Arvoisa puheenjohtaja.

Minusta ihan vaikuttaa siltä, että varatarkastajaksi valittu Pekka Haavisto ei olisi paikalla.

Ladies and gentlemen.

Here are the votes of the Finnish jury. Sorry, sorry, wrong paper, definitely wrong language.

Ärade fru ordförande.

Vi har framför oss budgetbehandlingen med omröstningen gällande inte mindre än 16 motförslag och därtill hela 65 hemställningsklämmar. Svenska folkpartiets fullmäktigegrupp vill, för att skona fru ordförandes stämband, bidra på traditionsenligt sätt till en något snabbare behandling av ärendet.

Hyvät valtuustokollegat.

Tässä RKP:n ryhmän traditionaalinen viesti valtuuston puheenjohtajalle:

Valtuustolla lienee hoppu. Illal budjetherkut syödään. Ei nyt meist oo maailmanloppu, ponnet jos vain suomeks lyödään.

Varsågod, fru ordförande.

Kun nyt päätämme vuoden 2006 tuloveroprosentista, niin sehän äänestysten myötä käytännössä hyväksyttiin, tämä esitys. Sehän sisältyi budjettiin.

Pitää vähän miettiä tulevaa ja mitkä ne paineet ovat verojen suhteen. Meidän pitää aidosti jatkossa miettiä sitä, mikä on meidän veroprosenttimme suhde palveluihin. Kyllä palvelut pitää olla etusijalla. Se pitää pitää mielessä myös jatkossa. Veroprosentin korottaminen tarvittaessa ei voi olla mahdotonta. Mutta toivottavasti siihen ei jouduta.

Samalla pitää huomata, että veroprosentin korotuspaineet tulevat ennen muuta valtion taholta. Valtio ei tue riittävästi kunnallisia palveluita taloudellisesti ja toisaalta valtio kyllä leikkaa omaa veropohjaansa. Eli kunnallisia palveluita rahoitetaan entistä vähemmän, entistä enemmän luodaan paineita kunnallisveron nostamiselle, joka paljon kovemmin koskettaa myös köyhiä ja samaan aikaan esimerkiksi ollaan valmiita luopumaan varallisuusverosta, kaikkein rikkaimpien verosta. Toisaalta pitää kiinnittää huomiota siihen, että pääomatuloista maksettavat verot eivät tuloudu kunnalle. Joten entistä enemmän tänä päivänä otetaan myös pääomatulojen kautta veroja tai tuloja itselleen ja sitä kautta maksetaan veroja vain valtiolle. Tämä on aika ongelmallinen, tämä yhtälö.

Nyt kun täällä kuitenkin on edustettuna mm. valtiovarainministeriön puolue ja valtiovarainministeri on helsinkiläinen, niin toivoisin, että tähän kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota, siihen, että miten epätasa-arvoista veropolitiikka on tällä hetkellä valtion taholta ja mitkä sen vaikutukset jatkossa on kunnalliselle puolelle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Verotuloprosentti on laadittu niiden lainsäädännöllisten perusteiden nojalla, jotka tuovat menoja Helsingin kaupungille. Laissa on ns. kattamisperiaate, joka tarkoittaa sitä, että laki velvoittaa kattamaan ne menot, jotka on aiheutettu. Tähän lainsäädäntökokonaisuuteen kuuluu lisäksi vielä valtionosuuslainsäädäntö, joka tarkoittaa sitä, että Helsingin kaupunki suorittaa siirtona kaupungista muihin kuntiin yhteensä 303 milj. euroa, joka vastaa 4 %:ia veroissa. Jos näitä veroja ei siirrettäisi, näitä varoja pois Helsingistä, niin meidän veroprosenttimme olisi 13,5.

Ottaen huomioon sen, mitä on tapahtunut viime aikoina, että valtio on leikannut yhteisövero-osuuttamme varsin reilusti, tuntuu hyvältä se ajatus, jonka valtiovarainministeri Heinäluoma on esittänyt, että jatkossa lähdettäisiin siitä, että kunnat saisivat käyttöönsä ne varat, jotka ne ovat ansainneet. Se tarkoittaisi sitä, että tämä leikkaus jätettäisiin pois ja valtio hoitaisi valtionosuudet suoraan. Nimittäin ne kulut, jotka tässä näkyvät, jotka lisäävät Helsingin menoja, ovat etupäässä hoitotakuusta, mutta niitä on myös muilta sosiaalihuollon hallinnonalalta, joka on tuonut sitten lisää menoja.

Todettakoon, että valtiovalta on pystynyt hallittuun menolisäykseen, joka on tarkoittanut sitä, että nettoveroaste on madaltunut, laskenut hieman samassa, kun on kyetty jopa parantamaan palveluita. Tässä mielessä valtuutettu Arhinmäen heitto oli hieman epätarkka.

Mitä tulee sitten Helsingin kaupungin näkymiin, niin haluan sanoa sen, että tämä budjetti on selvästi löysä sillä tavoin, että nykyinen työttömyysaste on tällä hetkellä 7,2 %, todellinen aste kun budjetissa on kirjattu 7,8. Sehän näkyy kummallakin puolella talousarviota. Nimittäin, jos työttömyysaste on korkeampi, niin silloin suoritetaan enemmän toimeentulotukena eikä saada verotuloja. Tämä tulee näkymään aivan selvästi. Samoin, ennustettu talouskasvu tulee olemaan todennäköisesti jopa, tai on mahdollista, että se on jopa yli 4 %, bkt:n kasvu ensi vuonna. Eli ne perusteet, jotka budjettiin on rakennettu, ovat varsin löysät. Minä odotan, että ylijäämää tulee budjetin osalta. Kun sitä verrataan tilinpäätökseen, tilanne tulee olemaan senkaltainen, että talouskehitys voi olla hieman parempi kuin mitä se on.

Ja sitten eräs seikka, joka tuli esiin valtuutettu Bergholmin esityksessä, joka oli ponsiesitys, joka äänestettiin täällä kylmänrauhallisesti nurin.

Hän yksinkertaisesti toivoisi, että liikelaitosten talous otettaisiin huomioon, kun katsotaan tulo- ja veroperusteita. (Välihuuto!) No, suunnilleen. Mutta tällaista te äänestitte nurin, joka oli täysin mieletöntä. Koko ajan täällä hoetaan sitä, että ei voida siirtää liikelaitoksilta ja Heleniltä enää sitä ja sitä. Idea on se, että todennäköisesti voidaan siirtää vielä enemmänkin jatkossa.

Nämä seikat ovat sellaisia, joiden takia me olemme esimerkiksi vihreiden kanssa monesta asiasta eri mieltä. Ihmettelen tässä vihreiden sosiaalipoliittista linjaa, kun he äänestivät äsken nurin erittäin paljon tärkeitä hyviä asioita, mm. päivähoidon kehittämistä koskevan valtuutettu Puuran aloitteen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Kalima totesi, että valtiovarainministeri Heinäluoma on tehnyt esityksen, että kunnat saisivat käyttöönsä ne kunnallisverotuotot, jotka ne keräävät. Tässähän on ollut kyse mm. progressiivisesta kunnallisverosta. Se on hyvin mielenkiintoinen ajatus ja sen pohtiminen varmaan on kyllä paikallaan tulevaisuudessa.

Mutta uskon kuitenkin, että on hyvä pitää mielessä se, että olipa järjestelmä mikä tahansa, niin Helsinki ja suuremmat kaupungit, ja vauraimmat kaupungit, joutuvat joka tapauksessa järjestelmästä riippumatta tulouttamaan osaa verotuloistaan muualle maahan kaikkein heikoimpien kuntien hyväksi. Valitettavasti, olipa hallitus mikä tahansa maassa, niin uskoisin, että näin tulee olemaan jatkossakin. Totta kai olisi tärkeää, että se olisi kohtuuden rajoissa. Näinhän ei aina ole ollut.

Mutta kaikkein kiireisintä, myöskin Helsingin taloustilannetta ajatellen, olisi se, että valtiovalta, siis istuva hallitus, maksaisi kunnille ne rahat, jotka se on velkaa kunnille. Mehän tiedämme, että noin 500 milj. euroa on raha, jota nyt sitten valtio panttaa eikä maksa sitä takaisin kunnille kuin hidastetulla aikataululla. Ne muutama kymmenen miljoona euroa, jotka sitten Helsingille kuuluisivat, kyllä ne auttaisivat meillä monien tärkeiden palvelujen järjestämisessä.

Elikkä nyt toivoisin tietysti, että hallituspuolueen edustajat loisivat vähän painetta omiin ministereihinsä - täälläkin yksi on läsnä - ja hallitukseen, että nämä rahat saataisiin nyt nopeutetussa aikataulussa kuntien käyttöön.

Arvoisa puheenjohtaja.

Katson aiheelliseksi replikoida valtuutettu Kaliman puheenvuoroa, vaikka emme voi kaikkia äskeisiä ponsia käydä läpi.

Valtuutettu Bergholmin ponnessa todettiin, että pitää ottaa aiempaa selvemmin esiin koko kaupunkikonsernin näkökulma.

Minä en tästä voi lukea minkäänlaista sosiaalipoliittista linjausta.

Itse olen valtuuston varapuheenjohtajana olettanut, että kaupunkikonsernin näkökulma budjetin teossa, sekä konsernissa että kaupunginhallituksessa että täällä valtuustossa otetaan huomioon.

Ja sitten valtuutettu Puuran ponsi siitä, että päivähoidon alibudjetointi pitää saada korjattua. Tämä on mielestäni erityisen erikoinen kaupunginhallituksen jäsenen tekemä ponsi.

Veroprosentista ja näistä linjauksista varmaan keskustelemme uudestaan ensi vuoden budjetin yhteydessä ja katsotaan, minkälaisia päätöksiä silloin tehdään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä käydään näköjään läpi näitä ponsia, niin mikä siinä, eihän niitä kovin montaa ollut, 65. Olen varautunut kommentoimaan vain muutamia.

Mielestäni valtuutettu Kalima oli oikealla asialla, kun hän otti tämän asian esille, valtionosuudesta ja tästä verotuksen - sanoisinko - verosaajien painipisteen epäsuhdasta palvelujen tuottamiseen nähden. Mielestäni se on oikea näkökulma.

Ei myöskään ole väärin väittää, että valtuutettu Bergholm olisi ollut väärässä.

Mutta yhtä vähän väärin on väittää, että minä olisin ollut väärässä. Edellytin, että meidän täytyy selvittää maassa- ja maahanmuuton vaikutuksia Helsingin veropohjaan ja kunnallistalouteen. Esitin tämän nyt ties kuin monetta kertaa, ja tässä välissä minulle näytettiinkin kirjanen, jossa tämä on jo tehty. Eli aika harva meistä tekee ponnen sillä tavalla, että tulokset ovat luettavissa jo ennen kuin ponnesta ehditään äänestää. Tämä on mielestäni hyvä ja keskeinen kohta.

Mutta kaiken kaikkiaan, huolestuminen veropohjasta ja verojen riittävyydestä palveluihin on silmiin pistävää niin vasemmalla kuin oikeallakin, ja on aika kumma, että emme pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten tässä tulisi toimia myös valtiovallan suuntaan.

Itsekin kiinnitän huomiota siihen, että täällä on, seurakunnassamme, myös ministereitä, jotka voivat tähän asiaan sekä valtioneuvostossa että sitten myös kansanedustajina monella tavalla vaikuttaa.

Olen vähän hämmästynyt siitä, että jäämme aina alakynteen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ongelma meillä ei ole se, että Suomessa tasoitetaan kuntien välisiä eroja valtionosuusjärjestelmällä, vaan ongelma on se, että valtionosuuksia on usean hallituksen toimesta toistuvasti leikattu tai jätetty osittain maksamatta. Tämä koskee niin Helsinkiä kuin muitakin kuntia.

Mielestäni nyt, kun keskustellaan kunta- ja palvelurakenteen muutoshankkeesta, Helsingin kaupungin edustajien pitäisi tässä hankkeessa pyrkiä nostamaan keskusteluun myöskin rahoitusrakenteen muutos, valtionosuuksien lisääminen, pääomatulojen saattaminen kunnallisveron piiriin ja kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi.

Valtuutettu Kaliman esiin nostama kysymys liikelaitosten huomioon ottamisesta kaupunkikonsernin talouden tilannetta arvioitaessa on erittäin perusteltu.

Tähän asiaan on useaan otteeseen viitattu. Mielestäni ei ole valtuuston kannalta oikein, että meidät tavallaan ajetaan ohjaamaan kaupungin taloutta ilman, että meille annetaan riittävät tiedot konsernin kokonaistuloksesta, joka on siis voitollinen ja joka mahdollistaisi rahoituksen suuntaamista peruspalveluihin nykyistä laajemmin.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että työllisyyskysymys on myös sellainen, jolla kaupunki itse voi vaikuttaa verotulokertymään. Eli ei pidä vähentää enää työpaikkoja, vaan pitää luoda lisää työpaikkoja myös kaupungin omilla toimilla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Krohn piti kummallisena esittämääni toivomusponsiesitystä 56 kunnallisen päivähoidon laadusta.

Hänen onnekseen voidaan todeta, että toivomusponsiesitys ei tullut hyväksyttyä.

Täytyy sanoa, että minä sosialidemokraattina tulen kyllä puhumaan kunnallisen päivähoidon laadun puolesta tässä ja myös myöhemmin. Pidän sitä erityisen tärkeänä peruspalveluna lapsiperheiden kannalta.

Sen kehittäminen ja sen laadun takaaminen jatkossa Helsingissä on hyvin tärkeätä. Laadun kannalta keskeistä on se, että saadaan ryhmäkoot pidettyä kohtuullisen pieninä ja että henkilöstö tulee olemaan mahdollisimman vakinaisissa työsuhteissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pidin omituisena sitä, että kaupunginhallituksen jäsen ja kaupunginvaltuutettu tekee ponnen, että olemme alibudjetoineet päivähoidon.

Ymmärtääkseni se ei ole paitsi typerää, niin se on kai jopa laitonta, tällainen alibudjetointi.

Olen samaa mieltä päivähoidon laadusta ja sen tarpeellisuudesta peruspalveluna.

Ja sikäli kun tämä liittyy tähän veroprosenttikeskusteluun, on tietysti niin, että mielestäni on hyvä, että kaupunkilaiset maksavat veroja, jotta voimme näitä palveluita järjestää hyvälaatuisina ja toivottavasti ei alibudjetoituina.

Tätä ihmettelin, että kaupunginhallituksen jäsen esittää pontta, että ei tehdä alibudjetointia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni oli täysin perusteltua, että valtuutettu Puura esitti ponnen, jossa kiinnitettiin huomiota siihen tosiasiaan, jonka me kaikki tiedämme, että kaupunginhallituksen ryhmien sopima budjettiesitys merkitsee päivähoidon resurssien alibudjetoimista. Se näkyy myöskin siinä, miten tämän vuoden osalta kaupunginvaltuusto on joutunut ja joutuu lisäämään määrärahoja aiemmin hyväksyttyyn talousarvioon verrattuna.

Totta on tietysti, että kaupunginvaltuuston olisi äsken pitänyt lisätä talousarvioon määrärahoja päivähoitoon, kuten esitinkin. Valitettavasti sitä esitystä ei tuossa yhteydessä kannatettu.

Mielestäni tällaisista asioista pitää voida keskustella avoimesti valtuustossa siitä huolimatta, että kaupunginhallitusryhmät ovat jotain sopineet. Tämä on todellinen ongelma. Se vaatii korjausta.

Puheenjohtaja.

On kai ensimmäiseksi todettava, että ryhmät talousarvioneuvotteluissaan nimenomaan ensimmäisenä lisäsivät menonlisäyksiä lapsiperheiden palveluihin ja lasten päivähoitoon juuri tästä syystä, että saamme turvattua, täällä käydyn keskustelun perustellakin, lasten päivähoidon kehittymisen. Eli tätä asiaa ei todellakaan ole unohdettu talousarvioneuvottelujen aikana.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tästä asiasta on hyvin ? sopu, joten hyvin kasvatettuna valtuutettuna en tee vastaehdotusta.

Mutta niin hyvää kotikasvatusta minulla ei kuitenkaan ole, ettenkö voisi sanoa, että ei se ollut mitenkään huono ajatus nostaa tyhjien asuintonttien kiinteistöveroa aina sinne 3 %:iin asti, jonka laki sallii.

Kun tuohon hallinnolliseen revohkaan nyt lähdetään, niin tehtäisiin nyt sitten edes se kunnolla niin, että sillä olisi jotakin asuntopoliittista vaikutusta. En sinänsä pidä ollenkaan hyväksyttävänä tällaista niin kuin kipurahastomenettelyä, että pidetään tontteja tyhjillä, koska toivotaan asuntojen hintojen Helsingissä nousevan ja tiedetään, että tonttien hinnat nousevat silloin suhteessa paljon enemmän kuin asuntojen hinnat.

Arvoisat valtuutetut.

Tähän esitykseen liittyy tämä yksi lain muutos, joka Helsingin tietysti täytyy toteuttaa, koska se on hyväksytty. Tiedän, että sillä ei tule olemaan Helsingissä mitään vaikutusta.

Koska tiedetään, että hallitus on ainakin miettinyt sitä, että kiinteistöverolakia muiltakin osin muutettaisiin niin, että joitakin kuntia pakotettaisiin nostamaan - niin kuin Helsinkikin joutuisi vakinaisten asuinrakennusten osalta - olisi ollut mahdollista, että se olisi tullut jo. Helsingillä taisi olla jopa suunnitelmissa mukana tämä ns. pakkokorotus. Se ei vielä tullut, hyvä näin, koska tiedetään, että nämä siirtyvät suoraan asumiskustannuksiin.

Mutta - lyhyesti - kytkisin tämän toiseen asiaan, josta on ollut puhetta yleisten töiden lautakunnassa, missä itse olen jäsenenä, ja se on se ikuisuuskysymys, se kohta, että kadun hoidon ns. kokonaisvastuu pitäisi rahoittaa, siltä osin kuin kaupunki hoitaa, verovaroin. Ja jos käy niin, että Helsinki joutuisi valtion toimenpiteestä johtuen nostamaan kiinteistöveroa, niin viimeistään silloin syntyy myös mahdollisuus suorittaa tämä toimenpide yhtä aikaa. Tiedän, että kiinteistövero ei ole korvamerkitty vero, ei tietenkään. Mutta siinä on tietty looginen yhteys. Lautakunta on esittänyt, että se muutenkin pitäisi tehdä jo vuodesta 2007 lähtien. Mutta jos tämä tulisi - jota emme tietenkään halua - niin silloin viimeistään se pitää tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Saattaa olla, että kuuntelin huonosti edeltäviä puheenvuoroja.

Tässähän valtuusto on nyt ehdollisesti hyväksymässä sen lakiehdotuksen mukaisen pakkokorotuksen, jonka käsittely tällä hetkellä vielä eduskunnassa on kesken, mutta johtuen aikataulusta, joudumme tällaisen ehdollisen päätöksen tekemään.

Sen sijaan olen eri mieltä niitten kanssa, jotka pitävät tätä muutosta hyvänä.

Lakiehdotuksessa itsessään todetaan, että tämä saattaisi neljäntoista kunnan ja kaupungin alueella parhaimmillaan tuoda rakentamisen kohteeksi joitakin satoja tontteja, neljässätoista kaupungissa yhteensä. Kun otetaan huomioon, että se sisältää mahdollisuuden rajata ns. rintamamiestontit pois siitä, jonka merkitys hallituksen mukaan on noin puolet, niin saisimme koko alueella noin puolet joistakin sadoista tonteista mahdollisesti käyttöön, ja samaan aikaan puhumme tilanteessa, jossa alueelle pitäisi rakentaa kymmenen tai viisitoista tuhatta asuntoa vuodessa.

Eli kyllä tämä on ihan puhdasta ihmisten kiusaamista. Jos kiinteistöjen tonttien arvot ovat nousseet 5 ja 10, jopa 15 % vuodessa, niin kukaan rationaalisesti ajatteleva ihminen ei ryhdy rakentamaan rakentamatonta tonttia vain sen takia, että kiinteistöveroa nostetaan prosentilla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tästä eduskunnassa käsittelyssä olevassa lisäkiinteistöverosta rakentamattomille tonteille:

Tässä esityksessä mainitaan, että talousarvioon on otettu huomioon 0,7 milj. euroa taloudellista vaikutusta Helsingin osalta tältä verolta. Näin talousarvioesityksessä onkin. Mutta tällä hetkellä kun arvioita on pyritty tarkistamaan, niin se mieluummin on mennyt alaspäin, eli näyttäisi siltä, että se olisi noin 0,4 milj. euroa vaikutukseltaan. Ja kun ottaa meidän budjettimme kokoluokan huomioon, niin tämä vaikutus kaiken kaikkiaan on erittäin pieni Helsingin kaupungille.

Puheenjohtaja.

Minä pikkuisen tässä yhteydessä puuttuisin lehdissä olleisiin kirjoituksiin tästä kiinteistöveron määrästä.

Viime aikoina moni lehti julkaisi STT:n jutun Suomen Kiinteistöliiton tekemästä kiinteistöveroa koskevasta selvityksestä. Esimerkiksi Metrolehti totesi 11.10., että eniten asumisesta joutuu maksamaan kiinteistöveroa Enossa ja Sammatissa.

Tämä kirjoittelu on tavoitteellista ja antaa täysin väärän kuvan kiinteistöveron paikkakuntakohtaisesta rasituksesta. Kiinteistöveroa peritään kunnan vahvistaman kiinteistöveroprosentin mukaan kiinteistön verotusarvosta, joka taas vaihtelee paljon paikkakunnittain ja vielä kaupunginosittain. Jos kiinteistön verotusarvo on pieni, jää kiinteistöveronkin määrä vähäiseksi. Tämän vuoksi kiinteistövero on erityisesti helsinkiläisiä ja varsinkin helsinkiläisiä pientaloasujia rasittava vero, koska juuri Helsingissä ovat maan korkeimmat kiinteistöjen verotusarvot. Esimerkiksi meidän perheen Pakilassa olevasta kodista peritään kiinteistöveroa viisi kertaa enemmän kuin Torniossa samanlaista taloa asuvalta tuttavaltani.

Alussa mainitsemani Metrolehden otsikko olisikin pitänyt olla muodossa "Enossa ja Sammatissa korkeimmat kiinteistöveroprosentit, mutta helsinkiläiset maksavat kiinteistöveroa ylivoimaisesti eniten." Helsingissä on maan korkeimmat asumiskustannukset, minkä vuoksi kaupunginvaltuusto on pyrkinyt pitämään asuinkiinteistön kiinteistöveroprosentin lain sallimassa minimissä. Eduskunnan nostaessa kiinteistöveron alarajaa, on Helsinginkin pakko nostaa omaa kiinteistöveroprosenttia. Tämä lisää suhteessa eniten helsinkiläisten ja varsinkin pientaloasujien kiinteistöverorasitusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän, että Anu Uhtiolta vapautuvalle varajäsenen paikalle valittaisiin Katariina Nurminen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän, että Petra Toivosen uudeksi henkilökohtaiseksi varajäseneksi nuorisolautakuntaan valitaan Pirjo Väänänen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En puutu tähän käsittelyssä olevaan hankesuunnitelmaan sinänsä, vaan ihan kokonaisuutena Helsingin päivystykseen.

Kun tätä päivystysasiaa käsiteltiin elikkä päätettiin, että Helsingin kaupungin yhteispäivystystoiminta tulee järjestää kahden päivystyspisteen mallin mukaisesti, jossa nyt hankesuunnitelma päätetään tässä yhteydessä, niin silloin ratkaistiin myös tämä, että toiminnan tulee olla terveyskeskuksen toimintaa ja että se tulee sijaita Helsingin kaupungin alueella.

Lähtökohtana lautakunnassa oli se, että huolimatta siitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä oli tullut esityksiä yhdestä päivystyspisteestä, pidimme erittäin tärkeänä, että niitä tulee kaksi. Samoin sitä, että tämä päivystys on terveyskeskuksen omaa toimintaa. Halusimme, että kustannukset pysyvät hallinnassa ja myös toiminnan ohjaaminen on meillä itsellämme Helsingissä.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että tästä päätöksestä on toinen puoli tekemättä. Elikkä jotta me saamme Helsingin kaupungin päivystyksen toiminnan kuntoon, me tarvitsemme myös päätöksen ns. itäisen puolen päivystyksestä. Mikä kokous tässä on? Tuo häiritsee jossain määrin keskittymistä, tämä kokous tässä vieressä. Elikkä mielestäni pitäisi tehdä hyvin nopeasti päätös siitä, miten järjestämme ns. itäisen puolen päivystyksen.

Elikkä siellähän on nyt se tilanne, että me olemme käsitelleet päivystysstrategiaa terveyslautakunnassa. Samoin meillä oli viime lautakunnan kokouksessa esitys itäisen puolen päivystyksen järjestämiseksi, joka meni uudelleen käsiteltäväksi, ja tässä on tulossa uudet esitykset.

Siellähän on tällä hetkellä sellainen tilanne, että aivan kuten Marian tilanne, myös Malmin tilanne on erittäin huono. Tällä hetkellä se on Suomen vilkkaiten käytetty päivystys, jossa ihmiset ovat käytännössä käytävillä, kun ruuhka-ajat ovat päällä.

Nyt on kyettävä ratkaisemaan se, miten itäisen puolen päivystys järjestetään, että jatkuuko päivystys Malmilla, jolloin siellä on tehtävä peruskorjaus, joka on joka tapauksessa tehtävä, tai sitten on vaihtoehtona ollut myös uusi päivystyssairaala, jossa sitten jouduttaisiin uusiin investointeihin.

Nämä ovat päätöksiä, jotka pitää tehdä mielestäni nopealla aikataululla. Ei ole mitään syytä jarruttaa tämän itäisen päivystyksen tekopäätöstä. Me tarvitsemme siitä selkeän päätöksen ja hankesuunnittelun, että miten se hoidetaan, hoidettakoon se sitten Malmilla peruskorjaamisen ja laajentamisen kautta tai sitten uudisrakennushankkeen kautta.

Uudisrakennushanke on mielestäni sillä tavalla ongelmallinen, että meillä on paljon tulossa terveyspuolelle investointeja, jotka tulee rahoittaa. Ja kuten olemme budjetin käsittelyn yhteydessä todenneet, meillä on erittäin kireä investointibudjetti Helsingissä, jolloin täytyy kokonaisuutena katsoa, miten muut, mm. terveyskeskusinvestoinnit aiheuttavat paineita investointipuolelle.

Mutta vetoan siihen, että nopeassa tahdissa päätettäisiin tästä asiasta. Tätä päivystyksen tarvetta ei poista se, että meillä on tehty terveysasemista päätös, joka jossain määrin tulisi lisätä terveysasemien ilta-aukioloaikoja. Se ei poista kuitenkaan olennaista päivystyksen tarvetta.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Puhakan puheenvuoron jatkona toteaisin, että jos se lautakunnasta riippuu - kuten valtuutettu Puhakka varmaan tietää - niin asia etenee varmaan aika piankin ja hyvä, nopeassa tahdissa. Eli jos kykenemme päätöksiin, niin sitten asia kyllä etenee. Sinänsä en olisi ainakaan siltä osin huolissaan. Lautakuntahan palautti esityksen vain täydentäviä selvityksiä varten. Joten oletettavasti on muutaman kuukauden sisällä viimeistään asia uudelleen päätettävänä ja voi sitten edetä lautakunnasta eteenpäin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Meilahden päivystyssairaalan rakentaminen on helsinkiläisille erittäin positiivinen asia. Me helsinkiläiset emme ole saaneet uusia sairaalarakennuksia puoleen vuosisataan. Viimeksi rakennettu sairaala on Meilahden torni, ja se on 1960-luvulta. Se on huonokuntoinen, epäkäytännöllinen ja epähygieeninen ja tarvitsee pikaisen peruskorjauksen. Kirurginen sairaala on yli sata vuotta vanha ja Marian sairaala on sataviisikymmentä vuotta vanha. Se on museoviraston suojelema sekä päältä että sisältä. Joten se on erittäin epäkäytännöllinen sairaalaksi.

Ehdotankin Marian sairaalan myymistä ja asuntokäyttöön rakentamista. Se voisi olla erittäin mielenkiintoinen asuntopaikka ihmisille, jotka hakevat jotain erikoista. Se on keskellä kaupunkia. Siinä on kauniit näköalat.

Meilahden yhteispäivystyssairaala on kooltaan lähes 10 000 m² eli siis hehtaarin laajuinen pinta-alaltaan. Sen rakentaminen maksaa 36 700 000 euroa. Kaupunginhallitus on myöntänyt rakentamiseen 40 milj. euroa, mutta päätöksen mukaisesti tämä 40 miljoonaa pitäisi sisältää myös pohjoisen päivystyssairaalan kunnostamisen. Joten, kun me rakennamme mahdollisesti Malmin sairaalan, tai siis kunnostamme sen tai rakennamme Myllypuron metrosairaalan, niin rahat eivät tule riittämään kumpaankin kohteeseen. Tulemme siis tarvitsemaan enemmän rahaa. Onneksi terveyslautakunta on päättänyt, että läntinen, keskinen ja eteläinen terveyskeskuspäivystys siirtyy Meilahden alueelle. Nyt on auki enää pohjoinen ja itäinen.

Meilahden päivystyssairaala rakennetaan nopealla aikataululla. Sekin on hyvä asia. Työ on valmis 2008 vuoden lopulla. Tämä on hyvä. Henkilökunta siirtyy Marian sairaalasta ja lisääntyy jonkin verran. Me saamme hyvin konsultaatioita erikoissairaanhoidon puolelta Meilahdesta. Eli siis tilat ovat riittävät ja toivottavasti yhteistyö tulee olemaan erittäin vilkasta Meilahden erikoissairaanhoidon kanssa.

Meilahden yhteispäivystyssairaalan toiminnassa tulee olemaan kaksi ongelmaa, jotka ovat helposti voitettavissa. Ensimmäinen on liikenne ja toinen on opetustilat.

Nyt jo Tukholmankatu ja Hartmaninkatu ruuhkautuvat pahasti. Joten liikennejärjestelyihin täytyy kiinnittää aivan erikoista huomiota.

Meilahden alue on maan johtavan yliopistosairaalan koti. Yliopistosairaalalla on runsaasti opetus- ja koulutusvelvoitteita. Sadat, jopa tuhannet sairaanhoitajat, lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset koulutetaan siellä. HYKSillä on myös runsaasti jatko- ja täydennyskoulutusvelvoitteita. Me opetamme koko Etelä-Suomea ja joillakin alueilla järjestämme koulutusta koko maalle.

Päivystyssairaala rakennetaan nyt HYKS/Korva- ja silmäklinikan opetustilojen tilalle. Näin poistuu runsaasti opetustilaa. Opetusasiat ja opetustilat on otettava vielä uuteen käsittelyyn, ennen kuin Meilahden sairaalan lopullinen rakennussuunnitelma tehdään. Yliopistosairaala tarvitsee lisää opetustiloja.

Kannatan lämpimästi Meilahden sairaalan yhteispäivystysrakennuksen rakentamista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni tämän päätöksen tärkein sisältö on sivulla 43 olevassa lauseessa: "Meilahden yhteispäivystyssairaala korvaa Marian sairaalan ahtaat ja ylikuormitetut päivystystilat."

Ne, jotka eivät täällä viime kaudella vielä istuneet, eivät tiedä, minkälaista moitetta - ja ihan aiheellistakin - Helsingin kaupunki on saanut osakseen Marian päivystyksen ahtaudesta ja sitä myötä sen huonosta toiminnasta. Kun seinät tulevat vastaan, niin päivystys ei pyöri, vaikka henkilökuntaakin olisi tarjolla. Sen vuoksi pidän erityisen hyvänä tätä päätöstä. On mukavaa, että Marian ahtaus ja ylikuormitus saadaan ratkaistua. Samanlainen ongelmahan meillä edelleen on Malmilla. Tiedän, että terveyslautakunta miettii näitä Malmin ahtaita ja ylikuormitettuja päivystystiloja.

Omasta puolestani voin sanoa, että minun mielestäni asia pitäisi ratkaista päivystyspisteen rakentamisella Myllypuroon. Se palvelisi paremmin itäisen alueen väestöä.

Toivon, että joka tapauksessa jatkossa pääsen täällä toteamaan, että Malmin sairaalan ahtaat ja ylikuormitetut päivystystilat, että myöskin niiden ongelma on ratkaistu. Tässä onneksi saadaan tämä Marian ongelma ratkaistua.

Arvoisa puheenjohtaja.

En voinut pysyä pois täältä, kun tämä keskustelu lähti näin vilkkaasti liikkeelle. Ajattelin, että aina on hyvä miettiä paitsi tulevaisuutta, niin myöskin vähän menneisyyttä.

Kun täällä nyt ollaan päättämässä Meilahden yhteispäivystykseen liittyvästä hankesuunnitelmasta, joka on tärkeä asia, niin haluan todeta, että kannatan sitä lämpimästi, mutta samanaikaisesti käydään keskustelua Malmin ja Marian ahtaudesta ja kurjuudesta. Tämän tietysti ymmärtää, jos kysymys olisi jostakin asiasta, jota ei olisi voinut aikaisemmin ratkaista.

Olen vuonna 1968 mennyt Marian sairaalaan töihin päivystyspoliklinikalle sinne ahtauteen, josta nyt paljon puhutaan. Silloin puhuttiin, että pian tämä ongelma ratkeaa, rakennetaan suuri itäinen sairaala Herttoniemeen ja näin saadaan sitten asianmukaiset toimintatilat. Kuinka kävikään? Taas säästettiin ja mietittiin, rakennettiin itäinen poliklinikka, elikkä sairaalasta tuli tällainen tuluskukkaro ja ahtaus ja kurjuus jatkuivat. Mariaa on laajennettu ja korjattu ja taas laajennettu ja korjattu ja henkilöstö on venynyt ja joustanut siellä ja potilaat ovat joutuneet sopeutumaan olosuhteisiin.

Sitten meillä oli taas seuraava hankesuunnitelma vireillä. Koskelan sairaalan yhteyteen piti rakentaa päivystystilat, ja hankesuunnitelmat olivat varsin pitkälle tehtyjä. Kaikki me odotimme innolla, että vihdoinkin tästä kurjuudesta päästään eroon ja Koskela saadaan toimivaksi. Marian sairaalasta jopa johtava ylihoitaja siirtyi Koskelaan tavallaan, kun suunnitelmat olivat pitkällä, vastaanottamaan, että sitten muutaman vuoden kuluessa tämä hanke etenee niin pitkälle. Ja kuinka kävi taaskin? Taas pistettiin hankkeet jäihin ja saneerattiin ja kunnostettiin ja yritettiin selviytyä.

Ja minä pahoin pelkään - ja toivottavasti olen eläkkeellä kaikista luottamustehtävistä siinä vaiheessa, kun joudun taas toteamaan tämän - että käy jälleen kerran niin, että ongelmat ja kurjuus jatkuvat. Meilahti saadaan varmaan kuntoon, mutta mitä tapahtuu muuten?

On niin helppo puhua, että tehdään Myllypuroon päivystyssairaala. Mutta minä haluaisin, että ne, jotka täällä vakavasti siitä puhuvat, niin minkälaisen sairaalan te haluatte? Ei voida pelkkää päivystyspistettä rakentaa. Siinä pitää olla vuodeosasto, leikkausosasto, ympärivuorokautiset röntgenpalvelut ja laboratoriotoiminnot, elikkä uusi sairaala, oikein kunnon sairaala.

Jos siitä tässä valtuustossa vakavasti puhutaan - ihan oikeasti muille kuin äänestäjille lupauksin - niin toivon todella, että sitten löytyy se yhteisymmärrys ja siihen satsataan ja se toteutetaan. Sanon, että sekä henkilökunnan että helsinkiläisten kannalta on edesvastuutonta antaa lupauksia, jos ei olla varmoja, että viedään niitä eteenpäin.

Malmilla yritetään parhaansa mukaan hoitaa tällä hetkellä tilannetta erittäin ahtaissa ja vaikeissa olosuhteissa. Päättäjiltä pitäisi tulla muutakin kuin sympatiaa tai kritiikkiä sitä kohtaan, että he jaksavat vielä suoriutua, koska ratkaisu tähän päivystysongelmaan ei ole näköpiirissä lyhyellä tähtäimellä, vaan se tulee viemään aikaa.

Elikkä vastuullisesti nyt pitäisi miettiä, mitä tehdään, yhteisesti sopia, katsoa, onko se Malmi, onko se Myllypuro, mikä se on. Mutta jos meillä todella on varaa tehdä iso merkittävä päivystyssairaala Helsinkiin, niin minä olen ensimmäisenä, joka lupaan iloita ja taputtaa sen päätöksen puolesta. Mutta en ainakaan ole tähän mennessä saanut mistään sellaista tietoa, että Helsingillä tällaisia varoja olisi käytettävissä, että tämä voitaisiin toteuttaa.

Pelkkä päivystyspiste.

Me olemme kokeilleet Helsingissä myös aikoinaan - aika moni muistaa täällä Kivelän sairaalan päivystyksen. Siellä toimi ainoastaan sisätautipäivystys. Se ei ollut toimiva järjestelmä. Potilailla ei lue otsassa, että he ovat sisätautipotilaita, kun ambulanssi soitetaan. Potilas saattaa kuulua kirurgian piiriin, neurologian piiriin, sisätautien piiriin, päivystystapaukset. Joten yhden erikoisalan päivystys ei ole tehokas. Terveyskeskuspäivystys on sitten aivan eri asia. Mutta jos puhumme erikoissairaanhoidon päivystyspisteestä, niin silloin pitää olla kyllä kunnollinen toimiva sairaala, jossa on tehostetun hoidon osasto, tehoyksikkö, leikkaussalit jne.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Haluaisin vastata entiselle ja nykyiselle työtoverilleni valtuutettu Ojalalle.

Terveyslautakunta on suunnitellut Myllypuroon rakennusta, mutta ei päivystysrakennusta, vaan terveysasemaa. Tämä terveysasema olisi metropysäkin loppupään kohdalla. Sinne siirtyisi myös Itäkeskuksen terveysasema, joka nyt on aika huonoissa vuokratiloissa.

Toistaiseksi olemme ajatelleet, että Malmin sairaala korjattaisiin vähitellen ja saataisiin sinne toinen terveyskeskuksen päivystyspiste. Erikoissairaanhoitoa ei ole ajateltu sijoittaa tähän päivystyspisteeseen. Se vaatii tietenkin vuodepaikkoja, mutta nehän ovat jo Malmin sairaalassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin toteaisin valtuutettu Ojalan puheenvuoroon jatkaen.

Olen aivan täsmälleen samaa mieltä, että terveydenhuollon uudelleenorganisoinnit ovat niin työläitä monella tavalla sekä henkilökuntaa että ihmisiä koskettavia, että niitä ei pitäisi tehdä poukkoillen.

Helsingin terveydenhuolto on kyllä aika hyvä esimerkki siitä monella tavalla, miten asioita ei olisi vuosien varrella pitänyt hoitaa. Siinä mielessä voin kyllä monilta osin yhtyä valtuutettu Ojalan näkemyksiin.

En voi olla palaamatta lyhyesti tähän Koskelan sairaalahankkeeseen, jonka yhtenä työryhmän jäsenenä olin, kun sitä suunnitelmaa tehtiin ja terveyslautakunnassa sitä käsiteltiin.

Täytyy sanoa, että kaupungin keskusjohto sen sitten tyrmäsi. Mutta näin jälkikäteen ajatellen - ja monet ovat sanoneet - että se ratkaisu, joka silloin ehdotettiin ja esitettiin, olisi ollut nykyistä tilannetta ajatellen kaikista viisain ratkaisu.

Olen itse edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että jos silloin olisimme tehneet ne ratkaisut, mitä se työryhmä ja lautakunta esittivät, niin olisimme huomattavasti paremmassa asemassa tällä hetkellä. Mutta silloin ei nähty pitkälle eikä metsää puilta. Sen jälkeen on kyllä monella tavalla näitä ... Paljon rahaa on palanut kyllä Helsingin erilaisissa organisaatiojärjestelyissä HUSin, HYKSin ja Helsingin kaupungin kesken. Johtamisen ja näkemyksen viisautta olisi kyllä kaivattu monella tavalla.

Toivon, että nyt näitä asioita punnitaan huolella ja että myöskin siihen muutosjohtajuuteen ja asioiden läpiajamiseen pannaan enemmän huomiota.

Mutta itse tästä Meilahden yhteispäivystyssairaalan ja tästä koko hankesuunnitelmasta:

Näen tämän erittäin tärkeänä ja merkittävänä asiana. Koko Meilahden sairaala-alueen kehittäminen terveydenhuollon isoksi kampusalueeksi, jossa on myöskin erilaisia tutkimus- ja kehittämistoimintoja - siellähän on vahvat tiedekirjastot jne. - niin näen sen synergiahyödyt erittäin hyvinä. Kannatan sillä tavalla tätä Meilahden yhteispäivystyssairaalan hanketta.

Tärkeätä on, että sen kaavoituksellinen puoli otettiin vahvasti kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupungin ohjaukseen. Se oli vähän tuuliajolla mielestäni silloin, kun se oli pelkästään HUSin suunnittelussa.

Mutta asia, johon varsinaisesti ajattelin tässä yhteydessä puuttua, liittyy Marian sairaalan tulevaan käyttöön.

En tee sitä asiaa koskevaa mitään ponsia, koska todennäköistä on, että tämä asia tulee myöskin kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Siellä voimme lautakunnassa vaikuttaa siihen.

Mutta jätän kuitenkin ajateltavaksi ja täällä kaupungin sisällä ja lautakunnissa pohdittavaksi, että Marian sairaala olisi mitä erinomaisin paikka ajatella vaikeasti asutettavien ihmisten asuntojen järjestämiseksi. Siellähän on puisia puurakennuksia, jotka ovat toimineet hallintotiloina. Ne aivan hyvin voitaisiin korjata ihmisten asunnoiksi. Siellä on pieniä pihoja jne. Ja se ajatus siitä, että osa olisi toimistotiloja, aivan hyvin varmaan sopisikin. Ne, jotka ovat vasten katuja ja sitä kautta meluisia, voisivat toimia melumuurina. Mutta kaikki ne rakennukset ja tilat, jotka ovat Marian sairaalan pihalla ja sisäpuolella, erinomaisen hyvin soveltuisivat erilaisten mielenterveyskuntoutujien ja muiden asunnottomien asunnoiksi.

Toivon, että sitä voitaisiin sosiaali- ja terveyslautakunnissa, molemmissa pohtia tätä Marian sairaalan tilannetta tästä näkökulmasta, eikä ruveta sitten pohtimaan, että se siirrettäisiin jonkun muun hallinnonalan käyttöön suoraan, vaan että sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeet pitää ensiksi pohtia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kahteen asiaan. Marian sairaalan mahdolliseen tulevaan käyttöön, ja todellakin niillä kaikilla varauksilla, että asiaa täytyy paljon monipuolisemmin ja parempien selvitysten pohjalta toki valmistella.

Minusta tuntuu, että valtuutettu Asko-Seljavaaran ja valtuutettu Anttilan ajatukset ovat molemmat jossain määrin kuitenkin niin hyvin perusteltuja, että niitä kannattaa molempia tutkia.

Se on myös totta, mitä valtuutettu Asko-Seljavaara sanoi niitten rakennusten potentiaalista houkuttaa Helsinkiin sellaisia veronmaksajia, joita Helsinki kaipaa. Mutta silloin tietysti ajatus olisi - ja se on yhdistettävissä valtuutettu Anttilan ajatteluun - että sitä kautta sitten mahdollisesti saadaan rahaa ja järkevämmin rakennettua juuri näitä kipeästi tarvittuja, vaikeasti asutettavien ihmisten asuntoja tai sitten kehittää aluetta juuri niin kuin valtuutettu Anttila kehitti. Nämä välttämättä ei sulje toisiaan pois, nämä kaksi tavoitetta. Kyllä ne korkeat huoneet, vanhat hienot rakennukset ja puistomainen ympäristö saattaisi olla myös ratkaisu siihen, millä saamme kaikenmaailman nurmijärviltä tänne takaisin ihmisiä, joiden verorahoja ja panosta tähän kaupunkiin tarvitaan. Toisaalta yhtälailla on päivänselvää, että myös niille ihmisille on löydettävä asutus, joilla tällä hetkellä ei ole.

Tästä Meilahdesta vielä sen verran, että on aivan oikein kehittää sitä näin hyvin.

On hyvä, että paitsi että sairaalalla itsellään on pätevä, hyvä arkkitehti täysipäiväisesti, täystyöllistettynä, että kaupunki suhtautuu Meilahden sairaalan kaavoitukseen näin kunnianhimoisesti.

Kun siitä on tulossa nyt näin suuri terveydenhuollon palveluiden ja työpaikkojen keskittymä, niin on päivänselvää, että yksi puuttuu ja se on se metro.

Meidän on saatava - ja oltava niin kunnianhimoisia - että se, oli se sitten länsimetron linjaus tai erillinen linjaus, Meilahteen on saatava ennemmin tai myöhemmin - mieluummin ennen kuin minä jään eläkkeelle, jos valtuutettu Ojalaa saa täällä lainata - koska se on kuitenkin yksi Suomen suurimpia työpaikkakeskittymiä ja sinne liikkuu ihmisiä potilaina ja potilaiden omaisina hyvin paljon. Tällä hetkellä joukkoliikenne sillä alueella, kun siinä on vähän ahdasta - niin valtuutettu Asko-Seljavaarakin kuvaili - ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka siinä moni bussilinja ja ratikat 10 ja 4 menee.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minun on pakko kysyä tarkennusta valtuutettu Braxin puheenvuoroon.

Minulle tule sellainen tunne, että hän tarkoitti, että täällä vaikeasti asutettavien ihmisten asuttaminen Marian sairaalan alueelle - jota itse perustelin - tulisi häiritsemään Ruoholahden villoja taikka se olisi jotenkin liian arvokas paikka tämän tyyppisille ihmisille. Toivon, että olen väärässä.

Se on valinnan paikka, että haluammeko me todella, että vaikeasti asutettavat ihmiset - joilla monella tavalla on esimerkiksi mielenterveyskuntoutus, joka on yhteydessä Lapinlahden sairaalaan, - niin pitää tehdä valintoja. Mielestäni tämä olisi erinomainen lähtökohta, että nyt ne tarpeet, jotka muuten aina syrjäytyy asuntopolitiikassa, tulisivat tässä asiassa priorisoitua.

Toivottavasti valtuutettu Brax ei ole tukemassa valtuutettu Asko-Seljavaaran hyvätuloisten asuntopolitiikan linjaa tässä tapauksessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Anttila on kyllä tapansa mukaan taas ennakkoluulojensa orja.

Puheenvuorostani ei varmasti voinut päätellä sitä, vaan että meidän täytyy katsoa, mikä on tehokkain tapa löytää asunnottomille ja vaikeasti asunnottomille tilaa ja sen takia tutkia myös se vaihtoehto, että voiko valtuutettu Asko-Seljavaaran esittämällä vaihtoehdolla vapautua tosiasiassa vielä enemmän rahaa rakentaa vielä paremmin, tehokkaammin, hyvälle paikalle asuntoja myös niille, jotka ovat vaikeasti asutettavia.

On erittäin hassua kuunnella rivien välistä tuollaista roskaa. En kertaakaan sanonut, että se paikka olisi jotenkin soveltumaton, vaan yritin keksiä mikä on tehokkain tapa löytää riittävästi voimavaroja asuttaa vaikeasti asuttavia hyvälle paikalle. Eihän Helsingissä juuri huonoja paikkoja ole.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen erittäin iloinen, että kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila esittää Mariaa asuntokäyttöön.

Vielähän ei ole tutkittu, minkälaisia asuntoja. Yhtä hyvin ne voivat olla sosiaalisia asuntoja kuin kovan rahan asuntojakin. Mutta me emme todellakaan haluaisi, että siitä tehdään terveysasema.

Mariassa olen itse työskennellyt, kuten valtuutettu Ojalakin. Se on erittäin epäkäytännöllinen terveysaseman käyttöön. Myöskin liikenne on siinä ihan mahdoton järjestää.

Toivoisinkin, että otettaisiin huomioon se terveyslautakunnan alustava ehdotus, että Jätkäsaareen tulisi myöskin terveysasema. Jätkäsaarestahan täytyy tulla sellainen niin kuin Helsingin näyteikkuna. Jos ei siellä ole mitään muita palveluja kuin R-kioski, niin ei siinä ole kovin paljon näyttämistä ulkomaalaisille arkkitehdeille.

Puheenjohtaja.

Tässä oli kuitenkin pakko nyt todeta tämän edellisen puhujan jälkeen, että lautakunta kyllä keskusteli varsin perinpohjaisesti eri terveysasemavaihtoehdoista juuri eteläisen osalta ja Maria oli yhtenä vaihtoehtona esillä. Mutta koska mitään päätöksiä varsinaisesti vielä ei ole tehty, niin muoto esityksessä ja päätöksessä jäi sellaiseksi, että kaikki ovet ovat vielä avoinna.

Itse pidän täysin mahdollisena, että Marian sairaalasta tulisi terveysasema, mutta en ole mitenkään ajamassa tätä. Siellä kuitenkin on niin paljon tilaa, että vaikka sinne terveysasema tulisikin, tai muita vastaavia toimintoja, niin sinne jää vielä muutakin tilaa käytettäväksi. Ja kun näitä tiloja otetaan käyttöön, on myös hyvä huomioida se - jos oikein muistan - että osa tiloista on suojeltuja rakennuksia, jolloin mitä tahansa toimintaa niihin ei voida asettaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä keskustellaan ensisijaisesti Meilahden yhteispäivystyspisteestä ja koko Meilahden sairaala-alueen hankkeesta.

Mielestäni valtuutettu Brax otti erittäin hyvän asian esille, nimittäin nämä joukkoliikenneratkaisut, jotka liittyvät tämän alueen kehittämiseen ja näiden rakennusten rakentamiseen.

Nyt täytyy muistaa, että meillähän on jonkun aikaa ollut pieniä ongelmia saada erityisesti hoitajia sosiaali- ja terveyspuolelle töihin. Tulevaisuudessa täytyy miettiä, millä tavalla Helsinki säilyy kilpailukykyisenä, vaikkapa juuri sairaanhoitajien työllistäjänä, joita kuitenkin tällaisessa isossa kompleksissa melko paljon tarvitaan.

Mielestäni joukkoliikenneratkaisut, millä tavalla omalle työpaikalle pääsee, ovat melko oleellisia tässä asiassa, ja erittäin mielelläni näkisin jossakin vaiheessa sen metron menevän Meilahteen. Siinä mielessä voin kyllä lämpimästi kannattaa valtuutettu Braxin ajatuksia tässä asiassa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että henkilökunnan rekrytoimisen kannalta on oleellista myös se, miten tilat suunnitellaan ja minkälaisena paikkana työntekijät kokevat paikan tehdä töitä. Siinä mielessä meillä on mielestäni erittäin hyvät mahdollisuudet osoittaa, että Helsinki on kilpailukykyinen ja hyvä paikka tehdä terveysalalla töitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Meillä on nyt asialistalla yhteispäivystyshanke Meilahdessa, mutta tähän mahtuu ilmeisesti ihan mitä tahansa, mitä voi jollakin tavalla liittää sairaanhoitoon tai sairaanhoidossa käytettäviin rakennukseen.

Ehdottaisin, että pysymme asiassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yhteispäivystyssairaalahanke on minunkin mielestäni positiivinen asia.

Edellisestä puheenvuorosta huolimatta haluan kuitenkin jatkaa tässä virinnyttä keskustelua tähän hankkeeseen Marian sairaalan tulevan käytön osalta liittyvästä kysymyksestä, joka koskee terveysasemaverkostoa Helsingissä.

Mielestäni se, että meille tulee tässä päätöksen yhteydessä, kaupunginhallituksen esityksessä ohimennen tällainen kysymys esille, on jälleen yksi osoitus siitä, että terveysasemaverkostoa koskevia ratkaisuja ei tehdä kokonaisvaltaisen arvion pohjalta eikä kunnollisten selvitysten nojalla. Niitä tehdään nyt tavalla, jossa valtuusto ei ole pystynyt linjaamaan keskeistä terveyspalvelujen strategiaa, jolla on puolestaan vaikutuksia paitsi terveysasemien palvelujen laatuun, myöskin sairaalatoiminnan tarpeisiin ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuden toimivuuteen.

Eli toistan puheenvuoroissani useaan otteeseen aiemminkin esittämäni toivomuksen, että tämä asia, siis terveysasemaverkostoa koskeva strategia, tuotaisiin kokonaisuudessaan valtuuston käsittelyyn.

Arvoisa puheenjohtaja ja aiemmat puhujat.

Aihe on ollut mitä mielenkiintoisin: mitä tehdään joskus Marialle?

Kaksi lautakuntaa eri kokoonpanoilla on selvittänyt ja pohtinut yhteispäivystyssairaalan hankesuunnitelman hyväksymistä. Nyt tämä asia pitää saada eteenpäin. Siis kaikki on valmiina pohdittu, selvitetty tämän hankkeen osalta. Mutta jos ei päätöksiä pystytä tekemään, vaan edellytetään aina sivusta syntyviä uusien ideoiden selvittelyjä, emme pääse ratkaisemaan sitä ongelmaa mikä päivystyksessä on.

Arvoisa puheenjohtaja.

Puutun hiukan tähän Marian sairaalan tulevaan käyttöön, kahdelta osalta.

Siellä periaatteessa on jo parkkipaikalla mahdollisuus rakentaa asuntoja, jos haluttaisiin. Olen käynyt siellä sekä potilaana että asuntoasiain asiantuntijana. Ja toiseksi: se on perinteinen alue, jossa asunnottomia on ollut tavattomasti.

Mm. valtuutettu Arvid von Martens ehdotti monena vuonna, että Lauttasaaren sillan alle rakennettaisiin talo tilapäismajoitusta varten. Siltahan kulki siinä Marian sairaalan vieressä. Kyllä se olisi hyvä tällainen "mix". Eli siellä eivät naapurit pysty valittamaan, jos sinne rakennettaisiin mitä tahansa, kuten sairaala-alueelle.

Olen moittinut apulaiskaupunginjohtaja Korpista siitä - ehkä se ei ole hänen vikansa, vaan muiden ahneempien ihmisten vika - että Hesperian tornitalot pantiin lihoiksi ja myytiin pois mielisairailta. Jos niistä olisi tehty asunnottomille ja mielisairaille taloja tai palveluasuntoja, ei olisi kukaan kyennyt valittamaan.

Marian sairaalan uusintakäyttöä täytyy katsoa tästä näkökulmasta. Tämä on hieno ajatus.

Seuraavaksi luovumme myös sitten Töölön sairaalasta. Sen HUS panee lihoiksi sitten. Ja sielläkin, Töölön sairaalan rakennustyömaalla, asui aikanaan asunnottomia erittäin paljon, koska se oli lämpimämpi paikka kuin roskalaatikot, joita silloin nimitettiin kerrostaloiksi, kun niissä asui neljä henkeä roskalaatikkoa kohti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin esteettömyysohjelma tulee muutaman kokouksen päästä käsiteltäväksi.

Tämän tulevan ohjelman hengessä haluaisin esittää toivomusponnen tämän asemakaavan muuttamisen yhteydessä:

Siellä korjataan Teollisuuskatua välillä Jämsänkatu - Ratapihantie, ja se voidaan aloittaa heti, sen korjaaminen. Toivon, että samalla korjataan muutamia asioita Kumpulantien 1:n kohdalla, sillä tavalla kuin esteettömyys edellyttää.

Kumpulantie 1:ssä sijaitsee Invalidiliiton ja Invalidien Urheiluliiton tiloja. Siellä tarvitsee tehdä pieniä muutoksia. Koska tämä sijaitsee muutaman kymmenen metrin päässä Teollisuuskadusta, se olisi taloudellista tehdä tässä yhteydessä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Kannatan valtuutettu Vikstedt-Nymanin tekemää ponsiesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sivulla 112 mainitut sopimukset on allekirjoitettu 3.11., 4.11. ja 10.11.2005.

Puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Otan nyt meidät kartalle, siis kohta 22, Pitäjänmäen teollisuusalue. Laittaisin kuvaa kohta, kun saadaan kone lämpenemään.

Minun lämpenemiseni on ehkä jo vähän takanapäin, että en tästä hirveästi ainakaan omaa henkeäni ryhdy puheessani nostattamaan.

Kysymyshän on nyt siitä, että asemakaava on edennyt tähän vaiheeseen, joka on asemakaavan kannalta cruciaali/crucially ?. Sen monissa eri käsittelyvaiheissa on käynyt ilmi, että asemakaava-alueella saattaisi olla jotain sellaista, joka kannattaisi säilyttää. Viittaan tässä kaupunginmuseon huomautuksiin ja muistutuksiin tämän asemakaavan käsittelyn yhteydessä.

Taitaa olla oikein päin tuo kuva. Ollaan Pitäjänmäen teollisuusalueella. Kaava-alue luikertelee ihan hienosti kaavoitetun ja komeasti rakentuneen teollisuusalueen keskellä.

Mitä tässä nyt siis ollaan tekemässä? Ollaan tekemässä se, että teollisuustontteja ollaan muuttamassa muuhun käyttöön, ihan nätisti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Tontin omistajat ovat pitkään halunneet tehdä tonteillaan vähän muunlaista toimintaa mitä siellä on alun perin tehty. Alun perin tässä yhteydessä tarkoittaa noin 1940 - 1950-luvulla, ehkä vähän aikaisemminkin.

Jos olette lukeneet esittelytekstin läpi, huomaatte, että alueella on seitsemän tonttia, joista kaikista kaupunginmuseolla olisi ollut mielipide, että tonteilla olevia kiinteistöjä olisi kannattanut suojella, eri tavoin. Prosessiaikana kaupunginmuseo on vielä vähän lieventänyt, että huolehtikaa nyt edes viidellä tontilla asiasta.

Mutta jostain syystä tämä meidän koneistomme on sellainen, että kiinteistöjen suojelutarpeet tunnutaan ohitettavan aika helposti mielestäni. Me olemme jo tällä valtuustokaudella tehneet aika monta asemakaavapäätöstä, jossa ihan yksiselitteisesti kaupungin tai valtion museoviraston lausunto on ollut senkaltainen, että valtuutetut, hold your horses, miettikää vähän tarkemmin, mitä asioissa voitaisiin tehdä.

Näytän nopeasti muutaman kuvan, minkälaisia kiinteistöjä tällä alueella on. Oletan, että kaikki eivät ole ehtineet kiireissään paikan päälle katsomaan.

Nämä eivät ole ihan loogisessa järjestyksessä. Kohde 1 on Valimotiellä oleva vanha pankkikiinteistö. En rupea sen kummemmin esittelemään. Näytän vain nopeasti, niin päästään syömään pikkuhiljaa. (Välihuuto!) No sitten meillä ei ole mitään hätää. Mutta puhun tästä asiasta ihan niin kauan kuin katson asian käsittelyn tarvitsevan. Tälle tonttikokonaisuudelle, Valimotien ympärille, ollaan nyt kaavoittamassa vähän lisää kerrosaloja tontin omistajien vaatimuksesta.

Esitän palautusesityksen, joka on täsmälleen sama mitä vähemmistö kaupunginhallituksessa esitti. Se kuului näin:

"Asemakaava palautettaneen uudelleen valmisteltavaksi siten, että ainakin osa kaupunginmuseon lausunnoissa esitetyitä suojelutavoitteista otetaan huomioon."

En osaa nyt tässä ruveta rautalangasta vääntämään, mitä ne erilaiset suojelutavoitteet mahdollisesti ovat. Mutta sivistynyt ja ympäristöään arvostava ihminen kyllä ymmärtää, että jos on hyvin rakennettu kiinteistö, joka on vielä mielenkiintoisen oloinen ja näköinen ja vielä hyvässä kunnossa, niin sitä ei ehkä kannattaisi purkaa.

On varmaan totta, että näillä tonteilla on sellaisia taloudellisia ristiriitoja, että kiinteistön säilyttäminen aiheuttaisi arkkitehdille vähän päänvaivaa, eli suunnittelutunteja eli rakennuskustannuksia. Mutta mikään näistä tonteista ei ole sellainen, etteikö tontin omistajien tavoitteita voitaisi myös huomioida, vaikka me uskaltaisimme rahoittaa tätä suojelukaavaa vähän rohkeammin täältä valtuuston hanasta.

Mitäpä tässä muuta?

Tämä tuntuu olevan tässä elämänajassa Helsingin kaupungin henki, että kiinteistöjen suojelutarpeet ohitetaan aika kevyesti. Se on äärettömän ikävää tulevaisuuden kannalta ja se on äärettömän ikävää myös tämän ajan kannalta. Mutta niin makaa kuin petaa, ei kai siinä muuta ole sanomista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun kaupunginhallitus teki esitystään valtuustolle, pääargumenttina pidettiin Pitäjänmäen teollisuusalueen kehittämistä edelleen niin, että ensisijaiseksi asetetaan elinkeinotoiminnat.

Täältä suinkaan ei pureta kaikkia kiinteistöjä, niin kuin valtuutettu Helistö puheenvuorossaan antoi ymmärtää. Siinä annetaan joustomahdollisuutta muuttaa tiloja sellaista toimintaa tukevaksi, joita näillä yrityksillä tällä hetkellä on.

Jos Helsinki haluaa jatkossa pitää kiinni yritystoiminnasta omalla alueellaan, meidän tulee katsoa, mitkä ovat yritysten tarpeet ja katsoa, kuinka se on yhteen sovitettavissa meidän kaupunkikuvamme ja elinkeinopolitiikkamme tavoitteitten kanssa.

Joten toivoisin, että tämä tarjoiltu virheellinen kuva siitä, että kaikki kiinteistöt tultaisiin puskutraktorilla maan tasolle jyräämään, ei ole mennyt perille.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tehokkuusvaatimukset ovat korostuneet ympäristön kustannuksella koko sen ajan, jonka Pitäjänmäen teollisuusaluetta on rakennettu.

Tällä alueella on tärkeä merkitys työllisyyden kannalta. Siinä valtuutettu Vehviläinen on ihan oikeassa.

Mutta kannattaa kuitenkin mielestäni miettiä, miten aluetta voitaisiin kehittää niin, että nämä kaksi näkökohtaa paremmin yhdistyisivät, siis ympäristönäkökohta ja työllisyysnäkökohdat.

Kaupunginmuseo ja Uudenmaan ympäristökeskus ovat esittäneet osaa kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista säilytettäväksi.

Näiden kulttuuriarvojen ohella on mielestäni kysymys kaupungin ympäristöohjelmissa tavoitteeksi asetetuista ekologisen kestävyyden periaatteista.

Meillä on Helsingissä paljon hyviä esimerkkejä siitä, miten vanhoja teollisuusrakennuksia voidaan ottaa uuteen käyttöön ja alueita voidaan kehittää ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat yhdistää. Valitettavasti tässä esityksessä nämä kehittämismahdollisuudet jäävät rakennusoikeuden lisäämisen jalkoihin.

Kannatan valtuutettu Helistön esitystä kaavan palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi siten, että ainakin osa kaupunginmuseon lausunnossa esitetyistä suojelutavoitteista voidaan ottaa huomioon.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Kannatan valtuutettu Helistön tekemää palautusesitystä.

Itse hanke, jota tällä asemakaavalla ajetaan, on kannatettava.

Palautusesityksiä, joita minäkin matkalla olen ainakin yhden tehnyt, ei lähde siitä, että tällä kaavalla tavoiteltua toimitila-aluetta pitäisi vastustaa. Kysymys on siitä, kuinka todennetut suojeluarvot ja ylipäänsä ne arvot, mitkä vanhoihin teollisuusrakennuksiin saattaa sisältyä, voitaisiin paremmin sovittaa alueen muihin tavoitteisiin käyttötarkoituksia muuttamalla ja ylipäänsä sitä suunnittelutyöhön satsaamalla niin, että kyetään luomaan sen tyyppistä ympäristöä, missä myös tämän tyyppiset seikat - niin kuin tausta-aineistossa hyvin käy ilmi, elikkä ne arvot, jotka näihin vanhoihin teollisuusrakennuksiin liittyy - voidaan myös huomioida.

Meillä on Helsingissä käyty tätä suojelukeskustelua pitkään, ja olemme pikku hiljaa ymmärtäneet tietyn tyyppisten rakennusten arvon. Mutta teollisuusalueiden omakerroksellisuus ja ilmeet eivät vielä ihan nauti sitä luottamusta tai sitä - sanoisinko - huomiota, jota ne ehkä osaltaan myös ansaitsisivat.

Kun tehdään uusia toimitila-alueita, niin ei ole merkityksetöntä sekään, minkälainen ympäristö niistä muodostuu. Uudet toimitila-alueet yleensä pakkaavat olemaan hyvin samankaltaisia, toistensa kopioita, koska tämän päivän arkkitehtuuri ja ennen kaikkea tilaajien odotukset arkkitehtuurista ovat hyvin - sanoisinko - samankaltaisia, eivätkä tuota erilaisuutta siihen ympäristöön.

Sen takia on mielekästä, että jos halutaan omalaatuisia, vahvan identiteetin toimitila-alueita, siellä hyödynnetään siellä jo ennestään olemassa olevaa rakennuskantaa, jotta syntyisi mielenkiintoisempaa ympäristöä kuin mitä ehkä yksinomaan uudisrakennusten kautta suunnittelemalla voidaan saada aikaiseksi. Tämä on mielestäni tärkeää.

Mielestäni tämä palautusesitys on hyvin perusteltu. Palautusesityksen muotoilusta on tullut jossain vaiheessa käytäväkritiikkiä, että sen olisi pitänyt olla yksilöidympi kaupunginhallitusvaiheessa, tai jo lautakuntavaiheessa.

Tähän sanon, että mielestäni se on perusteltu nimenomaan juuri näin. Kun kyse ei ole yksittäisen rakennuksen erityisistä arvoista, niistä kerroksista ja miljöötekijöistä, ja kaavan todelliset tavoitteet ovat myös lisätä kiinteistötaloudellisesti niiden käyttömahdollisuuksia ja lisätä paljon rakennusalaa, niin mielestäni olisi moukkamaista tai amatöörimäistä ryhtyä täältä käsin sitten kaupunginvaltuutetun roolissa yksilöimään, että miltä osin mikäkin rakennus.

Koko tämä palautusrumba on lähtenyt siitä, että kaupunkisuunnitteluviraston puolella, ja ylipäänsä suunnittelukoneiston puolella, ei ole riittävällä volyymilla omattu hyvää tahtoa näitten taloudellisten ja kaupunkihistoriallisten arvojen sovittamisessa. Ammattitaitoa siihen varmasti olisi. Ja juuri siksi tämä palautusmuoto, tässäkin muodossa, on erityisen perusteltu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata tämän asian palauttamista.

Ensinnäkin haluan torjua sekä valtuutettu Rantasen että valtuutettu Helistön väitteet siitä, etteikö asia olisi huolellisesti valmisteltu.

Valtuutettu Rantanen oli edellisessä lautakunnassa, jossa tätä asiaa valmisteltiin koko neljän vuoden ajan. Joka ainoa rakennus käytiin yksitellen monin havainnekuvin lautakunnassa läpi ja osoitettiin sen rakennushistorialliset ja museaaliset arvot ja kaupunginmuseon lausunto saman tien ja esitettiin ne käyttötarkoitukset.

Alue teollisuusalueena on sata vuotta vanha. Sen viime koko kehitysvaihe, viimeiset viisikymmentä vuotta - niin kuin esityslistassa lukee - on kokenut erittäin suuren muutoksen. Ja nyt kun ei haluta missään tapauksessa, että Helsingissä häviää kaikki työpaikat, vaan halutaan nimenomaan säilyttää Helsingissä työpaikkoja, meillä on enää harvoja isoja teollisuusalueita, joihin voidaan tällaista rakennemuutosta tehdä.

Valtuutettu Helistön esittämät kuvat ovat kaikki nähtävissä oven ulkopuolella. Valtuutetut ovat varmaan niihin huolellisesti tutustuneet. Kaikki esittelylistassa olevat kuvat ja rakennukset ovat kuvattu oven ulkopuolella olevissa kuvissa. Sillä tavalla valtuutetuilla on kaikki mahdollisuudet nähdä niitä rakennuksia.

Kun tätä kaupunginmuseon lausuntoa huolella lautakunnassa käsiteltiin, yksitellen, kunkin rakennuksen kohdalta, niin voi kyllä sanoa, että joskus sama kaupunki, joka huolehtii elinkeinopolitiikkansa säilyttämisestä, työpaikkojen säilyttämisestä ja hyvinvoinnin säilyttämisestä, niin yhden viraston toimesta tietyllä tavalla siinä on olemassa selvä ristiriita. Ja kun kaupunginmuseon luottamushenkilöt ovat myöskin kaupungin luottamustehtävissä olevia henkilöitä, niin toivoisin, että näitä kaupungin strategioissa yhteisesti hyväksyttyjä tavoitteita tämän kaupungin kehittämiseksi myöskin kaupunginmuseon johtokunnassa vähän paremmin otettaisiin huomioon.

Mielestäni tämä Pitäjänmäen tonttien valmistelu, jota on nyt viisi vuotta valmisteltu - ja muistaakseni myöskin edellisessä lautakunnassa. Tästä en ole aivan sataprosenttisen varma - mutta edellisessä lautakunnassa kuitenkin valmisteltiin erittäin pitkään ja huolella.

Haluan myöskin torjua valtuutettu Helistön väitteet siitä, etteikö kaupungin kaavoituksessa suojelupäätökset painaisi.

Tällä hetkellä museoviraston ja kaupunginmuseon näkemyksiä tutkitaan huolella, ja kaikki ne mahdollisuudet mitä on inhimillisesti ja taloudellisesti ja kaupunkikuvallisesti mahdollista ottaa huomioon, tehdään.

Joskus tuntuu siltä, että museovirasto käyttää enemmän poliittista ohjausta kuin konsanaan asiantuntijaohjausta. Tämän olen sanonut julkisestikin, että asiantuntijaelimen arvovaltaa heikentää se, jos ottaa poliittisen toimijan roolin. Se on nähtävissä mm. huomenna lautakunnan listalla olevasta valtioneuvoston päätettäväksi tulevasta erityisten tärkeiden suojelu- ja kulttuurialueiden luettelon valmistelusta, josta kaupunginhallitus antamaan lausunnon lähiaikoina.

Näin ollen ehdottomasti pidän tätä kaavaehdotusta erittäin perustellusti ja hyvin valmisteltuna. Valtuuston pitäisi tämä päättää, eikä missään tapauksessa palauttaa, etenkään kun tämä ehdotus - jossa Vihreät ovat myöskin itse olleet valmistelussa mukana - ei millään tavalla ole yksilöity.

Puheenjohtaja.

Olen itse tuskaillut tämän asian kanssa, ihan niin kuin valtuutettu Rantanenkin.

Ja niin kuin valtuutettu Anttila viittasi, olin edellisessä lautakunnassa, jossa tämä asia oli ainakin yhden kerran sen vuoden aikana esillä, ja se on nyt ns. myös kypsynyt omassa mielessäni.

On vaan pakko nyt myöntää, että kannatan tässä vaiheessa palautusta. Se on siinä mielessä sääli, että kannattaa, koska, aivan niin kuin puhuttiin tästä käyttötarkoituksen muutoksesta, sehän on kannatettava ja kannatan sitä.

Mutta en pysty ymmärtämään, kun lukee tätä esittelytekstiä, että toisaalta ei riitä se, että puhutaan, että yksittäiset rakennukset eivät ole senkaltaisia, että puoltaisivat miltään osin SR-2 -merkintää, mutta toisaalta kokonaisuuskaan ..?.. Mielestäni lopullisessa perusteluissa ei ole sitä johdonmukaisuutta mitä odottaisi. Ainakin Valimontien 13:sta osalta, jossa on hieno korkea rapputorni, en ymmärrä, minkä takia esimerkiksi vain sen osalta olisi voitu mennä kaupunginmuseon suosituksen mukaan.

En tiedä, kun tämä on kuitenkin perustelu palautukselle, niin onko tässä vaiheessa enää sallittua kysyä mitään. Mutta jos on, niin kyllä haluaisin kuulla vaikkapa apulaiskaupunginjohtajalta, minkä takia ei yksittäistä? Koska se vaikuttaa niin selkeästi nyt siltä, että jos mennään tämän suojelun mukaan, niin sitten se pitää olla se kokonaisuus. Minkä takia ei yksittäistä voisi tästä poimia?

Tulen kannattamaan palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Se teksti tosiaan on vähän töksähtävä - voisi sanoa. Mutta perusnäkemys on ollut, että tämä on vyöhyke, jossa elinkeinotoiminnalle pitää antaa mahdollisuudet, ja se, että kaupunkisuunnittelulautakunta on sitten käsittelyssään lähtenyt siitä, että ei lähdetä tekemään pieniä poikkeuksia sinne sisälle.

Näen, että jatkokehittelyssä siinä vaiheessa, kun hankkeita tulee, tähän asiaan voidaan vielä vaikuttaa muilla keinoin kuin tällä kaavalla. Totta kai kaava antaa mahdollisuuden suureen vapauteen. Mutta se, että tämän miljöön arvokkaat osat sieltä kokonaan häipyisi, niin siihen en henkilökohtaiseksi usko.

Pidän aika tärkeänä, että meillä on myös sellaisia vyöhykkeitä, joissa elinkeinoelämän muutostarpeilla on mahdollisuus olla uskottavasti, sitoutua alueeseen niin, että tällaiset määräykset eivät tee mahdottomaksi uutta muuttuvaa toimintaa. Näitä alueita ei kovin monta ole. Tässä on otettu sellainen ratkaisu, että tämä tärkeä vyöhyke saisi elää, kun kuitenkin nämä suojeluarvot ovat suhteellisen rajattuja. Näin itse olen sen nähnyt.

En ymmärrä, mistä valtuutettu Anttila sai jotain poliittista tähän kaupunginmuseon ja museoviraston toimintaan.

Kaupunginmuseon ja museoviraston tulee ottaa huomioon ainoastaan museaaliset arvot, elikkä siis rakennushistorialliset, kaupunkikuvalliset ym. En tajua, kuinka siitä saa mitään poliittista väännettyä aikaiseksi. Täällä sitten hoidetaan se, kuinka vakavasti me otamme nämä kaupunginmuseon näkemykset huomioon.

Siinä valtuutettu Anttila on oikeassa, että jos kaikkea pyritään suojelemaan, niin nämä lausunnot kärsivät tietynlaisen inflaation.

Meillä on nyt edessä se tilanne, että kaikki vanha ja ns. kaunis, söpö, soma, mitä jäljellä on, on suunnilleen jo suojeltu. Nyt meidän pitää suojella sellaista uutta ja vähän meidän silmissämme rumaa ja brutaalia ja groteskia, joka on kuitenkin oman aikansa edustajaa. Silloin tullaan helposti tehneeksi pahoja mogia, ellei asiaa mietitä todella viimeisen päälle, että mikä olisi loppujen lopuksi se, mikä on oikeasti säilyttämisen arvoista ja mikä joutaa mennä.

Tämän takia olen ehdottomasti palautuksen kannalla. Tässä kannattaisi vielä harkita sillä tavalla, että saataisiin kaupunginmuseon näkemykset otettua huomioon sillä lailla kohtuullisessa määrin, että kokonaisuushan tuollaisessa alueessa ratkaisee eikä mitkään yksittäiset kohteet. Pikemminkin yksittäisen kohteen säästäminen voi vaan olla kiusallista sen takia, että se palauttaa mieleen sen, että olisi sittenkin pitänyt säästää ... ?.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Jatkan vielä sen verran vierustoverin puheenvuorosta.

Viitaten valtuutettu Anttilan perusteluihin, vaikka toki itse tästä päätöksestä ja palautuksesta voimme olla eri mieltä eri perustein - itse olen sen kannalla - tuntuu mielestäni pöyristyttävältä tämä ajatus, että juuri museo tai mikä tahansa muu lautakunta. Kun valtuutettu Anttila perusteli, että pitäisi ajatella kaupungin elinkeinostrategiaa ja hitsata mielipiteensä ja näkemyksensä nimenomaan elinkeinostrategian tai jonkun muun yleisen strategian mukaiseksi, niin silloinhan me menettäisimme asiantuntijalautakunnan asiantuntijalausuntojen tehtävän kokonaisuudessaan. Me voisimme päättää kaikki tavallaan kaupunginhallituksen tasolla tai kaupunginvaltuustotasolla suoraan. Nämä eri lautakunnat ja hallintokunnat ovat meillä nimenomaan juuri sitä varten, että näemme eri perspektiivit, oli kyse pelastuslautakunnan tehtävästä, ympäristö-lautakunnan tehtävästä tai museaalisista arvoista.

Mielestäni oli kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajalta aivan pöyristyttävää ajatella, että me ikään kuin toimimme hassulla tavalla, jos saamme kritiikkiä jonkun asiantuntijalautakunnan tai -viraston taholta, ettemme ole ottaneet sen perspektiiviä riittävästi huomioon.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tulin puhujapönttöön kysyäkseni ainakin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttilalta, millä tavoin suojelunäkökohtien huomioon ottaminen vaikeuttaa alueen elinkeinotoimintaa?

Ja koska apulaiskaupunginjohtaja Korpinen puhui täsmälleen samasta asiasta, toivoisin, että hänellä riittäisi myös mielenkiintoa vastata tähän kysymykseen.

Siis yksinkertaisesti: millä tavoin teidän mielestänne joidenkin suojelunäkökohtien ottaminen vaikeuttaa elinkeinotoimintaa?

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tuo näkökulma on täysin väärä. Päinvastoin pitäisi ajatella. On ihan mielenkiintoista kuulla näitä vastauksia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Edelleenkin kannatan tämän asian päättämistä nyt tässä valtuustossa.

Nämä suojelunäkökohdat ja alueen käyttötarkoitukset on yhdessä pohdittu valmistelun aikana ja päädytty tähän ratkaisuun, että suojelulliset näkökohdat otetaan huomioon siinä määrin ja siinä mielessä niin hyvin kuin se on mahdollista, jotta tämän alueen käyttötarkoitus voidaan kuitenkin jatkossa turvata. Tältä osin kaava on erittäin hyvin valmisteltu. Ja ehdottomasti kannatan sen asian päättämistä tässä kokouksessa.

Ei tähän ole minulla muuta lisättävää kuin oikeastaan sellainen spontaani huudahdus, jonka sanoin äänestykseni päätyttyä, että "riivattu puoluekuri!"

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä esitys on kannatettava, sillä se ottaa kohtuullisesti huomioon toisaalta asuntojen rakentamistarpeen ja toisaalta jollaslaisten lasten ja aikuisten liikkumisen ja virkistäytymisen.

On tärkeää, että esitys turvaa kevyen liikenteen väylän Ruoritieltä ja Vanhalta Sotilaspolulta Jollaksentielle ja edelleen Sarvastonlahden puistoon ja liikunta-alueille.

Kappelin tontin puusto on osin vanhaa ja huonokuntoista, joten metsikkö ei joka tapauksessa nykyisellään olisi pitkäikäinen eikä asukkaille turvallinen. Siltä osin kuin se virkistysalueena perustellusti säilyy, mm. lähitalojen lasten leikkipaikkana, on puuston kunto varmistettava.

Pidän myönteisenä sitä, että Jollaksen ja Laajasalon alueen palveluille saadaan uusien asuntojen ja asukkaiden kautta lisää käyttäjiä ja kysyntää.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Suvi Rihtniemi Hanna-Kaisa Siimes

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu