Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Onko Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa asuvien yksinäisten ihmisten kuoleman jälkeen heidän omaisuutensa lainsuojatonta? Kuinka nopeasti kaupungin vuokra-asunnot tyhjennetään asukkaiden kuoltua? Kuinka nopeasti tavarat viedään kaatopaikalle? Miten huolellisesti arvo-omaisuus luetteloidaan ja säilytetään? Kauanko omaisuutta säilytetään mahdollisia omaisia varten?

Mikä on menettelytapa, kun kaupunki ottaa pesän hoitoonsa ja tekee pesänselvityksen? Kaupungilla on kirjalliset ohjeet kuolinpesien omaisuuden keräämisestä, pakkaamisesta ja säilyttämisestä. Miten kiinteistövirasto valvoo, että ohjeita noudatetaan?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On käynyt ilmi, että ilman testamenttia ja perillisiä yksin kuolevien ihmisten irtain omaisuus häviää usein Helsingin vuokrataloissa.

Helsingin Sanomat kertoi 11. tammikuuta kaupungin vuokrahuoneistossa asuneesta Christer Martinista, jonka omaisuus oli kuljetettu kaatopaikalle yli kaksi viikkoa ennen tyttärelle ilmoitettua viimeistä tyhjennyspäivää.

Helsingissä näyttää vallitsevan käytäntö, jossa kaiken omaisuuden kerrotaan päätyvän kaatopaikalle, mutta sitä ennen haaskalla käyvät taloyhtiön huoltomiehet, isännöitsijä tai naapurit ja lopulta lobbarit. Vaikka vainajalla olisi omaisiakin, perilliset eivät aina tiedä mahdollisen arvokkaan irtaimiston kohtaloa.

Kysynkin kaupunginhallitukselta, oliko nyt esiin tullut tapaus yksittäinen poikkeus vai onko tapana, että ilman perillisiä olevien vainajien omaisuutta katoaa piittaamattomuudesta johtuen?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettujen Molanderin ja Helistön kysymyksiin esitän vastauksena kunnioittavasti seuraavan:

Tapauksessa, johon valtuutettu Helistö kysymyksessään viittaa, oli menetelty selvästi vastoin lakia ja sosiaaliviraston antamaa menettelyohjetta.

Kuolintilanteessa on toimittava perintökaaren oikeusohjeiden mukaan. Vainajan omaisuudesta päättää kuolinpesä. Vuokranantajan tulee toimia ainoastaan kuolinpesän valtuuttamalla tavalla.

Sosiaalivirastolla on 26.8.2005 päivätty pysyväisohje menettelystä henkilön kuollessa sosiaalihuollon toimintayksikössä tai ostopalvelulaitoksessa. Tapahtunut ja valitettava virheellinen menettely koski tällaista asuntoa, jonka sosiaaliviraston asunnottomien sosiaalipalveluyksikkö oli vuokrannut tukiasunnoksi Helsingin Asuntohankinta Oy:ltä. Asunto sijaitsi yksityisessä asunto-osakeyhtiössä. Mainitussa tapauksessa oli menetelty vastoin sosiaaliviraston voimassa olevaa menettelyohjetta. Vainajan omaisuutta ei annettu kuolinpesälle tai siirretty varastoon, vaan se oli hävitetty. Sosiaalivirasto on esittänyt menettelystä anteeksipyyntönsä vainajan omaisille ja ilmoittanut ottavansa vastuun teon aiheuttamista vahingoista.

Apulaisoikeuskansleri on lehtikirjoittelun perusteella pyytänyt kaupunginhallitusta hankkimaan tarvittavat selvitykset ja antamaan lausuntonsa maaliskuun loppuun mennessä siitä, onko julkisuuteen tullut väärä menettely poikkeustapaus ja onko kaupungin ohjeistus menettelystä vuokra-asukkaiden kuoleman varalta ollut riittävä. Kaupunginhallituksen selvitys oikeuskanslerille annetaan maaliskuun alussa.

Tähän asti saatujen selvitysten perusteella ei voida päätellä, että kaupungin vuokralaisten omaisuutta kuolemantapauksessa käsiteltäisiin piittaamattomasti niin kuin lehtikirjoituksessa annettiin ymmärtää, vaan kysymyksessä on valitettava yksittäistapaus.

Kaavoitusta ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja on kuitenkin 9. päivä helmikuuta katsonut tarpeelliseksi antaa omalle toimialalleen menettelyohjeen siitä miten tulee lakien ja viranomaismääräysten puitteissa toimia kaupungin vuokralaisten kuollessa. Tämä menettelyohje ja edellä mainittu sosiaaliviraston menettelyohje on jaettu valtuutetuille tiedoksi.

Sosiaalivirastossa valmistellaan ohjetta, jolla varmistetaan se, että sosiaalityöntekijä saa aina tiedon asiakkaan kuolemasta ottaakseen yhteyden vainajan perillisiin.

Valtuutettu Molander kysyi, miten kaupunki ottaa pesän hoitoonsa ja tekee pesän selvityksen.

Jos vainajalla ei ole elossa olevia perimysoikeutettuja sukulaisia ja jos vainaja ei ole tehnyt testamenttia, perintö menee perintökaaren mukaan valtiolle. Näitä ns. valtion perintöjä hoitaa kaupunginkanslian oikeuspalvelut.

Kun oikeuspalveluihin tulee tieto mahdollisesta valtion perinnöstä, hankkii oikeuspalvelut sukuselvityksen vainajasta. Sukuselvityksen ja mahdollisen testamentin nojalla selviää, onko kuolinpesässä osakkaita. Oikeuspalvelut hoitaa kuolinpesän selvityksen aina saamansa valtakirjan nojalla. Valtioperintätapauksissa valtakirjan antaa valtiokonttori. Mikäli sukuselvityksen laatimisen jälkeen poikkeuksellisesti käy ilmi, että perimysoikeutettuja henkilöitä on elossa, voi oikeuspalvelut hoitaa kuolinpesän selvityksen osakkaiden antamien valtakirjojen nojalla. Mikäli pesässä on osakkaita, vuokra-asunnon irtisanomisessa ja irtaimiston realisoinnissa toimitaan osakkaiden toivomalla tavalla. Valtionperintätapauksissa mahdollinen vuokra-asunto tyhjennetään ja vuokrasopimus irtisanotaan mahdollisimman pian turhien kustannusten välttämiseksi sekä kuolinpesälle että vuokranantajalle. Rahallista arvoa omaava irtaimisto myydään huutokaupalla tai muulla tarkoituksenmukaisella ja kuolinpesälle edullisimmalla tavalla. Vain arvoton tavara toimitetaan kaatopaikalle. Irtaimiston realisoinnista saadut varat talletetaan kuolinpesän tilille.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitän apulaiskaupunginjohtajaa perusteellisesta selvityksestä. Olen iloinen kuullessani, että tässä on ollut todellakin yksi yksittäinen tapaus.

Helsingin kaupungilla on nimittäin yli 41 000 tavanomaisen aravavuokrataloyhtiön asuntoa. Ja jos katsotaan eläkkeensaajista, niin yli 16 000 henkeä asuu asumistuen varassa näissä vuokra-asunnoissa, siis eläkkeensaajia. Tämä on tilastoa vuodelta 2004. En usko, että tämä lukumäärä on vähentynyt. He ovat yleisesti ottaen yksin asuvia, koska perheen koko on keskimäärin 1,1 henkilöä. Kaupungin vuokra-asunnoissa toki asuu ihmisiä myöskin asumistuen lisäksi ilman asumistukea.

Huoli siitä, miten yksin asuvien omaisuutta kohdellaan heidän kuolemansa jälkeen, on ollut suuri, koska on jotenkin annettu ymmärtää julkisuuden kautta, että nämä asunnot tyhjennetään hyvin nopeasti. Mutta jos virkamiehillä on asianmukaiset ohjeet ja jatkuvasti näitä ohjeita päivitetään ja seurataan, että ohjeita noudatetaan, niin ilmeisesti ei ole sitten jatkossa syytä huoleen. Mutta ohjeiden noudattaminen tietysti on se suurin ongelma. Ohjeita voi olla paljon, mutta isännöitsijän, huoltohenkilöt, kaikki tällaiset ovat aika avainhenkilöitä näissä. Kaupungilla on velvollisuus huolehtia, että isännöitsijät ja muu henkilökunta on moraalisesti oikein toiminut näissä.

Kiitos apulaiskaupunginjohtajalle vastauksesta. On ilo kuulla, että Christer Martinin omaisuuden haaskaaminen on ollut vain yksittäinen epäonninen tapaus. On hyvä, että näiden asioiden päälle katsotaan vähän pidemmälle jatkossa. Osin tämä saattaa kertoa kaupungin asenteesta syrjäytyneisiin tai muulla tavoin omaa polkuaan kulkevia ihmisiä kohtaan.

Ilmeisesti oikeuskanslerille menevä vastaus on jonkin verran syvempi, koska sitä on vielä noin kuukausi aikaa hioa. Eli kuunnellaan se sitten kuukauden kuluttua. Mutta hyvä näin.

Puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpisen vastaus tyydyttää sikäli, että todetaan selkeästi ja tunnustetaan, että on tapahtunut virhe. Mielestäni se on erittäin tärkeää. Se pitäisi jotenkin vain saada kansalaisille tiedoksi, että tämä on ollut yksityistapaus ja valitettava tapaus ja vielä sen varmistamiseksi, että näin ei enää koskaan tapahtuisi, niin kuin on tapahtunut valtuutettu Helistön mainitsemassa tapauksessa. Tämä tieto pitää saada asukkaille täällä Helsingissä, koska aivan selvästi huoli lisääntyy, kuten valtuutettu Molander täällä totesi.

Tässä on tietysti se ongelma, että - esimerkiksi tässä kyseessä olevassa tapauksessa - vainajan henkilökohtaiset tavarat, siis valokuvat, kaikki ne tavarat, jotka olisivat olleet tavattoman tärkeitä omaisille, joita ei suinkaan voida millään rahalla korvata, ovat nyt kadoksissa ja hävinneet, siis jotakin täysin korvaamatonta on menetetty. Toivottavasti nämä menettelyohjeet, jotka apulaiskaupunginjohtaja on jo laittanut liikkeelle ja sosiaaliviraston omat ohjeet johtavat nyt siihen, että seuranta on parempaa ja tämäntapaisia tapahtumia ei voi enää jatkossa tapahtua.

Puheenjohtaja.

Tämä tapaus, josta valtuutettu Helistö puhui, oli tietysti pöyristyttävä laatuaan. Lehtitiedoista tosin saattoi päätellä, tai saattoi syntyä kuva, ettei se suinkaan ollut yksittäistapaus, ja tämähän on seikka, joka on hyvin tärkeä tässä selvityksessä, joka oikeuskanslerille tullaan tekemään, niin otetaan huomioon laajemminkin, onko vastaavanlaista sitten kuitenkin tapahtunut enemmän. Tällaisestahan nyt nimenomaan julkisuuden kautta käydyn keskustelun perusteella, niin tällaisia johtopäätöksiä myös monet ovat olleet tekemässä.

Oletan, että kun apulaiskaupunginjohtaja Korpinen otti puheenvuorossaan esiin, että tässä olisi tapahtunut jopa laittomuuksia, niin myös kaupungin sisällä sitten ryhdytään vastaamiin toimenpiteisiin laittomuuksiin syyllistyneitten virkamiesten, ikään kuin tämä asia huomioitaisiin siinä kaupungin normaalissa järjestyksessä ? .

Sitten vielä yksi erityinen asia, joka tässä mielestäni on noussut esiin.

Monessa tapauksessa sellainen henkilö, jolla ei ole perillisiä - tässä tapauksessahan perilliset olivat paikalla ja olivat peräämässä oikeuksiaan - hänellä saattaa olla kuitenkin myös sellaista omaisuutta, joka ei ole rahaksi muutettavissa, mutta jolla voi olla yleistä merkitystä. Esimerkiksi valokuvaajien arkistot tai muut vastaavat voivat sisältää paljon kulttuurihistoriallisesti merkittävääkin aineistoa. Tässä tapauksessa liikuttiin nimenomaan tällä alueella. Silloin tämän järjestelmän pitäisi osata jollakin lailla ottaa huomioon tällaisen jäämistön hyödyntäminen, ettei se mene pelkkään kaatopaikkajätteeseen sen takia, että pesänselvityksen tekijällä ei ole minkäänlaista ammattitaitoa tai ohjeistusta tunnistaa, jos jotain tämäntyyppistä materiaalia vastaan tulee. Tässä suhteessa en ole ihan tyytyväinen, jos me lähdemme vain siitä, että telkkarit ja arvotavarat saamme kyllä huutokaupattua ja rahaa veronmaksajien kassaan. Kyllä täytyisi jonkun osata myös katsoa, että jos kyseessä on jollakin muulla lailla arvokas jäämistö.

Puheenjohtaja.

Valitettavasti tämä tapaus ei ole ainoa, mikä tässä on. Nimittäin kaupungin asunnoissa on käytäntönä se, että kun yksinäinen henkilö on kuollut asuntoon ja ruumisnesteitä on valunut pitkin lattioita ja muuta vastaavaa, mahdollisesti jopa naapurihuoneistoon asti, niin sitä paikkaa joudutaan luonnollisesti siivoamaan jo poliisin käynnin jälkeen ja kun siivousliikkeen herkkänahkaiset ja tunteikkaat naisihmiset eivät pysty sitä ruumissotkua siivoamaan, niin siinä vaiheessa siivousliike delegoi sen homman eteenpäin ja paikalle kutsutaan sitten vähän ronskimpaa väkeä ja kuinka ollakaan, he sattuvat olemaan sitten paatuneita narkomaaneja, jotka ottavat ja siivoavat asunnosta ihan jotain muuta kuin niitä ruumisnesteitä ja jättävät vielä ikkunan raolleen ja ottavat avaimen mukaansa ja tulevat viimeistelemään sitä hommaa myöhemmin. Toinen tapaus on sitten se, jossa ns. avopari, jossa toinen kuolee sairaalaan ja toinen asuu siellä asunnossa olematta mitenkään kirjoilla, putsaa varsin tehokkaasti asunnosta arvoesineistön ennen kuin kuolemasta menee tietoa omaisille. Nämä ovat sellaisia vuotokohtia tässä hommissa, että niihin pitäisi saada tulppa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Rantanen kysyi, minkälaisiin rangaistus- tai muihin toimiin sitten kaupunki ryhtyy.

Haluan todeta, että kysymys on rikoksesta, joka on poliisiasia. Siis tämä, mitä valtuutettu Sademies täällä mainitsi, kuuluu työnjaossa poliisille selvittää tämäntapaiset omaisuusrikokset, jos niitä esiintyy.

Ne ovat äärettömän valitettavia, jos on tällaista niin kuin puhuttiin, että kun terveydellisistä syistä sellainen yksinäinen, jonka kuolema huomataan liian myöhään ja tulee naapureiden terveyskysymyksiä näissä siivoamistapauksissa, niin siinä todella voi olla vuotokohta. Silloin käännymme kyllä poliisin puoleen, että saisimme tällaisen rikollisuuden maassamme kuriin.

Puheenjohtaja.

Viime vuosina pummilla-ajo Helsingin kaupungin julkisessa liikenteessä on yleistynyt ja vakiintunut. Varsinkin raitiovaunuissa ja metrossa lipun maksaminen näyttää olevan riippuvainen vain matkustajan halusta. Pummilla-ajon johdosta saamatta jäävät lipputulot kasvattavat osaltaan julkisen liikenteen tuen tarvetta ja matkalippujen korotuspaineita ja vähentävät joukkoliikenteen kilpailukykyä.

Kysyn, miten laajaa pummilla-ajo Helsingissä nykyisin on, miten suurta taloudellista vahinkoa siitä aiheutuu, mihin toimenpiteisiin kaupunki on ryhtynyt pummilla-ajelun lopettamiseksi, mitä tuloksia on saavutettu ja mihin toimiin vielä aiotaan ryhtyä?

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettu Enrothin kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Tarkastetuista matkustajista matkusti Helsingin sisäisessä joukkoliikenteessä vuonna 2005 ilman asianmukaista lippua 3,17 %. Vuonna 2004 luku oli hiukan tätä suurempi eli 3,33 %. Vuonna 2005 metroliikenteessä tarkastetuista noin 631 000 matkustajasta sai tarkastusmaksun 2,42 % ja raitioliikenteessä tarkastetuista noin 318 000 matkustajasta 3,4 %. Liputta matkustavien todellinen määrä on kuitenkin tätä suurempi. Vuositasolla HKL:n lipputulomenetys on arviolta 6 milj. euroa. Liputta matkustaminen on vakava ongelma. Sen seurauksena maksavilta matkustajilta perittävät lipun hinnat ovat noin 10 % korkeammat kuin tilanteessa, jossa kaikki maksaisivat matkansa.

Liikennelaitoksen matkalippujen tarkastajat ovat tarkastaneet vuosittain noin miljoona matkustajaa kaikkiaan 200 miljoonasta matkustajasta. Vuonna 2005 tarkastettujen matkustajien määrä kuitenkin nousi tehostetun tarkastuksen ansiosta 1,13 miljoonaan eli nousua oli toistakymmentä prosenttia edellisvuodesta. Liikennelaitos järjestää vuonna 2006 uusien tarkastajien rekrytoinnin. Tavoitteena on näin saada noin 15 tarkastajaa avoinna oleviin virkoihin, jolloin kokonaisvahvuus olisi noin 50 tarkastajaa. Tilannetta ei helpota se, että määrätyistä tarkastusmaksuista maksetaan vain noin puolet. Liikennelaitos käyttää kaikki mahdollisuudet maksujen perimiseksi myös ulosoton kautta.

Liputta matkustamisen ehkäisemiseksi liikennelaitos on selvittämässä, mitä porttien asentaminen kaikille metroasemille maksaisi, mitä se vaikuttaisi laitoksen eri toimintoihin ja minkälaisen lippujärjestelmän se vaatisi. Selvityksen valmistuttua joukkoliikennelautakunta päättää jatkotoimista.

Puheenjohtaja.

Kiitokset vastauksesta.

Tein samansisältöisen kyselytuntikysymyksen elokuussa 2003 ja silloinkin vastattiin, että HKL selvittää syksyn aikana mm. mahdollisuuksia porttien käyttöön metroasemilla ja näiden vaikutusta pinnaukseen.

Kyllä tässä hommassa nyt joku mättää. Selvittely on valtuustokäytännössä varsin yleistä, mutta jossain pitäisi rajakin olla. Lipputulojen väheneminen on kolmen vuoden ajalta, jos demagogisesti pyöristää, 20 milj. euroa. Sillä rahalla olisi tietysti paljon muutakin käyttöä. Nyt aika menee selvittelyyn ja rahat kuluvat yhä edelleen hukkaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Pummilla matkustamisesta on tehty Helsingissä ns. hyvä vihollinen, jota syytetään lippujen hintojen noususta, vaikka tärkein syy hintojen korotuksiin on tariffituen alhainen taso. Kaiken lisäksi valtuustoa on johdettu harhaan budjettikäsittelyssä kaunistelemalla tariffituen osuutta koskevia lukuja.

Etelä-Suomen lääninhallituksen liikenneosaston julkaisussa 1/2005 on verrattu alueen kuntien tukea joukkoliikenteelle. Sen mukaan HKL:n tuki oli vuonna 2003 vain 41 milj. euroa, vaikka se valtuustolle esitettyjen lukujen mukaan oli 93 milj. euroa. Ero johtui siitä, että HKL laskee tariffitukeen myös metroverkon, ratikkaverkon ja niiden rakentamiskulut poistojen kautta.

Varsinainen lipputuki oli Helsingissä lääninhallituksen lukujen perusteella vain 21,4 %. Asukasta kohti laskettuna se tarkoitti Helsingissä 68 euroa, kun vastaava tuki oli Espoossa ja Vantaalla vähän yli 100 euroa asukasta kohti.

Talousarviossa pitäisi jatkossa erottaa toisistaan varsinainen tariffituki ja investointien tukeminen tai rahoittaminen. Esimerkiksi metroasemat pitäisi nähdä osana yhdyskuntarakenteen investointeja, joita ilman Kalasataman kaltaiset alueet tai koko nykyinen kaupunki ei tule toimimaan.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Hakasen puheenvuoro alkoi ihan mallikkaasti. Pummilla matkustaminen on todellakin tällainen "hyvä vihollinen".

Tosiasia kuitenkin on - joka tuli apulaiskaupunginjohtaja Saurin vastauksesta esiin - että liputta matkustaa hämmästyttävän vähän meidän joukkoliikenteessämme ihmisiä. Avoimen sisääntulon piirissä, eli ratikan ja metron piirissä, pummeja tuntuu olevan 2,5 % matkustajista. Se on kohtuullisen pieni osuus koko porukasta. Helsinkiläiset joukkoliikenteen käyttäjät ovat selvästi vastuullisia ja yhteisöllisiä ihmisiä.

Tämä 6 milj. euron menetetty lipputulo-osuushan on täysin teoreettinen, tai niin kuin valtuutettu Enroth puhui, demagogisen pyöristyksen jälkeen 20 miljoonasta 3 vuoden kuluttua. Tämähän nyt on tällaista puhetta, jota voidaan heittää ilmoille, jotta ..?..konkretisoidaan, mutta tässä tapauksessa se konkretisointi on vähän valheellinen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Itse uskaltaisin arvioida, että liputta matkustajia saattaa olla lähes 10 % matkustajista, ja tämä tarkoittaa liikennelaitoksen osalta lähes 10 milj. euron tulomenetystä vuodessa.

Vastatessaan allekirjoittaneen asiaan liittyvään toivomusponteen viime joulukuussa joukkoliikennelautakunta totesi mm., että vuoden 2005 aikana on tarkoitus saada 30 %:n nousu tarkastettujen lippujen määrässä ja että metron osalta ollaan tekemässä selvitystä porttijärjestelmään siirtymisestä. Kysyn apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, onko lippujen tarkastustavoite viime vuonna saavutettu ja milloin ollaan siirtymässä tähän porttijärjestelmään?

Mielestäni tariffien korottaminen tulee olla sidoksissa liikennelaitoksen toimiin pummilla matkustamisen vähentämiseksi. Lippujen tarkastajia on lisättävä, avoimet virat on täytettävä ja metron osalta on siirryttävä porttijärjestelmään. Mielestäni pitäisi myös selvittää, voitaisiinko tarkastustoiminta ulkoistaa. Nykyinen lipputulojen menetys tarkoittaa pääomitettuna, jos se jatkuisi samalla tavalla jatkuvasti, noin 100 milj. euron kokonaismenetystä kaupungille. Se on jo sellainen rahamäärä, jonka pitäisi edellyttää joitakin toimia asiassa.

Puheenjohtaja.

"Pummit kuriin" -keskusteluun haluaisin tuoda sellaisen näkökulman, että kun puhutaan näistä porttien asentamisista, niin kannattaisi ottaa mielestäni huomioon se imagohaitta, joka tällaisilla porteilla on joukkoliikenteelle.

Toiseksi:

Olen ymmärtänyt, että yhdessä tämä porttien asentaminen ja niiden valvominen, jota portit kuitenkin edellyttäisivät, olisi niin kallis keino, ettei se välttämättä toisi kaupungille juurikaan kustannuksia.

Sen vuoksi esittäisin, että olisi pohdittava enemmänkin tällaisia pehmeitä keinoja saada ihmiset ostamaan sen lipun. Voitaisiin esimerkiksi ajatella, että metroissa liikkuvat vartijat voisivat myydä matkustajille lippuja ja että tarkastajien määrää voitaisiin lisätä, mutta samalla pitäisi huolehtia siitä, että heidän palkkansa ja työolonsa olisivat paremmat.

Ja sitten viimeiseksi se asia, jonka muutkin ovat jo sanoneet, että ennen kaikkea pitäisi nostaa tariffitukea ja saada joukkoliikenteen taso paremmaksi ja estää lippujen hintojen korottaminen.

Ordförande.

Jag tycker det är bra att biträdande stadsdirektör Pekka Sauri utreder vad biljettkontrollstationer i metron t.ex. skulle kosta. Det är ju klart att med de sex miljoner vi årligen förlorar så kommer vi ju att komma rätt så långt trots att de här kontrollstationerna givetvis är dyra i anskaffning. Vi måste ge en klar signal om att samhälle inte godkänner att en del sportar med att inte betala för sin del av det gemensamma. Sanningen är väl den att vi inte heller vet riktigt hur många som de facto reser utan att göra rätt för sig, utan att betala. Sex miljoner kan vara rätt summa eller så är det en mycket större summa vi förlorar. Jag tvivlar på att varje förhöjning av biljettpriser automatiskt leder till att folk inte betalar för att de inte skulle ha råd. Om vi här i fullmäktige upprepar det antagande som en mantra smittar det lätt av sig så att allt flera tycker att de har givits en legitim orsak till att inte köpa biljett. Jag hoppas att staden också på något sätt kunde åstadkomma en imageförhöjning av det här yrket biljettkontrollör, för att det är kanske där som det är det allra svåraste att de inte kan få de här vakanserna fyllda, för att biljettkontrollörerna kanske med rätta många gånger upplever att de är någon slags pariaklass, de bemöts på ett obehagligt sätt av folk. Så att där finns mycket att göra, men det handlar om en gemensam fråga och där tycker jag att fullmäktige bör ge en klar signal.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kysyisin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, kuinka paljon arvioidaan, että pummilla bussikaistoilla yksityisautoilla ajaminen maksaa kaupungille hidastuneena bussiliikenteenä ja sitä kautta lisääntyneitä kuluina?

Täällä moni on lukenut sosiologiansa ja nostanut esille tämän hyvän vihollisen teorian. Mielestäni nyt olisi vähintäänkin kohtuullista, että nyt selvitettäisiin samalla myös pummilla bussikaistalla ajamisen ja pummilla pysäköinnin kulut, ja silloin katsotaan, että mistä tässä todellisuudessa on kyse.

Valtuutettu Enroth osoitti mielestäni hyvää poliittista rehellisyyttä toteamalla, että pummilla joukkoliikenteessä matkustaminen summasta puhuminen on demagogiaa. Sitä se nimenomaan on. Tosiasiahan on se, että vaikka me saisimme täysin vedenpitävät järjestelmät, kukaan ei pääsisi ilman matkalippua joukkoliikennevälineisiin, niin ei se tarkoittaisi, että meille tulisi 6 milj. euroa lisää lipputuloja. Se tarkoittaisi sitä, että me saisimme jonkun verran lisää lipputuloja. Mutta se merkitsisi sitä, että monet köyhät, joilla ei näillä lipunhinnoilla ole varaa matkustaa muuta kuin pummilla, niin he jättäisivät sitten matkan väliin. Tämä pitää myös rehellisyyden nimissä huomioida. Samaan aikaan kuitenkin totean, että minunkin mielestäni jokainen, jolla on oikeasti varaa, pitäisi maksaa lipun hinnoista. Mutta kun saamme lipun hintoja alas, niin sillä saamme ihmisiä paremmin maksamaan, ja se maksaa itsensä takaisin.

Tämä 6 milj. euroa, jos sitä nyt koko ajan pyöritetään ? , tämä pummilla matkustaminen, josta koko ajan puhutaan, niin tämähän on tällainen hyvä tekosyy, jonka taakse vetäydytään, kun ei haluta tosiasiassa panostaa aidosti joukkoliikenteeseen. Aina voidaan sanoa, että niin kauan kun matkustetaan pummilla, niin ei panna joukkoliikenteeseen lisää rahaa.

Puheenjohtaja.

Käytän työmatkallani bussi 67:aa. Sillä menen Pakilasta Rautatientorille. Työmatkaliikenteessä bussi on täynnä työmatkalaisia, jotka käyttävät kausilippua. Lipun lukija on asetettu bussin kuljettajan näköpiiriin. Bussin kuljettaja näkee ja kuulee siitä, että jokainen maksaa lipun. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana useita kertoja on käynyt lipun tarkastajia tässä bussiliikenteessä, jossa heitä ei tarvittaisi, koska valvonta on jo riittävää. Sen sijaan kun keskustassa käytän ratikoita, niin vuoteen en ole niissä nähnyt lipuntarkastajia ja kuitenkin vain hyvin harva ratikkamatkustaja käyttää lippua, sitä lipunlukijaa.

Olisiko nyt syytä, että siirrettäisiin pois nämä nykyiset tarkastajat näistä busseista, kun siellä on riittävä valvonta ja siirrettäisiin heidät metroon ja ratikoihin, koska niissä ei ole valvontaa ja niissä pummilla ajo kuitenkin tapahtuu?

Puheenjohtaja.

En halua puolustaa pummilla ajamista millään muotoa, mutta peräänkuulutan, että ilmiötä kannattaa kyllä tutkia ja selvittää aika analyyttisesti ennen mahdollisesti kalliitten ja mittavien investointien tekemistä.

Apulaiskaupunginjohtaja Saurin puheenvuorossa kävi ilmi mm., että perityistä tarkastusmaksuista - jos ymmärsin ja kuulin oikein - 50 % jää lopulta maksamatta perinnän jälkeen. Ymmärrämme? me, että se tarkoittaa käytännössä ihmisiä, joilla ei ole mitään perittävää, mikä taas aika pitkälti tuo juuri sen asian esiin - minkä valtuutettu Arhinmäki toi esiin - että näiltä ihmisiltä sitä rahaa ei ylipäänsä siihen lippuun saisi silloinkaan, että meillä olisi aukoton järjestelmä ja näin ollen näitten rahojen käyttäminen vaikkapa moneenkin kertaan tai pääomittamalla - niin kuin täällä jotkut puheenvuorot tekivät - on tietysti epärealistista. Toinen asia on kokonaan se, minkälainen lainkuuliaisuuskysymys tässä on, että halutaan, että valvotaan tahoja. Tämä on varmaan juuri se "hyvä vihollisasia", että toisille lainkuuliaisuuden vaatiminen myös näitten oikeasti pummien osalta on hirveän tärkeää. Mutta ei pidä sotkea sitä silloin tähän liikennelaitoksen varainhankintakysymykseen niin painokkaasti kuin mitä täällä tehdään.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että järjestelmiä pohditaan ja selvitetään ja lautakunta miettii, mikä on järkevää. Mutta esimerkiksi metroporttien osalta kustannukset ovat todella isot. Se koemallikin, mikä Sörnäisten metroasemalla on, on käytännössä käyttämättömänä koko ajan. Muistaakseni, jos muistan oikein, se maksoi toistakymmentätuhatta euroa, ja se sitoo vielä henkilökuntaa sen käyttäminen. Minä kun siellä joka päivä kävelen, niin voin sanoa, että silloin kun siinä on henkilökuntaa vieressä ollut lippuja tarkistamassa, niin se toimisi täsmälleen yhtä sujuvasti ilman sitä hökötystä siellä. Joku tolkku pitää olla siinä, että minkälaisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Toivottavasti joukkoliikennelautakunta arvioi sen sitten viisaasti, kun saa ne selvitykset.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Kiitoksia tästä keskustelusta, jossa esitetyt ajatukset olen kirjoittanut huolellisesti muistiin. Muutama vastaus keskustelussa esitettyihin kysymyksiin:

Valtuutettu Enroth kiinnitti huomiota siihen, että hän teki samankaltaisen kysymyksen noin kolme vuotta sitten, jolloin myöskin luvattiin porttikokeilua metroasemilla.

Sen vuoden 2003 jälkeen HKL on kokeillut metroaseman porttia Sörnäisten metroasemalla. Kokeilun perusteella on arvioitu, mitkä hyödyt ja haitat olisivat sitten kaikilla metroasemilla toteutettuna. Joukkoliikennelautakunta pääsee tätä selvitystä arvioimaan toivon mukaan lähiaikoina.

Valtuutettu Koskinen kysyi, kuinka liikennelaitos on onnistunut saavuttamaan sen 30 %:n tavoitteen tarkastetuissa matkustajissa.

30 % ei saavutettu, mutta liki 20 % saavutettiin. Se saavutettiin samalla tarkastajamäärällä kuin aikaisemminkin. Joten ns. tuottavuus nousi varsin reippaasti. Vuonna 2002 lipuntarkastuksen tulot olivat noin miljoona euroa, vuonna 2005 puolitoista miljoonaa euroa. Joten tässäkin on saavutettu melkoista edistystä.

Kuten valtuutettu Arhinmäki täällä sanoi, aukoton kontrolli ei välttämättä tarkoita, että kaikki menetetyt lipputulot saataisiin sisään, koska aivan varmasti osa lipuitta matkustavista ei sen jälkeen käyttäisi joukkoliikennettä. Kuten varmasti voidaan päätellä siitä, että vain noin puolet määrätyistä tarkastusmaksuista saadaan perityksi, on todennäköistä, että varsin suuri osa näistä ihmisistä ei tiukan kontrollin järjestelmässä käyttäisi lainkaan joukkoliikennettä. Jolloin niitä tuloja ei myöskään todennäköisesti saataisi.

Valtuutettu Arhinmäki kysyi, kuinka paljon tulonmenetyksiä johtuu siitä, että yksityisautot ajavat bussikaistoilla tai luvattomasta pysäköinnistä.

Totta kai näistä on omat merkittävät haittansa. Niitä taas yritetään hillitä toisin keinoin. Nehän eivät suoranaisesti kuitenkaan liity joukkoliikennevälineissä liputta matkustamiseen.

Valtuutettu Enroth totesi, että harva näyttää lippua lipunlukijalle raitiovaunussa.

Tämä johtuu varmasti siitä, että aika monella on aikaa siinä lipussa, jolloin sitä ei tarvitse näyttää. Joten se, että ihminen ei näytä korttiaan ratikkaan noustessa, se ei merkitse mitään sen suhteen, onko hänellä lippua vai ei.

Edelleen:

Valtuutettu Arhinmäki kiinnitti huomiota tähän 6 milj. euron menetettyjen lipputulojen arvioon, jota käytetään sitten tarkoitushakuisesti.

Kannattaa ehkä muistaa, että se arvio on kuitenkin HKL:n oma arvio ja HKL:llä varmasti on kaikki intressi edistää joukkoliikenteen käyttöä. Joten voisin kuvitella, että ainakaan HKL:n kannalta siinä luvussa ei ole mitään rakenteellista vääristymää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän Kristina Kokolle uudeksi henkilökohtaiseksi varajäseneksi kulttuuri- ja kirjastolautakuntaan Iina Pihlaista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän, että Terhi Mäelle valitaan uusi henkilökohtainen varajäsen, joka on Esa Suominen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hanke on varsin kannatettava.

Haluan vain tässä yhteydessä esittää toivomuksen, että kun markkinointiyhtiön hallituksen tueksi perustetaan enintään 20 henkilöä käsittävää neuvottelukuntaa, niin siinä olisi edustettuna myös helsinkiläiset yrittäjäjärjestöt, joilla tarkoitan lähinnä Helsingin Kauppakamaria ja Helsingin Yrittäjät ry:tä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin tiedustellut, mitä tapahtuu Helsinki Region Row Marketingille, joka on perustettu jo viisi, kuusi vuotta sitten, tai sitä aiemmin? Sillä oli tehtävänä markkinoida Helsinkiä eri puolille maailmaa. Tuleeko kaksi päällekkäistä järjestelmää vai lakkautetaanko tämä? Voisiko asianomainen apulaiskaupunginjohtaja kertoa, tai joku joka tietää.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tarkoitus on, että nyt perustettavaksi esitettävä elinkeinomarkkinointiyhtiö on keskeinen seudun toimija elinkeinomarkkinointiasioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen HRM siinä muodossa, missä se tällä hetkellä toimii, ei tule jatkumaan. Siellä on esimerkiksi näitä taloja, Pietari-talo ja Moskova-talo. Selvitämme niiden jatkoa. Selvitys ei ole vielä valmistunut.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ehdotuksen mukaan perustettavan yhtiön tehtävänä on mm. yritysten toimintaedellytysten säilyttäminen ja parantaminen ja seudun brandin kehittäminen ja siitä huolehtiminen. Lukijalle herää kysymys, onkohan tehtävä turhan laajasti määritelty?

Yhtiön hallitukseen puolestaan on tarkoitus nimetä pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat ja maakuntajohtajat. Herää toinen kysymys: näinköhän heillä on aikaa hoitaa tätä tehtävää kunnolla?

Yhtiön hallituksen tehtävänä on - esityksen mukaan - päättää kaikista sopimuksista. Lisäksi kootaan neuvottelukunta, jolla kuitenkaan ei ole mitään päätösvaltaa. Kukin kunta seuraa - tämän esityksen mukaan - yhtiön toimintaa oman seuranta- ja raportointijärjestelmänsä kautta. Mitä se esimerkiksi Helsingissä tarkoittaa, jää epäselväksi.

Haluan kiinnittää tämäntapaisiin kysymyksiin huomiota siitä syystä, että kaupunginjohtaja Pajusen kaudella näyttää olevan tulossa yhä useampia yhtiöitä ja lisää yhtiöittämisehdotuksia.

Itse suhtaudun epäillen yhtiöittämisen järkevyyteen, varsinkin silloin kun on kysymys kaupungin brandin ja toiminnan kannalta olennaisista asioista. Joka tapauksessa tällaiset kysymykset herättävät mielestäni tarvetta omistajapolitiikkaa koskevaan keskusteluun.

Fru ordförande, ärade fullmäktige.

Det är alldeles utmärkt att vi ägnar uppmärksamhet åt både den internationella och också förstås den nationella marknadsföringen av Helsingfors, men då måste vi förstå vad marknadsföring är. Det är inte att sitta bakom ett skrivbord och rita kurvor och göra statistiker och analyser som man sedan inte kan följa upp, utan det är fråga om försäljningsarbete framför allt. Det är klart att man inte kan hålla på och sälja varje timme och varje dag, men tyngdpunkten bör i motsats till vad som hittills har varit fallet vara på ordet försäljning. Hela begreppet marknadsföring är litet svårt att handskas med för att det innehåller också pr-verksamhet, det kan innehålla litet reklamverksamhet, det här behövs, men framför allt de personliga kontakterna utåt, mot sina potentiella, existerande eller potentiella kumpaner. Och det här tycker jag vi nu, när vi grundar ett nytt bolag, har orsak att fundera på. Hur gör vi det? Var hittar vi den dynamiska person som börjar dra det här bolaget?

Jag skulle också ha frågat vad man gör med det nuvarande bolaget och vi fick svaret, men det är viktigt att vi inte parallellt har överlappande funktioner. Då drunknar båda funktionerna i byråkrati och en viss form av, ska vi säga, stadgemässig verksamhet. Vi bör nog möjligast snabbt bli av med det nuvarande bolaget, HMDC, som inte har uppfyllt det ändamål, tycker jag, som det ursprungligen ställdes på det. Det var väl Hakanen som redan frågade om det. Vad gör vi egentligen med ett bolag tillsammans, ett aktiebolag? Det kan hända att det är så att det skall finnas det här för att vi är många kommuner och att det är lättast att sköta. Det viktiga är emellertid inte formen, allra minst som det sägs här i föredragningstexten att det är meningen att varje aktieägares beslutande organ ska besluta om bolaget ska bildas.

Eihän siitä tule mitään, jos jokainen kunta päättää, millä tavalla ja miten tämä perustettaisiin, vaan tässä täytyy olla erittäin suorat linjat ja vähän kovatkin.

Lisäksi tulee mielestäni tarkasti välttää liiallisen byrokratian syntymistä, ja se on kyllä nyt tämän esitystekstin mukaan syntymässä, kun kaupunginjohtajien asema on vahva, kun siihen perustetaan vielä delegaatio ja siinä on virkamieskunta laajasti mukana. Totta kai sen täytyy olla mukana, mutta siinä täytyisi ennen kaikkea olla myyntieksperttejä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä yhtiö asettaa itselleen tavoitteita, joiden saavuttaminen tässä yhdeksän vuoden aikana tulee olemaan hieman hankalaa.

Esitystekstin viidennessä kappaleessa lukee, että "yhtiön visiona on, että vuonna 2015 pääkaupunkiseutu on Itämeren alueen kilpailukykyisin liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonne sijoittuu merkittävästi nykyistä enemmän kansainvälisiä investointeja, yrityksiä ja osaajia."

Sitten puhutaan hyvin paljon innovaatiosta, mutta tästä esityksestä ja esittelytekstistä ei ilmene, että sisällytetäänkö tähän innovaatioon myöskin kulttuurin ja luovan taiteen innovaatio.

Meillä on esimerkkejä Euroopasta, jolloin joku kaupunki tai joku alue on lähtenyt tästä liikkeelle. Yhtenä hyvänä esimerkkinä Bilbao, jonka museo on luultavasti tuonut siihen kaupunkiin miljoonia kävijöitä, puhumattakaan siitä, että sen museon ympäristö on myöskin elävöitynyt. Kiinnittäisin vaan näiden arvoisten päättäjien huomion siihen, että kulttuurilla tai luovalla taiteella on innovaatioissa hyvin keskeinen osa.

Toinen asia - johon valtuutettu Åhman kiinnitti huomiota - on se, että tähän on tarkoitus nimittää hallitus, jossa on vähintään viisi, enintään seitsemän varsinaista jäsentä. Tekstistä pääsee selville, että hallitukseen nimetään kaupunginjohtajat sekä maakuntajohtajat.

Sinne siis tuskin edes mahtuu markkinointiin erikoistuneita henkilöitä. On mahdollista, että he tulevat mukaan tähän neuvottelukuntaan.

Palatakseni vielä tähän ambitiotasoon, niin ambitiotason toteuttaminen Helsingin suhteen edellyttää toimenpiteitä, joita tämä yhtiö ei voi eikä pysty tekemään asunto- ja liikennepolitiikan suhteen ja monessa muussa asiassa, puhumattakaan sitten tästä mainitsemastani kulttuurista.

Toivoisinkin, että kun tämä yhtiö ryhtyy toimimaan, se ymmärtäisi, kuinka tärkeää tämä luova panostus, ei pelkästään kaupallisella toiminnalla, vaan myöskin toiminnalla, joka houkuttelee ihmisiä tänne, luo tänne elinympäristön, joka mahdollistaa muualta tulevien viihtyvyyden täällä metropolisalueella.

Näillä sanoilla tietysti voin samalla todeta, että kannatan tätä ajatusta, mutta yhtiö on vain koodi ja tullaan vaatimaan paljon innovatiivista toimintaa näiltä henkilöiltä ja innovatiivisen toiminnan takana täytyy olla myöskin investointeja tarpeellisiin uudistuksiin tässä pääkaupunkistruktuurissa.

Puheenjohtaja.

On erinomainen idea. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olemme nähneet Euroopassa suuren alueiden nousun ja samalla myös alueiden keskinäisen kilpailun kaaren. On tietysti olennaista ja tärkeää, että Helsinki näkee mahdollisuutensa tässä. Mikään ei ole vielä valmista. Todettakoon samalla, että kilpailu on sangen kovaa jo näillä meidänkin pohjoisilla perukoilla.

Olen tainnut aikaisemminkin sanoa - ja totean sen nyt tässä - että entinen pääkaupunkimme Tukholma on jo julistautunut Skandinavian pääkaupungiksi, The Capital of Skandinavia, ja luontevasti se on ottanut paikkansa, samoin Kööpenhamina. Eli ns. brandin löytäminen on erittäin tärkeä asia. Se ei voi olla jotakin keinotekoista, ylhäältä päin luotua.

Jatkaisin valtuutettu Donnerin ajatusta siitä, että mitä elävin yhteys tulee tällä perustettavalla markkinointiyhtiöllä olla paitsi kulttuurin ja taiteen eri kenttiin, niin sanokaamme niihin järjestöihin ja järjestelmiin, jotka jo satojen vuosien ajan ovat kansainvälistyneet luontevasti eli yliopistoihin, tieteeseen ja tutkimukseen, joissa tämän alan osaamista on yltä kyllin. Eli kun täällä todetaan, että nämä tutkimuslaitokset, tiedepuistot ja korkeakoulut, ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita, voi samalla kysyä, missä määritellään, miten yhteistyö tulee hahmottumaan?

Ja kun aikajakso on vuodessa 2015, kaipaisi myös nuorison läsnäoloa. Siis onko tämä jälleen suurten ikäluokkien hanke, jossa ylhäältä päin ohjataan jotakin, joka sitten ei saa vastakaikua niiden ikäryhmien joukossa, jotka todellisuudessa vuonna 2015 ovat täällä päättämässä näistä asioista?

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Donner kiinnitti huomiota hyvin tärkeään asiaan, nimittäin siihen, että tämä visio on epäuskottava, epätodellinen, suorastaan valheellinen.

Tietysti voi olla mahdottomia päämääriä. Mutta ajatelkaa, tässä yritetään sanoa, että voitaisiin jotenkin lyödä Pietari, jossa Pietarin alueella on 5 miljoonaa ihmistä tai Tukholma, jonka alueella on puolitoista miljoonaa ihmistä. Vaikka se tapahtuisi, että pääkaupunkiseudun seudun kunnat yhdistettäisiin, YTV-kunnat ja Tallinna yhdeksi kaupungiksi, niin silloinkin meillä olisi vain puolitoista miljoonaa ihmistä. Tosiasia on se, että meidän pitää pyrkiä suuriin yksiköihin, mutta täytyy olla joku järki näissä asioissa. Kaupunkirakenteeltaan Tukholma on täysin ylivoimainen, liikennejärjestelyiltään ja monessa muussa mielessä, juuri niin kuin valtuutettu Kolbe mielestäni hyvässä puheenvuorossaan äsken totesi. Kyllä tässä on pyrkimistä. Tämä visio ei ole todellinen. Se ei ole realistinen. Sitä ei voida saavuttaa. Sen takia se pitäisi tarkistaa. Se nyt vaan on näin.

Toinen asia, joka tässä hieman haittaa ja harmittaa, on se, että tämä pitäisi olla Helsinki-vetoinen. Mitä ihmettä täällä tekee Uudenmaan liitto -niminen järjestö? Mielestäni se on täysin käsittämätöntä. Sillä on saatu Helsingin omistusosuus alle puoleen. Se on 45 % eikä 51 %, niin kuin sen pitäisi olla. Ihmetyttää, että kuinka meidän neuvottelijamme voivat mennä hyväksymään tällaista omituista rakennetta. Uudenmaan liitto. Onko tässä Askolakin mukana tai Pukkila? Mitä ihmettä ne markkinoivat? Ihmettelen aikalailla tätä järjestelyä. Mäntsälä.

Sitten jos ajatellaan tätä toimintaa.

Mielestäni aika hyvä näkökulma tuli tuossa juuri, että jos tässä hankkeessa on kaupunginjohtajat, niin siitä voi muodostua sellainen kahvikerho, että millä sulle kuuluu tänään, miten olet jaksanut, jos ei tähän saada jotenkin jäntevää toimintaa. Tämähän tarkoittaa sitä, että nykyinen yhtiö ajetaan alas. Sehän ei sanallakaan ilmene tekstistä, ei missään muodossa, mikä on tietysti hieman outo asia. Tämä hanke on huonosti valmisteltu. Tämä hanke lepää tyhjän päällä ja sitten vielä Uudenmaan liitto on kytketty tänne, joka on varmin vakuus siitä, että tästä asiasta ei tule mitään. Sipoon kunnan ja Helsingin intressit ovat aivan erilaiset. Sipoo tosin ei vielä ole Uudenmaan liitossa, mutta ilmeisesti - toivottavasti - aika pian on.

Olennaista olisi pohtia sitä, kuinka me voimme markkinoida mitään, kun meillä ei ole tontteja riittävästi antaa tänne. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä me voimme todellakin tarjota ja onko niin, että kun Helsinki maksaa 45 %, niin yritykset tämän puulaakin toiminnan seurauksena siirtyvät Espooseen ja Vantaalle, niin kuin minä pelkään. Kyllä tässä on aika paljon miettimistä.

Sitten vielä haluaisin miettiä sitä, miten meillä ylipäätään toimitaan tällaiseen ...?

Mielestäni valtuutettu Donner varsin hyvin toi esille kulttuuriaspektin, joka on ymmärretty Euroopassa, melkein kaikkialla muualla paremmin kuin Suomessa. Bilbao oli hyvä esimerkki. Espanjassa ja Italiassa on lukuisia muita esimerkkejä, joissa ... Barcelona on menestynyt loistavasti samoista syistä. Barcelona on tällä hetkellä Euroopan kulttuuripääkaupunkeja, samoin kuin Berliini, joka nousee juuri tällä.

Valtuutettu Kolbe mainitsi tieteen, joka mielestäni on äärimmäisen tärkeä, samalla kun Helsingin yliopistoa käytännössä ajetaan alas ja täällä ajetaan korkeakoulupolitiikkaa, joka merkitsee hajakeskittämistä ja voimien hajottamista. Toivotaan, että korkeakoulut taas kerran generoisivat jotain ihmeellistä, tilanteessa, jossa meillä on voimassa ulkomaalaislainsäädäntö, joka ajaa opiskelijan pois sen jälkeen, kun Suomessa hänestä on tehty maisteri tai tohtori.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Kiinnitän huomiota vammaiskuljetusten kompensaatiomaksuun, joka on vuodelta 2005 ollut 2,2 milj. euroa eli vanhassa rahassa yli 13 milj. markkaa. Mielestäni tällaisiin summiin meillä ei ole varaa.

Onneksi vammaiskuljetussopimusta on nyt saatu muutettua ja irtisanottua vuoden 2005 sopimus. Onkin nähtävissä, että kilpailutusosaaminen ja kuljetussopimusehtojen tarkistaminen on edistynyt.

Ongelmia näyttää edelleen kuitenkin olevan näissä vammaiskuljetuksissa. Pari päivää sitten viimeksi juttelin taksikuskin kanssa. Hän kertoi, että huonosti toimivien kimppakyytien aikataulutukset ovat tehneet sen, että ihmiset joutuvat odottamaan taksikuljetuksia, he myöhästyvät sovituista tapahtumista ... (Puheenjohtajan välihuomautus.) Anteeksi. Oli. Pahoittelen. Se oli vammaiskuljetuksiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Pahoittelen väärässä kohdassa otettua puheenvuoroa, joka koskee siis tätä vammaiskuljetusten kompensaatiomaksua vuodelta 2005.

Helsinkiläiset veronmaksajat joutuvat maksamaan 2,2 milj. euroa tyhjästä, siitä, että vammaiskuljetukset eivät ole sopimuksen mukaisesti toteutuneet. Katson, että meillä ei ole varaa tällaiseen käytäntöön. Onkin erittäin tärkeätä, että tämä kuljetussopimus on saatu irtisanottua ja olemme siirtyneet toivon mukaan parempiin käytäntöihin ja että kilpailutusosaaminen ja kuljetussopimusehtojen tarkistaminen on edistynyt.

Olen kuullut itsekin palautetta sekä vaikeavammaisilta että taksikuskeilta siitä, että vammaiskuljetuksissa on edelleen ongelmia. Ongelmat liittyvät siihen, että kun kuljetuksia yhdistetään ja pyritään saamaan säästöjä, niin palvelujen laatu ei kuitenkaan välttämättä kehity hyvin, vaan tulee tilanteita, joissa huonosti toimivat kimppakyydit johtavat siihen, että ihmiset myöhästyvät niistä tilanteista, joihin heidän pitäisi päästä. Esimerkiksi kouluista myöhästytään, kun joudutaan odottamaan takseja. Kustannukset voivat käytännössä nousta kimppakyytitilanteessa siihen nähden, jos nämä kaksi kyytiä järjestettäisiin erikseen.

Pitäisin erittäin tärkeänä, että Helsinki nyt ponnistelee todenteolla sen suhteen, että vaikeavammaisten subjektiivinen oikeus saada kuljetuspalveluja toimisi mahdollisimman hyvin ja sitä kautta saataisiin turvattua vammaisten yhdenvertainen oikeus liikkua ja elää aktiivisesti Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Puura otti esille asian, minkä itsekin aioin. En toista.

Muista ylityksistä haluaisin ottaa, tämän tulevan raamikäsittelyn näkökulmasta, asian esille.

Elikkä tässähän näkyy hyvin selvästi se, että esimerkiksi lasten päivähoidon kohdalla, että alun perin budjetti oli alimitoitettu. Tässähän on jo ylitysoikeus tähän kohtaan 11 milj. euroa. Tälle vuodellehan ryhmät korjasivat tätä kohtaa ja vieläkin siellä on hiukan tällaista epävarmuutta olemassa. Samoin lapsiperheiden palvelut, niin siinähän on ihan lastensuojelun asiakaspalvelun ostoista johtuvia määrärahaylityksiä tapahtunut. Elikkä siinä ovat ennusteet pettäneet.

Tämä on yksi sellainen asia, johon pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota, että lain säätämät palvelut todella mitoitetaan budjetti niihin raameihin, että se todella riittää elikkä ettei lakisääteisistä palveluista jouduta hakemaan ylityksiä. Se pitäisi kyetä arvioimaan oikein.

Sitten vanhustenpalvelut:

Tässä on ollut selkeätä linjausta vinoon suuntaan sillä tavalla, että on ollut ilmassa vähän toiveajattelua siitä, että selvitään vähemmillä paikoilla, mitä meillä on ollut sitten loppujen lopuksi tarvetta. Ja sitähän osoittaa, että tällä hetkellä - viime perjantaina - 319 vanhusta on tällä hetkellä jonossa joko pitkäaikaissairaalassa sosiaalitoimen palveluihin tai sitten odottamassa pitkäaikaissairaalaan tai sitten kotona. Elikkä siellä on 319 vanhusta tällä hetkellä paikkaa vaille. Vanhusten palveluissa on jo nyt tälle vuodelle arvioitavissa noin 7 milj. euron käppi siihen budjettiin verrattuna, mitä me olemme täällä myöntäneet tälle vuodelle, koska ostosopimusten hinnat ovat kohonneet.

Tämä on yksi sellainen asia, mitä pitäisi miettiä, että millä tavalla kyetään arvioimaan nämä lakisääteiset ja ihan selvästi tarvetta vastaavat palvelut, että se budjetti pitää, on kohdallaan.

Sosiaalitoimen puolella tämä on erityisen raskas henkilöstölle, koska he sinnittelevät sitten näitten niukkojen budjettien rajoissa ja se leimaa koko vuoden sitä työtä. Kun se tulee, niin kuin totta kai, hyvät virkamiehet pyrkivät pitämään budjetista kiinni, se kaatuu työpaikoille ja ihmiset elävät koko vuoden sen budjettipaineen alla.

Mielestäni seuraavassa raamissa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota näihin kohtiin, jotka viime vuoden puolella ylittyivät. Niihin kiinnitettiin kyllä huomiota tämän vuoden puolella. Mutta tavallaan tämä taistelu ei ole ohitse. Se on mielestäni raamiasia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minäkin haluan kiinnittää huomiota valtuutettu Puuran esiin nostamaan kysymykseen sosiaaliviraston aikuisten palvelujen lisärahoituksesta. Siitä siis 2,2 milj. euroa aiheutuu vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten sopimukseen sisältyneestä kompensaatiosta liikennöitsijälle tilanteessa, jossa matkat vähenevät, eli maksetaan yksityiselle yhtiölle lisää siitä hyvästä, että palvelut on surkeasti järjestetty ja sen seurauksena vaikeavammaiset eivät ole voineet käyttää heille kuuluvaa oikeuttaan.

Tiedustelin jo tammikuussa kyselytunnilla, miten uusilla sopimuksilla ja järjestelyillä on turvattu se, että vaikeavammaisten oikeus palveluun toteutuu ja että aikaisemmat virheet eivät enää jatku. Kyselytunnilla valittiin kuitenkin keskusteltavaksi muita, joidenkin mielestä ilmeisesti tärkeämpiä aiheita, kuten rottien hävittäminen. Sittemmin eduskunnan oikeusasiamies on pyytänyt Helsingiltä selvitystä siihen samaan kysymykseen, jonka yritin tammikuussa esittää, johon apulaiskaupunginjohtaja vastasi hyvin ympäripyöreästi, että asioita selvitellään ja virheitä tai puutteita korjataan.

Toivonkin, että apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen voi tässä yhteydessä kertoa, mitä on tehty sen varmistamiseksi, että jokainen vaikeavammainen saa hänelle kuuluvat yksilölliset kuljetuspalvelut ja että näistä jatkuvista ongelmista päästään eroon?

Puheenjohtaja.

Vammaispalveluista sen verran, että tällä hetkellä onneksi taksiyrittäjät toiminnallaan tuntevat kaupungin. Samaa ei voida sanoa siitä keskuksesta, mistä kuljetukset tilataan.

Kuulin muutama viikko sitten uudesta järjestelystä, joka koskee pyörätuolipotilaiden yökuljetuksia ja yötaksin saatavuutta. Uudessa sopimuksessa on vaarana se, että siitä tulee tuhottoman kallis kokeilu - puoli vuotta - kaupungille. Kaupunki on varannut viisi taksiautoa 500 euroa per auto päivystämään yökuljetuksia varten. Kuitenkin samat taksit ajavat koko ajan siellä myöskin mittari päällä normaaliajoja, mikä on ihan ymmärrettävää. Taksiautoilijat ehdottivat 5 - 10 euron yölisää jo tilattuihin palveluihin. Sitä ei kuitenkaan oltu valmis hyväksymään. Eli tässä tulee nyt seuraava vahtimisen paikka, että miten yöliikenne järjestetään ja mitä se todella kaupungille maksaa, kun varsinaisia kuljetusmatkoja on kahdesta 10:een suunnilleen per yö. Kallista kyytiä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On tietysti valitettavaa, että sosiaaliviraston aikaisempi ennuste budjetin toteumasta ei pitänyt paikkaansa. Mutta tässä yhteydessä on syytä todeta, että ennusteiden tekeminen oli viime vuonna erityisen vaikeaa sen takia, että virastossa oli iso organisaatiomuutos ja vertailukelpoisia lukuja edelliseltä vuodelta ei löytynyt.

Valtuutettu Puhakka otti esille raamisuunnittelun ja kysymyksen siitä, että millä tavalla tulevaisuudessa voidaan välttyä ylityksistä.

Mielestäni tässä on kyse suunnitteluaikataulusta. Nimittäin tähän aikaan vuodesta on hankala ennustaa, miten kustannuksen kehittyvät sen takia, että esimerkiksi kaikki neuvottelut, ostopalvelusopimukset tapahtuvat vasta syksyllä. Samoin tiedämme, että usein on niin, että lainsäädännön muutoksista johtuvat seuraukset ovat tiedossa myös loppuvuodesta. Toivonkin, että meillä olisi mahdollisuus syksyn tietojen valossa tarkistaa raamipäätöksiä. Sillä tavalla virastolle annetaan mahdollisuus pysyä budjetissaan.

On ehkä syytä tässä yhteydessä todeta, mistä nämä ylitykset johtuvat kaiken kaikkiaan.

Viime vuonna sosiaaliviraston menot kasvoivat 39 milj. eurolla. Siitä 13,5 milj. euroa johtui lainsäädännön muutoksista ja yksityisen hoidon tuen korotuksesta, 14 milj. euroa liittyivät palkkaratkaisuihin ja vain 11,7 milj. euroa oli ns. muu kustannustason muutos, elikkä runsas prosentti erittäin maltillista kehitystä.

Hyvät kuulijat.

Valtuutettu Gartz otti esille tärkeän kysymyksen, josta haluan vielä lyhyesti jatkaa, eli budjettiylitysten yhteys budjettiraamin valmisteluun ja sen aikatauluun.

Toivon - kun kaupunginhallitus ei vielä ole budjettiraamia ensi vuodelle päättänyt - että se vakavasti harkitsisi valtuutettu Gartzin ehdotusta siitä, että tätä raamia voitaisiin tarkastella syksyn alussa vielä uudelleen. Toivon, että se harkitsisi vakavasti myös ehdotusta, jonka itse tein edellisessä valtuuston kokouksessa, että ei hosuta budjettiraamin päättämisessä heti alkuvuodesta - ylipäänsä. Kiireeseen ei ole mitään pakottavaa tarvetta.

Ei nykyään tarvitse kynällä käsin laskea kaikkia lukuja eikä papereita kuljettaa jalkaisin paikasta toiseen. Kyllä nykyaikaisella tekniikalla pitää voida taloutta suunnitella niin, että myöhemmin vuotta voidaan tehdä budjettiraamit eikä niitä ryhdytä maaliskuun alussa lyömään lukkoon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitän varsin seikkaperäisestä vastauksesta ja olleiden ongelmien esille tuomisesta.

En kuitenkaan malta olla kysymättä, että voisiko sille tehdä jotakin, kun taloushallintopalvelusta voi tulla samana päivänä tai peräkkäisinä päivinä saman viraston laskuja, joihin molempiin on lisätty pienlaskutuslisä? Olisiko näitä laskuja, kun ne tulevat samana päivänä, mitenkään mahdollista yhdistää. Asia ei ole suuri, mutta imagollisesti vähän ikävä.

Puheenjohtaja.

En malta tässä kohtaa olla muistuttamatta, että olisi vähitellen syytä tunnistaa myös ne uhraukset, joita lapset ja nuoret sodan aikana ovat antaneet.

Sotaveteraanien ohella olisi aika muistaa myös sotilaspoikia, pikkulottia, työvelvollisia työtyttöjä ja työpoikia, sotaorpoja sekä evakko- ja sotalapsia. Lasten ja nuorten osallistuminen sota-ajan kotirintamatehtäviin sekä viestintätehtäviin jopa rintamalla on ollut tärkeä osa puolustusjärjestelmää ja heidän tulisi saada siitä vihdoin myös ansaitsemansa tunnustus.

Haluan kiittää aloitteen saamasta melko perusteellisesta vastauksesta ja ilmeisestä pyrkimyksestä parantaa liikenneturvallisuutta.

Onneksi täällä ei ole menty ruotsalaiseen logiikkaan, jossa ohitetaan todennäköisyydet, Ruotsissa kun on poistettu suojateitä sillä verukkeella, että niissä tapahtuu eniten onnettomuuksia. Totta kai riski kasvaa siellä missä tapahtuu eniten tien ylityksiä.

Liikenneturvallisuusongelma ei näytä riittävästi kuitenkaan helpottuneen siihen kohdistuneesta julkisesta huomiosta huolimatta. Toivon, että esitettyjä toimenpidevaihtoehtoja kokeillaan mahdollisimman nopeasti myös käytäntöön.

Haluaisin kiittää siitä, että toimenpiteisiin on ryhdytty.

Tämä on iso asia tälle alueelle, josta näitä valituksia on tullut. Senpä takia olen hyvin iloinen, että saatoin tällaisen tekstin sitten lukea täältä käsittelystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Lipponen on puuttunut aiheelliseen huoleen eräällä pientaloalueella.

Huoli on kuitenkin yhteinen kaikilla niillä pientaloalueilla, joissa on tapahtunut merkittävää täydennysrakentamista. Autoistumisen myötä yhä useammalla kiinteistöllä on tarvetta useampaan parkkipaikkaan tontillaan. Välttämättä sinne ei mahdu rodorendronin ja pienen pöydän ja tuolin lisäksi niin montaa autoa kuin pitäisi, joten joudutaan käyttämään väkisinkin kadunvarsipysäköintiä. Erityisen pulmalliseksi tämä tilanne tulee talvisin. Kapeat tiet ahtautuvat. Ja jos sitä käytetään - niin kuin monilla paikoin käytetään - talviseisontapaikkana pakettiautolle, kuorma-autolle tai jopa lumiauran kauhoille, tien kunnossapito talvisaikaan muodostuu erittäin pulmalliseksi. Sen vuoksi olisikin hyödyllistä saada tieto, millä tavoin voidaan varmistaa se, että pientaloalueilla kadut ja tiet kyetään pitämään talvisaikaan ajettavassa kunnossa ja myöskin jaloin ja rattaitten kanssa liikkuen on mahdollista päästä talvisaikaan etenemään. Jos ainoastaan kiinteistön omistaja voi puuttua oman kiinteistönsä kohdalla olevan auton pysäköintiin, niin muut tiellä kulkijat eivät voi puuttua tähän esteeseen. Näinkö on? Ja voitaisiinko asialle tehdä jotakin, mikäli tämä pitää paikkansa?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen tyytyväinen vastaukseen, että pyöräilyn edistämisasia hyväksyttiin tässä muodossaan. Toki tietysti paikka, ymmärrän, että se oli varmaan pr- tai mainosmielessä laitettu Lasipalatsin eteen.

Toivoisin jatkossa, jos tämä kokeilu osoittautuu hyväksi, että näitä asetettaisiin nimenomaan sinne missä pyöräilyä tehdään, esimerkiksi pääväylän varteen tai Itäväylän varteen, jossa hyötypyöräilyä, työmatkapyöräilyä on merkittävässä määrin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täytyy vaan toivoa, että kaupunginhallituksen vastauksessa mainittu asemakaavan muutos etenisi mahdollisimman nopeasti, jotta risteyksen liikenneturvallisuus saadaan parannettua ennen kuin seuraava yliajo risteyksessä tapahtuu. Kaupunginhallituksen vastauksessa todettu viime vuonna tapahtunut onnettomuus ei ole ensimmäinen kyseessä olevan risteyksessä tapahtunut.

Toivoisin, että väliaikaisia toimenpiteitä lisättäisiin liikenneturvallisuuden lisäämiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Koskinen on tehnyt oikein hyvän aloitteen. Listalla mainitaan, että hän on tehnyt kerran saman aloitteen ennenkin. Itse asiassa hän on tehnyt kaksi kertaa saman aloitteen.

Minustakin olisi aika jo lopulta parantaa Tapaninkyläntien ja Kotinummentien liikenneturvallisuutta ennen kuin sattuu vakavia onnettomuuksia lisää.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvä valtuustoväki.

Mielenkiintoista aloitteeni saamissa vastauksessa on se konsensus, millä ne virastot, jotka hyötyisivät aloitteessa esitetyistä toimenpiteistä, katsovat ikään kuin kaupungin yhteistä etua oman virastonsa edun edelle.

Käytännössä siis naisvaltaiset alat eivät asetu vaatimaan tasapuolista kohtelua itselleen suhteessa miesvaltaisiin aloihin. Varsinkin sosiaali- ja opetuspuolella perhevapaista johtuvat kustannukset ovat kolminkertaiset ja terveyspuolella kaksinkertaiset verrattuna kaupungin keskivertoon. Eli kyseessä ovat alipalkatut virastot.

Olisi kohtuullista, että perhevapaiden suhteellinen osuus edustaisi kaikissa virastoissa hallintokuntien perhevapaita koskevan budjettiosuuden keskiarvoa eli 0,47 %:in luokkaa - se on mielenkiintoista, miten sosiaalidemokraattien ryhmässä on kova pulina tällä hetkellä - eikä siis niin, että se on korkeimmillaan 0,67 %, kuten opetusvirastossa ja muissa kuin opetus-, sosiaali- ja terveystoimissa keskimäärin 0,21 %, elikä näillä lähinnä miesvaltaisilla aloilla.

Jos jatkossa joudutaan kiristämään vyötä, tässä on yksi peruste jättää opetus-, sosiaali- ja terveystoimi rauhaan. Kun ministeri Haataisen kolmikantatyöryhmäkään ei päässyt yksimielisyyteen perhevapaita koskevien kustannusten jakamisesta, jäämme nyt odottelemaan seuraavaa siirtoa, ja varmasti palaamme kysymykseen sen jälkeen, kun valtiollisella tasolla asia selkeytyy.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aloitteessa olen sinänsä tyytyväinen vastaukseen, että liikuntapuoli, ilmeisesti mielellään, on tätä asiaa edistänyt.

Nyt tässä asiassa tulee ilmeisesti verottaja vastaan, eli kaupunki ei pysty näitä vakiovuoroja maksamaan liikuntaseteleillä. Pahaa pelkään, että yksityiset liikuntahallit ovat tässä asiassa hieman joustavampia ja pystyvät tämän asian toisella lailla hoitamaan. Siinä suhteessa kaupungin hallit jäävät ehkä häviölle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on aivan erinomainen aloite.

Tuli mieleen, että Helsingin pitäisi tehdä Kuntaliiton kautta valtiolle esitys siitä, että nämä mahdolliset veroesteet poistetaan. Tämähän olisi ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja monet ylittäisivät liikuntakynnyksen saadessaan liikuntaseteleitä esimerkiksi sellaiseen liikuntaan, johon ovat sitoutuneet. Ne voisivat olla vaikka uimahallivuoroja, tennisvuoroja, koripallovuoroja, mitä tahansa. Mutta se pitäisi olla tasa-arvoinen eri liikuntamuotoihin nähden, mihin valtuutettu Malinen selvästi näyttää tähtäävänkin tällä hyvällä aloitteella.

Toivottavasti asianomaiset virkamiehet ottavat tämän asian vakavasti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Kiitän perusteellisesta vastauksesta lautakuntien osalta. Sosiaalilautakunta ja yleisten töiden lautakunta ovat tehneet perusteellista työtä. Olen tyytyväinen siihen, että lautakunnat kannattavat tasokkaan leikkipuiston rakentamista ydinkeskustaan.

Pitäisin ensisijaisena sitä, että Töölönlahden aluetta suunniteltaessa ja kaavoitettaessa tutkittaisiin tarkkaan sen alueen mahdollisuudet sijoittaa tällainen, poikkeuksellisen tasokas leikkipuisto. Myös Kaisaniemi voi olla mahdollinen alue. Siellähän onkin tällaisia perinteisiä pienten lasten leikkipuistoja. Tässä leikkipuistossa pitäisi olla tavoitteena se, että se houkuttelisi päiväkoti-ikäisiä ja ala-asteikäisiä lapsia liikkumaan ja lastenkulttuurin pariin ja että Helsinki tällaisen tasokkaan puiston kautta pystyisi vahvistamaan lapsiystävällisen kaupungin mainettaan ja että ydinkeskustaa ylipäätään kehitettäisiin myös lapsia ja lapsiperheitä ajatellen. Uskoisin, että myös yrityselämällä voisi olla kiinnostusta panostaa tällaiseen puistoon. Kyllähän yrityselämä tälläkin hetkellä panostaa kukkaistutuksiin ja puistonpenkkeihin, niin miksei lasten hyvinvointiin.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen kahden päivän aikana katsellut pyörätelineitä ja havainnut siellä kuusi rikottua, tuoretta polkupyörän raatoa - jos tätä ilmaisua sovitaan käytettäväksi. Se on rahallisesti melkoinen menetys kaupunkilaisille, ottaen huomioon polkupyörien nykyiset hinnat. Kesällä polkupyörien osittainen varastaminen ja pilkkominen on paljon yleisempää kuin näin talvipakkasilla.

Kiinnitän huomiota yleisten töiden lautakunnan lausunnossa mainittuun seikkaan, että nämä polkupyörätelineet ovat vajaakäyttöisiä. Totta kai ne ovat vajaakäyttöisiä, kun ne pyörät rikotaan ja muuta. Kansalaiset eivät viitsi viedä sinne polkupyöriään. Jos samalta henkilöltä viedään kuusi polkupyörää vuodessa, niin se vähentää pyöräilyintoa huomattavasti.

Mutta muuten tämä aloite näyttää saavan aika positiivisen vastaanoton. Kiitän tähän työhön osallistuneita siitä, että tämä asia menee eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Sademiehen tärkeä aloite on jäänyt vähän niukalle vastaukselle.

Olisin toivonut hieman tarkemmin sen määrittämistä, millä tavoin Pasilan asemalle ja päärautatieasemalle lisätään runkolukitusten mahdollistavia telineitä.

Korostan, että valtuutettu Sademies tuntee käytännössä tämän ongelmatiikan aika hyvin. Siitä syystä olisi syytä ottaa onkeen tämä ohje.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kyselytunnilla todettiin, että kaupunki menettää lipputuloja liputta matkustaneiden osalta 6 - 10 milj. euroa vuodessa.

Aloitteessani esitin Helsingin, Espoon ja Vantaan rintamaveteraanien vuoroisuusperiaatetta maksuttomassa pysäköinnissä. Kaupunginhallitus toteaa, että menettelystä syntyisi jopa 20 000 euroa vuodessa kustannuksia ja että jäädään odottamaan asiassa muiden kuntien toimenpiteitä.

Mielestäni Helsingin pitäisi osoittaa esimerkkiä tässä asiassa ja myöntää maksuton pysäköintioikeus myös Espoon ja Vantaan rintamaveteraaneille. Tämä olisi osoitus kuntien välisestä yhteistyöstä. Päätöstä lykkäämällä säästetään kyllä kohta edellä mainittu 20 000 euroa vuodessa - ei tarvitse sitä jatkossa enää maksaa - samalla kun pummilla matkustaminen saa rauhassa rehottaa Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tein aloitteen bussien ikkunamainosten kieltämisestä.

Bussilla 17 matkustava Olli otti yhteyttä ja kysyi, miksi kaupunki ei voi kieltää kilpailuttamismääräyksissään bussien ikkunamainoksia.

Suomen Migreeniyhdistys - valtakunnallinen asiantuntijaorganisaatio - on lausunnossaan todennut, että bussien mainosten läpi siivilöityvä valo saa aikaan vilkkuvaloefektin ja voi laukaista migreeniä. Useat matkustajat kärsivät ikkunamainoksista ja ovat antaneet palautetta HKL:lle.

Mitä on tapahtunut? Helsingin terveyslautakunta on antanut erinomaisen lausunnon, jossa se toteaa, että tutkimusnäyttöä bussien ikkunamainosten vaikutuksesta migreenikohtauksen laukaisijana ei ole. Kuitenkin terveyslautakunta - potilaiden kokemusten perusteella - pitää hyvänä mainosten poistamista joukkoliikennevälineiden ikkunoista migreenin ehkäisemistarkoituksessa.

Joukkoliikennelautakunta on todennut asiasta näin: "Liikennelaitos on saanut jonkin verran negatiivista palautetta bussien ikkunamainoksista, mutta tieto siitä, että näistä mainoksista voisi olla myös terveydellistä haittaa, on liikennelaitoksille uusi." Nyt liikennelaitoksella on tämä uusi tieto, mikä on vuosia ollut jo matkustajien tiedossa, että ikkunasta pitää nähdä läpi. Jos siinä on umpiteipattu mainos, niin siitä ei näe läpi. Edelleen joukkoliikennelautakunta toteaa: "Helsingin sisäisen bussiliikenteen kilpailuttamisehdoissa ei ehdottomasti kielletä mainosten kiinnittämistä bussien ikkunoihin. Niissä todetaan, että bussin keula ja sivuikkunat on yleensä pidettävä vapaana mainoksista."

Sitten katsotaan hieman tätä arkitodellisuutta, tänään otettuja kuvia. Tältä näyttää arkitodellisuus bussin 17 ikkunasta. Ovatko sivuikkunat vapaat mainoksista? Sinänsä luulisi, että HKL on tästä tietoinen, koska tämä linja menee ihan pääkonttorin editse. Eli tällaisia näkymiä joutuvat bussin 17 ja lukuisten muidenkin linjojen matkustajat katselemaan.

Luulisi, että tässä on ihan riittävästi tutkimusnäyttöä, että kun tätä kuvaa katsoo, niin ei kovin kauniilta näytä. Voisi kuvitella, että kun jokainen omaan henkilöautoonsa tai naapurin autoon teippaisi tällaisen mainoksen ja lähtisi ajelemaan ja katsomaan maisemia, niin ei hyvä. Näin.

Ja sitten, mikä tässä ollut ratkaisevin erhe tai ammattitaidottomin osuus tässä asiassa, on Kristiina Matikaisen osuus. Hän on koostanut kahdesta lausunnosta, terveyslautakunnan lausunnosta - josta äsken teille luin otteita - terveyslautakunnan kanta, että mainokset pitää poistaa. Se on jäänyt kokonaan pois tästä "Khs viittaa saatuihin lausuntoihin ...", kokonaan pois. Sen sijaan joukkoliikennelautakunnan lausunto on ihan ansiokkaasti referoitu. Eli hän toteaa, että "terveyslautakunnan mukaan tutkimusnäyttöä mainosten vaikutuksesta migreenikohtauksiin ei ole." Mutta se lause, jonka teille luin hetki sitten, niin se lausehan jatkui niin, että "kuitenkin potilaitten kokemusten perusteella on syytä poistaa mainokset ikkunoista."

Eli kysyn apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, miksi kahta lautakuntaa on referoitu näin luokattomasti, elikkä terveyslautakunta on täysin nonchaleerattu ja joukkoliikennelautakunnan lausunto on asiallisesti referoitu? Ainakin omassa arvomaailmassani lähtisin siitä, että ensin terveys, ensin terveyslautakunta, ympäristölautakunta ja sitten vasta toiset lautakunnat, että primäärinä olisi terveys.

Sitten kysyn vielä sitä - nyt kun on tämä uusi tieto, Suomen Migreeniyhdistyksen lausunto, jossa kiistattomasti todetaan, että mainoksista on haittaa, matkustajapalautetta, että mainoksista on haittaa - niin mihin HKL aikoo ryhtyä, kun on tämä uusi tieto, että nämä mainokset haittaavat? Sillä tämä vastaus on täysin luokaton: joskus selvitetään sitä ja tätä.

Nyt pitää lähteä liikkeelle, kun on se tieto, että on haittaa. Helsinki muuttaa kilpailuttamismääräyksiä siten, että bussien tai ratikoiden ikkunoihin ei saa kiinnittää mitään mainoksia. Bussien kyljissä on mainostilaa. Bussien perässä on mainostilaa. Eli kaksi kysymystä apulaiskaupunginjohtaja Saurille.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin kannatan valtuutettu Vuorelan palautusehdotusta.

Perusteluina:

Ihmettelen vaan, kun täällä salissa on niin vähän ihmisiä. Kuinka on mahdollista, että ihmiset osaavat ottaa kantaa kohta tulevaan äänestykseen, kun kukaan ei tiedä, mistä he äänestävät? Se on aika surullinen tilanne.

Tässä asiassa mielestäni on selvää, että tämän asian selvittäminen on paikallaan, ennen kaikkea se, että mitä nämä kilpailuttamisehdot edellyttävät ja vaativat. Minulla on se käsitys, että ne eivät estä meitä puhdistamasta tuota näkymää.

On aika kohtuullista, että kun suorittaa maksun liikennevälineeseen, saisi jotenkin esteettisesti nauttia siitä matkasta ja nähdä jotain ilman, että silmissä vilkkuu koko ajan erilaista valaistusta, niin kuin mielestäni valtuutettu Vuorela varsin taitavasti äsken osoitti.

Nuo kuvat ja myöskin Migreeniyhdistyksen kanta on otettava tässä asiassa huomioon. Ei ole yhdentekevää, jos useat ihmiset sairastuvat sen takia, että he matkustavat bussilla tai joutuvat matkustamaan bussilla. Haluan tämän vuoksi kannattaa tätä palautusta. Toivon, että se valmistellaan ja selvitellään uudestaan perusteellisesti.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettu Vuorelan kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Valtuutettu Vuorela nimeltä mainitsi valmistelijan.

Minä tietenkin vastaan valmistelusta, riippumatta siitä, kuka teknisenä valmistelijana on toiminut. Joten minun nimeni mainitseminen riittää vastaisuudessa.

Valtuutettu Vuorela kiinnittää huomiota siihen, että lautakunnan lausuntojen referaatti on puutteellinen.

Vastaus ei kuitenkaan perustu siihen referaattiin. Kaupunginhallituksen tekstissä kerrotaan, että "kaupunginhallitus viittaa saatuihin lausuntoihin". Kun tarkastellaan saatuja lausuntoja, todetaan joukkoliikennelautakunnan lausunnossa seuraavaa: "Bussiliikenteen kilpailuttamisperiaatteita ollaan tarkistamassa yhteistyössä YTV:n kanssa. Yhtenä tarkistamiskohteena valmistelussa on pidetty bussien mainostilojen käyttöperiaatteita ja varsinkin ns. yliteipattujen bussien määrää ja ikkunapintojen peittämistä. Metron ja raitiovaunujen osalta tullaan jatkossa soveltamaan samoja periaatteita kuin bussiliikenteessä mainosten osalta." Tämä sama todetaan varsinaisessa vastauksessa. Liikennelaitos ja YTV selvittävät kevääseen 2006 mennessä bussiliikenteen kilpailuttamisaatteiden tarkistamisen yhteydessä bussien mainostilojen käyttöperiaatteita, yliteipattujen bussien määrää, ikkunapintojen peittämistä sekä samassa yhteydessä linjausta aloitteessa mainittuun asiaan.

Käsitykseni mukaan tämä vastaus on konkreettinen toimi, jolla vastataan tähän valtuutettu Vuorelan esille nostamaan asiaan. Tarkoituksena on tietenkin ottaa vakavasti myöskin terveyslautakunnan ja Migreeniyhdistyksen esiin nostamat asiat. Ei ole kenenkään etu, että riskeerataan matkustajien terveyttä tällaisilla asioilla.

Rouva puheenjohtaja.

Kannatan myöskin tämän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi juuri siitä syystä, että terveyslautakunnan antamaa lausuntoa ja Migreeniyhdistyksen lausuntoa ei ole huomioitu vastauksessa.

Olin terveyslautakunnassa silloin kun terveyslautakunnan kanta muodostui. Se muuttui esittelijän ehdotuksesta. Teimme muutoksen sillä perusteella, että Migreeniyhdistys antoi tietyn lausunnon. Vakaan käsityksemme mukaan Migreeniyhdistyksen kannanotto perustuu hyvin vahvaan lääketieteelliseen asiantuntemukseen, vaikka siitä ei kukaan nyt väitöskirjaa olisikaan tehnyt.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Esitän asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi, koska terveyslautakunnan 22.11.2005 antamaa lausuntoa ja Suomen Migreeniyhdistys ry:n 3.11.2005 antamaa lausuntoa bussien ikkunamainosten terveyshaitoista ei ole otettu kaupunginhallituksen antamassa vastauksessa huomioon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Vuorela on kiinnittänyt huomiota erityiseen asiaan.

Minuakin on hämmästyttänyt tämä ns. - jos sanoisin - valikoitu referointi näitten lautakuntien lausunnoista. Eli mielestäni asiaa on syytä harkita uudestaan.

Kannatan sen palauttamista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan palauttamista.

Erityisen selkeästi se tuli, tämä peruste esiin, kun apulaiskaupunginjohtaja Sauri oli käyttänyt puheenvuoronsa. Ei kai sitä voi tulkita niin, että Sauri piti asiallisena sitä, että terveyslautakuntaa kantaa ei oltu keskeisiltä osilta referoitu eikä kerrottu.

Mielestäni tuossa valtuutettu Lehtolan puheenvuorossa kävi ilmi, mikä terveyslautakunnan todellinen kanta on. On aikamoista, että me joudumme täällä arvailemaan sitä, jos ei asiakirjoista käy ilmi.

Haluaisin vain tukea tätä valtuutettu Vuorelan tulkintaa siitä, että minunkaan mielestäni tässä ei terveyslautakunnan lausuntoa ole luettu aivan niin kuin se on. Koska kuitenkin terveyslautakunta kirjoittaa, että kuitenkin terveyslautakunta potilaiden kokemusten perusteella pitää hyvänä mainosten poistamista jne. Huolimatta siitä, että mitä tästä itse asiasta sanotaan, niin minunkin mielestäni näiden lausuntojen pitäisi hieman tarkemmin perustua siihen, mitä lautakunnat itse asiassa ovat sanoneet ja varsinkin jos liikennelaitos ja YTV jatkossa pyrkivät selvittämään paremmin sen, että mitkä ovat bussien mainostilojen käyttöperiaatteet jne., niin mielestäni olisi tärkeää, ettei nojattaisi tähän lausuntoon, vaan katsottaisiin siinä vaiheessa myös uudestaan nuo lautakuntien ja varsinkin terveyslautakunnan lausunto.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä asia on tärkeä, tämä migreenikysymys. Se pitää tietysti hoitaa, että ihmiset eivät saa sairauskohtauksia meidän joukkoliikennevälineidemme mainosten takia. Mutta tätä ikkunoiden teippausta pitää samalla miettiä vähän laajempanakin kysymyksenä, että se aika tavalla, ei pelkästään terveyskysymyksenä, vaan myös bussien viihtyisyyden kannalta. Niistä tulee hämäriä. Monet pitävät aika epäviihtyisinä, jopa pelottavina sellaisia hämäriä liikennevälineitä. Toisaalta erityisesti pimeän aikaan, jos on reitillä, joka ei ole kovin tuttu, niin on hyvin hankalaa tihrutella niistä huonosti läpinäkyvistä ikkunoista sitä, missä kohtaa pitäisi jäädä pois. Mielestäni ne ovat ihan hyvät ne, alalaitaan voidaan pienet mainokset laittaa, mutta kyllä mielestäni joukkoliikennevälineistä pitää nähdä kunnolla ulos. Tätä pitäisi nyt laajemmin pohtia. Tämä migreeniosa on yksi juttu. Pitää muistaa, että joukkoliikennelautakunta, kun tuli nämä uudet menheimilaiset raitiovaunut, niin silloinhan käytiin tästä keskustelua ja äänestettiin tästä asiasta ja silloin todettiin, että ne voidaan teipata kokonaan. Mielestäni tämä on vähän laajempikin kysymys. Toivon nyt, että kun tämä asia tullaan palauttamaan, niin tässä mietitään näitä muitakin puolia kuin vain migreeniä, joka on tietysti hyvin oleellinen ja tärkeä asia.

Arvoisa puheenjohtaja.

En kannata tämän asian palauttamista.

Sillä asia on selvitettävänä yhteistoimin HKL:n ja YTV:n kanssa.

Sinänsä olen samaa mieltä, että ikkunoiden kovin paljon teippaaminen on tosi hankalaa ja kiusallista, erityisesti tietysti terveysvaikutusten takia, mutta myöskin näiden samojen asioiden takia, joita valtuutettu Arhinmäki totesi, että kun ei ulos näe, niin on vaikea hahmottaa, missä kohtaa kaupunkia milloinkin on.

Elikkä varmastikin tähän pelisääntöjä tarvitaan. Mutta ne pelisäännöt ovat juuri valmisteilla. Sen takia tätä asiaa ei mielestäni tarvitsisi palauttaa.

Tiedän, että esimerkiksi YTV:ssä kilpailuttamisen yhteydessä on joissakin tapauksissa käytetty sääntöä, että 10 % ikkunapinta-alasta saa olla mainosten peitossa. Itse en pidä yhtään hassumpana sitä, että ikkunan alareunassa on siisti mainosteippaus. Se ei mielestäni häiritse. Mutta se pitäisi olla vain alareunassa eikä koko ikkunassa.

Olen samaa mieltä valtuutettu Arhinmäen kanssa siitä, että tällaista näkösaastetta ja joissain tapauksissa jopa visuaalista häirintää on käsiteltävä laajempana kysymyksenä. Miksi näkökenttäämme saa kaupallisesti häiritä, samalla kun kaikenlaiset spontaanit kuvitukset ovat kiellettyjä?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä on tehty aloite Malmin sairaalan ja terveyskeskuksen palveluista. Haluaisin informoida valtuustoa eilisestä terveyslautakunnan kokouksesta, johon nähden tämä vastaus on tavallaan jo vanha.

Eilen terveyslautakunta päätti, että meillä säilyy itäisen alueen päivystys Malmin sairaalassa ja Malmin sairaala peruskorjataan mahdollisimman pikaisella aikataululla. Se on teknisesti ottaen jo erittäin kehnossa kunnossa. Siellä on putket jne. remontoinnin tarpeessa. Elikkä tämä oli erittäin hieno päätös mielestäni terveyslautakunnalta. Samalla keskusteltiin, että siinähän oli myös vaihtoehtona se, että Myllypuroon olisi mahdollisesti tullut päivystys. Yhteispäivystys ei tule olemaan Myllypurossa, vaan yhteispäivystys tulee - itäiselle ja pohjoiselle puolelle - Malmille ja sitten aikanaan - terveyslautakunnan linjausten mukaan - kun kaupungin investointibudjetti sallii, rakennetaan Myllypuroon terveysasema, joka palvelee itäistä puolta. Siinä yhteydessä voidaan katsoa myös itäisen puolen päivystystä terveyslautakunnan linjausten mukaisesti. Elikkä terveyskeskuksessa voi olla päivystystä, mutta se ei ole vastaava yhteispäivystys, mikä Malmin yhteispäivystys nyt on.

Olen sitä mieltä, että oli erittäin tärkeää säilyttää päivystys Malmilla, nimenomaan yhteispäivystys, koska siellä on erittäin toimiva ja hyvä sairaalayhteisö jo olemassa. Elikkä kun saadaan peruskorjaukset, niin sinne pitäisi tulla samantasoiset palvelut kuin kolmiosairaalaan. Tämä on meidän tavoitteemme.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Myllypuron liikuntapuiston kaavassa on tehty varaus täysmittaiselle jalkapallohallille. Se on erittäin tärkeä varaus. Helsingissä on huutava pula kunnollisista talvijalkapalloilun mahdollisuuksista.

Tähän - talousarvioaloitteeni pohjalta - ollaan tänä vuonna alkamassa rakentamaan - ensi vuonna jatkuu - tätä hallia, kunhan tämä kaava saadaan eteenpäin.

Haluaisin vielä painottaa sitä, että kun se on ollut vähän kahden vaiheilla, että tehdäänkö kunnon täysmittainen vai vähän supistettu, niin nyt kun kaavassa on paikka ja kun se kerran rakennetaan, niin rakennetaan kunnolla. On täysin järjetöntä, että tämä paikka - joka nyt kaavassa hyväksytään - haaskattaisiin sillä, että sinne ei tehtäisi kunnollista hallia. Pitää huomioida, että tällä hetkellä Helsingissä on yksi täysmittainen jalkapallohalli, kun esimerkiksi lähes täysmittaisia jalkapallohalleja on Espoossa kolme ja Espoossa kuitenkin harrastajamäärät ovat ihan toista luokkaa kuin Helsingissä.

Tämä on erittäin tärkeä kaava ja erittäin tervetullut jalkapallohallihanke. Toivon, että olisimme kaukaa viisaita ja tekisimme heti kunnolla täysmittaisen eikä puolivillaista, koska sen jälkeenhän siihen ei sitä kokonaista saada enää tehtyä.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Kysymys on Myllypuron ns. puisesta kaupunkikylästä. Tämä kaava on herättänyt paljon tunteita, paljon keskustelua ja se on tänne asti edennyt useiden äänestysten jälkeen.

Tässä kaavassa on, tämä on, miksi tämä on ollut niin monimutkainen tämä prosessi, sen takia, että tämä kaava on vähän ongelmallinen, tai aika paljonkin ongelmallinen. Nimittäin kysymys on siitä, että kun me rakennamme Helsinkiä, niin me emme rakenna Helsinkiä vain tuleville asukkaille, vaan meidän pitää pitää huolta siitä, että tämä pysyy hyvänä kaupunkina nykyisille asukkaille, mutta myös tuleville asukkaille.

Jos me ajattelemme tätä Myllypuron aluetta, johon nyt halutaan tällainen mattomainen, hyvin laajalle levittäytynyt pientaloalue nykyisen metsän paikalle, lähialueen asukkaiden virkistysalueena toimivan metsän paikalle, niin silloin me leikkaamme irti aika palan hyvin merkittävää aluetta, hyvin merkittävää mahdollisuutta liikkua luonnossa, hyvin merkittävää aluetta myllypurolaisten ja myös vähän laajemmin lähiseudulla asuvien elinolojen kannalta. Sen vuoksi on valitettavaa, että tässä olemme lähteneet liikkeelle siitä, että tehdään tällainen hyvin laaja mattomainen alue, jonka myötä joudutaan suurin osa metsästä kaatamaan ja tilalle rakennetaan taloja. Tässä ympäristössä on myös muita rakennushankkeita ja itse asiassa tämän virkistysalueen merkitys tulee ja tämän lähimetsän merkitys tulee kasvamaan vaan tulevaisuudessa. Nyt meillä pitäisi olla viisautta ja pitkäjänteisyyttä turvata se, että siellä säilyy kunnollinen virkistysalue, että lähimetsästä pidetään huolta.

Sen vuoksi Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat pyrkineet tämän kaavan kaikissa vaiheissa, kun tätä on käsitelty, niin me emme ole sinänsä vastustaneet sitä, että alueelle rakennetaan, mutta me olemme halunneet pitää huolta siitä, että siellä säilyy kunnollinen viherkäytävä. Olemme halunneet pitää huolta siitä, että siellä on riittävästi metsää ihmisten ympärillä.

Ja minkä takia tähän on kahdelta osin pyritty puuttumaan tähän asiaan, on, jos katsotte sitä kaavakarttaa, katsotte kaavan pohjoisosaa, niin siihen tulee olemaan nyt viherkäytävä, joka on koko itä-läntisen suunnan viherkäytävä, niin siitä tulee äärimmäisen kapea. Nyt siltä osin ainakin tätä kaavaa pitäisi muuttaa, siltä osin, että sieltä tätä rakentamista otetaan pois. Myös tämän kaava-alueen itäpuolelta pitäisi vähentää tätä rakentamisaluetta, jotta tätä metsää säilytettäisiin enemmän, tätä virkistysaluetta enemmän.

Tämä on myös sen vuoksi oleellista, että kun asukasmäärä lisääntyy, niin nykyinen metsä on paljon virkistyskäytössä, paljon ihmiset liikkuvat siellä, niin jatkossa tulee olemaan entistä enemmän ihmisiä, jotka liikkuvat ja jos samaan aikaan suurin osa siitä metsästä häviää, niin sillä pienellä alueella tulee liikkumaan huomattavasti suurempi joukko ihmisiä kuin tällä hetkellä paljon laajemmalla metsäalueella. Se tarkoittaa sitä, että se metsäalue kuluu. Se ei kestä sitä uutta ihmismassaa. Siellä on arvokkaita luontokohteita, kallioita jne. Sellainen kallioinen luonto, että jos siellä on paljon ihmisiä ja vähän virkistysaluetta, niin se luonto kuluu hyvin nopeasti pois. Sen vuoksi olemme yrittäneet tehdä kompromissiratkaisua, sitä, että me haluamme asuntoja, me haluamme asumista, me olemme halunneet tiivistää tätä aluetta. Saman asukasmäärän voisimme saada tiiviimmällä rakentamisella alueelle.

Kysymys on siitä, onko meidän todella pakko rakentaa tällaisia mattomaisia, laajalle levittyviä pientaloalueita vai pitäisikö meidän rakentaa urbaanissa Helsingissä tiiviimpiä alueita niin, että me säästämme myös ihmisille tärkeitä lähimetsiä ja lähivirkistysalueita. Siitä tässä kaavassa ja kiistassa on kysymys.

Sen vuoksi esitän, että tämä asia palautetaan uudelleen valmisteluun niillä perusteilla, joka oli kaupunginhallituksen vähemmistön kantana.

Tässä on nyt kysymys siitä, kuuntelemmeko me ihmisiä, kuuntelemmeko me heidän huolta, pyrimmekö me rakentamaan Helsinkiä sillä tavalla, että me toisaalta huomioimme nykyiset asukkaat, mutta myös tulevat asukkaat. Ei Helsinki ole mikään Nurmijärvi, ei Helsinki ole edes Espoo. Helsinki on Helsinki ja Helsinki on urbaani kaupunki ja urbaanissa kaupungissa pitää olla tiivistä rakentamista ja tiiviin rakentamisen rinnalla kunnollisia lähivirkistysalueita, lähimetsiä.

Tämä on saanut aika poliittisen muodon, tämä kaava siinä mielessä, että oli aika mielenkiintoista se, mitä ympäristölautakunnassa, asiantuntijalautakunnissa tapahtui, kun tätä kaavaa käsiteltiin.

Tämän kaava-alueen eteläpuolella on tällainen arvokas luontokohde. Ympäristölautakunta ja ympäristöviranomaista halusivat antaa lausunnossaan ja kiinnittää huomiota tähän. Pohjaesitys oli seuraavanlainen: "Ympäristökeskuksen edustajat huomauttivat asemakaavan luonnosvaiheessa syksyllä 2004, että Matokallion pohjoispuolinen alue on säilyttänyt luonnonarvonsa ja että Helsingin ensimmäisen luokan luontokohteiden määrittelyalue tulee säilyttää rakentamattomina." Tätä ei kuitenkaan tullut siihen lopulliseen asiantuntijoiden lausuntoon, koska se poliittisin perustein todettiin, ettei tällä ole mitään väliä, eli äänestettiin äänin 4 - 4 pois tämä lausunto siitä, että täällä on arvokas luontokohde, joka ei säily tällä rakentamisella, että siltä osin pitäisi rajata pois. Mielestäni se on pikkuisen erikoista, että ei ole mitään. Mielellään kuulisin perusteita esimerkiksi ympäristölautakunnan puheenjohtajalta, joka oli sitä mieltä, että tätä luontoarvoa ei ole syytä huomioida ja ei ole edes kaupunkisuunnitteluvirastolle annettavassa lausunnossa syytä tuoda esille tätä kysymys siitä, että täällä on niin arvokkaita luontoarvoja, että niitä pitäisi pohtia. Mistä johtuu, että lautakunnan puheenjohtaja Saukkonen oli sitä mieltä, että tällaista asiantuntijalausuntoa ei anneta, vaan se otetaan pois niin, ettei sitä voida edes myöhemmässä käsittelyssä kaupunkisuunnittelulautakunnassa huomioida sitä näkemystä.

Eli esitän tämän asian palauttamista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Edellisellä puhujalla ei ollut aivan kaikkia tietoja, mitä siellä kokouksessa silloin tapahtui. Nämä samaiset asiantuntijat puhuivat tästä kohdasta, mistä hän kertoi.

Se perustelu, minkä takia siellä oli näitä arvokkaita luontokohteita, ne kasvit, niin niitä ei ole todettu siellä enää olevan useampaan vuoteen. Joten todettiin, että tämä tieto itse asiassa ei pidä paikkaansa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yritän vääntää vähän toisenlaista rautalankaa, mitä valtuutettu Arhinmäki äsken.

Tähän alkuun esitän hieman erilailla muotoillun palautusesityksen kuin esitimme kaupunginhallituksessa. Ehkä Vasemmistoliitto kuuntelee tarkoin, kuten muutkin:

Asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että puisen kaupunkikylän asemakaavoitus laaditaan sellaiseksi, että alueen metsää voidaan jättää enemmän rakentamisalueiden ulkopuolelle.

Sitä on vähän stilisoitu väljemmäksi, jotta näitä toimenpiteitä voidaan tehdä moneen suuntaan.

Valtuutettu Arhinmäki kertoi havainnollisesti ja laajaan niitä yleisiä periaatteita ja yleisiä mielikuvia, mitä meikäläiselläkin tästä asemakaavasta on.

Jos yritän pureutua nyt aluksi siihen, miksi me olemme valinneet tällaisen rakentamistavan, että noin 35 ha:lla halutaan levittää hyvin laaja omakotialue.

Tämä asemakaavoitus on alkanut kaupunkisuunnitteluvirastossa joskus 1990-luvun lopulla, vuonna 1998. Se on aloitettu tällaisella osayleiskaavasuunnittelulla. Mutta Yleiskaava 2002:n tullessa valmiiksi, jostain syystä koettiin, että tätä osayleiskaavaa ei tarvitse viedä loppuun asti, vaan lähdetään suoraan suunnittelukilpailuun. Minun mielestäni yksi asemakaavoituksellinen virhe on tullut tässä vaiheessa, että olemme valinneet liian suuren alueen kilpailualueeksi. Niitä taustatietoja, miksi näin on tehty, en pysty ymmärtämään kauhean hyvin.

Meidän palautusesityksissämme lähdettiin siitä, että 35 ha:lle ei levittäydytä niin massiivisesti. Olisi monenlaisia vaihtoehtoja, miten tämä ns. tiivistäminen voitaisiin tehdä, joko niin, että kerrosalaa ei tippaakaan vähennetä tai sitten niin, että kerrosalaa vähän vähennetään. Tämän alueen voisi rakentaa tiiviimmäksi myös siten, että kerrosalaa huikeasti nostetaan ja kuitenkin metsää voitaisiin säilyttää enemmän kuin nyt valitussa kokonaisuudessa.

Eli periaatteessa nyt valittu rakennus- tai kaavoitustapa on ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta se on vaan aivan liian laaja. Yhtä hyvin olisimme voineet alun perin valita kaavoitettavaksi tällaista puista pientaloaluetta esimerkiksi puolet ja tälle alueelle olisimme tehneet tiiviimpää ja alueelle sopivaa kerrostaloasumista. Vaihtoehtoja kyllä on.

Nyt on tämä meidän kirottu pientalovimma, joka ehkä Yleiskaava 2002 valmistumisen yhteydessä jotenkin syntyi tällaiseksi mantraksi, ja ihan oikeutetusti. On varmasti totta, että Helsingissä on paljon ihmisiä, jotka toivoisivat asuvansa pientaloissa, omakotitaloissa, rivitaloissa. Mutta sekään ei ole syy, että meidän pitäisi tuhlata 35 ha metsää noin 1 750 ihmiselle asuinalueeksi. Nyt hehtaaria kohti ihmisiä tulee noin 50. Mielestäni se on vähän löysä ote helsinkiläisessä kaavoituksessa. Tai sitten kääntäen, Yleiskaava 2002:ssa olemme lähteneet siitä, että tiivistetään ja tehdään täydennysrakentamista. Mutta minun ymmärtääkseni yleiskaava antaa kyllä mahdollisuuksia, no, järjenkäytölle. Kaikkia niitä alueita, joita Yleiskaava 2002:ssa on, ei tarvitse rakentaa, voidaan myös soveltaa.

Yksi pieni yksityiskohta tämäntyyppisestä asemakaavoituksesta on silloin, kun määritellään autopaikkanormia. Nyt tälle alueelle vähimmäisvaatimus on yksi autopaikka per 90 m². Se on vielä ihan okei. Mutta määritelmä jatkuu kuitenkin siten, että voidaan rakentaa enintään kaksi autopaikkaa per asunto. Se siis tarkoittaa sitä, että todennäköisesti tälle alueelle tullaan rakentamaan kohtuullisen hyvin henkilöautopaikkoja.

Tällaiset laajat pientaloalueet, vaikka ne ovatkin toivottavia, ne antavat suunnittelulle erityisiä haasteita, vähintäänkin esteettömyydessä. Näin kallioinen, näin monimuotoinen, näin monenlainen pinnanmuoto, mitä tällä alueella on, tulee varmasti aiheuttamaan suunnittelijoille monta kertaa tilanteen, että sormi menee suuhun, vähintäänkin siinä vaiheessa, kun ollaan rakennuslautakunnassa hakemassa rakennuslupia. Siinäkin mielessä mielestäni tiiviimpi, kerrostalomaisempi, urbaanimpi lähtökohta olisi ollut huomattavasti ymmärrettävämpi ja viisaampi.

Mikä sitten on minun henkilökohtaisesti mielenkiintoisinta ollut tässä prosessissa, on se, että me emme ole mielestäni nyt onnistuneet maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteissa.

Okei. Selvästikin olemme tehneet kaikki ne asianomaiskuulemiset, mitä laki ns. edellyttää. Mutta mielestäni ei ole hyvä, että Helsingissä otetaan sen kaltainen kaavoituskäytäntö, että meille riittää se, että me esittelemme kaavat ihmisille ja sen jälkeen eri tavoin suljemme korvat kritiikiltä tai oikeutetulta palautteelta ja toteutamme asiat juuri niin kuin olemme alun perin suunnittelijan pöydältä lähtien pyrkineet. Eli maankäyttö- ja rakennuslaki antaa mahdollisuuden toisenkinlaiseen kansalais- ja asukasvaikuttamiseen. Toivoisin, että helsinkiläinen sivistynyt kaavoittaminen myös kuulisi oikeutettuja ja ihan vahvoja puheenvuoroja, mitä asukkaiden toimesta on esitetty. Tässä suhteessa yleensä kaupunkisuunnitteluvirastomme käsitykseni mukaan on toiminut aika hyvin viimeisen kymmenen vuoden aikana, oppinut paljon, mutta tässä olemme taas törmänneet johonkin ongelmaan.

Toinen näkökulma on sitten tämä meidän poliittisten ryhmiemme välinen vuorovaikutus. Vaikka me Vihreät hyvin ymmärrämme esimerkiksi yleiskaavan tahdon täydennysrakentaa, niin minun on vaikea ymmärtää sitä, minkä takia me poliittiset ryhmät emme pysty aitoihin kompromisseihin ja tasa-arvoisiin kompromisseihin. Näitä taistoja varmaan sitten täällä käydään jatkossakin. Mutta mielestäni olisi tulevaisuuden kannalta, jos ajattelemme siis kaupunkia pitkällä tähtäimellä, tärkeätä, että ns. se toinenkin mielipide otettaisiin huomioon päätöksenteossa.

Toistan vielä palautusesityksen:

Asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että puisen kaupunkikylän asemakaavoitus laaditaan sellaiseksi, että alueen metsää voidaan jättää enemmän rakentamisalueiden ulkopuolelle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut - oikealta vasemmalle keskustan kautta.

Kannatan aluksi valtuutettu Helistön palautusesitystä niillä perusteilla, jotka hän itse antoi.

Haluan vielä omalta osaltani sanoa seuraavaa:

Mielestäni Myllypuron rakennussuunnitelma on ylimitoitettu. Myllypuron metsää puolustava kansanliike on yrittänyt kiinnittää virkamiesten ja päättäjien huomiota alueella sijaitsevaan kalliometsään, joka suurelta osin jäisi uuden asuinalueen alle.

Rikas kaupunkiluonto on mielestäni itseisarvo, ja mielestäni arvokasta on myös asukkaiden huoli omasta lähiöympäristöstään.

Olenkin sitä mieltä, että Helsingin nykyiset valtapuolueet SDP ja Kokoomus erehtyvät leimatessaan Myllypuron metsän puolustajat itsekkäiksi oman takapihan suojelijoiksi.

Kestävät ja viisaat päätökset ovat mahdollisia vain, jos löytyy ymmärrystä ja tahtoa eri näkökantojen yhteensovittamiseen. Myllypuron rakennussuunnitelma jättää asukkaiden mielipiteen huomiotta. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kaavoitusprosessi edellyttää riittävää asukaskuulemista, johon valtuutettu Helistökin aikaisemmin viittasi. Eli voidaan kysyä, onko Myllypuron asemakaava valmisteltu tämän lain hengessä? Samoin voi viitata hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan ja sen henkeen ja kysyä, noudattaako tämä prosessi sitä?

Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on se, että perinteisiä ja uusia kansalaisvaikuttamisen kanavia kehitetään niin, että ne tukevat kansalaisten täyttä osallistumista yhteisöjen ja yhteiskunnan toimintaan. Hallinnolla on tarpeelliset työkalut ja asenteellinen valmius vuorovaikutukseen kansalaisten kanssa. Voidaan kysyä, onko tätä henkeä tässä noudatettu?

Arvon puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni Helsingissä tarvitaan lisää asuntoja. Myllypuroon kaavailtu puutaloalue on tervetullut uudenlainen asuinalue. Se on myös ekologisesti kestävän kaupunkirakenteen kannalta mielekäs alue tukeutuessaan jo olemassa oleviin palveluihin ja joukkoliikenneyhteyksiin.

Ongelma on kuitenkin se, että Myllypuron rakennussuunnitelma on ylimitoitettu. Se tuhoaisi liian suuren osan kauniista kalliometsästä. Luontoarvojen ja asukasmielipiteen huomioiminen edellyttävät Myllypuron metsän säästämistä joko tiivistämällä kaavailtua rakentamista tai vähentämällä rakennusoikeutta.

Näillä perusteilla ehdotan, että hyväksyisimme valtuutettu Helistön palauttamisesityksen, jonka keskeisenä ajatuksena oli se, että metsää voitaisiin tässä uudessa suunnitelmassa jättää enemmän rakennusalueen ulkopuolelle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata tämän asian palauttamista, vaan että tämä asemakaavan muutosehdotus hyväksytään tässä valtuustossa. Perustelen asiaa hiukan laajemmin.

Valtuutettu Helistön puheenvuorosta kävi selvästi esiin, että se vaihe, jolloin tämä asia on ollut ensimmäistä kertaa esillä, 1990-luvun loppupuolella, tähän päivään mennessä, sinä aikana Helsingissä on tapahtunut monia sellaisia asioita, jotka pitää ehdottomasti ottaa mukaan, kun tätä asiaa keskustellaan ja valmistellaan ja nyt päätetään.

Ensinnäkin:

Valtuutettu Helistö, samaten kuin valtuutettu Alanko-Kahiluoto peräänkuuluttivat sitä, että Helsingissä tarvitaan lisää asuntoja, tarvitaan lisää lapsiperheille, ja Vihreät nimenomaan edellyttivät asunto-ohjelmaa valmistaessa, että tarvitaan kohtuuhintaisia lapsiperheille asuntoja, joissa on viisi huonetta ja keittiö. Se on ehdottomasti tärkeätä, että saamme Helsinkiin monipuolista väestörakennetta ja lapsiperheitä. Se on ollut meidän kaikkien yhteinen tahto.

Tämä asia on uusi asia, joka on tullut viimeisen viiden vuoden aikana entistä ajankohtaisemmaksi ajatellen Helsingin hyvinvointia ja verotuloja ja kaikkea sitä mitä täällä valtuustossa on lukemattomat kerrat, myöskin Vihreiden toimesta, peräänkuulutettu. Samaten myös se oli - joka aikaisemmin ei ollut mukana tässä osayleiskaavan valmistelussa - että toivotaan Helsinkiin erilaisia asumismuotoja. Viimeisen yleiskaavan valmistelun yhteydessä tuli tämä tiivis, kaupunkimainen pientalorakentaminen ja että muitakin materiaaleja kuin pelkästään elementtejä taikka muuta tämäntyyppistä materiaalia pitäisi voida käyttää. Näin ollen esimerkiksi vanha perinteinen puurakentamismalli haluttiin palauttaa tähän kaupunkiin. Näin ollen ainakin nämä muutamat selkeät isot asiat, joissa korostetaan uudenlaisia asumismuotoja, lapsiperheille sopivia asumismuotoja, hartiapankkirakentamista, puurakentamista ja myöskin se, että nämä uudet alueet tulisivat mahdollisimman lähelle olemassa olevia liikenneyhteyksiä ja olemassa olevaa infrastruktuuria.

Täytyy muistaa, kun keskustellaan Myllypuron kaavasta, että meillä on valtuustossa yhteisesti hyväksytty tahtotila itäisen alueen - johon Myllypuro kuuluu - kehittämisestä. Näin ollen kaikkia näitä asioita ei voida missään tapauksessa sivuuttaa, niin kuin Vihreät nyt tässä tilanteessa selkeästi haluavat nämä kaikki itsekin hyväksymänsä tavoitteet sivuuttaa.

Kuitenkin haluttiin Myllypurosta sen itäisen kehittämisohjelman mukaisesti luoda jotain uutta ja ajanmukaista. Näin ollen kun Suomessa lähdettiin kehittelemään puurakentamista ja valtioneuvoston puurakentamisohjelma, Myllypuron kaupunkimainen puukyläalue saatiin mukaan ja sitä edeltävä kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka valmistelussa, tämän alueen kilpailuohjelman valmistelussa, myöskin vihreät olivat aikoinaan mukana, ja näin ollen olisivat voineet jo silloin sanoa, että he eivät missään tapauksessa tule hyväksymään yhtään mitään näissä asioissa, jos olisivat halunneet alun alkaen asettaa nämä omat rajoituksensa. Siinä kilpailuohjelmassa jo lähdettiin tavoittelemaan kaupunkimaista tiivistä pientaloaluetta.

Jos katsoo tätä kaavaehdotusta - jonka toivon, että se hyväksytään tänä iltana - niin siinä toteutuu monta sellaista asiaa, jota Helsingissä on tavoiteltu pitkän aikaa. Ensinnäkin toteutuu kaupunkimainen tehokas pientalorakentaminen, jossa on myöskin puurakentaminen.

Lautakunnassa käytiin pitkä keskustelu siitä ja myöskin selostettiin, että miksi esimerkiksi kerrostalomahdollisuus ei tässä yhteydessä ole mahdollista. Se olisi muuttanut ensinnäkin sen alueen luonnetta ja että puurakentamisessa esimerkiksi paloturvallisuusmääräykset ovat niin tiukat, että se olisi oleellisesti muuttanut asuntojen kustannuksia. Ne olisivat tulleet huomattavasti kalliimmaksi, jos olisi lähdetty kerrostaloalueelle plus sitten siinä oli myöskin autopaikoitusnormit jne. Eli kaiken kaikkiaan, jos olisimme siirtyneet toisentyyppiseen asuntotuotantotapaan, niin se olisi merkinnyt huomattavasti kalliimpaa vaihtoehtoa. Näistä kaikista käytiin pitkät keskustelut lautakunnassa. Nämä asiat kyllä, ainakin lautakunnan jäsenille, ovat aivan selvät, mistä syystä on päädytty tällaiseen asemakaavaratkaisuun kuin tällä hetkellä on. Se on erittäin perusteltu.

Mielestäni tässä asiassa on kaiken kaikkiaan kyse siitä, haluammeko pitää kiinni asunto-ohjelman tavoitteista, 3 600 asuntoa vuodessa, haluammeko Helsingissä myöskin toisenlaisia asuntotuotantotapoja ja -malleja ja haluammeko pitää myöskin asunto-ohjelman edellyttämästä rakennusoikeudesta kiinni.

Olen huomannut, että kun valtuutettu Alanko-Kahiluoto viittasi, että demarit ja kokoomus isoina puolueina edustavat toista linjaa, niin se pitää paikkansa. Me olemme halunneet pitää kiinni niistä valtuuston tavoitteista, mitä on yhteisesti sovittu. Mutta näyttää siltä, että kun tulee oikein tiukka paikka ja pitäisi todella pitää kiinni, niin sitten joidenkin ryhmien kantti ei kestä. Siitähän on perimmältään kuitenkin kysymys.

Ja osallistumisesta sanon lopuksi:

Jos katsoo täältä sivulta 71 lähtien, kuinka paljon tässä asiassa on nimenomaan ollut osallistumista, asukkaiden osallistumista - itsekin olen ollut monta kertaa näissä tilaisuuksissa mukana, niin tässä maankäyttö- ja rakennuslain henki toteutuu kyllä erittäin hyvin.

Jos kerta kaikkiaan sen ryhmän, joka on toista mieltä, jos heidän näkemyksensä on ainoastaan se, että silloin ainoastaan he kokevat tulevansa kuulluiksi, kun ollaan samaa mieltä kuin he ovat, niin sillehän ei kerta kaikkiaan sitten voi mitään. Jos se on kaupungin edun vastaista, niin silloin täytyy ajatella, että valtuuston tahtotilaa täytyy toteuttaa, asunto-ohjelma ja yleiskaava, ja sitten ihmisten tarpeet. Kyllä ne ovat sellaiset, jotka joka ainoassa tilanteessa poliitikot joutuvat näitä asioita punnitsemaan tässä asemakaavaehdotuksessa ja myöskin tulevissa. En usko, että olemme viimeistä kertaa samanlaisessa tilanteessa, että käsittelemme asemakaavan muutosehdotusta, joka on mennyt lautakunnassa ja mahdollisesti kaupunginhallituksessa äänestyksen tuloksena tiukassa paikassa aina silloin, kun on todella asukkaat kovasti vastaan, mutta täytyy punnita, mitä tavoitteita tavoitellaan ja kuinka rohkeita poliittisia päättäjiä voimme olla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kuulijat.

Tämä Myllypuron metsäalueita koskeva kaava on valitettavasti aika tyypillinen esimerkki siitä, miten yksi hyvä asetetaan toisia hyviä vastaan ja miten usein tässä vastakkainasettelussa hyötyjiä ovat ennen muuta ne, joilla menee vähän paremmin, joilla on enemmän rahaa tai jotka esimerkiksi pääsevät rakentamaan vähän enemmän.

Myllypuro on alun perin edustanut mielestäni eräänlaista metsäistä lähiöideaa, metsäkaupungin ideaa. Nyt on vaarana se, että tämä ominaislaatu kärsii ja että heikennetään asukkaiden mahdollisuuksia nauttia luonnontilaisesta metsästä, kun alueelle rakennetaan puinen kaupunkikylä.

Tässä on mielestäni ristiriita, joka meidän on syytä nähdä ja tunnustaa eikä yrittää puhua sitä ikään kuin olemattomaksi. Tässä on myöskin ristiriita kaupunginvaltuuston itse hyväksymien luonnon monimuotoisuuden vaalimista koskevien periaatteiden kanssa.

Kaavaa vastaan esitetty kritiikki ei mielestäni ole noussut siitä lähtökohdasta, niin kuin täällä valtuutettu Anttila antoi ymmärtää, että vastustettaisiin ylipäätään uudisrakentamista tuolle alueelle, saati sitten laajemmin, esimerkiksi vastustettaisiin kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista lapsiperheille tai rakentamista hyvien liikenneyhteyksien lähelle.

Kuuleminen ei tarkoita sitä, että kuullaan vain lautakunnan ja päätöselinten enemmistöä. Kuuleminen tarkoittaa ennen muuta asukkaiden kuulemista. Asukkailla on erilaisia etuja - se on selvä - ja erilaisia mielipiteitä. Osallistumisen ja kuulemisen kautta pitää pyrkiä ottamaan huomioon tämä erilaisuus, ei niin, että jyrätään lautakunnan tai valtuuston enemmistöllä se osa asukkaista nurin, joka on ilmaissut aitoja omia intressejään ja mielipiteitään, joille on myöskin perusteita, niin kuin tässä tapauksessa tuon metsäalueen säilyttämiselle on hyvät perusteet.

Myllypuroon ollaan kaiken kaikkiaan suunnittelemassa lisää asuntoja paljon suuremmallekin joukolle asukkaita kuin tämä puinen alue. On puhuttu kuudesta, seitsemästä tuhannesta asukkaasta, joille lähiaikoina Myllypuron tienoille rakennettaisiin asunnot. Kun alueella nyt on vähän yli 9 000 asukasta, voi mielestäni oikeutetusti kysyä, eikö hieman pienempi lisärakentaminen riittäisi Myllypuron osuudeksi kaupungin asunto-ohjelman toteuttamisessa? Tälle antaa aika paljon lisää perusteita sekin, että kaupungilla on samaan aikaan menossa useita suuria rakennushankkeita, joissa mittakaavat ovat myös asukasmäärien osalta kokonaan toista luokkaa.

Esillä olevan alueen rakentamista on perusteltu myös sillä, että tarvitaan lisää asukkaita palvelujen turvaamiseksi.

Mielestäni tällaiset, tässä valmisteluvaiheessa esitetyt perustelut ovat aika omalaatuisia, varsinkin kun niitä esittävät usein samat tahot, jotka ovat itse karsineet Myllypuron palveluja, mm. päättämällä lopettaa terveysaseman, jättämällä kirjaston pois Myllypurosta, laiminlyömällä pitkän aikaa ostoskeskuksen kehittämistä ja monia muita palveluja.

Edellä olevan kaltaisilla perusteilla SKP:n ja asukaslistan ryhmä on päätynyt kannattamaan tämän asian palauttamista. Olemme sitä mieltä, että puisen kaupunkikylän aluetta voidaan pienentää kaavassa niin, että alueelle jää enemmän rakentamatonta luonnontilaista metsää. Mielestäni jatkovalmistelussa pitäisi myöskin harkita sitä, voidaanko jonkin verran supistaa kerrosalaa tällä suunniteltavalla alueella. Korostan vielä, että tämä ei tarkoita sitä, että Myllypuroon ei rakennettaisi eikä tietenkään sitä, että Helsingin kaupunkiin ei rakennettaisi.

(Puheenjohtajan välikysymys.)

Tämä oli kannatus palautukselle. En ottanut tässä kantaa niiden kahden esityksen suhteen.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Minä kannatan palautusta ja nimenomaan valtuutettu Helistön esittämässä muodossa ja Helistön esittämin perustein.

Alkuun haluaisin kommentoida jonkun verran tätä lähtökohtaa, jonka valtuutettu Anttila mielestäni hiukan korostetusti toi - ja puolueellisestikin, tai näkökulman sidonnaisesti - sanotaanko näin - esiin.

Vihreiden puolelta esitetty kritiikki tätä kaavaa kohtaan oli esillä jo itse asiassa yleiskaavan valmistelun yhteydessä, jossa nostin itse tämän asian esiin. Sanoin, että tämän alueen rakentamiseen liittyy ongelmia, jotka liittyvät laajemmin kuin asukkaiden ympäristönäkemykseen, jota en toki vähättele laisinkaan, mutta ajattelen, että sillä on myös alueellista merkitystä. Se on tärkeä viheryhteys idän ja lännen välillä tuolla alueella, elikkä nimenomaan juuri tässä sivusuunnassa. Ei ole mikään ihme, että se keskeinen kiistakohde tuolla alueella myös loppuvaiheessa on ollut tämä alue tässä. Itse asiassa arvokkaimpia alueita täällä on koko tämä rinne, koska tässä vaihtuu käsittääkseni ympäristötyyppi jopa kolmeen kertaan matkalla. Siinä on iso korkeusero ja luonto muuttuu sen mukana.

Tuolla alueella on arvoa lähivirkistysalueena, mutta sillä on laajempaakin arvoa. Sen takia mielestäni on ollut tämän prosessin kuluessa äärimmäisen epäoikeudenmukaista ja tylyä, että on kohdeltu niitä asukasliikkeen edustajia, jotka ovat perustelleet mielestäni maltillisesti ja arvokkaasti tätä omaa alueeseen liittyvää säästämishaluaan, niin yleisillä periaatteilla heitä on kohdeltu ikään kuin he olisivat vain omassa asiassaan liikkeellä. Se ei ole ollut mielestäni ihan kaikilta osin reilua. Eikä ole ollut reilua tämä painotus, että ajatellaan, että tähän keskusteluun eri käsittelyvaiheessa kriittisesti suhtautuneet tahot olisivat tarkoituksella vastustaneet koko hanketta.

Itse asiassa - kuten valtuutettu Anttila puhui - tämä yhteinen ajatus siitä, että jonkun verran lisätään tehokasta pientalorakentamista, etsitään uusia rakentamismuotoja, joissa esimerkiksi puumateriaali otetaan huomioon ja pyritään täydentämään rakentamista tietyiltä osin juuri Itä-Helsingissä ja vahvistamaan sen asukasympäristöä, niin nämähän ovat olleet sinänsä ihan hyviä tavoitteita. Siinä suhteessa tässä hankkeessa on paljon kannatettavaa. Mutta se kritiikki on kohdistunut juuri siihen mittakaavaan ja siihen haluttomuuteen missään vaiheessa ottaa sitä kritiikkiä huomioon, edes sillä tasolla, että olisimme sovitelleet näitä erilaisia näkemyksiä toisiinsa. Tämä joustamattomuus on mielestäni tässä ollut se ongelma. Ja se syy ja se ajatus, mitä tässä on vastaesityksessä pitkin matkaa tehty, ei ole ollut tämän hankkeen pysäyttäminen tai lopettaminen, vaan rajaaminen tietyllä tavalla ja muotoileminen vauhdissa. On tosi epistä verrata siihen, että meidän olisi pitänyt jo jossain kilpailusuunnitelmavaiheessa sanoa, mikä se lopullinen mittakaavatoteutus tulee olemaan. Suunnittelukilpailu antaa idean ja asemakaavoituksessa tutkitaan, kuinka se kohde toteutuu parhaiten sillä alueella. Vasta asemakaavavaiheessa saadaan asiantuntijalausunnot, saadaan asukkaat osallistettua, saadaan ne näkemykset, jotka täytyy sovittaa siinä kaavavaiheessa, mitä olemme täällä päättämässä.

Mielestäni on koko tämän kunnallisen kaavaprosessin vähättelyä syyllistää ne, jotka ovat yrittäneet matkalla vinkua, että tähän voisi tehdä tietynlaisia viilauksia tähän kaavaan. Mielestäni tämä on se, mikä tässä prosessissa on mennyt eniten myttyyn. Ja minusta tuntuu, että me törmäämme tämän tyyppiseen asetteluun useammankin, jos valtuutettu Anttilan puheenvuoroa pitää kuunnella tarkkaan. Totta kai on oikein, jos ihmiset tekevät perusteltuja näkökulmia, niin sitten päätöksentekokoneistossa mietitään, voidaanko tulla vastaan. Mielestäni on loukkaavaa, että ne ehdotukset, jotka ovat liikkuneet verraten vähäisissä muutoksissa liittyen joidenkin aluerajauksen osiin jopa, niin ne on tulkittu kokonaiseksi esteeksi hankkeelle. On puhuttu hyvin pienistä volyymin muutoksista, joilla oltaisiin tultu edes vähän vastaan tässä ympäristön puolesta ja asukkaiden näkemysten osalta. Se on ollut hyvin pientä suhteessa siihen, mitä isoista volyymeistä kaikkiaan puhutaan, olkoonkin, että se on totta, minkä valtuutettu Helistö toi esiin, että noin isolla alueella asuntotiheys ei tosiaan ole mikään päätä huimaava. Mutta olkoon, tämä on nyt sitten tällainen pilottikohde, jos tutkitaan tietyntyyppistä asumista ja voidaan tällaista väljempää asukastiheyttä ajatella, mutta ei millä tahansa ehdoin. Kyllähän se täytyisi siihen ympäristöönsä sitouttaa.

Näillä sanoilla, näillä ajatuksilla kannatan tämän asian palautusta. En todellakaan näe tätä esteeksi kaupungin kestävän kehityksen asuntopolitiikalle tai muulle, vaan nimenomaan kuulutan sitä, että näitä asioita puntaroidaan asemakaavavaiheessa vielä jatkossakin niin kuin kohde kohteelta, että katsotaan, miten ne asiat soveltuvat toisiinsa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata palautusta. Perustelen sen seuraavasti:

Olen itse myllypurolaisena seurannut Myllypuron puisen kaupunkikylän suunnittelua alusta asti.

Vuonna 1999 Myllypuro-Seura järjesti asiasta ensimmäisen yleisötilaisuuden. Siitä lähtien, aina vuoteen 2005 asti, on aiheesta järjestetty lukuisia tilaisuuksia eri kokoonpanoista. Suunnitelma on esitelty Myllypuro -päivillä vuosittain, lähiöasemalla, järjestöjen ja seurojen kokouksissa ja joka kotiin jaettavissa lehdissä. Joten mielestäni me myllypurolaiset olemme saaneet asiasta hyvää informaatiota alusta alkaen.

Tilaisuuksissa ei ole ollut massiivista vastustusta suunniteltua aluetta kohtaan. Tästä syystä minua ihmetyttää vuoden 2004 lopussa noussut suuri vastustus hanketta kohtaan.

Suurimmalle osalle myllypurolaisia liikuntapuiston viereen suunniteltu pientaloalue on kauan odotettu ja tervetullut hanke. Hanke on osa Myllypuron kokonaissuunnitelmaa, mihin sisältyy alueen ostoskeskuksen paikalle suunniteltu uusimuotoinen palvelukeskus asuin- ja liiketiloineen, itäinen terveyskeskuspäivystys, joka toteutetaan uudessa muodossa siihen tapaan kuin valtuutettu Puhakka siitä tänään aikaisemmin puhui sekä liikuntapuisto. Edellä mainitut hankkeet mahdollistavat palveluiden pysymisen Myllypurossa ja merkitsevät Myllypurolle suurta kehitysaskelta ja statuksen nousua.

Myllypuro on lähiö, jossa ikärakenne on vanhuskasvuinen. Alue tarvitsee kipeästi lapsiperheitä, joille puinen kaupunkikylä on suunniteltu. Alueella on vielä päiväkoteja, kouluja, neuvola. Mutta jos kaupunkikylähanketta vielä viivytetään, on mahdollista, että myös näitä palveluja joudutaan supistamaan. Terveysasemamme me jo syksyllä menetimme. Myllypurossa se vielä kuitenkin ainakin kesään asti on, mutta laboratoriopalvelut ovat siirtyneet alueelta pois.

Hallainvuorentien pientaloasuinalue, noin tuhannelle asukkaalle, valmistui Myllypuron omakotialueen viereen metsää raivaamalla vuosituhannen vaihteessa, mutta sen metsän puolesta ei kukaan puhunut. Onko olemassa metsiä ja metsiä?

Te, jotka haluatte säilyttää Myllypurossa olevan metsän tai viivyttää hankkeen etenemistä, teette myös pitkälle tähtääviä päätöksiä palveluiden karsimisesta Myllypurossa.

Toivon myllypurolaisena kaupunginvaltuutettuna, että Myllypuron puinen kaupunkikylähanke lähtee etenemään jo tänä iltana eikä sitä palauteta uuteen käsittelyyn.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Arhinmäen palautusesitystä.

Otan muutaman asian, jotka liittyvät lähinnä tähän osallisuuteen.

Valtuutettu Arhinmäki perusteli hyvin näitä perusteita sille, miksi tämä kaava täytyy palauttaa.

Olen itsekin käynyt tutustumassa siihen alueeseen, vaikka se nyt ei välttämättä omaan lautakuntatyöhöni kuulu. Olen pohtinut useamman kuukauden ajan ja seurannut ja selvitellyt muutoinkin tätä kaupunkimetsä -kysymystä.

Meillä alkaa olla vähän joka puolella Helsingissä tällä hetkellä, että täydennysrakentamisen myötä - joka sinänsä on tarpeellista - monet lähivirkistysalueet ovat uhattuina, metsät, pienmetsät, jotka antavat sellaisen tilan ja tilaa hengittää ja tulee se tuntu, että ollaan muualla kuin kivikylässä.

Itse kannatan ehdottomasti kaupunkimaista rakentamista. Tämä puutaloalueen rakentaminen Myllypuroon oli minulle tavallaan vähän yllätys. Sinänsä sillä on ihan perustelunsa. Mutta olisin kuitenkin, tässä meidän asuntopoliittisessa tilanteessamme ollut tiiviimmän, kaupunkimaisemman pienkerrostalorakentamisen kannalla. Se olisi myös neliöhinnoiltaan asukasystävällisempää. (Välihuuto!) No, se nähdään. Katsotaan sitten, kun nämä talot tulevat myyntiin, että missä mennään ja minkälainen asujaimisto sinne tulee. Me olisimme olleet valmiit tiivistämään sitä aluetta. Se olisi ollut meidän ehdotuksemme.

Valtuutettu Mäki otti esille sen asian, josta myös halusin puhua elikkä tämä asukkaiden osallistuminen. Täällä oli siitä aikaisemminkin jo puhetta.

Mielestäni valtuutettu Mäen puheessa tuli erittäin hyvin esille, kun hän kuvasi sitä prosessia, että millä tavalla nämä prosessit etenevät. Hän totesi, että vasta vuonna 2004 alkoi suurempi vastustusprosessi.

Sanoisin näin, että tämä kuvaa muutoinkin tällaista osallistumisen vaikeutta tällaisissa pitkissä päätöksentekoprosesseissa. Mielestäni asukkailta ei voi vaatia, että he heräävät siinä vaiheessa, kun me täällä valtuustossa teemme suuria suunnitelmia ja alueita suunnitellaan, vasta suunnitteluvaiheessa, että siitä asukkaat pystyisivät olemaan mukana. Siinä on ihan tiedonsaannin esteitä, on selkeästi omaan elämäntilanteeseen liittyviä asioita jne. (Välihuuto!) Jos minä puhun ja sinä kuuntelet nyt. (Välihuuto!) Saa huutaa. Joo. Hyvä.

Mielestäni tämä osallistumisen mahdollistaminen ja kuuleminen on laajemminkin ongelma. Se näkyy selkeästi myös terveysasemakeskustelussa, jossa ihmiset kysyvät, kuinka monta tuhatta nimeä pitää olla siihen, että saamme säilyttää alueellamme terveysaseman. Tämä on yksi sellainen iso asia, että vaikka tämä asiaan nyt ei suoranaisesti liity, haluan nostaa sen tässä esille, että jatkossa meidän pitää miettiä tarkemmin myös asukkaiden vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksia.

Sitten täällä tuli esille se, että onko se, että valtaosa on hiljaa eikä vastusta ja sitten on osa, joka vastustaa. Täällä tuli tavallaan vähän vastakkainasettelua, että jos meillä on joku pienempi ryhmä, joka vastustaa, niin onko sillä ryhmällä oikeus vastustaa ja kuka tässä on oikeassa. Mielestäni kaikkien ääntä pitää kuulla. Ja se, että yrittää hakea sellaista vaihtoehtoa, joka esimerkiksi Myllypurossa olisi selkeästi ollut löydettävissä, elikkä olisimme pienentäneet rakennettavaa aluetta, säilyttäneet sitä metsää enemmän. Se olisi ollut selkeä vaihtoehto. Tämä on mielestäni tämän prosessin kuluessa ollut selkeästi nähtävissä.

Toivon, että tämä asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin ilmoitan, että Keskustan ryhmä kannattaa valtuutettu Helistön esitystä.

Mehän tiedämme, että kaupungin rakentamiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyy suuria tunteita. Täällä Helsingissä erityisesti meidän mallihan on suunnitella ylhäältä päin tehokkaasti, kokonaisvaltaisesti ja rationaalisesti, ja toki lopputuloksena on kaunis, kohtalaisen toimiva ja esittelykelpoinen kaupunki, josta kai passaa vähän brandiakin vääntää.

Mutta kaupungin historia on myös osoittanut, että tarvitaan erilaisia saranakohtia, murrosilmiöitä. Puu-Käpylä oli sellainen. Hotelli Kämpin säilyttämiseen liittynyt keskustelu oli sellainen. Ja nyt mielestäni tämä Myllypuro geissinä on sellainen, että se on nostanut esiin tiettyä tarvetta uudenlaiseen orientaatioon ja uudenlaiseen suhtautumiseen, mitä tulee kaupungin kaupunkisuunnittelukoneiston, poliittisten puolueiden ja asukkaiden välisten vuorovaikutussuhteiden pohtimiseen.

Helsingissä on toki kansanliiketoiminnalla pitkä perinteensä. Tuntuu, että juuri nyt on voimakasta aktiivisuutta, ei vain Myllypurossa, vaan Laajasalossa, Vuosaaressa, Malminkartanossa, Meri-Rastilassa ja Lääkärinkadun varrella. Tihentyneet yhteydenotot meihin luottamusmiehiin kertovat, että vuorovaikutus ei ole toiminut toivotulla tavalla ja monet meistä - nytkin tänään puheenvuoron käyttäneistä - kantavat huolta juuri tästä asukasaktiivisuuden ja siitä valtavasta paneutumisesta, jonka monet asukkaat ovat nähneet tarkoituksenmukaiseksi. Nämähän eivät ole mitään helppoja asiakirjoja ja prosesseja kunnallispolitiikkaan perehtymättömän helsinkiläisen omaksua, nämä asiat ja ottaa ne hoitoonsa ja haltuunsa ja lähteä aktiivisesti kommunikoimaan ja ajamaan omaa asiaansa. Tässä mielestäni osin on epäonnistuttu. Meidän koneistomme ei ole vielä valmis ottamaan tätä kuulemismenettelyä kovin vakavasti. Siinä on tietynlaisen herkkyyden ja tietynlaisen vuorovaikutuksen puute, joka mielestäni näissä yhteydenotoissa on niin voimakkaasti noussut esille. Kukaan ei sinänsä ole vastustanut tätä hanketta, joka sekin mielestäni hienolla tavalla liittyy Helsingin urbanismiin ja urbanisoitumisen perinteeseen. On tahoja, jotka haluavat nähdä urbanismin vain tiiviinä kerrostalovaltaisena ja tiheänä asumisena. Voidaan palata jo empirekaupungin periaatteisiin, jossa juuri tällainen puutalovaltainen vehreys ja väljyys, osin paloteknisistä syistä, oli tarpeen. Sekin on meidän urbanismiamme, juuri väljyyden ja vihreyden, Kulosaaresta Kuninkaantammeen. Tämä pitkä kaari tuottaa myös hienoa ympäristöä, jossa rakennetaan lähelle luontoa.

Kiinnostavaa on - ja näen tässä saranakohdan, nimenomaan tässä Myllypuro -tapauksessa - että se nostaa esiin sen, että ihmiset ja helsinkiläiset identifioituvat kotiseutuunsa ja maailmaan uudella tavalla. Ennen todellakin riitti se, että rakennettiin modernin projektin hengessä suuria kokonaisuuksia ja toteutettiin kansallista tavoitetta. Mutta nyt ei enää voida lähteä siitä, että muutoksen vastustajat leimataan ikään kuin kehityksen vastavoimaksi tai jonkinlaiseksi kaupungin kasvun vihollisiksi. Mielestäni monet myllypurolaiset ovat edustaneet sitä mikä mielestäni on kunnioitettavaa kansalaisuutta. He ovat omatoimisia, innostuneesti paneutuneet tähän asiaan, antaneet palautetta ja sitoutuneet oman kotiseutunsa viihtyvyyden lisäämiseen. Mielestäni tämä on sitä tulevaisuutta, johon meidän tulisi uskoa.

Näin ollen voi sanoa, että tässä näkyy parempi tulevaisuus. Tämä Myllypuro -konfliktikin osoittaa, että kansalaisten ääntä ja toimintaa ei enää voida ohjata ja säädellä ylhäältä käsin, että kaupunkisuunnittelijat kertovat, mikä on hyvää ja kaunista, suuret puolueet allekirjoittavat sen ja näin rakennetaan modernia hyvyyttä. Näen, että helsinkiläiset, jotka pystyvät puolustamaan paikallista omaleimaisuutta, pystyvät myös ajattelemaan uudella tavalla ja tuottamaan vaihtoehtoisia toiminnan malleja ja siten laventamaan ja syventämään meidän urbanismiamme ja kaupunkisuunnittelumme henkeä.

Fru ordförande, bästa fullmäktige. Hyvät valtuutetut.

Jag finner ingen orsak att återremittera ett gott förslag till en stadsplan som innebär införande av ett nytänkande när det gäller ett attraktivt mänskonära och familjevänligt urbant boende. Jag förvånar mig över att ledamoten Arhinmäki kan uppfatta den här planen som om det skulle vara en tät matta. Det är ju uttryckligen det den inte är.

Här har vi en plan som tar fasta på det gröna som sträcker sig som gröna fingrar in mellan de här byggnadskropparna. Det här är första gången sedan jag var barn som man kan tänka sig ett urbant småhusbyggande i trä sedan frontmannahusena byggdes. Vi planerar här just för, delvis stämmer till stora delar om vi tittar på Helsingfors, vad man har byggt under de här senaste decennierna, när det här gäller ett stort enhetligt område. Vi planerar här just för de barnfamiljer och andra som under de senaste åren har flyttat ut från Helsingfors till grannkommunerna och som vi på alla sätt vill ha tillbaka eller åtminstone inte ha en likadan flyttningsrörelse ut igen. De har flyttat ut just för att de vill bo på marknivå, i egna hus. Den här planen uppfyller faktiskt många helsingforsares dröm, samtidigt som det här täta småhusområdet skapar möjligheter för en förbättrad service, också vad kollektivtrafiken beträffar. Vi talar om tätare turer, men vi talar också om annan service som barndagisar och närbutiker, kiosker och sådant.

De Grönas ledamot Helistö talade nyss här om en småhusvurm. Det lät nästan som han talade om någon slags fanatism, när han talade om "vimma", och talade för höghus eller flervåningshus åtminstone. Är då det här det nya idealet för de Gröna? Det gör mig ytterligt förvirrad, det har jag aldrig trott om dem tidigare för de har snarare då hållit sig på marknivå. Jag börjar tro att det aldrig går att göra upp en enda stadsplan för ett gott boende, på ett enda område i Helsingfors utan att de Gröna och Vänstern protesterar. Ändå håller de sig alltid framme och kräver mera bostäder. Hur ska man egentligen få den här ekvationen att gå ihop, om vi både ska bygga en hel massa flera bostäder och samtidigt spara varenda obebyggd skogsdunge. Kvarnbäcken har redan fyrtio parker och ännu då det här området är färdigt byggt kommer det att finnas åtskilligt med skog och bergsknallar kvar. Jag har personligen blivit kontaktad uttryckligen gällande bergsknallarna och det är de vi förlorar om vi börjar täta till det här för att göra större enhetliga skogsområden. Dessutom har jag gått i den där skogen själv också där och den är mörk och inte särskilt intressant.

Fullmäktige har godkänt en generalplan 2002 som innebär en förtätning av förstadsområdena. Förnuftet kräver nu då att vi inte går emot fullmäktiges egna beslut och principer som vi också enats om på våra seminarier.

Jag är övertygad personligen om att den här nya trävillastaden kommer att bli både trivsam och populär med sina små trädgårdstäppor. Det erbjuder en återgång till våra rötter, våra finska rötter. Vi tycker om att bo i småhus och helst skulle vi vilja ha en röd stuga med vita knutar någonstans vid Tre Smeder. Samtidigt kommer det här området att fylla moderna krav på komfort och den säkerhet som vi ställer i dag, de säkerhetskrav vi ställer i dag på byggnadsmaterialet trä. Vi ska definitivt inte återremittera den här planen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni tätä esitystä ei tulisi palauttaa, vaan se tulisi hyväksyä. Perustelen asiaa seuraavasti:

Täällä ovat palautukset kannattajat esittäneet, että Myllypuron asukkaat vastustavat rakentamista esitetylle kaava-alueelle.

Ihan varmaan vastustajia on ja heistä aktiivisempien nimet ovat luettavissa esityslistan sivuilta. Mutta onko heitä edes merkittävästi? Vastustusadressissa, joka on lähetetty kaavamuistutuksen yhteydessä, on 1 765 nimeä, joista 429 on myllypurolaisia. Se on 4,5 % Myllypuron asukasmäärästä. Muistutuksen tekemisen jälkeen allekirjoituksia on kerätty lisää tietääkseni mm. Vuosaaressa ja muiltakin alueilta, ihmisiltä, jotka varmaan eivät ole oikein tietoisia siitä, minkälaiseen paperiin ja mihin asiaan ovat panneet nimensä.

Kaavan valmisteluvaiheissa on järjestetty lukuisia keskustelutilaisuuksia, vuodesta 1998 lähtien, eri suunnitteluvaiheissa. Esityslistatietojen mukaan kaikkien tilaisuuksien puheenvuorot ovat olleet valtaosin uuden pientaloalueen rakentamiselle myönteisiä. Kun alueen suunnittelusta järjestetyn kilpailun tuloksia esiteltiin, vastustavia mielipiteitä ei tullut suullisesti tai kirjallisesti.

Ainakin itse olen vetänyt sen johtopäätöksen, että rakentamista vastustaa hyvin pieni, mutta vasta puolitoista vuotta sitten aktivoitunut joukko. Mielipiteisiinsä heillä on tietysti täysi oikeus ja varmaan omasta mielestään täysin pätevät syyt. Täällä on puhuttu, että näitä vastustajia syyllistetään. En minä ainakaan halua heitä syyllistää. Heillä on toki oikeus toimintaansa ja mielipiteisiinsä. Mielestäni tässä kuitenkin on näkyvissä se kunnallispolitiikassa yleinen ilmiö, että aika pieni joukko kovaa ääntä pitäviä vastustajia saattaa joidenkin mielessä tuottaa sellaisen vaikutelman, että tässä on suurikin joukkoliike takana. Valtuutettu Alanko-Kahiluoto puhui kansanliikkeestä.

Kaavaa vastustaneiden pääargumentti on metsän säilyttäminen metsänä juuri tällä alueella. Kaikkihan me suomalaiset pidämme metsästä. Suomalainen elää metsästä - on sanottu. Asuntoja kuitenkin tarvitaan, emmekä pärjää sillä tutulla väitteellä, joka on luettavissa eräästä muistutuksesta, että rakentamismahdollisuuksia on jossakin muualla. Kaava-alueelle sitä paitsi jää noin puolet virkistysalueeksi, josta huomattava osa on metsää ja kaava-alueen ulkopuolella suhteellisen lähellä on virkistysalueita ja myöskin metsäalueita.

Kun valtuutettu Rantanen täällä huomautti, että asukkaitten mielipiteitä vastaan jos olisi menty, on kysymys hyvin pienistä muutoksista. Kuitenkin listalla ainakin joku adressi vastustaa yleensä koko rakentamista, joku porukka ilmoittaa, että vastustaa - oliko se nyt - Ratasmyllyntien itäpuolelle rakentamista, joka merkitsisi kahden kolmasosan rakennusoikeuden hävittämistä. Ei ole siis kysymys mistään pienistä volyymimuutoksista, ainakaan asukkaitten puolella.

En tiedä, onko Euroopassa missään näin metsäistä puolen miljoonan asukkaan kaupunkia kuin Helsinki, ja Yleiskaava 2002 säilyttää näitä metsiä erittäin runsaasti.

Mielestämme meidän olisi tänä iltana tehtävä asiassa myönteinen päätös.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Ensimmäiseksi:

Valtuutettu Rantanen nosti tässä asiassa esille yleiskaavan.

Muistanet varmaan, että miten me yhdessä sitä valmisteltiin ja olitte kuitenkin yhdessä hyväksymässä yleiskaavaa, jossa tällekin alueelle suunniteltiin asuntoalue. (Välihuuto!) Ja kuten valtuutettu Helistö kertoi, tätä prosessia on käyty hyvin pitkään jo tämän asuntoalueen kanssa. Jossain vaiheessa siinä on kerrostaloja suunniteltu sille alueelle tämän prosessin aikana. Sitten on kuunneltu asukkaitten mielipiteitä ja päädytty siihen, että sille alueelle tulee sitten pientaloalue, jota sitäkin on pitkään suunniteltu.

Mielenkiintoista on huomata se, että vihreitten poliittiset kannat ovat muuttuneet edelliseltä valtuustokaudelta aika merkittävästi. Sen on nähnyt myös kaupunkisuunnittelulautakunnassa kaupunginhallituksen seuraajana, että painotukset ovat muuttuneet. Muistan niitä keskusteluja, joita on käyty eri pöydissä, myös käytävillä, että voitaisiin tiivistää ja rakentaa vähän korkeampaa, joka käytännössä tarkoittaa, jos mennään korkeampaan rakennukseen, niin silloin kerrostaloja.

Vihreitten palautusesitys on ovela. Kysynkin, onkohan vihreillä siellä tummanpunainen ketun häntä kainalossa, kun tätä tehdään? Esityksessä ei sanota, että suunnitellaan - tiivistä - kerrostaloja sille alueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa aivan samaa mitä valtuutettu Arhinmäen tekemä esitys ja joka on tullut täällä myös mm. valtuutettu Puhakan puheenvuorossa esille. Todellinen juttu paljastuu mielestäni hyvin valtuutettu Helistön kommentista, joka tuli sydämestä häneltä: "kirottu pientalovimma". Nyt me olemme alueella, jonne todella voidaan rakentaa pientaloja ja jonne ei pidä rakentaa tässä vaiheessa kerrostaloja.

Lisäksi tästä valtuutettu Helistön esityksestä tulee mieleen, että mitähän se kestävä kehitys oikein vihreillä merkitsee? Nimittäin käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että jos me palautamme tämän kaavan, niin taas tulee kolme, neljä vuotta lisää, kun kaava lähtee uuteen valmisteluun, tulee uusi vuorovaikutus mukaan ja taas ovat kymmenet perheet joka tapauksessa ilman asuntoja, jos sinne tulee pientaloja tai sitten tapahtuu se, että sinne ajetaan kerrostaloalue. (Välihuuto!) Se kestää kauan. Ja vaikka on hienoa sanoa tuolla yleisissä lauseissa, että me kannatamme kyllä pientaloalueitten rakentamista, helsinkiläiset tarvitsevat pientaloja, mutta sitten kun tulee konkreettisia kohteita, niin eipä se sitten taas näytä valtuutettu Helistölle käyvän. Nyt haluan korostaa, että en puhu vihreistä yhtenä joukkona, koska saatan ymmärtää, että sieltä voi löytyä muunkinlaisia näkemyksiä tässä asiassa ja myös toivon sitä tietysti.

Tästä näyttää tulleen sellainen, vähän niin kuin Vuosaari -geissi osittain pienessä mittakaavassa, joka alkaa elämään omaa elämäänsä ja lopputulos on se, ihan sama kuin Vuosaaressakin, että tähän kaupunkiin ei voida rakentaa asuntoja, kun erilainen valituskierre lähtee liikkeelle. Tässä tulee käymään niin kuin valtuutettu Helistö tietää, jos se menee uuteen valmisteluun, aikaa palaa ja sitten senkin jälkeen taas uuteen palautukseen, tulee uudet palautusesitykset ja menee uuteen valmisteluun ja taaskaan ei mitään tapahdu.

Mielestäni täällä valtuutettu Mäki piti hyvän puheenvuoron.

Olen kuullut aivan samanlaisia kannanottoja mitä sinä olit kuullut asukkailta, kun olen keskustellut heidän kanssaan. Sinne halutaan nimenomaan pientaloalue. Nähdään, että se nostaa sen alueen imagoa. Ja jos emme sitä nytkään tee, niin se on taas jossain hamassa tulevaisuudessa ja tuskin sitten koskaan tulee toteutumaan ainakaan siinä mielessä, mitä nyt olemme lähteneet hakemaan.

Samoin mielestäni kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja, valtuutettu Anttila perusteli erittäin hyvin tätä asiaa, mitä varten tämä kaava on syytä nyt tällä kertaa hyväksyä tämän mukaisena.

Me tarvitsemme niitä asuntoja - vielä kerran tähän - ja nyt on konkreettinen paikka, millä on mahdollista myös niitä tähän kaupunkiin saada.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aloitetaan toinen kierros. Meiltähän tulee koko jengi uudestaan vielä puhumaan. Ilolla panin merkille, että valtuutettu Kalimakin on ottanut puheenvuoron, että voi myös pöntöstä tulla kertomaan näkemyksiä, ettei tarvitse jokaisen puhujan päälle huudella.

Tässä on nyt tullut niin paljon asioita, että joitain pitää kommentoida. Tulin sen vuoksi tähän, koska tässä on tämä kalvo esillä. Tässä nyt annetaan sellainen kuva, että tässä olisi vaihtoehtona se, että joko ei rakenneta ollenkaan, että esityksenä on ollut se, ettei rakenneta olenkaan, ei asuntoja Helsinkiin tai sitten, että tämä ... Mutta jos te katsotte, varmaan moni valtuutetuista on lukenut huolella ne paperit, joista näkee, miten tämä prosessi on mennyt eteenpäin. Tässä on pyritty nimenomaan hakemaan sellaista ratkaisua, joka pystyisi samaan aikaan tyydyttämään ne huolet, joita alueen asukkailla, nykyisillä ollut ne huolet siitä, että mitä tälle metsälle käy, että onko riittävästi virkistysaluetta ja toisaalta turvaamaan se, että sinne pystytään myös rakentamaan. Tässä on lähdetty hakemaan mielestäni hyvää ratkaisua. Mutta tässä on aika kovapäisesti ajettu sitä läpi, että tähän on tehty kilpailusuunnitelma tai kilpailutyö ja sen pohjalta on tehty suoraan kaava tekemättä ollenkaan sitä harkintaa, joka nimenomaan kuuluu tällaisten kilpailutöiden jälkeen meille poliitikoille, valtuutetuille. Meidän pitää yrittää löytää sellainen ratkaisu, joka olisi kokonaisuuden kannalta paras.

Näytän ihan lyhyesti vain sen, että kun tässä on sanottu, että estetään kaikki rakentaminen. Voitte seurata sieltä teidän esityslistaltanne, että mitähän täällä on itse asiassa esitetty, että mikä se kompromissi on. Täällä on esitetty sitä, että tätä itä-länsi -suuntaista aluetta tältä osin rajataan. Siitä tulee kunnollinen viherkäytävä. Sitten tältä alueelta rakentamista otetaan pois. Suurin osa alueesta on näissä vastaesityksissä ollut aina rakentamisen kohteena.

Mielestäni se on aika ihmeellistä. Tämä on nyt toistunut. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Esimerkiksi valtuutettu Anttila on aikaisemminkin väittänyt jonkun muun kaavan yhteydessä, että ollaan estämässä koko alueen rakentaminen ja kukaan ei ole tehnyt missään vaiheessa sellaista esitystä missään lautakunnan esimerkiksi valmisteluvaiheessa.

Olen sitä mieltä, että tämä olisi kannattanut tehdä sillä tavalla, että tuonne alueelle olisi jonkun verran tullut myös pienkerrostaloja. Itse asiassa se olisi ollut monipuolisempi alue. Minä kannatan sitä, että alueet eivät ole yksipuolisia, vaan että siinä on erityyppistä rakentamista ja sillä tavalla erityyppisiä asukkaita tulee sitä kautta. Tämä olisi ollut se ratkaisu ja samalla lailla tulee. Ymmärrän sen, että naureskeleva valtuutettu Hakola ei halua omalle takapihalleen mitään muuta kuin kaksi henkilöautoa. Mutta mielestäni on kaupungin kannalta hyvä, että on erityyppistä rakentamista kaikilla asuinalueilla.

Mielestäni on ollut oikeastaan aika hassua kuunnella tätä keskustelua. Täällä on kovasti syyllistetty ihmisiä, jotka ovat aktiivisesti yrittäneet toimia oman alueensa asiassa.

Olemme pitkään olleet huolestuneita siitä, että kunnallispolitiikka ja politiikka eivät kiinnosta ihmisiä. Nyt kun se kiinnostaa ihmisiä, ihmiset ottavat kantaa, niin täällä ilmoitetaan, että kiinnostaa väärällä tavalla, että te olette väärin aktivoituneet. Ensin halutaan pitkään, että ihmiset aktivoitukaa politiikkaan ja sitten kun he aktivoituvat politiikkaan, niin sanotaan, että väärin aktivoiduttu. Ilmeisesti tässä on olemassa oikeasti tällainen jaottelu, jota valtuutettu Anttila toi, että hänen mielestään ilmeisesti sitä kovempi ja parempi poliitikko mitä vähemmän kuuntelee ihmisten ääntä, että on olemassa tällainen kovispoliitikko ja sitten on ilmeisesti tällainen malli, että minä olen luultavasti sitten tällainen pehmispoliitikko, koska mielestäni täällä tehtävänä on meidän pyrkiä kuuntelemaan, valtuutettujen tehtävänä on pyrkiä kuuntelemaan ihmisten näkemyksiä ja tuoda niitä tässä päätöksenteossa esille ja löytää sellaisia ratkaisuja, jotka ihmisiä tyydyttävät. Jos pitää valita vaan kovispoliitikon ja pehmispoliitikon väliltä, niin mieluummin minä olen sitten pehmispoliitikko, joka täällä edustaa ihmisiä eikä vain ... (Välihuuto!) Kyllä, kyllä. Juuri siitähän tässä puhutaan. Sen vuoksi, kun tässä on nyt kysymys kovis- ja pehmispoliitikkojen väliltä, niin pehmispoliitikkona minä kannatan tämän asian palauttamista. Mielestäni on hyvä, että ihmiset ovat aktiivisia ja yrittävät vaikuttaa päätöksiin, joita tehdään.

Vielä täytyy viimeisenä sanoa tästä, kun valtuutettu Mäki alueen valtuutettuna puhui, että tämä turvaa nyt palvelut ja että palveluita on leikattu vuodesta toiseen.

Onhan tämä nyt aikamoista, aika paksua pajunköyttä, että ensin ollaan oltu itse leikkaamassa palveluita ja sitten tulee joku kaava ja sitten sanotaan, että tämä kaava pitää sen vuoksi hyväksyä, että kun on itse ollut leikkaamassa palveluita, että siinä on mielestäni aikamoinen kehäpäätelmä. Tässä muutamia pointteja esille.

Tässä on selvä ristiriita pehmispoliitikkojen ja kovispoliitikkojen välillä. Minä olen kyllä ihmisten puolella mieluummin kuin pelkän valtakoneiston puolella. Ehkä olen aina kuvitellut, että meidän tehtävä on tuoda ihmisten näkemyksiä päätöksentekoon eikä tuoda esittelijöiden näkemyksiä ja kertoa kansalle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuorovaikutuksen tarkoitus on tietysti se, että kaikki näkökohdat pitää olla tiedossa päätöstä tehtäessä, ja tässä on ollut varsin aktiivista ja hyvää vuorovaikutusta. Mutta ei kaavoituksessa tämä ensimmäinen kerta ole. Muistan esimerkiksi Kiasmaa ja Mannerheimin suhteesta tuli 22 000 nimeä adressissa ja silti valtuusto päätti, että tämä ratkaisu kunnioittaa Mannerheimia, niin kuin se kunnioitti.

Mutta mitä tulee valtuuston ohjaustehtävään asemakaavoituksessa, niin tässä ei ole tullut vielä esiin, että tuoreessa yleiskaavassa, joka on oikeusvaikutteinen, valtuusto yksimielisesti määritteli tähän varsin suuren rakennusoikeuden, jota on nyt pienennetty tässä kaavassa. Samoin siinä oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, jonka pitäisi ohjata kaavoitusta, jos valtuusto olisi johdonmukainen ja seuraisi omia antamiaan ohjeita. Tämä viherväylä, josta on puhuttu siellä pohjoisessa reunassa, oli kapeampi kuin mitä se nyt tässä kaavaehdotuksessa on.

Mitä tulee sitten luontoarvojen huomioon ottamiseen, niin tätä purouomaa on varsin hienosti käsitelty tässä, samoin siihen liittyvää kosteikkoa ja lehtokorpialuetta. Ja sitten kaava-alueen ulkopuolella kallioalue - josta täällä on puhuttu - se varsin hyvin tulee suojeluksi. Siitä johtuu varmaan, ettei ympäristölautakunta ole tähän asiaan sitten kielteisesti suhtautunut.

Myllypuro on alun perin ollut pientaloalue. Siellä on varsin merkittävää pientaloasumisperinnettä, johon tämä liittyy varsin hienosti. Olin itse juryn puheenjohtaja. Siellä oli runsaasti erilaisia vaihtoehtoja, joissa oli tutkittu tuota luontoa, ja tämä oli kyllä taitavasti, orgaanisti sijoittunut siihen. Ajatus, että niille korkeille kallioille tehtäisiin kerrostaloja, on kyllä huonoa makua - suoraan sanottuna. Se tärvelisi sen hienon luontokokonaisuuden, jos mikä.

Tämä on todellakin. Jos pientalolinjalla ollaan, niin se on tiivistä meidän mittapuumme mukaan. Ei meidän normimme juuri tämän tiiviimpää pysty tekemään. Tämä on kaiken kaikkiaan meidän kirjoissamme hieno vaihtoehto, jossa pitkään oli voimakas vuorovaikutteinen tuki ja loppumetreillä - niin kuin on todettu - tullut aktiviteettia ja kritiikkiä, joka on hyvä asia. Mutta niillä valtuuston viitoittamilla tiellä, yleiskaavasta lähtien, on kyllä johdonmukaista hyväksyä tämä kaava.

Puheenjohtaja.

En puhu pitkään. Haluaisin vain kahteen asiaan kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin siihen, että arvon demarit ovat mielestäni nyt ymmärtäneet asian väärin, kun antavat täällä ymmärtää, että vihreät vastustavat kaikkea rakentamista kaikkialla ja joka paikassa ja etenkin tässä kohteessa.

Et ehkä kuullut, kun sanoin, että mielestäni tämä asia pitäisi palauttaa uudelleen valmisteltavaksi siten, että Myllypuron metsää voitaisiin säästää enemmän joko tiivistämällä kaavailtua rakentamista tai vähentämällä rakennusoikeutta. Mielestäni valtuutettu Helistökin puhui näiden samojen asioiden puolesta. Me emme vastusta tätä aluetta sinänsä. Itse sanoin, että tämä kaavailtu puutaloalue on tervetullut uudenlainen asuinalue ja ekologista kestävää rakentamista, koska se tukeutuu jo olemassa oleviin palveluihin ja joukkoliikenneyhteyksiin. Me olemme esittäneet teille kompromissia, jossa otettaisiin huomioon asukkaiden näkemys.

Toiseksi haluan sanoa sen, että mielestäni asukkaiden kuuleminen ei tarkoita asukkaiden tottelemista, vaan se tarkoittaa sitä, että halutaan ymmärtää, mitä asukkaat sanovat ja halutaan muodostaa se päätös sitten sen pohjalta.

Viimeiseksi haluaisin vielä sanoa, että kun valtuutettu Anttila sanoi, että meillä ei ole rohkeutta päättää tätä asiaa.

Haluaisin huomauttaa, että poliittisia virheitä on aina tehty rohkeuden nimissä. Mielestäni poliittista rohkeutta on joskus pysähtyä miettimään, onko esitys hyvä ja kannattaisiko esitystä miettiä vielä uudestaan.

Ja jos nyt ottaa ihan tosissaan nämä kokoomuksen ja demareitten esittämät argumentit tässä, niin niistä olisi pakko päätellä se, että kokoomus- ja demaripuolue voidaan lakkauttaa tarpeettomina. Sen takiahan me olemme täällä, että me pyrimme tekemään parhaita mahdollisia päätöksiä ja edustetaan myös asukkaita.

Arvoisa puheenjohtaja.

En edelleenkään kannata, että tämä asia palautetaan, vaan että se nimenomaan pitää päättää tässä valtuustossa. Viittaan apulaiskaupunginjohtaja Korpisen katsaukseen, missä hän oivallisesti toi tämän koko suunnittelun alkulähtökohdat ja sen tavoitteet kirkkaasti esille.

Mutta kun tässä on osittain menty harhapoluille, niin muutama asia, jonka haluan tässä yhteydessä tuoda esille.

Loppujen lopuksi tässäkin asiassa on kysymys siitä, pidämmekö kiinni kaupunginvaltuuston tekemistä päätöksistä, jotka tarkoittavat sitä, että toteutamme asunto-ohjelman, jossa myöskin vihreät ovat olleet voimakkaasti mukana ja nimenomaan yhdessä kokoomuksen kanssa vaativat toisentyyppistä asuntotuotantotapaa, enemmän vapaarahoitteista, isoa perheasuntomallia jne., jota tässä asemakaavaehdotuksessa paljon myöskin tavoitellaan.

Tämä 3 600 asuntoa vuodessa tarkoittaa sitä, että se on yli 300 000 kerrosalaneliötä kaavoitettua rakennusoikeutta per vuosi. Näin ollen, jos tässä asemakaavaehdotuksessa vihreiden ja vasemmistoliiton - jota kyllä todella minun täytyy sanoa, että ihmettelen kovasti - yksi kolmasosa tästä asuntotuotannosta tässä kaavassa - sitten meillä on odottamassa monta muutakin asuntokaavaa, jossa varmaan tulee ihan samanlaiset tavoitteet, yksi kolmasosa pois - niin hetken kuluttua meillä on melkein kahden vuoden asunto-ohjelman tuotantotavoitteet pois. Kysyn vaan, että millä tavalla silloin valtuuston tahtoa on toteutettu, samat päättäjät? Siitä on kysymys.

Mielestäni lautakunnan tehtävänä on nimenomaan yrittää noudattaa valtuuston yhdessä tekemiä päätöksiä ja tuottaa helsinkiläisille asuntoja. Tästähän on tässä perimmältään kysymys, että haluammeko rakentaa helsinkiläisille hyviä kohtuuhintaisia asuntoja hyville paikoille, jotka kuitenkin kunnioittavat luontoarvoja. Helsingissä ympäristölainsäädäntö plus sitten maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttävät paljon tutkimista ja selvittämistä, ja ne kaikki lausunnot ovat aina asemakaavaehdotusten liitteenä.

Toteaisin valtuutettu Kolbelle, että kolmen vuoden aikana tulemme saamaan paljon asukkaiden kanssa tätä vuorovaikutusta, koska joka ainoa asemakaava on täydennysrakentamista. Kaikki seuraavat asemakaavat tulevat olemaan keskellä kaupunkirakennetta. Uskon, että useita tuhansia asukkaiden nimilistoja on edelleenkin lautakunnan listoilla.

Poliittisten päättäjien, helppona tai vaikeana asiana, on katsoa valtuuston tekemiä päätöksiä, Helsingin etua ja sitten miettiä, kuinka suuren poliittisen vastuun haluan tässä asiassa kantaa. Kyllä se ihan näin yksinkertaista loppujen lopuksi on, eikä yhtään ylhäältä päin tapahtuvaa suunnittelua, vaan helsinkiläisten asukkaiden kannalta ajateltuja asioita ja ajatellen sitä uutta Helsingin vetovoimaa ja tulevaisuutta, jossa myöskin mietitään uudenlaisia asumistapoja ja uudenlaista kaupunkikuvaa, jota esimerkiksi puinen kaupunkikylä mitä suurimmassa määrin edustaa. Ei tässä mistään muusta ole kysymys, ei pehmiksestä eikä koviksesta, vaan nimenomaan hyvästä kaupunkisuunnittelusta ja poliittisesta päätöksenteosta.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

En kannata palauttamista, koska esitetty suunnitelma on hyvä.

Kiitän kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajaa Maija Anttilaa ja apulaiskaupunginjohtaja Korpista erinomaisista puheenvuoroista ja perusteluista.

Haluan vain oikaista valtuutettujen Hakasen ja Mäen väärän todistuksen Myllypuron terveyspalveluista.

Helsingin terveyslautakunta on nimenomaan päättänyt, että me rakennamme Myllypuroon uuden hienon terveysaseman, jossa on myös muita palveluja. Eli siis Myllypuroon tulee Metro -terveysasema, jota niin kauan on odotettu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat.

Olen surullisin mielin ja turhautuneena kuunnellut tätä keskustelua ja miettinyt sitä, kuinka helppo on vastustaa kaikkea sitä mikä on välttämätöntä ja tarpeellista ja kuinka vaikeaa on saada aikaan sellaista, joka on välttämätöntä Suomen, tämän maan ja Helsingin menestyksen kannalta. Tämä näyttää olevan niin, että silloin kun pienikin marja, populismin marja on poimittavissa, sitä käytetään, ja se suuri enemmistö, joka selvästi hyväksyy ja haluaa tätä rakentamista, se suljetaan pois.

Mutta hyvät ystävät, vakuutan teille, että se helsinkiläinen ja Etelä-Suomessa asuva asunnoton, joka pohtii sitä, että kuinka voisi saada perheensä pientaloon tai kuinka voisi päästä asumaan Helsinkiin, havaitsee sen, että erityisesti vihreät vastustavat käytännössä kaikkea rakentamista. Ohjelmatasolla he eivät vastusta, mutta konkreettisessa kaavatyössä. Joka kerta me koemme tämän saman näytelmän. Ja tämä on se erittäin hankala työ.

Mitä tulee sitten kommunistien edustajaan, sanon, että Lenin varmaan kääntyy haudassaan kun kuulee, että kommunistit haluavat ehkäistä kodinrakentamista.

Vasemmistoliiton edustajalle, valtuutettu Puhakalle sanon, että ymmärrän, että et pidä sananvapaudesta, teillähän on perinnettä siinä suhteessa, mutta Lasnamäki on hyvä näyttö siitä, kuinka voidaan rakentaa epäviihtyisää ympäristöä. En haluaisi senkaltaista. Kyllä tämä kaava on olennaisesti parempi tasoltaan.

Mitä tulee sitten tähän kaava-ajatteluun, niin täytyy myöskin muistaa se, että oikeudellisesti kaavajärjestelmä on senkaltainen, että yleiskaava on ylemmänasteinen kaava ja asemakaava tulee laatia sen mukaan. Näissä puheenvuoroissa, mitä on esitetty kommunistien, vasemmistoliiton ja vihreiden kannalta, tämä seikka on kokonaan unohdettu.

Arvoisa puheenjohtaja, muut valtuutetut. Rauhoittukaa jo pikkuhiljaa.

Minun näkökulmani tässä vaiheessa keskustelua, joka keskittyy palautukseen, on tämä asemakaavoista kuuleminen ja hyvä vuorovaikutus, niin kuin apulaiskaupunginjohtaja puhui.

Mielestäni meidän tulisi pohtia, mitä on hyvä vuorovaikutus. Onko se sitä, että hyvin järjestetyissä tilaisuuksissa annamme hienoilla teknisillä välineillä hyvää informaatiota? Eli jääkö se vain sille tasolle? Vai haluammeko me vuorovaikutusta? Yleensä vuorovaikutus on kahdensuuntaista. Jos haluan jutella jonkun ihmisen kanssa, niin se on vuorovaikutusta. Silloin minulle vastataan jne.

Tiedän, että rakennuslaki ei velvoita siihen, että vuorovaikutuksen seurauksena suunnitelmia muutettaisiin. Mutta mielestäni se olisi niin tyylikästä ja sivistynyttä, että me Helsingissä osaisimme viedä asemakaavojen kehittelyn vuorovaikutuksineen pidemmälle mitä keskimääräisesti suomalaisissa kunnissa ilmeisesti tehdään. Eihän asemakaavoja tietenkään huutoäänestyksellä päätetä eli siis vähemmistön kovemmalla äänellä. Mutta silloin kun ne päätetään poliittisilla enemmistöillä, niin kyllä minun mielestäni poliittisen enemmistön kannattaisi ottaa se poliittinen vähemmistökin jollain tavoin huomioon niissä päätöksissään.

Silloin harvoin, kun itse satun olemaan sellaisessa koalitiossa, joka sattuu olemaan enemmistössä, niin minä myös pyrin siihen, että se vähemmistö ei kokisi tulleensa kaltoin kohdelluksi. Minä koen tässä salissa sitä kovin usein. Koen sitä myös kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksissa. Minusta viis, minä olen niin monissa parkkihapoissa keitetty, se on ihan all right. Mutta mielestäni tavallisen asukkaan kannalta ei ole ihan tyylikästä, että kovat tai pehmeät poliitikot eräällä lailla vain sanelee, vaikka vuorovaikutusta ns. olisikin. (Välihuuto!) Anteeksi? Ei minuun parkkihapot vaikuta. Ne on paremmat aineet, jotka minuun vaikuttavat.

Sitten me puhuimme viivyttämisestä ja siitä, tekeekö esimerkiksi vihreät esityksillään viivytystä.

Minä koen nimenomaan, että me pyrimme tekemään asemakaavoista parempia. Me yritämme muokata niitä eri näkökulmista. Ja jos tätä muokkausta voisi tapahtua jo tässä kaavaprosessin aikana, esimerkiksi siinä vaiheessa, kun ensin on tehty asemakaavaluonnos, lautakunnassa keskustelisimme, saamme asukkailta taas vähän palautetta, tulee uusi vaihe lautakuntaan. Jos tekisimme näitä hallittuja muutoksia näissä käsittelyvaiheissa, eihän silloin tulisi pitkiä valitusruljansseja ja ns. näitä valitusmyöhästymisiä. Sitä paitsi lienee jonkinlainen kupla myös se, että suomalaisessa asemakaavoituksessa valitukset varsinaisesti myöhästyttäisi näitä asioita - valtuutettu Kalima voi siitä hetken kuluttua jatkaa. Eli jos me pitkin matkaa luontevasti ottaisimme vastaan sitä infoa, mitä myös kansalaiset meille antavat, niin asiat voisivat mennä, siinä vaiheessa kun olemme tuoneet asian valtuustoon, yksimielisesti läpi. Suurin osa asemakaavoistahan menee yksimielisesti läpi.

Nyt tässä asiassa annetaan jonkinlaista harhaa. Joku nosti jonkun Vuosaari -asiankin keskustelussa niin kuin vihreiden perisyntinä, että ne vihreät sen Vuosaaren satamankin meinasivat pilata ja sillä vastustuksella moneksi vuosikymmeneksi jähmetti helsinkiläisen elinkeinoelämän. (Välihuuto!) Luotan teihin. (Välihuuto!)

Palautuksesta ja valtuuston tahdon punnitsemisesta.

Valtuutettu Anttila puhui asunto-ohjelmasta ja yleiskaavasta, jotka ovat yhteisesti sovittuja tavoitteita ja strategioita.

Minä en ainakaan tiedä - korjaa minua Maija, jos sinä tiedät - itseni tehneen yhtään sellaista esitystä, esimerkiksi tässä prosessissa, joka olisi asunto-ohjelman vastainen ja joka olisi yleiskaavan vastainen. Asuntomäärähän ei ole minun esityksissäni, ei kaupunkisuunnittelulautakunnassa eikä valtuustossa vähentynyt, jos olen pyytänyt, että aluetta tiivistettäisiin, jätetään metsää sinne paljaaksi. Huomaatte, että suurin osa näistä mökeistä on erillispientaloja, siis taloja, joissa asuu käytännöllisesti katsoen yksi perhe siten, että kaikki seinät ovat vapaasti ulospäin. Niitä ei ole rakennettu yhteen rivitaloiksi etc. etc. Tätä voitaisiin kovasti tiivistää, pitää ne samat rakennusoikeudet. Sanoin alkuperäisessä ensimmäisessä puheenvuorossani, että tämä alue voitaisiin rakentaa myös tiiviimmin, jos haluttaisiin ja edelleen metsäluontoa kunnioittaen.

Ja oliko se nyt sitten valtuutettu Anttilan puheenvuoro vai Kaliman - (Puheenjohtajan välihuomautus.) - joka puhui, että vihreiden esityksissä on aina yksi kolmasosa pois. Se on ihan paskan jauhantaa. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Hyvin harvoin sellaista me täällä puhutaan. Meillä on usein esitykset hyvin perusteltuja ja nimenomaan ajateltu sillä lailla, että kaupungin kokonaisetu tulisi täytettyä. Mutta täällä salissa on skitsofreenista puhua, kun yrittää puhua yhdestä asiasta yhdelle ihmiselle, niin toinen ihminen tahalleen - totta kai poliittisista syistä - ymmärtää asian väärin ja nostaa taas eri näkökulmasta asiat eteen, että tämä on vähän vaikeata toimintaa.

Mutta toivottavasti jatkossa helsinkiläinen kaavoitus kehittyy siihen suuntaan, että me pystyisimme aidosti myös kuuntelemaan eikä vain jakamaan informaatiota.

Kannatan palautusta.

Kun tässä palautuskeskustelun yhteydessä on esitetty muutamia seikkoja, jotka liittyvät palautuksen perusteluihini, niin vastaan niihin. Yritän olla lyhyt ja olla toistamatta jo esitettyjä asioita.

Erityisen huolestunut olen ollut niistä perusteista, että palautusta on pidetty perusteettomana, koska on joissakin aikaisemmissa päätöksissä sitouduttu rakentamaan muka alue juuri nyt tämän esityksen mukaisesti.

Tässä on ymmärretty rakennuslaki ja koko kunnallinen kaavoitusdemokratia aivan väärin. Mielestäni on pöyristyttävää, että kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja kahdessa puheenvuorossa on tulkinnut tämän asian näin.

Valtuutettu Lohen puheenvuorot, jotka liittyvät tähän osallistumisen vähättelyyn, olivat mielestäni myöskin hyvin outoja ja eivät ehkä ihan sen hengen mukaista kuin mitä tässä kaupungissa lähtökohtaisesti ja rakennuslaissa edellytetään osallistumisen osalta.

Oleellisinta asukaspalautteissa ei ole sen määrä. Olen kyllä vakuuttunut siitä, että se on paljon laajempaa kuin mitä annettiin ymmärtää tässä ja sitten siinä kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnossa. Oleellisempaa on se, mitkä ne perustelut ovat.

Minun nähdäkseni tämän alueen viilaamisen perustelut eivät lähde siitä, että se olisi pelkästään lähivirkistysalue, vaan sillä on laajempaa alueellista merkitystä, tuolla metsällä, joka on hyvä.

Ja vihreät ovat täällä ja aikaisemmissa vaiheissa, kuten myös Vasemmistoliitto, eivät ole esittäneet palautusesityksiä samassa muodossa kuin asukasliike on niitä esittänyt, vaan nimenomaan kompromissina, koko ajan ajatuksena rakennuslain kirjaimen ja hengen mukaan, että sovitellaan näitä asioita kohtuullisesti toisiinsa ja esitykset ovat leikanneet, joko eivät ollenkaan rakennusoikeutta tai hyvin rajallisesti sitä, ja sen vaikutukset asuntopoliittiseen ohjelmaan, jos se olisi toteutunut matkan varrella, nämä palautusesitykset ovat marginaalisia. Tämä on olennaista tässä palautuskeskustelussa.

Sosialidemokraattien puolelle tämä kaava on jollakin lailla fix ide ? siinä muodossa kun se on tuolla lähtenyt. He ovat kieltäytyneet ymmärtämästä, että tässä ei ole vastustettu tätä kaavaa eikä sen hanketta, joka sen ympärille on rakennettu, vaan haluttu rakennuslain mukaan ja normaalin kunnallisdemokratian mukaan sovitella esiin tulleita lausuntoasioita ja osallistumista tietyiltä osin tähän kaavaan. Tästä on kyse ja tästä tänään äänestetään. Tämän asian varjolla esitän palautusta edelleen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hyvään suunnitteluun kuuluu katsoa hankkeita aina laajemmin kuin vain yksittäisinä, toisistaan erillisinä kaavaratkaisuina.

Myllypuroon ja sen lähialueelle ollaan rakentamassa paljon lisää. Tämä laajempi kokonaisuus osaltaan korostaa alueella vielä olevan luonnontilaisen metsäluonnon säilyttämistä.

Suunnittelussa joudutaan tietysti katsomaan, ei vaan, mitä mielipiteitä on tullut esille, vaan myös sitä, miten sovitetaan yhteen erilaisia tarpeita ja intressejä. Eli toisin kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpinen sanoi, osallistumisessa ei ole kysymys vain siitä, että päättäjät ovat tietoisia niistä mielipiteistä, joita asukkailla on, vaan siitä, että päättäjät pyrkivät ottamaan niitä huomioon, pyrkivät mahdollisuuksien mukaan löytämään ratkaisuja, joilla erilaiset tarpeet, ja välillä ristiriitaisetkin tarpeet, voitaisiin kohtuudella ottaa suunnitelmassa lukuun.

Eräs asia, jossa erilaisia tarpeita ja etuja on aivan välttämätöntä kaavoituksessa sovitella, on juuri rakentamisen ja ympäristön, sosiaalisen toiminnan ja ekologian välinen suhde. Tämä koskee yksittäisten alueiden ohella ja paljolti vielä enemmän kaupungin suunnittelua kokonaisuutena ja tämän kaupungin kokonaisuuden puitteissa tehtäviä arvioita. Esimerkiksi tiiviin rakentamisen tavoitteiden kannalta aivan muut alueet kuin Myllypuron metsäluonto, ovat ne, joilla on suurta merkitystä kaupungin kehitykselle. Ja päinvastoin, juuri se, että meillä on suuria muita hankkeita muilla alueilla, Itä-Helsinki mukaan lukien, korostaa sitä, että on tarvetta pohtia, kuinka näissä puitteissa jäljellä olevia luonnonvaraisia metsäalueita voitaisiin säilyttää.

Asunto-ohjelman toteutumisen aikataulujen kannalta - joihin on viitattu eräänä perusteluna sille, että ei voida palauttaa tai ei pidä palauttaa asiaa - on mielestäni päinvastoin sellainen tilanne, että asukkaiden kuuleminen ja näiden yhteisten ratkaisujen sovitteleminen ja etsiminen on myöskin aikatauluja ajatellen oikeaa hyvää suunnittelua ja päätöksentekoa. Sitä paitsi jos aikatauluja ajatellaan asunto-ohjelman toteutumisessa, niin mielestäni tämä keskustelu on aika nurinkurista.

Ne samat tahot, jotka haluavat asunto-ohjelman valmistelussa lisätä kovan rahan asuntotuotannon osuutta, puhuvat nyt tässä Myllypuron metsän kohdalla siitä, että on kiire, jotta asunto-ohjelman tavoitteet toteutuisivat. Mitä tarkoittaa kovan rahan asuntotuotannon osuuden lisääminen Helsingissä? Se tarkoittaa käytännössä asunto-ohjelman aikataulujen venyttämistä. Siitä meillä on kokemusta Sinebrychoffin puistosta ja muilta alueilta, joissa kovan rahan rakentajat rakentavat sitä vauhtia kuin asuntoja ostetaan, eivät suinkaan sitä vauhtia kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja toivoisi tai joku muu poliittinen päättäjä haluaisi.

Eli jos tässä asiassa halutaan nyt suunnittelussa ottaa huomioon se, että Helsinkiin tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja lapsiperheille ja muille asunnontarvitsijoille, niin oikea kohde ei ole Myllypuron metsien rakentaminen, vaan asunto-ohjelman valmistelun lähtökohtien muuttaminen siitä, mitä meille esiteltiin täällä aikaisemmassa vaiheessa valtuuston kokouksessa.

Valtuutettu Asko-Seljavaaralle haluaisin sanoa kuitenkin terveysasemien osalta sen, että terveyslautakunnan päätös tarkoittaa sitä, että Myllypurossa ei ole terveysasemaa. Se lopetetaan, ei suinkaan sen takia, että siihen oitis syntyisi uusi terveysasema, vaan se lopetetaan joidenkin epämääräisten puheiden nojalla ilman, että meillä olisi mitään konkreettisia päätöksiä ja investointiratkaisuja ... (Puheenjohtajan välihuomautus.) tähän terveysaseman rakentamiseen Myllypuroon.

Lopuksi sitten, mitä palauttamiseen tulee, niin ensimmäisessä puheenvuorossani vältin ottamasta kantaa näihin kahteen siihen mennessä esitettyyn palautusesitykseen, koska halusin kuulla, mitä niissä itse asiassa, ja niiden perusteluilla, tarkoitettiin.

Nyt kuunneltuani, esitän oman palautusesitykseni:

Kaupunginvaltuusto palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi siten, että puisen kaupunkikylän asemakaavoitus laaditaan niin, että alueen metsää jää enemmän rakentamisalueen ulkopuolelle ja että alueelle suunniteltua kerrosalaa supistetaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämän iltainen keskustelu on kyllä saanut välillä hyvin arveluttavia piirteitä. Asia on tärkeä, herkkä ja se nostattaa tunteita. Mutta olisi tietysti tavattoman tärkeää, että asiallisuus jossain määrin täällä säilyisi. Näin ei valitettavasti voi sanoa.

Toteaisin, että valtuutettu Kaliman epäasialliset kommentit haluan itse jättää omaan arvoonsa. Jokainen voi niistä itse päätellä niiden arvon.

Tämä on aika mielenkiintoista, kun täällä keskustellaan nyt yleiskaavasta ja yleiskaavan sitovuudesta ja merkityksestä, apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi, että itse asiassa yleiskaavasta on jo poikettu tässä luonnoksessa, joka meillä on täällä käsittelyssä.

No niinhän se onkin. Asemakaavat laaditaan juuri sitä tarkoitusta varten, että voidaan tutkia, miten yleiskaavaa tullaan toteuttamaan. Joten ei ole minkäänlaista pakkoa yllä, että pitää juuri tämä esitys - mikä meillä on käsittelyssä - hyväksyä, vaan voidaan päästä samoihin tai lähes samoihin tavoitteisiin toisillakin vaihtoehdoilla, joita täällä on esitelty.

Valtuutettu Anttila täällä totesi, että on menty harhapoluille. Minä ihmettelen kovasti, kun hän vetoaa nimenomaan siihen, että nyt on kyse siitä, että toteutammeko me asunto-ohjelmaa vai emme.

Ei ole kyse siitä. (Välihuuto!) Anteeksi. Minä haluan nyt teille vaan todeta, että jos te todella kannatte huolta siitä, että me toteutamme asunto-ohjelmaa ja sen mukaisesti esimerkiksi näitä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja muita, jotka ovat asunto-ohjelmassa, teidän olisi kyllä hyvä tutustua maanantain kaupunginhallituksen esityslistaan, jossa todetaan, että nimenomaan niissä me emme etene, me etenemme yli niiden tavoitteiden, mitkä meillä asunto-ohjelmassa on, mitä tulee omistusasuntotuotantoon. Siinä me etenemme reippaasti enemmän kuin mitä on suunnitelmissa. Mutta juuri se, mitä me kaikkein eniten ja kipeimmin kaipaisimme, siinä me emme etene. Ja valitettavasti, arvoisa puheenjohtaja, tämäkään kaava ei sitä ongelmaa poista. Siksi nyt se, että me esitämme tämän asian palauttamista ja nimenomaan metsäalueen turvaamista laajemmin kuin mitä on, niin se ei vaaranna asunto-ohjelmaa. On aivan höpö höpöä väittää, että sillä vaarannetaan. Jos te todella kannatte huolta asunnottomista - niin kuin toivon, että sosialidemokraatit kantavat huolta tosissaan - niin silloin haetaan keinoja siihen, miten saadaan aravatuotantoa liikkeelle ennen kuin se Helsingin suunnittelema Harava joskus sitten saadaan toteutettua. Sehän on ilmassa. Ei meillä ole mitään Haravaa vielä. Me vaan tuudittaudumme, että meillä on joku Harava.

Mutta nyt me päätämme tästä kaavasta. Ja minä todellakin toivon, että se, että asukkaat ovat näin voimakkaasti liikkeellä, että se otetaan vakavasti. Se oppi tästä ainakin pitäisi ottaa kaikkien muiden asunto-ohjelmien osalta, että ei sillä ylimielisyydellä, millä täälläkin on suhtauduttu asukkaiden kantoihin ... (Välihuuto!) Kyllä valitettavasti on. Valtuutettu Kalima, te huutelette koko ajan sieltä välihuutoja. Te katsotte, että me emme muka kantaisi taloudellista vastuuta. Kyllä me kannamme taloudellista vastuuta. Me kannamme vastuuta asuntotuotannosta, mutta me kannamme myöskin vastuuta asukkaiden osallistumismahdollisuudesta ja luontoarvoista ja se teidän, valtuutettu Kalima, täytyy nyt vaan kestää, että minullakin on puheoikeus täällä ja minulla on oikeus ilmaista mielipiteeni. Minä kannatan tämän kaavan palauttamista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä nyt on moneen kertaan annettu se väärä todistus, että Vasemmistoliitto olisi jotenkin jarruttamassa asuntorakentamista tai emme olisi huolestuneita asunto-ohjelman toteuttamisesta ja väitetään, että jatkuvasti jarrutetaan kaavoja.

Mielestäni tämä on ensimmäinen tällainen iso kaava, jossa olemme oikein kunnolla - tällä valtuustokaudella - poikkiteloin. Viime valtuuston kokouksessa kokoomus kyllä yritti jotain kaavaa jarruttaa, mutta siinä me emme olleet mukana, että näin nämä vaihtelee.

Nostan nyt esille kaksi tulevaa kaavaa, kun sanotaan, että Vasemmistoliitto ei ole huolestunut.

Malmin Ormuspellon kaava: yleiskaavassa merkitty kerrostalovaltaiseksi alueeksi. Nyt se on nippa nappa 50 - 50 pientalo- ja kerrostalovaltainen alue.

Jos todella väitetään, että ollaan huolestuneita asunto-ohjelmasta, niin minkä takia sosialidemokraatit vievät Malmin Ormuspeltoa - joka on merkitty yleiskaavassa kerrostalovaltaiseksi - fifty-fifty -periaatteella eteenpäin? Enemmän saataisiin asuntoja, jos se olisi kerrostalokaava. Toinen on Kuninkaantammi, joka on tulossa. Tällä hetkellä suunnitteluperiaatteiden mukaan on ajateltu, se on yleiskaava 50 - 50 -periaatteella, pientaloja ja kerrostaloja. Sitä ollaan viemässä noin 75 - 25 -periaatteella, vain 4 000 asukasta. Alueelle mahtuisi hyvin 5 000 - 6 000 asukasta.

Eli jos nyt vain irrotetaan yksi kaava ja puhutaan siinäkin pienestä alueesta ja väitetään, että Vasemmistoliitto jarruttaa kaavoja tai että Vasemmistoliitto ei ole huolestunut asuntotilanteesta, niin kyllä silloin annetaan aika väärä todistus, kun samaan aikaan ollaan valmiita viemään toisia kaavoja eteenpäin huomattavasti pienemmällä rakennusoikeudella ja huomattavasti pienemmällä asuntomäärällä kuin mitä yleiskaava mahdollistaa. Mennään niillä rajoilla, että ovatko ne edes yleiskaavan mukaisia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki. Rakkaat naiset, hyvät herrat.

Tää on mun Stadi. Tää on aina ollu ja on. Mä oon budjannu täällä 4-vuotiaasta asti, että mä oon melkein paljaspedaline, toisin kuin te.

Tänne on sitten muuttanu landelt jengii. Ne tuli opiskelee tänne. Sit ne jäi tänne. Ja nyt ne haluu vääntää täst mun Stadista takas landee. Ne haluu tänne skutsei ja peltoi. En mä tykkää siitä. Stadin pitää olla Stadi, eikä mitää landee.

Onks se vuorovaikutust, kun tuol ei budjaa yhtää jengii ja sanotaan, että nää asukkaat nyt vastustaa tommost byggaamist? Ei, eihä se mitää vuorovaikutust oo. Siellä on ne muut, jotka vastustaa, ettei sinne sais tulla enempää jengii asumaan. Sehän on tällee.

No Stadissa on iha hyvä budjata, mutta se vaatii himoi. Niit pitää byggata lisää, et saadaa hyvää jengiä tänne. Jos ei tänne byggata, ni jengi lähtee veks. Ne kiitää muualle. Mun mielest meiän pitää byggata tää Stadi Stadiks, eikä tehdä täst mitään landee.

Tän kaavan kans on funtsittu ihan tarpeeks. Mun mielest tätä ei saa palauttaa. Tämä pitää mennä eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Puhun hyvin lyhyesti.

Kun tässä on tulossa viisisataa pienasuntoa, toivoisin, että Helsingin kaupungissa pienasuntoihin, rivitaloihin ja omakotitaloihin melkein systemaattisesti ryhdyttäisiin rakentamaan tai suunnittelemaan myös sivuasuntoja eli yksiön kaltaisia asuntoja niiden neliöiden puitteissa, mitä voidaan rakentaa. Väestörakenne alkaa olla sellaista, että sekä nuoret että vanhat jossain vaiheessa tarvitsevat näitä sivuasuntoja.

Tein tästä yhden eduskuntakyselyn. Sain kuulla, että tämä on teknisesti mahdollista, laki ei estä sitä. Mutta esimerkiksi yhdessäkään suomalaisessa talopaketissa, ei yhdessäkään, ole tällaista sivuasuntoa, saati mummon mökkiä pihalla. Tämä ratkaiseva asia, jos haluamme palvella yksin asuvia ihmisiä. Ne ovat hyvin kontrolloidussa ympäristöissä. Tämä on vain toivomus, josta varmaan teen valtuustoaloitteenkin myöhemmin.

Hyvä idea valtuutettu Taipaleelta, mutta tämä asemakaava ei sitä mahdollista. Tämän asemakaavan mukaisesti tullaan rakentamaan tuollaisia mökkejä niin kuin tuolla kalvolla näkyy, ja ne rakennetaan siihen mittaansa, mitä kaavatehokkuus sallii. Tämä on sen verran tehoton asemakaava, että ei onnistu tämä valtuutettu Taipaleen hyvä ajatus.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tästä juuri keskusteltiin asuntotuotantotoimikunnassa, mikä on tämän 75 m²:n minimikoko ja onko se yhdistettävissä olevista asunnoista vai ei. Kyllä se tekniikka on, miten voidaan suunnitella asunto niin, että se on aluksi yhden perheen käytössä, mutta se on myöhemmin muunnettavissa kahdeksi ja tällainen sivuasunto. Se on mielestäni täysin asemakaavan mukaista. Ja ainakin asuntotuotantotoimiston osalta, jos se tulee sinne, voidaan tätä aloitetta kyllä kehitellä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Se mitä apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi, pitää täysin paikkansa.

Tärkeätä on myöskin havaita, että se mitä on tavoiteltu asunto-ohjelmakeskustelujen yhteydessä, että millä tavalla voidaan saada kohtuuhintaisia perheasuntoja Helsinkiin, ja on keskusteltu ainakin sosialidemokraattien piirissä myöskin hartiapankkirakentamisesta. Tässä asemakaavaehdotuksessa nimenomaan tämä mahdollisuus myöskin tulee mukaan.

Olen iloinen siitä, että asemakaavaehdotus nyt lähtee toteutumaan. Toivon tietysti, että tätä ei vaikeuteta tarpeettomasti valituksilla, niin kuin toivon tietysti monessa muussakin asiassa, että kaupunkilaisten etua ei sillä tavalla tarpeettomasti vaikeuteta valituksilla. Tarpeelliset valitukset ovat tietysti ihan tarpeellisia, mutta tarpeettomat ovat aina tarpeettomia. Näin ollen on oikein hyvä, että tässä tulee uudenlaisia mahdollisuuksia ja myöskin eri tavalla puurakentamista, joka tässä kaupungissa on ollut perinteinen tapa rakentaa, niin nousee uuteen arvoon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä nyt on debatoitu aika pitkään tämän kaavan rajauksista ja tehokkuuksista, enkä halunnut palautuskeskusteluun osallistua.

Haluan sanoa, että sinänsä tämä kaava ja tämä rakennustapa, mitä tässä tulee, on mielenkiintoinen ja hyvä. Harmi vaan, että tämä pieni rajauskiista nyt vähän pilaa tämän kaavan mainetta. Se osoittaa myös sitä, että siinä vaiheessa, kun hyvin paljon aikaisemmin tässä tapauksessa kilpailualueen rajoja tehdään, niin olisi ehkä pitänyt katsoa niitä silloin tarkemmin, niin ? selvitty. Mutta lukuun ottamatta sitä, että tuo yksi viherkäytävä menee tuossa aika kapeaksi, niin oikein mielenkiintoisesta kokeilusta on kysymys.

Valtuutettu Anttilalle sellainen ajatusleikki, että tänä iltana kun menet nukkumaan, niin mieti, kuinka monta tarpeetonta valitusta tässä kaupungissa on tehty. Sitä kautta ehkä huomaat, että ei sellaisia ehkä ole olemassakaan.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Terhi Peltokorpi Reijo Kaunola

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu