Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupungin kiinteistöjen, katuosoitteiden ja päättyvien katujen merkintä on monin paikoin puutteellista ja epäselvää. Tämä aiheuttaa huomattavia yhteiskunnallisia kustannuksia: turhaa ajoa, ruuhkaa, melu- ym. saasteita, ajanhukkaa, vaaratilanteita ja jopa pelastustoimen tehtävien vaarantumista ja vaikeuttamista.

Ongelmia voitaisiin korjata mm. valvomalla, että kyltit on asennettu ohjeiden mukaisesti, suurentamalla kylttien numeroiden ja tekstien kokoa, sekä parantamalla valaisua, jolloin ne voisi havaita myös etäältä huonoissa olosuhteissa. Merkitsemällä numeron eteen nuolella osoitteiden kasvusuunta, voisi etsijä ottaa heti oikean suunnan ja välttyä turhilta ajoilta.

Kysyn, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä asian korjaamiseksi?

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettu Leppä-ahon kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Helsingissä käytettävä kadunnimikilpien tekstikorkeus perustuu Suomen Kaupunkiliiton 1969 antamiin yleisohjeisiin, jotka koskevat kadunnimikilven kokoa, muotoa, väriä, käytettävää tekstityyppiä ja kokoa sekä tekstin sijoittamista kilpeen. Lisäksi annetaan ohjeita kilpien käyttämisestä. Kilven tekstin pienen kirjaimen korkeus on 45 mm ja ison alkukirjaimen 61 mm. Kadunnimikilven korkeus on yhdelle riville kirjoitettuna 90 mm ja 180 mm., kun tekstiä tulee kahdelle riville.

Kadunnimien tekstikoon suurentamiselle on esiintynyt tarvetta varsinkin pääväylillä paikoissa, joissa opastus perustuu yksinomaan kadunnimikilpiin. Tämän vuoksi mm. Herttoniemen ja Pitäjänmäen teollisuusalueilla kokeillaan kadunnimikilpiä, joissa pienen kirjaimen korkeus on 75 mm. ja ison alkukirjaimen 100 mm. Kokeilun perusteella kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvirasto päättävät jatkotoimista. Kooltaan noin nelinkertaiseksi kasvavan kilven kiinnittäminen rakennuksen seinään ja liikennemerkkitankoon on teknisesti haasteellista. Suuri koko ei myöskään ole ulkonäön kannalta ongelmatonta. Asuntoalueella ja kantakaupungissa suurten nimikilpien käyttö ei ole mahdollista edellä mainituista teknisistä ja kaupunkikuvallisista syistä. Suurten nimikilpien laajamittaisesta käyttöönotosta aiheutuisi kaupungille myös huomattavia kustannuksia.

Suomen Kuntaliitto on täsmentämässä kadunnimikilpiä koskevia ohjeita ja tulee suosittelemaan suurempaa tekstikokoa pää- ja kokoojaväylille, joiden ajonopeus on 60 - 80 km tunnissa. Kiinteistöjen osoitenumerointi on rakennuksen omistajan vastuulla. Kiinteistövirasto vastaa osoitenumeroinnin antamisesta. Kaupungingeodeetin ohjeessa määritellään numeroinnin korkeus, 120 mm., väri ja ulkonäkö sekä määrätään valaisemisesta ja osoitenumeron sijoittelusta. Asianmukaisesti toteutettuna ohjeen mukainen kiinteistöjen numerointi on selkeä ja riittävä. Ongelmallisissa erikoistapauksissa kiinteistöt voivat saada asiantuntija-apua kaupunkisuunnitteluvirastosta. Osoitenumeroinnin toteutuksen valvonta kuuluu ensisijassa rakennusvalvontaviraston toimialaan.

Kiitoksia arvoisa puheenjohtaja.

Kiitän apulaiskaupunginjohtaja Sauria erittäin hyvästä ja perustellusta vastauksesta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitän valtuutettu Leppä-ahoa hyvästä kysymyksestä.

Kannatan lämpimästi, ja samalla ehdottaisin, että nuolen sijasta tai lisäksi voisi laittaa myös kyltin, että mitkä numerot ovat missäkin korttelissa. Se auttaisi.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Leppä-aho on oikealla asialla. Itse kiinnitin samantapaisiin kysymyksiin huomiota, kun nopeusrajoituksia alennettiin esikaupunkialueella.

Monesti paljon suurempi turvallisuustekijä on näkymättömät katukyltit ja osoitenumerot. Risteyksessä seisovat ja u-käännöksiä tekevät autot ovat melkoinen turvallisuusriski. Varsinkin teollisuusalueelle johtaviin risteyksiin olisi syytä laittaa riittävän suuret opastekyltit. Katujen risteyksessä myös esikaupunkialueella tulee olla molemmista suunnista näkyvät teiden nimet. Samalla tulisi huolehtia myös siitä, että ne ovat näkyvissä, eivätkä pensaiden sisällä.

Kuten apulaiskaupunginjohtaja totesi, niin puuttuvista osoitenumeroista voi ilmoittaa, tai niitten paikallaolosta vastaa rakennusvalvontavirasto. Siellä ovat rakennusmestarit Grön ja Sandberg, jotka ottavat näitä ilmoituksia vastaan.

Samalla voisi todeta, että rakennuslautakunta hyväksyi viime kokouksessaan julkisivu- ja tonttivalaistusohjeen, joka osaltaan tulee lisäämään ainakin numerokylttien näkymistä.

Kiitoksia puheenjohtaja.

Valtuutettu Leppä-ahon esille tuoma kysymys on ajankohtainen ja lisää liikenneturvallisuutta, mikäli päästään toteuttamaan sitä riittävässä laajuudessa.

Tämä on kuitenkin aina rahakysymys. Rakennusviraston budjetti on hyvin kireä, jopa niin, että olemme joutuneet tinkimään katujen liikennemerkeistä ja nimenomaan liikenteen ohjausmerkeistä, joka on jo turvallisuuskysymys. Eli budjetissa pitäisi sitten osoittaa vastaava määrä rahaa, mitä liikenne- ja katuosoitemerkkien parantaminen edellyttää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuluneen kesän aikana on ollut erityisen paljon kolari- tai muutoin vaurioituneita ajoneuvoja eri kaupunginosissa. On ymmärrettävää, että ne jotka haluavat tahallisesti piilottaa tiensä päähän tulleet ajoneuvonsa esimerkiksi taloyhtiöiden, koulujen tai kaupungin virastojen parkkipaikoille, suoriutuvat siitä varsin helposti. Nämä ongelmat jäävätkin usein taloyhtiöiden harmiksi.

Merkillepantavaa on kuitenkin se, että kaupungin pääväylien, kuten esimerkiksi Itäväylän ja Kehä I:n tienpientareilla, on ollut kevään ja kesän aikana jopa viikkokausia kolarivaurioituneita tai muutoin vain hylättyjä ajoneuvoja. Esimerkkinä voidaan mainita kesän alussa Kulosaaressa Itäväylän keskiviheriöllä yli kolme viikkoa lojunut kolariajoneuvo tai Kulosaaren sillan alkupäässä pyörätiellä ollut autonraato. Tiedän, että kyseisistä ajoneuvoista tehtiin useita ilmoituksia mm. kaupungin rakennusvirastoon, jolle asian hoitaminen toiminnallisesti kuuluu.

Kysynkin, mihin toimenpiteisiin kaupunki aikoo tulevaisuudessa ryhtyä, jotta kolari- ja romuajoneuvojen siirtotoimintaa saadaan tehostettua?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettu Hakolan kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Romuajoneuvojen ja hylättyjen ajoneuvojen poistaminen katujen ja teiden varsilta kuuluu tienpitäjälle, eli katujen osalta rakennusvirastolle ja yleisten teiden, kuten esimerkiksi Kehä I:n osalta tiehallinnolle.

Vuonna 2004 rakennusvirasto hävitti 1 841 romuajoneuvoa ja teki 11 733 ajoneuvojen siirtoa. Luvut ovat varsin suuria. Rakennusvirasto siirtää myös yleisten teiden varsille hylättyjä ajoneuvoja sitä mukaan kuin niistä saadaan avunpyyntö tienpitäjältä. Varsinaista valvontaa rakennusvirasto ei tee tiehallinnon vastuulla olevilla väylillä. Selvästi romuiksi todetut ajoneuvot siirretään suoraan romutettaviksi. Hylätyt ajoneuvot, jotka eivät täytä romuajoneuvon kriteereitä, siirretään Tattarisuon varastoalueelle. Sinne tuodut ajoneuvot siirtyvät kaupungin omaisuudeksi 3 kk:n kuluttua siirrosta, jos omistaja ei nouda ajoneuvoaan. Tämän jälkeen ne myydään autopurkaamoille, joilla on voimassa oleva ympäristölupa. Myymättä jääneet arvottomat ajoneuvot kierrätetään teollisuuden raaka-aineeksi.

Tällä hetkellä varastoalueet ovat täynnä mm. yleisurheilun MM-kisojen vuoksi tehdyistä siirroista keskusta-alueelta ja maraton-reitin varrelta. Ajoneuvojen siirtoa muualla kaupungissa on siksi jouduttu rajoittamaan liikenneturvallisuutta tai katujen kunnossapitoa haittaaviin tapauksiin. Suoraan romuksi tulkittavat ajoneuvot on hoidettu pois mahdollisimman pian. Kolaroituihin autoihin liittyy usein poliisin tai vakuutusyhtiöiden selvityksiä. Tällöin näitä ei voida poistaa ennen mainittujen tahojen ilmoituksia. Pääkadut ja kantakaupungin kadut tarkastetaan säännöllisesti ja niiden varteen väärin pysäköidyt liikenneturvallisuuden kannalta vaaralliset autot sekä selkeästi romuajoneuvot voidaan poistaa kaduilta sujuvasti. Sen sijaan huonokuntoiset, jopa rekisteröimättömät ajoneuvot, jotka on pysäköity laillisesti, voidaan siirtää lähinnä silloin, jos ne haittaavat katujen kunnossapitoa. Kulosaaren sillan luona olevasta kolariautosta ilmoitettiin rakennusvirastoon 11. päivä elokuuta, mutta se oli poistettu ilmeisesti omistajan tai vakuutusyhtiön toimesta samana päivänä. Itäväylän keskikorokkeella Kulosaaren kohdalla alkukesästä olleesta romuautosta ei rakennusvirastosta löydy tietoa eikä sitä ole siirretty viraston toimesta.

Kaupungin ja tiehallinnon yhteistyötä ajoneuvojen siirrossa on syytä kehittää, jotta kaupungin alueella olevien yleisten teiden varteen hylätyt ajoneuvot saadaan sujuvasti poistetuiksi. Rakennusvirasto on jo käynnistänyt neuvottelut asiasta tiehallinnon kanssa.

Kiitos arvoisa puheenjohtaja.

Totean ensinnäkin, että on mukava kuulla tunnuslukuja, kuinka paljon lähisiirtoja ja muita vastaavia kaupunki tekee.

Sinällään totean - heti lopussa mainittuihin - tähän 11. päivä elokuuta tietoon tulleesta ajoneuvosta, että puheena on eri ajoneuvo, koska tämä oli kesäkuun alkupuolella tämä onnettomuus, minkä takia se raato siinä noin viisi viikkoa seisoi. Luulen, että jos 11.8. se on siirretty pois, niin aika pitkään se on Kulosaaressa silloin ollut sitten.

Mutta niin tai näin, totean kuitenkin sen, että kun tämä asia on nyt jo - ainakin allekirjoittaneen muistin mukaan - toista kertaa vähän laajemminkin ollut esillä, turvallisuusstrategiaa kun edellisellä valtuustokaudella käytiin läpi, niin tämä asia oli silloin aika monessa eri keskustelussa.

Mielestäni tässä asiassa on yksi sellainen merkittävin juttu. Olisi ainakin jossain määrin kohtuullista, että kun teemme strategioita ja kun keskustelemme leukavia juttuja täällä illalla keskenämme jne., niin nämä jollain tavalla konkretisoitaisiin käytäntöön vähän paremmin. Minä en missään tapauksessa moiti. Tässä kyllä aika paljon - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Sauri ansiokkaasti selvitti - tätä on tapahtunut. Mutta kuitenkin pidän henkilökohtaisesti yli viisi viikkoa julkisella paikalla olevaa romuajoneuvoa kohtuullisen pitkäaikaisena, vaikka rakennusviraston onkin tehokas.

Se, että - niin kuin sanottu - kaikkien meidän kaupungin viihtyisyyden ja turvallisuuden kannalta ja kun pohditaan tätä englantilaista broken windows -teoriaa, niin varmasti on kaikkien edun mukaista, että edelleen tätä toimintaa tehostetaan ja - kuten sanottu - kun tätä on jo aikaisemminkin edellisellä valtuustokaudella pohdittu, niin jatketaan pohtimista kenties - toivottavasti - ensi kaudella sitten uudestaan taas.

Fru ordförande.

Någon har duktigt piskat samlingspartister att homma upp med frågor här på senare tid. Jag stöder också varmt Hakalas angelägna fråga och hoppas att behandling av ärendet går vidare.

Tack.

Kiitos puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Adoptiojärjestöiltä on tullut huolestuneita viestejä siitä, että Helsingin kaupunki olisi vähentämässä tai ajamassa alas rooliaan adoptioasioiden hoitajana.

Helsingin kaupunki on viranomaistahona merkittävä toimija adoptioasioissa ja Helsingin kaupungin osuus tehdyistä adoptioista merkittävä. Monet maat edellyttävät, että adoptioissa vastapuolella on toimijana viranomaistaho eikä esimerkiksi järjestö.

Mihin toimiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä adoptiotoiminnan turvaamiseksi ja edelleen kehittämiseksi Helsingissä?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vastauksena valtuutettu Moision kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnalla on lupa toimia palvelun antajana kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29.11.1985 lähtien. Lupa myönnetään aina 5 vuodeksi kerrallaan. Nykyinen lupa on voimassa 27.11.2005 asti.

Kansainvälinen adoptio on kunnan vapaaehtoisesti järjestämää luvanvaraista toimintaa, toisin kuin adoptioneuvonta, joka on lakisääteistä sosiaalipalvelua. Sosiaalilautakunnan kansainvälisellä lapseksiottamispalvelulla on yhteistyösuhteet Columbiaan, Thaimaahan, Viroon ja Etelä-Afrikkaan. Lisäksi sille on myönnetty yhteistyölupa Kambodjan kanssa, mutta kontaktia ei ole käynnistetty maan epäselvän tilanteen johdosta.

Sosiaalilautakunnan lapseksiottamispalvelun välityksellä on Suomeen tullut ulkomaisia adoptiolapsia vuodesta 1990 vuoden 2004 loppuun mennessä yhteensä 311. Tällä hetkellä hakemuksia on ulkomailla 50, ja yhteensä rekisteröityneitä asiakkaita on 76. Ottolapsiksi annettavia lapsia syntyy Suomessa hyvin vähän, vuosittain kolme, neljäkymmentä ja Helsingissä vain muutama. Tahaton lapsettomuus on jatkuvasti lisääntynyt. Näistä syistä ulkomailta adoptiolasta hakevien määrä on kasvanut jatkuvasti viime vuosina.

Kansainvälistä adoptiota hoitaa sosiaalivirastossa perheoikeudellisten asioiden yksikössä kokopäiväisesti yksi ottolapsiasiainhoitaja sekä puolipäiväisesti yksi toimistosihteeri. Lisäksi neljä henkilöä osallistuu 5 - 10 %:n työpanoksella työajastaan kansainvälistä adoptiota koskeviin asioihin. Palvelumaksua määriteltäessä palkka- ym. kulut on laskettu 1,8 henkilötyövuoden mukaan. Lapseksiottamispalvelun perheiltä perimä palvelumaksu on tällä hetkellä 1 400 euroa.

Sosiaalilautakunnan asema palvelun antajana on vakiintunut ja sen palveluilla on kysyntää. Kaupunginhallituksen ohjeiden mukaan hallintokuntien tulee keskittyä ydintoimintoihin. Koska kansainvälinen adoptiotoiminta ei kuulu kunnan lakisääteisiin velvoitteisiin, on sosiaaliviraston talouden sopeutuskeinona ollut keskustelussa myös kansainvälisestä adoptiotoiminnasta luopuminen.

Sosiaalivirasto on valmistelemassa selvitystä kansainvälisestä lapseksiottamispalvelun jatkamisesta tai vaihtoehtoisesti siitä luopumisesta. Selvityksen tarkoituksena on informoida sosiaalilautakuntaa jatkohakemuksen perusteista ja toisaalta niistä seurauksista, joita mahdollisesta luvasta luopumisesta aiheutuisi. Selvityksen perusteella sosiaalilautakunnan päätettäväksi tehdään esitys joko jatkoluvan hakemisesta tai toiminnan lopettamisesta. Lisätietoja antavat perheoikeudellisten asioiden päällikkö Outi Arponen tai vs. ottolapsiasiainhoitaja Jari Mecklin. Puhelinnumerot ovat minulta saatavissa.

Kiitos puheenjohtaja.

Kiitoksia oikein hyvästä ja kattavasta vastauksesta.

Pidän hyvin tärkeänä tätä asiaa, sillä Helsingin kaupungin osuus muiden palveluntarjoajien joukossa on pysynyt tasaisena viime vuosien aikana. Viime vuonna Suomeen tosiaan adoptoitiin aivan ennätysmäärä adoptiolapsia ulkomailta, 289 kpl, ja tästä Helsingin kaupungin kautta näitä oli 34 lasta.

Kun keskustellaan tästä palvelusta luopumisesta, niin on otettava huomioon se, että Helsingin kaupunki voi viranomaisena saada sellaista rahoitusta, jota adoptiojärjestöt eivät saa. Jotkut maat todellakin edellyttävät vastaanottavalta maalta sellaista tahoa, joka on viranomainen eikä järjestö. Helsingin kaupunki on myös kunnostautunut siinä, että se on ollut viime vuosina ahkera uusien kontaktien hakijana.

Adoptioneuvonnasta haluaisin huomauttaa siitä, että jono esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n adoptioneuvontaan kasvaa, koska kaupungin maksumääräykset ovat aika vähäisiä tällä hetkellä. Tämä on ongelma sen takia, että samalla kun maksumääräyksiä ei ole tarpeeksi, niin jonottajien ikä kasvaa vuosi vuodelta. Juuri tällä viikolla kuulimme, että korkein hallinto-oikeus päätti, että yli 50-vuotiaat aikuiset eivät saa adoptoida pieniä lapsia. Tästä syystä pidän hyvin tärkeänä tätä kaupungin palvelua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Viime keväänä, heti syksyn alusta, tietty sana aina toistuu, jonka kanssa aika usein täytyy poistaa varmistin, että aina kun puhutaan ydinpalvelusta, niin tästä ei huomaa. Silloin täytyy pikkaisen säikähtää.

Tämä on aika erikoinen juttu ruveta määrittämään kaikkia - voisi sanoa - palveluita, jotka eivät ole lakisääteisiä. Huom.: useat asiat muuttuvat lakisääteisiksi siksi, että eduskunnan tietynlainen ikärakenne ja ajatusmaailma on ehkä vähän vinoutunut. Nuorten ja nuorten perheiden palvelut tuntuvat jatkuvasti tässä kaupungissa siirtyvän ydinpalveluiden ulkopuolelle. Välillä ollaan pudottamassa paria perheterapiaa, nyt adoptioneuvontaa. Tämä on äärimmäisen iso kysymys. Se ei ole mikään symbolinen kysymys, vaan että haetaan nyt sitä, että millä tavalla nuoret kaupunkilaiset, nuoret perheet kiinnittyvät tähän kaupunkiin muuten kuin aivan ydinpalveluiden osalta. Tiedetään, että tämä palvelu on ollut hyvin kustannustehokasta, se ei ole kaupungille kallista, se on hyvin hoidettua, se on pitkäjänteistä, siellä on luotu uusia koulutusjärjestelmiä, erittäin toimivia sellaisia. Olisi sääli ja mielestäni typerää tiettyjen ideologisten rationalisointien perusteella luopua palvelusta, joka on toiminut näin hyvin.

Ja ehkä vielä viimeisenä tähän voisi sanoa sen, että meillä aika ajoin toistuu keskustelu siitä, että kaupungin pitää pitää hyviä veronmaksajia ja välttää sitä, etteivät he liiku esimerkiksi Espooseen tai Vantaalle. Sanoisin, että enemmänkin kuin se, että rakennetaan jokainen tontti täyteen, niin tämän tyyppiset asiat luovat sitä Helsinki-henkeä ja pitää myöskin ihmiset tässä kaupungissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni valtuutettu Moision kysymys on erittäin tärkeä ja hyvä.

Oma käsitykseni on samankaltainen kuin valtuutettu Pajamäen.

Haluaisin korostaa sitä, että adoptiolasten osalta ei tule yleensä sitä ongelmaa, joka tulee muista kulttuureista siirtyneiden kohdalla silloin, kun on vaikeita sopeutumisongelmia. Mielestäni tämä on tärkeätä ja sitä pitäisi lisätä.

Jos ajatellaan tätä kehitysyhteistyön muotona, niin meidän pitäisi ottaa Suomeen pikemminkin 3 000 kuin 300 lasta vuodessa. Ja jos ei korkein hallinto-oikeus tällaista päätöstä olisi tehnyt, niin harkitsisin varmasti itsekin. Huomasin, että kansanedustaja Risikko on saamassa 2,5-vuotiasta lasta Kiinasta. Se on mielestäni erittäin hieno asia.

On myöskin huomattava, että nämä kustannukset ovat melkoiset, että tämä on tavallaan oireellista ?, että tämä maksaa 1 400 euroa ainoastaan. Monessa tapauksessa, kun kaupungin ulkopuolelta haetaan adoptiolasta, kustannukset voivat olla toistakymmentätuhatta euroa ja byrokratia on erittäin vaikeata. Kyllä tässä nähdään tämä kansainvälisen solidaarisuuden ala kovin suppeasti. Tämän pitäisi olla kunnan lakisääteinen tehtävä. Ihmettelen, että se ei sitä ole.

Toivon, että sosiaalilautakunnalla olisi ymmärtämystä. Tämä 1,8 henkilöä 40 000:sta on aika vähän.

Ärade ordförande. Arvoisa puheenjohtaja.

Olen itse Helsingin adoptiopalvelun käyttäjä, suunnilleen vähän yli kymmenen vuoden takaa. Minulla on kolme lasta Helsingin kaupungin kautta, eikä synnytyslaitoksen, vaan nimenomaan adoptiotoiminnan kautta, josta yksi on loppujen lopuksi ollut vain kansainvälinen.

Helsingin kaupungin adoptiotoiminnasta on erittäin hyviä kokemuksia. Sillä on erittäin hyvä maine. Se osaaminen on kerätty vuosien kuluessa, eikä ole kovin helposti korvattavissa, jos se ajetaan alas.

Joka tapauksessahan laki edellyttää, että adoptioneuvontaa, siis että tätä kotiselvitystä tehdään, joka itse asiassa on erittäin työläs ja pitkä prosessi. Siinä mielessä säästämissyistä ei välttämättä löydä mitään hirveän suuria perusteita, minkä takia adoptiopalveluja lakkautettaisiin.

Lapsettomuusongelma ei suinkaan ole vähenemässä, vaan ehkä kasvamassa, ja lapsia maailmassa, joiden suurin toive on saada rakastavat vanhemmat, on aika paljon. Ongelma on, että monet kehitysmaat ovat aika kielteisiä adoptiotoiminnalle ja hakevat ehkä sen vuoksi nimenomaan tällaisia viranomaiskontakteja.

Tämä asia on ollut ennenkin esillä ja näyttää aina värittyvän jotenkin niin, että tässä olisi kysymys jotenkin hyväosaisista. Nämä lapset eivät ainakaan ole kovin hyväosaisia. Adoptiotoiminnan osaaminen, joka kuitenkin tarvitaan neuvonnassa, ei voi siirtää kenellekään. En myös usko, että Interpedia tai PELA pysty ottamaan näitä suuria jonoja omalle kontolleen, jos Helsinki sen lopettaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kustannuksiltaan tämä ei ole suuri asia tällä hetkellä. Sosiaaliviraston johto kantaa huolta siitä, että yksikkö on pieni ja erittäin haavoittuvainen. Lautakunta saa ensi viikolla selvityksen asiasta. Tämän tapainen vaativa työ edellyttäisi suuremman työyhteisön, jossa myös asiantuntemus kumuloituisi.

Omalta osaltani totean, että tilanteessa, jossa myös monet muut tehtävät tarvitsisivat lisäresursseja, ei ole ainakaan kovin helppoa priorisoida adoptiotoimintaa, koska meillä on kaksi vapaaehtoista järjestöä toteuttamassa tätä toimintaa.

Mielestäni on tärkeätä huomata tässä adoptiossa se, että vaikka adoptio ei missään tapauksessa ole hyväntekeväisyyttä, vaan siinä on kyse aikuisten ihmisten halusta saada lapsi, niin silti adoptiossa on kuitenkin olemassa tämä humanitäärinen näkökulmansa, jonka valtuutettu Kalima myös otti aiemmin esille.

Vaikka Helsingin adoptioluvut ovat kasvaneet jatkuvasti siitä lähtien, kun siihen toimintaan olemme menneet, niin täytyy huomata mielestäni se, että Helsingin adoptioluvut ovat kuitenkin vähäisempiä kuin esimerkiksi verrattuna muihin pohjoismaihin, jotka ottavat vastaan adoptiolapsia. Tässä olisi kyllä parantamisen varaa.

Mitä tulee tämän palvelun lakisääteisyyteen, niin olen samaa mieltä valtuutettu Pajamäen kanssa. Mielestäni kaikista palveluista ei kannattaisi lähteä puhumaan sillä tavoin, että ovatko ne ydinpalveluita vai ei, vaan esimerkiksi, että mikä niiden eettinen, moraalinen painoarvo on ja mitä me haluamme, minkälaisia valintoja me haluamme tehdä tässä kaupungissa.

Sitten vielä tähän resursointiin sen verran, että nuo adoptiojonot - kuten täällä on tullut jo esille - ovat kyllä kohtuuttoman pitkiä ja ne ovat epäinhimillisen pitkiä näille ihmisille, jotka ovat jo, usein ennen sitä adoptiopäätöksen tekemistä, yrittäneet lasta monta vuotta ja ovat jo aika ikääntyneitä. Eli siinä mielessä olisi tärkeätä saada adoptiotoimintaan pikemminkin lisää resursseja kuin pohtia sen lopettamista.

Sitten vielä sellainen näkökulma, että nythän adoptioneuvontaa on ostettu yksityiseltä palveluntarjoajalta, joka on huomattavasti kalliimpaa kuin se, että siihen olisi oma sosiaalityöntekijä.

Kiitoksia puheenjohtaja, ja kiitoksia myös valtuutettu Moisiolle hyvin tärkeästä kysymyksestä.

Tarvitsemme todellakin uusia suomalaisia. Olen valtuutettu Kaliman kanssa samaa mieltä, että adoptioluvut voitaisiin kymmenkertaistaa. Adoptiotoimintaa pitäisi mieluumminkin lisätä sen alas ajon sijasta, ja tulisi tarkastella mieluummin mahdollisuutta ottaa adoptiopalvelusta käypää maksua. Uskon, että adoptiota haluavat olisivat siihen valmiita.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kysyisin apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselta, että olisi hyvä tässä valtuustossa saada kuulla, minkälaisia nämä muut järjestöt ovat Suomessa, joilla on lupa hoitaa adoptioasioita ja voisiko näistä löytyä, näistä järjestöistä Helsingin kaupungille sellaista kumppanuutta, joka toimisi järjestelmänä niin, että Helsingin kaupungin resurssilisäyksiä ei tässä tärkeässä asiassa tarvitsisi kohdentaa enempää kuin mitä tällä hetkellä on?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Niin kuin tässäkin salissa useaan otteeseen on keskusteltu, sosiaalivirastossa kamppaillaan jatkuvasti tiukentuvan taloustilanteen ja kasvavien kustannusten kanssa. Silloinhan kaikki varmasti tietävät, että jokainen kivi on ns. käännettävä ja katsottava, mistä voidaan ottaa, jotta näihin niin paljon puhuttuihin ydintoimintoihin olisi enemmän laittaa rahaa ja olisi mahdollista hoitaa ne entistäkin laadukkaammin. Näissä keskusteluissa tietenkin myöskin tällainen pieni yksikkö sosiaaliviraston sisällä tulee ottaa käsittelyyn ja nostaa esille.

Lautakunta saa tosiaan tästä asiasta selvityksen. Mielestäni on varsin aiheellista miettiä erilaisia tapoja järjestää tämäntyyppistä toimintaa. Interpedia ja PELA:han tätä kansainvälistä adoptiotoimintaa tällä hetkellä hoitavat.

Mielestäni olisi hyvä miettiä tätä valtuutettu Anttilan mainitsemaa kumppanuutta näiden järjestöjen kanssa tulevaisuudessa tämän asian hoitamiseksi. Tällä en todellakaan tarkoita sitä, ettenkö pitäisi nuorten perheitten palveluita äärimmäisen tärkeinä tai ettenkö pitäisi äärimmäisen tärkeänä sitä, että kansainvälistä adoptiotoimintaa Helsingissä järjestetään. Mutta ei ehkä pidä suhtautua olemassa oleviin rakenteisiin niin, että niitä ei voitaisi muuttaa tai että kaikki muutos johtaisi jonkin palvelun heikentämiseen. Uskon, että se, että lautakunta käsittelee tätä kansainvälistä adoptioasiaa, voi monellakin tavalla johtaa positiivisiin asioihin tämän palvelun osalta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kansainvälinen adoptio on kasvussa ja se kasvaisi varmaan vielä enemmän, jos jonot eivät olisi niin huikean pitkät kuin ne tällä hetkellä on. Sen takia ei mielestäni ole aika puhua yhdenkään toimijan vetäytymisestä pois tästä toiminnasta ja kaupungin ollessa kyseessä, kun me muissa päätöksissä yritämme nimenomaan toimia siten, että me saisimme tänne lisää lapsiperheitä ja meillä on huoli väestörakenteesta. Jo silläkin perusteella adoptiotoiminta on erittäin perusteltua kaikkien muiden meidän tavoitteittemme kannalta, puhumattakaan tietysti näitten perheitten omasta asemasta.

Taloudellisesti adoptiotoiminnalla ei ole juuri merkitystä, etenkin kun palvelu on asiakkaille maksullista. Joten oleellista on tietysti se ero, tai mahdollinen ero, mikä siitä kaupungin budjettiin ylipäänsä jää.

Lautakunnan puheenjohtaja Gartz sanoi, että tämä on haavoittuvaista. Ja toisaalta kuitenkin valtuutettu Biaudet'in suulla ja muidenkin käyttäjien suulla on kuultu, että kaupungin toimintaan ollaan kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että ne, jotka siellä palveluksessa ovat mukana, haluavat sen jatkuvan.

Sitten jos kustannuksia miettii, niin tietysti voisi ainakin leikkimielisesti miettiä, mitä kaupungille maksaa se, että joku äiti täällä biologisesti synnyttää lapsen, saati sitten biologisesti hedelmöityshoitojen jälkeen? Sitten voi miettiä, että kuinka paljon olemme ylipäätään valmiita maksamaan siitä, että helsinkiläisillä on lapsia?

Arvoisa puheenjohtaja.

Adoptio on arvokas asia, jolla lasta kaipaava perhe saa vanhempia tarvitsevan lapsen. Se on huomattavasti hedelmöityshoitoja halvempaa, eikä siihen sisälly samankaltaisia eettisiä ongelmia.

Pidän oikeana, että monet maat haluavat, että adoptioissa vastapuolella on toimijana viranomaistaho. Tämä varmasti on adoptoidun lapsen turvallisuuden kannalta tärkeää.

Edellisen johdosta pidän tärkeänä, että kaupunki ei luovu adoptiotoiminnasta, mutta mahdollisuuksia rahoituksen uudelleenjärjestelyyn on perusteltua tutkia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä käydyissä puheenvuoroissa on jo tullut esille, kuinka tärkeänä asiana suurin osa meistä valtuutetuista ja varsinkin selvästi alle 45-vuotiaista valtuutetuista tätä adoptioasiaa pitää.

On hyvä, että sosiaalivirasto asiaa selvittää ja tuo lautakunnalle selvityksen. Mutta jos tässä on lähdetty tästä ydintoiminta-lakisääteiset palvelut -ajatuksesta, niin kannattaa muistaa, että meillä kaupungin budjetista noin neljäsosa menee sosiaalipuolen palveluihin. Meidän sosiaalipuolen palvelumme ovat oleellisesti kalliimpia kuin muissa kunnissa. Jos me lähdemme säästöjä etsimään 1,8 henkilötyövuoden adoptiotoiminnasta, niin me olemme aika lailla väärillä jäljillä, että voi olla, että ne lakisääteiset palvelut eivät siitä paljon parane.

Täällä on tullut esille tämä kumppanuusajatus.

Oleellinen kysymys on se, että monille maille on tärkeää, että adoption vastapuolena toimii viranomaistaho. Eli PELA tai Interpedia ei edes kumppanuuden kautta muutu viranomaiseksi. Silloin adoption mahdollistaminen monissa maissa ei ole enää mahdollista, jos Helsingin kaupunki ei ole toimijana.

Toisaalta täällä on tullut esille tämä tietynlainen kansainvälinen solidaarisuus.

Adoptiossahan ei oikeastaan ole kyse vanhempien halusta saada lapsi, vaan lapsen parhaasta ja siitä, että lapselle löydetään rakastava perhe. Kyllä maapallolla on niin paljon lapsia, joilta puuttuu rakastavat vanhemmat, että Helsingin kaupungin adoptiotoiminta on vielä valitettavasti rikka rokassa.

Äskeinen puhuja, valtuutettu Ebeling, toi esille eettiset ongelmat, joita ilmeisesti kirkko katsoo lapsettomuushoitoihin sisältyvän.

Itse en näe lapsettomuushoidoissa eettisiä ongelmia.

Mutta jos kustannuksia mietitään, niin varmasti ...?.... adoptio tulee ehdottomasti edullisemmaksi kuin loputtomat lapsettomuushoidot ja voi tulla myöskin pariskunnalle helpommaksi.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Täytyy kiitellä tämän kysymyksen ajoitusta, kun tämä asia on juuri valmistelussa. Täällä on käyty aika monipuolinen keskustelu, missä tähän liittyvät näkökulmat ovat tulleet esille. Kerrankin tulee sellainen olo, että kyselytuntikysymyksellä saattaa oikeasti olla vaikutusta asian käsittelyyn.

Täällä on tullut esille juuri nämä tärkeimmät seikat, että budjettisäästöjen tavoittelussa tämäntyyppinen kysymys, oli sitten ns. ydintoimintaa tai jotain muuten tärkeää toimintaa, niin esimerkiksi tässä mittakaavassa saavutetut säästöt ovat hyvin rajalliset suhteessa sen palvelun arvoon, jota monet ovat täällä ansiokkaasti tuoneet esiin.

Valtuutettu Gartzin puheenvuorosta minua huolestutti juuri tämä viesti siitä, että virastossa on ajateltu, että tämä yksikkö nimenomaan sen takia, että se on pieni, olisi kovin haavoittuvainen.

Vaikka tämä osaltaan varmaan totta onkin, niin koko systeemihän on hyvin haavoittuvainen, niin kuin myös kuulimme, ja se, että tämän haavoittuvuuden takia sellainen toiminta, joka osaltaan täyttää tätä viranomaistoimijoiden aukkoa tässä kentässä, tuntuu suorastaan hätävarjelun liioittelulta. Eihän se helpota tilannetta palvelujen ja tämän itse prosessin toiminnan kannalta ollenkaan, jos tällainen yksikkö, jolla on erityisrooli, nimenomaan sen pienuuden takia lakkautettaisiin.

Yleisesti ottaen on tullut tämän tarpeet hyvin esiin. Jos maailmassa on paljon lapsia, joilta puuttuu vanhempia ja vanhempia, jotka toivovat epätoivoisesti saavansa lapsia, niin tuntuu hullulta, jos sitä kohtaamista vaikeutettaisiin nykytilanteessa.

Puheenjohtaja.

En ole pyytänyt puheenvuoroa, vaan kone ei vaan suostu poistamaan minua listalta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Muutama havainto keskustelun johdosta.

Toteaisin ensin, että täällä sana "ydinpalvelu" on koettu hyvin ärsyttäväksi.

Kysymyshän on vain siitä, että Helsinki on ainoa kunta Suomessa, jolla on oikeus harjoittaa tätä toimintaa. Mikään muu kunta ei tätä toimintaa harjoita. Silloin mielestäni on ollut oikeutettua sosiaalivirastossa käyttää tuota termiä. Se ei ole todellakaan suomalaisen kunnan ydinpalvelu. Ei siinä sen suurempaa arvolatausta varmaan ole ollut.

Valtuutettu Anttila tiedusteli, kuinka suuren osuuden hoitavat järjestöt.

90 % koko tästä adoptiotoiminnasta on koko sinä aikana, jona Helsingillä on ollut lupa hoitaa tätä, ovat järjestöt hoitaneet. Eli Helsingin osuus on ollut pienehkö.

Sitten haluan ihan lyhyesti kommentoida sitä, kun täällä on puhuttu lapsettomuushoidoista ja adoptiotoiminnasta.

Täällä on kansanedustajia. Toivoisin, että kansanedustajat ottaisivat tämän eettisen ja moraalisen kysymyksen esiin.

Nythän hoitotakuun myötä lapsettomuushoidot korvataan. Siellä sanotaan jotakuinkin näin, että lapsettomuushoitoja julkisella sektorilla ei suositella silloin, kun pariskunnalla on ennestään kaksi yhteistä biologista lasta. Huomatkaa: siellä on ikään kuin piilosta hyväksytty tällainen standardi, että perheellä kuuluisi olla kaksi yhteistä biologista lasta. Olen kysellyt eri tahoilta, että miten adoptioihin sitten suhtaudutaan? Korvataanko perheille, jotka haluavat adoptoida lapsia, tällainen toiminta?

Mielestäni tämä on valtakunnallinen lainsäädäntökysymys. Siihen olisi syytä eduskunnassa puuttua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä toteamus, että monet maat edellyttävät vastapuolena viranomaisia, on tämän yksikön oma ilmoitus.

Voimme todeta samaan hengenvetoon, että kansainvälisiä adoptioita hoitavat esimerkiksi Ruotsissa pelkästään vapaaehtoiset järjestöt, ei mikään kunta ja ongelmia ei tiettävästi ole ollut.

Valtuutettu Rantaselle:

Syynä siihen, että asia nyt tulee esille sosiaalilautakunnassa, on se, että mahdollinen jatko edellyttäisi lisäresursseja, ei se, että ne nyt ovat pieniä.

Puheenjohtaja.

Mielestäni ei olisi ollenkaan mahdoton ajatus, että Helsingin kaupunki ottaisi vieläkin suuremman vastuun adoptiopalvelujen järjestämisestä. On ihan selvää, että osaaminen, joka Helsingillä on, ei tietenkään ole vaihdettavissa mille tahansa kunnalle. Tietenkin on niin, että isompi organisaatio pystyy hoitamaan adoptioita paremmin, vaikka työ onkin vain 1,5 henkilön varassa. Lastensuojeluosaamista ja sosiaalipuolen lapsiosaamista täällä kuitenkin on paljon laajemmin.

Helsingissä ei ole liian paljon lapsia. Siinä mielessä voisi ajatella, jos otamme vähän isomman vastuun ja ajattelemme inhimillisesti, että adoptio on aivan liian harvoin vaihtoehto lapsettomuushoidoille, jotka välttämättä eivät aina edes onnistu. Adoptio on ainoa varma tapa saada lapsia.

Mielestäni on vanhanaikaista ajatella, että lasten oikeudet koskevat vain suomalaisia lapsia. Mielestäni myöskin kaupunki voisi ajatella, että sen tehtävä on kantaa huolta muiden maiden lapsista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Yhdyn siihen käsitykseen, että adoptiota sinänsä pitäisi suosia. Adoptio on hyväksyttävä tapa oikaista epäoikeudenmukaisuuksia, joita maailmassa vallitsee. Mutta emme kai me voi olla niin itseriittoisia, että katsomme, että vain Helsinki on kunta, jolla ylipäänsä on kapasiteettia ja kykyä harjoittaa lastensuojelua. Kyllähän meillä on useita suuria kuntia, jotka varmaan kykenisivät myöskin siihen.

Kiitos puheenjohtaja.

Tästä onkin hyvä jatkaa sen verran, että kuitenkin täytyy muistaa, että vaikka Helsingissä ei ole liikaa lapsia, niin Helsingissä varmasti sitten toisaalta on paljon enemmän potentiaalisia vanhempia, adoptiovanhempia kuin muissa Suomen kunnissa. Elikkä se on ihan itsestään selvä, että siinäkin mielessä, että täällä nimenomaan jos jossain on hyvä, ja pitääkin olla, tämän tyyppistä palvelua.

Lisäksi tämä toiminta on saanut tukensa valtuutetuilta ja kaupunginhallitukselta useaan otteeseen ja viime syksyn budjettineuvotteluissa halusimme turvata kaupungin adoptioneuvonnan toiminnan tälle vuodelle olettaen myös, että totta kai se jatkuu tästä eteenpäin.

Joten olen kyllä valtuutettu Biaudet'in kannalla, että toiminnan sopisi entistäänkin vahvistuvan ennemmin kuin häviävän kokonaan.

Puheenjohtaja.

Sanoisin vielä apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen puheenvuoroon vain sen, että tämä valtuusto päättää vain Helsingin kunnan asioista ja sikäli kun minusta riippuu, päättää myös tälle palvelulle myönteisesti ja muut kunnat päättävät itse, ja toivoisin, että ne tekisivät vastaavia päätöksiä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

...?... kysymys on tällainen vähän kesätunnelmainen vielä. (Välihuuto!) Eikö kuulu? Kuuluuko nyt paremmin?

Eli kysymys kuuluu seuraavasti.

Melontaharrastus on pääkaupunkiseudulla jatkuvasti nousussa. Pyrkijöitä melontaseurojen jäseniksi on enemmän kuin niillä on resursseja ottaa vastaan. Esimerkiksi Itä-Helsingissä Marjaniemessä ja Mustikkamaalla toimivien melontaseurojen on mahdotonta kasvattaa jäsenmääräänsä.

Kun merenrantoja rakennetaan ja lähivirkistysalueita kaavoitetaan rakentamiselle, on tärkeää huolehtia riittävästi asukkaiden virkistys- ja ulkoilumahdollisuuksista. Melonta on edullinen ja ekologinen harrastus, joka kasvattaa kuntoa eikä aiheuta häiriötä herkälle saaristoluonnolle.

Kysyn, onko Helsingin kaavoituksessa varattu paikkoja mahdollisille uusille melontaseuroille? Olisiko mahdollista perustaa edelleen kasvavaan Herttoniemeen, esimerkiksi Tuorinniemeen tai Kivinokan tuntumaan melontaseura, ja voitaisiinko tulevassa Laajasalon Kruunuvuoren alueen kaavoituksessa varata kaavasta paikka melontaseuraa varten?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vastauksena valtuutettu Alanko-Kahiluodon kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Melontatoimintaan on tällä hetkellä vuokrattu Helsingissä maa-alueita ja rakennuksia seuraavista paikoista: Eteläinen Humalluoto, Lauttasaaren merikylpyläranta ja Lemislahti, Malmin uimaranta Vantaanjoella, Marjaniemi, Mustikkamaa, Neitsytsaari, Ourit, Rajasaarenpenger, Ramsinranta, Iso-Kallahden ranta-alue, Harbånkadun pää, Soutustadion ja Strömsinlahti.

Melontaseuroille on verrattain helppoa löytää uusia sijoituspaikkoja Helsingin rannoilta tarpeen mukaan, koska tilantarvevaatimukset ovat vähäiset. Melontaseuroille soveltuvat suojaisat rannat, joihin on huoltoajoyhteys ja pysäköintialueita lähistöllä. Melontaseura tarvitsee joko kanoottilaiturin tai vesillemenoluiskan sekä kanoottien varusteiden säilytystilaa, mielellään myös wc:t ja suihkut sekä pienen toimiston.

Uusilla rantaprojektialueilla Jätkäsaaressa, Sörnäisten ja Hermannin rannassa sekä Kruunuvuorenrannassa on mahdollista varata alueita melontaseuroille. Projektien suunnittelu on osayleiskaavavaiheessa eikä ko. toiminta edellytä erityisiä tilavarauksia osayleiskaavaan. Kruunuvuorenrantaan on suunnitteluohjelman mukaan tarkoitus keskittää monipuolisia merellisiä virkistystoimintoja, jotka suuntautuvat myös muille helsinkiläisille. Hyvin varustettu ja suurehko melontaseuroille soveltuva alue voidaan osoittaa Kruunuvuorenrantaan Koirasaaren ja Stansvikin väliseen suojaisaan lahdelmaan, jonne on suunniteltu myös uimaranta ja venesatama. Uusien rantaprojektien toteutus alkaa vasta vuoden 2010 tienoilla, joten varaukset ovat pitkän tähtäyksen varauksia.

Helsingin ranta-alueella on mahdollista löytää paikkoja melontaseuroille lähivuosien toteutukseenkin useilta alueilta. Kivinokkaa ei kuitenkaan, ainakaan toistaiseksi, voida osoittaa melontaseurojen sijoituspaikaksi, koska Kivinokan suunnittelu on kesken. Se on yleiskaavassa selvitysaluetta, jonne tutkitaan asuntorakentamista. Tuorinniemessä puolestaan on tällä hetkellä jo yleisen uimarannan lisäksi koirien uimaranta sekä sauna, eikä siellä ole tilaa melontaseuroille. Laajasalossa on sen sijaan ainakin kaksi sopivaa paikkaa pikaiseenkin toteutukseen Yliskylänlahden varrella. Tuurholman puolella on kaavassa varattu paikka soutu/kanoottikerholle. Myös Yliskylän venesatama-alueen eteläpuolella olisi sopiva paikka melontaseuralle.

Kiitoksia puheenjohtaja.

Nyt tuosta ihan läheltä kuului jupinaa, että onko tämä nyt joku valtuustossa käsiteltävä asia.

Sanoisin tähän, että kyllä tämä minun mielestäni on. Meille on pöydille jaettu Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelma. Ja jos nyt mietitään sitä, miten me haluamme ohjata kaupunkilaisten esimerkiksi vaikka vapaa-ajanviettoa, niin kyllä mielestäni se, että tarjotaan mahdollisuus perheille, vähävaraisillekin, mahdollisuus päästä merelle muutenkin kuin ökyveneellä, joita siellä nyt huristelee tuhatta ja sataa. Se on mielestäni ihan hyvä ajatus. Sitä paitsi se on erittäin hyvä tällaisesta pedagogisestakin näkökulmasta, herättää nuorten ja ylipäätään ihmisten kiinnostus Itämeren tilaan. Se on sellainen kysymys, jonka pitäisi koskettaa meitä kaikkia ja tuntua tärkeältä asialta mielestäni.

Oli mukava kuulla, että on mahdollisuus kasvattaa melontaseurojen määrää ja että se voisi olla kaupunginkin intresseissä. Se oli hyvin mukava kuulla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Oli tärkeää, että tämä arkiliikuntaan ja luontoliikuntaan liittyvä kysymys käsitellään täällä, ja oli mukava kuulla hyvä ja perusteellinen vastaus. Valtuusto on käsitellyt aikaisemminkin elämäntapasairauksia, mm. diabetes 2:ta kyselytunneilla.

Tänään Sitran yliasiamies Esko Aho on esittänyt, että jatkossa pitäisi kerätä enemmän maksuja niiltä, jotka eivät liiku. Sen sijasta, että tällaisia sosiaalisesti ja muutenkin aivan epäoikeudenmukaisia vääriä syyllistäviä keinoja elämäntapasairauksiin edes vitsinä, saati vakavasti esitetään, niin meidän juuri valtuustossa pitäisi miettiä, miten meidän arkinen ympäristömme houkuttelee, tekee entistä helpommaksi lähteä päivittäin liikkeelle.

Jos jollekin on vielä epäselvää, niin käykää UKK-Instituutin nettisivuilla katsomassa "Suomalaisille liikuntapiirakka", noin puoli tuntia päivässä joka päivä kävelyä, muuta lähiliikuntaa, pari kolme kertaa viikossa vähän hengästyttävämpääkin. Meillä on tutkittu hyvin paljon sitä, miten ne ihmiset lähtevät liikkumaan, jotka eivät tähän asti liiku, ja matalin kynnys löytyy nimenomaan luontoliikunnasta, ei nöyryyttävistä lisämaksuista taikka syyllistämisestä, niin kuin Esko Aho on esittänyt, vaan nimenomaan luonnon ja lähiliikuntapaikkojen avulla ihmisiä on tutkitusti saatu liikkumaan enemmän. Sen takia on hyvin tärkeätä, että Helsingissä käytetään tätä meidän luontoelementtiä eli merta lähiliikkumisessa ja elämäntapojen muuttamisen keinona.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni valtuutettu Alanko-Kahiluoto on oikealla asialla tässä, ja myöskin apulaiskaupunginjohtaja Korpisen vastaus oli mielestäni toiveita antava. Tilanne ei ole niin huono tämän asian osalta kuin ehkä on pelätty, ja paranemaan päin, mikä on hyvä asia.

Olisin myös ottanut pikkuisen kantaa yliasiamies Ahon tämänpäiväiseen Kauppalehdessä olleeseen haastatteluun ja lausuntoon.

Itse luen sen sillä tavalla - osittain samalla tavalla kuin valtuutettu Brax, en välttämättä hyväksy tältä osin myöskään Ahon näkemyksiä - että positiivinen puoli tässä on kehotus liikkumiseen. Tällä tavalla tähän on kiinnitetty positiivista huomiota. Tätä kannattaa tietysti korostaa ja alleviivata kaikissa yhteyksissä, että ennaltaehkäisevä terveydenhoito on varmasti paljon edullisempaa kuin se jälkikäteen tapahtuva.

Tällä hetkellä - kun oli maksuista puhetta - maksuja kerätään voimallisesti niiltä, jotka harrastavat erilaista liikuntaa. On kalliimpia ja vähemmän kalliimpia lajeja, mutta vain käveleminen on ihan ilmaista, ja ei huono juttu sekään. Melonta on erinomainen harrastus. Sen ekologinen vaikuttavuus ei ainakaan ole negatiivinen. Se sopii hyvin tänne meidän saaristoluontoomme.

Kiitos puheenjohtaja.

Jatkan melontaharrastuksen ylistämistä. Näkökulmani on koululaiset.

Melonta sopii erittäin hyvin myös koululaisten harrastusmuodoksi. Se on luonnonläheistä ja vie luontoon liikkumaan ja on käsivoimia vahvistavaa ja energiaa kuluttavaa, jolloin sillä on myös oiva merkitys energian kulutuksessa ja painonhallinnassa, mihin tietysti joudumme jossain välissä kansanterveydellisestikin puuttumaan.

Ongelmana on välineiden vähäisyys sekä ohjaajien puute. Turvallisuustekijä on melonnassa erittäin tärkeä. Itse olemme käyttäneet Vuosaaressa Marjaniemen melojien palveluja. Tällöin eläkeläiset ovat hoitaneet sitä ajallaan, ihan vapaaehtoistoimin kolmen, neljän ohjaajan kanssa, ja pienen summan koululaiset ovat siitä maksaneet. Liikuntaviraston puoleen voisi ehdottaa, että jos saisimme ohjaajapalvelua myöskin päiväsaikaan. Silloin ehkä saisimme koululaisia enemmän melontaharrastuksen pariin.

Olisin halunnut täydentää valtuutettu Alanko-Kahiluodon kysymystä sillä tavalla - tässä puhuttiin koko ajan melontaseuroista - että myös melonta-alan yrittäjät. Eli niin seuroille kuin yrittäjille. Monta kertaa pätevän yrittäjän ympärille muodostuu melontaseura.

Sitten puhuttiin näistä jäsenyyksistä.

Totta kai kaikille avointa melontapalvelua, jolloin kaikki kaupunkilaiset pääsevät nauttimaan näistä hedelmistä.

Todettakoon lopuksi vielä näin, että melonta on hyvä harrastus ja terveyden lisäksi se parantaa omalla pikkupanostuksellaan Helsingin houkuttelevuutta.

...?.puheenvuoroon.

En tiedä, tiesikö valtuutettu Alanko-Kahiluoto olevansa todella niin ajankohtaisessa asiassa ottaen liikuntaan liittyvän kysymyksen juuri nyt esiin.

Nimittäin tänään on julkistettu uudet valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset, joissa puhutaan energiansaannin ja kulutuksen tasapainottamisesta. Suosituksiin, joita meillä on tehty vuosikymmeniä, on ensimmäisen kerran kirjattu myös liikuntasuositukset niin lapsille, aikuisille ja nuorille. Päivittäisen ravinnonsaannin tasapainottamiseksihan tarvitaan riittävästi liikuntaa, aikuiset vähintään puoli tuntia ja lapset tunnin verran. Monipuolisesti kuormittava melonta kävelyn, hölkän ja sauvakävelyn lisäksi on vielä mielenkiintoista ja haastavaa. Kaikkien kannattaa muistaa, että säännöllinen liikunta helpottaa painonhallintaan ja sitten saa syödäkin, kun liikkuu.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Uutena kaupunginvaltuutettuna haluaisin kysyä apulaiskaupunginjohtaja Korpiselta, että jos joku ryhmä helsinkiläisiä haluaa perustaa pursiseuran, veneilykerhon tai melontaseuran, niin kenen puoleen heidän tulee kääntyä? Täytyykö tällainen asia tuoda kaupunginvaltuustoon ensimmäiseksi?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä lienee apulaiskaupunginjohtaja Björklundin alaa.

Kun urheiluun ja liikuntaan liittyviä yhdistyksiä perustetaan, niin yleensä niissä tulee joku kaupungin tukeen tai lainaan tai muuhun liittyvä seikka, jotta se toiminta saadaan kunnolla käyntiin. Silloin ollaan tekemisissä liikuntalautakunnan kanssa jne.

Mutta mitä tulee tämäntapaisiin vuokrauksiin, josta nyt oli puhe, niin - ette varmaan muista täällä valtuustossa kovin usein vuokranneenne näitä, koska ne ovat sen verran vähäisiä - ne pysähtyvät jo lautakuntatasolle tai sitäkin alemmaksi. Rahallisesihan nämä eivät ole kaupungin talouden kannalta sitä luokkaa, että ne toisivat valtuustoasioina. Siinä mielessä liikuntalautakunta ja ehkä sitten kiinteistölautakunta ovat ne osoitteet, joiden kanssa pitää seurustella.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minulla ei ole mitään huomauttamista tämän kaupunginhallituksen ehdotuksen osalta.

Haluaisin vain kiinnittää huomiota siihen, että tässä määrärahaa ylitetään 5,2 milj. eurolla ja katsotaan tämä ihan kohtuulliseksi. Meillä tulee myöhemmin syksyllä käsittelyyn asioita, joissa 2 - 3 milj. euroa saattaisi auttaa koko homman helpompaan ratkaisuun. Ehkä on hyvä pitää tämä mielessä, että tällainenkin päätös on nyt tehty.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tässä hankkeessa tunneloinnin kustannusarvio on noussut valtuustolle keväälle 2003 ilmoitetusta 4,6 milj. eurosta 7,1 milj. euroon eli vaatimattomat 55 % 2 vuodessa.

Täten mielestäni on enemmän kuin kohdallaan, että kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin Energian tulee kehittää kustannussuunnitteluaan siten, että kustannusarviot ovat nykyistä luotettavampia. Hyvä on myös periaate, minkä mukaan Helsingin Energia on laitettu päävastuulliseksi tästä kustannusarvion ylittymisestä. Toivon, että samaa periaatetta noudatetaan myös muiden liikelaitosten ja virastojen osalta silloin, kun kustannusarviot ylittyvät. Uskon, että menettely lisäisi oleellisesti kustannusarvioiden luotettavuutta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin suunnittelun ja kehittämisen eräs valtti on ollut pitkään se, että kaupunki omistaa suurimmalta osalta itse tonttimaan. Tätä kaupungin ratkaisevaa osuutta maanomistuksessa on viime vuosina ryhdytty pala palalta nakertamaan. Helsinkiläisten yhteistä maaomaisuutta myydään, nimenomaan parhaita ja arvokkaimpia paloja siitä myydään pois, edellisessä kokouksessa Eiranrannassa ja nyt Aurinkolahdessa.

Mitään taloudellista pakkoa kaupungilla tonttimaan myyntiin ei todellakaan ole. Kaupungin talous on kokonaisuutena ottaen ylijäämäinen. Meille tänään jaetun talouden ja toiminnan seurantaraportin mukaan tulosennuste on parempi kuin talousarviossa oli esitetty. Esimerkiksi Helsingin Energian tulosennuste tälle vuodelle, 170 milj. euroa ylijäämää, on toistakymmentä miljoonaa talousarviossa esitettyä enemmän. Valtionosuuksiakin on tulossa tämän raportin mukaan 20 milj. euroa enemmän kuin talousarviossa odotettiin. Näistä luvuista jostain syystä ei kaupungin talousjohto halua julkisuudessa puhua, vaan esiintyy jatkuvasti yksipuolista kuvaa kaupungin taloudesta propagoiden, ilmeisesti ylläpitääkseen sitten sitä kriisitietoisuudeksi kutsuttua psykologiaa, jolla koetetaan perustella jatkuvaa leikkaamista.

Aurinkolahden tonttien ostajat laskevat tietysti kauppahinnan sen mukaan, että heille kertyy siitä pidemmän päälle voittoa. Mielestäni on hölmöläisen hommaa myydä tontteja, joista voi saada vuokraamalla pitkän päälle enemmän rahaa kuin myymällä ne pois. Minun on erittäin vaikea ymmärtää, millä tätä perustellaan, kun jokainen näkee, että yksityinen laskee voittavansa siinä, että se ostaa kaupungilta tonttimaata.

Esitän, että kaupunginvaltuusto päättää hylätä esityksen Vuosaaren Aurinkolahden tonttien 54293/3 - 5 myynnistä.

Samalla esitän, että valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee uuden esityksen, joka perustuu tonttien vuokraamiseen pitkäaikaisin sopimuksin.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kaavamääräyksessä on maininta, että Alppikadun puolella sijaitsevan 8-kerroksisen osan parvekkeita ei saa lasittaa. Sen sijaan Tauno Palon puistoon rajoittuvan 7-kerroksisen osan kohdalla ei ole vastaavaa parvekkeiden lasittamiskieltoa, vaikka paikka on kaupunkikuvallisesti näkyvämpi.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on kaavamääräysten logiikka tässä tapauksessa?

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan vain kiinnittää huomiota siihen, että esityslistan sivulla 46 mainitaan, että "tontilla on vuonna 1932 rakennettu huonokuntoinen, hirsirunkoinen asuinrakennus." Sitä taloa ei ole ollut siellä enää pitkään aikaan, elikkä se on jo ajat sitten purettu. Rakentaja on ilmeisesti ottanut varaslähdön tässä asiassa. Varmaan purkamiselle ei ole ollut mitään estettä, mutta valmistelut tähän uuteen rakentamiseen on kyllä aloitettu jo huomattavan aikaisemmin.

Useinhan näissä käy juuri näin, että päättäjä kuvittelee, että siellä vielä ovat kaikki vanhat talot olemassa ja sitten vasta ryhdytään tekemään, kun kaava olisi täällä valtuustossa hyväksytty. Mutta oikeasti käytännössä yleensä asiat tapahtuvat niin, että tontit on jo parturoitu ja talot on purettu ja siellä on tyhjää. Hyvä, ettei ole jo rakennettu uutta, kun kaava hyväksytään. Tämä marssijärjestys näissä ei ole aina ihan oikea.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämän kaavamuutoksen perusteluissa viitataan Pakilantien luonteeseen liikekatuna.

Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää valtuutettujen huomiota siihen, että alueen palvelujen kehittäminen edellyttää myös kaupungin omien palvelujen parantamista. Valitettavasti tuolla alueella viime aikoina kehityksen suunta on ollut päinvastainen, ja sitä näköjään aiotaan jatkaa. Esimerkiksi Paloheinän terveysasemaa suunnitellaan lopetettavaksi ja yhdistettäväksi Maunulaan, jolla ei ole mitään edellytyksiä ottaa vastaan niin suurta asiakasmäärän lisäystä kuin mitä tämä käytännössä tarkoittaisi.

Valtuustoon on tulossa syksyn aikana myöskin tätä aluetta, Pakilantietä, läheisesti koskeva, tai oikeastaan suoraan koskeva, Maunulan keskustan kaavamuutos. Toivottavasti tätä asukasyhdistysten aloitteesta käynnistynyttä ja asukkaiden laajasti tukemaan hanketta ei tulla valituksilla turhaan jarruttamaan.

Haluan samalla kiinnittää huomiota siihen, että Maunulan keskustan, siis Pakilantien yhden osan kehittäminen edellyttää myös kaupungilta lisää resursseja, esimerkiksi kirjaston ja työväenopiston kaltaisten palvelujen saamiseksi tuohon uuteen keskustaan.

Nyt käsiteltävässä kaavamuutoksessa, sen perusteluissa arvioidaan myös meluhaittoja. Se on tietysti aina paikallaan. Mutta tuossa yhteydessä olisi kyllä voinut kiinnittää huomiota siihen varsinaiseen meluhaittaan, joka tuolla alueella on, eli Kehä I:n jatkuvasti lisääntyvään liikenteeseen. Kaikki muut meluhaitat siinä välittömästi Kehä I:n läheisyydessä sijaitsevalla tontilla ovat mitättömän pieniä verrattuna Kehä I:n liikenteen kasvuun. Tässä suhteessa olennaisinta olisi tietysti joukkoliikenteen kehittäminen, erityisesti poikittaisen liikenteen kehittäminen tällä alueella.

Kiitoksia puheenjohtaja.

Pakilasta valittuna valtuutettuna en malta olla puuttumatta tähän keskusteluun.

Pakilaa rakennetaan tiivistyvän asutuksen vaatimusten mukaan koko ajan, ja soisi tällöin, että sinne myös tulisi lisää palveluja, niin yksityisiä kuin julkisiakin. Pakila kuitenkin on Helsingin vähiten palveluja sisältävä alue. Sen peruspalveluindeksi on alhaisin Helsingissä. Erot ovat suuria kaupunginosien välillä. Kokonaan nämä indeksit ei koskaan selitä kaikkea. Palveluja voi hakea naapuristakin. Mutta jos kaikki palvelut ovat poissa, niin silloin se tilanne merkitsee oman auton käyttöpakkoa. Ja viimeaikaiset päätökset, mitä kaupungin suunnitteluelimissä on tehty, ovat olleet asukkaiden mielestä huonoja. Maunulan ostoskeskuksen uudistuksen yhteydessä - jonka tärkeydestä kaikki ovat yhtä mieltä - on supistettu yrittäjien, eli erilaisten palvelujen tarjoajien määrää melkein puolella, samaten myymäläpinta-alaa. Sama juttu tapahtuu Pakilantiellä. Sinne tulee Lidl'in myymälä, ja sen tilalla sieltä joutuu sitten neljä pientä yrittäjää häipymään. Eli tämä on huolestuttava kehitys. Olisi mukavaa, että tällaiset jokapäiväiset palvelut, niin kuin joku pitseria tai Alepa tai joku tällainen olisi lähellä, niin sen sijaan sinne tulee Lidl'in kummallisuudet.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaavaan liittyvä arvonleikkaussopimus on allekirjoitettu 30. päivä elokuuta tänä vuonna.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet, tässä uuden kaavan, Ramsinrannan 2:n pohjoispuolella on tämä neva-alue, Rastilanneva, joka on luonnonsuojelualue. Arvioidaan, että uusi kaava ei merkittävästi vaikuta Rastilannevan vesitasapainoon, varsinkin kun kaavassa on erikseen vielä tärkeä kaavamerkintä siitä, että sinne pitää rakentaa imeytymisrakenne sadevesiviemäriin. Mutta ongelma on se, kuten tuossa tekstissäkin on tarkkaavainen saattanut huomata, niin itse asiassa tämä Rastilannevan vesitasapaino, niin ei riitä, että se pysyy nykyisessä muodossaan. Se on jo järkkynyt pohjoispuolella olevasta rakentamisesta, ja nevalla on huomattu kuivumista, arvokkaalla luonnonsuojelualueella.

Nyt kun tämä kaava on käsiteltävänä, ja sen yhteydessä myös Rastilanneva, pitää kiinnittää huomiota siihen, että nämä rakenteet, jotka mahdollistavat kaavassa sen, että nykyinen vesitasapaino ei järky - ainakaan merkittävästi - niin se ei riitä, vaan sitä pitäisi itse asiassa parantaa. Tarkemmassa kaavaselvityksessä on mainittu, että vuonna 2006 ollaan tekemässä hoito- ja käyttösuunnitelmaa tästä nevan alueesta. Ja tämä asemakaava: selvityksessä todetaan, että silloin pitäisi tehdä myös rakenteellisia uudistuksia, että alueelle tarvittaisiin ilmeisesti pohjapato, joka estäisi sen, että sieltä ei pääse vettä valumaan niin paljon pois, jolloin se alue kuivuu, ja se johtuu siitä jo aikaisemmasta rakentamisesta.

Jotta tämä asia ei unohtuisi ja samalla kun tätä aluetta on nyt suunniteltu ja rakennetaan, pidettäisiin huolta siitä, että saisimme tämän luonnonsuojelualueen pienellä vaivalla luonnonsuojelualuetta parempaan kuntoon, teen seuraavansisältöisen ponnen:

Alueen suunnittelussa ja rakentamisessa pitää huolehtia siitä, että Rastilannevan luonnonsuojelualueen vesitasapaino saatetaan lähemmäksi sitä tilaa, mikä alueella on ollut ennen lähialueiden rakentamista.

Eli huolehditaan, että ei pidetä vain huolta siitä, että tämä kaava ei entisestään heikennä aluetta, vaan kun meillä on tässä yhteydessä mahdollisuus parantaa tätä luonnonsuojelualueen tilaa, niin pienellä vaivalla voidaan se hoitaa. Tällä ponnella me pidämme huolen siitä, että tämä asia ei unohdu.

Kiitos puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Arhinmäen pontta.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Vuosaaren korttelin asemakaavan muutosesityksen perustelut ovat eräiltä osin aika hämmentäviä. Kun liikenteen melun ja tärinän häiritsemälle tontille ei ole saatu toimitiloja ja kun kauppakeskuksen laajentaminen heikentää toimitilojen kysyntää, aiotaan kaava-alue muuttaa etupäässä nuorille tarkoitetuksi erityisasumisen alueeksi. Nuoret aiotaan laittaa asumaan paikkaan, joka ei, näiden perusteluiden nojalla, näytä kovinkaan hyvin sopivan asumiseen ylipäänsä.

Metrorata kulkee vain 26 m:n päässä suunnitellusta rakennusalasta. Liikenteen keskiäänitaso ylittää valtioneuvoston ohjearvot asuntoaluetta ajatellen. Liikenne ja sen aiheuttamat melu- ja tärinähaitat tulevat tällä alueella ennusteiden mukaan vain lisääntymään, kun sinne rakennetaan lisää. Samaan aikaan kaupunki vaatii rock-festivaalien meluhaittojen pitämistä matalampana tasoltaan kuin tämän asuntorakentamiseen esitetyn alueen keskimääräiset desibeliluvut.

Onko siis kaupunginhallituksen mielestä joitakin tunteja kestävä rock-konsertti suurempi uhka kuin jatkuva liikenteen aiheuttama melu ja tärinä? Valitettavasti tämäntapaisia perusteluja lukiessa ei voi välttyä siltä käsitykseltä, että kaupungin hallinnossa on taipumus ylikorostaa nuorisokulttuuriin liittyviä ympäristöongelmia ja aliarvioida liikenteen melu- ja muita haittoja.

Pidän myönteisenä sitä, että Helsingin kaupunki kaavoittaa nuorisoasuntoja Vuosaareen. Haluan kuitenkin kiinnittää tähän asiaan huomiota siksi, että tässä ei ole kysymys ainutkertaisesta tapauksesta kaupungin kaavoituksessa ja rakentamisessa. Nuorille rakennettavat asunnot, myös eräät muut erityisryhmille rakennettavat asunnot, näyttävät toistuvasti sijoittuvan alueille, joissa on jotain ongelmia, esimerkiksi liikennemelun kannalta vaikeille alueille, kuten tässä 26 m:n päähän metroraiteista ja vaihteista, tai hyvin lähelle metron vaihteita, tai aikaisemmin esimerkiksi Kumpulan kolmioon tai Tapulikaupunkiin, jossa rakennettiin nuorille asuntoja eräänlaiseksi meluesteeksi muun asumisen ja pääradan väliin.

Toivon, että ne seikat, jotka esityksen perusteluissa on mainittu melu- ja tärinäesteiden eliminoimiseksi suunnitelluista erityisistä toimenpiteistä ovat realistisia ja että niihin suhtaudutaan kaikella vakavuudella ja että myöskin seurataan ja valvotaan sitä, että tässä suhteessa ei tapahdu mitään laiminlyöntejä rakentamisvaiheessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Hakanen puuttui erittäin tärkeään asiaan tässä kyseisessä hankkeessa eli melun ja tärinän aiheuttamaan epäviihtyisyyteen.

Tästä syystä rakentamiselle on asetettu tiettyjä vaatimuksia. Eli talossa on metroradan puolella - ensimmäinen rakennuksen rungosta - erillinen luhtikäytävä, joka siis tarkoittaa etelän suuntaan umpinainen tunneli, ja kaikki asuinhuoneet tulee suunnata pihan puolelle, mikä tarkoittaa pohjoiseen.

Mielestäni huoneistojen sijoittaminen ainoastaan pohjoisen suuntaan ei luo edellytyksiä viihtyisälle ihmisten asumiselle. Ja hanketta kun on perusteltu sillä, että asunnot on tarkoitettu nuorille, niin se ei riitä perusteluksi tämäntyyppiselle rakentamissuunnitelmalle. Mielestäni nuoretkin ovat ihmisiä. Heille tulisi tarjota inhimilliset asuinolot.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin myös kiinnittää siihen huomiota, että tietenkin jokainen nuorisoasumishanke, opiskelija-asumishanke on tärkeä. Mutta tuntuu, että järjestäen ne sijoitetaan sellaisiin paikkoihin, jotka eivät muuten ole niin validia kaavoitusmaata, tai ainakin tuntuu olevan.

Valtuutettu Hakanen nostikin esiin, että muistetaan varmaan esimerkiksi Kumpulan kolmio, josta käytiin kova keskustelu viime valtuustokaudella siitä, voiko siihen rakentaa vai eikö voi ja millä keinoilla voidaan liikenteen meteliä vähentää.

Mielestäni olisi tärkeätä, että pyrittäisiin löytämään entistä enemmän kunnollisia, vielä parempia paikkoja opiskelija-asunnoille. Tämä ei voi olla meidän linja, että opiskelija- ja nuorisoasunnoille annetaan vain ylijäämämaat. Vaikka kannatankin sitä, että tämä annetaan ja tästä ollaan tyytyväisiä nuorisoasuntojärjestöissä, niin jatkossa jokaiseen kaupunginosaan joka kaavoitetaan, pitää löytyä hyvältä paikalta myös erityisasumiselle paikkoja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esittelytekstistä löytyy monenlaisia perusteluja puolustaa tai vastustaa tätä hanketta. Jokainen meistä näköjään lukee hieman eri tavoin näitä tekstejä.

Kiinteistötoimessa on perusteltu hanketta sillä, että Nuorisosäätiö on anonut oikeutta toteuttaa tälle tontille nuorisolle suunnattuja asuntoja. Heidän hakemukseensa on suostuttu ja nyt esitetään kaavallisesti keino toteuttaa asunnot.

En näe tätä minään ylijäämämaaratkaisuna, vaan pikemminkin sillä tavoin, että kun Helsingissä on pulaa hyvästä rakennusmaasta, niin myöskin nuorisoasunnot joutuvat jossakin tilanteessa rakentumaan huonommin perustettavalle maaperälle. Tässä valitettavasti on tällainen tilanne. Tällä voidaan osittain poistaa sitä asuntopulaa, jota Helsingissä on nuortenkin osalla. Sivulla 99, kolmas kappale ylhäältä, on varsin vankka perustelu sille, että tämä hanke tulee hyväksyä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämän asian käsittelyn historiahan on hieman erikoislaatuinen. Kaupunkisuunnittelulautakunta aikanaan hylkäsi ehdotuksen muuttaa tämä tontti nuorisoasuntotontiksi. Silloin tietääkseni perusteluna oli juuri vuosaarelainen mielipide, joka halusi turvata liike- ja toimitilojen saamisen Vuosaaren keskustan läheisyydessä. Nyt kuitenkin, kun kauppakeskus Kolumbuksen laajentuminen alkoi toteutua vauhdilla - ja se laajenee itään metroaseman toiselle puolelle - niin on ehkä ymmärrettävää, että tontin pitäminen liike- ja toimistotiloina ei ole tarpeen.

Täytyy sanoa - viitaten aikaisempiin puheenvuoroihin - että ei tämä tietenkään mikään aivan ihanteellinen paikka asumiselle ole. Mutta suunnittelussahan on pyritty ottamaan tämä meluongelma huomioon.

Jos katsotaan havainnekarttoja - mitä listan liitteenä on - voidaan havaita, että metroradan toisella puolella on aika lähellä asuntoja, ei nyt ihan 26 m:n päässä, mutta ehkä 36 m:n päässä. Siinä mielessä ei tämä nyt mikään aivan mahdoton asia ole.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jos lähtee ensin tästä prosessista, niin kaupunkisuunnittelulautakunnassa tapahtui jonkun näköinen lapsus erään jäsenen - itse asiassa puheenjohtajan - ollessa kokonaan poissa paikalta. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa oli näin ollen tilapäinen enemmistö, joka johti tulokseen, jossa kaupunkisuunnittelulautakunta hylkäsi tämän kuvion. Kaupunginhallitus nyt suuressa viisaudessaan on onneksi esittämässä tämäntyyppistä asiaa valtuustolle, että nämä asunnot rakennettaisiin.

Minun on vaikea kuvitella, että ne todelliset motiivit - yhtään väittämättä, että ne motiivit olisivat valtuutetuille Loukoilalle ja Hakasella vääriä - suuret motiivit Vuosaaressa olisi se, että ollaan huolissaan nuoriso-asumisen tarpeessa olevien ihmisten melusta ja tärinästä. Se nyt on kai vaan pikkaisen kornia jopa väittää.

Meillä on aika paljon sellaisia paikkoja, joissa voidaan Helsingin kaupungissa miettiä, ovatko ylipäätään tietyt desibelirajat ne oikeat, kun joudumme elämään valtakunnallisissa rajoissa kuitenkin, näillä oikeilla meluselvityksillä. Me kaikki tiedämme, että esimerkiksi meidän satamiemme vieressä ei talvella pysty asumaan. Laivan melu tulee esimerkiksi Jätkäsaaressa ja Ruoholahdessa.

Eli näin ollen - tietäen Nuorisosäätiön, Nuorisoasuntoliiton, Oranssin ja muiden jatkuvan tonttitarpeen - kun tällaiset, ainakin toistaiseksi hyvin vastuullisesti toimineet säätiöt ovat valmiita kaavoittamaan ja rakentamaan nuorisoasuntoja, en lähtisi sekundaarisin syin sitä millään tavalla kyseenalaistamaan. Tämä hanke on hyvä ja se on syytä saada toteutettua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin tuohon valtuutettu Pajamäen pieneen, rivien välissä olevaan vihjeeseen sen verran palata, että Vuosaari on aina ottanut vastaan erityisasumista, että ei ole siitä kiinni, ettemmekö olisi Vuosaareen huolineet erityisasumista, vaan ennen kaikkea huoli siitä, että asuinpaikka ei tule olemaan inhimillinen ja viihtyisä.

Jos ajatellaan nuoria, tässä tapauksessa 20 - 35-vuotiaita - jotka saattavat parhaimmassa tapauksessa asua, ei väliaikaisesti, vaan jopa 10 - 15 vuotta siinä asunnossaan - niin heille tulisi taata sen verran miellyttävä ympäristö, että jatkossa ei tulisi tällaisia läpikulkupaikkoja, joissa ihmiset eivät viihdy ja aiheuttavat, en nyt sanoisi mitään rettelöitä, mutta mitä vaikutuksia saattaa tämäntyyppisestä asumisesta tulla: huoneistot pimeään pohjoiseen ja vastapäätä korkea talo. Eli se pohjoinenkaan valo ei sieltä juuri sinne huoneistoihin kumota.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Tiia Aarnipuu Matti Enroth

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu