Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Ajattelin tehdä pari ponsiesitystä ja perustella ne lyhyen kaavan mukaan, mutta alkukokous meni niin vauhdikkaasti, että täytynee antaa käännökselle hieman aikaa ja perustella laveammin. Yritän silti olla lyhyt, että pääsemme asioissa eteenpäin.

Kyseessä on iso ja merkittävä hanke ja myös taloudellisesti kallis hanke. Kuten listateksti kertoo, rakentamiskustannukset ovat kaikkiaan 55 milj. euroa, ja vaikka ne esitetyllä tavalla tullaan jatkossa jakamaan puoliksi kaupungin ja kiinteistönomistajien kesken, niin etenkin alkuvaiheessa kaupungin panos on erittäin huomattava. Kaupungin panos on niin iso, että sille rahalle täytyy saada kunnon vastine. Siihen tämä hanke kyllä myös antaa mahdollisuudet. Tämä on se tunneli, joka mahdollistaa keskustaolojen kehittämisen ja kävelykeskustan laajentamisen, jos niin haluamme. Tällä hankkeella siirretään merkittävä osa huoltoliikenteestä ja pysäköintipaikkoja etsivästä liikenteestä pois maanpäällisestä katuverkosta, ja näin kevyen liikenteen olosuhteet paranevat olennaisesti.

Erityisen tärkeää olisi saada lisää tilaa kantakaupungin pyöräteille. Meillähän on erikoista sinänsä, itse asiassa laitakaupungilla ja kantakaupungin reuna-alueilla on erittäin hyvä pyörätieverkosto, mutta keskellä kaupunkia se katkeilee. Huoltotunnelin toteuttaminen antaisi mahdollisuuden sen kohentamiseen ja laajentamiseen. Kaupungin ydinkeskustassa on kaupungintalon lisäksi myös yliopisto, ja se on kevyen liikenteen kohteena erityisasemassa. Nimenomaan opiskelijat ja myös yliopiston henkilökunta käyttää sekä joukkoliikennettä että pyörää matkoissaan keskimääräistä helsinkiläistä enemmän.

Viime aikoina kesken ollut Yliopistonkadun kunnostustyö on osoittanut, että Yliopistonkatu ei ole täysin korvaamaton osa meidän autokatuverkkoamme. Liikenne on sujunut vähintään kohtalaisesti siitä huolimatta, että Yliopistonkatu on ollut toisinaan yksisuuntainen, toisinaan kokonaan poikki ja toisinaan vain osin käytössä. Tunnelin toteuttaminen ja ilmeisesti kohta valmistuva Yliopistonkadun remontti antaisivat tilaisuuden myös sille, että vakavasti harkittaisiin Yliopistonkadun muuttamista kävelykaduksi ja ottamista mukaan kävelykeskustasuunnitelmiin.

Esityslistalla todetaan, että Keskuskatu voidaan muuttaa pääosin kävelyalueeksi sitten, kun väylä on valmis. Tässä olisi nyt pari vuotta aikaa tehdä suunnitelmia siitä, miten kävelykeskustaa sen jälkeen voidaan laajentaa.

Hyvä puheenjohtaja.

Esitän kaksi eri ponsiesitystä. Toivon, että valtuutetut saavat ne kohta kopioituina ja käännettyinä eteensä.

Ensimmäinen esitykseni on, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että kantakaupungin pyörätieverkon laajentamistarpeet selvitetään huoltoväylän valmistumiseen mennessä.

Ja toinen esitykseni on, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että laaditaan suunnitelma siitä, mitkä kadut ja millä aikataululla olisi muutettavissa kävelykaduiksi Keskuskadun lisäksi.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minäkin päätin tulla kannattamaan tänne pönttöön valtuutettu Lehtipuun esittämiä ponsia, koska ne ovat erinomaisia.

Minusta tuntuu, että valtuutettu Lehtipuun puhuessa valtuusto oli vähän rauhaton eikä ehkä tullut kuunnelleeksi hyviä perusteluita, joita Lehtipuu niille kahdelle ponnelleen esitti.

Ihan lyhyesti:

Korostan vielä, että keskustan huoltotunneli voi olla erittäin hyvä hanke, jos toteutamme sen taiten ja kokonaisvaltaisesti.

Se tulee aika kalliiksi. Alkuvaiheessa se tulee maksamaan melkein 50 milj. euroa Helsingille, koska aluksi mukana on vain kaksi ulkopuolista maksajaa, Stockmann ja Sponda. Mutta jos olosuhteet jalankulkijan mittakaavassa kantakaupungissa paranee tunnelin johdosta, tämä satsaus tähän huoltotunneliin on erinomaisen kannattava ja hyvä. Mutta jos rakennamme vain huoltotunnelia, unohdetaan jatkohoito, niin kyllä tämä on aika iso raha vain sille, että saamme hyvät parkkiolosuhteet tai hyvät reitit parkkipaikoille ja ennen kaikkea sitten kantakaupungin huoltoliikenne maan alle. Joka tapauksessa, siis 15 000 autoa lähtee vuorokaudessa kantakaupungista kaduilta pois. Se tila pitäisi ottaa nyt hyvään käyttöön kevyelle liikenteelle ja jalankululle.

Kannatan valtuutettu Lehtipuun ponsia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä tunnelihanke on ollut vireillä kauan. Sitä käsiteltiin myöskin kiinteistölautakunnassa perinpohjaisesti ja todettiin sen tärkeys.

Sehän on monessa mielessä tärkeä. Keskustan liikekortteleiden kannalta, erityisesti Stockmannin, Vanhan ylioppilastalon ja Mannerheimintien alueen kortteleille sillä on erittäin suuri merkitys ja myöskin se, että huoltoliikenne, joka tällä hetkellä siellä on, haittaa raitiovaunuliikennettä ja yleistä liikennettä.

Minun työpaikkani on ollut Helsingin yliopisto vuodesta 1968. Kolmea vuotta lukuun ottamatta olen kolmekymmentäneljä vuotta ollut töissä siellä. Olen itse tehnyt aloitteen tästä Yliopistonkadun kävelykatuhankkeesta.

Mielestäni valtuutettu Lehtipuu on oikealla asialla.

Ajatelkaapa sitä liikennettä siellä. Kun siellä on luentosaleja korttelin eri puolilla ja vankkaa kävelyliikennettä kiinteistöstä toiseen ja sitten autot ajavat sinne. Siellä on ollut vaarallisia tilanteita ja jalankulkijat joutuneet kärsimään siitä.

Mielestäni valtuutettu Lehtipuun havainto on ollut oikea, että kun se on ollut kiinni, niin se ei ole tehnyt mahdottomaksi ? Argumentti, jolla minun aloitteeni aikanaan tyrmättiin, oli juuri se, että väitettiin, että sinne liikkuminen on mahdotonta. Mutta tässäkin valtuutettu Lehtipuu on oikeassa. Se ei ole ollut mahdotonta.

Kannatan kyllä lämpimästi. Tämä on hyvä hanke. Se parantaa turvallisuutta yliopistokorttelissa, jossa jalankulkijat kulkevat koko ajan luentosalista toiseen tien yli. Mielestäni tämä olisi luontevaa.

Samoin totta on se, että sadat opiskelijat käyttävät päivittäin talvellakin polkupyörää. Ehkä polkupyörien säilyttämistilat on ehkä suurempi ongelma. Tällä hetkellä nuo väylät ovat jo keskustassa varsin hyviä. Mutta se, miten saadaan suuri määrä polkupyöriä säilytetyksi, niin se pitäisi hoitaa. Ja se tavallaan hoituu, jos Yliopistonkatu muodostuu kävelykaduksi.

Kannatan erityisesti tätä valtuutettu Lehtipuun pontta tästä Yliopistonkadun muodostamisesta ja muittenkin selvittämisestä kävelykaduiksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Huoltotunneleiden merkitys on ensisijaista keskustan kiinteistöjen tavarakuljetuksen ja huollon järjestämisessä. Siinä mielessä on hyvä, että tämä hanke on tässä vaiheessa ja lähdössä etenemään.

Taannoin, kun olin näiden tavarankuljettajien kanssa liikkeellä, etenkin talvisaikaan, jolloin huolto- ja tavaraliikenne keskustassa ovat erittäin vaikeata, kun tiellä on lunta ja kadut ovat osittain auraamatta, niin se on todella vaivalloista. Näin ollen huolto- ja tavaraliikenteen saaminen maan alle helpottaa huomattavasti sekä jakelua, että myöskin kiinteistönhoitoa.

Sen sijaan valtuutettu Lehtipuun esittämä kävelykatu, tai Yliopistonkadun muuttaminen kävelykaduksi, niin pyytäisin huomauttamaan sen, että varsinaisesti koko tämän keskustan kävelyalueen suunnittelu tulee olemaan selvittelyn kohteena silloin, kun valtuusto ja kaupunginhallitus tulevat käsittelemään keskustatunneliratkaisua. Siihen yhteyteen kaupunkisuunnittelulautakunnassa lisättiin ehdotus siitä, että koko Rautatientorin ja keskusta-alueen laajan kävelykeskustan aikaan saaminen on se, joka siinä yhteydessä tutkitaan.

Näin ollen toivoisin, että ei tehdä kovin paljon irrallisia selvityksiä ja hukata resursseja, vaan että se liitetään tähän laajempaan suunnitelmaan, joka kohta tulee kaupunginhallituksen käsittelyyn.

Arvoisa puheenjohtaja.

Juuri tästä on kyse, mihin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Anttila kiinnitti huomiota.

Mielestäni nykytilanne ja ? menossa olleet työmaat osoittavat, että kävelykeskustan laajentamista ei tarvitse kytkeä keskustatunneliin, joka on parhaassakin tapauksessa, tai jonkun mielestä ehkä pahimmassa tapauksessa, usean vuoden päässä. Se on monta kertaa kalliimpi hanke kuin tämä huoltoväylä, joka nyt saadaan toteutumaan. Tätä hetkeä pitäisi käyttää hyväksi siinä, että saadaan kantakaupunkia kohenemaan ja kevyen liikenteen olosuhteita täällä paranemaan.

Kaupunginvaltuutettu ja kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Anttilalle sanoisin, että huoltotunnelia valmisteltaessa on jatkuvasti viitattu tämän myönteisiin vaikutuksiin myös kävelykeskustan kehittämiseen ja keskustatunnelikeskustelu elää ihan omaa elämäänsä ja on ehkä hiukan etuaikaisesti noussut tässä kohtaa esille. Nyt puhutaan nimenomaan huoltotunnelista. On selvää, papereidenkin perusteella, että meille tulee pelitilaa kaupungin eri liikennemuotojen järjestelyyn tämän johdosta.

Ja erittäin perusteltu tämä valtuutettu Lehtipuun ponsi, joka täällä on esitetty.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minäkin toivon, että ei ryhdytä koplaamaan yhteen sellaisia asioita, kuten kävelykatujen lisääminen keskusta-alueella ja keskustatunneli-investointi, jotka ovat itse asiassa luonteeltaan aivan päinvastaisia. Keskustatunneli olisi omiaan lisäämään Helsingin keskustaan suuntautuvaa yksityisautoilua ja aiheuttamaan lisää paineita parkkitilojen rakentamiseen ja muuhun vastaavaan.

Kannatan valtuutettu Lehtipuun ponsiehdotuksia. Pidän niitä hyvin tärkeänä.

Minua kiusaa tässä asiassa se, että Stockmann ja muut kiinteistöt tuolla keskusta-alueella olisivat kyllä voineet hyvin yhteensä laskettuna osallistua enemmän rahoitukseen kuin mitä nyt tässä ehdotuksessa esitetään. Ne ovat ilmiselviä hyötyjiä, varsinkin kun otetaan huomioon se, että tässä ratkaisussa ollaan huoltotunnelin lisäksi päättämässä siitä, että sinne tulee 1 100 parkkipaikkaa, jotka palvelevat nimenomaan näitä liiketiloja.

Keskusta-alueen pysäköintitilojen rakentamista meidän pitäisi muutenkin seurata täällä. Sitä tapahtuu kaiken aikaa pikkuhiljaa. Se on asia, jolla on sitten välillisesti monia vaikutuksia liikenneongelmiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin ottaa kantaa valtuutettu Lehtipuun ponteen, joka liittyy pyöräilyyn.

Meillähän on valtuustossa hyväksytty pyöräilyn kaksinkertaistumisen ohjelma, jonka tavoitteena jo pitäisi olla se tilanteen poistaminen, josta valtuutettu Lehtipuu puhui eli keskustan liikenneväylien parantaminen. Siinä Lehtipuu oli aivan oikeassa, että keskustassa tilanne ei ole sellainen kuin se voisi olla tai sen pitäisi olla ja laitakaupungilla se on kohtuullisen hyvä, tosin väylät ovat vieläkin hankalasti löydettävissä. Kokeilkaa itse, niin huomaatte miten eksytte siellä.

Haluan kannattaa valtuutettu Lehtipuun pontta.

Toivon, että ymmärretään myös se ongelma, joka tällä hetkellä Helsingissä on pyöräteille, joka on siis se, että kävelijöiden ja pyöräilijöiden kesken on sovittamaton ristiriita.

En tiedä, onko kysymys asenteesta vai onko kysymys siitä, että pyörätiet sijoitellaan sillä tavalla hankalasti, että kävelijä ei huomaa, että siinä on kysymys pyöräteistä. Autoilijoiden ja pyöräilijöiden kohdalla tilanne on tällä hetkellä paljon parempi. Mutta nimenomaan kävelijöiden ja pyöräilijöiden kohdalla tulee tilanteita, jotka ovat kohtuuttomia. Usein kävelijä on se, joka on vaarana ja pyöräilijä joutuu suureen vaaraan ajaessaan mahdollisesti jotain päin.

Mutta näitä ponsia pitää aina tehdä, jotta ei unohtuisi kaupunkisuunnitteluvirastolta se fakta, että tätä kaksinkertaistumisen ohjelmaa pitää toteuttaa joka hetki.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin vain valtuutettu Lehtipuulta hieman tarkennusta tähän ponteen koskien Yliopistokadun muuttamista kävelykaduksi, että tarkoittaako hän, että koko se katu, myös välillä Fabianinkatu ja Unioninkatu tulisi muuttaa kävelykaduksi? Nähdäkseni siltä osalta en kannata sitä asiaa. Jospa tähän saisin vastauksen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen muotoillut ponteni siten, että siinä selvitettäisiin laajemmin, mitkä kadut ja millä aikataululla ne olisi muutettavissa kävelykaduiksi. Itse ponsimuotoilussa en mainitse Yliopistonkatua, vaikka se onkin ilman muuta yksi niistä kaduista, joka täytyy tutkia.

Ja kuten valtuutettu Kalima kertoi, osa siitä olisi muutettavissa kävelykaduiksi nimenomaan yliopiston korttelin rauhoittamiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aktiivipyöräilijänä - niin kuin valtuutettu Bryggarekin - haluaisin kannattaa valtuutettu Lehtipuun tekemää pyörätieselvitystä eli kantakaupungin pyörätieverkon kehittämismahdollisuuksien selvittämistä.

Olen puikkelehtinut paljon pyörän kanssa keskustassa. Siellä on paikka paikoin aika hankalaa ja jalankulkijoiden kanssa tulee pieniä ristiriitoja ja välillä vähän isompiakin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Aika ajoin on ollut vaikea löytää ihan kunnon faktaa, vaikka terveystutkimuksissa löytyykin pyöräilystä. Tietysti me kaikki ymmärrämme, että se on terveellistä.

Pari vuotta sitten Kööpenhaminassa tehtiin laaja seurantatutkimus työhön pyöräilevillä Kööpenhaminan keskustassa ja ei pyöräilevien välillä ja saatiin aika merkittävä kansainvälisestikin paljon siteerattu tulos, että 40 % pienempi riski sydän- ja verisuonitauteihin on niillä kööpenhaminalaisilla, jotka pystyvät pyöräilemään työmatkansa. Todennäköisesti, jos me onnistumme tässä valtuutettu Lehtipuun ajamassa ja mm. valtuutettu Bryggaren kannattamassa projektissa, niin terveydenhoitokulut myös vähenevät. Se Kööpenhaminan tutkimus 40 %:n pienemmästä riskistä sydän- ja verisuonitauteihin on todella merkittävä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Esitettyyn hitas-järjestelmän enimmäishinnan laskentatavan muuttamiseen allekirjoittaneella ei ole huomautettavaa.

Sen sijaan tulevaisuudessa hitas-asuntojen enimmäishinnat on käytännössä sidottu lähinnä Helsingin kaupungin keskimääräiseen asuntohintaindeksiin. Asuntojen hintojen nousu kuitenkin vaihtelee eri kaupunginosassa. Tämä johtaa siihen, että ns. halvoilla alueilla hitas-enimmäishinnat tulevat enenevässä määrin ylittämään alueen käyvät asuntojen hinnat, ja täten hitas-järjestelmä suurelta osin menettää näillä alueilla merkityksensä. Toisaalta alueilla, joissa asuntojen hinnat nousevat keskimääräistä enemmän, hitas-enimmäishintojen ero alueen käypiin hintoihin jatkuvasti kasvaa. Tämä tulee lisäämään riskiä hitas-hinnoilla keinotteluun. Tulevan kehityksen valossa mielestäni hitas-asunto kannattaakin ostaa nimenomaan arvostetuilta alueilta.

Uskon, että hitas-asuntojen enimmäishintojen laskutapaa tulee jälleen muuttaa muutaman vuoden kuluttua, tai sitten katsotaan jo järkeväksi luopua koko järjestelmästä sen koskiessa entistä pienempää osaa Helsingin asunnoista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hanke sinällään on ok, mutta leväperäinen kustannussuunnittelu tulee jälleen esille.

Vielä vajaa vuosi sitten hankkeen kustannuksiksi arvioitiin 6,5 milj. euroa. Nyt kustannusarvio on noussut vaatimattomasti yli 80 %. Saavutus onkin jo lähes uskomaton.

Niin kuin tekstissä lukee, hanketta on suunniteltu sisällöltään puutteellisena ja kustannuksiltaan selvästi alimitoitettuna.

Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunnossaan esittämä huomautus, että tiehankkeet, miksei muutkin hankkeet, tulisi alusta alkaen suunnitella tarkemmin ja toteutunutta kustannustietoa hyväksi käyttäen, jotta kustannusennusteet saataisiin pitävämmälle pohjalle, on enemmän kuin paikallaan.

Kun joskus vielä näkisi sen toteutuvan. Se edellyttää todellisen vastuun käyttöön ottoa kuntasektorilla, joka ei kovin helposti tunnu onnistuvan. Joka tapauksessa taas joku 5 milj. euroa tässä hurahti vuodessa.

Puheenjohtaja.

Valitettavasti painoin aikaisemmin. Puheenvuoroni ei liity aloitteeseen nro 1.

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Vastaus aloitteeseeni on perusteellinen.

Kun lukee tätä vastausta, niin miettii totisesti, miten olisi vastattu, jos joku olisi ehdottanut kunnallisen terveyskeskusverkoston rakentamista. Täällä on nimittäin tällainen kappale: "Julkishallinnon eli kaupungin tehtävä ei ole kilpailla markkinoilla toimivien yritysten kanssa, vaan tarjota sellaisia yleishyödyllisiä hyödykkeitä, joiden tarjonta on yhteiskunnallisen hyvinvoinnin näkökulmasta välttämätöntä tai tärkeä, mutta joille ei synny markkinoita yksityisten toimijoiden toimesta." Näin. Eli joskus täytyy myös miettiä sitä, mikä on kuntalaisen etu, että kuntalainen saa edullisia ja luotettavia palveluita.

Hyvää tässä vastauksessa oli se, että kaupunki aikoo tarjota jatkossa entistä enemmän asukkaille tällaista palvelua ja että nyt investoidaan kirjastojen ja Esplanadin puiston langattomiin verkkoihin.

Senpä takia esitän ponnen, jotta tämä hyvä aikomus myös toteutuu:

Helsingin kaupunki kehittää langatonta verkkoa kaupungin kirjastojen ja kulttuuriasiainkeskuksen toimipisteiden, kuten paikallisten kulttuuritalojen kautta kaikkien kaupunkilaisten käyttöön.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lipposen ponnessa mainittu kattava laajakaistaverkosto kaupunkilaisille on erittäin tärkeä, mutta en ole välttämättä sitä mieltä, että kaupungin pitäisi lähteä sitä toteuttamaan.

Jos mietitään sitä, miten tietotekniikkapalveluita saadaan tasa-arvoiseksi elikkä lähinnä tätä kaistaa kaupunkilaisten käyttöön.

Kun tällä hetkellä hinnat kuitenkin ovat sellaisia, että ne eivät mahdollista kaikille oman laajakaistayhteyden hankkimista, niin meillähän on mahdollista taloissa toteuttaa taloverkkoratkaisuja, jolloin hinta jää erittäin alhaiseksi, eli idea on se, että taloyhtiö tai kiinteistöyhtiö hankkii laajakaistan ja sitten järjestelmän, jossa se jaetaan asukkaille tasapuolisesti käyttöön. Tällaisen toteuttaminen yli sadan hengen kerrostaloon maksaa investointeina noin parituhatta euroa ja sen jälkeen kustannukset jäävät ehkä noin sataan euroon kuukaudessa. Mielestäni kaupunkilaisten kannattaisi enemmänkin ottaa selvää taloverkkosysteemeistä ja toteuttaa niitä itse, ja niitä voidaan toteuttaa myöskin langattomia.

Se mitä kaupungin tulee jatkaa, on julkisten tilojen langaton verkko, jota kirjastoissa ja muissakin toimipisteissä on toteutettu ja sen lisäksi kirjastoihin riittävä määrä tietokoneita, koska monilla ei kannettavaa konetta ole, jota voisi langattomassa verkossa käyttää. Sen takia kirjastoissa pitää olla riittävä määrä tietokoneita yhteiskäytössä. Nythän kaupungilla on toistaiseksi vasta noin yksi neljäsosa siitä suosituksesta, mitä on valtion toimesta asetettu. Eli meille tarvitaan vielä kirjastoihin tietokoneinvestointeja.

Rouva puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Lipposen pontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Erittäin harvoin näkee aloitteisiin annettuina näin hyvin perusteltuja, näin kattavia ja täydellisiä tyhjentäviä vastauksia kuin tässä aloitteessa on. Tässä on todella nähty vaivaa ja otettu perusteluita hyvin esille. En voi olla muuta kuin ylpeä siitä, mitä tähän on vastattu. Yhdyn näihin näkemyksiin, mitä vastauksissa löytyy.

En itsekään katso, että kaupungin pitäisi astua näille heikoille jäille ja ryhtyä siellä sitten ikään kuin kokeilemaan siipiään ja katsomaan, minkälaisia riskejä ja tappioita näistä operaatioista tulee ja sitten myöskään koekäyttäjiksi taikka erilaisiksi koetarjoajiksi tällä teknisellä alueella.

Olen tyytyväinen siitä, että kaupunki on tällaisen linjan valinnut, ja haluan olla tukemassa sitä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Matkailumarkkinoinnin osalta kaupunginkanslian matkailu- ja kongressitoimisto sekä tiedotustoimisto ovat ottaneet myönteisen kannan tiettyjen kohderyhmien osalta Malmin lentoaseman käyttöön matkailutarkoituksiin.

Malmin lentoasema-alueen käyttö sen sijaan tapahtumapaikkana on jätetty vähäisemmälle huomiolle. Siellä on kuitenkin yksityisten tahojen toimesta järjestetty erilaisia tilaisuuksia. Ne ovat osoittaneet, että alue sopii varsin hyvin jopa tapahtumille, jossa on useita tuhansia henkilöitä.

Toivonkin, että kun suurtapahtumiin ja yleensä kaupungin tapahtumastrategiaan liittyviä kysymyksiä par'aikaa kaupungissa mietitään, tulee Malmin lentoasema-alue ottaa mukaan vakavasti pohdittavana vaihtoehtona suurtapahtumien järjestelypaikkana.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Malmin lentokenttä on yleisilmailukenttä, joka antaa mahdollisuudet monenlaisiin massatapahtumiin, erilaisiin lentotapahtumiin, erilaisiin laskuvarjohyppytapahtumiin ja moneen muuhun. Se on elävä, historiallinen lentokenttä. Se on huippuharvinaisuus, jonka arvo on tunnustettu myös kansainvälisesti.

Tällainen World Monument's Found, joka ylläpitää maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listaa, on valinnut Malmin kentän listalle vuonna 2004 ja edelleen ensi vuoden listalle. Lisäksi kansainvälinen DOCOMOMO-työryhmä on valinnut Malmin lentoaseman Suomen merkittävän modernin arkkitehtuurin kohdevalikoimaan, ja se on kiitoteineen päivineen. Nämä osoittavat, että Malmin kenttä on mitä mainioin turistikohde.

Malmin lentoasemalla toimii ilmailukerhoja, ja lentokenttä on helpon matkan päässä kaikille pääkaupunkiseudulla. Siellä on vapaaehtoista kerhotyötä, joka pitää pitkälti kerhojen kaluston lentokuntoisena. Eli Helsinki-Malmin lentoasema on nykyisessä kahden kiitotien asussa virkistyskohde ja ylpeyden aihe, jota voi hyödyntää paljon nykyistä runsaammin.

Nykyisestä virkistyskohteesta en tiedä. Jos sinne aitojen yli lähtee kiipeilemään, niin epäilen, että siinä virkistyy aika tavalla, kun vartijoita juoksee karkuun.

Mutta on totta, että arkkitehtuurisesti Malmin lentokenttärakennus on upea ja sitä voi käyttää kulttuuritoimintaan ja erityisesti siinä vaiheessa, kun se suojellaan ja säilytetään elinvoimaisen asuinalueen keskuksena. Kun rakennus suojellaan, niin se on hieno asuinalueen keskus, jossa voi järjestää erilaisia kulttuuritapahtumia.

Siinä valtuutettu Molander oli aivan oikeassa, että hieno arkkitehtuurinen rakennus, joka on syytä suojella uuden upean asuinalueen keskuksena.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kuten edellisessä kokouksessa asuntopolitiikan yhteydessä puhuimme, niin kyllä Malmin lentokenttä on Helsingin elinkeinoelämän kannalta aivan välttämätön.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ne kiitoradat tekevät sen, että siellä todellakin voi pitää lentonäytöksiä. Se koko alue on erittäin hyvä massatapahtumien järjestämiseen. Siitä on ollut hyviä esimerkkejä. Lentonäytökset ja historialliset koneet ovat olleet todella mielenkiintoisia tapahtumia. Ja kyllä se niin on, että jos ne kiitoradat sieltä poistuvat ja siellä asuinalue on, niin en näe, että siellä mitään massatapahtumia enää sen jälkeen voi järjestää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen ymmärtänyt, että valtuutettu Arhinmäki on tottunut hyppimään yli aitojen, mutta me muut käytämme porttia. Siellä on porttikin olemassa.

Menee vähän pikkujoulupuheiden puolelle, mutta pakko vastata.

Kyllä varmasti Malmin lentokenttä on tarpeellinen myös elinkeinoelämälle, mutta asuntoina, saadaan ihmisille asuntoja sinne.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tein siis aikoinaan aloitteen siitä, että kantakaupungissa olevat autolautat siirrettäisiin yhteen satamapisteeseen Sompasaareen.

Olen saanut hyvät vastaukset eri tahoilta. Vastauksissa on kovin yksiselitteisesti todettu, että Sompasaaren alue kyllä kannattaa suunnitella tulevaisuuden asuntoalueeksi.

Mutta näiden hyvien vastauksien kautta olen kyllä saanut lisää ajateltavaa tämän asian tiimoilta.

Siis tosiasiahan on siis se, että meillä on Vuosaaren sataman valmistumisen jälkeenkin kantakaupungissa kolme aika isoa satama-aluetta, jotka vievät maa-alaa noin 40 - 50 ha. Nämä kolme satamaa aiheuttavat tänä päivänä noin tuhannen rekan vuorokausiliikenteen. Sen lisäksi nämä kolme satama-aluetta aiheuttaa lähitienoiden asukkaille kohtuullisesti vähintäänkin meluongelmia.

Tässä mielessä meidän ei pidä tuudittautua Yleiskaava 2002:n lähtökohtaan siitä, että vaikka satamat nyt edelleen pysyvät tulevaisuudessa kantakaupungissa, että se kannattaisi olla hamaan tulevaisuuteen näin.

Lähinnä minua itseäni kiinnostaa tulevaisuudessa tietenkin Silja Line -yhtiön liikennöinti ja tulevaisuus. Sinänsä on mielestäni merkillistä, että kaksi laivayhtiötä ajaa melkein samalla aikataululla eli viiden, puoli kuuden aikaan lähtien Helsingistä Tukholmaan yölauttaa vieden kaksi isoa satama-aluetta.

Jossain vaiheessa olisi toivottavaa, että Vikingin ja Siljan satamatoiminnat voisi toimia yhdestä satamasta käsin siitä huolimatta, että jos molemmat haluaisivat ajaa yövuoroja. Mutta toisaalta saattaisi olla kiinnostavaa myös, että Helsingistä pääsisi päivävuoroilla Tukholmaan.

Sitten ihan viime kädessä, jossain vaiheessa meillä on kuitenkin se tilanne edessä, että nämä kolme kantakaupungin satamaa jäävät ahtaaksi tänne keskustan taakse eräällä lailla.

Mielestäni meidän nyt jo pitäisi rohkeasti pohtia sitä ajatusta, että autolautat jossain vaiheessa olisivat Vuosaaressa. En tiedä yhtään, mitä se kaavallisesti tarkoittaa ja mitä se tarkoittaisi tulevien metroyhteyksien kautta. Mutta ne on sellaisia tulevaisuuden asioita, joita ainakin valtuutettujen kannattaa sormiharjoitteluna ehkä sitten joululomalla vaikka pohtia.

Ärade fru ordförande, bästa fullmäktigekolleger. Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Jag har i min motion lyft fram behovet av en slags arkitekturpolitisk värdediskussion, också den diskrepans som man kan tycka att råder mellan arkitekters vanliga och helsingforsares uppfattning om vad som är en god attraktiv boendemiljö och vad som är högklassig arkitektur. Det här särskilt med tanke på dom stora utvecklingsprojekt som vi nu har i Helsingfors, när vi kommer att bygga ut de här nya områdena. Jag hoppas att Malm får fortsätta som ett kulturhistoriskt värdefullt flygfält och vi kommer att ha många olika platser, särskilt vid stränderna som vi kommer att kunna bygga. När vi nu ska bygga är det då viktigt att ta hänsyn till just attraktivitet. Vi vet att det finns områden i Vanda dit mänskor gärna flyttar, också helsingforsare, och i det här sammanhanget vill jag tacka särskilt byggnadsnämnden.

Haluan kiittää erityisesti rakennuslautakuntaa vastauksestaan, jossa he hyvin perusteellisesti pureutuvat tähän asiaan ja ihan oikeasti ymmärtävät tarpeen käydä arvokeskustelua. Arvothan kuitenkin ovat tavallaan niitä asioita, jotka tässä suunnitteluakin ohjaavat.

On meille kaikille arvokasta ja tärkeää, että saadaan mahdollisimman laadukasta, mutta myös kuntalaisia miellyttäviä asuinalueita. Tässä mielessä on tärkeää, että ihmisten ja asukkaiden ääni on tarpeeksi vahva. Asukkaiden ääni ei tietenkään voi kulkeutua muuta kautta kuin nimenomaan esimerkiksi valtuuston ja meidän poliitikkojen kautta.

I det här sammanhanget har jag också reflekterat över den kommun- och servicetrukturreform som vi står inför och då vill jag påstå att med tanke på invånarnas intresse för det här området så tror jag att konkurrens är en fördel. Konkurrensfaktorn innebär att man som invånare i Helsingfors, Esbo och Vanda kan välja litet olika slags stadsplanering. Man kan välja att bo i en annorlunda, i en viss sorts stad eller i en annan sorts stad, i ett annat sorts boende. Stadilaisen ei siis tarvitse asua pientalossa. Stadilainen saa asua ihan oikeasti kivikaupungissa ja sellaiset, jotka viihtyvät pientaloissa, voivat muuttaa hieman kauemmaksi keskustasta.

Mielestäni kuntauudistusta ajatellessa on muistettava, että asukkaiden näkökulmasta asuntotuotannon kilpailutilanne on positiivinen asia. Se tuottaa erilaista asumista ja erilaisia mahdollisuuksia.

Jag är väldigt nöjd över det att staden har ett arkitekturpolitiskt program på gång, att vi kommer att få ta ställning till en arkitekturpolitisk skrivelse och ser fram emot att i den här arkitekturpolitiska diskussionen kunna föra en utförlig diskussion om just de värderingar som ligger bakom vår stadsplanering, att det inte bara är så att arkitekturen inte har utvecklats på sextio år utan att det faktiskt har skett någonting sedan Alvar Aalto.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiinnittäisin vain yhteen kohtaan vastauksessa huomiota.

Todetaan, että yhtenä vaihtoehtona on lausunnossa esitetty Kaisaniemen hiekkakenttää sirkusteltan paikaksi.

Suhtaudun tähän ajatukseen hivenen skeptisesti johtuen siitä, että tällä hetkellä jo ongelma on se, että Kaisaniemen kenttää käytetään hyvin paljon erilaisiin konsertteihin, viinijuhliin, kaiken maailman herätyskokouksiin. Kenttä on kuitenkin kantakaupungin alueen ainoa, erityisesti Kruunuhaan ja Katajanokan lasten ja nuorten urheilukenttä. Nyt on ollut jo se ongelmana, että siellä on niin paljon muita tapahtumia siihen aikaan, kun lasten ja nuorten pitäisi päästä harjoittelemaan, että tulee pitkiä pausseja siihen. Sen vuoksi on pikemminkin pyritty rajoittamaan sen käyttöä näihin. Kyllä näilläkin lapsilla pitää olla oikeus kohtuullisen lähellä omaa kotiaan päästä harjoittelemaan. Se on aika pitkä matka pienille alle 10-vuotiaille lähteä Katajanokalta esimerkiksi Käpylään asti harjoittelemaan. Sen vuoksi pikemminkin pitäisi Kaisaniemeä kehittää urheilukenttänä ja antaa se mahdollisuus kantakaupungin nuorille.

Tässä halutaan sirkustelttaa ja sahanpurun tuoksua. Siihen ne eivät ehkä pysty vastaamaan. Mutta tällä hetkellä pohditaan Linnanmäen alueen käytöstä poistuneiden vesitornien käyttöä. Yksi ajatus on, että tästä pyöreästä vesitornista voitaisiin tehdä monitoimisali. Siitä saisi ehkä neljälletuhannelle hengelle hyvän konserttisalin. Sen kokoisia puuttuu. Samalla siellä voisi olla myös erilaisia sirkuskouluja ja muuta sirkusaktiviteettia. Se ei tietenkään täytä tätä toivomusta tästä sahanpurun tuoksusta, mutta se voisi olla yksi mahdollisuus kehittää sirkustoimintaa Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Arhinmäki on mielestäni tässä asiassa aivan oikeassa.

Kun Kaisaniemen urheilukenttä on pieniltä jalkapalloilijoilta suljettu, he eivät suinkaan mene Käpylään, vaan Siltamäkeen, jos pääsevät sinnekään. Käpylän kentät on kyllä jo varattu muille seuroille. Mielestäni tämä tilanne on usein aika kohtuuton.

Arvoisa puheenjohtaja.

Yhtään kiistämättä tuota mitä valtuutettu Arhinmäki sanoi lasten ja nuorten liikuntapaikkatarpeesta kantakaupungissa, haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tämä toinen kappale, alhaalta päin, kaupunginhallituksen lausunnossa todetaan, että yhtenä vaihtoehtona on esitetty, eli ei suinkaan ole missään vaiheessa päätetty. Sillä tavoin voi olla vielä turvallisin mielin.

Itse myöskin omalta puoleltani näen tärkeänä, että meillä säilyy kantakaupungissa lasten liikuntaharjoittelumahdollisuuksia.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen valitettavasti aivan eri mieltä aloitteeseen annetun vastauksen kanssa, jossa todetaan, että on olemassa perusteet sille, että ne Helsingin kaupungin työntekijät, jotka adoptoivat lapsia, saavat 48 päivää vanhempainvapaata, eivätkä 72, kuten biologiset vanhemmat.

En näe mitään perustetta sille, että adoptoivia vanhempia asetetaan tässä tilanteessa eriarvoiseen asemaan biologisten vanhemmuuden kanssa. Ja siinä missä kaupungilla on aina jalo pyrkimys yrittää kohdella samassa tilanteessa olevia ihmisiä tasa-arvoisesti, niin harvoin sitä voidaan tehdä näin edullisesti kuin mitä tässä tapauksessa voidaan.

Vuonna 2004 sosiaaliviraston kautta adoptoitiin Helsingin kaupungin työntekijöille kolme lasta. Henkilöstökeskuksen vastauksessa todetaan, että jos arvioidaan määrän olevan 3 - 5 lasta vuodessa, niin kustannukset ovat 6 000 - 10 000 euroa vuodessa, eli kysymyksessä on todella pieni panostus.

Adoptioprosessi on raskas. Lapsen saaminen adoptoimalla on aivan yhtä merkittävä elämänmuutos kuin lapsen biologinen synnyttäminen.

Tästä syystä esitän tätä asiaa palautettavaksi uudelleen valmisteltavaksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Puhun täältä paikaltani.

Mielestäni valtuutettu Moision perustelut olivat niin hyvät, että niihin ei ole paljon lisättävää. Eli kannatan hänen tekemäänsä palautusehdotusta.

Me olemme täällä aikaisemminkin tänä vuonna puhuttu adoptiosta ja nimenomaan kansainvälisestä adoptiosta ja myöskin siitä, kuinka sitä Helsingissä pitäisi oikeastaan pyrkiä lisäämään, ja voi olla, että se lähivuosina lisääntyykin.

Vaikka Helsingin kaupungin työntekijät tuplaisivat ulkomailta adoptoimansa lapsimäärän, niin tämä kustannus olisi aivan minimaalinen. Jos nyt puhutaan 6 000 - 10 000 euroa kustannuksista vuodessa, niin ehkä 20 000 euroa olisi tämä kustannus vuodessa.

Täällä vedotaan siihen, että synnytyksen jälkeen äiti katsotaan, että hän on terveyden vuoksi kykenemätön normaaliin työhön, 24 arkipäivää.

Täytyy sanoa, että synnytyksiä on hyvin erilaisia. Toiset ovat kykeneviä työhönsä melkein jo heti seuraavana päivänä ja toisilla synnytyksestä toipuminen vie pidempään. Eli sellainen sairaus/työkyvyttömyysperusteen käyttäminen on aika kestämätöntä.

Toisaalta, jos ajatellaan varsinkin ulkomailta adoptoitavia lapsia, niin heidän tilanteensa on usein varsin vaikea. Heille se vanhempien kotona olo on erityisen tärkeä. Kyseessä ei ole samalla tavalla vastasyntyneet kuin normaalisynnytystapauksessa. Mutta lapset, jotka ovat saattaneet viettää puolitoista vuotta lastenkodissa ja joille uuden kiintymyssuhteen tuominen vaatii aikaa, niin tällöin on erityisen tärkeää, että vanhemmilla on mahdollisuus olla kotona. Harvoin voidaan tasa-arvoa ja yhdenmukaista kohtelua näin pienellä summalla saada edistettyä.

Eli kannatan lämpimästi valtuutettu Moision palautetta asian palauttamiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan palauttamista suuresti.

Kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa kuultiin, kyse on rahamäärästä, joka on täysin merkityksetön kokonaisbudjetin näkökulmasta muutaman ihmisen vuosittaistasolla nauttimasta etuudesta, mutta periaatteellisella tasolla tämä on iso juttu.

On suorastaan pöyristyttävää, että adoptiovanhemmat asetetaan tässä asiassa eriarvoiseen asemaan. Tämä pitäisi nähdä nimenomaan lapsen oikeutena ja lapsen etuna, saada vanhemmuutta tietty annos, jota kaupunki tukee.

Ja kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa kuultiin, niin nimenomaan adoptiolapset usein tulevat toisenlaisista olosuhteista, he joutuvat luomaan kiintymyssuhteensa kokonaan uudelta pohjalta. Siinä mielessä mielestäni on todella outoa, että ajatellaan, että se hoituu helpommin tai nopeammin kuin biologisen lapsen vanhemmuussuhteen rakentuminen.

Mielestäni tämä ei ole pois keneltäkään, jos nämä rinnastetaan yhteen, päinvastoin. Erittäin pienellä rahasummalla voidaan toteuttaa periaatteellista tasa-arvoa, juuri niin kuin edelliset puhujatkin sanoivat.

Miettikää ihmeessä, hyvät valtuustotoverit.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Rantasen ilmaisema pöyristys saa minut käyttämään lyhyen puheenvuoron.

Haluan vain arvoisille valtuutetuille palauttaa mieleen sen, että se käytäntö, jota Helsingin kaupunki nyt noudattaa, on varsin uusi. Se on otettu käyttöön tämän vuoden keväänä. Se on kuntakentässä poikkeuksellisen suurpiirteinen. Se on otettu käyttöön sen tähden, että adoptiovanhemmuutta kaupungin toimenpitein suosittaisiin. Tällaista käytäntöä ei monessakaan kunnassa tällä hetkellä ole. Ja nyt käydään keskustelua siitä, pitäisikö tätä suurpiirteistä käytäntöä vieläkin kehittää.

Toivoisin - rouva puheenjohtaja - että tässä asiassa voitaisiin edes jonkin aikaa katsoa, miten tämä keväällä käyttöön otettu uusi käytäntö toimii.

Totean, että se on antanut etuuden tässä konkreettisessa kysymyksessä, joka on vallitsevia virka- ja työehtosopimuksia huomattavasti suurpiirteisempi.

Puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kiitoksia kommentista.

Kun kerran ollaan esimerkillisiä, niin ollaan sitä sitten kunnolla. Eli on kyllä suositettu, että voitaisiin katsoa tätä adoptoivien vanhempien tilannetta samasta näkökulmasta kuin biologisten vanhempien, jolloin se vanhempien vapaa-aika olisi yhtä pitkä. Joten voimme olla tässä asiassa nyt esimerkillisen edelläkävijöitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vielä lisäksi haluaisin todeta, että juuri tänään on raportoitu siitä, kuinka hyvä maine Helsingillä on. Tässä suhteessa tätä mainetta kannattaisi vielä kiillottaa tämänkin asian kohdalla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen palauttamisen kannalla.

Mielestäni apulaiskaupunginjohtaja Björklund oli aivan oikeassa siinä, että on hyvä, että Helsinki on edelläkävijä, mutta me voimme olla kunnolla ja katsoa asiaa tasa-arvoisesta näkökulmasta ja vanhempien näkökulmasta. Yhtä lailla ne lapset tarvitsevat vanhempiaan, olivatpa he adoptio- tai biologisten vanhempien lapsia. Saattaapa olla niin, että vielä enemmän.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallituksen esitykset ovat antaneet minulle usein aihetta kritiikkiin ja vastaesityksiin. Tällä kertaa haluan antaa positiivista palautetta kaupunginhallituksen asiallisesta ja myönteisestä vastauksesta aloitteeseen, joka koski vuoden 1918 punaisten joukkohaudan historian selvittämistä ja hautapaikan kehittämistä.

Kun tein keväällä tämän aloitteen, en arvannut, miten paljon kiinnostusta se herätti. Asian saama julkisuus itse asiassa jo sinänsä näyttää auttaneen asian selvittämistä.

Se johti siihen, että sota-arkistosta, jossa aikaisemmin - vielä syksyllä - oli todettu, että siellä ei ole asiaan liittyviä asiakirjoja, löytyi luettelo 1 281 joukkohaudan vainajasta. Luettelo vastaa nimien osalta hyvin pitkälle työväenarkistosta löytyneitä tietoja, jotka Suomenlinnan vankileirin pastori Johannes Kunila oli koonnut leirillä kuolleista, noin 1 400 punaisesta.

Tämän jälkeen on myös löytynyt asiakirjoja, joiden perusteella näyttää siltä, että Santahaminassa on myös toinen joukkohauta, johon leirillä teloitetut haudattiin muista erilleen. Siinä saattaa olla lähes sata vainajaa. Lisäksi on tullut esille tietoja, joiden mukaan Santahaminaan on tuotu teloitettavaksi suoraan - ei siis Suomenlinnan vankileirin kautta - joukko turkulaisia punaisia vankeja. Lisäksi Isosaareen on ilmeisesti haudattu kymmeniä punaisten puolella taistelleita, joista osa venäläisiä. Tiettävästi joitain vainajia on sittemmin - ainakin minulle yllätykseksi - jatkosodan vuosina siirretty Santahaminasta Malmin hautausmaalle. Joidenkin muistitietojen mukaan tämä koskee kuitenkin vain pientä osaa vainajista. Uutta tietoa on löytynyt myöskin Santahaminassa sijainneesta naisvankileiristä, jonne sai passituksen noin 2 000 punaista naista.

Tämä kaikki on osa Helsingin historiaa. Se on ollut hyvin pitkään vaiettua historiaa. Asian nyt saama julkisuus ja poikkeuksellisen runsas positiivinen palaute osoittaa mielestäni hyvin sen, että tällaiset historian valkoiset sivut halutaan avata ja kirjoittaa.

Kaupunginhallituksen vastaus antaa hyvän mahdollisuuden saada julkisuuteen uutta tutkimustietoa, jota mm. Santahamina-Seuran puheenjohtaja Jarmo Nieminen, Allan Tiitta, työväenliikkeen veteraani Kalle Kuittinen ja eräät muut ovat ansiokkaasti selvittäneet. Helsingin kaupungin historiatoimikunta voi tässä asiassa toimia varmasti hyvässä yhteistyössä mm. sota-arkiston, Työväen arkiston ja Kansan arkiston kanssa.

Monet ovat - mm. minulle - esittäneet toivomuksia vankileirillä kuolleiden ja teloitettujen nimien saamisesta esille hautapaikan yhteyteen. Ymmärrettävästi tämä on erityisen tärkeä asia vainajien tuhansille omaisille. Tämä toivon mukaan myöskin toteutuu, samalla kun kaupunki voinee ottaa vastuu hautapaikan ja siellä olevan muistomerkin ylläpidosta.

Haluan siis kiittää kaupunginhallitusta asiallisesta ja positiivisesta vastauksesta ja myös niistä lausunnoista, jotka kaupunginhallitus oli pyytänyt eri virkakunnilta tähän asiaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minustakin kaupunginhallitus ja etenkin kaupunginmuseon lausunto on erittäin seikkaperäinen ja hyvä sekä monipuolinen. Näin ollen siitä voi antaa täysi tunnustus. Se monella tavalla valotti tätä meidän lähihistoriaamme, monella tavalla vielä meidänkin sukupolvea koskettavaa historiaa.

Sama mitä valtuutettu Hakanen totesi kaupungin vastuusta tämän hautamuistomerkin hoitamisesta, niin olen samalla tavalla toivomassa, että kaupunki ottaisi vastuun tästä hautapaikan hoitamisesta jatkossa, ja sillä tavalla se siirtyisi pois tällä hetkellä järjestöjen vastuulta.

Toinen asia, johon toivoisin, että jatkossa kaupungin puolelta kiinnitettäisiin erityistä huomiota, joka liittyy kaupunginmuseon lausuntoon.

Kaupunginmuseon lausunnon loppupuolella todetaan, että yhteishaudan lähelle pystytettäisiin jonkinlainen opastustaulu.

Se on tietysti tärkeätä, että opastustauluissa, niin tässä paikassa kuin muuallakin kaupungissa, missä on merkittäviä historiallisia paikkoja, niin opastustauluissa kerrottaisiin tarkemmin aina sen paikan historiasta.

Kun monissa paikoissa, missä ihmiset - myöskin ulkomailla - kävelevät tällaisissa, sekä hautausmailla että muualla muistomerkkien kohdalla, niin ainakin itse olen monta kertaa ilolla huomannut, että niissä on tällaisia informaatiotauluja, joista nopeasti saa selkoa juuri sen nimenomaisen alueen tai muistomerkin historiasta. Se valottaa kulkijalle monella tavalla paremmin kuin mitä aina ehkä ehtii kaikista kirjoista lukea.

Näin ollen toivonkin, että kun tätä joukkohaudan muistopaikkaa jatkossa kehitetään kaupungin toimesta, niin siihen liitettäisiin myöskin opastustaulu, jossa nyt tällä hetkellä tunnistetut kuolleet on haudattu ja siinä olisi myöskin heidän nimet. Se olisi myöskin omaisille, sukulaisille ja jälkipolville tietysti tärkeätä, että kukaan ei lepää haudassaan nimettömänä, vaan että kaikilla on oikeus omalla nimellään olla tunnistettavissa jossakin paikassa. Ja vaikka nimiä on näin paljon, niin tuntuu vaikealta, että ne jotenkin kaiverrettaisiin johonkin hautapaateen tai johonkin tämän tyyppiseen. Maailmalla on erilaisia ratkaisumalleja, miten voidaan kehittää erilaisia selailuarkistoja tai vastaavia, arvokkaalla ja hyvällä tavalla kuitenkin saada nimet esiin.

Toivon, että kun asiaa jatkossa kehitetään, niin kaksi toivetta kaupungille: hautapaikasta huolehtii kaupunki ja että opastustauluun liitetään taulu - tavalla tai toisella - jossa vainajien nimet ovat esillä.

Puheenjohtaja.

Tämä on hyvin tärkeä asia tietysti.

Kaikkien helsinkiläisten tulee keskustella historiasta, sekä paikkakuntansa, kotiseutunsa että isänmaansa että tietenkin myös Euroopan historiasta. Näin ollen tämäkin muistomerkki avaa näkökulmia isoihin suomalaisiin ja eurooppalaisiin teemoihin.

Mutta rohkenen olla hieman eri mieltä valtuutettu Anttilan kanssa siitä, että kuuluuko tällaisen muistomerkin hoitaminen ja ylläpitäminen kaupungin tehtäviin.

Näkisin, että olisi hyvin tärkeätä, että juuri tämän tyyppisen muiston ylläpitämisessä ja vaalimisessa, siis muistamisesta, nimenomaan kansalaisjärjestöt toimisivat hyvin aktiivisena, ettei tästä tulisi ikään kuin tällainen virkamiesten vasemmalla kädellä hoitama asia. Toivon, että kansalaisjärjestöjen rooli säilyy hyvin aktiivisena tässä asiassa.

Kommentti valtuutettu Hakaselle:

On helppo sanoa, että historiaa vaietaan. Mutta historian tutkimus ei etene sillä tavalla, että päätetään vaieta ja päätetään puhua. Mutta historia on käyttötiede ja historia vastaa niin kuin sinne kysytään. Se että tämä asia on noussut ajankohtaiseksi juuri nyt, kertoo tietysti enemmän jotakin meidän ajastamme ja meidän aikamme tarpeista.

Informaationa kaikille, että tällainen "kaupunki kriisissä, kriisi kaupungissa" -tyyppinen tutkimus on kaikkialla Euroopassa lähtenyt liikkeelle ja Suomen seuraavat kaupunkitutkimuksen päivät järjestetään juuri tämän teeman alla ensi huhtikuussa. Toivotan kaikki tutkimuksesta ja historiasta kiinnostuneet sinne tervetulleiksi keskustelemaan erityisesti vuosien 1917 - 1918 merkityksestä Helsingin ja Suomen historiassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Kolbelle toteaisin, että mielestäni nimenomaan tässä asiassa kaupungin vastuu oman historiansa ja suomalaisen historian hoitamisessa ja vaalimisessa tässä meidän omaan historiaamme liittyvässä tärkeässä asiassa on mitä tarkoituksenmukaisin.

En millään tavalla näe sitä, että tämä asia edelleenkin jäisi pelkästään järjestöjen, eli pitkälti myöskin poliittisten järjestöjen vastuulle, vaan että kaupunki nyt tässä asiassa ottaisi sille kuuluvan roolin.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Uskon, että tässä keskustellaan asiasta, jossa niin kaupungilla kuin kansalaisjärjestöilläkin on oma roolinsa.

Ja kiistämättä lainkaan valtuutettu, professori Kolben toteamusta kansalaisjärjestöjen merkityksestä tämänkin muistomerkin vaalijoina, haluan kuitenkin ilmoittaa, että mikäli hautamuistomerkin tämänhetkiset haltijat haluavat tehdä ehdotuksen muistomerkin luovuttamisesta kaupungille, tulen omalta osaltani vaikuttamaan valmistelussa siihen suuntaan, että muistomerkki voitaisiin ottaa kaupungin haltuun ja suojelukseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaupunginhallituksen vastaus on hyvä ja apulaiskaupunginjohtaja Björklundin puheenvuoro oli ryhdikäs.

Kerrottakoon valtuutettu Kolbelle, että tähän asti nimenomaan kansalaisyhteiskunta on vastannut tästä hautamuistomerkistä, viime aikoina Helsingin Vasemmistoliitto.

Punaisten hautamuistomerkit, niin kuin monet muutkin hautamuistomerkit, ovat oleellinen osa koko kansakunnan historiaa, kaupungin historiaa. Sen vuoksi on tärkeätä, että se on nimenomaan kaupunki, joka niistä vastaa. Tietenkin järjestöt takana tulevat edelleen vaalimaan tätä muistoa, tulevat pitämään yllä sitä tietoisuutta tästä. Hoitovastuu tällaisissa, koko kansakunnalle yhteisissä muistomerkeissä täytyy olla yhteiskunnalla, ei jollain yksittäisellä järjestöllä.

Tällä hetkellä tämä muistomerkki Santahaminassa sijaitsee sellaisessa paikassa, että ei ole ihan yksinkertaista mennä siihen tutustumaan. Sen vuoksi tämä, että kaupunki lähtee mukaan, ehkä avaa uusia mahdollisuuksia, myös toisella tavalla nostaa esille tämä merkittävä muistomerkki.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aina on olemassa tietysti paitsi virallista historiaa, myös epävirallista historiaa.

Tällaiset vaikeat kaudet kansakuntien historiassa, joita 1918 Suomessa oli, jäävät usein joiltakin osin pitkäksi ajaksi epävirallisen historian puolelle. Sen takia on tärkeää, että kaupunki, joka edustaa kuitenkin tietyllä tavalla virallista tahoa, on nostamassa esille sellaisia kysymyksiä, jotka ovat kuuluneet pitkän aikaa tällaisen epävirallisen historian piiriin.

Totta kai niitä on siellä tutkittu, esimerkiksi työväenliikettä lähellä olevassa historian tutkimuksessa. Nämä eivät ole täysin vaiettuja asioita. Mutta kun luemme Helsingin kaupungin historiaa, niin aika vähän näistä vankileireistä ja joukkohaudoista löydämme sieltä.

Työväenjärjestöjen aktiivisuuden lisäksi tässähän ovat olleet liikkeellä asiaa selvittämässä eräät muutkin, kuten Santahamina-Seura. Nyt on tilanne se, että meillä on tarjolla aineistoa, joka voitaisiin kaupungin tuella saattaa laajempaan julkisuuteen.

Ja mitä tulee tämän muistomerkin ylläpitoon: kaupunginhallituksen vastauksessa viitataan talous- ja suunnittelukeskuksen lausuntoon. Lausunnossa todetaan yksiselitteisesti, että kaupungin talousarviossa ensi vuodelle on varauduttu muistomerkkien ylläpitoon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan myös omalta osaltani painottaa sitä, että kaupunginhallituksen vastaus on hyvä ja kiittää apulaiskaupunginjohtaja Björklundia vastauksesta ja siitä vakuutuksesta, että kaupunki tulee hoitamaan tätä muistomerkkiä.

Täällä on erittäin hyvin nostettu esille, että tämä on tosiaan osa kaupungin historiaa. Tämä on osa koko kansakunnan historiaa ja jopa osa sitä eurooppalaista historiaa, johon valtuutettu Kolbe viittasi.

Ja voin vakuuttaa, että kansalaisjärjestöt, jotka ovat tässä tähän asti olleet taustalla vaalimassa tätä muistomerkkiä ja hoitamassa sitä, niin eivät varmasti unohda tätä muistomerkkiä eivätkä sitä historiaa, mikä siihen muistomerkkiin liittyy.

Mielestäni erittäin hyvin valtuutettu Hakanen totesi tavallaan tämän epävirallisen ja virallisen historian roolista ja sitä näkökulmaa, mikä tähänkin asiaan on liittynyt.

On erittäin hieno asia, että tämä etenee näin, kuten kaupunginhallitus on linjannut asian, ja kiitoksia siitä myös Helsingin Vasemmistoliiton puolesta.

Puheenjohtaja.

Voidaan jatkaa tätä historian filosofista keskustelua pikkujoulun aikana.

Tiedoksi vaan, että kaupungin historiatoimikunta on järjestänyt lukuisia seminaareja kaupungin historian kirjoittamisesta, joissa valtuutetut eivät kovin aktiivisesti olleet paikalla.

Mutta palataan tähän peruskysymykseen.

Monumenttien politisoiminen on tietysti hyvin kiinnostava, liittyy siihen, mitä muistetaan, ketkä muistelevat ja ketkä tätä muistia käyttävät poliittisesti välineenä. On tietysti hyvin kiinnostavaa, että juuri nyt halutaan sisällissota, vapaussota, kansalaissota nostaa esiin.

Kysynpä vain, että kun arvotamme nyt tämän muistomerkin kaupungin hellän hoidon arvoiseksi, niin miten arvotetaan ne muut vuoden 1918 muistomerkit, jotka koskevat valkoisen Suomen panosta, jotka koskevat saksalaisten ja venäläisten läsnäoloa täällä? Heillekin on pystytetty muistomerkkejä. Nostetaanko ne nyt ikään kuin sisällissodan muiston varjossa tämän muistomerkin rinnalle, vai vaietaanko nyt nämä muistomerkit, kun nostetaan tämä virallinen kertomus esiin?

Eli haluan korostaa sitä, että muistomerkeilläkin voidaan tehdä politiikkaa ja tämä linja kaipaisi nyt kokonaisnäkemystä, koska ymmärtääkseni perinne kaupungissa on ollut, että kaupunki luovuttaa muistomerkille paikan ja sen jälkeen muistomerkkien pystyttäminen ja hoito jätetään kansalaisjärjestöjen varaan. Jos nyt ollaan muuttamassa tätä linjaa, niin olisi syytä keskustella sen poliittisista ja aatehistoriallisista ulottuvuuksista vähän laajemminkin. En tiedä, onko tämä se oikea foorumi, mutta selvästi tässä asiassa on paljon tunteita liikkeellä.

Haluan arvoisan vierustoverini puheenvuoroon kommentoida, että nyt on kyse hävinneen osapuolen symboliarvosta.

Mielestäni on oikeudenmukaista, että punaisten muistomerkin hoitovastuu on julkisissa käsissä, ottaen huomioon sen uhrin, jonka punaiset ovat antaneet hyvinvointijärjestelmän perustamiseen. (Välihuuto!) Ovat valkoiset antaneet, mutta he ovat olleet ihan eri asemassa siinä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä keskustelu on sikäli yllättävää, että palaute, joka on tullut tähän aloitteeseen minulle ja julkisuudessa, on ollut aivan toisenlaista kuin valtuutettu Kolben täällä esiin nostama keskustelu.

Yleisesti on koettu myönteisenä se, että tämäkin osa Helsingin historiasta saa sille kuuluvan paikan historiankirjoituksessa ja myöskin muistopaikkojen esillä olossa, että sillekin osalle historiaa tulee tavallaan avoimet kasvot tai tällainen yleinen hyväksyntä. Olisin toivonut, että valtuutettu Kolbe - varsinkin oman historiantuntemuksensa takia - olisi oivaltanut tämän asian, eikä olisi lähtenyt tätä jollakin vuosikymmenten takaisella asenteella nyt politisoimaan.

Mitä tulee niihin muistomerkkeihin, joihin valtuutettu Kolbe viittasi, niin niistähän huomattava osa on alun perinkin pystytetty valtion ja muiden virallisten instituutioiden rahoituksella. Niistä huomattava osa on koko ajan tuettu erilaisten virallisten tahojen toimesta, valtion, kuntien, seurakuntien ja vastaavien.

Totta kai pitää pitää huolta kaikista niistä muistomerkeistä, joita Helsingin historiaan kuuluu. Mutta en näe lainkaan tällaista ongelmaa, jota valtuutettu Kolbe näkee.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tähän keskusteluun haluaisin todeta kuitenkin sen, että se on totta kai surullista, että sisällissodassa kuoli paljon ihmisiä ja on totta, että punaiset ovat antaneet merkittävän panoksen tämän hyvinvointiyhteiskunnan luomiseksi, mutta he eivät tehneet sitä sotimalla, vaan he tekivät sen demokraattisessa yhteistyössä työtä tekemällä niin kuin muutkin.

Jos me ajattelemme Viroa, Latviaa, Liettuaa ja Neuvostoliittoa, niin kyllä Suomi on kuitenkin paljon parempi maa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin lyhyesti yhtyä puheenjohtajan näkemykseen siitä, että kun me keskustelemme nyt vain ja ainoastaan tästä mainitusta muistomerkistä, niin kun tämä näyttää menevän hyvään suuntaan, niin eiköhän nyt annettaisi sen mennä ja päästäisiin syömään.

Puheenjohtaja.

Sen verran minäkin provosoiduin valtuutettu Kolben puheenvuorosta, että haluaisin nostaa jatkokeskustelun osalta ajatukseksi sen, että kun sisällissota tunnetusti synnytti paljon haavoja tähän yhteiskuntaan ja vaikka rupeaa aikalaiset olemaan vähissä, niin nämä haavat jossakin määrin aina elää, niin mielestäni olisi kaupungin tapa, sen toimia näkökulmasta äärimmäisen rakentavaa ja viisasta politiikkaa ottaa tällaiset asiat kiihkottomasti esiin. Tarvittaessa tällaisten muistomerkkien huoltovastuu voidaan hyvin siirtää mielestäni rakentavassa hengessä ilman, että siihen sisältyy tai halutaan nähdä siinä mitään suuria poliittisia juttuja, pelkkä ymmärrys tämän ajan merkitykseen.

Ja kun täällä viittailtiin tuohon tapahtumasarjaan, niin täytyy muistaa, etteivät he olleet sodassa kuolleita, vaan vankileireillä tässä tapauksessa.

Ja kysymys siitä, mitä mielestäni kaupunki tässä voisi tehdä, on se, että yrittää tyynnytellä ja katsella tätä asiaa jotenkin 2000-luvulta käsin. Siinä suhteessa malttia haluaisin joiltakin valtuutetuilta nyt peräänkuuluttaa.

Puheenjohtaja.

Historia kiinnostaa. Historian kautta me keskustelemme niistä asioista, jotka koemme tänään tärkeiksi.

Rohkenen - todellakin jonkinlaisella tutkijan äänellä - todeta, että tällaiset monumentit eivät ole koskaan arvovapaita, ei silloin, kun ne pystytetään, ei silloin, kun niiden ympärille rakennetaan ritualismia, eikä silloin, kun niiden merkityksestä debatoidaan. Tämä koskee poliittisesti kaikkia monumentteja.

On ilman muuta selvää ja tärkeätä, että tämän keskustelun kautta toivottavasti voimme nostaa esiin sen, mikä on tärkeää tässä ajassamme.

Tutkimus on entistä selkeämmin kiinnittämässä huomiota juuri näihin Helsingin kriisivuosikymmeniin. Vuodet 1914 - 1919 ? jatkosodan ja talvisodan aika, sota-aika, on nyt se, joka historiatoimikunnassa on pohdinnan alla. Toivomme, että laajasti voidaan selvittää sekä Helsingissä tapahtuneita poliittisia käänteitä, että sitten tätä aatehistoriallista ulottuvuutta eli tätä muistamisen tematiikkaa, joka on hyvin tärkeätä.

Ja vaikka haluamme nähdä itsemme ikään kuin vapautettuina tunteista ja politiikasta, niin valitettavasti emme ole. Tämäkin keskustelu, aatehistorian pitkässä jatkumossa, sijoittuu kyllä ihan selkeään raamiinsa. Mutta hauskaa, että tästä keskustellaan. Historia on intohimomme.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä meni mielenkiintoiseksi.

Vaikka tämä maa on allekirjoittanut ?, silloin kun minä olen allekirjoittanut ?, niin en ajatellut mitään valkoisista enkä punaisista. Ajattelin vain lähinnä, että täällä oli vaikeat ajat suomalaisille ja osa suomalaisten historiasta, ja vaikka oli vaikeata, ajattelin, että lähinnä tämä voi muistuttaa jälkeläisille, että sisällissota oli paha ja paljon ihmisiä menetettiin sekä valkoisista että punaisista, että oli vaikeat ajat. Olisin toivonut/halunnut? vain jälkeläisille muistuttaa sen sisällissodan pahuuden. Se vain muistutukseksi. En ajatellut mitään valkoisista eikä minulla mitään poliittista kantaa ole, en ole mitään mieltä. Tarkoitin, että rauhanomainen ratkaisu olisi parempi kuin käydä sisällissotaa.

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuusto.

Aloitteeni koski koululaisten iltapäivätoiminnan parantamista Pihlajamäen ja Pihlajiston alueella, ja se oli sisällöltään hyvin samanlainen kuin sen alueen asukkaiden jättämä kuntalaisaloite aikaisemmin kesällä.

Suurimpana huolenaiheena siinä oli 9 - 12-vuotiaiden jääminen kutakuinkin kokonaan iltapäivätoiminnan ulkopuolelle ja myöskin erityistukea tarvitsevien lasten joutuminen liian suuriin ryhmiin, joissa ei ole välttämättä ei ammatillista eikä sitten ajallistakaan osaamista heidän asianmukaiseen seuraamiseen.

Tietenkin tässä haluttiin myös paljon laajemmin kiinnittää huomiota tähän ongelmaan koko kaupungissa, mutta osattiin vain oman alueen kohdalta siihen tarkemmin ottaa kantaa.

Kun luin lautakuntien vastaukset, niin ilahduin siitä, että niissä aika hyvin tunnustettiin tämä ongelma ja luvattiin myöskin, että siihen jollain tavalla etsittäisiin parannuksia, nyt kun ollaan tekemässä uutta aamu- ja iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelmaa.

Mutta sitten hiukan petyin, kun näin selvitykset, joiden pohjalta toimintasuunnitelma on ilmeisesti tarkoitus tehdä. Siinä ei nimittäin sitten oikeastaan ollutkaan mitään konkreettisia parannusehdotuksia.

Mm. sosiaalilautakunnan vastauksessa oli luvattu, että juuri Pihlajamäen ja Pihlajiston alueeseen otettaisiin jotain kantaa. Sellaista ei näkynyt ainakaan näissä selvityksissä. Tietenkin voi olla, että se lopullisessa suunnitelmassa on. Mutta myöskään ei löytynyt konkreettisia parannusehdotuksia erityisopetuksessa olevien lasten tilanteeseen kuin aloitteessa olisi toivottu.

Sen vuoksi esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto toivoo kaupungin pyrkivän parantamaan erityisopetuksessa olevien lasten iltapäivätoimintaa kaupungin tai kolmannen sektorin toimesta tasapuolisesti kaikissa kaupunginosissa.

Sitten tämä toinen huolen aihe eli 9 - 12-vuotiaiden tilanne:

Sitäkään ei mielestäni ollut riittävästi mietitty näissä vastauksissa.

Joten sen vuoksi esitän toisen ponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto toivoo kaupungin selvittävän mahdollisuudet järjestää iltapäivätoimintaa 9 - 12-vuotiaille kaupungin tai kolmannen sektorin toimesta tasapuolisesti eri kaupunginosissa.

Tuntuu jotenkin aika ihmeelliseltä, että vastauksissa korostettiin, että 9 - 12-vuotiaat voivat Pihlajamäessä osallistua toimintaan nuorisotalolla. Kaikissa muissa yhteyksissä on nimenomaan korostettu, että nuorisoasiainkeskus keskittyy vanhemman ikäisiin nuoriin. Jotenkin tämä tuntuu epäjohdonmukaiselta ja ei kovin pitkäjänteiseltä ratkaisulta.

Ja sitten, kun myöskin oli tästä Pihlajiston nuorisotalosta puhetta.

Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin, että pidän huonona sitä ratkaisua, joka tässä jokin aika sitten tehtiin, että siellä voidaan enää järjestövetoisesti enimmäkseen järjestää toimintaa. Mielestäni tällaisen nuorisotoiminnan pitäisi olla mahdollisimman avointa ja kynnyksen osallistua mahdollisimman matala.

Puheenjohtaja.

Haluan kannattaa valtuutettu Kajoksen esittämiä toivomusponsia.

Kuten sosiaalilautakunnan lausunnossakin sanotaan, valtuutettu Kajos on puuttunut tärkeään ongelmaan, mikä tässä kaupungissa on. Ja valitettavasti nyt kun on tehty tämä koululaisten iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelma, niin tällaisiin yksittäisiin ongelmakohtiin ei ole siinä onnistuttu tarjoamaan ratkaisuja. Mm. tämä Pihlajisto-Pihlajamäki -kysymys on kokonaan jätetty siinä, ainakin kirjallisesti, käsittelemättä. Taustalla varmaan asiasta on puhuttu.

Kaupungin järjestämästä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta on edelleen puutteita. Yksi puute tietenkin on jo tässä otsikossa, että meillä ei ole mitään aamutoimintaa oikeastaan ollenkaan.

Koululaisten yksinäisyys altistaa masennukselle ja lapset ovat yksin ollessaan alttiimpia mm. kiusaamiselle. Yksin iltapäiviä viettäessään he ovat myös alttiimpia erilaisille kiusauksille.

Suurkaupunkina Helsingin on syytä edelleen huolehtia iltapäivätoiminnan mahdollisimman suuresta kattavuudesta. Leikkipuistojen henkilökunta on jo nyt varsin uupunutta työtaakkansa alla. Puistoissa käy paljon lapsia ja näillä lapsilla on kova aikuisen nälkä. Myös vanhemmilla on suuria odotuksia leikkipuistotoiminnan suhteen. Resurssit eivät kuitenkin käy käsi kädessä näiden toiveiden ja tavoitteiden kanssa.

Tulevat maksujen korotukset tulevat edelleen nostamaan paineita leikkipuistojen avoimessa toiminnassa ensi kaudella. Näin ollen myöskään leikkipuistoissa ei mainittavasti tulla pystymään järjestämään tätä toimintaa 9 - 12-vuotiaille lapsille. Tähän pitäisi hakea jotain kokonaisvaltaista ratkaisua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kajos otti esille ensimmäisessä ponnessaan erityisopetuksessa olevien lasten iltapäivätoiminnan.

Tämä asia on erityisen tärkeä ihan siitä näkökulmasta, kun katsotaan niitä lukuja, kuinka paljon meillä erityisopetuksen tarve on lisääntynyt koulussa. Se on todella lisääntynyt. Siihen ei pystytä välttämättä koulun puolella aina vastaamaan. Ryhmäkoot ovat liian suuria tai lapsilla ei ole avustajia.

Sailas sanoi jossain vaiheessa pilkallisesti, että meillä alkaa joka toinen lapsi olla siinä kunnossa, että he tarvitsevat erityisopetusta.

Valitettavasti näin vaan on, että meillä on todella erityisopetukseen tarvetta ja sitä myöten myös iltapäivätoiminnan tulisi tukea erityistukea tarvitsevien lasten elämää. Terveyspuolella meillä tehdään vuosittain selvitys, jossa todetaan, että joka neljäs 5 vuotta täyttänyt tarvitsee jonkin tyyppistä sosiaalista tukea. Tuen tarve ei häviä sinne kouluun mentäessä. Mielestäni tämä on erittäin iso kysymys.

9 - 12-vuotiaat lapset ovat tavallaan väliinputoajia tässä iltapäivähoidossa, ja niin kuin valtuutettu Siimes totesi, siihen tarvittaisiin kokovaltaista ajattelua. Mielestäni tässä kolmannelta sektorilta voisi löytyä hyvinkin tukea. Tämän ikäiset lapset jo pystyvät jonkin verran liikkumaankin.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Kajoksen molempia ponsia.

Mielestäni nämä ponnet ovat erittäin tärkeitä.

Toivon, että sosiaalilautakunnassa ja opetuslautakunnassa kun käsiteltiin iltapäivätoimintaa ja sen tulevaisuutta eilen, että ne mitä sieltä saatiin lisäyksiä siihen pohjaesitykseen, voisivat osaltaan olla tukemassa myös tätä.

Erityislapsilla ja oppilailla, joilla on sosiaalisia tai emotionaalisia ongelmia, vaikka eivät olisikaan saaneet erityisstatusta, niin usein käy niin, että tulee helposti porttikielto leikkipuistotyyppiseen avoimeen toimintaan. Ainakin omakohtaisesti omille oppilailleni usein on näin käynyt.

Mielestäni on ehdottomasti tärkeää, että nimenomaan perusopetuslain mukaista toimintaa pyritään kunnolla lisäämään.

Toisesta ponnesta:

Ruotsissa on ollut jo kaksikymmentä vuotta lakisääteistä alle 12-vuotiaiden iltapäivätoiminta. Vanhempien niin toivoessa, tämä voisi olla yksi avaus jälleen siihen suuntaan.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Kajoksen ponnet, niin kuin valtuutettu Ingervo mainitsi, molemmat kiinnittävät huomiota varsin ajankohtaisiin asioihin.

Opetuslautakunnan käsittelyssä on ollut erityisopetuksen resursointi ylipäätänsäkin. Siitä tiedetään, että sillä on puutteensa. Toisaalta se riippuu myöskin siitä, miten se arvioidaan, miten se tarve arvioidaan ja miten se järjestetään. Se, että erityisoppilaiden iltapäivätoimintaa tulisi järjestettäväksi jollain sabluunalla, tässä vaiheessa en halua siihen ottaa kantaa.

Koko iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelma tulee lautakunnan käsittelyyn tammikuussa ja sitä ennen saamme varmasti siihen myöskin lisäselvityksiä.

Se, mitä sanotaan toisesta ponnesta, että 9 - 12-vuotiaille kaupungin pitäisi järjestää iltapäivätoimintaa.

Haluaisin ensin nähdä, että tämä 1 -2-luokkalaisille, 7 - 8-vuotiaille järjestettävä iltapäivätoiminta on sitä mitä vanhemmat haluavat sekä sosiaalipuolen avoimen leikkipuistotoiminnan osalta että myöskin opetusviraston järjestämää perusopetuslain mukaista iltapäivätoimintaa, että nämä ensin toimivat ja sitten katsotaan, että päästään eteenpäin tässä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Kajos on tarttunut tärkeään ongelmaan.

Kannatan myös molempia hänen ponsiaan.

Nythän Helsingiltä näyttää puuttuvan strategia 9 - 12-vuotiaiden osalta, kun nuorisotoimikin on linjannut kohderyhmänsä 13-vuotiaista eteenpäin. Tämä täytyy jotenkin ottaa kunnolliseen käsittelyyn, miten tämä ikäryhmä, joka näyttää jäävän heitteille, niin mikä hallintokunta ikään kuin vastaa siitä.

Muistuttaisin näistä erityislapsista, että erityislapsissa on myös paljon sellaista potentiaalia, joka kasvaa ja tulee esiin vasta sitten ajan myötä. Heillä saattaa olla viivettä joillakin aistinalueiden puolella. Sen luovan potentiaalin takia heihin kannattaa panostaa. Heitä ei pidä nähdä vain ongelmana.

Kiitoksia.

Minäkin haluan tukea valtuutettu Kajoksen molempia ponsia.

Kakkosponnesta haluaisin sanoa, että tämä asia on kyllä ongelmallinen, että meidän lapsemme ja nuoremme kohtaavat näitä hallinnollisia ja sektorirajoja, että tämä on sellainen väliinputoajajoukko.

Tässä asiassa uskon, että hyvin minimaalisilla, siis oikeastaan ei millään lisäkustannuksilla, vaan pelkästään, että joku ottaa tiedotusvastuun aina alueella, että mikä järjestö toimii ja että vanhemmat saavat sen tiedon hyvissä ajoin ja pystyvät ohjaamaan lapsiaan.

Sikäli harmittelenkin, että valtuutettu Kajos on tehnyt tämän Pihlajamäki-Pihlajisto -alueelta, koska se on se alue, missä koululaisten iltapäivätoiminta jos mikä alkoi, ja siellä tällaiset iltapäivähoitoringit ihan alueen ja järjestöjen voimin. Silloin siinä oli nimenomaan nuorisotalo ja nuorisotoimi, joka kokosi nämä järjestöt yhteen. Se oli esimerkillistä toimintaa. Mutta ymmärrän sen, että järjestöilläkin on omat resurssinsa ja siinä on aaltoliikettä. Tässä kaivattaisiin varmastikin kaupungin selustatukea tähän asiaan.

Toivon, että tämä asia menee eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja.

En tiedä, onko aloite oikea tapa puuttua tähän asiaan ylipäätään, mutta vakavasta asiasta joka tapauksessa on kysymys.

Me olemme, sekä kaupunki että kaupungin lapset, toki muuttuneet viimeisten vuosien aikana, tietyllä tavalla myöskin kaupungin politiikka, nopeasti, mutta silti liian hitaasti.

1990-luvun alussa olin nuorisolautakunnassa, jossa pohdittiin tätä asiaa. Silloin vielä mielipide oli yleisesti sen tyyppinen, että kyllä meillä 1950-luvullakin leikittiin ihan itsekseen, uitettiin lauttaa ojassa ja kiipeiltiin puissa. Vuonna 1996 otettiin vastaan jo tavallaan se ymmärrys, että kaupunki on todella muuttunut, että tämä ei ole enää ikävä kyllä se sama turvallinen lintukoto, että täällä 9-vuotiaat ... Sivumennen sanoen, mielestäni on aivan yksi lysti, ovatko he erityisoppilaita vai ei. Tämä koskee kaikkia 9-vuotiaita, joilla nykyisen työrytmin takia vanhemmat eivät yksinkertaisesti voi olla, hyvin harvoin edes toinen vanhempi, kotona tai saattavat tulla hyvinkin myöhään.

Iltapäiväkerhotoiminta tulee olemaan hyvin pian - väittäisin - ihan lakisääteistä. Yksinkertaisesti, me olemme menossa sellaiseen tilanteeseen ja nyt se pitäisi vaan ottaa vakavasti. 9 - 12-vuotiaat ovat ikävä kyllä vielä pikkaisen liian nuoria pyörimään tietyissä kaupunginosissa itsekseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tasa-arvotoimikunnan omassa lausunnossa tähän aloitteeseen todetaan, että olisi luontevaa, että kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa uudistettaessa tarkasteltaisiin toiminnallista tasa-arvoa sekä tasa-arvolain että yhdenvertaisuuslain velvoitteiden pohjalta. Lausunnossa todetaan myös, että olisi mahdollista ajatella, että selvitetään toimikunnan tehtävien mahdollista laajentamista laajapohjaisessa työryhmässä. Todetaan myös ykskantaan, että toimikunnan muuttamista lautakunnaksi voisi olla syytä pohtia, koska lautakunta palvelisi parhaiten näiden lakien tarkoitusta.

Sen sijaan kaupunginhallitus toteaa omassa vastauksessaan, itse asiassa täysin perustelematta, että toimikunnan tehtäväalueen laajentaminen nykyisestään ei ole tässä vaiheessa tarkoituksenmukaista.

Haluaisin muistuttaa, että tämän aloitteen ydinajatus oli se, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus käsitteinä on sama asia. Molemmat tarkoittavat sitä, että ihmiset ovat keskenään tasavertaisia, toistensa vertaisia, samanarvoisia.

On totta, että meidän lainsäädäntö tällä hetkellä ei velvoita tekemään kaikkea sitä mitä esimerkiksi tässä aloitteessa ajatellaan. Mutta tosiasia kuitenkin on, että syrjinnän rakenteet ja syrjinnän seuraukset ovat samankaltaisia riippumatta siitä, syrjitäänkö ihmistä sen sukupuolen perusteella tai etnisen taustan perusteella tai vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Vaikuttaa siltä, että Suomessa säädetään lainsäädäntöä EU-direktiivien perusteella vain sille tasolle kuin on ihan pakko minimimuodossa ja Helsingin kaupunki toteuttaa yhdenvertaisuustyötä vain niin paljon kuin lainsäädäntö vaatii minimimuodossa.

Eli nyt tämä tilanne tällä hetkellä Helsingissä on se, että Helsingissä, Suomen pääkaupungissa, Helsingin kokoisessa kaupungissa, että ei ole yhdenkään ihmisen eikä minkään tahon vastuulla esimerkiksi seurata ja arvioida esimerkiksi uskonnolliseen vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen tai ikään liittyvää yhdenvertaisuuden tai syrjimättömyyden tilaa.

Haluaisin kysyä apulaiskaupunginjohtaja Björklundilta, onko Helsingin kaupunki itse asiassa sitä mieltä, ettei vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä ole yhtä vakavaa kuin sukupuoleen tai etniseen taustaan perustuva syrjintä? Eikö se tarvitse yhtä tehokasta ennaltaehkäisyä ja seurantaa? Vai onko Helsingin kaupunki vakavasti sitä mieltä, että yhdenvertaisuustyötä tehdään vain siksi ja vain sen verran kuin laki vaatii?

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Aarnipuun kysymykseen haluaisin vastata korostamalla sitä, että tässä on tavallaan kysymys nyt kahdesta eri seikasta: miten kaupunki toteuttaa yhdenvertaisuutta ja laajemminkin toiminnallista tasa-arvoa politiikassaan yleensä ja toisaalta, mitkä ovat tasa-arvotoimikunnan nimenomaiset tehtävät.

Nyt voi sanoa, että kun esimerkiksi lainsäädäntökin on kehittynyt siihen suuntaan, että rasismidirektiivien ja työsyrjintädirektiivien jälkeen on yhdenvertaisuuslaki säädetty, jossa on hyvin täsmällisesti näitä syrjintäperusteita laajemminkin, niin kyllähän Helsingin kaupunki kaikessa politiikassaan pyrkii tässäkin mallikelpoisesti näitä tavoitteita toteuttamaan. Mm. juuri yhdenvertaisuussuunnitelma kaupungilla on sellainen asiakirja, joka antaa tukea tälle työlle.

Kun yleisesti ottaen painopiste on siirtynyt siihen, ettei tarkastella enää vain henkilöstön tilannetta, vaan toiminnallista ja tasavertaisuutta eikä tarkastella vain miesten ja naisten tasa-arvoa, vaan laajempaa yhdenvertaisuutta, niin kyllähän tämä on sellainen tehtävä, joka on niin kaupunginhallituksesta alkaen, kuin erilaisissa lautakunnissa ja esimerkiksi kaupungin henkilöstöpolitiikassa keskeinen tekijä.

Mutta kun sitten on kysymys siitä, pitäisikö nyt nämä tehtävät siirtää nykyiselle tasa-arvotoimikunnalle ja nykyisen tasa-arvotoimikunnan toimintaa laajentaa, niin tässä vastauksessa on lähdetty siitä, että tasa-arvotoimikunta on aikanaan perustettu erityisesti valvomaan miesten ja naisten tasa-arvoa Helsingin kaupungin harjoittamassa henkilöstöpolitiikassa. Siinäkin on vielä paljon tehtävää. Sen vuoksi tuntuisi järkevältä, että tasa-arvotoimikunta - ainakin tässä nykyisessä muodossaan - ennen kuin uutta tasa-arvotoimikuntaa on asetettu, voisi tähän keskittyä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

Apulaiskaupunginjohtaja Björklundin puheenvuoroon:

Haluaisin kysyä, miten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä kaupungissa tulisi sitten parhaiten edistää? Mikä on se toimielin, jossa tätä asiaa seurataan?

En itse näe sitä niin, että on olemassa joku järjestys, jossa yksi asia tehdään ensin ja toinen sitten sen jälkeen, vaan ne monet asiat menevät rinnakkain.

Mutta se, mikä vastauksessa tähän aloitteeseen kaupunginhallituksen osalta kiinnitti huomiota - varsinkin juuri tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana - niin on tällainen lausuma, että "kaupungin virastojen ja laitosten toiminnallisen tasa-arvon arvioita ei ole sisällytetty tasa-arvotoimikunnan tehtäviin, vaan kaupunginhallitus on katsonut, että toimikunnan tulee työssään keskittyä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseen kaupungin hallinnossa."

Itse näkisin, että tällainen lausuma on ristiriidassa paitsi toimikunnan tehtävänannon, myös kaupungin tasa-arvosuunnitelman kanssa, joka käsittää myös toiminnallisen suunnitelman henkilöstöpoliittisen suunnitelman lisäksi. Samoin lausuma on ristiriidassa tänä vuonna muuttuneen tasa-arvolain kanssa. Sen 4 § edellyttää viranomaisilta tasa-arvon aktiivista edistämistä, mikä käytännössä tarkoittaa palveluiden kehittämistä tasapuolisesti erilaisille väestöryhmille.

Tätä kysymystä kannattaa varmaan jatkossa vielä harkita ja miettiä, mihin suuntaan tätä toimintaa halutaan kehittää.

Puheenjohtaja.

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Björklundille vastauksesta.

Olisi ollut mukava lukea vastauksesta ja olisi mukava kuulla suullisesti - kun tässä ei kerrottu - miten sitten, jos ei tämän olemassa olevan toimikunnan tehtävää laajentamalla Helsinki aio tehdä sitä vakavasti otettavaa yhdenvertaisuustyötä kaikkiin syrjintäperusteisiin liittyen?

Apulaiskaupunginjohtaja Björklund viittasi yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Helsingin kohdalla se tarkoittaa ohjetta rasismin ja etnisen syrjinnän ehkäisemiseksi kaupungin toiminnassa.

Olen hyvin tyytyväinen, jos yhdenvertaisuussuunnitelma laajennetaan moniperustaiseksi ja jos osoitetaan joku taho, jolla on vastuu valmistella se niin, että se todella toimii moniperustaisena suunnitelmana. Mutta tällaistakaan vastausta en toistaiseksi ole saanut. Elän vaan nyt tällaisen mielikuvituksen kanssa, että tämä voisi olla esimerkiksi yksi askel eteenpäin.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiinnitin samaan lauseeseen huomiota kuin valtuutettu Näre, jonka hän äsken lukikin.

Ymmärrän hyvin, että kun tasa-arvotoimikuntaa asetettiin, niin silloin ei ollut tämä nykyinen tasa-arvolaki voimassa ja tehtävät on määritelty sen mukaan. Mutta näen ehdottoman tärkeänä sen, että toimikunnan tehtäviä tarkistetaan nyt, kun kerran uusi tasa-arvolaki on voimassa. Sen pitäisi ehdottomasti tapahtua vielä tämän toimikunnan aikana.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen tehnyt aloitteen matonpesupaikan rakentamisesta Pukinmäkeen.

Olen vastauksesta erittäin kiitollinen siinä mielessä, että se on myönteinen.

Yleisten töiden lautakunta on pitänyt hanketta erittäin hyvänä, mutta todennut samalla, että rahoitusta heillä ei ole.

Jätin aloitteeni jo viime keväänä, tarkemmin sanottuna 13.4.2005. Silloin valmistelevan virkanaisen kanssa keskustelin tästä rahoitusongelmasta. Tiesin, että lautakuntia kaupunginhallituksen osalta oli evästetty päinvastoin karsimaan hyviä hankkeita ja tiesin, että meillä on vielä niukkuutta rahan suhteen, että moni hyvä hanke jää toteuttamatta. Samaan aikaan meillä oli täällä valtuustossa ollut puheena lähiörahaston jatkaminen, ja tavallaan tämä hankekin selvästi kuuluisi lähiörahaston rahoituksen piiriin. Näin sitten ajattelin, että tällainen pieni asia kuin matonpesupaikan rakentaminen, niin siitä löytyisi lähiörahastosta rahoitus hyvinkin nopeasti. Tämä on kyllä vastauksessa todettu, että tämä olisi se väylä toteuttaa tämä hanke.

Mutta se minua nyt huolestuttaa, kun aikaa menee niin mahdottomasti ja kun vastauksessa todetaan, että ensi vuosi selvitellään tätä lähiörahaston rahoituksen järjestämistä, niin tämän asian kiirehtimiseksi haluan esittää toivomusponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki kiirehtii matonpesupaikan rakentamista niin, että lähiörahaston rahoja voitaisiin käyttää jo vuoden 2006 alusta. Tällöin rakennustyöt voidaan aloittaa jo keväällä 2006, jolloin matonpesupaikka on valmis kesällä.

Huomautan, että siinä jaetussa versiossa on pieni painovirhe. Siinä on, että jo vuoden 2005 alusta, mutta tietenkin tarkoitan vuotta 2006.

Rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Tenkula on tässä matonpesupaikka-aloitteessaan laittanut hyvän asian pyörimään eli tämä on myös tavallaan ympäristöteko.

Jos saamme avattua tämän rakennushankkeen eli siirrettyä matonpesupaikkoja mantereen puolelle, niin sitten on helpompi sulkea meren rannassa olevia.

Eli näillä perusteilla kannatan valtuutettu Tenkulan tekemää hyvää pontta.

Puheenjohtaja.

Vaikka ajatus on kaunis ja hanke kannatettava sinänsä, haluan tässä yhteydessä vain tuoda esille sen, että meidän lähiörahastomme valmisteluperiaatteet olisi ehkä sellainen asia, mitä kannattaisi yhteisesti miettiä.

Se prosessihan toimii nyt sillä lailla, että ne hankkeet tulevat pitkin vuotta aika hitaalla ?. En sano, että niin pitäisi olla. Mutta yhden kohteen kohdalla ei voi kokonaan ohittaa sitä järjestelmää. Meidän pitäisi pistää sen lähiörahaston valmistelukoneisto jotenkin toiseen uskoon kokonaisuudessaan.

Sen takia tämä ponsi on vaikea kannatettava, vaikka sinänsä - niin kuin sanottu - ajatushan on tietysti hieno ja kaiken puolin hyvä, jos pestään kunnon ekopesuaineella eikä millä tahansa plankilla siellä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallitus on antanut niukanlaisen lausunnon tähän aloitteeseen ja alihankintaketjun toimijoiden valvontaan osallistumisesta.

Hankintalaki ja meidän hankintasääntömme eivät edellytä mitään muuta kuin tarkistamaan välittömän tarjoajan taustat.

Mielestäni on kuitenkin lyhytnäköistä pysytellä irti vastuusta sen takia, että laki ei vaadi tai sen takia, että valvottava toiminta on kaukana täältä.

Yhä useammat kuluttajat ovat kriittisiä ja pyrkivät valitsemaan ostoksensa eettisin perustein. Me olemme julkisten hankintojen kuluttajia ja me haluamme varmistua siitä, että esimerkiksi katukivet, joista suurin osa tänä päivänä hankitaan Kiinasta ja Intiasta, on tuotettu edes ILO:n sopimusten minimiolosuhteissa.

Mahdollisuudet tällaisen valvonnan järjestämiseen ovat nyt jo olemassa. Olen osoittanut muutamia ihan neutraaleja yhteistyötahoja, mutta sellaista valvontaa ei ole haluttu näköjään tässä yhteydessä alkaa järjestämään.

Uskon kuitenkin, että tähän aiheeseen palataan vielä, kun tilaajavastuuseen aletaan kiinnittää enemmän huomiota, ja tähän varmaan palataan vähän valmiimmalla konseptilla kuin mitä tässä oli esitetty.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä kysymys, johon valtuutettu Vikstedt-Nyman kiinnitti huomiota, on sellainen, jota periaatteessa oikeusprosessissa ei voida ottaa huomioon.

Kysymys on siitä, että kun arvioidaan hyödykkeitä keskenään, niin silloin hinta ja laatu lain mukaan ratkaisevat.

On aika vaikea kuvitella, että me jättäisimme ottamatta katukiviä Kiinasta sen takia, että me emme ole kyenneet selvittämään, onko siellä joku alaikäinen ollut mukana tekemässä niitä. Se on laajemman järjestelmän tehtävä. Idea on se, että meidän tulee hankkia mahdollisimman edullisesti, mahdollisimman tarkoituksenmukaisia hyödykkeitä.

Hankintajärjestelmässä on paljon muita, ehkä tärkeämpiäkin asioita. Ennen kaikkea se, että kotimaassa sellainen yrittäjä, joka on syyllistynyt esimerkiksi työrikoksiin, suljetaan pois, tai jättänyt maksamatta veronsa tai sotu-maksunsa. Ne ovat mielestäni ensisijaisia, joita tässä ...

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täytyy ihmetellä valtuutettu Kaliman kyynistä asennetta, että emmehän me voi jättää hankkimatta katukiviä, jos me emme pysty selvittämään.

Aivan totta, että on vaikea selvittää, olipa kyse katukivistä tai mistä tahansa kulutustavaroista, jotka eivät nyt tähän asiaan kuulu. Mutta kyllä se asenne, että pitää pyrkiä selvittämään ja lähtökohta on oltava se, ettei lapsityövoimaa käytetä. Minä kyllä lähtisin siitä liikkeelle, että mm. lapsityövoimaa ei käytetä ja muutoinkin työolosuhteet ovat sellaiset, jotka voidaan hyväksyä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lapsityövoiman käyttöä tutkineet sosiologit ovat laajasti yhtä mieltä siitä, että perheelle on suurempi ongelma se, että lapsityövoimaa ei enää käytetä kuin se, että sitä järkevästi ja kohtuullisesti käytetään.

Tämä on sellainen ongelma, jota pitää tarkastella hieman laajemmin kuin tästä pulpetista.

Minua ihmetyttää hieman tämän vastauksen kielteisyys siinä mielessä, että tänäänkin äänestettiin valtuutettu Lehtipuun pyöräilyä kannustava aloite lähes yksimielisesti. Tässä nyt oli kyse, että "City-pyöriä lähiöihin".

Mielestäni joukkoliikennelautakunta, joka on tähän vastannut, niin haluankin vedota nyt täällä oleviin jäseniin.

Jos koetaan, että reuna-alueella ei saada mainostajia pyöriin, niin silloin se on kannattamaton hanke. Minä taas olin esittänyt, että sinne kelpaisivat vähän huonommatkin fillarit, joita on esimerkiksi työpajoissa Helsingin kaupungilla kunnostettu. Viittaan myös seuraavaan aloitteeseen nro 32, joka on myös minun tekemäni "Bussiyhteys Siltamäestä Tikkurilaan". Siinäkin on kielteinen vastaus.

Ajattelinkin, että tässähän voisi kannustaa sillä tavalla, että voisi edes järjestää tämän lähiöpyöräilymahdollisuuden Siltamäestä Tikkurilaan ja kannustaa sillä tavalla liikkumaan. Fillarilla se matka on 10 minuuttia ja yleisillä joukkoliikennevälineillä, kun joutuu tekemään kaksi vaihtoa, se on yli 20 minuuttia.

Siinä mielessä toivoisin: joukkoliikennelautakunta, vähän avarakatseisempaa lähestymistapaa tähän.

Ei mitään ponsia.

Haluan tehdä ponnen tähän tekemääni aloitteeseen.

Totesin jo, että tätä yhteistyötä YTV:n ja Helsingin kaupungin välillä ei ole saatu toteutettua, joka on reuna-alueilla ja lyhyen matkan päässä.

YTV lausunnossaan on todennut, että helppoa olisi, jos esimerkiksi bussi 70T ja 70V -linjojen päätepysäkit siirrettäisiin nykyisestä Suutarilasta Tikkurilan puolelle. Se olisi varmaankin maankäytöllisesti ja muutenkin erittäin järkevää. Käytännön ongelmahan tästä tulee, että siinä on yhteistariffialueen puoli ja epäillään, että ehkä siihen ei saataisi matkustajia.

Toivoisin, että tätä asiaa vakavasti vielä selvitettäisiin, näitten reuna-alueiden bussinperiä, että se kuntaraja ei olisi niin järkkymätön kuin Berliinin muuri ja ettei tämä hyvä ajatus, mikä YTV:n lausunnossa oli, jäisi johonkin liitteiden unholaan, vaan menisi täällä kaupungin ja HKL:n puolella eteenpäin.

Elikkä olen tehnyt toivomusponnen - joka on juuri jaossa - joka kuuluu:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää 70T ja 70V -linjojen päätepysäkin siirtämistä Tikkurilan keskustaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Haluan puuttua tähän valtuutettu Tenkulan aloitteeseen, koska sen tausta on kummallisen opettavainen.

Haluan tuosta lautakuntamme lausunnosta nostaa esille yhden perustelun. Siis kysehän on raja-alueen bussista eli Siltamäestä Tikkurilaan.

Joukkoliikenteen käytön esteenä raja-alueella on seututariffi, joka nostaa lyhyiden matkojen hinnan käyttäjän näkökulmasta liian korkeaksi. Tätä ongelmaa pehmensi vyöhykelisälippu, mutta YTV päätti poistaa sen lippuvalikoimasta 1.1.2005 Helsingin ja muiden kaupunkien vastustuksesta huolimatta.

Tämä oli Helsingin yksimielinen kanta. Tätä vastoin Helsingin edustajat YTV:ssä, valtuutettu Tenkula itse yhtenä heistä, olivat vyöhykelisälippua kaatamassa. Näin he olivat nostamassa tätä "Berliinin muuria" itse. Näin siis valtuutettu Tenkula on YTV:ssä toiminut Helsingin yksimielisen kannan vastaisesti ja ollut itse viemässä edellytyksiä mm. siltä Siltamäen ja Tikkurilan yhteyden parantamiselta, jota hän itse tässä aloitteessa toivoo.

Mitä tähän voi sanoa? Politiikassa olisi hyvä toimia johdonmukaisesti.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En tunne valtuutettu Tenkulan käyttäytymistä YTV:n piirissä, mutta hän varmasti tätä itse selostaa.

Mutta en myöskään kannata "Berliinin muureja". Tässä olisi nyt mahdollisuus myös purkaa niitä pääkaupunkiseudulla eli ylittää kuntarajoja tällä yhteistyöllä, mitä täälläkin salissa on monta kertaa mainostettu.

Eli kannatan valtuutettu Tenkulan tekemää pontta.

Kiitoksia.

Näin olen juuri toiminut ollessani YTV:n hallituksessa.

Silloin YTV joutui suureen rahapulaan ja tavallaan näitä rajavyöhykkeiden liepeillä olevia, tätä järjestelmää purettiin - valitettavasti. Siinä oli myöskin Mäkkylä, joka on Espoon puolella, mutta helsinkiläiset sitä hyvin paljon käyttivät. Kyllä siinä puolin ja toisin näitä ikävyyksiä tapahtui.

Itse en usko, että tämä yhteistariffi olisi ongelma. On todettu, että jopa viisikymmentä päivittäistä matkaa tuottaisi volyymiltaan sen, että lisäkustannuksia ei tulisi, niin voin hyvin kuvitella. Tämä on väkirikasta aluetta, Tikkurila, Suutarila, lähes yhteen kasvanutta aluetta, jossa paljon käydään rajan yli puolin ja toisin työmatkoja plus muita asiointeja kaupoissa jne. Siksi uskon, että tämä olisi selvitettävä asia ja se toimisi, koska hyvin laajalti näillä alueilla asuvilla helsinkiläisillä ja tikkurilalaisilla on seutukortti ja yhteistariffi ei tule esteeksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ennen kuin tapahtuu se, että pääkaupunkiseudun kaupungit ja kunnat yhdistyvät, niin sillä aikaa pitäisi sitten hoitaa edes tätä joukkoliikennettä kunnolla yhdessä. Ja tämä on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, että Helsinki hoitaa vaan tätä omalta puoleltaan tätä suunnittelua ja sitten YTV-alue on erikseen, että ne eivät ole samassa paikassa.

Kun kuitenkin pääkaupunkiseudulla kaikki kaupunkien väliset rajat ovat ihan veteen piirrettyjä viivoja ja meistä jokainen asuu yhdellä alueella ja käy toisessa töissä ja kiertää kolmannella, elikkä nämä kaikki, tavallaan koko liikenne pitäisi olla yksissä käsissä.

Itse olen monta vuotta jo puhunut siitä, että koko seudun joukkoliikenne pitäisi olla suunnittelultaan ja kilpailuttamistoimiltaan YTV:n hallussa. Silloin saataisiin tänne sellainen järkevä liikenneratkaisu eikä tulisi tällaisia rajakiistoja ja raja-aitoja siitä, että mihin asti nämä nyt voivat ulottua ja voiko mennä toisen kunnan puolelle tai ei ja jos menee, niin siitä tulee sitten seutuliikennettä, joka on taas erihintaista ja erinäköistä. Resursseja tuhlataan tässä tosi paljon. Eli synergiaedut ja hyöty tästä suurten lukujen lajista voidaan saavuttaa vain sillä, että joukkoliikenne suunnitellaan ja kilpailutetaan yhdessä paikassa. Paras asiantuntemus siihen ehdottomasti on YTV:ssä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Tenkula mielestäni varsin selkeästi kertoi, minkä takia hän joutui aikanaan äänestämään niin kuin hän on äänestänyt, ja johdonmukaista on tietenkin se, että pyrkii selvittämään tämän ongelman.

Vähän ihmetytti valtuutettu Ebelingin - miten sanoisin? - kylmä ja kova kostonomainen linja tilanteessa, jossa ihminen hakee parannusta. Eikö kristillinen rakkaus edellyttäisi ymmärrystä tässä?

Arvoisa puheenjohtaja.

Toteaisin valtuutettu Ebelingin puheenvuoron johdosta sen, että vyöhykelisälipun poistamista vastusti paitsi Helsinki, niin Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Siitä huolimatta YTV:n hallitus joutui sen poistamaan, koska siten saatiin lisää lipputuloja. Kunnat eivät halunneet maksaa YTV:lle lisää tukia liikenteen harjoittamiseksi, joten jossakin oli sitten meneteltävä niin, että lipputuloja saatiin lisää. Tähän vyöhykelisälippuun sisältyi myöskin keinottelumahdollisuus, jota YTV:n virkamiehet selvittivät. Se oli toinen syy, minkä takia se poistettiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Silloin tämä epäjohdonmukaisuus oli useissakin asioissa, jossa Helsingin yksimielinen kanta YTV:n hallituksessa jäi pois, sitä ei noudatettu. Sen takia - nyt kun tämä tuli näin selkeästi esille - mielestäni tähän piti puuttua. Minä kannatan kovasti parannuksen tekoa ja vyöhykelisälipun palauttamista, jolloin tämä parannus toteutuu täysimääräisenä.

Mielestäni vyöhykelisälipun poistamisella luotiin rakenteellinen ongelma tähän lippujärjestelmään. Ja ei varmastikaan ole niin, että tämä olisi ollut ainoa mahdollisuus, mistä lisätuloja olisi saatu, että mistään muualta ei voinut saada kuin vyöhykelisälipun poistamisella.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kyse on Lauttasaaren eteläkärjen ympäri luonnonmukaiseen puistoon rakennettavaksi suunnitellusta uudesta ulkoilureitistä.

Vastaus on seikkaperäinen. Mutta puistoalueella kulkee jo kävelyreitti. Se riittää. Onneksi tähän ei ole ollutkaan rahaa. Uuden kulkureitin rakentaminen edellyttäisi myös 45 kesämajan siirtoa. Tämä on ihan turhaa ja aiheuttaa majan omistajille vielä mielipahaa.

Suunnitelmaa ei tarvitse toteuttaa. Ehdotettu reitti on liian katumainen, liian leveä. Jos rahat joskus löytäisivät tähän hankkeeseen, niin ainakin se pitää panna uusiksi, halvemmaksi ja pienemmäksi. Rantaa pitkin pääsee nytkin hyvin kulkemaan jo olevaa kävelyreittiä pitkin. Turhaa rakentamista.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Me lauttasaarelaiset olemme todella tyytyväisiä vastauksen siihen osaan, jossa todetaan, että "kävelytietä ei ole toistaiseksi budjetoitu", sillä se on tarpeeton. Siellä on jo kävelytie. Kyllä nämä rahat voi käyttää hyödyllisemminkin.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan käyttää lyhyen puheenvuoron uusien asuinalueiden, tiiviisti rakennettujen asuinalueiden ja niiden palvelujen puolesta.

Näyttää siltä, että usein palvelut tulevat huomattavalla viiveellä, silloinkin kun jo paljon ihmisiä asuu alueella. Fallkullan alue, joka on lapsirikas ja kerrostalovaltainen, paljon vuokra-asuntoja, olisi hyvin tärkeää, että siellä voisi liittyä siihen alueeseen ja tutustua toisiin, myös sinne vähän aikaa sitten muuttaneisiin lapsiperheisiin, esimerkiksi leikkipuistossa tai puistossa, jonne voisi tulla ilman, että se on kenenkään piha. Kerrostalojen pihoille, tiedätte varmaan, että ei noin vaan mennä sillä perusteella, että haluaisin tutustua, ketä täällä sattuu asumaan. Vastauksessa annetaan ymmärtää, että sillä tavalla siellä voi leikkiä, mutta se edellyttää jo, että tutustuu ja on jo sitä tuttuutta.

Samoin vastauksessa tästä keinupuistosta sanotaan, että Fallkullan nuorisoasiainkeskuksen eläinpuistotyyppinen tila olisi sellainen, jonne perheiden kanssa on mukava mennä. Näin on.

Olen usein siellä perheeni kanssa ollut. Mutta se ei ole tila, jossa olisi keinuja, hiekkalaatikoita ja tällaista tilaa, johon mennään tutustumaan, jos siellä sattuisi joku perhe olemaan. Se on vähän enemmän sellainen tila, jonne mennään, kun on kaunis kesäpäivä, perheen kanssa. Mutta ihan tätä arjen tutustumista, niin siihen haluaisin, että mahdollistetaan tämä leikkipuistoasia, joka täällä on mainittu, että olisi suunnitelmassa.

On hyvin tärkeää, että kun kaavoitamme alueita ja kun niihin tulee varauksia ja hyviä ideoita, että myös rahat varataan näitten puisto-alueiden kaavoitukseen, on se sitten leikkipuisto tai muunlainen puisto, että se voidaan myös toteuttaa, eikä vain se kaavoitus siellä ole voimassa.

Puhuin äsken Tapio Korhosen kanssa siitä, että sosiaalitoimessa leikkipuistoasioihin on suhtauduttu myönteisesti. Luotan, että jatkossakin näin käy.

Puheenjohtaja.

Varmaan kaikki, jotka ovat yhtään koiria harrastaneet, tietävät, että helsinkiläiset joutuvat lähtemään aika kauas, jopa Järvenpäähän asti päästäkseen harrastamaan agilityä koiransa kanssa, koska Helsingissä on 1,5 - 2 vuoden jonot näihin toimintoihin. Ne ovat niin suosittuja.

Valtuustoryhmässämme valtuutettu Brax esitti hyvän idean, joka ei tullut suoraan tähän, mutta tällaista kummipuistoideaa, joka rakennusvirastolla on jo olemassa, se toiminta.

Mietin sitä, että olisiko mahdollista, että näihin puistoihin voisi kehittää mm. agility -tyyppisiä telineitä ja että koirapuistoihin voitaisiin perustaa kummipuistotoimintaa tämän suhteen? Luulen, että aktiivisia koiran harrastajia voisi hyvinkin löytyä tukemaan tämäntyyppistä toimintaa, jos sitä viraston tasolla haluttaisiin vähän mainostaa ja selvitellä samoilla talkooperiaatteilla kuin esimerkiksi Helsingissä on jo näitä puistoja, mm. Kaivopuisto on jo tällainen, jolla on kumminsa. Se voisi olla pienimuotoisemmin jollain asuinalueella. Varmaankin löytyisi. Ilmoittaudun heti vapaaehtoiseksi tuonne Käpylän suuntaan.

Puheenjohtaja.

Tein aloitteen liikennekatoksen saamisesta Reposalmentielle.

Kaupunginhallitus kertoo, että se on jo rakennettu. Mikä onkaan mukavampi päätös aloitteelle kuin että se on toteutettu.

Olen yrittänyt olla asiallisen aloitteentekijän maineessa. Kaupunginhallituksen vastauksessa sanotaan loppukaneettina, että aloitteessa mainittu katos on vuoden 2005 rakennusohjelmassa.

Tältä osin sanoisin, että olen tehnyt tämän aloitteen äänestäjäni toivomuksesta, enkä ole tiennyt tällaisen rakennusohjelman olemassa oloa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Viikin liikenneyhteyksien parantamiseksi on tehty erinomainen aloite.

Joukkoliikennelautakunnassa sen valmistelu on ollut välttävää.

Vastauksessa aloitteeseen todetaan, että linjaa 68 - joka on siis ainoa suora bussiyhteys Viikistä keskustaan - kehitetään jollain tavalla.

Kuten kartasta näkyy, Viikistäkin pitäisi päästä suoraan moottoritietä, Hämeentietä Helsingin keskustaan, ei siten, että tämä linja - mikä sinisellä näkyy kartalla - on 10 - 15 minuuttia hitaampi kuin suorin reitti. Eli tämä tekniikka, millä tätä on suunniteltu, on päin persettä, tai takapuolta - korjaan.

Toinen Viikissä oleva ongelma näissä yhteyksissä on, että linja 52A tulee Munkkiniemestä Viikkiin, on vajaatäyttöinen. Miksi? Siksi, että linja 52A päättyy Viikinkaarelle, sitä ei viedä sinne missä ovat yliopiston laitokset, missä on asukkaita, päiväkoteja, vaan se jätetään 2 km:n päähän. Jokainen matkustaja tietysti tietää, joka joukkoliikennettä käyttää, että ei kukaan käytä sellaista linjaa, että pitää 2 km kävellä. Esimerkiksi bussilinja 52A pitäisi jatkaa bussi 68:n päättärille.

Kysyisin Peksiltä - apulaiskaupunginjohtaja Saurilta - onko luvassa parannusta näihin Viikin yhteyksiin ja niihin aivan ilmeisiin kiistattomiin puutteisiin, joita kaikki asukasjärjestöt ja alueen asukkaat ovat toivoneet? On tehty erinomainen valtuustoaloite. Milloin saamme tähän ihan oikeasti parannusta, koska tämä nykypeli ei kertakaikkisesti vetele?

Arvoisat valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Olen valmistellut 42 minuutin mittaisen alustuksen tästä aiheesta.

Valtuutettu Vuorelalle voin kertoa, että linjasta 68 on tullut runsaasti palautetta nimenomaan sen takia, että - kuten kuvasta nähtiin - se on kaikkea muuta kuin suora yhteys Viikistä keskustaan. Sehän kiertää Arabian ja Hermanninrannan jne.

Sen linjausta joukkoliikennelautakunnassa kyllä mietitään. Vien valtuutettu Vuorelan terveiset huomisaamuiseen joukkoliikennelautakunnan kokoukseen, jossa avaamme keskustelun klo 8.

Kiitoksia.

Olen iloinen siitä, että aloitteeni joka tapauksessa on johtanut siihen, että Viikissä on bussivuoroja lisätty ja vuorovälejä tihennetty.

Itse käyn päivittäin Herttoniemestä Viikissä, koska lapseni on siellä hoidossa, ja joka päivä totean sen, että Viikintie on ruuhkainen ja mielestäni vaarallinen, että siinä viikoittain näkee jonkunlaisia peltikolareita. Se on mielestäni ihan havaittavissa. Varmaan tilastotkin osoittavat, että Viikistä on aikamoinen yksityisautoliikenne pois päin, mikä on sillä tavalla ymmärrettävää, että ne yhteydet sieltä selvästi ovat huonot.

Olen itse asiassa huolestunut siitä, että kun sinne rakennetaan koko ajan lisää, että minkälaiseksi se liikenne ennen pitkää siinä Viikintiellä muodostuu. Ja sitten se, että kun Viikissä on näitä asuinalueita, jonne on ensin rakennettu ja sitten vasta ruvetaan miettimään palveluita.

Olisi tärkeätä, että sitä liikennettä edelleen kehitettäisiin. Tässä voi varmaan viitata valtuutettu Ingervon aloitteeseen lasten leikkipuistosta. Kyllä palveluiden pitäisi aina mennä rinnan asuntojen rakentamisen kanssa. Se olisi toivottavaa.

Puheenjohtaja.

Itse kolme vuotta alueella asuneena voin sanoa, että todellakaan tämä joukkoliikenne ei toimi kunnolla, että ne bussilinjat, jotka menevät 68:n päättärille asti eli Tilanhoitajankaaren päähän, kulkevat vielä lähestulkoon samaan aikaan eli se vuorovälivaihtelu on todella harvaa.

Kannatan lämpimästi näitä valtuutettu Vuorelan ehdotuksia. Sinne on saatava parannusta. Nimenomaan tämä 68 yhteys keskustaan kestää yli puoli tuntia, ruuhka-aikana vielä enemmän, eli on aika hidasta päästä sieltä pois.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Salin ja 27 muuta valtuutettua ehdottivat huhtikuussa aloitteessaan, että kaupunginhallitus käynnistäisi kiireettömän hoidon toteutumisen reaaliaikaisen seurannan ja raportoisi siitä valtuustolle syyskauden alussa, jolloin ensimmäinen 6 kuukauden jakso hoitotakuun toteutumisessa päättyi.

Kaupunginhallituksen vastauksesta ilmenee, että erikoissairaanhoidossa jonotilannetta seurataan kuukausittain ja että jonoja on kyetty merkittävässä määrin purkamaan. Aloitevastaukseen sisältyy kuitenkin virheellinen arvio siitä, että jonot olisivat erikoissairaanhoidossa lyhentyneet tähän mennessä 2 660 potilaaseen. Lokakuun viimeisen päivän tietojen mukaan HUSin jonoissa oli helsinkiläisiä 4 726.

Kaupunginhallitus kertoo vastauksessaan, että perusterveydenhuollon avohoidossa ei ole valtakunnallista standardia seurannasta. Kaupunginhallitus viittaa STAKESin valtakunnallisen seurantajärjestelmän kehittelyyn. Kuitenkin hoitotakuuta koskeva lainsäädäntö velvoittaa nimenomaan kunkin kunnan terveydenhuollon yksikön itse seuraamaan jonotilannetta ja itse tiedottamaan siitä vähintään puolen vuoden välein. STAKESin tilastointi ja tiedottaminen on vähän toinen asia ja sinänsä tietysti tarpeellinen, mutta ei voi olla peruste sille, että kunta ei toteuttaisi sillä itsellään olevia velvoitteita.

Helsingin terveyskeskuksen erikoissairaanhoidossa poliklinikkajonot ovat lyhentyneet, mutta perusterveydenhuollossa noin joka kymmenes potilas ei vieläkään pääse hoidontarpeenarviointiin säädetyssä ajassa. Hammashoidossa hoitoon pääsyyn menee kiireettömässä tapauksessa lähes 8 kuukautta enintään 6 kuukauden sijasta ja psykiatriassa joka neljäs potilas ei pääse hoidontarpeenarviointiin säädetyssä ajassa.

Eli hoitotakuun seurannan kehittämiseen on tarvetta. Tätä korostaa se, että ensi vuoden talousarviossa kaupunki ei ole varannut sellaista merkittävää lisämäärärahaa, joka tänä vuonna hoitotakuun toteuttamiseen varattiin. Luonteva mahdollisuus tällaiseen seurantaan olisi hoitotakuun osalta valtuuston käsittelyssä se vaihe, jolloin valtuustoon tuodaan HUSin vuosineljänneksen seuranta.

Edellä olevan perusteella esitän hyväksyttäväksi seuraavaa pontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus huolehtii hoitotakuun toteutumisen seurannan järjestämisestä kaikissa perusterveydenhuollon yksiköissä ja että kaupunginhallitus raportoi hoitotakuun toteutumisesta valtuustolle HUSin ensimmäisen vuosineljänneksen seurannan yhteydessä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun äsken todettiin, että eräässä aloitteessa mainittuja bussikatoksia on jo tehty, niin voin todeta, että omassa perusterveydenhuollon yksikössäni, tässä toivomusponnessa esitetty seuranta järjestettiin jo eilen.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Hakanen ei aivan ymmärrä, miten erikoissairaanhoidon jonot toimivat.

Jonossahan voidaan olla vaikka yksi vuorokausi. Nyt oli siis kysymys hoitotakuusta eli niistä potilaista, jotka ovat jonottaneet yli 6 kuukautta. Siitä jonosta HUS on todella purkanut eiliseen mennessä 67 %. Se on eräitä parhaita tuloksia koko Suomessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Hakasen pontta.

Perusteluni on se, että meillä seurataan erikoissairaanhoidon hoitotakuujonotilannetta ja myös perusterveydenhuollon hoitotakuun toteutumista lautakunnassa.

Mielestäni esitys siitä, että keskusteltaisiin vuosi sen jälkeen, kun hoitotakuu on tullut voimaan ja se keskustelu käytäisiin valtuustossa nimenomaisesti, on perusteltu. Mielestäni en olisi ollut valmis tuomaan tänne esimerkiksi jatkuvaa seurantaa hoitotakuusta, koska ei yhtä asiaa terveydenhuollossa pidä nostaa ylitse muun.

Mutta tämä on uusi lainsäädäntö ja kiinnostaa erityisen paljon kansalaisia. Tästä syystä pitäisin hyvänä, jos me saisimme valtuustolle informaation. Me kyllä terveyslautakunnassa saamme joka toinen viikko halutessamme informaatiota asiasta, mutta että se olisi myös laajemmin valtuustolla tiedossa ja valtuutetut pystyisivät vastaamaan kansalaisten kysymyksiin hoitotakuun toteutumisesta.

Tästä syystä olisin sillä kannalla, että valtuutettu Hakasen ponsi hyväksyttäisiin.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Saattaapa hyvinkin olla, että en ole kovinkaan asiantunteva kaikissa erikoissairaanhoidon kysymyksissä.

Erikoissairaanhoidon jonotilannetta koskevat tiedot - jotka äsken kerroin - ovat HUSin kotisivuilla 31. päivä lokakuuta tänä vuonna julkaistut tiedot yli 6 kuukautta jonossa olevista helsinkiläisistä potilaista. Siis juuri siitä joukosta, joka olisi pitänyt tähän mennessä jo päästä erikoissairaanhoidon piiriin, joka edelleenkin jonottaa hoitotakuulainsäädännöstä huolimatta sitä oikeutta hoitoon, joka heillä on.

Vastauksesta, jonka kaupunginhallitus esitti, ilmenee, että eräillä perusterveydenhuollon, psykiatrian ja muilla aloilla on ollut puutteita hoitotakuun toteutumisessa siinä vaiheessa, kun kaupunginhallitus on terveyslautakunnan valmistelun pohjalta vastaustaan laatinut.

Mielestäni, kun on kysymys laillisten ja lakisääteisten velvoitteiden toteutumisesta ja siinä ilmenevistä puutteista, tämä on asia, jota valtuuston on tärkeä seurata. Olisi onnetonta, jos ryhtyisimme tätä asiaa seuraamaan vasta ensi vuoden lopulla ja ihmettelemään siinä vaiheessa, että hoitotakuuvelvoitteet joiltakin osin eivät ole toteutuneet. Siksi pidän tärkeänä sitä, että valtuustolle annetaan informaatio tästä asiasta, ja luontevaa on se, että kun HUSin ensimmäisen vuosineljänneksen seuranta tulee joka tapauksessa valtuuston käsittelyyn, niin silloin myös perusterveydenhuollon osalta meille annettaisiin tiedot.

Arvoisa puheenjohtaja. Puhun paikaltani.

Haluan vain kiinnittää huomiota tähän aloitteeseen.

Me kävimme tästä aloitteesta pitkän keskustelun terveyslautakunnassa. Liitteestä näkyy se huoli plus sitten toiveet asian hoitamiseksi elikkä että omaisille löytyisi lyhytaikaisia paikkoja, jotta omaishoitajat pystyisivät pitämään vapaata.

Elikkä se vastaus, minkä kaupunginhallitus antaa, näyttää aika nuivalta. Mutta joka tapauksessa terveyslautakunnassa oli erittäin hyvä henki ja pyrkimys asian hoitamiseksi. Meillä on lainsäädäntö parhaillaan eduskunnassa valmisteilla, joten pakostakin joudumme hoitamaan asiaa.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Sture Gadd Arja Karhuvaara

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu