11/8.06.2005

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO
Keskustelupöytäkirja

11 - 2005

Kokousaika: 8.6.2005 klo 16.00 - 18.29
Kokouspaikka: Vanha Raatihuone, Aleksanterinkatu 20

Keskustelupöytäkirjaan on kirjattu vain ne kaupunginvaltuuston esityslistan
asiakohdat, joissa on käytetty puheenvuoro

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

1.1.2004 tuli voimaan sosiaalihuoltolain muutos, antaa kunnille mahdollisuuden tarjota sosiaalipalveluja palvelusetelien muodossa. Valtion budjetissa varattiin sosiaali- ja terveydenhuollon osiossa valtionosuuksia palveluseteleiden käyttöönottamiseksi. Kotipalveluun varattiin valtion varoja 10 milj. euroa. Helsingin osuus on siis noin 1 milj. euroa.

Kunnilla on tällä hetkellä vaikeuksia selviytyä sosiaalipalveluiden järjestämisestä vähäisten varojen ja työvoimapulan vuoksi. Palveluseteli tarjoaa kunnille vaihtoehtoisen tavan järjestää sosiaalipalveluja. Myös kuntalaisten valinnanvapaus kasvaa, kun asiakas saa itse valita haluamansa palveluntuottajan kunnan hyväksymien palveluntuottajien joukosta. Kunta valvoo kuitenkin palvelujen laatua. Palveluseteli lisää joustavuutta ja parantaa vanhusten, vammaisten ja sairaiden mahdollisuuksia selviytyä kotonaan ja ehkäisee ennenaikaista siirtymistä pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Myös lapsiperheet hyötyvät monipuolisesti yksityiseltä sektorilta hankittavista arkea helpottavista kotipalveluista. Palvelusetelin käyttöönotolla kunnat voivat lisätä yritystoimintaa ja edistää työllisyyttä erityisesti naisvaltaisilla aloilla.

Kysyn, miksi Helsingin kaupunki ei ole ottanut viime vuonna käyttöön palveluseteleitä täysimääräisesti, eli sitä miljoonaa euroa, valtion budjetissa, joka oli kohdennettu palveluseteleihin ja miten palveluseteliä tullaan tulevaisuudessa käyttämään meidän kaupungissamme?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kotisairaanhoito on potilaalle maksullista. Potilaalta perittävän maksun enimmäismäärä on sitovasti määrätty lainsäädännössä. Sama määräys koskee myös palvelusetelillä annettavaa kotisairaanhoitoa.

Jotta voitaisiin varmistaa sekä potilaalta kotisairaanhoidosta perittävän maksun lainmukaisuus että kunnan maksettavaksi tulevien kokonaiskustannusten määrä, on myös palvelusetelillä kotisairaanhoitoa antavat valittava kilpailuttamalla ja sopien potilasmaksun enimmäismäärä. Järjestely tuottaisi runsaasti hallinnollista lisätyötä, mutta ei mahdollistaisi väestölle oikeutta valita haluamansa palvelun tuottaja. Toinen vaihtoehto on lopettaa potilasmaksujen periminen palvelusetelillä tarjottavassa kotisairaanhoidossa. Tällöin kotisairaanhoidon kustannukset kaupungille nousevat saamatta jäävien potilasmaksujen verran.

Terveydenhuollossa palveluseteli onkin varteen otettava vaihtoehto ainoastaan asiakasmaksulain ulkopuolelle jäävissä ei-lakisääteisissä palveluissa. Tällainen palvelu on esimerkiksi rintamaveteraanien kuntoutus, jossa palvelusetelin käyttöönottoa ollaankin suunnittelemassa, tai kenkien nastoitus taikka liukuesteiden asennus kenkiin. Viimeksi mainittua palvelua koskeva kokeilu toteutettiin viime talvena palveluseteliä käyttäen.

Säännölliseen kotipalveluun palveluseteli soveltuu huonosti, koska potilasmaksu sisältää myös kotisairaanhoidon, jonka hankkimista rajoittaa edellä kuvattu potilasmaksun sitova enimmäismäärä. Tilapäiseen kotipalveluun ja kotipalvelun tukipalveluihin palveluseteli soveltuu. Niissä palvelusetelillä annettavan palvelun asiakkaan omavastuuosuuden määrää ei ole rajattu.

Tällä hetkellä terveyskeskus tarjoaa palvelusetelityyppistä palvelua sotainvalideille, jotka saavat lounassetelin, jonka arvo on 7,50 euroa sekä sosiaalivirasto omaishoitajille ja hoidettaville, jotka voivat ostaa lomituspalvelut 2 vuorokautta per kuukausi vaihtoehtona kunnan järjestämälle palvelulle haluamaltaan yksityiseltä tarjoajalta.

Sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhteinen työryhmä valmistelee parhaillaan 3-vuotisessa, aina vuoteen 2007 saakka ulottuvassa sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimassa valtion avustuksilla toteuttavassa kehittämishankkeessa toimenpiteitä, joita palvelusetelin käyttöönotto mm. kotihoidossa ja sen tukipalveluissa, omaishoitajien jaksamisen tukemisessa sekä palveluasumisessa edellyttää. Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen - joka muuten on 124 milj. euroa - ei sisälly erikseen rahoitusta palveluseteliin. Lisätietoja antavat hallintolakimies Leena Moisander terveyskeskuksesta ja sosiaaliviraston kehittämiskonsultti Maarit Varis. Heiltä voitte saada yksityiskohtaisia tietoja mm. tuosta hankkeesta.

Puheenjohtaja.

Täällä varmaan asiantuntijat vastaavat kohta tähän esitettyyn kysymykseen.

Itse olisin kommentoinut sen verran - jos olen oikein ymmärtänyt ja toivon, että joku korjaa, jos olen väärässä - että kun meillä vuoden alusta on ollut yhdistetty kotisairaanhoito ja kotipalvelu - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen täällä mainitsi - niin valitettavasti lainsäädäntö tekee sen, että esimerkiksi jos vanhus vaikka haluaa vain kauppapalvelua tai muuta ei terveydenhuoltoon liittyvää suoranaista palvelua, niin hän ei voi käyttää palveluseteliä silloin, kun hän on jatkuvassa kotihoidossa, joka siis käsittää sekä kotisairaanhoidon että kotipalvelun elikkä sekä tukipalvelut että sairaanhoidolliset palvelut. Jos tämä on se tilanne - niin kuin nyt oikein olen ymmärtänyt - niin sehän on ihan mahdoton. ..?..emme voi ottaa uusia palveluseteleitä käyttöön ainoastaan niiltä osin, jos meillä on esimerkiksi vanhukset, jotka tarvitsevat vain tukipalveluja, kuten kauppapalveluja ja samoin avokuntoutuspalvelut veteraaneille ja tämän tyyppiset asiat. Elikkä suuri osa ihmisistä on rajattu tämän käytön ulkopuolelle niin kauan, kun lainsäädäntö on sellaista kuin meillä nyt on.

Jättäisinkin kysymyksen tässä salissa etenkin kansanedustajiin kohdistettuna. Pitäisikö sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakia ja asetusta muuttaa siten, että maksukatto poistuisi, että lainsäädäntöä katsottaisiin palvelusetelin käyttöönoton helpottamisen kannalta?

Arvoisa puheenjohtaja.

On totta, että lainsäädäntö vähän pilasi tämän hyvän hankkeen. Se varmaan johtuu hallitusohjelmassa, jossa luki, että tämä tulee vain sosiaalipuolen kotisairaanhoitoon. Mutta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin rajasi tätä sillä tavalla, että sellaista lievää sairaanhoitoa, sen kaltaista hoitoa, mitä potilas saa itsekin antaa itselleen, saa myös tämä, ikään kuin sosiaalipalveluna annettava hoitaja hoitaa. Siinä mielessä toivoisin, että samanlaista suurpiirteisyyttä tämän lain tulkinnassa noudatettaisiin myös Helsingissä, kuten valiokunnan mietinnössä tästä samasta asiasta. Siinä mielessä on ihan selvää, että jos annetaan raskasta kotisairaanhoitoa, niin siihen palveluseteli ei sovellu, mutta jos annetaan senkaltaista kotihoitoa, johon sisältyy verenpaineen mittaamista ja lääkkeitten annostusta sun muuta tällaista, niin siihen tätä voi käyttää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen ja edellisistä puhujista mm. valtuutettu Soininvaara korostivat sitä, että tämä sopii parhaiten ei-lakisääteisiin asioihin.

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen yhdessä liikuntatoimenjohtaja Rauramon kanssa ovat ilokseni ottaneet minulle hyvin tärkeän asian, eli ikäihmisten kotona selviämisen ja kuntoutuksen muissakin asioissa hyvin esille.

Meillä on suunnitteilla - toivottavasti löytyy rahoitus - vanhusten lihashankintaprojekteihin kaupungille. Tutkimusten mukaan, jos yli 75-vuotiaat ihmiset hankkivat tietoisesti lihasvoimaa, aivan siis jopa vastuksilla ja vanhusten punttisaleilla tai muilla keinoin, niin kotonaolovuosia voidaan lisätä viidestä seitsemään. Mikään lääkehoito tai muu ei tuo niin montaa tervettä kotonaolovuotta lisää kuin lihasvoimien hankkiminen. Tämänkaltaisten palveluitten tarjoamiseen tulevaisuudessa palveluseteli voisi tuoda oivan lisän.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aiemmissa puheenvuoroissa on tuotu jo erittäin hyviä näkökohtia esille.

Muistelisin, että me olemme keskustelleet tästä samasta aiheesta muutamia kertoja talousarviokeskustelujen yhteydessä ja olemme äänestäneet useamman kerran myös aiheeseen liittyvistä ponsista. En ole aivan varma, onko valtuusto koskaan näitä ponsia hyväksynyt. Mutta ainakin niitä ponsia on täällä useaan kertaan esitetty.

Edellisissä puheenvuoroissa tuotiin esille positiivisia vaikutuksia, joita palvelusetelin käyttöönotolla olisi. Itse haluaisin korostaa myös näitä näkökohtia.

Mutta tällä hetkellä tilanne on palvelun tuottajien näkökulmasta hyvin ristiriitainen, kun eri kunnissa on eri tavalla otettu palveluseteliä käyttöön. Tällä hetkellä esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnista Espoo on ottanut palvelusetelin käyttöön, ja joku yksityinen toimija, joka tuottaa tällä alueella palveluita, hänen on katsottava, mistä kunnasta palvelun ostaja tulee, onko hänellä mahdollisuutta käyttää seteliä. Yritys joutuu mahdollisesti hinnoittelemaan myös palvelun eri tavalla eri kunnissa asuvien kohdalla johtuen siitä, että toisessa kunnassa ostaja pystyy osittain rahoittamaan palvelua palvelusetelillä. Toisen kunnan alueella mahdollisesti käyttäjillä ei ole omalla rahalla mahdollisuutta maksaa sitä palvelua.

Palvelusetelin käyttöönotto helpottaisi myös kaupungin omaa toimintaa. Tietyiltä osin voitaisiin kevyempien palvelujen osalta siirtyä myös yksityisten ja kolmannen sektorin palvelun tuottajien käyttöön.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Asko-Seljavaaran kysymys on hyvä ja erittäin ajankohtainen.

Muistaakseni valtuusto hyväksyessään 2005 budjetin, laittoi sinne perusteluihin patistuksen palvelusetelin selvittämisestä ja mahdollisesta käyttöönotosta.

Laki todellakin tuli voimaan yli vuosi sitten. Helsingin osalta täytyy sanoa, että Helsinki on ihan ansiokkaasti hakenut sosiaalialan kehittämisohjelmasta rahaa palveluseteliin, palveluasumiseen ja kotipalvelun hankkeeseen ja on myöskin saanut lääninhallituksen rahaa 117 000 euroa, siis tänä keväänä, elikkä tämän hankkeen myötä ainakin pitäisi tapahtua jotakin sekä kotipalvelussa että palveluasumisessa. On erittäin myönteistä, että Helsinki on hakenut tällaista rahaa sosiaalialan kehittämishankkeesta.

Palvelusetelin osalta voi sanoa, että sehän on uusi ja koko ajan kunnat ottavat käyttöön näitä. Noin sadassa kunnassa tulee olemaan tämän vuoden lopussa jollakin tavalla palveluseteli käytössä. Joissakin se on jo nyt aktiivisesti käytössä.

Helsingin osalta täytyy sanoa, että Helsinki olisi erittäin hyvä kaupunki tässä mielessä, että täällä Helsingissä on hoiva-alan yrittäjiä ja markkinoita. Ja sitten toisaalta toinen kysymys on se, että vanhusten määrä kasvaa Helsingissä enemmän kuin muissa kunnissa, voimakkaammin kuin muissa kunnissa, eli se tarve hoivapalvelujen kehittämiseen on suuri ja palvelusetelillä voidaan näitä palveluja sitten edistää ja ...?

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen kanssa samaa mieltä, että palvelusetelien käytössä pitää ehdottomasti edetä sillä tavalla varovasti ja asioita selvittäen, että sen, mitä sillä kuvitellaan saatavan hyötyä, niin se todella toteutuu. Se on kuitenkin yhteiskunnan yhteistä rahaa. Näin ollen siitä saatava hyöty pitää olla selvästi tiedossa etukäteen eikä niin, että palveluseteleitä jaetaan ilman, että voidaan millään tavalla arvioida sen vaikuttavuutta. Näin ollen ne kaikki valmistelutoimenpiteet, mihin apulaiskaupunginjohtaja viittasi, mielestäni ovat tärkeitä. Niiden tuloksia pitää odottaa Helsingissä. Toivonkin, että nämä viittaukset Espoon käytäntöihin, niin Helsinki ei ainakaan kaikissa asioissa ota Espoon käytännöistä esimerkkiä.

Tiedän kyllä, että kepulaiset ovat jo vuosien varrella kovasti halunneet palvelusetelien käyttöä omista lähtökohdistaan. Mutta kaupunkimaisessa elämässä voi olla, että palvelusetelien käytölle pitää laittaa huomattavasti tiukemmat kriteerit, niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen viittasi.

Samaten mielestäni valtuutettu Braxin esittämä ehdotus siitä, että palvelusetelien käyttöalue, että sitä voitaisiin pohtia, millä tavalla se kaiken kaikkiaan toimii ikääntyvien ihmisten ennaltaehkäisevässä hoidossa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, oli oikein tervetullut asia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

En kannata palvelusetelin käyttöönottoa. Ja miksi en, niin siksi, että se on vain hyväosaisille tarkoitettu palveluseteli. Se ei ole köyhille lainkaan, koska köyhillä ei ole sitä varaa käyttää. Ymmärrän hyvin, miksi valtuutettu Asko-Seljavaara on nostanut tämän asian esille, koska hänen edustamansa ryhmä edustaa nimenomaan rahapiirejä. Tätä kautta hän on tässä ihan oikealla asialla siinä mielessä.

Mielestäni taas tavallisen ihmisen kannalta tämä ei ole hyvä asia. Valtuusto kävi tästä hyvin laajan keskustelun noin vuosi sitten. En aivan tarkalleen muista, onko siitä nyt juuri päivälleen, mutta noin vuosi sitten. Silloin valtuusto oli jokseenkin sitä mieltä, että tämä palvelee vain hyväosaisia ja tämän varaan ei voida sosiaalipolitiikkaa Helsingissä rakentaa. Elikkä valtuusto selvällä enemmistöllä hylkäsi palveluseteliasian. Uskoisin, että tämä sama näkemys yhä edelleen on voimassa.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Kyllä valtuutettu Kaunola on nyt täysin väärin käsittänyt tämän palvelusetelin. Sehän on nimenomaan varattomia ihmisiä varten, koska se on tulosidonnainen.

Sanoisin samalla tavalla kuin valtuutettu Koskinen sanoi, että palveluseteli on vain yksi palvelujen järjestämistapa. Meillä on kotihoitoa. Meillä on sairaalahoitoa. Meillä on erilaisia tapoja järjestää palveluja.

Olen valtuutettu Soininvaaran kanssa ollut tekemässä tätä lakia jouluna 2003. Sehän on alun perin tarkoitettu vain kotipalveluun. Mutta kaupungissamme on runsaasti vanhuksia ja vammaisia sekä lapsiperheitä, jotka juuri tarvitsevat kotipalvelua, niin kuin on aika paljon kuvattu lehdissäkin näitä vanhuksia, jotka tarvitsevat kaupassakäyntiä, apua, selän pesua jne. Sosiaaliviraston pitäisi siis kiireesti alkaa käyttämään tätä rahaa, joka lain mukaan on määrätty käytettäväksi juuri kotipalveluihin.

Puheenjohtaja.

Kuten valtuutettu Asko-Seljavaara juuri totesikin, niin täällä on hiukan vääriä käsityksiä tästä palvelusetelimallista. Niin oli myös siinä keskustelussa, joka käytiin täällä vuosi sitten budjetin hyväksynnän yhteydessä.

Valtuutettu Kaunola kyllä muistaa nyt aivan väärin. Se ponsi nimenomaisesti hyväksyttiin, ja valitettavasti siihen on tulossa se vastaus. Jos se ei ole vielä tullut, niin jossain vaiheessa valtuuston käsittelyyn.

En ollenkaan usko, että se on vain hyväosaisille tarkoitettu järjestelmä, vaan päinvastoin. Terveyslautakunnan puheenjohtajana näen jo nyt ne suuret uhkat, mitkä meillä edessämme on vanhusväestön kasvaessa. Mikäli emme saa joustavuutta ja erilaisia malleja käyttöön, niin on suuri vaara, että juuri ne pienitulokset ja vähäosaiset jäävät tässä eniten kärsimään, kun palveluita joudutaan karsimaan ja kiristämään.

Uskon, että tulevaisuudessa, kun meillä on vanhuksia, joilla on myös suuremmat eläkkeet ja halua ja kykyä maksaa ylimääräisestäkin palveluista ja toisaalta suuria vaatimuksia, niin he kykenevät käyttämään näitä palveluseteleitä sitten omiin tukipalveluihinsa vähintäänkin, jotka voivat olla esimerkiksi liikunta, kuntoutus, jalkahoito, kauppapalvelu, siivouspalvelu, ihan mitä hyvänsä terveyspalveluitten lisäksi. Silloin mahdollisesti meille jää sitten pelivaraa tähän systeemiin myös.

En myöskään itse varauksettomasti katso, että tämä on välttämättä pelkästään hyvä järjestelmä. Tässä valmistelussa ja seurannassa varmaan tulemme sitten puuttumaan mahdollisiin epäkohtiin. Ja koska lautakunnatkaan vielä eivät ole käsitelleet vastauksia näihin ponsiin, niin kaikki on vielä arvailujen varassa. Mutta toivon, että tätä asiaa kyllä tarkasteltaisiin mahdollisimman järkevällä tavalla.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

On jotenkin tyypillistä, että olen ainoa puheenvuoron käyttäjä tällaisessa asiassa, joka on mielestäni äärimmäisen tärkeä. Kysymys on siis kaupunkikonsernin johtamisesta ja sen periaatteesta.

Ensinnäkin haluaisin kiinnittää huomiota tähän muodolliseen puoleen.

Täällä sanotaan, että pyydetään, että kaupunginvaltuusto päättäisi, että nämä tulisivat taannehtivasti voimaan 1.6. alkaen. Tämä lienee mahdotonta.

Esitän, että konserniohjeet tulevat voimaan 8.6. alkaen.

Paljon parempi olisi tietysti se, että siinä olisi riittävä siirtymäaika, esimerkiksi 1.8. lukien, jolloin valitusajat tulisivat umpeen. Se olisi, ikään kuin se tulisi voimaan sitten lainvoimaisena, mutta 1.6. Mitään syytä ei ole saattaa taannehtivasti voimaan tällaista ohjeistoa, joka - täytyy sanoa - on teknisesti aika vaatimatonta tasoa, tämä laadinta. Tässähän pyydetään, että me samanaikaisesti hyväksyisimme konserniohjeet liitteen 1 mukaisesti ja sitten kahden ohje, kaupunginhallituksen johtosäännön 3 §:n 2 momentin muutoksen ja johtosäännön 14 §:n 2 momentin lisäyksen.

Arvoisat valtuutetut.

Tämä 3 § on varsin merkittävä määräys. Nimittäin siinä todellakin ensi kertaa todetaan, että on olemassa tällainen elin kuin johtajisto. Se kuuluu siis seuraavasti: "Kaupunginjohtaja, apulaiskaupunginjohtajat muodostavat kaupunginjohtajiston, jonka tehtävänä on seurata kaupunkikonserniin kuuluvien yksiköiden toimintaa, huolehtia konsernin johtamisen ja hallinnon yhtenäisyydestä sekä arvioida konsernirakenteen kehittämistarpeita."

Nyt olisi syytä pohtia, mitä kaikkea tämä merkitsee, kun käytännössä sitten 14 §:ssä todetaan, että "Lisäksi apulaiskaupunginjohtajan tehtävänä on toimialallaan antaa tarvittaessa ohjeita kaupunkia eri yhteisöissä ja säätiöissä edustavalle kaupungin kannan ottamiseksi käsiteltäviin asioihin, ellei ohjeiden antaminen kuulu kaupunginhallitukselle tai kaupunginjohtajalle." Erittäin mutkikas säännös, jota on vaikea tulkita.

Sen vuoksi, kun tätä tarkastellaan, teen tarkistetun ehdotuksen siitä, että kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä uudet konserniohjeet 1.7.2005 alkaen tämän esityslistan liitteen 1 mukaisesti.

Lisäksi kaupunginvaltuusto päättänee, että kaupunginhallituksen johtosääntömuutokset tulevat voimaan 1.7.2005 lukien.

Tässä konserniohjeessa on sitten tarkemmat määräykset. Ensinnäkin siellä on sellainen toteamus, että määräysvaltaosakkuus yhteisössä on määritelty kirjanpitolaissa.

Olen pohtinut sitä, että kuka Helsingissä on tähän mennessä suorittanut konserniohjausta ja johtajavalvontaa. olen tullut siihen tulokseen, että se on ollut etupäässä rahoitusjohtaja Korhonen.

Olen pohtinut sitä, että meillä on aikamoinen epäkohta siinä, että rahoitusjohtaja Korhosella ei ole puheoikeutta täällä valtuustossa, että minä en voi häneltä kysyä, minkä takia esimerkiksi Helsingin Veden osalta on käynyt tietyllä tavoin, että sen tytär on ajautunut konkurssiin tai jotain muuta tällaista. Mielestäni se on ikään kuin selkeä epäkohta.

Meidän pitäisi pohtia jatkossa sitä, että aivan samalla tavoin kuin eduskunnassa on tietyissä tapauksissa viranhaltijoilla, oikeusasiamiehellä ja oikeuskanslerilla puhevalta, niin myöskin rahoitusjohtajalla pitäisi olla, kansliapäälliköllä ehdottomasti pitäisi olla, keskeisillä viranhaltijoilla ilman vaikeuksia.

Nimittäin, tähän liittyy myöskin se, että kysyisin uudelta kaupunginjohtajalta, että pitääkö paikkaansa, että Helsingin kaupunki on antanut toimeksiannon valmistella Helsingin Energian osakeyhtiöittämistä? Pyydän vastauksen tähän kysymykseen, konkreettiseen kysymykseen. Ja jos näin on, niin kysyisin, minkä sisältöinen tämä toimeksianto on?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Omistustonteille kaavoitettavasta lisärakennusoikeudesta johtuvasta arvonnoususta kaupunki leikkaa yhden kolmasosan. Tehdyssä esityksessä vuokratontin haltijalle ollaan maksamassa yksi kolmasosa kaavoituksen tuoman lisärakennusoikeudesta johtuvasta arvonnoususta. Menettely ei varmaankaan täytä kaikkia tasapuolisuuden näkemyksiä. Onneksi ehdotukseen ei kuitenkaan sisälly korvausta täydennysrakentamisesta nykyisen kaavan puitteissa. Tärkeätä on myös kohdella tasapuolisesti kaikkia vuokratonttien haltijoita, olkoon niillä sitten omistusasuntoja tai vapaarahoitteisia tai kaupungin vuokra-asuntoja.

Esittelytekstissä on todettu, että Helsingissä ei ole tehty koko kaupunkia käsittävää selvitystä täydennysrakentamismahdollisuuksista. Pidän tärkeänä asuntopulaan viitaten, että tällainen selvitys tehdään.

Sen takia esitänkin toivomusponnen, että

Tack ordförande.

Litet liknande tankegångar som fullmäktigeledamoten Koskinen, det vill säga det handlar om jämställdhet och möjliga negativa följder av det förslag som jag annars tycker att det finns mycket gott i. Men det är i alla fall unikt på det sättet, att om man börjar betala reda pengar till husbolag som står på stadens tomter, så är det antagligen någonting som aldrig har gjorts tidigare och då tycker jag det är ytterst viktigt att sedan när det gäller planändringar som lämnas in eller förslag om planändringar som lämnas in av bolag på egen tomt, att dom också har samma möjlighet att få den här planändringen igenom.

Jatkan suomeksi.

Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Tämä on monin tavoin poikkeuksellinen ehdotus, että ruvetaan maksamaan puhdasta rahaa arvioidusta arvonnoususta kaupungin vuokratontilla olevalle yhtiölle. Tiedämme mikä tämän taustalla on. Taustalla tietysti on se, että Helsingissä on ahdasta ja että tällainen täydennysrakentaminen kaikin puolin on järkevää ja sehän on yleisesti hyväksytty periaate ollut jo pitkään. Se on myös ekologisesti järkevää. Sen takia tähän kannattaa lähtökohtaisesti suhtautua positiivisesti.

Mutta tämä poikkeuksellisuus on kuitenkin - niin kuin mainitsin - se, että maksetaan puhdasta rahaa. Tämän puheenvuoroni tarkoituksena ei todellakaan ole maalata sitä herraa seinälle. Mutta olisin hirvittävän yllättynyt, jos tämän mentyä läpi vähän myöhemmin, joku ei olisi keksinyt samaa, eli että onko tämä nyt täysin tasapuolista - eli puhun tasapuolisuudesta samalla tavalla - kaikkia muita kohtaan. Mielestäni meidän tehtävänämme on nimenomaan sulkea tällaiset pois jo etukäteen ja antaa tälle uudelle järjestelmälle mahdollisimman hyvä legitimiteetti.

Niin kuin tiedämme, tällaiset kaavamuutoshankkeet, niin eihän ne aina yksinkertaisia ole. Niitä vastustetaan jopa omassa talossa, mutta hyvin usein varsinkin naapuritalossa. Ja jos sitten vielä sattuu niin, että naapurikiinteistö, joka onkin omalla tontilla ja sitten ehkä jostakin syystä ei saa sitä omaa kaavamuutostaan läpi vaikka haluaisi - siihen voi olla ihan objektiivinen syy, mutta ruohonjuuritasolla sitä ei ehkä aina ymmärretä - niin tämä johtaa hyvin helposti tähän perisuomalaisen kateuden kasvamiseen. Tällaisia epäilyksiä ei mielestäni pitäisi olla.

Niin kuin listassa sanotaan, niin yksityisellä tontillahan porkkana on tietysti se, että arvonnousu tulee, jos kaavamuutos saadaan läpi ja siitä leikataan "vain kolmasosa" pois. Mutta on se kuitenkin paljon välillisempi hyöty kuin se, että suoraa rahaa maksetaan. Sellainen nyt vaan aina vaikuttaa psykologisesti.

Puheenjohtaja.

Tällaisen ehkäisemiseksi ehdotan seuraavansisältöistä pontta:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Käsittelemme asiaa, jota markkinoidaan vuokratonteilla tapahtuvan täydennysrakentamisen edistämisenä. Oikea otsikointi olisi "helsinkiläisten veronmaksajien rahojen jakamista perusteettomasti kaupungin vuokralaisille", jotka jo nyt asuvat maan halvimmissa vuokra-asunnoissa. Vanhemmissa arava-asunnoissahan, joista tässä on kysymys, vuokrataso voi olla vain kolmannes käyvästä markkina-arvosta, markkinavuokrista siis.

Kaupunginhallituksen esityksessä väitetään Helsinkiä vaivaavan asuntopulan, joka on myytti. Meitä vaivaa pula ns. maksavista asiakkaista. Jopa kaupungin omat, varsinkin suuremmat vuokra-asunnot, seisovat tätä nykyä tyhjillään. Vapaiden markkinoiden vuokra-asuntoihin on vaikea löytää kunnollisia vuokralaisia. Maksukykyiset veronmaksajat, hyvätuloiset lapsiperheet hakeutuvat kehityskuntiin pientalojen perässä, koska Helsinki ei tarjoa heille oikean tyyppisiä asumisvaihtoehtoja. On vaikea uskoa, että aravavuokrakasarmien täydennysrakentamisella nämä ongelmat korjaantuisivat, päinvastoin. Tämän kaltaisella asuntopolitiikalla tulemme saamaan tänne lisää ongelmia.

Perusteettoman korvauksen maksamista puhtaana käteen -periaatteella - jota esitys merkitsee - kaupungin vuokralaisille, jotka asuvat jo erittäin subventoiduissa asunnoissa, perustellaan sillä, että kaupungin pitäisi muussa tapauksessa muuttaa itsensä, siis kiinteistöyhtiönsä kanssa aiemmin tekemää sopimusta. Perustelu ei ole kestävä.

Olen jo neljä vuotta sitten esitellyt kaupungin vuokratalojen uuden saneerausmallin, josta vuokralaiset hyötyisivät eniten. Mallin kokonaisuudessaan voi opiskella internetsivuiltani. Sen tuomat säästöt ja tulot rakennuksen elinkaaren, seuraavan neljänkymmenen vuoden ajan päätösten osalta, olisivat 40 miljardia euroa. Mallin vastustajat maksavat siis keskimäärin miljardi euroa vuodessa helsinkiläisille veronmaksajille.

Mallissani mm. hyödynnetään kiinteistöjen arvonnousu, joka nyt on aina poltettu. Siinä mm. vanha, saneerausikään tullut asuntokanta vaihdetaan päittäin uuteen, eli annetaan uusi asunto vuokralaiselle, minkä Helsingin markkinatilanne mahdollistaa. Hämmästyttävää, mutta myöskään tämä ei kelpaa vuokralaisille. Veronmaksajia vaaditaan maksumiehiksi kalliille remonteille.

(Puheenjohtajan välihuomautus)

Arvoisa puheenjohtaja.

En voi olla kommentoimatta tätä valtuutettu Leppä-ahon puheenvuoroa. Niin poikkeuksellinen se oli.

On aika selvää, että jos tällainen nerous olisi mahdollista, niin valtuutettu Leppä-aho ei olisi tässä kokouksessa lainkaan, vaan toimisi New Yorkin markkinoilla.

Mutta mitä tulee hänen väitteisiin, niin sanoisin, että Helsingissähän vuokrataso on korkein maassa. On aika outoa sanoa, että vuokrat ovat halpoja, päinvastoin. Suurten vuokra-asuntojen kysyntää juuri vaikeuttaa se, että vuokrat tulevat niin korkeiksi, kun neliömäärät ovat suuria.

Myöskin mielestäni on loukkaavaa se, että erotetaan vuokralaiset ns. kunnollisiin ja muihin vuokralaisiin. Minusta tuntuu siltä, että ne kaikki vuokralaiset, jotka hoitavat asiansa, ovat kunnollisia vuokralaisia. Pitää muistaa, että Helsingin kaupungilla on kymmeniä tuhansia hyviä vuokralaisia, ja kaupunki voi olla ylpeä tästä asiasta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Leppä-ahon puheenvuoron johdosta olisin käyttänyt suunnilleen samoja sanoja kuin pulpettikaverini Kai Kalima. Joten rajoitun lyhyempään puheenvuoroon.

Totean vain sen, että valtuutettu Leppä-aholla tuntuu olevan aika outo käsitys siitä, mitä on kaupungin vuokra-asunnossa asuminen ja kaupungin ns. subventio.

Minulla on sellainen varma tieto, että kaupungin vuokralaiset ovat maksaneet asuntonsa jo moninkertaisesti vanhemmassa asuntokannassa. Että se siitä kaupungin subventiosta.

Mutta siitä kiitän kovasti, että kun asuntopolitiikassa joudun olemaan itse mukana, ensimmäistä kertaa täällä valtuustossa nyt kirkkaasti kannettiin säkillä valoa ja jatkettiin peittoa kansansadun tapaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

En voinut olla replikoimatta näin pulpetista äsken, johtui juuri siitä, mitä äskeisen valtuutetun, ei valtuutettu Saarnion, vaan puhujapöntöstä puhuneen valtuutetun suustani tuli eli tämä subventio. Kun tiedämme hyvin, että valtuutettu Leppä-ahokin tietää, että itse asiassa vuokra-asujat maksavat huomattavasti kalliimpaa hintaa asumisestaan kuin esimerkiksi omistusasujat, joita valtio subventoi voimakkaasti tälläkin hetkellä lainoissa, niin on ihmeellistä, että täällä levitetään vieläkin sellaista kuvaa, että vuokra-asuminen on voimakkaasti subventoitu ja kaupunki menettää valtavasti tuloja siinä. Kyllä olisi hirvittävä virhe tässä vaiheessa, tässä tilanteessa Helsingin kaupungin muuttaa vuokra-asuntopolitiikkaa, jossa se pitkäjänteinen tyyli, joka meillä tällä hetkellä on päällä. Kannattaa pohtia tarkasti, mitä on edessämme seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, minkälaisia tilanteita juuri nimenomaan tällaisilla asuntomarkkinoilla. Siinä vuokra-asuminen tulee olemaan vielä jatkossa todella kysytty asumisen muoto.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun pohdimme täydennysrakentamisen edistämistä, se on tärkeä, mutta samalla pitää myös pohtia sitä, mitä jo nyt rakennetulle asuntokannalle tai talokannalle tapahtuu ja onko se täydellisessä käytössä.

Tällä hetkellä Vuorikatu 4:ssa, muutaman sadan metrin päässä täältä, on käynnissä talon valtaus. Siellä on neljä vuotta seissyt kokonainen 5-kerroksinen kerrostalo tyhjillään ilman mitään käyttöä. On tärkeää, että nuoret ottavat tällaisia tiloja haltuun ja osoittavat sen järjettömyyden, mikä Helsingissä on. Meillä on valtavasti tiloja, joita ei käytetä, jotka olisi nopeasti, kätevästi ja edullisesti otettavissa, ainakin väliaikaisesti, asumis- ja muuhun käyttöön. Sen vuoksi haluankin osoittaa tukeni Vuorikatu 4:n valtaajille. He tekevät tärkeää työtä nostamalla esiin näitä ongelmia.

Helsingin kaupunginkin pitäisi olla ehkä jatkossa tarkempi sen suhteen, onko meillä joitain keinoja toimia sen puolesta, että tyhjillään seisotettavat rakennukset saataisiin käyttöön. Ja nyt kun on perusteltu kaavamuutoksen odottamisella, niin se peruste ei ole kestävä. Nimittäin se kaava, joka on tällä hetkellä valmistelussa, niin uusi kaava on vanhan kaavan kaltainen ja mahdollistaa ne toiminnot kyseisessä rakennuksessa, joita nyt on jo ajateltu.

Eli mielestäni on tärkeää, että nuoret toimivat ja ovat aktiivisia ja osoittavat, että Helsingissä on tyhjiä tiloja, joita otetaan käyttöön. Hyvä esimerkki oli esimerkiksi pari vuoden takainen Lapinlahden sairaala-alueella olleen Koivulan talon valtaus, jossa nuoret ottivat talon haltuun, joka oli useita vuosia ollut tyhjillään. Nyt se kunnostetaan nuorten mielenterveysongelmaisten kuntoutusasunnoiksi. Eli täydennysrakentamisen ohessa meidän pitää kaupungin puolella myös käydä läpi tyhjiä tiloja ja niiden mahdollisuutta ottaa asuin- ja muuhun käyttöön.

Tukeni siis Vuorikatu 4:n valtaajille.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Yritän nyt palata esityslistalle äskeisen puheenvuoron jälkeen.

Tämä kiinteistölautakunnan esitys on siinä mielessä nerokas, että sehän esittää ratkaisua kahteen ongelmaan yhdellä kertaa, eli toisaalta täydennysrakentamisen edistämiseen ja toisaalta siihen, miten vuokrataloyhtiöille saataisiin rahoitusta niiden kaipaamiin peruskorjauksiin ja muihin ympäristöä parantaviin investointeihin. Kannatan siis itse esitystä mitä lämpimimmin.

Mutta ihmettelen kyllä tätä valtuutettu Johanssonin ponsiesitystä. Hän ehdottaa tässä muille kuin vuokrataloyhtiölle sekä lisää rakennusoikeutta että käteistä kaupungin taholta. Eli suomennettuna hän siis haluaa pienentää kaupungin osuutta kaavamuutoksen arvonnoususta. Tämä on ihan erilainen esitys kuin mitä itse haluaisin nähdä.

En näe mitään syytä siihen, että kaupunki pienentäisi nykyistä, noin kolmanneksen osuuttaan. Täytyy muistaa, että kovin pienistä arvonnousuista tämä leikkuri ei edes heilahda, vaan siinä on tietty kynnysarvo. En pidä todellakaan tätä pontta hyvänä ajatuksena.

Sen sijaan valtuutettu Koskisen ponsi on ihan miettimisen arvoinen. Siinähän mennään yksi askel eteenpäin siihen suuntaan, mihin tällä esityksellä pyritään. Sitä voisi vaikka tässä kannattaakin.

Puheenjohtaja.

Nyt on valitettavasti niin, että valtuutettu Lehtipuu on - varmaan osittain omaa syytäni - ymmärtänyt tämän ponnen sisällön aivan väärin. Keskityin vain ja ainoastaan siihen, miten tätä kaavamuutosesitystä kohdellaan ja käsitellään, että sanotaanko näin, että on yhtä helppo saada kaavamuutos läpi omalla tontilla kuin kaupungin tontilla silloin, kun kaupunki on aloitteen tekijänä. En toki esitä, että omalla tontilla oleville yhtiöille maksettaisiin tätä korvausta. Sitä se ei ehdottomasti tarkoita.

Mutta vielä - puheenjohtaja.

Tämä keskusteluhan nyt kuulostaa siltä, että tämä kaupunginhallituksen esitys koskisi vain kaupungin vuokrataloja. Niinhän se ei ole. Listassa ei mainita mitään siitä, vaan mainitaan ainoastaan, että se on vuokratontilla, eli se koskee myös esimerkiksi hitastaloja, omistustaloja. Silloin tämä keskustelu saa kyllä ihan uuden ulottuvuuden. Olen itse asunut kymmenen vuotta hitastalossa. No, silloin olin ehkä vähän pienempituloinen kuin nyt. Ei se ole sama asia kuin sitten vuokrataloissa. Se on muistettava. Ja kaupungin vuokratontilla voi olla muitakin taloja.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni tämä kiinteistölautakunnan valmistelema täydennysrakentamisperiaatteiden hyväksymisohje on hyvä ja tarpeen kahdestakin syystä.

Ensinnäkin:

Tärkeätä on, että meillä kaikki kaupunginosat - ja myöskin vanhemmat kaupunginosat - pysyvät elävinä ja että siellä säilyvät palvelut ja niitä voidaan kehittää.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa olemme monta kertaa joutuneet siihen tilanteeseen, että eri puolilla kaupunkia kun on rakennettu eri vuosikymmeninä, niin väestön ikärakenne on muuttunut vuosien varrella, ja nyt joillakin alueilla, esimerkiksi Haagojen alueella tai Lehtisaaressa, on tällä hetkellä sellainen väestöpohja, joka on tarkoittanut sitä, että kaikki palvelut ovat karanneet siltä alueelta. Näin ollen täydennysrakentamisen mahdollisuudet ovat myöskin ihan sen elämisen kannalta merkittäviä asioita.

Se, millä tavalla täydennysrakentaminen pääsee liikkeelle, niin siihen on kyllä tällaiset porkkanat aivan tarpeen, koska monta kertaa - niin kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossa viitataan - kaavoitusprosessit ovat hitaita ja ihmiset vastustavat oman ympäristönsä muutoksia huolimatta siitä, että heille voisi siitä olla huomattavaa etua ajatellen elämistä. Joka tapauksessa muutos on aina jonkinlainen uhka.

Valtuutettu Koskisen ponsi on tärkeä. Voisin myöskin itse sitä olla tukemassa.

Täydennysrakentamisselvitystä on tehty kaksi eri kertaa. Yleiskaavan valmistelun yhteydessä pohdittiin ja selvitettiin erilaisia täydennysrakentamismahdollisuuksia sekä arvioitiin siitä tulevia rakennusoikeuksien mahdollisuuksia ja - kuten esittelytekstissäkin viitataan - on myöskin tutkittu täydennysrakentamista osana ympäristön muutosta. Mutta tämä kohdennettuna nimenomaan kerrostalokäyttöön kaavoitetulla kaupungin vuokratonttialueella voisi selkiyttää ja antaa selkeämpiä mahdollisuuksia jatkossa pohtia kaavoituksen keinoja.

Toteaisin myöskin sellaisen asian, jota tässä ei näy, mutta jota kaupunkisuunnitteluvirastossa ja -lautakunnassa on tehty vuosien varrella, joka osittain liittyy tähän asiaan.

Yksittäisten tontinhakijoiden, nimenomaan omistustonttien hakijoiden toimesta on haettu kaavoituksen tai rakennusoikeuden tehokkuuden nostoja 0,20:stä 0,25:een mm. rintamamiestonttialueilla tai sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden alueilla. Tällaisia hakemuksia on nimenomaan kohdeltu tasapuolisesti ja selvitetty koko alueen rakennusoikeuden nostot samanaikaisesti eikä suinkaan yhden tontin hakijan mahdollisuuksia. Näin ollen laajoille, isoille alueille on samanaikaisesti tehty rakennusoikeuksien nostot 0,20:stä 0,25:een. Se on tapahtunut täysin virkamiestyönä. Tontin omistajilta ei ole peritty mitään kaavoituskustannuksia. Näin ollen he ovat saaneet ihan selvää omaisuuden nousua, koska siinä on rakennustehokkuutta nostettu täysin kaupungin omin toimenpitein. Monesti näissäkin asioissa asukkaat ovat vastustaneet näitä asioita. Tällainen rakennusoikeuksien nosto tarkoittaa täydennysrakentamismahdollisuutta, mutta se realisoituu vasta siinä tilanteessa, kun hakijat joko myyvät tonttinsa ja hyödyntävät siinä yhteydessä koko rakennusoikeutensa tai muuten omista perhe- tai lastensa tarpeista käyttävät sen rakennusoikeuden. Mutta tällaiset pienet porkkanat ovat ihan hyvät. Sillä tavalla mielestäni tämä on tärkeä asia.

En myöskään ole valmis kannattamaan valtuutettu Johanssonin esittämää toivomuspontta. Ajattelen tässä asiassa samalla tavalla kuin mitä valtuutettu Lehtipuu, että se on tårtta på tårtta tässä yhteydessä tämä toivomusponsi.

Puheenjohtaja.

Itse asiassa apulaiskaupunginjohtaja Korpisen puheenvuoron johdosta:

Tottahan se on, että me tiedämme, että laki on kaikille sama ja että näin tietysti pitää olla. Mutta juuri sen takia, että tämä uusi järjestelmä saattaa joillakin tahoilla herättää jopa pieniä kateuden tunteita, niin sen takia on hyvä antaa se signaali, että siihen kiinnitetään erityistä huomiota. Ei se nyt ole niin harvinaista, että näissä ponsissa todetaan asioita, jotka meidän mielestämme täällä saattavat johtua suoraan laista.

Sitten totean vain valtuutettu Anttilalle, että valtuutettu Lehtipuun kanssa täällä juuri selvitettiin se asia, että minä en tarkoita rahakorvausta vielä sen lisäksi. Tämä koskee ainoastaan, miten kaavaa käsitellään, kaavaa kohdellaan. Eli me ymmärsimme kyllä nyt jo toisemme.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallituksen esityksessä todetaan, että täydennysrakentamisella voidaan mm. muuttaa käyttämättömiä joutomaita viihtyisämmiksi.

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa asian, jonka ainakin varmasti suurin osa perheellisistä valtuutetuista tietää, eli että se on osittain näkökulmakysymys, mikä on joutomaata ja mikä on viihtyisää. Esimerkiksi se, mikä voi monien kaupunkisuunnittelun asiantuntijoiden silmin olla joutomaata tai turhaa tilan haaskausta, voi meidän 5-vuotiaan mielestä olla aivan satumaisen viihtyisä leikkipaikka, eli myöskin hyvin pienet vihreät pläntit voivat olla hirvittävän tärkeitä. Eli jos halutaan tuoda sinne alueelle täydennysrakentamisella nuorta, lapsiperhevaltaista väestöä, niin tämä asia täytyisi muistaa. Uskon, että kun se vaan muistetaan, niin se osataan ottaa huomioon.

Esitän seuraavansisältöisen ponnen:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nyt käsillä oleva asia nro 7 koskee Eiranrannan asuinkerrostalojen tonttien, erityisesti 20030/1 ? , myyntiä.

Siinähän tausta oli se, että asiaa käsiteltäessä kiinteistölautakunnassa ensimmäisellä kierroksella saimme aika vajavaisen selityksen ja tarjouksen Apollo-Rakenne Oy:ltä, joka ei oikein ollut ikään kuin samalla valmisteluviivalla kuin muut tarjouksen tehneet. Tämän vuoksi lautakunta päätti pyytää lisäselvitystä. Ja me saimme lisäselvitystä sekä rahoituksen, rakennusyrityksen että suunnittelijan osalta.

Eli kysymys on siitä, että Apollo-Rakenteen malli on hieman toisenlainen. Siinä on kysymys tällaisesta tiukasta tilaamismallista, jossa itse asiassa tilaajalla ei ole mitään muuta kuin ideoita ja ehkä jonkin verran varoja, mutta että pääasiassa kaikki resurssit, varat mukaan lukien, hankitaan ulkopuolelta ja tehdään sitten tarjous.

Tuossa keskustelussa, joka käytiin kiinteistölautakunnassa, siinä pohdittiin sitä, että pystyykö Apollo-Rakenne tällä mallilla selviämään siitä haasteesta, mikä tämän vaativan kohteen toteuttamisessa tulee, koska siinä edellytetään paitsi suunnittelijoiden yhteistyötä, siinä edellytetään myöskin rakennusliikkeiden yhteistyötä toteuttamisvaiheessa. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää olla resurssit rakentaa yhteisiä tiloja yhtä aikaa ja niin pois päin.

Tästä johtui sitten se epäilys. Itse asetuin kuitenkin, jo lautakuntavaiheessa, kun saimme lisäselvitykset, sille kannalle, että tämä pitäisi myydä Apollo-Rakenteelle. Olin sitten poissa matkoilla, ja varamieheni äänesti toisin. Toin kantani ilmi varamiehelle, mutta hän ei ottanut sitä huomioon, ja sitten päätös syntyi niin kuin se syntyi.

Mielestäni tämä on aika periaatteellinen asia sen takia, että kysymyksessä ei ole pelkästään suuresta rahamääräerosta, siis 3,1 milj. euroa, vaan kysymys on myöskin siitä, millä tavoin voidaan osallistua tällaiseen tonttikilpailuun ja voiko uusi yrittäjä, jolla ei ole kokemusta, päästä mukaan.

Tässä on nyt omaksuttu sellainen kanta, että uuden yrittäjän täytyy päästä mukaan. Se on mielestäni myönteistä. Meillä on täysi syy uskoa, että Apollo-Rakenne selviää tästä hankkeesta. Taustalla on myöskin oikeuspalvelujen lausunto siitä, että tämä on oikeudellisesti kunnossa. Voidaan kysyä, että onko toisaalta Skanska Talonrakennus Oy:n tarjous oikeudellisesti moitteeton, kun se oli tavallaan ehdollinen, se heidän tarjouksensa? Voidaan myöskin esittää tulkinta siitä, että tämän vuoksi se voisi sisältää oikeudellisia ongelmia.

Mielestäni tässä kaupunginhallitus on päätynyt oikeaan ratkaisuun. En väitä, etteikö tämä silti sisältäisi riskejä kohteen valmistumisen kannalta. Mutta riskejä on aina. Kaupungin riskihän rajoittuu siihen, että kun kaupunki saa kauppahinnan, sen perusintressit ovat täytetyt. Tietysti on tärkeätä, että kohde valmistuu aikanaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

SKP:n ja asukaslistan ryhmässä olemme sitä mieltä, että Helsingin kaupungin ei pidä myydä tonttejaan. Tonttimaan omistus antaa monia mahdollisuuksia kehittää kaupunkia ja kaupunkisuunnittelua pitkäjänteisesti, ottaa huomioon erilaiset sosiaaliset, kaupunkirakenteeseen, kaupunkikuvaan, ympäristöön jne. liittyvät tekijät. Periaatteessa tonttimaan omistus antaa mahdollisuuksia myös vaikuttaa asumisen hintoihin.

Jos me myymme tonttimaata, me viemme myöskin tulevilta sukupolvilta mahdollisuuksia kehittää omalla vuorollaan Helsinkiä, tätä kaupunkia asukkaiden lähtökohdista. Tonttimaan myyminen on pitkällä aikavälillä päätösvallan siirtämistä rakennusliikkeille, sijoittajille ja keinottelijoille. Aivan erityisesti tällaiselta pitäisi tietysti suojella Helsingin arvokkaimpia tonttimaita, kuten ranta-alueita ja kaupunkikuvan maiseman kannalta tärkeitä alueita.

Kaupunki voisi pitkän päälle saada toisenlaisellakin ratkaisulla taloudellisesti saman hyödyn kuin myymällä tonttimaata, ellei jopa suuremman hyödyn. Tarkoitan tällä sitä, että kaupunki voi, niin kuin moni muu suuri kaupunki myös ulkomailla tekee, tehdä pitkäaikaisia vuokrasopimuksia, vaikkapa 50 vuodeksi ja periä niistä tietenkin sitten käypää vuokraa.

Helsingillähän on huonoja kokemuksia myöskin siitä, miten vaikea on määritellä oikeaa markkinahintaa. Jos ajatellaan vaikka Sanoma-WSOY:n Helsingin keskustasta saamaa tonttia, niin jokainen meistä varmaan tänä päivänä myöntää, että Helsingin Sanomien omistajat saivat sen pilkkahintaan, että tänä päivänä siitä laskelmat olisivat eri näköiset kuin millä se silloin myytiin.

Pitämällä tonttimaa kaupungin omistuksessa voisimme myöskin valvoa paremmin sellaisia tilanteita, joissa esimerkiksi joku rakennusliike tai sijoittajaryhmä osoittautuu riskiksi, joka alkaakin toteutua tai jollain muulla tavalla ei vastaa niitä odotuksia, joita suunnitteluvaiheessa on asetettu.

Tämä asia on valmisteltu hyvin pitkälle - niin kuin kaupungissa valitettavasti tapana on - valtuustolta mitään kysymättä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että valtuustolla on päätösvalta siitä, myydäänkö kaupungin, eli kaupunkilaisten, omaisuutta.

Esitän, että valtuusto palauttaa Eiranrannan asuinkerrostalotontteja koskevan esityksen kaupunginhallituksen uudelleen valmisteltavaksi niin, että kaupunki ei myy tontteja, vaan vuokraa ne pitkäaikaisilla sopimuksilla eniten tarjoaville korkeatasoiseen omistus- ja vuokra-asuntotuotantoon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sanomien tonttien kohdalla on muistettava, että kun sitä asiaa aikoinaan pohdittiin, niin silloin se markkinahinta Sanomista oli erinomaisen hyvä, ja päätöksentekijät tietysti arvioivat aina tilannetta siihen ajankohtaan sopivana. Ja muistanpa hyvinkin, että se oli monelle ihmiselle tärkeä työpaikka pitkän aikaa.

Mitä tulee tonttien myyntiin tai vuokraamiseen.

Helsinki on tehnyt hyvin pitkäaikaisia vuokrasopimuksia, jotka tuotoltaan varmaan ovat lähellä sitä mitä tällainen pitkäaikainen tuotto, josta tuoton arviointi on vaikeampaa, koska sen vuokra pitää sitoa aika pitkäksi aikaa tiettyyn suuntaan.

On muistettava, että kiinteistöveron rooli varmasti muuttuu tässä yhteiskunnassa. Uskon, että Helsingissä joudutaan jatkossa pohtimaan entistä tarkemmin sitä, millä tavoin tätä talouttamme, tätä budjettiamme, tätä sosiaalitointa, terveystointa ja opetustointa rahoitetaan. Siinä tulee erilaisia malleja eteen. Kiinteistövero ei ole varmaan pahimmasta päästä.

Mielestäni tässä asiassa kaupunginhallitus on toiminut erinomaisesti. Ja ihmettelenpä äskeisen puhujan roolia, kun samaan aikaan ollaan vaatimassa kovasti palveluita, mutta rahaa ei hyväksytä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Osittain pyysin saamaan repliikkiä, että tällainen kaupunkilegenda tästä Helsingin Sanomien tontin hinnastahan elää: "niin kuin valtuutettu Hakanenkin, niin kuin kaikki tiedämme, asia on näin." Siitä puhutaan. Mutta tosiasia on, että me saimme yli markkinahinnan mielestäni, koska Sanomat tosiasiassa tinki erittäin vähän, käytännöllisesti ei ollenkaan tilanteessa, jossa lama oli syvimmillään ja muita ostajia ei ollut. Kaupunki päätti silloin, mm. työllisyyssyistä pyrkiä rakennustoimintaa pitämään yllä. Nämä rahathan menivät Töölönlahden ja Kampin kehittämiseen. Sillä lailla se oli myös toista kautta korvamerkitty ja auttoi työllisyyttä ja elpymistä.

Mutta varsinaisesti tähän aihepiiriin:

Valtuutettu Hakanen puhui jopa 50 vuoden vuokrasopimuksesta. Mehän vuokraamme 99 vuodeksi, että tämä faktapohja tietysti on vähän toinen nykyisinkin jo. Mutta valtuusto on päättänyt asunto-ohjelman yhteydessä 450 erityisen korkeatasoisen asunnon tuottamisesta. Siinä on asunto-ohjelman mukaan lähtökohtana tonttien myynti. Se johtuu siitä, että erityisen korkeatasoisista asunnoista puhuttaessa Suomessa ei ole kehittynyt kovan rahan vuokramarkkinoita eikä sellaista muotoa, että asuntoyhtiöt tottuisivat maksamaan hyvin korkeita vuokria vuosittain. Sen sijaan jostain syystä täällä on valmius kertasuorituksena maksaa korkeitakin hintoja. Tässäkin on puhuttu, että 10 - 12 000 euroa asuntoneliötä kohti on todennäköinen myyntihinta sitten, kun ne ovat valmistuneet. Kun puhutaan tällaisesta hinnasta, se investoija löytyy kertasuorituksena. Mutta jos tämä pantaisiin vuosimaksuiksi sinne korkean vuokran muodossa siitä merkittävä osa, niin Suomessa markkinat eivät sillä lailla toimi ja tällainen ei voisi toteutua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Eiranrannan tonttien myyminen on edennyt mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen kaupunginvaltuustoon. Täytyy onnitella Apollo-Rakenne Oy:n edustajia sitkeydestä tässä asiassa. Joku muu olisi saattanut jo lannistua kaupungin byrokratian edessä.

Kaupungin sisäisen umpisolmun avasi kaupunginkanslian oikeuspalveluyksikön lakimies Eila Ratasvuoren selkeä ja yksiselitteinen lausunto. Lausunnon pohjalta kaupunginhallituksen olikin sitten helppo tehdä yksimielinen päätös. Mitä muuta olisikaan voinut päättää, kun tarjottu hinta on selkeästi korkein, käytössä on kaupunkisuunnitteluviraston hyväksymä arkkitehti ja Suomen suurin rakennuttajakonsultti, rakentajana on ruotsalaisen pörssiyhtiön omistama suomalainen tytäryhtiö ja hankkeen rahoitus on todistettavasti kunnossa.

Mielenkiintoiseen valoon tulevat tämän tapauksen perusteella myös kaupungin monet alihintaiset tonttien luovutukset useimmiten vuokraukseen. Eila Ratasvuoren laatiman kirjelmän mukaan ne ovat EU:n perustamissopimuksen, valtion ja kuntien säännösten vastaisia. Lisäksi yhdenvertaisuusperiaatteista, Suomen perustuslain 2 luvun 6 § on johdettavissa kielto antaa taloudellista tai muuta tukea yksityisille ilman erityisiä perusteita, eikä tukien antamisessa saa suosia mitään tehoa. Toivottavasti kiinteistövirasto/kiinteistölautakunta harkitsee tämän esimerkin ja Eila Ratasvuoren lausunnon valossa nämä alihintaiset tonttien luovutusperiaatteensa uudelleen.

Valtuutettu Hakaselle toteaisin sen, että laskin rakennusoikeuden hinnalla ja mitä maksaa rakentaminen sinne, niin pelkkä pääomavuokra täällä tulee olemaan 30 euroa neliöltä kuukaudessa ja siihen sitten käyttö- ja huoltokustannukset päälle, niin kyllä siellä varmaan vuokra-asukkaat olisivat aika vähissä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen tyytyväinen siihen, että kaupunginhallitus ja apulaiskaupunginjohtaja Korpinen ovat muuttaneet kiinteistölautakunnan esityksen ja nyt tämä esitys on tässä muodossa täällä valtuustossa.

Mielestäni on erittäin positiivista ja tervettä se, että tälle alalle saadaan uusia toimijoita. Näin ainakin vähäksi aikaa saataisiin aitoa kilpailua. Näen positiivisena myös sen, että tämä malli, siis ratkaisu, että tulee uusia toimijoita markkinoille, sekoittaa ainakin hetkeksi olemassa olevat kuviot, mahdolliset kummirakennusliikejärjestelmät ja muuttaa mahdolliset vaalirahoitussuhteet. Samoin toivon myös, että mahdolliset kartellimaiset hinnat muuttuvat tällaisella järjestelmällä.

Mutta aina täytyy olla valppaana sen suhteen, mitä jatkossa tulee tapahtumaan, koska usein käy niin, että järjestelmä sitten syö myös uudet markkinoille tulijat. Mutta totta kai yhtälailla, silloin kun uusia toimijoita tulee markkinoille, on myös varmistettava se, että niille ei päästetä hämärämiehiä, että ei tueta harmaata taloutta eikä tueta rahanpesua. Eli tarkkana täytyy olla aina, kun isoista rahoista on kyse ja kaupungin omaisuudesta.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kyse on paljon julkistakin huomiota saaneesta tapauksesta. Ja kun täälläkin on jo muutaman kerran viitattu kaupunginhallituksen käsittelyyn, niin ajattelin, että voisi olla syytä hieman valottaa sitä keskustelua, joka kaupunginhallituksessa käytiin.

Kaupunginhallituksen ajattelu lähti pitkälti liikkeelle siitä, että vaikka tämä on näitten suurien summien johdosta sen tyyppinen asia, että se tuodaan valtuustoon saakka, niin kyse on ennen kaikkea juridisesta kysymyksestä. Meillä on ollut tarjouskilpailu, ja kun tarjouskilpailun perusteella päätetään myydä, niin silloin on kyse ennen kaikkea siitä, mikä on juridisesti katsottuna paras tarjous. Tähänhän liittyy myös se, että jos joku näistä päättäisi valittaa, niin se perustuisi itse asiassa samaan logiikkaan.

Kun näin tästä logiikasta lähdetään, niin silloin pitää tietenkin lähteä siitä, mitä tarjouspyyntöasiakirjoissa on todettu. Tarjouspyynnössä todetaan, että se myydään eniten tarjoavalle - joka on lähtökohta - sillä edellytyksellä, että ostajalla on käytettävissään kohteen rakentamisen vaatimat riittävät taloudelliset edellytykset, tekninen taito, kokemus ja muut rakentamisen edellytykset.

Epäselvyyttä siitä, kuka tai mikä tarjosi eniten, ei varmaankaan missään vaiheessa ollut. Sen sijaan käytiin laajamittaista keskustelua siitä, onko eniten tarjonneella käytettävissään nämä äsken mainitut edellytykset. Koska kysymys oli juridisestikin vähintäänkin haasteellinen, niin kaupunginhallituksen omasta aloitteesta halusimme pyytää vielä kaupungin oikeuspalveluilta juridisen lausunnon tähän liittyvistä kysymyksistä, jotka julkisessa keskustelussa ovat lähinnä olleet esillä. Tämä lausunto on kaikille jaettu. Tässä on ehkä kaksi juridisesti muita relevantimpia kysymyksiä.

Ensimmäinen oli se, että kun julkisuudessa oli paljon käyty keskustelua siitä, että Apollo-Rakenteella itsellään ei ole näitä edellytyksiä, niin oikeuspalvelut tulkitsivat asian - kuten lausunnossaan toteavat suoraan - että yhtiöllä itsellään ei tarvitse olla tarjouspyynnössä mainittuja kohteen rakentamista edellyttämää sitä ja sitä ja sitä, että riittää, että yhtiöllä on ne käytettävissään. Ja tähän me saimme siis kaupungin juristien selkeän ja yksiselitteisen tulkinnan.

Toinen asia, josta taitettiin peistä tämän prosessin aikana, on se, että voiko tätä tarjouspyyntöä täydentää ja millä tavoin sen varsinaisen tarjouspyynnön loppumisen jälkeen. Ja tältäkin osin oikeuspalvelujen lausunto on hyvin selkeä: "Yhtiö on myös pyydettäessä antanut lisäselvityksiä käytettävissään olevista tarjouspyynnössä mainituista edellytyksistä. Menettely on ollut tarjouspyynnön mukainen." Eli siis, kun kaupunginhallitus nimenomaisesti omilta juristeiltaan tiedusteli tämän juridista puolta, niin saimme tähän nämä vastaukset.

Tämän jälkeen tässä juridisessa harkinnassa tietenkin tulee vielä yksi ulottuvuus, eli siitä, että kun todetaan, että on riittävää, että yhtiöllä on käytettävissään nämä edellytykset. Sitten tietenkin seuraava kysymys on, että onko heillä käytettävissään nämä? Tämän osalta tämä oikeudellinen lausuntomme toteaa, että käytettävissä olon yhtiö voi osoittaa esimerkiksi sopimuksin, sitoumuksin tai asianomaisen ilmoituksin. Tämä oli myös asia, joka keskusteltiin kaupunginhallituksen kokouksessa. Ja sitä nimenomaisesti kysyttäessä asian esittelijä, apulaiskaupunginjohtaja, toi esille tiettyjä asiakirjoja, jotka löytyvät liitteestä ja sitten myös suullisesti sitä edelleen selvitti ja vakuutti.

Eli kaiken kaikkiaan:

Kaupunginhallituksen näkemys - ja näin uskallan tulkita yksimielistä kannanottoamme - oli se, että kun tarjouspyynnössä on lähdetty siitä, että se myydään eniten tarjoavalle, elleivät sitten tietyt edellytykset täyty ja kun meillä sekä kaupungin oikeuspalvelut että esittelevä viranomainen, sekä kirjallisesti että suullisesti vakuuttivat, että näin ei ole, niin itse asiassa silloin juridisesti ei ole muuta vaihtoehtoakaan kuin myydä se eniten tarjoavalle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten täällä kiinteistölautakunnan varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori selostivat, tähän prosessiin liittyy sellaista vajavaista tietoa ja selvitysten pyyntöä, joka ei ole varmaankaan toivottavaa ajattelen nyt jatkoa. Joten tältä osin on tärkeätä, että kaupungin tarjouskilpailujen ehtoja selkiytetään niin, että jatkossa kaikki tieto, mikä tarvitaan asian ratkaisemiseksi, olisi kerralla saatavissa, että tarjouskilpailujen kriteerejä tarkennetaan, jotta ei tarvitse sitten ajautua tähän juridiseen keskusteluun, mitä nyt tällä hetkellä käydään. Tulevaisuudessa on joka tapauksessa varmaan todennäköistä, että tämän tyyppinen toiminta, jossa sijoitusyhtiöt ostavat tontteja ja sitten rakennuttavat ne eri rakentajayhtiöllä, tulee yleistymään. Tähän pitää ilman muuta kaupungissakin varautua.

Valtuutettu Luukkainen viittasi siihen, että tämän tyyppisessä kehityksessä on myöskin myönteisiä puolia, voidaan saada myöskin uudenlaisia rakennuttajia ja uudenlaista kaupunkikuvaa, ja näin tietysti voi ollakin.

Tähän puoleen liittyykin sitten tämä toinen puheenvuoroni näkökulma, joka liittyy siihen, että millä tavalla sitten huolehditaan tämän tyyppisessä uudenlaisessa tilanteessa, jossa rakennuttajat voivat olla joitakin muita kuin mitä perinteisesti meillä on ollut, että tontin ostaja on myöskin samalla ollut rakennuttaja.

Näin ollen pitää pohtia, että millä tavalla kaavoitusmääräyksiä mahdollisesti pitäisi uudistaa tai pitäisikö tiukentaa ja toisaalta, miten tontinluovutusehdoissa voitaisiin turvata, että syntyy monipuolisesti rikasta ja kaupunkikuvallisesti korkeatasoista rakentamista kaupungin keskeisille paikoille. Uskon, että kun kaupungissa ruvetaan rakentamaan osayleiskaavoilla, eli Jätkäsaareen ja Kruunuvuorenrantaan, niin uskon, että monet sijoittajayhtiöt kiinnostuvat myöskin tontin tarjouskilpailuissa näistä tonteista ja haluavat tulla mukaan.

Näin ollen teenkin seuraavanlaisen ponnen, jonka tarkoituksena on, että tontinluovutusehdoissa täsmennettäisiin kaupunkikuvallisesti korkeatasoisen ilmeen syntymistä.

Ponsi kuuluu:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Päätös Apollo-Rakenteen osuudesta on hyvä. Minäkin haluan onnitella Apollo-Rakennetta hyvin tehdystä lobbauksesta, joka osoittaa, että julkisella mielipiteellä voi vaikuttaa.

Tässä kiinteistölautakunnan päätökset tarjouskilpailusta ja kyky päättää tarjouskilpailusta on joutunut kovin omituiseen valoon.

En ymmärrä valtuutettu Anttilan ongelmaa ottaa mukaan uusia rakennuttajia.

Tässä täytyy vaan osata tehdä päätöksiä kilpailuttamisessa siinä tilanteessa. Niiden ei pitäisi olla ylivoimaisia päätöksiä. Ja tehdä niitä oikein ilman, että tehdään tällaisia toivomusponsia, mitä valtuutettu Anttila on tässä tehnyt.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hieman ihmettelen eräiden valtuutettujen puheenvuoroja, varsinkin sieltä oikealta laidalta, joissa on ikään kuin lähtökohtana se, että kaupungin toimintaa, käyttötaloutta rahoitettaisiin omaisuutta myymällä.

Tätä kai yleensä on pidetty aika hölmöläisten politiikkana, jos perustellaan tonttien myyntiä sillä, että pitää saada rahaa juokseviin menoihin.

Se mitä itse yritin esittää puheenvuorossani - joka ilmeisesti ei siellä oikealla laidalla ainakaan tullut täysin ymmärretyksi - oli se, että pitkän päälle kaupunki voi saada yhtä hyvät tulot, jossakin tapauksessa ehkä paremmatkin, säilyttämällä tontit omassa omistuksessaan ja tekemällä niistä, tässä tapauksessa markkinahintoja arvioiden vuokrasopimukset pitkäksi ajaksi.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen puuttui huomautukseeni Sanoma-WSOY:lle aikoinaan myydystä keskustatontista. Hän tuli samalla todistaneeksi juuri sen kritiikin ja varoituksen aiheellisuuden, josta puhuin, kun hän kertoi, että se silloin oli markkinahinta, ellei jopa hieman yli.

Juuri tästähän minä puhuin, että joku markkinahinta voi näyttää jossain tilanteessa olevan hyväkin. Mutta ei kulunut kymmentäkään vuotta, kun osoittautui, että se hinta oli aivan pielessä. Pitkän päälle pitämällä tontti omassa omistuksessa, tekemällä oikeanlainen pitkäaikainen vuokrasopimus, joka sidotaan markkinahintoihin, tuotto olisi parempi kuin myymällä halvalla pois.

Asunto-ohjelmaan täällä myös viitattiin.

Haluaisin nyt uutena valtuutettuna muistuttaa, että tämä valtuusto ei ole päättänyt asunto-ohjelmaa. Ei voida lähteä siitä, että edellisen valtuuston asunto-ohjelma ensinnäkään sitoo seuraavaa valtuustoa automaattisesti, kun puhutaan konkreettisista tapauksista, joissa tätä ohjelmaa pitäisi soveltaa. Asunto-ohjelmalla ei siirretä kaupunginvaltuuston päätösvaltaa tonttikaupoista pois valtuustolta, vaan valtuusto tietenkin päättää jokaisessa tapauksessa erikseen, onko järkevää myydä vai ei ja millä ehdoilla ja kenelle. Asunto-ohjelmassa ei ole mitään sellaista velvoitetta, jonka mukaan meidän pitää juuri nämä tontit myydä ja juuri nyt näillä ehdoilla pois kaupungilta.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen nosti esille myös sen, että voi olla pidempiäkin vuokrasopimuksia kuin 50 vuotta ja että onkin.

En esittänytkään ehdotuksessani, että meidän pitäisi nyt täällä ottaa kanta siihen, minkä pituinen vuokrasopimus olisi mahdollista solmia. Mainitsin sen esimerkkinä siitä, millaisia vuokrasopimuksia eräissä suurissa kaupungeissa, Suomessa ja muualla, on tehty. Ja niihin on kyllä löydetty tapoja, varsinkin silloin kun on kysymys tällaisista arvokkaista kohteista, sitoa se vuokra myöskin markkinoiden hintojen kehitykseen.

Mielestäni tässä on kysymys nyt ennen muuta siitä, haluaako valtuusto säilyttää tulevillekin polville mahdollisuuden kehittää Helsingin kaupungin keskeisten, tärkeiden ja arvokkaiden alueiden kaupunkikuvaa, kaupunkirakennetta ja kaupunkisuunnittelua, vai luovutammeko me tätä päätösvaltaa tulevien polvien sijasta ns. markkinavoimille ja tässä tapauksessa nimenomaan rakennusfirmoille, sijoittajille ja keinottelijoille.

Se, että sijoittajat ovat tulleet tällä tavalla mukaan, sanoisin uudella tavalla mukaan Helsingin kaupungin tonttikauppoja koskeviin ratkaisuihin, kuvaa juuri niitä riskejä, joita liittyy siihen, että lähdetään myymään tonttimaata. Ne ovat entistä suuremmat silloin, kun puhtaasti sijoitusmielellä liikkeellä olevat rahoittajat operoivat. Näiden riskien hallitseminen ei aina onnistu.

Sen takia, kun tässä nyt ei ilmeisestikään tälle palautusesitykselle ole kannatusta tulossa, esitän, että kaupunginvaltuusto hylkää esityksen Eiranrannan asuinkerrostalotonttien myymisestä.

(Puheenjohtajan välikysymys.)

Kyllä tarkoittaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Sen verran, että tästä myynti- ja vuokrausasiasta käytiin lautakunnassa hyvin pitkään keskustelua ja todettiin, että tässä kohteessa myynti on se, joka tuottaa parhaan tuloksen tässä tilanteessa kaupungille. Ja todettakoon, että vuokrat on sidottu indeksiin, joka vuosittain aina tarkistetaan. Elikkä sitä kautta kaupunki saa aina kulloisenkin rahansa.

Ja sitten, on se sitten myynti tai on se sitten vuokraus, niin mielestäni meillä on kaava-alueella ja on rakennuslupa, joissa todetaan, että nämä ja nämä edellytykset pitää toteutua, ennen kuin tuo kohde voi toteutua. Elikkä tätä kautta tulee ne näkemykset ja kokemukset oikealla tavalla huomioon otetuiksi, joita kaupunki on kyseisestä kohteesta tarkoittanut.

Se, että tämä tarjous oli 3,1 milj. euroa korkeampi kuin muu, tietää sitä, että moni leikkikouluissa, tarhoissa oleva, kesälläkin oleva lapsi saa soppalautasensa eteensä ja tätä kautta saa rahat toivon mukaan oikealla tavalla hoidettuna eteensä ja tätä kautta saa sen ravinnon, jonka hän päivän mittaan tarvitsee.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Kuten täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on esiin käynyt, niin tässä itse asiassa oikeastaan kaupungin liikkumavara on kovin vähäinen. On järkevää ja perusteltua edetä juuri tässä muodossa kuin kaupunginhallitus tätä asiaa on tehnyt ja miettiä sitten jatkossa - jos joku haluaa miettiä - miten kilpailutukset tulisi tehdä. Mutta tällä lailla tehtynä tämä on oikeastaan ainoa reitti, miten voimme liikkua.

Jäin miettimään valtuutettu Anttilan pontta. Tässä ? vähän pohdittiin. En ole heti ihan varma, mitä se kaikkiaan tarkoittaa. Mutta sinänsä se on kannatettava se ajatus.

Jos ajatellaan pelkästään rahaa näissä tonttikilpailuissa, niin meillä voi jäädä kaupunkikuvallinen tarkastelutapa kokonaan jalkoihin. Sen jälkeen, kun kilpailutus on järjestetty, yhdessä voittaneen kanssa kaupunki voisi joissakin kohteissa harrastaa tätä. Mutta minun käsitykseni mukaan - jos olen ymmärtänyt oikein - tämä on mahdollista jo nyt. Siinä mielessä tämä muotoilu, että voitaisiin edellyttää, itse asiassa jo toteutuu.

Haluaisin kysyä valtuutettu Anttilalta, onko tarkoitus, että aina järjestettäisiin vai joskus? Sinänsä tämän toteaminen on ihan ? oleva mielestäni. Mikä on se, mitä me valtuutettuina kehottaisimme jatkossa tehtäväksi? Tällä hetkelläkin kai niitä paikoitellen voi tehdä, että se ei ole se ongelma.

Valtuutettu Rantaselle.

Tämä on tietysti ihan totta, että totta kai tontinluovutusehtoihin voidaan laittaa, jos näin halutaan.

Mutta ponnella haluan korostaa sitä, että kiinteistövirasto ja -lautakunta tehdessään tontinluovutusehtoja muistaa tämän asian, että kun on kaupungin keskeisistä paikoista kysymys - joita jatkossa tulevaisuutta ajatellen tulee olemaan entistä enemmän - niin otetaan tällainen asia mukaan eikä unohdeta sitä.

Rakennuttajafirmoillahan monilla heillä on omat arkkitehtuuritoimistonsa. Varmaan valtaosa niistä on erittäin hyviä ja korkeatasoisia. Mutta voi olla ihan tarpeen joskus vaikka järjestää kansainvälisiä arkkitehtuurikilpailuja, jolloin voitaisiin synnyttää kaupunkikuvallisesti rikkaampaa ilmettä kuin mitä tällä hetkellä on olemassa. Tähän mielestäni tämä ponsi antaisi velvoitetta asian jatkovalmistelussa.

Uskon, että esimerkiksi Malmössä kun käytettiin tällaisia kansainvälisiä arkkitehtuurikilpailuja, niin siellä mm. Santiago Galatralan Turning torso tulee olemaan monen kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun tai lehden kuvissa ja aina lukee perässä "Malmö, Sweden". Se on ilmaista mainosta. Miksi Helsinki ei voisi käyttää samantyyppisiä keinoja omissa rakennuskohteissaan silloin, kun se katsotaan tarpeelliseksi?

Puheenjohtaja.

Jatkan valtuutettu Anttilan puheenvuoroon vain sen verran, että näin tosiaan itsekin rupesin miettimään, että tämä kuuluu enemmän kaavoitusprosessivaiheeseen. Mutta yleensä silloin arkkitehtikilpailulla tutkitaan kaavoituksen mahdollisuuksia. Sitten jos mennään detaljikaavoituksen puolelle, mietitään yksittäisten rakennusten kaavoitusta, niin se usein saattaa tällaisissa isoissa kohteissa oikeasti tulla vasta sitten sen tonttikilpailutuksen jälkeen. Jos halutaan vielä siinä vaiheessa vaikuttaa rakennuksiin kilpailulla, jos se on kaupunkikuvallisesti merkittävässä paikassa ja käsittää useita eri tontteja, niin kuin tässä, niin silloin oikeastaan se on pakko tehdä tässä vaiheessa vasta, jos järkeilen oikein. Siinä mielessä tämä asia on ihan kannatettava, mitä valtuutettu Anttila hakee. Mutta tuo muotoilu on ehkä hiukan epätarkka, ja siitä voi saada sellaisen käsityksen, että tähän pitäisi ryhtyä summamutikassa koko ajan, ja sehän ei ole järkevää. Silloin saattaa olla, että resurssejakin karkaa ihan väärään paikkaan.

Hyvä puheenjohtaja että arvon valtuutetut.

Itse kannatan lämpimästi tätä kaupunginhallituksen ehdotusta, ja haluaisin oikeastaan kahteen asiaan tässä keskustelussa puuttua.

Ensinnäkin:

Useammat valtuutetut ovat viitanneet siihen, miten sijoitusyhtiöt ovat tulossa uudella tavalla mukaan rakennusmarkkinoille.

Haluaisin huomauttaa, että esimerkiksi tässäkin tarjouskilpailussa myös Tarkala Oy on tämän tyyppinen sijoitusyhtiö. Eli meillä tätä toimintaa on aikaisemminkin ollut. Tosin Tarkalalla on tietenkin paljon pitempi kokemus rakentamisesta Helsingissä kuin nyt kyseessä olevalla Apollo-Rakenteella. Mutta ei tämä nyt aivan uusi ilmiö ole.

Toisena haluaisin sanoa prosessista sen verran, että oikeastaan saadut selvitykset ovat tarkentuneet koko prosessin ajan. Ja kuten oikeuspalvelujen lausunnossa todetaan, niin näin on voitu tehdä.

Minulla on itselläni sellainen näkemys, että aivan varmasti koko valmistelun ajan on pyritty tässä prosessissa turvaamaan kaupungin kokonaisetu sitä mukaan kuin uusia selvityksiä on tullut.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minä näen myöskin tämän ponnen hiukan ongelmalliseksi. Jos se kuuluisi esimerkiksi niin, että kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa voidaan harkita arkkitehtuurikilpailujen järjestämisestä, kun rakennetaan kaupungin keskeisille paikoille, niin siitähän on aika vaikea olla eri mieltä. Nyt en ole ollenkaan varma, olenko samaa mieltä kuin ponnen tekijä tässä ehdotuksessaan.

Mielestäni tässä on parikin hyvää kysymysmerkkiä oikaistavaksi.

Toinen on se, että mikä on kaupungin keskeinen paikka? Eli tämän määritelmä on sellainen, voidaanko se löytää postipiiriluettelosta vai onko se paikka, jonka ohi kulkee määrätty määrä ihmisiä päivittäin vai miten tämä määritellään, tämä keskeinen paikka? Ymmärrän varsin hyvin, että vaikkapa Hakaniemen tori - aivan oikein - jonka alle nyt rakennetaan, ja siitä ei tule suurta ongelmaa varmaankaan, tai samantapainen ongelma kuin Englannin kanavan alittavassa junassa, joka on muuten hyvä, mutta ikkunoista on huonot näköalat. Tässä on sillä tavalla hankala löytää oikeat ja kohtuulliset määritelmät.

Mielestäni valtuutettu Koskinen on aivan oikeassa, kun hän totesi jotenkin näin, että tämä on väärä ajankohta ja että tätä tulisi kaupunkisuunnittelulautakunnassa erikseen harkita. Mielestäni se on se foorumi, jossa kaupunkikuvalliset arvioinnit tehdään ihan viran puolesta tälläkin hetkellä, ja on oikea paikka tämän tyyppiselle - sanoisinko - aikalisälle tai pelin sääntöjen muokkaamiselle.

Jos valtuusto hyväksyisi tämän ponnen, joka kuuluu juuri näin, että tässä implisiittisesti edellytetään, että tontinluovutusehdoissa voitaisiin jne, tämä on aika hankala. Tämän voi silloin jättää tietysti huomioimatta toteamalla, että a) tämä ei ole keskeinen paikka tai b) tässä lukee, että voidaan edellyttää, mutta ei edellytetä. Kuka sitä edellyttää? Onko se edelleenkin kaupunkisuunnittelulautakunta, vai onko se kaupunginhallitus, vai onko rakennusvalvonta vai kiinteistölautakunta, vai kuka se kulloinkin on? Tässä on aika paljon ongelmia.

Uskon, että meillä kaikilla on se tavoite, että siitäkin huolimatta, että kyseisen rakennuksen suunnittelija äskettäin vieraili - ja saattaa vieläkin olla tässä kaupungissa, vaan ei tässä huoneessa - niin ei Kiasma ollut millään tavalla tavattoman onnistunut ratkaisu siihen paikkaan. Siinä kai käytettiin jotain kilpailua. Se todistaa vaan sen, että kun kaikki tämän tyyppiset ajatukset käytetään hyväksi, niin ei tulos välttämättä ole yhtään sen parempi kuin se olisi muutoin ollut.

Mutta siitä olen samaa mieltä - valtuutettu Lehtipuu. Tervetuloa saliin - että tämä aihe on tärkeä. Siis kannattaa aina alleviivata tärkeitä asioita. Me olemme valtuusto. Me päätämme. Me alleviivaamme tärkeitä kysymyksiä. Me linjaamme kaupungin toimintaa. Siihen me olemme saaneet, jos ei välttämättä koulutusta ja osaamista, mutta ainakin äänestäjien valtakirjan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni Hakaniementorin kehittäminen on mitä mahtavin idea. On tärkeää tukea tämän historiallisesti merkityksellisen alueen kehittämistä. Erityisesti on tärkeää panostaa Hakaniemen hallin toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Uuden asemakaavan toteuttaminen parantaa hallin vetovoimaa merkittävästi, mm. parantamalla Hakaniemen alueen kaupunkikuvaa.

Erityisesti haluan suitsuttaa kaupunkisuunnitteluviraston panostusta alueen kevyen liikenteen kehittämiseen. Näin illan ajankohtaisin termein voisi todeta, että virastolle tulisi myöntää tästä vihreä kortti.

Sen sijaan keltaisen kortin haluaisin antaa torin alle suunnitellusta parkkihallista. Parkkihalli on täysin ylimitoitettu. Hakaniemen halli sijaitsee ehkä Suomen parhaiden liikenneyhteyksien varrella, nimenomaan joukkoliikenteen näkökulmasta. Ja kannattaa huomioida, että Kallion ja Hakaniemen alueella asuu 35 000 ihmistä, joka on saman verran kuin keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa. Eli asiakkaita hallille riittää ilman, että parkkipaikkoja lisätään näin paljon.

Tilastot joukkoliikenteen käyttäjämääristä ovat murheellista luettavaa. Lipun hintojen korotukset ovat saaneet ihmiset siirtymään omaan autoon. Liikenteen päästöjen ja ruuhkien hallitsemiseksi meidän tulisi kaikissa asioissa systemaattisesti suosia joukkoliikennettä ja tehdä siitä mahdollisimman houkutteleva liikkumismuoto kaikille. Parkkipaikkojen voimakas lisääminen ympäri kaupunkia on ihan päinvastainen signaali. Se on voimakas kyllä lisääntyvälle autoliikenteelle. Katujen varsilta poistuvat pysäköintipaikat on toki korvattava, ja jonkin verran alueelle tarvitaan myös lisää parkkipaikkoja, mutta tämä 700 paikkaa on aivan liikaa. Maan alle voitaisiin sijoittaa myös liiketiloja, jotta saataisiin tämä hanke taloudellisesti kannattavaksi pienemmälläkin parkkipaikkamäärällä.

Teenkin palautusesityksen, jonka mukaan kaupunginvaltuusto päättänee palauttaa asian valmisteltavaksi siten, että parkkipaikkojen määrää rakennettavassa parkkihallissa vähennetään 700 paikasta 400 paikkaan.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Kannatan valtuutettu Puoskarin tekemää esitystä.

Olin itse aikanaan kaupunkisuunnittelulautakunnassa hyväksymässä - siis edellisellä kaudella - tätä ensimmäistä versiota tästä suunnitelmasta. Mielestäni Hakaniemen uudistaminen tämän kyseisen asemakaavan muodossa on erittäin kannatettava ja kaava on onnistunut.

Olen myös sitä mieltä, että se autoparkkihalli on perusteltu nimenomaan torin ja Hakaniemen hallin asiakasliikenteen ja maanalaisen huoltoliikenteen kehittämiseksi. Mutta nyt sitten, kun on tarkemmin pohtinut tätä mitoitusta, niin on tullut kyllä hyvin voimakkaasti siihen tulokseen, että se on ylimitoitettu. Se on ylimitoitettu nimenomaan juuri sen takia, että myös tuon alueen parkkipaikat, joita siis asukkaat jossakin määrin tarvitsevat, niin se ei missään muotoa ole sen todellisen tarpeen mittakaavaista, siis yhdistettynä asiakasliikenne ja alueen parkkipaikat, niin eivät tarvitse noin isoa tilaa. Ja me todella annamme - kuten valtuutettu Puoskarin puheenvuorossa kuulimme - aivan väärän rakenteellisen kannusteen lisätä yksityisautoilua enemmän kuin mitä nämä tavallaan primäärit todelliset tarpeet tuolla alueella edellyttäisivät.

Ja ajatus myös siitä, että jos tuollainen hallihanke oikeasti tuossa mittakaavassa toteutuisi, niin kyllä sitä pitäisi sitoa voimakkaammin vielä, että niitä parkkipaikkoja alueen pintaliikenteestä poistuisi vielä enemmän kuin mitä tässä tehdään. Ja sitten myös tämä ajatus - minkä valtuutettu Puoskari otti esiin - että siihen maanalaiseen parkkihalliin olisi sitten sidottu vaikka liiketilaa tai jotain muuta todellista tarvetta tulla sinne, niin se olisi ollut jollakin lailla kokonaisvaltaisemmin perusteltu idea. Mutta tässä tapauksessa tuo mitoitus on selvästi liian korkea ja palautusesitys äärimmäisen perusteltu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata missään tapauksessa asian palauttamista, koska tätä asiaa on - niin kuin esittelytekstissäkin todetaan - selvitetty erittäin pitkään ja huolella.

Täällä todetaan, että ensinnäkin Hakaniemenrannasta poistuu 100 autopaikkaa, mutta sen lisäksi siellä ympäristössä on paljon sellaisia autopaikkoja torialueen ympäristössä, jotka on tarkoitus siirtää pysäköintiluolaan.

Kolmas asia, joka puoltaa tämän suuruisen pysäköintiluolan rakentamista, on se, että Hakaniemen alue on noin sata vuotta vanhaa aluetta, joka on rakentunut aivan toisenlaisena aikakautena kuin mitä tällä hetkellä on. Silloin ei ole ollut autoja eikä myöskään autopaikkanormia, niin kuin tällä hetkellä on. Ja kuten täällä tekstissä todetaan, nykyisen autopaikkanormituksen perusteella tämä 700 on vähintään, mitä sille alueelle tarvittaisiin. Itsekin asun sillä alueella. Tiedän, millä tavalla siellä tarvittaisiin pysäköintipaikkoja. Asunnoissa, taloissa ei ole pysäköintimahdollisuuksia, vaan kaikki autot ovat yleensä katujen varsilla.

Vaikka useimmilla meistä ei ole autoa - se on ilman muuta selvää - mutta on myöskin ihmisiä, jotka tarvitsevat autoa. Siinä mielessä, vaikka en itse omista, niin ymmärrän kyllä myöskin autojen merkityksen joissakin elämän tilanteissa. Näin ollen tätä asiaa on kyllä selvitetty tätä asemakaavamuutosta varten erittäin huolella.

Pyytäisin valtuutettuja kiinnittämään huomiota siihen kohtaan, missä lautakunta lisäsi tämän asukaspysäköintimahdollisuuden.

Se on tällä hetkellä ongelma, että kaupungissa on eri puolilla kaupunkia asukaspysäköintiluolia, joita asukkaat eivät kuitenkaan voi käyttää kohtuuhintaan. Näin ollen tätä asiaa pitäisi tässä kaupungissa edistää huomattavasti paremmin mitä nykyisin tehdään.

Lautakunta on pitänyt tärkeänä, että yleisten pysäköintilaitosten sopimukset tehtäisiin niin, että siellä asukaspysäköinti kohtuuhintaisena olisi mahdollista. Tämä monella tavalla vastaisi sitä tavoitetta, mitä mielestäni sen tyyppinen vihreä kaupunkisuunnittelu ja politiikka, jota itse kannatan, tukisi.

Toivon, että tämä asemakaavan muutosehdotus menee eteenpäin eikä sitä palauteta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Myös minä kannatan tämän esityksen palauttamista juuri siksi, että tämä ylimitoitettujen parkkipaikkojen määrä pilaa tämän hyvän suunnitelman.

Kaikkihan me tiedämme, että autoilijat eivät kovin herkästi käytä maanalaisia parkkiluolia. Sen takia niitä on turha rakentaa näin suureksi. Mieluummin se kannattaa tehdä niin kuin valtuutettu Puoskari omassa puheessaan sanoi, että mieluummin sitten tilalle maanalaista kauppaliikettä tai maanalaista toria, jolloin sitä aluetta voidaan käyttää myös sitten räntäsateella ja pakkasella ja tuulella ja tuiskullakin.

Tässä esityksessä mielestäni on hirveän hyvää se, että tällä tuetaan Hakaniemen hallin historiallista ja maineikkaan hallin toimintaedellytyksiä. Sitä ei pidä pilata sillä, että sinne laitetaan liikaa parkkipaikkoja. Loistavaa on myös se, että sinne laitetaan keskelle uusi suojatie, eli kolmas suojatie keskellä sitä pysäkkialuetta, jolloin sitten tehdään myös liikenne sillä alueella turvallisemmaksi, että ihmiset eivät juokse kadun yli ja hypi aitojen yli tai ali kuin myös se, että pyörätiejärjestelyt on erittäin oivallisesti suunniteltu tällä alueella.

Toivon, että mahdollisen palautuksen aikana näihin asioihin ei puututa elikkä nämä hyvät asiat säilyvät ennallaan, että palautuksen aikana vain sitten parkkipaikkojen määrä pienennetään luolastossa ja sen tilalle kehitetään erilaista bisnestoimintaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

En kannata palautusta. Itse asiassa valtuutettu Anttila sanoikin hyvin selvästi kaikki ne asiat, joita itsekin olisin sanonut.

Ja vielä korostan, että tämä mitoitus ei missään tapauksessa ole väärä, vaan se vastaa tarvetta, ja maanalainen pysäköintilaitos parantaa ehdottomasti tämän alueen tilannetta.

Niin kuin valtuutettu Puhakkakin mainitsi, sillä alueella asuu erittäin paljon ihmisiä. Suhteellisesti se on vanhaa asuntokantaa. Asunnot ovat pieniä, ja se on erittäin tiivistä rakentamista ja asumista. Me emme pääse siitä mihinkään, että näilläkin ihmisillä on autot. Sen takia pysäköintiluola on ehdottoman hyvä tässä kaavassa.

En kannata palauttamista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämän palautuksen kanssa on nyt kyllä vähän niin ja näin.

Mutta tuli mieleen, kun palautuskeskustelu on käynnissä, niin onko tässä myöskin tällainen palautumakeskustelu, kun täällä valtuutettu Anttila viittasi siihen, että torin sata vuotta vanha miljöö jne. Panin merkille tässä liikennesuunnitelmassa, että siinä siirrytään samoille vuosisadoille. Ajokaistoja on poistettu, ajoratoja on korotettu. Nehän olivat epätasaiset sata vuotta sittenkin. Ne sinänsä olisivat olleet ihan oivia palautuksen aiheita.

Mutta kun tämä nyt välttämättä ei palaudu - johon asiaan en vielä ole ottanut absoluuttista kantaa, mitä en välttämättä myöskään kerro ennen kuin äänestyksen yhteydessä - niin palautettiinpa tai ei, niin toivoisin, että ne tahot, jotka vastaavat sen torin viimeistelystä, kiinnittäisivät vakavaa huomiota siihen sinänsä äkkiä kuultuna pieneen seikkaan, mutta paikalla liikkuessa aika isoon. Siellä on nimittäin roskapuristimet ovat lähes paraatipaikalla.

Ja minä vähän ihmettelen. Kun olimme siellä Helsinki-päivää viettämässä kerran, illalla käveltiin siinä, niin roskakontti oli sijoitettu mukavaan paikkaan aivan torikahvilan viereen, josta sitten saattoivat nauttia paikalliset kokit, mutta erityisesti myöskin paikalliset lokit.

Arvoisa puheenjohtaja.

Palautusesitys on perusteltu nimenomaan parkkipaikkojen ylimitoituksen vuoksi. Tässä keskustelussa on, ei niin asiallisesti esitetty, että palautusesityksessä olisi kysymys siitä, että joillain ihmisillä on autoja. Toki joillain ihmisillä on autoja, siitä ei ollutkaan kysymys. Mutta tällä alueella asuu erittäin paljon, ja suhteellisesti suurempi osa, sellaisia ihmisiä, joilla ei ole autoja. Sen tähden olisi perusteltua, että tämä esitys palautettaisiin ja valmisteltaisiin sellainen, jossa parkkipaikkojen määrä on suhteutettu siihen, mikä on tämän alueen asujaimiston autokanta.

Kallio ja se seutu on hyvä alue Helsingissä siitä, että ihmiset erittäin hyvin pystyvät elämään ilman autoja, koska joukkoliikenneyhteydet ovat hyvät. Tämän itsekin alppilalaisena tiedän.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Edellä on jo todettu, kuinka tärkeää on Hakaniementorin ja sitä ympäröivän alueen kunnostaminen.

Itse näen vielä sitä siitäkin näkökulmasta, että kun meillä on tätä kaupungin ihan Kampin aluetta, Elielin aukiota jne. aseman ympäristöä kohennettu, niin se tavallaan luontevasti jatkuu, että kohennetaan myös Hakaniementorin aluetta. Täällä on todettu jo, kuinka tärkeää se on esimerkiksi Hakaniemen hallin kannalta, ja tämä on kaupunkikuvallisesti erittäin tärkeää aluetta.

Haluaisin tehdä kaksi pontta, jotka liittyvät Hakaniementorin muutostöihin sekä sen alueen elävöittämiseen.

Elikkä teen seuraavan ponnen: