Arvoisa puheenjohtaja, ärade fru ordförande. Hyvät valtuutetut, bästa stadsfullmäktige.

Sanomalehti Uudessa Suomessa kuvattiin vuonna 1964 silloisen ylipormestarin Lauri Ahon työpäivää eräänä maaliskuisena perjantaina. Jutun mukaan päivä alkoi kello 7, jolloin "Aho aamuteen nauttimisen yhteydessä silmäili päivän lehtiä. Aho käveli kaupungintalolle ja kello 9 aikaan alkoi täysi työ. Kello 9 alkaneessa veroesittelyssä käsiteltiin noin 30 eri asiaa. Välillä oli lukuisia puheluita, joita tulee pitkin päivää ja jotka koitetaan hoitaa muiden asioiden lomaan. Viime perjantain ensimmäinen soittaja oli ministeri Leppo. Tuo keskustelu käsitteli presidentti Titon kesäkuisen vierailun kaupungin osuutta. Veroesittelyn jälkeen oli puoli tuntia kestävä neuvottelu. Kello 12 saapuivat Wienin kaupungin edustajat esittämään tervehdyksensä ja jättämään kaupunkinsa lahjan ajankohtaisen Wieninviikon johdosta. Lounasneuvottelu tapahtui valtiovarainministeri Rekolan ja pääjohtaja Wariksen kanssa. Sitten saapuivat vierailulle Suomen Rakennusseuran edustajat, jonka jälkeen Aho valmisteli esitelmää Pääkaupunki eilen ja tänään. Se oli tarkoitus pitää kevään Saksan matkan aikana useissa kaupungeissa. Iltapuolella olivat ohjelmassa harjannostajaiset." Lehti kuvaa: "Kaiken aikaa tulee vielä papereita, joiden lukemisessa kuluu paljon aikaa. Illat kaupunginjohtaja viettäisi mieluiten kotonaan, mutta valitettavasti siihen on harvoin aikaa. Tilaisuuksia riittää, vaikka niitä karsitaan paljon. Koti-illat menevät nekin työssä miltei säännöllisesti. Kaupunginjohtaja Aholla on kotonaan sanelukone, johon hän illan mittaan sanelee lähetettäviä kirjeitä ja muita tarvittavia asiakirjoja. Sanelukoneen levy seuraa aamulla mukaan työhön, missä sihteeri suorittaa puhtaaksikirjoituksen. Torstai-iltana meni levylle neljä kirjettä. Kello 23 alkaa viimeinkin oma aika."

Världen har förändrats sedan år 1964. Trots det har mycket lagbundet förblivit oförändrat. Helsingfors stadsdirektör som av republikens president redan år 1934 förlänades titeln överborgmästare är landets mest betydelsefulla kommunala påverkare och utan vidare en av de viktigaste beslutsfattarna i hela landet. Arbetsfältet är vidbrett. I sidan av ledandet av stadens eget beslutsmaskineri innehåller uppgiften betydande internationella åtaganden samt en fortlöpande kontakt med statsmakten. Under de senaste åren har allt mer krävande uppgifter beträffande huvudstadsregionen och ett mera utbrett samarbete inom hela Helsingforsregionen kommit in i bilden.

Kaupunginjohtajalta vaaditaan visionäärisyyttä, mutta samalla myös pragmaattista, jalat maassa olevaa, vastuuntuntoista suhtautumista tämän päivän keskeisiin kysymyksiin, ennen kaikkea kaupungin talouteen ja kaupunkilaisille tarjottavien peruspalvelujen saatavuuteen ja toimivuuteen. Kaupunginjohtajalta vaaditaan yhteistyökykyä, poliittista pelisilmää, diplomaattisuutta ja johtajan ominaisuuksia. Onhan virassa loppujen lopuksi kuitenkin ennen kaikkea kyse erittäin ison organisaation operatiivisen johtajan tehtävistä.

Arvoisa puheenjohtaja. Syksyllä 1950 Helsingin kaupunginhallitus vetosi, etteivät pääkaupungin ulkopuolella asuvat muuttaisi kaupunkiin. Syksyllä 1965 puolestaan pääministerin sihteeri esitti pääkaupungin siirtoa jonnekin Keski-Suomeen, ehkä Jyväskylän tienoille. Teemat ovat vuosien saatossa pysyneet samoina, toki hieman sävyiltään muuttuen. Helsinki on maan talouden veturi, maan poliittinen, taloudellinen, sivistyksellinen ja kulttuurinen keskipiste, jonka jokapäiväistä toimintaa leimaa sen monikerroksinen ja välttämätön mutta myös osin kompleksinen suhde muuhun Helsingin seutuun sekä valtiovaltaan. Pahimmat vastakkainasetteluvuodet ovat onneksi. Kun Helsingin lähivuosien historia joskus kirjoitetaan on hyvin mahdollista, että nyt valittavan kaupunginjohtajan keskeisimmäksi arviointikriteeksi nousee alueen hyvin käyntiin lähteneen yhteistyön piirissä saavutettavat aikaansaannokset. Olennaista kaupungin kannalta on myös, että viime vuosina normalisoitumassa olleet suhteemme valtiovallan pystytään vakiinnuttamaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Joissakin keskusteluissa on toivoskeltu, että kaupunginjohtaja voitaisiin nyt valita useampien mitat täyttävien ehdokkaiden joukosta. Tähän näkemykseen on periaatteessa helppo yhtyä. Määrää tärkeämpää on kuitenkin tässä tapauksessa laatu eikä tilanteemme kuitenkaan ole yhtä surkea kuin vuonna 1944, jolloin avoimeksi tulleeseen kaupunginjohtajan virkaan ollut yhtään hakijaa.

Mitä tähän päivään ja laatuun tulee kaupunginjohtajan paikkaa hakeneiden joukossa on yksi edellä mainitut kriteerit erinomaisesti täyttävä ehdokas. Hän on pitkään Helsingin kunnallispolitiikassa ja sen keskeisissä tehtävissä vaikuttanut henkilö, jonka olemme oppineet tuntemaan asioihin syvällisesti perehtyvänä, kaupungin hallinnon ja sen eri hallintokunnat hyvin tuntevana, ahkerana ja uutterana. Hän on ihminen, jolla on kiistatonta osaamisesta niin kunnallishallinnosta kuin ympäröivästä yhteiskunnasta. Niin politiikasta kuin taloudesta ja yrittämisestä. Hän on vaikuttaja, jolla on mm. viime valtuustokauden aikana toteutettujen organisaatiouudistusten yhteydestä selkeitä näyttöjä niin visionäärisyydestä kuin siitä, että hän toimeen ryhtyessään myös saa aikaiseksi. Hän on henkilö, joka on monissa eri yhteyksissä osoittanut yhteistyökykynsä ja yhteistyöhakuisuutensa ja nauttii laajaa luottamusta eri piireissä. Hän on rakentavasti luotsannut kaupunginhallituksen läpi taloudellisesti raskaiden aikojen ja toiminut yhtenä merkittävimmistä kätilöistä prosessissa, jossa pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyö saatettiin käyntiin itse asiassa varsin historiallisella tavalla. Hän on ihminen, jolla on luontainen kyky saavuttaa ihmisten luottamus ja maltilla rakentaa sopua vaikeissakin paikoissa.

Arvoisa puheenjohtaja. Kaupunginjohtaja Eero Rydman kirjoitti vuonna 1949 Helsingin silloisiin 400-vuotisjuhliin liittyvässä teoksessa Helsinki, Suomen pääkaupunki. Hänen mukaansa Helsingissä korostettiin kulttuurista jatkuvuutta, kunnioitettiin esi-isien kätten jälkiä ja uskottiin kunnalliseen itsehallintoon. Helsinki, pienoismetropoli, ilmensi maskuliinista pioneerihenkeä. Uudisraivaajahenki näkyy Rydmanin mukaan Helsingin moderneissa asukkaissa, jotka katsovat luottavaisesti ja rohkeasti tulevaisuuteen.

Taloudellisesti hieman hankalampien aikojen jälkeen nyt on taas aika katsoa luottavaisesti ja rohkeasti tulevaisuuteen. Parhaiten tähän meidät luotsaa edellä kuvaamani mies. Omasta ja kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta minulla on ilo esittää, että Helsingin seuraavaksi kaupunginjohtajaksi valitaan kauppatieteen maisteri, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jussi Pajunen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginjohtajan tehtävä on todella muuttunut siitä, mitä valtuutettu Vapaavuori kuvatessaan kaupunginjohtaja Ahon tehtävää, kautta näiden viimeisten vuosien. Mielestämme kaupunginjohtajan virka Helsingissä on erittäin tärkeä. Hän vastaa taloudenpidosta, hyvästä talouden tilasta ja tasapainosta, hyvinvointipalvelujen järjestämisestä ja koko kaupungin hyvinvoinnista pitkälti niiden tavoitteiden mukaan, mitä valtuusto ja poliittiset päättäjät tässä kaupungissa tahtovat yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Toisaalta kaupunginjohtajan tehtävänä on myöskin huolehtia siitä, että asioiden valmistelu edustaa kokonaisuutta ja on huolella tehtyä niin, että poliittinen päätöksenteko voi luottaa siihen, että asioihin on riittävästi perehdytty. Kaupunginjohtajan tehtävänä on huolehtia Helsingin kokonaisedunvalvonnasta ja kaupunginjohtaja antaa monella tavalla Helsingille viralliset kasvot.

Jos katsotaan kokonaisuutena kaupunginjohtaja on virkamies ja tämä kokonaisuus muodostuu siitä, että on olemassa hyvä valmistelukoneisto ja rohkeat, itsenäiset päätöksentekijät. Näin ollen korostaisinkin tässä yhteydessä sitä, että päätöksenteon ja helsinkiläisten edun kannalta on tärkeätä, että meillä on olemassa hyvä ja asiantunteva valmistelu ja siihen liittyvät virkamiehet. Toisaalta rohkeat ja vastuuta kantavat poliittiset päättäjät, näistä kahdesta muodostuu vasta kokonaisuus. Kumpaakin tarvitaan. Kaupunginjohtajan paras tuki on hyvät päättäjät, ei mikään lammaslauma vaan sparraajat ja itsenäiset päättäjät.

Uuden kaupunginjohtajan tehtävää valmisteltaessa ryhmämme kävi keskustelua ja mielestämme nämä seuraavat neljä asiaa ovat erittäin tärkeitä:

Helsingin taloustilanne ja koko talouspolitiikka on pitkään keskusteluttanut jo edellistä valtuustoa ja tulee keskusteluttamaan myöskin tätä valtuustoa. Näin ollen pidämmekin tärkeänä, että kaupunginjohtaja edelleenkin kantaa suurta vastuuta talouspoliittisesta linjasta. Se on edelleenkin ykkösjuttu, mutta talouspolitiikka ei saa olla pelkkää supistuspolitiikkaa, vaan Helsingin kaupunginjohtajan tehtävänä on myös luoda hyvinvointia, työpaikkoja ja taloutta edistävää kasvuhakuista talouspolitiikkaa. Helsingin on edelleen oltava vetovoimainen talousveturi Suomessa.

Toinen tärkeä tehtävä mielestämme on Helsingin ja valtion välisen suhteen saaminen entistä läheisemmäksi ja myös selkeämmäksi. Valtion on tiedettävä Helsingin erityisasema ja erityisongelmat ehkä nykyistä paremmin niin, että myös valtiovallan puolelta ymmärretään näiden ongelmien edellyttämät rahoitustarpeet. Tässä asiassa on tehtävä lujasti töitä.

Kolmas tärkeä asia on pääkaupunkiseudun yhteistyö. Sitä ei saa päästää lopahtamaan, vaan edelleen sitä pitää kehittää. Pääkaupunkiseudusta on saatava todellinen alueellinen toimiva talousalue, jolla on kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Tätä valmistelua on kehitettävä ja siihen on panostettava jatkossa.

Neljäntenä asiana on kaupungin johdon ja poliittisen päätöksenteon välinen hyvä yhteistyö. Työtä on selkeytettävä ja vahvistettava, ryhmämme on monissa eri puheenvuoroissa korostanut valtuuston aseman vahvistamista sekä talousarvion että isojen asioiden valmistelun yhteydessä. Toivomme, että tämä viesti tulee uuden kaupunginjohtajan pöydälle ja sydämeen suurena asiana ja toiveena.

Ylipormestarin virka on poliittinen. Kokoomus on suurin ryhmä Helsingissä ja näin ollen kokoomuksen piiristä tehdään kaupunginjohtajan valinta tässä kokouksessa. Se on nykyisen poliittisen käytännön mukainen toimenpide. Sosialidemokraattinen ryhmä on haastatellut Jussi Pajusta, joka on ollut kokoomusryhmän ehdokkaana ja olemme keskustelun kuluessa ja sen päätteeksi päätyneet yksimielisesti esittämään uudeksi kaupunginjohtajaksi Jussi Pajusta.

Valtaosa valtuutetuista tuntee Jussi Pajusen poliittisen toiminnan kautta, koska monet meistä ovat olleet samaan aikaan valtuustossa, Jussi Pajunen on myös ollut kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana ja sitä kautta myös valtuustoryhmän johtajat ovat tutustuneet häneen entistä paremmin. Hänellä on tehtävään tarvittavat valmiudet, mutta hänen tuleva toimintansa vasta osoittaa, miten hän tämän tehtävän täyttää, miten hän ottaa sen haltuunsa, koska kukin johtaja tekee vallastaan ja johtamisestaan loppujen lopuksi itsensä näköisen.

Johtajan tehtävässä on muistettava, että parhainkaan johtaja ei pärjää ilman hyviä alaisia ja tukijoukkoja. Toivomme, että Jussi Pajunen käyttää koko johtajiston ja muiden keskeisten virkamiesten asiantuntemusta asioiden valmistelussa ja päätöksenteon tukena. Meillä on erittäin hyvät apulaiskaupunginjohtajat ja talousjohtaja, kuten olemme huomanneet viimeksi Hyvinkään strategiaseminaarissa. On myös hyvä muistaa, että poliittisten päättäjien tehtävänä on valvoa kaupungin johtamista, asioiden hoitamista ja vallan käyttöä. Sosialidemokraattinen ryhmä valvoo kriittisesti myös kaupunginjohtajan tekemistä, mutta antaa tukensa hyvälle hallinnolle ja oikeansuuntaiselle politiikalle.

Esitämme, että kaupunginjohtajaksi valitaan Jussi Pajunen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Valitsemme uuden kaupunginjohtajan hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa ja kovien haasteiden edessä. Väestön ennustettu ikääntyminen, pelko seudun ja eri kaupunginosien eriarvoisesta kehityksestä, rakennetyöttömyyden pitkittyminen sekä kaupungin talouden kireys muodostavat vaikeasti ratkaistavan yhtälön.

Samaan aikaan pääkaupungin tulisi toimia kansallisena veturina ja pystyä vahvistamaan osaamista ja kansainvälistä kilpailukykyämme. Nämä haasteet eivät ratkea muulloin kuin osoittamalla huomattavasti monipuolisempaa johtajuutta kuin vain säästötalkoiden vetämistä.

Tulevaisuudessa korostuu se, että mukavat kaupungit menestyvät. Helsinkiä on kehitettävä eurooppalaisena kulttuuri- ja sivistyskaupunkina, jossa julkiset palvelut toimivat. Meidän on pidettävä kiinni Helsingin vahvuuksista, joihin kuuluu luonnon ja kaupungin yhteensovittaminen. Olikin osuva yhteensattuma, että juuri äsken hyväksyimme kaupungin uuden ympäristöohjelman ja nyt valitsemme uutta kaupunginjohtajaa.

Muita kaupungin vahvuuksia ovat tasavertaisten mahdollisuuksien turvaaminen eri kaupunkilaisille ja tämän uhkaavan eriarvoistumisen torjuminen esim. asuntopolitiikalla. Näistä toimivista keinoista täytyy pitää kiinni.

Valtuusto on halunnut korostaa myös koulutusta ja sen laatua. Suomen menestyksestä kansainvälisessä pisa-vertailussa tarjoaa saksalainen analyysi hyvin mielenkiintoisen näkökulman: suomalainen koulu ei ole edellä vain siksi, että se pitäisi muita paremmin huolta huippuoppilaista, vaan siksi, että huolehdimme muita paremmin niistä, joilla on oppimisvaikeuksia. Ehkä todellinen kilpailukyky syntyykin heikoimpien auttamisesta, tasavertaisesta mahdollisuudesta kaikille. Tämä näkökulma pitää ehdottomasti muistaa, kun haluamme parantaa Helsingin kilpailukykyä.

Sitten niihin asioihin, joita ei valitettavasti voi lukea meidän vahvuuksiksemme. Yksi näistä on suhteet valtioon ja naapurikuntiin. Viime aikoina Helsinki ei ole saanut tarpeeksi ymmärrystä valtion taholta eikä yhteistyö naapurikuntien kanssa ole tuottanut riittävästi kouriintuntuvia tuloksia. Uudelle kaupunginjohtajalle riittää työsarkaa ja hänen neuvottelutaidoilleen käyttöä. Pääkaupunkiseudun yhteistyö ei saa luisua kabinettineuvotteluiksi tai tällaisen välillisen demokratian puuhasteluksi vaan sen täytyy olla avointa ja valtuuston ja kaupunginhallituksen ohjauksessa.

Näillä eväillä haluamme saattaa nyt valittavan kaupunginjohtajan tehtäväänsä, mutta haluan vielä palata siihen tapaan, jolla tämä valinta on toteutumassa. Toisin kuin valtuutettu Vapaavuori, minä kyllä pidän hälyttävänä sitä, että pääkaupungin johtotehtävään ei ilmaannu kovinkaan runsaasti hakijoita. Ehkä se on merkki siitä, että koko kunnallinen järjestelmä on jonkinmoisessa kriisissä ja haasteet ovat niin suuria, että harvat niihin uskaltavat tarttua. Tai sitten se on merkki siitä, että nykyinen valintaprosessi ei toimi tai juuri tämä nimenomainen prosessi, se tapa, jolla me olemme näitä asioita hoitaneet ei ole tuonut toivottua lopputulosta.

Kaupunginjohtajan tehtävä on aidosti poliittinen tehtävä, vaikka kyseessä onkin virkamies. Tällaiseen poliittiseen tehtävään pyrkimiseen kuuluisi mielestämme kampanja tähän virkaan pääsemiseksi. Tämä nykyinen valintajärjestelmä ei kannusta ehdokkaita tuomaan esiin visioitaan tai agendaansa kaupungin kehittämiseksi, koska pääpaino on poliittisella neuvottelulla ryhmien välillä. Vihreät ovat usein kannattaneet pormestarimallia monesta syystä. Yksi syy on se, että työnjako poliittisen vallan ja virkamiesvallan välillä olisi silloin selkeämpi ja siellä missä valta on, olisi myös poliittinen vastuu. Mielestämme erinomainen parannus valintatapaan olisi myös se, että tällaiseen pormestarimalliin liittyisi avoin ja julkinen kansanvaali, jossa siis kaupunkilaiset itse valitsisivat kaupunginjohtajansa. Näin myös valintaa edeltävä keskustelu olisi avointa, julkista ja monipuolista. Tämä saattaisi myös palauttaa kaupunginjohtajan kiinnostusta kaupungin politiikkaan ja nimenomaan päätöksentekoon.

Nyt elämme tämän järjestelmän mukaan ja edelleen valtuusto valitsee kaupunginjohtajan. Toivomme, että poliittisin perustein valittava kaupunginjohtaja osaa kasvaa oman viiteryhmänsä yläpuolelle. Haluaisimme, että Jussi Pajunen toimiessaan kaupunginjohtajana on koko valtuuston kaupunginjohtaja, ei ainoastaan kokoomuksen ryhmän, ja tarvittaessa hän olisi valtuuston enemmistön kaupunginjohtaja. Silloinkin, kun päätös tehdään niukalla enemmistöllä kaupunginjohtajalla on asennetta ja rohkeutta laittaa päätös täytäntöön.

Kunnalliseen demokratiaan kuuluu se, että myös pienempiä valtuustoryhmiä kuunnellaan ja erityisesti tässä toivomme, että Jussi Pajunen ammentaa omista henkilökohtaisista kokemuksistaan. Kuten muistamme, hänellä lienee hyvät edellytykset tällaiseen, onhan hän toiminut paitsi Helsingin valtuuston suurimmassa ryhmässä myös sen historian pienimmässä ryhmässä. Valtuustokauden 1993 - 1996 liberaalisella kansanpuolueella oli vain yksi varavaltuutettu, Jussi Pajunen. Toivomme, että Jussi Pajunen osaa käyttää näitä monipuolisia näkökulmiaan eri tilanteissa koko valtuuston parhaaksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat.

Valitettavasti joudun aloittamaan puheenvuoroni toteamalla, että valtuusto on saatettu tässä asiassa arvottoman näytelmän kohteeksi. Tämän näytelmän käsikirjoituksen tekivät kokoomuksen, sosialidemokraattien ja vihreiden neuvottelijat heti kunnallisvaalien jälkeen. Valtuustolle, meille valtuutetuille, tässä näytelmässä on varattu pelkkä statistin, taputtajan ja kukittajan rooli.

Tapa, jolla kaupunginjohtajaa ollaan nyt valitsemassa on mielestäni häpeäksi demokratian periaatteelle jota kaupungissa pitäisi kunnioittaa ja toteuttaa. Valinta on ratkaistu pienessä piirissä ilman avointa keskustelua ja kuulematta edes niitä valtuustoryhmiä, joiden nimissä neuvottelut käytiin ja sovittiin. Tehtävään esitetty Jussi Pajunen on itse ollut kaupunginhallituksessa junailemassa itselleen palkankorotusta, joka tavallisen kaupunkilaisen näkökulmasta on täysin kohtuuton ja perusteeton. Avoin hakumenettely ja ehdokkaiden vertaili on korvattu Helsingin Sanomissa ennalta julistetulla sisäpiirin sopimuksella.

Jussi Pajusta on varmaan aiheesta kehuttu päteväksi, asialliseksi ja myös yhteistyökykyiseksi. Hyvä niin. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, mikä on hänen linjansa Helsingin palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja päätöksenteon suhteen.

Kun kävimme tässä salissa keskustelua ensi vuoden budjettiraamista, kehui Jussi Pajunen eräässä harvoista puheenvuoroistaan, joita hän on tähän mennessä meille pitänyt, olevansa ylpeä siitä, että kaupungin toimintamenot olivat viime vuoden loppuessa pienemmät kuin kolme vuotta sitten. Olisi kiinnostavaa kuulla kuinka monelle turhaan vammaiskuljetusta odottaneelle, lastensa koulun lopettamisesta huolestuneelle, vaille kotihoitoa jääneelle, kaupungin pätkätöissä pitämälle tai työttömäksi jättämälle, hän on kertonut tästä ylpeyden aiheestaan ja millaisia vastauksia hän on saanut.

Mielestäni Helsinki tarvitsee sellaisen kaupunginjohtajan, joka tuntee myös vaikeuksissa olevien helsinkiläisten tarpeita. Helsinki tarvitsee kaupunginjohtajan, joka haluaa kilpailla menojen leikkaamisen sijasta ykköspaikasta palvelujen kehittäjänä. Kaupunginjohtajan pitää puolustaa julkisia palveluja eikä ajaa niiden siirtämistä kilpailuttamalla yksityiseksi bisnekseksi. Helsinki tarvitsee tämänkin asian valmistelun valossa uutta poliittista kulttuuria, jossa päätöksiä ei tehdä pienessä piirissä, vaan yhdessä valtuutettujen ja erityisesti yhdessä asukkaiden ja kaupungin työntekijöiden kanssa.

Suomen kommunistisen puolueen ja asukaslistan valtuustoryhmän edustajana ehdotan, että valtuusto päättää palauttaa kaupunginjohtajan viran täyttämisen uudelleen valmisteltavaksi, uutta hakumenettelyä varten. Tällä ehdotuksella tähtäämme siihen, että valtuusto voisi ottaa takaisin sen vallan, joka valtuustolle tässä asiassa kuuluu ja luoda tätä varten tilanteen, jossa on mahdollista avata nyt pelkästään muodolliseksi typistetty hakuprosessi uusille nimille ja todelliselle keskustelulle ehdokkaista ja heidän linjoistaan Helsingin kehittämisessä.

Ärade ordförande, bästa fullmäktige.

Sfp:s grupp gick noggrant igenom listan över samtliga sökanden och kom till att det i varje fall finns åtminstone en god kandidat på listan men vi förvånar oss över att antalet sökande inte var fler. Det var tur att vi höjde lönen, annars skulle vi inte ens ha haft så där många.

Sfp:s grupp är nog övertygad att vi också i dag gör ett gott val och väljer en bra stadsdirektör för Helsingfors men vi är inte riktigt nöjda med proceduren. Vi anser att det skulle ha varit på sin plats att ordna t.ex. en hearing. Här uppmanar jag övriga fullmäktigeledamöter att jämföra med processen i riksdagen när man väljer justitieombudsman.

Menetelmiä pitää aina kehittää ja siksi katsommekin, että jatkossa pitäisi soveltaa puolueryhmien yhteistä kuulemista. Tilaisuus, jossa on edustaja jokaisesta ryhmästä, samassa tilaisuudessa ja yhtä aikaa tenttaamassa pääehdokkaat. Tätä pitäisi soveltaa jo seuraavassa apulaiskaupunginjohtajan vaalissa. Tämä vähentäisi ehdokkaiden juoksemista kaikissa ryhmissä ja ennen kaikkea estäisi myös sen, että nämä ehdokkaat lupailevat vähän erilaisia asioita eri ryhmissä. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä vaiheessa keskustelua on tietysti helppo yhtyä moneen edellä esitettyyn näkemykseen.

Helsingin kaupunginjohtaja on tärkeä virkamies paitsi meille helsinkiläisille myös koko valtakunnalle. Helsingin kaupunginjohtaja, vaikka valitaankin poliittisesti, niin kuin perinteisesti tehdään, ikään kuin muuttuu yhteiseksi helsinkiläisten ominaisuudeksi, osin koko valtakunnan eteenpäin kuljettajaksi pääkaupungin johtajana. Tässä mielessä on tärkeätä, että valinnassa onnistutaan ja että valinta kohdistuu oikein. Kuulosti melkoisen tärkeiltä asioilta ne, mitä valtuutettu Anttila sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtajana täällä esitti ja mitä myös vihreiden valtuutettu Lehtipuu, myös ne poliittiset kysymykset, joita te korostitte kun kaupunginjohtajaa valitaan. Mutta kysyn teiltä: luuletteko te ja puheenjohtaja Vapaavuori, etteivät muut ryhmät olisi kyenneet keskustelemaan myös näistä poliittisista kysymyksistä ja mahdollisista henkilöasioista kuin vain te kolme? Ja kun Lehtipuu ihmettelee täällä, ettei ole hakijoita, niin kuka hullu hakee virkaa, johon valinta on tehty kassakaappiin jo kuukausia aikaisemmin? Kysyn vaan. On melkoista poliittista teatteria esittää olevansa pahoillaan siitä, ettei muita hakijoita ole kuin Pajunen, jos kerran lopputulos on tiedossa hyvissä ajoin ja me muutkin valtuustoryhmät saamme lukea sen lehdistä. Nyt onkin pakko kysyä: Mitä kaikkea te olette sopinut? Onko sovittu laajemmasta virkapaketista? Onko tehty mahdollisesti jotain isoja ohjelmallisia sopimuksia asunto-ohjelmasta tai ehkä jopa seuraavan vuoden talousarviosta (välihuuto)... no ehkä siitäkin niin. On hyvä, että täällä on eduskunnan asiantuntija, joka pystyy sanomaan hyvin sen, että vaikka sekin, se on täysin mahdollista tämäkin ja ihmettelen vaan, että jos sosialidemokraattien kanssa olette päässeet sopimukseen niin onnittelen. Mutta silloin tiedän lopputuloksen...

Vakavasti ottaen, vaikka tässä voidaan leikkiäkin laskea, niin kyllä tämä huonoa kulttuuria edustaa tällainen kolmen suuren ryhmän jatkuva käyttäytyminen, jolla meitä pienempiä ryhmiä ikään kuin yritetään nollata. Minusta on hyvä, että valtuutettu Oker-Blom toi tämän asian esiin, koska me olemme tähän saakka valinneet erilaisiin tehtäviin, paljon vaatimattomampiin tehtäviin, ihmisiä yhdessä haastatellen ja yrittäen löytää todella hyvää ratkaisua. Tässä on se valitettava puoli, että tästä prosessista ikään kuin saattaa kärsiä ehdokas itse, jota en missään tapauksessa toivo. Me olemme erilaisten valintaprosessien kautta sen runsaan 30 vuoden aikana, mitä minä olen näissä kuvioissa roikkunut, onnistuneet valinnoissa erittäin hyvin. Meillä on ollut hyviä, tasapuolisia kaupunginjohtajia ja uskon, että Jussi Pajunen tulee edustamaan tätä samaa tasoa. Henkilökohtaisesti minulla on hyvät kokemukset Jussi Pajusen kyvystä kuunnella myös pienempiä ryhmiä ja uskon, että hän sen myös tekee.

Meidän kannattaa muistaa se, että Helsingin kaupunginjohtaja on todella suuressa poliittisessa vastuussa sekä Helsingille että koko valtakunnalle ja tässä mielessä toivon omasta puolestani, että valittava Jussi Pajunen onnistuu tässä tehtävässä mahdollisimman hyvin ja toivon siihen kaikkea onnea ja menestystä. Se, että tässä lähtisimme nyt palauttamaan asiaa on lähinnä poliittista kiukuttelua eikä johda ainakaan valinnan kohdalla yhtään parempaan lopputulokseen.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On syytä käyttää puheenvuoro ja erittäin kriittinen sellainen menettelytavoista, siitä prosessista, jolla tähän päätökseen ollaan tulossa. Tänäänhän me valitsemme Jussi Pajusen Helsingin seuraavaksi ylipormestariksi, tai valitsemme käytännössä nyt, mutta valinta on tehty jo kauan aikaa sitten. Me valtuutetut, suurin osa meistä valtuutetuista, sai lukea lehdestä tästä valinnasta, joka pieni kopla oli tehnyt meidän kaikkien valtuutettujen puolesta. Yleensä sitä, että muutama yksittäinen henkilö päättää ison joukon puolesta kutsutaan harvainvallaksi eli oligarkiaksi. Ja usein harvainvallan käyttäjiä kutsutaan oligarkeiksi. Voikin kysyä, onko Helsinki tällä hetkellä pikemminkin oligarkien kuin valtuutettujen hallussa. Nimittäin jos muistamme, miten tähän prosessiin tultiin oli se, että hyvä jos kunnallisvaalitulos oli edes vahvistettu, oli kolmen suurimman ryhmän puheenjohtajat yhdessä sopineet siitä, kenelle kaupunginjohtajan tehtävä tulee ilman, että siitä olisi keskusteltu valtuustossa, ilman, että siitä olisi keskusteltu keskisuurten ryhmien, ilman että siitä olisi keskusteltu pienien ryhmien kanssa, mutta käsittääkseni valinnasta ei keskusteltu edes omien ryhmien kanssa. Asia tuotiin ryhmille päätettynä. Mitä demokratiaa se on?

Otto Lehtipuu puheenvuorossaan peräänkuulutti ihmisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan. Ja toi vihreiden mallina pormestarin valinnan. Minusta se on aikamoista asioiden valkopesua. Ei ole kovin rehellistä tulla tänne itkemään sen perään, että ei ole kunnollisia ehdokkaita, itkemään sen perään, että ihmisiä ei kiinnosta politiikka jos kuitenkin on itse valmis lähtemään tekemään kabinettipäätöksiä, joita omassa puheenvuorossa samaan aikaan kritisoi.

Tämä ylipormestarin valinta olisi ollut oiva mahdollisuus siihen, että olisimme käyneet kunnollisen keskustelun Helsingin tulevaisuuden linjoista. Useamman ehdokkaan avulla olisimme päässeet vertailemaan mielipiteitä siitä, mitkä palvelut ovat keskeisiä, kuka ne tuottaa, mikä on Helsingin kaupungin henkilöstöstrategia, miten me kehitämme pääkaupunkiseudun yhteistyötä, mikä on asuntopoliittinen linjamme. Kaikki nämä ovat asioita, joista olisi pitänyt keskustella. Nyt sitä keskustelua ei missään vaiheessa käyty, koska ei ole ollut kuin yksi varteenotettava ehdokas. Ja miksi olisi ollut, kun jokainen tietää, että kassakaappiin on tehty sopimus. Kuka olisi lähtenyt sähköjänikseksi tietäen häviävänsä joka tapauksessa.

Tämä prosessi ei kestä päivänvaloa, tämä on demokratian irvikuva, tämä on avoimen päätöksenteon irvikuva. Tämä kertoo julmalla tavalla siitä demokratiavajeesta, joka tällä hetkellä Helsingin kaupungin päätöksenteossa monilta osin piilee. Kysymys ei nimittäin ole vain tästä yhdestä tehtävästä. Kaksi edellistä apulaiskaupunginjohtajaa on myös valittu ilman, että niistä olisi käyty kunnon poliittinen keskustelu, että olisi ollut varteenotettavia vaihtoehtoja, joiden väliltä valtuutetut olisivat voineet valita. Samoin politiikan tekeminen henkilövalintojen lisäksi tuntuu myös tulleen mukana kaikissa muissakin suurissa poliittisissa linjoissa. Muutama henkilö keskenään sopii linjoista, tuo ne sitten tiedoksi valtuustoryhmiin ja valtuustoon.

Toivon mukaan tämä ylipormestarin valinta lopulta herättää myös valtuutetut siihen, että me repiydymme irti tästä oligarkiasta ja lähdemme aidosti tekemään avointa politiikkaa ja aidosti myös valtuustossa vaikuttamaan päätöksiin. Onhan se Helsinginkin kannalta häpeä, että meidän pääkaupunkimme johtajaksi ei hae kuin yksi varteenotettava ehdokas. Luulisi, että tässä maassa on tunkua tehtävään, jota voi ehkä verrata ministerin tehtävään näkyvyyden, merkityksen, vallan kannalta. Kyllä meillä merkittäviin ministerinkin tehtäviin on aika tavalla tunkua. Tämä on minusta myös sen vuoksi ikävää, koska samalla moni voi ajatella, että tämä kritiikki kohdistuu Jussi Pajuseen. Jussi Pajunen on joutunut tässä osittain ikävään rakoon sen vuoksi, että hän ei ole päässyt avoimesti, julkisesti kilpailemaan muiden ehdokkaiden kanssa, vaan tulee sellainen kuva, että hän on päässyt tähän tehtävään vain sen vuoksi, että kolme ryhmänjohtajaa sopi heti vaalien jälkeen, ennen kuin uusi valtuusto oli ehtinyt edes kokoontua, siitä, miten tämä valinta menee. En voi kuin pahoitella sitä, mihin tilanteeseen Helsingin demokratia on ajautunut.

Hyvät valtuutetut.

Ilahduin kovasti, kun valtuutettu Vapaavuori oli lukenut kotiläksynsä eli Helsingin kaupungin historiatoimikunnan 1990-luvulla aloittaman Helsingin vuoden 1945 jälkeisen historian kirjoittamisen, jossa eräänä tärkeänä piirteenä on juuri tämä suurkaupunkikehityksen hahmottaminen ja pyydän saada huomauttaa, että tätä sarjaa kaikki valtuutetut voivat saada tietokeskuksesta tai kansliapäälliköltä.

Ei ole yhdentekevää minkälainen henkilö toimii Suomen tasavallan pääkaupungin korkeimpana virkamiehenä ja symbolina. Kunnallispolitiikalla on siis historiansa. Samoin on kaupunginjohtajavaalilla. Viralla on perinteensä ja nyt valittavalla henkilöllä on täällä Helsingissä edeltäjänsä. Jokainen heistä on jättänyt jälkensä Helsingin ja myös maamme historiaan. Tulenheimo, Rydman, Aho, Aura, Ilaskivi, Rahkamo ja pian myös kirjoitamme Siitosen ajan historiaa.

Kerron hieman kaupunginjohtajan ja siihen liittyvän vaalin historiasta, jotta ymmärrämme, mistä on kysymys. Kaupunginjohtajisto luotiin instituutiona 1920-luvulla, jolloin, jälleen kerran, kaupungissa nousi esiin tarve keskittää laaja ja hajautunut hallinto yksiin käsiin. Tuolloin perustettiin rahatoimikamariin kolme johtavaa päätoimista ja määräaikaista virkaa; kaupunginjohtaja ja kaksi avustavaa apulaiskaupunginjohtajaa. Tästä triumviraatista nousi jo tuolloin nuoressa tasavallassa kasvavan pääkaupungin kunnallisen määräysvallan keskus. Viralla oli jo tuolloin selvä poliittinen kytkentänsä. Kaupunginjohtajaksi valittu senaattori Arto Castrén edusti kokoomusta, insinööri Jarl Andersen tuli RKP:sta ja rahatoimen johtajaksi valittu Väinö Hupli edusti SDP:tä. Ehkäpä jonkinlainen tuon ajan kassakaappisopimus.

Sen jälkeen moderni kaupunginjohtajuus on syntynyt kahden kunnallislainsäädännön myötä. Vuonna 1927 kaupunginjohtajaksi valittiin valtuustossa henkilö, jonka valinnassa näkyi jo tuolloin poliittinen voima-suhde. Jos voimasuhteet muuttuivat ne voitiin korjata vasta kaupunginjohtajan saavuttaessa eläkeiän. Jo 1920-luvulla tämä voimasuhteiden muutos ja mahdollinen epätasapaino sai aina vilkasta poliittista keskustelua aikaan ja näin on jatkunut tähän päivään saakka. 1920-luvulta tulee myös tapa jakaa kaupunginjohtajan tehtävät hallintoaloittain eli tässä me olemme todella aika pitkän historiallisen perinteen äärellä.

Pohjoismaisessa vertailussa on selvää, että helsinkiläisessä kaupunginjohtajuudessa yhdistyi ja yhdistyy edelleen sekä vahva poliittinen tausta että virkamiehen identiteetti. Aikoinaan kaupunginjohtaja oli erittäin vahva, sillä hän oli myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Tämä luottamustehtävä poistettiin vuoden 1977 kunnallislain uudistuksessa.

Helsinkiläisiä kaupunginjohtajia ovat yhdistäneet eräät seikat: akateeminen koulutus on taustalla. Ensimmäinen esikuva tuli yliopistomaailman huipulta, kun vuonna 1931 virkaan valittiin professori tohtori Antti Tulenheimo, joka oli tunnettu yliopistomies, rikosoikeuden asiantuntija ja varatuomari, eduskunnan jäsen, varapuhemies ja myös pääministeri ja kokoomuksen keskeisiä poliittisia vaikuttajia. Muitakin perinteitä on luotu matkan varrella.

Tänään on oltu huolissaan menettelytavasta, mutta silläkin on tässä kaupungissa historiansa ja perinteensä. Virka on aina täytetty valtuustoryhmien keskinäisissä neuvotteluissa saavutetun yksimielisyyden merkeissä. Viranhaltijalta on aina edellytetty helsinkiläisen kunnallispolitiikan tuntemusta ja vahvaa paikallista kokemusta. Kiinnostavaa on, että esimerkiksi Tulenheimo ei hakenut tehtäväänsä, mutta antoi suostumuksensa ottaa toimi vastaan. Kiinnostavaa on myös, että jo ensimmäisiä kaupunginjohtajavaaleja syytettiin demokratiavajeesta, narripelistä ja kulissien takaisista neuvotteluista. Tulenheimo valittiin kaupunginjohtajaksi valtuuston puheenjohtajan paikalta ja tämä tapa säily Ilaskiveen saakka. Näin ollen Helsingin kaupunginjohtajaksi ei ole istutettu valtakunnan politiikassa pärjänneitä henkilöitä joko jäähdyttelemään tai palkkiovirkaan. Tämä on pääkaupungin itseylpeyden keskeinen piirre; kaupunginjohtajalta edellytetään todellakin vahvaa sitoutumista paikalliseen osaamiseen.

Helsingin historialla on siis tarjota lukuisia kaupunginjohtajavaaleja, joissa poliittisuus joko on korostunut tai ollut korostumatta ja tässähän me tietenkin olemme sidoksissa aikakauden hengen, suomalaisen eurooppalaisen murroksen poliittisen elämän yhteiskunnallisen debatin vaikutuksessa. Tänään on ehkä se tilanne, että konsensus on vahvempaa kuin poliittiset intohimot. Monet läsnäolijoista muistavat esimerkiksi Ilaskiven kaupungin kaupunginjohtajaksi vuonna 1979. Näytelmä, joka herätti valtavaa turbulenssia kaikissa ryhmittymissä, vaali oli erittäin tiukka.

Näin ollen Helsingin kaupunginjohtajassa korostuvat henkilökohtaiset ominaisuudet. Kaupunginjohtajan tulee olla sekä kiistelty että kiitelty henkilö ja hänen roolistaan ja asemastaan tulee käydä jatkuvaa keskustelua. Kaupunginjohtaja on julkinen henkilö ja häneltä edellytetään vastuuta ja kykyä yhteistyöhön. Helsingin pitkä kunnallispolitiikan perinne osoittaa, että parhaiten virassa pärjäävät henkilöt, joilla on kyky yhteistyöhön ja kuuntelemiseen, myös pienempien ryhmien kuuntelemiseen.

Historiasta ei voi oppia, mutta perinne elää ja vaikuttaa monella tavalla myös meidän tämän päivän kunnalliselämässä. Kaupunginjohtaja on symbolisella tasolla pääkaupungin isä tai äitihahmo, helsinkiläisyyden tunnus niin täällä Suomessa kuin maailmallakin. Virka on vaativa, mutta tarjoaa erinomaisen näköalapaikan suomalaiseen ja eurooppalaiseen muutokseen ja kehitykseen.

Yhdymme pienempien ryhmien huoleen siitä, että asiaa on valmisteltu nyt liiankin hiljaisuudessa ja että meitä ei ole riittävästi kuultu. Pajusen tuntien luotamme vahvasti siihen, että yhteistyö avautuu hyvänä ja runsaana. Keskustan valtuustoryhmä kannattaa yksimielisesti Jussi Pajusen valintaa. Haluamme korostaa, että nyt tämän päivän teemoja on pääkaupunkiseudun yhteistyö. Sillä on valtakunnallinen ulottuvuutensa, ja toivomme, että valittava kaupunginjohtaja suhtautuu edelleenkin vakavasti juuri tähän yhteistyön syventämiseen. Samoin Helsingin tunnetusti kipeät ja arat suhteet valtiovaltaan nyt Pajusen kaudella nousisivat erityisen keskeiseksi asiaksi. Suomen pääkaupungin menestyminen on koko isänmaan asia ja tässä avoimuus ja keskusteluyhteys kaikille tahoille on eräs tärkeä kaupunginjohtajan ominaisuus. Meidän kaupunginjohtajamme kantaa hienoa ylipormestarin titteliä ja näin ollen tämä perinne jatkukoon nyt tämänkin vaalin jälkeen. (Kaikki historiaa lukemaan)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä ei pidä Jussi Pajusta ainoastaan ylivertaisena hakijoista, joka ei ehkä sinänsä olisi kovin paljon, vaan katsomme hänellä sekä poliittisen kokemuksensa että siviiliuransa johdosta olevan hyvät edellytykset kaupunginjohtajan tehtävän hoitamiseen. Jussi Pajunen on ollut menestyksellä omalta osaltaan luotsaamassa kaupunkia ylös siitä talouskurimuksesta, johon valtio meidät syösi. Tarvitsemme edelleen hyvää talousohjaamista ja talousihmisenä uskon, että hän pystyy omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että saamme palveluita edullisemmin kuin mitä saamme, jos emme ole tarkkana. Mitä edullisemmin saamme palvelut sitä enemmän meillä on varaa ja sitä enemmän me saamme näitä palveluita. Voitte ehkä ymmärtää, että viime aikoina olen itse tullut testanneeksi lähinnä kaupungin terveyspalveluita ja olen niistä hyvin kiitollinen.

Jussi Pajunen on asiajohtaja. Pidän sitä hyvänä asiana. Hän keskittyy asioiden eteenpäin viemiseen. Toisaalta minä pidän hyvänä sitä, että tässä ei ollut mitään kauheaa kampanjointia, jossa löysemmillä lupauksilla voisi ehkä saada jotakin kannatusta verrattuna toisiin ehdokkaisiin, vaan minä luotan hänen johtamistaitoihinsa. Lisäksi arvostan hänen taustaansa pienen puolueen jäsenenä. Ehkä se on osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että hänen taustansa johdosta myös meillä pienten puolueiden edustajilla on jotenkin helpompi tulla hänen juttusilleen kuin ehkä joidenkin toisten luokse. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin antaa myös erityisen tunnustuksen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille, joka on osoittanut myös tällaista samanlaista kuuntelukykyä, mitä pidän erittäin arvokkaana ja toivon myös Jussi Pajuselta löytyvän.

Kun täällä valtuutettu Arhinmäki arvosteli sitä valintaprosessia, mikä on liittynyt kahteen edelliseen apulaiskaupunginjohtajan valintaan, haluan omalta osaltani todeta, että olen joka tapauksessa ollut erittäin tyytyväinen tehtyihin valintoihin.

Ennen kunnallisvaaleja, tilanteessa, jossa muitakin paikallaolleita oli, nousi kysymys siitä, että kuka valittaisiin kaupunginjohtajaksi vaalien jälkeen. Minä olin siinä tilanteessa ainoa, joka ilmaisin kantani. Ilmaisin, että minun kantani on Jussi Pajunen ja olen iloinen siitä, että tänään saan pitää linjani ja tehdä tuon valinnan. Kiitos.

Kiitos puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Maija Anttila otti puheenvuorossaan esiin poliittisen periaatteen, jossa kaupunginjohtajan paikka kuuluu suurimmalle puolueelle. Ilmeisesti Maijan puheenvuoro oli ainoa, joka suoraan tämän asian sanoiksi puki, mutta mielestäni tämä periaate on ongelmallinen, joskus jopa haitallinen. Vähintäänkin hankala. Mielestäni se periaate, että kunnallisvaaleissa suurimmaksi puolueeksi tuleva ryhmä saisi itsestään selvyytenä kaupunginjohtajan paikan on yksinkertaisesti epädemokraattinen. Vähintäänkin se lisää demokratiavajetta. Kuten kuulimme Laura Kolben hienosta historiallisesta puheenvuorosta taidamme elää samassa demokratiavajeessa nyt vuonna 2005 kuin 1920-luvulla, jolloin kaupunginjohtajainstituutio rakennettiin.

Epädemokraattisuuden lisäksi tämä mantra, että kaupunginjohtaja kuuluu suurimmalle ryhmälle, johtaa siihen, että virkaan ei varmastikaan saada hakijoita. Sen me kaikki olemme nyt nähneet, joka ryhmässä.

Pienet ryhmät ovat olleet huolestuneita omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Vaikka itse olen ns. suuren ryhmän jäsen pidän myös huolestuttavana sitä, että yksittäisenä valtuutettuna, muistaakseni miltei tuhannen äänen saaneena kaupunginvaltuutettuna, en oikein pysty käyttämään sitä mandaattiani, joka minulle on demokraattisissa vaaleissa annettu. (En ollut viimeksi sopimassa, olin toissa kerralla sopimassa.) Vihreiden puolelta se sopimus kyllä piti. Silloin vihreiden kaupunginvaltuustoryhmässä oli 16 kaupunginvaltuutettua, joista valtuutetuista 13 äänesti Pekka Korpista ja 3, jotka etukäteen kaikki ilmoittivat kantansa, Erkki Aurejärvi, Hannele Luukkainen ja Jussi Tarkkanen. Kaikki nämä äänestivät Siitosta, niin kuin me kaikki hyvin etukäteen tiesimme. Se, että Pekka Korpista ei laskelmistamme huolimatta valittu kaupunginjohtajaksi tuolloin johtui siitä, että niin kokoomuksen ryhmässä kuin ilmeisesti myös demariryhmässä, miksei jopa myös vasemmistoliiton ryhmässä, äänet siirtyivät siihen suuntaan, mistä etukäteen ei ollut puhetta.

Haluan palata nyt tähän valintaan ja vuoteen 2005. En missään nimessä halua kannattaa Yrjö Hakasen palautusesitystä, koska mielestäni virhe on tehty sen kaltaisesti, että laittamalla nyt tätä prosessia uudelleen liikkeelle emme voita mitään. Meidän on itse katsottava peiliin ja huolehdittava siitä, että seuraavat kaupunginjohtajavalinnat ja muutkin päätökset, mitä valtuustossa teemme tehdään avoimesi ja luottamuksen ilmapiirin vallitessa.

Toivotan erityisesti Pajusen Jussille, jota nyt en silmilläni salista ole löytänyt erittäin paljon onnea ja isoa viisautta tärkeässä tehtävässä ja toivon myös teille valtuutetuille ja itsellenikin tätä isoa viisautta käyttää äänestäjiemme meille antamaa valtaa.

Täällä pyrittiin selvästi välihuudoilla hälventämään tämän valinnan erilaisuutta edellisiin sillä, että viitattiin johonkin aikaisempiin sopimuksiin. Edellisen kerran kun valittiin käsittääkseni oli äärimmäisen tiukka vaali, yhdellä äänellä ratkesi. Jokainen valtuutettu pystyi itse valitsemaan kahden väliltä. Nyt meillä ei ole vaihtoehtoja. Meillä on ainoastaan yksi tehtävään pätevä ehdokas. Sillä ei ole mitään merkitystä miten silloin kukin on äänestänyt tai mitä diilejä on tehty, silloin on ollut mahdollisuus valita. Tämänkertainen prosessi, jossa jo hyvissä ajoin muutama henkilö päätti mitä tapahtuu esti sen, että meillä olisi ollut aito valintamahdollisuus. Se oli viimeksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Konalan tontti vuokrataan käyttäen laskentaperusteena 410 euroa/k-m². Viime vuonna Konalassa toteutuneiden tonttikauppojen keskimääräinen hinta oli noin 800 euroa/k-m². Toisin sanoen tontti vuokrataan puoleen hintaan. Onneksi tällä kertaa esittelytekstissä ei ole yritettykään väittää, että tontin vuokra perustuisi käypään tai sitä lähenteleväänkään hintaan.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Juhlat on juhlittu ja nyt palataan arkeen. Ehdotukseni kaupunginhallituksessa oli tämän kyseisen kaavan palauttaminen ja uudistan sen esityksen täällä. Se kuuluu: palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että tontilla 10273/19 sijaitseva pihasiipi suojellaan. Perusteluista sen verran, että rakennuslaissakin on aikaisempaa voimakkaammin kiinnitetty huomiota rakennusperinteen suojeluun jne. Te tunnette nämä pykälät. Teollisuusalueiden ja teollisuusmiljöiden huomioiminen tässä kaupungissa suojeltavina kohteissa tai niiden historiallisten kerrosten huomioiminen ei ole ollut kovin pitkällä ja niissäkin oikeasti on historiallisia arvoja. Toki on niin, että esim. tässä kyseisessä alueessa, joka tulee lähelle Kalasataman metroasemaa, jossa on voimakkaita tiivistämisrakentamisen paineita ja tarvetta uudesta liikerakentamisesta ja työpaikoista, näitä historiallisia arvoja on soviteltava näihin muihin tarpeisiin nähden.

Esitys, jonka tein, lähtee siitä, että huomioidaan tietyltä osalta nämä todennetut historialliset arvot, joita ei ole tässä kaavassa riittävästi otettu huomioon. Siellä oli kaksi rakennusta, joissa tämmöisiä huomioimattomia seikkoja on otettu esiin, kuten näistä alkuperäisistä esittelypapereista nähdään. Toinen liittyi siihen, että toinen rakennus esitettiin korotettavaksi. Siinä olisi ollut kysymys varsin suuresta rakennusoikeudesta, jos tämä olisi jätetty toteuttamatta. Kuten huomaatte, tekemäni esitys rajautuu vain tähän toiseen kohteeseen, jossa itse asiassa rakennusoikeutta ei menetetä laisinkaan ja sen kiinteistötaloudelliset seuraukset ovat merkityksettömiä. Ainoa, mitä tämä esitys tekee, se turvaa historialliset arvot, jotka myös on oikeaksi todettu. Minusta tämä on hyvä kompromissi tällä alueella, huomioidaan niitä historiallisia kerroksia tämän pihasiiven osalta, mutta toisen kohdalla, että täydennysrakentamisen tarve on niin suuri, että sitä ei voida tehdä. Kiitoksia

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Rantasen tekemää palautusehdotusta ja perustelen esitystäni myös sillä, että jos olisin pelkästään kaupunginhallituksen kokoukseen tullessani ja päätöksentekoon valmistautuessani lukenut asiapapereita, enkä käynyt paikan päällä, olisin voinut tulla toisenlaiseen johtopäätökseen. Mutta onnekseni menin käymään paikan päällä ja tutustuin tähän alueeseen ja ennen kaikkea myös piharakennuksen osalta siihen, miten loistavasti ja kauniisti ja arvokkaasti se sopii tähän miljööseen ja aivan kuten valtuutettu Rantanen totesi tämän piharakennuksen osalta, että sen säilyttäminen tai suojelumerkinnän tekeminen ei vähentäisi rakennusoikeutta tällä alueella, niin sen takia tämä palautus on perusteltua. Tässä tekstissä todetaan, kaupunkisuunnittelulautakunnan vastauksessa, että kaava ei kuitenkaan edellytä rakennuksen purkamista. Ei se sitä edellytä, mutta kyllä se mahdollistaa sen, koska tätä suojelumerkintää ei ole tehty. Näillä perusteilla, arvoisa puheenjohtaja, mielestäni asian palauttaminen on paikallaan.

Arvoisat valtuutetut, hyvä puheenjohtaja.

Käytän myöskin puheenvuoron tukeakseni valtuutettu Rantasen tekemää palautusesitystä.

Haluaisin laajemminkin puhua näiden teollisuusalueiden rakennussuojelusta, koska lähitulevaisuudessa me valtuutetut pääsemme käsittelemään näitä kaavoja, jotka liittyvät vanhojen teollisuusalueiden säilyttämiseen. Esimerkkinä on nyt kaupunkisuunnittelulautakunnasta jo eteenpäin Pitäjänmäen teollisuusalueen kaava, jossa ei aiota jättää yhtään ainutta arvokasta 1940-1950-luvun teollisuusrakennusta. Olisikin tärkeää, että valtuutetut laajentaisivat käsitystään siitä, minkälainen rakennussuojelu on arvokasta ja minkälaiset ympäristöt ja rakennukset ovat suojelemisen arvoisia. Eli kaikkihan ovat sitä mieltä, että joku jugendkortteli tulee suojella, mutta aivan yhtä arvokas ja ainutlaatuinen voi olla jokin teollisuuskortteli vuosisadan alusta tai 1940-1950-luvulta. Rakennussuojelu ja vanhat teollisuusrakennukset tulisi nähdä mahdollisuutena tehdä erilaisia, monipuolisia asunto- ja toimitiloja, joista varsinkin asunto-ohjelmassa ollaan puhuttu, eikä tällaisena hirveänä kustannuskysymyksenä.

Tosiaan, kannatan tätä valtuutettu Rantasen tekemää palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja.

On erittäin tärkeää, että nyt nostamme täällä valtuustossa myös esiin sen tärkeän seikan, että jatkossa kiinnitämme entistä enemmän huomiota siihen, että vanhaa Helsinkiä myös pienteollisuus- ja muunlaisten kiinteistöjen osalta säilytetään. Aivan liian paljon sitä on tuhottu, esim. kun ajatellaan Koffin aluetta, niin siellä on aika vähän jäljellä merkkejä siitä vanhasta panimoteollisuudesta. Joitain hienoja esimerkkejä on. Esim. Aleksis Kiven kadun varrella on talo, jossa eräs kaupunginvaltuutettukin asui, jossa alakerran pari kerrosta on säilytetty vanhaa rakennusta ja päälle tehty uutta. Aleksis Kiven kadun toiselle puolelle Pasilan vanhalle konepaja-alueelle saadaan varmasti upea asuinalue nimenomaan säilyttämällä sitä teollisuusmiljöötä ja käyttämällä sitä hyväksi tämän päivän kaupunkirakenteessa. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa meni eteenpäin juuri kaava, jossa vanha käsityöopettajien laitos muutetaan asuintaloksi. Tällaisia uusia, innovatiivisia ajatuksia pitää entistä enemmän miettiä, vanhojen rakennusten uusia käyttömahdollisuuksia, ei niin, että niistä vain luovutaan, vaan entistä enemmän haetaan mahdollisuuksia, miten niitä käytetään uudestaan asuntoina, gallerioina, pienteollisuudessa, käsityöpaikkoina, liiketiloina.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä on hyvin harvinaista, että arvonleikkausta ei ole saatu käytännössä toteutettua, mikä on edellytys kaavan eteenpäin viemiselle. Yleensä aina täällä on vain pieni ilmoitus, että se on käytännössä sovittu arvonleikkaus allekirjoitettu ja toteutettu niin, että kaava voi edistyä. Mutta meidän käytäntö on ollut se, että jos sitten vastoin neuvoteltua arvonleikkaussopimusta toinen osapuoli alkaa siitä vetäytyä, niin silloin tämä kaava odottaa, kunnes meidän sääntöjemme mukaisesti pitää saada sopimus allekirjoitettua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jos kerran kaava tässä vaiheessa vedetään, niin säästän puheenvuoroni toiseen paikkaan. Kerrottakoon, että Pikku-Huopalahden lastenkirjasto ei ole ehkä paras mahdollinen tapa informoida Ruskeasuon asukkaita, joista yli 60 % on eläkeläisiä. Jos tässä vielä tulee jotain muutoksia, niin ehkä myös sitten näyttöpaikkaa voidaan muuttaa.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Reijo Kaunola Annukka Mickelsson

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu