Fru ordförande.

Jag ska fråga om lokaler för juniorverksamhet på Drumsö.

God kondition, hälsa och meningsfull fritid för stadens barn och unga förutsätter ett tillräckligt utbud av träningsutrymmen i hela staden.

Situationen för idrottsföreningarna och framför allt juniorverksamheten på Drumsö försämras dramatiskt om träningsutrymmet i det s.k. Arcadahuset inte är tillgängligt.

Vilka åtgärder kommer staden att vidta för att garantera att de ca 600 juniorer som idrottat i Arcadahuset skall kunna forsätta föreningsverksamheten inom ett rimligt avstånd från hem och skola?

Fru ordförande, bästa fullmäktige.

Som svar på fullmäktig Björnberg-Enckells fråga får jag vördsamt anföra följande:

Drumsöföreningarna Dicken och PPj har i åratal utnyttjat gymnastiksalen i Arcadas fastighet på Drumsö. Idrottsföreningarna har betalat hyra för sina pass till skolan och sedan fått knappa hälften av priset per timme av idrottsväsendet som hyresstöd.

Då Arcadas verksamhet i fastigheten upphörde, hyrde idrottsverket Arcadas gymnastiksal av fastighetskontoret för idrottsföreningarna i området. Hyresavtalet gällde ursprungligen endast vintersäsongen 2004-2005. Eftersom idrottsväsendet då övertog förvaltningen av lokalerna, togs ingen hyra ut hos föreningarna som använde dem. Då det framgick att besluten om den fortsatta användningen av lokalerna senareläggs, beslöt idrottsverket förlänga hyreskontraktet till 31.5.2006. Idrottsföreningarna i området har beviljats träningspass i lokalerna från 3.10.2005, vilket de har fått meddelande om.

För idrottsverket har hyrningen av Arcadas lokaler inneburit extra utgifter. Eftersom användningen av lokalerna varit oviss, har intern hyra och övriga kostnader för verksamheten, ca 50 000 euro per säsong, inte kunnat beaktas i budgetberedningen. Både år 2004 och 2005 har pengarna samlats ihop bland idrottsverkets övriga dispositionsanslag.

Fastighetskontoret utreder för närvarande hur fastigheten skall användas i fortsättningen. Ett alternativ är att riva lokalerna och bygga bostäder i stället och det är uppenbart att lokalerna inte i fortsättningen står till idrottsväsendets förfogande.

På Drumsö finns knappt om ersättande idrotts- och motionslokaler. Idrottsverket har varit tvunget att kraftigt skära i sin investeringsplan, och den innehåller inga nya projekt på Drumsö under de närmaste åren. I detaljplanen för Sundholmen reserveras plats för en stor allaktivitetshall men för närvarande är det inte klart vem som bygger den och när. På Busholmen planeras inomhusprojekt, som säkerligen genomförs i takt med bostadsbyggandet. Men de blir aktuella troligen först under första hälften av 2010-talet.

Slutsatsen är följande: Utbudet av idrotts- och motionstjänster på Drumsö kan med andra ord inte anses vara gott. Att Arcadas lokaler inte längre används för idrott och motion försämrar läget ytterligare och idrottsverket har aktivt försökt undersöka olika alternativ. För egen del har jag uppmanat idrottsverket att före årsskiftet utreda på vilket sätt rimliga idrotts- och motionstjänster kunde tryggas på Drumsö, i Gräsviken och på Busholmen under de närmaste åren.

Rouva puheenjohtaja.

Varmemmaksi vakuudeksi totean yhteenvedon suomeksi.

Lauttasaaren alueen liikuntapalveluita ei tällä hetkellä voida pitää hyvinä. Arcadan tilojen poistuminen liikuntakäytöstä on selkeä heikennys alueen palveluihin. Liikuntavirasto on kuitenkin pyrkinyt aktiivisesti tutkimaan eri vaihtoehtoja.

Omasta puolestani olen kehottanut liikuntavirastoa kuluvan vuoden aikana selvittämään, millä keinoin Lauttasaaren, Ruoholahden ja Jätkäsaaren alueella voidaan turvata kohtuulliset liikuntapalvelut tulevina vuosina.

Fru ordförande.

Tack till biträdande stadsdirektör Björklund för det här svaret. Lämmin kiitos selventävästä vastauksesta ja varsinkin esitetystä aikataulusta.

On tärkeää, että Sipoon ja Pietarsaaren kokoinen, asukasmäärältään samankokoinen Lauttasaari, että siellä saadaan sopivat ja tarpeelliset palvelut.

On muistettava, että 330 kuntaa Suomessa, siellä asuu vähemmän kuin kymmenen tuhatta asukasta. Näissä kunnissa on varmasti aivan erilainen taso liikuntapalveluiden suhteen kuin Lauttasaaressa.

Olen erittäin kiitollinen, että apulaiskaupunginjohtaja Björklund on ottanut tämän asian näin asiakseen ja vie asiaa eteenpäin.

Mielestäni pitää muistaa Lauttasaaren suhteen, että kun sinne suunnitellaan asuntorakentamista yhä edelleen ja yhä enenevässä määrin - tämä on sinänsä hyvä asia - ei voida unohtaa sitä, että sinne ei muuteta pelkästään asunnon ja tontin perässä, vaan on myös olennaista, että lapsille ja nuorille - varsinkin junioreille - on olemassa palveluita. Lauttasaarella ei ole muitakaan palveluita. Siellä on hyvät koulut ja päiväkodit, mutta siellä ei ole liiemmin mitään suurempaa määrää tällaista kunnallista palvelua.

Toivon, että tähän saadaan ratkaisu saadaan att vi får en permanent lösning efter 2006, att det inte bara blir en fråga om att lösa den här frågan för några år framåt.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen iloinen, että tästä asiasta keskustellaan.

Tietysti lohdutuksen vinkkinä sanoisin entisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön vinkki, että onhan siellä Lauttasaaressa puita, kiipeilkää. Mutta minä haluan rauhoittaa lauttasaarelaisia sillä, että kun Ruoholahteen on rakentumassa sataman siirron kautta uusi asuntoalue, niin siellä on mittavat suunnitelmat erinomaisen isosta ja suuresta liikuntapaikasta, joka varmasti palvelee myös lauttasaarelaisia paremmin. Lauttasaari ei ole välttämättä ihan huonommassa paikassa, mitä tulee ulkoliikuntapaikkoihin. Siellä on mertakin lähettyvillä, aika lailla mittavasti.

Asiaa pitää varmasti pohtia. Mutta osana koko Helsingin liikuntapaikkarakennetta Lauttasaari ei ole verrattavissa millään tavoin alle kymmenen tuhannen ihmisen kuntiin keskellä ei mitään, vaan Lauttasaari on osa Helsinkiä. Jokaisella lauttasaarelaisella, niin kuin muillakin helsinkiläisillä, on vapaa oikeus käyttää kaikkia Helsingin lukuisia liikuntapaikkoja, kohtuullisen lyhyen matkan päässä toisistaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kokemuksesta tiedän, että vuoteen 2006 mennessä selvitetään, mitä mahdollisuuksia on korvata Arcadan poistuvat tilat Lauttasaaressa. Ei siellä ole muita urheilutiloiksi sopivia saleja kuin yhteiskoulun tilat ja kaksi peruskoulun hyvin pientä voimistelusalia. Selvityksen tuloksena pitää olla se, että Arcadan tiloista ei voida luopua ennen kuin korvaavat tilat ovat tulleet esille.

Ajatuksena siitä, että kyllä lauttasaarelaiset voivat kulkea muualle liikkumaan, niinhän he liikkuvatkin. Ei siellä ole palloiluhalleja. Ruoholahdessa on palloilutila ja uimahalli, jota käytetään. Ruoholahden tiloihin Ruoholahteen ei ole tulossa merkittäviä liikuntatiloja. Ne tulevat Jätkäsaareen, ja se on monen mutkan ja liikenteen kautta, kun sinne mennään.

Kysymyksessä on peruskoulun alkuopetusikäisten liikunnasta ja liikunnan tiloista. En minä haluaisi, että he lähtevät kaikki ympäri kaupunkia Itä-Helsingin Liikuntamyllyyn liikkumaan. Yhden liikennevälineen päähän ei Lauttasaaresta ole näillä näkymillä hyvää urheilutilaa tulossa, jos Arcadasta luovutaan.

Rouva puheenjohtaja.

Lauttasaaressa on myöskin pulaa asuntolatyyppisistä tiloista, ja niitä eivät lauttasaarelaiset sinne näytä haluavan.

I det här sammanhanget vill jag bara påpeka att det här handlar om utrymmen för juniorer. Det handlar om den närservice vi som kommuninvånare har rätt att vänta sig och det är sant att det inte, som ledamoten Bryggare här var inne på, det är sant att Drumsö är inte en ö för sig. Det här problemet är ännu större i södra Helsingfors. Drumsö fungerar här som ett bra exempel för att det är inte lätt att skicka iväg en sju eller åtta åring i den trafik som vi har och önska den lycka till på färden någonstans till Britas eller så vidare. Det är viktiga frågor, jag tycker att i den här diskussionen om kommunala strukturer så har vi rätt att som helsingforsare förutsätta att vi har närservice för dom små. De vuxna kan idrotta på ett längre avstånd. Men de här juniorerna behöver och dessutom finns här den aspekten att vi talar om medborgarverksamhet som sköts på frivilligbasis och det är vår uppgift som kommun att se till att den här frivilliga basen, frivilliga verksamheten, kan fortsätta. Den kostar oss inget annat än det att vi ser till att det finns fastigheter, att vi har vettiga fastigheter och att stadens fastighetspolitik inte här leder till det att vi inte kan erbjuda service för kommuninvånarna.

Kunnioitettu rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kysymykseni koskee kaupungintalon käyttöä.

Kun Helsingissä on voimistunut puhe Senaatintorin ja Kauppatorin välisten kortteleiden elvyttämisestä, on paikallaan tarkastella myös kaupungintalon asemaa. Kauppatorin varrella oleva kaupungintalo kuuluu Helsingin merkkirakennuksiin. Mutta toisin kuin esimerkiksi muiden Pohjoismaiden pääkaupungeissa, on meillä kaupungintalo suhteellisen tuntematon kaupunkilaisille. Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Oslossa kaupungintalo on avoinna yleisölle ja siellä on mahdollisuus tehdä päivittäisiä, opastettuja kiertokäyntejä. Kaupungintalossa on ravintola ja korkeatasoinen turistimyymälä - näin on Tukholmassa - tai komealla katetulla sisäpihalla järjestetään konsertteja ja kaupunkitapahtumia, Oslossa ja Kööpenhaminassa ainakin.

Kaupungintalot ovat kaikkialla Euroopan vanhoissa suuremmissa kaupungeissa kunnallisen ja paikallisen elämän keskuksia. Helsingin kaupungintaloa on vaikeampi lähestyä, ja helsinkiläisillä ei juuri ole taloon asiaa. Vain harva tietää, että kaupungintalokortteli pitää sisällään eräitä hienoja vanhoja huonetiloja - juhlasali ja empiresali - ja että sen saneerattu toimistopuoli on osa suomalaisen modernismin historiaa.

Parhaillaan esillä oleva Stadin slangi -näyttely osoittaa, että aula toimii hyvin julkisen tapahtuman näyttämönä.

Olisi suotavaa, että talon muutkin, ei-konttorikäytössä olevat tilat voisivat laajemmin olla avoinna yleisölle. Kaupungintaloon sopisivat konsertit ja näyttelyt sekä pienimuotoiset, teemalliset kaupunkitapahtumat.

Kysynkin, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä, jotta jo ensi vuonna, kun Suomi vastaa EU-puheenjohtajuudesta, kaupungintalo voisi tulla kaupunkilaisille tutummaksi?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Totean vastauksena esitettyyn kysymykseen seuraavaa:

Helsingin kaupungintalo rakennettiin alun perin arkkitehti Carl Ludwig Engelin suunnitelman pohjalta Helsingin parhaaksi hotelliksi, joka valmistui vuonna 1833. Sittemmin rakennusta on usean kertaan muutettu, ja 1960-luvulla se rakennettiin sisätiloiltaan käytännöllisesti katsoen kokonaan uudelleen ajan modernistisen hengen mukaisesti virastokäyttöön, jolloin esimerkiksi Kaupunginkellarin nimeä kantanut edustus- ja virkamiesravintola hävitettiin. Julkisivun ohella vain vanha hotelli Seurahuoneen juhlasali jäi muistuttamaan kaupungintalorakennuksen historiasta.

Helsingin kaupungintalo on ennen kaikkea hallintorakennus, jossa myös kaupungin keskeiset päätöksentekoelimet, kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus, kokoontuvat. Kaupungintalon tiloista on yleisölle säännöllisesti avoinna kaupunginvaltuuston kokoussalin yleisölehteri, jonne kaupunkilaisilla on vapaa pääsy, ovathan valtuuston kokoukset yleisölle avoimia.

Yleisölle avoin tila on virka-aikana myös kaupungintalon ala-aula, jossa kaupunginjohtajan päätöksellä voidaan järjestää esimerkiksi näyttelyjä. Ala-aulassa onkin ollut vuosittain useampia yleisölle avoimia näyttelyjä, kuluneena vuonna esimerkiksi Pietarin kaupungin keväällä järjestämä näyttely sekä valtuutettu Kolben kysymyksessä mainittu Stadin Slangi ry:n näyttely. Näyttelystä saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä, ja se on ollut yleisömenestys. Ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille. Se on vielä tämän viikon avoinna.

Esityksen ala-aulassa järjestettävästä näyttelystä voi kaupunginjohtajalle tehdä vaikkapa helsinkiläinen kansalaisjärjestö tai muu yhteisö, ja kaupunginjohtaja johtosäännön mukaan sitten päättää, onko näyttelyn järjestämiselle kaupungintalon tiloissa edellytyksiä. Tähän vaikuttaa esimerkiksi turvallisuusnäkökohdat, kuten kulunvalvonnan tarpeet. Koska kaupungintalossa ei ole omaa näyttelyhenkilökuntaa, edellytyksenä on yleensä ollut mm. se, että näyttelyn järjestäjä huolehtii itse näyttelyn pystytyksestä, purkamisesta, tarpeellisesta valvonnasta sekä markkinoinnista. Lisäksi kaupungin tiedotustoimisto on avustanut näyttelyjen järjestäjiä näyttelytiedottamisessa.

Yleisö voi päästä tutustumaan Helsingin kaupungintalon tiloihin vierasryhmille torstaisin järjestettävien opastuskierrosten aikana. Näille kierroksille ryhmät voivat ilmoittautua joko kaupunginkanslian tai kierroksia järjestävän matkailualan yrityksen kautta.

Toisin kuin esimerkiksi presidentinlinnassa sekä muiden pohjoismaiden pääkaupunkien kaupungintaloissa, joissa järjestettävät opastuskierrokset ovat maksullisia, Helsingin kaupunki tarjoaa kiinnostuneille ryhmille näitä kierroksia ilmaiseksi. Kierrosten aikana tutustutaan mm. kaupungintalon juhlasaliin ja Vanhan Raatihuoneen Empire-saliin sekä kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen istuntosaleihin.

Kaupungintalon juhlasalissa on ajoittain järjestetty kaupunginjohtajan tarjoamia konsertteja kaupunkilaisille. Kuluvana syksynä tällainen kaupunginjohtajan konsertti pidettiin Helsingin eläkeläisjärjestöjen aloitteesta seniori-ikäisille helsinkiläisille. Alun perin kaupungintalon juhlasalissa pidettyjä Ylipormestarin Populaarikonsertteja on sittemmin järjestetty kaikkien helsinkiläisten olohuoneeksi sopivalla Senaatintorilla, jossa niistä on päässyt nauttimaan selvästi suurempi joukko kaupunkilaisia kuin vain muutaman sadan hengen yleisön mahdollistavassa juhlasalissa.

Suomen EU-puheenjohtajakauden aikana vuoden 2006 jälkipuoliskolla Helsingissä järjestetään jopa viitisenkymmentä tähän liittyvää kansainvälistä kokousta, niistä suurimpana syyskuussa pidettävä EU:n ja Aasian maiden ASEM-huippukokous. Helsingin kaupunki on ilmoittanut puheenjohtajuuteen liittyvien kokousten valmistelusta vastaavalle valtioneuvostolle, että kaupunki on valmis sopimuksen mukaan tarjoamaan puheenjohtajuuskokousten osanottajille vieraanvaraisuutta edustavia tilaisuuksia, esimerkiksi vastaanottoja. Kun normaalioloissakin tällaisia tilaisuuksia on kaupungintalon tiloissa vuosittain lähes sata, EU-puheenjohtajuuskauden aikana niiden määrä merkittävästi lisääntyy. Tämä asettaa mm. turvallisuusnäkökohtien takia rajoituksia kaupungintalon tilojen samanaikaiselle muulle käytölle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Yhteenvetona haluan todeta, että Helsingin kaupungintalon avoimuus kaupunkilaisille on vähintäänkin samaa luokkaa kuin muiden pohjoismaiden pääkaupungeissa. Esimerkiksi Tukholman kaupungintalossa yleisön pääsy talon sisätiloihin on rajoitettu maksullisiin opastuskierroksiin, jotka siis Helsingin kaupunki tarjoaa kävijöille maksutta. Yleisölle kokonaan avoimien tilojen osuus on kaupungintalon tyyppisissä hallintorakennuksissa aina selvästi rajattu, meidän kaupungintalossamme kaupunginvaltuuston yleisölehteriin sekä kaupungintalon ala-aulaan.

Kaupungin tavoitteena on saada Tuomiokirkon ympäristö ja ns. kaupungintalo-korttelit sisältävä alue nykyistä monipuolisempaan käyttöön. Myös kaupungintalon, joka muodostaa Helsingin elävän johtokeskuksen ja edustustilan, tulee mahdollisuuksien mukaan olla mukana alueen elävöittämisessä. Eli kun näitä yhteensä neljää korttelia ja niiden uutta käyttöä suunnitellaan, niin ajatuksena on se, että kaupungin johtokeskus tiivistyy entistä enemmän tähän meidän keskeiseen kaupungintalokortteliin, vapautamme ympäröiviä tiloja muuhun kaupunkikeskustaa elävöittävään käyttöön ja sitten keskitämme tänne keskeisen päätöksenteon, keskeistä päätöksentekoa tukevan virkamieskunnan, kaupungin keskeiset edustuselementit ja huolehdimme siitä, että tämä on sykkivän Helsingin sykkivä kaupungintalo.

Rouva puheenjohtaja.

Kiitän kaupunginjohtajaa erittäin perusteellisesta vastauksesta, joka antoi paljon uutta meille. Mm. tiedot ilmaisista opastuksista oli ainakin minulle uusi asia ja voi olla, että monille helsinkiläisillekin. Ehkäpä kysymys onkin pitkälti siitä, että helsinkiläiset eivät tiedä tästä mahdollisuudesta päästä tutustua kaupungintaloon. Tässä voi olla haastetta tiedottamiselle.

Uskoisin, että esimerkiksi kouluissa olisi kiinnostusta jo pedagogisessa mielessä tuoda oppilaita tutustumaan ja katsomaan kaupungintaloa, miten se toimii ja elää ja miltä tällainen "kaupunkilaisten talo", jolla on aika iso symbolimerkitys Helsingissä, miltä se näyttää.

Kaupunginjohtaja korosti, että tämä on hallintorakennus. Mutta kyllä haluaisin nähdä, että se on myös paljon muutakin. Se on osa kansallismaisemaa. Meidän kaupungintalomme on merkittävä monumentti täällä Helsingissä. Joten sen tietäminen ja tunteminen voisi lisätä kotiseudun rakkautta ja tavallaan antaa identiteettiä, kuten muissa pohjoismaissa kaupungintalot ovat keskeisiä, ei vain kunnallisen edustamisen ja paikallisen toiminnan, vaan myös valtiollisen identiteetin kannalta ne ovat hyvin keskeisiä taloja.

Ehkä voisi pohtia jonkinlaista kaupungintalon open house -tapahtumaa tuolloin, tällöin kerran vuodessa Helsinki-päivän yhteydessä tai järjestää vaikkapa aivan oma tilaisuutensa, jolloin helsinkiläiset pääsisivät ihailemaan tätä kiinnostavaa rakennusta ja näkemään sen osuutta ja merkitystä tässä meidän kaupunkikuvassamme.

Rouva puheenjohtaja.

Haluaisin lausua kiitokseni Helsingin kaupungille niistä lukuisista vastaanotoista, jotka kaupunki on tarjonnut erilaisille kansainvälisille kongresseille, joita Helsingissä on järjestetty. Aina kaupunki on ollut auliina vastaanottamassa tällaisen kongressin. Tarjoilu on ollut hyvää, etenkin ruoka.

Olen samaa mieltä valtuutettu Kolben kanssa siitä, että voisimme avata ehkä pari kertaa vuodessa kaupungintalon yleisölle ja tiedottaa paremmin siitä, että nyt on tilaisuus käydä tässä rakennuksessa.

Kaupunginjohtajalle sanoisin, että on erinomainen asia, jos Senaatintorin ympärillä olevat kauniit kiinteistöt vapautuvat ja ne tulevat ihmisten jokapäiväiseen käyttöön.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Kolbe puhui open house -tyyppisistä tilaisuuksista.

Pidän niitä toivottavina. Mutta joitain kansainvälisiä esimerkkejä on siitä, että niissä on jonkin verran vaikea järjestää turvallisuusasioita täysin open house -tyylisesti. Se vaatinee erityisiä järjestelyjä.

Sitten näistä opastetuista kierroksista.

Niistä on tietoa kaupungin omilla nettisivuilla ja myöskin Helsinki Expert'in nettisivuilla. Niiden kautta voi ilmoittautua niille kierroksille, jos valtuutettuja tai heidän lähipiirissään olevia ystäviä tai muita kiinnostaa.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Jos kohtalo olisi ollut 64 vuotta sitten syksyllä toisenlainen, niin en nyt olisi tässä pöntössä puhumassa, jos luutnantti Viljo Rewell olisi uponnut panssarilaiva Ilmarisen mukana, niin kuin 272 muuta merisotilasta. Mutta näin ei tapahtunut. Luutnantista tuli myöhemmin sitten arkkitehti. Hän oli yksi 132:sta pelastuneesta. Tämän kaiken varmaan te tiedättekin. Eli mennään suoraan asiaan.

Arvannette, että tulen puhumaan Makkaratalosta, Makkaratalon asemakaavan muutoksesta ja muutamasta yksityiskohdasta Makkaratalossa.

Viljo Rewellin talo, joka valmistui vuonna 1967, on niin hieno talo, että me olemme nyt suojelemassa sitä SR2 -merkinnällä. Tämä merkintähän siis tarkoittaa sitä, että suojeltava rakennus, rakennusta ei saa kaupunkikuvallisesti, arkkitehtonisesti eikä kulttuurihistoriallisesti arvokkaana purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- ja muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivujen tyyliä tai kadunpuoleisen vesikaton perusmuotoa. Lisäksi kaavamerkintä sanoo, että mikäli rakennuksesta on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus-, korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyylin hyvin soveltuvalla tavalla.

Minä ihmettelen nimittäin sitä, että me olemme nyt suojelemassa Makkarataloa ja kuitenkin ennen kuin tämä suojelu astuu voimaan, me muutamme kyseisen kiinteistön ulkonäköä oleellisesti. Makkaratalon tällainen ilmava alkuperäinen jalusta, jolla tarkoitan Keskuskadun puoleista syvennettyä arkadia, näitä kahta ajoramppia ja samoin Kaivokadun puolella olevaa sisäänvedettyä pohjakerrosta, se tulee muuttumaan. Kaikki tämä, mikä me ihmisen näkökulmasta, ihmisen mittakaavasta Makkaratalossa näemme, muutetaan täysin, eli lopputuloksesta tulee nykymallin mukainen liikalihava rakennus. Mitään Viljo Rewellin alkuperäisestä ei ole enää jätetty jäljelle, ainakaan katumaisemassa.

En nyt puhu tästä asiasta ihan hirvittävän kauan, mutta jos puheenjohtaja ja muutkin sallitte, niin näytän muutaman havainnekuvan.

Tämä on nyt Keskuskadun puolella oleva tällainen kolkko havainne siitä, miten asia voitaisiin edes vähän inhimillisemmin ja vähän korkeammalla moraalilla hoitaa.

Molemmat rampit ovat jäljellä. Ja keskeisenä asiana näette, että ramppien alle jää ilmaa. Se on selkeä katos jalankulkualueella. Tässä on sama kuva toiselta puolelta. Kolmas kuva. (Välihuuto!) Ja pyöriä niin kuin ennen Kiinassa. Nykyään sielläkin on autoja niin paljon.

Tässä on vielä yksi kuva, joka on siinä mielessä oleellinen, että usein ollaan puhuttu siitä, että Makkaratalon rampit ja tämä itse "makkara" tekee Makkaratalosta synkän näköisen ja pelottavan, sellaisen paikan, minne jotkut epämääräiset tyypit kuseskelevat ja missä normaaliväki ei ainakaan halua kauheasti kulkea. Se johtuu lähinnä siitä, että 1970-luvulla joskus - en ihan tarkkaan tiedä milloin - muutettiin täällä rampin ja tämän "makkaran" alapuolella olevaa valaistusta, otettiin hieno Viljo Rewellin suunnittelema, tai jonkun muun suunnittelema, alkuperäinen valaistus pois ja lyötiin varmaan Helsingin Energian suunnittelemat loisteputket, jotka eivät valaise tarpeeksi sitä tilaa. Se on pimeä ja tunkkainen. Se on ihan selvä. Mutta sen tulevaisuus ei tarvitsisi olla pimeä ja tunkkainen. Tuossa kuvassa jo vähän näkyy, jos mielikuvitusta osaatte käyttää, että on paljon hienoja yksityiskohtia, esimerkiksi täällä yläpuolella todella hienot puupaneloinnit, monissa rampeissa hienoja, suoraan sanoen käsityön jälkiä, veistoksellisia muotoja, jotka todellakin on saatu käsityöllä, ei millään elementeillä.

Ja tästä kuvasta vielä yksi pointti, jonka meinasin heti aluksi sanoa, mutta unohdin hermostuksissani.

Huomatkaa, että se kuilu, minne autot nyt ajavat, tässä kuvassa ne ovat poissa ja täältä pääsee nätisti kulkemaan avarasti ja valoisasti, esimerkiksi sateen suojassa.

Tämän tyyppisen Makkaratalon minäkin suostuisin suojelemaan, totta kai. Sehän on sen arvoinen ja kaunis, komea rakennus. Mutta tämä nykyinen versio on outo.

Moni muistaa tämän rakennuksen lähinnä Tapio Suomisen elokuvasta Täältä tullaan elämä, missä loppukohtauksessa poika tippuu siitä "makkaran" ulokkeelta maihin ja taitaa kuolla. Ja totta onkin, että Suominen periaatteessa on siinä leffassa saanut ikuistettua filmille jotain hyvin oleellista.

Jos puheenjohtaja sallii, niin muistutan, että tässä samassa elokuvassa on hieno kohtaus Kill citystä. Kill city oli tällainen niin kuin "esilepakko" nykyisen Kuntatalon paikalla, hieno puutaloyhteisö, missä toimi - sanoisinko - Suomen ensimmäinen punk-yhteisö. Tässä leffassa on myös kuvattu Kill cityn purkaminen, mutta sehän ei liity tähän kaavaan, että palaan alkuperäiseen teemaan.

Eli teen palautusesityksen.

Asemakaavan muutos palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että Keskuskadun puoleisen "makkaraulokkeen" alapuolisen tilan julkisivu voi ulottua enintään yläpuolisen toimistokerrosten seinälinjaan ja että arkadikäytävä säilyy 2-kerroksisena. Uloketasolle johtavat ajorampit pitää myös talon olennaisena arkkitehtonisena osana säilyttää.

Rampeista vielä pari sanaa.

Yleensä ns. kansalaiskeskustelussa ramppeja vastaan ollaan mainittu, että ne ovat jotenkin rumia ja ne estävät hyvän tulevaisuuden kävelykadun avaraa jalankulku- ja kävelytilan suunnittelua, tai jotain tällaista.

Minä taas näkisin ne rampit hyvinkin sellaisina elementteinä, että ne mahdollistavat suunnittelua eikä estä yhtään mitään. Näitä ramppeja voidaan käyttää nimenomaan ... Ja sitten tämä on usein sanottu, että tämä koko kiinteistö on "autokulttuurin muistomerkki", että miksi sitä pitää suojella, miksi sellaista pitää tässä kaupungissa suojella, miksi ajorampit pitää suojella, miksi pitää suojella autojen rampit. Mutta eihän niitä tarvitsisi enää autoramppeina käyttää. Niitä pitkin pystyy kävelemään. Kalle pystyisi melkein menemään tuolla sähkökoneellakin, jos siinä on patterit kunnossa. Ennen kaikkea se voisi olla ihan mielettömän hyvän paikka jollekin fillariparkkipaikalle. Käyttäkää mielikuvitusta, hyvät ihmiset.

Ja sitten vielä yksi asia, tämän koko Makkaratalon rakennusoikeudesta.

Tulevassa kaavassa tämä rakennus saa rakennusoikeutta yli

70 000 k-m² ja tästä on uutta rakennusoikeutta runsas 30 000 k-m². Jossain vaiheessa minulle itselleni on perusteltu näitä ramppien purkamisia sillä, että emme ole halunneet menettää arvokasta rakennusoikeutta, ja se on varmaan ihan totta. Yritän nyt yhtä kalvoa etsiä, mutta se on nyt varmaan jonnekin hukkunut, mistä näyttäisin tämän tulevan Makkaratalon kattolinjaa Mannerheimintien kadun suunnasta, mutta en sitä löydä.

Minä vain ihmettelen sitä, että nyt me kaavoitamme Makkarataloon yli 30 000 k-m² lisää, pullautetaan Keskuskadun puolelle nämä ylilihavat osat ja kuitenkaan emme uskalla jostain syystä korottaa Makkaratalon korkeutta reippaasti. Siellä taivaaseen päin olisi hyvin tilaa rakentaa komeakin torni Makkaratalon sisuksiin. Harmi, ettei minulla ole tässä sitä kuvaa. Otan ehkä puheenvuoron vielä ja näytän sitä, jos tämä kiinnostaa jotakuta, ja etsin sen vielä. Mutta siis sekään, että rakennusoikeutta pitäisi suojella näillä terassien ja ramppien poistoilla, ei pidä paikkansa ollenkaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaavaan liittyvä maankäyttösopimus on allekirjoitettu 25.10.2005. Joten se asia, niin kuin aina ennenkin, on kunnossa, niin kuin pitää tänne tullessaan.

En malta olla kommentoimatta muutamalla sanalla - tässä saman tien, kun tuli tilaisuus - tätä ramppikeskustelua.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni, että tuollainen ramppi väärässä kohdassa, kun autoilun tarvepysäköinti siitä poistuu, muuttuisi väistämättä aikaa myöten kitschiksi. Olisi todella outoa tämän tapainen rakenne. Ja siksi toiseksi, jos rampin tielle mentäisiin, niin ne suojelijat, jotka ramppia ovat vaatineet tuolta arkkitehtuurin puolelta, haluaisivat myös ne kellariin menevät rampit säilyttää sitten kokonaisuuden. Valtuutettu Helistöllä oli vain puolet rampeista siinä suojeltu.

Ja kyllä asia on niin, että Helsingin maine ripeydessä, esimerkiksi keskustan kehittämisessä, ei ole kovin hyvä. Tämä prosessi on kestänyt jo 5 - 6 vuotta. Jos tämä nyt palautetaan, niin siihen kytkeytyy myös Stockmannin kaava ja huoltotunneli, niin me otamme kyllä erittäin pitkän kurvan ja järkevä sijoittaja alkaa menettää toivonsa meidän kykyyn hoitaa näitä asioita.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin oikaista valtuutettu Helistön käsitystä Makkaratalon suunnittelijasta.

Viljo Rewell itse ei suinkaan suunnitellut Makkarataloa, vaan sen suunnittelu arkkitehti Heikki Castrén. Ja siinä vaiheessa, kun "makkara" ja rampit suunniteltiin, niin arkkitehti Viljo Rewell valitettavasti oli jo edesmennyt, kuollut.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi, että Helsingillä on huono maine keskustan käsittelyn ripeydestä.

Makkaratalo on aika loistava esimerkki siitä, kuinka ripeästi keskustaa on aikoinaan käsitelty. Ja olisiko se huono maine pikemminkin peräisin siitä. Nykyään erään aikakauden muistomerkkinä, ainakin tiettyjä piirteitä Makkaratalosta, tulee - väkisinkin - säilyttää ihan sen takia, että kuinka monelle ihmiselle se on ollut ensimmäinen näky, kun he maalta tulevat Rautatieasemalta Helsinkiin. Se on ollut ensimmäinen, mitä he näkevät. Se kuuluu tähän Stadiin, piste.

Arvoisa puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen oli aivan oikeassa siinä, että tärkeätä on suunnitella tarpeeksi nopeasti ja toteuttaa tarpeeksi nopeasti. Tämä on kaupungin elinkeinopolitiikan kannalta erittäin tärkeätä. Ja kun lisäksi on kysymys niin harvinaisen rumasta talosta, että mitä tahansa sille tehdään, niin ei ainakaan pahemmaksi muutu.

En kannata palautusehdotusta.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät toveri valtuutetut ja muut valtuutetut.

Täällä nyt on kohtuullisen hyvin paikalla ihmisiä. Hetken aikaa sitten suurin osa oli vielä safkalla, vaikka ei ollut makkaraa tarjolla. Mutta sen sijaan vaikuttaa siltä, että ainakin lautakunnassa enemmistö oli kaupunkikuvallisesti pahasti safkalla.

Nimittäin siinä vaiheessa, kun tämä kaava meni eteenpäin tänne valtuustoon, niin siinä oli vähän hukassa se, että mitkä ovat sellaisia merkittäviä osia kaupunkikuvaa ja minkä tyyppisiä juttuja meidän pitää miettiä, kun me rakennamme kaupunkia eteenpäin. Kaupunkia ei pidä jokaisen sukupolven rakentaa uudestaan. On tärkeätä, että kaupungissa säilyy jälkeä edellisistä sukupolvista, erilaisia tasoja.

Täällä on nyt paljon puhuttu siitä, että onko Makkaratalo muistomerkki autoilusta ja pitääkö sellaisia säilyttää. Ehkä se on ihan hyvä pitää mielessä, että tämä kaupunki on joskus ollut sellaisenkin hulluuden vallassa, että on ajateltu, että satsataan valtavasti, jopa satoja miljoonia euroja yksityisautoiluun ja keskustaa hoidetaan yksityisautoilun ehdoilla eikä joukkoliikenteen ehdoilla.

Mutta merkittävä tämä Makkaratalo on siitä syystä, minkä valtuutettu Myllykoski nosti esille, että sehän on, kun Helsinkiin tulee, se ensimmäinen mikä nähdään, mikä muistetaan. Se on, halutaan tai ei, se on yksi Helsingin katukuvan symboleita, nimenomaan se "makkara" ja nimenomaan ne rampit.

Ymmärrän niitä, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1967 ja jotenkin kokevat sen karmeana ja nähneet sen mitä siinä on ollut aikaisemmin. Mutta näiden kolmenkymmenen vuoden aikana sille on tullut ihan oma merkittävä asema helsinkiläisessä katukuvassa, ja sille on tullut merkittävä symbolinen arvo. Niiden "makkaroiden" alla on tapahtunut paljon, syntynyt paljon asioita. Esimerkiksi suomalainen skeittikulttuuri on aika pitkälle siellä ramppien alla, "makkaroiden" alla syntynyt.

Mielestäni ne rampit ovat ylipäätänsä itse asiassa arkkitehtuurisesti aika hienot, jos joku pysähtyy niitä katsomaan ja alkaa miettimään. Olen moneen kertaan käynyt katsomassa ja monesta suunnasta, niin niissä on hienot muodot, kun ne kääntyvät sinne ylös päin, kaarevat muodot. Ja jos ne revitään irti siitä julkisivusta, julkisivu tuodaan suoraan siihen kadun reunaan asti, niin se tuhoaa ihan keskeisen osan sitä Makkaratalon arkkitehtuuria, jota nyt halutaan säilyttää. Aivan niin kuin valtuutettu Helistö sanoi, niin sen jälkeen se Makkaratalo ei ole enää Makkaratalo, että miksi ihmeessä SR2 -merkintää laitetaan taloon, josta on revitty keskeinen osa irti, nimenomaan se sisään päin vedetty arkada ja ne ylös päin suuntautuvat komeat kaarevat rampit.

Ja toisin kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi, että halutaan säilyttää - niin kuin lausunnon - ne alaspäin menevät rampit myös, niin ainakin kaupunginmuseo toteaa, että pysäköintitasolle johtavien ajoramppien purkamiseen, että ? niin kuin tasolle johtavat. Ja museovirasto toteaa, että on sääli, että uloketasolle johtavat ajorampit ovat olennainen osa rakennuksen arkkitehtuuria. Virasto edelleen suosittelee niiden säilyttämisestä, uloketasolle johtavat ajorampit. Eli kysymys on nimenomaan ylöspäin suuntautuvista rampeista, josta on puhuttu. Minäkin erittäin suurella mielihyvällä otan vastaan sen, että alaspäin menevät rampit poistetaan. Se mahdollistaa sen, että siitä tulee kävelykatu. Ja itse asiassa nythän - kuten olette varmaan tarkkaavaisina huomanneet - ne rampithan alaspäin eivät ole vielä poistumassa, vaan ne poistuvat vasta siinä vaiheessa, kun keskustan huoltotunneli tulee, että itse asiassa ne ylöspäin suuntautuvat arkkitehtuurisesti hienot ja ne kaupunkikuvallisesti merkittävät rampit me tuhotaan, mutta alaspäin menevät rampit jää jäljelle. Eli sen vuoksi olen valtuutettu Helistön palautusesityksen kannalla. Meidän on syytä säilyttää ne ylöspäin suuntautuvat rampit.

Tässä itse asiassa on nyt vastakkain kaksi periaatetta. Sponda haluaa omistajana tietenkin irti kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn Makkaratalosta. On esitetty sellaisia näkemyksiä, että Makkaratalon kehittäminen pysäytetään siihen, jos he eivät saa sitä mitä he haluavat eli julkisivua vedetä kiinni Keskuskatuun. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että se on niin merkittävä kiinteistö, niin merkittävällä paikalla, että ei mikään kiinteistösijoittaja lopeta sen jalostamista sillä, että jää vähän niitä liiketiloja saamatta siitä. Ei missään nimessä. Tässä nyt mitataan se, että haluammeko me todella suojella arvokasta kaupunkikuvaa, haluammeko me kunnioittaa kaupunginmuseon ja museoviraston lausuntoja, vai kunnioitammeko me mieluummin Spondan tahtoa siitä, että ne saavat mahdollisimman paljon tilaa, josta kääriä isot hynät, isot voitot. Se on nuorelle sukupolvelle aika merkittävä näkymä. Se on Helsingin katukuvan kannalta oleellinen osa. Ja nyt tällä kaavalla se kyllä tuhoutuu.

Eli kannatan valtuutettu Helistön palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minä kuulun varmaan juuri siihen porukkaan, josta valtuutettu Myllykoski puhui, niihin maalta tuleviin, jotka ovat ensimmäisenä saaneet suuren kaupungin fiilistä näkemällä Makkaratalon. Näin on minullekin juuri pienenä käynyt, kun Joensuusta olen junalla tänne tullut.

Mielestäni tämä Makkaratalon ja sen lähiympäristön kaava on erittäin hyvä kompromissi erilaisten intressien väliltä. Siinä pystytään sekä suojelemaan tämä historiallinen ilme ja parantamaan talon toiminnallisuutta merkittävästi. Mielestäni kaupunkisuunnitteluvirasto ansaitseekin kiitokset tästä hyvästä sovittelutyöstä.

Tämän vuoksi en kannata tämän asian palauttamista valmisteluun.

Olen tämän kaavan valmistelussa ihmetellyt sitä näkökulmaa, jonka mukaan Makkarataloa, tai nimenomaan tätä "makkaraa" ei tulisi suojella, koska se on ruma.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että perustele rakennussuojelua vain esteettisestä näkökulmasta. Esimerkiksi jugend -taloja purettiin aikanaan juuri niiden rumuuden vuoksi, ja samoin on käymässä funkkikselle.

Mielestäni on erittäin tärkeä sukupolvien välinen kysymys, että kaikkien aikakausien rakennuksia säilytetään, vaikka ne jonkun sukupolven - nyt esimerkiksi meidän sukupolven - silmissä sattuisi näyttämään rumilta. Mielestäni tulevilla sukupolvilla on oikeus itse nähdä Makkaratalo ja päättää, onko se ruma vai trendikkäällä tavalla karhean kaunis.

Eräs erittäin tärkeä näkökulma, joka ei ole tullut oikeastaan tässä keskustelussa vielä esille, on se, että tämä uusi asemakaava mahdollistaa vihdoin Keskuskadun muuttamisen kävelykaduksi. Tämä on ollut meidän vihreiden ja varmasti monien muidenkin ryhmien keskeinen tavoite jo kauan, ja nyt sitten on jo lähempänä toteutumistaan.

Nyt pitäisikin laittaa vauhtia tälle itse hankkeelle, että päätettäisiin nyt aloittaa Keskuskadun muuttaminen kävelykaduksi, ja kun vielä tsemppaisimme vähän esimerkiksi Yliopistokadun suhteen, edistäisi sitä, että siitä tulee myös kävelykatu, niin voisimme olla itsellemmekin rehellisiä ja sanoa jossain vaiheessa, että Helsingissä alkaa olla kävelykeskusta, niin kuin kaikissa itseään kunnioittavissa tyylikkäissä muissa suurkaupungeissa on.

Fru ordförande. Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Perustelen lyhyesti, minkä takia en kannata asian palauttamista uuteen valmisteluun, ehkä vähän lyhyemmin kuin muuten olin ajatellut, kun tästä tuli nyt keskustelu siitä, että palautetaanko vai ei.

Mielestäni tämä on osoitus erittäin onnistuneesta yhteen sovitusta. Tässä vaiheessa on syytä antaa tunnustusta virkamiehistölle, joka on käynyt paljon vaikeitakin neuvotteluja tämän asian osalta.

Mielestäni ei voida sanoa, että tässä rahan valta mitenkään olisi saanut selkävoittoa muiden intressien kustannuksella, päinvastoin. Tässä on hyvin yhteen sovitettu kaupalliset, viihtyvyyteen ja myös kaupunkikuvaan liittyvät, puhumattakaan siitä, että koko ajan mietitään, mitä joukkoliikenne vaatii sitten kävelyreittien ja muiden osalta.

Yhtä tärkeä syy olla tämän kaavan kannalla on mielestäni se, että olen ensimmäistä kertaa oikeasti huolestunut museoviranomaisista. Kun olin kaupunkisuunnittelulautakunnassa, totuin lukemaan museoviranomaisten kantoja, oli ne sitten valtakunnallisten tai meidän omien, hyvin tarkasti ja suhtauduin niihin vakavasti. Mutta tämä on kyllä muodostanut eräänlaisen käännekohdan. Se on myönnettävä.

Täytyyhän se olla niin, että me pystymme, joka sukupolvi - toisin kuin täällä aiemmin sanottiin - että meillä on oikeus myös muokata kaupunkikuvaa. On muistettava, että arkkitehdit - kuten kuultiin - Rewell ja Castrén myöskin muokkasivat kaupunkikuvaa aikalailla, kun tämä rakennus suunniteltiin ja sitten myöhemmin toteutettiin. Ei tämä ole museoviranomaisten käyttämä käsite, että veistokselliset betonirakenteet on ehdottomasti säilytettävä. Mielestäni silloin ylitetään selvästi sellainen raja, joka liittyy tähän uskottavuuteen. Ja tarkoitan tätä ihan vakavasti, että ei menisi inflaatiota näihin lausuntoihin ja jotta voisimme jatkossakin suhtautua näihin asioihin vakavasti.

Faktahan on se - kuten apulaiskaupunginjohtajan puheenvuorosta kävi ilmi - että jos rampit säilytetään, ne säilytetään ikään kuin eunukkeina, joilla ei ole mitään funktiota enää. Silloin mielestäni voidaan ihan hyvin kysyä, kun yleensä väitetään, että poliitikot ovat etääntyneet kansalaisista, niin silloin tässä yhteydessä museoviranomainen on ihan samalla lailla, tai hänelle on tapahtunut näin, ja sitä pitäisi kyllä varoa.

Ainoa asia, joka pikkuisen mietityttää - joka oli minulle uusi, kun luin tätä - on se, että Mannerheimintien puolelta päästään niin korkealle tämän uudisrakentamisen myötä, että sieltäkin käsin eikä vain Kalevankadun osalta - joka on jo vähän korkeammalla - niin katukuva muuttuu. Mutta kyllä me siihen totumme varmasti.

Eli kaiken kaikkiaan, hyvä kaava. On hyvä juttu saada olla mukana päättämässä tästä.

Ja kerran vielä: olen huolestunut, jos museoviranomaiset vain viran puolesta aina näin esittävät.

En siis kannata palautusta.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Valtuutettu Helistön tekemä palautusesitys on mielestäni hyvin perusteltu, ja on mielekästä käydä keskustelua niiltä näkökulmilta, joita hän esittää.

En kannata palautusta itse. Perustelen tätä seikkaa nyt seuraavaksi.

Niin kuin täällä on edellisissä puheenvuoroissa kuultu, esillä oleva asemakaava on yhdistelmä uuden rakennusoikeuden tuottamisesta varsin runsain mitoin tähän kauppakeskuksen ympäristöön. Toisaalta se mahdollistaa kävelykeskustan kehittämisen. Toivon mukaan se myös toteutetaan eikä sitä vain käytettäisi keppihevosena tämän asian ajamiseksi. Ja kolmanneksi, se kyllä jossain määrin - ihan merkittävästikin - suojelee myös sitä kaupunkihistoriaa.

Tämän Makkaratalon suojelukysymys on varsin kuuma. Kun olin viime kaudella kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja nämä ensimmäisen kerran tulivat esille, niin minun itse laatimani ennuste Makkaratalon julkisivun veistoksellisten betonirakenteiden säästämisestä ei ollut kovin toiveikas. Koin itse ne hyvin tärkeiksi. Ymmärsin, että tämä herättää kaupunkilaisissa hyvin paljon tunteita sen takia, koska Makkaratalon symbolinen merkitys ihmisille on hyvin suuri, jopa siihen kohdistuva viha tai närkästys on jollakin lailla luontoaan sellaista, joka mielestäni jo alleviivaa itse asiassa sen historiallista merkitystä.

En ole koskaan ajatellut sitä arkkitehtuurisesti olennaisen tärkeänä rakennuksena, mutta kaupunkihistoriallisesti ja kulttuurihistoriallisesti kyllä. Se on myös minulle, joka en tullut toiselta paikkakunnalta, maalta kaupunkiin, vaan Itä-Helsingin Roihuvuoresta bussilla, aina se ensimmäinen rakennus, josta tunnistin, että olimme kaupungin keskustassa.

Jos katsoo vanhoja dokumentteja Helsingin kaupungin kehittämisestä, niin se kulma, missä nimenomaan joko Makkarataloa on rakennettu tai sitä juuri rakennetaan tai se on vasta valmistunut ja Ateneumia, niin sitä keskinäistä ristiriitaa näiden kahden rakennusten välillä, niin sitä on käytetty paljon symbolisessa merkityksessä myös suomalaisissa vanhoissa elokuvissa. Se kertoo juuri kaupungistumisen ja autoistumisen historiasta siinä kaupunkitilassa.

Kuten varmaan olette itse kuulleet, niin Makkaratalon taustalla oli myös ajatus, että koko kortteli olisi pitänyt ympyröidä tällä veistoksellisella betonirenkaalla. Tämäkin fragmentti puoltaa, tai tämä ajatus siitä, että fragmentti jää kaupunkihistoriaan, niin olkoon se myös varoittavana esimerkkinä sen sorttisesta brutaalisuudesta, joka ei ollut tarkoituksellista brutaalisuutta, vaan se oli kaupunkihistoriallista optimismia. Ajateltiin, että tämä estetiikka jyrää kaiken muun estetiikan.

Mielestäni on tärkeätä, että nyt kun se on muuttunut kömpelöksi, vanhanaikaisen näköiseksi estetiikaltaan ja muodoltaan, niin juuri se muutos, mikä tähän optimismin ja sen vanhentumisen väliin tähän rakennukseen kytkeytyy, niin se on taas juuri niitä seikkoja, joita meidän kannattaa miettiä itse. Se luo sitä monitasoisuutta siihen kaupunkihistoriaan. Siinä on hyvät ja huonot puolet. Juuri se ristiriita on se oleellinen tekijä.

Yhtään en kyllä ymmärtänyt, kun apulaiskaupunginjohtaja Korpinen kutsui sitä kitschiksi, jos nimenomaan nämä rampit jäisivät jäljelle.

Ei se nimenomaan kitschiä ole. Kitsch on vähän tällaista romanttista uusvanhaa. Eihän se sitä ole. Kyllähän se olisi nimenomaan aito muistuma sen kaupunkihistoriallisesta merkityksestä, joka liittyy autoilun historiaan. Ne ovat esteettisesti mielestäni varsin komeat. Eivät ne hölmöt ole.

Mutta niin kuin sanottu, sen verran kulunut minäkin olen tässä politiikan tekemisessä, että jonkin sorttisia kompromisseja täytyy näissä asioissa osata tehdä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan puolella en oikein nähnyt toiveikkaana, että tämä laajempi merkitys, liittyen näihin "makkararakenteisiin", säästyisi. Ja kun se on säästetty ja siinä yhteydessä tätä kompromissia rakennettiin, koin jo kohtuulliseksi sitoutua tämän tyyppiseen lopputulokseen, joka täällä on esillä. Tästä syystä olen nyt äänestämässä tämän pohjan puolesta.

Mutta älkää naureskelko valtuutettu Helistön esitykselle. Ei se huono ole. Kyllä se on perusteltua ajatella, että tämän tyyppisiä asioita myös otetaan huomioon.

Sitten vielä toistan senkin seikan, että kun tätä koko kaavaa on ajettu hyvin voimakkaasti, liittyen Keskuskadun vapauttamiseksi autoliikenteestä - jotta se palvelisi, olkoon kauppakatuna, mutta ihmisten liikkumisessa ja muussakin tarkoituksessa - niin tästä on pidettävä kiinni. Tämän kokonaissuunnittelun eteen ei saa kasata uusia esteitä eikä ryhtyä koplailemaan kävelykeskustan kehittämistä liikennetunneleihin tai muihin ylimääräisiin ratkaisuihin, että nyt me kyllä tämän Keskuskadun kanssa - toivon mukaan - edetään mahdollisimman nopeasti juuri siltä pohjalta, kun nyt saimme papereista lukea.

Puheenjohtaja.

Yksi kysymys apulaiskaupunginjohtajalle ja sitten yksi asia, jonka unohdin sanoa.

Muutamassa puheenvuorossa on jo mainittu, että tämä asemakaavan muutos mahdollistaa Keskuskadun kävelykaduksi muuttamisen. (Välihuuto!) Anteeksi. Tämä liittyy palautukseen.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen, oletko siis sitä mieltä, että Keskuskatu voidaan muuttaa kävelykaduksi ennen kuin ns. keskustan keskustatunneli ollaan toteutettu.

Mutta tämä asia, joka erityisesti liittyy palauttamiseen, oli puheenvuoroni eräänlainen punchline, jonka unohdin.

Kuulin ystävältäni Ville Komsilta äsken meidän ryhmäkokouksessamme hienon sanonnan. Hän sanoi näin, että "Makkaratalo ilman ramppeja on kuin Salvador Dali ilman viiksiä".

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa parhaillaan pohdittavana oleva keskustatunneli on aivan oma kysymyksensä.

Keskuskadun muuttaminen jalankulkuun liittyy keskustan huoltotunneliin, josta valtuusto on tehnyt kaavapäätökset. Hankepäätös puuttuu vielä, koska kustannusarvio elää valitettavasti hieman ylöspäin, mutta on se pikapuoliin tulossa tänne, ja siihen liittyvät nämä kaavat ja näihin liittyvät arvonleikkaussopimukset ym. hyvin monimutkaisella tavalla. Ainoa etäinen yhteys tällä keskusta/jalankulku -maailman laajentamisella ja tällä varsinaisella keskustatunnelilla on se, että siihen kaavaan, jonka hyväksyitte Stockmannin pysäköinniksi Mannerheimintien alle, kun Keskuskatu muuttuu jalankululle, niin sieltä ei päästä enää Stockmannin pysäköintiin. Pysäköinti siirtyy Mannerheimintien alle, ja sinne - jos oikein muistan - tuli 600 paikkaa näillä järjestelyillä, joka enimmäkseen korvaa olemassa olevia sekä Makkaratalon että Stockmannin. Mutta jos se halutaan nostaa muistaakseni tuhanteen - numerot nyt ovat sen verran kaukana, etten ole varma, sen ehtona kaavassa on, että yhteys tästä uudesta keskustatunnelista pitää järjestää sinne. Tämä huoltotunneli ei pysty toimimaan kunnolla, jos tällainen - sanoisinko - erittäin suuri pysäköintiluola Mannerheimintien alle laitetaan. Mutta se ei ole millään lailla huoltotunneliin tässä neuvottelussa ydinkysymys, eivätkä investoijat ole sitä maksimipysäköintiä sinne tekemässä, vaan tämän huoltotunneliin liittyvän. Joten käsitykseni on, että näillä ei ole mitään yhteyttä, vaan voimme varsin ripeästi edeten huoltotunnelissa. Uskoakseni työt voisivat alkaa, mikäli valituksia ei tule mihinkään vaiheeseen, ensi kesänä jo. Tällä tavalla sitä on viritelty, mutta totta kai edellyttäen, että esimerkiksi te voitte sen hankepäätöksen sitten tehdä, kun se on kypsä esiteltäviksi.

Täsmentäisin hiukan tätä kitsch -keskustelua.

En väitä, että ne rampit sinällään, vaikka ne jäisivät sinne, olisivat kitschiä, mutta sanon, että ne muuttuvat mielestäni kitschiksi. Koska totta kai, kun siinä on keskellä, keskeisintä Helsingin kävelymaailmaa on autorampit, niin niille on yritettävä keksiä jotain järjellistä käyttöä, ja kun aikansa siihen keksitään ja sitä kehitellään, niin se muuttuu erilaisten pikku muutosten kautta kitschiksi. Tämä oli minun ennusteeni.

Mutta mitä tähän ramppikysymykseen vielä tulee koskien tätä, onko talo kadun reunassa vai syvemmällä, niin jos tehdään kävelykeskustaa, niin kyllä se on järkevää tehdä kunnolla. Ja kun historiallisesti Helsingin tämä alue on ollut ruutukaavaa, jossa kadut, niin kuin tämä meidän upea kaupungintalokorttelimmekin, on kadun varressa. Makkaratalo vetäytyi kadun reunasta ja jätti sinne sitten nämä ramppien alustat syvennykseksi. Se on aivan eri filosofiaa kuin Helsingin historiallinen ruutukaava, joka on aivan hieno ja upea. Ja palaamalla tähän naapuritalon seinälinjaan, me palautamme sen historiallisen tilanteen, joka siellä oli ollut sataviisikymmentä vuotta ennen tätä onnetonta tapahtumaa vuonna 1967.

Kannatan tämän asian palauttamista.

Haluan puuttua asian palauttamisen vastustajien perusteisiin.

Valtuutettu Puoskari totesi, että tämä kaava merkittävällä tavalla edistää Keskuskadun päätymistä kävelykaduksi, kävelykeskustaa.

Se ei ole kestävä peruste tämän kaavan puolesta tai vastaan. Myös palautusesitys mahdollistaisi ihan samalla tavalla kävelykadun Keskuskadulle. Se ei millään tavalla sitä muuta. Keskuskadun muuttuminen kävelykaduksi ei liity tähän kaavaan, vaan se liittyy huoltotunneliin, josta apulaiskaupunginjohtaja Korpinen aikaisemmin puhui. Sen jälkeen on mahdollista poistaa ne alaspäin suuntautuvat ajorampit. Siitä on osoitus se, että vaikka kaava hyväksyttäisiin nyt ja ei tulisi valituksia ja se saataisiin nopeasti rakennettavaksi, niin siitä huolimatta ne alaspäin suuntautuvat rampit jäävät joksikin aikaa. Niitä ei voi vielä purkaa. WTC-talon huoltoliikenne onnistuu vasta sitten, kun huoltotunneli rakennetaan. Eli molemmat, sekä valtuutettu Helistön esitys - jota minä olen kannattanut - että tämä mahdollistaa yhtä lailla kävelykeskustan. Nyt on kysymys siitä, minkälaista katukuvaa me haluamme, kävelykeskustaa.

Rouva puheenjohtaja.

Olen sitä mieltä, että tätä asiaa ei pidä palauttaa.

Tämä asia on nyt syytä käsitellä. Tämä on kompromissi. Minä joudun hyvin paljon kompromissaamaan tässä asiassa.

Olen nähnyt, kun Makkaratalo rakennettiin. Sen paikalla oli vielä hienompi talo, Skohan talo, joka minulle avautui, kun junasta tänne ensi kerran tulin.

Mutta siitä olen pahoillani, että eräs projekti epäonnistui. Ateneumin opiskelijat suunnittelivat aikanaan "Ateneum -makkaraa". He hankkivat sellaisen 2 m kanttiinsa olevan kasvihuonemuovisukan, ja sinne piti kompressorilla painaa ilmaa ja näin olisimme saaneet "makkaran" siihen Ateneumin 1- ja 2-kerroksen väliin julkisivulle. Mutta valitettavasti muovisukan saumat pettivät. Se projekti ei koskaan onnistunut. He olivat nyt suojelun puolustajien sen aikaisia aatetovereita. Jos he olisivat onnistuneet, niin tämän päivän keskustelu olisi täysin tarpeeton.

Tuohon nyt ei ole paljoa lisättävää. En tiennytkään tuota atskilaisten tempausta.

Yksi juttu, siitä, kun se on sisään vedetty, on se, että Keskuskadulta näkyy komeammin steissin torni. Tällaisia asioita pitäisi säilyttää.

Olen kuitenkin valtuutettu Puoskarin kannalla siinä, että tämä on hyvä kompromissi, jolla saadaan hyvää jalankulkuympäristöä. Ne rampit on vaikea yhdistää hyvään jalankulkuympäristöön. Niille on vaikea keksiä käyttöä. Ehkä voisi tehdä toisen palautusesityksen, että niistä jäisi jotain muistumia. Mutta sehän vasta kitschiä olisikin.

Minä tuskin tulen kannattamaan palautusesitystä. Katsotaan nyt, jos joku perustelee vielä oikein hyvin, niin saatan vaihtaa mieltäni.

Ärade ordförande.

Det finns absolut ingen orsak att återremittera det här ärendet. Jag tycker att vi ska vara glada över att vi äntligen kan komma framåt i det här ärendet.

Ledamöterna Rantanen, Helistö och Arhinmäki försöker förtvivlat få oss att tro att det hände någonting epokgörande i vår stad och vår stadsbild när det här Korvhuset byggdes. Det gjorde det ju inte i så fall så skulle det här Korvhuset ha åtföljts av en hel massa liknande korvhus där man parkerar i våningar ovanpå varandra på ett för oss främmande, kanske ett litet amerikanskt sätt. Tvärtom så insåg man väldigt snabbt att det här var fel väg och i stället så körde man ner bilarna under jorden. Man ville parkera dem och lämna på det sättet mera gatu- och trottoarutrymme för fotgängarna. Så vi, som till vår fasa, alldeles nyss blivit uppvuxna till vuxen ålder, såg det här huset byggas, vi blir väldigt glada över att få se den förändring till det bättre, inte minst ur estetisk synvinkel.

Arvoisa puheenjohtaja.

Makkaratalo on ruma ja sellaisena se varmaan pysyykin.

Harva täällä valtuutetuista muistaa sitä Skohan kulmaa, kuinka kaunis rakennus sen paikalla olikaan. Se revittiin maan tasalle. Ja nyt sitten ajorampeista ruvetaan kinaamaan. Tästä on tehty valtavat selvitykset, kompromisseja ja muuta vastaavaa.

Mielestäni se on hyvä, kun tämä rakennus ei rajoitu suoraan kadun varteen. Jos ne ajorampit poistetaan, siihen voidaan laittaa kesällä istutuksia ja muuta vastaavaa. Se avartaa kaupunkikuvaa ja tekee sen ilmavammaksi.

Mielestäni on ihan järjetöntä lähteä palauttamaan näin hyvin valmisteltua asiaa enää eteenpäin.

Puheenjohtaja.

Sen verran unohdin sanoa äsken, että taas kerran liiteosassa toistetaan samaa tekstiä sivukaupalla ja havainnekuvista on puutetta. On vaikea, että vaikka ne havainnekuvat onkin utopiaa ja jonkun arkkitehdin sinisin, vaaleanpunaisten silmälasien läpi nähtyjä, niin ne kuitenkin auttaisivat hyvin paljon siinä, minkälaisia päätöksiä tehdään.

Toivoisin, että tekstin tarpeetonta toistamista vältettäisiin ja korvattaisiin se mieluummin useammin havainnekuvin, koska yksi kuva tunnetusti puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä yhteydessä on siis mahdollista tehdä Keskuskadusta kävelykatu.

Aina kun joku alue pyritään saamaan kävelykaduksi, siinä on suurta pelottavaa siitä, että siitä ei tule mitään, se pysäyttää koko liikenteen ja kaikki muuttuu kaaokseksi. Tässä vieressä on myös Yliopistonkatu, jota on vaadittu kävelykaduksi, ja hyvin perustein on sitten tyrmätty tämä ajatus, että se ei voi toimia. Nyt kaupungin nopeitten rakennusmiesten ansiosta se on ollut kuukausitolkulla suljettuna autoliikenteeltä ja mitään katastrofia ei ole sattunut. Ehkä me saman tien liitämme sitten Yliopistonkadunkin tähän kävelykatuverkkoon.

Fru ordförande, ärade fullmäktige. Hyvä valtuusto.

Olemme tekemässä vihdoinkin päätöstä, joka vie Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä eteenpäin.

Tämä olisi pitänyt tapahtua jo silloin, kun sairaanhoitopiiri perustettiin. Silloin vastustettiin niin kauheasti kaikkea, mikä liittyi Helsinkiin. Espoon puolella varoitettiin kaikkia muita kuntia tekemästä sellaista päätöstä, jossa Helsingin suuret kustannukset vyörytetään muitten kuntien maksettavaksi.

Nyt kuitenkin on osoittautunut ihan selkeästi paremmaksi vaihtoehdoksi muodostaa HYKS-alueesta sairaanhoitoalue, samalla tavalla kuin muut sairaanhoitoalueet. Siihen meillä on tulossa kunnollinen lautakunta ja oma johtaja tälle alueelle. Tämä alue on kuitenkin se, johon käytetään noin 80 % kaikista HUSin rahoista. Joten on äärimmäisen tärkeätä, että kaikki voimat, mitä vaan mahdollisesti on käytettävissä, pystytään käyttämään suunnitteluun ja johtamiseen.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Tuula Haatainen Mika Ebeling

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu