Arvoisa puheenjohtaja.

Sosiaaliviraston työryhmä totesi vuonna 2002 laatimassaan raportissa, että ensisuojaa ei tule sijoittaa lasten päiväkodin, leikkipuiston tai koulun läheisyyteen. Lisäksi projektien suunnittelussa tulee kuulla alueen asukkaita ja lasten vanhempia sekä selvittää kattavasti kaikki mahdolliset vaihtoehdot rakennuspaikaksi. Nämä periaatteet ovat osoittautuneet ristiriitaisiksi käytännön toiminnan ja toteutuksen kanssa. Esimerkiksi sosiaaliviraston asunnottomien palvelukeskuksen rakentamista selvittäneen työryhmän raportissa 2006 Hietaniemenkatu 5:een rakennettavaa ensisuojaa koskevassa selvitysosassa ei ollut mainintaa siitä, että naapurustossa sijaitsee 95-paikkainen päiväkoti, kaksi koulua ja vanhusten asuintalo.

Kysynkin, mitkä ovat yleisemmin kaupungin linjaukset ensisuojahankkeiden osalta ja miten kaupunki aikoo niitä noudattaa vastaisuudessa?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kiviniemi viittaa kyselyssään kaupunkisuunnitteluviraston päihdeasuntolatyöryhmän selvitykseen, jossa tehtiin ehdotus Herttoniemen asuntolan asumisongelmien ratkaisemiseksi ja toimenpiteiksi, joiden avulla asukkaiden ohjaamisesta Hyttitien asuntolaan voitaisiin luopua. Selvityksessä on käyty läpi asioita, joita työryhmän mielestä tulee ottaa huomioon ensisuojaa sijoitettaessa. Näitä asioita ovat mm. hyvä sijainti kaupunkiympäristössä ja asuntolaa sietävä ympäristö. Lisäksi mainitaan, että läheisyydessä ei tulisi olla lasten päiväkotia tai muuta sellaista. Selvityksessään työryhmä on todennut, että vaihtoehtona on päihdeasuntolan sijoittuminen vanhan asuntolan tiloihin.

Helsingin asunto-ohjelmassa 2004 - 2008 todetaan, että monimuotoisen asumisen Helsinkiin kuuluvat olennaisesti erityisasumisen hankkeet, joilla pyritään helpottamaan niiden asumista, joiden asumistarpeita ei syystä taikka toisesta pystytä tyydyttämään normaalissa asuntokannassa. Asuntopolitiikan lähtökohtana on, että erityisryhmien asunnot sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan tasaisesti asuntokantaan. Tarkkoja linjauksia ensisuojahankkeiden osalta ei ole tarkoituksenmukaista tehdä.

Ensisuojia tai asuntoloita sijoitettaessa joudutaan punnitsemaan monia asioita. Helsinki on varsin tiheään rakennettu eikä kaupunkiympäristöstä ole helposti löydettävissä tontteja tai rakennuksia, joiden läheisyydessä ei ole tai tule asuntoja tai muita toimintoja. Kaupunkiympäristössä elää lapsien, aikuisten ja vanhusten lisäksi asunnottomia ihmisiä. Sosiaalivirasto pyrkii omalta osaltaan parantamaan heidän tilannettaan ja elämänolosuhteitaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Uutena valtuutettuna oppii aina uutta. Pidin itsestään selvänä, että kun tein kirjallisen kysymyksen, että asia, jota käsiteltiin hyvin perusteellisesti ja laajasti, monipuolisesti ja varsin värikkäästi pari valtuustokokousta sitten, niin oletin, että saan kysymykseeni kirjallisen vastauksen enkä tällaista suullista käsittelyä. Se oli alkuperäinen ajatukseni. Mutta ihan hyvä, että asiasta myös näin kyselytunnilla keskustellaan.

Kiitän apulaiskaupunginjohtaja Kokkosta selventävästä vastauksesta.

Ärade ordförande.

Jag är litet förvånad över att vi får upp den här frågan så här strax efter det att vi hade diskuterat den så länge. Det är så lätt att demonisera de här personerna som bor på de här härbärgena. Jag vill bara påminna om att det finns ett svenskt daghem Albert som i åratal har verkat vägg i vägg med det här härbärget på Båtsmansgatan, som ju nyss efter reparationer återinvigdes. Stadens lekpark ligger vid Smedsparken, ett kvarter ifrån det här härbärget, det finns på Bangatan ett lågstadium och så har vi då ännu "Ressu" alldeles i närheten. Det finns två kyrkor nära och det finns ett sjukhus nära, inte har det liksom varit något särskilt problem så att man skulle behöva bekymra sig så ohyggligt mycket om det här. Det är klart att säkerhetsfrågor ska tas fram men huvudsaken är att de här mänskorna får en bostad. Då är de till mycket mindre sorg och bekymmer än annans.

Puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen esittämä periaate, että asuntoloiden tulee sijoittua tasaisesti asuntokantaan, on hyvä periaate. Mutta kuten jo tätä asiaa valtuustossa käsiteltäessä esitin, minua huolestuttaa se volyymi, jolla Hietaniemenkadun asuntolahanke toteutetaan lapsivaltaisessa asuinympäristössä. Noin 50 asukkaan volyymi tulisi olla katto, jolla tällaisia hankkeita toteutetaan asuinympäristöissä. Nyt hanke toteutetaan tästä 3 - 4-kertaisella volyymilla.

Toivoisinkin, että suunnitelma toteutetaan sillä varauksella, että joitakin toimintoja siirretään muualle, mikäli haittoja ilmenee. Esitin tästä jo tämänsuuntaisen ponnen, mutta se ei mennyt läpi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni valtuutettu Kiviniemi on tehnyt erittäin hyvän kysymyksen, kysyen näiden asuntoloiden sijoittamisen periaatteita.

Olisin odottanut vastauksena määritelmiä siitä, mikä on ensisuojan hyvä sijainti, mikä on asuntolaa sietävä ympäristö, miten ne määritellään ja onko tehty mitään esimerkiksi sosiologista tutkimusta tältä alalta.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle vastauksesta. On tosiaankin totta, että myös asunnottomia Helsingissä asuu ja myös heistä tulee pitää huolta.

Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä myös se, että Töölön asuntolankaan jälkeen asunnottomuuskysymys Helsingissä ei ole ratkaistu. Me tarvitsemme tulevaisuudessa lisää paikkoja ja tulemme tarvitsemaan myös pieniä yksiköitä. Myös naisten asunnottomuus on ongelma ja kysymys, johon luultavasti tarvitaan uusia ratkaisuja.

Valtuustossa käytiin aika pitkä keskustelu tästä sijoittumisesta. Ainakin yksi periaate on käsittääkseni ollut se, että kaikki asuntolat eivät olisi samalla alueella ja sitä periaatetta tämä Töölön Hietaniemenkadun asuntola noudatti. Varmasti valtuustolla on myös yhteinen tahto siitä, että yhteistyö asukkaiden ja ympäristön kanssa tullaan hoitamaan hyvin.

Keskustapuolue varmaan tuntee hyvin käsitteen "lypsävää lehmää ei kannata tappaa". Tässä kysymyksessä on ilmeisesti kiinni tästä keskustalaisesta perinteestä. Tästä asiasta käytiin huolellinen ja pitkä keskustelu täällä valtuustossa ennen kesälomaa. On vähän erikoista, että käydään se uudestaan nyt. Mutta ehkä näin on ajateltu, että tästä saadaan hyviä viboja vaaleja kohti.

Mielestäni on tärkeätä, että pidetään kiinni siitä, että ensisuojat ja asuntolat sijoitetaan sinne missä ihmisiä liikkuu, missä ihmisiä on eikä työnnetä heitä jonnekin kauas teollisuusalueiden rajamaille pois silmistä, pois mielestä, vaan heidän pitää olla ihmisvilinän ja ihmisten keskellä. Silloin syntyy se ongelma tietenkin, että kun Helsinki on tiiviisti rakennettu, niin aina väkisin vieressä on jonkun asunto ja vieressä saattaa olla erilaisia palveluita. Kysymyshän on näiden yhteensovittamisesta ja siitä, että pitää antaa ihmisarvo näille ihmisille ja ne asuntolat pitää olla hyvien joukkoliikenneyhteyksien takana ja ihmisten keskellä. Sen vuoksi mielestäni tämä asuntola oli ihan perusteltua sijoittaa Hietaniemenkadulle. Näitä sijoittamisia tulee varmasti lisää sen vuoksi, ettei ongelma ole ratkaistu tällä, päinvastoin. Me tarvitsemme lisää näitä suojia.

Valtuusto osoitti mielestäni rohkeutta päätöksessään sijoittaa asuntola Töölöön, vastoin asukkaiden erittäin aktiivista vastustusta. Sikäli tämä keskustelu olisi pitänyt oikeastaan käydä silloin jo kun tätä asuntola-asiaa valmisteltiin.

Edelleenkin toivon, että sen märkätilan sijoittelua erittäin matalalla häiriökynnyksellä seurataan jatkossa.

Ja se, mistä äsken oli puhetta, että asuntoloita tarvitaan Helsinkiin lisää, niin toki, mutta se on myöskin signaali sille, että loputkin Suomen asunnottomista valuvat hiljakseen Helsinkiin. Elikkä ensisijaisesti olisi pidettävä huolta meidän omista nuoristamme, jotta he pääsisivät näiden asuntoloiden avulla muuttamaan itsenäiseen elämään, kotoaan pois.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kieltämättä minulle tuli tässä valtuutettu Kiviniemen kysymyksessä sama tunne mieleen kuin mitä valtuutettu Arhinmäki totesi, että kun juuri keväällä pitkä keskustelu tästä asiasta käytiin, niin pitääkö nyt sitten joka kerta uudelleen tätä samaa lehmää nyt sitten lypsää. Mutta kukin tietysti valitsee kysymyksensä itse.

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen vastasi mielestäni tähän asiaan erittäin hyvin ja perusteellisesti, mutta yksi näkökulma siitä jäi mielestäni puuttumaan, se, millä tavalla voisimme ennaltaehkäistä ensisuojan tarpeiden syntymistä, joka tässä asiassa on kaikista tärkeintä, että meillä ei olisi näitä ensisuojatarpeita niin kovasti kuin nyt tällä hetkellä näyttää.

Ja toinen asia:

Olen samaa mieltä valtuutettu Sinnemäen kanssa, että kun vaikeasti asutettavien asumistarpeita katsotaan ympäri kaupunkia, niin tasainen jakaantuminen ympäri kaupunkia - työryhmässä selvästi näkyi, että Kallion alueella on kaikista suurimmat, tämä ns. sosiaalinen lasti. Siellä oli 13 erilaista paikkaa, kun Töölössä ei ollut sillä hetkellä yhtään. Tietysti jonkinlaista tasapuolista jakaantumista eri kaupunginosien kesken on, koska tarpeitakin on eripuolilla kaupunkia - niin jatkossa pitää siitä periaatteesta kantaa huolta.

Puheenjohtaja.

Mielestäni valtuutettu Kiviniemen kysymys on sinänsä aiheellinen, jos siitä olisi saatu sellainen vastaus, mitä peräänkuulutettiin.

Mutta se, mikä minua vähän särähtää korvaan, on se, että olisi hyvä, että kun me puhumme asunnottomuudesta, niin erottelisimme hiukan näitä asunnottomia. On kohtuutonta näitä asunnottomia kohtaan, että heidät niputetaan kaikki yhteen. Meillä on aika iso ryhmä asunnottomia, jotka tarvitsevat vain sen oman asunnon tai itsenäisen asumisen mahdollisuuden tai ryhmäasumisen, mutta sitten on erikseen ensisuoja- tai märkäpuoliväestö, joka on sitten ihan oma problematiikkansa. Nykyiset asunnottomat, jotka asuvat ensisuoja- ja märkätilojen läheisyydessä tai samoissa rakennuksissa, ovat ilmaisseet huolensa siitä, että elämä on aika vaikeata välillä, että ei pitäisi kaikkia niputtaa.

Meillä on monenlaista asunnottomuutta ja asunnon tarvetta ja suojan tarvetta tässä kaupungissa. Luulen, että päiväkotien, koulujen ja muitten huoli siitä, että näitä tiloja tulee koulujen tai päiväkotien läheisyyteen, johtuu ensisijaisesti märkäpuolen ongelmista eikä niinkään niitten asunnottomien asioista, jotka eivät ole niin vakavasti päihteiden käytön alaisia.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Viime sosiaalilautakunnassa tuli esille, että Helsingissä on tarve saada vielä sata uutta asuntolapaikkaa vuoden sisällä käyttöön. Siinä onkin tekemistä.

Olen ollut itse kannattamassa tätä asuntolaa, vaikka ymmärränkin asukkaiden huolen päiväkodin ja koulun läheisyyden osalta. Pitäisin parhaana ratkaisuna sitä, että päiväkodille etsittäisiin jatkossa korvaavat tilat - tästä olen puhunut aiemminkin - ja valtuutettu Näreen ajatuksen pienehköistä asuntoloista, joita olisi eri puolilla kaupunkia, hyvänä jatkossa ja valtuutettu Sinnemäen ajatuksen naisten asuntoloiden saamisesta ja että niitä mietittäisiin vielä tarkemmin, minkälaisia ne olisivat, että ne tukisivat itsenäisemmän elämän alkua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vaikka tämä keskustelu täällä valtuustossa toki on hyvin pitkällisesti käyty, niin kuin aikaisemmin tuli jo esille, sosiaalilautakunta tosiaankin keskusteli tästä asiasta erilaisten ponsien muodossa viime viikolla. Siellä yhteisesti lähdettiin siitä, että kun suunnitellaan sen asuntolan vieressä olevan päiväkodin peruskorjausta, niin lähdetään siitä, että jos on mahdollista sulkea Perhonkatu, niin näin tullaan tekemään.

Se mitä valtuutettu Ingervo äsken viittasi siihen, että päiväkoti tulisi siirtää, niin varmasti monien mielestä näin on. Se on vaan vähän yli 100-paikkainen päiväkoti ja sellaisen päiväkodin siirtäminen ei ole mitenkään kovin yksinkertaista eikä päiväkodeille ole yleensäkään kovin helppo löytää tiloja. Tästä ei edes lautakunnassa viime kerralla keskusteltu. Joka tapauksessa, vaikka keskustelu ehkä täällä valtuustossa tästä asiasta on syytä tällä erää lopettaa, niin kyllä lautakunta on keskustellut monistakin toimista, mitkä sitten liittyvät siihen, millä tavalla sitä ympäristöä tullaan siellä hoitamaan ja ollaan aloittamassa hanketta yhdessä Diakonissalaitoksen kanssa, niin kuin valtuusto edellytti, että kyllä asia sinänsä etenee oikein hyvin.

Puheenjohtaja.

Unohdin äsken vielä kommentoida valtuutettu Dahlbergille tästä Pursimiehenkadun asuntolasta, että jos itse oikein muistan, niin siinä oli nimenomaan se tilanne, että asuntola toimi kohtuullisesti, kunnes sinne tuli märkätila ja kun sinne tuli märkätila, niin sitten ei enää tavallaan sietokyky enää pitänyt. Nythän se on remontoitu juuri sellaiseksi, että siellä ei ole enää märkätiloja, vaan siellä on vain näille muille asunnottomille asuntoja, että tilanne on aika toinen, mihin valtuutettu Dahlberg kuvaili äsken.

Puheenjohtaja. Terveisiä kesälaitumilta kaikille.

En ymmärrä tätä puhetta ollenkaan, että näitä lapsia pitäisi nyt sitten kuskata pois, että he eivät näkisi elämän raadollisuutta sellaisena kuin se on, elikkä lapset eivät oppisi varomaan epämääräisten ? asukkeja, vaikka on paljon parempi, että lapset oppivat elämään tässä ympäristössä mikä täällä kaupungissa on sen sijaan, että heitä varjellaan ja sitten he joutuvat karun tosiasian eteen, kun he kohtaavat, ovat neuvottomia ja kyvyttömiä toimimaan järkevästi siinä vaiheessa, kun mahdollisesti tulee jonkinnäköinen tällainen häirikkötapaus. Mielestäni ehdottomasti tällainen päiväkoti pitää olla siinä lähellä. Se on sitten taas henkilökunnan koulutusta ja valistusta vaativa homma, että lapset opetetaan suhtautumaan oikein näihin mahdollisiin häiriköihin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Muutama huomio vielä:

Kiitoksia kysyjälle siitä, että vastaus tyydytti. Hän oli oivaltanut oikein, että vastattiin vain siihen mitä kysyttiin eikä koko problematiikkaan tämän ympäriltä.

Toteaisin, että asuntolat ovat koko ajan pienentyneet sitä mukaan kuin niitä on saneerattu ja tähän totta kai pyritään. Kaikkein eniten meitä tietysti sosiaali- ja terveydenhuollossa huolestuttaa asunnottomien volyymi eikä niinkään asuntoloitten tämän hetken volyymi. Tiheässä kaupunkirakenteessa ei kerta kaikkiaan voida sijoittaa asunnottomia muualle kuin sinne missä muutakin asumista on, se meidän on vain pakko täällä hyväksyä. Ilman sosiologista tutkimustakin me tiedämme, että pääsääntöisesti ihmiset vastustavat tällaisten yksiköitten rakentamista heidän naapuriinsa. En ole aivan varma siitä, että kukaan kovin ambitiöösi tutkia, haluaisi ottaa keskeiseksi tutkimusaiheekseen sen kuinka paljon näitä asuntoloita halutaan omille nurkille.

Asunnottomuutta ei todellakaan tällä hankkeella lopullisesti ratkaista. Siitä voimme kaikki olla vakuutettuja. Koko ideologia, millä me täällä toimimme, pyrkii siihen, että me vähennämme asuntoloitten tarvetta, pyrimme nostamaan ihmisiä jaloilleen ja löytämään heille muunlaisia asumisen muotoja.

Puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen esitteli lehdistössä äskettäin ajatustaan keskustakirjaston, eduskunnan kirjaston ja kansalliskirjaston yhteisistä tiloista Töölönlahdelle.

Keskustakirjaston osalta on punnittu myös mm. Sähkötaloa, vuokralle asettumista Postitaloon tai Sanomataloon tai uudisrakennusta Rautatientorille.

Keskustakirjaston sijoittumisella vuokralle olisi varmasti etunsa, kuten saavutettavuus, pienyrittäjätoiminta ja olemassa oleva kaupunkikulttuuri. Toisaalta uudisrakennus olisi muunneltavampi ja tarpeisiin räätälöity, mutta hitaampi toteuttaa.

Kysynkin, pitääkö kaupunginhallitus mahdollisen keskustakirjaston lähtökohtana kaupungin omistamaa uudisrakennusta, joka keskittyy vain kirjastotoimintoihin, vai asettumista vuokralle tiloihin, jotka kaupunkilaiset jo tuntevat ja joissa on esimerkiksi kaupallista toimintaa?

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Asian valmistelusta vastaavana virkamiehenä vastaan valtuutettu Moisiolle kunnioittavasti seuraavaa:

Alkuun haluan korostaa sitä, että keskustakirjasto on äärimmäisen kunnianhimoinen hanke. Sillä ei tarkoiteta vain kaupungin keskustaan sijoittuvaa tai sijoitettavaa perinteistä kirjastoa, vaan eräänlaista kirjallisen kulttuurimme uudenlaista lippulaivaa, joka näyttäisi esimerkkiä koko kirjastolaitoksen kehittämiselle.

Keskustakirjaston toiminnallisena sisältönä ei olisi vain perinteinen kirja, vaan sen lisäksi korostetusti uuden tietotekniikan erilaiset kansalaisia palvelevat sovellukset. Toiminta ei olisi myöskään pelkästään kaupunginkirjaston toteuttamaa, vaan siinä olisi mukana - toivon mukaan - useitakin yhteistyökumppaneita sekä julkiselta taholta että yksityisten toimijoiden piiristä. Hankkeeseen liittyvät toiminnalliset lähtökohdat asettavat näin ollen suuret vaatimukset kirjaston huonetiloille. Valmiista rakennuskannasta tuskin löytyy kaikki monipuolisen toiminnan edellyttämät ominaisuudet omaavaa rakennusta. Uudisrakentaminen muodossa tai toisessa on siksi todennäköinen ratkaisu.

Hankkeen rahoituksen realistinen toteutuminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja myös näiden mukana oloa hankkeen suunnittelussa alusta alkaen. Keskustakirjastohanke voisi olla selkeä julkisen ja yksityisen rahoituksen yhteistyökohde. Hankesuunnitelmavaiheessa tarvitaan siis selvyys yhteistyökumppaneista ja niitä tässä nyt ollaan hakemassa. Monipuolinen ja joustava yhteistyössä laadittu tilaohjelma ja sopiva sijainti ovat keskustakirjaston kannalta välttämättömiä lähtökohtia. Tilojen lopullinen toteuttamistapa ratkeaa siten uusia muotoja käsittävän toimintamallin ja eri toimijoiden välisen yhteistyön pohjalta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Björklundille selkeästä vastauksesta kysymykseeni. Minä kyllä jaan hänen visionsa tästä kirjallisen kulttuurin lippulaivasta ja siitä, minkälaista kuvausta apulaiskaupunginjohtaja esitti.

Kun Helsingin Sanomat teki keväällä kyselyn valtuutetuille siitä, kannattavatko valtuutetut keskustakirjastoa, 47 kaupunginvaltuutettua kannatti ja vain 14 vastusti siinä vaiheessa. Näin voidaan sanoa, että valtuuston enemmistö kannattaa keskustakirjastoa. Tämän tyyppisen kirjallisen kulttuurin lippulaivan rakentaminen on pohjoismainen suunta. Oslo, Tukholma ja Kööpenhamina suunnittelevat uusia omia city-kirjastojaan.

Tässä kysymyksessä mielestäni tärkeää on se, että emme saa asettaa vastakkain lähikirjastoverkon kehittämistä ja mahdollista keskustakirjastoa. Lähikirjastot ovat ihmisille kuin lähivirkistysalueita ja keskustakirjasto on kuin keskuspuisto. Niitä molempia tarvitaan yhtä aikaa. On myös todettu, että niiden toiminta ei ole toisistaan poissulkevaa. Esimerkiksi Espoossa on kirjastot kauppakeskusten Sellon ja Ison Omenan ohessa ja niiden käyttöaste on ollut huikea, vaikka Sellon lähellä on säilytetty myös lähikirjasto.

Jaan myös apulaiskaupunginjohtaja Björklundin näkemyksen siitä, että tämä voisi olla sen tyyppinen hanke, jossa aidosti kokeillaan julkisen ja yksityisen yhteistyötä ja myös sitä uudenlaista yhteistyötä, mitä kaupungissa muillakin saroilla varmasti tarvitaan.

En ole aivan varma siitä, onko uudisrakennus välttämättä ainoa vaihtoehto. Myös vuokralle sijoittumisella on omat etunsa.

Apulaiskaupunginjohtaja Björklundin puhe oli erittäin hyvä. Hänellä oli hieno näkemys tästä, että minkälaista keskustakirjastoa Helsinkiin voitaisiin rakentaa ja suunnitella.

Me lähestymme nyt suurta juhlavuotta 2017. Kulttuuri on aina ollut kansallinen selkärankamme. Juhlavuosiahan on tapana kunnioittaa merkittävillä uudistuksilla. Sen takia juuri tällainen 2000-luvun uusi kirjasto, jossa on niin kirjallista kulttuuria kuin uutta teknologiaakin olisi oivallinen tapa kunnioittaa merkkivuottamme. Nyt olisikin oikein hyvä aika ryhtyä tosissaan miettimään, miten tämä hanke rahoitetaan. Rahoitus voitaisiin hyvin järjestää siten, että siinä on niin julkinen kuin yksityinenkin sektori mukana.

Toivoisin, että kun tätä hanketta ryhdytään suunnittelemaan, niin otettaisiin huomioon myös tämä jo oleva rakennuskanta, jotta kustannukset eivät paisuisi niin tähtitieteellisiksi, että siihen ei löydy sitten rahoitusta eikä halua täältä yksityissektorilta.

Ja niin kuin valtuutettu Moisio sanoi, lähikirjastoverkko on ensiarvoisen tärkeä ja lähikirjastoverkkoa ei voida kurjistaa keskustakirjaston takia.

Eli toivotaan, että saadaan uusi kirjasto Helsinkiin vuoden 2017 kunniaksi.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Nyt keskustellaan aiheesta, jolla on laajempaakin merkitystä kuin pelkästään kirjasto- ja kulttuuripoliittista merkitystä, ei sillä, etteikö sekin olisi riittävä. Se, että meillä ei ole minkäänlaista keskustakirjastoa tällä hetkellä, tarkoittaa sitä, että kaupungin ydinkeskustasta puuttuu se kaikille avoin, maksuton, ei kaupallinen, julkinen tila. Varsinkin lapsiperheille tällä hetkellä keskustassa ei juuri ole tarjolla julkisia palveluita, varsinkaan maksuttomia julkisia palveluita.

Kirjaston toiminta-ajatus on olla peruspalvelu, joka takaa esteettömän pääsyn kulttuurin ja tiedon lähteille ja tukee myös aktiivista kansalaisuutta sen lisäksi, että se tarjoaa mahdollisuuden lepoon ja virkistymiseen ja rentoutumiseen ilman sitä, että täytyy ruveta asiakkaaksi tai kuluttajaksi. Tämä toiminta-ajatus näkyy tietysti kaikissa kirjastotoiminnoissa, mutta näkyy erityisen hyvin mm. tämän kirjasto Kympin suosiossa. Kirjasto Kympin suosiosta tietysti iso osa on sillä sijainnilla. Se sijaitsee Postitalossa hyvin luontevasti ihmisten työmatkan ja koulumatkan varrella. Siihen on helppo poiketa odottamaan junaa jne. Tällainen keskeinen sijainti ilman muuta tarvitaan myös keskustakirjastolle. Tässä uudisrakennusajatuksessa on se ongelma, että se vääjäämättä, jos se rakennetaan Töölönlahdelle, niin se jää vähän liian syrjään. Se jää ikään kuin Musiikkitalon takapihalle. Sama ongelma on tällä Sähkötalo -ajatuksella. Se on ikään kuin Kampin keskuksen takapihalla. Valtuutettu Moision esittämät Posti ja Sanomatalo on mielestäni hyviä ajatuksia. Näiden lisäksi paikkoina mahdollisia olisivat Lasipalatsi, Sokoksen talo, Makkaratalo. Tietysti kaikkein tärkeintä on, että pidetään hyvin monenlaiset paikkavaihtoehdot esillä tässä selvityksessä.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Jos keskustakirjastohanke edellyttää kantakaupungin ulkopuolisten pienten kirjastojen, kuten esimerkiksi Tapanilan ja Käpylän kirjastojen lakkauttamista, minun on ainakin hyvin vaikea ajatella tukevani sitä hanketta. Lasten ja vanhusten kannalta lähikirjastoja tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Sen takia haluankin kysyä tässä yhteydessä apulaiskaupunginjohtaja Björklundilta, onko todennäköistä, että muuta kirjastoverkkoa jouduttaisiin keskustakirjaston saamisen ja ylläpidon takia supistamaan vai onko mielestänne realistista, että yritykset tulevat niin paljon mukaan tähän hankkeeseen, että muun kirjastoverkon supistamista ei vastaavasti tarvita?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

Viitaten aluksi valtuutettu Ingervon huoleen lähikirjastojen säilymisestä, niin itse en ainakaan ole ymmärtänyt, että kukaan valtuutetuista, jotka ajavat keskustakirjastoa, olisivat haluamassa ajaa alas sivukirjastoverkostoa tai lähikirjastoverkostoa ja samansuuntaista on sanonut myös kulttuuri- ja kirjastolautakunta, että lähikirjastoverkkoa halutaan edelleen kehittää ja ylläpitää.

Mutta sitten vielä keskustakirjaston tarpeesta:

On sanottu, että Kymppikirjaston käyttäjäkävijämäärä on ollut yli puoli miljoonaa kävijää vuodessa ja noin parituhatta kävijää päivässä ja se voitaisiin kuulemma tuplata, jos siellä olisi laajemmat aineistot ja enemmän tilaa. Siis kävijämäärä voisi olla tuplasti enemmän. Eli se vaan todistaa sitä, kuinka paljon keskustassa on tarvetta tälle palvelulle.

Valtuutettu Moisio mainitsi muiden pohjoismaiden city-kirjastohankkeista.

Nehän ovat perustuneet juuri siihen, että viedään ne palvelut sinne missä ihmiset jo liikkuvat. Eli tavallaan keskustakirjasto olisi monelle siinä mielessä lähikirjasto, että sinne olisi helppo poiketa työmatkan varrella tai jollain muulla asialla.

Sitten valtuutettu Aarnipuun esiin nostama ei-kaupallinen tila on mielestäni tärkeä kysymys nimenomaan keskustassa.

Keskustassa on paljon kaupallista tilaa ja siellä on paljon korkeakulttuurin instituutioita tai paikkoja, mutta sitten siellä ei ole ehkä sellaista matalan kynnyksen kulttuuritilaa niin paljon kuin voisi olla. Esimerkiksi kirjasto siinä mielessä on juuri tällainen. Tutkimusten mukaan on sanottu, että noin 70 % suomalaisista käyttää kirjastopalveluita. Eli se on myös hyvin demokraattinen kulttuuri-instituutio siinä mielessä.

Postitalo olisi mielestäni sellainen tila, jota voisi helposti laajentaa, jos se olisi mahdollista saada. ? uudisrakennuksen mielekkyydestä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ainut asia, jonka haluaisin tässä yhteydessä painokkaasti todeta, on, että kun ja jos tätä asiaa lähdetään valmistelemaan, niin se tehtäisiin sillä tavalla huolella ottaen huomioon tulevan yhteiskunnan kehitystarpeet ja kirjastojen kehitystarpeet, ettei käy niin kuin aikaisemmin, että kun keskuskirjasto sijoitettiin Itä-Pasilaan, niin tällä hetkellä on todettu, että se on syrjässä ja sillä ei enää ole tarpeita. Joten toista samanlaista virhettä ei voida tehdä. Toivon, että keskustakirjaston suunnittelu ja sen sisältö ja sijoittaminen ym. tarpeet tutkitaan huolella. Tässä asiassa ei ole sillä tavalla kiirettä, etteikö alkuvalmistelua voida tehdä huolella.

Tähän apulaiskaupunginjohtaja Korpisen ehdotukseen, että keskustakirjasto, eduskunnan kirjasto ja kansallinen kirjasto olisivat yhteistiloissa, niin se tuntuisi kyllä vähän vaikealta kuvitella, että se olisi kauppakeskus Sellon tyyppisessä tilassa. Toivoisin vähän jäitä hattuun tässä asiassa, kun tätä asiaa pohditaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuonna 2002 lähikirjastoverkkoa päätettiin tarkistaa niin, että useat lähikirjastot suunniteltiin lakkautettavaksi. Syynä olivat taloudelliset säästöt. Samanaikaisesti kuitenkin saatiin Arabianrannan uusi kirjasto aikaiseksi. Pasilaan saatiin musiikkikirjasto, jonka toiminta sittemmin on lakannut ja saatiin aikaiseksi uuden teknologian airut eli tämä Kymppikirjasto. Ja tämä jatkui, säästöihin vedoten, tämä lähikirjastojen palvelujen heikentäminen mm. sillä, että niiden aukioloajat ovat selvästi supistuneet ja henkilökuntaa on vähennetty. Eli samanaikaisesti kun on uutta rakennettu, niin lähikirjastoverkon toimintaedellytykset ovat selvästi pienentyneet. Niinpä yhdyn tähän, mitä valtuutettu Ingervo sanoi, että lähikirjastotoimintaa ei missään tapauksessa saa tämän varjolla vähentää tai sen toimintaedellytyksiä heikentää.

Arvoisat valtuutetut, arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Ensimmäinen näkökulma, mistä tätä asiaa omasta mielestäni tulee tarkastella - mikä tässä keskustelussa on tullut hyvin esiin - on keskustakirjaston rooli keskustassa. Kaupunki tarvitsee toimivan elinvoimaisen ja hyvän keskustan ja Helsingin keskustasta tällainen keskustakirjasto kyllä selvästi puuttuu. Keskustakirjaston arvo olisi siinä, että se olisi ei-kaupallista tilaa, demokraattista tilaa. Ja kuten valtuutettu Sumuvuori hyvin muotoili, ehkä kulttuuri-instituutioista kuitenkin voidaan sanoa - ja valtuutettu Aarnipuukin taisi puhua tästä asiasta - että kirjasto on kulttuuri-instituutioista sillä tavalla ehkä demokraattisinta, että se voisi olla matalan kynnyksen tila, että se on kuitenkin ilmainen. Tällaista tilaa keskustassa ehdottomasti tarvittaisiin.

Ehkä tässä hankkeessa mieluummin kuin sanaa "kunnianhimoinen", vaikka tämä varmasti vaatii kunnianhimoa, sen toteuttaminen, olisi hyvä, jos puhuttaisiin toiminnallisuudesta ja siitä, että tila olisi käyttökelpoinen ja helposti saavutettava ja toki myös kirjallisen kulttuurin lippulaiva, mutta ehkä myös laajemmin informaation ja tiedon saavutettavuuden lippulaiva.

Mielestäni tässä vaiheessa, kun keskusta jonkin verran joka tapauksessa muotoutuu uudelleen, on hyvä pitää mielessä sekä uudisrakennukset että olemassa olevat tilat. Postitalo tietyllä tavalla vaikuttaisi olevan vailla vertaansa siinä, että se on niin monilla reiteillä, ja selvästi vielä on tietoa siitä, että kirjasto Kymppiä on käytetty paljon ja sen ihmiset näyttävät löytävän helposti.

Rahoituksesta sen verran, että ehkä kaikkein realistisinta on pohtia muita julkisia instituutioita ja niiden osallistumista, koska tietyllä tavalla tämä olisi myös kansallinen hanke, jolla olisi kansallista arvoa.

Elikkä se, että mistä katsottuna keskustakirjasto ja keskusta yleensä on nimenomaan täällä eteläisellä Helsingin nimellä?

Nykyinen Pasila on syrjässä. Tämäkin olisi aika monelle helsinkiläiselle syrjässä. Ja verrattuna siihen, että lähikirjastopalveluja voitaisiin kehittää alueen turvaverkkoina ja muiden palveluiden keskustana sillä samalla rahalla, millä nyt taas ohjataan koko Helsingin pohjois-, itä- ja länsiosat tulemaan tänne ahtaalle niemelle. Täytyy kyllä tosi tarkkaan ihmisille pystyä perustelemaan, miten meillä on varaa jatkuvasti kerskakulttuuriin ja kulttuuriin, joka ei välttämättä tarvitse olla täällä ihan ydinetelässä, vaan voisi sijaita aivan yhtä hyvin Hakaniemessä tai ne rahat voitaisiin panna sinne ihmisten lähelle niiden lähikirjastojen kehittämiseen.

Hyvät valtuutetut.

Keskusta on keskusta enkä nyt puhu puolueesta, vaan kaupungin ydinalueesta. On selvä, että pääkaupungin keskustalla on erityismerkityksensä.

Kulttuurirakennukset - niin kuin tiedämme - tässä kaupungissa sijaitsevat kantakaupungissa tai sen välittömässä tuntumassa. Tämä on urbaania sosiologiaa, joka merkitsee sitä, että ihmiset liikkuvat vääjäämättä sinne missä tapahtuu ja keskusta generoi tämäntyyppistä aktiivisuutta.

Haluaisin kysyä apulaiskaupunginjohtaja Björklundilta - jonka vastaukseen yhdymme mielellämme - eikö nyt olisi mahdollisuus koota Helsingin kaupungin johdolla iso ja hyvä työryhmä pohtimaan tätä hanketta ja siten, että ei vaan palloteltaisi, että tämä on tällainen julkisen sektorin iso hanke, vaan nähtäisiin Helsinki graafisen, kirjallisen ja intellektuaalisen toiminnan keskeisalueena? Meillä on valtavia kustantamoja, jotka ovat leimallisesti helsinkiläisiä. Meillä on monia graafisen alan toimijoita, uudempia informaatioteollisuuden yhdistyksiä ja yrityksiä, jotka varmasti voisivat nähdä suurta etua siihen, että tällaisen kirjastosateenvarjon alle koottaisiin erilaisia toimijoita ja rakennettaisiin kuori, on se sitten uudempaan tai vanhempaan arkkitehtuuriin.

Mutta tärkeintä, ja nyt tässä olisi tulevaisuuteen suuntautuva haaste. Olen tässä valtuutettu Anttilan linjoilla, että pitäisi katsoa tulevaisuutta, että mitkä ovat tulevaisuuden tekijät ja tulevaisuuden sisällöt ja ennakkoluulottomasti koota toimijoita miettimään tätä, nyt niin pitkään ilmassa roikkunutta keskustakirjastokysymystä, panna ns. täpylää? .

Hyvät valtuutetut.

Karavaani kulkee ja valtuutetut haukkuvat. Elikkä toisin sanoen, on hyvin ilahduttavaa, että meillä on melkein sataprosenttinen poliittinen yksimielisyys siitä, että keskustakirjasto on tavalla tai toisella tehtävä. Siitä vaan budjettineuvottelussa aloittamaan tämä, löytämään tontti, julistamaan kansainvälinen arkkitehtikilpailu. Vaikka kyllä minä sanoisin, että nimittäisin tätä tulevaa talokokonaisuutta elämyskeskukseksi, koska se liittyy moneen muuhun asiaan paitsi kirjoihin, musiikkiin, audiovisuaaliseen viestintään, internetiin ja moneen muuhun asiaan ? katsotaan sitä asiaa vähän laajemmin. Siitä vaan. Mielestäni tämä on loistavaa, että näin tehdään. Aloitetaan tänä syksynä neuvottelut siitä, millä tavalla tämä keskustakirjasto saadaan aikaan.

Lopuksi toteaisin, että juna on kyllä lähtenyt moneen suuntaan aikaisemminkin. Kampin keskus, kuinka paljon kirjastoja ja kulttuuria siellä on. Toinen juttu on eduskuntatalon eteen rakennettava Musiikkitalo, joka on kauhea möhkäle, rumilus suoraan sanoen. Sinne olisi mahtunut tämä elämyskirjasto, tai keskustakirjasto. Toteaisin vain sen, että muita intressejä on priorisoitu ja sen takia saanemme odottaa sitä hetkeä, jolloin tämä loistava kirjasto - tai mikä se nyt onkaan - nousee. Toivon mukaan kaikki muutkin puolueet ovat mukana tässä työssä, jolloin saadaan se aikaan.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Donner totesi lopuksi, että muita intressejä on priorisoitu.

Niin on ja nyt ratkaistaan sitten se, että onko siinä prioriteettien listassa valtuuston mielessä tultu kaupunkikeskustakirjaston kohdalle. (Välihuuto!) Valtuutettu Donnerin välihuutoon on virkamiehenkin helppo yhtyä.

Arvoisat valtuutetut. Pari huomiota.

Valtuutettu Takkinen muistutti niistä kipeistä leikkauksista, joita menneinä vuosina on jouduttu tekemään myös kirjastoverkon osalta siinä taloudellisessa kurimuksessa, jossa välillä oltiin ja esitti esimerkkinä sitten samanaikaisesti rakennetun Aralis-kirjaston. Tämä itse asiassa on aika hyvä esimerkki siitä, miten voidaan hankalassakin tilanteessa onnistua. Samalla kun me jouduimme tiettyjä leikkauksia tekemään, niin Arabianrannassa me saimme yhdistetyksi opiskelijakirjaston, tiedekirjaston ja kaupunginkirjaston. Saimme erilaiset yhteistyökumppanit ja saimme samaan aikaan sellaisen ratkaisun, jossa ilman, että veronmaksajan varoja olisi tarvinnut tuhlata, pystyttiin vanha Toukolan kirjasto perinteisenä - kun siitä luovuttiin - saamaan aikaan kokonaan uudenlainen kirjasto, joka ikään kuin poisti kirjastojen 1., 2. ja 3. luokan ja saattoi ne yhteen kokonaisuuteen.

Haluan myös valtuutettu Ingervolla sanoa, kun hän kysyi, onko todennäköistä, että tämän hankkeen vuoksi joudutaan lähiökirjastoverkkoa supistamaan.

Tässä on lähdettävä siitä, että me nyt puhumme suunnitelmasta, jolla on sen verran näkymää ja pohjaa, että sen vuoksi ei tarvitse ryhtyä karsimaan.

Valtuutettu Anttila muistutti Pasilan pääkirjastosta.

Voi sanoa, että nyt varsinkin, kun se on vasta remontoitu, se tulee toimimaan aivan erinomaisesti kirjastona, paikallisena alueellisena kirjastona. Siellä tullaan pitämään kaikki nämä vanhat pääkirjastotoiminnot, koko säilytys ja byrokratia ja muu. Nyt ei todellakaan ole kysymys pääkirjaston siirtämisestä parempaan paikkaan, vaan kokonaan uudesta konseptista, jota täällä keskustelussa on luonnehdittu, jossa tietenkin kirjallisen kulttuurin kova ydin on lähtökohta. Ja jos nyt sitten käytetään tätä nykyistä markkinointikieltä, voidaan tietysti sanoa, että rakennetaan tätä elämystodellisuutta siihen ympärille.

Luulen, että tässä on tärkeätä, että valtuutetutkin mielessänsä nyt näkevät jotakin muuta kuin vanhan mallisen pääkirjaston. Se on kokonaisuus, jonne tarvitaan yhtälailla lasten pajoja kuin taidetiloja. Se on sellainen kirjasto, johon tarvitaan mahdollisuuksia omaehtoiseen julkaisutoimintaan. Siitäkin on tekniikkoja Lasipalatsissa kokeiltu. Se on sellaista, johon tarvitaan mediamaailman uusia avauksia, jossa tehdään vaikka kansalaismediaa netti- ja digitv -kanavia varten. Siinä mielessä tässä on kyse nyt jonkun näköisestä uudenlaisesta kulttuurikeskuksesta kovan ytimen ympärillä.

Valtuutettu Kolbe muistutti siitä, että tarvitsisi saada aikaan jonkun näköinen työryhmä.

Eittämättä koko tämän pitkällisen ja tahmean prosessin aikana tässä on erilaisten eeposhankkeiden ja muiden toimijoiden kanssa neuvoteltu ja niitä neuvotteluja tullaan jatkamaan. Ja kollega Korpisen ajatus siitä, että saataisiin esimerkiksi eduskunnan kirjasto mukaan, on yksi avaus erilaisten yhteistyökumppaneiden hakemiseksi.

Tarveselvitys on tekeillä. Se tullaan ensitilassa viemään kulttuuri- ja kirjastolautakunnan käsiteltäväksi. Ja kun tullaan hankesuunnitelmavaiheeseen, niin sen jälkeen on sitten arkkitehtoninen puoli mukana. Ja tietysti soisin, että tämän keskustakirjastohankkeen ja kollega Korpisen pyrkimykset saada WOW -arkkitehtuurille konkreettinen ilmentymä voisivat kohdata.

Me keskustelemme nyt kaupunkikuvallisesti merkittävästä kulttuurikeskuksesta siellä missä ihmisvirrat liikkuvat.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun luki esittelytekstiä, niin sinänsä ei ole lopputulokseen mitä huomautettavaa. Mutta kiinnitin huomiota siihen, että jälleen kerran on käytetty soveltuvuustestejä yhtenä osana tätä prosessia. Niitähän käytetään paljon Helsingissä.

Olen täällä valtuustossa sanonut monta kertaa ja sanon vielä kerran, että soveltuvuustestien käyttöä pitäisi harkita, että mikä on se lisäarvo, jota niistä saadaan. Varmaan tämä PIB Personnel Oy, jota on käytetty, lienee joku merkittävä testausfirma. Nämähän ovat vähän niin kuin aikoinaan valtuutettu Reiska Laine sanoi, että rumpuja oppii soittamaan rumpuja soittamalla ja psykologisiin testeihin oppii vastaamaan vastaamalla psykologisiin testeihin. Kyllä näinkin merkittäviin tehtäviin se, mitä on aikaisemmin tehty ja minkälaisia kokemuksia on, niin siltä pohjalta pitää pystyä tekemään valinta eikä käyttää tällaisia testejä näin mittavassa määrin. Mielestäni kannattaisi harkita laajemmin Helsingissä, mikä on näiden jatkuvien soveltuvuustestausten hyöty suhteessa kuluihin ja vaivaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muu väki.

Kysymys on siis Huopalahdentien alittavasta alikulkukäytävästä. Muistanette keskustelun ja traagiset tapahtumat muutaman vuoden, parin takaa. Tarkoitan näillä traagisilla tapahtumilla sitä, että Huopalahdentiellä taas kerran erään lapsen päälle autolla ajettiin.

Nyt tämä asemakaavamuutos on tekemässä alikulkua Huopalahdentien alitse, joka on sinänsä hyvä asia. Kaupunkisuunnittelulautakunnan tätä asiaa käsitellessä minulle itselleni vaan konkretisoitui sellainen asia, jota en ollut aikaisemmin tiennyt, että tämänkaltainen alikulkutunneli rahoitetaan budjetin kevyen liikenteen määrärahoista.

Jos olette lukeneet esitystä, sivulta 33 huomaatte, että tuleva tunneli tulee maksamaan noin puolitoista miljoonaa euroa, pikkuisen alle. Jos muistatte, mitä olemme budjetissa määritelleet kevyen liikenteen teiden määrärahoiksi vuosittain, muistatte varmaan sen, että ne määrärahat ovat noin puolitoista miljoonaa euroa, vähän enemmän - oliko se nyt 1,6 milj. euroa tai jotain sellaista. Mielestäni on ikävää ja vähän onnetonta, jos yhden tällaisen hyvän hankkeen toteuttamiseksi me joudumme eräällä lailla sijoittamaan kaikki ne varat, jotka vuoden ajaksi on varattu kevyelle liikenteelle.

Mikä tähän olisi sitten ratkaisu? Mielestäni ratkaisu olisi se, että tämänkaltaiset hankkeet erikseen budjetoitaisiin investointien listaan, niin kuin budjetissamme on. Toinen vaihtoehto olisi se, että jatkossa kun tällaisia isoja hankkeita on muitakin tulossa kuin tämä Huopalahdentien alitus - tulevaisuudessa mm. Tukholmankadun alitus tai Nordenskiöldinkadun kevyen liikenteen silta - että me rohkeasti muutamaksi seuraavaksi vuodeksi korottaisimme kevyen liikenteen määrärahoja. Olisiko se sopiva taso jotain kolmea miljoonaa tai jotain senkaltaista, en ota siihen kantaa. Mutta yritän etukäteen arvon valtuutettuja motivoida tekemään hyviä päätöksiä, kun ratkomme ensi vuoden ja seuraavien vuosien budjetteja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Helistö puhui asiaa siinä mielessä, että silloin on kysymys koko järjestelmästä eli tässä tapauksessa kevyen liikenteen järjestelmästä, että se ei voi olla sidoksissa yhden tai kahden, aika mittavan investoinnin rahoitukseen, vaan ne pitää erottaa toisistaan.

Tässä tapauksessa vetoan - budjettineuvotteluja käytäessä - siihen, että nyt ei käy niin, että tällaisen tarpeellisen ja tulevaisuudessa joidenkin muidenkin tarpeellisten alikulkujen rakentuessa kevyen liikenteen reitistö rapautuu tai sitä ei kehitetä niin kuin sitä pitäisi kehittää. Tulee vain mieleen, miten se meidän pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelmakaan etenee tai pääsee etenemään, jos tämä on tahti. Jopa mielellään kysyisin sitä - näin ihan ilman paperia - miten se etenee? Kesän mittaan olen tullut vaan huomanneeksi, että jälleen kerran teitä rakennettaessa pyörätiet ovat yleensä tietyökuoppien kohdalla ja sitä kautta reitistö rapautuu. Toivon mukaan tämä valtuutettu Helistön hyvä ajatus otetaan huomioon ja eriytetään nämä hankkeet tai ainakin tiedostetaan, että se rakenne ei saa vaarantua, liikennerahat kevyen liikenteen reiteille eivät saa vähentyä sen mukaan, jos tänne rakennetaan pari kolme alitunnelia.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Olen valtuutettujen Helistön ja Bryggaren kanssa samaa mieltä tästä kokonaisajattelusta.

Tämän alueen ja kylän jäsenenä täytyy kiittää ja olla onnellinen, että tämä yksi keskeinen ja paljon huolta ja turvattomuutta aiheuttanut ratkaisu tehdään kuitenkin. Nyt kun on taas kartoitettu koulujen alkuvaiheessa sitä, että missä Helsingissä on lapsille vaarallisimpia reittejä, niin tämä oli varmasti kiireisin ja koettu todellakin pelottavaksi. Samankaltaisia uusia ja osittain vielä samojen koulujen lapsille on sitten Mannerheimintien puolella. Vanhaan kaupunkirakenteeseen on huomattavasti vaikeampi saada riittävän leveitä, turvallisia ja toimivia rakenteita.

Toivoisin, että siinä jatkokartoituksessa mietittäisiin myös uusia kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti sopivia ratkaisuja, millä saisimme Mannerheimintiellä ainakin Meilahden koulun ja Tullinpuomin puiston välissä ja vastaavasti olen ymmärtänyt, että Kalliossa Hämeenkadun ympärillä, missä lapset liikkuvat merkittävässä määrin, ratkaisuja, jotka olisivat uusia innovatiivisia ja moderneja ja sopisivat kaupunkikuvaan ja jotka siis alittaisivat kaupungin vilkkaimpia pääkatuja.

Vielä tästä nimenomaisesta ratkaisusta:

Asemakaavassa ei vielä näy yksityiskohtaisia piirustuksia. Kun tähän nyt muutenkin liittyy pyöräilylle hiukan hankaluuksia, niin toivottavasti ainakaan sitä hankaluutta tähän ei rakenneta, että pyöräilijät eivät näkisi sieltä aukoista kunnolla ja että sisään tulevia pyöräilijöitä eivät kävelijät näkisi. Meillä on nykysuunnittelussa hyviä ratkaisuja siitä, että levennetään alapäästä tai keskeltä niin, että tosiasiassa niissä aukoissa se pyöräilijän korkeudelta ja pyöräilijää katsovan näköyhteys toimii. Tämä tuleva tunneli on sen verran kapea kuitenkin ja siinä liikkuu paljon, samaan aikaan molempiin suuntiin sekä jalankulkijoita että pyöräilijöitä. Jos ei tätä aukkojen näkyvyysongelmaa ratkaista hyvällä, itse asiassa vaikka ei sitten ihan siellä ylhäällä ja maan tasossa leveyttä nostamalla, niin ainakin niitten aukkojen suita seinämistä leventämällä, tästä tulee ahdas siihen liikennemäärään nähden.

Ja aivan viimeiseksi, ja tämä liittyy enemmänkin rooliini lakivaliokunnan puheenjohtajana eduskunnassa ja kansalaisten turvattomuuskokemustutkimuksiin:

Ei voi liikaa korostaa sitä, kuinka tärkeätä on, että tähän ..?..keskelle tulee valoaukko, vaikka se maksaa ja että meillä on resursseja ja voimavaroja katsoa, että lamput ovat aina päällä pimeänä aikana ja että joku käy tarkistamassa, että sinne ei ilkivallan tai liian harvojen huoltovälien takia synny pimeätä tilaa. Aivan ykkönen tällaisessa turvattomuuskokemustutkimuksissa, jotka ovat omiaan poikimaan myös levottomuutta ja jopa rikollisuutta, on se, jos syntyy pimeitä kaupunkitiloja, jonne naisten ja lasten pitäisi uskaltaa mennä.

Arvoisa puheenjohtaja.

On aivan totta, mitä valtuutettu Brax totesi, että me tarvitsemme jatkuvasti liikenneturvallisuuden ja nimenomaan lasten liikenneturvallisuuden tutkimista ja sitä kautta alikulkutunneleiden rakentamista.

Korostaisin kuitenkin, että Huopalahdentiellä esimerkiksi tämän koulutytön kuolemantapauksen jälkeen ainoastaan lyhyen ajan kesti se nopeusrajoituksen noudattaminen, mitä Huopalahdentielle oli määrätty. Sen jälkeen, yhä edelleenkin siellä ajetaan ylinopeutta. Näin on monessa muussakin paikassa, joissa näitä turvallisuusriskejä on. Samanaikaisesti, kun pohdimme, miten teemme katuja turvallisimmiksi, myöskin alikulkureittejä hyväksikäyttäen, pitäisi liikennekulttuuria ja nopeusrajoitusten valvontaa ja noudattamista saada huomattavasti paremmaksi. Näin ollen toivon, että nopeusrajoitusten kameravalvonta voitaisiin mahdollisimman nopeasti toteuttaa Helsingissä. Se ehkä auttaisi tähän liikennekulttuuriin ja sitä kautta parantaisi myöskin lasten turvallisuutta. En usko, että me voimme koskaan rakentaa niin montaa alikulkutunnelia, että kaikille lapsille voitaisiin saada turvallinen koulureitti, elleivät autoilijat ja muut muuta käyttäytymistapojaan.

Valtuutettu Helistö totesi, että alikulkutunnelien rakentaminen vie paljon rahaa. Näin kyllä tapahtuu. Se on kallista puuhaa.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Varsin mielenkiintoista on se, että tässä alikulkutunnelirakentamisessa on erikseen budjetoitu johtosiirrot erä, joka on 225 000 euroa. Minun on vaikea kuvitella, että sitä voitaisiin mitenkään ajatella kevyen väylästön kustannukseksi. Tämä on jonkinlainen siltatyö. Mielestäni valtuutetut, niin Bryggare ja Brax ja Helistö tietenkin, ovat oikeassa siinä, että tämä täytyy erikseen budjetoida.

Mielestäni valtuutettu Braxin käyttämä puheenvuoro oli tärkeä. Käytän päivittäin alikulkutunnelia, joka on Laajasalossa mäen alla, johon pyöräilijät tulevat valtavalla nopeudella. Se on aamulenkkini vaarallisin paikka.

Sen vuoksi näkisin, että tämä tunneli pitää rakentaa niin, että pyöräilijät joutuvat taluttamaan pyöränsä tunnelin läpi, jotta eivät ajaisi lapsia kuoliaaksi, jotta siitä ei muodostuisi uutta loukkoa, niin kuin valtuutettu Brax esitti. Valaistus on äärimmäisen tärkeä, mutta ennen kaikkea myöskin ajonopeus tunnelissa. On monia tapauksia. Itse koen, että siinä tunnelissa, jota itse käytän, pyöräilijät ajavat jopa 30 - 35 km tuntinopeudella vain sen takia, että se on jyrkän mäen alla. Tämä pitää ottaa huomioon.

Mielestäni meidän täytyy sopia siitä, että tämä ei saa vähentää kevyen väylästön rakentamista, jota pitää vuosittain suunnitelmallisesti kehittää tasaisesti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täydennän edellisiä puhujia vain sellaisella lisäpointilla, että jos mietitään, tällaisen alikulkutien ajatteleminen ei ole tarkoituksenmukaista pelkästään kevyen liikenteen käyttämisen näkökulmasta, vaikka se yllyke siihen tulisi turvallisuuden lisäämisen näkökulmasta. Se toki sivutuotteena auttaa esimerkiksi autoliikenteen sujuvoittamista ja muita tämäntyyppisiä asioita. Tässä kyseisessä tapauksessa on selkeästi kyse myös sen ostarin kehittämisestä. Se liittyy läheisesti siihen kauppakeskittymän parantamiseen ja yleisilmeen kehittämiseen, mikä on kaikki järkevää. Mutta sen takia jälleen kerran palataan siihen, että se on luonteeltaan hyvin yleisinvestointimainen jne.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Anttila on oikeassa siinä, että liikennevalistus on tietysti aivan keskeistä.

En mielestäni sanonutkaan, että jokainen koulutie on turvattava alikulkutunneleilla, vaan että Helsingissä on kartoitettu ja tiedetään, missä on todella vaaralliset paikat, joissa on poikkeuksellisen suurta vaaraa. Esimerkiksi Mannerheimintiellä on toistuvasti huomattu se, että kaikki alueen lapset päiväkodeissa ja kouluissa on opetettava siihen, että liikennevaloihin ei voi luottaa. Se on aika jännä, kun sitten lapset kysyvät, että miksi ne sitten ovat. Päin punaisia ajaminen, suojateiden ylittäminen punaisilla on Mannerheimintiellä niin yleistä, että sen takia kaikissa vaarallisimmissa paikoissa on paitsi liikennevalvontaa lisäämällä, myös hyväksyttävä se tosiasia, että lasten henki on tärkeämpi kuin se periaate, että jollain aikaviiveellä ehkä saamme autoilijat paremmin kuriin.

Muistuttaisin vielä tästä asiasta. Olen myös valtuutettu Anttilan kanssa aivan samaa mieltä - ja olemme tästä ennenkin täällä keskustelleet - että Helsinki saisi jatkossa kameravalvontaoikeuden ja rikemaksuoikeuden. Se on valtakunnan asia. Meidän täytyisi ehkä seuraavia vaaleja varten sitouttaa kaikki puoluejohtajat tähän hankkeeseen. Tällä vaalikaudella valitettavasti kävi niin, että se ei nykyhallituksessa mennyt läpi. Nyt olisi varmasti oikea aika saada kaikki puolueitten johtajat sitoutumaan pääkaupunkiseudun erityistarpeisiin, saada oikeus valvoa omaa liikennettään.

Sitten päivän annos rakennussuojeluasiaa.

Kaava-alueella sijaitsee vanha Elannon myymäläkiinteistö, sellainen 2,5-kerroksinen harjakattoinen ihastuttava talo. Asemakaavakäsittelyn aikana tämän talon kohtalo on ollut vähän vaakalaudalla. Alkuvaiheessa talon alkuperäinen omistaja halusi purkaa kyseisen kiinteistön. Siinä vaiheessa kun asemakaava oli kaupunkisuunnittelulautakunnassa, tilanne oli se, että omistaja halusi rakentaa uuden talon. Sitten jossain vaiheessa kiinteistöstä tehtiin kauppoja ja uusi omistaja tällä hetkellä ei ilmeisesti haluakaan purkaa kyseistä taloa. Eli joka tapauksessa näyttää siltä, että lähivuosien ajan tämä vanha Elannon kiinteistö säilyy.

Kuten listatekstejä lukiessanne olette huomanneet, olemme kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja kaupunginhallituksessa tehneet esityksen, jossa tämä vanha Elannon kiinteistö säilytettäisiin tai suojeltaisiin.

Vaikka nykyinen kiinteistön omistaja ilmeisesti haluaakin pitää tämän kyseisen rakennuksen pystyssä ja käytössä, esitän, että tämä asia palautettaisiin uudelleen valmisteltavaksi siten, että kyseinen kiinteistö tontilla 32019/4 suojellaan.

Ja siinäpä se nyt sitten taas olikin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen aivan samaa mieltä valtuutettu Helistön kanssa siitä, että tämä vanha Elannon rakennus olisi säilyttämisen ja suojelemisen arvoinen. Ja vaikka tosiaan on nyt niin, että nykyinen omistaja ei aio sitä purkaa, niin - kuten tästäkin tapauksesta huomaamme - se suojelumerkintä on se, mikä sen sitten omistajavaihdoksessa turvaa, että se hieno rakennus säilyy.

Joten kannatan lämpimästi valtuutettu Helistön tekemää palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan vain tuoda esille Pihlajamäen alueen asukkaiden ja asukasjärjestöjen tyytyväisyyden tähän kaavaan. Oikeastaan vain pientä napinaa on sieltä suunnalta kuulunut. Niin kuin esityslistasta käy ilmi, jotkut ovat paheksuneet erään tien nimeämistä Jengipoluksi. Tämän enempää en itse aio siihen puuttua, koska minusta se on ihan kiva nimi.

Mutta sitten sellaisena vakavampana huolen aiheena siellä on esitetty se, että tullaanko puistosta todella sitten huolehtimaan kunnolla sen jälkeen kun se on valmis. Se on nimittäin aika laaja puistoalue. Ylipäätään on oltu erityisen tyytyväisiä siihen, että nuorisoa on kuunneltu tällaisen puistoalueen suunnittelussa. Toisaalta siitäkin ovat jotkut yksittäiset ihmiset sanoneet, että nuorien kuuleminen olisi ollut jollain tavalla yksipuolista. Mutta minun nähdäkseni ne ovat ihan yksittäisiä mielipiteitä, että kyllä tuntuu, että tähän ollaan tyytyväisiä. Nyt kun vielä on suojelukaavakin tulossa sinne alueelle, voisi toivoa, että nämä yhdessä lisäisivät tämän alueen viihtyvyyttä ja turvallisuutta ja myöskin lähipalvelujen ja viheralueiden tulevaisuutta, jotka ovat ymmärrettävästi suurta huolta herättäneet siellä alueella.

Ei muuta. Tyytyväisiä ollaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sivulla 112 mainitut kaksi maanomistajien kanssa allekirjoitettavaa sopimusta on allekirjoitettu 22. ja 29.8.2006.

Mutta ehkä tässä voisi, kun pönttöön on päässyt, todeta, että tämä on kyllä aika mielenkiintoinen ja tärkeä kaava ennakkotapauksena ajatellen vaikka Malmin tulevaa kaavoitusta. Tässä harjoitellaan uudentyyppistä kaupunkipientalosuunnittelua, ja mielestäni on kohtuullisesti päästy siinä eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Alppikylä tullaan rakentamaan Lahdentien melualueelle. Alppikylän asukkaita, samoin kuin tien toisella puolella asuvia, pitää suojella liikenteen melulta, koska se on terveysriski.

Meluntorjunnan rakentaminen laahaa joka puolella kaupunkia tarpeiden jäljessä sen takia, että kustannuksia pitäisi jakaa Tielaitoksen kanssa. Neuvottelut ovat olleet kovin nihkeitä.

Sen takia olen tehnyt ponsiesityksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Lahdentien meluesteet pitää rakentaa valmiiksi ennen kuin asukkaat muuttavat Alppikylään.

Yritin tähän lauseeseen ympätä niin, että se tarkoittaa sitä, että jos meluolosuhteet muuttuvat meluesteen rakentamisen takia siellä tien itäpuolella huonommaksi, niin ne kaikki meluesteet sillä alueella pitää rakentaa valmiiksi.

Puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Aluksi ilmoittaisin kannattavani valtuutettu Vikstedt-Nymanin pontta.

Tämä asia on ollut lausunnolla monessa paikassa, mm. yleisten töiden lautakunnassa. Siellä esitin lausuntoon eriävän mielipiteen, jossa toin esille seuraavaa:

Alue on korkean meluasteen aluetta ja sillä on merkittäviä pohjaesiintymiä. Alueen maat ovat pilaantuneet. Lahdenväylän nopeasti kasvava liikenne lisää voimakkaasti ilman hiukkaspitoisuuksia. Alueella olevan rautatievarauksen päälle rakennetaan. Alueen tontit ovat niin pieniä, että autojen pysäköinti on järjestettävä kadunvarsipysäköintinä. Rakennusteknisesti aluerakentaminen on poikkeuksellisen kallista eikä haittoja voida kokonaan torjua. Tämän vuoksi alue ei sovellu asuinrakentamiseen eikä varsinkaan pientalojen rakentamiseen, koska niissä asumisessa ulkona olemisella on suuri merkitys. Tähän voidaan vielä lisätä se, että tätä aluetta on suunniteltu pitkään. Siinä on mennyt monen suunnittelijan työpanos vuosien aikana. Tällaisia pientaloalueita kaupunkiin halutaan sitä varten, että saataisiin lisää veronmaksajia. Olisi hyvä, jos tällaiselle alueelle, jotka ovat näin kalliita rakentaa kaupungin puolesta - kunnallistekniikka ja muu ja sitten vielä tuleville rakennuksille muodostaa uusia kustannuksia, kun siinä täytyy ottaa näin monta erityisominaisuutta huomioon - niin tästä rakentamisesta itse asiassa pitäisi pidättyä kokonaan. Yleiskaavan mukaan meillä on vuosittain mahdollisuus rakentaa 3 500 uutta asuntoa. Luulisi tästä mahdollisuudesta löytyvän riittävästi maapohjaa, joille voidaan rakentaa pientaloja.

Tällä alueella ei ole palveluja eikä niitä ole tarkoitus tälle alueelle rakentaa. Sen tarkoituksena on tukeutua Jakomäen palveluihin ja tietty hyöty siitä tulee jakomäkeläisille, kun väestöpohja tätä kautta järjestyy. Samalla tällä alueella ei ole suoraa kulkua, pääsyä Jakomäkeen, vaan sinne on kilometri läntistä tietä pitkin ja sillan yli 400 m ja sitten kilometri taas Jakomäkeen palveluiden luo. Eli kautta linjan tämä on - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpinen sanoi - harjoitustyö, joka on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tässä on nyt näytetty, mitä kaikkea voidaan tehdä kun oikein yritetään. Mutta hyvää asuinaluetta tässä ei tule.

Otin tämän asian erityisesti esille siitä syystä, että tämä sama asetelma voi tulla meille esille muitten kaupunginosien osalta. Kannattaisi miettiä, mitä suunnitellaan, mitä kaavoitetaan ja noudattaa sitä vanhaa periaatetta mitä Helsingissä on noudatettu, että parhaat maat kaavoitetaan ensin ja sitten vasta huonommat. Nyt jäljelläkin olevissa maissa on tällainen paremmuusjärjestys vielä olemassa ja tämä Alppikylän pohja vaikuttaa kaikkein huonoimmalta.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Itse näen, että on hyvä, että tämä alue lopultakin saadaan kaavoitettua. Rakennusoikeutta tulee varsin kohtuullisesti. Asuinrakennusoikeutta reilut 80 000 k-m² ja toimitilarakennusoikeutta reilut 22 000 k-m².

Itse ajattelin kysyä tästä HELI-ratavarauksesta ja mahdollisuudesta, että Ratahallintohallintokeskus tulee valittamaan tästä kaavasta.

Tilanne mielestäni jää esittelytekstissä vähän auki. Kysyisinkin apulaiskaupunginjohtajalta, mikä on tämän hetkinen konsultaatiotilanne Ratahallintokeskuksen suhteen?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Se todellakin on sillä lailla hankala juttu ollut, että - niin kuin esityslistalla mainitaan - liikenne- ja viestintäministeriö on jo vuosikaudet sanonut meille, että siitä HELIstä ei tule mitään eikä siihen pidä turhan päiten varautuakaan. Meillähän on pääkaupunkiseudun liikeneuvottelukunta, jossa jatkuvasti tällaista keskustelua käydään. Ja kuitenkin sitten, tietysti kun maailma voi muuttua ja tämä oli erityisen aktiivista, HELI-radan kruksaaminen, vaiheessa, jossa oikorata päätettiin vetää pääradan kautta Lahteen eikä HELI-rataa pitkin Kouvolaan, mikä oli kilpaileva vaihtoehto. Kun tällainen raskas oikoratainvestointi tehtiin, HELI-rata jäi mietintämyssyyn. Mutta totta kai joskus voi rannikkorata Pietariin kulkea jostakin, ja tämä on yksi mahdollisuus.

VR on lähinnä suuttunut siitä, että he joutuisivat, jos HELI-rata toteutuu, tekemään varsin kalliin tunneliversion. He haluaisivat, että maan päällä pidettäisiin vaikka viisikymmentä vuotta varausta, jos sitä joskus tarvitaan. Mutta yhdyskuntarakenteellisesti Helsingissä pitää sellaisia maanpäällisiä ratalinjavarauksia, on äärimmäisen kallista, jos sille lasketaan se vaihtoehtoinen tappio, että se lamaannuttaa tämän alueen rakentamisen käytännöllisesti katsoen sitten kokonaan. VR:n happamuus johtuu pääasiassa tästä, että tunneli on kallis, mutta ei mahdoton.

Neuvotteluja on käyty kaiken aikaa. Oma käsitykseni on, että VR ei tulisi valittamaan, vaan tämä on pitkin hampain jollain tavalla hyväksytty. Ei näistä koskaan voi olla varma. Se on ikävä takaisku tietysti, jos ne jatkavat sellaista. Mutta valituksen menestysmahdollisuudet ovat kyllä vähäiset. Julkisen vallan viranomaisten ei pitäisi tehdä sellaista viivytyskiusantekoa toisilleen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin halunnut vaivata samaan aikaan vähän apulaiskaupunginjohtaja Korpista sillä, että kun täällä valtuutettu Vikstedt-Nyman kyselee meluesteiden perään, niin meillä se on ollut ikuinen keskustelun aihe Helsingin seudulla ja aiheesta. Ainakin niin kauan kuin minä täällä olen istunut, esteitä rakennetaan metsiin, mutta ihmisten ympäristöön vähemmän. Valtio on ollut pikkaisen tässä nihkeä. Tietysti se on kansanedustajien syytä.

Kysyisin, mikä on ennuste? Mikä on ennuste tämän asian kohdalla, kun totuushan on se, että tuolla alueella melu varmasti jatkossa kasvaa ja sitten siinä vaiheessa, kun se on toteuttamisasteessa, tilanne voi olla vieläkin hurjempi kuin se on tällä hetkellä? Eli tämän ponnenkin ajatusta vähän mukaillen, että miten mennään?

Itse ponnesta sanoisin, että tämä on kohtuullisen rankka ponsi, jopa vähän, niin kuin täällä pohdittiin, että olisiko vähän jopa vastaesityksen poikastakin tässä ponnessa, kun vaaditaan päätöksiä jo ennen kaavaa. Mikä on apulaiskaupunginjohtajan Korpisen arvio tästä melutilanteesta?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Meidän rekordimme näissä meluasioissa valtion kanssa on tosi surkea, niin kuin kaikki tietää Hämeenlinnanväylän jne. Nyt on pientä toivoa, että ensi vuoden budjetissa olisi tähän varoja ja säteittäisten väylien kehittämiseen, mukaan lukien meluesteet. Mutta tällainen uusi hanke, kun meillä on vanhoja niin paljon jonossa, ei tietenkään voi luvata. Toisaalta ei tällaisiin papereihin mielellään kirjoita, että koska me tiedämme, että valtio ei hoida vastuitaan, niin kaupunki hoitaa sen sitten. Jos sen laittaisi tähän, niin silloin valtio kiittäessä sanoisi, että kiva kun hoidatte, ettei tarvitse neuvotellakaan. Eli kyllä me yritämme. Lahdenväylä on julkinen tie ja se kuuluu valtion piikkiin. Mutta yleensähän on niin, että kenellä on kiire, niin se maksaa. Ja valtiollahan ei ole yleensä mihinkään kiire, ainakaan Helsingin kehittämisasioissa, että siinä mielessä meidän neuvotteluasema noin kroonisesti on heikon puoleinen, mutta jotainhan aina saadaan aikaiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Ihan samaan aiheeseen elikkä meluesteitten hitaaseen toteuttamiseen Helsingissä olisin itsekin puuttunut.

Valtuutettu Vikstedt-Nymanin edellytys Alppikylän kohdalle osalle on hieman kyseenalainen. Asuntotuotannon ja asukkaitten kannalta saattaa syntyä liian pitkä viive, mikäli odotetaan, että meluesteet on rakennettu ennen kuin asukkaat saavat muuttaa alueelle, varsinkin jos asuntotuotanto toteutetaan aikataulun mukaisesti, talot seisovat tyhjillään, kunnes saadaan se melueste. Se saattaa kestää kaksikymmentä vuotta. Meillä on kokemusta!

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan pontta.

Mielestäni meidän asiamme valtuutettuina on varmistaa melut ennalta, ettei melusta tule asukkaille terveysriskiä. Luulisin valtionkin alkavan kiinnostua asiasta, sillä terveysriskien ja samalla terveyskulujen ehkäisyyn on varmasti syytä sielläkin päin.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Ihan lyhyenä kommenttina esittäisin, että minäkin tuen tätä pontta, enkä osaa sitä mitenkään mieltää vastaesitykseksi, kuten edellä kuvattiin. Tämä kuuluu nimenomaan ympäristölautakunnankin edellytyksiin, tai toiveisiin lausunnossa, joita noudatettaisiin silloin, kun tämä kaava toteutetaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin kysynyt vielä apulaiskaupunginjohtaja Korpiselta, taikka puheenjohtajalta itseltäänkin vielä miettimistä? .

Tässä ponnessa kaupunginvaltuuston ehdotetaan edellyttävän, että nyt hyväksyttäisiin kaava, mutta valtuusto samalla "edellyttää", mikä on aika vahva, itse asiassa hyvinkin vahva ilmaus, että tälle alueelle ei saisi sitten muuttaa.

Minun käsittääkseni sellaiseen meillä ei ole mitään valtaa eikä oikeuttakaan hyväksyä ensin kaava ja ikään kuin antaa rakentamisen periaatteessa juridisesti jatkua ja lähteä siitä, että meillä olisi joku mahti ja valta estää sinne asukkaiden muuttaminen, jos aivan toisessa järjestyksessä päätettävä, toisessa järjestyksessä rahoitettavat meluesteet eivät toteudu.

Samalla kääntyisin valtuutettu Vikstedt-Nymanin puoleen, että jos on tarkoitus yrittää saada tälle asialle painoarvoa, niin voisiko ajatella, että pontta muutettaisiin niin, että tätä painotettaisiin tai jotenkin muuten ponnen näköiseen muotoon, että valtuusto pitäisi tärkeänä, että meluesteet valmistuisivat ennen kuin asukkaat ovat sinne muuttaneet? Tässä on nyt sellainen ristiriita, että miten kaavan yhteydessä voidaan edellyttää, ettei laillisesti kaavoitetulle ja rakennetulle alueelle saisi muuttaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jos katsoo tätä kaavaa, niin kaavaanhan tämä melueste on merkitty. Jotta tälle alueelle saa täyttää ne ympäristövaatimukset, joita asuinalueella on syytä olla, niin se nimenomaan edellyttää meluestettä. Ja aivan niin kuin valtuutettu Kajos toi ilmi, myös ympäristölautakunta on tuonut esille sen, että pitää olla 4-metrinen melueste.

Tässä on kysymys siitä, että jos valtuusto edellyttää tätä ja rakennetaan, niin silloin me annamme aika kovan viestin siitä, että ei anneta tehdä asuinaluetta niin, että se on terveellisyysriski melun kannalta. Tästähän on kysymys, että haluammeko me valtuutettuina antaa selkeän viestin siitä, että kun melualueelle tehdään asuntoja, niin kaupunki kun kaavoittaa, niin kaupungin velvollisuus on myös huolehtia siitä, että melun torjunta on sellaista, että se ei ole ihmisille terveysriski. Toki voi olla sellaisiakin näkemyksiä täällä valtuustossa, että kaavoitetaan vaan melualueelle eikä välitetä ihan viimeisen päälle siitä melu- ja terveysriskistä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaava-asiakirjat ovat tietysti juridisesti ne sitovat rakennuslautakunnalle ja rakennusvalvontavirastolle, jonka mukaan sitten rakennuslupia voidaan antaa. Jos luetaan, mitä täällä kaavamääräyksessä tästä asiasta nyt sanotaan, niin se on seuraavaa: "Alppikylän uudet tämän asemakaavan mukaiset asuinrakennukset saadaan ottaa käyttöön sen jälkeen, kun tontti on riittävästi suojattu Lahdenväylän melua vastaan." Tämä on se, jota rakennusvalvonta tarkastajaa ja valvoo, ennen kuin se antaa rakennuslupia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Otan vaan mallia valtuutetun ohjekirjasta. En ole juristi, niin tietenkin laitoin, että "edellyttää". Mutta jos se on viisaampaa, voiko sen muuttaa?

Jos sopii, muutan ponsiesitykseni kuuluvaksi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki pyrkii siihen, että Lahdentien meluesteet on valmiiksi rakennettu, kun asukkaat muuttavat Alppikylään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Vikstedt-Nymanin tekemä muutos on erinomainen.

Ja tietysti, ollaan nyt ihan, eletään tässä maailmassa ... Jos ajatellaan Mannerheimintiellä tilannetta, jossa aika lähellä kulkee autoja asuntojen läheisyydessä ynnä muualla, niin me emme ajautua maailmaan, jos urbaanilla alueella tällaisia ehdottomia kieltoja tulee. Tosin tavoite pitää olla se, niin kuin tässä uudessa ponnessa on, että saadaan nopeasti aikaan meluesteitä. Maailma tulee varmasti muuttumaan tässä asiassa tiukemmaksi, toivon mukaan, koska melu on yksi suurimpia ongelmia, terveysongelmia. Hyvä, että täällä salissa nousi tästä asiasta keskustelu. Tätäkin kautta varmasti viesti menee perille valmisteluun, että niitä neuvotteluja valtion kanssa käydään niin, että Helsingin seutu arvioidaan oikealla tavalla ja pannaan sinne kärkeen, kun rahoja jaetaan eri tiepiireille.

Puheenjohtaja.

On mukavaa, että valtuusto kiihkeästi keskustelee melukysymyksistä, koska - kuten valtuutettu Bryggare juuri sanoi - melu on yhä enemmän tiedostettu terveyshaitta Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla.

Mutta jos katsomme esityslistaa ja katsomme vähän pidemmälle, niin Helsingin ympäristöraportissa vuodelle 2005 kerrotaan, että meillä on juuri päivitetty meluntorjuntaohjelma ja ohjelmaan on sisällytetty 57 meluntorjuntaa kiireellisimmin tarvitsevaa kohdetta, siis vain kiireellisimmät kohteet. Meille ei ole varmastikaan saatu rahoitusta näillekään. Sinänsä on mukava, että valtuutettu Vikstedt-Nyman on aktiivinen tässä asiassa ja valtuusto näin positiivinen, mutta soisi sen sitten koskevan koko kaupunkia, koko pääkaupunkiseutua ja eritoten tietenkin valtion suhtautumista tähän asiaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Siellä ole molemmat napit vahingossa painettuna.

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki pyrkii siihen, että Lahdentien meluesteet on valmiiksi rakennettu, kun asukkaat muuttavat Alppikylään.

Tämä oli ponsiehdotus.

Ihan siltä varalta, että muutettua ponsiesitystä täytyy erikseen kannattaa, niin kannatan valtuutettu Vikstedt-Nymanin uudistettua ponsiesitystä. Se on hyvä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on tärkeä ponsi. Meille tulee myöhemmin tänään käsittelyyn raportti, josta näkyy, että joka viides helsinkiläinen asuu alueella, jossa melutaso ylittää valtioneuvoston asettamat ohjearvot. Ja valitettavasti tämä ei johdu pelkästään siitä, että valtiovalta on huonosti hoitanut oman leiviskänsä meluntorjunnassa. Kyllä tämä johtuu myös siitä, että Helsingin kaupunki hoitaa näitä asioita huonosti.

Aivan viime vuosien kaavoitusratkaisuissa on ollut useita tapauksia, joissa on ryhdytty kaavoittamaan asumista alueille, joista tiedetään, että ne ovat hyvin hankalia meluntorjunnan kannalta. Tässä suhteessa olisi syytä kaupunkisuunnittelupuolella miettiä jatkossa omaa toimintalinjaa. En siis aseta kyseenalaiseksi Alppikylän rakentamista.

Kannatan valtuutettu Vikstedt-Nymanin tekemää pontta.

Puheenjohtaja.

Nyt puhutaan kovasti melusta, vaikka pitäisi puhua vakavammasta terveysriskistä, mikä tarkoittaa Lahdentien hiukkaspäästöjä. Sieltä tulee kumipölyä PAH-yhdisteineen, kivipölyä asbestisidonnaisuuksineen ja erilaisia bitumiyhdisteitä PAH-yhdisteineen, jotka kaikki ovat syöpää aiheuttavia. Siitä syystä tällaiselle alueelle ei pitäisi lainkaan rakentaa asuntoja, vaan se pitäisi ohjata muuhun käyttöön. Vapaa-aikana ihmiset oleilevat ulkona omilla pihoillaan ja saavat näitä yhdisteitä sisäänsä ja se tulee sitten lisääntyneenä syöpäkuolemina ja sairauksina vastaan tulevaisuudessa. Tämä alue soveltuisi paljon paremmin johonkin teollisuusrakentamiseen, jossa olisi keskusilmastointi suodattimineen jne., jolloin ihmiset eivät sairastuisi.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Sallittakoon pieni suullinen esittelypuheenvuoro Helsingin kaupungin ympäristöraportista vuodelta 2005.

Helsingin kaupunki on sekä merkittävä ympäristönsuojelun toimija että myös merkittävä ympäristön kuormittaja. Keväällä 2005 kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupungin uuden ympäristöpolitiikan, joka edellyttää, että virastot, laitokset ja tytäryhteisöt tehostavat ympäristöjohtamistaan. Kaupungin ympäristöjohtamisen välineistä ympäristöraporttia on tehty jo kuusi vuotta. Ympäristöraportti kuvaa kokonaisuudessaan Helsingin kaupungin toimia ympäristönsuojelun edistämiseksi ja kertoo erilaisten mittareitten avulla, missä on saavutettu tuloksia ja missä ei.

Kaupungin suurimmat yksittäiset ympäristöä kuormittavat toiminnot ovat jäteveden puhdistus ja energian tuotanto. Helsingin Veden Viikinmäen jätevedenpuhdistamon nelivuotinen investointi uuteen puhdistuslinjaan ja biologiseen jälkisuodatukseen valmistui vuonna 2004.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla saavutettiin viime vuonna paras puhdistustulos kautta aikojen, vaikka tätä tulosta ei julkisuudessa ole nähdäkseni kovinkaan näyttävästi huomioitu. Helsingin kuormitus Suomenlahteen pieneni selvästi kaikkien ravinteiden osalta. Vuonna 2005 Helsingin aiheuttama orgaanisten aineiden kuormitus Suomenlahteen väheni edellisvuodesta lähes 40 % ja typpi- sekä fosforikuormat lähes 30 %, kohtalainen saavutus yhdessä kalenterivuodessa. Helsingin Vesi täytti kaikki ympäristölupaviranomaisen asettamat puhdistusvaatimukset. Typpeä poistettiin jätevedestä 89 %, kun lupaehtojen tavoitetaso on 70 %. Fosforin ja orgaanisten aineitten poistoteho oli 97 %, kun tavoite on ollut 90 %.

Vastaavasti Helsingin Energian vuoden 2005 hiilidioksidipäästöt pienenivät vuodesta 2004 viidenneksen. Huomattavaa on kuitenkin niiden suuri vuosittainen vaihtelu. Näihin päästöihin vaikuttavat mm. pohjoismaiset sähkömarkkinat, etenkin vesivoimatilanne ja talven kylmyys. Vuonna 2005 kasvihuonepäästöjä vähensi pohjoismaiden suotuisa vesivoimatilanne. Kokonaisuudessaan päästöt olivat viime vuonna 5 % alhaisemmat kuin vuonna 1990.

Paikallinen ilmanlaatu on Helsingille edelleen suuri haaste. Helsingin ilmanlaatu on yleisesti ottaen melko hyvä, mutta hiukkasten ja typpidioksidin, EU:n raja-arvojen ja kansallisten ohjearvojen ylittyminen vilkasliikenteisillä alueilla on ollut jokavuotinen ongelma. Ilmanlaatuongelmia Helsingissä aiheuttavat lähinnä liikenteen suorien päästöjen typpidioksidi ja liikenteen nostattama katupöly sekä alueelle kaukokulkeutuvat epäpuhtaudet, joista olemme viime viikkoina saaneet ilmaisia näytteitä. Vuonna 2005 ylittyivät EU:n asettamat hiukkaspitoisuuksien ja typpioksidin raja-arvot. Ylitysten vuoksi Helsinki on joutunut laatimaan EU:n komissiolle selvityksen kaupungin toimista pitoisuuksien alentamiseksi.

Meluhaitat - joista äskenkin oli jo puhetta - ovat lisääntyneet mm. kaupungin väkiluvun lisääntymisen, kaupunkirakenteen tiivistymisen ja ajoneuvoliikenteen voimakkaan kasvun myötä. Suuri meluhaittojen aiheuttaja Helsingissä on tie- ja katuliikenne. Noin satatuhatta helsinkiläistä asuu yli 55 dB melualueella, joka on valtioneuvoston päätöksen mukainen asuinalueiden ohjearvo. Liikennemelulle altistuvan väestön määrän arvioidaan kasvavan jatkuvasti. Vuonna 2005 päivitettiin pääkaupunkiseudun pääväylien meluntorjuntaohjelma. Ohjelmaan sisällytettiin 57 meluntorjuntaa kiireellisimmin tarvitsevaa kohdetta.

Useiden ympäristöongelmien taustalla on luonnonvarojen kokonaiskulutus. Kaupungin ympäristöpolitiikassa edellytetäänkin, että Helsinki tiedostaa globaalin vastuunsa ja pyrkii määrätietoisesti vähentämään osuuttaan ympäristön kuormituksesta. Kaupungin luonnonvarojen kulutuksen kokonaisympäristövaikutusta kuvaa ekologinen jalanjälki. Vuonna 2005 ekologinen jalanjälki laskettiin yhteisesti koko pääkaupunkiseudulle. Laskelmien mukaan keskivertohelsinkiläinen kuluttaa luonnonvaroja yli kolme kertaa globaaliarvosuuttaan enemmän. Kaupunki voi omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä kestävissä kulutustavoissa lisäämällä oman toimintansa ekotehokkuutta. Tätä toimintaa Helsinki toteuttaa niin isona työnantajana, isona julkisena hankkijana kuin paikallisten innovaatioiden edistäjänäkin.

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut.

Tästä raportista olisi paljonkin sanottavaa. Mutta erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota viime vuonna hyväksytyn ekologisen kestävyyden ohjelman toteutumattomiin toimenpiteisiin.

Raportin sivulta 10 löytyvä taulukko, jossa näitä toimenpiteitä ja niiden tilannetta on käyty läpi, on tarkkaan ottaen viime marraskuulta. Epävirallisista lähteistä tilannetta tarkemmin selvitettyäni, kävi ilmi, että se on jossain määrin häilyvää, että voidaanko toimenpidettä pitää täysin auki olevana vai sitten täytäntöön pantuna. Sen vuoksi haluaisin nostaa esiin muutaman ongelman, joita ei ole käytännössä vielä lainkaan täytäntöön pantu näistä toimenpiteistä. Nämä liittyvät etenkin energiatuotantoon, liikenteeseen, rakentamiseen, elinkaariajattelun toteutumiseen sekä ympäristöjohtamiseen. Toisaalta taulukossa on onneksi sellaisia tavoitteita, jotka on merkitty vielä aukioleviksi, mutta ovat jollain tapaa kuitenkin lähteneet etenemään. Näitä en erikseen luettele. Suurin osa niistä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävistä toimenpiteistä näihin onneksi kuului, mistä voi olla iloinen.

Sen sijaan käynnissä olevista toimenpiteistä ilmeisesti juurikaan ei käytännössä ole pantu toimeen uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Aika pitkälti kivihiili- ja maakaasupohjalla täällä edelleen liikutaan. Katupölyongelmat ovat edelleen esillä olleet. Vaikka ne sisältyvät rakennusviraston sitoviin talousarviotavoitteisiin, niihin ei ole rahaa kuitenkaan varattu. Ekologisen rakentamisen ohjelma on myöskin aika rapakunnossa. Sen tavoitteita ei juuri näy kuin ehkä koekäytössä tällä hetkellä toteutuvan. Sen sijaan näistä tavoitteista, joita ei edes ole ilmoitettu vielä käyntiin pannuiksi, luomuelintarvikkeiden tarjoaminen takkuilee erityisen pahasti. Itse asiassa tänään juuri kuulin, että kouluruokailun kilpailuttamisessa ei oltu käytännössä suostuttu ottamaan laatukriteeriksi luomuruokaa. Se on mielestäni yksi surkea esimerkki taas siitä, miten kaupungin kilpailuttamisessa helposti taloudelliset kriteerit ohittavat erilaiset laadullisen kriteerit, kuten ekologiset ja inhimilliset arvot. Näihin asioihin toivoisin kiinnitettävän jatkossa paremmin huomiota.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Luin hyvin innostuneesti tätä ympäristöraporttia, kun sain sen kaupunginhallituksen papereiden mukana. Raportti oli laajasti ja hyvin tehty verrattuna mihinkä tahansa Suomessa olevan suuren yrityksen vastaavaan vuosittaiseen raporttiin. Mielestäni meillä on ammattitaitoiset tekijät. Minulla oli lähinnä muutama käytännön kysymys, että miten tästä eteenpäin?

Ensimmäinen asia:

Raportissa on kuvattu taloudellisia ja sosiaalisia indikaattoreita ja teknisiä ympäristöä kuvaavia erilaisia tapahtumia ja mittareita. Miten näitä markkinoitaisiin ja tiedotettaisiin paremmin kaupungin omalle henkilöstölle ensiksi, jotta se motivoisi tekemään vielä paremmin sitä missä on päästy aika hyviin tuloksiin?

Toinen asia:

Ympäristö on varmaan kaikkia kaupunkilaisia kiinnostava tietyssä mitassa. Mutta on olemassa joitakin käytännön asioita, melu, hiukkaspäästöt lähellä jokaista, joista myös kaupunkilaisten pitäisi saada tietää, mitä on jo tehty.

Tiedotus oli ensimmäinen kysymykseni. Pelkkä lehtinen tai uutiskirje niille, jotka ovat jo asiassa mukana, ei varmaankaan ole ihan se aktiivinen ympäristötiedottamisen paras väline.

Toinen kysymykseni koskee näitä indikaattoreita.

Kun täällä on kestävän kehityksen indikaattorit ja niistä seurantaraportti, siellä on kovin paljon erilaisia tekijöitä. Miten apulaiskaupunginjohtaja Sauri priorisoisi näistä ne tällä hetkellä kaikkein tärkeimmät - oman tietysti virastonsa avulla? Mitkä olisivat nyt? Onko niin, että melu nousee yli kaiken? Sen seurantaa varsinaisesti ei täällä ole, tämän luettelon mukaan, sivulla 10, vielä aloitettu. Kaikkia hyviä asioitahan ei kerralla vuodessa saada kuntoon.

Niinpä kolmas asia on se, että kun raportissa on sekä taloudelliset mittarit, sosiaaliset mittarit että teknologiset, kemialliset seuranta-asiat mukana, mitä näistä asioista voitaisiin seurata ehkä joka toinen vuosi tai joka kolmas vuosi? Muutenhan tähän seurantaan ja tähän raportointiin hukkuu ne hyvät tulokset, jotka jäävät sitten vaille sitä kannustavaa huomiota, jos kaikkea viedään niin kuin täydellä rintamalla. Me emme voi saada kaikkea aikaan. Asun Lauttasaarentiellä ja sen Lauttasaarentien melu- ja hiukkaspäästöt eivät siitä yhtään mihinkään muutu, vaikka minkälaisia valleja rakennettaisiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri toi puheessaan esiin, että eniten ympäristövaikutuksia aiheuttavat toiminnat, eli energian tuotanto ja jätevedenpuhdistus, niissä on tapahtunut myönteistä kehitystä. Ilolla luinkin raportista, että ravinnepäästöt on saatu reilusti laskuun Viikinmäen vedenpuhdistamon kehityksen kautta. Mutta olen täysin eri mieltä energian tuotannon osalta, sillä kehitys on ollut kaikkea muuta kuin myönteistä.

Vaikka vuoden 2005 hiilidioksidipäästöt ovat pienentyneet, se on seurausta siitä, että vuonna 2005 vesivoimalla tuotettua sähköä oli pohjoismaisessa sähköpörssissä saatavilla yllin kyllin, ei siitä, että Helsingin Energia olisi tehnyt jonkun hyvän rakennemuutoksen omassa sähköntuotannossaan.

Raportissa on myös valitettavasti verrattu päästöjä vain muihin suomalaisiin kaupunkeihin. Kansainvälisen vertailun tulokset ovat Helsingille huomattavasti vähemmän mairittelevia. Kun suhteutetaan Helsingin kasvihuonekaasupäästöt asukasmäärään, Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat lähes kolminkertaiset verrattuna Osloon ja kaksinkertaiset verrattuna Tukholmaan. Täytyy sanoa, että shame on us. Helsingissä uusiutuvien energian lähteiden osuus koko energian tuotannosta on 8 %, kun Oslossa se on 59 % ja Tukholmassa 36 %.

Alkusyksystä on kuultu monien puolueiden puheenvuoroja siitä, että ilmaston muutos on aito uhka. Olisi aika ryhtyä yhteistoimiin tässä asiassa. Mm. Eero Heinäluoma on vaatinut fossiilisista polttoaineista luopumista, tosin aikataulu taisi olla joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Nyt täytyisi ryhtyä toimeen. Mielestäni Helsingin Energian tulisi pikaisella aikataululla suunnitella investointeja uusiutuvaan tuotantoon.

Valtuutettu Urho toi esiin, että meidän pitäisi priorisoida, mihin me nyt panostamme tässä ympäristön suojelussa. Kuitenkin on niin, että ilmaston muutos on niin järkyttävä uhka, että muilla toimilla ei ole paljon vaikutusta, jos ilmasto muuttuu riittävän paljon ja tällä menolla se muuttuu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Puoskari kommentoi Helsingin Energian sähköntuotannosta tai energian tuotannosta ylipäänsä.

Ihan muutama asia:

Ensinnäkin siitä, että vaikka edelleenkin nojataan aika pitkälti fossiilisiin polttoaineisiin eli hiilivoimaan ja maakaasutuotantoon, niin täytyy muistaa, että Helsingin Energia tuottaa yhdistettynä kaukolämpöä ja sähköä, jolloin hyötysuhde nousee reilusti yli 90 %:iin, jota voidaan pitää maailmanlaajuisesti ihan huippuluokan tuloksena. Tämän lisäksi Helsingin Energia on osaomistaja Teollisuuden Voimassa, josta saadaan siis ydinvoimaa pääsääntöisesti ja sitten muutamissa pienemmissä vesivoimaloissa, josta oli myös puhetta. Elikkä omasta mielestäni ainakin Helsingin Energian energianhankinta on tällä hetkellä erittäin hyvällä taloudellisella pohjalla ja myös erittäin hyvällä pohjalla ympäristönäkökulmista.

Toivoisin myös, että valtuutettu Rauramo ottaisi kantaa tähän, että pohjoisissa naapurimaissamme on kuitenkin päästy puoleen ja kolmasosaan näistä päästöistä mitä Helsingissä on. Siellä ilmastonmuutosta ihan erilaisella temmolla torjutaan kuin täällä Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ympäristöraportti osoittaa sen, että Helsingin kaupunki voi omilla toimillaan vaikuttaa positiivisesti ympäristön tilaan. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat täällä jo mainitut Helsingin Veden tulokset päästöjen vähentämiseksi. Toisaalta raportti kertoo myös siitä, miten epävarmalla pohjalla on markkinoihin perustuva ympäristöjohtaminen. Mm. energiatuotannon päästöjen kehitys voi heilahdella paljonkin vaikkapa pohjoismaisen sähköpörssin hinnoista riippuen.

Raportin perusteella vakavimmat ongelmat Helsingissä liittyvät liikenteeseen. Kuten jo aiemmin täällä tuli esille, noin satatuhatta helsinkiläistä asuu alueilla, joissa melutaso ylittää valtioneuvoston asettamat ohjenormit. Tämä ei koske suinkaan vain niitä valtuutettu Bryggaren mainitsemia Mannerheimintien varrella asuvia.

Ilmanlaadun osalta hiukkasten ja typpidioksidin raja-arvojen ylittyminen on jatkuva ongelma. Senkin pääsyynä ovat Helsingissä autoilun nostama katupöly ja päästöt. Lisäksi joukkoliikenteen osuus poikittaisessa liikenteessä on raportin mukaan supistunut entisestään ja on enää vain 12 %. Myöskään pyöräilyn edistämistä koskevat tavoitteet eivät ole toteutuneet.

Helsinki joutui jo vuonna 2003 antamaan selvityksen Euroopan unionin komissiolle ilmanlaadun raja-arvojen ylityksestä. Nyt Helsinki joutui aloittamaan Suomen EU-puheenjohtajakauden antamalla uuden selvityksen samasta rikkomuksesta. Ymmärrän toki, että tämä asia liittyy laajempaan pääkaupunkiseudun ilmansuojelun ohjelmaan. Mielestäni tällaisen ohjelman valmistelu ei kuitenkaan saa tarkoittaa pitoisuuksien vähentämiseen tähtäävän toimenpideohjelman laatimista vasta ensi vuoden kesäkuun loppuun mennessä Helsingin osalta, kuten raportissa esitetään. Liikennesuunnittelulla, HKL:n, rakennusviraston ja muilla toimilla voidaan ja on syytä pyrkiä vaikuttamaan pikaisesti ongelman vähentämiseksi.

Tästä syystä ehdotan hyväksyttäväksi seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tekee kiireellisesti toimenpideohjelman liikenteen aiheuttamien hiukkasten ja typpidioksidin raja-arvojen ylittymisen estämiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valitettavasti tässä kohden teille jaettavassa ponsiesityksessä on kirjoitusvirhe. Pyydän korjaamaan siinä olevan "typpioksidi" -sanan kuulumaan "typpidioksidi".

Sitten toiseen asiaan:

Valtuusto hyväksyi runsas vuosi sitten kestävän kehityksen ohjelman yhteydessä ponnen siitä, että kaupungin virastojen, laitosten ja liikelaitosten investointisuunnitelmiin sisällytetään arvio niiden ekologisesta kestävyydestä.

Pidän eräänä tämän raportin puutteena sitä, että siinä ei arvioida laajemmin investointisuunnitelmien ekologista kestävyyttä. Raportissa arvioidaan lähinnä varsinaisia ympäristöinvestointeja.

Kysynkin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, onko valtuuston ponnen johdosta tehty jotain arvioita ja yhteenvetoja siitä, miten investoinnit kokonaisuutena ottaen Helsingissä ja sen virastoissa ja liikelaitoksissa toteuttavat ekologisen kestävyyden ohjelmaa?

Lopuksi haluan korostaa sitä, että ympäristöraportin tiedot edellyttävät meiltä valtuutetuilta johtopäätöksiä, kun valmistellaan seuraavan vuoden talousarviota ja suunnitelmaa. Mielestäni tämä koskee erityisesti joukkoliikenteen tukea ja investointeja. Keskustatunnelin kaltaisen hukkaputken sijasta on syytä investoida joukkoliikenteeseen. Espoon kaupunginhallituksen eilen käsittelemä metroesitys antaa tähän lisää mahdollisuuksia paitsi länsimetron rakentamisen osalta, myös Espoossa tuohon päätökseen liitetyn raidejokerin vauhdittamisen suhteen.

Puheenjohtaja.

Repliikkipyyntö tuli edeltävään, valtuutettu Puoskarin puheenvuoroon. Joten jääköön sanomatta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tähän Helsingin Energian mahdollisuuksiin lisätä uusiutuvaa energiaa:

Helsingissä on varsin kattava kaukolämpöverkko, jolloin sähkön ja lämmön yhteistuotanto on jotakuinkin ainoa järkevä tapa omassa tuotannossa. En pidä kovinkaan realistisena sitä, että jostain perämailta aletaan raijjaamaan puuta, jota poltetaan sitten lisäaineina meidän kattiloissamme, joka voisi olla yksi vaihtoehto. Puuta pidetään enemmänkin paikallisten energian tarpeen tyydyttäjänä. Tuulivoimassa Helsingin Energia on mukana siinä laajuudessa kuin se mitenkään taloudellisesti nykypäivänä on järkevää. En lähtisi hirveän pitkälle laskemaan minkään kotimaisen bioenergian, tarkoitetaan nyt lähinnä peltoviljelyllä saatavien etanolin ja muiden varaan tässä suhteessa. Siinä vaiheessa kun se on taloudellisesti yhtään kestävällä pohjalla, niin näitä investointeja varmasti tehdään, jos se silloin on enää ajankohtaista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Rauramolle puheenvuoroon lyhyesti vain toteaisin, kun hän sanoi, että tuulivoimassa olemme järkevältä osin ja siltä osin mukana kuin voimme olla, niin meillä olisi hyvä mahdollisuus kehittää Helsingin edustalle tuulivoimapuistoa ekologisen Helsingin yhtenä sisääntuloporttina.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Kuten täällä jo monta kertaa on todettu, niin tämä raportti on hyvä ja täällä on monia erinomaisia asioita, joita kannattaa mielestäni eri lautakunnissakin katsoa, että mitä voisi vielä tehdä parempien tuloksien saavuttamiseksi.

Meidän huomiommehan tietysti pitää kiinnittyä siihen, mitä voidaan näissä asioissa tehdä niin, että asukkaiden tuottamat jäte- ja muut päästöt vähenee ja sitten tietenkin - niin kuin monessa paikassa on referoitukin - se, mitä kaupunki voi omilla toimillaan tehdä. Sitten tietenkin tässä asiassa, niin kuin monessa asiassa, on tehtävä järjestelyjä niin, että Helsingissä käy paljon ihmisiä ja me olemme pääkaupunki ja meidän pitää järjestää näitä asioita niin, että myöskin täällä lyhyemmän tai pidemmän aikaa käyvät ihmiset ovat mukana ympäristönsuojelutyössä.

Sen lisäksi täytyy tietysti muistaa se, että kaiken kaikkiaan me rakennetaan täällä kaikilla muilla päätöksillä aina vaan suurempaa kaupunkia. Sehän tarkoittaa sitä, että kaikki päästöt sitä kautta lisääntyvät, niin kuin raportissa on todettukin. Se on tietysti hyvä huomioida - sivulta 29 - että nykyisin tuotetaan jokaista asukasta kohden 372 kg loppusijoitettua jätettä ja se määrä vaan kasvaa.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri raportoi ja mainitsi erikseen Suomenlahteen laskettavien päästöjen vähentymisen. Mutta sitten me kuitenkin kaikki muistamme sen, minkälaisena vähän, ainakin minulle tuli silloin yllätyksenä se, julkisuuden kautta, että laivat laskevat jätevesiään ja lehtien mukaan se ei ole vieläkään kunnossa, vaikka tämän raportin mukaan viemäreitä niitä varten on kunnostettu ja rakennettu. Vähän jää sellainen epävarmuus tätä raporttia lukiessa, että on monia hyviä asioita, johon on satsattu ja jotka ovat parantuneet, mutta onko sitten tällaisia tämän tyyppisiä suuria kysymyksiä kuitenkin vielä peitossa.

Ja kun raportin lopussa sitten mietitään sitä, millä lailla näitä asioita kannattaa raportoida ja mitä asioita vuosittain nostaa esille.

Joka tapauksessa tärkeintä olisi tehdä erilaisia asioita, joilla vaikutetaan ihmisten sekä mielipiteisiin että sitten sitä kautta käyttäytymiseen. Yksi suuri kysymyshän on tämä, mistä täälläkin monta kertaa puhuttu, on roskaaminen. Onko ympäristö yleensä sellainen, koetaanko, että omilla toimillaan voi vaikuttaa ja että tuetaanko sitä, että pyrkisimme jokainen omissa toimissamme välttämään ja miettimään niitä ratkaisuja, mitkä tuottavat mahdollisimman vähän jätettä.

Sen takia mielestäni on tärkeätä tehdä kaikenlaisia toimia. Ehkä yhtenä tavoitteena olisi hyvä kaupungin puolelta esimerkiksi tarttua tähän valtuutettu Hakasen esittämään ponteen.

Kannatan valtuutettu Hakasen esittämää toivomuspontta.

Ärade herr ordförande. Arvoisa herra puheenjohtaja, valtuutetut. Fullmäktigeledamöter.

Sfp vill fästa uppmärksamhet vid konkreta jordnära åtgärder som staden själv kan ta till för att förbättra livsmiljön för sina invånare. Vi vill att staden riktar in sig på att få sina invånare att trivas och att stanna kvar som skattebetalare i Helsingfors. Det här måste vara utgångspunkten också för en miljörapport.

On tärkeää, että ympäristöraportissa haetaan konkreettisia käytännön toimia, joiden kautta voimme täältä käsin helposti vaikuttaa, saavuttaa paremman ympäristön. Esimerkkinä tästä pitäisin ilmanlaatua ja sitä joka keväistä katupesun odottelua. Varsinkin kantakaupungin ilmanlaatuun voidaan vaikuttaa varsin helposti lisäämällä tuntuvasti resursseja keväiseen katujen pesuun. Mikä estää meitä pesemästä katuja useamminkin?

Bästa herr ordförande.

Miljörapporten mår bra av att göras utgående från individens behov, från stadsbornas trygghetskänsla vad gäller den luft barnen andas in. För alla som bor i centrum är det varje vår samma vånda om det att borde man flytta ut barnen härifrån för att luften är farlig för de här små att andas in.

Det är också viktigt att vi fäster uppmärksamhet vid buller, också det buller som alla de luftkonditioneringsapparater uppe på byggnaderna nuförtiden skapar. Det är aldrig tyst i stan fast vi inte har en enda bil som kör förbi, på grund av att luftkonditioneringsapparaterna uppe på taken eller nedanför bullrar.

Vi behöver på olika sätt fästa uppmärksamhet vid de ekologiska fotavtrycken och miljöpolitiken, energipolitiken, men det viktiga är att utgå från invånarnas trivsel.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Olisin minäkin kannattanut valtuutettu Hakasen pontta, mutta sille tulikin jo kannatus. En ehtinyt vetää puheenvuoroani pois.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

Puhun vain yhdestä asiasta, joka vaikuttaa ympäristöömme ja se on jätteet, joita me jokainen tuotamme.

Jokainen jäte-erä vetää perässään tietynsuuruista energiakuormaa. Se energiakuorma voi olla hyvinkin suuri. Kun se ajetaan kaatopaikalle, niin tuhlataan sitä. Täytyy tuottaa vastaava energia, kun tehdään taas uusi tuote. Elikkä kierrätystä pitäisi lisätä. Se vaatii lajittelua. Tätä lajittelua tehdään virastoissa, laitoksissa, yksityistalouksissa ja liikkeissä. Sitten tulee äärimmilleen kilpailutettu siivooja siivoamaan, joka iskee kaikki samaan jätesäkkiin ja heittää ne sitten sinne harmaaseen roskalaatikkoon. Tämähän on hölmöläisten peiton jatkamista. Tätä tapahtuu tässä kaupungissa varsin laajassa mitassa. Hölmöjäkö me olemme? Me kilpailutamme itsemme jätevuoren huipulle. Loistavaa.

Jotta tästä ongelmasta päästäisiin, kierrätyksen lisäksi pääkaupunkiseutu tarvitsee jätteidenpolttolaitoksen. Jäte on yksi muoto energiaa ja se voidaan ottaa talteen. Nykytekniikalla se saadaan ihan varmasti toimimaan siten, että se ei saastuta ympäristöä. Siitä löytyy lukuisia tutkimustuloksia. Lisäksi Euroopassa on 240 jätteenpolttolaitosta toiminnassa. Tutkimuksin on voitu todeta, että jätteiden lajittelu näillä alueilla on huomattavasti tehokkaampaa kuin niillä alueilla, joissa jätteitä ei polteta. Tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Miksi emme pyrkisi jätteenpolttolaitokseen, joka tuottaisi sekä lämpöä, sähköä, päästäisiin kiusallisista tavaroista eroon varsin taloudellisesti. Kun tehdään tarpeeksi suuri laitos, se voidaan varustaa kunnon tekniikalla ja sinne voidaan kerätä koko pääkaupunkiseudun jätteet. Se on ympäristön hoitoa parhaimmillaan.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Kiitoksia vilkkaasta keskustelusta. Täällä on esitetty lukuisia kysymyksiä, joista yritän mahdollisimman moneen vastata.

Valtuutettu Kajos otti esille tavoitteet, jotka eivät ole toteutuneet tai toimenpiteet, jotka eivät ole vielä lähteneet liikkeelle. Ne tavoitteethan ovat koko valtuustokaudelle. Kun olemme vasta puolessa välissä valtuustokautta, niin osa näistä tavoitteista onkin sellaisia, että ne lähtevät toteutumaan vasta valtuustokauden jälkipuoliskolla. Johtamani työryhmä seuraa näitten konkreettisten tavoitteiden toteutumista.

Valtuutettu Urho kysyi ensin ohjelman tiedottamisesta.

Tämä raportti lähetetään kaikkiin kaupungin virastoihin ja laitoksiin, kaikkiin kaupungin kirjastoihin, myös yliopistojen kirjastoihin ja tietysti lehdistölle. Kaupungin virastoihin ja laitoksiin koulutetaan ekotukihenkilöitä, joitten tehtävänä on toimia informaation jakajana omissa toimipisteissään. Tämä työ on parhaillaan käynnissä.

Miten sitten näitä tavoitteita priorisoidaan?

Tärkeimmät tavoitteet ovat tietysti ne, jotka vaikuttavat välittömästi ihmisen ja hyvinvointiin, toisin sanoen ilmanlaatu, meluongelmat ja myöskin Suomenlahden tila esimerkiksi sinilevien muodossa, kuten nyt tänäkin kesänä on havaittu. Totta kai tällaiset tavoitteet ovat niitä, joita nostetaan kaikkein ensimmäisiksi toimenpiteitä toteutettaessa.

Valtuutettu Puoskari kiinnitti varsin ansiokkaasti huomiota energian tuotannon ympäristövaikutuksiin.

Ja todellakin, Helsingissä pohjoismaiden pääkaupungeista energian tuotannon ilmastopäästöt ovat selkeästi suurimmat. Helsingin energian tuotannossa uusiutuvien energialähteiden käyttö on ainoastaan 8 %, mikä on huomattavasti vähemmän kuin muissa pohjoismaiden pääkaupungeissa. Tosin täytyy sanoa, että esimerkiksi Oslossa Norjan hyvän vesivoimatilanteen ansiosta tämä on aika luonnollinen tilanne. Mutta jos verrataan Tukholmaan, niin tilanne on paljon vertailukelpoisempi.

Valtuutettu Hakanen esitti ponnen, jonka johdosta voin ilokseni ilmoittaa, että kaupunginjohtaja on vast'ikään asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on täydentää ilmanlaadun valmiussuunnitelmaa koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen siten, että suunnitelmassa otetaan huomioon aikaisemmin hyväksymät suunnitelmat. Työryhmän määräaika on tämän vuoden loppuun mennessä. Se tulee esittämään täydennyksiä nykyiseen valmiussuunnitelmaan. Siinä otetaan uutena elementtinä huomioon tulipalojen aiheuttamat hiukkaspäästöt, siis esimerkiksi Venäjän metsäpalojen savujen kulkeutumisesta tai muista suurista tulipaloista, joista viimeksi keskellä kaupunkia oli VR:n makasiinien palo toukokuun 5. päivänä. Tulipalojen aiheuttamat hiukkaspäästöt otetaan myöskin tulevassa valmiussuunnitelmassa huomioon. YTV on parhaillaan laatimassa pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa, jonka laatimisessa myös Helsinki, kuten muutkin YTV:n alueen kaupungit ovat mukana.

Vielä lopuksi:

Valtuutettu Kantola kiinnitti huomiota roskaamisongelmaan.

Vaikka tämä nyt ei suoranaisesti ympäristöraporttiin ole kuulunut, en malta olla hiukan kommentoimatta tätäkin.

Kaupunkia vaaditaan tiedotusvälineissä ja myöskin yksittäisten kansalaisten yhteenotoissa lisäämään roska-astioiden määrää kaupungissa. Omakohtaisten havaintojeni mukaan roska-astioita tulisi sijoittaa joka 60 cm:n päähän toisistaan, koska näyttää siltä, että jätteiden kantomatka on suurin piirtein sen mittainen. Kävelin ilotulituksen Suomen mestaruuskilpailujen jälkeisenä lauantaiaamuna Kaivopuiston ympäri. Se kävelyreitti, joka kiersi Kaivopuistoa, näytti siltä kuin roska-auto olisi tyhjentänyt lastinsa hitaasti ajaen siihen tasaiseksi kerrokseksi. Sitten totesin ensin ilokseni, että kaikki roskikset olivat tyhjiä. Luulin ensin, että rakennusvirasto oli ehtinyt jo tyhjentää roskikset. Mutta sitten tapasin erään rakennusviraston työntekijän, joka kertoi, että ne oli eilen tyhjennetty varta vasten, jotta ihmiset voisivat panna roskansa niihin, mutta ne olivat edelleen täysin tyhjät. Käsitykseni on se, että vaikka roska-astioita ja etenkin suuria roska-astioita on lisätty kaupungin puistoihin jo aika tavalla, niin ylivoimaisesti tärkein kysymys tässä on asennekasvatus ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Käydyssä keskustelussa mm. valtuutettu Björnberg-Enckell ja valtuutettu Hakanen ovat puhuneet ilman puhtaudesta ja suunnitelmien tarpeellisuudesta tämän ongelman kuriin saattamiseksi.

Yleisten töiden lautakunta on budjettikäsittelyssään ottanut sitovaksi tavoitteekseen, ettei ilmanlaadun minimiraja-arvoja ylitetä ensi budjettikauden aikana. Sitovat tavoitteet usein ovat olleet sellaisia harjoitelmia siten, että on valittu sellainen sitova tavoite, joka nyt ainakin saadaan toteutettua. Mutta tämä tavoite on otettu haasteena siten, että se todella toteutuisi. Erityisen haasteellinen se on sen vuoksi, että pienhiukkasissa suurin osa pitoisuusylityksistä johtuu kaukokulkeutumisesta, joihin me emme voi vaikuttaa. Mutta se, mihin me voimme vaikuttaa, on esimerkiksi hiekan noston kehittäminen, varhaistaminen ja tekeminen useassa erässä aina kun se on mahdollista, katujen peseminen ja kaikki muu tällainen.

Tämä on pitkälti yhteistyökysymys. Siinä edellytetään esimerkiksi HKL:n rata-alueitten samanaikaista puhdistamista, kun katualuetta puhdistetaan. Kantakaupungissa on jalkakäytävien puhdistaminen kiinteistöjen vastuulla, lukuun ottamatta Etu-Töölön aluetta, jossa sen hoitaa kaupunki. Eli yhteistyötä, mutta se on myös rahakysymys, samaten kuin toinen täällä vilahtanut kysymys, tämä roskaamisasia. Enemmän voidaan kerätä roskia pois, jos on enemmän rahaa. Tässä vaan on tullut nyt tällainen budjettitekninen toimintaohje vastaan sikäli, että kun valtio poisti, puhalsi Helsingiltä yhteisöveroja niin paljon pois, niin kaupunki joutui sopeuttamaan taloutensa sitten siihen tilanteeseen ilman tätä tulolähdettä ja tavallaan sen hetkinen menokehys jäädytettiin ja siihen on tullut lisää virastolle kuin virastolle vain sen verran mitä palkkojen normaalitarkistaminen edellyttää. Kaupunki kuitenkin kasvaa koko ajan. Näin ollen kun rakennusviraston rahat eivät kasva, niin niitä joudutaan levittämään, sitä toimintaa isommalle alueelle ja se näkyy sitten huonompana laatuna. Vähän aikaa tätä voidaan tehdä, mutta ei jatkuvasti. Eli kaupungin tekninen infra ja huolenpito vaatii myös oman osansa. Toivottavasti tähän sitten on saatavissa rahoja.

Kaupunginjohtaja Pajunen on jo osoittanut 50 000 euroa siihen, että saatiin siirrettäviä Bajamaja-vessoja isännättömiin tilaisuuksiin. Joten jonkinlainen kaupungin siistiytyminen tämän osalta on tulossa. Isännättömiä tilaisuuksia ovat esimerkiksi tällainen cruisailuperjantai-ilta Jäähallin lähellä, jota ei kukaan järjestä, mutta jonne ihmiset ovat tottuneet Amerikan raudoillaan kerääntymään. Nyt sinne sitten saatiin näillä rahoilla mm. Bajamajoja.

Sitovan tavoitteen vakavasti ottaminen on suuri haaste. Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajana olen siihen sitoutunut.

Arvoisa puheenjohtaja.

Itse asiassa olisin puuttunut valtuutettu Hakasen toivomusponteen ja todennut, että se on täysin turha, mutta aivan samoilla perusteilla, jotka apulaiskaupunginjohtaja Sauri äsken sanoi. Joten en halua toistaa sitä.

Puheenjohtaja.

Haluaisin vain toistaa sen, minkä moni valtuutettu täällä on jo onneksi priorisoinut.

Itsekin asettaisin liikenteen päästöt ja ilmanlaadun ongelmat Helsingin selkeäksi ykkösongelmaksi. Tämä kehitys on ollut nähtävissä ainakin kymmenen vuotta, jos ei pidempään, eivätkä ongelmat suinkaan ole ainakaan vähentyneet, päinvastoin.

Edellinen puhuja kertoi lautakunnan sitovista tavoitteista ja lupasi antaa painovoimansa sen eteen, että Helsingin omat toimet lähtisivät käyntiin ilmanlaadun parantamiseksi. Mutta toisaalta me olemme niin puun ja kuoren välissä, kun ajattelee sitä, että joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden nostaminen vaatisi merkittäviä investointeja ja siihen meidän kaupungillamme yksin ei ole varaa eikä valtio myöskään ole tähän mennessä osoittanut suopeuttaan tässä kysymyksessä. Eli niin kauan kun meillä ei saada käyntiin nopeasti merkittäviä joukkoliikenneinvestointeja raideliikenteeseen, en valitettavasti usko, että Helsingin ilmanlaatu merkittävästi tulee paranemaan. Tässä se suurin työ on tehtävä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluaisin vielä mainita muutaman asian, kun nyt on haluttu kovasti verrata Helsingin Energian tuotantoa ja suomalaista energiatuotantoa yleensäkin pohjoismaisiin naapurivaltioihimme.

Ensinnäkin ruotsalaisesta sähköntuotannosta 97 % tuotetaan vesivoimalla ja ydinvoimalla. Elikkä vesivoimaosuus varsin hyvin kattaa sen, mitä esimerkiksi Tukholman alueella saadaan uusiutuvista energiavaroista. Norjassa - kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri asiallisesti totesi - lähes kaikki sähkön tuotanto nojautuu vesivoimaan, jota on lähes rajattomasti, ainakin verrattuna Suomen mittapuuhun. Tällä hetkellä vesivoiman lisääminen Suomessa on käytännössä mahdotonta. Jos vesivoimaa halutaan lisätä, täytyy luopua suojelukohteesta. Itse olen sitä mieltä, että Suomessa olisi potentiaalia lisätä ja olen valmis esimerkiksi valtuutettu Puoskarin kanssa lähtemään katsomaan koskia, mitkä ovat suojelemisen arvoisia ja mitkä eivät.

Valtuutettu Arhinmäki puhui tuulipuistosta, joka mielestäni on sinänsä ihan hyvä idea pr-tarkoituksessa Helsingin kaupungille. En mitenkään olisi vastaan, vaikka tällainen hanke laitettaisiin käyntiin.

Samoin valtuutettu Sademies puhui jätteenpoltosta. Jätteenpolttoa tosin tulee mielestäni Helsingissä tutkia nimenomaan jätehuolto-ongelmana, miten pystyisimme hoitamaan sen valtavan määrän jätettä mitä saamme. Jätteenpolton arvo energiantuotannossa ei tule missään tapauksessa Helsingissä nousemaan kovin suureksi.

Vielä loppuun voisin todeta, että jos hiilidioksidipäästöjä halutaan merkittävästi alentaa Suomessa jatkossa, niin tällä hetkellä ydinvoiman lisärakentaminen jo rakenteilla olevan ydinvoimalan lisäksi on varsin potentiaalinen vaihtoehto. Jos valtuustoon tuodaan ehdotettavaksi, että Helsingin Energia tähän osallistuisi, mahdolliseen kuudenteen, niin ainakin itse ilomielin kannatan sitä ja toivottavasti muutkin hiilidioksidipäästöjen vähentämistä kannattavat.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on paljon puhuttu Helsingin ilmanlaadusta. Se on tärkeää, koska asia on erittäin merkittävä.

Satatuhatta helsinkiläistä kärsii keuhkosairauksista. Jos tämän kaupungin ilmassa pienten hiukkasten määrä nousee 10 mikrogrammalla kuutiometriä kohden, se aiheuttaa, että kuolleisuus sydän- ja keuhkosairauksiin nousee peräti 30 %.

Nyt kun saimme näitä apulaiskaupunginjohtaja Saurin mainitsemia ilmaisia näytteitä idästä, niin pahimpina päivinä pitoisuus oli jopa 235 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa. Elokuussa arvot nousivat 11 kertaa yli 25 mikrogramman kuutiometriä kohden pelkästään näistä idän savuhaitoista. (Välihuuto!) Kyllä se rupeaa näkymään, koska nämä pienet hiukkaset, polttohiukkaset nimenomaan, menevät syvälle keuhkon rakkuloihin. Jos hiukkasten läpimitta on alle yksi mikrometriä, niin osa näistä menee suoraan keuhkorakkulan yhden solun seinämän läpi verenkiertoon ikään kuin suonensisäisenä ruiskeena. Ja kun tämän tietää, ymmärtää hyvin, että nämä hiukkaset vaurioittavat koko kehoa.

Pienet hiukkaset aiheuttavat Suomessa vuosittain 1 300 kuolintapausta. Se olisi Helsingissä kalibroituna noin parisataa kuolintapausta. On arvioitu, että nämä pienet hiukkaset aiheuttavat Suomessa vuosittain haittakustannuksen, joka on yhden miljardin euron suuruinen. EU:ssa on laskettu, että EU:n alueella pienet hiukkaset aiheuttavat vuosittain 300 000 ennenaikaista kuolemantapausta ja koko EU:n keskimääräistä elinikää lyhentävät peräti 9 kuukaudella.

Meidän mahdollisuutemme vaikuttaa tähän idän uhkaan ovat varsin rajoitetut. Kuten täälläkin on jo todettu, yli 50 % näistä hiukkasista tulee kaukokulkeumana. Asiaan on syytä pontevammin puuttua kuin mitä tähän mennessä on tehty.

Mainitsisin myös asian kokonaisuuden kannalta toisen tärkeän asian, joka on huomioitava tässä pienhiukkaskeskustelussa. Se on nimittäin tupakan sivusavun aiheuttama pienhiukkaskuormitus tässä kaupungissa.

Tupakan sivusavu on neljää kertaa vaarallisempaa kuin se savu, mitä tupakoitsija vetää palavan savukkeen läpi keuhkoihinsa. Sivusavussa on 4 000 erilaista ainetta, joista 50 voi aiheuttaa syöpää.

Olen iloinen siitä, että Helsingissä on oltu tässä edistyksellisiä ja olemme kannattaneet tupakoinnin lopettamista kaikissa ravitsemusliikkeissä. Jos oleskelee jatkuvasti tupakan savussa, niin riski saada sydän- tai keuhkosairaus nousee noin 25 %:lla. Kuten tiedämme, niin ensi vuonna, ensi kesänä tämä yleinen kielto tulee voimaan.

Miten tämä tähän asiaan liittyy, niin kaupungin kannattaisi harkita Vantaan -tyyppisten tupakkaklinikoiden, tupakkavieroitusklinikoiden käynnistämistä ja tehostamista tässä tupakanvieroitusasiassa, koska joka toinen tupakoitsija tulee saamaan keuhkoahtaumataudin, joka on erittäin ikävä, kallis hoidettava. Maksaa tässä kaupungissa varovasti arvioiden noin sata miljoonaa euroa vuosittain, sen aiheuttamat sairauskustannukset. Valistusta pitäisi myös terävöittää. Keuhkoahtaumatauti, joka tulee siis ennemmin tai myöhemmin joka toiselle tupakoitsijalle, on erittäin lääkärin kannalta vaikeahoitoinen, mutta nimenomaan potilaan kannalta hyvin ikävä. Ottaisin tähän vain ihan virikkeeksi yhden esimerkin siitä, kuinka tällaista propagandaa voi tehdä. Jokainen voi kokeilla, miltä tuntuisi sairastaa vaikeata keuhkoahtaumatautia ostamalla mehupillin ja yhden vuorokauden hengittämällä sisään ja ulos sen mehupillin läpi ja katsomalla, miltä elämä tuntuu silloin, kun tilanne on tämä, niin saa hyvän kuvan siitä, mihin jatkuva tupakointi johtaa. Tämän tyyppistä propagandaa pitäisi kouluissa tehostetusti esittää. Meidän kannattaisi vakavasti harkita tupakan polton vastustamisen tehostamista.

Puheenjohtaja.

En arvannutkaan, kun repliikin pyysin, että pääsimme tupakointiaiheeseen.

Arvoisa valtuutettu Reinikainen pääsee tässä syksyn aikana käsittelemään pian terveyslautakunnasta tulevaa tupakoinnin vastaista ohjelmaa kaupunginhallituksessa jne., elikkä silloin sitten koetellaan tämän kaupungin tupakan vastaisuus.

Mutta itse asiassa pyysin puheenvuoron ihan sen takia, että täällä tuli esiin tämä idän kaukokulkeuma erittäin vakavana ongelmana ja terveyshaittana, mutta tänä kesänä myös erittäin suurena viihtyvyyshaittana. Sehän suorastaan esti esimerkiksi ulkona liikkumisen, urheilun ja monet muutkin asiat, puhumattakaan sitten kaikista vakavista sairastumisista ja päivystyksen ruuhkautumisesta ja muista.

Olisin kysynyt ihan suoran kysymyksen apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, onko Helsinki ollut tämän kesän aikana yhteydessä rajanaapuriin, vai onko kaikki toiminta ollut vain valtion taholta lähteviä?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Oli myönteistä kuulla se mitä apulaiskaupunginjohtaja Sauri kertoi työryhmästä, joka pyrkii selvittämään toimia typpidioksidipitoisuuksien vähentämiseksi ja sekin on hyvä, että työryhmä ottaa tarkastelun kohteeksi mm. metsäpalojen tuomat ongelmat.

Esittämäni ponsi koskee kuitenkin laajemmin tätä ongelmaa eli hiukkasten raja-arvojen ylittymistä, joka Helsingissä on ollut useana vuonna toistunut pulma siitä huolimatta, että meillä on asiaa selvitetty, ollut ennenkin erilaisia ehdotuksia ja virkamiesten puolella, samoin kuin valtuustossa, siihen on kiinnitetty useamman kerran huomiota.

Halusin ponnella kiinnittää huomiota siihen nimenomaiseen raporttiin, joka kaupunginvaltuustolle tästä asiasta on esitetty. Raportissa todetaan, että toimenpideohjelmaa valmistellaan ensi vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Halusin korostaa sitä, että valtuusto pitää tärkeänä, että tässä asiassa ryhdytään kiireellisiin toimiin. En näe tätä apulaiskaupunginjohtaja Saurin informaatiota ja pontta tässäkään mielessä vastakkaisina tai ristiriitaisina. Ponnen hyväksyminen olisi valtuuston tahdon ilmaus siitä, että tässä asiassa ei tällä kertaa jäädä vain tavoitteisiin, vaan että siinä todella ryhdytään sanoista tekoihin ja että näitä sanoja vastaamaan asetetaan lisää resursseja.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota siihen, että apulaiskaupunginjohtaja Sauri jätti vastaamatta kysymykseen, jonka hänelle esitin, innostuessaan kommentoimaan valtuuston ponsiesityksiä. Eli kysyin, mitä kaupungin johto on tehnyt sen ponnen johdosta, jonka valtuusto hyväksyi jo runsas vuosi sitten ekologisen kestävyyden ohjelman yhteydessä, joka velvoitti ottamaan kaikissa kaupungin, kaupungin virastojen ja liikelaitosten investointisuunnitelmissa huomioon ekologisen kestävyyden ohjelman periaatteet ja arvioimaan näitä investointisuunnitelmia näiden periaatteiden toteuttamisen kannalta? Kysyin, onko tällaista arviota tehty tai missä määrin tätä asiaa on ylipäätään selvitetty kuluneen runsaan vuoden aikana?

Arvoisa puheenjohtaja.

Palaan vielä tähän keskusteluun uusiutuvasta energiasta, koska valtuutettu Rauramo väitti, että uusiutuvien osuus muissa pohjoismaissa on vaan niiden vesivoiman varantojen ansiota.

Tämähän ei ole totta. Erityisesti Tukholmassa on paljon käytetty bioenergiaa. Sillä voidaan myös tuottaa kaukolämpöä.

Koska valtuutettu Rauramolla tuntuu olevan vielä vähän puutteita tiedoissa ilmastonmuutoksen osalta, niin minä voisin puolestani kutsua hänet ja myös muut valtuutetut katsomaan pian ensi-illassa olevaa Al Goren ilmastonmuutosleffaa, jonka nimi on "An Inconvenient Truth", niin tulee sitten tämäkin asia selväksi.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettu Ikävalkon kysymykseen siitä, onko Helsinki ollut yhteydessä Venäjän puolelle näistä savuhaitoista:

Kun kysymys on tilanteesta, että näitä metsäpaloja on ollut hyvin laajalla alueella Venäjällä, niin silloin se on valtioiden välinen kysymys. Mikään ei tietysti estä Helsingin viranomaisia ottamasta asiaa esille keskustellessa esimerkiksi Pietarin kollegoitten kanssa sikäli kuin Pietarin tai Leningradin Oblastin alueella näitä metsäpaloja myös on ollut. Mutta pääasiassa tämä kysymys on valtioitten välinen.

Vastauksena valtuutettu Hakasen kysymykseen, johon todellakin äsken unohdin vastata. Täytyy nyt varmaan lyhyesti vastata, että selvitän ja vastaan valtuutettu Hakaselle.

Totta kai kaikkein suurimmat investointihankkeet ovat tietysti ympäristövaikutusten arvioinnin piirissä. Kaavojen yhteydessä kaavojen ympäristövaikutuksia selvitetään kaavamenettelyn puitteissa. Sikäli kun tiedän, kokonaislaskelmaa siitä, mitä ympäristövaikutuksia kaikilla investoinneilla on, ei tietääkseni ole tehty. Mutta selvitän ja raportoin sitten valtuutettu Hakaselle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä raitiolinja 9:n asiassa on hyvää se, että satsataan raitiovaunuliikenteeseen ja lisätään ratikkaliikenteen osuutta kuin myös se, että tämän jälkeen konepaja-alueen läpi pääsee kävellenkin eli Aleksis Kiven kadun ja Teollisuuskadun välinen yhteys paranee huomattavasti, ei tarvitse kiertää koko valtavaa korttelia. Mutta muutama seikka, joihin haluaisin kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen on se, että tämä kustannusarvio, ja näyttää miljoonissa euroissa tosi pieneltä, tuo hinnan nousu, mutta prosenteissa se on 24 %. (Puheenjohtajan välikommentti.) Kiitoksia. Eli kustannusarvioon haluaisin kiinnittää huomiota. Sehän näyttää miljoonissa euroissa tosi pieneltä, tuo hinnan nousu siinä, mutta kun katsotaan, mitä se on prosentteina, niin alkuperäisestä, ensimmäisestä kustannusarviosta vuodelta 2002 se on noussut 24,5 %, eli siinä on kyllä muutakin mukana kuin pelkkää kustannustason nousua.

Toinen seikka, mihin haluan kiinnittää huomiota, on se, onko tämä reitti oikeasti tarkkaan mietitty? Uskon, että sitä on hiottu, mutta silti tämä voi olla vielä raaka timantti.

Kun 17 bussi jää kokonaan pois, niin Merikadun rantaan ei tämän mukaan tulisi mitään linjaa kulkemaan, koska raitiolinja 9 menee raitiolinja 10:n tilalle Kirurgille ja raitiolinja 10 menee sitten tynkänä vain Dianapuiston kohdalle. Elikkä olen huolestunut siitä, miten Eiranrantaan tämän jälkeen joukkoliikenteellä kuljetaan.

Ja kolmas seikka vielä, mihin haluan kiinnittää huomiota, on investointien ja liikenteen välinen suhde.

Elikkä kun nykytilanne on ollut se, että joukkoliikennepuolella koko aika on vuorovälejä harvennettu ja bussilinjoja lakkautettu ... Voinko - puheenjohtaja - jatkaa tästä, kun jouduin välillä keskeyttämään, vai tulenko sitten .. ?.. (Puheenjohtajan välikommentti. Okei.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jatkan kolmannesta pointista eli siitä, mikä on investointien ja käyttömenojen suhde.

Nykytilanne on ollut se, että joukkoliikennepuolella rahapulan takia ja valitun politiikan takia vuorovälejä on jatkuvasti harvennettu ja tiettyjä linjoja on myös lakkautettu. Ettei kävisi niin, että ainoat rahat laitetaan tähän investointiin ja sitten ei enää olekaan raitiovaunuja, jotka kulkevat tätä reittiä - tiedän sen, että on erikseen budjetissa investointimomentit ja investointirahat ja käyttörahat, mutta kuitenkin kaikki ne rahat ovat lähtöisin veronmaksajien kukkarosta. Ne ovat yhteisiä verorahoja - niin täytyy pitää huoli tässä asiassa siitä, että kun tämä linja on vedetty, niin sitten myös riittää rahaa siihen, että sitä liikennöidään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Meikäläistä puhuttaa lähinnä hankkeen kustannuspuoli, kuten edellistä puhujaakin osittain.

Tuntuu hieman oudolta, että kaupunginvaltuuston tammikuussa 2005 tekemä päätös perustui joukkoliikennelautakunnan toimittamaan, vuonna 2002 laadittuun kustannusarvioon. Kustannusarvio olisi mielestäni pitänyt ehdottomasti päivittää silloin, kun hanke tuodaan valtuustolle. Lisäksi - niin kuin tekstistä ilmenee - sieltä on jäänyt pois joitakin töitä, kuten vesijohtojen siirrot. Myönteistä on, että kaupunginhallitus on päättänyt antaa hallintokunnille palautetta hankesuunnitelmien kustannusarvioiden laadinnasta. Meillä oli kesäkuussa lähes vastaavanlainen tapaus, kun käsittelimme Kampin liikennejärjestelyjä.

Olisiko kuitenkin tullut kauhean kalliiksi ajatella vedettävän linja esimerkiksi Kasarmitorin kautta, jolloin torin, vanhan kauppahallin ja koko tämän Kasarmitorin alueen elävöittäminen sekä Etelä-Helsingin poikkiliikenne mm. Vironiemen terveysasemaa ajatellen olisi ollut turvattua?

Arvoisa puheenjohtaja.

Tietysti on valitettavaa, että hankkeen kulut nousevat, mutta ne on nieltävä, koska on tärkeätä, että panostetaan joukkoliikenteeseen, erityisesti raideratkaisuihin.

Raitiolinja 9 ei kuitenkaan ole lopullinen. On ajateltu, että se jatketaan myöhemmin Pasilan sillan yli Pasilankadulle ja sieltä ylös Ilmalaan.

Samalla ottaisin esiin saman asian, jonka otti esille kokoomuksen valtuutettu Luukkainen siitä, että bussilinja 17:sta verrattuna tästä jää tämä viimeinen pätkä, alas Kaivopuiston rantaan toteuttamatta. Raitiolinja 9:ää voidaan myöhemmin laajentaa. Nykyinen Kirurgiin jäävä kurvihan on raitiolinja 10:ltä jälkeen jäävää osuutta. Kun hankesuunnitelma hyväksyttiin, niin viimeksihän oli jo hilkulla, että ponsi olisi mennyt tästä läpi.

Toivoisin, että myöhemmässä vaiheessa aidosti harkitaan sitä, että olisi yhteys Kalliosta, Alppilasta ja Pasilasta suoraan raitiovaunulla Kaivopuiston rantaan asti. Uskon, että ne etelähelsinkiläiset, jotka tätä aikaisemmin tiukasti vastustivat parkkipaikkojen menetyksen pelossa ja kolinasta kauhuissaan, huomaavat, miten hyvä olisi, jos se linja tulisi Korkeavuorenkatua ja sieltä KOM-teatterin ohi alas ja esimerkiksi Neitsytpolkua ylös, että molempiin suuntiin ei tarvitsisi edes laittaa raiteita ahtaalle kadulle. Eli kun jatketaan tätä linjaa pohjoiseen, niin samalla voitaisiin jatkaa myöskin etelään.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Useampikin valtuutettu on kysynyt Tarkk'ampujankadun ja Merikadun välisestä osuudesta.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan raitiolinja 9:n piti kulkea Merikadulle asti, nykyisen bussilinjan 17 päätepysäkille, mutta käsittääkseni erityisesti paikallisten asukkaitten ja asukasyhdistysten vastustuksen takia sen päätepysäkki jätettiin sitten Tarkk'ampujankadulle eli nykyisen raitiolinja 10 päätepysäkille.

Liikennelaitoksen suunnitelmien mukaan se viimeinen pätkä ei suinkaan ole jäämässä vaille joukkoliikennettä. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan linjan 16 reittiä on tarkoitus muuttaa sillä tavalla, että se ajaa Erottajalta nykyisen linjan 17 reitin, nykyisen linjan 17 päätepysäkille saakka.

Fru ordförande.

Det blev egentligen klart redan i det som stadsdirektören sade.

Det är viktigt att här redan påminna om det invånarmotstånd mot att dra den här spårvagnen ner för den smala gatan som Högbergsgatan utgör, just där var man tänkt sig den här dragningen. Det är nu bara en gång för alla så att de här gatorna inte lämpar sig för spårvägstrafik om man inte tar bort alla parkeringsplatser och det igen försämrar invånarnas möjlighet att bo kvar i innerstaden.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

(paitsi osa 219 §:n kohdalla)

Harry Bogomoloff

puheenjohtaja

(osa 219 §:n kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Johanna Sumuvuori Arto Bryggare

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu