siinä, että tällaista koulutettua henkilökuntaa ei ole saatavilla. Nämä on tällaisia asioita, joihin täytyisi pystyä puuttumaan jatkossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Puutun oikeastaan vain yhteen sitovaan tavoitteeseen eli joukkoliikenteen osuuteen, ja siltä osin ylipäätänsäkin tavoitteiden asettamiseen. Nythän on niin, että sitovana tavoitteena budjettiin on kirjattu, että joukkoliikenteen osuuden tulee olla aamuliikenteessä Helsingin niemen rajalla yli 71 %. Samaan aikaan kun budjettiin on kirjattu tämä sitova tavoite on kuitenkin päädytty siihen, että tariffituki ei ole lähelläkään 50 %. Se on viime vuosina laskenut. Palvelutasoa on jouduttu karsimaan ja viime vuonna lipun hintoja ei nostettu, mutta edellisinä vuosina lipun hintoja on nostettu, joten samaan aikaan lipun hinnat ovat kohonneet ja palvelutasoa on karsittu. Kuitenkin kirjaamme budjettiin sitovaksi tavoitteeksi, että joukkoliikenteen osuus on yli 71 %.

Tässä olisi syytä miettiä, että mikä on tällaisen sitovan tavoitteen merkitys. Jos se on yhtä lailla sitova niin kuin budjettiin kirjattu muukin rahallinen tavoite, niin sehän tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi hyväksyä lisäbudjetti, jolloin me päätämme, että me ryhdymme toimenpiteisiin, joilla me saavutamme tämän tavoitteen tai sitten me muutamme tavoitetta.

Lisäksi budjettineuvotteluissa on ollut esillä, että olisi voitu kirjata tavoite, että joukkoliikenteen etuisuuksia parannetaan, joita olisivat esim. busseja suosivat liikennevalot ja bussikaistat, jolloin tätä liikennettä olisi saatu sujuvoitettua jos palvelu olisi siltä osin ollut parempaa. Nämäkään eivät kelvanneet. Toivon siis, että tästä eteenpäin kun kirjaamme näitä tavoitteita, niin ne eivät todellakaan ole vain toiveita, että me teemme myös niiden toteutumisen mahdolliseksi. Lisäksi vielä, että jos tuntuu siltä, ettemme saavuta tavoitteita vuoden aikana niin jotkut hälytyskellot pitäisi soida niin, että me voimme vuoden aikana reagoida siihen, että nämä tavoitteet eivät ole toteutumassa. Eikä niin, että me tässä vaiheessa hyväksymme selitykset, jotka meille annetaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on kolme seikkaa, joihin ajattelin puuttua. Lastenpsykiatrian lähetepotilaat, siihen on puututtu jo moneen kertaan ja se on kyllä hälyttävä tilanne. Tämä pitää hoitaa kuntoon.

Toinen sosiaali- ja terveystoimen alalta on aikuisten palveluista, toimeentulotuen asiakkaille laadittavat aktivointisuunnitelmat, joissa sitova tavoite oli 3 000, laadittuja suunnitelmia 993. Alle kolmasosa tavoitteesta ja selitykseksi on annettu, että määrällisiä tavoitteita ei saavutettu, koska hallintoa uudistettiin. Nyt haluaisin apulaiskaupunginjohtajalta vähän tarkempaa selvitystä, koska jos jäädään alle kolmasosaan tavoitteesta, niin on kovin vaikeaa pelkästään hallinnon uudistamisella sitä selittää. Silloin kyllä pahasti mättää joku muu. Nämä ovat hyvin tärkeitä seikkoja nämä aktivointisuunnitelmat. Eli 993 ainoastaan tehty, kun 3 000 on ollut tavoite.

Kolmas, jonka haluan nostaa esille on käyntikerrat nuorisotaloissa. Tavoitteesta jäätiin 100 000. Tässä todetaan ihan oikeita alueita, joihin on suunnattu voimavaroja. Lopuksi todetaan, että alueiden nuorisotaloverkko säilyi lähes entisellään. Kyllä minun mielestäni tässä nyt pitäisi hälytyskellojen soida, jos 100 000:lla putoaa käyntimäärät myös näiden nuorisotaloverkon suhteen. Että vaikka se on lähes entisellään, niin se vaikuttaa siltä, että ne eivät kohtaa enää riittävällä tavalla nuorisoa ja lähes entisellään sisältää mm. sen, että me ollaan kaikki saatu lukea lehdistä, mitä Vuosaaressa on tapahtunut, kun on suljettu toinen nuorisotaloista ja erityisesti nuorisotalo, johon maahanmuuttajat olivat hakeutuneet. Kyllä 100 000:n vähennys osoittaa sen, että nuorisotaloverkkoa on liikaa pienennetty. Nyt pitäisi harkita tarkasti josko niitä lisättäisiin erityisesti maahanmuuttajia painotettaisiin näissä nuorisotaloasioissa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuntalain 71 §:ssä sanotaan, että valtuuston tulee hyväksyä taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet talousarvion käsittelyn yhteydessä. Tämän säännöksen tarkoituksena on se, että rahalla saataisiin tietty määrä palveluita, joiden laatu ja määrä on noissa tavoitteissa kirjattu. Sen on lainsäätäjän tarkoitus. Miten sitten näitä tavoitteita on asetettu? Tulee mieleen väistämättä entisen Neuvostoliiton olot, joissa kommuuni tai osuuskunta, kombinaatio asetti tavoitteen, joka ylitettiin aina 110-prosenttisesti vähintään. Hyviä tuloksia oli 120 - 130 % ja erinomainen tulos oli se, että tavoite ylitettiin 170-prosenttisesti. Se oli helppo ylittää, kun itse se asetettiin ja itse sitten mitattiin sitä.

Nyt kun te mietitte että kuinka näitä tavoitteita asetetaan niin tulee väistämättä mieleen, että ne hallintokunnat, ne johtavat viranhaltijat, jotka ohjaavat hallintokuntia asettavat näitä tavoitteita ja yleensä ne asetetaan niin, että ne saavutetaan. Tavoitteen tulee olla realistinen. Jos tavoite on sellainen, että sitä ei voida saavuttaa se johtaa nihilismiin siis siihen, että sillä ei ole mitään väliä. Se on ikään kuin turmiollinen oikeastaan se tavoite. Sen tulee olla ohjaava ja sellainen, johonka voidaan vaikuttaa. Olen pohtinut sitä, että terveysviraston tavoitteena on ollut vaikuttaa nuorten tupakointiin. Olen pohtinut sitä, että kuinka paljon terveysvirasto omalla toiminnallaan voi vaikuttaa tupakointia vähentävästi. Tavoite on hyvä, mutta en ole varma, että kohde on oikea.

Sama kritiikki kohdistuu täällä nyt seikkaan, joka koskee näitä työllistämistoimia. Siinähän on sen kaltainen tilanne, että kaupunki on asettanut työvoimatoimistolle tietyt tavoitteet. Siis kaupunki istuu tulee toisen takapuolella ja sitten on ihmeellistä, kun työvoimatoimisto ei ole saavuttanut näitä tavoitteita. Siellä tekstissä on vielä selkeä virhekin sivulla 12; siellä sanotaan, että työvoiman palvelukeskus aloitti toimintansa 1.4.2004. Tämähän ei pidä paikkaansa. Se aloitti toimintansa vasta 1.9. ja tämän viraston yhdistämisen aikaansaaminen oli äärimmäisen vaikeata, koska siinä oli useanlaatuisia elementtejä, jotka piti saada toimimaan yhdessä.

Tämä organisointi, niin kuin ryhmämme eräs viisas jäsen sanoi, on vienyt niin paljon toimintaresursseja, että itse nämä tulokset ovat jääneet saavuttamatta.

Olennaista mielestäni tässä on se, että näistä tavoitteista seuranta puuttuu. Silloin kun me joudumme jälkikäteen hyväksymään näitä tavoitteita se on aivan mieletön tilanne. Sehän tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi määräajoin saada tietoa siitä, miten tavoitteet kehittyvät ja jos ne eivät kehity, puuttua näihin tavoitteisiin. Minusta tuo valtuutettu Arhinmäki totesi aivan oivallisesti sen, että pitää hälytyskellojen soida, jos käyntikerrat nuorisotaloissa ovat vähentyneet vuodessa 102 000 kertaa. Siis noin kymmenesosa koko volyymista. Voidaan ylipäätäänkin pohtia sitä, että kuinka hyvä tavoite nuorisotoimessa on se, että käyntikerta, pitäisikö olla toiminnan laatukin jotenkin mukana ja kehen se kohdistuu. Mutta näyttää siltä että tämä on vaikeata.

Tavoitteen pitää olla ohjaava, sen pitää olla realistinen ja ennen kaikkea meidän tulee jatkossa järjestää seuranta niin, että me voimme kesken talousarviovuoden todeta, että tavoite on etääntymässä ja edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Tähän pitää jatkossa panostaa. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sain työllistämistoimikunnan vetääkseni kaksi kuukautta sitten. Heti ensimmäisessä kokouksessa tuli tämä jääminen sitovista tavoitteista aktivointisuunnitelmien osalta esiin kun käsiteltiin viime vuoden toimikunnan toimintakertomusta. Se, mitä valtuutettu Kalimakin otti esiin, tietysti ihmetyttää, että miksi on otettu valtion puolelta asetettu 3 000:n aktivointisuunnitelman tekeminen omiksi sitoviksi tavoitteiksi, kun siihen ei voida yksin omin toimin vaikuttaa, on kysymys, jota pitää jatkossa pohtia tavoitteita asetettaessa.

Aktivointisuunnitelmasta jäämistä pyrittiin paikkaamaan muilla työllistämistoimilla, mutta silti esittelytekstissä oleva selitys on minusta hieman ontuva. Tavoitteista jäämistä selitellään organisaatiomuutoksilla ja palvelukeskuksen perustamisesta aiheutuneista viivytyksistä. Ei työttömien asioiden hoitamisen laiminlyömistä voi näin selitellä. Ei yritysmaailmassakaan voida jättää hoitamatta asiakaspalvelua. Muuten sellainen firma kyllä kaatuu aika nopeasti.

Ensi vuonna ei saa olla tällaisia selityksiä työllistämisasioissa. Palvelukeskuksessa on nyt 100 henkilöä tekemässä juuri näitä asioita.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kalima piti hyvän puheenvuoron, johon monin osin on hyvä yhtyä. Kyse on varsin uudesta järjestelmästä ja siinä varmasti on vielä paljon opettelemista. Sinänsä järjestelmässä on paljon hyviä puolia. Tämä lista, joka meille tulee on tietyllä tavalla harhaanjohtava sen takia, että meillä on valtava määrä sitovia tavoitteita ja niistä enemmistö on toteutunut. Tänne tuodaan meidän käsittelyymme vain ne, jotka ovat jääneet toteutumatta.

Järjestelmää kehitettäessä pitäisi varmaan miettiä tätä nimenomaan siitä näkökulmasta, että mikä on sitova tavoite, mikä voi olla sitova tavoite, mikä on mielekästä asettaa sitovaksi tavoitteeksi.

Tässä vaiheessa, kun tämä tulee valtuustoon, josta nyt on jo tullut rutiini, ei tosin pitkäaikainen, tämähän on kovin toteavaa. Kysymys on siitä, että edellisenä vuotena on joku jäänyt toteutumatta. Valtuuston kannalta kuitenkin olisi toivottavaa, ettei tämä listateksti ja keskustelu olisi pelkästään toteavaa. Kyllä kai meidän pitäisi miettiä, että mitä meillä on opittavaa siitä, että ne eivät toteutuneet. Pitäisi miettiä sitä, että ovatko tavoitteet ylipäänsä olleet oikeita, onko ihan oikeasti yritetty saavuttaa ne tavoitteet ja epäonnistuttu siinä, ovatko ne itse asiassa alunperin olleet täysin mahdottomia vai ovatko ne olleet sellaisia tavoitteita, jotka itse asiassa olisi voinut saavuttaa.

Tämä vaikutelma tulee ennen kaikkea siitä, kun lukee näitä vastauksia, jotka ovat kovin erilaisia. Eräästä vastauksesta tulee sellainen vaikutelma, että nämä vastaukset ja selitykset ovat hyviä. On selvää, että kun näin oli tai näin tapahtui, tai tätä ei osattu ottaa huomioon, niin tätä tavoitetta ei voidakaan saavuttaa. Mutta sitten eräässä vastauksessa tulee vähän sellainen selittelyn maku. Luetellaan valtava määrä asioita ja itselle tulee sellainen vaikutelma, että kyse ei ole siitä, vaan kyse on sitä, että seuranta on täysin pettänyt ja sitten jossain vuoden lopussa on tämä havaittu ja sitten ruvettu esittämään erilaisia selityksiä.

Kokoavasti vielä itseäni toistaen, toivoisin, että nämä listat kehittyisivät enemmän siihen suuntaan, että ei vain todettaisi, että nämä eivät toteutuneet vaan mietittäisiin, että mitä tästä voimme oppia, ovatko tavoitteet olleet oikeita vai vääriä ja jos ne ovat olleet oikeita, mutta hallintokunnat eivät ole niihin päätyneet, niin miksi oikeasti on näin ja mitä meidän pitäisi tehdä, jotta seuraavana vuonna tilanne ei toistuisi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on hyvää keskustelua, jota valtuusto näistä toteutumattomista tavoitteista käy. Meillähän on jo usean vuoden ajan ollut tämä järjestelmä näistä tavoitteista, jotka valtuusto asettaa. Tietysti on selvää, että ne muutamat - se on kuitenkin todella ihan niin kuin valtuutettu Vapaavuori totesi - pieni osa, joka toteutumatta jää. On tietysti hyvä, että niistä täällä keskustellaan ja samalla keskustellaan siitä, että ovatko ne mahdollisesti olleet edes ihan oikeita tavoitteita. Kyllä tämä järjestelmä vain näin voi jalostua, mutta kun valtuusto sitten budjettikäsittelyn yhteydessä toivon mukaan näitä miettii niin ehkä kuitenkin on hyvä muistuttaa, että kyllähän valtuusto saa näistä neljä kertaa vuodessa seurantaraportin. Siltä osin kyllä nämä valtuuston tietoon tulevat nämä poikkeamat hyvin ajoissa, neljännesvuosittain. Tässä raportissa hyvin tarkkaan seurataan näiden toteutumatta jäämisiä koko vuoden ajan. Niihin on varmaan syytä kiinnittää huomiota nykyistä enemmän.

Täällä kiinnitettiin huomiota ensinnäkin joukkoliikenteen kuljetusosuuden alitukseen. No, se varmasti ei olisi neljännesvuosiraporteissakaan selvinnyt, jos 70 % 71 %:sta toteutuu niin se on sen verran lähellä sitä toteutumaa. On sitten eri asia onko tuo ollut juuri oikea tavoite.

Nuorison käyntikerrat nuorisotiloissa - en osaa nyt sanoa, miten ne ovat kehittyneet tämän vuoden aikana. Näistä neljännesvuosiraporteista se sitten näkyy, että onko siellä ollut joku ajankohta, jolloin ne erityisesti ovat vähentyneet.

Täällä ovat useammat valtuutetut kiinnittäneet huomiota tähän työllistämisen aktivointisuunnitelmiin ja niiden toteuttamatta jäämiseen. Kyllä se yhteinen tavoite oli, jonka kaupunki valtiovallan kanssa asetti, tämä 3 000, mutta ilmeisesti siitä ei kuitenkaan riittävästi neuvoteltu, ja toisaalta sitten, kuten täällä on todettu, työvoimahallinnon piirissä tehtiin uudelleenorganisointia ja se myöskin sitten viivästytti tätä yhteisen palvelukeskuksen toiminnan aloittamista. Tässä ehkä voi lohduttaa, että kuitenkin nämä työllistämistavoitteet on saavutettu, joka sinänsä on tärkeä asia.

Samoin tietysti tuo lastenpsykiatria on asia, joka varmasti vaatii nyt seurantaa jatkossa, jotta muutkin kuin ne aivan välittömästi kiireelliset tapaukset saadaan kohtuullisessa ajassa hoitoon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tästä lastenpsykiatriasta täytyy todeta se, että meillä on nyt myös hoitotakuujärjestelmä käytössä, joka koskee lastenpsykiatriaan ja tältä osin tietysti toivon, että menee selkeä ohjeistus myöskin eteenpäin. Pelkkä seuranta ei tältä osin enää tule riittämään, vaan olemme suurissa vaikeuksia, jos tämäntyyppiset odotusajat säilyvät siellä hoitotakuun voimassa ollessa.

Valtuutettu Vapaavuori halusi ilmeisestikin madaltaa tavoitteita, jotta se ristiriita, mikä viime vuonna vallitsi budjetin riittämättömien määrärahojen ja palveluvelvoitteiden välillä tätä kautta jotenkin pienenisi. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että paitsi valtuuston asettamat tavoitteet niin jopa lakisääteiset normit ovat jääneet toteutumatta mm. lastenpsykiatrisessa hoidossa. Meillä on avosairaanhoidon lääkärikäynneissä erittäin suuria ongelmia, kotipalvelussa kotihoidossa suuria ongelmia, työllistämisessä jne.

Minusta johtopäätös ei ole se, että madalletaan tavoitteita vaan johtopäätös on se, että Helsingin kaupunki, joka tuottaa hoitoa ohjaa näistä voittovaroistaan lisää resursseja niiden palvelujen turvaamiseksi, joissa nyt resursseja on selvästikin liian vähän ollut ja valitettavasti näyttää olevan monella alalla edelleenkin.

Arvoisat valtuutetut, bästa fullmäktige.

Helsinki on viime vuosina pärjännyt kansainvälisissä kaupunkivertailuissa monella alalla varsin hyvin, osin jopa erinomaisesti. Kun otetaan mittapuuksi elinympäristön tila, on Helsinki noteerattu vuonna 2002 jopa Euroopan pääkaupunkien ykköseksi. Arvio perustui lähinnä perinteisiin kaupunkiympäristön tilan indikaattoreihin, ilman laatuun, vesien tilaan ja jätehuollon toimivuuteen.

Useimmiten melko hyvän ilmanlaadun taustalla on jo 1950-luvulla alkanut johdonmukainen panostus sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, toimiva joukkoliikennejärjestelmä ja toisaalta myös kaupungin sijainti aukealla niemellä, jossa tuulet yleensä armollisesti tuulettavat ahtaatkin katukuilut.

Vedet ovat suomalaisille perinteisesti tärkeitä ja puhtaiden vesien arvostus on viime vuosisadan mittaan koko ajan noussut. Helsinki on mittavin investoinnein onnistunut puhdistamaan aikaisemmin avoviemäreinä toimineet merenlahdet hyviksi kala- ja uimavesiksi, vaikka vanhat synnit edelleen rasittavat pohjasta käsin veden laatua.

Helsingin ympäristön vahvuuksiin kuuluvat myös helposti kaupunkilaisten saavutettavissa olevat viheralueet ja luonto hienossa saaristossa, merenlahdessa ja mantereella.

Ympäristöajattelu on kokenut melkoisen muutoksen sitten 1960-luvun, jolloin vesilain voimaantulo aloitti varsinaisen ympäristönsuojelun. Työ oli Helsingissäkin pakko aloittaa omista nurkista. Painopiste oli aina 1980-luvulle saakka selvästi vesiensuojelussa. Mittavat ilmansuojeluinvestoinnit ja siirtyminen lisääntyvässä määrin maakaasun käyttöön alkoivat purra likaiseen kaupunki-ilmaan 1980- ja 1990-luvuilla.

Ongelmajätteistä ja pilaantuneista maista ei tuolloin vielä ihmeemmin välitetty. Tästä on vielä vuosikymmenten jälkeen surullisenkuuluisa Myllypuron kaatopaikka esimerkkinä, joka edelleen kummittelee.

Rion ympäristökokous 1992 merkitsi radikaalia ajattelutavan muutosta. Alettiin yhä selvemmin ymmärtää, että maapallolla on tapahtumassa laaja-alaisia ja vahingollisia muutoksia ilmakehässä, valtamerissä ja sademetsissä, joihin vaikuttaminen ei ole mahdollista muutoin kuin laajan kansainvälisen yhteistyön avulla.

Rion päätöksestä juontaa juurensa myös Helsingin oma kestävän kehityksen ohjelma, jonka edellinen valtuusto hyväksyi pitkän valmisteluprosessin jälkeen kesällä 2002, itse asiassa ensimmäisenä eurooppalaisena pääkaupunkina.

Kestävän kehityksen idea on yksinkertaisesti säilyttää ympäristömme lastenlapsillemme vähintään hyvänä ja käyttökelpoisena kuin se on meidän elinaikanamme. Siinä on vahvasti mukana myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus - jos ihminen ei voi hyvin, hän ei myöskään jaksa kantaa huolta ympäristöstään.

Kestävän kehityksen tavoite asettaa Helsinginkin aivan uusien haasteiden eteen. Ajattelun keskiöön nousee toisaalta huoli siitä, miten ilmaston muutosta aiheuttavat päästöt onnistutaan hallitsemaan ja toisaalta miten opitaan kokonaan uudet tuotanto- ja kulutustavat rajallisten luonnonvarojen säästämiseksi. Ekotehokkuuden lisäämisen vaatimus tulee olemaan kaupungin suunnittelijoiden ja rakentajien sekä teollisuuden tuotekehittelijöiden päänsärkynä tästä eteenpäin. Sama tuotanto on saatava aikaan yhä pienemmällä raaka-aine- ja energiapanoksella.

Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma alkaneelle valtuustokaudelle pyrkii osaltaan vastaamaan näihin haasteisiin. Sen tavoitteet on johdettu suoraan valtuuston hyväksymästä kestävän kehityksen ohjelmasta, jota on eräillä tahoilla arvosteltu liian yleiseksi ja ympäripyöreäksi. Ekologisen kestävyyden ohjelma pyrkii vauhdittamaan sitä määrittelemällä konkreettiset hankkeet, jotka ovat valtuustokaudella toteutettavissa hallintokuntien yhteistyönä ja jotka ovat kaupungin omassa päätösvallassa. Se perustuu huolelliseen valmisteluun ja laajaan yhteistyöhön, johon ovat kiitettävästi osallistuneet kaupungin kaikki merkittävät ympäristöön vaikuttavat hallintokunnat.

Työn pohjana on analyysi siitä, mitkä ovat Helsingin tärkeimmät jäljellä olevat paikalliset ympäristöongelmat sekä suurimmat globaalit haasteet. Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että huolimatta edistyksestä ja suotuisista luonnonoloista on liikenteen aiheuttama ilman laadun heikkeneminen ihmisen terveyden kannalta haitallisin ympäristöongelma. Uusin tutkimustieto on entisestään korostanut erityisesti pienhiukkasten roolia kuolleisuuden lisääjänä ja hengityselinsairauksien pahentajana. Liikenne ja liikkuminen ovat keskeisesti mukana ohjelmassa, kuten olivat myös kolmessa aikaisemmassa ympäristöohjelmassa.

Liikenteeseen liittyy myös pahenemassa oleva meluongelma. Meluntorjunta on kuitenkin jätetty pois ohjelmasta, koska Euroopan Unionin meludirektiivin mukainen melusuunnitelma ja meluohjelma tulee Helsingin saada valmiiksi vuosina 2007 - 2008 tässä vaiheessa ainoana suomalaisena kaupunkina. Tätä työtä ollaan juuri aloittamassa.

Kasvihuonekaasupäästöjen hallinta on viime aikoina saanut aivan uutta konkretiaa Kioton pöytäkirjan astuttua voimaan tämän kuun alussa. Viime syksynä YTV:ssä aloitettiin kaupunginjohtajien aloitteesta pääkaupunkiseudun yhteistyönä koko seudun kattavan kasvihuonekaasupäästöstrategian laadinta. Se on ollut alusta saakka myös Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman lähtökohtana. Tässä ohjelmassa esitetyt toimenpiteet tukevat osaltaan tulevaa YTV-strategiaa. Prosenttimääräisiä kasvihuonekaasupäästötavoitteita ei ole mielekästä asettaa pelkästään yhden kunnan rajojen sisällä. Energiantuotanto toimii vapailla sähkömarkkinoilla ja on päästökaupan piirissä. Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen hajoaminen pitkin Uuttamaata tehokkaan raideliikenteen ulottumattomiin on keskeinen ongelma myös kestävän kehityksen kannalta. Sen ratkaisu edellyttää yksituumaista seudullista yhteistyötä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ohjelmassa keskitytään viheralueiden tilan seurantaan ja luonnonsuojelualueverkoston kehittämiseen sekä pienvesiin, joilla on tärkeä merkitys lähiympäristön elävöittäjänä. Luontoalueita tulee kehittää ihmisen tarpeita unohtamatta.

Kokonaan uusi aluevaltaus kaupungin ympäristöohjelmissa on rakennetun ympäristön mukaanotto. Viikissä päästiin hyvään alkuun ekologisessa rakentamisessa. Kyseessä on varsin suuri haaste. Siinä ei ole kysymys pelkästään uusien hienoilla ekoratkaisuilla varustettujen talojen rakentamisesta, vaan laajemmin elinkaariajattelun soveltamisesta kaikessa kaupungin rakentamisessa ja kiinteistöjen kunnossapidossa. Ekorakentamisohjelman laadinta lähteekin pikaisesti liikkeelle rakennusviraston johdolla.

Elinkaariajattelua edistetään myös kaupungin hankintatoimessa. Kaupunki on merkittävä tavaroiden ja palveluiden hankkija: v. 2002 hankittiin aineita, tavaroita ja tarvikkeita 147 milj. eurolla ja palveluja yli miljardilla eurolla. Hankinnat, joissa otetaan huomioon myös ympäristö-näkökulma, voivat ratkaisevasti auttaa yritysten tuotekehittelijöitä saamaan markkinoille ympäristöä vähemmän kuormittavia tuotteita. Kaupunki on tässä ollut tavallaan tiennäyttäjä koko EU:ssa, kun EY-tuomioistuin ratkaisi bussiliikenteen kilpailutusta koskeneessa oikeusprosessissa, että kaupungin käyttämät ympäristökriteerit ovat laillisesti pitäviä. Tämä läpimurto herätti kolme vuotta sitten asiantuntijapiireissä melkoista huomiota ympäri Euroopan.

Kuudes ja käytännön toteutuksen kannalta ehkä tärkein tavoite on kaupungin ympäristöjohtamisen edelleen kehittäminen ylimmästä johdosta alkaen sekä ympäristövastuullisuuden kasvattaminen laajemminkin koko kaupungissa. Panostaminen lapsiin ja nuoriin tuo tässäkin epäilemättä parhaan tuoton.

Joku saattaa ihmetellä, missä ovat Itämerta ja Suomenlahtea koskevat tavoitteet ja toimenpiteet. Itämeren tila on kiistatta Helsinginkin ykkösmurheita ympäristörintamalla. On kuitenkin niin, että omia päästöjämme Viikinmäestä säädellään tehokkaasti ympäristöluvilla, Vantaanjoen valuma-alueella toimitaan aktiivisesti erityisesti hajakuormituksen päästöjen kuriin saamiseksi Vantaanjoki-projektissa ja mikä tärkeintä yhteistyö Pietarin kanssa jatkuu monessa osahankkeessa toisaalta vesilaitosten ja toisaalta ympäristövirastojen kesken. Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma ei näihin jo käynnissä oleviin toimiin olisi tuonut merkittävää lisäarvoa.

Arvoisat valtuutetut, ärade fullmäktige!

Pari viikkoa sitten uusi valtuusto istui Hyvinkäällä pohtimassa alkaneen valtuustokauden strategioita. Pohjana oli pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan tuottama yhteinen strategia, jonka kulmakivet olivat hyvinvointipalvelujen turvaaminen, kilpailukyvyn edistäminen sekä kaupunkirakenne ja asuminen. Näihin kaikkiin liittyy vahvasti myös näkemys siitä, että kaupunkia kehitetään kestävästi vuosikymmeniä ja satoja vuosia eteenpäin. Olisi anteeksiantamatonta jättää nyt esimerkiksi investoimatta julkisen liikenteen ja erityisesti raideliikenteen kehittämiseen. Seminaarissa käyty keskustelu oli tässä suhteessa hyvin rohkaiseva. Ainakaan helsinkiläisten valtuutettujen tahdosta ei myönteinen kehitys näytä olevan kiinni.

Helsingillä on harvoja valtteja kansainvälisessä kilpailussa. Hyvä ympäristö on yksi niistä. Hyvästä ympäristöstä kannattaa pitää huolta ja kehittää edelleen muillekin malliksi kelpaavaa ympäristösuorituskykyä. Helsingillä on kaikki eväät profiloitua entistä selvemmin Euroopan ympäristöpääkaupunkina.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelman laatiminen käynnistyi Aalborgin asiakirjan myötä vuonna 1997. Kaupunkimme sitoutui osaksi maailmanlaajuista ohjelmatyötä. Tehty työ on ollut tuloksellista. Ympäristön puhtauden osalta olemme edelleen Euroopan pääkaupunkien ykkönen. Meidän on syytä olla ylpeitä saavutuksistamme, mutta samalla tinkimättä jatkettava kestävämmän tulevaisuuden rakentamista.

Jo olemassa olevia ympäristöhaasteita ajatellen ohjelma olisi voinut olla kunnianhimoisempikin. Ohjelmassa erimitallisten tavoitteiden joukosta merkittävämmät eivät ihan helposti avaudu. Kestävän kehityksen periaatteen mukaan ohjelman taloudellisia vaikutuksia olisi pitänyt arvioida. Monen ympäristöhaasteen voittamisessa kun on kyse voimavaroista, mutta totta kai muustakin, asenteista ja ennen kaikkea arvoista. Ekologinen ulottuvuus on opittava ottamaan kaiken päätöksenteon ja toiminnan osaksi.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on vahvasti sitoutunut kestävän kehityksen periaatteeseen ja käsittelyssä olevan ekologisen strategian toteuttamiseen. Kasvihuonekaasujen vähentäminen on aivan oikein nyt käsiteltävän ohjelman keskeinen tavoite. Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen uhka ja se on otettava vakavasti.

Pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöt ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Kokoomuksen valtuustoryhmä kiirehtii valmistelussa olevaa pääkaupunkiseudun kuntien yhteistä ilmastostrategiaa. Kestävät ratkaisut niin ilmaston kuin koko pääkaupunkiseudun ekologisen kestävyyden kannalta edellyttävät entistä tiiviimpää yhteistyötä naapurikuntien kesken.

Nyt käsittelyssä olevassa ohjelmassa keskitytään perustellusti kasvihuonekaasujen vähentämisen osalta sähkön säästämiseen, uusien energialähteiden käytön edistämiseen, jätehuollon kehittämiseen sekä henkilöautosidonnaisuuden vähentämiseen. Helsingissä tuotettu kaukolämpö- ja sähköenergia kuuluvat kokonaisuudessaan päästökauppaan, joten vähentämistavoitteistamme merkittävä osa hoidetaan päästökaupan kautta. Helsingin Energian on tinkimättä noudatettava valtakunnallisia energiapoliittisia linjauksia, mutta samalla sille on annettava yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitaa liiketoimintaansa suhteessa muihin alan toimijoihin.

Arvoisa puheenjohtaja. Liikenne aiheuttaa 17 % Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä. Hyvin toimiva joukkoliikenne on Helsingin elinehto. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista ympäristölle ja ihmisten terveydelle puhumattakaan sen vaikutuksista ihmisten arkeen ja ajankäyttöön. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää välttämättömänä joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämistä sen omia vahvuuksia hyödyntäen. Helsinki on maailman mittakaavassa esimerkkimaa joukkoliikenteen käytössä, mutta meidän ympäryskunnilla on meistä paljon opittavaa.

Joukkoliikenteen kehittämisessä on panostettava entistä vahvemmin raideliikenteeseen ja pääkaupunkiseudun yhteistyöhön. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmän kannalta länsimetron rakentaminen on ehdottoman tärkeää. Yhtälailla olisi viisasta, että pitkään suunniteltu raideyhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle toteutettaisiin.

Tehokas keino kannustaa työmatkaliikenteen siirtymistä joukkoliikenteeseen on työsuhdematkalipun käyttöön ottaminen. Asennemuutosta tarvitaan. Yhä vain vajaa kolmannes joukkoliikenteen käyttäjistä on miehiä. Työsuhdelipun markkinointia on jatkettava ja Helsingin on oltava tässä esimerkillinen. Esitänkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki selvittää mahdollisuudet edistää kaupungin henkilöstön joukkoliikenteen käyttöä työsuhdematkalipulla.

Helsingin työssäkäyntialueen poikittaiset joukkoliikenneyhteydet ovat huonot. Esimerkiksi vuorotyötä tekevien on liian usein liian vaikea käydä töissä julkisilla. Poikittaisen joukkoliikenteen tarjonnan lisäämiseksi on tehtävä selkeitä päätöksiä.

Elinvoimaisen ja kilpailukykyisen pääkaupunkiseudun edistäminen vaatii kaikkien vaihtoehtoisten kulku- ja kuljetusmuotojen niin joukko-, henkilöauto- kuin tavaraliikenteenkin sujuvuutta. Ympäristötavoitteiden kannalta on myönteistä, jos liikenteen verojen ja maksujen painopistettä siirretään auton omistamisesta auton käyttöön. Sen sijaan kaavailtua tienkäyttäjäruuhkamaksua kokoomuksen valtuustoryhmä ei kannalta. Maksu olisi käytännössä ylimääräinen vero, joka entisestään lisäisi seutumme korkeaa kustannustasoa ja se olisi omiaan ohjaamaan ostosmatkoja muualle keskustasta. Kokoomus haluaa edistää kaupunkimme keskustan vetovoimaisuutta ja elinvoimaa.

Arvoisa puheenjohtaja. Vaikka jätehuollon osuus kasvihuonepäästöistä ei ole suuri on siinä potentiaalia vähentämiseen jopa 0-tasolle. Jotta tämä olisi mahdollista, on Helsingin panostettava jätteiden synnyn ehkäisyyn, lajitteluun, erilliskeräykseen ja kierrätykseen sekä myös jätteiden hyötykäyttöön. Kierrätyksen ja lajittelun kannalta ongelmana on lajitellun jätteen vastaanottopaikkojen hajanaisuus. Keräyspisteitä ei valitettavasti ole kaikkien kaupunkilaisten saatavilla. Tämä vaikuttaa negatiivisesti helsinkiläisten ympäristöasenteisiin. Kaiken lisäksi jätepisteet ovat usein hieman epäsiistejä ja epäyhtenäisiä pömpeleitä. Se, miten jätteen lajittelu ja sen keräys on järjestetty, vaikuttaa hyvin vahvasti kaupunkimme imagoon. Mielestäni Helsingin olisi oltava entistä aloitteellisempi ja toimittava aktiivisesti sen eteen, että aluekeräyspisteitä olisi riittävästi. Esitänkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään, miten Helsinki, YTV ja tuottajat järjestäisivät yhteistyössä kaupunkikuvaan sopivia aluekeräyspisteitä, jotka olisivat kattavasti kaikkien helsinkiläisten saavutettavissa.

Arvoisa puheenjohtaja. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tärkeänä monimuotoisen kaupunkiluonnon säilyttämistä. Vesialueet on pidettävä ekologisesti toimivina samalla kun saariston ja rantojen virkistyskäyttöä kehitetään. Merenrantamme on säilytettävä helsinkiläisten yhteisenä omaisuutena. Viheralueiden merkitys kaupunkiympäristöön ja asumisen laatuun on valtaisa. Viheralueet suojelevat melulta, pölyltä sekä puhdistavat ilmaa. Kasvillisuus liikenteen haittojen ehkäisijänä on kehittämisen arvoinen asia. Viheralueiden kunnossapidossa ja rakentamisessa on nykyistä enemmän otettava huomioon alueellinen tasapaino. Leikkipaikkoja tarvitaan siellä, missä on lapsia. Lähipuistojen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla. Viheralueiden rakentaminen ja ylläpito edellyttävät ohjelmien lisäksi myös voimavaroja.

Kaupunkirakenteen tiivistäminen on aivan oikein omaksuttu kaupungin fyysisen rakenteen kehittämisstrategiaksi. Samalla on nähtävä se tosiasia, että tiivistyminen edellyttää vahvoja ponnisteluja, joilla vähennetään täydennysrakentamisen ympäristöhaittoja.

Kaupunkimme meluhaitat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Meluntorjunnan päähuomio on tietenkin oltava sen ennaltaehkäisyssä, erityisesti kaavoituksessa ja liikennesuunnittelussa. Tosiasia kuitenkin on, että yli 100 000 helsinkiläistä kokee liikenteen melun hyvin häiritsevänä. On aivan selkeää, että Helsingissä tarvitaan uusia keinoja melun torjuntaan. Kaiken melun lähteet kattava ohjelma Helsingissä on tehty viimeksi vuonna 1994 ja aivan kuten täällä apulaiskaupunginjohtaja totesi, uusi meludirektiivi edellyttää Helsingiltä uudenlaista meluntorjuntaohjelmaa vuonna 2008. Siksi esitänkin seuraavan ponnen:

Esitän, että kaupunginvaltuusto edellyttää, että uuden meludirektiivin velvoitteisiin varaudutaan yhteistyössä eri hallintokuntien kesken.

Arvoisa puheenjohtaja. Haluan myöskin tässä todeta sen, että Helsingin kaupungin on entistä aktiivisemmin vaikutettava siihen, että tiehallinto lisää meluntorjunnan voimavaroja.

Katupöly on pitkään ollut yksi keskeisimmistä Helsingin ilmansuojeluongelmista ja terveysriskeistä. Katupölyn ja pienhiukkasten vaikutus terveyteen on paljon aiempaa tiedetyn vahingollisempaa. Siksi katujen tehokas kevätsiivous on varsin kustannustehokas tapa lisätä helsinkiläisten hyvinvointia, joten siitä on huolehdittava tinkimättä.

Elinkaariajattelun ja ekologisen kestävyyden lisääminen rakentamisessa ja kiinteistöjen ylläpidossa on viisasta. Korkeatasoinen arkkitehtuuri ja kestävät materiaalit ovat lähtökohtaisesti ekologisia. Helsinki on rakennusalalla merkittävä toimija, joten kaupungin tuottajille ja tuotteille asetettavilla ympäristövaatimuksilla on todellista merkitystä tuotannon kehittämisessä.

Ympäristöasioiden huomioiminen kaupungin hankinnoissa on osin vielä ollut vajavaista tai siinä ainakin on paljon parantamista, eikä toiminta läpäise vielä kaikkia kaupungin hallintokuntia. Siksi kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tärkeänä sitä, että kaupungin hankintojen kannalta merkittäville tuoteryhmille laaditaan ympäristökriteerit.

Arvoisa puheenjohtaja. Viime kesän tulvat ja merenpinnan nousu ovat verrattain helposti ehkäistävissä tai hallittavissa olevia ympäristöuhkia verrattuna siihen, mitä voisi todellisuudessa vielä tapahtua. Helsingin pitää olla varautunut ja valmistautunut yllättäviinkin luonnonmullistuksiin ja ympäristöuhkiin. Ympäristöriskien hallinta on asia, joka tällä hetkellä kaupungissamme on vielä sillä tolalla, että siinä on hyvin paljon tehtävää. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitääkin tärkeänä, että osana ekologisen kestävyyden toimia varaudutaan nykyistä paremmin luonnonkatastrofeihin ja ympäristöuhkiin.

Arvoisa puheenjohtaja. Lopuksi totean, että asukkaiden, yritysten, viranomaisten ja päättäjien yhteistyötä ja vuorovaikutusta on kehitettävä. On hyvin tärkeää, että tässä ohjelmassa asetetut strategian toteutuminen on seurattavissa ja mitattavissa. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tärkeän, että kaupunginvaltuusto saa säännöllisin väliajoin seurantaraportin asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Niin Helsingin kuin helsinkiläisten kannalta on aivan välttämätöntä, että tämän strategian tavoitteet tulevat osaksi jokapäiväistä toimintaamme.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sosiaalidemokraattien valtuustoryhmän mielestä nyt esillä oleva Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma, ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet 2005 - 2008 on erittäin tärkeä ja tavoitteiltaan haasteellinen. Kiireellisten asioiden ottaminen erityistoimien kohteeksi on mielestämme oikea ratkaisu.

Helsinki on sitoutunut kaikessa toiminnassaan ottamaan huomioon kestävän kehityksen ja elinkaariajattelun mukaiset toimintatavat. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2002 kestävän kehityksen toimintaohjelman, josta on kiireellisenä otettu tähän ohjelmaan ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä ja tärkeitä aihealueita.

Helsingin yksi tärkeimmistä kilpailuvalteista on vehreä, luonnoltaan monimuotoinen, turvallinen ja viihtyisä kaupunki, jossa tiivistyvän kaupunkirakenteen lomaan on suunnittelun ja kaavoituksen avulla voitu turvata riittävien viher-, lähivirkistys-, kaupunki-, metsä- ja luonnonsuojelualueet. Sosiaalidemokraattien ryhmän mielestä kaupunkirakennetta on hajasijoittamisen sijaan tiivistettävä ja eheytettävä. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisellä saavutetaan monia etuja. Tiivistävä ja täydentävä rakentaminen antaa uutta elinvoimaa sekä turvaa ja edesauttaa kehittämään alueellisia palvelurakenteita. Uusia asuin- ja työpaikka-alueita toteutettaessa on järkevää sijoittaa alueet siten, että ne tukeutuvat jo olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen, joukkoliikenneverkkoon ja palveluihin. Tällä ehkäistään kaupungin pirstoutuminen ja rajallisten viheralueiden liiallinen väheneminen.

Suurempia uusia asuinalueita on rakennettava ensisijaisesti muusta käytöstä vapautuville alueille, mm. satama-, liikenne- ja teollisuusalueille, esimerkkinä mainitakseni Keski-Pasila, Kruununvuorenranta sekä Malmin lentokenttäalue. Muussa tapauksessa joudumme nakertamaan yhä enemmän viheralueistamme. Sosiaalidemokraatit haluavat turvata kaupunkilaistenkin mielestä arvokkaiden ja rakkaiden viheralueiden säilymisen myös tulevaisuudessa.

Pääkaupunkiseutu on ekologiselta kannalta katsottuna liian pirstaloitunut ja hajallaan. Helsingin on ajettava seudullista yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja suunnittelun parempaa yhteensovittamista ja koordinointia. Mm. asunto-, liikenne-, työpaikka- ja ympäristöalueiden yhteisen suunnittelun kautta voitaisiin edesauttaa eheämmän sekä ekologisesti kestävämmän kaupunkirakenteen syntymistä.

Arvoisa puheenjohtaja. Maankäytön ja joukkoliikenteen yhteen sovittaminen on kestävän kehityksen kannalta välttämätöntä. Liikenteestä johtuvat päästöt ovat merkittäviä. Helsingin on sosiaalidemokraattisen ryhmän mielestä täytettävä sitoumuksensa mukaiset päästövähennykset. Kannatamme bio- ja maakaasulla toimivien ajoneuvojen käytön lisäämistä julkisessa liikenteessä ja kiskoliikenteen merkittävää lisäämistä. Myös kevyen liikenteen reitistön täydentäminen ja kunnossapidon tehostaminen varsinkin talvella on tärkeää. Jos aiomme lisätä saasteetonta polkupyörä- ja jalankulkuliikennettä, joka myös on turvallista.

Kestävän kehityksen kannalta joukkoliikenteen suosiminen on välttämätöntä. Me sosiaalidemokraatit annamme täyden tukemme joukkoliikenteen kehittämiselle sekä sen kilpailukyvyn parantamiselle yksityisautoiluun nähden. Tämähän on ollut linjamme jo pitkään. Toivomme myös, että valtio kantaa vastuunsa ja velvoitteensa Helsingin seudun kaikkinaisen kehittämisen sekä kilpailukyvyn takaamiseksi. Näihin kuuluvat mm. tie- ja väylähankkeet sekä melusuojarakentamishankkeet, joissa Helsinki toimii yhteistyökumppanina.

Melu on monelle helsinkiläiselle suuri ongelma, joka liikenteen lisääntyessä vain pahenee. Turvallinen ja terveellinen kaupunkirakenne vaatii meluohjelman pikaista vähentämistä, melusuojarakentein sekä rakennusteknisin ratkaisuin. Monilla asuinalueilla on odotettu jo yli 30 vuotta asian korjaamista ja asuinympäristön turvalliseksi saattamista. Kärsivällisyys alkaa loppua. Mielestämme kaupungin ja erityisesti valtion tiehallinnon on sitouduttava paremmin varsinkin pääväylien meluntorjuntarakenteiden rahoitukseen ja toteutukseen sekä aikaistettava olemassa olevia rakentamisaikatauluja kiireellisten kohteiden osalta. Tähän liittyy myös lopussa esittämäni toivomusponsi.

Katupöly ja hiukkaspäästöt lisääntyvät myös liikenteen kasvaessa. Mielestämme niiden ehkäisy onkin terveydellisistä syistä erittäin tärkeää. Tästä syystä katsomme, että katupölyn poistoon on suunnattava tuntuvasti lisää resursseja.

Arvoisa puheenjohtaja. Kaunis, monimuotoinen luonto, rakennetun kaupunkiympäristön osana on Helsingin vahvuus. Sen säilyttäminen maankäytön paineissa on myös haaste. Sosiaalidemokraattien mielestä monimuotoinen luonnon ja sen arvojen säilyttäminen on otettava huomioon kaikessa kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen vaiheissa. Viheralueiden, lähivirkistysalueiden ja luonnonsuojelualueiden riittävyys, kehittäminen ja monipuolisuus ovat suunnittelun kannalta tärkeitä kysymyksiä. Helsingissä on myös monia alueita, joilla luonnon ennallistaminen monipuolisen ja monimuotoisen luonnon sekä viheralueiden riittävyyden takaamiseksi on tarpeellista. Esimerkkinä Helsingin rannat ovat rakennusviraston tekemän selvityksen mukaan paikoin erittäin huonossa kunnossa. Ne on jätetty jopa suorastaan rempalleen. Kannatamme yleiskaava 2002 mukaisen Helsinkipuiston toteuttamista ja puolustamme ns. vihersormien säilyttämistä osana toimivaa viherkäytäväverkostoa.

Siirtolapuutarhat ovat maisemallisesti, kasvilajistoltaan ja myös virkistysalueina tärkeitä ja kestävän kehityksen kannalta kehittämisen arvoisia. Helsingin on myös vahvasti vaikutettava ja kehitettävä ulkokunnissa omistamiensa laajojen virkistys- ja ulkoilualueiden kehittämistä palvelemaan yhä kasvavan väestön ja sen virkistystarpeiden tyydyttämiseksi Nuuksiossa ja Sipoon korvessa. Missä muualla Euroopassa pääkaupungin lähialueella on näin ainutlaatuisia järviylänköjä ja metsäalueita kuin meillä? Mielestämme näiden alueiden luonto ja virkistyspääoma on kallisarvoista koko pääkaupunkiseudun asukkaille.

Uusia asuinalueita suunniteltaessa ja vanhojen alueiden täydennysrakentamisessa on lähtökohtaisesti taattava riittävien ja alueellisesti tasapuolisten viheralueiden olemassaolo. Lähivirkistysalueiden merkitystä ei voi kyllin korostaa.

Pienvesialueiden kartoitus ja niiden kunnostus ovat lähiajan tavoitteina kannatettavia. Rakennettujen vesiaiheiden ohella voitaisiin kunnostaa ja säilyttää luonnon omia lampia, lähteitä, ojia, lukuisia puroja, mitä Helsingissä löytyy monesta paikkaa. Niiden merkitys monimuotoisuuden sekä lajiston kannalta on suuri. Vantaanjoen puhdistamista ja päästökuorman vähentämistä tulee edelleenkin jatkaa yhteistyössä joenvarren kuntien kanssa. Vanhankaupunginlahden kunnostamisprojektia tulee myös jatkaa edelleen.

Luonnonsuojelualueiden kestokyvyn parantamista lisääntyvän käytön paineissa on tehostettava, jotta ne säilyttävät luontoarvonsa, toimivuutensa ja viihtyisyytensä. Arvokkaat luontotyypit ja -alueet on suojeltava riittävän kattavasti. Käytön ja kulkemisen parempaa ja tarkempaa ohjaamista tulee lisätä. Mielestämme vuorovaikutus asukkaiden kanssa koskien viheralueiden suunnittelua ja hoitoa sekä kunnostus- ja puhdistustalkoiden järjestämiseksi ovat kannatettavia pyrkimyksiä.

Rakennustoiminta sekä rakennusten kunnostus ja ylläpito ovat merkittäviä luonnonvarojen ja energian kuluttajia. Helsingissä on odotettavissa lähiaikoina mittavien kunnostushankkeiden käynnistyminen, jotta vanheneva rakennuskanta olisi paremmin ja pidempään asukkaiden käytettävissä. Varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen lähiöiden rakennuskanta on tulossa saneerausikään. Kannatamme ekologisen kestävyyden ja elinkaariajattelun sisällyttämistä rakentamis- ja kunnostamishankkeisiin. Näitä voisi olla esimerkiksi ekologisesti toteutetut viihtyisät ja vihertävät pientalovaltaisen asuinalueet sekä vanhojen alueiden perusparannuskohteet.

Kokemukset Ekoviikistä ovat olleet hyödyllisiä ja ekologisen suunnittelun jatkokehittely asuntoalueiden toteutuksessa on mielestämme kannatettavaa. Rakennusten energialähteiden monipuolistaminen esimerkiksi aurinkoenergian hyödyntämiseksi on erittäin suositeltavaa ja siihen on myös panostettava. Helsingin kaupunki voisi olla esimerkkinä ja ottaa omissa rakennuksissaan, esimerkiksi kouluissa, käyttöön aurinkoenergiaan perustuvia järjestelmiä.

Yhä lisääntyvä jätevuori vaatii pitkän ajan ratkaisuja jätehuollossa. Jätteiden lajittelua pitää tehostaa ja varsinkin energiajakeen ja kompostoituvan eloperäisen jätteen lajittelu- ja keräysjärjestelmää pitää tehostaa ja kehittää yhdessä YTV:n kanssa. YTV:n ja pääkaupunkiseudun kuntien on ratkaistava tulevaisuuden jätehuollon suhdekysymykset nopealla aikataululla. Odotamme myös valtion panosta ja yhteistyötä asian hoitamiseksi kuntoon.

Arvoisa puheenjohtaja, lopuksi: Sosiaalidemokraattien valtuustoryhmä haluaa kehittää Helsinkiä ekologisesti kestävällä tavalla vehreän, terveellisen, viihtyisän ja monipuolisen elinympäristön ja kaupunkirakenteen turvaamiseksi ja kannatamme kaupunginhallituksen esityksen hyväksymistä.

Arvoisat valtuutetut, rouva puheenjohtaja. Esitän toivomusponnen tähän lopuksi koskien melusuojarakenteita.

Kaupunginvaltuusto esittää, että kaupunginhallitus ryhtyy toimiin, joilla aikaistetaan ja kiirehditään melusuojarakenteiden toteuttamista pääulosmenoväylien varteen yhteistyössä valtion tiehallinnon kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

En paljoa liioittele sanoessani, että meillä on tänään käsittelyssä yksi tämän valtuustokauden tärkeimpiä ohjelmia, joka on Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma.

Liian harvoin tässä salissa olemme huolissamme ympäristökysymyksistä. Kuten kaikki tiedämme, kestävässä kaupungin kehityksessä tulisi huomioida kestävän kehityksen kaikki kolme osa-aluetta, jotka ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen näkökulma. Uskallan kuitenkin väittää, että tässä salissa taloudellinen näkökulma useimmiten peittoaa alleen kaksi muuta näkökulmaa. Tämä on ollut aivan ymmärrettävää viime valtuustokaudella, kun kaupungin talous oli kriisissä valtion toimien takia. Nyt tilanteen kohennuttua ainakin jonkin verran, voisimme palauttaa talouden oikeaan asemaan eli välineeksi, jolla toteutamme sosiaalisen hyvinvoinnin ja ekologisen tasapainon tavoitteet.

Vihreät pitävät laadittua ekologisen kestävyyden ohjelmaa hyvänä alkuna Helsingin aktiivisemmalle ympäristöpolitiikalle. Keskeisintä ohjelmassa eivät suinkaan ole tänään päätettävänä olevat politiikan tavoitteet vaan liitteenä olevassa ohjelmapaperissa esitetyt konkreettiset toimenpiteet. Näissä toimenpiteissä on mielestämme esitetty hyviä aiheita kehitettäväksi kaupungin eri hallinnonaloilla, mutta kunnianhimoa näissä tavoitteissa ei valitettavasti ole. Ihmettelemmekin suuresti kokoomuksen kaupunginhallitusryhmän esittämää kantaa, jonka mukaan edes näihin vaatimattomiin tavoitteisiin ei tulisi sitoutua. Mitä kokoomus näissä varsin maltillisissa tavoitteissa oikein pelkää?

Kansainväliset ympäristösopimukset, joihin Helsinki on sitoutunut, ovat vasta alkua globaalin ympäristömuutoksen hillitsemiseksi. Silti jopa näiden sopimusten riittämättömistä tavoitteista jaksetaan marista. Jos haluamme pitää Helsingin jatkossakin yhtenä maailman kaupungeista ympäristöasioissa, kuten kaupunginjohtaja Sauri viittasi, valituksen sijaan meidän tulisi keskittyä olemaan ympäristönsuojelussa reippaita suunnannäyttäjiä ja asettaa itsellemme selkeästi tiukempia tavoitteita. Voimme toki kirjata kauniita korulauseita siitä, miten laadimme ohjelman kehittämisen selvittämisestä, mutta jos haluamme aidosti onnistua ympäristön tilan parantamisessa on meidän asetettava määrällisiä ja prosentuaalisia tavoitteita päästöjen vähentämiselle ja ympäristönsuojelua edistävien toimenpiteiden lisäämiselle. Hyödymme tästä mallioppilaan roolista myös itse, sillä mitä kauemmin investoimme esimerkiksi energiaa kuluttavaan teknologiaan ja energiamuotoihin, joista ennen pitkää joudumme kuitenkin luopumaan, sen kalliimmaksi luopuminen lopulta tulee.

Verrattuna muihin pohjoismaisiin pääkaupunkeihin Helsingin hiilioksidipäästöt asukasta kohden ovat moninkertaiset. Tämä on häpeällistä. Kasvihuonekaasuja vapautuu Helsingissä ilmakehään pääosin kahdesta lähteestä: energiantuotannosta ja liikenteestä. Siitä huolimatta ohjelmassa ei esitetä kaupunkilämmölle tai sähköntuotannolle tavoitteita hiilioksidien päästöjen vähentämiseksi. Sen sijaan kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteista ¾ aiotaan hoitaa päästökaupalla. Toisin kuin valtuutettu Sarkomaa totesi, emme pidä tätä hyvänä kehityksenä.

Helsinki osana julkista sektoria on keskeisessä asemassa siinä, miten päästöjä vähentävää teknologiaa otetaan käyttöön ja kasvavan kysynnän myötä saadaan sen hintaan alennettua. Viime vuonna laaditun uusiutuvien energialähteiden potentiaalikartoituksen mukaan uusiutuvien energiamuotojen osuutta Helsingin energiantuotannossa olisi teknisesti mahdollista toteuttaa nykyisestä puolesta prosentista 14 prosenttiin kokonaisenergian tuotannosta. Tämä tapahtuisi käyttämällä puuta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa lisäpolttoaineena, rakentamalla Helsingin edustalle yksi tai useampia tuulivoimaloita, käyttämällä lajiteltua yhdyskuntajätettävä energiantuotannon polttoaineena. Kaikki tämä tulisikin toteuttaa kunnianhimoisella aikataululla.

Uusiutuvien energialähteiden lisääminen kaupungin omistamassa energiantuotannossa vaatii ennen kaikkea poliittista tahtoa. Puupellettien seospolttoa kivihiilen seassa on jo kokeiltu Hanasaaren laitoksella. Kivihiilen korvaaminen todettiin teknisesti mahdolliseksi. Myöskään puupolttoaineen saatavuus ei ole esteenä, sillä tällä hetkellä 80 % Suomen pellettituotannosta menee vientiin.

Helsingin Energian tulisi sitoutua myös ostamaan enemmän tuulivoimaa ja rakentamaan sitä itse. Mikseivät kaikki kaupungin kiinteistöt voisi käyttää tuulivoimaa energianlähteenään? Kasvavan kysynnän myötä muodostuisi taatusti myös tarjontaa. Esitänkin vihreiden ensimmäisen toivomusponnen:

Valtuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet nostaa uusiutuvien energiamuotojen osuus energiantuotannossa 0,5 %:sta 2 %:iin ohjelmakauden aikana.

Viime vuonna Helsingin hiilidioksidipäästöt pienenivät 3 % vuodesta 2003. Tämä oli ennen kaikkea vesivoiman saatavuuden ansiota. Siirtyminen kivihiilestä maakaasuun sähkön ja lämmön yhteistuotannossa pitäisi olla yksi Helsingin keskeisiä energiapoliittisia tavoitteita lyhyellä tähtäyksellä, sillä maakaasulla tuotettu energiayksikkö tuottaa lähes puolet vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiilituotanto. Kun kivihiilikattilat tulevat käyttöikänsä päähän, ne tulee korvata maakaasuun perustuvalla tekniikalla. Tähän asiaan liittyen esitän vihreiden toisen toivomusponnen:

Valtuusto edellyttää, että Helsingin Energia laatii Kioton sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitelman kivihiilen käytöstä luopumiselle ja sille aikataulun.

Ekologisen kestävyyden ohjelman toinen teema on luonnon monimuotoisuus. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta keskeisintä on Helsingin viheralueverkoston, Keskuspuiston, Helsinki-puiston ja ns. vihersormien ja niiden välisten viherkäytävien suojeleminen. Tämä on tärkeää mm. luonnonvaraisten eläinten ja kasvien elinmahdollisuuksien turvaamiseksi. Vihreä valtuustoryhmä kannattaakin lämpimästi luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ohjelman laatimista huomioitavaksi maankäytön suunnittelussa. Voinemme varmaan ryhmäpuheen perusteella odottaa demarien valtuustoryhmältä tukea näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen on tärkeää myös kaupunkimetsien luonnonhoitosuunnitelmia laadittaessa.

Tällä valtuustokaudella valmistellaan tai peräti päätetään tärkeiden viheralueiden, Vartiosaaren ja Kivinokan kohtalosta. Helsingin vihreät vaativat, että Vartiosaari ja Kivinokka osoitetaan osayleiskaavalla virkistyskäyttöön. Ympäristöarvojen ja lähiluonnon huomioiminen on tärkeää myös täydennysrakentamista suunniteltaessa.

Ympäristöohjelmat eivät seuraa kaupunkien välisiä rajoja. Viheralueet ovat kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien päätöksenteossa väliinputoajana muiden kiistojen välissä. Ympäristönäkökulmaa ei huomioida seutustrategioissa kuin sivulauseissa. Vihreät vaativat, että seutuyhteistyössä ympäristönsuojelu otetaan yhdeksi keskeiseksi kärkihankkeeksi.

Henkilöautoliikenne tuottaa merkittävän osan hiilidioksidipäästöistä ja se aiheuttaa myös terveydelle haitallisia pakokaasu- ja hiukkaspäästöjä sekä meluongelmia. Jos haluamme oikeasti puuttua autoistumisen ongelmaan on meidän suosittava joukkoliikennettä ja erityisesti raideliikennettä. Ohjelmassa mainittuja ilahduttavia toimenpiteitä joukkoliikenteen edistämiseksi ovat mm. mahdollinen työsuhdelippu kaupungin työntekijöille sekä ruuhkamaksujen tutkiminen. Bussien hiilidioksidipäästöjä saataisiin kuriin käyttämällä polttoaineena maakaasua ja panostamalla vähäpäästöiseen kalustoon. Tämä voitaisiin toteuttaa mm. antamalla maakaasubusseille ja muulle vähäpäästöiselle kalustolle korkeammat pisteet bussiliikenteen kilpailutuksessa. Esitänkin valtuustoryhmämme kolmannen ponnen:

Valtuusto edellyttää, että maakaasubussien sekä vähäpäästöisen kaluston osuutta käytettävästä bussikalustosta nostetaan ohjelmakauden aikana.

Jätehuollon kannalta keskeisiä ympäristöteemoja ovat kierrätys ja erityisesti jätteen synnyn ehkäiseminen. Aluekierrätyspisteiden verkoston kehittäminen on junnannut paikallaan vuosikausia. Ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lajittelupaikkojen lisääminen. Myös tähän tavoitteeseen toivoisimme hieman lisää konkretiaa. Lajittelupaikkojen kohtuuttoman suuri etäisyys lannistaa usein kotitalouksien innon kierrättää jätettä. Myös lajitellun jätteen hyötykäytön lisäämistä tulisi selvittää aktiivisesti. Esitänkin vihreän ryhmän neljännen toivomusponnen, jossa otetaan kierrätyksen edistämiseen aavistuksen tiukempi ja konkreettisempi kanta kuin kokoomuksen ryhmän esittämässä ponnessa:

Valtuusto edellyttää, että aluekierrätyspisteiden määrää lisätään siten, että jokaisella kaupunkilaisella on aluekierrätyspiste kohtuullisen matkan päässä kotoaan luontevien kulkureittien varrella.

Elinkaariajattelun sisällyttäminen hankintoihin on todella kannatettavaa. Kilpailutuksessa on annettava painoarvoa tuotteiden tai palveluiden ympäristövaikutuksille. Yhtenä konkreettisena tavoitteena tulisi olla luomuruoan lisääminen kaupungin ruokaloissa. Esitänkin vihreiden viimeisen toivomusponnen:

Valtuusto edellyttää, että luomuraaka-aineiden käyttöä kaupungin ruokahuollossa lisätään.

Tehokasta ympäristöjohtamista todella tarvitaan, että kaikki ohjelmassa luetellut tavoitteet saadaan vietyä käytännön tasolle kaupungin organisaatiossa. Erityisesti ympäristöjohtamisteeman toimenpide-ehdotuk-sista ilahduttivat ympäristökasvatukseen panostaminen sekä suunnitelman laatiminen ekokuluttajaneuvonnan toteuttamiseksi. Toki tässäkin olisi voitu suoraan päättää, että ekokuluttajan neuvontapiste perustetaan ja sille kohdennetaan tarvittavat resurssit.

Lopuksi haluaisin kertoa muutamia anekdootteja ympäristönsuojeluun suhtautumisesta. Eräässä tutkimuksessa on arvioitu päästövähennysten kustannuksia vertailemalla teollisuuden arvioita kustannuksista ja todellisia kustannuksia päästövähennysten jälkeen. Esimerkkeinä on mainittu mm. autojen katalysaattorit, joiden kustannuksiksi kuluttajille tuli noin 1/10 teollisuuden väittämästä hinnasta. Rikkidioksidipäästöjä vähennettäessä sähkönhinnan manattiin nousevan 30 %, mutta päästövähennys ei käytännössä näkynyt sähkön hinnassa ollenkaan. Usein ympäristönsuojelun aiheuttamia kustannuksia pelätään ihan suotta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Huolimatta esittämästäni kritiikistä tämän ympäristöohjelman tavoitteita kohtaan vihreä valtuustoryhmä kannattaa ekologisen kehityksen kestävyyden ohjelman hyväksymistä. Toivomme, että tämä on alku Helsingin aidosti kunnianhimoiselle ympäristöpolitiikalle. Ympäristönsuojelussa ei ole kysymys viherpiipertämisestä, kvartaalituloksen tahallisesta heikentämisestä tai turhasta pirujen seinälle maalaamisesta. Ympäristönsuojelussa on kyse mm. hirmumyrskyjen ja tulvien estämisestä, kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuuden varjelemisesta ja ihmisten terveyden vaalimisesta. Ympäristönsuojelussa on kyse riskien minimoinnista ja elinkelpoisen maapallon jättämisestä tuleville sukupolville. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Meille vasemmistoliitossa kaupunkimme ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ovat kestäviä arvoja.

Aikanaan sanottiin Think globaly act logaly eli ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti. Tänään moni, varsinkin nuorempi, ajattelee paikallisesti ja toimii kansainvälisesti myös paikallisen hyvän puolesta. Globalisoituneessa maailmassa paikallista ja maailmanlaajuista tasoa ei voi erottaa toisistaan varsinkaan ympäristön tai ekologisesti kestävän kehityksen suhteen. Kaikki liittyy kaikkeen. Vaikka me tänään käsittelemme juuri ympäristöön liittyvää ekologisen kestävyyden ohjelmaa, on hyvä muistaa, että kestävään kehitykseen ja Agenda 21:een kuuluu myös sosiaalinen ulottuvuus. Suomi on myös ratifioinut Århusin yleissopimuksen, jonka tavoitteena on edistää nykyiseen ja tuleviin sukupolviin kuuluvien oikeutta elää heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen suotuisassa ympäristössä. Sopimus takaa yksilölle oikeuden saada tietoa, osallistua päätöksentekoon ja käyttää muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöä koskevissa asioissa. Siksikään ympäristöasioita ei voi eikä tule irrottaa muusta politiikasta.

Käsittelyssä oleva ohjelma on kohtuullisen hyvä, mutta täytyy sanoa, ei erityisemmin kunnianhimoinen. Monin osin olisi toivonut konkreettisempia toimenpiteitä ja tavoitteita. Toisaalta ohjelma täydentää useita jo hyväksyttyjä ja toteutuksessa olevia ohjelmia sekä suunnitelmia ja siksi näiden eri ohjelmien ja tavoitteiden koordinointi on välttämätöntä. Vastuu- ja yhteistyötahot on ohjelmassa selkeästi nimetty, toimenpiteet aikataulutettuja, mittaritkin ainakin osin määritelty. Toimijoita ja yhteistyökumppaneita on runsaasti, mikä puolestaan merkitsee meille suuria haasteita. Tärkeintä on tietysti se, että eri osapuolet todella sitoutuvat näiden hankkeiden läpivientiin.

Ohjelman lähtökohta eli se, että valitaan kiireellisiä kaupungin toimivallassa olevia ja merkittäviä ekologisen kestävyyden aihealueita kuudeksi teemakokonaisuudeksi on vasemmistoliiton mielestä perusteltua. Kun jokaiseen teemaan liittyy myös lukuisia osatavoitteita ja toimenpiteitä, jotka vaativat resurssointeja, on tämä otettava huomioon myös talousarvioita laadittaessa, mikäli suhtaudumme todella vakavuudella tähän ohjelmaan.

Ohjelman seurannassa ja arvioinnissa näyttää puuttuvan kaupunkilaisten ja kansalaisjärjestöjen osuus. Seurantaa näytetään nyt suunniteltavan vain virkatyönä. Me vasemmistoliitossa katsomme, että kaupunkilaisten osallisuutta tulisi tässä lisätä. Kaupunkilaisten ja kansalaisjärjestöjen, niin kaupunginosayhdistysten kuin luontojärjestöjenkin osallisuus lisäisi näkemysten kirjoa ja parantaisi lopputulosta. Sitä paitsi jo osallisuus sinänsä olisi itseisarvo.

Arvoisa puheenjohtaja. Muutamia kohtia täältä ohjelmasta, ensinnä kasvihuonekaasujen vähentämisestä. Suomen ja sen pääkaupungin, Helsingin, on oltava aktiivinen ja vastuullinen toimija ilmastopolitiikassa. Tärkeä välietappi ilmastomuutoksen torjumisessa saavutettiin, kun kasvihuonepäästöjen leikkaamiseen velvoittava Kioton ilmastosopimus astui voimaan. Nyt on pidettävä huolta siitä, että Kiotossa sovituista tavoitteista pidetään kiinni myös käytännössä. Täytyy sanoa, että Euroopan Unionissa ollaan jo pidemmällä. Ympäristöministerit ovat jo kaukonäköisesti asettaneet tulevaisuuden tavoitteita. 10.3. kokouksessaan he päättivät jo huomattavasti pidemmälle menevistä päästötavoitteista vuosille 2020 ja 2050 ja tämä suunta on myös meidän hyvä pitää mielessä jatkotyössä.

Energiansäästöön panostaminen on merkittävää ilmastopolitiikkaa. Ohjelmassa sitoudutaan torjumaan ilmastomuutosta myös vähentämällä jätehuollon ja liikenteen kasvihuonepäästöjä. Täytyy sanoa, että oli kuitenkin pettymys, etteivät kokoomus ja sosiaalidemokraatit kaupunginhallituksessa olleet valmiita siihen, että Helsinki sitoutuisi torjumaan ilmastomuutosta myös pienentämällä energiatuotannon kasvihuonepäästöjä ja vastaavasti lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä energiatuotannossa. Tämä sitoumus ei siis tullut.

Jättein kierrätyksestä. Kuntalaisille on tarjottava mahdollisimman laajat ja helposti toteutettavat mahdollisuudet kierrättää ja lajitella jätteensä, kuten ohjelmassa todetaan. Kaupungin on myös kehitettävä jätteiden kierrätyksen valvontaa. Lajittelupaikkojen lisääminen on hyvä tavoite samoin kuin kompostoinnin edistäminen, mutta erilaiset selvitykset ja ohjelmat tulee saattaa loppuun asti ja toteuttaa myös käytännössä. Tärkeää on myös varmistaa se, että kansalaisten lajittelema jäte päätyy oikeisiin paikkoihin ja hyödynnetään niin kuin on tarkoitettu. Mikään ei voi olla turhauttavampaa kierrättäjälle tai siihen opettelevalle jos selviääkin, ettei lajittelusta ole ollut mitään hyötyä vaan lajitellut jätteet päätyvät sekajätteen pariin, niin kuin valitettavasti tapahtuu.

Luonnon monimuotoisuudesta täällä on puhuttu paljon ja voi hyvin pitkälti yhtyä siihen, mitä sekä sosiaalidemokraattien että vihreiden ryhmäpuheenvuorossa sanottiin. Kaupungin asukkaat tarvitsevat luontoa ja vihreyttä kaikessa kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa pitää huomioida ekologisuus ja luonnon monimuotoisuus. Viheralueet ovat kuitenkin tässä ohjelmassa esillä lähinnä siitä näkökulmasta, että viheralueet varmistavat luonnon moniarvoisuutta kaupungissa ja se on hyvä. Haluamme kuitenkin korostaa sitä, että myös se, että jätetään riittävästi viheralueita on erityisen tärkeää kaupunkilaisten lähialueilla tapahtuvan vapaa-ajantoiminnan ja viihtyvyyden kannalta. Monelle kaupunkilaiselle esim. puistot ovat ainoa arkinen kontakti luontoon. Terve, myös viheralueita sisältävä kaupunkiympäristö on tärkeä tekijä asukastyytyväisyyden suhteen. Sillä on myös merkitystä kaupunkilaisten terveydelle. Viheralueet vähenevät kaupungissamme ja tähän ongelmaan tuntuu joskus olevan vaikea löytää optimaalisia ratkaisuja, kun asuntorakentamisen ja viheralueiden säilyttämisen intressit joutuvat vastakkain. Meidän ei kuitenkaan pidä antautua vaan rakentaa ja säilyttää lisää viheralueita.

Tärkeää olisi edistää luonnon monimuotoisuuden vaalimista tiiviissä yhteistyössä ja vuoropuhelussa kaupunkilaisten ja heitä edustavien järjestöjen sekä kaupunginosayhdistysten kanssa.

Kaupunkirakenteesta ja liikenteestä. Kaupunkia tulee rakentaa ja kehittää ihmislähtöisesti niin, että kaikilla kaupunkilaisilla lapsista ikäihmiseen on turvallista elää, asua ja liikkua Helsingissä. Asuntoalueiden suunnittelussa on kestävän kehityksen ja ympäristön ekologiankin kannalta tärkeää, että palvelut ja joukkoliikenne tavoittavat kaikki asukkaat. Ohjelmassa korostetaan kiitettävästi tiiviin kaupunkirakenteen merkitystä, mutta myös sitä, että on pidettävä huolta, ettei tiivis rakentaminen aiheuta haittoja ympäristölle. Uuden rakentaminen ei saa perustua kaiken vanhan purkamiselle. Kaupungin historian eri aikakausien kerrokset on jätettävä näkyviin. On hyvä, että tässä ohjelmassa tuodaan niin vahvasti elinkaariajattelu esille. Kaikessa kaupungin uudisrakentamisessa on huomioitava elinkaariajattelu. Rakennuksethan pysyvät paikallaan vuosikymmenien, joskus onneksi jopa vuosisatojen ajan.

Ympäristönäkökulmasta on välttämätöntä, että Helsingin kokoisessa kaupungissa on tehokas, nopea, kohtuuhintainen ja käyttäjäystävällinen julkinen liikenne. Meille vasemmistoliitossa hyvä ja toimiva joukkoliikenne on ollut aina ja on edelleen erittäin tärkeä asia. Valitettavasti ohjelmassa ei kuitenkaan oteta riittävän voimakkaasti kantaa Helsingin raideliikenteen kehittämisen puolesta. Toimivan raideliikenteen metroineen, ratikoineen ja junineen tulee olla koko Helsingin seudun joukkoliikenteen ydin. Vasemmistoliiton mielestä juna- tai metroyhteyden saaminen lentokentälle on yksi lähitulevaisuuden keskeisistä haasteista länsimetron ohella.

Mitä useampi valitsee henkilöauton sijaan joukkoliikenteen sitä puhtaampaa ilmaa saamme hengittää. Joukkoliikenne luo myös elinympäristöstämme viihtyisyyttä.

Olemme Helsingissä joutumassa yhtä kalliimpien lipunhintojen, huonommin toimivien joukkoliikenneyhteyksien ja lisääntyvän yksityisautoilun pakokaasujen kierteeseen. Kun korotamme lippujen hintoja ja karsimme liikennevuoroja, joukkoliikennepalvelut huononevat ja silloin kestävän kehityksen ohjelman kauniit lauseet jäävät torsoiksi. Jos hyväksymme yksityisautoliikenteen jatkuvan lisääntymisen ennalta annettuna tosiasiana, jolle emme mahda mitään, on peli menetetty. Pelkkä vähäpäästöisten ja vähämeluisten liikkumismuotojen edistäminen ei yksin riitä. Työsuhdelippu on kannatettava ehdotus vasemmistoliiton mielestä samoin kimppakyydit ja autojen yhteiskäytön suosiminen Ruotsin malliin. Ruuhkamaksuja voitaisiin mielestämme myös kokeilla.

Katupöly on ainainen ongelma varsinkin näin keväisin. Tähän ongelmaan löytyy kyllä nopeastikin parannuksia. Kyse on siitä, olemmeko todella valmiit satsaamaan siihen rahallisesti.

Sitten ekologisen kestävyyden parantamisessa rakennustoiminnassa. Sitoutuminen rakentamaan energiaa ja materiaalia säästäen, ekotehokkaasti ja terveellisesti on tärkeä viesti myös rakennusalan toimijoille, onhan Helsinki merkittävä rakennuttaja. Ekotehokas rakennuttamisprosessi vaatii elinkaariajattelun toteuttamista jo rakennushankkeiden tavoitteiden asettamisesta lähtien kuten ohjelmassa todetaan. Helsingin oma ekorak-ohjelman valmistelu on jo käynnistynyt ja voin nyt jo todeta, että siihen kohdistuu suuria odotuksia. Esim. kaupungin vuokra-asuntoja kuitenkin pyritään tuottamaan mahdollisimman edullisesti, mutta jos alhainen hinta on ainoa kriteeri on vaarana, että valitaan rakennus- ja sisustusmateriaaliksi heikompilaatuisia tuotteita, joiden elinkaari on lyhyt ja silloin säästetään lyhytnäköisesti. Kaupunki voi omalla toiminnallaan olla myös ekologisesti kestävän korjausrakentamisen edelläkävijä ja antaa mallia koko maahan. Tästä on hyvä esimerkki myös uudistuotannossa Ekoviikki, joka on jo täällä mainittu.

Elinkaariajattelun sisällyttäminen hankintoihin on erittäin tärkeää. Sen sijaan erittäin valitettavaa on se, ettei ohjelmassa kerrota julkishallinnon lainsäädännön sallimia mahdollisuuksia ottaa ympäristöasiat huomioon, viitataan vain englanninkielisesti EU-komission tulkinta-asiakirjaan.

Toimistopapereissa säästäminen ja ympäristöystävällisten tuotteiden käyttäminen ja jätteiden vähentämisajattelu kaikessa kaupungin omassa toiminnassa on mielestämme erittäin kannatettavaa. Mutta ehkä ohjelmassa ei sanota tarpeeksi selvästi, että elinkaariajattelussa luonnonresurssien tuhlaamisen ennaltaehkäisy olisi kaikkein keskeisintä. Se, että kaikissa kaupungin hankinnoissa, kilpailutuksessa sekä tarjouksia pyydettäessä otetaan huomioon ekologisen kestävyyden aspektit, on tärkeä asia. Siksi on tarpeen, että kriteereitä tarkennetaan ja koulutusta asiassa lisätään.

Itämerestä olisimme toki toivoneet, että tässäkin ohjelmassa olisi ollut siitä oma osionsa, mutta näin ei valitettavasti ole käynyt. Arvoisa puheenjohtaja, koska aika rientää niin totean vielä lopuksi, kuten ohjelmassakin sanotaan, että kaupunkilaisten ympäristömyönteiset asenteet on erittäin tärkeää. Se, että jätämme tuleville polville Helsingin, joka on hyvä paikka elää, vaatii sanojen lisäksi tekoja. Toivottavasti tämä ohjelma auttaa meitä pitämään suunnan ja tavoitteet kirkkaina.

Voisiko Helsingistä tulla koko Suomen ekokaupunki, sitä kysyn, kunnianhimoinen edelläkävijä, tiennäyttäjä, ja voitaisiinko esimerkiksi Helsinki-päivästä tehdä ekotoiminnan päivä. Tämän esitän kysymyksenä ja arvoisa puheenjohtaja lopuksi neljä ponsiehdotusta, jotka pohjautuvat puheenvuorooni.

1 Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta varaamaan vuoden 2006 talousarvioon riittävät määrärahat ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi.

2 Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunkilaisten terveyden edistämiseksi katupölyn vähentämissuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä ryhdytään ripeästi toteuttamaan.

3 Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jätteiden lajittelua ja kierrätystä tehostetaan lisäämällä nopeasti keskitettyjä lajittelupaikkoja hyödyntäen jo olemassa olevaa suunnitelmaa. Lisäksi varmistetaan lajitellun jätteen loppukäsittely siten, että jäte päätyy oikeaan paikkaan ja voidaan hyödyntää niin kuin on tarkoitettu.

4 Kaupunginvaltuusto kehottaa hankintakeskusta ohjeistamaan virastoja ja laitoksia kaikkien hankintojen ja kilpailutusten osalta ekologisen kestävyyden parantamiseksi.

Kiitos.

Ärade ordförande, bästa fullmäktigeledamöter. Hyvät valtuustokollegat.

Det är synnerligen positivt att få ta ställning till ett program för ekologisk hållbarhet i Helsingfors - prioriteringar och mål inom miljöskyddet 2005-2008. Låt oss hoppas att det i framtiden är möjligt att konstatera att denna fullmäktigeförsamling åstadkom något på detta viktiga område. Vi har inte råd att strunta i miljöfrågor i Helsingfors och vi vill heller inte göra det. Sfp vill att Helsingfors ska vara en föregångare, en ren och trivsam huvudstad som kan fungera som ett gott exempel för andra städer i Finland, Norden och världen.

Näringslivet EK konstaterar i ett ställningstagande att speciellt då det gäller klimatpolitiken, miljöpolitiken och konsumentpolitiken har EU strävat efter att profilera sig som en global föregångare på bekostnad av konkurrenskraften. EK kräver en förändring på den punkten. Trots att jag förstår och accepterar EK:s oro kan jag inte helt hålla med.

Sfp anser att satsningar på hållbar utveckling innebär konkurrensfördelar på lång sikt för såväl länder som företag. Det är hög tid att förändra vårt beteende och konsumtionsmönster samt satsa på förnyelsebara energiformer och återanvändning. Som med mycket annat gäller det att börja med sig själv. Vad kan vi eller ni göra för att hjälpa till? Staden ska effektivera och skapa förutsättningar för invånarna att spara och återanvända. Där stadens åtgärder slutar börjar individens ansvar. Staden ska se till att det finns en fungerande kollektivtrafik och individen ska gärna välja att utnyttja den.

Samma sak gäller sorteringen av avfall. Staden ska skapa förutsättningar för att sortera avfall. Sedan kommer det an på var och en att utnyttja den möjligheten. Genom att sortera sitt avfall bidrar individen till hållbar utveckling på kort och lång sikt. På kort sikt i och med att en del av avfallet kan återanvändas och på lång sikt eftersom upprätthållandet och utvecklandet av en infrastruktur beror på användningsgraden. Det som är populärt och används består och utvecklas, så fungerar förvaltningen. Nyare och energisnålare bilar och över laget minskning av privatbilismen i Helsingfors bör eftersträvas. Men det är naivt att föreställa sig att cyklar och kollektivtrafik någonsin helt kan eliminera behovet av bilar.

Joukkoliikenne on luonnollisesti avainasemassa kun puhutaan kestävästä kehityksestä, mutta myös joukkoliikenne on asetettava kovemman paineen alle. Kun autoilta vaaditaan enemmän kilometrejä litralla sekä korkeampaa uusiokäyttöastetta on myös vaadittava koko ajan ympäristöystävällisempää joukkoliikennettä. Joukkoliikenne ei saa olla aina lähtökohtaisesti niin hyvä ja kannatettava asia, ettei vaadittaisi myös linja-autoilta koko ajan enemmän kilometrejä litralla tai vielä mieluumin yhä useampia kaasulla toimivia. Tänä vuonna avautuu Helsinkiin ensimmäinen yleisessä käytössä oleva maakaasun tankkausasema. Toivotaan tankkausasemalle ja sille kehitykselle menestystä, maakaasu on parempaa kuin bensiini ja paljon parempaa kuin diesel.

I Stockholm har man inlett ett försök med bussar som går på vätgas vars enda utsläpp är vattenånga. Sfp uppmuntrar stadens tjänstemän på område att så fort som möjligt resa till Stockholm och eventuella andra orter där sådant finns och noggrant bekanta sig med försöket. Sfp anser att luftkvaliteten i staden alltjämt är en central miljöfråga och dessutom en som vi i fullmäktige och stadens förvaltning genom våra prioriteringar kan påverka. Den dåliga luftkvaliteten i vår stad bör förbättras genom en tidigareläggning av gatornas vårstädning. Barn, åldringar, astmatiker m.fl. ska inte behöva lida av gatudamm som i dag. Gatumiljöns renhet inverkar förutom på invånarnas hälsa också på trivseln i staden och bör därför ses som en central miljösatsning. Att spara skräp på en sophög är allt annat än långsiktigt. Förr eller senare är alla sophögar överfulla eftersom förmultningstakten är mycket långsammare än tillströmningen av nytt skräp. Det är nödvändigt att producera mindre skräp, sortera bättre och bränna en del av resten. Fullmäktigeledamot Birgitta Dahlberg har lämnat in en motion om saken. Motionens kärnbudskap är följande: SAD:s anläggningar med sopsortering och kompostering är visserligen välskötta men de samlade soporna medför trots detta svårlösta miljöproblem som för invånarna tar sig uttryck bl.a. i luktolägenheter. Även vattendragen är det skäl att oroa sig för. Det är svårt att lyckas med kompostering i stor skala i vårt kalla klimat. Det är svårt att få avsättning för den jord som komposteringen ger då den innehåller föroreningar och luktar illa. En stor del av myllan körs till avstjälpningsplatserna. En stor del av avfallet kan inte komposteras men kunde brännas. Käringmossen beräknas vara full redan år 2007. Det är oklart var man finner plats för de följande decenniernas sopor från huvudstadskommunerna.

Enligt EU:s bioproduktförordning 1774/2002 måste allt med animaliskt ursprung oskadliggöras för att förhindra spridningen av sjukdomar. Detsamma gäller allt internationellt avfall från flyg- och tågtrafiken samt sjukhusen. Detta lyckas bäst genom förbränning.

Avfallsförbränningstekniken har gått framåt och inställningen till den är positiv internationellt. EU ställer strikta krav på effektiva utsläppsfilter. Kyoto-protokollet inkluderar inte avfallsförbränningens utsläpp tack vare förbränningens positiva förtecken. Även miljöministeriet nämner i den nationella strategin för bioavfall att förbränning är ett alternativ. Strategin är godkänd av statsrådet.

Sfp anser att vår sophanteringsstrategi i Helsingfors borde gå ut på både avfallsförbränning och effektiv källsortering för att tillvarata återanvändbart avfall som t.ex. glas, metall, kartong och papper.

Paperissa todetaan, että jätteiden tehostuneen hyödyntämisen vuoksi kaatopaikalle sijoitettava määrä on muutaman viime vuoden aikana vähentynyt. Se on hyvä, mutta se ei riitä. Tekstissä todetaan edelleen, että kustannusten säästämiseksi jätettä kulkeutuu kuitenkin aika-ajoin paikkoihin, joilla ei ole asianmukaisia lupia jätteiden sijoittamiseksi. Mahdolliset kustannukset eivät saa johtaa siihen, että jätettä heitetään mm. metsään tai mereen. Jätettä on pakko kerätä ja hyödyntää paljon tehokkaammin ja jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle ei missään tapauksessa ole kestävän kehityksen mukaista. Polttaminen ratkaisee ainakin tilaongelman ja sitä kannattaa, kuten jo mainitsiin, tutkia tarkemmin ennakkoluulottomasti.

Sfp skulle gärna ha sett mer om Östersjön i detta strategipapper. Östersjön påverkas av Helsingfors och vice versa. Sfp upplever att ett av regionens största hot mot en hållbar utveckling är havets dåliga skick och den hela tiden ökande antalet oljetransporter.

Ärade ordförande. Till sist skulle Sfp vilja ställa en fråga: Vad konkret kan vi visa på att i dag är bättre tack vare det miljöprogram vi haft? Detta är det fjärde programmet sedan 1990 och det skulle vara bra att följa upp samtliga innan vi gör ett femte.

Sfp framför följande kläm:

Stadsfullmäktige förutsätter att det, genast när halva fullmäktigeperioden har gått, kommer en rapport till fullmäktige ur vilken det framgår vilka målsättningar som har uppnåtts och vilka som inte har uppnåtts samt varför de inte har uppnåtts.

Kiitos. Tack.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä Helsingin kaupungin neljäs ympäristöohjelma on virastoille haastava, mutta sen tavoitteiden saavuttaminen on välttämätöntä. Keskustan valtuustoryhmä haluaa myös omalta osaltaan olla edistämässä ohjelman toteutumista. Usein unohdamme, että ympäristö on vain hetken meidän vaalittavanamme, se on meillä lainassa lapsiltamme, ja lainahan pitäisi aina palauttaa mieluummin paremmassa kunnossa kuin se on ollut meidän saadessamme sen lainaksi.

Kestävä ympäristöpolitiikka vaatii pitkän tähtäimen suunnitelmia ja toiminnan ja sen vaikutusten arviointia. Tavoitteiden toteutuminen vaatii vahvaa sitoutumista ja ekologisen näkökulman sisäistymistä, sen merkityksen ymmärtämistä. Ohjelmassakin yhdeksi uhaksi on kirjattu ympäristöasenteiden heikkeneminen. Ryhmämme mielestä käsittelyssä oleva ohjelma jää nyt kuitenkin vielä joiltain osin liian kauaksi käytännöstä. Ohjelma on strateginen linjapaperi ja virastojen jatkaessa ohjelman käsittelyä ja lautakuntien linjatessa oman toimialansa tapaa toteuttaa ohjelmaa on edettävä huomattavasti eteenpäin, konkreettisemmalle tasolle käytännön toimenpiteisiin. Täällähän ohjelmapaperissa on kyllä näitä käytännön toimenpiteitä, mutta ne eivät vielä ole riittäviä tällä hetkellä.

Ryhmämme hämmästelee sitä, että eikö ekologisen kestävyyden ohjelman johtoryhmään olisi löytynyt jäseniksi yhtään enempää naisia. Johtoryhmän kymmenestä jäsenestä sihteerin lisäksi vain yksi oli nainen. Toiseksi ihmettelemme sitä, että kuudessa työryhmässä, joissa on ollut yhteensä reilut 80 jäsentä, lähes kaikki jäsenet ovat kaupungin omia virkamiehiä ja joukossa on ollut vain muutama asiantuntija. Kysymmekin, eikö ohjelmatyöhön olisi mahdollisesti saatu lisäarvoa laajentamalla työryhmien kokoonpanoa kaupunkiorganisaation ulkopuolellekin. Täällä on aiemmissakin puheenvuoroissa muutamassa puututtu siihen, että jatkossa tämän ohjelman käsittelyä pitäisi laajentaa niin, että erilaiset kansalaisjärjestöt tai kaupunginosajärjestöt tai kaupunkilaiset pystyisivät osallistumaan tähän työhön, ja me olemme tästä aivan samaa mieltä.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä Helsingin on oltava edelläkävijä ja kannettava laajasti vastuuta ympäristökysymyksistä. Kaupunkiorganisaatio ei voi kuitenkaan yksin saavuttaa ekologisen kestävyyden ohjelman tavoitteita. Ympäristönsuojelussa yhteistyön merkitys korostuu. Sen perään on aiemmissakin puheenvuoroissa viitattu. Esimerkiksi Itämeren ja Suomenlahden tila ei parane ainoastaan Helsingin omin voimin, vaikka kaupungin oman toiminnan merkitystä ei pidä vähätellä. Toisaalta tässä ohjelmassa olisimme kaivanneet lisää tästä asiasta.

Ohjelman mukaan Helsingin olisi meidän mielestämme toimittava vielä nykyistä aktiivisemmin ja aloitteellisemmin yhteistyön herättelijänä lähialueiden suuntaan. Yhteistyön pitää sitten johtaa yhteisesti hyväksyttäviin sopimuksiin, joita kaikki noudattavat käytännön toiminnassa. Toisaalta kaupungin on myös omin toimin edistettävä yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden toteutumista ja noudatettava pelisääntöjä, jotka on yhteisesti sovittu.

Energia- ja luonnonvarojen käyttö on lisääntynyt Suomessa viimeisen 25 vuoden aikana lähes 1,5-kertaiseksi. Käytämme luonnonvaroja noin kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan maissa keskimäärin. Yksi suurimpia ympäristönsuojelun haasteita onkin talouden materiaalitehokkuuden parantaminen ja luonnonvarojen kokonaiskäytön vähentäminen nykyisestään. Muita tärkeitä haasteita ovat mm. luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen erityisesti energiantuotannossa ja liikenteessä. Suomi on lupautunut pysymään kasvihuonekaasupäästöissä vuoden 1990 tasossa ja Helsingissä kulutukseen perustuvat kasvihuonekaasut kasvoivat vuodesta 1990 vuoteen 2003 8,5 %. Tuotantoon perustuvat päästöt ovat kasvaneet huomattavasti enemmän. Keskustan valtuustoryhmän mielestä pelkkä päästökauppaan tukeutuminen ei ole kestävä ratkaisu ongelmien hoitamiseksi emmekä saa suunnitella omaa toimintaamme sen varaan, että kyllä joku muu hoitaa vastuullisen toiminnan ja toimii puolestamme ja me ostamme itse rahalla itsellemme vastuuvapauden.

Arvoisa puheenjohtaja. Kaupungin pitäisi omin toimin näyttää esimerkkiä myös kaikille kaupunkilaisille. Helsinki voisi olla myös nykyistä useammin aloitteellinen ekologisen kestävyyden näkökulmasta tärkeiden ratkaisujen edistämisessä myös valtiovallan suuntaan esittämällä lainsäädäntöön ympäristönsuojelua edistäviä muutoksia.

Jokainen kaupunkilainen ja myös täällä kävijät, matkailijat, vaikuttavat omilla valinnoillaan yhteiseen ympäristöömme. Ohjauksen, neuvonnan, tiedottamisen sekä toiminnan valvonnan riittävät voimavarat ovat merkittävä tekijä ympäristönsuojelullisen toiminnan laajentamisessa. Vielä nykyäänkin valitettavan usein epäekologisen toiminnan ja ajattelun taustalla on tietämättömyyttä, mutta liian usein piittaamattomuutta. Me peräämme tiedottamisen, ohjauksen ja neuvonnan perään. Mielestämme myös opettajien valmiuksia ja osaamista toimia ympäristökasvatuksen asiantuntijoina on kehitettävä, jotta ympäristökasvatus olisi luonteva osa jokapäiväistä toimintaa jo päiväkodeissa ja kouluissa. Tämä on mitä merkittävintä pitkän tähtäimen ympäristönsuojelutyötä ja tämä ohjelma meidän mielestämme mahdollistaa sen.

Toisaalta esimerkiksi maksupolitiikalla on järkevää pyrkiä vaikuttamaan ihmisten valintoihin ja ryhmämme mielestä yhä enemmän pitäisikin pyrkiä siihen, että se maksaa, joka aiheuttaa.

Liikennepolitiikassa taas joukkoliikenteen lippujen hintojen pitäminen kohtuullisena on merkittävä tekijä valittaessa julkisen liikenteen tai oman auton käytön välillä. Liikenne tuottaa merkittävän osuuden Helsingin päästöistä. Joukkoliikenteen suosiminen ja siinä erityisesti raideliikenteeseen panostaminen on ryhmämme mielestä järkevää, erityisesti ympäristöpoliittisista mutta myös kaupunkiviihtyvyyttä lisäävistä näkökulmista. Kaupungin työnantajapolitiikalta toivommekin jatkossa, että mikäli työsuhdematkalippua voidaan tarjota työsuhde-etuna kaupunkityönantaja tulee näyttämään tässä esimerkkiä ja houkuttelee omia työntekijöitään auton ratin takaa juniin, busseihin, metroihin ja ratikoihin.

Valtuustossa on usein keskusteltu uusien kohteiden rakentamisen yhteydessä elinkaariajattelusta. Ryhmämme mielestä ympäristökoulutuksen järjestäminen kaikille hankkijoille on ensiarvoisen tärkeää, jotta elinkaariajattelun laajentaminen ohjelman tavoitteiden mukaisesti koskemaan kaupungin hankintoja, onnistuu. Olemme myös sitä mieltä, että kaupungin mahdollisuudet isona hankkijana ovat lähes rajattomat, jopa uudet innovaatiot voisivat syntyä Helsingin tarpeista käsin.

Mielipidesivuilla on käyty keskustelua jätteiden lajittelun ja kierrätyksen helppoudesta ja tärkeydestä. Ajatelkaapa, miten paljon vähemmän sekajätettä syntyy jos kaikki kaupunkilaiset lajittelevat erikseen paperi-, pahvi-, pakkauskartongit, värilliset ja kirkkaat lasit, metallitölkit, patterit, maito- ja mehutölkit, kompostijätteet ja ongelmajätteet. Palautuspullot ja tölkit palautetaan kauppoihin ja itselle tarpeettomaksi käyneet tavarat, kuten hyväkuntoiset vaatteet ja tarve-esineet myydään tai lahjoitetaan tarvitseville. Kierrätyshalukkuus lisääntyy silloin, jos kierrättäminen koetaan vaivattomaksi. Autottomien kaupunkilaisten halukkuus kuljetella kierrätykseen kelpaavaa jätettä julkisissa liikennevälineissä ei liene kovin suurta. Kannatammekin ohjelman toimenpide-ehdotusta keskitettyjen jätteiden lajittelupisteiden lisäämisestä Helsingin alueella. Toivomme kuitenkin, että lajittelupisteiden yleisilmettä voitaisiin kehittää siten, että ne soveltuvat mahdollisimman hyvin erilaiseen kaupunkiympäristöön heikentämättä ympäristön viihtyisyyttä.

Syntyvän jätteen määrään on tärkeää vaikuttaa myös valinnoilla. Ostamalla vähemmän kertakäyttötavaraa ja valitsemalla joko kevyemmin pakattuja tuotteita tai mahdollisuuksien mukaan isompia pakkauksia, jolloin pakkausmateriaalin määrä suhteessa sisältöön on pienempi. Tällaisten toimintatapojen omaksuminen myös kaupungin omissa hankinnoissa on välttämätöntä. Keskustan valtuustoryhmä on pitänyt aina ympäristökysymyksiä tärkeinä ja meillä on ollut aloitteellisuutta ympäristötilinpidon ja päätöksen toteuttamisessa ja toivomme, että se leviää kaikkiin Helsingin kaupungin hallintokuntiin, jos sitä ei vielä kaikissa noudateta. Olemme myös puolustaneet luonnon monimuotoisuuden vaalimista ja aiemmissa puheenvuoroissa tästä on tullut hyviä kannanottoja, joihin voimme yhtyä.

Väistämättä kuitenkin rakentaminen ja ylipäätään ihmisen läsnäolo vaikuttaa ympäristöön, pienentää kasvien ja eläinten elintilaa ja muuttaa näiden elinolosuhteita. Tietyt kasvit, luontotyypit, eläimet ja elinympäristöt ovat vähentyneet ihmisen toimintojen muuttumisen seurauksena. Kaupunkiluontoa on kuitenkin myös suojeltava ja kaupunkiluonnon suojeluun on otettava aktiivisesti mukaan kaikki kaupunkilaiset.

Ohjelman tavoitteiden mukaista kaupunkilaisten ympäristövastuullisuutta edistää ryhmämme mielestä se, että asukkailla on aito mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Keskustan valtuustoryhmä kannattaa ohjelman hyväksymistä ja lopuksi kannattaisin valtuutettu Puoskarin 1. ja 4. ponsiesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sallittaneen aluksi muutama rakentavan kritiikin sana. Käsillä oleva ohjelma vaikuttaa nimittäin ensisilmäyksellä maailmoja syleilevältä toiveiden tynnyriltä, joka on melkoisen täynnä tyypillistä liturgiaa, korulauseita ja itsestäänselvyyksiä. Esim. sitaatti sivulta 10: "Kartoitettaessa ympäristön tilan vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia voi tarkastelun kohteena olevasta asiasta löytyä sekä hyviä että huonoja puolia."

Toivottavasti joskus pääsemme tiiviimpään raportointiin, jossa keskitytään vain oleelliseen. Ei liene mikään uutinen kun ohjelmassa todetaan, että "liikenne kuluttaa energiaa, synnyttää melua ja haitallisia päästöjä sekä aiheuttaa onnettomuuksia" tai että "ilmanlaadun kannalta ongelmallisimpia paikkoja Helsingissä ovat vilkkaiden väylien varret". Monisanaisuus johtunee kuitenkin - ymmärtäisin näin - valmistelijoiden suuresta määrästä, mutta tiiviin ja oleellisiin asioihin keskittyvän ohjelman lisäksi keskeisiä ja merkitykseltään suuria tavoitteita pitäisi asettaa vain rajoitettu määrä, jotta niiden toteuttamiseen voitaisiin panostaa tehokkaasti. Tähän ohjelmassa lopulta varmaan on haluttu pyrkiäkin ja ohjelman sivulla 16 tavoitteet on fokusoitu hyvin kolmeen ranskalaiseen viivaan. Eli keskitytään tavoitteisiin, joiden toteutus edellyttää ohjelmatason yhteistyötä, keskitytään tavoitteisiin, jotka ovat kaupungin toimivallassa ja joiden ympäristövaikutukset ovat merkittäviä ja mitattavia. Näihin kolmeen kohtaan myös fokusoituu tämän asian käsittelyn pääongelma. Nämä avainkohdat määrittelevät meidän ongelmamme näissä ympäristöasioissa, koska makrotason vaikuttamisen mahdollisuutemme kaupunkina ovat valitettavan rajoitetut. Tästäkin huolimatta on silti pyrittävä aktiivisesti vaikuttamaan YTV:n ohella muihin, lähinnä valtion ja naapurimaiden päättäjiin.

Helsingin ilmanlaadun suurin ongelma on hiukkaspöly, jota kehittyy hiekoituksen sekä suolan ja nastarenkaiden asfaltista jauhaman pölyn tuloksena. Katupölyongelman pahenemisen uhkaan on täällä puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota ja myös tässä ohjelmassa kiinnitetään huomiota ja pyritään kiitettävästi selvittämään rengastyyppien, asfaltin ja hiekoitushiekan laadun merkitystä. Ongelma on todella mittava. Eräs patologiystäväni totesi - tosin ennen katalysaattoreiden käyttöönottoa - että kun helsinkiläisille tekee ruumiinavauksia heidät tunnistaa keuhkoista, jotka näyttävät tupakoimattomillakin helsinkiläisillä samanlaisilta kuin noin viisi savuketta päivässä polttaneilla.

Tässä ohjelmassa todetaankin varoittavasti, että sitaatti sivulta 40: "Aiemmin säätelemättömille pienhiukkasille on todennäköisesti tulossa lähivuosina raja-arvo". Tässä saattaa hyvinkin käydä niin, että kyseisen ilmanlaatudirektiivin tulevan raja-arvon saavuttaminen voi olla meille vaikeaa. Kuinka tämä asia sitten voitaisiin ratkaista? No, kaukolämmön paluulämmöllä aikaansaatu lumeton ja jäätön katuverkko koko kantakaupungissa lienee utopiaa, mutta nastarenkaiden käyttöön voisi ehkä puuttua sen lisäksi, että tehostamme poikittaista joukkoliikennettä olemassa olevan kehittämissuunnitelman mukaisesti sekä raideliikennettä nopeammassa aikataulussa. Täällä on moni ottanut esiin maakaasubussit. Siinä on yksi ongelma. Se on tietysti hyvä asia, mutta käsittääkseni on niin, että nyt kun tulee näitä uusia maanalaisia terminaaleja, näitä kaasubusseja ei turvallisuussyistä voi sinne ajaa lainkaan. En tiedä olenko oikeassa, mutta tämä on huomioonotettava seikka.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmän mielestä tietulleja ei missään tapauksessa ole syytä ottaa käyttöön. Ne aiheuttavat liikenteen stagnaatiota ja lisää saasteita. Emme kai me halua myöskään estää pääkaupunkiseudun ihmisiä tulemasta ostoksille kaupungin keskustaan. Sehän on kaupunkia haittaava asia, jos me laitamme jotain esteitä.

Merialueiden pahimpana uhkana ovat ne ruostuneet ämpärit, joilla Venäjä kuljettaa jäissä öljyä maailmalle pian varmaan viidestä öljysatamasta. Mekin olemme oman turvallisuutemme takia pakotettuja osallistumaan tämän luonnonrikkauksiltaan maailman mahtavimman valtion jätevesien puhdistushankkeisiin Pietarissa. Tätä tarkoitin viittauksella myös yhteistyöhön naapurimaiden päättäjien kanssa.

Kaatopaikat täyttyvät pian. Täällä Oker-Blom totesi, että Ämmässuo täyttynee vuonna 2007 ja toivottavasti jäävät nämä kaatopaikat historiallisiksi monumenteiksi. Jätteet tulisi nimittäin jalostaa arvotavaraksi, kuten biokaasuksi, nopeutetulla aikataululla, niin kuin on jo aloitettukin ja aina kun se suinkin on mahdollista sekä puuttua nykyistä ankarammin ns. luvattomiin kaatopaikkoihin. Kuten täällä on todettu, polttokelpoinen jäte tulee hyödyntää energiakäytössä nykyisellä tekniikalla.

Lisääntynyt hiilidioksidin määrä tehostaa itse asiassa viheralueiden hapentuotantoa eikä sinänsä Helsinkiä suoranaisesti haittaa, niin kuin täällä ohjelmassa todetaan. Paitsi tietenkin, jos maailmanlaajuisesta jäätiköiden sulamisesta johtuen koko Helsinki jää nousevien valtamerien vedenpinnan alle.

Hyvinvoiva lehtipuu voi kuluttaa (en tarkoita Ottoa) aurinkoisena päivänä lähes 10 000 litraa hiilidioksidia ja vastapainona tuottaa yhtä monta litraa happea, joka riittää tyydyttämään 15 ihmisen päivittäisen tarpeen. Silti olisi monestakin syystä hyvä päästä eroon siitä riippuvuudesta, johon turvautuminen kalliisiin fossiilisiin polttoaineisiin on meidät vienyt ja siirtyä uusiutuviin energialähteisiin, jotka olisivat myös Suomea ja sen teollisuutta kohtuuttomasti haittaavan Kioton sopimuksen ulkopuolella. Miksi ei Helsingillä voisi olla omaa, ns. hiilidioksidivapaata sähköä, hakkeella ja puupelleteillä tuottavaa voimalaitosta muualla Suomessa, siellä, missä näitä raaka-aineita on runsaasti saatavilla lähietäisyydellä. Onhan meillä osuus esim. Kemijoki Oy:n vesivoimatuotannossakin, muista tuotantomuodoista puhumattakaan. Ehtyvien fossiilisten energialähteiden, öljyn, maakaasun ja hiilen hinnat tuskin tulevaisuudessa halpenevat, mutta kotimaisista, uusiutuvista energialähteistä tuotto ja työpaikat jäävät Suomeen eikä satojen miljoonien eurojen mieletöntä päästökauppaa tarvitsisi käydä.

Energiaa tulee myös säästää viisaasti siten, että työpaikat eivät joudu uhatuiksi, vaan energiaa pitää säästää siten, että työpaikkoja syntyy lisää. Helsingin Energia on sataman ohella varmasti keskeinen tekijä palvelujemme rahoittamisessa myös tulevaisuudessa tässä, jos huolehdimme sosiaalisesta ulottuvuudesta.

Laadukas juomavetemme on kallisarvoinen uusiutuva kotimainen luonnonvara, jonka lopputuotteeksi jalostamista olemme vasta opiskelemassa. Hyvän juomaveden litrahinta on jatkossa maailmanmarkkinoilla varmasti sama kuin bensiinin kuin dieselpolttoaineen. Miksi me emme osaa jalostaa ja myydä tätä arvokasta rikkauttamme.

Vantaanjoen taannoisen tulvimisen aiheuttamat ongelmat osoittavat myös kiistattomasti, että Päijänne-tunnelin rakentaminen oli oikea ratkaisu ja nyt olisi aika saada maksimaalinen hyöty tästä investoinnista.

Vuosaaren sataman rakentaminen oli myös ekologisesti kaukonäköinen ja viisas ratkaisu, joka vähentää raskasta liikennettä kantakaupungissa ja vaurastuttaa kaupunkia asuntorakentamisen aktivoitumisen kautta. Sataman liikennevolyymien voimakas kasvu, joka on tapahtunut viime vuosina, osoittaa ratkaisun järkevyyden jo nyt.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vaaliminen sekä metsänhoito on Helsingissä osaavissa käsissä. Puistoiksi nyt metsinä ja peltoina olevia alueita tulee muuttaa kuitenkin vain vähäisessä määrin, sillä niiden ylläpito on kaikkea muuta kuin ekotehokasta. Ekologisen kehityksen pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää jatkossa tiivistyvää yhteistyötä erityisesti Sipoossa, missä metsäomistuksemme on merkittävää. Tulevaisuudessa Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhdistyminen olisi epäilemättä kaikkia tahoja hyödyttävä kehityssuunta ja myös ekologisesti perusteltua.

Arvoisa puheenjohtaja. Kristillisdemokraatit kannattavat esitetyn ohjelman tavoitteita. Toivomme kuitenkin, että merkittäviin kärkihankkeisiin fokusoidaan voimavarat terävämmin ja panostetaan mahdollisimman paljon yhteistyöhön kaupungin ulkopuolisten tahojen kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma Ympäristönsuojelun painopisteet ja tavoitteet vuodelle 2005 - 2008 on perussuomalaisten mielestä laaja ja perusteellinen. Sen alkusanat on asetettu YK:n asettamassa Norjan silloisen pääministerin Gru Harlem Brundtlandin johtaman .................................... suomeksi, joka on julkaistu vuonna 1987 nimeltään Yhteinen tulevaisuutemme, ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportti, jonka minä havaitsin salin ulkopuolella näytillä. Tästä raportista lähti maailmalle niin teollisuus- kuin kehitysmaihinkin leviämään sanayhdistelmä kestävä kehitys.

Tämä esillä oleva Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma on kaupungin neljäs ympäristöohjelma, joka käsittää kattavasti luonnon monimuotoisen kaupunkirakenteen, liikenteen, kasvihuonekaasupäästöt, liikkumisen, ekologisen kestävyyden rakenteesta elinkaariajattelun ympäristöjohtamiseen.

Koska ohjelmassa esitetään ainakin 25 osatavoitetta ja 54 toimenpidettä me perussuomalaiset toivomme hartaasti ekologisen kestävyyden päätavoitteiden todella etenevän.

Helsingin ilmanlaatua pilaa keväinen katupöly ja hiukkaspäästöt, joiden vähentäminen terveyttä vahingoittavina vaatii toimenpiteitä. Halvin niistä olisi liikennevalo-ohjauksen järkeistäminen siten, että pääväylät vetävät ja autot eivät seiso tyhjäkäynnillä ilmaa saastuttamassa. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota katupinnoitteessa käytettäviin kivilaatuihin, eikä tuijottaa pelkkään kilpailutettuun hintaan.

Ruuhkamaksuihin ja tietulleihin perussuomalaiset suhtautuvat kielteisesti niiden yrittäjiä karkottavan vaikutuksen vuoksi.

Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen lienee välttämätöntä, mutta ei pidä unohtaa tarvittavia viher- ja ulkoilualueita. Ranskalaisen ympäristötutkimuksen mukaan, mikäli viheralueita oli jossain kaupungissa alle 100 m² per asukas lisääntyi sillä alueella skitsofreniaan sairastuneiden lukumäärä merkittävästi. Sitähän me emme halua. Tämä rakenteen tiivistäminen ei saa kuitenkaan merkitä Malmin lentokentän, Malmin infrastruktuurin tuhoamista silloin kuin asukkaat sitä massiivisesti vastustavat. Asukkaiden vastainen toiminta ei saa toimia johtotähtenä silloin, kun Helsinki viljelee viljaa 10 hehtaarien alueella metropoliksi itseään kutsuvan kaupungin liki keskustassa.

Perussuomalaiset eivät ole olleet mukana laatimassa tätä ohjelmaa. Hyväksymme ohjelman toivoen, että kaupunginhallitus ja lautakunnat perusteellisesti ottavat kaikessa toiminnassaan ja päätöksenteossaan huomioon kestävän kehityksen päätavoitteet. Lopuksi toivomme, että tämä ohjelma vaikuttaa positiivisesti niin liike-elämään kuin tavallisten kaupunkilaisten arkiaskareisiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Haluamme näillä evästyksillä kannattaa lämpimästi kaupunginhallituksen esityksen hyväksymistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muu kokousväki.

Viime viikolla Helsingin paikallisagendasta väitelleen Vivi Niemenmaan sanoja mukaillen voi kysyä, jatkuuko tämän ohjelman kohdalla se, mitä väitöskirjassa kutsutaan kiltin kestävän kehityksen syndroomaksi eli sanahelinä, joka ei johda käytännössä mihinkään?

Tässä ohjelmassa asetetaan tärkeitä tavoitteita energiankulutuksen ja kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, kaupunkiluonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi, ekotehokkaan ja sosiaalisesti kestävän kaupunkirakenteen edistämiseksi, ekologisen kestävyyden parantamiseksi rakennustoiminnassa, ympäristövaikutusten huomioon ottamiseksi hankinnoissa sekä helsinkiläisten ympäristötietoisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Mutta esitetäänkö tässä ohjelmassa myös riittäviä toimia usein kestämättömien käytäntöjen muuttamiseksi. Valitettavasti meidän ryhmämme arvio on, että ei.

Fossiilisen energiankulutuksen ja kasvihuonepäästöjen kannalta keskeinen ongelma Helsingissä on henkilöautoliikenteen lisääntyminen. Kaupunki on tukenut tätä kielteistä kehitystä supistamalla joukkoliikenteen tariffituen osuutta ja lisäämällä kantakaupungin pysäköintiluolia. Liikenteen ongelmat liittyvät läheisesti kaupunkirakenteen ongelmiin. Lähipalvelujen heikentyminen, palvelujen keskittyminen sekä työpaikkojen ja asuinalueiden eriytyminen toisistaan on johtanut liikenteen lisääntymiseen.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä ehdottaa ensimmäisenä pontena, että Helsingin väyläinvestointien painopisteeksi asetetaan raideliikenteen kehittäminen.

Näin voidaan vähentää liikenteen kasvihuonepäästöjä. Meidän mielestämme on myös syytä luopua keskustatunnelista, jonka rakentamiseen uppoaisi noin kolme kertaa enemmän rahaa kuin kaikkiin nyt suunnitelmassa oleviin joukkoliikenteen investointeihin yhteensä.

Kuten ympäristölautakunta on todennut keskustatunneli on omiaan houkuttelemaan lisää henkilöautoliikennettä keskustaan ja sen läpi. Valtuustoon käsittelyyn tulossa olevan joukkoliikennestrategian yhteydessä on syytä palata mm. tariffituen nostamista, joukkoliikenteen lippujen hintojen alentamista, raidejokeria ja muita vastaavia koskeviin 1

esityksiin.

Kaupunkirakenteen kehittämisen osalta nyt käsiteltävässä ohjelmassa on mielestämme jäänyt liian vähälle huomiolle lähipalvelujen merkitys. Lähellä asukkaita olevat palvelut vähentävät liikennettä ja sen aiheuttamia haittoja. Samalla ne ovat sosiaalisesti kestävän kaupunkirakenteen perustekijöitä. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös kaupungin omia peruspalveluja koskevissa ratkaisuissa ja luopua aikeista karsia rajusti kouluverkostoa tai lopettaa terveysasemia. Myös kierrätys on syytä tuoda entistä lähemmäs asukkaita.

Kuten tänään jo aiemmassa puheenvuorossa totesin, kommunistit ja kansandemokraatit esittivät jo vuosikymmeniä sitten Santahaminan muuttamista asunto- ja virkistysalueeksi. Haluan tässäkin yhteydessä toistaa, että meidän mielestämme ekologisen kestävyyden tavoitteisiin eivät sovi apulaiskaupunginjohtaja Korpisen visiot massiivisesta 100 000 asukkaan asuinalueen rakentamisesta Santahaminaan. Helsinkiläiset tarvitsevat asuntojen ohella myös lisää vapaita rantoja, viheralueita ja virkistysalueita.

Energiatuotannon tehokkuus on Helsingissä huippuluokkaa. Kaukolämpöverkko on laaja, vaikka sitä voidaan vielä vähän laajentaa. Maakaasun käyttö on auttanut vähentämään kasvihuonepäästöjä. Ongelmana on kuitenkin edelleen suuri riippuvuus fossiilisista polttoaineista. Meidän mielestämme energiantuotannossa voidaan ja pitää lisätä uusiutuvan energian osuutta panostamalla tuulivoiman, aurinkoenergian ja biopolttoaineiden käyttöön. Sen sijaan me emme kannata kaupungin osallistumista tytäryhtiöiden kautta ydinvoiman lisärakentamiseen.

Lämmitysenergian tarvetta voidaan myös vähentää osoittamalla esim. lähiörahastosta varoja energiataloudelliseen peruskorjaukseen. Tällä voidaan parantaa samalla työllisyyttä. Kaupunki voisi myös helpottaa vanhan rakennuskannan säilyttämistä esim. edullisemmilla lainoilla omille kiinteistöyhtiöilleen.

Meidän mielestämme valtuustolle esitetty päätös on aivan liian yleinen. Tämä on iso ongelma valtuuston päätöksenteon kannalta. Ohjelmassahan on paljon konkreettisia asioita, mutta kaupunginhallitus tuo siitä päätettäväksi muutaman ranskalaisen viivan, jotka ovat yleisyystasolla aivan ennätysluokkaa.

Sama yleisyys kyllä vaivaa tietyssä määrin myös tätä ohjelmaa. Vaikka sivuja on kertynyt lähes 100, löytyy konkreettisesti vaikuttavia toimia kovin vähän. Nopeasti laskien ohjelman 54:stä toimenpiteestä 19 merkitsee pelkkää normaalia virkatyötä, 24 edellyttää virkatyön lisäksi konsulttipalkkioita ja ehkä vuokria, 4 edellyttää pelkkiä konsulttipalkkioita, yhden kustannuksista ei sanota mitään ja vain 6 hanketta kaikista 54:stä vaatii ohjelman mukaan jonkinlaisia investointeja. Tosin niistäkään ei sanota mitään montako euroa aiotaan käyttää näihin tarkoituksiin. Kuvitteleeko kaupunginhallitus, että ekologisen kestävyyden edellyttämä talouden rakennemuutos ja muut toimenpiteet toteutetaan Helsingissä ilman minkäänlaisia merkittäviä investointeja tai budjettiratkaisuja.

Ehdotan toisena pontena, että

kaupungin ja sen liikelaitosten investointisuunnitelmien valmistelun lähtökohdaksi otetaan ekologisen kestävyyden ohjelman tavoitteet ja että investointisuunnitelmiin sisällytetään arviot siitä, miten ne toteuttavat näitä tavoitteita.

Ryhmämme mielestä ekologisen kestävyyden ohjelma edellyttää myös kilpailun käytön periaatteita koskevan vanhan, vuodelta 1996 olevan,

valtuuston päätöksen uudelleen arvioimista. Aika on tässäkin suhteessa kulkenut sen päätöksen ohi. Mielestämme ekologiset tavoitteet tulee yhdistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteisiin. Olisi syytä selvittää mahdollisuudet sellaiseen tariffipolitiikkaan Helsingissä, joka toteuttaisi yhtäältä aiheuttaja maksaa -periaatetta ja toisaalta edistäisi oikeudenmukaista tulonjakoa esim. jyvittämällä kotitalouksien lämpö-, vesi- ja sähkömaksut niin, että välttämättömin kulutus, peruskulutus, rajataan maksujen ulkopuolelle ja tuhlailevaa kulutusta laskutetaan sitten enemmän.

Viittasin alussa tuoreeseen Helsingin kestävän kehityksen ohjelman laadintaa koskevaan väitöskirjaan. Siitä asetetaan mm. kysymys: kohtaavatko konsernihelsinki ja kaupunkilaisten Helsinki? Väitöskirjan mukaan paikallisagendan linjaukset tehtiin aikoinaan virkamiesjohdon toimesta. Valtuutettujen mahdollisuus tehdä merkittäviä linjanvetoja oli kyseenalainen ja ohjelmaprosessi jäi ylhäältäpäin ohjatuksi vaikka toisenlaisiakin pyrkimyksiä siihen liittyi.

Valitettavasti nyt käsiteltävän ohjelman valmistelu on ollut vielä monin verroin yksipuolisemmin virkamiesvetoista. Täällä jo viitattiin siihen, että ohjelmaa valmistelleessa johtoryhmässä on ollut 10 virkamiestä ja heistä vain yksi on nainen - hänkin asiantuntijajäsenenä. Ohjelmaa valmistelleiden ryhmien yli 100 jäsenen joukossa ei ole yhtään ainoaa kansalaisjärjestöjen edustajaa tai kaupungin työntekijöiden ammattiosastojen edustajaa. Vähäistä pyrkimystä kansalaiskeskusteluun kuvastaa sekin, että valikoiduille sidosryhmille lähetettyyn lausuntopyyntöön vastasi vain viisi kaupungin oman organisaation ulkopuolista ryhmää.

Ehdotammekin kolmantena pontena,

että ohjelmatyötä jatketaan lähettämällä ekologisen kestävyyden ohjelma kaupungin virastojen ja laitosten lisäksi keskusteltavaksi asukastapaamisiin, kouluihin, nuorisotaloihin, kansalaisjärjestöihin ja muihin yhteisöihin.

Näin voidaan mielestämme edistää ohjelmassakin tavoitteeksi esitettyä ympäristötietoisuutta ja kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksia ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Tämän kansalaiskeskustelun tulokset voitaisiin sitten ottaa huomioon valmisteltaessa ympäristöohjelmien toteutumisen seurantaa koskevia esityksiä valtuustolle.

Hyvät valtuutetut. Ekologinen Helsinki voi toteutua vain silloin, kun se on myös asukkaiden Helsinki.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ihan ensimmäisenä, kannattaisin kaikkia Mari Puoskarin esittämiä ponsia, Sari Sarkomaan pontta nro 1 ja kaikkia Yrjö Hakasen esittämiä ponsi.

Haluaisin todeta ohjelman otsikosta sen verran, että tämä ekologisen kestävyyden ohjelma ei välttämättä anna ohjelman sisällöstä ihan oikeata kuvaa. Ohjelman sisältö viittaa selkeästi kestävään kehitykseen, joka ottaa ekologisen kestävyyden lisäksi huomioon myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden. Olisikin selkeämpää, jos ohjelman nimi voisi olla jatkossa yksinkertaisesti Helsingin ympäristöohjelma.

Nyt tämä käsittelyssä oleva ohjelma on voimassa vuoteen 2008 ja olisikin tosi tärkeää, että valtuutetut saisivat vuosittain ajantasaisen päivityksen ohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen osalta, että missä mennään. Esityslistatekstissä luvataankin, että ohjelman seuranta tapahtuu vuosittain mm. valtuustolle tapahtuvan ympäristöraportoinnin yhteydessä, tämän johtoryhmän arvioinneissa sekä virastojen ja laitosten heko-asiantuntijaverkoston kautta. Nyt toivonkin, että jatkossa, näissä vuosittain valtuuston käsittelyyn tuotavissa ympäristöraporteissa tämä ekologisen kestävyyden ohjelma tai näiden tavoitteiden seuranta ja arviointi käsitellään omana itsenäisenä osana, jossa on raportoitu selkeästi paitsi näiden toimenpiteiden eteneminen niin tehty myös laajempi yhteenveto tavoitteiden etenemisen osalta kattaen kaikki hallintokunnat. Että saadaan joku käsitys siitä, että miten nimenomaan tämä ohjelma edistyy.

Hieman tuuliasiaa. Luulin, etten koskaan koe sellaista hetkeä, että olisin tyytyväinen Jan-Erik Enestamiin ympäristöministerinä, mutta sellainenkin ihme on nyt tapahtunut. Enestam antoi eilen ulos sellaisen kannanoton, jossa hän esitti vahvan kannanoton uusiutuvien energiamuotojen ja tuulivoiman puolesta ja esitti myös, että viranomaiset ja tuulivoima-alan yrittäjät pyrkisivät yhdessä perustamaan tuulipuiston Suomeen. Tässä Enestamin esityksessä sanottiin myös, että ympäristöhallinto on valmis omalta osaltaan tukemaan ajatusta ja antamaan asiantuntija-apua. Ympäristöministeri on nyt kartoittanut yhdessä maakuntaliittojen kanssa kahden viime vuoden aikana tuulivoimalarakentamiseen soveltuvia alueita. Nämä kartoitus ovat koskeneet nimenomaan rannikko- ja merialueita, tosin myös Lapin tunturialueita. Koska tässä viime vuonna valmistuneessa Elektrowat ekonon ns. uusiutuvien energiamuotojen potentiaalikartoituksessa oli todettu, että Helsingin alueella olisi mahdollisuus nostaa uusiutuvien energiamuotojen käyttö energiatuotannossa 14 %:iin niin minun mielestäni tuulipuiston rakentaminen Helsingin edustalle olisi erinomainen askel kohti näitä tavoitteita. Esitänkin tällaisen seuraavan toivomusponnen:

Valtuusto edellyttää, että Helsingin Energia on mukana valmistelemassa tuulivoiman laajempaa hyödyntämistä ja osallistuu tuulipuiston rakentamiseen Helsingin edustalle tai muualle tuulipuistolle soveltuvalle rannikkoalueelle.

Haluaisin todeta vielä lyhyesti, että kun täällä on hirveästi puhuttu tänään näistä hiukkaspäästöistä, katupölystä ja niiden pesemisestä, että mielestäni paljon ensisijaisempaa olisi myös puhua siitä, mikä sitä pölyä aiheuttaa. Eritoten miettiä, että miten me saisimme rajoitettua liikennettä ruuhka-aikoina keskustassa ja vähentää sitä autoilua ja sen aiheuttamia päästöjä. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yllätys, yllätys, kannatan valtuutettu Tainan tekemää toivomuspontta. Täällä valtuutettu Sarkomaa totesi, että meluntorjunnan edistämiseksi tulee löytää uusia keinoja ja hän oli toiveikas sen suhteen, että vuonna 2008 meillä on meludirektiivi ja sen kautta sitten kaikki pulmat olisi hoidettu. Tuskinpa vaan. Valtuutettu Brax totesi puoliääneen valtuutettu Tainan lukiessa pontensa, "olenkohan kuullut tuon joskus ennenkin, ehkä noin 20 vuotta sitten". Totesin vieressä, että kyllä vaan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ehkä tässäkin on näitä painopisteiden asettamisia ja painotuksen lisäämistä ja seurannan tehostamista. Jos 20 vuotta samaa asiaa on esitetty, eikä mitään ole tapahtunut, niin ehkä ei ole ainoastaan valtion toimenpiteissä syy, vaan myös siinä ponnekkuuden puutteessa, jolla Helsinki oman osuutensa näissä asioissa hoitaa. Eli kannatan valtuutettu Tainan tekemää pontta.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Minulla on muutama ponsi esittää täällä, näitä periaatekeskusteluja en ajatellut toistaa tai alleviivata ihan loppuun asti. Liikenteestä ihan pieni kommentti. Kokoomuksen puheenvuorossa puhuttiin siitä, että oltaisiin valmiimpia auton käyttämiseen kuin omistamisen verottamiseen tai rasittamiseen. Siihen nähden tuntuu oudolta, että nimenomaan kokoomuksen piirissä ollaan oltu niin vastentahtoisia aloittaa keskustelut tietulleista tai ruuhkamaksuista ja sitä kautta tapahtuvasta liikenteen rakenteen sääntelystä. Koska eihän se minun nähdäkseni kohdistu yksityisautoilun rajoittamiseen sinänsä vaan sen ohjaamiseen. Me voimme rakenteellisesti yhdistää se näihin muihin strategioihin kuten joukkoliikenteen kilpailukyvyn lisäämiseen, mutta myös siihen, että aamuruuhkat tasoittuisivat ja ennen kaikkea, että helsinkiläiset veronmaksajat pystyisivät tätä kautta säätelemään hiukan muiden kuntien puolelta tulevan liikenteen tuottamaa rasitusta nimenomaan helsinkiläiselle liikennesuunnittelulle ja kaupunkisuunnittelulle ja mitä tulee näihin päästöihin, niin tietysti meidän päästötavoitteisiin ja ihmisten terveyteen.

Toinen asia, joka liittyy liikenteeseen. Meillä näissä tavoitteissa usein liikenteen kehitystä rakenteellisesti arvioidaan nimenomaan joukkoliikennesuoritteena ruuhka-aikana Helsinginniemellä. Se on ihan hyvä käydä tätä kautta, mutta paljon tärkeämpi tunnusluku nostaa sen rinnalle on miettiä eri liikennemuotojen keskinäistä suhdetta. Voitaisiin arvioida kaikesta liikennesuoritteesta joukkoliikenteen, yksityisautoilun ja kevyen liikenteen osuudet. Tällä hetkellä näitä ei arvioida samoissa taulukoissa ja se antaa meille vähän eväitä tähän strategiseen liikennesuunnittelun seurantaan.

Ne ponnet ovat eri aiheista:

1 Valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää voidaanko kaukolämpöverkon ulkopuolella olevien pientalojen siirtymistä maalämmön hyödyntämiseen kannustaa kaupungin halpakorkoisen investointilainan tai muiden tukitoimenpiteiden kautta. (Noin lyhyesti selitettynä kyse on tietysti siitä, että tällä hetkellä kaukolämpöverkon ulkopuolella olevia pientaloja, se on kannattavaa tehdä se investointi tähän maalämmön hyödyntämiseen, mutta jostain syystä Suomessa toisin kuin Ruotsissa ihmiset eivät ole itse innostuneet siihen. Tämmöinen pieni kannustelisäys, joka voisi olla halpakorkoinen investointilaina, saattaisi ikään kuin antaa sysäyksen asian kehittymiselle. Käytännössä se olisi tietysti jonkinlaista tulonsiirtoa näille pientaloasukkaille, mutta olen valmis hyväksymään sen nimenomaan sitä kautta, että se yhteinen etu tulee tämän energiapäästöjen vähenemisen muodossa).

2 Valtuusto edellyttää, että vuoden 2005 aikana tehdään selvitys siitä, mitä puutteita kaupungin omistamissa kiinteistöissä on paperin, lasin, metallin ja biojätteen kierrätyksessä. Samalla laaditaan toimenpideohjelma havaittujen puutteiden korjaamiseksi. (Tämä on seikka, joka on tullut hirveän usein esiin, että meidän isot laitokset ja laitoskeittiötkään eivät kykene siihen riittävässä laajuudessa. Mielestäni meidän täytyy ikään kuin keskusjohtoisesti antaa siihen kannuste ja auttaa prosessissa. On vaikea valistuskampanjoilla saada tavallisia kansalaisia tekemään sitä, jos me emme pysty tekemään sitä edes riittävän kaikissa omissa toiminnoissamme. Tietysti kiinteistönomistajana kaupungilla on paljon ulkopuolisia vuokralaisia, mutta koska tämä usein on kiinteistönomistajien järjestämisestä kiinni, kuinka asiat toimii, meidän täytyy hoitaa se myös niiden puolesta).

3 Valtuusto edellyttää, että ennen Kampin keskuksen valmistumista laaditaan suunnitelman siitä, kuinka maakaasubussien käyttö maanalaisilla linja-autoasemilla on mahdollista ja kannustettavaa. (Tällä viittaan siihen keskusteluun, jota olen huomannut pelastuslaitoksen suunnasta käytävän, eli epäillään sitä, että se olisi jollakin lailla onnettomuusriskiä tuottava. En ole saanut itsekään ihan selvää varmuutta missä tämä asia kulkee, vaikka olen ollut kaupunkisuunnittelulautakunnassa tätä asemakaavaa näitä suunnitelmia hyväksymässä. Minulle on jäänyt epäselväksi ja aika monelle muulle päättäjälle, että mikä tämä tilanne on. Joka tapauksessa asia olisi hyvä tarkistaa ennen kuin on liian myöhäistä tai tulee paljon kalliimmaksi. Tällä haluan vauhdittaa asiaa).

4 Valtuusto edellyttää, että kaupunkimetsien luonnonhoitosuunnitelmassa ja esim. kuivuuden takia kuolleita puita poistettaessa huolehditaan siitä, että luontoalueelle jätetään eliöstön monimuotoisuuden kannalta riittävä määrä lahopuuta. (Tämän selitys on se, että me olemme joutuneet kaupungin toimesta ottamaan pois paljon kuivunutta puutavaraa metsistä, mutta se on tehty usein ohi luonnonhoitosuunnitelman eikä sitä ole sidottu siihen näkemykseen, että miten se turvaa tämän monimuotoisuuden. Kaikkia puita ei voi jättää tietenkään, mutta edes jotakin jäisi ja että se olisi suunnitelmallista, siihen pyritään tällä vaikuttamaan).

5 Valtuusto edellyttää, että jatkossa laaditaan toimenpide-ehdotukset siitä kuin luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata myös niillä kaupungin omistamilla metsäalueilla, jotka sijaitsevat muiden kuntien alueella. (Suomeksi sanottuna kaupunki on iso luonnonmetsien omistaja, esim. Sipoon tai Espoon puolella ja nämä tarkastelut eivät ole riittävällä voimakkuudella tässä meidän ohjelmassa mukana).

Kiitos tästä.

Kaksi vastausta - toinen valtuutettu Vehviläisen puheenvuoroon ja toinen valtuutettu Rantasen epäsuoraan kysymykseen.

Valtuutettu Vehviläinen kiinnitti huomiota siihen, että melusuojaus ja meluesteiden rakentaminen kaupungin väylien varrella näyttää muodostuneen ikuisuuskysymykseksi. Kaupunki kyllä yrittää parhaansa painostaakseen valtiota investoimaan oman osuutensa näihin melusuojauksiin. Viimeksi toissa päivänä pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunnassa pidin tätä asiaa voimaperäisesti esillä. Se tieosuus, joka saattaa valtuutettu Vehviläistä erityisesti kiinnostaa eli Hämeenlinnanväylän Hakuninmaan kohta, missä nimenomaan pientalot tulevat varsin lähelle moottoritietä on nyt nostettu ensimmäiseksi prioriteettijärjestyksessä, mutta sen perässä luki, että se toteutetaan Hämeenlinnanväylän perusparannustöiden yhteydessä, joihin tiettävästi vielä ei ole rahoitusta tiedossa. Joka tapauksessa se on nyt siellä listan kärjessä ja tulen omalta osaltani tekemään parhaani niin, että todellakin toimeen tartuttaisiin myös valtion osalta. Helsinkihän on jo pitkään pitänyt omaa rahoitusosuuttaan valmiina, jottei Helsinki ainakaan olisi estämässä näiden meluesteiden rakentamista.

Valtuutettu Rantanen toivomusponnessaan halusi varmistaa, että Kampin bussiterminaalissa voidaan käyttää myös maakaasukalustoa. Tilanne on ongelmallinen. Jossakin kohtaa tapahtuneen laiminlyönnin tuloksena nyt rakenteet on suunniteltu siten, että maakaasubussien vaatimia turvajärjestelyjä ei ole sinne toteutettu. Nyt yritetään erilaisin keinoin selvittää, että millä keinoin pystytään niiden rakenteiden valmistumisen jälkeen saamaan aikaan senkaltaisia turvajärjestelyjä, että maakaasukalustolla myös siellä maanalaisissa tiloissa voidaan ajaa. Koska on itsestään selvää, että maakaasubusseja tulee sekä kaupungin omaan käyttöön että myöskin seutuliikenteen ja kaukoliikenteen käyttöön tulevaisuudessa nykyistä enemmän, ilman muuta maakaasukalustoa pitää voida käyttöä myös Kampin terminaalissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Saurin puheenvuoron johdosta ei ole tarpeen jatkaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Erittäin paljon hyviä ponsia tehty, joita voin kannattaa. Outi Ojala on tehnyt neljä erinomaista pontta ja tuen niitä. Johanna Sumuvuori on tehnyt yhden hyvän ponnen, jonka puolella ja olen ja Tuomas Rantasenkin viittä pontta voin mielelläni kannattaa. Erityisesti haluan vielä täydentää pontta 3, joka koski kierrätystä. Toivon, että kun tätä selvitystä tehdään, niin siinä huomioidaan myös kaupungin vuokra-asuintalot, että erityisesti niissä on kierrätysmahdollisuus kunnossa. Myös huomioidaan se, että entistä enemmän maahanmuuttajia on näissä taloissa, jolloin pitää miettiä sitä, että ei voi olla ainoastaan suomen ja ruotsin kielellä tekstitse ohjeet, vaan että nämä kierrätysohjeet tulevat sillä tavalla, että ne pystyy ymmärtämään. Tämä on tärkeä asia, joka jatkossa on syytä huomioida erityisen tarkasti. Kun tämä ponsi hyväksytään, niin varmaan apulaiskaupunginjohtaja panee myös tämän viestin korvan taakse.

Itse ajattelin ottaa muutaman asian esille hyvin lyhyesti ja tehdä niistä ponnet. Ensin pitää todeta, että yksi keskeisiä, kuten niin monesti on aikaisemminkin todettu, kaupungin ympäristön tilaan ja erityisesti ilman laatuun vaikuttavia seikkoja on joukkoliikenteen suosio, ja se miten se toteutetaan. Erityisesti pitää panostaa raideliikenteeseen. Oli mielenkiintoista kuunnella kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa. Yleensä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorot pitää rautanyrkit, mutta nyt kun oli kysymys ekologiasta silloin tuli tunteet kehiin. Silti kiinnitin ihan samaan epäloogisuuteen huomiota, minkä Tuomas Rantanen nosti esille, eli ensin todettiin, että auton käyttöä pitää verottaa, ei niinkään omistamista ja heti seuraavassa lauseessa kuitenkin sanottiin jyrkkä ei tietulleille tai ruuhkamaksuille, niiden selvittämisellekin. Järki ja tunteet eivät ole kokonaan kirjoittaneet puhetta vaan vanha kunnon kokoomuslainen rautanyrkkikin on siellä taustalla pyörinyt.

Joukkoliikenteestä on oleellista se, että me investoimme raideliikenteeseen ja meillä on kohtuullisen hintaiset liput ja riittävästi liikennettä. Sen vuoksi en jaksa olla joka kerta puuttumatta siihen, että meidän pitää palauttaa tariffituki 50 %:iin. Se on nimenomaan ekologinen ja ympäristöteko. Erityisesti raideliikenteeseen pitää panostaa. Raidejokeri ja länsimetro, jota me kaikki kannatamme, mutta siihen ei saa jumittua, vaan toinen metrolinja pohjoiseen ja toisaalta Katajanokan kautta Laajasaloon ja sieltä Santahaminaan, koska enemmistö valtuutetuista oli selvästi tänään sitä mieltä, että kaupungin pitää nopeasti aloittaa neuvottelut siitä, että saataisiin Santahaminaan asuinrakentamista ja voitaisiin sinne ohjata myöhemmin metro.

Nyt on ollut julkisuudessa esillä tämä toivomus siitä, että kaukoliikenteen junat ohjattaisiin lentoaseman kautta. Se on tietysti yksi vaihtoehto, mutta mielestäni hyvä vaihtoehto olisi se, että pohjoiseen päin suuntautuvat Töölön, Meilahden ja Pasilan kautta metroa jatkettaisiin sinne. Sen vuoksi teen ensimmäisen ponnen, jossa toivotaan, että kaupunki kiirehtii niitä selvityksiä.

Valtuusto kehottaa kaupunginjohtoa selvittämään YTV:n ja valtiovallan kanssa mahdollisuudet juna- tai metroyhteyden saamiseksi Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Tämä on oleellinen osa, että rakennetaan tätä meidän monipuolista raideyhteyttä, vaikka itse tässä vaiheessa olen enemmän metron kannalla, niin en halua sulkea myöskään junavaihtoehtoa pois. Tärkeää on, että nyt pikaisesti käynnistetään neuvottelut ja selvitystyöt siitä, että miten tämä saataisiin etenemään.

Itse ohjelmasta, joka oli sinänsä kauniisti kirjoitettu ja hyvään suuntaan menevä, aika epäkonkreettinen. Täällä on oikeastaan vain muutama konkreettinen seikka. Jotakin pesu- ja puhdistusaineisiin ja toimistopaperiin liittyviä konkreettisia tavoitteita. Toivoisi, että tällaisissa ohjelmissa olisi enemmän käytännön tavoitteita, konkreettisia tavoitteita. Vaikka olemme nähneet täällä valtuustossa tänäänkin, että sitovat tavoitteet eivät aina toteudu. Mutta kuitenkin, jos meillä on konkreettisia sitovia tavoitteita, niin ne vievät eteenpäin prosessia ja siksi teenkin toisen ponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Valtuusto edellyttää, että ohjelman toteuttamisaikana asetetaan lisää konkreettisia tavoitteita.

On hyvä, että meillä on pohjapaperi, mutta se vaatii lisää konkreettisia tavoitteita asetettavaksi.

Kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten olemme kuulleet, nyt käsittelyssä oleva ekologisen kestävyyden ohjelma on määritellyt tähän aikaan kuuluvat ympäristönsuojelun painopistealueet ja -tavoitteet.

Pitää kysyä, että mikä on se kaupunki, mikä on se luonto, mikä on se ekologinen tavoite, joka tässä nousee esiin. Mielestäni ohjelma ei anna siihen kovin selvää vastausta. Puhutaan laveasti Helsingin luonnosta, viheralueista, lähiluonnosta, puhutaan metsästä tai merialasta, kirjoitetaan virkistysalueista, liikennevihreästä tai vain luonnontilaisesta ympäristöstä.

Helsingin luonto näyttäytyy tässä tekstissä erilaisina ympäristötyyppeinä. Saamme lukea, että jo nyt on suojeltu lehmusmetsikkö, tervaleppäkorpi, pähkinäpensaslehtoja, luonnontilaisia hiekkarantoja ja merenrantaniittyjä. Mielestäni ekologisessa ohjelmassa on yksi kiinnostava heikkous. Se ei tunnusta perinteiseen eurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin kuuluvaa luontoa, joka tulee urbaaniin rakenteeseen sisään puistojen, puutarhojen, istutetun puuston ja kasviston voimalla. Urbaani viheralue on perusominaisuudelta man made, siis ihmisen suunnittelemaa ja käsin muokkaamaa maisemaa, puistoa. Ja tässä jälleen Helsingin historia tarjoaa kiinnostavia lähtökohtia jo meidän vanhoissa empire-ruutukaavoissa näkyville nostettiin luontoa, ennen kaikkea puita ja puistoalueita. Juuri kaupunkipuisto on sittemmin ollut tyypillinen Helsingin rakentamiseen liittyvä ilmiö. Puistot ovat meidän urbaaneja viherympäristöjämme, joita tarvitsemme virkistyskäyttöön ja aikaisemmin, kuten sanottiin, promenadeja, varten.

Helsinkiläisten puistojen kehityskaari on siis lähes 200-vuotiasta. Aikakauteen mahtuu monenlaisia luontosuhteen muutoksia. Kiinnostavaa on, että monet Helsingin puistoista ovat yksityisten perustamia. Kaupungin vanhin vihreä keuhko, Kaivopuisto, sai alkunsa 1830-luvulla puistomesenaatti, tupakkatehtailija Henrik Borgströmin aktiivisuuden johdosta. Sittemmin Helsinkiin on rakennettu lukuisia hienoja puisto- ja viheralueita ja tiedämme, että puistokäsitteen sisältö on vaihdellut ja puistosuunnittelu saanut uusia sävyjä. Taustalla on ollut esteettinen, jopa didaktinen, tavoite. Reformihenkisyys ja luonnonpuistoalue tulivat kuvaan, kun viheralueita suunniteltiin urheilun, liikunnan ja leikin käyttöön, eläintarhaksi ja kansanpuistoiksi.

On tärkeää myös huomata, että Helsingin ja sen luonnon erityispiirteisiin on kuulunut metsäisyys. Kaupunkitoiminnot ovat vallanneet tilaa lahjoitusmaiden metsistä ja lähialueiden maaseutualueelta. Luonnon helmassa oleville ulkoilualueille on tehty retkiä ja viety kansanjuhlia, järjestetty joukkokokoontumisia sekä tuotu huvi-, virkistys-, kylpylä ja urheilutoimintoja.

Kysymys kaupunkirakenteen suhteesta luontoon, urbaanien ja vihreiden elementtien yhdistämisestä on säilynyt keskeisenä helsinkiläiselämään kuuluvana peruspiirteenä. Ekologisesti kestävä kaupunki tarvitsee puistojaan. Luonnon monimuotoisuuden käsitteeseen tulee sisällyttää myös kaupunkitilaa artikuloivat suunnitellut viheralueet ja puistokohteet. Liian monet keskustan ja esikaupunkien vanhat, perinteikkäät ja hienot puistot ja viheralueet ovat huonossa kunnossa ja hoitamattomia. Mielestäni tässäkin näkyy ekologisen ajattelun eräs ulottuvuus, joka on nyt puutteellista. Kalusteita on turmeltu, istutuksia kohdeltu huonosti ja nurmikot tallattu loppuun. Sekin vähä, mikä puistoestetiikasta on jäljellä on usein tuhottu rumilla, monumentaalisilla ja värikkäillä kierrätysastioilla, joista puuttuu yhdenmukaisuus ja tyyli. Kierrätyspisteiden astiat ja keräilyastiat ovat usein täynnä ja pursuilevat sisältönsä lähiympäristöön. Sottaisuutta täydentävät maastoon heitetyt tyhjät, pullonpalautuksissa käytetyt muovikassit ja muut roskat. Näky on masentava ja se leimaa liian monessa kohdin Helsingin yleisilmettä. Ympäristötavoitteiden lisäksi tarvitaan ekoajatteluun myös esteettinen tavoite.

Kun nyt eräänä päämääränä käsiteltävänä olevassa ohjelmassa on kaupunkilaisten ympäristövastuullisuuden herättäminen voisi edellyttää, että kaupunki kantaa oman kortensa kekoon luomalla tarpeeksi hyviä, monia ja kauniita kierrätyspisteitä. Apua voisi saada Helsingin seudun yhdessä huipulle innovaatiostrategiasta. Todellista ympäristöesteettistä ajattelua osoittaisi se, että nämä Suomen käyntikortit, ekologinen ajattelu, luova osaaminen, innovatiivisuus ja taideteollinen laatu jalostettaisiin kaupunkilaisten iloksi. Helsingin on toimittava edelläkävijänä ja aloitteentekijänä, jotta saisimme käyttöömme kaupungin näkyville paikoille, siis ulkotiloihin, korkeatasoisesti muotoiltuja, tyylikkäitä ja toimivia kierrätyspisteastioita. Ehdotan, että kaupunki ryhtyy toimiin ja järjestää yhdessä muiden asianosaisten kanssa esimerkiksi vaikkapa nuorille muotoilijoille suunnatun kansainvälisen kilpailun.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen hyväksyttäväksi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään kierrätyspisteiden keräilyastioiden uudistamista siten, että niiden visuaalinen yleisilme vastaa julkisen ja yhteisen kaupunkiympäristön edellyttämän muotoilun korkeaa tasoa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Outi Ojala otti ryhmäpuheenvuorossamme esille mm. sen, että kaupunkilaiset ja järjestöt käytännössä puuttuvat kokonaan ohjelman seurannasta ja arvioinnista eivätkä tule muuallakaan ihan niin hyvin esille ja osallisiksi kuin voisivat tulla. Samoin Yrjö Hakanen otti puheenvuorossaan esille sen, että järjestöt eivät ole olleet mukana myöskään ohjelman laatimisessa sillä tavalla, kuin olisi voinut toivoa.

Järjestöistä löytyvä asiantuntemus ja osaaminen voisi näkyä vielä paremmin myös monissa toimenpide-esityksissä. Yksi erikoisimmista esimerkeistä on kakkosluvussa toimenpide 2.1.1, jossa laaditaan toimintaohjelmaa monimuotoisuuden turvaamiseksi ja kehitetään arviointikriteerejä yhteistyössä tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa, mutta järjestöt puuttuvat täältä yhteistyökumppanien listasta.

Esitän tähän liittyen seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ohjelman johtoryhmä kehottaa esitettyjen toimenpiteiden vastuutahoja laatimaan suunnitelman siitä, miten kaupunkilaiset sekä luontojärjestöt ja muut kansalaisjärjestöt voivat osallistua mm. kaupunkiluonnon monimuotoisuuden arviointikriteerien kehittämiseen ja laajemmin ohjelman seurantaan ja arviointiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on monissa puheenvuoroissa kommentoitu sitä, että ohjelma ei ole järin konkreettinen kaikilta osin. Haluan hippusen lisää konkretiaa esittää toisella ponnella, joka kommentoi täällä ensimmäisessä luvussa kohtaa 1.4.2, joka kuuluu Edistetään kompostointia.

Ehdotan seuraavankuuloista pontta:

Kaupunginvaltuusto kehottaa ympäristökeskusta järjestämään uuden kompostoinninedistämiskampanjan hyödyntäen edellisistä kampanjoista eli vuosilta 2001 ja 2003 saatuja kokemuksia.

Valtuutettu Aarnipuun puheenvuorossa ja joissakin aikaisemmissakin puheenvuoroissa on peräänkuulutettu laajempaa kansalaisosallistumista ekologisen kestävyyden ohjelman työstämiseen. Väärinkäsitysten välttämiseksi toistan vielä, että nyt käsillä oleva ohjelmahan on rakennettu Helsingin kestävän kehityksen ohjelman pohjalle - siis sen, joka hyväksyttiin vuonna 2002 ja jonka valmistelu oli erittäin pitkä. Sitä valmisteltiin nimenomaan erilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa Agenda 21-prosessina,ja nyt käsillä olevan ohjelman tarkoituksena on konkretisoida siinä esitettyjä tavoitteita, joita silloin moni kritisoi liian ympäripyöreiksi ja epäkonkreettisiksi. Joten koko tämä ohjelma perustuu siihen prosessiin, joka käytiin kestävän kehityksen ohjelmaa valmisteltaessa. Siinä oli mukana hyvin suuri joukko kansalaisjärjestöjä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kysyisin vielä apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, että kun meillä ilmeisesti on edelleenkin olemassa nämä alueella olevat paikallisagenda 21 toimivat ryhmät, niin eikö heitä nyt voitaisi hyödyntää myöskin tämän kestävän ekologisen ohjelman toimeenpanossa ja näiden toimenpiteiden miettimisessä, koska itse kun kävin katsomassa paikallisagendan sivuja, huomasin, että siitä on aika kauan aikaa kun niitä on viimeksi päivitetty.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ymmärrän kyllä sen, mitä apulaiskaupunginjohtaja Sauri tarkoitti sillä, että tämä on jatkoa aikaisemmalle ohjelmatyölle, mutta minun on mahdoton ymmärtää sitä ajatusta, että ekologista kestävyyttä, joka edellyttää helsinkiläisten asukkaiden ja yhteisöjen laajaa osallistumista, sen tavoitteita konkretisoidaan ilman tätä laajaa osallistumista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi kannatan valtuutettu Sarkomaan tekemiä kaikkia toivomusponsia sekä valtuutettu Kolben toivomuspontta ja myös valtuutettu Oker-Blomin tekemää toivomuspontta.

Tässä pienessä puheenvuorossa haluan puuttua vain erääseen asiaan tässä ohjelmassa, joka mielestäni on jäänyt huomiotta. Nimittäin maaperän pilaantumiseen. Maaperä on osa luontoa ja sen pilaantuminen on suuri riski ihmisten terveydelle ja luonnon tasapainon säilymiselle. Tutkimustiedon lisääntyessä arvio pilaantuneiden maiden kokonaismäärästä Helsingissä kasvaa jatkuvasti ja tällä hetkellä sen arvioidaan olevan 17 miljoonaa kuutiometriä, joka on tavattoman paljon. Tiedän myös, että on olemassa ohjelmia, joissa on toimenpiteitä näiden pilaantuneiden maiden korjaamiseksi, mutta puuttuu ohjeita ja toimenpideohjeita pilaantumisen ennaltaehkäisemiseksi. Sen takia haluan tehdä toivomusponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Päättäessään hyväksyä nyt esitetyt toimenpiteet Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan strategisiksi tavoitteiksi 2005 - 2006 kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan siitä, että kaupungin kaikissa toimissa kiinnitetään erityistä huomiota ennaltaehkäisyyn, jotta estetään uusien pilaantuneiden maiden syntyminen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Niin kuin perustuslakimme säätää vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Perustuslaissa on velvoitettu valtiota ja kuntia - siis myös Helsinkiä - toimimaan sen eteen, että jokaisella on oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Vastuu ympäristöstä on siis yksi perusoikeutemme.

Helsingin ympäristöohjelma pohjautuu tutkimustietoon ja se on pitkäjänteinen ja laaja-alainen. Ohjelman tavoitetaso on korkealla, haasteena tulee olemaan ohjelman toteutus. Tarvitsemme elinkeinoelämän, kaupungin työntekijöiden ja asukkaiden asenteiden ja toimintatapojen muutoksia ympäristön hyväksi. Lähtökohdat ja osaamisemme ovat ympäristönsuojelussa hyvällä tasolla, mutta myös uhkatekijöitä riittää. Esimerkiksi Itämeren tila ja ilmanlaatu huolestuttavat ja aiheuttavat terveysriskejä.

Vaikka Suomi ja Helsinki ovat pärjänneet hyvin ympäristönsuojelua koskevissa kansainvälisissä vertailuissa meillä on syytä jatkuvasti tehostaa ponnisteluja tällä saralla. Helsinkiä on kehitettävä niin, että sen terveellisestä, viihtyisästä ja monimuotoisesta elinympäristöstä voivat nauttia myös tulevat sukupolvet.

Yksi haasteistamme on joukkoliikenteen vetovoiman kasvattaminen. Bussien ja raideliikenteen vuorovälit ja reitit tulee suunnitella kuntalaisten tarpeisiin sopiviksi. Oma kotiseutuni, Laajasalo, on esimerkki alueesta, jossa joukkoliikenteen vetovoimaa voitaisiin parantaa. Yksi mahdollisuus, joka on tänään tullut Santahamina-keskustelussa hyvin esiin on metrolinjan rakentaminen Laajasaloon. Metroa odotellessa on tärkeää pitää huolta sujuvien bussiliikennöinnistä Herttoniemeen ja Herttoniemen liityntäpysäköinnin tilojen riittävyydestä.

Optimistisena perheenäitinä uskon, että ympäristövalistuksen ja -kasvatuksen lisäämisellä voimme vaikuttaa suotuisasti elinympäristömme tilaan ja erityisesti tulevaisuuteen. On panostettava lasten ja nuorten ympäristökasvatukseen. Ympäristöasenteet ja mallit siirtyvät sukupolvelta toiselle ja kotien kasvatustehtävä on keskeinen. Ympäristökasvatuksen tulee olla luonteva osa lasten ja nuorten arkea, esim. päivähoidossa ja kouluissa. Ympäristöohjelmassa esitetään ympäristökasvatuksellisen koulutuksen lisäämistä opettajille, päivähoidon ja nuorisotalojen henkilöstölle. Pidän esitystä perusteltuna. Myös luontokeskusten ja luonto- ympäristökoulujen toiminta tulee turvata. Ne tarjoavat lapsille ja nuorille luonnonläheisiä elämyksiä ja omakohtaista toimintaa, josta innostutaan ja puhutaan vielä pitkään jälkeenpäin. Lapsilla on luontainen kiinnostus ympäristöä ja luontoa kohtaan, jota meidän aikuisten on osattava huolella vaalia ja vahvistaa.

Ympäristöohjelman tavoitteena on vähentää kaupungin toimistopaperin kulutusta 10 %:lla kuudessa vuodessa. Tavoite on turhan vaatimaton siihen nähden, että paperin kulutus on kasvanut viime vuosina huimasti; 10 vuodessa 12 kilosta 17 kiloon. Käänne on saatava aikaiseksi. Myös luottamushenkilöille tulee liikaa paperia. Omakohtaiset kokemukseni paperitulvasta huipentuivat siihen, kun kolmen kokouksen paperit muodostivat 9 sentin kasan eli lähemmäs 1 000 sivua. Onkin selvää, että Helsingin on syytä lisätä sähköistä viestintää valmistelussa ja päätöksenteossa. Lisäksi olisi perusteellisesti selvitettävä, miten valmistelussa ja päätöksenteossa voidaan vähentää paperin määrää päätösten laadun ja demokratian siitä kärsimättä. Kiitos.

Kiitos puheenjohtaja, hyvä kokousväki.

Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma on osa kokonaisuutta, tavallaan päivitys. Tiettyä konkretiaa useissa puheenvuoroissa on kaivattu tähän. Tuon oman panokseni kolmena pontena. Olen yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja ja nämä ponnet liittyvät teknisiin asioihin, siis varsin konkreettisiin. Ehdotan, että

hyväksyessään Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin tietokoneita ei pidetä käynnissä koko yötä niiden päivittämistä varten, jolloin säästyy suurin osa atk-laitteiden yöaikana nykyisin turhaan käyttämästä energiasta. (Tämän ponnen investointikustannukset ovat napin painallus).

Seuraavaksi tämän kannustavan välihuomautuksen jälkeen ehdotan, että

hyväksyessään ekologisen kestävyyden ohjelman kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ryhtyy toimiin lämpöpumpulla merestä saatavan energian hyödyntämiseksi Tukholman tapaan.

Helsingin Energia on erinomaisen hyvin hoidettu laitos. Sen etevyys perustuu siihen, että se on tuottanut tarkoituksella sähköä helsinkiläisille ja sitten sähköntuotannon laudevesi on käytetty kaukolämpöön. Tämä tilanne on nyt muuttunut kun joku 3 - 4 vuotta sitten Helsinki siirtyi vapaille energiamarkkinoille, yhteispohjoismaiseen energiapooliin, ja Helsinki voi nyt myydä sähköenergiaa. Sähkö on kallista ja se kallistuu koko ajan. Olisi toki edullista, jos Helsinki myisi osan tuottamaansa energiaa ja hankkisi merestä lisää energiaa pienin kustannuksin ja näin säästäisi kaupunkilaisten varoja ja luonnonvaroja. Tukholmassa käytetään kaupungin lämmityksiin lämpöpumpulla merestä saatavaa lämpöä muistaakseni 10 - 20 % eli osuus on merkittävä ja investoinnit ovat suhteellisen vähäisiä. Käytännössä tuollainen lämpöpumppu on kuin käänteinen jääkaappi, jossa on paljon letkua meressä ottamassa sieltä meren pitkään riittävää lämpöä.

Kolmas ehdotukseni on: Ehdotan, että

hyväksyessään ekologisen kestävyyden ohjelman kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin hallintokunnat voivat tehdä kiinteistöihinsä energiaa säästäviä investointeja ja korjauksia ilman, että kiinteistöjen vuokria vastaavasti nostetaan, mikä nyt estää kaupungin kiinteistöjen energiaa säästävien investointien toteuttamista.

Esimerkiksi jos kouluvirasto tekee energiainvestoinnin kouluun säästääkseen sähkölaskuissa, kiinteistövirasto nostaa koulun vuokrakustannuksia vastaavasti parantuneen koulun kunnon tasolle. Ja kuitenkin tässä on kysymys tavallaan papukaijarahasta kaupungin sisäisessä hallinnossa ja se papukaijaraha vain sitten konkretisoituu esim. siinä muodossa, että Helsingin kiinteistöt joutuvat käyttämään Helsingin tuottamaa myyntikelpoista energiaa enemmän kuin että myytäisiin se pois tai jopa voitaisiin ajatella, että tuotettaisiin vähemmän kun tarvitsisi käyttää vähemmän energiaa. Kiitoksia.

Kiitos puheenjohtaja. Terve, hyvä valtuusto.

Olen onnellinen, että kaikki poliittiset ryhmät ovat ottaneet tämän ekologisen kestävyyden ohjelman hyvin vakavissaan. Selvästi ryhmäpuheenvuoroissa niin Sari Sarkomaa kuin Matti Taina, Outi vasemmistoliitosta ja muutkin ryhmänjohtajat ovat paneutuneet asiaan ja tahto on selvästi sitoutuva. Toivottavasti me kaikki valtuutetut ja kaikki poliittiset ryhmät tulevaisuudessa myös toteutamme tätä strategiaa ja näitä monia hyviä ehdotuksia, joita olemme kuulleet.

Mielestäni ainoa ongelma tässä nyt hyväksyttävässä 4-vuotisessa ohjelmassa on se lähtökohta, että energiantuotantomme ja kaukolämpömme kasvihuonepäästöt ns. hoidetaan päästökaupalla eikä näiden toimintojen päästöihin suoraan puuttumalla. Tämä asiahan sanotaan päätösosassa näin, että ohjelmatyössä ei esitetä päästökaupan piiriin kuuluvalle keskitetylle energiantuotannolle erillisiä tavoitteita. Tämä on tavattoman ikävää, mutta seuraavassa raportissa me olemme jo varmaan sitten pidemmällä. Samoin täällä on paljon puhuttu siitä, että tämä asiapaketti ei kuitenkaan sisällä tarpeeksi konkretiaa. Siitä on ehkä osoituksena se, että täällä on nyt ainakin esitetty jo monia kannatettavia ponsia. Esimerkiksi puheenvuoro toi niitä muistaakseni kolme. Ne ovat kaikki minunkin näkökulmasta täysin hyväksyttäviä, mutta odotan, että Matin ponsia kannattaa varmaan joku kokoomuslainen. En niihin niin syvälle kuunnellessani päässyt.

Minulla on yksi ponsi, joka liittyy eräässä mielessä kasvihuonekaasujen päästöön, mutta keskeisesti liikenteeseen. Liikennehän tuottaa siis kasvihuonepäästöistämme noin 17 % ja nämä kaukolämpö- ja energialaitokset noin 80 %. Siinä mielessä siis olisi ollut helppoa puuttua tähän 80 %:iin ja saada hienoja tuloksia jo sieltäkin. Puutun nyt tähän liikennepuoleen. Myös siinä mielessä, että puutun joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen siten, että toivoisin niiden lisääntyvän niin kuin olen teidän puheenvuoroistanne huomannut, että te muutkin sitä toivotte. Toivomusponteni on seuraavanlainen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että joukkoliikenteen sekä kevyen liikenteen osuus kasvaa niin työmatka- kuin vapaa-ajan liikenteessä.

Pontena tämä nyt saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, jopa tyhmältä, miten tuo valtuutettu nyt voi esittää, että joukkoliikennettä nostetaan ja kevyen liikenteen osuutta nostetaan. Mutta kyllä me voimme niin esittää. Kaikki tiedämme, että monilla erillisillä päätöksillä pystytään tähän tavoitteeseen nousemaan. Vilpittömästi, kun teidän puheenvuorojanne olen kuunnellut eri ryhmistä, niin kaikkien ryhmien ottamissa puheenvuoroissa tämä asia tuodaan esiin, joten toivon, että oma toivomusponteni saa ensinnäkin kannatuksen ja sitten kun näistä äänestetään niin myös enemmistöllä se hyväksytään. Tämä tässä, kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin muutamia kehuja ja kannatuksia.

Valtuutettu Laura Kolben ponsiesitys ja ajatus siitä, että siistittäisiin ja järjestettäisiin jopa kilpailu siitä, miltä nämä kierrätyspisteet näyttävät oli erittäin hyvä. Valtuutettu Sarkomaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tätä asiaa tukevat näkökulmat niin ikään kehuvia ja tukevat sitä ajattelu, mikä vihreillä oli ryhmäpuheenvuorossaan myös siitä, että ne olisivat helposti saavutettavissa, houkuttelevia. Haluaisin korostaa vielä siinä vihreiden ponnessa ollutta näkemystä, että oleellista ei ole vain se, että ne ovat lähellä vaan että ne ovat luontaisten kaupunkilaisten käyttämien reittien varsilla ja sitä kautta tekevät hyvin luontevaksi osaksi arjen järjestelyjä ja sen, että kierrätys onnistuu.

Mm. valtuutettu Sarkomaa puhui myös hyvin kasvihuoneilmiöstä. Viime aikoina on esitetty Suomessa aika paljonkin erilaisia arvioita siitä, että jos käy niin, että vain muutaman asteen nousee lämpötila, mutta että Golf-virralle ei käy kuinkaan niin mitä se tarkoittaa Helsingin kaupunkisuunnittelulle, merenpinnalle, elinkeinoelämälle, kasvistolle, kasvitautien mahdolliselle lisääntymiselle. Jos kuuntelee ja katselee Europarlamentin hyvin vakavaa keskustelua kansainvälisten tutkimuslaitosten, jopa Nasan, arvioita, niin täytyy vakavasti myös ruveta keskustelemaan siitä, että mitäs sitten tapahtuukaan, jos Golf-virta kääntyy.

Itse asiassa uusimmat arviot ovat sitä luokkaa, että meillä saattaa olla peräti 45 %:n todennäköisyys sille, että Golf-virta kääntyy jo tällä vuosisadalla ja jopa yli 70 ja 75 %:n todennäköisyys sille, että lapsenlapsemme tai sitä vanhemmat noin 100 vuoden päästä saattavat nähdä tämän tilanteen. Monien raporttien mukaan itse asiassa niin on tapahtunut historian aikana useamman kerran aikaisemminkin. Silloin meidän täytyy, viimeistään nyt, myös kaupunkina miettiä, että mitäs sitten tehdään, tietysti myös kansakunnan tasolla.

Haluaisin kehua myös valtuutettu Puuran näkemystä sekä paperipinoista että ympäristökasvatuksesta. Palaan tähän asiaan puhuessani Nuuksiosta, mutta sitä ennen, arvoisa puheenjohtaja, haluaisin kannattaa valtuutettu Enrothin kaikkia ponsia. Koko puheenvuoro oli todella mukavaa kuultavaa, hyvin punnittuja ja hienoa ponsiesityksiä. Erityisesti tämä vesilämpöpumppu-asia on lähellä sydäntäni. Olen asiaa monesti miettinyt, että miten Suomi voi tässä niin kuin myös maalämpöasiassa olla selvästikin naapurimaataan Ruotsia jäljessä. Sehän ei kuulu meidän perinteisiin tapoihimme, että me teknologiassa häviämme rakkaalle länsinaapurillemme.

Mutta sitten muutaman sana asiasta, josta ei ole vielä tänään paljon puhuttu. Ihan selvyyden vuoksi, kun julkisuudessa yhä käydään keskustelua kaupungin omistamien virkistysalueiden käyttörajoituksista. Väärä legenda siitä, että suunnistusta oltaisiin kategorisesti minkään ryhmän taholta kieltämässä on syytä kumota. Pidän aika vastuuttomana sitä, että yhä levitellään myös erilaisissa lähiölehdissä näitä väitteitä. Väite monesti on puettu jopa siihen muotoon, että edustamani ryhmä vihreät vaativat suunnistuksen täyskieltoa.

Suunnistusliitto, nyt puhun Suomen liikunnan ja urheilun varapuheenjohtajana myös, on ehkä edistyksellisimpiä ympäristövaikutusten arvioinnissa, ympäristökasvatuksessa. Suunnistusradat on jo pitkään suunniteltu niin, että niille alueille, joita pitää suojella, ei hyvä suunnistaja eikä keskinkertainenkaan suunnistaja eksy. Suunnistusliitto on jo pitkään myös itse aina rauhoittanut sellaiset alueet 3 - 4 vuodeksi, jopa pidemmäksi aikaa, joissa näyttää kulumista olevan ja kerrottakoon nyt vielä se, että jopa Jukolan viestin kaltainen massiivinen suunnistustapahtuma on kolmen vuoden päästä itse tapahtumasta täysin toipunut. Olen aivan varma, että niin Nuuksiossa kuin muillakin virkistysalueilla, jos mikä niin nimenomaan partiolaisten toiminta ja suunnistustoiminta onnistutaan järjestämään niin, että se tapahtuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Nuuksiossa itse asiassa olisi erittäin tärkeätä ennemmin saada aikaan meidän kaikkia arkikäyttäjiä paremmin ohjaava käyttösuunnitelma ja ns. sisääntuloportit, joiden kautta väki ohjattaisiin sellaisille reiteille, jotka eivät vahingoita Nuuksiossa kaikista haavoittuvinta luontoa.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puheenjohtaja, yksityiskohta Itämeren suojelusta. Toivottavasti kaikki tässä salissa tietävät, että leväongelma on yksi pääaiheuttaja, varsinkin matalilla rannikoilla, olemme me itse eikä naapurimaat, ei edes Venäjä. Hyvin keskeisessä roolissa on paitsi meidän hajapäästöt niin valitettavasti vieläkin meidän kalanviljelymme. Niin kauan kun kalanviljelyllä on merkittävä rooli matalissa vesistöissä leväongelman aiheuttajana niin katsoisin, että olisi hyvin luontevaa, että kaupunki ei edistä tätä elinkeinotoimintaa. Kouluissa, sairaaloissa, julkisissa tiloissa ei käytetä kirjolohta niin kauan kuin sitä viljellään tällä tavalla, että sen jäljet näkyvät vellovana epämiellyttävänä, haisevana, ekologisesti kestämättömänä puurona ja muuna leväkasvustona Itämerellä vuosi vuoden jälkeen pahemmin. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja. ........ ihmettelin, että voiko tällaista pontta esittää, niin se on kyllä ihan linjassa kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa, kun siellä joukkoliikenteen käytön lisääminen työmatkalla on kirjattuna. Kaupunkisuunnittelu... hyväksyttyyn toimintasuunnitelmaan. Pyrkimyksenähän on lisääminen 70 %:sta 71 %:iin ja täytyy todella huomata, että sehän on jo äärettömän korkea. Sehän on kaikista korkein suhteessa, miten muilla Euroopan kaupungeilla on, että voimme olla tyytyväisiä. Todellakin on kirjattu, että pyritään sitä vielä kasvattamaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Sauri yhdessä välipuheenvuorossaan sanoi, tämä ekologisen kestävyyden ohjelma on jo nyt jalostettu versio siitä suuremmasta paketista, jossa oli kaikkien toiveiden kirjo. Edelleenkin tämä sisältää aika paljon liirum laarumia ja aika vähän konkreettisia tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia. Toivoisin, että tästä vielä jalostettaisiin enemmän konkreettinen ja työkalupakki-muotoinen versio, jolloin tätä sanahelinää voitaisiin jättää pois.

Täällä on niin paljon puhuttu näistä kaikista hyvistä asioista ja pajatzo on melkein tyhjä. Otan esille vain kaksi itselleni läheistä ja lämmintä asiaa. Toinen on joukkoliikenne ja toinen on luonnonvaraiset eläimet. Joukkoliikennettä tässä ohjelmassa ei ole käsitelty tarpeeksi hyvin ja syvällisesti ja luonnonvaraisista eläimistä, niiden vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitamisesta ei puhuta oikeastaan lainkaan.

Mitä valtuutettu Wallden-Paulig äsken puhui joukkoliikenteen markkinaosuudesta niin käytettiin sitä muotoa, mikä nyt yleisesti kaupungilla monissa tilastoissa näkyy olevan, eli on mitattu joukkoliikenteen osuutta niemen rajalla ruuhka-aikaan. Se ei ole kyllä oikein hyvä joukkoliikennemittari. Se mittaa tiettyä poikkileikkaustapahtumaa tiettynä aikana ja se ei anna koko kuvaa siitä, mikä joukkoliikenteen markkinaosuus on. Jos halutaan tehdä kansallisia vertailuja tai kansainvälisiä vertailuja niin pitäisi kyllä siirtyä käyttämään parempia mittareita. Itse olen suositellut jo pitemmän aikaa sitä, että ryhdyttäisiin seuraamaan sitä, mikä on joukkoliikenteen markkinaosuus eli joukkoliikenteen osuus kulkumuotojakaumasta. Siis kokonaisuutena. Eli kuinka paljon joukkoliikennettä käytetään kaikista liikennemuodosta. Yhtä hyvin pitää myös seurata sitä, kuinka paljon pyöräilyä käytetään kaikista liikennemuodoista ja kuinka paljon jalankulkua. Jos halutaan oikeasti kasvattaa joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen markkinaosuutta niin meillä täytyy olla myös oikeat mittarit silloin, joilla niitä mitataan ja joille voidaan asettaa oikeat tavoitteet. Tämä on myös oma tavoitteeni, että joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen markkinaosuutta voitaisiin kasvattaa, se tarvitsee kunnon työkalut. Kun mietitään mitä on viime valtuustokaudella tapahtunut niin joukkoliikenteen markkinaosuushan on laskenut voimakkaasti. Ei se ole mikään ihme, koska sekä valtuuston että joukkoliikennelautakunnan lähes kaikki päätökset ovat olleet sen vastaisia. Tariffitukea on alennettu, lippujen hintoja on nostettu, linjoja on lakkautettu ja vuorovälejä on harvennettu. Onhan se nyt selvää, että sen jälkeen lopputulos on se, että joukkoliikenteen markkinaosuus laskee. Olisi pitänyt toimia juuri päinvastoin. Kaikkien näiden päätösten olisi pitänyt olla toisen suuntaisia.

Nyt on ollut aika paljon puhetta kaupungin työntekijöiden työsuhdejoukkoliikennelipusta. Tätä joukkoliikennetyösuhdelipun verotuskäytännön muuttamista on jo yli 10 vuotta, olen itsekin ollut sitä ajamassa, ja sillekään... Hallitukset vaihtuu, mutta ei näytä mitään tapahtuvan. Se on aina se sama tilanne. Työsuhdeauton verotus on kevyempää kuin työsuhdejoukkoliikennelipun. Aikanaan, ei edellisellä vaan sitä edellisellä valtuustokaudella tein jopa talousarvioaloitteen siitä, että Helsingin kaupungin työntekijöille järjestettäisiin työsuhdejoukkoliikennelippu, mutta se ei kyllä saanut mitään kannatusta budjettineuvotteluissa kaupungin sisällä. Toivon nyt, että kun sitä ideaa on uudestaan lämmitelty ja nostettu esille, ja kun täällä aika monessa ryhmäpuheenvuorossa siihen otettiin positiivinen kanta, että se myös sitten oikeasti etenisi. Se ei tietenkään ratkaise tätä joukkoliikenteen markkinaosuutta, mutta se olisi oikeansuuntainen signaali tähän kehitykseen ja voisi kannustaa myös muita yrityksiä antamaan tällaisen edun työntekijöilleen. Tämä on asia, jonka eteen pitää tehdä paljon työtä. Joukkoliikenteen markkinaosuus ei kohoa itsestään. Haluan vielä muistuttaa siitä, että se, että meillä on hyvä, laadukas ja laaja joukkoliikenne, se on myös yksityisautoilijan etu, koska sen avulla saadaan liikenne sujuvaksi ja teille tilaa. Olin valmistanut ponnen tästä asiasta, mutta valtuutettu Kimmo Helistö teki juuri samanhenkisen ja samansuuntaisen ponnen, niin en esitä omaani vaan kannatan Helistön tekemää pontta tässä asiassa.

Toinen asia, josta lupasin puhua on tämä vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten pelastaminen. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus on rikkaus ja tärkeä suojelukohde. Tätä asiaa tukevat tietysti nämä kaupunkipuistohankkeet ja vihersormet, mutta koska Helsingissä viheralueet ovat hyvin pirstoituneet, tiet halkovat niitä, liikennemäärät ovat valtavia ja kasvavia, ja ihminen on tunkeutunut monille luontoalueille rakentamaan, niin tapahtuu myös luonnon vahingoittumista. Tältä osin puhun vain luonnonvaraisista eläimistä, en kasviluonnosta.

Vuosittain Helsingin alueella vahingoittuu tuhansia luonnonvaraisia eläimiä joko niin, että vahingoittuvat itse tai sitten niin, että emot vahingoittuvat, jolloin emottomia poikasia jää vaille hoitoa. Kaupungilla ei kuitenkaan ole mitään järjestelmää eikä mitään paikkaa niiden talteen ottamiseksi eikä hoitamiseksi. Periaatteessahan luonnonvaraiset eläimet ovat valtion vastuulla, mutta valtio ei varmastikaan pistä rikkaa rokkaan tällä sektorilla eikä yhtään euroa liikkeelle ellei kaupunki ryhdy sitä aktiivisesti patistamaan. Mikäänhän ei tietenkään estä, että kaupunki hoitaisi tätä asiaa ominkin voimin. Onhan meillä Korkeasaari, jossa on varmasti maan paras asiantuntemus näiden eläinten hoitamisesta, mutta siellä ei yksinkertaisesti ole tilaa ja myös karanteenisäädökset estävät sen, että luonnonvaraisia vahingoittuneita eläimiä voitaisiin siellä hoitaa. Teen tästä asiasta toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy pikaisesti toimiin vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskuksen perustamiseksi pääkaupunkiseudulle joko itse tai valtion kanssa yhteistyössä.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan Luukkaisen pontta.

Ympäristökasvatuksesta. Se on tosi merkittävää ekologisuuden edistämisessä ja siksi pidänkin tärkeänä, että kouluissa huolella lajiteltuja jätteitä ei sitten kuljeteta yhtenä kasana kaatopaikalle kuten nyt tällä hetkellä tehdään.

Toinen asia. Pohdin ekologisesti kestävää asuinaluetta, joka ei todellakaan synny vain rakennusten ekologisista rakennusmateriaaleista vaan alueen kokonaisuudesta, johon kuuluu niin lähiluonto, palvelut kuin toimiva joukkoliikennekin. Asunto melualueella tai hiukkaspäästöjen alueella ei mielestäni edistä ekologista kestävyyttä ja lähdetään siitä, että kaikki tavallaan lähtee kaavoituksesta asumisen suhteen. Ekologisesti kestävää on huomioida asuntotarpeesta ja pulasta huolimatta jo kaavoitusvaiheessa nykyistä paremmin siten, että kaikki asuntoja voi Helsingissä turvallisesti tuulettaa ja piha-alueilla oleskella.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät, vielä hereillä olevat, valtuutetut.

Ensinnäkin kannatan Tiia Aarnipuun kahta pontta, samoin Paavo Arhinmäen kahta pontta.

Kimmo Helistö arveli, että valtuutetut ovat sitoutuneita näihin tavoitteisiin, mitä tähän suunnitelmaan on tehty. Minun mielestäni ne tulee punnittua siinä vaiheessa vasta kun esim. päätetään tariffituen nostamiseksi ylemmäksi siitä, mihin se on nyt pudonnut. Samoin näiden tavoitteiden toteutuminen riippuu myös esimerkiksi sellaisista seikoista kuin asuntorakentamisen toteutumisesta, niin kuin on suunniteltu. Eli jos ei pystytä pysäyttämään sitä virtaa, joka vie ihmisiä, varsinkin lapsiperheitä Nurmijärven ja Sipoon metsän perille, josta aika moni käy autolla täällä Helsingissä töissä, se myös estää hyvin tavoitteiden toteutumista. Samoin katukunnossapitomäärärahojen pitää nousta samalla kun katukilometrejä tulee lisää, muuten ei päästä katupölyä siivoamaan. Katujen siivoaminen venyy aina vaan pitemmälle kevääseen. Katukunnossapidon määrärahoista riippuu myös se, miten talvikunnossapitoa pidetään yllä ja sillä tavalla estetään jo aikaisemmin sovittu tavoite pyöräilyn kaksinkertaistamisesta toteutumasta.

Minun mielestäni Tuija Brax puhui hyvin tästä ilmastomuutokseen varautumisesta. Se pitäisi ottaa kaikissa suunnitelmissa huomioon. Suunnitellaan metsien hoitamista ja kaupunkisuunnittelussa ja monessa asiassa se pitäisi ottaa jollakin tavalla huomioon. Tehdä suorastaan varasuunnitelmia sen varalta, että se todellakin... Ehdottomasti ilmastomuutos on alkanut jo ja se tulee tapahtumaan, kysymys on vain siitä kuinka suuri se on ja minkälainen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ympäristöstä välittäminen ei ole puoluepoliittinen asia vaan se vaikuttaa jokaisen elämään niin kuin me olemme tässä nähneet.

Helsinki tarvitsee vaikuttavan, olennaisuuksiin pureutuvan ympäristöpolitiikan ja myös strategiset tavoitteet. Ympäristöasiantuntijana 15 vuoden kokemuksella voin sisällön puolesta yhtyä kaupunginhallituksen ehdotukseen kaupunkimme ympäristöpolitiikaksi.

Hyvät valtuutetut, hyvät lautakuntien jäsenet.

Kaikkein tehokkaimmin ympäristönäkökulmaa edistetään strategia- ja suunnitelmatasolla ennen päätöksentekoa. Lautakunnissa valmistellaan suuri osa kaupungin päätöksistä ja tästä syystä on tärkeää ulottaa ympäristönäkökohtien huomiointi riittävällä syvyydellä lautakuntien päätöksiin. Haittojen ennalta ehkäisy on taloudellisesti tehokkainta ja ekologisesti kestävintä. Tästä syystä esitän valtuustolle seuraavaa toivomuspontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin lautakuntien työskentelyä kehitetään siten, että merkittävät ympäristönäkökohdat huomioidaan ennakkoon päätösten valmistelussa ja päätöksenteossa.

Kannatan valtuutettu Sari Sarkomaan neljää pontta ja Matti Enrothin kolmea pontta.

Totean, että kokoomus on vahvasti sitoutunut ympäristöpolitiikkaan. Vihreille haluaisin todeta, että tietullit eivät ole ainoa mahdollisuus kehittää yksityisautoilua. Mielestäni tulisi lähteä myös kaupunkisuunnittelun kautta kiinnittämään huomiota esim. pienikokoisten autojen pysäköintimahdollisuuksiin keskustassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustelu on ollut mielenkiintoinen ja sen kuluessa tuli mieleen kommentoida eräitä asioita lähinnä koskien energiatuotantoa, jäteasioita ja ehkä vähän joukkoliikennettäkin.

Pelkään, että meillä Helsingissä energiatuotannossa ei voida kovin paljon vähentää päästöjä. Meillä on tehty asiassa jo niin paljon. Suuri askel oli tietysti se, että on siirrytty aikanaan jo muutama vuosikymmen sitten talokohtaisesta lämmityksestä kaukolämpöön. Runsaat 10 vuotta sitten meillä on toteutettu kivihiiltä polttavissa voimalaitoksissa rikinpoistojärjestelmät. Suuri ratkaisu myöskin toistakymmentä vuotta sitten oli se, että siirryttiin suureksi osaksi käyttämään maakaasua. Täytyy muistuttaa valtuustoa siitä, että sähköntuotannosta meillä tuotetaan jo noin puolet maakaasulla. Tämän osuuden lisääminen ei ehkä ole kovin tarkoituksenmukaista, koska tietty varmuus energian saatavuudestakin pitäisi olla ja ei ole ehkä viisasta sitten siirtyä vain yhteen polttoaineeseen.

Täällä on puhuttu myöskin tuulivoimasta. Sehän on ihan sympaattinen asia ja sitä mielellään monet haluavat edistää. Olen itsekin sitä mieltä, että jossakin tapauksessa se on ihan paikallaan. Huomauttaisin kuitenkin siitä, että tuulivoiman yksi ongelma on se, että se tuottaa energiaa vain silloin kun tuulee. Sitä paitsi se tuottaa sähköä, se ei tuota lämpöä. Meillähän on tyypillinen tilanne silloin, kun meillä on kova pakkanen, noin 25 astetta pakkasta ja on tyyntä. Tällaisia tilanteita varten meillä täytyy olla sähkön ja lämmön tuotantojärjestelmä, joka tuottaa kaiken tarvittavan energian muulla, kuin sillä tuulivoimalla, jos oletetaan, että sitä on. Tavallaan se seisoo tyhjänä investointina juuri niinä hetkinä, jolloin ehkä sitä kipeimmin tarvittaisiin. Tuulivoimaloiden ympäristöhaitatkin on olemassa. Jos ajatellaan sitä, että tuonne merelle tehdään tuulipuisto, joka nimenä on oikein kaunis, mutta jos sinne tehdään 100 m korkeita rakennelmia iso määrä, ehkä kymmeniä, ehkä jopa 100 tai 200, jotta Helsingissä niillä olisi jotain merkitystä, ei se nyt ainakaan kovin viihtyisä puisto ole. Sitä paitsi näiden korkeiden tornien perustaminen merenpohjaan aiheuttaa aika mahtavia perustustöitä ja merenpohjan mylläystä. Vielä on huomattava, että kun Helsingin kohdalla on paljon muuttolintuliikennettä, niin tuulivoimalat ovat aika suuri surmanloukku linnuille.

Jätteistä muutama sana. Jätteiden hyötykäyttö, kierrätys, lajittelu on täällä ollut aika keskeisesti esillä ja hyvä on, näitä asioita pitää tehostaa ja tehdä. Pääasiassahan jätehuolto toimii YTV:n vastuulla ja siellä kiinnitetään kyllä huomiota näihin asioihin. Otan nyt kuitenkin yhden esimerkin: Meillä oli ongelmia lasinkeräyksessä. YTV katsoi, että se kuului tuottajille, mutta tuottajat eivät sitä suostuneet tekemään ja YTV joutui sitten pyörtämään päätöksensä lopettaa lasinkeräys. Sitä siis kerätään, mutta ongelma on se, että jätelasilla ei ole oikein käyttöä. Tietääkseni sitä kasataan, en tiedä oikein minne. Tämä on yksi ongelma, ettei ole niin helposti järjestettävissä näiden kerättyjen jakeitten käyttöä.

Eräässä puheenvuorossa sanottiin, että Ämmässuo täyttyy 2007. Nykyisin kaatopaikka-alueena oleva osa Ämmässuota täyttyy, mutta sinne on juuri tekeillä laajennusosa ja näin ollen siellä kyllä kaatopaikkatoiminta jatkuu. Kuitenkin EU-direktiivit edellyttävät, että ihan käsittelemätöntä, lajittelematonta jätettä ei saa kaatopaikalle ajaa, jonka takia on YTV:n toimesta suunnittelu jätteiden lajittelulaitosta, jossa pyritään siihen, että vain ikään kuin huono jäte, jolle ei oikeastaan mitään muuta voida tehdä, menee ainoastaan kaatopaikkaan. Täällä on myöskin aika monessa puheenvuorossa tuotu esille se, että voitaisiin ruveta miettimään jätteiden polttoa. Meillähän on vanhastaan Helsingissä, aikanaan oli jätteenpolttolaitos, joka oli ilmansuojelullisesti skandaali ja se lopetettiin. Nyttemmin tekniikka on kehittynyt huomattavasti ja jätteenpolttolaitos voi olla ympäristöystävällinenkin. Mutta ajatelkaapa vaan sitä, että jos sitä ruvetaan jonnekin suunnittelemaan, niin millä lailla me saamme kaavoitetuksi sille paikan. Jätteenpolttolaitos olisi taloudellisesti edullinen, jos se tuottaisi paitsi sähköä myöskin lämpöä. Meillä on kaukolämpöä Helsingin alueella vaikka kuinka paljon, kuitenkin aika riittävästi. Näin ollen tällainen jätteenpolttolaitos olisi viisainta rakentaa johonkin Espoon tiheästi asutulle alueelle, mutta kun espoolaiset ovat jo kansanliikkeiden voimalla ajamassa Ämmässuota pois, niin on aika vaikeata löytää sille ainakaan Espoosta tai yleensä mistään paikka. Tämä on yleensä jätehuollon ongelma Suomen maassa ja monien muiden laitosten ongelma. Kunnallispoliittinen viisaushan on, että semmoinen pitää sijoittaa - ei tänne vaan jonnekin muualle.

Polttamisesta sanon vielä sen, että ikävä kyllä kun jätteitä poltetaan, siitä syntyy tuhkaa, jopa eräiden laskelmien mukaan 25 %. Mitäpä sille tehdään? Se esimerkiksi saattaa sisältää raskasmetalleja, ettei tämäkään ole ihan taikatemppu, jolla jätteet vaan haihdutetaan jonnekin.

Sitten vielä pari sanaa joukkoliikenteestä. Minusta on ollut miellyttävää kuulla kuinka monissa puheenvuoroissa on kannatettu joukkoliikennettä ja haluttu sitä edistää. Erityisesti kiinnitin huomiota, niin kuin moni muukin, valtuutettu Sarkomaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon ja sen joukkoliikennemyönteiseen sävyyn. Sanoisin nyt kuitenkin vaan, että kyllä tämä pitäisi sitten realisoida. Meidän pitäisi sitten pystyä alentamaan tai ainakin pitämään lippujen hinnat kohtuullisina. Meidän pitäisi satsata tiheisiin vuoroväleihin, meidän pitäisi hankkia parempaa, uudempaa ja myös ympäristöystävällisempää kalustoa. Tämä kaikki maksaa. Sen rahan löytäminen ilmeisesti ei nyt tässäkään valtuustossa sitten ole aivan yksinkertaista. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihan ensimmäiseksi totean sen, että kun oli niin tiukat ajatukset ryhmäpuheenvuorojen pituudesta niin ehkä yksi tärkeä asia jäi toteamatta ja se on se, että kyllä kiitokset kuuluvat ympäristökeskuksen asiantuntijoille ja väelle, sille joukolle, joka tätä ohjelmaa on tehnyt. Toki kaiken voi tehdä paremmin, enemmän asioita olisi voinut sisällyttää, konkretiaa olisi voinut olla enemmän. Ainahan me voimme käyttää tällaisia puheenvuoroja, mutta kyllä ohjelma on hieno. Paljon hyvää työtä on tehty ja erityiset kiitokset siitä, että täällä on istuttu koko ilta, ollaan oltu käytettävissä. Monet ohjelmat, jotka liittyvät tähän ohjelmaan on tuotu meidän saataville ja parhaalla mahdollisella tavalla on palveltu valtuutettuja. Te ansaitsette todella suuret kiitokset.

Arvoisa puheenjohtaja. Täällä on monia puheita pidetty ja voin todeta yhteenvetona, että suurista linjoista ollaan yhtä mieltä. Erityisen ilahtunut olin vihreiden puheenvuorosta, koska he hyvin vahvasti olivat kokoomuksen linjoilla ja jopa esittivät hyvin saman suuntaisia ponsia, mitä ryhmäpuheenvuorossa esitin ja pääsuunta on siinä, että painopiste täytyy laittaa joukkoliikenteen houkuttelevuuteen ja uskon, että tämän keskustelun osalta saadaan pontta Helsingin kaupungin politiikkaan. Samoin jätehuolto nousi vahvasti esille ja uskon, että tästä löytyy ne asiat, joita erityisesti yhdessä viedään eteenpäin ja, arvoisa puheenjohtaja, sehän on tämän ohjelman tarkoitus, että löydämme ne yhteiset painopisteet, joita sitten entistä vahvemmin viemme eteenpäin.

Puheenjohtaja.

Äskeiseen vaan toteaisin, että joukkoliikenteen houkuttelevuus lisääntyy hyvin helposti, jos lisäisimme tariffitukea hiukan enemmän, mitä viime vuosina olemme tehneet turhan nuukasti.

Pyytäisin tässä vain saada kannattaa Wallden-Pauligin ponsiesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Oli tarkoitus ihan vaan lyhyesti kannattaa tätä Perkiön pontta ja sen siis teenkin, mutta nyt tässä tuli näitä joukkoliikenneasioita enkä malta olla hiljaa.

Valtuutettu Helistö kaipasi konkretiaa ja nyt ollaan ehkä saatu näiden ponsien muodossa ja se on hyvä asia. Minäkin toivon, että joukkoliikenteen osuus kasvaisi tässä kaupungissa ja siksi erittäin iloisena teimme tätä kokoomuksenkin ryhmäpuheenvuoroa, että työsuhdematkalippuasiat etenisivät, koska onhan se ihan käsittämätöntä, että työsuhdeauton veroauton verotusarvo on niin paljon kuin työsuhdematkalipun. Lippujen hinnoista sanoisin sen, että kyllä Helsingissä tällä hetkellä lippujen hinnat ovat vielä kohtuullisia vaikka me olemme niitä joutuneet korottamaan. Toivottavasti jatkossa tulevat valtuustot ovat siinä määrin viisaampia kuin 1990-luvulla oltiin, ettei pääse syntymään niin kovia korotuspaineita kuin oli, kun lippujen hintoja ei yhtään nostettu. Kyllä niitä vähän maltillisen inflaation myötä pitää nostaa, ettei tarvitse tehdä näin rankkoja kertakorotuksia.

Sellainen asia, mihin meidän kaikkien päättäjien ja joukkoliikenteestä kiinnostuneiden aidosti kiinnittää huomiota on tämä vääristynyt sukupuolijakauma joukkoliikenteen käyttäjissä. On kyllä ihan käsittämätöntä, miten naisvaltaista joukkoliikenteen käyttäjät ovat. Toki sitten tiedetään, että ilmeisesti me olemme sitten se järkevämpi sukupuoli ja ekologisesti kestävämpi kuten sieltä todettiin. Jotain sille asialle pitäisi tehdä. Ehkä tämä työsuhdematkalippukin siinä sitten auttaisi. On ihan eriskummallista, että vuodesta toiseen tämä asenne jatkuu tällaisena. Sinne vaan miesten keskuuteen pitäisi työtä mennä tekemään.

Sitten sanoisin arjen ekotöistä, kuten esim. jätteen lajittelu. Se on sellaisia asioita, miten tämä ohjelma jalkautetaan helsinkiläisten ja kaupunkilaisten pariin, eli sinnehän olisi jollain tavalla tämäkin asia saatava jalkautettava. On hyvä asia, että se on saanut tukea. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vaikka ilta on pitkällä, niin pari asiaa vielä, joita en ehtinyt muutenkin jo vähän ylipitkässä ryhmäpuheenvuorossa ottaa esille. On paljon puhuttu tänään myöskin meluntorjunnasta ja todettu, että sen osalta tehdään oma ohjelma. Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä melun ohella nostaa esille toisen asian eli hiljaiset alueet. Meillähän on ympäristömeludirektiivi ja se edellyttää meluselvityksiä suurimmissa väestökeskuksissa, mutta ympäristölain muutoksen mukaan meluselvitysten tulee sisältää myös hiljaiset alueet. Meluselvitykset on tehtävä yli 100 000 asukkaan väestökeskittymissä ja ensivaiheessa tämä selvitysvelvollisuus koskee vain Helsinkiä eli siinä on rajana 250 000 asukkaan väestökeskittymä. Myöhemmässä vaiheessa tämä tulee kattamaan, vuonna 2012, koko direktiivin soveltamisalan. Mm. Vantaalla on tehty ensimmäinen hiljaisuusselvitys ja se osoitti, että Vantaalla tiukemmat hiljaisuuskriteerit täyttäviä alueita on jäljellä enää Sotungissa ja Sipoon korvessa. Tietääkseni myös Helsingissä on tehty selvityksiä hiljaisista alueista, mutta minulla ei ole tarkempaa tietoa tältä osin. Väitän, että kiireisen elämänrytmin piirissä me tarvitsemme paitsi luonnonsuojelu- ja virkistysalueita myös hiljaisia alueita, joissa voi rauhoittua.

Toinen asia, josta tätä iltana ei ole keskusteltu kovinkaan paljon, joka mielestäni on haaste Helsingille kun puhutaan ekologisesta kestävyydestä, on kemikaaliasetus, joka on parastaikaa käsittelyssä myös Euroopan Unionissa ja se liittyy Helsinkiin aika olennaisesti siltä osin, että kemikaaliasetuksen myötä aikanaan me... Kyllä kai me, hyvät valtuustotoverit, pidämme tiukasti kiinni siitä, että se kemikaalivirasto todella sijoittuu tänne Helsinkiin. Nimittäin hämmästelin kun luin pääkaupunkiseudun innovaatiostrategiaa, niin tältä osin innovaatiossa ei ollut mainintaa esim. juuri kemikaaliviraston tuomien mahdollisuuksien osalta. Se tuo meille paitsi työpaikkoja niin myöskin haasteita kun mietimme kemikaalien tuomia haittoja. Meillä oli eilen tilaisuus kuunnella myös suomalaisia meppejä ja mm. Satu Hassi, joka hyvin ansiokkaasti toi esille myös näitä Euroopan parlamentissa käsittelyssä olevia kemikaalien haittoja ja näihin asioihin toivon, että Helsingin tulevissa ympäristöohjelmissa paneudutaan entistä tarkemmin. Kiitos.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Sole Molander Kauko Koskinen

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu