Arvoisa puheenjohtaja.

Ehdotan: Tarja Lamminperä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Tässä on siis käsittelyssä ehdotus Finlandia-talon yhtiöittämisestä. Finlandia-talo on eräs Helsingin kulttuuri- ja kokoustoiminnan lippulaivoista.

Ymmärrän sen, että Musiikkitalon valmistuminen tulee muuttamaan Finlandia-talon toimintaympäristöä, varsinkin konserttitoiminnan osalta. Mutta seuraako tästä se, että Finlandia-talo pitää yhtiöittää? Millä tavalla yhtiöittäminen parantaa talon käyttöä?

Meille jaetussa talous- ja suunnittelukeskuksen selvityksessä yhtiöittämistä perustellaan väitteillä, joille ei itse asiassa noissa aineistoissa esitetä kuitenkaan tosiasiallista katetta.

Ensimmäiseksi hyödyksi selvityksessä todetaan se, että yhtiö on luontevampi organisaatiomuoto kuin virasto. Joku voi kutsua tätäkin perusteluksi, mutta kysyn kuitenkin, miten niin? Kun Musiikkitalo valmistuu, on yhteistyö kaupungin muun kulttuuritoiminnan kanssa eräs mahdollisuus korvata vähenevää konserttitoimintaa, samoin yhteistyö muiden kulttuurilaitosten kanssa. Yhtiömuoto voi joissain tilanteissa itse asiassa muodostua tällaista yhteistyötä vaikeuttavaksi tekijäksi. Samoin se voi vaikeuttaa uudentyyppisiä kulttuuri- ja muiden tapahtumakokonaisuuksien toteuttamista, joissa useat erilaiset toimijat tekevät yhteistyössä Finlandia-talolle kulttuuri- tai muita tilaisuuksia.

Toisena hyötynä selvityksessä väitetään Finlandia-talon läpinäkyvyyden olevan uskottavampaa yhtiömuodossa. Voi kysyä, missä suhteessa ja kenen kannalta? Ainakin valtuuston ja kaupunkilaisten kannalta yhtiömuoto tarkoittaa päinvastoin talouden avoimuuden vähenemistä. Ilmeisesti tältä kohtaa selvitystä kirjoittaneelle on sattunut itselläänkin se vahinko, että ei ole tullut lukeneeksi oman selvityksensä liitettä nro 1. Liitteessä nro 1 nimittäin sanotaan yhtiöittämisen erääksi hyödyksi nimenomaan - ja nyt siteeraan - "mahdollisuus toteuttaa kiinteistötekniset peruskorjaustyöt ja muut tekniset ratkaisut kilpailijoilta salassa." Siis sama asia todetaan liitteessä hyödyksi, koska se lisää salaisuutta, liikesalaisuuksien piiriä, jonka väitetään sitten selvityksessä olevan muka etu, koska avoimuus lisääntyy.

Kolmas perustelu Finlandia-talon kannattavuuden paranemisesta on aivan yhtä paljon hatusta tempaistu kuin nämä kaksi edellistäkin. Se pitää sisällään epäsuoran väitteen siitä, että talon henkilökunta ei tee nyt töitä tehokkaasti tai että yhtiön hallituksen valinta sinänsä tälle samalle henkilökunnalle tuottaa jotenkin erilaisen kannattavuuden. Kannattavuusarvioissa on sivuutettu myös se, että henkilökunta vastustaa lähes yksimielisesti yhtiöittämistä. Se tuskin lisää johdon mahdollisuuksia tuottavuutta tai kannattavuutta parantaa, jos henkilökunta ei ole siinä mukana.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelun lausunto - joka meille on jaettu - osoittaa, että yhtiömalliin liittyy monia arvonlisäverotusta ja kaupungin avustuksia koskevia ongelmia. Lisäksi kaupunginhallituksen omista perusteluista tälle ehdotukselle ilmenee, että yhtiölle alkuvaiheessa maksettavaa lähes puolentoista miljoonan euron vuotuista tukea varaudutaan nostamaan siinä vaiheessa, kun Musiikkitalo valmistuu.

Nämä kannattavuutta koskevat perustelut sisältävät myös ajatuksen siitä, että talon toimintaa arvioitaisiin ensisijassa, tai käytännöllisesti katsoen pelkästään kustannustehokkuuden perusteella, siis sivuuttaen esimerkiksi kulttuuritoimintaan liittyvät sisällölliset tavoitteet. Muista kaupungeista saadut kokemukset osoittavat, että yhtiömuoto sinällään ei ole antanut mitään takeita sille, että talosta tulee kannattava.

Päätösesityksestä ja selvityksestä ilmenee, että kaupungin yksin kokonaan omistama yhtiö olisikin vain siirtymävaihe sellaiseen malliin, jossa ainakin osa yhtiön osakkeista myytäisiin ulos. Pidemmän päälle tähän liittyy sekä kaupungin kulttuuritoiminnan että henkilöstön kannalta ongelmia ja uhkia. Selvityksen liitteessä 1 viitataan mm. yhtiön mahdollisuuteen ottaa taloudellisia riskejä ja noudattaa kuntaa nopeammin "joustavia rekrytointiperusteita". Jokainen käsittää, mitä tämä tarkoittaa henkilöstön osalta. Siis yhtiömuoto on joustavampi, kun pitää vähentää henkilöstöä tai teettää töitä pätkätöinä. Finlandia-talon puitteet suojeltuna arvorakennuksena asettavat toiminnalle joka tapauksessa tiettyjä rajoituksia ja toisaalta myös normaalia suurempia kunnossapitoon liittyviä velvoitteita. Niiden sovittaminen yhtiömuotoon johtanee käytännössä siihen, että kaupunki joutuu tukemaan yhtiötä myös tulevaisuudessa eikä vain muutamien vuosien siirtymäkauden aikana.

Kaiken kaikkiaan Finlandia-talon yhtiöittämiselle esitetyt perustelut ovat lähinnä ideologista markkinapuhetta. Ne ovat kuin suoraan oppikirjasta otettua propagandaa vailla konkreettista tosiasiasisältöä.

Jos näillä perusteilla ryhdytään yhtiöittämään, niin voi kysyä, mitä seuraavaksi: kaupunginteatteri, ammattikorkeakoulu, Palmia, kiinteistövirasto vai mikä? Vai olisiko sittenkin parasta aloittaa tällainen ulkoistaminen talous- ja suunnittelukeskuksesta, joka tuntuu itse olevan niin vakuuttunut näiden oppien pätevyydestä? Ehkä se voisi ulkoistaa itsensä ja kokeilla, miltä se tuntuu sitten, yrittäjyys.

Edellä olevan perusteella esitän, että kaupunginvaltuusto päättää hylätä esityksen Finlandia-talon yhtiöittämisestä. Samalla valtuusto velvoittaa kaupunginhallituksen valmistelemaan esityksen Finlandia-talon toiminnan kehittämisestä ottaen huomioon mm. Musiikkitalon myötä muuttuvat toimintaolosuhteet, yhteistyön mahdollisuudet muiden kulttuurilaitosten kanssa sekä talon merkityksen kaupungin markkinoinnin tunnettuna symbolina ja vetovoimatekijänä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Hakanen katsoi tätäkin asiaa tuttujen silmälasien läpi.

Mielestäni looginen virhe on siinä, että eihän kaupungin tarvitse tai pidä kilpailla itsensä kanssa kongressimarkkinoilla, vaan nimenomaan muiden kanssa, ja siellä yhtiömuoto on se vallitseva. Sillä lailla se on sitten myös looginen tässä tapauksessa. En sano, että se ratkaisee heti ja välittömästi Finlandia-talon kaikkia taloudellisia ongelmia, mutta ei ainakaan vaikeuta. Näin päinhän se pitää ajatella.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun kuunteli äskeistä puhetta, niin ei voinut olla provosoitumatta, vaikka ei pitäisi provosoitua.

Me elämme aikaa, jolloin ollaan täysin avoimessa markkinassa. Globalisaatio tekee omaa työtään. Aika, paikka, etäisyys, rajat ovat menettäneet merkitystään. Me olemme yhä syvemmällä kilpailemassa muitten eurooppalaisten vastaavien laitosten kanssa. Jos me aiomme pysyä tässä kilpailussa mukana, meidän pitää organisoida asiat sillä tavalla, että se on mahdollista, että me saavutamme sen kilpailukyvyn. Eli toisin sanoen, kun ollaan tultu kilpailtuun tilanteeseen, niin kaupungin omistus/omistaja-ohjaus hakee uudenlaisia muotoja. Toiminta on talouden kylmien lakien puristuksessa turvallisinta ja varminta silloin, kun se on osakeyhtiömuodossa. Sillä on hyvin selkeä laki, jonka mukaan pitää toimia. On vastuu, jonka mukaan pitää toimia. Tilanne on huomattavan paljon turvallisempi, kun toimitaan näin, että ollaan vanhan perinteen mukaisesti tilanteessa kuvitellen, ettei ole aitoa kilpailua.

Yrityksen pitää elää ja se eläminen edellyttää, aina silloin kun on kilpailija, strategiaa. Strategia, toimintasuunnitelmat ja budjetit ovat luonnollisesti asioita, joita ei voi kilpailijalle levitellä. Ne ovat kilpailuun liittyviä tekijöitä. Kysymys ei ole salaamisesta, vaan pikemminkin päinvastoin, niitten asioitten hoitamisesta ammattitaitoisesti, jotta voidaan näyttää sitten se aito toiminta ja sen tulos avoimesti kaikille niille, jotka ovat siitä intreseerattuja.

Erittäin tärkeänä pidän myöskin sitä, että osakeyhtiömuodossa tälle yritykselle, tälle yhtiölle, on mahdollista saada pätevä hallinto, hallitus ja toimiva johto, jonka seuraamista toki kaupungilla, omistajaoikeuksien kautta, on erinomainen mahdollisuus tehdä jatkuvasti. Tietyllä tavalla kaupungin rooli, jos ajatellaan, mitä varten kaupunki on olemassa, niin ei varmasti sitä varten, että se kilpailee täällä musiikki- tai muulla puolella, vaan se tekee sen sitten sitä asiaa ajamaan tarkoitetun orgaanin kautta.

Hyvät kuulijat.

Pidän tätä selvitystä erittäin pätevänä. Mielestäni tämä yhtiöittäminen tulee toteuttaa ja varmistaa sitten vain se, että yhtiöllä on mahdollisimman hyvä hallinto ja johto.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Tyttäreni Jenni on työskennellyt valomestarina Finlandia-talolla. Olen saanut kuulla häneltä, kuinka kelvoton Finlandia-talo on kongressien pitopaikkana. Se on kerta kaikkiaan kelvoton. Kun siellä on pieni buffettarjoilu ja joku onneton ravintolatyöntekijä menee tökkäisemään väärään pistorasiaan kahvinkeittimen, niin hupsista, sieltä paloi pitkä rivi sulakkeita.

Finlandia-talo vaatii perusteellisen sähkökorjauksen. Yhtiömuotoisena se on järkevää tehdä, koska siellä varmasti Aalto -säätiö tappelee vastaan kaikkia muutoksia mitä siellä voidaan tehdä. Annetaan yhtiölle tämä päänsärky. Osakeyhtiömuodossa taloudellinen johto toimii varmasti nykyistä systeemiä paremmin. Tällä hetkellä siellä on erikseen myyntiosasto ja erikseen toteuttamisosasto. Myyntiosaston tehtävänä on ollut pelkästään myydä, eikä siellä ole paljon kysytty, pystyttekö te toteuttamaan seuraavan happeningin, jolloin siellä on tehty - voi sanoa - yötä myöten töitä yliväsyneenä tms. Siellä on ollut suoranaista hengenvaaraa, kun on tehty sellaisia virityksiä, joita tuskin Imatran Voima ja Sähkötarkastuslaitos hyväksyisivät. Mutta hommat on pitänyt saada pelaamaan. Elikkä tällaisilta käytännön ongelmilta voidaan välttyä, kun siitä tehdään yhtiömuoto. Annetaan yhtiölle se päänsärky ja poistetaan se Helsingin kaupungilta.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Sen verran minäkin olen Finlandia-talolla käynyt ja seurannut tapahtumia, että tiedän, että se kilpailee jo nyt markkinoilla. Ei tässä suhteessa ole tapahtumassa lähiaikoina jotain erityistä muuta muutosta kuin että Helsingin kaupunki itse on mukana rakentamassa siihen lähitienoolle Musiikkitaloa, joka tulee vetämään pari tärkeää vuokralaista pois Finlandia-talolta.

Eli ei tällainen yleinen puhe kilpailusta ja vapaista markkinoista ole tässä minkäänlainen erityinen perustelu yhtiömuodolle. Sinne on nyt jo saatu muitakin asiakkaita kuin julkisen sektorin käyttäjiä - totta kai.

Selvityksessä ja edellisissä puheenvuoroissa ei itse asiassa lainkaan otettu huomioon sitä, että tässä on kysymys myöskin kulttuuritoiminnasta. Finlandia-talo ei ole vain yritystoimintaa eikä sen pitäisi edes olla ensisijassa yritystoimintaa. Se on tila, joka on tarkoitettu kulttuuri- ja muiden tapahtumien järjestämistä varten.

Jos tässä yhtiömuoto on jotenkin tarpeen niillä perusteluilla, jotka kahdessa edellisessä puheenvuorossa esitettiin, niin kysyn vain, että mitä toimintaa Helsingin kaupungille enää jää? Noilla perusteluilla voidaan yhtiöittää aivan mitä tahansa. Ja kun se selvityksessä esitetään vielä tehtäväksi tavalla, jossa henkilökunta tulee kärsimään ja omistus vähitellen valuu pois kaupungilta, niin en voi kannattaa tätä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En oikein tiedä, mikä "Pekka Korpisen tauti" Helsinkiin on iskenyt, että ne tontit, jotka ovat parhailla paikoilla, ollaan yleensä myymässä, silloin kun sinne kaavoitetaan asumista, tai jos on kysymys toimistotonteista, joihin haluaa tulla joku suuri liikeyritys, niin niille annetaan osto-optio näihin sopimuksiin, ellei myydä saman tien.

Mielestäni tämä on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Olisi mielenkiintoista nähdä kerran täällä valtuustossa karttaan piirrettynä se, mitkä kaikki tontit ovat menneet jo yksityisille ja mitä kaikkia tontteja apulaiskaupunginjohtaja Korpinen on neuvottelemassa yksityisille myytäväksi. Väitän, että ne ovat Helsingin kaupungin parhaita tontteja järjestään. Parhaat tontit myydään yksityisille.

Mitään muuta syytä minä en siihen näe kuin että yksityiset tietysti haluavat kaupungilta vain parhaat tontit ja niillä voi tehdä tulevaisuudessa eniten rahaa.

Pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla kaupunki voisi aivan hyvin näitä asioita hoitaa, eikä se millään tavalla hidastaisi rakentamista eikä myöskään asunto-ohjelman tavoitteiden toteuttamista.

Esitän, että kaupunginvaltuusto päättää hylätä esityksen Vuosaaren Aurinkolahden kerrostalotonttien myymisestä ja velvoittaa kaupunginhallituksen valmistelemaan esityksen tonttien pitkäaikaisesta vuokraamisesta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Hakanen täällä ihmetteli, että mikä vimma apulaiskaupunginjohtaja Korpisella on myydä näitä tontteja.

Kyllä nämä perustuvat valtuuston päätöksiin, valtuuston tahdon ilmauksiin. Me olemme hyväksyneet tonttien myynnin periaatteet ja siinä hengessä valmistelu on, lautakuntien kautta, tullut valtuustoon päätettäväksi. Ei täällä ihan niin orjallisesti yksittäisen virkamiehen ohjeitten perässä juosta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Vehviläinen vei jo sanat suustani.

Siltä osin, kun se ei ole valtuuston päättämän budjetin määrittelemä ja jos ylitetään siitä, niin rahat käytetään uuden rakennusmaan jalostamiseen elikkä maan puhdistukseen tai muuhun, jolla synnytetään uutta arvoa. On myös huomioitava, että kaavoituksen kautta me teemme paljon enemmän maaomaisuudelle arvoa kaupungissa, kun mitä myyntien kautta menee.

Mutta en malta olla toteamatta tässä yhteydessä, että kun aikanaan asemakaavaa päätettiin kanavan osalta ja sitä hanketta, niin sitä arvosteltiin voimakkaasti, pidettiin sitä liian kalliina. Nyt kuitenkin on arvioitu, että se kustannusarvio, noin 17 miljoonaa, pitää. Sitä ei tulla ylittämään. Kanava valmistuu elokuussa vuonna 2006. Kiinteistövirastossa on arvioitu, että kanavan vaikutus näihin tonttien hintoihin on ollut noin 400 euroa per kerrosneliömetri nostava, ja kun sen kanavan vaikutuspiirissä on 54 000 k-m² , niin itse asiassa kanavan tekeminen on vahvistanut kaupungin taloutta. Se on maksanut itse itsensä, on jäänyt vielä ylitse. Se on vastoin sitä kritiikkiä, joka silloin esitettiin, osoittautunut erittäin järkeväksi toimenpiteeksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Meille ehdotetaan päätöstä, jolla Finnish Consulting Group Oy saisi osto-option toimistotonttiin, jonka se vuokraisi. Minkäänlaisia takeita siitä, että tämä osto-optio tarkoittaisi sitä, että kyseinen firma aikoo toimia siellä pitkään ja tuoda pysyvästi työpaikkoja tälle alueelle, tähän esitykseen ei sisälly.

Mielestäni tämä on periaatteellisesti hyvin outo tilanne.

Me vaadimme - kaupunki viranomaisena - monissa muissa yhteyksissä, vaikkapa sosiaalitoimen luukulla jos jonkinnäköistä dokumenttia asiakkaalta. Mutta tällaisessa tapauksessa, jossa hyvin varakas firma haluaa tehdä sopimusta tontin vuokraamisesta ja mahdollisuudesta ostaa se, me väitämme, että meillä on jotain elinkeinopoliittisia perusteluja, työllisyyssyitä, mutta meillä ei ole minkäänlaista näyttöä näistä eikä mitään faktaa siitä, että tämä toisi pysyvästi työpaikkoja.

Esitän, että kaupunginvaltuusto päättää hylätä esityksen Käpylän toimistotonttien vuokrausperusteista ja vuokraamisesta. Samalla valtuusto velvoittaa kaupunginhallituksen valmistelemaan esityksen tonttien pitkäaikaisesta vuokraamisesta ilman osto-optiota.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Meilahden liikuntapuiston kaavamuutos on tervetullut hanke Länsi-Helsingin liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi. Itsekin aluetta usein liikuntaharrastuksissani käyttävänä voin todeta, että sinne myöskin tällainen halli erittäin hyvin sopii. Uutta hallia suunniteltaessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon monipuolisemman hallin tarve alueella. Pelkästään tenniskäyttöön soveltuvia halleja on kyseisen alueen läheisyydessä mm. Taivallahden uusi upea halli sekä Talin suuri Tenniskeskus.

Jotta uusi halli vastaisi alueen tarpeita mahdollisimman hyvin ja jotta aluetta ei varattaisi ikuisesti pelkästään tennispelaajien käyttöön, vaan se mahdollistaisi myös muunlaisen sisäliikunnan harrastamisen kyseisellä alueella, olen valmistellut asiaan seuraavanlaisen ponnen, joka kuuluu:

Hyväksyessään asemakaavan muutoksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että alueelle rakennettava liikuntahalli toteutetaan siten, että se mahdollistaa monipuolisen liikunnan harrastamisen uudessa hallissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Rauramo oikeastaan juuri perusteli erinomaisesti sen, minkä takia sillä kyseisellä alueella yksinomaan tennishallin rakentaminen on vähän hankalaa. Me tiedämme kaikki, että tennishallien kohdalla Helsingissä on ollut välillä jopa ylitarjontaa.

Toivoisin, että tämän ponnen kautta syntyy sellainen ajatus, että sitä liikuntakirjoa voidaan vähän laajentaa siinä hallissa. Toisaalta näiden monikäyttöisten hallien kohdalla tilanne on vähän toinen. Niitä ei ole koskaan liikaa tässä kaupungissa eikä tässä maassa.

Eli kannatan vahvasti tätä valtuutettu Rauramon tekemää hyvää pontta.

Hyvä puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Kuten tarkkaavaiset valtuutetut ovat esityslistasta huomanneet, kaupunkisuunnittelulautakunnassa on pohdiskeltu Meilahden sairaala-alueen asemakaavan paria yksityiskohtaa niinkin kiivaasti, että olemme joutuneet äänestämään.

En ole nyt tekemässä mitään esityksiä, vasta- tai palautusesityksiä. Mutta haluan tuoda julki pettymyksen parilta osalta tässä kaavassa.

Yksi pettymys on siis se, että Tukholmankadun varrella olevat vanhat asuntolarakennukset muutetaan - tai taitaa olla jo osin muutettukin - Biomedicumin tutkimus- ja liiketoimitiloiksi. Tätä asiaa perustellaan jatkuvasti sillä, että on erityisen tärkeää, että Biomedicum toimii läheisessä yhteydessä Meilahden sairaala-alueen kanssa.

Itse kyllä rohkenen epäillä sitä arkikäyttäytymistä. Voisin kuvitella, että jos joku tulee Biomedicumin rakennukseen Tukholmankadulle töihin, hän ei siitä rakennuksesta enää sen päivän aikana mihinkään muuhun rakennukseen poistu tai liiku sillä Meilahden sairaala-alueelle. Eli siis nämä kolme pientä tornitaloa olisi olleet aivan mahtavat asuintalot, asuntolatalot nuorisolle, opiskelijoille tai asunnottomille, en tiedä, kenelle, mutta nyt käyttö on vähän huonoa, varsinkin kun kiinteistöjä vielä aika paljon muutetaan. Toinen kohta, jota me myös äänestimme, oli Lastenlinnan sairaalan laajennus, jonka myös olisin toivonut voidun ratkaista toisella lailla.

Tämä on tietenkin mahtavan iso kaavoitusalue, jossa on sairaalatoimintaa ollut nyt jo sata vuotta, että on hyvin selvää, että täällä tulee monenlaisia ristiriitoja kaavoittamisen ja rakennussuojelun kanssa. Mutta jatkossa vaan näistä on opittava.

Ihan pieneltä osalta haluaisin vain valtuutettu Helistölle kommentoida.

Itse olen työssä Tukholmankatu 8 B -rakennuksessa elikkä yhdessä näistä entisistä asuntoloista. Valtuutettu Helistö epäili, että jos siinä on työssä, niin ei sitten muualle enää liiku.

Voin sanoa, että päivittäin juoksen Lastenklinikalle, Naistenklinikalle ja varsinaiseen Biomedicumiin. Odotan kovasti, että Biomedicum 2 valmistuu, jolloin myöskin tunnelointiyhteys on tälle alueelle, niin kuin sairaalakiinteistöt on tunneloitu. Tällä hetkellä tämä Tukholmankadun kiinteistöt eivät vielä ole tunneloitu, koska siinä on vasta rakennustyöt käynnissä. Mielestäni ne palvelevat erittäin hyvin uutta Meilahden kampusaluetta, josta tulemme olemaan vielä todellakin ylpeitä.

Olen erittäin iloinen, että tämä kaava-asia on mennyt kuitenkin Helsingin kaupungin virastossa ja valmistelussa erittäin hyvin eteenpäin. Ja kun istun tällä hetkellä HYKS-lautakunnassa, niin siellä odotamme tätä päätöstä kovasti, että se suuri työ, mitä nyt sitten Helsingin sairaanhoitoalueella valmistelutyötä ollaan tekemässä meidän kaikkien parhaaksi, että saamme entistä paremmat ja laadukkaammat palvelut tällä alueella ja entistä kustannustehokkaammin, tulee toteutumaan. Ne ovat tietenkin kiinni tästä kaavasta, jota nyt juuri käsittelemme.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pidän asemakaavamuutosesitystä, joka mahdollistaa Lastenklinikan tilojen laajentamisen ja korjaamisen, erittäin tarpeellisena.

Lastenklinikka on vakavasti sairaiden lasten sairaala, jossa osaaminen ja hoitotulokset ovat maailman huippuluokkaa. Valitettavasti nykytilat eivät vastaa sairaalan toiminnallisia tarpeita tai lasten laadukkaan hoidon järjestämistä. On suorastaan ällistyttävää, miten hyviä tuloksia on saatu aikaan nykytiloissa esimerkiksi sydänsairaiden lasten leikkaus- ja tehohoidossa. Itse olen ollut useana vuonna, useita kertoja oman poikani sydänleikkausten jälkeisessä tilanteessa Lastenklinikan teho-osastolla. Tilat ovat erittäin ahtaat ja vanhakantaiset. Tavallisessa huoneessa voi olla esimerkiksi neljä vakavasti sairasta potilasta massiivisten seuranta- ja hoitolaitteistojen ja hoitohenkilöstön ympäröimänä. Tilojen puutteesta kärsivät potilaat, henkilöstö ja omaiset.

Olen iloinen kaavamuutoksesta. Pikainen Lastenklinikan korjaus ja laajennus on todella tarpeen ja toivottavasti siihen rahat löytyvät pikaisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Käsittelyssä olevassa esityksessä on sekä hyvää että huonoa. Hyvää on Laajasalon yläasteen ja lukion koulurakennuksen perusparannus.

Perusparannus on erittäin tarpeellinen hanke, joka vuosien odottelun ja epävarmuuden jälkeen on vihdoin toteutumassa.

Huonoa on se, että koulurakennuksen laajennuksesta luovutaan, toisin kuin valtuusto vuonna 2001 hyväksymässään hankesuunnitelmassa päätti. Laajennukselle olisi ollut hyvät perusteet opetuksen, veronmaksajien ja laajasalolaisten näkökulmasta. Käytettiinhän laajennuksen suunnitteluun lukemattomia työtunteja ja satoja tuhansia euroja. Laajennus olisi tarkoittanut myös auditoriotilan saamista Laajasaloon, jossa kuntalaisten yhteisiä, matalan kynnyksen monitoimi- ja asukastiloja ei juurikaan ole.

Sosialidemokraatit ajoivat viime kevään kouluverkkoneuvotteluissa kantaa, jonka mukaan laajennus tehdään hankesuunnitelman ja rakennusluvan mukaisesti. Valitettavasti tälle kannalle me emme saaneet riittävää tukea, vaan päätöksenteossa päädyttiin pelkkään perusparannukseen ja siihen, että lukion toimintaedellytykset samassa koulurakennuksessa tulee selvittää. Luonnollinen lähtökohta olisi ollut se, että toimintaedellytykset selvitetään saman tien. Mutta tämä työ on nyt liitetty osaksi yleistä kouluverkkotarkistustyötä.

On tärkeää, että tarkistustyössä arvioidaan koko lukioverkkoa kokonaisuutena ottaen huomioon myös väestöpohjan tulevat muutokset. On syytä painottaa, että Laajasalon saarella on kaakkoisen alueen viimeinen kaupungin oma lukio ja saaren väestömäärä tulee huomattavasti kasvamaan Kruunuvuorenrannan rakentamisen myötä.

Laajennus näyttää jääneen jälleen kerran kaupungin investointileikkurin ja vuoden 2002 verotulomenetysten varjolla unholaan. Rakentamisen kustannusten arvioitu räjähdysmäinen kasvu herättää ihmetystä. Miten vielä pari vuotta sitten opetusvirasto arvioi laajennuksen ja perusparannuksen yhteensä lähes yhtä kalliiksi kuin mitä pelkkä perusparannus arvioidaan tänä vuonna maksavan.

Vuonna 1971 rakennettu koulurakennus on ahdas ja osakorjauksista huolimatta sellaisessa kunnossa, että se ei vastaa nykyaikaisen yläasteen ja lukion tarpeisiin. Asianmukaisten opetustilojen puuttuessa yläaste ja lukio ovat joutuneet käyttämään väliaikaistiloja, kuten kellarin pukuhuonetta, ruokalaa, rehtorin työhuonetta ja läheiseltä ostarilta vuokrattuja tiloja. Esimerkiksi musiikin, kotitalouden ja luonnontieteellisten aineiden luokkatilat ovat puutteelliset, mikä on heikentänyt opetuksen mahdollisuuksia ja valinnaiskurssien tarjontaa. Sekä yläasteen että lukion vetovoima on kärsinyt vanhoista epätarkoituksenmukaisista tiloista. Olen varma, että perusparannus lisää koulujen houkuttelevuutta ja toiminnan kehittämismahdollisuuksia.

On tärkeää, että perusparannustyössä päästään tulevana kesänä jäntevästi etenemään niin, että korjaus saataisiin päätökseen vuoden 2007 syyskauden alkuun mennessä. Oppilaille ja henkilöstölle korjaustöistä aiheutuva haitta on syytä minimoida. Lukio siirtyy ensi lukuvuodeksi väliaikaistiloihin, mutta palaa sen jälkeen - kaupunginhallitukselle annetun tiedon mukaan - takaisin Laajasaloon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Viime keväänä käytiin keskustelua kouluverkosta ja esillä oli myös Laajasalon lukion ja Vuosaaren lukion yhdistäminen. Asia jäi kuitenkin pöydälle.

Nyt opetuslautakunta teki päätöksen Laajasalon yläasteen ja lukion perusparannuksesta ja - esittelytekstiä lainaten - turvaamaan lähinnä yläasteen tarpeita. Lisäksi tekstissä mainitaan, että lukion toimintaedellytykset rakennuksessa selvitetään.

Lukion toiminta on tarkoitus siirtää Salmisaareen perusparannuksen ajaksi. Käytännössä tämä vaikuttaa suuresti oppilaiden hakeutumiseen Laajasalon lukioon. Ihmettelenkin, miksei lukion kohtaloa päätetty samassa yhteydessä, jolloin Vuosaaren lukion koulurakennuspäätös olisi nopeutunut. Vuosaari on kasvava alue, jossa yläasteita on tällä hetkellä neljä. Lukio tarvitsee ehdottomasti oman rakennuksen. Ja jos Laajasalo yhdistettäisiin, oma koulurakennus olisi mahdollinen ja näin ollen Tehtaanpuiston yläaste siirtyisi suunnitteilla olevaan Kanavan kouluun.

Esitänkin, että Laajasalon lukion kohtalo ratkaistaan mahdollisimman nopeasti opetuslautakunnassa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kahteen asiaan haluan kiinnittää huomiota.

Hanke koostuu useista hankinnoista ja hankintasopimuksista. Tähän sisältyy selkeä riski, riski riidoista hankinnoissa ja vastuukysymyksissä. Siitä on kyllä esittelytekstissä selostettu. Mutta haluan korostaa tätä asiaa.

Hankinnoissa on tarkoitus teettää ensin ns. prototyyppi. Tässä ei voi olla korostamatta teknisen toimivuuden riittävää testaamista, kun vielä muistamme liikennelaitoksen aikaisemmissa hankinnoissa olleet ongelmat.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Erittäin hyvä, että esteettömyys edistyy näiden välipalojen myötä.

Kuitenkin, kun nyt tehdään tällainen suhteellisen kallis remontti, joka kuitenkin on tarpeen, niin se kannattaisi tehdä mahdollisimman hyvin. Eli kun näihin tehdään nämä matalalattiaiset väliosan, niin niiden täytyy olla sellaiset, että sinne pääsee myös pyörätuolilla.

Listatekstissä todetaan, että tälle pyritään suunnittelemaan luiska, jolloin pyörätuolilla siirtyminen vaunuun helpottuu.

Tämä ei ihan mielestäni riitä, vaan siihen pitää tehdä sellainen luiskaratkaisu, että sinne pääsee pyörätuolilla ja se suunnitelma pitää olla kunnossa ennen kuin sarjatuotantoon ryhdytään. Nythän - listatekstin mukaan - sarjatuotanto aloitetaan vuonna 2007, joten tässä on nyt koko tämä vuosi aikaa kehittää se ratkaisu. Ja on olemassa näyttöä maailmalta, että se on täysin mahdollista rakentaa sellaiseksi, että pyörätuolilla turvallisesti pääsee näihin vaunuihin.

Joten esitän seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että esteetön kulku pyörätuolilla raitiovaunujen väliosiin varmistetaan ennen sarjatuotannon aloittamista.

Puheenjohtaja.

Ensiksi kannatan äskeistä, valtuutettu Hellströmin tekemää ponsiehdotusta.

Haluan sanoa, että on todella hieno idea, että vaunun keskellä tehdään matalampi väliosa, joka helpottaa sinne pääsyä.

Minulla oli mahdollisuus käydä tutustumassa tällaiseen nolla -malliin, jota ratikkahalleilla rakennettiin. Monessa suhteessa siinä on aika haaste. Siinä on erilaisia rajoituksia, mutta taitavalla suunnittelulla ja sillä, että tukirakenteet, mitä kattoa varten on, jää ..?.. millimetrin tarkkuudella, niin vähitellen siitä saadaan kyllä verrattain toimiva. Siinä katselmuksessa - jos näin voi sanoa - kävi ilmi se, että se ongelma, mikä on näissä uudemmissa matalalattiaratikoissa, että laiturin ja vaunun väliin jää sellainen rako, mihin rollaattorin tai pyörätuolin pyörät saattavat jäädä kiinni, on tässäkin mallissa. Se on aika pelottava tilanne. Jos ratikka lähtee liikkeelle ja pyörä jäänyt sinne väliin, niin siinä voi käydä huonosti. Se on aika lailla pelottanut ja aivan aiheesta pelottanut ja sillä lailla estänyt tätä raitiovaunujen laajempaa käyttöä. Olen varma, että siihen löytyy ratkaisuja. Ei se aivan yksinkertaista ole, tähän väliosaan laittaa joku luiskaratkaisu, mutta hyvällä suunnittelulla se onnistuu. Voi olla, että pelkästään HKL:n omat suunnittelueväät eivät riitä, koska vaikka tehtävä on päällisin puolin verrattain yksinkertainen, siinä erilaiset tilarajoitteet asettavat reunaehtoja ja toimivuus. Toimivuuden pitää olla vielä turvallista, että se mahdollinen luiskaratkaisu ei ole sellainen, että yöllä voi käyttää ikkunan rikkomiseen tai muuhun vastaavaan. VR:llä on tällainen Helsingin lähijunissa, irtoluiska, jonka ongelma on se, että se on lukkojen takana, eikä silloin löydy ketään avaamaan sitä. Se ratkaisu ei ole toiminut ollenkaan.

Uskon, että tässä nyt ratkaisu löytyy. Toivoisin, että samalla kun tähän väliosaan löydetään ratkaisu, niin sitä ratkaisua voitaisiin käyttää myös jo olemassa olevissa nivelraitiovaunuissa, niin silloin ne kaikki saataisiin käyttöön. Sen jälkeen ei minua haittaisi, että apulaiskaupunginjohtajan mieliksi olisi joku museoratikka, jolla hän voisi silloin tällöin matkustaa, koska valtaosa olisi sellaisia, joilla pääsisi. Esimerkiksi linjat 10 ja 4 kulkevat Mannerheimintietä niin tiheästi, että jos yhteen ei pääse, niin kohta tulee toinen. Joillakin muilla linjoilla tietysti välit ovat harvempia ja siellä niitä museoratikoita ei niin hirveästi kaivattaisi.

Hyvät valtuutetut, bästa fullmäktige.

Minulla on ilo ilmoittaa valtuutettujen Hellströmin ja Könkkölän huolien johdosta, että liikennelaitos on parhaillaan testaamassa luiskatyyppejä, jotka näyttäisivät soveltuvan tähän tekeillä olevaan matalalattiapalaan.

Kyseessä on saksalainen konstruktio, joka näyttää pystyasennossa tällaiselta ja luiskana tällaiselta. Toisessa raitiovaunutyypissä ja toisessa kaupungissa se on taas vastaavasti tämän näköinen. Tätä on nyt tarkoitus testata matalalattiapalan prototyypissä kaikkina vuoden aikoina ja tarkoituksena on sitten soveltaa sitä myöskin nykyisiin käytössä oleviin matalalattiavaunuihin, jolloin on syytä toivoa, että tämä valtuutettujen esittämä ongelma saadaan tyydyttävällä tavalla ratkaistuksi. Valtuutettu Könkkölä on tervetullut testaamaan tätä luiskarakennetta sitten, kun se saadaan tähän prototyyppiin asennetuksi.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin pitää tietysti sanoa, että on erinomaista, että me kehitämme meidän raitiovaunujamme ja niiden viihtyisyyttä ja nimenomaan myös sitä, että niihin on helpompi päästä tai esteettömyys toteutuu näissä vanhemmissakin malleissa.

Toinen asia, johon pitää ilolla todeta, on se, että tässä tehdään nimenomaan Talgo Oy:n kanssa yhteistyötä, kotimaista työllisyyttä tuetaan sillä ja erityisesti tehtaalla, jolla on ollut vaikeuksia työpaikkojen suhteen. Tämä on sitä kehitystä, mitä pitää olla, että haetaan ennen muuta suomalaisia yhteistyökumppaneita. No, vaikka onkin espanjalaisessa omistuksessa, niin suomalaisessa työpaikkoja. Se on tärkeintä.

Kun pohditaan tätä, niin tämähän on ratkaisu osaan raitiovaunuista. ?? Voidaan miettiä, että voisimmeko kehittää myös muiden osalta jotain lisämahdollisuuksia. Meidän tietojemme mukaan Berliinissä on kokeiltu viime aikoina sellaista ratkaisua, että vanhojen raitiovaunujen perään liitetään matalalattiainen perävaunu eli toinen osa. Ja kun väliosa ei kaikkien raitiovaunujen osalta tule kysymykseen, olisi hyvä, että samalla kun näitä selvityksiä tehdään, niin tutustutaan myös siihen ajatukseen ja malliin siitä, että voitaisiin vanhempia raitiovaunuja saada matalalattiaisiksi sillä, että tulisi tämä perävaunu. Tietysti on ymmärrettävää, että jotkut kokevat perävaunut turvattomiksi, koska niissä ei ole kuljettaja samassa vaunussa. Kaikki, jotka ovat käyneet eri eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa on paljon raitiovaunuja, tietävät, että se on yleinen käytäntö, että on vetovaunuja ja perävaunuja. Tällaista kokeilua on Berliinissä. Kannattaisi sitäkin tutkailla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En puhu nyt näistä henkilöistä, jotka ovat hakeneet, vaan enemmänkin koko tästä prosessista ja ennen kaikkea siitä osa-alueesta, jossa näitä soveltuvuustestejä on mielestäni hieman arveluttavalla tavalla ruodittu julkisuudessa.

Ensinnäkin laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta vuodelta 1999 ja sen 23 §, vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto". Viranomainen toteaa: - suora lainaus - "Viranomaisen palveluksessa oleva, samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä eikä muutakaan viranomaisena toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus." Saman lain 24 §: "Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat ja sitten salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, ..." Ja sieltä sitten kohta 29 tästä pykälästä: ..."asiakirjat, jotka sisältävät henkilölle suositetusta psykologisesta testistä tai soveltuvuuskokeesta tai sen tuloksesta taikka asevelvollisen sijoittamisesta tai työntekijän valintaa tai palkkaukseen perustetta varten tehdystä arvioinneista kuuluvat näihin salassa pidettäviin asioihin."

Kun olen seurannut tätä prosessia ja lukenut muutamia uutisia, niin voin vain kysyä, ovatko kaikki menetelleet ihan lain mukaisesti näissä julkisuudessa olleissa arvioinneissa ja lausunnoissaan? Nyt en todellakaan halua kohdistaa tätä puhettani lehdistön suuntaan, vaan ennen kaikkea niihin mahdollisiin henkilöihin, jotka ovat mahdollisesti näitä tietoja sitten antaneet ja niitä käsitelleet omissa keskusteluissaan.

Olen tietysti myös tutustunut näihin soveltuvuustestien tuloksiin, mutta edellä mainittuihin lain pykäliin vedoten en voi enkä tietenkään halua lähteä niitä julkisesti ruotimaan, vaikka ne ovatkin osaltaan vahvistaneet omaa päätöstäni tässä asiassa.

Sen nyt varmasti kuitenkin voi todeta, että julkisuudessa olleet johtopäätökset tuloksista eivät ole mikään objektiivinen totuus. Lisäksi on meidän muistettava, että kun teemme tätä päätöstä, että soveltuvuustestit ovat parhaimmillaankin vain apuna valitsijoille. Valinta tapahtuu tietysti monien seikkojen summana kokonaisarvioinnin perusteella.

Kun on kysymys kahdesta vaatimukset täyttävästä hakijasta loppupeleissä, niin silloin eri osa-alueiden painotukset nousevat esille päätöstä tehtäessä. Nyt enemmistö oli näitten painotusten perusteella kaupunginhallituksessa sitä mieltä, että Voutilainen oli tehtävään Välimäkeä parempi.

Sinänsä koko hakuprosessissa on ollut soveltuvuustekstitulosten julkisen ruotimisen lisäksi ihmeellistä se, että haluttiin käyttää tiettyä testaajakonsulttia eikä tyydytty kaupungin yleensä käyttämiin yrityksiin. Kysymykseni kuuluukin tässä vaiheessa, ja hyvin huolestuneena, että ketkä pätevät hakijat haluavat jatkossa enää hakea kaupungin vaativiin virkoihin, jos he saavat lukea lehdistä spekulointeja pärjäämisestään ja sijoittumisestaan näissä testeissä?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sosiaalijohtaja on selkeästi viraston strateginen johtaja.

Sosiaalivirastossa vast'ikään tehdyssä organisaatiouudistuksessa luotiin keskeisille vastuualueille erilliset palvelujohtajat ja jaettiin viraston toiminta-alue neljään maantieteelliseen kokonaisuuteen. Se selkiytti viraston päällikön ja palvelujohtajien työn ja vastuun jakoa. Lähivuosien tärkeänä tavoitteena on vakiinnuttaa organisaatiouudistus ja saada virasto toimimaan hyväksyttyjen strategioiden mukaisesti.

Sosialidemokraattinen ryhmä esittää, että tähän tehtävään sosiaalijohtajaksi valitaan filosofian maisteri, ylijohtaja Kari Välimäki.

Sosiaalijohtajan tehtävänä on, samoin kuin muidenkin virastojen päälliköiden, strategisena johtajana vastata koko viraston ja kaupungin yhteisstrategioiden toteutumisesta, kehittää viraston toimintaa ja työtapoja sekä vastata sen taloudellisesta ja toiminnallisesta tuloksesta unohtamatta tärkeätä henkilöstön johtamista.

Sosiaalivirasto on kaupungin suurin hallintokunta. Budjetti lähes miljardi euroa ja 11 000 työntekijää. Taloudelliset paineet sosiaalitoimessa tulevat jatkossakin olemaan erittäin suuret. Väestö ikääntyy ja tarvitsee palveluja. Helsingin vaikea pitkäaikaistyöttömyys ja muut suurkaupunkiin liittyvät sosiaalisen huono-osaisuuden syyt vaativat paljon työtä, osaamista ja resursseja. Väestön kasvavat vaatimukset palvelujen järjestämisessä tulevat siten merkitsemään entistä parempaa talouden ja toiminnan yhteensovittamista. Silloin korostuvat hyvä johtajuus, talouden hallintataidot ja strateginen kyvykkyys.

Sosiaalijohtajan virka on erittäin vaativa. Se edellyttää hyvää koulutusta, vankkaa alan tuntemusta kansallisesti ja kansainvälisesti sekä monipuolista työkokemusta. Helsingissä, maan pääkaupungissa, johtavien viranhaltijoiden kielitaidolla, hyvällä ruotsilla ja englannilla, on erityinen merkitys.

Helsingin sosiaalitoimi on kooltaan ja merkitykseltään merkittävä myös valtakunnallisesti. Alan lainsäädännön tai rahoituksen muutokset ja kansainväliset vaikutukset näkyvät Helsingissä välittömästi. Siksi sosiaalijohtajan yhtenä tärkeänä tehtävänä onkin seurata yhteiskunnan muutoksia, ennakoida niiden seurausvaikutuksia omaan toimintaan ja osoittaa ne päätöksentekijöille.

Sosiaalilautakunnan valintaprosessi on kuvattu esityslistassa. Mutta lautakunnan esittelijän perusteita asettaa hakija Kari Välimäki ansiovertailujen ja soveltuvuustestien perusteella etusijalle on kuvattu laajemmin ja monipuolisemmin vain lautakunnan esityslistalla.

Perustelut sille, miksi pidämme Kari Välimäkeä hakijoista pätevimpänä, ovat:

Kari Välimäki tuntee sosiaalipoliittisen toimintakentän kokonaisuudessaan, sen valtakunnalliset ja eurooppalaiset kehityssuunnat. Välimäen asiantuntemuksessa painottuu nimenomaan talouden ja toiminnan pitkän aikavälin suunnittelu, sosiaalipolitiikan eri sektoreiden ja toiminnan pitkän aikavälin suunnittelu. Kari Välimäen pitkäaikainen työkokemus sosiaali- ja terveysministeriössä erikoistutkijana, matemaatikkona, osastopäällikkönä ja vuodesta 1995 ylijohtajana ovat sellaisia hallinnollisia vahvuuksia, joita vaaditaan strategiselta johtajalta.

Välimäen lukuisat kansainväliset tehtävät EU:ssa tai pohjoismaisissa yhteistyöryhmissä ovat antaneet paitsi hyvän kansainvälisen näkemyksen alan kehityksestä, myös yhteistyösuhteita ja sujuvan ruotsin ja englannin kielen taidon. Helsingissä sillä on merkitystä. Kari Välimäki on saanut johtamiskoulutusta ja toiminut lukuisissa alan toimikunnissa tai työryhmissä puheenjohtajana tai sihteerinä.

Sosiaaliviraston johtamiseen liittyvät vaatimukset ja edellytykset ja hakijoiden esittämät selvitykset koulutuksensa, työ- ja johtamiskokemuksensa sekä muiden ansioidensa perusteella Kari Välimäellä on parhaat edellytykset toimia sosiaalijohtajan tehtävässä. Lautakunnan esityslistan mukaan soveltuvuustestien arvio tukee tätä käsitystä.

Sosialidemokraatit esittävät, että valtuusto valitsee sosiaalijohtajan virkaan 1.4.2006 alkaen filosofian maisteri Kari Välimäen.

Esitän samalla, että vaali käydään suljettuna lippuäänestyksenä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nimitysharkinta ei ole vapaata harkintaa. Uuden perustuslain voimaantulo on rajoittanut kunnan harkintavaltaa.

Nimitysharkinnassa tulee varsinaisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi kiinnittää huomiota hakijoiden taidon, kyvyn ja koetellun kansalaiskunnon vertailuun. Sosiaalilautakunnan esittelijä on huolellisesti ja asiallisesti arvioinut Kari Välimäen ja Paavo Voutilaisen taidot, kyvyt ja koetellun kansalaiskunnon, aivan kuten perustuslain säännös yleisistä nimitysperusteista edellyttää. Ansiovertailussa on otettu huomioon koulutus, työkokemus sekä sellaiset tiedot ja taidot, jotka ovat kiistattomasti osoitettavissa. Viranhaltijan valinta perustuu kokonaisharkintaan siitä, ketä kelpoisuusvaatimukset täyttävistä henkilöistä on pidettävä ansioituneimpana. Ratkaisevaa on hakijoiden taitojen, kykyjen, kokemusten ja edellytysten yhdistelmä, ei vain jokin tietty kokemus tai osaaminen.

Kari Välimäki sijoittuu yksiselitteisesti ensimmäiselle sijalle ansiovertailun perusteella. Kannatan siksi valtuutettu Anttilan esitystä, jonka mukaan Kari Välimäki tulisi valita sosiaalijohtajaksi.

Virkaan kuuluvat pääasialliset, konkreettiset työtehtävät on otettava huomioon, ei pelkästään viraston tiettyä tehtävää. Valtuutettu Anttila kuvasi perusteellisesti sosiaalijohtajan tehtävät. Siihen minulla ei ole mitään lisättävää.

Valintaprosessin yhteydessä on puhuttu palvelujen tuottamisesta. Siksi on ehkä syytä vielä kerran todeta, että viraston vastuualuejohtajat vastaavat pääosin palvelutoiminnasta.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on ehkä myös syytä lyhyesti todeta, että viraston vastuualueilla on laaja-alainen yhteistyö pääasiassa kolmannen sektorin, mutta myös yksityisten yritysten kanssa. Asiakaspalvelujen ostojen arvo oli viime vuonna noin 175 milj. euroa ja tälle vuodelle ostoja on budjetoitu 180 milj. euroa. Ostot ovat noin 25 % koko palvelutuotannosta. Viime aikojen kehitys osoittaa, että monen ulkopuolisen palvelutuottajan kustannukset ovat nousseet enemmän ja nopeammin kuin viraston oman palvelutuotannon kustannukset. Eräiden ulkopuolisten tuottajien kustannukset ovat tällä hetkellä korkeammat kuin vastaavien omien palvelujen. Tämä tosiasia tuo uuden ulottuvuuden viraston toiminnan kehittämiseen. Eräiden vastuualueiden on nimittäin nyt taloudellisista syistä vähennettävä ostopalveluja ja lisättävä vastaavasti omaa palvelutuotantoaan.

Sosiaalijohtajan tehtävät edellyttävät laajojen kokonaisuuksien hallintaa, pitkäjänteistä ja määrätietoista toiminnan ja talouden johtamista sekä vahvaa strategista ajattelua. Kari Välimäellä on ansiovertailun ja soveltuvuusarvioinnin perusteella parhaat edellytykset toimia sosiaalijohtajan tehtävässä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Minun huomiotani herätti se, että tähän tehtävään oli hakenut vain 16 henkilöä. Kenenkään pätevyyttä en halua asettaa kyseenalaiseksi. Esittelytietojen perusteella ei ole kuitenkaan kovinkaan montaa sellaista hakijaa, joita voisi sanoa kovatasoiseksi ja laaja-alaisesti tällaiseen tehtävään kokemusta hankkineeksi henkilöksi. Mielestäni kannattaisi miettiä, miksi näin on käynyt.

Kysymys on sosiaalipalvelujen alueella eräästä Suomen tärkeimmästä virasta. Kuvastaako hakijoiden vähyys sitä, että kaikki ei ole kunnossa? Kuvastaako se sitä, millaisia odotuksia on mahdollisilla hakijoilla sen suhteen, mitä Helsingin kaupungin sosiaalipalveluissa lähivuosina on tulossa? Että linjaukset, joiden odotetaan olevan toteutumassa, eivät ammattilaisten näkökulmasta tarjoa houkuttelevia näköaloja, vaan pikemminkin näköalan joutumisesta erittäin ikävään työhön, jatkuvaan resurssipulaan ja ulkoistamisten, kilpailuttamisten pyöritykseen?

Sosiaalijohtajan viran täyttämistä koskevassa keskustelussa, ennen tätä kokousta, on tuotu esille se, että kyse on pätevyydestä eikä puoluepoliittisin perustein tehtävästä valinnasta. En halua kyseenalaistaa tätä lähtökohtaa. Sen sijaan mielestäni on syytä kysyä, millaista pätevyyttä sosiaalijohtajan virkaan halutaan? Kun molempien hakijoiden todetaan täyttävän erinomaisesti sosiaalijohtajalle asetetut vaatimukset, olennaiset erot ovat ilmeisesti juuri siinä, mihin suuntaan heidän odotetaan, oletetaan tai halutaan kehittävän sosiaalipalveluja Helsingissä.

Kaupunginhallituksen enemmistön virkaan esittämän Paavo Voutilaisen asiantuntemus ja kokemus perustuu ennen muuta yritystyyppiseen toimintaan sekä yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyöhön kuntien kanssa. Vastaehdokkaana olevan Kari Välimäen osaamisen puolestaan todetaan painottuvan sosiaalipolitiikan toiminnan kokonaisuuteen ja erityisesti julkisen vallan rooliin siinä.

Halutaanko Voutilainen siis sosiaalijohtajaksi, jotta kaupungin omaa toimintaa ryhdytään entistä laajemmin kilpailuttamaan, ulkoistamaan ja yksityistämään? Onko tämä osa sitä Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kunta- ja palvelurakennehankkeesta täällä valtuustossa keskeiseksi tavoitteeksi esitettyä suurta askelta kohti yksityistä ja kolmatta sektoria palvelujen tuottamisessa?

Helsingin kaupunki ostaa jo nyt palveluja mm. Diakonissalaitokselta eli Voutilaisen nykyisin edustamalta konsernin taholta. Kaupungin taloushallinnon, terveyskeskuksen ja toisaalta Diakonissalaitoksen johtoelinten välillä on ollut ja on suoria henkilöyhteyksiä. Mikä vaikutus tällaisilla yhteyksillä on ollut siihen, että kaupungin Diakonissalaitokselta hankkimat ostopalvelut ovat tulleet kalliiksi ja että niiden hinnat ovat nousseet paikoin huomattavastikin muiden hintoja enemmän?

Helsinki tarvitsee sosiaalijohtajan, joka pitää ensisijaisena asiana kaupungin omien palvelujen kehittämistä, asukkaiden subjektiivisten oikeuksien turvaamista sosiaalipalveluissa, lähipalvelujen kehittämistä ja sosiaaliviraston oman henkilökunnan resurssien ja jaksamisen vahvistamista.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä kannattaa Kari Välimäen valintaa sosiaalijohtajaksi.

Samalla me toivomme, että sosiaaliviraston palvelustrategia tuodaan valtuuston käsittelyyn ennen seuraavan talousarvion ja taloussuunnitelman päättämistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sosiaalijohtajan valinta on varmasti tärkein virkavalinta, mitä tällä valtuustokaudella tehdään. Kaupunginjohtajanhan me pääsimme valitsemaan jo heti kauden alkupuolella.

Sosiaalitoimi tuottaa kaupungin tärkeimpiä peruspalveluita ja niihin käytetään noin neljäsosa kaupungin budjetista. Voi sanoa, että sosiaalitoimi on jatkossakin suurten haasteiden edessä. Kaupunki muuttuu ja sosiaalitoimen tulee pystyä myös kehittymään ja muuttumaan, jotta asukkaille tärkeät sosiaalipalvelut voidaan jatkossakin järjestää laadukkaasti ja kattavasti. Ja siitä, miten sosiaalitoimea kehitetään, päättää valtuusto, eli ne haasteet ovat kyllä täällä meillä edessämme, että valtuutettu Hakasen ei tarvitse siitä kantaa huolta.

Puutun aluksi hieman tähän rekrytointiin ja valintaprosessiin.

Mielestäni tämä hakuprosessi on tuonut ikävällä tavalla esille ne puutteet, jotka meillä Helsingissä on rekrytoinneissa ja etenkin johtajien rekrytoinneissa.

Hyvän valintaprosessin itse katsoisin menevän niin, että ennen kuin virka laitetaan auki, vähintään lautakunta, mahdollisesti kaupunginhallitus tai jopa valtuusto miettii, minkälaista johtajaa tässä tilanteessa tarvitaan, mitkä ovat ne haasteet, jotka tällä sektorilla ovat edessä, mitä johtajaominaisuuksia haluaisimme painottaa. Johtajaominaisuuksia ja johtajia on erilaisia. Koulutusvaatimus ei yksin määrittele sitä, millainen johtaja henkilö on ja mitkä painopisteet hänen johtamisensa alla ehkä kehittyisivät ja toisaalta ennen, kun virka laitetaan auki, pitäisi miettiä sen valintaprosessin vaiheet, että miten haastateltavat valitaan, ketkä haastatteluja tekevät, tehdäänkö testauksia ja mitä asioita testauksissa painotetaan. Siinä vaiheessa, kun virka on ollut auki ja hakijat ovat tiedossa, niin kaikista näistä ominaisuuksista puhuminen katsotaan aina jonkun hakijan suosimiseksi ja toisen ansioiden aliarvioimiseksi. Sitä keskustelua ei voida käydä enää rehellisesti silloin, kun hakijat ovat tiedossa. Ja kun tätä prosessia seuraa, niin miettikää itseänne sellaiseen asemaan, että hakisitte Helsingin kaupungista tällaista vastaavaa virkaa, niin ei varmaan houkuttelisi hakemaan.

Tämä sosiaalijohtajan viran hakuprosessi on siinä mielessä sujunut huonosti, että se antaa Helsingin kaupungista huonon kuvan työnantajana ja meistä valtuutetuista ehkä huonon kuvan rekrytoijina ja johtajien valitsijoina.

Erityisen ongelmallista mielestäni on ollut soveltuvuustestien tulosten käsitteleminen, jopa riepotteleminen julkisuudessa. Ja kuten valtuutettu Rautava täällä kävi jo läpi tätä lainsäädäntöä, niin soveltuvuustestit ovat jo lain mukaan salassa pidettäviä, että niiden tuloksia ei pitäisi käsitellä julkisuudessa.

Toisaalta, vaikka tämä prosessi on mielestäni ollut huono, niin se on joka tapauksessa johtamassa ihan hyvään lopputulokseen. Meillä on loppusuoralla kaksi hakijaa, jotka molemmat ovat virkaan päteviä. Molemmilla on kokemusta ja ansioita, joiden pohjalta he pystyvät hoitamaan sosiaalijohtajan tehtävää. Hakijoiden johtajaominaisuudet ovat kuitenkin toisistaan poikkeavia.

Itse pidän Paavo Voutilaista hakijoista pätevämpänä vastaamaan niihin haasteisiin, joita sosiaalitoimella on. Hän on nykyisessä tehtävässään joutunut puolustamaan niitä, jotka ovat kaikista kurjimmassa asemassa. Hänellä on ollut rohkeutta puhua sellaisten ihmisten puolesta, joille ei yleensä löydy puolestapuhujaa.

Olen ollut nyt kymmenettä vuotta valtuutettuna. Oikeastaan ei ole ollut yllätys, että tämä valintaprosessi on ollut vähän ongelmallinen. Meiltä puuttuu rekrytointiosaamista, koska sille on ollut huonosti tässä kaupungissa käyttöä.

Helsingissä on aiemmin ollut huono poliittinen kulttuuri, joka on johtanut näihin huonoihin valintaprosesseihin. Vuosia, jopa vuosikymmeniä demarit ja kokoomus ovat jakaneet virastopäällikkö ja jopa osastopäällikkötasoiset tehtävät keskenään ja täyttäneet ne poliittisesti valituilla henkilöillä. Sosialidemokraattien ryhmäpuheenjohtaja Maija Anttila on julkisuudessa syyttänyt, että tässä ajetaan virkakieltoa demareille. Aiempi käytäntö johti virkakieltoon kaikille muille paitsi demareille ja kokoomuslaisille. Virkoihin oli vaikea saada hakijoita, koska tiedossa oli, ettei niitä täytetä pätevyyden, vaan sopivuuden perusteella. Olemme toki aiemminkin valinneet päteviä ihmisiä, muttemme aina pätevintä hakijoista tai pätevintä mahdollista niistä, jotka olisivat voineet virkaa hakea, jos sitä ei olisi ennakkoon sovittu jonkun puolueen paikaksi. Hakijoista on siis aiemmin ollut pulaa. Aiempi käytäntö oli niin huono, että Helsingin kaupunki on jopa todettu rikkoneen tasa-arvolakia, kun toimistopäällikkötasoiseen tehtävään valittiin mies, joka todettiin myöhemmin vähemmän ansioituneeksi kuin virkaa hakenut nainen. Näissä aiemmissa vaiheissa, tämän yhdeksän vuoden aikana mitä olen ollut valtuutettuna, meidän ryhmämme on lukuisia kertoja äänestyttänyt erilaisista valinnoista. Täytyy sanoa, että olemme ryhmässämme miettineet, olemmeko tällä tavalla aiheuttaneet jonkun henkilön urakierron tyssäämisen? Onko käynyt niin, että kun henkilöä on jossakin virkavalinnassa Vihreä ryhmä tukenut, niin hänet on leimattu vihreäksi ja hän on vielä eläkekahveillaankin miettinyt, miten siinä niin kävi, että siihen asti ura eteni ihan hyvin? Voi sanoa, että poliittinen toiminta ja sitä kautta saatu kokemus, puoluejäsenyys, eivät tietenkään ole esteitä tai dismeriittejä, mutta aiempi käytäntö, jossa tämä katsottiin tärkeimmäksi ansioksi, on ollut täysin kestämätön.

Tämän prosessin aikana olen ensimmäistä kertaa lukenut ja julkisuudessa saanut kuulla demareiden puolelta todettavan, että virastopäällikkö- tai muita sellaisia virkoja ei tule täyttää poliittisesti. Aiemmin emme ole tällaista kantaa saaneet demareista ulos edes julkisuuden ulkopuolella. Kokoomuksen suulla asia todettiin ensimmäistä kertaa julkisuudessa noin neljä vuotta sitten. On hyvä, että myös demarit ovat vihdoin huomanneet, että aika on ajanut poliittisten päällikkövirkojen ohi. Uskon, että tätä kautta me saamme Helsinkiin jatkossa parempia johtajia, jotka pystyvät paremmin hoitamaan näitä erittäin vaativia tehtäviä, joita Helsingin kokoisessa kaupungissa sekä virastopäälliköt että toimistopäälliköt että kaikissa johtavissa asemissa olevat henkilöt joutuvat hoitamaan. Mutta tässä valinnassa ei ole kyse virkakiellosta, vaan kyse on siitä, että painotetaan näiden henkilöiden ominaisuuksia erilailla.

Omasta mielestäni teologian maisteri, diakoniajohtaja Paavo Voutilainen on kokonaisarvioinnin perusteella pätevin ja ansioitunein sosiaalijohtajan viran hakija. Siksi kannatan hänen valintaansa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Molemmat hakijat, jotka ovat olleet sekä sosiaalilautakunnassa että kaupunginhallituksessa äänestyksessä, hakijat diakoniajohtaja Paavo Voutilainen ja ylijohtaja Kari Välimäki täyttävät erinomaisesti sosiaalijohtajalle asetetut vaatimukset. Mutta se, mitä näiden kahden hakijan välillä painotetaan, niin siitä tämä valinta riippuu.

Me Kokoomuksen valtuustoryhmässä painotamme niitä ominaisuuksia ja valintakriteerejä, joita sosiaalilautakunnan enemmistö ja kaupunginhallituksen enemmistö on oman ehdotuksensa tehdessään painottanut.

Kokoomuksen valtuustoryhmä tukee teologian maisteri, diakoniajohtaja Paavo Voutilaisen valintaa uudeksi sosiaalijohtajaksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aivan ensiksi voisi todeta, kun olen kuunnellut täällä muutamia puheenvuoroja, että ehkä saattaisi olla paikallaan, että joskus käytäisiin periaatekeskustelu näistä valintaperiaatteista, koska aina kun ne liitetään valittavaan henkilöön, niin jokainen painottaa aina omalle kannalleen mieluisia asioita. Elikkä minä kyllä ehdotan, että jatkossa valtuusto tavallaan tekisi linjaukset siitä, mitä asioita me painotamme johtajavalinnoissa ylipäätänsä, mitä alueita ja sitten tietenkin täytyy olla lautakunnassa mahdollisuus vielä nimenomaan sen sektorin osalta tehdä omia linjauksiaan, mutta tavallaan tämä keskustelu tältä osin on mielestäni vähän jälkijättöistä. Mutta ehkä tästä jotain opimme.

Mielestäni oli yllätys se, että hakijoita ei ollut enemmän. Olisin tietysti toivonut, että Helsingin sosiaalijohtajan virka on niin merkittävä virka ja niin mielenkiintoinen haaste, että hakijoita olisi ollut enemmän. Mutta me olemme nyt tässä tilanteessa ja meillä on itse asiassa mahdollisuus vain valita kahden henkilön välillä.

Totean joka tapauksessa sen, että tehtävä ei tule olemaan helppo ottaa vastaan, onpa valinta kumman puolella tahansa. Tämä prosessi on osaltaan entisestään vaikeuttanut tätä tilannetta.

Toinen asia on tietysti se, että me poliitikkoina kannamme aina täyden vastuun siitä, minkälaiset edellytykset tämän tehtävän hoitamiseen on, mitä tulee resursseihin. Tässä suhteessa meillä varmaan on peiliin katsomista. Uskonkin, että osittain juuri se, että hakijoita ei ollut tämän enempää, johtuu siitä, että - meidän on se rehellisesti tunnustettava - me olemme alibudjetoineet sosiaalitoimen budjetteja.

Meillä on tässä loppuvaiheessa kaksi merkittävää ja hyvää kandidaattia, teologian maisteri, diakoniajohtaja Paavo Voutilainen ja filosofian maisteri, ylijohtaja Kari Välimäki.

Jos ajatellaan lautakunnan puolelta tulleita odotuksia, ja muistan hyvin, erinomaisen hyvin, lautakunnan varapuheenjohtaja Lauri Rädyn Helsingin Sanomissa esittämän kritiikin sosiaaliviraston taloudenpitoon ja budjetissa pysymiseen, niin tietenkin silloin olettaisi, että talous on hyvin keskeinen asia ja nimenomaan se, että pystyy tavallaan näissä asioissa osoittamaan vahvuutensa.

Kun kaupunginhallituksessa tätä asiaa käsittelimme, niin niin kokoomuksen kuin vihreidenkin puolelta korostettiin voimakkaasti muutosjohtajuutta. Nyt meillä on se tilanne, että sosiaalivirasto on ollut aikamoisen myllerryksen kourissa ja on kyllä vielä tälläkin hetkellä. Haasteet ovat kovat. Sanoisin vaikkapa yhtenä esimerkkinä vammaiskuljetukset. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka pitkiä nämä prosessit voivat olla ja ne ongelmat, jotka tietyistä valinnoista seuraavat.

Eli en minä tiedä, minkälaista muutosjohtajaa nyt virastoon odotetaan. Mielestäni tarvittaisiin jämäkkä johtaja virastossa, joka ymmärtää talouden päälle ja osaa hyödyntää kaikki ne resurssit, joita virastossa on. Yksi päällikkö siellä ei kuitenkaan yksin kaikkiin haasteisiin pysty vastaamaan, vaan tarvitaan henkilö, joka kykenee saamaan kaikki resurssit käyttöön.

Vasemmistoliitossa me olemme - myönnän reilusti - olemme vaikean valinnan edessä. Meidän mielestämme molemmilla, sekä Voutilaisella että Välimäellä, on ansioita. Ne ovat erilaisia, heidän osaamisalueensa, heidän työkokemuksensa. Mutta ehkä juuri sen takia itsekin päädyin Välimäen kannalle, että uskon, että hän on vahva johtaja, jota mielestäni sosiaalivirastossa nyt tarvitaan.

Ärade ordförande, bästa fullmäktige. Hyvät valtuustokolleegat.

Socialdirektörsposten är ingen övningsplats. Därför är det bra om socialdirektören trots att han eller som det nu har varit hon inte producerar tjänsterna själv men har erfarenhet så att säga från verkstadsgolvet inte bara från skrivbordet.

Jag skulle naturligtvis gärna ha sett att Paavo Voutilainens muntliga kunskaper i svenska hade varit betydligt bättre än de är nu. Däremot kunde jag konstatera att han inte har några som helst svårigheter att förstå också svåra frågor, som han plötsligt ställs inför, på svenska. Han kunde svara utan att tveka på de frågor jag ställde angående svensk socialservice som för oss svenskspråkiga i Helsingfors är oerhört viktiga. Jag har talat med honom senare och frågat honom hur han har tänkt lösa det här problemet med sin bristande förmåga att tala en flytande svenska. Han sade att han har planerat att gå i en intensivkurs för att lära sig en så god svenska att han kan kommunicera med alla dem som han behöver kommunicera med kring de här frågorna. De löften kommer jag att påminna honom om, om han i dag, som jag hoppas blir vald till socialdirektör.

Då Sfp-gruppen intervjuade kandidaterna Välimäki och Voutilainen visade det sig att det var just Voutilainen, som alltså inte kunde tala en god svenska, som bäst förstod vikten av att man kan producera en service på svenska för de svenskspråkiga klienterna och att det här kan kräva innovativa arrangemang, som inte nödvändigtvis innebär att det är alltid staden som producerar de här tjänsterna. Det allra viktigaste för oss svenskspråkiga är ju att den svenska servicen blir lika god och lika tillgänglig som socialservicen på finska. Det är en självklarhet i och för sig men det fungerar inte alltid så i praktiken. Vid behov måste vi alltså kunna få och inte varje gång be om det att få vissa specialarrangemang arrangerade så att vi får servicen att fungera både för barn, för unga, för vuxna och för åldringar inte minst. Vi har framför oss äldreomsorgsprogrammet alldeles snart. Vi måste kunna köpa de här tjänsterna från den privata sektorn eller tredje sektorn i den mån staden inte har en så språkkunnig personal att det låter sig göra inom stadens egen produktion.

Personligen stöder jag alltså teologie magister Paavo Voutilainen i valet, men jag är medveten om att en del av mina gruppkamrater av allt att döma tillmäter de personliga språkkunskaperna så stor betydelse att de hellre ser filosofie magister Kari Välimäki som socialdirektör. Själv betonar jag viljan och förmågan till innovativa lösningsmodeller och erfarenhet av produktion av högklassiga sociala tjänster även för stora kommuner som Helsingfors.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Keskustan valtuustoryhmä on haastatellut molemmat loppusuoralla olevat hakijat. Ryhmämme halusi haastatella heitä siksi, koska tässä on kysymys erittäin isosta päätöksestä ja erittäin isosta valinnasta.

Mielestämme päätöksenteko ilman, että olemme tavanneet molemmat hakijat - nämä päähakijat, jotka tässä viimevaiheessa ovat olleet keskustelussa - ilman heidän tapaamistaan, ilman sitä, että olemme saaneet heiltä itseltään kysellä, mikä on heidän näkemyksensä kaupunkimme sosiaalitoimen kehityksestä, haasteista ja siitä, mikä on heidän oma näkemyksensä sen kehittämisen suhteen, vastauksia haasteisiin, vastauksia siihen, mitkä haasteet pitää priorisoida, mitä ideoita heillä on johtamisen suhteen, miten he muuttaisivat toimintatapoja jne., halusimme kuulla heiltä itseltään.

Totesimme haastattelujen jälkeen, että molemmat hakijat ovat päteviä. Sen voimme todeta myös papereista. Totesimme, että heidän kummankin johdolla sosiaalivirasto tulee varmasti johdettua asianmukaisesti ja me saamme hyvän johtajan. Kuitenkin ryhmämme yksimielinen kanta oli se, että saamme Paavo Voutilaisesta tai Kari Välimäestä kaksi aivan erilaista johtajaa.

Keskustan valtuustoryhmä tulee tänään äänestyksessä yksimielisesti kannattamaa teologian maisteri, diakoniajohtaja Paavo Voutilaisen valintaa sosiaalijohtajaksi. Ryhmämme uskoo Voutilaisen kykyyn johtaa sosiaalivirastoa suurissa tulevaisuuden haasteissa. Uskomme hänen muutosjohtamiskykyynsä. Meitä vakuutti myös se, että hänellä on valmiiksi hyvät yhteistyösuhteet myös terveysviraston puolelle. Meidän kaupungissamme - me voimme kaikki sen, valtuutetutkin, tunnustaa - sosiaaliviraston ja terveysviraston yhteistyössä olisi tänä päivänä vielä hurjasti parannettavaa. Tämä on myös yksi syy, miksi me selkeästi voimme tukea Paavo Voutilaisen valintaa.

Paavo Voutilaisella on tuntemus yksityissektorilta ja kolmannelta sektorilta. Täällä jotkut ovat pitäneet sitä puheenvuoroissaan hieman negatiivissävytteisenäkin asiana. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että meidän haasteemme tulevaisuudessa ovat sellaiset, että me tarvitsemme niin julkisen, niin kolmannen kuin yksityisen sektorinkin kaikkea osaamista ja sen hyödyntämistä. Sitä on hyödynnetty jo tähän mennessä, mutta tulevaisuudessa ikääntymisen, asukkaiden palvelutarpeen kasvaessa ja erityisesti sitä myötä, kun meidän asukkaidemme vaatimustaso nousee, mutta resurssit eivät välttämättä nouse samassa tahdissa, me joudumme miettimään näitä kysymyksiä aivan uudelta pohjalta, ja ennakkoluulottomuutta meidän ryhmämme kaipaa tähän keskusteluun. Valtuustohan tekee loppu viimeksi nämä päätökset, mutta kyllä johtajan merkitys on erittäin suuri.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on käytetty puheenvuoroja tähän henkilövalintaan suoraan liittyen. Omasta valtuustoryhmästämme myös valtuutettu Ojala käytti puheenvuoron. Haluan katsoa tämän valinnan jälkeiseen aikaan ja siihen, minkälainen tulevaisuus valittavalla johtajalla on.

Tässä paljon ladataan johtajan muutokseen, tällaista muutoshalua, halutaan muutosta, halutaan viedä asioita eteenpäin. Asioita pitää viedä eteenpäin, mutta nyt tarvitaan myös vakauttamista.

Meillä on sosiaalitoimessa käyty iso organisaatiouudistus läpi, jonka vakauttaminen on vasta aluillaan. Se on sellainen iso haaste, joka on uuden valittavan johtajan tehtävä, kumpi heistä se sitten onkin. Samoin iso haaste on henkilöstön jaksamisen ja henkilöstön voimavarojen vahvistaminen.

Tällä hetkellä - niin kuin täällä jo valtuutettu Ojala viittasi omassa puheenvuorossaan - meillä on ollut ongelmia sosiaalitoimen budjetoinnissa, elikkä siellä on ollut selkeää alibudjetointia, mistä laskua maksaa henkilöstö. Uuden johtajan toivonkin pitävän ääntä sosiaaliviraston puolesta ja toimivan asiantuntijana myös meidän valtuuston suuntaan, jotta me täällä pidämme kiinni siitä, että tarvittavat resurssit ovat sosiaalitoimessa käytössä.

Tässä on ollut vähän tällaista niin kuin tuuletuksen henkeä, tässä kokouksessa, mikä liittyy tietysti tähän johtajan ympärillä käytyyn keskusteluun.

Olen samoilla linjoilla, mitä täällä on jo aikaisemmin esitetty, että meidän täytyisi valtuustossa keskustella johtajien valinnoista ja näistä linjauksista. Toki lautakunnissa on se asiantuntemus käydä sitten kunkin sektorin kohdalta. Eilen mm. meillä terveyslautakunnassa keskusteltiin pitkään kielitaitovaatimuksesta ja maahanmuuttajien mahdollisuuksista tulla palkatuksi ihan kielitaidonkin pohjalta. Elikkä on paljon sellaisia asioita, jotka henkilöstöstrategian yhteydessä eivät tulleet keskustelluiksi, mutta joita ihan tämänkin keskustelun pohjalta olisi syytä jatkossa käydä täällä valtuustossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sosiaalilautakunta esitti äänestyksen jälkeen kaupunginhallitukselle, että sosiaalijohtajaksi valitaan Paavo Voutilainen. Samaan äänestykseen, esitykseen päättyi äänestyksen jälkeen myös kaupunginhallitus ja toivon mukaan myös valtuusto tänään, joka lopullisesti päättää Aulikki Kananojan seuraajasta 1.4.2006 alkaen. Täytyy sanoa, että tosin kyllä kiirettä pitää, että saamme uuden sosiaalijohtajan huhtikuussa.

Helsingin sosiaalijohtajalta edellytetään mielestäni myös muutosjohtajan kykyjä, erityisesti organisaatiouudistuksen sisäisten myönteisten uudistusten aikaan saamiseksi ja toteuttamiseksi. Tämä vaatii erinomaista yhteistyö- ja delegointikykyä sekä ihmisten johtamisen taitoja sekä myös vahvaa kokemusta kilpailuttamisprosesseista. Käsitykseni mukaan Paavo Voutilaisella on hakijoista eniten näitä ominaisuuksia.

Talousasioiden osaaminen, jämäkkä johtaminen ja se, että saa myönteisesti kaikki resurssit käyttöön - kuten valtuutettu Ojala sanoi - on mielestäni erittäin tärkeää, kun valitsemme sosiaalijohtajaa. Minun käsitykseni mukaan Paavo Voutilainen tekee sen paremmin kuin tämä toinen tänään käsittelyssä oleva henkilö. Mielestäni, niin testien kuin haastattelunkin perusteella, tämä on se johtopäätös, johon olen itse tullut. Siksi olen lautakunnassa ollut esittämässä Paavo Voutilaista sosiaalijohtajaksi.

Mielestäni nyt tarvitaan johtamiskulttuurissa muutosta. Entisen toimintakulttuurin ehdoin ei kuitenkaan tässä muuttuvassa maailmassa voida mielestäni jatkaa eikä sitä tarvitse siis ehdoin tahdoin yrittää säilyttää. Organisaatiouudistus on iso prosessi. Sehän on vasta itse asiassa alussa, kun se on päätetty. Mielestäni se pitää saada myönteisesti eteenpäin. Muutosta siis tarvitaan.

Molemmilla loppusuoralla olevilla mieskandidaateilla on pätevyys tehtävään. Tosin kummallakaan loppusuoran kandidaatista ei ole kunnallista johtamiskokemusta.

Soveltuvuustesteissä on jostain syystä ilmeisen ylikorostunut julkishallinnon johtamiskokemus. Itse en ole tällaista kriteeriä ollut päättämässä. Keskusteluissa on ollut esillä yhteistyötaidot, ison organisaation johtamiskokemus ja sosiaalialan tuntemus.

Haastattelussa mielestäni ylivoimainen oli Paavo Voutilainen. Olen ollut useamman kerran haastattelemassa häntä ja myös Välimäkeä. Kysymys kuuluu: jos haastattelulla ei ole merkitystä, miksi sitten haastatteluja tehtäisiin? Mielestäni haastattelussa ollaan samalla lähtöviivalla, silloin kun niihin on päästy. Ne kriteerit, että pääsee haastatteluun, olivat kuitenkin aika korkealla. Ei kaikkia 16:sta kutsuttu haastatteluun.

Voutilaisella on haastattelussa ollut - oman sanomansa mukaan - alaisia kuusisataa ja Välimäellä kuusikymmentä.

Itse en ole lainkaan innokas kilpailuttaja, mutta jokainen hallinnon sektori kuitenkin joutuu kilpailuttamisprosessiin tänä päivänä. Ja on itsestään selvää, että on ehdottoman tärkeää, että sosiaalisektorin johtaja hallitsee mahdollisimman hyvin tätä kilpailuttamisasiaa, että ei tule samanlaisia mokia kuin aiemmin on tullut mm. kuljetuspalvelujen yhteydessä.

Jokainen, joka on yhtään seurannut äänestyskäyttäytymistäni täällä Helsingin valtuustossa vuodesta 1997, on varmasti todennut toistuvasti, että silloin kun vihreiden äänestyskäyttäytyminen on hajonnut, olen äänestänyt samalla tavalla kuin demarit ja Vasemmistoliitto ja hyvin helposti olisin tukemassa demaria sosiaalijohtajaksi, jos toinen ehdokkaista ei olisi mielestäni niin selkeästi tehtävään parempi. Olen ymmärtänyt, että sosiaalijohtajan valinnan ei pitänyt olla poliittinen valinta. Siksi tuntuu kummalliselta sitä sellaiseksi väkisin yrittää.

Kaikkein mieluiten sanoisin tähän loppuun, että paras nainen voittakoon, mutta valitettavasti näin ei tässä yhteydessä voi sanoa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sosiaalijohtajan valinta on tärkeä päätös, johon sosialidemokraatit ovat paneutuneet haastattelemalla molemmat loppusuoran hakijat. Sosiaaliviraston johtaminen - niin kuin täällä monesti on jo sanottu - on yksi tämän kaupungin haastavimmista viroista. Valtuuston tehtävänä on päättää, kuka pätevistä hakijoista on kaikista pätevin. Valtuuston tulee myös perustella päätöksensä asianmukaisesti.

Valitettavasti käsillä olevassa esityksessä on päädytty ansiovertailussa toiseksi tulleeseen hakijaan ja valitettavasti päätöksen perustelut ovat niukat ja ylimalkaiset. Perusteluksi ei minulla riitä se, että joku tuo uuden näkökulman, koska senhän tekee jokainen vastapalkattu johtaja.

Pidän valtuutettu Anttilan esitystä hyvänä. Eli valintani on Kari Välimäki. Perustelen kantaani sosiaalilautakunnan esittelijän esittämillä ja eriävässä mielipiteessämme esitetyillä perusteluilla sekä soveltuvuustestin selkeällä tuella. Ja totean lisäksi seuraavaa:

Valtiolla ja kunnilla on perustuslain mukaan yhteisvastuu hoitaa lakisääteinen sosiaaliturva ja sosiaalipalvelut. Helsingin sosiaalitoimen toiminta on tiukasti kytköksissä sosiaali- ja terveysministeriön sekä eduskunnan tekemiin ratkaisuihin. Silloinkin, kun Helsinki päättää ostaa jonkin toiminnon kolmannelta sektorilta tai yksityiseltä yritykseltä, se vastaa lakisääteisten palvelujen lainmukaisuudesta. Myös sosiaaliturvan ja sosiaalipalvelujen rahoittaminen edellyttää valtion ja kunnan vahvaa kumppanuutta ja yhteisvastuuta sekä selkeitä lakeihin kirjoitettuja pelisääntöjä. On selvää nähdäkseni, että Helsinki hyötyisi sosiaali- ja terveysministeriön korkean virkamiehen osaamisesta.

Ylijohtaja Kari Välimäki on sosiaali- ja terveysministeriössä perehtynyt vuosien ajan monipuolisesti ja syvällisesti sosiaalitoimea koskevaan lainsäädäntöön, rahoitukseen, toiminnan ja talouden valtakunnan tason suunnitteluun sekä strategiseen johtamiseen koko sosiaalisektorin laajuudessa. Hän on sosiaalipolitiikan asiantuntija, joka hallitsee kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet, mutta myös valtion ja kuntien tehtävä- ja rahoitusjaon. Välimäki on Suomen edunvalvojana EU:n sosiaalisen suojelun komiteassa vaikuttanut EU:n sosiaalipoliittisiin linjauksiin. Helsinki, joka sijaitsee Itämeren rannalla, on yhä enemmän riippuvainen

kehityksestä EU:ssa ja naapurimaissamme. Välimäen kielitaito on hyvä ja verkostot sekä vaikutuskanavat niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin ovat valmiina. Välimäellä on erinomaiset edellytykset hoitaa sosiaalijohtajan virkaa. Hänen valintansa olisi Helsingin ja helsinkiläisten etu.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Esko Riihelä Osku Pajamäki

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu