Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto ja läsnä olevat.

Nuorisoasiainkeskus on useina vuosina järjestänyt graffiti-kursseja, joilla kokeneemmat graffitistit opettavat uusia alasta kiinnostuneita. Toiminnan tuloksena syntyy uusia graffitisteja ja kaupunkikuvaan jatkuvasti uusia graffiteja.

Graffiti-kurssit ja niiden johdosta syntyneiden graffitien puhdistaminen julkisista rakenteista kustannetaan verovaroista. Yksityisten omistamista pinnoista graffitien poistaminen tapahtuu veroja maksavien kiinteistöjen kustantamana.

On verovarojen väärinkäyttöä, että kaupunki ensin edistää graffitien tuotantoa ja joutuu sitten vielä käyttämään verovaroja näin synnytettyjen graffitien poistamiseen. On kaupunkilaisten edun vastaista, että verovaroilla synnytetään graffiteja, jotka veroja maksavat kiinteistöt joutuvat omalla kustannuksellaan poistamaan.

Kysyn, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä, jotta nuorisoasiainkeskuksen graffitistien jälkikasvun ja graffitien tuotannon turvaamiseen johtava toiminta ja verovarojen ja veronmaksajien rahojen haaskaaminen saadaan lopetetuksi?

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Vastauksena valtuutettu Enrothin kysymykseen vastaan kunnioittavasti seuraavaa:

Kaupungin kanta töhryihin on yksiselitteinen: töhryt eivät ole hyväksyttäviä. Niiden vähentäminen on niin Stop töhryille -projektin kuin nuorisoasiainkeskuksenkin tavoite. Kaupungin hallintokunnilla saattaa kuitenkin olla eri näkemyksiä siitä, millä tavoin ilkivaltaista töhrimistä tehokkaimmin estetään.

Stop töhryille -projektin myötä töhryjen määrä on selvästi vähentynyt ja kaupunkikuva siistiytynyt. Nuorisoasiainkeskus on myös pyrkinyt töhryjen vähentämiseen, mutta kasvatuksellisin keinoin kertomalla nuorille asiaan liittyvästä lainsäädännöstä, sen aiheuttamista kustannuksista sekä siihen liittyvistä terveyshaitoista. Nuorisoasiainkeskus on samalla pyrkinyt saamaan yhteyden niihin nuoriin, joita tällainen toiminta on vetänyt puoleensa. Nuorisoasiainkeskuksen tavoitteena on tarjota heille vaihtoehtoisia mahdollisuuksia toteuttaa luovuuttaan.

Nuorisoasiainkeskus pitää töhryjen nopeaa puhdistamista ja tehokasta valvontaa hyvinä keinoina. Näiltä osin nuorisoasiainkeskus on samoilla linjoilla Stop töhryille -projektin kanssa. Samalla nuorisoasiainkeskuksessa on nähty, että lähestymistapa, joka näiden kahden elementin lisäksi, siis nopean puhdistamisen ja tehokkaan valvonnan lisäksi sisältäisi laillisen graffitimaalauksen rajoitetun sallimisen, voisi olla nykyistä tehokkaampi tie. Tähän liittyen nuorisoasiainkeskuksessa on aikanaan järjestetty myös graffitikursseja. Nuorisoasiainkeskus on töhryistä käydyn keskustelun myötä kuitenkin tarkistanut toimintatapojaan. Niinpä nuorisoasiainkeskus ei enää järjestä valtuutettu Enrothin kysymyksessä mainittuja graffitikursseja.

Puheenjohtaja.

Kiitokset apulaiskaupunginjohtaja Björklundille vastauksesta.

On hyvä, että ei enää järjestetä. Mutta onko se nyt ihan koko totuus?

Nuorisoasiainkeskuksen nettisivuilla - olen ottanut nämä kalvot, mitkä tuolla nettisivuilla liikkuvat - on linkkejä ja tällaista peitettyä ohjausta, nuorisolle tarkoitetuilla sivuilla. Supafly on paineella toimiva kynäruisku, jolla maalataan esimerkiksi rekka-autojen kylkiin niitä kuvioita ja maisemia, mitä olette nähneet. Tämä on yksi sellainen tyypillinen linkki. Tuolla nettisivuilla esimerkiksi sanotaan, että Supafly -tapahtumien maalaukset löytyy history -valikon takaa. Laittomille töille on omat areenansa internetissä. Eli tämä asia pitäisi nähdä kokonaisuutena. Pelkästään tällä, että varsinaisia kursseja ei enää järjestetä, ei tästä ongelmasta ole päästy eroon, vaan selvästi nuorisoasiainkeskuksen sivuilla suositaan tätä asiaa.

Rouva puheenjohtaja.

Nettisivut, joihin valtuutettu Enroth viittaa, dokumentoivat sitä graffititaidetta, joka mahtuu laillisuuden rajojen sisäpuolelle eräänä kiisteltynä nuorisokulttuurin muotona.

Todettakoon, että Supafly -nettisivuja ei ole päivitetty kevään 2004 jälkeen. En usko, että niistä enää on yllytykseksi ilkivaltaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni tämä yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajan Matti Enrothin kysymys on hyvin paljastava.

Yleisten töiden lautakunta on se, joka vastaa Stop töhryille -kampan-jasta. Jos lautakunnan puheenjohtaja ei viitsi kysymyksiinsä tai edellisessä valtuustossa jättämäänsä budjettialoitteeseen selvittää edes faktoja, vaan kirjoittelee lehtiin, tekee valtuustoaloitteita ja kysymyksiä asioista, jotka eivät pidä paikkaansa, niin se antaa aika tavalla sen kuvan, missä tällä hetkellä kampanjassa mennään. Luodaan pelotteita ja esitetään väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa.

Graffitikursseja on ilmeisesti edellisen kerran järjestetty nuorisoasiain toimesta 1990-luvun alussa, noin viisitoista vuotta sitten. Mielestäni on vähintäänkin kummallista, että Stop töhryille -kampanjasta vastaava lautakunnan puheenjohtaja nostaa tällaisen asian nyt esille ja alkaa taistelemaan sellaisia asioita vastaan, joita ei edes tapahdu. Ehkä tässä kannattaisi monen valtuutetun miettiä, millä pohjalla tämä koko kampanja on, jos kampanjan puolesta toimitaan tällaisilla argumenteilla, jotka eivät pidä paikkaansa.

Olin yhteydessä nuorisoasiainkeskukseen, koska hämmästelin tätä asiaa. Olen myös valtuutettu Enrothille - mm. televisiossa - korjannut jo aikaisemmin, ennen kuin hän on tehnyt kysymyksen tai jättänyt budjettialoitteen, että tällaisia kursseja ei tietääkseni ole vuosikausiin järjestetty. Tämä oli nuorisoasiainkeskuksen selvä viesti.

Ruiskukynämaalaus on aivan eri asia kuin graffitien maalaaminen. Pikku hiljaa yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajan Matti Enrothin pitäisi palata puhumaan totta eikä tällaista propagandaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

Itse ihmettelin hyvin paljon, kun sain tämän kysymyksen eteeni, että miksi se tehdään nyt ja mistä syystä.

Nuorisoasiainkeskus on järjestänyt maalaukseen liittyviä kursseja viimeksi pari vuotta sitten. Silloin oli kysymys nimenomaan ruiskukynämaalauskursseista. Ruiskukynätöitä on tehty kankaille, ei seiniin laittomasti. Ja niin kuin valtuutettu Arhinmäki sanoi, varmaan kymmenen, viisitoista vuotta sitten on viimeksi järjestetty mitään graffitikursseja nuorisoasiainkeskuksen toimesta.

Tuli mieleen, että tämä valtuutettu Enrothin kysymys on tällainen ennakoiva isku, jolla isketään nuoriin jo ennakkoon ikään kuin jossain absurdissa graffititaistelussa, johon itsekin täällä joutuu vedetyksi mukaan.

Se mikä - nyt kun tästä asiasta kerran keskustellaan - minun mielestäni todellinen ongelma on, on se, että nollatoleranssipolitiikka, jota Stop töhryille -projekti harrastaa, on estänyt kaiken laillisen graffitin maalaamisen harrastamisen Helsingissä. Se on mielestäni ikävää. Ja mitään rakentavaa yhteistyötä graffitia harrastavien nuorten kanssa ei ole ollut mahdollista rakentaa, koska tällä hetkellä mihinkään ulkotiloihin Helsingissä ei ole mahdollista tehdä laillisesti graffitia eikä sisätiloihinkaan periaatteessa.

Toivoisin, että valtuutettu Enroth ja muutkin valtuutetut tutustuisivat belgialaiseen Bryggen -malliin, joka voisi olla jonkinlainen kompromissi tässä typerässä graffitikiistassa. Bryggen, graffiteja ja taidetta -projekti voitti Euroopan rikoksentorjuntapalkinnon vuonna 2001. Tähän projektiin liittyy sellainen politiikka, että siinä yhdistettiin sekä valvonta että tehokas puhdistaminen että laillisten graffitipaikkojen hallinnointi kaupungin toimesta. Bryggessä graffitit vähentyivät kolmessa vuodessa kolmannekseen. Se on mielestäni ollut aika tuloksekas projekti. Helsinki voisi miettiä jotain tällaista. Tällä hetkellä nollatoleranssipolitiikalla ja sillä, että jankutamme näitä samoja argumentteja vuodesta toiseen täällä, emme edisty yhtään mihinkään.

Puheenjohtaja.

Jatkan edellisistä.

Minuakin on tämä Stop töhryille -projekti eniten häirinnyt juuri sen takia, että siinä pyritään rakentamaan tällaista ylimääräistä uhkakuvaa. Itse ongelman syihin ei oikeastaan päästä ollenkaan. Osin se johtuu siitä, että ? kävi ilmi, kun yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja argumentoi näinkin kömpelösti kuin tässä nyt tapahtuu, paljastaa juuri sen kysymyksen, että jollakin lailla ajatellaan, että rakennusviraston pitäisi rakennusten ja seinien puhtauteen liittyvissä kysymyksissä ulottaa toimialaansa poliisin, sosiaalityön, kasvattamisen, nuorisotyön ja ties minkä hallintokunnan alueelle ilman, että näiden muiden hallintokuntien oma asiantuntemus jollakin lailla olisi yhdenmukaisesti saatettavissa keskusteluun niiden projektin tavoitteiden ja toimintatapojen kanssa, mistä on ? . Se tässä koko Stop töhryille -hankkeessa laahaa, että tässä kaupungissa ei voi keskustella tämän tyyppisistä asioista mitenkään monipuolisemmin, vaan se nähdään pelkästään kurinpitokysymyksenä ja sen lopputulos on jollain lailla hyvin kallis kaupungille. Tapa millä sitä nyt hoidetaan, tuottaa tuloksia, mutta kyllä se kalliiksi tulee. Paljon parempiin, pitkätähtäisempiin tuloksiin menisi, jos mietittäisiin, mistä ne maalaukset tulevat ja mikä se häiriökäyttäytymisen perimmäinen ohje on.

Noin symbolisesti minun täytyy kyllä sanoa - kun katsoi tätäkin jo etukäteen tekstillä - että itse olen 40-vuotias, enkä ole koskaan tehnyt graffiteja enkä tageja, mutta tuollaisen tekstin luettuani rupeaa tekemään melkein mieli tehdä. Voin kuvitella, minkälaisia tuntemuksia tällaiset puheenvuorot aiheuttavat siinä ryhmässä, jotka niitä oikeasti tuottavat.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On itsestään selvä, että kukaan ei halua tageja seiniinsä eikä aitoihinsa, mutta sen sijaan monet harmaat alikulkutunnelit ja betoniset meluesteet huutavat mielestäni väriä.

Toivoisin, että seinämaalauskursseja, graffitikursseja järjestettäisiin edelleen, samoin, kuten muitakin maalaustaiteita opetetaan tässä kaupungissa nuorille. Samalla tavalla niitä kursseja voidaan järjestää. Parempaa taidetta yleensä syntyy, jos ei samalla tarvitse juosta poliisia karkuun.

Olen saanut itse olla järjestämässä 1990-luvun alussa Espoossa pienimuotoista graffitikurssia. Samalla ohjattiin näitä nuoria - aikuisiakin oli mukana, mutta lähinnä tietenkin nuoria - hakemaa lupia rakennusvirastolta luvallisille graffiteille. Toki joku muu tekee jonnekin muuallekin. Mutta oppivat ainakin toimintatavan, jolla saisivat toteuttaa tätä taidemuotoa, ja sitä sitten toteuttivat.

Mielestäni kaupunki voisi osoittaa selkeästi laillisen graffitin ja seinämaalauksen paikat ja olla yhteydessä oppilaitoksiin ja nuorten kanssa toimiviin tahoihin. Näin saataisiin vähän väriä harmaaseen betoniin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni valtuutettu Enrothin kysely herättää lähinnä kysymyksen valtuuston kyselytuntien tarkoituksesta ja mielekkyydestä.

Täällä keskustellaan graffiteista ja töhryistä tällä kertaa, romuautoista ja rotista jollain toisella kerralla. Samaan aikaan valtuuston vastuulla olevat vanhusten ja vammaisten sosiaalipalvelujen kilpailutukset johtavat kerta toisensa jälkeen katastrofaalisiin seurauksiin ilman, että valtuusto tekee siitä johtopäätöksiä. Tai valtuusto joutuu lukemaan sanomalehdestä, että se kokoontuu toukokuussa tekemään yhdessä muiden pääkaupunkiseudun valtuustojen kanssa isoja strategisia linjapäätöksiä ja jopa perustamaan uusia yhtiöitä, ilman että meille olisi tähän päivään mennessä jaettu edes tuon kokouksen esityslistaa, saati niitä esityksiä, jotka jo sanomalehdet tietävät meidän tulevan käsittelemään ja päättämään.

Totta kai kukin valtuutettu on oikeutettu esittämään mitä tahansa kysymyksiä. Enkä halua rajoittaa tätä oikeutta. Mielestäni kuitenkin valtuuston puheenjohtajiston kannattaisi miettiä näiden kyselytuntien tarkoitusta ja kehittämistä.

Itse kokisin jollain tavalla mielekkäämpänä sen, että valtuuston kyselytunteja käytettäisiin sen tapaisten asioiden keskusteluun, joissa on tulossa tärkeitä linjaratkaisuja ja joissa ei vielä ole pakko tehdä päätöksiä, mutta olisi hyvä evästää päätöksien valmistelua.

Puheenjohtaja.

Vaikka usein olen valtuutettu Hakasen kanssa samaa mieltä asioista, niin tässä kohdin on pakko olla eri mieltä tämän kysymyksen relevantista.

Nimittäin, nyt tilanne on se, että tässä kaupungissa voi saada jopa miljoonan euron korvausvaatimukset seiniin piirtelyistä, mitä ei koskaan raiskauksista esimerkiksi saa tai siitä, että ajaa lapsen kuoliaaksi suojatiellä. Olen vakuuttunut siitä, että Helsingin kaupungin ylläpitämä Stop töhryille -kampanja on ollut varmasti keskeisessä asemassa siinä, että tuomiot ovat kiristyneet.

Olen itse sitä mieltä, että sen sijaan, että ajettaisiin tällaisia alati kovenevia tuomioita tähän yhteiskuntaan, niin pitäisi miettiä sitä, miten näitä rangaistusvaatimuksia, jotka kohdistuvat nimenomaan usein alaikäisiin, voitaisiin inhimillistää, esimerkiksi muuttamalla ne yhdyskuntapalveluksi.

Olen itsekin sitä mieltä, että töhry on ruma silloin, kun se on väärässä paikassa. Mutta kaipaisin myös sofistikoidumpaa terminologiaa tämän asian suhteen siinä mielessä, että voidaan kuitenkin erottaa toisistaan töhry ja graffiti. Useissa maailman suurissa taidemuseoissa - kuten kaikki varmasti tiedämme - kuitenkin graffitikin luetaan nykytaiteen alaan.

En ehdota sitä, että Helsinkiin perustettaisiin mitään erillisiä graffitigallerioita, vaan ehdotan, että Helsingissä siedettäisiin graffiteja joissain paikoissa, jotka voisivat olla esimerkiksi syrjäisiä rumia betonipintoja, alikulkutunneleita, sähkökaappeja tai muita rumia pömpeleitä, joita tällä hetkellä putsataan veronmaksajien varoilla puhtaaksi. Juuri tässä mielessä tämä on relevantti kysymys nimenomaan valtuustossa käsiteltäväksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun olemme kiinteistölautakunnassa käyneet läpi näitä kiinteistöjen puhdistamisasioita, on havaittu, että osa tekijöistä ei suinkaan ole kovin nuoria, vaan usein akateemisen tutkinnon suorittaneita ihmisiä, jotka hakevat jännitystä juuri tuosta kielletystä kiinteistöstä ja siitä paikasta. Sieltä löytyy henkilöitä, joita on tuomittu useaan otteeseen näistä samoista teoista ja he ovat sitten korvanneet ja joutuneet korvaamaan, mutta ovat myöskin kyenneet korvaamaan. Pelkään, että juuri tällaiset henkilöt eivät tähtää korkeatasoiseen taiteeseen tai muuhunkaan. Heidän juttunsa on se, että he saavat jännitystä siitä, että he kiellettyyn paikkaan vääntävät sen töhryn.

Mutta on aivan kiistatta osoitettu se, että kysymys on taiteesta ja taiteella pitää olla paikkansa ja aikansa. Kuvat, jotka esitettiin, mielestäni ne olivat korkeatasoisia. On hienoa, että voidaan löytää sellaiset paikat, jossa tällaisia kuvia voidaan esittää.

Tällä hetkellä kiinteistöhallinnon kannalta töhryjä on niin vähän ja tekijät jäävät säännönmukaisesti kiinni. Kiinteistöhallinnon kannalta tämä ei ole suuri ongelma, toisin kuin täällä on valtuutettu Enroth esittänyt. Pikemminkin kysymys on siitä, jääkö syntymättä sellaista taidetta, joka voitaisiin ohjata järkevästi kaupungin omistukseen.

Puheenjohtaja.

Graffitien kohdalla ei ole oikeastaan kysymys siitä, ovatko graffitit taidetta vai ei. Taiteen rajat ovat laajat ja graffitejakin on monenlaisia. Tässä on muusta kysymys. Graffiteille on tyypillistä ensinnäkin, että ne leviävät jo samana yönä luvallisilta maalauspaikoilta kuin epidemia ympäristöön, taloihin, siltoihin ja juniin. Graffitit liittyvät jengisidonnaiseen alakulttuuriin. Samat maalarit, jotka tekevät graffiteja sallittuihin paikkoihin, tekevät niitä ja monin verroin enemmän luvattomiin paikkoihin. Tämä tie on kokeiltu moneen kertaan ja kuljettu loppuun. Tämän vuoksi Helsinki on ottanut graffitikannakseen nollatoleranssin.

Graffitistien uhrit syyllistetään ja rikollisista tehdään sankareita. Siis graffitien maalaaminen luvattomille pinnoille on rikos. Se aiheuttaa vahinkoa sille, joka joutuu graffitismin kohteeksi. Samaten graffitilla pyritään myös pelottelemaan. Graffitista on tullut anarkistien väline. Ja osa näistä keskusteluista on selvästi tämän toiminnan tukemista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun valtuutettu Enroth otti puheenvuoron, ajattelin, että hän olisi yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana pyytänyt anteeksi ja pahoitellut sitä, että hän on tehnyt sekä budjettialoitteen, joka ei perustu siihen, mitä tässä kaupungissa tapahtuu että valtuustokyselyn, jossa hän esittää asioita, joita ei ole kymmeneen, viiteentoista vuoteen Helsingissä tapahtunut, mutta hän jatkoi omaa tietään edelleen.

Todettakoon, että kovin vaikea on nähdä, miten luvallisilta paikoilta Helsingissä graffitit leviävät samana yönä luvattomiin seiniin, kun niitä luvallisia paikkoja ei ole ja ei ole edes näitä kursseja, niin kuin tässä on käynyt ilmi, vaikka toisin kuin valtuutettu Enroth väittää. Tämä on sillä lailla mielenkiintoinen tilanne. Mutta toivottavasti yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja kun seuraavan kerran Stop töhryille -kampanjaa käsittelee lautakunnassaan, ottaa huomioon tämän asian.

Mutta mielenkiintoinen yksityiskohta vain:

Tänään oli nimittäin oikeudenkäynti, jossa syytettiin erästä erittäin tunnettua suomalaista näyttelijää. Hän oli liimannut neljä tarraa. Siitä käytiin oikeudenkäynti, näistä neljästä tarrasta ja ? , että se on niin vähäinen rikos, ettei tuomita, mutta vahingonkorvaukset ? . Kaupunki hakee vahingonkorvauksia tietysti puhdistuskuluihin, joka on aivan oikein, pitäisi hakea neljän tarran irrottamis- ja puhdistuskulut. Sen lisäksi vaatimuksena oli valvonnasta, kohteen kartoituksesta, vartioinnista ja valokuvauksesta. Rikosilmoituksen tekemisestä eli esitutkinnasta vaadittiin 20 euron tuntikorvauksia. Tämä kuulostaa mielestäni erittäin erikoiselta politiikalta. Kyllä tähän asti on periaate ollut se, että poliisi tutkii ja tekee esitutkinnan. Jos me päätämme, ettei ole valvontaa, niin emme kai voi ulkoistaa, että joku osa valvonnasta laitetaan kiinni jääneiden kontolle. Tämä on aika erikoinen. Tähän kannattaisi jonkun vähän perehtyä tarkemmin, että mikä tämän laillisuuspuoli on.

Rouva puheenjohtaja.

Tämäkin kysymys koskee ilmaisun vapautta, kuten aikaisempi.

Ihmettelen Kallion kirjaston päätöstä poistaa Oikeutta eläimille -yhdis-tyksen valokuvanäyttely tiloistaan Suomen Turkiseläinten kasvattajien liiton vaatimuksesta. Sama turkiseläinten oloja kuvaava näyttely on saanut olla esillä häiriöttä useissa kirjastoissa pääkaupunkiseudulla.

Kirjaston johtaja Ritva Granlund on julkisuudessa perustellut päätöstään Oikeutta eläimille -järjestön edustajien saamilla lähestymiskielloilla. Turkistuottajat ovat perustelleet näyttelyn poistamista myös elinkeinonsa laillisuudella. He ovat esittäneet toivomuksen, ettei vastaavia näyttelyitä enää järjestetä verovaroin rahoitetuissa kiinteistöissä. Perustelut näyttelyn poistamiselle ontuvat pahasti. Jos ne hyväksytään, mitään mielipidettä edustavaa näyttelyä ei saisi esittää kirjaston kaltaisessa julkisessa tilassa.

Kirjasto on tärkeä tiedonhankintakanava. Sen pääasiallinen tehtävä ei ole toimia tiedon suodattajana, vaan paremminkin tiedon välittäjänä. Kirjastolaissa kirjastoille annetaan tehtäväksi mm. kansalaisvalmiuksien edistäminen. Kyseisen valokuvanäyttelyn kaltaiset keinot ovat oikeutettuja puheenvuoroja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Hyväksyykö kaupunginhallitus ajatuksen siitä, että erilaiset etujärjestöt saavat sanella rajat sille, millaisia mielipiteitä kaupungin julkisissa kirjastoissa voi esittää? Toimiko Kallion kirjaston johto oikein poistaessaan yhteisesti sovitun valokuvanäyttelyn tiloistaan?

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Helistön kysymykseen vastaan kunnioittavasti seuraavaa:

Kaupunginkirjaston toimipisteissä on vuosittain keskimäärin 350 näyttelyä. Viime vuonna Kallion kirjastossa oli 11 pienimuotoista näyttelyä. Siellä ei ole erillistä näyttelytilaa. Näyttelyt ovat yleisötiloissa. Oikeutta eläimille -järjestön turkistarhausnäyttely oli esillä aikuisten osastolla näyttelysermeissä. Näyttelyyn kuului 16 valokuvaa, jotka esittelivät turkistarhausta kriittisesti. Näyttely on nähtävänä myös järjestön kotisivuilla. Kallion kirjaston johtaja otti näyttelyn sermitilaan vastikkeetta suullisella sopimuksella ajaksi 27.2. - 15.3.2006.

Toimivalta asiassa on vakiintuneesti kirjastojen johtajilla. Heillä on mahdollisuus tutustua tarjottavaan näyttelyyn etukäteen. He myös tuntevat parhaiten paikalliset olosuhteet. Joskus esteenä on tilan puute tai esimerkiksi se, että aineiston ei katsota olevan sopivaa lapsiasiakkaille. Näyttelytoiminnan periaatteiden mukaan tarjonnassa pyritään monipuolisuuteen ja laaja-alaisuuteen ja näyttelyjen tulee olla eettisesti hyväksyttäviä sekä laadullisesti ja muutenkin julkiseen tilaan sopivia. Näyttelyn saamiseen kirjaston tiloihin ei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta. Yleensä sama näyttely on esillä vain yhdessä tai enintään muutamassa toimipisteessä.

Ennen Kallion kirjastoa kyseinen näyttely oli ollut esillä yhdeksässä muussa kirjastossa, pääkaupunkiseudulla myös muutamissa Helsingin toimipisteissä. Kirjaston johtajan päätös poistaa näyttely 7 päivää ennen sovitun määräajan loppumista perustui nopeaan ja mielestäni perusteltuun tilannekohtaiseen arvioon, joka oli seurausta voimakkaasta asiakasreaktiosta. Tilanne kärjistyi Turkiseläinten kasvattajien liiton ja Oikeutta eläimille -järjestön väliseksi kiistaksi.

Rouva puheenjohtaja.

On syytä kuitenkin sanoa, että tämä päätös oli yksittäistapaus eikä sillä tule olemaan vaikutusta tuleviin näyttelypäätöksiin. Periaatteena on, että päätökset tehdään kirjastossa eikä minkään tahon sanelun perusteella.

Yleensä apulaiskaupunginjohtaja Björklund onnistuu puheenvuoroissaan erittäin hyvin perustelemaan, vastaamaan ja kuvailemaan erilaisia tilanteita. Tähän vastaukseen olen pettynyt. Näin apulaiskaupunginjohtaja Björklund vastauksellaan eräällä lailla hyväksyy kirjaston johtajan mielivaltaisen päätöksen erään näyttelyn lopettamisesta ja varsinkin, kun näyttelyn aiheuttamat mielipiteet, joista Ilkka-Christian Björklund mainitsi, ovat tulleet - miten sanoisin - ei kovin objektiivisesta suunnasta.

En nyt tähän puheenvuorooni osaa ladata sen enempää tunnetta tai sisältöä. Mutta olen häkeltynyt ja olen hyvin pettynyt Helsingin kaupungin toimintaan tässäkin asiassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olin yllättynyt apulaiskaupunginjohtaja Björklundin vastauksesta. Hän ohitti kokonaan sen oleellisen kysymyksen, mikä tähän liittyy eli siihen, voidaanko jonkun yksittäisen elinkeinonharjoittajan tai heidän etujärjestön vaatimuksesta rajoittaa sananvapautta siltä osin, että tuodaan poliittisia näkemyksiä esiin.

Kyllä Helsingin lähtökohta pitää olla moniarvoisuus ja se, että on mahdollisuus tuoda laillisesti ja avoimesti erilaisia näkemyksiä esille. Ja on erityisen tärkeää, että Helsingin kaupungilla on tilaa myös sellaisille yhteiskunnallisille näkemyksille, jotka herättävät intohimoja tai jotka jakavat ihmisten mielipiteitä.

Käsittääkseni varsinaisilta kirjaston asiakkailta ei ole tullut tästä näyttelystä negatiivista palautetta. Ainoa negatiivinen palaute tuli Suomen Turkiseläinten kasvattajien liitolta, jota ei voida pitää lähtökohtaisesti Helsingin kaupungin kirjaston asiakkaana.

Sen vuoksi pidän tätä erikoisena ja erikoisena sitä, että apulaiskaupunginjohtaja Björklund hyväksyy sen, että yhden voimakkaan painostusjärjestön toimesta voidaan sensuroida yhteiskunnallista keskustelua ja yhteiskunnallisten näkemysten esiintuomista.

Jos haetaan hyviä puolia tästä asiasta, on se, että julkisuus, jonka sensurointi, hyllytyspäätös toi, on merkinnyt sitä, että entistä useampi on tullut tietoiseksi tällaisesta näyttelystä, käynyt apulaiskaupunginjohtaja Björklundin mainitsemilla sivuilla ja päässyt itse arvioimaan sen materiaalin ja saanut tätä kautta informaatiota turkistarhauksesta myös toiselta puolelta.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluaisin myös osallistua tähän keskusteluun, koska olen kirjastolautakunnassa toiminut jo pidempään.

Haluaisin valtuutetuille Helistölle ja Arhinmäelle sanoa, että kysymys ei ole ollut Helsingin kannasta tai sananvapauden rajoittamisesta tai muustakaan. Kysymys on ollut siitä, että kirjaston johtaja on henkilökohtaisesti tehnyt nopeasti päätöksen. Hänellä on mitä ilmeisimmin asemassaan oikeus tehdä tällaisia ratkaisuja. Kysymys ei ole myöskään siitä, että hän olisi tehnyt virkavirhettä tai muuta, vaan hänellä on ollut mahdollisuus tehdä tällainen ratkaisu. Ja voisin vaikka vannoa, että todennäköisesti hän ei toista kertaa tule tekemään näin nopeita ratkaisuja, koska palaute on ollut aika massiivista tästä toimenpiteestä. Tämä prosessi ilmeisesti etenee joka tapauksessa muissa instansseissa ja on kerännyt paljon huomiota. Mutta haluaisin sanoa, että tämä on ollut yksinkertaisesti hänen itsensä tekemä nopea päätös.

Ärade ordförande.

I motsats till herrarna Helistö och Arhinmäki så är jag mycket nöjd över den redogörelse biträdande stadsdirektör Ilkka-Christian Björklund gav.

Nu är det ju ett faktum att stadens allmänna bibliotek är inte avsedda för politisk agitation. Det ska vara självklart att man ska kunna besöka ett bibliotek utan att bli upprörd, sårad eller skrämd och barn ska kunna vistas i stadsbibliotekets salar, även i vuxensalarna tillsammans med sina föräldrar utan att bli utsatta för oroande eller skrämmande bilder.

På biblioteken ska var och en kunna söka information vid sidan av skönlitteratur, men bibliotekets roll är inte att kasta informationen i ansiktet på folk, i synnerhet inte påtvinga besökaren information eller i det här fallet en viss grupps åsikt om vilka näringar man inte borde få utöva i landet, helt lagliga näringar dessutom. Det är helt riktigt att stadens bibliotek ska få sätta gränser för agitation. Åsiktsfriheten får sedan florera fritt mellan pärmarna på böckerna och på internet i bibliotekens datorer.

Arvoisa puheenjohtaja.

Myös minusta apulaiskaupunginjohtaja Björklundin vastaus oli perusteltu ja paikallaan.

Nimittäin tein sen, että kävin katsomassa näitä kotisivuja, sekä Oikeutta eläimille yhdistyksen että läheisesti siinä toimivan EVR:n eli Eläinten Vapausrintaman kotisivuilla. Ja mitä sieltä havaitsinkaan? Siellä viitattiin, tässä ? viitattiin tässä kysymyksessä lähestymiskieltoihin. Halusin tietää, mistä on kysymys. Ja kuinka ollakaan, kävi ilmi, että 6.2.2006 on EVR:n kotisivuilla ilmoitettu, että heidän edustajansa on käynyt erään liikkeenharjoittajan kotona Kulosaaressa töhrimässä punavärillä hänen asuntoansa ja aitaansa ja sitten tällä perusteella ... He ovat vaatineet ilmoituksessa, että tuon liikkeenharjoittajan pitää lopettaa kaikissa liikkeissä turkisten myynti. Toinen lähestymiskielto koskee Lohjaa, jossa liikkeen työntekijää oli vastaavalla tavalla informoitu, hänen toimintansa ei hyväksyttävyydestä. Lisäksi siellä kävi ilmi, että tämä toiminta on kansainvälistä. Kotisivuilta löytyi tieto, että Englannissa on tuomittu kaksi henkilöä, toinen 10 vuodeksi, toinen 6 vuodeksi tuhopoltoista ja vahingonteoista. Eli kysymys on nyt siitä, että tämä ? liittyy tähän kokonaisuuteen. Sen vuoksi tämä ratkaisu on ollut perusteltu.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Kaliman puheenvuorossa meni kyllä ihan täydellisesti sekaisin tämä asia.

Se, mihin tämä kysymys liittyy, liittyy niihin perusteluihin, jolla kyseinen näyttely poistettiin kirjastosta sen jälkeen, kun se oli jo hyväksytty sinne.

Ja se, mistä apulaiskaupunginjohtaja Björklundia on täällä joissakin puheenvuoroissa moitittu - mielestäni perustellusti - liittyy siihen, että hän ei oikeastaan vastannut siihen kysymykseen, että sopiiko tämä periaate, että poistetaan kirjastosta jo sovittu näyttely pois sen takia, että siitä joku asiakas tai viiteryhmä erikseen valittaa omassa asiassaan. Silloin mennään sille alueelle, että jos katsomme, että kirjastot ovat normaalitoimintansa ohessa tai perustoimintansa ohessa tai niiden perustoimintaan voi jopa kuulua sentyyppinen toiminta, että siellä järjestetään kansalaisten järjestämiä näyttelyitä tai pidetään kansalaisadresseja tai jotain muita vastaavia, missä ihmiset kommunikoivat keskenään tietyn tietysti kirjaston johtajan kontrollin alla.

Minäkään en ole täällä kiistämässä sitä, etteikö kirjaston johtaja olisi voinut sitä tehdä - hyvä niin - enkä vaadi hänelle moitetta virkarikoksesta millään muotoa. Mutta tämä yleinen periaate pitäisi nyt selvittää, voiko kaupungissa yksittäinen viiteryhmä estää jonkun näyttelyn kaupungin tiloissa vaatiessaan omassa asiassaan sen poistettavaksi? Tämä periaate on mielestäni vastoin sitä toimintaa, mitä kaupungin tulee harjoittaa. Juuri tähän toivoisin mieluummin vastausta kuin näihin muihin kysymyksiin.

Ja jos tarkkaan kuunteli, niin esimerkiksi valtuutettu Dahlbergin puheenvuorossa selvästi annettiin ymmärtää, että poliittinen agitaatio ei kuulu missään muodossa näyttelyyn ja varmaan kansalaisadressitkin vaikka aluesuunnittelusta tai vastaavat pitäisi kieltää kirjastoista. Silloin kyllä rupeamme määrittelemään kirjastot ihan toisella tavalla kuin mikä on kaupungin tavoite, yrittää aktivoida kansalaisia vaikuttamaan omiin asioihinsa ja käymään yhteiskunnallista keskustelua.

Ja korostan vielä, että silloin kun tämä näyttely oli sinne hyväksytty, katsottiin, että se ei olisi sopimaton kellekään kirjaston asiakkaalle. Juuri siksi se oli sinne aikanaan hyväksytty.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Itse asiassa valtuutettu Rantanen käytti puheenvuoron, jota itse ajattelin.

Mielestäni tässä on kysymys siitä, voiko yksittäisen näyttelyn lopettaa tai poistaa näytteiltä, kun tulee taho, joka painostaa. En aseta kyseenalaiseksi sitä, etteikö näin olisi voinut tehdä. Toisaalta myös voi kysyä, oliko tämän näyttelyn asettaminen näytteille arvioitu harkitusti? Tässä nimenomaan se olennainen kysymys on, että onko tämä mahdollista jatkossa? Täällä on korostettu, että tämä oli yksittäinen päätös, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö tämä voisi toistua. Silloin ollaan todella sananvapauden rajojen äärillä.

Tässä taannoin julkisuudessa paljon keskustelua aiheuttivat Animalian mainokset, jotka poistettiin myös painostuksen seurauksena. Siinähän loppu tulema oli se, että ne mainokset olisi pitänyt jättää paikalleen.

Mielestäni tässä ollaan sananvapauden äärirajoilla, jos tähän mennään eikä tämä jää pelkästään yksittäiseksi asiaksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni apulaiskaupunginjohtaja Björklund sanoi sen oleellisen, että kun kirjaston johtajille on annettu mahdollisuudet harkita oman toimivaltansa puitteissa, millaisia näyttelyitä kirjastossa järjestetään, niin hänellä pitää olla oikeus katsoa, millaisia näyttelyitä siellä ei pidetä. Jos annetaan oikeus, niin on mahdollisuus sitten sitä omaa oikeuttaan käyttää joko puolesta tai vastaan.

Helsingissä on kuitenkin monta kirjastoa. Jos haluamme pitää kirjastot monipuolisina ja vetovoimaisina, niin ei voida ajatella, että ruvetaan erilaisilla säännöksillä rajaamaan näitä, kaupungin toimesta yhtenäisillä säännöksillä. Niistä tulisi niin pikkutarkat, että se ilman muuta tarkoittaisi sitä, että sitten todella sensuuri toimisi.

Näin ollen pidän erittäin hyvänä tätä periaatetta, että kirjaston johtajilla edelleen säilytetään oikeus valita näyttelyitä. Hän sitten harkitsee erilaisista näkökulmista, huomioon ottaen Helsingin asukkaat ja lähiasukkaat, saadut palautteet erilaisista näyttelyistä jne. Uskon, että he ovat koulutettuja, monella tavalla sivistyneitä ihmisiä, että he osaavat tämän asian harkita. Näin ollen en pidä missään tapauksessa sitä hyvänä käytäntönä, että rupeaisimme edellyttämään jotain yhtenäisiä säännöksiä, vaan että kirjastoissa johtajat määrittelevät tämäntyyppisen käytännön jatkossakin.

Toivon, että kirjastoissa tulee jatkossa hyviä, perusteellisia ja informatiivisia näyttelyitä.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Haluan selkeästi sanoa, että moniarvoisuus liittyy kirjastojen sivistystehtävään ja tarkoittaa oikeutta tuoda esiin erilaisia mielipiteitä sekä saada tietoa eri aiheista. Tietenkin myös kriittiset kannanotot kuuluvat tähän. Moniarvoisuus kirjastoissa tulee esiin ennen muuta laajan ja monipuolisen teoskokoelman välityksellä. Se on keskeinen arvo myös näyttelytoiminnassa, vaikka näyttelytoiminta ei sinällään ole kirjaston keskeisimpiä toimintamuotoja.

Kaiken kaikkiaan - rouva puheenjohtaja - sanoisin, että tässä keskustelussa esitetty väite, että olisi tapahtunut sensuuria, on kohtuuton. Me puhumme nyt näyttelystä, joka on ollut esillä muissa kirjaston toimipisteissä - muissa kirjastoissa. Mutta on sanottava, että se mikä sopii yhteen kirjastoon, ei ehkä sovi toiseen kirjastoon. Se mikä yhden kirjaston toimintaympäristössä on luonteva näyttely, ei välttämättä ole sitä toisessa. Sen tähden meillä on erilaisia profiileja ja monimuotoisuutta tässä kentässä. Asiakaskunnan viihtyvyys on yksi tekijä, jonka kirjaston johtaja joutuu ottamaan huomioon.

Lähden - rouva puheenjohtaja - siitä, että tässä olennaista on se, että kirjaston johtajien arviointikykyä kunnioitetaan, että todetaan, että heidän on voitava toimia niin, että heitä ei yhdeltä eikä toiselta suunnalta painostuksella aseteta kohtuuttomiin tilanteisiin. Tätä olen halunnut korostaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuntalaisten aloitteet on tärkeä asia. Meidän pitäisi nyt vahvistaa sitä prosessia, jolloin näillä aloitteilla on aitoa vaikutusta päätöksentekoon. Meidän pitää löytää keinoja, joilla kuntalaiset pystyvät entistä enemmän vaikuttamaan ja tuomaan ideoita. Tietysti meidän pitää pystyä ohjaamaan heitä sillä tavalla, että miten asioita edistetään ja kannattaa olla yhteydessä poliitikkoihin. Meidän pitää antaa erityistä painoarvoa myös sille, että me rakennamme kaupungissa järjestelmiä, joissa kuntalaiset aidosti pystyvät vaikuttamaan ja tuomaan äänensä kuuluville. Kuntalaisten ja asukkaiden tekemiä aloitteiden käsittelyä pitää pystyä parantamaan.

Nimittäin jos katsoo tätä ensimmäistä aloitetta, niin siitä on vuosi ja kaksi ja puoli kuukautta, kun tämä aloite on jätetty ja nyt se on valtuuston käsittelyssä. Ensimmäinen kirje aloitteen jättäneelle on lähetetty 11 kuukautta sen jälkeen, kun aloite on tullut. Silloin varmaan kuntalainen miettii, kuunteleeko häntä kukaan. Eli aloitteiden käsittelyä pitää nopeuttaa. Kuntalaisten aloiteoikeudesta täytyy pitää kiinni. Se pitää pystyä paremmin sitomaan niin, että on vaikutuksia ja mahdollisuuksia kuntalaisilla eri tavoilla, aloitteilla ja muilla tavoilla entistä enemmän ja voimakkaammin vaikuttaa päätöksentekoon. Onhan tämä vähän erikoista, että vuosi ja kaksi ja puoli kuukautta menee siihen, ennen kuin me täällä valtuustossa käsittelemme tätä aloitetta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vastaus on varsin hyvä tähän asiaan.

Tämähän on ollut noin neljäkymmentä vuotta esillä eikä vain yhden vuoden. Piilokonttoreita vastaan käytiin jo 1960-luvun lopulla aika voimakkaasti ja siitä lähtien on konttoreita kyetty muuttamaan jonkin verran asunnoiksi.

Kiinnitän tärkeämpään asiaan huomiota, apulaiskaupunginjohtaja Korpinen.

Toivoisin, että kaupunki aina kun rakennuttaa tai antaa tontteja teollisuudelle, toimistoille tai kaupalle, sallisi ja toivoisi, että näihin rakennuksiin rakennettaisiin yksi tai muutama asunto potentiaalisesti talonmiehelle tai huoltomiehelle, mutta se saisi olla kenellä tahansa, jolloin teollisuusalueilla ja työpaikka-alueilla säilyisi eräänlaista inhimillistä kontrollia. Tästä on tehty aikanaan aloite. Se tuli negatiivisena takaisin. Tämä ei ole lainkaan huono asia, että kauppakeskusten yläkerroksissa asuisi vanhukset ja myös teollisuusalueilla olisi selkeätä inhimillistä toimintaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vanhana, aivan ydinkeskustassa syntyneenä ja pitkään asuneena toteaisin ensinnäkin, että valtuutettu Taipale on tässä asiassa aivan oikealla asialla. Juuri noin pitäisi tehdä ja ei vain niin, että siellä olisi yksi asunto tai pari, vaan vaikkapa kerros tai kaksi. Erittäin hyvä ajatus.

Uskon, että apulaiskaupunginjohtaja Korpinen mielellään seuraaviin pohdiskeluohjeisiinsa, joita hän ahkeralla kädellä jakaa alaisilleen ja lautakunnilleen ja muualle, tämän asian huomioi.

Sitten, mitä tähän kuntalainen Söderlundin aloitteeseen tulee, niin mielestäni hän on tässä asiassa oikealla asialla. Juuri tähän suuntaan pitäisi edetä.

Kun olemme nähneet, minkälaisia hintoja maksetaan esimerkiksi Eiranrannasta ja Kesäkadulla jne., niin näitten monien keskustassa sijaitsevien kiinteistöjen kannattava ja järkevä muuttaminen asuntokäyttöön toisi todennäköisesti a) hyviä veronmaksajia, joita olemme aina tarvinneet, jotta voisimme huolehtia kaikkien hyvinvoinnista - korostan - ja b) toisi eloa ja elämää tähän iltaisin aika hiljaiseen keskustaan.

Tässäkin asiassa uskoisin, että eteneminen olisi enemmän kuin tervetullutta ja kun - lisään sen - aivan tässä nurkilla kaupungilla on aika monessa talossa omia hallintokuntiaan - sanoisinko - turhan hyvissä osoitteissa, niin ei tämä nyt millään tavalla voisi olla välttämättä meille kauhean vaikeatakaan toteuttaa.

Muistan itse nuo piilokonttorijahdit ja kantakaupungin yleiskaavaa tehtäessä ns. Stalingradin taistelun, jossa kortteli korttelilta edettiin puna-, viher- tai sinikynä kourassa ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa 1980-luvulla. Tulosta voisi luonnehtia sanonnalla "blandade karameller", ei siitä tullut oikein hyvää, mutta ei nyt oikein huonoakaan, että parantamisen varaa varmasti on. Kyllä kaupungin keskusta asukkaita ihan oikeasti tarvitsisi muutoinkin kuin vierailemaan täällä.

Arvoisa puheenjohtaja.

En tiedä, olenko nyt oikeassa tai väärässä. Varmaan apulaiskaupunginjohtaja Korpinen voi sen varmentaa.

Minusta tuntuu, että markkinat ovat toimineet siihen suuntaan, että toimistoja ollaan kiivaasti muuttamassa asunnoiksi sen takia, että kysyntä ydinkeskustan hyvistä asunnoista on raju ja nimenomaan asumiskäyttöön niitä. Ja kun samaan aikaan toimistotilaa on hieman keskustan ulkopuolella hyvien yhteyksien päässä aika hyvin saatavilla, niin veikkaanpa, että tilanne ei ole niin hurja kuin ehkä muutamia vuosia sitten. Mutta tästä olisi hyvä kuulla ihan faktaa, että onko näin. Jos on niin, että vieläkin on kohtuuttoman suuri määrä asuntoja toimistokäytössä, niin silloin tämä kansalainen Söderlundin aloite on oikeaan osunut ja tähän pitää puuttua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ehkä tähän aloitteeseen on vastattu vähän hitaasti. Mutta käytännössä tällaisten muutosten eteen tehdään kovasti töitä. Anomuksia on paljon ja niitä tulee lisää. Euro tässä on se konsultti. Kun toimistoista on liikatarjonta ja niiden hinnat ovat matalia ja asunnot ovat kalliita, niin luulen, että viiden vuoden kuluttua keskustellaan, että ovatko liikaa muuttuneet toimistot asunnoiksi. Työpaikkojakin täällä tarvitaan. Niitä vähenee ja ne siirtyvät kauemmaksi ja jossain vaiheessa katsotaan, että missä on oikea tasapaino. Aloitteisiin on suhtauduttu myönteisesti. Siellä on aikamoinen vyöry odottamassa näitä ehdotuksia, joita tulee tänne valtuustoon sitten kaavamuutoksina ja muina päätöksinä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tiedustelin ennen puheenvuoron pyytämistä, käsittelemmekö kuntalaisten aloitteisiin annetut vastaukset kaikki kerrallaan. Minulle kerrottiin, että ne käsitellään kaikki kerrallaan. Sen takia rohkenen mennä toiseen aloitteeseen, joka on aloite nro 4. Se koskee kaupungin omistamien ja omassa käytössä olevien tilojen ns. sisäisiä vuokria. Tähän asiaan on valtuustossa useaan kertaan kiinnitetty huomiota ja moni toivonut muutoksia nykyiseen käytäntöön.

Aikaisemmassa kohdassa valtuutettu Arhinmäki - mielestäni aiheellisesti - kiinnitti huomiota siihen, että kuntalaisen aloitteeseen annetaan vastaus kovin hitaasti. Tässä kohtaa sanoisin, että kaupunginhallitus ei ole oikein halunnut vastata siihen mitä kysytään, vaan on tehnyt kyseenalaisia tulkintoja aloitteen tekijöiden tarkoituksista ja sitten ryhtynyt näitä tulkintoja torjumaan sen sijaan, että olisi paneutunut varsinaiseen asiaan, joka ansaitsisi tulla monipuolisemmin tarkastelluksi.

Mielestäni kaupunginhallituksen ja niiden, jotka kirjoittavat kaupunginhallitukselle näitä aloitteiden vastauksia, kannattaisi miettiä, mikä on kaupungin johdon suhtautuminen kuntalaisten aloitteisiin. Onko tarkoitus todistaa, että aloitteita ei ole syytä tehdä, että niitä ei kaikella vakavuudella haluta käsitellä vai näyttää omaa ylemmyyttä vai todella miettiä, mitä kuntalainen on tarkoittanut tai tässä tapauksessa kyseinen yhdistys on tarkoittanut?

Aloitteen tekijät kiinnittävät mielestäni aiheellisesti huomiota siihen, että sisäisten vuokrien periminen ja niistä kertyvien tulojen kierrättäminen kiinteistötoimelle on omiaan antamaan väärän kuvan peruspalvelujen todellisista kustannuksista. Lisäksi sisäisten vuokrien sitominen markkinahintoihin on johtanut vuokrien kohoamiseen monta kertaa muita kustannuksia nopeampaa tahtia.

Aloitteen tekijät ovat mielestäni oikeassa myös siinä, että kaupungilla ei ole tarvetta periä omassa käytössä olevista omista tiloista markkinavuokria. Näitä ei pitäisi verrata sijoittajien tuottotavoitteisiin. Tällaisten markkinahintojen periminen omassa toiminnassa olevista omista tiloista ei ole myöskään mikään yleinen normi edes yksityisellä puolella, kuten kaupunginhallituksen vastauksessa annetaan ymmärtää. Vastauksessa mielestäni sotketaan tässä yhteydessä kiinteistösijoittajien vuokratuottotavoitteet siihen asiaan, johon aloitteen tekijät kiinnittävät huomiota, että moni tavallinen palvelualan yrittäjä toimiessaan omassa tilassaan ja toteuttaessaan siellä omaa toimintaansa ei suinkaan hinnoittele itselleen markkinahintaista vuokraa, vaan laskee sen tietenkin mahdollisimman todellisten kustannusten mukaan.

Kaupunginhallitukselle kirjoitetussa vastauksessa väitetään sisäisillä vuokrilla pyrittävän osoittamaan kunkin toimialan "oikeat kustannukset". Tämä on siis sitaatti: Pyritään osoittamaan kunkin toimialan oikeat kustannukset.

Mielestäni nimenomaan tätä markkinahintoihin sidotut sisäiset vuokrat eivät tee. Ne voivat parhaimmillaan kuvastaa markkinavuokria. Mutta todelliset kustannukset ovat tietysti toinen asia. Pahimmillaan sisäiset vuokrat ovat mielivaltaista rahastamista peruspalvelujen kustannuksella.

Edellä olevan perusteella esitän hyväksyttäväksi seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee valtuuston käsittelyyn esityksen, jolla sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen peruspalveluilta kaupungin omista tiloista perittävien sisäisten vuokrien tuottovaatimuksia alennetaan.

Tämä on siis ponsi.

Haluan korostaa sitä, että pyrin tässä nyt hakemaan sellaista ehdotusta, jolla tämä asia, josta moneen kertaan olemme puhuneet ja josta meille on jaettu tiettyä yleisluontoista aineistoa, saataisiin konkreettiseen käsittelyyn, jossa etsittäisiin ratkaisuja ongelmiin, joita on olemassa.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Hakasen pontta.

Sillä kaupungin sisäisten markkinavuokrien tuottotavoitteessa, silloin kun ei ole todellisia markkinoita, kuten yleensä koulu- ja sairaalatiloissa esimerkiksi, niin mielestäni silloin on kyseessä Hölmöläisten peiton jatkaminen, josta helsinkiläiset eivät hyödy.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Käsittelen asiaa, aloitetta nro 1 eli Leif Söderlundin aloitetta.

Kuten täällä valtuutetut Taipale ja Bogomoloff kiinnittivät huomiota, tässä on tärkeä asia, että millä tavalla toimistotilojen käyttöä, jotka ydinkeskustassa monta kertaa ovat aikaisemmin olleet asuntoja, miten toimistotiloiksi muutettuja tiloja voitaisiin uudelleen ottaa asuntokäyttöön. Tätä on tehty ja sitä on erittäin paljon tapahtunut.

Todettakoon - valtuustolistan sivulla nro 25 - että kaupunki ei ole kuitenkaan halunnut ottaa mitään pakkokeinoja tässä asiassa käyttöön, että jos kaupunginhallitus sellaisia jatkossa haluaa ottaa, niin se on sitten ihan asia erikseen.

Lisäksi toteaisin kaksi muuta asiaa.

On tärkeätä, että asemakaavamääräykset sallivat asumisen ja toimistokäytön. Aikaisempina vuosina määräykset olivat erittäin tiukat johtuen toimistotilojen rakennuksen käyttötarkoituksesta. Monta kertaa ne olivat ristiriidassa asumisen kanssa keskenään. Syntyi sellaisia ympäristövaikutuksia, joita ei voitu asumisen kannalta hyväksyä. Mutta tilanne on muuttunut. Tällä hetkellä meillä kaavoitetaan monessa paikassa asumista ja toimistokäyttöä samanaikaisesti samaan rakennukseen ja samoille alueille jne. Siltä osin valtuutettujen Taipaleen ja Bogomoloffin ajatukset ovat menneet hyvin perille, ja näin myöskin tapahtuu.

Olisin kiinnittänyt huomiota apulaiskaupunginjohtaja Korpisen esille nostamaan asiaan.

On tärkeätä, että ydinkeskustassa on työpaikkoja. Jos ydinkeskustassa ei ole työpaikkoja, niin silloin tietyllä tavalla kaupunki elää joko päivällä tai yöllä, kun kaupungin keskustan pitäisi elää sekä että. Näin ollen on tärkeätä, että ydinkeskustassa on työpaikkoja ja että siellä on myöskin asuntoja. Ja varmasti näin on, että ydinkeskustan asuntomarkkinat ovat enemmänkin niin, että haluttaisiin enemmän asuntoja, toimisto- ja työpaikkakäytössä olevat asunnot tai tilat muuttaa asumiseen, koska niistä saa paremman hinnan. Mutta tätä kehitystä ei kannata kaikilta osin tukea. Listalla on todettu, että kun Kampin asemakaavaa tehtiin ja se rakennettiin, Tennishallia vastapäätä tuli sata asuntoa. Eilisen päivän lehdessä luki, että ensimmäiset asunnot ovat jo myytävänä eli kierrossa ja muutaman kuukauden sisällä on aivan huikea hinnankorotus tapahtunut. Eli ydinkeskustan asunnoilla voi tehdä paljon bisnestä tällä hetkellä. Siinä mielessä kannattaa näissä asioissa olla tarkkana, että ei tehdä ydinkeskustan vetovoimalle hallaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan aluksi kannattaa valtuutettu Hakasen toivomuspontta.

Sen lisäksi haluaisin sanoa joitakin sanoja tästä Leif Söderlundin aloitteesta.

Hän on ihan oikealla asialla. Mutta olisi tärkeätä, että ei ajatella, että tätä asumista ydinkeskustassa tai koko keskustassa pelkästään parannettaisiin ns. talonmiehille tai lapsettomille pareille, vaan myös perheillä pitäisi olla mahdollisuus asua keskustassa ja heidän mahdollisuuksiaan olla ja elää täällä pitäisi huomattavasti parantaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kalliimpi asuminen keskustassa vie huomattavasti näiden perheiden ostovoimaa, paljon enemmän kuin mitä voisi odottaa heidän tulotasoistaan. Se tarkoittaa sitä, että heille jää vähemmän mahdollisuuksia satsata esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksiin jne. kuin voisi olettaa heidän tulotasoistaan, jos verrataan vain tulotasoja.

Sen vuoksi olisi, sen lisäksi, että asumista pitää suunnitella, pitäisi myös asuinympäristöön huomattavasti panostaa, jotta perheet voisivat saada sitä mitä he hakevat ydinkeskustasta ja keskustasta tätä sykettä ja ihmisten tapaamismahdollisuuksia. Erityisesti lapsille ja nuorille pitäisi olla mahdollisuuksia olla ja toimia. Pitää rakentaa sellaisia ympäristöjä, missä liikkumiseen ja tapaamisiin on houkuttelevia ympäristöjä. Se myös luo yhteisöllisyyttä. Ja pitää muistaa, että koska keskustassa asuville perheille kaupalliset houkutukset ovat aina hyvin suuria ja pitää vastapainoksi rakentaa riittävän houkuttelevia muita toimintatiloja myöskin ulkona.

Fru ordförande.

Olen ihan samaa mieltä siitä, mitä on aikaisemmin puhuttu. Ydinkeskustan asukkaana voin vakuuttaa, että työpaikkoja löytyy ja pyhäpäivisin on kovin tyhjää.

Olen myös sitä mieltä, että pakkokeinot eivät tietenkään kuulu Helsinkiin. Tässä voimme hyvin luottaa markkinavoimien toimivuuteen. Jos käy niin, että Kampissa asunnot ovat hyvinkin haluttuja, niin sehän tarkoittaa sitä, että siellä on tarvetta suuremmillekin määrille asuntoja.

Olisin valtuutettu Biaudetin kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitaan puistoja ja parkkipaikkoja. Perheet tarvitsevat tarpeellisen suuria asuntoja.

Valtuutettu Bogomoloff viittasi tähän uutiseen, Kimi Räikkösen ostamasta 600 m²:n asunnosta. Nämä olisivat varmaan hulppeita. Mutta ihan 150 - 200 m²:n asunnot, joita kehyskunnissa löytyy perheille, niin kyllä niitä tarvitaan Helsingissä näihin tuleviin asuinrakennuksiin, silloin kun toimistoja muutetaan asunnoiksi. Kannustaisin kaupunkisuunnittelua katsomaan, että tarpeeksi suuria asuntoja myös saadaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Asiani liittyy aloitteeseen 4, jota täällä valtuutettu Hakanen jo alusti.

En voi olla kommentoimatta näistä suurista asunnoista, että jos Räikkönen maksaa 6 milj. euroa 600 m²:stä, niin voi olla, että se 150 m²:n kämppä niillä samoilla hinnoilla on aika harvan saavutettavissa. Kyllä asuntojen hinnat Helsingissä tällä hetkellä ovat sitä luokkaa, että epäilenpä, että markkinat hoitavat perheille kohtuullisia hintoja, ainakaan ydinkeskustasta. Se on asuntopolitiikan suurimpia ongelmia tällä hetkellä tällä alueella. Siksi toivon, että Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen jossain vaiheessa nopeasti löytävät siihenkin ratkaisun, joka olisi yhteinen kunta.

Mutta mennään asiaan, eli aloitteeseen 4, jossa olen valtuutettu Hakasen kanssa samaa mieltä monesta asiasta.

Ei aivan ole niin, että Helsinki perii tällä hetkellä ns. markkinahintoja kaikista tiloistaan, mutta on syntymässä hankala asetelma, jossa valtuustossa tehtäviin budjettipäätöksiin reagoidaan vuokrankorotuksin kiinteistöyksikön kautta. On hyvä, että täällä on kaupunginjohtaja, rahoitusjohtaja ja alan oma johtaja paikalla.

Olen ollut budjettia rakentamassa eri luottamustoimissa. Muistan monta parkua siitä, kuinka tavallaan se rahan pyörittely, jota myös tarvitaan, siis tarvitaan myös läpinäkyvyyttä siitä, kuinka paljon sen tilan kustannus on, niin syntyy tilanteita, joissa se haluttu poliittinen tahto siirtyy korotettuihin vuokriin. Näinhän ei voi olla.

Otan esimerkin, josta valtuutettu Saarnio on usein meitä valistanut ja se on kaupunginteatteri, jonka markkinahinta ... Anteeksi, jos voisitte olla vähän hiljempaa. Jos kaupunginteatterista peritään sen ns. markkinavuokra, niin epäilenpä, että nykyisillä kaupunginteatterin tuilla se vuokra ei tulisi maksettu. Samaan aikaan olemme huomanneet, että jos haluamme tukea kaupunginteatteria, niin samassa suhteessa tahtoo vähän se vuokrakin nousta ja toimintaan ei aina löydy rahaa. Valtion hallinnasta tämä on myös meille tuttu. Siitä on väännetty kättä ja tullaan vääntämään jatkossakin.

Meidän on löydettävä sellainen järjestelmä, jossa on eri tasoisia tasoja riippuen käyttötarkoituksesta, että vuokranmääritystasot ovat ei markkinahintaisia, että on eri tasoja olemassa. Kulttuurirakenteet. En tiedä, paljonko Ranskan hallitus Versaillesista ottaa vuokraa. Mutta jos se on markkinahinta, niin epäilenpä, että ei ihan muutamalla eurolla selvitä.

Kun on muodostettu tämä kiinteistöyksikkö, niin voi olla, että siitä on muodostumassa sellainen taho, joka sääntelee jatkossa kaupungin budjettia tarpeettomassa määrin. On luotava selkeät ohjeet siitä, kuinka tässä toimitaan. Kun puhun selkeästä ohjeesta, niin se onkin sitten jo haastavampi tehtävä, sillä meillä on erityyppisiä kiinteistöjä. On olemassa paikkoja, joissa ns. markkinavuokraa pitääkin toteuttaa. Läpinäkyvyyden toinen hyvä puoli on se, että kiinteistöt ovat tehokkaammin kunnan käytössä ja voimme sitä kautta mahdollisesti luopua joistakin kiinteistöistä ja osoittaa resursseja sitten siihen toimintaan eikä ylläpitää valtavaa kiinteistömassaa, mikä Helsingissä - väitän - on kohtuuttoman suuri siihen toimintaan nähden. Meillä menee kohtuuttomasti resursseja tavallaan seinien ylläpitoon, kun se haluttaisiin - varmasti tässäkin salissa - ohjata siihen toimintaan. En mene yksityiskohtiin. Kaikki te tiedätte näitä tappeluita.

En valitettavasti nyt tue tätä valtuutettu Hakasen pontta, koska ponnessa on vähän turhan yksioikoisesti määritelty se tapa, jolla pitää toimia. Mutta toivon, että tämä viesti menee perille ja seuraavassa budjetissa kaupunginhallitus kun sitä valmistelee ja tuo valtuustoon, ottaa tämän asian vakavasti. Jos täällä sitten tehdään selkeitä resurssisiirtoja joidenkin toimialalle, niin sitten se ei voi olla sitä, että kiinteistötoimi huomaa, että jaaha, tuolla voidaan vähän sitten ns. katsoa, mikä on markkinavuokra. Tämä on tärkeä asia ja toivon mukaan tähän suhtaudutaan hyvin vakavasti.

Ärade ordförande. Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä argumentti on usein kuultu, kun halutaan puhua pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisen puolesta, että yhdistäminen jotenkin toisi lisää asuntoja tai keskustaan tai että perheille tulisi mahdollisuuksia asua keskustassa. Mielestäni tämä on erillinen asia.

Meille on tärkeätä, että keskustassa olisi myös tavallista elämää. Se on Helsingin profiilin kannalta tärkeää. Eikä auta, että Vantaan pellot olisivat nimeltään "Helsinki", se ei tee asumista Helsingin keskustassa välttämättä halvemmaksi. Jotta Helsingin keskustassa olisi mahdollista asua myös perheiden, niin jollain muulla tavalla se on tehtävä houkuttelevaksi. Se täytyy jostain muusta syystä olla enemmän arvostettua, koska se ei varmaan koskaan voi olla halvempaa kuin periferiassa asuminen. Asumisen turvaaminen myös keskustassa on välttämätöntä, jotta Helsinki olisi elävä kaupunki.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni valtuutettu Hakanen on ponnessaan aivan oikeilla jäljillä. Valtuustossa on monta kertaa tästä asiasta keskusteltu ja pyydetty tätä asiaa kaupunginhallituksen toimesta valmistelemaan niin, että voisimme katsoa sisäisten vuokrien tuottovaatimusta toisestakin näkökulmasta eikä niin, että se jatkuvasti seuraa yleistä markkinatilannetta, voidaanko jollakin tavalla, kun se on kuitenkin omaa sisäistä rahaa taskusta toiseen.

En myöskään ole valmis kannattamaan tätä valtuutettu Hakasen pontta siinä mielessä, että tämä on rajattu sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen peruspalveluiden tiloihin, jotka sisällään tietysti ovat kaikista suurimmat ja tärkeimmät palveluiden kannalta. Kaupungin tuottovaatimusta pitää tarkastella kaikkien kaupungin hallintokuntien alojen kohdalla niin, että niitä kohdellaan mahdollisimman tasavertaisesti.

Valtuutettu Bryggare kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että kiinteistötoimi ei saa olla se keskeinen toimija, joka määrittelee tuottotavoitteen, vaan rahoitusjohdon ja kaupunginjohtajan pitää tässä asiassa tarttua entistä tiukemmin tähän ja katsoa, millä tavalla kaupungin omia tiloja hoidetaan niin, että ne eivät varasta palvelutoiminnalta liian paljon resursseja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä keskustelu näistä sisäisistä vuokrista on erittäin mielenkiintoista.

Mielestäni valtuutettu Hakasen pontta voi hyvin tukea. Se, että se ei kata kaikkia toimintoja, niin mielestäni se ei suinkaan ole este, etteikö sitä voisi myös kannattaa.

Tämä asia on todellakin ollut useaan otteeseen täällä valtuustossa keskustelussa, ja toisaalta näiden korkeiden sisäisten vuokrien merkitystä on jossain määrin vähätelty.

Valtuutettu Anttila totesi, että kysymys on vain sisäisestä laskutuksesta ja taskusta toiseen siirrosta.

Mutta kyllä se jossain määrin vaikuttaa, kun vertaillaan esimerkiksi viiden suurimman kaupungin kustannuksia. Kyllä sillä jonkin verran on merkitystä. Ei se selitä tietenkään kokonaisuudessaan näitä kustannuseroja, mutta jossain määrin se on selittävä tekijä.

Mielestäni valtuutettu Hakasen ponnen hyväksyminen ehkä pistäisi vauhtia tähän asiaan, josta täällä on useampaankin kertaan puhuttu. Minkälainen lopputulos sitten neuvotteluissa saadaan, se on toinen asia. Kyllä tämä on erittäin tärkeä asia ja vihdoin pitäisi päästä tässä liikkeelle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aluksi kommentti tästä koko asiakohdasta eli kunnan asukkaiden tekemistä aloitteista.

Olen nyt viidettä kautta täällä valtuustossa ja joka kerta kun tätä asiaa on täällä käsitelty, niin samat motkotukset tulevat salin oikealta ja vasemmalta laidalta ja keskeltä, että on liian pitkät nämä vuoden käsittelyajat.

Hämmästelen, että tästä on syntynyt tällainen ikiliikkuja, että mitään muutosta tähän käsittelynopeuteen ei ole saatu aikaiseksi. Kuitenkin nämä kaikki asiat, jotka tässäkin nyt on vastattu, ovat sellaisia, joihin aivan hyvin olisi voinut vastata kuukauden tai kahden viiveellä, että nämä eivät ole mitenkään vaatineet vuoden valmistelua.

Mutta sitten - arvoisa puheenjohtaja - aloitteesta nro 5, johon haluan kiinnittää huomiota.

Tässähän käsitellään yhden pienen asuinalueen, yhden yhdyskunnan näkemystä yleiskaava-asiasta. Se on tietenkin jo vuosien vanha juttu. Mutta tämä vain tuo esille sen, että selvästikin vaikka kuinka paljon yritetään tiedottaa, niin kaupungilla on selvästikin tiedotusaukko. Elikkä tässä on yksi alue jotenkin jäänyt nyt tiedotuspaitsioon. Sillä alueella, jota tämä juuri koskee, josta valittajat ovat, tulee yleiskaavan myötä huomattavia muutoksia heidän asuinympäristöönsä. On suuri harmi, jos heiltä todella on tämä demokraattinen valitusprosessi tai käsittelyprosessi jäänyt kokonaan väliin ja käyttämättä.

Toivon, että tällaisia ei jatkossa tapahdu. Toivon myös, että kun tätä samaa aluetta sitten asemakaavakäsittelyn yhteydessä tehdään, niin pidetään tiukasti huoli siitä, että tämän alueen asukkailla on mahdollisuus sanoa näkemyksensä kuin myös sitten se, että heidän näkemyksensä otettaisiin mahdollisimman tarkkaan huomioon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Luukkaisen puheenvuoroon, sen asian, joka ilmeisesti täältä pöntöstä aiemminkin on todettu, siis että näissä kyseisissä kunnan asukkaiden aloitteissa aloitteen tekijät ovat saaneet vastauksensa varsin nopeasti. Mutta se, että nämä tuodaan tiedoksi merkittäväksi valtuustoon kerran vuodessa, aiheuttaa tämän tunteen siitä, että käsittely olisi kestänyt kauan. Näitä eri aloitteita kun katselee, niistä huomaa, että käytännössä se vastauksen antaminen aloitteen tekijälle on ollut hyvinkin nopea.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täsmennyksenä haluaisin vastata muutamaan kysymykseen.

Olen tietysti iloinen siitä, että tätä kaupungin sisäisiä vuokria koskevan asian käsittelyä pidetään laajasti eri ryhmien piirissä tärkeänä ja toivotaan siinä esityksiä kaupunginhallitukselta.

Ponsiesitys, jonka tein, tähtää tietenkin kaupunginhallituksen valmistelun kautta valtuustoon tuotaviin esityksiin. Ponnessa ei ole - niin kuin jokainen voi havaita - määritelty yksioikoisesti eikä yksiselitteisesti tai muutenkaan konkreettisesti sitä mikä pitäisi olla se tuleva vuokrien määräytymisperuste ja rakenne. Ponnessa puhutaan asiasta tuottovaatimuksien osalta monikossa nimenomaan sillä olettamuksella, että tähän rakenteeseen varmaan tulee liittymään useammantasoisia vuokria. Ponsi ei koske vain sosiaali- ja terveystointa. Siinä on mainittu myös sivistystoimi. Kieltämättä kaupungilla on eräitä muitakin alueita, jotka pitäisi varmasti valmistelussa ottaa huomioon.

Haluan alleviivata tämän asian merkitystä senkin takia, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä koskevien esitysten valmistelussa on esillä myöskin kiinteistöhallintoa koskevia esityksiä, joten nämä periaatteet tulevat olemaan hyvin tärkeitä ja on kiire täsmentää niitä Helsingin osalta.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tässä asiassa esitetään Leppävaaran tonttien varausta jatkettavaksi samalla hinnalla kuin kaksi vuotta sitten.

Mielestäni toimistotonttien hinnat ovat kuitenkin nousseet näiden kahden vuoden aikana, eli tässä ollaan tekemässä YIT:lle jonkinasteinen lahjoitus. Olisin uskonut, että näillä rahoilla olisi parempaa käyttöä. Tietysti mielellään YIT odottaa vielä parempaa markkinatilannetta. Mutta ehkä näitä tontteja olisi voinut tarjota jollekin muullekin rakentajalle.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Koskisen olen joskus eri mieltä, mutta tässä asiassa minäkin haluaisin kysellä.

Kun katsoo tätä markkinatilannetta, niin ei nyt vaikuta ihan siltä, että hinnat olisivat voimakkaasti kahden vuoden aikana ainakaan alas tulleet. Jos kaupunginjohtaja kertoisi sen viisauden, minkä takia hintataso on tätä luokkaa?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Se mielikuva, että asuntojen hinnat tai se tosiasia, että asuntojen hinnat ovat nousseet niin kovasti, luo vaikutelman, että koko kiinteistörintama yhtenäisesti olisi ollut tällä tavalla nousussa. Pientalojen tontit ovat nousseet todella jyrkästi. Meillä on paljon ihan kupla- ja markkinahäiriön asteelle asti olevia piirteitä. Mutta määrätyissä osissa kaupunkia toimistojen liikatarjontatilanne on hyvinkin vakava. Esimerkiksi Leppävaaran lähellä oli Pitäjänmäellä parhaimmillaan - jos oikein muistan - 40 % toimistoista tyhjillään. 40 %:ssa kävi. Se on laskenut siitä kyllä. Tämän päivän numeroa en muista. Mutta oltiin aivan kriisirajalla. Ja se käsitys, että noilla kulmilla jotenkin olisi voimakas hinnannousu, jota kiinteistöhallintomme ei ole huomannut, on minun käsittääkseni väärä. Mutta valtuutettu Koskisella on aika usein käsitys, että me myymme liian halvalla, että meidän täytyisi ehkä käyttää häntä konsulttina joskus näissä tehtävissä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun tällainen päätös on aiemman valtuuston toimesta hyväksytty, siihen on sisältynyt tietty aikataulu. Yrittäjät ovat arvioineet silloisen tilanteen mukaan sen aikataulun realistisuuden. Nyt tässä tehdään niin kuin usein nykyään yritystoiminnan kohdalla on tapana, että yrittäjäriskit siirretään julkisen vallan kannettavaksi, veronmaksajien ja kaupungin niskaan. Yrittäjä ei otakaan riskiä, kun kohteen toteuttaminen ei ollut yhtä helppoa kuin he olettivat.

Tätä asiaa ei ole meille jaetussa esityksessä sen kummemmin selvitetty eikä myöskään toista asiaa. Tämähän ei ole mikä tahansa alue. Tämä on suhteellisen hyvä alue toimistorakentamisen kannalta. Ilmeisesti yrittäjä on tavoitellut hyvin maksavia toimistotiloja eikä ole halunnut toteuttaa kohdetta ennen kuin se saa tarpeeksi hyvin maksavia asiakkaita itselleen. Se olisi jo voinut sinne saada toki halvemmalla hintatasolla. Tuollaisella alueella sijaitsevaan tilaan on varmasti toimistotilan tarvitsijoita.

Ihmettelen sitä tapaa, jolla näitä asioita valmistellaan. Tämän tapaisten arvioiden pitäisi kuulua jollain tavalla valmisteluun, jota kaupungin johto tekee tuodessaan esityksiä valtuustoon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Äänensävystä kuulin, että olit innoissaan, kun pääsit taas puhumaan.

Kysyn vielä sellaisen kysymyksen, että onko pohdittu sitä, että tonttipolitiikassa otettaisiin ns. varausmaksuja käytäntöön, jota kautta saataisiin vähän vauhtia tähän toimintaan. Ymmärrän, että täällä on tällä hetkellä rakentamisessa aika kova korkeasuhdanne, rakentamisen hinta nousee vähän turhan vauhdikkaasti ja rakennusindeksit ovat aika voimakkaan vaihtelurekvrenssin omaavia ja se ei ole aina helppoa määritellä niitä maksuja, koska pitäisi saada vauhtia toimintaan oikeaan aikaan. Usein se on juuri väärä aika sitten taas yrityksille.

Mutta on myös niin, että tässä aidosti - niin kuin täällä valtuutetut ovat sanoneet - tavallaan kaupungin kustannuksella tehdään bisnestä, vähän turhankin raa'asti. Millä tavoin on ajateltu tätä asiaa, että mahdolliset muut yrittäjät, halukkaat pääsisivät toimimaan tai niin, että ne yritykset, jotka pitävät tontteja varauksessaan kauemmin, joutuisivat siitä sitten myös mahdollisesta arvonnoususta lisää vielä kaupungille sitten mahdollisesti maksamaan?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On aika tuore johtosääntömuutospäätös valtuustolta, jossa varausten tekeminen siirtyi kiinteistölautakunnalta kaupunginhallitukselle. Olemme vasta nyt uuden järjestelmän käyttöön otossa, ja silloin on selvää, että kaupunginhallitus tulee tutkailemaan näitä täällä esiin tulleita seikkoja tarkemmin.

Se että mennään varaustietä eikä yleisellä tarjouskilpailulla, siihen on valtuusto antanut meille ohjeet, silloin kun painavat elinkeinopoliittiset syyt tätä perustelevat. Normaalisti jo nyt Helsingin alueella toimitaan niin. Haluamme työpaikkoja, pääkonttoreita tai muita syitä on. Silloin tällaiseen kilvoitteluun vaikkapa naapurikaupunkien kanssa varausmaksu sopii ehkä huonosti. Mutta mitä enemmän ... Tämä nyt on Espoossa. Siinä mielessä tietysti voisimme ajatella, että Espooseen tulisimme käyttämään varausmaksua, mutta Helsinkiin emme. En tiedä, mitä jotkut muut säädökset sanovat siitä, voisimmeko kohdella erilailla. Mutta tämä saattaisi varmaan olla hyvinkin perusteltu ehdotus - kiitos vaan - ryhtyä valmistelemaan. Mutta mitä suurempi kysyntätilanne on, niin elinkeinopoliittisia syitä tietysti on vähemmän, koska silloin normaalilla tarjouskilpailulla saavutetaan riittävän hyviä tuloksia. Silloin varausmenettelyn merkitys vähenee.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Outi Ojala Sture Gadd

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu