Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän nuorisolautakunnan uudeksi varajäseneksi Lotta Kortteista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän uudeksi varajäseneksi: Pirkko Telaranta.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kiitos onnitteluista ensin.

Helsingin kaupunginhallitus on päättänyt ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että se tekisi valtioneuvostolle esityksen kuntajaotuksen muuttamisesta Helsingin kaupungin, Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin kesken. Länsi-Sipoosta tulisi ehdotuksen mukaan liittää noin 5 000 ha:n suuruinen alue ja Vantaan ns. Västerkullan kiilan eteläosasta noin 200 ha:n suuruinen alue. Edellisen kerran Helsingin kuntarajaa on muutettu vuonna 1966, kun Vuosaari liitettiin kaupunkiin mm. Helsingin uuden sataman rakentamista varten. Taisi olla ydinvoimalastakin jonkun mielestä kysymys silloin. Tuolloin tehdyn alueliitoksen hyväksyi valtioneuvosto kaupunginvaltuuston tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Kaupunginvaltuuston käsittelyyn nyt tuodun esityksen lähtökohtana on se, että Itä-Helsingin kehittäminen edellyttää mm. Vuosaaren sataman valmistumisen myötä kaupunkirakenteen kehittämistä myös asuntorakentamisen osalta. Yhdyskuntarakenteen jatkaminen itään tapahtuu kaikkein luontevimmin metroliikenteen varassa. Tämä on puolestaan mahdollista ainoastaan siten, että Helsingin taloudelliset voimavarat saadaan nykyisen Länsi-Sipoon käyttöön liittämällä alue Helsinkiin. Länsi-Sipoon alue muodostaa merkittävän reservin seudun asuntorakentamisen kannalta.

Helsingin kilpailuasema on nykyisin kohtalaisen hyvä. Kaupunki on kasvava metropoli. Se on entistä tunnetumpi sekä politiikan, teknologian että kulttuurin aloilla. Euroopan talousmaantieteelliset muutokset ovat suosineet Helsinkiä. Itämeren alueen lisääntynyt taloudellinen merkitys on myös tuonut Helsingin lähemmäksi Manner-Eurooppaa. Vuorovaikutus naapurimaiden kaupunkien, ennen muuta Tallinnan, mutta myös Tukholman ja Pietarin kanssa on vahvasti lisääntynyt. Pyrkimys eurooppalaiseksi suurkaupungiksi merkitsee kilpailuasetelmaa lukuisten muiden kaupunkien joukossa. Pärjäämiseen tässä kilpailussa eivät yhdenkään pääkaupunkiseudun kaupungin voimat riitä yksin. Tarvitaan riittävän suuri metropolialue, jonka volyymit ovat sitä luokkaa, että ne vastaavat eurooppalaisia suurkaupunkeja. Tämän vuoksi ei ole yhdentekevää, ei vain Helsingin, vaan koko pääkaupunkiseudun kannalta, mitä Sipoon maankäytössä tulevaisuudessa tapahtuu. Sipoon omat kaavoitussuunnitelmat eivät ole tähän mennessä edellä mainittua kehitystä tukeneet. Rakentamisvolyymit ovat olleet pienet ja yhdyskuntarakenne Helsingistä katsoen hajaantunut ja merkittävältä osin suuntautunut Porvoon suuntaan.

Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu tarvitsee kehittyäkseen kipeästi näitä rakentamisen mahdollisuuksia. Luonteva tapa on liittää läntinen Sipoo osaksi Helsingin kaupunkia ja jatkaa itämetroa sinne. Tällöin muodostuisi ensimmäinen merkittävä seudullinen metrolinja yhdistettynä suunniteltuun länsimetroon, joka kulkisi Helsingin keskustan kautta. Näin voidaan myös vaikuttaa siihen alueelliseen epätasapainoon, joka seudulla tällä hetkellä valitsee. Vain pohjoiseen ja länteen kehittyvä aluerakentamismalli ei ole meren rannalla sijaitsevalle Helsingin metropolialueelle luonteva. Alueen tulee voida kehittyä pakottamatta säteittäisesti kaikkiin ilmansuuntiin.

Nyt vireille saatettavalla alueliitoksella on tärkeä merkitys Itä-Helsingin kehitykselle. Siihen kuuluvista alueista tulisi liitoksen myötä nykyistä kiinnostavampia sijoituspaikkoja yrityksille. Se vaikuttaisi myönteisesti myös uusien työpaikkojen syntymiseen. Laadukas omistusasuntotuotanto saisi alueella uutta puhtia. Alueliitos antaisi sekä nykyisen Itä-Helsingin, mutta myös Länsi-Sipoon kehittämiselle aivan uusia mahdollisuuksia. Haluan myös korostaa sitä, että esitettävän alueliitoksen toteuttaminen on edullinen asia myös alueen asukkaille. Heille Helsinkiin kuuluminen merkitsee nykyistä parempia julkisia ja yksityisiä palveluja alkaen metrolinjan varaan rakentuvasta joukkoliikenteestä. Myös muulle Sipoolle, joka jo nyt nojaa vahvasti Itä-Helsingin palvelutarjontaan, itäisen Helsingin metropolialueen laajentuminen merkitsee entistä parempaa palvelutarjontaa.

Länsi-Sipoo -asiassa koskevassa julkisessa keskustelussa on viitattu kriittisesti mm. salaiseen valmisteluun. On paikallaan kuitenkin todeta, että asian valmistelu käynnistyy nyt vasta, mikäli kaupunginvaltuusto hyväksyy tehdyn esityksen. Lisäksi Helsingin kaupunki on jo vuosien ajan täysin avoimesti ilmaissut kantansa, että Sipoon länsiosat tulisi liittää osaksi Helsinkiä.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kuntajakolain mukaan kuntajaon muuttamista koskevan esityksen valmistelusta huolehtivat sisäasiainministeriö ja muut viranomaiset säädetyllä tavalla. Lisäksi mm. asianomaisten kuntien asukkaille tullaan varaamaan mahdollisuus tehdä asiasta huomautuksensa omalle kunnanhallitukselleen. Tämän jälkeen asianomaisten kuntien on annettava esityksestä sekä sitä koskevista huomautuksista omat lausuntonsa. Lopullisesti kuntajaon muuttamisesta päättää valtioneuvosto.

Arvoisa puheenjohtaja. Ärade fru ordförande.

Kysymys maan pääkaupunkia kasvattavista kuntaliitoksista ei ole uusi. Helsinkiin on liitetty alueita vuosina 1643, 1906, 1912, 1927, 1931, 1946 ja 1966. Monet mainituista päätöksistä ovat ns. pakkoliitoksia ja useimpien taustalla on pääkaupungin yhdyskuntarakenteen laajeneminen ja siihen liittyvä seudun elinvoimaisuuden turvaaminen. Myöskään kysymys Sipoon läntisten osien liittämisestä Helsinkiin ei ole uusi. Asiasta on tehty erilaisia suunnitelmia jo vuosikymmenten ajan. Kuluneena keväänä asia on ollut vahvasti esillä Helsingin kaupunginvaltuustossa. Paras -hankkeeseen liittyneessä vastauksessaan pääkaupunkiseudun neuvottelukunta teki jo helmikuussa tätä koskevan esityksen valtiolle. Asia on kirjattu myös pääkaupunkiseudun historiallisessa toukokuisessa yhteistyösopimuksessa. Se, että sama esitys laajempine perusteluineen, tarkkoine karttalinjauksineen ja valtiolle tehtävine konkreettisin esityksineen tuodaan nyt tänään valtuuston käsiteltäväksi, perustuu lähinnä kahteen asiaan.

Kuten tiedossa on, asia on valtioneuvoston, ei Helsingin käsissä. Tämän takia valtuuston yhteistä tahtotilaa on pyritty edistämään lobbaamalla aktiivisesti asiaa kevään aikana monille ministereille ja keskeisille valtion virkamiehille. Noin viime viikon puolivälissä kävi ilmeiseksi, että meillä on perusteltua syytä olettaa valtiovallan suhtautumisen kehittyneen niin myönteiseksi, että asian ratkaiseminen nyt olisi mahdollista.

Toiseksi:

Kuntaliitos vie positiivisenkin tahtotilan olemassa ollessa aikansa. Asian todellinen edistäminen vaatii konkreettista esitystä valtiovallalle. Tiedostetaan, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään varsin pian. Päädyimme yhdessä valtion kanssa siihen, että nyt olisi sopiva hetki saattaa asia myös muodollisesti vireille, jotta asia voitaisiin myös ratkaista tämän hallituksen kaudella.

Se, että asia meni niin viime tippaan, että kaupunginhallitus kokoontui vasta tänä aamuna ylimääräiseen kokoukseen tekemään esitystään valtuustolle, perustuu kolmanteen asian kannalta relevanttiin seikkaan.

Helsingillä ja Sipoolla on pitkä yhteinen vesiraja, mutta ei yhteistä maarajaa. Valitseman lain tulkinnan mukaan kuntaliitos edellyttää kuitenkin yhteistä maarajaa. Helsingin ja Sipoon välillä on Vantaalle kuuluva ns. Västerkullan kiila. Sipoon läntisten osien liittäminen Helsinkiin edellyttää siksi myös Västerkullan kiilan liittämistä Helsinkiin. Helsinki ja Vantaa puolestaan ovat pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksessa, itse asiassa juuri Sipoon kysymyksen takia, sitoutuneet käymään neuvotteluja aluevaihdoksista Västerkullan kiilan ja Ala-Tikkurilan osalta. Näitä neuvotteluja olemme kaupunginjohtajan ja valtuuston puheenjohtajan kanssa käyneet Vantaan poliittisen ja virkamiesjohdon kanssa vielä alkuviikosta.

Neuvotteluissa päädyttiin lopulta yhteisymmärrykseen siitä, että Helsinkiin tulisi liittää vain Västerkullan kiilan eteläiset, eli käytännössä pohjoisessa Itäväylään rajoittuvat alueet. Samalla todettiin, että Vantaan mainitut edustajat suhtautuvat ymmärryksellä näin suoritettavaan alueliitokseen Vantaan ja Helsingin välillä ja että tämä yhdessä mm. Helsingin itämetroa koskevien suunnitelmien kanssa avaa myös Vantaalle uusia merkittäviä kehittämismahdollisuuksia omien alueidensa suhteen. Ala-Tikkurilan osalta todettiin selkeänä yhteisenä näkemyksenä, ettei sen suhteen tule ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, että Ala-Tikkurila olisi täten jatkossakin osa Helsingin kaupunkia ja että koko aluevaihdoskysymys tulisi tätä myöten katsoa loppuun käsitellyksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan omasta ja kaupunginhallituksen puolesta pahoitella sitä, että tämä kauaskantoinen ja Helsingin kannalta erinomaisen merkittävä asia tuodaan näin kiireellisenä ja poikkeuksellisesti valmisteltuna valtuuston käsiteltäväksi. Toivon ja uskon kuitenkin, että valtuutetut mieltävät, että niin valtiovallan kannanmuodostukseen kuin Vantaan kanssa käytyihin keskusteluihin liittyneet aikataulutekijät eivät ole mahdollistaneet asian tuomista normaalimenettelyssä ja että toisaalta tarve pyrkiä saamaan lopullinen ratkaisu asiaan vielä tämän hallituskauden aikana ei myöskään mahdollistanut asian jättämistä syksyyn.

Esillä oleva karttapiirros rajoineen saattaa synnyttää vaikutelman, että kyse on isosta Sipoota koskevasta alueesta. Näin onkin. Onkin hyvä havaita, että kaupungin tarkoituksena olisi rakentaa ko. alueelle asunnot 40 000 - 50 000 uudelle asukkaalle ja että alueen kehittäminen olisi tarkoitus rakentaa laajentuvan metroverkon varaan, mikä edellyttää laajoja investointeja. On myös kaikkien osapuolten kannalta tarkoituksenmukaista, että alue on niin laaja, että se täyttää pääkaupunkiseudun laajentumistarpeet pitkälle tulevaisuuteen ja ettei siihen siksi tarvitsisi tulevaisuudessa enää palata.

Kysymykseen siirrettävän alueen suuruudesta liittyy myös yksi julkisuudessakin osin harhaanjohtavasti uutisoitu oikeudellinen kysymys. Sipoosta Helsinkiin liitettäväksi esitetty alue on pinta-alaltaan 5 000 ha eli 14 % Sipoon pinta-alasta. Sen väkiluku on 3 500 asukasta eli 19 % Sipoon väkiluvusta. Tästä on eräissä yhteyksissä tehty se johtopäätös, ettei liitos olisi mahdollinen, koska molemmat luvut ylittävät kuntajakolaissa olevat rajat eli 5 % asukasmäärästä ja 10 % pinta-alasta. Kuntajakolain 5 §:ssä on kuitenkin myös 2 momentti, jonka mukaan "muutoin kuntajaon muutos voidaan tehdä vain erityisen painavilla, 3 §:n mukaisilla edellytyksillä". Asia on ilmaistu hieman selkeämmin hallituksen kuntajakolakia koskeneessa esityksessä, jonka mukaan "pykälän 2 momentin nojalla voitaisiin pykälässä tarkoitettuja muutoksia tehdä suurempinakin valtuustojen tahdon vastaisesti, mikäli 3 §:n yleiset edellytykset toteutuisivat niissä erityisellä painavuudella." Kaupunginhallituksen tulkinnan mukaan kaikki nämä edellytykset täyttyvät ja täyttyvät vieläpä erityisellä painavuudella ja täten liitos on mahdollinen valtioneuvoston päätöksellä myös tässä laajuudessa. Selvyyden vuoksi on vielä hyvä todeta, että eduskunta voi säätää lailla mistä tahansa kuntajaon muutoksesta ilman ehtoja. Esityslistatekstissä ei ole otettu kantaa siihen, koska kuntaliitoksen olisi tarkoitus astua voimaan. Tämä on tarkoituksellista jo sen takia, että asia on tämän jälkeen valtion käsissä. Sinänsä asiasta voidaan esittää erilaisia perusteltuja näkemyksiä. Itse uskon, että mahdollisimman nopea aikataulu olisi tässäkin suhteessa järkevää.

Läntiseen Sipooseen ja erityisesti ns. Sipoon korpeen liittyy merkittäviä luontoarvoja. On erittäin tärkeää, että Helsinki selkeästi jo tässä vaiheessa viestittää, että nämä arvot eivät ole vaarassa ja että Helsinki ympäristöpoliittisesti monin tavoin esimerkillisenä eurooppalaisena mallikaupunkina ottaa nämä arvot ja niiden turvaamisen erittäin vakavasti.

Lopuksi haluaisin - rouva puheenjohtaja - palauttaa peruskysymyksen eli sen, miksi Helsinki on näin voimallisesti havittelemassa osaa Sipoota itselleen.

Pääkaupunkiseutu tuottaa kolmasosan koko maan bruttokansantuotteesta. Seutu ja sen kansantaloudellinen merkitys kaiken lisäksi kasvavat koko ajan. Alueen elinvoimaisuutta ehkä eniten uhkaava tekijä liittyy riittämättömään tontti- ja asuntotarjontaan sekä tästä seuraten asuntojen korkeisiin hintoihin ja mahdollisuuksiin vastata alati vaikeutuvaan työvoimapulaan.

Toinen seudun tasapainoista kehitystä vakavasti uhkaava tekijä liittyy yhä hajautuvaan yhdyskuntarakenteeseen, lisääntyvään ja yhä vaikeammin hallittavaan liikenteeseen, kasvavaan energian kulutukseen ja kasvaviin päästöihin, riskiin joukkoliikenteen kilpailukyvyn suhteellisesta heikkenemisestä ja kaiken kaikkiaan ekologisesti kestävän kehityksen turvaamiseen. Läntisen Sipoon ottaminen lähitulevaisuuden keskeiseksi kehittämiskohteeksi helpottaisi merkittävästi kaikkien näiden ongelmien hallitsemista.

Sipoo ei ole osoittanut intressiä eikä sillä ole resursseja alueen todelliseen kehittämiseen. Helsingillä on sekä intressi että resurssit. Sen takia on luontevaa, seudullisen kehityksen kannalta järkevää ja koko kansantalouden kannalta tarkoituksenmukaista, että nämä alueet liitetään Helsinkiin, joka joka tapauksessa kantaa päävastuun pääkaupunkiseudun ja tätä kautta koko maan elinvoimaisuuden, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaamisesta yhä haasteellisemmaksi muodostuvassa maailmassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen hyvin tietoinen siitä, että monet tässäkin salissa tänään paikalla olevat ministerit, kansanedustajat ja valtuutetut ovat omalta osaltaan vahvasti vaikuttaneet valtiovallan tahdonmuodostukseen ja tämän asian edistämiseen. Tästä haluan lausua lämpimät kiitokset teille kaikille.

Aivan erityisesti haluan kuitenkin kiittää teitä arvoisa rouva valtuuston puheenjohtaja. Asian etenemistä läheltä seuranneena olen tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että ilman teidän aktiivista ja pyyteetöntä panostanne, ilman teidän suurta uhrautumistanne tämänkin asian edistämiseksi ja ilman teidän valtakunnan poliittisesti merkittävää asemaanne ja siihen liittyviä hyviä henkilösuhteitanne emme olisi tänään niin pitkällä kuin mitä nyt olemme.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallituksen esitys valtioneuvostolle liittää osia Vantaan kaupungista, noin 200 ha ja Sipoon kunnasta noin 5 000 ha ja vesialueet on ajankohtainen ja tarpeellinen sysäys pääkaupunkiseudun ja laajemmin koko eteläisen Suomen kehitykselle ja taloudellisen vetovoiman säilyttämiselle. Se vahvistaa oleellisesti pääkaupunkiseudun mahdollisuuksia pärjätä suomalaisen hyvinvointipolitiikan talousveturina ja kansainvälisessä kilpailussa. Monet tahot, mm. YTV, Uudenmaan liitto, Kauppakamari, elinkeinoelämän edustajat, ovat esittäneet, että alueen tulevan kehityksen pahimmaksi esteeksi voi muodostua riittävä asuntotuotanto, etenkin kohtuuhintaisten asuntojen ja kestävän kehityksen periaatteiden mukainen tiivis ja tehokas kaupunkirakenne. Näillä alueliitoksilla voidaan näitä esteitä merkittävästi poistaa ja parantaa Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun kehittämistä.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä kannattaa yksimielisesti alueliitosesitysten tekemistä valtioneuvostolle.

Seudullisen kehityksen turvaaminen on ollut pitkään sosialidemokraattien tavoitteena. Valtioneuvoston myönteinen päätös alueliitoksista tukisi tätä tavoitetta.

Yleiskaava 2002 valmistelussa Sipoon suunta oli vahvasti esillä. Valmisteluasiakirjoissa on kuvattu niitä mahdollisuuksia, mitä kuntaliitos toteuttaessaan antaisi. Yhtenä konkreettisena asiana olisi metron jatkaminen Mellunkylästä Sipoon suuntaan. Sitä koskeva nuoli on jo kartassa. Valtioneuvoston päätös alueliitoksista tulisi selkeästi siirtämään entisestään kehityksen painopistettä itään.

On myös hyvä muistaa, että jo nyt monet naapurikunnat, Sipoo ja Vantaa mukaan lukien, käyttävät Helsingin palveluja ja käyvät työssä Helsingissä. Mm. opetuspalvelujen käyttöä kuvataan tässä valtuustossa käsittelevässä tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa. Näiden asioiden kehittäminen pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan työssä saa uutta puhtia tämän alueliitospäätöksen myötä, mikäli emme sitä ennen ole ehtineet jo pääkaupunkiseudun yhteistyössä paljon pitemmälle ennen kuin valtioneuvoston päätös on lainvoimainen.

Haluan antaa tunnustusta ja kiittää kaupungin viranhaltijajohtoa ja poliitikkoja, jotka ovat olleet mukana tätä alueliitosehdotusta valmistelemassa. Haluan yhtyä niihin kiitoksiin, mitä kaupunginhallituksen puheenjohtaja äsken totesi. Se osoittaa sitä aloitteellisuutta ja aktiivista yhteistyötä valtiovallan kanssa, mitä sosialidemokraatit ovat pitkään peräänkuuluttaneet kaupungin johdolta. Yhteistyöllä ja aloitteellisuudella voidaan kaupunkimme asioita hoitaa parhaiten.

Kiitoksien piiriin kuuluu myös valtioneuvoston asiaa ymmärtävä ja myönteinen suhtautuminen asiaan, mikä on mahdollistanut tämän asian liikkeelle lähdön. Tämä liikkeelle lähtö on merkinnyt paljon työtä vuosien ajan. Sitä ei ole polkaistu hetken mielijohteesta. Kiitokset siitä kaikille virkamiehille, jotka ovat sitkeästi uskoneet asiaan ja valmistelleet sitä vuosien varrella. Tämän päivän valtuuston päätös on historiallinen. Toivottavasti se on yksi merkittävä askel pääkaupunkiseudun metropolialueen tulevaisuuden kehitystä. On hyvä olla tekemässä tätä päätöstä.

Kaupunginhallituksen esittelytekstissä on jo etukäteen huolehdittu siitä, että tärkeät luontoarvot Sipoon alueella - mukaan lukien Sipoon korpi ja viheryhteydet - turvataan. Ennen kuin asuntoja voidaan lähteä rakentamaan, on muistettava, että alueelle tarvitaan ensinnäkin maakuntakaava ja Helsingin pitää valmistella uusi yleiskaava. Näiden kaavojen yhteydessä tullaan monella tavalla selvittämään viher-, virkistys- ja luontoarvot ja minkälaista rakentamista tälle alueelle tulee. Joten siihen keskusteluun voimme palata vielä monta kertaa matkan varrella.

Kiitoksia kaikille.

Puheenjohtaja.

On se aika paksua, että kun tiettyä asiaa ei käsitellä normaalijärjestyksessä, on kähmintää, tulee yllätyksenä valtuustolle ja joka kaiken lisäksi on sellainen, joka herättää tunteita ja jolle löytyy monia vastustajia, niin täällä kiitellään virkamiehiä siitä, että ei olla ajoissa saatu edes vaikuttaa tähän asiaan. On se hieman ihmeellistä. Ei muuta.

Hyvät kuulijat.

Mielestäni meillä on tekeillä erinomainen päätös tai ainakin erinomainen esitys.

Haluan kyllä onnitella ylipormestaria, että jos tämä hanke toteutuu, niin tämä on yksi suurimpia ja merkittävimpiä koko pääkaupunkiseutuun vaikuttavia asioita. On toki niin, että tämän päätöksenteon kiireellisyys - aikataulu on ehkä valtioneuvostosta ollut myös kiinni - ei anna aivan täysiä pisteitä taiteellisesta vaikutelmasta. Meillähän olisi ollut tietysti toinen vaihtoehto pitää kokous heinäkuussa, mutta en tiedä, olisiko se valtuutettuja sen enempää innostanut tämän asian suhteen. Mutta näin olisi ollut pakko tehdä, koska syyskuussa tämä olisi ollut myöhässä eikä sitten taas niitä kuulemisprosesseja, mitkä tällaiseen kuuluu, olisi voitu mitenkään sivistyneesti tehdä. Tärkeintä on tietysti se, että asukkailla on mahdollisuus tulla kuulluiksi kuin se, että valtuutetut, joiden kanta tähän asiaan on ollut tiedossa, tähän aika moni on halunnut kauan, ei sillä tavalla ehkä kuitenkaan loukkaa kuin muotoaan, mutta ei sisältöä.

Hyvät valtuutetut.

Meillä tulee jatkossa olemaan erittäin merkittäviä kaavoituspäätöksiä. Nyt tehdään historiaa. Meillä on mahdollisuus tehdä joko tusinatyönä kohtalaisen hyvää tai sitten todella paneutua ja tehdä loistavaa kaupunkirakennetta.

Itse toivoisin, että me näyttäisimme koko muulle Suomelle ja ehkä joillekin naapureillemmekin, miten tehdään hyvää pientalovaltaista ja tiivistä puutarhakaupunkia, sellaista, jossa on samanaikaisesti hyvä palvelutaso ja joka on luonnonläheistä ja pientalovaltaista ja joka perustuu joukkoliikenteeseen eikä yksityisautoiluun.

Niin kuin tiedämme, tämä hanke on jossakin määrin myös ristiriitoja aiheuttava. Mielestäni meidän on pidettävä huoli siitä, että Helsinki on uusille helsinkiläisille hyvä kaupunki, hyvä isäntä, tekee hyviä päätöksiä. Sen takia tammikuun 1. päivänä, mikä vuosi se sitten onkin - joka tapauksessa vuoden alustahan tämä liitos lain mukaan tapahtuu - tammikuun 1. päivänä toivottavasti kaupungin joukkoliikenne alkaa toimia tuolla alueella täydellä tehollaan. Metroa me emme saa sinne heti. Toivon, että metro tulee pikaisesti, jotta se vaikuttaisi siihen kaupunkirakenteeseen ja ihmisten käyttäytymiseen alusta alkaen eikä perästä paiskaten, niin kuin joskus on tapahtunut ja että alueelle heti sen rakentumisesta alkaen taataan hyvät palvelut. Tiedän, että sillä alueella on puutteita koulupalvelujen suhteen. Se meidän pitäisi hoitaa mahdollisimman pikaisesti kuntoon, jotta uudet asukkaat havaitsisivat, että he ovat tulleet parempaan kaupunkiin ja parempaan kuntaan kuin mistä lähtivät. Ja kaikki tämä maksaa. Sen takia toivon - ja katson apulaiskaupunginjohtaja Korpisen suuntaan - tähän täytyy suunnitella rationaalinen, hyvä maapolitiikka siten, että sillä maanarvonnousulla, joka tähän ilman muuta liittyy, voidaan taata ne hyvät palvelut, hyvät joukkoliikenneyhteydet ja metroverkon rakentaminen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tiedän, että luonnonsuojeluliikkeessä on oltu hyvin huolissaan siitä, mitä tapahtuu, jos Sipoon korpi liitetään Helsinkiin. Luulen, että luonnonsuojeluliike voisi olla paljon luottavaisimmin mielin, jos se ihan oikeasti olisi liitetty Helsinkiin. Tässä esityksessä sitä ei liitetä Helsinkiin. Se on ehkä tämän rajauksen huonoimpia puolia. Helsingin käsissä jos Etelä-Sipoo rakennetaan järkevästi - se tarvitsee hyvät viheralueet - se takaisi Sipoon korven olemassa olon. Toivon, että johonkin järjestelyihin Sipoon kunnan ja valtion kanssa päästäisiin siitä, että Sipoon korpi säilyisi. Olisin toivonut, että raja tältä osin olisi vedetty vähän enemmän pohjoiseen päin. Mutta en nyt tietenkään tee vastaehdotusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Varmaan on vähän turhan lennokasta sanoa, että kun Berliinin muuri murtui, niin sitäkään ei valmisteltu montaa vuotta, sitä itse prosessia, mutta näin jälkeenpäin sitä voidaan pitää varmasti viime vuosisadan yhtenä merkittävimpänä jatkumona siitä prosessista, jota Euroopan tasolla on ollut. Täällä meidän Helsingin seudulla Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan raja on ollut vähän kuin Berliinin muuri, jossa kummatkin maakuntaliitot ovat rustailleet omia maakuntakaavojaan ja on ollut omia visioita ja kaikenlaista muuta vastaavaa, kun aidosti ihmisten kohdalla tilanne on ollut se, että kaupunkirakennetta on aidosti hyödynnetty yhdessä kaupallisia palveluja Sipoon suunnalta, Helsingin suunnasta on hyödynnetty niin kuin pitääkin.

Haluan kiittää tästä valmistelusta - joka on tehty toki aika tiuhaan ja nopealla tempolla - niin arvon virkamiehiä kuin niitä henkilöitä, jotka ovat tässä tiiviisti olleet mukana. On joskus aika toimia ja nyt on sen aika.

Mutta nousin tänne puhumaan lähinnä muutamasta syystä. Yksi on se, että itse olen ollut pitkän aikaa huolestunut siitä, millä tavalla itäinen Helsinki kehittyy pääkaupunkiseudulla nyt tämän mahdollisen päätöksen jälkeen. Itäisestä Helsingistä syntyy, ei enää itäinen Helsinki, vaan keskinen Helsinki. Vuosaaren satamaahan ei sen jälkeen ole enää rajalla, vaan se on keskisessä Helsingissä ja kehityksen painopiste siirtyy sinne minne sen pitääkin. Sehän tulee vaikuttamaan toki - väitän - mittavasti myös koko pääkaupunkiseudun suunnitteluun. Väitän, että tämä mahdollinen päätös tulee imemään kaikki ne päätöksenteko- ja suunnitteluresurssit, joita Helsingissä löytyy, tähän suuntaan. Mutta kiitos, tähän suuntaan pitää mennä. Tämä on se suunta, joka kaupunkirakenteen kannalta on oivallinen.

Minäkin haluan myös kiittää siitä, että tässä on oivallettu kaupunkirakenteen kestävä kehittäminen eli se, että se perustuu metron jatkamiseen ja sitä kautta sellaiseen rakenteeseen, joka on yhteiskunnan kehittämisen kannalta tärkeää. Ja haluan korostaa sitä, mitä myös ryhmämme puheenjohtaja sanoi, että kaupunkisuunnittelun pitää olla kestävää, sen tulee olla sellaista, että se todellakin houkuttelee. Me olemme nähneet historiasta erilaista suunnittelua. Nyt kannattaa yhdistää se kaikki osaaminen, joka meillä on ja tehdä sellaista kaupunkia, jota jokainen haluaa, jossa jokainen haluaa elää.

Olen myös iloinen siitä, että tämä - toivon mukaan - käynnistää uudelleen keskustelut Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakuntien aidosta fuusiosta. Uudenmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana joskus vähän ihmetyttää, että meillä vieläkin on tilanne sellainen kuin se tällä hetkellä on. Nekin neuvottelut, samoin kuin tämäkin asia, pitää hoitaa tyylillä niin, että kansalaisia kuullaan, että käydään kattava ja laaja prosessi, jossa katsotaan kaikki ne tarpeet, joita tässäkin tapauksessa ihmisillä Sipoon suunnalla on.

Toivon, että tästä ei synnytetä asetelmaa "iso paha susi", vaan yhteistyö, joka tästä alkaa, kehittyy parempaan suuntaan niin, että voimme ylpeinä esitellä tätä asiaa eteenpäin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori kertoi siitä prosessista, jossa kaupunki on kasvanut. Uskon, että tämä viimeisin tulee olemaan - toivon mukaan - minun mielestäni ainakin parhain tässä suhteessa eli se, että kaupungin tämän alueen ihmisiä kuunnellaan ja sitä kautta osallistumisprosessi on laajaa.

Ei kun eteenpäin ja voimia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Kuntien väliset rajat ovat tietenkin historiallisia. Niitä ei ole kiveen hakattu.

Kaupunginhallituksen esityksen valmistelussa on kuitenkin sivuutettu kokonaan se, että kuntien hallinto on Suomen lain mukaan nimenomaan asukkaiden itsehallintoa. Kuntalain mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lisäksi lain 29 §:ssä velvoitetaan kunta tiedottamaan asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista jne.

Tätä esitystä on, toisin kuin kaupunginjohtaja Pajunen yritti väittää, valmisteltu salassa. Kuten kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuoren puheenvuorosta ilmeni, tästä esityksestä on käyty jo pidempään neuvotteluja Helsingin kaupungin nimissä valtioneuvoston ja ainakin yhden naapurikunnan, kenties useamman kanssa ilman, että siihen olisi ollut minkään kaupungin päätöselimen antamaa valtuutusta. Tämä on mielestäni törkeää valtuuston ja kuntalaisten oikeuksien loukkaamista.

Miksi asukkaat niin Helsingissä, Vantaalla kuin Sipoossakin on sivuutettu valmistelusta? Asukkaiden sivuuttaminen ja valtion pakkokeinojen käyttöönottamispyrkimys ei ole omiaan luomaan hyviä lähtökohtia aluetta koskeville tuleville ratkaisuille.

Kuntajakolain tarkoituksena ei ole oikeusvaltiolle vieras vahvemman oikeuden toteuttaminen. Päätösesityksessä sen perusteluissa tarkastellaan kuitenkin asiaa yksipuolisesti vain Helsingin laajentamisen näkökulmasta. Sipoolaisten kannalta kuntajakolaissa säädetyt edellytykset kuntajaon muuttamiselle tuskin täyttyvät.

Lain mukaan muutoksen toteuttamiselle pitäisi olla tässä tapauksessa vieläpä erityisen painavat perusteet. Onko Helsingin tai rakennusliikkeiden pyrkimys saada lisää rakennusmaata käyttöönsä tällainen erityisen painava peruste? Ja varsinkin, onko se sitä sellaisessa tilanteessa, jossa Helsingin kaupungilla on omalla alueellaan suuria rakentamattomia alueita ja suunnitteluvaiheessa olevia asuntoalueita yhteensä kymmenille tuhansille uusille asukkaille?

Voi myös kysyä, onko myöskään helsinkiläisten etujen mukaista ahnehtia samaan aikaan vielä lisää alueita, joille kaupungin tulee huolehtia kunnolliset palvelut? Esimerkiksi täällä mainittuun itäisen Helsingin kehittämiseen on kaupunginhallituksen ryhmillä ollut ilman tätä esitystäkin vuosikausia aikaa panostaa. Mutta mitä on tapahtunut? Jokainen Itä-Helsingissä sen tietää. Samat ryhmät ovat usean vuoden aikana heikentäneet monia itäisen Helsingin palveluja. Miksi nyt olisi syytä olettaa niiden toimivan toisin?

Tätä esitystä on valmisteltu tavalla, joka muistuttaa pikemminkin yrityskauppaa kuin asukkaiden itsehallintoon perustuvaa demokraattista kunnallista hallintoa.

Pääkaupunkiseudulla tarvitaan kuntien yhteistyötä mm. maankäytön, asuntopolitiikan, joukkoliikenteen ja elinkeinopolitiikan kehittämisessä. Talouden ja hallinnon keskittäminen yhä suurempiin yksiköihin edustaa kuitenkin mielestäni vanhaa ajattelua. Metropoli-ideaakin voidaan toteuttaa uudenlaisella verkostomaisella yhteistyöllä. Pääkaupunkiseudun kasvun kiihdyttämiseen liittyy sitä paitsi myös muuta Suomea koskevia aluepoliittisesti ongelmallisia piirteitä.

Kaupunginhallituksen esityksen perustelujen mukaan Länsi-Sipoota havitellaan pääosin pientalovaltaiseen asuntorakentamiseen. Ainakin ranta-alueista havitellaan ilmeisesti Helsingille omaa eastend'iä, jonne köyhillä ei olisi asiaa. Kun alueen pohjoisempiin osiin puuhataan metron jatkamista, voi epäillä, miten hyvin Sipoon korven ja muut luonto- ja virkistysaluearvot alueella voidaan turvata. Ainakaan Helsingin omat aiemmat kaavaratkaisut eivät kaikilta osin tässä suhteessa lupaa hyvää.

SKP:n ja asukaslistan ryhmän piirissä on, niin kuin varmaan monessa muussakin ryhmässä - (Puheenjohtajan välihuomautus.) - joiltakin osin erilaisia mielipiteitä alueliitoksiin suhtautumisesta. Yhtä mieltä me kaikki olemme kuitenkin siitä, että emme hyväksy pakkoliitoksia. Emme hyväksy salailuun perustuvaa epädemokraattista päätöksentekoa. Kunnallisen itsehallinnon ja demokratian sivuuttaminen tässä ratkaisussa olisi myös väärä viesti siitä, miten Helsingissä suhtaudutaan valtion rooliin juuri nyt kun hallitus valmistelee esityksiä kunta- ja palvelurakenteiden muutoksesta.

Asukkaiden sivuuttaminen ja kunnallisen itsehallinnon loukkaaminen ovat siis ensisijaiset perusteet, joiden takia SKP:n ja asukaslistan ryhmä vastustaa tätä esitystä kuntajaotuksen muuttamisesta.

Esitän, että kaupunginvaltuusto päättää hylätä esityksen ja velvoittaa kaupunginhallituksen jatkamaan neuvotteluja Sipoon ja Vantaan kanssa yhteisymmärryksessä tehtävistä ratkaisuista.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Först och främst en liten hälsning från grannen till ordföranden, kan

användas på bil eller dylikt.

Bästa fullmäktigeledamöter.

Jag går inte desto mera in på de juridiska fel som finns i denna beredning, som säkert kommer att komma upp i någon annan taltur och senast i förvaltningsdomstolen dit det här ärendet dess värre kommer att gå, inte av oss men det kommer att gå.

Nu går jag inte heller djupare in på huruvida vi alls behöver mark, men jag vill gärna bli ihågkommen som den som redan i detta skede varnade för att Helsingfors kanske håller på att ta vatten över huvud med den enorma mängd projekt som vi planerar, som vi tänker genomföra på en gång. Byggprojekt för över 1 miljard euro på gång utan att befolkningen ökar i någon avsevärd utsträckning i Helsingfors och då planerar man att skaffa 5 000 hektar skog för att bebyggas ytterligare.

Stadens befolkningsutveckling har inte varit särskilt stark på tiotals år, det finns ingenting som tyder på att trenden plötsligt skulle svänga. Risken är också att staden bara pressar upp byggnadspriser och anstränger övriga stadens sektorer med att satsa pengar på dylika projekt. Men huvudpoängen är ändå att det här inte är god kommunalförvaltning. Det här har präglats från början till slut av mygel och hemlighetsmakeri. Det har inte funnits och det finns inga goda argument för att detta inte skulle ha kunna behandlas i normal ordning.

För övrigt gratulerar till Lehtipuu som förtjänstfullt ljög i dagens Hbl om att du inte över huvud taget känner till något möte som är på kommande osv. Man skulle nästan ha trott att du var i samma roll som vissa andra som borde ha vetat, men du de facto visste och hävda att du ingenting vet.

Jag ser inte över huvud taget varför vi vill ge en bild av Helsingfors som är den att här myglas det, här fifflas det, här gör man under bordet och så kommer man med extra ärenden samma dag.

Asia ei myöskään ole niin kiireellinen ja koska kunnallislaki sanoo, että asia, joka ei ole listalla, pitää olla kiireellinen, jotta sen voi käsitellä, niin RKP esittää asian palauttamista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vajaa kuukausi sitten - tai melko tarkkaan kuukausi sitten - pidettiin historiallinen kokous Finlandia-talolla. Neljän pääkaupunkiseudun kunnat, kaupungit olivat koolla ja tekivät omissa valtuustoissaan kukin päätöksen yhteistyösopimuksesta ja sen jatkotyöstä. Tämä kyseinen asia, Länsi-Sipoota koskeva asia oli myös mukana sopimuksessa ja se hyväksyttiin valtuustojen yhteisellä päätöksellä. Nyt tietysti voidaan spekuloida sillä, minkälaisia erityisvaltuutuksia pitää antaa asioiden eteenpäin viemiseksi. Mutta en minä ainakaan katso, että tässä täytyy lähteä kritisoimaan sitä, että tehtyjä päätöksiä nyt viedään eteenpäin.

Ennen kaikkea kysymyshän on se, että tämä on tietysti Helsingin valtuuston osalta myös historiallinen päätös. Tämä ei ole lopullinen päätös. Tämä on päätös. Me teemme esityksen valtioneuvostolle. Tämä käynnistää, laittaa liikkeelle tietyn prosessin, josta me olemme jo aikaisemmin päättäneet. Sitten alkaa se kaivattu ja välttämätön asukaskuuleminen. Silloin kansalaiset ottavat kantaa ja tulee varmasti erilaisia kannanottoja. Se on tärkeä vaihe. Meillä on nyt käsissämme tilaisuus, joka on kieltämättä aika ainutlaatuinen.

On tietysti niin, että ajankohtaa ei voi aina itse valita. Varmaan voi ajatella niin, että mikä kiire tässä nyt on, odotellaan ja katsotaan ensi vuonna. Jos ei tätä tilaisuutta nyt käytetä, niin se merkitsee sitä, että tämän hallituksen aikana ei ainakaan tapahdu mitään. Tämä ei ole uusi asia. Nämä asiat ovat olleet aikaisemminkin esillä. Kyllä me voimme tietysti antaa tämän tilaisuuden luisua käsistämme. Kyllä minä helsinkiläisenä kaupunginvaltuutettuna kuitenkin ainakin mietin sitä, toistuuko tällainen tilaisuus, joka meillä nyt on. Niin kuin on käynyt ilmi, neljän kaupungin päättäjät, niin totta kai niitä murinoita oli jo silloin. Ennen kaikkea RKP:n ryhmät kaikista neljästä kaupungista selkeästi toivat esiin kantansa. Se oli demokratiaa. Teillä se mahdollisuus ja oikeus on. Näin täytyy tehdäkin. Mutta me olemme sellaisen päätöksen kuitenkin yhdessä tehneet.

Nyt meillä on tilaisuus käsissämme ja me käytämme sitä. Sen jälkeen - kun valtioneuvosto tähän on ilmeisesti sitoutunut henkisesti - käynnistyy prosessi. Nyt käynnistyy neuvotteluprosessi ja kuulemisprosessi ja neuvotteluprosessi myöskin varmaan, johon voi vaikuttaa, keskusteluprosessi. Siltä osin tässä täytyy miettiä, että eihän tässä ole kysymys ainoastaan Helsingin intressistä. Helsingin intressi on vahva. Se täytyy tunnustaa ja tietää. Muistutan myös siitä, että kun hyväksymme tämän neljän kaupungin yhteistyösopimuksen, niin siellä lähtökohtana on maankäytön ja muun osalta itse asiassa sitoutuminen jo tavoitteiden asetanta vuoteen 2050 mennessä. Emme katso vain seuraavaa vaalikautta tai käynnissä olevia projekteja, joita meillä nyt on, vaan on hyvin pitkän tähtäimen suunnittelusta kyse, vuodesta 2050 jopa.

Nämä heijastusvaikutukset - jos nämä aikoinaan toteutuvat - eivät koske pelkästään Helsinkiä, Vantaata ja Sipoota. Kyllä minä ainakin juuri sen kehityksen takia, mikä on viime aikoina ollut tyypillistä. Kehitys on mennyt Helsingistä länteen ja Helsingistä pohjoiseen. Valtuustossa on useaan otteeseen todettu, että tasaisempi kehitys edellyttäisi sitä, että itäinen Etelä-Suomikin saa kehitysruiskeen. Nyt tämä mahdollistuu. Tämä heijastuu tietenkin Sipoon ja Loviisan suuntaan ilman muuta Helsingin, Vantaan ja Sipoon lisäksi.

On siis historiallinen tilaisuus käsissä. Tietenkin tässä on - niin kuin sanoin - Helsingin intressi. Mutta täytyy tietysti muistaa, että tässä on nämä kaksi muuta osapuolta, Sipoo sitten aikanaan ja tietysti Vantaa ja valtioneuvosto sitten päätöksentekijänä. Mutta nyt täytyy miettiä, että jokaisenhan täytyy yleensä tällaisissa saada jotakin, että kaikkien täytyy tietyiltä osin jotakin hyötyä. Kyllä minä uskon, että Sipookin tulee aikanaan tästä hyötymään. Helsingillä on merkittävät maa-alueet Sipoossa. Samoin varmaan Sipoossa on sellaisia alueita, joita Sipoo haluaa itse kehittää. Helsinki voi omalta osaltaan antaa omaa panostaan tässä kehitystyössä. Sen me kaikki tiedämme. Vantaalla on tiettyjä intressejä.

Mielestäni on jälleen kerran sanottava se, että me Helsingissä olemme todella ... ja se, että me olemme sitoutuneet siihen, että Marjarataa rakennetaan. Sen me tiedämme, että se on ehdottomasti Vantaan ykkösasia. Se pitää aina muistaa toistaa, että kun me nyt nostamme tässä esille myöskin tämän metroasian, joka ilman muuta tässä hankkeessa tulee olemaan keskeinen, metron vieminen itään, tänne toivottavasti Helsingin saamalle alueelle sitten aikanaan ja Vantaalle, niin se on tärkeä asia. Ja sitten: varmasti meidän kaikkien yhteinen asia on se, niin Helsingin, niin Vantaan, niin Sipoon kuin koko eteläisen Suomen, että luontoarvoista pidetään huolta, Sipoon korvesta, samoin viherkäytävistä. Tästä meidän kaikkien on kannettava jatkossa vastuu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Totesin tammikuussa Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, kun meillä oli lähetekeskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeesta, että voi olla, että olemme kokoontuneet tänään tekemään historiaa tai ainakin ottamaan osaa sen tekemiseen. Tänään on sama tunne. Samaisessa ryhmäpuheenvuorossamme totesin, että tavoitteena tulee olla myöskin rajojen tarkistaminen Sipoon suuntaan.

Nyt esitettävät alueliitokset Länsi-Sipoosta ja Vantaasta mahdollistavat toteutuessaan pääkaupunkiseudun tasapainoisen kehittämisen. Yhdyskuntarakenteen jatkaminen itään mahdollistaa myös metron jatkamisen uusille alueille ja samalla uusien asuntojen rakentamisen arviolta noin 50 000 asukkaalle.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä esitettävä alueliitos on erittäin perusteltu, perusteltua varautumista tulevien vuosien rakentamispaineeseen, kun väestön määrä tulee edelleen joka tapauksessa pääkaupunkiseudulla kasvamaan. Alueliitoksella luodaan mahdollisuuksia kestävän kehityksen mukaiseen yhdyskuntarakenteeseen ja estetään osaltaan yhdyskuntarakenteen hajoamista.

Listatekstissä todetaan, että Sipoon korpi on yksi seudun merkittävistä seudullisista viheralueista. Helsinki on lausunnossaan kannattanut Sipoon korven yhtenäisen luonnonsuojelualueen perustamista. Tämä luonnonsuojelualue jää valtaosaltaan nyt esitettävän alueliitoksen ulkopuolelle. Valtuustoryhmämme mielestä on kuitenkin hyvä, että kaupunginhallitus on listatekstissään todennut, että erityisesti on huomioitava, että metro linjataan niin, etteivät Sipoon korven seudulliset luonto- ja virkistysarvot vaarannu. Sipoosta Helsinkiin liitettävän alueen kaavoituksessa ja kehittämisessä tullaan ottamaan huomioon alueen kulttuuri- ja luontoarvot, mukaan lukien seudullisten viherkäytävien jatkuminen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa yksimielisesti ja lämpimästi esitettyä kuntajaon muuttamista Helsingin kaupungin, Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin kesken.

Samalla haluamme lausua parhaimmat kiitoksemme esitystä valmistelleille virkamiehille sekä asian edistymiseen vaikuttaneille luottamushenkilöille, erityisesti valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajille hyvästä ja kauaskantoisesta työstä.

Tietoomme on myös saatettu, että maan hallituksen myönteiseen signaaliin tässä asiassa ovat keskeisesti vaikuttaneet pääministeri Vanhanen ja ministeri Heinäluoma sekä erityisesti ministeri Manninen. Olemme tästä iloisia. Toivomme, että valtioneuvosto suhtautuisi jatkossakin myötämielisesti tähän esitykseen ja ymmärtäisi - kuten nyt näyttää - pääkaupunkiseudun kehityksen tarpeet ja aseman koko Suomen kehityksen veturina.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Alkuun haluan yhtyä niihin pahoitteluihin tästä käsittelytavasta, jotka kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori täällä jo esitti. Kaupunginhallituksen pikainen ylimääräinen kokous ja asian pitäminen luottamuksellisena pitkään ei kerää tyylipisteitä, mutta oli asian ulottuvuudet huomioon ottaen välttämätöntä. Luulenpa, että kaupunginhallitus ei olisi tällaiseen toimenpiteeseen turvautunut, jos kyse ei olisi näin isosta ja suorastaan historiallisesta päätöksestä ja asiasta. On ihan paikallaan, että kaupunginhallitusta hieman muistutetaan siitä, että tiedon pitää kulkea ja keskustelulle täytyy olla sijaa silloin, kun se vain on mahdollista.

Haluan heti alkuun kommentoida valtuutettu Hakasen puheenvuorossa esitettyä kritiikkiä siitä, että vireillä olevasta asiasta ei ole tiedotettu. Tämä asia, jos mikä, on ollut pitkään vireillä ja myös itse asiassa päätösasiana täällä valtuustossa osana meidän seutuyhteistyön kehittämistämme ja vastaustamme siitä, miten haluamme maankäyttöä ja liikennettä kehittää. Ei tämä mikään yllätys ole. Esimerkiksi minä näin esityslistatekstin tänä aamuna puoli kahdeksan jälkeen tai että se saatiin jaettua valtuutetuille vasta aamupäivän aikana.

Kyse ei suinkaan ole siitä, että tavoitteena olisi Helsingin kaupungin itsetarkoituksen laajentaminen. Kyse on siitä, että edistetään sekä kestävää kehitystä että seudun ja sen asukkaitten hyvinvointia. Siitähän tässä pääkaupunkiseudun yhteistyössä on kysymys ja siitä myös tässä esityksessä alueliitokseksi on kysymys.

Valtuutettu Oker-Blomin tilastot valehtelevat siltä osin, että vaikka Helsingin kaupungin väkiluku ei ole merkittävästi kasvanut viime vuosina, pääkaupunkiseudun ja erityisesti Helsingin seudun väkiluku kasvaa koko ajan. Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko vastaamme siihen väestönkasvupaineeseen ja asuntojen kysyntään mahdollisimman kaupunkimaisesti, tiiviillä yhdyskuntarakenteella siten, että liikenne ohjataan suurelta osin joukkoliikenteen varaan tai sitten jatkamme nykyistä vapaata hulabaloota, jossa asutus leviää nimenomaan sinne minne raiteet eivät kulje haja-asutusalueille, kehyskuntiin, ympäri Uuttamaata, Itä-Uuttamaata, Päijät-Hämettä jne. ja ihmettelemme sitten jossakin vaiheessa, että mihin kestävän kehityksen tavoitteet ja kaikki muut, mitä olemme tässä ajaneet takaa.

Jos asuntopolitiikkaan ei tartuta voimakkaasti, ensimmäiset, jotka kärsivät kohoavista asuntojen hinnoista ja huonosta asuntojen saatavuudesta, ovat akateemiset perheet ja matalapalkkaiset palvelualojen työntekijät. Tietysti voimme ajaa heidät pitkin kehyskuntia ja Tampereen seutua ja minne tahansa ja ihmetellä, että kas kun meidän palvelusektorimme ei saa työvoimaa ja nimenomaan julkiset palvelut kärsivät siitä ensimmäisenä. Tämä voi olla jonkun agendalla, mutta se ei ole taatusti minun agendallani.

Tässä haetaan sellaista ratkaisua, joka olisi mahdollisimman pysyvä. On erittäin hyvä, että samassa yhteydessä on yksi hiertävä kivi poistettu kengästä eli Ala-Tikkurilan kysymys. Kyseessä on laaja alue verrattuna Sipoon pinta-alaan, mutta kyseessä on myös erittäin laaja alue verrattuna Helsingin nykyiseen pinta-alaan. Tämäkin kannattaa pitää mielessä. Tässä katsotaan nyt kerralla todella kauas.

On hyvä, että Sipoon korpea käsitellään jo nyt listatekstissä. Mutta haluan kyllä heti kärkeen huomauttaa, että eivät ne Sipoon korven luontoarvot rajaudu pelkästään esillä olevaan luonnonsuojelualueeseen ja sen rajauksiin, vaan kyllä niitä on myös tässä ehdotetulla liitosalueella. Jos alueliitokseen mennään, niin niiden arvoja pitää katsoa suurennuslasin kanssa ja miettiä tarkkaan, missä määrin maankäyttöä kehitetään Porvoonväylän pohjoispuolella. Tämä ratkaisu johtaa toteutuessaan siihen, että Helsingin intressit kehittää maankäyttöä suuntautuvat mahdollisimman lähelle meren rantaa ja tavallaan käännämme katseemme pois metsäalueelta ja Sipoon korvesta. Mielestäni tämä luo enemmän edellytyksiä Sipoon korven suojelulle kuin vähentää niitä.

Vihreät ovat johdonmukaisesti olleet sitä mieltä, että Helsingin intressit Sipoon puolella eivät ole olleet kiinteistötalouden intressejä. Maankäyttöä ei voi päättää maan omistusalojen mukaan. On hyvä, jos saadaan aikaan sellainen iso ratkaisu, jossa myös Sipoo kokee saavansa jotakin ja saadaan rauhoitettua Helsingin ja Sipoon väliset tulehtuneet suhteet. Meillä on ollut voimakkaita ristiriitoja siinä, miten tulee kehittää Helsingin kaupungin omistamia maita, mutta ylipäätään tätä liitosesityksen kohteena olevaa aluetta. Helsinki on pyrkinyt kaupunkimaiseen yhdyskuntarakenteeseen, Sipoo enemmän maaseutumaiseen. Jos liitos toteutuu, niin molemmat osapuolet voivat jatkaa haluamallaan kehitysuralla ilman, että siitä tulee repivää ristiriitaa.

Haluan lopuksi huomauttaa, että ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tämä on vasta esitys valtioneuvoston suuntaan. Ennen kuin alamme täällä vääntää kättä maakuntakaavan muutoksista tai osayleiskaavasta, niin meidän täytyy huolehtia siitä, että lausuntokierros on riittävän kattava, keskustelu on perusteellinen ja odottaa valtioneuvoston päätöstä. Voimme vain toivoa, että myönteinen suhtautuminen tähän säilyy.

Tämä esitys ja se, että se voidaan tehdä nyt, on erittäin hyvä esimerkki siitä, minkälainen voima tässä verkostomaisessa pääkaupunkiseudun yhteistyössä on. Iso ansio sille, että voimme lähteä eteenpäin tällä esityksellä, kuuluu Vantaalle ja sen myötämieliselle suhtautumiselle. Se taas ei olisi ollut mahdollista, jos emme olisi kolme viime vuotta harjoittaneet tiivistyvää yhteistyötä mm. pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan piirissä. Tätä yhteistyötä on syytä jatkaa, tapahtui tälle meidän esityksellemme mitä hyvänsä.

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Ensinnäkin siihen, että Helsingin väkiluku ei ole kasvanut.

Totta kai alue kasvaa. Mutta samalla haluan todeta sen, että ne alueet, jotka nyt ovat tekeillä, mainitakseni muutaman, Jätkäsaari 15 000 henkilöä, Keski-Pasila 2 000, joka tapauksessa kymmeniä tuhansia asuntoja näillä alueilla riittänee aika pitkäksi aikaa.

Sitten toisaalta, jos valtuutettu Lehtipuu havittelee tiivistä asumista, niin 5 000 ha on aika paljon. Se väkimäärä, josta nyt on ollut puhetta, mahtuisi 500 ha:lle.

Kunnioitettu rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Joskus nyt vain sattuu niin, että on ns. historian saranakohta, että on se tilanne, jolloin maailma ympärillämme muuttuu. Tuskin kukaan arvasi marraskuussa 1989 Berliinissä, että Eurooppa totaalisesti tulee muuttumaan ja moni meistä ei vielä aavistanut tämän vuoden alkaessa, että tästä vuodesta 2006 voi tulla merkittävä vuosi Helsingin historiassa.

Silti on syytä muistuttaa, että aina kaupunginisät eivät ole olleet yhtä ihania, kaukonäköisiä ja tulevaisuuteen suuntautuvia. Keväällä 1912 yksityiset maayhtiöt Lauttasaaressa ja Kulosaaressa tarjosivat Helsingille tuolloisia alueitaan Helsingin pitäjän alueella. Kaupunginvaltuusto asiaa mietittyään totesi - erittäin viisaasti - että näitä alueita ei tarvita, koska laajennuksen suunta on vain pohjoinen. Tästä on nyt viisastuttu.

Miksi alueliitosasia juuri nyt? On hieman selvitettävä, mitä ajassamme tapahtuu.

Todellakin, Berliinin muurin jälkeen Euroopan historiallisten alueiden ja niihin sitoutuneiden identiteettien merkitys on korostunut. Tämä prosessi on nostanut esiin alueiden politiikkaa tavalla, joka edelleen tulee vaikuttamaan eurooppalaisen identiteetin ja alueellisen erityispiirteen korostamiseen. On selvää, että kansallisvaltioiden Eurooppa on saanut rinnalleen alueiden Euroopan. Toki tällä alueajattelulla on vanhat eurooppalaiset juurensa. Uutta tässä, tämän päivän regionalismissa on se, että se luo uudenlaista järjestystä niin valtioiden sisällä kuin valtion rajoja ylittäen, ja nyt siis kuntarajoja ylittäen. Suurvaltojen rinnalle ovat tulleet superalueet ja uudet aluekokonaisuudet. Nämä superalueet, nyt joukkoon on nousemassa Helsinki, ovat saaneet kannettavakseen yhteiskuntarauhan ja vakauden suuren tehtävän.

Alueet toimivat talouden ehdolla, mutta identiteetit muodostuvat kulttuurisesti. Ja koska Helsinki on selvästi nyt uusi eurooppalainen superalue, ei kehitystä voi pysäyttää eikä padota pakkokäskyillä hajasijoituspuheilla tai vanhanaikaisen aluepolitiikan keinoin. Ihmiset äänestävät jaloillaan kohti suurkaupunkeja, jotka ovat usein myös pääkaupunkeja. Englannissa kuulin, että Bangladeshiin muuttaa 400 ihmistä päivässä, 4 000 kymmenessä päivässä, siis 40 000 ihmistä kymmenessä kuukaudessa. Tämä on trendi, vaikka tähän tuskin päästään Suomessa. Kaupungit kasvavat, mutta ne tulevat selviämään voittajina tavalla, joka vahvistaa paikallista ja alueellista identiteettiä ja turvallisuutta.

Sipoosta tulee Helsingin uusi - kuten täällä on jo ennustettu - puutarhakaupunkimainen ja väljä alue. Alueen suunnittelussa on tärkeää, painotetaanko määrää vai laatua. Nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus kilpailla samoilla tilan ja väljyyden kriteereillä kuin Espoo, Vantaa tai muut kehyskunnat ovat voineet tehdä. Helsingin pitää nyt ottaa hyöty tässä tilanteessa, päästä lähemmäksi meidän monen ihannetta, kohtuuhintaista, väljää asumista, mutta suurkaupungin ehdoilla hyvien ja toimivien liikenneyhteyksien kannalta. On siis helppo vedota, hyvät valtuutetut, nyt vuoden 1946 tilanteeseen, jolloin valtioneuvosto päätti edellisestä suuresta alueliitoksesta. Jäikö siitä pysyvää vammaa meidän suomalaisiin sieluihimme? Vastaan, ei jäänyt.

Helsinki sai vuoden 1946 alusta aloittaa kasvunsa kohti skandinaavistyyppistä suurkaupunkia, johon kuului toimiva urbaani rakenne. Pesuveden mukana meni tuolloin muutama unelias kauppala ja maalaiskunta, joista hyvin toimeentulevat Munkkiniemi ja Kulosaari vastustivat liitosta viimeiseen asti. Tänään näemme, että molemmat alueet ovat elinvoimaisina voineet vaalia omaa henkeään ja jatkaneet kehitystään ns. porvarillisina puutarhakaupunginosina pääkaupunkiseudun kultahammasrannikon mallikelpoisina torahampaina. Separatistiset liikkeet ovat kanavoineet energiansa kaupunginosayhdistykseen ja niistä kuuluu joskus vaimeita soraääniä tuolla saariston suunnalla.

Nyt siis kapinaan ovat nousseet Sipoon pääasiassa ruotsinkieliset kunta- ja kanta-asukkaat. Nyt halutaan puolustaa idylliä, maaseutuparatiisia, onnelaa, ruraliaa, arkadiaa, jonne kehityksen ei haluta saapuvan. Saattaa olla, että kuntarajan toiselta puolelta tarkasteltuna Helsinki todellakin näyttää "kuntafantilta", joka jytistellen tulee ja syö maaseudun lapset, raiskaa naiset ja sulkee miehet kerrostalon kahleisiin. Mutta perusasiat ovat ja pysyvät. Pääkaupunkiseudun tasapainoinen tulevaisuus, siis alueiden, Suomen kehitys edellyttää, että kehittämisen linjoista saadaan nyt riittävät reunaehdot ja näkyvyys ja tulevaisuuden toivo voivat nyt leimata meidänkin pääkaupunkimme kehittämistä. Protektionismi ja vetäytyminen, joita nyt on ilmassa, kuuluvat kylmän sodan asevarusteluun. Uudessa Euroopassa tarvitaan rajoja ylittävää yhteistyöhalukkuutta ja neuvokasta saranakohtaan tarttuvaa toimintaa. Sipoota ei tule kehittää raskaasti, teollisesti ja mahtipontisesti, se on selvä asia. On ilahduttavaa kuulla, että tämä on painopisteenä ollut, kun asiaa on valmisteltu ansiokkaasti Helsingin johtavien virkamiesten ja kunnallispoliitikkojen taholta.

Helsingin keskusta ja Keskustan valtuustoryhmä tukevat sekä tätä hanketta että alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen tavoitetta liittää nyt osia Länsi-Sipoosta ja Vantaan Västerkullan kiilasta Helsinkiin. Säilyäkseen viihtyisänä ja elinkelpoisena pääkaupunkimme tarvitsee nyt väljyyttä. Uskomme, että päätös helpottaa myös painetta rakentaa Malmin lentokenttää, jonka säilymistä mm. ilmailukäyttöön Helsingin Keskusta on niin voimakkaasti tukenut. Tämä on historiallinen päivä. Siksi moni meistä on tänään pukeutunut punaiseen, joka on voiton, riemun ja optimismin väri.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Oker-Blom kyseenalaisti käsitykseni tiiviistä kaupunkirakentamisesta ja väitti? tuohon 5 000 ha:lle vaikka mitä.

Idea tiiviissä rakentamisessa on se, että rakennetaan joukkoliikennekaupunkia, jolloin olennainen asia on asunnon etäisyys joukkoliikennepysäkistä tai asemasta. Tämä edellyttää sitä, että rakennetaan ikään kuin pieniä kyliä pysäkkien ympärille ja niitten väliin jää sitten nimenomaan väljästi viheralueita ja niitä kulttuuriluontoarvoja, joita pyrimme myös Sipoon puolella säästämään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kuulijat.

Koska valtuutetut Lehtipuu ja Kolbe puhuivat niin hyvin äsken, niin supistan oman sanottavani minimiin.

Harvoin tähän puhujapönttöön astun näin tyytyväisenä ja onnellisena, niin kuin varmasti tiedätte.

Kannatan kaupunginhallituksen esitystä varsin lämpimästi niin helsinkiläisenä, suomalaisena kuin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenäkin. Oikeastaan haluaisin ehdottaa kolminkertaista eläköön huutoa tälle päätökselle.

Valtuustosaliin tullessani huomasin kuitenkin, että kaikki eivät muista sitä, että Stop töhryille -projekti on edelleen voimassa. RKP:n valtuustoryhmän oveen oli ilmaantunut anarkistishenkinen tarra, joka mielestäni vähän tahrii Helsingin mainetta. Toivon, että tällainen ei toistu valtuuston arvokkaissa tiloissa.

Kiitos puheenjohtaja, tack ordförande.

Jag ska hålla största delen av mitt inlägg på finska så att tiden säkert räcker till.

Puheenjohtaja.

Ensinnäkin tuosta tarrasta, että onneksi en tiedä, laitoimmeko sen sinne itse vai joku muu. Ainahan voi jotakin aktivistia syyttää, jos ei ole aivan varma.

Puheenjohtaja.

Kyllä tämä hurmos, joka täällä nyt on, on suhteellisen, eikä vain suhteellisen, vaan itse asiassa hyvinkin pelottava, kun tietää, että olemme liikkeellä toisten pelimerkeillä.

Haluan tehdä heti selväksi, että RKP:n ryhmälle tässä ennen kaikkea on kyse kunnallisesta itsemääräämisoikeudesta eikä kielipolitiikasta. Jos olette vähän laskeneet, niin jäljelle jäävästä Sipoosta tulee vielä ruotsinkielisempi kuin mitä se nyt on, eli siitä ei voi olla yksinkertaisesti kyse. Mutta hyvähän se on, että joku poliittinen ryhmä tässä maassa kunnallista itsemääräämisoikeutta haluaa katsoa loppuun ennen kuin ryhdytään muihin toimenpiteisiin.

Sen takia kannatan valtuutettu Oker-Blomin palautusehdotusta, samoin perustein sinänsä mitä valtuutettu Hakanen ehdotti hylkäämisehdotuksessaan. Olen ymmärtänyt, että Sipoo on - ihan lähimenneisyydessä, itse asiassa eilen - esittänyt jatkoneuvotteluja tästä. Sen takia kannatan palautusehdotusta. Sitten tätä asiaa voidaan yrittää sillä aikaa hoitaa.

Mitä tämän asian valmisteluun tulee, on sanottu, ettei ole valmisteltu salaa.

Jos verrataan siihen henkeen, josta puhuttiin kun yhteistyösopimusta käsiteltiin Finlandia-talolla, sanoisin, että tämä on kuitenkin suhteellisen kaukana siitä, missä jopa loppua kohden jouduttiin monelta taholta vannomaan, että eihän tämä nyt vielä niin sitova ole, että katsotaan nyt yksi asia kerrallaan. Ja kuten tiedämme, Ala-Tikkurila, josta jostakin syystä - itse asiassa neuvotteluissa - todettiin, että sitä ei voida ottaa mukaan, niin se on voitu pudottaa ihan kevyesti, vaikka se ihan samalla lailla siellä on, samoin sanankääntein mainittu kuin Länsi-Sipookin. Näin helposti voidaan kuitenkin sitten näitä sitovia lausumia muuttaa.

Eli itse asiassa kysehän on siitä, että ... Toivottavasti kaikki - nyt kun tästä ovat mukana päättämässä - ajattelevat nimenomaan sitä, että onko tämä pidemmän päälle Helsingin etu vai ollaanko nyt vaan mukana sen takia, että on kiva tehdä historiaa - niin kuin monessa - tai saada nimensä historian kirjaan. Tässä on pieni ero.

Puheenjohtaja.

Sitten tähän juridiikkaan lyhyesti:

Tähän kiireellisyyteen ryhmäpuheenjohtajamme otti kantaa. Sitä tullaan varmaan tutkimaan, että onko tämä asia sillä lailla kiireellinen, että se on voitu tällä tavalla tuoda valtuustoon. Siihen en enää puutu. Valtuutettu Oker-Blom siihen jo itse asiassa puuttui.

Sitten näistä edellytyksistä itse tämän asian sisällön osalta:

Kuntajakolain 3 §:ssä puhutaan niistä yleisistä edellytyksistä, milloin tällaista voidaan tehdä. Jos te huomaatte ja katsotte esityslistaa, niin yleiset edellytykset koskevat sen alueen, siis olemassa olevaa toimintaa ja olemassa olevia ihmisiä siellä. Ja kun todetaan, että tämä täytyy tehdä, niin itse asiassa todetaan, että täytyy tehdä se sen takia, että Sipoo ei pysty hoitamaan asioita niin kuin - oliko se - neljännessä kohdassa lukee, että se on muistettava. Siinähän ei puhuta nyt sillä lailla Helsingin eduista, vaan itse asiassa sipoolaisten nykyisestä mahdollisuudesta hoitaa itse asiansa.

Mutta jos sitten mennään tähän Helsingin tarpeeseen, niin on sanottu, että Vuosaaren satama nimenomaan on perusteluna tälle.

Minä veikkaan, että jos korkeimmassa hallinto-oikeudessa jotakin asiaa tutkitaan hyvin tarkoin, on myös se, että ovatko nämä "erityisen painavat syyt" olemassa juuri sen takia, että Vuosaaren sataman vapautuessa, meille - niin kuin valtuutettu Oker-Blom täällä sanoi - vapautuu aika paljon alueita, niin sitä tullaan silloin punnitsemaan, että mikä on se erityisen painava syy Helsingille tällaisessa olosuhteessa, jossa tämä mahdollisuus avautuu.

Sitten nämä "erityiset syyt", jotka on mainittu 5 §:ssä, johon kaupunginhallituksen puheenjohtajakin viittasi.

Väitän, että - katsokaa hyvät valtuutetut - esityslistan sivulla 3, missä tästä nimenomaan puhutaan, väitän, että siinä on, ensimmäisessä lauseessa mistä tästä puhutaan eli että tämä tulee koskemaan yli 5 %:ia asukkaista ja yli 14 %:ia, tai siis, mitä nämä prosenttiluvut nyt sitten ovat eli ne ylittävät sen rajan mitä laissa mainitaan. Lakihan lähtee nimenomaan siitä, että jos nämä eivät ylity, niin silloin tämä voidaan tehdä ns. helpommassa järjestyksessä, että jos nämä ylittyvät, niin silloin tarvitaan näitä erityisen painavia syitä, joka viimeisessä momentissa sanotaan. Lista on kirjoitettu niin, että koska nämä ylittyvät selkeästi - tässä lukee näin: "koska nämä ylittyvät selkeästi" - niin asia voidaan päättää, että ei tarvita niitä erityisiä syitä. Mielestäni listassa on suoranainen virhe tältä osin. Sen lisäksi tämä toinenkin tulee täyttymään eli että ilmeisesti tulee olemaan sellainen asianosainen kunnanvaltuusto, joka tulee vastustamaan tätä. Nämä kaikki, kuten tietysti myös se, että onko tämä Helsingin tarve olemassa ylipäätänsä, tullaan punnitsemaan sitten, kun tästä ilmeisesti viime kädessä korkeimmassa hallinto-oikeudessa käydään debattia.

Viimeisenä juridisena kommenttina - puheenjohtaja - tämä:

Niin kuin olemme kuulleet, niin tulkintahan on se, että täytyy olla rajanaapuri, että tällainen esitys voidaan tehdä. Nythän tämä tehdään tavallaan yksi kaikki samassa esityksessä. Tämä on lähinnä kysymys, että onko se näin, vai pitääkö Helsingistä ensin tulla Sipoon rajanaapuri, jotta se voi tehdä tällaisen esityksen? Nythän tämä esitys on kirjoitettu niin, että kaikki tapahtuu ikään kuin yhtä aikaa. Veikkaan, että senkin osalta joudutaan vielä vähän tulkintoihin.

Puheenjohtaja.

Näillä sanoilla kannatan valtuutettu Oker-Blomin palautusehdotusta, ei siis hylkäämisehdotusta, vaan palautusehdotusta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

RKP:n ryhmästä on esitetty, nyt kahteen otteeseen, että kyseessä on epäoikeudenmukainen päätös ja päätös, jota Helsinki ei tarvitsisi, tai ainakin tällainen asetelma on luotu tähän.

Täytyy lähteä ehkä liikkeelle siitä, että meillä on kaikilla kai aika selkeä tilanne tällä hetkellä siinä ja tieto siitä, että Helsinki ikääntyy voimakkaasti. Joidenkin tutkimuksien mukaan Helsinki on vuonna 2015 yksi Euroopan vanhimmista pääkaupungeista ikärakenteeltaan. Helsinki palveluvaltaistuu. Tämän takia me tarvitsemme yhä enemmän palvelualan työntekijöitä. Samaan aikaan Helsinki, johtuen alueellisesta niukasta kuntarakenteestaan, kilpailee verissä päin esimerkiksi Espoon kanssa ns. hyvistä veronmaksajista. Tämä yhtälö on täysin mahdoton, jollei Helsinki pysty jollain tavalla avaamaan tätä peliä. Nyt - täytyy sanoa - että jollain tavalla kulttuurishokkina, mutta että hienona sellaisena meille avautuu mahdollisuus, ei valitettavasti sellaisten neuvottelujen kautta kuin mitä kaupunginhallituksessa olisi toivottu, lähestyä Sipoota sellaisella aluepolitiikalla, joka tämän alueen kannalta vaan yksinkertaisesti on kaikkein järkevintä. Tämän tyyppinen päätös, jos se toteutuisi, käytännössä muuttaisi kaiken. Se antaisi meille mahdollisuuden harkita mielekkäällä tavalla kaikkia näitä uusia osayleiskaavoja, joita tällä hetkellä ollaan suunnittelemassa. Mikä on ihan totta, mitä tässä on mainittu, että nyt hyvin maltillisella, luontoarvoja kunnioittamalla Sipooseen voidaan saada saman verran asuntokantaa, saman verran asukkaita kuin nyt kaikkiin näihin valmisteilla olevaan neljään uuteen osayleiskaavaan. Se antaa myös sitten mahdollisuuden harkita - niin kuin täällä on jo osin mainittu - ovatko kaikki nyt valmistelussa olevat osayleiskaavat sitten tarpeen. Erästäkin lentokenttää on pohdittu monelta kannalta. Ja ennen kaikkea se poistaisi tämän meidän epäterveen kuntakilpailun. Voisi sanoa, että käytännössä Helsingilläkin voisi olla Sipoon yhteistyön kautta hieman terveempi suhtautuminen esimerkiksi meidän rakkaaseen kumppaniimme Espooseen.

Mielestäni tämä on erinomainen esitys, vaikkakin Helsingissä syntyneenä Gumbostrand ja muut eivät heti ensimmäiseksi tunnu kauhean stadilaiselta, myönnettäköön se. Mutta joka tapauksessa tämä on terve ja ihmisten mahdollisuuksia parantava hanke. Nyt pitää vaan miettiä, kuinka selviämme tämän väliajan, miten pystymme tekemään maltillisia päätöksiä tänä väliaikana, jos kerran päästään eteenpäin nyt Länsi-Sipoon tai Lounais-Sipoon kanssa - kuinka vaan sitä nimitetään.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

En kannata esityksen palauttamista, vaan olen kaupunginhallituksen esityksen takana.

Palautuksen esityksissä on tullut sinänsä varteenotettavia kommentteja, liittyen kunnallisen itsehallinnon asemaan ja asukkaiden itsehallintona ymmärrettynä, kuntayksikön autonomian jne. Tässä menettelyjärjestyksessä on kieltämättä puutteita. On toimittu poikkeuksellisella tavalla ja suoran yhteistyön sijaan jopa on haettu ratkaisua valtion kautta. Tämä prosessi toimii tällä kertaa tältä osin hiukan mielenkiintoisella ja uudella tavalla. Minä kuitenkin katson, että seudullisen kehityksen kannalta tämä esitys valtioneuvostolle on järkevä ja perusteltu ja kannatin sitä kaupunginhallituksessa. Ymmärrän kuitenkin, että sipoolaisten näkökulmasta ja Sipoon kunnan näkökulmasta on tietty närkästys tähän asiaan. Jos koetaan, että tässä on toimittu röyhkeästi Helsingin näkökulmasta, niin se on hyvin ymmärrettävää, että tällainen näkemys saattaa tulla. Se asettaa meille helsinkiläisille päättäjille ja Helsingille kaupunkina kovasti haastetta ja vastuuta tämän prosessin jatkoviemisessä.

Täytyy muistaa - niin kuin täällä on todettu moneen kertaan - että Helsinki tekee aloitteen valtioneuvostolle ja sitten katsotaan kuulemiskierrosten ja asiantuntijalausuntojen ja eri kuntien välisen vuorovaikutuksen jälkeen, että mikä on lopputulos ja mihin kaikkeen tässä asiassa päädytään. On tärkeätä, että tässä kohtaa mietitään sitten kokonaisuutta eri osapuolia kuunnellen.

Mitä tulee tähän kuntalaisten itsehallintona ymmärrettynä kuntayksikköön, on tärkeätä, että tässä prosessin vaiheessa käydään keskustelua, myös näitten kansalaispalautteenkin perusteella, että ei suhtauduta tyystin ylimalkaisesti siihen, mitä kaikkiaan tulee tapahtumaan.

Kaiken kaikkiaan tämä on merkittävä päätös. Se tulee. Toki kyse ei ole ihan Berliinin tapahtumien veroisesta mullistavasta tapahtumasta, mutta Helsingin mittakaavassa tietenkin jostain hyvinkin suuresta asiasta saattaa olla. Ja niin kuin sanottu, tämä liittyy asumisen, liikenteen ja erilaisten ympäristötekijöiden ja luonnonsuojelun huomioimiseen ylikunnallisella tasolla. Tähän tämä hanke toteutuessaan, tämän tyyppiset kuntarajojen liikkumiset, antavat ihan uudenlaisia eväitä. Tiettyä ymmärrystä on toki siitä, että tämä tuli niin äkkiseltään. Kuntatasolla päätöksenteon soisi tapahtuvan niin, että se tulee näkyviin riittävän ajoissa, että ihmiset ehtivät mukaan, sekä kansalaiset että päättäjät. Tässä tapauksessa olen ymmärtänyt, että tämä menettelyjärjestys on ollut käytännössä ainoa mahdollinen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Olen paljon miettinyt tänään, tai sen jälkeen, kun muutama tunti sitten sain tietää, että tällainen asia on meillä käsittelyssä, niin olen miettinyt pitkään sitä, miten tähän asiaan suhtaudun. Tämä itse asia on hyvä - luultavasti. Päätöksen tarkoitus ja sisältö on hyvät. Jos on niin, että me voimme uskoa siihen, mitä me olemme päättämässä eli että luontoarvot, viheralueet ja viherkäytävät jne. voidaan säilyttää, niin siinä tapauksessa mielestäni asia on hyvä.

Mielestäni tässä kohtaa ei voi sivuuttaa sitä, että se hallinto ja demokratian toteutumattomuus tässä asiassa on minulle itselleni niin iso asia, että minun on pakko äänestää palautusesityksen puolesta, mitä suuresti pahoittelen. Minun ei ole tarkoitus esiintyä hankalana. Olen itse tämän ... Ymmärrän, että tätä asiaa on vuosikausia ajettu jne. Mutta mielestäni politiikassa ei voida toimia sillä tavalla, että asia, josta sanotaan, että tämä on tärkeintä mitä meidän politiikassamme on kolmeenkymmeneen vuoteen tapahtunut tai tulee tapahtumaan, että se tuodaan valtuutetuille muutamaa tuntia ennen kokousta. Olen pahoillani siitä, että minun on pakko näin sanoa. Olen sitä mieltä, että ei ainoastaan vihreän politiikan, mutta kaiken hyvän politiikan kulmakivi on demokratia, asukkaiden kuuleminen, lähidemokratia. Se, miten tämä asia on nyt meille tuotu, salassa valmistellen ja muutamaa tuntia aikaisemmin, asiat liitetiedostona valtuutetuille sillä tavalla, että niitä papereita ei ole ehtinyt lukea, niin mielestäni se rumasti kävelee kaiken sen yli mitä mielestäni voidaan demokratiaksi hyvällä omallatunnolla kutsua.

Täällä on monissa puheissa sanottu, tai puolusteltu tätä asiaa nimenomaan sillä, että tarkoitus pyhittää keinot. Olen tässä asiassa siinä mielessä ... Minun on pakko olla tässä eri mieltä. Mielestäni politiikassa ei voi erottaa keinoja ja sisältöä toisistaan, oli kyseessä sitten kuinka tärkeä asia hyvänsä, tai siis ei nyt ehkä näin pitkälle voi sanoa. Mutta tässä asiassa ei ole kyse ihmishengistä eikä siinä mielessä jostain oikeudenmukaisuudesta, että olisi tarpeen kävellä ihmisten yli.

Olen pahoillani, mutta äänestän palautusesityksen puolesta.

Sitten kun täällä on otettu kantaa Stop töhryille -projektiin, niin itähelsinkiläisenä on pakko ottaa tähän kantaa.

Mielestäni se Stop töhryille -projekti ei ole kauhean onnistunut, mitä kuvaa juuri sekin, että täälläkin, valtuustossa on ihmisillä tarpeen kiinnittää tarroja oviin, joissa ilmaisee oman mielipiteensä, kun tuntuu, että se kansalaisten mielipide ei muuten mene perille.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ärade fullmäktigeledamöter.

Mielenkiintoista tässä asiassa ehkä kuitenkin on juuri tämä menettelytapa ja periaatteelliset säännöt. Kun parhaillaan pohdimme koko kuntakentän reformia ja palvelujen reformia, niin suuri yhteisymmärrys tai laaja tuki on sille, että yleensä ei ole kovin terveellistä liittää kuntia pakolla yhteen, vaan pitäisi löytää tapoja, joilla ... Jos on tarvetta tehdä yhteistyötä tai liittyä toisiinsa, niin kuntien pitäisi löytää se yhteisymmärrys keskenään. Jostain syystä se ei päde silloin, kun on kyse jonkun muun kunnasta kuin omasta kunnasta. On tietenkin helpompi ymmärtää omia intressejä kuin toisten intressejä. Olisi varmasti hyvä, jos pystyisi pohtimaan sitä, että periaatteet pätee myöskin silloin, kun on kysymys muiden intressien suojelemisesta.

Jag har varit väldigt oroad för det faktum att det verkar som Helsingfors inte skulle vara intresserad av att förhandla med Sibbo om den här frågan och på det sättet det här nu har gått måste jag säga att det som stadsfullmäktigledamot Birgitta Dahlberg har i sin avvikande åsikt, hur hon har motiverat sitt förslag att rösta mot stadsstyrelsen, så bygger det just på det att man anser att man borde helt, det skulle vara skäligt att förvänta sig att Helsingfors är villig att nu förhandla med Sibbo, som helt klart har uttryckt att de är intresserade av att förhandla med Helsingfors.

Kun täällä valtuutettu Rantanen peräänkuulutti kansalaispalautetta ja mielipidettä, niin varmasti voi sanoa, että ainakin Sipoon valtuuston ja kunnanhallituksen mielipide edustaa, ainakin joltain osin, aika suurta osaa kansalaismielipidettä. He ovat kiinnostuneita keskustelemaan ja neuvottelemaan Helsingin kanssa. Olisi kohtuutonta mielestäni nyt käyttää suuremman oikeutta ja vahvemman oikeutta ja kieltäytyä neuvotteluista heidän kanssaan. Mielestäni tämä on juuri yksi niistä syistä, minkä takia ei pysty kannattamaan neljän, koko metropolialueen liittämistä toisiinsa. Ei ole sellaista luottamusta, että otetaan huomioon pienten alueiden, pienten ryhmien erityistarpeita, vaan kävellään suoraan yli, silloin kun oma valta sen sallii ja antaa mahdollisuuksia.

Haluan huomauttaa siitä, että maan hallitus ei ole tätä kysymystä vielä käsitellyt eikä antanut siunaustaan tälle asialle. Varmasti eri ministerit ovat ilmoittaneet kantansa, mutta hallitus ei ole vielä tätä asiaa käsitellyt.

Tuen palauttamista sen takia, että antaisimme kohtuullisen mahdollisuuden neuvottelujen käymiseen Sipoon kanssa. On hyvä, että alatikkurilalaiset ovat saaneet keskustella kuitenkin Helsingin johdon kanssa, mutta myöskin silloin, kun on kysymys toisesta kunnasta, niin mielestäni olisi kohtuullista antaa heille se sama mahdollisuus.

Arvoisa puheenjohtaja.

En kannata palautusta.

Täällä on puhuttu siitä, että tämä asia pitäisi palauttaa eri perusteilla. Joko on puhuttu siitä, että tämä prosessi ei ole ollut asianmukainen ja toisia perusteita ovat olleet ne, että keskustelua ei ole riittävästi käyty jne. Tietysti se on yksi ja sama asia.

Prosessi on mielestäni ok. Tällaisia asioita täytyy voida nopeasti käsitellä. Nämä eivät parane sillä, että näitä vatvotaan kuukausitolkulla etukäteen ja vuositolkulla jälkikäteen, vaan riittää ihan hyvin, että näitä vatvotaan sitten ehkä vuosi jälkikäteen, niin kuin nyt on todennäköistä. Sen sijaan väite, että tämä juttu olisi tullut "puun takaa" ei tietenkään pidä paikkaansa. Sitä on useissa puheenvuoroissa korostettu, miten tämä on ollut esillä, sekä pääkaupunkiseudun yhteistyöneuvottelukunnassa että julkisuudessa että täällä käytetyissä puheenvuoroissa että yhteiskokouksessa Finlandia-talolla.

Tämä alueliitos, jos ja kun se toteutuu, vahvistaa koko seutua ja sanoisin, että varmasti myös maatakin. Täytyy muistaa, että seutu kilpailee EU:ssa. Tässä ei ole kysymys siitä, miten vahva Helsinki on Suomessa tai Helsingin seutu Suomessa, vaan siitä, miten vahva se on Euroopassa, jolla muutenkaan ei välttämättä mene niin tavattoman hyvin, josta seurauksena kilpailu on äärimmäisen kovaa. Tämä synnyttää tasapainoisen seuturakenteen. Elämää syntyy oikeasti nyt sitten myös Itäkeskuksen itäpäädyn taakse eikä niin kuin nyt, että sieltä on alkanut suuri hiljaisuus.

Luonnonsuojeluaspektit ovat ihan kohtuudella tässä huomioidut. Siitä olen iloinen, että kaupunginhallitus viisaudessaan otti tämän asian järkevästi huomioon ja tarvittavat toimenpiteet on siinä ennakoitu. Tämä tuo lisää vauhtia kasvuun.

Sanon, että tässä asiassa kättä on ojennettu vuosikymmeniä eri suuntiin.

På svenska måste jag väl säga så här:

I och med att Sibbo i dag och i går i tidningspressen har reagerat så måste jag säga att man har stigit ganska sent upp, tyvärr. Det efter först en tjugo års tystnad och så blir det mycket liv. Jag förstår nog att man reagerar i Sibbo, det står mig inte främmande, naturligtvis reagerar man i Sibbo. Det skulle väl vi alla göra om det skulle gälla oss själva. Det har man rätt att göra, men det leder eventuellt inte till de beslut man hoppas på.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuntia on Suomessa liikaa. Palautusta en kannata siitäkään syystä, ettei se asia nyt välttämättä kuulu tähän. Mutta se kuuluu sitä kautta tähän, että kun kuntauudistuksesta ollaan hakemassa joitain todellisia tuloksia, niin mielestäni tässä voisi olla yksi mainio esimerkki.

Totean myös, että tässä nyt ei mitään laajempia kuulemisia ole tarpeen järjestää tässä yhteydessä. Siitä asiasta huolehtii takuuvarmasti ja lain perusteella valtioneuvosto, jahka ja jos ja kun me päätämme tämän päätösehdotuksen mukaan sitä lähestyä tämän asian puitteissa. Siis tämä on valtioneuvoston asia, hoitaa ne kuulemiset ja sen varmaan se sitten tekee.

Sen sijaan - arvoisa puheenjohtaja - lopuksi, koska en vieläkään kannata palautusta, minun täytyy kyllä kovasti ihmetellä sitä, että RKP:n ryhmä vahvasti asettuu täällä kyseenalaistamaan Helsingin etua. Tämä on Helsingin valtuusto. Tämä ei ole Itä-Uudenmaan maakuntaliitto. Tämä ei ole Sipoon valtuusto, vaan tämä on Helsingin, på svenska Helsingfors stadsfullmäktige. Jos tässä tilanteessa ja näissä olosuhteissa asettuu helsinkiläisyyttä, helsinkiläisiä tavoitteita, helsinkiläistä taloudellista kehitystä ja Helsingin seudun kehitystä kaiken kaikkiaan vastustamaan, niin mielestäni tämä tuntuu erittäin oudolta ja yllättävältä. Tätä en olisi odottanut ryhmältä, jonka piirissä - uskoisin - suurin osa vaikuttajista sen lisäksi ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä, niin kuin muuten minäkin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata asian palauttamista.

RKP:n ryhmä on perustellut palauttamista sillä, että Sipoon kunnan kanssa pitäisi käydä neuvotteluja.

Kuten täällä on todettu, tämä päätös on ehkä Helsingin valtuuston merkittävin päätös kolmeenkymmeneen vuoteen eteen ja taaksepäin ja taaksepäin ainakin kymmenen, kaksikymmentä, ehkä kolmekymmentä vuotta Sipoon kanssa niitä neuvotteluja on käyty, että vaikka tämä tuli ns. yllättäen, mutta ei pyytämättä kaupunginhallituksen ylimääräisessä kokouksessa tänään, niin tämä asia elikkä Sipoon osien liittäminen Helsinkiin, niin minäkin olen kuullut siitä jo joskus seitsemän, kahdeksan vuotta sitten. Tosin olen ollut kymmenen vuotta valtuutettuna, että kaksi ensimmäistä vuotta olin tietämätön tällaisesta tavoitteesta. Mutta neuvotteluja on kyllä käyty. En usko, että asian palauttamisella ne neuvotteluasiat paranevat.

Täällä on puhuttu paljon kaupunkirakenteesta ja se on selvä, kun mietitään alueliitoksia ja niiden mahdollisuutta.

Kaupunkilaiset ja me valtuutetut pidämme yleensä paljon puheenvuoroja palveluista. Tämä alueliitos on mielestäni tärkeä nimenomaan Helsingin, pääkaupunkiseudun ja Suomen kilpailukyvyn kannalta. Kilpailukyky tuo niitä verotuloja, joilla saadaan sitten niitä palveluita, josta me sitten varmaan taas kohta tilinpäätöksen yhteydessä keskustelemme ja muutenkin täällä käytämme paljon aikaa niiden palvelujen miettimiseen. Tämä kilpailukykyaspekti on mielestäni aivan ehdottoman tärkeä nimenomaan koko Suomen kannalta.

Kun on mietitty, kuinka merkittävästä maa-alasta on kyse, niin jos tämä alueliitos toteutuisi, tämä 5 000 ha, niin se olisi tulevaisuudessa viidesosa Helsingin kaupungista. Tällä hetkellä siellä asuu sipoolaisia noin 3 500, joka on 20 % sipoolaisista, mutta vain 0,6 % suhteutettuna Helsingin kaupungin väkilukuun. Vaikka sinne rakennettaisi 50 000 asukkaalle asunnot, niin nämä edustaisivat alle 10 %:ia helsinkiläisistä, elikkä tavallaan maa-ala ja väestömäärä on hyvin suuressa epäsuhdassa. Sen vuoksi tässä keskustelussa onkin korostunut tietynlainen Eldorado -toiveiden ihmemaa. Tätä listaa ajattelin itsekin jatkaa, että miksi asiaa ei pidä palauttaa, vaan edetä. Ajattelen, että alueliitos mahdollistaa tällaisen Eldoradon syntymisen Helsinkiin. Eli alueliitos estäisi yhdyskuntarakenteen hajautumista ja sitä kautta vähentäisi autoilua ja vähentäisi ilmastomuutosta. Se aiheuttaisi Helsingin nykyisten rajojen sisäpuolelle vähemmän täydennysrakentamispaineita eli mahdollistaisi meille enemmän puistoja, vähemmän rakentamista Lääkärinkadun puiston kulmaan, lisää asuntoja, jotka mahdollistaisivat työvoimaa paitsi Helsingin kaupungille, myöskin erilaisille yrityksille, palvelualan yrityksille ja muille tällä kaupungin seudulla. Tämä mahdollistaisi tiivistä pientalokaavaa metron varteen ja sitä kautta enemmän isoja asuntoja lapsiperheille. Tämä mahdollistaisi Sipoon korven säästämisen luonto- ja virkistysalueena, joka on erittäin tärkeä, joka merkitys tämän myötä korostuisi ja se toisi lisää kilpailukykyä Suomelle, Helsingille lisää rahaa palveluihin. Ja kevennyksenä: ainoa heikkous on se, että Vuosaaren satama olisi tämän jälkeen jälleen keskellä kaupunkia.

Ehdottomasti en kannata asian palauttamista, vaan nopeaa etenemistä.

Anteeksi puheenjohtaja. Valtuutettu reagoi vähän väärin puheenjohtajan kysymykseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

En siis missään tapauksessa kannata tämän asian palautusta. En haluaisi, että Helsingin valtuusto tänään tekee sitä virhettä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen sitä mieltä, että me olemme - kuten moni valtuutettu on jo aiemmin puheenvuoroissa todennut - tänään tekemässä merkittävää historiaa, historiaa, joka ei välttämättä minunkaan elinaikanani enää toistu. Siitä syystä mielestäni olisi suuri virhe nyt palauttaa tämä asia. Epäilen, että silloin meillä voisi olla jopa niin huono tilanne, että tämä mahdollisuus ei toistu.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni me olemme merkittävän päätöksen edessä siksi, että tätä asiaa on - kuten moni valtuutettu on todennut - vuosikymmeniä puhuttu. Mielestäni tämän ei olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä. Sen sijaan yllätyksenä tämä on varmasti tullut monelle siinä mielessä, että me nyt tänään todella istumme täällä päättämässä tästä asiasta, asiasta, josta on puhuttu, mutta asiasta, jonka harva meistä uskoo koskaan toteutuvan. Siksi me olemme tekemässä merkittävää historiaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

En voi kannattaa palautusta siksi. Me olemme tilanteessa, että keskustalainen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on luvannut ja hän esittelevänä ministerinä tulee tekemään tästä jatkossa esityksen, kun poliittinen prosessi on käyty ja kun on käyty se lain mukainen kuulemisprosessi, joka on tässä asiassa käytävä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni tämä päätös tulee olemaan myös alueella asuvien asukkaiden etu. Jos katsomme ihan käytännön asioita, veroäyriä, Sipoossa 18,75, Helsingissä 17,5, kuntalisiä, joita kaupunki maksaa monille, esimerkiksi lapsiperheille, Sipoo ei maksa, tonttien arvo tulee heti jo tämän illan jälkeen, tämän päätöksen tuolla alueella nousemaan huomattavasti - uskoisin näin - ja kun katsomme sitä, minkälaiset palvelut meillä Helsingillä on ollut tarjota asukkaille, en usko, että alueella asuvat juurikaan tulevat palveluissa kärsimään. Palvelut eivät tule alueella heikkenemään, päinvastoin. Kun alueelle saadaan lisää asutusta, sinne tulee lisää myös palveluja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan Keskustan ryhmän puolesta kiittää meidän kaupunkimme ylintä virkamiesjohtoa, kiittää ylintä poliittista johtoa siitä, että me olemme tänään tekemässä tätä päätöstä. Haluan kiittää myös meidän alue- ja kuntaministeriämme jo etukäteen, että tämä asia tulee loppuun saatetuksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minä itse tunnen tuon alueen varsin hyvin, asunhan itse Suutarilassa vain muutamien kilometrien päässä tuosta alueesta. Alueella sijaitsevat meidän perheen sienimetsät, meidän perheen luontopolut ja meidän perheen virkistysalueet. Tunnen alueen ja tiedän, että siellä on paljon arvoja, joista on tässä kokouksessa jo paljon puhuttu. Ne arvot ovat arvoja, joita me emme voi rahassa mitata ja ne arvot ovat arvoja, joita uskon tämän salin myös kunnioittavan ja haluavan säilyttää. Siksi olen erittäin tyytyväinen myös siihen, minkälainen listateksti meillä on kaupunginhallituksesta tänne tuotu. Uskon, että ne päätökset tulevat jatkossakin olemaan sellaisia, että me emme tee tänään virhettä tätä asiaa päättäessämme.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tätä asiaa ei saa palauttaa myöskään siksi, kuten valtuutettu Minerva Krohn edellisessä puheenvuorossaan totesi, tämä on Helsingin ja koko maan ja tämän seudun kehityksen kannalta erittäin tärkeä asia, että saamme asutusta laajenemaan myös tuohon suuntaan, joka ei ole yhteistyöllä tähän mennessä onnistunut.

Täällä on tänä iltana todettu - tai ei vielä ilta oikeastaan - että nyt Sipoo olisi valmis yhteistyöhön. En minä sitä ihmettele. Kyllä mekin olisimme tällaisessa tilanteessa valmiita yhteistyöhön. Mutta voidaan kysyä, tuottaisiko se yhteistyö nyt yht'äkkiä sellaista hedelmää, mitä tämä päätös tuo? Minä epäilen. Siksi en kannata palautusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minä en myöskään kannata palautusta tämän asian kohdalta.

Juuri nyt on oikea hetki tehdä tämä päätös. Silloin kun ovi on raollaan, niin silloin siitä on kuljettava. Ei kannata jäädä odottamaan, että ovi on sulkeutunut.

Tässä salissa on selvästikin tänään historian siipien havinaa. Itsekin näen, että tämä päätös - joka nyt toivon, että tänään tehdään - on Helsingin kaupungin ja myös koko pääkaupunkiseudun tulevaisuuden kannalta äärettömän tärkeä. Se on ihan oikeasti yhtä merkittävä kuin maailmanhistorian kannalta Berliinin muurin murtuminen. Kun tästä asiasta ensimmäisen kerran kuulin, minulle ensimmäisenä tuli tämä asia mieleen.

Kaksi seikkaa tässä menee yli muiden. Toinen on se, että yhdyskuntarakenne, kun tätä asiaa jatkokäsitellään ja kehitellään, pitää tehdä sellaiseksi, että se rakentuu joukkoliikenteen varaan. Toinen äärettömän tärkeä tekijä on luonnonsuojelu.

Uskon, että Sipoon korvesta tullaan pitämään huolta, koska se on kaikkien huulilla ja siitä niin paljon puhutaan. Mutta toivon ja tavoittelen sitä, että myös kaikki muut luontoalueet Sipoossa saavat arvoisensa kohtelun ja suojelun. Itse erityisesti haluan korostaa Sipoon rantojen merkitystä tässä yhteydessä.

Elikkä en todellakaan kannata palauttamista, vaan asian päättämistä tänään jatkovalmistelua varten.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun pohditaan tämän päätöksenteon edellytyksiä siltä kannalta, onko riittävästi keskustelua käyty tai ovatko asiat tulleet liian nopeasti pöydälle, niin tällaisen verkkaisella kaupunkilaisjärjellä varustetun varavaltuutetun näkökulmasta kyllä päätöksenteolle edellytykset ovat olemassa.

Nythän ollaan siis tekemässä päätöstä siitä, että Helsingin kaupunginvaltuusto pistää tämän prosessin käyntiin. Sen jälkeen, jos me tämän prosessin käyntiin laitamme, seuraa juridisia, poliittisia, hallinnollisia ja muita selvityksiä. Jos me sitä prosessia emme käyntiin laita, asia lykkääntyy tulevaisuuteen, pitkistyy ja mutkistuu varsinkin jos on syytä olettaa, että ns. mahdollisuuksien ikkuna olisi nyt avautumassa tälle hyvälle ja tärkeälle ratkaisulle. Varsinkin tästä näkökulmasta päätöksenteko, tästä prosessin käynnistämisestä on viisasta tehdä nyt.

Täällä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja ja argumenttien toistaminen pitkästyttäisi paitsi kuulijoita, myös niitten esittäjää. Totean kuitenkin, että muutama numero ehkä havainnollistaa seudullisen kehityksen problematiikkaa.

Helsingistä länteen sijaitsee kaupunki, jossa on yli 200 000 asukasta. Helsingistä itään sijaitsee kunta, jossa on alle 20 000 asukasta. Tämä ei ole luonnollista eikä järkevää yhdyskuntarakenteen kehittymistä, vaan kyse on hallinnollisista ja kunnallispoliittisista estoista ja esteistä, jotka ovat lukinneet yhden ilmansuunnan, Suomen ainoan metropolin kehityksen jatkumiselta.

Erittäin viisaita puheenvuoroja on käytetty myös tämän ratkaisun historiallisesta perspektiivistä. Minua vastaan ei ole kävellyt malmilaisia tai puistolalaisia, jotka olisivat sitä mieltä, että vuonna 1946 tehtiin tavaton rikos heidän elämäänsä kohtaan. Sen sijaan niillä ratkaisuilla varmasti on edes autettu seudun viisasta yhdyskuntarakenteen kehitystä.

Kyseessä on prosessi, joka toivottavasti johtaa tulokseen, jonka käynnistäminen tänään Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksellä on mahdollista. Kuten me latinistit tapaamme sanoa "ex oriente lux, idästä valo".

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten en kaupunginhallituksessa, en tässäkään kannata asian palauttamista.

RKP:n kautta tuli viesti, että heillä koko ryhmä on vahvasti sitä mieltä, että asia on huonosti valmisteltu, sipoolaisia ei ole kuunneltu riittävästi ja sen vuoksi asia tulisi palauttaa ja saada aito vuoropuhelu.

Olemme tekemässä päätöstä, itse asiassa esitystä valtioneuvostolle siksi, että Sipoon kanssa pitkään käydyissä neuvotteluissa ei ole päästy tulokseen. Sen vuoksi olemme esittämässä valtioneuvostolle, että he ryhtyisivät toimenpiteisiin kuntajaon muuttamiseksi Sipoon, Helsingin ja Vantaan kesken, jotta seudullisesti pääsisimme eheämpään rakenteeseen, jotta voisimme luoda elinkelpoisemman pääkaupunkiseudun seutukunnan, joka pystyy kilpailemaan Itämeren muitten kasvukeskusten kanssa tulevaisuudessakin.

Me emme ole tekemässä päätöstä alueliitoksesta, vaikka niin mielelläni olisin sitäkin tänään tekemässä. Teemme vasta esitystä valtioneuvostolle, joka ryhtyisi toimenpiteisiin ja käynnistäisi sen laajan kuulemiskierroksen, johon niin moni puheenvuoron käyttäjä täällä on jo viitannut. Tämän asian palauttaminen ei tuo tähän asiaan mitään uutta. Me saamme asukasmielipiteet ja eri rahojen kommentit näiden seuraavien kierroksien jälkeen, kunhan tänään olemme tehneet omalta osaltamme päätöksen.

Itse kuulun pakkoliitosalueille jääneisiin asukkaisiin. Vuonna 1946 Kaarela liitettiin Helsingin kaupunkiin, enkä ole siitä yhtään pahoillani.

Päätöksen yhteistyösopimukseen kirjattiin monia kauniita tavoitteita palvelujen yhteismitallisuudesta ja tasavertaisesta hinnoittelusta osoitteesta riippumatta. Siihen kirjattiin tavoite siitä, että seudullisesti meidän tulee päästä yhteiseen maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitteluun.

Voidaan väittää, että se suuri kokous, joka Finlandia-talolla pidettiin, oli suuri toiveitten tynnyri, jonka toteutumiseen harva meistä ehkä siinä kokouksessa edes uskoi. Siinä mielessä tämä tämän iltainen päätösesitys on varmasti tullut meille monelle yllätyksellä. Nyt tuli vihdoinkin konkreettinen esitys seudullisen yhteistyön tiivistämisestä, tämän seudun elinkelpoisuuden vahvistamisesta. Tämä on konkreettinen esitys siitä, että meidän yhteistyösopimukseemme hyväksymämme kumppanuushanke valtion kanssa on toteutumassa. Valtiovalta omin toimenpitein on osoittamassa myötämielisyyttä seutua kohtaan, tuomassa sellaisia rinnakkaishankkeita, joilla voidaan vahvistaa, että ne kunnat, jotka neuvotteluissa ovat olleet mukana osapuolina, saavat kukin etuutta siitä, että tämä hanke toteutetaan. Itä-Helsinki saa sen arvon, jota Helsinki on sille tarjonnut ja kaivannut jo kauan aikaa. Palauttaminen viivyttäisi myöskin sen suunnan kehittämistä.

Pitkäaikainen toive, tavoite on toteutumassa vähitellen, porras portaalta. Varmasti tässäkin menee aikaa. Mutta ihan keventääkseni sanon samoin sanoin kuin sanoin kaupunginhallituksen kokouksessakin. Seurasin uutisointia maanantaina. Kauppatorilla oli pelattu leikkisästi Monopolipeliä, joka oli saatettu helsinkiläisversioon. Voiton vei purjehtija Multala, joka oli ymmärtänyt hankkia itsellensä Itä-Helsingin. Sitä jalostamalla hän loi elinkelpoista pääkaupunkiseutua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Lehtipuu vastasi minulle ja toi esille, että tämä esitys ei hänen mielestään ole uusi. Tämä on aika yleinen perustelu, jolla vastustetaan nyt palautusta. Hän viittasi - niin kuin valtuutettu Vehviläinenkin - Finlandia-talolla käsiteltyyn pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyösopimukseen.

Jos me otamme nämä aikaisemmin esitetyt tavoitteet, Finlandia-talolla todettiin - taisi olla samainen valtuutettu Lehtipuu, joka siellä vastasi minulle - että ne eivät ole sitovia. Jos otamme nämä tavoitteet sellaisina, että ne ovat päätöksen valmistelua, niin voi kysyä, missä vaiheessa valtuustoa ylipäätänsä enää tarvitaan? Missä vaiheessa kaupunginhallitusta tarvitaan, missä vaiheessa lautakuntia tarvitaan, jos nämä asiat ovat kerran jo päätetty tosiasiallisesti silloin, kun on esitetty joitakin tavoitteita, joille ei ole määritelty mitään täsmällisempää sisältöä?

Tässä on kysymys konkreettista neuvotteluista, joita on käyty Helsingin kaupungin nimissä täsmällisen kartan kanssa tietystä alueesta, jota ei ole minkään sopimuksen liitteenä tai tavoitteissa ollut ja jopa kirjattu tiettyjä kerrosneliömetrialoja ja muita perusteluihin, joita ei ole koskaan missään tavoitteissa käsitelty. Sen jälkeen se tuodaan valtuustoon tilanteessa, jossa me kaikki tiedämme, että tämän käsittelyn tarkoitus on päättää tämä asia tavalla, jossa se sitten valtioneuvoston kanssa käytyjen kulissien takaisten neuvottelujen tuloksena viedään läpi eikä tältä valtuustolta enää tämän jälkeen kukaan kysy tosiasiallisesti tätä asiaa uudelleen. Eli meidän oma valmistelumme alkaa samalla hetkellä kun me päätämme tosiasiassa asiasta.

Valtuutettu Pajamäki perusteli asiaa kilpailulla ns. hyvistä veronmaksajista.

Perustelu herättää tietysti ensinnäkin sen vastakysymyksen, miksei Helsingin omia alueita voida kehittää niin, että Helsinki omalla alueellaan kykenee kilpailemaan hyvistä veronmaksajista, kun kerran kaavoituksessa ja suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa on tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia asuntoja. Ja toisinpäin, miten tämä huoli hyvistä veronmaksajista - joka on tämän sopimusesityksen keskeisenä perusteluna valtuutettu Pajamäen mielestä - sopii sitten yhteen sen kanssa, että tällä mukamas kehitetään juuri Itä-Helsinkiä ja että tällä tahdonilmauksella nyt vahvistetaan Itä-Helsingin kehitystä, jota on vuosikausia laiminlyöty? Minä en ole törmännyt niihin helsinkiläisiin, jotka tuolla kadulla ja torilla kulkisivat huolissaan siitä, että emmekö me saa vallattua Helsingille suurta osaa Sipoosta ja varsinkin sen eteläistä rannikkoa. Sen sijaan siellä törmää hyvinkin usein helsinkiläisiin, jotka ovat huolissaan siitä, miten kaupunginvaltuusto huolehtii heidän palveluistaan ja onko Helsingin kaupunginvaltuustolla tähän asiaan tarkoitus panostaa lisää resursseja.

Mielestäni päätökselle esitetyt perustelut ovat sikäli ristiriitaisia, että vaikka nyt uskoisimme hyviin tarkoituksiin, niin kun yhtäältä sanotaan, että on tarkoitus rakentaa metrolinjan jatkamisen varaan vahvaa kaupunkimaista asutusta ja toisaalta sanotaan, että on tarkoitus suojella luontoarvoja ja kun nämä luontoarvot sattuvat vielä olemaan merkittävältä osalta samalla suunnalla, mihin metrolinja kaiken todennäköisyyden mukaan on jatkumassa, niin kyllä tässä mielestäni on samanlaisia ristiriitoja, joihin me olemme Helsingissä törmänneet monta kertaa. Näiden ristiriitojen ratkaisemisen kannalta oikeastaan ainoa oleellinen asia, jota tämä päätösesitys merkitsee, on se, että päätösvalta tosiasiassa siirretään sillä alueella nyt asuvilta ihmisiltä pois. Se on oleellinen muutos, joka tällä tehdään ajatellen sitä, minkälaisella tavalla niitä luontoarvoja voidaan suojella.

Jos haluamme kunnioittaa sitä asukkaiden vaikutusmahdollisuutta, josta valtuutettu Rantanen puhui, niin mielestäni meidän ei pidä tehdä tässä kokouksessa asiasta päätöstä. Mielestäni valtuutettu Oker-Blom on oikeassa siinä, että ei ole erityisiä perusteita kiirehtiä. Sen sijaan meille mm. lainsäädännössä asetettu velvoite huolehtia asukkaiden vaikutusmahdollisuuksista on erityinen peruste olla kiirehtimättä ja antaa asukkaille mahdollisuus tulla kuulluksi ennen kuin teemme lopullisen luontoisia päätöksiä.

Lopuksi helsinkiläisyydestä, josta valtuutettu Bogomoloff täällä puhui.

Sanoisin näin, että tuollainen tapa kuvata meitä helsinkiläisiä on aika lähellä sitä irvikuvaa, joka helsinkiläisistä muualla maassa usein esitetään. Olemmeko me niin - (Puheenjohtajan välihuomautus.) - ylempiarvoisena itseämme pitäviä, että meidän ei tarvitse kovin paljon muuta maata ottaa huomioon eikä muista piitata? Toivon, että me voimme edistää toisenlaista helsinkiläisyyttä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaikkien yllätykseksi ajattelin puhua nimenomaan palautuksesta ja sen perusteluista.

Täällä on esitetty palautukselle oikeastaan kahdenlaisia perusteluja. Toinen, että näin kiireellä ei saa tehdä tätä päätöstä ja toinen se, että niitä juridisia edellytyksiä, joilla tällainen liitos voitaisiin tehdä, ei välttämättä ole. Emme ole varmoja, ovatko ne olemassa. Nämä ovat mielestäni molemmat vääriä johtopäätöksiä.

Ensinnäkin tällä asialla on kiire. Kaikki tietävät, että tämä on vaalikauteen sidottu asia ja jos tämä asia lykkääntyisi syyskuuhun, niin se olisi sama kuin lopettaisimme tämän keskustelun, jolloin siinä mielessä asialla on kiire. Mutta jos otetaan nyt asia aivan tiukasti, niin valtuusto juuri päätti yksimielisesti ottaa tämän asian kiireellisesti käsittelyyn. Sen jälkeen se oikeastaan, kun siitä on ensin yksimielisesti päätetty, niin se keskustelu tämän valtuuston osalta päättyy siihen. Jos se olisi riitautettu, niin silloin se olisi edes riitautettu.

Toinen kysymys siitä, ovatko ne edellytykset olemassa, jolla tällainen liitos voidaan tehdä, ei kuulu meille ollenkaan, koska se laki ei kiellä tekemästä ehdotusta asiasta ja se kysymys, ovatko nämä edellytykset olemassa, sehän kuuluu valtioneuvostolle. Varsinkin hallituspuolueitten kansanedustajat voivat varmaan valtioneuvoston puoleen kääntyä ja keskustella siitä, onko valtioneuvostolla edellytykset tehdä tätä päätöstä. Mutta pyytää saa ihan mitä tahansa. Siihen ei tarvita mitään juridisia perusteluita. Sen takia tuo palautusperusteena on mahdoton. Niinpä mielestäni en näe mitään syytä, miksi tämä asia pitäisi palauttaa. Tätä voi tietysti esittää hylättäväksi, jos on sitä mieltä, että Helsinki on onnellisempi ilman näitä lisäalueita, mutta palauttaa ei voi.

Siitä, että Sipoo olisi vuosikaudet halunnut neuvotella Helsingin kanssa, niin siitä en ole nähnyt en minkäänlaista jälkeä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata palautusta.

Otin puheenvuoron korostaakseni sitä, että me kävimme Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä tästä asiasta pitkän ja perusteellisen keskustelun. Valtuutettu Ojala nosti jo niitä asioita esille omassa puheenvuorossaan. En käy niitä kertaamaan.

Se mikä tässä nyt tietysti on tullut monessakin puheenvuorossa esiin, että tämä käsittelyn nopeus tuo tähän turhaa dramatiikkaa. Tämä asia on ollut agendalla hyvin pitkään. Mutta tämä, että aamulla hallitus kokoontuu salaiseksi julkisuudessa luonnehdittuun kokoukseen ja asia tulee samana päivänä valtuustoon, niin se tuo tähän turhaa draaman tuntua. Muutoin tämä on hyvinkin selkeä, elikkä että laitamme ja päätämme tänään siitä, että tämä prosessi laitetaan alulle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Sipoo on vetäytynyt kolmekymmentä vuotta kielimuurin taakse tässä yhteistyöasiassa. Se on vältellyt yhteistyötä. Nyt otetaan askelta oikeaan suuntaan.

Helsingin vaakunavene on pahasti keulapainoinen. Väestömäärä on pakkautunut keulan puolelle ja perä on noussut ylös ja se on vaarassa muuttua sukellusveneeksi koko paatti. Valtuutettu Bergholm totesi tämän varsin selkeästi.

Katson, että tämän esityksen palauttaminen on täysin tarpeetonta. Väestömäärää tasaavana, varmasti se vaikuttaa hintoihin tasaavasti, parantaa pääkaupunkiseudun kilpailukykyä tuomalla uusia työpaikkoja ja aivan varmasti rakennustoiminta vilkastuu ja sitä kautta verotulot lisääntyvät. Tämä kaikki tapahtuu Helsingin ja pääkaupunkiseudun parhaaksi. En usko, että siitä Sipookaan tulee kärsimään niin olennaisessa määrin kuin mitä annetaan ymmärtää. Nyt tehdään ainoastaan päätös siitä, että valtioneuvosto jatkaa asian käsittelyä, kuulee osapuolia ja tekee sen jälkeen päätöksen, elikkä me vain pistämme asian vireille.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

En tietenkään kannata palauttamista.

Mutta kun puhutaan tämän hankkeen edellytyksistä, niin haluaisin kysyä apulaiskaupunginjohtaja Korpiselta, kuinka paljon asukkaita tämä Suur-Helsinki tulee nielemään tämän projektin jälkeen ja sen jälkeen, kun on rakennettu Jätkäsaari, Keski-Pasila, Kruununvuorenranta jne.? Miten suuri tämä kaupunki on vuonna 2020 tai vähän sen jälkeen?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin seutu kasvaa suhteellisesti ottaen nopeiten reunoillansa eli pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Absoluuttisesti vielä tietysti pääkaupunkiseutu, eli nämä neljä kuntaa, ottavat suurimman osan, koska se lähtötaso on korkea. Mutta se on epäterveellisessä määrin, tämä seudun kasvu, siirtymässä aika kauaksi, jonka liikenneongelmien ratkaisu tulisi olemaan hyvin vaikeaa, ellei sitä saada jollain tavalla kohdennettua.

Helsingin seudun MAL-yhteistyössä, jossa on 14 kuntaa, jossa ollaan järjestämässä tätä Suur-Helsingin metropolialueen visiokilpailua, on arvioitu tarpeeksi seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana noin 70 miljoonaa asuntokerrosneliömetriä, joka tarkoittaisi, että väestökasvu olisi selvästi hitaampaa kuin mitä se on ollut pari, kolmekymmentä vuotta nyt seudulla. Siinähän on jonkin verran nettoväestönlisäystä ihan omin voimin ja sitten on seudulle jonkin verran muuttoa.

Meidän omassa yleiskaavatyössämme on oletettu, että Helsingin väkiluku nykyisillä rajoilla ei nousisi yli 600 000:nnen. Ellei voimakkaasti rakenneta, meitä uhkaa väestön putoaminen, niin kuin Kööpenhaminassa esimerkiksi yhdessä vaiheessa se tippui 600 000:sta 450 000:een. Meilläkin tipahti, käytiin aika matalalla 1990-luvun alussa. 1970-luvun alusta 1990-luvun alkuun Helsingin väkiluku pieneni, vaikka me rakensimme noin 4 000 asuntoa vuodessa. Tämä ns. väljyyskehitys, että elintason myötä asuntoja yhdistetään ja ihmiset vaativat paremmat asuinolosuhteet, on sellainen hyvin vaikeasti käsitettävä ilmiö. On pakko rakentaa aika tavalla, jotta pysyisi paikallaan. Jos emme rakenna, niin Helsinki alkaa taantua ja kurjistua ja väki vähetä. Tämän pakon edessä meidän rajamme ovat tulleet vastaan. Ei tämä 40 000 - 50 000 asukasta tälle alueelle tarkoita suinkaan 40 000 - 50 000 väkiluvun kasvua näiden uusienkaan rajojen sisällä Helsinkiin, vaan se vastaa siihen ihmisten vaatimukseen, että kun he saavat korkeampaa palkkaa ja enemmän elintasoa, niin neliöitäkin olla ympärillä enemmän. Siihen on kaupungin jotenkin pystyttävä vastaamaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

En kannata asian palautusta.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä on pitkään korostanut, että pääkaupunkiseudun tulee voida laajentua myös itään päin. Kun historiallinen ovi on nyt auki, olisi outoa, jos emme kulkisi tuosta ovesta. Kuten valtuutettu Ojala totesi, yhteiskokouksessa jo tehtiin tämänsuuntainen päätös. RKP on kuitenkin väittänyt, ettei mandaattia valmistelulle olisi ollut. Onko tämä väite perusteltu? Mielestäni tämä tulee testattua hetken kuluttua järjestettävässä palautusäänestyksessä.

Rouva puheenjohtaja.

En tiedä, onko tämä ilta historiallinen, mutta harvana iltana meillä on ollut niin hyvät kortit kourassa kuin on tänä iltana, nimittäin Vantaan kaupungilta on hiljainen suostumus tälle operaatiolle. Jos muistatte vain kuukauden vanhoja asioita, niin se oli hyvin jännittynyt se tunnelma. Vantaan valtuustossa oli selviä vaikeuksia tämä yhteistyösopimus ajaa läpi ja muuta. Siinä oli kompastuskivenä tämä Västerkullan kiila.

Tämä on ehdotus, kun tätä kartalta katsoo - sain klo 14.30 tämän kartan tänään - on hirvittävän realistinen. Siinä ensinnäkin Västerkullan kiilasta tulee vain tuo eteläkärki, eräänlainen Danzigin käytävä, jos maailmanhistoriaa ajatellaan. Siinä Danzigin käytävässä asuu tällä hetkellä - olen jo eräiltä asiantuntijoilta ehtinyt sellaisen likiarvon saada - noin parikymmentä ihmistä, että ei se suuri ole. Sitten täällä on karttasanoja Östersundom, Landbo ja Karhusaari, jotka ovat jo meidän rajamme vieressä olevia kehittyneitä asutustaajamia, joissa käsittääkseni kuitenkin nämä uudisasukkaat, jotka siellä asuvat, ovat eettiseltä taustaltaan helsinkiläisiä. Tässä mielessä meillä on nyt niin historiallinen hetki, kun Vantaan suostumus on olemassa. Västerkullan käytävän saaminen on sinetti vaan koko asialle. Jos ei sitä tule, ei tule mitään muutakaan. Kyllä meidän nyt ehdottomasti täytyy katsoa nämä kortit loppuun asti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni tämä on historiallinen ja hyvä esitys.

Mikä on tärkeätä, on se, että Ala-Tikkurilan kohtalosta on nyt saatu päätös. Sehän aiemmin oli aivan turhaan tarpeettomasti liitetty tähän pakettiin. Metroa jatketaan Ala-Tikkurilaan eivätkä muutkaan liikenneinvestoinnit liity siihen mitenkään. Asukkaille se on Pohjois-Helsingissä aiheuttanut turhaa epävarmuutta. Meillä oli Finlandia-talossa yhteiskokous, jossa valtuutettu Koskinen esitti valtuutettu Peltokorven kannattamana, että Ala-Tikkurila poistettaisiin siitä paketista, mutta sittemmin valtuutettu Peltokorpi veti tukensa esitykselle pois ja valtuutettu Koskinen sitten peruutti tämän esityksen. Näin jälkeenpäin tarkastellen näinkin olisi tietysti voitu menetellä, elikkä paketti ei olisi siihen kaatunut, vaikka Ala-Tikkurila olisi siitä poistettu. Nythän Ala-Tikkurila jää pois paketista, mikä on ihan oikein. On arvokas asia, että siellä voidaan jatkaa rauhassa elämää helsinkiläisinä.

Sitten:

Valtuutettu Bogomoloff mielestäni tällä kertaa piti erittäin hyvän puheenvuoron, esitti - (Välihuuto!) Ole hyvä. - RKP:n valtuustoryhmälle, totesi näin, että tämä ei ole Sipoon kunnanvaltuusto eikä Itä-Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto. Hän sitten kysyi ja minäkin kysyn sitä, että miten RKP:n ryhmä, kun me olemme kuitenkin täällä helsinkiläisiä kaupunginvaltuutettuja, ajamme helsinkiläisten etua, niin miten te näillä toimillanne ajatte Helsingin etua? Tämähän on hanke, joka selvästi on Helsingille edullinen ja hyvä hanke. Tuntuu vähän hassunkuriselta jotenkin ajaa jonkun toisen kunnan etua Helsingin valtuustossa.

Sitten valtuutettu Johanssonille totean, kun hän toi sitä esiin, että tämä on demokratian vastainen.

Elikkä te olette demokratian puolella ainoana ryhmänä ja muu valtuusto on demokratiaa vastaan. Sitä en allekirjoita. Tämä on lain mukainen hanke. Laki antaa mahdollisuuden tällaiseen menettelyyn. Tämä on demokraattista päätöksentekoa ehkä parhaimmillaan tällä hetkellä. Me olemme täällä koolla ja jokainen on tänne äänestetty. Mielestäni tällaiset argumentit ovat vähän arveluttavia, että toiset ovat demokratian vastaisia, kun ovat tämän hankkeen kannalla ja sitten ikään kuin ne, onko se sitten kielisolidaarisuus, että näin toimitte. En usko, että tämä vaarantaa myöskään ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvien helsinkiläisten kohtaloa mitenkään. Helsingissä kaupunginjohtajat puhuvat kaksikielisesti. Valtuutetut, puheenjohtajat puhuvat molempia kieliä. Täällä voi käyttää suomea ja ruotsia. En näe sitäkään, että tämä hanke uhkaisi mitenkään ruotsinkielisiä palveluja. Eikä se uhkaa eikä saakaan uhata. Tässä putoaa näiltä jokaiselta argumentilta - niin kuin valtuutettu Bogomoloff totesi - tavallaan pohja pois kaikilta näiltä perusteilta. Olisi hyvä kuulla, miten tämä on Helsingin edun kannalta huono hanke, koska sitähän me täällä yhdessä teemme, helsinkiläisten kannalta hyviä päätöksiä.

Puheenjohtaja.

Jag vet inte hur det är med dig, Antti, men jag är sjätte generationens helsingforsare, men i vår familj så har man alltid förstått att se till helheten och också beakta sina medmänskor i detta fall, t.ex. i angränsande kommuner. Dessutom, om du skulle ha lyssnat noga på min taltur tidigare skulle du ha förstått att jag heller inte ser lönsamheten i det här projektet, tvärtom misstänker jag att Helsingfors stad far för mycket på sig med att utveckla också det här området.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä nyt ei pelkästään ole Helsingin eduista ollenkaan kyse, vaan myös pääkaupunkiseudun alueellisesta tasapainoisesta kehityksestä on kyse, että ei tätä voi näin sanoa. Kyllä tämä on koko pääkaupunkiseudun etu.

Ärade ordförande, bästa fullmäktige. Hyvät valtuustokollegat.

När man lyssnar på en del av ledamöternas tal får man den uppfattningen att Helsingfors skulle gå under utan sydvästra Sibbo.

Täällä on puhuttu paljon historiasta tänään, joten puhun minäkin.

Satoja vuosia sitten Christoffer Kolumbus astui maahan Amerikassa ja sanoi sikäläisille asukkaille suurin piirtein näin: "Ollaa, teidät on nyt löydetty. Olemme Intiassa ja te olette siis intiaaneja. Tämä maa on neitseellistä ja sitä pitää kehittää. Me tiedämme tarkkaan myös miten. Teidän ei tarvitse sekaantua asiaan ollenkaan." Samaan aikaan siellä oikeassa Intiassa väestö oli autuaan tietämätön siitä, että heidät ja heidän maansa oli juuri löydetty maapallon toisella puolella. Näin siis historiaa. Nyt Helsinki on löytänyt neitseellistä maata Sipoosta ja tietää tasan tarkkaan, miten sitä pitää kehittää ja asuttaa ja minkä lehmälaitumen halki metron kuuluu kulkea kylästä kylään - anteeksi - kaupunginosasta kaupunginosaan. Sipoolaisten "intiaanien" oletetaan iloisesti muuttuvan helsinkiläisiksi ja jäämään sivusta katselemaan kehityksen bulldozereiden raivausjälkeä vanhassa kulttuurimaisemassaan.

Kaupunginhallitukselle on selitetty, että asia on jo kauan ollut vireillä, mutta Sipoossa ei ole lämmetty ajatukseen rakentaa kaupunkimaisesti, ei ainakaan vielä. Ehkä sipoolaisten päättäjien olisi pitänyt olla hieman taipuvaisempia kuuntelemaan muun kaupunkiseudun tarpeita ja reagoimaan niihin. Ehkä meillä ei silloin olisi tämän päivän esitystekstiä käsiteltävänä tai ehkä olisi sittenkin, jos helsinkiläisistä päättäjistä suurin osa on sitä mieltä, että Länsi-Sipoo on kaupungin asunto- ja elinkeinopolitiikan ainoa pelastusrengas.

Det handlar alltså om respekt för den kommunala självbestämmanderätten och planeringsrätten. Det handlar också om att respektera det kommunala beslutsfattandet och dess spelregler. Det är inte förenligt med god förvaltning att snabbköra ett ärende av den här viktighetsordningen och dra den på en enda dag genom stadsstyrelsen och därefter fullmäktige, som om det brann i knutarna. Stadsstyrelseledamöterna fick femton eller trettio minuter på sig för att sätta sig in i ärendet, fullmäktigeledamöterna ett par timmar. Detta är, mina vänner, ett hån mot vedertagna seder vad som gäller beslutsprocessen inom det kommunala.

On totta, että Helsingin tulee olla maan veturi, mutta tuleeko sen olla myös maan imuri, joka tyhjentää koko Suomen tyydyttämään elinkeinopolitiikkansa tarpeita. Onko onnellista, jos Helsinki kasvatetaan 50 000 hengellä Sipoossa, kun itse olemme rakentamassa kymmenille tuhansille Jätkäsaareen, Keski-Pasilaan, Kalasatamaan sekä Hernesaareen? Espoo ja Vantaa ovat myöskin varautuneet kasvuun. Kaavoitetaanko todelliseen tarpeeseen vai harakoille? Nouseeko yht'äkkiä nativiteetti?

Jag föreslog i stadsstyrelsen att Sibbos nya förhandlingsinvit skulle antas i stället för att de skulle gå in för en tvångsinkorporering i detta skede. Det är inte bra för Helsingfors image som samarbetspartner - samarbete. Det har redan kommit starka reaktioner från Esbo. Kan man alls lita på Helsingfors, undrar de som ringer. Jag har också varit bedrövad över att man inte har varit tillräckligt framsynt i Sibbo och därmed missat möjligheten att i gott samförstånd planera för ett naturligt växande behov av bostäder i huvudstadsregionen. Inkorporering av en grannkommunsmark skapar misstro och animositet som kan försvåra viktigt samarbete över kommungränserna för långa tider framöver. Jag skulle ha varit stoltare över min egen stad om frågan skulle ha skötts med större diplomatisk finess och med mindre vassa armbågar. Om det går så långt som till inkorporering hoppas jag att de sibbobor som förvandlas till helsingforsare över en natt blir behandlade så att de inte känner att de har förlorat allt, utan kan få någonting värdefullt i ersättning för förlorad fridfull landsbygd. Alla blir nämligen inte lyckliga över höghus, asfalt och metro och trafikbuller, även om en del hänförda urbanister här i salen vill saluföra storstadslivet som den bästa av värdar. Sibboområdena är, som vi nu har förstått i dag, oerhört värdefulla. Jag vill inte se ett Havshagen i replik byggas på Gumbo strand. För säkerhets skull måste jag kanske säga att jag tillbringar somrarna i Pernå, inte i Sibbo.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Korjauksena valtuutettu Dahlbergin puheenvuoroon.

Tämän aamun kokouksessa kaupunginhallituksessa todella oli 15 - 20 minuuttia aikaa tutustua ennakkoon esityslistaan. Saimme kyllä maanantaina selonteon esiin tulevasta ylimääräisestä kokouksesta, että emme ihan niin heikon ennakkotiedon varassa olleet kuin valtuutettu Dahlberg antoi kuvan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat.

Kuntien pakkoliitokset eivät ole koskaan toivottavia. On kuitenkin tilanteita, joissa asumisen ja palveluiden kokonaisuuden kannalta alueliitos väkisinkin on pienempi paha kuin jos näin ei tehdä. Nyt on mielestäni kyse tästä. Helsingin seudulla tarvitaan uutta, vahvaa, monimuotoista ja viihtyisää pientaloaluetta, jossa ja jonne on hyvät joukkoliikenneyhteydet ja palvelut pelaavat. Tällainen alue mielestäni on se, mistä tänään olemme puhumassa, tulevaisuudessa.

Olen iloinen siitä, että itselleni merkittävä kriteeri tässä asiassa on se, että Ala-Tikkurila on irrotettu pois tästä alueliitospaketista. Ja toinen merkittävä asia on se, että Sipoon korven alueen luontoarvot on tunnustettu ja ne tulevat säilymään.

Asian valmistelusta on jo sanottu aika paljon. Ainakin itse koen, että kyllä se valtuutetuiltakin näkymättömissä valmisteltiin ja tämä kiireasia tässä vaivaa ja varmaan voi herättää pelkoja vastaavassa tilanteissa olevissa kunnissa. Siksi en tänään voi yhtyä valtuutettu Helistön ehdottamiin eläköön -huutoihin, paitsi jos ne kohdistuvat Vantaan kaupungille.

Toivon, että Sipoolle ja sipoolaisille tarjotaan jatkossa useita porkkanoita yhden kepin nielemiseksi ja hyvän yhteistyön mahdollistamiseksi jatkossa.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Till vice ordförande Bogomoloff vill jag bara säga att jag som kommunalpolitiker i Helsingfors alltid ser som min uppgift att lyssna på mitt samvete. Är det rätt att man med den starkes rätt kräver tvångsåtgärder i en fråga som har nationell betydelse och som innebär med stor sannolikhet att kulturvärden går förlorade? Laglighetsaspekterna och den fria självständiga kommunens självbestämmande väger starkt och ändamålen helgar inte medlen alldeles som fullmäktigledamot Outi Kahiluoto här tidigare sade. Det var också många som under Kekkonens regim ansåg att de förslag som fördes fram inte stod i någon som helst frid med demokratin. Efteråt var det många som måste tänka om.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Pakkokeinoja tarvitaan yhteiskunnassamme silloin, kun yhteiskuntarauha on uhattuna. Pakotteet eivät kuulu hyvään hallintoon eikä niitä kuntauudistuksessa tarvita.

Kun eilen opetuslautakunnassa keskustelimme terveyslautakunnan ehdotuksesta tupakointiohjelmaksi, sain yhtyä sosialidemokraattisen kollegani vertaukseen ohjelman DDR:mäisestä vaatimuksesta liittyen mm. elinkeinovapauden rajoittamiseen. Kuntarajojen muuttamisen yksipuolinen vaatiminen tuntuu tänään yhtälailla DDR:läiseltä tavalta hoitaa asioita, enkä siten voi hyväksyä kaupunginhallituksen esitystä.

Kannatan valtuutettu Hakasen hylkäysesitystä.

Jag tror på vår västerländska marknadsekonomi och att det är det bästa sättet att sköta en ekonomi. Förutsättningen för att den ekonomin ska fungera är - hör och häpna - en väl fungerande demokrati. Också det är ett västerländskt påfund. Både det demokratiska statsskicket och marknadsekonomin förutsätter fria och självständiga kommunala aktörer.

Demokratia on edellytys toimivalle markkinataloudelle. Molemmat edellyttävät myös vapaita ja itsenäisiä toimijoita, eikä kaupunginhallituksen esitys ole mielestäni näiden pyrkimysten mukainen.

Vi ska inte glömma att orsakerna till att Ryssland har svårigheter med att attrahera utländskt kapital sammanhänger med rådande demokratiunderskott. En kapitalist måste därför alltid se faran i den här slags maktutövning. Om vi inte här värnar om demokratin då bryr vi kanske inte heller om de förväntningar, om de förutsättningar som marknadsekonomin har. Kanske har det blivit så att vi har blivit så stora i Helsingfors att vi inte behöver bry oss om petitesser som fungerande privatmarknad heller.

Jag motsätter mig inte stadsstyrelsens förslag för att jag skulle vara emot Helsingfors bostads- och markpolitik eller för att jag känner ett djupt misstroende mot Helsingfors förmåga att skapa bostadsområden som verkligen attraherar folk. Utanför att den här sortens beslutsfattande och maktutövning inte är i enlighet med gott samhällsborgerligt handlande och, det bästa kolleger, är en fara för ekonomin. Fungerar inte ekonomin så fungerar inte samhället.

Arvoisat valtuutetut.

Helsingin kaupunkisuunnittelu viimeisten vuosikymmenten ajalta ei ole osoittautunut menestykselliseksi ns. hyvien veronmaksajien hankkimisessa. Missä päin Helsinkiä on osattu rakentaa uusia suosittuja pientalovaltaisia alueita? Helsingin kaupunkisuunnittelusta hyvä esimerkki on meillä vallitsevasta suhtautumisesta kulttuurimaisemaan ja sen säilyttämisen merkitykseen eduskuntatalon edusta. Kun makasiinit on nyt purettu, alkaa Hakasalmen huvilan puiston puiden kaato, jotta huoltoliikenne voidaan hoitaa. Ne, jotka eivät ole ruotsinkielistä mediaa kuunnelleet, eivät myöskään tästä asiasta ole perillä.

Jotta läntisen Sipoon asukkaat voisivat viihtyä kodeissaan edelleen, olisi ilmeisesti vaihdettava kaupunkisuunnittelijat Helsingissä sipoolaisiin tai kirkkonummelaisiin tai vastaaviin. Syy siihen, että esimerkiksi Landbon ja Bjornsjön alueet Sipoossa ovat vetäneet veronmaksajia puoleensa, on nimenomaan helsinkiläisen kaupunkisuunnittelun eli yhtenevän, yksitoikkoisen suunnittelun puuttuminen. Miksi niin moni on valinnut Landbon keskellä metsää, keskellä ei mitään, kun olisivat voineet valita korkeatasoisen Vuosaaren, jossa on hieno ranta, vaikka onkin todella yksitoikkoista asuinaluetta?

Vielä valtuutettu Vuorelalle:

Tämä hanke antaa huonon kuvan Helsingin halusta aitoon yhteistyöhön pääkaupunkiseudun kuntien kesken. Tämä on vahvemman käskypolitiikkaa. Tästä puuttuu itsenäisen naapurikunnan suhteen luonnollinen, arvostava käytös.

Arvoisa puheenjohtaja.

Juuri näin on. Liberaali demokratia ja markkinatalous ovat länsimaisen yhteiskuntajärjestelmän selkäranka. Nämä ovat arvoja, joita meidän ei passaa tässäkään keskustelussa unohtaa.

Kun täällä tuli puhetta demokratian olemuksesta, niin minulle on syöpynyt vuosikymmenten kuluessa aika kirkkaana mieleen sen tärkein perusarvo. Se on se, että kun asioista enemmistö jotakin päättää, niin se on silloin legitiimi ja oikea päätös.

Mitä sitten vielä tulee tähän viihtyisään, mutta monimuotoiseen esimerkkiin Landbossa asumisesta - jossa en kylläkään ole käynyt, olen nähnyt kuvia - on helppo asua muutaman kilometrin päässä, asua ns. keskellä ei mitään - niin kuin valtuutettu Björnberg-Enckell taisi sanoa - mutta tästä ei ole kuitenkaan kuin muutaman kilometrin matka Helsingin puolella olevaan Itäkeskukseen, jossa sitten kotkotuksia on tarjolla aivan riittämiin ja tulevaisuudessa toivottavasti yhä laajemmalle asujakunnalle.

Puheenjohtaja.

Vaikka olen usein samaa mieltä valtuutettu Björnberg-Enckellin kanssa, esimerkiksi rakennussuojeluun tai kulttuurihistoriaan liittyvistä asioista, niin ilmeisesti kaupunkisuunnittelun asioista olemme eri mieltä, jos hän todella on sitä mieltä, että Landbon alue - mistä valtuutettu Bogomoloffkin äsken mainitsi - on ns. hyvää kaupunkisuunnittelua. Se on kammottava mökkikylä keskellä ei mitään, ja siitä asiasta ei tarvitse enempää puhuakaan.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin Sipoon korvesta:

On erittäin tärkeää, että Sipoon korvesta saadaan kansallispuisto. Pääkaupunkiseutu tarvitsee Nuuksion rinnalle toisen kansallispuiston, alueen, jonka luontoarvot ovat korkealla tasolla ja jota tämän alueen runsas asukasmäärä voi käyttää virkistäytymiseen. Sipoon korpi on tähän se oikea ratkaisu. Mielestäni on erittäin hyvä, että tähän päätösehdotukseen myös Sipoon korven arvo on kirjattu. Jatkossa on erittäin tärkeää, että Helsingin maista ne, jotka kuuluvat luontevasti osana tulevaan Sipoon korven kansallispuistoon, myös tähän kansallispuistoon liitetään. Varmasti vaikeampi kysymys tulee olemaan se - jota myös päätösesityksessä käsitellään - eli kun kaavoitetaan sitä aluetta, josta nyt keskustelemme, jota olemme esittämässä, että valtioneuvosto voisi sen Helsingin kaupunkiin liittää, että Sipoon korven kansallispuistosta, merelle asti, on turvattava riittävät viherkäytävät. Tähän kysymykseen tietenkin liittyy myös se, että tuon alueen kulttuuri- ja luontoarvot kokonaisuudessaan tulee suunnittelussa ottaa huomioon. Nämä kysymykset eivät tietenkään ole koko tämä asia, mutta mielestäni ne ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Ehkä vähän hymyilyttääkin se, että kun pyrin tämän valtuuston jäseneksi vaaleissa 2004, niin minulla oli slogan, jolle jotkut nauroivat "Raitiovaunulla Sipoon korpeen". Mutta nyt näyttää menevän ihan hyvin.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Eräänä kommenttina tämän päätöksenteon prosessista:

Näen itse niin, että meillä Helsingin kaupunginvaltuustona on valta ja oikeus tehdä tämänkaltainen ehdotus valtioneuvostolle, jolla olemassa olevan laillisen järjestyksen mukaan on valta sitten päättää, hyväksytäänkö tämä ehdotus vai ei. Uskon, että tämän prosessin aikana myös tarvittava määrä keskustelua voidaan käydä.

Ajattelen Helsingin kasvamisesta ja asukasluvusta, en niin, että sen Helsingin kasvaminen sinänsä olisi joku ihanne, jota tulisi hinguta. Mutta enemmänkin tässä ehdotuksessa on kysymys siitä - joka on keskustelussa tullut mielestäni hyvin esiin - että jos tavoitellaan hyvää kaupunkirakennetta pääkaupunkiseudulle ylipäätänsä ja Helsinkiin erityisesti, niin tämä ehdotus on ehdottoman perusteltu.

Valtuutettu Lehtipuu puhui siitä kysymyksestä, jonka me varmasti kaikki valtuutetun työssä - välillä kipeästikin - kohtaamme, että kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus Helsingissä on ongelma. Kysymys on nuorista ihmisistä, jotka hankkivat ensimmäistä asuntoaan, lapsiperheistä, jotka tarvitsevat isomman asunnon. Näille ihmisille pitäisi löytyä kohtuuhintaisia asuntoja. Asuntorakentamisen määrä vaikuttaa suoraan siihen, millä tasolla asuntojen hinnat pysyvät tai miten ne kehittyvät. Se, että meillä on mahdollisuuksia tehdä uutta asuntorakentamista, kaavoittaa hyvää, tiivistä ja viihtyisää kaupunkialuetta on ensiarvoisen tärkeää, jos haluamme, että myös tulevaisuudessa ne helsinkiläiset, jotka tarvitsevat uutta asuntoa, voivat sellaisen hankkia tai että ne muualta maailmasta tulevat maahanmuuttajat, joita myös tarvitsemme täällä tekemään töitä ja elämään, että heillä on mahdollisuus hankkia kohtuuhintainen asunto tai että ihmiset muualta Suomesta, jotka tulevat Helsinkiin tai pääkaupunkiseudulle töihin, löytävät itselleen mieleisensä asunnon. Näistä näkökulmista tämä esitys on hyvinkin perusteltu.

Asiasta tullaan varmasti käymään laajaa keskustelua. Näen itse, että on hyvin mahdollista, että myös sipoolaiset voivat pitää tätä ratkaisua aivan tyydyttävänä.

Ehkä vaikeammat kysymykset - luulen - tulevat liittymään siihen, jos tämä alue tulee osaksi Helsinkiä, sen kaavoittamiseen, koska - kuten päätöksessäkin on mainittu - alueen kulttuurihistorialliset ja luontoarvot ovat merkittävät. Varmasti voimme käydä hyvin mielenkiintoista ja ehkä kipakkaakin keskustelua siitä täsmälleen, minkälaista rakentamista, mitä tiiviyttä ja mitä alueita tulee säästää ja mitä alueita mitenkin tulee rakentaa. Mutta se asia jää tulevaisuuteen sen jälkeen, kun tämän päätöksen seuraukset on katsottu.

Tack ordförande. Kiitos puheenjohtaja.

Pyysin lyhyttä täytepuheenvuoroa sen takia, että palautekeskustelun aikana ei voinut saada repliikkiä. Itse asiassa silloin tämä heräsi tämä juttu. Mutta se ei tietenkään koske enää palautusta, vaan se koskee sitä loppumetrien prosessia, josta on nyt puhuttu monessa puheenvuorossa ja myös vastauspuheenvuoroissa.

Sanoisin, että kyllä valtuutettu Alanko-Kahiluoto tuli aivan oikeaan johtopäätökseen tai ainakin hyvin lähelle sitä, kun hän totesi, että ei millään tavalla näitä viimemetrien valmistelutapaa voi hyväksyä. Valtuutettu Bogomoloff otti tämän saman asian esille.

Ensinnäkin tästä demokratian määritelmästä sanoisin valtuutettu Bogomoloffille, että on olemassa myös sellainen määritelmä demokratiasta, että demokratia on ainoa järjestelmä, joka myös sallii väärien ja joskus jopa tyhmien päätöksien tekemisen, että se täytyy myös muistaa. Emme me tietenkään ole kyseenalaistaneet tätä päätöksentekoprosessia sinänsä.

Mutta sitten tästä valmistelusta:

On aivan totta, että tästä asiasta on puhuttu hyvin pitkään, hyvin pitkään, että eihän tämä asia sillä lailla kenellekään tietenkään uusi ole. Mutta sitten on ihan eri asia, miten tämä ns. loppumetrien valmistelu on sujunut. Sille me nyt emme voi mitään, että onhan se aika kummallista, kun käytännössä kaupunginhallituksen jäseniä - siis käytännössä - kielletään kertomasta kenellekään siitä, että meillä on kokous tai että heillä on kokous parin päivän päästä eikä varmaankaan ole sattuma, että siitä huolimatta tästä asiasta luetaan lehdistä, niin kyllä kai teidän täytyy ymmärtää, miltä se tuntuu sitten muista, jotka toisaalta eivät ole voineet saada erilaisista solidaarisuussyistä tätä tietoa, mutta kuitenkin voivat lehdistä tästä asiasta lukea. Ei varmaan kannata ihmetellä ihan hirveästi, että tällaisiakin näkökohtia esiintyy.

Ja kysyn vielä, mitä siinä pelättiin? Kyse on kolmen kunnan alueista, ei koske henkilökohtaisia asioita millään lailla. Mitä pelättiin, jos - vaikka se oli nopea tämä prosessi - se olisi ollut täysin avoin, kaikista kokouksista, tulevista kokouksista mielestäni olisi voinut kertoa? Mitä siinä oikein pelättiin, että olisi voinut tapahtua? Etteivätkö argumentit olisi riittäneet?

Sitten lopuksi - puheenjohtaja - vielä näistä helsinkiläisten tai Helsingin eduista ja kuka sitä ajaa.

Valitettavasti minun täytyy sanoa, että kyllä se on hiukan loukkaavaa, että saa kuulla, että jos et ole tässä asiassa samaa mieltä, niin olet tavallaan meitä vastaan. Se muistuttaa jo sen tyyppistä argumentaatiota, josta varmaan emme halua kuulla. Minä ainakin osaan määritellä itse, mikä on hyvää helsinkiläisyyttä ja milloin ajan helsinkiläisten etuja. Se ei välttämättä tarvitse tarkoittaa, että on ajattelematta silloin muita. Otan nyt esimerkiksi vielä tämän Ala-Tikkurila-asian.

Täällä on kiitelty sitä, että Ala-Tikkurila ei ole nyt tässä paketissa mukana. Ja minkä takia? Juuri sen takia, että se on Helsinkiä. En yksinkertaisesti osaa ajatella esimerkiksi helsinkiläisyyttä ja helsinkiläisten etua niin lyhytnäköisesti, että siinä ei ollenkaan muita ajattele.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Johansson rehdisti ja oikein sanoi - arvostan sitä suunnattomasti - että tämä ei todellakaan ole uusi asia eikä ole tullut yllätyksenä meille kenellekään ammattilaiselle. Mielestäni hän oli oikeassa myös tuossa loppuarviossaan, että onko meillä oikeutta arvioida toinen toistemme helsinkiläisyyttä tai motiiveja.

Ylipäätänsä varmasti on niin - ja tässäkin olen vähän valtuutettu Johanssonin kanssa samaa mieltä - että jos tässä on kauneusvirheitä demokratian kannalta, niin se on aivan tässä loppusuoralla. Mutta ne kauneusvirheet mitä tässä on, niitä kohtaan esitetty kovin kritiikki tänään on kohtuutonta ja ylimitoitettua, varsinkin ne väitteet, joista on epäilty, että oikeuteen asti pitää viedä, niin rohkenen epäillä, että nyt ei nähdä metsää puilta. Suoraan sanoen, jos taas katsotaan sitä totuutta - minkä valtuutettu Johanssonkin totesi - että tämä ei ole alkuunkaan uusi asia, niin se johtopäätös, että tämän viikon tapahtumat oikeuttaisivat silloin prosessin takia äänestämään vastaan jos kannattaa sisältöä, niin se johtopäätös kyllä ontuu. Minun on pakko sanoa, että se ontuu. Niin paljon kun sitä yrittää ymmärtää, niin siinä ovat puntit kyllä hyvin epätasapainossa.

Tähän liittyy vielä yksi seikka. Nimittäin on tärkeää ymmärtää, että nyt ei ole kyse vain helsinkiläisten jostain yksipuolisesta tarpeesta kehittää kestävällä tavalla kaupunkirakennetta, vaan ennen kaikkea tässä on kysymys koko valtakunnan intressistä saada Suomen ainut metropoli kestävän kehityksen kannalta kilpailukykyiseksi, vetovoimaiseksi ja viihtyväksi. Ja tietysti on niin, kaikkien tulevaisuustutkimusten mukaan, että tämä metropoli ei ole viihtyisä, jos ei täällä ole viihtyisää arkkitehtuuria.

En itse asiassa tunnista tätä RKP:n osalta väitettyä Helsingin huonoa kaavoitusta. En muista esimerkiksi, että Aurinkolahden suhteen olisi ollut äänestystä täällä, jossa RKP olisi ollut toista mieltä, Vuosaaren kaavoituksesta. Käsittääkseni me kaavoitimme sitä yhdessä, eikä täällä ollut sellaista äänestystä, jossa RKP oli toista mieltä Vuosaaren kaavoituksesta.

Kun ajatellaan sitä mitä pääkaupunkiseutu tarvitsee houkutellakseen investointeja, työpaikkoja ja ollakseen kansainvälisesti merkittävä kestävän kehityksen mukainen metropoli, niin tämä päätös tukee sitä ja se intressi on valtakunnallinen. Ja kun on kysymys valtakunnallisesta intressistä ja siitä lainsäädännöstä, että loppujen lopuksi valtioneuvosto tekee päätökset, niin tästä prosessista on johtunut tämä loppusuoran, ehkä ei ihan niin täydellisen kaunis prosessi. Nämä kauneusvirheet, joita on, johtuvat juuri siitä, että intressi on valtakunnallinen, päätöksen tekee valtioneuvosto ja meidän kaupunkimme ylin johto, meidän pormestarimme on toiminut aivan oikein varmistaessaan ensin, että kun on kerta valtakunnallinen intressi, tarvitaan valtioneuvoston tuki. Silloin on ollut pakkokin menetellä näin. Tätä keskustelua ei olisi ollut järkevä käydä, jos ylin johtomme ei olisi ensin varmistanut, että valtakunnallinen tuki on tässä takana. Siitä johtuu tämä mahdollinen kauneusvirhe, jota ei oikeasti ole oikeutettua nyt suurennella.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Sinnemäki puhui niin viisaita Sipoon korvesta, etten käy siitä mitään muuta toistamaan, kun korostan, että Sipoon korpi tarvitsee myös ekologiset käytävät tällä nyt kyseessä olevalla alueella. Ekologisen käytävien suunnittelu on nykyään ammattimaista. Se osataan tehdä. Se ei lyö korville niitä tavoitteita, joita Helsingillä on kauniin kestävän kaupunkirakenteen saamisessa. Sipoon korpi luonnonsuojelualueena tarvitsee käytäviä merelle ja ne täytyy pystyä varmistamaan.

Viimeisenä haluaisin korostaa sitä, että ne maat, jotka Helsinki omistaa Nikkilässä, meidän pitää olla nöyriä ja ymmärtäviä ja kunnioittaa Sipoon tarpeita kasvaa Nikkilässä, kaavoittaa Nikkilä oikein. Silläkin tavalla me voimme osoittaa, että kysymys ei ole yksipuolisesta oman edun tavoittelusta, vaan vilpittömästä pyrkimyksestä hienoon, hyvään Etelä-Suomeen.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Haluan kiittää kaupungin johtoa, että tämä asia etenee Finlandia-talolla tekemäni ehdotuksen mukaisesti ja että alatikkurilalaiset nyt kaiken järjen mukaan on vapautettu monivuotisesta piinasta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on puhuttu paljon joukkoliikenteestä.

Jos tänään tehtävä ehdotus saa valtioneuvoston hyväksynnän, toivon, että jokainen meistä kantaa oman kortensa kekoon, jotta joukkoliikenteen tarpeet eivät unohdu jatkosuunnittelussa.

Puheenjohtaja.

Kaupunkisuunnittelusta vielä sen verran, että Landbon esimerkki puheessani liittyi siihen, minkälaista kaupunkisuunnittelua tarvitaan, jotta nk. hyviä veronmaksajia saadaan houkuteltua, ei niin, että ottaisin kantaa siihen, mikä on hyvää kaupunkisuunnittelua teoriassa, vaan minkälainen suunnittelu kiinnostaa asukkaita oikeasti ja varsinkin veronmaksajia.

Tämän iltaisissa puheissa on lisäksi pysytty puissa ja korvissa. Ihmisistä, kuntalaisista ei ole montaa sanaa kuultu. Toivon, että käsittelyssä edelleen pidetään mielessä se, että on kysymys ihmisistä ja ihmiset ovat tärkeitä näissä kunnissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan kiittää valtuustoa tästä pääsääntöisesti hyvästä ja rakentavasta keskustelusta. Haluan myös kiittää siitä ymmärryksestä, jota olette osoittaneet tätä kiistatonta kauneusvirhettä kohtaan. Yritin selittää, mistä se johtui, mutta valtuutettu Brax varmaan selitti sen jälleen paremmin kuin minä.

Näin joskus käy, näin joskus tapahtuu. Meidän pitää ottaa huomioon myös ympäröivä maailmamme. Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että paitsi valtiovallan tahdon muodostunut, myös erittäin tärkeä suhteemme Vantaaseen ei olisi edellyttänyt tämän asian käsittelemistä toisella tavalla.

Mitä kauneusvirheisiin tulee, niin toki matkan varrella tapahtui muutakin, joita jälkeenpäin voidaan pitää kauneusvirheinä. Mutta uskallan väittää, että jos olisimme Finlandia-talolla ruvenneet avoimesti rettelöimään tästä kirjauksesta, joka koski Västerkullaa ja Ala-Tikkurilaa, niin me emme olisi voineet käydä Vantaan kanssa niitä keskusteluja samassa hengessä kuin me tällä viikolla kävimme. Sen takia oli tärkeätä, että se kirjaus tuli siihen yhteistyösopimukseen silloin pari viikkoa sitten.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on käytetty puheenvuoroja, joiden mukaan tämä on epädemokraattista ja tämä on itsehallinnon vastaista ja tämä on väärin ja ison ja pienen välisessä suhteessa näin ei saa menetellä.

Kiinnittäisin huomiota, että meillä on vuonna 1997 eduskunnassa säädetty kuntajakolaki, joka on käsittääkseni säädetty ilman, että yksikään RKP:läinen kansanedustaja olisi sitä vastustanut. Kiinnitän myös huomiota siihen, että sitä edeltää hallituksen esitys ja että RKP oli hallituksessa vuonna 1997, kun tämä kuntajakolaki, kuntajakoja on ollut monesti muulloinkin. (Välihuuto!) Tähän nyt en tohdi kommentoida millään tavalla.

Tämä on hyvin yksiselitteistä. Tässä kuntajakolaissa sallitaan tällainen menettely. Kuntajakolakia koskevassa hallituksen esityksessä jopa todetaan, että tarkoituksena on mm. mahdollistaa nykyistä aloitteellisemman kuntajaon kehittymiset. Täällä todetaan, että kuntajaotuksen kehittymistä ohjaavat laadulliset tavoitemääräykset, joiden mukaan kuntajakoa on kehitettävä kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta edistävällä tavalla. Tämä on tietoisesti säädettyä lainsäädäntöä, joka on tullut hallituksesta, jossa RKP on ollut mukana ja joka hyväksytty eduskunnassa, jossa RKP:läiset - en ole tätä tarkistanut - mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat äänestäneet tämän puolesta.

Me olemme tottuneet valtuustossa, emme usein, mutta silloin tällöin, että joku yksittäinen ryhmä on koko muun valtuuston kanssa eri mieltä. Se voi liittyä joihinkin aatteellisesti merkittäviin asioihin, jolloin jommassakummassa laidassa on oltu selkeästi eri mieltä. Olemme tottuneet siihen, että RKP on joskus ollut eri mieltä asioista silloin, kun se on ollut puhtaasti kielipolitiikkaa. Mutta arvoisa puheenjohtaja, minun mielestäni tämä ei ole kielipolitiikkaa. Vai onko se sittenkin?

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin vielä informoida - jos se sallitaan - valtuustoa kahdesta kannanotosta, jotka ehkä osalta on jäänyt huomaamatta.

Vantaan kaupunginhallitus on antanut tänään asiasta lausunnon, jossa todetaan, että saadun informaation perusteella Vantaan kaupunginhallitus suhtautuu myönteisesti Helsingin kaupungin esitykseen, joka mahdollistaa seudullisesti ja myös valtakunnallisesti merkittävän asuntorakentamisen lisäämisen Sipoon suunnalla. Voimme lämpimästi kiittää Vantaan kaupunginhallitusta tästä rakentavasta suhtautumisesta.

Haluamme myös, ainakin minä henkilökohtaisesti, lämpimästi kiittää pääministeri Vanhasta, joka on tänään todennut, Helsingin Sanomien verkkosivujen mukaan todetaan mm., että pääministeri Matti Vanhanen sanoo tukevansa esitystä, jonka mukaan osa Länsi-Sipoota liitettäisiin Helsinkiin. Ja seuraava lause alkaa, että hän tukee sitä voimakkaasti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vielä kerran pahoittelen, että tämä menettely oli mikä oli, mutta kaikki muut vaihtoehdot olisivat olleet tämän ison asian kannalta huonompia.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Brax on tulkinnut RKP:tä vähän väärin. Emme me kritisoi vain esitystekstin ns. kauneusvirheitä. Emme me ole itse asian puolesta, päinvastoin. Me vastustamme kaikkea pakkoliittämistä. Toivomme sen sijaan, että Helsinki kävisi uusia neuvotteluja Sipoon kanssa siinä toivossa, että sopuratkaisu löytyisi. Siksi meidän olisikin vaikea äänestää pakkokeinojen puolesta.

Sitten valtuutettu Vapaavuoren esiin ottama asia, salliiko kuntajakolaki tämän menettelyn, jota Helsinki nyt hakee.

Sen ehkä joudumme vielä näkemään korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että mikä on se oikea tulkinta.

Sitten asiaan, onko tämä kielipolitiikkaa vai ei.

Itse sanoisin, että ei ole ja sen takia me emme ole myöskään sitä ottaneet esiin, maininneet. Eräät muut ovat kyllä mielellään asian nähneet vähän tällä tavallakin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Viime vuodet Helsingin kaupunginvaltuustossa on pääosin käyty keskustelua siitä, miten valtiovalta ei osoita ymmärtämystä Helsinkiä kohtaan, miten meitä rokotetaan. Nyt meillä on tietoa siitä, että maassa vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys, yli myöskin hallitusoppositiorajojen ja monien muiden rajojen, RKP:tä lukuun ottamatta siitä, että nyt Helsinki ja Helsingin seutu, laajemminkin nämä alueet tarvitsevat kasvusysäyksen, joka antaa mahdollisuuden kehittää tulevaisuutta. Tästähän tässä on kyse. Kyllä täytyy ihmetellä, että jos Helsingille tämä, tai joillekin helsinkiläisistä päättäjistä tämä tarjous ei kelpaisi.

Yhdyn täysin siihen, mitä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori tulkitsi Finlandia-talon kokouksen osalta.

Minä uskallan myös arvioida, että jos siellä olisi ryhdytty äänestämään Västerkullan kiilasta ja Ala-Tikkurilan kysymyksestä, niin siellä olisi sitten livennyt moni muukin asia. Eli siinä tilanteessa oli toimittava niin. Se on varmaan kaikkien meidän etu, että Ala-Tikkurilan osalta tämä tilanne on loppuun käsitelty ja asukkaat voivat tässä suhteessa täysin rauhoittua.

Mielestäni oli hyvä, että valtuutettu Brax sanoi ääneen sen mitä itse koetin ihan kontrolloidusti? sanoa, tätä Sipoon eräiden alueiden kehittämistä, jossa? Helsinki voi merkittävästi auttaa. Eli kyllä minäkin Nikkilää tarkoitin, vaikken sitä suoraan sanonut. Mielestäni tämäkin viesti on hyvä antaa, että Helsinki ymmärtää myös sen, että kaikkien pitää tällaisessa prosessissa jotakin saada.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Vapaavuori vetosi mielestäni virheellisillä perusteilla äsken kuntajakolakiin. Kuntajakolain osalta täällä on ollut kiistaa nimenomaan siitä, täyttääkö tämä esitys kuntajakolain sen kohdan, jonka mukaan näin suureen kuntaliitokseen ja sen toteuttamiseen valtioneuvoston pakkokeinoilla tarvitaan erityisen painavat syyt.

Mielestäni tämän keskustelun aikana ei ole tullut, eikä myöskään valtuutettu Vapaavuori kertonut, mitkä ovat ne erityisen painavat syyt, joiden nojalla voitaisiin tehdä poikkeusmenettelyllä ratkaisu, joka muuten ei vastaa kuntajakolain normaalikäytäntöä.

Toinen avainkysymys on mielestäni ollut se, miksi asialla on näin kova kiire? Vain tunneissa mitataan sitä, kuinka pitkään valtuusto on voinut asiaan perehtyä. Jos on olemassa laaja poliittinen yhteisymmärrys jollakin ylätasolla, niin mihin se katoaa, jos tässä otetaan joitakin kuukausia lisää aikaa, vaikkapa puoli vuotta, että asukkaita voitaisiin kuulla ja että asia voitaisiin valmistella normaalisti, jonka seurauksena - mikä se päätös sitten olisikin - sille olisi ainakin olemassa kansalaisyhteiskunnassa tukevampi pohja?

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä oli muutamia puheenvuoroja, joissa mainittiin minunkin nimeni, josta olen tietysti kiitollinen, niin kuin aina.

Toteaisin omalta osaltani lopuksi, että olen näistä asioista tismalleen samaa mieltä kuin suunnilleen tunti puolitoista sitten. Ei ole mitään lisättävää, muutettavaa tai poistettavaa aikaisemmissa lausunnoissani.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nyt valmistunut tilinpäätös osoittaa, että Helsingin kaupungin talouden tasapainottuminen jatkui. Tulos muodostui vuonna 2005 ylijäämäiseksi eikä lisälainaa tarvittu. Tuloksen ylijäämäisyyteen vaikutti jo kolmannen kerran peräkkäin Helsingin Energian hyvä tulos. Talousarvion mukaiset toimintamenot kokonaisuutena pysyivät talousarvion puitteissa. Suurimpia määrärahojen yksittäisiä ylityksiä syntyi HUS:ssa ja sosiaalitoimessa. Vuosikate ilman liikelaitoksia, joka on vertailukelpoinen muihin kuntiin, ei kuitenkaan kattanut poistoja.

En mene yksityiskohtaisemmin tilinpäätöksen lukuaineistoon, joka on esitetty valtuuston esityslistalla ja sen liitteissä.

Det är anmärksvärt att nedgången i stadens ekonomi har kunnat bromsas under de senaste åren. Ramstyrningen har lyckats mestadels. Detta är en stor utmaning också för den kommande ekonomiplaneperioden. Trots att den värsta fasen i stadens ekonomiska kris är förbi, har förvaltningarna ännu mycket att göra för att ekonomisk balans skall uppnås utan mer inkomstföring från affärsverken.

Verotulokertymä jäi alle talousarvion, mihin vaikuttivat mm. verotuksen kevennykset ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennyksiin, mutta myös samanaikaisesti asukasrakenteen muuttuminen ja työttömyysasteen arvioitua hitaampi aleneminen ja pääomatulojen muuta maata suurempi osuus. Verotulokertymä kasvoi edellisestä vuodesta noin 3 %:lla, mikä oli suurista kaupungeista kolmanneksi heikoin.

Hallituksen taholta on korostettu valtionosuuksien kasvavan merkittävästi hallituksen toimenpiteiden seurauksena. Nimellisesti valtionosuudet ovat kasvaneet, mutta kasvu ei ole vahvistanut kuntataloutta. Vuonna 2005 verotusta kevennettiin korottamalla ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennyksiä. Tämän arvioitiin vähentäneen kuntien verotuloja 121 milj. euroa. Hallitus kompensoi tämän lisäämällä vastaavan määrän valtionosuuksia. Kompensointi ei siis vahvista kuntien taloutta, mutta kasvattaa valtionosuuksien muutoslukuja. Vuoden 2005 tilinpäätöksessä valtionosuudet nousivat edellisestä vuodesta lähes 65 milj. euroa, mutta muutoksesta on kuitenkin verotulotasauksen ja kompensaation osuutta noin 60 %.

Kaupungin tulevien vuosien talouden tulee perustua terveelle tulorahoitukselle. Lainakanta ei saa kasvaa nykyisestä, eikä liikelaitosten tuloutusten kasvattamiseen myöskään ole edellytyksiä jatkossa näiden oman liiketoiminnan kehityksen turvaamiseksi.

Tämä asettaa tuleville vuosille haasteita toimintamenojen kehitykselle. Sosiaali- ja terveystoimen ohella myös opetus- ja sivistystoimen palvelutuotannon kustannusten osalta on edelleen jatkettava ponnisteluja kustannusten alentamiseksi ja tämä edellyttää jatkossakin nykyisen palveluverkon tarkistuksia. Mitään yksiselitteistä tapaa kustannusten alentamiseksi ei ole, vaan kaikkia kaupungin palvelutoimintoja tulee tarkastella kriittisesti ja vaihtoehtoja punniten, samalla kuitenkin säilyttäen korkean palvelutasomme.

Viimeisimmän ennusteen mukaan tuotannon kasvu koko Helsingin seudulla kiihtyi kuluvan vuoden alussa yli 5 % edellisestä vuodesta, kun koko viime vuoden kasvu oli reilun 3,5 %:n tasolla. Kasvu on viimeksi kuluneen vuoden ajan ollut Helsingin seudulla selvästi nopeampaa kuin koko maassa ja oli kuluvan vuoden alkupuolella erittäin laajalla pohjalla, sillä teollisuus, rakentaminen ja palvelut ovat kaikki vahvassa kasvussa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vaikka talouden kehitysnäkymät näyttävät valoisilta ja työttömien määrä on laskenut huomattavasti, ei tämä positiivinen suunta ole toistaiseksi näkynyt Helsingin kunnallisverojen vastaavana kasvuna. Verotulojen kasvu on edelleen heikompaa kuin muualla maassa ja voimme vain toivoa, että elinkeinopoliittiset toimenpiteet Helsingin ja koko seudun kehittämiseksi tuovat jatkossa Helsingillekin sen tarvitsemaa verotulojen kasvua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana minulla on ilo ja kunnia esitellä viime vuoden arviointikertomus.

Haluan ensiksi jakaa kehut ja kiitokset lautakunnalle itselleen, sen jäsenille ja tarkastusviraston väelle kuin myös tilintarkastajille. On ollut erittäin mukava ja mielenkiintoista tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa, jotka ovat olleet motivoituneita ja päteviä tähän hommaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun tämä arviointikertomus on jaettu kaikille valtuutetuille todella hyvissä ajoin eli jo silloin, kun se lähti hallintokunnille lausunnoille ja kun tässä nyt ensimmäisen kerran on myös tiivistelmä, niin ajattelin, että esittelen nyt vain tiivistelmän tiivistelmän. Lähden siitä, että ainakin tuo tiivistelmä on varmasti kaikkien valtuutettujen lukema. Mutta siltikin saattaa, arvoisa puheenjohtaja, käydä niin, että 6 minuuttia ei ihan riitä, että saanen sitten hieman ylittää.

Elikkä en nyt siis esittele - en osaa nyt varmaan sanoa, tuliko tuo päälle vai ei, kun se kestää vähän kauemmin. Yleensä kuulijat lämpenevät nopeammin kuin tuo kone - mutta en siis esittele nyt lautakunnan työtä enkä sen oman työn kehittämistä. Ne löytyvät itse arviointikertomuksesta sivulla 12. Mutta haluan mainita sen, että olemme siirtyneet lähes paperittomaan työskentelyyn. Elikkä mehän vuosia ajoimme sitä, että saisimme nettiyhteydet ja kannettavat koneet käyttöömme, ja ne saimme sitten myös paitsi me, myös kaupunginhallitus ja valtuuston puheenjohtajisto. Me olemme tehneet arvioinnin siitä, mitä tämä lysti kaiken kaikkiaan tuli maksamaan tai mitä tässä lystissä säästetään. Kun olemme luopuneet paperiversioista mahdollisimman pitkälle, niin plus miinus nolla on se tulos suunnilleen meidän osalta.

Näytän teille. Kuten tiedätte, niin tarkastuslautakunta tekee tämän työn jaostoissa. Tuossa on nuo kolme jaostoa ja jaostojako. Näette, minkälaisesta savotasta siinä oikeasti on kyse, että jos kaupunginhallitus on tukehtunut omiin papereihinsa, niin meillä sitä paperia varsinkin on ollut, koska olemme saaneet paitsi kaupunginhallituksen paperit, myös kaikkien lautakuntien, kaikkien johtokuntien ja yhtiöiden papereita elikkä esityslistan ja pöytäkirjat. Ja nyt, kun olemme siirtyneet tähän lähes paperittomaan käsittelyyn, niin se säästää paitsi kopiointien paperikustannuksia, myös jakelukustannuksia.

Sitten itse arviointikertomukseen ja sen sisältöön:

Ensin kaupungin taloudellisesta tilanteesta:

Olemme ilmaisseet huolemme siitä, että vuoden 2001 tasosta kaupungin rahoitusvarallisuus on huvennut ja suhteellinen velkaantuneisuus kasvanut ja toteamme, että kaupungin on lähivuosina pystyttävä merkittävästi lisäämään tuloja, karsimaan menoja tai lisäämään kustannustehokkuutta, jotta palvelutuotanto ylipäätään ja sen vaatimat investoinnit voitaisiin hoitaa lainakantaa lisäämättä. Toinen seikka on se, että erityisesti kustannuslaskennan tasoon tulee kiinnittää huomiota, jotta virastot pystyvät ottamaan kantaa siihen, mitkä palvelut kannattaa tuottaa itse ja mitkä ostaa ulkoa ja myös itse tuotetuille palveluille tulee määritellä laatuvaatimukset ja laadunvalvontamenetelmät, koska vain siten voidaan verrata niitä ulkoa ostettuihin palveluihin ja niiden kustannuksiin.

Ilmaisemme huolemme myös siitä, että verotulokertymä on heikentynyt huomattavasti vuoden 2001 tasosta. Helsingin verotulot ovat kasvaneet koko maan keskiarvoa ja myös kymmenen suurimman kaupungin keskiarvoa heikommin. Ja kun valtio on keventänyt asukkaiden verotusta korottamalla kunnallisverovähennyksiä kompensoimatta sitä kunnille - elikkä kun tämäkin on vielä tapahtunut - on erittäin tärkeää, että kaupunki pyrkii vaikuttamaan valtion suuntaan siten, että valtion harjoittama politiikka ei vähennä kaupungin verotuloja. Kannattaa muistaa se, että kun meillä on veroäyri 17,5, niin vain 14,5 % siitä jää omaan käyttöön eli 3 prosenttiyksikköä jaetaan muualle maahan. Mutta yhtä tärkeää kuin kaupungin suhde valtioon, on se, että kaupunki yrittää laajentaa omaa veropohjaansa mm. omia elinkeino-, kaavoitus- ja asuntopoliittisia keinojaan monipuolisesti käyttäen.

Sitten siirryn sosiaali- ja terveystoimen puolelle.

Ongelmanahan on se - niin kuin kaupunginjohtajakin omassa alustuksessaan sanoi - että sosiaali- ja terveystoimen menojen ylitykset jatkuvat vuodesta toiseen. Terveyspuolen ylitykset ovat lähinnä HUSista johtuvia. Sosiaaliviraston, terveyskeskuksen ja HUSin menojen kasvun hillitseminen edellyttää hoitoketjuilta toimivuutta, perusterveydenhuollon oikea-aikaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä sosiaali- ja terveystoimen tiivistä yhteistyötä. Toiminta on järjestettävä niin, että valtuuston asettamassa talousarviossa pysytään. Tässä esimerkkinä on esimerkiksi se, että HUSille maksetaan vuosittain noin 5 milj. euroa jo pelkkiä sakkomaksuja. 5 milj. eurollahan joka vuosi rakentaisi aika komean pytingin nimenomaan vanhustenhoitoa varten. Ihan turha maksaa sellaisesta, joka ei vie asioita yhtään eteenpäin.

Sosiaalipuolelle kuuluu myös perheneuvolatoiminta. Siitä kiinnitämme huomiota siihen, että siellä on erittäin pitkät jonot sekä tutkimukseen että hoitoon. Mutta kannattaa huomata se, että ruotsinkielisellä puolella ei ole jonoja. Eli tarkastuslautakunnan tehtävähän on arvioida asioita paitsi niin, että kaupungin eri asukkaita eri alueilla kohdellaan tasavertaisesti, niin myös arvioida sitten, miten eri kieliryhmiä kohdellaan, kohdellaanko tasavertaisesti.

Opetustoimen puolella kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten tilojen käyttöä voitaisiin tehostaa. Siellä on tehostettu, sekä opetusvirastossa että ammattikorkeakoulun puolella sitä, että molemmat ovat ottaneet käyttöön sähköiset tilanvarausjärjestelmät, mutta järjestelmät ovat erilliset. Elikkä tässä ei ole kovin paljon järkeä. Samaten suomenkielisen työväenopiston ja ruotsinkielisen työväenopiston pitäisi tehostaa tilojen käyttöä ja koulukäytöstä kokonaan vapautuvat kiinteistöt tulisi hyödyntää nopeasti johonkin muuhun tarkoitukseen. Tyhjistä tiloista pitäisi päästä eroon.

Kiinnitämme huomiota myös varhaiseen puuttumiseen. Se koskee paitsi oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia, myös sitä asiaa, että tuen painopisteen tulisi olla ennaltaehkäisevässä työssä. Se olisi a) kaikista mielekkäintä ja b) se olisi kaikista kustannustehokkainta. Tässäkin suhteessa tietenkin sitten opetusviraston ja sosiaalitoimen pitäisi pystyä toimimaan hyvin yhdessä.

Opetuspuolelta vielä se, että meillä on Helsingissä aika paljon muiden kuntien oppilaita. Olemme tuoneet sitä voimakkaasti esille, mitä se meille maksaa ja kuinka paljon on. Esimerkiksi lukioissa on 22 % oppilaista ulkokuntalaisia. Nykyinen lainsäädäntö on sellainen, että laskua ei voi lähettää niiden oppilaiden kotikuntaan. Helsingillä on vapaaehtoinen sopimus vain Hämeenlinnan kanssa. Ne ylimääräiset kulut - kaikki - tulevat sitten helsinkiläisille. Mutta tämä asia nyt onneksi on otettu huomioon siinä pääkaupunkiseudun yhteistyöpaketissa ja toivottavasti sitä kautta tulee jatkossa kuntoon.

Asuntohankinnan osalta haluamme tavallaan kyseenalaistaa koko putiikin roolin, että onko sillä enää virkaa ja mikä sen tehtävä tulisi olla.

Se ei ole vuosikausiin pystynyt saavuttamaan sitä tavoitetta, minkä valtuusto on sille asettanut. Sille asetetaan hintarajat, että kuinka monta euroa asunnon neliö saa maksaa mitä se ostaa. Asuntohankinta on ostanut ns. rupuasuntoja eri puolilta kaupunkia ja käyttänyt runsaasti rahaa niiden korjaamiseen. Okei. Näin on varmasti saatu asuntokantaa parannettua. Mutta se ei ehkä ole ollut kovin kustannustehokasta sitten se toiminta, koska kun se asunto on korjattu hyvinkin kalliilla remontilla, niin sehän ei enää ollenkaan ole pysynyt hintarajojen sisällä. Kun asuntohankinta on aikanaan perustettu, niin se on saanut lupauksen, että se on verovapaata toimintaa ehdolla, että se ei saa niitä asuntoja myydä, niin tässä nyt ollaan tietyllä tavalla loukussa. Toivomme, että koko kuvio mietitään uudestaan, mitä sille voidaan tehdä.

Vielä yksi havainto on Nordwaterista elikkä "yritys ja erehdys oy:stä", joka perustettiin ja joka sitten myytiin.

Kiinnitämme huomiota siihen, että kannattaisi aina miettiä ennen kuin perustetaan joku yhtiö, että onko se tarpeellinen ja kuuluuko sen toiminta kunnan toimialaan, että emme perustaisi lisää näitä "yritys ja erehdys Oy:itä".

Ja sitten toinen asia, mikä pitää olla suurennuslasin alla, on Helsingin Bussiliikenne Oy.

Jo ensimmäisenä toimintavuonna sen tappio oli 2,8 milj. euroa ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja. Elikkä on syytä tarkastella ja arvioida tarkastikin, miten sen talous kehittyy ja miten se menee.

Sitten lausunnoista, arvoisa puheenjohtaja:

Saimme tällä kierroksella erittäin myötäkarvaiset lausunnot. Erityisesti olemme tyytyväisiä ja hyvillämme kaupunginhallituksen lausunnosta, mutta myös monet hallintokunnat ja lautakunnat ovat antaneet sen suuntaiset lausunnot, että ne asiat, joihin olemme kiinnittäneet huomiota - joita siis en nyt tässä kaikkia lainkaan esitellyt, vain muutaman asian - ovat joko jo nyt toteutettu, ne ovat toteutuksessa tai tullaan toteuttamaan. Elikkä kun haemme kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta, niin tätä kautta selvästikin nyt sitten asiat ryhtymään menemään eteenpäin. Mutta mehän emme tyydy vain siihen, että me näin sanomme, vaan me vaadimme myös sitten, seuraamme myös sitä, että näin myös oikeasti tapahtuu. Päätösesityksessä on kohta 2, jossa valtuusto kehottaa kaupunginhallitusta antamaan joulukuun 2006 loppuun mennessä valtuustolle selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin toiminnasta vastaavat henkilöt ja tilivelvolliset ovat ryhtyneet arviointikertomuksen johdosta. Viime vuonna tämä oli lokakuun loppuun mennessä. Se oli aivan liian nopeasti, elikkä silloin ei lautakunnat eivätkä kaupunginhallitus ehtineet käydä läpi niitä kuvioita, miten ne ovat. Silloin vastaukset olivat niitä ikään kuin vanhoja selityksiä, joita silloin kritisoin. Nyt olemme pidentäneet tätä aikaa vuoden loppuun. Uskomme, että tämä varmasti auttaa siihen rakentavaan työskentelyyn tästä eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Harvoin olen oppinut puhumalla, kuuntelemalla kylläkin. Ryhdyn siis kuuntelemaan ryhmäpuheenvuoroja ja valtuutettujen näkemyksiä tästä kertomuksesta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kaupungin tiedotustoimiston tiedote koskien vuoden 2005 tilinpäätöstä oli otsikoitu karusti "Helsingin talouden tasapaino heikkeni".

Suomen talouskasvu oli samanaikaisesti nousussa ja Helsingin seudulla nopeampaa kuin koko maassa yleisesti. Kaupungin vuoden 2004 säästökuuri onnistui sekä vuoden 2005 toimintamenoissa saatiin säästöjä.

Helsingfors har dock inte ännu tillräckligt starkt kommit med i utvecklingen av välfärden i regionen, utan kämpar för närvarande med alla de strukturella svårigheter som är typiska för ekonomin i storstäder.

Mycket har åstadkommits utgående från stadens egna initiativ och åtgärder, men Helsingfors verksamhetsbidrag är fortfarande undermåligt och inkomstfinansieringen täcker inte gjorda investeringar.

Än en gang har exceptionellt goda resultatet I Helsingfors Energi räddat staden ur en ekonomisk kris. Var och en förstår att stadens ekonomi på detta sätt inte framledes kan vara så beroende av "ett kort".

Tilanteesta nousee väistämättä mieleen joukko seuraavanlaisia kysymyksiä; mikä on sähkömarkkinoiden tulevaisuuden kehityssuunta ja kuinka suuria heilahduksia alalla saattaa tulla? Kuinka monta vuotta Helsingin Energia pystyy tekemään näin hyvää tulosta? Tiedämme jo nyt, että EU:ssa on vahvoja pyrkimyksiä vapauttaa sähkön tuotantoa. Pystyykö yhtiö silloin pärjäämään uusissa kilpailuasemissa, etenkin tilanteessa, jossa yhtiö joutuu tulouttamaan suuren osan voitoistaan kaupungille saamatta käyttää niitä oman toimintansa kehittämiseen. Pitäisikö kaupungin vakavammin tiedostaa ja perehtyä näihin riskitekijöihin ja ryhtyä jo varautumaan uudenlaiseen tilanteeseen?

Kunnallisverotulokertymän huono kehitys on Helsingin talouden epätasapainon suurin aiheuttaja valtion toimenpiteiden lisäksi. Tuloverokertymän kasvuvauhti on ollut usean vuoden ajan puolet muun maan kasvusta. Näkyvissä ei myöskään ole nopeita ratkaisuja asian korjaamiseksi. Pääkaupunkiseudun tiivistynyt yhteistyö tuo kuitenkin valoa tunnelin päähän.

Kaupungin talouden tasapainottaminen on valtuuston suuri haaste sekä samalla mahdollisuus uusiin innovaatioihin. Se vaatii kaikilta puolueilta vastuullista päätöksentekoa ja yhteistä pyrkimystä turvata kaupunkilaisille laadukkaat peruspalvelut.

Elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia tulee jatkossakin vahvistaa sekä työllisyyden parantamiseen on edelleen pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin. Toisaalta työvoimapulaan on ajoissa varauduttava. Kokoomuksen valtuustoryhmä on valmis yhteisiin talkoisiin.

Suurin yksittäinen syy kaupunkimme verotulojen huonoon kertymään puolestaan on veronmaksukykyisten perheiden muuttaminen naapurikuntiin, koska meillä ei ole tarjota heille sopivia asuntoja. Helsingin asuntokanta on - kuten tarkastuslautakuntakin toteaa - liian pienikokoista ja kallista.

Tarvitaan kipeästi riittävän paljon ja riittävän suuria, muunneltavia ja kohtuuhintaisia perheasuntoja, erityisesti pientaloja, mutta myös uudentyyppisiä korkeatasoisia kerrostaloja. Tutkimukset osoittavat, että tulevaisuudessa suuntaus tulee olemaan perhekoon kasvamisen suuntaan. Kaupungin tulee myös tehdä esityksiä ullakkorakentamisen lainsäädännön helpottamiseksi valtiovallan suuntaan.

Kaupunkisuunnittelun- ja kiinteistötoimen osalta tarkastuslautakunta toteaa, että niiden tavoitteet olivat epärealistiset toteuttaa. Tarkastuskauden aikana ei pystyttykään täyttämään asunto-ohjelman antamia tavoitteita ja suurin syy tähän oli rakennuskelpoisen tonttimaan riittämättömyys. Vuosaaren sataman rakentamisen viivästyminen on taas osasyynä tähän.

Tonttitarjonnan lisäämiseksi valtuustoryhmämme pitää tärkeänä, että kaupunki itse myy enenevässä määrin omistamiaan maita asuntorakentamiseen. Kaupungin tulee neuvotella valtion kanssa myös valtion maiden saamiseksi edullisesti asuntorakentamisen piiriin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä tulee edistää sellaista maankäytön suunnittelua ja asuntopolitiikkaa, jotka vahvistavat kaupungin tuloveron myönteistä kehitystä.

Opetustoimessa tarkastusvuonna tehdyt kouluverkon tarkistukset eivät olleet riittäviä. Edessä ovat uudet tarkistukset perusopetuksen yksikkökustannuksien nousun estämiseksi väestöennusteiden osoittaessa selvästi peruskouluikäisten määrän vähenevän. Laadukkaan ja monipuolisen opetuksen turvaamiseksi opetukseen suunnatut rahat tulee käyttää itse opetukseen eikä kiinteistöjen ylläpitoon.

Oppilaitosten tilojen käyttöä on tehostettava. Tarkastuslautakunnan ehdotus yhteisen tilanvarausjärjestelmän ja hinnoittelun kehittämiseksi on kannatettavaa ja kiinteistöviraston tilakeskus saattaisi hyvinkin toimia tällaisen järjestelmän ylläpitäjänä. On ehdottomasti huolehdittava, ettei kaupungilla ole vajaakäyttöisiä tai jopa kokonaan tyhjiä kiinteistöjä.

Vuokrien keskimääräinen korotus Helsingissä on ollut vuodesta 1994 lähtien 50 - 60 %. Kaupungin omistamien tilojen vuokrat ovat nousseet vain 16 %. On paikallaan selvittää, tulisiko ainakin osittain korjata tämä vääristymä.

Tässä yhteydessä ei voi olla puuttumatta lukioissamme ja ammatillisissa oppilaitoksissamme opiskelevien ulkokuntalaisten määrään, joka on peräti 20 - 30 % opiskelijoista. Ei ole oikein, että heistä aiheutuvat kustannukset jäävät helsinkiläisten veronmaksajien harteille.

Helsingin tulee huolehtia siitä, että pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksessa sovittu kustannusten jako oikeudenmukaisesti oppilaiden kotikuntien kesken toteutuu jo ensi syksynä.

Helsinki suoriutui kunniakkaasti hoitotakuun velvoitteista, vaikka kilvoiteltavaa vielä riittääkin. Hammashuolto on meidän suurin ongelmamme tällä hetkellä. Näyttää siltä, että emme saa sitä kuntoon edes suurella rahalla. Tämä johtuu mm. kilpailutuksen jälkimainingeista.

Myös hoitoketjut on saatava toimimaan ja HUS:n budjetin ylityksistä täytyy päästä eroon, samoin potilaitten aiheuttamista sakkomaksuista.

Helsinki-konsernin toimintakyvyn parantamiseksi ja tehostamiseksi eri virastojen keskinäiset päällekkäisyydet on pystyttävä poistamaan lisäämällä ja tiivistämällä yksiköiden yhteistyötä ja tiedonkulkua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on erityisen huolestunut yhteiskunnan kehittymisestä entistä rikkinäisemmäksi ja eriarvoisuuden voimistumisesta. Tämä näkyy mm. palkkatuloerojen kasvuna, perheiden vaikeuksina ja hajoamisina. Lasten ja nuorten osalta tämä näkyy turvaverkkojen puutteena ja huostaanottojen lisääntymisinä. Tulevaisuudessa palvelutarpeet lisääntyvät kaupungin taloudellisten mahdollisuuksien samanaikaisesti vähetessä. Siksi ennaltaehkäisevään toimintaan on panostettava nykyistä paljon enemmän.

Emedan vi fortsättningsvis är tvungna att diskutera bristen på resurser, borde man kanske sakligt utvärdera hur mycket alkoholproblemen kostar Helsingors.

Social- och hälsovården kämpar med knappa resurser, samtidigt som staden uppebarligen betalar en stor del av de kostnader alkoholmissbruk medför. En analytisk och realistisk beräkning skulle ge grund för en saklig diskussion.

Pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksen tavoitteiden onnistuminen on erittäin tärkeää, varsinkin kun näyttää siltä, ettei nykyinen hallitus pääse yksimielisyyteen kuntauudistushankkeen puitelain sisällöstä. Pääkaupunkiseudun vahva yhteisvastuu maankäytön, liikenteen ja asumisen, sosiaalinen asuntotuotanto mukaan lukien, avaa Helsingille ovia uusien mahdollisuuksien luomiseen. Yhteistyötä tulee syventää ja laajentaa aina siihen asti, kunnes hallinnolliset kuntarajat poistuvat, enemmin tai myöhemmin.

Pääkaupunkiseudun yhteistyöneuvottelukunnan tehtävänä on myös aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan hallituksen toimiin ja uuteen eduskuntavaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan, jotta pääkaupunkiseudun voimavarojen kohtuuton siirto muualle maahan lopetetaan.

Helsinki on aina ratkaisuissaan kantanut vastuunsa pääkaupunkiseudun myönteisen kehityksen ja koko Etelä-Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Juuri tästä syystä Helsingin kaupunginvaltuusto teki tänään valtioneuvostolle esityksen Länsi-Sipoon alueiden liittämisestä Helsinkiin.

Arvoisa puheenjohtaja

Kokoomuksen valtuustoryhmä arvostaa suuresti kaupunkinsa virkamiesten ammattiosaamista ja kiittää heitä sekä myös tarkastuslautakuntaa sen tekemästä työstä ja selkeästä tarkastuskertomuksesta.

Lopuksi teen toivomusponnen:

Hyväksyessään vuoden 2005 tilinpäätöksen kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvittämään, olisiko järkevää perustaa tilakeskukseen useiden hallintokuntien yhteinen tilanvarausjärjestelmä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Omassa puheenvuorossani keskityn lähinnä neljään isoon asiaan - verotulojen kehitykseen, palveluiden turvaamiseen, pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöhön ja Helsinki - valtio yhteistyöhön.

Tarkastuslautakunta on aivan oikeutetusti huolissaan Helsingin verotulojen ehtymisestä. Kehityssuunta on ollut sama jo monen vuoden ajan. Kaupunkilaisten palvelujen ja arjen sujuvuuden turvaamisen on mahdollistanut kaupungin hyvin toimivat liikelaitokset, Helsingin Energia etunenässä. On hyvä ja tärkeätä, että meillä on hyvin toimivat liikelaitokset, jotka voivat toteuttaa melkein täysimääräisinä valtuuston asettamat peruspääoman tuottovaatimukset ja sitä kautta korjata verotulojen vähentymistä. Liikennelaitos tuntuu kuitenkin hiukan yskivän. Mutta on totta myös se, että liikelaitosten hyvään tulokseen ei voida tulevaisuutta sellaisenaan rakentaa. Tarvitaan selkeitä toimia verotulojen kehityksen nostamiseksi uudelle kasvu-uralle. Tärkein näistä toimista on saada Helsinki dynaamiseen kehitykseen. Ainoastaan työn ja työllisyyden kautta saadaan luotua hyvinvointia ja elämää kaupunkilaisille.

Ylipormestari Jussi Pajunen on ottanut aktiivisen otteen elinkeinopolitiikan elvyttämiseksi. Kun luki Helsingin Sanomien 19.6.2006 taloussivuilta kirjoituksen, missä kerrotaan, miten "Suomi pitää perää ulkomaisissa investoinneissa ja listasijoitus on 28" ja kerrotaan, miten muut Euroopan maat ovat onnistuneet meitä paremmin, ei voi muuta kuin ajatella, että Jussi Pajusen toimet elinkeinopolitiikassa ovat todellisia viime hetken toimia. Avoimessa markkinataloudessa on juostava kovaa pysyäkseen edes paikalla ja nyt tuntuu, että Helsinki on ollut liian kauan samoilla jalansijoilla. Muistan, miten oma ryhmämme on tästä asiasta useita kertoja puhunut ja vaatinut selkeätä elinkeinopoliittista strategiaa. Sitä tarvitaan nyt. Tämäniltainen keskustelu Sipoon alueesta oli mielestäni erittäin hyvää elinkeinopoliittista keskustelua.

Yritysinvestointien ja työpaikkojen saaminen on monien hyvin hoidettujen asioiden summa, eikä niissä voi harrastaa sooloilua tai hallintokuntakateutta. Tärkeimmät asiat liittyvät maankäyttöön, asuntopolitiikkaan, palveluihin ja yhteistyöhön valtion kanssa. Siksi kaupunginhallituksen halu kehittää konserniohjausta on oikean suuntainen, vaikka sen tämän hetkinen toteuttamismalli ei meitä täysin tyydytäkään. Mutta tähän asiaan palataan syksyllä. Dynaaminen kaupunkipolitiikka vaatii monien asiantuntijoiden hyvää yhteistyötä ja selkeätä vastuunjakoa.

Tarkastuslautakunta on paneutunut huolella kaupungin talouden kannalta keskeisiin palvelualoihin.

Sosiaali- ja terveystoimen ylitykset ja selostukset ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta, mutta nähtävissä on myös selvää kustannusrakenteen ja toiminnan analyysia, mikä tarkoittaa selvää parannusta toimintaan pitkällä tähtäyksellä. Kolme asiaa näiden hallintokuntien kohdalla pitäisi saada nopeasti kuntoon.

Ensinnäkin HUSin sakkomaksujen maksaminen siitä, että helsinkiläisiä potilaita ei voida siirtää oikeaan hoitopaikkaan, on loputtava. Miten se pitäisi tehdä, on moneen kertaan mietitty ja keinot tiedetään. Nyt on tekojen aika. Toivomme, että apulaiskaupungin johtaja Paula Kokkonen panee vauhtia asioihin.

Toinen asia liittyy hallintokuntien talous- ja kilpailuttamisasiantuntemuksen lisäämiseen.

Poliittisen päätöksenteon valmistelu edellyttää paljon tietoa taloudesta, kilpailuttamisasioista ja tilastotiedoista. Se tarkoittaa myös henkilöstöresursseja. Tämän puolen vahvistaminen tuottaa nopeasti parantunutta hallintokäytäntöä. Asia pitäisi hoitaa kuntoon.

Kolmas asia liittyy tarkastuslautakunnan esiin nostamaan vaikuttavuuden arviointiin.

On tärkeätä, että myös sosialidemokraattien monesti esille nostama vaikuttavuuden mittareiden kehittämistyö pääsee vauhtiin. Sen myötä voimme jatkossa saada nykyistä parempaa tietoa tehtyjen raha- ja henkilöstösatsausten vaikuttavuudesta. Teen myöhemmin tätä asiaa koskevan ponnen.

Opetustoimessa on jatkunut jo vuosia vallinnut käytäntö, missä Helsinki maksaa noin 20 - 30 % ulkokuntalaisten opiskelijoiden opetuskustannuksista. Tarkastuslautakunta ja valtuusto ovat aikaisemmin nostaneet tätä asiaa esille, mutta nyt tuntuu, että asian kuntoon saattamiseen ei enää uskota, koska tarkastuslautakunta ei esitä todellisia keinoja tähän asiaan. Mielestämme ainakin pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä tämä asia pitää saada kuntoon mahdollisimman pian.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö vahvistuu tämän ja tulevan vuoden aikana, siksi tilinpäätöksessä tai tarkastuslautakunnan kertomuksessa asiasta ei ole paljonkaan kerrottavaa. On kuitenkin aiheellista tuoda esiin tuloksellisen yhteistyön edellyttämät valmisteluresurssit. Yhteistyön kunnollinen organisointi ja sen resursointi on välttämätöntä, jotta voimme saada tästäkin yhteistyöstä elinkeinopolitiikkaa tukevan synergiahyödyn. Siihen pitäisi kaupunginhallituksen kiinnittää huomiota jo nyt.

Lopuksi muutama sana Helsingin ja valtion välisestä yhteistyöstä:

Ylipormestarin kutsu eduskunnalle tulla tutustumaan Helsingin nykypäivän todellisiin hyviin ja varjopuoliin oli hyvä ja sitä on syytä jatkaa. Tämän päivän Sipoon alueliitosta ja alueliitoksia koskeva tapa osoittaa nykyisen kaupungin johdon erittäin hyvää ja aktiivista otetta valtion kanssa tehtävään yhteistyöhön. Se on mielestäni hyvä alku.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus edellyttää Helsingiltä ja pääkaupunkiseudun kunnilta aktiivista otetta ja aloitteellisuutta sekä keskenään että valtion suuntaan. Kaupunginhallituksen ja kaupungin johdon tulisi pohtia, millainen kuntarahoitusuudistus palvelisi parhaiten Helsingin tulevaisuuden tarpeita, sen elinkeinoelämän kehitystä ja kansalaisten hyvinvoinnin ja palvelujen turvaamista ja esitettävä ne valtion suuntaan. Toivon tässä asiassa kaupunginhallitukselta ja kaupungin johdolta aktiivisuutta. Tämä asia tulee joka tapauksessa kuntarakenneuudistuksen yhteydessä esille. Olisi myös hyvä, jos valtuusto voisi ensi vuoden aikana erikseen keskustella kunta- ja palvelurakenneuudistuksiin liittyvistä ehdotuksista, niin että kaikki pysyisivät ajan tasalla. Teen myös tätä koskevan ponnen.

Valtion ja kuntien on vahvasti tiedostettava, että tärkeiden palvelualojen toimintakyky on riippuvainen ammattitaitoisen henkilöstön saannista. Se ei tapahdu ilman kunnon palkkaa. Helsingin ja valtion on vakavasti pohdittava, miten varaudutaan tuleviin palvelualojen henkilöstön palkankorotusvaatimuksiin ja niiden rahoittamiseen. Jatkossa palvelujen tarve kasvaa, eikä sitä tarvetta voida siirtää hyllylle odottamaan parempia aikoja.

Kaikista huolenaiheista huolimatta Helsingin talous on sekä tilinpäätöksen että tarkastuslautakunnan kertomuksen mukaan kohtuullisen hyvä. Omavaraisuusaste ja maksuvalmius ovat kohtuullisen hyvät verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin tai omaan kehitystrendiin. Velkaantumisastekaan ei ole kasvusta huolimatta vielä hälyttävä. Mutta kaikki elvyttävät toimet työpaikkojen, elinkeinoelämän kehityksen ja verotulojen kasvattamiseksi ovat tarpeellisia ja kiireellisiä. Niiden edesauttamisessa sosialidemokraattinen ryhmä on täysimääräisesti mukana.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä tukee kaupunginhallituksen päätösehdotusta vuoden 2005 tilinpäätöksen hyväksymiseksi ja siihen liittyvistä muista päätösehdotuksista.

Teen seuraavat toivomusponnet:

Ponsi 1:

Hyväksyessään vuoden 2005 tilinpäätöksen valtuusto esittää, että toiminnan vaikuttavuusmittareiden kehittämisessä priorisoidaan yhteisstrategian tavoitetta varhaisen puuttumisen malleiksi.

Tarkastuslautakunta korostaa vaikuttavuusmittareiden kehittämistä. Mielestämme pitäisi aloittaa varhaisen puuttumisen malleista.

Ponsi 2:

Hyväksyessään vuoden 2005 tilinpäätöksen valtuusto esittää, että kaupunginhallitus järjestää valtuustolle kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan työseminaarin tai työseminaarit.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja Krohn, arvoisat valtuutetut.

Puheenvuorossani puhun kaupungin tuloista, sitten niistä havainnoista, jotka arviointikertomuksessa koskevat erityisesti ennaltaehkäisevää työtä, myös maahanmuuttajien palveluista ja henkilöstön saatavuudesta.

Kuten täällä on jo todettu, Helsingin kaupungin verotulojen kehitys on ollut heikompaa kuin maassa keskimäärin ja myös heikompaa kuin kymmenen suurimman kaupungin verotulojen kehitys keskimäärin. Verotulot olivat myös suurin erä, joka toteutui budjetoitua heikompana. Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt tähän huolestuneen huomionsa ja esittää kahdensuuntaisia toimenpiteitä. Toisaalta kaupungin tulee laajentaa veropohjaansa, mm. omia elinkeino-, kaavoitus- ja asuntopoliittisia keinoja monipuolisesti käyttäen. Toisaalta tulee vaikuttaa valtion suuntaan siten, että sen toiminta ei vähennä kaupungin mahdollisuutta kerätä omia verotuloja.

Veropohjan laajentaminen ei ole helppoa. Mutta on varmasti niin, että sekä Helsingin elinkeino- että asuntopolitiikassa tämä tarve, veropohjan huomioon ottaminen tiedostetaan ja otetaan huomioon päätöksiä tehtäessä. Tähän myös Vihreällä valtuustoryhmällä on valmius.

Kaikenlaiset veronmaksajat ovat hyviä veronmaksajia.

Asuntopolitiikassa Helsingin tulee ensisijaisesti pyrkiä siihen, että nykyiset helsinkiläiset löytäisivät elämäntilanteiden muuttuessa, perheiden kasvaessa myös uuden asuntonsa Helsingistä. Tähän tietenkin tänään aikaisemmin käsittelemämme mielenkiintoinen ja tärkeä asia liittyy mitä suurimmassa määrin.

Palvelutarpeen niin vaatiessa Vihreä valtuustoryhmä on myös valmis keskustelemaan veroprosentin korottamisesta.

Myös pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöllä on tässä yhteydessä merkitystä. Kun Helsingin verotulojen kehitys oli heikompaa kuin kymmenen suurimman kaupungin, ei Helsingin, Espoon ja Vantaan muodostaman yhden kaupungin verotulojen kehitys tätä olisi.

Helsingin, kuten muidenkin kuntien tulopohjaa on heikentänyt kunnallisen ansiotulovähennyksen asteittainen laajentaminen, kuten tarkastuslautakunta on tähän kiinnittänyt huomiota.

Käytäntö käyttää kunnallista ansiotulovähennystä, on ollut perusteltua siitä näkökulmasta, että veron alennuksista joku osuus on voitu kohdentaa pienituloisille. Kuntien veropohjaan se on kuitenkin tehnyt merkittävän aukon.

Vihreiden vaatimuksesta tänä vuonna siirryttiin järjestelmään, jossa kunnallisverosta tehtävä ansiotulovähennys siirtyy kunnilta valtion piikkiin. Olemme myös esittäneet, että tätä järjestelmää voitaisiin laajentaa koskemaan kunnallista ansiotulovähennystä kokonaisuudessaan, jolloin tämä kuntien veropohjaan tehty aukko voitaisiin paikata.

Lisäksi kysymys, jossa Helsingin tulisi vaikuttaa valtion suuntaan, on se, että kuntien tulisi saada osuutensa myös pääomaverosta.

Kaupunginjohtaja Pajunen otti esille puheenvuorossaan sen, että Helsingissä pääomatulojen osuus on suurempaa kuin muussa maassa eikä ole perusteltua, että pääomaveroja maksavien kuntalaisten veroista mitään ei kerry kunnan kassaan.

Tulojen osalta Helsingin on hyvä toimia valtion suuntaan yhdessä muiden kuntien kanssa myös sen eteen, että lakisääteisten maksullisten palvelujen maksukatot pysyvät kustannusten kehitysten mukana. Maksupolitiikkaa täytyy voida käyttää tulojen hankkimisen keinona myös niiltä osin kuin maksut ovat kaupungin itsensä määriteltävissä. Toisaalta maksupolitiikassa on aina otettava huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Valtionosuuksia Helsingiltä syövät indeksitarkistusten leikkaaminen ja valtion ja kuntien kustannusten jaosta valtion maksamatta jäänyt osuus. Nämä ovat molemmat asioita, joista eduskunnassa on keskusteltu laajasti. Vihreät ovat olleet mukana vaatimassa kunnille niille kuuluvaa osuutta.

Viime kädessä kysymys on siitä, halutaanko kokonaisveroaste pitää sellaisella tasolla, että myös kuntien palveluita voidaan rahoittaa. Valitettavasti tämä ei ole näyttänyt olevan tällä hallituskaudella toimineen kahden sosiaalidemokraattisen valtionvarainministerin, Kalliomäen ja Heinäluoman, tavoite. Tästä asiasta seuraavan kerran käydään laaja poliittinen keskustelu eduskuntavaaleissa ensi vuonna. Vihreät, sekä valtuustoryhmä että eduskuntaryhmä että puolue, ovat kiinnostuneita sellaisesta hallitusyhteistyöstä, joka suhtautuu hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen nykyistä vakavammin. Tämä olisi kannatettavaa myös Helsingin kannalta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Arviointikertomuksessa kiinnitetään useissa kohdissa huomiota siihen, että ennaltaehkäisevässä työssä ei ole saavutettu niitä tavoitteita, joita on asetettu. Hyvänä esimerkkinä on kouluterveydenhuolto. Kouluterveydenhuollossa tavoitteena on ollut tehdä terveystarkastus kaikkien luokka-asteiden oppilaille. Tämä tavoite on sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukainen ja erittäin perusteltu, sillä vaikka suuri osa koululaisista kokee terveydentilansa hyväksi, on esimerkiksi masentuneisuus hyvin yleistä. 13 vuotiaista tytöistä jopa kolmannes kuuluu riskiryhmään. Terveyskeskuksen laatumittausten perusteella tavoitetta ei ole saavutettu tarkastelujakson aikana kertaakaan.

Vihreä valtuustoryhmä katsoo, että tarkastuslautakunnan johtopäätökset asiassa ovat oikeat.

Helsingissä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon henkilöstöä on lisättävä vastaamaan asetettuja tavoitteita. Terveydenhoitajia, mutta erityisesti lääkäreitä, on Helsingissä tällä hetkellä dramaattisesti vähemmän kuin valtakunnalliset suositukset edellyttävät. Myös koulukohtaisia eroja on pyrittävä tasaamaan. Näiden tavoitteiden saavuttaminen tulee huomioida budjettia laadittaessa siten, että resurssit ovat riittävät.

Lapsia koskevasta ennaltaehkäisevästä työstä on arviointikertomuksessa lukuisia muitakin havaintoja. Perheneuvoloihin joudutaan jonottamaan. Ongelmat näyttävät johtuvan suurelta osin henkilökunnan puutteesta. Lastenpsykiatrian vakansseja on täyttämättä toistakymmentä. Perheneuvoloiden asiakasmäärät ovat kasvaneet. Tarvetta palvelulle on selvästi. Perheneuvolapalvelun saatavuus Helsingin eri alueilla ei myöskään ole tasa-arvoista, joka on yksi niistä tyypillisistä havainnoista, joita tarkastuslautakunta on tehnyt eri asioiden osalta. Perheneuvolan asiakkaista lähes puolet on yksinhuoltajaperheitä. Kun yksinhuoltajien tulokehitys muuhun väestöön verrattuna on ollut poikkeuksellisen heikkoa, on näiden perheiden palveluista huolehtiminen erityisen tärkeää.

Tarkastuslautakunta kehottaa kaupunkia olemaan aloitteellinen perheneuvoloiden työvoiman saatavuuden turvaamiseksi.

Vihreä valtuustoryhmä pitää erittäin tärkeänä, että lapsiperheiden erilaisiin ongelmiin, vaikeisiin tilanteisiin ja lasten mielenterveysongelmiin voidaan vastata palvelukokonaisuudella, joka todella toimii.

Edellä mainitun lisäksi voidaan ottaa esiin vielä tarkastuslautakunnan suositus opetustoimen ja sosiaalitoimen yhteistyöstä lasten ongelmien suhteen. Varhainen puuttuminen ongelmiin ehkäisee oppimis- ja sopeutumisvaikeuksien laajenemista ja vaikeutumista. Tuen painopisteen tulee olla ennaltaehkäisevässä työssä eikä vain korjaavassa työssä. Erityistä tukea ja kasvatusta tarvitseviin lapsiin tulee kiinnittää huomiota jo päivähoidossa. Tämän vuoksi opetustoimen ja sosiaalitoimen tulee yhdessä selvittää, onko mahdollista lisätä ennaltaehkäisevää työtä, jotta erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat tarvittavan avun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

On hyvä, että tarkastuslautakunta on monelta osin arvioinut palveluja nimenomaan ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta.

Arviointikertomuksessa puututaan myös kysymykseen vaikuttavuuden mittaamisesta, jonka myös valtuutettu Anttila otti puheessaan esille.

Taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden mittaaminen on tietenkin paljon helpompaa kuin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi. Kuitenkin vaikuttavuuden arviointia tulee kehittää. Tästä arvioinnista olisi erityisesti hyötyä siinä kohtaa, kun arvioidaan sitä, missä vaiheessa ongelmiin puututaan. Uskon, että tällaisella arvioinnilla voidaan saada tukea myös siihen, että ongelmiin nimenomaan tulee puuttua varhaisessa vaiheessa, ehkä myös siinä vaiheessa, kun palvelut välttämättä eivät vielä ole lakisääteisiä.

Tarkastuslautakunta on ottanut maahanmuuttajaperheiden palvelut esiin mm. lastensuojelun ja perheneuvoloiden yhteydessä. Maahanmuuttajat ovat tärkeä osa Helsingin kokonaisuutta. On hyvä, että arviointikertomuksessa otetaan tämä huomioon. Erityisesti kielten osalta näissä palveluissa on erityisiä haasteita. Siksi olisi hyvä, että näiden palveluiden toteutumista voitaisiin arvioida erikseen myös jatkossa. Esimerkiksi perheneuvoloissa maahanmuuttajia ei tilastoida erikseen. Tämä vaikeuttaa palveluiden tarpeen arviointia.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tarkastuslautakunnan esitystä, jonka mukaan tulee selvittää, mikä olisi paras tapa järjestää maahanmuuttajaperheiden palvelut ja tarvitaanko erityinen yksikkö maahanmuuttajaperheitä varten. Myös lastensuojelussa on asiakkaina maahanmuuttajaperheitä. Näiden perheiden tarpeista tulisi saada nykyistä parempi käsitys.

Arviointikertomuksen valossa on selvää, että henkilökunnan saatavuus on yksi kaupungin tulevaisuuden keskeisistä kysymyksistä. Kertomuksessa olevien selvitysten mukaan lähes kaikki virastot pitävät kilpailukykyään työnantajana tällä hetkellä hyvänä ja kolmasosa katsoo, että myöskään tulevaisuudessa ei ole nähtävissä ongelmia. Toisaalta kaksi kolmasosaa virastoista odottaa, että lähivuosina kilpailu pätevästä työvoimasta kiristyy, kun työelämästä poistuu paljon ihmisiä. Tässä kohdassa palkkauksen kilpailukykyisyys nousee esiin oleellisena tekijänä. Tämä on ollut esillä esimerkiksi terveydenhuollon henkilökunnan osalta, minkä suhteen näyttää siltä, että Helsingin tulee varautua palkkojen nostamiseen.

Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kaupungin palveluksesta eroaa merkittävässä määrin vakinaista henkilökuntaa sellaisista tehtävistä, joihin jo nyt on vaikea saada uutta henkilöstöä. Lisäksi eroavien keski-ikä on selvästi alempi kuin vakinaisen henkilöstön keski-ikä. Tämä on huolestuttava signaali, joka on yksi peruste siihen, että henkilöstön saatavuutta ja kaupungin työnantajapolitiikkaa tulee pitää hyvin keskeisellä sijalla jatkossakin.

Vihreä valtuustoryhmä katsoo, että henkilöstön saatavuuden tulee olla erityisen huomion kohteena ja kaupungin pitää pystyä toimimaan hyvänä ja houkuttelevana työnantajana niin työsuhteiden kuin palkkauksenkin osalta. Osa hyvää työnantajapolitiikkaa on, ettei määräaikaisia työsuhteita käytetä muulloin kuin se on aivan välttämätöntä. Kun lukee tarkastuskertomuksen, huomaa, että itse asiassa henkilöstön saatavuus on monessa kohtaa jo nyt nimenomaan se ongelma, minkä tähden asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Vihreä valtuustoryhmä kiittää tarkastuslautakuntaa tehdystä työstä ja puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä haluaa tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen ja vuoden 2005 tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä kiinnittää erityistä huomiota kaupunkilaisten yhdenvertaisuuteen ja syrjäytymisen ehkäisemisen keinojen toteutumiseen Helsingissä. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt tavoitteekseen mm. syrjäytymisen ehkäisyn, sosiaalisen eheyden ja alueellisen tasa-arvon edistämisen. Haluamme kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumiseen erityisesti sosiaalihuollon, terveydenhuollon, asuntotuotannon ja kulttuuritoimen aloilla.

Tarkastuslautakunta on oikeutetusti kiinnittänyt huomiota lastensuojelun ja lasten sijaishuollon hälyttävään tilanteeseen. Huostaanotot ovat kasvaneet Helsingissä jo useampana vuotena peräkkäin. Mm. kiireellisten huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut vuosien 1991 ja 2004 välillä.

Tarkastuslautakunta toteaa, että lapsen ja nuoren joutuminen sijaishuoltoon johtuu usein perheen kotiolosuhteesta. Edelleen tarkastuslautakunta toteaa toimenpide-ehdotuksessaan, että perheiden ongelmiin tulee puuttua jo varhaisessa vaiheessa ja pyrkiä ennaltaehkäiseviin toimiin, ettei huostaanottoihin tarvitse ryhtyä. Samaan hengenvetoon tarkastuslautakunta kuitenkin painottaa useaan otteeseen sosiaalitoimen ylitysten olevan suurin riski kaupungin taloudelle ja toteaa mm., että sosiaali- ja terveystoimen on järjestettävä toimintansa siten, että valtuuston asettamassa talousarviossa pysytään.

Tässä on mielestämme räikeä ristiriita. On selvää, että ennaltaehkäisevä työ maksaa. Ja koska ennaltaehkäisevää työtä ei juurikaan ole turvattu lainsäädännöllisin keinoin, on se myös herkästi se osa sosiaalityötä, josta joka vuosi joudutaan tinkimään määrärahojen niukkuuden vuoksi. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä onkin useana vuonna kiinnittänyt valtuustossa huomiota erityisesti sosiaali- ja terveystoimen alibudjetointiin.

Olemme huolestuneita alibudjetoinnista selkeänä tavoitteena supistaa kuntasektoria sekä myös kohtuuttomana luottamuspulana erityisesti sosiaalitoimea kohtaan. Emme voi välttyä tuntumalta, että sosiaalitoimeen ei luoteta siinä määrin, että uskallettaisiin budjetoida palveluihin riittävä rahoitus. Tuntuu kuin pelättäisiin, että sitten ne, sosiaalivirasto ja sosiaalilautakunta sekä poliittiset päättäjät, kuitenkin vaativat aina vielä lisää, joten budjetoidaan ikään kuin varmuuden vuoksi joka vuosi reilusti ali ennustettavissa olevan tarpeen.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä peräänkuuluttaa rohkeutta varata ennaltaehkäisevään työhön määrärahoja eri hallintokunnille sekä näiden määrärahojen tuomien toimien vaikuttavuuden seurantaa. Samaan aikaan budjetointiin tulisi luoda jatkuvuutta ja luotettavuutta. Työntekijöille tulee välittää viesti, että heidän työtään arvostetaan ja että työlle on tiedossa jatkoa myös seuraavina vuosina. Jatkuva epävarmuus tuskin lisää esimerkiksi sosiaalityön vaikuttavuutta.

Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota sosiaaliviraston lapsiperheiden vastuualueilla perheneuvolatoiminnan jonoihin ja alueelliseen epätasa-arvoon. Tarkastuslautakunta on esittänyt huolensa erityisesti monikulttuuristen perheneuvolapalveluiden puolesta. Huoli on aiheellinen, sillä myös maahanmuuttajataustaisten lasten huostaanotot ja tuen tarve ovat hälyttävästi lisääntyneet viime vuosina.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei kuitenkaan pidä tavoiteltavana tarkastuslautakunnan ehdotusta monikulttuurisesta perheneuvolayksiköstä. Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä maahanmuuttajille tulee tarjota räätälöityjä palveluja muun väestön palveluiden rinnalle. Näin turvataan myös maahanmuuttajille tärkeät lähipalvelut. On myös huomion arvoista, että Helsingin maahanmuuttajat edustavat 147:ää eri kansalaisuutta ja puhuvat äidinkielenään 111:sta kieltä. Maahanmuuttajat eivät ole yksi homogeeninen ryhmä, vaan odottavat tulevansa yhtä yksilöllisesti kohdatuiksi kuin muutkin kaupunkilaiset huolineen ja tarpeineen. Sen sijaan Vasemmistoliiton valtuustoryhmä yhtyy siihen toiveeseen, että perheneuvoloihin ja sosiaalipalveluihin yleensä tulee saada lisää maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Erityisesti Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä on tarve saada koulutettua ja rekrytoitua nimenomaan ammattitaitoisia monikulttuurisia työntekijöitä. Niin kantaväestölle kuin maahanmuuttajillekin tarvitaan myös kulttuurien tuntemuskoulutusta.

Perheneuvolatoiminnan tila on ollut huolestuttava jo pitkään. Toissa vuonna ei määrärahasyistä voitu täyttää perheneuvolan avoimina olleita vakansseja. Tämä on kostautunut vuonna 2005 ja edelleen sillä, että nyt avoimiin vakansseihin ei tahdo löytyä päteviä työntekijöitä. Moni hyvä työntekijä on menetetty aikaisempina vuosina, kun pätkätyösuhdetta ei ole vakinaistettu tai sen vakinaistamista on viivytelty niin pitkään, että työntekijä on ehtinyt jo hakeutua muualle. Kaupungin tuleekin edelleen määrätietoisemmin vakinaistaa sosiaali- ja terveystoimen vakansseja. Vakinaistamisilla on myös taloudellisia vaikutuksia, kun voidaan vähentää sijaiskustannuksia ja henkilöstön vaihtuvuus ei ole niin suurta ja työn jatkuvuus paremmin taattu.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa on kiinnitetty ansaitusti huomiota myös eri hallinnonalojen yhteistyön tärkeyteen lasten ja nuorten syrjäytymiskierteen ehkäisemiseksi ja katkaisemiseksi. Erityisesti mainittiin tarve tukea ja erityistä tukea ja kasvatusta tarvitsevien lasten oppimista jo päivähoidossa. Lastensuojelun näkökulmasta on tärkeää, että yhteistyö koulun ja lastensuojelun kanssa toimii. Kouluterveydenhuollolla ja koululla onkin hyvät mahdollisuudet havaita lasten ja nuorten kasvun riskitekijät ja lapsen tai nuoren pahoinvointi.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä on tärkeää, että kouluterveydenhuoltoon varataan riittävät resurssit niin, että sosiaali- ja terveysministeriön suositus kouluterveydenhoitajien lukumäärästä toteutuisi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sellaisten asuinalueiden koulujen terveydenhoitajien ja lääkärien mitoitukseen, joissa on paljon tuen tarvetta ja runsaasti maahanmuuttajia.

Terveyslautakunta oli lausunnossaan tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa ottanut äänestyksen jälkeen kantaa perheneuvoloiden ja lastenpsykiatrisen toiminnan liittämiseen terveydenhuollon organisaation osaksi. Edelleen terveyslautakunta oli, vastoin esittelijän alkuperäistä esitystä lausunut, että tarkasteluun otettaisiin sosiaalihuoltolain mukaisen perheneuvonnan siirtäminen terveydenhuoltoon neuvoloiden ja terveysasemien hoidettaviksi.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää tärkeänä lasten ja nuorten mielenterveystyön riittävyyttä ja palveluketjujen sujuvuutta, mutta korostaa, että päätöksiä asiassa ei tule tehdä ennen kuin asian virallinen selvitystyö on tehty ja analysoitu. Perheneuvontatehtävän siirtämistä terveyskeskuksen puolelle Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ei pidä tarkoituksenmukaisena.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että tarkastuslautakunta on arviointikertomuksessaan korostanut lähikirjastojen merkitystä.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää tärkeänä kirjastojen toimintamäärärahojen riittävyyttä sekä rahoituksen kehittämistä niin, että erilaiseen luovaan, eri hallintokunnat ylittävään toimintaan turvataan rahoitusta.

Yhdenvertaisuusperiaatteella tulisi tarkastella myös laajemmin kulttuuripalvelujen ja esimerkiksi taiteen perusopetuksen tarjontaa ja saavutettavuutta kaupungissamme. Esimerkiksi taideopetus on helsinkiläisille kaksi kertaa valtakunnallista keskihintaa kalliimpaa, mikä vaikuttaa oppilasrakenteeseen.

Helsingin tulee noudattaa malttia kilpailussa hyvistä veronmaksajista muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Helsingin tulee korostaa omia vahvuuksiaan.

Helsingin vahvuuksia ovat palvelujen läheisyys, kulttuuritarjonnan monipuolisuus, yliopistollinen ja ammatillinen koulutus sekä kaupungin moniarvoisuus ja monikulttuurisuus. Verrattuna moniin eurooppalaisiin suurkaupunkeihin Helsingin erityispiirteenä on merellisyys, raikkaus ja onnistunut urbaanin kaupunkikuvan ja kaupunkiluonnon yhdistäminen. Esimerkkinä Helsingin omintakeisesta vetovoimaisuudesta on vanhojen lähiöiden arvostuksen kohoaminen. Näitä arvoja tulee edelleen vaalia kaupunkia kehitettäessä. Lähiöiden kehittäminen monipuolisina ja turvallisina asuinalueina tulee säilyttää jatkossakin yhtenä Helsingin strategiana.

Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt tarkastuskertomuksessaan huomiota siihen, ettei kaupunki ole pysynyt asunto-ohjelmatavoitteissaan. Erityisesti on jääty asuntotuotantotoimiston rakennuttamissa aravavuokra-asunnoissa jälkeen. Niitä on tuotettu vain muutamia satoja. Tämä on valitettavaa, koska pienipalkkaisten ei enää kannata muuttaa työn perässä Helsinkiin korkeiden asuntojen vuokrien ja asuntojen hintojen takia. Helsingin kaupungin on vaikea saada pienipalkkaisiin töihin henkilökuntaa, koska kaupunki on sitonut palvelussuhdeasuntojensa vuokrat markkinahintaindeksiin ja tehnyt vuokrasuhteista määräaikaisia. Jotain yleisestä asenteesta kertoo se, että kaupunginhallitus vastauksessaan tarkastuskertomuksesta toteaa, että aravavuokra-asuntojen pysyminen tavoitteessa hoitunee sillä, että alennetaan tavoitteita.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä kaupungin aravavuokra-asuntojen jakoperusteista ei tule poistaa tulorajoja. Sen sijaan tulorajoja tulee nostaa ja arvioida erityisesti muuttuneiden perhemallien näkökulmasta näitä rajoja.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä kaupungin tulee noudattaa suurta varovaisuutta kilpailutettaessa palveluja ja hankintoja. Helsingissä alkaa olla valitettavan paljon esimerkkejä siitä, miten huonosti esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut sopivat kaiken kaikkiaan kilpailutukselle. Pahiten ovat kärsineet juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kaupunkilaiset, kuten vanhukset kauppapalvelujen kilpailutuksessa ja vammaiset kuljetuspalvelujen kilpailutuksessa.

Vammaisten kuljetuspalvelujen kilpailuttamisen todellisia hyötyjä on vaikea arvioida, sillä samaan aikaan kuljetuspalveluiden järjestämisessä toteutettiin myös muita suuria rakenteellisia muutoksia, kuten siirtyminen sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalvelujen ensisijaiseen tarjoamiseen yli 65-vuotiaille. Tällä muutoksella oli suuri vaikutus kustannuksiin myönnettävien matkamäärien alenemisen myötä. Vertailua laadun suhteen vaikeuttaa se, että nyt vammaisten kuljetuspalveluja halutaan korostuneesti verrata julkiseen joukkoliikenteeseen. Vertaus on kuitenkin varsin kolho, sillä vammaisten kuljetuspalveluiden piiriin kuuluvia asiakkaita ei kuitenkaan voi verrata keskivertojoukkoliikenteen käyttäjään. Onkin syytä olla huolissaan vammaisten helsinkiläisten yhdenvertaisuudesta keskenään sekä suhteessa muihin kaupunkilaisiin. Olisi myös syytä arvioida vammaisten palvelujen saavutettavuus vammaisille henkilöille itselleen.

Myös valitukset kilpailuttamisesta ovat vaikeuttaneet kilpailutettujen palvelujen saantia. Näin on käynyt mm. hammashuollossa. Kilpailuttamisen seurauksena ovat hinnat myös valitettavan usein nousseet, kuten on käynyt lasten sijaishuollon ostopalveluissa. Sosiaali- ja terveystoimelle ei Suomessa ole olemassa toimivia markkinoita.

Kestävimpänä kaupungin toiminnan ja palvelujen rahoittamiskeinona Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää verotulojen turvaamista. Kunnan oman päätäntävallan sisällä kiireellisimpinä vaikeuttamiskeinoina talouden hallintaan Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää palveluketjujen sujuvoittamista sekä ennaltaehkäisevän työn vahvistamista sekä työn vaikuttavuuden arviointia ja työkäytäntöjen kehittämistä.

Lopuksi Vasemmistoliiton valtuustoryhmä haluaa korostaa kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien ja aidon demokraattisen päätöksenteon tärkeyttä kaupungin hallinnossa.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä korostaa, että toimiva demokratia edellyttää kaikkien valtuuston poliittisten ryhmien tasapuolisia vaikuttamismahdollisuuksia kaupungin päätöksenteossa yleensä ja erityisesti neuvottelutilanteissa ennen merkittävimmistä asioista tehtäviä linjauksia ja päätöksiä. Ei ole ollut kenenkään edun mukaista, että suuria linjavetoja on viime vuosina tehty pienissä kuppikunnissa, erityisesti kolmen suurimman puolueen kesken. Kuulematta jää tällöin suuri osa kaupunkilaisten demokraattisesti valitsemista edustajista sekä piiloon monia arvokkaita näkökulmia päätöksenteossa vaiheessa, jossa tosiasialliset vaikuttamismahdollisuudet ovat suurimmat.

Arvoisa rouva puheenjohtaja. Ärade fru ordförande, valtuutetut. Fullmäktigeledamöter.

Först och främst vill Sfp:s fullmäktigegrupp tacka för det rediga bokslut och den omfattande rapport från revisionsnämnden som blivit oss tillsända. Vi är också tillfredsställda om ej lyckliga med själva bokslutet. Nu gäller det att gå vidare med gott mod.

Helsingin kaupungin talouspolitiikassa puhutaan suurista luvuista ja talouteen liittyvät riskit ovat siten myös suuret. Kaupungilla on takana kohtuullinen vuosi, mutta näkymät eivät ole parhaat mahdolliset. Ne hyvät ajat ja olot, joista nautittiin 1990-luvun lopussa tuskin enää koskaan tule uudestaan. Nyt on vain suunnattava katse eteenpäin.

Rkp:n ryhmä näkee Helsingissä kuitenkin positiivisia merkkejä tulevaisuuteen uskovasta kaupungista, joka kansainvälistyy, kaunistuu, kehittyy ja kasvaa. Haluamme siis osoittaa sekä varovaisuuden, että innokkuuden sormea suurille hankkeille, jotka Helsinki yhteensä yli miljardin euron arvosta on pistämässä liikkeelle. Toivomme on, että tarkat ja tunnolliset virkamiehemme entistä enemmän suunnittelisivat ja miettisivät tarkoin, miten ja milloin nyt tulisi rakentaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Det är rätt så frustrerande att från år till år beskärma sig över stadens ekonomi och det finns samtidigt en risk att problemen börjar underskattas. Det vore farligt. Vi kan inte heller i år blunda för det faktum att, trots allmänt goda konjunkturer och en t.o.m. mycket god ekonomisk tillväxt i Helsingforsregionen med en sysselsättning klart över landets genomsnitt, är den kommunala sektorns ekonomi som helhet dyster och Helsingfors ekonomi enligt flera indikatorer igen på väg i helt fel riktning.

Som exempel kan nämnas årsbidraget, som nu blev klart mindre än år 2004, efter att ha vuxit i några år. Med det kan inte (även om affärsverken räknas med) finansiera våra investeringar. Budgeten har vad gäller såväl intäkter som utgifter hållit glädjande väl, men utgifterna ökade dock snabbare än intäkterna. Största besvikelsen är i alla fall att skatteinkomsterna - igen - underskred budgeten. Denna gång med dryga 57 miljoner euro, d.v.s. verkligheten gav cirka 3 % mindre än budgeterat.

Arvoisat valtuutetut, hyvät helsinkiläiset.

Totesimme tähän tilanteeseen viime vuonna, että on syytä huoleen Helsingin talouden osalta ja valitettavasti tilanne on edelleen sama. Helsinki kasvaa, mutta kaikilla mittareilla mitattuna ei kasva. Verotulot jäivät jälleen alle talousarvion. Tilinpäätös osoittaa ylijäämää, mutta toimintakate on vahvasti miinuksella ja toimintatuotot vähenivät oleellisesti suhteessa toimintakuluihin vuoteen 2004 verrattuna.

Ett annat illavarslande tecken är att Helsingfors ger konstgjord andning åt sig själv bl.a. genom att pressa ner investeringarna. Det är svårt att avgöra vad som på sikt är värre - att skuldbördan stiger eller att livsviktiga investeringar förblir ogjorda. Det här balansgången är en av ekonomiförvaltningens svåraste men viktigaste uppgifter. Sfp:s fullmäktigegrupp anser, att en uppskattning av den totala summan på de investeringar som skjutits upp eller lämnats ogjorda p.g.a. penningbrist i framtiden vore viktigt att få med i bokslutet. Det är vår innerliga förhoppning att när tiden är inne för bokslutstal nästa år kan vi peka på klara förbättringar.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

HUS on edelleen Helsingin talouden suurin ns. "ulkopuolinen riskin tekijä" valtion ohella, jos sallitte minun kutsua valtiotamme riskin tekijäksi. Helsingin poliitikot kärsivät vuoroin tietämättömyydestä ja vuoroin voimattomuudesta, kun ei ole ollut mahdollista tietää ja ohjata, kuinka paljon meidän varojamme HUS tulee käyttämään. Yleensä se on ollut enemmän kuin toivottua, vaikka terveydenhuolto on yksi kaupunkimme tärkeimpiä tehtäviä. Toivomme menestystä HUSin uudelle toimitusjohtajalle. Onnistuuko hän vihdoin luomaan kaikkia osapuolia tyydyttävä HUS?

Men i takt med att vi bekymrar oss om hur mycket pengar som går HNS skall vi minnas att en stor del av kostnaderna inte kan skyllas på HNS. Det är varken upp till staden eller HNS hur många helsingforsare som blir sjuka och lagen definierar vilken vård som skall erbjudas. I och för sig kanske vi kunde göra någonting för att färre helsingforsare skulle insjukna i lungcancer på grund av rökning. Det skulle säkerligen också ha andra direkta positiva effekter på till exempel arbete och luftkvalitet.

Det finns många fler aspekter. Stadsmuseet vill skydda Mejlans sjukhus vilket kostar skjortan, EU kommer med krav och ökar arbetsmängden och medicinpriserna skjuter i höjden.

Hyvät valtuutetut.

Vad kan en kommun annat göra än försöka öka inkomsterna, pressa ner nuvarande driftsutgifter och effektivera serviceproduktionen, vilket revisionsnämnden också konstaterar. Sfp:s fullmäktigegrupp är nöjd med den skattesats vi nu har och vill inte heller här rikta in blickarna på att höja inkomsterna den vägen. Vi tror på skatteåtgärder som är aktiverande och lokala och är således tveksamma till en gemensam skatteprocent i alla huvudstadsregionens kommuner. Effektivera serviceproduktionen är enligt vår uppfattning det första verktygen att ty sig till, vilket samtidigt kan leda till lägre driftsutgifter. Det är just här förväntningarna på gemensam serviceproduktion över kommungränserna kommer in i bilden. Det må ske där det är förnuftigt och inte innebär avkall på närhetsprincipen, framförallt när det gäller skolnätet. Vi vet att den nya anskaffningslagen medför vissa bekymmer, och våra representanter i riksdagen bör göra allt för att slutresultatet skall göra det så lätt som möjligt för kommunerna att köpa tjänster av såväl den privata sektorn som andra kommuner. Vi upprepar vad vi har sagt tidigare i denna sal - må varje fullmäktigegrupp vara i aktiv kontakt med det egna partiets riksdagsledamöter. Vi kan både stöda och bli stödda av dem.

På tal om köptjänster lämpar det sig här att notera revisionsnämndens krav på att alla verk bör ha en klar strategi för sin serviceproduktion, där flexibilitet är det centrala. Det här kan inte betyda annat än beredskap för mer köptjänster, också genom servicesedlar. Den här frågan måste avideologiseras, eftersom sättet för att producera tjänster ännu inte säger någonting om vare sig samhällelig rättvisa eller tjänsternas kvalitet. Största bristen hittills har varit ett bristande kunnande för att köpa tjänster. Sfp:s grupp upprepar att vi alla måste gå på skolbänken i den här frågan och ser även sig själv i spegeln. Även detta påtalade vi i motsvarande anförande för ett år sedan.

Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että suomenkieliset perheneuvonnan asiakkaat saavat jonottaa pidempään ja siten ovat huonommassa asemassa kuin ruotsinkieliset. Rkp:n ryhmä kannattaa asian korjaamista. Mutta se on korjattava niin, että suomenkielinen puoli yltää ruotsinkielisen puolen tasolle eikä huonontamalla ruotsinkielistä puolta vain tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Samalla lähdemme siitä, että käydään läpi kaikki ne palvelumuodot, joissa ruotsinkielinen palvelu on oleellisesti huonompaa. Esimerkkinä voi mainita nuorisotalot, joita on yhteensä vain neljä ruotsinkielistä koko Helsingin alueella.

Sfp:s fullmäktigegrupp uppmanar revisionsnämnden att i fortsättningen göra en särskild bedömning av hur servicen för den svenskspråkiga befolkningen förverkligats. Det borde ha funnits redan länge, speciellt med tanke på att lagstiftningen skärpts vad gäller kommunernas skyldigheter. Ännu större blev orsaken efter att det i denna sal för en tid sedan på allvar undrades, varför Helsingfors har ett särskilt svenskt arbetarinstitut. Och det blev tredubbelt värre av att det var revisionsnämndens ordförande som ställde frågan.

Bästa åhörare.

Genom att detta tal till överväldigande del har hållits på svenska vet ni nu hur ett vanligt fullmäktigemöte ter sig i våra öron, men det är inte utan orsak eller bara för principens skull. Dessa viktiga saker har jag velat formulera oöversatt med mina egna ord. Låt mig avslutningsvis ta upp ännu ett par mindre positiva aspekter.

Sfp:s fullmäktigegrupp är en väldigt företagarinriktad fullmäktigegrupp, men likväl är vår förhoppning att staden själv inte skall agera företagare. Vår förhoppning är att det pinsamma resultatet med NordWater skall agera som ett avskräckande exempel på hur det kan gå. Låt staden skapa förutsättningar för helsingforsarna att grunda företag samt locka till sig företagare från andra håll istället för att själv grunda nya dotterbolag.

Även år 2005 skedde det tyvärr missbruk inom staden och vi uppmanar såväl revisorer som medlemmar av revisionsnämnden att "minimera frestelsen att fuska och maximera risken för att bli fast" genom att vara närvarande och noggranna. Tack för ert arbete.

Näillä sanoilla kannatamme vuoden 2005 tilinpäätöksen vahvistamista ja tuloksen käsittelyä kaupunginhallituksen esittämällä tavalla sekä puollamme vastuuvapauden myöntämistä kaikille niille tilivelvollisille, joille tarkastuslautakunta sitä ehdottaa.

Kiitos mielenkiinnostanne. Tack för er uppmärksamhet.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi olisin halunnut kannattaa valtuutettu Walldén-Pauligin ponsiesitystä.

Arvoisat valtuutetut.

Tämä valtuusto ei ole joutunut tekemään säästöbudjettia. Olemme päässeet nauttimaan päätöksenteossa viime valtuuston rohkeudesta ja kyvystä tehdä kipeitäkin päätöksiä. Kaupungin talouden kehitys on kuitenkin ollut edelleen heikkoa. Meiltä vaaditaankin jatkossa uudistusmieltä ja viisautta. Talouden kehityssuunta olisi kyettävä nyt kääntämään.

Kaupungin talous on ollut muutaman viime vuoden aikana samoilla poluilla, joita suurin osa maamme muista kunnista kulki jo aiemmin. Kaupungin talouden tasapaino heikentyi edelleen viime vuonna edelliseen vuoteen verrattuna. Julkisuudessa kaupunkimme talouden pelastajiksi haikaillaan usein liikelaitosten tuloja, mutta vaikka nekin otetaan huomioon, vuosikatteemme kattaa vain poistot, ei investointeja. Helsinki eli viime vuonnakin siis taas leveämmin kuin tienasi.

Keskustan valtuustoryhmä on erittäin huolissaan jo viidettä vuotta jatkuvasta verotulokertymän heikkenemisestä. Syytä huoleen on erityisesti siksi, että budjettia tehtäessä arvio verotulokertymästä ei tuntunut meistä liian optimistiselta. Voimme kuitenkin todeta, että onneksi budjettikuri on pitänyt kohtuullisen hyvin. Jos muutokset menopuolella olisivat olleet yhtä suuria ylöspäin, me olisimme kriisissä.

Ryhmämme odottaa, että nyt kun pääkaupunkiseudun yhteistyösopimus on hyväksytty, niin pääkaupunkiseudun kaikki neljä kuntaa kykenevät yhteistyössä kehittämään tätä aluetta niin, että Helsinki pystyy jatkossakin toimimaan taas maan veturina puuskuttamatta. Pääkaupunkimme menestymisestä ja kehityksestä on kannettava vastuuta koko alueella, sen kaikissa kunnissa ja niiden valtuustoissa myös konkreettisesti päätöksenteon hetkellä. Pääkaupunkiseudun kehittymisen edellytysten ja taloudellisen kasvun varmistamiseksi tämänkin päivän valtuuston aiempi päätös maa-alueiden haluamisesta Sipoolta ja Vantaalta oli tarpeellinen ja välttämätön.

Helsinki on edelleen myös kalliisti palvelujaan tuottava kaupunki. Osa kalleudestamme selittyy suurkaupunkitekijöillä, mutta vain osa. Tuotamme kaupunkilaisille paljon myös sellaisia palveluja, joista muissa kunnissa vain haaveillaan. Keskustan ryhmä on viimeisten vuosien aikana puhunut usein siitä, että meidän on tehtävä tietoisesti päätöksiä siitä, mitä palveluja, missä ja minkä laatuisina ja hintaisina me haluamme helsinkiläisille tarjota. Helsinki on tosiasiassa lyhyiden etäisyyksien kaupunki, kaupunki, jossa julkinen liikenne toimii lisäksi hyvin. On mietittävä, mitkä palvelut ovat niitä, jotka tuotamme jatkossakin mahdollisimman lähellä ja on syytäkin tuottaa mahdollisimman lähellä jokaista käyttäjää tai viemmekö ne mahdollisesti käyttäjien luo ja mitkä palvelut ovat taas niitä, joita kaupunkilaiset tarvitsevat keskimäärin harvemmin, jopa ei lainkaan suurin osa meistä ja jotka voidaan keskittää vielä nykyisestäkin. Ryhmämme ei aio esittää suinkaan palvelujen karsimista, mutta haluamme muistuttaa siitä, että kun haluamme tarjota laajan ja laadukkaan palveluvalikoiman asukkaille, siihen on myös budjetoitava riittävä rahoitus.

Keskustan ryhmä perää eri hallintokuntien välisen yhteistyön tiivistämistä. Kaupunkilaisten kannalta palvelujen tarjoaminen myös samoissa yhteisissä palvelupisteissä olisi toivottava suuntaus. Esimerkiksi aiemmin Viikissä toimi yksikkö, josta sai sekä sosiaali- että terveydenhuollon palvelut saman katon alta, mutta sekä palvelun käyttäjien että työntekijöiden harmiksi hyvin toiminut yksikkö purettiin. Erityisesti kasvavalla vanhusväestöllä palvelujen luokse hakeutuminen voi usein olla jo liikkumisen ongelmista johtuen hankalaa. Tällöin yhteispalvelupisteet helpottaisivat huomattavasti heidän arkeaan ja edistäisivät myös itsenäistä selviytymistä.

Jaettavaa ja tuottoa ei tule, jos ei ole sen tekijöitä. Helsingin seudun työllisyyskehitys on ollut viime vuonna positiivista. Ryhmämme on erityisen tyytyväinen siihen, että alle 25-vuotiaiden nuorten tilanne on parantunut huomattavasti. Samaan aikaan kun nuorten työttömyys on vähentynyt selvästi, kuitenkin liian moni, erityisesti nuori mies, jää ilman mitään opiskelu- tai työpaikkaa jo yläasteen jälkeen ja on riskissä syrjäytyä. Opetusviraston keinot eivät yksin riitä tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tarvitaan yhteistyötä yli hallintokuntien, erityisesti sosiaalitoimen kanssa. Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien olisi myös saatava tässä asiassa neuvotteluyhteys toimivaksi, kun oppilaitosten aloituspaikkojen määrä ei ole meidän omassa päätösvallassamme. Niihin tarvittaisiin monella alalla selvää lisäystä.

Lastenpsykiatrian osalta on ollut jo hoitotakuuta aiemmin voimassa määräajat hoitoon pääsystä. Tähän mennessä määräaikoja ei ole kyetty noudattamaan. Osa hoidosta tapahtuu perheneuvoloissa, joiden palvelun piiriin pääseminen on myös ollut hidasta. Nyt tarkastuslautakunta on puuttunutkin tähän ongelmaan. Ongelman taustalta löytyy pula ammattitaitoisesta työvoimasta ja työvoimapulan takaa myös kysymys palkkauksesta. Yksityisellä sektorilla työskentelevä psykiatri pääsee helpommin samoille ja paremmille palkoille kuin kaupungin tai myöskään sairaanhoitopiirin leivissä oleva. Valitettavasti Keskustan ryhmän on vaikea uskoa, että Helsingin kaupunki onnistuisi rekrytoimaan palvelukseen nykyisillä ehdoilla juurikaan lisää ammattilaisia. Sama ongelma on nähtävillä myös muualla terveydenhuollossa ja sosiaalityössä.

Keskustan ryhmä haluaakin muistuttaa, että samaan aikaan kun meillä on pula sairaanhoitajista, meillä on Helsingissä jopa muutamia satoja terveydenhuoltoalan ammattilaisia työttömänä ja moninkertaisesti työllistyneenä muilla aloilla aivan toisenlaisissa kuin koulutusta vastaavissa tehtävissä huomattavasti hoitotyöstä maksettavaa palkkaa paremmilla palkoilla ja paremmilla työehdoilla. Meidän ryhmämme mielestä tähän tilanteeseen olisi puututtava nyt kun se vielä on mahdollista.

Keskustan ryhmä toivoi viime vuonna tilinpäätöskeskustelun ryhmäpuheenvuorossa erityisesti sosiaalivirastolta lisää rohkeutta ja halua toiminnan rakenteellisiin muutoksiin. Toistamme tämän toivomuksemme uudelleen. Palvelutuotannon rakennetta ja tuottamistapoja on lakisääteistenkin palvelujen osalta mahdollista muuttaa taloudellisimmiksi ja erityisesti asiakkaiden tarpeisiin paremmin vastaaviksi, jos siihen on halua.

Yksityisten ja kolmannen sektorin palveluntarjoajien apua on syytä käyttää harkiten mutta ennakkoluulottomasti oman toiminnan tukena ja sen vajauksen paikkaajana. Otan esimerkiksi Espoossa vasta käynnistetyn toimintatavan. Siellä on otettu lapsiperheiden kotipalveluissa käyttöön palveluseteli, jolla voi ostaa kaupungin kilpailuttamilta tarjoajilta kotiapua. Perhe saa tarpeen arvion jälkeen palveluseteleitä suoraan omalta neuvolan terveydenhoitajalta. Nämä ovat rajoitettu, kuinka paljon niitä saa käyttää. Omavastuu joudutaan maksamaan sen jälkeen, jos palveluntarjoajan hinta on korkeampi kuin palvelusetelin arvo. Tämä paikkaa hyvin kaupungin vajausta lapsiperheiden kotipalveluissa.

Valtion ja kuntien väliseen tehtävänjakoon on tulossa jatkossa joitain muutoksia. Meidän on pidettävä huolta omista eduistamme. On syytä pitää huolta siitä, että samaan aikaan kunnille ei tule lisää muita tehtäviä, jollei niihin anneta täyttä rahoitusta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen onnistuminen vaikuttaa merkittävästi kuntien talouden kehitysnäkymiin pitkällä aikavälillä. Siksi ryhmämme odottaa, että rakenneryhmä saa ensi viikolla tuloksia aikaan. Pääkaupunkiseudulla meidän on kuitenkin rakennettava pitkälti itse tulevaisuutemme. Meidänkin ryhmä on valmis tähän työhön.

Haluamme kiittää johtavia virkamiehiä, kaikkia kaupungin virkamiehiä, luottamushenkilöitä ja teitä jokaista valtuutettua. Ryhmämme puoltaa tilinpäätöksen 2005 hyväksymistä ja vastuuvapauden myöntämistä esitetyllä tavalla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen ja tilintarkastuksen johdosta Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä haluaa kiinnittää huomiota eräisiin asioihin.

Tilintarkastuksessa todetaan, että EU-tukien hakemusmenettely- ja kirjanpitokäsittely eivät ole olleet kaikilta osin asianmukaisia.

Suomen jäsenyys EU:ssa on vielä suhteellisen uusi asia, reilut 11 vuoden ikään eli murrosikään lähestymässä. EU ei ole kovassa huudossa. EU-tukien väärinkäytöksistä on paljon puhuttu. Tätä taustaa vasten Helsingin tulee pitää erityistä huolta siitä, että EU-tukien hakeminen toteutetaan kaikilta osin asiallisesti. Virkamiehille tulee järjestää tarvittava koulutus, jotta asiaan liittyvä osaaminen juurtuu Helsinkiin.

Toinen selkeä hallinnollinen epäkohta liittyy konsernin tytäryhtiöiden, säätiöiden, yhteisöjen ja kuntayhtymien tilintarkastukseen.

Lähes joka viides näistä ei ole määräaikaan mennessä toimittanut lainkaan konserniohjeiden mukaisia tietoja. Lopuistakin vain reilut puolet oli toimittanut tilinpäätöksen, kun lopuilta oli saatu vasta alustavat lausunnot. Leväperäinen hallinnon hoitaminen valitettavasti saattaa merkitä, ettei kaikkia muitakaan asioita hoideta näissä yhtiöissä ja yhteisöissä asiallisesti.

Kaupunginhallituksen lausunnossa kerrotaan taloushenkilöstölle järjestetystä koulutuksesta, jotta kustannuslaskentaa saataisiin kehitettyä ja kustannukset olisivat paremmin ennustettavia. Tämän koulutustoiminnan jatko on tietenkin hyvin perusteltua, olemmehan täällä valitettavasti kohdanneet kustannusylityksiä turhan usein. Asia on kuitenkin sikäli monisyinen, että vaikka selkeä alibudjetoiminen on väärin, kuitenkin se voi olla myös seurausta pyrkimyksestä olla säästäväinen. Ja jos pyrkii kustannuksien laskiessa olemaan säästäväinen, tietenkin sen tulee helpommin ylittäneeksi kuin sellainen, joka pistää reilusti rahaa jo budjettiin alun perin.

Konserniohjaukseen ja perustettujen yhtiöiden liiketoimintaedellytyksiin liittyy Helsingin Bussiliikenneyhtiön perustaminen.

Kun yhtiö perustettiin, Suomen Turistiauto ja HKL-Bussiliikenne yhdistettiin. Epäilin silloin sitä, miten tällainen yhtiö olisi merkittävästi parempi kuin vanha Suomen Turistiauto. Yksi tällainen asia piti olla, että Helsingin Bussiliikenneyhtiön hallitukseen piti poliitikkojen rinnalle valita myös asiantuntijajäseniä. Jostakin, itselleni käsittämättömästä syystä, tästä tietääkseni sittemmin luovuttiin.

Kun Helsingin Bussiliikenneyhtiön taloudellinen kehitys ei ole ollut toivottavaa, tulee vakavasti miettiä, miten tilanne saadaan korjattua ja olisiko sittenkin järkevää valita yhtiön hallitukseen myös asiantuntijajäseniä. Erityinen vastuu on mielestäni niillä, jotka ovat johtaneet tilanteen tähän.

Muutama sana kilpailuttamisesta:

Siivous- ja ruokapalveluiden kilpailuttaminen on nähdäksemme toteutettu perustaltaan oikein. Kilpailu aloitettiin 16:sta koulussa tai yhteistoimitilassa. Kilpailutuksen vaikutuksia seurataan tarkasti ennen päätöstä kilpailuttamisen jatkamisesta. Juuri näin pitää menetellä.

Kristillisdemokraateille kilpailuttaminen tai kilpailuttamatta jättäminen ei ole dogmaattinen kysymys. Kilpailuttamiseen on syytä mennä silloin, kun se tuo selvää säästöä ilman tason heikentymistä. Jos sen sijaan nämä ehdot eivät molemmat täyty, oma tuotanto on parempi vaihtoehto.

Muutama asia koulutukseen liittyen:

Emme ole tyytyväisiä siihen, ettei ammattikorkeakoulun hallitusta vaikuta suuresti häiritsevän se, että tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoiden eroamisaste on jopa 15,3 %.

Toinen koulutukseen liittyvä asia on ulkokuntalaisten oppilaiden aiheuttamat kustannukset Helsingin veronmaksajille.

Tähän tulee saada korjaus. Ensivaiheessa merkittävä parannus on jo se, jos pääkaupunkiseudun neuvottelukunta saa tämän asian korjattua pääkaupunkiseudun osalta.

Vaikka tänään Länsi-Sipoota koskenut päätöksemme lisännee Helsingin pinta-alaa merkittävästi, kannatamme lämpimästi kaupunkisuunnittelulautakunnan linjausta, jonka mukaan pysäköinnin kustannusvaikutukset selvitetään ja etsitään taloudellisia ratkaisuja. Ainakaan tällä hetkellä Helsingissä ei ole maata tuhlattavaksi.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä haluaa puuttua sosiaalilautakunnan lausuntoon.

On oikein painottaa ennaltaehkäisevää toimintaa. Vaarana kuitenkin on, ettei ymmärretä tai haluta ymmärtää perustotuuksia. Mitä vahvempia ovat helsinkiläiset perheet ja mitä enemmän vanhemmilla on aikaa lapsille, sitä terveempiä lapsia meillä olettavasti on. Tämän johdosta kaupungin tulee ratkaisuja tehdessään määrätietoisesti pyrkiä vahvistamaan perheiden asemaa.

Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä näine kommentteineen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut. Rakkaat naiset ja hyvät herrat.

Helsingin kaupungin viime vuoden tilit ja hallinnon tarkastus on tänään esillä. Tarkastus on tietysti suoritettu hyvien tapojen mukaisesti ja kaiken lisäksi ihan riittävässä laajuudessa. Tämä asia on pääsääntöisesti hyvässä hoidossa.

Erityisesti perussuomalaisen silmään jää se, että vain osa kaupunginvaltuustoryhmistä on voinut nimetä edustajansa tarkastuslautakuntaan. Ennen oli toisin. Silloin kaikki kaupunginvaltuuston ryhmät saivat nimetä edustajansa silloisen kaupungin tilintarkastajien, eli nykyiseen tarkastuslautakuntaan.

Tilinpäätöksessä minua häiritsee kolme asiaa: Helsingin Veden, Helsingin tekstiilipalvelun ja liikuntaviraston kohdalla, siis kolme asiaa.

Aloitetaan Helsingin tekstiilipalvelusta:

Paljastui vuonna 2004 alkanut työntekijän väärinkäytös, josta on saatu käräjäoikeuden päätös. Väärinkäytöksestä kaupungille aiheutui 585 000 euron taloudellinen vahinko. Tämä kaupungille aiheutettu tappio on kirjattu tilinpäätökseen satunnaisena kuluna.

Ymmärrän asian siten, että entiseltä kaupungin työntekijältä ei edes kuvitellakaan saatavaksi väärinkäytösvaroja takaisin. Kyllä näillä rahoilla olisi lasten puistoruokailu järjestynyt vallan mainiosti. Nyt ne rahat menivät kankkulan kaivoon.

Vaikka tilintarkastajat eivät näe estettä vastuuvapauden myöntämiseksi, niin vuoden 2004 kuin myös vuoden 2005 tileistä ja hallinnosta on perussuomalaisten mielestä syytä tutkia ja selvittää, mitä Helsingin tekstiilipalvelun toimintatavoissa on ollut sellaista, mikä mahdollisti väärinkäytöksen ja onko muuallakin kaupungin hallinnossa vastaavanlaisia olosuhteita, jotka vain hyvällä onnella ovat jääneet selvittämättä ja huomaamatta.

Toinen asia:

Helsingin Veden toimitusjohtaja on ollut pidätettynä virantoimituksesta 14.6.2005 alkaen, eli yli vuoden ajan, epäilynä virka-aseman väärinkäytös ja lahjuksen ottaminen. Poliisin toimittama esitutkinta on päättynyt ja asia syyteharkinnassa. Kuitenkin jo tässä vaiheessa, ainakin perussuomalaisten mielestä, on ilmeistä, että kaupungille on epäillystä väärinkäytöksestä aiheutunut taloudellista vahinkoa. Tässä vaiheessa kuulemma kaikki tarkempi tieto on salassa pidettävässä "vihreän ..?.." Odotetaan paljastuksia.

Kolmas asia:

Liikuntaviraston vuoden 2005 kirjanpidossa on selvittämättömiä ? mukaan kahden pankkitilin tiliotteen saldot ovat pienemmät kuin kirjanpidon saldot. Myyntisaamisia on noin 140 000 euroa enemmän kuin myyntireskontra tietää ja tunnistaa. Lisäksi keskeneräiseen käyttöomaisuuteen sisältyy hankenumeroita, joiden hankintameno on negatiivisilta arvoilta yhteensä 300 000 euroa. Perussuomalaisena joutuu tyhmästi kysymään, onko asia ymmärrettävä niin, että liikuntavirastolle on maksettu siitä, että se on hankkinut käyttöomaisuutta? Tämä on vähän omituista.

Edellä lueteltujen epäselvyyksien ja sanoisinpa suorastaan "rötösesimerkkien" valossa perussuomalaiset vaativat sellaisia toimintatapojen muutoksia, joiden tehtävänä on sisäisen valvonnan tehostaminen niin johtamisessa kuin muissakin toiminnoissa.

Kun ihmisille annetaan valtaa ja vastuuta, on aina vaarana luottamuksen hyväksikäyttö ja sen seurauksena valitettavasti luottamuksen pettäminen. Tämä ei saa olla sitä todennäköisempää, mitä korkeammasta virka-asemasta on kysymys.

Lopuksi totean, että aina kun poliisia tarvitaan esitutkinnan toimittamiseksi, toimintatavoissa ja hallinnon ohjeissa on puutteellisuuksia ja epäselvyyksiä ja taatusti korjattavaa.

Aikoinaan metrorötöstelyn yhteydessä oli pöytäkirjan tarkastus lyöty laimin kymmenen vuoden ajalta. Toivottavasti tämä tauti ei enää ole näin paha.

Mutta kummeksun edelleen, miksi kaikkia valtuustoryhmiä ei ole edustettuna tarkastuslautakunnassa? Onko kaupungin tileissä ja hallinnossa edelleen sellaista hämärää, jota ei sovi paljastaa tai kertoa kaikille valtuustoryhmille?

Täysin puhtaita papereita ei perussuomalaisten mielestä voi antaa. Helsingin Veden toimitusjohtajan rajaaminen vastuuvapauden ulkopuolelle ei toivottavasti ole se jäävuoren huippu, joka upottaa Titanicin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Meille esitetty tilinpäätös osoittaa, että Helsingin kaupungin talous on ylijäämäinen, mutta monet helsinkiläisten peruspalvelut on alibudjetoitu. Tilinpäätös osoittaa 124 milj. euron ylijäämää. Koko kaupunkikonsernin taseessa ylijäämä on vielä suurempi, noin 137 milj. euroa.

Kaupunki rahoitti viime vuonna investoinneista entistä suuremman osan, yli 80 %, suoraan tulorahoituksellaan. Lainamäärä asukasta kohti supistui ja on alempi kuin kunnissa keskimäärin. Omavaraisuusaste oli 75,7 %, siis reilusti parempi kuin esimerkiksi Nokia-yhtiöllä.

Helsingin kaupungilla menee taloudellisesti hyvin. Tästä huolimatta kaupunginhallituksen ryhmät korostavat kireän budjettilinjan jatkamista. Se sama näkyy tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen johtopäätöksissä.

Vaatimus tiukemmasta menokurista kohdistetaan tilinpäätöksessä ja tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa erityisesti sosiaali- ja terveystoimeen. Talousarvion määrärahojen ylittämisestä huolimatta sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole kuitenkaan kyetty toteuttamaan edes kaikkia budjetin sitovia toiminnallisia tavoitteita. Tavoitteesta jäätiin esimerkiksi lastensuojelun alkuvaiheen arvioinneissa, kouluterveydenhuollossa ja toimeentulotuen uusien asiakkaiden osuutta koskevassa tavoitteessa.

Hoitotakuun osalta Helsinki ei ole vieläkään toteuttanut kaikkia lakisääteisiä terveydenhuollon velvoitteita, esimerkiksi aikuisten hammashoidossa sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa. Vanhusten kotihoidossa on huutava resurssipula. Henkilöstön määrä ja palkkaus on yleisemminkin riittämätön. Palvelujen saatavuudessa on huomattavia alueellisia eroja. Joukkoliikenteen osalta tilinpäätös kertoo tariffituen osuuden jääneen alle talousarvion mukaisen tavoitteen. Vähän yli 46 %:n osuus on kaukana pidemmän aikavälin tavoitteeksi asetetusta, vähintään 50 %:sta. Lisäksi joukkoliikenteen osuutta koskevia sitovia tavoitteita on asetettu ja arvioitu vain keskustaan suuntautuvan liikenteen osalta, mutta ei poikittaisliikenteen suhteen.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä pitää virheellisenä vaatimusta karsia sosiaali- ja terveystoimen menoja. Sosiaali- ja terveystoimessa on kyse alibudjetoimisesta. Se näkyy talousarvion ylittämisenä kymmenillä miljoonilla euroilla siitä huolimatta, että kaikkia palveluja ei ole järjestetty tavoitteiden mukaisesti. Viime vuonna talousarviossa alibudjetoinnin hyväksyneiden kaupunginhallituksen ryhmien olisikin syytä katsoa peiliin eikä syyttää sosiaali- ja terveystointa ikään kuin leväperäisestä rahojen käytöstä.

Alibudjetoimisen lopettamisen ohella on syytä kiinnittää huomiota palvelujen ostoihin ja sisäisiin vuokriin, joihin menevät määrärahat kasvavat selvästi muita toimintakuluja nopeammin.

Ryhmässämme rohkenemme epäillä tarkastuslautakunnan arviota controller -toiminnan edistyksellisyydestä. Esimerkiksi Tampereelta saadut ensimmäiset kokemukset viittaavat pikemminkin siihen, että controllereita käytetään hyvinvointialan ammattilaisten ja asukkaiden tarpeiden sivuuttamiseen. Controller -toiminta näyttää korostavan yksipuolisesti liiketaloudellista tuottavuusajattelua palvelujen vaikuttavuuden kustannuksella. Tällaisten yritysmaailmasta lainattujen mallien sijasta olisi mielestämme syytä satsata nykyistä enemmän henkilöstön ja asukkaiden osallistumismahdollisuuksien lisäämiseen. Samoin on syytä panostaa enemmän henkilöstön palkkauksen parantamiseen.

Hyvät kuulijat.

Asuntotuotannon jääminen noin puoleen asunto-ohjelman tavoitteista on hälyttävä esimerkki siitä, mihin luottamus markkinavetoiseen kehitykseen johtaa. Tulevan asunto-ohjelman valmistelussa onkin syytä suuntautua kaupunginjohtajan ajaman markkinaehtoisuuden lisäämisen sijasta hakemaan keinoja kaupungin oman asuntotuotannon lisäämiseen valtion asuntorahaston lainoituksella. Erityisesti tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Arava- ja korkotukilainoitettuja asuntoja valmistui viime vuonna enää 660, mikä oli neljännes koko tuotannosta. Kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon vähyys vaikeuttaa jo kaupungin oman työvoiman saantia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsingin Energian liikevoitto oli viime vuonna 186 milj. euroa. Ennakkotietojen perusteella Energia tekee tänä vuonna yli 200 milj. euron liikevoiton. Lisäksi sähköverkkotoiminnan yhtiöittäminen lisää Helsingin Energian kassavaroja 165 milj. eurolla. Markkinaehtoiseen energiahuoltoon liittyy tietysti ennustamisen vaikeuksia ja riskejä, joihin tarkastuslautakunta viittaa. Niillä ei voi mielestämme perustella vuodesta toiseen jatkuvaa Helsingin Energian kassavarojen paisuttamista. Tälle paisuttamiselle ei ole myöskään perusteita energialaitoksen omissa investointisuunnitelmissa.

Kaupunginvaltuustolla on tässä asiassa kaksinkertainen mahdollisuus käyttää sille kuuluvaa päätösvaltaa energialaitoksen voittovaroista. Ensinnäkin valtuusto voi siirtää näistä varoista kaupunginhallituksen ehdottamaa suuremman summan, koska energialaitoksen voitot ja kassavarat kasvavat selvästi talousarvioon kirjattua enemmän. Toiseksi: valtuusto voi käyttää päätösvaltaa siitä, mihin energialaitoksen voittovaroista siirrettävä summa käytetään.

Edellä olevan perusteella SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää, että valtuusto muuttaa kaupunginhallituksen esitystä tilinpäätöksen hyväksymisestä niin, että sen viimeinen kappale kuuluu seuraavasti:

Samalla kaupunginvaltuusto päättää, että Helsingin Energian taseeseen kertyneistä voittovaroista siirretään 120 milj. euroa kirjattavaksi kaupungin oman pääoman edellisten tilikausien yli/alijäämiin käytettäväksi sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen alibudjetoimisen poistamiseen.

Tämä oli siis ehdotuksemme.

Mitä sitten tulee kaupungin oman rahoituspohjan vahvistamiseen, haluamme korostaa kuntien valtionosuuksien leikkausten peruuttamisen tarvetta, pääomatulojen saattamista kunnallisveron piiriin ja kaupungin omaa aktiivista työllistämistoimintaa.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Tarkastuslautakunnan kertomuksessa on arvioitu myöskin pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä. Tämä on hyvin tärkeä aihe, johon varmasti lähivuosina on syytä palata perusteellisemmin.

Tarkastuslautakunta ei arviointikertomuksessaan puutu varsinaisesti niihin demokratiaongelmiin, joita päätösvallan siirtyminen valtuustolta pääkaupunkiseudun yhteistyöelimille ja niiden päätöksiä valmisteleville ylimmälle virkamiesjohdolle on tuonut tullessaan. Tämä demokratiavaje tulee pahenemaan, jos pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyösopimukseen liittyvät kyseenalaiset hankkeet suuresta asuntorakennuttamisen ja vuokratalojen hallinnoimisen yksiköstä, joukkoliikenneyhtiöstä, ammatillisen koulutuksen keskittämisestä sekä vesi- ja viemärilaitosten yhdistämisestä toteutuvat.

Tähän aihepiiriin liittyy laajempikin ongelma. Strateginen ohjaus tapahtuu Helsingissä yhä useammin valtuusto sivuuttaen kaupunginhallituksen ja johtajiston päätöksillä.

Valtuuston roolia strategisessa ohjauksessa ei pidä rajata vain yleisluontoisten linjausten tekemiseen, kuten usein on tapahtunut. Valtuuston tulee voida päättää asukkaille tärkeistä palveluista ja muista ratkaisuista myös sillä toiminnallisella ja taloudellisella sitovuudella, jota nykyinen lainsäädäntö edellyttää. Vastaavasti myös päätökset esimerkiksi talousarvion korjaamisesta pitäisi tehdä valtuustossa aidossa lisätalousarviokäsittelyssä eikä vain jälkikäteen vuoden lopulla päätettävillä ylitysoikeuksilla tai vahvistettavilla ylitysoikeuksilla.

Lopuksi haluamme kiinnittää huomiota kilpailuttamisen ongelmiin. Tarkastuslautakunta arvioi tätä aihepiiriä lähinnä tavaroiden hankintojen osalta.

Suurimmat ongelmat asukkaiden kannalta liittyvät palvelujen kilpailuttamiseen. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen keskittämiseen ja kilpailuttamiseen liittyneitä ongelmia ei vieläkään ole kaikilta osin ratkaistu. Vanhusten kauppapalvelujen kilpailuttaminen ei sekään onnistunut. Tällaiset kokemukset ja uusi hankintalaki ja sen jopa paljon EU-normeja alhaisemmat kilpailuttamisen kynnysarvot korostavat tarvetta arvioida uudelleen kaupunginhallituksen jo kymmenen vuotta sitten tekemä päätös kilpailun käytön periaatteesta. Ostopalvelut ovat tulleet usein kalliiksi. Tästä ei ole myöskään perusteellisia kokonaisyhteiskunnallisia ja taloudellisia arvioita.

Arvoisa puheenjohtaja.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää lopuksi, että valtuusto hyväksyy seuraavat neljä pontta.

Ponsi 1:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuuston käsittelyyn ehdotuksen toimista valtuuston roolin vahvistamiseksi pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä.

Ponsi 2:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuuston käsittelyyn esityksen kilpailun käytön periaatteiden uudistamisesta.

Ponsi 3:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuustolle selvityksen ostopalvelujen hinnoista ja laadusta verrattuna kaupungin omaan tuotantoon.

Ponsi 4:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että joukkoliikenteen osuuden lisääminen poikittaisliikenteessä otetaan seuraavan talousarvion valmistelussa sitovien toiminnallisten tavoitteiden joukkoon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan kiinnittää huomion muutamaan talousasiaan. Ryhmämme puheenvuorossa valtuutettu Siimes jo kävi tätä yksityiskohtaisemmin läpi alueittain, tai sektoreittain, näitä ongelmallisia kohtia.

Täällä on jo useissa puheenvuoroissa todettukin, että Helsingin kaupungin tulokehitys on huolestuttava. Heikko tulokehitys on uhka palvelujen järjestämiselle. Syyllisiä voi hakea katsomalla peiliin ja toisaalta valtion suuntaan. Valtio on hyvä vihollinen, joten muutama huomio tästä.

Helsinki on menettänyt huomattavan määrän verotulojaan, koska valtio on keventänyt verotusta korottamalla kunnallisverovähennyksiä. Näitä ei ole kompensoitu kunnille. Heikki Hellmanin laskelman mukaan Helsingin verotulot olisivat olleet viime vuonna 85,5 milj. euroa suuremmat, jos valtio ei olisi vuosina 1997 ja 2003 keventänyt verotusta kuntien kustannuksella. Valtion mustaan aukkoon on kadonnut viime vuonna näiden lisäksi vielä reipas 44 milj. euroa. Tämä vaje syntyi siitä, että valtio on lykännyt kustannusten jaon tarkastelun maksua seuraaville vuosille ja osan jopa eduskuntavaalien jälkeen tulevalle hallitukselle. Valtio on samaan aikaan maksanut myös indeksitarkistukset vajaina. Näistä kahdesta veroalesta ja maksamattomista tarkistuksista kertyy yhteensä yli 130 milj. euroa. Tämä on aukko Helsingin kaupungin taloudessa. Voi vain laskea, mitä kaikkia palveluja olisimme voineet tuottaa. Ja kun vertaa tätä esimerkiksi siihen vajeeseen, mikä meillä on ollut alibudjetointina sosiaalitoimen puolella, niin olisimme kirkkaasti voineet tällä kustantaa nämä palvelut. Täällä on näistä jo mainittukin tämä. Valtio on leikannut myös Helsingiltä valtionosuuksia. Tätä kautta meillä menee noin kolmen veroprosenttiyksikön verran tuottoa eli yli 280 milj. euroa.

Valtion toimet, siis istuvan hallituksen toiminta ja myös vanhat aikaisemmat päätökset näyttävät vähintäänkin moraalittomilta. Kunnilta, mukaan lukien Helsinki, vaaditaan kuntatalouden parantamista samaan aikaan kun hallituksen päätökset rokottavat kaupungin liikkumavaraa. Kuntia patistetaan tehostamaan, karsimaan palvelujaan, keskittymään ydinpalveluihin ja kilpailuttamaan.

Vanhasen hallitus ylpeilee sillä, että se on pystynyt pitämään kiinni asettamastaan menokatosta ja että valtion velkaa on lyhennetty yli 3 miljardia euroa ylitse tavoitteiden. Samaan aikaan kunnat kärvistelevät, osin valtion toimien vuoksi, taloudellisesti ahtaalla. Tähän voi lisäksi lisätä sen, että meillä on työmarkkinatuella, kansaneläkkeellä eläviä ihmisiä, samoin yksinhuoltajia, jotka ovat puuttuvien tai hyvin pienten, alhaisen sosiaaliturvan varassa eläviä ja joka kääntyy taas kaupungin puolella toimeentulotukimenoiksi. Tässä pystyttäisiin tekemään hyvin paljon, jos me korottaisimme perusturvaetuuksia, jolloin kaupungilta lähtisi toimeentulotukimeno, elikkä päästäisiin yhden luukun periaatteelle.

Voikin sanoa, että hallituksen peli ei ole reilua. Kunnille on annettava mikä kunnille kuuluu. Rahat tarvitaan nimenomaan palvelujen järjestämiseen. Helsinki on toiminut säästöliekillä etenkin sosiaalitoimessa, jossa palveluista tinkiminen on kohdistunut kaikkein heikoimmassa oleviin elikkä lastensuojelulapsiin, vammaisiin, lasten päivähoitoon ja vanhuksiin. Näistä puutteista olemme jo kuulleet tänään seikkaperäisiä selostuksia aikaisemmissa puheenvuoroissa.

Verokertymän heikko kehitys on Helsingille ongelma. Tähän kiinnittää myös tarkastuslautakunta huomiota. Tämä on tullut esille useissa puheenvuoroissa.

Helsingin työttömyysaste on huolestuttavan korkea. Työllisyys on parantunut muuta maata hitaammin. Erityisesti työpaikkoja on menetetty tietotekniikan ja palvelun alueilla. Tämä on sikäli ironista, että kun me pidämme Helsinkiä osaavana ja koko maata vetävänä veturina, niin nimenomaan näiltä osaamisen alueilta on kadonnut työpaikkoja. Helsingin on kiinnitettävä voimakkaasti huomiota työpaikkojen luontiin. Etenkin itäiseen Helsinkiin tarvitaan mittavasti uusia työpaikkoja.

Kannatan lämpimästi valtuutettu Anttilan esiin nostamaa ajatusta siitä, että elinkeinopolitiikkaa on vahvistettava. Tämän iltainen keskustelu, liittyen Helsinki-Sipoo -suhteeseen ja siinä hehkutus siitä, kuinka hyvin meillä on tällä hetkellä valtion suuntaan välit, niin se on hyödynnettävä myös siltä osin, että valtion kuntaosuuksien jako saadaan oikeudenmukaisemmaksi. Tämä on ajankohtainen asia etenkin tässä yhteydessä, kun kunta- ja palvelurakenne näyttää olevan etenemässä hallituksessa. Siinä yhteydessä on myös tarkasteltava valtionosuuskysymyksiä. Tähän puuttui myös omassa puheenvuorossaan valtuutettu Anttila.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus viime vuodelta on erittäin hyvää ja perusteellista työtä. Suurin osa suosituksista on täysin oikeaan osuneita.

Arvokkaana pidän etenkin sitä, että tarkastuslautakunta - taas kerran - kiinnittää huomiota siihen, että ulkokuntalaiset lukiolaiset ja ammattikoululaiset tuottavat Helsingille 7 milj. euroa tappiota, vaikka tästä on valtionosuudet poistettu, tai siis hyvitetty. Siitä huolimatta tappio on 7 milj. euroa. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan tulisi kiireesti saada sopimus, että kukin kunta maksaa omat oppilaansa. Se olisi aivan selkeä vaatimus.

Terveydenhuolto - taas kerran - saa sapiskaa. Heti tiivistelmän keskiosassa HUS haukutaan. Eli siinä sanotaan, että HUS on tuottanut 45 % terveydenhuollon tappioista.

Todellisuudessa kuitenkin terveydenhuolto on varsin hyvin onnistunut viime vuonna. Terveyskeskus säästi eli jätti käyttämättä määrärahaa 6,3 milj. euroa. HUS tuotti tappiota 22,5 milj. euroa. Eli terveystoimi kaikkiaan tuotti 16 milj. euroa tappiota, joka kokonaisbudjetissa, joka on 860 milj. euroa, on varsin vähän. Sosiaalipuoli tuotti tappiota 25 milj. euroa, joka on huomattavasti enemmän.

Eli olen oikeastaan vasemmistolaisen Hakasen mielestä - tai siis kommunistisen Hakasen mielestä - aika lailla samaa mieltä siitä, että nykyinen HYKS, viimevuotinen HUS, on alibudjetoitu. Siitähän se johtuu, että joka vuosi se menee saman määrän yli, se, mitä käytetään. Helsinkiläinen saa erittäin hyvää hoitoa. Jos katsotaan Helsingin bkt:tä, niin sairaanhoito ja terveystoimi kokonaisuudessaan ovat ehkä vain noin 6 % meidän koko kaupungin bkt:stä. Se on erittäin vähän rahaa, jos vertaa Saksan tai USA:n tai jonkin muun maan menoihin.

Sitten tarkastuslautakunta kiinnittää erityistä huomiota kotisairaalaan.

Kotisairaala on akuuttisairaanhoidon alaista terveyskeskuksen toimintaa. Kotisairaala on aivan eri asia kuin kotihoito. Kotihoito-osasto taas on aika laaja toiminta. Siinä on 1 700 työntekijää. Se palvelee tuhansia helsinkiläisiä, kun taas kotisairaala on varsin pienimuotoinen toiminta, ehkä noin kahdeksankymmentä potilasta kerrallaan. Se palvelee sellaisia ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi saattohoidossa, erittäin vaikeita kipupotilaita, vaativat antibioottihoitoa, siis hyvin lyhytaikaisia, ehkä vain muutaman viikon pituisia hoitoja kaiken kaikkiaan. Eli siinä säästöt eivät voi olla kovin merkittäviä, vaikka sitä kuinka uudelleen organisoidaan. Säästöjä tai toimintaa voidaan tehostaa kotihoidossa ja omaishoidossa. Se jos mikä on sitä, mikä pitää meidän vanhuksemme kotona eikä meidän tarvitse panna heitä laitoksiin.

Eli kun tarkastuslautakunta sitten tekee tämän vuoden tilinpäätöksestä johtopäätöksiä, toivoisin, että käyttäisitte parempia terveydenhuollon asiantuntijoita, kun teette näitä johtopäätöksiä.

Puheenjohtaja. Hyvää iltaa valtuutetut.

Luottamusmiehellä on tapana luottaa virkamiesten valmisteluun. Meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ajatella, että tarkastuslautakunta on meidän tiemme toiminnan ja talouden tarkempaan selvittelyyn. Sisäistä valvontaa ei ole selvästi määritetty edes kaupunginhallituksen tehtäväksi, vaikka moni kuntalainen luulee lähettäessään sähköpostia. Miten me muuten valvomme kuin lukemalla nyt tarkastuslautakunnan huomiot ja yhteenvedot? Siellä on tosi teräviä, aika pyöreitä lausuntoja. Pitäisi selvittää tarkemmin jokaisen hallintokunnan osalta - kuka siellä istuukin valvomassa - mitä niiden takana on.

Olen päättänyt tehdä ponnen, jossa

kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin edustajina eri yhtiöissä ja ylikunnallisissa elimissä oleville tarjotaan toiminnan ja talouden seurantaan ja valvontaan liittyvää koulutusta.

On aika mahdotonta, ainakin uuden luottamusmiehen, tulla nimetyksi ylikunnalliseen elimeen tai yhtiöön ja ajatus siitä, mitä siellä tehdään ja kenen etua valvotaan, tulisi jotenkin ymmärretyksi neljän ensimmäisen vuoden aikana. Luottamusmiehet nimetään lautakuntiin, yhtiöihin. Olemmeko siellä edustamassa? Tai olenko minä HUSissa edustamassa HUSin parasta, oikeastaan tällaisessa yleisessä hallintotavassa? Minähän olisin HUSin hallituksen jäsenenä edustamassa HUSin parasta. Istunko minä siellä valvomassa Helsingin kaupungin budjetissa antamaa rahamäärää, joka on mahdollisesti liian pieni? Vai istunko minä siellä tarkastamassa, tehdäänkö päätökset oikeassa järjestyksessä? Minä todella haluan, että minulla on mahdollisuus edes saada koulutusta siihen, miten tämä yleisellä tasolla tulisi tehdä.

Olen saanut vankan avun terveyspuolen virkamiehiltä siinä, miten tulee suhtautua HUSissa käsiteltäviin asioihin. Ei se riitä siihen yleisen päätöksenteon perusteeksi, mitä luottamusmieheltä odotetaan eri lautakunnissa, mitä kaupungin teatterin hallituksen jäseniltä edellytetään, jos teatterin budjetti olisi menossa pahasti yli. Missä vaiheessa olisi tullut toimia, ottaa yhteys, tuoda valtuustoon, tehdä aloite? Pientä perusopetusta on tarpeen saada.

Minulla on muutama esimerkki, joihin olisi pitänyt puuttua.

Tarkastuslautakunnan sivulla 79 puhutaan opetuksen tilojen liian hitaasta laskutuksesta. Opetuslautakunnasta ihan hyvin tiedän, että ei tiloja voitu laskuttaa liikuntalautakunnalta ennen kuin liikuntalautakunta oli seuroille myöntänyt avustukset. Ei laskuja voi lähettää ja pistää ulosmittaukseen ennen kuin tiedetään, että kaupungin toisesta kassasta ovat rahat tulleet. Lautakunnan jäsenten pitäisi pystyä vastaamaan ja valvomaan, että tällaiset oikeastaan siellä käytännön tasolla.

Toinen asia on HUS.

HUSin suurin ongelma - HYKSin tänä vuonna, HUSin viime vuonna, mutta HYKSin tänä vuonna - on se, että kun kuntalainen sairastuu, hän tulee lähetteellä HYKSiin, lähete on tullut joko yksityiseltä terveysasemalta, pääsääntöisesti kaupungin terveysasemilta. Valtio sääti hoitotakuun, joka takaa sen, että jonot on purettava ja HYKSin on hoidettava. HUS hoitaa niin hyvin, että brandy on tuttu. HYKSiin halutaan, pyritään ja jonotetaan, koska tiedetään, että siellä saadaan huippuhoito ja nämä jonot Helsinki maksaa.

Se, ovatko HUSin hinnat tai HYKSin hinnat tällä hetkellä oikein nykyisellä potilasmäärällä, ovat nyt hallituksen jäsenten toivosta selvityksen alaisena. Teemme parhaamme, että uudella johdolla, uudella organisaatiolla Peijaksen, Meilahdenmäen ja Jorvin jonojen yhdistämisellä päästään parempaan taloudenpitoon ja palvelutuotannosta voidaan supistaa henkilöstöä. Tiedämme hyvin HUSin hallituksessa. Oulussa on ollut tapana, että hoitoon liittymättömät tukipalvelut on voitu katsoa yhtiöiden ja ulkopuolisten järjestäjien toimesta tasavertaisesti terveyden palvelujen tuottajan kanssa, ei niin, että kaikki tuotetaan itse. Toivon, että HUSissa toteutuu palvelujen tuotannossa selvä väen vähennys ja niistä koituvat edut saadaan itse hoitoon ohjatuiksi.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Pyydän saada ensiksi kannattaa valtuutettu Urhon toivomuspontta.

Lyhyessäni puheenvuorossani puutun vain konsernitahojen tilintarkastuksen aikataulukysymykseen.

Tilintarkastajat toteavat raportissaan, että konsernin tytäryhtiöiden ja säätiöiden, kuntayhtymien, joita on yhteensä 142 kpl, tilintarkastajia pyydettiin antamaan alustava lausunto tilinpäätöksen tarkastamisesta helmikuun 15. päivään mennessä sekä toimittamaan tilintarkastuskertomukset huhtikuun 22. päivään mennessä. Siihen huhtikuun 22. päivään mennessä oli 61 yhteisöä toimittanut tilintarkastuskertomukset, 56:lta oli saatu alustavat lausunnot ja yksi viidesosa, 25 yhteisöä ei ollut toimittanut minkäänlaista tietoa. Ymmärrän, että tällaisten yhteisöjen tarkastaminen on jonkin verran vaikeaa. Tämä tilanne - olen seurannut sitä jo useampina vuosina - on pysynyt suunnilleen samanlaisena. Mielestäni konserniohjeita pitäisi noudattaa ja tilanteeseen saada parannus.

Sen takia esitän seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että konserniyhteisöjen tilintarkastajat noudattavat konsernin tarkastusohjeita ja toimittavat tilintarkastuskertomukset ohjeiden mukaisessa määräajassa.

Valtuutettu Ebeling omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota myös tähän samaan asiaan.

Fru ordförande, hyvät valtuutetut.

Aluksi haluan kannattaa valtuutettu Koskisen toivomuspontta.

Kun isoista liiketoiminnoista on kyse, on tärkeää, että kontrolli toimii.

Mielestäni myös valtuutettu Urhon toivomusponsi on erittäin hyvä ja tärkeä. On vaikea tietää, miten hallituksen jäsenenä on toimittava. On siis aina katsottava tämän kyseisen elimen etua. Siinä mielessä koulutus on mielestäni aivan edellytys sille, että näitä toimia pystytään hyvin hoitamaan.

Haluan yhtyä tarkastuslautakunnan huoleen siitä, että sivistystoimessa on talousarviossa määrällisesti eniten sitovia tavoitteita. Näitä pitäisi ehdottomasti kehittää vaikuttavuuden arvioinnin suuntaan. On tärkeää, että Helsinki tarjoaa edelleen korkeatasoista opetusta, joka on seudun parasta.

Toki yhdyn siihen - täällä esitettyyn - että ulkokuntalaisilta lukio- ja ammattikoululaisilta, että näiden oppilaiden kunnilta pitäisi voida kerätä valtionosuuden ja todellisten kustannusten mukainen erotus. Helsingin pitää kuitenkin jatkossakin toimia niin, että meidän koulutuksemme on sitä parasta ja sitä mitä tällä seudulla haetaan.

Jag har också sagt det förut, jag delar fortfarande den oro som här tidigare anförts om faran med en alltför stor industriell risk kopplad till Helsingfors stads bokslut. Det är sant att vi delvis har levt på vinsterna från de framgångsrika industriella verksamheterna, men låt mig ändå påminna om den risk som denna verksamhet innebär. Det är viktigt att staden inte heller på ojämna villkor konkurrerar med de aktörer som sysselsätter helsingforsare och som samtidigt själva betalar skatt till staden. I ljuset av det här är det viktigt att minnas att en fungerande servicemarknad förutsätter också en privat sådan. När vi nu i det kommunala samarbetet går in för nya sorters strukturer är det viktigt att de privata aktörerna hörs.

Haluan myös muistuttaa arvoisia kollegoita siitä, että liikelaitosten omiin pääomiin kertyneet voittovarat kuuluvat kaupungille ja sen omistajille eli asukkaille, eivätkä liikelaitosten johdon vapaaseen käyttöön, oman liiketoiminnan investointeihin, niin kuin välillä on saatu kuulla ja nähdä. Esimerkiksi Sataman suhteen nämä investoinnit ovat suurimmilta osin suoraan kassasta, eivätkä suinkaan lainarahoin rahoitettuja.

Fru ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

Jag tänkte ta upp en fråga som har att göra med revisionsnämndens kompetens eller vilka frågor revisionsnämnden egentligen ska intressera sig för. Revisionsnämndens ordförande är nog här, men vi ska se om hon kanske hör den här frågan.

Kyse on tarkastuslautakunnan tehtäväkentästä. Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa sivulla 12 mainitaan mm., että tarkastuslautakunnan asia on myös seurata muutoksia kaupungin hallinnossa. Tällähän tietysti täytyy myös tarkoittaa meneillään olevia muutoksia ja suunnitelmia organisaatiomuutoksista.

Istun yleisten töiden lautakunnassa. Meidän omassa virastossa on pitkään ollut tällainen vireillä. Itse asiassa sitä sellaista sisäistä selvitystyötä on tehty monta vuotta nimikkeellä Tiltu eli koskee tilaaja-tuottaja -mallia ja sen kehittämistä. Konkreettisesti kyse on ollut HKR-Ympäristön ja HKR-Tekniikan liikelaitoskelpoiseksi tekemisestä ja näiden yksiköiden tai osastojen mahdollisesta siirtämisestä liikepalvelulautakunnan alaisuuteen.

Tämä kysymys on - niin kuin sanoin - ollut monta vuotta vireillä ja on aiheuttanut aika suuriakin jännitteitä virastossa. Lautakunta on moneen otteeseen käsitellyt tätä asiaa. Ehkä merkillepantavimpana asiana voidaan mainita, että ihan lähimenneisyydessä on ollut virkamiestyöryhmä, joka on käsitellyt tätä asiaa ja se päätyi niinkin poikkeukselliseen ratkaisuun, että siellä äänestettiin siitä, mitä tähän raporttiin kirjoitetaan. Siinä apulaiskaupunginjohtaja Sauri - joka nyt ei valitettavasti ole paikalla - ja muut hallintokeskuksen edustajat sitten jäivät vähemmistöön kantanaan, että kyseiset yksiköt, eli siis HKR-Ympäristö ja HKR-Tekniikka, pitäisi siirtää pois täältä.

Ja itse asiassa, mitä me olemme siellä lautakunnassa moneen kertaan pohtineet ja yrittäneet saada vastausta, on tämä: miksi? Ottamatta kantaa, että onko hyvä tai huono ehdotus, mutta miksi tätä valmistellaan, miksi tätä tiettyyn suuntaan yritetään saada, kun lainsäädäntö ei siihen pakota ymmärtääksemme. Joskus on vastattu, että mikäli pääkaupunkiseudulla lähdetään yhteiseen palvelutuotantoon myös näillä aloilla, niin kuin pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan sopimuksessa lukee, niin että se olisi sen takia välttämätöntä. Mutta lopullisia vastauksia emme ole tämänkään osalta saaneet.

Kysymys kuuluukin, en tiedä, tuleeko keneltäkään vastausta, mutta kysyn kuitenkin, että eikö kuulu tarkastuslautakunnan tehtäviin myöskin kiinnostua tällaisista merkittävimmistä ja varsinkin sellaisista organisaatiomuutoksista, jotka ovat pitkittyneet, niin kuin tämä ilmiselvästi on ja arvioida lyhyesti vaikka, mutta kuitenkin arvioida kertomuksessaan, mikä tämän organisaatiomuutoksen tila nyt tällä hetkellä on ja ollaanko menossa oikeaan suuntaan? Tämän kyseisen muutoksen osalta tiedän, että rakennusvirastossa on aika paljonkin huolestuneisuutta ja epävarmuutta mitä tapahtuu. Olisi ollut ehkä helpompi vastata kysymyksiin, jos olisimme lautakunnassa saaneet vastauksia siihen, minkä takia tämä oikeasti tehdään. Olemme jääneet omasta mielestämme vaille näitä. En esitä mitään ponsia. Mutta olisi hyvä saada vastaus tähän, eikö tämä kuulu myöskin tarkastuslautakunnan tehtäviin, arvioida suurempia meneillään olevia organisaatiomuutoksia?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi pyydän saada kannattaa valtuutettu Anttilan tekemiä ponsiehdotuksia.

Tarkastuslautakunta näyttää luulevan, että sosiaaliviraston budjettiylitys johtuu menojen kasvusta. Näin ei ole. Sosiaaliviraston menot kääntyivät jo vuonna 2003 laskusuuntaan. Vuoden 2003 menot vähentyivät 4,7 milj. euroa edellisvuodesta. Budjettiylitys oli kuitenkin melkein 27 milj. euroa, koska virastolle annettu raami oli 36 milj. euroa pienempi kuin edellisvuoden käyttö. Sama suunta ja sama lopputulos on jatkunut seuraavinakin vuosina. Viime vuonna menot vähentyivät edelleen, 6 milj. euroa. On syytä huomata, että menot ovat vähentyneet, vaikka kustannustaso on noussut ja lakisääteiset velvoitteet ovat kasvaneet. Ylitykset eivät siis johdu menojen kasvusta. Ylitykset johtuvat rahoitusvajeesta, joka syntyi vuonna 2003, jolloin määrärahoja leikattiin rajusti.

Olisi korkea aika antaa sosiaalivirastolle realistiset mahdollisuudet hoitaa lakisääteiset ja muut velvoitteet ilman budjettiylityksiä. Eli kuten tarkastuslautakunta toteaa, tavoitteet tulisi asettaa siten, että niiden saavuttamismahdollisuudet ovat realistiset.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Walldén-Paulig on toivonut ponnessaan, että tilakeskukseen perustetaan useiden hallintokuntien yhteinen tilanvarausjärjestelmä. Tähän toivomukseen on helppo yhtyä. Valtuutettu Puhakka teki valtuustokysymyksen 17.5. tästä samasta asiasta. Hän sai kysymykseensä niin positiivisen vastauksen, että luulisi, että tähän asiaan saadaan kohennus pikapuoliin. Vapaaehtoistyön kroonista rahapulaa tämä ei helpottaisi, mutta järjen valokin on tervetullutta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tarkastuslautakunta on tärkeä lautakunta. On erittäin hyvä, että tarkastellaan kriittisesti kaupungin yksiköiden toimintoja.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta on antanut lausunnon tarkastuslautakunnalle ja kulttuuri- ja kirjastolautakunta ikään kuin kumoaa nämä tarkastuslautakunnan väitteet. Olen itse samaa mieltä tarkastuslautakunnan kanssa. Lähikirjastot on säilytettävä.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta toteaa ensimmäisellä sivulla lausunnossaan, että vastaavanlaista hierarkiaa - viittaa keskuskirjastoon - on käytössä muissakin julkisissa palveluissa, kuten terveydenhoidossa.

Onko mielekästä verrata terveydenhoitoa ja kirjastoja keskenään? Ymmärretään asiaa? On erikoissairaanhoitoa ja sitten verrataan kirjastoa, että on niin kuin keskustakirjasto ja siellä on kaikki. Mielestäni näitä palveluja ei voi rinnastaa eikä verrata ollenkaan toisiinsa. Jos ajatellaan perheitä, kirjastossa käynti on viikottaista, jopa päivittäistä ja ajatellaan sairaalaa, terveyskeskusta. Siellä käynti ei ole päivittäistä eikä viikottaista useimmilla ihmisillä. Tällainen kuvitteellisen analogian haku on todellista kummallista.

Sitten kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunnossa todetaan keskustakirjastosta, johon tarkastuslautakunta ymmärtääkseni on suhtautunut kriittisesti. Lautakunta toteaa, että keskustakirjasto on koko kaupunkia ja eri puolilla kaupunkia asuvia helsinkiläisiä palveleva kirjasto.

Jos ajatellaan tavallisen perheen, malmilaisen, tapanilalaisen perheen arkea, että lähikirjastot lakkautettaisiin ja sitten siirryttäisiin tällaisessa analogiassa ikään kuin terveydenhoidossakin, että on yksi keskustakirjasto - vähän kärjistäen - josta haettaisiin palveluja, niin kyllä on sillä tavalla, että monelta perheen äidiltä, isältä ja lapsilta jäisi se yhteinen kirjastomatka tekemättä, jos lähikirjastot lakkautettaisiin. On erittäin hyvä, että tarkastuslautakunta on kiinnittänyt siihen huomiota, että kirjastopalvelut eivät ole välttämättä tasaisesti jakaantuneet eikä etenkään sitten, jos tehdään keskustaan iso kirjasto ja lakkautetaan sitten kävelymatkan päässä olevia kirjastoja.

Mutta sitä ihmettelen, että ... tai esitän tarkastuslautakunnalle, että jatkossa kannattaa kiinnittää sitten toiseen kulttuuri- ja kirjastolautakunnan toimialaan kuuluvaan asiaan huomiota ja se on musiikkiopistojen tuki, joka jakaantuu todella epätasaisesti, niin kuin täällä taustalla näette.

Nämä luvut on kulttuurijohtaja Pekka Timosen 31.5.2006 pitämästä esitelmästä. Siinä on taulukko. Jos me katsomme kaupungin tuki per oppilas -lukua, niin voisi olettaa tai lähteä siitä, että kaikkia lapsia, musiikin harrastajia Helsingissä tuki per oppilas, voisi ajatella näin, että olisi aika oikeudenmukaista, että se olisi sama tai lähes sama. Jos katsotaan esimerkiksi Malmilla toimivaa Pohjois-Helsingin musiikkiopistoa kaupungin tuki per oppilas, 239 euroa - Pekka Timosen lukuihin nojaan - ja sitten katsotaan vaikka Pakilan musiikkiopistoa, tuki on 342.

Hyvä, että musiikkia harrastetaan kaikkialla. Esittäisin, että tällaisiin asioihin myös tarkastuslautakunta huomauttaisi. Ja jos puuttuisimme kirjastopalveluihin, että ne ovat tasaisesti jakautuneet - hyvä näin - että puuttuisimme samalla esimerkiksi tällaiseen konkreettiseen asiaan kuin nämä lakisääteisten oppilaitosten tuki, kysytään, miksi tuki on eri. Se johtuu jostakin historiasta. Se ei ole kunniakas historia, missä on tuettu toisella alueella enemmän ja toisella alueella vähemmän.

Kysyn apulaiskaupunginjohtaja Björklundilta, miksi tuki on näin? Ja vielä olennaisempaa on se, että milloin päästään siihen, että musiikkioppilaitoksia, kaupungin tuki per oppilas, saadaan sama tuki kaikille asuinalueille? Nythän jos tuetaan enemmän jollain alueella tuki per oppilas, silloin lukukausimaksut ovat pienemmät loogisesti ja sitten kun tuetaan taas vähemmän, niin kuin Malmilla toimivaa Pohjois-Helsingin musiikkiopistoa, niin silloin malmilaiset, Tapanilan, Puistolan lapset joutuvat maksamaan enemmän lukukausimaksuja. Mielestäni tämä on tarkastuslautakunnalle vinkkinä. Toivon, että otatte sen vakavasti ja katsotte sen läpi ja teette jatkossa, jos mahdollista, myös - kun olette kirjastoihin puuttuneet ansiokkaasti - tähän musapuoleen kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutettu Vuorela.

Valtuutettu Vuorela tietää oikein hyvin, että musiikkioppilaitosten tuki on tärkeä tasavertaisena. Se että kaupunki tukee eri tavoin eri musiikkioppilaitosten oppilaita, johtuu siitä, että valtionavut ovat erilaiset vanhoille musiikkioppilaitoksille kuin uusille. Kaupungin tuet tasaavat valtionosuuksien tukea. Oppilaiden saamat tuet, valtion tuki plus kaupungin tuki, ovat hyvinkin samanlaiset. Valtuutettu Vuorela tietää tämän hyvin, koska tämä aloite oli alun perin Sirkka Lekmanin aloite edelliseltä valtuustokaudelta. On aivan turha ajatella, että kaupunki maksaisi extraa valtionosuuksien päälle tietyille oppilaitoksille. Tästä on tehty useampi selvitystyö. Uudet maksatusjärjestelmät ovat musiikkioppilaitosten oppilaskohtaisesti tulossa.

Toinen vaikuttava seikka on: eivät ne ole lakisääteisiä oppilaitoksia. Ne ovat tietynnäköisesti valtion opetuksen tuen piiriin päässeet oppilaitokset, jotka suorittavat hyväksyttyjä tutkintoja. Tutkintojen perusteella tehdään ns. myös kannustetukea, ja tämähän on aivan oikein.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Liittyen asiaan, jonka valtuutettu Vuorela otti esille.

Suurin ongelma Helsingissä on se, että lukukausimaksut taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa ovat muuta maata huomattavasti korkeammat. Kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle on tehty taiteen perusopetusta antavista oppilaitoksista erittäin hyvä ja seikkaperäinen selvitys, jossa on pohdittu kysymystä siitä, kuinka paljon opetusta Helsingin eri alueilla annetaan. Kulttuuri- ja kirjastolautakunta on keskustellut tästä selvityksestä ja on valmis esittämään vuoden 2008 budjettiraamiin 700 000 euron lisäystä, jonka avulla voitaisiin sekä laskea helsinkiläisten lasten taideoppilaitosmaksuja että parantaa niitä olosuhteita, että eri puolilla kaupunkia olisi yhtä paljon tarjolla taideopetusta helsinkiläisille lapsille.

Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Valtuutettu Johansson käsitteli puheenvuorossaan tarkastuslautakunnan roolia meneillään olevien organisaatiomuutoksien yhteydessä.

Usein organisaatiomuutosten lopullisten vaikutusten arvioiminen onkin vaikeaa, ellei ihan mahdotonta. Organisaatiomuutokset voivat olla pieniä ja isoja ja varsinkin mitä isompia muutokset ovat, voi sanoa, että lopullisen tuloksen mittaaminen on herkästi sitten niin kuin linja-arvio tai suuntaa näyttävä. Tässä mielessä toki olisi hyvä, jos tarkastuslautakunta voisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tukea organisaatiomuutosprosessia omalla asiantuntemuksellaan tällaisella varhaisen vaikuttamisen tavalla. Etupainotteinen tarkastaminen muutenkin on modernin tarkastamisen perusidea. Sillä voidaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuoda systemaattista analyysia tuloksista meneillään olevan prosessin tueksi.

Olen Uudenmaan liiton tarkastuslautakunnan puheenjohtaja ja ammatiksekseni Tullihallituksen tarkastustoimiston ylitarkastaja. Molemmissa instansseissa etupainotteisella tarkastuksella on keskeinen rooli. Sen ainoita hankalia asioita on se, että samalla kun se tukee toimivaa johtoa oikeisiin tuloksiin pyrkimisessä ja toimintasuunnitelman tai budjetin noudattamisessa, on se riski, että ollaan liian lähellä toimivaa johtoa. Mutta sopivalla ajattelulla ja kohteen valinnalla näistä varmaan löytyy käyttökelpoinen työkalu.

Olen hyvin tyytyväinen tarkastuslautakunnan työhön. Se kestää kyllä ammatti-ihmisenkin tarkastelun. Tämäkin huomio on varmaan tarkastuslautakunnan tiedossa. Halusin heitä tukea siinä mielessä, että alkavan organisaatiomuutoksen taloudellisten vaikutusten seuraaminen ja muitten vaikutusten seuraaminen on haastava prosessi ja vaatii paljon resursseja.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Useimmissa puheenvuoroissa täällä on tuotu esiin niitä ongelmia ja hankaluuksia, joita Helsingin kaupungin taloudessa voidaan havaita, ja näin varmasti oikein onkin. Tässä suhteessa tarkastuslautakunnan työ on erinomaisen arvokasta ja tärkeätä ja näyttää ihan laadukkaalta.

Tässä illan pimetessä - kesäinen ilta on valoisa - ehkä olisi kuitenkin hyvä havainnoida muutama sellainen perusfundamentti Helsingin kaupungin talouden kehityksestä vuodelta 2005. Se nimittäin oli ihan hyvä vuosi. 124 milj. euroa ylijäämäinen, siis voitollinen tulos. Se on yli 700 milj. markkaa. Konsernin lainakanta asukasta kohti pieneni. Konsernin omavaraisuusaste parani.

On perusteltua väittää, että Helsinki konsernina ei koskaan ole ollut niin vauras kuin se nyt on, mitattiinpa sitä sitten asukasta kohti tai absoluuttisilla luvuilla. Luulen myös, vaikka siitä ei mitään täsmällistä selvitystä olekaan, että jos konsernin omaisuuseriin tehtäisiin ne arvonalennukset ja arvonkorotukset, jotka olisi perusteltua tehdä, tulos olisi vieläkin parempi. Helsingin kaupungin talous siis on varsin hyvässä kunnossa. On kaikki syy olettaa, että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi. Arvaisin, että edellistä vuotta parempi ja että Helsinki jatkaa vaurastumistaan. Tämä kaikki ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö taloudellisuutta ja tuottavuutta palvelutoiminnassamme ja muussa tekemisessämme pidä kehittää ja parantaa. Näin ilman muuta pitää tehdä ja vaikuttavuutta erityisesti.

Tilinpäätöskeskustelun yksi tehtävä lienee arvioida myös, miten edellisen vuoden perusteella voidaan arvioida läheistä tulevaisuutta. Numeroitten perusteella on kyllä niin, että tällä kaupungilla kokonaisuutena on resursseja sekä palvelutoiminnan kipupisteisiin satsata nykyistä enemmän että myös resursseja rohkeaan ja päättäväiseen investointitoimintaan tulevaisuuden haasteiden varalta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin kannattaa valtuutettu Hakasen esittämistä ponsista pontta nro 4:ää eli sitä, että toiminnallisten tavoitteiden joukkoon otettaisiin joukkoliikenteen osuus poikittaisliikenteessä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Urho oli yhdessä asiassa oikeassa. Hän oli siinä oikeassa, että valtuutettu Lekman - joka on toiminut ansiokkaasti aikanaan koillisen Helsingin hyväksi - on tosiaankin tehnyt tällaisen aloitteen. Miksi hän teki tällaisen aloitteen? Turhaanko? Ei, hän teki sen aloitteen siksi, että hän havaitsi jo tuolloin, että on olemassa epäkohta, eli asia ei ole niin kuin valtuutettu Urho sanoi. Valtion tuki per oppilaitos on sama per oppitunti.

Aloitteen jälkeen asiaa ei korjattu. Teen vastaavan aloitteen itse siitä syystä, että asiaa ei ole vieläkään korjattu. Tiedän, että se on työn alla. Järjestelmää ollaan muuttamassa. Eli järjestelmä ei ole täysin kunnossa. Tuki ei suinkaan ole sama.

Kysyn valtuutettu Urholta, kuinka paljon hän on perehtynyt tähän kysymykseen, kun hän voi väittää näin, että valtion tuki vaihtelee ja kaupungin tuki tasaa sitä? Oletteko aivan varma tästä asiasta, että valtion tuki tosiaan ei ole sama per oppilaitos? Minulla on tällainen tieto, että se on sama per oppitunti. Ja vastaavasti pitäisi kaupungin tuenkin olla. Aikaisemmin tähän on vastattu, että tämä tuki vaihtelee historiallisista syistä. On mielenkiintoista tietää, mikä on se kunniakas historia.

Kyllä tässä on myös alueelliseen tasa-arvoon mentävä. Se, että joku Pohjois-Helsingin Malmilla toimiva oppilaitos ei ole niin hyvin lobannut, ei ole saanut sellaista historiaa kuin jollain muulla alueella toimiva, niin kyllä päättäjien pitää lähteä siitä - niin kuin kirjastoverkossakin - että meillä on tasaisesti koko kaupungissa mahdollisuus harrastaa musiikkia ja maksaa samoja lukukausimaksuja.

Onko valtuutettu Urho sitä mieltä, että lukukausimaksut ovat samat? Näinhän tietysti olisi, jos tilanne olisi kunnossa. Mutta tilanne ei ole näin. Ne lukukausimaksut vaihtelevat. Siitä syystä kaupungin tuki on erilainen. Tämä on se totuus tässä asiassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Vuorelalle:

Aikoinaan kun laki valtionosuuksista musiikkioppilaitokselle tuli, läheskään kaikki Helsingin musiikkioppilaitokset eivät olleet tuen piirissä. Vanhemmat oppilaitokset saivat paremman valtion tuen. Se epäarvoistaa oppilaskohtaisia tukia. Se ei ole oikein. Mutta valtuutettu Vuorela ei nyt todellakaan tunne tätä asiaa.

Toinen asia on se, että kyllä mielestäni jonkinnäköinen kannuste, suoritetut tutkinnot, eikä vain se, kuinka monta oppilasta musiikkioppilaitoksissa käy ja paljonko sinne opettajia palkataan. Ei tämä ole mikään perustavalaatuinen etu. Kyllä suoritteista, tutkinnoista ja säädettyjen tutkintojen tasosta pitää myös palkita.

Olen sitä mieltä, että tuki musiikkioppilaitoksille on aivan riittämätön useimmissa kaupunginosissa. Oman kaupunginosani musiikkioppilaitos on yksi kaikkein kalleimpia siksi, että ei ole ihan alun perin ollut, silloin kun valtionosuuksista päätettiin, tuen piirissä. Nyt asiaa on jonkun verran korjattu. Mutta kun kulttuurilautakunta on tällä hetkellä erittäin hyvän kehittämistyön kautta pääsemässä ratkaisuun, aivan turha nyt siitä on täällä melskata enää - valtuutettu Vuorela. Olet jälkijättöisesti junassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä oli valtuutettujen Johanssonin ja Sademiehen puheenvuoroissa muutamia kysymyksiä tarkastuslautakunnan työstä ja sen roolista.

Tässä on selventävä kalvo siitä, mitä me teemme. Elikkä mehän olemme valtuuston työkalupakki, valtuuston apuväline. Me arvioimme valtuuston asettamien tavoitteiden toteuttamista. Siitä tulee juuri tämä arviointikertomus, joka on tänään esillä. Me kilpailutamme ulkopuolisen tilintarkastajan, huolehdimme siitä valinnasta ja nimeämme tilintarkastajat kaupungin yhtiöihin. Teemme myös tarkastuksia muista aiheista. Nämä muut aiheet ovat, teemme arviointisuunnitelman koko kaudeksi elikkä neljäksi vuodeksi ja teemme myös vuosittaiset suunnitelmat erikseen. Ne suunnitelmat eivät ole julkisia. Niitä ei voi ennakkoon kertoa. Mutta se mikä on olennaista, niin mehän teemme kaiken mitä valtuusto haluaa ja tahtoo. Mikä on valtuuston päätös, se on myös meidän työohjelmamme. Jos valtuusto haluaa meiltä jotain erityistä ja erillistä, niin totta kai olemme käytettävissä, koska olemme suoraan valtuuston alainen elin.

Valtuutettu Sademiehen puheenvuorossa oli kyse siitä, miten on tämä sisäinen tarkastus ja nämä rötöstelymahdollisuudet.

Kaupungilla tarkastus jakautuu kahteen osaan, ulkoiseen valvontaan ja sisäiseen valvontaan ja tarkastuslautakunta on ulkoisen valvonnan puolella, siis suoraan valtuuston alainen. Kaupunginhallitus ei voi alistaa tekemiämme päätöksiä. Mutta sitten on olemassa kaupungilla sisäinen valvonta, sisäisen valvonnan henkilökunta, joka on kaupunginjohtajan tarkastusnyrkki. Sisäisen valvonnan puolella pitäisi pitää huolta siitä, että - niin kuin kalvossa sanotaan - sisäinen tarkastus on tehokasta ja toimii kaupungin kaikissa hallintokunnissa ja kaikilla tasoilla, ja me myös valvomme, että sisäinen tarkastus on tehokasta.

Tietenkin haluan myös kiittää kaikkia puheenvuoron pitäjiä todella perehtymisestä asiaan ja hyvistä kannanotoista ja kommenteista.

Sitten, mitä tulee näihin esitettyihin esityksiin, niin ensin valtuutettu Walldén-Pauligin ponsiesitys. Se on samansuuntainen kuin tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa on suositus.

Valtuutettu Anttilan ensimmäinen ponsi on vaikuttavuusmittareiden osalta samansuuntainen kuin tarkastuslautakunta on arviointikertomuksessaan maininnut, mutta meillä ei ole tätä priorisointia. Elikkä priorisointihan on valtuuston tahto, se on valtuuston politiikka. Elikkä tähän lautakunnan puheenjohtajana en ota kantaa. En myöskään ota kantaa valtuutettu Anttilan toiseen ponteen. Se ei kuulu tarkastuslautakunnan toimialaan.

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa oli esillä tämä, kun arviointikertomuksessa oli perheneuvolan osalta maininta, että maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden palvelussa voi olla ongelmia mm. kieli- ja kulttuurierojen takia ja lause, että "tulee selvittää, onko tarvetta perustaa maahanmuuttajaperheitä varten erityinen yksikkö jonkin alueyksikön yhteyteen." Jos oikein ymmärsin, Vasemmistoliitto ei kannattanut tällaista mallia, vaan halusi lähipalveluita kehitettävän. Ja samassa kuitenkin kävi ilmi, että Helsingissä on noin 147 kansallisuutta. Tämä on juuri se kysymys, minkä takia tarkastuslautakunnassa teimme esityksen, että kannattaisi selvittää, onko siitä etua, että ne olisi keskitetty yhteen. Jos vaaditaan lähipalvelu 147 kansallisuudelle, niin se ei varmastikaan paranna maahanmuuttajien palveluita.

Valtuutettu Hakasen ponnet, kolme ensimmäistä ja neljäskin, ovat sellaisia, että ne ovat poliittisia linjanvetoja. Lautakunnan puheenjohtajana en ota niihin kantaa, joskin neljäs ponsista on sellainen, jota henkilökohtaisesti olen täällä jatkuvasti, vuodesta toiseen tolkuttanut useamman kerran vuodessa.

Valtuutettu Urhon ponsi koulutuksesta luottamustehtäviin:

Se on myös sellainen, mikä ei välttämättä kuulu meidän lautakuntamme toimialaan. Oma käsitykseni on, että aika monelle kurssille pääsee, jos vaan niitä kursseja tiedetään mitä niitä on.

Valtuutettu Koskisen ponsi on tärkeä siinä suhteessa, että se antaa tukea tarkastuslautakunnan näkemykselle ja työlle. Se on sellainen asia, jota olemme painottaneet monena vuonna ja jatkuvasti yritämme pitää siitä kiinni. Tarjouspyynnöissä on edellytetty, että tilintarkastajat toimisivat näin. Mutta siellä on vielä paljon kitkaa. Tilinpäätökset eivät välttämättä ole valmiita silloin kun ne pitäisi olla. Ja sitten tietenkin on niin, että jos tehdään huonoa tilintarkastuksen laatua, jossa myös ajassa pysyminen on yksi seikka, niin tarkoittaahan se sitä, että ei välttämättä menesty seuraavilla kierroksilla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä kommentit näihin asioihin.

Puheenjohtaja.

Sillä riskillä, että Vasemmistoliiton puheenvuorossa tämä jo esitettiin, haluaisin kuitenkin tähän perheneuvolakysymykseen sen verran puuttua, että kannattaisi tutustua Väestöliiton tutkimuksiin, joissa pohditaan erityispalvelujen ja integroidun palvelujen vaihtoehtoa maahanmuuttajien kohdalla.

Tietenkin kielikysymys on yksi. Kommunikaatio on erittäin tärkeää. Mutta on luonnollista, että on vaikea tyydyttää näin monen kielen omaa kieltä, pohtia erityisjärjestelyjä. Suurin erityisosaaminen liittyy ulkopuolisuuteen ja integraatioon. Sellaista osaamista voi varmasti kehittää lähipalveluissa aivan erityisesti, joka voi auttaa kommunikaatiossa ja palveluissa kaikkia maahanmuuttajia.

Puheenjohtaja.

Olisin tarkentanut ja tuonut vähän lisätietoa tähän perheneuvolakysymykseen.

Perheneuvolat ovat parhaillaan kokonaistarkastelun alaisena. HUS, sosiaalivirasto ja terveysvirasto ovat tarkastelleet lasten mielenterveyspalveluita menneenä kevättalvena ja ovat tuomassa esityksiä alkusyksystä jo lautakuntaan. Koko tämä pakka saattaa mennä täysin uusiksi. Suuri todennäköisyys on, että ainakin osa lasten mielenterveyspalveluista tulee siirtymään terveydenhuoltoon. Toki päätös tehdään lautakunnassa. Tendenssi näyttäisi olevan tämänsuuntainen. Eli ehkä me odotamme ensi syksyyn ja käydään perinpohjainen keskustelu sitten koko tästä pakasta ensi syksynä.

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut.

Kannattaisin valtuutettu Hakasen kolmatta pontta.

Kattavaa jälkiselvitystä ostopalveluista ei ole tehty. Jotta tiedetään, kuinka laajasti ostopalveluista on taloudellista tai laadullista hyötyä, ei riitä, että näitä jokaisen ostopäätöskysymyksen kohdalla erikseen, ainoastaan sen kysymyksen kohdalla arvioidaan, olisi tärkeätä saada jotenkin yhteenvetoa laajemmin siitä, miten ostopalveluissa on hyödytty tai onko.

Hyvä puheenjohtaja ja valtuutetut.

Valtuutettu Ikävalko toi esiin sen asian, että lasten ja nuorten terapiapalvelut voitaisiin siirtää terveyskeskuksen alaisuuteen, taikka siitä neuvotellaan.

Haluan vain tässä yhteydessä tuoda tukeni sille ajatukselle, että toivottavasti näin käy. Se lisäisi meidän mahdollisuuttamme valvoa määrärahojen käyttöä ja myös järkevöittäisi ja keskittäisi palveluja yhteen paikkaan.

Mutta mitä tulee näihin esitettyihin ponsiin, niin tuen tätä samaa pontta, jota valtuutettu Nuortevakin ostopalvelujen hintojen ja laadun seurannasta, että jollei sitä ole tehty, niin olisi varmaan korkea aika ja syytä tehdä.

Samoin kannatan valtuutettu Hakasen neljättä pontta poikittaisjoukkoliikenteen ottamisesta talousarvion valmistelussa sitovien toiminnallisten tavoitteiden joukkoon, joka olisi mielestäni hyvä ponsi.

Lisäksi en voi olla sanomatta tässä yhteydessä, että valtuutettu Hakasen ponsi 1, joka pitäisi tietysti olla ihan keskeinen asia, jota tehtäisiin muutenkin, mutta että sen jälkeen, kun täällä on käyty tämä Sipoo -keskustelu - jonka palauttamista kannatin sen vuoksi, että mielestäni oli asiatonta tuoda se asia sähköpostiliitteessä 2 tuntia ennen valtuuston kokousta valtuutetuille - niin sen vuoksi haluan tässä yhteydessä vielä kannattaa tätä valtuutettu Hakasen pontta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kokouksen aluksi puhuimme kolme tuntia Sipoosta jonne havittelemme 50 000 asukasta. Nyt me ilmeisesti puhumme puolitoista tuntia Jätkäsaaresta, jonne mitä ilmeisimmin varmasti saamme kaksikymmentätuhatta asukasta suunnilleen. Eli aloitan nyt ensimmäiset 6 minuuttia tästä. Ihan oikeasti en usko ja toivon, ettei mene puoltatoista tuntia.

Mutta oikeasti tämä Jätkäsaari -päätös on aivan mielettömän hieno ja tärkeä. Ja oikeasti kaupunkisuunnittelulautakunta ja erityisesti asiaa valmistelleet virkamiehet ansaitsevat kiitokset siitä, että on saatu aikaiseksi näin hieno osayleiskaava.

Asun itse tässä naapurissa Ruoholahdessa. Odotan innolla, että Jätkäsaari rupeaa siihen viereen asuinalueeksi rakentumaan. En aio ainoastaan kiikaroida sitä, vaan käydä mittailemassa sopivaa uuden kodin paikkaa, kun omat seinät ehkä käyvät ahtaaksi.

Jos Vuosaaren satama olisi tehty muualle kuin Vuosaareen, niin Jätkäsaari olisi rakentunut aikaisemmin. Vuosaari oli huono paikka satamalle juuri siitä syystä miksi Vihreät pitivät sitä huonona ja nyt se on vielä kohta kaupungin keskellä.

Jätkäsaari on juuri sellaista kaupunkia, jota minä toivon rakennettavan eli tiivistä kaupunkimaista ja kantakaupungin jatketta. Tiedän, että on ihmisiä, jotka haluavat sitä tiivistä tai vähemmän tiivistä pientalomaista. Mutta itse arvostan sitä, että kotiin pääsee raiteilla ja hissillä, elikkä on se sitten metro tai ratikka ja hissi, niin mielestäni se on paras kombinaatio kotiin menemiseen. Toiset haluavat sen auton ja se on valitettavaa mielestäni.

Jätkäsaari -ehdotuksessa todetaan, että tätä suunnittelua on selvitetty nimenomaan mahdollisuuksista vähentää yksityisautoilua. Se on erittäin tärkeä periaate myöskin jatkossa pitää mielessä. Helsingin kantakaupunki ja Ruoholahti on Suomen vähäautoisinta aluetta eikä ole mitään syytä, miksi Jätkäsaari ei voisi myöskin olla vähäautoinen. Se sopii ihmisille, jotka eivät halua autoilla, vaan haluavat kulkea julkisilla. Sellaistakin kaupunkia pitää voida rakentaa.

Vielä yksi huomio:

Usein kiinnitetään, varsinkin meidän ryhmästämme huomiota siihen, että liian vähän säilytetään sellaista mitä alueella on. Tämä tulee esimerkiksi pari kohtaa eteenpäin Lauttasaaren kaavakysymyksessä esille, että tavallaan rakennetaan puhtaalta pöydältä. Jätkäsaaressa ei ihan kauheasti säilytettävää ole, mutta on hyvä, että osayleiskaavassa on myöskin poimittu ne talot, jotka on ajateltu, että ne voisi siellä säilyä. Tietysti ne Soncin piirtämät makasiinit rannassa ovat erityisen hienot, mutta sitten on vähän tavallisempiakin taloja löydetty säästettäväksi ja sitten tämä erityisen kammottava betonibunkkeri, josta kuitenkin ilmeisesti tulee hieno urheiluhalli. Se varmaan vaatii vähän stilisoimista. Se on niin ruma ja massiivinen, että sitä on vaikea huomata, koska sen ihmismieli blokkaa näkymästä. Kun katsoo Jätkäsaareen päin, niin ei tajua, että siellä on jotakin niin kammottavan isoa kuin se betonibunkkeri.

Kaiken kaikkiaan mielestäni tämä osayleiskaava on tosi hieno. Kehuisin sitä pidempäänkin, jos ei kello olisi jo näin paljon ja huomenna olisi juhannuksen viettoon lähtö.

Kiitos valmistelijoille.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On todellakin ilo siirtyä "eastendin" maailmasta "westendiin" eli pohtimaan Länsi-Helsinkiin nousevaa uutta, erittäin pitkäjänteisesti ja varsin ansiokkaasti suunniteltua kaupunginosaa tai ehkäpä voisi sanoa, kokonaista kaupunkia, joka jo kokoluokaltaan alkaa muistuttaa keskisuurta suomalaista kaupunkia.

Siitä epäilemättä tulee suomalaisen ja helsinkiläisen kaupunkisuunnittelun näyteikkuna, eräänlainen mallialue, jota tullaan katsomaan ja ihailemaan kaukaakin. Sen rakentamista todennäköisesti helsinkiläiset perhekunnat tulevat seuraamaan suuren innostuksen vallassa. Mitään näin laajaa ei ole pitkään aikaan nähty.

Onko visiointi alueella siis tuoretta ja ennakkoluulotonta? Toki näin on ollut. Nyt näemme, miten palikat ovat rakentuneet kohdalleen. Meri ja historiallinen yhteys näkyvät kauniilla tavalla. Kadunnimistö heijastaa myöskin suuntautumista Eurooppaan ja merien avaamiin yhteyksiin. Laivan rakennus ja teollinen traditio, satamatoiminta myös saa tilaa uudella alueella. Luonnon läheisyys ja neljä vuoden aikaa tulevat varmasti olemaan keskeisiä.

Silti kaksi asiaa pistää silmään. Nyt suunnitteilla oleva alue on siis eräänlainen niemeke, erillinen alueensa ja kaksi tietä tulee yhdistämään tämän uuden suurkaupunginosan kantakaupungin muuhun liikenneverkostoon. Crusellinsilta on toinen ja Laivapohjankatua pitkin edetään sitten toista tietä pitkin muuhun Helsinkiin. Tiedetään jo nyt, että se on varsin tukkoinen aamuisin välillä Länsisatama-Marian sairaala ja vetää huonosti myös keskustan suuntaan. Crusellinsillan liikennevetokyky on vielä testaamatta. Tiedämme myös, että keskustatunneli, monien unelma, ei sellaisenaan ratkaise aikataulua eikä ongelmaa. Se hoitaa liikennettä pääasiassa itä-länsisuunnassa eikä sinänsä ole välitön ratkaisu tähän alueeseen.

Toinen ongelma liittyy Jätkäsaaren puistosuunnitteluun tai ongelma-asiaan, josta voi keskustella.

Nyt näemme, miten alueen keskuspuisto hahmottuu yhdessä muiden puistojen kanssa hyvin luonnonvaraisesti. On tietysti tärkeää, että luonto tulee sisään kaupunkiin. Mutta jos mietitään Helsingin kulttuuripuistojen perinnettä ja tiedämme, että keskuspuisto tulee olemaan jo Espan kokoinen ja levyinen, niin voi kysyä, miksi nyt Jätkäsaaren keskuspuisto ei voisi olla Esplanadin puiston kaltainen kulttuuripuisto, jossa luontoelementtien ohessa olisi paviljonkeja, kahviloita ja taidenäyttelytiloja. Sillä tavalla se avautuisi ikään kuin toiminnallisen kaupunkikulttuurin suuntaan. Nyt puistot tulevat olemaan aika lailla urheiluun ja liikuntaan varattua toiminta-aluetta. Juuri tässä voisi nyt linkittää Jätkäsaaren puistojen suunnittelua selkeämmin helsinkiläisen perinteisen kaupunkikulttuurin suuntaan ja kulttuurin arvostamisen hengessä.

Mehän mietimme eurooppalaista suurkaupunkia nimenomaan puistojen ja viheralueiden kannalta. Mieleen tulvivat kuvat urbanismin kultaiselta vuosisadalta puistojen keveästä tunnelmasta, flaneerauksesta, istutaan kahviloiden terasseilla takorautatuoleissa. Mihin me hakeudumme lomamatkoillamme vanhoissa sivistyskaupungeissa: juuri tällaisiin kulttuuripuistoihin.

Siksi esitän kaksi toivomuspontta, joista ensimmäinen koskee liikennettä ja toinen puistoa.

Ensimmäinen ponsi kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuuksia käyttää olemassa olevan satamaradan kuilua sujuvamman ja pohjoiseen paremmin vetävän joukkoliikenteen järjestämiseksi Jätkäsaareen.

Ponsi 2 kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuuksia toteuttaa Helsingin perinteistä puistokulttuuria kunnioittavaa puistosuunnittelua Jätkäsaaressa siten, että visuaalisen kulttuurin ja toiminnallisen kaupunkikulttuurin tarpeet otettaisiin entistä paremmin huomioon alueen tulevissa puistoissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

On tavallaan vähän sääli, että ilta on edennyt näin pitkään ja Jätkäsaaren osayleiskaava, joka on meidän tulevaisuutemme yksi suurimpia ja tärkeimpiä asioitamme, ei saa sitä lähetekeskustelua valtuutetuilta, mitä ehkä olisi tämä asia ansainnut. Mutta toisaalta se todistaa sitä, että valmistelu on ollut erittäin hyvää ja asia on edennyt hyvin yksimielisesti eri valmisteluportaissa. Siitä tietysti kiitoksen voi antaa kaupunkisuunnitteluviraston hyvälle valmistelulle ja tietysti myöskin meille lautakunnan jäsenille, että olemme osanneet vaatia hyvää valmistelua. Näin ollen valtuuston käsittelyssä oleva osayleiskaava on hyvin valmisteltu.

Voi todella sanoa - niin kuin valtuutettu Krohn totesi - että Jätkäsaari on uusi merellinen mahdollisuus, uusi kaupunginosa lähellä ydinkeskustaa, joka antaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet ja sillä tavalla siinä on mahdollisuuksia ja täytyy pitää huolta, että emme pilaa jatkossa, kun tehdään asemakaavoja, niitä mahdollisuuksia. 100 ha, 14 500 asukasta, 6 000 työpaikkaa, on iso asia. Ja kun sitten tämä todellisuus paljastuu, kun kaikki tavarakontit ovat muutaman vuoden kuluttua kärrätty pois Jätkäsaaren alueelta, niin paljastuu 100 ha:n alue, rujo, teollisuusalue, jossa ei ole mitään ilmettä. Kaikki se tullaan rakentamaan suunnittelijoiden työpöydällä, ja on jo rakennettu ja puistosuunnitelma on toteutettu ja myöskin osa rakennussuunnittelua on kilpailutettu. Joten kaikki se pitää tehdä ihmisten mielissä ja poliittisessa päätöksenteossa. On tärkeätä ... Tässä on joka tapauksessa katsottava yli 20 vuotta eteenpäin, ennen kuin voidaan ajatella, miltä Jätkäsaari sitten lopullisesti näyttää. Tavoitteena on joka tapauksessa rakentaa Jätkäsaaresta moni-ilmeinen merellinen kaupunginosa, joka liittyy suoraan kantakaupunkiin ja että se olisi sillä tavalla houkutteleva, että ruoholahtelaiset tai jotkut muutkin ottaisivat sen omakseen ja voisivat hankkia sieltä oman kodin itselleen.

Jätkäsaaren osayleiskaavan suunnittelussa on todettu, että sen kaksi vahvuutta on sen merellisyys ja toisaalta sen läheinen yhteys ydinkeskustaan. Ja kun tätä merellisyyttä yhtenä vahvuutena pidetään tärkeänä, niin toinen on mielestäni myöskin tämän kaupunginosan keskuspuisto, joka on suunnittelukilpailun perusteella nyt jo saanut oman ilmeensä ja sitä tullaan sen pohjalta rakentamaan. Ja sikäli tämän keskuspuiston merkitys on vahva, koska siitä aukeaa rakennuksista näkymät keskuspuistoon ja siitä on kuitenkin tarkoitus rakentaa Jätkäsaaressa asuvien ihmisten yksi kohtaamispaikka.

Jätkäsaaren osayleiskaavan valmistelu on ollut huolellista ja se on ollut eri valmisteluvaiheissa yksimielistä. Ainoa asia, jonka muistan ja jonka tiedän, lautakunnassa olemme äänestäneet, koski autopaikkojen varaamista Jätkäsaareen ja millä normilla niitä autopaikkoja varataan. Siitä olemme äänestäneet. Sen tuloksena ei Jätkäsaaresta suinkaan olla rakentamassa mitään autotonta kaupunginosaa, vaikka sen autopaikoitusnormi on vähäisempi kuin vastaavissa muissa kaupunginosissa. Jätkäsaaren kaupunginosa rakentuu julkisen liikenteen varaan. Sinne on suunnitteilla kolme raitiovaunulinjaa, busseja ja sisääntuloja Crusellinsillan kautta ja sitten tämä "nielu", niin kuin itse olen nimittänyt sitä sisään menoa Jätkäsaareen. Liikenneratkaisut Jätkäsaaren kohdalla ovat erittäin monimutkaiset ja vaikeat. Ja edelleenkin uskon, että asemakaavavaiheessa tullaan liikenneratkaisuja pohtimaan. Lautakunta omissa lausunnoissaan vielä edellytti, että keskustatunneli on yksi mahdollisuus ratkaista Jätkäsaaren liikenneongelmia. Se oli yksi perustelu, minkä takia esimerkiksi sosialidemokraatit ovat vahvasti tukeneet keskustatunnelin ratkaisua.

Mielestämme Jätkäsaaren kaiken kaikkiaan tämä suunnittelun lopputulos on hyvä. Jatkossa kun lähdetään rakentamaan asemakaavoja, niin tärkeätä on, millä tavalla jatkosuunnittelua tehdään. Rakentamisen ajanjakso on kuitenkin aika lyhyt. Siinä ei pystytä muodostamaan pitkäaikaista historiallista kerroksellisuutta. Näin ollen on tärkeätä, että Jätkäsaaressa käytetään mahdollisimman paljon suunnittelukilpailuja, jotta saadaan moni-ilmeisyyttä tälle alueelle, ettei synny pelkkää monotonista kaupunkirakennetta. Siihen jo tällä hetkellä on varustauduttu niin, että tänään on julistettu ensimmäisen suunnittelukilpailun tulokset ensimmäisestä neljästä lähes sisääntulokortteleista, joiden kilpailujen tuloksena on tällainen ehdotus kuin "Loisto" saanut 1. palkinnon. Palkintolautakunta on suositellut sille 1. palkintoa. Perusteluina on, että tässä ehdotuksessa nimenomaan kattomaisema, kujamiljöö ja muut ehdotukset, joissa on erinomaisia asemakaavallisia oivalluksia, ovat se perustelu, minkä takia tämä ehdotus on voittanut.

Uskon, jatkossa kun suunnittelukilpailuja on mielestäni ehdottomasti käytettävä, että tätä kautta voimme saada Jätkäsaaren alueelle sitä moni-ilmeisyyttä, jota tämä merellinen kaupunginosa ehdottomasti vaatii, että siitä ei tule Ruoholahden kopiota, vaan että siitä tulee mielenkiintoinen, oma merellinen kaupunginosansa.

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutettu Anttila.

Tämä autottomuuden korostaminen on aivan mahdoton vaatimus. Se tulee tappamaan sen kaupunginosan elinvoimaisuuden sekä liikkeiden että asukkaiden osalta.

Joskus 1990-luvun lopulla kirjattiin joihinkin toivomusponsiin, että tavoitellaan Jätkäsaareen autottomuutta tai vähempää autokantaa. En ymmärrä, että tänä päivänä ihmiset, jotka Helsingin keskustassa asuvat, eikö heillä ole tavaroita, eikö heillä ole perheitä, eikö heillä ole lapsia? Jos suunnitellaan näin iso kaupunginosa ilman autoja, ihmettelen sitä suunnittelua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minä nimenomaan sanoin, että Jätkäsaarta ei suunnitella autottomaksi, eli juuri päinvastoin mitä valtuutettu Urho kuuli. Anteeksi, jos puhuin niin epäselvästi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Autopaikkoja täytyy rakentaa ja mielellään maan alle. Ihmisillä on kesämökit. Millä ihmeellä pääsee mökille tai sukulaisiin Iisalmeen, jos on kolme lasta ja lammaskoira muuta kuin omalla autolla?

Fru ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

Jag ska hålla ett inlägg om Busholmens delgeneralplan som främst tar fasta på de möjliga trafikproblem som vi har framför oss där och jag kommer att föreslå också en kläm i anslutning till det här.

Kuten olemme todenneet jo monta kertaa, niin nyt olemme tekemässä - vaihteeksi taas - historiallisia päätöksiä ja tällä kertaa sitten omalla maaperällä ja sehän on loistava asia.

Yhdyn täysin lautakunnan puheenjohtajaan siinä, että tämä asia on hyvin valmisteltu. Sitä on väännetty ja käännetty. Loppujen lopuksi montaa äänestystähän ei jouduttu eri lautakunnissa käymään, mutta kyllä niitä käytiin joistakin asioista.

Kun tätä asiaa luonnosvaiheessa käsiteltiin kaupunkisuunnittelulautakunnassa - olin itse jäsenenä siinä - niin silloinkin liikennejärjestelyt nousivat ennen kaikkea esille. Taisi olla valtuutettu Kolbe, joka myöskin näistä mahdollisista ongelmista mainitsi ja siihen liittyen yhtä pontta esitti.

Kun on suuria mahdollisuuksia, on tietysti myös riskejä, että siihen jollain lailla ikään kuin varkain pääsee vähemmän järkeviä ratkaisuja mukaan. Ja kun on katsonut tätä Jätkäsaaren osayleiskaavan kokonaisuutta, niin yht'äkkiä tulee sellainen ajatus, että onko tämä liian täydellinen, eli tähän yritetään saada kaikkea. Tässä on moderni urbaani kaupunginosa, hyödynnetään merellisyyttä. Siellä on veneilymahdollisuuksia, palveluita jopa siirretään sinne. Siellä on urheilumahdollisuuksia, vapaa-aikaa, uimaranta ja kirkko. Tämä luettelo voidaan tehdä melkein miten pitkäksi tahansa. Matkustajalaivaliikenne jää sinne tämän osayleiskaavan mukaan. Ja kuten tiedämme, vaikka ehkä ei aina sitä ajattele, niin siihen liittyy yllättävän paljon ja itse asiassa lisääntyvää raskasta liikennettä. Tämä on mielestäni keskeinen ongelma ja mahdollinen ongelma tässä asiassa. Okei, alue on iso, noin 100 ha maata tai itse asiassa keinotekoista maata suurin osa. Mutta kuitenkin tulee se tunne, että onko yritetty liikaa, onko tämä liian täydellinen.

Yksityisautoilusta, tai itse asiassa parkkipaikkojen lukumäärästä jo puhuttiin. En puutu siihen sen enempää. Näin on sovittu, jos voidaan mennä vähän pidemmäksi kuin historiaan. Näin on päätetty ja tätä nyt kokeillaan. Itse en myöskään usko, että tämä tulee toimimaan. Se liittyy osittain siihen, mitä tulen nyt sanomaan.

Toisaalta kun tällä tavoin on yritetty autojen määrää, liikenteen määrää painamaan alas, niin toisaalta sitten on tämä mainitsemani matkustajalaivaliikenteen tuoma ja lisääntyvä raskas liikenne on tavallaan sallittu, että on hyväksytty, että se tulee. Mielestäni tämä muodostaa aika ongelmallisen ristiriidan koko tämän logiikan suhteen. Tausta-aineistosta huomataan, että kiinteistölautakunnassa tästä matkustajalaivaliikenteen jäämisestä Jätkäsaareen käytiin keskusteluja. Siellä oli myös äänestys asiasta, jossa esitettiin, että lähdetään tässä osayleiskaavassa nyt tästä ratkaisusta eli että matkustajalaivaliikenne jää, mutta varaudutaan kuitenkin siihen, että tähän täytyy sitten puuttua, mahdollisesti jopa siirtää. Tiedän, sanon sen heti, tiedän, että investointeja on tehty. Tiedän, minkälaisia odotuksia tähän liittyy, taloudellisiakin intressejä kenties. Mutta jos kuitenkin yritetään saada aikaiseksi toimiva liikenne, niin voi olla, että pidemmän päälle joudutaan sitten kuitenkin miettimään tätä siellä asuvien ihmisten näkökulmasta. Silloin jo lautakuntavaiheessa tästä puhuttiin, että tämän uuden rakennettavan Crusellinsillan kautta, että miten paljon raskasta liikennettä pitäisi siellä hyväksyä.

Tämä mielestäni on ehkä niitä viimeisiä ainoita todellisia ristiriitoja tässä osayleiskaavassa. Pelkään, että tästä joudutaan vielä puhumaan myöhemmin. Mielestäni ei olisi todellakaan ollut pahitteeksi, vaikka tämä kiinteistölautakunnassa esitetty näkemys olisi hyväksytty. Tulen tekemään ponsiehdotuksen, joka on samansisältöinen kuin kiinteistölautakunnassa tehtiin, eli että tämä kaava hyväksytään tällaisenaan, jotta rakentuminen pääsee alkamaan aikataulusyistä, mutta kuitenkin varaudutaan siihen, että tulevaisuudessa ehkä joudutaan tekemään tarkistuksia ja harkita asioita uudestaan.

Eli esitän seuraavansisältöistä pontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vaikka Jätkäsaaren osayleiskaavarakentumisen käynnistymisen varmistamiseksi hyväksytään siltä pohjalta, että matkustajalaivaliikenne jää Jätkäsaareen, varaudutaan myös mainitun toiminnan myöhempään siirtämiseen muualle kokonaisuudessaan tai vaihtoehtoisesti siihen liittyvän raskaan liikenteen tuntuvaan rajoittamiseen.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kuulijat.

Jätkäsaaren rakentaminen tarjoaa - niin kuin täällä on esille jo tullut - hyvän mahdollisuuden laajentaa Helsingin kantakaupungin aluetta. Samalla voidaan kehittää kaupunkirakennetta toiminnallisesti tai rakentamalla toiminnallisesti monipuolinen alue, jossa liikkuminen perustuu ensisijassa joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen. Mielestäni tämä suunta tarkoittaa samalla yhdessä länsimetron todennäköisen rakentamisen kanssa sitä, että Jätkäsaaren rakentaminen ei mitenkään lisää tarvetta keskustatunneliin.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä pitää oikeana sitä, että Jätkäsaaren alueen suunnittelun lähtökohtana on Helsingin kantakaupungille tyypillisen, melko matalan siluetin säilyttäminen. Samoin pidämme hyvänä rantojen pitämistä kaikkien kaupunkilaisten käytössä ja ideaa kaupunginosapuistosta.

Osayleiskaavan kokonaismitoitus on ehkä turhankin vaativa. Esitettyä 14 500 asukkaan ja 6 000 työpaikan tavoitetta voisi hieman supistaa, jotta alueesta ei tule liian tiivistä ja jotta pihoista ei tule, millään osalla tätä aluetta, liian varjoisia. Tarkoitamme esimerkiksi kymmenesosan supistusta tähän tavoitteeseen kokonaisuutena ottaen.

Rakentamisen laatuun on tärkeää panostaa. Samalla on syytä pitää huolta siitä, että alueelle tulee riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Alueen maanomistus kannattaa säilyttää tulevaisuudessakin kokonaan kaupungilla. Meriolosuhteet asettavat rakentamiselle erityisen vaativan haasteen. Tuulisuuden ja kosteuden välttäminen on asia, johon toivottavasti jatkossa suunnittelussa kiinnitetään paljon huomiota ja haetaan ratkaisuja, joilla ongelmat voidaan välttää.

Rakentamisesta lähiympäristölle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on syytä rakentaa jo alkuvaiheessa ikään kuin etupainotteisesti Crusellinsilta Ruoholahteen. Samoin on syytä pitää huolta siitä, että joukkoliikenteen vaatimiin investointeihin varataan riittävästi määrärahoja heti hankkeen alkuvaiheesta alkaen. Tämä sama koskee tietysti julkisia palveluja. Crusellinsillan rakentaminen on tärkeää ottaa kaupungin ohjelmiin varhaisessa vaiheessa, jotta rakentamisajan raskaista kuljetuksista ei aiheudu kohtuutonta hankaluutta vain yhteen suuntaan maaliikenteessä.

Esitämme kaksi pontta.

Ponsi 1:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Jätkäsaaren kaavoituksen jatkosuunnittelussa vältetään liian suurta tehokkuutta ja otetaan huomioon mahdollisuus toteuttaa alue myös osayleiskaavassa esitettyä vähäisemmällä asukasmäärällä.

Ponsi 2:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus kiirehtii Crusellinsillan toteuttamista Jätkäsaaren rakentamisvaiheen lähialueille aiheuttamien haittojen vähentämiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensin kannatan valtuutettu Hakasen tekemää toivomuspontta nro 2.

Vähän aikaa sitten pidimme yhden kokouksen välistä pois. Ja nyt me olemme sitten täällä, jota silloin huomautin kun se tieto tuli, että istumme sitten viimeisenä yönä pitkään. On todella harmi, että tämänsuuruinen kaava - mikä nyt on käsittelyssä - on täällä yön tunteina esillä johtuen Sipoon suolasta ym., mitä nyt on ollut tähän kokoukseen lisää. Tämä vaatisi kyllä pitemmän keskustelun. Voisi olla hyödyllistä käydä keskustelua nyt, kun pääsemme kerrankin suunnittelemaan aluetta, jossa on kaikki vielä mahdollista. Siinä mielessä on hyvä, että tässä on tehty hyvää perustyötä. Tämä on hyvä esitys. Siinä mielessä voi olla aika levollinen, vaikkemme täällä paljon puhukaan.

Mutta olisi kyllä syytä puhua hieman samaan malliin kuin mitä valtuutettu Kolbe täällä puhui, vähän siitä todellisuudesta mikä sinne syntyy, minkälaista puistoa, minkälaista elämää, onko siellä meren rannalla edes yhtään kunnon kalakapakkaa jne., eli siis vähän tällaisistakin asioista, jotka luovat sisältöä tälle muuten hyvin suunnitellulle kaavalle.

Sitten vielä ajattelin, että nyt voitaisiin tehdä sellainen perusvirhe, minkä olen aina sanonut, ettei kannattaisi koskaan tehdä nuorille valtuutetuille, että älkää menkö ikinä tekemään sellaista ponsiesitystä, joka saattaa vaarantaa asioiden eteenpäin menon, mutta sellaisen ponnen, kun nyt ajattelin tehdä, koskee tämän alueen rakentamisjärjestystä.

Olemme puhuneet kautta-aikain, kun uusia alueita on toteutettu, että palvelut pitäisi rakentaa samanaikaisesti kuin asuminen. Missä se on onnistunut? Ei oikeastaan missään. Yksi oikein varoittava esimerkki on Viikin alue, joka syntyi, jossa palvelut eivät vieläkään ole kaikki kunnossa. Kuinka monta kymmentä vuotta siellä on kohta asuttu.

Niinpä ajattelin, että teen ponsiesityksen, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että Jätkäsaaren alueen palvelut rakennetaan samaan aikaan alueen asuntorakentamisen kanssa huomioiden yhtäällä jo olemassa olevat palvelut, esimerkiksi terveyspalvelut ja toisaalta alueen tarpeet.

Eli tämän ponnen uskallan tehdä. Jos ponsi sattuu kaatumaan, niin ei siinä kaadu mitään muuta. Vanha käytäntö silloin jatkuu vaan.

Sitten toinen asia on liikenne.

Mielestäni lautakunnan puheenjohtaja hyvin selvästi toi esiin, että tässä ei ole suunniteltu mitään autotonta aluetta, että siitä ei ole kysymys. Kyllähän siinä kaavassa kuitenkin sellaista toivetta on vähäautoisuudesta. Mutta kun se tosiasia vaan tänä päivänä on se, että vihreässä perheessä on kaksi autoa - toinen tosin vaan pieni auto - ja muissa perheissä kaksi autoa, joista kumpikin ovat isoja. Eli siis emme pääse silmiä ummistamalla tämän asian ohi. Siinä mielessä tietysti tämäkin pitäisi ottaa vakavasti jatkosuunnittelussa, että autopaikkoja on muuallakin kuin lasten leikkipaikoilla, mihin helposti pienen auton voi laittaa, kun tulee torilta. Tämä on varmasti yksi asia.

Sitten toinen puoli on tietysti se, että ainahan voidaan autottomuutta edistää sillä, tai auton käytön tarvetta voidaan vähentää sillä, että järjestetään kunnolla joukkoliikenne ja suunnitellaan sitä mahdollisimman hyvin sen varaan.

Siksi teenkin toisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Jätkäsaaren alueen liikennejärjestelyjen jatkosuunnittelussa varmistetaan joukkoliikenteen riittävyys ja sujuvuus ja siten minimoidaan yksityisautoilun tarve.

Liikenteestä voisi puhua pitempäänkin. Nimittäin valtuutettu Johansson toi täällä esiin sataman ja sen vaatiman erityistarpeet.

Mielestäni on hieno asia, että Jätkäsaareen jää satama, ettei tule vain sellaista neitseellistä asuinaluetta, jossa on sitten jonkinnäköistä toimistotyötä jne., jossa ei ole varsinaista teollisuutta ja muuta, että jää jotain elävää toimintaa. Se vaatii kyllä omat liikennejärjestelyt. Eniten oikeastaan pelkään tämän kaavan kohdalta liikennejärjestelyjen klikkaamista. Nykyisellään jokainen tietää, että siinähän voit viettää tunteja, jos ihan vain käyt pistäytymässä Jätkässä, niin mistä suunnalta kaupunkia tahansa, niin tietää, että siinä menee aikaa. Ilman muuta se vaatii sillan, hyvin pikaisesti sen rakentamisen ja sen, että tälle julkisen liikenteen systeemille on tehtävä joku perusratkaisu. Saattaa jopa raidehommatkin tulla kysymykseen, mitä valtuutettu Kolbe täällä ehdotti.

Rouva puheenjohtaja.

Jätkäsaaren osayleiskaavan päätöksen yhteydessä kaupunkisuunnittelulautakunta edellytti jo vuonna 2004, ettei jatkosuunnittelussa suljeta pois sitä mahdollisuutta rakentaa myöhemmin maanalaista yhteyttä keskustatunneliin. Tämä on edelleen erittäin tärkeä ohjeistus.

Sataman jäädessä edelleen Jätkäsaareen ja samalla suuntauksen ollessa yhä suurempiin aluksiin ja painotuksen näissä aluksissa siirtyessä enenevässä määrin raskaaseen rekkakalustoon, uskon, että maanalainen tunneli joudutaan joskus tulevaisuudessa rakentamaan, jotta alue olisi korkeatasoinen asuinalue, jota me kaikki toivomme. Me toivomme ja pyrimme sen sellaiseksi suunnittelemaan. Sataman tulee myös huolehtia siitä, että satamassa yöpyvät laivat ottavat tarvitsemansa sähkön maakaapelista, eivätkä käytä omia moottoreitaan sähkön tuottamiseen.

Ja edelleen:

Olen samaa mieltä monien edellisten puhujien kanssa. Ja valtuutettu Saarnio mainitsi, että liikenne on tämän kaavan heikko kohta, ei pelkästään autopaikkaratkaisut, vaan se, miten tälle alueelle pääsee sisään ja miten ulos. Uskon, että se on sellainen kohta tässä, johon joudumme vielä useamman kerran palaamaan.

Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Jätkäsaari on täyttömaata suurimmaksi osaksi. Käytännössä se merkitsee, että siellä joudutaan vaihtamaan maita paljon. Sinne joudutaan tuomaan hyvää perusmaata ja viemään pois läjitettävää maata, joka ei kelpaa rakennuspohjaksi.

Yleisten töiden lautakunnassa - jossa olen puheenjohtajana - on pitkään ollut suuri huolen aihe siitä, minne sijoitetaan nämä tällaiset varastoitavat ylimääräiset maamassat. Tällä erää meillä ei ole kaupungissa tällaista sijoituspaikkaa.

Uudenmaan liitossa on meneillään seutukaavatyö ja valmistelut, jossa tällaisia kipupisteitä kuin kaatopaikkoja, ampumaratoja ja tällaisia yritetään sovittaa Uudenmaan liiton alueelle. Olen Uudenmaan liiton kokouksessa korostanut näitten ylijäämämassojen sijoituspaikan tarvetta ja vielä niin lähellä Helsinkiä, että se nyt on tolkullisesti kustannettavissa. Tämän vakavan ongelman luonnetta korostaa vielä se, että Jätkäsaareen ei voida rakentaa, ellei ole jotain paikkaa, minne nämä maat voidaan sijoittaa.

Tämän vuoksi teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Jätkäsaaresta poistettaville maamassoille järjestetään sijoituspaikat pikaisesti, koska niitä ei nyt ole.

Puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettujen Kolben, Johanssonin ja Enrothin ponsia.

Nimimerkki: ajokortiton ja autoton kantakaupunkiasuja. Kommenttina tähän autokeskusteluun elikä perheellisenäkin olen pärjännyt hyvin ilman autoa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Saarnion tekemiä ponsia.

Ärade fru ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

Också jag vill understöda Stefan Johanssons hemställningskläm och påminna om betydelsen av fungerande trafikarrangemang i en del av staden där det redan i dag uppstår trafikproblem. Parkeringsplatserna är en sak, jag håller med om det som har förts fram här, att många barnfamiljer och äldre familjer, många singelhushåll också använder bil för att komma till stugan. Jag kan inte komma till stugan på något sätt med kollektivtrafik, det är långt ifrån busshållplatserna till stugan och har man tre barn och en hund så är det en besvärlig sak.

Trafikökningen i det befintliga gatunätet utgör nog ett hot mot de nuvarande invånarnas boendetrivsel. De som bor i närheten, i centrum, hoppas därtill att den enorma lastbilstrafik och byggplatstrafik som kommer att ske sköts på något innovativt, nytt sätt. Kanske kunde pråmar användas, kanske kunde en del av de här byggmassorna, blandmassorna, transporteras havsvägen. Det här hoppas jag att man verkligen utreder.

Jag frågar mig dessutom varför invånarna från centrum ska tvingas ytterligare öka trafiken på de här två, allt för få broarna, för att söka sig till sin hälsostation eller till sitt bibliotek. Vad är idén med att flytta servicen från centrum till periferin, låt vara att man bygger en ny fin stadsdel och jag vill här särskilt framhålla det att jag hoppas att man bygger det som här också har förts fram, en riktig stadsdel, en del av det som man på finska säger "rakennetaan kantakaupunkia eikä esikaupunkimaista aluetta". Det är ekologiskt hållbart.

Hyvät valtuustotoverit.

Ennen kuin päästään ponsista äänestämään, ihan muutama pointti.

Jätkäsaari on hyvä kaava. Kaupunki tarvitsee tällaista. On ilahduttavaa, että näinkin iso kaava on niinkin ristiriidaton kuin tämä kaava. Pidän tätä erityisen ansiokkaana kaupunkisuunnitteluna sen takia, että siinä on nähty vaivaa, että alue on selkeästi omaleimainen. Meillä nykyään on vähän se vahinko, että uusilla uudisrakennusalueilla suunnittelu ja asemakaavoitus pyrkii toistamaan tavallaan itseään ja tuottamaan hyvin samantapaista ympäristöä, mutta Jätkäsaaressa on paljon elementtejä, jotka tekevät siitä hyvin omaleimaisen ja myös sen alueen sisällä on elementtejä, jotka tekee sen osa-alueista myös erilaisia, jolloin siellä alueella asuvat ihmiset ja vierailevat ihmiset selvästi pystyvät asemoimaan itsensä siihen ympäristöön ja löytämään siihen erilaisia kerroksia, joista taas sitten on helpompi paikallistaa, missä kulloinkin liikkuu.

Näistä osa-alueista mielestäni erityisen huomion ansaitsee tämä puistoratkaisu, joka on selkeästi poikkeava ja erilainen kuin mitä meillä muualla on. Siinä on erityisen mielenkiintoinen ratkaisu se, että asuintalojen ikkunanäkymät ovat suoraan puistoon. Siinä ei ole erikseen mitään ajoteitä reunoissa, vaan se kytkee asumisen ja viheralueen toisiinsa tavalla, joka on mielestäni oikein mielenkiintoinen ja jännittävä. Myös se puiston muoto luo siihen sitten omanlaisensa kaupunkitilan, joka ei ole kopioitu mistään muualta täältä, vaan ihan tätä varten syntynyt.

Tämä joukkoliikenneratkaisu, raitiotie, joka kiertää koko alueen ja keräilee, on mielestäni erinomaisen hyvä ja siihenhän liittyy tämä kauppakatuajatus.

Jatkosuunnittelussa myös kiinteistötalouden puolelle mentäessä pitää erityisesti kiinnittää huomiota, että me löydämme siihen ratkaisuja, jotka ovat näille yrittäjille, joita halutaan niihin kauppoihin, mahdollisia. Jos emme tule päätöksenteossa vastaan, niin meillä voi hyvin äkkiä olla sellainen kauppakatu, joka ei olekaan kauppakatu. Jos se katkeaa jostain kohtaa merkittävästi, niin seuraa se, että siellä ei ole kohta niitäkään kauppoja, jotka siellä sen jälkeen olisi. Kauppakatu toimii ainoastaan katkeamattomana ketjuna. Siinä joudutaan ehkä poliittisesti näitä hommeleita vääntämään, että siihen löytyy ratkaisu. Tänä päivänä vähittäiskauppa ja monet liiketoiminnat pyrkivät keskittymään mieluummin blokkeihin ja isoihin yksiköihin. Pikkukauppojen ketjut ovat sellaisia, että niihin ei välttämättä synny luontevasti markkinoilta toimijoita, jos me emme sitä kannusta poliittisesti.

Venesatamat ja kanavat ovat mielestäni myös sellaisia ratkaisuja, mitkä sopivat tuohon kohteeseen erinomaisen hyvin. Olen itse ollut täällä pöntössä toisinaan vesiaiheita ja kanavia vastustamassa. Mutta korostan, että silloin kyse on ollut siitä, että ollaan muokkaamassa luonnonmaisemaa jotenkin turhanpäiten makeammaksi tai jollakin lailla komeammaksi, kun se jo ennestään saattaa sitä olla. Tuolla alueella taas, kun puhutaan täyttömaasta pohjimmiltaan, mielestäni ei ole ollenkaan ongelmallista, että sitä täytetään vähän lisää ja että se tehdään tavalla, joka rikkoo sitä geografiaa myös kanavien keinoin. Se on mielestäni erinomaisen järkevää ja toivottavaa. ja kirkkosaaret ja kaikki tämäntyyppiset elementit löytyvät. Se on mielestäni koko ajan mukavaa ja kiinnostavaa.

Ja kuten taisi valtuutettu Anttila omassa puheenvuorossaan todeta, niin oikeastaan ainoa sellainen ristiriitoja herättävä asia on ollut ja liittynyt parkkipaikkanormeihin.

Siitä vain sen verran, että valtuusto on aikanaan hyväksynyt täällä ponsia ja ylipäänsä saatellut tätä suunnitelmaa alun alkaen liikkeelle sellaisilla kaneeteilla, että tästä halutaan autoton alue. Nyt sitten on jossakin ollut kommentteja, että nyt on epäonnistuttu ja todettu, ettei autottomia alueita voikaan tehdä.

Mielestäni tämä valmistelu on osoittanut erittäin hyvin sen, että noin ison alueen tekeminen kokonaan autotottomaksi voi olla ehkä utooppista tällä hetkellä, eli kuitenkin on mahdollista toteuttaa aluetta, jonka sisällä on pienempiä blokkeja ja erityisalueita, joissa on selkeästi vähemmän autoja ja joissakin ei autoja suoranaisesti siinä blokissa ollenkaan. Parkkipaikat voidaan järjestää siten, että sen joiltakin alueilta on pitempi matka. Ihmiset pystyvät hyvin elämään sen mukaan.

Meidän pitäisi miettiä jatkossa kaupunkisuunnittelulla enemmän, hyödyntää tätä siitä näkökulmasta, että me tarjoamme isomman alueen sisällä erilaisia ratkaisuja suhteessa auton käyttöön. Se on myös kiinteistötaloudellisesti sikäli kiinnostava, että ne, jotka eivät halua sijoittaa parkkipaikkaansa omassa kiinteistöhinnassaan, pystyvät valitsemaan sitä blokkia, missä tätä kytkentää suoraan ei ole. Se tietysti atraktiivisuutta sille alueelle, sellaisten maksukykyisten tai ylipäänsä asukkaiden taholta, jotka kokevat, että siitä autopaikasta ei heidän osaltaan ole tarvetta maksaa.

Tällä alueella on myös mietitty näitä parkkipaikkanormeja muullakin lailla kuin pelkästään se, että ? se perusnormi ja katsotaan ja vertaillaan sitä kaupungin keskiarvoihin. Tässä on otettu lähtökohdaksi se, että Ruoholahti on selkeästi tämän kaupungin ja ilmeisesti koko maan väestötiheyteen nähden vähiten autoja omaava alue per asukas. Siinä suhteessa on ihan järkevääkin, että tuon alueen paineet tässä suhteessa pitää mitoittaa sen mallin mukaan. Ja toinen, mitä tässä on kehitelty, on juuri se, että parkkipaikkojen ei välttämättä tarvitse olla henkilökohtaisia, vaan että niitten laitosten sisällä on kiertäviä paikkoja, jolloin käyttöaste on korkeampi kuin silloin, kun kaikilla on omat paikat. Tätä pitää huomioida, kun arvioidaan, mikä se lopputulos kaiken kaikkiaan jatkosuunnittelussa näitten parkkipaikkojen osalta on.

Mutta niin tällä alueella kuin muuallakin - toistan vielä - aivan olennaista on miettiä sitä, että meillä on erityyppisiä alueen osia suhteessa siihen autoilun paineeseen ja tarpeeseen. Tällaisissa alueissa vielä, joissa on liikenteen kulun kannalta selvästi pullonkaulamahdollisuuksia, on äärimmäisen tärkeätä, että siellä on sellaisia kohtia, jonne sitä liikennettä ei tarvitse niin suurimittaisesti ohjata. Se auttaa sitten taas niiden alueiden järkevää liikennesuunnittelua ja tuottaa siihen parempia ympäristöjä.

Hyvä kaava. Toivotaan sille hyvää jatkoa.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Rantanen iloitsee Jätkäsaaren omaleimaisuudesta tulevaisuudessa.

Voihan se tietysti olla hyvä, jos alue on omaleimainen. Mutta se ei ole mikään itseisarvo. Täytyy muistaa, että meillä on muitakin tällaisia hyvinkin omaleimaisia alueita, kuten Itä-Pasila ja Merihaka.

Minun täytyy sanoa, että olen erittäin iloinen, etten ollut silloin vielä politiikassa mukana. Minua ei ainakaan voi syyllistää niitten suunnittelusta tai hyväksymisestä.

Joten jatkossa täytyy erityisen tarkasti tarkistaa, että toteutus myöskin tulee arkkitehtonisesti hyvä. Muuten se omaleimaisuus ja se hyvä pohjatyö menee hukkaan.

Tuohon on kyllä pakko vastata.

Mielestäni nämä eivät ole huonoja esimerkkejä. Itä-Pasila ja Merihaka ovat omaleimaisia alueita, jotka ovat oman alueensa kuva ja niillä asuvat asukkaat ovat niistä ympäristöistä hyvinkin ylpeitä juuri sen takia, että ne ovat omalaatuisia ja niillä on vahva sisäinen identiteetti. Toki ne voivat herättää esteettisesti kauhistusta jostain tietyntyyppisestä horisontista käsin. Olen yrittänyt kaupunkisuunnittelussa koko ajan puolustaa alueellista omaleimaisuutta. Eivät nuo mainitut esimerkit ole mitenkään karmaisevia esimerkkejä. En vain haluaisi rakentaa niitä joka paikkaan enkä kopioida niitä, enkä varsinkaan rakentaa niitä keskelle sellaista miljöötä, joka kärsii siitä. Molemmat alueet ovat luonteeltaan sellaisia, että sinne on sopinut korkea, raskas ja urbaani rakentaminen. Hyvä niin, ja tältä joissakin kohdin voidaan jatkaa ...

Arvoisa puheenjohtaja.

Samoin vähän samaan tyyliin, mitä valtuutettu Rantanen totesi valtuutettu Dahlbergille, että Merihaan tällainen oman aikakautensa rakentamistapa tulee olemaan suojelun kohde tulevaisuudessa, kun sille aikakaudelle siirrytään. Sitä jo tällä hetkellä käydään. Arkkitehtiopiskelijat käyvät tutustumassa tähän kohteeseen. Se edustaa sitä oman aikakautensa tunnusomaista rakentamistyyliä. Kaupungissa pitää kaikenlaista kerroksellisuutta kuitenkin olla.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Anttilalle toteaisin, että minä olen erittäin iloinen siitä, että arkkitehtiopiskelijat viedään katsomaan näitä, jottemme tarvitsisi nähdä vastaavanlaisia enää tulevaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tekstissä esitetty - sivulla 84 - arvonleikkaussopimus on allekirjoitettu 20. päivä. Jos tässä voi ajan säästämiseksi todeta, että kohdassa 20 mainittu sopimus on niin ikään allekirjoitettu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten tarkkaavaiset valtuutetut olette lukeneet esityslistat, olen kaupunkisuunnittelulautakunnassa paheksunut esillä olevan korttelin kaavoitusratkaisua.

Ikävä kyllä minulla on näin huono kuva. Se on osa tätä läpyskää, mikä teille valtuutetuille on jaettu. Otin sen tuohon, että pystyn vähän havainnollistamaan asiaa. Kyseinen kortteli on siis Lauttasaaressa, suunnilleen tällä alueella oleva, tällä hetkellä teollisuus ja kaupan käytössä oleva kortteli, jossa on 1930 - 1970-luvuilla rakentuneita kiinteistöjä.

Esittelytekstissä puhutaan vähän sekavasti kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnitteluviraston välisestä keskustelusta suhteessa rakennussuojeluun. Kaupunginmuseon väki oli kiinnostunut erityisesti näistä kahdesta vähän möhkälemäisestä rakennuksesta, oliko se nyt Sirénien suunnittelemia vai jotain tunnettuja arkkitehteja kuitenkin.

En itse välttämättä näitä kiinteistöjä rakasta. Ne ovat vähän massiivisia tuolla alueella, varsinkin jos alueelle halutaan asuntorakentamista. Tein kaupunkisuunnittelulautakunnassa kuitenkin esityksen, joka kuului seuraavalla lailla ja teen saman esityksen myös täällä:

"Asemakaavan muutosehdotus palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että korttelin rakennussuunnittelun ja sijoittelun lähtökohdaksi otetaan yhden tai useamman vanhan teollisuuskiinteistön säilyttäminen korttelissa."

Lähinnä - jos näette tästä huonohkosta kuvasta - minua itseäni kiinnostaisi täällä korttelin keskellä 1930 - 1940-luvulla rakentunut pienehkö teollisuuskiinteistö, josta mielestäni saisi mainion muistuman vanhasta Lauttasaaren teollisuustoiminnasta asuinalueen keskelle. Se voisi toimia minä hyvänsä päiväkotina, asuntona, liikekeskuksena, ravintolana, nuorisotalona, you name it. Tai sitten tällä alueella on myös pari muuta kiinteistöä. Tuo ällän muotoinen talo, jossa on ollut Saken ja Madon Harley Davidson Center - jos jotkut sen sitä kautta yhdistää, on omalla laillaan mielenkiintoinen, ehkä 1940 - 1950-luvun, ei kauhean hieno, mutta eräällä lailla kuitenkin siinä vanhuudessaan ja menneisyyttä peilaavassa olemuksessaan mielestäni arvokas kiinteistö, joka saattaisi olla yksi näitä säilytettäviä mökkejä. Ja kolmantena täällä reunassa oleva varastorakennus, josta esittelytekstissä muuten kerrottiin sillä lailla, että siitä ei voisi tehdä asuntoja, koska sen kerroskorkeus on huono, 2,9 m. Nyt jälkikäteen pohdiskelen, että eikö nykyään kun rakennetaan asuntoja, niin asunnoissahan on paljon matalammat huoneistot. Siinä mielessä en ymmärrä tätä meidän esittelytekstimme taustaa.

Näillä eväillä toivoisin, että Lauttasaaren uusi kortteli olisi vähän menneisyyttä paremmin muistava ja rakennuskulttuuria ymmärtävä. Eli teen äsken lukemani palautusesityksen.

Pahoittelen sitä, että meille valtuutetuille lähetetyssä väriläpyskässä ei ole juuri tätä pienintä vanhinta rakennusta kuvattu, vaan kaikki muut. Ei se ole varmaa tarkoitushakuista, mutta se on vaan ikävää.

Kannatan valtuutettu Helistön tekemää esitystä.

Valtuutettu Helistö on ihan oikeassa tässä näkökulmassaan, että tällaisilla alueilla, johon rakennetaan paljon uutta, joitakin muistumia ja kerroksia kannattaisi säästää. Ja huomaattehan, tässä ei ole kyse mistään suojelufanatismista, joka kohdistuisi mihin tahansa vanhaan tai johonkin erityiseen yksittäiseen kohteeseen. Tässä on kyse sellaisesta orgaanisesta kaupunkisuunnittelusta, jossa nähdään, että muistumien ja kerroksien säästäminen uudessa kaupunkirakenteessa tuottaa sille alueelle juuri näitä erityispiirteitä, joista äsken puhuttiin. Kun puhuttiin Jätkäsaaren kaavasta, niin silloin tietysti aloitetaan kokonaan tyhjältä pohjalta, kun alueella ... No ei nyt ihan kokonaan. Sinnekin jää niitä muistumia. Mutta tämän tyyppisessä alueessa yksittäisten rakennusten ja kerrosten säästäminen on ihan yhtä lailla merkityksellistä ja luo monitasoisempaa kaupunkiympäristöä.

Eli kannatan lämpimin mielin valtuutettu Helistön tekemää esitystä. Toivon, että valtuuston enemmistö yhtyisi siihen.

Arvoisa puheenjohtaja.

En kannata palautusta.

Olisin toivonut, että valtuutettu Helistö olisi muistanut myös kertoa, että aivan kaava-alueen vieressä tämä suuri vasemmalla puolella oleva tummempi iso rakennelma on suojeltu.

Kannatan myös palautusta ihan sen suhteen, että mielestäni Helsingissä on jo purettu ihan tarpeeksi näitä. Ja vaikka siellä on vieressä, niin Lauttasaari on rakentunut teollisesta miljööstä ja sellainen näiden varsinkin 1950-luvulla rakennetun rakennuksen suhteen paheksun sitä, että täällä edelleen esitetään niiden repimistä.

Puheenjohtaja.

En todellakaan voi edes ymmärtää, puhumattakaan että kannattaisin palautusta.

Siinä on vieressä villatehtaan villakehräämön rakennus, johon on juuri saneerattu säilytettävään rakennukseen kaupat. Tien toisella puolella on Pahun talo, joka ainoana tässä näkyvistä teollisuuskortteleista, taloista on 1930-luvuilta. Nämä valtuutettu Helistön esittämät eivät ole 1930-luvulta. Vanhimmat osat niistä ovat vuodelta 1945.

Lauttasaari-Seura yleensä puuttuu aktiivisesti kaikkeen, mitä voitaisiin säilyttää ja pitää ennallaan. Lauttasaari ei ole rakentunut teollisesta pohjasta. Vattuniemen alueella on ollut paljon teollisia rakennuksia ja niitä oli siellä ennen. Juuri näihin kortteleihin Lauttasaari-Seura ei ole halunnut puuttua, koska ne eivät ympäristö-, maisema- tai asumisympäristön arvoiltaan ole puuttumisen arvoisia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Toteaisin vielä, että lautakunnassa edes Vihreä ryhmä ei ollut yksimielinen tässä asiassa, elikkä valtuutettu Helistö jäi esityksensä kanssa yksin.

Ja lisäksi:

Valtuutettu Urho otti jo esille, että Lauttasaari-Seura piti myös tätä kaavaa erinomaisena. Kaavan valmistelu on kestänyt erittäin pitkään. Jos se nyt vielä palautettaisiin, niin olisi tehty turhaa työtä vuosikausia tämän kaavan hyväksymisestä. Tätä on nyt jo veivattu edes takaisin moneen kertaan ja tällä kertaa se on syytä varmaankin pistää eteenpäin.

Hyvä puheenjohtaja.

Korjaisin vain valtuutettu Rautavaa siinä mielessä, että vihreä kaupunkisuunnitteluryhmä ei ollut tässä asiassa erimielinen, vaan tässä onnettomassa kokouksessa olin yksin vihreänä paikalla.

Arvoisa puheenjohtaja.

Palautukseen liittyen:

Haluaisin korjata, että kyllä Vihreä ryhmä oli kaupunkisuunnittelulautakunnassa silloin paikalla. Siellä oli sekä valtuutettu Puoskari että valtuutettu Helistö ja Mari Puoskari ei kannattanut Kimmo Helistön tekemää esitystä.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

(paitsi osa 184 - 185 §:ien kohdalla)

Harry Bogomoloff

puheenjohtaja

(osa 184 - 185 §:ien kohdalla)

Minerva Krohn

puheenjohtaja

(osa 184 - 185 §:ien kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Heli Puura Risto Rautava

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu