Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa ordförande och ärade fullmäktigeledamöter.

Nyt valmistunut tilinpäätös osoittaa, että Helsingin kaupungin talouden tasapainottuminen jatkui. Tulos muodostui vuonna 2004 ylijäämäiseksi. Tuloksen ylijäämäisyyteen vaikuttivat liikelaitosten, erityisesti Helsingin Energian hyvä tulos, sekä toimintamenojen pysyminen kokonaisuutena talousarvion raameissa. Liikelaitoksista vain Palmian tulos oli tappiollinen. Helsinki oli ainoa suurista kaupungeista, jossa toimintakulut vähenivät. Tämä tapahtui jo toisen kerran peräkkäin. Ilman vuosien 2003 ja 2004 "vyön kiristystä" kaupungin talous olisi ollut viime vuonna kriisin partaalla.

Stadens årsbidrag exklusive affärsverk, vilket är jämförbart med årsbidraget i andra kommuner, täckte inte avskrivningarna under förra året och finansieringen av verksamheten baserade sig fortfarande på omfattande upplåning. Konsekvenserna av de statliga åtgärderna är alltjämt synliga i bokslutet.

Jag går inte närmare in på siffermaterialet i bokslutet, som framgår av fullmäktiges föredragningslista med bilagor.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupungin talouden heikkeneminen on saatu kahden viime vuoden aikana pysähtymään, toisin kuin muissa kunnissa. Se on onnistunut säästötoimenpiteiden ja kaupungin toimintojen rakenteellisten uudelleenjärjestelyjen avulla. Kaupungin tuottamien ja ostamien palveluiden tuleekin olla kilpailukykyisiä laadultaan ja kustannuksiltaan muiden kuntien ja yksityisten palveluiden kanssa. Lisäksi Helsingin Energian jo toinen peräkkäinen poikkeuksellisen hyvä tilikauden tulos vähensi lainanoton tarvetta.

Vaikka jouduimme nostamaan kunnallisveroa vuodesta 2003 alkaen, niin kunnallisverokertymä oli viime vuonna silti pienempi kuin vuonna 2002 ennen veroprosentin korotusta, huolimatta siitä että, yleinen ansiotaso on kuitenkin ollut nousussa. Kalvolla olevat diagrammit osoittavat selvästi tilanteen. Osittain tämä johtuu valtion toimenpiteistä eli ansiotulovähennysten kasvusta, mutta myös veropohjan heikentyminen niin kunnallisveron kuin yhteisöveronkin osalta on Helsingissä tosiasia. Monissa Helsingin ympäristökunnissa tilanne on tältä osin parempi, mikä on nähtävissä kaupungin muuttotappiona muualle pääkaupunkiseudulle.

Uusimpien ennusteiden mukaan tuotannon kasvu koko Helsingin seudulla ei pysynyt kuluvan vuoden alussa viime vuoden jälkipuolen lupaavassa vauhdissa. Eli se on tämä aivan viimeinen pylväs oikealla. Tuotanto kasvoi ennakkoarvion mukaan vain 1,5 % edellisestä vuodesta vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä, mikä on pienempi kuin koko maan tuotannon kasvuennuste. Olemme joutuneet kahden kuluneen vuoden aikana ankaralle säästökuurille. Helsinki ja sen henkilöstö on tehnyt oman osansa resurssien käytön tehostamisessa.

Vuoden 2005 talousarviossa menot verrattuna tilinpäätökseen 2004 kasvavat kuitenkin merkittävästi eli 6,4 %, eli siis tämän vuoden talousarvio nyt hyväksyttävänä olevaan tilinpäätökseen verrattuna. Kun viimeisin toteutumaennuste ennakoi vielä menolisäyksiä, on kaupungin menojen kasvuvauhti aivan liian nopea tulokehitykseen nähden. Lisäksi valtaosassa kaupungin toimintoja kustannukset muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna ovat edelleen liian korkeat. Laitan vuodelta 2003 sosiaali- ja terveystoimen yksikkökustannusvertailun. Näin ollen kaupungin taloudenhoidossa yksikkökustannusten alentaminen on jatkossa keskeisessä asemassa. Tämä näkyy vääjäämättä siinä ahtaassa puitteessa, joka on käytettävissä vuoden 2006 talousarviota valmisteltaessa. Edellinen siis sosiaali- ja terveystoimi, vastaavat lukemat perusopetuksen kohdalta.

Suuri haaste jatkossa on eri toimintojen palveluverkkojen sopeuttaminen mm. pieneneviin lapsimääriin päivähoidossa ja oppilasmääriin opetustoimessa. Olemme investoineet viime vuosikymmenet voimakkaasti toimitiloihin, ja palveluverkot ovat, hyvä joukkoliikenne huomioon ottaen, liian tiheät. Nyt meidän on keskityttävä itse toimintaan ja saatava säästöjä seinistä. Tilojen yhteiskäyttö kuntarajat ylittäen pääkaupunkiseudulla antaa tähän yhden mahdollisuuden. Tilankäytön tehostamiseen ei ole vaihtoehtoja.

Viimeisenä kalvona laitan kalvon säästöpotentiaalista. Eli tässä on miljoonia euroja säästöpotentiaalia, jossa vertailupohjana ovat Helsingin jälkeen viiden seuraavaksi suurimman kaupungin keskiarvot poistettuna kiinteistökuluilla eli vuokrakuluilla. Niistä selvästi näemme, että jos menomme olisivat vastaavalla tasolla yksikkökustannusten osalta, niin sosiaali- ja terveysviraston säästöpotentiaali olisi vuositasolla 240 milj. euroa sekä perusopetuksen ja lukion 40 milj. euroa, yhteensä 280 milj. euroa. Mittasuhdetta rahasummalle antaa se, että meidän koko päivähoidon menomme on noin 250 milj. euroa vuodessa. Eli puhumme hyvin merkittävästä asiasta.

Myös valtiovallan on eri toimenpitein ja panostuksin varmistettava, että Helsingillä ja koko pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus edelleen huolehtia asukkaiden palveluista, yritysten toimintaedellytyksistä ja kaupungin elinvoimasta talousalueen ja koko maan parhaaksi. Tätä viestiä on vietävä valtiovallalle edelleen kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yritän olla toistamasta sitä mitä kaupunginjohtaja Pajunen sanoi, joka on tietenkin vaikeata, koska on helppo yhtyä hänen tilannearvioonsa. Vaikka sitä joltain osin toistankin, niin yritän tehdä sen ainakin toisin sanakääntein.

Helsingin talous on - varmaankin näin voidaan sanoa - kohtuullisessa kunnossa. Toki se on ollut paljon paremmassakin kunnossa. Meillä on ollut aikoja - jotka eivät ole kamalan kaukana historiassa - jolloin olemme olleet käytännöllisesti katsoen velattomia, tilinpäätökset ovat olleet ylijäämäisiä ja veroprosenttikin alhaisempi. Mutta verrattuna Suomen muuhun kuntakenttään, niin tilanne on varsinkin varsin tyydyttävä. Tässä mielessä ei voi olla muistuttamasta ja itseämme kollektiivisesti kehumasta niistä sopeuttamistoimista, joita täällä edellisen valtuustokauden aikana tehtiin. Ne ovat historiallisia todennäköisesti koko Suomen kuntatalouskentässä, ja vertailukohtaa näille säästötoimenpiteille, näille sopeuttamistoimenpiteille, näille tehostamistoimenpiteille löytyy ilmeisesti ainoastaan lama-ajan Suomesta, jolloin koko maa oli lähes kuilun partaalla.

Vaikka talous on nyt, ei ehkä ihan tasapainotettu, niin lähes tasapainotettu, nyt olisi kuitenkin hyvä muistaa se, että vaara ei ole ohitse ja ei ole mitään mahdollisuutta palata siihen vanhaan menoon, joka perustui bkt:n pysyvään kasvuun ja siihen, että menot kasvavat säännöllisesti muutaman vuoden prosentin vuodessa, ja kyllä se sitten aina jotenkin hoituu. Sopeutuksista huolimatta kaupunkimme talous ei ole vielä tasapainossa. Niitä tavoitteita, joita kaupunginhallitus ja valtuusto silloin yhdessä muutama vuosi sitten asetti, ei ole vielä täytetty, vaikka aika lähelle onkin päästy.

Tulevaisuudessa haasteet saattavat olla erityyppisiä kuin mitä ne ovat olleet tähän mennessä. Me hyvin tiedämme, että maailmantalouden osalta oletetaan, että paras kasvu on jo ohitse. Suomen talouden osalta ETLA on viimeksi tänään alentanut olennaisesti kasvuarviotaan. On hyvin mahdollista, että tulemme sekä Suomessa että sen pääkaupungissa jatkossa väkisinkin tottumaan tavallista ja toivottua huomattavasti alempiin kasvunumeroihin. Toinen asia on se, että väestö ikääntyy. Se on peruuttamaton prosessi, ja mm. Kuntaliitto nyt jo aktiivisesti kiinnittää kuntien huomiota siihen, että jostain muista osista kaupungin taloutta pitää jatkossa löytyä pelivaraa, jotta pystymme hoitamaan tästä ikääntymisestä aiheutuvat rasitteet jatkossa. Kaiken tämän jälkeen ei voine lähteä mistään muusta kuin siitä, että kaupungin talouden pitää jatkossa olla vähintäänkin tasapainossa, mielellään ylijäämäinen lähivuosina, jolloin esimerkiksi ikääntyminen ei vielä samalla tavalla paina päälle. Vanhaan menoon ei siinä mielessä ole paluuta. Sama nyrkkisääntö, joka tapa toimii jokaisen yksittäisen ihmisen, jokaisen yksittäisen perheen, jokaisen yksittäisen vastuullisen perheenäidin osalta, on se, että menot eivät voi kasvaa nopeammin kuin tulot.

Meillä on vielä yksi ylimääräinen haaste täällä Helsingissä, joka johtuu kuntatalouden yleisestä kriisistä. Kuten tiedämme, Suomessa kunnilla menee varsin huonosti. Jos muistan oikein, niin viime vuonna vuosikatteeltaan negatiivisten kuntien määrä yli kaksinkertaistui ja kuntasektori otti miljardi euroa uutta lainaa. Kuntaministeri itse on todennut, että kriisi on syvä ja tätä menoa jatkettaessa konkurssi uhkaa useita kuntia. Tietenkään ei nyt noin muodollisjuridisesti, koska se taitaa olla mahdottomuus. Mutta käytännössä konkurssitila häämöttää.

Tämä kriisi ei ole lähtökohdiltaan Helsinki -pohjainen, eikä edes pääkaupunkiseutu -pohjainen, vaikka täälläkin on tiettyjä ongelmia. Mutta tästä huolimatta, varsinkin Helsingin näkökulmasta, pitää olla tarkkana tässä hankkeessa, jonka hallitus on nyt perustanut, tämän kuntarakenne-palvelurakenne -hankkeen, jolla on tarkoitus löytää vastauksia näihin ratkaisuihin, joka on lähtökohdiltaan hyvä hanke ja jolle voi vilpittömästi toivoa kaikkea menestystä.

Helsingin osalta tähän liittyy kuitenkin kaksi riskiä.

Ensimmäinen on se, että kun ryhdytään käymään läpi valtakunnan kuntapalvelurakennetta, niin houkutus saattaa olla suuri luoda sellaisia ratkaisuja, jotka pohjautuvat ihan muihin maakuntiin kuin pääkaupunkiseutuun, ja sen jälkeen ulottaa niitä koko maahan.

Tässä yhteydessä olisi erittäin tärkeää viestittää valtiovallalle, että eri puolilla maata saatetaan tarvita erilaisia ratkaisuja ratkaistaessa kuntien yleisiä talousongelmia, eikä Helsinkiä tai pääkaupunkiseutua pidä pakottaa samaan muotiin kuin mihin muut kunnat ehkä joudutaan ajamaan, sikäli kun kuntien määrää ei uskalleta vähentää.

Toinen olennainen kysymys on se, että kyllä Helsingin, koko maan, mutta myös Helsingin nimenomainen etu on, että hallitus onnistuisi tässä kuntarakenne- ja palvelurakennehankkeessaan. On varsin yleisesti tiedossa, että valtiontalouteen ei ole syntymässä uutta jakovaraa ja ellei meidän kriisikuntia saada jollain muulla tavalla pelastettua, niin on taas riski siitä, että ryhdytään tekemään joitain uudistuksia, jotka kuntasektorin sisällä, tai kunta-valtio suhteessa ovat neutraaleja, ja silloin on kovin helppo arvata, ketkä siitä joutuvat maksumiehiksi. Historia ei taida tuntea yhtään sellaista valtionosuusjärjestelmänmuutosta tai muuta järjestelmämuutosta, jossa pääkaupunkiseutu olisi voittanut. Ellei tätä kuntatalouden kriisiä maakunnissa pystytä ratkaisemaan, niin pelko tietenkin on, että taas tullaan pääkaupunkiseudun kukkarolle. Tässä mielessä Helsinki säilyttää itse parhaiten puheoikeuden näihin asioihin ja oikeuden omaan itsenäiseen omaehtoiseen kunnalliseen itsehallintoon vain pitämällä oman pesän kunnossa.

Mielestäni on erittäin tärkeätä, että meidän pitää hoitaa omat asiamme niin hyvin, ettemme me anna valtiovallalle tekosyitä tulla yleisen kuntatalouden pelastamisen verukkeella sotkeentumaan niihin meidän asioihin, jotka täällä hoidetaan kuitenkin eri tavalla ja onnistuneemmin kuin monessa muussa osaa Suomessa. Syyllistymällä leväperäiseen taloudenhoitoon lähiaikoina, avaamme todellisen vaaran lähteen ja valtiovallalle mahdollisuuden tulla tekemään tänne sellaisia ratkaisuja, joita täällä ei tarvita, mutta joita ehkä jossain muualla tarvitaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Talous koostuu menoista ja tuloista. Menoista puhutaan yleensä enemmän. Tässä, ehkä yleissäännönomaisesti, haluaisin muistuttaa siitä, että kyllä kaikkialla maailmassa kuitenkin menojen on sopeutettava kansantalouden kestokykyyn eikä yhteiskunnan erilaisiin toiveiden tynnyreihin, jotka aina ovat erilaisia.

Kuten kaupunginjohtaja Pajunen täällä totesi, on kiistatonta, että Helsinki tuottaa lähestulkoon kaikki palvelut kalliimmin kuin meihin verrannolliset muut isot kaupungit Suomessa. Tähän lienee kolme erityyppistä syytä. Ensimmäinen on tällaiset luonnolliset syyt, kuten korkeammat kiinteistökustannukset, jotka itse asiassa ovat kaupungin oman talouden sisällä tällaisia läpikulkueriä. Toinen on se, että me hoidamme asian tehottomammin. Mutta kolmas asia on se, että uskon, että joittenkin palvelujen osalta hoidamme myös asiat paremmin kuin muut, eli meillä on parempilaatuisia palveluja.

Jatkossa tärkeätä on, että me pystymme erottamaan toisistaan se, että mikä on parempaa laatua ja mikä on tehottomuutta ja pyrkiä nimenomaan purkamaan tehottomuutta. On selvää, että jatkossakin organisaatioita pitää ravistaa, käytäntöjä kyseenalaistaa ja tällaiset suurtuotannon haitat muuttaa suurtuotannon eduiksi, johon meillä pitäisi olla kaikki edellytykset. Laadun ja tehottomuuden raja on joskus häilyvä. Myöhemmin tänään tulemme keskustelemaan kouluverkosta. Tätä asiaa voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Jos laatuna koetaan sitä, että palvelut ovat lähellä, tehdään erilaisia johtopäätöksiä kuin jos kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen sisältöön, miten se palvelu tuotetaan.

Helsingin näkökulmasta uskaltanee veikata, että on kyse mistä tahansa palvelusta, meidän palveluverkko on siinä mielessä tiheämpi, että keskimääräinen etäisyys lähimpään palveluntuotantopisteeseen on olennaisesti pienempi kuin missään muualla Suomessa. Mutta tämä on vain yksi näkökulma.

Toinen näkökulma on se, että se luo tiettyä tehottomuutta. Me panostamme kohtuuttoman paljon seiniin sisällön puolesta. Tässä mielessä olisi toivottavaa, että laajemmin ymmärrettäisiin se, että karsimalla harkitusti verkkoa meillä on sen jälkeenkin todennäköisesti Suomen lyhimmät etäisyydet palvelujen pariin, mutta me voimme panostaa huomattavasti enemmän siihen sisältöön, mitä siellä tuotetaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tulopuolella - josta puhutaan usein liian vähän - muutama huomio.

Ensimmäinen - joka on jo täällä tullut esille - on se, että kyllä Helsingin Energian poikkeuksellinen hyvä tulos viime vuosina on pelastanut tämän kaupungin paljon vaikeammilta päätöksiltä. Todennäköistä on, että Energia menestyy jatkossakin, mutta oletettavaa on, että parhaimmat vuodet ovat ohitse. Emmekä voi tuudittautua siihen, että Helsingin Energia tulee niin suurilla summilla pelastamaan kaupungin taloutta kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt.

Olennainen huomio on kuitenkin se, että kaupungin tulot perustuvat kunnallisverotuloihin. Varsinkin niitten järjestelmämuutosten jälkeen, joita viime vuosina tehtiin yhteisöverojen osalta, niin se perustuu kunnallisverotuloihin. Kunnallisverotulot tietenkin riippuvat monista asioista, ei vähiten yleisestä talouskehityksestä. Mutta sikäli kun kyse on kaupungista ja sen omista toiminnoista ja omista mahdollisuuksista vaikuttaa tähän asiaan, kyse on ennen kaikkea asuntopolitiikasta. Tässä suhteessa olisi tärkeätä, että se asuntopoliittinen ohjelma, jonka valtuusto viime vaalikaudella hyväksyi ja hyväksyi sen nimenomaan sellaisissa olosuhteissa, jolloin tunnustettiin asuntopolitiikan ja kaupungin verotulokertymän ja sitä kautta koko kaupungin talouden välinen selkeä yhteys, että se oikeasti toteutetaan ja pannaan täytäntöön.

Toinen näkökulma, jonka haluaisin ottaa esille, on se, että kaupunki on lähitulevaisuudessa kaavoittamassa erittäin isoja, erittäin keskeisillä paikoilla sijaitsevia uusia asuinalueita: Jätkäsaari, Sompasaari, Keski-Pasila, nyt ensin mainittuna. Tulemme muokkaamaan pääkaupunkia erittäin merkittävällä ja pysyvällä tavalla. Tiedän, että kaavoitusprosessissa otetaan kutakuinkin kaikki mahdolliset tekijät huomioon. Selvitetään monesta eri näkökulmista, vaivaa säästämättä, kaupunkikuvallisia ja liikenteellisiä ym. ratkaisuja. Mutta minulla on se käsitys, että sen sijaan ei selvitetä tällaisen asuinalueen rakentamisen taloudellisia vaikutuksia kaupungille.

Kun kokonaistaloudellisuus tuntuu olevan yksi muotisana valtuustossa eräitten muitten asioitten yhteydessä, saattaisi olla paikallaan Helsingissä avata tie myös siihen suuntaan, että ryhdyttäisiin laaja-alaisemmin selvittämään, mikä on uusien asuinalueiden kokonaistaloudellinen vaikutus kaupungille.

Olen hyvin tietoinen siitä, että haaste on vähintäänkin vaikea. Siinä pitää ennakoida sekä se väestö, joka näille alueille muuttaa, että sen palvelutarve, että monta muuta tekijää. Uskon, että kaupungin näkökulmasta kannattaisi, ainakin kokeilunomaisesti ryhtyä miettimään, että onko tästä löydettävissä jotain sellaista asiaa, joka meitä pitkässä juoksussa edistäisi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta en ajatellut sanoa sen laajemmin, koska lautakunnan puheenjohtaja tulee sen kohta esittelemään. Kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan, jossa nimenomaisesti on kaupunginhallitus otettu esille.

Arviointikertomuksessa todetaan, että kaupungin strateginen johtaminen olisi nostettava esille ja samalla pohdittava kaupunginhallituksen ja kaupungin johtajiston roolien vahvistamista kaupunginvaltuuston päättämien strategioiden ylimpinä toimeenpanijoina.

Tässä on helppo yhtyä tarkastuslautakunnan näkemykseen. Meillä on hieman sitä tautia, että teemme kovalla melskeellä ja suurella innolla erilaisia strategioita ja sen jälkeen hautaamme ne muutamaksi vuodeksi ja sitten kaivamme ne esiin ja katsomme, että miten ne ovat toteutuneet. Siellä on paljon sellaista, jonka ohjaamisessa olisi huomattavan paljon parantamisen varaa. Paitsi että kyse on kaupungin yleisistä strategioista, niin uskon, että samantyyppistä kehittämisen tarvetta on laajemminkin tässä konsernijohtamisessa, kaupungin omistajapolitiikassa, kilpailuttamispolitiikassa ja monissa muissa tämäntyyppisissä keskeisissä asioissa. Kaikki nämä asiat vaativat kuitenkin laajempaa pohdintaa. Uskon, että ongelmat on rekisteröity. Olen vakuuttunut, että näissä asioissa tulee lähiaikoina tapahtumaan edistystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana minulla on jälleen kerran ilo ja kunnia esitellä arviointikertomusta viime vuodelta. Esittelen sitä kertomusta lyhyesti ja kursorisesti ja sitten myös siitä saatuja lausuntoja ja osittain myös kommentoin niitä.

Aluksi haluan toki lausua kiitokset tarkastusviraston väelle, tarkastuslautakunnalle ja sen jaoston joukkioille sekä myös tilintarkastajille asiantuntevasta ja upeasta yhteistyöstä.

Tarkastuslautakunnan yhtenä tehtävänä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet toteutuneet. Tässä suhteessa tarkastuslautakunta on suoraan valtuuston alainen ja sen työrukkanen.

Olemme tehneet sekä virastossa että lautakunnassa hyvin paljon ja systemaattista työtä strategioiden laatimisen, toimeenpanon ja seurannan arvioinnissa ja tarkkailussa. Tarkastuslautakunta ja -virasto valmistelivat marraskuussa 2004 pidettyyn kaupunginvaltuuston strategiaseminaariin strategioiden laatimista, toimeenpanoa ja seurantaa koskevan raportin. Raportti kokonaisuutenaan löytyy netistä, mikä osoite on kertomuksessakin.

Raportin työ pohjautui 20 viraston ja laitoksen johdon haastatteluun ja kyselyyn. Siinä kartoitettiin strategialähtöisen johtamisen ja toiminnan tasoa Helsingin kaupungilla. Sen tuloksena syntyi koko joukko strategiaprosessin kehittämisehdotuksia, ja niitä tuossa edellä kaupunginhallituksen puheenjohtaja kiitteli ja lupaili, että otetaan jatkossa huomioon. Ne ydinasiat on myös kirjattu tähän kertomukseen. Nostan sieltä esille lähinnä nyt vain yhden. Se koskee seutuyhteistyötä.

Kun vuoden 2004 talousarviokirjaan sisältyvissä valtuuston yhteisstrategioissa määriteltiin kaupungin linjaukset kansainvälisyyttä ja lähialueyhteistyötä koskien, niin siellä ei ollut lainkaan linjauksia seutuyhteistyöstä. Otimme tämän pointin mm. esille tuossa strategiapaperissa. Niinpä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan 5.10.2004 hyväksymät visiot ja strategiset päämäärät ja niihin liittyvät strategiat on sittemmin sisällytetty kaupungin yhteisstrategioihin vuoden 2005 talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Tästä olemme ilahtuneita, että heti tämä asia meni eteenpäin ja hoitui.

Arviointikertomuksessa on sivulle 8 koottu kaikki kommentit ja näkemykset, mitä olemme katsoneet, mitä pitää ottaa huomioon, jotta tästä strategia-ajattelusta ja kehityksestä on hyötyä. Kaupunginhallitus on tässä yhteydessä lausunut ja vastannut meidän kertomukseemme, että kaupunginhallituksen hyväksymissä suunnittelun yhteisissä lähtökohdissa vuosiksi 2005 ja 2006 on otettu huomioon marraskuussa 2004 strategiaseminaarin tuloksia kaupungin strategiatyön kehittämisessä. Elikkä nämä ovat nyt tavallaan sitten jo sisäänrakennettuina sinne prosessiin. Olemme tästä ilahtuneita, että tämä työ on otettu vakavasti ja tosissaan.

Sitten olemme käyneet läpi myös tavoitteita virastoittain ja laitoksittain, ja tavallaan voisi tiivistelmänä ottaa siitä muutaman pointin.

Tavoitejärjestelmän osalta paljastuu, että jokainen hallintokunta on esittänyt talousarvion tavoitteensa omalla tavallaan, tavoitteiden esittämistapa on kirjava, tavoitteiden tunnistaminen on vaikeaa ja osa tavoitteista on lain asettamia velvollisuuksia, että on hyvin paljon puutteita näiden tavoitteiden asettamisen ja määrittelyn osalta. Sitä olemme pohtineet arviointikertomuksessa ja käyneet sitä läpi sellaisella tarkkuudella, että jos tämän lukee, niin tämän jälkeen pitäisi tavoitteiden asetanta onnistua paremmin.

Jotta tässä myös onnistuttaisiin paremmin, suosittelemme, että kaupunginvaltuusto kehottaisi kaupunginhallitusta täydentämään tavoitteiden asettamisohjeita siten, että koko kaupungin talousarvioon sisällytetään kuntalain 13 §:n mukaisesti vain hallintokuntien keskeiset tavoitteet ja että kaupungissa asetettavat tavoitteet tulevat muodostamaan yhtenäisen hierarkkisen ja läpinäkyvän järjestelmän.

Samoin suosittelemme, että hallintokunnat ottaisivat tavoitteeksi vain tarkoituksensa kannalta keskeisiä asioita ja että tavoitteiksi ei aseteta lakisääteisiä vähimmäistavoitteita eikä sellaisia asioita, joihin hallintokunta ei itse voi vaikuttaa.

Esitämme myös toiveen, että tavoitteiden yhteydessä ei selosteta niihin kuulumattomia asioita, kuten hallintokuntien tehtäviä ja toimintatapoja, käytettäviä keinoja tai talousarvion perusteluja, niin kuin nyt on ollut joskus - tai monillakin - tapana ja myös sitä, että tavoitteiden ominaisuuksille ja rakenteelle asetettaisiin vaatimukset ja että kaupungin talousarvioon otettavien tavoitteiden lukumäärälle asetettaisiin jotkut rajat, että on joku vähimmäis- tai enimmäismäärä, ettei niitä ole ihan tolkuton määrä siellä.

Kiinnitämme huomiota myös siihen, että kun kaupunginvaltuusto voi muuttaa päätöksellään talousarviossa esitettyjä sitovia tavoitteita - ja näin jatkuvasti tehdäänkin - ja taloudellisten tavoitteiden osalta määrärahan ylitysoikeus tai toimintakatemuutos on myönnetty kaikkiin toteutumatta jääneisiin tavoitteisiin joko talousarviovuoden aikana tai sen päätyttyä, niin tästähän seuraa se, että näin menetellen virheellisetkin tavoitteet tulevat jälkikäteen hyväksytyiksi ja tietyllä tavalla vesitetään koko tämä tavoitestrategia-ajattelu.

Tämä systeemi, jos näin toimitaan, vie pohjan pois tältä tavoitteiden asettamisjärjestelmältä ja osittain rankaisee niitä virastoja ja laitoksia, jotka pyrkivät tekemään kaikkensa sen eteen, että tavoitteet saavutettaisiin. Ennemminkin kuin hyväksytään suuret poikkeamat jälkikäteen, meidän näkemyksemme on se, että tavoitteiden asettamiseen pitäisi enemmän panostaa. Se on se puoli, missä pitäisi tehdä enemmän töitä, että tavoitteet olisivat järkeviä ja realistisia ja toteutettavissa olevia. Tästä asiasta kaupunginhallitus on antanut myös lausuntonsa.

Meidän näkemyksemme on kyllä se, että kaupunginhallituksen vastauksissa ei ole otettu kantaa tähän itse asiaan eli tavoitteiden asettamiseen ja niiden sisältöön. Pikemminkin näyttää siltä, että kaupunginhallitus ei vielä oikein miellä tavoitteiden kautta tapahtuvan kaupungin toiminnan johtamisen tärkeyttä. Kaupunginhallitus näyttää tyytyvän laadultaan kirjaviin ja epäyhtenäisesti asetettuihin tavoitteisiin, ja sitten siitä seuraa huonompia tuloksia. Elikkä jos se jätetään hallintokunnille itsenäisesti tehtäväksi, niin siitä ei saada sitä hyötyä irti, mitä tällä työkalulla olisi saatavissa.

Muutamia esimerkkejä näistä tavoitteista tai niiden toteutumattomuudesta:

Esimerkiksi joukkoliikenteen kuljetusosuutta koskeva tavoite jäi toteutumatta. Mutta siinä yhteydessä kannattaa kysyä myös se, että onko se tavoitemääritelmä oikea? Jos jatkuvasti käytetään sitä tavoitetta, että mikä on matkustajamäärien osuus ruuhka-aikaan niemen rajalla, niin se ei anna sitä kuvaa, mikä on joukkoliikenteen markkinaosuus tässä kaupungissa. Kun samanaikaisesti tiedetään, että joukkoliikenteen markkinaosuus on romahtanut, niin nämä mittarit kannattaisi myös olla sellaisia, että ne kuvaavat sitä asiaa ihan kokonaisuutena eikä vain jotain osiota.

Samoin asuntotuotantotoimistolle oli asetettu kaksi sitovaa toiminnallista tavoitetta. Talousarviossa niitä tavoitteita ei ole esitetty niin selkeästi, että niiden toteutumista voisi kunnolla arvioida. Mutta kuitenkin voidaan todeta, että asunto-ohjelman mukaisista vuotuisista tuotantotavoitteista jäätiin 38 % ja sitten jäätiin myös peruskorjattavien asuntojen määrässä.

Pelastustoimen kuudesta toiminnallisesta tavoitteesta toteutui neljä. Myönteistä on huomata se, että hätäkeskuksen vastausaika hätäpuheluihin on yli 86 %:ssa tapauksista alle 5 sekuntia, ja myös toinen on se, että pelastuslaitoksen ensivastineyksiköt saivat hälytyksen 80 %:ssa korkeariskisissä välitöntä apua vaativissa tehtävissä. Nämä molemmat ovat valtakunnallisesti korkeita lukuja ja osoitus siitä, että kaupunkilaisten turvallisuuteen on ihan oikeasti kiinnitetty huomiota, valtion mutinoista huolimatta.

Sitovia toiminnallisia tavoitteita oli sosiaalivirastossa yhteensä yhdeksän, joista toteutui kolme. Terveyskeskuksella niitä oli kuusi, joista toteutui kaksi. Sivulla 17 näette, miten tärkeistä asioista kummassakin paikassa on ollut kyse. Siellä on jääty näistä aika paljon jälkeen. Ne ovat ihan ratkaisevia osioita kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta.

Elikkä korostan vielä sitä, että tavoiteasetannan epäselvyys vaikeuttaa myös tarkastuslautakunnan tekemää tavoitteiden toteutumisen arviointia. Siksi tavoitteiden asetannassa pitäisi tehdä tarkempaa työtä.

Tarkastuslautakunta on moneen otteeseen - eri vuosina - tarkastellut Helsingin konsernin tytäryhteisöjen ja säätiöiden tavoitteita ja toiminnan arvioita ja myös kaupungin omistajapolitiikkaa.

Haluamme muistuttaa siitä, että ne ovat olennainen osa tätä kaupunkikonsernia ja tytäryhtiöiden ja säätiöiden raportointijärjestelmän tuottamaa informaatiota pitäisi käyttää paremmin hyväksi niiden toiminnan analysoinnissa ja johtopäätösten ja päätösten teossa tarpeellisia toimenpiteitä varten.

Yhtiöiden ja säätiöiden perustamista on aikanaan puollettu tarpeellisuudella tuottaa kuntalaisille palveluja yhtiö- tai säätiömuodossa. Mutta tänä päivänä pitäisi kuitenkin arvioida, millaisten palvelujen tuottaminen kuuluu kaupungille itselleen. Tällöin olisi selvitettävä, mikä on kaupungissa sen ydintoimintaa ja mikä oheispalvelutoimintaa ja tulisi harkita, voidaanko kaupunkikonsernin tytäryhtiöt organisoida niin, että ne kuuluvat esimerkiksi kiinteistö-, ydin-, teollisuus- tai oheispalvelutoimintaan, eli miettiä organisaatiota uusiksi. Ja mikäli palvelun tuottaminen katsotaan tarpeelliseksi kaupungin toimesta, pitäisi silloin harkita, missä muodossa sen tuottaminen olisi kokonaistaloudellisesti edullisinta. Vaihtoehtona voi olla kaupungin oma tuotanto, kaupungin oma yhtiö, säätiö tai yksityiseltä yhtiöltä tai säätiöltä ostettu palvelu. Silloin voidaan kysyä, mitkä yhtiöt ovat tarpeellisia itse omistaa tai missä säätiössä pitäisi olla mukana palvelujen tuottamiseksi. Tuotantomuodosta päätettäessä tulisi olla selkeää vertailutietoa eri tuotantovaihtoehdoista.

Tästä kaupunginhallitus onkin lausunut, että konsernin johdossa pyritään jatkuvasti arvioimaan, mikä on tehtävien hoitamisessa edullisin tapa ja sopiva organisaatiomuoto. Tällä tavoin kaupungin omistajapolitiikkaa pystytään kehittämään jatkuvasti ja reagoimaan tehokkaasti toimintaedellytysten muutoksiin ja toimintaympäristön vaatimuksiin. Tämä on juuri se, mitä olemme tavoitelleet. Olemme iloisia siitä, jos tämä tulee myös toteutumaan, eli että asia on jatkuvasti seurannassa ja se elää sen mukaan, mitä ympäristö vaatii.

Sitten olemme käyneet läpi myös tapaus "Helsingin uusi jalkapalloareena".

Jos olette sen tekstin lukeneet, niin olette varmaan kanssani samaa mieltä, että prosessi on juuri niin monimutkainen ja sekava kuin kertomukseen on kirjattukin. Mutta tämä on ollut ilmeisesti tarkoitus ja tavoite toimia juuri näin.

Olemme käyneet läpi myös Suomenlinnan liikenteen roolia ja siltä osalta todenneet, että pitäisi selvittää, miten saavutettaisiin kokonaistaloudellisesti edullisin tapa hoitaa mantereen ja Suomenlinnan välinen henkilö- ja huoltoliikenne ja tulisi arvioida Suomenlinnan Liikenne Oy:n rooli mantereen ja Suomenlinnan välisen henkilö- ja huoltoliikenteen hoitamisessa.

Siihen kaupunginhallitus on vastannut, että tämän vuoden alusta on ryhdytty selvittämään erilaisia vaihtoehtoja tämän hoitamisessa. Elikkä tähänkin on nyt jo reagoitu.

Helsingin kaupungin talouden arviointiin en mene kovin syvälle, koska kaupunginjohtaja Pajunen täällä jo sitä käsitteli ja esitteli. Nehän ovat samoja asioita ja samoja kuvioita.

Mutta haluan vielä muistuttaa siitä, että talousarvion mukainen tuloslaskelma eroaa kirjanpidon mukaisesta tuloslaskelmasta siten, että talousarviossa ei ole mukana liikelaitoksia, mutta kirjanpidonmukaisessa ovat mukana liikelaitokset. Elikkä se ero täytyy aina pitää mielessä, kun näitä lukuja vertaa toisiinsa.

Tiivistelmänä se, että verotulojen väheneminen vuonna 2003 tapahtuneesta veroprosentin korottamisesta huolimatta on vakava rakenteellinen ongelma jo lähivuosina, ellei verotulojen kehitys muutu paremmaksi. Helsinki-konsernin tyydyttävä tulos on huolestuttavassa määrin riippuvainen Helsingin Energian hyvästä tuloksesta, eli on uhka ja vaara, jos seisotaan vain yhden tällaisen oljen korren varassa.

Helsinki-konsernin lainakanta on 2,5 miljardia euroa, jonka hoitaminen on nykyisellä korkotasolla ollut mahdollista, mutta korkokannan noustessa siitä aiheutuisi vaikeuksia. Konsernin takaus- ja muut vastuut ovat yhteensä 3,2 miljardia euroa. Helsinki-konsernin laina- ja vastuukannan kasvattamisessa on oltava varovainen. Eli tämänkin suuruiseen lainakantaan sisältyy melkoinen korkoriski. Mutta se mistä kannattaa olla ylpeä, on se, että Helsinki on ainoana suurena kaupunkina onnistunut pienentämään toimintakulujaan edellisestä vuodesta.

Sitten muita havaintoja kaupungin hallinnosta ja taloudenhoidosta:

Olemme kiinnittäneet huomiota tuloksellisuusinformaatioon. Tuloksellisuuden osatekijöitähän ovat tuottavuus, vaikuttavuus ja palvelukyky. Näkemyksemme mukaan tuloksellisuuden mittaamista ei ole kaupungissa järjestetty asianmukaisesti.

Kaupunginhallitus on kyllä aikanaan kehottanut virastoja ja laitoksia mm. toteuttamaan käyttöönsä toimivan kustannuslaskentajärjestelmän ja asettamaan tavoitteeksi palvelujen järjestämisen ns. edullisimman palvelun periaatteella, mutta ohjeita vaikuttavuuden ja palvelukyvyn arvioimisesta ei ole olemassa.

Talousarviossa, talouden ja toiminnan seurantaraporteissa, tilinpäätöksissä ja vuosikertomuksissa on esitetty laajalti taloudellisuusinformaatiota, mutta tuloksellisuusinformaatiota niihin sisältyy vain hyvin niukasti.

Näkemyksemme on, että tuloksellisuusinformaation tuottamista ja esittämistä pitäisi kehittää niin, että päätöksentekijät ja operatiivinen johto saavat käyttöönsä riittävän laadukasta ja kattavaa tietoa organisaationsa toiminnan tuloksellisuudesta päätöksenteon ja toiminnan suunnittelun pohjaksi kuin myös se, että kaupunkiin tulee luoda yhtenäinen tuottavuutta, vaikuttavuutta ja palvelukykyä koskeva ohjeisto ja mittaristo, joiden avulla voidaan seurata toiminnan tuloksellisuutta ja saadun informaation hyödyntämistä. Hallintokuntien kustannustietoisuutta ja toiminnan kustannustehokkuutta tulee lisätä uudistamalla kustannuslaskentaa koskeva ohjeistus ja huolehtimalla siitä, että kaikki hallintokunnat noudattavat sitä.

Kaupunginhallitus vastauksessaan sanoo, että meidän päätelmät ovat aivan oikeita, mutta että näiden vaatimusten täyttäminen on kallista ja vaikeaa. Toivomme kuitenkin, että tähän tehtävään ryhdytään, koska tämä varmasti palvelee kaikkien etua.

Laadunhallinnan osalta on tätä kertomusta varten tehty paljon työtä. Virasto lähetti vuonna 2004 kyselyn laadunhallinnasta toimintaorganisaatioissa kaikille virastoille ja laitoksille lukuun ottamatta terveyskeskusta, sosiaalivirastoa ja holhoustoimen edunvalvontatoimistoa. Tavoitteena oli löytää käytössä olevista laadunhallintamenetelmistä parhaita käytäntöjä sekä tuottaa oleellista ja hyödynnettävissä olevaa arviointitietoa ylimpien päätöksentekijöiden ja toimivan johdon käyttöön. Havainnot ovat siis 33 virastosta ja laitokselta sekä niiden toimintayksiköistä. Niitä on käsitelty kertomuksessa sivulta 39 eteenpäin. Täällä on siis erikseen laatupolitiikkaa, laadunhallinnanorganisointia, laatukriteereitä, laadunhallintamenetelmiä, kustannustietoisuutta ja henkilöstöasioita.

Henkilöstöasioista muuten kannattaa ottaa vakavasti tämä tieto siitä, että henkilöstöraportin mukaan sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viimeisten viiden vuoden aikana ja niiden vuoksi menetetään vuosittain kutakin työntekijää kohden noin 2,5 viikon työpanos. Jos sitten vielä sairaana olevien lisäksi lasketaan yhteen muut poissa olevat, elikkä lomalla olevat, koulutuksessa olevat jne., niin poissa olevat on kaupungin suurin rooteli. Se on kyllä sellainen asia, johon varmasti kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota, mitä se tarkoittaa kaupungin toimien kannalta, että kaupungin suurin rooteli on poissa olevat.

Toteamme, että hyväksyttävän kustannus-laatu -suhteen määrittäminen palveluille ja tuotteille on Helsingin talouden tasapainon ja palvelutuotannon turvaamisen edellytys, mutta myös perusta mahdollisille kilpailutilanteille ja seudulliselle yhteistyölle.

Siksi toivomme, että laatupolitiikka otetaan tosissaan ja määritellään laatukriteerit, ja on perusteltua esittää, että prosessikuvaukset laaditaan ja mittarit asetetaan jokaisessa virastossa ja laitoksessa ja että itsearvioinnit tehdään kaupunginhallituksen esittämässä tavoiteaikataulussa. Lauta- ja johtokunnilla tulee olla oma roolinsa laadunhallinnan ohjausjärjestelmässä, ei niinkään käytännön toteuttamisessa, vaan laadunhallintamenetelmien, tulosten ja niiden johdosta suoritettavien toimenpiteiden seurannassa. Tuote- ja palvelukohtaisten kustannusten ja niiden rakenteen tulee olla tiedossa ja seurattavissa. Helsingillä tulee olla sisäisen laskennan ohjeet. Kaikilla virastoilla ja laitoksilla sekä niiden toiminnaltaan olennaisilla tehtäväalueilla tulee olla toiminnallisia tavoitteita talousarviossaan, ja talousarviossa tulee olla henkilöstön työhyvinvointiin liittyviä toiminnallisia tavoitteita. Ostopalveluna toteutettujen asiakaspalvelujen laadunvalvonnasta se huomio, että sekä ostopalveluiden että oman toiminnan kustannus- ja laatuvertailun tulisi olla järjestelmällistä ja kattavaa. Muutenhan näitä vertailuja ei voida tehdä eikä laatua mitata.

Tästä olemme ilahtuneita, että kaupunginhallitus on tähän kohtaan lausunut, että "kaupunginhallitus on vuoden 2006 talousarvioehdotuksen ja taloussuunnitelmaehdotuksen 2006 - 2008 laatimisohjeiden yhteydessä edellyttänyt, että kaikissa hallintokunnissa luodaan menetelmät laadun ja kustannusten seurantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden osalta." Eli juuri sitä mitä olemme tässä tavoitelleet ja mihin olemme pyrkineet, mitä olemme nostaneet esille.

Muutama huomio tasa-arvon tilasta kaupungin hallintokunnissa:

Tasa-arvotyötä kaupungissa vetää tasa-arvotoimikunta. Toimikunta on teettänyt syksyllä 2004 kyselyn. Mutta se huolestuttaa, että henkilöstökyselyn perusteella tasa-arvotyön tila ei näytä yhtä hyvältä kuin virastokyselyssä. Elikkä se on asia, johon varmasti kannattaa kiinnittää huomiota.

Ja omat näkemykset on tiivistetty kahteen pointtiin:

Tasa-arvoasioissa on tapahtunut kehitystä myönteiseen suuntaan ja tasa-arvotoimikunnan esittämiä toimenpiteitä, kuten sukupuolivaikutusten arviointia - eli suvausta - talousarvion laadinnassa voidaan pitää oikeansuuntaisena. Ja toinen on se, että tasa-arvon tilaan liittyviä tavoitteita tulisi asettaa ja tasa-arvotyön tulosten arvioimiseksi tulisi määrittää mittareita.

Tästä kaupunginhallitus on ottanut kantaa vastauksessaan molempiin näihin meidän esittämiin näkemyksiin ja tukee näitä näkemyksiä.

Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin vielä muistaa se sivulla 48 tuotu kustannusasia tästä esiin elikkä kustannukset tasa-arvoloukkauksista.

Kävimme läpi koko tarkastuslautakunnan toimikauden ajalta, eli vuodet 2001 - 2004 välisenä aikana kaikki ne tapaukset, joissa kaupunki on joutunut maksamaan korvauksia tasa-arvosyistä. Niitä on neljä tapausta, ja kustannukset yhteensä yli 60 000 euroa, liki 61 000 euroa. Tämä saattaisi soittaa hälytyskelloja joillakin tahoilla.

Sitten olemme käyneet läpi myös psykiatrisen avohoidon vastaanottotoimintaa, hyvinkin tarkasti.

Se mikä tästä osin kannattaa muistaa, on se, että mielenterveyden häiriöistä kärsivät käyttävät lähes kaikkia terveyspalveluja keskimääräistä enemmän. Tällä sektorilla on yhteistyö ja selkeä työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä erittäin tärkeä ja että terveysasemien tulisi varmistaa riittävä mielenterveyshäiriöiden asiantuntemus. On siinä paljon monia muitakin pointteja. Ne löytyvät siis sivuilta 49 ja 50.

Olemme käyneet läpi myös kotihoitotoimintaa ja kotihoitoa koskevaa kokeilua.

Havaintomme on se, että tulisi selvittää kotipalvelujen riittävyys muuttuneissa olosuhteissa ja yleensä laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista pidetään avohoitoa kalliimpana vaihtoehtona, mutta kuitenkin tulisi selvittää, millaisissa tilanteissa laitosmuotoinen hoito on kotihoitoa edullisempaa.

Nyt on nimittäin niin, että käytettävissä ei ole riittävää tutkimuksellista tietoa siitä, milloin kotihoito on taloudellisesti edullisempaa kuin laitoshoito tai tehostettu palveluasuminen. Eräissä arvioissa on esitetty, että korkeintaan kolme kotikäyntiä päivässä tulisi edullisemmaksi kuin laitoshoito, mutta se on vain arvio.

Sitten otamme esiin myös sen, että kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2000 käynnistää läntisessä suurpiirissä kotisairaanhoidon ja kotipalvelun 3-vuotisen yhteiskokeilun. Valtuusto edellytti, että kokeilusta tehdään riittävä seuranta ja perusteellinen analyysi, jota hyödynnetään ja jonka tulokset otetaan käyttöön. Mutta kokeilua koskevaa loppuraporttia ei ollut vielä silloin käytettävissä, ennen kuin kotipalvelut yhdistettiin terveysvirastoon.

Tällaisten kokeilu- ja pilottihankkeiden tulosten tulisi aina olla käytettävissä, kun kyseisiä toimintoja koskevia laajempia päätöksiä tehdään. Tavallaanhan piloteilta menee ihan pohja pois, jos niitä ryhdytään toteuttamaan, mutta sitten päätökset tehdäänkin ennen kuin niistä piloteista on tulokset olemassa.

Vammaisten kuljetuspalveluista ja palvelulinjojen käytöstä muutama huomio:

Kuljetuspalvelukokeilua on tutkittu jo moneen otteeseen hyvin perusteellisesti, sekä sisäisen tarkastuksen osalta että tilintarkastajien osalta. Sen suhteen emme sitten menneet enempää pidemmälle, kun kaikki se tieto oli jo olemassa.

Mutta lausumme kuitenkin, että läntisen sosiaalikeskuksen kuljetustukikokeilun tulokset olisi pitänyt analysoida perusteellisesti ja korjata puutteet ennen kuin kokeilu laajennettiin muihin suurpiireihin.

Palvelulinjojen osalta toteamme, että niitä tulee kehittää edelleen niin, että linjojen käytöstä tulee vaihtoehto vanhusten ja vammaisten kuljetusmuotona verrattuna muiden kuljetusmuotojen käyttöön ja palvelulinjoja koskevaa tiedotusta asiakkaille tulee tehostaa ja aikataulut ja reitit laatia riittävän selkeiksi.

Tuolta osin voi todeta ilolla, että vastauksena on sosiaalilautakunnasta, että palvelulinjojen kustannuksia, hyötyjä ja jatkamisen edellytyksiä arvioidaan vuoden 2005 loppupuolella. Elikkä sekin tulee sitten olemaan työn alla.

Jonkun verran olemme käyneet läpi myös talouden sopeutustoimia, niiden aitoja ja oikeita säästöjä ja mitä tapahtuu siitä, kun tiloista luovutaan. Voi syntyä säästöjä, jos vapautuvat tilat saadaan muuhun tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa siitä - mistä vuosi sittenkin puhuin - että kaupunkisuunnittelulautakunnan liikennesuunnitteluosasto muutti omista tiloista vuokratiloihin ja ne sen omat tilat, kaupungin omat tilat, ovat nyt siis olleet puolitoista vuotta tyhjänä. Se ei ole hirveän kustannustehokasta toimintaa, että muutetaan omista tiloista vuokratiloihin, jos niille omille tiloille ei kuitenkaan saada jotain joka sitten tuottaisi rahaa taloon.

Yksi tutkimuskohteemme, tai arviointikohteemme, on ollut ammattikorkeakoulun ulkomaiset virkamatkat.

Säännösten mukaisesti ammattikorkeakoulun Euroopan ulkopuolisista virkamatkoista - nyt on periodi 2002 - 2004 siis tarkastelun kohteena - on päättänyt kaupunginjohtaja. Tällaisia matkoja on ollut 64, tai 64 päätöstä. Eurooppaan tehdyt virkamatkat on päättänyt rehtori, yhteensä 154 päätöstä, tai hänen määräämänsä toimialajohtajat, yhteensä 866 päätöstä. Sivulta 57 taulukosta näette, miten ne matkat ovat jakautuneet.

Kun käsittelimme tätä asiaa, niin sitten ajattelimme, että pyydämme asianomaiselta apulaiskaupunginjohtajalta tähän kannanottoa, että mikä on idea näitten ulkomaisten virkamatkojen ja -päivien runsaudessa ja niiden virkamatkojen priorisoinnista ja sijaisjärjestelyissä.

Vastauksissa yksi kohta oli se, että ammattikorkeakoulun kansainvälisyysstrategian painopistealueeksi - huom.: siis painopistealueiksi - ovat muotoutuneet Eurooppa, Aasia, Afrikka ja Pohjois-Amerikka. Siitä ei tainnut kovin montaa maanosaa jäädä puuttumaan. Niinpä sitten jatkoimme sitä työtä vielä hieman eteenpäin.

Ja haluamme kiinnittää huomiota ammattikorkeakoulun ulkomaisten virka- ja työmatkojen runsaaseen määrään, jota verkostoitumis- ja muiden myönteisten vaikutustensa lisäksi on arvioitava kaupungin kokonaisedun, koulun toiminnan tosiasiallisen kehittämisen ja opiskelijoiden kokeman opetuksen laadun näkökulmasta, varsinkin kun opiskelijoilta on tullut paljon viestiä siitä, että maikat ovat aina matkoilla. Totta kai siellä on sijaisia, mutta on eri asia, että jos siellä on aina sijainen paikalla kuin että siellä on oikea opettaja paikalla.

Toteamme myös, että kansainvälistymistoimenpiteet eivät aina nykyaikana edellytä matkustamista paikan päälle. Kansainvälisiä yhteyksiä ja tietojen vaihtamista on mahdollista edes auttaa ja pitää yllä myös sähköisesti. Ja toteamme myös, että ammattikorkeakoulun kansainvälisyysstrategian painopistealueeksi on muotoutunut lähes koko maailma.

Ja sitten:

Vastaukseksi saimme, että "mutta painopistealueesta on rajattu pois Etelä-Amerikka, lähi-itä ja Australia". No puuttuu siitä nyt kyllä sitten vielä Pohjois- ja Etelä-napamannerkin.

Vastauksissa ei kerrota, miten paljon ollaan sovitusta opiskelijavaihtotavoitteesta jäljessä ja mihin maihin ja kuinka paljon tähän mennessä on opiskelijoita vaihtoon lähetetty, mutta virkamatkoille lähteneitä on ollut vuosittain 420 - 545. Ja kansainvälinen toiminta - kuten edellä totesin - näyttää olevan maantieteellisesti hyvin laajaa.

Sitten olemme selvittäneet myös yhteisöjen taloudellista tukemista.

Helsingin kaupunkihan käytti vuonna 2004 yhteisöjen tukemiseen vuosi- ja projektiavustusten muodossa lähes 50 milj. euroa.

Tarkastuksissa havaittiin, että monet avustettavat yhteisöt ovat saaneet avustuksia useilta kaupungin yksiköiltä, jotka eivät todennäköisesti olleet tietoisia toistensa myöntämistä avustuksista. Sivulla 58 alhaalla on esimerkiksi yksi surkuhupaisa esimerkki siitä, mitä kaikkea on voinut tapahtua. En lähde sitä nyt tässä toistamaan. Mutta jos haluatte viihdyttää itseänne, niin lukekaapa se siitä. Sitten on tällaisia pienempiäkin kuvioita. Elikkä yhdelle asukasyhdistykselle oli myönnetty avustuksia peräti seitsemästä kaupungin hallintoyksiköstä. Näistä avustuksista kolme ei sisältynyt talous- ja suunnittelukeskuksen pitämään avustusluetteloon. Samoin yhdelle työttömien yhdistykselle oli myönnetty avustuksia neljästä kaupungin yksiköstä ja kaksi ei ollut siellä luettelossa. Sitten on myös ihan selvää, että avustuksen myöntäjä ei näköjään aina ole ollut tietoinen siitä, millaista toimintaa tuetaan. Esimerkiksi sosiaalilautakunta oli myöntänyt vuonna 2003 toiminta-avustusta päiväkodin kannatusyhdistykselle, jonka vuoden 2002 tulot koostuivat yhden jäsenen jäsenmaksusta sekä sosiaaliviraston toiminta-avustuksesta. Ja kaupunki on myöntänyt avustuksia myös huomattavan varakkaille yhteisöille. Näitä esimerkkejä on siis sivulla 59. Avustusohjeiden mukaan avustusta ei tule myöntää toimintaan, jota kaupunki hankkii ostopalveluna, ja silti tätäkin on tapahtunut. Terveyslautakunta on avustanut 3,3 milj. eurolla säätiötä, joka tuottaa mielenterveyspalveluja kaupungille. Säätiö tuottaa jatkuvasti alijäämää, jota katetaan avustuksella, ja alijäämä johtuu kustannustasoon nähden liian alhaisista hinnoista. Myös liikuntatilojen maksuttoman käytön valvonnassa todettiin puutteita. Itse asiassa kaikissa tarkastuksen kohteina olleissa hallintokunnissa oli puutteita avustushakemusten liitteiksi edellytettävässä aineistossa.

Tämä on kyllä sellainen asia, jonka suhteen pitäisi skarpata ja aika paljon. Sivulla 60 luettelemme ne asiat, jotka pitäisi ottaa huomioon, kun avustuksia käsitellään ja myönnetään. Toivomme, että tämä asia menisi eteenpäin.

Ainakin kaupunginhallitus omassa vastauksessaan sanoo, että avustusten yleisohjeiden uusiminen käynnistetään syksyllä 2005 ja siinä yhteydessä on tarkoitus selvittää meidän kannanottomme ja sisällyttää ne tarvittavilta osin yleisohjeisiin. Toivotaan, että tämä hanke sitten etenee.

Kertomuksemme lopussa on sitten vielä ... Olemme käyneet läpi koko meidän toimintakauden, eli 4 vuoden ajalta, ne asiat, joista olemme antaneet suosituksia tai joihin olemme puuttuneet ja katsoneet, miten ne ovat toteutuneet ja miten ei. Aika paljon on sellaisia, että vesi valuu kuin hanhen selästä. Mutta on muutamia, joilla on ollut ihan selviä vaikutuksia.

Esimerkkeinä voidaan mainita:

Selkein toiminnallinen vaikutus on ollut osaltaan ainakin suosituksilla bussiliikenteen talouden selvittämisessä, konserniohjauksen lisäämisessä, suurpiirijaon purkamisessa ja vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuskustannuksissa. Eli nämä isommat kokonaisuudet ainakin ovat johtaneet johonkin eteenpäin.

Mutta sitten esimerkiksi vuoden 2002 arviointikertomuksessa arvioimme kattavasti myös hallintokuntien tulospalkkausjärjestelmiä. Esitimme suosituksen, että tulospalkkioita ei maksettaisi kenellekään, jos kaupungilla on huono taloudellinen tulos. Tällä ei ole ollut haluttua ohjaavaa vaikutusta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että arviointikertomuksessa esitettyjen suositusten vaikutukset ovat usein nähtävissä vasta pitkän ajan kuluessa. Tähän asti ne ovat jääneet käsittelemättä kaupungin hallinnossa, koska kertomus on aina merkitty tiedoksi. Mutta tänään päätösesityksessä on se, että se aiheuttaisi myös toimenpiteitä.

Vuosien 2000 - 2003 arviointikertomusten suosituksista selkeä vaikutus on ollut mm. maininnoilla suurpiirijaosta luopumisesta sosiaali- ja terveystoimessa sekä bussiliikenteen yhdistäminen.

Sitten ihan lopuksi vielä, arvoisa puheenjohtaja:

Tarkastuslautakunnalla on ollut viisi erilaista tavoitetta. Yksi oli tietotekniikkahanke. Sehän on nyt toteutunut. Se on pilotti. Tarkastuslautakunta itse pyrkii lähes paperittomaan päätöksentekoon tämän jälkeen. Aiomme tehdä myös selvityksen siitä, mikä on sen kustannusvaikutus.

Esittelen täällä tätä kanttia ? toista kertaa: eli vuosi sitten oli myös rakennusvalvontaviraston toimintakertomus tässä muodossa. Toivomme, että tämä leviäisi muihinkin virastoihin ja laitoksiin. On ihan eri asia tuottaa tällaista ja säilyttää tällaista kuin niitä laajoja paperiversioita. Sitä vartenhan tietotekniikkaa kehitetään, jotta saataisiin säästöjä, ei sitä varten, että meillä on tuplajärjestelmä. Edelleen elämme papereiden kanssa niin kuin ennenkin, mutta sen lisäksi meillä on vielä koneet ja laitteet.

Toinen on sitten se, mistä olemme monesti puhuneet, että arviointikertomusta ei merkitä vain tiedoksi, vaan että siinä on selkeät toimenpide-ehdotukset ja että sitä myös sitten voidaan seurata. Tänään siis ensimmäistä kertaa listalla on päätösesityksenä se, että siinä velvoitetaan myös sen toimenpiteisiin. Näin sitten lautakunta voisi jatkossa sitä myös seurata.

Kolmas asia on se, että tarkastuslautakunta on valtuuston työkalu. Valtuusto voi teettää meillä mitä tahansa tilaustöitä, mittatilaustöitä. Mistä asioista valtuusto haluaakaan meidän tekevän selvityksiä, raportteja ja arviointeja, niin me olemme siihen käytettävissä. Yhtälailla omalta puoleltamme olemme valmiit tuomaan valtuustolle erilaisia väliraportteja, että ei kaikki sitten ole kerran vuodessa kesällä, juuri juhannuksen alla, suuressa pumaskassa, vaan että niitä olisi pitkin vuotta ja/tai, jos on joku sellainen asia, joka on hirveän ajankohtainen tai äärettömän tärkeä, niin silloin voimme tehdä siitä ihan tällaisen online-pikaraportin.

Yksi toive meillä on vielä se, että tarkastuslautakunnan jäsenet voisivat osallistua valtuuston strategiaseminaareihin, koska näin sitten tietäisimme, missä siellä oikeasti mennään ja mistä siellä on puhe. Esimerkkinä vain se, että kaikki monet muut suuret kaupungit jo noudattavat tällaista käytäntöä. Elikkä Vantaa, Lahti, Oulu, Tampere ja Espoo ovat sellaisia, joissa tarkastuslautakunta on mukana valtuuston seminaarissa.

Ja sitten:

Syksyllä vielä tapahtuu sellainen asia, että teemme valtuustolle kyselyn, jotta tietäisimme, mitä valtuusto meiltä haluaa, jotta osaisimme palvella valtuustoa parhaalla mahdollisella tavalla. Koska tarkastuslautakuntahan palvelee kaupungin valtuuston strategisia ohjaustarpeita tuottamalla sille valtuustotason arviointitietoa, niin haluamme sitten tietää, mitä valtuusto meiltä oikeasti haluaa ja miten valtuusto voisi meistä enemmän saada irti ja meitä hyödyntää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensin haluan kiittää tarkastuslautakunnan puheenjohtajaa elävästä sisäluvusta ja kertauksesta. Siellä oli monta seikkaa, jotka olivat jääneet minulta puhetta tehdessä huomaamatta. Olisin ehkä paneutunut samoihin yksityiskohtiin. Mutta ei kaikki tullut kerrattua. Toivon tarkkaa lukemista sille raportille kaikkien valtuutettujen osalta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Me olemme hyväksymässä edellisen valtuustokauden, viimeisen vaalivuoden tilinpäätöstä. Sen säästöbudjetin laatiminen ja toteuttaminen ei todellakaan ollut helppoa vaalivuonna. Sen tietävät kaikki ne, jotka olivat tekemässä budjettia ja läpi viemässä sen toimenpiteitä.

Säästöihinhän Helsingin ajoivat valtion toteuttamat yhteisöverojen leikkaukset, mutta ihan osaltaan samalla lailla vertailukaupunkeja kalliimpi oma toimintamme. Helsingin talous huononi merkittävästi, kun tulot romahtivat vuonna 2002, ja sen jälkeen välttämättömät ratkaisut toiminnan tehostamiseksi tehtiin viime vuosina täällä valtuustossa erinomaisesti, voi sanoa melkein yhteisymmärryksessä, että olemme päässeet viime vuoteen, joka oli jo kohtuullinen.

Kokoomuksen valtuustoryhmä kiittää kaikkia edellisen valtuuston jäseniä siitä yhteishengestä ja yksituumaisesta vastuunkannosta, jolla viime vuoden budjetti päästiin toteuttamaan.

Viime vuoden tilinpäätöksen 2004 toteutuma oli kohtuullinen, mutta kaikkine tehtyine säästöineenkin alijäämäinen. Ilman jopa usein mainittua Helsingin Energian hyvää tulosta, lainan ottoa olisi pitänyt merkittävästi vielä lisätä. Helsinki elää edelleen leveämmin kuin on varaa.

Velkaantuminen pitää nyt saada kuriin, koska kunnallisverotulot eivät vuonna 2004 kasvaneet. Helsingissä tuotetaan kuitenkin hyvät, mutta kalliit palvelut. Näihin asioihin kaupunginvaltuuston pitää paneutua ja vaikuttaa niin, että talouden tulos kohenee kuluvalla kaudella.

Uudessa valtuustossa puhutaan paljon ja enimmäkseen ikävistä asioista, säästöistä ja sitten siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä vielä paremmin.

Muutamat perusasiat kannattaa ainakin kaupunkilaisiin päin viestiessä muistaa.

Helsingissä on kuntalaisille muita kaupunkeja keskimääräistä paremmat palvelut. Helsinki on toimeentuleva, turvallinen, vakaan talouden kaupunki. Aina voidaan parantaa tekemisiä, myös valtuuston toimintatapoja ja tehokkaammin tekemällä lisätä palveluja meille kaikille. Viime vuosien vastuullinen talouden sopeuttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin antaa tähän nyt hyvän pohjan.

Helsingin kaupunginvaltuustolla on valtaa. Kaupungin taloutta on kohennettava valtuuston päätöksin, jotta kuntalaisten tarvitsemat palvelut, opetus, terveydenhuolto, perheiden sosiaalipalvelut, kulttuuri ja kaupungin toimivuus turvataan.

Hyvä puheenjohtaja.

Tilintarkastuksen loppuraportti ja tarkastuslautakunnan arviointikertomus ovat mielenkiintoiset asiakirjat. Kannattaa paneutua siihen, mitä juuri minä voin tehdä luottamushenkilönä mainittujen asioiden suhteen, olisiko kannattanut, olisinko osannut toimia paremmin. Vastuu huomioista on nyt valtuustolla, kun tarkastuslautakunta on vielä valtuuston alainen.

Valtuustoryhmämme haluaa esittää kiitokset tehdystä työstä ja raporttien viesteistä tarkastuslautakunnalle.

Tilintarkastajat toteavat kokousten kulkuun liittyvät asiakirjat, asialistat ja pöytäkirjat oikein laadituiksi. Tästä kiitokset virkamiehille.

Toivomme, että ristiriitaisiakin asioita viedään luottamus- ja virkamiesten yhteistyöllä kansalaisia kohtuullisesti kuullen päätöksiin. Virkamiesvalmistelun ja luottamusmiesten vastakkaisasettuminen ei tuota kaupunkilaisten edun mukaisia ratkaisuja. Valmistelujen jarruttaminen osallistumisdemokratian nimissä esittää ? tarvittavat päätökset.

Tässä muutama asia, jotka ovat tarkastuslautakunnan kertomusten pohjalta nyt puhuttaneet.

Tarkastuslautakunta haluaa kaupungin panostavan nykyistä enemmän strategiseen suunnitteluun, poikkihallintokuntaiseen osallistumiseen, ohjelmien seurantaan ja niistä kaupunginvaltuustolle raportointiin. Tämä kaikki on Kokoomuksen ryhmän mielestä hyväksi, mutta jos se ei lisää byrokratiaa ja hidasta päätöksentekoa.

Strategiatyön lisääminen ei saa hajaannuttaa valtaa ja vastuuta. Parempi strategiatyö ei voi monimutkaistaa päätöksentekoa niin, että lopulta vain luottamushenkilöiden ydinjoukko ehtii ja pystyy vaikuttamaan moniportaiseen päätöksentekoon.

Tärkeää on tarkastuslautakunnan toteama "on määritettävä kustannus-laatu -suhde palveluille ja tuotteille".

Tämä on mielestämme välttämätöntä talouden tasapainon ja palvelujen tuotannon turvaamiselle. Se on myös perusta mahdollisesti avautuville kilpailutilanteille.

Toimintojen palvelukuvauksia ei kaikin osin kaupungissamme ole. Niistä vastaavat kaupungin laitokset ja virastot.

On aika tehdä palvelukuvaukset.

Tarkastuslautakunta kiinnittää ajankohtaisesti huomiota tytäryhtiöiden ja säätiöiden tuottamaan informaatioon ja sen käyttöön.

Tämän tiedon hyväksikäyttöä ja johtopäätösten oikea-aikaisuutta on parannettava. Tytäryhtiöiden raportoinnissa tulee esiin asioita, jotka jo toimivan johdon tai viimeistään hallituksen olisi pitänyt huomata ja kysyä perään. Mielestämme raporttien toimituksissa ja ajantasaisuudessa on parannettavaa.

Kokoomusryhmä kuuluttaa ns. hallitusammattilaisuutta tytäryhtiöiden johtoon, ja siihen luottamushenkilöt tarvitsevat koulutusta. Kaikkia ei tarvitse koulun penkille panna, mutta osaamisen parantamista on tarjottava.

Toinen tähän liittyvä tarkastuslautakunnan huomiota saanut seikka on kaupungin yhteisöjen omistajapolitiikan puuttuminen, mitkä palvelut on tarpeen tuottaa itse, mikä on paras omistusmuoto ja osuus.

Tässä on konsernijohtamiseen liittyvä kiirehtimispyyntö. Kokoomuksen valtuustoryhmä teki jo talousarviota vuodelle 2003 käsitellessään puheessaan ponnen kaupungin omistajapoliittisesta strategiasta. Ponsi sai silloin vahvan kannatuksen. Valtuustoryhmämme vaati, että omistajapolitiikkaa ohjaavan strategian valmistelua vauhditetaan mahdollisuuksien mukaan. En nyt tee tätä samaa pontta uudelleen.

Nostamme esiin kaksi yksittäistä asiaa tarkastuksen raporteista.

Tilintarkastus antaa synninpäästön matkojen yhdistämis- ja kuljetuspalvelujen kilpailuttamisesta. Toki se olisi pitänyt osata tehdä paremmin. Tarkastus ei todennut, että hankkeessa olisi toimittu vastoin lakia tai valtuuston päätöksiä.

Yksittäisten palvelun tarvitsijoiden osalta on parantamisen varaa. Kuljetuspalveluhankkeessa on kuitenkin ollut kyse poikkeuksellisen vaikeasta ja vaativasta pioneerihankkeesta Suomessa. Uudessa kuljetusjärjestelmän suunnittelussa ja kilpailutuksessa on varmasti nyt pyritty varmistumaan siitä, että ongelmista on opittu ja suunnittelussa ja kilpailutuksessa otettu huomioon kaikki nykyjärjestelmästä saadut hyvät kokemukset ja havaitut epäkohdat.

Toinen asia:

Vuoden 2004 talousarviossaan opetustoimi asetti tavoitteekseen turvata kaikille helsinkiläisille peruskoulunsa päättäneille nuorille 2. asteen jatkokoulutuspaikka.

Tähän ei ole päästy. Aloituspaikkoja on liian vähän. Ne myöntää opetusministeriö. Eikä anottua ole vielä saatu.

Nuorten ikäluokat kasvavat vielä, toisin kuin alakoululaisten määrä. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa on saatu parannettua, ja pyrkijöitä kouluihin on aiempaa enemmän. Koulutusajat ovat pidentyneet opetussuunnitelmien muuttuessa. Kaupungin työvoiman saannin kannata on tosi huonoa, että noin tuhat nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun jälkeistä 2. asteen ammatillista koulutuspaikkaa. Tilannetta on korjattava.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupungin talous on saatettava tasapainoon. Toivomme, että tavoitteesta on kaikkien yhteisymmärrys. Keinoja ei ole monta. Veronkorotusten tie on kuljettu, viimeksi vuonna 2003. Ikäluokkien koon muuttuessa on palvelujen rakenteessa tehtävä muutoksia, ja päätösten tekeminen koko kaupungin tasolla on poliitikkojen tehtävä, ei virkamiesten.

Kysymys kuuluu: mitä kaupungin pitää itse hoitaa, miten palvelut kaupungissa sijoittuvat ja mistä palvelujen laatutasosta pidetään ehdottomasti kiinni? Näistä päätettäessä kokoomusryhmä haluaa olla tekemässä, kaikkien ryhmien jäseniä kuunnellen yhteistyössä. Yhteistyön hengen haluaisimme jatkuvan niin tulevissa budjettiväännöissä kuin laajemminkin. Kaikkien valtuustoryhmien vastuunkanto näkyy varmasti kaupunkilaisten etuna.

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia kaupungin työntekijöitä jaksamisesta, palvelualttiista hyvästä työstä valtuutettujen ja helsinkiläisten hyväksi.

Kokoomusryhmä puoltaa vuoden 2004 tilinpäätöksen hyväksymistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kunnan järjestämät palvelut ovat helsinkiläisille tärkeitä. Se on tullut selvästi selväksi viimeisten vuosien aikana, niin raivokkaasti ihmiset ovat niitä puolustaneet. Väestön ikääntymisen myötä palvelujen merkitys korostuu edelleen. Päättäjien vastuulle jää tällöin, että he osaavat hahmottaa ihmisten palvelutarpeet, myös piilossa olevat, mahdollisimman hyvin ja asettavat ne oikeudenmukaiseen järjestykseen. Tämän taidon ja vastuun merkitys korostuu entisestään, jos Helsingin talouden tila ei pysyvällä tavalla kohene nykyisestään.

Vuoden 2004 tilinpäätös osoittaa, ettei Helsinki vielä ole mikään kriisikunta. Mutta verotulojen, sekä tuloverojen että yhteisöverojen pienentyminen, ovat niitä signaaleja, joiden pitää pysäyttää valtuutetut miettimään tulevaisuutta. Helsinki on kyennyt sopeuttamaan palveluitaan tuloja vastaaviksi kohtuullisen hyvin kaikista vaikeuksista huolimatta. Tätä työtä on kuitenkin jatkettava, mutta entistä analyyttisemmin. Se edellyttää kaikilta lautakunnilta hyvää tulevaisuuden visiointia ja rohkeutta tehdä vaikeitakin päätöksiä. Etenkin suurten keskeisten lautakuntien, opetus-, sosiaali- ja terveyslautakuntien, tulisi tehdä oman alueensa selkeä tulevaisuuden visio ja sen pohjalta konkreettiset tavoitteet.

Sosialidemokraatit ovat peräänkuuluttaneet talouden tarkastelua pitkällä aikavälillä. Ainakin valtuustokauden mittainen kehityksen arviointi antaisi nykyistä paremmat eväät arvioida palvelujen, infran ja talouden keskinäistä tasapainoa. Se jäntevöittäisi myös kaupungin strategista johtamista, missä tarkastuslautakunta näkee nyt selviä parantamisen tarpeita.

Tarkastuslautakunnan mukaan virastojen strateginen johtaminen on eritasoista, tavoitteiden asettaminen on erilaista, eikä niiden mittaamiseen ole vieläkään löydetty kunnollisia välineitä. Tällaisessa tilanteessa valtuuston asettamat tavoitteet toimintojen uudelleen suuntaamiseksi ja rahoituksen painopisteiden muuttamiseksi jäävät toteutumatta.

Toinen tärkeä asia pitkän ajan taloustarkastelun ohella on nykyisen budjettirakenteen tarkoituksenmukaisuuden arviointi. Tukeeko nykyinen budjettirakenne palvelujen tarkoituksenmukaista toteuttamista vai pönkittääkö se vain viraston omia asemia?

Valtuusto joutuu vuosien varrella hyväksymään erilaisia budjettien ylityksiä tai momenttien välisiä siirtoja. Silloin tulee väistämättä mieleen, ovatko rahat ja tarpeet oikeassa suhteessa toisiinsa.

Toivomme, että kaupunginhallitus käynnistäisi pitkän tähtäyksen toimintojen järjestämisen ja niihin tarvittavan rahoituksen budjettitarkasteluun ja uudistaisi yhdessä virastojen kanssa budjettirakennetta ajatellen tulevaisuuden tarpeita. Esimerkkinä: väestö ikääntyy, lapset vähenevät, mahdollisesti jopa kaupungin vetovoima hiipuu, yhä pienemmät, mutta moniongelmaiset ryhmät käyttävät valtaosan resursseista. Miten budjetti ottaa tällaisen vision huomioon?

Talouden perustan vahvistamiseen liittyy pääkaupunkiseudun kuntien ja Helsingin ja valtion välinen yhteistyö. Kummallekin yhteistyölle on asetettava selkeät tavoitteet. Helsingin on huolehdittava omasta menestymisestään. Toivomme, että kaupunginhallitus vahvistaa omia resurssejaan tämän edunvalvontatyön hoitamisessa.

Tarkastuslautakunta kritikoi erilaisten palvelujen järjestämiskokeilujen huonoa loppuarviointia ja kokeiluista saatujen hyötyjen käyttämistä tulevien toimintojen järjestämisessä.

Tähän kritiikkiin voi yhtyä.

Kokeilujen pystyttäminen vaatii paljon työtä. Niihin ladataan paljon odotuksia, henkilöstö sitoutuu ja motivoituu kokeiluihin. Mutta kokeilun huono organisointi ja lopputuloksen arvioinnin puute frustroivat kaikkia ja vähentävät luovien työtapojen kehittämistä. Tällainen kehitys on pitkän päälle vaarallista, etenkin kun jatkossa tarvitsemme kaikki voimat uudistuksiin ja uusien innovaatioiden etsimiseen. Toivomme johtajien parantavan otettaan tässä asiassa.

Tarkastuslautakunta kiinnittää aivan oikein huomiota toimintojen kustannus-laatu -järjestelmien puutteeseen.

Huomio on tärkeä. Samaa asiaa ovat sosialidemokraatit korostaneet. Kaupungilla ja kaikilla lautakunnilla pitää olla selkeät kustannus-laatu -järjestelmät käytössään, kun järjestetään omaa toimintaa tai ostetaan palveluja muualta. Vain tätä kautta kykenemme käymään kunnon keskustelua oman toiminnan ja ostopalvelujen kokonaistaloudellisuudesta. Tässä asiassa toivomme ripeätä edistymistä.

Lopuksi totean, että ryhmämme pitää hyvänä sitä, että vuoden 2004 tilinpäätös osoittaa lievää ylijäämää - kiitos Helsingin Energian hyvän tuloksen - ja että eri hallintokunnat ovat kyenneet uudistamaan omia toimintojaan ainakin jossain määrin.

Haluamme vielä kerran korostaa tulevaisuuden visioinnin tärkeyttä.

Helsinkiläisten palvelujen turvaaminen, kaupungin kilpailukyvyn ja vetovoiman säilyttäminen ja valtion ja Helsingin välisen oikeudenmukaisen kustannusjaon aikaansaamiseksi ovat tärkeitä lähiajan tehtäviä. Näihin kaupunginhallituksen on panostettava. Tärkeätä on myös, että poliittiset päättäjät luovat tulevaisuuden uskoa ja tekevät tekoja paremman huomisen aikaansaamiseksi.

Sosialidemokraattinen ryhmä puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä.

Hyvä puheenjohtaja ja arvon valtuutetut, jotka ette ole vielä karanneet kesälaitumille.

Talousarvio on valtuuston tärkein työkalu, ja tänään käsiteltävä tilinpäätös on paras tapa seurata valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista.

Tarkastuslautakunta ansaitseekin suuren kiitoksen tekemästään työstä ja niistä osuvista huomioista, joita he ovat tehneet arviointikertomuksessa.

Talous ei kuitenkaan ole päämäärä itse, vaikka bruttokansantuote, talouskasvu ja työllisyystavoite tuntuvat hallitsevan niin meidän ekonomistien kuin muidenkin elämää. Talous on aina väline. Se on keino saavuttaa jotain hyvää, kuten paremman maailman, enemmän onnellisuutta tai hyvinvointia kuntalaisille.

Talous ja toiminta voivat joskus olla valtuutetun näkökulmasta keskenään ristiriidassa, sillä kaupungin kokonaisedun määrittely on päättäjien suurin ongelma. Tilinpäätös viime vuodelta osoittaa tästä esimerkin mielenterveystyön kohdalla.

Säästövuosina toimintaa supistettiin vähän joka sektorilta. Viime vuonna kuitenkin psykiatrian kustannukset ovat ylittäneet budjetoidun, vaikka samalla hoitoon pääsy on toteutunut vain osittain. Käsissämme on siis todellinen, kuntalaisia ihmisenä koskettava ongelma. Yksilön tasolla kyse on inhimillisistä tragedioista, hallinnon tasolla kyse on budjettiongelmasta ja hoitoon pääsyn takaamisesta ja meidän päättäjän näkökulmasta budjettikurin vahtimisesta, mutta samalla myös kuntalaisten oikeuksista huolehtimisesta ja mielenterveyden arvostamisesta.

Päättäjiä raastava kysymys onkin, millä ehdoilla taloudellista tulosta tai sitovia toiminnallisia tavoitteita saavutetaan? Mikä on tämän meidän talousapparaattimme jousto muutoksille niin kuntalaisten määrässä kuin heidän ongelmiensa laadussakin?

Helsingin kaupungin ja valtion välisessä kissanhännänvedossa on jo korkea aika käydä keskustelua keskinäisestä työnjaosta. Keskusteluyhteyden rakentamisen ei luulisi olevan vaikeaa, kun niin monta hallituspuolueiden kansanedustajaa on valtuutettuja ja muutama jopa ministereitä.

Meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistushanke saattaa tuottaa suuriakin muutoksia kuntien palveluiden järjestämisen ja tuottamisen tapoihin. Tällä hetkellä jo merkittävä osa kaupungin budjetista päätetään käytännössä jossain muualla kuin täällä valtuustossa, esimerkiksi HUS:ssa. Kun pääkaupungin seudullista yhteistyötä kehitetään edelleen, on erittäin tärkeää, että budjetissa valta säilyy aina viime kädessä suorilla vaaleilla valituilla henkilöillä. Muuten taloudelliset vastuusuhteet hämärtyvät ja kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa entisestään kaventuvat.

Valtuutetut ja kaupungin hallinto ovat jo usean vuoden ajan selkärankaisesti järkeistäneet toimintaa ja keskittyneet ydintoimintoihin, vaikka se onkin kirpaissut. Säästötoimet ovat jopa vaikeuttaneet lakisääteisten tehtävien suorittamista.

Kuten tarkastuslautakunta toteaa, Helsinki on ainoana suurena kaupunkina onnistunut pienentämään toimintakulujaan edellisistä vuosista. Vähennys vuoden 2002 tasosta on ollut 1,6 %. Muut suuret ja pienemmätkin kunnat ovat vasta säästökuurin edessä, aivan meidän naapurissammekin on kuntia, joiden menot ovat roimasti kasvaneet. Samalla Helsinki rahoittaa muuta maata kuntien verotulojen tasausjärjestelmän puitteissa. Mielestäni sopiva tulojen tasaus on tarpeen, jotta jonkinlainen alueellinen tasapaino Suomessa säilyy. Kysyä kuitenkin voi, mikä on kohtuullista Helsingin kannalta?

Varsin erikoiselta nimittäin tuntuu tilanne, jossa valtio siirtää Helsingin verotuloja muualle maahan ja itselleen ja kovistelee samalla Helsinkiä heikosta palvelutasosta. Näin tapahtui viimeksi viime viikolla pelastustoimen toimintavalmiuksien kohdalla. Joskus toivoisi valtiovallalta jotain positiivista signaalia pääkaupungin erityismerkityksen ymmärtämisestä.

Aikalaisista tuntuu aina, että olemme tällä hetkellä jollakin suurella vedenjakajalla. Kaupungin talouden tulevaisuuden suhteen olemme kuitenkin nyt vedenjakajalla.

Talousarvio toteutui viime vuonna pääsääntöisesti pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Samalla kuitenkin verotulot vähenivät ja kunnallisveroja kertyi arvioitua 52 miljoonaa vähemmän. Tarkastuslautakunta osuvasti huomauttaa, että tämä tulee olemaan vakava rakenteellinen ongelma jo lähivuosina. Samaan aikaan Helsinki-konsernin lainakanta on 2,5 miljardia euroa, jonka hoitaminen jo nykyisellä korkotasolla on vielä mahdollista. Näköpiirissä on kuitenkin paineita korkojen nousuun, joiden seurauksena lainasta aiheutuu ongelmia. Tarkastuslautakunnan mukaan Helsinki-konsernin laina- ja vastuukannan kasvattamisessa onkin oltava varovainen. Jo syksyllä, talousarvion käsittelyn yhteydessä, valtuuston on varauduttava käymään periaatekeskustelua siitä, mikä on kaupungin talouden tulevaisuuden vakauttamisen suunta: lisää säästötoimenpiteitä, lisää lainaa vai kunnallisveron korottaminen - vaiko peräti näitä kaikkia.

Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota laadun hallintaan kaupunkikonsernissa. Toimintayksiköistä vain 60 %:lla on laatutavoitteita. Tänä keväänä valtuusto on tehnyt merkittäviä päätöksiä kilpailutuksen suhteen. Kilpailutettaessa laatukriteerien määrittely ja laadun tarkkailu ovatkin olennaisia prosessin onnistumisen kannalta. Lautakuntien jäsenet ovat avainasemassa tämän asian suhteen. Valtuustoryhmillä ja hallintokunnilla on suuri vastuu kouluttaa myös luottamusmiehiä.

Laatu ja sen valvonta eivät ole tärkeitä vain kilpailutettaessa, vaan myös erityisesti kaupungin omassa tuotannossa. Tarkastuslautakunnan ohjeen mukaisesti hallintokuntien ja konsernihallinnon pitää määrittää sopiva kustannus-laatu -suhde sekä kokonaisvaltainen laatupolitiikka. Näiden avulla saadaan myös sitovat toiminnalliset tavoitteet määritettyä tähänastista paremmin.

Hyvä puheenjohtaja.

Tässä samaisessa puheessa viime vuonna puhuimme talousarvion sitovista toiminnallisista tavoitteista. Tarkastuslautakunta on kirjannut aivan samat puutteet tänäkin vuonna kertomukseensa. Tavoitteenasettelu on edelleen epäselvää, yhtenäinen hierarkia puuttuu ja ohjeistus on ylimalkaista. Tällä valtuustokaudella on tavoitteenasettelu saatava selkeämmäksi.

Ongelmallisinta sitovissa toiminnallisissa tavoitteissa on se, että ne eivät ole yhteismitallisia. Toiset toiminnalliset tavoitteet voi ylittää, vaikkapa asiakastyytyväisyyden kasvu on mitä mainioin asia. Mutta miten pitäisi suhtautua siihen, että esimerkiksi liikennelaitoksen tilikauden tulos oli 1,9 milj. euroa ylijäämäinen? Sitova toiminnallinen tavoite oli, että tilikauden tulos on vähintään nolla. Mihin kaikkeen kehittämiseen tätä ylijäämäistä tulosta olisikin voitu käyttää!

Saavutettujen toiminnallisten tavoitteiden suhteen ei myöskään saa jäädä lepäämään laakereillaan. Ministeri Mönkäre palkitsi kuun alussa Helsingin kaupungin tasa-arvopalkinnolla kiitokseksi tasa-arvosuunni-telmasta ja tasa-arvon aktiivisesta edistämisestä.

Tarkastuslautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että henki-löstökyselyn perusteella tilanne ei näytä niin hyvältä kuin virastokyselyssä. Tasa-arvotavoitteita pitäisikin asettaa tavoitteellisemmin ja arvioimiseksi tulisi määrittää mittareita.

Toiminnallisten tavoitteiden pitää olla johdettavissa kaupungin yhteisstrategioista, ja niiden tulisi kuvata hallintokunnan perustehtäviä. Niiden tulisi olla hallintokuntien omalla toiminnallaan saavutettavissa, ja niitä pitää kyetä selkeästi arvioimaan.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että hallintokuntien toiminnallisia tavoitteita selkeytetään, konkretisoidaan ja yhtenäistetään tarkastuslautakunnan esittämällä tavalla.

Strategiatyötä on aivan viime aikoina kyetty parantamaan, mutta siinä on edelleen paljon parantamisen varaa moniin muihin suuriin ja pieniinkin kaupunkeihin verrattuna.

Strategioista pitää tehdä Helsingissäkin selkeä johtamisen väline. Tämä edellyttää sitä, että yhteisstrategiat tuodaan tulevaisuudessa kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Esitänkin lopuksi toisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin yhteisstrategiat tuodaan tulevaisuudessa kaupunginvaltuuston käsittelyyn erillisenä päätösasiana.

Arvon puheenjohtaja.

Vihreä valtuustoryhmä puoltaa näiden kahden ponnen myötä vuoden 2004 tilinpäätöksen hyväksymistä.

Haluan samalla toivottaa omasta ja koko ryhmäni puolesta niin valtuutetuille, johtajistolle kuin virkamiehillekin oikein lämmintä kesälomaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, täällä salissa ja kuppilassa.

Tarkastelemme Helsingin tilinpäätöstä vuodelta 2004 poliittisessa ilmapiirissä, jossa kuntiin kohdistuu suuria muutospaineita, suorastaan muutospainostusta. Kunnilta vaaditaan markkinatalouden hengessä kustannustehokkuutta, keskittymistä ydintehtäviin, "rönsyjen karsimista", kilpailuttamisen lisäämistä ja palvelujen tuottamisessa rakennemuutosta. Nämä vaatimukset merkitsevät toteutuessaan väistämättä kuntalaisten palvelujen karsimista. Palvelujen kattavuus ja saatavuus heikkenevät. Muutokset kohdistuvat etenkin sosiaalipalveluihin ja jatkossa yhä enemmän opetukseen ja terveyspalveluihin. Helsingissäkin jo koulujen lakkauttamiset on pistetty alulle ja osaa lähiterveysasemia ollaan lopettamassa.

On muistettava, että kunta ei ole liikelaitos eikä voittoa tavoitteleva yritys. Helsingin pitää tuottaa kuntalaisten palvelut omana työnä eikä lähteä seuraamaan yritysmaailman trendejä palveluja ulkoistamalla, joskin sielläkin alkaa trendi kääntyä toiseen suuntaan.

Palvelujen kilpailuttaminen on saanut jo lähes hysteerisiä piirteitä. Siitä on esimerkkejä esimerkiksi sosiaalitoimessa, joissa on menetetty esimerkiksi joiltakin järjestöiltä Raha-automaattiyhdistyksen tukia.

Keskustajohtoinen sisäministeriö polkaisi käyntiin toukokuussa kunta- ja palvelurakennehankkeen. Hankkeen on määrä olla valmis ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä. Tavoitteena on kuntatalouden vahvistaminen samalla kun turvattaisiin palvelujen laatu ja saatavuus. Helsingissäkin joudutaan arvioimaan esimerkiksi ammattikoulujen valtiolle siirtämisen merkitystä. Valtio ottanee palveluja, mutta vienee samalla varmasti rahat mennessään kunnilta.

Herra valtion, tai myös rouva valtion tuntien odotettavissa on kansalaisten kannalta palveluihin vain supistuksia, vaikka ne kääritään rakennusuudistusten pakettiin. Vanhasen hallituksen tekemät, lähes 3 miljardin veronkevennykset ovat syöneet pohjaa hyvinvointipalvelujen rahoitukselta kunnissa, ja tätä laskua - hyvät keskustalaiset ja sosialidemokraattiset kansanedustajavaltuutetut - maksetaan täällä Helsingissäkin karsimalla palveluja. Jäljet pelottavatkin.

Erikoistutkija Heikki Helin arvioi Kuntalehdessä 9/2005, että kuntien talouden kiristyminen johtuu pääosin valtion tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Kuntien talouden ruuvia on kiristetty vuosi vuodelta. Helin on arvioinut, että pelkästään tänä vuonna kunnat ovat miinuksella 672 milj. euroa valtion toimien johdosta. Kaiken kaikkiaan valtion rahoitusosuus kunnille on supistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana viidenneksellä elikkä 20 %.

Valtio on kurittanut kuntia lisäämällä uusia tehtäviä, mutta jättänyt vastaavat tulonlisäykset kunnille tekemättä. Hammashoito on tyyppiesimerkki Helsingissä, jonka kustannusten ja hoidon saatavuuden kanssa Helsinki on jo painiskellut vuosia.

Helsinki on oma lukunsa valtion kuntatalouspolitiikassa. En toista historiaa yhteisöverotuottojen menetyksistä, mikä on kerrottu tilinpäätöksessäkin ja useissa puheenvuoroissa jo täällä aikaisemminkin viitattu.

Helsingin talous kokonaisuutena eri mittareilla mitattuna on viime vuoden osalta tasapainossa. Tasapaino on osittain saavutettu kiristämällä kaupungin palveluja. Etenkin sosiaalitoimi on tästä maksanut laskua.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tulkitsee selkeästi tarkastuskertomuksen sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon sekä psykiatrisen hoidon ylitykset alibudjetoinniksi. Teimme vuoden 2004 talousarvioesitykseen omat esityksemme, ja varoitimme jo tuolloin alibudjetoinnista. Olemme myös pitkin vuonna niin valtuustossa kuin sosiaali- ja terveyslautakunnissa toistaneet ylitysten olevan tosiasiallisesti alibudjetointia.

Helsingin Energian taseeseen kertyneistä voittovaroista siirretään 100 milj. euroa Helsingin kaupungin omaan pääomaan. Tämä kirjataan kaupungin omaan pääomaan edellisten tilikausien yli/alijäämiin. Raha katoaa "mustaan aukkoon" kohdentumatta.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä edellyttää, että näin syntynyttä liikkumavaraa kaupungin taloudessa käytetään etenkin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palvelujen tuottamisen ja henkilöstön kannalta jälkikäteinen liikkumavara ei juuri ilahduta. Alibudjetointi on erityisen raakaa ja eettisesti arveluttavaa vammaisten palveluissa, vanhushoivassa, lastensuojelussa, lasten päivähoidossa ja sairaanhoidossa. Näinhän se on kohdentunut. Se kohdistuu niin potilaisiin, asiakkaisiin kuin työntekijöihin, jotka yrittävät hoitaa työnsä ammattitaitonsa ja ammattietiikkansa mukaan hyvin.

Talousarvio tuleekin mitoittaa siten jatkossa, että viime vuoden tasoista alibudjetointia ja myös tänä vuonna sosiaali- ja terveystoimessa syntyvää alibudjetointia ei enää toisteta. Sosiaalitoimessa alibudjetointi on noin 30 miljoonan ja erikoissairaanhoidossa yli 20 milj. euron luokkaa, josta - hyvät valtuutetut - joudumme vielä käymään keskustelua tämän vuoden puolella.

Onkin arvion paikka ensi syksyn talousarvion yhteydessä. Tuolloin pitää olla rohkeutta budjetoida tarpeelliset määrärahat niin sosiaali- kuin terveystoimeen vuodelle 2006. Me Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä haluamme muistuttaa jälleen kerran tästä alibudjetoinnin vaarasta. Helsingin verotulot toteutuivat 63,7 milj. euroa budjetoitua pienempänä. Ainoana suurista kaupungeista verotulot vähenivät Helsingissä.

Verotulojen kasvattaminen on jatkossa otettava yhdeksi Helsingin strategisista tavoitteista, jotta palvelujen rahoitus voidaan turvata. Tähän me voimme vaikuttaa myös täällä Helsingissä valtion päätöksiin vähemmän. Mutta tästä huolimatta Helsingin on vaikutettava hallitukseen, jotta yhteisöverotuotto-osuus olisi kaupungin kannalta nykyistä oikeudenmukaisempi. Tähän oli aikaisemmissakin puheenvuoroissa viittauksia. Tässä on työsarkaa myös hallituspuolueiden ministerikansanedustajavaltuutetuille.

Helsingin on luotava myös nykyistä vahvemmat edellytykset työllistymiselle. Helsinki tarvitsee vahvaa elinkeinopolitiikkaa, joka tukee työpaikkojen syntymistä. Työpaikkojen syntymisen edellytyksiä on luotava etenkin itäiseen Helsinkiin. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien määrä on edelleen huolestuttavan suuri. Helsinki-lisää pitää käyttää tarkasteltua tilivuotta laajemmin pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Ilonpilkahdus on alle 25-vuotiaiden työttömyyden laskusuunta.

Valitettavasti osa sosiaalitoimen toimenpiteistä on epäonnistunut, kuten tarkastuskertomus kirjaa. Työttömille ja toimeentulotuen asiakkaille suunnatuista aktivointisuunnitelmista vain 1 000 3 000:sta tavoitteeksi asetetuista toteutui. Samaan aikaan myös harkinnanvaraista toimeentulotukea on karsittu kovalla kädellä, toisin kuin me olemme sitä esittäneet.

Helsingillä oli 38 800 työntekijää palkkalistallaan viime vuoden lopussa. Heistä oli lähes 6 700 määräaikaista. Työntekijöiden määrä on laskenut huolestuttavan jyrkästi sosiaali- ja terveystoimessa. Molemmat virastot painiskelivat viime vuoden tiukan budjetin kanssa, ja säästöt haettiin palkoista vähentämällä ja työntekijöitä vähentämällä. Voikin kysyä, oliko tämä viisasta? Tällä hetkellä sosiaali- ja terveystoimessa on vaikeuksia saada työntekijöitä. Etenkin osaavat ammattilaiset ovat katoamassa. Elikkä etenkin sairaanhoitajia, kodinhoitajia, luokanopettajia erosi ja jätti Helsingin kaupungin muita ammattiryhmiä useammin. Elikkä hälytyskellojen pitäisi tässä soida, ettei olla työvoimapulan edessä jatkossa.

Helsingin on pidettävä tuumaustaukoa myös organisoinnissa. Täällä oli aikaisemmissa puheenvuoroissa tähän huomautuksia, että organisointiuudistusta on jatkettava. Mutta jatkuva uudistus tuo vain ongelmia. Tämä olisi tällä hetkellä paikallaan, että nimenomaan toteutetaan nyt ne uudistukset, joista on sovittu.

Helsinki voi ylpeillä saamallaan tasa-arvopalkinnolla, mutta ei tasa-arvon toteutumisella. Naiset ovat koulutetumpia, ja kuitenkin palkkaus on miehiä kehnompi.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kiirehtii, kuten tätä henkilöstöjohtaja Tulensalonkin julkisuudessa esittämää tehtävien vaativuuden ja työnarviointia sekä palkkausten tarkistamista. 3 prosenttiyksikön järjestelyvaraa on syytä käyttää pienipalkkaisten naisten nostamiseksi palkkakuopasta. Tämä on ihan selkeästi todettu tämä ongelma myös henkilöstöraportissa.

Tarkastuslautakunta edellyttää tasa-arvon tilaan liittyviä tavoitteita asetetaan nykyistä selkeämmin, ja myös tulosten arvioimiseksi tulisi määritellä mittaria.

Tätä tuemme lämpimästi.

Tarkastuslautakunnan tulisi arvioida jatkossa myös määrärahojen kohdentumista yhtenä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Sukupuolivaikutusten arvioinnin tavoitteena on tehdä näkyväksi taloudellisten resurssien kohdentumisen erilaiset vaikutukset naisiin ja miehiin, samoin kuin tyttöihin ja poikiin.

Tasa-arvon tarkastelussa on huomioitava myös syrjinnälle alttiit ryhmät, kuten vammaiset ihmiset, maahanmuuttajat, ikääntyneet ja pitkäaikaistyöttömät ja miettiä, mitä vaikutuksia neutraaleilta vaikuttavilla linjauksilla voi olla näihin ryhmiin kuuluvien elämään.

Tarkastuslautakunnan tulisi arvioida se, miten moninaisuus huomioidaan vai tarvitaanko säännöllisesti myös asiantuntevaa muistutusta ja koulutusta aiheesta.

Lähtökohtana tulee olla, että jo budjetointivaiheessa tasa-arvon näkökohdat otetaan huomioon sekä raameja asetettaessa että yksityiskohtaisempaa virastojen budjetointia linjatessa lautakunnissa. Myös yhdenvertaisuuslain linjaukset tulee huomioida. Ja jos oikein ymmärsin tarkastuslautakunnan puheenjohtajan puheenvuorosta, niin tälle oli periaatteessa ihan myönteistä kannatusta. Toivottavasti saamme tämän työn alulle jo vuoden 2006 budjetoinnin yhteydessä. Se oli ihan hyvää työtä tarkastuslautakunnalta, että saatiin tällainen lausunto vastaukseksi.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä haluaa kiinnittää huomiota myös tarkastuskertomuksessa esiin nostettuihin epäkohtiin mielenterveyspalveluissa. Tähän asiaan puututtiin myös ns. Helsingin kalleus -hank-keessa.

Vasemmistoliiton mielestä psykiatrisen hoidon palvelut ovat olleet alibudjetoituja, eivätkä kustannukset ylittäneet budjetointia, kuten tarkastuskertomus huomauttaa.

Olen itse tätä seurannut terveyslautakunnassa. Näen sen selkeästi, että tällä hetkellä osittain jopa palvelujen käyttö on vähentynyt, ja meillä on vaikeuksia hoitoon pääsyssä. Tämä edellyttäisi, että pitäisi saada nimenomaan hoitoonohjaus ja hoitoketjut sellaisiksi, että ihmiset pystyisivät käyttämään psykiatrista hoitoa. Siellä on tapahtunut myönteistä. Elikkä esimerkiksi psykiatrisia sairaanhoitajia lisätään terveysasemille, mikä madaltaa kynnystä hakeutua palveluihin.

Eilen oli Koskelan sairaalaan vierailu apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen johdolla. Siellä tuli esille sellainen asia, että erityisen suuria puutteita on tukiasumisessa. Niemikoti-säätiön ja pitkäaikaissairaansijojen väliin jää palveluaukko ja tuettuja asuntoja tarvitaan sairaalassa oleville potilaille, jotka selviäisivät tuetussa asumisessa. Tämä on sellainen asia, johon toivotaan, että jatkossa kiinnitetään huomiota.

Lastenpsykiatrian potilaiden jonotusaika tutkimuksiin poliklinikoille on keskimäärin ylittänyt tavoitteen 3 viikkoa ja on 10 viikkoa, joka hipoo lainsäädännön rajaa, joka on 3 kuukautta.

Tämä on aivan liian pitkä aika. Tätä on kyettävä korjaamaan.

Vanhuspalveluissa kertyi viime vuonna - tilinpäätöksen mukaan - säästöä. Säästö syntyi nimenomaan kuljetuspalvelujen käyttämättä jättämisestä, mikä vahvistaa osaltaan sen, että järjestelmä hylkii käyttäjiä nykyisessä muodossaan. Tosiasiassahan säästöt ovat syntyneet juuri tästä syystä.

Vanhuspalveluihin olisi syytä kiinnittää huomiota jatkossakin tarkastuslautakunnassa. Siellä on ansiokkaasti aiempina vuosinakin seurattu tätä asiaa. Mutta näen, että tällä hetkellä siellä on isoja muutoksia tapahtumassa palvelurakenteessa. Tästä syystä olisi hyvä, että seurattaisiin tätä muutosta. Hoitoon pääsyn kynnykset ovat nousseet todella rajusti, joka selviää myös tutkimuksista, joita on pitkäaikaishoidosta julkistettu, tai auditoinnista, joka on julkistettu ihan juuri lähipäivinä.

Kotipalvelun vastaavuus vanhusten tarpeisiin, sitä on arvioitu ja sitä tulee seurata jatkossakin ja arvioida nykyistä paremmin. Se on myös uudistuksen tilassa johtuen siitä, että tämä organisaatiomuutos tapahtui viime vuonna. Ja hyvin ristiriitaisia viestejä tulee kentältä. Samaan aikaan kun todetaan, ettei jonoja ole kotipalveluun, samaan aikaan meillä on henkilöstöpulaa ja työ on erittäin raskasta henkilökunnan kannalta, koska hoidon tarve on kotona kasvanut.

Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että sosiaalilautakunta arvioi elokuussa ja esittää tarvittavat määrärahalisäykset vanhustenpalvelujen turvaamiseksi.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä haluaa myös kiinnittää huomiota tarkastuslautakunnankin esiin ansiokkaasti nostamaan ostopalvelujen laadun valvontaan.

Erityisen huolestuttava on terveys- ja sosiaalipalvelujen laadunvalvonta, joka vaihtelee. Etenkin lastensuojelun palveluissa laatu vaihtelee, eikä valvontaa pystytä takaamaan. Tämä on todettu myös usean lääninhallituksen taholta.

Lopuksi haluaisin sanoa vielä tarkastuslautakunnan työstä.

Lautakunta tekee arvokasta työtä. Kiitän tässä vaiheessa lautakuntaa hyvästä työstä ja kiinnostavasta raportista.

Olemme koko ryhmässä sitä mieltä, että tätä työtä tulisi arvostaa nykyistä enemmän. Aivan kuten lautakunta toteaakin, arviointikertomusten vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa. Mutta jo pelkästään selvityspyyntö saattaa saada aikaan korjausliikkeen, ja osa näistä tulee sitten pidemmällä aikavälillä esiin.

Kahden lautakunnan kokemuksen perusteella voin kertoa, että suurimpien lautakuntienkin vastaukset ovat monesti lähinnä selittelyä ja varsinaisen vastauksen yhteydessä "näitten palvelujen historiaan" on vaikea puuttua. Sen takia ryhmäpuheenvuorossa me olemmekin paljon nostaneet asioita esiin tulevaisuusperspektiivistä.

Tähän samaan on todettava, että tarkastuslautakunnan kertomuksessa toistuvat monet asiat vuodesta toiseen ja taustalla on myös se, että sellaisiin asioihin, joilla on budjettivaikutuksia, niin niihin pitäisi puuttua eikä siirtää tätä palvelun tarvetta.

Toisaalta tarkastuslautakunnassa voi jäädä arvioimatta sellaisia asioita, jotka ovat olleet erityisen kipeitä, kuten viime vuoden osalta vammaisten kuljetukset, joista maksetaan palveluista, joita ei ole edes saatu. Virastojen on myös asetettava selkeät tavoitteet, joiden avulla voidaan seurata palvelujen laatujen riittävyyttä. Tähän tuli jo tarkastuslautakunnan puheenjohtajalta vastaus, että miksi vammaispalveluihin ei ole puututtu tässä tarkastuskertomuksessa.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tukee tarkastuslautakunnan pyrkimyksiä vahvistaa työtään ja rooliaan. Tarkastuslautakunta antaa arvokasta tietoa valtuustotyön pohjaksi. Tämä työ tulee ottaa nykyistä vakavammin huomioon eri hallintokunnissa.

Kaupunginhallituksen ja lautakuntien tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon myös ne tarkastuskertomuksen korjausesitykset, jotka edellyttävät määrärahamuutoksia, kuten aikaisemmin totesinkin.

Esitän ponnet liittyen tähän tilinpäätökseen ja tarkastuskertomukseen:

Ponsi 1:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin Energialta tuloutettavasta 100 milj. eurosta syntyvää liikkumavaraa kohdennetaan sosiaalitoimeen, vanhustenpalvelujen, lasten päivähoidon, lastensuojelun, vammaisten palvelun ja toimeentulotuen alibudjetoinnin katteeksi.

Ponsi 2:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa talousarviossa määritellään palveluihin tarvittavat määrärahat, jotta alibudjetoinnilta vältytään.

Ponsi 3:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tarkastuslautakunta seuraa budjetoinnin tasa-arvovaikutusten toteutumista sukupuolinäkökulmasta sekä muiden syrjinnälle alttiiden ryhmien, kuten vammaisten, maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien kannalta.

Tähän tuli tarkastuslautakunnan puheenjohtajalta tukea, että tällaisia voidaan edellyttää tarkastuslautakunnalta valtuuston toimesta.

Ponsi 4:

Ostopalvelujen laadunvalvonnan ja oman toiminnan kustannus- ja laatuvertailua tulee kehittää nykyistä kattavammaksi sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Näiden ponsien myötä Vasemmistoliiton valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä.

Ärade herr ordförande, bästa fullmäktigekolleger. Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

Tässä meni jo puheen ensimmäinen rivi uusiksi, kun puheenjohtajakin sopivasti vaihtui.

Om Helsingfors stads ekonomi ännu för några år sedan påminde om en blind som utan hjälp försöker ta sig över ett gungfly genom att hoppa från tuva till tuva, så har situationen nu förbättrats så att han eller hon håller på att få synen tillbaka. Det här gungflyet har inte försvunnit någonstans men en aning lättare att se tuvorna och klara livhanken.

Jos Helsingin talous vielä muutama vuosi sitten oli kuin sokea, ehkä tämä kuuluisa Reetta, joka pyrkii hetteikön yli hyppäämällä mättähältä mättähälle, on tilanne nyt sen verran parantunut, että näkö on palautumassa. Tämä hetteikkö ei ole hävinnyt minnekään, mutta mättäiden löytäminen on hitusen verran helpompaa ja näin myös sitten hengissä pysyminen.

Mutta turvallisella pohjalla ei voida vielä olla, kun maksuvalmius viime vuonna hyvin pitkälle perustui ottolainaukseen ja lainataakka asukasta kohden lähestyy maagista noin 10 000:nnen ns. mummon rajaa. Merkittävä osa tuloksesta tulee - kuten olemme kuulleet jo monta kertaa - ylimääräisestä, mutta pidemmän päälle hyvin epävarmasta tuloutuksesta Helsingin Energiasta. Budjettitalouden vuosikate, 74 milj. euroa, ei likimainkaan riittänyt kattamaan poistoja.

Myönteisintä tässä kokonaisuudessa kuitenkin on, että toimintakate pysyy budjetissa, oli parempi kuin vuonna 2003. Sinänsä tämä johtuu ainakin yhtä paljon toimintatuloista kuin menoista. Mutta kyllä kuri menopuolellakin on selvästi parantunut. Tämä on sellainen seikka, josta voidaan olla ylpeä jopa suhteessa muihin suuriin kaupunkeihin.

Suurimmat ylitykset löytyvät odotetusti sosiaali- ja terveystoimesta. Mutta jos katsotaan menolajeja, voidaan ilahduttavasti todeta, että palkkamenot ovat pysyneet hyvinkin budjetissa, kun taas esimerkiksi palveluiden ostoissa on kirjattu ylityksiä. Meidän näkemyksemme mukaan tämä kielinee ainakin osittain siitä, että osto-osaaminen ja sen osalta meillä kaikilla on hyvin paljon opittavaa, kuten tarkastuslautakuntakin toteaa. Ja olkoon nyt sitten nämä kovin sanoin kritisoidut kuljetuspalvelut ja eilen jonkinnäköisen päätepisteensä saanut sopimus Transmationin kanssa osoituksena tästä, kun 1,8 milj. euroa meni, ainakin jollakin lailla, kankkulan kaivoon.

Mutta tästä huolimatta olemme sitä mieltä, että ostopalvelut lisääntyvät varmasti. Ja toisin kuin edellinen puhuja, me olemme sitä mieltä, että näin pitääkin olla. Meidän pitää vaan osata lukea tarjouksia, kirjoittaa sopimuksia ja sitten valvoa niitä, eikä jättää mitään sattuman varaan.

Sitten kun mennään tuloslaskelmassa alaspäin, niin otsarypyt syvenevät taas. Verotuloissa jäätiin selvästi alle budjetin ja saman tien jopa alle vuoden 2003 tason, - 63 milj. euroa. Ja tässäkin suhteessa Helsinki on maan viidestä suurimmasta kaupungista ainut, jonka verotulot laskivat. Ihan itsestään selvää on, että näin ei voi jatkua.

Verotulot ovat tietenkin sidoksissa väestökehitykseen. Mutta kuitenkin olisi lyhytnäköistä ajatella, että nopea ja jopa eksplosiivinenkin väestökasvu olisi ainut tapa tai kestävä tapa nostaa verotuloja. Helsinkihän oli pitkään Euroopan nopeimmin kasvava pääkaupunki, jo ennen kuuluisaa kohtalokasta yhteisöveroremonttia, mutta ei sekään tuonut sillä lailla kestävää puskuria. Ja kuten tiedämme, hyvin nopea väestökasvu luo kovia paineita sekä käyttötalous että investointipuolella, ja sitten kun suunta syystä tai toisesta muuttuu - kuten nyt - kamppaillaan sitten tyhjien tilojen ja hallinnon tuomien kustannusten ja tähän liittyvien poliittisten ongelmien kanssa. Verrataan vaikka kohtaan 11 esityslistalla. Tämä pieni kompensaatio valtionosuuspuolella ei hirveästi lämmitä, koska Helsingissä ei ole tukiin voitu tukeutua.

Mutta tästä kaikesta historiasta huolimatta verotulojen tasausjärjestelmän ja yhteisöverouudistuksen tuomat pettymykset, niin raskaita kuin ovat olleetkin, meidän pitäisi ehkä pikkuhiljaa päästä niiden yli myös henkisesti ja katsoa vain eteenpäin. Ehkä helpottaa, jos ajatellaan niin päin, että juuri surkeammaksi tämä järjestelmä Helsingin näkökulmasta ei voi muuttua.

Ja ehkä vähän optimistisempi kuin kaupunginhallituksen puheenjohtaja, olen sitä mieltä, että kun uusia päätöksiä valtiovallan puolella tehdään ja järjestelmää rukataan uudestaan, niin meidän täytyy lähteä siitä, että edes jonkinnäköisiä korjausliikkeitä saadaan aikaiseksi.

Helsingin kannattaa käyttää kunnallisen itsehallinnon kaikkia keinoja ja pyrkiä pitkäjänteiseen ja tehokkaaseen taloudenhoitoon ja nimenomaan maltilliseen väestökasvuun. Sekä kunnallisvero että yhteisövero voivat tuottaa huomattavasti paremmin, vaikka väestömäärä ei kasvaisikaan nopeasti. Tässä suhteessa kaavoitus ja monipuolinen asuntotuotanto ovat aivan keskeisessä asemassa, jotta pois muutto loppuisi. Tosiasiahan on, että tilanne keskipitkällä tähtäimellä tässä suhteessa on paljon parempi kuin joskus keskustelusta ehkä luulisi, kuten kuulimme myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan puheenvuorossa.

Ja muistakaamme myös, että työttömyys on kaupungissamme edelleen korkealla tasolla ja että jokainen työllistynyt ihminen tuo lisätuloja ja vähentää menoja.

Herr ordförande.

En del av kommunala självstyrelsen är också att staden så fritt som möjligt får bestämma om hurudana skatter som uppbärs och var tyngdpunkten ska ligga och bland annat därför tycker vi inte att det är klokt att man på förhand godkänner en skärpning av fastighetsskatten som uttryckligen drabbar låginkomsttagare förrän staten har fattat sina egna beslut. På sätt och vis ur självstyrelsens synvinkel vore det bäst om inte heller den här skatten har varken övre eller nedre gräns för det har ju inte heller kommunalskatten.

Vi tycker att det kommer att bli mycket avgörande också för Helsingfors hur huvudstadsregionens samarbete lyckas, också den här frågan har vi i dag på listan. Vi ställer stora förväntningar på samarbetet. Om man både när det gäller markanvändning och serviceproduktion på frivillig bas hittar konkreta samarbetsformer och binder upp sig till dom här så kan mycket vinnas som nog ger plus i kommande bokslut också i Helsingfors.

Därför är vi helt överens med revisionsnämnden om att det här regionala samarbetet också bör inordnas bättre i stadens egna strategier och strategiarbete.

Puheenjohtaja.

Hallintokuntien tavoitteet ovat toteutuneet vaihtelevasti, ehkä kuitenkin kohtuullisesti. Kiinnitämme lyhyesti huomiota vain muutamaan kohtaan ja nimenomaan kysymysten muodossa, koska tämä prosessihan on jatkuva.

Tarkastuslautakunnan yhteenveto pelastustoimen tavoitteiden toteutumisesta on varsin myönteinen, jopa kehuva.

Tämähän on ilmiselvässä ristiriidassa lääninhallituksen tuoreen arvion mukaan, johon edellisessä puheenvuorossa todettiin. Tämä voi aiheuttaa hämmennystä kaupunkilaisten keskuudessa.

RKP:n ryhmä edellyttää, että pikimmiten saadaan yksiselitteinen vastaus kysymykseen pelastusvalmiuden tilasta. Voivatko kaupunkilaiset tuntea olonsa turvalliseksi vai ei?

Ja mitä puhuttuun järjestelmämuutokseen tulee, niin emme välttämättä usko, että se tulee olemaan ratkaisu mahdollisiin ongelmiin.

Sitten otamme vielä kerran riskin, että leimataan tyhmiksi. Nostamme esille ns. sisäiset vuokrat.

Järjestimme omille luottamushenkilöillemme taannoin seminaarin, jossa kiinteistöviraston edustaja ja myös ulkopuolinen asiantuntija yrittivät meille kertoa, mistä on kysymys ja vähän vähentää meidän ymmärtämättömyyttämme.

Luulen, että me jonkun verran opittiin. Ainakin pois lähtiessämme totesimme, että ehkä sisäisten vuokrien maksu sinänsä ei ole kohtuutonta politiikkaa. Mutta 3 %:n vuokratuoton vaatiminen kiinteistön arvolle on ihan eri asia, ainakin näin kaavamaisesti sovellettuna. Esimerkiksi Palmialta emme vaadi tällä hetkellä kunnon tuottoa pääomalle. Silloin nousee kysymys, miksi kaupungin itse omistaman vanhan koulukiinteistön pitäisi olla samalle kaupungille näinkin tuottava?

Koulukiinteistöistä maksettava pääomavuokra muodostuu opetusviraston toteutuneissa 402 milj. euron menoissa huomattavaksi summaksi, ja toisella puolella kiinteistötoimen yli 220 milj. euron saavutettua tuottotavoitetta on nimenomaan palvelusektori, eli terveys-, sosiaali- ja opetustoimi, pääomavuokriensa kautta merkittävästi ollut maksamassa. Tämä keskustelu tulee jatkumaan niin kauan, kunnes asia on pystytty selittämään ja järjestelmää kohtuullistamaan niin, että ei vain RKP:n ryhmä, vaan myös kentällä työskentelevät ymmärtävät ja hyväksyvät tämän, eivätkä pidä sitä toimintaa raskaasti nakertavana.

Ordförande.

Hälsocentralen genomförde i början av året den stora organisationsförändring som Sfp länge har efterlyst. Stordistrikten slopades och verksamheten indelades i sektorer enligt verksamhetsområde. I slutet av 2004 fick den nya modellen beröm, större inbesparingar kan vi ju ännu inte peka på men möjligheterna till att alla helsingforsare får en jämlik tillgång till hälsovårdstjänster har blivit märkbart bättre.

Det statligt stödda så kallade dyrhetsprojektet (kalleushanke) som det också hänvisades till tidigare utredde ju vilka faktorer som ligger bakom Helsingfors högre kostnader jämfört med andra kommuner. Det gav hälsovårdscentralen oss beslutsfattare en hel del att tänka på för tvärtom vad man kanske har trott så är det primärvården som står för två tredjedelar av merkostnader medan specialsjukvårdens roll var långt blygsammare. Vi utgår därför från att både tjänstemän och beslutsfattare grundligt sätter sig in i dom förslag som arbetsgruppen förde fram.

Ja vielä puheenjohtaja:

Näin tilinpäätöksen ja arviointikertomuksen yhteydessä on melkein mahdotonta olla kommentoimatta kaupungin eräissä laitoksissa viime aikoina paljastuneita väärinkäytöksiä.

Jos haluaa katsoa tätä asiaa myönteisemmältä puolelta, voidaan todeta, että Helsinkihän on niin iso kaupunki, että näitä voisi olla enemmänkin ja että paljastukset osoittavat, että sisäinen tarkastus toimii. Vähemmän myönteinen näkökulma johtaa kysymykseen, että onko valvonnassa niin paljon toivomisen varaa, että kiusaus kokeilla käy liian suureksi?

RKP:n ryhmässä toivomme, että oikea vastaus on ensin mainittu, mutta pelkäämme, että se voi olla toisinkin. Sen takia edellytämme, että rutiineja käydään läpi ja valvontaa tiukennetaan, joka on myös meidän tilintarkastusyhteisön loppupäätelmä, kuten lukee heidän kertomuksessaan.

Puheenjohtaja.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ryhmämme on edelleen huolestunut pääkaupungin taloudesta, joskin hiukan vähemmän huolestunut kuin aikaisemmin. Paljon työtä olemme tehneet, josta voimme ainakin toisiamme kiittää. Tämä on niin pitkäjänteistä työtä, että saattaa vielä kestää jonkun aikaa ennen kuin laajemmat kaupunkilaislähetystöt saapuvat tänne kiittämään meitä.

Olemme suht vakuuttuneita siitä, että jossain mittakaavassa tämäkin toteutuu, kunhan vain jaksamme toimia samalla tavalla kuin tähän asti ja olla johdonmukaisia tässä työssä ja osoittaa nimenomaan, että taloudellinen tehokkuus itse asiassa on kestävän hyvinvoinnin edellytys ja että laadullista palvelutuotantoa turvataan vain ja ainoastaan sillä tavalla. Ja tässä yhteydessä lyhyesti vaan mainitsemme opetuspalveluiden tason, joka meidän mielestämme on erikseen mainitsemisen arvoinen asia. Onhan meidän myönnettävä, että on aika vaikea vastata kysymykseen, miksi vertailukelpoiset toimintakohtaiset menot per asukas ovat olleet niin paljon korkeampia Helsingissä, vaikka palvelut muualla Suomessa voivat olla yhtä hyviä?

Näillä sanoilla kannatamme vuoden 2004 tilinpäätöksen vahvistamista ja tuloksen käsittelyä kaupunginhallituksen esittämällä tavalla sekä puollamme vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille esityksen mukaisesti.

Med de här orden, herr ordförande, tillstyrker vi att bokslutet för år 2004 fastställs och resultatet behandlas på det sätt som styrelsen föreslår och vi förordar att ansvarsfrihet beviljas för de redovisningsskyldiga enligt förslag.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustan valtuustoryhmä haluaa kiittää tarkastuslautakunnan puheenjohtajaa ja kaikkia lautakunnan jäseniä sekä virkamiehiä hyvästä työstä.

Tässä käsittelyssä meillä on nyt mahdollista arvioida sitä, miten hyvin koko kaupunkikonsernissa on onnistuttu saavuttamaan niitä tavoitteita, joita viime vuodelle asetettiin. Arvioinnin pitää tosin olla jatkuvaa, ei vain kerran vuodessa tapahtuvaa. Lautakunnissa arviointia tapahtuukin tiheämmin.

Helsingin taloudellinen tilanne on tällä hetkellä kohtuullinen. Kaupunkimme talouden tasapainottuminen jatkui edelliseen vuoteen nähden, mutta tulos jäi kuitenkin vielä alijäämäiseksi, jos liikelaitosten tulos jätetään huomioimatta.

Olemme samassa tilanteessa kuin monet muutkin Suomen kunnat, vuosikate kattaa poistot, mutta ei investointeja. Huolestuttavaa on, että vuosikate toteutui 16 % talousarviota heikompana. Verotulojen, erityisesti tuloveron toteutuminen 52 milj. euroa, eli 3,1 % talousarviota heikompana ja myös edellistä vuotta 42,5 milj. euroa, eli 2,6 % pienempänä, on kehityssuunta, joka olisi kyettävä katkaisemaan. Verotulojen lasku on erittäin huolestuttavaa, kun muistamme, että korotimme tuloveroprosenttia vuodesta 2003. Tarkastuslautakuntakin on kiinnittänyt tähän huomiota.

Verratessa verotulojen kehitystä suurten kaupunkien kesken voimme todeta - kuten kaupunginjohtajan kalvoistakin - että Helsinki on ainut, jonka verotulot laskivat. Yhteisöverotuloja vertailtaessa on huomattava, että kaikki muut suuret kaupungit pystyivät kasvattamaan tuottoa, mutta Helsingissä se laski 6,8 % edelliseen vuoteen verrattuna. Tuloverojen osalta lasku oli 2,6 %. Valtionosuuksien kasvu on tosin paikannut lähes täysin verokertymän pienenemisestä syntyneen vajeen.

Pääkaupunkiseudun kuntien välillä käydään kisaa veronmaksajista. Helsingin asuntopolitiikan suunnan muutoksen toivomme vaikuttavan siihen, että veronmaksajien poismuutto Helsingistä hidastuu ja verotulot kääntyisivät taas kasvuun.

Kunnat velkaantuivat yhä viime vuonna. Lainakanta kasvoi lähes miljardi euroa ja kassavarat pienenivät runsaat 100 milj. euroa. Kuntien nettovelka lisääntyi siis yli miljardilla eurolla.

Varsin usein kuullussa valitusvirressä syytetään vain ja ainoastaan valtiota kuntatalouden ahdingosta. Kuntien menojen kasvussa on kuitenkin kuntapäättäjienkin käsissä monilta osin. Kuntien menot ovat kasvaneet maassa viime vuonna keskimäärin 5 %:n vuosivauhtia. Samaan aikaan kuntien tulojen kasvu on hidastunut ja tulot kasvoivat viime vuonna noin 3,5 % vuosivauhtia. Edelleen on kuitenkin todettava, että koko maankin onneksi olemme eteläisessä Suomessa vielä kohtuullisessa vauhdissa kokonaisuudessaan. Suomalaisista noin neljännes asuu Uudellamaalla, mutta puolet koko maan kuntien vuosikatteesta kertyi tältä alueelta.

On todettava, että viime valtuustokaudella tässä salissa jouduttiin tekemään monia kipeiltäkin tuntuvia päätöksiä, joiden ansiosta olemme nyt tässä missä olemme.

Helsinki on kulkenut samaa tietä kuin suurin osa Suomen kunnista, kuitenkin muutamaa vuotta monia muita kuntia myöhemmin. Kuntatalouden ahdinko ei kuitenkaan ole vielä takanapäin. Myös tulevien vuosien aikana meiltä vaaditaan päätöksentekoon runsaasti päättäväisyyttä ja viisautta. Me joudumme varmasti usein tekemään valintoja keskinkertaisten vaihtoehtojen välillä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Arvioitaessa eri toimialojen menokehitystä, on muistettava, että kaupunkimme on varsin iso ja suunnanmuutokset tapahtuvat usein hitaasti.

Sosiaali- ja terveysviraston organisaatiomuutokset toisaalta osoittavat, että muutoksia on mahdollista tehdä. Organisaatiomuutosten jälkeen erityisesti terveyskeskuksesta on todettava, että usein toistettu mantra "hallinnosta voi säästää" on menettänyt sisältöään. Organisaatiouudistuksen myötä hallinnosta väheni yli 70 virkaa tai tointa. Terveyskeskuksen hallinto on tällä hetkellä hyvin ohut, kun yksi taso, suurpiirit, lakkautettiin ja hallintoa yhdistettiin koko kaupungin osalta. Keskustan ryhmän mielestä muutos oli tarpeellinen.

Organisaatiomuutoksen jälkeen ei saa kuitenkaan jäädä tuleen makaamaan. Palveluiden kehittämisen kannalta muutosten toteuttaminen on edelleen välttämätöntä. Mutta uskomme, että se on nykyisessä mallissa huomattavasti helpompaa ja joustavampaa.

Palveluiden käyttäjien kannalta parasta on se, että eri kaupunginosissa asuvat ihmiset saavat jatkossa tasa-arvoisemmin tasalaatuisempia palveluita.

Ryhmämme mielestä kehittämistyötä on jatkettava siten, että asukkaat voivat saada palveluita halutessaan myös muualta kuin omalta asuinalueeltaan, omilta lähipalveluyksiköiltään.

Kaupunkimme asukkaat saavat keskimäärin enemmän monipuolisempia, mutta kalliimpia palveluita kuin muissa kunnissa asuvat. Viime vuosien menojen kasvun hillitsemisenkin jälkeen voimme todeta näin. Palvelujen käyttäjät antavat edelleen palveluillemme hyvät arvosanat. Olemme saavuttaneet muiden suurten kaupunkien keskimääräisiä yksikkökustannuksia. Helsinki oli viime vuonna ainut suurista kaupungeista, jossa pystyttiin pienentämään toimintakuluja edellisestä vuodesta. Mutta edelleen voidaan puhua "kalliista Helsingistä".

Ryhmämme mielestä yksikkökustannusten kasvua on kyettävä hillitsemään edelleen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ehdotamme palvelujen leikkaamista. On mietittävä ennakkoluulottomasti uusia, entistä parempia ja tehokkaampia tapoja tuottaa palveluja, kehitettävä johtamista, osattava hyödyntää eri työntekijä- ja ammattiryhmien osaamista tarkoituksenmukaisemmin ja organisoitava tehtävät osittain uudelleen, hyödynnettävä uutta teknologiaa ja tietotekniikkaa, lisättävä yhteistyötä eri toimijoiden välillä niin kaupunkikonsernin sisällä yli sektorirajojen kuin sen ulkopuolellekin, yli kuntarajojen ja yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Tosiasia on myös se, että lyhyiden etäisyyksien Helsingissä on mietittävä, mitkä palvelut tuotamme hyvin lähellä käyttäjiä lähipalveluina ja mitä palveluja voimme keskittää vielä nykyisestä.

Kunta- ja palvelurakennehanke on käynnistynyt sisäministeriön johtamana. Myös Helsingin kannalta palvelurakennehanke on erittäin perusteltava. Hankkeen tavoitteiden toteutuminen edistää myös helsinkiläisten palvelutarpeen tyydyttämistä pitkällä aikavälillä.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja omassa puheenvuorossaan otti esille sen, että hankkeen tavoitteena ei saa olla se, että maahan luodaan vain yksi ainut malli.

Se käsitys, mikä minulla hankkeesta on, tarkoitus ei suinkaan ole luoda yhtä mallia, joka toimisi koko maassa kaikilla maan erilaisilla alueilla, vaan on tarkoitus luoda useita malleja, joita voidaan soveltaa ja ottaa käyttöön alueen tarpeista ja ympäröivästä todellisuudesta lähtien. Meidän on turhaa jäädä odottamaan kuitenkaan tämän hankkeen tuloksia. Töihin on täällä jo ryhdytty ja töitä pitää jatkaa edelleen.

Keskustan valtuustoryhmä perääkin rohkeutta meiltä jokaiselta. Meidän on jatkettava muutosten tiellä ja luotettava siihen, että se on ainut oikea tie. Olemme iloisia siitä, että tuore kaupunginjohtajakin määritteli yhdellä sanalla alkanutta virkakauttaan ja se sana oli "muutos".

Kuntien on oltava valppaina valvomassa omaa etuaan suhteessa valtioon. Edunvalvontaa on jatkettava sekä itsenäisesti, että yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Sekä suurten kuntien, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön tiivistäminen on tästäkin syystä tärkeää.

Jo muutaman vuoden ajan olemme puhuneet useista epäkohdista, joihin ei ole vieläkään tapahtunut muutosta. Esimerkiksi lääkärien koulutuksesta saatava koulutus-evo ei kata lääkärikoulutuksesta HUS:lle koituvia kustannuksia. Kalleushankkeen selvityksen mukaan Helsinki joutuu maksamaan valtiolle kuuluvia menoja tästä johtuen jopa 5 milj. euroa vuodessa. Tähän olisi tultava muutos.

Keskustan valtuustoryhmä on erittäin huolissaan työttömyyden kasvusta koko Uudellamaalla. Ainoastaan alle 25-vuotiaiden työttömien määrän kasvu hiipui viime vuonna, heitä oli tosin viime vuoden lopulla vain 2 % vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa.

Työttömyys on inhimillinen tragedia, mutta siitä aiheutuu myös sosiaalitoimelle huomattavasti kustannuksia. Erityisen huolestuneita olemmekin nuorisotyöttömyyden korkeasta tasosta. Toivomme, että tämän vuoden alusta voimaan astuneen nuorten yhteiskuntatakuun vaikutukset näkyvät ja vuoden päästä tarkastelemme nuorisotyöttömyyden osalta positiivisempia lukuja.

Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota mielenterveyden häiriöistä kärsivien hoitoon. Työnjako HUS:n ja terveyskeskuksen välillä on osittain ollut reviiritaistelua. Erikoissairaanhoidossa on hoidettu tietyt ns. "kiinnostavat" potilasryhmät.

Tarkastuskertomuksessa on perätty myös terveysasemien mielenterveystyön osaamisen vahvistamista. Nyt terveysasemille on tulossa 20 psykiatrista sairaanhoitajaa, jotka voivat toimia lääkäreiden ja terveydenhoitajien työpareina. Ongelmien ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen mahdollisuuksien pitäisi siis parantua selvästi. Odotuksena on, että riittävän aikaisin saadulla avulla voidaan ehkäistä ongelmien pahentuminen.

Tässä salissa on käyty joka vuosi keskustelua kaupungin ja HUS:n suhteista. Olemme kaipailleet todellista vaikutusvaltaa erikoissairaanhoidon toimintaan. Keskustan valtuustoryhmän mielestä olisi syytä avoimesti pohtia jopa Helsingin tapaa järjestää erikoissairaanhoitonsa ja että osana tätä pohdintaa selvitettäisiin ennakkoluulottomasti pääkaupunkiseudun kuntien halukkuutta ja mahdollisuutta ostaa HUS omakseen. Uudenmaan muut kunnat voisivat halutessaan kilpailuttaa ja ostaa palvelut uudelta sairaalalta tai muilta tuottajilta.

Parin vuoden ajan keskustelua runsaasti hallinneen farssin, eli vammaisten kuljetuspalveluiden päätyminen tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen, ei yllätä keskustan valtuustoryhmää.

Kuljetuspalvelujen laajentamista vastustettiin rajusti vammaisjärjestöissä, ja sosiaalilautakunnassakin muutama jäsen vastusti asiaa, kun lännen alueen ongelmiin ei ollut löydetty ratkaisuja kokeilun aikana.

Kuljetusmenojen väheneminen on mielestämme osittain hyvinkin hälyttävää. Emmekä kykene iloitsemaan kaupungille syntyneistä säästöistä, kun tiedämme, että ne ovat seurausta siitä, että osa vammaisista ei enää käytä palveluja.

Sosiaalilautakunta teki eilen päätöksen kuljetuspalveluiden jatkosta. Aiempi palveluiden järjestäjä ei päässyt mukaan jatkoon. Uudet toimijat ottavat hoitaakseen kuljetuspalvelut. Uudet sopimukset ovat myös tiukempia sekä seurannan, että sanktioiden osalta ja palvelun laadun odotetaan parantuvan huomattavasti. Edellytämme, että valvonta on myös tehokasta koko palvelujakson ajan.

Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota myös palvelulinjojen erittäin vähäiseen käyttöön ja siten linjojen tarkoituksenmukaisuuteen.

Palvelulinjakeskustelua käytiin valtuustossa myös muutama kokous sitten, ja toistan silloin esittämäni kysymyksen siitä, että mikä osuus linjojen nimellä on niiden vähäiseen käyttöön.

Monet potentiaaliset käyttäjät voivat kuvitella, ettei heillä ole oikeutta käyttää palvelulinjoja. Tiedotuksella on varmasti tekemistä. Mutta olisiko tarvetta miettiä myös nimenmuutosta? Onko palvelulinjojen imago tällä hetkellä kohdallaan?

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen osa 4.11, yhteisöjen taloudellinen tukeminen, on huolestuttavaa luettavaa.

Kaupunginhallituksen ohjeita ei ole noudatettu. Kekseliäät, tai ehkä suhteita omaavat avustusten hakijat, joilla ei olisi edes välttämättä tarvetta avustuksille, ovat voineet saada avustuksia toisensa päälle, jopa ilman vaadittavia tositteita. Samaan aikaan osa avustusta hakevista, todellisen tarpeen keskellä kamppailevista hakijoista on jäänyt ilman avustuksia.

Keskustan valtuustoryhmä yhtyy tarkastuslautakunnan vaatimuksiin avustusten myöntämisen valvonnan koordinoinnin lisäämisestä sekä avustuksia saavien tahojen toiminnan tarkastamisen tehostamisesta.

Keskustan valtuustoryhmä odottaa syksyn budjettikeskusteluun valtuustolta rehellisyyttä ja kykyä arvioida realistisesti kaupunkimme tilannetta. Odotamme myös valmiutta tehdä uusia linjauksia.

Esimerkiksi sosiaalitoimen menot ovat ylittäneet useana vuonna budjetin. Kuitenkaan rakenteellisiin muutoksiin ei ole toiminnan osalta ollut vielä mielestämme riittävästi haluja. Tiedämme ja tunnustamme sen, että suurin osa sosiaaliviraston palveluista on lakisääteisiä palveluita, mutta odotamme, että sekä luottamushenkilöillä että viraston virkamiehillä olisi rohkeutta miettiä uudelleen palvelutuotantomme rakennetta ja tuottamistapoja. Otan yhden esimerkin. Esimerkiksi lasten päivähoidossa yksityinen ja kotona tapahtuva hoito tulee kaupungille selvästi julkista päivähoitoa edullisemmaksi. Silti viraston selvänä painopisteenä on pitkän aikaa ollut vain oman toiminnan edellytysten kehittäminen. Nyt tosin näemme linjassa heikkoja signaaleja avarakatseisemmasta ajattelusta.

Ryhmämme mielestä olisi syytä tarkistuttaa virastojen ja laitosten tavoitteiden asettamisohjeita ja muokata niitä siten, että hallintokunnat ottavat tavoitteeksi vain toiminnan keskeisiä asioita sekä seuraavat niiden toteutumista tarkkaan, kuten tarkastuslautakuntakin on arviointikertomuksessaan suosittanut. Päätösesityksessä edellytetään selvitystä toimenpiteistä, joihin on arviointikertomuksen pohjalta ryhdytty. Siksi emme kannata tämän samansisältöisiä ponsia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Keskustan valtuustoryhmä puoltaa vuoden 2004 tilinpäätöksen hyväksymistä sekä vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille esityksen mukaisena.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä pitää merkittävänä poliittisena saavutuksena sitä, että kaupungin taloutta saatiin viime valtuustokaudella tervehdytettyä varsin hyvässä yhteistyössä.

Helsingin taloustilanne on kuitenkin edelleen vakavampi kuin mitä päällepäin näyttää. Vaikka vaikeiden sopeuttamistoimenpiteiden seurauksena kaupungin taloutta onkin siis saatu parannettua, ei ole syytä suureen tyytyväisyyteen. Mukavan talouskasvun aikana tuloksen pitäisi ilman liikelaitoksia kattaa poistot, mutta nyt ei ole näin asian laita. Kaupungin talous ei siis ole vieläkään terveellä pohjalla.

Alussa kuullun kaupunginjohtaja Pajusen esityksen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaupungin johto ymmärtää tilanteen, ja haluamme antaa tukemme kaupungin talouden saattamiseksi terveelle pohjalle.

Kaikki me tiedämme, että kaupungin ongelmien taustalla on pitkälti valtion toimet, jotka ovat ilmeisesti pysyvästi vaikeuttaneet taloustilannettamme. Tosiasia on se, että meidän täytyy itse pyrkiä pitämään taloutemme tasapainossa, emmekä voi luottaa toisten apuun.

Kaupungin taloustilannetta on merkittävästi helpottanut Helsingin Energian voittovaroista saatu 100 milj. euroa. Tästä saamme toki olla kiitollisia, mutta samalla emme saa tuudittautua siihen, että tällainen 100 milj. euroa olisi saatavissa joka vuosi.

Kaupungin verotulokertymästä liki 83 % tuli kunnallisverosta. Tarvitsemme siis hyviä veronmaksajia. Jonkunhan täytyy maksaa ne verot, joilla palvelut kustannetaan.

Toiseksi tarvitsemme Helsingissä, Suomessa ja koko Euroopassa lapsiperheitä ja suoraan sanottuna monilapsisia lapsiperheitä. Lähes laidasta laitaan puolueet vaikuttavat olevan merkittävän näköalattomia tämän asian suhteen. Puhutaan, että Helsinki, Suomi ja Eurooppa ikääntyvät tai harmaantuvat. Tähän tilanteeseen yritetään sitten sopeutua. Mutta missään ei tunnu olevan vakavaa pyrkimystä tilanteen muuttamiseen. On jopa väitetty, ettei väestörakennetta saada tervehdytettyä poliittisilla päätöksillä.

Olemme merkittävästi eri mieltä. Osoittamalla päätöksillään arvostavansa lapsia paljon, yhteiskunta voi toimia suunnannäyttäjänä, ja vaikka iso laiva kääntyy hitaasti, se on käännettävissä.

Lapsiperheet aiheuttavat toki kustannuksiakin, mutta ovat jo varhain merkittävä taloudellisen toimeliaisuuden generaattori, ja myöhemmin tämän päivän lapset pitävät huolen huomisen hyvinvoinnista. Enemmän lapsia tänään merkitsee enemmän hyvinvointia huomenna, vähemmän lapsia tänään, vähemmän hyvinvointia huomenna.

Jokunen sana henkilöstön määrästä:

Kaupungin palveluksessa olevien henkilöiden määrä on hieman vähentynyt. Henkilöstökulut ovat niin merkittävä osa kaupungin taloutta, että talouden tervehdyttämisessä on harkittava edelleen, voidaanko tehokkuutta lisäämällä tuottaa tarvittavat palvelut jonkin verran vähemmällä työvoimalla. Tarvitaankin uusi organisaatiokomitea jatkamaan aikaisemman organisaatiokomitean hyvää työtä.

Julkisuudessa on keskusteltu pelastustoimen toiminnasta.

Päinvastaisista väitteistä huolimatta pelastuslaitos toimii mielestämme yleisesti ottaen kiitettävästi. Toiminnan varmistamiseksi olisi syytä tarkistaa henkilöstön palkkausta, jotta kouluttamaamme työvoimaa ei menetettäisi naapurikuntiin.

Viimeisenä asiana haluan nostaa esille Helsingin bussiliikenteen.

STA:n omistajaohjaus ei aikanaan toiminut hyvin, mikä johti STA:n vaikeaan taloustilanteeseen ja aiheutti epäterveen kilpailutilanteen markkinoille.

Yhdistettäessä STA:ta ja HKL-Bussiliikennettä piti tehdä jotakin aiempaa parempaa. Toisin kuin STA:ssa, uudessa Helsingin Bussiliikenne Oy:ssä piti yhtiön hallitukseen valita poliitikkojen lisäksi asiantuntijoita. Nyt nämä asiantuntijajäsenet on tietääkseni jätetty valitsematta. Jos näin on asianlaita, vaarana on, että Helsingin Bussiliikenne Oy on vain taseeltaan vahvistettu STA. Tähän emme saa tyytyä.

Näiden huomautusten myötä Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä puoltaa päätösehdotusten hyväksymistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Käsitellään Helsingin kaupungin konsernipäätöstä, johon on yhdistelty 125 tytärosakeyhtiötä, kahdeksan säätiötä, kuusi kuntayhtymää, kolme yhteisöä ja kaksi osakkuusyhtiötä. Lisäksi on annettu tiedot 41 osakkuusyhtiöstä. Konsernitaseen loppusumma on 11 229,08 milj. euroa, jossa on nousua edellisestä tilinpäätöksestä noin 500 milj. euroa.

Tätä tekstiä lukiessa ihmetyttää, että konserniohjeiden mukaisia tietoja ei ole 51 tarkastuskohteen tilintarkastajilta. On tässä 10 kohdan ohjelma. Tässä oli ensimmäinen kohta.

Toinen kohta, vammaiskuljetukset, on ollut viime vuoden murheenkryyni.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on kilpailuttanut vammaiskuljetukset siten, että kun kaupunki luuli saavansa kuljetuspalveluiden huonon hoidon johdosta 840 000 euroa takuurahoina, niin kelvottoman sopimuksen seurauksena kaupunki maksaakin 1 800 000 euroa olemattomista taksimatkoista. Tämä on sen sopimuksen seurauksena, jossa kuljetuspalvelujärjestelmäyhtiö Transmation oikeutetaan korottamaan hintojaan, mikäli yhtiön kautta tehty matkustajamäärä putoaa vuodesta 2001 yli 5 %. Näin Transmationille taattiin tuloja, vaikka matkojen määrä väheni oleellisesti. Matkamäärät ovatkin vähentyneet 39 % ja kokeilualueella peräti 48 %.

Härskein kokeiluaikana sattunut tapaus oli, kun taksinkuljettaja jätti kielitaidottoman kehitysvammaisen väärään osoitteeseen, josta hän löytyi sitten 3,5 tunnin kuluttua. Siteeraan Helsingin Sanomia 8.5.2004: "CP-vammaa sairastava Pakarinen on sähkötuolinsa kanssa hankala taksiasiakas. Tuoli on iso ja painava eikä se mahdu kaikkiin takseihin. Sitä ei tiedä, minkälainen kärry minua milloinkin noutaa, jos noutaa. Ennen Pakarisella oli muutama tuttu kuljettaja, joiden kanssa hän kiersi hoitamassa asioita. Kuljettajat tunsivat Pakarisen parvekelaatikot ja moninaiset muut tarpeet. Nyt eivät aina löydä edes perille. Sitten täytyy ? vetää tuhatta ja sataa parkkipaikalla hortoilevien taksien perässä. Matkoja ei saa enää ketjuttaa. Ennen käytiin samalla reissulla vaikka postissa, kaupassa ja huollattamassa kulkuvälinettä. Nykyään minun pitää jokaiselle matkalle tilata eri taksi. Se kestää aikansa. Kuljettajat ovat kokemattomia. Heillä on myös tiukat säännöt, joiden mukaan heidän ainoa tehtävänsä on viedä meidät paikasta a paikkaan b. Me olemme kuin postipaketteja - Pakarinen kärjistää. Yhteiskuljetuksissa olemme kuin sardiinit. Kyytiin saatetaan nostaa neljäkin pyörätuolia."

Tilintarkastajien loppuraportti 28.4.2004: "Tarkastuksessa ei ole käynyt ilmi, että hankkeessa olisi toimittu siten vastoin lakia tai valtuuston päätöstä, että siitä olisi tähän mennessä aiheutunut kaupungille taloudellista vahinkoa."

Kuitenkin tilikauden päättymisen jälkeen on paljastunut edellä kertomani 1,8 milj. euron ajamattomien matkojen lasku. Sopimuksella tässä oli siirretty nyt sitten yrittäjän riski kaupungin maksettavaksi.

Esitänkin, että esiin tulleiden uusien tietojen johdosta lappujen yhdistely ja kuljetuspalvelujen osalta vastuuvapautta ei myönnettäisi.

Kohta 3:

"EU ja muut tuet" -kohdalla on tarkastus todennut, että EU-tukien hakemusmenettely ja kirjanpitokäsittely eivät ole olleet kaikilta osin esimerkiksi maksatushakemusten hankekirjanpidon tositteiden säilyttämisen ja tositteiden alkuperäisyyden osalta asianmukaisia.

Tämänsuuntainen lausuma ainakin huolestuttaa minua.

Kohta 4:

Helsingin tekstiilipalvelussa on tilikauden päättymisen jälkeen paljastunut ilmeinen, vuonna 2004 alkanut työntekijän väärinkäytös, josta poliisilla on tutkintapyyntö.

Siksi perussuomalaisten mielestä on selvää, että vastuuvapautta ei voida myöntää tekstiilipalvelun toimitusjohtajalle.

Kohta 5:

Liikuntaviraston pääkirjanpito sisältää myyntisaamisten osalta noin 170 000 ? euroa enemmän kuin myyntireskontra.

Merkillinen suuri ero.

Kohta 6:

Kiinteistövirastossa on myyntikirjauksia tehty ennen kuin kaikki siirrot keskeneräisistä hankinnoista on tehty maa-alueisiin, jolloin myyntivoitto kirjataan liian suurena. Kolmea tonttia oli kunnostettu 1,8 milj. eurolla. Kaksi niistä oli myyty kohdentamatta tontin parantamiskuluja myynteihin. Kauppojen yhteydessä tuloutettiin 1,2 milj. euroa liian suuri myyntivoitto.

Kohta 7:

Opetusvirasto ei ole laskuttanut liikuntavirastoa ja yksityisiä käyttäjiä syyslukukaudelta. Laskuttamatta arviolta 0,7 milj. euroa.

Kohta 8:

Sosiaalivirastolla on jaksottamatta vuosille 2003 ja 2004 kuuluvia ostopalvelumenoja 2,3 milj. euroa.

Kohta 9:

Helsingin Vedessä on paljastunut mädännäisyyttä. Jos kaupungin varoilla yksityishenkilö onnistuu rakennuttamaan talon, on kontrolli pahasti pettänyt.

Kohta 10:

Liikuntaviraston osalta taseesta ilmenevä keskeneräinen käyttöomaisuus, yhteensä 6,9 milj. euroa, sisältää selvittämätöntä saldoa noin puolitoista miljoonaa euroa.

Tässä on aika monta epäselvää, lottovoiton suuruista juttua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Perussuomalaisina olemme valmiit hyväksymään vastuuvapauden myöntämisen paitsi tekstiilipalvelun toimitusjohtajan, matkojen yhdistelyn ja kuljetuspalvelujen sekä Helsingin Veden osalta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muu kokousväki.

Viime vuoden tilinpäätös osoittaa 175 milj. euron ylijäämää. Tämä summa tuntuu joiltakin kaupungin surkeaa taloudellista tilannetta voivottelevilta jääneen huomaamatta, vaikka se selvästi tilinpäätöksessä heti alussa kerrotaan, siis 175 milj. euron ylijäämä. Jo tällä perusteella voi todeta, että peruspalvelujen määrärahojen ja henkilöstön vähentämiseen ei ole ollut taloudellisia perusteita. Helsingin kaupungin omavaraisuusaste on Nokian luokkaa, 75 %, mutta monilla helsinkiläisten tarvitsemilla palveluilla menee yhtä huonosti kuin Nokian monilla alihankkijoilla.

Helsinki ei ole köyhä, mutta kipeä se kyllä tällä menolla on. Henkilöstöä on vähennetty samaan aikaan kun palvelujen tarpeet kasvavat. Varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella vähennys on ollut raju. Työntekijöitä oli 770 vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Tämän seurauksena voivat huonosti sekä asukkaat että työntekijät.

Vaikka helsinkiläisten arjen monet ongelmat peittyvät tilinpäätöksessä suurten lukujen taakse, näkyy myös budjetin sitovien toiminnallisten tavoitteiden arvioissa se, että palvelujen karsimisesta kärsivät eniten ne, jotka ovat muutenkin heikoimmassa asemassa. Esimerkiksi toimeentulotukeen käytettiin aiempaa vähemmän rahaa, vaikka köyhyys kaikkien tilastojen mukaan Helsingissä lisääntyy. Työttömien aktivointisuunnitelmia olisi tavoitteiden mukaan pitänyt tehdä 3 000, mutta niitä ei tehty edes tuhatta. Koulujen tuntikehysten leikkaaminen on jatkunut. Kotipalvelujen ja kotisairaanhoidon yhdistäminen on johtanut palvelujen heikentymiseen ja vähentymiseen. Samaan aikaan myös laitospaikkoja on vähennetty. Lastenpsykiatriassa jonotusaika tutkimuksiin on ylittänyt tavoitteen jo 3 viikolla. Päiväkotiverkostoa karsittiin liikaa. Kirjastojen hankintamäärärahat ovat häpeällisesti koko maan keskitason alapuolella. Asuntotuotanto-ohjelman uudisrakentamisen tavoitteista jäätiin kolmannes. Joukkoliikenteen osuus on jäänyt alle tavoitteen, kun määrärahoja on leikattu, vuoroja karsittu ja lipun hintoja nostettu.

Nämä ja monet muut palvelujen puutteet kertovat määrärahojen alibudjetoimisesta. Samasta kertoo se, että tiukasta budjettilinjasta huolimatta erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintamenot ylittyivät. Tästä pitäisi ottaa opiksi ensi vuoden budjettivalmisteluissa. Esimerkiksi terveyspalvelujen hoitotakuun toteuttamiseen tälle vuodelle osoitettua lisämäärärahaa ei pidä leikata ensi vuoden budjetissa, jotta pitkään jatkunut alibudjetointi ja henkilöstövajaus voidaan lopulta lopettaa. Terveysasemien ja muiden palveluverkkojen karsimisen ja keskittämisen sijasta tarvitaan asukkaiden tarpeesta lähtevää lähipalvelujen kehittämisen linjaa. Vertailut muiden, pienempien kaupunkien keskimääräisiin kustannuksiin eivät voi olla normi, jolla perustellaan taas uusia menoleikkauksia, muka jostain löytyvällä säästöpotentiaalia.

Tärkeä osuus ylijäämäiseen tilinpäätökseen on kaupungin omilla liikelaitoksilla. Niiden hyvä tuloskehitys on helpottanut muiden palvelujen rahoitusta. Tästä kuuluu osa-ansio myös pro Kuntapalvelut -verkoston asukasaktiiveille. He osoittivat vääräksi kaupungin johdon vielä viime vuoden budjettia tehtäessä täällä esittämät väitteet, joiden mukaan kilpailuviranomaiset estävät siirtämästä Helsingin Energian voittovaroista lisää rahaa muiden palveluiden rahoittamiseen.

Helsingin Energian osalta haluan kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan tilinpäätöstiedoissa.

Ensinnäkin:

Energia on kyennyt viime vuosina rahoittamaan investointinsa tulorahoituksella ja tekemään siitä huolimatta huimaa voittoa. Sen tulos ennen varauksia oli viime vuonna yli 200 milj. euroa. Liikevoitosta yli 20 milj. euroa on käytetty uuden ydinvoimalan rahoittamiseen sijoittamalla mm. Mankala -yhtiöön lisää osakepääomaa. Tämä ei varmastikaan vastaa useimpien helsinkiläisten toiveita siitä, mihin liikevoittoja pitäisi ohjata.

Toiseksi:

Kaupunginhallitus esittää Energian taseeseen kertyneestä voittovaroista siirrettäväksi vähemmän kuin edellisenä vuonna, vaikka Helsingin Energian liikevoitto kasvoi viime vuonna edellisestä.

Jos nyt siirrettäisiin suhteellisesti sama osuus kuin vuosi aiemmin, se olisi 125 milj. euroa eikä 100 milj. euroa, kuten kaupunginhallitus esittää. Voi kysyä, miksi Energian omia pääomia paisutetaan? Valmistellaanko tällä kenties liikelaitoksen yhtiöittämistä ja yksityistämistä?

Kolmanneksi:

On syytä kysyä, miksi kaupunginhallitus esittää Energian voittovarojen siirtämistä kaupungin omaan pääomaan eikä halua valtuuston päättävän nyt tarkemmin siitä, mihin varat käytetään? Valtuustolla itsellään on onneksi mahdollisuus korjata tältä osin päätösesitystä niin, että 100 milj. euron siirto ohjataan nimenomaan toimintapääomaan käytettäväksi sosiaali-, terveys-, opetus- ja muiden lakisääteisten palvelujen rahoittamiseen. Kaupungin lainojen lyhentämiseen Energian voittovaroista tehtävää siirtoa ei tarvita. Onhan kaupungilla lainasaatavia enemmän kuin velkoja.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että valtuusto päättää muuttaa kaupunginhallituksen esityksen viimeisen kappaleen kuulumaan seuraavasti:

Helsingin Energian taseeseen kertyneestä voittovaroista siirretään 100 milj. euroa kirjattavaksi kaupungin oman pääoman edellisten tilikausien yli/alijäämiin käytettäväksi sosiaali-, terveys-, sivistys- ja muihin lakisääteisiin palveluihin.

Hyvät valtuutetut.

Tilinpäätös antaa aihetta arvioida kriittisesti myös kaupungin perimiä sisäisiä vuokria. Esimerkiksi kouluverkon tarkistamisessa on mielestämme käynyt selvästi ilmi se, että markkinahintoihin perustuvat sisäiset vuokrat ohjaavat tilojen käyttöä tavalla, joka ei vastaa asukkaiden tarpeita.

Tilinpäätös osoittaa kiinteistöviraston tekevän yli 300 milj. euron voittoa kiinteistöbisneksellä - jos niin voi sanoa - samaan aikaan, kun mm. kouluja suljetaan kalliiden sisäisten vuokrien takia.

Markkinahinnoittelusta pitäisikin mielestämme siirtyä kunnan omien lakisääteisten palvelujen kohdalla omakustannusperusteisiin vuokriin.

Seuraavaksi asiasta, jonka osalta SKP:n ja asukaslistan ryhmä ei ole valmis hyväksymään vastuuvapauden myöntämistä tili- ja vastuuvelvollisille. Tämä asia koskee vammaisten kuljetuspalveluja ja sosiaaliviraston tilaamien matkojen yhdistely- ja kuljetuspalvelujen kilpailuttamista.

Tässä asiassa on aiheutettu suurta vahinkoa ennen muuta vaikeavammaisille, joiden oikeutta yksilöllisiin kuljetuspalveluihin on loukattu. Samalla on rikottu valtuuston päätöksiä ja aiheutettu miljoonien taloudelliset vahingot kaupungille.

Kuljetuspalvelujen laadun heikentyminen, jopa heitteillejätön kaltaiset tilanteet, ovat johtaneet siihen, että monet näihin kuljetuksiin oikeutetut vammaiset eivät ole enää voineet tai uskaltaneet käyttää kuljetuksia.

Kilpailuttamiselle alun perin asetettuja tavoitteita ja ehtoja muutettiin tarjouspyyntöjen jälkeen tavalla, josta on aiheutunut kaupungille huomattavia taloudellisia menetyksiä. Sopimukseen kirjattiin lupaus, että kaupunki korottaa matkoista yhtiölle maksettavia hintoja, jos matkojen kokonaismäärä vähenee. Matkojen määrää vähensi palvelujen heikon laadun lisäksi sosiaalivirasto omilla ratkaisuillaan ilman, että tässä yhteydessä olisi tarkistettu palveluista tehtyä sopimusta.

Kaupunginvaltuuston hyväksymien konserniohjauksen periaatteiden mukaan valtuusto ja kaupunginhallitus päättävät mahdollisten yhtiöiden perustamisesta. Kuitenkin Helsingin Palveluauto Oy:n hallitukseen kuuluvat kaupungin edustajat olivat nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuoren johdolla perustamassa Transmation yhtiötä ilman, että heillä olisi ollut siihen valtuutusta kaupunginhallituksen tai -valtuuston päätöksissä. Tällä ratkaisulla annettiin vammaiskuljetuksia hoitamaan muodostettavassa yhtiössä määräysvalta yksityiselle Korsisaari yhtiölle, jolla ei ollut kokemusta tällaisten palvelujen hoitamisesta. Lisäksi Palveluauto Oy:n hallituksen jäsenet nimesivät perustettavan yhtiön hallituksen jäsenet, vaikka nimeäminen olisi kuulunut valtuuston päätösten ja ohjeiden mukaan kaupunginhallitukselle.

Oma lukunsa on vielä itse kilpailuttaminen, jossa ei käytetty riittävää asiantuntemusta, ei otettu huomioon näiden palvelujen erityisluonnetta eikä kuunneltu asiakkaita. Kaupungin lainopillinen osastokin totesi sittemmin lausunnossaan, että menettely oli osin hankintasäännön vastainen. Tarjouskilpailun voittaneen yhtiön myöhässä toimittama täydennys tarjoukseen olisi pitänyt jättää huomiotta. Tarjouskilpailun asiakirjoissa edellytettiin vajaan miljoonan euron vakuutta, mutta kaupungin neuvottelijat jättivät sen pois lopullisesta sopimuksesta. Tällä aiheutettiin kaupungille vahinkoa ja vaikeutettiin myös korjausten aikaan saamista palveluihin, joiden laatu ei ole vastannut sopimuksia eikä myöskään vammaispalvelulakia.

Mikä on kaupungin ja sosiaaliviraston johdon vastuu tällaisista virheistä? Ei kai voi olla niin, että paljon tuskaa vammaisille ja miljoonien ylimääräiset laskut kaupungille aiheuttaneista virheistä ei kukaan kanna vastuuta?

Se, että seuraavaa sopimuskautta koskevia ratkaisuja on nyt valmisteltu osin toisella tavalla, korjaa toivottavasti ainakin osan näistä virheistä. Mutta se ei poista viime tilikautta koskevaa vastuuta. Kilpailuttamisen uudelle kierrokselle tähän mennessä tehdyt korjaukset eivät myöskään turvaa ratkaisua itse pääasiaan, tai pääongelmaan, joka on vaikeavammaisten oikeuksien turvaaminen yksilöllisiin kuljetuspalveluihin Helsingin kaupungissa.

Tarkastuslautakunta käsittelee asiaa silkkihansikkain, tai niin kuin sen puheenjohtaja täällä kertoi, ei ole oikeastaan katsonut aiheelliseksi siihen varsinaisesti paneutuakaan. Onko tähän syynä se, että tarkastuslautakunnan puheenjohtaja on tässä tarkastamassa myös omaa toimintaansa Helsingin Palveluauto Oy:n silloisen hallituksen varapuheenjohtajana? Miksi hän ei ole jäävännyt itseään tässä asiassa?

SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää, että kaupunginvaltuusto ei myönnä vastuuvapautta vuodelta 2004 siltä osin, kun se koskee vaikeavammaisten matkojen yhdistely- ja kuljetuspalvelujen kilpailuttamisesta vastuussa olevia.

Lopuksi haluan esittää tarkastuslautakunnan tulevaa työtä ajatellen toivomuksen, että se selvittäisi ylikunnallisiin yhteistyörakenteisiin liittyviä päätöksenteon ongelmia jatkossa tähänastista konkreettisemmin.

Esimerkiksi äskeisessä pääkaupunkiseudun laajennetun neuvottelukunnan kokouksessa nousi esille suosituksia, joilla pyrittiin ohjaamaan kuntien budjettiratkaisuja tavalla, jossa kaupunginvaltuusto on vaarassa tulla sivuutetuksi.

(Puheenjohtajan välikysymys.)

Olen tehnyt yhden vastaehdotuksen. Se on samanmuotoinen kuin on jaettu.

(Puheenjohtajan välikommentti.)

Jos puheenjohtaja sallii, niin yritän lukea sen uudelleen täsmällisemmin.

Eli itse asiassa korjaan samalla, että olen esittänyt asiakohtaan 3 vastaesityksen, jonka ilmeisesti luin, kuten olin sen kirjalliseen paperiinkin merkinnyt, ja sen lisäksi olen esittänyt vastaesityksen asiakohtaan 4. Ilmeisesti sen luin huolimattomasti.

Tämä esitys kuuluu:

Tarkastuskertomusta ja vastuuvapauden myöntämistä vuodelta 2004 kohtaan 4, jonka esitän kuuluvaksi siten, että siihen täydennetään "eikä vastuullisille elimille ja viranhaltijoille siltä osin, kun se koskee vaikeavammaisten kuljetuspalvelun kilpailutuksen valmistelua, toteuttamista ja seurantaa sekä kaupungille siitä mahdollisesti aiheutuvia taloudellisia menetyksiä."

Arvoisa puheenjohtaja.

Nyt kun ryhmäpuheenvuorot ovat ohi, niin vastauspuheenvuorot ovat jo siis sallittuja.

Vastaan suoraan valtuutettu Hakasen syytöksiin.

Hän esitti, että minä puheenjohtajana en olisi jäävännyt itseäni, kun kuljetuspalveluasioita on käsitelty, kun olen kuulunut Suomen Turistiauton hallitukseen tuolloin vuonna 2004 alkuvuodesta ja että tätä kuljetuspalvelukokeiluasiaa ei olisi käsitelty lautakunnassa sen takia, että olen ollut siellä elimessä mukana.

Molemmat hänen epäilyksensä ovat vääriä.

Olen jäävännyt itseni lautakunnassa kaikilta osin tämän asian käsittelyn kohdalla, ja sitä ei ole edes käsitelty siinä jaostossa, jossa olen itse työskennellyt, mutta lautakuntakäsittelyssämme systemaattisesti jäävännyt itseni kaiken tämän asian käsittelyn kohdalta, niin kuin olen pitänyt huolta myös siitä, että kaikki muutkin ovat jäävänneet itsensä, jos ovat olleet jääviä jonkun asian kohdalla. Eli tarkastuslautakunta tekee tässä kyllä hyvin tarkkaa työtä tämän jääviyskysymyksen kanssa.

Toinen seikka on se, että jos valtuutettu Hakanen olisi kuunnellut puheeni tarkkaan, hänelle olisi selvinnyt se, miksi tarkastuslautakunta ei ole halunnut tästä asiasta tehdä enempää työtä ja upota siinä enemmän syvemmälle, kun tätä samaa asiaa oli perusteellisesti selvittäneet sekä kaupungin sisäinen tarkastus että kaupungin tilintarkastaja, joiden kumpienkin raportit olivat meillä käytettävissä, tai siis lautakunta ilman minua, koska itse olin jäävi käsittelemään sitä. Lautakunta katsoi, että näiltä osin ei tarkastuslautakunnan työstä enää voi saada mitään uutta irti, koska kaksi eri tarkastustahoa oli jo ikään kuin tyhjentänyt pajatson tältä osin, elikkä kaikki se tieto, mitä oli saatavilla, oli jo olemassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen pahoillani, että tieto siitä, että tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Luukkainen on jäävännyt itsensä, ei näkynyt meille jaetusta aineistosta. Jos näkyi, niin sitten olen sen huolimattomasti lukenut. Yleensä tällaiset merkitään kirjallisiin papereihin.

Sen kuuntelin kyllä juuri niin kuin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja kertoi, että minkä takia tarkastuslautakunta ei paneutunut näihin asioihin.

Itse olen juuri tästä asiasta eri mieltä. Aiemmin tehdyt selvitykset eivät ole riittävällä tavalla kartoittaneet niitä virheitä, eivätkä varsinkaan tehneet riittäviä johtopäätöksiä näistä virheistä.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Viime vuonna Helsingin kaupungin talous kehittyi suhteellisen tarkasti talousarvion mukaisesti. Täten mielestäni voidaan katsoa varsin luottavaisesti eteenpäin.

Toimintatuotot toteutuivat vajaa 2 % talousarviota parempina, toimintamenojen ollessa jokseenkin tarkalleen talousarvion mukaiset. Huomattavaa on, että toimintamenot laskivat hieman vuodesta 2003. Helsingin menoista suurin osa käytetään palkkojen maksuun. Palkankorotukset lisäävät menoja vuosittain automaattisesti. Siksi menokehityksen pitäminen lasku-uralla on vaatinut ponnistuksia. Talousjohto ja henkilöstö onnistuivat varsin hyvin puristamaan toimintamenot vajaan prosentin edellisvuotta pienemmäksi. Samalla Helsinki oli suurista kaupungeista ainoa, joka pystyi alentamaan toimintakuluja.

Kaupungin tulorahoitus, eli vuosikate, oli 125 % poistoista. Vantaalla vastaava kate oli 32 % ja Espoossa 81 %. Investointien tulorahoitusprosentti puolestaan oli Helsingissä 78. Se oli paras pääkaupunkiseudun kunnissa. Espoossa vastaava prosentti oli 51 ja Vantaalla 14.

Tässä on kuitenkin hyvä muistaa - niin kuin täälläkin moni on muistuttanut - että tuloksen ylijäämäisyyteen vaikutti oleellisesti Helsingin Energian poikkeuksellisen säännöllinen hyvä tulos. Vuosikate ilman liikelaitoksia ei kattanut poistoja, ja toiminnan rahoitus perustui edelleen merkittävään lainanottoon.

Valtion toimenpiteiden vaikutukset ovat edelleen nähtävissä tilinpäätöksessä. Vuonna 2004 Helsingin yhteisöverokertymä putosi edelleen.

Valtionosuudet olivat vajaa 69 milj. euroa talousarviota suuremmat. Kun verotulot jäivät alle talousarvion, niin se kompensoitui valtionosuuksien kertymässä. Valtionosuuksiin sisältyvä Helsingin maksama verotulotasaus oli 308 milj. euroa, mikä vastasi yli 3 veroprosenttiyksikön tuottoa. Yhden veroprosentin tuottohan oli viime vuonna noin 91 milj. euroa.

Kaupungin palveluksessa olevan henkilökunnan määrä alentui noin 550 hengellä eli vajaa puolitoista prosenttia. Vähennystä tapahtui lähes kaikissa virastoissa. Suuntaus on mielestäni oikea.

Täytyy antaa kiitokset kaupunginjohtajalle, ex-kaupunginjohtaja, miksei nykyisellekin ja rahoitusjohtajalle sopivasti valituista instrumenteista viime vuoden taloudenpidossa.

Täytyy myös toivoa, että monet tarkastuslautakunnan tekemät hyvät ehdotukset toimintojen tehostamiseksi otetaan nopeasti käyttöön. Ehkäpä tarkastuslautakunnan ehdotus kehottaa kaupunginhallitusta antamaan lokakuun 2005 loppuun mennessä valtuustolle selvitys siitä, mihin toimenpiteisiin toiminnasta vastaavat henkilöt ja tilivelvolliset ovat ryhtyneet arviointikertomuksen johdosta edesauttaa näiden toimenpiteiden etenemistä.

Lopuksi haluan ihmetellä, miksei tilintarkastajien loppuraporttia ole jaettu kaikille valtuutetuille. Ainakin allekirjoittaneelta se puuttui ja joiltakin muilta kokoomusryhmästä.

Itse ajattelin kysyä, onko tilinpäätöksen hyväksyminen laillista, kun kaikille valtuuston jäsenille ei ole jaettu kaikkea tarkastuslautakunnan ehdotukseen liittyviä asiakirjoja? Ehkä joku siihen antaa vastauksen.

Puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kannatan ensin valtuutettujen Moision ja Puhakan tekemiä ponsia.

Seinistä säästämistä olemme kuunnelleet täällä aika paljon. Tuntuu, että välillä sitä hoetaan kuin mantraa. Ja vaikka seinistä säästäminen on varmaan yksi tärkeä osa kulujen karsintaa, niin siihen tarvitaan samalla riittävä analyysi siitä, minkä seinien, minkä palvelujen on syytä sijaita esimerkiksi korkeintaan 10 km:n etäisyydellä kodista, kuten esimerkiksi aikuisten hammashoito varmaan yksi olisi tällainen, jonka ei tarvitse ihan lähellä olla ja analyysi siitä, että minkä palvelujen tulisi olla kävelyetäisyydellä, korkeintaan 1 km:n sisällä, kuten esimerkiksi ala-asteen 1- ja 3-luokkien ja päivähoitopalvelujen autottomille perheille. Osaltaan myös seinistä säästämiseen liittyy sisäisten vuokrien asia. Pitäisinkin tärkeänä, että vielä voitaisiin jatkossa harkita peruspalveluiden osalta seinien hintaa niin, että ne olisivat kohtuullisia eivätkä hankaloittaisi palveluja.

Vastuullisesta perheenäidistä on myös puhuttu täällä.

Vastuullisen perheenäidin budjetissa pysyminen on sinänsä ihan hyvä kielikuva siihen sopivassa yhteydessä. Mutta mielestäni esimerkiksi sosiaalitoimen vuodesta toiseen alimitoitetussa budjetissa se ei ole kaikilta osin käypä konteksti, sillä kenelläkään perheenäidillä ei ole ennakoimattomasti viittäsataa päivähoitoikäistä lasta enemmän kontollaan kuin budjettiaan ajatellessaan, laatiessaan, kuten tänä vuonna sosiaalitoimessa esimerkiksi on näkynyt, tai yksikään perhe ei joudu maksamaan yllätyksellisinä sanktiomaksuja käyttämättömistä kuljetusmatkustuspalveluista, kuten Transmationille tänä vuonna tullaan maksamaan, aikaisemmista puheista muistatte tarkemmin tästä. Myöskään vanhusten ympärivuorokautisen hoitopaikkojen yllättävät kulut eivät tuota perheenäidin budjetissa oikeasti ennakoimattomia yllätyksiä.

Raamibudjetti on perinteinen tapa budjetoida. Toisaalta budjetoinnin perustana voisi olla toimivammin myös tarvelähtöinen laskutapa. Toivon, että vastuullinen perheenisä voisi huomioida tämän näkökulman Helsinki-perheen budjettia jatkossa laatiessaan. Jokainen perhe joutuu varautumaan myös esimerkiksi joihinkin ennakoimattomiin menoihin. Se tulisi myös olla näkyvissä budjetoinnissa.

Sitovat tavoitteet ovat tärkeitä, mutta osin ongelmallisia monissa, esimerkiksi sosiaalitoimen lakisääteisillä tehtäväalueilla. Varsinkin subjektiivisten oikeuksien osalta sitova tavoite täytyy joskus voida ylittyä, jos palvelua tarvitaan ennakoitua, budjetoitua enemmän.

Vielä kotipalveluista.

Kotipalveluista ja kotisairaanhoidosta käsitykseni mukaan 4 - 5 käyntiä päivässä tulee kalliimmaksi kuin laitospaikka. En ole ihan varma, oliko se neljä. Taitaa olla, että neljä riittää siihen, että se tulee kalliimmaksi. Toisaalta taas täytyy miettiä sitten, että mikä on kokonaisuuden kannalta ja tietyn yksilön kannalta mielekästä.

Tilinpäätös- ja arviointikertomukseen liittyvä keskustelu on mielestäni ollut tässä erittäin tarpeellista. Laadun ja palvelujen kriteerit, todelliset kokonaiskustannukset myös pitkällä aikavälillä sekä oikea budjetointi ovat Helsingin haasteena jatkossakin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tarkastuslautakunnan viime vuoden arviointikertomus on poikkeuksellinen verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kertomus tuo esiin suuren määrän ongelmia, huolimattomuutta ja suoranaista väärinkäytöstä, josta kaikki ei vielä ole tullut julkisuuteen.

Lautakunnan esittämään kritiikkiin kaupungin toiminnasta on syytä suhtautua vakavasti ja toimenpiteitä etsien. Jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, on syytä olla huolissaan Helsingin tulevaisuudesta.

Lautakunta ansaitsee kiitokset työstään. Tarkastuslautakunta on tuottanut arvokasta tietoa valtuustolle, kuten sen toimenkuvaan kuuluukin. Tarkastuslautakunnan työ on myös sitten hyödynnettävä. Sehän on kaikkien etu. Tarkastuslautakunta on osoittanut erittäin olennaisia epäkohtia.

Helsinkihän on hyvä kaupunki, mutta täällä on myös ongelmia. Mm. asunnot eivät riitä ja väki muuttaa pois.

Asunto- ja toimitilakaavoja koskevien sitovien toiminnallisten tavoitteiden toteutumista ei oikein pysty näkemään kaupungin toimintakertomuksesta. Myöskään asuntotuotantotoimiston tavoitteiden toteutumisesta ei saa selvyyttä. Mutta tiedossa kuitenkin on, että asunto-ohjelman mukaisesta vuotuisesta tuotantotavoitteesta jäätiin melkein 40 %, koska rakentamiskelpoisia tontteja oli vähän. Puhun siis viime vuodesta. Peruskorjattavien asuntojen määrässä jäätiin 361 asuntoa vaille tavoitteesta, joka oli 1 555 asuntoa. Eli kaavoituksessa oli ongelmia. Asunto-ohjelman tavoitteiden suuresta toteutumisvajeesta johtunee, että Helsingin asukasluku laski ja että verotulojen toteutuminen oli niin vaikea ennustaa. Verotulot toteutuivat viime vuonna noin 64 milj. euroa talousarviota pienempinä, ja suuri osa toteutumattomista verotuloista oli juuri tuloveroa. Jos kaikki on kaavoituksen syytä, niin me tiedämme myöskin, että tämä asia on korjaantumassa ja Helsinkiin tulee suuria alueita asuntorakentamiseen.

Toinen asia, johon kiinnitti huomiota, oli se, että nuorisoasiainkeskuksen käyntikertojen määrässä jäätiin tavoitteesta.

Se vaan kiinnitti huomiota siinä, että tuli mieleen, että ... Siis nuorisoasiainkeskushan tekee valtavan paljon hyviä asioita. Mutta onko myös sellaisia palveluja, jotka sitten eivät oikeastaan kiinnosta nuorisoa?

Hyvin painavana ongelmana pidän sitä, että vanhustenhuoltoon liittyvät kotipalvelulle ja tehostetulle asumiselle asetetut toiminnalliset tavoitteet jäivät toteutumatta.

Emme koskaan pääse turvalliseen kotona asumiseen ja kotona asuvien vanhusten hoivaan, jos emme panosta kotipalveluun ja tehostettuun asumiseen.

Ja tietysti se suuri murhe - jota useammatkin ovat jo tuoneet esille - on ollut tämä vammaisten kuljetuspalvelut, josta myöskin valtuutettu Peltokorpi keskustan puheenvuorossa mainitsi.

Tarkastuslautakunta hyvin napakasti toteaa, että kun kuljetuskokeilu läntisessä sosiaalikeskuksessa oli tehty, puutteet olisi pitänyt korjata ennen kuin kokeilu laajennettiin muualle. Toivottavasti tästä nyt sitten on opittu.

Monen rakentavan kritiikin ohella lautakunta jakaa myös kiitosta. Myönteistä huomiota on saanut mm. pelastuslaitos, sillä hätäkeskuksen vastausaika hätäpuheluihin on yli 86 %:ssa tapauksista alle 5 sekuntia. Myös pelastuslaitoksen toimintavalmius korkeariskisissä välitöntä apua vaativissa tehtävissä on erinomainen.

Helsinki-konserni on valtava. Kaupungin perustoimentyön ohella on tytäryhtiöitä, säätiöitä, yhteisyhtiöitä yhteensä 136. Lisäksi olemme mukana 43 osakkuusyhtiössä ja kuudessa kuntayhtymässä. Miten hallitsemme tätä kokonaisuutta? Kaupungin toimintojen keskittyminen olennaiseen olisi varmasti kaikkien edun mukaista.

Kustannustietoisuus ja kustannustehokkuus kaikessa toiminnassa on ensiarvoisen tärkeää, mutta ei kustannustehokkuutta ilman laatuajattelua. Laadustahan voisi puhua vaikka kuinka paljon, enkä siihen mene nyt.

Voisi sanoa niinkin, että laatua on myös sukupuolten tasa-arvo.

Sukupuolivaikutusten arviointi tulevien talousarvioiden laadinnassa toteuttaisi sukupuolten tasa-arvoa. Tasa-arvo ei ole yksinomaan henkilöstöpoliittinen asia - sekin tietysti erittäin tärkeä - vaan meidän on oltava tietoisia siitä, miten kaupungin rahan käyttö kohdistuu naisiin ja m miehiin, tyttöihin ja poikiin.

Mutta onnittelen Helsingin kaupunkia ministerin tasa-arvopalkinnon saamisesta. Se tasa-arvopalkinto perustui siihen, että Helsingissä ovat henkilökunnan ja henkilöstöä koskevat tasa-arvosuunnitelmat laadittu esimerkillisesti.

Herra puheenjohtaja.

Puhun lyhyesti vain yhdestä asiasta, nimittäin lähiörahastosta.

Tilinpäätökseen sisältyy myös lähiörahasto, kuten jo vuodesta 2001. Rahastossa on yli 100 milj. euroa, mutta sieltä on vuosittain käytetty vain muutama miljoona. Lähiörahaston tarkoitus on jäänyt epäselväksi. Viimeksi sieltä mm. osoitettiin rahaa Töölön lähiössä sijaitsevan Kivelän sairaalan turvallisuusjärjestelyihin.

Lähiörahaston olemassaololla ei ole yhteyttä siihen, millaista lähiöpolitiikkaa harjoitetaan. Lähiörahaston tarpeellisuus sinänsä on siis kyseenalainen. Tähän viittasi myös vihreiden ryhmäpuheenjohtaja Lehtipuu talvella talousarvion lähetekeskustelussa.

Herra puheenjohtaja.

Teen seuraavan ponsiesityksen:

Hyväksyessään vuoden 2004 tilinpäätöksen kaupunginvaltuusto toteaa, että vuonna 2001 perustettu lähiörahasto ei kaikin osin ole vastannut siihen kohdistuneita odotuksia ja että se ei palvele hyvin suunnittelua. Tilanteen selkeyttämiseksi kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvittämään, mikä olisi tarkoituksenmukainen tapa palauttaa lähiörahasto ja sen varat osaksi normaalia taloudenpitoa.

Ärade herr ordförande. Arvostettu herra puheenjohtaja. Bästa fullmäktigeledamöter. Hyvät valtuustokollegat.

Några ord om det föreliggande bokslutet och den utmaning det utgör för en ny ledamot av stadsfullmäktige.

Hieman hämmentävää on uudelle valtuutetulle huomata, ettei Helsingin talouden positiivinen tulos perustu talousarvioyksiköiden toimintaan, vaan kaupungin liikelaitosten suuriin voittoihin sekä rahoituksen korkotuloihin ja myyntivoittoihin. On opittu elämään omaisuuden turvin. Siihen nähden on tavallaan ymmärrettävää, että liiketoimintaan myös panostetaan ja investoidaan. Toisaalta voi myös olla huolissaan talouden suhdannevaihteluiden vaikutuksista Helsingin kunnallisiin palveluihin, kuten täällä on jo mainittu. Voisi myös kysyä, ymmärretäänkö palvelusektori aidosti kunnan ydintoiminnaksi, kun talouden tasapainottaminen näyttäisi edellyttävän miljardiluokan liiketoimintaa?

Experimentet Nord Water får kanske delvis sin förklaring i ledningens försök till innovationer och nya affärsverksamheter för staden att leva på. I detta sammanhang är det ändå viktigt att minnas hur stor den lönsamma affärsverksamheten i Helsingfors ändå är.

Tasearvoltaan yli 1 miljardin euron Helsingin Energia tekee 222 milj. euron liikeylijäämää.

Med tanke på Palmias utveckling är det skäl att hålla i minne att Helsingfors lönsamma affärsverksamhet inte är en del av servicesektorn utan renodlad industri eller infrastruktur. Vi ska inte heller glömma att misstagen vid Helsingfors Vatten, Nord Water innebar ett försök att komma in på en hårt konkurrerad ny bransch som visade sig vara för svår för det kommunala affärsverket och som därmed ledde till ekonomiska förluster. Stadens affärsverksamhet saknar kunnande inom konsumentrelaterad affärsverksamhet.

Lisäksi yhtiöltä puuttui kokonaan asiantunteva ja liike-elämään perehtynyt hallitus, joka olisi toiminut hyvien ns. corporate governance -periaatteiden mukaan.

Vi får inte glömma att det är med skattebetalarnas pengar som vi tar den ekonomiska risk Palmias expansion innebär. I det privata näringslivet är det endast aktionärerna som förlorar sina pengar, men i kommunen är det alltid skattebetalarna som förlorar när kunderna plötsligt inte dyker upp eller när tjänstemännen begår affärsmässiga misstag. Palmia har anställt personal i Ingå. Som Sfp:are kan vi kanske vara glada för detta men som helsingforsare är vi oroliga för att stadens affärsverk anställer personal utanför stadens gränser.

Tuntuu kohtuuttomalta, että on olemassa osapuolia, joille pelisäännöt eivät ole samat. Kaupungin ruoka- ja siivoushuollosta vain 5 % on kilpailunalaista, mutta Palmialle annetaan mahdollisuus lisähenkilöstön palkkaamiseen Helsingin kaupungin ulkopuolella ja kenties aivan uuteen toimintaan laajentuminen veronmaksajien riskillä.

Fru ordförande.

Ursäkta, herr ordförande.

Tarkastuslautakunta peräänkuuluttaa oikeutetusti, että kaupungin tulisi määritellä ja selkiyttää omistuksiensa omistajapolitiikkaa, koska talouden riippuvuus näistä omistuksista on merkittävä. Toivon, että tähän kiinnitetään erityistä huomiota, jotta liiketoimintariskiä voidaan ajoissa arvioida ja seurata.

Herra puheenjohtaja.

Kiitän edellistä tarkastuslautakuntaa ja virkamiehiä arviointiraportista.

Kannatan valtuutettu Rankin toivomuspontta.

Sen tuloksena lähiörahaston varat saadaan hyödyllisempään käyttöön.

Kiitos herra puheenjohtaja. Hyvä kokousväki.

Aluksi kiittäisin tarkastuslautakuntaa hyvästä työstä: monta tärkeätä havaintoa valtavan konsernin asioitten hoidosta.

Puuttuisin muutamaan asiaan.

Olen yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja, ja tässä ominaisuudessa kannan huolta rakennusviraston osasta.

Rakennusvirastolla on ollut vaikeaa pysyä budjetissaan. Budjettiraamin antama korotusvara riittää juuri ja juuri palkkakustannusten nousun kattamiseen, mutta ei ota huomioon kaupungin kasvua. Kaupungin katu- ja puistopinta-ala kasvaa pari prosenttia vuodessa ja vastaavasti lisääntyy niiden hoitotarve. Kaikki tämä maksaa. Rakennusvirasto rakentaa itse ja ostaa rakennuspalveluja. Rakentamisen kustannuksia nostaa öljyn jatkuva korkealle noussut hintataso. Rakennusvirasto tuskin enää voi muita toimintojaan karsimalla pysyä annetussa budjettiraamissa.

Vaikka tarkastuslautakunta ei juuri puutukaan rakennusviraston toimintaan, on hyvänkin tuloksen takana siemen seuraavien vuosien tuloksille. Tästä kannasta katsoen tämä jatkuva tasainen raamikiristys on huolestuttava, ja tie tuntuu olevan kuljettu loppuun tältä osin.

Toisesta asiasta haluaisin myös tuoda esille huoleni.

Helsingin Energian voittovaroja käytettiin noin 2 kunnallisveroprosenttiyksikköä kattamaan budjettivajetta. Hyvä, että oli mistä kattaa. Se auttoi kaupunkia hädän hetkenä. Mutta jos katsotaan, kuka nuo kulut maksaa, niin maksajana ovat helsinkiläiset koronneen sähkön hinnan muodossa. Kaupungin tuottamien palvelujen hinta pitäisi olla omakustannushinta. Mutta kuitenkin se on nykyään kohonnut kaksinkertaiseksi neljän, viiden viime vuoden aikana. Tähän perustuvat nämä voittovarat. Eli Helsingin Energian voittotulos osoittaa piiloveroa. Se ei ole oikea tapa. Tämä vaje pitäisi kattaa kuluja karsimalla ja muilla rahoituskeinoilla. Helsingin Energian korkeat voitot lisäävät myös kaupunkilaisten eriarvoisuutta siinä mielessä, että osa kaupunkilaisista lämmittää asumuksensa sähköllä. Varsinkin Helsingin yösähkön hintaa on nostettu runsaasti viime vuosina siten, ettei sillä enää ole erityisen halpaa asemaa, mikä sillä alun perin oli ja jolla ihmiset, jotka lämmityksessään yösähköä käyttävät, jolla perusteella he siihen siirtyivät aikanaan.

Helsingin Energian hinnoittelupolitiikkaa pitäisi muuttaa tältä osin siihen suuntaan, että pientalovaltaisilla alueilla, joissa yösähkölämmitystä on, harjoitettaisiin subventointia siirtymiseen esimerkiksi kaukolämpöön, jolloin Helsingin Energia voisi myydä syrjäytyneen lämmityssähkön yhteispohjoismaisilla markkinoillaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan lausua kauniit kiitokset niistä kiitoksista, joita täällä on tänä iltana runsaasti tullut sekä arviointikertomuksesta että tarkastuslautakunnan että tarkastusviraston osalle.

Sitten kommentoin esitettyjä toivomusponsia ja vastaehdotuksia vain siltä osin ja vain niitä, jotka koskevat tarkastuslautakunnan työtä. Muuthan ovat poliittista päätöksentekoa.

Elikkä valtuutettu Moision ensimmäinen ja toinen ponsi sekä valtuutettu Puhakan neljäs ponsi ovat täsmälleen samansisältöisiä kuin mitä tarkastuslautakunnan omassa arviointikertomuksessa tuodaan esille.

Sitten:

Valtuutettu Puhakan kolmas ponsi on ikään kuin työtoimeksianto tarkastuslautakunnalle. Elikkä lautakunnan puheenjohtajana tulen itse äänestämään tältä osin tyhjää. Mutta tämän tyyppinen seikka on juuri sitä mitä peräänkuulutin, että valtuusto, niin halutessaan, voisi käyttää tarkastuslautakuntaa mittatilaustutkimusten ja selvitysten tekemiseen.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Osallistuin viime viikolla pääkaupunkiseudun laajennetun neuvottelukunnan kokoukseen. Sen valossa on mielestäni eräiltä osin hedelmällistä miettiä myöskin Helsingin seudun kuntien yhteistyötä ja sitä koskevaa sopimusta, joka meille on esitetty hyväksyttäväksi.

Kokouksessa käsiteltiin mm. kuntien yhteispalveluille asetettavia laatutavoitteita. Asia on epäilemättä tärkeä. Hämmästystäni herätti se, että ensimmäiseksi tavoitteeksi esitettiin palvelukokonaisuuksien kustannusten vähentäminen tämän yhteistyön avulla tilanteessa, jossa, kuten me kaikki tiedämme, Helsingissä monien palvelujen määrärahat eivät riitä, ja Vantaalla on aivan huutava pula määrärahoista, eikä taida muillakaan kauhean hyvin mennä.

Siellä oli esillä tärkeitä ajatuksia siitä, miten kuntien raja-alueiden palveluissa voitaisiin tehdä yhteistyötä. Siitä esitettiin kartoituksia, jotka kyllä puhuvat tällaisen yhteistyön mahdollisuuksista monissa tapauksissa. Mielestäni mennään kuitenkin väärään suuntaan, jos muutenkin riittämättömien resurssien supistaminen on ensimmäisellä sijalla pohdittaessa näitä yhteistyökysymyksiä.

Neuvottelukunnan kokouksessa tuli esille toinenkin konkreettinen asia, joka herätti pohtimaan tällaisen ylikunnallisen yhteistyön roolia ja siinä tapahtuvaa päätöksentekoa. Neuvottelukunnalle esitettiin suositusta kirjastojen hankintamäärärahoista. Vähimmäissuosituksen mukaan määrärahat olisivat 4 euroa asukasta kohti vuodessa koko tämän valtuustokauden ajan. Niillä, jotka eivät satu numeroita nyt muistamaan, todettakoon, että Suomen kuntien keskiarvo on huomattavasti eli melkein puolta korkeampi kuin tämä taso ja että myös Helsingin ja pääkaupunkiseudun kuntien kirjastojen määrärahojen nykyinen taso on korkeampi kuin 4 euroa per asukas. Tämä oli suositus vähimmäistasosta. Mutta keskustelussa tuli esille se, että näissä voi helposti käydä vähän niin kuin Euroopan unioninkin harmonisoinnissa, että minimitasoista alkaakin vähitellen tulla se yhteinen taso.

Minä jäin miettimään - tuon kokouksen jälkeen - tätä ehdotusta, joka meille on esitetty kuntien yhteistyöstä, nimenomaan siltä kannalta, että miten turvataan se, että kuntien valtuustot ja lautakunnat eivät joudu sivuun silloin, kun käsitellään sellaisia toimintalinjoja, jotka on tarkoitettu kuitenkin vakavasti otettaviksi. Esimerkiksi kirjastojen hankintamäärärahoista se suositus oli jo ennen neuvottelukunnan kokousta lähetetty tiedoksi kunnille budjettivalmisteluja varten. Ja vaikka se on vähimmäissuositus, niin herää tietysti kysymys, miksi se piti lähettää, jos kerran nykyinen taso on enemmän kuin se vähimmäissuositus ja kenen valtuuksin tällaista tehtiin, missä Helsingissä oli esimerkiksi käsitelty näitä asioita ennen tuon kokouksen pitämistä? Ei ainakaan valtuustossa.

Mielestäni tämä ongelma on syytä nähdä. On olemassa selvästi vaara siitä, että ylikunnalliset yhteistyöelimet saavat yhä tärkeämmän roolin asioissa, jotka koskevat myös aika konkreettisesti palvelujen rahoitusta ja rakenteita sekä kehittämisen linjanvetoja. Silloin kysymys siitä, kuinka valtuustot pitävät itsellään päätösvaltaa, on äärimmäisen tärkeä. Yksi osa tässä on sitten se, ovatko valtuustot edustettuna, esimerkiksi tässä tapauksessa Helsingin seudun kuntien yhteistyöelimissä?

Meille esitetty sopimus on neuvoteltu, ja varmaan tässä vaiheessa sen takia mahdoton tässä kokouksessa yksipuolisesti Helsingin päätöksillä mennä muuttamaan. Tämän sopimuksen mukaan valitaan 28, tai nimetään 28 henkilöä kaupunginhallitusten ja valtuustojen puheenjohtajista ja lisäksi voidaan valita 4 - 6 muuta henkilöä turvaamaan keskeisten valtuustoryhmien edustus. Eli koko sopimuksen muotoilu ja sanontatavat kertovat selvästi, että tarkoitus ei ole, että kaikki poliittiset ryhmät, jotka ovat edustettuna Helsingin seudun valtuustoissa, olisivat edustettuna tässä yhteiskokouksessa, saatikka että se yhteiskokous olisi jotenkin perinteisellä demokraattisella, suhteellisella tai vastaavalla tavalla valittu ja koottu.

Tästä syystä - ja koska haluan olla rakentava tässä asiassa, en ryhdy vastustamaan itse sen sopimuksen hyväksymistä - haluan esittää toivomusponnen tulevaa ajatellen ja evästykseksi niille Helsingin edustajille, jotka tulevat tässä yhteistyöelimessä toimimaan.

Ehdotan seuraavaa pontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin edustajat esittävät Helsingin seudun kuntien yhteistyösopimuksen muuttamista niin, että kuntien yhteistyökokoukseen valitaan valtuustokaudeksi edustus kaikista seudun kunnanvaltuustoissa edustettuna olevista poliittisista ryhmistä.

Tämä oli ponsi.

Sen verran sitä vielä perustelen, että en kirjoittanut tähän mitään numeroista. Mielestäni tällainen sopimus pitää periaatteessa tehdä niin, että sitä ei tarvitse joka kerta muuttaa, kun valtuustoryhmien määrässä tapahtuu jotakin muutoksia. Mielestäni tämä on aika maltillinenkin esitys, koska tähän olisi voinut tulla hyvin kyseeseen vähän demokraattisempi malli, jossa olisi esitetty jonkunlaisen suhteellisuuden toteuttamista näissä valinnoissa kaiken kaikkiaan.

Toivon, että tämä otettaisiin vakavasti. Tämä ei ollut kannanotto siihen, mitä on tähän mennessä tapahtunut, vaikka nostin esimerkkejä esille siitä, millaisiin ongelmiin törmätään. Tämä on toivomus siitä, että me miettisimme ennen kuin joudumme tilanteeseen, jossa ylikunnalliset rakenteet alkavat toteuttaa omaa logiikkaansa ja ikään kuin pyöriä omilla pelisäännöillään siten, että meidän on enää vaikea siihen puuttua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan korjata valtuutettu Hakasen eräänlaisen väärinkäsityksen hänen puheenvuorossaan. Minulla ei nyt ole sitä ihan sanatarkkaa muotoilua tai paperia siitä kokouksesta, johon hän viittasi, kun puhui näistä palvelujen kustannusten alentamisesta.

Juuri siitä syystä, minkä hänkin otti esille, eli syystä, että määrärahat eivät tahdo riittää haluttujen palvelujen ja niiden laadun varmistamiseen, niin mielestäni on varsin hyvä tavoite, että palvelujen yksikkökustannuksia pyritään alentamaan. Tällä tavoin olemassa olevat tai käytettävissä olevat rahat riittävät laajempaan palvelukirjoon ja jopa palvelulaatuun. Jos meillä on yksikkökustannuksiltaan hyvin korkeat palvelut, kuten tällä hetkellä meillä on, nämä niukat määrärahat eivät riitä läheskään kaikkien toiveitten täyttämiseen.

Se mitä valtuutettu Hakanen otti esiin päätöksenteon demokraattisuudesta, niin on siltä osin ihan hyvä huomio, että täytyy pitää vaarin siitä, ettei budjettivaltaa katoa valtuustolta tai kaupunkilaisten suoraan valitsemilta päättäjiltä neuvotteluihin ja kabinetteihin. Mutta toisaalta pidän kyllä hänen esittämäänsä järjestelmää varsin hankalana, että joka ikinen poliittinen ryhmä kokoon katsomatta saisi edustuksen jossakin tällaisessa yhteistyöelimessä, koska itse asiassa tuollaisen yhteistyöelimen tulisi kyllä koko ? noudattaa seudullista vaalitulosta eikä mitään ? paikallisia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minäkin oikaisisin valtuutettu Hakasen väärinkäsityksen.

Pääkaupunkiseudun yhteistyön ensisijainen tarkoitus ei ole kustannuksista säästäminen, vaan yhteisten toimintalinjojen löytäminen ja yhteisten suunnitelmien laatiminen isompiinkin asioihin kuin palvelujen tuottamiseen. Mm. maan käyttö, asuminen ja joukkoliikenteen näkemykset tulee jatkossa miettiä seudullisemmin kuin tähän asti.

On tottakai eduksi seudulle, mikäli myöskin yhteistyön kautta voidaan kustannuksia säästää. Kun kaikissa kunnissa on meneillään tehtävien uudelleenorganisointi väestörakenteen ja ikärakenteen muutoksista johtuen, on järkevää, että katsotaan, onko naapurikunnassa vapaata kapasiteettia, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi päivähoidossa tai opetustoimessa tai kenties jopa terveydenhuollossa ilman, että jokaisen kunnan täytyy ensisijaisesti itse lähteä investoimaan ja vasta sitten katsoa myöhemmin, löytyykö henkilökuntaa ja riittävä määrä potilaita tai asiakkaita. Tämä on pelkästään seudullinen etu. Jos se poikii myös kustannussäästöjä, niin aina parempi.

Kiitos puheenjohtaja.

Olen itse ylikunnallisessa luottamustehtävässä maakuntavaltuustossa. Olen miettinyt sitä, että siellä ei varmaan sinänsä olisi suuri ongelma, jos siellä olisi enemmän puolueita edustettuina, mutta se valtuuston koko tietenkin sitten, että mikä se sitten olisi, olisiko se enää toimiva. Kun olen huomannut, että sielläkään ei välttämättä voida keskeisiin asioihin, esimerkiksi asuntopolitiikkaan ja joukkoliikenteeseen riittävästi kaavoituksen keinoin vaikuttaa, niin olisi nimenomaan mielestäni näiden alueiden joukkoliikenteen ja asuntopolitiikan osalta yhteistyöllä on mielestäni niin kiire, että pelkkä vapaaehtoinen meno siinä ei välttämättä jatkossa enää riitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ymmärrän kyllä hyvin valtuutettu Hakasen huolen siitä, että yhteistyöryhmässä ei ole mukana kaikkia ryhmiä. Mutta kuitenkin kun katson, että siellä Helsinkiä meitä edustaa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat, niin kyllä he ovat sellaisia keskeisiä vaikuttajia koko valtuustossa, että heidän velvollisuutensa on katsoa ja hoitaa siellä koko valtuuston mielipidettä ja he sen tietävät, niin en usko, että tässä tulee mitään ongelmia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja täällä - ymmärsin - kuulutti kaavoitukseen taloudellista tehokkuuden tutkimista, pohtimista, millä tavoin tehokkaammin voitaisiin alueiden rakennetta, ennen kaikkea Helsingin sisällä tehostaa, ainakin tutkia, miten sitä voitaisiin tehdä tehokkaammin. Mielestäni se puheenvuoro pitäisi yhdistää nimenomaan tähän Helsingin seudun kehittämispuheenvuoroon, millä tavalla tämän seudun kehittämistä tehdään niin, että se tehokkaammalla mahdollisella tavalla rakentuu ja niin, että täällä ihmisillä on parempi elää, halvempi elää ja palvelut toimivat paremmin.

Tämän seudun suurimpia ongelmia on maankäytön tehottomuus ja ennen kaikkea se, että näillä kolmella suurimmalla kunnalla on erilainen käsitys siitä, millä tavoin tätä aluetta pitää kehittää. Ne ovat jopa vastakkaiset ja kriittisellä tavalla vastakkaiset. Se on koitumassa tämän alueen veronmaksajille kalliiksi ristiriidaksi. Tällainen pikkupolitikointi, todellisuudessa pienten kuntien niin kuin Helsinki tai Espoo, riitely maksaa paljon. Sen takia - myös sen takia - tämän sopimuksen hyväksyminen on hyvin pieni, mutta tarpeellinen askel siinä yhteistyössä, jota tarvitaan näiden pääkaupunkiseudun kuntien välillä.

Hyväksyn täysin sen kritiikin, joka tulee demokratiaan ja siihen demokraattiseen päätöksentekoon, joka ei noudata tämän alueen poliittista jakaumaa, jossa esimerkkinä RKP:llä on aivan valtaisa yliedustus Kauniaisten takia. Mutta tämä onkin neuvottelukunta, ja sitä kautta neuvottelukunnassa tehtävät esitykset ovat tietysti hyvin ehdollisia.

Ymmärrän myös valtuutettu Hakasen aidon pohdinnan. Tällä hetkellähän Suomessa on kuntia, jotka ovat käytännössä kuntainliitosten läpilaskutuspaikkoja eli paikkoja, joissa vaan kunnanvaltuustot hyväksyvät kuntayhtymille tulevia suoria maksusitoumuksia.

Mutta tulevaisuus Suomessa, jollei aidosti pystytä tekemään aitoja kuntafuusioita, vähennetä kuntien määrään rajusti, on se, että kunnista syntyy läpilaskutuspaikkoja ilman aitoa päätöksentekoa, ja sitten kuntapäättäjien pitää siinä vaiheessa viimeistään oivaltaa, missä mennään. Tässä maassa hoetaan kuntademokratian nimiin jatkuvasti. Jokainen kunnan päättäjä haluaa ainakin itse kertoa kuntalaiselle, että kyllä se kunnallinen päätöksenteko, se se on jotain ja samaan aikaan entistä enemmän päätöksenteko ei ehkä Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla muualla karkaa aivan muualle, mikä on aivan oikein. Sillä neljänsadan yksikön päätöksenteko on täysin tehotonta viiden miljoonan ihmisen maassa. Se on myös tällä seudulla.

Sanoin, että tämä on pieni askel, mutta tarvittava. Olen puhunut paljon yhteisen alueen rakentamisen puolesta tällä seudulla. Toivon sydämestäni, että tämän neuvottelukunnan ripeät, nopeat toimenpiteet saavat aikaan yhteisiä ajatuksia, yhteisiä toimintamalleja. Sitähän kaikki me haluamme. Me haluamme sitä, että kunnista syntyy aito yhteinen ajatus siitä, millä tavalla tämän seudun kilpailukyky paranee, millä tavalla täällä eri palkkaluokilla voi asua kohtuullisesti ja millä tavalla aluerakenne on tehokas niin, että täällä voi liikkua ilman valtavaa jonottamista, mikä tällä hetkellä on, riippumatta liikennevälineistä, kohtuutonta. Meillä pitää olla yhteinen tavoite, yhteinen ajatus.

Pidän hyvänä, että tämä viimeinen kappale täällä mainitaan, jossa todetaan, että tästä raportoidaan kaupunginvaltuustolle säännöllisesti. Tätä kautta valtuusto pääsee seuraamaan niitä toimenpiteitä. Ja jos täällä ei tapahdu mitään, niin tietysti sitten erityisesti Helsingin etu, Helsingin tarve on puuttua ja ottaa aktiivisempi rooli.

Meillähän on tässä ilman muuta se isännän paikka. Olemme suurin kunta. Meille tästä on eniten hyötyä. Väitän toki, että myös Vantaalle ja Espoolle, mutta myös Kauniaiselle varmasti sitä hyötyä olisi, jos nähtäisiin tämä suurempi tulevaisuuskokonaisuus. Toivon, että nyt todella aidosti otetaan niitä yhteistyön askeleita ja pohditaan, minne ollaan menossa. Ellemme saa aikaan tässä yhteistyöryhmässä aitoja oikeita päätöksiä, isoja päätöksiä maankäytöstä, niin meidän budjettimme ovat jatkossa hankalia käsitellä.

Vantaan asetelma näkyy jo. Emme me voi tässä valtuustossa alkaa miettiä sitä, kuinka me saisimme tähän kaupunkiin hyvin maksavia veronmaksajia, kun todellisuudessa tämä alue, jossa ihmiset käyvät töissä, on paljon suurempi. Me tarvitsemme tänne työtä tekeviä ihmisiä, eri palkkaluokissa toimivia ihmisiä, eläviä ihmisiä, jossa asumisen ratkaisut ovat erittäin tärkeitä.

Puheenjohtaja.

Toivon, että tämä neuvottelukunta tuo uutta virettä valtuuston toimintaan. Tämä on erittäin merkittävä asia. Toivon menestystä niille henkilöille, jotka siellä toimivat. Tiedän, että tämä on puhdasta politiikkaa heidän toimestaan. Mutta niin kuin täällä valtuutettu Walldén-Paulig sanoi, pitää muistaa, että he pyrkivät edustamaan koko kuntaa. Vaikka tässä on ilman muuta selkeitä demokraattisia ongelmia, niin sitten ainakin valtuustokäsittelyssä pääsemme ottamaan kantaa aktiivisemmin.

Valitettavasti sellainen idea, joka valtuutettu Hakasella oli, jossa yhden henkilön valtuustoryhmä pääsisi mukaan paremmin, ei niistä ongelmista, joka syntyy siitä määrästä, joka sitten syntyisi ryhmään jäseniä, ei ole mahdollista.

Mutta tästäkin johtuen toivon, että jossain vaiheessa me olemme yhteisen ison Helsingin äärellä päättämässä yhdessä tämän alueen ongelmista. Tämä olkoon se ehkä virallinen ensimmäinen askel asiassa.

Ärade herr ordförande.

Tämä sopimus Helsingin seudun yhteistyöstä pitää tietenkin sisällään, kuten kaikki suuret kysymykset, monia kerrostumia. Tällä sopimuksella on siis pitkä esihistoriansa. Sehän kietoutuu - niin kuin tiedämme - sekä pääkaupunkiseudun kuntien alueelliseen yhteistyöhön että ennen kaikkea valtion rooliin tässä asiassa.

Lokakuussa 1928 sisäasiainministeriö antoi tunnetulle kunnallismiehelle, maisteri Yrjö Harvialle tehtäväksi toimittaa selvitys Helsingin kaupungin ympäristön kunnallisen jaotuksen muuttamisesta. Tasan seitsemänkymmentäviisi vuotta myöhemmin sama ministeriö kutsui maaneuvos Jussi-Pekka Alasen tällä kertaa selvityshenkilöksi, jonka tuli pohtia tämän alueen yhteistyötä, päätöksenkyvyn vahvistamista ja seudun ja valtion yhteistyön tiivistämistä. Herää tietenkin kysymys, mitä tässä välissä, näiden seitsemänkymmenen vuoden aikana on tapahtunut? Eikö todellakaan näin pidemmälle ole päästy - toki?

Valtioneuvosto puuttui Helsingin seudun kehittämiseen vuonna 1945, jolloin tehtiin - kuten tiedämme - suuri alueliitospäätös. Sehän laajensi pääkaupungin maa-alan moninkertaiseksi ja mahdollisti Helsingin kehittymisen suurkaupungiksi. Juuri tämä alueliitos perustui Harvian mietintöön.

Vuoden 1946 jälkeen pääkaupungin kehittämisvastuu siirtyi kunnallispoliitikoille ja virkamiehille. Elettiin eräänlaisen kaupunkirauhan aikaa. Valtion ja Helsingin väliset suurimmat erimielisyydet koetettiin ratkaista neuvotteluteitse.

Seitsemänkymmenen vuoden aikana tiedämme myös, että valtion vaikutus kuntien talouteen on lisääntynyt. Silti meidän kaupunkimme kehittyi suurkaupungiksi lähinnä omalla vastuulla, ja kehyskunnat kasvoivat sitten kukin omalla tavallaan.

Kun alueliitosten tie 1960-luvulla käytiin loppuun, oli valtio taas aloitteellinen. Sisäministeriön kansliapäällikkö Aarno Hannuksen johdolla toiminut komitea esitti erillistä lakia pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötoiminnasta. Ja sehän saatiin vuonna 1973.

Kansallisesti kehitettiin Helsinkiä Suomen pääkaupungiksi, ja tätä asemaa korosti jälleen valtioneuvoston 1980-luvulla asettama kolmas selvitysmies, ylipormestari Raimo Ilaskivi, jonka esitys korosti näitä ominaisuuksia.

Yllättävän paljon samaa on säilynyt selvitysmiesten pohdinnoissa. Näitä ajatuksia voimme nyt lukea Helsingin seudun kuntien yhteistyösopimuksesta.

Harvialla oli jo vuonna 1936 valmiina suunnitelmat uudesta hallintoalueesta, jota hän, ehkäpä leikkisästi kutsui "Helsingin käskynhaltijakunnaksi". Siihen olisivat kuuluneet pääkaupunki ja lähialueen kunnat ja esimiehenä olisi ollut maaherran statusta nauttiva käskynhaltija.

Selvityshenkilö Alasen mietintö saatiin luettavaksi viime vuonna, ja keskustelu yhteistyöstä pääkaupunkiseudulla siirtyi uudelle tasolle, vaikka ehdotettu yhteistyöhallitus jäi tällä erää toteuttamatta.

Tässä näkyy tämänkin sopimuksen taustalla kummitteleva tosiasia, joka myös on liikutellut Harviaa, Hannusta, Ilaskiveä ja Alasta.

Valtiollisen keskushallintokulttuurin paine on tuntunut kovana täällä pääkaupungissa. Olemme nyt reagoimassa tilanteeseen, jossa niin monet sisäministerit ovat ilmaisseet pysyvän kiinnostuksensa Helsingin kehitykseen ja sen ympäristön kunta- ja taloushallinnon ohjailuun. Tässähän sinänsä ei ole mitään pahaa. Helsinki on Suomen pääkaupunki ja valtiollisen olemuksen symboli. On selvää, että valtiovallan edustajien tulee tuntea kiinnostusta Helsingin ja metropolialueen kehittämiseen.

Tämä sopimus on siis syntynyt tilanteessa, jossa jälleen valtiollisen otteen tiukentaminen on aikaansaanut liikettä paikallisissa virkamiehissä ja kunnallispoliitikoissa. Sekin kuuluu tähän valtio/Helsinki/pääkaupunkiseutu -leikin historialliseen koreografiaan.

Eri aikoina on perustettu paikallisia virkamiestyöryhmiä, järjestetty kaupunginjohtajien neuvottelevia aamukahveja ja tiivistetty yhteistyötä korkeimmalla luottamusmiestasolla, ja nyt siis ollaan päästy jo sopimuksen äärelle. Nyt allekirjoitettava - tai toivottavasti - sopimus, joka tullaan allekirjoittamaan, jatkaa siis juuri tätä korkean tason neuvonpitojen sarjaa.

On selvää, että sopimuksen monet porsaanreiät ovat jo nyt näkyvillä. Voidaanko sopu alueellisesta, kuntarajojen yli tapahtuvasta kehittämisestä todellakin saavuttaa siten, että siihen ovat valmiita sitoutumaan kaikki alueen suuremmat ja pienemmät valtuustoryhmät ja niiden taustalla toimivat piirijärjestöt? Minkälaisia neuvottelutaitoja johtavilta luottamushenkilöiltä edellytetään, jotta sopimuksen mainitsemaan yhteiseen näkemykseen voidaan päästä? Ja kukahan tuon näkemyksen tuo julkisuuteen? Siis kenestä muodostuu tämän alueen mediaa miellyttävä todellinen käskynhaltija? Ovatko he juuri Helsingin luottamusmiehiä? Ja jos näin on, minkälaisia psykologisia jännitteitä syntyy alueen sisään? Miten sitovia neuvottelukunnan esitykset tulevat olemaan? Jääkö valtuustoille ja lautakunnille vain marionetin rooli, kun asiasta on jo sovittu sopimuskuntien, eli 88 eliittiluottamushenkilön voimalla? Entäpä sitten sopimuksen rikkojat: onko edessä sakkorangaistus, vankilaa vai luottamusmiespaikan menetys?

Palaan alkuteemaani, eli mikä tulee olemaan valtion rooli tässä sopimuksessa.

Nyt sopimuksessa on kirjoitettu kauniisti, että "kokouksessa voidaan kuulla valtionhallinnon edustajia erikseen sovittavalla tavalla."

Näen, että esitys on eräänlainen potku valtiota vastaan, joka näin jätetään porstuan puolelle anomaan sisäänpääsyä tähän "pääkaupunkiklubiin", valtio, joka sentään osallistui ja rahoittaa tämänkin alueen kehittämistä, palveluita ja infrastruktuuria. Olen sitä mieltä, että moinen klubi, ylimielisyys ei sovi pääkaupunkimme identiteettiin. Tarvitaan vahvaa metropolia, ja valtio on keskeinen toimija tällä alueella.

Tilaa on mielestäni vielä rohkeammallekin avaukselle. Tästähän keskusteltiin voimakkaasti Helsingin strategiaseminaarissa taannoin talvella. Siellä voimakkaasti nousi esiin näkemys siitä, että ehkäpä on siirryttävä yhdentymisen tarjoamien etujen pohtimiseen. Historiallisesti tiedämme, että vahva, yhtenäinen ja toimiva, eräänlainen kaupunkialue, kaupunkivaltio, voi olla luovan toiminnan vetovoimainen keskus, jonka vaikutus on huomattavasti kansallista laajempaa.

On tärkeää nähdä, että pääkaupunki, pääkaupunkiseutu ja sen valtio tarvitsevat toisiaan tulevaisuudessa. Kissa ja hiiri -leikistä, kumpi seisoo kaapin päällä, valtio vai pääkaupunki, on vihdoin syytä päästä ja molemmanpuolinen vuorovaikutus on otettava vakavasti. Tämä sopimus antaa siihen hyvät edellytykset.

Herra puheenjohtaja.

Vaikka sopimuksessa on nyt lavea muotoilu, jossa todetaan, että tavoitteena on kehittää seutua yhteistyössä valtion kanssa, toivoo ryhmämme, että Helsinki maan pääkaupunkina olisi erityisen aloitteellinen valtion suuntaan. Siihen on nyt käsittääkseni suuri sosiaalinen tilaus. Tässä kulttuurin, tai poliittisen kulttuurin muutos voisi olla paikallaan, juuri kaupunginjohtaja Pajusen murroksen hengessä. Kannatamme sopimusta.

Ja tietenkin valtuutettu Hakasen esitystä voidaan tukea sinänsä siitä, että myös pienempien ryhmien tulee saada äänensä kuuluviin. Mutta katsomme, että tässä yhteydessä emme kannata valtuutettu Hakasen esitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun Helsingissä ruvettiin keskustelemaan pääkaupunkiseudun yhteistyöstä, niin ainakin pääkaupunkiseudun sosialidemokraattiset kunnallisjärjestöt kokoontuivat. Pohdimme hyvin yksimielisesti ja yhteisesti, että mitkä ovat ne tavoitteet, jotka pitäisi pääkaupunkiseudun yhteistyölle asettaa. Lähestyimme asiaa erittäin konkreettisesti.

Yhteistyön tarkoituksena on paitsi korostaa kuntien ja valtion keskinäistä suhdetta ja saada sitä hyötyä valtiovallalta, mitä muut aluekehittämishankkeet ovat saaneet myöskin tälle alueelle ja turvata kuntalaisten palveluiden saatavuus, palveluiden taloudellisuus ja tehokkuus ja sitä kautta myöskin kansainvälisen kilpailukyvyn ja vetovoiman turvaaminen tälle alueelle, eli erittäin konkreettisia, toisaalta laajoja kansainvälisiä tavoitteita tavoitteleva yhteistyö, mutta myöskin selvästi ihmisten arkielämän kokemuksesta lähtevää yhteistyötä. Tätä kautta toivomme, että tämä yhteistyö jatkossa etenee niin, että se on mahdollisimman lähellä ihmisten arkielämää ja että siinä taloudellisuus ja tehokkuus myöskin on mukana, että voidaan ajatella, että se ei ole pelkkä fraasitason yhteistyö, vaan että siitä todella saadaan selvää näyttöä.

Päätöksenteon kannalta asia, josta olemme paljon keskustelleet, on, että millä tavalla asioiden valmistelu ja päätöksenteko kulkee tällaisessa seudullisessa yhteistyössä, joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Siinä on tiettyjä ongelmia. Kaikki asiat pitää kuljettaa alueen kuntien valtuustoissa ja että se sitoutuneisuus sitten yhteisiin tavoitteisiin niinkin kirjavassa joukossa, jossa monet tavoitteet ovat kuntien kesken ristiriitaisia, niin siihen tietysti tulee aika paljon ongelmia ja myöskin siihen tulee tietty hitaus.

Tämän estämiseksi mielestämme asia, johon emme ole tänä päivänä saneet riittävän hyvää vastausta ja joka edelleenkin on huolenamme, on, että miten valmistelu organisoidaan pääkaupunkiseudun yhteistyössä tai laajemmin seudullisessa yhteistyössä?

Mielestämme ei riitä se, että se on delegoitu joidenkin virkamiesten oman työn ohella tehtäväksi työksi, vaan siihen tarvitaan selkeä valmisteluorganisaatio, jossa on selkeät vastuut ja selkeät tavoitteet sille työlle. Tämä on mielestämme tämän koko tämän hetkisen pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun yhteistyön suurin ongelma.

Toivommekin, että kun yhteistyö uuden kaupunginjohtajan johdolla käynnistyy, valmisteluorganisaation kehittämiseen kiinnitetään huomiota, siihen satsataan tarvittavat resurssit unohtamatta kuitenkaan, että sellainen valmistelukoneisto ei voi olla niin suuri, että se tekisi tyhjäksi hallintokuntien muiden asiantuntijoiden käytön, vaan myöskin hallintokuntien ja rooteleista vastaavien apulaiskaupunginjohtajien työ pitää myöskin selkiyttää ja sitoa tähän pääkaupunkiseudun ja seudullisen yhteistyön kehittämiseen, että myöskin he tietävät, mitä heiltä odotetaan. Tässä on sekä että. On sekä asiaan selvästi tehtävän saaneita valmistelijoita että sitten koko kaupungin asiantuntijoiden käyttö ja heille siihen ajan antaminen.

Toinen tärkeä asia, josta myöskin olemme keskustelleet, on seudulliselle yhteistyölle asetettavat selkeät tavoitteet.

Jos ne ovat laajoja, maailmoja syleileviä, niin kuin aika monissa asiapapereissa tällä hetkellä näyttää olevan, niistä katoaa se konkreettisuus, ja sen toiminnan tehokkuutta on jatkossa erittäin vaikea mitata. Myöskin kuntien kiinnostus saattaa lopahtaa, jos siitä ei ole mitään selkeätä näyttöä, että seudullisesti yhteistyöstä olisi jotain hyötyä ja ruvetaan keskenään riitelemään myöskin näistä asioista. Joten yhteistyön selkeys, tavoitteiden määrittely ja sen toiminnan arviointi on jatkossa ihan ydinasioita.

Kolmas asia tässä seudullisessa yhteistyössä on, että tietysti nyt tällä hetkellä pohditaan pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan aluetta ja sitten toisaalta tätä laajempaa, Helsingin seudun aluetta.

Varmasti on tärkeätä, että Helsinki ensisijaisesti satsaa nyt pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan työhön, jota olemme itse olleet perustamassa, mutta että sitten pitää ovet avoinna myöskin laajempaan Helsingin seudulliseen yhteistyöhön, niin kuin nyt tässä on esitetty.

Kolmas tärkeä asia on se, millä tavalla seudullinen yhteistyö ja valtiovaltasuhteet hoidetaan.

On totta, mitä valtuutettu Kolbe äsken sanoi, että valtiovallan on oltava kiinnostunut maan tärkeimmän alueen kehittämisestä. Ei ole samantekevää, miten tämä alue voi. Tämä on hallintokaupunki. Tämä on tärkein talousalue. Tämä on se talousveturi, josta on paljon puhuttu. Valtiovallan ja pääkaupunkiseudun yhteistyön suhteet pitää olla kunnossa. Tällä seudulla on kaikki oikeudet odottaa samoja kehittämisporkkanoita, mitä muukin Suomi saa oman alueensa kehittämisessä. Näin ollen meidän ei pidä olla myöskään ujoja taikka liian ylpeitä vaatiaksemme valtiovallalta tätä samaa kohtelua.

Uskon, että edunvalvontatyö pitää organisoida. Siihen tarvittavat resurssit pitää turvata niin, että se ei sitten karkaa kuntien yhteistyöstä, että siinä joku kunta vetää kotiin päin ja muut koko ajan joutuvat maksumiehiksi taikka joutuvat katsomaan, että heidän alueitansa käytetään oman kunnan tavoitteita vastaan, niin kuin tällä hetkellä on kokemuksia naapurikuntien välisestä yhteistyöstä. Riittävän hyvin eivät myöskään Helsingin tavoitteet aina ole toteutuneet monissa tärkeissä hankkeissa.

Nämä näkökohdat ovat mielestäni yhteistyön tärkeitä ydinkohtia. Tasavertaisuus ja toistensa kunnioittaminen sekä yhteinen halu kansainvälisen kilpailukyvyn ja vetovoiman säilyttämisessä tulee säilyttää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen erittäin iloinen valtuutettu Kolben puheenvuorosta, että hän toi tämän realismin tähän saliin mukaan.

Kyllähän nyt on nähtävä se, että Helsingin seudun kuntien yhteistyön kovin käynnistäjä oli selvitysmies Jussi-Pekka Alasen raportti. Se ikään kuin pakotti nämä nimittäin ? pohtimaan uudelleen yhteistyökuvioita tilanteessa, missä me olemme nähneet, että YTV:stä on tullut käytännössä jätehuolto-organisaatio ja rooli on typistynyt tiettyyn osaan. Toimintoja ... Liikennettä hoitaa muiden kuntien osalta kuin Helsingin osalta ja niin pois päin. Mutta että jotain piti tapahtua. Siinä mielessä on tietysti tavattoman hyvä, että Helsingin seudun kuntien yhteistyössä on lähdetty ylevistä periaatteista ja korkealta tasolta maankäytön, asumisen, liikenteen, seudullisten palvelujen ja seudun yhteisen edunvalvonnan nimissä liikkeelle. Tästä on vain hyvää sanottavaa.

Kuitenkin tietysti voidaan pohtia myös sitten tätä, mihin tämä kaikki on nyt johtamassa.

Siinä mielessä yhdyn pitkälti valtuutettu Hakasen kritiikkiin, että tämä seudun yhteistyö näyttää nyt johtavan kuitenkin siihen, että seutupäätöksiä ovat tekemässä pääasiassa vain kahden tai kolmen suurimman puolueen edustajat ja se ei voi olla tämän pelin tarkoitus.

Pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun kuntien yhteistyön tiivistämisen lähtökohtana pitää olla asukkaiden tarpeet - niin kuin valtuutettu Anttila mielestäni hyvin asian ilmaisi. Yhteistyön täytyisi olla myös luonteeltaan sekä demokraattista että tehokasta. Kuntien väliset rajat on siis yksinkertaisesti uskallettava ylittää rohkeasti silloin, kun edellytys on asukkaiden kannalta paremmille ratkaisuille ja asioiden eteenpäin viemiselle.

Mutta sitten tämä pääkaupunkiseudun arki.

Meitäkin on täällä päättämässä, en tiedä, monessako kunnassa syntyneitä ihmisiä, mutta myös Haagan kauppalassa syntyneitä, Helsingin maalaiskunnassa, Vuosaaressa syntyneitä tai Helsingin pitäjällä Malmilla syntyneitä, tai ainakin heidän jälkeläisiään on tässä salissa. Kyllähän siis, jos ajatellaan, niin kyllähän pääkaupunkiseudun asukkaiden kannalta arjen näkökulmasta paras ratkaisu olisi pääkaupunkiseudulla aika monen kunnan yhteen yhdistäminen. Tämä on kai ääneen sanottava. Tällaisen miljoonakaupungin luominen edellyttää tietysti kuitenkin uudenlaisia demokratiarakenteita sitten kuntahallinnossa, mutta se on jo sitten pitemmän asian juttu.

Nimittäin tosiasia on, että Helsingin seudulla on jo merkkejä samanlaisista yhdyskuntarakenteen ongelmista kuin monilla eurooppalaisilla metropolialueilla. Tällaisia ongelmia on tietysti erityisesti maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelujen ja työpaikkojen järjestäminen sekä työpaikkojen sijoittaminen ja totta kai myös ympäristön suojelu silloin, kun puhutaan isoista alueista. Eli yhteistä haastetta riittää.

Me yhdymme tähän esitykseen. Emmekä halua tässä yhteydessä ryhtyä rettelöimään tästä hallintoasiasta. Toivon, että se pysyisi myös korkeampien päättäjien hatussa koko ajan. Demokratiastakin on kysymys, kun yhteistyötä tehdään.

Me olemme varmaan keskustelemassa sellaista aiheesta, johon olisi syytä palata jossain vaiheessa hieman perusteellisemminkin. Tähän liittyy monia periaatteellisesti tärkeitä ja kauaskantoisia ratkaisuja, joita olisi syytä tehdä tieten ja tarkoituksella eikä vahingossa ja harhaan joutuen.

Yksi tällainen iso kysymys on tietysti se, mitä tällä yhteistyöllä tavoitellaan.

Itse näen reaalisena sen vaaran - kun ajatellaan kuntien monia ongelmia - että tällä yhteistyöllä ryhdytään sopimaan vähitellen sellaisia linjauksia, jotka tulevat vain ylhäältä päin, EU:sta, globalisaatiosta, valtiolta ja jossa hukkuvat asukkaista päin tulevat tarpeet, eli ryhdytään rakentamaan sellaista päätöksentekomallia, jossa on helpompi sopia vaikeita asioita kuin valtuustoissa ja lautakunnissa.

Valtuutetuille Lehtipuu ja Vehviläinen sanoisin kommenttina, että se suositus, johon viittasin viime viikon kokouksessa koskien yhteispalvelujen laatutavoitteiden ensimmäistä tavoitetta, oli sanatarkasti "palvelukokonaisuuksien kustannusten vähentäminen". Siinä ei siis puhuttu esimerkiksi kustannusten vähentämisestä per asukas tai jotain muuta, vaan palvelukokonaisuuksien menojen vähentämisestä. Minä en pidä tätä hyvänä tavoitteena siinä tilanteessa, missä nyt pääkaupunkiseudulla kaikki, tai ainakin lähestulkoon kaikki kunnat ovat.

Toinen iso kysymys on sitten se, miten me haluamme päättää siitä yhteistyöstä, jota tulemme tekemään.

Valtuutettu Lehtipuu sanoi, että on hankala toteuttaa senkaltaisia malleja, joihin itse viittasin, että on paljon pieniä ryhmiä jne.

Jos nyt ihan konkreettisesti asiaa katselemme, niin puhutaan pienestä määrästä, muutamista poliittisista ryhmistä pääkaupunkiseudun osalta. Niiden kannattajakunta kuitenkin edustaa yhteensä noin viidennestä, tai jos me katselemme päätöksentekomallin sisintä ydintä, sitä, missä on kolme tai enintään neljää ryhmää mukana, niin silloin puhumme tietysti vielä suuremmasta joukosta kannattajia, jotka jäävät vaille edustusta päätöksenteossa. Niitä ryhmiä ei ole tavattoman paljon. Esimerkiksi itse edustan ryhmää, joka on edustettuna eräissä muissakin kunnissa. Ei tässä mitään satojen henkilöiden joukkoa tarvita, jotta jonkunlainen edustavuus tulisi toteutettua.

Suhteellisuutta tietysti voidaan myös ajatella. Se ei ole helppo silloin, kun puhutaan noin kolmenkymmenen, neljänkymmenen hengen joukosta ja monista kunnista. Sen takia en itse yrittänyt tuossa ehdotuksessa tarjota mitään mallia siitä, vaan luotin nyt enemmän siihen ajatukseen, että halutaan vilpittömästi ottaa mukaan ja kuulla kaikkia ryhmiä, vaikka se tosiasiallinen päätöksenteon valtakeskittymä ei ehkä olekaan kovin suhteellisella tavalla valittu.

Korostan tätä myös sen takia, että demokratiassa ei ole kysymys vain edustuksellisuudesta.

Mielestäni demokratiassa on vielä enemmän kysymys osallistumisesta. Tältä kannalta esimerkiksi valtuutettu Bryggaren mainitsema jälkikäteinen raportointi ei tietenkään täytä niitä tarpeita ja tavoitteita, joita osallistuminen demokratiaan ja päätöksentekoon merkitsee. Tämä on tässä sopimusehdotuksessa mielestäni reaalinen ongelma, että miten luodaan menettelytavat, joilla ollaan ennalta mukana laajasti.

Kolmas kysymys, joka on mielestäni hyvin tärkeä, on se, onko tällä yhteistyöllä joku tavoite suhteessa kuntarakenteeseen pääkaupunkiseudulla.

Korostan, että me puhumme nyt Helsingin seudun yhteistyöstä. Me emme puhu mistään yleisestä periaatteesta, vaan Helsingin seudun yhteistyöstä.

Mielestäni Helsingin seudulla ongelma ei ole kuntien suuri määrä tai pieni koko, vaan pikemminkin ongelmana on juuri tämä osallistumisen mahdollistaminen, lähidemokratian tila, sellaiset tavat, jotka pitävät päätöksentekijät elävässä yhteydessä valitsijoihinsa.

Itse en kannata, toisin kuin valtuutettu Saarnio, pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä.

Lopuksi:

Näen tärkeänä kysymyksen, johon valtuutettu Kolbe viittasi, valtion ja kuntien suhteesta ja onko tällä ratkaisulla, sopimuksella nyt joku tavoite tässä suhteessa. Itse toivon, että sillä on tavoitteita tässä suhteessa.

Toivoisin, että tämä yhteistyö nähtäisiin keinona, jolla pääkaupunkiseudun tai Helsingin seudun kunnat nousevat yhdessä omien tarpeittensa pohjalta asettamaan tehtäviä ja tavoitteita myös suhteessa valtioon.

Näen vaarana sen, että näiden taustahistorioiden ja ulkoisten paineiden takia voi käydä päinvastoin, että siitä yhteistyöstä tulee keino, jolla Helsingin seudun kuntia sopeutetaan valtion sanelemiin puitteisiin. Se riippuu tietysti meistä, jotka olemme valitsemassa edustajia tähän yhteistyöhön ja evästämme heitä. Mutta mielestäni tässä on olemassa reaalinen ristiriita. Meidän on syytä nähdä se ja valita kumpaan suuntaan me haluamme tätä yhteistyötä käyttää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pyysin repliikin valtuutettu Saarnion puheenvuoron johdosta, kun hän hieman vähätteli YTV:tä ja sanoi, että siitä nyt on tullut jätehuolto-organisaatio, joka siinä vähän sivussa sitten hoitelee vähän liikennettäkin.

Näin tietysti voidaan sanoa. Mutta toteaisin sen, että YTV hoitaa ne tehtävät, jotka laissa sille on annettu tai kunnat ovat sopineet. Niitä nyt on hieman enemmänkin.

Mutta tässä voisi huomauttaa, että pääkaupunkiseudun yhteistyötä tietysti olisi voitu kehittää - ja miksei vieläkin voida kehittää - siihen suuntaan, että annetaan YTV:lle lisätehtäviä. Se on valmis organisaatio. Heitän nyt vaan tällaisen ajatuksen - jolla tuskin tässäkään salissa on kannatusta - että yhteiseen maankäytön suunnitteluun päästäisiin hyvin niin, että YTV:lle annettaisiin YTV-kuntien yleiskaavoitus.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Huomautan, että on erittäin tärkeää, että Helsingin seudun ja pääkaupunkiseudun yhteistyölle luodaan hyvät edellytykset.

Kuten kaikki tietävät, kuntaministeri Manninen on asettanut kunta- ja palvelurakenneuudistusryhmän. Se tekee esityksensä ensi toukokuun alkuun mennessä. Siitä seuraa varmasti todellisia lakimuutoksia. Helsingin edustaja tässä valtakunnallisessa ryhmässä, ainoa edustaja, on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Rakel Hiltunen, että hänelle vaan kaikki toivomukset.

On tärkeää, että meillä on tälle valtakunnalliselle työryhmälle ohjeet, millä tavalla me haluamme toimia.

Mielestäni mahdollisimman laaja-alainen demokraattinen yhteistyö pääkaupunkiseudun kuntien kesken täällä edustettuna olevien poliittisten puolueiden kesken edesauttaa tulevaisuudessa kuntaliittymien muodostamista paljon paremmin kuin se, että se on pienten piiri.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on paljon kiinnitetty huomiota siihen, että Helsingin seudun yhteistyö ei toimisi vakiintuneitten demokraattisten käytäntöjen mukaisesti. Tämä sinänsä tietenkin pitää paikkansa, tosin se on tyypillistä sen tyyppisille elimille, jotka eivät käytä välitöntä valtaa, joitten päätökset eivät ole suoraan toimeenpanokelpoisia. Vaikea ehkä löytää ihan heti rinnastusta. EU oli pitkälti tämänkaltainen. Mutta sitä mukaan, kun sille syntyi todellista valtaa ja todellista päätöksentekokykyä, sellaisia päätöksiä, jotka saatettiin saattaa voimaan suoraan jäsenvaltioissa, niin sitä mukaan myös se demokraattinen aspekti tuli siihen vahvemmin mukaan.

Tässä pitää muistaa ja pitää kirkkaasti mielessä se, että kyse on vapaaehtoisesta yhteistyöstä. Kyse on yhteistyöstä, ei ylikunnallisesta päätöksenteosta. Tämä orgaani ei voi tehdä toimeenpanokelpoisia päätöksiä. Kaikki päätökset, jotka siellä tehdään, jotta ne muuttuisivat lihaksi ja vereksi tai ylipäänsä käytännön elävässä elämässä joksikin, edellyttävät aina konkreettisia päätöksiä kussakin mukana olevassa kunnassa ja kaupungissa erikseen. Siinä mielessä päätöksenteko ei karkaa täältä tämänkään valtuuston tai tämän kaupungin demokraattisten elinten käsistä.

Se, että tämä edellyttää näin laajaa yhteisymmärrystä, niin siitä voi ainakin tehdä sen johtopäätöksen, että kyllä tässä haastetta riittää. Olemme varmasti kaikki yksimielisiä siitä, että tämä on hyvä hanke ja odotamme siltä tuloksia. Mutta se todellakin edellyttää tässä vaiheessa 14 kunnan ja kaupungin ensin yhteisymmärrystä tällä lailla kokoonpannussa elimessä ja sen jälkeen vielä kunkin 14 kunnan ja kaupungin erillisiä päätöksiä omien päätöksentekomuotojensa mukaisesti, jotta tässä edetään.

Sitten en malta olla tässä muistelematta sitä, miten HUSin perussopimukselle, muutokselle on käymässä.

HUSiin kuuluu vähän enemmän kuntia, muistaakseni 31. Siellä sovittiin perussopimuksen muuttamisesta, tai siitä, että se lähtee liikkeelle. Helsingin kaupunginvaltuustokin on sen hyväksynyt. Jokin aika sitten, kun niitä laskettiin, niin 13 sen oli tainnut hyväksyä ja muutama oli hyväksynyt sen ehdollisesti - kun sitä nimenomaan ei saa hyväksyä ehdollisesti, vaan se pitää hyväksyä joko tai - ja muutama oli hylännyt ja muutama ei ollut vielä ehtinyt käsittelemään. Kyse oli siitä, että HUSin organisaatiota olisi vähän muutettu.

On ihan selvää, että näitten 14 kunnan alueelta löytyy erilaisia kuntia, joilla on erilainen historia, erilainen kulttuuri, erilaiset intressit. Nyt vaan pitää löytää yksimielisyys joistain sellaisista asioista, jotka tuovat lisäarvoa tälle kokonaisuudelle.

Ja kuten valmisteluasiakirjoissa on todettu, varsinkin pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan osalta, joka sekin on haasteellinen projekti, mutta huomattavasti suppeampi ja siinä mielessä helpommin hahmotettavissa oleva ja ymmärrettävä, niin kyllä eri kuntien pitää osata nähdä omien lyhytnäköisten intressiensä ohi ja nähdä seudullista kokonaisetua. Ei yhteistyö muuten suju. Tämä on vakava viesti, ja tämä on vakava viesti, joka pitää ottaa tosissaan jokaisessa kunnassa, myös Helsingissä.

Täällä historioitsija Kolbe kiinnitti huomiota vähän siihen, mitä aiemmin maailmassa on tehty.

On tietenkin totta, jos nähdään, että tällä seudulla pitäisi rakenteita jotenkin siten muuttaa, että näitä hahmotettaisiin laajempina kokonaisuuksina, niin periaatteellisia vaihtoehtoja on ainakin neljä.

Ensimmäinen on se, mitä Helsingissä on paljon harrastettu eli alueliitokset. Liitetään lähialueita Helsinkiin, niin kyllä Helsinki siitä kasvaa ja nähdään kokonaisuus suurempana. Muistaakseni valtuutettu Kolbe itse käytti sellaista termiä kuin että "aika on ajanut tästä vaihtoehdosta ohi". Ehkä näin.

Toinen periaatteellinen vaihtoehto on kuntaliitokset, jotka voivat olla joko vapaaehtoisia tai pakkoliitoksia. Niistä on täällä paljon puhuttu. Ehkä tällä hetkellä ne eivät kuitenkaan ole realismia tällä alueella.

Kolmas vaihtoehto on erilaiset kuntayhtymä- ja seutuhallintomallit, jotka jossain yhteyksissä toimivatkin. Täällä on hyvin viitattu esimerkiksi YTV:hen, joka hoitaa hyvin mallikkaasti niitä tehtäviä, jotka sille kuuluvat.

Ja sitten neljäs vaihtoehto on vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuus on näistä ylivoimaisesti vähiten dramaattisin. Se on se, joka ei vaadi valtion suoranaista väliintuloa ja ennen kaikkea se, joka kunnioittaa kunnallista itsehallintoa ja sen oikeutta kuitenkin viime kädessä tehdä päätöksiä.

On selvää, että yhteistyö on aina hyväksi. Tämä on hyvä hanke. Ei tätä vallankumousta pidä odottaa. Mutta minulla ainakin itselläni on se käsitys, että sitoutuneisuus tähän projektiin on itse asiassa yllättävänkin laajaa tällä alueella. On selvää, että on paljon parannettavia asioita. On paljon sellaisia konkreettisiakin asioita, joita vähän hyvällä tahdolla ja kokoontumalla useammin yhdessä, voidaan saada aikaan parannusta.

Silti en malta olla toteamatta, että käsitys siitä, että pääkaupunkiseudun ongelmat, puhumattakaan koko valtakunnan ongelmista, johtuisivat siitä, että pääkaupunkiseudun tai Helsingin seudun kunnat eivät pysty yhteistyöhön keskenään, niin kyllä se on valtava myytti, jossa käännetään katse ihan muihin kysymyksiin kuin mistä oikeasti on kysymys.

Ne talousongelmat, joista pääkaupunkiseudun kunnat, osa enempi, osa vähempi, kärsivät, eivät ole seurausta siitä, että nämä kunnat eivät ole pystyneet yhteistyöhön keskenään. Asuntojen hintakysymys ei lähtökohtaisesti ole riippuvaista siitä, että pääkaupunkiseudun kunnat eivät ole pystyneet yhteistyöhön, vaikka onkin myönnettävä, että tietenkin tällä alueella paremmalla yhteistyöllä on mahdollista saavuttaa joitakin tuloksia.

Jos ottaa ihan konkreettisen esimerkin siitä, että yhteistyö ei aina ole kehityksen este, meillä on YTV:ssä yhteisesti hyväksytty PLJ, kuntien yhteisesti hyväksymä. Sen jälkeen se on vielä hyväksytty valtionkin kanssa ja tehty aiesopimus liikenneministeriön kanssa, eli yhteistyö on ollut ihan valtavan hyvää. On tehty kaikkien kuntien ja liikenneministeriön kanssa yhteistyötä. Mutta sitten kun katsotaan, mitä käytännössä tapahtui, niin ei sitä PLJ:tä ihan hirveästi ole toteutettu. Eli kyllä sitten se todellisten tulosten konkreettiset esteet useimmiten johtuvat jostakin muusta asiasta kuin siitä, että ei osata tai ei haluta tehdä yhteistyötä.

Joka tapauksessa kyse on Suomenkin oloissa varsin historiallisesta asiasta. Uskon, että kun valtuutettu Kolben seuraajat täällä kahden, kolmenkymmenen vuoden päästä käyttävät ja tekevät historiallisia katsauksia, niin nämä ajat mainitaan.

Vallankumouksia tältä ei pidä odottaa. Niitä ylipäänsä tapahtuu aika harvoin. Mutta tämä on erinomaisen hyvä osoitus myös siitä, että tämä seutu ja alue on ottanut vakavasti sen laajemman keskustelun, mikä tämän asian ympärillä käydään.

On ihan selvä, että tämän projektin yksi nimenomainen tarkoitus on pyrkiä parantamaan yhteistyötä valtion kanssa, ei suinkaan heikentämään sitä. Siinä mielessä joko en ymmärtänyt tai sitten ymmärsin väärin valtuutettu Kolben tähän liittyvät heitot. Toki pitää aina muistaa, että yhteistyö vaatii useamman eri osapuolen, tässä 14 + 1, eli on selvää, että tämän seudun katseet kääntyvät myös valtiovallan puoleen, eli kyllä valtiovallankin pitää sitten, joka on omalta osaltaan rohkaissut, joku voi sanoa, jopa vähän painostanut tämäntyyppisiin ratkaisuihin, että sen pitää sitten olla myös mukana, kun sitä ruvetaan konkreettisesti toteuttamaan ja auttamaan näitä alueen kuntia ja kaupunkeja siinä, että tältä yhteistyöltä saadaan lisäarvoa.

Lopuksi:

En malta olla myöskään mainitsematta sitä, että kysymys tästä alueesta on myöskin kohtuullisen, etten sanoisi hankala. Täällä on monenlaisia tulkintoja siitä, mitä on Helsingin seutu. Pääkaupunkiseutu on tietenkin tietyllä tavalla vakiintunut käsite käsittämään nämä neljä hyvin tiedettyä kaupunkia. HUSin alueella on HYKSin sairaanhoitoalue, jotka ei olekaan vain nämä neljä, vaan siihen taitaa kuulua myös Kerava ja Kirkkonummi. Keravan ja Kirkkonummen liittymisestä YTV:hen keskustellaan. Meillä on Uudenmaan liitto, jossa on tiettyjä kuntia, joka muuten ei koske pelkästään tätä seutua. Siinä esimerkiksi ei ole Sipoota. HUS on - tietty - oma käsitteensä. Siinä on 31 kuntaa ja kaupunkia. Kun katsoo Helsingin Kauppakamarin uusinta - mikä lie - suhdannekatsausta, siellä oli määritelty Helsingin seutu. He olivat määrittäneet sen omalla tavallaan. Siihen kuului, oliko se nyt 12 vai 13 näistä nyt mukana olevasta 14 kunnasta, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Valtiollakin taitaa olla omassa aluejaotuksessaan, kun puhutaan Helsingin seudusta, ihan oma määritelmänsä asialle. Pitää myös muistaa se, että nämä käsitteet ovat kohtuullisen eläviä. Nyt tähän on valikoitunut nämä 14 kuntaa. Varmaan tämän voisi määritellä toisellakin tavalla, ja varmaan tulevaisuudessa syntyy keskustelua myös siitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori käytti hyvin optimissävyisen puheenvuoron, mutta toisaalta hyvin realistisen puheenvuoron tästä vapaaehtoisuuteen perustuvan Helsingin seudun kuntien yhteistyöstä.

Haluan vielä kuitenkin todeta sen, että se oli muistutus siitä, minkä valtuutettu Saarnio täällä totesi, että mistä tämä laajempi yhteistyö lähti liikkeelle. Elikkä todellakin eräänlainen Democleen miekka tuntui heiluvan kuntien pään päällä Jussi-Pekka Alasen selvitystyön pohjalta, ja pelko siitä, että valtiovalta säätää erityislain, sai kunnat ottamaan tämän askeleen yhteistyösopimuksen muodossa.

Täällä varmasti on vähän erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka tehokasta ja kuinka toimivaa tämä yhteistyö tulee olemaan. Tietenkään ennalta ei pidä tuomita sitä kuoliaaksi. Mutta valitettavaksi kyllä kuulun itse siihen joukkoon, joka ei hirveän ruusuisia unia näe tämän yhteistyön tulevaisuudesta. Kysymys ei ole pelkästään demokratiavajeesta. Kritiikkini ei perustu pelkästään siihen, vaan yksinkertaisesti se, että täällä on tullut useammassa puheenvuorossa esille, että meillä on niin monta eri kuntaa, niin monenlaisilla erilaisilla intresseillä varustettua kuntaa tekemässä ratkaisuja ja yhteistyötahoja on hyvin monia. Ja kuten valtuutettu Anttilakin täällä omassa puheenvuorossaan totesi, tulee olemaan tietysti aika vaikea vielä hahmottaa, miten tämä valmisteluorganisaatio tulee toimimaan käytännössä ja millä valtuuksilla kukin siellä sitten toimii, kun kaikki lähtevät kuitenkin omien kuntiensa vahvoista näkemyksistä, eli mistä syntyy se ylikunnallinen näkemys, jota kuitenkin kaikki täällä penäävät ja odottavat ja kauniisti sanotaan, että lähtökohtana pitäisi olla se, että nähdään myös omien intressien yli.

Mielestäni on hyvä myöskin se, mitä valtuutettu Anttila totesi täällä, että Helsingin ei pidä olla liian ujo tai liian ylpeä valtiovallan suuntaan.

Olen ihan samaa mieltä. Mieluummin vähän ylpeä voidaan olla, eli tiukka valtion suuntaan.

Mutta mielestäni kannattaisi katsoa myöskin vähän muualle Suomeen.

Muistutan vaan myös valtuutettu Kolbea siitä, että kyllähän meillä on ollut myöskin historiassa se vaihe, jolloin väliportaan hallintoa vakavissaan mietittiin tähän maahan. Minä uskallan kyllä väittää, että ei meidän olisi tarvinnut mennä ihan Ruotsin malliin saakka, mutta eräänlainen suorilla vaaleilla valittu väliportaan hallinto olisi varmaan ainakin eräiltä osin ollut toimivampi kuin nykyinen.

Meidän ei kannata olla myöskään liian ylpeitä seurataksemme sitä mitä tapahtuu muualla Suomessa. Mielestäni on mielenkiintoista nähdä, että Kainuu on huomattavasti pienempi, noin viidesosa Helsingistä maakuntana, alueena, mutta siellä on kuitenkin kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta aloitettu kokeilu, lukuun ottamatta nyt yhtä poikkeusta - vai kaksiko niitä kuntaa oli, jotka eivät lähteneet siihen hankkeeseen mukaan? Siellä on siis kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta nyt kokeilu käytössä, jossa on suorilla vaaleilla valittu maakuntavaltuusto, jolle on sitten annettu myöskin suoraa valtaa, välitöntä valtaa tehdä päätöksiä tietyiltä osa-alueilta. Mielestäni on aika mielenkiintoista katsoa, tuleeko se toimimaan ja miten esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja muiden alueiden osalta siellä pärjätään. Eli ei kannata ainakaan suhtautua ylimielisesti, etteikö meillä voisi olla opittavaa jostain muualtakin. Tietysti nyt tässä vaiheessa on liian varhaista sanoa siitäkään vielä mitään. Ei se helppoa ole ollut. Mutta totean edelleen, että se on lähtenyt kuitenkin kuntien ja paikallisten päättäjien vahvasta sitoumuksesta liikkeelle.

Sen verran sanoisin vielä valtuutettu Hakaselle, että ainakin itse kuulun myös siihen joukkoon, joka näkisi, että pääkaupunkiseudun kunnat voitaisiin yhdistää tulevaisuudessa. Se edellyttäisi ehdottomasti sitä, että luotaisiin lähidemokratiamalli. Tietysti voisimme käydä sitten opiskelemassa, minkälaisen mallin tähän laajennettuun pääkaupunkiseutuun valitsisimme. Se mikä Tukholmassa alun perin oli valittu kaupunginosavaltuustoineen, ei mielestäni sellaisenaan soveltuisi. Mutta se ongelma tämän osallistumisen osalta on myös Helsingissä tänä päivänä totta, ja se tulisi tietysti olemaan totta myös tässä uudessa suurkunnassa, jos sellainen saataisiin aikaiseksi. Ehdottomasti se vaatisi toimivan lähidemokratian.

Kiitoksia arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuoren luettelemat seutumääritelmät todistavat, että tilanne on tällä hetkellä sekä hallinnollisesti että toiminnallisesti aika sekava.

Helsingin kaupunki ei ole riittävän suuri tuottamaan kaikkia kaupunkilaisten tarvitsemia palveluja itse eikä toiminnallisesti oikean kokoinen, jotta kaikkiin yhteisiin ongelmiin löytyisi ratkaisu tämän salin päätöksillä. Kuitenkin kehitys on johtanut siihen, että lähes joka toimialalla on oma seudullinen organisaationsa tai toimintamallinsa ja kokonaisuuden hahmottaminen on hankalaa ja kokonaisuuden johtaminen on erittäin hankalaa. Kyse on myös sellaisesta poliittisesta ongelmasta, että kukin näistä erilaisista seututahoista tekee tietysti vain omia päätöksiään, ja kokonaisuuden etu hämärtyy sinne YTV:n, HUSin, Maakuntaliiton, erilaisten neuvottelukuntien ja kuntayhtymien välimaastoon. Ei mikään ihme, että on käynnistetty kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka tuloksena toivotaan, että löydettäisiin jonkinmoinen selkeys ja varmuus siitä, että myös jatkossa kunnallinen päätöksenteko on demokraattista ja kuntien valta ja voimavarat riittävät niille annettujen tehtävien hoitamiseen.

Helsingin seudun kuntien yhteistyö on hyvä ja tärkeä askel. Sitä on ihan oikein esityslistatekstissä verrattu Pääkaupunkiseudun neuvottelukuntaan, ja yhtäläisyyksiä on aika paljon.

Liityn kyllä niihin, jotka ovat ehkä sillä kannalla, että tämä ei sinänsä ratkaise meidän ongelmiamme. Pääkaupunkiseudun neuvottelukuntaa perustettaessa jo haluttiin huolehtia siitä, että kyse on nimensä mukaisesti keskustelevasta ja näkemyksiä etsivästä porukasta eikä kuntia sitovien päätöksien tekijöistä. Tässä on hyvin samaa lähestymistapaa. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan - joka juuri täytti vuoden verran - merkittävin aikaansaannos toistaiseksi on se, että eri kuntien päättäjät tuntevat nyt kumppaninsa kuntarajan toisella puolella. Aikaisemmin mitään luontevaa keskusteluyhteyttä ei ollut, eikä mikään ihme, että seudullinen näkökulma jäi puuttumaan.

Nyt on puhuttu jonkun verran tulevista menettelytavoista ja siitä, miten suhteellisuus varmistetaan tässä tulevassa yhteistyössä.

Menettelytavat ovat tietysti olennainen asia, mutta ne ovat kuitenkin toissijaisia verrattuna siihen, mitä tässä tavoitellaan. Meidän on kyettävä ratkaisemaan yhteisesti maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyviä ongelmia. Niitä täytyy pystyä käsittelemään myös poliitikkojen kesken. Ei voi olla niin, että virkamiesvalmistelu johtaa jo valmiisiin lopputuloksiin ja sitten kunkin kaupungin valtuustot käsittelevät niitä erillisinä kysymyksinä.

Kuten valtuutettu Vapaavuori totesi, PLJ toimii periaatteessa hienosti, mutta käytännössä kovin montaa joukkoliikennehanketta ei sen tiimoilta ole syntynyt. Valitettavasti valtio on pystynyt senkin ohjelmasta poimimaan ikään kuin mieleisiään rahoitushankkeita tai rahoituskohteita. Jää nähtäväksi, tuoko tämä nyt tavoiteltu MAL -yhteistyö tähän sitten jonkinmoista pitkäjänteisyyttä.

Jos halutaan siirtää selvästi päätöksentekoa kuntien yhteistyöelimille tai kuntien yhdessä tehtäväksi, niin palaan samaan ajatukseen, jota valtuutettu Ojala hieman kosketteli ja jota repliikkipuheenvuorossani otin esiin, eli vallan siirtäminen kuntaa suurempaan yksikköön edellyttää mielestäni suorien vaalien järjestämistä myös näitä päättäjiä valitsemaan.

Voi hyvin olla, että Suomessa kehitys johtaa siihen, että kukin seutu saa jonkinmoisen oman mallinsa, että on Kainuun malli, pääkaupunkiseudun malli, jotain yleisiä kasvukeskuksien tai maakuntakeskuksien seutumalleja. Mutta en ole yhtään varma siitä, tuottaako tämä nykyistä parempaa lopputulosta tai ainakaan nykyistä selkeämpää lopputulosta. Voi olla, että kansalaisen on vaikea orientoitua, jos hän muuttaa Mikkelin seudulta Kainuuseen tai Kainuusta pääkaupunkiseutuun ja tavallaan se hallintomalli vaihtuu siinä samalla.

Suomessakin pitäisi pohtia vakavasti sitä, että otettaisiin tällainen ?..demokraattinen malli käyttöön, joissa kunnat hoitavat kuntien tehtäviä ja kunnanvaltuustot valitaan suorilla vaaleilla, seudullisesti yhteisesti hoidettavat tehtävät tai niitten hoitamisesta päätetään seutuvaltuustoissa tai maakuntavaltuustoissa ja olisi suorat vaalit tämän valtuuston valitsemiseen ja sitten .?.tehtäviä ratkoo eduskunta eduskuntavaaleilla valittuna.

Vihreät ovat pitkään kannattaneet kaupunkien yhdistämistä juuri siitä syystä, että yhteiset ongelmat vaativat yhteisiä ratkaisuja. On vaikea keksiä, että vapaaehtoisuuden nimissä tapahtuva yhteistyö olisi tehokasta tai demokraattista verrattuna siihen, että olisi yhteinen kaupunginvaltuusto, joka tekisi isot päätökset. Tietysti jää vielä ratkaisematta se, miten kaupunginosakohtainen päätöksenteko järjestettäisiin, tarvittaisiinko sitä ja missä asioissa. Olemme juuri purkaneet Helsingissä suurpiirijärjestelmän sosiaali- ja terveystoimessa sen takia, että vaikka se teoria oli kaunis, niin käytäntö ei ollut kovin onnellinen.

Loppuun vielä pari varoittavaa sanaa siitä, miksi tämäkään yhteistyö ei ehkä tuota nopeita tuloksia eikä ratkaise kaikkia ongelmia.

Näillä 14 kunnalla on osittain yhteiset intressit, mutta osittain olemme toistemme kilpailijoita. Ja kun yhteistyö pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja neuvotteluihin eikä ole olemassa tapaa ratkaista erimielisyyksiä äänestämällä neuvottelukunnan kokouksissa, niin usein jäädään sitten siihen pienimpään yhteiseen nimittäjään ja se ei ole aina kovin paljon. Sekä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan että tulevan Helsingin seudun kuntien yhteistyöjärjestelyn täytyy keksiä se, miten vaikeita asioita käsitellään. Miten toimitaan silloin, kun oikeasti päätetään vastakkaisista asioista tai joudutaan tekemään kipeitä valintoja, tai erityisesti se, että kun tehdään päätöksiä rahasta, miten nämä päätökset syntyvät? Neuvottelukunnan kannanotot pitää mielestäni nähdä suosituksina ja kehittämisideoina, mutta päätöksenteko tulee olla kyllä jatkossakin valtuustoissa.

Valtuutettu Vapaavuori vetosi siihen, että täytyy nähdä seudullinen etu.

Kokemus valitettavasti osoittaa, että tässäkin suhteessa edistys toteutuu ensimmäisenä keskuskaupungissa eli Helsingissä. Helsinki joutuu ikään kuin kantamaan myös seudullista vastuuta ja muut pystyvät poimimaan rusinoina tästä seutupullasta.

Toivotaan, että nyt käynnistyvä yhteistyö johtaa siihen, että yhdessä paremmin ymmärretään yhteisiä haasteita ja että myös muitten kuntien päättäjät ymmärtäisivät tulevaisuudessa paremmin niitä erityisongelmia, jotka Helsingissä maan pääkaupunkina ja suurkaupunkina ovat.

Kyllä minä liityn niitten joukkoon, jotka näkevät, että tällainen yhteistyö myös parantaa meidän kykyämme ajaa meille tärkeitä näkökantoja valtion suuntaan ennemmin kuin heikentää sitä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Omalta osaltani haluan myöskin kannattaa tätä sopimusta.

Päinvastoin kuin täällä monet ovat heittäneet epäilyksen varjoa ja esittäneet kritiikkiä tähän tulevaan yhteistyöhön, niin minä katson aivan eri näkökulmasta tätä asiaa. Katson sitä palveluiden näkökulmasta ja tavallisen asukkaan näkökulmasta.

Näkökulmani liittyy varmaankin siihen, että asun entisellä liitosalueella elikkä lähellä Vantaan rajaa elikkä Suutarilassa, joka muodostaa erittäin kiinteän alueen, Suutarila-Puistola-Tikkurila, jossa ihmiset ylittävät kuntarajan päivittäin ja asioivat toisen kunnan puolella päivittäin. Ainoa este siinä on juuri tämä kuntaraja. Joukkoliikenne molempien kuntien puolella on suunniteltu oman kunnan lähtökohdista ja siten tätä yhteistyötä ei ole saatu sujuvaksi, joskin siinä on ollut parannuksia viime vuosina. Mutta monia esteitä vielä on.

Yhteistyövaltuuskunta on asettanut 32 eri yhteistyöprojektia. Mielestäni nämä palveluiden tarkastelut ovat merkittäviä. Näen siinä suurta mahdollisuutta.

Meillä on tänään käsitelty tilintarkastuskertomusta. Siellä on esitetty kritiikkiä. Meille tulee vielä tänä iltana käsittelyyn kouluverkkoasia.

Kun raja-alueilla tiedetään, että toisen kunnan puolella on väljyyttä - esimerkiksi omalla alueellani päivähoidon puolella - ja taas Vantaan puolella on tarvetta, ja kun kysyy vantaalaisilta ja katsoo heidän arkiliikkumistaan, se suuntautuu Helsinkiin päin eikä niinkään Vantaan sisällä, niin mielekästä olisi luoda enemmän mahdollisuuksia juuri siihen suuntaan, että päivähoito ja koulupuoli suunniteltaisiin yhdessä. Onhan se nytkin ollut mahdollista. Eihän mikään kuntaraja ole esteenä. Ja ostopalveluina on. Vantaa on ostanut jo koulupalveluita Helsingiltä.

Mielestäni tämä neuvottelukunta on saanut yhdessä vuodessa hyvää henkeä siihen suuntaan, että pinnistellään entistä enemmän ja poliitikot ovat olleet tässä asiassa avarakatseisia ja vaatineet virkamiehiltä selvityksiä eivätkä ole tyytyneet typistettyihin selvityksiin, vaan vaatineet konkretiaa. Tämä on mielestäni se oikea suunta. Meillä on paljon yhteisiä asioita ja paljon hyviä ajatuksia, miten pääkaupunkiseudun asukkaita autetaan.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Tenkula piti erittäin hyvän puheenvuoron.

Helsinki tarvitsee asunto- ja liikennepolitiikassa yhteistyötä lähikuntien kanssa. Helsingin, Vantaan ja Espoon metropolialuetta on tarkasteltava kokonaisuutena, jotta alueemme säilyttää kilpailukykyisen aseman Itämeren muiden vahvojen metropolialueiden rinnalla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tekstissä mainittu arvonleikkaussopimus on allekirjoitettu 20.6.2005.

Herr ordförande, arvoisat valtuutetut.

Viittaan opetuslautakunnan esitystä koskeviin oikaisuvaatimuksiin, jotka on todettu sivulla 75 toisessa kappaleessa.

Ilmoitan, että lautakunta on valtuutetuille jaetun esityslistaluonnoksen mukaisesti jättänyt 14.6.2005 oikaisuvaatimukset tutkittavaksi ottamatta. Päätösesityksen tekemisestä tässä asiassa on luonteeltaan valmistelua, josta kuntalain 91 §:n mukaan ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta. Lautakunta merkitsi samalla tiedoksi asiassa saamansa selvityksen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Puheenvuorossani teen vastaehdotuksen sekä kolme toivomuspontta.

Vastaehdotukseni mukaan Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen koulun osalta aikaisempi kaupunginhallituksen ehdotus hylätään.

Eli uusi ehdotukseni on seuraava:

Kaupunginvaltuusto päättänee, että 1.8.2006 lukien

- Kannelmäen ala-asteen koulu ja Etelä-Kaarelan yläasteen koulu yhdistetään hallinnollisesti yhtenäiseksi peruskouluksi.

- Käpylän ala-asteen koulu ja Käpylän yläasteen koulu yhdistetään hallinnollisesti yhtenäiseksi peruskouluksi.

- Siilitien ala-asteen koulu ja Hillerikujan koulu yhdistetään hallinnollisesti yhdeksi kouluksi.

Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen koulun osalta ehdotus hylätään.

Tähän perusteluina mm. seuraavaa:

Karavaanin ala-aste perustettiin kuusi vuotta sitten. Se koulu rakennettiin ja tarkoitettiin toimimaan 1 - 6-luokkalaisten kouluna. Sen huomaa, jos siellä koululla käy. Eli se on rakennettu selkeästi 1 - 6-luokkalaisten käyttöön, mm. koulun tekniset tilat, liikuntatilat, koulun varustetaso jne.

Karavaanin ala-asteen lähialueella asuvien ala-asteikäisten lasten määrä on tasaantunut alueen rakentamisen valmistuttua, ja koulu pystyy tarjoamaan lähialueen asukkaiden lapsille opetusta 1-6 -luokka-tasolla tulevaisuudessa.

Karavaanin ala-aste ei sijaitse yhdenkään yläasteen välittömässä läheisyydessä. Oppilaat ovat siirtyneet ala-asteelta useaan eri yläasteeseen eli lähinnä Kallahden, Aurinkolahden ja Tehtaanpuiston yläasteille. Vuosaaren yläasteelle ei ole siirtymää tapahtunut kuin hyvin vähäisessä määrin.

Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen välinen etäisyys on pari kilometriä. Vuosaaren yläasteen läheisyydessä alle puolen kilometrin etäisyydellä koulusta sijaitsee mm. Heteniityn ala-aste, jonka osalta ehdotettiin alun perin hallinnollista yhdistämistä. Tätä vastaan syntyi niin suuri vastustus, että sitä ei kuitenkaan tehty.

Olennaisinta mielestäni tässä koko asiassa on se, että Karavaanin ala-asteen johtokunta, opettajakunta, koulun muu henkilökunta, vanhemmat, vanhempainyhdistys, kaikki ovat systemaattisesti vastustaneet tätä esitettyä yhdistämistä.

Mielestäni on hyvin tärkeää meidän kuulla, mitä mieltä alueen ihmiset itse ovat.

Mikäli koulut yhdistetään, yhdistämisen jälkeen Karavaanin ala-aste lienee melkein ainoa koulu Helsingin kaupungissa, joka keskittyy vain 1. - 4-luokkien opetukseen. Perustetta tällaiselle poikkeukselliselle opetusmuodolle ei kuitenkaan ole.

Karavaanin ala-asteen oppilaiden vanhempien mielestä oppilaiden osalta on kysymys heidän syrjinnästään ja tasapuolisen kohtelun rikkomisesta tavalla, joka loukkaa heidän perustuslain ja opetuslainsäädännön turvaamia oikeuksiaan. Karavaanin ala-asteen oppilaita kohdellaan näin eri tavalla kuin muita vastaavassa asemassa olevia Helsingin kaupungin alueella olevia oppilaita.

Näiden perustelujen vuoksi ehdotan siis Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen koulun osalta ehdotuksen hylkäämistä.

Kolme ponttani, joita parasta aikaa jaetaan siellä. Nämä ovat siis numeroituna 1, 2, 3. Kaikki eivät liity kohtaan 3, vaan kohtaan 11, vaikka ovatkin peräkkäisiä numeroita, niin kuin 11:sta.

Ensimmäinen ponsi liittyy tähän muutosprosessiin, jonka koulujen yhdistäminen ilman muuta aiheuttaa.

Koulujen hallinnollinen yhdistäminen tarkoittaa monia muutoksia koulun arjessa, niin tilaratkaisuissa kuin henkilöstökysymyksissäkin ja ennen kaikkea johtamiskulttuurissa. Koulujen lakkauttaminen ja yhdistäminen ovat prosesseja, jotka vaativat aikaa ja ammattitaitoista johtamista. Tällaisesta prosessista on kaupungissamme riittävästi kokemusta. Kun yhdistäminen astuu voimaan 1.8.2006, kaiken olisi silloin oltava valmista. Mikään ei kuitenkaan tapahdu kivuttomasti eikä ilman, että muutokseen resursoidaan riittävästi. Siksi johtamiskysymykset rehtorivalintoineen on saatava hoidetuksi vielä ennen tulevan syksyn lukuvuoden alkua, jotta tämä viimeinen itsellinen, itsellistä elämää viettävä kouluvuosi voidaan tehokkaasti valmistautua tähän muutokseen.

Seurasin itse läheltä Käpylän lukion ja Meilahden lukion yhdistämistä Helsingin luonnontiedelukioksi. Vaikka tätä hanketta oli pitkään valmisteltu, muutosprosessi oli erittäin pitkä ja kivulias.

Niinpä tässä muutoksen yhteydessä onkin syytä tutkia niitä resursseja mitä tarvitaan, tutkia myös mahdollisuuksia uudenlaisen apulaisrehtori- ja koulusihteerikäytännön aloittamista. Uusissa suurissa yksiköissä on etsittävä uusia ratkaisuja entisten rinnalle ja tilalle. Syyt ovat sekä käytännöllisiä että pedagogisia. Kartoitus ja suunnittelu kokeiluineen, on mielestäni aloitettava välittömästi.

Tähän viitaten jätän seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että niiden koulujen osalta, jotka kouluverkon tarkistuksen yhteydessä hallinnollisesti yhdistetään tai jo yhdistettiin, käynnistetään välittömästi uuden hallinnon rakentaminen ja henkilökysymysten ratkaiseminen. Samalla huolehditaan riittävistä muutoksen vaatimista fyysisistä, koulutuksellisista ja henkilöstöresursseista.

Ponnessa oleva sanamuoto "jotka yhdistetään tai jo yhdistettiin" viittaa siihen, että ponnesta ehkä äänestämme toivon mukaan siinä vaiheessa, kun päätös sinänsä on jo tehty itse yhdistämisen osalta.

Toinen ponteni liittyy koulutiloihin, vapautuviin koulukiinteistöihin.

Kouluverkon tarkistaminen on edennyt vaiheeseen, jossa tiedämme, että lähivuosina muutama suuri koulukiinteistö vapautuu opetuskäytöstä.

Opetustilojen tarve kuitenkin elää jatkuvasti, eivätkä ennusteet aina tulevien lapsimäärienkään osalta toteudu suunnitellulla tavalla. Siksi on tärkeää, että näitä tiloja ei saneerata ja siirretä täysin sellaiseen käyttöön, joka estää muuttuneessa tilanteessa jatkossa niiden edelleen käytön koulutiloina, ainakaan ilman suuria tarpeettomia kustannuksia.

Päiväkotien lakkauttamisen yhteydessä viime vuosina on huomattu, että eri alueiden lapsimäärät eivät ole toteutuneet väestöennusteiden mukaisesti ja on käynyt niin, että lakkautettujen jo muuhun käyttöön saneerattuja päiväkotitiloja on jouduttu rakentamaan uudelleen ja päiväkoteja perustamaan lakkautettujen tilalle. Tämänkaltainen kehitys koulutilojen käytössä on mielestäni syytä ennakkoon ottaa huomioon tai pitää huoli siitä, että näin ei pääse käymään.

Koulukiinteistöjen osalta tämä voidaan välttää aloittamalla pikaisesti tyhjiksi jäävien kiinteistöjen käyttösuunnitelman tekeminen tarvekartoituksen pohjalta. Toimivana vaihtoehtona voi olla kyseisten kiinteistöjen käyttö alueellisina toimintakeskuksina, joissa tilojen käyttö voidaan maksimoida. Tämä siis tarkoittaa sitä, että siinä ei luovuta kokonaan koulukiinteistöstä, vaan että sinne samaan kiinteistöön voi jäädä myös opetustiloja. Tästä esimerkkinä voin kertoa, että jos on kaksi kiinteistöä, jossa toisessa on erinomaiset teknisen työn luokat ja toisessa erinomaiset liikuntatilat, jos toinen kiinteistöstä annetaan pois, jäljelle jäävään joudutaan silloin rakentamaan kalliilla rahalla joko opetuskeittiöt tai liikuntatilat tai teknisen työn tilat jne. Tämä on mahdollista kuitenkin estää.

Tähän viitaten esitän seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää kouluverkon tarkistuksen yhteydessä vapautuvien kaupungin omien kiinteistöjen osalta käynnistettävän pikaisen kartoituksen ja suunnittelun tilojen jatkokäytöstä sekä kolmannen sektorin että hallintokuntien rajat ylittävän aluetoiminnan tarpeeseen, jotta koulutilatarpeen eläessä tiloja voidaan jatkossakin käyttää edelleen myös opetukseen.

Kolmas aiheeseen liittyvä ponteni liittyy - myönnän sen olevan hyvin vaikeahko - päätöksentekoprosessiin.

Kouluverkon tarkistaminen on aiheuttanut voimakkaita reaktioita niin oppilaissa, heidän vanhemmissaan, koulun henkilökunnassa ja koulujen johtokunnissa. Mm. Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen koulujen yhdistäminen on johtanut oikaisuvaatimukseen, jota kuitenkaan sen väärän kohdistamisen vuoksi ei voitu ottaa käsittelyyn. Sen sijaan kirjelmän sisältö, sen viesti, on hyvin selkeä.

Mielestäni kunnallisen demokratian toteutumisen kannalta on erittäin tärkeää, että asukkaiden mielipiteet, ajatukset, kannanotot ja vaatimukset tulevat huomioon otetuiksi päätöksiä tehtäessä.

Tämän kokouksen esityslistan, kouluverkon tarkastamista koskevassa liitteessä visioidaan tulevia tarkistuksia, koulun lakkauttamisia ja yhdistämisiä. Kyse ei tässä vaiheessa ole päätöksen tekemisestä, vaan meille sen asian tiedoksi tuominen.

Nämäkin tarkistukset tulevat herättämään kiivasta keskustelua ja erilaisia vaatimuksia. On tärkeää, että tämä keskustelu tuodaan julkisuuteen, asukkaiden mielipiteet huomioidaan ja avoin vuorovaikutus päättäjien ja asukkaiden välillä toimii. Tämän vuoksi on tärkeää tehdä päätösprosessista avoin, kuunteleva ja vastuullinen. Tämä mahdollistuu, mikäli valtuusto pitää itsellään aiheeseen liittyvän, hyvin vaikean ja hyvin monimutkaisen päätöksenteon. Sanon vielä, että pidän pelottavana sellaista kehitystä, jossa päätöksenteko ei kuuntele kaupunkilaisia, kansalaisia, asukkaita.

Tähän vedoten esitän seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa kaikki kouluverkon tarkistukseen liittyvät ehdotukset ja päätökset tuodaan valtuustokäsittelyyn.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan repliikissäni puuttua ainoastaan Karavaanin koulua koskevaan osaan. Siellä olisi ollut tietysti paljon muutakin. Käytän siitä puheenvuoron.

Karavaanin koulun oppilaaksiottoalueella on tällä hetkellä lapsia niin paljon, että kouluun ei mahdu kaikkien 1 - 6-luokkien oppilaat. Tätä asiaa on käsitelty minun kokemani mukaan kahdeksan vuotta joka syksy. Olemme tehneet hyvän suositun koulun, johon kaikki eivät mahdu, kun taas lähialueen muihin kouluihin oikein hyvin mahtuu. Lähimpiin kouluihin voi olla matkaa 300 metriä, 500 metriä. Tämä järjestely,

5 - 6-luokkalaisten siirtäminen toisen koulun yhteyteen, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että automaattisesti pitäisi valita Vuosaaren yläasteeksi tämä toinen rakennus. Yläasteellehan voidaan hakeutua muihinkin kouluihin - totta kai.

Toinen asia, mikä äskeisessä ihmetytti.

Ei meillä ole enää alakoulua, 1. - 6.-luokat. Ei se ole mikään kiinteä jako. Koko valtakunnassa on yhtenäisen perusopetuksen suunnitelma, luokat 1 - 9. Rakennukset eivät niitä erilleen jaa, päinvastoin. Nyt ollaan pyrkimässä ehkä yhtenäistä peruskoulua kohti, mutta lähinnä kyseessä on yhtenäinen perusopetus. Tällaisia luokkajakoja, kuin että koulun pitää olla 1. - 6. luokka, sitä ei ole missään enää taattu, turvattu, tai siinä ei keneltäkään pois mitään viedä, jos koulussa toteutetaan ala-asteen 1. - 4.-luokkien opetus toisessa rakennuksessa ja toisessa sitten ylempien luokkien opetus.

Valtuutettu Takkiselle tiedoksi:

Lautakunnan puheenjohtajana voin vakuuttaa, että tässä kierroksessa on kuunneltu nimenomaan kaupunkilaisten omia mielipiteitä. Lautakunta, joka aloitti työskentelynsä vuoden alusta, halusi ehdottomasti käyttää aikaa siihen, että alueellisesti kuunnellaan kaupunkilaisten mielipiteitä. Näitä on käytetty kokonaisuudessa tätäkin esitystä viilattaessa. Tulos on nyt tämä. Mutta syytös siitä, että kaupunkilaisia ei kuunnella, menee kyllä nyt hiukan ohi.

Kaiken kaikkiaan, mitä Karavaanin koulusta voidaan todeta, niin se on saanut samanlaisen käsittelyn kuin muut koulut. Kyse on tässä hallinnollisesta yhdistämisestä, missä ensisijaisesti pyritään siihen, että olemassa olevat koulut, koulurakennukset, sisältävät se samat oppilaat kuin tähänkin mennessä. Mitään suurempaa muutosta ensisijaisesti ei tehdä. Kaikkiin hallinnollisiin muutoksiin päästään sitten vasta kun päätökset on tehty. Eli niitä aloitetaan tekemään tämän päivän jälkeen.

Olisin vastannut valtuutettu Takkiselle Heteniityn yhdistämisestä luopumisesta koskevaan mielipiteeseen.

Hän esitti, että siitä olisi asukkaiden vastustuksesta luovuttu ja näin ei olisi tehty Karavaanin osalta.

Tilanne on kuitenkin se, että siinä ei olisi päästy mihinkään kiinteistösäästöihin tai mihinkään tämäntyyppisiin. Se oli se syy, mitä varten se poistettiin tästä suunnitelmasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun lähdemme pohtimaan kouluverkkoa ja sen uudistamista, silloin meillä pitää olla joku selkeä koulutuspoliittinen visio tai näkemys siitä, minkälaista kouluverkkoa me haluamme Helsinkiin rakentaa, ja ennen muuta kouluverkon rakentamisen pitää lähteä koulutuspolitiikasta, ei taskulaskimista, ei puhtaasta taloudenpidosta.

Tästä surullisia esimerkkejä ovat konsulttityöt, joita on tehty Helsingin kouluista, joissa jotkut konsultit ovat pelkkiä taskulaskimia näpyttelemällä todenneet, että meillä on valtava ylikapasiteetti. En muista enää, kuinka paljon se oli. Mutta kun ei näitä asioita voida millään taskulaskimella hoitaa. Peruskoulu on alueellinen peruspalvelu. Meidän pitää turvata kunnalliset peruskoulut joka alueelle. Ja jos jollain alueella on liikaa tilaa fyysisessä rakennuksessa, niin kovin vaikea sitä pientä palaa on sieltä, nurkkaa leikata irti, jotta päästään niihin tilatavoitteisiin, joita on.

Kouluverkon koulutuspolitiikan lähtökohtana pitää olla vahva lähikouluperiaate, lähikoulujen kunnioittaminen, lähikouluihin panostaminen.

Jos mietitään sitä koulutuspolitiikkaa, jota Helsingissä on 1990-luvun alusta tehty, me loimme Helsinkiin - tai emme me, mutta ennen muuta kokoomusvetoisesti - loimme koko valtakuntaan ja myös Helsinkiin koulutusmarkkinat, koulutusmarkkinat, joissa vannottiin ääriyksilöllisyyden nimiin, vaadittiin äärivalinnanvapauden nimiin, pantiin kilpailemaan koulut keskenään hyvästä maineesta, ns. hyvistä oppilaista ja toisaalta oppilaat kilpailemaan keskenään ns. hyvistä kouluista. Pahimmillaanhan tämä johti 1990-luvun loppupuolella siihen, että lähes puolet yläasteelle - tänä päivänähän ei ole yläastetta, mutta edelleen koulurakenne oppikoulun pohjalta on sellainen, että usein koulurakennuksissa ovat 7 - 9-luokkalaiset ja lukiolaiset eivätkä 1 - 9-luokkalaiset, joka olisi järkevämpää - 7.-luokalle siirtyvistä lähes puolet haki johonkin muuhun kuin omaan lähikouluun. Ja kun katsoi tutkimusten taustoja, niitä syitä, miksi haettiin, niin ne palautuivat spiraalilla aina yhteen asiaan, koulun maineeseen. Ja kun katsoi taustoja, millä taustalla haettiin johonkin muuhun kuin siihen omaan lähikouluun, niin nimenomaan vanhemmat olivat sosioekonomiselta asemaltaan parempia kuin keskimäärin. Itse asiassa onnistuttiin luomaan sellainen hype Helsinkiin, että jokaisen lastaan ajattelevan vanhemman sosiaalinen velvollisuus on etsiä joku muu, parempi vaihtoehto kuin se oma lähikoulu, että jokaisen pitää miettiä, mikä on parempi.

Itse olin kahdeksan vuotta opetuslautakunnassa. Sain useita puheluita siitä, että poikamme, tai tyttäremme, on nyt siirtymässä yläasteelle, eli 7.-luokalle, että mitkä ovat ne hyvät koulut, että mihin kannattaa hakea. Aina totesin, että se lähikoulu yleensä on se paras koulu. Mutta me onnistuimme luomaan Helsinkiin tällaiset koulutusmarkkinat, jossa verissä päin koulut kilpailivat maineesta ja ns. hyvistä oppilaista ja ns. hyvät oppilaat kilpailivat verissä päin pääsystä hyvämaineisiin kouluihin. Aikaisemminhan tämä tapahtui vasta lukiovaiheessa, tämä kilpailu, tämä sosioekonominen hajoaminen. Myös asuinalueiden välillä siitä on tehty paljon merkittäviä sosiologisia tutkimuksia.

Nyt on vähän järkevöitetty politiikkaa ja on huomattu, että tämä ei ollut hyvä ratkaisu ja lähdetty viemään siihen suuntaan, että olemme korostaneet sitä, että lähtökohtaisesti se oma lähikoulu on paras koulu. Totta kai on päteviä syitä hakeutua jonnekin muualle: erityiset kielet, jotkut erityiset painotukset ja muut. Mutta joskus lähikoulu voi itse asiassa olla kauempana kuin se fyysisesti lähimpänä oleva koulu ihan koulupiirirajojen vuoksi. On paljon perusteltuja syitä, miksi hakea johonkin muuhun kuin omaan lähikouluun. Mutta suurin osa hakee tällaisilla. Kun kouluille haluttiin luoda tässä yltiöyksilöllisyyden hengessä näitä profiileja, jota kautta saatiin hyvää mainetta, niin sitten hakeudutaan joidenkin kummallisten profiilien perusteella, jotka nyt eivät ole kovin kummoisesti loppujen lopuksi perusopetussuunnitelmasta poikkea.

Eli nyt meidän pitää tehdä, kun mietimme kouluverkkoa, niin meillä pitää olla kirkkaana mielessä se koulupoliittinen ajatus, mitä me haluamme, ja haluamme silloin painottaa nimenomaan lähikouluja, yhteistä, yhtenäistä peruskoulua, lähikoulua, jossa erilaisista taustoista ja erilaisista lähtökohdista oppilaat ovat samoilla luokilla, opiskelevat samoja asioita yhdessä.

Kun katsoo tätä kouluverkon tarkistusta, niin minusta tuntuu, että tässä uudessa kierroksessa ei ole selvästi hahmotettu siinä vaiheessa, kun tätä on aloitettu tekemään sitä, mikä on se meidän lähtökohta, miltä pohjalta me haluamme lähteä uudistamaan kouluverkkoa. Pikemminkin on otettu ne taskulaskimet esiin ja laskettu, että mistä saadaan tehtyä säästöjä. Se ei voi olla se lähtökohta, kun näin merkittävää asiaa kuin kouluverkkoa käydään läpi. Ei sitä voi tehdä laskukoneella. Nyt se näkyy tässä esityksessä, joka meille on tullut. Tai nythän meillä ei ole päätettävänä kuin muutaman koulun hallinnollinen yhdistäminen. Mutta liitteenä on nyt tämä teksti, joka oli mielestäni hyvin hämärä, että meille laitetaan tällaisia liitteitä oikeasti. Veikkaan, että aika harva valtuutettu on ymmärtänyt, että mistä tässä liitteessä on kysymys. Itse kävin ennen sitä lautakunnan kokousta joka ikisen hankkeen läpi ja katsoin niiden taloudelliset vaikutukset. Jollain tavalla ymmärrän, että mistä tässä on kysymys. Mutta kuka ymmärtää, jos ei ole käynyt hyvin huolella - ja minä olen ollut kahdeksan vuotta opetuslautakunnassa aikaisemmin - hahmottaa tätä. En ymmärrä, miksi tällaisia liitteitä laitetaan, jos näitä ei juurikaan selitetä ja nämä eivät aukea. Mutta tästä näkee sen, miten tässä nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Täällä on isoja asioita ja täällä on hyvin pieniä asioita.

Otan esimerkkinä sen, että täällä on..., niin kuin sama, kun mietitään, että miten saadaan taloudellisesti järkevästi kerättyä yhteen kouluja, onko mahdollisesti kouluja, joita lakkautetaan, kouluja, joita yhdistetään, onko tarvetta, joka on sitä kouluverkkopohdintaa. Mutta samassa pohdinnassa täällä siirrellään yksittäisiä erityisopetusluokkia. Mitä tekemistä? Senhän pitäisi olla ennen muuta erillinen juttu, jossa mietitään erityisopetuksen kokonaisuutta. Nyt se on upotettu tähän selvitykseen mukaan.

Selvästi huomaa myös, että tässä kun puhutaan tästä yhtenäisestä peruskoulusta - jota ehdottomasti kannatan ja olen ollut mukana linjaamassa sitä, että Helsinki tavoittelee jatkossa yhtenäisiä peruskouluja 1:stä 9:een luokkaan - niin täällä käytetään myös tätä vähän keppihevosena. Lähtökohtahan pitää olla se, että lähikoulu turvataan ennen muuta ensin kaikkien pienimmille entisille ala-asteikäisille ja sitten myöhemmin 7 - 9-luokkalaisille, jotka vielä puhekielessä tunnetaan yläasteena ja sitten vasta lukioon sitten. Se ei ole alueellinen palvelu enää, lukio. Mutta jos ajattelen, täällä on joitain sellaisia, esimerkiksi Töölön tapaus, niin siinä käytetään keppihevosena yhtenäistä peruskoulua - vähän tuntuu mielestäni ainakin siltä - jotta saadaan raivattua lukiolle enemmän tilaa. Tällaisia pohdintoja olisi pitänyt käydä tarkemmin ja linjata tarkemmin ennen kuin tätä tekee.

Sen vuoksi - vaikka tässä vaiheessa ei ole varsinaista päätösasioissa kauheasti - tämä keskustelu viimeistään nyt pitäisi siellä lautakunnassa käydä ja selvästi miettiä. Nyt me annamme täällä valtuustossa sille pohjia siitä, että mikä se koulutuspoliittinen linja on, jolla lähdetään viemään tätä asiaa eteenpäin.

Tässä esityksessä - niin kuin kaikki ovat varmasti liitteestä nähneet - nythän on oikeastaan ne ns. helpot geissit täällä, että se iso rytinä tapahtuu vasta myöhemmin. Nythän on sillä lailla inserttipohjalta poimittu sieltä täältä yksittäisiä pieniä kiinteistöjä, jotta saadaan vähän vuokramenoja alaspäin. Mutta se ei voi olla sen kouluverkon uudistamisen lähtökohta vain miettiä, että mistä saadaan pienimmällä vastuksella kaikkein helpoiten vähän jotain tiloja otettua pois ja sillä vuokrakuluja säästettyä. Nyt olemme sen helpon puolen tehneet. Mutta jos me haluamme oikeita isoja ja merkittäviä muutoksia tehdä, niin silloin pitää olla rohkeutta tehdä aika paljon isompia päätöksiä. Se, että jos me joku sivukoulutoimipiste lakkautetaan tai lopetetaan sen toiminta, siirretään ne sinne pääkoululle, niin se saattaa olla 20 000 euroa vuodessa sen vaikutus. Jos otetaan esimerkiksi tämä, kun tässä on tämä Snellmanin ala-asteen ja Tehtaankadun ala-asteen yhdistäminen. Jos oikein muistan niitä laskelmia, niin silloin puhuttiin 800 000 eurosta vuodessa. Sillä lailla tässä ei tässä vaiheessa tehdä myöskään merkittäviä muutoksia, että ne on siirretty johonkin seuraavaan käsittelyyn. Ilmeisesti me joka vuosi tulemme vähän kerrallaan näitä käymään läpi.

Mielestäni tämä olisi ollut linjakasta tuoda selkeämmin kokonainen paketti eikä näin, että nyt muutamia pieniä paloja tuodaan ja sitten joka vuosi vyöryy uusia juttuja meidän eteemme. Silloin valtuutetut eivät saa kokonaiskuvaa, että millä linjalla, millä koulutuspolitiikalla tätä ollaan uudistamassa.

Voisin puhua tästä vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä tämä nyt riittää tässä vaiheessa.

Nostan vielä yhden asian esille, sen lähtökohdan, mikä tässä on ollut tämän kouluverkon karsimisessa.

Lähtökohta on ollut nimenomaan talous ja se, että vuokramenot saadaan alas. Tämä on juuri sitä, mistä me olemme moneen kertaan puhuneet, että tehdään näitä Aku Ankka -säästöjä, pyöritetään Aku Ankka -rahaa. Se, että me joitain tiloja ... - opetusvirasto ei tarvitse maksaa enää niistä sisäisiä vuokria kiinteistövirastolle - ei tarkoita sitä, että me kaupungille kokonaisuudessaan tekisimme yhtään säästöä. Tämä on sellainen asia, joka pitäisi pystyä nyt miettimään, esimerkiksi silloin, kun pohditaan kouluverkkoa, että kun meillä on sellaisia tiloja, ei niille löydy mitään käyttöä, ne seisovat sitten tyhjillään tai muuta ja siellä on toimivia kokonaisuuksia. Se mitä me oikeasti säästetään, on jonkun pienen sivupisteen siivouskulut. Onko se sen arvoista, että jos siellä on hyvä yhteisö, 1 - 2-luokkalaisia esimerkiksi, pieni kouluyhteisö, jos ne myöhemmin siirtyy isompaan kouluun. Tätä pohdintaa nyt ei ole käyty läpi ollenkaan. Eli tässä nyt vähän sysätään samalla kaupungin sisällä hallinnonalalta toiselle näitä kuluja.

Toinen, mikä tässä näkyy, on se, että helposti karsitaan niitä huonokuntoisia rakennuksia, koska ei ole järkevää ja taloudellisesti kannattavaa kunnostaa. Roihuvuoren ala-aste on yksi esimerkki. Suojeltu rakennus, jonka kunnostaminen merkitsisi sitä, että sisäiset vuokrat nousisivat valtavasti. Eli opetustoimi ei voi panna tilojaan säädylliseen kuntoon, koska silloin sisäiset vuokrat kiinteistövirastolle nousevat. Joten on itse asiassa parempi pohtia sitä, että siirretään me ala-asteen toiminta pois suojellusta koulurakennuksesta ja sitten se on kiinteistöviraston tehtävä miettiä, löytyykö suojellulle koulurakennukselle jotain käyttöä Roihuvuoresta. Ymmärrän, että keskustassa niille varmaan voi vielä löytyä. On tietysti jotain Roihuvuoren ammattioppilaitoksen tiloja ja muita väläytelty.

Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ole vain opetustoimen. Opetustoimi katsoo omaa hallintoalaansa. Mielestäni esimerkiksi apulaiskaupunginjohtajan pitäisi selvemmin pyrkiä siihen, että hallintoalojen yli katsotaan tätä asiaa, ettei jokainen hallintokunta tee omia säästöpäätöksiään, jotka eivät ole kaupunkikonsernin tasolla säästöpäätöksiä ja joilla ei ole oikeastaan mitään koulutuspoliittista linjaa.

Ai niin. Piti tukea valtuutettu Takkisen pontta 1 ja 2. Niissä on mielestäni hyvä ajatus takana.

Sen sijaan 3. ponsi mielestäni on aivan mahdoton. Se, että täällä käsiteltäisiin jokaista koulupiirirajan muutosta, niin se on kyllä erittäin hankala ajatus. Ymmärrän kyllä sen, että jos ei ole omaa edustajaa opetuslautakunnassa, niin voi olla turhauttavaa, kun ne tulevat aika valmiina paketteina tänne. Mutta jos me alkaisimme tappelemaan valtuustossa siitä, mikä kortteli kuuluu minkä koulun koulupiiriin, nämä kokoukset olisivat vielä aika paljon pidempiä ja minä pitäisin vielä aika paljon pidempiä puheenvuoroja. Sitä varmaan kukaan ei toivo.

Kiitos puheenjohtaja.

Olisin kommentoinut valtuutettu Arhinmäen kommenttiin, jossa hän sanoi, että koulun maine ratkaisee ja oppilaat ja vanhemmat suorastaan tyrkyttävät tiettyjä kouluja ja kysyvät, millä koululla on paras maine.

Onhan perinteisesti niin, että keskustan kouluja arvostetaan ja keskustaan halutaan ja niihin lukioihinkin, missä on hyvä keskiarvon raja.

Olen sitä mieltä, että esikaupunkialueitten vetovoimaisuutta pitää lisätä. Silloin juuri nämä painotteisuudet ja nämä vähän tällaiset erityisyydet, kuten liikuntapainotus tai musiikkipainotus tai mikä tahansa tällainen hieman erikoisuutta tuova, tuo sinne lisää motivoituneita oppilaita ja myöskin näitten esikaupunkialueitten koulujen mainetta kasvattaa niin sanotusti, eli tasa-arvoistaa myöskin näitä kouluja, verrattuna keskustaan, joka on jo hyvässä maineessa niin sanotusti, eli koska useasti esikaupunkialueilla sosioekonomiset luokat ovat erilaisia verrattuna toisiin alueisiin, niin verraten ihan siihen, eivät ole pelkästään huono asia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pyysin repliikkiä siinä vaiheessa, kun valtuutettu Arhinmäki sanoi, että tässä ollaan tekemässä säästöjä. Mutta sitten hän jatkossa puheenvuorossaan tulikin siihen tulokseen, että tässä nyt ei säästöjä tule.

Olisin itse ollut aivan samaa mieltä, että tässä syntyi valtavan suuri poru, kun tätä koko hanketta lähdettiin käynnistelemään, kun käytiin näitä kierroksia eri kaupungin alueilla. Tässä oli sekä kansalaiskeskustelua että sitten tiedotusvälineissä keskustelua yli äyräiden asti, mutta lopputulos on hyvin laiha siihen keskusteluun nähden. Toisaalta voidaan siis sanoa, että kansalaismielipiteet vaikuttivat voimakkaasti ja sillä on vaikutusta luottamushenkilöihin ja päätöksentekoon. Mutta kyllä tämä nyt vain niin meni, että ei ainakaan säästöjä näillä päätöksillä juurikaan saada aikaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin valtuutettu Peltokorvelle todennut, että todellakin, täällähän on pieni osa valtuustossa käsiteltävänä tästä paketista ja suurin osahan päätetään muualla. Elikkä se, että paljon porua ja vähän villoja, ei pidä paikkaansa. Siellä todella tehdään suuria päätöksiä.

Itse esimerkiksi olen todella huolestunut siitä, että tällaisella uudella alueella, elikkä Arabianrannassa, Arabian peruskoulun lisärakentamista on tietojeni mukaan siirretty tässä samaisessa prosessissa parilla vuodella ja käytännössä alueella on koulut täynnä vuonna 2008, jolloin aikaisempien suunnitelmien mukaan rakentamisen pitäisi loppua. Elikkä tehdään sellaisia isoja päätöksiä tässä yhteydessä, jotka todella vaikuttavat niihin lähikouluihin. Ei pidä todellakaan vähätellä niitä päätöksiä, mitä tässä ollaan tekemässä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin kommentoin valtuutettu Sydänmaan puheenvuoroa.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että lähiöissä painotuksia varmaan tarvitaan houkuttelevuuden lisäämiseksi. Ja silloin, jos kyse on muutamasta viikkotunnista esimerkiksi musiikissa tai liikunnassa, niin en pitäisi sitä kohtuuttomana. Mutta muuta sellaista erityistä en pitäisi ehkä sitten kohtuullisena enää.

Valtuutettu Takkisen mainitsemat muutoksen resursointivaiheen tuesta opettajien koulutuksen osalta ja muun tarvittavan tuen osalta pidän myös erittäin kannatettavana.

Kannatan valtuutettu Takkisen ponsia 1 ja 2. Kolmannesta en käytä puheenvuoroa, koska valtuutettu Arhinmäki sanoi siitä varmaan juuri sen, mitä itsekin siitä kohdasta tällä hetkellä ajattelen.

Varmaan kouluverkon tarkistus on kaikin puolin paikallaan. Mutta toisaalta, kun miettii tätä seinistä säästämisen mantraa, niin se alkaa jo vähän uuvuttaa, jos tuntikehykseen ei, puheista huolimatta, olla palauttamassa mitään siitä, mitä on ollut suuria puheita tähän mennessä. Sikäli toivoisin, että opetukseen panostaminen kuitenkin sitten voisi olla mahdollista. Toivon, että olen tässä väärässä, että tuntikehyksiin palautetaan sitten kuitenkin jotakin.

Nimittäin näihin sisäisiin vuokriin liittyvät, esimerkiksi sakkomaksut, ovat erittäin ongelmallisia, ja nämä opetustoimen pienet seinistä säästöt, vuokrista, voivat helposti huveta näihin, ja ne porkkanat tuntikehyksen osalta eivät pääsekään toteutumaan toivotulla tavalla.

Vaikka kannatankin yhtenäistä peruskoulua, niin en pidä yli 600 oppilaan koulua opinahjona peruskoulussa toiveeni mukaisena. Toivon, että jatkossa ainakaan suurempia yksikköjä ei ainakaan yhdistelemisen kautta ruveta toteuttamaan. 300 - 400 oppilaan koulu varmaankin valintojen osalta on aivan riittävä, ja nyt kun tietää, että tuntikehyssäästöt ovat jo vieneet aika paljon, niin oikeasti siellä on aika vähän mitä sitten voidaan valita. Sikäli pistäisin harkitsemaan näitten suurten yksiköiden, ainakaan en pitäisi niitä tavoitteen mukaisina. Pienempiä yksiöitä varmaan myös tarvitaan. Tiedän, että ainakin monet vanhemmat niitä myös toivovat. Mielestäni heitä pitää myös kuulla. Tässä prosessissa on mielestäni hyvin tätä kuulemisprosessia käyty läpi ja rankasti ja laajasti.

Toisaalta on myös selvää, että kun säästöjä halutaan, että pääkaupunkiseudun koulutus on kalliimpaa. Se on monipuolisempaa kuin muualla. Mielestäni se pitää kyllä ottaa ihan tosiasiana, että se ei voi olla sama, tai tietenkin se voi olla, mutta tuskin on todennäköistä, että se olisi sama kulu kuin sen kuudennen vertailukunnan koulutuskulu.

Peruskoulun ensisijaisena tehtävänä on toteuttaa opetussuunnitelman mukaista opetusta jokainen koulupäivä. Siihen tarvitaan myös siihen sopivat tilat. Se on yksi tärkeä osa sitä. Itse pidän tärkeänä myös sitä. 1 - 3-luokkalaisilla on varmasti kävelyetäisyydellä, joka mielestäni ei yli kilometriä ole ja turvalliset liikenneyhteydet mukaan lukien, että se siinä voi toteutua.

Jos mietitään peruskoulun tulosmittareita, niin täyttö- ja käyttöasteet eivät varmaan ole niitä mitä ihan oikeasti täällä halutaan. Mielestäni voitaisiin kehittää ennemminkin laatuprosessia eikä niinkään sitä, mikä on keskiarvo tullessa, ja varsinkin lähtiessä, vaan sitä vertailua ja miten se toiminta siellä opetuksen suunnitelman mukaisesti toteutuu. Siihen sopivien mittareiden keksiminen olisi mielekkäämpää. Olen ollut huolissani siitä, että jos päivähoidon puolella ylikorostuneet täyttö- ja käyttöastemittarit tulisivat opetuspuolelle jotenkin enemmän esille.

Ja varmaan sitten, kun näitä tiloja tarkistetaan, on myös hyvä pitää mielessä se, että tarkistetaan niiden tilojen osalta, joita voidaan oikeasti käyttää opetukseen - varmaan vanhoissa kouluissa osassa, ja opetussuunnitelmat muuttuvat - että minkälaisia tiloja tarvitaan. Se onkin aina sellainen kuuma peruna, että niitä tiloja vaan sitten mittareissa otetaan huomioon, joita voidaan oikeasti käyttää opetukseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yhdyn huoleen, jonka valtuutettu Ingervo nosti esiin näistä tuntikehyssäästöjen purkamisesta.

Niin kauan, kun meillä tavoitteena on saada toimivampia kokonaisuuksia koulukiinteistöihin ja sitä kautta sitten myöhemmin vuosien saatossa kiinteistökustannuksissa säästöä, meidän tulee pitää huoli myöskin niistä muista päätöksistä, joita olemme tehneet. Budjettiraamiesityksessä opetustoimeen on kirjattu se yhteinen tahto, että kouluverkkotarkistuksen yhteydessä syntyneitä säästöjä käytetään tuntikehyssäästöjen purkamiseksi, että ne aloitetaan alimmilta luokilta. Mutta lohduttaisin, että se ei liity nyt tähän kouluverkkotarkistukseen. Se on erillinen budjettiasia. Siihen pääsemme palaamaan niin valtuutettu Ingervon kuin muittenkin valtuutettujen kanssa myöhemmin syksyllä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Opetuslautakunnan ja suomenkielisen opetusjaoston varapuheenjohtajana haluan lausua kouluverkosta muutaman sanasen.

Helsingin kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 7. päivä maaliskuuta 2005, että kouluverkkoa tarkistetaan oppilasmäärän vähentymisen edellyttämällä tavalla. Kaupunginhallitus asetti tavoitteeksi myös sen, että oppilaskohtaisten kustannusten eri koulutusmuodoissa on lähestyttävä viiden seuraavaksi suurimman kaupungin keskiarvoa. Samoin kaupunginhallitus päätti, että koulujen lakkauttamisten tuottamat säästöt tullaan käyttämään tuntikehysleikkausten asteittaiseen purkamiseen niin, että aloitetaan nuoremmista ikäluokista. Näin on kaupunginhallitus päättänyt ja näin on kaupunkilaisille luvattu. Nyt meille kuitenkin esitetään, ettei tuntikehystä ole mahdollista kasvattaa ja että opetusryhmiä ei ole mahdollista pienentää.

Opetuslautakunta käsitteli kokouksessaan 31. päivä toukokuuta 2005 opetustoimen vuoden 2006 talousarvioehdotusta ja vuosien 2006 - 2008 taloussuunnitelmaehdotusta. Tämän käsittelyn yhteydessä demareiden Harri Liikkanen teki esityksen, että tuntikehysleikkausta purettaisiin 1- ja 2-luokilta 1 %:n verran. Vihreät ja vasemmisto tukivat esitystä. Tuntikehysleikkausten purku olisi rahoitettu kaupunkilaisille annetun lupauksen mukaisesti koulujen lakkauttamisten tuomilla säästöillä. Samaan aikaan rahan käyttö olisi tarkistettu siirtämällä rahaa muista opetustoimen kulungeista opettajien palkkoihin. Kokoomus ja keskusta kuitenkin vastustivat tuntikehyksen purkamista. Niinpä me hävisimme sen äänin 6 - 5.

6 päivää tämän kokouksen jälkeen kokoomuksen puheenjohtaja, kansanedustaja Jyrki Katainen teki eduskunnassa välikysymyksen, jonka hurskas otsikko kuului: "Perusopetuksen laadusta ja oppilaiden perusoikeuksien toteutumisesta." Katainen sanaili välikysymyksessään, etteivät "PISA-tutkimuksen loistavat tulokset ole saavutettu etu ja että luovuuden, osaamisen ja innovatiivisuuden perusteista on pidettävä huolta joka päivä."

Ikävä kyllä tämä periaate unohtui kokoomukselta sinä päivänä, kun kokoomuksen edustajat olisivat voineet Helsingin opetuslautakunnan kokouksessa käytännössä edes auttaa tuntikehyksen kasvattamista ja ryhmäkokojen pienentämistä. Sen sijaan, että kokoomus olisi aidosti huolissaan opetuksen tasosta Helsingissä, kokoomusta harmittaa, ettei kouluverkkoa ole karsittu tarpeeksi ankaralla kädellä. Näin saimme tämänpäiväisestä Helsingin Sanomista lukea. Analyysi on kuitenkin täysin väärä.

Valtuusto on asettanut opetustoimelle vaatimuksen, että oppilaskohtaiset menot eivät saa nousta, kun lasten määrä alenee. Nyt menot vain alati nousevat, vaikka kouluja lakkautetaan ja tuntikehyssäästöt ovat edelleen purkamatta.

Opetuksen tilakustannusten jatkuva huima nousu ei johdu siitä, että meillä olisi Helsingissä liikaa kouluja. Kasvu johtuu kaupungissa toteutettavan sisäisen vuokramaksun mekanismista, joka opetustoimen kohdalla on täysin epäonnistunut. Koulurakennuksille asetettu nettotuottovaatimus on 3 % ja se siis sisällytetään vuokraan.

Mikäli jäämme odottamaan sitä päivää, kun koulujen lakkauttamisilla tuotetut säästöt kattavat tilakustannusten nousun, emme pääse tuntikehyssäästöjen purkamiseen ikinä. Toistan: mikäli jäämme odottamaan sitä päivää, kun koulujen lakkauttamisilla tuotetut säästöt kattavat tilakustannusten nousun, emme pääse tuntikehyssäästöjen purkamiseen ikinä. Tästä syystä myös kokoomuksen ja keskustan olisi pitänyt ymmärtää kannattaa demareiden tekemää esitystä, jonka mukaan nyt tehdyn kouluverkkosaneerauksen tuotot olisi käytetty ryhmäkokojen pienentämiseen 1- ja 2-luokkalaisista aloittaen.

Kiinteistövuokrat nousevat vuonna 2006 kaikista koulujen lakkauttamisista huolimatta, mutta ei ainoastaan sisäisen vuokran tuotto-odotuksen takia. Tilakustannuksia kasvattaa myös se, että perusparannukset ja kunnossapitorahat sisällytetään koulukiinteistöjen vuokriin. Suurille ikäluokille rakennetut koulut ovat nyt yhtä aikaa tulleet perusparannusikään. Mm. niiden ilmanvaihtojärjestelmät pitäisi uusia. Viime kaudella oltiin säästökuurilla ja kaikki kosteusvaurioremontit lykättiin tietoisesti hamaan tulevaisuuteen. Nyt tilanne on räjähtämässä käsiin, kun noin 30 koulua odottaa yhtä aikaa perusparannusta.

Myös erityislasten määrän jatkuva kasvu nostaa kustannuksia.

Meidän kaikkien on siis syytä ymmärtää, etteivät oppilaskohtaiset menot automaattisesti seiniä kaatamalla laske.

Kaupunginhallitus on kuitenkin asettanut opetustoimelle ukaasin, etteivät oppilaskohtaiset kulut saa nousta lasten määrän vähentyessä. Herää siis kysymys, mitä tästä ukaasista voi seurata, jos sisäisen vuokranmaksun automatiikka johtaa joka tapauksessa opetustoimen kiinteistömenojen kasvamiseen? Todetaanko taas seuraavan kouluverkkotarkistuksen jälkeen, ettei opetustoimi ole vieläkään säästänyt riittävästi, minkä vuoksi täytyy vieläkin lakkauttaa muutama koulu, tai että täytyy edelleen säästää tunneista ja pitää opetusryhmät suurina ja ettei tuntikehyssäästöjä siis voida edelleenkään purkaa?

Opetuslautakunta kiinnitti kokouksessaan 31. päivä toukokuuta 2005 huomiota siihen, että 3 %:n tuottovaatimus koulukiinteistöjen vuokrien osalta muodostuu opetustoimen budjetissa huomattavan suureksi. Lautakunta päättikin esittää kaupunginhallitukselle, että kaupungin kiinteistötoimen opetusvirastolta perimää voittomarginaalia vähennettäisiin niin, että opetustoimen pääomavuokrat pienenisivät. Tästä syntyvä säästö kohdennettaisiin opetuksen tuntikehyssäästöjen purkamiseen ja tarvikemäärärahojen lisäämiseen. Mikäli kaupunginhallitus haluaa pienentää opetusryhmiä, tätä toivetta olisi syytä kuunnella.

Pyydän saada huomauttaa edelleen, ettei kaupunginhallitus ole asettanut opetuslautakunnalle euromääräistä säästötavoitetta, joka kouluja lakkauttamalla tulisi saavuttaa. Opetuslautakunta on nyt lakkauttanut kouluja opetusviraston suunnittelijoiden laatiman esityksen pohjalta niin, että suljettaviksi on valittu ne koulut, joiden alueella oppilasmäärä on jo aidosti vähentynyt.

Ongelmana kouluverkossa on kuitenkin se, etteivät oppilaat vähene kerralla tietyltä alueelta yhden koulun verran, vaan oppilasmäärän väheneminen on tasaista ja jakautuu jokseenkin tasaisesti ympäri kaupunkia. Kun näin on, täytyy kouluja lakkauttaessa ottaa huomioon monenlaisia tekijöitä, kuten esimerkiksi alueellinen tasa-arvo ja liikenteelliset seikat. Yksin oppilasmääriin tuijottamalla kouluverkkoa ei voi suunnitella.

Hyvät valtuutetut.

Meillä on päätettävänä kahdeksan koulun hallinnollinen yhdistäminen.

Yhtenäisen peruskoulun tavoite on, ainakin virallisesti, pedagoginen, joskin sen toteuttaminen kouluverkkotarkistuksen yhteydessä viestii siitä, että tarkoituksena on kouluja yhdistämällä myös tehostaa tilojen yhteiskäyttöä. Pidemmän tähtäimen tavoitteena on luopua kokonaisista koulurakennuksista, kun ala- ja yläasteen oppilaat, ala-asteen oppilaiden vähentyessä, saadaan mahtumaan samaan rakennukseen. Käytännössä yhtenäisen peruskoulun toteuttaminen merkitsee sitä, että koulujen hallinto yhdistyy, kouluilla on yksi rehtori, yksi johtokunta, yksi toimintasuunnitelma, yksi budjetti, yhteiset opettajat, yksi opetussuunnitelma, yksi oppilashuoltoryhmä.

Olen itse suhtautunut erittäin kielteisesti siihen, että nämä kaksi prosessia, koulujen lakkauttaminen ja yhtenäisen peruskoulun idea, on haluttu toteuttaa yhtä aikaa kouluverkkotarkistuksen otsakkeen alla. Alun alkaen opetuslautakunnalle tuotu lista hallinnollisesti yhdistettävistä kouluista olikin huomattavasti pitempi. Mutta onneksi olemme ryhmien välisellä yhteisymmärryksellä saaneet sitä karsittua.

Kouluverkon tarkistamisen tarkoituksena on säästää kiinteistömenoissa, kun taas yhtenäisen peruskoulun toteuttaminen nojaa alun alkaen ajatukseen yhtenäisestä oppimispolusta ja sen pedagogisista ja sosiaalisista eduista.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hallinnollinen yhdistäminen pitäisi toteuttaa omana prosessinaan, jossa kunkin koulun tarvitsemat resurssit otetaan huomioon.

Mikäli hallinnollisia yhdistämisiä jatkossa tehdään, ne on räätälöitävä koulukohtaisesti mm. siitä syystä, että rehtorin rooli voi olla hyvinkin erilainen erikokoisissa ja oppilasaineksiltaan erilaisissa kouluissa. Myös koulujen yksilölliset opetussuunnitelmat on otettava huomioon.

Yhtenäiseen peruskouluun siirtymisessä pontimena ei saa olla koulukiinteistöstä luopumisen tuottama taloudellinen säästö, vaan pikemminkin juuri ne pedagogiset, sosiaaliset ja psykologiset seikat, joiden pitäisi muodostaa yhtenäisen peruskoulun periaatteellisen ytimen.

Oppilaan näkökulmasta yhtenäisen peruskoulun tarkoituksena on vahvistaa kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti yhtenäisen oppimis- ja koulukulun toteutumista. Oppilas on tällöin samassa kouluyhteisössä koko perusopetuksen ajan. Ajatuksena on, että oppilaan tuntemus on vahvempaa, kun oppilas on ollut samassa koulussa alkuopetuksesta alkaen ja tämä puolestaan auttaa mm. oppilaan arvioinnissa ja tuen tarjoamisessa. Oppilaan ja huoltajan kannalta yhtenäisen peruskoulun etuna pitäisi olla myös se, että oppilashuoltohenkilöstö on sama koko perusopetuksen ajan.

Yhtenäisen peruskoulun pedagogisesti kestävä toteuttaminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, koska yhtenäinen peruskoulu tietää siirtymistä hallinnollisesti isoihin yksiköihin. Kouluille pitääkin taata yhdistämisen toteuttamiseen riittävät resurssit, siis käytännön tukea ja rahaa, jotta hallinnollisissa uudistuksissa voitaisiin onnistua.

Hätäisesti ajatellen yhtenäisen peruskoulun perustaminen voidaan tulkita tilaisuudeksi säästää myös hallintomenoissa, koska yhdessä koulussa voi tietysti olla vain yksi rehtori. On kuitenkin selvää, että rehtorin viran lakkauttaminen edellyttää monenlaisia tukitoimia, jotka nekin maksavat. Apulaisrehtorin työmäärä kasvaa, kuraattorin ja kouluavustajan työpanosta pitää kasvattaa jne. Samaten rehtorin ja apulaisrehtorin virkaehtosopimus nostaa heidän palkkojaan sitä mukaa, kun hallinnollinen työ lisääntyy.

Koulujen hallinnollisia yhdistämisiä on opetusviraston taholta esitetty mielestäni aivan liian yksisilmäisesti keinona säästää tilakustannuksissa. Itä- ja Pohjois-Helsingissä päädytään peruskouluja yhdistämällä kuitenkin sellaisiin mammuttilaitoksiin, että ne toteutuessaan kääntyisivät yhtenäisen peruskoulun pedagogisen, sosiaalisen ja lapsipsykologisen idean irvikuviksi. Miten 700:n, tai jopa 1 000 lapsen koulu luo lapselle turvallisen oppimispolun? Miten suuren yksikön hallintorehtori voi näkyä riittävästi koulun arjessa niin vanhempien, opettajien kuin muun henkilökunnan ja erityisesti oppilaiden kannalta? Rehtorien työmäärä on jo nykyisellään suuri.

Pieni on paitsi kaunista ja ihmiselle ja luonnolle ystävällistä, myös hyödyllistä. Pyrkimystä suuriin kouluyksiköihin on mahdotonta puolustaa millään kasvatuksellisilla tai opetustyön tuloksellisuutta tai tehokkuutta koskevilla argumenteilla. Ylipäätään tehostaminen ja suuruus ovat useimmiten kyseenalaisia tavoitteita silloin, kun puhutaan peruspalveluista, vaikkapa päiväkodeista, vammaispalveluista, vanhushoidosta tai kouluista.

Pienelle oppilaalle on äärimmäisen tärkeää, että hän hahmottaa kokonaisuuden, johon hän kuuluu. Rakennuksen ja toimintaympäristön on oltava mittasuhteiltaan inhimillinen ja oppilaan hallittavissa.

Hallinnollisen yhdistämisen on siis oltava pedagoginen, ei säästötoimenpide. Ennen kuin yhtenäisiä peruskouluja tämän enempää perustetaan, olisikin tärkeää luoda näkemys siitä, millainen hallinto on toimiva yhtenäisessä peruskoulussa ja miten rehtorin virasta luopuminen voidaan toteuttaa ilman, että esimerkiksi oppilashuolto ja opettajien työnohjaus kärsivät, tai miten voi säästää hallinnosta ilman, että oppilaat maksavat laskun.

Tämän vuoksi opetusviraston tulisi tehdä lautakunnalle tulevan päätöksenteon perustaksi perusteellinen selvitys siitä, millaisiin tukitoimiin se aikoo ja voi ylipäätään ryhtyä, jotta lakkautetut rehtorin virat ja muut hallinnollisen yhdistymisen tuottamat puutteet saadaan kompensoitua.

Hyvät valtuutetut.

Tämän vuoden tammikuussa julkistetun tutkimuksen mukaan lapsia kuljetetaan yhä enemmän autolla harrastuksiin ja kouluun sen vuoksi, että lisääntynyt autoliikenne koetaan lapsen kannalta vaaralliseksi. Aikaisemmin on ajateltu, että 1-luokkalainen on kyllin iso kulkemaan koulumatkansa yksin. Autoliikenne on kuitenkin lisääntynyt siinä määrin, ettei näin enää välttämättä ole mahdollista ajatella. Myös koulujen lakkauttaminen edistää liikenteen kasvamista, kun vanhemmat - ymmärrettävää kyllä - kuljettavat lapsiaan kouluun autolla.

Lähikouluja ei voi Helsingissä loputtomasti lakkauttaa ilman, että tuotetaan lapsille liikenteellisesti kohtuuttoman riskialttiita koulumatkoja. Äitien työssäkäynti vähenee, kun lapsi tarvitsee saattajan selvitäkseen liikenteen läpi.

Vihreänä opetuslautakunnan jäsenenä ajattelen, ettei kouluverkon tarkistamisen tulisi ainakaan viedä meitä lähemmäs amerikkalaista autokaupunkia tai keski-eurooppalaista työnjakoa perheessä. Lähikoulut takaavat lapselle mahdollisuuden itsenäiseen kulkemiseen ja äideille mahdollisuuden töissä käyntiin.

Turvallisen matkan päässä sijaitseva lähikoulu on Helsingin kokoisessa kaupungissa olennainen alueellista ja koulutuksellista tasa-arvoa edistävä asia. Koulu voi elinvoimaisuudellaan jopa estää lähiöiden syrjäytymiskehitystä. Kuten Jyrki Katainen välikysymyksessään sinänsä oivaltavasti kirjoitti: "On järkyttävää, että kustakin ikäluokastamme peräti 4 000 nuorta syrjäytyy niin koulutuksesta kuin työelämästäkin."

Turvallinen ja laadukas lähikoulu on kaikkein tärkein syrjäytymistä ehkäisevä asia. Siksi sen on oltava jokaisen helsinkiläislapsen etuoikeus.

Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mikäli tuntikehyssäästöjen purkamiseen halutaan päästä, olisi tarpeen ennen pitkään löytää säästökohteita muualtakin kuin seinistä.

Olisi erittäin toivottavaa, että säästämisen paikkoja löydettäisiin myös hallinnosta. Myös tilastollisia perusteluja tarpeeseen säästää hallintokuluissa löytyy. Vertailtaessa helsinkiläislapsen oppilaskohtaisia menoja viiden seuraavaksi suurimman kaupungin yksikköhintojen keskiarvoon, on havaittu, että helsinkiläislapsen kustannukset ovat noin 670 euroa enemmän per vuosi kuin muiden viiden kaupungin keskiarvo, ja hallinnon osuus tästä erotuksesta on peräti 7 %.

Kuten te kaikki hyvin tiedätte, ensi vuonna alkava Palmian tukipalveluiden kilpailutus koskee ennen muuta meitä opetuslautakunnan jäseniä. Meille lankeaa vastuu siitä, että kilpailutus osataan tehdä niin, ettei koulujen tukipalveluiden laatu laske.

Itse olisin halunnut lykätä Palmian kilpailutusta. Mielestäni kilpailutukseen lähdettiin nyt liian aikaisin, vastoin ulkopuolisen konsulttiselvityksen suositusta. Olen kuitenkin antanut lohduttaa itseäni sillä, että kilpailutuksen tuottamat säästöt tullaan käyttämään tukitoimien sijasta ns. ydintoimintoihin, eli opetuksen tason nostamiseen, opettajien palkkoihin, koulunkäyntiavustajiin, puheopetukseen, maahanmuuttajalapsen tukemiseen jne. Toivon todella, että näin tulee tapahtumaan. Kouluverkkosaneerauksesta voisi kuitenkin oppia, ettei tästä visiosta ole minkäänlaisia takeita.

Tuleeko kokoomus esittämään, ettei Palmiaa ole vielä kilpailutettu ja ulkoistettu tarpeeksi, jotta ydintoimintojen tukemiseen voitaisiin siirtää lisää rahaa? Esitän tämän kysymyksen myös demareille, koska myös te, kokoomuksen tavoin, kannatitte yksimielisesti kilpailutukseen lähtemistä. Onko Palmian kilpailuttaminen teille välttämätön paha, joka teidän mielestänne on tehtävä, jotta peruspalvelut voitaisiin jatkossakin turvata ja että tuntikehys - (Puheenjohtajan välihuomautus.) .-. säästöjen purkamiseen joskus päästäisiin, vai onko Helsingin demareiden hanakkuus puolustaa Palmiaa ja kunnallisia palveluita yhtä uskottavaa ja luotettavaa kuin kokoomuksen halu puolustaa perusopetusta?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Arvoisa opetuslautakunnan varapuheenjohtaja mainitsi näitä säästöjä tehtävän säästöjen takia.

Minä olen ymmärtänyt koko prosessin ajan, että säästöjä - nk. säästöjä - tehdään sen takia, että oppilasmäärät vähenevät, 5 000 oppilasta vuoteen 2010 mennessä, jonkun laskelman mukaan 15 koulua.

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto myös peräänkuulutti hallinnollisia säästöjä, tai säästöjen kohdistamista hallintoon.

Juuri nämä hallinnolliset yhdistämiset ovat säästöjä hallintoon.

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto mainitsi, että kouluista, seinistä säästäminen ei koskaan tule toteutumaan tuntikehyssäästöjen purkamisena.

Kaikki päätökset, jotka olisivat tulleet Snellmanin ala-asteen lakkauttamisen ylitse, olisivat tulleet opetukseen suoraan. Netto on plussaa siinä vaiheessa. Nyt vain laskettiin nousukulman hiukan loiventamista.

Nämä selvitykseksi kaikille valtuuston jäsenille, ettei nyt ihan mennä hakoteille.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Alanko-Kahiluodon puheenvuorossa olisi ollut montakin asiaa, jota kommentoin, mutta kommentoin vain yhtä asiaa.

Hän peräänkuulutti pienempien luokkakokojen perään.

Olen ihmetellyt tätä keskustelua, mitä julkisuudessa on käyty jatkuvasti luokkien koosta, ryhmäkoosta.

Oma esikoiseni aloittaa syksyllä Koillis-Helsingissä ala-asteen 1. luokan. Olin hyvin hämmästynyt. Hänen luokalleen tulee 15 oppilasta, ja osalla tunneista luokka jaetaan vielä lisäksi kahtia, elikkä siellä on seitsemän ja kahdeksan oppilasta osalla tunneista.

Kysyn vaan, että mistä nämä puheet suurista ryhmäkoosta tulevat? Kun olin itse yläasteella, meitä oli 31 oppilasta ja liikuntatunneilla meitä oli 34. Kuvittelen, että kovinkaan monessa helsinkiläiskoulussa ei olla tällä hetkellä tällaisessa tilanteessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Lähes kaikki edelliset puhujat ovat ilmoittautuneet olevansa joko opetuslautakunnan nykyisiä tai entisiä jäseniä, joten minäkin ilmoittaudun tähän ryhmään. Aikanaan siellä tuli kahdeksan vuotta vietetyksi.

Meillä on nyt valtuuston esityslistalla asia, jossa kerrotaan, että oppilasmäärät vähenevät Helsingin kouluissa ja kaupunginhallitus on päättänyt, että kouluverkkoa tarkistetaan oppilasmäärän vähentymisen edellyttämällä tavalla. Opetuslautakunta on nyt tämän perusteella tehnyt sitten esityksen, jonka näemme edessämme.

Hankin opetusvirastosta oppilasmääristä ja niiden kehityksestä ennusteet ja tiedot koulujen kapasiteeteista. Hieman yllätti se, että näistä varsin vaikeaselkoisista papereista voi todeta, että tänä lukuvuonna pysyvissä tiloissa ei ole liikaa oppilaspaikkoja, vaan näitten lomakkeitten mukaan pysyvien tilojen vajaus on jopa runsaat 2 000 oppilaspaikkaa, ja tätä vajausta on nyt sitten paikattu viipaleilla ja vuokratiloilla ym. Toki sitten ennustetaan, että tämän jälkeen oppilasmäärät ala-asteella, ja yläasteellakin, vähentyvät vuoteen 2010 5 000 koululaisella.

Näistä ennusteista voi olla montaakin mieltä.

Olen sitä mieltä, että ne tehdään ammattitaitoisesti ja asiantuntevasti. Mutta kun nyt olen sekä luottamushenkilönä että ammattini puolesta seurannut näitten ennusteitten toteutumista jo kolmekymmentä vuotta, niin voisi todeta, että ennusteet toteutuvat kohtuullisen hyvin, kun mennään muutama vuosi, ehkä viisi, kuusi vuotta eteenpäin. Mutta jos yritetään nähdä kymmenen vuoden päähän, niin silloin ennustettavuus on erittäin paljon heikompaa.

Näissä ennusteissa pitää nimittäin ottaa hirvittävän paljon muuttuvia tekijöitä huomioon, joita on erittäin vaikea ennakoida. Se menee helposti vain arvaukseksi. On muuttoliike kaupungin sisällä, on muuttoliike kaupungista ulos, kaupunkiin, on maasta muuttoa ja maahan muuttoa. Sitten tietysti syntyvyyskin vaihtelee. Mutta ennen kaikkea tietyillä alueilla saattaa ennustuksiin tulla pahakin virhe sen takia, että jotakin aluetta ruvetaan, tai ei ruveta, täydennysrakentamaan, silloin kun on ennusteessa ajateltu.

Minä pidän tätä 5 000 oppilaan vähenemistä aika rohkeana ennustuksena. Ja kun nyt tiedämme, että kiinteistöt ovat ja pysyvät, mutta oppilasmäärät vaihtelevat, niin minun oma johtopäätökseni on se, että koulutiloista luopumisessa tulisi noudattaa hyvin suurta varovaisuutta.

Opetusvirasto ja -lautakunta yrittivät edetä tässä kouluverkkoasiassa hyvinkin reippaasti. Mutta poliittiset realiteetit näyttäytyvät nyt esityslistalla. Nyt ehdotetaan vain muutamia vaatimattomia toimenpiteitä, jotka koskevat lukuvuotta 2006 - 2007.

Lautakunnan papereista kuitenkin näkee, että seuraavien vuosien verkkotarkistuksiin aiotaan palata. Näin kouluverkon tarkistuksesta näyttää tulevan monivuotinen projekti, kun kaikkea mitä nyt on ajateltu, ei tohdita esittää.

Se joka nyt näitten asioitten kanssa on joskus ollut tekemisissä, tietää, että kun koulujen lakkauttamisesta tulee puhe, niin kansa kyllä nousee, ja niin se on noussut tänäkin keväänä. Ja seuraukset näemme sitten, että ehdotus on varsin varovainen siihen nähden, mihin pyrittiin.

Tämä lähikouluasia on tietysti erittäin tärkeä. On tärkeää, että pienimmillä koululaisilla on turvallinen ja lyhyt koulumatka. Mutta näin jälkikäteen, kun olen katsellut, mitä kaikkia kouluja Helsingissä oikein onkaan, niin tulee kyllä ajatelleeksi, että onko meillä kuitenkin rakennettu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana liikaa liian pieniä ala-asteita, ja nyt sitten tuskittelemme näistä kiinteistökustannuksista.

Koulutilojen ongelmahan meillä on jatkuvasti ollut se, että joissakin kaupungeissa on koulutiloja liikaa, joissakin liian vähän ja me emme voi niitä kouluja siirtää. Oppilaitahan me voisimme siirtää. Meillähän jossakin vaiheessa, silloin kun peruskouluun siirryttiin, syntyi suuri poliittinen keskustelu oppilaskuljetuksista. Niiden markkinoiminen oli kyllä hyvin vaikeaa. Silloinhan tilanne oli se, että kun kantakaupungilta väki oli muuttanut esikaupunkialueelle, niin meillä erityisesti keskusta-alueella oli suuria, valtavia koulurakennuksia, joihin ei riittänyt oppilaita. Mutta mihinkään suurimittaisiin koulukuljetuksiin ei silloin ryhdytty.

Päätösehdotuksen mukaiset hallinnolliset yhdistämiset eivät nyt sitten kovin paljon tuo säästöä. Säästöä tietysti voi tulla siitä, että kun nämä toimenpiteet tehdään, niin päästään tilojen parempaan ja optimaalisempaan käyttöön. Eri rakennuksissa toimivien koulujen ongelmahan on se, että niitä on aika vaikea hallinnoida. On yksi rehtori, joka joutuu vastaamaan eri toimipisteissä olevista kouluista ja koululaisista. Jos ei sitä rehtoriesimiestä ole lähellä, niin siellä tietysti on ehkä joku apulaisrehtori, jolle pitää maksaa palkkaa. Näin ollen palkkakustannukset eivät tuo säästöä, ja rehtoreitten tehtävät ja työtaakka lisääntyvät. Helsingissä ei ole sentään onneksi menty siihen kuin eräissä maaseudun kunnissa. Siellähän on voitu rehtorit panna hoitamaan sekä kunnan kulttuuritoimea että liikuntatoimea ja ties mitkä muut kaikki toimet oman tehtävänsä ohella.

Täällä valtuutettu Takkinen otti erityisesti puheeksi Vuosaaren Karavaanin ala-asteen, jonka lakkauttamista hän vastustaa.

Nyt näkyy tietysti erittäin selvästi meidän papereistamme, että oppilaiden vanhemmat vastustavat sitä. Meille on jaettu oikaisuvaatimus, joita on samansisältöisiä useampiakin.

Sanoisin nyt kuitenkin siitä oikaisuvaatimuksesta, että siellä on eräs aika paha perusvirhe. Siellä väitetään, että Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen välinen etäisyys on 2 km. Todellinen luku on 1 km. Tiedän sen, koska asun hyvin lähellä Karavaanin koulua ja olen ollut 28 vuotta töissä rakennuksessa, jossa nykyisin toimii Vuosaaren yläaste. Ja sitä paitsi, ei kai sillä ole merkitystä, mikä on koulujen välinen etäisyys. Eihän koulu käy koulua toisessa koulussa, vaan siellä käyvät oppilaat, jotka asuvat jossakin koulun lähettyvillä kenties. Esimerkiksi tämä oikaisuvaatimuksen ensimmäinen allekirjoittaja, taikka se henkilö, joka on allekirjoittanut sen oikaisuvaatimuksen, joka on listoillamme, asuu 850 m:n päässä Vuosaaren yläasteelta.

Ymmärrän kyllä näitä vanhempia, että jos heille on annettu ymmärtää, että heidän lapsensa voivat käydä Karavaanin ala-astetta, luokat 1 - 6 ja sitten tulee iso paha lautakunta ja vielä isompi ja pahempi valtuusto, joka sanoo, ettei tämä olekaan mahdollista, niin tällaisen lähikoulun lakkauttaminen tuottaa tuskaa. Mutta meillä Suomessa on 2. maailman-sodan jälkeen kyllä lakkautettu useita tuhansia kouluja.

Minusta näyttää siltä, että Helsingin koululaitoksen korkeat kustannukset johtuvat ensisijaisesti siitä, että olemme perustaneet ja kehittäneet korkeatasoisen koululaitoksen. Oppilailla on maan keskitasoa selvästi runsaammat valintamahdollisuudet. Kielten ja valinnaisaineitten kirjo on erittäin suuri. Näiden myötä syntyy paljon pieniä opetusryhmiä ja myöskin sitten paljon opettajien palkkakustannuksia. Opettajien palkathan ne ovat ne suurin erä, jotka koulutukseen pannaan. Jossain määrin kai meidän kieliohjelmamme ovat olleet "liiankin hyviä". Muistan ajan, jolloin jotakin kieltä sai koululainen aloittaa milloin missäkin vaiheessa, joka synnytti sitten paljon pieniä opetusryhmiä. Kouluthan voivat hyvin itsenäisesti nykyään käyttää tuntikehystä, joka määrittelee sen, kuinka monta opetustuntia koulu voi järjestää lukuvuoden aikana.

Valtuuston esityslistalla on maininta, että ala-asteiden koulujen tuntikehyssäästöjen purkaminen 1 prosenttiyksiköllä lisää vuotuisia kustannuksia 0,6 milj. euroa. Minä nyt luulin jo, että tällainen päätös on tehty, mutta se oli hieman - ainakin minua - harhaanjohtava tieto. Mutta olen nyt kuullut asian - joka täällä on kerrottu - että sosialidemokraattien ehdotus tuntikehyssäästöjen purkamisesta onkin tyrmätty lautakunnassa. Ikävä juttu. Kyllä aikaisempi siirto olisi pitänyt purkaa, jos lainaa tätä fraasia, mitä monta kertaa on sanottu, että "pitää panostaa opetukseen eikä seiniin". Ymmärrän tietenkin pitkällä tähtäimellä, että jos meillä on liikaa koulutiloja, niin niistä osasta täytyy luopua.

Kiinteistökulut koulutoimessa ovat osittain laskennallisia. Ne ovat juuri näitä sisäisiä vuokria, jotka sinänsä ovat tarpeellisia osoittamaan kustannuksia.

Nyt minulla on sellainen tieto, että vaikka koulutoimi luopuu joistakin koulurakennuksista, niin meillä on tällainen putiikki kuin tilakeskus, joka ei lopetakaan vuokran perimistä siitä koulusta, joka on tyhjentynyt, vaan siitä jotakin osavuokraa edelleen peritään. Mielestäni tämä on nyt aika kummallista, enkä näe siihen perusteluita. Mitähän motiivia koulutoimella on sitten luopua rakennuksista, jos niistä vielä senkin jälkeen peritään vuokraa?

Herra puheenjohtaja.

Tämän vuoksi esitänkin toivomusponnen, joka kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, etteivät tyhjentyneiden ja tilakeskukselle luovutettujen tilojen vuokrat rasita opetustoimea.

Sitten kaupungin lukiopolitiikasta muutama sana. Sekin liittyy asiaan, koska valmistelupapereissa on viitattu erään lukion, tai kahdenkin lukion yhdistämiseen.

1980-luvulta lähtien kaupungin lukioverkkoa on harvennettu raskaalla kädellä. Kannattaa todeta, että kysymys on siis kaupungin koululaitoksen lukioista. Kun laskin niitä, en ole varma, muistinko kaikki, mutta päädyin 11 lukioon, jotka ovat 1980-luvun loppupuolen jälkeen lakkautettu. Yksityisiä kouluja ei ole lakkautettu. Lakkautetuille lukioille on myös yhteistä se, että ne ovat kaikki esikaupungeissa, paitsi nyt ehkä Meilahti on rajatapaus. Onko se esikaupunkia, vai mitä se on?

Jos ajattelemme nyt sitten kantakaupunkia, niin siellä olevia lukioitahan on huomioita hyvinkin positiivisessa mielessä ja monin tavoin. On myönnetty erityislukio-oikeuksia, on annettu lisäresursseja, on rakennettu ja saneerattu tiloja ja sitten useimmissa tapauksissa lukio on saanut oman koulurakennuksen ja yläaste on siirretty pois, mikä sinänsä on ihan tarkoituksenmukaista. Mutta tilannehan on se, että nämä parannukset koskevat etupäässä kantakaupungin lukioita. Näissä oloissa ei sitten pidä ihmetellä, että kantakaupungin lukioihin on paljon pyrkijöitä ja esikaupunkialueiden lukiot kärsivät oppilaspulaa ja saavat keskiarvoltaan heikot oppilaat.

Meillä on lukioissa erityisen selvästi, sanotaan nyt viidentoista viime vuoden aikana havaittu tällainen segregaatiokehitys. Se koskee myöskin yläasteita. Valtuutettu Arhinmäki mielestäni oli monessa kohdin oikeassa, kun hän puhui tästä asiasta ja siitä, että meillä on tällainen koulumarkkinat -ilmiö muodostunut Helsinkiin. Tätä koulumarkkinointiahan on tehty sillä tavalla, että kouluihin on lisätty valinnaisuutta. Osittain nimenomaan yläasteet ja lukiot ovat käyttäneet tätä tuntikehystä - voisiko sanoa - tähän markkinointiin niin, että on perustettu sellaisia kursseja, jotka välttämättä eivät ehkä lukioon kovin hyvin istuisi, mutta joilla on vedetty, ja haluttu vetää, oppilaita näihin kouluihin. Tietysti lukioissa ja yläasteella on myöskin tapahtunut aitoa kehitystä. Sitä en tietenkään halua kieltää.

Mielestäni ihan vaivihkaa on tapahtunut lukioiden osalta niin, että ilman että asiaa olisi kokonaisvaltaisesti mietitty, niin lukiopaikkoja on yhä enemmän keskitetty kantakaupunkiin, jossa ei ole paljon lapsia ja nuoria, ja samalla lukiopaikkoja on vähennetty esikaupunkialueilla, jossa lukiolaiset ja lukioikäiset asuvat. Tätä on ehkä nyt sitten haluttu, kun siihen ei ole opetuslautakunta eikä valtuusto puuttunut. Kyllähän lukiolaiset voivat matkustaa julkisilla hyvillä välineillämme pitkänkin koulumatkan. Mutta onko tarkoituksenmukaista suosia tällaista politiikkaa?

Valtuutetuille jaetuissa opetuslautakunnan papereissa ilmenee, että kantakaupungin lukioita aiotaan vielä kasvattaa entisestään ja hankkia lisätilaa ainakin Mäkelänrinteen lukiolle, joka on äskettäin saneerattu. Perusteena viitataan siihen, että kun peruskoululaisten määrä laskee, niin lukiolaisten määrä nousee vielä jonkin verran. Mutta eihän yksittäiseen lukioon tarvitse ottaa oppilaita muuta kuin sen verran kuin koulurakennuksen seinät edellyttävät. Kokonaisuudessaan meillä Helsingissä on aivan riittävästi lukiotiloja, jos oppilaat jaetaan järkevästi niihin. Se on aivan täysin mahdollista siinä järjestelmässä, jolla oppilaat otetaan lukioon. Tiedän, että rehtorit mielellään kasvattavat koulunsa kokoa ja sitten vaativat lisää tiloja. Mutta yksittäisen lukion mitoitus on kuitenkin täysin opetuslautakunnan päätettävissä oleva asia. Joten siis käytetään olemassa olevat tilat ja ei tehdä nyt ainakaan uusia lukiotiloja eikä ainakaan kantakaupungille.

Ärade ordförande, hyvät valtuutetut.

Valitettavasti valtuutettu Peltokorpi ei ole nyt salissa, mutta valtuutettu Kiviniemi puoluetoverina - kun näyttää olevan ihan kohta puoleen puheenvuoro - voi varmaan tarkentaa tätä keskustan näkemystä luokkakoosta.

Ymmärsin, että keskustan linja on se, ettei luokkakoon suhteen ole mitään ongelmia eikä ..., että sen vuoksi, että valtuutettu Peltokorvenkin lapsi on pienissä ryhmissä, että tähän ei tarvitse panostaa.

Kuitenkin yleinen linja on se, ja näkemys on se, että nimenomaan jos johonkin voidaan satsata kouluissa, se on siihen, että ryhmäkokoja pienennetään eli tuntikehystä kasvatetaan.

Tällä hetkellä, kun viitattiin henkilökohtaisiin kokemuksiin, jonka pohjalta ei nyt niin kauhean paljon pitäisi tehdä päätöksiä, vaan mieluummin tilastojen pohjalta. Itse olen aikoinani käynyt yläastetta kahdenkymmenen oppilaan luokissa, ja tällä hetkellä yläasteikäisten, 7 - 9:läisiä 32 - 35 on tällä hetkellä se keskimääräinen luokkakoko. Tietysti aina voi miettiä sitä luokkakoon siunauksellisuutta, että jos minä olen ollut kahdenkymmenen hengen luokassa ja minusta on silti tullut tällainen, että en tiedä, onko silläkään nyt aina positiivisia vaikutuksia sillä pienellä luokkakoolla. Mutta nimenomaan, kun luokkakoko pienenee, eli tuntikehykseen satsataan, oppilaat saavat enemmän henkilökohtaista tukea, enemmän aikuiskontakteja, niin luokat pysyvät rauhallisempina. Tämä on se, mihin pitää panostaa, siihen oppimisympäristöön.

Tuntuu todella kummalliselta, että keskusta näyttää valinneen sellaisen linjan, että ei panosteta tuntikehykseen, ainakin näiden puheenvuorojen perusteella, että se ei näe minään ongelmana sitä, että meillä tänä päivänä luokkakoot ovat reilusti yli kolmeakymmentä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihan lyhyesti.

Valtuutettu Lohi mainitsi, että yksityisiä kouluja, lukioita, ei lakkautettu, elikkä näitä korvaavia, kun lukioverkkoja tarkistettiin ja kaupungin lukioita lakkautettiin.

Se on kyllä totta, koska lakihan ei salli sitä. Lukion ylläpitäjä on ainoa, joka voi tällaisen päätöksen tehdä. Mutta kyllähän yksityisiä kouluja pakotettiin tällöin, aika monia, tavallaan lakkauttamaan siinä mielessä, että ne joutuivat luovuttautumaan kaupungille, koska heille ei annettu lukioluokkamahdollisuuksia.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nyt päätetään koulujen hallinnon yhdistämisestä. Kokouksen kuluessa on monta kertaa sitten todettu tämä kuntatalouden kriisi ja se, mikä vaikutus on väestörakenteen muutoksella ja palvelurakenteen muutoksella siitä syystä. Näin tullaan tilanteeseen, jossa menoja joudutaan karsimaan ja palveluita tehostamaan entisestään, mikä on tietenkin muutos vallitseviin olotiloihin. Hyvä jos hallinnon tehostamisella saadaan aikaan säästöjä, ilman että heikennetään palveluiden laatua. Valitettavasti ilmeisesti tässä on käymässä niin, että näillä hallinnon tehostamisilla säästöt jäävät hyvin marginaalisiksi.

Varmaan monista laatukysymys on se, että pienet lapset saavat käydä koulua kodin lähellä. Mutta kyllä taas sitten isommat lapset voivat jo liikkua, ja varmasti he vapaa-aikansakin viettävät jossain ihan muualla kuin kotipihalla.

Tärkeätä olisi nyt, että olisi jonkinlainen selvä näkemys täällä Helsingissä, että mikä on se kouluverkosto ja mikä on tämä tuntikehys, mitä halutaan tarjota ja mikä pystytään sitten resursseilla tarjoamaan.

Itse olen erityisen huolestunut tästä tuntikehyksestä. Oppilaiden määrän vähetessä koulukohtaiset kieliohjelmat eivät käynnisty. Ja jos resursseja ei vapaudu tuntikehykseen, niin tällaiset erilaiset kieliohjelmat pienemmillä ryhmillä eivät myöskään järjesty. Tämä taas entisestään lisää ihmisissä kiinnostusta erilaisiin yksityis- ja erikoiskouluja kohtaan, joissa voidaan tarjota laajempia kieliohjelmia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Nämä opetuslautakunnan tekemät päätökset ja esitys - joka meillä on päätöksenteon pohjana - on oikein hyvä kokonaisuus. Ja kun sitä vertaa siihen opetusviraston alkuperäiseen esitykseen, on tehty paljon hyvää työtä ja saatu tätä esitystä parempaan suuntaan ja ei haettu niinkään itsetarkoituksellisesti tässä säästöjä, vaan katsotaan monissa tapauksissa tämä tilanteen kehittymistä vielä muutama vuosi, eli nimenomaan katsotaan oppilasmäärän kehitystä.

On kuitenkin selvää, että täällä meillä Helsingissä tapahtuu ihan sama kuin muualla Suomessa. Erityisesti isoissa kaupungeissa kohina vaan kuuluu, kun kouluja lakkautetaan, väestö ikääntyy ja ikäluokat pienenevät. Sinänsä emme voi laittaa päätä pensaaseen ja jättää tekemättä joskus vähän ikävältäkin tuntuvia päätöksiä, ja näitä jatkossa tulee olemaan.

Mutta ihan tämän päätöksen osalta oli hyvä, että aivan viime hetkellä myöskin tässä lakkautuslistalla olleet esimerkiksi Tapanilan veljestenpihan sivutoimipiste ja myöskin Snellmanin ala-aste pystyttiin poistamaan opetuslautakunnan käsittelyssä. Pidän myös hyvänä sitä, että Puistolan ala-asteen perusparannuksen osalta lautakunta päätti pysyä aikaisemmin sovitussa aikataulussa.

Olen pitänyt hyvänä sitä, että on ollut hyvinkin aktiivista kansalaiskeskustelua siitä, miten tätä kouluverkkoesitystä tehdään. Kyllä se on varmasti auttanut meitä kaikkia päättäjiä muuttamaan näitä alkuperäisiä esityksiä parempaan suuntaan, ja samalla se on ollut signaali kaupunkilaisille siitä, että Helsinki todella välittää lapsiperheistä eikä ole ajamassa heitä omilla päätöksillään kehyskuntiin.

Valtuutettu Arhinmäelle sanoisin tästä tahallisesta väärinymmärryksestä, että hän nyt ..?..ihan ymmärtänyt näinä..?.. tunteina ..?..valtuutettu Peltokorven puheenvuoron väärin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Opetuslautakunnan jäsenenä, viime syksyn ja tämän kevään kuluessa, kouluverkko on ollut hyvin vahvasti läsnä. Onneksi alkuperäisen kireän käsittelyaikataulua, sitä väljennettiin. Se oli viisas päätös ja se salli keskustelun ja kannanottojen mahdollisuuden. Se on ollut aivan paikallaan näin suuren asian ollessa kyseessä. Ja niin kuin pitääkin olla, niin matkan varrella on tullut monenlaisia muutoksia.

Täytyy todeta, että kouluverkkotarkastelussa on ollut myönteistä se, että sen yhteydessä on koulujen tilat kartoitettu hyvinkin tarkasti ja mitoitettu ne nykyisen moniammatillisen opetuksen vaatimusten mukaisiin mitoituksiin, eli me tiedämme, mitkä ovat ihan oikeasti koulujen kapasiteetit. Se on erittäin tärkeä työväline lautakunnan jäsenelle, mutta suosittelen myös valtuutetuille näihin jatkotyöskentelyihin sitä työvälineeksi.

Vilkas kansalaiskeskustelu osoitti, että koulu on erittäin tärkeä ja arvostettu palvelu, joka ohjaa perheiden asettumista alueille. Siksi kouluverkosto on alueen kehityksen suuntaaja.

Lähikouluperiaate on edelleen tärkeä. Yhtenä tekijänä ja näkökulmana on koulumatkan turvallisuus. Tosiasia on kyllä myös se, että monet perheet valitsevat muun kuin sen lähikoulun. Edellisellä lautakuntakaudella tässä tapahtui selkeää kehitystä siihen suuntaan, että yhä useampi perhe valitsi sen oman lähikoulun, mutta nyt tämän syksyn tilastojen mukaan noin 15 % koulun aloittavista menee muualle ja 35 % yläasteen aloittavista. Eli tässä on tiettyä haastetta myös suunnitteluun ja siihen vaikuttaa, ja tiettyjä toimenpiteitä varmaan kannattaa tämän asian suhteen tehdä.

Sitten tämä yhtenäinen perusopetus, joka nyt sitten luetaan monesti, että hallinnollinen yhdistäminen.

Sehän on tietenkin paljon muutakin, mutta listalla on nyt nämä neljä hallinnollista yhdistämistä, jotka mielestäni ovat kaikki hyvin järkeviä ja perusteltuja. Myös Karavaanin osalta päästään vihdoin tilanteeseen, jossa Rastilankallion lapset, pikkukoululaiset, jotka näkevät koulun kodin ikkunastaan, pääsevät siihen kouluun. Tässä on ollut monenlaisia vaiheista edellisen lautakuntakauden aikana, kun oppilaiden pääsyä siihen omaan kouluun on jouduttu rajoittamaan.

Jatkossa tätä yhtenäisen perusopetuksen tavoitetta kohti on hyvä edetä, mutta siinä on edelleenkin oltava maltillinen ja myös kuunneltava kouluja.

Kaiken kaikkiaan kouluverkkotarkastelu lähti jo kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa liikkeelle, jolloin todettiin, että oppilasmäärät tulevat romahtamaan ala-asteella. Se on sen alku ja juuri, ja nyt ollaan sitten uusien ennusteitten kohdalla.

Se on kaikkein oleellisin asia, kun me puhumme näistä kouluverkoista ja niitä suunnittelemme edelleen, että muistetaan, että väestöennusteisiin pohjaavat oppilasennusteet ovat todellakin ennusteita. Siinä on mukana monenlaisia muuttujia, joita ei pystytä millään tavoin ennustamaan. Eli jatkuva seuranta, ja niiden asioiden esillä pitäminen on tärkeää.

Täällä on ollut nyt esillä asia, joka on sosialidemokraateille äärimmäisen tärkeä eli se kirjattu periaate siitä, että kouluverkkotarkastelusta saatavat säästöt tulee kohdentaa tuntikehyssäästöjen purkuun.

Talousarviokäsittelyssä tein esityksen tästä, että 1- ja 2:lle olisi palautettu näitä tuntikehyspurkuja. Mutta niin kuin täällä kuulimme, niin äänestystulos oli sitten 5 - 6.

Oli mielestäni aika valitettavaa, että näin kävi kuntatasolla. Seuraavana päivänä seurasin lähetekeskustelua, jossa saatiin aika erilainen kuva, minkälaisia tavoitteita pidetään tärkeänä.

Täällä valtuustossa on nyt nämä neljä hallinnollista yhdistämistä. Lautakunta- ja jaostotasollahan me olemme sivukouluja lakkauttaneet. Sitten täytyy huomioida se, että investointiohjelmaan on tehty aika mittaviakin karsintoja. Eli kyllä kaupungin eurovelvoitteet sitäkin kautta vähenevät.

Tuntikehyssäästöjen palauttamisessa ei ole kyse siitä, että me lisäämme resursseja, vaan että palaamme siihen, mikä on aikaisemmin ollut. Kaikki tietävät sen, että näihin jouduttiin kajoamaan aivan viimeisenä keinona, kun Helsingin talous romahti.

Lopuksi:

Tämä tarkastelu on jatkuvaa. Nyt olemme saaneet hyviä eväitä siihen, että voidaan visioida ja käydä koulutuspoliittista keskustelua. Nyt on olemassa myös suunnitelma, jonka mukaan opetusvirasto tekee jatkovalmistelua. Meillä on kaikilla päättäjillä, joka tasolla, tiedossa se, minkälaisia asioita on odotettavissa. Sitten pystymme olemaan valppaana ja tarkkaan seuraamaan näitä asioita.

Eli demarinäkökulmasta nimenomaan oppilasennusteitten tarkka seuraaminen ja aluerakentamisen huomioon ottaminen on erittäin tärkeätä ja alueellinen tasapuolisuus näissä ratkaisuissa.

Ja lopuksi: säästöistä täytyy tulla se hyöty opetukseen.

Kiitos puheenjohtaja.

Repliikkini koskee äsken tehtyä kokoomuksen koulutuspolitiikkaa vähättelevään lausuntoon, johon jo valtuutettu Alanko-Kahiluoto aiemmin viittasi.

Helsingissä on satsattu, kokoomuksenkin johdolla ja kokoomuksen vankalla tuella, opetukseen paljon. Käytämme kaikista kaupungeista valtionosuuksien päälle eniten, noin 900 euroa oppilasta kohti, 900 euroa enemmän kuin esimerkiksi Vantaa tai 500 euroa enemmän kuin Espoo, oppilaan opetukseen. Ei se kaikki mene kiinteistöihin. Se on siellä hyvässä opetuksessa.

Ja toki, jos säästöjä olisi tullut, esimerkiksi lopettamalla Snellmanin koulu, siitä tekemällä yhtenäinen Tehtaankadun ala-aste ja Snellmanin ala-aste, ne säästöt olisi saatu ja niillä tuntikehykseen olisi totta kai pantavissa lisää rahaa.

Meidän täytyy valtuustokäsittelyssä katsoa, mistä säästöt otetaan, että tunteihin saadaan lisää. Jos ei niitä enää saa seinistä ottaa, niin mikä on se tie?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan kannattaa valtuutettu Takkisen tekemää vastaehdotusta Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen hallinnollisesta yhdistämisestä luopumisesta.

Täytyy kuitenkin todeta, että Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen yhdistämisen perusteluissa on mielestäni positiivista se, että Karavaanin ala-asteen oppilaaksiottoaluetta on ajateltu laajennettavan huomioiden pienempien lasten liikenneturvallisuustekijöitä.

Oma käsitykseni on kuitenkin - ja tämä sama kanta on esitetty opetuslautakunnalle esitetyssä oikaisuvaatimuksessa - että tämän uuden oppilaaksiottoalueen sisältämät oppilaat mahtuisivat kuitenkin Karavaanin ala-asteeseen. Täytyy muistaa, että käytettävissä on kuitenkin myös Meri-Rastilan ala-aste, joka ei ole niin kovinkaan kaukana.

Perustelut hallinnolliselle yhdistämiselle ovat mielestäni huterat. En näe mielekkäänä, että ala-asteen luokat pirstaloidaan yhtenäisen peruskoulun nimissä niin, että 5- ja 6-luokkien 10 - 12-vuotiaat lapset lähetetään yläasteen kouluun. 10 - 12-vuotiaiden integroituminen yläasteikäisten kanssa samaan kouluun ei käyne aivan ongelmitta. Ymmärrän hyvin vanhempien tässä asiassa esittämän huolen. Henkilökohtaisesti katson, että tällaiset äkkiväärät yhdistämiset voivat olla osaltaan lyhentämässä nyky-yhteiskunnassa muutenkin jo lyhentynyttä lapsuutta.

Näistä näkökulmista katson, että tätä yhdistämistä ei pitäisi tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin halunnut tähän Snellmanin koulun kohtaloon lisätä sellaisen ajatuksen, kun jo monelta taholta on esitetty, että Snellmanin koulu olisi pitänyt lakkauttaa, että sieltä niitä säästöjä olisi tullut.

Nyt kuitenkin on niin, että Helsingin kaupunginhallitus on edellyttänyt, että kouluverkkoa tarkistetaan oppilasmäärän vähentymisen edellyttämällä tavalla. Snellmanin koulussa on tällä hetkellä täysin optimaaliset luokkakoot, ja lisäksi väestöennusteen mukaan Snellmanin koulun oppilasmäärä vähenee yhdellä oppilaalla vuoteen 2010 mennessä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluaisin kiinnittää huomiota kouluverkon tarkistustoimenpiteisiin Vuosaaren alueella.

On tärkeää, että määritellyt koulutuksen tavoitteet toteutuvat. Karavaanin ala-asteen ja Vuosaaren yläasteen koulun hallinnollisen yhdistämisen yhteydessä on käyty keskustelua lähikouluperiaatteen toteutumisesta. Vuosaaresta koulujen väliset matkat eivät kuitenkaan ole pitkiä. Sillä pienellä alueella sijaitsee neljä yläasteen koulua. Näin ollen lähikouluperiaate toteutuu joka tapauksessa. Mikäli - ja toivon mukaan - Tehtaanpuiston yläasteen koulu siirtyy hankkeena olevaan Kanavan koulurakennukseen, tulee Vuosaaren yläasteesta lähin koulu Karavaanin ala-asteelle. Pidän kuitenkin tärkeänä, ettei pieniä koululaisia liikutella kesken koulupäivän rakennuksesta toiseen, vaan opiskelu tapahtuu yhdessä yksikössä, oli se sitten ala- tai yläasteen rakennus. Kun puhutaan Vuosaaren alueen koulutilojen kapasiteetin käytöstä, en voi olla mainitsemasta tilan ahtautta, joka vallitsee Tehtaanpuiston yläasteen ja Vuosaaren lukion yhteisessä rakennuksessa. Koulussa opiskelee 550 lukiolaista ja noin 400 yläasteen oppilasta.

Kuten koulutuksen tavoitteessakin esitetään, lukio tarvitsee oman koulurakennuksensa. Peruskoulun yhtenäisyys on perusteltua. Peruskoulun ja lukion toimintakulttuurit ja opiskelu poikkeavat suuresti toisistaan. Lukio-opiskelu häiriintyy merkitsevästi mm. koeviikkojen ja ylioppilaskirjoitusten aikana, jotka molemmat vaativat rauhallista kouluympäristöä. Tämä ei toteudu yläasteen ja lukion yhteisessä rakennuksessa. Jopa perinteiset juhlat ja muut koulukohtaiset erityistapahtumat aiheuttavat suuria aikataulu- ja tilaongelmia.

Kaupunginvaltuusto on aiemmin hyväksynyt ponnen, jossa edellytetään esikaupunkialueiden lukioiden vetovoimaisuuden lisäämistä. Oma rakennus on jokaiselle lukiolle tärkeä.

Niinpä esitänkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kouluverkon tarkistukseen perustuvat koulutustavoitteet toteutuvat Vuosaaren alueella ja kiirehtii päätöksentekoa koskien Vuosaaren lukion mahdollisuutta toimia omassa koulurakennuksessaan.

Tiedän, että ilta on pitkä.

Kannatan edellä tehtyä pontta.

En voi olla palaamatta kouluverkon tarkistukseen.

Alun perin kaksi vuotta sitten - niin kuin täällä valtuutettu Lehtonen hyvin totesi - sovittiin periaatteet kouluverkon tarkistuksista. Niitä lähdettiin hahmottamaan. Niistä periaatteista kuultiin kaikkia suurpiirejä, ja sillä lailla saatiin se koulutuspoliittinen linja, jolla kouluverkkotarkastusta ruvetaan tekemään.

Siinä on mukana yhtenä osana yhtenäinen perusopetus, niin kuin se koululaissa sanotaan. Siinä oli mukana kaupunkipoliittinen kuva, lähikoulu, oppilaiden oikeus valita, myös mahdollisuus valita koulua. Ja totta kai siinä oli kolmantena talouspoliittinen näkökulma. Jos tämän vuoden syksyllä kouluihin tulee kuusisataa oppilasta vähemmän kuin mitä 6-luokalta lähtee, jossainhan se kuusisataa näkyy. Se näkyy siinä, että sen verran vähemmän niiden oppilaiden opetuksen kattamiseen tulee valtionosuuksiakin.

Mitä tällä kouluverkkoasialla on saatu aikaan, mitä hyvää kouluissa? Tilanne on kartoitettu, prosessi jatkuu, paperilla ovat tunnusluvut. Muutos voi olla vaikea, mutta se on myös oikein hyvä mahdollisuus parempaan opetukseen. Ja minun on pakko kertoa tässä kuulemani.

Käpylän alueelta, jossa hallinnollisen yhdistymisen käynnistymiseen uskotaan, että opettajat ovat ryhtyneet hyvään yhteistyöhön suunnitellen yhtenäisen perusopetuksen järjestämistä alueella. Se on tehty iloisena hakien onnistumisen mahdollisuuksia, jotta prosessista saataisiin mahdollisimman hyvin. Siinä on kaikilla opettajilla, johtokunnilla, ja myös vanhemmilla, mahdollisuutensa tehdä paremmin. En ole kuullut, että siinä olisi mitään pahaa.

Koulut miettivät yhteistyötä. Mutta arvatkaa, olenko minä onnellinen, että Lauttasaaren 19 000 asukkaan saarella nämä koulut, mitkä siellä oli, yhdistettiin jo viisitoista vuotta sitten hallinnollisesti ja parakit poistettiin. En tiedä, miten siellä selvittäisiin tänään.

Opetuksen tuntien leikkauksia, se on ollut se toinen teema ja säästöjen saaminen niitten leikkausten purkamiseen. Ajatuksena oli se naiivi idea, että tiloista voitaisiin luopua.

Haluan kysyä apulaiskaupunginjohtajalta täällä esitetyn väitteen perään, että nykyisin olisi jo päätetty panna tyhjentyvien tilojen vuokrat opetustoimelle sakkona kuluihin? Mielestäni näin ei ainakaan vielä viime vuoden puolella ollut. Tähän varmaan löytyy vastaus.

Sitten aion vain yhdeltä pieneltä osalta puuttua opetuslautakunnan varapuheenjohtajan aika provokatiiviseen, hyvin negatiiviseen sävyyn siitä, mikä tämä prosessi on ollut. Hän mm. totesi, että ei ole tukitoimia ja ei ole järjestetty ja ei ole annettu eväitä.

Kyllä minun tietääkseni kaikkien yhdistyvien koulujen osalta on tukitoimet. Tunnen vain viime vuodelta Pohjois-Helsingin lukion yhdistymisen yhteydessä. Sinne budjetoitiin mittavat tukitoimet sekä opettajien yhteistyön että sen hallinnollisen yhdistämisen hyväksi. En minä tiedä, mihin ne rahat ovat sieltä nyt sitten hävinneet, jos nyt ei ole mitään tehty eikä mitään rahoja sinne myönnetty. Ei näin ole.

Yksi asia, joka minua on jäänyt myös mietityttämään, oli rehtorin rooli.

Minun käsittääkseni koulun johtamisen rooli on muuttunut - ainakin tietämäni mukaan. Rehtorin malli on muuttunut useamman ihmisen yhteisen johtamisen malliksi. Ei siellä ole enää yhtä rehtoria. On olemassa koulun johto. Sillä lailla tämä kehitystyö varmasti jatkuu niin, että yhtenäiseen perusopetukseen pyrittäessä myös useamman alueen johtamisen yhteistyöllä sitä johdetaan.

Täällä on monta hyvää puheenvuoroa ollut. Toivon, että opetuksesta joskus keskustellaan muulloin kuin kevään viimeisessä kokouksessa klo 11 illalla.

Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Haluan vastata valtuutettu Urhon kysymykseen.

Nyt on yhtäältä sanottava, että ne täsmälliset pelisäännöt ovat parhaillaan selvitettävänä, miten tilakeskuksen tuottajana ja käyttäjähallintokuntien tilaajana, miten näiden välillä täsmällisesti tullaan toimimaan.

Mutta voin vakuuttaa, että kaupungin johtajiston piirissä tästä asiasta on keskusteltu useampaan otteeseen. Kaupungin johdossa vallitsee yhteisymmärrys siitä, ettei käyttäjähallintokuntien luovuttamien tilojen kustannuksia voida vyöryttää niille takaisin.

Koko lähtökohtahan on se, että sen, joka säästöt tekee, pitää myös säästöt voida hyödyntää. Tämä on nyt sopimuksia uudistettaessa ja sääntöjä laadittaessa periaate ja lähtökohta.

Herra puheenjohtaja.

Haluan tässä yhteydessä todeta, kuten keskustelun aikana toistamiseen on todettu, että pyrkimyksenä on tilojen sopeuttaminen oppilasmäärien vähentämiseen.

Aivan konkreettisesti tämä tarkoittaisi sitä, että jos me tähän tavoitteeseen nyt pystyisimme vastaamaan, niin tässä olisi parhaillaan käsiteltävänä sellainen kouluverkkotarkistus, joka merkitsisi sitä, että neliöt per oppilas vuonna 2006 ovat samat kuin neliöt per oppilas vuonna 2005. Jos näin olisi, se tarkoittaisi samalla, että pystyttäisiin tekemään 1,7 milj. euron suuruiset säästöt ensi vuoteen mennessä. Mutta se ehdotus, joka on tässä, ei merkitse 1,7 milj. euron säästöjen tekemistä, ei miljoonan euron säästöjen tekemistä, ei 100 000 euron säästöjen tekemistä, ei yhden ainoan euron säästöjä, vaan se merkitsee lisämenoa kiinteistökustannuksiin 0,6 milj. euron verran. Ainoa ero siihen nähden, että tätä ehdotusta ei olisi, on se, että on syntynyt teoreettinen 0,2 milj. euron pelivara, mutta ei yhtään säästöä, joka olisi muuhun tarkoitukseen käytettävissä.

Olisin vastannut vain valtuutettu Urhon tulkintaan, jonka mukaan olisin kritisoinut opetusvirastoa siitä, että opetusvirasto ei ole millään tavalla tukenut näitä hallinnollisesti yhdistettäviä kouluja.

Näin en ole kuitenkaan sanonut. Sanoin, että toivoisin, että kun tulevaisuudessa tehdään tai jos tehdään hallinnollisia yhdistämisiä, että opetuslautakunnalla olisi selkeä opetusviraston esittämä malli siitä, millä tavoin tämä hallinnollinen yhdistäminen tullaan kunkin koulun kohdalla tekemään niin kuin sillä tavalla, ettei esimerkiksi poistettavasta rehtorin virasta koidu tälle koululle tavattomia hankaluuksia. Näin sanoin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen itse osallistunut kevään aikana kouluverkkotarkasteluun opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston puheenjohtajan ominaisuudessa.

Puhun lyhyesti, koska tässä käytti erinomaisia puheenvuoroja valtuutettu Urho ja apulaiskaupunginjohtaja Björklund.

Tehtävänantona on - kuten on useaan kertaan todettu - ollut, että kouluverkkoa tarkistetaan oppilasmäärän vähentymisen edellyttämällä tavalla.

Valtuutettu Lohi kyseenalaisti ennusteet, mitä on ollut, tämä 5 400.

Totuus on kuitenkin se, että oppilasmäärät ovat jo vähentyneet.

Helsingissä on totuttu ajattelemaan, että koulun on sijaittava kotinurkilla. Tänäänkin on keskustelussa esitetty tällaista kuin yhden kilometrin etäisyyttä 1 - 3-luokkaisilla. Kouluthan ovatkin monessa tapauksessa näköetäisyydellä toisistaan Helsingissä. Tämä tuntuu kovin optimistiselta, samaan aikaan varsinkin, kun monet vanhemmat haluavat valita jonkin muun kuin lähikoulun. Varsinaisesta hypestä, mitä myöskin mainittiin. Sitä en ole huomannut, koska edelleenkin suurin osa sen lähikoulun valitsee. Täällä myöskin mainittiin nämä erilaiset kielivalinnat. Tietenkin nämä kaksi toivetta ovat aika hankalasti yhteen sovitettavissa, vaikka parhaamme yritämmekin.

Tuntikehyssäästöjen purkaminen olisi ollut minulla suurena toiveena tänä keväänä. Realiteetit kuitenkin olivat toisin, eli kun näimme budjettikehyksen ja todellakin ne varsin vaatimattomat säästöt, joita jokainen kykenee papereistaan näkemään, niin se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista.

Ärade ordförande.

Kort tillbaka. ? Äskeiselle puhujalle.

Varmasti tätä hypeä ei enää tänä päivänä ole samassa määrin nähtävissä kuin vielä joitain vuosia sitten. Se on sen vuoksi, että jopa kokoomus on ymmärtänyt koulutuspoliittisen linjansa ajaneen karille. Pitää muistaa, että silloin kun tätä alettiin ajamaan, niin opetusministeri oli kokoomuslainen, opetusministeriön kansliapäällikkö kokoomuslainen, opetushallituksen johtaja kokoomuslainen, opettaja-ammatti-järjestön puheenjohtaja kokoomuslainen, lukiolaisten liitto kokoomuslainen jne. Nyt sitä ollaan järkevöitetty.

Toivoisin, että valtuutettu Pakarinen tutustuisi vanhoihin tutkimuksiin. Ne ovat aika karuja. Silloin ei voida puhua enää siitä, että se on mikään pieni ilmiö, jos puolet 7-luokalle menevistä hakeutuu johonkin muuhun kuin omaan lähikouluun. Silloin voidaan kyllä sanoa, että on aikamoisesta hypestä kysymys. Se on nähty. Onneksi se on vähän taittunut viime vuosina, kun ollaan tultu järkiin.

En missään tapauksessa halunnut vähätellä tätä ilmiötä. Mainitsin vain, että se täytyy ottaa huomioon ja että se on vaikeasti yhteen sovitettavissa lähikouluperiaatteen kanssa.

Ärade ordförande, hyvät valtuustotoverit.

Aloitan kirjani keskeltä.

Niin paljon tässä on puhuttu tänä iltana asiaa ja asian vierestä.

Mutta mikä on opetuksen tehtävä? Mikä on opetuksen tehtävä muu kuin opettaa meidän lapsillemme, tämän kaupungin, Helsingin, lapsille? Mitkä asiat murentavat tätä tavoitetta? Erilaiset suuntaukset, erilaiset toiveet siitä, mitä lisää pitäisi olla. Mutta meidät, Suomi, on rankattu aika korkealle nimenomaan opetuksen tuloksista, ei seinien kattavuudesta tai muista tällaisista asioista.

Meillä kaikilla on hyvin paljon mielipiteitä kouluasioista. Kaikki me olemme koulumme käyneet. Useimmalla lapset käyvät koulut. Silloin on aivan ehdottomasti hyvä mielipide asiasta. Kunnallisena päättäjänä on äärimmäisen mukavaa saada palautetta myöskin muilta kuin itseltään tästä kouluverkkoasiasta, kaikilta käyttäjiltä, kaikilta vanhemmilta, jos jopa oppilailta.

Tämän palautteen ja kysymysten avulla on joutunut myös itselleen selvittämään niitä periaatteita, miksi haluan tehdä juuri tämän päätöksen. Kyse ei voi olla vain siitä, että vain minun kouluni säästyy, vain minun kaverini koulu säästyy. Tässä tasossa olevan päätöksenteon pitää perustua vähän muuhunkin kuin pelkästään oman navan tuijotteluun.

Turvallinen ympäristö, oppimisympäristö pienille koululaisille on totta kai äärimmäisen tärkeää. Mutta mistä se syntyy? Se ei synny välttämättä siitä koulutien turvallisuudesta. Se ei synny välttämättä siitä koulurakennuksen ulkonäöstä. Se syntyy siitä opettajasta, joka sitä luokkaa vie eteenpäin, on siinä luokassa läsnä joka päivä. Se opettaja tekee sitä ensimmäistä oppilashuoltotyötä. Tähän oppilashuoltotyöhön, mutta siis ensisijaisesti opetukseen, täytyy nämä voimavarat meillä olla riittävät.

Jos viisituhatta oppilasta on poistumassa viiden vuoden sisällä koululaitoksestamme, niin mitä se tarkoittaa? Tilalle pitäisi Helsinkiin muuttaa samana aikana kymmenisen tuhatta perhettä, jotta nämä koulupaikat saataisiin täyteen. Meillä ei ole vissiin yhtään rakenteilla olevaa aluetta, joka valmistuisi ennen vuotta 2010, että me saisimme näin paljon uusia asukkaita. Väestökehitys Helsingissä ei tule olemaan niin rajua, että itsestään täyttyisi nämä koulut. Kannattaa siis katsoa, että koulurakennusten mitoitus on jossain suhteessa siihen määrään, mitä meillä on oppilaita. Jos vertailulukuja halutaan, niin Espoon ja Vantaan neliömetrit per oppilas ovat toista neliötä pienemmät. Helsinkiläisillä oppilailla on melkein 12 m2 käytössään. Vantaalaisilla ja espoolaisilla on hiukan yli 10 m2, yksityiskouluissa vielä vähemmän. Sieltä ehkä johtuu myöskin se, miksi yksityiskouluissa on hiukan taloudellisesti tehokkaampaa tämä opetus.

Kovien vuosien perintönä helsinkiläistä opetustoimen laatua ovat koetelleet myös nämä tuntikehyssäästöt. Silti me pärjäämme kansainvälisessä vertailussa. Silti me olemme panostaneet vieläkin oikeaan asiaan. Mutta meidän täytyy vieläkin muistaa se, että jos määrät vähenevät, niin me emme voi betonoida, sananmukaisesti betonoida seiniin kustannuksia, joka tällä hetkellä on siis yksi kolmasosa opetustoimen budjetista.

Tämän iltainen esitys, mikä tässä nyt on päätettävänä, on äärimmäisen mieto. Suuret asiat on siirretty vuodella, kahdella eteenpäin. Toivon, että niihin suurempiin kokonaisuuksiin päästään pureutumaan, kun valtuusto ja lautakunta ovat tehneet tämän harjoituksen, katsoneet paperit, katsoneet kouluverkon, katsoneet koulut kertaalleen läpi, että päästään oikeisiin töihin.

Ylipäätänsäkin, jos kaikkia koulurakennuksia ei ylläpidetä vain siinä toivossa, että joku tulevista sukupolvista vielä täyttäisi ne, niin niistäkin koulurakennuksista, jotka voitaisiin siirtää pois opetustoimen hallinnon alta, saadaan niiltä vuosilta säästöä. Kaikki ne vuodet kannattaa ottaa käyttöön. Joustoa varmasti tarvitaan jonain vuonna, tai toivotaan. Siihen pyrkii myös meidän kaupunkisuunnittelumme.

Nyt nähtävissä on todellakin vain alku. Vuoteen 2010 mennessä myös kouluasioissa, opetuksen asioissa tulee saada aikaan rakennemuutos, joka herkemmin seuraa oppilaiden määrää ja herkemmin seuraa myös kaupunkilaisten asettumista kaupunkiinsa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihan muutama kommentti tähän keskusteluun, jossa on jo monelta suunnalta tätä asiaa käyty ja puitu läpi.

Haluan kiinnittää huomiota siihen, että erityisopetuksen osuus on tällä hetkellä oppilaista 7 % arviolta ja on vuosikymmenen loppuun mennessä noin 9 %.

Suunnitelmissa, mitä opetuslautakunnassakin käsiteltiin ja tämän kouluverkkomuutoksen yhteydessä, kiinnitti huomiota se, että erityisopetusta siirreltiin koulusta toiseen ja organisoitiin uudestaan. Samaan aikaan olen saanut viestejä siitä - vuosien varrella - kuinka vaikea on saada erityisopetusta.

Terveyslautakunnan puolelta olen kiinnittänyt huomiota siihen, että viisivuotistarkastuksessa joka neljäs lapsi tarvitsee psykososiaalista tukea, josta kaikkea ei varmasti kyetä hoitamaan ennen koulua ja joka näkyy kasvavassa erityisopetuksen tarpeessa.

Haluankin kannustaa opetuslautakuntaa siihen, että siellä tehtäisiin selkeästi kartoitus erityisopetuksesta ja se olisi yhtenäinen ja olisi yhtenäiset linjaukset siitä, kuinka tässä kaupungissa erityisopetusta annetaan ja miten se sidotaan jo ennen kouluikää ja saataisiin ennaltaehkäisevää toimintaa työssä, lähinnä päivähoidon ja sosiaalitoimen muiden toimijoiden kanssa, että jos saataisiin tätä erityisopetuksen tarvetta hoidettua.

Jatkan puheenvuoroa edestä.

Pyydän anteeksi. Luulin, että 2 minuutissa kerkeän sanoa, mutta olen hidas tähän aikaan illasta.

Haluan vielä kuitenkin nostaa vielä yhden asian, joka tässä kouluverkon suunnittelussa tai ylipäänsä tässä opetuksen yhteydessä on tullut esille.

Kouluissa annetaan vanhempien ymmärtää, että vanhempien tulisi osallistua oppimateriaalin hankkimiseen, elikkä ne perusmateriaalit, jotka ovat aikaisemmin tulleet peruskoulun puolelta, on annettu ymmärtää joissakin kouluissa, että vanhempien tulisi siihen osallistua.

Haluan kiinnittää tähän opetuslautakunnan huomiota, että kyllä oppimateriaalin tulee kuulua ilman muuta opetukseen.

Sitten tähän kouluverkon suunnitteluun vielä yksi yksityiskohta, johon aikaisemmin jo viittasin, on esimerkkinä tämä, kun tehdään suunnitelmia kouluverkkohankkeista.

Esimerkiksi Arabianrannassa peruskoulun yhteydessä on tehty suunnitelmia laajentamisesta, niin hyvin nopeasti siellä onkin siirretty sitä kahdella vuodella, ja tulossa on tilanne, jossa sitten sellaiselta, jota on nimenomaan yritetty saada lapsiperheille sopivaksi alueeksi, koulu on täyttymässä ja hanketta ollaan siirtämässä.

Tämän tyyppiset siirrot ja muutokset ovat todella poukkoilevaa suunnittelua tässä kouluverkostossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan ensin valtuutettu Lohen tekemää toivomusponsiesitystä ja yleisesti esitettyjä näkemyksiä siitä, että tuntikehysleikkauksia tulisi pyrkiä pikaisesti purkamaan.

Kaupunginhallituksen seuraajajäsenenä opetuslautakunnassa on sanottava, että sekä opetusvirasto että opetuslautakunta on tehnyt ison työn tässä kouluverkkotarkistuksessa. Tarkistustyö on tarpeellista. Siihen tulee palata tarkentuvien väestötietojen pohjalta.

Kouluverkkosuunnitelmissa on kyse myös toisen asteen opetuksesta.

Opetusvirasto esitti säästösyistä lukio-opetuksen lopettamista Laajasalossa vuonna 2009 ja lukion hallinnollista yhdistämistä Vuosaaren lukioon.

Laajasalossa investointi- ja tilakustannussäästöjä syntyy, koska opetuslautakunta linjasi luopuvansa lukion ja yläasteen yhteisen koulurakennuksen hyvin suunnitellusta ja perustellusta laajennuksesta. Itse lukion jatko on selvityksen ja myöhemmän lakkautusuhan alla.

Lukio-opetuksen lakkauttaminen Laajasalossa ei ole perusteltua. Lukiolaisten määrä kasvaa ennusteiden mukaan lähivuosina yli 2 000 oppilaalla Helsingissä. Laajasalossa asuvien yläasteikäistenkin määrän ennustetaan kasvavan. Jo pelkästään Laajasalon öljysataman paikalle rakennettava Kruunuvuorenrannan asuinalue tulee vuonna 2010 jälkeen merkittävästi lisäämään Laajasalon asukasmäärää. Nykyisestä noin 16 500 asukkaan asuinalueesta tulee yli 25 000 asukkaan asuinalue.

Kruunuvuoren rantaa ei oppilasennusteessa ole huomioitu. Kysyä sopiikin, mitä järkeä olisi lakkauttaa koulua alueelta, jonka asukasmäärä kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa ja joka on lapsiperheiden suosima asuinalue?

Helsingin haaste on lapsiperheiden muutto naapurikuntiin. Jos muuttoa halutaan ehkäistä, tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja ja laadukkaita peruspalveluja.

Laajasalon lukio on ainoa kaupungin oma lukio kaakkoisella alueella. Jos se sattuisi olemaan verovaroin toimiva ns. yksityinen sopimuslukio, se ei olisi lakkautusuhan alla.

On välttämätöntä, että lukioverkkoa tarkastellaan kokonaisuutena, johon kuuluu kaikki Helsingin alueella annettava lukio-opetus. Myös lukio-opetuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä ja kaksoistutkintoja on syytä lisätä. Tämä näkökulma on toisen asteen opetuksen tarkastelussa otettava huomioon.

Yhdyn täällä aikaisemmin esitettyihin näkemyksiin siitä, että ammatillisen koulutuksen määrää ja vetovoimaa on lisättävä. Toisen asteen opetuksen kehittämisessä tulee pyrkiä tehokkaasti ehkäisemään nuorten syrjäytymistä.

Lukio-opetus on peruspalvelu, jota tulee järjestää edes kohtuullisen tasapuolisesti eri puolilla Helsinkiä ja niin, että liikenteelliset olosuhteet ja kulkuyhteydet otetaan huomioon. Laajasalosta kaikki liikenne kulkee yhden sillan kautta ilman raideliikennettä.

Opetusvirasto haluaa lisätä samanaikaisesti lukiopaikkoja Mäkelänrinteen, Länsi-Helsingin ja Luonnontiedelukioihin. Näin lukiopaikat lisääntyisivät keskisessä ja läntisessä Helsingissä samalla kun niitä vähennettäisiin itäisestä Helsingistä. Keskustaa, keskistä ja läntistä Helsinkiä on aikaisemminkin suosittu lukioiden sijoittelussa ja voimavarojen suuntaamisessa itäisten kaupunginosien kustannuksella. Tätä linjaa ei ole syytä vahvistaa.

Helsingissä on panostettu keskustan erikoislukioihin, kuten ilmaisu-, taide-, tiede- tai liikuntalukioihin, jotka houkuttelevat runsaasti ulkokuntalaisia. Neljännes lukiolaisista on muualta. Helsinki vastaa yhdessä valtion kanssa ulkokuntalaisten lukio-opetuksen rahoituksesta.

Ulkokuntalaisten lisäksi lukiokustannuksia lisää se, että lukion 4:nnen, ja jopa 5:nnen vuoden oppilaiden osuus kasvaa ja kurssitarjonta on runsas muuhun maahan verrattuna. Runsas vaihtoehtojen määrä edellyttää jatkuvasti vahvaa opintojen ohjausta, johon resursointi ei ole riittävää. Riskinä on, että osa oppilaista putoaa kyydistä ja voi pahoin.

Kaikki nuoret eivät pidä suurista keskustan lukioista tai erikoislukioista, vaan haluavat jatkaa tutussa ja turvallisessa kouluyhteisössä läpi murrosiän. Onkin tärkeää, että lähiökouluihin panostetaan ja ettei heikennetä itä-helsinkiläisten nuorten mahdollisuuksia lukio-opetukseen.

Kiitos puheenjohtaja.

Viitaten omaan puheenvuorooni ja kokemukseeni lukion ja yläasteen yhteisenä opettajana, pidän tärkeämpänä koulutuksen tavoitteena sitä, että jokainen lukio saisi oman koulurakennuksen.

Väittäisinpä monien laajasalolaisten hakeutuvan muihin lukioihin, sillä keskiarvoraja oli tänäkin vuonna Laajasalossa alhaisin, 7.11. Joten Laajasalon lukio ei ole kovin suosittu helsinkiläisten keskuudessa.

Eli repliikkinä - arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut - sanoisin, että ... (Puheenjohtajan välikommentti.) (Puheenjohtaja/Bogomoloff esti puheenvuoron käytön)

Kiitoksia arvon puheenjohtaja.

En lähde toistamaan kaikkia asioita, mutta totean muutaman yleishuomion tähän keskusteluun.

Mielestäni tämä lautakunnasta tänne valtuustoon tullut esitys kouluverkon tarkistamiseksi on suomeksi sanottuna huono. Ja minkä takia se on huono? Mielestäni se on liian huono, koska se on riittämätön asetettuihin tavoitteisiin nähden. Tavoitteenahan on ollut toteuttaa niitä valtuutettu Arhinmäen penäämiä koulutuspoliittisia tavoitteita, jotka löytyvät sieltä esittelyn perusteluosasta. Mutta tavoitteena on ollut myös juuri opetustoimen sisäisten säästöjen aikaan saaminen, niin kuin kaupunginvaltuusto kaupunginhallituksen esityksestä opetustoimelle tällaisen porkkanan aikanaan antoi. Toistan vielä kerran, että miksi näitä säästöjä pitää saada aikaan? Sen takia, että oppilasmäärät todellakin laskee 10 %:lla. Valmistelun pohjana on käytetty väestöennusteita. Jotkin valtuutetut ja kansalaiset ovat kyseenalaistaneet näiden ennusteiden paikkansapitävyyden. Mutta heittäisinkin ilmaan vaan kysymyksen, että minkälaisista kristallipaloista tai woodoo-tätien esityksistä näitä ehdotuksia ja näitä, tai mille pohjalle näitä ehdotuksia pitäisi tehdä? Minä ainakin mielelläni käyttäisin opetukseen rahaa äärettömästi. Mutta kun kokoomus on sivistyspuolue, toisin kuin valtuutettu Alanko-Kahiluoto aikaisemmin toisin epäili, pidän kuitenkin mielessä elämän realiteetit. Kokoomuslaiseen sivistykseen nimittäin kuuluu myös taloudesta huolehtiminen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tällä kertaa emme saaneet aikaiseksi kattavampaa esitystä kouluverkon supistamiseksi. Lautakunnan käsittelyyn asia tulee uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Saa nähdä löytyykö vihreiltä tuolloin, juuri ennen kunnallisvaaleja, rohkeutta tarvittaviin päätöksiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Nurmela totesi, että valtuustolle tuotu päätös on huono, koska voimme tehdä niin niukasti päätöksiä.

Näin valitettavasti on, kun valtuusto päättää koulujen perustamisesta ja lakkauttamisesta ja budjetin mukana sitten myöntää aikanaan opetustoimelle taloudelliset resurssit. Kaikki muu suunnilleen on delegoitu. Päätökset tehdään jossakin muualla.

Herra puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Olemme tekemässä päätöstä neljästä hallinnollisesta yhdistämisestä.

Haluaisin muistuttaa, että vain hallinnollisia yhdistämisiä ei ole. Jokainen yhdistäminen on myös koulutuspoliittinen ja pedagoginen ratkaisu.

Kiitoksia puheenjohtaja.

Olisin vain halunnut sen verran tässä pilkkua viilata, että totesin kyllä, että mielestäni lautakunnasta tänne valtuustoon tullut esitys on huono.

Hyvät valtuutetut. Ärade fullmäktige.

Koska hetki on myöhäinen, olen päättänyt lyhentää kaksituntiseksi suunnittelemani esittelypuheenvuoron yhteen tuntiin. Kiinnitän huomiotanne vain kahteen kohtaan esityksessä, yhteen positiiviseen ja yhteen kielteiseen.

Kuten havaitsette, Helsingin kulutusperäiset kasvihuonepäästöt alenivat vuonna 2004 edellisvuoteen verrattuna noin 15 % - erinomainen asia. Sen sijaan - kuten sivulta 78 havaitsette - joukkoliikenteen osuus aamuliikenteessä kaupungin niemen rajalla oli 70 %, eli pudonnut noin 1 %:lla edellisvuodesta, ja huomattakoon, että suurin taantuma - prosenttiyksikön, kiitoksia - on tapahtunut Helsingin sisäisessä bussiliikenteessä, jossa tehtiin viime vuonna yli 7 milj. matkaa vähemmän kuin vuonna 2002. Trendi on huolestuttava. Toivon, että saan valtuustolta tukea tämän suuntauksen kääntämiseen.

Muuten toivotan arvoisille valtuutetuille hyvää juhannusta ja kesää.

Ärande ordförande, hyvät valtuutetut.

Kuten apulaiskaupunginjohtaja lyhyesti mainitsi, vuosi 2004 tuotti Helsingin ympäristönsuojelutyössä hyviä tuloksia.

Tämä ympäristöraportti ei ole mikään katastrofi, päinvastoin. Tässä on monia positiivisia asioita. Mutta yksi huono suuntaus kaupungissamme on, ja se on liikenteen kasvu.

Olette kaikki varmasti tämän raportin päällisin puolin lukeneet, joten en ryhdy sen kummemmin nyt erittelemään eri asioita.

Kaikkein eniten minua kiinnostaa se, miksi Helsingissä polkupyöräily ei ole kymmeneen vuoteen lisääntynyt. Me olemme tehneet valtuustossa ja eri lautakunnissa monia päätöksiä, joilla polkupyöräilyä on pyritty tukemaan ja lisäämään. Olemme hyväksyneet polkupyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman etc. etc. Mutta niin kuin raportti kertoo, kymmeneen vuoteen ei merkittävää edistymistä pyöräilyliikenteen määrissä ole tapahtunut.

Sen takia teen toivomusponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Merkitessään ympäristöraportin tiedoksi kaupunginvaltuusto edellyttää, että kymmenen vuotta samalla tasolla pysytellyt pyöräliikenteen määrä saatetaan eri toimenpitein kasvuun.

En myöskään ryhdy nyt esitelmöimään näistä mahdollisista toimenpiteistä. Kaikkihan me tiedämme, että niitä voidaan tehdä pienellä rahalla ja vaikutukset ovat vain positiivisia. Ei liene kenenkään edun vastaista, että polkupyöräily tässä kaupungissa lisääntyy. Toivon todella, että kannatatte esittämääni pontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Helistö puuttui erinomaisella lyhyellä kommentillaan tärkeään asiaan.

Minuakin on huolestuttanut se, että me olemme tehneet kovasti julistuksia siitä, kuinka pyöräilyä pitäisi kaksinkertaistaa, mutta tulokset ovat olleet laihoja ja itse asiassa myös toimet pikkaisen kevyitä.

Haluan kannattaa ehdottomasti tätä valtuutettu Helistön pontta.

Toivon, että aidosti, kaupunkisuunnittelun puolella varsinkin, otetaan vakavasti tämä haaste, sillä kysymys on aidosti isosta, ratkaistavasta asiasta, ei ongelmasta, vaan asiasta. Ulkomailta löytyy valtavasti esimerkkejä. Helsinkiäkin voidaan rakentaa niin, että syntyy entistä enemmän sellaisia tilanteita, joissa polkupyörän käyttö on hyvää ja mielenkiintoista. Ja vaikka täällä on pitkät talvet, niin täällä on myös hyvä aika syksyllä, keväällä ja kesällä ajaa pyörillä. Valtuutettu Helistön ponsi on hyvä.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Helistön pontta.

Pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että edes kaikkiin kouluihin ja oppilaitoksiin olisi mahdollista turvallisesti pyöräillen päästä.

Lisäksi toivon, että ympäristöraportti vaikuttaisi jatkossa melu- ja hiukkaspäästöasioiden osalta kaupungin suunnittelussa ja kaikessa rakentamisessa.

Kiitoksia.

Omalta osaltani myöskin haluan kannattaa tätä pyöräilyajatusta.

Haluankin kertoa, että olen tänään jättänyt valtuustoaloitteen koskien lähiöpyörien hankkimista kaupunkiin. Meillähän on nyt hankittu lisää citypyöriä MM-kisoja varten - mikä on hyvä asia - mutta lähiötkin tulisi saada omansa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On ilahduttavaa, että valtuustoa informoidaan ympäristökysymyksistä ympäristöraportin muodossa. Pari seikkaa kuitenkin tästä raportista.

Raportissa voisi olla enemmän myös johtopäätöksiä.

Turhan monet niistä asioista, joista raportoidaan, esitetään tässä raportissa vain yksittäisinä lukuina ilman aikasarjaa tai vertailuja kehityksen suunnasta ja vauhdista. Raportointia olisikin siksi syytä jatkossa kehittää analyyttisempään suuntaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Erinomaista, että tällaista raporttia julkaistaan. Kiitoksia kaikille, jotka ovat tätä tehneet.

Toivoisin, että mittaristot, tälläkin ympäristösaralla, kehitettäisiin siten, että voisimme käyttää niitä päätöksenteon perusteena.

Toivomusponteni kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ympäristöraporttiin kehitetään kaupunkiympäristön viihtyisyyttä kuvaava mittari, jolloin voisimme päätellä, mihin suuntaan kaupungin viihtyisyyttä missäkin kaupunginosassa tulisi kehittää, että saisimme aidon mittarin tästä asiasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri totesi, joukkoliikenteen liikenneosuus ei ole kehittynyt toivotusti.

Yksi merkittävä syy tähän on ollut lippujen hintojen kohoaminen useampana vuonna. Ja meillä on edelleen uusia uhkia ilmassa. On vaara, että lippujen hintoihin on tulossa edelleen merkittäviä korotuksia. Tähän on muutama selkeä syy. Yksi on se, että opiskelijalippuihin on tulossa merkittävä alennus, jota on lupailtu korvattavan meille, mutta budjettiraamissa tuo korvaus, joka meille ollaan antamassa, kattaisi vain Helsingin sisäisen liikenteen, eikä kattaisi YTV:n seutulipuissa tulevaa menetystä, ja lisäksi budjettiraamissa ei ole annettu edes inflaatiotarkistusta. Eli käsittääkseni joukkoliikennelautakunnalle ei olla antamassa niitä edellytyksiä, joita tarvitaan valtuuston joukkoliikenneosuuden osuustavoitteen saavuttamiseksi. Täten pyydän, että jatkovalmistelussa tämä asia tultaisiin korjaamaan.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Perkiön tekemää toivomuspontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lisäisin vain valtuutettu Ebelingin tähän analyysiin, että miksi Helsingissä on tapahtunut taantumaa bussiliikentee