Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä päätettäväksenne tuleva talousarvio noudattaa viime vuosilta tuttua niukkuuden linjaa, ja kaupungin talouden tasapainon saavuttaminen myös seuraavien vuosien aikana edellyttää jatkossakin tiukkaa budjettikuria.

Helsingin Energian viime vuosien poikkeuksellisen hyvät tulokset ovat vähentäneet lainanoton tarvetta, mutta näiden hyvien tulosten varaan emme voi kuitenkaan talouttamme rakentaa.

Hallintokunnissa toteutetut säästötoimenpiteet ja organisaatiojärjestelyt ovat tuottaneet tulosta. Vuoden 2004 tilinpäätös osoitti, että toimintamenoissa tapahtui alenemista jo toista vuotta peräkkäin. Mainittavan arvoisena on myös pidettävä sitä, että Helsinki oli taas kerran ainoa suurista kaupungeista, joissa toimintakulut laskivat. Vuosina 2005 -2006 menot eivät absoluuttisesti enää laske, johtuen mm. hoitotakuusta. Tästä huolimatta vuoden 2006 menot ovat reaalisesti alemmalla tasolla kuin vuonna 2002. Mutta helppoa tämän alenevan menokehityksen aikaansaaminen ei ole ollut, eikä tule jatkossakaan olemaan. Vaikka pahin vaihe kaupungin talouskriisissä onkin ohitettu, on hallintokunnissa vielä paljon tehtävää, jotta kalliit palvelukustannuksemme saadaan lähemmäs muiden suurien kaupunkien tasoa. Tästähän meitä muistetaan muistuttaa tavan takaa. Mm. eilen kaikki me, jotka olimme Finlandia-talon tilaisuudessa, pääministerin suulla kuulimme tämän saman asian.

Vuoden 2006 talousarvion laatimiseksi asetti kaupunginhallitus hallintokunnille raamit, jotka perustuivat vuoden 2005 talousarvion taloussuunnitelmalukuihin vuodelle 2006. Lisäksi ohjeisiin sisältyi kaupunginhallituksen talousarvion valmistelutyötä ohjaavia kannanottoja. Hallintokunnat ovat tehneet talousarvioehdotuksensa pääosin raamin puitteissa.

Inför arbetet på 2006 års budget gav stadsstyrelsen förvaltningarna ramar, som baserade sig på ekonomiplanesiffrorna för år 2006 i år 2005 års budget. I anvisningarna ingick också ställningstaganden från stadsstyrelsen som vägledning för budgetberedningen. Förvaltningarna har i huvudsak utarbetat sina budgetförslag i enlighet med ramarna.

Vertasin mielenkiinnon vuoksi meidän taloussuunnitelmalukua, raameja ja nyt tehtävää budjettiesitystä, eli siis viime vuoden taloussuunnitelma vuodelle 2006, vuosi sitten käsittelyssä olleessa budjetissa raameja ja nyt budjettiesitystä, niin meidän budjettiesitys ylittää 3 milj. euroa toimintakatteen osalta viime vuoden taloussuunnitelman. Eli tämä on ehkä osoitus siitä, että tämä meidän budjettikellomme toimii varsin hyvin. Toimintakatehan on luku, jossa on kaupungin juoksevista tuloista vähennetty juoksevat menot, eli eräällä tavalla nettomenot.

Vuoden 2006 talousarvioehdotuksen toimintamenot ilman kunnallisia liikelaitoksia ovat 3 288 miljoonaa euroa, jossa lisäystä kuluvan vuoden ennusteeseen on 3,5 %. Vuosikate ilman liikelaitoksia riittää kattamaan vain 12 % poistoista, joten tavoite poistojen kattamisesta vuosikatteella on vielä kaukana. Liikelaitokset mukaan lukien, vuosikate kattaa poistoista 93 % ja investoinneista 53 %. Taloussuunnitelmavuosina arvioidaan Helsingin Energian tuloskehityksen jatkuvan edelleen hyvänä, mikä näkyy vuosikatteessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vuoden 2006 talousarviossa kunnallisveroprosentti on ennallaan. Kunnallisverotuloja on arvioitu kertyvän ensi vuonna 1,7 miljardia euroa, mikä on noin 2,5 %, eli noin 41 milj. euroa enemmän kuin viimeisimmässä ennusteessa. Tänä vuonna tuloverokertymän arvioidaan jäävän 40 milj. euroa talousarvioon merkittyä pienemmäksi, mikä johtuu pääosin asukasrakenteen muuttumisesta ja työttömyysasteen arvioitua hitaammasta alenemisesta, mutta myös edellisiltä vuosilta saatavien tilitysten pienenemisestä. Tuloveron kasvuvauhti on jo usean vuoden ajan ollut vain noin puolet koko maan kasvusta.

Yhteisöveroa oletetaan vuonna 2006 kertyvän 201 milj. euroa. Vielä vuonna 2000 Helsinki sai yhteisöverotuloja 713 milj. euroa. Kiinteistöveroprosentit esitetään säilytettäväksi ennallaan, lukuun ottamatta rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveroa. Veroprosenteista päätetään seuraavassa valtuuston kokouksessa. Tosin eduskunta ei ole vielä tätä lakia säätänyt.

Samfundsskatten beräknas år 2006 uppgå till 201 miljoner euro. Ännu år 2000 fick Helsingfors samfundsskatteintäkter på 713 miljoner euro. Fastighetsskatteprocenterna föreslås förbli oförändrade, frånsett fastighetsskatten för obebyggda byggnadsplatser. Beslut om skatteprocenterna fattas vid fullmäktiges nästa sammanträde.

Kaikkiaan verotuloja odotetaan kertyvän noin 2 miljardia euroa, joka on vain 36 milj. euroa enemmän kuin kuluvan vuoden ennusteessa. Kokonaisuutena sekä kunnallis- että yhteisöverotulojen vuosina 2004 ja 2005 tapahtunut aleneva kehitys on huolestuttavaa ja Helsingin talouden kannalta ratkaisevaa. Se edellyttää laajempaa tutkimusta, joka on jo aloitettu. Lisäksi yhteisöverotulojen aleneva kehitys asettaa kaupungin harjoittamalle elinkeinopolitiikalle erityisen haasteen.

Valtionosuuksia odotetaan kertyvän ensi vuonna 175 milj. euroa, jossa lisäystä kuluvan vuoden ennusteeseen on 42 milj. euroa.

Lainaa varaudutaan ottamaan investointien rahoittamiseksi vuosina 2006 - 2008 kunakin vuonna lainan lyhennyksien verran. Lainakanta pysyy näin ollen ennallaan. Lainanoton tarvetta on vähentänyt Helsingin Energian kertyneistä ylijäämistä siirretyt pääomat vuosina 2003 -2005.

För lån som skall finansiera investeringar finns det under vart och ett av åren 2006 - 2008 en reservering som motsvarar amorteringarna. Lånestocken förblir därmed oförändrad. Behovet av upplåning har minskats av att kapital överförts från Helsingfors Energis överskott åren 2003 - 2005.

Vuonna 2006 kaupungin kokonaisinvestoinnit, mukaan lukien liikelaitokset, ovat 538 milj. euroa. Taloussuunnitelmavuosien 2006 - 2008 suurimmat rakennushankkeet ovat liikelaitosten investoinneissa, joista merkittävimpiä ovat mm. Vuosaaren sataman rakentaminen, kaukolämmön ja -jäähdytyksen tuotantoon tuleva Katri Valan lämpöpumppulaitos, Kalasataman metroasema ja raitiolinja 9 rakentaminen.

Suurin osa muiden hallintokuntien talonrakentamisinvestoinneista on viime vuosien tapaan perusparannushankkeita ja muutostöitä. Liikennehankkeista merkittävin on Hakamäentie, jonka työt - tämän hetken arvion mukaan - alkavat vuoden vaihteessa. Liikenteen uudet katuinvestoinnit kohdentuvat pääosin uusille asuntotuotantoalueille.

Största delen av de övriga förvaltningarnas husbyggnadsinvesteringar gäller ombyggnadsprojekt och ändringsarbeten liksom under de senaste åren. Det största trafikprojektet är Skogsbackavägen, där arbetena beräknas börja vid årsskiftet. Trafikinvesteringarna i gator gäller främst nya områden med bostadsproduktion.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Lopuksi:

Sosiaali- ja terveystoimen toimialan menot ovat ensi vuonna 1,8 miljardia euroa. Nousua tämän vuoden talousarvioon on 5,3 % ja viimeiseen toteutumisennusteeseen 2 %. Talousarvioehdotuksessa on varauduttu työmarkkinatukiuudistuksesta aiheutuviin muutoksiin.

Tavoitteena on edelleen sosiaali- ja terveystoimen palvelurakenteen ja kustannustehokkuuden kehittäminen niin, että asukaskohtaisessa kustannustasossa päästään lähemmäksi viiden seuraavaksi suurimman kaupungin keskiarvoa. Tähän ovat tähdänneet myös kaupunginhallituksen asettaman organisaatiokomitean esitykset, joista toteutettiin kuluvan vuoden alussa sosiaaliviraston elämänkaarimallin mukainen organisaatio sekä yhdistetty kotihoito-osasto terveyskeskuksessa. Vuonna 2006 keskitytään uuden organisaation vakiinnuttamiseen. Terveyskeskustoiminnassa jatketaan palvelurakenteen muuttamista erityisesti vanhusten ympärivuorokautisessa laitoshoidossa.

Helsinki panosti merkittävästi hoitotakuun toteuttamiseen kuluvana vuonna myös HUSin rahoituksessa. Jo määrärahoja lisättäessä 25 milj. eurolla, oli selvää, ettei lisäys voi olla pysyvä. Vuoden 2006 määrärahoissa on jäljellä noin 30 % tästä lisäyksestä.

Vuonna 2006 sivistys- ja henkilöstötoimen menot ovat 754 milj. euroa, josta opetusviraston osuus on 58 %. Opetustoimessa suurin muutos tämän vuosikymmenen aikana on oppilasmäärän väheneminen.

Nyt käsittelyssä oleva talousarvioesitys noudattaa viime vuosilta tuttua niukkuuden linjaa. Kaupungin oman toiminnan vuosikate ei riitä kattamaan poistoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että talouden tasapainottamista on edelleen jatkettava.

Valtakunnan politiikan kärkihanke tällä hetkellä on käynnissä oleva kunta- ja palvelurakennehanke. Hankkeen keskeisin taustahavainto - joka sinänsä ei ole mikään yllätys - on se, että kuntien menot ovat kasvaneet olennaisesti kuntien tuloja nopeammin ja että eräät tiedossa olevat seikat, erityisesti väestön ikääntyminen, uhkaavat pahentaa tätä tilannetta. Tästä näkökulmasta pitäisi tietenkin tarkastella myös Helsingin budjettipolitiikkaa.

Tosiasia on, että Helsingin talous on kohtuullisen hyvässä kunnossa ja että me olemme tehneet Suomen mittakaavassa myös historiallisia tilinpäätöksiä viime vuosina, kun olemme jopa onnistuneet laskemaan menojamme. Toisaalta pitää muistaa, että niinä vuosina myös tulot laskivat olennaisesti. Olennaista ei välttämättä ole juuri se, että mikä se prosentti milloinkin on ja mihin suuntaan, vaan se, että tulot ja menot kehittyvät samansuuntaisesti.

Se tasapainotuskuuri, joka Helsingissä tehtiin, oli välttämätön, ja on suureksi kunniaksi tälle kaupungille, että me sen myös teimme. Tämän vuoden budjetti on - sanotaan - vähintäänkin jo hieman lepsu. Siihen on tiettyjä syitä, ei vähiten hoitotakuun käyttöönotto tänä vuonna. Uskon, että jokainen täällä ymmärtää, että Helsingin kaupunki ei lähitulevaisuudessa ehkä koskaan enää voi tehdä budjettia, joka johtaa siihen, että kaupungin menot kasvaisivat 7 %.

Nyt käsittelyssä oleva budjettiesitys lähti liikkeelle 2,8 %:sta, kaupunginjohtajan esitys. Kaupunginhallitusryhmien tai valtuustoryhmien välisissä keskusteluissa se nousi sen verran, että se taitaa olla siellä 3,3 %:n kohdalla. Tämä on vastuullinen, hyvä linja. Se on varmaankin hyvin sopusoinnussa sen suhteen, miten meidän tulomme tulevat kehittymään. Mutta silti uskallan väittää, että sekin hipoo jo sitä rajaa, että onko se sekin jo liian lepsu, kun otamme kuitenkin huomioon sen, että verotuloarviomme on vain arvio eikä ole mitään taetta siitä, että se tulee kehittymään, kun otamme huomioon sen, että Helsingin Energian tuotot eivät ehkä olekaan niin suuria kuin tähän saakka ja kun otamme huomioon sen, että todennäköistä, vaikkakaan ei toivottavaa, on se, että vuoden mittaan, ensi vuoden mittaan, tulee tiettyjä ylityksiä HUSin tai sosiaalitoimen tai jostain muulta puolelta, johon olemme tottuneet.

Helsingin haasteet ovat edelleen ne, jotka ovat olleet jo joitakin vuosia.

Makrotasolla kolme keskeistä haastetta: ensimmäinen liittyy valtio-kunta -suhteeseen, toinen kunnallisverotulokertymäämme ja kolmas kalliimpaan palvelutuotantoon.

Valtio-kunta -suhteen osalta voitaneen todeta, että tämän vaalikauden aikana emme ole ehkä saaneet lisää sitä mitä jotkut lupasivat, mutta emme ole juuri menettäneetkään, että voitaisiin sanoa, että kyse on tietyntyyppisestä asemasotavaiheesta. Jos kunta- ja palvelurakennehankkeesta jotain merkittävämpää tulee, se varmasti heijastuu myös valtionosuusjärjestelmiin. Se on meillä äärimmäisen tarkka edunvalvonnan paikka, että siinä yhteydessä ei sitten meitä uudelleen rokoteta. Moderni historiankirjoitus kun ei taida tuntea sellaista valtionosuusjärjestelmän systeemimuutosta, josta Helsinki olisi hyötynyt.

Tuloverokertymän puolella olemme jo pitkään olleet tietoisia siitä, että Helsingin tuloverokertymä per kapita on kehittynyt epäedullisesti, jopa verrattuna moniin naapurikuntiimme, eikä ainoastaan verrattuna Espooseen. Tässä suhteessa ydinkysymys on meidän tuleva asuntopolitiikkamme. On hyvä, että pääsemme keskustelemaan siitä vielä tämän kuukauden aikana ja tekemään sitten jopa linjauksia käsittääkseni ennen ensi juhannusta, jolloin asunto-ohjelma täällä olisi lopullisesti tarkoitus hyväksyä.

Kolmas kysymys liittyy kalliimpaan palvelutuotantoon.

Tässä haluaisin toistaa sen, minkä olen ennenkin sanonut, että siihen liittyy ainakin kolme eri otsikkotasoista kysymystä.

Ensimmäinen on se, että täällä tietyt asiat vain ovat kalliimpia kuin muualla. Tästä tietenkin paras esimerkki on kiinteistökustannukset.

Toinen on se, että täällä tietyin osin myös tarjotaan parempaa palvelua kuin muualla. Siinä mielessä parempi palvelu ei välttämättä ole sama kuin tehottomampi palvelu.

Kolmas näkökohta on se, että kyllä me myös tuotamme palvelumme edelleen hieman tehottomasti. Tässä mielessä on tärkeätä havainnoida ja huomata se, että kunta- ja palvelurakennehanke on kunta- ja palvelurakennehanke eikä pelkästään kuntahanke. Eli kyllä meidän tähän palvelutuotantoomme pitää vielä sukeltaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun tätä budjettiesitystä käsiteltiin ryhmien kesken, siihen tehtiin vastuullisesti, sopuisasti ja hyvähenkisesti tiettyjä muutoksia ja lisäyksiä. Kaikkinensa tätä prosessia voidaan kuvata hyvin sopuisaksi. Niin kauan kuin minä olen ollut mukana, en usko, että näin helppoja keskusteluja on käyty. Uskon, että se johtuu ennen kaikkea siitä, että vaikka meillä saattoi olla hieman eri käsityksiä siitä, minkä kokoinen summa mihinkin pitää lisätä, olimme yksimielisiä niistä otsikoista eli niistä aiheista, mihin rahaa tarvitaan lisää. Ihan lyhyesti haluan kommentoida niistä kolmea.

Ensimmäinen liittyy joukkoliikenteen tariffitukeen.

On selvää, että kun otetaan huomioon ne menopaineet, mitkä tällä alalla ovat, ja varsinkin liittyen polttoaineiden hintoihin, oli mahdotonta ajatella, etteivätkö myös joukkoliikenteen lippujen hinnat nousisi. Mutta se korotusprosentti, mikä alkuperäisessä budjettiesityksessä olisi aiheutunut, oli kaikkien mielestä selvästi ylimitoitettu ja kiistatta kohtuuton. Uskon, että me kaikki voimme olla ylpeitä siitä, että päädyimme sellaiseen lopputulokseen, joka tarkoittaa lippujen hintojen nostamista vain 2,8 %:lla keskimäärin. Toki, kun on kyse hyvin moniulotteisesta lippuhinnastosta, jossa on kovin monia erilaisia lipun hintoja, niin niistä osa nousee enemmän ja osa vähemmän, mutta keskimääräinen korotusprosentti lienee 2,8.

Toinen kysymys, johon kiinnitimme erityistä huomiota, liittyy vanhustenhuoltoon.

Käsittääkseni neuvotteluissa oltiin hyvin yksimielisiä siitä periaatteellisesta linjasta, että meidän pitäisi pyrkiä eroon varsin laitosvaltaisesta, laitospainotteisesta systeemistä kohti sellaista järjestelmää, jossa vanhus voi olla kotona pitempään. Tämä tietenkin vaatii tuekseen erilaista kotihoitoa ja muuta avohoidon toimenpiteitä.

Olimme yksimielisiä tästä peruslinjasta. Mutta meillä oli kuitenkin se käsitys, että nyt vauhti laitospaikkojen vähentämisessä on liian luja ja tässä pitää ottaa hengähdystauko, jotta voidaan asianmukaisesti resursoida kotihoito, jotta voidaan jatkaa tätä peruslinjan mukaista toimintoa.

Kolmas painopistealue ryhmien välisissä budjettineuvotteluissa liittyi päivähoitoon.

Olemme antaneet itsellemme kertoa, että lapsimäärä Helsingissä päivähoidossa ei ole vähentynyt siihen tahtiin kuin on oletettu. Se on tietenkin luonut tälle alueelle uusia paineita. Budjetti ei tämän tyyppisellä sektorilla, jossa sopeuttamispaineita jatkossakin on, voi olla liian lepsu, mutta se ei saa myöskään olla niin tiukka, ettei siihen ole mahdollista päästä. Siltä pohjalta näitä neuvotteluja käytiin ja lähdettiin siitä, että sille porukalle, joka päivähoitoa pyrkii saamaan kuntoon, olisi demoralisoivaa, jos budjettiesitys olisi totaalisesti mahdoton toteuttaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Budjettineuvottelut olivat sopuisat ja yhteistyöhenkiset. Uskon ja toivon, että sama linja jatkuu täällä valtuustossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten olemme täällä jo saaneet kuulla, takana on useita talouden tasapainotuksen vuosia ja ehkä jotain positiivistakin on edessä odotettavissa. Olemme joutuneet tekemään suuria ja raskaitakin päätöksiä, mutta yhteistyöllä olemme onnistuneet tasapainottamaan tämän kaupungin taloutta.

Lähtökohdat seuraavien vuosien taloudelle ovat parantuneet, mutta elämme edelleen epävarmassa tilanteessa. Helsinkihän on jo jonkin aikaa ollut muuttotappiokunta. Tänä vuonna toki toivomme pääsevämme voiton puolelle, mutta lähinnä ulkomailta muuton johdosta. Lisäksi työllisyyden paraneminen Helsingissä laahaa ympäristökuntia jäljessä. Edellä mainituista syistä verotulojen kehitys ei ole viime aikoina ollut aivan sitä luokkaa kuin olisimme voineet toivoa.

Ennusteiden mukaan suurta parannusta verotulokertymään ei ole luvassa ensi vuonnakaan. Budjetin laatimisen kannalta olemme siis jo, aikaisemminkin todetusti, erittäin haastavassa tilanteessa jälleen kerran.

Kaikki ymmärtävät sen, että verotulojen vähentyessä myös menojen on pysyttävä kurissa. Mikäli palveluiden määrää ja toisaalta laatua halutaan kasvattaa, on palveluita pyrittävä järjestämään uusilla ja kustannustehokkailla tavoilla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on erityisen tyytyväinen kaupunginjohtajan pohjaesitykseen budjetiksi.

Lisäksi haluamme kiittää valtuustoryhmiä budjettineuvotteluissa syntyneestä sovusta ja nyt käsillä olevasta tasapainoisesta budjettiesityksestä.

Erityisiä paineita budjettineuvotteluissa kohdistui tänä vuonna - kuten jo aikaisemmin on mainittu - vanhusten palveluihin.

Neuvotteluiden tuloksena päädyttiin noin 4,2 milj. euron vanhuspalveluihin kohdennettavan määrärahan lisäämiseen kaupunginhallituksen käyttövaroihin.

Ikäihmisten palvelut eivät Helsingissä ole vielä aivan sillä tasolla kuin Kokoomuksen valtuustoryhmä toivoisi.

Vanhusten kotihoidon uudelleen organisointi kuluvan vuoden alusta ja sen keskittäminen terveyskeskukseen on sujunut Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä kuitenkin hyvin. Kotihoitoyksikön toiminta ei kuitenkaan luonnollisesti vielä täytä sille asetettuja toiveita eikä luonnollisesti vielä ole sillä tasolla, mitä toivoisimme. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, alle vuoden toiminta-ajasta johtuen.

Suunta on kuitenkin ollut oikea. Uutta vanhuspalveluohjelmaa kirjoitettaessa on jatkettava samaan suuntaan. Laitospainotteisuuden purkaminen vanhustenhuollosta tulee olla tavoitteena jatkossakin. Pitkäaikaispaikkojen sulkeminen terveyskeskuksessa edellyttää hyvää ja toimivaa kotihoitoa sekä erityisesti tavoitteellista ja määrätietoista kuntoutusta.

Kotihoitopainotteisuus vanhustenhuollossa on monilla mittareilla mitattuna edullista. Se on ihmisarvoista, mutta myös taloudellista. Valinnanvapauden korostaminen ja itsenäisyyden tukeminen on tärkeää. Ikäihmisiä koskevissa ratkaisuissa on päätösvallan oltava asiakkaalla itsellään eikä esimerkiksi omaisilla. Kotona asumista on tuettava monin keinoin.

4,2 milj. euron erillismääräraha tulee mielestäni hyvään paikkaan. Se tulee mielestämme käyttää niin, että edellä mainitut kotihoidon lisääntymiseen tähtäävät tavoitteet toteutuvat. Pitkäaikaispaikkojen lisääminen terveyskeskuksessa olisi mielestämme askel väärään suuntaan. Vuodeosastoa ei voida pitää inhimillisenä asuinpaikkana ikäihmiselle. Vanhustenhuollossa tarvitaan nyt todellista yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen välillä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lasten määrän vähentyminen on vaikuttanut palveluiden tarpeeseen niin päivähoidossa kuin perusopetuksessakin. Alle kouluikäisiä lapsia on nyt vajaat 6 000 vähemmän kuin vuonna 1997, jolloin elimme ruuhkavuotta. Kustannusten lasku erityisesti päivähoidossa ei kuitenkaan ole kulkenut käsi kädessä lasten määrän kanssa. Palveluiden yksikköhinnoissa on edelleen määrätietoisesti pyrittävä kohti viisikkokuntien keskimääräistä kustannustasoa.

Päivähoitoon on ensi vuodelle varattu noin 12 milj. euroa enemmän kuin kuluvana vuonna.

Uskomme, että tämän budjetin puitteissa on mahdollista toteuttaa laadukasta ja yksilöllistä päivähoitoa.

Ponnisteluja ei kuitenkaan saa lopettaa. On edelleen jatkettava määrätietoista työtä yksikkökustannusten laskemiseksi. Päiväkotiverkon tarkistukset ja uusien investointien huolellinen suunnittelu on tärkeää.

Useiden hallintokuntien yhteistyö uusia asuinalueita suunniteltaessa on keskeistä. Toimivat joukkoliikenneratkaisut ja tehokas maan käyttö ohjaavat päiväkotirakentamista.

Uusille asuinalueille tuleekin rakentaa päiväkoteja harkiten. Ajatus suurehkoista pysyvistä päiväkodeista ja pienemmistä ruuhkahuippujen ajaksi perustettavista päiväkodeista on mielestämme erityisen kannatettavaa.

Yksityiset palvelun tuottajat on otettava entistä paremmin mukaan suunnittelemaan ja rakentamaan kaupungin päivähoitopalveluita. Yksityisen tarjonnan olemassa olo lisää perheiden valinnanvapautta ja vähentää tarvetta kunnallisiin päivähoitoratkaisuihin.

Hyvät valtuutetut, arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin tässä yhteydessä tehdä päivähoitoon liittyvän ponsiesityksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaalilautakunta laatii viipymättä pitkän aikavälin suunnitelman päivähoitoverkon kehittämisestä siten, että kustannustehokkuus ja kaupunkilaisten valinnanmahdollisuudet lisääntyvät. Samalla pyritään edelleen kohti viiden suurimman kaupungin keskiarvoista kustannustasoa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Verotulokehitys ei viime aikoina ole ollut aivan toivotun suuntainen, enkä usko, että olen ainut, joka sitä tässä salissa tänään voivottelee.

Vain tuloja kasvattamalla voimme lisätä menoja.

Asuntopolitiikassa tulee kiinnittää erityistä huomiota perheiden mahdollisuuksiin asua Helsingissä. Tulevaan asunto-ohjelmaan kohdistuukin melkoisen suuria paineita. Onneksi pääsemme sitä tässä salissa pikapuoliin käsittelemään.

Nyt on tehtävä ratkaisuja tulevien vuosikymmenten helsinkiläisille. Tarvitsemme lisää perheille sopivia asuntoja niin pien- kuin kerrostaloihinkin.

Asumisen lisäksi ihmiset tarvitsevat kuitenkin palveluita. Valinnan vapaus, yksilöllisyys ja joustavuus ovat arvoja, joita tulee entisestään painottaa näitä palveluja suunniteltaessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Joukkoliikennettä uhkaavat lippujen hinnankorotukset on nyt saatu kohtuulliselle 2,8 %:in tasolle.

Pidämme erityisen kannatettavana hinnankorotusten kohdentamista kertalippuihin kausilippujen sijaan. Liputta matkustamista ja siihen liittyvää tulon menetystä on tehokkaasti vähennettävä nykyisestään.

Joukkoliikennelautakunnan on mielestämme viipymättä tehtävä suunnitelmat tulonmenetyksen vähentämisestä vähintään kolmanneksella tällä taloussuunnitelmakaudella.

Fru ordförande, bästa fullmäktige.

Enligt samlingspartiet ser budgetförslaget för år 2006 välbalanserad ut. Bra kvalitet på service kostar men Helsingfors har fortfarande möjlighet att erbjuda service utan tilläggsfinansiering. En omfattande organisationsgenomgång ger möjlighet att förbättra och höja kvaliteten. Rätt till service på svenska är en viktig del av vår stads identitet. Detta kostar visserligen mera men vi i Helsingfors förstår också på den rikedomen som tvåspråkigheten medför, inte minst på näringsliv och kultur.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa lämpimästi budjettiesitystä. Erityisen tyytyväisiä olemme vanhuspalveluiden lisämäärärahaan ja joukkoliikenteen tariffitukeen.

Terveyskeskusverkon uudistuksen ohella toivomme nopeaa päivystyspisteiden, erityisesti Malmin, saneerausta ja suunnitelmia Myllypuron terveysaseman rakentamiseksi.

Erityisen huolestuneita olemme verotulopohjan heikosta kehityksestä ja tulevaisuuden tulonäkymistä.

Verotulojen kartuttamiseen tähtäävän asuntopolitiikan lisäksi tarvitaan uudenlaisia kustannustehokkaita palveluita sekä hyvää elinkeinopolitiikkaa.

Terveyskeskus- ja kouluverkon tarkistukset ovat erinomaisia esimerkkejä tulevaisuuden palvelurakenteen muutoksesta.

Palveluiden laatua ei voi tulevaisuudessa mitata ympäröivillä seinillä tai toimipisteiden lukumäärällä.

Yhteistyö yli kuntarajojen, palveluverkkotarkistukset ja kumppanuus yksityisten palvelutuottajien kanssa ovat tapoja tuottaa parempia palveluita helsinkiläisille.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin talousarvion valmistelusta kiitoksen ansaitsevat lautakunnat ja virastot, jotka ovat vastuuntuntoisesti noudattaneet kaupunginhallituksen antamaa raamibudjettiohjetta.

Tuntuu siltä, että taloustietoisuus on iskostunut vahvasti lautakuntiin. Se on toisaalta hyvä, mutta toisaalta siinä piilee uhka siitä, että lautakunnat ja virastot kangistuvat ja sokeutuvat olemassa oleviin todellisiin tarpeisiin, eivätkä huomaa riittävän ajoissa mahdollisesti piilossa olevia ihmisten ongelmia. Tämä asia on otettava huomioon, kun kehitämme budjetin valmisteluprosessia.

Toinen tärkeä asia budjetin valmistelussa on pohtia, miten voisimme nykyistä selkeämmin kirjata budjettiin myös palvelutason kriteerit. Palvelutason määrittely antaisi valtuustolle nykyistä paremmat mahdollisuudet ottaa kantaa ja vaikuttaa asioihin. Samoin kuntalaiset tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Tämän asian merkitys näkyy jo tämän hetken palveluverkostosta käytävässä keskustelussa. Palvelujen laadusta on puhuttava kiertelemättä. Osa laatuasioista tarvitsee lisäresursseja, osa on johtamisen ja työkäytäntöjen ja kulttuurien muutosta. Ilman avointa keskustelua mikään ei muutu.

Sosialidemokraatit ovat tyytyväisiä siihen, että ensi vuoden budjettiin ei tarvinnut tehdä mittavia menoleikkauksia. Linja noudattaa suurin piirtein tämän vuoden tasoa. Se tarkoittaa samalla sitä, että edellisinä vuosina tehtyjä organisaatiouudistuksia on syvennettävä ja saatava niistä se hyöty ulos, mitä on ajateltu.

Tässä työssä korostuu hyvä henkilöstöpolitiikka. Siinä kaupungilla on paljon kehittämisen varaa. Sosialidemokraatit odottavatkin mielenkiinnolla kaupunginhallituksen lupaamaa henkilöstöstrategista ohjelmaa. Henkilöstön saanti ja pysyvyys tulevat olemaan palvelujen saatavuuden tärkein asia lähitulevaisuudessa.

Syksyn budjettineuvottelujen loppuvääntöön sosialidemokraatit asettivat kolme tavoitetta.

- lisäresursseja lapsille ja lapsiperheille

- julkisen liikenteen tukeminen ja

- ikäihmisten laitoshoidon turvaamisen avopalvelujen ohella.

Keskeisinä tavoitteinamme oli saada näihin asioihin sellaiset lisäsatsaukset, jotka edistäisivät tehtyjä rakenneuudistuksia ja poikisivat myöhemmin hyötyjä ilman suuria budjettilisäyksiä.

Tässä työssä emme täysin onnistuneet, koska vetoapu muiden ryhmien puolelta loppui ja uudistustyö jotenkin hyytyi loppumetreille. Se oli valitettavaa. Mutta uskomme, että sosialidemokraattien selkeän linjan pohjalta tehdyt budjettilisäykset auttavat hallintokuntia uudistustyössä.

Päivähoidon 5 milj. euron lisäeurot kurovat umpeen päivähoidon vajetta, mutta eivät vielä poista kaikkea syntynyttä lisärahoitustarvetta, joka tietojen mukaan on noin 6 milj. euron luokkaa. Esitimme neuvotteluissa tämän vajeen umpeen kuromista, jotta päivähoidon laatua olisi mahdollisuuksia kehittää. Siinä ei täysin onnistuttu.

Sosialidemokraatit korostavat kunnallisen päivähoidon laatua ja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden mahdollisuuksia saada apua jo päivähoitovaiheessa.

Lapsiperheille suunnattu runsas 2 milj. euroa antaa mahdollisuuksia ns. varhaisen puuttumisen keinoin auttaa erityisen vaikeassa asemassa olevia lapsiperheitä. Näin voidaan toteuttaa valtuuston tärkeänä pitämää varhaisen puuttumisen linjaa.

1. ja 2-luokkalaisten tuntikehyksen korottaminen 1 %:lla on alku sosialidemokraattien jo aiemmin vaatimalle linjalle purkaa tehtyjä tuntikehyssäästöjä asteittain.

Koulujen kehittämistyöstä ja oppimistulosten turvaamisesta on kannettava erityistä huolta. Kansainvälisesti hyviksi tunnustettuja oppimistuloksia ei saa päästää rapautumaan. Teen asiassa myöhemmin kaksi eri pontta.

Joukkoliikenteen 3 milj. euron tariffituen lisäys kohtuullisti lippuhintojen korotuspaineet. Siitä voimme olla tyytyväisiä. Lisäksi jatkoon ajatellut lisäsatsaukset tarkoittavat, että valtuusto voisi lunastaa lupauksensa 50 % tariffitukea ja 50 % lipputuloja valtuustokauden aikana. Se vastaa sosialidemokraattien tavoitteita pitää joukkoliikenne vetovoimaisena ja yhtenä tärkeänä peruspalveluna. Tariffituen lisäsatsauksen määrä oli omissa tavoitteissamme minimi.

Vanhusten hoidon saattaminen palvelujen tarvetta vastaavalle tasolle on päättäjien kunnia-asia.

Sosialidemokraattien mielestä kotona asumisen tukeminen ja avopalvelujen kehittäminen on oikea tavoite. Mutta nyt vauhti rakennemuutoksessa tuntuu olevan liian kova, eikä vastaa tämän hetkisiä vanhusten tarpeita.

Asetimme budjettineuvotteluissa kynnyskysymykseksi turvata vanhusten tarvitsemat laitospaikat. Emme olleet valmiita hyväksymään kaikkia budjettiin suunniteltuja laitospaikkojen sulkemisia.

Budjettineuvottelujen lisämiljoonat - kaupunginhallituksen peukalon alle - asian korjaamiseksi on hyvä ratkaisu. Muutama lisämiljoona rakennemuutoksen nopeuttamiseksi olisi vielä parantanut tilannetta. Mutta hyvä näinkin. Vanhukset voivat nyt saada tarvitsemansa laitospaikan. Asian kehitystä on kuitenkin seurattava tarkoin. Ikäihmisillä on oikeus odottaa, että päättäjät huolehtivat heidän vanhuuden hoidon ja hoivan tarpeestaan, koska monillakaan ei ole äänekästä puolestapuhujien joukkoa.

Lopuksi haluan ottaa esille Helsingin tulevan kehityksen tärkeimmän kysymyksen, vetovoiman ja uudet työpaikat.

Ennusteet tämän vuoden tuloverojen arvioitua vähäisemmästä kehityksestä ovat sellaisia hälytyssignaaleja, ettei niitä voida sivuuttaa.

Kaupunki tarvitsee nopeita toimia elinkeinopolitiikkansa elvyttämiseksi. Menneiden vuosien lepsuus tässä asiassa näkyy. Osa yrityksistä siirtää toimintojaan naapureihin. Yritykset saneeraavat työpaikkoja, eikä uusien menestyvien yritysten hakijoista ole ollut kaupungille minkäänlaista riesaa. Kaupunginjohtaja on luvannut terävöittää otetta tässä asiassa.

Toivomme, että vauhti ja asiaan tarvittavat satsaukset ovat nopeita ja riittäviä. Pienillä näpertelyillä ei Helsinki pärjää. Tarvitaan visionääristä otetta ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Pelkät säästöpuheet vievät motivaation kehittämisinnolta. Tämä etenkin kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Jan Vapaavuorelle äskeisestä puheesta.

On tutkittava, onko kaupungin toimissa sellaisia puutteita tai kankeuksia, jotka karkottavat uusien työpaikkojen luojia ja miten tällaiset esteet voidaan poistaa.

Elinkeinopolitiikan ja yritystoiminnan uudistaminen ei ole mikään kokoomuksen yksinoikeus, vaan se on koko valtuuston yhteinen huoli. Uusilla työpaikoilla luomme hyvinvointia kaupunkilaisille ja pidämme Helsingin maan talousveturina.

Menestyvän elinkeinopolitiikan tavoitteena on oltava nimenomaan uusien hyvien työpaikkojen luominen. Siksi sosialidemokraatit haluavat heti alkuun torjua sellaisen ajatuksen, että elinkeinopolitiikan uudistaminen tarkoittaisi vain nykyisen kunnan työn siirtämistä yksityissektorin hoidettavaksi. Se olisi aivan liian sisäsiittoista eikä loisi mitään uutta.

On pyrittävä aitoon elinkeinoelämän, kilpailukyvyn ja vetovoiman uudistamiseen. Tämä työ on tehtävä huolimatta siitä, mitä teemme myös yhdessä pääkaupunkiseudun muiden kuntien kanssa.

Sosialidemokraatit toivovat myös, että kaupunginjohtaja paneutuisi entistä keskeisimmin Helsingin talouden tulokehityksen turvaamiseen pitkällä aikavälillä myös uusia innovaatioita kehittämällä. Kaupunki on saatava uuteen nousuun ja kukoistukseen.

Teen seuraavat toivomusponnet.

Ponsi 1:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion ja taloussuunnitelman valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvityttämään, miten opetustoimessa ryhmäkokojen pienentäminen ja pätevien opettajien lisääminen voisi vähentää erityisopetuksen tarvetta tai muiden avustavien henkilöiden lisätarvetta.

Ponsi 2:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion ja taloussuunnitelman valtuusto kehottaa selvittämään, miten sosiaalitoimi voisi käytettävien määrärahojen puitteissa hankkia osana vanhusten avopalvelujen kehittämistä senioriliikunnan palveluja eri palvelujen tuottajilta.

Ponsi 3:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion ja taloussuunnitelman valtuusto kehottaa arvioimaan ns. eheytetyn koulupäivän hyödyt ja haitat eri näkökulmista sekä toteuttamisen mahdollisuudet pitemmällä aikavälillä.

Ponsi 4:

Hyväksyessään kaupunginhallituksen esityksen valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuuden alentaa kaupungin hallitsemille asuntoyhteisöille myönnettyjen tertiäärilainojen korkoa.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä kannattaa kaupunginhallituksen esityksen hyväksymistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Kaupunginjohtaja Pajusen ensimmäinen talousarvioesitys ei tarjonnut isoja yllätyksiä, eikä talousarvio pidä sisällään merkittäviä rakenteellisia tai muita muutoksia edellisvuoteen. Tämä on johdonmukaista, sillä jo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pajusen aikana kevään talousarvioraamit määräsivät pitkälti syksyn budjettiesityksen koon ja rakenteen. Isot muutokset onkin järkevää esittää hallintokunnille jo kehyksissä, jotta ne kyetään valmistelemaan riittävän perusteellisesti.

Poliittisten ryhmien neuvotteluissa tehtiin hieman suurempia muutoksia kaupunginjohtajan esitykseen kuin aiempina muutamana vuonna. Suunniteltuja kehyksiä on tarpeen muuttaa silloin, kun maailma ehtii reilussa puolessa vuodessa muuttua, mutta myös silloin, kun osoittautuu, ettei kehyksen mukaisilla määrärahoilla saada haluttuja palveluja, investointeja tai muita hankkeita toteutumaan.

Kaupunkilaisten kannalta suurin vaikutus on joukkoliikenteen tariffituen korotuksella. Uhannut lähes 7 %:n keskimääräinen lipun hintojen korotus kohtuullistetaan alle 3 %:iin.

Budjetin teko onkin entistä läpinäkyvämpää, kun koko joukkoliikenteen budjetti käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Vihdoinkin joukkoliikenteen tariffit päätetään samassa kokouksessa muun talousarvion kanssa. Kerrankin päästään myös siihen, että valtuustossa hyväksytty strateginen ohjelma, tässä tapauksessa joukkoliikenteen kehittämislinjaukset ja talousarvio kulkevat käsi kädessä. Myös valtuuston ponsi tariffituen osuudesta on otettu huomioon. Alkuperäisen esityksen noin 46 %, on noussut nyt lähelle 48 %:ia ja tariffitukea tullaan nostamaan seuraavina vuosina lisää.

Lipun hintojen korotuksen kohtuullistaminen on joukkoliikenteen suosion ja koko Helsingin liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Ilman tätä 3 milj. euron lisäystä joukkoliikenteen matkustajamäärät olisivat epäilemättä laskeneet ja valtuusto olisi saman tien hylännyt vasta päättämänsä tavoitteen joukkoliikenteen kulkumuotoisuuden kasvattamisesta.

Haluan muistuttaa, että palvelujen saatavuus, asukkaiden tasa-arvo ja kaupungin liikenteen sujuminen ylipäätään, edellyttävät tehokasta ja hinnaltaan houkuttelevaa joukkoliikennettä.

Toinen iso koko kokonaisuus, johon valtuustoryhmät halusivat ja myös tekivät lisäyksiä, on sosiaalitoimi.

Eroa talousarvion ja toteutumaennusteiden välillä katetaan, jotta toisaalta turvataan paremmin lakisääteisten palvelujen toimivuus ja toisaalta päästäisiin irti nykytilanteesta, jossa etenkin päivähoidon vajeesta johtuvat ylitykset ovat johtaneet jatkuvaan sopeuttamiseen. Päiväkoteja ei ole saatu siirrettyä suunnitellulla tavalla uusiin lapsivaltaisiin kaupunginosiin sieltä, missä lasten lukumäärä on jo vähenemässä. Toisaalta uusien asuinalueiden tasapuolinen kohtelu edellyttää, että myös niillä turvataan päivähoitopaikat.

Kaupungin sosiaalitoimen on oltava muutakin kuin vain lakisääteisten subjektiivisten oikeuksien toteuttamista. Etenkin lapsiperheiden palveluissa pitää olla mahdollisuuksia myös ennaltaehkäisevään työhön, vaikka siitä ei lainsäädäntöön olisikaan kirjattu yksityiskohtaisia velvoitteita kunnille.

Helsinki on yhä menettämässä lapsiperheitä naapurikaupunkeihin ja -kuntiin. Osittain kyse on siitä, että Helsingin valitsema uusi perhemyönteisempi asuntopolitiikka tuo tuloksia viiveellä, mutta osittain myös siitä, että perheet eivät ole vakuuttuneet Helsingin paremmuudesta asuinkaupunkina.

Naapurikuntiin verrattuna laadukkaat ja monipuoliset palvelumme eivät ole saaneet riittävästi myönteistä huomiota pystyäkseen kilpailemaan muiden kuntien halvempien asuinneliöiden kanssa. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin liikunta- ja kulttuuripalvelut jäävät myös niiden ulottuville, jotka siirtävät kotinsa ja veronsa lähikuntaan. Myös tähän rakenteelliseen epätasapainoon kaivataan ratkaisuja menossa olevassa kuntarakennehankkeessa.

Helsinki on sitä suositumpi ja viihtyisämpi, mitä vähemmän meillä on sosiaalista eriytymistä eri kaupunginosien ja korttelien kesken. Erityisesti on varottava sitä, että lapsiperheet ja lapset jakautuisivat eri yhteiskuntaluokkiin.

Hyvien koulujen ja tasokkaan päivähoidon lisäksi tarvitaan niin nuorisotoimea kuin sosiaalitoimen varhaista tukea. On vältettävä tilanne, jossa lasten harrastukset ja muu toimintaympäristö määräytyy vain vanhempien tulotason perusteella. Pienellä lisäpanostuksella perheille suunnattuihin lähipalveluihin voimme sekä vahvistaa kuvaa Helsingistä perheiden kaupunkina että entisestään vähentää lasten syrjäytymisen riskiä.

Vihreät ovatkin erittäin tyytyväisiä opetustoimen lisäykseen. ? nostetaan koulujen ainesmäärärahoja, mutta myös kohdennetaan rakenteiden muuttamisesta koituvaa hyötyä suoraan palveluihin, tässä tapauksessa nuorempien koululaisten tuntikehykseen.

Sosiaalitoimeen tehdyt lisäykset, yhteensä lähes 12 milj. euroa, tuovat tarvittavaa liikkumatilaa, jota lautakunta voi käyttää myös vapaaehtoisten tehtävien hoitamiseen.

Yksi taloudelliselta kooltaan pieni, mutta perheiden kannalta iso palvelu on leikkipuistojen toiminta päiväkotien ja koulujen lomakaudella.

Sen jatkon turvaamiseksi esitän seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että leikkipuistojen kesäruokailu järjestetään kesällä 2006 tarpeen mukaisessa laajuudessa.

Kesän ja syksyn aikana on uutisiin noussut hälyttäviä tietoja siitä, että maahanmuuttajien kotouttaminen ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla.

Aikuisten luku- ja kirjoitustaidon parantaminen, työttömyys ja uhka nuorten syrjäytymisestä vaativat useiden hallintokuntien ponnisteluja.

? pääkaupunkiseudun kansainvälistymisinnossa emme saa keskittyä vain ns. huippuosaajiin tai muihin uusiin tulijoihin. Meidän on huolehdittava myös täällä jo asuvien maahanmuuttajien osallisuudesta yhteiskuntaan. Budjettiesityksessä on viitteitä askelista oikeaan suuntaan.

Nuorisotoimen yhdeksi keskeiseksi kehittämisalueeksi nostettiin maahanmuuttajatyö.

Sosiaalitoimi vakiinnuttaa asumisneuvojatoiminnan yhdessä kiinteistöyhtiöiden kanssa, mikä palvelee sekä maahanmuuttajia että muita kaupungin vuokratalojen asukkaita. Tälle ns. sosiaaliselle isännöinnille on ollut suuri tarve, ja kokemukset kokeilusta ovat myönteisiä. Nyt kokeilu siis vakinaistetaan, mutta vasta vähitellen kaikkiin kaupungin kiinteistöyhtiöihin.

Teenkin toisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että asumisneuvojatoiminnan kattavuus varmistetaan.

Kaupunginhallituksen neuvottelutuloksessa vihreitä ilahduttaa yksimielinen päätös osoittaa puolen miljoonan euron lisämääräraha ensisuoja- ja asuntolapaikkojen lisäämiseksi.

Kaikkein huono-osaisimmista huolehtiminen on yksi sivistystason mitta, eikä Helsinki ole siinä viime aikoina loistanut. Pitkäjänteisemmän ratkaisun löytämiseksi Helsingin asunnottomuuteen on kirjattu selvitystehtävä kiinteistötoimelle, mutta odotamme sekä kaupunkisuunnittelu- että sosiaaliviraston osallistuvan tähän tehtävään.

Selvitystä rakentamattomien Y-tonttien soveltuvuudesta erityisasumiseen on syytä kiirehtiä. Moni hyvä hanke on hidastunut tai jopa kaatunut valituksiin. Tätä voidaan vähentää ottamalla erityisasuminen yhä tarkemmin mukaan jo uusien alueiden kaavoituksessa.

Vanhuspalvelujen osalta kaupunginhallitus on toiminut samoin kuin päivähoidon osalta.

Palvelurakenteen muuttamisen aikataulu on tarkistettu, mikä on johtanut määrärahojen lisäämiseen. Aiemmin Helsinki on optimistisesti yrittänyt tehdä kahta muutosta samanaikaisesti. Nyt ollaan ensin lisäämässä kotihoitoa ja vasta sen jälkeen pohditaan, voidaanko laitospaikkoja vähentää.

Viimeisten kolmen vuoden kokemukset on syytä tutkia tarkasti, kun valtuusto ensi vuonna päivittää vanhuspalveluohjelmansa. Myös tämän ohjelman kanssa tulee toimia kuten nyt joukkoliikenteen kehittämislinjausten kanssa. Määrärahojen on oltava samansuuntaisia ohjelman tavoitteiden kanssa.

Vanhuspalvelujenkin osalta on tarpeen korostaa ennaltaehkäisevää työtä.

?... liikunnan avulla ikäihmisten toimintakyky säilyy. Heidän mahdollisuutensa omatoimiseen asumiseen paranevat ja mikä tärkeintä, elämänlaatu kohenee myös.

Euroissa mitattu suurin korotus, verrattuna talousarviokehyksiin, koskee erikoissairaanhoitoa. Keväällä hyväksytty raami ylitetään peräti 19 milj. eurolla.

Kun kaupungin koko talousarvio kasvaa 3,3 %, on sairaanhoitopiirin kulujen kasvu talousarviossa puoli prosenttiyksikköä enemmän. Eikä sairaanhoitopiirillä ole ollut tapana pitäytyä sille jäsenkuntien budjeteissa varatuissa määrärahoissa.

Meneillään olevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen on syytä asettaa toiveita nimenomaan erikoissairaanhoidon järjestämisen ja sen talousohjauksen osalta. Erikoissairaanhoidonkaan osalta lisäraha ei aina automaattisesti tarkoita lisää tai parempaa palvelua.

Terveyspalveluja koskeva hoitotakuu on ollut voimassa maaliskuusta alkaen.

On syytä muistuttaa, että hoitotakuu koskee myös mielenterveyspalveluja. Erikoissairaanhoidon lisäksi myös oman terveyskeskuksen toiminnan budjetti kasvaa viimevuotisesta.

Terveysmäärärahoja kohdistettaessa on muistettava myös mielenterveyspalvelut, etenkin lasten psykiatrinen hoito.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jopa pääministerin suulla on pääkaupunkiseudun kuntien taloudenpitoa moitittu. Esimerkiksi Kuntalehdessä pääministeri toteaa, että "niissä menot kasvavat kaiken aikaa hallitsemattomimmin." Samaa virttä pääministeri veisasi eilisessä pääkaupunkiseudun seminaarissa.

Tällainen kritiikki on - kauniisti sanottuna - asiantuntematonta. Virheitä voisi pitää jopa tahallisina väärinkäsityksinä. Toki yksikkökustannuksemme ovat edelleen korkeita, mutta niihin vaikuttamiseen tarvitaan yksityiskohtaisempaa analyysia suurkaupungin ongelmista kuin vain tilastollinen vertailu kooltaan, elinkeinorakenteeltaan ja väestöpohjaltaan aivan erilaisiin maaseutukuntiin.

Meillä on takanamme kolme tiukan talouden vuotta, jolloin kaupungin menoja on sopeutettu alentuneisiin tuloihin. Ensi vuoden talousarvio jatkaa vastuullista niukkuuden jakamista. Olemme onnistuneesti hillinneet menojen kasvua uudistamalla rakenteita ja miettimällä toimintatapojamme, ja tätä työtä on jatkettava sinnikkäästi. Missään ei ole ylimääräistä rahasäkkiä, josta kaupunginhallitus voisi tahtonsa mukaan annostella määrärahoja. Kyllä kaikki tulot täytyy itse saada kerättyä budjettiin.

Emme voi tuudittautua sen varaan, että kaupungin talous kohentuisi lähivuosina. Erikoissairaanhoidon lisäksi muissa palveluissa olisi lisärahan tarvetta. Kustannustaso on nousemassa niin joukkoliikenteessä, rakentamisessa kuin ostopalveluissakin. Kaupungin tulot koostuvat pääosin veroista, asiakasmaksuista ja valtionosuuksista. Emmekä voi omilla päätöksillämme vaikuttaa kaikkiin näistä. Taloudellinen tasapainottaminen on tarpeen pitkäjänteisen hyvinvoinnin mahdollistamiseksi. Lähivuodet olemme toki Helsingin Energian ja muiden liikelaitosten tuloutusten varassa. Sinänsä on kyllä oikein jakaa energia-alan optioita koko kaupungille.

Pääkaupunkiseudun tiivistyvässä yhteistyössä on myös taloudellinen puolensa. Helsingin omat hartiat ovat kapeat sekä kansainvälisessä kilpailuissa että valtion kanssa painiessa. Työjako pääkaupunkiseudulla ei voi olla sellainen, että yksi saa tulot ja toinen menot. Sekä palvelujen järjestämis- että rahoitusvastuusta että verotulojen kasvusta on huolehdittava yhteisesti.

Myönteisenä merkkinä voidaan pitää yhteistä tahtoa nostaa kirjastomäärärahoja. Tässäkin me näytimme oikeaa suuntaa nostamalla niitä jo ensi vuodeksi.

Nyt kun valo vaihtuu sopivasti keltaisesta punaiseen, on aika todeta, että Vihreiden ryhmä kannattaa yksimielisesti kaupunginhallituksen talousarvioesityksen hyväksymistä.

Ärade fru ordförande, arvoisa rouva puheenjohtaja, fullmäktigeledamöter, valtuutetut.

Rkp:n valtuustoryhmä on pääosin tyytyväinen vuoden 2006 talousarvioon, mutta pitää valitettavana sitä tapaa jossa kolme suurta puoluetta yhteisesti päättävät tietyistä muutoksista, jonka jälkeen pienemmille puolueille ei jätetty tarpeeksi mahdollisuuksia tehdä pieniä muutoksia, jotka olisivat olleet periaatteellisella tasolla ja helsinkiläisten tasa-arvoa ajatellen todella tärkeitä. Vaikka olemmekin tyytyväisiä siihen että budjettikuri on ollut tiukka, olisimme siis toivoneet hieman enemmän ymmärrystä tiettyihin vaatimattomiin muutoksiin raamien sisällä.

Rkp:n valtuustoryhmä on kuitenkin tyytyväinen siihen, että saimme tukea ehdotuksellemme lisätä 70 000 € ruotsinkielisten koulukirjojen uusimiseen. Lisäksi tuntikehyssäästön purkaminen yhdellä prosenttiyksiköllä 1- ja 2-luokkalaisten osalta on askel oikeaan suuntaan.

Opetuksen laadun heikentämiseen meillä ei ole varaa. Globaalin talouden todellinen kilpailuvalttimme on korkeatasoinen koulutusjärjestelmämme. On selvää, että pienenevät ikäluokat tuovat paineita myös toiminnan tehostamiseen. Lineaarisen tuntikehysmallin käyttö myös kaupungin isoissa ja keskisuurissa suomenkielisissä kouluissa helpottaisi talouden suunnittelua ja ohjattavuutta.

Sfp:s fullmäktigegrupp noterar att en publikation om de interna hyrorna i staden har gjorts. Vi kommer att läsa den noggrant. Frågan om hur de interna hyrorna påverkar själva kärnverksamheten inom olika sektorer, och speciellt skolan, kommer vi fortsättningsvis att ta upp tills vi har fått alla de svar vi vill ha och kan vara övertygade om att saken fungerar på ett tillfredsställande sätt.

Kunnalla ei ole oikeutta elää yli varojensa, eikä Helsinki voi enää luottaa liikelaitoksien mahdollisuuksiin toimia budjettivajeen paikkaajina. Talousahdingon taustalla on kuitenkin ennen kaikkea valtion toimenpiteet eikä huonosti hoidettu taloudenpito.

Helsingfors Energis vinst beräknas bli mindre i år än ifjol. Kassan är ca 30 miljoner mindre p.g.a. överföringar till staden. Detta betyder i klartext att staden nästa år inte kommer att kunna överföra lika mycket pengar som i år. Som det nu ser ut bidrar inte heller andra affärsverk med nämnvärda överskott. Tvärtom är Palmia fortfarande en potentiell risk för stadens ekonomi och borde med det snaraste helt eller delvis särskiljas från staden. Låt även Nordwater tjäna som en påminnelse om att staden inte skall förivra sig i affärsverksamhet.

Bästa åhörare.

Sfp:s fullmäktigegrupp uttrycker sitt stöd för en bibehållen skattesats och anser att staden framöver skall koncentrera sig på att locka till sig nya och goda skattebetalare, såväl företag som individer, samt se över kostnaderna snarare än gå hårdare åt våra nuvarande skattebetalare.

Staden bör utöka konkurrensutsättningen av tjänster. Det får inte vara något självändamål att ändra på strukturer, vi måste utgå ifrån servicen när vi diskuterar en eventuell kommunreform. I vilket fall som helst måste staden ha mod att i framtiden gå in för att köpa mer tjänster. Förutom av rent ekonomiska orsaker kan köptjänster även motiveras av att stadens invånarstruktur kraftigt förändras, vilket lägger stor press på förvaltningen. Rakt ut sagt bör förvaltningen bli flexiblare och färre arbeten skötas av stadens fastanställda personal. För att fungera är det dock viktigt att kunskaper i svenska är ett kriterium som beaktas mer än nu i poängsättningen av potentiella serviceproducenter, särskilt inom social- och hälsovården samt utbildningen. Sfp har i åratal även föreslagit servicesedlar, vilket skulle gynna såväl de som är beredda att betala mer i den privata sektorn som de som endast vill utnyttja kommunala tjänster, eftersom köerna skulle bli kortare.

Gatuunderhållet är och förblir ett problem, ett tilläggsanslag skulle spara pengar i hälsovården eftersom färre invånare halkar och bryter lårbenshalsen.

Sfp:s fullmäktigegrupp hoppas på att budgeten för år 2007 bereds så att gatuunderhållet, dess ansvarsfördelning och finansiering sköts av staden. Allt annat gör fördelningen av kostnader svår och äventyrar jämlikheten mellan invånarna samt deras rättsskydd. Nämnden för allmänna arbeten har redan två gånger enhälligt föreslagit detta som skulle vara enkelt och rättvist, d.v.s. att staden ansvarar för underhållets "basservice" i hela staden och finansierar det med skattemedel.

Kollektivtrafiken är och förblir en stor kostnad för staden, men Sfp:s fullmäktigegrupp inser behovet av att satsa på en utveckling av kollektivtrafiken och motsätter sig principiellt kraftigt höjda biljettpriser. Vi vill dock framföra en önskan om att detta inte skall ske enbart på bekostnad av privatbilismen, eftersom det inte råder något motsatsförhållande mellan dessa. Vi vill ytterligare - och än en gång - uppmana till att inom kollektivtrafiken i högre grad satsa på miljövänliga lösningar och inte utgå ifrån att kollektivtrafiken under alla omständigheter är miljövänligt och således ett heligt område som inte kan ifrågasättas.

Hyvät valtuutetut.

HUS:in ylitykset ovat tuottaneet kaupungille pettymyksiä tänäkin vuonna. Rkp:n valtuustoryhmä toivoo talousarvion pitävän paremmin ensi vuonna.

Hoitojonojen purku jatkuu budjetin lisävarojen turvin, ja ensi vuonna olisi päästävä lain asettamalle tasolle.

Koko sosiaali- ja terveyssektori onkin suurin huolenaiheemme. Helposti saa sen käsityksen, että erikoissairaanhoito kuluttaa juuri niin paljon rahaa kuin on myönnetty ja vähän lisää. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että tilanne paranisi lähiaikoina. Väestö ikääntyy edelleen ja vanhukset tarvitsevat tunnetusti myös enemmän terveyspalveluita. Lastensuojelun lisääntyvän tarpeen torjumiseksi tulisi lisätä ennaltaehkäisevää työtä, kuten parantaa kouluterveydenhuollon ja terveyskasvatuksen.

Toivomme tältä osin onnea apulaiskaupunginjohtajalle ja toivotamme kaikille voimia tehdä tarvittavat rohkeat poliittiset päätökset. Kyseessä on kuitenkin niitä lakisääteisiä palveluita, joita helsinkiläiset pitävät kaikkein tärkeimpinä.

Service på svenska är tyvärr ingen självklarhet i Helsingfors trots att lagen klart förutsätter det. Sfp:s fullmäktigegrupp ber stadens tjänstemän att göra ytterligare satsningar på svenskspråkig rekrytering inom samtliga sektorer. Låt mig här ta upp bara ett exempel:

Inte en enda av Miljöcentralens naturguider talar svenska och undervisningen i natur- och miljöfrågor på Stora Räntan betjänar alltså enbart de finskspråkiga skolbarnen. De svenska skolornas elever har skjutsats ut till Sjundeå för motsvarande utfärder i Natur och Miljös regi. För denna undervisning saknas dock medel i budgeten och det understöd Natur och Miljö har fått täcker inte kostnaderna. Sfp:s fullmäktigegrupp kräver att staden sköter de svenska elevernas miljöfostran med budgetmedel på samma grunder som de finska. Det är frågan om ca 2000 euro och kunde ordnas genom justeringar av de inre budgetramarna.

Rkp:n valtuustoryhmä esittää seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että myös ruotsinkielisille lapsille järjestetään luontoretkiä ja siihen kuuluvaa opetusta, kuten suomenkielisille koululaisille, kaupungin sisällä ja sen kustannuksella.

Bästa fullmäktigeledamöter, låt mig avslutningsvis ta upp ytterligare en sak.

Sfp:s fullmäktigegrupp vill att den verksamhet som fullmäktigeledamot Eva Biaudet lämnat in en motion om inleds. Det handlar om en motsvarighet till det som i den finska dagis kallas för "suomi toisena kielenä" och i den svenska dagisverksamheten skulle stöda framförallt barn från tvåspråkiga eller finskspråkiga hem samt invandrarbarn vars föräldrar valt att deras barn skall lära sig landets båda nationalspråk.

Vår andra hemställningskläm idag lyder enligt följande:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki ensi vuoden aikana laatii erityisen kielitukiohjelman ruotsinkielisessä päivähoidossa oleville kaksikielisille sekä maahanmuuttajien lapsille, jossa myös kartoitetaan mahdollisen rahan tarve vuoden 2007 budjettia silmällä pitäen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustan valtuustoryhmä toivoo, että tämä käsiteltävä budjetti olisi nykyisen tyylisen budjettiprosessin viimeisiä budjetteja. Ryhmämme odottaakin jo nyt mielenkiinnolla tulevien vuosien budjettien valmistelua.

Olemme tyytyväisiä kaupunginjohtajan myönteisistä linjauksista valtuuston todellisen budjettivallan kasvattamisen suhteen. Keskustan valtuusto uskoo, että valtuuston mahdollisuuksia vaikuttaa toiminnan suuntaamiseen voidaan parantaa, jos valtuusto pääsee linjaamaan strategisia tavoitteita jo aikaisemmin ja pitemmällä tähtäimellä.

Tähän mennessä budjetti on liian usein sisältänyt isojakin yllätyksiä, joista valtuutetuilla ei ole ollut välttämättä riittävästi tietoa päätöksiä tehdessään, ja raamit ovat sitoneet välillä lautakuntien käsiä liiankin tiukasti. Numerot ja muutaman lauseen kirjaukset eivät ole aina kertoneet kaikkea.

Helsingin kaupungin talous tasapainottuu edelleen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Olemme onnistuneet ainoana suurena kaupunkina supistamaan toimintakuluja jo kahtena vuonna peräkkäin.

Kuntatalouden menojen kasvulukuja arvioidessa voidaankin todeta, että vaikka Helsinki tuottaa edelleen lähes kaikki palvelunsa kalleimmalla hinnalla asukasta kohti, niin kuntapalvelukustannusten kasvuprosentteja me emme ole olleet nostamassa. Helsinki on onnistunut haasteellisessa tilanteessa.

Hoitotakuukin on toteutunut meillä hyvin, ja monet toimintatapojen muutokset, yhdessä suurpiirien purkamisen kanssa, ovat olleet tasa-arvoistamassa eri alueilla asuvien kaupunkilaisten asemaa palvelujen käyttäjinä.

Voimme todeta, että kustannuskasvun hillitsemisestä huolimatta helsinkiläiset saavat edelleen monessa suhteessa laadukkaita ja monipuolisia palveluja. Mutta emme vieläkään voi jäädä lepäämään laakereilla, vaan meidän on jatkettava edelleen kehittämistyötä ja etsittävä parempia ja kustannustehokkaampia tapoja tuottaa kulloisenkin tarpeen mukaiset palvelut kuntalaisille. Viime aikoina jatkuvasti puheena ollut kunta- ja palvelurakennehankekin velvoittaa meitä toimimaan.

Pääkaupunkiseudun kuntien välistä yhteistyötä pitää edelleen tiivistää suunnittelukaudella. Tavoitteena on oltava asukkaiden mahdollisuus käyttää palveluja myös oman kotikuntansa rajojen ulkopuolella kuitenkin niin, että kustannuksista vastaa asukkaan kotikunta.

Helsingin verotulojen kehitys sen sijaan on ollut huolestuttavaa.

Olemme olleet parin vuoden ajan muuttotappiokunta, ja verotulojen kasvu on ollut ennakoitua heikompaa. Kaupunkimme onkin kiinnitettävä jatkossa yhä enemmän huomiota siihen, miten voimme houkutella sekä yrityksiä että erityisesti nuoria lapsiperheitä pysymään Helsingissä ja sitoutumaan kaupunkiimme. Tämän vuoden muuttotappioennusteet näyttävät onneksi vielä nyt viime vuosia lohdullisimmilta, tosin loppuvuoden tilanne on vielä auki.

Helsingin on kehitettävä omaa elinkeinopolitiikkaansa.

Ryhmämme on todettava kuitenkin, että sen kehittäminen olisi huomattavasti helpompaa, jos pääkaupunkiseudun neljä kuntaa olisivat yksi kunta ja meidän ei tarvitsisi kilpailla yritysten sijaintikuntaan tuomista verotuloista naapurikuntien kesken. Tällöin voisimme suunnitella yhtenäisellä alueella myös maankäyttöä nykyistä järkevämmin.

Keskustan valtuustoryhmä kannattaa pääkaupunkiseudun ja valtion välisen yhteistyön tiivistämistä. Valtiovalta on kirjannut jo Paras -hankkeen lähtökohtiin pääkaupungin erityisaseman ja merkityksen maan veturina. Seudun merkitys Suomen kilpailukyvyn ylläpitäjänä on tunnustettu.

Valtuustoryhmämme voi todeta tyytyväisenä, että Vanhasen hallitus ei ole päätöksillään heikentänyt pääkaupunkimme taloudellista tilannetta. Uusi kustannusneutraalisti tehtävä valtionosuusjärjestelmäkin tuo jatkossa ennakkolaskelmien mukaan Helsingille 5 milj. euroa suuremmat valtionosuudet.

Kaupunginhallitusryhmien välisissä budjettineuvotteluissa tehtiin merkittäviä lisäyksiä useisiin budjettikohtiin.

Budjettineuvottelujen sujuminen hyvässä hengessä kertoo eri ryhmien sitoutumisesta ja halusta parantaa niitä palveluja, joissa on havaittu rahan niukkuutta tai muita ongelmia.

Ryhmämme on erityisen tyytyväinen lasten päivähoitoon ja vanhusten ja lapsiperheiden palveluihin tehdyistä lisäyksistä sekä joukkoliikenteen tariffituen korotuksesta.

Toivomisen varaakin jäi vielä. Mutta lautakunnissa virastojen sisäisessä päätöksenteossa voidaan vielä korjata osia epäkohdista. Esimerkiksi sosiaalivirastossa olisi syytä saada aikaan toimintatapojen muutoksilla liikkumavaraa.

Keskustan ryhmä nosti budjettineuvotteluissa esille myös työsuhdematkalipun tarjoamisen kaupungin omille työntekijöille työsuhde-etuna.

Esitimme, että työntekijöille annettaisiin mahdollisuus vaihtaa osa rahapalkastaan työsuhdematkalippuun. Menettely olisi kannattava sekä työntekijöiden että kaupungin kannalta. Työntekijät saisivat matkalipun edullisemmin kuin hankkimalla sen itse ja kaupunki voisi kirkastaa kuvaansa työnantajana, jolle ympäristöarvotkin ovat tärkeitä sekä parantaa myös omin konkreettisin toimin joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä.

Esille nostamastamme asiasta todettiin, että sillä ei olisi suoria budjettivaikutuksia ja valtuusto oli juuri hyväksynyt yksimielisesti tekemäni ponnen asiasta, niin asiaan palataan uudelleen myöhemmin.

Tulkintamme asiasta on, että muut poliittiset ryhmät tuntuivat kannattavan esitystämme. Toivommekin, että me tekisimme Helsingissä yhtä viisaita ratkaisuja asian suhteen vielä tänä vuonna kuin Tampere on jo tehnyt ja kaupunki voisi tarjota jatkossa työntekijöille työsuhdematkalippua.

Lasten päivähoitoon saatiin budjettineuvotteluissa huomattava lisäsatsaus.

Ryhmämme odottaa, että sosiaaliviraston halukkuus kehittää kaikkia hoitomuotoja tasa-arvoisesti lisääntyy.

Lasten kotihoidontuen perusosaa nostettiin 42 eurolla kuussa tämän vuoden alusta. Lapsiperheissä päätöstä oli odoteltu jo kymmenisen vuotta.

Keskustan valtuustoryhmä on erityisen tyytyväinen siihen, että kotikaupungissamme Helsingissä ei ole seurattu Vantaan esimerkkiä leikata vastaavaa summaa samaan aikaan kunnan omasta kuntalisästä. Nyt Vantaa on ottamassa vielä yli 2-vuotiailta kuntalisän kokonaan pois säästääkseen päivähoitokustannuksissa.

Ryhmämme mielestä meidän pitäisikin seurata Espoon linjaa. Espoossahan suunnitellaan kotihoidontuen kuntalisän korotusta, ja yksityisen hoidontuen kuntalisät ovat jo nyt aivan toisella tasolla kuin meillä.

Kotihoito ja yksityinen päivähoito tulevat kunnalle huomattavasti julkista päivähoitoa edullisemmiksi. Vantaalla valittua toimintalinjaa ja varsinkin sen perusteluja onkin todella vaikea ymmärtää, kun kotihoidon edellytyksiä kavennetaan kalliimman julkisen palvelun vääjäämättä sen seurauksena kasvaessa ja kuvitellaan saatavan näin aikaan säästöjä kustannuksissa. Osassa kunnista kotihoidontuen kuntalisää maksetaan kaikille alle kouluikäisille lapsille tai isommista sisaruksista maksetaan sisaruskorotusta. Tällä vähennetään huomattavasti painetta julkista päivähoitoa kohtaan. Kouluikään saakka järjestetty kotihoidon oma Helsinki-tuki olisikin yksi kokeilemisen arvoinen keino lapsiperheiden pysyttämiseksi pääkaupungissa. Alkuun voisi päästä vaikka nostamalla 2 - 3-vuotiaiden kuntalisän samansuuruiseksi kuin se on nyt alle 2-vuotiailla tai alkamalla maksaa isommista sisaruksista kuntalisään sisaruskorotusta.

Budjettineuvotteluissa kävimme vääntöä lapsiperheiden kotipalvelujen parantamisesta.

Ryhmämme halusi kotipalveluihin lisää rahaa, jotta pääsisimme välttämättömien kotipalvelujen tarjonnassa edes tyydyttävälle tasolle. Tällä hetkellä 100 kotipalvelun työntekijän vakanssista 20 on täyttökiellossa. Ryhmämme mielestä sosiaalivirastossa olisikin varauduttava ensi vuonna noiden 20 vakanssin täyttämiseen.

Esitämmekin asiasta seuraavan ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet ehkäistä lapsiperheiden ongelmien syntyä kehittämällä kotikäyntejä ja kotipalvelua niin, että helsinkiläiset perheet saavat tukea tilanteen muuttuessa äkillisesti kotona ja tai vanhempien jaksamisen vaarantuessa.

Sosiaalitoimen kotipalvelun resurssit ovat olleet tarpeeseen nähden niukat myös ikäihmisten kotipalvelujen puolella. Toisaalta kotihoitoyksikön perustaminen on ollut haasteellinen.

Keskustan ryhmän mielestä kaupunkimme toimintatapoja olisikin syytä muuttaa siten, että alueellamme toimivien yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden resursseja pyrittäisiin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Helsingissä olisi hyvät mahdollisuudet hyödyntää sosiaalihuollon palveluissa lain sallimia palveluseteleitä ja samaan aikaan tätä kautta myös edistää palvelualan yrittäjyyttä, kuten tehdään naapurikunnissamme.

Esitän asiasta toisen ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön palveluseteli kotihoidon tukipalveluissa sekä muissa sosiaalihuollon palveluissa.

Helsingin maahanmuuttajaväestön tarpeisiin vastaaminen on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi haaste.

Lasten ja nuorten integroiminen päivähoidon, koulun ja edelleen työelämän kautta yhteiskuntaan, on puhututtanut jo kauan. Erityisesti naisten kielikoulutuksen ja yhteiskuntatietoisuuden lisääminen ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Siihen on panostettava nykyistä enemmän. Uutena haasteena tulee olemaan ikääntyneen maahanmuuttajaväestön palvelutarpeeseen vastaaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten joukkoon on hyvä saada lisää maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, ja koko henkilöstön koulutuksessa on huomioitava kulttuurien tuntemus. Maahanmuuttajien työllistymiskynnystä pitää kyetä laskemaan edelleen, ja erityisesti asennetasolla olisi saatava nopeasti aikaan muutoksia.

Ikäihmisten terveyden ylläpito ja sairauksien ennaltaehkäisyyn on syytä kiinnittää jatkossa vielä nykyistä enemmän huomiota vanhusväestön määrän kasvaessa.

Ennaltaehkäisevien kotikäyntien ja neuvonnan ja ohjauksen merkitys on tunnustettu, ja Helsingissäkin olisi syytä etsiä uusia toimintatapoja ikäihmisten terveyden, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden edistämiseksi.

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että terveysvirastossa harkittaisiin seniorineuvoloiden perustamista, ja teemmekin tästä kolmannen ponnen. Palvelun avulla tuettaisiin ikäihmisten toimintakykyä ja mahdollisuutta asua mahdollisimman pitkään kotona. Nämä olisivat matalan kynnyksen lähipalvelupisteitä, joiden tarve korostuu nyt, kun terveysasemaverkkoa harvennetaan.

Kolmas ponsi:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet perustaa seniorineuvoloita ikäihmisten terveyden edistämiseksi ja ennaltaehkäisevän toiminnan toteutumiseksi.

Lasten ja nuorten määrän väheneminen tuo haasteen sekä päivähoidon että opetuksen suunnitteluun ja toimitilaverkoston suunnitteluun. Toisaalta uusien alueiden rakentaminen tuo mukanaan tarpeita uusiin investointeihin. Uudet investoinnit pitäisi toteuttaa täällä usein kaivatun monikäyttöajattelun mukaan, jotta rakennuksia voitaisiin käyttää myös muussa kuin alkuun suunnitellussa toiminnassa alueen tarpeiden ja asukasrakenteen muuttuessa.

Toisaalta haluamme muistuttaa siitä, että väestöennusteet ovat ennusteita ja toiminnan suunnittelun on oltava riittävän joustavaa, jos todellisuus poikkeaa ennusteista, kuten monilla alueilla on käynyt. Meidän on kyettävä tarjoamaan palvelut todellisille käyttäjille, ei tilastojen mukaan.

Opetustoimen osalta budjettineuvotteluissa aikaan saadut lisäykset tulevat tarpeeseen.

Perusopetuksen toimintaedellytysten sekä riittävien tuntiresurssien että ajanmukaisen opetusmateriaalin turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta opetuksen taso säilyy jatkossakin. PISA -tutkimuksessa saavutetut hyvät tulokset eivät ole ikuisia, vaan opetuksen laadun säilyttämisen eteen on tehtävä töitä joka päivä. Opetuksen kehittämisen haasteena on myös kasvava erityisoppilaiden määrä. Varhaisen puuttumisen ja ongelmien ennaltaehkäisy ei kuitenkaan ole vain opetustoimen keinoin ratkaistavissa, vaan tarvitaan toimia yli hallintokuntien ja koulun ja kotien välisen yhteistyön lisäämistä.

Keskustan valtuustoryhmä hyväksyy esitetyn talousarvion.

Puheenjohtaja.

Kannatamme maltillisen linjan jatkamista koko taloussuunnittelukaudella.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin talouden keskeinen ongelma on verotulojen väheneminen. Tämä koskee erityisesti kunnallisveroa, missä vähennys on erittäin merkittävä, peräti 40 milj. euroa. Tämän syitä selvitellään parhaillaan. Merkittävä tekijä lienee elinkeinorakenteemme palveluvaltaistuminen. Verotulojemme kehitys on huonompi kuin Espoossa ja Vantaalla.

Verohallituksen tietojen mukaan sekä kunnallisvero- että yhteisöverotulot kehittyivät huonosti, jälkimmäinen vähentynee lähes 20 milj. euroa. Nythän yhteisöverotuotto oli parhaimmillaan - niin kuin täällä on todettu - 713 milj. euroa vuonna 2000, mutta nyt sitä kertyy vain noin 207 milj. euroa. Valtionosuuksia arvioidaan kertyvän 133 milj. euroa. Tilanne on se, että Helsingille kuuluvaa rahaa siirretään edelleen muualle Suomeen runsaan kolmen veroäyripennin verran ja muiden kuntien paljon mainostettu verotulojen kasvu tapahtuukin Helsingin kustannuksella paljolti. Toinen ongelma on toimintamenojen ylitys lähes 30 milj. eurolla.

Helsingin taloudessa on kaksi ongelmaa. Epätasapainon merkittävimmät syyt ovat HUS ja päivähoito. Toisin sanoen näyttää siltä, että päätti täällä valtuusto mitä vain, mittavat ylitykset näyttävät jatkuvan samansuuruisina vuodesta toiseen.

Sosiaali- ja terveystoimen menojen ylitysennuste kuluvana vuonna on 46 milj. euroa, josta HUSin osuus on yli 30 milj. euroa.

Eivät uhkat tähän lopu. Uusia uhkia on horisontissa. Aika nimittäin tulee näyttämään, tuleeko hoitotakuulainsäädännöstä siunaus vai kirous.

Näyttää siltä, että eräiden ostopalvelujen hinta näyttää jopa kolminkertaistuneen myyjän markkinoista johtuen, eli kustannukset saattavat tässäkin karata käsistä, ainakin alkuvaiheessa.

Vuosikatteen suunta on myös ollut väärä. Investoinneissa hankkeiden kasvava kustannustaso on sekin ongelmamme. Muuta Suomea korkeammat asumiskustannukset rasittavat edelleenkin helsinkiläisiä myös runsaan kolmen veroäyripennin verran. Älkäämme unohtako tätä.

Taloutemme on ollut Helsingin Energian varassa. Ilman Helsingin Energiaa kunnallisveroa olisi pitänyt nostaa ainakin yhdellä äyrillä. Mutta näin ei kuitenkaan voi jatkua. Nimittäin Helsingin Energian toiminnallinen tulos putosi kolmanneksen. Voitto ennen tilinpäätöseriä oli kuluvan vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana 107 milj. euroa, joka on 55 milj. euroa vähemmän kuin vastaavaan aikaan vuosi sitten. Tulosta pienensivät hiilen hinnan nousu, sääolot ja alkuvuoden sähkön hinnan alennukset.

Muutama sana yleisten töiden lautakunnasta, jossa olen vuoden toiminut lautakunnan jäsenenä.

Yleisten töiden lautakunnan lautakunnalle budjetoidut varat riittänevät vain puoleksi kattamaan uusien katu- ja puistoalueiden hoidon. Jatkossa kannattaa harkita katujen kunnossapitotöiden siirtämistä kokonaan kaupungille. Tämä olisi nimittäin perusteltua sekä terveyssyistä että kaupunkikuvallisista syistä.

Näyttää siltä - tutkimusten mukaan - että katupölyn ja ilman epäpuhtauksien aiheuttamiin sairauksiin menehtyy Helsingissä arviolta 130 ihmistä vuosittain. Liukastumisista aiheutuu 30 000 tapaturmaa, joista 80 johtaa kuolemaan vuosittain. Emme pysty myöskään nykyisellään täyttämään EU:n ilmanlaatuvaatimuksia. Tyydytyksellä on kuitenkin pantava merkille budjettiin lisätty 33 milj. euron rahamäärä joukkoliikenteelle, jota mekin olimme ajamassa ja joka osaltaan tulee tietysti parantamaan ilman laatua Helsingissä.

Kun tulot vähenevät ja menot lisääntyvät, on pikainen tilanteen analyysi paikallaan. Tällainen epäedullinen trendi on käännettävä nopeasti.

Viime maanantaina saimme kuulla uutisissa, että kuolleisuus alkoholisairauksiin on lisääntynyt 20 %, eli saman verran kuin kirkkaan viinan kulutus. Joka kolmannen keski-iässä kuolleen miehen vei viina. Työikäisten naisten yleisin kuolinsyy ei enää kohta ole rintasyöpä, vaan viina. Kun joka kolmas helsinkiläismies ja pian joka viides nainen on alkoholin suurkuluttaja, se ei voi olla näkymättä sosiaali- ja terveystoimen menoissa. Puolet näistä suurkuluttajista hankkii lisäksi itselleen lievän tai keskivaikean dementian, mikäli jatkavat juomistaan. Näitä alkoholidementikkoja löytyy jo enenevässä määrin kaupungin vanhustenhoitolaitoksista. Päivystyspoliklinikat täyttyvät yötä myöten humalaisista, jotka haittaavat jo kohtuuttomasti sairaiden hoitoa. Sairaat seniorihelsinkiläiset ansaitsisivat nopean päivystysluonteisen taudinmäärityksen ja hoitopäätöksen sen sijaan, että he joutuvat odottamaan tuntikausia, kun henkilökunta painii juopuneiden asiakkaiden kanssa.

Lasten huostaanotot lisääntyvät yli 10 %:n vuosivauhtia.

Lastensuojelun vastaanottoyksiköt ovat täynnä, ja taustalla tässäkin on lähes poikkeuksetta päihdeongelma.

Turvatalojen kriisinuorista kolmannes on jo maahanmuuttajien lapsia, taustalla kulttuurierot ja työttömyys.

Ajatelkaa, että yksi moniongelmainen perhe aiheuttaa kaupungille helposti sadan tuhannen euron vuosittaiset kustannukset ja yhden ongelmanuoren hoito voi maksaa jopa 140 000 euroa vuodessa.

Helsingissä oli viime vuonna sijaishuollossa 2 400 lasta ja nuorta eli noin 2 % koko ikäluokasta.

Pian joka kymmenes helsinkiläisnuori elää toimeentulotuella.

Toimeentulotuen saajista peräti neljännes on alle 25-vuotiaita. Tästä tuesta on tulossa monelle nuorelle elinkeino. Lähes viidennes helsinkiläisnuorista ei hakeudu peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin.

Mielenkiintoista on, että tuore alkoholitutkimus on osoittanut, että se 20 % nuorista, joka 14 ikävuoden jälkeen on viikonloppuisin ottanut tavakseen kuuden keskioluen humalan hankkimisen, on pysyvästi vaurioittanut aivojaan niin, että oppimiskyky on merkitsevästi huonontunut neuropsykologisissa testeissä. Nuorella nimittäin 1 promillen humala vastaa aikuisella 2 promillen humalaa ja aivot kypsyvät kestämään alkoholia aikuisen lailla vasta 21 vuoden iässä. Kun juominen aloitetaan 14 vuoden iässä, on alkoholisoitumisriski peräti 40 %. Jos aloitus saataisiin lykättyä 21 vuoden ikään, alkoholisoitumisriski olisi enää 10 %:n suuruinen. Ajatelkaa, miltä tämä kaupunki näyttää sukupolven kuluttua, jos tämä trendi jatkuu, jos nuorista ikäluokista 10 % syrjäytyy pysyvästi ja puolet tämän päivän aikuisista suurkuluttajista on enemmän tai vähemmän dementtejä.

Näin emme siis voi jatkaa. On perusteltua ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin. Helsingin kaupunginvaltuustolla ei näissä asioissa ole päätösvaltaa. Mutta me voimme täältä lähettää signaalin maamme hallitukseen ja Arkadianmäen suuntaan.

Suomen hallitus teki puolitoista vuotta sitten itsenäisen Suomen historian idioottimaisimman päätöksen alentaessaan Koskenkorvan veroa 44 %, ja tämä tehtiin kaiken lisäksi tilanteessa, missä työikäisten alkoholikuolemien määrä oli ollut tukevassa kasvussa jo viimeiset 20 vuotta. Raittiusmies pääministeri on hukuttamassa Suomea viinaan. Alkoholiveroa tulisikin pikaisesti nostaa.

Kunnat joutuvat aina paikkaamaan valtion politiikan epäonnistumisia. Helsinkikin joutuu edelleen luovuttamaan 3 - 4 veroäyripenniä tuloistaan valtion pohjattomaan kassaan, vaikka tosiasiallisesti - kuten pääministerin suusta kuulimme - painimme samassa sarjassa Itä- ja Pohjois-Suomen suurten syrjäisten ja ongelmallisten kuntien kanssa peruspalvelujen kustannusvertailussa.

Valtion toimenpiteiden vauhdittama sosiaali- ja terveydenhuollon menoautomaatti tuhoaa kaupunkimme talouden päihdeongelmiin. Helsingissä alkoholin kulutus nimittäin asukasta kohden on merkittävästi suurempaa kuin Suomessa keskimäärin, mikä näkyy tilastoissa, eli muuta maata suurempina sosiaali- ja terveysongelmina sekä helsinkiläisten lyhyempänä elinajan odotteena. Tämä koko järjestelmä tuleekin kaatumaan kustannuskriisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana, mikäli valtio ei tee pikaisia toimenpiteitä mm. seuraavissa asioissa.

Valtion suuntaan toimenpide nro 1: halvimman savukerasian hintaa tulee nostaa vähintään 5 euroon. Muuten meillä on pian 50 000 keuhkoahtaumatautista Helsingissä hoidettavana.

Oikein pelottaa ajatella, että vuonna 2008 Virosta saa tuoda vapaasti jopa alle 1 euron hintaisia savukerasioita.

Terveellisen ruoan verotusta on alennettava, tämäkin valtion toimenpide. Muuten diabetes lisääntyy 70 % ja kuluttaa yli viidenneksen terveydenhuoltomme rahoista.

Itse voimme toimia seuraavilla osa-alueilla:

Ikääntyvän väestön fyysistä kuntoa on kohennettava. Muuten joudumme Helsingissä hoitamaan pian 50 000 luuston haurastumisesta kärsivän helsinkiläisen luunmurtumia, joita esiintyy nyt jo lähes 40 000 kpl vuosittain.

Lisäksi mielenterveyspotilaiden hoitoa on tehostettava. Psykiatriset sairaudet aiheuttavat 38 % ns. erityisen kalliin hoidon kustannuksista.

Tähän liittyen esitän seuraavat ponnet.

1. ponsi:

Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvittämään, miten lastensuojelun toimintaa voitaisiin tehostaa.

2. ponsi:

Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvittämään, miten mielenterveystoimistojen toimintaa voitaisiin tehostaa.

3. ponsi:

Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvittämään, olisiko tarkoituksenmukaista perustaa seniorikansalaisille tarkoitettu päivystyspoliklinikka, jossa on geriatrista erityisosaamista.

Kannatan myös valtuutettu Peltokorven tekemää kolmea ponsiesitystä.

Näillä huomautuksilla olemme vahvasti kaupunginjohtajan budjettiesityksen takana.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut. Rakkaat naiset, hyvät herrat.

En puhu päivähoidosta tai vanhustenhuollosta, en erikoissairaanhoidosta, koska niistä me saamme varmasti kuulla ihan riittävästi muiden valtuutettujen kertomana.

Talousarvioesitys on saatu kunniakkaasti kasaan. Se on varmaankin vaatinut, ei nyt ihan verta ja kyyneleitä, mutta hikeä ainakin.

Helsingin talous ei kehity, se taantuu. Se on tosiasia. Syynä on hyvätuloisten siirtyminen naapurikuntiin.

Kysytään, mistä se johtuu? Ja sitten levitellään käsiä, että ei me vaan tiedetä, ei me tiedetä. Miksei me mennä kysymään niiltä?

Tässä viimeinen suuri muutos on "2 000 työpaikkaa lähtee, kun Ässä-ryhmän porukka lähtee Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun kulmasta Vantaalle. 2 000 työpaikkaa. Ja mikä on syynä? Syynä on se, ettei ole parkkipaikkoja. Sturenkadun toisella puolella kirpputori Valtterin edustalla on tyhjä tontti, josta löytyy se 2 000 parkkipaikkaa. Olisi pikkuisen tarvittu hyvää tahtoa, että se homma olisi hoidettu kuntoon ja säilytetty ne 2 000 työpaikkaa. Pöllöjähän täällä on. Näin minä sanon suoraan.

Toinen asia, joka ottaa ja saa hyvätuloiset muuttamaan täältä muualle, on tämä liikennekaaos, joka on organisoitua. Tahallaan tehdään niin vaikeaksi liikennöiminen, että menet Lauttasaaresta töihin toiselle puolelle kaupunkia, niin se työmatka kestää 55 minuuttia. Seisot ja lusit liikennevaloissa, jotka ihan kiusallaan on pantu näyttämään aina punaista.

Valtuutetut ajoivat aikanaan Fennian edestä aamukahdeksalta lähtien Hyvinkäälle, seistiin kaksitoista kertaa liikennevaloissa Mannerheimintiellä. Sitten viimeisissä valoissa Frank ottikin ohituskaistan, tempaisi punaisia päin ja jotta ehdittiin ajoissa Hyvinkäälle, ajoi hampaat irvessä ylinopeutta koko matkan. Sehän on liikenneturvallisuutta parhaimmillaan, että herätetään autoilijoissa tällaiset aggressiot liikennevaloilla. Sitten ihmetellään, kun ihmisiä jää auton alle. Vastahan Malmilla pikkupoika jäi. Ja juuri sen takia, että kiusataan ihmisiä. Kuka sellaisessa paikassa kauan viitsii asua, jossa kiusataan. Lähdetään muualle. Tässä olisi paikka, joka voitaisiin korjata, eikä maksaisi mitään, nimenomaan, se ei maksaisi mitään.

Julkisen liikenteen tariffien ostoon perussuomalaiset suhtautuvat hyvin torjuvasti.

Kun täältä muuttaa hyvätuloiset pois, niin tilalle saadaan sitten vähempituloisia. Meillä on pitkät leipäjonot. Ei hyvä. Ei heillä ole varaa maksaa näitä korotettuja maksujakaan. He ajavat sitten pommilla. Näin. Se pommilla ajaminen johtuu käyttövarojen puutteesta. Tässä on oravanpyörä.

Koulutoimen puolella minä kummastelen ruotsinkielisten perusopetuksen suhteellista suurempaa osuutta, mitä tämä porukka väestöllisesti edustaa.

Voiko ruotsinkielisen opetusmateriaalin tuottaminen olla tosiaan niin kallista, ...?

Tulevaisuuden rakentaminen täällä kaupungissa on merkillistä. Halutaan hävittää valmista infrastruktuuria, Malmin lentokenttä, ja sitten kaupunki on kuitenkin Suomen suurin maanviljelijä ja viljellään ohraa, kauraa ja ties mitä auringonkukkia tuolla kartanon mailla. Eikö kannattaisi ensiksi rakentaa pellot ja vasta sitten lähteä repimään infrastruktuuria, jonka uudelleen rakentaminen on kallista?

Monasti minusta tuntuu myös - täällä Helsingissä 4-vuotiaasta asti asuneena - että mitä ihmeen landepaukkuja tänne oikein on muuttanut? Joka ainut kesä he muuttavat Stadit kadut pottupelloiksi. Siellä on tie auki ja katu auki joka kerta, siirretään reunakiveä puoli metriä tuonne suuntaan ja sitten taas toiseen suuntaan. Onko siinä mitään järkeä? Eikö ne rahat voitaisi käyttää vähän järkevämmin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Perussuomalaiset katsovat - kaikesta huolimatta - kaupunginhallituksen laatiman talousarvioesityksen, olosuhteet huomioiden, hyvin laadituksi ja suosittelemme sen hyväksymistä.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Minulla on tosiaan ilo aloittaa tämä ns. vapaa osuus keskustelussa.

Ensi töikseni kannatan vihreiden ryhmäpuheenvuorossa valtuutettu Lehtipuun suulla esittämiä ponsia, jollei niitä jo joku ole ehtinyt kannattaa.

Sitten kannatan valtuutettu Hakasen ensimmäistä pontta. Olin kuulevinani, että se on ponsi, jota ei tarvitse tulkita vastaesitykseksi, elikkä se ei suoraan sisältänyt uusia määrärahaesityksiä, vaan tietyn asian huomioimisen myönnettyjen määrärahojen puitteissa. Jos tulkintani oli oikein, niin silloin on varmaan suotavaa, että sitä kannatan. Asiallisesti se oli mielestäni hyvin perusteltu.

Omassa puheenvuorossani totean vain, että tämä budjetti on melko maltillinen. Tähän liittyy vähän intohimoja, ja tämä noudattaa aika paljon alkuperäistä raamia, ja suuria säästöpaineita ei tällä hetkellä ole samalla tavalla kuin edellisinä vuosina. Sen takia täällä tämä pihinä, puhina ja poru on pienempää kuin normaalisti.

Silti emme voi tuudittautua siihen tosiasiaan, että kaikki asiat olisivat hyvin. Kyllä kaupunki on rahapulassa ja se näkyy palvelujen saatavuudessa ja tasossa. Ja yksi tärkeä seikka missä se näkyy, tämä resurssien niukkuus, on se, että näitten palvelujen sisällä alueellinen saatavuus ja nimenomaan ne kompensaatiot, joilla niillä alueilla, joissa ongelmat ovat isommat, ei ole kyetty toteuttamaan ihan säällisessä muodossa.

Eli samaan aikaan, kun mietimme rahojen riittävyyttä, niiden kohdentamisessa tulisi noudattaa sellaista tarkoitusharkintaa kunkin hallintokunnan piirissä, että ne palvelut, varsinkin ennaltaehkäisevät ja hätäpalvelut, tavoittavat oikeassa suhteessa tasapuolisesti eri puolilla kaupunkia asuvia ihmisiä.

Todetaan, että poliittisissa neuvotteluissa tehtävistä lisärahoista joukkoliikenteen lisäosuus tulee tuiki tarpeeseen ja se on linjassa kaupungin joukkoliikennestrategian mukaan. Jos sitä ei olisi tehty, on ihan selvää, että olisimme mukana taas siinä kurjistumiskierteessä. Ja vaikka se tehtiin, emme kokonaan voi välttää sitä vaaraa, että näin tulee jatkossa tapahtumaan. Onneksi täällä on kuitenkin ihan selvä henki tässä neuvottelujen tuloksessa, että samaa budjettilinjaa tullaan jatkossakin noudattamaan. Ja vahdimme myös budjettikehityksen kautta, että joukkoliikenteen liikenneosuustavoite, joka on joukkoliikennestrategiaan kirjattu, tulee toteutumaan.

Muistutan, että tämä ei tapahdu pelkästään budjettiteknisin ratkaisuin, siis tarkoitan tariffituen kautta, vaan myös investointipuolella, mihin liikennehankkeisiin rahaa me laitamme, vaikutamme myös siihen, miten nämä vaikutukset liikenneosuuksiin ja sitä kautta kaupungin budjettiin, realisoituu.

Minä en näe eri joukkoliikennevälineitä toisiaan vastaan asetettuina. Tämä kokonaisuus edellyttää meiltä koko ajan tietynlaista vahvaa joukkoliikenteen puolustamista, tai muussa tapauksessa maksamme sitten korkeimpina liikenneinvestointeina, korkeimpina pysäköintipaikkainvestointeina ja korkeimpina terveys- ym. haittoina sitten tämän heikkenevän suhteen näitten liikennevälineiden välissä.

Toisena asiana:

Sosiaalipuolen lisärahat ovat myös hyvin tarpeellisia.

Meillä on ollut useampana vuonna se tilanne edessä, että etenkin sosiaalipuolen, päivähoitopuolen budjetissa on ollut mahdotonta pysyä, koska se on ollut lähtökohtaisesti sen verran tiukka, suorastaan epärealistisen tiukka. Sen takia meidän valtuustona harjoittama budjettivalta on ollut ongelmallinen. Olemme joutuneet toteamaan sen asian, että kun budjetissa ei pysytä, niin silloin koko sosiaalipuolen sisäinen budjettiohjaus on heikentynyt. Alibudjetointi on huonoa hallintoa sen takia, koska silloin me viemme itseltämme valtaa.

Olen tyytyväinen, että nyt syntyi poliittinen konsensus siinä, että tällä hetkellä toteutuva budjetti on ainakin jonkun verran realistisempi ja sitä kautta myös sen budjetin seuranta ja sen ohjaavuus lisääntyy. Tästä kiitos osapuolille, kun on asiassa edetty.

Omana kohtana, mikä ei täällä noussut esiin ryhmäpuheenvuoroissa juurikaan, jollen vain pannun merkille sitten tai unohtanut panna tai näin, on tämä kulttuuripuoli.

Siinä nyt ei ollut erityisiä paineita tällä kertaa sen takia, koska sekin noudatti aika paljon sitä raamipohjaa. Mutta meillä on kulttuuripuolen tuissa ja rahoituksessa sellainen sisäänrakennettu ongelma, että yhä enemmän ja enemmän isojen kulttuuriyksiköiden kiinteät menot tulee ottamaan isomman osuuden siitä koko kulttuuritukien tai kulttuuribudjetin sisältä. Tätä täytyy seurata jossain tapauksissa, tai silloin meidän kulttuuripoliittinen tukipolitiikan harkintavara pienenee selkeästi.

Helsinki on siitä erityisessä asemassa kulttuuripoliittisesti, että meillä on täällä äärimmäisen paljon instituutioiden ulkopuolella toimivia taiteen osaajia. Se on koko maan kulttuurielämän kannalta hirveän oleellista, että pystymme työllistämään heidät ja saamaan heidän luovuutensa tähän koneeseen mukaan. Sen takia kaupungin oma politiikka tällä alueella on äärimmäisen tärkeää.

Meillä on myös sellaisia sopimuksia Kansallisoopperan kanssa - ja nyt kun tulee tämä Musiikkitalo - että vaikka klassinen musiikki ansaitsee suuren tuen Helsingin kaupungilta, niin sen suhteellinen osuus muihin taiteenlajeihin nähden lisääntyy siinä määrin, että meillä voi tulla kulttuuripoliittisella kentällä jatkovuosina kompensaation tarpeita muitten taiteiden alojen suuntaan.

Ja näin. Minulla on kaksi pontta.

Ensimmäinen kuuluu:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että erityisesti terveys-, sosiaali- ja nuorisotoimi valvovat ja ohjaavat palvelujensa tasa-arvoista saatavuutta siten, että kunkin alueen kohdalla palvelujen saatavuutta suhteutetaan entistä painokkaammin todelliseen kysyntään eikä vain väestöpohjaan.

Ideana tässä on, että alueellinen seuranta on voimakkaampaa ja sen mukaan myös suunnataan palveluja.

Vaikka me pyrimme tasapuoliseen kaupungin kehittämiseen, että asumisrakenne olisi sosiaalisesti tasapuolinen eri alueilla, niin meillä on ihan selviä ... Se on ihan niin kuin realismia, että meillä, etenkin idässä, koillisessa ja pohjoisessa palvelujen saatavuus on heikompaa kuin esimerkiksi lännessä tai etelässä. Tämä pitää ottaa huomioon myös meidän palvelujemme kohdentamisessa.

Ja toinen ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että etenkin Itä-Helsingin vanhojen säästettäväksi ajateltujen ostoskeskusten kehittämisessä kaupunki ottaa aktiivisen roolin myös niiden hajautuneesta omistuspohjasta johtuvien yhteistyöongelmien ratkaisemiseksi.

Kysymys on siitä, että nämä säästettäväksi aiotut ostoskeskukset saattavat lahota pystyyn sen takia, että näillä pienillä yrittäjillä, omistajilla - joilla ne liikekiinteistöt ovat hallussaan - ei löydy resursseja eikä kykyä ratkaista näitä investointiasioita. Ja kun kaupunkia se ei periaatteessa kiinnosta, kun se ei omista sitä maapohjaa, niin koko homma seisoo niin kauan, kunnes se koko läjä kaatuu kaupungin myöhemmin hoidettavaksi. Tämä on huonoa hallintoa, ja tämä tulee kaupungille turhan kalliiksi. Jos meillä olisi joku kiinteistöasiamies, joka hoitelisi ne hommat sivusta konsulttina, yhteistyön rakentajana, niin silloin tämä homma menisi paljon helpommin läpi.

Hyvä valtuuston puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Kahdesta kokonaisuudesta ensin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan asioista:

Tässä talousarvioehdotuksessa kirjastotoimen hankintamäärärahaa ehdotetaan korotettavaksi melko maltillisesti. Henkeä kohden tänä vuonna määräraha on ollut 4,3 euroa. Ensin vuoden talousarvioehdotuksessa se on 4,5 euroa.

Niinä vuosina, kun Helsingissä tehtiin säästöbudjetteja, kirjastoverkko pidettiin jotakuinkin ennallaan, mutta nimenomaan hankintamäärärahoja karsittiin.

Tämä ei ole hyvää politiikkaa pidemmän päälle, koska hankinnat ja kunnolliset kokoelmat - jotka tarkoittavat sitä, että kokoelmat karttuvat jokaisena vuonna - ovat erittäin tärkeitä, vaikka ne eivät näykään ulospäin sillä tavalla kuin rakennukset. Ne kuitenkin pitävät yllä sitä kirjastoa, kirjaston hyvää palvelua.

Kollegani valtuutettu Krohnin kanssa olemme keskustelleet hankintamäärärahoista. Puhuimme esimerkistä, että mitä jos hankintamäärärahoista olisi säästetty juuri sinä vuonna, kun Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ilmestyi ja tämä teos ei olisikaan kokoelmissa. Myöhemmin isäni - joka on hyvin sivistynyt henkilö - informoi minua, että itse asiassa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ei siihen liittyvien selkkausten takia ollut myynnissä sinä vuonna kun se ilmestyi. Joten ehkä nyt voimme ajatella, että kun hankintamäärärahasäästöjä puretaan ja hankintamäärärahoja korotetaan ja meillä on myös pääkaupunkiseudun kuntien kanssa yhteinen tavoite, että pääsemme 5 euroon - joka on vielä alle maan keskiarvon - niin että nyt kun näinä vuosina, kun määrärahaa korotetaan, niin tämä Seitsemän veljestä tulisi myyntiin viiveellä ? niin saisimme senkin hankittua.

Kirjastoista sen verran, että mielestäni ensi vuoden aikana pitää käydä keskustelua ja varmasti saada aikaan myös päätöksiä siitä, että tarvitsemme suunnitelman keskustakirjastosta. Tämän osoittaa viimeistään se, kuinka hyvin Postitaloon sijoittuva kirjasto 10 on menestynyt. Siellä on ollut paljon kävijöitä. Sille selvästi on ollut tarvetta. Siellä on ollut kävijöitä eri puolilta kaupunkia. Myös helsinkiläiset maahanmuuttajat ovat pitäneet sitä erittäin tärkeänä. Joten uskon, että tarvitsemme keskustakirjaston, ja tästä pitää alkaa laatia suunnitelmia.

Lyhyesti muusta kulttuuribudjetista:

Valtuutettu Rantanen puhui asiallisesti siitä, että tulevina vuosina meidän täytyy - kuten on varmaan tähänkin mennessä täytynyt - katsoa sitä suhdetta, että mikä on instituutioiden ja vapaiden ja uusien ryhmien tukemisen välillä.

Tässä budjetissa lautakunnan esitys, jossa keskisuuret helsinkiläiset teatterit, Q-teatteri, KOM-teatteri ja Ryhmäteatteri, niiden määrärahaa on korotettu - tämä oli lautakunnan yksimielinen esitys - se on tässä budjetissa mukana. Se on erittäin hyvä asia, koska nämä teatterit ovat taloudellisesti ahtaalla. Myös niiden määrärahoja leikattiin säästöbudjettien aikana. Nyt kun eduskunnassa on saatu tehtyä päätöksiä siitä, että valtion puolella teatterin työvuosia on nostettu, niin nämä teatterit tarvitsevat myös Helsingissä määrärahan korotusta, että ne voivat käyttää hyväkseen nämä työvuodet, joita niillä on nyt mahdollisuus saada lisää.

Hyvä puheenjohtaja.

Sitten muutama sana yleisestä talouskehityksestä, josta on täällä paljon tänään puhuttu.

Valtuutettu Anttila totesi puheenvuorossaan, että sosialidemokraattinen ryhmä olisi kyllä, mutta ei muut.

Mielestäni sosialidemokraattisella ryhmällä ei voi olla otsaa tulla tässä salissa puhumaan siitä, että he olisivat halunneet lisätä menoja, mutta muut eivät suostuneet.

Tämän hallituskauden aikana valtiovarainministeri on sosialidemokraattinen, valtio on velkaa kunnille. Tämä velka on jätetty maksamatta. Se on jätetty maksamatta sen tähden, että valtio on tehnyt veronalennuksia runsaasti yli sen, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu. Tämän jälkeen ei ole rahaa jäljellä. Kunnille ei makseta velkoja. Kiinteistöveron alarajaa ei ole korotettu. Työmarkkinatukiuudistus rahoitetaan valtionkin puolelta itse asiassa kuntien määrärahoista, siitä rahasta, mikä jää valtion piikkiin siinä vaiheessa, kun tasausrahoja kerätään.

Sellainen puolue, joka tekee tämäntyyppistä kuntapolitiikkaa, ei mielestäni voi tulla neuvomaan muita puolueita siinä, että mikä on meidän kokonaisraamimme.

Alkoholiveron suhteen haluaisin kiittää kristillisten puheenvuoroa. Ja tästäkin eduskunnassa esityksiä on tehty.

Valtuutettu Sinnemäelle totean, että Helsingin budjetissa on valtionosuuksien määrä niin pieni, että siinä riittää meille kaikille valtuutetuille puhevaltaa puhua Helsingin kaupungin budjetin sisällöstä ja niiden rahojen kohdennuksesta.

Pitää paikkansa, että olisimme toivoneet, että Vihreä ryhmä olisi vähän peesannut enemmän näissä esityksissä. Esitimme, että vanhustenhuoltoon, päivähoitoon ja joukkoliikenteeseen, josta joukkoliikenteen määrärahasta päästiin kohtuullisen hyvin sopuun. Mutta sekä vanhustenhuollon että päivähoidon kohdalla olisimme toivoneet vähän vetoapua, koska sen olisi kyllä kaupungin budjetti ehdottomasti kestänyt. Näin ollen olisimme saaneet rakennemuutoksia eteenpäin.

Kyllä vihreillä oli vähän liian vaatimaton lähtötaso budjettineuvotteluissa mielestämme.

Arvoisa puheenjohtaja.

On kyllä hyvin yllättävää kuunnella tällaista keskustelua valtuustosalissa, kun olemme käsittelemässä yksimielistä budjettiesitystä, jonka eri kaupunginhallitusryhmät ovat yhdessä koonneet.

Samalla on kyllä ikäväkseni todettava, että jos Helsingin saamat valtionosuudet ovat kovin pienet, niin pitäisikö hallituspuolueen tehdä asialla jotakin?

Olemme yhdessä katsoneet sellaisia tavoitteita budjettineuvotteluissa, joitten toteutumista on pidetty välttämättömänä. Mutta samaan aikaan täytyy miettiä näitten määrärahalisäysten kanssa talouden kokonaistilannetta ja sitä, että jos tänä vuonna tehdään isoja lisäyksiä, niin onko ne vielä seuraavana ja sitä seuraavana vuonna rahoitettavissa? Meillä edelleenkään vuosikate ei riitä poistojen rahoittamiseen, eli toisin sanoen meidän kiinteä omaisuutemme, koulut, päiväkodit ja vanhainkodit uhkaavat rapistua, jos emme saa taloutta tasapainotettua. Budjettineuvotteluissa täytyy aina tasapainoilla vastuullisuuden ja lisämäärärahatoiveiden välillä.

Minulla kyllä sellainen kuva nousi neuvotteluista, että tavoitteet olivat yhteisiä ja lopputulos oli yhteinen.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Valtuutettu Anttilan repliikki ehkä herätti sen kysymyksen, että onko tämä budjetti sitten sovittu yksimielisesti, jos kerran sosialidemokraateilla oli aivan toiset tavoitteet ja heidän tavoitteensa eivät ollenkaan ole menneet läpi.

Totta kai täällä jokainen saa sanoa mitä haluaa. Mutta on varmaan hyvä miettiä myös sitä, mikä on suhteessa oman puolueensa tekemään kokonaispolitiikkaan kokonaisuudessa ja sitten siihen, ollaanko budjettisovussa mukana, että mikä on falskia ja mikä ei.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vasemmistoliitolla usein on ollut - kuten näissäkin budjettineuvotteluissa - tavoitteet korkeampia mitä olemme saavuttaneet, mutta yleensä on ollut tapana, että niitä ei hirvittävän tarkasti lähdetä käymään läpi täällä valtuustosalissa.

Mutta tietysti voi olla, että se olisi hyvää poliittista kulttuuria itse asiassa, että sopimuksen jälkeen jokainen ryhmä toisi kuitenkin pöytään ja esittäisi sen, mitä on budjettineuvotteluissa haluttu. Silloinhan me saisimme tänne ehkäpä vähän värikkäämpää keskustelua ja ehkä silloin kaikkien ryhmien budjettitavoitteet olisivat vähän lähempänä sitä todellisuutta, johon esimerkiksi Vasemmistoliitto on useissa budjeteissa tähdännyt ja jotka on sitten toteutunutkin myöhemmin ylitysten kautta.

Täällä palaa jo valmiiksi punainen valo, mutta kuinka ollakaan, se vaihtui puhujan mukaan vihreäksi, jota toivoisin, että täällä voisi olla myös sininen valo.

No, niin tai näin, arvoisa puheenjohtaja, budjettisopu meillä on jälleen laaja eikä ole kovin suurta syytä pitää mitään laajaa saarnaa tämän itse budjetin osalta, mutta kaupungin talouden suhteen tietysti on aina tarpeen olla huolestunut.

Kun tätä viimeisintä talouden ja toiminnan seurantaraporttia katseli - joka on edelliseen budjettiin pohjautuvaa raportointia - niin se kyllä antaa monenlaiseen huoleen aihetta.

Päällimmäisenä on se, että meillä on ongelmia, kun meillä samaan aikaan nousevat kaupungin kustannukset monella sektorilla ja samanaikaisesti sitten verotulojen kasvu ei ole lainkaan sitä mitä se voisi olla ja mitä se pitäisi olla. Tämä on suuri ongelma. Olenkin päättänyt kiinnittää tähän tällä kertaa erityistä huomiota.

Niinpä teen seuraavan toivomusponnen, nro 1:

Budjetin valmistelun yhteydessä on huomio kiinnittynyt verotulojen huonoon kehitykseen. Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta ryhtymään toimiin veropohjan vinoutumisen oikaisemiseksi kaikin käytettävissä olevin, mm. asunto- ja tonttipoliittisin keinoin.

Tämä olisi vain laaja valtuutus ja kehotus, joka toisi lisää tutkittua tietoa meidän kaikkien käyttöön.

Toinen asia, johon meillä kiinnittyi huomiota tätä raporttia käsiteltäessä kaupunginhallituksessa viime maanantaina, oli muuttoliikkeen aiheuttama samansuuntainen problematiikka.

Niinpä päätän esittää seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta laatimaan selvityksen maassa- ja maahanmuuton vaikutuksista Helsingin veropohjan ja kunnallistalouden kehitykseen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Ja ettei asia jäisi yksipuoliseksi talousasioiden pohdinnaksi, olen tällä kertaa myös kiinnittänyt huomiota siihen, että liikunta, jolla on sekä sosiaalisesti että kansanterveyden kannalta keskeinen asema, sen määrärahojen tulisi voida saattaa lähemmäksi todellista tarvetta.

Erityisesti liikunnan puolella työtä tekevät kansalaisjärjestöt, erilaiset liikuntaseurat, urheiluseurat, niin poikien ja tyttöjen, naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen parissa ja näiden toimintaedellytyksiä parantamalla säästämme pitkässä juoksussa sekä sosiaalikuluissa että terveydenhoitomenoissa.

Kun liikunnalla on sosiaalistava ja positiivinen merkitys varsinkin nuorten ja lasten elämäntapoihin, esitän, että

kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta seuraavan budjetin valmistelun yhteydessä huolehtimaan riittävien määrärahojen osoittamisesta liikunnan perusjärjestöjen toiminnan tukemiseen.

Joku saattaa sanoa, että tuotahan sinä olet aina ehdottanut, ja niin minä olen aina ehdottanutkin. Tämä on tärkeä ja keskeinen asia, joka on meidän monien sydäntä lähellä. Ja jos jossain tehdään tällä hetkellä kovasti työtä, nuorisotyötä ja terveyden hyväksi työtä, niin kyllä se on liikuntaseuroissa. Ja jos me päästään siitä, että edes antamalla heille hiukan rahaa sen toiminnan toteuttamiseen, niin he tekevät kaikkien kaupunkilaisten hyväksi hyvää työtä, niin ei kai se voi olla huono juttu. Tehkäämme näin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämän pitempään en täällä aio olla, vaikka valot ovat edelleen vielä vanhassa asennossa, mikä minua kovasti ilahduttaa, hämmästyttää ja ihmetyttää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Näistä kuvista ja näistä tunnelmista on hyvä jatkaa.

Sitä ennen kuitenkin on pakko osaltani myös yhtyä niihin valtuutettu Sinnemäen jo aloittamiin kehuihin valtuutettu Reinikaisen puheen osalta, säästää omasta ajatellusta puheenvuorostani noin puolet, koska kävit alkoholiongelman ja sen, miten se liittyy helsinkiläisten arkeen ja myös meidän palvelurakenteemme uhkiin, todella hyvin läpi.

Ehkä ainoa vielä lisä, että kun mainitsitte mm. sen, että helsinkiläisistä miehistä joka kolmas ja naisista melkein joka viidennes on jo suurkuluttajia alkoholista, niin kun tähän lisätään, että nämä ihmiset kuitenkin keskittyvät vielä, vaikka olemmekin yrittäneet hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja muulla sitä estää, niin keskittyvät tietyille alueille, niin me puhumme palvelurakenteelle, päiväkodeille, kouluille, terveyskeskuksille aivan käsittämättömän suuresta haasteesta. Ja kovin kohteliain sanakääntein puhuit siitä, että tämä ilmiö myös toistaa itseään ja kertaantuu - jos sallit - kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Silloin me puhumme jo kyllä aivan valtavista summista kaupungin rahaa.

Toinen ilmiö, josta tarkoitukseni on puhua - ja senkin mainitsit - on diabetes-2, johon nyt sitten paneuduin vähän enemmän, koska alkoholiasiat tulivat jo niin hyvin puiduksi.

Alkoholista ehkä sen verran kuitenkin, että kyllä meidän täytyy varmaan kaupungin hallinnossakin, me olemme iso työnantaja, lähes 40 000 ihmistä, me olemme kouluttajia, meidän kosketuspintamme näihin ihmisiin - jotka nykyään väärän verotuspäätöksen jälkeen käyttävät entistä enemmän alkoholia - joka päivä ja arjessa on laaja. Meillä täytyisi olla ehkä parempi tietoinen strategia siitä, että miten opimme puhumaan alkoholista ja ongelmakäytöstä luontevasti saarnaamatta, miten arjessa seuraamme sitä. Olisi aika luontevaa arvioida, että hetkinen, nyt on ollut 2 viikkoa näin monta tällaista tilannetta, missä alkoholia juodaan paljon, että nyt olisi ehkä aika olla viikko, pari vähän vähemmällä. Se on kuitenkin sellaista, joka hyvinvointivaltiossa itse asiassa fiksu kaupunkikunta saa hyvän kontaktipinnan. Sitä kannattaisi tehdä enemmän. Me voisimme valtuustossakin vähän miettiä, että olemmeko me edistämässä sitä uutta seminaarikäytäntöä, että ei seminaaria ilman loppucoctaileja. Se rupeaa olemaan jo vähän sellaista aivan arkista, huomaamatonta. Me emme edes tajua, kuinka meidän arkeemme on vuosi vuodelta enemmän ikään kuin pakolliseksi kuvioksi muuttunut myös alkoholin käyttö. Hyvä meille, joille se ei ole ongelma. Mutta kyllä se on osaltaan liu'uttamassa sitä rajaa, että miten arki muuttuu sitten ongelmakäyttäjän kannalta helvetiksi ja hänen perheelleen ja sitten meille veronmaksajille.

Sitten diabetes-2:sta:

Diabetesprofessori Tero Kangas on arvioinut, että vuoteen 2010 mennessä Suomessa julkisen sektorin käyttämä terveydenhuoltomäärärahoista ainakin viidennes, siis joka viides euro, menee vain ja ainoastaan aikuisiän diabeteksen, elintapasairauden hoitamiseen. Valtion tasolla, Kela -tasolla puhutaan miljardeista euroista. Helsinginkin budjetissa, siis jo ensi vuoden budjetissa, todennäköisesti puhutaan ainakin sadasta miljoonasta eurosta, joka me seuraavassa valtuustossa - sitä erikseen mainitsematta - tullaan hyväksymään, siitä, että me liikumme liian vähän, syömme väärin ja liikaa ja sitten yhteisillä verorahoilla maksamme sadoista miljoonista euroista sen elintapasairauden kuin diabetes-2:n, hoitokustannuksia.

Tässä yhteydessä aina, vaikka se kuulostaa kuinka tylsältä, on syytä muistuttaa, että kysymys on tappavasta taudista, joka tappaa keskimäärin kymmenen vuotta ennen aikojaan ihmisiä ja joka on hyvin kivulias, epämiellyttävä tauti. Usein unohdetaan se, että se ei ole siinäkään mielessä leikin asia.

Terveyskeskuksien pitäisi sen takia, että me säästäisimme rahoja, ennaltaehkäistä sitä toimintaa, tehdä se, mikä Oulussa on tehty jo yli kymmenen vuotta sitten. Jopa Espoo on viime viikolla avannut terveyskeskusten yhteyteen kunnallisen liikuntaneuvolan.

Se Oulun malli on vielä parempi. Helsinki voisi ottaa suoraan sen. Oulussa terveyskeskukset ohjaavat kahdelle tällaiselle kunnalliselle personal trainer -keskukselle, toinen on uimahallin yhteydessä, toinen on yhden terveyskeskuksen yhteydessä, ohjaavat liian vähän liikkuvat potilaat ihan virallisella lääkärin lähetteellä. Sen jälkeen liikunnan ammattilaiset, jotka ovat erikoistuneet niiden ihmisten houkuttelemiseen liikkumaan, jotka eivät liiku tarpeeksi, siis ei mitään masentavia supersporteja, ylipirteitä liikunnan riemun jo ajat sitten löytäneitä ihmisiä, vaan ihmisiä, jotka osaavat innostaa ja johdatella ihmisen pikkuhiljaa muuttamaan elintapojaan. Tällainen keskus olisi saatava Helsinkiin.

En ponneta tätä asiaa siksi, että luotan siihen, että mm. apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen alla toimiva työryhmä - jossa on myös liikuntaviraston ihmisiä, jonka on määrä saada työnsä valmiiksi tämän vuoden loppuun - tulee esittämään mm. tällaisten neuvontapisteiden, kunnallisten personal trainereiden järjestelmää. Jos ei tämä nyt vielä auta, niin viimeistään se, että jopa Turku on tässä asiassa meitä pidemmällä, niin luulisi motivoivan valtuutettuja.

Sitten muutama tieto vanhusten hyvinvoinnista ja terveysliikunnasta. Olen toisissa yhteyksissä puhunut tästä enemmän.

Kustaankartanossa on pystytty nyt projektiluontoisesti lisäämään jo laitokseen päässeiden, joutuneiden vanhusten lihasvoimaharjoittelua sillä seurauksella, että sieltä on voitu kotiuttaa pitkään jo hoidossa olleita ihmisiä. Kävi ilmi, että ne tiedot ovat totta, että toiseksi yleisin syy joutua Helsingissä laitoshoitoon vanhan ihmisen, on vain ja ainoastaan hänen lihasvoimiensa heikkous.

Sen takia Helsinkiin pitää saada, muuallekin kuin Kustaankartanoon, vanhuksille lihasvoimaharjoitteluun sopivia, vanhuksille suunniteltuja punttisaleja.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensiksi kärkeen kannatan valtuutettu Anttilan tekemiä ponsia. Neljättä ponttahan valtuutettu Saarnio jo tulikin kannattaneeksi.

Budjettineuvotteluissa painotimme toimenpiteitä, joilla saadaan muutos aikaiseksi, tai ainakin voidaan vauhdittaa muutosta. Lisärahoitusta olimme valmiita hyväksymään, jos niillä voidaan tulevaisuudessa säästää kustannuksista.

Lisäksi totesimme, että jos nykyiset keinot eivät tepsi, on yritettävä tehdä asioita toisin.

Mielestämme tässä budjettiesityksessä on näihin asioihin jo lähtökohtaisesti puututtu, mutta myöskin budjettineuvotteluissa niihin saatiin lisää terävöittämistä.

Syvennän valtuutettu Anttilan ensimmäistä pontta.

Helsingin Uutisissa 12.10.2005 Stina Holmström osoitti reipasta kansalaisrohkeutta kirjoittaen seuraavalla tavalla:

"Alakoululaisten käytös kateissa.

Joka päivä hakiessani tytärtäni päiväkoti Auringonkukan eskarista, ihmettelen vieressä sijaitsevan koulun 1 - 3-luokkalaisten poikien aggressiivisuutta ja kielenkäyttöä. Joka ikinen päivä pojat ovat toistensa kimpussa, eikä se ole leikkiä, vaan selkeää kiusaamista. Potkitaan, hakataan, siinä ei voimia säästellä. Myös kielenkäyttö on todella roisia. Ihmettelen, kuinka pienet koululaiset sellaisen sanavaraston oppivat. Sukupuolielintermit ovat erittäin hyvin hallussa, samoin seksuaaliset vähemmistöt ja rasismi. Pöyristyttävintä kuitenkin on, kun pojat huorittelevat samanikäisiä tyttöjä." Teksti jatkuu, mutta päätän tältä osin tähän.

Mitä tekemistä tällä on budjetin kanssa?

Hyvinkin paljon, välillisesti monenkin momentin kanssa, mutta erityisesti opetus- ja sivistystoimeen liittyen tällä on paljonkin tekemistä.

Korkeakoulututkimuksin on todettu, että opetustoimessa opettamisen yli on mennyt kasvatusvastuu. Entistä suurempi osa ajasta menee kasvattamiseen opettamisen sijaan. Oppisisältöjen syventämiseen jää entistä vähemmän aikaa.

Mitä olisi tehtävä? Toimitaanko niin kuin on kirjoitettu, vai odotetaanko kädet pystyssä mitä tapahtuu?

Varhaisesta puuttumisesta puhuminen on muutettava teoiksi. Ei pidä ottaa asioita annettuna. Niihin on voitava puuttua. On tehtävä muutoksia.

Budjettikirjaan on kirjattu, että erityisoppilaitten määrän ennakoidaan kasvavan 7 %:sta 8 %:iin. Miten niin?

Oppimiselle on luotava vahva alku. Itse olen puhunut vahvasta kivijalasta, vankasta sokkelista.

Koulunkäyntiavustajia tarvitaan varmasti jatkossakin, mutta olisiko syytä kokeilla alkuopetuksessa vaihtoehtoisesti luokkakoon pienentämistä, koska pienemmässä luokassa työskentely on rauhallisempaa ja yksilöllinen oppimistilanne taattaisiin. Erityisopetus tulee joka tapauksessa kalliimmaksi pienessä luokassa kuin yleisopetustilanne.

Palvelut ovat kuin villasukka. Jos vaan suinkin osaa, niihin kattaa neuloa jo alkuun vahvistettu kantapää. Säästyy monelta parsimiselta.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on käyty pitkään keskustelua ja hyviä puheenvuoroja.

Yhteenvetona ainakin tästä varhaisesta puuttumisesta, ennaltaehkäisystä, josta täällä on ollut monelta ryhmästä jo asiantuntevia puheenvuoroja.

Toivoisin, että kaupunginhallituksessa ja ehkä valtuustoryhmien johdossakin pohdittaisiin sitä, että miten me aidosti saadaan painopistettä siihen, että jokaisessa juhlapuheessa ja valtuustopuheessa aina näitä puheita on, mutta sitten kun on tullut ponsia, esimerkiksi mammografiaseulonnasta tai jostakin muusta varhaisesta puuttumisesta, hyvin helposti ne jää siellä hallintokunnissa ja virastoissa sen takia eteen päin viemättä, kun ei ole rahaa, vaikka kaikki tietävät, että se varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy olisi sellaista, johon tarvitsee panostaa. Toki se ei ole ikiliikkuja. Aina tarvitaan sairaanhoitoa ja muuta.

Toivon, että tämä tulisi nyt valtuustoryhmien puheenjohtajille tiedoksi ja aidosti katsottaisiin, miten Helsingin strategiassa näitä asioita katsottaisiin. Joka ryhmässä mietittiin esimerkiksi erityisopetuksen tarpeen kasvua. Ministeri Kalliomäelle luovutettiin raportti, jossa todettiin, että jos parannettaisiin kodin ja koulun yhteistyötä, niin saataisiin monet koulun ongelmat, jotka lisäävät kustannuksia, paremmin haltuun, eli monet asiat, mitä me olemme medikalisoineet tai unohtaneet käytännöt, jotka ovat aika edullisia, joita voisimme ottaa käyttöön, niin näitä on hyvä miettiä.

Mutta valtuustokokouksen aikaa, budjettikokoukseen, ei tämän enempää rouva puheenjohtaja.

Toivon, että tämä otetaan nyt vakavasti. Edellinen puheenvuoro oli erittäin hyvä.

Kaupunginjohtaja Pajunen ei ole paikalla. Haluan kiittää häntä hyvästä budjettiesityksestä ja myöskin ryhmiä siitä, että saatiin hyvä budjettisopu. Painepiste oli aivan oikein palveluissa, niin kuin Helsingissä pitää olla.

Erityisesti haluan todeta - niin kuin Kokoomuksen valtuustoryhmän puheessa todettiin - että tällä hetkellä erityisesti vanhusten palvelut on se asia, joka Kokoomuksen valtuustoryhmää huolestuttaa. Ne eivät ole sillä tasolla kuin inhimillisesti ja asiallisesti katsoen pitäisi pääkaupunkiseudulla olla. Voimavarat olivat tarpeen. Ja erityisesti kotipalveluiden saatavuus on saatava sille tolalle, mitkä ikäihmisten tarpeet ovat. Meillä on uusi yksikkö, joka on vielä hieman trimmaamista vaativa. Uskon, että näillä voimavaroilla ja kovalla työllä päästään eteenpäin. Erityisesti vanhusten puolella ennakoiva ote pitäisi olla hyvä. Meillä on tulossa fysioterapeutteja ja muuta sinne, missä me eroamme jo Espoosta ja Vantaastakin. Olemme ottaneet askeleita, joista voimme olla ylpeitä.

Haluaisin muistuttaa apulaiskaupunginjohtaja Kokkosta - hän ei ole paikalla.

Täällä on tehty vanhuspalvelustrategian tarkistamisen yhteydessä Kokoomuksen valtuustoryhmän ponsi vanhusneuvoloista, jotka ovat todellakin tarpeellisia. Uskon, että jaamme tästä näkemyksen kaikki ryhmät täällä.

Toivon, että kun tätä uutta strategiaa tehdään sosiaalilautakunnassa, nämä neuvolat otetaan todella todeksi. Se on sitä aitoa ennakoivaa työtä mitä pitäisi tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Joukkoliikenteen tariffituen lisäykset tulivat todella tarpeeseen.

Meidän on löydettävä keinoja, miten se noidankehä mikä meillä on, että joukkoliikenteen maksut nousevat ja joudutaan purkamaan palvelutasoa ja sitten käyttäjämäärä vähenee. Me olemme erittäin ikävässä noidankehässä. Valtakunnallisesti tämän maan hallitus on ollut aika joukkoliikennevastainen. Joukkoliikennemäärärahat ovat alimmalla tasolla kahteenkymmeneen vuoteen. Toki meitä se ei juuri kosketa, kun me emme niitä rahoja saa. Joukkoliikenne on vaikeuksissa ympäri maata. Siksi on hienoa, että Helsinki panostaa joukkoliikenteeseen. Mutta tämä tariffituki ei ole ainut asia, vaan täytyy tehdä toimia, että me saamme joukkoliikenteen houkuttelevaksi.

Ja täällä kun on ponsista muistutettu.

Kun meillä oli kestävän kehityksen ohjelma, Kokoomuksen valtuustoryhmän ponsi hyväksyttiin yksimielisesti tästä työsuhdematkalipusta.

Toivon, että kun eduskunta saa sen lain päätökseen, asiasta vastaava kaupunginjohtaja tekee todella työtä, että me olemme esimerkillinen työnantaja ja annamme sellaista impulssia, että haluamme, että meidän työntekijämme käyttävät joukkoliikennettä.

Meidän täytyy jatkossa löytää keinoja, millä me kilpailemme henkilöstöstä. Meillä on erittäin pätevää henkilöstöä Helsingissä. Meidän täytyy tulevaisuudessa miettiä, miten me otamme kilpailuetua. Tällaiset asiat ovat sellaisia, mitä voisimme käyttää.

Täällä kun on ministereitä - jopa valtuustossa, eivät ole paikalla - toivon, että heidän ryhmätoverinsa vievät viestiä siitä, että muualla maailmassa joukkoliikenteeseen panostetaan, metropolien joukkoliikenteeseen panostetaan ja me olemme saaneet pelkästään infrahankkeita odottaa todella kauan, Marjarata, mietimme länsimetroa.

Erityisesti haluaisin valitella sitä, että meillä ei ole raiteita lentokentälle.

Toivomme, että valtiovalta tulee näissä mukaan. Täältä lähtee vahva viesti, ja jatkamme sitä yhteistyötä Arkadianmäellä, että infrahankkeisiin tulee rahaa.

Täällä on YTV:n hallituksen puheenjohtajakin. Hän on erinomaisesti nostanut näitä asioita esille.

Muissa metropolialueissa valtiovalta tukee esimerkiksi joukkoliikenteen erityisryhmien alennuksia. Meillähän se on noin 20 milj. euroa. Toivoisin, että tällainen rako valtiovallan budjetista löytyisi, että pääkaupunkiseudun tilannetta helpotettaisiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä kaupunginhallituksen puheenjohtaja erinomaisesti totesi, niin valoisammalta näyttää Helsingissä. Mutta meidän täytyy aika tiukkaa budjettikuria pitää. Jokaisessa virastossa on varmasti niitä asioita, joista voitaisiin vielä nipistää.

Muistan, kun pari vuotta sitten luin esimerkiksi nuorisotoimen toimintakertomuksen, niin niin prameaa toimintakertomusta painettuna en ole nähnyt isoissa menestyvissä yrityksissäkään.

Nämä ovat aika pieniä puroja mitä meidän pitäisi katsoa jokaiselta hallintokunnalta, että rahat saataisiin aidosti palveluihin, että saadaan sieltä byrokratiasta, turhista menoista ja seinistä rahat palveluihin. Tässä uusi ylipormestari Pajunen on tehnyt hyvää työtä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Yhden asian haluaisin nostaa yli muiden, kun kiitän Helsingissä tehdystä hyvästä työstä.

Täällä valtuutettu Lehtipuu aivan oivallisesti nosti esille sen asian, joka huolestuttaa helsinkiläisiä päättäjiä varmasti - ja helsinkiläisiä - että vaikka olemme tehneet hyvää työtä, esimerkiksi HUSin erikoissairaanhoidon kustannukset, kun ne ovat ikävakioituja ja katsotaan keskimääräisiä kustannuksia suurissa kaupungeissa, niin emme ole olleet yli niiden, vaan olemme keskitasoa. Viimeisimmässä Kuntalehdessä pääministeri totesi, että HUSin kustannukset ovat aivan omaa luokkaansa. Ja se yleinen heitteleminen Helsingin tilanteesta.

Kun me olemme tehneet hyvää työtä, niin valtiovallan puolelta tulee koko ajan väheksyviä puheenvuoroja. Mielestäni tämä on hyvin vakavaa.

Olen iloinen, että tähän kiinnitettiin huomiota. Toivon, että Keskustan valtuustoryhmässä, missä on ministeri ja kansanedustaja, että nämä todelliset tiedot myöskin menee sinne perille. Erittäin ikävää on HUSin sairaanhoitajien, lääkäreiden ja muun henkilöstön siellä työskennellä, kun lähestulkoon joka päivä lehdestä saa lukea, miten huonosti me olemme toimineet.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puheenjohtaja:

Näyttääkin siltä, että suurimmat uhkat tulevat valtiovallan taholta.

Toivon, että saamme torjuttua yhteistyössä ne suunnitelmat esimerkiksi nostaa kiinteistöveron ylä- ja alarajoja sekä päivähoitomaksua jopa 50 eurolla. Meidän on aika turha täällä valtuustossa ponnistella, jos koko ajan tulee toimenpiteitä, jotka tekevät Helsingissä asumisen kestämättömän sietämättömän kalliiksi, eli vaikuttamista myöskin valtiovallan ja hallituksen puoleen tarvitaan sen lisäksi, että teemme täällä hyvää työtä helsinkiläisten parhaaksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Suositellun aikarajan puitteissa muutamia kommentteja budjetista, ainakin toivotaan, että pysyy aikarajoissa.

Kaupungin talous on nyt edellisen valtuustokauden sopeuttamisohjelman seurauksena parempi kuin parina aiempana vuonna. Mutta vaikka talouden tilanne on kohtuullinen, se ei ole kuitenkaan hyvä.

Sen vuoksi budjettia kasvattaessa pitää olla malttia, koska kasvaneet menot pitää myös tulevina vuosina pystyä maksamaan. Poistojen jälkeen pitäisi olla vuosikatteen positiivinen, ja tähän ei vielä päästä.

Mikäli käytetään palveluihin ja investointeihin enemmän rahaa kuin mitä veroilla kerätään, niin käytämme tulevien veronmaksaja- ja päättäjäpolvien rahat.

Palvelutarpeita, ja tietysti etenkin toiveita, olisi varmasti budjetissa nyt olevaa enemmän - niin kuin täälläkin on jo tullut esille.

Kannattaa muistaa, että kaupunginhallituksella ja kaupunginjohtajalla, ei edes rahoitusjohtajalla ole mitään salaista rahakasaa, josta rahaa voisi budjettilisäyksiin ottaa. Joudumme sitä varten jatkossakin järjestämään kaupungin palvelut niillä tuloilla, joita meillä on käytössä. Näihin tuloihin tietysti verotulojen lisäksi kuuluvat asiakasmaksut ja sitten mielestäni kohtuullisessa määrin myös liikelaitosten, eli Helsingin Energian, tuotto.

Kuntapäättäjänä pidän veroista, koska arvostan palveluita, joita niillä järjestetään, ja tietysti minulla on henkilökohtaiset syyt myöskin pitää veroista, koska toimin työntekijänä julkisen sektorin virassa.

Helsingin taloutta uhkaa jatkossa verotulojen hidas kasvu. Toisaalta väestö vanhenee ja palveluiden tarve kasvaa. Etenkin yli 85-vuotiaiden osuuden kasvu lisää menoja, koska he tarvitsevat terveys- ja sosiaalisektorin palveluita aika paljon. Ja toisaalta eläkkeellä olevien määrän kasvu vaikuttaa verokertymään, koska eläketulot tuppaavat olemaan kuitenkin palkkatuloja pienempiä. Sen vuoksi verotulojen kasvattamiseksi jatkossa täytyykin tehdä työtä, ja tarkoittaa nimenomaan, että pitäisi saada työllisten määrä nousuun.

Sen vuoksi on erittäin tärkeää estää nuoria putoamasta työelämän ulkopuolelle. Tämä aiheuttaa paineita koulutoimelle - niin kuin täällä kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Vehviläinen otti esille - ja sitten esimerkiksi satsaamista pajakouluihin ja muihin erityistoimiin, joilla saadaan pudokkaiden määrää vähennettyä. Tämähän koskee erityisesti nuoria miehiä tai poikia, tämä koulu- ja työelämästä putoaminen usein.

Nuorten syrjäytymistä ja päihdeongelmia pitää pystyä ennaltaehkäisemään. Koulun ja kodin lisäksi tähän tarvitaan nuorisotoimen satsaamista.

Haluan nostaa esiin myöskin kulttuuritoimen ja kulttuuriosaamisen.

Kulttuurihan tarjoaa elämyksiä selvin päin. Se on yksi tapa välttyä päihdeongelmilta, että huomaa, että maailmassa tapahtuu aika hienoja juttuja ihan ilman päihteitä.

Toinen asia:

Me tulemme tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa, jotta yrityksille riittää työvoimaa. Ja jotta tässä onnistuttaisiin, tulee hyödyntää kaupungissa jo olevien ulkomaalaistaustaisten asukkaiden osaaminen.

Meidän pitää satsata paljon nykyistä voimakkaammin rasismin torjumiseen, koska nyt meidän ulkomaalaistaustaiset eivät koe Helsinkiä mukavaksi ja houkuttelevaksi. Maahanmuuttajilla on vaikeuksia päästä sisään työmarkkinoille, vaikka olisi koulutustakin. Koulutetut maahanmuuttajat, huolestuttavan moni heistä on äänestänyt jaloillaan ja muuttanut maamme rajojen ulkopuolelle.

Maahanmuuttajien kotouttamisessa ei riitä, että osoitamme kulttuuritoimessa rahaa kulttuurikeskus Caisalle. Tähän tarvitaan myös muiden hallintokuntien toimia ja tarvitaan asennemuutosta myös täällä valtuustossa. Täällä vielä monet näkevät maahanmuuttajat ainoastaan ongelmana ja vitsaillaan, että kotouttamisen sijaan tarvittaisiin kotiuttamista. Tällainen asenne ei ole omiaan edistämään meidän maahanmuuttajiemme viihtymistä täällä tai työperäistä maahanmuuttoa jatkossa.

Viime valtuustokauden suuria päätöksiä oli mm. sosiaali- ja terveystoimen organisaatioiden muuttaminen linjaorganisaatioksi aiemman aluemallin sijaan.

Mielestäni uudistuksen tärkein tarkoitus oli varmistaa palveluiden tasa-arvoisuus eri alueiden asukkaille. Palvelut pitää järjestää niin, että alueelliset erot palvelujen tarpeessa otetaan huomioon. Jossain määrin tässä on nyt onnistuttu, mutta ei toki vielä tarpeeksi. Toisaalta uudistus on aika lailla vasta lähtenyt liikkeelle. Sitä mitä olen kuullut kentältä, niin mielestäni terveyspuolella organisaatiouudistus on sujunut kivuttomammin kuin sosiaalitoimessa. Alueellisia eroja palvelutarjonnassa toki on myös terveystoimessa edelleen.

Me joudumme myös tällä kaudella miettimään rakenteellisia uudistuksia. Muuten käy niin, että talouden tiukentuessa palveluista karsitaan kaikki ei-lakisääteinen.

Ja kuvaavaa on se keskustelu, jota valtuustossa käytiin adoptiopalveluihin liittyen. Silloinhan sosiaalilautakunnan puheenjohtaja totesi, että kun heillä on taloudellisesti niin tiukkaa, niin tämä adoptiopalvelu, johon menee 1,8 henkilötyövuotta, oli sen takia uhattuna. Ei kai ole niin, että me todella haluamme karsia kaikki ei-lakisääteinen, on se sitten adoptiopalvelua, puistoruokailua, asukastoimintaa tai terveydenhuollon ennaltaehkäisevää työtä.

Meillä Helsingissä peruspalvelut ovat edelleen kalliimpia kuin muissa suurissa kaupungeissa. Toki tähän on osittain syynä helsinkiläisten suurempi palvelutarve, mutta myös tapamme järjestää peruspalveluita. Sen vuoksi emme ole jatkossakaan, eli tällä kaudella, turvassa näiltä verkkotarkasteltuilta, mitä esimerkiksi terveyslautakunta on joutunut tekemään. Mielestäni rahat kannattaa käyttää asukkaiden palveluihin hallinnon ja tilakulujen sijaan.

Vielä yksi asia:

Valtuuston pitäisi jatkossa ottaa talouden ja palvelujen suunnitteluun nykyistä strategisempi ote.

Kaupunginjohtaja Pajunen on luvannut, että seuraava valtuusto, eli kolmen vuoden päästä, tekee valtuustokauden mittaisen strategian, joka on kytketty talouteen.

Tähän suunnitteluun meidän valtuutettujen pitäisi pyrkiä tietysti jo tällä kaudella. Nyt käy usein niin, että virastoille myönnetään tietty määräraha ja sitten puheilla ja irrallisilla päätöksillä kasaamme hirveän määrän toiveita näille palveluille.

Valtuuston pitäisi pystyä paremmin määrittelemään tarjottavien palveluiden taso ja laatu. Muuten käy niin, että me lupaamme kaupunkilaisille sellaista, johon heidän maksamillaan veroilla ei ole varaa ja seurauksena on, että päätöksenteko ja kaupunkilaisten todellisuus eriytyy.

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut.

Täällä valtuustossa kun vallitsee erittäin korkea moraali, totean heti alkajaisiksi, että tupakka ja viina ovat tuotantovälineitä minulle ja jotka toistaiseksi ovat tuottaneet 52 kirjaa ja lisää on tulossa. Mutta se kai ei liity yleiseen budjettikeskusteluun.

Kulttuurin eri osa-alueet muodostavat marginaalisen osan kaupungin kokonaismenoista. Tarkoituksena on ilmeisesti jatkaa eräänlaista nollabudjetointia. Ja koska budjetin raameista on etukäteen sovittu, on tuskin mielekästä kommentoida tätä näkymää.

Metropolialueella tai muualla Suomessa asuva tuskin välittää siitä, kuka maksaa Kansallisoopperan menot, joita esimerkiksi voitaisiin verrata valtion elokuvarahoitukseen, mikä voisi vahvistaa sitä epäilystä, että musiikki on Suomessa etuoikeutetussa asemassa, ja jos tähän vielä lisätään tulevan musiikkimöhkäleen pääomakustannukset, joista Helsingin kaupunki on päättänyt maksaa tuntuvan osan.

Kukaan ei myöskään näytä piittaavan siitä, että metropolialueella toimii liian monta isoa orkesteria.

Mielekästä olisi mielestäni esimerkiksi Kaupunginorkesterin ja Radion Sinfoniaorkesterin yhdistäminen, mutta tällainen ajatus kuulostaa monille pyhäinhäväistyksenä, säästäisi kymmenen miljoonaa euroa vuositasolla.

Vaikka yllä olevasta voisi saada sen vaikutelman, että vastustan kulttuuripalatsien rakentamista, jos niiden sisällöstä ei ole täyttä selvyyttä, joudun kuitenkin toteamaan, että Helsingistä puuttuu monipuolinen uuden median keskus, joka - työnimellä "Epos" tai "Linkit" tai "Elävän kuvan museo" - on saanut yllättävän paljon tukijoita myöskin yrityselämän puolelta. Tällainen hanke voi entisestään vahvistaa koko Suomen asemaa viestintäteknologian johtavana maana. Tähän liittyy suoraan ja epäsuoraan ajatus keskustakirjastosta. Molempien luonnollinen sijoituspaikka on cityalueella tai sen laitamilla. Sadat tuhannet ihmiset kulkevat päivittäin näitä reittejä.

Kaupungin kulttuurista on tehty suuri määrä mietintöjä, toinen toistaan komeammilla nimillä. Samalla on luotu omituinen hajautettu verkosto, joissa toimijoilla ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, esimerkkeinä erilliset kaupunginmuseon, kaupunginorkesterin ja taidemuseon itsenäiset johtokunnat, säätiömuotoiset Juhlaviikot ja Kaupunginteatteri ja sitten vielä kumileimasimena toimiva kulttuuri- ja kirjastolautakunta, puhumattakaan siitä, että Euroopan mittakaavassa uniikki Kaapelitehdas on erillinen osakeyhtiö. Suuria yhteisiä projekteja ei synny.

Tämän kaiken ulkopuolella toimii Helsingissä suuri joukko taiteilijoita, kirjailijoita, innovatiivisia muotoilijoita, arkkitehteja ym., mikä merkitsee sitä, että uutta luovan panos Helsingin kehityksessä on vaikeasti mitattavissa. Sanottakoon kuitenkin, että ilman helsinkiläisten panosta taiteelle ja kulttuurille Suomi olisi aikalailla kulttuurinen tyhjiö.

Joidenkin ihmisten romanttinen kuvitelma siitä, että ripottelemalla toimintoja eri puolille Suomea, tuetaan luovuutta, kuten tehtiin yliopisto- ja korkeakoulureformien yhteydessä, on väkiluvultaan pienessä maassa kuolleena syntynyt.

Kulttuuri ei kuitenkaan piittaa kuntarajoista. Ainoa toimiva kuntarajat ylittävä yhteistyö kulttuurialoilla on metropolialueen HelMet -lainausyhteistyö. Muilla alueilla vastaavaa ei löydy.

Joskus tuntuu siltä, että muiden kateus on se yhdistävä voima, jolla Helsinkiä kohdellaan tai halutaan kohdella. Sehän on ymmärrettävää sekä kansallisella ja etenkin metropolialueen kannalta, koska Espoo, Vantaa ja muut lähialueen kunnat ilman Helsinkiä, Helsingin dynamiikkaa, olisivat uinuvia keskiaikaisia kirkonkyliä, joissa karjan hoito, jumalan palvonta ja luontaistalous olisivat etualalla.

En henkilökohtaisesti näe vaihtoehtoa sille, että metropolialueen kunnat yhdistyvät Suur-Helsingiksi, jolloin luodaan koko maallemme tärkeä luovuuden keskittymä. Koska tiedän, että se ei vapaaehtoisuuden perusteella toteudu, oletan, että viisas valtiovalta, joka normaalisti ryöstää Helsinkiä muutamalla sadalla miljoonalla eurolla, voisi havahtua toimimaan.

Koska pääosa Helsingin menoista kohdistuu sosiaalipuoleen ja terveyteen, on aina syytä muistaa, että ihmisten valppaus, uteliaisuus ja henkinen terveys ovat suhteessa siihen, mitä he tekevät ja harrastavat. Näin ollen kulttuurityön merkitys korostuu, vaikka me emme koskaan pysty todistamaan, että teattereissa ja museoissa käyvä ja lukeva kansalainen pysyy terveempänä kuin toinen, joka iltaisin seuraa television, usein miten ääliömäisiä ohjelmia.

Siksi olisikin nyt uuden kulttuurivallankumouksen paikka, mutta en vielä tiedä, kuinka se toteutetaan.

Substanssiltaan rikkaalla Helsingillä olisi kyllä uuteen luovaan panostukseen varaa. Jos asukkaiden velkataakkaa, 1 424 euroa per asukas, vertaa johonkin eurooppalaiseen suurkaupunkiin, esimerkiksi Berliiniin, jonka vastaava velka on 15 900 euroa per asukas, voidaan kysyä, onko Helsingillä malttia velkaantua ja samalla tehdä itsestään pohjoisen Euroopan todellinen kulttuuripääkaupunki. Siihen on kyllä pitkä matka, ja visioista on puutetta. Niitä ehkä ei haluta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nyt käsittelemme sekä ensi vuoden talousarviota että ensi vuoden tariffeja. Tämä on merkittävää eteenpäin menoa, koska moni varmaan muistaa esimerkiksi viimevuotisen keskustelun siitä, jossa oli järjetöntä, että lipun hinnoista päätettiin edellisessä kokouksessa ja budjetista vasta seuraavasta. On erittäin hyvä, että nyt ne on saatu samaan kokoukseen, niin kuin voimallisesti Vasemmistoliitto ja Vihreät vaativat vuosi sitten.

Ainoa ongelma tässä on se, että nämä lipun hintojen korotukset eivät käyneet asiantuntijalautakunnassa.

Se olisi mielestäni hyvä, jos ne olisivat käyneet. Siellä olisi pohdittu se kokonaisuus, miten budjettineuvottelussa tullut tariffituki siirretään lipun hintoihin. Mielestäni se on ongelmallista. Siinä olisi varmasti voinut tulla joitain muita painotuksia kuin se, että nyt ne minun nähdäkseni tasaisesti jaettiin kaikille lippuluokille. Jatkossa olisi tärkeää, että tällaisissa asioissa käytettäisiin asiantuntijalautakuntia hyväkseen.

Yleisesti tästä budjetista voi todeta, että budjettineuvotteluissa tehdyt lisäykset olivat oikeansuuntaisia, mutta ei missään nimessä riittäviä.

Erityisesti vielä hämmentää se, minkä tasoisia lisäyksiä me tosiasiassa olemme sosiaali-, terveys-, opetus- ja nuorisopuolelle tehneet, kun emme pysty erottamaan tässä budjetissa sisäisiä vuokria muista yleisistä toimintamenoista.

Sen vuoksi olisi erittäin tärkeää, että jatkossa budjetissa toimintamenojen sisällä olevat sisäiset vuokrat olisi erotettu omaksi osakseen, jotta voisimme nähdä sen, että mitä tosiasiassa panostetaan sosiaali-, terveys-, opetus-, nuoriso- jne. puolelle.

Siksi teenkin ensimmäisen ponteni, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vuoden 2007 talousarviossa sisäiset vuokrat erotetaan omaksi kohdaksi kaikissa hallintokunnissa.

Näin me saamme lisää avoimuutta, lisää läpinäkyvyyttä budjettiimme ja pystymme paremmin hallitsemaan ja näkemään sen, minkä tyyppisiä päätöksiä me teemme. Monesti voi käydä niin, että meidän lisäyksemme valuu jonnekin ihan muualle kuin olemme ajatelleet eli kiinteistöviraston katteeseen.

Sitten pitää todeta, että valtuutetut olivat tehneet taas aktiivisesti erityyppisiä aloitteita ja niihin vastattiin hyvin eritasoisesti.

Erääseen minun aloitteeseeni vastattiin todella tasottomasti. Mielestäni se on jo - voisi sanoa - halventavaa valtuutettuja ja valtuustoa kohtaan, että voidaan tehdä tällaisia vastauksia aloitteisiin.

Se löytyy sivulta 215. Se on 7,5 sivun mittainen vastaus siihen, miksi aloitteeseeni siitä, että Stop töhryille -kampanja pitäisi lakkauttaa. Tällaista roskaa harvoin näkee, että virkamiehet tosissaan kirjoittavat, täynnä sisäisiä ristiriitoja, täynnä väitteitä, joita ei millään tavalla perustella.

Mielestäni kaupungin päätöksenteon ja valtuuston arvovallan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että näkyy, mihin väitteet perustuvat ja että tekstin sisällä ei ole ristiriitoja.

Esimerkiksi ristiriidasta nostan sen, että yleisten töiden lautakunnan vastauksessa todetaan ensin, että "töhrinnän ennaltaehkäisyssä on edelleen yhtenä keinona töhryjen nopea poistu, minkä ansiosta töhrinnästä ei ole iloa tekijälleen, mikä vaikuttaa töhrinnän lopettamispäätökseen." Pari sivua myöhemmin samaisessa lausunnossa todetaan: "kuriositeettina voidaan mainita, että monet töhrijät ovat itse asiassa tyytyväisiä, kun yhteiskunta puhdistaa pienellä viiveellä seinäpintoja, jotka ovat siten aina uudestaan puhtaita alustoja heidän uusille töhryilleen."

Voimmeko me oikeasti valtuustossa ihan vakavissaan ottaa vastaan tällaisia vastauksia, jossa tekstin sisällä ensin väitetään, että asia on jotenkin ja pari sivua myöhemmin olemme unohtaneet, että tällainen väite on esitetty ja väitetään aivan päinvastaista?

Kysynkin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, että miten hän suhtautuu siihen, että hänen alaisuudessaan toimiva virasto kirjoittaa tällaisia vastauksia?

Puutun toiseen mielestäni aika räikeään kohtaan. Täällä kun on rajoitettu aika, niin en voi käydä kaikkia läpi.

Täällä todetaan, että "miten töhrijät lopettavat". Todetaan, että "aika moni heistä kuolee esim. huumeiden yliannostukseen ja eräät lopettavat esim. rakastumisen myötä."

Millään tavalla ei perustella, että mihin tällainen väite perustuu, että onko tätä tutkittu, että mistä tämä nostetaan. Meille ihan pokkana tänne valtuustoon tehdään tällaisia vastauksia, että rakastumisten myötä lopetetaan. Tässä ei sentään uskoon tuloa mainita. Mutta vinkkasin toimittajalle, että kysyisi sitä. Vastaava virkamies totesi, että jaa, että siitä ei olla niin varmoja, mutta kyllä varmaan uskoon tulollakin on joku merkitys. Tällä pohjalla sitten tehdään tällaista kampanjaa, johon pannaan taas 1,2 milj. euroa. Jollain tavalla pitäisi nyt skarpata tätä otetta näissä vastauksissa, tässä kampanjassa.

Haluan puuttua yhteen asiaan ja ponnettaa.

Nimittäin tämän kampanjan sisällä, Stop töhryille ja Siisti Stadi -projekteissa, käytetään yksityisiä vartiofirmoja, jotka kiertävät kaupungilla siviilivaatteissa, päivystävät, ottavat kiinni töhrijöitä ja muita nuoria, ja jatkuvasti tulee palautetta. Suosittelen, että mahdollisimman moni valtuutettu käy kuuntelemassa. Kiasman taidenäyttelyssä on Ensin valtaamme museot -näyttely. Siellä on videoinstallaatio, jossa haastatellaan mustia lampaita, mustat lammasnaamarit laittaneita nuoria miehiä. He kertovat niitä kokemuksia mitä heillä on tästä vartiofirmasta, minkälaista kohtelua. Se on aika hätkähdyttävää. Siinä vastapäisessä taideteoksessa, jonka Kiasma on tilannut, siinä lukee "Sauri herää". Toivon, että apulaiskaupunginjohtaja Sauri herää ja menee katsomaan ja näkee sen, että mistä on oikeasti kysymys.

Ei avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa voi olla meidän rahoittamanamme tällaista yksityistä poliisitoimintaa, joka käyttää häikäilemättömiä otteita, jotka toimivat salaperäisesti ja kohtelevat todella julmasti nuoria. Esimerkiksi Ruotsissa, joka on tunnetusti demokraattisempi maa kuin Suomi, niin siellä oli vähän vastaava juttu, ja he joutuivat luopumaan siitä sen vuoksi, että oli niin kovia otteita ja heillä oli laittomia rekistereitä ja muita.

Sen vuoksi teen seuraavansisältöisen ponnen, joka on nro 2:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, ettei Stop töhryille ja Siisti Stadi -projektien määrärahoja käytetä yksityisen vartioyrityksen palveluiden ostoihin.

Nyt palaa punainen valo. Hyvä, koska minä haluan taistella aina kaikkia rajoituksia vastaan.

Lyhyesti vielä kaksi asiaa:

Meidän turvallisuudessamme kaupungissa panostetaan liian paljon kovaan turvallisuuteen, uskotaan, että poliiseilla, vartijoilla, turvakameroilla saadaan luotua turvallisuutta ja liian vähän mietitään, miten turvallisuutta todellisuudessa syntyy, mitä on se pehmeä turvallisuus.

Otan nyt vain esille tämän hankkeen. Budjetissa 0,85 milj. euroa laitetaan Rautatientorin tekojäärata -hankkeeseen, siirrettävään tekojäärataan.

Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Rautatientorilla voidaan luistella luistimet jalassa, ettei vain kengät jalassa liukkaalla, jäisellä maalla. Mutta kannattaisi miettiä. Kun mietitään, että mikä on se meidän pelon maantieteemme keskipiste Helsingissä, niin se on Kaisaniemen puisto, korttelin päässä Rautatientorilta. Miksi ihmeessä me nyt laitetaan jääkenttä Rautatientorille, kun me voisimme laittaa sen Kaisaniemen puistoon, jossa on valmis urheilukenttä, joka on käytännössä hylätty? Yksi syy, miksi Kaisaniemen puisto on niin pelottava, on juuri se, että siellä ei tapahdu mitään, siellä ei ole ihmisiä, normaalia liikehdintää sen vuoksi, että me olemme hylänneet sen Kaisaniemen kentän.

Siksi teen sellaisen ponnen, jossa voidaan - kun se on siirrettävä tekojäärata - miettiä, että pannaan nyt yhdeksi vuoksi siihen näytille ja sen jälkeen olisiko järkevämpää, että se olisi esimerkiksi Kaisaniemessä ja samalla voitaisiin kunnostaa ne pukukopit ja muut, eli sinne saataisiin elävää elämää ja sitä kautta sitä pehmeätä turvallisuutta. Kun siellä on valoisuutta, jääkiekko- ja jalkapalloharrastajat, liikunnan harrastajat liikkuvat myöhään iltaan, niin ei se silloin ole sellainen pelottava paikka kuin nyt.

Ponsi kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuuksia kehittää Kaisaniemen puiston urheilukenttää tukeutuen Rautatientorille suunniteltuun tekojääkenttään.

Sitten ihan lyhyesti vielä viimeinen asia:

Budjetissa budjettialoitteeni Myllypuron jalkapallohallista on saanut myönteisen vastauksen. Siinä todetaan, että sellainen on tulossa. Mutta valitettavasti sinne on tulossa aika pieni halli.

Mielestäni kannattaisi nyt miettiä - kun se halli voidaan vain kerran rakentaa. Meillä on huutava pula kunnollisista, täysimittaisista halleista. Espoossa on enemmän täysimittaisia jalkapallohalleja kuin meillä Helsingissä, jossa jalkapallo on kaikkein suosituin urheilulaji. Meillä on yksi täysimittainen jalkapallohalli - kun siinä on jaettu nyt kahdelle vuodelle ne määrärahat, niin sen vuoksi mielestäni kannattaisi nyt, että ennen kuin me se, kun siihen kaavoitetaan täydelle jalkapallohallille paikka, niin kannattaako nyt siihen sitten tehdä puolivillaista rättihallia, vai tehtäisiinkö kunnollinen täysimittainen halli? Kyllä meilläkin pitää olla kaksi täysimittaista jalkapallohallia, jos kerran Espoollakin on.

Sen vuoksi teen seuraavan ponnen, joka koskee sitä, että mietitään vielä 2007 budjettia:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuutta laajentaa Myllypuron jalkapallohanketta vuoden 2007 budjetin puitteissa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Kaksi asiaa, liittyen budjettiehdotukseen.

Ensiksi kannatan valtuutettu Reinikaisen tekemiä ponsiehdotuksia.

Toiseksi:

Haluan puhua hiukan joukkoliikenteestä.

Budjettineuvotteluissa oli ilo huomata se laaja tuki, mikä tariffituen 3 milj. euron korottamisella oli.

On aivan totta, että lippujen hinnat vaikuttavat merkittävästi joukkoliikenteen suosioon. Tämä tunnutaan laajasti ymmärrettävän. Sitä vastoin riittävän laajasti ei tunnuta ymmärrettävän sitä, kuinka olennaista pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmälle on sen heikoimman lenkin, poikittaisjoukkoliikenteen vahvistaminen.

Muistanette, kuinka pari kuukautta sitten hyväksyimme Helsingin poikittaisjoukkoliikenteen osuustavoitteeksi vuodelle 2012 hävettävän vähäisen 17 %:n osuuden. Se oli kyllä realistista, mutta kyllä minua vähän melkein hävetti, että jouduimme tyytymään näin vähäiseen tavoitteeseen.

Se kertoo, että työtä on tehtävä paljon. Poikittaisjoukkoliikenteen kehittyminen ei ole sattumaa eikä haihattelua, vaan vaatii konkreettisia rakenteellisia ratkaisuja.

Tarvitsemme poikittaisjoukkoliikenteen runkolinjaston. Jokeri-1 on vasta ensimmäinen askel oikealla tiellä poikittaisjoukkoliikenteen vahvistamiseksi.

Koska pari kuukautta sitten ei löytynyt riittävää kannatusta Jokeri-2:n kiirehtimiselle, en toista tätä ponsiehdotusta, jonka silloin tein, mutta toivon, että mietitte tätä asiaa ja mietittyänne annatte tukenne sille, että poikittaisjoukkoliikenteen runkolinjaston rakentamista kiirehditään.

Hyvä puheenjohtaja, siskot, veljet.

Kannatan ensin muutamia ponsia, joita on esitetty:

- valtuutettu Hakasen ponsia nro 4 ja 8

- valtuutettu Rantasen molempia ponsia ja

- valtuutettu Arhinmäen toista pontta.

Vaikka nyt siis käsittelemme budjettia ja joukkoliikennetariffia, keskityn vain yhteen pieneen lohkoon, joka nyt kai lähinnä koskee tätä tariffipuolta.

Esitän ponnen, jonka perustelen sen jälkeen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vuoden 2006 aikana valmistellaan esitys joukkoliikenteen lasten lipun ikärajan nostamisesta 17 vuoteen.

Tällä hetkellä lasten lipulla saa kulkea 7 - 16-vuotias nuori. Pidän itse asiassa aika epäloogisena sitä, että nuori, joka on täyttänyt 17 vuotta, mutta ei ole siis vielä täysi-ikäinen, joutuu maksamaan joukkoliikennematkastaan aikuisen lipun verran.

Tässä vaiheessa en itse osaa sanoa, kuinka paljon tällainen uudistus tulisi joukkoliikenteen pyörittämiselle maksamaan, mutta kuluva vuosi on sitä aikaa tutkia ja kuluva vuosi, tuleva vuosi on aikaa myös sitten ratkaista, mistä nämä puuttuvat rahat otetaan.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat paikalla olevat valtuutetut.

Puutun nyt vain kolmeen erillisasiaan. En lähde ruotimaan budjettia yleisellä tasolla.

Ensimmäinen asia, johon haluan puuttua, on sukupuolivaikutusten arviointi, josta tein talousarvioaloitteen.

Tein sellaisen aloitteen, jossa toivottiin, että hanketta kokeillaan erityisesti sosiaali- ja terveystoimen osalta, kuten myös valtion hallinnossa on tehty. Mutta sainkin radikaalimman vastauksen kuin olin itse esittänyt, eli sekä terveyslautakunta että kaupunginhallitus esittivät, että tämä kokeilu tulisi koskea koko kaupunkia, ja olen siitä varsin iloinen ja tyytyväinen, että tällaista radikaalimpaa toimenpidettä esitettiin.

Kaupunginhallitus ei kuitenkaan tehnyt mitään konkreettista esitystä jatkotoimenpiteeksi, kuten terveyslautakunta vastauksessaan teki.

Terveyslautakunnan vastauksen mukaan Suvaus -hanketta olisi perusteltua kokeilla koko kaupungin tasolla ja hanketta valmistelemaan tulisi nimetä valmistelutyöryhmä, joka olisi henkilöstöasiainkeskuksen päävastuulla.

Esitänkin sukupuolivaikutusten arvioinnin konkreettiseksi käynnistämiseksi seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että nimetään työryhmä valmistelemaan kaupungin 2007 talousarvion sukupuolivaikutusten arviointikokeilua. Valmistelutyöryhmään kootaan edustus kattavasti eri hallintokunnista.

Seuraavaksi pomppaan asunnottomiin, jotka ovat olleet hyvin paljon esillä tänä syksynä erilaisissa medioissa - onneksi.

Helsingillä ja pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä yhteinen asunnottomuusohjelma. Mutta se on sellainen ohjelma, jota ei käsittääkseni ole missään millään tavalla käsitelty Helsingin poliittisissa elimissä.

Omasta mielestäni pääkaupunkiseudun yhteistyö on varsin tärkeää. Helsinki ei voi toisaalta vain odottaa, että Espoo ja Vantaa kantaa kortensa kekoon, koska suurin osa asunnottomista joka tapauksessa asuu ja tulee asumaan Helsingissä. On siis huolehdittava erityisesti, että kukaan ei jää ilman lämmintä yösijaa. Erityisesti tämä asunnottomuusongelma kokee tuettua asumista ja asuntolapaikkoja sekä alkoholistien yömajoja, joita on tällä hetkellä ollut liian vähän. Onneksi budjettineuvotteluissa oli saatu neuvoteltua hieman helpotusta ensi vuodelle.

Asia olisi kuitenkin ratkaistava pidemmälläkin aikavälillä. Jos Helsinki pystyy ratkaisemaan Korkeasaaren paviaanien asunto-ongelmat, sen pitäisi pystyä ratkaisemaan myös heikommassa asemassa olevien ihmisten asunto-ohjelmat.

Esitänkin seuraavanlaisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingissä laaditaan pitkän aikavälin suunnitelma heikoimmassa asemassa olevien asunnottomien tilanteen parantamiseksi sekä tuetun asumisen ja asuntolapaikkojen lisäämiseksi.

Toivon, että ponnessa esitettyä suunnitelmaa voitaisiin valmistella sitten seuraavan asunto-ohjelmavalmistelun rinnalla tai yhteydessä.

Lisäksi tietysti Helsingin on panostettava myös täysillä pääkaupunkiseudun asunnottomuusohjelman päivittämiseen ja olemassa olevien ja nykyisten ohjelman tavoitteiden ja toimenpide-ehdotusten täytäntöönpanoon. Nykyinen ohjelma on tehty vuosille 2002 - 2005. Joten jatkovalmistelut - toivon mukaan - on käynnissä.

Sitten kolmanneksi lyhyesti:

Kannattaisin myös valtuutettu Arhinmäen tekemää pontta nro 2, joka liittyi vartiointiliikkeisiin ja graffiteihin.

Haluaisin vain todeta lyhyesti, että vartiointiliikkeiden kassan lihottaminen kaupungin rahoilla on epämiellyttävää ja Stop töhryille -projektin lanseeraama nollatoleranssipolitiikka graffitien suhteen ei todellakaan sovi Helsingin kokoiseen ja kaltaiseen kaupunkiin.

Tällä hetkellä tilanne on mennyt niin pitkälle, että nuorisoasiainkeskuksen mahdollisuudet järjestää laillisia maalauspaikkoja esimerkiksi skeittipuistoihin tai muualle ulkoalueille on käytännössä lähes mahdotonta, ja se on tämän Stop töhryille -projektin ja nollatoleranssipolitiikan syytä.

Mielestäni on menty aika pitkälle metsään, kun rakennusviraston yksi projekti saa määritellä näyttävästi, mikä tässä kaupungissa on kulttuuria ja mikä ei tai mikä on nuorisopolitiikkaa. Se ei ole rakennusviraston projektin tehtävä.

Stop töhryille -projektin materiaalia lukiessa tulee joskus mieleen, että on tehnyt aikamatkan DDR:ään.

Budjetissa on paljon hyviäkin asioita.

Haluaisin nuorisotoimen osalta vielä todeta sen, että olen erityisen tyytyväinen siihen, että maahanmuuttajat on nostettu nuorisotoimen osalta yhdeksi keskeiseksi toiminnan kehittämisalueeksi.

Nuorisotoimi onkin valmistautunut tähän jo varsin hyvin, sillä se on tehnyt ensimmäisenä hallintokuntana koko kaupungissa oman monikulttuurisuusohjelman. Toivonkin, että sitä käytetään hyväksi sitten, kun Helsinki tekee oman kokonaisvaltaisen maahanmuuttajaohjelmansa.

Eipä muuta. Kiitoksia.

Kunnioitettu herra puheenjohtaja.

Miksi toiset kaupungit menestyvät ja toiset taantuvat? Miksi eräät kaupunkikeskukset osaavat uudistaa imagoaan, kun toiset epäonnistuvat ja takeltelevat?

Tämä kysymys on kiehtonut kaupunkitutkijoita ja poliitikkoja pitkään. Ja vaikka tiedämme, että vastaukset ovat erilaisia, eräistä asioista ollaan yksimielisiä.

Historia ja vahva kulttuuri imagona antavat kaupungille kyvyn pärjätä ja lisää sisäistä voimaa kohdata mahdolliset vaikeudet. Vanhassa kaupungissa, jossa asioita on hoidettu yhdessä pitkään, ei hevin hätkähdetä pienistä vastoinkäymisistä. Ja kyllä kai tämäkin talousarvio, jota nyt olemme käsittelemässä ja hyväksymässä, osoittaa aika pitkän ja vahvan kunnallishallinnollisen ja poliittisen kulttuurin perustaa.

Kun puhutaan imagoista, tarvitaan vahvaa näkemystä tulevaisuuden visioista.

Kaupunki-imagoon liittyy läheisesti identiteettitekijöitä, jotka saavat kansalaiset tuntemaan yhteenkuuluvuutta tietyn paikan kanssa tai turvallisuutta tietyllä alueella. Kulttuuri on ollut tällainen merkittävä toivonstrategia täällä Helsingissäkin. Tuoreessa muistissa on vielä vuoden 2000 synnyttämät monet yhteistyöhankkeet ja liikehdintä rohkeamman kaupunkivision luomiseksi.

Kulttuurihan tuolloin ymmärrettiin laajasti. Siihen kuului kaupunkiympäristön laatu ja viihtyisyys, elinkeinoedellytysten parantaminen, historiallisalueellisen ominaislaadun korostaminen ja tietenkin, yhä tärkeämpi kansainvälinen markkinointi ja kaupunkien kansainväliset yhteydet ja verkostot. Juuri kulttuurin avulla tällaisia verkostoja on huolehdittu.

Elävä kaupunkikulttuuri toimii kaikkialla vetovoimana. Se on merkki paikallistalouden aktiivisuudesta. Se puolestaan houkuttelee sekä uutta että uudenlaista yrittäjyyttä, että mikä tärkeintä, myös matkailijoita. Matkailu on kasvava elinkeino ja pääkaupunkien merkittävä vaikuttaja.

Maakunnallisissa strategioissa uskotaan tänään vahvasti matkailuun. Useita kiinnostavia yhteishankkeita on kehitetty meillä maakuntatasolla paikallisen tarjonnan lisäksi. Tiedämme, että Matkailun edistämiskeskuksen rajahaastattelututkimuksissa Suomeen saapuneista moni toteaa tärkeimmän syyn olevan kulttuurin ja yhteiskunnan tutustuminen. Kulttuurimatkailun kehittäminen on suuri mahdollisuus myös kaupungeissa. Matkailu on kaikkialla kasvava elinkeino, joka menestyäkseen edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä.

Jotenkin on sellainen tunne, että Helsingin matkailu- ja kulttuuritoimi voisi olla enemmän näkyvillä ja väkevämmin muovaamassa kaupunki-imagoa.

Esitänkin seuraavanlaisen ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet koko pääkaupunkiseudun yhteisen matkailustrategian selvittämiseen niin, että alueen historiallinen rikkaus ja kulttuurinen monimuotoisuus tulisivat paremmin esille.

Sen jälkeen kun suuri kulttuurikaupunkivuosi 2000 ajettiin alas, ei kulttuuriin tai kulttuuriin liittyvillä toimilla ole juurikaan ollut pääosaa kunnallispoliittisessa keskustelussa. Paljon jäi kuitenkin pussiin esiin kaivettavaksi, mm. Helsingin kulttuurisuunnitelma, joka laadittiin ministeri Iloniemen johdolla vuonna 2001. Se odottaa nyt siellä ....?.....uutta tulemistaan.

Monimuotoisuus ja kulttuuritoiminnan merkitys on tärkeää. Olemme nähneet kirjastojen herättämät suuret ajatukset ja toiminnan, kun tämä sektori on ollut uhattuna.

Tulevaisuudessa kulttuuri perustuu yhä enemmän siihen, miten yhteisöt onnistuvat ammentamaan vaurautensa henkisestä pääomasta. Kulttuuriosaaminen on edelleenkin tulevaisuuden ala. Siinä keskeisessä asemassa ovat vahvat keskukset, metropolialueet sekä tietenkin kansalliset pääkaupungit. On siis panostettava näillä alueilla asuviin lapsiin ja nuoriin.

Esitänkin seuraavan ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet lasten ja nuorten kulttuuripoliittisen erityisohjelman aikaansaamiseen läheisessä yhteistyössä kaupungin ja alueen muiden toimijoiden kanssa.

Hyvät harventuneet valtuutetut, arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan aluksi valtuutettu Hakasen ponsia 1, 2, 4 ja 5 sekä valtuutettu Sumuvuoren kaikkia ponsia.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen opetuslautakunnan varapuheenjohtajana iloinen siitä, että nyt hyväksyttävässä budjetissa otetaan askel viime valtuustokaudella tehtyjen tuntikehysleikkausten purkamiseen. Tämä siitä huolimatta, että myönnetty määräraha on pieni. Sillä päästään purkamaan tuntikehysleikkauksia vasta 1 %:n verran 1 - 2-luokilta. Suunta on kuitenkin oikea ja vastaa kaupunginhallituksen aikaisemmin tekemää linjausta, jonka mukaan kouluverkon tehostamisessa saatava liikkumavara tullaan käyttämään tuntikehysleikkausten purkamiseen.

Olen hyvin iloinen myös siitä, että nyt myös kokoomus on sitä mieltä, että kouluverkkosäästöt voidaan käyttää opetukseen. Vielä keväällä näin ei ollut.

Kouluverkkoa tullaan edelleen karsimaan oppilaiden vähentymisen sallimassa suhteessa. Koska suurin osa edellisen valtuuston tekemistä tuntikehysleikkauksista on edelleen purkamatta, on tärkeää, että säilytämme sen suunnan, jolle budjettineuvottelijamme ovat löytäneet yhteisymmärryksen.

Siispä esitänkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että peruskouluverkon karsimisessa syntyvä säästö käytetään opetuksen resursoimiseen.

Myös toinen ponteni liittyy tehostustoimiin, joita lähivuosina tullaan opetustoimen piirissä tekemään.

Opetustoimessa valmistaudutaan para-aikaa Palmian siivous- ja ruokapalveluiden kilpailutukseen.

Kun kilpailupäätös - jota itse vastustin - viime keväänä tehtiin, tässä salissa käytettiin lukuisia puheenvuoroja, joissa opetustoimen ydintoiminnot asetettiin ns. tukipalveluiden edelle.

Kilpailutusta kannattaneet valtuutetut argumentoivat, että on mielekkäämpää kohdistaa opetustoimen varat sen ydintoimintaan, opetukseen kuin maksaa turhaa tehottomasti tuotetuista tukipalveluista.

On ehdottoman tärkeää, että kilpailutuksessa mahdollisesti säästyvät varat tullaan todella käyttämään opetukseen, lasten turvallisuuden ja opettajien jaksamisen hyväksi.

Jotta teillä olisi tilaisuus näyttää pitävänne poliitikkoina sanastanne kiinni - tosin kokoomus loistaa poissaolollaan - teenkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että koulujen tukipalveluiden kilpailuttamisesta mahdollisesti saatava taloudellinen liikkumavara tullaan käyttämään opetuksen määrärahoihin.

Ennusteiden mukaan erityislasten osuus koulujemme oppilaista tulee lähivuosina nousemaan 10 %:iin nykyisestä 8 %:sta.

Yhä useammalla lapsella on erilaisia oppimis- ja sosiaalisia vaikeuksia. Lasten pahoinvoinnin lisääntymistä voi liioittelematta verrata tikittävään aikapommiin.

Maan korkeimmat päättäjät puhuvat kauniita sanoja varhaisen puuttumisen tärkeydestä. Teot vain puhuvat omaa kieltään.

Ne teistä, jotka ovat kansanedustajia - siellä jossain kuppilassa - tietänette hyvin, ettei valtio ole myöntämässä ensi vuodelle kunnille korvamerkittyä rahaa alle 16-vuotiaiden lasten terapioita varten.

Sain viime kyselytunnilla vastauksen kysymykseeni, miten Helsingin kaupunki aikoo selvitä hoitotakuustaan lastenpsykiatrian kohdalla valtion korvamerkityn rahan jäädessä katkolle.

Vastaus on huolestuttavaa luettavaa. Siinä todetaan, ettei hoitotakuu lastenpsykiatriassa kaikilta osin nytkään toteudu. Lastenpsykiatrian avohoidosta vastaava perheneuvolayksikkö suoriutunee tehtävistään kohtuullisesti kaupunginhallituksen myöntämän lisämäärärahan turvin. Kuitenkin erityisesti terveyskeskuksen lastenpsykiatrisen arviointipoliklinikan toiminta on nyt uhattuna, se kun on saanut HUSin koordinoimaa valtion erityismäärärahaa asiakaspalveluidensa ostoon.

Olemme olleet hyvin pahoillamme siitä, ettei budjetissa varattu lisämäärärahaa lastenpsykiatrian hoitotakuun varmistamiseksi. Tilannetta voidaan kuitenkin vielä korjata.

Jotta pienet mielenterveysongelmaiset lapset eivät jäisi tyhjän päälle, kaupungin olisi turvattava nimenomaan terveyskeskuksen lastenpsykiatrisen arviointiklinikan mahdollisuus ottaa heidät vastaan.

Lastenpsykiatrian turvaaminen on mahdollista kohdistamalla siihen terveyskeskuksen lääkinnälliseen kuntoutukseen budjetissa varattuja määrärahoja.

Hyvät valtuutetut.

Tämän tärkeämpää asiaa ei ole. Pienet mielenterveysongelmaiset lapset ovat meidän aikuisten ja päättäjien hyvän tahdon varassa. Me emme voi jättää ahdistuneita, pelokkaita, itsetuhoisia ja elämää pelkääviä lapsia heitteille. Heidän tulevaisuutensa on meidän käsissämme.

Siksi teenkin seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että terveyskeskuksen lääkinnällisen kuntoutuksen määrärahoista siirretään varoja terveyskeskuksen lastenpsykiatrisen arviointipoliklinikan asiakaspalvelujen ostojen rahoittamiseksi.

Teen myös seuraavan ponnen:

Stop töhryille -projektin määrärahat siirretään lasten ja nuorten psykiatrian hoitojonojen purkamiseen tarpeen edellyttämässä suhteessa.

Myös seuraava ponteni liittyy tämän kaupungin vähäosaisimpiin.

Tulevassa budjetissa Vailla vakinaista asuntoa ry:ltä on leikattu pois 50 000 euroa ensi vuoden avustuksesta. Kaupungin rahoituksen puuttuminen uhkaa myös Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen saamista.

On hienoa, että budjetissa on varattu puoli miljoonaa euroa asunnottomuuden hoitamiseen. Mutta myös asunnottomien yökahvila Kalkersin toiminta pitäisi turvata.

Sen vuoksi teen seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että taataan asunnottomien yökahvila Kalkersin toiminnan jatkuminen.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Joo. On melkein mahdollista. Minulla on vielä yksi ponsi.

Minulla on vielä kaksi pontta, joista ensimmäinen kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuuksia tukea pienten teatterilain ulkopuolelle jäävien teatteriryhmien toimintaa luomalla näille edellytyksiä toimintansa ei-kaupalliseen mainostamiseen kaupungin julkisissa tiloissa.

Toinen jäljelle jäävä ponsi oli tällainen, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että päivähoidon sijaisjärjestelyiden parantamiseksi vakituisten sijaisten määrä nostetaan samalla tasolle vuokrattujen varahenkilöiden kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä joutuu huomionarvosta kilpailemaan perunasalaatin ja prinssinakkien kanssa.

Ensi vuoden talousarvio saatiin sovittua harvinaisen yksituumaisesti loppumetreillä. Kaikilla puolueilla oli yhtenevä näkemys painopistealueista, joihin haluttiin lisää rahaa, kuten täällä on moneen otteeseen todettu. En käy enää erikseen näitä alueita läpi.

Budjettilisäysten tasosta voi sanoa kuitenkin, että se ei ollut täysin Vasemmistoliiton tavoitteiden mukainen. Siellä nimenomaan tämä perheiden palveluihin elikkä lastensuojeluun ja perheiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tuli huomattavasti vähemmän rahaa mitä me toivoimme, samoin vanhustenpalveluihin ja samoin kouluille oppimateriaaleihin ja tuntikehyksen purkamiseen.

Mutta joka tapauksessa olemme mukana budjettisovussa, vaikka meidän laskelmamme osoittavat, että ensi vuonna joudumme taas ilman muuta täällä hyväksymään lisämäärärahoja palvelujen tarpeiden kasvaessa. Se on jo todettu täällä jossakin muussakin puheenvuorossa, että tämä ei ole pelkästään Vasemmistoliiton valtuustoryhmän yksinajattelua. Eikä tarvitse todellakaan olla kummoinenkaan ennustajaeukko, kun voi todeta, että tarpeet kasvavat ensi vuonna, kaikki. Erityisesti sosiaalitoimen puolella palvelujen tarve-ennusteet osoittavat sitä.

Työntekijöiden kannalta tämä on tietysti - etenkin sosiaalitoimessa - erittäin kohtuutonta. Siellä joudutaan koko ajan taistelemaan niukkojen varojen kanssa, ja sehän näkyy - totta kai - työn laadussa, henkisessä jaksamisessa ja ylipäänsä ilmapiirissä. Se on pois kaikesta kehittämisestä, ja se on sillä tavalla tyly tilanne, että vaikka kaupungin työntekijät ovatkin sitkeitä sissejä, niin se on tosi kohtuuton tilanne tällä hetkellä ollut. Erityisesti päivähoidosta tulee tosi rankkoja viestejä, samoin sosiaalitoimen puolelta sosiaalityöntekijöiltä.

Mutta sitten näihin yleisempiin haasteisiin ensi vuoden puolella.

Nähdäkseni suurimmat paineet tulevat, täällä on todettu jo veroeurojen niukkuustaso, mikä Helsingissä on. Kaupunginjohtaja Pajunen totesikin täällä jo, että selvitetään tätä meidän verokertymää ja sitä taustaa, mikä on erittäin hyvä asia. Se on yksi sellainen iso haaste, että sieltä palveluihin saadaan rahaa.

Sitten se, mikä on iso asia, tulee täältä "herra valtion" tasolta, jossa eilen pääministeri Matti Vanhasen johdolla oltiin laittamassa Helsingin palvelurakennetta remonttiin, ja tavoitteena on palvelujen yksityistäminen.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kertoi jo ministeri Manniselle oman näkemyksensä asiasta. Me haluamme, että täällä nimenomaan kehitetään Helsingin omia palveluja eikä niin, että yksityistämällä ratkaistaan näitä talousongelmia. Se ei ole mikään ratkaisu.

Kustannustehokkuuden tavoittelussa tulee olla realistinen. Helsingin palvelutuotannossa tulee huomioida metropolilisä verrattaessa sitä muiden kaupunkien vastaaviin kustannuksiin.

Esimerkiksi terveyspuolella päihde- ja mielenterveysongelmat sekä vuokrat tuovat lisäkustannuksia, puhumattakaan vanhustenpalveluissa, jossa meillä ei selvitä laitospaikkoja purkamalla, koska meiltä puuttuu hyvin paljon sukulais- ja naapuriverkostoa.

Tässä voi nähdä, että keskusta on ottanut kunnalliset palvelut, että ne alistetaan lähinnä keskustan yrittäjäpolitiikan veturiksi. Me emme sitä Vasemmistoliitossa voi hyväksyä.

Sitten näistä yksittäisistä asioista haluan nostaa esiin vanhuspalveluohjelman, joka tuodaan alkuvuodesta valtuustoon keskusteltavaksi.

Nyt budjettisovun yhteydessä, ja kuten aikaisemminkin täällä on todettu, että tällä hetkellä otetaan aikalisä laitospaikkojen purkamisessa. Väitän, että tätä heräämistä ei olisi tapahtunut, jos Helsingin Sanomat ei olisi ansiokkaasti ja asiallisesti kirjoittanut vanhuspalvelujen nykytilasta täällä ja epäkohdista Helsingissä.

Mielestäni suuret puolueet, ryhmät ovat tässä asiassa nukkuneet, koska tämä on tiedossa ollut asia jo kaksi, kolme vuotta. Ihan selkeästi jonot ovat siellä olleet yhtä pitkät. Mutta julkisuus on nostanut ne esiin, ja saatiin onneksi ratkaisu, mitä täällä on jo useaan kertaan toistettu monissa puheissa.

Lisäksi haluaisin nostaa terveydenhuollossa esiin ensi vuoden tilanteen.

Me lakkautamme neljä terveysasemaa ja perustamme lähipalveluasemia.

Tässähän me Vasemmistoliitossa emme olleet mukana. Me olisimme halunneet säilyttää lähiterveysasemat. Ja kaiken kaikkiaan, demokratian kannalta tämä ei ollut kaunis prosessi. Ennen vaaleja tuotiin jo useaan otteeseen tämä sama esitys ja vaalien jälkeen tuotiin vain uusin perusteluin tänne päätettäväksi.

Teenkin tähän liittyen ponnen, elikkä

kaupunginvaltuusto edellyttää, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kehittämislinjaukset sekä terveysasemaverkoston muutokset tuodaan vuoden 2006 aikana valtuuston käsiteltäväksi.

Täällä jo edellinen puhuja otti esille lasten ja nuorten psykiatriset palvelut.

Olen itse saanut Helsingin HUSin johtokunnassa tiedon, että lasten ja nuorten psykiatriset palvelut olisivat lain mukaisessa hoitotakuutilanteessa vuoden 2006 lopussa, siis ensi vuoden lopulla. Siis se on todella häpeällinen tilanne, että nimenomaan lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen hoitotakuu on tällä tavalla pielessä.

Teenkin sellaisen ponnen, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon hoitotakuu saadaan lain mukaiseen kuntoon vuoden 2006 ensimmäisen kolmanneksen aikana eli toukokuun alkuun mennessä.

Tässäkin on jo aikaa hoitaa asia kuntoon.

Jos puheenjohtaja sallii, teen yhden ponnen, ettei tarvitse käyttää toista puheenvuoroa. (Puheenjohtajan välikommentti.) Hyvä, kiitoksia.

Elikkä viitaten omaan aloitteeseeni - löytyy sivulta 73 - sukupuolisen välisen tasa-arvon toteutumisen arvioinnista on otettu myönteinen kanta. Siellä todetaan, että sukupuolivaikutusten arviointia koskeva ohje on mahdollista sisällyttää vuoden 2007 talousarvion laatimisohjeeseen.

Teenkin sellaisen ponnen, että

sukupuolivaikutusten arviointia koskeva ohje sisällytetään vuoden 2007 talousarvion laatimisohjeisiin.

Ja kiitoksia puheenjohtajalle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Budjettineuvottelut olivat suhteellisen helpot. Kuten täällä salissakin kuulee, tavoitteet eri ryhmillä ovat olleet hyvinkin samansuuntaisia, vaikka joissain puheenvuoroissa ehkä kärjistetään, mutta tavoitteellisesti joukkoliikenteeseen, vanhusten palveluihin, päivähoitoon ja lastensuojeluun oli kaikilla tavoitteena saada lisärahaa, ja niin tehtiinkin.

Tässä puheenvuorossa päivähoidosta ja lapsiperheiden palveluista:

Päivähoidon budjetti on edelleen tavoitteellinen. Vuonna 2002 päivähoidon yksikkökustannukset, lapsikohtaiset kustannukset on saatu taittumaan. Eli lapsikohtaiset kustannukset tällä hetkellä alenevat, mikä on oikea suunta. Ennen tätä kustannukset ovat kasvaneet, vaikka lapsimäärät ovat vähentyneet. Jälkiviisaasti on tietysti helppo sanoa, että jos olisi tasapainotettu jo siinä vaiheessa kun lapsimäärät vähenevät, vaikka rahaa olikin ehkä enemmän käytössä, niin tilanne olisi nyt helpompi. Mutta tilanne on nyt mikä on.

On täysin ymmärrettävää, että sopeutuksia ei saada aikaiseksi kovin nopeasti, koska päiväkoteja täytyy lakkauttaa suunnitelmallisesti. Ei ole mahdollista äkkikäännöksin lakkauttaa päiväkoteja, koska lasten hoitopaikat täytyy olla hyvissä ajoin tiedossa jo ihan senkin takia, että lasten täytyy tutustua päiväkoteihinsa ja myös ylipäänsä perheiden arki täytyy voida suunnitella. Joten käytännössä päiväkoteja voidaan lopettaa kesällä.

On itsestään selvää, että päiväkotipaikkojen määrä täytyy saada suhteutettua lapsien määrään. Itse uskon myös, että lapsikohtaisia kustannuksia voidaan myös vähentää, eikä meidän edes tarvitse karsia palvelun laadusta.

Tässä vaiheessa voin mainita, että usein häkellyn Helsingin tarjoamista erilaisista erinomaisista palveluista. Olen ollut myös erittäin ilahtunut päiväkotipalvelusta, jossa poikani aloittivat syyskuun alussa.

Kuitenkin näissä säästöissä on ehkä joltain osin menty liian pitkälle, tai ollaan menossa liian pitkälle. Meillä on tällä hetkellä kaupungissa uusia asuinalueita, joilla ei ole lainkaan omaa päiväkotia.

Ja vaikka tilanne, ainakin suurimmassa osassa yksittäisten perheiden tilannetta on ihan kohtuullinen, niin siitä huolimatta mielestäni päiväkotien tarjonta on myös tällainen houkuttelevuustekijä. Toisaalta meidän tavoitteenamme on - täälläkin on useissa puheenvuoroissa puhuttu - että meidän pitää pystyä tarjoamaan palveluita lapsiperheille ja meidän pitää kaikin keinoin pitää täällä myös lapsiperheet ja heidän veroja maksavat vanhempansa eikä antaa heidän kaikkien karata ympäristökuntiin. Joten mielestäni tämä on tällainen imagotekijä, että meillä on uusia asuinalueita, joissa on myös päiväkodit tarjolla, etenkin koska emme suinkaan rakenna kaupunkia, kuten esimerkiksi Espoossa, joka perustuu vahvasti yksityisautoilulle, vaan meidän strategiamme on toinen.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että uusien asuinalueiden tasavertaisista päivähoitopalveluista huolehditaan palveluverkkoa suunniteltaessa.

Lapsiperheiden palveluihin saatiin budjettineuvotteluissa lisää rahaa, mikä on tosi hyvä.

Tavoitteena on, että sosiaalitoimessa voidaan toteuttaa muutakin kuin lakisääteisiä palveluita, eli tästä rahasta osa on myös ennaltaehkäisevään työhön, josta yksi esimerkki, joka on tällaista helsinkiläistä extraa ja mielettömän hyvä ja kustannustehokas palvelu, on leikkipuistoruokailu. Sen takia valtuutettu Lehtipuun aikaisemmin ryhmäpuheenvuorossa esittämä ponsi kesäruokailun järjestämisestä on erittäin hyvä.

Nythän tilanne on ollut se, että leikkipuistoruokailu ei-lakisääteisenä palveluna on ollut aina siellä ensimmäisenä leikkauslistalla. Mutta onneksi sitä on vielä jatkettu, ja vahvasti toivon, että jatkamme sitä edelleen.

Yksi ennaltaehkäisevän työn hyvä muoto on myös kotipalvelu.

Helsingissä kotipalvelua on tarjolla, verrattuna muihin kaupunkeihin, aika vähän. Meillä on tällä hetkellä 100:sta vakanssista 20 täyttämättä.

Kuitenkin kotipalvelu voi olla oleellisen tärkeää nimenomaan siinä vaiheessa, kun jaksaminen on tiukalla, mutta ei vielä ihan loppu. Se hetki, että voi saada apua siihen, että voi hetken hoitaa omia asioitaan tai voi esimerkiksi useampilapsisessa perheessä olla hetken vauvan kanssa tai isompien lasten kanssa. Kun joku hoitaa vauvaa, niin voi olla se jaksamisen kriteeri, ja ilman sitä tulisi ongelmia. Kuitenkin täällä ei useillakaan ole isovanhempia tai sukulaisia tai edes puolisoa, joka olisi jakamassa sitä vastuuta.

Esitänkin toisen ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että lapsiperheiden kotipalveluihin sen täyttämättömiä vakansseja mahdollisimman suuri osa täytetään.

Hyvä puheenjohtaja ja hyvät kylläiset valtuutetut.

Ensin haluan kannattaa muutamia ponsia.

Haluan kannattaa valtuutettu Arhinmäen kaikkia ponsiesityksiä.

Haluaisin tähän töhry -keskusteluun vielä lisätä sen verran, että on esitetty hyviä puheenvuoroja, joissa on tullut hyviä oleellisia asioita asiasta esille, mutta vielä niihin lisäisin yhden näkökulman, joka on se, että yksi keino vähentää ei-toivottua ns. töhrimistä on tietysti se, että lisätään kaupunkiympäristön viihtyvyyttä, ja se kaupunkiympäristön viihtyvyys pitää sisällään myös sellaisia asioita kuin monipuolisesti kaupunkitaidetta, jota meillä Helsingissä on hävettävän vähän, ja se tarkoittaa myös kaupallisen mainonnan rajoittamista kaupungilla tai esimerkiksi kokonaan mainosvapaita alueita.

Valtuutettu Arhinmäen ponsien lisäksi haluan kannattaa sekä valtuutettu Puhakan että valtuutettu Kolben kaikkia ponsiesityksiä lämpimästi ja lisäksi valtuutettu Hellströmin ensimmäistä pontta.

Mutta sitten itse asiaan.

Tein uutena valtuutettuna ensimmäistä kertaa elämässäni talousarvioaloitteen - joka on täällä - joka liittyy näihin moninaisuuskoulutuksiin. Uutena valtuutettuna oli mukava lukea niitä vastauksia.

Toivon, että en ole naiivi. Tulkitsin, että niistä hyvin aidosti tuli esille se, että yhdenvertaisuustyötä pidetään tärkeänä, pääsääntöisesti pidetään aidosti tärkeänä ja myöskin se, että niitä koulutustarpeita tunnustetaan ja tunnistetaan, joita aiheeseen liittyy.

Useammassakin näissä vastauksissa viitattiin EU-rahoitteiseen Join In -hankkeeseen, joka kouluttaa mm. helsinkiläisiä Helsingin kaupungin työyhteisöjä. Voi vain toivoa, että sen hankkeen tulokset eivät valu hukkaan, koska se on kuitenkin vain hanke, joka loppuu ja se ei vielä muuta rakenteita ja käytäntöjä kaupungissa, että kertaalleen tai pariin otteeseen tietyt ryhmät koulutetaan aiheesta.

Näiden lausuntojen lukeminen ei ollut pelkästään mukavaa.

Erityisesti vähän huolestutti kaupunkisuunnittelulautakunnan vastaus tähän aloitteeseen.

Siitä kävi ilmi se mitä pelkäsin, että tulisi paljon enemmän, että ei varsinkaan luottamushenkilöiden vastuuta yhdenvertaisuussuunnittelussa ja yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnissa oikein ymmärretä, ellei ymmärretä niitä koulutustarpeita, joita meillä on tai lautakuntien jäsenillä ja valtuutetuilla on.

Me ei voida arvioida meidän tekemien päätösten vaikutuksia yhdenvertaisuuden ja syrjinnän näkökulmasta, jos emme ole sisäistäneet sitä, mistä yhdenvertaisuudessa on kysymys. Eli pelkkä hyvä tahto ei riitä näissä kysymyksissä ihan jo siitä johtuen, että syrjintä on usein täysin tahatonta ja se ei tee siitä vähemmän sallittua.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan paperista toinen esimerkki siitä, mitä ei ollut hahmotettu, oli se, että esimerkiksi sieltä puuttui kokonaan näkökulma, joka ehkä heidän kohdallaan olisi voinut kuvitella, että olisi luontevaa tuoda esille, että rakennetun ympäristön esteettömyys on myös yhdenvertaisuuskysymys. Tämä jäi kokonaan sieltä näkymättömiin.

Yhdenvertaisuussuunnittelun velvollisuus lain mukaan koskee vain etnistä taustaa, niin kuin moni tietää. Helsingissä se on täytetty varmasti, se velvollisuus ja toteutettu. Siinä on ihan hyviä päämääriä asetettu. Mutta sehän ei tosiasiassa riitä, että on suunnittelua liittyen etniseen taustaan perustuvaan syrjintään, vaan se pitää laajentaa koskemaan kaikkea muutakin syrjintää. Meillä ei ole sellaista ennaltaehkäisevää taikka syrjintään puuttuvaa suunnittelua tässä kaupungissa, joka puuttuisi esimerkiksi vammaisuuteen perustuvaan syrjintään tai ikään tai seksuaalisen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään tosiasiassa.

Tähän liittyen esitän seuraavansisältöisen ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki pyrkii tämän valtuustokauden aikana laajentamaan yhdenvertaisuussuunnitteluaan koskemaan etnisen taustan ohella kaikkia muitakin yhdenvertaisuuslaissa mainittuja syrjintäperusteita.

Sitten vielä ilmeisesti hetken ehdin jatkaa aiheesta, joka liittyy tähän, että panin merkille talousarvioaloitteissa valtuutettu Kolben hyvän aloitteen kaupungin www-sivujen parantamisesta.

Siinä oli mielestäni hyvä ajatus. Luotan siihen, että se mitä kaupungin nettisivuille tapahtuu, on myönteistä. Olen kaikin tavoin valtuutettu Kolben takana tässä aloitteessa.

Mutta haluan nostaa tässä yhteydessä esille sen, että usein valitettavasti käy niin, että kun kehitetään nettiviestintää ja halutaan sinne räväkkyyttä, näyttävyyttä, kutsuvuutta ja nuoria ihmisiä lukemaan, niin sitten sen kääntöpuolena on se, että ne nettisivut eivät ole enää ollenkaan luettavissa esimerkiksi näkövammaisten erilaisilla apuvälineillä.

Ja koska toivon, että näin ei käy - ehkä uskallan luottaa, että kaupungin nettisivujen uudistamisen kohdalla tämä otetaan huomioon, mutta sitten on vielä kaikkien virastojen erilliset nettisivut - esitän seuraavankuuloisen konkreettisen ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin virastoille lähetetään ohjeet esteettömien internet-sivujen toteuttamiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Keskustan valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuorossa esitettiin ponsi, jossa pyydetään selvittämään mahdollisuudet perustaa seniorineuvoloita ikäihmisten terveyden edistämiseksi ja varhaisen puuttumisen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Haluaisin teille, jotka täällä olette kuuntelemassa, selvittää vähän, mitä tämän asian takana on.

Me koemme sen hyvin tärkeänä.

Tässä on kaksi asiaa.

Ensinnäkin: vanhustutkimusten mukaan ikäihmiset haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona. Ja toinen asia, mikä on noussut, on ennaltaehkäisevän työn merkitys.

Meidän mielestämme tällainen seniorineuvolatoiminta näiden alkusatsausten ja toimintakulujen lisäksi tuo säästöjä sosiaali- ja terveystoimessa. Joten se kyllä varmaan - meidän arvion mukaan - voisi jopa säästää enemmän kuin mitä se tulee maksamaan. Rovaniemellä on ollut tällaista kokeilua. Siitä on erittäin hyviäkin tuloksia tullut.

Eli seniorineuvolan tavoitteena olisi tarjota ennaltaehkäiseviä sosiaali- ja terveyshuollon palveluja nimenomaan alueellisesti, eli alueella asuville ikäihmisille ja tukea ja edistää heidän terveyttään. Siinä tulisi henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja myöskin sosiaalinen turvallisuus.

Neuvolapalvelujen avulla tuettaisiin vanhusten toimintakykyä ja mahdollisuutta asua kotona mahdollisimman pitkään. Eli seniorineuvolatoiminta olisi ikäihmisille suunnattua palvelua, joka sijoittuu tavallaan kotihoidon ja kotona asumisen välimaastoon tietynlaiseksi matalan kynnyksen avopalvelupisteeksi. Sen tavoitteena olisi, että palvelut saadaan lähelle asiakkaiden omalle asuinalueelle ja että sinne seniorineuvolaan olisi helppo tulla juttelemaan tilanteesta ja samalla saamaan sitten ohjausta, neuvontaa ja opastusta hoitoonsa ja kaikkea tietoa mahdollisuuksista saada kotihoidon palveluja.

Eli seniorineuvolassa voisi olla terveydenhoitaja, joka pitäisi säännöllisesti avovastaanottoa. Se voisi olla kerran tai pari viikossa tiettyinä aikoina, ei koko päivää, vaan ihan - sanotaan - pari tuntia päivässä pari kertaa viikossa, tai jotain tällaista. Siinä terveydenhoitaja kiertäisi, tämä olisi kiertävä neuvola, jossa sitten seniorineuvontapisteet ovat kiinteitä, mutta terveydenhoitaja kiertää. Terveydenhoitajan avovastaanotollahan voisi toteuttaa verenpaineen, verensokerin, hemoglobiinin seurantaa, lääkehoidon seurantaa, terveysneuvontaa, pienimuotoisia toimenpiteitä, lääkepistoksia, influenssarokotuksia ja sitten tarvittaessa ohjata tarkempaan terveysselvitykseen, varaamaan aikaa terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle tai kiireellisissä tapauksissa päivystykseen tai sitten neuvoa ottamaan yhteyttä muistihoitajaan tai kotipalveluohjaajaan tai muihin yhteistyötahoihin. Eli kiertävä terveydenhoitaja, joka avustaisi senioreita heidän omalla asuinalueellaan. Uskomme, että tässä olisi ideaa.

Eli seniorineuvolaan tultaisiin ilman ajanvarausta. Me ehdotamme, että se toiminta voisi olla vaikka maksutonta. Siinä olisi tieto siitä, että on joku paikka minne mennä ja mistä kysyä neuvoa. Jo se tieto, että on sellainen paikka, niin se useasti rauhoittaa mielen ja helpottaa kotona selviytymistä. Samalla sitten oman alueen hoitaja tulee tutuksi jo ennen kuin sitten vanhus tarvitsee kotihoidon palveluja kotiin. Tietysti näissä vastaanottopisteissä voisi sitten järjestää erilaista ryhmätoimintaa ja erilaisia ennaltaehkäiseviin aiheisiin suunnattuja tietoiskuja.

Tässä vähän taustaa sille meidän ponnellemme, jota toivomme teidän kaikkien kannattavan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan ensiksi kannattaa valtuutettu Alanko-Kahiluodon ponsia nro 1, 2 ja 3 sekä valtuutettu Aarnipuun kanta pontta, mitkä hän on jättänyt.

Budjettineuvotteluista ja talousarvion valmisteluista haluaisin sanoa sen verran, että silloin kun kesällä käsiteltiin sosiaalilautakunnassa ensi vuoden talousarviota, Vasemmistoliitolla oli hyvin perusteltu esitys lisämäärärahan tarpeesta. Meidän arviomme lisätarpeesta oli karkeasti 30,5 milj. euroa. Ja edelleen pidän sitä varsin realistisena ja tarpeisiin nähden varsin - valitettavasti - maltillisenakin esityksenä.

Olen erittäin iloinen, että budjettineuvotteluissa olemme saaneet niinkin paljon lisärahaa sosiaalitoimen puolelle. Mutta näistä lisäyksistä huolimatta tilanne lasten päivähoidossa, vanhustenpalveluissa ja lastensuojelussa tulee olemaan erittäin vaikea myös ensi vuonna.

Päivähoidosta haluaisin korostaa tämän lähipäiväkotiajatuksen merkitystä edelleenkin.

Mielestäni olisi hyvä, että lapset voisivat olla nimenomaan kotia lähellä olevassa päiväkotipaikassa.

Tämä on mielestäni siitäkin näkökulmasta tärkeä, että kun lapsi menee myöhemmin kouluun, niin hän yleensä menee kuitenkin siihen lähikouluun. Kouluun on huomattavasti helpompi mennä, jos siellä on valmiiksi tuttuja kavereita.

Lähipäiväkotiperiaatetta tukee myös toivomus työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamisesta.

Helsingissä työmatkan julkisilla liikennevälineillä ovat yleensä pitkät ja niihin menee paljon aikaa. Jos päiväkoti on sen lisäksi vielä jotenkin hankalassa paikassa, tulee lapsen työpäivästä hirveän pitkä ja se ei välttämättä enää mahdu siihen 10 tunnin sallittuun rajaan, mitä minun käsittääkseni ainakin lapsi saa olla korkeintaan siellä päivähoidossa. Tämä ongelma tietenkin koskee lähinnä yksinhuoltajaperheitä ja sellaisia perheitä, jossa ei ole käytössä autoa.

Sosiaalivirastossa kun tehdään tätä palvelun ohjausta, niin tulee erityisesti ottaa huomioon yksinhuoltajien tarpeet sekä se seikka, että onko perheessä käytössä autoa vai ei.

Ja mitä tulee vielä tähän julkisten liikennevälineiden käytön helppouteen tai vaikeuteen, niin ruuhka-aikana bussiin tai metroon ei välttämättä mahdu, vaikka siellä ei olisi ennestään rattaita.

Kun tarkastellaan päivähoitoverkkoa, niin mielestäni pitää olla siinä hyvin varovainen. Mielestäni väestöennusteisiin pitää myöskin suhtautua hyvin kriittisesti ja tarkastella niitä perusteita, millä ne on laadittu.

Lastensuojelussa on ollut tiukka tilanne vuosia, ainakin koko sen ajan, kun itse olen ollut mukana, ja varmasti sitä ennenkin - valitettavasti.

Toivon, että valtuusto voisi rohkeasti panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan.

Itse uskon siihen vahvasti, uskon sen vaikuttavuuteen. Mutta valitettavasti olen huomannut, että kaikki poliitikot eivät edes usko tähän asiaan.

Yleisesti ottaen parasta ennaltaehkäisevää toimintaa on mielestäni riittävien ja laadukkaiden peruspalvelujen tarjoaminen. Tämä vaatii mielestäni myös, että päivähoidossa ja koulutoimessa voitaisiin joskus oikeasti miettiä myös sitä, minkä kokoisissa ryhmissä lasten täytyy olla ja minkä kokoisissa ryhmissä opettajien ja hoitajien pitää hoitaa lapsia ja yrittää antaa heille myös jotain henkilökohtaista hoitoa ja opastusta.

Henkilöstön ammattitaidon ylläpito, täydennyskoulutus ja työnohjaus ovat tärkeitä työn laatuun ja työntekijöiden jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä.

Näihin toivon myös, että panostetaan.

Haluaisin esittää kolme pontta. Kaksi liittyy ennaltaehkäisevään työhön ja syrjäytymisen ehkäisyyn.

Ensimmäinen ponsi kuuluu:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että asukastalojen käyttöä kehitetään yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja asukkaiden kanssa niin, että ne palvelevat paremmin alueen asukkaita. Asukastalojen suomista mahdollisuuksista ja asukastalojen toiminnasta tiedottamista tulee tehostaa.

Tässä on selkeästi ollut puutteita, että nämä talot - kuuleman mukaan - ovat enemmän tai vähemmän tyhjillään ja olisi toivetta myös, että siellä olisi sellaisia työntekijöitä, jotka jotenkin koordinoisivat paremmin tätä toimintaa. Sillä asukkaiden aktiivisuuskaan ei tässä kaupungissa synny tyhjästä.

Toinen ponsi kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että koululaisten iltapäivätoiminnan tarjontaa vahvistetaan pikaisesti niillä kaupungin alueilla, joissa paineet leikkipuistotoiminnassa ovat suuremmat. Näillä alueilla tulee erityisesti kartoittaa koulujen mahdollisuudet aloittaa tai laajentaa lakisääteistä koululaisten iltapäivätoimintaa.

Meillä on sellaisia leikkipuistoja, joissa on aivan liikaa lapsia, että useita satoja lapsia päivässä, suuri osa heistä koululaisia. Sitten olen kuullut, että osa näistä alueista se lähikoulu ei järjestä minkään maailman iltapäivähoitoa. Sellainen tilanne ei mielestäni voi jatkua. Jos mitenkään on mahdollista järjestää tätä asiaa, niin se pitäisi järjestää.

Kolmanneksi esitän toivomusponnen, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaaliviraston palvelustrategia saatetaan valtuuston käsiteltäväksi.

Tämä palvelustrategia tulee sosiaalilautakuntaan tämän vuoden lopussa. Toivon, että se näin tärkeänä ja isona asiana tulisi myös tänne valtuustoon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi kannatan kaikkia niitä valtuutettu Alanko-Kahiluodon tekemiä ponsiesityksiä, joita ei vielä tähän mennessä ole kannatettu.

Kiinnitän itse huomiota kolmeen seikkaan tästä budjetista. Ensin tähän joukkoliikennekuvioon ja sitten kahteen talousarvioaloitteeseeni, jotka olen itse jättänyt.

Olen tyytyväinen siihen, että joukkoliikenteen tariffitukea on nostettu. Se on nyt ensimmäisen kerran oikeansuuntainen toimenpide joukkoliikenteen markkinaosuuden nostamiseksi. Mutta tällä toimenpiteellä sitä ei kyllä vielä nosteta, elikkä toimenpide on riittämätön. Tällä ehkä saadaan joukkoliikenteen markkinaosuus eli siis joukkoliikenteen osuus kulkumuotojakaumasta pysytetyksi ennallaan, kun se tähän asti on koko ajan laskenut viime vuosina. Toivon, että valtuusto ja lautakunta kykenevät tekemään vielä ison nipun, tai ison rivin uusia päätöksiä, joilla sitten voidaan aidosti markkinaosuutta myöskin nostaa.

Samalla kun tutustuin näihin asioihin, katselin tätä joukkoliikennelautakunnan listaa, jossa oli nämä kaikki eri lippulajit. Täällä on toista liuskaa näitä erilaisia lippuja. Ajattelin, että onpa tolkuton lippuviidakko. Ehkä tässäkin olisi jollekin kirveelle töitä, että näitä voitaisiin yksinkertaistaa, että sekä matkustajat että työntekijät pääsisivät näissä kuvioissa hieman helpommalla. Tämä on kyllä niin monimutkainen ja niin päällekkäinen, että varmastikin on mahdollista tämäkin yksinkertaisemmin tehdä.

Sitten näistä parista omasta aloitteestani.

Ensimmäinen koski sitä - minä ja 47 muuta valtuutettua, todellakin siis enemmistö valtuustosta allekirjoitti nimensä siihen aloitteeseen - jossa toivoimme kirjasto- ja työväenopistojen mediapajan tilojen laittamista Maunulan uuteen ostoskeskukseen. Siellähän ollaan tekemässä uutta ostoskeskusta. Siellä on varattu tiloja julkiselle tilalle. Nyt nämä toiminnot ovat täysin hajallaan pitkin Maunulaa. Olisi järkevää tietenkin kasata ne tähän yhteen paikkaan.

Saaduissa lausunnoissa kirjastolautakunta esimerkiksi toteaa, että tällaiselle olisi tarvetta ja kertoo sitä, miten vähän kirjastolla tällä hetkellä on ollut käyttäjiä ja syynä varmasti, kun väkilukuun nähden niin vähäinen käyttäjämäärä, on se, että tämä kirjasto on niin syrjässä.

Se nyt on päivänselvä asia, että jos kirjasto sijoitetaan asuinalueen laidalle, jossa kuljetaan ohi vain, jos käydään terveyskeskuksessa, niin ei sinne ihan hirveästi käyttäjiä sitten tule.

Tämä on tärkeä asia. Kulttuurilautakunta on todennut, että tähän vaan ei nyt ole yksinkertaisesti rahaa.

Toivon, että kun tällaista suurta investointihanketta ollaan tekemässä, se mietittäisiin kokonaisuutena. Jälkikäteen tällaisten toteuttaminen ja tekeminen on sitten paljon kalliimpaa kuin se, että ne tehtäisiin alusta lähtien kunnolla.

Ja vielä se pointti, että kun ollaan miettimässä tätä terveyskeskusverkostoa uusiksi, niin nyt tämä Maunulan nykyinen kirjasto siis sijaitsee Maunulan terveysasemaa vastapäätä, niin sehän sitten vapautuisi, jos kirjasto siirrettäisiin muualle, niin siitä vapautuisi tiloja sitten terveysasemaa varten, tai mahdollisesti Suursuon sairaalaa varten, jolloin voitaisiin keskittää terveyspalvelut samaan paikkaan.

Toinen aloitteeni koski vahingoittuneitten luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskuksen perustamista, joka on nyt ollut täällä, pyörinyt eri elimissä jo vuodesta 1989 lähtien, josta lähtien olen aiheesta puhunut.

Aiemminkin tämä aloite on saanut erittäin hyvät lausunnot, mutta tällä kertaa varsinkin esimerkiksi yleisten töiden lautakunta toteaa asiantuntevan ja hyvän lausuntonsa päätteeksi, että se pitää tärkeänä, että pitkään valmisteilla ollut hanke etenee nopeasti.

Ja myös Korkeasaari, jota tämä asia koskee, todellakin kannattaa tätä hanketta ja pystyy osoittamaan sille myös tilat ja asiantuntemusta. Näinhän se on, että tässä kaupungissa siinä suhteessa paras asiantuntemus löytyy vain Korkeasaaresta. Korkeasaari on itse myös kykenevä ja halukas tekemään tätä asiaa.

Mutta kaupunginhallituksen vastauksessa todetaan, että hankkeen eteneminen vaatii kuitenkin konkreettisen tarveselvityksen, ennen kuin edellytyksiä varata hankkeelle esitettyä rahoitusta olisi.

Tämä tarveselvitys on hyvin yksinkertainen. Voin kertoa sen tässä.

Eli vuosittain Helsingin Eläinsuojeluyhdistykselle on tullut noin 400 - 500 vahingoittunutta luonnonvaraista eläintä ja suunnilleen toinen mokoma yliopiston eläinsairaalaan, että noin maksimissaan tuhat loukkaantunutta luonnonvaraista eläintä vuodessa on se tarve mitä tarvitaan.

Eli nyt on tämä tarveselvitys tehty. Toivoin, että pulpettipari, apulaiskaupunginjohtajien pulpettipari - ja pulpetti taitaa ollakin tyhjänä - eli Sauri, Björklund, kuulisi tämän puheen ja astuisi saliin ja voisi kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Elikkä sen ihmeellisemmästä asiasta tässä ei ole kyse.

Kiitos oikein paljon.

Stadsfullmäktige förutsätter att staden utreder behovet av expertledda dagavdelningar eller dagcenter för personer med en demenssjukdom och gör upp en plan för hur vården kan arrangeras och bli tillgänglig, likvärdigt på modersmålet och med samma klientavgifter för båda språkgrupperna, på finska och svenska.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsinkiläisiä on nyt viime vuotta enemmän ja työttömyytemme on hieman laskenut. Silti verotulokehityksessä on toivomisen varaa. Helsingin on panostettava aktiiviseen elinkeino-, työvoima- ja asuntopolitiikkaan, jotta yritysten ja työpaikkojen sekä kohtuuhintaisten asuntojen määrä kasvaisi tulevaisuudessa.

Vuosaaren sataman valmistuminen ja satamatoimintojen siirtymisen kautta tulevat uudet asuin- ja työpaikka-alueet antavat suuria mahdollisuuksia elinkeinorakenteemme vahvistamiselle. Tarvitsemme luovuutta ja innovaatioita, yritysideoita, mutta myös perinteisiä palvelualan ja teollisuuden työpaikkoja.

Ensi vuonna voimaan tuleva työmarkkinatukiuudistus kannustaa Helsinkiäkin lisäämään pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien koulutusta ja työllistämistoimia.

Maahanmuuttajien kielitaidon ja osaamisen vahvistaminen sekä syrjinnän vastainen toiminta ovat välttämättömiä maahanmuuttajien kotoutumisen, työllisyyden ja yritystoiminnan lisäämiseksi.

Helsinkiläiset arvostavat kaupungin omia hyvinvointipalveluja.

Onkin turvattava ammattitaitoiselle kaupungin henkilöstölle mahdollisuus kehittää omaa työtään. Liika byrokratia ja ylhäältä päin ohjaus sekä jatkuvat organisaatiouudistukset ja ilman asiaperusteluja tapahtuva kilpailuttaminen rasittavat työyhteisöjä ja käytännössä estävät pitkäjänteistä oman toiminnan kehittämistyötä.

Osallistavalla johtamiskulttuurilla tulokset ovat parempia. Saadaan ihmiset sitoutumaan omaan työhönsä ja työn kehittämiseen niin, että tuottavuus kasvaa ja palvelujen laatu pysyy korkealla tasolla.

Työn järjestelyssä on syytä kiinnittää erityistä huomiota kaupungin työntekijöiden jaksamiseen ja huolestuttavasti kasvaneiden sairauspoissaolojen ehkäisyyn. Tämä on erityisen tärkeää, kun henkilöstö ikääntyy ja tavoitellaan pidempiä työuria.

Tietotaidon siirtyminen vanhemmilta ikäpolvilta nuoremmille edellyttää työyhteisöltä konkreettisia pikaisia toimia.

Kilpailukykyiset työehdot ja kannustava oikeudenmukainen henkilöstöpolitiikka ovat edellytyksiä työvoiman saannille kiristyvässä kilpailussa.

Helsinkiläisten peruspalvelujen, kuten terveyspalvelujen kehittämisessä, on otettava nykyistä paremmin huomioon alueellinen tasa-arvo, sujuvat julkiset liikenneyhteydet sekä väestömääräisesti kasvavat alueet ja väestörakenteesta johtuvat erityistarpeet.

Terveydenhuollon tuottavuutta on parannettava mm. järkiperäistämällä tietotekniikkaa sekä järjestämällä sujuvampia hoitoketjuja ja kuntoutusta.

Perusterveydenhuollon toiminta-aikoja on pystyttävä laajentamaan palvelemaan nykyistä paremmin esimerkiksi työssä käyviä vanhempia ja heidän perheenjäsentensä tarpeita.

Kalliiden terveydenhuollon laitteiden hyötykäyttöä on lisättävä.

Meilahden sairaala-alueelle tuleva päivystyssairaala on tärkeä. Tarvitsemme terveydenhuollon päivystyssairaalan myös Itä-Helsinkiin niin, että se sijoitetaan jonkin itäisen metroaseman välittömään läheisyyteen. Hyvin toimiva päivystyssairaala vähentää kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta.

Laman, työttömyyden, perheiden pahoinvoinnin ja kasvavien päihdeongelmien seuraukset näkyvät mm. lastensuojelussa ja lasten ja nuorten psykiatriassa.

Näissä palveluissa tehdään äärimmäisen tärkeää työtä. Autetaan ahdingossa olevia lapsia ja nuoria ja heidän perheitään.

Lastensuojelun ja psykiatrian riittävät voimavarat ja lapsilähtöiset toimintatavat on turvattava.

Lasten peruspalveluista, kuten kunnallisesta päivähoidosta, mukaan lukien perhepäivähoito, peruskoulusta, tukipalveluista ja terveyspalveluista on pidettävä hyvää huolta.

Rakenteellinen alibudjetointi esimerkiksi lasten päivähoidon osalta ei ole perusteltua, ja siitä on päästävä eroon.

Lapsiperheiden palveluissa on keskeistä tukea lapsia ja perheitä jo ennen ongelmien kriisiytymistä ja kehitettävä voimakkaasti varhaisen puuttumisen toimintatapoja ja yhteistyötä. Lasten käytöshäiriöt sekä kehitys- ja oppimisvaikeudet on nähtävissä usein jo päivähoitoiässä. Oikea-aikaiset ja riittävät tukipalvelut, esimerkiksi puheterapia, toimintaterapia tai vaikka neuropsykologinen kuntoutus voivat tehokkaasti ehkäistä lasten oppimisvaikeuksia, erityisopetuksen tarvetta ja syrjäytymistä myöhemmässä elämänvaiheessa.

Kaikki tutkimustieto todistaa lapsi- ja oppilasryhmien kohtuullisen pienen koon ja henkilöstön korkean ammattitaidon sekä lapsilähtöisen toimintakulttuurin olevan edellytys päivähoidon ja opetuksen hyvälle laadulle.

Tuntikehyssäästöjen purkaminen 1 - 2-luokalla on tärkeä toimenpide. Sille pitää saada jatkoa. Vakinainen ja ammattitaitoinen päivähoidon ja koulun henkilöstö on suuri voimavara lapsen arjessa.

Teen päivähoidosta seuraavan toivomusponsiesityksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettäväksi, miten lasten päivähoidon alibudjetointi saadaan korjattua ja miten kunnallisen päivähoidon laatua voidaan kehittää mm. ryhmäkokoja pienentämällä ja työntekijöiden vakinaisuutta lisäämällä.

Pienten koululaisten lyhyet, lähinnä aamupäivään sijoittuvat koulupäivät ja vähäiset kerhotunnit tuottavat yksinäisiä iltapäiviä. Ne ovat jäänteitä menneestä maailmasta, jossa lapsia tarvittiin iltapäivisin oman kotitilan töihin.

Kaupungin on, yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, satsattava entistä enemmän pienten koululaisten iltapäivätoimintaan, etenkin Itä-Helsingissä, jossa palveluvaje ja haasteet ovat suuria, mm. maahanmuuttajalasten suuren määrän takia.

Helsingin on syytä arvioida ns. eheytetyn koulupäivän hyödyt ja haitat.

Professori Lea Pulkkisen johdolla tehtyjen tutkimusten tulokset eheytetystä koulupäivästä ovat myönteisiä.

Kannatankin valtuutettu Anttilan tekemää toivomusponsiesitystä asiassa.

Hyvät valtuutetut.

Kuntademokratiaa ja päätöksenteon poliittista ohjausta on Helsingissä vahvistettava.

Päätösprosessien suunnitelmallisuutta, läpinäkyvyyttä sekä eri vaihtoehtojen ja vaikutusten arviointia tulee lisätä.

Kuntalaisten kannalta on tärkeää tietää, mitä on päätetty. Mutta etenkin tärkeää on se, mitä asioita ollaan lähitulevaisuudessa päättämässä ja miten voi saada äänensä kuuluville.

Kansalaisvaikuttamiseen kasvaminen ja helsinkiläisten nykyistä aktiivisempi osallistuminen on kuntapolitiikan legitimiteetin ja hyvän asioiden hoidon kannalta välttämätöntä. Ison kunnan sektoroitunut, monitasoinen ja suureen paperinpyöritykseen perustuva toimintatapa sekä tiivistyvä seutuyhteistyö lisäävät kuntademokratian haasteita entisestään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginjohtaja Pajusen ensimmäinen talousarvio on varsin yllätyksetön. Verotulojen varsin vaatimaton kasvu ei ole antanut mahdollisuuksia suurille muutoksille.

Verotulojen on odotettu tänä vuonna jäävän 54 milj. euroa alle talousarvion.

Kaupungin toimintamenojen loppusumma on noin 3 300 miljoonaa euroa, jossa on kasvua tämän vuoden talousarvioon 4,2 %. Kaupungin lainakanta on tarkoitus pitää ennallaan. Lainoja on 740 miljoonaa eli 1 300 euroa asukasta kohden.

Valtuustoryhmien budjettineuvotteluissa tekemä lisäys talousarvioon oli 16 milj. euroa eli puolisen prosenttia, aika sopivalla tasolla. Kaikki tehdyt lisäykset olivat varsin hyväksyttäviä.

Itse jätin viime keväänä kaksi talousarvioaloitetta.

Toisessa esitin, että talousarvioon otetaan määräraha, joka mahdollistaa 3 000 omaishoitajan ottamisen tuen piiriin.

Kaupunginhallitus toteaa, että talousarviomääräraha riittää lähes 3 400 omaishoitajan tukemiseen, josta vanhusten osuus on noin 1 700. Tämän jälkeen on vielä budjettineuvotteluissa mahdollistettu tuen suurentaminen.

Toisessa aloitteessa esitin, että lähiörahastosta tulee myöntää varoja muuallekin kuin vain Itä-Helsinkiin.

Kaupunginhallitus toteaa vastauksessaan, että tulevissa päätöksissä kiinnitetään huomiota kohteiden tasapuolisempaan alueelliseen jakautumaan.

Tämän on mielihyvin voinut todeta tapahtuvan tämän syksyn aikana, kun mm. Koillis-Helsingin hankkeillekin on osoitettu rahoja lähiörahastosta.

Vuosi sitten talousarviota käsiteltäessä esitin kolme toivomuspontta, jotka valtuusto hyväksyi. Ne käsittelivät omaishoitajien osallistumista hoidettavan lakisääteiselle kuntoutuslomalle, kilpailuttamisen ja tarjouspyyntöjen laadintaan liittyvän koulutuksen lisäämistä ja vaadetta puhelin- ja siihen liittyvien palvelujen kilpailuttamisesta.

Puhelinpalvelujen kilpailuttaminen on tuomassa kaupungille 6 milj. euron vuotuiset säästöt. Toivon mukaan esittämälläni ponnella oli jotakin osuutta asiaan.

Tällä kerralla ajattelin varsinaisesti kiinnittää huomiota kolmeen toimintoon.

Kaupunginjohtaja Pajunen korosti budjetin julkistamistilaisuudessa elinkeinopolitiikan vahvistamista.

Siihen tarvitaan koko pääkaupunkiseudun panosta. Ainoana metropolialueena Suomen pääkaupunkiseutu ja laajemmin Helsingin seutu, voivat vain yhteistuumin kehittää alueen kilpailukykyä. Sitä kautta luodaan työpaikkoja ja saadaan kaivattua vaurautta.

Tähänastisessa pääkaupunkiseudun elinkeinostrategiatyössä on luotu haastavia tavoitteita mm. kasvuyritysten määrän lisäämisen sekä alueen ulkomaisten investointien osalta. Linjauksissa todetut toimenpiteet tavoitteiden saavuttamisesta on tässä vaiheessa kovin yleisellä tasolla.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää konkreettisen toimenpideohjelman laadintaa, johon strategiatyöhön osallistuneet kunnat sitoutuvat elinkeinopolitiikassa. Olennaista on myös toimenpidekohtaisten vastuiden jakaminen ja toteutumisen tiivis seuraaminen.

Näiltä osin teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että elinkeinopoliittista näkemystä lisätään kaupungin päätöksenteossa hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi.

Toisena kohtana on kaupunkilaisten turvallisuuden lisääminen.

Tässä on kyllä toimittu, mm. lisäämällä kameroita julkiseen kaupunkitilaan.

Monet kunnat pyrkivät asukkaidensa turvallisuuden parantamiseen myös kaavoituksen kautta.

Teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että varsinkin asuntoalueiden kaavoituksessa kiinnitetään erityistä huomiota asukkaiden turvallisuutta lisääviin tekijöihin.

And last, but not least haluan kiinnittää huomiota Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Tekniikan museon ja sen taloudelliseen tilanteeseen.

Vuonna 1969 perustettu Tekniikan museo on vuokralla Helsingin kaupungin vesilaitoksen entisissä tiloissa. Helsingin kaupungin aloitti rakennusten saneeraukset vuonna 1970 museon käyttöön soveltuviksi. Viimeksi kaupunki on peruskorjannut kaikki neljä rakennusta vuonna 1997 - 1999. Kaikki museon käytössä olevat rakennukset ovat suojeltuja.

Helsingin kaupunki on yksi Tekniikan museon perustajajäsenistä. Siksi sen rooli on ollut, ja on museolle erittäin tärkeä paitsi rakennusten kunnossapitäjänä, myös kiinteistömenojen rahoittajana.

Tekniikan museo on valtakunnallinen erikoismuseo, jonka tehtävänä on tallentaa ja asettaa esille lähinnä suomalaisen tekniikan ja teollisuuden esineistöä sekä vaalia teollisuuteen liittyvää kulttuuriperintöä. Museo on viimeisen kymmenen vuoden aikana uusinut lähes kaikki perusnäyttelyosastot kertaalleen teollisuuden sponsoroimana. Museolla on aktiivisessa käytössä yhteensä tilaa noin 6 600 m². Lisäksi museo on joutunut vuokraamaan museon ulkopuolelta suurille esineille varastotiloja.

Museon talous perustuu vuonna 1985 solmittuun kolmikantasopimukseen, jonka mukaan opetusministeriöltä saadulla valtion avustuksella maksetaan hallinnolliset kulut, Helsingin kaupungin avustuksella maksetaan kiinteistömenot ja keskeisempien teollisuus- ja insinöörijärjestöjen antamilla avustuksella maksetaan näyttely- ja opetustoimintaan liittyvät menot.

Helsingin kaupunki on pienentänyt vuodesta 2003 lähtien museon kiinteistömenoihin tarvittavaa avustusta yhteensä noin 25 % sillä seurauksella, että aktiivisesti toiminut museo on todella taloudellisissa vaikeuksissa. Museorakennusten perusteelliset peruskorjaukset ovat olleet turhia, jos museo joutuu sulkemaan rakennukset ja jättämään ne kylmilleen. Museolla ei ole muuta tulolähdettä, josta se maksaa lämmitys-, sähkö-, puhtaanapito-, rakennusten vartiointi- ym. kulut.

Edellä esitetyn prosessin estämiseksi teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki noudattaa vuonna 1985 solmittua sopimusta Tekniikan museon toiminnan rahoittamisesta museon toiminnan turvaamiseksi ja sen suojeltujen rakennusten turmeltumisen estämiseksi.

Ärade herr ordförande, arvoisat valtuustokollegat.

Till en början skulle jag nog väldigt gärna understöda Kauko Koskinens klämförslag nummer två. Det är ett utmärkt initiativ.

Samtidigt vill jag passa på att understöda Birgitta Dahlbergs hemställningskläm.

Ja sitten haluan lausua muutaman sanan kaupungin tuloverokertymästä ja lisäksi koululaisten iltapäivähoidon järjestämisestä.

I sina redogörelser om skattebetalarna berättar tidningarna i dag att Helsingfors har några stora optionsmiljonärer, läs inkomstskattebetalare, bland sina invånare. När t.ex. ett statligt bolags optionsprogram utfaller får staden flera extra miljoner inkomstskatt i sin kassa, små summor i perspektiv av totalen på 1,7 miljarder men ändå något värt att noteras och sammanlagt sannolikt en större summa än vad omläggningen av statsandelar enligt beräkningarna skulle ge oss. Också en sak att fundera över.

Vaikka kaupungin suunnittelemille uusille asuinalueille ei ole oikein onnistuttu haalimaan Espoon lailla nk. hyviä veronmaksajia, on meillä Helsingissä valttikortti taskussa.

Kantakaupungissa ja sen eteläisessä osassa on vetovoimaa. Ollaan valmiit maksamaan koviakin hintoja kantakaupunkiasunnoista, vaikka samalla rahalla saisi Nurmijärveltä ison omakotitalon tontteineen. Stadilaisuus ei ole katkolla, vaikka se asukkaille kalliiksi tuleekin.

Suuri määrä kaupungin alkuperäisistä asuntorakennuksista on tänä päivänä aivan muussa käytössä, konttoreina ja virastoina. Toki kaupunki tarvitsee liiketilansa. Mutta onko järkevää käyttää 100-vuotiasta asuntorakennuskantaa virasto- ja toimistotiloina?

Kaupunkimiljöön elävöittäminen ja elinvoimaisuuden lisääminen edellyttäisi nimenomaan asuntokäytön lisäämistä, varsinkin kerroksissa 2-ylöspäin. Onkin oikein, että rakennustarkastuksessa ollaan suhtauduttu positiivisesti alkuperäisen käyttötarkoituksen palauttamiseen.

Kantakaupungin asuntoasuinviihtyvyyden hyväksi olisi kuitenkin tehtävä enemmän.

Liikenteen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi Annankadun ja Fredrikinkadun -tapaisten katujen asukasviihtyvyys ja esimerkiksi asukkaiden tarpeet henkilöautojen lastauspaikkojen suhteen. Siis pysäköintipaikkoja, joiden avulla voisi esimerkiksi tyhjentää auton lapsista ja tavaroista. Jokainen kantakaupungissa asuva perheellinen tietää, kuinka vaativaa on sunnuntai-iltana saapua katraan ja tavaroiden kanssa kotiin ja yrittää siitä sitten kerroksiin.

Myös kaupunkipihojen kunnostamisen tukeminen ja esimerkiksi mahdollisuus kaupungin asukaspysäköintiin iltaisin pysäköintilaitoksissa tulisi tutkia. Kun pysäköintilaitoksille myydään maata, olisi järkevää, että tutkittaisiin, millä lailla asukaspysäköinti voitaisiin iltaisin järjestää esimerkiksi näissä laitoksissa.

Innerstadens parker och gatumiljö är centrala för invånarnas trivsel. Bästa fullmäktigekolleger, vi behöver satsningar på stadskärnans trivsel och återbosättning för att stöda det att vi får en god skattebas framöver.

Arvoisa puheenjohtaja. Ärade herr ordförande.

Esitän seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään vuoden 2006 talousarvioehdotuksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että kantakaupungin konttori- ja virastokäytössä olevien julkisten tilojen uudelleenasuttamista tutkitaan laajasti mahdollisuutena tältä osin parantaa kaupungin asuntotilannetta ja veropohjaa.

Ärade herr ordförande, arvoisat valtuustokollegat.

Några ord ännu om eftermiddagsvården i staden.

Eftermiddagsvården i staden ordnas på svenskt håll främst i skolhusen och av en tredje sektor. Det här är en bra sak.

Ikävä kyllä, itäisen kaupungin monista kouluista kuitenkin puuttuvat korkeatasoiset iltapäivähoitopalvelut.

Uskon, että mikäli koulut voisivat laskea koulukiinteistön käytön aamu- ja iltapäivähoitoon kapasiteettilaskelmissaan hyödyksi, hyväksi, voisi tällainen toimi osaltaan vaikuttaa siihen, että rehtorit ja koulujen johtokunnat omalta osaltaan työskentelisivät iltapäivähoidon järjestämisen puolesta kouluissaan.

Herra puheenjohtaja.

Aluksi, etten unohda, ilmoitan kannattavani valtuutettu Koskisen esittämiä ponsia.

Käyttäisin puheenvuoron yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa.

Meillä oli budjetin laatiminen hyvin vaikeata - taas. Tällä kertaa jouduimme ensin yrittämään asiaa alijäämäisellä budjetilla, tai siis budjetilla, joka ei täyttänyt raameja, ja jouduimme esittämään enemmän rahoja budjettiin kuin mitä meille oli raameissa tarjottu.

Tämän budjetin tekotapa, että annetaan virastojen itse ohjata budjettia siinä mielessä, että säästetään sieltä mistä säästää voidaan ja priorisoidaan tärkeimmät ensin on tietysti hyvä, mutta kun siihen kytketään sitten se tosiasia, että ne rahavarat mitä kaupungilla on käyttää budjetissa edellisen vuoden budjetin lisäksi, menevät peruspalveluihin - eli todella kipeään tarpeeseen terveydenhoitoon, sosiaalitoimeen ja opetukseen - niin niitä ei sitten riitä niille toiminta-alueille, jotka ovat riippuvaisia esimerkiksi polttonesteiden hinnankorotuksista tai kaupungin laajenemisesta. Teimme aluksi tällaisen ylibudjetoinnin. Sitten kaupunginkanslia palautti meidät ruotuun, ja niin me sitten teimme budjetin, joka ei vastaa meidän tarvetta.

Tarvehuoleni lähtee liikkeelle siitä, että Helsinki kaupunki on kasvava kaupunki. Meillä rakennetaan uusia kaupunginosia ja kaupunginosiin kuuluu myös uusia katuja ja uusia virkistys- ja puistoalueita.

Nämä rahat, mitä näihin on myönnetty, on jyrkässä ristiriidassa. Rahat ovat suurin piirtein sillä samalla tasolla kuin olivat silloin kun Helsingin talouden säästökampanja jouduttiin aloittamaan. Mutta kaupunki kasvaa ja joka vuosi on kovempi kilpailu, kuka saa katunsa ja rakentamattomien katujen ja puistojen kunnostaminen, niin "piip".

Nyt jo tämä kunnossapito-ongelma on näkyvissä olemassa olevissa puistoissa, jotka rappeutuvat ja samoin uudishankkeissa, joitten aloittaminen viipyy yhä myöhempään ja myöhempään. Ja kun ajatellaan, että Helsingillä on tulossa suuri rakentamisen buumi uusien kaupunginosien tullessa rakentamiskuntoon, niin meillä ei ole tähän olemassa mekanismia.

Kaupunginjohtaja Pajunen on ansiokkaasti tuonut esille ensi vuoden linjauksen, että sitä terävöitetään siten, että yhä edelleen on raami ohjaamassa seuraavan vuoden budjetin tekemistä, mutta sitten kahden seuraavan vuoden budjetti ei olekaan enää vain pelkästään tämän budjetin toistamista, vaan sen täytyy olla todellista talouden suunnittelua pitkällä tähtäimellä.

Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana tulen vaikuttamaan siihen, että rakennusvirasto tulee ottamaan nämä Helsingin suuret kasvuhaasteet vakavasti huomioon seuraavien vuosien, useiden vuosien budjeteissa.

Nämä summat ovat suuria. Kun näitä summia mietitään, että ne pannaan budjettiin ja etukäteen on tiedossa näin masentava tieto verotulojen kehityksestä, täytyy ajatella sitten muita ratkaisuvaihtoehtoja, kuten esimerkiksi se, että tontin myyntihintaan sisällytetään puistorakentamisvelvoite kiinteistölle. Tässä vaan nyt on sitten se sama puoli, että tämä on kaikki kaupungin rahaa yhdessä isossa kassassa ja järjestetään se niin tai näin, niin näin puistoja pitäisi kuitenkin rakentaa ja rahaa tarvitaan.

Tämä rakennusviraston rahapula näkyy myös terveydessä.

Helsinki on ongelmallinen kaupunki siinä mielessä, että me olemme pohjoinen kaupunki ja täällä on talvella pölyä lämmityksestä ja sitten liikenteestä ja myöskin näitten meille tyypillisten etelä- ja lounaistuulten myötä Keski-Euroopasta. Viime vuonna ylitettiin pölynormit pari kertaa.

Nämä olisi pidettävissä mahdollisesti rajoissa, nämä pölynormit siten, että imuroitaisiin katuja säännöllisesti heti kun tilanne sallii. Mutta se maksaa. Nyt tämä määrärahojen puute pureutuu tähänkin tilanteeseen niin, että me emme voi tehdä sitä minkä me tiedämme, että olisi kaupunkilaisten terveyden kannalta ehdottoman välttämätöntä. Terveysraporttien mukaan meillä kuolee nykyään enemmän ihmisiä mikropölyn aiheuttamiin sairauksiin kuin mitä liikenteessä. Eli asia on ihan konkreettinen ongelma, jolle täytyisi tehdä jotain.

Liukkaus on lisääntynyt ilmaston muuttumisen myötä. Liukkauden torjuntaan käytetään kemikaaleja, mutta myös hiekkaa ja nastarenkaita, ja tuloksena on, että lisää pölyä tulee näitten edellisten pölylähteitten lisäksi.

Samaten liukastuminen on yleistä. Hiekoittaminen on halpa keino estää liukastumista ja lonkkamurtumia, mutta maksaa kuitenkin, vaikka onkin halpa keino. Lonkkamurtuman paraneminen on huonoa. Yleensä se sattuu vanhemmille ihmisille. Yksi kolmasosa paranee, yksi kolmasosa jää puolikuntoiseksi ja yksi kolmasosa jää sänkyyn loppuiäkseen. Rakennusvirastossa kerätään lonkkamurtumista tietoa sairaaloista ja pyritään hiekoittamaan niitä paikkoja, missä murtumia on tapahtunut. Mutta olisi toki paljon paremmin hiekoittaa niin, ettei niitä tapahtuisi ollenkaan.

Eli näin raskaita asioita siitä syystä, että rahaa ei ole. Tätä säästölinjaa on jouduttu nyt jatkamaan vuosia. Tälle probleemalle on tehtävä tulevina vuosina jotain, muuten ei meille kunnian kukko laula.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensimmäiseksi kannatan valtuutettu Puuran tekemää ponsiesitystä päivähoidon kehittämisestä.

Haluan kiinnittää huomiotanne kaupungin palvelutuotannon kannalta pariin perustekijään.

Helsingin kaupunki on henkilöstömäärältään Suomen suurin työnantaja. Helsinki on pyrkinyt luomaan hyvää työnantaja kuvaa esimerkiksi huolehtimalla vakituisen henkilöstön työsuhdeturvasta. Hyvä niin.

Ilmeisesti se ei kuitenkaan riitä, sillä palveluksesta erotaan nykyisin selvästi aiempaa useammin. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet jo kolmen vuoden ajan. Edellisen vuoden sairaskustannukset olivat 65 milj. euroa. Myös työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on kasvanut.

Nämä synkät tosiseikat vaativat sen asian tunnustamista, että laajat organisaatioiden muutokset ja epäterve työn tehostaminen ovat verottaneet jaksamista sekä varmasti alentaneet henkilöstön työmotivaatiota. Huolestuttavaa on samanaikaisesti tapahtuva työkyvyn ylläpitotoimintaan kohdennettavien määrärahojen vähentäminen.

Jatkossa tarvitaan voimakasta panostusta henkilöstön työhyvinvoinnin parantamiseen. Nyt on aivan erityinen syy edellyttää tasokkaampaa henkilöstöstä huolehtimista.

Talousarvioesityksen "yhteisstrategiat" -kohdassa todetaan hyvän palvelutuotannon toteutuvan silloin, kun henkilöstö muuttuvissakin olosuhteissa on osaavaa, toimintakykyistä, työhönsä sitoutunutta, palveluhenkistä ja motivoitunutta. Melkoisia edellytyksiä.

Henkilöstön osaamisen varmistaminen ja kehittäminen edellyttää riittäviä koulutusmäärärahoja ja tarvittavat sijaiset koulutukseen pääsyn turvaamiseksi.

Koulutusmäärärahojen osalta on huomioitava osaamisen varmistamiseen liittyvät strategiset linjaukset organisaatiomuutosten ja työtehtävien muutosten vaativat koulutustarpeet.

Kaiken kaikkiaan työelämästä poistuu enemmän väkeä kuin astuu sisään, ja tämä koko työelämää koskeva ongelma tulee yhä vain kasvamaan kiihtyvällä nopeudella suurten ikäluokkien eläköityessä.

Se tarkoittaa, että myös Helsingin kaupunki työnantajana on vaikeiden rekrytointiongelmien edessä. Osaavan henkilökunnan saaminen ja pysyvyys on erityisen haasteellista kilpailun työvoimasta kiristyessä.

Nyt jo joillakin aloilla kärsitään työvoimapulasta. Esimerkiksi kelpaa itse kullekin hyvin selväksi käynyt tieto kroonisesta hoitohenkilöstön vajeesta. Enkä tässä yhteydessä tarkoita ainoastaan sairaanhoitajia, vaan ylipäätään hoiva-alalla työskenteleviä. Muitakin ongelma-aloja esiintyy.

Uudehko ilmiö kaupungin henkilöstön keskuudessa on se, ettei palkallaan enää tulekaan toimeen pääkaupunkiseudun kustannustason paineissa.

Tämä on kuitenkin valitettavasti arkipäivää liian monen kohdalla. 1 300 - 1 500 euroa ansaitseva joutuu kamppailemaan toimeentulonsa kanssa. Tilanne on kohtuuton, eikä ole kunniaksi Helsingin kaupungin työnantajakuvalle. Viittaan aiemmin todettuihin haasteisiin ja odotettavissa oleviin rekrytointiongelmiin.

Teen välttämättömän korjausesityksen toivomusponnen muodossa, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupunki ryhtyy seuraavalla taloussuunnitelmakaudella toimenpiteisiin ja varaa erillisen määrärahan työntekijöidensä palkkojen kehittämisohjelman toteutukseen turvatakseen henkilöstön saatavuuden sekä pysyvyyden.

Perustelen vielä lyhyesti tätä ponsiesitystä.

Perinteisesti kuntapuolen palkkoihin liittyvät tekijät on sovittu valtakunnan tasolla, mutta nykyisin se malli ei yksinään enää toimi oikeudenmukaisesti eikä kohtele kuntien palkansaajia tasapuolisesti.

Pääkaupunkiseudun - ja alleviivaan nimenomaan: pääkaupunkiseudun - muuta maata selvästi korkeampi kustannustaso johtaa vääjäämättä kohti paikallisesti neuvoteltavia erillisratkaisuja. Niitä tarvitaan täydentämään yleistä kunnallista sopimusta. Ymmärtääkseni se on ainoa käytettävissä oleva tapa hoitaa tämä hankala epäkohta kuntoon.

Parasta aikaa käytössä olevat kunnalliset sopimukset turvaavat jo nyt tämän mahdollisuuden. Eli kysymys on meidän tahdostamme, meidän vastuuntunnostamme, valtuuston tahdosta ja vastuuntunnosta.

Arvoisat valtuutetut.

Kaksikielinen Helsinki ei ole itsestään selvyys tulevaisuudessa, eikä se säily pelkästään sillä, että me täällä kiitettävästi käytämme myöskin ruotsin kieltä kokouksissamme. Todellisuudessa ruotsin kieli on sen verran heikko, että sen säilyminen edellyttää erityisiä tukitoimenpiteitä ja sen käytön edistämistä aktiivisesti. Tässä tietenkin kotien osuus on erittäin suuri, mutta myös koulut ja päiväkodit ovat avainasemassa.

Olen tehnyt budjettialoitteen, jossa ehdotetaan kielen tukiopettajien palkkaamista ruotsinkielisten lasten päivähoitoon. Tämä olisi ensisijaisen tärkeätä, jotta lasten äidinkielentaito, tai äidinkielien taito - kolme neljäsosaa lapsistahan ovat ruotsinkielisessä koulussa ja päivähoidossa ovat kaksikielisistä perheistä - olisi samalla tasolla kuin suomenkielisten lasten, kun he aloittavat koulun. Se voisi parantaa ja tasa-arvoistaa heidän menestymismahdollisuuksiaan myöhemmin.

Tässä kaupunginhallituksen esityksessä on ymmärretty väärin sosiaalilautakunnan yksimielinen esitys, jossa tätä on tuettu. On ymmärretty, että halutaan kieliopetusta päivähoitoon, mistä ei missään ole ollut kysymys, vaan nimenomaan konsulttiavusta ja osaamisesta ja kielituesta.

Toivon, että se voidaan ratkaista ensi vuoden budjettivalmistelun yhteydessä.

Näyttää siltä, että isoilla organisaatioilla on samoja ongelmia. Esimerkiksi sama kuin valtionhallinnossa, myöskin Helsingissä näyttää olevan niin, että budjettinäkökulmasta pieni asia unohtuu helposti ja ongelma unohtuu helposti eikä sitä hoideta, vaikka se niiden henkilöiden kohdalla, joita se koskee, on erittäin suuri.

Tämä koskee mielestäni erittäin hyvin tätä adoptiokeskustelua ja adoptiopalveluita. Tämä koskee lakisääteistä adoptioneuvontaa, jossa ihmiset odottavat palveluihin pääsyä yli yhden vuoden ajan. Voi hyvin kysyä, että onko tämä laillinen olotila? Adoptiosta sanotaan, että raskaus kestää kaksi vuotta. Tässä Helsinki pistää ainakin vuoden lisää päälle.

Olemme toimineet niin, että olemme käyttäneet ostopalveluita, jotka ovat melkein 20 % - lautakunta sanoo, että 19 % - kalliimpia kuin oma palvelu olisi. Ei ehkä kovin järkevää työtä.

Haluaisin tukea valtuutettu Krohnin puhetta maahan muuton edistämisestä ja maahanmuuttajien olosuhteiden parantamisesta.

Tänä vuonna näyttää siltä, että väestökehitys on yht'äkkiä aika myönteinen. Tällä hetkellä on ymmärtääkseni maahanmuuttovoitto 1 500 henkilöä. Tässä tarvittaisiin kyllä vielä yksi nolla lisää, jotta se oikeasti voisi meidän tuleviin väestökehitysongelmiin vastata.

On hyvä muistaa, että Ruotsissa on tutkittu, että joka viides uusi yritys on maahanmuuttajataustaisen henkilön aloittama. Sillä voisi olla erittäin suuri merkitys meidän elinkeinoelämämme dynaamisuuden varmistamiseksi.

Viimeiseksi kysymykseksi haluaisin ottaa esille Wartti -julkaisussa esitetyn selvityksen, jossa kaupunginosien ostovoimaa oltiin vertailtu, joka oli erittäin mielenkiintoinen.

Se osoitti, että keskikaupungilla tai ns. kalliilla alueilla ei välttämättä asukkaiden ostovoima ole kovin suuri. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että kaupungin, jotta esimerkiksi lapsiperheet näille alueille jäisivät, eivätkä muuttaisi naapurikuntiin, missä tietenkin se tuntuu heti omassa pussissa, se rahan lisäys, koska asuminen on niin paljon helpompaa, niin heidän tänne jäämiselle pitäisi olla aika hyviä syitä. Se tarkoittaa, että kaupungin palvelut, puistot, vapaa-ajan harrastukset kantakaupungilla esimerkiksi lapsille, pitäisi pystyä olemaan kilpailukykyisiä naapurikuntiin verrattuna. Ehdotan tutustumista tähän viimeiseen Wartti -julkaisuun. Se oli erittäin hyvä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannattaisin valtuutettu Rädyn tekemää yhtä toivomuspontta ja valtuutettu Bogomoloffin tekemiä kolmea toivomuspontta.

Hyvät läsnä olevat valtuutetut, hyvä arvoisa puheenjohtaja.

Ensin haluaisin kannattaa valtuutettu Kolben molempia ponsia kulttuuritoiminnan järjestämisestä.

Olen erittäin iloinen ollut tänä iltana siitä, että olen koko illan kuullut täällä salissa niin paljon puheenvuoroja ennakoivuudesta, liikunnasta, kuntoutuksesta ja kalliiksi tulevien kansantautien ehkäisystä sekä myös johtamisen ja työyhteisön kehittämisestä.

Kuinkaan pelkät visiot eivät useinkaan riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan innovaatioita toimintaan, helpompia tapoja toteuttaa järkeviä ja alueellisesti kulloiseenkin paikkaan soveltuvia ratkaisuja ja työjärjestelmiä.

Puheenvuorosta, missä valtuutettu Enroth käsitteli rakennusviraston ongelmia, niin tuli mieleeni mm., että saattaisi olla myös erittäin helppoja tapoja estää kaatumisia toteuttamalla järkeviä parkkipaikka- ja parkkiruutuvarauksia, esimerkiksi vajaakuntoisen työpaikan eteen työajan ajaksi. Mutta nykykäytännöllä näyttää olevan sekin aika hankalaa.

Budjettia selatessani huomasin hissimäärärahoista ja niiden jaoista ja kuinka paljon niitä jää todellisuudessa käyttämättä vuosittain.

Siinäkin ajattelin ensimmäiseksi, että minkä vuoksi ei näitä vaikearakenteisissa kohteissa jo pelkästään rakennusvirastosta kehoteta suosimaan näitä helposti portaikkoon asennettavia ja huomattavasti halvempia porraskiipijöitä, joihin varmaan monen vanhuksenkin rahat siellä 3- tai 4-kerroksessa riittäisivät.

Lisäksi meillä on olemassa kaatopaikkoja valmiiksi, mistä saadaan kaasuja lämmitykseen. Meillä on erittäin hyviä lämpöpumppupaikkoja, mm. uudessa Herttoniemenrannan pientaloalueella, mihin nyt suunnitellaan sähkölämmitystä.

Vanhusneuvoloiden ja aktiivisen perhetyön lisäksi ennakoivien kotikäyntien, jotka oli tarkoitettu 75 vuotta täyttäneille, ottaminen käyttöön takaisin ihan kaikissa kaupunginosissa, olisi aika tärkeää, jotta tiedämme varautua, minkälaisia uhkia kulloisillakin asuinalueilla jatkossa uhkaa. Nyt kuitenkin kyseinen projekti oli ja meni ja mitään jatkoa siitä ei näy, ainakaan papereissa.

Lisäksi lisää luovia toimintamuotoja pitäisi uskaltaa käyttää eri tällaisten toimintavirastojen kesken.

Varsinkin sosiaali- ja terveysvirastossa kannattaisi entistä enemmän luoda ratkaisuja, joissa eri työmuodot täydentäisivät toisiaan, eivätkä kilpailisi samoista asiakkaista, joiden tarpeesta kuitenkin kaiken tässä kaupungissa tehtävän palvelutuotannon tulisi lähteä. Tällaisia esimerkkejä on esimerkiksi kotikuntoutusosasto, joka pitäisi ehdottomasti siirtää pois sosiaalivirastosta terveysviraston alle, koska se sama mummo lähtee terveysvirastosta, käy välillä sosiaalivirastossa makaamassa ja tulee taas kotiin kotihoitoa varten.

Työtyytyväisyydestä, mistä täällä on useaan otteeseen tänä iltana puhuttu.

Nytkin näin kotihoitopuolella asiakaskyselyn, mutta en yhtään ainutta kyselyä niille työntekijöille, jotka kuitenkin niissä samoissa osoitteissa tekevät töitä.

On tosi masentavaa lukea ja kuunnella radiosta lapsiperheiden köyhyydestä, lapsiin kohdistuvasta lisääntyneestä väkivallasta ja yksin asuvien naisten köyhyydestä, yksinhuoltajaperheistä, syrjäytyvistä yläasteen lapsista ja henkilöstön väsymisestä, kadonneesta väliportaan johtajuudesta ja pätkätöistä. Ja täällä kaupungissa, missä kaikkien pitäisi jaksaa elää korkeatasoista elämää ja hyvässä suhteessa työntekijöihin.

Toivon, että sosiaalitoimen toimintaa suunnitellaan olemassa olevien tiettyjen riskiryhmien tarpeesta käsin.

Ja juuri tämän vuoksi, kun nyt mm. terveysvirasto on toteuttamassa terveyskeskusverkoston toimintamuotoja ja sijoittelupaikkoja, niin toivoisin, että liikennelaitos ottaisi tosissaan sen, että kyseisille terveysasemille pitäisi myöskin päästä sujuvasti, vaikka on vanha, istuu pyörätuolissa tai kulkee monen lapsen kanssa.

Siitä syystä teenkin ensimmäisen ponsiehdotukseni:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että samanaikaisesti terveysasemamuutosten yhteydessä liikennelaitos yhdessä sosiaali- ja terveysviraston ja asuinalueiden asukkaiden kanssa selvittää joukkoliikenteen reittimuutostarpeen, aikataulutuksen ja mahdolliset palvelulinjojen perustamiset, jotta terveyspalvelujen saavuttaminen on liikuntaesteisenäkin sujuvaa.

Nyt on tehty selvityksiä virastojen kesken kysymättä käyttäjiltä.

Toinen toivomusponteni koskee kuntoutusjärjestelyjä ja kuuluu niin, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että terveys- ja sosiaalivirasto aloittavat keskustelun itsenäisenä budjetoidun ja hallinnoidun lääkinnällisen kuntoutusyksikön ja kuntoutustutkimusyksikön perustamiseksi, jotta budjetoidut kuntoutusresurssit voidaan kestävästi ja tehokkaasti hyödyntää.

Joten pelkillä visioilla ei tätäkään budjettikirjaa olisi saatu näin hienosti menemään läpi kuin se nyt meni.

Toivon, että jatkossa se näkyy myös toiminnan kehittämisenä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämän päivän ja alkuillan aikana on käytetty runsaasti puheenvuoroja monista tärkeistä asioista, joihin kaupungin varoja tarvittaisiin enemmän kuin budjetti on osoittamassa.

Samassa yhteydessä on pohdittu, kuitenkin aika vähän, sitä, mikä kaupungin taloudellinen asema on ja miltä se näyttää.

Mehän tiedämme, että hyvin hoidettu kaupungin talous on köyhän paras turva, kuten valtuutettu Ojala ja me muut Työväen presidentin kannattajat olemme viime aikoina lukeneet. Ja tämä hyvin hoidettu kaupungin talous mielestäni on asiantila, jossa Helsingissä myös ollaan.

Seikka, joka hämärtää tilannetta, on se, että me puhumme aika lailla ristiin ja rastiin kaupunkikonsernista yhtäältä ja toisaalta puhutaan ns. emosta.

Kun esimerkiksi meidän talousarviomme asiakirjoissa todetaan, että vuosikate kattaa vain näin ja näin pienen osan poistoista, me emme tarkastele konsernitasolla tilannetta. Jos me niin tekisimme, me toteaisimme, että vuosikate kattaa poistot kokonaan.

Helsingin kaupunki ei esimerkiksi viime vuonna köyhtynyt. Sen konsernitulot eivät olleet pienemmät kuin konsernimenot, vaan päinvastoin.

Tästä havainnosta voidaan tietysti - esimerkiksi valtuutettu Lehtipuun suuntaan - esittää sellainen havainto, että ne talousarvioon esitetyt korotusehdotukset, joita sosialidemokraatit neuvotteluissa esittivät, eivät millään muotoa vaaranna, eivät ensi vuoden, eivätkä lähitulevaisuuden vuosien kaupungin talouden tasapainoa.

Valtuutetuille varmasti kävi selväksi myös se, että meidän kaupungin velka asukasta kohden on 1 400 euroa. Se on pienenemässä sadalla eurolla per henkilö vuoden 2005 kuluessa arvioiden mukaan. Nämä on oikein hyviä uutisia.

Kannatan voimakkaasti tiukkaa budjettikuria. Kannatan voimakkaasti sitä, että tuottavuutta kehitetään, vaikuttavuutta parannetaan. Vahva kaupungin talous on köyhän paras turva vain silloin, kun niitä resursseja myös rohjetaan käyttää köyhän hyväksi.

Tähän liittyen teen ponsiesityksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että talousarviovalmistelussa, esittelyssä, päätöksenteossa ja seurannassa tuodaan aiempaa selkeämmin esiin koko kaupunkikonsernin näkökulma.

Sitten tällainen mielialahavainto.

Edellisen kerran olen ollut kaksikymmentäyksi vuotta seuraamassa budjettikeskustelua Helsingin kaupungissa. Olisiko niin, että joko laman tai sitten laman ja tämän kuuluisan suuren puhalluksen seurauksena olisimme kovin näköalattomia ja katsoisimme ongelmien ja murheitten ja vaikeuksien kautta Helsinkiä ja sen tulevaisuutta? Pitäisikö olla rohkeutta esittää visioita? Pitäisikö uskaltaa olla optimistinen siihen, että tällä kaupungilla on erinomaiset edellytykset menestyä tulevaisuudessa, jos vain rohkeutta ja niitä kuuluisia visioita on? Tuntui vähän hassunkuriselta, että tässä suhteessa ehkä eniten visioita sisällään pitäneen puheenvuoron käytti ikäpresidentti Donner.

Kiitoksia arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on muutakin mielenkiintoista ilmennyt tähän mennessä.

Esimerkiksi sellainen yllättävä seikka, että kaikki valtuustoryhmät Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon ja jopa Perussuomalaisiin asti, omaa valtuustoryhmääni lukuun ottamatta, ovat valmiita tukemaan tätä kolmen suuren ryhmän neuvottelemaa budjettisopua, joka tarkoittaa siis sitä, että kaupungin toimintamenot ovat ensi vuonna reaalisesti vuoden 2002 tason alapuolella. Tätä linjaa ollaan valmiita siis tukemaan huolimatta siitä, mitä valtuutettu Bergholm äsken ansiokkaasti toi esille, että kaupunki konsernina tekee voittoa ja sillä olisi tietysti taloudessa liikkumatilaa.

Kannatankin valtuutettu Bergholmin ponsiesitystä.

Lisäksi kannatan valtuutettu Siimeksen esittämiä ponsia 1, 2 ja 3, samoin valtuutettu Alanko-Kahiluodon ponsia 1, 2, 3, 5 ja 6, sekä valtuutettu Puhakan ponsia 1, 2 ja 3.

Jotta kuitenkaan ei kävisi niin, että valtuusto aivan yksimielisesti, ilman muutosesityksiä talousarvion hyväksyy, niin teen vastaesityksiä.

Samalla toivon, että tulevaisuutta ajatellen mietittäisiin, ehkä puheenjohtaja varsinkin voi tätä pohtia ensi vuoden mittaan, että miten pitkälle pitää kaikki esitykset lukea täältä pöntöstä? Voitaisiinko ajatella, että jos esitykset ovat esimerkiksi talousarviota koskevia ja etukäteen kirjallisesti toimitettuja ja kaikille etukäteen jaettuja, niin ei tarvitsisi aivan sanasta sanaan niitä jokaista pilkkua myöten lukea? Mutta koska minua on valistettu, paitsi puheenjohtajan äskeisellä ystävällisellä huomautuksella, myöskin muilla tavoin, niin toimin nyt annettujen ohjeiden mukaan ja luen kaikki vastaesitykset. Ja valitan sitä, että lyhyemmin tätä ei tässä tilanteessa voi tehdä. (Puheenjohtajan välikommentti.) Koskevat kohtaa 3. (Puheenjohtajan välikommentti.) En vastusta lainkaan tätä menettelytapaa tässä tilanteessa, enkä vaadikaan välttämättä sen muuttamista. Siinä on hyvätkin puolensa, koska se tietysti korostaa sitä, että valtuusto käsittelee asioita. Vaaranahan olisi tietenkin se, että päädytään tilanteeseen, jossa meille jaetaan sata liuskaa paperia, jonka yhdellä parilla nuijan kopauksella todetaan loppuun käsitellyksi, ja jos lehtereillä olisi yleisöä, niin sen olisi aika vaikea tietää mitä täällä itse asiassa on päätetty. Siinä mielessä myönnän - arvoisa puheenjohtaja - että tässä asiassa on erilaisia näkökohtia, joita on syytäkin vakavasti harkita. No, asiaan.

Eli vastaesitys 1:

Kohtaan 3, pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimen kohdan 5.11, sosiaalivirasto, kohtaan 5.11.02:

Lasten päivähoitomenoihin lisätään 3,5 milj. euroa. Menot yhteensä 254 029 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään päiväkotihoidon ja perhepäivähoidon laadun sekä erityisesti maahanmuuttajalasten kieltenopetuksen ja vaikeahoitoisten lasten tarvitsemien palvelujen turvaamiseen.

Vastaesitys 2:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimen kohdan 5.11, sosiaalivirasto, kohtaan 5.11.03, lapsiperheiden palvelut:

Menoihin lisätään 2,5 milj. euroa. Menot yhteensä 133 600 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään lastensuojelun varhaisen tuen 500 000 sijaishuollon 1,5 milj. euroa ja ympärivuorokautisen sosiaalipäivystyksen 500 000 euroa turvaamiseen.

Vastaesitys 3:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimen kohdan 5.11, sosiaalivirasto, kohtaan 5.11.04, aikuisten palvelut:

Menoihin lisätään 2,5 milj. euroa. Menot yhteensä 269 695 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään vammaisten kuljetuspalvelujen 1,5 milj. euroa, poliisipiirien sosiaalityön 100 000 euroa sekä korvaus- ja ylläpitohoidon 900 000 euroa turvaamiseen.

Vastaesitys 4:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimen kohdan 5.11, sosiaalivirasto, kohtaan 5.11.05, työllisyyden hoitaminen:

Menoihin lisätään 5 milj. euroa. Menot yhteensä 17 511 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, työllistettyjen jatkosopimuksiin, pysyvien työpaikkojen lisäämiseen ja työmarkkinatukilainsäädännön muutoksen edellyttämiin muihin työllistämistoimiin.

Vastaesitys 5:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimen kohdan 5.11, sosiaalivirasto, kohtaan 5.11.06, vanhustenpalvelut:

Menoihin lisätään 5 milj. euroa. Menot yhteensä 159 646 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään vanhusten vanhainkotihoidon, palveluasumisen, ehkäisevien kotikäyntien ja omaishoidontuen lisäämiseen uuden vanhuspalveluohjelman linjausten mukaisesti.

Vastaesitys 6:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimen kohdan 5.21, terveyskeskus, kohtaan 5.21.01, terveyskeskustoiminta:

Menoihin lisätään 6 milj. euroa. Menot yhteensä 522 793 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään terveysasemien palvelujen miljoona euroa, kotihoidon 1 500 000 euroa, akuuttisairaalan miljoona euroa, pitkäaikaissairaalan 500 000 euroa, psykiatrian miljoona euroa ja hammashoidon miljoona euroa, palvelujen turvaamiseksi siten kuin voimassa oleva nk. hoitotakuulainsäädäntö ja uusi vanhuspalveluohjelma sekä päihdepalvelujen toimintaohjelmat edellyttämät.

Vastaesitys 7:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimen kohdan 5.21, terveyskeskus, kohtaan 5.21.02, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä:

Menoihin lisätään 10 milj. euroa. Menot yhteensä 403 500 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään erikoissairaanhoidon, mm. lasten ja nuorten psykiatrian, eri alojen leikkausjonojen purkamisen, palveluiden turvaamiseksi siten kuin voimassa oleva nk. hoitotakuulainsäädäntö edellyttää. Tavoitteena on kiireettömän hoitoon pääsyn turvaaminen määräajassa vuoden 2006 maaliskuun loppuun mennessä.

Vastaesitys 8:

Pääluvun 3, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohdan 3.02, opetusvirasto, kohtaan 3.02.02, suomenkielinen perusopetus ja lukiokoulutus:

Menoihin lisätään 5 milj. euroa. Menot yhteensä 140 654 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään opetussuunnitelman mukaisen laadukkaan perusopetuksen turvaamiseksi sekä mm. kouluverkon siirtymävaiheen koulutuksen järjestämiseen tarvittaessa henkilöstölle.

Vastaesitys 9:

Pääluvun 3, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohdan 3.11, suomenkielinen työväenopisto, palkat:

Menoihin lisätään 600 000 euroa. Menot yhteensä 6 018 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään tavoitteen opetustuntimäärän ja opetussuunnitelman säilyttämiseen 600 000 euroa.

Vastaesitys 10:

Pääluvun 3, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohdan 3.15, kaupunginkirjasto, palkat:

Lisäys 400 000 euroa, vuokrat lisäys 300 000 euroa, materiaalilisäys 300 000 euroa. Menoihin lisätään miljoona euroa. Menot yhteensä 30 288 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään aluekirjastotoiminnan säilyttämiseen ja palvelutarjonnan säilyttämiseen, miljoona euroa.

Vastaesitys 11:

Pääluvun 4, rakennus- ja ympäristötoimi, kohdan liikennelaitos, kohtaan tariffituki:

3 milj. euroa.

Määrärahan lisäys käytetään lippujen hintojen korotusten sekä linjojen ja vuorojen karsimisen välttämiseen.

Vastaesitys 12:

Pääluvun 1, kaupunginjohtaja toimiala, kohdan Helsingin Energia, sivu 80:

Poistetaan sivun ensimmäisen kappaleen lause: "Sähkömarkkinalain edellyttämä sähköverkkotoiminnan oikeudellinen eriyttäminen saatetaan päätökseen vuoden 2006 loppuun mennessä.", ja saman kappaleen lopusta kohta: "Kartoitustoiminnan ja logistiikkatoimintojen uusien toimintamallien käyttöönoton."

Vastaesitys 13:

Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan Helsingin Energia, sivu 82:

Poistetaan sivun viimeinen kappale kokonaisuudessaan. Kappale alkaa: "Investointeihin vuodelle 2007 merkitty osakkeiden lisäys 22 milj. euroa Oy Mankala Ab:n osakepääoma korotus."

Vastaesitys 14:

Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan Helsingin Energia, sivu 81:

Lisätään kappaleeseen "ennen kehityksen tunnuslukuja" sen loppuun seuraava lause: "Vuoden 2005 tilinpäätöksen yhteydessä tehdään Helsingin kaupungin omaan pääomaan siirto, joka vastaa suhteessa Helsingin Energian tilikauden ylijäämään edellisvuoden tasoa."

Vastaesitys 15:

Pääluvun 3, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohdan 3.31, nuorisotoimi, avustukset:

Menoihin lisätään 350 000 euroa. Menot yhteensä 1 232 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään avustuksina hallintokuntien rajat ylittävään ennaltaehkäisevän päihdetyön projekteihin sekä lasten ja nuorten kansalaisvaikuttamisen pilottihankkeisiin, 350 000 euroa.

Ja sitten viimeinen vastaesitys 16:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimi, kohdan 5.11, sosiaalivirasto, avustukset:

Menoihin lisätään miljoona euroa. Menot yhteensä 179 367 000 euroa.

Määrärahan lisäys käytetään asukastalotoiminnan kehittämiseen ja ylläpitämiseen sekä terve- ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunnan toiminnan vakiinnuttamiseen, miljoona euroa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitän kärsivällisyydestä.

Totean, että tietysti jos tulevaisuudessa kaikki valtuustoryhmät kuultaisiin silloin, kun budjettineuvottelut aloitetaan, niin joitakin ehdotuksia ei ehkä tässä vaiheessa enää tarvitsisi tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ei pitäisi provosoitua, mutta valtuutettu Hakanen tarkoitushakuisesti toistaa virheellistä käsitystä, miltä pohjalta valtuuston budjetti käsitellään.

Tulkoon todetuksi, että budjettiesitys on kaupunginhallituksessa käsitelty ja siellä yksimielisesti hyväksytty.

Budjettivalmisteluun ja neuvotteluihin osallistuvat kaikki ne poliittiset ryhmät, jotka ovat kaupunginhallituksessa edustettuina sillä tavoin, että kaikki voivat etukäteen lähettää ne muutosesityksensä, jotka tärkeäksi kokevat. Niitä oli yhteisesti käyty läpi ja päädytty tähän esitykseen, joka meillä tänään on käsittelyssä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Helistön esittämää toivomuspontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Hellströmin pontta lapsiperheiden kotipalveluiden vakanssien täyttämisestä ja valtuutettu Bergholmin pontta konserninäkökulman paremmasta huomioimisesta talousarviossa.

Arvoisa toveri puheenjohtaja.

Haluaisin kannattaa ensin valtuutettu Siimeksen tekemiä kolmea erinomaista pontta.

Sitten haluaisin todeta, että yksi joka mielestäni on tärkeä osa-alue, joka on ihan nyt tässäkin keskustelussa - niin kuin monessa muussakin keskustelussa valtuustossa - liian vähälle huomiolle, on vammaisten asema ja vammaispalvelut. Se on sellainen todella heikossa asemassa oleva ryhmä, joka unohtuu sitten näissä keskusteluissa liian helposti.

Kaupunginvaltuuston pitäisi mielestäni jossain vaiheessa ottaa ihan valtuustona yhdeksi teemaksi keskustella tästä, mitä tälle asialle voitaisiin tehdä. Se ei tunnu edistyvän.

Silloin kun puhutaan budjetista, niin isommat ryhmät ja isommat rahat ja isommat kysymykset jyrää alle tällaiset pienemmät ryhmät, joiden kuitenkin tarve on iso, että näille tehdään jotain.

Sen vuoksi jossain vaiheessa voisi olla järkevää, että kävisimme jotain keskustelua myös kaupungin vammaispalveluista ja siitä politiikasta, mitä vammaisten osalta tehdään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Teknistä sekoilua ilmeisesti jonkin verran.

Olen samaa mieltä suuren enemmistön kanssa tässä salissa siitä, että tämä budjettiesitys on kelpo pohja jatkotyöstämiselle.

On erittäin myönteistä se, että olemme saamassa taloutta hyvinkin tasapainoon. Se vahvan myönteinen talouden perusvire, mikä on koko valtiontaloudessa, niin totta kai se heijastuu myös Helsingin kokoiseen kaupunkiin.

Se, että hallituksen vahva talouspolitiikka puree, on totta kai näkynyt tämä vahva hyvä talousvire myöskin työllisyydessä. Sekin näkyy meillä.

Mutta valitettavasti on niin, että meidän verotuloissamme ei ole koettu sellaista toivottavaa suurta kasvua, millainen on näkynyt sitten valtion verotuloissa ja ylipäänsä tässä myönteisessä talouden kehityksessä. Siihen vaikuttaminen, näitten verotulojen kasvuun, niin kysehän ei tietenkään ole pelkästään työllisyydestä, vaan myöskin siitä, että minkälaista elinkeinopolitiikkaa me harjoitamme ja minkälaista yrittäjyyspolitiikkaa noin laajemmin maassa harjoitetaan ja myös siihen, että miten suhtaudumme tässä kaupungissa elinkeinotoimintaan ja yrittäjyyteen. Tästä kokonaisuudesta se syntyy.

Ja mitä tulee sitten näihin palveluihin, niin totta kai palveluiden tasoa ja laatuakin pystytään taas ensi vuoden osalta parantamaan. Se on hyvä asia.

Pidän oikein myönteisenä sitä, että budjettiin tehtiin lisäyksiä neuvotteluvaiheessa nimenomaan siinä suhteessa, että lapsiperheiden päivähoitoon lisää rahaa löytyy.

On erittäin tärkeää, että pystymme tässä kaupungissa säilyttämään mahdollisimman hyvin lapsiperheillä mahdollisuuden valita eri hoitomuotojen välillä. Julkinen päivähoito on yksi hoitomuoto muiden joukossa. Meidän pitää pystyä tarjoamaan tässä kaupungissa myös niitä muita mahdollisuuksia.

Kannatan valtuutettu Peltokorven tekemiä ponsiesityksiä.

Pidän erityisen tärkeänä sitä, että kotipalveluja kehitetään. Kotipalveluja tulee voida antaa perheille tilanteen äkillisesti kotona muuttuessa tai vanhempien tukemiseksi ehkäisemään jo syntyneitä tilanteita. Surullisia esimerkkejä siitä, että apua ei ole löytynyt, löytyy varmasti useita. Viime vuonna Helsingissä kodin ulkopuolelle sijoitettiin yli 2 000 lasta, mikä on 2,2 % vastaavasta ikäluokasta, koko maan keskiarvon ollessa puolet tästä eli 1,1 %. Lasten ja perheiden arjessa esiintyvät ilman muuta epävarmuuden mukanaan tuomat paineet.

Suomen lapsiasiaintoimikunta onkin tehnyt esityksen, että yhteiskunnallista päätöksentekoa olisi puntaroitava myös lasten kannalta. Peruspalveluministeri Hyssälä kutsui tätä Lavaus -metodiksi, samanlainen metodi, kun on jo otettu käyttöön sukupuolivaikutusten arvioinnin osalta, eli sitähän kutsutaan Suvaukseksi.

Eli on tärkeää miettiä yhteiskunnallisten päätösten ratkaisujen vaikutuksia erilaisiin ryhmiin ja erityisesti lasten osalta.

Toinen seikka, minkä näissä palveluissa haluan nostaa esiin, jossa myöskin näkyy kotipalvelunäkökulma, on vanhusten palvelut kokonaisuudessaan.

On tärkeää, että pystyisimme tarjoamaan ihmisille mahdollisimman pitkään mahdollisuuden asua kotonaan tai mahdollisimman kodinomaisissa olosuhteissa.

Tästä syystä kotihoitoratkaisuja tai palveluasumista on edelleenkin kehitettävä. En usko, että palveluiden tuotanto on järjestetty missään kaupungissa vielä oikein ideaalilla tavalla. Joten parantamisen varaa meilläkin on.

Kolmas asia, jonka haluan lyhyesti lopuksi nostaa esille - josta olen tehnyt aloitteitakin - on katujen ja kevyen liikenteen väylien kunnossapito.

Se on asia, josta olemme valtuutettuina saaneet hyvinkin paljon kielteistä palautetta. Ja vaikka meitä tässä mielessä sää on suosinut nyt tänä syksynä, että vielä lumen kanssa ei ongelmia ole ollut, niin kun kuitenkin jossain vaiheessa on, niin pyritään tänä vuonna hoitamaan asiat hieman paremmin. Ja on varmaankin niin, että ne panostukset ja se työ mitä aikaisemmin on tehnyt, ei ole ollut riittävää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin tarjota valtuutettu Kiviniemelle mahdollisuuden laajentaa näkökulmaa, jossa hän kiitti maan hallitusta myös kriittisemmäksi.

Helsingin, kuten koko suomalaisen kuntakentän kannalta, olisi varmasti helpompi hoitaa kuntapolitiikkaa ja huolehtia peruspalveluista, jos hallitus maksaisi kunnille velkansa. Hallitus on lykännyt velkansa maksamista, jopa tämän hallituskauden jälkeen tapahtuvaksi, joka ei varmasti ole kohtuullista. On myös monia muita toimenpiteitä, joissa oltaisi voitu toimia kuntien kannalta paremmin. Yksityisissä keskusteluissa monet puhuvat kiinteistöveron alarajan korottamisen puolesta, mutta tästä mm. esitystä ei ole tullut.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Omalta osaltani olisin kiinnostunut kuulemaan valtuutettu Kiviniemen näkemyksiä yrittäjyyden edistämisestä Helsingissä, että minkälaisia esityksiä Keskustan ryhmä on tehnyt tässä asiassa, joita ei ole otettu huomioon.

On aika kova väite väittää, että Helsingin taloudelliset ongelmat, mm. verotulojen vähentäminen, erityisesti Helsingissä johtuisi juuri tästä asiasta. Silloin kyllä pitäisi konkretisoida, että mitä Helsinki on tehnyt väärin ja toisin kuin Keskustan valtuustoryhmä on esittänyt.

Ja valtuutettu Sinnemäen mahdollisuuksia, lisäisin vielä - taikka aloitteessa jo - että valtuutettu Kivimäki vähän kertoisi lisää.

Jos meillä on 2 000 lasta huostaanotossa, niin mikähän rooli sillä on, että yksinhuoltajaetuuden nosto oli 3 euroa kuukaudessa? Auttaisiko, jos se olisi esimerkiksi 30 euroa kuukaudessa? Kuinka paljon vähemmän pahoinvointia Helsingissä olisi yksinhuoltajien keskuudessa ja myöskin huostaan otettuja lapsia, jos yksinhuoltajapolitiikka valtion tasolla olisi hoidettu kunnolla?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kiviniemi totesi kainosti, että Helsingissä palvelujen järjestämisessä olisi parantamisen varaa.

Maan pääministeri eilen (Keskusta) totesi, että Helsingissä ja Helsingin seudulla tulee yksityistää palveluja, elikkä Keskusta on alittamassa kunnalliset palvelut Keskustan yrityspolitiikan veturiksi. Sehän on ollut Keskustan ykkösjuttu, nimenomaan yrittäjäpolitiikan tukeminen, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa. Mutta se, että kunnalliset palvelut alistetaan pelkästään yrittäjäpolitiikalle, niin se ei ole oikea lähtökohta.

Me olemme Vasemmistoliitossa korostaneet nimenomaan sitä, että palvelut tulee järjestää kunnan omina palveluina ja hakea sieltä sitä laatua ja myös uudenlaisia palvelujen järjestämistä kiinnittämällä huomiota erityisesti johtamiseen ja palvelujen tuottamiseen. Se voidaan tehdä ihan yhtä hyvin kunnallisina palveluina kuin lähteä yksityistämään.

Se on kyllä lyhyen tien politiikkaa.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Puhakalle vain ajattelin todeta, että ehkä olimme eri tilaisuudessa.

Minä olin kuitenkin Finlandia-talolla ja muistaakseni pääministeri puhui kylläkin kilpailuttamisesta eikä yksityistämisestä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä meni vähän tällaiseksi hallituksen kyselytunniksi, mutta yritän nyt vastailla näihin kaikkiin kysymyksiin.

Ensinnäkin valtuutettu Sinnemäelle:

Tällä vaalikaudella valtionosuuksia on kyllä korotettu.

Sitten valtuutettu Braxille toteaisin näin, että hän ehkä ymmärsi puheenvuoroni väärin.

En missään tapauksessa ollut sanomassa niin ja syyllistämässä ja syyttämässä, että yrittäjyyspolitiikka olisi nyt se suurin ongelma.

Totesin, että ei auta pelkästään se, että vaikutetaan työllisyyteen, vaan myös elinkeinopolitiikalla ja yrittäjyyspolitiikalla on merkitystä. Ja erityisesti kun puhutaan yrittäjyyspolitiikasta, niin silloinhan on hallituksella se keskeisin tehtävä.

Mutta en sanoisi myöskään niin, etteikö elinkeinopolitiikassa olisi aina kehittämisen varaa myös täällä Helsingissä. Kyllä itsekin olen saanut myös negatiivista palautetta Helsingin toiminnasta. En kovin runsaasti, mutta sitä on tullut. Etten näe missään tapauksessa niin, että tilanne olisi erinomaisen hyvä.

Ja sitten:

Nykyinen hallitus oli se, joka perhepolitiikassa teki suunnan muutokset. Lapsilisiä on korotettu tällä vaalikaudella. Se hallitus, jota valtuutettu Brax tuki, leikkasi lapsilisiä ja kotihoidon tukea.

Ja sitten tähän kilpailuttamiseen:

Totta kai me kannatamme sitä. Me tarvitsemme erilaisia palvelutuotannon muotoja, ja se on ihan eri asia kuin yksityistäminen.

Rouva puheenjohtaja.

Kiitokset budjetin valmistelijoille. Kiitokset kaikille siitä, että olemme tällä hetkellä tässä pisteessä. Elämä näyttää aika valoisalta.

Olen tiennyt, että ongelmat ratkeavat aina. Ne ratkeavat Palokunnan vintillä. Se on meille sama paikka kuin taivas Israelin kansalle erämaavaelluksen aikana. Sieltä sataa mannaa eräässä vaiheessa, kun nälkä on ankarimmillaan.

Budjetin valmistelukuviohan kulkee niin, että keväällä tulevat raamit, joista ei ole paljon varaa keskustella, koko alkukesä ja sitten näihin raameihin puristetaan menoja.

Siinä yhteydessä on selkeä, pysyväksi valitettavasti osoittautunut ilmiö, että sosiaalilautakunta, jolla on lakisääteisiä tehtäviä, joutuu toimintansa alibudjetoimaan. Siinä on vielä tälläkin hetkellä - jopa Palokunnan vintin jälkeen - 5 milj. euron alibudjetointi edelleen olemassa, josta on jollain konstilla kuitenkin selvittävä.

Muutama vuosi sitten juhannuksen jälkeen oli oikein kaunis, oliko se heinäkuinen päivä, kun kokoonnuttiin vielä kerran laiskanläksylle, elikkä puristamaan sosiaalilautakunnan budjettia raameihin. Jo silloin tiesin, minulla oli aavistus, näky, että Palokunnan vintillä kaikki ongelmat ratkeavat. Ja ne ratkesivat, että kiitos sinne vintille. Siellä on hyviä ihmisiä.

Mutta herää vain kysymys, onko tällainen alkuvuoden kilvoittelu vedettävä niin dramaattisesti läpi, tämä pakollisten kuvioitten luistelu? Onko se kaikki kilvoittelu sen arvoinen? Voitetaanko sillä jotakin etuja? Onko se budjettikurin säilymisen kannalta välttämätöntä vai ei? Sitä kannattaa kysyä.

Sitten kun uusia budjetteja ruvetaan rakentamaan - ja meillä on uusi budjettipäällikkökin - toistaisin sen tarkastuslautakunnan puheenjohtajan, valtuutettu Luukkaisen täällä monesti esittämän ajatuksen, että sisäiset vuokrat pitäisi panna joka momenttiin avoimesti näkyviin, niin tietäisimme suunnilleen, mikä on toiminnallista rahaa ja mikä on läpikulkevaa rahaa. Kannattaa nyt jo alkaa niitten kalkyylien tekeminen, ettei tule sitten myöhemmin vuodesta kiirettä. Se olisi tärkeä uudistus.

Sitten havaitsin Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa, jonka valtuutettu Lehtipuu käytti, pienen öljypuun lehvää kantavan linnun. Nimittäin valtuutettu Lehtipuu puhui lasten kesäruokailusta leikkikentillä, että se pitäisi turvata ja säilyttää.

Siinä joka vuosi uhrataan hirvittävä määrä henkilötyötunteja, että voidaanko missä kentillä ehkä voidaan antaa ruokaa, mitkä kentät on ehkä pantava kiinni, mutta osa voidaan ehkä pitää auki, mutta ruokaa ei saa missään tapauksessa antaa. Eräänä vuonna saatiin. Ei tarvinnut missään kentällä pihdata ruoasta.

Minulla oli taskussa yksi ylimääräinen ässä - tai hihassa - ja se oli se, että olin, Unto Ojala on näitä kiinteistömiehiä, niin olin hänen kanssaan käynyt investointiohjelmaa läpi. Meillä oli pari, kolme pienempää remontti-investointia siellä, mitkä olisi voitu siirtää huoletta vuodesta toiseen ja lapsille olisi rahat turvattu.

Kolmekymmentäkaksi vuotta sitten, kun olin Kälviä kunnanvaltuustossa, niin siellä kunnanjohtaja antoi ehdottoman määräyksen, että jos joku ehdottaa valtuustossa muutoksia ja menojen lisäyksiä, niin pitää osoittaa vastaava menojen vähennys taikka tulojen lisäys, muuten ei tule mistään mitään. Se on hyvä oppi. Sitä täälläkin kannattaisi käyttää. Toivon parasta.

Sanoisin, että minulla meinasi itku tulla viime kesänä, kun yhtenä kesäisenä päivänä lapset Mäkitorpan leikkikentällä - oli sateinen päivä - olivat sisällä piirtämässä. He piirtelivät kiitoskortteja Aatos Erkolla. Erkko nimittäin antoi heille ruokaa. Kaupungilla ei ollut rahaa. No, Erkolla on enemmän varmaan, mitä tämän päivän lehdistä voidaan lukea. Mutta joka tapauksessa, olisin sanonut, on kaupungille häpeä, että Erkko joutuu sen rahoittamaan. Ei siinä ole laitaa. Hoidetaan se asia tänä kesänä kunnolla loppuun.

Sitten:

Terveyskeskusasia oli terveyslautakunnassa juuri esillä. Siinä yhteydessä saatiin eräitä ratkaisuja. Mutta siinä tuli ilmi jo sellainen yksi asia, josta haluaisin yhden ponsiehdotuksen tehdä.

Nimittäin nythän Myllypuron terveysasema siirtyy Itäkeskukseen, jossa on hollantilaisen kiinteistösijoittajan hehtaareita - tai neliöitä - runsaasti. Se sijoitetaan sinne. Mutta selkeä linjaus oli myöskin, että se palaa kotikonnuilleen takaisin. Se olisi hyvä palata jo silloin kun se hollantilaisten kanssa tehty vuokrasopimus päättyy vuonna 2008.

Eli ponsi kuuluu:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että suunnitelmia Myllypuron terveysaseman rakentamisesta aikaistetaan niin, että aseman toiminnat voidaan palauttaa Itäkeskuksesta takaisin Myllypuroon jo siinä vaiheessa, kun terveysasematilojen vuokrasopimus Itäkeskuksessa päättyy vuonna 2008.

Sitten kannatan valtuutettu Havaston ponsiesitystä.

Vanhaa hienoa traditiota noudattaen kannatan valtuutettu Karhuvaaran pontta nro 2 eli kuntoutuspontta.

Ja eipä muuta. Kiitos

Valtuutettu Lehtola on aivan oikeassa, että se on häpeä, että Erkko joutuu maksamaan lasten ruoat. Mutta vielä suurempi häpeä on se, että hänelle jaetaan rahaa kuin roskaa valtion toimesta. Nyt kun varallisuusverosta luovutaan, niin Erkko on 26 000 eläkeläisen arvoinen, jos katsoo hallituksen toimia Erkon ja kansaneläkkeen saajien suhteen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Hakasen työllistämismäärärahojen jakamista koskevaa pontta 6 ja nuorten ennaltaehkäisevää päihdetyötä koskevaa pontta 7.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan lämpimästi valtuutettujen Lehtolan ja Bergholmin toivomusponsiesityksiä sekä myös valtuutettu Karhuvaaran toivomuspontta nro 1.

Minä olisin myöskin kannattanut valtuutettu Karhuvaaran molempia ponsia. Ne olivat erittäin hyviä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni olisi hyvä, kun kaupunginhallitus on nähnyt tarpeelliseksi pohtia sitä, minkä takia verotulot ovat vähentyneet niin paljon, selvittää tässä yhteydessä sitä, mikä osuus tällä ilmiöllä on siihen, että pääomatulojen osuus kaikista tuloista on kasvanut hyvin voimakkaasti?

Esimerkiksi täällä mainittu Aatos Erkko maksaa veroja saman prosentin verran kuin moni tavallinen palkansaaja, eli hän ei maksa kunnallisveroa juuri ilmeisesti lainkaan, koska pääomatuloista ei kunnallisveroa makseta... (Puheenjohtajan välihuomautus.) Tämä on hyvin oleellinen kysymys, millä tavalla kaupungin veropohjaa voidaan vahvistaa? Pääomatulojen verottaminen on yksi keino, jolla voidaan vahvistaa veropohjaa.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Harry Bogomoloff

puheenjohtaja

(osa 242 §:n kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Outi Alanko-Kahiluoto Kirsi Piha

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu