Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktigeledamöter.

Tänään käytävä lähetekeskustelu vuoden 2007 talousarvion raamista on valtuustolle nykyisessä muodossaan toinen. Olen vakuuttunut, että tänään - kuten viime vuonnakin - keskustelu antaa hyvät lähtökohdat painopisteiden määrittelyyn kaupunginhallituksen hyväksyessä myöhemmin lopullisen budjettiraamin vuodelle 2007.

Aloitan puheenvuoroni muutamalla kalvolla, tai kuvalla, antaakseni kokonaiskuvaa sekä seudun että Helsingin kaupungin talouden puitetekijöistä. Ensimmäisenä kuvana on valtakunnan taso, tai jopa EU:sta lähtien Suomi ja EU.

Valtakunnan, Suomen kehitys on EU:n mittapuun mukaan suhteellisen hyvällä tasolla eli ylitämme EU:n bruttokansantuotteen keskimääräisen kehityksen, vaikkakin viime vuonna tuli notkahdus tunnetuista syistä meidän bruttokansantuotteeseen. Mutta talouden yleinen linja näyttäisi kohtuullisen selkeältä.

Kun katsoo neljännesvuositarkastelua seudun kokonaistuotannon ennakoivasta kuva-ajasta, niin kokonaistuotannon volyymi on seudulla - voi sanoa - jonkin verran koko maan kehitystä parempaa ollut, pois lukien vuonna 2002 tienoilla ollut hetkittäinen kehitys.

Sen sijaan, kun katsellaan työttömyysastetta ja sen kehitystä pääkaupunkiseudulla - tässä kuva-ajassa erityisesti vertailuna on pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia - niin näemme, että Helsingin työttömyysaste seudulla, pääkaupunkiseudun tarkastelussa, olemme kroonisesti korkeammalla työttömyystasolla kuin meidän kumppanikaupunkimme.

Saman asian kääntöpuolen, eli työllisyysasteen, voi katsoa seudullisena tarkasteluna karttakuvalta, eli punaiset alueet ovat niitä, joissa miesten ikävakioitu työllisyysaste on alle 70 %. Tämä kuva kertoo ikävällä tavalla sen, että Helsingin ongelmana pääkaupunkiseudun tasolla on sekä työttömyyden korkeampi taso että myös sitten työllisyysasteen heikompi kehitys. Myöskään väkiluvun muutos ei viime vuosina Helsingissä ole seurannut Espoon ja Vantaan kehitystä. Olemme absoluuttisissa luvuissa olleet jäljessä, vaikka väkilukumme on selkeästi suurempi kuin nämä kaksi kaupunkia yhteensä. Viime vuoden nousu väestökasvussa negatiivisesta positiiviseksi oli seurausta - niin kuin kaikki tiedämme - ulkomailta muuton lisäyksestä, joka selittää käytännössä tämän koko viime vuoden kehityksen.

Työpaikkojen kehitys ei anna sen parempaa tilannetta Helsingille. Tässä on kolmen vuoden, 2001, 2002 ja 2003, hiukan vanhoja lukuja. Niin kuin kuvasta näemme, koko maa on alimman luvun mukaan positiivinen kumulatiivisesti, pks myös kokonaan, vaikkakin vuosittaista vaihtelua on ollut, Vantaa, Espoo myöskin. Helsingin nettoluku, jos nämä kolme eri vuotta laskee yhteen, työpaikkojen määrä on Helsingissä vähentynyt. Asiaa voi tarkastella myös pidemmällä aikajänteellä. Helsingin seudun työpaikat ovat kasvaneet merkittävästi tässä tarkastelusta 1960-luvun alusta lähtien. Ikävä totuus on se, että viimeisen kolmenkymmenenviiden vuoden aikana Helsingin työpaikat eivät käytännössä ole kasvaneet.

Sitten talouden lukuihin, tarkastelu viimeiseltä kolmelta vuodelta, kaksi tilinpäätöstä ja viime vuodelta myös talousarvio ja tämän hetken tilinpäätösennuste:

Heti pitää todeta sellainen asia, että valtuustolle etukäteen jaettu materiaali eli talouden seurantaraportti 4/05, niin tämän hetken tilanne on osoittaa vuosikatteessa noin 13 - 14 milj. euron parempaa tulosta kuin se etukäteen jaettu materiaali. Tämä johtuu siitä, että tässä vaiheessa tilinpäätöksen tekoa luvut vielä täsmentyvät ja siellä on tullut, ilmeisesti suurimpana, terveyskeskuksesta tullut säästö.

Kun katsotaan menokehitystä, kaikki muistamme, että vuonna 2002 tehdyt suuret tulonsiirrot Helsingistä muualle Suomeen johtivat siihen, että teimme voimakkaita menojen vähennyksiä vuosina 2003 - 2004. Kaupungin absoluuttiset menot eivät lisääntyneet. Viime vuosi ei näytä niin hyvää. Vaikkakin olemme menoissa päässeet talousarvion alle, niin kuitenkin tämä kehitys tarkoittaa kaupungin talouden kohdalla, eli tämä on ilman liikelaitoksia, noin 6 %:n menokasvuja viime vuodelle, josta suurimpana tekijänä - niin kuin kaikki tiedämme - on se merkittävä panostus, jonka Helsingin kaupunki teki hoitotakuun toteuttamiseksi.

Palaan hetken päästä verotulo-osuuteen, mutta muutama sana toimialoista:

Toimialojen välillä on eroja. Erityisen harmillista menokehitys on ollut talouden kannalta suurimman sektorin, sosiaali- ja terveystoimen kohdalla.

Sosiaalitoimen menot tulevat ylittymään talousarvioon nähden noin 25 milj. euroa. Kuvaavaa sosiaalitoimen kustannusohjauksen epäonnistumiselle on se, että ylitys on kasvanut edellisestä, vast'ikään 30.11. tilanteesta tehdystä ennusteesta vielä runsaat 6 milj. euroa. Tällainen toiminta ei voi mitenkään jatkua, varsinkin kun mitään yksittäistä syytä kustannusten ylittymiseen ei ole, vaan ylitykset jakautuvat lähes kaikille toiminta-alueille.

Terveystoimessa terveyskeskuksen oma toiminta on pysynyt talousarviossa ja jopa jäänyt jonkin verran sen alle, siis kustannuksissa. Erikoissairaanhoidon osalta kustannusohjaus ei edelleenkään toimi riittävän tehokkaasti. Tästä ovat esimerkkinä HUSin laskutusennusteiden vaihtelut vuoden mittaan Helsingin näkökulmasta katsoen ajoittain jopa tarkoitushakuisesti sekä hinnoitteluprosessin hallitsemattomuus, mikä näkyi eritoten ylijäämän hyvityksen yllättävässä kehityksessä vuoden loppua kohden.

Viime päivinä on uutisoitu HUSin palauttamista rahoista. Se on tietenkin hyvä, että näitä palautuksia on. Mutta pitää kuitenkin muistaa se, että HUSin menokehitys on ollut kuitenkin merkittävästi suurempaa kuin se rahamäärä, jonka Helsingin valtuusto omassa budjettipäätöksessään vuonna 2004 marraskuussa HUSille osoitti.

Hoitotakuun kustannusten määrittäminen on tässä vaiheessa lähes mahdotonta, mutta sen voidaan katsoa toiminnallisesti onnistuneen varsin hyvin, koska jonojen arvioidaan pienentyneen noin neljänneksellä lähtötilanteesta. Hoitotakuusta aiheutuvien kustannusten poistuminen ei kuitenkaan kuluvana vuonna realisoidu aiemmin arvioidun 70 % mukaisena.

Sosiaali- ja terveystoimen ohella myös opetus- ja sivistystoimen palvelutuotannon kustannusten osalta on edelleenkin jatkettava ponnisteluja kustannusten alentamiseksi. Tämä edellyttää välttämättä nykyisen palveluverkon tarkistuksia. Mitään yksiselitteistä tapaa kustannusten alentamiseksi ei ole, vaan kaikkia toimintoja tulee tarkastella kriittisesti, mikäli haluamme säilyttää korkean palvelutasomme. Verotulojen muodossa helpotusta ei ole näkyvissä.

Seuraavassa kuvassa on kaupungin vastaava tuloslaskelma liikelaitosten kanssa. Siitä huomaamme sen asian, mitä on monesti todettu, kaupungin talous on tasapainossa ja sen tasapainon erityinen syy on Helsingin Energian hyvä tulokehitys.

Jos viime vuotta tarkastellaan, on myös mainittava satunnaiset erät eli käytännössä suurimpana satunnaisena eränä Eiranrannan tonttien myynti, yli 50 milj. euroa.

Sitten verotuloihin:

Vaikka kaupungin menot ovat olleet talousarvioon nähden hallinnassa, niin ongelmamme on se, että verotulot eivät kehity. Kunnan tulovero on 53 milj. euroa talousarviota pienempi, yhteisövero 8 milj. euroa, kiinteistöverossa on pikkuisen plussaa, kolmisen miljoonaa euroa, eli yhteensä 58 milj. euroa verotulomme ovat alle talousarviossa toivotun.

Valtionosuudet meillä on kasvussa nettona ja suurimpana selittävänä tekijänä on se, että kun verotulomme laskevat, niin sillä on positiivinen vaikutus verotulotasaukseen.

Yhteisöverot ovat tämän päivän tilanteessa vain yksi kolmasosa siitä huipputasosta, mikä meillä oli vuosituhannen vaihteessa, ja parempaa yhteisöveron suhteen ei ole odotettavissa. Kiinteistöveron kokonaisuus, joka sinänsä on tässä tarkastelussa positiivinen, sen merkitys kuitenkin kaikista verotuloista on ainoastaan 6 %.

Ja korostamaan sitä ongelmaisuutta, mikä Helsingin verotulokehityksellä on, niin tässä vertailu siitä, miten verotettavat tulot euroa per asukas vuodesta 1993 lähtien on Helsingissä ja verrattuna koko maahan kehittynyt. Eli verotulomme jätättävät.

Viime vuoden tilinpäätösennustetiedot kertovat omaa hälyyttävää viestiään. Tässä on purettu Helsingin, Espoon ja Vantaan tällä hetkellä tiedossa olevat verokehitykset eri veromuotojen suhteen. Helsinki kunnallisverossa 2,9 % kasvua, Espoo 8,1. Vantaalla on hyvä kasvu, mutta jos sen purkaa, veroprosentin korotus sieltä, niin Vantaa on käytännössä meidän lukemissa. Kiinteistöverossa meidän kehityksemme on heikompi, ja erityisesti yhteisöverokehittymä ei ole seurannut verotilityksinä viime vuonna.

Kaupungin rahoituslaskelma:

Olemme kuitenkin olleet tasapainossa taloutemme suhteen, ja näin ollen lisälainan ottoa ei ole tarvinnut tehdä viime vuonna, eli talousarviossa budjetoitu lainanotto on jäänyt toteutumatta. Ja niin kuin mainittu, niin pääomansiirto Helsingin Energialta on merkittävä tekijä kaupungin rahoitustasapainossa, eli 100 milj. euroa vuonna 2005.

Kaupungin ongelma palvelutuotannossa on palvelutuotannon korkeat yksikköhinnat lähes kaikilla hallintokunnilla. Tämä investointikehityskuva kertoo hyvin syyn, minkä takia meillä palvelutuotannon yksikköhinnat ovat korkeammat kuin vertailukaupungissa muualla Suomessa.

Kaupungin perustoiminnan investoinnit olivat äärimmäisen korkealla tasolla, viime vuosituhannen loppuvuosista aina vuoteen 2003 asti. Nyt olemme saaneet käännettyä tämän kehityksen. Investoinnit ovat palautumassa omalle tasolleen, siis korostan, kaupungin perustoiminnan investoinnit. Liikelaitosten investoinneissa ei vastaavaa kehitystä ole ollut, muutamia poikkeusvuosia lukuun ottamatta, joihin on selkeät yksittäiset selittävät syyt. Mutta kuvaavaa kuitenkin on se, että 05 -lukemissa, niin liikelaitosten investoinnit, jotka ovat hitusen enemmän kuin kaupungin perustoiminnan investoinnit, niin liikelaitosten investoinnissa on se äärimmäisen merkittävä investointi, jonka teemme Vuosaaren satamaan.

Kaupungin vuosikate:

Tämän kuvan olette monesti nähneet. Se kertoo sen, että sukelsimme vuonna 2002, nousimme sieltä omin toimin, omin voimin ylös, mutta viime vuosi näyttää heikompaa kehitystä. Kasvu ei ole jatkunut. Ja selittävä syy tietenkin se äsken mainittu: verotulot eivät kehity, mutta menot kasvavat.

Ja viimeisenä kuvana kaupungin lainakannan kehitys euroa per asukas.

Eli kaikista näistä ponnisteluistamme huolimatta, mitä vuonna 2003 - 2004 erityisesti teimme, niin se ei estänyt kaupungin lainakannan kasvua.

Tulevien vuosien talouden tulisi perustua terveelle tulorahoitukselle. Lainakantaa ei pidä kasvattaa nykyisestä, suurin piirtein kuntasektorin keskimääräisestä tasosta. Liikelaitosten tuloutusten kasvattamiseen ei myöskään ole edellytyksiä näiden oman liiketoiminnan kehityksen turvaamiseksi.

Helsingin väestö- ja ansiokehitys tulisi verotulokehityksen ohella saada positiiviseen kasvuun. Tässä on onnistuneella elinkeinopolitiikalla merkittävä osuus. Metropolialueen hyvää kehitystä ei ole varaa päästää vain lähikuntien hyväksi, kuten näyttäisi olevan tilanne viimeaikaisten tutkimusten mukaan.

Utgångspunkt för beredningen av budgetramen är självklart stadens gemensamma strategier och den ekonomiplan som ingår i budgeten för innevarande år. Vid sidan av ekonomiplanen är det också nödvändigt att beakta de senaste inkomst- och konjunkturprognoserna, föregående års budgetutfall och de eventuella tryck som det medför, likaså konsekvenserna av de inkomstpolitiska avtalen och de övriga behoven av funktionella ändringar.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Uskon, että tänään käytävä keskustelu on aiemmin mainituista lähtökohdista katsoen vilkasta ja monipuolista. Uskon lisäksi, että käytävästä keskustelusta on merkittävästi hyötyä, kun kaupunginhallitus hyväksyy lopullisen raamin ja sen laatimisohjeet.

Tämän kokouksen pöytäkirja tullaan kokonaisuudessaan toimittamaan lauta- ja johtokunnille sekä virastoille ja laitoksille ohjaamaan talousarvion ja taloussuunnitelman laadintaa. Sen lisäksi tietenkin keskeiset vastuussa olevat virkamiehet ovat kuuntelemassa kaikki puheenvuorot ja tuomassa sitten oman tiivistetyn viestinsä kaupunginhallitukselle jatkopäätöksiä varten.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, halusimmepa tai emme. Ilman tervettä taloutta emme pysty järjestämään helsinkiläisille niitä hyvän elämän palveluita, joita meillä on sekä velvollisuus että tahto järjestää. Budjetin raamissa käsittelemme ja linjaamme samalla kaupunkimme ydintehtäviä.

Taloudellinen liikkumavaramme ei vuoden 2007 talousarviossa ole suuri. Olemme nyt valoisammassa tilanteessa kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta edelleenkin taloutemme on tiukka. Kurinalainen taloudenpito menojen osalta on jo tuottanut tuloksia ja samalla tiellä meidän pitää jatkaa. Helsinki on ollut suurista kaupungeista ainoa, jossa toimintakulut vuonna 2004 pienenivät ja viime vuoden osalta ennusteen mukaan pysymme talousarviossa. Tiukan taloudenpidon ja kustannusten seurannan lisäksi tarvitsemme pitkäjänteistä taloussuunnittelua, jotta myönteinen kehitys voi jatkua. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä tulevien suurten hankkeiden rahoitus ei voi perustua yksistään lainanottoon.

Hyvät valtuutetut.

Olemme riippuvaisia verotulojemme ja aivan erityisesti kunnallisverokertymän kehityksestä. Tämän kehityksen suunta on edelleen huolestuttava, varsinkin kun vertaamme sitä naapurikuntiin. Meillä kasvu oli viime vuonna noin 3 %, kun se esimerkiksi Espoossa - kuten äsken kaupunginjohtajan kalvoista näimme - oli hieman yli 8 %. Kunnallisverokertymämme viime vuodelta jäi alle talousarvion.

Tähän epäedulliseen kehitykseen on ollut kaksi pääasiallista syytä. Asukasrakenteemme on muuttunut ja työttömyysasteemme on alentunut arvioitua hitaammin. Erityisen haastavan tilanteesta tekee se, että kumpikin seikka on sellainen, johon meillä on mahdollisuus ja velvollisuus itse vaikuttaa. Emme voi siirtää vastuuta muille: se on viimekädessä meidän helsinkiläisten päättäjien.

Viimeksi asunto-ohjelman lähetekeskustelun yhteydessä totesimme, kuinka merkittävä tekijä asuntopolitiikka on riittävän veropohjan takaamisessa ja näin koko kaupungin talouden vakaudessa. Totesimme silloin, että vain rakentamalla tarpeeksi houkuttelevia ja tasokkaita asuntoalueita ja riittävän monimuotoisia ja tilavia asuntoja - unohtamatta seudullista yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa - saamme meille epäedullisen väestömuutoksen pysäytettyä ja sen mukana veropohjamme kehityksen terveemmälle uralle.

Helsingin vetovoiman parantaminen riippuu ennen kaikkea monipuolisemmista ja paremmista asumisen mahdollisuuksista, mutta myös hyvin hoidetuilla palveluilla sekä muilla viihtyvyystekijöillä on oma merkityksensä. Hyvä opetus on esimerkki palvelusta, joka on kaupungillemme selvä kilpailuvaltti.

Liikenteen sujuvuus, niin joukkoliikenteen kuin yksityisautoilunkin, vaikuttaa suoraan kaupunkilaisten arkeen. Joukkoliikenteen kehittäminen myös seudullisena kokonaisuutena tulee olla entistä painokkaammin asialistallamme. Joukkoliikenteen tariffitukea tulee nostaa taloudellisten mahdollisuuksien mukaan asteittain valtuuston hyväksymien linjausten mukaisesti 50 %:iin.

Asukasrakenteen ja Helsingin vetovoiman lisäksi huomiomme tulee kiinnittyä työllisyystilanteeseen kaupungissamme. Vaikka työttömyysasteemme on pienenemään päin, on se edelleen liian suuri ja pienenemisen vauhti liian hidasta. Erityisen huolestuttavaa on se, että liian usein työnhakijat ja avoimet työpaikat eivät kohtaa. Toisilla aloilla kärsimme pahenevasta työvoimapulasta, samaan aikaan kun työttömyys vaivaa toisaalla. Tämän epäsuhdan korjaamiseen tarvitsemme jälleen seudullista, yhteisvastuullista toimintaa. Myös koulutustarjonta ja koulutuspaikkojen määrä on suunniteltava entistä enemmän alueellisesti sekä jatkokoulutuksen ja työelämän tarpeita vastaaviksi.

Kokoomuksen valtuustoryhmä lähtee siitä, että ensi vuoden talousarvio on perustettava nykyiselle kunnallisveron tuloveroprosentille eli 17,5 %:iin ja että Helsingin kaupunki ei omilla päätöksillään myöskään nosta kiinteistöveroprosenttia. Veroja korottamalla emme ratkaise ongelmiamme, vaan päinvastoin lisäämme niitä. Korkeat verot nostaisivat entisestään korkeiden asumiskustannusten kanssa painiskelevien helsinkiläisten taakkaa sekä heikentäisivät Helsingin vetovoimaa ja kilpailukykyä.

Yhteisöverojen osalta en enää käy läpi valtion aiempia toimia. Totean vain, että surullista on se, että siitäkin vähästä mitä kunnille jäi jäljelle jaettavaksi yhteisöveroista, Helsingin suhteellinen osuus on jatkuvasti laskenut. Ja niin kuin äsken kaupunginjohtajan esityksestä kuulimme, niin yhteisöveroista ei ole sinänsä meidän taloutemme pelastajaksi tulevaisuudessakaan. Mutta tämä, että yhteisöverojen osuus on laskenut, se asettaa meidän elinkeinopolitiikallemme aivan erityisiä haasteita. Helsingin tavoite vahvistaa elinkeinopolitiikkaansa on ryhmämme mielestä aivan oikea ja välttämätön. Ja samalla myöskin ryhmämme korostaa yrittäjyyden merkitystä.

Tulopuolella Helsingin Energian tuloskehitys ja suotuisa tulos on pelastanut meidät monesta pinteestä. Sen varaan emme kuitenkaan voi jatkossa liikaa laskea, vaan budjettimme on oltava tasapainossa ilman suuria tulosodotuksia.

Viime vuosina talousarvioissa olleet investoinnit eivät ole toteutuneet kokonaisuudessaan. Tämä on johtunut pääasiassa eräiden talonrakennushankkeiden ja hankintojen viivästymisistä monista eri syistä. Hankkeet ovat kuitenkin jo pitkällä ja tulevat toteutumaan. Suunnitelmissamme oleva investointitaso on ryhmämme mielestä taloudelliseen tilanteeseemme nähden oikea.

Kokoomus kannattaa ja on aina kannattanut keskustatunnelin rakentamista ja olemme ilolla todenneet, että myös sosialidemokraatit sitä nyt kannattavat. Keskustatunnelin rahoittamiseksi tulee edelleen selvittää eri mahdollisuuksia. Länsimetron rahoittaminen tulee ajankohtaiseksi, kun Espoo on tehnyt länsimetrosta päätöksensä ja kun selviää, millä osuudella valtio lopulta tulee tähän hankkeeseen mukaan.

Stadian kohdalla uudet rakennushankkeet eivät korjaa Stadian nykyongelmia, mutta Stadian opetusta pitää vahvistaa ja laajentaa.

Hyvät valtuutetut.

Tasapainoinen budjetti edellyttää, että kustannukset on edelleen pidettävä kurissa. Emme voi syödä enempää kuin tienaamme eli meidän menomme eivät saa kasvaa tuloja nopeammin. Tämä meille jokaiselle omasta kotitaloudestamme tuttu periaate pitäisi olla itsestään selvä niin kaupunkilaisille kuin meille luottamushenkilöille kuin virkamiehillekin.

Palveluiden yksikkökustannuksissa olemme edelleen suurten kaupunkien huippua. Meidän pitää pyrkiä pois kärkitilalta ja lähentyä muiden suurten kaupunkien keskiarvoa, kuitenkaan palveluiden laadusta tinkimättä. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen kustannusten hallintaan on kiinnitettävä huomiota. Kustannusten ennakoitavuus ja tarkka hallinta on tärkeää, jotta meillä on varaa tuottaa palveluja niille, jotka yhteiskunnan palveluja todella tarvitsevat.

Kustannusten seuranta edellyttää hyvää taloushallintoa. Kokoomuksen valtuustoryhmä kuitenkin korostaa, että kustannuksia hallitaan myös tuottavuutta kasvattamalla eli organisoimalla toimintoja paremmin, sujuvoittamalla palveluketjuja sekä kehittämällä johtamista ja työhyvinvointia. Kiteytettynä ajatuksemme on: samalla rahalla enemmän ja paremmin.

Palvelutuotannon tuottavuuden kasvattaminen on myös yksi käynnissä olevan kunta- ja palvelurakennehankkeen keskeisistä tavoitteista. Hankkeen tuomat mahdolliset uudistukset eivät kuitenkaan ehdi heijastua vielä nyt käsillä olevaan budjettiraamiin. Emme siis voi jäädä odottamaan muualta tulevia ratkaisuja, vaan meidän on itse otettava ohjat käsiimme ja tarkasteltava kriittisesti nykyisiä tapojamme järjestää palvelut.

Saadaksemme samalla rahalla enemmän, parempaa ja vaikuttavampaa, tarvitsemme ennen kaikkea uusia ennakkoluulottomia palveluiden tuottamisen ja yhteistyön tapoja. Innovaatioille ja luovuudelle on annettava tilaa. Yksityisen ja kolmannen sektorin roolia palveluiden tuottajana on lisättävä. Hallittu kilpailu lisää kustannustehokkuutta ja parantaa palveluiden laatua.

Palvelusetelikokeilua on laajennettava uusille toimialoille, jotta asiakkaiden valinnanvapautta voidaan lisätä ja aitojen palvelumarkkinoiden syntymistä tukea. Vanhuspalveluiden osalta kotona asumista on pidettävä ensimmäisenä vaihtoehtona. Laitospaikkojen purku tulee sovittaa yhteen kotipalveluiden mitoituksen kanssa. Lasten päivähoidossa tulee huolehtia, että myös kotihoito on vanhemmille aito vaihtoehto.

Kaupungin palveluverkkoja on edelleen kehitettävä. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että haluamme maksaa ennen muuta palveluiden sisällöstä ja laadusta, emme seinistä, joiden sisällä niitä tuotetaan. Palveluverkkojen tulee joustaa niiden muutosten myötä, joita kaupunkilaisten palveluiden tarpeessa ja toimintavoissa tapahtuu.

Toimialojen ja kuntien rajat ylittävä palveluiden tarve ja käyttö on tulevaisuutta. Toi tämä käynnissä oleva Paras-hanke sitten tullessaan mitä vaan, on meidän entistä enemmän ajateltava pääkaupunkiseutua ja sen kaupunkien palvelurakennetta yhtenä kokonaisuutena.

Yhä enemmän on myös korostettava ongelmien ennaltaehkäisyä. Tähän on olemassa sekä inhimilliset että taloudelliset perusteet. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on paitsi kaupunkilaisten itsensä, myös kaikkien kaupungin toimijoiden vastuulla. Liikunnan ja kulttuurin sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä on tiivistettävä ja etsittävä uusia yhteistyön muotoja. Myös katu- ja viheralueet vaikuttavat keskeisesti kaupunkilaisten terveyteen ja turvallisuuteen. Katupölyn torjuntaa tulee lisätä, samoin kuin katujen kunnossapitoa parantaa osana terveyshaittojen ennaltaehkäisyä.

Elintarvike- ja tuoteturvallisuusvalvonta ovat myös tehtäviä, joiden avulla voidaan ennaltaehkäistä kaupunkilaisten terveyttä uhkaavia vaaroja. Muuttuvan ja uudistuvan lainsäädännön tuomat vaatimukset valvontatehtäviin ja sen kautta lisävoimavaratarpeet tulee ottaa huomioon lähivuosien talousarvioita laadittaessa.

Tarpeen ovat myös pohdinnat siitä, mihin meillä on varaa ja mihin ei. Toki suurin osa peruspalveluistamme on lakisääteisiä ja hyvä niin. Liikkumavaraa kuitenkin on. Meidän on jatkuvasti tarkasteltava, kohtaako palvelutarjontamme kaupunkilaisten tarpeet, toisin sanoen: satsaammeko oikeisiin asioihin oikealla volyymilla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinki on suurten haasteiden edessä, aivan kuten koko suomalainen yhteiskuntakin. Väestön vanheneminen on yksi suurimmista edessä olevista muutoksista, johon meidän on varauduttava. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä hallitsematonta palvelutarpeen ja kustannusten kasvua. On muistettava, että ikääntyvät ihmiset ovat entistä toimintakykyisempiä entistä pidempään. Omatoimisuudelle ja mahdollisuudelle järjestellä omaa elämäänsä tulee jättää tilaa ja sitä pitää kaikin tavoin tukea.

Ikääntymistäkin suurempi haaste tulee olemaan maahanmuuttajien väestöosuuden kasvu. Vuonna 2015 on pääkaupunkiseudulla arvioitu olevan noin 12 500 yli 75-vuotiasta. Samalla vierasta kieltä äidinkielenään puhuvien asukkaiden arvioidaan vuonna 2015 olevan jopa 127 000 eli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Helsingissä tämä tarkoittaa noin 10 %:ia koko väestöstä. Maahanmuuton lisääntyminen on otettava huomioon tulevien vuosien taloutta ja sen myötä palveluja suunniteltaessa, mutta nähtävä myös voimavarana mm. muassa työvoimapulaan varauduttaessa.

Työvoimapulaan varautuminen myös muilla keinoin on tarpeellista. Käsitellessämme kaupungin henkilöstöstrategiaa otimme asiaan kantaa, mutta se liittyy olennaisesti myös tulevien vuosien taloussuunnitelmiin.

Bästa fullmäktige.

Samlingspartiets fullmäktigegrupp förutsätter, att stadens ekonomi sköts´ noggrannt och ansvarsfullt även i framtiden. Detta är en förutsättning för att vi skall kunna erbjuda helsingforsarna en god miljö och ändamånsenlig service.

Vi anser att det är självklart att alla till buds stående medel tas i bruk för att stärka skattebasen. Lämpliga medel är i synnerhet bostadspolitiken samt dessutom stadens näringspolitik.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää kaupungilta tarkkaa ja vastuullista taloudenpitoa jatkossakin. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme tarjota helsinkiläisille hyvän elinympäristön ja heidän tarpeitaan vastaavat palvelut. Edellytämme myös, että verotulopohjamme vahvistamiseksi tehdään kaikki mahdollinen - asuntopolitiikasta elinkeinopolitiikkaan.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kunnallisen budjetointi- ja suunnittelujärjestelmän mukaan budjetoinnin tulisi lähteä kaupungin toiminta-ajatuksesta ja visiosta, sekä niiden perusteella laadituista strategioista ja tavoitteista. Hyvin usein käy kuitenkin niin, että johtavien viranhaltijoiden lisäksi lähinnä vain luottamushenkilöillä on uskoa strategioiden parantavaan voimaan pääosan henkilöstöstä sisäistämättä niitä ja niiden merkitystä, koska tähän ei juurikaan panosteta, strategioita ei siis sisäistetä laajasti. Varsin tavallista on myös se, että varoilla saataville suoritetavoitteille ei anneta talousarvion valtuustokäsittelyssä mitään merkitystä, tai suurta merkitystä. Tällöin sen eritteleminen, mistä kaupungin menestystekijät muodostuvat, jää puutteelliseksi, jolloin välttämättömiä kehittämisen painopisteitä ei aseteta, vaan säästetään esimerkiksi juustohöylällä. Helsingillä ei ole nykyisin kehittämistoiminnan selkeitä preferenssejä, mikä olennaisesti vaikeuttaa tulosten saavuttamista.

Joitakin aikoja sitten ilmestyi toimittaja Esko Nurmen laatima Helsingin kiinteistötoimen tutkimuksellisestikin ansiokas 75-vuotishistoriikki, josta käy hyvin selville, että kaupungin taloudellinen asema on kulloinkin huomattavassa määrin riippunut kaupungin tulorakenteesta ja erityisesti maaomaisuuden tuomasta varallisuudesta ja sen antamasta liikkumavarasta. Tässä suhteessa toimittaja Nurmen teoksen mukaan merkittäviä kehitysruiskeita Helsingin kehitykselle ovat ennen muuta olleet vuosien 1946 - joka alueliitoksena oli valtava - ja vuoden 1966 alueliitokset. Nurmen kirjasta selviää aivan yksiselitteisesti, että ilman näitä alueliitoksia kaupunki olisi lyhyessä ajassa menettänyt elinvoimansa. Nämä alueliitokset moninkertaistivat ja mahdollistivat aktiivisen maa- ja elinkeinopolitiikan, jota on harjoitettu. Myöskin tilastoissa näiden liitosten merkitys tulee erittäin selvästi piikkinä esiin.

Tilastokeskuksen kunnilta ja kaupungeilta keräämien tietojen mukaan Helsingin kaupungin yhdistetyn tuloslaskelman mukaiset tulot olivat vuonna 2004 noin 3 583 miljoonaa euroa, ja lukuun sisältyvät liikelaitosten tuotot. Se ajatus, jonka Kokoomus täällä on esittänyt, että liikelaitoksia ei voisi sisällyttää säännönmukaiseen budjetointiin, on mielestäni epärealistinen. Päinvastoin, konsernijohtamisessa liikelaitokselle pitäisi asettaa tulostavoitteet, jotka voisivat olla varsin tasaiseen tulomuodostukseen liittyviä. Kun katsotaan Helsingin eri tuottoryhmiä, voidaan todeta, että verotulot meillä ovat maan keskiarvoa, ei siis sen huonommat, niin kuin olisi saattanut kaupunginjohtaja Pajusen esityksestä saada selville. Sitä vastoin valtion valtionosuudet meillä ovat vain 2 % tuloista, kun ne muualla Suomessa ovat 19 %. Tämä on merkittävä ero. Toimintatuotot, siis jossa on mukana liikelaitokset, ovat noin 40 %, kun ne muualla maassa ovat 25 %, mikä sekin on Helsingille tyypillistä. Ja satunnaiset tuotot, eli lähinnä maanmyynti, se on yllättävän suurta, 3,1 % - arvoisa kaupunginjohtaja - ja se tarkoittaa sitä, että me emme voi jatkaa tällä linjalla, jos me emme saa uutta raakamaata.

Kaupungin kunnallisverokertymään vaikutti veropohjan eli ansiotulojen ja niistä tehtävien vähennysten kehitys sekä tuloveroprosentti. Kunnallisveroa arvioidaan kertyvän tänä vuonna noin 1 700 milj. euroa - kaupunginjohtajalla oli oma lukunsa, joka oli samansuuntainen - joka saattaa olla varovainen arvio. On mahdollista näet, että vuosi 2005 on jo loppuvuodesta muodostunut verotuksellisesti ennustettua paremmaksi. Ymmärsin, että kaupunginjohtajan luvut perustuivat vielä ennusteeseen, lopullinen. Se tarkoittaa sitä, että kovin suurta eroa ennusteeseen ei kuitenkaan ole muodostunut.

Ansiotuloista palkkojen osuus on ollut kolme neljäsosaa, minkä vuoksi työllisyyden kehitys on yksi keskeinen kunnallisveron kertymään vaikuttava tekijä. Meillä pitkäaikaistyöttömien osuus on edelleen suuri. Eläketulojen osuus ansiotuloista on kuudennes eli noin 15 %. Työttömyys- ja muiden sosiaaliturvaetuuksien suhteellinen osuus kaikista ansiotuloista on noin viitisen prosenttia eli melko paljon. Epäedullinen väestökehitys näkyy verotuloissa. Sitä ei kaupunginjohtaja maininnut. Veropohjan suotuisaa kehittymistä voidaan edesauttaa toimenpiteillä, jotka lisäävät palkansaajien lukumäärää Helsingissä. Toimenpiteinä voidaan nähdä paitsi aktiivinen elinkeino- ja työvoimapolitiikka, asuntopolitiikka, maapolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka.

Erityisesti maapolitiikan tärkeyttä ei voida ylikorostaa. Tämän vuoksi, riippumatta siitä, minkälainen ratkaisu kaupunkirakenteessa tehdään ja palvelurakenteessa, kaupungin Sipoossa ja muissa lähikunnissa omistavat maa-alueet olisi saatava mieluummin kaupungin alueeksi, mutta joka tapauksessa kaavoituksen kohteeksi. Tämä on nähdäkseni välttämättömyys vähänkin pitemmällä tähtäyksellä.

Sekä kaupunginjohtaja että Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä viittasivat osuuteen yhteisöverotuotoista, joka tällä hetkellä on oikeastaan problemaattisin asia kaupungin kehityksessä. Kuvaan sitä, millä tavoin Espoo tällä hetkellä markkinoi itseään.

Espoon visiossa kerrotaan, että Espoo on osana pääkaupunkiseutua, Suomen kilpailukykyisin yrittäjyyden keskus. Siis he sanovat suoraan, että he tarjoavat parhaat edut yrittäjille. He haastavat meidät.

Jos emme kykene vastaamaan tähän haasteeseen, meidän mahdollisuutemme lisätä yhteisöverotuottoa ovat olemattomat. Päinvastoin, näyttää siltä, että muuttovirta Helsingistä pois muihin kuntiin kiihtyy. Se mitä tarvittaisiin, olisi erityisesti mikroyrityksille ja pienille yrityksille edullisia tontteja ja tiloja, joita voitaisiin luovuttaa kilpailukykyisin kustannuksin.

Täällä käsiteltiin myöskin kiinteistöveroa erittelemättä veroprosenttia, joka on eri yleisen kiinteistön kohdalla ja asuinkiinteistöjen kohdalla. On täysin mahdollista korottaa yleistä kiinteistöveroprosenttia säilyttäen asuntokiinteistöjä koskevan prosentin ennallaan.

Ymmärrän, että tällä toimenpiteellä ei kovin paljon lisävaroja saada. Mutta joka tapauksessa varoja on saatavissa tällä tavoin korottamatta muutoinkin korkeita asuinkustannuksia.

On myöskin selvää, että kaupungin pitäisi kyetä markkinoimaan niitä kulttuuriin ja palveluihin liittyviä kilpailutekijöitä, joita meillä on olemassa.

Harvoin keskusteluissa mainitaan, että Helsingin kunnallisveroaste keskivertoperheellä on noin 1 000 euroa alhaisempi kuin esimerkiksi Seinäjoella tai vastaavilla alueilla, tai että harvoin meillä kiinnitetään huomiota kulttuuripalveluiden, taidepalveluiden vetovoimaan kilpailtaessa asukkaista.

Kaupungin markkinointi on ollut vajavaista, erityisesti kansallinen markkinointi. Kansainvälistä markkinointia on ollut, mutta kansallinen markkinointi mielestäni kaipaa kehittämistä.

Myöskin tapa, jolla Helsinkiä lobbataan valtion viranomaisille, on ollut puutteellinen. Jostain syystä meidän perinteeseemme ei ole kuulunut lobbata, esittää omia vaatimuksiamme. Se on mielestäni käsittämätöntä. Meidän pitää toimia aivan samalla tavoin kuin muidenkin, jotka hakevat valtiolta etuuksia. Jos katsotaan meidän onnistumisiamme, Musiikkitalon rakentaminen Helsinkiin on ilman muuta onnistuminen. Se on hieno saavutus ja tulee olemaan kilpailua vahvistava tekijä.

Jos katsotaan Helsingin visiota ja strategioita, minkälaisen vision valtuusto on hyväksynyt?

Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymän vision mukaan pääkaupunkiseutu, ja Helsinki erityisesti, on tieteen, taiteen, luovuuden ja oppimiskyvyn sekä hyvien palvelujen voimaan perustuva maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus - se on aika paljon sanottu, maailmanluokan - jonka menestys koituu asukkaiden hyvinvoinnin ja koko Suomen hyväksi.

Meidän on syytä kysyä, olemmeko toimineet tämän, aika mahtailevan vision mukaan, vai pitäisikö meidän ehkä tarkistaa toimenpiteitämme joiltakin osin? Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mukaan meidän pitäisi.

Pitää muistaa, että Helsinki - ei Espoo - on Suomen luovuuden ydin. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kulttuurityöpaikat ovat omiaan lisäämään kaupungin viihtyvyyttä ja tutkimustyöpaikat puolestaan vahvistavat talouden rakennetta ja kilpailukykyä. Kulttuuri- ja tutkimusinvestoinnit ovat vastoin yleistä käsitystä erittäin kannattavia investointeja generoiden merkittävän määrän uutta toimintaa ja työpaikkoja, joiden merkitystä Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä erityisesti painottaa pyrittäessä edelleen määrätietoisesti alentamaan kaupungissa vallitsevaa työttömyysastetta.

Kaupungin tuki tutkimustoiminnalle on jo nyt ollut merkittävää ja on johtanut hedelmälliseen yhteistyöhön Helsingin yliopiston kanssa mm. kaupunkitutkimuksen professorin virkojen perustamisen myötä. Tätä kehitystä tulee jatkaa. Myös tieteellisen tutkimuksen ja korkeatasoisen opetuksen muu tukeminen on ollut merkittävää ja tuonut kaupungille paljon uutta tutkimustietoa, jota kaupunki on voinut käyttää jokapäiväisessä hallinnossaan. Stadia, Helsingin ammattikorkeakoulu, on merkittävä oppimiskeskus tässä kokonaisuudessa.

Käyttötalouspuolelta suurimmat menolisäykset löytyvät sosiaali- ja terveystoimesta, kuten kaupunginjohtaja totesi.

Haluaisin kuitenkin todeta, että osa niistä menolisäyksistä, jotka kaupunginjohtaja mainitsi, johtuvat selvästä aikaisemmasta alibudjetoinnista. Siellä on ihan selviä esimerkkejä. Otan joitakin esille. Mm. ostopalvelujen aikaisemmasta alibudjetoinnista on seurannut 6 milj. euron rahoitustarve, lasten päivähoidossa on ollut alibudjetointia vuodelle 2006, josta on siirtymässä vuodelle 2007. Tämä alibudjetointi, joka oli aikaisemmin ominaista terveyssektorille, ei voi johtaa järkevään varainkäyttöön. Budjetti menettää ohjaavan luonteensa, jos sitä käytetään.

Edelleen:

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä haluaa painottaa, että Helsingin hyvin toimivan joukkoliikenteen toimintaedellytykset on turvattava. Ryhmämme lähtee siitä, että tällä valtuustokaudella palautetaan tariffituen osuus 50 %:ksi joukkoliikenteen tuottamisen menoista. Tähän kokonaiseen tulee liittää se, että liputta matkustamisen aiheuttamien tulojen menetys on lähes kokonaan poistettava.

En voi ymmärtää, että kuinka tämä on niin vaikea tehtävä? Me emme ole kyenneet vieläkään pinnaamista poistamaan. Mielestäni se on käsittämätöntä. (Välihuuto!) En tarkoita kokonaan poistamista. Mutta se taloudellinen suuruusluokka on sietämätön.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä korostaa myös henkilöstön suorituskyvyn turvaamista ammatillista osaamista kehittämällä. Uralla kehittymistä on nykyisestä selvästi tehostettava parantamalla henkilöstön kouluttautumismahdollisuuksia. Kaupungin hankintatoimen keskittäminen ja uudelleen järjestäminen, joka kuuluu kaupunginjohtajan toimialaan, antaa edelleen odottaa itseään. Olemme ihmetelleet sitä, että kuinka tämä on niin vaikea asia, että siinä ei päästä eteenpäin.

Sosiaalidemokraattinen valtuustoryhmä korostaa sitä, että vuoden 2007 taloudelliset ja toiminnalliset lähtökohdat tulee asettaa asukkaiden, ei organisaation lähtökohdista. Täällä edellisissä puheenvuoroissa puhuttiin vaan koko ajan siitä, kuinka säästetään ja vähennetään. Tavoitteena tulisi olla myös se, että kaupungin organisaatiossa opitaan kannustavalla tavalla kiittämään henkilökuntaa onnistumisista. Tätä meillä ei osata tällä hetkellä.

Helsinki on olemassa ihmisiä, ei järjestelmiä varten. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä haluaa olla luomassa Helsingistä entistä ehompaa kaupunkia, jossa on hyvä elää, asua ja tehdä työtä ja jossa vallitsee luova ja innostava ilmapiiri. Näin Helsinki vahvistaa asemaansa Suomen tieteen, taiteen ja luovuuden kiistattomana keskuksena.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Kun puhutaan talousarvion määrärahoista ja toiminnallisista tavoitteista, voidaan periaatteessa puhua kaupungin kaikista palveluista ja hallinnosta samaan aikaan.

Vihreiden ryhmä haluaa nostaa esille vain muutaman keskeisen seikan:

Kaupunkirakenteen ja asumisen strategiamme nojaa joukkoliikenteeseen. Tämäkään strategia ei toteudu itsestään, vaan ainoastaan riittävien määrärahojen avulla.

Miksi joukkoliikenteeseen pitää panostaa?

Se on ympäristöystävällistä ja tasa-arvoista ja kaupungin toimivuudelle korvaamatonta. Tehokas ja houkutteleva joukkoliikenne on välttämätön sekä kaupungin palvelujen saavutettavuuden että helsinkiläisten yritysten ja työpaikkojen kannalta. Autopuoluetta haluamme muistuttaa siitä, että mikään ei hidasta henkilöautoa kuin toinen henkilöauto. Jokainen HKL:n tai YTV:n lisämatkustaja on myös autoilijan ystävä.

Joukkoliikenteen suosioon vaikuttavat sekä lippujen hinnat että palvelujen taso. Kaupungin säästökuurin takia olemme viime vuosina joutuneet tekemään useampia melko suuria korotuksia lipun hintoihin, mikä on myös näkynyt matkustajamäärissä. Joukkoliikenne on käännettävä takaisin nousuun valtuuston yksimielisesti hyväksymien kehittämistavoitteiden mukaisesti. Uusia lipun hintojen korotuksia ei nyt pidä tehdä. Päinvastoin, esimerkiksi nostamalla lasten lipun ikärajaa vuodella, matkustajamäärät nousevat.

Olennainen keino HKL:n tulojen lisäämiseksi on tariffituen kasvattaminen. Valtuusto kirjasi tämän vuoden budjettiin, että pyritään asteittain kohti 50 %:n tariffitukea. Suomeksi tämä tarkoittaa, että myös ensi vuodelle pitää tariffituen osuutta nostaa, jotta pääsemme kohti tavoitetta eli 50 %:ia. Valtuusto oli siis päättänyt, että pidetään tariffituen osuus nyt muutaman vuoden samalla tasolla ja katsotaan sitten. Tästä onneksi näyttää vallitsevan yksimielisyys ryhmien kesken. Keskustelun aiheeksi jää enää kulumakerroin eli miten nopeasti tähän tavoitteeseen yhdessä pääsemme.

Joukkoliikenteen suosio ei kestä palveluleikkauksia tai imagotappioita. Matkustajien on saatava lipun hinnalle vastinetta ja joukkoliikenteessä matkustamisen on oltava sekä sujuvaa että turvallista. Uusia kokeiluja, kuten palvelulinjoja tai tiedelinjaa, ei voi toteuttaa tinkimällä muun joukkoliikenteen tasosta.

Keskustelu HKL:n taloudesta jää liian usein vain lipun hintoihin ja tariffitukeen. Alkavalla taloussuunnitelmakaudella on panostettava myös joukkoliikenneinvestointeihin. Helsinki on lykännyt liian montaa hanketta hinnan perusteella, vaikka ne olisivatkin olleet tarpeellisia ja kannattavia. Tuskin investointikustannukset laskevat ajan myötä, ainakin toteuttaminen jälkikäteen on hankalampaa. Surullisin esimerkki on Viikin kaupunginosa, joka uusine asukkaineen, yliopistokampuksineen ja osaamiskeskuksineen jäi vaille raideliikenneyhteyttä.

Kun uusia kaupunginosia lähdetään rakentamaan, osa kuluista on väistämättömiä. Tässä samassa kokouksessa valtuusto on hyväksynyt huomattavan lisämäärärahan Arabianrannan esirakentamiseen, eikä tulisi kuuloonkaan jättää kaupunginosaa kesken, vaikka maaperän puhdistaminen ja muu tonttien laittaminen rakentamiskuntoon maksaa arvioitua enemmän.

Uusien kaupungin, kuten Kalasataman tai Jätkäsaaren, raideliikenteeseen pitää suhtautua niin kuin muuhun peruskunnallistekniikkaan, esimerkiksi kaukolämpöön tai viemäreihin. Edessä olevista investoinneista isoimpia lienee metron kulunvalvonnan uusiminen. Sille on vaikea keksiä vaihtoehtoa, vai esittääkö joku vakavissaan metroliikenteestä luopumista? Länsimetron ja 9-ratikan lisäksi taloussuunnitelmakaudella pitää aloittaa sekä raidejokerin ja Jätkäsaaren raitiolinjojen rakentaminen että raideyhteyden suunnittelu Kalasatamasta Pasilaan.

Ympäristöystävällistä liikennejärjestelmää täydentämään tarvitaan pyöräteitä. Helsingin on aika tavoitella maan ykköspaikkaa myös pyöräilykaupunkina. Verrattuna muihin investointeihin, kyse on suhteellisen pienistä rahoista. Pyöräteiden rakentamisen kaksinkertaistaminen maksaa reilut puolitoista miljoonaa.

Haluamme muistuttaa myös siitä, että valtuusto nosti kehittämislinjausten olennaiseksi keinoksi joukkoliikenteen nopeuttamisen. Se onnistuu esimerkiksi kaista- ja liikennevalojärjestelyillä tai siirtymällä lippuautomaatteihin raitiovaunupysäkeillä.

Ensi vuoden talousarviossa tulee myös varata määrärahat työsuhdematkalippujen käyttöönottoon. Johtavana joukkoliikennekaupunkina ja yhtenä Suomen suurimpana työnantajana Helsingin pitää olla eturivissä toteuttamassa tätä uudistusta.

Hyvä valtuusto.

Tausta-aineistona tähän keskusteluun jaettiin myös selvitys Helsingin verotulojen kehityksestä ja sen syistä.

Verotulomme kasvavat hitaammin kuin muissa kaupungeissa. Valtuusto on osin kovillakin päätöksillä tasapainottanut menoja ja tuloja ja jatkuessaan kaupungin tulojen hidas kasvu vaarantaa tätä tasapainoa. Ikävä kyllä selvitys päätyy toteamukseen: "Kaupungin vaikutusmahdollisuudet verotulojen kääntämisen nopeampaan kasvuun lyhyellä aikavälillä ei ole suuret. Niinpä Helsinki tarvitsee kaikki muutkin tulonlähteensä, kuten oman energialaitoksen ja sen tuotot."

Pidemmän aikavälin vaikutuksia haetaan asuntopolitiikasta ja elinkeinopolitiikasta, jotka molemmat ovat keskeisiä pääkaupunkiseudun tiivistyvässä yhteistyössä. Nyt voimassa olevien päätösten mukaan yhteistyötä tehdään nykyisten organisaatioiden pohjalta ja osana hallintokuntien normaalia työtä. Jo kesään mennessä ratkennee, syntyykö kunta- ja palvelurakennehankkeesta sellaisia tuloksia, jotka vaikuttaisivat kaupungin talousarvioon.

Pääkaupunkiseudun yhteistyötä pyritään syventämään siten, että palvelut olisivat yhteisessä käytössä. On kuitenkin huolehdittava siitä, että palvelujen määrästä, laadusta ja hinnasta päättäminen ei karkaa valtuuston ulottumattomiin.

Uusia pääkaupunkiseudun yhteisiä organisaatioita ei pidä perustaa ennen kuin on ratkaistu, miten niitä kyetään yhdessä ohjaamaan. Tilaaja-tuottaja -roolit on selkeytettävä. On syytä huomauttaa, että yhtiömuoto sopii vain tuotantoon ja siihenkin vain tapauskohtaisesti, ei pääsääntönä.

Kun palvelujen hyötyjä halutaan jakaa yhteisesti, myös niiden tuottamisen kustannukset pitää jakaa. Voidaan neuvotella palvelukohtaisesti kustannusten jaosta, kuten vaikkapa lukioiden osalta. Vai olisiko sittenkin yksinkertaisempaa tasata verotuloja seudullisesti? Se hillitsisi myös pääkaupunkiseudun sisäistä kilpailua ns. hyvistä veronmaksajista.

Vihreät kannattavat yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa ja epätasa-arvoistumisen estämistä. Siksi ehdotamme puuttumista myös syihin, ei vain seurauksiin. Kun näyttää siltä, että enemmistö pääkaupunkiseudun kaupungeista ja poliittisista ryhmistä ei tällä hetkellä innostu yhdistymisestä tai seutuhallinnosta, verotulojen seudullinen tasaus kannattaa lisätä selvitettävien vaihtoehtojen listaan.

Kolmas asia, jonka ryhmämme haluaa nostaa esiin, ovat palvelujen kysynnän muutokset ja niihin varautuminen.

Helsinki, kuten muutkaan kunnat, eivät voi vain omilla päätöksillään vaikuttaa palvelujen kysynnän vaihteluihin. Hallituksen päätös alentaa alkoholiveroa hukuttaa pääkaupunkia viinaan. Seurauksena on järjestyshäiriöitä, tapaturmia, terveyskuluja ja lastensuojelun palvelujen dramaattinen kasvu.

Jo lähes 3 % lapsista on lastensuojelun piirissä. Kun ministerit Vanhanen ja Hyssälä eivät korjaa virhettään, kaupungille jää vain jälkien siivoaminen kaduilla, puistoissa ja perheissä. Valmisteilla olevassa kaupungin nuorisopoliittisessa ohjelmassa pitää lisää keinoja puuttua ongelmiin ennen kuin ne kärjistyvät.

Myös vanhusten palvelujen tarve kasvaa vähitellen, kun väestö ikääntyy. Eurooppalaisittain poikkeuksellisen edullinen ikärakenteemme muuttuu. On erittäin hyvä, että valtuusto pääsee päättämään vanhuspalveluohjelmasta vielä kevään aikana, jotta se voidaan ottaa ensi vuoden talousarviossa huomioon. Edellisen ohjelman vaikuttavuus jäi vähäiseksi. Sitä ei päästy toteuttamaan, kun kaupunki joutui säästökuurille eikä ohjelmaa päivitetty vastaamaan tiukentunutta taloutta. Toivottavasti uudessa ohjelmassaan valtuusto painottaa riittävästi ennaltaehkäisevää työtä ja kotipalveluja.

Jaetusta tausta-aineistosta on löydettävissä myös väestömuutoksia, jotka ovat tapahtumassa jo nyt, siis ennen väestön ikääntymistä. Helsingin väkiluku on kasvamassa lyhytaikaisen notkahduksen jälkeen kahdesta syystä: lapsia syntyy enemmän kuin helsinkiläisiä kuolee ja ulkomailta muuttaa uusia helsinkiläisiä.

Alle kouluikäisten lasten päivähoidon kysyntä ja tarjonta on koko kaupungin mittakaavassa ehkä tasapainossa, mutta ei kaupunginosittain. Ala-asteen lähikouluperiaatteen soveltamista myös päivähoitoon pitää selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia on joustaviin tai väliaikaisiin ratkaisuihin, jotta myös päivähoidossa eri alueiden välinen tasa-arvo toteutuu.

Kasvava maahanmuuttajaväestö on otettava huomioon joka hallintokunnan toimintaa ja taloutta suunniteltaessa. Jo päiväkoti-ikäisille pitää turvata Suomi toisena kielenä -opetus. Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan ole yhteinen ryhmä. Osa heistä asettuu tänne pysyvästi, osa lyhyemmäksi ajaksi töiden tai opintojen perässä. Tavoitteena on mm. kaksinkertaistaa pääkaupunkiseudun ulkomaisten tutkijoitten ja opiskelijoitten määrä.

Kilpailtaessa kansainvälisistä yrityksistä ja osaajista, hyvät julkiset palvelut voivat olla valttejamme, mutta vain, jos ne toimivat muillakin kuin kotimaisilla kielillä. Tarvitsemme johdonmukaista panosta siihen, että myös maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset saavat julkisia palveluja tällä seudulla. Maahanmuuttajat tulee ottaa erityiseksi työllistämisen kohderyhmäksi. Tähän tarkoitukseen tulisi varata erillinen määräraha.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaupungin on vaikea selvitä palveluvelvoitteistaan, jos se keskittyy hoitamaan seurauksia eikä syitä. Lakisääteisten velvoitteiden hoitamisen pitää olla itsestään selvää, mutta se ei riitä. Hillitäkseen kustannusten kasvua ja ennen kaikkea parantaakseen kaupunkilaisten elämän laatua, Helsingin on panostettava ennaltaehkäisevään työhön kaikissa hallintokunnissa. Ongelmana on, että kustannukset suuntautuvat monessa eri hallintokunnalle kuin säästöt. Jos rakennusvirasto panostaa katupölyn vähentämiseen, hyödyt kohdistuvat aikanaan terveyskeskukselle. Ennaltaehkäiseviä hankkeita pitäisikin tukea erillismäärärahoilla.

Meillä on hyviä kokemuksia siitä, miten hoitotakuuseen tai vanhuspalveluihin on varauduttu kaupunginhallituksen määrärahalla, jonka käytöstä sosiaali- ja terveyslautakunnat ovat tehneet tarkan esityksen. Koska ennaltaehkäisyyn jää toimialakohtaisessa budjetoinnissa helposti jalkoihin, myös ennaltaehkäisevän toiminnan lisäämiseksi voi valita tällaisen erillismäärärahan. Ensisijaisina käyttökohteiden tulee olla terveyttä sekä lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät hankkeet.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit ja muut valtuutetut.

Kun keskustellaan ensi vuoden talousarviosta, pitää olla kirkkaana mielessä, mikä on kunnan perustehtävä.

Kunnan perustehtävä on tuottaa kuntalaisia mahdollisimman hyviä, kattavia ja laadukkaita palveluita. Siksi Vasemmistoliiton mielestä pitäisi uskaltaa rohkeasti muuttaa sitä ajattelua, jolta pohjalta kaupunginhallitus lähtee laatimaan ensi vuoden talousarvion ja seuraavien vuosien taloussuunnitelman laatimisohjeita.

Talousarvion laatimisohjeiden arkisempi nimitys on budjettiraami. Laatimisohjeet ovat sisältäneet viime vuosina talousraamin, jonka puitteissa pitää palvelut järjestää. Jos kuitenkin ajatellaan kunnan perustehtäviä, pitäisi laatimisohjeet valmistella juuri toisin päin.

Vasemmistoliiton mielestä Helsingissä pitäisikin siirtyä talousraamista palveluraamiin. Meidän pitäisi täällä määritellä ne asiat, jotka vähintään pitää seuraavana vuonna hoitaa. Tämän arvion pohjalta tekisimme budjetin. Tällä hetkellä kuitenkin palveluita arvioidaan talouden kautta eikä tarpeen kautta.

Hyvät valtuutetut.

Viime vuosina valtuusto on tehnyt selvästi alibudjetoituja talousarvioita. Palveluiden tarve on ollut huomattavasti suurempi kuin niihin osoitetut määrärahat. Alibudjetointi näkyy täällä valtuustossa suurina ylityksinä. Ylityksiä on helppo kauhistella - niin kuin esimerkiksi Kokoomus teki ryhmäpuheenvuorossaan - ja väittää niiden johtuvan tehottomuudesta, vaikka tosiasiassa ylitykset johtuvat samojen kauhistelijoiden omista päätöksistä.

Alibudjetointi on tietoista ja sillä pyritään ohjaamaan palveluja. Kun rahat eivät riitä edes lakisääteisten palveluiden hoitamiseen, pakottaa raami työntekijät tekemään kestämättömiä säästöjä ja arvovalintoja. Liian matalalla talousraamilla yritetään ajaa läpi poliittisia tavoitteita, joita ei välttämättä haluta sanoa avoimesti julki. Alibudjetoinnilla me poliitikot olemme sysänneet päätöksentekovastuun itseltämme alemmalle tasolle. Monet työntekijät joutuvat tänä päivänä tekemään arvovalintoja, jotka kuuluisivat poliitikoille. Otetaan esimerkkinä toimeentulotuki, jonka tarve on joka vuosi aliarvioitu. Kysymys ei ole tietämättömyydestä, vaan poliittisesta valinnasta.

Joka vuosi talousarvion hyväksymisen yhteydessä Vasemmistoliiton esittämät arviot tarpeesta ovat olleet hyvin paljon lähempänä totuutta kuin budjettiin kirjatut luvut. Monesti tässäkin salissa, erityisesti kokoomuslaiset valtuutetut ovat todenneet, että asialla ei ole väliä, sillä toimeentulotuki on lakisääteinen ja se pitää joka tapauksessa maksaa budjetista riippumatta. Tosiasiassa kuitenkin alibudjetointi hankaloittaa huomattavasti sosiaalityöntekijöiden työtä ja vie usein kokonaan mahdollisuuden varsinaiselta sosiaalityöltä, esimerkiksi harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämiseltä. Samaa alibudjetointia on suoritettu läpi koko sosiaali- ja terveyssektorin.

Vasemmistoliiton mielestä alibudjetoinnin aika on ohi. Tulevassa raamissa pitää rahaa varata todellisten tarpeiden mukaisesti. Kysymys on ennen muuta poliittisesta tahdosta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kaupungin taloudellinen tilanne ei ole paras mahdollinen. Helsinki ei saa valtiolta oikeudenmukaista ja sille kuuluvaa osuutta palveluiden tuottamiseen. Osittain Helsingin taloudellinen tilanne heijastelee nykyisen hallituksen yleistä kuntataloutta kurjistavaa linjaa, mutta myös yleisemmin Helsingille kuuluvan osuuden väheksymistä. Helsingin taloudellinen tilanne ei ole kuinkaan niin huono, että palveluista tulisi säästää. Kaupunginjohtaja Pajusen kalvoissa - tai kuvissa - nähtiin, että talous on kuitenkin plussan puolella.

Talousarviosta päätettäessä puhutaan usein "priorisoinneista". Priorisoinnit eivät ole kuitenkaan todellisia, jos niistä ei uskalleta puhua ääneen ja niitä ei tehdä avoimissa demokraattisissa elimissä. Palveluraamin kautta talousarviota rakennettaessa pystyttäisiin keskustelemaan eri hallinnonalojen välillä, jolloin asioita voi aidosti arvottaa. Jos päätökset tehdään lähinnä hallinnonalojen sisällä, ei kysymys ole todellisesta priorisoinnista.

Presidentti Urho Kekkonen kysyi aikoinaan - siihen aikaan vielä kun oli porvaripresidentti. Niitähän ei pitkään aikaan ole ollut eikä tule olemaankaan - onko meillä malttia vaurastua? Nyt voidaan kysyä Helsingissä, onko meillä malttia ja rohkeutta panostaa ennaltaehkäisyyn? Riittävät, hyvät ja kaikkia asukkaita yhdenvertaisesti kohtelevat palvelut on paras tapa ehkäistä tulevia ongelmia. Esimerkiksi laman ajan leikkaukset lasten asemassa näkyvät tänä päivänä lisääntyvänä nuorten pahoinvointina.

Viime vuosina Helsingissä ei ole panostettu riittävästi palveluihin, jotka estävät ihmisten syrjäytymistä. On pelkona, että kierre syvenee, jossa joudumme entistä enemmän panostamaan seurausten hoitoon ja samalla entisestään leikkaamaan palveluita, jotka ennaltaehkäisevät ongelmia.

Nyt tarvitaankin helsinkiläisiltä poliitikoilta rohkeutta ja poliittista tahtoa. Meillä pitää olla nyt malttia panostaa palveluihin niin paljon, että ne kantavat myös tulevaisuudessa eikä kierre enää kiihdy.

Hyvät valtuutetut.

Helsingin väkimäärä lisääntyy ja väestö ikääntyy. Se tarkoittaa automaattisesti myös palvelutarpeen lisääntymistä. Toisaalta Helsinki kansainvälistyy ja jatkossa entistä enemmän erilaiset kulttuurit kohtaavat.

Kansainvälistyminen on positiivinen asia Helsingille. Samalla pitää kiinnittää kuitenkin erityistä huomiota maahanmuuttajien tukemiseen, ettei Helsingissä pääse syntymään esimerkiksi Ranskan lähiöistä tuttuja lieveilmiöitä.

Nämä asiat tulee huomioida ensi vuoden talousarvion toteuttamisohjeita laadittaessa. Nyt pitää reilusti katsoa viime vuodet toteutumat, tämän vuoden ennuste sekä huomioida kustannusten nousu täysimääräisesti.

Enää Helsingillä ei ole varaa tehdä budjettia, jonka toivotaan riittävän, mutta samalla tiedetään monien keskeisten alueiden osalta olevan selvästi alibudjetoitu. Nyt vaaditaan rehellistä arviota kaupungin palveluraamista ja talousarvion laatimisohjeita, joilla eri hallintokunnat voivat aidosti vastata palveluraamin tavoitteisiin ja tarpeisiin.

Otan esimerkiksi joukkoliikenteen puolelta.

Valtuusto on hyväksynyt oikeansuuntaiset ja jopa täällä valtuustosalissa joidenkin mielestä kunnianhimoiset tavoitteet joukkoliikenteen osuudesta kaikesta liikenteestä.

Kun käyrän pitäisi näyttää ylöspäin, on tosiasiassa nuoli kuitenkin osoittanut alaspäin. Viime vuosien hinnankorotukset ovat merkinneet sitä, että joukkoliikenteen suosio on vähentynyt ja samalla tariffituen taso on laskenut.

Vasemmistoliiton mielestä lipun hinnan korotusten aika on ohi.

Helsingissä oli pitkään 50 - 50 -periaate, jonka mukaan puolet joukkoliikenteen kuluista katettiin lipputuloin ja toinen puoli tariffituesta. Tänä vuonna tariffituen taso on laskenut 47,6 %:iin.

Kustannusnousun takia ensi vuonna joukkoliikenteeseen tarvitaan noin 10 milj. euroa lisää. Jos koko potti otettaisiin lipun hinnoista, merkitsisi se peräti 11 %:in nousua hintoihin. Tuolloin tariffituen osuus olisi enää 46,1 %. Valtuusto on kuitenkin tämän vuoden budjetin hyväksynnän yhteydessä päättänyt, että asteittain palataan 50 %:n tariffitukeen. Siksi nyt tarvitaan joukkoliikenteeseen huomattavasti suurempi panostus kuin taloussuunnitelmassa on varauduttu.

Jos jatkamme lipun hintojen korostusten tietä, on se kierre loputon. Mitä kalliimmat liput, sitä vähemmän on matkustajia ja matkustajakato joudutaan taas täyttämään lipun hintojen korotuksilla. Kysymys ei ole yhteiskunnan kannalta edes nollasummapelistä, sillä YTV:n tutkimusten mukaan lipun hintojen korotusten yhteiskunnalliset kokonaisvaikutukset ovat negatiiviset myös taloudellisesti.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Joukkoliikenne on yksi konkreettinen esimerkki, mitä tapahtuu, jos rapautamme ennaltaehkäiseviä rakenteita. Panostamalla joukkoliikenteeseen ja kevyen liikenteen väylien kunnossapitoon, esimerkiksi vähennämme katupölyä ja samalla terveyshaittoja.

Vasemmistoliiton mielestä ensi vuoden talousarvion laatimisohjeissa pitäisi aidosti ja reilusti huomioida se, että vain palveluihin panostamalla voimme pitää huolta pitkäjänteisesti helsinkiläisistä ja samalla myös Helsingin taloudesta. Vasemmistoliitto toivookin aivan uutta otetta talousarvion laatimisohjeiden tekemiseen.

Työttömyys, suuret luokkakoot, asunnottomuus, liian pitkät jonot terveysasemille, vanhustenhoidon ongelmat, kulttuurin ja kirjaston tukeminen, toimeentulotuen oikeudenmukainen jakaminen, lista on pitkä.

Ongelmien maton alle lakaisemisen aika on ohi. Vasemmistoliitto odottaa avointa ja rehellistä keskustelua palveluiden tarpeesta ja sitä, että tarpeeseen vastataan ensi vuoden budjetissa myös aidosti.

Vasemmistoliiton valtuutetut tulevat puhumaan myöhemmin tarkemmin eri sektoreiden tarpeista. Erityisesti tulemme nostamaan esille sosiaalisektorin tarpeet.

Ärade fru ordförande, hyvät valtuutetut, bästa fullmäktigeledamöter.

Om någon trodde, att ekonomiperioden 2006-2008 skulle bli en avsevärt större njutning än de år vi har bakom oss, är det dags att vakna till verkligheten nu. Skatteinkomsterna har inte ökat som vi budgeterat och överoptimism under de kommande åren leder alltför lett till nya besvikelser. Bokslutsresultatet för år 2005 kanske blir ungefär i enlighet med budgeten, men vi ska vara medvetna om att det omfattar även oväntat stora engångsintäkter å ena sidan (läs tomter i Eirastranden) och mindre skatteintäkter samt överskridningar inom social- och hälsovårdsväsendet å andra sidan.

Det är oroväckande att skatteintäkterna på många år har utvecklats klart långsammare i Helsingfors än i landet i genomsnitt. Början på år 2006 har inte heller gett särskilt goda signaler. Trots att utgiftsutvecklingen (tack vare vår stads för finska förhållanden unika hästkur) är någorlunda under kontroll, förorsakar godkänd lagstiftning på flera sätt utgiftsautomatik för staden under de närmaste åren. I bakgrunden finns också hela tiden befolkningens stigande medelålder.

Hälsovårdssektorns och socialsektorns arbetsfördelning uppvisar fortfarande en skevhet framförallt i skarven mellan akutvårdens, långvårdens och socialvårdens enheter.

Under den övergångsperiod då man tar ned vårdköerna till lagstadgad maximinivå, har behovet av rehabiliteringsplatser blivit större än normalt. Socialsektorn kunde kanske intensifiera sin informering, så att goda saker, som t.ex. det nyöppnade S-infot inte förblir obekant för stadens invånare. Behovet av platser i eftervården borde förutses och inkluderas bättre i budgeten. Det är dock inget nytt fenomen att socialvården inte har budgeterat och investerat tillräckligt för boende för åldringar, utan dessa vårdas på dyrare sjukavdelning och leder i förlängningen till skyhöga böter till HNS. Vi har från Sfp:s håll påpekat otaliga gånger att detta är dålig ekonomi.

Ruotsinkielellä annettavia erityispalveluja, joko kolmannen sektorin tai yksityisen tuottajan, tulisi tarjota sujuvasti ilman asiakkaan nimenomaista pyyntöä. Esimerkiksi kuntoutushoito päihteiden väärinkäyttäjille tulisi voida järjestää joko tekemällä palvelusopimus maan ainoan ruotsinkielisen palvelutuottajan Kårkullan ylläpitämien Pixnekliniken ja Tolvishemmet -nimisten kuntoutuskotien kanssa, mikä olisi suotavaa tai tarjoamalla asiakkaalle koko hoitoa kattava palveluseteli sekä informaatiota omakielisen hoidon mahdollisuudesta.

Psykiatrian osaston käyttämättä jää ennusteen mukaan 2,3 milj. euroa. Tämä tarkoittaa, että suuri osa hyvin tarpeellisesta hoidosta jää kärsivien potilaiden ulottumattomiin. Se tarkoittanee myös, että joukko helsinkiläisiä joutuvat olemaan sairaslomalla paljon pidemmän ajan kuin olisivat, jos käypää hoitoa tarjottaisiin ajoissa ja täysimääräisesti.

RKP:n ryhmän mielestä kaupungin omissa yksiköissä esiintyvää psykiatriapulaa tulisi kaikin keinoin pyrkiä paikkaamaan ostopalvelulla, kunnes psykiatrivirat saadaan täytettyä.

Helsingfors mycket snäva ekonomiska utrymme faller dessutom tyvärr väl in i ramen för hela den offentliga ekonomins utsikter. När det gäller eventuella effekter på statsandelar och tidtabellen för utbetalning av dessa har ju Helsingfors aldrig mycket att förlora, men värre är om en försämrad statsekonomi leder till mera sådant som för över kostnader på kommunerna. Därmed måste också ett av Helsingfors viktigaste mål med den ännu ytterst diffusa kommunstruktur och serviceformen vara, att den verkligen inte rubbar fördelningen mellan staden och staten. I och för sig har det ju lovats, men man kan aldrig vara säker. Sfp har både i rikets viktigaste sal, riksdagens plenisal och i rikets näst viktigaste sal, Helsingfors fullmäktiges sessionssal tidigare krävt att det bör finnas klarhet i hur statsandelssystemet utvecklas och blir innan enskilda kommuner kan ta ställning till den nya reformen. Förhållandet mellan stat och kommun skall ändras, men ingen vet riktigt hur.

Med detta vill Sfp:s fullmäktigegrupp inte undervärdera sådant som uppvisar positiva och glädjande förtecken. Här skall framförallt sysselsättningen nämnas, som visserligen långsamt men i jämn takt förbättrats. Det finns avsevärt fler lediga jobb i Helsingfors än för ett år sedan. Särskilt glädjande är att ungdomarnas situation fått ett kännbart lyft. Ungdomarna har kanske mindre orsak att oroa sig över sysselsättningssituationen, men allt större orsak att oroa sig över stadens ekonomi på lång sikt. Det är vår plikt att inte skjuta problem på framtiden utan ta tag i saker och ting i tid.

RKP:n valtuustoryhmä kantaa huolta laadukkaasta koulujärjestelmästämme. Peruskoulu on investointi tulevaisuuteen. Siksi toivomme, että peruskoulujen ja lukioiden tuntikehyssäästöistä voitaisiin tulevassa budjetissa luopua. Korkeatasoinen peruskoulutus on tämän maan keskeisiä kilpailuvaltteja, eikä sitä saa hukata.

Joukkoliikenne on juuri niitä tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä asioita, ja siellä myös nuorisolla on vastuunsa. Joukkoliikenteen tukeminen verovaroin melkein 50 %:n osalta on määrätietoinen ja yleisesti hyväksytty tapa hoitaa kaupungin liikennettä sujuvasti ja tariffien kohdalla kansainvälisessä mittakaavassa käyttäjäystävällisesti.

Ilman matkalippua matkustavat henkilöt kuitenkin rosvoavat yhteispotistamme jo kuutisen miljoonaa euroa. Kasvava vapaamatkustaminen johtaa hinnankorotuspaineisiin, joka taas lisää houkutusta kulkea pummilla. Vaikka kontrollimekanismi maksaa maltaita metrossa ja henkilökuntaa tarvitaan lisää mm. raitiovaunutarkastuksessa, emme näe muuta mahdollisuutta. Asennekasvatus on myös tärkeä. Sen täytyy alkaa jo päiväkodeissa ja kouluissa.

Stadens organisation och ledningssystem har utvecklats i en effektivare riktning och arbetet fortsätter enligt organisationskommitténs riktlinjer. Sfp ser dock inte helt fördomsfritt på att igen gå in för nya organisationsförändringar. Vi hyser dock fullt förtroende för att stadsdirektör Pajunen har hela stadens bästa för ögonen och vill bara påpeka att stadens anställda måste få arbetsro och inte konstant utsättas för osäkerhet och organisatoriska utmaningar. Centraliseringen av vissa funktioner behövs utan tvivel, t.ex. vad gäller anskaffningar. I det arbetet är det dock viktigt att nuvarande nämnder hela tiden hålls à jour med läget så att de inte känner sig överkörda av beslut om ny arbetsfördelning. Också när det gäller lokalförvaltningen anser vår grupp att centraliseringen i sig varit ett riktigt beslut. Det är sedan en annan sak att vi t.o.m. starkt kritiserat beräkningsgrunderna för de interna hyrorna.

Positivt är ju också att utflyttningen från Helsingfors avstannat och befolkningen slutat minska. Men det är inte heller ett självändamål att växa och helt klart är i vilket fall som helst, att den prognos som t.ex. generalplanen bygger på är starkt överdimensionerad. Detta i sin tur betyder (vilket vi också påpekat tidigare) att situationen när det gäller områden som kan tas i bruk för bostadsproduktion inte alls är så eländig som man ofta vill påskina. Omstridda områden som t.ex. Malms flygfält och Sandhamn kan lugnt lämnas obebyggda. Det gäller att minnas att staden har obebyggda områden för tusentals bostäder och arbetsplatser i mellersta Böle, Busholmen, Ärtholmen och Fiskehamnen - där det troligen går till 2020 innan allt är färdigbyggt.

Mutta palataksemme konkreettiseen talouteen, emme vielä tiedä mitään siitä, milloin voisimme mahdollisesti päästä siihen, että vuosikate riittäisi poistoihin, puhumattakaan investointien osittaisesta rahoittamisesta muulla kuin lainoilla.

Saamme nyt tyytyä siihen, että lainamäärä per asukas pysyy suurin piirtein entisellä tasolla. Arvioidut verotulot perustuvat muuttumattomaan veroprosenttiin, josta RKP:n ryhmän mielestä on pidettävä kiinni niin kauan kuin suinkin mahdollista. Emme kuitenkaan voi pistää päätä pensaaseen ja vaatia, että Helsingin veroprosentti ei saa muuttua, jos talousarviota ei millään muulla tavalla saada tasapainoon.

RKP pitää siis edelleen veroprosentin korotusta viimeisenä mahdollisena toimenpiteenä muistaen myös, että valtio vie siitä oitis osan verontasaukseen, eikä se näin ollen kokonaisuudessaan palvele helsinkiläisiä.

Käyttötalouspuolen tulonlähteet tosin ovat myös erittäin harvat, eikä esimerkiksi Helsingin Energian ylimääräisen tuloutuksen varaan voida millään lailla laskea.

Sfp:s fullmäktigegrupp hoppas på att staden inför 2007 går vidare med att prioritera stadens verksamhet till upprätthållandet av kärnfunktioner. Dessa är social- och hälsovården, utbildningen, säkerheten samt infrastrukturen. Gränsen går inte nödvändigtvis vid de lagstadgade kärnfunktionerna. Inom många andra sektorer ska detta ta sig uttryck i en kraftig ökning av köptjänster samt en fortsatt utförsäljning av stadens egen affärsverksamhet. Som ett stort och viktigt exempel vill Sfp:s grupp ta upp Palmia, som kunde ombildas till ett aktiebolag där stadens andel sjunker till någonting mellan 49 och 0 procent. Det är inte ändamålsenligt att samtidigt vara enda ägare och största kund i ett bolag som Palmia som dessutom strävar efter att tävla på den fria marknaden tillsammans med övriga aktörer. Det skulle samtidigt ge staden pengar och framförallt ett minskat ansvar.

Keskusteltaessa nykyaikaisen kunnan taloudellisesta tulevaisuudesta ja liikkumavarasta, lisättyä kilpailutusta ei voida sivuuttaa, vaikka salin vasemmalla laidalla kuinka haluttaisiin.

Kysymystä ostopalveluista on vasemmistossa tietoisesti ideologisoitu ja on ikään kuin annettu ymmärtää, että kunnalliset varat riittävät pidemmälle, jos palvelut tuotetaan itse. Näinhän ei ole. Ainut ratkaiseva tekijä on loppujen lopuksi, onko toiminto niin keskeinen julkisen vallankäytön kannalta ja kansalaisten yhteisvertaisuuden näkökulmasta, että kunnan on paras itse sekä tuottaa palvelu että hoitaa siihen liittyvä hallinto. Siivous- ja ruokailupalvelut eivät todellakaan ole sellaisia toimintoja, ja tässä suhteessa tehdyt päätökset jäivät selvästi puolitiehen.

Myös varsinaisten hyvinvointipalveluiden osalta on taloussuunnitelmakaudella uskallettava ottaa selviä askelia eteenpäin, erityisesti sosiaalipalveluiden palveluseteleiden osalta.

Ruotsinkielellä annettuja erityispalveluja joko kolmannen sektorin tai yksityisen tuottajan tulisi tarjota sujuvasti ilman asiakkaan nimenomaista pyyntöä.

Ainoa suuri pulma koskee lisättyä kilpailutusta. Ja tähänastisen epäonnistumisen suurin syy on asenteissamme. Meidän täytyy parantaa osaamistamme huomattavasti, kun kyse on sopimuksien tekemisestä ja ennen kaikkea valvonnasta, jotta kaupunkilaiset saavat palvelunsa lain edellyttämällä tavalla ja mahdollisimman edullisesti.

I en tid av ekonomiska begränsningar hoppas Sfp:s grupp dock på att förståelsen för kultur och vilken betydelse kultur har för invånarnas välbefinnande leder till att vi inte gör ytterligare minskningar i kulturbudgeten för år 2007. Nedskärningarna inom kultursektorn har lett till att utrymmet för stimulerande kultursatsningar är obefintligt och en orimligt stor andel går till staden egna kulturinstitutioner, såsom stadsteatern. De små och medelstora teatrarna får för litet stöd, en rejäl satsning behövs på mindre teatrar som t.ex. barnteatern och Alexandersteatern om deras nuvarande utbud skall bestå.

Rouva puheenjohtaja.

Muutama sana vielä, jos sallitte.

Kaikkien hallintokuntienhan pitäisi periaatteessa olla yhtä tärkeitä. Jos lähtökohtana on toisaalta kunnan tehtävä tuottaa suoria hyvinvointipalveluita ja toisaalta toimia ennaltaehkäisevästi, siis toiminnallaan estää kielteinen kehitys ja turhia kustannuksia. Tästä näkökulmasta ja tapahtuneen menokehityksen valossa ei voi välttyä vaikutukselta, että rakennus- ja ympäristötointa edelleen pidetään enemmän välttämättömänä pahana kuin sektoria, joka olisi samanarvoinen sivistys- sekä sosiaali- ja terveystoimien kanssa. Prosentuaalinen menojen kasvu on ollut viimeksi mainitulla moninkertainen viime vuosien aikana. Tämä koskee myös kuluvan vuoden talousarviota. Vuosien 2007 - 2008 taloussuunnitelmassa kehitys tosin näyttää tasaisemmalta. Mutta vaaditaan kunnon asennemuutos, jotta tämä olisi myös lopputulos.

Suurin yksittäinen syy on tietenkin, ettei katujen kunnossapidolle ole annettu likimainkaan niin paljon resursseja kuin kasvava hoidettava pinta-ala olisi edellyttänyt, puhumattakaan siitä, että olisi voitu pitää kiinni kiinteistöiltä siirrettävien tehtävien aikataulusta.

Yksimielinen lautakunta on yrittänyt tuoda esille, että tässä toiminnassa on todellakin kyse terveydestä ja turvallisuudesta ajatellen sekä onnettomuuksia että vaikkapa katupölyn aiheuttamia haittoja. Tulos on kuitenkin ollut, ettei kuluvana vuonna voida ylläpitää edes edellisen vuoden kadunhoidon tasoa. Vaikka määräraha on edellistä talousarviota suurempi, on se kuitenkin noin miljoona euroa pienempi kuin vuoden 2005 arvioidut lopulliset menot.

Kaikkien näiden yksityiskohtien takana on suuri kysymys siitä, miten koko katujen kunnossapito pitäisi rahoittaa, jotta järjestelmä olisi tehokas ja ennen kaikkea oikeudenmukainen kaikkien asukkaiden näkökulmasta. Miksi meillä on lautakuntia, jos emme välitä niiden toistuvista ja vielä yksimielisistä mielipiteistä tärkeissä periaatekysymyksissä? Yleisten töiden lautakunnan ehdotus siirtymisestä verorahoitteiseen katujen kunnossapitoon koko kaupungin alueella vuodesta 2007 on tällainen kysymys.

Ryhmämme lähtee edelleen siitä, että vuoden 2007 talousarviota valmistellaan tältä pohjalta.

RKP:n valtuustoryhmä hyväksyy osaltaan nämä kehykset. Toivomme tämän vuoden budjettikeskustelusta aktiivista ja ennakkoluulotonta.

Sfp:s fullmäktigegrupp hoppas att detta - samt andra gruppanföranden - beaktas på ett ansvarsfullt och lämpligt sätt samt att stadens tjänstemän med ansvar för budgeten bidrar till detta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Keskustan valtuustoryhmän mielestä vuoden 2007 toiminnan suunnittelun on pohjauduttava nykyiseen kunnallisveroprosenttiin. Mutta kuten jo vuosi sitten totesimme; tällä valtuustokaudella on mietittävä sitä, mitä palveluja kaupunki tuottaa asukkailleen lakisääteisten palvelujen lisäksi, miten palvelut tuotetaan, mikä on tarkoituksenmukainen palveluverkko ja suhteutettava tämä kaikki aina kyseisen palvelun käyttäjien ja kyseisellä alueella asuvan väestön rakenteeseen. On arvioitava, mitkä palvelut on syytä tuottaa mahdollisimman lähellä käyttäjiä ja mitkä harvemmin tarvittavat erikoispalvelut on järkevää keskittää.

Keskustan valtuustoryhmä ei näe mitään syytä, että kunnallisverotusta pitäisi muuttaa valtionvarainministeri Eero Heinäluoman ja valtionvarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Jukka Pekkarisen esittämään suuntaan kunnallisveromalliksi.

Hyvinvointipalvelujen turvaaminen on sekä valtion että kuntien yhteinen tehtävä, olemme kai vielä kuitenkin yhtenäisvaltio, joka pyrkii turvaamaan samantasoiset peruspalvelut eri puolilla lainsäädännön, rahoituksen ja ohjauksen keinoin. Nämä kolme kuuluvat yhteen. On myös kysyttävä, miten valtiolle voisi jäädä ohjausvaltaa ilman resursseja? Tuloverotuksen kunnallistaminen esitetyllä tavalla on tuskin perusteltua myöskään valtion talous- ja veropolitiikan ohjauksen tai tulopoliittisen sopimusjärjestelmämme toiminnan kannalta.

Toiseksi, jos valtionosuudet poistetaan, kuten on esitetty, rahoitusvastuu palveluista siirtyisi täysin kunnille ja kuntien välille pitäisi luoda uusi tulonsiirtojärjestelmä, jotta peruspalvelut voitaisiin turvata kaikkialla Suomessa. Uudistus varmasti kiihdyttäisi entisestään "miksi meidän pitää elättää noita" -keskustelua. Valtionosuusjärjestelmän sosiaalisen idean ymmärtäminen on ollut, meillä täällä Helsingissäkin, jo tähän asti vaikeaa. Jos luotaisiin kuntien sisäinen tulonsiirtojärjestelmä, voimavarojen siirto kunnasta toiseen aiheuttaisi vieläkin suuremmat vastakkainasettelut. Kysymyshän oli pisimmilleen vietynä kuntalaisten vero eurojen suorasta siirtämisestä kunnasta toiseen, kun nyt tasataan valtionosuuksia verotuloihin perustuen.

Ihmisten tarpeet eivät tunne hallinnon rajoja

Helsingin ja sen naapurikuntien yhteistyön on tiivistyttävä huomattavasti palvelusektorilla. Keskustan valtuustoryhmän mielestä yhtenäisellä työssäkäyntialueella ja myös kaupunkien reuna-alueilla on etsittävä sekä palvelujen käyttäjien, että olemassa olevan kiinteistömassan näkökulmasta järkevimmät paikat ja tavat tuottaa peruspalveluja. Peruskoululaisten määrä vähenee ja joudumme väistämättä tarkastelemaan kouluverkkoamme uudelleen jo tänä vuonna. Verkon tarkoituksenmukaisuutta olisi järkevä katsoa myös kuntarajojen yli. Samoin esimerkiksi terveyspalvelujen kohdalla mahdollisuus käyttää palveluja toisen kunnan puolella liikenteellisestikin ehkä helpommin saavutettavissa olevalla terveysasemalla, saattaisi tuoda helpotusta monelle asukkaalle. Pääkaupunkiseudun kunnissa on keskenään tarpeetonta päällekkäisyyttä sekä palveluissa että niiden hallinnossa. Olemme erittäin tyytyväisiä, että Helsingissä kuntaliitoksiin suhtautuminen on muuttunut positiiviseen suuntaan sekä kuntalaisten että luottamushenkilöiden keskuudessa.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistymisestä olisi käynnistettävä selvitys. Selvitystyö ei tarkoita vielä yhdistymispäätöstä, mutta se auttaisi sekä päättäjiä että kuntalaisia keskustelussa eteenpäin. Kaipaamme keskusteluun selkeitä, perusteltuja näkemyksiä kuntaliitosten mahdollisista eduista ja haitoista alueellamme. Ryhmämme ei sen sijaan ymmärrä lainkaan, mitä lisäarvoa saataisiin Vantaalla herätellyistä rajasiirroista siten, että osia Helsingistä siirrettäisiin Vantaaseen.

Valtuusto hyväksyi tämän vuoden budjettia käsitellessään ponnen, jossa esitettiin sukupuolivaikutusten arviointia koskevien ohjeiden sisällyttämistä vuoden 2007 budjetin laatimisohjeisiin. Ryhmämme mielestä on tarpeen, että tulevan budjetin sukupuolivaikutukset tulevat läpinäkyviksi kaikkien kaupungin hallinnonalojen budjetoinnissa.

Kaupungin strategiassa on tavoitteena lisätä kustannustehokkuutta kaupungin toiminnassa. Suurimmat hyödyt voidaan saada aikaan rakenteiden ja tuotantotapojen muutoksilla, mutta myös työntekijöiden kustannustietoisuuden lisääminen on välttämätöntä, jotta kaupungin tavoite voitaisiin saavuttaa. Pienistä puroista kasvaa yllättävän suuria virtoja. Erityisesti palvelujen vaikuttavuudesta saatavan ajantasaisen tiedon ja hyvien käytänteiden pitäisi vaikuttaa suoraan mm. sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden valintoihin ja tapaan tehdä työtänsä. Selittämättömiä eroja eri yksiköiden ja työntekijöiden välillä on saatava hallintaan.

Palvelujen järjestämisessä on etsittävä tapauskohtaisesti pitkällä aikavälillä järkevin ja kustannustehokkain malli. Pääkaupunkiseudun kuntien välisellä hankintayhteistyöllä voitaisiin saada aikaan yksittäisissäkin hankinnoissa huomattavia säästöjä suureksi kasvavan volyymin ansiosta.

Keskustan valtuustoryhmä on jo pitkään puhunut palvelusetelien käyttöönoton puolesta, ja olemme tehneet asiasta aikaisemmin useita ponsiesityksiäkin valtuustossa. Olemmekin erittäin ilahtuneita, kun sekä sosiaalivirasto että terveyskeskus vihdoin ovat käynnistämässä asiassa kokeilun. Kokeilusta pitää tiedottaa hyvin ja tahoja, joilta palveluja voi ostaa, on oltava riittävän paljon eri puolilla kaupunkia, jottei kokeilu kaadu tietämättömyyteen tai siihen, ettei palvelua voi setelilläkään ostaa keneltäkään muulta kuin kaupungilta itseltään. Ennen kokeiluajan loppumista on tehtävä tarkka arvio kokeilun onnistumisesta ja kehittämistarpeista. Ryhmämme uskoo kuitenkin jo tässä vaiheessa, että kokeilun jälkeen paluu entiseen ei ole enää helppoa. Vanhusväestön määrän kasvu lisää palvelujen tarvetta, ja asiakkaan yksilöllisten tarpeiden tyydyttäminen on helpompaa, kun kaupunki voi tarjota asiakkaille joustavasti erilaisia tapoja tyydyttää palvelun tarpeensa.

Keskustan valtuustoryhmä on huolissaan vanhusten hoidon tilanteesta Helsingissä. Kotipalvelumme sai asiakasarvioinnissa hyvät arvosanat, mutta laitospaikkojen saaminen tuntuu usein olevan kiven takana. Palveluasuntojen tarve lisääntyy väestön ikääntyessä, mutta niitä ei voida toteuttaa vain kunnallisina. Sitä kompensoimaan tulee kaupungin hankkia asuntoja ja palveluja entistä enemmän myös ostopalveluina ja mahdollistaa muiden toimijoiden toimiminen, jotta ikäihmiset voivat asua turvallisesti kodeissaan, eivätkä joutuisi kalliiseen laitoshoitoon ennen aikojaan.

Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kustannusten kasvutarpeet ovat rajattomat. Kustannusten kasvua on kuitenkin kyettävä hillitsemään. Ennaltaehkäisevän ja terveyttä edistävän toiminnan näkökulma ja mahdollisuudet jäävät päätöksenteossa liian vähälle huomiolle, tai usein vain puheiden tasolle. Niiden ottaminen käyttöön läpäisyperiaatteella kaikilla kaupungin toimialoilla on kuitenkin ainut tapa saada aikaan kestäviä ja pysyviä vaikutuksia kustannustasoon. Vähentämällä sairastumisriskiä ja ehkäisemällä sairauksia voidaan vähentää merkittävästikin sairaanhoidon tarvetta ja ehkäistä tai siirtää eteenpäin laitoshoidon tarvetta.

Valtuusto hyväksyi viime vuonna budjettikäsittelyn yhteydessä ponnen siitä, että sosiaalilautakunta laatii viipymättä pitkän aikavälin suunnitelman päivähoitoverkon kehittämisestä siten, että kustannustehokkuus ja kaupunkilaisten valinnanmahdollisuudet lisääntyvät. Samalla pyritään edelleen kohti viiden suurimman kaupungin keskiarvoista kustannustasoa.

Muistutamme - taas uudelleen - että kaupunkilaisten valinnanmahdollisuuksia voidaan aidosti lisätä vain mahdollistamalla perheelle jonkun muun kuin kunnallisen päivähoidon valinta ja pienentämällä tästä valinnasta aiheutuvia kustannuksia. Yksityisestä päivähoidosta ja kotihoidosta aiheutuu kunnalle huomattavasti kunnan itse järjestämää hoitoa vähemmän kustannuksia, vaikka kuntalisiin tehtäisiinkin tuntuvia korotuksia.

Vanhasen hallitus on korottanut sekä yksityisen hoidon tuen että kotihoidon tuen perusosia merkittävästi, mutta kaupungin omat kuntalisät ovat edelleen merkittävä tekijä.

Keskustan ryhmän mielestä Helsingissä olisi viisasta harjoittaa perhepolitiikkaa, joka kannustaa perheitä ottamaan myös itse vastuuta lapsistaan ja tukea perheitä tähän kevyin tukipalveluin ja nykyistä suurempien kuntalisien avulla. Kotihoidon tuen kuntalisään olisi luotava uutena tekijänä myös sisaruskorotus, joka maksettaisiin kotona hoidettavasta alle esikouluikäisestä sisaruksesta.

Maahanmuuttajien, erityisesti kotonaan lapsia hoitavien naisten kielikoulutukseen on varattava nykyistä paremmat resurssit. Kielitaito on välttämätön edellytys, jotta ihminen voi integroitua uuteen kotimaahansa ja se on ehdoton edellytys työn saannille. Työ mahdollistaa taas kokemuksen yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä. Kielikoulutus on sijoitus sekä naisiin itseensä, että koko perheen tulevaisuuteen. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden keskuudessa myös työttömyys on erittäin korkea. Nykyistä paremmat resurssit heidän aikuiskoulutukseensa helpottaisivat osittain sen alentamisessa.

Sekä nuoriso- että pitkäaikaistyöttömyys on saatu koko pääkaupunkiseudulla laskuun. Kaupungin etu on kannustaa myös alueella toimivia yrittäjiä työllistämään työttömiä kuntalisän avulla. Työttömyyden väheneminen vähentää paineita sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluihin ja ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Erityisesti nuorten koulupudokkuuden ehkäisyyn ja viivytyksettömään siirtymiseen työelämän palvelukseen koulutuksen jälkeen, on välttämätöntä panostaa.

Joukkoliikenteen rahoitus on keskusteluttanut jatkuvasti Helsingissä, ja täälläkin olemme tänään jo kuulleet useammassa puheenvuorossa tästä.

Lipputulojen pieneneminen ja riittämätön tariffituki, polttoaineen korkea hinta, palkkojen nousut, jatkuvat paineet lippujen hintojen korotuksiin sekä lisääntynyt liputta matkustaminen ovat osia yhtälössä, johon olisi löydettävä ratkaisu. Jokainen lipuntarkastaja tuo palkkansa helposti takaisin, mutta viroista osa on jo nyt täyttämättä. Tarkastajien työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja työturvallisuuteen pitäisi saada aikaan parannuksia, jotta työ olisi nykyistä houkuttelevampaa.

Joukkoliikenteen rahoitusongelmaa ei kuitenkaan ratkaista vain lipuntarkastajien määrää lisäämällä, vaan joukkoliikenteen käytöstä olisi tehtävä nykyistä houkuttelevampaa. Vaikka valtuusto on korottanut lippujen hintoja, joukkoliikenne on edelleen käyttäjilleen edullista, verrattuna yksityisautoiluun. Keskustan valtuustoryhmä olisi kuitenkin, nyt monien muiden täällä valtuustoryhmien esittämin tavoin valmis nostamaan myös tariffituen tasoa, jotta lippujen hintojen korotukset eivät ylittäisi käyttäjien sietorajaa. Suhtaudumme positiivisesti tähän, koska niin moni ryhmä on tämän jo täällä ottanut esille. Uskomme, että tämä tulee toteutumaan.

Kaupunginhallitus käsitteli vasta kahta pontta työsuhdematkalipun käyttöönotosta. Toinen viime syksynä hyväksytty ponsi oli ryhmämme esittämä. Kävimme työsuhdematkalipun käyttöönotosta keskustelua myös tämän vuoden budjetista neuvoteltaessa, ja tänään olemme myös äänestäneet täällä tähän liittyvästä ponnesta.

Kaupunginhallitus totesi näihin edellisiin ponsiin vastatessaan, että työsuhdematkalipun käyttöönottaminen sopisi luontevaksi osaksi kaupungin uudistuvaa henkilöstöstrategiaa ja sen käyttöönottoa ollaan vakavasti harkitsemassa. Keskustan valtuustoryhmä vaatii, että ensi vuoden budjetissa varataan rahoitus työsuhdematkalipun toteuttamiseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Keskustan valtuustoryhmä toivoo, että esittämämme asiat otetaan huomioon budjetin raamien ja budjetin jatkovalmistelussa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupungin taloudellinen tilanne on tyydyttävä tällä hetkellä ja budjetissa on pysytty kohtuullisen hyvin.

Tähän sisältyy kuitenkin ongelma, joka on syytä tässä vaiheessa ottaa vakavaan pohdintaan. Nimittäin herää kysymys, millä keinoin tässä budjetissa on pysytty? Ja vastaus on, että yli 150 milj. euroa on tällaisia kertakäyttöisiä tuloja saatu sekä Helsingin Energialta että tontinmyynnistä, jotka eivät välttämättä tule olemaan jatkuvia tulolähteitä. Tämähän vastaa tuollaista noin puolentoista veroäyripennin gäppiä, jolle jatkossa täytyy välttämättä keksiä joku toinen ratkaisu kuin verojen korottaminen. Kristillisdemokraattinen valtuustoryhmä ei missään tapauksessa halua ajaa verorasituksen korottamista. Jos Helsingin Energia ja tontinmyynti ovat pelastaneet kaupungin talouden, niin meidän täytyy hyvin vakavasti pohtia niitä tekijöitä, jotka jatkuvasti lisäävät menojamme. Menojen kasvuhan on vuonna 2005 ollut yli 6 %.

Tässä nousee tietysti esiin päivähoitokysymys. Edellisessä puheenvuorossa peräänkuulutettiin monimuotoisia vaihtoehtoja päivähoidolle, yksityisten palvelujen ostamista, erilaisia tukia. Kannatamme tätä.

Erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu tulisi saada jonkinlaiseen hallintaan, ja näyttääkin siltä, että HUS on saamassa järjestystä talouteensa. Erityisesti on syytä kiittää terveyskeskusta, joka on jopa onnistunut säästämään. Kaikkia toimintoja täytyy kuitenkin tarkastella kriittisesti.

On hyvin ilahduttavaa, että tässä salissa valtuutettu Lehtipuu otti esiin ennaltaehkäisyn, samoin Vasemmistoliiton puheenvuorossa ja Keskustan puheenvuorossa ja muissakin puheenvuoroissa selkeästi painotettiin ennaltaehkäisynäkökulmaa, joka ilmiselvästi pitäisi läpäisyperiaatteella sisältyä kaikkien sektorien toimintoihin. Tähän mennessähän me olemme vain päälle kaatuviin ongelmiin pyritty reagoimaan. Nyt pitäisi ylimääräinen extraponnistus laittaa siihen, että koetamme ennaltaehkäistä ongelmia.

Verotulojen laskeva trendi on meidän suuri huolenaiheemme, erityisesti kun verrataan naapuriimme Espooseen. Kunnan tuloverot ovat vähenemässä 53 milj. eurolla ja osuutemme yhteisöveron tuotosta samoin, eli yhteensä noin 58 milj. euroa alle talousarviossa toivotun. Tähän asiaan tulee kiinnittää vakavaa huomiota.

Tällä on myös yhteys siihen trendiin, mikä kaupunginjohtaja Pajusen puheenvuorossa tuli esiin, työpaikkojen määrän väheneminen Helsingissä. Se täytyisi ottaa erityisen tarkastelun kohteeksi, että mistä ne sadat tai jopa tuhannetkin työpaikat ovat hävinneet ja mitä sille voitaisiin tehdä.

Työttömyys on täällä ollut esillä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys, joka on jämähtänyt ikävästi samalle tasolle. Siihen pitää satsata.

Syyksi siihen, että menot kasvoivat yli 6 %, on sanottu hoitotakuuseen satsaus.

Näin voi olla ja onkin osittain. Pelkään kuitenkin, että hoitotakuuseen satsaus muuttuu pysyväluonteiseksi kulueräksi sen sijaan, että toivottiin, että se olisi vain ohi menevä satsaus terveydenhuoltoon. Aika näyttää, kuinka siinä tulee käymään.

Investoinnit ovat vähenemässä vuosi vuodelta. Tämä johtaa helposti siihen, että hyvä kiinteistönpito kaupungissamme tulee jatkossa kärsimään.

Tämä ongelma pahenee siitä, että rakentamisen hinta on varsin korkea. Johtuuko se siitä, että vuosina 2001 - 2003 ylimitoitetusti investoimme, ylikuumensimme markkinoita ja kohensimme hintoja, en tiedä. Mutta saattaa olla näinkin.

Positiivista on, että lainoja ei ole tarvinnut ottaa vuonna 2005. Lainakantamme on aivan riittävän suuri, noin 1 300 euroa per asukas. Ei missään tapauksessa pidä mennä siihen, että lähdetään lainoilla rahoittamaan esimerkiksi metron tai keskustatunnelin rakentamista. Se ei voi olla kestävä ratkaisu.

Helsingin väestökehitys on onneksemme kääntynyt noususuuntaan.

Oli hyvin mielenkiintoista katsoa valtuutettu Kaliman kalvoa, missä näkyivät nämä massiiviset alueliitokset Helsinkiin. Hän perusteli sen hyvin, että tällaisilla suurilla alueliitoksilla kaupungin dynamiikka on saatu kasvuun.

Maapolitiikka-asia on tietysti meille tärkeä. Täällä on peräänkuulutettu sitä, että saataisiin alueliitoksia Sipoosta. Mutta en kuitenkaan usko, että tällä valtuustokaudella se onnistuu, koska nämä pääkaupunkiseudun valitut valtuustot, vaaliteemana ei ollut tällainen yhdistäminen. Joudumme todennäköisesti odottamaan, että kun valitaan seuraavat valtuustot, niin tästä päästään paremmin keskustelemaan.

Julkisuudessa on viime aikoina ollut myös esillä tämä Helsingin matala veroäyri.

Siinä kannattaa aina muistuttaa - niin kuin täällä on sanottukin - että jos meillä on matala veroäyri, niin meillä 3 veroäyripenniä tulee asumiskustannuksista ja muista pääkaupungin kalliista ratkaisuista siihen lisää.

Mitä sitten konkreettisesti voitaisiin ajatella vuoden 2007 budjetissa huomioon otettavaksi?

Täällä on monissa puheenvuoroissa, valtuutettu Rihtniemi ja valtuutettu Oker-Blom ottaneet esiin katupölyn, kadun hoidon.

Vaikuttaa siltä, että on syntymässä yksimielisyyttä siitä, että kokonaisvastuuhoitoa katu- ja viheralueiden ylläpidossa tulisi vuonna 2007 laajentaa ainakin kaikille esikaupunkialueille. Tämä ei edellyttäisi enempää vuositasolla kuin noin 2,2 milj. euron lisärahoitustarvetta. Lisäksi on syytä huomioida, että uusia katuja ja viheralueita rakennetaan vuosittain noin 2 % lisää kokonaismäärästä ja niiden hoitovastuusta aiheutuu noin 1,2 milj. euron lisärahoitustarve, joka on hyvä muistaa. Ja niin kuin kiinteistönpito on kärsinyt investoinnin alas ajosta, samoin katujen ja viheralueiden kunnossapitoon on syntynyt ns. kunnossapitovelka, johon tulee saada lisärahoitusta, sillä pientenkin korjausten viivästyminen nostaa niiden hintaa merkittävästi, kun nämä haitat pahenevat.

Katupölyn tehokasta torjuntaa ja liukastumistapaturmien ennaltaehkäisyä ajatellen olisi ilman muuta kustannustehokasta luopua kiinteistöiltä perittävästä kadunhoitomaksusta ja kattaa kokonaisvastuuhoidon kustannukset verovaroista vuodesta 2007 alkaen, niin kuin yleisten töiden lautakunta on esittänyt.

Liikenteessä kiireellisempää ehkä kuin metro - joka tuntuu olevan sellainen iäisyyskysymys - olisi poikittaisen joukkoliikenteen kehittäminen, esimerkiksi jokeri-2 hiukan paremmalla vauhdilla kuin jokeri-1, jonka toteuttamiseen meni päätöksenteon jälkeen peräti kymmenen vuotta.

Ei siis veronkorotuksia, ei lisää lainaa, onnistunut elinkeinopolitiikka, lisää työpaikkoja, onnistunut asuntopolitiikka, nämä ovat keskeisiä asioita ennaltaehkäisyn ohella. Talous on kohtuullisesti hallinnassa. Meidän on syytä kuitenkin huolehtia siitä, että saamme sen myös sellaisena pidettyä ilman veronkorotuksia ja ilman sitä, että rakennamme tämän kaupungin taloutta jatkuvasti Helsingin Energian ja tontinmyyntien varaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut, rakkaat naiset, hyvät herrat.

Helsingin kaupungin tärkein tehtävä on kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Tämä vaatii toteutuakseen pääkaupunkiseudulta jatkuvaa kehitystä, tieteen, taiteen, oppimiskyvyn, luovuuden, palvelukyvyn, hallinnon ja talouden hallittua innovatiivista ohjausta yli kuntarajojen. Helsingissä, ja yleensä pääkaupunkiseudulla, tehdään kehityssuunnan määrääviä päätöksiä, jotka vaikuttavat koko valtakunnassa. Tämä asettaa päätöksenteolle suuren vastuun. Pääkaupunkiseutu on metropoliaseman ansiosta paljon vartijana.

Jos on paljon vartioitavana, on myös paljon menetettävänä. Kestävälle kehitykselle luo raamit sen talous. Sen tasapainossa pitäminen on tärkeää ja siitä huolehtiminen ensiarvoisen tärkeää. Talous vaatii infrastruktuurin kehittämistä. Liikenneväylät on tehtävä vetäviksi paitsi julkiselle liikenteelle, myös yksityisautoilulle. Pelkkä väylien vetävyys ei riitä. Tarvitaan myös pysäköintipaikkoja riittävästi, jotta elinkeinoelämä ja yrittäjät eivät siirry sinne missä väylät vetävät ja pysäköintitilaa on riittävästi. Länsimetro on kehityksen kannalta välttämätön. Varsin positiivisena koen pyöräteiden ja pyöräilyn lisääntymisen työmatkoilla. Mielestäni tämä liikunnallinen alue vaatii erityishuomiota sen terveyttä ja saasteettomuutta edistävän aspektin johdosta.

Täällä kaupunginjohtaja Pajunen ja valtuutettu Kalima puhuivat ansiokkaasti taloudesta ja sen yksityiskohdista, joten jätän seuraavan kappaleen väliin.

Haluan kiinnittää huomion kaupungin asukkaisiin, heidän hyvinvointiinsa.

Leipäjonot ovat kaupungille häpeäksi. Häpeäksi koen myös aivan liian suuren syrjäytyneiden määrän. Asunnottomia henkilöitä, etenkin miehiä, on pääkaupunkiseudulla suuri määrä, aivan liian suuri. Syrjäytyneet alkoholisoituvat. Suurimmasta osasta muodostuu, ja on muodostunut, monimuotoisten päihteiden väärinkäyttäjäjoukko, joka vaikuttaa kaupungin viihtyvyyteen ja imagoon. He vaikuttavat myös terveydenhuoltopuolella kustannuksia voimakkaasti lisäävästi. Inhimillinen kärsimys ja suoranainen hätä kuvastuvat näiden poloisten silmistä ja heidän olemuksestaan, kun heitä kohtaa. Heitä on autettava. Elikkä moniongelmaisten ihmisten lukumäärän kasvu on pysäytettävä ja saatava radikaalisti vielä vähenemään. Monille olisi tarjolla työtä kuntoutuksen lisäksi. Työtä he eivät saa vakituisen asunnon puuttumisen vuoksi. Nämä kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät omaa edes yösijaa. Asuntolapaikoista on huutava pula. Nämä olisi ensiarvoisen tärkeitä imagon kannalta korjattavia asioita.

Nuorisossa on tulevaisuus, näinhän väitetään. Miksi kovin moni nuori syrjäytyy, ajautuu jengeihin, ajautuvat rikollisuuteen, huumeita käyttävään elämään? Koulunkäynti ja opiskelu eivät maita. Käytöstavat ovat unohtuneet. Koulussa opettajia nimitellään mitä törkeimmin sanoin. Koulukurikin on samaa luokkaa. Häiriköt estävät tunnollisia opiskelemasta ja kehittämästä taitojaan. Tämä karkottaa ns. kunnollista veroa maksavaa väkeä. Tähän on saatava korjaus. Moni oppilas käy koulunsa ainoastaan "ruokatuntilinjalla". Ruoka maittaa, mutta opiskelu ei. Jälkeenjääneisyys oppimistavoitteista lisää syrjäytymisen vaaraa. Jälkeen jäävät ovat rakentaneet itselleen oman kulttuuriympäristönsä, mihin ei kuulu koulunkäynti. Päihteet tulevat kuvaan aivan liian nuorille. Teinityttöjen raskaudet ovat lisääntyneet hälyttävästi. Inhimillisen tragedian lisäksi kaikki tämä aiheuttaa sosiaalipuolelle suurta painetta ja täysin ylimääräisiä, tarpeettomia kustannuksia. Näistä voisimme leikata.

Me Perussuomalaiset näemme syrjäytymisen ehkäisemisen tärkeimmäksi painopistealueeksi sosiaalisessa rakenteessa. Siinä koulujen ja sosiaalitoimen on oltava yhteistyössä vanhempien, päihdehuollon ammattilaisten ja eri harrastustoimien vetäjien kanssa. Syrjäytymisvaarassa olevat, ennen kaikkea nuoret, on vedettävä mukaan harrastustoiminnan kautta vastuulliseen elämään. Jos tämä ei onnistu sen takia, että olemme alibudjetoineet, niin siihen on tässä budjetissa tehtävä korjaus.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Näillä saatesanoilla me Perussuomalaiset toteamme kaupunginhallituksen talousarvioehdotuksen valmisteluasiakirjojen sisällön vastaavan näkemyksiämme pääkaupunkiseudun kehittämiseksi entistä paremmaksi, asukasläheisemmäksi ja viihtyisämmäksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Monissa kunnissa talousarvion valmistelussa on kovin vähän vaihtoehtoja. Helsingissä tilanne on toinen. Meillä on mahdollisuus tehdä valintoja. Meillä on mahdollisuus parantaa palveluja. Kaupungin taloudellinen tilanne on parantunut ja talous on ylijäämäinen.

Kaupunginhallitus esittää kuitenkin budjettivalmistelun pohjaksi nykyisen, vuosien 2006 - 2008 taloussuunnitelman. Se merkitsee, jos se hyväksytään lähtökohdaksi, toimintamenojen reaalisen supistamisen jatkumista tässä kaupungissa, vaikka kaupungin talous on entistä paremmassa kunnossa. Samalla tämä kaupunginhallituksen esitys tarkoittaa kaupunkikonsernin ylijäämien ohjaamista kiinteistöpääoman kasvattamiseen ja liikelaitosten oman pääoman kasvattamiseen sen sijaan, että kehitettäisiin asukkaiden tarvitsemia palveluja ja parannettaisiin henkilöstön asemaa.

SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä talousarvion raamin lähtökohdaksi tulee ottaa peruspalvelujen jo neljä vuotta jatkuneen alibudjetoimisen lopettaminen. Tämä edellyttää vuosille 2006 - 2008 hyväksytyn taloussuunnitelman raamiin arviolta 70 - 90 miljoonan euron tasokorotusta.

Kaupungin taloudessa on varaa tähän. Tätä kuvaa se, että vuoden 2005 tulos on meille jaetun ennusteen mukaan yli 60 miljoonaa euroa talousarvioon kirjattua parempi. Toimintapääoman muutos on 110 miljoonaa euroa positiivisempi kuin budjetissa arvioitiin. Muut tulot ovat kasvaneet enemmän kuin kaupunginjohtajan valittelemat verotulot ovat vähentyneet. Kaupunginhallituksen esittämät arviot asukasmäärän kasvusta ja työttömyyden vähenemisestä merkitsevät jatkossa myös verotulojen kasvua. Valtionosuuksien tason voidaan realistisesti arvioida olevan korkeampi kuin aiemmissa raameissa, joissa se on systemaattisesti mitoitettu muutamia kymmeniä miljoonia euroja alakanttiin. Lisäksi Helsingin Energia ja Satama tekevät budjetissa arvioitua parempaa tulosta. Helsingin Energian tilikauden ylijäämä on varausten jälkeenkin lähes 130 miljoonaa euroa.

Hyvät valtuutetut.

Nykyisen taloussuunnitelman raamin korjaamiseen on paitsi mahdollisuuksia, myös lakisääteisiä velvoitteita.

Kuntalaki velvoittaa kirjaamaan budjettiin tiedossa olevat menot ja myös tiedossa olevat tulot. Näin ei ole Helsingissä tehty. Helsingin budjetti on useana vuonna laadittu vastoin kuntalain nimenomaisia velvoitteita mitoittaen ne alakanttiin osittain kirjaamatta jättäen tiedossa olevat menot tai osittain kirjaamatta jättäen. Esimerkiksi viime vuodelta ennustetaan taas yli 50 miljoonan euron budjettiylitystä sosiaali- ja terveystoimessa. Menoylityksestä huolimatta Helsinki ei ole hoitanut edes kaikkia lakisääteisiä velvollisuuksiaan. Tämä koskee mm. terveyspalvelujen hoitotakuuta eräillä alueilla ja aloilla, päivähoidon henkilöstömitoituksia, vammaiskuljetuksia, toimeentulotukea ja asunnottomuuden poistamista. Erikoista näissä luvuissa on vielä se, että budjettiin varatuista rahoista jätetään käyttämättä osa kotihoidossa, työllisyyden hoidossa, hammashoidossa, psykiatriassa ja ammatillisessa koulutuksessa, siis aloilla, joiden resurssipulasta julkisuudessa toistuvasti puhutaan.

Pidän kohtuuttomana kaupunginjohtajan toistuvia vaatimuksia HUSin määrärahojen supistamisesta. Näissä vaatimuksissa sivuutetaan kokonaan se, että Helsinki maksaa HUSille asukasta kohti yli 10 % vähemmän kuin muut kunnat maksavat HUSille menoja niiden asukasta kohti. On kohtuutonta jatkuvasti syyllistää HUSia niistä terveyspalvelujen ongelmista, jotka aiheutuvat suurelta osin siitä, että Helsingissä on kokonaisuudessaan ennaltaehkäisevästä ja perusterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon asti vuosien ajan alibudjetoitu terveyspalvelujen määrärahoja.

Palvelujen määrärahojen tason ja henkilöstön määrän lisäämistä edellyttävät myös eräät uudet lakisääteiset velvoitteet. Tämä koskee hoitotakuun lisäksi mm. vanhuspalveluja ja työllistämistä.

Maaliskuussa tulee voimaan sosiaalipalvelujen hoivatakuuksi kutsuttu velvoite tehdä 80 vuotta täyttäneille heidän pyynnöstään kiireellisesti kartoitus palvelujen tarpeesta, palvelusuunnitelma ja myöskin vastata tämän suunnitelman toteutumisesta. Ikäihmisten palveluihin tarvitaan muutenkin lisää resursseja. Kotihoidossa on huutava pula työntekijöistä ja varahenkilöistä. Se ei poistu, ellei korjata myös henkilöstön palkkausta. Väestön ikääntyminen ja siihen liittyvä palvelutarpeiden lisääntyminen edellyttävät muutosta nykyiseen budjettilinjaan, joka on karsinut yhtä aikaa sekä kotihoidon palveluja että laitospaikkoja.

Työmarkkinatukea koskeva lainsäädännön muutos siirsi kunnille lisää vastuuta erityisesti pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä. Työllistäminen on myös eräs tapa lisätä kaupungin verotuloja ja hillitä sosiaalimenojen kasvua. Helsingissä tilastoissa näkyvistä yli 27 000 työttömästä on lähes 10 000 yli vuoden työttömänä ollutta, heistä suurin osa yli 50-vuotiaita. Kaupunki ei voi täyttää velvoitteitaan tämän, suurelta osin rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden nujertamisessa eikä myöskään maahanmuuttajien työllistämisessä, jos budjetin henkilöstömitoituksia ei nosteta tai jos yhä useammat palvelut kilpailutetaan ja ulkoistetaan. Muutenkin on syytä panostaa lisää vakinaiseen henkilöstöön ja sen palkkauksen parantamiseen. Esimerkiksi terveyskeskukselle on tullut kohtuuttoman kalliiksi se, että ulkopuolisen vuokratyövoiman käyttö kaksinkertaistui viime vuonna.

Kunta- ja palvelurakennehanke nostaa seuraavan talousarvion ja -suunnitelman valmisteluun joukon uusia kysymyksiä. Vaikka muiden valtuustoryhmien edustajat liputtivat hanketta koskevassa lähetekeskustelussa - ja jotkut vieläkin - Suur-Helsingin muodostamisen puolesta, on budjettivalmisteluissa syytä tunnustaa realiteetit ja lähteä siitä, että pääkaupunkiseudun kunnat eivät yhdisty.

Jo budjettiraamia tehtäessä on syytä arvioida uudelleen kaupungin oman palveluverkon karsimiseen ja palvelujen ulkoistamiseen tähdänneet hankkeet. Terveysasemia ei pidä vähentää ja koulujen lopettamiselle on haettava vaihtoehtoja mm. nykyisten koulurakennusten monimuotoisemmasta käytöstä ja sen kehittämisestä hallintokuntien rajat ylittäen.

Kiinteistöviraston ja tilakeskuksen kaupungin omista tiloista perimät ns. sisäiset vuokrat ovat nousseet vuodessa 25 %. Markkinahintoihin sidotut vuokrat eivät ohjaa oikealla tavalla kaupungin kiinteistöjen käyttöä, päinvastoin. Juuri markkinavuokrat merkitsevät turhaa rahan kuluttamista pelkkiin seiniin. Pro kuntapalvelut -verkoston selvitysten mukaan sisäisiin vuokriin sisältyy noin 30 % ylivuokraa verrattuna normaaleihin kiinteistömenoihin ja poistoihin. Seuraavan budjetin valmistelussa onkin siirryttävä peruspalvelujen tilavuokrissa omakustannuspohjalle, varsinkin kun nämä tilat on jo kertaalleen verovaroin maksettu, eikä suinkaan kovan rahan lainoilla rakennettu.

Hyvät kuulijat.

Helsinki on sitoutunut ekologisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin ja joukkoliikenteen osuuden lisäämiseen. Muiden valtuustoryhmien viime syksynä hyväksymän talousarvion ja -suunnitelman mukainen joukkoliikenteen tariffituki ei kuitenkaan riitä säilyttämään joukkoliikennettä edes nykytasolla. Tariffituki jää viime vuonna noin 46 %:iin ja joukkoliikenteen matkustajien määrä vähenee. Lippujen hintojen uusien korotusten sijasta onkin budjettivalmistelussa lähdettävä siitä, että HKL:n tariffituen osuus nostetaan jo ensi vuonna eikä joskus hamassa tulevaisuudessa, vähintään 50 %:iin. Me tarvitsemme radikaalia käännettä joukkoliikenteen nykyisen heikentämisen sijaan. Liikenteen investoinnit on nekin suunnattava pääosin joukkoliikenteeseen. Keskustatunnelihanke on SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä syytä haudata, varsinkin kun metron jatkaminen länteen näyttää yhä selvemmältä ja keskustatunneli vain lisäisi yksityisautoilua keskustassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lopuksi muutama seikka talousarvion valmistelun menettelytavoista, budjetin rakenteesta ja sitovista tavoitteista:

On hyvä, että valtuusto käy lähetekeskustelun talousarviosta. Jotta tämä ei jää vain keskusteluksi, pitäisi myös varsinainen budjettiraami tuoda valtuuston käsittelyyn. Näin tehtiin viime vuonna. Miksi kaupunginhallitus ei enää halua sitä?

Valtuuston mahdollisuuksia ohjata taloutta vaikeuttaa se, että talousarviossa ei esitetä koko kaupunkikonsernin tuloslaskelmaa ja nettokassavirtatietoja. Talousarvion perusteella ei selviä, mikä osuus lainoista on konsernin sisäisiä ja mikä ulkoisia. Budjetissa ei ole eritelty myöskään sitä, mikä on sisäisten vuokrien osuus eri palvelujen menoista. Investointisuunnitelmista on puuttunut arvio ekologisesta kestävyydestä. Lisäksi on jätetty kirjaamatta liikelaitosten tuloksesta tehtävät siirrot tai niiden perusteet ja tavoitteet, vaikka budjettia hyväksyttäessä on yleensä ollut jo tiedossa varsin luotettavat ennusteet esimerkiksi Helsingin Energian ja Sataman tuloksista.

SKP:n ja asukaslistan valtuustoryhmä ehdottaa näiden ongelmien korjaamista ja talouden läpinäkyvyyden lisäämistä, jotta valtuusto voi budjettikäsittelyssä toteuttaa sille kuuluvaa koko kaupunkikonsernin ohjaamista. Talousarviolla on suunnattava Helsingin Energian ja Sataman tuloksista lisää rahaa peruspalveluihin. Se voidaan hyvin tehdä liikelaitosten toiminnan kehittämistä vaarantamatta. Rahoittavathan Helsingin Energia ja Satama nyt suoraan tulorahoituksestaan satojen miljoonien eurojen suurinvestoinnit, jotka muut vastaavanlaiset yritykset rahoittaisivat lainarahalla.

Lisäksi ehdotamme, että talousarvion sitovien tavoitteiden joukkoon lisätään hoitotakuun ja hoivatakuun toteuttamiseksi sellaisia tavoitteita, kuten lasten ja nuorten psykiatrian hoitoon pääsyajan lyhentäminen, hammashoidon kiireettömään hoitoon pääsyn nopeuttaminen ja hoivatakuun edellyttämän palvelusuunnitelman toteuttaminen. Esitämme myös sitovien tavoitteiden joukkoon joukkoliikenteen käyttäjien osuuden lisäämistä poikittaisliikenteessä ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämistä. Sitoviksi tavoitteiksi ei pidä kirjata vain lain mukaisia minimitasoja, vaan sitovien tavoitteiden pitää tähdätä palvelujen parantamiseen.

Hyvät kuulijat.

On syytä lopettaa perusteettomat asukkaiden tarpeet ja pääkaupungin erityispiirteet sivuuttavat vaatimukset peruspalvelujen menojen supistamisesta muiden, pienempien kaupunkien menojen tasolle. On aika siirtyä palvelujen heikentämisestä ja eriarvoisuutta lisäävästä yksityisten markkinoiden osuuden lisäämisestä julkisten palvelujen kehittämiseen Helsingin etuna ja valttina.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Vuoden 2007 talousarvion lähtökohtana tulee olla kunnallisveroprosentin säilyttäminen ennallaan, mieluiten alentaminen. Samaa koskee kiinteistöveroprosenttia. Kiinteistövero nousee muutoinkin verotusarvojen kohotessa.

Velkaa erääntyy maksettavaksi ensi vuonna lähes 100 milj. euroa. Tätä vastaava lisävelan otto on mielestäni mahdollista.

Täällä on puhuttu ja viime aikoina on muutenkin puhuttu varsin paljon joukkoliikenteen tariffeista.

Näiltä osin on mielestäni erittäin tärkeätä, että liputta matkustaminen saatetaan lopultakin kuriin. Osoittaa jonkinasteista kaupungin hallinnon velttoutta, että asialle ei ole saatu tehdyksi paljon mitään. Lipputulojen menetys saattaa vuodessa olla 10 milj. euron luokkaa.

Mielestäni lipputarkastajia on palkattava lisää ja avoimet virat on täytettävä. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt asiantilan parantamiseksi joukoittain toivomusponsia, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Kyllä joukkoliikennelautakunnan ja liikennelaitoksen toimitusjohtajan tulee ryhdistäytyä tässä asiassa. Nykyinen tilanne on häpeäksi koko kaupungin taloudenpidolle.

Omaishoitajien edut turvaava laki näyttää heikentävän monen hoitajan asemaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tule käymään Helsingissä. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, joka itse asiassa tuo suuret säästöt kaupungin taloudelle.

Asunnottomuutta tulee pyrkiä merkittävästi vähentämään ensi vuoden aikana. Täten siihen tulee varata myös riittävät taloudelliset resurssit.

Kaupunki on viime aikoina myynyt ja vuokrannut joitakin tontteja samalta alueelta. Tällöin on voinut todeta, että kaiken aikaa maanvuokran perusteena käytetään selvästi käypää hintaa alhaisempaa maanarvoa. Kaupunkilaisten tasavertainen kohtelu edellyttää, että maanmyynnin ja vuokrauksen lähtökohtien tulee olla samat. Maanmyyntiä lisäämällä ja maanvuokratulojen saattamisella käyvälle tasolle voitaisiin kaupungin tuloja lisätä lyhyellä jänteellä kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain. Mielestäni varsinkin kaupallisteollisten tonttien myyntiä pitäisi edelleen pyrkiä lisäämään.

Kaupunki joutuu tulevaisuudessa enenevässä määrin hankkimaan erilaisia palveluja yksityissektorilta. Tähän liittyviä valmiuksia tulee kehittää henkilökunnan parissa ja yhteistyössä yritysjärjestöjen kanssa. Tämä tarkoittaa tilaaja-tuottaja -mallin sisäänajoa organisaatioon entistä laajemmin. Kaupungin palvelustrategiaa tulisi myös täydentää siten, että siinä määriteltäisiin selkeät tavoitteet yksityisen sektorin palvelutuotannon lisäämiseksi. Toivottavasti uusi elinkeinojohtaja panostaa voimakkaasti yhteistyön lisäämiseen yrittäjien kanssa.

Yhdyn myös valtuutettu Kaliman mielipiteeseen, että pkt-yritysten toimitilatarpeeseen tulee vastata. Yksi keino olisi rakentaa yrittäjätaloja, joista yrittäjillä olisi oikeus ostaa käyttöoikeusosuuksia asumisoikeuksien tapaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Muutama kommentti liittyen tähän budjettiraamiin:

Ensinnäkin kaupunginjohtaja Pajusen puheenvuorosta:

Kiinnitin huomiota hänen arvioonsa sosiaalitoimen ylityksestä. Hän piti sitä harmillisena ja totesi noin 25 milj. euron ylityksen tasaisesti jakautuvan eri sektoreille elikkä ei olisi mitään syytä, varsinaista yksittäistä syytä tähän ylitykseen.

Haluan huomauttaa ylityksestä, että kyse on alibudjetoinnista.

Olen iloinen siitä, että sosiaalidemokraattien puheenvuorossa tänään selkeästi puhuttiin myös alibudjetointia vastaan, kuten myös Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa.

Sosiaalitoimen kohdalla vuonna 2005 on selkeästi näkyvissä tämä alibudjetointi useilla sektoreilla. Sitähän me yritimme sitten yhdessä katsoa tämän vuoden budjettiin, mutta pelkään, että edelleenkin siellä vielä on sellaisia palvelupaineita ja tarpeita, jotka budjetti on itse asiassa alimitoitettu.

Haluan sosiaalitoimesta nostaa muutaman asian esiin.

Ensinnäkin:

Siellä on tällaisia alueita, joissa selkeästi meillä on ollut alibudjetointia elikkä lasten päivähoito.

Siinä oli arvioitu lapsilukumäärä useilla sadoilla liian alhaiseksi. Sosiaalivirastossa oli jopa kirjattuna tällaista toiveajattelua, että naiset hoitaisivat enemmän lapsia kotona. Elikkä siellä on jo lähtökohtaisesti ollut tällaista toiveajattelua lasten päivähoidon kohdalla. Se on yksi sellainen alue, että me satsaamme siinä nimenomaan ennaltaehkäisyyn. Lasten päivähoito on nähtävä osana varhaiskasvatusta, eikä pelkästään lastenhoitona siinä mielessä, että vanhemmat voivat käydä työssä. Tämä on yksi sellainen asia, joka täällä tänään nousee. Ennaltaehkäisyn piikkiin kuuluu erittäin vahvasti tällainen palvelu, joka nimenomaan tukee lasten hyvinvointia.

Jos me menemme sinne sosiaalitoimen puolelle sinne harmillisiin ylityksiin ja mielestäni harmilliseen alibudjetointiin, niin sieltä löytyy perheiden palvelut, joissa on ollut erittäin suuria paineita. Ja mistä tämä johtuu? Se johtuu siitä, että meillä perheet voivat erittäin huonosti. He tarvitsevat tukea ja kotiin palveluja. Siellä on tällä hetkellä ollut myös jonoja ja lapset eivät ole päässeet esimerkiksi hoidon ja palvelujen arviointiin nopeasti, että jossain lastenpsykiatriassa se on saattanut olla useita kuukausiakin, jota ollaan hoitamassa onneksi kuntoon.

Samoin sosiaalitoimen puolella jatkuu edelleenkin palvelutarve. Alkoholin kulutus on tällä hetkellä ennätyslukemissa.

Vielä tänä vuonna ne palvelut eivät ehkä sillä tavalla, tai tarve ei kaadu ehkä tuonne terveystoimen puolelle. Mutta uskokaa tai älkää, vuonna 2007 me maksamme jo laskua niistä suurkuluttajista, joilla alkaa sisäkalut poukkoilla parin, kolmen rankan juomisvuoden jälkeen. Elikkä se on yksi sellainen iso lasku, joka on lankeamassa meille sosiaalipuolella.

Sitten haluan muistuttaa, että meillä tulee maaliskuussa vanhuspalveluohjelma käsittelyyn. Meillä oli eilen se terveyslautakunnassa, jossa totesimme, että tällä hetkellä palvelujen tarve kasvaa ja saattaa tilapäisesti olla niin, että myös kustannukset nousevat. Siihen on varauduttava vuonna 2007, että saamme vietyä tätä palvelurakennemuutosta eteenpäin, joka esimerkiksi viedään nyt asumispalveluissa, ollaan suunnittelemassa. Saattaa olla, että se tässä ylimenovaiheessa aivan varmasti lisää kustannuksia.

Meidän pitää satsata kotipalveluun, joka on tuki sille, että saamme ihmiset asumaan hyvin kotona ja saamme laadullista asumista kotiin. Tämä ei tapahdu rahatta. Me tarvitsemme erityisesti kotipalveluhenkilöstölle lisää käsiä. Samoin meidän on tarkistettava vanhusten palvelulaitoksissa, palveluasumisessa jne. henkilöstömitoitus. Tämän hetkiset henkilöstömitoitukset eivät riitä vastaamaan siihen tarpeeseen. Vanhukset sairaaloissa, vanhainkodeissa ja palveluasumisessa tarvitsevat huomattavasti enemmän hoivaa. Harriet Finne-Sovala on tutkinut, että meillä on rajusti, kahden, kolmen viimeisen vuoden aikana kasvanut niiden vanhusten hoidon tarve, ketkä ovat tällä hetkellä sairaaloissa ja palvelujen käyttäjiä. Se näkyy suoraan siinä tarpeessa mitä tarvitaan työntekijöitä. Työntekijät eivät ole ilmaisia. Meillä on kova kilpailu siitä, miten saamme työntekijöitä. Tähän on varauduttava vuoden 2007 budjettiraamissa.

Sitten haluan muistuttaa, täällä otettiin esille omaishoito ja lainsäädännön muuttaminen, että se ilman muuta lisää meillä tarvetta resursoida sitä nimenomaan tukipuolelle.

Sitten hoitotakuu täällä nousi esiin.

Me joudumme varautumaan hoitotakuun säilyttämiseen. Meillä oli 30 % plus jotain muuta siihen lisäksi tälle vuodelle. Siihen joudutaan varautumaan.

Valtuutettu Peltokorpi otti esille sukupuolivaikutusten arvioinnin vuoden 2007 budjetin yhteydessä.

Haluan painottaa, että ehdottomasti tätä pitää viedä eteenpäin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin haluaisin kommentoida valtuutettu Koskisen puhetta omaishoitajien korvauksista.

Olen aivan samaa mieltä, että ensi vuoden budjettiin meidän täytyy budjetoida korvamerkittyä rahaa omaishoitajille. Omaishoitajalaki, jonka juuri hyväksyimme tämän vuoden alusta, saattaa aiheuttaa sen, että omaishoidon piiriin tulee vähemmän ihmisiä kuin niitä oli aikaisemmin, jos ei tähän budjetoida lisää rahaa. Lain mukaan jokaisen täytyy saada vähintään 300 euroa. Ja nyt ei enää vähempää voi maksaa. Lukumäärä saattaa vähentyä ja tällöin omaishoitajien määrä vähenee. Se on todella huono asia vanhuspalveluohjelmassa.

Helsingin väkiluku kääntyi hienoiseen kasvuun viime vuonna, mutta ei suinkaan kehity yhtä positiivisesti kuin naapurikunnissa.

Kunnallisverokertymä jäi jälkeen 52 milj. euroa budjetoidusta. Pääomatulot olivat Helsingissä varsin suuret, suuremmat kuin muissa kunnissa keskimäärin. Kuitenkin pääomatulot menevät kaikki valtiolle, joten Helsinki ei niistä hyödy.

Valtionosuudet kasvoivat tänä vuonna jonkin verran siten, että saamme 175 milj. euroa valtiolta. Mutta tämäkin johtuu siitä, että meidän omat verotulomme ovat pienentyneet, ja silloin se laskukaava antaa meille enemmän rahaa. Eli tälläkään ei sinänsä ole suurta positiivista merkitystä.

Meidän olisi pitänyt päästä rakentamaan Helsingin satama jo monta vuotta sitten. Meillä on ihanteelliset asuntoalueet, Jätkäsaari, Sompasaari ja Laajasalon ranta, jotka tulevat rakennettavaksi vasta ehkä viiden vuoden sisällä. Toivottavasti näiden alueiden suunnittelu onnistuu niin, että saamme sinne paljon uusia asukkaita. Mutta segregaatiota on tietenkin vältettävä.

Terveys- ja sosiaalilautakunta ovat koko viime vuoden ajan kovasti voimistelleet vanhuspalveluohjelman kanssa.

Me helsinkiläiset elämme kauemmin. On jo ihan tavallista, että meillä on 100-vuotiaita asukkaita. Me tarvitsemme lisää henkilöstöä kotihoitoon ja lisää vanhainkotipaikkoja. Terveyskeskuksen ensi vuoden budjettia onkin vahvistettava vielä 1,6 milj. eurolla, joka on sama summa ylimääräistä rahaa kuin vanhuspalveluohjelmaan myönnettiin tänä vuonna.

Terveyspuolella myös kiinteistövuokrat nousevat, ja ostopalveluiden hankkiminen, varsinkin hammashoidossa on todella kallista. Tämän vuoksi terveyskeskus esittää 5 - 6 milj. euron määrärahan nostoa normaalin kustannustason päälle.

Toivon kaikille työkykyisille helsinkiläisille työtä, jotta kunnallisverotulomme paranevat. Olisi myös positiivista, että valtiovarainministeri Heinäluoman lupaama asia, että kunta saa pitää verotulonsa, toteutuisi. Mutta verotulontasaus ei saisi olla niin ankara, että siitä meidän keräämästä tulosta kuitenkin valtaosa valuu köyhiin kuntiin.

Iltaa hyvät valtuutetut ja arvon puheenjohtaja.

Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa nostettiin esille maahanmuuttajat ja heidän työllistämisensä.

Aihe on kovin tärkeä. Helsingin väestönkasvu perustuu jo nyt suurelta osaltaan maahanmuuttajiin, ja maahanmuutto toivottavasti lisääntyy lähivuosina jo pelkästään Helsingin suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden takia. Samaan aikaan se asettaa myös suuria haasteita. Jotta voisimme välttyä Keski-Euroopan varoittavilta esimerkeiltä, joita olemme nähneet puutteellisen kotouttamisen takia syntyvän, niiltä vältytään vain, jos asioihin tartutaan nyt eikä huomenna.

Työllistyminen on tärkein ja ensisijainen avain maahanmuuttajien kotoutumiseen ja siihen, että maahanmuuttajat pääsevät kiinni koko suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen sääntöihin. Suomalaista maahanmuuttajakeskustelua ylipäätään vallitsee - tai haittaa - sellainen ongelma, että maahanmuuttajat koetaan ongelmana isolla O:lla, vaikka todellisuudessa heidät pitäisi nähdä resurssina isolla R:llä. Maahanmuuttajakysymyksessä on selvää, että jos maahanmuuttajia pitää ongelmana, heistä tulee ongelma, mutta jos heitä pitää voimavarana, he ovat voimavara. On vaarana, että Helsinki putoaa kehityksen kelkasta, ellei tässä ajattelussa tapahdu nyt muutosta.

Näyttäisi siltä, että ainakin Helsingin kaupunginvaltuusto on herännyt tähän asiaan. Valtuutettu Sumuvuoren ponsi maahanmuuttajien työelämään rekrytoinnin ja sopeutumisen edistämisestä meni tänään läpi yli 80 äänellä. Samaan suuntaan näyttää myös se, että viime kerralla Helsingin kaupungin henkilöstöstrategiaan kirjattiin tavoite maahanmuuttajien työllistämisestä. Helsingin kaupungilla onkin suurena työllistäjänä tässä iso vastuu.

Samaan aikaan myös sosiaalivirastossa valmistellaan maahanmuuttajaohjelmaan, johon on nyt myös syytä varautua määrärahoilla ensi vuoden budjetissa.

Näistä syistä kaupunginhallituksella pitäisikin olla käytettävissään erillinen määräraha, josta hallintokunnat voivat hakea hankerahoitusta maahanmuuttajien työllistämistä tukeviin hankkeisiin. Tällaisia kohteita löytyy varmasti kaikista hallintokunnista.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa kohteina voisi olla palveluiden kehittäminen niin, että rekrytoidaan enemmän työntekijöitä moninaisista etnisistä taustoista. Toinen painopiste voisi olla panostaa ikääntyvien maahanmuuttajien palveluihin ja monikulttuuristen lapsiperheiden palveluihin. Opetustoimessa pitäisi vahvistaa lähiöiden monikulttuurisuutta ja koulujen opetusta. Suurena puutteena on myös englanninkielisen ammatillisen koulutuksen vähäisyys. Yksi painopiste voisi olla myös suomi toisena kielenä -opetukseen panostaminen. Kaupungin henkilöstökeskus vaatii ehdottomasti määrärahoja tässä vaiheessa siihen, että tämä Helsingin kaupungin henkilöstöstrategiaan kirjattu tavoite voidaan toteuttaa. Hallintokuntia pitäisi kouluttaa maahanmuuttajien rekrytoinnin erityiskysymyksiin ja laillisuusnäkökulmiin. Nuorisotoiminnassa kirjattiin viime vuonna talousarvioneuvotteluissa maahanmuuttajatoiminta yhdeksi painopistealueeksi koko suunnittelukaudelle. Varmasti muistakin hallintokunnista löytyy helposti tämäntyyppisiä hankkeita, joilla voitaisiin edistää maahanmuuttajien työllistymistä Helsingin kaupungissa.

Tulevaan talousarvioon vuodelle 2007 pitää varata kunnon määräraha maahanmuuttajien työllistämisen edistämiseen, jotta nämä hyvät tavoitteet toteutuisivat.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tietotekninen kehitys on yhteiskunnassamme nopeaa ja tietotekniikan hyödyntäminen myös kuntapalveluissa, kuntasektorilla etenee. Yhä useammat suomalaiset kunnat, puhumattakaan monista suurkaupungeista maailmalla, ovat panostaneet sähköisiin palveluihin, sähköiseen asiointiin ja langattomiin verkkoyhteyksiin. Valitettavasti Helsinki ei ole riittävässä määrin pysynyt vauhdissa mukana.

Ollakseen asukkaiden ja elinkeinoelämän näkökulmasta vetovoimainen ja kilpailukykyinen asuin- ja työpaikka-alue, Helsingin on tärkeää panostaa nykyistä enemmän ja tehokkaammin sähköisiin palveluihin ja tietoteknologisesti yhteensopiviin ratkaisuihin sekä julkisten tilojen langattomiin verkkoyhteyksiin. Tämä tarkoittaa tietotekniikkaan suunnattujen määrärahojen ja henkilöstöresurssien sekä tavoitteellisen koordinoivan ohjauksen lisäämistä.

Sähköisen palvelujen puolella haasteita löytyy monista virastoista ja hallintokunnista. Otan esimerkin rakennusvalvonnasta.

Olisi tärkeää, että rakennuslupahakemuskäsittelyyn saataisiin sähköinen asiointimahdollisuus eikä niin, että käsittely perustuu paperien toimittamiseen. Tämä uudistus edellyttäisi kuitenkin lisäpanostusta rakennuskannan digitaaliseen arkistointiin ja sähköisiin palveluihin.

Uskon, että kun saamme sähköisiä palveluja ja tietotekniikkaa lisättyä, voimme vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä, sujuvuutta ja laatua. Sähköinen asiointi ei voi korvata tietenkään perinteistä kirjallista asiointia, mutta on tärkeää saada sitä kuitenkin aidoksi vaihtoehdoksi kuntalaisille. Uskon myös, että sähköiset palvelut voivat lisätä palvelujemme tuottavuutta. Parhaassa tapauksessa uudistukset voivat maksaa itse itsensä. Sähköiset palvelut voivat vahvistaa myös kuntademokratiaa ja palvelun käyttäjien ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia palvelujen sisältöön. Myös yrityselämän kannalta sujuva sähköinen asiointi olisi suuri etu.

Modernin tietoteknologian täysimääräinen hyödyntäminen ja sähköiset palvelut vahvistavat Helsingin kuvaa korkeaan osaamiseen ja luovuuteen perustuvana metropolialueen keskuksena, joka kiinnostaa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Uskaltaakohan täältä puhua, kun punainen lamppu palaa? Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin ensinnäkin kiittää kaupunginkansliaa hyvästä valmistelusta. Liitteet, joita olemme saaneet, joissa on erilaisia käyriä, taulukoita ja faktoja, ovat ensisijaisen arvokkaita. Soisin, että muutkin lukisivat niitä tarkasti. Niiden perusteella ei voi päätyä kuin siihen lopputulemaan, että meidän on syytä ottaa budjetin teko äärimmäisen vakavasti eikä suhtautua siihen jonkinlaisena välttämättömänä pahana, joka joka vuosi tulee vastaan ja jonka yhteydessä on kätevä tehdä propagandaa erilaisten aatteiden ja ajatusten hyväksi. Sitä se nimenomaan ei pitäisi olla, vaan siinä pitäisi määritellä linjat ja tapa hoitaa tulevaisuudessa meidän erilaisia palvelutehtäviämme.

Tämä keskustelu sen sijaan on sillä tavalla mielenkiintoinen, että tämähän tulee kestämään varmaan viisi tuntia ja syntyy äkkiä kaksi kysymystä. Toinen on, että olisiko tässä pitänyt olla itse asiassa seminaari, koska tämä on vähän seminaarin tapainen, kun täällä mitään ei päätetä. Ja koska täällä mitään ei päätetä, niin minä olisin laittanut tämän listalle viimeiseksi, jolloin se olisi tuonut tullessaan monia ulottuvuuksia.

Joka tapauksessa tärkeintä tässä asiassa on edelleenkin, kun me katsomme tätä talouden kokonaisuutta, kolme asiaa: veropohja, veropohja ja veropohja.

Me olemme joutuneet tilanteeseen, jossa meitä vaivaa vinoutunut muuttoliike. Meiltä muuttaa ns. parempia veronmaksajia pois ja pikkuisen ei niin hyviä tulee tilalle ja samaan aikaan kustannukset kaupungilla nousevat eri sektoreilla, ja tämä johtaa tietysti tilanteeseen, joka pitkään on aikalailla kestämätön. Pienenevät tulot ja kasvavat menot eivät tuo tullessaan mitään muuta kuin sen, mitä tapahtui Kööpenhaminassa. Vanhempi valtuustoväki ehkä muistaa maantiedosta ensinnäkin Kööpenhaminan nimen ja sitten ilmiönä 1980-luvulla siellä kävi niin, että tämän samantapaisen kehityksen seurauksena Kööpenhamina, joka on keskuspaikka, sen talous näivettyi aika pahasti ja ympäristökunnat taas lihosivat ja voivat entistä paremmin. Siellä on tehty nyt käänteentekevää työtä ja tasoitettu tämä asia erilaisten Tanskan mallien mukaan, joista en viittaa nyt käytyyn keskusteluun islamista. Tässä yhteydessä uskon, että meillä on mahdollisuus myöhemmin tutustua myös siellä tehtyihin erilaisiin saavutuksiin.

Asuntopolitiikka on kuitenkin Helsingin osalla avainasemassa, ja yhtä tärkeä on sitten tämä maahanmuuttajakysymys.

Yhdyn täysin sydämin niihin näkemyksiin, joiden mukaan tärkeintä olisi saada maahanmuuttajat töihin, erilaisiin hommiin, joita tässä kaupungissa yllin kyllin riittää. Tämän työllistymisen tieltä täytyy käyttää kaikki voimat esteiden raivaamiseksi. Tämä on mielestäni ihan ykkösjuttu.

Toinen tärkeä asia on elinkeinoelämän monipuolistaminen.

Sosialidemokraattien entinen presidentti, kunnioitettu kaukopartiomies Mauno Henrik Koivisto jo ilmoitti, että ei kansakunta sillä rikastu, että pestään toinen toistemme paitoja. Tämä pitää edelleenkin paikkansa. Mutta monipuolinen elinkeinoelämän rakenne tuo tullessaan muunlaistakin toimintoa. Verotuksen järkevänä pitämisen kautta voidaan ylläpitää kulutusta, joka puolestaan sitten ylläpitää bisneksiä, ei se sen kummallisempaa ole.

Meillä oikeistossa on sellainen käsitys, että paras asiantuntija omien rahojen käytön suhteen on rahan omistaja, kun taas vasemmalla se on se käsitys, että kyllä yhteiskunta paremmin tietää, miten ihmisten tulisi rahansa käyttää. Tämä erottaa meidät aika ratkaisevasti ideologisesti toinen toisistamme.

Mutta on meillä paljon samantapaisiakin näkemyksiä. Ennaltaehkäisyn painottaminen niin sosiaalipuolella kuin terveyspuolellakin on erittäin tärkeä seikka. Tämän takia erilaisten liikunta-, kulttuuri- ja terveysprojektien tukeminen myös kolmannen sektorin suuntaan ovat tervetulleita ja tärkeitä.

Mitä sitten rakentamiseen tulee, niin on tietysti mielenkiintoista katsoa kaavoituskatsauksia ja muita, joissa Itäväylän päälle rakennetaan taloja ja samaan aikaan meillä sitten, mm. Malmin lentokenttäalue ja monet muut alueet seisovat tyhjillään. En tiedä, onko Malmin rakentaminen sinänsä järkevää, koska maaperä siellä ei ole kovin hyvä, mutta meillä käsittääkseni olisi siihen hyvät mahdollisuudet kuitenkin, ja kun on ollut tilaisuus aikoinaan matkustella entisen valtuutetun, nykyisen professori Törhösen kanssa helikopterilla Helsingin yllä, niin vihreätä rakennusmaata näkyi silmänkantamattomiin, taikka sitten se oli sinilevää. Mutta kuitenkin, se oli toisessa suunnassa.

Lopuksi, hyvät naiset ja herrat:

Palvelujen tuotantotapa ei saa olla se tärkeä juttu, mihin ajamme kiinni ja mihin me jäämme kuin Smålenskin mutaan aikoinaan, vaan tärkeintä on se, että palveluja tuotetaan. Jos niitä tuotetaan privaatisti, jos niitä tuotetaan yhdessä tai jos niitä tuotetaan kunnallisesti, kaikkia näitä tarvitaan ja kaikki ovat tärkeitä. Tärkeintä on se, että niitä tuotetaan. Meillä kokoomuksessa on edelleen voimassa vanha hyvä näkemys siitä, että tärkeintä on lopputulos ihmisen lisäksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on käytetty aika paljon puheenvuoroja, joissa on pohdittu, miten saataisiin käytetyksi kaupungilla lisää rahaa jo erilaisiin tuotteisiin. Ajattelin itse pohtia sitä, että mistä sitä rahaa saataisiin tai miten olisi mahdollisuus joitakin asioita tehdä halvemmalla. Aloitan pienemmästä päästä.

Meillä aika paljon täällä moni ryhmä on puhunut siitä, että joukkoliikenteen tariffitukea pitää lisätä.

Varmasti pitääkin sen takia, että kokonaistaloudellisesti on järkevää, että ihmiset käyttävät joukkoliikennettä, eivätkä ole toinen toistensa tiellä liikenteessä, aiheuta ruuhkia. Mutta toki joukkoliikenteen asemaa voi parantaa muutenkin kuin työntämällä sinne aina vaan vähän enemmän ja enemmän rahaa. Jokainen ymmärtää, että esimerkiksi raitiovaunu maksaa minuuttia kohden ihan yhtä paljon siitä riippumatta, seisooko se valoissa vai kulkeeko se eteenpäin. Joukkoliikenteen etuuksia, sekä kaistaetuuksia että liikennevaloetuuksia, pitäisi voida parantaa. Ja siltä osin, kun ne kaistaetuudet ovat olemassa, mutta eivät toteudu, niin kamera vaan sinne ja 50 euron lasku aina kun joku erehtyy joukkoliikennekaistalle, niin kyllä se siitä pikku hiljaa sitten alkaa toimia. Joka tapauksessa joukkoliikenteen nopeuttaminen ja sen aseman kaikkinainen parantaminen liikennesuunnittelussa on seikka, joka toimii sen hyväksi paremmin kuin lisärahan syytäminen sinne, samalla kun se säästää rahaa sen takia, että sama liikennesuorite saadaan aikaan paljon pienemmin menoin.

Toinen seikka, josta tiedän, että mielipiteeni on epäsuosittu, niin mielestäni me voisimme hieman pohtia asukaspysäköinnin hintaa.

Jos rakennetaan uusi talo, sen talon on pakko asemakaavamääräysten mukaisesti omalla tontillaan ratkaista pysäköiminen ja hyvin kalliilla, mutta jos onnistuu rakentamaan talon vähän aikaisemmin, niin sitten saa täysin ilmaiseksi, siis käytännössä ilmaiseksi asukaspysäköintitunnuksen. Nämä eivät ole missään balanssissa keskenään. Mielestäni voisi ajatella, että asukaspysäköintitunnuksesta joutuisi pikkuisen enemmän maksamaan.

Sitten seikka, joka koskee edelleen liikennettä, koskee liikenneinvestointien rahoitusta tiheästi asutetussa kaupungissa.

Aina kun rakennetaan joku hyvä järkevä liikenneinvestointi, se nostaa maan arvoa tämän alueen vaikutuspiirissä. Meillä on tästä Helsingissä hyvä kokemus. Kun rakensimme Ruoholahteen metron, se maksoi sen aikaista rahaa neljännesmiljardi markkaa, mutta ymmärtääkseni - apulaiskaupunginjohtaja Korpinen voi kumota tai vahvistaa - tuotti kaupungille voittoa sen takia, että sen jälkeen kaupunki omisti maan siinä ympäristössä, ja pelkästään Nokian Lepakon tontin myyminen taisi rahoittaa puolet tuosta investoinnista. On ihan selvää, että jos se maa olisi ollut yksityisessä omistuksessa, meillä olisi ollut vaikeuksia löytää rahoitusta metrolle, mutta kun se oli omassa omistuksessa, se rahoitettiin maanarvon nousulla.

Maanarvon nousulla pitäisi rahoittaa myös Espoon metro. Mielestäni on ihmeellistä, jos ei ole kunnan mahdollista lunastaa metron vaikutuspiirissä maata ilman, että se metro, jonka yhteiskunta rahoittaa, nostaa sen maan hintaa. Kun se tontin omistaja ei sitä metroa rahoita, niin sen ei pitäisi myöskään vaikuttaa sen maan hintaan siltä osin, vaan sen rahoittajan pitäisi olla oikeus lunastaa tätä maata hintaan, jota metro ei ole päässyt nostamaan.

Samoin meillä on täällä esillä kysymys keskustan kehätunnelista. En ota kantaa siihen, onko tämä liikennepoliittisesti hyvä vai huono. Mutta jos se päätetään toteuttaa ja todella toteutetaan, niin silloin pitäisi pohtia, kuka sen maksaa. On aivan selvä, että se keskusta-alueilla olevien liiketonttien arvoa nostaa erittäin paljon. Mielestäni olisi vähintäänkin kohtuullista, että maanomistajat muodossa tai toisessa osallistuisivat tämän investoinnin rahoittamiseen. Se vaatii vähän kekseliäisyyttä nykylainsäädännön perusteella, miten tämä voidaan tehdä. Mutta ehdottomasti mielestäni tämä pitäisi näin järjestää, koska ne maanomistajat siitä myös, keskustassa olevat maanomistajat, siitä voittavat.

Samoin koko pääkaupunkiseutua koskee nyt kysymys, miten voimme toteuttaa asuntotuotantoa, kun kunnilla ei ole rahaa rakentaa palveluja uusille asukkaille?

Jos uudet asukkaat laittavat 10 000 euroa asukasta kohden investointeja palveluihin, merkitsee tämä noin 200 euroa asuntoneliötä kohden. Helsingissä pientalotonttien hinta on noin 800 - 1 000 euroa neliötä kohden. Tuosta maanarvon noususta pitäisi pystyä lohkaisemaan myös rahat palvelujen rahoittamiseen.

Mielestäni on kummallista suomalainen maapolitiikka, joka syytää nämä arvonnousut maanomistajalle. Helsingissähän Helsingin kaupunki omistaa maan suurelta osin, että meillä tämä asia on melkein kunnossa, mutta ei ihan, mutta naapurikunnissa se on aivan levällään. Mielestäni meidän pitäisi pääkaupunkiseutuna kääntyä valtiovallan puoleen ja esittää, että tätä kysymystä, ansiottoman arvonnousun käytöstä kunnallisiin palveluihin ja niitten rahoittamiseen, voitaisiin soveltaa. Ennenhän käytettiin aluerakentamissopimuksia, joissa aluerakentajan velvollisuus oli rakentaa koulut ja päiväkodit ja mitä siihen silloin pitikin, omalla kustannuksellaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Viimeiseksi haluaisin oikaista RKP:n ryhmäpuheenvuorossa olleen tiedon, ei sen takia, että se olisi poikkeuksellisen väärin, vaan sen takia, että se on poikkeuksellisen yleinen väärinkäsitys. Siinä sanottiin, että jos kaupunki nostaa veroäyriä, niin verotulojen tasauksen kautta osa tästä valuu valtiolle.

Ei valu. Verotulojen tasaus perustuu - jos saa käyttää vanhanaikaista kieltä - veroäyrien määrään, ei veroäyrin korkeuteen. Kauniainen ei pääse mitenkään pakoon sillä, että niillä on alhainen veroäyri, tästä verotulojen tasauksesta, vaan se lasketaan maassa noudatetun keskimääräisen veroäyrin mukaan. Sen takia veroäyriä voi nostaa ilman, että pitää pelätä tämän tuoton karkaamista muualle maahan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Soininvaara äskeisessä puheenvuorossaan peräänkuulutti sitä, että kyllähän menoja kaikki osaavat esittää, mutta kuka puhuu tuloista ja rahoituksen järjestämisestä.

Jos valtuutettu Soininvaara kuunteli demareiden ryhmäpuheenvuoroa, niin siinä nimenomaan kiinnitettiin huomiota sekä tuloihin ja millä tavalla suunnitelmissa ja näköpiirissä olevia investointeja pitäisi rahoittaa. Siihen liittyy tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa ollut otsikko, joka ehdottomasti ansaitsee nyt muutaman selventävän näkökulman, jotta asia valkenee kokonaisuudessaan, koska siitä muuten saa aivan virheellisen käsityksen.

Kun keskustelimme ryhmässämme, tai annoimme eväitä tähän tänään käytävään lähetekeskusteluun, budjettikeskusteluissa meillä oli kolme näkökulmaa, oli tulot, menot ja sitten oli investoinnit. Nämä asiat korostuivat valtuutettu Kaliman puheenvuorossa.

Etenkin investointiohjelma ja investointien karsinta ja investointien rahoittaminen oli se asia, josta puhuimme pitkään. Totesimme, että tässä asiassa kaupungin budjetti eikä myöskään kaupungin taloussuunnittelu ole esittänyt sellaisia vaihtoehtoja, joista valtuutetut voisivat täällä käydä todellista keskustelua ja tehdä valtuutettu Soininvaaran peräänkuuluttamia vaihtoehtojen arviointeja, että mikä rahoitusmahdollisuus voisi olla minkäkin investoinnin kohdalla käyttökelpoisin. Näin ollen me halusimme nostaa tämän asian valtuustossa nyt keskusteluun.

Helsingin investointeja on karsittu voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Nyt mielestämme tätä valittua linjaa on syytä arvioida uudelleen. Muutama näkökulma sen pohjaksi:

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on puhunut voimakkaasti dynaamisen elinkeinopolitiikan luomisesta kaupunkiin. Siihen asiaan on kaupunginjohtaja Pajunen luvannut puuttua. Mielestämme se tarkoittaa silloin myös sitä, että elinkeinopolitiikkaa tukevia investointeja on käytävä läpi ja katsottava, miten ne toteutetaan, miten aikataulutetaan, mitä rahoitetaan ja miten niiden vaikutuksia tutkitaan. Ilman tätä ei voida elinkeinopolitiikkaa lainkaan pohtia.

Toinen näkökulma on, että kun Vuosaaren satama valmistuu, niin sen jälkeen meillä on edessämme mittavat investoinnit ympäristöön, sekä ympäristön parantamiseen, sen rakentamiseen, infraan, liikenteeseen jne. ja miten nämä investoinnit kustannetaan. Totta kai on tässäkin yhteydessä ollut erilaisia, maanhinnan jalostamista ja sen myymistä, vuokraamista jne., erilaisia vaihtoehtomalleja on heitelty ilmaan, mutta mitään selkeätä suunnitelmaa, miten näissä asioissa edetään, ei mielestämme ole olemassa. Suunnitelmissa on myös mittavia liikennehankkeita, kuten länsimetro, metron jatkaminen Kampista eteenpäin, muut raidehankkeet, keskustatunneli jne. Lisäksi opetuksen ja palvelujen puolella on myöskin investointitarpeita. Samanaikaisesti kuitenkin väestö ikääntyy ja palveluiden tarpeet kasvavat. Se tarkoittaa paineita käyttötalousmenoihin.

Tästä yhteenvetona:

Haluamme tässä keskustelussa korostaa, että jos haluamme, että Helsinki kehittyy ja säilyy elinvoimaisena ja vetovoimaisena, että tänne saadaan lapsiperheitä ja hyvätuloisia, se edellyttää, että taloussuunnittelua tarkastellaan niin, että turvataan dynaaminen elinkeinopolitiikka ja millä tavalla siihen tarvittavat investoinnit rahoitetaan, miten voimme varautua tulevien asunto- ja työpaikka-alueiden rakentumiseen, että palvelut ja ympäristö rakentuvat alueelle muuton kanssa samanaikaisesti - koska ihmiset ovat tyytymättömiä pitkään keskeneräisiin alueisiin - ja miten rahoitetaan muut jo pitkään toimintasuunnitelmissa toteutusta odottavat hankkeet.

Sosialidemokraattisen ryhmän mielestä taloussuunnitelman heikkous on se, ettei meillä ole käyty kunnollista investointikeskustelua, tai investointikeskustelu on käyty, mutta miten investointien rahoitus järjestetään. Olemme monta kertaa vaatineet, että kaupungin johto laatisi koko valtuustokauden kattavan taloussuunnitteen, missä investointiohjelman toteuttaminen otetaan huomioon. Tällaisen tarkastelun merkitys korostuisi entisestään nyt, kun tiedämme, että väestö ikääntyy ja se tarkoittaa palvelujen lisäämistä ja käyttötalousmenojen kasvua. Verotuloista ei voida ajatella, että kovin paljon liikenee investointien rahoittamiseen tällaisessa tulevaisuuden näkymässä.

Toisin kuin kokoomusryhmä, joka mielestämme sulkee silmänsä investointitarpeiden rahoittamiselta, niin me haluamme, että myös investointirahoituksesta käydään avoin keskustelu ja tässä keskustelussa myös lainoituksen käyttömahdollisuus yhtenä osana nostetaan esille.

Helsinkiä ei saa säästää mielestämme hengiltä, kuten nyt näyttää tapahtuvan.

Helsingin lainakanta on joka tapauksessa kuntien keskitasoa eli noin 1 300 euroa per asukas - niin kuin kaupunginjohtaja Pajunen näytti - ja omavaraisuusaste on myöskin hyvä. Joten tällaisen dynaamisen elinkeinopolitiikan, hyvinvoinnin ja kaupungin vetovoiman turvaamiseksi ei kannata pelätä myöskään järkevää ja kohtuullista lainan ottoa, mikä kustannuksiltaan on tällä hetkellä erittäin edullista verrattuna siitä saataviin kehitysruiskeisiin.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä toivoo, että kaupungin johto laatii myös merkittävien investointien rahoittamissuunnitelman, mistä käy selville, minkälaisia erilaisia vaihtoehtoja on näiden investointien rahoittamiseen. Yhtenä vaihtoehtona siinä ilman muuta pitää silloin olla kaikkien maan jalostusvaihtoehtojen ohella myöskin lainoituksen käyttömahdollisuus.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginvaltuuston I varapuheenjohtaja Bogomoloffin arvio siitä, onko tämä tilaisuus kenties tässä muodossaan asiansa pitävä, on varsin oikea ja siihen on helppo yhtyä. Sinällään positiivista on kuitenkin se, että näin alkuvaiheessa puheenvuoroja kun pääsee puhumaan, niin kaikki repliikit eivät ole vielä kuitenkaan ihan käytetty, että joitain asioita voi ottaa ihan uutenakin esille.

Oma puheenvuoroni liittyy keskeisesti turvallisuuskysymyksiin - yllätys yllätys - ja vielä keskeisemmin pelastustoimeen.

Talous on myös pelastustoimen toiminnan perusta ja sitä kautta keskeinen vaikuttaja kaupunkilaisten turvallisuuden tunteeseen ja turvallisuusodotuksiin. Ilman riittäviä taloudellisia resursseja on vaikea järjestää helsinkiläisille riittävässä määrin niitä elämälle ja turvallisuudelle tärkeitä palveluita, joita meillä on sekä lain mukainen velvollisuus että tahto järjestää.

Talousarvioehdotuksen raamia käsitellessämme on tärkeää paneutua muutamaan pelastustoimen ja turvallisuuden näkökulmasta keskeiseen asiakokonaisuuteen.

Helsinki on Euroopan ja koko maailman pääkaupungeista yksi turvallisimmista. Tehokas ja oikein mitoitettu pelastustoimi on avaintekijä turvallisuuden saavuttamisessa. Pelastustoimen mitoituksen on perustuttava lakisääteisten velvoitteiden lisäksi kattavaan riskien sekä onnettomuusuhkien analysointiin ja sen avulla päätettävään palvelutasoon.

Viime vuonna hyväksytty pelastustoimen palvelutasopäätös on askel oikeaan suuntaan Helsingin pelastustoimen kehittämisessä. Palvelutason kehittäminen on jatkuva prosessi, joka ohjaa toimintoja sekä resurssien kehitystä. Asiakaslähtöisyys ja -tyytyväisyys ovat ensisijaisen tärkeitä tekijöitä pelastustoimen palvelutasosta päätettäessä.

Pelastustoimea koskeva lainsäädäntö on ollut ja on edelleen jatkuvassa muutoksessa. Valmisteilla olevat ja jo toteutuneet lakimuutokset vaativat pelastustoimelta mm. entistä tehokkaampaa panostusta onnettomuuksien ehkäisytyöhön. Kansalaisten valistus- ja neuvontatoiminta on hyvä esimerkki tehostettavasta pelastustoimen osa-alueesta. Helsingin pelastustoimi on valtakunnallisesti tarkasteltuna edelläkävijä valistus- ja neuvontatoiminnassa. Tätä varten on myös saatu lisää resursseja. Onnettomuuksien ehkäisy vaatii myös muilta osin tehostamista. Viranomaistarkastusten laadukas ja määrällisesti riittävä toteuttaminen on suuri haaste Helsingin pelastuslaitokselle. Lisäksi erilaiset pelastusviranomaisten tuottamat asiantuntijapalvelut ovat tärkeä osa tuotettavaa palvelua. Pelastustoimen asiantuntijapalvelut ovat Helsingille myös keino vaikuttaa valtakunnallisesti pelastustointa koskevissa asioissa. Pääkaupunkina meidän on kyettävä olemaan esimerkkinä koko muun maan pelastustoimelle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin väkiluvun kasvu ja lisääntyvä rakennuskanta yhdistettynä kasvavaan liikenteeseen, johtavat vääjäämättä siihen, että onnettomuusriskien määrä kasvaa vuosittain. Hyvällä ennaltaehkäisytyöllä voidaan pienentää onnettomuuksien henkilö- ja omaisuusvahinkoja. Asiakkaan kannalta onnettomuuden sattuessa on tärkeintä, että siihen voidaan vastata tehokkaasti ja nopeasti kaikkialla Helsingissä. Tehdyn riskianalyysin mukaan asiakkaiden saavutettavuus Ruoholahden, Lauttasaaren sekä Malminkartanon ja Siltamäen Töyrynummen alueella ei nykyisellään vastaa sisäasiainministeriön pelastusosaston toimintavalmiusohjeen vaatimaa tasoa. Helsingin yleiskaavan mukainen lisärakentaminen tulee lisäksi vaatimaan pelastustoimen tehostamista laajoilla alueilla eri puolilla kaupunkia.

Nykyisten seitsemän mantereella sijaitsevan pelastusaseman lisäksi on ryhdyttävä aktiivisesti suunnittelemaan uusien toimipisteiden sijoittamista niille alueille, joiden saavutettavuus on heikko. Esimerkiksi ns. kivijalka-asemat, eli nykyisiä pelastusasemia pienemmät toiminnalliset yksiköt ovat vakavasti harkittava vaihtoehto. On myös huomioitava, että jokainen uusi asema vaatii toimintaan tarvittavat muut lisäresurssit. Tämä ei vielä sisälly taloussuunnitelmaan eikä palvelutasopäätökseen.

Helsingin pelastustoimen operatiiviset henkilöresurssit ovat vähentyneet vuosien 1986 ja 2005 välillä työajan lyhentymisen ja resurssien muuttuneen kohdentamisen sekä henkilöstön ikääntymisen johdosta. Samalla aikavälillä tehtävämäärät ovat lähes kaksinkertaistuneet. Lisääntyneiden tehtävämäärien vastineeksi on jouduttu perustamaan uusia sairaankuljetusyksiköitä sekä pelastusyksikkö ilman lisähenkilöstöä. Nämä seikat suhteutettuna Helsingin väestön ja rakennetun pinta-alan kasvuun, ovat todella huolestuttavalla tavalla heikentäneet pelastustoimen toimintavalmiutta ja palvelutasoa. On todettava, että viime vuonna pelastustoimeen suunnattu palomies-sairaankuljettajien virkapaketti on askel oikeaan suuntaan ja ennen kaikkea hyvä alku.

Jotta voimme saavuttaa hyvän ja asiakaslähtöisesti oikeinmitoitetun pelastustoimen palvelutason, on palvelutason lisäresurssien tarve sisällytettävä pysyväksi osaksi kaupungin taloussuunnittelua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Väestönsuojelu, kuten pelastustoimi yleensä, edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja laajamittaista valmistelua normaalioloissa. Poikkeusolojen riskianalyysiin perustuvat väestönsuojelujärjestelyt Helsingissä ovat voimakkaasti kehitettävä osa helsinkiläisten turvallisuutta sekä pelastustoimea. Väestönsuojelun kehittämisessä oleellisia osa-alueita ovat yhtenäinen ja nykyaikainen johtamisjärjestelmä, suojeluorganisaatioon sijoitettavaksi soveltuvat henkilöt, varaukset, koulutus, ihmisten suojaaminen sekä tiedustelu ja puhdistustoiminta. Pelastamiseen, raivaamiseen, ensiapuun ja huoltoon harjaannutaan osin jo normaalioloissa. Tästä huolimatta näihin toimintoihin on kiinnitettävä huomiota toimintaa kehitettäessä.

Pelastustoimen tuottamat muut palvelut, mm. tehtyjen sopimusten mukainen kiireellinen sairaankuljetus ja ensihoito on hoidettava myös tehokkaasti ja taloudellisesti. Nämä palvelut eivät ole esteenä pelastustoimen kehitykselle Helsingissä, vaan antavat mahdollisuuden tuottaa palvelut kokonaisuutena kaikki asiakkaat tasapuolisesti huomioiden.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa mainittiin jo hyvin laajalti eri alueita vuoden 2007 budjetista ja myöskin vanhuspalvelujen ja palveluasuntojen tarpeesta.

Korostan vielä tätä viimeksi mainittua asiaa, josta olemme myös tehneet talousarvioaloitteita.

Helsinkiläiset tarvitsevat sosiaalitoimen vanhuspalvelujen monimuotoista kirjoa. Erilaisia asumisen tasoja tulee olla runsaasti. Asunnonmuutostyöt ja turvapuhelin ovat ensimmäiset askeleet, joilla edistetään itsenäistä asumista kotona. Asunnonmuutostöitä on edistettävä ja tuettava siirtymistä esteettömään asumiseen. Turvapuhelinpalvelut on myös kunnalle edullinen tapa antaa ikäihmisille turvallinen elämä. Lyhytaikainen palveluasuminen tai lyhytaikainen tehostettu palveluasuminen on elintärkeää, kun ikäihminen on joutunut sairaalaan, parantunut, mutta kotona asuminen on vielä liian vaikeaa. Lyhytaikainen palveluasuminen vapauttaa kalliita sairaalapaikkoja niitä tarvitseville. Lyhytaikaiset palveluasunnot antavat myös omaishoitajille heidän tarvitsemansa lomapäivät. Omaishoitajat ovat kaupungille edullisia.

Palveluasunnoissa on tapahtumassa sikäli parannusta, että entisiä ns. palveluasuntoja, joissa ei oikeastaan ollut palveluja, varustetaan nyt paremmin ja perustetaan dementiayksikkö. Kuitenkin osa ikäihmisille tarkoitetuista asunnoista poistuu aikaisemmasta käytöstä. Kaiken kaikkiaan, palveluasuntojen ja tehostettujen palveluasuntojen tarve tulee olemaan nykyistä suurempi. Helsingin ostopalveluna hankkimat 1 000 asuntoa eivät tule riittämään.

Palveluasuntomuoto antaa ikäihmisille mahdollisuuden asua itsenäisesti, mutta palvelujen turvin, ylläpitää aktiviteettiaan sekä estää ennen aikaiset siirtymiset kalliimpaan ja passivoivaan laitoshoitoon.

Helsingin tulee budjetoida vuotta 2007 varten riittävästi ja hankkia ostopalveluna riittävä määrä palveluasuntoja sekä lyhyt- että pitkäaikaisia. Myös palvelusetelien käyttöönotto olisi merkittävä avaus palveluasumisen alueella.

Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Helsingin talouden vaikeiden sopeuttamisvuosien aikana jouduttiin keskittymään peruspalveluista huolehtimiseen. Suurimmat leikkaukset tehtiin kaupungin rakennustoiminnassa ja teknisessä kunnossapidossa. Tällä tiellä ei enää voida jatkaa. Kaupungin kunnossapito tarvitsee lisää rahaa.

Helsinki kasvaa rakentamalla. Rakennusten rakentaminen edellyttää ympäristörakentamista. Vuosittain rakennetaan lisää katuja ja viheralueita noin 2 % kokonaismäärästä, joiden hoitotarpeesta aiheutuu noin 1,2 milj. euron lisärahoitustarve. Nykyisin rahoitus on riittämätöntä.

Katujen ja viheralueiden ylläpitoon käytettävissä olevat resurssit ovat riittämättömät. Tästä selvänä osoituksena ovat jo kahtena peräkkäisenä vuotena kaksinkertaistuneet vahingonkorvausten määrät, lisääntyneet pölyongelmat liian vähäisin resurssein tehtävän katujen hiekanpoiston seurauksena sekä puistojen kunnon nopea rappeutuminen niiden rakentamisen jälkeen.

Tänään valtuutettujen fakissa, lokerikossa, oli peruspalveluministeri Liisa Hyssälän viesti. Hän sanoo näin, että "hoidosta ja hoitotakuusta puhuttaessa ovat terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen jääneet liian vähälle huomiolle. Kuitenkin ehkäisy on ainoa kestävä ratkaisu ihmisten elämänlaadun parantamiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Samalla terveydenhuollon kustannuspaineita voidaan hillitä." Lisäksi hän sanoo: "Käytännön työt ovat jääneet vähemmälle. Juhlapuheissa asiaa on käsitelty. Edelleen terveys jätetään monissa kunnissa pelkästään terveydenhuollon asiaksi. Tiedämme, että muualla kuin terveydenhuollossa tehdyt päätökset, vaikuttavat asukkaiden terveyteen vähintään yhtä paljon kuin itse terveydenhuollon toimintaan." Meille jaettiin sitten esite, jossa on näitä asioita tarkemmin käsitelty. Luen täältä yhtä kappaletta, jossa sanotaan näin: "Terveyden kannalta väärät päätökset tulevat kunnalle kalliiksi. Terveyden edistäminen ja sairauksien ja tapaturmien ehkäisykin maksaa. Mutta jos lonkkamurtumia voidaan ehkäistä lisäämällä kulkuväylien kunnossapitoa talvisin, on liukkauden estämiseen käytetyn hiekan, sulatusaineen, työaikakustannusten ja koneiden käyttökustannusten summa on kuitenkin pienempi kuin leikkausryhmän, vuodeosastokustannusten, kuntoutuskustannusten ja mahdollisten laitoshoidon tai kotipalvelukustannusten yhteissumma. Inhimillisille kärsimyksille ja huolille ei edes voida laskea hintaa."

Katu- ja viheralueet vaikuttavat keskeisesti jokaisen helsinkiläisen arkeen, myös kaupunkilaisten terveyteen ja turvallisuuteen. Katupölyn pienhiukkaset aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia, joiden määrää voidaan vähentää katupölyn poistoa tehostamalla. Liukastumisonnettomuuksista aiheutuvien lonkkamurtumien paranemisennuste on huono. Vain yksi kolmannes paranee kokonaan, yksi kolmannes jää puolikuntoiseksi ja yksi kolmannes jää kärsiväksi vuodepotilaaksi. Lonkkamurtumien korjaaminen on kallista ja tulee terveydenhoidon maksettavaksi. Liukkauden torjuntaa lisäämällä voidaan vähentää lonkkamurtumien määrää ja olennaisesti niistä aiheutuvia sairaskuluja sekä inhimillistä kärsimystä. Vain vähän rahaa, niin olemme oikealla tiellä. Emme päästä ihmisiä sairastumaan, onnettomuuden kohteeksi, vaan estämme sen.

Helsinki on ottanut vastatakseen kiinteistölle kuuluvasta jalkakäytävien kunnossapidosta esikaupunkialueellaan, mikä on ollut sekä toiminnallisesti että taloudellisesti järkevää. Isoilla koneilla saadaan tehokkaasti ja edullisesti paikat kuntoon. Myös julkisella vallalla voidaan kunnallisen katukunnossapidon esteenä olevat henkilöautot pakkosiirrättää pois puhtaanapidon tieltä, jolloin kadut saadaan puhtaiksi. Tätä kaupunginosien haltuunottoa on jatkettava. Se vaatii myös lisää rahaa.

Kunnossapitokulut kaupunki on perinyt kiinteistöltä. Tästä laskuttamisesta tulee luopua ja siirtyä kokonaisuudessaan verovaroin tapahtuvaan kunnossapidon rahoittamiseen. Tällöin kustannuskokonaisuus tulee 30 % nykyistä halvemmaksi, kun säästetään arvonlisävero ja laskutuskulut. Kaupunkilaisten kukkaro tulee nähdä kokonaisvaltaisesti. Nyt kunnossapitokulut peritään kiinteistöltä, jotta ne jakautuisivat tasapuolisesti kaikille asukkaille, kun kerran kaikki asuvat ja maksavat osuutensa asuinkuluista, myös tästä katukunnossapidosta. Jos kulut maksettaisiin verovaroista, kaikki osallistuvat niiden maksamiseen maksamalla veroja, mutta saavutettu säästö olisi 30 %, maksajataho sama, mutta halvemmalla.

Kaupungin infra edellyttää myös muita kunnossapitokuluja. Erityisesti siltojen korjauskunnostaminen on tulossa lähiaikana maksettavaksi ja järjestettäväksi. Meillä on rakennettu paljon siltoja 1960 - 1970-luvuilla ja niitten kunto alkaa laskea. Niitten peruskunnosta on pidettävä huolta.

Tässä toin joitakin keskeisiä asioita yleisten töiden lautakunnan budjetin tueksi. Näitä samoja asioita täällä on jo aikaisemmin pidetyissä puheenvuoroissa vilahtanut. Kiitän näistä järkevistä mielipiteistä RKP:n valtuutettu Oker-Blomia, valtuutettu Reinikaista ja myös omaa ryhmäpuheen pitäjää valtuutettu Rihtniemeä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Lyhyesti neljästä asiasta: päivähoidosta, kulttuurista, huumehoidoista ja elintarvikevalvonnasta.

Päivähoidon suhteen seuraavaa:

Esitin jo budjetin käsittelyn yhteydessä ponnen, joka oli: "uusien alueiden tasavertaisista päivähoitopalveluista tulee huolehtia palveluverkkoa suunniteltaessa". Ponsi ei valitettavasti mennyt läpi eikä sen sisältökään ole täysin toteutunut.

Meillä on tehty virheitä alueiden suunnittelussa uusien asuinalueiden palveluiden ja asukkaiden ajoituksen suhteen. Esimerkiksi Arabianrannassa, Viikinmäessä ja Aurinkolahdessa on ollut pulaa päivähoitopaikoista, ja tilanne on edelleen monessa paikassa ongelmallinen.

Näihin kohteisiin investointisuunnitelma ei oikein ehdi enää auttaa, koska investoinnit on suunnitelmassa, mutta ne ovat vaan osoittautuneet, että ne ovat siellä liian myöhään. Näiden alueiden päivähoitotilanne täytyy hoitaa nopeasti jollain väliaikaisella ratkaisulla. Mielestäni päiväkoteja voidaan vallan mainiosti perustaa esimerkiksi kerrostalojen kivenjalkoihin. Aina ei tarvitse rakentaa uutta päiväkotirakennusta.

Sen sijaan budjetin käsittelyssä investointiohjelma usein käsitellään siinä ohessa eikä siihen perehdytä kunnolla. Olisikin syytä katsoa myös investointiohjelma ajan tasalle, ajan tasalle samassa vaiheessa, kun budjettia käsitellään.

Nyt on tiedossa, että näillä samaisilla alueilla, missä on ollut pulaa päiväkotipaikoista, koska lapsimäärät eivät ole olleet ennusteen mukaisia, tulee olemaan sama pula siinä vaiheessa, kun nämä lapset menevät peruskouluun. Nimenomaan alaluokilla lähikoulu pitäisi olla se koulu, jonne voi mennä.

Kulttuurista:

Saimme ilahduttavasti lukea tämän päivän Helsingin Sanomista, että valtio nostaa kulttuurin tukia vuodesta 2008 alkaen. Pidän itsestään selvänä, että kaupunki ei tule vastaavasti laskemaan omia tukiaan kulttuurille, vaan tämä tulee hyödyttämään koko kulttuurikenttää.

Sen sijaan, koska kaikki kulttuurin tekijät eivät ole valtionapua saavia ryhmiä, vaan on olemassa myös lainsuojattomia porukoita, niin vastaavasti Helsingin kulttuuripolitiikkaa täytyy katsoa sellaisena kokonaisuutena, että kaikki taiteen muodot ja taiteen tekijät saavat oikean määrän tukea sen suhteen, millaista kulttuuria täällä kaupungissa haluamme.

Erityisesti haluan tukea valtuutettu Kalimaa, kun hän ryhmäpuheessaan totesi, että kulttuuri-investoinnit luovat kaupungin elinvoimaa ja ovat mitä suurin vetovoimatekijä.

Huumehoidot ovat nyt paremmalla tolalla kuin olivat joku vuosi sitten, mutta edelleen pulaa on etenkin erityisen matalan kynnyksen hoidoista ja etsivästä huumehoidosta, jonka jatko täytyy turvata ja tarvittaessa paikkoja tarvitaan lisää.

Täällä on puhuttu paljon ennaltaehkäisystä, mikä onkin ihan oikein. Mutta vaikka kuinka ennaltaehkäisisimme, niin silti joku sortuu, ja meidän velvollisuutemme on huolehtia myös heistä, joilla menee huonosti.

Kaupungin budjetin kannalta voi ajatella, että tällaisen matalan kynnyksen pisteessä narkomaanin kohtaaminen maksaa muutamia euroja, kun vastaavasti esimerkiksi c-hepatiitin hoito maksaa tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia euroja, puhumattakaan siitä inhimillisestä avusta, joita ihmiset saavat.

Viimeisenä haluan tukea Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorosta valtuutettu Rihtniemen esiin tuomaa asiaa eli elintarvikevalvonnan tasoa.

Elintarvikevalvonta ei ole sillä tasolla, että lakisääteiset valvontavelvollisuudet pystyttäisiin noudattamaan. Kuitenkin se on mitä parasta valvontaan mitä parasta ihmisten ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Jos ajatellaan, että yksi laaja ruokamyrkytys tai vesiepidemia tässä kaupungissa voisi kuluttaa kerralla koko valvontaan käytettävän budjetin helposti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lähetekeskustelua koskevassa listatekstissä viitataan työttömyystilanteeseen.

Tilannetta voisi parantaa se, että työttömät saisivat kouluttautua rauhassa valitsemallaan tavalla ilman pelkoa työttömyyspäivärahan menettämisestä. Toisin sanoen työvoimahallinnon monopoli koulutukseen tulisi purkaa. Tätä kaupunki voisi omalta osaltaan edistää.

Toinen asia, jonka haluan ottaa esiin, liittyy tekemääni perhevapaiden kustannusten tasaamista koskevaan aloitteeseen.

Olisi kohtuullista, että perhevapaiden suhteellinen osuus olisi kaikissa hallintokunnissa samalla tasolla eli noin puolen prosentin tienoilla eikä niin, että se on korkeimmillaan 0,67 %, kuten opetusvirastossa ja muissa kuin sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa keskimäärin 0,21 %.

Ja mitä tulee tuloverokehitykseen, toivoisin kaupungilta aloitteellisuutta siinä, että yksityishenkilöiden pääomaverotus saataisiin oikeudenmukaisesti kunnallisverotuksen piiriin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lyhyesti viidestä asiasta:

Ensinnäkin joukkoliikenteestä ja liikennekysymyksistä, toisekseen ikäihmisten palvelutarpeista, kolmanneksi budjetointiperiaatteesta, neljänneksi kaupungin lainanotosta ja viidenneksi vahingoittuneista luonnonvaraisista eläimistä.

Eli ensin siis joukkoliikenteestä ja liikenteestä:

Vuodesta 2001 lähtien matkustajamäärät joukkoliikenteessä ovat laskeneet, vuosi toisensa jälkeen ja - yllätys yllätys - samanaikaisesti juuri nämä samat vuodet lippujen hinnat joukkoliikenteessä ovat vuodesta toiseen nousseet. Eli valtuusto on päättänyt vuodesta toiseen nostaa lippujen hintoja ja lopputuloksena on ollut siis se, että matkustajamäärät ovat pienentyneet. Tämä ei ole ollut mitenkään yllätys. Näin todella tutkimusten mukaan tiedetään, että nämä hintajoustot toimivat.

Tämä syöksykierre pitää saada poikki. Ei ole mitään järkeä jatkaa tällaista politiikkaa mitä nyt on tehty, elikkä kun on nostettu hintoja, on lakkautettu linjoja ja harvennettu vuorovälejä ja saatu vähemmän matkustajia ja sitten saatu myös vähemmän lipputuloja. Päinvastoin, pitäisi toimia niin päin, että hintoja alennettaisiin tai edes pidettäisiin ne ennallaan, tehtäisiin lisää linjoja, tiheämpiä vuorovälejä, saataisiin lisää matkustajia ja saataisiin lisää lipputuloja.

Tähän liittyy vielä se seikka, että nämä ns. vapaamatkustajat elikkä pummit pitää saada kuriin. Joka kerta, kun odotan sitä vuoroa, joka ei sitten tulekaan, kun vuoroja on harvennettu tai odotan sellaista linjaa, joka on lakkautettu, niin kyllä silloin kiroan niitä, jotka jättävät maksamatta, koska niillä rahoilla, jotka kaupunki menettää menetettyinä lipputuloina, pystyttäisiin aika paljon parempaa palvelua pitämään yllä.

Joukkoliikenteeseen liittyy myös seutuliikenne.

Toivoisin, että edes seuraavilla kausilla päästäisiin siihen, että koko seudun liikenne suunniteltaisiin ja kilpailutettaisiin samassa paikassa, siellä, missä se parhaiten osataan elikkä YTV:ssä. Näin saataisiin synergiaetua tämän alueen liikenteestä ja voitaisiin myös säästää hallintokuluissa.

Toivoisin myös, että jossain vaiheessa ikäihmisten liikkumista voitaisiin joukkoliikennevälineissä tukea sillä, että heille olisi mahdollisuutta hankkia halvempia lippuja, että tätä tukea voitaisiin suunnata myös ikäihmisiin.

Esteetön joukkoliikenne on meidän kaikkien etu.

Jos joukkoliikenne on esteetöntä, niin silloin se jo on myös paljon sujuvampaa, koska meidän kaikkien nousut ja laskut joukkoliikennevälineisiin sujuvat paljon nopeammin. Esteetön liikenne ei ole pelkästään sitä, että vammaiset ja vanhukset pääsevät tai lastenvaunujen kanssa päästään menemään, vaan se on meidän kaikkien liikenteessä olevien etu.

Ikäihmisten liikennehommista päästään sitten seuraavaan teemaan elikkä ikäihmisten ja vanhusten palvelutarpeeseen.

Ne pitäisi seuraavilla kausilla suunnitella sen mukaan, mikä on väestön ikärakenne, mikä on ihmisten kunto ja mikä on se tarve, mitä tarvitaan terveys- ja hoivapalveluihin ja niiden mitoituksiin, että ne on otettu huomioon. Me jokainen vanhenemme vähintään vuoden vuodessa - ja myös painotukset siitä, miten paljon on kotihoitoa, miten paljon kotisairaanhoitoa, miten paljon kotisairaalatoimintaa, rajanvedot terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon välillä, hoitoketjujen toimivuus eli tavallaan se, että jokainen meistä olisi aina optimipaikassa, ei yhtään alempana kuin meidän hoitaminen tarvitsee, mutta ei myöskään yhtään ylempänä, ei yhtään kalliimpana kuin se hoitaminen tarvitsee. Eli tässä on aika paljon tekemistä, koska nyt - kuten tiedetään - HUS on kaupungin kallein hotelli. Joka ikinen vuorokausi siellä ylimääräistä on kallista ja liikaa.

Kaupunginjohtaja Pajusen puheessa oli esillä HUSin ylijäämäkuvioita.

HUSissa syntyy ylijäämää vain yhdestä syystä ja se on se, että siellä ei ole hinnat kohdallaan. Jos laskutushinnat ovat suuremmat kuin tuotantokustannushinnat, niin silloin HUSiin syntyy ylijäämää. HUS on organisaatio, jonka ei ole tarkoitus tuottaa voittoa. Ja kun ylijäämä on suurta, ei kannata mesota sillä tai HUSissa kulkea rinta rottingilla siitä, että asiat on hoidettu hyvin ja tehostettu toimintaa, kun on saatu ylijäämää. Se ylijäämä syntyy vain siitä, että hinnat eivät ole olleet kohdallaan eli kunnilta on laskutettu liikaa. Silloin on ihan oikeudenmukaista - niin kuin aiemmin siellä sopimuksissa on sanottukin - että se pitää palauttaa.

Sitten kolmas asia oli tästä budjetointiperiaatteesta ja tilinpäätösperiaatteista.

Jo aikoja sitten tarkastuslautakunta on nostanut esille - muutamaankin otteeseen muistaakseni - sen, että pitäisi erottaa kaupungilla sisäiset ja ulkoiset rahavirrat. Totta kai kaikki palvelut ovat yhtä tärkeitä ja tietyllä tavalla samalla viivalla. Mutta eroa on sillä, tuleeko rahaa kaupunkiin kaupungin ulkopuolelta ja maksetaanko rahaa kaupungista kaupungin ulkopuolella vai siirretäänkö se raha kaupungin sisällä vain taskussa toiseen. Ja jos siirretään kaupungin sisällä taskusta toiseen, niin mikä on sitten sen siirtohintaperiaate elikkä miten arvioidaan ja arvotetaan sitten se hinta. Tätähän on aiemmin kaupunki vastauksissaan luvannut, että tähän siirrytään ja ryhdytään tällaista tekemään. Toivoisin, että nyt viimeistään, vuonna 2007, siihen päästäisiin, että kaupungin sisäiset ja ulkoiset rahavirrat voitaisiin erottaa toisistaan.

Neljänneksi kaupungin lainanotosta:

En missään nimessä kannata demareitten esitystä siitä, että kaupungin pitäisi ottaa lisää lainaa. Tuo 1 400 euroa per asukas on aivan liian korkea jo tällä hetkellä. En ole sitä mieltä, että meidän pitäisi rakentaa keskustatunneleita niin, että meidän tulevat sukupolvemme saavat ne sitten nahoistaan maksaa.

Ja vielä lyhyesti lopuksi:

Niin kauan kun olen valtuustossa, niin kauan puhun vahingoittuneitten luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskuksen puolesta, kunnes se lopulta rakennetaan.

Hyvä puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Kalima totesi ryhmäpuheenvuorossaan, että harvoin kiinnitetään riittävästi huomiota kulttuuripalvelujen vetovoimaan, ja näin on, ja on ollut tänäänkin. Kulttuuriin on viitattu koko illan aikana vain muutamassa puheenvuorossa. Mielestäni tämä kulttuuriin ja taiteeseen kohdistetun huomion vähäisyys on aika erikoista.

Vasemmistoliiton kulttuuripoliittisessa ohjelmassa todetaan mielestäni hyvin, että kulttuuri on ihmisenä olemista ja kulttuuri on inhimillistä kasvua. Taide auttaa ihmistä tuntemaan, oivaltamaan, etsimään omaa paikkaansa maailmassa suhteessa ympäristöön, suhteessa toisiin ihmisiin. On tutkittu fakta, että taide edistää terveyttä, edistää henkistä hyvinvointia ja parhaimmillaan kulttuuri on tehokasta ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Lisäksi kulttuuri on korvaamattoman tärkeä väline, kun rakennetaan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Mielestäni olisi syytä joka kerta, kun puhumme esimerkiksi kirjastotoimesta, muistaa, että silloin puhutaan itse asiassa myös ihmisoikeustyöstä. Kirjastot tukevat konkreettisella tavalla kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, tietysti sivistyksellisiä oikeuksia, oikeuksia omaan kieleen ja kulttuuriin ja lisäksi kirjasto tukee ratkaisevalla tavalla demokratian toimivuutta tiedonlähteenä ja tiedon etsimisen apuina.

Kulttuuri ja taide eivät tule toimeen ilman julkista tukea. Niitä ei voi jättää markkinavoimien markkinoiden armoille.

Niin kuin valtuutettu Hellström totesi, vuoden alusta tuli lainsäädäntöön muutoksia, jotka muuttaa taidelaitosten valtionosuuksien laskentatapaa, että ne vastaavat enemmän todellisia kustannuksia. Ei voi edes oikeastaan puhua vallankumouksellisesta valtion tuen kasvusta, vaan päästään lähemmäs todellisia kustannuksia. Ja mm. Helsingin Sanomien uutisoinnissa todettiin, että taidejärjestöt ovat innostuneita tästä muutoksesta, mutta että pelätään todella, että kunnat sitten vastaavasti vähentävät omia tukiaan museoille, orkestereille ja teattereille.

Toivon kovasti, että Helsingissä ymmärretään se kulttuuriin panostamisen tärkeys ja kulttuuriin panostamisen kannattavuus ja muistetaan - niin kuin valtuutettu Kalima viittasi - ja uskalletaan toimia sen meidän oman vision mukaisesti.

Hyvä puheenjohtaja.

Paitsi nämä vakiintuneet ja suuria yleisöjä vetävät taidemuodot ja laitokset, niin tietysti myös erilainen kokeileva taide, erilaiset vähemmistökulttuurimuodot tarvitsevat taloudelliset mahdollisuudet kehittyä. Moni uusi taiteen laji on syntynyt hyvin pienestä alakulttuurista. Meidän täytyy tukea myös sellaista kulttuuria, josta emme vielä tiedä, mihin se kehittyy.

Toivon, että me päättäjinä muistamme, että panostaminen kulttuuriin ja kirjastoon on aina myös panostamista helsinkiläisten hyvinvointiin, osallistuvaan kansalaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Ja lisäksi se - johon jo valtuutettu Kalima viittasi - että moni muu eurooppalainen pääkaupunki on jo hoksannut, että kulttuurisektoriin panostaminen on hyvin tehokas keino lisätä kaupungin vetovoimaa sekä monenlaisten ihmisten - veronmaksajien - että yritysten silmissä. Meillä kulttuurilautakunnassa tämä tiedetään hyvin ja kulttuuri- ja kirjastotoimessa tiedetään hyvin, mutta olisi erittäin tärkeää, että tämä ymmärrettäisiin kaikkialla muuallakin hallinnossa.

Högt ärade herr ordförande, hyvät valtuutetut.

Tuntuu siltä, että pieni mutta ärhäkkä kulttuuripuolueemme on täällä pääsemässä ääneen. Yhdyn täysin edellisen puhujan asiallisiin, kiinnostaviin ja innostusta herättäviin kommentteihin ja myös niihin puheenvuoroihin, joihin hän viittasi.

Vast'ikään täällä juhlittiin Kulttuuripääkaupunki vuotta 2000, mutta tänään on tunne kuin siitä ajankohdasta olisi jo ikuisuus. Tuli monenlaista backlashia, takaiskua, verotustulojen laskua, juustohöylää, monenlaista tiukentunutta taloudenpidon retoriikkaa ja todellisuutta ja kulttuuri todellakin joutui marginaaliin, palaamaan ikään kuin kotipesäänsä sen valtavan innostuksen jälkeen, jonka juhlavuosi 2000 muodosti täällä Helsingissä ja ei vain Helsingissä, vaan koko pääkaupunkiseudulla ja Suomessa.

On aina tärkeää palata muistuttamaan Senaatintorin sanomasta, mistä on kysymys, kun katsotaan menneisyyden kautta tulevaisuuteen.

Mehän olemme tottuneita tänään puhumaan Helsingistä teknologian, tekniikan, innovaatioiden, modernismin, nykyaikaisuuden airutkaupunkina, eräänlaisena paratiisina, joka katsoo tulevaisuuteen. Mutta kun pohditaan kaupunkia, sen imagon rakentumista, joudumme huomaamaan vääjäämättä ja myös pohtimaan sitä, miksi toiset kaupungit menestyvät ja toiset taantuvat. Näistä asioista kaupunkitutkijat ovat kiistelleet pitkään, ja tiedetään jotakin tästä mekanismista. Yhdestä asiasta ollaan aika lailla varmoja.

Vanhassa kaupungissa, vanhassa eurooppalaisessa kaupungissa, jossa asioita on hoidettu yhdessä pitkään, ei hevin hätkähdetä pienistä vastoinkäymisistä. Juuri tällainen pitkä historia antaa varmuutta toimia, kykyä uudistua, sitkeyttä ja sen avulla katsotaan myös tulevaisuuteen.

Kaupunkiseutuistuminen on aikamme trendi. Se lisää monenlaisia asioita. En mene niihin. Mutta ennen kaikkea se vahvistaa ja on antanut edellytykset luoda paikalliselle identiteetille uutta perustaa. Juuri tämä identiteetti osaltaan auttaa pärjäämisen, hengen syntymistä. Tiedämme, että modernit kaupunkialueet muodostavat omat reviirinsä, jotka eivät enää noudata kansallisvaltioiden rajoja. Täällä Helsingissä voi pohtia, olemmeko enää kovinkaan suomalaisia? Pikemminkin olemme kaupunkilaisia ja eurooppalaisia ja rakennamme omaa urbaania identiteettiämme. Helsinki tulee aina olemaan erään erityisen ihmisryhmän kotiseutua. Se on nimittäin pääkaupunkilaisten oma kaupunki. Tämä lähtökohta täytyy ottaa huomioon, kun pohditaan tätä meidän imagomme ja omakuvamme rakentumista.

Teknologiainnostus on laantunut ja edessä on paljon tuntematonta. Rohkeat kaupungit ja pääkaupungit kaikkialla Euroopassa ovat panostaneet yhtäältä juuri kulttuuriprofiilinsa nostamiseen ja toisaalta oman historiansa merkittävyyden korostamiseen. Erittäin keskeinen lähtökohta on tunnustaa juuri tämä vahvan historian mukana tuoma tietty itseisarvo ja peruslähtökohta. Kulttuuri ja historia omakuvan ymmärtämisen voimavarana ovat monissa kaupungeissa olennainen osa alueellista tulevaisuusstrategiaa. Ja vähäisin, ei vähäisin, mutta kiinnostavin esimerkki löytyy naapurikaupungista Pietarista, joka uskomattomalla tavalla on jalostanut sekä lähi- että vähän kaukaisemman historiansa uudella tavalla matkailuvaltiksi ja omakuvan ainekseksi.

Meillä kaikilla täällä valtuustossa on varmasti oma missiomme. Minun missioni on nostaa tätä imagon, omakuvan, kulttuurin ja historian voimakasta linkitystä ja korostaa sen merkitystä kaupungin visuaalisen ja sisällöllisen omakuvan rakentumisessa.

Viime vuosina on vietetty monia suuria merkkivuosia. Nyt on käynnissä suuri Snellman -buumi, jälleen kerran. Snellman, siis hänkin eräänlainen tunnettu helsinkiläinen - tietysti moni muukin kaupunki yrittää omia häntä - on esimerkki siitä, miten historia kiinnostaa ja historian harrastus on suurta.

Elämme myös historiaan palautuvien murrosvuosien katsomisaikaa. 100 vuotta sitten tapahtui monenlaisia asioita, jotka kiinnostavat ihmisiä. Helsinki oli monissa näissä menneisyyden tapahtumissa keskeinen paikkakunta. Monet yritykset, talot, yhdistykset, organisaatiot - tai ovat jo täyttäneet - tulevat täyttämään 100 vuotta. He kirjoituttavat, nämä organisaatiot, historioitaan. Selvästi on tarve tällaiselle tiedolle. Mutta kaupungista ei juuri löydy muotoja tukea tätä omaa historiaharrastusta, joka samalla, mitä merkittävimmällä tavalla, auttaa rakentamaan identiteettiä.

Toivoisinkin, että kaupunginmuseo valjastettaisiin, tavalla tai toisella, koordinoimaan tätä työtä. Lisäksi muistuttaisin tulevista suurista merkkivuosista. Vuonna 2009 juhlitaan Suomen syntymisen vuotta ja ennen pitkää ovella on vuoden 1812 suuret juhlat, Helsingin korottaminen pääkaupungiksi. Sellaisen juhlavuoden suunnittelu kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin. Siitä voidaan saada kulttuurin historian ja kaupunki-identiteetin hieno näytelmä.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä tulee nyt näitä kulttuuripuheenvuoroja sitten enemmänkin.

Kiitos valtuutetuille Aarnipuulle ja Kolbelle hyvistä puheenvuoroista. Erityisesti ihastutti tämä idea näistä merkkitapahtumista, mitä kohden tässä mennään, joita voitaisiin Helsingissä suuremminkin kunnioittaa.

Eli haluaisin myös, edeltäjieni tavoin, nostaa esille kulttuurin tärkeyden täällä pääkaupungissa, että näkisimme kulttuuripalvelut entistä enemmän investointina kaupunkilaisten hyvinvointiin.

Näin muutaman kuvan Oslosta, jonne on rakentumassa mahtava keskustakirjasto ja kulttuuritalo yhdistettynä ja lisäksi vielä uusi oopperatalo. Eli Oslossa on lähdetty investoimaan kulttuuripalveluihin. Niillä pyritään niin lisäämään kansalaisten elämänlaatua kuin myös sitten lisäämään kansainvälistä vetovoimaa ja houkuttelevuutta. Helsingissä toivoisin tällaista vastaavaa innostavaa henkeä. Ja toki, olemmehan me saamassa tänne musiikkitalon.

Mutta tässä mielessä haluaisin nostaa esille yhden todella hankalan ongelman, mitä kulttuuripalvelut Helsingissä kohtaavat jatkuvasti, nimittäin se, että meillä kiinteistö- ja tilavuokrat jatkuvasti kasvavat, koska niissä on tietty voittotavoite, tai tuottotavoite, ei pelkästään vain kulujen kattaminen. Jatkuvat vuokrat nostavat sitten näitten taidetapahtumien hintaa, ja samalla kun tuet eivät kasva, niin itse tästä taidetapahtuman tuottamisesta ja järjestämisestä, siitä sisällöstä, joudutaan sitten tinkimään. Eli jonkinlaista uudenlaista ajattelua pitäisi saada tähän meidän vuokrapolitiikkaan näissä Helsingin kaupungin omistamissa kiinteistöissä.

Sitten toinen asia, mistä kannan huolta, on tämä meidän kirjastoverkkomme, nimittäin kirjastot alkavat pian kaivata erinäköistä peruskorjausta.

Jälleen tapahtuu se, että kun kirjastot remontoidaan, seurauksena on, että niitten vuokrat tietenkin nousevat. Ja mikäli nämä määrärahat ja tuet eivät nouse kirjastotoimelle, niin seurauksena on, että niitä resursseja otetaan sitten sieltä sisällöntuottamisesta eli kirjojen hankkimisesta, ihmisten työajasta ja tällä tavalla yritetään saada säästöjä, että voidaan nämä nousseet vuokrat maksaa.

Tämä on sellainen pulma, johon myös toivoisin, että ryhdyttäisiin miettimään, kuinka tämä ratkaistaisiin. Me tarvitsemme hyvät, hienot kirjastot. Mielestäni on tärkeätä, että meillä on lähiöissä kirjastopalveluita, lähellä ihmisiä.

Sitten myös se asia, että pystyisimme - erityisesti kirjastoalalla - tekemään yhteistyötä Espoon, Vantaan ja muiden kuntien kanssa. Helnet-yhteistyö on alkanut erittäin hyvin.

Toivomme, että Helsingissä on ollut sitä henkeä, että annetaan rahaa kirjahankintoihin, mutta että sitä henkeä saataisiin myös näihin naapurikuntiin, jotta pystyttäisiin sitten tätä yhteistyötä harjoittamaan tällä kirjastoalalla, niin kuin toivoisin jatkossa myös, että kaikilla muillakin aloilla pystyttäisiin tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Otan esille yhden asian, joka täällä on ollut monissa puheenvuoroissa esillä, joka liittyy talousarviovalmisteluun erityisesti, nimittäin terveyden edistämiseen.

Kuuntelin aikaisempia puheenvuoroja. Kannatan valtuutettu Enrothin puheenvuoroa. Siinä oli ansiokkaita lainauksia. Samoin kannatan äskettäin pidettyjä puheenvuoroja kulttuurin merkityksestä kaupunkilaisten hyvinvoinnin ylläpitämisessä tai edistämisessä. Ruotsissa on tehty yksi tutkimus jokin aika sitten ja huomattu, että jos ihminen omisti kirjastokortin, hän eli pitempään.

Viime kuukausien aikaan on erityisesti hoitotakuun toteutumisen myötä herännyt laajempi keskustelu siitä, kuinka paljon satsataan ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen ja miten voitaisiin terveyttä edistää kuntatason päätöksin.

Huoli ennalta ehkäisystä on perusteltu. Ehkäisevä työ ei saa unohtua, kun hoitoon pääsyä järjestetään kuntoon. Tätä keskustelua on myös Helsingissä käyty perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon voimavaroja jaettaessa.

Terveyden edistämisen taloudelliset hyödyt tunnustetaan laajasti. Vähentämällä sairaanhoidon tarvetta, siis ehkäisemällä sairauksia, voidaan kustannuksia vähentää enemmän ja kestävämmin. Tätä tukevat tutkimukset, käytännön järki ja omat kokemukset. Terveyden edistämiselle on myös sosiaalista tilausta. Nyt on sen aika.

Puhetta terveyden edistämisestä ja ennalta ehkäisystä on ollut paljon ja useita menestystarinoita voidaankin luetella Suomen lähihistoriasta. Monia kansantauteja on voitu vähentää ja jopa kokonaan eliminoida pois. Parhaana esimerkkinä tästä tietenkin on kansainvälistäkin huomiota osakseen saanut Pohjois-Karjala -projekti, jonka ansiosta osittain sepelvaltimokuolleisuus laski. Mutta myös työ- ja liikennetapaturmissa tai hammaskarieksen vähenemisessä ehkäisevä työ on tuottanut uskomattomia tuloksia. Toisin sanoen, terveyden taustatekijöihin voidaan vaikuttaa usein tehokkaimmin terveydenhuollon ulkopuolella, mutta terveydenhuolto on kuitenkin ollut keskeisesti mukana näissä taustatekijöitä pohdittaessa.

Stakes toteutti viime syksynä terveyskeskuskyselyn, joka julkaistiin toissa viikolla. Kysely selvitti terveyden edistämisen ja ehkäisevän toiminnan tilannetta, ja tulosten perusteella tilanne eri kunnissa ja eri alueilla näyttää vaihtelevan suuresti. Helsinki kuuluu varmaan siihen osaan kuntia, joissa on kohtuullisen hyvin terveyden edistäminen hoidettu, keskimääräistä hyvin. Helsingissä on laadittu ansiokas Hyvinvointi Helsingissä -julkaisu, joka on eräänlainen selonteko helsinkiläisten elinoloista, ja se on ollut taustamateriaalina myös valtuustoseminaareissa, mikä varmaan näkyy tässä keskustelussa. Väestön terveydentilaa seurataan siis hyvin ja mitattavat tavoitteet on asetettu strategioissa ja suunnitelmissa. Yhteiset käytännöt on otettu käyttöön terveyskeskuksissa, ja luottamushenkilöille on myöskin järjestetty koulutusta tähän liittyen.

Terveyden edistämisestä puhutaan eri sektoreilla ja täällä valtuustossakin aika ajoin, mutta voi kysyä, kenellä on terveyden edistämisen kokonaisvastuu Helsingin kaupungissa ja mitä siihen vastuuseen kuuluu? Kuka huolehtii siitä, että jokaisen hallinnonalan ydintehtävissä otetaan terveyden edistäminen konkreettisesti esiin eikä pelkkinä toteamuksina, että tämäkin edistää terveyttä?

Helsingissä, kuten enemmistössä kuntia, kouluterveydenhuollon resurssit ovat alle suositusten. Terveyden edistäminen ei suinkaan ole yksin terveydenhuollon tehtävä, vaan se koskettaa monia hallinnonaloja ja muita toimijoita. Ihmisten elämäntapaan vaikutetaan enemmän muualta kuin terveydenhuollosta. Voidaan ottaa esimerkiksi vaikkapa kotitapaturmat, jotka kasvavat koko ajan. Työtapaturmat ja liikenneonnettomuudet on saatu vähenemään, mutta kotitapaturmissa on vielä tekemistä. Eräässä Helsingin kaupungin raportissa todetaan - ihan ansiokkaalla tavalla - että pienten ja vanhojen asuntojen aiheuttamat haitat heijastuvat mm. liikkumisen hankaloitumisena tai kaatumisriskien kasvuna. Tällaisia kaatumis- tai onnettomuusriskejä voitaisiin kartoittaa ennalta ehkäisevillä kotikäynneillä vanhusten luona ja ryhtyä toimiin.

Toinen esimerkki on vanhusten kotipalvelun vähentäminen ja sen suuntaaminen eniten tarvitseville. Helsingissä kotipalvelua saa 14 % yli 75-vuotiaista, kun koko maan keskiarvo on lähes 18 %. Monissa kunnissa, Helsinkiä köyhemmissäkin, kotipalvelua annetaan lähes 30 % yli 75-vuotiaista.

Helsingin hyvinvointiohjelmassa todetaan, että Helsingissä on havaittavissa polarisaatiotrendi: sekä edullinen että epäedullinen terveyskäyttäytyminen on yleisiä eli tosiin sanoen, väestöryhmittäiset terveyserot ovat suuret ja ne kasvavat. Uusimmat kansanterveyslaitoksen keräämät tutkimustulokset osoittavat, että terveyserot Helsingissä ovat suuret.

Terveysasioihin olisi tärkeää syventyä myös talousarviokäsittelyn yhteydessä myös siitä näkökulmasta, mikä taloudellinen arvo terveydelle annetaan. Ja voi sanoa, että terveyden edistäminen on pitkäjänteistä työtä. Ne tulokset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.

Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on puhuttu paljon hienoja asioita kulttuurista. Minä en puhu mitään kulttuurista, kun en siitä kerran mitään ymmärräkään. Puhun sen sijaan lapsista ja vähän vanhuksista ja vähän sitten aikuisistakin ja puhun lyhyesti, ainakin yritän puhua lyhyesti.

Helsinki on pääkaupunki tälle maalle. Mielestäni Helsinki on Suomen paras kaupunki asua ja paras paikka tässä maassa.

Ja kuten olemme täällä tänään keskustelleet ja kuulleet, niin aika monta rahareikää on löytynyt. Ei taida olla tämän valtuuston ongelma se, että miten rahaa kulutetaan, vaan että miten sitä hankitaan lisää. On keksitty hyviä ideoita tulevaisuuden investoinneiksi ja uusiksi palveluiksi ja palveluiden laajentamiksi jne.

Verotulot on kuitenkin se, minkä päällä tämän kaupungin talous lepää. Niiden kartuttaminen onkin tulevaisuudessa meidän kaikkien ykköstehtävä.

Verotulokertymään on yhdistetty jo se, että on tärkeää, että on hyvä ja kaunis asuntopolitiikka ja on tärkeää, että rakennetaan sellaisia asuntoja, joissa perheet voivat asustella, että täällä asuisi sitten muitakin kuin niitä, jotka kuluttavat rahaa ja että täällä asuisi niitäkin ihmisiä, jotka sitten myös tuovat tänne rahaa eli maksavat veroja. Mutta asuntojen lisäksi ihmiset tarvitsevat kuitenkin myös palveluita ja mahdollisuuksia. Perheille sopivat asunnot ja joustavat palvelut ovat parasta mainosta tälle kaupungille.

Päivähoito on yksi keskeisistä lapsiperheiden palveluista. Päivähoidolla ei nyt tarkoita sitä, että jokaiseen niemen notkoon tai niemen kärkeen pitäisi rakentaa uusi päiväkoti, enkä tarkoita päivähoidolla sitä, että puhumme pelkästään kunnallisesta päiväkotihoidosta. Puhun mahdollisuuksista tarjota mahdollisuuksia perheille järjestää lasten päivähoito.

Kunnallisten päiväkotien osalta meidän on entistä enemmän pyrittävä kauaskatseisiin suunnitelmiin. Tulevaisuuden asuntorakentaminen huomioiden on myös pyrittävä rakentamaan nykyistä isompia päiväkoteja, jotta erityisesti uusien asuinalueiden päivähoitotarpeet voidaan huomioida. Valtuutettu Hellström täällä mm. mainitsi tämän hetken ongelmista, jotka erityisesti Arabianrannassa ovat akutisoitumassa.

Mutta päiväkotien lisäksi päivähoito on myös paljon muuta.

Perheille on tarjottava mahdollisuuksia kotihoitoon. Ja mahdollisuudella tarkoitan nyt sitä, että kotihoidon on todellakin oltava varteenotettava vaihtoehto perheille. Sen lisäksi on tarjottava mahdollisuus perhepäivähoitoon, osapäivähoitoon ja muihin heille sopiviin ratkaisuihin. Helsingin on myös entistä voimakkaammin tuettava yksityisen päivähoidon järjestämistä ja tarjottava näin myös se päivähoitomuoto perheille.

Lapsista sitten sujuvasti vanhuksiin, koska myös vanhukset tarvitsevat palveluita Helsingissä.

Sosiaalilautakunta hyväksyi viime kokouksessaan palvelusetelien käyttöönottokokeilun. Hyvä niin. Nyt pitää panostaa palvelusetelin markkinoimiseen ja asiasta tiedottamiseen. Valinnanvapaus ja sen tukeminen kuuluu mielestäni aktiiviseen ja innovatiiviseen vanhuspolitiikkaan.

Koska nyt on puhuttu vain lapsista ja vanhuksista, niin pitää varmaan puhua myös niistä ihmisistä, jotka sitten niitä veroja maksavat.

Kolmiosairaala-asiasta on puhuttu paljon tässäkin salissa ja myös muissa saleissa. Kolmiosairaalahanke etenee hyvässä myötätuulessa, ja hyvä niin. Meilahden alueelle saadaan kolmiosairaalan ja tulevan traumakeskuksen valmistuttua melkoinen keskittymä veronmaksajia, toivottavasti suuri osa heistä helsinkiläisiä veronmaksajia, työssä käyviä sellaisia.

En malta olla muistuttamatta, että budjettikeskustelun yhteydessä kuinka tärkeitä jokapäiväiset palvelut veronmaksajille ovat.

Metro ja muut joukkoliikenneratkaisut ovat kytkettävä voimakkaasti osaksi Meilahden sairaala-alueen suunnittelua.

Länsimetron odotteluun on tuhlattu jo riittävästi aikaa. On siirryttävä todellisiin tekoihin metroverkon pohjoisen ulottuvuuden rakentamiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hyvinvointia voidaan lisätä ja terveysmenojen kasvua voidaan hillitä panostamalla liikuntaolosuhteisiin ja liikuntaan. Niihin voidaan vaikuttaa muutenkin kuin varsinaiseen liikuntatoimeen kunnolla resursoimalla. Lisäksi voidaan vaikuttaa myös rakennusviraston ja opetustoimen kautta.

Kevyen liikenteen väylät ovat melkein kaikille ihmisille se kaikkein tavallisin ja jokapäiväisin liikuntapaikka. Myös näiden kunnossapidon taso laskee joka vuosi, koska rakennusviraston määrärahat eivät kasva, vaikka kunnossapidon pidettävä alue lisääntyy joka vuosi.

Paremmalla talvikunnossapidolla edistetään esimerkiksi pyöräilyn kaksinkertaistamisen tavoitetta ja vähennetään katupölyn määrää ja vaikutetaan siihen, että osa ihmisistä ei joutuisi käytännössä liikuntakyvyttömäksi pahimpana talviaikana, kuten nykyisin tapahtuu. Hyvä talvikunnossapito vähentää liukastumisonnettomuuksista kaupungille ja kaupunkilaisille koituvia kustannuksia. Kunnossapito on myös esteettömyyskysymys. Siitäkin on hyväksytty toimenpideohjelma kaupungilla.

Tämä nykyinen elämäntapa aiheuttaa sellaisen, että melkoinen osa lapsista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi, eivätkä he voikaan turvallisesti liikkua, koska liikenne on kova.

Sen takia mielestäni ala-asteelle on saatava koulutuksen saaneita liikunnanopettajia, joiden tehtävänä on järjestää paitsi liikuntatunnit, myös koulun liikuntaa yleensä, myös koulumatkalla ja välitunneilla ja muilla oppitunneilla.

Kun koululaisten ikäluokan pienenevät ja säästyy rahaa, niin nämä varat on käytettävä sivistyskoulun kehittämiseen, ja siihen kuuluu ehdottomasti myös liikunta.

Liikunta on minun mielestäni nostettava Helsingissä huviosaston asemasta strategiseksi kumppaniksi yhteiskuntapolitiikassa.

Sitten pari kommenttia toisten puheenvuoroista:

Valtuutettu Savolainen kysyi, kenellä on kokonaisvastuu terveyden edistämisestä.

Minun mielestäni se on ehdottomasti valtuustolla.

Jos siis terveyden edistäminen vaatii, niin me voimme ottaa vaikka velkaa lisää. Sitä ei ole yhtään liikaa Helsingin kaupungilla kokoonsa nähden ja siihen nähden, että kun Helsinki alkaa saada kohtuullisen osuuden verotuloista, yhteisöverotuloista, niin niitä velkoja pystytään maksamaan takaisinkin.

Valtuutettu Lehtipuu sanoi ryhmäpuheenvuorossaan, että hankkeet eivät etene sen takia, että satsaus yhdessä hallintokunnassa säästääkin toisessa hallintokunnassa. Ja siitä huolimatta vihreät edistävät innoissaan tilaaja-tuottaja -mallia, joka aiheuttaa tämän saman hankaluuden ja ongelman hallintokunnan sisälle.

Rouva puheenjohtaja.

Lyhyesti kahdesta budjettiteknisestä asiasta:

Pitäisin välttämättömänä sitä, että budjettikirjassa jatkossa eri menokohdissa näkyvät kaupungin sisäiset vuokrat. Se on meille välttämätön työkalu, jotta pääsemme esimerkiksi toteuttamaan niitä kulttuurinedistämisperiaatteita, mistä valtuutettu Lipponen mainitsi. Tämä pitäisi toteuttaa siinä muodossa, mitä valtuutettu Luukkainen - noin puoli tuntia sitten - sanoi, eli siinä pitäisi näkyä ne rahavirrat, mitkä kulkevat kaupungin taskusta toiseen ja ne rahavirrat, mitkä kulkevat kaupungin ja muun maailman välillä.

Sitten toinen budjettitekninen juttu:

Alibudjetointi pitäisi ehdottomasti kieltää. Sosiaalitoimeen on varattava niin paljon määrärahoja, että sosiaalipoliittiset tavoitteet pystytään toteuttamaan.

Vielä kolmas asia:

Esitän lämpimän tukeni valtuutettu Kolben mainitsemalle 100 vuotta täyttävien järjestöjen historiatyön tukemiselle. Sanon tämän 105-vuotiaan järjestön puheenjohtajan ominaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan lämpimästi valtuutettu Lehtolan esitystä siitä, että budjettikirjassa näkyisivät sisäiset vuokrat.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuuntelin huolestuneena kaupunginjohtajan luentoa talouden tilanteesta liittyen opetustoimeen.

Oma huoleni kohdistuu nuorten sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin.

Työskentelen päivittäin yläasteella ja lukiossa, jossa opiskelijoita on lähemmäs tuhat. Tämä skaala antaa varmasti jonkinmoista kuvaa koko kaupungin tilanteesta.

Nuorten masennus ja muut mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet huolestuttavan paljon ja samalla avun tarve kasvanut. Erään selvityksen mukaan joka neljäs nuori aikuinen Helsingissä on masentunut. Tämä tulisi huomioida kuraattori- ja koulupsykologipalveluissa. Tällä hetkellä henkilökuntaa on liian vähän ajatellen apua tarvitsevien nuorten määrää. Jos yhdellä kuraattorilla on 800 oppilaan joukko asiakkaanaan, niin voimme varmasti kaikki yhtyä siihen, etteivät yhden ihmisen resurssit riitä, varsinkaan niillä alueilla, joissa sosiaalisia ongelmia esiintyy enemmän. Tilanne Etelä-Helsingissä on aivan eri kuin Itä-Helsingissä.

Lukioiden puolella tilanne on vieläkin huonompi. Opetustoimessa lienee tällä hetkellä olevan virheellinen käsitys siitä, että lukiolainen pystyy itse ottamaan vastuun hyvinvoinnistaan ja hakeutumaan mielenterveysasioissa terveyskeskuksen tai kriisipisteiden pariin. Näin ei kuitenkaan ole. Kun 9-luokkalainen siirtyy lukion ensimmäiselle, hän on vanhentunut vajaa kolme kuukautta. Henkinen kasvu tosin vaihtelee yksilöittäin, mutta jo kokonaan uuteen opiskelusysteemiin siirtyminen tuottaa monelle nuorelle riittämättömyyden tunnetta ja ahdistusta. Kaupungin suomenkielisillä lukioilla on tällä hetkellä neljä psykologia, joista yksi on juuri siirtymässä uuteen työhön. Lieneekö syynä se, että hänellä on oman toimipisteensä, jossa on lähes tuhat opiskelijaa, lisäksi viisi muuta konsultaatiolukiota, joiden opiskelijoiden ongelmia hänen tulisi ehtiä hoitamaan viikoittain?

Tähän tilanteeseen on saatava parannus. Säästöjä suunniteltaessa ei hyvinvointipalveluista tulisi karsia. Lukiot tarvitsevat tasapuolisesti psykologipalveluja. Pelkkä konsultaatio ei toimi käytännössä. Tällä hetkellä osa kouluista on selkeästi eriarvoisessa asemassa. Psykologin tulisi voida käydä eri kouluilla kaksi kertaa viikossa. Muuten hoitosuhteen luominen ei ole mahdollista. Tämä edellyttää ainakin yhden psykologin palkkaamista aikaisempien lisäksi.

Jos säästää täytyy, niin säästettäköön seinistä, ei nuorten hyvinvoinnin kustannuksella.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Otan itse esille nyt vain yhden, tai oikeastaan kaksi asiaa. Ensimmäinen on nuoriso Helsingissä.

Ennaltaehkäisevä politiikka oli esillä myös Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa. Konkreettisen toiminnan kannalta Helsingin nuorisoasiainkeskus tekee tärkeää työtä juuri ennaltaehkäisevän politiikan näkökulmasta.

On tärkeätä, että tässä kaupungissa erilaisilla nuorilla, jotka asuvat hyvin erilaisilla asuinalueilla ja ovat hyvin erilaisista perhetaustoista, on tarjolla vaihtoehtoja assalla pyörimiselle ja kaduilla kännäämiselle.

Nuorisoasiainkeskus on viime aikoina ruvennut panostamaan erityisesti 13 - 17-vuotiaisiin nuoriin ja ruvennut pitämään nuorisotaloja auki myös viikonloppuisin, mikä on tosi hyvä asia.

Nuorisoasiainkeskus valmistelee myös nuorisopoliittista ohjelmaa. Se on tärkeä asia. On tärkeää pohtia myös valtuustotasolla, mihin suuntaan nuorisopolitiikkaa tulee Helsingissä kehittää ja saada samalla tietoa siitä, miten nuoriso Helsingissä oikeastaan voi. Ohjelman valmistumisen jälkeen valtuustoa voi pitää ajan tasalla nuorisoasioista esimerkiksi säännöllisellä valtuustolle annettavalla nuorisopoliittisella selonteolla.

Tietenkään mitkään selonteot tai ohjelmat tai strategiat eivät koskaan tarkoita yhtään mitään, jos toiminnalle ei ole osoitettu kunnollisia resursseja. Nuorisotoimella ja sen kustannuksilla on toiminnan kannalta aivan erinomainen hinta-laatu -suhde, jos ja kun nuorisotoiminnalla onnistutaan ehkäisemään syrjäytymistä tai katkaisemaan nuorten syrjäytymiskierteitä. Se on pitkä säästö jossain muualla.

Tämän vuoden budjettiin - siis vuoden 2006 budjettiin - saatiin hyvä kirjaus nuorisoasiainkeskuksen osion maahanmuuttajatyön nostamiseksi yhdeksi tärkeimmistä nuorisotyön painopistealueista, mutta mitään lisämäärärahoja ei tämän vuoden budjettiin vielä esitetty. Nuorisoasiainkeskus on jo tehnyt, ilman mitään tällaisia kirjauksiakin, uraa uurtavaa maahanmuuttajatyötä. Lisämäärärahat ovat todella tarpeellisia, koska jos halutaan, että se valtuuston toive maahanmuuttajatyön painottamisesta saadaan konkretiaksi, niin se tarvitsee ihan oikeasti lisäpanostusta myös budjettiin. Toivottavasti se saadaan korjattu nyt tähän vuoden 2007 budjettiin.

Maahanmuuttajanuorten aseman parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan sekä alueellista työtä että sitten keskustassa tapahtuvaa kohdennettua työtä. En tarkoita Keskustapuoluetta.

Lisäresursseilla on monta tärkeää kohdetta.

Helsinkiin olisi hyvä saada maahanmuuttajille oma neuvontapiste tai palvelu, jossa olisi maahanmuuttaja-asioihin erikoistuneita työntekijöitä tarjoamassa apua nuorten erilaisiin ongelmiin. Sen palvelun pitäisi olla myös säännöllinen ja pysyvä, että se voisi toimia. Helsingin keskustan alueelle tarvittaisiin lisää kohdennettuun maahanmuuttajatyöhön erikoistuneita nuorisotyöntekijöitä. Tällä hetkellä heitä on vain yksi henkilö. Maahanmuuttajanuorille tarvittaisiin kipeästi myös lisää nuorisotiloja tai nuorisokahviloita, joissa kokoontua. Tavoite tulee kuitenkin tietysti olla samalla myös se, että kaikki nuorisotalot Helsingissä ovat toimintaperiaatteiltaan monikulttuurisia, ettei synny mitään blockeja erilaisten nuorten välille.

Toivon, että vuoden 2007 talousarvion valmistelussa varataan nuorisoasiainkeskukselle määrärahat kohdennettuun monikulttuurisuustyöhön, työntekijöiden kouluttamiseen, lisätilojen kuluihin ja vähintään kahden lisävakanssin saamiseen keskustan kohdennettuun maahanmuuttajatyöhön. Tietysti nuorisoasiainkeskus voi tehdä ja tekeekin yhteistyötä myös muiden maahanmuuttoasioista vastaavien hallintokuntien kanssa toiminnan parantamiseksi.

Esitän vielä lopuksi myös toiveen, joka on alun perin esitetty Ammi Isokallion suulla vuosi sitten lehtihaastattelussa: "Helsinki tarvitsee maahanmuuttoasioista vastuullisen apulaiskaupunginjohtajan".

Maahanmuuttajatyö vaatii usean eri hallinnonalan hyvää yhteistyötä onnistuakseen ja mukana on tietysti oltava myös maahanmuuttajataustaisia asiantuntijoita ja maahanmuuttajajärjestöjen edustajia. Tällä hetkellä sosiaalivirastossa on valmisteilla Helsingin maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jossa toivottavasti pyritään mahdollisimman kattavaan tilannekartoitukseen ja määritellään selkeästi myös resurssitarpeet ja vastuualueet eri hallintokuntien kesken.

Lopuksi en malta olla puhumatta vielä pari sanaa tasa-arvoasioista:

Toivottavasti tänä vuonna, tämän 2007 budjetin valmistelussa, Helsinki viimeinkin aloittaisi sukupuolivaikutusten arvioinnin. Monet valtuutetut ovat jo pitkään eri poliittisista ryhmistä kyselleet sen perään, ja aina on vaan varovaisesti todettu, että valtion valtavirtaistamispolitiikka tulee koskemaan tulevaisuudessa myös Helsinki ja blaa blaa, mutta kukaan ei ole vielä antanut tarkkaa aikataulua sille, koska se oikeasti voisi tapahtua. Ja Helsinki, jonka pitäisi olla suurin ja mahtavin edellä kävijä näissä asioissa Suomessa, tuntuu, että se etenee tasa-arvoasioissa tässä suhteessa hitaammin kuin monessa muussa paikassa. Esimerkiksi Espoon kaupunki on jo aikapäiviä sitten ollut näkyvästi ja hyvin mukana Kuntaliiton organisoimassa sukupuolivaikutusten arviointiprojektissa. Hyvä Espoo!

Arvoisa puheenjohtaja. Hyvää iltaa hyvät valtuutetut.

Tänään on esitetty jälleen varsinainen toiveiden tynnyri uusien määrärahojen lisäämiseksi eri kohteisiin.

Paljon on puhuttu sosiaali- ja terveyssektoreiden ennaltaehkäisevistä palveluista, ja kannatan näitä mitä lämpimimmin. Mutta tähän ennaltaehkäisyyn voisi ottaa myös vähän laajemman näkökulman. Se on todellinen painopiste myös ympäristöpolitiikassa, mitä se ei välttämättä Helsingissä ole ollut.

Panostamalla ympäristöongelmien ennaltaehkäisyyn säästetään kiistatta myös veronmaksajien rahoja. Siitä on paljon näyttöä. Muutamia esimerkkejä mainitakseni, miten kaupunki voisi omassa toiminnassaan ottaa tätä huomioon:

Kaupunki voisi vähentää autoistumista ja säästää rahaa käyttämällä jatkossa enemmän car sharing -palveluita. Nyt edes pienimuotoista kokeilua emme ole saaneet aikaiseksi. Käyttämällä tämäntyyppisiä palveluita säästäisimme uusien autojen hankkimiskustannuksissa ja varmastikin myös käyttökustannuksissa.

Toinen asia, mikä kaipaisi vähän tällaista korkeamman tason vipuvartta, olisi panostaminen energian säästöön kaupungin omissa kiinteistöissä. Siinä säästettäisiin ihan puhdasta rahaa ja samalla pystyisimme vähentämään hiilidioksidipäästöjämme.

Valtuutettu Enroth toi esiin tärkeän asian, liikenteen aiheuttamista hiukkaspäästöistä.

Näillä päästöillä on selkeä korrelaatio terveyden kanssa. Päästöjä pienentämällä saataisiin positiivisia terveysvaikutuksia. Vuodelta 2003 on olemassa suunnitelma katupölyn ehkäisemiseksi, mutta silti tämä ongelma on lehdistössä uudelleen ja uudelleen. Olisi korkea aika panostaa ohjelman keinojen täytäntöönpanoon, ja siihen tarvitaan tietysti myös resursseja.

Kaksi ennaltaehkäisyyn liittyvää asiaa, hyvinvointia edistävää asiaa, jotka haluaisin mainita, ovat myös henkilöstöliikuntaan panostaminen, sitä kautta henkilöstön hyvinvoinnin parantaminen ja myös kirjastomäärärahojen lisääminen häpeälliseltä tasolta verrattuna Suomen kuntien keskiarvoon.

Vielä viimeiseksi:

En malta olla osallistumatta keskusteluun investointien rahoittamisesta lainarahalla.

Olemme käyneet syksyllä paljon debattia keskustatunnelista, ja se, että tätä järkyttävän kallista hanketta on perusteltu paljon mm. sillä, että sehän voidaan rahoittaa ulkopuolisella rahoituksella. Onkin erittäin mielenkiintoista, että tänään Helsingin Sanomissa hanketta aktiivisesti edistänyt valtuutettu Anttila on sitä mieltä, että tunneli-investointi voidaan tehdä lainarahalla. Muuten olen valtuutettu Anttilan kanssa samaa mieltä. Uskon, että myös suurin osa vihreästä ryhmästä on sitä mieltä, että hyviä ja kannattavia investointeja voimme tulevaisuudessa tehdä myös lainarahalla.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Iltaa.

Ensin pari täsmäiskua lyhyesti:

Investoinneista:

Yksi pieni investointi, joka maksaisi itsensä hienosti takaisin, on investoinnit kevyen liikenteen teihin, niin kuin valtuutettu Vikstedt-Nyman puheenvuorossaan kertoi.

Meillä pitäisi olla tavoitteena saada budjettiin noin 3 milj. euroa vuosittain uusien pyöräteiden rakentamiseen. Näin me pystyisimme vastaamaan siihen omaan tahtoomme kaksinkertaistaa helsinkiläisten polkupyöräilyn.

Toinen täsmäisku koskee joukkoliikennettä.

Mielestäni nyt olisi oiva aika nostaa lastenlipun ikärajaa yhdellä vuodella ylöspäin siten, että myös 17-vuotiaat voisivat ajaa lastenlipulla joukkoliikenteessä. Tästä olisi monta pientä hyötyä. Ensinnäkin perheet kokisivat sen varmasti taloudellisesti positiivisena ja todennäköisesti saisimme lisää matkustajia joukkoliikenteeseen, emme ehkä lisää tuloja, mutta lisää ainakin matkustajia. Kolmanneksi: todennäköisesti pummit vähenisivät. Pääsisimme niistä pummeista eroon. (Välihuuto!) Kyllä matkustaa. Pummit kuriin!

Mutta sitten mennään vähän laajempiin asioihin eli kulttuuriin, mistä onneksi jo valtuutettu Kalima hyvin demarien ryhmäpuheenvuorossa monitahoisesti puhui, kuten myös esimerkiksi valtuutettu Hellström tai valtuutettu Aarnipuu, valtuutettu Kolbe tai Lipposen Päivi. Hyvä, että kulttuuri tuli esiin.

Nimittäin suomalainen kulttuurihan elää tällä hetkellä huippuvuosiaan sitten Sibeliuksen tai Gallen-Kallelan. Tämä on tosi asia. Mutta kuitenkin ainakin minulle viime vuosien saatossa on syntynyt kuva, että Helsinki on unohtanut kulttuurin ja unohtanut kulttuuripolitiikan. Meillä olisi hyviä aseita loistavaan kulttuuripolitiikkaan. Tuleva musiikkitalo, tämän hetkinen suomalaisen rytmimusiikin aivan loistava menestys, suomalainen elokuva, meidän mahtavat laitoksemme, jotka tuottavat tätä bulkkitaidetta loistavalla tavalla koko ajan. Me olemme missanneet kulttuurivuoden 2000 jotkut mahdollisuudet, mutta emme ole kulttuuria kuitenkaan missanneet, jos haluamme siihen todella tarttua.

Itse istuin pari vuotta kulttuuriasiain neuvottelukunnassa, jonka olen ymmärtänyt, että se on valittu myös täksi valtuustokaudeksi. Jostain syystä puheenjohtaja Jörn Donner ei ole kutsunut tätä neuvottelukuntaa kuin yhden kerran kokoontumaan. Jotain pitäisi selvästi tehdä kulttuuripuolella. Ehkä meidän pitäisi todellakin tehdä jonkinlainen kulttuurin strategia - korvan taakse nyt apulaiskaupunginjohtaja Björklund ja kaikki muutkin.

En ole ihan varma, milloin viimeksi kulttuuristrategiaa on tähän kaupunkiin toteutettu, mutta ymmärtääkseni 1990-luvulla Donnerin johdolla asiaa käsiteltiin. Eiköhän tällainen strategia olisi aina kerran kymmenessä vuodessa uusittava?

Sitten ihan lopuksi:

Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, mielestäni olisi tärkeätä, että ylipormestari seuraisi ainakin ryhmien ryhmäpuheenvuorot tällaisessa uudessa tilanteessa eli tilanteessa, missä meillä on mahdollisuus antaa evästystä. Sen minä ymmärrän, että meikäläisen neljäskymmenes puheenvuoro ei välttämättä ole kiinnostava, mutta jatkossa varmaankin sitten.

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuusto.

Haluan tuoda esiin meillä ympäristölautakunnassa esiintyneen yhteisen huolenaiheen. Siitä on koko tämän kauden aikana puhuttu paljon, viimeksi eilen. Kyse on siis tuoteturvallisuus- ja elintarvikevalvonnasta ja sen riittämättömistä resursseista.

Etelä-Suomen lääninhallitus on huomauttanut toistuvasti, että Helsingin tuoteturvallisuusvalvonnassa on yli 1 200 henkilötyöpäivän vaje. Se on aika paljon, nimittäin se merkitsee, että vain 2 - 3 % siitä arvioidusta tarpeesta, mitä tälle valvonnalle on, on toteutunut viime vuosina. Lääninhallitus ei ole ainoa, joka tähän on puuttunut. Myöskin kuluttajavirasto on toistuvasti huomauttanut tästä asiasta.

Tällä hetkellä näiden ympäristökeskuksen terveystarkastajien työajasta valtaosa kuluu lakisääteisiin tehtäviin, enimmäkseen elintarvikevalvontaan. Ja kuitenkaan tilanne ei silläkään puolella ole hirveän kehuttava, nimittäin myöskin elintarvikevirasto on huomauttanut tästä ja ehdottanut, että olisi ihan pakko saada lisää vakansseja tuoteturvallisuus- ja elintarvikevalvontaan.

Tätä tilannetta ei tule myöskään helpottamaan monilta osin muuttumassa oleva lainsäädäntö. Maaliskuussa on tulossa voimaan uusi elintarvikelaki, joka lisää työmäärää. On tulossa uusi terveydensuojelulaki ja kulutustavaroiden turvallisuutta koskeva laki, ja myöskin lääkelaki ja tupakkalaki vaikuttavat osaltaan tähän. Eli se on varmasti sellainen yhteinen toive tuolla ympäristösektorilla, että lisää vakansseja pitäisi saada näille alueille. Sen lisäksi, että työntekijöille on täysin epäinhimillinen tällainen jatkuva vakanssipula, niin ennen kaikkea kyse on tietenkin kaupunkilaisten turvallisuudesta.

Nämä ovat siitä hankalia asioita, että näitä palveluja ei juuri huomata muuta kuin silloin, kun joku menee pahasti pieleen ja silloin on yleensä tilanne jo todella paha. Toivottavasti tähän puututtaisiin ajoissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Savolainen otti varsin ansiokkaasti esiin terveyden edistämisen.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on tapahtunut lyhyessä ajassa tosi paljon. Hoitotakuun ansiosta sairaat saavat hoitoa nopeammin ja helsinkiläisten hoitojonot ovat, alasta riippuen, osin poistuneet kokonaan ja ainakin lyhentyneet pieniksi.

Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaaminen on kunnalle iso ja kallis työ, puolet budjettipenneistä, veroäyripenneistä. Kaikki tuntevat siitä huolta, että turvataan nämä palvelut, että turvataan sen rahoitus. Varsinkin erikoissairaanhoidon menot eivät tulevina vuosina ainakaan pienene. HUSilla on yli miljardin investointitarve, että siitäkään ei kannata demarien kantaa huolta, ettei kaupungissa mitään investoitaisi. Kolmiosairaala pitää saada Meilahden mäelle, jotta maan heikoin erikoissairaanhoidon sairaalarakennus, tuo Hiltonin torni Meilahden mäellä saadaan saneeratuksi. Se on pakko tehdä.

Hoidosta, hoitotakuusta ja sairaalarakennusten korjauksista puhuttaessa terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy ovat jääneet tosi vähälle huomiolle, juhlapuheisiin. Ehkäisy on kuitenkin ainoa kestävä ratkaisu ihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseen, ja tämä hillitsee terveydenhuollon kustannusten nousua.

Meillä on lihavuuden lisääntyminen. En tiedä, kuinka moni teistä on mittauttanut vyötärönsä. Jos se on yli 90 cm miehillä ja naisilla yli 80 cm, kannattaa ruveta miettimään diabetes-2 -tyypin ehkäisyn toimia. (Välihuuto!) Se on koko terveydenhuollolle uhka. Emme me tule kestämään sitä, että kaikki hoidetaan sairaina.

Miten Helsinki vahvistaa terveyden merkitystä paikallisessa päätöksenteossa? Minulla on tässä muutama tärkeä asia. Ne liittyvät talousarviokäsittelyyn ja terveyden edistämiseen.

Liikunta ja opetus on saatava sujuvampaan yhteistyöhön. Liikkuminen kuuluu nykyään jo terveyttä edistäviin ravitsemussuosituksiin. Täällä on tehty monta hyvää tähän asiaan liittyvää käytännön aloitetta. Se on sekä opetuksen että liikunnan yhteistyön panostuksena tärkeä.

Toinen asia on ravitsemuksen ohjaus ja neuvonta hallintaan kaupungissa. Siihen tarvitaan ammattilaisia.

Ravitsemuksessa minulla on kaksi käytännön ohjetta: koululaisten ruoka-ateria per päivä tarvitsee 20 senttiä per ateria per oppilas. Sillä voidaan lisätä kasvisten määrää ja tuoda sinne muutenkin ravitsevampaa ruokaa, houkuttelevampaa ruokaa niille, jotka eivät muuten syö sitä lainkaan.

Toinen asia on ravitsemusterapiapalvelujen saatavuuden parantaminen. Jos meillä on viisi ravitsemusterapeuttia kaupungin palveluksessa, niin se ei todellakaan riitä. Kun puhutaan, että ammattilaisten apua tarvitsevat liian vähän syövät oireilevat ja hoikat tytöt, aivan liian lihavat liikkumattomat lapset tai 2-tyypin diabetesriskissä olevat aikuisemmat.

Tähän liittyy myös kolmas käytännön asia ja sekään ei tarvitse varsinaisesti rahaa.

Meillä teetetään Stakesilla kouluterveyskysely. Sen tulokset läpikäydään sekä opetuksen että terveydenhuollon niin luottamusmiesten kuin viranhaltijoitten yhteistyönä. Sitä pitää sitkeästi jalkauttaa perheisiin niin, että vanhemmat ja kodit tuntevat vastuunsa yksinkertaisista asioista, lasten nukkumaan menosta, liikkumisesta ja kotona syömisestä.

Vuonna 2006 tulee voimaan kansanterveyslain muutokset. Ne selkiyttävät terveyden edistämistä kunnan tehtävänä. Nyt täytyy vain toimia, tehdä. Eivät nämä ole budjettiasioita. Suomen vuoden 2006 EU-puheenjohtajakauden teema on "Terveys kaikissa poliitikoissa".

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Suurin osa edellisen valtuuston tekemistä tuntikehysleikkauksista on edelleen purkamatta. Tänä vuonna päästiin purkamaan tuntikehysleikkauksia vasta 1 %:n verran 1 - 2-luokilta. Suunta on kuitenkin oikea. Vuoden 2007 budjetissa viime valtuustokaudella tehdyt tuntikehysleikkaukset pitäisi vihdoin purkaa kokonaan.

Ennusteiden mukaan erityislasten osuus koulujemme oppilaista tulee lähivuosina nousemaan 10 %:iin nykyisestä 8 %:sta. Yhä useammalla lapsella on erilaisia oppimis- ja sosiaalisia vaikeuksia. Lasten pahoinvoinnin lisääntymistä voi liioittelematta verrata tikittävään aikapommiin.

Siitä lähtien, kun Kela vuonna 2003 lopetti alle 16-vuotiaiden lasten yksilöterapian korvaamisen, valtion myöntämällä erityismäärärahalla on ollut merkittävä rooli lasten psykiatrisen hoidon järjestämisessä. Tällä HUSin koordinoimalla rahalla on yksityisiltä terapeuteilta voitu hankkia julkiselta puolelta puuttuvat lasten psykoterapiapalvelut.

Tänä vuonna valtion erityismääräraha lasten psykoterapiapalveluihin jäi saamatta. Olen ollut hyvin pahoillani siitä, ettei kaupungin budjetissa tänä vuonna varattu lisämäärärahaa lasten psykiatrian hoitotakuun varmistamiseksi. Nyt hoitotakuu ei lasten ja nuorten psykiatriassa kaikilta osin toteudu. Erityisesti terveyskeskuksen lasten psykiatrisen arviointipoliklinikan toimintaa olisi pitänyt resursoida paljon nykyistä paremmin.

Rahoituksen heikentymisestä huolimatta vastuu lasten psykoterapiapalveluiden järjestämisestä on edelleen Helsingin kaupungilla. Seuraavassa budjetissa pitäisikin osata varautua siihen, ettei erityismäärärahaa lasten psykiatrian järjestämiseen edelleenkään saada. Kaupungin tulisi varautua siihen, ettei jo aloitettuja terapioita jouduta erityismäärärahan puuttumisen vuoksi taas keskeyttämään.

Lakisääteisen hoitotakuun toteuttaminen myös psyykkisesti sairastuneiden lasten kohdalla on asia, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Jotta pienet mielenterveysongelmaiset lapset eivät jäisi tyhjän päälle, kaupungin olisi turvattava nimenomaan terveyskeskuksen lastenpsykiatrisen arviointiklinikan mahdollisuus ottaa heidät vastaan. Myös perheneuvolat tarvitsisivat tukea nykyistä enemmän.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tukea tulisi parantaa. Nykyisellä rahoituksella on maahanmuuttajalasten tarpeisiin vaikea vastata. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden pärjäämistä voitaisiin auttaa esimerkiksi järjestämällä heille omat läksykerhot niissä kouluissa, joissa heitä on paljon. Myös kesäaikana annettavan kotoutumisen tuki, joka nykyisellään kohdistuu ensisijaisesti ala-asteikäisiin oppilaisiin, tulisi laajentaa koskemaan enemmän myös vuosiluokilla 7 - 9 olevia oppilaita. Myös maahanmuuttajalasten äitien suomen kielen opetukseen tulisi saada lisää resursseja.

Suomi toisena kielenä -opetuksen resurssin tarve on kasvanut viime vuosina jatkuvasti. Edelleen ongelmana on se, että osalla Suomessa syntyneistä lapsista on niin heikko suomen kielen taito, että he kouluun tullessaan eivät osaa suomen kieltä riittävästi voidakseen osallistua tavallisen luokan opetukseen, vaan tarvitsevat ensin vuoden valmistavassa opetuksessa.

Lapsen kielen kehityksen kannalta ei voida enää puhua varhaisesta puuttumisesta, jos tehostettua suomen kielen oppimisen tukea annetaan vasta kun lapsi tulee kouluun. Esiopetusikäisten lasten kielenopetukseen pitäisi siis satsata nykyistä enemmän. Esiopetusikäisten maahanmuuttajataustaisten lasten määrää valmistavassa opetuksessa tulisi voida lisätä.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Toimivia hyvinvointipalveluita on verrattu turvaverkkoon. Liiaksi heikentyneet peruspalvelut sen sijaan tuottavat väliinputoajia. Esimerkiksi liian suurissa luokissa heikompi oppilas ei pärjää. Puhutaan koulupudokkaista.

Vakava ja kallis ongelma on se, ettei joka kymmenes peruskoulun päättävä jatka opintojaan millään tavalla, vaan valmistuu peruskoulusta suoraan kortistoon ja toimeentulotuelle. Koulupudokkaita autetaan parhaiten purkamalla tuntikehysleikkauksia, pienentämällä ryhmäkokoja ja antamalla tukea, terapiaa ja ohjausta niille lapsille ja nuorille, jotka apua tarvitsevat.

Jos lainarahalla johonkin pitäisi investoida, niin sitten lasten ja nuorten pahoinvoinnin vähentämiseen. Se maksaisi itsensä takaisin, toisin kuin yksityisautoiluun ja ilmansaasteita lisäävään autotunneliin investoiminen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Me käymme tätä keskustelua talousarvion valmistelusta sangen varhaisessa vaiheessa. Siinä on tietysti lähetekeskustelun kannalta hyvät puolensa. Ainakin voidaan evästää ajoissa ensi vuoden budjetin valmistelijoita. Mutta mielestäni kannattaa pohtia sitä, että entä tämän jälkeen, kuinka varhaisessa vaiheessa kaupungin on syytä lyödä lukkoon budjettiraami?

Nyt näyttää siltä, että kaupungin johto ajaa sellaista aikataulua, jossa ensi vuoden budjettiraamia tosiasiallisesti ratkaistaan ennen kuin on käytössä ensimmäisenkään vuosineljänneksen tietoja tämän vuoden budjetin toteutumisesta, siis ensi vuoden budjettia tehtäisiin ennen kuin tiedetään oikeastaan yhtään siitä, miten tämän vuoden budjetti on toteutumassa. Tiedossa ei ole tietenkään näin varhaisessa vaiheessa myöskään sitä, mitä valtion budjetti ja muihin valmisteluihin liittyen on tulossa ensi vuotta koskien vaikkapa verotuksen tai lainsäädännön velvoitteiden alalla.

Useissa Helsingin kaupungin virastoissa ja laitoksissa on lisäksi vasta menossa tai tekeillä tärkeitä strategisia päätöksiä, joilla olisi tarkoitus ohjata ensi vuoden ja lähivuosien palvelujen kehitystä. Tarkoitan esimerkiksi sosiaaliviraston palvelustrategian valmistelua, vanhuspalveluohjelman valmistelua, terveysasemaverkostoa koskevia ratkaisuja ja kouluverkkoa koskevia ratkaisuja. Näistä mitkään eivät tule olemaan lähiviikkoina tiedossa, mutta kuitenkin jo lähiviikkoina yritetään budjettiraamia - tämän lähetekeskustelun pohjalta ilmeisesti - tehdä numeroiksi ja viedä eteenpäin. Lisäksi on tietysti tänä vuonna vielä tämä valtioneuvoston kunta- ja palvelurakennehanke, jota koskevat lakiesitykset tulevat kesäkuussa valtioneuvoston käsittelyyn. Niitä ehkä ei voi tässä yhteydessä ennakoida enempää. Mutta tietysti kohtuullista olisi, että budjettiraamia valmisteltaessa tiedettäisiin edes se, mitä mieltä Helsingin kaupunki ja pääkaupunkiseudun kunnat ovat tämän palvelurakennehankkeen osalta. Ainakaan valtuusto ei tässä vaiheessa sitä tiedä.

Eli mitä tässä haluan korostaa, on se, että tämä aikataulu voi olla ongelma, ei lähetekeskustelun kannalta, mutta budjettiraamin päättämisen kannalta ongelma sekä tietopohjan suhteen - joka on riittämätön - että sitten eri lautakuntien, virastojen, valtuustoryhmien ja asukkaiden osallistumismahdollisuuksien suhteen. Tällaisella etupainotteisella budjettiraamin valmistelulla ja päättämisellä joudutaan helposti sellaiseen tilanteeseen, jossa budjettivalmistelua ohjaavat taloushallinnon intressit, yksipuoliset kustannustehokkuuden, säästämisen ym. intressit, koska eri virastot, lautakunnat ja muut tahot eivät ole vielä omissa suunnitelmissaan ensi vuoden tarpeiden numeraalisen käsittelyn tasolla. Vaarana on silloin se, että budjettiraami muodostuukin esteeksi sille perustehtävälle, joka pitäisi olla asukkaiden palvelujen turvaaminen ja kehittäminen. Sen lisäksi, että raami tietysti voi vaikeuttaa varautumista sellaisiin uusiin laki- tai muihin tarpeisiin, joita emme tänä päivänä vielä tiedä.

Toivon, että kaupunginhallitus pohtisi tätä aikataulua ja kun on tietokoneita ja informaatioyhteiskunnan välineitä kehitetty, harkitsisi sitä mahdollisuutta, että budjettiraamia ei lyötäisi lukkoon kovin nopeasti, että vielä pohdittaisiin sen käsittelyä siltä kannalta, miten kuullaan eri lautakunnat ja virastot ja miten valtuusto voi vielä vaikuttaa, ennen kuin budjettiraami päätetään ja että myöskin mietittäisiin, miten budjettiraamin päättämiseen - tai käsittelyyn - voitaisiin yhdistää niitä tärkeitä strategisia suunnitelmia, joita on menossa, kuten esimerkiksi sosiaaliviraston palvelustrategian käsittely, että meillä nämä strategiat eivät kulkisi erikseen ja erikseen jollain muulla logiikalla jonkun muun porukan päättämät talousraamit.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan kiinnittää huomiota seuraavassa budjetissa nimenomaan ajoissa puuttumiseen ja siihen liittyviin toimintoihin.

Mielestäni ennaltaehkäisy ja erityisyyden tukimuodot ovat ne, mihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota jatkossa.

Koulupuolelta haluan sanoa ensimmäisenä, että tällä hetkellä Helsingin kouluissa on paljon hyviä asioita. Mutta sellainen huoli, mikä minulla on, on se, että miten erityisoppilaat saavat riittävän tuen ja käytännössä riittävän tuen erityisesti ollessaan integroituina yleisopetukseen. Jos luokassa on viisikin oppilasta, jotka ovat integroituna, niin minulla on sellainen huoli tällä hetkellä, että silloin ei toteudu enää kenenkään etu. Haluaisin tähän lisää panostusta siltä osin, kun sitä koulun puolella voidaan käytännössä toteuttaa. Ja sitten pitää mennä vielä siihen, mikä Vaasassa on ollut mallina, että panostetaan enemmän alkuopetukseen ja siellä pienryhmiin, että käytännössä puheopettajat, puheterapeutit ja fysioterapeutit tulevat tarvittaessa koululle, jos se tukimuoto auttaa lasta paremmin kuntoutumaan ja onnistumaan. Näillä systeemeillä kun pienluokkia on lisätty alkuopetuksen kohdalla erityisoppilasstatuksen kriteereillä, niin käytännössä kuusi kymmenestä on voitu onnistuneesti sitten integroida yleisopetukseen yleisopetuksen oppilaina ennen 3-luokkaa, eli varhainen panostus siinä suhteessa.

Toinen huoli mikä minulla on koulupuolella tällä hetkellä, ovat koulupudokkaat ja erityisesti sellaiset suht murrosikäiset oppilaat, jotka yht'äkkiä eivät vain enää käy koulua.

Mitkä ovat ne keinot, jota voidaan tehdä, että he eivät vain yht'äkkiä jää pois koulusta? Osa voi olla niin, että he ovat pelaamassa netissä. Ja mitä tekevätkään öisin? Tai mikä erityisesti huolestuttava ilmiö on tällä hetkellä, en tiedä, en osaa nimetä valitettavasti sellaisia yksittäisiä pieniä firmoja, jotka käyttävät näitä taitavia tietotekniikassa poikia, halvalla teettävät heillä erilaisia, voi olla serverihuolto, erilaisia palveluja tai pelien keksimisiä, jolloin käytännössä he tekevät näitä öisin. Niitä ei voi päivisin tehdä, koska he eivät saisi olla töissä, vaan heidän pitäisi olla koulussa. Käytännössä he käyttävät hyväkseen näitä lapsia tällä tavalla ja siitä seuraa se, että he valvovat öisin, eivätkä tule kouluun päivisin. Jokainen osaa arvata, mitä tästä seuraa ja minkälainen pudokkuuskierre siitä seuraa, vaikka jonkun pienen palkkion joskus saakin näistä pimeistä, pimeän aikaan tehdyistä töistä. Tästä en syyttäisi näitä nuoria, vaan nimenomaan niitä aikuisia, jotka mahdollistavat sen. Mutta jotkut keinot, miten tähän saadaan puututtua, pitäisi mielestäni kiireesti löytää.

Koulusta vielä:

Toivon, että kirjoihin olisi ihan oikeasti myös rahaa eikä niin, että äidinkielen kirjoja 8-luokalle ostetaan vasta helmikuussa, kun rahat eivät muuten riitä. Eli materiaalihankintoihin tarvitaan myös rahaa. Varsinkin uuden opetussuunnitelman myötä on ihan välttämätöntä saada materiaalia uusittua, eikä enää voida vain kierrättää niitä jo viisi, kymmenen vuotta kierrätettyjä kirjoja kaikissa aineissa.

Jos vielä miettii näitä ongelmia mitä koululuokissa on. Jokainen, joka on Tahkokallion luentoa Eduka-messuilla ollut kuuntelemassa varmaan muistaa hyvin, miten itsesäätely oikeasti pitäisi oppia käyttäytymisessä jonkinasteisesti 4 - 6-vuotiaana viimeistään, ja sitten ne oppilaat, joilla tätä taitoa ei ole riittävästi kehittynyt, ovat koulussa sitä vasta opettelemassa, niin voi ymmärtää, että ne tukimuodot tarvittaisiin jo aikaisemmin silloin, kun kodin keinot eivät ole riittäneet.

Eli pidän tärkeänä sitä, että päivähoidossa panostetaan siihen, että on mahdollista olla pienempiä ryhmiä eikä vain tiukasti tuijoteta käyttöasteita ilman, että sisällöt ja se, mihin pyritään, tulevat oikeasti huomioiduiksi. Tässä myöskin erityisen tuen tarve ja erityispäivähoitoryhmät ovat ihan avainasemassa, että tehtäisiin se, mitä ennen kouluikää voidaan tehdä eikä vasta sitten koulussa - aivan niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut esille - on se sitten erityisen tuen tarve tarkkaavaisuuden osalta, kehitysviiveen, puhehäiriön tai sitten voi olla, että juuri suomen kielen osalta, että tehtäisiin päivähoidon puolella enemmän eikä keksitä vasta koulussa, että eipä se osaakaan oikein puhua mitään kieltä. Tällaista tulee liian paljon vastaan.

Samalla - mikä myös muiden puheenvuoroissa on tullut esille - että miten saataisiin maahanmuuttajataustaiset äidit oppimaan suomea riittävästi?

Jokainen vanhempi haluaa varmasti tukea lapsensa koulunkäyntiä, mutta jos oma kielitaito ei riitä ymmärtämään, mitä siellä koulun viesteissä lapuilla tulee tai mitä ehkä on läksynä ala-asteella, niin silloin oikeasti on hyvin vaikea tukea sitä. Itse mietin, että miten saataisiin lisättyä matalaa kynnystä siinä, että maahanmuuttajataustaiset äidit ihan oikeasti pääsisivät opiskelemaan Suomea riittävästi, vaikka heillä olisi useampiakin pieniä lapsia kouluikäisten lisäksi?

Päivähoidosta vielä, niin kuin iltapäivätoiminnasta myöskin, että jotenkin alueellisuus ja yhteisöllisyyden lisääminen sitä kautta on varmaan sellainen päivän sana. Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, että sitä on liian vähän ja miten sitä voitaisiin tuoda.

Mielestäni alueellinen lähipalvelu niin päivähoidossa kuin iltapäivätoiminnassakin on yksi, joka tuottaa lasten ja heidän perheidensä yhteisöllisyyden toteutumista parhaimmillaan. Iltapäivätoiminnassa erityisesti, jos ja kun sitä opetustoimen järjestämisvastuulle enemmän ollaan siirtämässä - mikä sinänsä on varmaan aivan mielekästä - on tärkeää katsoa, että ryhmämuotoisia paikkoja ei jatkossa ole sitten vähemmän, ettei käy niin, että niitä lopetetaan eri hallintokuntien järjestämänä ja tuottamana ja sitten huomataan, että niitä onkin vähemmän kuin aikaisemmin. Sehän ei toki ole tarkoitus. Nyt täytyy panostaa, että se oikeasti voi onnistua.

Nuorisopuolelta:

On varmaan jo korkea aika saada se nuorisokahvila Itä-Helsinkiin, mitä täällä useimpien eri ryhmien valtuutetut ovat eri vuosina - minä ja valtuutettu Puura ainakin tässä lähivuosina - olleet aloitteen muodossa edistämässä. Uskon, että tähän asiaan riittäisi varmaan laajempikin tuki. Varmaan nuorisotoimi on tässä asiassa jo ollut hyvin vahvasti hakemassa tiloja jo vuosia.

Vielä ennaltaehkäisevästä:

Leikkipuistojen kesätoiminta, allaspuistot auki ruokailulla, uskoisin, että sillä saadaan paljon hyvää aikaiseksi pienellä rahalla.

Lyhyesti vielä vanhuspalveluista:

Sosiaalilautakunta kävi Tanskassa tutustumassa vanhuspalveluihin. Täytyy sanoa, että toivon, että ne ennaltaehkäisevät kotikäynnit, senioriliikunta ja muut kuntoutusmahdollisuudet ihan oikeasti saadaan myös Helsingin kaupunkiin Tanskan mallin mukaisesti.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Täällä on käyty hyviä keskusteluja. Uskon, että meidän kaupunkimme viranhaltijat ottavat ne oikealla tavalla huomioon ja omissa toiminnoissaan toimivat näiden toiveiden mukaisesti, mitä täällä kukin meistä esittää.

Täällä valtuutettu Ingervo totesi, että Tanskan mallin mukaisesti. Tanska on tänä päivänä vähän huonossa huudossa. Välttämättä en Tanskan mallia haluaisi tänne ainakaan kaikilta osin, mutta joitakin asioita -hänen esityksessään tuli hyviäkin asioita esille - jotka olisivat tarpeen, että ne otettaisiin oikealla tavalla kaupungissamme huomioon, erityisesti koulutuksen, lasten päivähoidon ja kesäpaikkojen osalta jne.

Puheenjohtaja.

Omassa puheenvuorossani haluaisin kiinnittää erityisesti tähän ennenkin esille nostamaani asiaan elikkä turvallisuuteen, mitä kaikkea turvallisuus itse meille kullekin tarkoittaa.

Sehän tarkoittaa myös sitä, että kadut, tiet ovat kunnolla aurattu, ne ovat kunnolla hiekoitettu, jotta siellä voi turvallisin mielin ihminen liikkua. Siellä on asiallinen valaistus. Sinne kuuluvat myös penkit, jossa voi sitä särkevää lonkkaa tai jalkaa, selkää, mitä milloinkin kolottaa, voi huilata ja tätä kautta taas kerätä voimia jatkaakseen matkaa. Tämä on sitä arkiliikuntaa parhaimmillaan silloin, kun se on oikealla tavalla hoidettua. Elikkä toivoisin näihin kiinnitettäväksi huomiota.

Täällä tuli myös esille koulut, miten kouluja tulisi jatkossa kehittää.

Tähän samaan kategoriaan kuuluu päiväkodit. Niitä pitäisi yhä edelleen kehittää eikä ajaa niitä alas. Samaten ovat terveyskeskukset. Niitä myös olisi syytä kehitellä, ei siten, että niiden etäisyys toinen toisistaan pitenee, vaan että ne olisivat kohtuullisen matkan päässä asukkaista, ja tätä kautta ne olisivat helposti saatavissa.

Täällä tuli esille myös vanhuspalveluohjelmat, joihin tulemme tämän kuluvan vuoden kuluessa palaamaan.

Mutta siitä huolimatta esitän, että tulevassa talousarviossa huomioitaisiin se, että me saisimme vanhustenasiamiehen, tai vanhusasioita ajavan henkilön, onko se sitten mies vai nainen, niin se jääköön sitten arvoitukseksi tässä vaiheessa. He olisivat niitä tärkeitä tekijöitä, joita toivoisin tämän kaupungin ottavan haasteena vastaan.

Täällä ei ole pahemmin otettu kantaa asuntotuotantoon.

Meillä on melkomoinen vajaus asunnoissa. Ihmisiä muuttaisi Helsingin seudulle entistä enemmän, kun vain olisi asuntoja, mihin he voisivat muuttaa. Ne asunnot pitää olla kohtuullisia. Ne pitää olla myös kohtuuhintaisia, ja ne pitää olla oikeita koteja. Niissä pitää olla se kodille kuuluva lämpö, mikä usein puuttuu asunnoista.

Nämä tekijät kun otetaan oikealla tavalla huomioon, joita olen luetellut ja mitä monet muutkin valtuutetut ovat tämän illan aikana tuoneet esille, arvoisat kaupungin johdossa olevat viranhaltijat, kun te toimitte näiden asioiden puolesta, niin te olette toimineet meidän kaikkien puolesta sitä kautta. Elikkä näihin asioihin kiinnittämällä huomiota me pääsemme sille tielle, joka tuo hyvää lopputulosta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Täällä on kohtuullisesti puhuttu joukkoliikenteestä ja lippujen hinnoista.

Haluan näin keskustelun lopuksi tuoda ilmi yhden olennaisen näkökohdan, joka ei käsittääkseni ole noussut aiemmissa puheenvuoroissa esille, mutta joka on syytä ottaa huomioon budjetin valmistelussa.

Kilpailutetun bussiliikenteen olemme pitkään saaneet huomattavan halvalla. Taustalla on pitkäaikainen markkinahäiriö, joka johti liikennöitsijät tekemään alihinnoiteltuja tarjouksia. Bussiyhtiöt tekivät suuria tappioita. Tällainen tilanne ei kuitenkaan voi jäädä pysyväksi. Nyt tarjousten hintataso on kohonnut, ja tämä on yksi lisätekijä, joka tuo tariffitasoon paineita. Mainitsemani seikka korostaa tarvetta saada tariffituki nousemaan jo ensi vuonna kohti 50 %:in tasoa.

Jottei joukkoliikennepoliittisesti jouduta kestämättömiin korotuksiin, toivon, että kaikki, jotka olette vaikuttamassa näihin summiin, otatte huomioon tämän, että tulee joukkoliikennepoliittisestikin hyvä budjetti.

Rouva puheenjohtaja.

Kysymyksessä on siis Hakaniementorin alapuolelle rakennettavan parkkilaitoksen vuokran määrääminen.

Olin hyvin ihmeissäni jo siinä vaiheessa, kun kaupunginhallitus käsitteli tätä asiaa viime ja toissa viikolla, ihmeissäni sen takia, että mielestäni tälle parkkilaitokselle asetettu vuokra on uskomattoman alhainen. Helsingissä vastaavanlaisia parkkihalleja on mm. Kampissa tai Elielin aukiolla asema-aukion tienoilla. Siellä parkkihallin vuokra on 11,77 euroa k-m²:ltä. Kasarmintorilla vastaava vuokra on 8,41 euroa. Nyt täällä Pitkänsillan toisella puolella Hakaniemessä - esittelytekstin mukaan - sijainti on selvästi heikompi ja näin ollen esitetään vuokraksi vain 5,50 euroa eli enemmän kuin puolet vähemmän kuin kantakaupungissa.

Esitän, että tämä asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaupunki saa vuokraamastaan pysäköintilaitostilasta paremman tuoton.

Sinänsä olisi mielenkiintoista kuulla apulaiskaupunginjohtaja Korpiselta vähän laajemmat ja suoraan sanoen paremmat perustelut kuin se, että sijainti on huono.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaikki maanalaiset vuokrat ovat melkein muodollisia. Ne ovat hyvin pieniä verrattuna pinnassa olemiseen. Se on kallista kaivaa sinne. On kaupungin edun mukaista, että pysäköintiä saadaan pois kadulta ja saadaan rakennettua julkiset tilat ja kadut viihtyisämmiksi - toivon mukaan.

Se, että Elielin pysäköinti on kalliimpi kuin Hakaniemi, on aika ymmärrettävä. Aseman seutu on vilkkainta, kalleinta, central business district'iä. Sitten Kasarmintori, josta hintaero ei siis ole sataa prosenttia, vaan - jos nyt oikein muistan - se oli runsas 8 euroa, ja tämä oli viiden luokkaa. Siihen vaikuttaa, että Hakaniemessä sen ympäröivät kiinteistöt syystä tai toisesta eivät ole lähteneet sijoittajiksi tähän mukaan. Tämä on kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan neuvoteltu paras mahdollinen vuokra niin, että se pystytään toteuttamaan, koska on katsottu, että Hakaniemen kehitykselle tämä on myönteinen hanke kaupungin kannalta. Jos se palautetaan, niin varmaan se hanke jää sitten toteutumatta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Esityslistan sivulla 47 mainittu sopimus on allekirjoitettu 30.1.2006.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni tämä on hyvin laadittu pientalokaava, ja sen periaatteita tulee noudattaa muidenkin pientaloalueiden kaavamuutoksissa.

Joustavista määräyksistä voisi ottaa esimerkiksi maininnan, että kerrosalaan laskettavaa asuin- ja työtiloja saa sijoittaa myös ullakolle, kellariin ja talousrakennuksiin. Tämä määräys helpottaa täydennysrakentamista tällaisella alueella. Lisäksi on todettu, että kerrosalasta saa käyttää 25 % työtiloina, joka sekin on mielestäni ihan oikeansuuntainen määräys, jolloin sitten etätyömahdollisuudet lisääntyvät.

Sitten sellainen pikkuseikka vielä, että siellä on todettu, että erillisen talousrakennuksen saa naapurin suostumuksella rakentaa vähintään puolen metrin etäisyydelle tontin rajasta. Tämäkin on hyvä. Joskus ne rakennetaan kiinni toisiinsa ja siinä tulee jatkossa hankaluuksia. Tämä kuitenkin mahdollistaa, että talousrakennuksen voi huoltaa siltä omalta tontilta.

Mutta se, mitä ajattelin vielä kysyä, kun tässä on päädytty siihen, että se tehokkuus on 0.30. Se on erittäin poikkeuksellista pientaloalueissa. Sitä ei ole Paloheinässä, tai sanotaan, että Paloheinässä se on, mutta Pakilassa ei eikä Tapaninvainiossa. Mikä tämä periaate on? Meneekö se jatkossakin lävitse, jos näitä muutoksia on, että se nostetaan 0.30:een?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on keskusteltu joistakin näistä kaavoista, joissa suojeluasiat ovat kipeitä. Ja kun lisärakennusoikeutta annetaan pientaloalueelle, niin se sisältää aina sellaisen muutoksen ja murroksen sen ilmeeseen, jossa nämä suojelu- ja muut kysymykset kärjistyvät helposti. En katso, että me voimme ihan samaa lukua soveltaa kaikkialla kaupungissa sen historiasta riippumatta, miten joku alue on syntynyt. Siinä mielessä niin laajaan maanomistajien tasapuoliseen kohteluun ei, ainakaan nyt kovin näköpiirissä olevana aikana, valitettavasti voi mennä, vaan joudumme sovittamaan sitä alueittain.

Puheenjohtaja.

Kun kaavoja tarkistetaan vanhoilla pientaloalueilla, ne väistämättä tekevät epäoikeudenmukaisuutta sellaisia asunnonomistajia kohtaan, jotka eivät pysty hyödyntämään tätä lisärakennusoikeutta. Esimerkiksi talo, joka on rakennettu jossain aikaisemmassa vaiheessa keskelle tonttia, saa siitä rakennusoikeuden lisäyksestä, jos se annetaan koko alueelle, vain lisää kiinteistöveron maksuperusteen. Siitä syystä kun vanhoilla alueilla tätä tehokkuutta lisätään ja rakennusoikeutta annetaan lisää, niin pitäisi olla hyvin yksilöllisiä ratkaisuja tontti tontilta, jotta sellainen tontti, kiinteistön omistaja ei siitä lisäyksestä saa aiheetonta rasitusta. Sen sijaan uusien pientaloalueitten kohdalla rakennusoikeuden määrä riippuu olennaisesti siitä, millaista rakennuskantaa rakennetaan ja miten alue suunnitellaan. Niissä se on sitten aluekohtainen kysymys.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässähän kuitenkin on vanhasta alueesta kysymys, ja täällä nämä ihmiset olisivat halunneet jotkut nostaa sen 0.33:een eli vielä suuremmaksi. Ei tässä ainakaan ollut estettä sille kiinteistöveron nousulle. Kyllähän vanhaa rakennustakin aina voi laajentaa, että sen voi hyödyntää. Mutta yritän pitää ainakin mielessä, että täällä Konalassa se nousi 0.30:een

Puheenjohtaja.

Olen samaa mieltä kuin valtuutettu Koskinen.

Meillä on aivan turhaan, kuin kallioon piirrettynä tämä omakotialueiden rakennusoikeus 0.25:een. Se on mielestäni kurjaa. Se tekee monista alueista ykstoikkoisen ja yksipuolisen näköisen alueen ja ennen kaikkea se estää pientalomaisen asumisen kehittymistä täällä Helsingin rajojen sisällä. Kannattaisi tulevaisuudessa pyrkiä isompiin tonttitehokkuuksiin omakotialueilla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Viimeisimmät keskustelut valtuustossa on käyty pientaloalueitten tonttitehokkuuksien nostamisesta 0.25:stä 0.30:een tai 0.20:stä 0.25:een. Kaiken aikaa tämä keskustelu on ollut tehokkaampaan suuntaan menemistä, että tuskin tässä on pelkoa, että täällä hyvin yksilöllisesti pääsisi asumaan. Kannattaa kantakaupungissa asuvien vierailla joskus esikaupunkialueella, niin näkee, miten Helsingissä asutaan monipuolisesti.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Harry Bogomoloff

puheenjohtaja

(osa 32 §:n kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Risto Rautava Tuija Brax

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu