Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ehdotan kohtaan 2 a -kohtaan kaupunginhallituksen uudeksi jäseneksi Irmeli Walldén-Paulig.

Ja koska hän on tällä hetkellä kaupunginhallituksen varajäsen, toivon, että samassa yhteydessä voin tehdä ehdotuksen uudeksi varajäseneksi. Sopiiko tämä? (Puheenjohtajan välikommentti.)

Elikkä ehdotan uudeksi varajäseneksi Pauli Leppä-ahoa. Ja kun Irmeli Walldén-Paulig on toiminut aikaisempaan Risto Rautavan varajäsenenä, niin Risto Rautavan uudeksi varajäseneksi ehdotan Pauli Leppä-ahoa.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit sekä valtuutetut.

Töölönlahden kaava herätti suuria tunteita täällä valtuustossa kolmisen vuotta sitten, kun vuonna 2002 valtuusto siitä päätti. Kaavaa kritisoitiin kahdesta syystä. Toinen oli se, että katsottiin, että makasiinit tulisi säilyttää ja ahtaalle tontille ei pitäisi rakentaa siihen huonosti mahtuvaa musiikkitaloa. Makasiinit vastaan musiikkitalo oli se keskustelu, jota käytiin kaikkein voimakkaimmin ja se joka hallitsi keskustelua. Sen sijaan keskustelun toinen kriittinen osa, radan varren rakentaminen jäi vähemmälle juuri siitä syystä, että paukut ohjattiin pelkkään keskusteluun makasiineista.

Valtuustokeskustelun aikana ja vastaesityksessä, tai palautusesityksessä, kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että Töölönlahden kaavassa radan varsi on kaavoitettu aivan liian raskaasti, liian korkeasti. Se merkitsee sitä, että historiallinen näkymä Töölön ja Kallion välillä katkeaa, se tuhoutuu. Se on suuri menetys, ei vain helsinkiläisille, vaan koko Suomelle, koska tämä pitkä näkymä on niin merkittävä osa suomalaista ja helsinkiläistä kuvaa.

Kun Töölönlahden kaavasta päätettiin, keskeinen perustelu radan varren raskaalle kaavoittamiselle ja sille, että kaavassa osoitettiin toimistorakennuksiksi kaavoitetut talot, oli se, että valtion ja Helsingin välillä on tehty sopimus ja jotta sopimuksen prosenttiosuudet Kampin jälkeen voidaan toteuttaa, pitää meidän kaavoittaa raskaasti radan varteen toimistotiloja. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut varsin radikaalisti. Jo Kampin valmistumisen myötä Helsingille vapautui lisää mahdollisuutta tai lisää kerrosneliöitä alueelta ja kun Sanoma-WSOY luopui tonttivarauksesta, tai tonttioptiosta, joka sillä oli, vapautui entistä enemmän Helsingin kaupungille rakennusoikeutta tai kerrosneliöitä.

Sen vuoksi, kun tilanne on tältä osin täysin muuttunut, olisi poliittisesti rehellistä, että valtuusto pääsisi arvioimaan uudestaan Töölönlahden kaavan radan varren osalta. Päätökset musiikkitalosta on tehty monilla tasoilla. Se hanke etenee. Mutta se voidaan irrottaa radan varren osalta. Radan varteen pitäisi pystyä kaavoittamaan nykyisten toimistotilojen lisäksi kaupunkilaisia yleisesti palvelevia tiloja, jolla saataisiin elämää Töölönlahden puistoon. Samoin, nyt hyvin raskasta kaavoittamista pitäisi pystyä keventämään ja tehdä kaava niin, että tämä historiallinen kaunis näkymä Kallion ja eduskuntatalon välillä säilyy. Nyt meillä on siihen mahdollisuudet. Sanoma-WSOY:n päätös vetäytyä tonttioptiosta oli suoraselkäinen. Sanoma-WSOY ei päättänyt lähteä gryndaukseen tai tontinjalostamiseen. Nyt meidän Helsingin päättäjien pitäisi vastata tähän aloitteeseen samalla tavalla ja harkita uudestaan Töölönlahden kaava radan varren osalta.

Sen vuoksi Helsingin kaupunginhallitukselle on tänään Vasemmistoliiton valtuustoryhmä lähettänyt kirjeen, jossa toivomme, että radan varren osalta Töölönlahden kaava avattaisiin uuteen käsittelyyn, kevennettäisiin rakentamista, osoitettaisiin rakennusoikeutta tonteilla myös kuntalaisia palveleviin hankkeisiin. Nyt on kysymys siitä uudessa tilanteessa, lähdemmekö me vain lyhytnäköisesti tekemään taloudellisista lähtökohdista päätöksiä Helsingin keskeisestä paikasta vai käytämmekö me hyväksi tämän mahdollisuuden rakentaa Töölönlahtea ja Helsinkiä kaupunkilaisten ehdoilla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Arhinmäki otti mielestäni erittäin tärkeän asian esiin. Olen vähän eri mieltä Sanoma Oy:n suoraselkäisyydestä. Mutta asia on erittäin hyvä elikkä se, että nyt tässä tilanteessa todella käsitellään se päänvarren ? kaavoitus uusiksi.

Muistan hyvin, kun täällä valtuustossa tätä asiaa käsiteltiin. Tästäkin käytiin lyhyt keskustelu, nimenomaan tästä radan varren kaavoituksesta. Jotkut valtuutetut väittivät täältä, että kyllä sieltä näkyy jopa Kallion kirkolle saakka.

Itse näen, että se rakennetaan raskaasti ja liian tukkoon ja se sulkee Helsinkiin tulevilta tämän maiseman, joka avautuu tällä hetkellä hienosti.

Nyt tämä tilanne pitäisi - niin kuin valtuutettu Arhinmäki totesi ja niin kuin myös meidän valtuustoryhmämme on sitä mieltä - niin se täytyisi käsitellä uudestaan. Tämä Sanoma-WSOY:n tontti on erittäin merkittävällä paikalla.

Puheenjohtaja.

Mietin hetken, että otanko puheenvuoron. Aihe on minulle henkilökohtaisesti tietysti ollut pitkään hyvin kiinnostava. Olen aika pitkälti täällä esitettyjen näkemysten takana.

Aikanaan, kun tämä kaava päätettiin, niin se oli tietysti heti vaalien jälkeen hyvin poliittisesti kuumenneessa tilanteessa ja oikeastaan heijastui aika paljon arvovaltataisteluksi. Sen sisällöstä oli vaikea keskustella siinä vaiheessa.

Nyt kun tässä asiat hahmottuu, on pakko myöntää, että se kaava, vaikka siitä voidaan olla montaa mieltä, niin nekin, jotka ovat sitä mieltä, että se on onnistunut, niin on selvää, että sitä on pakko tarkistaa ainakin teknisesti ja monilta muilta yksityiskohdiltaan, koska siinä oli täysin toimimattomia keskeneräisiä osia riippumatta siitä, kuinka raskaaksi se lopulta halutaan rakentaa se radan varsi.

Toinen asia, mikä valtuutettu Arhinmäen puheenvuorossa tuli ilmi, niin on tietysti käynyt ilmi, että kaupungilla on siellä enemmän rakennusoikeutta kuin alun perin laskettiin ja sen lisäksi Sanoma -optio vapautuu mahdollisesti muuhun käyttöön, niin kyllä se on myös sisällöllisesti tuon kaavan ? sisälläkin kaupungilla on aika paljon pohdittavaa, mihin suuntaan sisällöllisesti sitä aluetta halutaan kehittää. Kaupungin ratkaisut niiden omien oikeuksiensa käyttämisessä saattaa olla aivan oleellisia, että mikä se lopputulos on, vaikka se olisi niin kurja kuin tuo kaava nyt kaikkiaan on. Ja meidän olisi ratkaistava, mitä niille makasiinifragmenteillekin lopulta tehdään, jotka sitten edellinen valtuusto suuressa viisaudessaan sinne hyväksyi, lähinnä saadakseen aikaan tämän kompromissin tai ikään kuin saadakseen läpi tämän kiistellyn asemakaavan jne. Siellä on paljon sellaisia asioita, jotka sisällöllisesti pitäisi käydä läpi ja vielä kaavaakin on jossain vaiheessa tarkistettava. Vaikka Vasemmistoliiton esityksessä oli vähän puheprovokaation makua, niin kyllä siinä vinha perä on minustakin.

Valtuutettu Rantasen puheenvuoro oli muuten hyvä, mutta kiistän sen osuuden, jossa todettiin, että kysymys olisi puheprovokaatiosta.

Kyllä tässä on kysymys nyt siitä, että kaupunki aloittaa kohta neuvottelut siitä, mitä sille Sanoma-WSOY:ltä vapautuneelle optiolle tehdään ja nyt olisi oikea paikka pohtia, pannaanko se julkiseen tarjouskilpailuun, jossa voittaa parhaiten tontista maksava tai sitten jos katsotaan Eiranrannan tapausta esimerkiksi, niin joku, jolla on jollain tavalla muuten pätevin hakemus tai tarjous, vaikka se ei ole rahallisesti paras, niin nyt sitä prosessia käydään läpi. Sen vuoksi olisi korkea aika ja suoraselkäistä, että me käytäisiin läpi se, että halutaanko me todella suoraan vain siirtää Sanoma-WSOY:n optio jollekin toiselle vai käytetäänkö sitä kaupunkilaisten hyväksi kaavoituksellisesti. Haluaisin kuulla apulaiskaupunginjohtaja Korpisen näkemyksen siitä, miten tätä voisi kehittää eteenpäin nyt tässä uudessa tilanteessa tätä Töölönlahden kaavaa radan varren osalta?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun nyt kovasti jaamme sitä Sanoman tonttia, niin sitähän ei vielä ole, sitä tonttia, josta tämä puhe on. Sehän ei ollut yksilöity tontti. Se oli optio-oikeus tiettyyn rakennusoikeuteen Kamppi-Töölönlahden alueella. Näitä maita ei ole vielä jaettu valtion kesken. Siellä on sovittu aikanaan, että sitä kehitetään ja kaavoitetaan omistusoikeuksista riippumatta. Ja kun ensimmäinen kaava on lainvoimainen, niin sen jälkeen suoritetaan jako niin, että kaupunki saa 62 % rakennusoikeudesta ja valtio 38 %. Jos tämä lainvoimainen asemakaava todettaisiin ennen kuin se juuri ja juuri on ehtinyt tulla voimaan, että me aiomme kaavoittaa sen heti uudestaan, niin ei näitä tonttejakaan ehdittäisi jakaa, koska silloinhan se taas odottaisi pitkiä valitusprosesseja jne. Silloin tämä sukupolvi ei pääse sitä aluetta rakentamaan. Näillä tontinluovutusrahoillahan on tarkoitus maksaa se erittäin kallis keskuspuiston laajennus vesiaiheineen, joka sinne on tarkoitettu. Sitten voidaan sanoa kyllä aikalailla hyvästi koko sille projektille. Ja onhan kaupungissa muita hankkeita, että eihän se nyt niin välttämätöntä ehkä ole.

Arvoisa puheenjohtaja.

Painoin vahingossa ensiksi repliikkinappia.

Kysymyksessä on hyvin vakava asia. Helsingin peruspalveluista on kova keskustelu, erityisesti kun aloitteen tekijät ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että perusopetuksen määrärahaleikkaukset ja koulujen yhdistämiset merkitsevät olennaisesti sitä, että opetuksen taso uhkaa laskea täällä Helsingissä. Tämä aloite on tehty jo varsin kauan sitten, viime vuoden helmikuussa ja vasta nyt tulee käsittelyymme. Tässä mielessä olemme hieman myöhässä. Allekirjoittaneet ehdottivat, että päätös näitä talousarvion lukuja koskien pitäisi peruuttaa ja varmistaa, että erityisopetus ja perusopetus kokonaisuudessaan saataisiin turvattua Helsingissä siten kuin lainsäädäntö edellyttää ja että samassa yhteydessä sitten liikelaitosten tuotto - niin kuin nyt tosin kaupunginhallitus on esittänyt ja valtuusto päättänytkin - voidaan ottaa lakisääteisten peruspalvelujen tarpeisiin eli asukkaiden käyttöön. Tässä mielessä mm. tämän vuoden, vuoden 2005 keväällä, joudumme varmaan arvioimaan jo sitä, miten koulujen yhdistäminen ja lakkauttaminenkin, monet muut säästötoimet, jotka tulevat valtuustoon käsiteltäväksi, ovat juuri sellaisia perustarpeita, joihin saattaa jälleen tänä vuonna olla aiheellista osoittaa lisämäärärahoja. Nythän aloitteen tekijät ovat sitä mieltä myös, että kaupungin tulisi tehdä lisätalousarvioita, samoin kuin valtiovalta tekee silloin, kun todellisuus elää hieman toista elämää kuin talousarviot, jotka edellisenä vuonna on tehty.

Tässä mielessä nämä säästötoimenpiteet, joita vaadittiin peruutettavaksi ja purettavaksi, ovat kopsahtaneet pienten koululaisten, niin peruskoululaisten kuin myös lukiolaisten nilkkaan. Ikävä kyllä tämä säästölinjaus näkyy sitten myös erityisopetuksen vähenemisen ja myös kouluavustajien ja vähentämisen osalta raskaammalla puolella eli lastensuojelun sosiaalityössä, jossa sitten vakavammat ongelmat tulevat esiin.

Tästä syystä - arvoisa puheenjohtaja - olen sitä mieltä, että tämä kaupunkilaisten - jossa on varsin paljon allekirjoittajia, tässä Pohjois-Haagan ala-asteen vanhempainyhdistyksen aloite pitäisi ottaa vakavasti. Nimenomaan siksi, että huoli vanhempien, vanhempainyhdistysten suunnasta, joka koskee opetuksen tasoa, ryhmäkokojen suurentamista ja nyt sitten näitä koulujenkin yhdistämistä, on aiheellinen. Tämä keskustelu varmaan jatkuu siltäkin osin, että vuoden 2006 talousarvio pitäisi laatia siten, että kohtuuttomia rasitteita ei koulusupistusten osalta nyt enää tehtäisi. Nyt voitaisiin palata hyvinvoivan ja kilpailukykyisen Helsingin hengessä siihen, että perusopetus myös maahanmuuttajien kielenopetuksen osalta, eli kotikielenopetuksen osalta, suomi toisena kielenä osalta, mutta myös muut erityisongelmia vaativat ratkaisut kyetään löytämään siten, että näistä liikelaitosten ylijäämistä voidaan toimintapääomaa kasvattamalla - on sitä tehty aiemminkin - ja siten voidaan osoittaa tarpeelliset resurssit, että tilanne ei tästä enää heikkene.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Tunnen sinänsä aika suurta sympatiaa tätä aloitteen tekijän ajatusmaailmaa kohtaan sen takia, että tästä nykyisestä järjestelmästä - joka siis tuli voimaan nyt vuoden alusta - keskusteltiin aika vilkkaasti silloin mm. kaupunginhallituksessa, kun tämä asia oli esillä.

Siinähän on sellainen elementti, kun siirryttiin tähän kerrosalaperusteiseen perusmaksujärjestelmään, että siltä osin se nyt ei enää samassa mittakaavassa kannusta järkevään veden käyttöön, mitä kiinteistöpuolella aina ollaan saarnattu. Totta kai tästä uudesta järjestelmästä ei ole paluuta. Sinnehän on kirjattu, että perusmaksu saa olla korkeintaan 33 % lopullisesta veden vesilaskusta. Siitä meidän pitäisi kyllä ehdottomasti sitten pitää kiinni, jotta se kannustin järkevään veden käyttöön ei tästä sitten enää vähene.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Esityslistan sivulla 23 todetaan, että kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto tulee hakemaan liikenne- ja viestintäministeriöltä poikkeuslupaa aikarajoitteisten nopeusrajoitteisten kokeilemiseksi. Kysyn, onko edellä mainittu hakemus jätetty ja miten asia etenee?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minulla ei ole tietoa tämän enempää kuin mitä tässä nyt on.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tekstissä viitattu sopimus on allekirjoitettu 26.4.2005.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Listateksti on verrattain niukka. Lienee paikallaan muutamalla sanalla täydentää sitä.

Helsingin kaupunginvaltuusto on viitoittanut maankäyttöä yleiskaavapäätöksessä. Sen yhteydessä on ajateltu uuden maankäytön mahdollistavan kaupungin kehityksen suunnilleen nykyisellä väestömäärällä tuonne vuosiin 2020 - 2025.

Sataman rakentamisen seurauksena vapautuvat Jätkäsaari, Sörnäinen ja Hermanninranta asuntorakentamiseen. Meneillään olevat valmistelut koskevat Malmin lentokenttää, Laajasalon öljysatama vapautuu 2010 jälkeen ja sitten on monia pienempiä kohteita. Sinänsä näistä kertyy paljon neliöitä, joita aina välillä ihmetellään, mistä ne ihmiset tulevat, jotka nämä neliöt täyttävät. Mutta on sellainen peruslainalaisuus kaupungeissa, joka usein unohtuu ja se on se, että elintason noustessa ihmiset haluavat myös parempaa asuinympäristöä ja enemmän tilaa asunnossaan. Helsingissä asutaan kansainvälisesti ottaen edelleen erittäin ahtaasti.

Noin viidessäkymmenessä vuodessa on asumisväljyys aina kaksinkertaistunut. 1950-luvun puolivälissä helsinkiläisillä oli käytettävissä 16 m2 henkeä kohti. Tällä hetkellä on 33 m2 henkeä kohti. Ja varsinkin näissä korko- ja rahoitusolosuhteissa ei ole näköpiirissä seikkoja, etteikö tämä sama väljyyskehitys jatkuisi. Jos Helsinki ei pysty osoittamaan uusia asuntoalueita rakennettavaksi, kaupunki alkaa taantua ja kuihtua ja menettää väestöään ympäristökuntiin ja laajemminkin, mikä hajottaa yhdyskuntarakennetta, johtaa korkeaan energian kulutukseen ja kaikin tavoin on vastoin maailmanlaajuisia pyrkimyksiä maapallon ekologisen tasapainon säilyttämiseen. Näin ollen katse on myös ulotettava ohi nykyisen yleiskaavan toteutusohjelman, ja silloin merkittävimmät vapaat alueet, jotka vielä on järkevästi hyödynnettävissä, toisaalta Santahaminan alue, jonne yleiskaavassa on jo hahmoteltu metrolinja, jossa on 400 ha maata ja toinen alue on sitten itäsuunta, Vantaan ja Sipoon alueet itämetron melko edullisella jatkoalueella.

Tämä kysymys Santahaminasta on ollut monta kertaa täällä esillä. Viimeksi yleiskaava 2002:ssa valtuusto on ottanut kantaa, että kaupungin tarkoitus on muuttaa alue asumis- ja virkistyskäyttöön, mikäli Puolustusvoimat sieltä lähtevät. Tästä kysymyksestä on väitelty pitkään, vuosikymmeniä, mutta tosiasiahan on, että väkivalloin emme Puolustusvoimia sieltä voi saada pois. Heillä on hieman paremmat varusteet tähän kysymykseen. Kysymys on hienovaraisesta diplomatiasta, jossa sapelin kalistelu meidän puolella ei sitä edistä. Nyt kuitenkin asia on liikahtanut, oikeastaan aika yllättävästikin, viime aikoina. Nimittäin eduskunta - niin kuin listatekstissä mainitaan - on toivonut tämän asian selvittämistä. Ylipormestarilla ja allekirjoittaneella oli myös tapaaminen tämän merkeissä puolustusministerin kanssa, joka sekin seikka on mainittu listalla.

Tämän päivän tilanteesta voin todeta sen verran, että Puolustusvoimat ovat omalta osaltaan käynnistäneet, erittäin lyhyellä aikataululla, asian selvittelyn omasta näkökulmastaan ja kun eduskunta toivoi sekä puolustuspoliittista tarkastelua asiassa myös yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta, niin ajatus on, että Puolustusvoimien saatua omat näkemyksensä selville, valmistelu jatkuisi kaupungin ja puolustusministeriön yhteistyönä.

Tilanne on historiallinen, eikä sitä toivoisi millään turhalla veneen keikuttelulla nyt pilattavan. Kysymys on joka tapauksessa hyvin pitkän ajan kehityksestä. Me emme saa sinne parhaassakaan tapauksessa nopeasti metroa. Se on tavattoman kallis hanke. Yleiskaavassahan se on hahmoteltu Katajanokan alitse ja meren alitse tai siltaa pitkin. Myös Kruunuvuoren alueen rakentamisen kannalta on äärimmäisen tärkeä tietää, tuleeko tänne alueelle joskus metro. Mutta ei voida ajatella Santahaminan rakentamisen liikkeelle lähtöä ilman kunnollista liikennejärjestelyä samanaikaisesti. Näin ollen aikaa on hyvin. Puolustusvoimat on investoinut sinne paljon, mutta niilläkin on omat poistonsa ja kuoletusaikansa. Ja sitten talous on tässä tapauksessa hyvä ohjaaja, niin kuin se jonkun mielestä on huono ohjaaja, vaikkapa Töölönlahdella. Valtiokin on ryhtynyt laskemaan mailleen vuokrakustannuksia. Santahaminan vaihtoehtoiskustannus on maailmanennätysluokkaa. Se on luullakseni maailman kallein varuskunta-alue. Tämä omalla painollaan tulee aivan itsestään ja sujuvasti tämän asian aikanaan järjestelemään kaikkien eduksi.

Nyt tässä on todellinen valmistelu käynnissä. Helsingin osalta tietysti on hyvä, että vaikuttaa siltä, että valtuusto tukee tällaista prosessia. Mutta mitään erityistä tointa, vaikkapa tarkastusvaliokunnan muodossa, en näe mitenkään tarpeelliseksi tämän asian hyödyllisen edistämisen kannalta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olisin kysynyt apulaiskaupunginjohtajalta vielä vähän tarkemmin tästä tapaamisesta.

Elikkä totesitte, että tapasitte ylipormestarin kanssa puolustusministeriön edustajia. Olisin kysynyt, että ketä tapasitte? Ja toisaalta olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia kommentteja siellä ihan konkreettisesti, tai minkälaisia asioita nostettiin konkreettisesti esiin? Puolustusvaliokunnan lausuntohan on, ja eduskunnan kannanotto, hyvin - sanoisinko - yleisluontoinen. Tuliko keskustelussa esille jatkoselvittelyn osalta jotain asioita, jotka esimerkiksi valtuuston olisi ihan hyvä tietää?

Arvoisa puheenjohtaja.

Listalla on sanottu, että tapasimme puolustusministerin. Näin todella tapahtui, ja on kerrottu myös sen tapaamisen sisältö. Siinä keskusteltiin, miten eduskunnan edellyttämä selvitys parhaiten voidaan toteuttaa. Asia jäi alkuvaiheessaan puolustusministeriölle, niin kuin he ovat jo pyytäneet pääesikunnalta tällaista selvitystä hyvin lyhyellä aikataululla.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Vihreiden, Vasemmistoliiton ja SKP:n ryhmien yhteinen aloite, tai esitys valtuuston koolle kutsumisesta, on tärkeä sen vuoksi, että nyt meidän pitää käydä se keskustelu ja jossain määrin määrittää meidän linjaamme sen suhteen, miten aktiivisesti me tulemme toimimaan Santahaminan osalta.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä jätti jo ennen tämän aloitteen tekemistä, 2 viikkoa aikaisemmin, kysymyksen, kaupunginhallitukselle lähetti kirjeen, jossa pyydetään, että kaupunki ryhtyisi neuvottelemaan Santahaminan varuskunnan siirtämisestä Hyrylään. Tämä tietenkin on nyt hedelmällistä sen vuoksi, että puolustusministeri Seppo Kääriäinen on väläyttänyt ensimmäistä kertaa mahdollisuutta siitä, että jollain aikataululla armeija olisi luopumassa Santahaminasta. On myös hedelmällistä käydä tätä keskustelua sen vuoksi, että Hyrylän varuskunta ollaan lakkauttamassa, ja meidän on hyvä tehdä tällaista positiivista aluepolitiikkaa myös Helsingin suunnalta muuhun maahan.

Kun nyt avataan keskustelu Santahaminasta ja sen tulevaisuudesta, niin oleellista on se, että me jollain kohtuullisella aikavälillä tiedämme, mitä Santahaminalle tulee tapahtumaan. Ei Santahaminalle tarvitse tapahtua vielä kahteenkymmeneen vuoteen mitään. Mutta jos tiedämme, että alue vapautuu kaupunkilaisten yhteiseksi asumis- ja virkistyskäyttöalueeksi muutaman kymmenen vuoden säteellä, sillä on ratkaiseva merkitys sen suhteen, miten esimerkiksi alamme hahmottelemaan joukkoliikenneratkaisuja Laajasalon osalta.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen nosti esille Kruunuvuoren alueen. Puhuisin mieluummin öljysataman alueesta, koska meidän lähtökohtamme on se, että uusia asuntoja rakennetaan nimenomaan öljysataman alueelle eikä levittäydytä laajemmin Kruunuvuoreen. Silloin pitää hoitaa jo nyt tukkoinen Laajasalon liikenne jotain kautta. Esillä on ollut ajatus siitä, että esimerkiksi lauttaliikenteen aloittaminen öljysataman alueen ja keskustan välillä. Se kuitenkin varmasti on vain tilapäisratkaisu. Metro Katajanokan ja sitten meren alta olisi ehdottomasti ainoa järkevä ratkaisu Laajasalon osalta, mutta se vaatii sitä, että myös tiedämme, että jollain aikataululla pääsemme rakentamaan asuntoja myös Santahaminaan.

Tärkeää on se myös, että asiaa ei rajata vain kysymykseksi Santahaminasta. Samalla pitää keskustella myös siitä, että mitä muille Helsingin edustalla oleville armeijan hallussa oleville saarille tapahtuu. Helsinki on merellinen kaupunki. Helsingin edustan upea saaristo on meidän rikkaus, jota pystymme valitettavan vähän käyttämään, tavalliset helsinkiläiset hyväkseen. Jos ajatellaan vaikka Espoon puolella, miten upea Suvisaaristo ja muut ovat ja se lauttaliikenne siellä, niin meillä olisi samanlaiseen mahdollisuus Helsingissä, jos myös muita saaria Santahaminan lisäksi vapautettaisiin kansalaisten, helsinkiläisten käyttöön.

Tämä Santahamina -kysymys on ollut kiinnostava ja öljysatama -kysymys kiinnostava. Sen vuoksi, kun en venettä omaa, olen joutunut vain jäiseen aikaan kiertelemään ja katsomaan niitä paikkoja. Myönnän, esimerkiksi Itä-Villingin osalta, syyllistyneeni ilmeisesti jonkun näköiseen rikkomukseen, kun nousin vahingossa armeijan linnoittamalle saarelle. Tällaisia vahinkoja en mielellään tekisi jatkossa. Se olisi helpoiten hoidettavissa sillä, että armeijan saaret tulisi meidän koiran ulkoiluttajien, hiihtäjien ja muiden jäällä liikkuvien käyttöön niin, että me emme joutuisi tunkeutumaan ilman lupaa armeijan alueelle. Pyydän tätä komentaja Rautavalta anteeksi nyt näin, että olen tällaiseenkin syyllistynyt kaiken muun lisäksi.

Se, mikä tässä on oleellista, on se, että on hyvä, että olemme käyneet keskusteluja. Mutta meidän pitää olla aktiivinen ja konkreettinen. Ja kun katsoo vastausta, siinä todetaan, että kaupunki on valmiina käymään keskusteluja ja että jatkoselvittelyjen yhteydessä tutkitaan mahdollisuuksia, mutta asiasta harkinta on täysin valtiovallan puolella. Meidän kuitenkin pitää olla aktiivinen. Meidän pitää aktiivisesti toimia. Ei riitä se, että odotamme, että valtiovalta tekee jotain päätöksiä. Meidän pitää erityisesti painaa päälle, että ne tulisivat mahdollisimman nopeasti. Sen vuoksi katsomme, että olisi tärkeää vielä tiiviimmin ja aktiivisemmin toimia valtiovallan suuntaan.

Sen vuoksi, jotta tämä asia saisi vähän enemmän lihaa luiden ympärille, teen seuraavansisältöisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki lähettää valtioneuvostolle kirjeen, jossa se esittää neuvottelujen aloittamista Santahaminan varuskunnan siirtämiseksi Hyrylään.

Näin me teemme tänään täällä konkreettisia päätöksiä niistä askelista, joilla lähdemme viemään eteenpäin Santahaminan muuttamista pidemmällä aikavälillä virkistyskäyttöön ja asuinalueeksi. Sitten myöhemmin näissä neuvotteluissa toivon, että vakavasti otetaan esille myös muut Helsingin edustan saaret. Ne ovat rikkaus, jotka pitää saada meidän kaikkien helsinkiläisten käyttöön.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin:

Pidän hyvänä, että tämä keskustelu käytäisiin tällä erää ja tässä prosessissa mahdollisimman syvällisesti ja laajasti niin, että - nythän me olemme joka vuosi palanneet tähän samaan aiheeseen - siihen saataisiin selvät näkemykset eri osapuolilta ja saataisiin ehkä - voitaisiinko sanoa? - jopa jonkunlainen ratkaisu, jonka kanssa voitaisiin sitten elää muutama kymmenen vuotta tästä eteenpäin.

Tarkkaavainen kuulija ja lukija on ehkä havainnut, kun on seurannut tätä keskustelua, että tästä keskustelusta on tähän asti puuttunut yksi keskeinen näkemys. Puolustusvoimathan eivät ole omaa näkemystään vielä esittäneet. Sen sijaan puolustusministeri on tullut hallinnonalalta ulos, niin kuin me kaikki tiedämme. Mutta Puolustusvoimien näkemystä ei vielä ole tullut. Kuten apulaiskaupunginjohtaja Korpinen äsken kertoi, niin ilmeisesti sellainenkin on kohta tulossa mukaan tähän keskusteluun.

Varmaan useimmat meistä tässä salissa, niin vasemmalla kuin täällä ehkä salin oikeallakin puolella, on sitä mieltä, että ratkaisevaa on kuitenkin pääkaupunkiseudun puolustukseen liittyvät näkökohdat. Ne ovat ne, jotka ratkaisevat varmasti hyvin pitkälle myös Santahaminan kohtaloa.

Sitten menen muutamaan muuhun asiaan.

Ensinnäkin maakuntakaavaan, jonka Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi 2004 joulukuussa.

Totta tietysti on se, että se ei ole vielä tällä hetkellä saanut lainvoimaa. Tässä kyseisessä kaavassa koko Santahaminan saari on merkitty kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi.

Tässä kohtaa erityisesti ihmettelen Vihreän ryhmän halua rakentaa Santahaminaan suurta asuntoaluetta, kun muuten ollaan aina joka paikassa hyvin tarkkoja ja tiukkoja suojelemaan ja jopa joka ikistä puskaakin tuolla kaupungin laitamailla, niin niille ei saa rakentaa sitten minkäänlaista asuntoa, mutta sen sijaan nyt, kun maakuntakaavaan on pistetty tällainen erittäin arvokas alue, niin sinne ollaan kyllä valmiita tuomaan sitten ilmeisesti 100 000, vai onko se jopa enemmän, 150 000 asukasta. Sitä en tiedä. Kaikenlaista kuulee, kun kulkee korvat auki tuolla kaduilla.

Yhteistyö on ollut myös esillä.

Olen kuullut sekä kaupungin puolelta että Puolustusvoimien puolelta, että yhteistyö Helsingin kaupungin ja Puolustusvoimien välillä on kerta kaikkiaan erinomaista. Se ei ole hyvää, vaan se on erinomaista. Se on erittäin toimivaa, ja on erittäin toimivat yhteydet, ja myös koko virkamieskunnan kanssa ja Puolustusvoimien välillä tehdään yhteistyötä ihan päivittäin. Kaikki tämä yhteistyö tietysti liittyy pääkaupunkiseudun puolustukseen.

Nyt tällä kertaa me kuitenkin puhumme tietysti Santahaminasta enemmän tässä yhteydessä. Eikä varmaan kenelläkään tässä salissa ole mitään sitä vastaan, etteikö siinäkin voitaisi tiivistää ja katsoa myös mahdollisia uusia avauksia. Ei ainoastaan pitkällä aikavälillä, vaan myös lyhyellä tähtäimellä saattaa löytyä jotain sellaisia asioita, jotka helpottavat Helsingin tilannetta, ainakin tällaisilla pienten askelten politiikalla.

Tästä rohkenen nyt olla hieman eri mieltä, tästä rahallisesta arvosta, kun se on tässä otettu esille.

Omaan arvomaailmaani kuuluu paljon muitakin arvoja kuin pelkkä rahallinen arvo. Santahaminalla on tietysti tällä hetkellä tämä maanpuolustuksellinen arvo. Mutta sen lisäksi, mitä tarkoittaa se, jos sinne tulee iso asuntoalue, esimerkiksi Laajasalon ja Herttoniemen alueelle, ei voida ajatella, että kaikki jäteautot ja muut kulkevat metroraiteita pitkin, vaan todennäköisesti sieltä jonkunlainen maantieyhteyskin pitää jatkossa olla.

Kruunuvuoren alue on ollut tässä keskustelussa esillä ja ihan oikein.

Toteaisin tähän, että Kruunuvuoren alueen liikenneyhteyksiä ei voida rakentaa sen varaan, että Santahamina jossain vaiheessa mahdollisesti hamassa tulevaisuudessa, kun pahuus maailmasta katoaa, tulee sitten asuntokäyttöön. Näin ollen tällä verukkeella ei saa jättää esimerkiksi tekemästä niitä ratkaisuja, mitä on suunniteltu Herttoniemen ympyrän alueelle.

Yhteenvetona lopuksi vielä haluan todeta, että on hyvä, että tämä asia on tullut tällaiseen käsittelyyn. Toivon todella, että tämä keskusteluprosessi käydään nyt tosissaan läpi ja sitten nähdään, ja sitten tyydyttäköön siihen ratkaisuun, mikä tässä yhteydessä saadaan tästä mahdollisesti aikaiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vasemmistoliitto on ajanut jo pitkään Santahaminaa asuinkäyttöön. Tämä on ollut itsellenikin jo pitkä projekti.

Pasifistina lähdin alun perin vapauttamaan kaikkia armeijan hallinnoimia saaria, mutta nyt kunnallispolitiikka on tuonut vähän realismia ja olen painopisteen laittanut nyt Santahaminaan.

Jos ajatellaan koko kaupungin tulevaisuutta, niin tämä on erittäin keskeinen ja tärkeä asia.

Valtuutettu Rautava nosti esiin Santahaminan Helsingin puolustuksen kannalta, että tämä on yksi ratkaiseva asia, jota tässä yhteydessä täytyy käsitellä.

Olen aivan samaa mieltä. Tästä löytyy myös argumentteja siihen diplomatiaan, jota voidaan käydä sitten puolustusministeriön suuntaan.

Helsinkiä ei puolusteta Santahaminasta käsin enää, päinvastoin. Kriisitilanteessa pikemminkin alue tyhjennettäisiin ja väki tuotaisiin sieltä pois. Tämä ei todellakaan merkitsisi sitä, että Helsinkiä ei puolustettaisi. Aivan samalla tavalla on ajateltu jonkun Sodankylän tai Mikkelin varuskuntien uudelleensijoittamista, eikä ole lähdetty siitä, etteikö sitä osaa maasta puolustettaisi. Päinvastoin, meillähän on puolustuspolitiikka erittäin sitoutunutta alueelliseen maanpuolustukseen, jopa niin pitkälle, että tämä dotriini ? on ajanut jo ohitse niiden realiteettien, mitkä ne itse asiassa uhat ovat meillä täällä Suomessa ja Helsingissä.

Aivan tästä puolustus- ja turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta me voimme ajatella, että Santahamina on vapautettavissa asuin- ja virkistyskäyttöön. Joukkoja ei tarvitse siellä enää kouluttaa, enää siellä, missä mahdollisesti tarvittaisiin puolustusta. Mutta kuten totesin, meillä uhkat ovat muuttuneet. Ne ovat ympäristöuhkia. Ne eivät ole enää kansojen välisiä sotia, vaan ne ovat rajatumpia kriisejä jne. Ja jossain Santahaminassa, jos siellä harjoitellaan kaupunkisotaa, vallataan taloa edestakaisin, niin se aivan yhtä hyvin, jos ja kun katsotaan tarpeelliseksi, se voidaan tehdä muualla, rakentaa harjoituspaikat muualle. Toki myönnän sen, että jos ajatellaan kovapanosammuntoja Santahaminassa, niin onhan se helppoa siellä meren ääressä käydä näitä ammuntoja. Mutta täytyy kysyä, että millä kaupungilla, millä pääkaupungilla on varaa sellainen ranta pitää suutarien ja ampumajätteen kaatopaikkana? Sehän vaatisi erittäin kovan työn, tämän rannan puhdistaminen ja tämän alueen puhdistaminen. Mutta tässä onkin kyse siitä, että me emme rakenna Helsinkiä tälle päivälle pelkästään, vaan tulevaisuudelle.

Uskon, että näissä Helsingin kaupungin ja Puolustusvoimien välisissä neuvotteluissa löydetään ratkaisu myös sille, että armeija saa harjoituspaikkansa. Vuosikymmen sitten olisin varmaan täällä todistanut, että armeija pitää lakkauttaa, mutta nyt olen sitä mieltä, että etsitään harjoituspaikat ja saadaan tämä alue sitten asuinkäyttöön.

Se on sitten oma tarinansa se, että liikkuu mitä hurjimpia ajatuksia siitä, kuinka paljon Santahaminaan tulisi rakentaa. Mutta tässä vaiheessa itse en esittäisi vielä asukaslukuja enkä myöskään sitä, että miten se rakennettaisiin. Se olisi erittäin hieno alue suunnitella alusta pitäen ja säilyttäen myös ne osat siellä, mitä nyt armeijalla on maanpuolustuskorkeakoulun ja sitten myös puolustustarkoituksiin maan alle rakennettuja tai maan päällisiä osia. Kyllä ne voisivat rinnan elää siviiliyhteiskunnan kanssa. Ja voisi ajatella, että armeija jopa ... Tämä oli ? sitten armeijan. Jos armeijan näkökulmasta tätä katsoo, niin se olisi jopa armeijan hyödyn mukaista. Kyllähän Puolustusvoimat ovat olleet vuosikymmenien ajan jo taitavia luomaan omaa hyvää imagoaan ja tulemaan lähelle siviiliyhteiskuntaa. Sillä tavalla tämäkään ei olisi ristiriidassa sitten armeijan kannalta, että siellä asumista laajennettaisiin ja sinne jäisi vielä jotain pieniä toimintoja, mutta päästäisiin varuskunnasta ja harjoituksista.

Tässä tuli jo esille ? liikenteellisistä ratkaisuista. En lähde niitä käymään läpi. Elikkä myös se, että Santahamina rakennetaan, niin se tukee metron laajentamista.

Haluan korostaa, että on erittäin hyvä, että Helsinki on aloittanut nämä neuvottelut. Toivon, että ne etenisivät pikaisesti ja saataisiin tästä ratkaisu, jossa todella päädytään siihen, että Santahaminaa ryhdytään vapauttamaan asumiskäyttöön.

Puheenjohtaja.

Ensinnäkin valtuutettu Puhakalle toteaisin, että kyllä varmaan Puolustusvoimat arvioivat sitä, mikä sen saaren maanpuolustuksellinen merkitys on. Eihän Puolustusvoimat Santahaminassa ole Santahaminan puolustamista varten, vaan pääkaupungin ja meidän helsinkiläisten puolustamista varten.

Sitten tuli taas esille tämä tuttu ja kaikkein paras ja suosituin paikka, jonka nimi on "jonneen muualle", elikkä kaiken voi aina viedä jonneen muualle. Mutta missä se "jonneen muualle" on, että myös puolustukseen liittyvät tehtävät tulisi sitten hoidettua täällä pääkaupunkiseudulla?

Rakentamisesta vielä sen verran, että museoviraston edustajien kanssa jo maakuntakaavan valmisteluvaiheessa keskusteltiin, että minkälainen rakentaminen on mahdollista. Tuli hyvin selkeästi esille, että mikään massiivinen asuntorakentaminen ei varmaan tämän kaavamerkinnän alle mahdu. Sen sijaan varmaan jotain pienimuotoista joskus hamassa tulevaisuudessa se voi sitten mahdollistaa. Muistetaan vielä se, että se on maailmanperintökohde, Suomenlinnan suojavyöhykealuetta. Haasteita varmasti piisaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vastaisin valtuutettu Rautavalle.

En todellakaan puhunut Santahaminan puolustamisesta, tai jos puhuin, niin puhuin jotenkin ohitse suuni. Tarkoitin todella, puhuin Helsingistä, pääkaupunkiseudusta ja jopa viittasin nykyisiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin linjauksiin ja aluemaan puolustukseen, johon tämä osana kuuluu. Elikkä en todellakaan ajatellut, että siellä nyt nämä herrat Santahaminaa puolustavat leikkimällä sissisotaa ja kaupunkisotaa.

Sitten haluaisin vielä todeta, että Vasemmistoliittohan on esittänyt neuvottelujen aloittamista Santahaminan varuskunnan siirtämiseksi Hyrylään. Sinne ei todellakaan voi siirtää ampumaratoja ja muita. Mutta tämä "jonneen muualle", niin kyllä se löytyisi hyvin. Kyllä meillä täällä Suomessa löytyy tilaa. Mutta toki - niin kuin itsekin sanoin - se ei ole helppo tehtävä, mutta on ratkaistavissa. Siihen löytyy taas Puolustusvoimilta ammattitaitoa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä nousi tämä maakuntakaavan status esiin. Lienee paikallaan täsmentää, mikä tilanne on.

Nimittäin Helsingin Yleiskaava 2002 - jonka valtuusto on vahvistanut ja päättänyt - on uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti Santahaminan osalta jo oikeusvaikutteinen. Ja se kun on päätetty ennen maakuntakaavaa, joka vielä on vahvistamisvaiheessa ympäristöministeriössä - sitä siis ei vielä ole - niin Helsingin yleiskaava astuu juridisesti maakuntakaavan edelle. Näin ollen maakuntakaavan sinänsä vähän varomattomat merkinnät ... Meidän edustajamme maakuntahallinnossa eivät ole pitäneet täysin Helsingin puolia. Se on todettava. Mutta onneksi meidän oma yleiskaavamme menee juridisesti tässä edelle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Nyt on sillä lailla, että asiantuntijoillakin on erilaisia näkemyksiä.

Jos me odotetaan tai oletetaan, että myös maakuntakaava tulee, on hyväksytty ympäristöministeriössä esimerkiksi lähivuosien aikana, niin kuin todennäköisesti tapahtuu. Sen jälkeen varmaan prosessi etenee niin, että jos Santahaminaa halutaan kaavoittaa, niin tässä vaiheessa, kun tulee uusi kaava, esimerkiksi osayleiskaava sinne alueelle, niin siinä vaiheessa maakuntakaavan status nousee yleiskaavan yläpuolelle. Silloin se merkintä pitää ottaa huomioon.

Lisäksi toisin esille sen, että museovirasto oli erittäin tiukkana tämän merkinnän kanssa maakuntakaavan osalta. Siitä käytiin paljon keskustelua mm. Helsingin kaupungin suunnalta.

Arvoisa puheenjohtaja, ärade ordförande ja arvoisat valtuutetut.

Osaan jonkun verran suomeakin ja johtuen, ainakin joidenkin valtuutettujen puutteellisesta ruotsin kielen taidosta, aion tämän puheenvuoroni esittää - ainakin valtaosin - suomeksi. Kiitokset siitä minulle.

Ensin pari sanaa historiaa:

Kun puhutaan tästä Santahamina -asiasta - otan oikeastaan todistajaksi valtuutettu Saarnion.

Vuonna 1969, jolloin oltiin yhdessä SKDL:n valtuustoryhmän jäseniä, me pasifisteina, mutta potentiaalisina maanpuolustajina haluttiin siirtää Puolustusvoimat pois Santahaminasta. Jälkeenpäinkin se on jäänyt minun päähäni jollakin tavalla, jolloin 1970-luvulla kirjoitin useita kolumneja ja artikkeleita, jotka koskivat Santahaminaa ja sen kehitystä. Silloin useimmat niistä, jotka tällä hetkellä ovat täällä valtuustossa Vihreiden ryhmän jäseninä, niitä ei edes ollut silloin keksitty, saatikka sitten keskosina olemassa. Mutta kuitenkin, sehän on hyvin varteenotettavaa, että se on nyt taas uudestaan keksitty, tämä asia, joka on periaatteessa hyvä.

Toinen asia on, että siihen aikaan, kun kirjoitin kolumneja ja juttuja Santahaminasta, niin kaupungin johto - en nyt mainitse. Puhun nyt sen aikaisesta johdosta tietysti. Nekin ovat poissa, jotka silloin johtivat kaupunkia - suhtautui täysin kielteisesti koko tähän Santahamina -keskusteluun, jolloin me tiedettiin, me, jotka olimme oppositiossa, että valtuuston enemmistö ei ole kiinnostunut koko Santahamina -asiasta, saatikka sitten kaupungin johto. No kenen kanssa sitten olisi pitänyt keskustella? Olisiko meidän pitänyt marssia Kasarmintorille ja ilmoittaa, että me haluamme Santahaminan?

Sen lisäksi jouduin sitten yleispoliittisen urani aikana toteamaan seuraavaa:

Santahamina tällaisena suljettuna alueena on toiminut paitsi Puolustusvoimien käyttöön, myöskin joidenkin kenraalien ja muiden pomojen juhlapaikkana - erittäin hyvä, koska sinne ei pääse ulkopuolisia rellestämään - ja sen kukkuraksi vielä entinen presidentti Koivisto usein käytti Santahaminan saunoja. Siellähän on ihanat saunat. Minäkin olen ollut, ei hänen, mutta muilla kutsuilla Santahaminassa. Sekin on varteenotettava näkökohta, kun ajatteli upseereita ja kenraaleita, jotka saavat saunoa siellä ihanassa ympäristössä.

Näin ollen, kun minä luen edessäni valtuutettu Arhinmäen toivomusponsiehdotuksen, jota ei vielä ole kannatettu - varmaan tullaan kannattamaan. Mutta kerronpa nyt, että siinä lukee mm. - minä sain juuri paperin - että siinä edellytetään, että kaupunki lähettää valtioneuvostolle kirjeen - no minä voin tarjota postimerkin - jossa se esittää neuvottelun aloittamista Santahaminan varuskunnan siirtämiseksi Hyrylään. Minä ehdottaisin toisen luokan postimerkkiä, koska tämä nyt ei ole se keino, jolla Santahaminaa tullaan kehittämään, että lähetetään kirje. Mutta siitä vaan, jos joku haluaa äänestää tällaisen mielestäni äärettömän typerän ponsiehdotuksen puolesta, niin tehköön sen. Mutta mielestäni tästä pitäisi neuvotella, ja se ei tapahdu kirjeen muodossa. Minä kirjoitan paljon kirjeitä, mutta en minä aina saa vastauksia niihin.

Mitä sitten tulee tähän kehitykseen, siis periaatteeseen Santahaminasta, niin sehän on aivan hieno asia, paitsi että emme edes tiedä tällä hetkellä, kuinka paljon maanalaisia ammusvarastoja siellä on ja kuinka paljon maaperää siellä on saastunut. Minä mieluummin valtuutettuna keskittäisin ponnistukseni siihen, että rakennetaan asuinalueita, niitä, joista me itse voimme päättää. Näistä emme voi itse päättää tällä hetkellä. Sitten on tietysti minun omalta kannaltani se kielteinen puoli tässä asiassa, se, että jos minä nyt saan ennustaa jotain, niin voin ajatella, että kymmenen tai noin kahdenkymmenen vuoden aikavälillä Santahaminaan on noussut meille kansalaisille sopivaa asutusta, tosin luultavasti ei niin paljon kuin jotkut kuvittelevat. Silloin on varmaan rakennettu jo 50 000 tai 30 000 asuntoa muualle Helsingin alueella tai sitten on mahdollista, että järkevät ihmiset ovat fuusioineet Helsingin, Vantaan ja Espoon yhdeksi suurkaupungiksi, jolloin meidän ei tarvitse Santahaminasta keskustella ollenkaan, koska on muutakin maaperää -

totean vaan tämän.

Mutta ikävä kyllä kehitys on sellainen, että me kaikki ikäännymme, jolloin minä toivotan teille hyvää tulevaisuutta, koska kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jolloin tämä toteutuu, minä kyllä arvelen, että itse olen kuollut. Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin kiitoksia valtuutettu Donnerille. On tosi mielenkiintoista, että meillä on valtuustossa tällaisia pitkän linjan konkareita, niin kuin valtuutettu Saarniokin, että heillä on yhteistä historiaa. Siitä me nuoremmat, vaikka emme ehkä iältämme kovin nuoria, mutta poliittiselta uralta tässä kaupungissa nuorempia, saamme nauttia näistä muisteloista. Niistä on aina myöskin opinsiemen. Sillä tavalla on mukavaa, että tässä kerrotaan näitä asioita.

Mutta toisin kuin mitä valtuutettu Donner totesi siitä, että onko Santahamina Helsingille tärkeä paikka, vaikka kaupungit fuusioitaisiin.

Kyllä Santahaminan merkitys on edelleenkin Helsingille tärkeä, siitäkin huolimatta, että meillä tapahtuisi pääkaupunkiseudulla jotain rajamuutoksia. Helsingissä joka tapauksessa asutaan ahtaimmin, mitä missään muualla. Asumisväljyys tulee tarkoittamaan sitä, että osaa rakennusoikeudesta käytetään asumisväljyyden suurentamiseen ja sitä kautta uusia asuntoja ei vastaavassa määrin synny asukastarpeita varten, vaan että osa menee asumisväljyyden kasvattamiseen.

Santahamina tulee olemaan seuraavan yleiskaavan isoin kysymys. Se on kymmenen, viidentoista vuoden aikana, kun seuraavaa yleiskaavaa tässä valtuustossa, kymmenen, viisitoista vuotta, niin silloin Santahaminan kohtalosta päätetään tässä valtuustossa. Toivottavasti silloin aikaisempien yleiskaavojen merkinnät, mm. Yleiskaavassa 2002 ja edellisissä yleiskaavoissa on johdonmukaisesti ollut Santahaminaa koskevat merkinnät asumiseen, työpaikkoihin ja virkistykseen, niin päästään sitten konkretisoimaan.

Sosialidemokraattien linja Santahaminassa on aina vuosien varrella ja myöskin yleiskaavavalmistelujen yhteydessä ollut johdonmukaisesti aina sama. Me olemme halunneet, olemme nähneet Santahaminan isona mahdollisuutena asumisen, työpaikkojen ja virkistyksen alueina. Meidän linjamme ei ole vuosien varrella muuttunut. Voin todeta, että se on varmaan ollut silloin myöskin, kun valtuutetut Donner ja Saarnio ovat valtuustossa olleet. Uskon, että silloin oli myöskin sosialidemokraatteja valtuustossa ja meidän linjamme oli varmaan silloin ihan sama.

O hyvä, että nyt käydään keskustelua ja sillä tavalla myöskin vihreät, jotka ovat tulleet mukaan Helsingin poliittiseen toimintaan, tässä yhteydessä sitoutuvat Santahaminan tulevaisuuteen ja että siellä on asumista, työpaikkoja ja virkistystä eikä pelkästään niin, että se varattaisiin jonkinlaiseksi viherreservaatiksi. Nämä puheet tietysti muistetaan seuraavan yleiskaavan valmistelun aikana. On ainakin yksi suuri kysymys pois pöydältä, kun tiedetään, että vihreät ovat samaa mieltä meidän kanssamme.

Sitten:

En malta olla kiinnittämättä huomiota valtuutettu Rautavan mainitseman maakuntakaavan kulttuurihistorialliseen rasterointiasiaan.

Se vain osoittaa sitä, miten hirveän huonosti maakunnan kunnat tuntevat Helsingin maankäytön tarpeita. Olen samaa mieltä kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpinen, että onneksi Helsingin Yleiskaava 2002 saatiin päätettyä. Toivon mukaan tämä, mitä valtuutettu Rautava täällä totesi, että maakuntakaava jotenkin osayleiskaavan yhteydessä ajaisi yli, niin en tajunnutkaan yleiskaavan valmistelun yhteydessä, että kokoomuksella oli joku tällainen pukin sorkka tässä asiassa. Jos tämä pitää paikkansa, niin sitten ei olla oikein rehellistä peliä pelattu Yleiskaava 2002:n valmistelun yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan, Santahamina on tärkeä asia. Ja muutenkin, jos katsotaan Helsingin ja valtion keskinäisiä maanomistussuhteita, niin valtiovalta on kuitenkin Helsingissä toiseksi suurin maanomistaja. On tärkeätä, että kaupungilla ja valtiovallalla on hyvät keskustelusuhteet maankäytöstä. Siksi olisi tärkeätä, että tätä linjaa jatketaan.

Teenkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus kiirehtii neuvotteluja valtiovallan kanssa Santahaminan tulevaisuudesta ja sitä koskevista päätöksistä niin, että Helsinki voi ottaa sen huomioon omassa maankäytön suunnittelussaan mahdollisimman pian.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuten taas arvoisa demariryhmän puheenjohtaja Maija Anttila tietää, niin tässä on pelattu reilua peliä.

Nämä selvitykset ja keskustelut on käyty sen jälkeen, kun tämä asia tuli esille puolustusministeri Kääriäisen lehtihaastattelussa. Olen selvittänyt tätä sekä Uudenmaan Liitosta useilta eri henkilöiltä, jotka ovat asiantuntijoita, samoin Suomen Ympäristökeskuksesta ja sitten kaupunkisuunnitteluvirastosta. Totean, että asiantuntijoilla, ei siis ns. asiantuntijoilla, vaan asiantuntijoilla on tästä asiasta erilaisia näkemyksiä. Nämä eivät olleet minun näkemyksiäni, vaan nämä olivat näissä keskusteluissa esille tulleita näkemyksiä. Reilun pelin merkeissä edelleenkin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kyllä tässä tietysti on hyvä olla tämä juridinen pohja kaikille selvä.

Asiahan on niin, että maakuntakaava ohjaa uutta yleiskaavaa, jos sellainen laaditaan, mutta sitä edeltänyttä oikeusvaikutteista yleiskaavaa se ei ohjaa. Koko tämän oikeusvaikutteisen yleiskaavan ajatus uuden lainsäädännön mukaan on, että itse asemakaavoitus voi entistä kevyemmin ja vähemmin valitusperustein pohjautua yleiskaavaan. Jos Santahamina asemakaavoitetaan suoraan eikä laadita uutta yleiskaavaa, niin silloin tämä oikeudellinen pohja on niin kuin kuvasin sen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Santahamina -kysymys on otettu tällä kertaa esille vihreiden ja eräiden muiden valtuustoryhmien toimesta näin kansallisena Veteraanipäivänä. (Välihuuto!) Nyt sitä kaiketi täällä käsitellään ja tänään on Veteraanipäivä.

Kaupunginvaltuuston strategiaseminaarissa tammikuussa apulaiskaupunginjohtaja Korpinen toi saman asian esille, ja valtuustoseminaari uutisoitiinkin lähinnä Santahamina -kysymyksen esille tulemisen johdosta.

Nykyisessä yleiskaavassa tonttivarantoa riittänee - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpinenkin totesi - tuonne 2030-luvulle, joten Santahaminan käyttötarkoituksen muutoksella ei ainakaan siinä mielessä ole suurempaa kiirettä. Asiaan vaikuttaa varmasti myös tehdyt väestöennusteet ja niiden luotettavuus. Vuonna 1954 kaupungin asemakaava-arkkitehti ennakoi, että Helsingissä olisi vuonna 1990 700 000 asukasta. Yleiskaava 2002 ennakoi asukasmäärän olevan vuonna 2020 600 000. Viimeisimmät tilastokeskuksen ennusteet ennakoivat vuoden 2020 väestömääräksi 580 000. Ja kun tällä hetkellä väestömäärä vähenee, voidaan tämänkin ennusteen luotettavuutta epäillä. Nykyisellä asuntotuotannolla, 3 500 asuntoa vuodessa, tilastokeskuksen ennuste tarkoittaa, että Helsingissä on vuonna 2020 1,6 asukasta yhtä asuntoa kohden. Asian ratkaisemisella ei asuntopoliittisena kysymyksenä ole kiirettä. Santahaminan käyttötarkoituksen muutosta voidaan varmasti kaikessa rauhassa käsitellä seuraavan tai seuraavien yleiskaavojen laatimisen yhteydessä.

Santahaminan säilyttämistä sotilasalueena puoltaa mm. seuraavat näkökohdat:

Santahaminan valtavan infrastruktuurin rakentaminen uuteen paikkaan olisi taloudellisesti järjetöntä. Tämä on selvitysmies, prikaatinkenraali Arto Rädyn kannanotto, joka selvitteli varuskuntien siirtokysymyksiä.

Liikennekysymykset Laajasalossa ja Hevossalmessa olisivat varmasti hyvin hankalat siinä yhteydessä, jos sinne ruvetaan kymmeniä tuhansia asuntoja rakentamaan.

Myöskin esitetty Jääkärirykmentin siirto Hyrylään on sekä toiminnallisesti että miesmäärältään mahdoton.

Jotakin merkitystä ehkä pitäisi olla myös sillä, että suoritetuissa kyselyissä helsinkiläiset ovat 75 %:sesti olleet sitä mieltä, että Santahaminan varuskunta tulee säilyttää.

Ja jos sinne joskus jotakin rakennetaan, niin mielestäni sinne pitää rakentaa myös toimitiloja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaksi kommenttia äskeiseen puheenvuoroon.

Jos 50 vuotta sitten ennustettiin, että Helsingissä on 700 000 asukasta ja nyt on vain 550 000 asukasta, niin se on peruste ikään kuin rakentaa tänne enemmän. Helsingin seudulle on tullut asukkaita enemmän kuin silloin ennustettiin. Mutta koska tänne on rakennettu niin vähän, niin eivät ole Helsinkiin mahtuneet, vaan ovat joutuneet menemään kauemmaksi. Se on aivan selvää, että jos kaikki ne, jotka pääkaupunkiseudulla haluaisivat asua Helsingissä, saisivat täältä jotenkin taikasauvalla asunnon, niin täällä olisi miljoona asukasta. Siinä mielessä tuo peruste ikään kuin toimii itseään vastaan, ja sen perusteella tänne nimenomaan pitäisi rakentaa enemmän eikä vähemmän. Jos Helsingissä asuntopula vähentää asukaslukua, niin eihän se ole peruste esimerkiksi purkaa täältä sitten yhä lisää asuntoja.

Toiseksi:

Vaikka rakentamisella ei olisi kiire, tuo on niin valtaisa hanke ja vaikuttaa kaupunkirakenteeseen niin voimakkaasti, että tieto siitä, että se tulee ja milloin se tulee ja missä mitoituksessa, pitäisi olla kaiken suunnittelun pohjana jo nyt. Sen takia tällä päätöksellä on kovin suuri kiire. Ja sitä paitsi, koska on vaikeasti suunniteltava alue, siellä tarvitsee myös niitä suojelunäkökohtia ottaa huomioon, niin voisi olla hyvä, että se olisi kaksikymmentä vuotta erilaisten suunnittelukilpailujen ja diplomitöiden ja kaikkien muitten tällaisten kohteena, jolloin saisimme kerrankin todella hyvin suunnitellun ja monipuolisen tarkastelun alueen.

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Pienten teknisten ongelmien jälkeen. Tästä on tarkoitus tulla lyhyt puheenvuoro, ja pidän sen täältä istumalta. Inspiroituneena valtuutettu Donnerista pidän sen valtaosin suomeksi.

Mitä me tekisimmekään ilman sitä Vuosaaren päätöstä. Nyt me pystymme täällä keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista. Luulen, että moni mielellään unohtaa, miten päin silloin tuli otettua kantaa. Mutta tästä johtuen meillä on nyt kuitenkin mahdollisuuksia keskustella erilaisista asioista ja vaihtoehdoista riippumatta siitä, sisältyvätkö ne jo hyväksyttyyn yleiskaavaan vai seuraavaan.

Meidän ryhmämmehän on ollut skeptinen Santahaminan rakentamiseen, ainakin edellinen ryhmä. Ja kuten muistatte, niin erityisen vahvasti ryhmämme vastusti Malmin lentokentän rakentamista osana voimassa olevaa yleiskaavaa.

Omasta puolestani olisin valmis vähän pehmentämään tai ainakin kytkemään nämä toisiinsa sillä lailla, että sanoisin, että mielestäni on hyvä, että neuvottelu on nyt avattu, lähtenyt käyntiin valtion kanssa tästä ja olen valmis tukemaan ja kannattamaan näitä eteenpäin, varsinkin jos samanaikaisesti voidaan päättää, että ainakin siksi ajaksi jäädytetään Malmin lentokentän asemakaavoitusta, koska - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpinen sanoi - näitä alueita alkaa olla aika paljon. Minulla on ehkä vähän eri käsitys siitä, että niitä on jopa niin paljon, että tuleekin riittämään, että meillä siis on näitä vaihtoehtoja.

Fru ordförande.

För mig passar att vi fortsätter diskussionerna om det här bara vi samtidigt beslutar att frysa ner planeringen av Malms flygfält.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vaikka nyt jostain ihmeen syystä Santahaminan nopea kaavoitus käynnistyisi ja saisimme kymmenen vuoden sisällä sinne asuntoja, niin kyllä Malmin tilanne säilyy edelleen akuuttina ja konkreettisena. Kyllä tätä kaupunkia tulee kaavoittaa tiiviinä, mutta kuitenkin viihtyisänä paikkana asua. Kyllä meillä on akuutti, tätä koko yhteiskuntaa vaivaava asuntopula, joka nimenomaan pääkaupunkiseudulla on suuri, joka on johtanut siihen, että ihmisiä muuttaa epätaloudellisesti muualle reunakuntiin ja rakennetaan kouluja sinne missä se muodostaa suuria paineita ja täällä sitten kouluja joudutaan sulkemaan. Tämä kehitys on hankala.

Olisin vain vielä lisännyt ja vähän kertonut maakuntakaavaprosessista.

Sehän lähtee olemassa olevista faktoista. Siinä pitää muistaa, että esimerkkinä Santahaminan mahdollinen muuttaminen johonkin muuhun käyttöön, niin kyllä siinä ajassa tehdään myös maakuntakaavassa muutoksia ja myös yleiskaavassa muutoksia, että eivät nämä nyt sellaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä mikään kaava ole. Jos syntyy aitoa poliittista tahtoa laajemmin ? toimia tässä asiassa, niin jokainen kaava joustaa. Ne ovat niin isoja asioita ja prosesseja ja niin pitkiä prosesseja, että ne tapahtuvat ja muutokset tapahtuvat, että mikään asia ei ole mahdoton, jos syntyy poliittista tahtoa. Toivon mukaan tässä asiassa, niin kuin nyt näyttää syntyvän, pitkän prosessin jälkeen alkaa tapahtua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Arto Bryggare otti esille maakuntakaavaprosessia.

Tarjoan valtuutettu Bryggarelle munkkikahvit sotilaskodissa, jos löytyy Helsingin alueelta joku kohta, jossa on suojelumääräyksiä lievennetty. Monta paikkaa löytyy, jossa niitä on tiukennettu, mutta löytyykö tällainen kohta, niin näin voidaan menetellä. Tässä on nimenomaan suojelumerkinnästä kysymys.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin valtuutettu Bryggarelle vastannut asuntopulasta.

Olen asuntolautakunnassa mukana. Siellä saadaan kaupungin vuokra-asuntoja tarjota moneen kertaan, että ne kelpaisivat kenellekään. Siellä on heti vapaana asuntoja, jos joku haluaa perheasunnon. Minusta tuntuu, että ne muuttavat Helsingistä jonkun muun takia kuin sen takia, että täällä ei ole asuntoja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaikissa viimeisissä puheenvuoroissa on kokonaan mielestäni unohdettu se seikka, että Santahamina on turvallinen, siis tekninen ja sotilaallinen turva, kriisiajan turva Helsingissä. Tämä on mielestäni ihan päällimmäinen kysymys. Sitä ei juurikaan voi ajatella siirrettäväksi mihinkään kauemmaksi. Se ? se tekniikka kehittyy, vaan on pysyttävä sisältöineen kaikkineen täällä Helsinkiä puolustamassa ja huomioida, että sotavoimien strategia on juuri muuttumassa siten, että Helsinki taas tulee olemaan painopistealueeksi.

Vastaan minulle kohdennettuihin kysymyksiin.

Valtuutettu Koskiselle sanon vain, että kyllähän tilanne asuntomarkkinoilla näyttää selkeästi olevan sellainen, että koska meillä kysynnän ja tarjonnan tilanne on tämä, niin kyllä asuntojen hinnat ovat kohtuuttomia ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen löytäminen Helsingistä on tällä hetkellä täysin mahdotonta. Se asuntolautakunnan tilanne on vain yksi osa kokonaisuutta. Kyllähän Suomessa asuminen on täysin vailla ..., tällä hetkellä aivan, toki ei vain kaavoitussyistä, siellä on myös rahamarkkinatilanne yhtenä osasyynä.

Valtuutettu Rautavalle sanon, että kun olen syönyt Santahaminassa monta kertaa munkkikahvit ja tiedän, että ne ovat loistavia, niin mielellään teen sen joka tapauksessa voiton vedon ?. Kysymys on siitä, että osa Santahaminassa olevista kohteista ovat sellaisia, jotka ovat museoviraston suojelemia, mutta ei missään nimessä koko Santahaminan saari. Nyt puhutaan kahdesta aivan eri asiasta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun tiedän, että valtuutettu Koskinen puhuu aina totta, niin ihmettelen, minkä takia täällä sitten asunto-ohjelma toisensa jälkeen pohdiskellaan kaupungin vuokra-asuntotuotannon laajentamista, jos nykyisetkään asunnot eivät käy kaupaksi. Ihmettelin sitä kovasti paljon.

Ja sitten toinen juttu on sitten se, että myönnän sen, että täällä omistusasunnot ovat nyt aikalailla kalliit, jopa kohtuuttoman kalliit - tosin niihin kaikkein kalleimpiin näyttää löytyvän kaikkein helpoimmin ostajat. Se on sitten taas toinen mielenkiintoinen juttu - niin minkä hintainen on sitten kohtuuhintainen vuokra-asunto. Olen elänyt siinä hurskaassa uskossa, että kaupungin vuokra-asunnot ovat kohtuuhintaisia. Mutta jos ne eivät edes hinnasta huolimatta käy kaupaksi, niin koko systeemissä täytyy olla joku perustavaa laatua oleva vika.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Åhmanille haluan sanoa, että ne, jotka haluavat siirtää Santahaminan kasarmit jonnekin muualle - näitä muita paikkoja kyllä on olemassa - he eivät suinkaan sano, etteikö Helsinkiä pitäisi puolustaa. Aivan samalla tavalla kuin Mikkelin varuskunta lopetetaan, niin alueen ihmisille sanotaan, että sotilaitten harjoitusalueella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, missä sotilaat harjoittelevat. Jos siitä olisi kysymys, niin olisi kai aivan taukkia siirtää ilmatorjuntarykmentti pois pääkaupunkiseudulta. Sitä täällä nyt kai ainakin tarvitaan. Totta kai valtuutettu Åhmankin ymmärtää, ettei yksikään sotilas voi olla niin hölmö, että muodostaisi sodan ajan yksiköt, kuljetettaisiin Santahaminaan muodostettavaksi, jossa ne olisivat valmiiksi motissa jo ennen kuin sota oikeastaan kunnolla alkaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Bogomoloff lähti juuri kylläkin salista pois. Hänelle olisin vastannut, että vika on niissä asunnoissa. Ne ovat niin huonokuntoisia. Jo rappukäytävä pistää monen asukkaan kääntymään ovelta takaisin. Elikkä niitä ei voi ihmisasunnoksi enää kutsua. Sen vuoksi niitä jää käyttämättä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kyllä minä ymmärrän mitä valtuutettu Soininvaara tarkoitti, enkä minäkään tarkoita, että se osa puolustusvoimia, jotka puolustaisivat pääkaupunkia, juoksisi ympäri sen saaren, vaan sehän on tukikohta toiminnalle Suur-Helsingin alueella. Siihen kriisitilanteeseen, joka toivottavasti ei koskaan tule, on omiaan ...? Tämä on vähän niin kuin vakuutustoimintaa, että tekee jotakin jota toivoo, ettei koskaan käy.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On aika erikoista, että Helsingin keskellä tai sisällä on iso suljettu sotilasalue. Kun itsekin olen siellä jonkun aikaa viettänyt maanpuolustustehtävissä, niin rohkenen kyllä väittää, että ei sille nykyaikana löydy myöskään sotilaallisia perusteita. Eikä ole sattumaa, että on poikkeuksellista maailman pääkaupunkien joukossa, että sijoitetaan tällaisia suljettuja sotilasalueita aivan ydinkeskustan läheisyyteen.

Erikoista on sekin, että samaan aikaan, kun Helsingissä on paljon halua siirtää Santahaminan varuskunnan toimintoja muualle ja saada Santahamina ainakin pääosin siviilikäyttöön, niin muualla maassa ollaan sitten lopettamassa varuskuntia alueilla, joissa toivotaan, että siellä jatkuisi varuskuntatoiminta ja jonne voitaisiin luontevasti siirtää ainakin osa Santahaminan toiminnoista.

Erikoista mielestäni on sekin, että kokoomus, joka valittelee tonttimaan vähyyttä, haluaa pitää yhden Helsingin parhaista alueista poissa asunto- ja virkistyskäytöstä.

SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä Santahaminan tulevaisuutta pohdittaessa pitää tehdä myös muutamia muita johtopäätöksiä, joista yksi on se, että alun alkaen on syytä hylätä selvästi ylimitoitetut rakentamistavoitteet.

Mielestäni apulaiskaupunginjohtaja Korpinen on tässä asiassa tehnyt hallaa Helsingin kaupungin eduille esittämällä julkisuuteen senkaltaisia tavoitteita, joita suurin osa helsinkiläisistä ei pidä järkevinä ja jotka eivät ole auttaneet muuallakaan maassa Santahaminan saamista helsinkiläisten asunto- ja virkistyskäyttöön. Santahaminan ainutlaatuista arvoa virkistysalueena ei saa uhrata gryndereiden voitontavoittelulle. Ehkä olisi syytä tätäkin puolta vähän tarkemmin selvittää jatkossa.

Alusta asti on mielestäni myöskin tärkeää ottaa huomioon se, että Helsingissä on paljon töissä käyviä ja muita pienituloisia ihmisiä, joille ei ole tarjolla tarpeeksi kohtuuhintaisia asuntoja. Santahaminan asuntorakentamisen osalta tämä pitäisi olla yksi keskeinen lähtökohta, ei se, että tänne yritetään Santahaminan avulla haalia ökyrikkaita, joille riittää kyllä muualtakin asuntoja.

Valtuutettu Bogomoloffille haluaisin huomauttaa, että pidän melko tekopyhänä ja hurskaana sellaisia puheita, joissa kokoomus, joka on itse ollut purkamassa vuokrasäännöstelyä ja kaikenlaista rahamarkkinoiden säännöstelyä, puhuu täällä ihmetellen vuokra-asuntojen korkeista hinnoista. Sama kokoomus on Helsingin kaupungin vuokra-asuntotuotantoa ollut ajamassa alas.

Olen samaa mieltä valtuutettu Arhinmäen kanssa siitä, että Santahaminan lisäksi on syytä valtion kanssa neuvotella myös muiden Helsingin edustan saarten käytöstä.

Keskusta ja sosialidemokraatit ovat tietysti avainasemassa Santahaminaa koskevissa ratkaisuissa tällä hetkellä, koska ne ovat maan hallituspuolueita. Olisi tietysti toivottavaa, että näillä puolueilla puolueina olisi Santahaminan asunto- ja virkistyskäyttöä puoltava linja. Valitettavaksi näyttää kuitenkin siltä, että Puolustusvoimien rakennetta ja varuskuntien sijoittumista koskevissa ratkaisuissa kenraaleiden sana ja armeijan sovittaminen euro- ja NATO -tarpeisiin painavat enemmän kuin helsinkiläisten tarpeet.

Valtuutettu Donnerin iloksi haluaisin kuitenkin ilmoittaa kannattavani valtuutettu Arhinmäen ponsiesitystä, jossa esitettiin neuvotteluja, ei vain kirjeen lähettämistä, josta valtuutettu Donner puhui. Näen, että myöskin valtuutettu Anttilan ponsi tähtää samaan. Kannatan myös sitä.

Santahaminaa koskevien neuvottelujen lisäksi haluan ottaa esille yhden asian, johon toivon, että kaupunginhallitus kiinnittää huomiota. Se on eräs erikoisuus Santahaminan historiassa.

Santahaminassa sijaitsee erittäin suuri, vuoden 1918 kansalaissodassa ja sen jälkeen vankileireillä kuolleiden punaisten joukkohauta. Siellä lepäävien uhrien määrää ei ole koskaan selvitetty kokonaisuudessaan. Tiedossa on vankilapastori Kunilan luettelo, jonka mukaan heinäkuun 1918 ja maaliskuun alun 1919 välisenä aikana Santahaminaan haudattiin yli 1 400 punaista. Luettelosta puuttuvat kuitenkin ennen heinäkuuta kuolleet. Lisäksi tiedetään, että Santahaminaan haudattiin myös muualla Helsingissä taisteluissa kuolleita, samoin Santahaminan naisvankileirillä kuolleita ja muissa vankiloissa kuolleita punaisia. Entisten punakaartilaisten arvion mukaan Santahaminan joukkohaudassa saattaa levätä 3 500 jopa punaista.

Kun Suomenlinnan vankileirille saatiin pääkaupungissa syksyllä muistopaikka, olisi mielestäni viimeinkin aiheellista selvittää myös se, millä tavalla Santahaminan joukkohaudan historia voitaisiin tarkemmin saada selville ja miten voitaisiin kehittää siellä olevaa muistopaikkaa niin, että siellä voisivat nykyistä helpommin vierailla omaiset ja muut, jotka haluavat.

Valtuutettu Hakaselle kaksi toteamusta.

Ensinnäkin se, että niitä punaisten määrää on selvitetty mm. sotaturmaprojektissa, joka oli valtioneuvoston projekti. Siinä yritettiin sitä saada. Mutta pitää paikkansa, että tarkkaa lukua ei ole saatu selville.

Toiseksi:

Santahaminaan kyllä pääset varmaan sinäkin vierailemaan, mutta luvalla. Viime vuoden aikana siellä taisi käydä yli 50 000 ihmistä erilaisissa seurueissa vierailemassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Hakanen arvosteli mainitsemaani 100 000:nen asukkaan lukua.

Mainitsin sen valtuuston seminaarissa - jos oikein muistan - tavalla, mikäli Santahamina kaavoitetaan kantakaupungin tapaan sillä tavoin kuin tämä ympäristö, jossa me nyt olemme, niin silloin sinne mahtuisi noin 100 000 asukasta. En ottanut kantaa tulevaan kaavoitukseen. Sehän on - totta kai - täysin ennenaikaista.

Mutta jotta tämä mystinen luku täsmentyisi, mitä sillä tarkoitan, jos tämä 400 ha piirretään näille kulmille, jossa nyt olemme, niin sieltä löytyy noin 50 000 asukasta ja 100 000 työpaikkaa. Nyt on niin, että Santahamina tuskin tulee olemaan samanlainen työpaikkakeskittymä - vaikka sinne työpaikkoja halutaankin - kuin Helsingin ydinkeskusta. Näin ollen, kun tässä suoritetaan jonkinlainen muuntokerroin, niin päädytään 100 000:een.

Voi myös todeta, että Jätkäsaaren osayleiskaavaehdotuksessa on 15 000 asukasta plus työpaikkoja 100 ha:n saarelle ja tämä on 400, niin kerrottuna 4:llä päädytään 60 000:een. Mutta on todettava, että Jätkäsaari on huomattavasti kevyemmin kaavoitettu kuin kantakaupunki. Siinä on eräänlainen esikaupunkipiirre luontessaan.

Santahamina on valtion omistuksessa. Tällaisilla puhtaasti spekulatiivisilla harjoituksilla on ainoa tarkoitus luoda se mielikuva, mikä saattaisi olla valtiolle se vaihtoehtoinen kustannus varusmiesten harjoittamiselle. Ja olipa luku mikä tahansa esitetyistä, niin se on todella arvokasta maata tällä paikalla. Se on seikka, joka on syytä tietenkin valtiovallan ottaa huomioon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Näin kansallisen Veteraanipäivän tunnelmiin sopii aloittaa toteamalla, että mielestäni Helsingin pitäisi ennen kaikkea pyrkiä myötävaikuttamaan siihen, että Puolustusvoimilla on Helsingissä hyvä olla, eikä olla aktiivisesti häätämässä isänmaamme kunniakkaita Puolustusvoimia pääkaupungista.

Tämä asia on nyt täällä käsittelyssä Vihreitten ryhmän aloitteesta. Hieman ihmettelen tätä vihreitten logiikkaa, että viimeisen vuosikymmenen he ovat aktiivisesti vastustaneet sellaista ajankohtaista hanketta kuin Vuosaaren satama, jolla on erinomaisen suuri merkitys helsinkiläisen asuntotuotannon kannalta ja nyt he ryhtyvät sitten aktiivisesti ajamaan sellaista asiaa, joka puolestaan ei ole ajankohtainen.

On selvää, että tämäkään asia ei ole mustavalkoinen. On selvää, että on paljon hyviä perusteluja sille, että tätä saarta pohditaan myös mahdollisena tulevana asuinalueena, merkittävänä sellaisena. Samoin kuin on hyviä perusteluja sille, että asiaa ajattelee toisesta näkökulmasta, joko kategorisesti toisesta näkökulmasta tai sitten ainakin siten kuten minä ajattelen, että asia ei tällä hetkellä ole ajankohtainen.

On totta, että yksi Helsingin merkittävimmistä ongelmista on liittynyt liian vähäiseen asuntotuotantoon. Todellisuudessa Helsingin asuntotuotanto on vähäisempää kuin meidän itse asettamamme tavoitteet, jotka puolestaan ovat liian vähäisiä, jos niitä suhteuttaa seudullisiin tavoitteisiin. Tämä kaikki pitää paikkansa. Tästä näkökulmasta on totta kai loogista ja luonnollista ja ymmärrettävää ja järkevää, että mietitään lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän kysymyksen ratkaisemista.

Kuten apulaiskaupunginjohtaja Korpinen täällä itse avauspuheenvuorossaan totesi, meillä on kuitenkin olemassa tuore yleiskaava, joka on mitoitettu siten, että se riittää meidän tarpeisiimme, jos muistan Korpisen sanonnan oikein, noin vuoteen 2020 - 2025.

Kun täällä apulaiskaupunginjohtaja Sauri kävi apulaiskaupunginjohtaja Korpisen puolesta kyselytunnilla vastaamassa samaan aiheeseen liittyvään kysymykseen, hän totesi mm. näin: "Kysymys Santahaminan alueiden käytöstä on joka tapauksessa ajankohtaista vasta kaukana tulevaisuudessa."

Vuosi 2020 tai 2025 on lähellä tai kaukana, riippuen perspektiivistä. Jos mietitään sitä, kuinka paljon maailma siihen mennessä muuttuu, tai saattaa muuttua, niin se on kuitenkin varsin kaukana. Me emme tiedä, missä Helsingin rajat menevät vuonna 2020 - 2025. Me emme tiedä, miten pääkaupunkiseudun yhteistyö, jonka yhteydessä maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun yksi keskeinen painopistealue, miten se on siihen mennessä edennyt. Emmekä me tiedä kovin montaa muutamaan asiaa. Rehellisyyden nimissä on todettava, että minäkin pidän mahdollisena, että Santahamina varattaisiin asuntotuotantoon, joskus kaukana tulevaisuudessa, kuten olen myös aiemmin todennut.

On kuitenkin niin, että vuoden 2020 tai 2025 jälkeisistä ajoista tiedämme aika vähän, ja siihen ehdimme palata vielä monta kertaa. Tämän takia tässä asiassa ei mielestäni ole mitään syytä kiirehtiä. On ihan eri asia, jos Santahamina olisi tällä hetkellä hyödytöntä joutomaata. Silloin on itsestään selvää, että tämän tyyppistä asiaa aktiivisemmin pohdittaisiin. Mutta tosiasia on se, että se on isänmaallisessa hyvässä hyötykäytössä.

Kiirehtimistä on perusteltu metrolinjauksilla, Kruunuvuorenrannalla ja sillä, että pitäisi tietää, rakennetaanko Santahamina, jotta voitaisiin tietää, rakennetaanko metro.

Tähän liittyy tietenkin monta kysymystä, ja valtuutettu Rautava niitä täällä aiemmin jo käsitteli.

Kuten apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi itse täällä jokin aika sitten, metron rakentaminen olisi joka tapauksessa tavattoman kallista. Yhtä selvää on se, että Santahaminan asuntotuotantopotentiaali ei ole 100 000:tta. En tiedä, onko 60 000:kaan. Huomaan, että valtuutettu Soininvaara on eräässä lehtijutussaan puhunut 40 000:sta. Ehkä se on 30 000 tai 20 000. Sen tulevaisuus näyttää. Joka tapauksessa puhutaan sen verran pienistä luvuista, että ei ole edes itsestään selvää, että metrolinjaus näillä volyymeilla olisi sinänsä edes kannattavaa. Tässä mielessä on selvää, että Kruunuvuorenrannan liikennejärjestelyt tulee joka tapauksessa järjestää, riippumatta siitä, rakennetaanko Santahaminaan joskus vai ei ja tehdä se toisesta näkökulmasta.

Mitä tähän kalleuteen tulee, niin yksi asia, mitä täällä ei nähdäkseni vielä ole tuotu esille, on se, että sinne Santahaminan hiekkaan ja kallioon on muutamien kymmenien, vai satojen vuosien aikana, ammuttu aika paljon kaikenlaista. Uskon myös, että tämän alueen rakennuskelpoiseksi saattaminen tulee olemaan poikkeuksellisen haastava asia.

Koska tällä asialla ei myöskään asiasta vastuullisten virkamiesten näkökulmasta tunnu olevan sinänsä kamalan suurta kiirettä, varsinkaan jos lähdetään siitä, että metrolinjaukset eivät sinänsä edellytä tämän asian pikaista rakentamista, pitää miettiä tämän alueen nykyarvoa ja sitä, missä käytössä se on. En ajatellut tähän sen pitempään puuttua. Totean vain, että yhdyn mielelläni kaikkeen siihen, mitä komentaja Rautava on täällä aiemmin todennut.

Tässä keskustelussa, joka tämän asian ympärillä on käyty, on viitattu sekä puolustusministeri Kääriäiseen, että eduskuntaan, toki merkittäviä auktoriteetteja molemmat.

Mitä tulee ministeri Kääriäiseen, ehkä meidänkin pitää muistaa se vanha politiikan sananlasku, että "poliitikot tulevat ja menevät, mutta virkamieskunta säilyy". En ole ihan varma siitä, kuinka moni Puolustusvoimissa ajattelee samalla lailla kuin puolustusministeri. Uskon, että kun lähiaikoina mahdollisesti tätä keskustelua tiivistyy, niin tulemme huomaamaan, että Puolustusvoimien näkökulma tähän on toinen kuin puolustusministerin. Tuskin myöskään on täysin sattumaa, että ministeri Kääriäinen aktiivisesti tuo esille tällaisen asian, samalla viikolla kun hän on lakkauttamassa Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiä ja erityisesti samalla viikolla, kun hänellä on vaikeuksia itäisissä maanosissa puolustaa sitä, että sieltä on viety varuskunta tai että ollaan viemässä varuskunta. En ole ihan sataprosenttisen vakuuttunut siitä, kuinka vakavissaan tämä heitto on heitetty, vai liittyykö se vaan siihen propagandasotaan, jota siinä vaiheessa piti käydä.

Mitä sitten taas eduskuntaan tulee, niin voin jo noin kahden vuoden runsaalla kokemuksella todeta, että eduskunnassa ei ole mitään ongelmaa saada mitä tahansa valiokuntaa antamaan Helsinki -vastaista kannanottoa, jos sellaista oikein erikseen tilataan, että siinä ei sinänsä ole mitään uutta eikä yllättävää.

Aivan kuten kokoomuksen valtuustoryhmä viime viikolla antamassa kannanotossaan ja valtuutettu Rautava täällä jokin aika sitten totesi, tämä hyvin käyntiin lähtenyt keskusteluyhteys valtiovallan ja Helsingin suhteen pitäisi hyödyntää.

Olen siinä mielessä samaa mieltä monien täältä vasemmalta puolelta puheenvuoroja käyttäneitten kanssa sen suhteen, että kaikki ne saaret alueella, jotka ovat Puolustusvoimien käytössä, eivät voi olla sellainen tabu kuin ne nyt ovat. Mielestäni joka tapauksessa sillä puolella pitää aloittaa todelliset neuvottelut siitä, mitkä niistä ja missä järjestyksessä mahdollisesti olisi vapautettavissa sitten - sanotaanko - siviilimaailman muihin käyttötarkoituksiin.

Olemme myös tosissamme siitä, että Santahamina voisi olla hyvä paikka merellisten viranomaistoimintojen laajemmalle keskittämiselle. Olemme sitä mieltä, että kun Helsingissä on ongelma harrastusammunnan suhteen, kun Viikistä katosi ampumarata ja kun sen saaminen aikaiseksi Kivikkoon tuntuu kamalan vaikealta, niin voitaisiin miettiä sitä, että kun tällaiset fasiliteetit ainakin osin ovat jo olemassa, että olisiko mahdollista avata tätä myös harrastajien käyttöön, käsitykseni kun on kuitenkin se, että Santahaminan alueella suurimmat sotasalaisuudet ovat kuitenkin kassakaapeissa eikä ampumaradalla.

Kaiken kaikkiaan:

Lopuksi haluan kuitenkin onnitella vihreitä tästä etevästä propagandatempusta saada aikaiseksi tällainen laki, tällainen keskustelu. Huomaan että olette lukeneet kuntalakia. Toki toivon, että kuntalakia ei lueta nyt ihan joka viikko, koska meillä valtuustossa on muitakin asioita päätettävänä. Kaiken kaikkiaan tässä on jännittävä kombinaatio syntynyt savolaisen ministerin, tällaisen keskustalais Helsinki -vihamielisen hajasijoittajajoukkion ja sitten puna-vihreän pasifismin kesken. Ilmoitan, etten kuulu mihinkään näistä ryhmistä.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä valtuusto.

Kahdesta puhujapöntöstä päätin valita sen, joka on jo paremmin lämmitetty valmiiksi.

Näin kansallisena Veteraanipäivänä on ehkä syytä alkuun muistuttaa, että kyllä Puolustusvoimat ovat Helsinkiä varten olemassa eikä toisinpäin, että ei Helsinki nyt sentään Puolustusvoimia varten täällä ole.

Ja mitä tulee tähän itse menettelyyn saada tällainen asia valtuuston käsittelyyn, niin myönnän kyllä, että se on hyvin poikkeuksellinen. Ilmoitan kyllä omana kantanani heti, että minun tavoitteeni ei ainakaan itse ole se, että se olisi entistä tavanomaisempi jatkossa. Kyllä tällaiseen menettelyyn, välikysymykseen tai vastaavaan, on syytä tarttua vain silloin kun on todella syytä, niin kuin nyt on.

Kuten valtuutettu Rautava totesi, ratkaisun löytyminen Santahaminan kysymykseen olisi kaikkien osapuolten etu. Asia oli esillä valtuuston kyselytunnilla - kuten täällä on jo useaan otteeseen mainittu - ja vieläpä sellaisella kyselytunnilla, johon asiasta vastaava apulaiskaupunginjohtaja ei itse pystynyt osallistumaan. Siinä jäi vahvasti elämään sellainen mielikuva, että virkamiesten valmistelema vastaus ei ollut samalla kannalla kuin valtuuston enemmistön puheenvuorot. Sen takia halusimme uudestaan ottaa tämän asian mahdollisimman pian täällä esiin, sillä puolustusministerin ja muitten valtion edustajien käymät keskustelut Puolustusvoimien järjestelyistä ovat nyt erittäin ajankohtaisia, ja tähän hetkeen tulee tarttua.

Vaikka kaavoitus ja rakentaminen vievät aina hyvin pitkän aikaa, niin jonkinmoinen linjan veto on tehtävä joko nyt tänä vuonna tai sitten parin vuoden kuluttua, kun, ainakin julkisuudessa liikkuneitten tietojen mukaan, valtio jatkaa puolustushallinnon järjestelyjä ja kukaan meistä ei kai kuvittele, että Santahamina olisi kovin nopeasti rakennettavissa. Tietysti lähdettäisiin liikkeelle varmaankin yleiskaavan muutoksella tai muullakin, mutta linjat täytyisi saada selviksi.

Santahaminan alue on hyvin iso, 400 ha, kuten täällä on todettu. Sinne mahtuu sekä virkistyskäyttöä että kohtuullisen kokoinen asuinalue. Tähän huutokauppaan asuinalueen koosta on tässä vaiheessa turha liittyä. Se koko selvitetään varmaankin sitten ihan normaalin kaavoitusmenettelyn kautta, ja voi olla, että päädytään sitten yhteisymmärrykseen sen suuruudesta.

Mielestäni keskustelussa on turha pelotella ketään betonighetoilla tai väitteillä, että se rakennettaisiin umpeen tai että sinne rakennettaisiin joka viidennelle helsinkiläiselle asunto. En pidä tällaisia puheita realistisina enkä toivottavina.

Mitä tulee veistelyyn Vihreitten ryhmän suuntaan siinä, että olemme vastustaneet Vuosaaren satamaa ja nyt innoissamme vapauttamassa tällaista aluetta siitä vierestä, niin haluan kyllä nyt vielä, vaikka kuinka monennen kerran, todeta, että Vihreitten ryhmän kanta ei missään vaiheessa ollut se, että nykyiset satama-alueet tulisi jättää satama-alueiksi. Esitimme satamalle vaihtoehtoista ilmansuuntaa ja hävisimme sen ihan reilussa poliittisessa käsittelyssä, ja sen jälkeen olemme tyytyneet tilanteeseen.

Santahaminan tulevaisuus ei ratkea pelkästään pääkaupunkiseudun yhteistyöllä tai sillä, että kaupungit yhdistettäisiin. Tietysti kaupungin pinta-ala kasvaisi sillä tavalla, mutta niin se kyllä kasvaa, vaikka Helsinki liitettäisiin Lieksaankin, tai toisin päin. Etäisyydet näitten eri kaupunginosien välillä säilyvät ihan samoina. Etäisyyksien mukaanhan määräytyy esimerkiksi työmatkojen keskimääräiset pituudet ja siitä aiheutuva liikennesuorite ja sen synnyttämät ympäristövaikutukset. Sen takia, kun meillä on ? alue näin lähellä kaupungin keskustaa, jonne on kaiken järjen mukaan järjestettävissä joukkoliikenne tehokkaasti - voi olla, että se on kallista ja hankalaa, mutta se on mahdollista - niin tämä vaihtoehto täytyy selvittää perinpohjin.

Valtuutettu Arhinmäen ponsiesityksen ongelmiin on jo täällä puututtu. Olen itse hieman empiväinen sen suhteen, että kannattaako tällaista kirjettä tässä vaiheessa lähettää.

Sen sijaan valtuutettu Anttilan ponsi on tehokkaampi. Kyllä meillä on kaikki syy kiirehtiä näitä keskusteluja, ei pelkästään jäädä odottamaan, kuten se kyselytuntivastaus antoi ymmärtää, että jäisimme odottamaan valtion vastaantuloa. Kyllä tämä asia on nimenomaan Helsingin intressissä, ja Helsingin täytyy olla se aktiivinen osapuoli.

Kannatan valtuutettu Anttilan pontta varauksetta.

Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Yleiskaavassa Santahamina on varattu nykyiseen varuskuntakäyttöön. Mikäli varuskunta poistuu, alue on käytettävissä asuntorakentamiseen.

Mielestäni asia on yleiskaavassa käsitelty juuri äsken, eikä sitä tarvitse nyt avata. Yleiskaavassa on ilmankin Santahaminaa varattu maata asuinrakentamiseen vuosiksi enemmän kuin pystytään rakentamaan.

Santahamina tulisi säilyttää varuskuntana, jossa Helsingin ja lähialueiden nuoret miehet voisivat suorittaa asevelvollisuutensa lähellä kotiaan ja ihmissuhteitaan.

Molemmat poikani - pari vuotta sitten - palvelivat Santahaminassa. Pidin sitä hyvin tärkeänä. Aikoinani, kun oli oma varusmiespalveluni aika, jouduin sen suorittamaan Kajaanissa, josta junalla Helsinkiin kesti 18 tuntia. Sunnuntailoman aikana ehdin olla matkalla 36 tuntia ja kotona 4 tuntia. Lähellä oleva varuskunta palvelee parhaiten varusmiehiä ja heidän läheisiään.

Varuskunnan häätäminen ei ole tarpeellista Helsingin asuntotuotannon tarpeita varten.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Se, että ainakin eräänlaisen lähtölaukauksen tälle keskustelulle antoi puolustusministeri Kääriäinen avauksessaan, jossa hän ehdotti keskustelun avauksia - siinä hän toden totta onnistui - niin se ei ole mikään uutinen. Mutta mielenkiintoiseksi asian tekee se, että puolustusministeriö ei sinällään selvityksessään esittänyt ollenkaan Santahaminan lakkauttamista. Puolustusministeriö otti sen asian esiin aivan omana vetonaan. Täällä valtuutettu Vapaavuori jo arvioikin sitä tilannetta, että mistähän syystä. Jos voidaan arvioida, että osittain johtui siitä, että tarkoituksena oli vetää huomio muista lakkautettavista varuskunnista toisaalle, niin siinä kieltämättä täytyy sanoa, että puolustusministeri onnistui varsin hyvin.

Kun täällä olemme käyneet tätä keskustelua tämän illan aikana ja kuulleet erilaisia sotatieteellisiä arvioita siitä, mikä on Santahaminan merkitys nyt ja tulevaisuudessa, niin ainakin itselleni on käynyt varsin selväksi se, että Santahamina jää todennäköisesti ainakin vuosikymmeneksi eteenpäin varuskunta-alueeksi. Pääkaupungissa, tai aivan sen välittömässä tuntumassa, on oltava joukko-osasto, jonka päätehtävä on pääkaupungin puolustaminen. Meillä on nyt rauhan aikana ja mahdollisen kriisin kohdatessa oltava joukkoyksikkö, joka pystyy puolustamaan selkeästi niitä erittäin tärkeitä elementtejä, joita pääkaupunkiin kuuluu. Niitä ovat eduskunta, valtioneuvosto, Yleisradio ja monta muuta voisi luetella sellaista, jotka ovat aivan keskeisiä kriisiaikana, että niiden toiminta taataan.

Puolustusvoimat tuskin luopuu pikapuoliin ainoasta pääkaupunkiseudun varuskunnasta jo näistä mainitsemistani puolustusteknisistä syistäkin. Se keskustelu siitä, onko Santahamina jossain tilanteessa motissa tai ei, on toki selvää, että maantieteellisesti se on hieman huonossa paikassa, mutta se on kyllä tämän päivän välineistöllä sivuseikka. Kyllä Puolustusvoimat varmasti siitä yli pääsee tarvittaessa.

Tosiasia on myöskin se, että mikäli näin kävisi, että Kaartin Jääkärirykmentti päätettäisiin siirtää jonnekin muualle, tuo tänä päivänäkin käytössä oleva asiantuntemus ja erityisosaaminen jäisi varsin huonolle tolalle.

Toinen asia:

Jos Santahamina halutaan asuinkäyttöön ja Jääkärirykmentti siirretään muualle, on selvää, että varuskunnalle on löydettävä uusi sijoituspaikka pääkaupunkiseudulta. Sinne on rakennettava uusi ja erittäin kallis infrastruktuuri. Tähän viitattiin täälläkin, että kyseessä on valtava hanke. Sitä se todellakin on.

Mitä tulee valtuutettu Arhinmäen ponteen, tämän tietämyksen mukaan Hyrylän varuskunnan alas ajo on jo alkanut ja on käynnissä paraikaa. Tämän hetkisen arvion mukaan Hyrylän varuskunta lakkautetaan vuoden 2006 loppuun mennessä.

Kun täällä on puhuttu tänään kahden, kolmenkymmenen vuoden aikajänteestä, niin ei ole missään tapauksessa realistista puhua siitä, että Santahamina voitaisiin jollain näin nopealla aikataululla siirtää ne toiminnot, mitkä Santahaminassa on, pitäisi siirtää jonnekin Hyrylän korkeudelle, Hyrylän nykyisiin varuskunnan tiloihin. Se vain on puhtaasti epärealistinen näkemys.

Niin tai näin, keskustelu on hyvä. Sitä on hyvä käydä. Ja kenties jonain päivänä Santahaminassa asutaan. Mutta ei se varmasti tapahdu aivan lähitulevaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aloitan samalla tavalla kuin jokunen muukin valtuutettu, että on aikamoinen sattuma, että juuri kansallisena veteraanien muistopäivänä olemme käsittelemässä vihreiden aloitetta, jossa halutaan lakkauttaa Santahaminan nykyiset maanpuolustukseen liittyvät toiminnat.

Meidän kaikkien on hyvä tässä touhussa muistaa, että ilman sotiemme veteraaneja ja heidän antamaansa uhria emme olisi täällä käymässä tänään tätä vilkasta keskustelua sekä aloitteen tekijöiden mielestä erittäin myös välttämätöntä ja ajankohtaista sellaista.

Omasta mielestäni tämä keskustelu ei tänään ole ajankohtainen. Mutta ajankohtaista on aina se, että me huolehdimme tänään ja tulevaisuudessa maamme ja pääkaupunkimme kansalaisten turvallisuudesta ja puolustuksesta.

Tuttu lause täällä valtuustosalissakin on se, että Helsinki pääkaupunkina on Suomen veturi ja tämä erikoisasema täytyy muun maan tunnustaa ja hyväksyä, ja näin ehdottomasti onkin omasta mielestäni, ehdottomasti näin. Mutta täytyy muistaa, että erikoisasema tuo myös tullessaan Helsingille erityisvelvoitteita. Tässä tapauksessa tarkoitan koko pääkaupunkiseudun maanpuolustuksellisista velvollisuuksista, joita juuri Santahaminassa toteutetaan. Täällä esitetyistä vastaväitteistä huolimatta olen tätä mieltä.

En ole aloitteen tekijöiden kanssa samaa mieltä myöskään siitä syystä, että mielestäni Santahaminan tarpeellisuuden arviointi maanpuolustukselle ei vähäisimmässäkään määrin kuulu Helsingin kaupunginvaltuustolle. Tämän asian ratkaiskoon maanpuolustuslaitos. Siksi ei ole aiheellista kaupungin toimia aktiivisena varuskunnan häätäjänä. Kaupungin intresseissä on toki olla kiinteässä yhteistyössä valtiovallan kanssa, jotta ollaan ajan tasalla kaikista valtion Santahaminaa koskevista suunnitelmista.

Santahaminan alue olisi sijainniltaan ja kaikilta ominaispiirteiltään mitä parhainta aluetta luonnonläheiseen ja korkeatasoiseen asuinrakentamiseen. Se on ilman muuta selvää. Ei ole syytä sitä kieltää. Mutta asia ei suinkaan ole näin yksinkertainen yhtälö. Mm. rahan puutteen vuoksi joudumme koko ajan kaupungissamme priorisoimaan asioita ja erilaisia hankkeita. Se on ihan arkipäivää. Santahaminan tapauksessa on mielestäni kyse myös priorisoinnista. Itse priorisoin maanpuolustuksen tarpeet Santahaminan asuinrakentamisen ja virkistyskäytön edelle.

Kaupungissa on juuri tällä hetkellä meneillään poikkeuksellisen paljon isoja alueita kaavoituksen alla. Näille alueille saadaan runsaasti uutta rakentamista. Sataman muuttaessa Vuosaareen - vihreiden vastustuksetta huolimatta - kaupungin keskeisille alueille vapautuu runsaasti maata asuin-, toimitila- ym. rakentamiseen. Esimerkkinä mainittakoon Jätkäsaari, Sompasaari ja Keski-Pasila. Edelleen: öljysatamien alueet Laajasalossa vapautuvat. Ennen kuin kaikki näiden alueiden suunnitelmat ja kaavat ovat valmiita ja toteutettavissa, ei kaupungin voimavarat edes riittäisi Santahaminan suunnitteluun.

En siis kannata kaupungin aloitteellisuutta pyrkiä juuri nyt muuttamaan kyseisen alueen toimintoja. Sen sijaan kannatan kovasti ja voimakkaasti kaupungin jatkavan neuvotteluja pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön tiivistämiseksi. Eteneminen on hidasta, mutta kuitenkin hyvässä vauhdissa. Pääkaupunkiseudun yhteistyö ja pitkällä aikavälillä mahdollinen yhdistyminen ovat ainoat järkevät ja kestävät keinot Helsingin kaupungin tonttipulan ja sitä myötä asuinrakentamisen esteiden poistamiseksi. Kaupungin suunnittelu on niin pitkän aikavälin toimintaa, että nyt ei mielestäni millään muotoa tule pilata Helsingin monimuotoisuutta ja väkisin ajaa kaikki erikoistoiminnot rajojemme ulkopuolelle pakottavaan tonttipulaan vedoten.

Kunnioitettu rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Santahaminassa maanpuolustuskorkeakoulun edustalla sijaitsee Pietarin taideakatemian professori Glot von Jyrgensburgin vuonna 1855 suunnittelema luonnonkivestä tehty komea pyramidinmuotoinen muistomerkki, ja sen huipulla on ortodoksinen risti. Muistomerkin alaosaan on kaivettu kultakirjaimin "Kuudenkymmenenkolmen matruusin ja sotamiehen muistoksi, jotka saivat surmansa englantilais-ranskalaisen laivaston pommittaessa Sveaborgia heinäkuussa 1855." Mainittu pommitus liittyy Krimin sodan tapahtumiin. Muistamme, että linnoitussaaren tulitus oli mahtava, mutta Pohjolan Gibraltar ei antautunut.

Tämä muistomerkki ja myös valtuutettu Hakasen mainitsema muistomerkki liittyvät, ja liittävät, Helsingin valtiolliseen sota- ja sotilashistoriaan. Tuskin millään muulla pääkaupungilla on niin selkeästi hahmottunut perustamistarinansa kuin Helsingillä, ja juuri meidän Helsinki-kertomuksemme liittyy kaupungin geopoliittiseen asemaan.

Suomen pääkaupungin menneisyydessä risteilevät sotilaspoliittiset murros- ja suvantovaiheet. Tiedämme, että juuri meidän kaupunkimme menestyksen ydin, kyky uudistua, on aina perustunut turvallisuuspoliittisen tilanteen viisaaseen arviointiin.

Meillä on Viapori, joka muistuttaa 1700-luvun murroskohdasta, kun Venäjä onnistui kääntämään Ruotsin ekspansion itselleen eduksi. Helsingistä tuli sotatanner vuosikymmeniksi. Laivastoja varustettiin ja linnoituksia rakennettiin. Se antoi Helsingille aseman ja position.

Sotilaspoliittinen lähtökohta oli voimakas, kun Suomi liitettiin 1809 Venäjän keisarikuntaan. Muistamme, että Helsingin ensimmäiset rakennukset tulivat sotilaskäyttöön: Katajanokan kasarmit, divisioonan komentajan talo; nykyinen valtioneuvoston juhlahuoneisto, Suomen Kaartin kasarmi; nykyinen pääesikunta ja Turun kasarmit linja-autoaseman alueella olivat jälleenrakennustyöhön palkatun saksalaisarkkitehdin ensimmäisiä töitä Helsingissä. Santahaminan vaiheet liittyvät Viaporiin, joka liitettiin jo 1817 venäläisten hallussa olleeseen Viaporin linnoitukseen ja sen talousalueeksi. Vuonna 1917 alue jäi Suomen valtiolle, ja kuten tiedämme, siitä lähtien se on ollut puolustuslaitoksen tarpeisiin käytettynä.

Santahamina on siis olennainen osa Suomen valtion ja Helsingin puolustushistoriaa. Sotilaallinen jälkivaikutus tuntuu yhä, vaikka Helsinki muuttui vailla dramatiikkaa Suomen todelliseksi keskuskaupungiksi. Ja kiinnostavaa onkin, että noin viimeisen sadan vuoden aikana kaksi vahvaa helsinkiläistä linjaa - tänäänkin olemme kuulleet ne linjat täällä - kilpailee keskenään ja synnyttää yhä tuntuvia jännitteitä. Onko Helsinki juuriltaan porvarillinen ja siis kansalaislähtöinen kaupunki vai geopoliittista asemointiaan ja hallintofunktiostaan inspiroituva valtiollinen keskuspaikkakunta, johon siis kuuluu vääjäämättä puolustuspoliittinen lähtökohta. Tiedämme, että Helsinki on voinut kasvaa, kehittyä ja vaurastua raudan ja tulen suojaamana. Sotilaallisen ja urbaanin liitto on osannut elää hyvin keskenään. Juuri siksi Santahamina -kysymyksessä tulee edetä kohtuullisella varovaisuudella.

Kerrottakoon täällä myös valtuustolle, että eduskunnan puolustusvaliokunta on lausunnossaan koskien valtioneuvoston vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa todennut " ... että pääkaupunkiseudun puolustuksen ja alueen muihin kehitystarpeisiin liittyen puolustusvaliokunta pitää tarpeellisena selvittää jatkossa Santahaminan varuskunnan asema." Näin ollen puolustusministeriö on pyytänyt pääesikuntaa laatimaan selvityksen Santahaminan alueen asemasta osana puolustusjärjestelmää sekä viranomaisyhteistyötä. Selvityksessä on pyydetty ottamaan huomioon Santahaminan alueen käyttösuunnitelma, Puolustusvoimien ja eri viranomaisten osalta ainakin 2020-luvulle saakka saaren operatiivinen käyttö ja valmius, varusmies- ja reserviläiskoulutuksen tarpeet, kiinteistöt ja niiden kehittäminen sekä Helsingin Ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisen mahdolliset vaikutukset alueen käyttöön ja mahdollisuudet alueen osittaiselle avaamiselle siviileille. Selvitys on pyydetty toimittamaan puolustusministeriön puolustuspoliittiselle osastolle kesäkuun 1. päivään mennessä. Tämä siis valtakunnallisista ja valtiollisista aloitteista.

Helsingin keskustan valtuustoryhmä on aina korostanut Santahaminan puolustuksellista tärkeyttä Suomen pääkaupungille ja koko pääkaupunkiseudulle. Ja koska pääesikunta juuri nyt siis selvittää Santahaminan asiaa puolustushallinnon näkökulmasta, odotamme selvityksen tuloksia avoimella mielellä. Jatkossa tulee mahdollisesti harkittavaksi, voisivatko puolustushallinto ja siviiliyhteiskunta elää Santahaminassa rinnakkain. Ja haluan palata muistuttamaan maanpuolustuskorkeakoulun tärkeydestä osana Helsingin koulutus-, yliopisto- ja korkeakouluverkostoa. Se sijaitsee Santahaminassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tuntuu, että tämä Santahamina -kysymys on aikamoinen ikuisuuskysymys täällä, kun kuunteli, mitä tästä Donner ja Saarnio -linjauksesta lähtien aikanaan on tapahtunut.

Itsekin olen 1. syyskuuta 1999 tehnyt tästä asiasta valtuustoaloitteen, johon muuten silloinkin valtuuston enemmistö kirjoitti nimensä alle. Silloin se ydinkysymys oli se, että ehdotimme, että kaupunginhallitus aloittaisi pikaisesti maanvaihto- ja maanostoneuvottelut valtion kanssa, jotta sen omistuksessa olevia saaria saataisiin kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Kovin pikaisesti tässä ei ole mitään tapahtunut, kun edelleen pyöritään tämän saman kysymyksen ympärillä, että kylläkö vai eikö. Jo tuolloin vuonna 1999, kun tätä aloitetta valtuustossa käsiteltiin vuoden 2000 puolella, siinä oli sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan että kiinteistölautakunnan lausunnot. Molemmat olivat asiasta samaa mieltä kanssani, että asialle pitäisi todellakin nopeasti tehdä jotain ja kaupunki tarvitsisi nämä valtion omistamat maa-alueet omaan käyttöönsä.

Kuten edellä valtuutettu Kolben puheenvuorossa kuultiin, niin historiaosuus oli aika selkeä ja selvä. Se mitä itse ajattelin tästä asiasta vain sanoa, että aikanaan tässä oli kyse tsaarin vallan aikaisesta omistuspohjasta ja ehkä se ei enää ole tällä hetkellä nykypäivää. Se mitä todella on aikanaan tapahtunut, niin kriisien aikana yleensä on maita otettu puolustusvoimien tai armeijan käyttöön, mutta kriisien mentyä niitä on sitten palautettu takaisin. Näiden saarien kohdalla palautusta ei ole tapahtunut, mutta mantereella olevien maa-alueiden palautus on silloin toteutunut. Elikkä tämä on ikään kuin ikiaikainen historiallinen jäänne, joka hyvinkin olisi palautettavissa tällä hetkellä nykyaikaan.

Se minkä takia tästä asiasta tänään täällä keskustelemme uudestaan, on varmasti se, että kun 16.3.2005 - eli muutama viikko sitten - kyselytunnilla tätä asiaa kysyin, että aikooko kaupunginhallitus osaltaan edesauttaa Santahaminan varuskunnan lakkauttamista ja lisäksi ryhtyä pikaisesti maanvaihto- ja maanostoneuvotteluihin valtion kanssa, jotta sen omistamia saaria saataisiin kaupunkilaisten virkistyskäyttöön, niin vastaus, jonka täällä apulaiskaupunginjohtaja Sauri paperista luki - joka hänelle oli tehty - oli sitä luokkaa, että keskustelua ei voinut jättää siihen eikä lopettaa siihen. Siinä oli valittu passiivinen strategia, että kaupunki saattaa ehkä suostua neuvotteluihin, jos se saari vapautuu Puolustusvoimilta tai kaupunki tulee sitten vastaamaan neuvottelupyyntöihin, jos valtio neuvottelupyyntöjä esittää, kun päinvastoin pitäisi toimia aivan toisella tavalla, elikkä Helsingin itsensä pitäisi olla aktiivinen näissä molemmissa asioissa, varsinkin tällaisessa tilanteessa, joka juuri silloin - ja edelleenkin - oli esillä, että Puolustusvoimat miettii uudelleen omaa sijaintiaan ja omia strategioitaan näissä kysymyksissä. Onneksi apulaiskaupunginjohtaja Korpinen on palannut kuvioihin, ja selvästikin näyttää olevan erilainen ääni kellossa, elikkä on aktiivisempi ote tähän, mitä tässä on mahdollisesti tulossa, ja on joitakin neuvotteluja jo käytykin, niin kuin on kuultu.

Puolustuspolitiikkaan ja sen linjauksiin en puutu enempää. Mutta kyseenalaistamatta maan itsenäistä, Suomen itsenäistä maanpuolustuspolitiikkaa, on kyllä syytä kyseenalaistaa kovapanosammuntojen tarpeellisuus liki miljoonan asukkaan metropolin sydämessä ja kysyä myös, että onko edelleen välttämätöntä käyttää esimerkiksi Santahaminaa ammusvarastona, ammusvarikkona. Nämä ovat mielestäni olennaisia kysymyksiä sen ohella, että täytyy muistaa, että Santahamina todellakin sijaitsee kahden sillan takana, elikkä ei sieltä nyt ihan hirveän nopeasti tulla Helsinkiäkään puolustamaan.

Se oli myös metka, miten valtuutettu Rautava vastusti asuntojen rakentamista Santahaminaan sillä perusteella, että asukkaat rikkoisivat saaren luonnon, kun sitten taas hänen puoluetoverinsa Vapaavuori täällä laajasti todisti sitä, että kuinka hurjasti tämä Puolustusvoimien käytössä ollut toiminto on siellä saaria pilannut, kuinka paljon luontoon on kaikenlaista ammuttu. Voisivatko nyt veljekset sitten keskenään sopia, kumpi linjaus on oikea ja mitä linjaa kokoomus tässä asiassa ajaa? Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä.

Itsekin toivon sitä, että - ja näissä molemmissa aloitteissani olen nostanut esille sen - että ei rajoituta vain Santahaminaan. Minulla on luettelo siitä, kuinka paljon saaria ja minkä kokoisia ja missä käytössä Puolustusvoimat Helsingin edustalla omistaa ja hallitsee. Sotilassaarien maapinta-ala on yhteensä noin 750 ha. Santahaminassa on vajaa 400 ha, Isossa saaressa 90 ha, Vallisaaressa lähes 80 ha, Melkissä 40 ha, Itä-Villingissä 33 ha, Kuninkaansaaressa 33 ha jne. Elikkä saaria on valtava määrä, hehtaareja valtava määrä. Ja kun näitä käyttötarkoituksia katsoo, niin aika monet ovat miehittämättömiä linnakkeita. Niissä on vapaa-ajan asutusta, siis vapaa-ajan asutusta Puolustusvoimien käytössä, ei kaupunkilaisten käytössä ja sitten myös kaikkea tällaista, ammusvarastoa sun muuta, joka estää sen, että kaupunkilaiset voisivat käyttää näitä alueita virkistysalueina tai että kaupunki voisi käyttää näitä alueita asumiseen. Kannattaa muistaa myös se, että se että Puolustusvoimilla on näin massiivinen maaomistus, se tarkoittaa myös sitä, että niillä on myös massiivinen merialueiden hallinta sillä lailla, että virkistyskäyttö suurelta määrin on kiellettyä tai ei ole mahdollista Helsingin edustalla merialueilla. Elikkä Helsinki on kyllä vähän niin kuin huutolaistyttö omilla rannoillaan.

Toivon, että näissä neuvotteluissa edistytään ja saataisiin paitsi Santahamina, myös iso osa armeijan muista saarista kaupunkilaisten käyttöön, virkistyskäyttöön ja asumiskäyttöön.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin:

Miksi tällainen kunnallislain sallima manööveri?

Mielestäni se on perusteltu. Kun viimeksi täällä valtuusto asiasta keskusteli, kävi aivan selvästi ilmi, että valtuuston enemmistö oli asiasta eri mieltä kuin istuva kaupunginjohtaja oli ja kun tuleva kaupunginjohtaja oli. Nimenomaan tämän takia, tällaisen tilanteen takia kunnallislaissa on mahdollisuus ottaa valtuuston käsittelyyn asioita, vaikka esittelijä ei niitä haluaisi tuoda. Ja tässähän se, että ei tehdä mitään, jos kaupungin virkamiesjohto ei sitä halua, niin toteutuisi, jos tällaista mahdollisuutta ei olisi. Sinänsä en toivo, että näin järeätä asetta noin yleisesti käytetään, mutta tässä tämä pattitilanteen laukaisemiseksi tämä oli mielestäni tarpeen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Puhakka perusteli ikään kuin omaan henkilökohtaiseen pasifismiinsa vedoten tätä, että alue pitäisi vapauttaa Puolustusvoimilta.

Minun perusteeni ovat aivan toisenlaiset. Minä en perustele tätä pasifismilla. Mielestäni on järkevää, että Helsinkiä puolustetaan. Minusta on selvä, että puolustusoptimi on menossa siihen suuntaan, että pääkaupunkiseutua puolustetaan paljon enemmän kuin ennen. Mutta aivan samalla tavalla kuin Mikkelin osalta, samalla tavalla kuin Hyrylän osalta sillä seikalla, missä alokkaita koulutetaan, ei ole juuri mitään, tai ei ole mitään tekemistä sen puolustuksen kanssa. Jos näin olisi, niin sehän tarkoittaisi, että Tamperetta ei puolustettaisi ollenkaan, koska siellä ei nyt sattumalta ole alokkaitten koulutusta ja pääkaupunkiseudulta olisi vedetty ilmatorjunta jonnekin Kanta-Hämeeseen. Näinkään ei ole. On selvää, että suurin osa Santahaminan aluevarauksesta on nimenomaan varusmieskoulutusta, eikä Helsinkiä alokkailla puolusteta. Sen kai myös jokainen ymmärtää.

On selvää, että Santahaminaan tulee jäämään jotain sotilaallista toimintaa, niin kauan kun rannikkotykistöä pidetään nykyiseen sodankäyntiin kuuluvana. Yksin ? rantapyssyn hyvä paikka on Santahaminan kärjessä. Ilmatorjunnan tarpeita siellä on. Eikä niitä varikkoja, joissa on varastoituna aseita ja ammuksia, sieltä kannata muualle viedä. Näitä alueitahan pääkaupunkiseudulla on muuallakin. Niitä ei ole ehkä ihan karttaan merkitty, mutta niitä kuitenkin on. Ne ovat aivan sulassa sovussa muun asumisen ja muitten toimintojen kanssa. Ei tarvitse sitä varten, että Puolustusvoimilla on varikkoja Santahaminassa, varata 400 ha pois ihmisten käytöstä.

Seuraavaksi:

Täällä on sanottu, että tämä asia voi menettää merkityksensä, jos pääkaupunkiseudun kunnat fuusioidaan keskenään.

Sillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueet eivät siirry metriäkään lähemmäksi sen takia, että kuntarajat poistetaan. Voi olla, että saadaan aikaan parempaa maankäyttöä ja järkevämpiä ratkaisuja muuten. Mutta se tosiasia, että nämä alueet ovat kaukana ja niihin pitää matkustaa kauan, on ihan selvä. On sanottu, että Sipooseen voitaisiin rakentaa. Se on neljänkymmenen minuutin matkan päässä, kun tuo kuuden minuutin matkan päässä, jos sinne metro rakennetaan. Onhan siinä nyt aivan selvä ero.

On myös kysymys alueesta, joka, vaikka se vaatii erittäin suuria yhteiskunnallisia investointeja, myös niitä investointeja, jos Puolustusvoimien toimintoja siirretään pois. Mutta kun alue on hyvin arvokasta rakennusmaata. Sen arvo rakennusmaana, vähän kaavoituksesta riippuen, on siinä puolesta miljardista miljardiin euroon ja kun se alue on yhteiskunnan hallussa, niin tällä maapohjan arvolla pystytään rahoittamaan kaikki ne investoinnit, myös metro ja kunnallistekniikka, päiväkodit, koulut ja kaikki muukin sellainen, mitä tuolla alueella tarvitaan, jolloin kerrankin meillä on suuri yhteiskunnallinen investointi, joka ei maksa veronmaksajille mitään, vaan jos se toteutetaan, niin tuottaa jopa veronmaksajillekin voittoa.

Arvoisa puheenjohtaja.

On myös sanottu, ettei tällä asialla ole kiire. Valtuutettu Walldén-Paulig onnistui sanomaan jopa niin, ettei tällä nyt vielä ole kiire, koska kaupunkisuunnittelu on niin pitkäjänteistä toimintaa.

Minulta jäi hiukan ymmärtämättä tämä logiikka. Juuri sen takia, että kaupunkisuunnittelu on pitkäjänteistä toimintaa, pitäisi saada päätös tästä alueesta nyt, jotta meille ei sitten myöhemmin kävisi niin, että kaavoja ei saada valmiiksi ja rakentaminen viipyy sen tai tämän tai tuon asian takia. Päätös tarvitaan nyt myös sen takia, etteivät Puolustusvoimat enää investoisi tuolle alueelle sellaisia investointeja, joiden merkitys ja se käyttö sitten poistuu. Mutta myös tämä päätös tarvitaan sen takia, että on kysymys erittäin suuresta alueesta, joka muuttaa koko pääkaupunkiseudun toiminnallista rakennetta, jos se otetaan asuinkäyttöön. Sillä on vaikutusta niin Katajanokan järjestelyihin, jos se metro sattuu tulemaan sitä kautta kuin koko sekä keskustan että itäisten kaupunginosien hyviin moniin ratkaisuihin. Sen takia pitäisi nyt olla tiedossa, milloin tuo päätös tulee.

On myös hyvä, jos kerrankin on suunnittelun aloittamisen ja rakentamisen välillä kunnolla aikaa, koska - niin kuin tiedämme - tässä on nyt hyvin erilaisia näkemyksiä, että pannaanko sinne 15 000 asukasta, 30 000 asukasta tai peräti 100 000 asukasta. Minusta olisi aivan loistavaa, jos tuo alue muutaman vuoden olisi erilaisten arkkitehtikilpailujen ja diplomitöiden ja kaikkien muitten tällaisten kohteena, että voisi hyvin pidäkkeettömästi suunnitella hyvin erilaisia ratkaisuja tuolle alueelle ja sitten kun kunnolla suunnitteluun päästään ja maankäytöstä päästään päättämään, niin olisi pohjaa tuolle päätökselle. Näin me voisimme saada aikaan avantgardistisen todella hyvän alueen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni on tarpeellista, että päätös Santahaminan tulevaisuudesta tehdään mahdollisimman pikaisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Jotta ei jäisi väärää käsitystä tästä historiasta, niin kaupungin johdossa tässä ei ollut mitään erimielisyyttä. Ylipormestari Siitonen on tukenut tätä neuvotteluyhteyttä, joka tosiasiassa puolustusministeriöön oli jo käynnistynyt ennen valtuustoseminaaria. Täällä tehdyllä aikaisemmalla kyselyllä ja tällä ei ole ollut minkäänlaista asiaa vauhdittavaa tai tosiasiaan vaikuttavaa seurausta.

Me olemme saaneet asian liikkeelle. Se on hyvin tärkeää. Toivotaan nyt vaan, että se ei liialla innokkuudella pilaannu, koska tämä on hyvin tarkan yhteistyön ja diplomatian paikka, saada tuloksia.

En malta olla tässä yhteydessä toteamatta tähän kysymykseen, milloin pitää jotakin suunnitella ja mikä heijastuu mihinkin.

Nimittäin 15.4.2005 on valmistunut kaupunkisuunnitteluvirastossa Kruunuvuorenrannan joukkoliikennejärjestelmien vertailu ja Laajasalon kaupunkirakenteen toteuttamisen visiot -niminen raportti - joka on tässä. Näyttää siltä, että siltavaihtoehto öljysataman alueelle on vahvistamassa asemaansa. Sen suunnittelulle on erittäin tärkeä tietää, onko se mitoitettava tulevalle metrolle vai esimerkiksi vain raitiovaunulle ja millä se kannattavuus missäkin vaihtoehdossa turvataan. Liikennesuunnittelu on uskomattoman pitkäjänteistä. Kyllä Laajasalon öljysataman hyvät liikenneyhteydet, niin kyllä rahaa palaa, jos emme tiedä, mikä on se suuri visio, jonka ympärillä sitä rakennetaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluaisin ihan vain huomauttaa valtuutettu Soininvaaralle, että kun hän sanoi, että todistelin pasifistisesta näkökulmasta Santahaminan vapauttamista, niin viittasin omaan historiaani. Elikkä olisi kannattanut kuunnella loppuun asti. Kävin pitkät pätkät läpi nimenomaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta näkökulmasta plus sitten näistäkin näkökulmista, mitä valtuutettu Soininvaara itsekin nosti esiin elikkä tämän alueen merkitystä asuinalueena ja Helsingin kehittämisen kannalta. Tällainen pieni huomio.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

En ymmärrä valtuutettu Soininvaaran kiirehtimistä Santahaminan kaavoittamisen suhteen.

Kun Vuosaaren satama valmistuu vuonna 2008, niin meidänhän täytyy rakentaa asunnot 45 000 ihmiselle. Ei meidän tarvitse tällä hetkellä todellakaan kiirehtiä Santahaminaa.

Ja toiseksi:

Kun Suomi jos ja kun liittyy NATO:oon, tapahtuu varmasti erittäin suuria muutoksia Puolustusvoimien rakenteessa, niin silloin me voidaan ottaa Santahamina uudestaan käsittelyyn.

Arvoisa puheenjohtaja.

Meillä rakennetaan asunto-ohjelman mukaan vuosittain asuntoja noin 6 000 - 7 000 ihmiselle, että 45 000:nnen asuntokanta on siinä kuudessa, seitsemässä vuodessa, tai se varanto on kuudessa, seitsemässä vuodessa rakennettu. Kyllä tässä tältä osin on kiire.

En ole nyt ihan varma tästä NATO:oon liittymisestä, mutta se nyt ainakin varuskunnan Santahaminasta lopettaisi.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Tämä valtuustokäsittely tämän asian tiimoilta on sen takia mielestäni ihan tähdellinen, että kun tässä kohta äänestäräpsäytetään ponsista, niin saamme kuitenkin valtuuston jonkinlaisen periaatteellisen linjan vedon, kuinka tähän itse asiaan suhtaudutaan.

En halua silti liioitella sen päätöksen käytännöllisiä seurauksia. Kysehän on siitä, että kaupunki ilmaisee kantansa haluta keskustella tästä asiasta. Olen ihmetellyt nimenomaan kokoomusvaltuutettujen voimakasta halua ikään kuin vaatia jonkinlaista epäaktiivisuutta tai hidastelua tässä asiassa.

Viime kädessä puolustuspoliittisista näkökulmista vastaa puolustusministeriö, joka arvioi oman toimintansa tuloksellisuutta sekä taloudellisesta että toiminnallisesta lähtökohdasta. Jos tämän keskustelun innoittamana tai tuloksena puolustusministeriö päättää, että Helsingin puolustaminen on järkevämpää maapuolustuksellisista syistä hoitaa muulla tavalla kuin Santahaminassa, niin silloinhan me pääsemme siihen tilanteeseen, että sekä puolustus hoituu että kaupunki saa tämän alueen maankäytöllisesti käyttöönsä, josta on erinäisiä hyötyjä, mitä täällä mm. apulaiskaupunginjohtaja Korpinen ja monet muut ovat todistaneet.

Täällä on myös käytetty hyviä puheenvuoroja tästä aikatauluseikasta liittyen juuri siihen, että nämä tulevat infrastruktuuriratkaisut, riippumatta koska se itse rakentaminen alkaisi, meidän olisi hyvä varautua ja tietää, onko a) kaupungilla periaatteellista halua edetä asiassa ja b) millä aikajänteellä puolustusministeriö katsoo, että maanpuolustuksellisista syistä tästä alueesta luopuminen on mahdollista. Tähän voimme sitten ikään kuin tämän kaupungin yhdyskuntarakenteen kehittämisen jollakin aikavälillä sitoa.

Toinen seikka, mikä minua on harmittanut keskustelussa kokoomuksen vastaanpyristelyssä, on se, että me olemme yhteisesti hyväksyneet täällä Yleiskaava 2002 - ihan taannoin. Siinä nimenomaan todettiin, että siinä vaiheessa, kun puolustusministeriö katsoo tarvittavaksi tai kannatettavaksi tämän alueen luopumisesta, niin silloin kaupunki lähtee kaavoittamaan tätä ympäristö- ja asumiskäyttöön. Very yksinkertaista. Kysymys on vain siitä, että me yritämme nyt oman pitkän tähtäimen suunnittelumme silmin saada selville, millä aikataululla tämä luopuminen tulisi olemaan ajankohtaista. Ja tästä me äänestämme ja tämän mukaan kannattaa toimia.

Esitetyistä ponsista mielestäni valtuutettu Anttilan muotoilu oli paras. Mutta se nyt ei ole kauhean oleellista, mikä niistä voittaa. Mutta veikkaanpa vahvasti, että se on valtuutettu Anttilan ponsi.

Ihan tällaisena pienenä sivuseikkana:

Kyllä valtuutettu Hakasen puheenvuoro punaisten joukkohaudasta on laatuaan sellainen, että vaikkei se nyt ensisijaisesti kaupungille kuulu, niin kyllä sekin olisi hyvä selvittää. Nämä ovat niitä asioita, jotka vaan tuottaa enemmän surua, murhetta ja traumoja kansakunnan rakenteeseen, mitä epäselvimmiksi ne historian kirjoituksissa jäävät. Elikkä kyllä tässäkin asiassa ryhdistäytymisen varaa varmaan on.

Arvoisa puheenjohtaja.

Yleensä minä olen oppinut pitämään, tai tottunut pitämään, porvariryhmiä äärettömän rationaalisina päätöksentekijöinä ja haihattelu- ja fiilispohja on jossain määrin vihreiden ja vasemmistoliittolaisten oikeus, jopa etuoikeus.

Nyt olen äärettömän hämmästynyt lähes jokaisesta kokoomuslaisesta puheenvuorosta, joita tänä iltana olemme kuulleet, joissa nimenomaan painotetaan sitä, että tässä kaupungissa on jo riittämiin kaavoitettua rakennusmaata ja rakennusmaata asumiseen ja muille kaupunkitoimille. Mielestäni tämä on hyvin outoa kuulla näin keskeisessä asiassa tällaisia kommentteja. Te ette voi todellakaan tarkoittaa sitä, mitä te nyt olette kertomassa.

Santahamina on tietenkin helsinkiläisille eräänlainen tabu ja poliittisille päätöksentekijöille varmasti ja porvaripuolueille vielä enemmän. Se on ihan selvä asia.

Näkisin, että tämä Santahamina -kysymys on vähän samanlainen kuin Espoon metro, että me helsinkiläiset tiedämme sen oikeastaan kaikki, että Espooseen vielä tullaan rakentamaan metro. Se on vain ajan kysymys. Se on kysymys siitä, että milloin viimeinen vastustus Espoon metrolle loppuu. Vähän samanlainen asia on siis tämä Santahamina. Helsingin seudun yhdistyminenkin on varmaan samankaltainen asia. Harva meistä olisi kuvitellut, että Berliinin kaupunki yhdistyi tai ne kaksi valtakuntaa. Kyllä Helsinkikin varmaan tulee yhdistymään näiden muiden kuntien kanssa, tai kaupunkien kanssa. Mutta sekään ei ole sellainen asia, joka ratkaisisi tätä Santahamina -tabua.

Olen suoraan sanoen onnellinen siitä, että valtuutettu Anttila on esittänyt ponnen, joka on vielä erittäin hyvin muotoiltu: kaupunginhallitus kiirehtii neuvotteluja valtiovallan kanssa Santahaminan tulevaisuudesta. Tämä on juuri oikea linja. Hyvä demarit - tekisi mieli sanoa ja sanonkin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tietenkin neuvotteleminen on aina hyvä asia. Siinä mielessä on ihan oikeata, että täällä nyt keskustellaan siitä. Toisaalta en usko, että tällaista keskustelua nyt tarvitaan vain siihen, että voidaan jostakin asiasta keskustella.

Suurin osa on tullut jo sanottua, niin minä sanon lyhyesti.

En pidä tätä ollenkaan ajankohtaisena asiana. Totta kai ymmärrän sen, että suunnitteleminen, kaavoittaminen jne. on pitkäjänteistä hommaa, mutta nyt on monta aluetta, joissa se vasta aloitetaan muutaman vuoden kuluttua. Sinä aikana meillä on reilusti aikaa miettiä tätä. Ja mitään yhteydenottoja, mitään aloitetta ei ole tullut toiselta osapuolelta eli Puolustusvoimilta. Kyllähän tässä, jos on vapaaehtoisesta neuvottelusta ja kaavan teosta kysymys, niin luulisi, että molemmat osapuolet olisivat sitten tässä mukana. Nehän tätä vastustavat.

Arvoisa puheenjohtaja.

Joku sanoi, että - taisi olla valtuutettu Helistö, joka oli sitä mieltä - kokoomuksessa haihatellaan. Vierastan nyt heti avajaisiksi tätä. Meillä ei nimittäin haihatella. Meidän julkilausumamme, jonka me julistimme, taikka jonka me julkaisimme jo viikko suurin piirtein takaperin, niin siinä otettiin aika selkeästi kantaa asiapohjalta. Siinä sanotaan, että valtiovallan ja Helsingin aiheesta alkanut kaupungin dialogi on pystyttävä hyödyntämään ja että Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä, tai se esittää, että Helsinki ja Puolustusvoimat tekevät perusteellisen kokonaisselvityksen erilaisten konkreettisten yhteistyöhankkeiden mahdollisuuksista lyhyemmällä ja pitemmällä aikavälillä ja kartoitettavissa asioissa voisivat olla mm. Santahaminan hyödyntäminen erilaisiin tarpeisiin, joista emme suinkaan sulkeneet pois asumista. Emme myöskään sulkeneet pois sitä, että se jää nykyiselleen. Emme myöskään sulkeneet pois, että siellä voisi muutkin ammuskella kuin armeijan ihmiset.

Sanoisin, että tässä kaupungin johdon ilmoitus siitä, että käynnistyneet keskustelut ovat olleet hyödyllisiä ja että niitä tullaan jatkamaan, sitä pidän erinomaisen hyvänä. Ainakin minulle se riittää. Minut se riittää vakuuttamaan siitä, että tässä on niin kuin bernsteinilaisuutta sen verran tässäkin, että ollaan selvästikin liikkeessä. Kuten monissa puoluesuunnista olemme saattaneet havaita, niin suunnasta ei ole aina täyttä selkoa. Mutta eipä ollut kyllä Kolumbuksellakaan ja silti hän löysi Amerikan, josta on tullut meille myöhemmin suurta iloa, jos suruakin. Odottakaamme kuitenkin näitten selvitysten tuloksia. Ne aikanaan kertovat sen, mikä on järkevää, mikä ei.

Mitä sitten tulee siihen, että pitääkö kaupungissa olla varuskunta, niin Helsingin kokoisessa kaupungissa mielestäni kylläkin pitää olla, useastakin syystä. Toinen on puhtaasti maanpuolustuksellinen näkökulma. Toinen on sitten se, että onhan se paljon kivempaa - kuten olen itse kokenut ylpeänä - suorittaa asepalvelus Santahaminassa kuin Kontiolahdella tai kiikullassa tai kaakullassa ja mitä niitä sitten mahtaa ollakaan. Tässähän pystyy helsinkiläinen nuorimies hyödyntämään sotilaspalveluksensa aivan toisella tavalla kuin palvellessaan jossakin susirajan tietämillä.

Olen myöskin ihmetellyt sitä, että nyt puhutaan jo metron merenalaisista linjauksista ikään kuin ne olisivat jotenkin tarpeellisia ja hyödyllisiä tässä vaiheessa.

Ei kai metroa nyt lähdetä sinne ensimmäiseksi suunnittelemaan, siitäkin huolimatta, että apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi, että liikennesuunnittelu on pitkäjänteistä hommaa. Joskus, kun on sitä seurannut, se on sitä paitsi pitkäveteistä hommaa. Ja kaupunkisuunnittelu se vasta pitkäjänteistä onkin. Jos Helsinkiä nyt lähdettäisiin suunnittelemaan tänään, niin tämä valmistuisi joskus 2087. Mutta onneksi tähän tilanteeseen ei olla ajautumassa, sillä kaupunkihan on jo aika pitkälle suunniteltu.

Sitten on puhuttu siitä, että jos saadaan Santahamina käyttöön, niin sehän avaa upealla tavalla meren rannat ihmisten käyttöön.

Kylläpä vaan. Luettelenpa tässä muutamia merenrantapaikkoja, saaria itse asiassa, joissa meren rantaa on riittämiin: mm. Suomenlinna, Laajasalo, Lauttasaari - jossa asuu kunnioitettu entinen ryhmäpuheenjohtajamme - Pihlajasaari, Seurasaari, Uunisaari, Harakka jne. Saariahan meillä on vaikka kuinka paljon. Jos me hyväksymme sen näkökohdan, että kaikki rannat pitää saada aina kansalaisten käyttöön, niin saman tien meidän tulisi hyväksyä ponsi siitä, että aurinko paistaa merkittävästi useammin kuin tällä hetkellä, koska saaret ja niiden rannat ovat käytössä oikeasti vain kauniilla ilmalla. Senhän me tiedämme kaikki. Emme me Hernesaaren kärkeen lähde myrskyllä istuskelemaan rantakiville, vaan päinvastoin. Teemme kävelyjä viihtyisässä merisatamassa silloin kun aurinko paistaa ja silloin kun siellä on muitakin ihmisiä liikkeellä. Tätä kautta meidän ilmastomme ei suinkaan suosi tällaista yletöntä luonnossa rypemistä.

Haluan kuitenkin alleviivata sen, että tämäkään asia ei ole kokoomuksen vika, pikemminkin siitä saattaa epäillä, että se on sosialistien juoni. Mutta tätäkään en väitä, koska saattaisin joutua tilanteeseen, jossa tämä pitää todistaa. Ja näinpä sanon, että olen kuullut, että se on sosialistien juoni. No, takaisin asiaan vähiltä osin.

Jos Sandis jonakin päivänä päätetään ottaa muuhun käyttöön kuin missä se on nyt, jos se päätetään rakentaa, niin sehän on erinomainen paikka rakentaa kovan rahan asuntoja meren rannalle, oikein viimeisen päälle. Se tilaisuus siinä helposti tulee syntymään. Sitä tietysti tervehdimme kaikki suurella ilolla.

Sen sijaan en tiedä, mistä kaikki ne ihmiset sitten tulevat, kun väestöennusteet nyt ovat mitä ovat, niin kuin täällä on kerrottu. Joku väittää, että meillä on parinkymmenen vuoden kuluttua 560 000 tai 570 000 asukasta tässä kaupungissa. Mistä nyt ne Sandiksen asuttajat sitten yllättäen ilmestyy, kun tälläkin hetkellä - kuten täällä aikaisimmin kuulimme todistettavan - meillä on kielteinen asuntopula, tai negatiivinen asuntopula. Kaupungin asunnot eivät tahdo kelvata ihmisille. Sitä minä pidän aika ihmeellisenä. No. Siihen on omat syynsä siihenkin varmasti, niin kuin täällä minulle on kerrottu, vaikka en ollut paikalla. Mutta minua valistettiin myöhemmin siitäkin asiasta.

Mitä sitten tulee vielä yhteen detaljiin, niin valtuutettu Arhinmäki - joka ei ole salissa nyt - väitti, että Espoossa Suvisaaristossa on joku lauttaliikenne, joka pyörii viehättävästi näitten eri saarien väliä, niin eipä vaan ole. Vietän kesiä siellä ja lauttoja ei ole. Viimeinen höyrylautta lähti sieltä 1940-luvun loppupuolella. Mutta saattaa olla, että heikon näköni vuoksi en sieltä, miltei lailliselta aallonmurtajalta, näitä välttämättä näe. Sitä ollaan muuten purkamassa.

Mitä sitten vielä tulee, kun mainitsin Espoon nimen, niin en ? mainitse sitä turhaan. Haluan kertoa sen, että ne muuten kannata näitten kaupunkien yhdistämistä niinkään lämpimästi kuin jotkut muut, vaan Espoo espoolaisille, Helsinki helsinkiläisille ja Vantaa vantaalaisille. Se on ihan järkevä linja. Ei missään muuallakaan päin maailmaa kolmea suurinta, lähes suurinta kuntaa yhdistetä, vaan kyllä ne yhdistämistarpeet löytyvät sitten sieltä ihan jostakin muualta, josta voisin mainita Varsinais-Suomen pienet kunnat, jossa on tiheämmin kuntarajoja kuin pysäköintikieltoja.

Valtuutettu Bogomoloffille kerrottakoon, että minulla on melkein stasimaisia kykyjä tietää aina, koska minusta puhutaan ja mistä kritisoidaan.

Jouduin tulemaan tänne todetakseni, että minä olen kyllä ainakin lautalla matkustanut. Se lähtee siitä Nesteen hampaan kohdalta ja kiertää saaresta toiseen. Siellä voi jäädä yöpymään niihin saariin ja muuta. Tällainen lauttaliikenne kyllä kesäisin on, tai ainakin aikaisemmin on ollut. Espoon saarilla viime kesänä en enää ole ollut, mutta aikaisemmin olen ollut siellä kiertämässä niitä saaria.

Ärade fru ordförande, bästa stadsfullmäktigeledamöter.

Kulttuuriympäristöä pitää suojella. Det är lätt att som beslutsfattare i Helsingfors känna att det skulle vara trevligt att breda ut sig också till Sandhamn, för att på det sättet lösa problemet med den negativa befolkningstillväxten som vi har hamnat in i.

Det är sant, vår stad lika väl som ekonomin i helhet, baserar sig på tillväxt. Utan tillväxt kan vi inte hålla fast vid vår välfärd, dess strukturer eller i vår stad. Dessvärre beror inte utflyttningen enbart på att det inte finns bostäder, utan på att de inte uppfyller de förväntningar invånarna har.

Det är av någon orsak inte alltid attraktivt att välja Helsingfors, då när valmöjligheterna finns. Stadsfullmäktige har i dag en klar insikt om att bostadspolitiken i staden är på fel kurs. Därför vill man med händer och tänder kasta sig över all befintlig mark för att där planera bl.a. familjebostäder. Därför ska alla andra funktioner såsom flygverksamhet, industri och nu militären i Sandhamn flyttas ut ur staden så att plats finns för flera bostäder.

Men kommer de här åtgärderna att leda till någon förbättring av den negativa trenden, om vi inte samtidigt förbättrar vår förmåga att planera och bygga trivsamt och attraktivt. Att bygga områden där mänskor verkligen vill bo. Jag anser att vi använder planeringsresurserna i staden fel om vi går in för att ockupera Sandhamn. Sandhamn behöver framför allt skydd mot myndigheterna i Helsingfors för att inte de kulturhistoriska värden där finns ska gå om intet. Också i Sandhamn finns gamla magasinbyggnader som av våra myndigheter säkert skulle uppfattas sakna arkitektoniskt värde. Att de sedan är antika och alltså i sig har ett historiskt värde väger förstås lätt.

Arvoisa puheenjohtaja.

On vaikea innostua Santahaminan suunnittelusta tietäen, kuinka harvinaislaatuiselle ympäristölle saattaa käydä Helsingin iskiessä kyntensä siihen. Keskusteluyhteyksien vastustamiseen ei sinänsä voi olla syynä se, ettei kaupungissa osata arvostaa tai lisärakentaa vanhaa kulttuuriympäristöä ja luontoa. Mutta poliitikon mieleen se kyllä vaikuttaa.

Som biträdande stadsdirektör Korpinen på planeringsmöte i Hyvinge förde fram är det här ett område vi kan se till på ett längre, kanske femtio års, varför inte trettio års sikt. Då måste ju den stagnerade, arkitektoniska modernismen ha undanträngts och nya stadsplanerare och arkitekter ha tagit vid.

En halua vastustaa Santahaminan asuttamisen neuvottelu- ja suunnitteluprosessin käynnistämistä sinänsä, kunhan aikaperspektiivi pidetään tarpeeksi pitkällä.

On muistettava, että kaupungilla on oikeasti edessä hyvin merkittävä rakennus- ja suunnittelutyö jo sovittujen asuinalueiden suhteen. Nämä olisi saatava aidosti myös kaupunkilaisten silmissä, ei vain arkkitehtikunnan silmissä houkutteleviksi ja viihtyisiksi alueiksi.

Santahamina on ehdottomasti suojelun arvoinen, eikä tulevaisuuden mahdollisuuksia pidä uhrata tämän hetken pikavoittoja silmäillen.

Puheenjohtaja.

Toivon, että Santahaminan neuvotteluissa päästään myönteiseen tulokseen, vaikkakin käytännön muutokset vievät aikaa.

Helsingin pitää huolehtia siitä, että kaupungissa on tarjolla kohtuuhintaisia ja monimuotoisia asuntoja ja lisää asumisväljyyttä myös parinkymmenen vuoden päästä. Kaavoitusprosessit ovat pitkiä, ja uuteen asuntotuotantoon ja joukkoliikennettä painottaviin liikenneratkaisuihin on varauduttava ajoissa ja monipuolisesti.

Santahamina sijaitsee lähellä Helsingin keskustaa ja erityisen lähellä vuonna 2010 jälkeen rakennettavaa öljysataman aluetta eli Kruunuvuorenrantaa. Alueen liikennejärjestelyt ovat jo tällä hetkellä haastavia. Onkin välttämätöntä, että ennen öljysataman rakentamista liikenneratkaisuja parannetaan.

Santahaminassa on monta sataa hehtaaria maata, joka on kovaa ja sopivaa asuntojen rakentamiseen. Alue on luonnoltaan rikas saari, jonka asuin- ja virkistysmahdollisuudet ovat poikkeuksellisen hyvät.

Onkin tärkeää, että tavallisten helsinkiläisten mahdollisuuksia virkistäytyä ja liikkua Santahaminan ja muiden Puolustusvoimien käytössä olevien saarten luonnossa pyritään hallitusti lisäämään jo lähitulevaisuudessa.

Näin laajasalolaisena valtuutettuna on todettava, että Puolustusvoimien ammunnat Santahaminassa ja Isosaaressa haittaavat lähialueiden asukkaiden asumisviihtyvyyttä. Erityisesti lapset voivat kokea ammunnat pelottavina. Onkin erittäin tärkeää, että ammuntojen meluhaittoja ehkäistään kaikin mahdollisin keinoin.

Pidän tärkeänä, että Helsingin seudun ja asukkaiden turvallisuudesta pidetään hyvää huolta kaikissa olosuhteissa. Suomen ja pääkaupunkiseudun on varauduttava perinteisten uhkakuvien lisäksi uusiin turvallisuuspoliittisiin uhkakuviin, kuten terroristi-iskuihin. Helsingissä sijaitsee ylipäätään suomalaisen yhteiskunnan toiminnan ja turvallisuuden kannalta keskeisiä instituutioita, joiden toiminta on pystyttävä kaikissa olosuhteissa turvaamaan. Tarkoittaako tämä vielä vuosikymmenten kuluttua maailman, ja ehkäpä puolustuspoliittisten linjaustenkin kehittyessä sitä, että Kaartin Jääkärirykmentin ja harjoitusalueiden on välttämättä sijaittava Helsingin keskustan tuntumassa Santahaminan saarella, on eduskunnan arvioitava.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Luulin voivani pitää viimeisen puheenvuoron tässä keskustelussa. Mutta koska niin ei käynyt, niin siitä huolimatta annan erään näkökannan vielä tähän keskusteluun.

Ensinnäkin:

Santahaminan Jääkärirykmentti - siis siellä oleva Jääkärirykmentti - ei fyysisestikään mahdu Hyrylään. Eli se on jo yksi asia, joka on ihan tuulesta temmattu ajatus. Ja huoli siitä, että kaikkia armeijan lasisiruilta ja vandalismilta säästyneitä saaria ei ole voitu ottaa helsinkiläisten käyttöön, niin ennen sitä olisi syytä ensin järjestää niille saarille, jotka Helsingin kaupunki omistaa, jonkinlainen kulkuyhteys myös niille helsinkiläisille, jotka eivät omista omaa venettä. Voidaan aloittaa vaikka Vasikkasaaresta, joka kuitenkin hoidetaan kaikkien helsinkiläisten verovaroin ja joka antaisi aivan upean keitaan ydinhelsinkiläisille kesän viettoon ja vähentäisi kotisaareni Suomenlinnan kaljaturismia. Ja lisäksi tämä, että tarkoittaako kaikkien saarten vapauttaminen helsinkiläisille samaa kuin mm. Harakan vapauttaminen kaiken kansan käyttöön? Puolustusvoimien henkilöstöllä olleet asunnot jaettiin taiteilijoille, ja saarelle vapaasti saa kulkea, mikäli haluaa kulkea lautapolkuja pitkin ohjatuilla ötököidentutkimisretkillä.

Ja mitä tulee valtuutettu Laukkasen ja monen muun demarivasemmistovihreän huoleen kalliin tonttimaan käytöstä harvojen ja valittujen kesänviettopaikkana, niin itsekin ihmettelen sitä, miten Vasikkasaaren viidenkymmenenkahden helsinkiläisen mökkeröt pystyvät kestitsemään helsinkiläisiä vapaa-ajan viettäjiä.

Lisäksi, kun valtuutettu Kolbe valotti historiaa, niin lisää vettä myllyyn tähän kalliiseen tonttimaahan.

Meillä on 98 ha siirtolapuutarhamökkeröitä erittäin hyvillä rakennustonteilla keskellä kaupunkia, ja siinä on historia ajanut jo ohi sen alkuperäisen tarpeen. Siihen mahtuisi monta kotia tornitaloihin mm. niille palvelualan työntekijöille, joita tarvitaan lähivuosina vanhuspalvelussa. Ja minä jopa asuntolautakunnan varapuheenjohtaja olisin valmis kannattamaan niiden asuntojen rakentamista jopa kaupungin omana vuokratuotantona.

Lopuksi:

Pyydän teitä huomioimaan sen, että Santahamina on jo tänä päivänä asunto-, virkistys- ja työpaikkakäytössä. Siellä asuu noin 700 ihmistä. Siellä on monta sataa pysyvää työpaikkaa ja lisäksi Santahamina, kuten muutkin valtiovallan omistuksessa olevat saaret Helsingin edustalla, ovat yli 180 000 suomalaisen ihmisen vapaassa käytössä perheineen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Ensiksi kannatan valtuutettu Bogomoloffin tekemiä aurinkoponsia. Elikkä ne olisivat mielestäni ihan paikallaan olevat ponnet, kun ne vain toteutuisivat.

Sen verran valtuutettu Helistölle sanoisin, että on se hyvä, että sinulla jossain vaiheessa silmät aukeaa ja näet oikeiston sillä tavalla kuin se pitää näkyäkin.

Puheenjohtaja.

Täällä on Santahaminasta puhuttu paljon hyvää. Siellä on myös tämä punaisten muistomerkki, josta puhuttiin jo hyvin paljonkin. Toivoisin, että siitä tänään erityisesti otettaisiin myönteisesti kantaa tuohon asiaan ja erityisesti painotettaisiin sitä sillä silmällä pitäen, että tänään on Veteraanipäivä. Se on osa tämän maan historiaa. Ilman niitä toimenpiteitä me emme eläisi tässä missä me nyt elämme. Elikkä kiitos sen veren, sen kivun, sen säryn, mitä kansalaissota aikoinaan vaati meiltä itse kultakin tai niiltä ihmisiltä erityisesti, jotka silloin olivat kuvioissa mukana. Mutta moni meistä on niistä siinnyt ja sitä kautta saanut oman elämän ja sitä on jatkamassa. Elikkä mielestäni tämä kunnioitus niille ihmisille pitää saada, ja tuo muistomerkki ja siellä olevat ihmiset pitää saada sillä tavalla esille tuotua kuin täällä tänään on keskusteluissa esille tuotu.

Täällä valtuutettu Donner puhui saunoista, joita Santahaminassa on.

Minäkin olen siellä aikoinani saunonut hyvin paljon. Siellä ei ollut kuin betonilattiat ja betonilauteet, kylläkin vettä riitti jne. Elikkä tämä oli paikallaan. Mutta kun sieltä marssimalla taas lähdettiin, niin sitä todennäköisesti oltiin likaisempia kuin sinne mentäessä, kun tiet olivat hiekkateitä ja ne pölysivät kesäaikaan niinkin paljon kuin ne silloin pölysivät.

Santahaminan rakentamisesta sen verran, että mielestäni siinä pitää toimia sillä tavalla kuin liikemiesmaailmassa toimitaan, elikkä sinne rakennetaan riittävästi asuntoja siinä vaiheessa kun sinne rakennetaan, jotta kustannukset, jotka muodistuvat eri kuljetusvälineistä, niin metrosta, raitiovaunuista ja autoista, pystytään oikealla tavalla hoitamaan. Elikkä ne eivät saa koitua pelkästään helsinkiläisten kustannuksiksi tai Helsingin kustannuksiksi, vaan siinä on asukkaidenkin otettava näihin kustannuksiin myös mukaan.

Sen verran tuosta Kääriäisestä haluaisin vielä sanoa.

En ole mikään Kääriäisen ystävä enkä ihailija, mutta edellisen kerran kun Kääriäinen oli viimeistä päivää ministerinä, hän järjesti Olville, eräälle iisalmelaiselle panimolle, 8 miljoonaa valtion tukea uusinvestointeja varten, ja seuraavalla viikolla jaettiin 4 milj. mk - siis markoista on nyt kysymys - 4 milj. mk osakkeenomistajille osingonjakoa. Elikkä mekin osallistuimme helsinkiläisinä tuon panimotehtaan tuotantoon 4 milj. mk:lla ilman, että meidän suu siitä kostui millään tavalla.

Mielestäni täällä on valtuutetuilla Arhinmäellä ja Anttilalla hyvät ponnet. Niitä on jo tänään kannatettu, joten en niitä sen kummempaa enää kommentoi muuta kuin toteaisin, että jos ne eivät olisi kannatusta saaneet, ne olisivat saaneet minulta ilman muuta kannatuksen ja tätä kautta päässeet eteenpäin.

Tämä keskustelu on ollut mielestäni hyvä. Näistä samoista lähtökohdista ollaan jo 1950 - 1960-luvulla silloisen SKDL:n ja sitä myötä Vasemmistoliiton välityksellä tuotu näitä asioita esille, mutta ne eivät ole saaneet riittävää kaikupohjaa. Mutta tänään nämä asiat ovat saaneet. Mielestäni se on ihan hyvä. On sitten nimi paperissa ketä hyvänsä tai mikä hyvänsä, se on joka tapauksessa oikein, että näitä asioita pohditaan ja mietitään, ja toivon mukaan asiat myös kulkee oikealla tavalla eteenpäin.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Sirpa Asko-Seljavaara Terhi Peltokorpi

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu