Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

On hyvä asia, että kaupunginvaltuusto hyväksyi runsaat kymmenen vuotta sitten valtuutettu Olli Salinin ponnen, joka edellyttää informaation antamista kiinteistökaupoista. Kuten - tämän ponnen mukaisesti - meille tänään jaetusta luettelosta ilmenee, kaupunki myi viime vuonna kiinteistöjä yli kaksi kertaa suuremmalla summalla kuin talousarvioon oli merkitty. Talousarvion mukaan kiinteistöjä piti myydä viime vuonna 39 milj. eurolla. Myyntitulot olivat kuitenkin noin 100 milj. euroa.

Valtuuston 1990-luvulla tekemän periaatepäätöksen mukaan myyntituloja voidaan käyttää kiinteistöjen hankintaan ja maan rakennuskelpoiseksi saattamiseen. Tällaisiin tarkoituksiin käytettiin viime vuonna rahaa kuitenkin vain vähän yli 7 milj. euroa, siis alle kymmenesosa siitä, mitä tonttikauppojen myyntituloja kertyi.

Ymmärrän sen, että kiinteistökauppoja on vaikea täsmälleen ennakoida. Ymmärrän senkin, että maanhankinnassa voi olla tarpeita varautua tulevaan. Mielestäni näin suuret erot, moninkertaiset erot talousarvioon verrattuna herättävät kuitenkin kysymyksen siitä, miten valtuuston rooli kaupungin talouden ohjaamisessa toteutuu.

Kuntalain mukaan valtuuston tehtävänä on päättää talouden, rahoituksen ja sijoitustoiminnan perusteista. Kiinteistömarkkinat ovat aika paljon muuttuneet sen jälkeen kuin valtuusto 1990-luvulla näitä linjauksiaan teki. Tämäkin puoltaisi sitä, että valtuustossa olisi syytä palata kysymykseen kiinteistöjen myynnin periaatteista. Näin valtuusto voisi linjata talousarviota laajemmin ja pitkäjänteisemmin sitä, missä määrin ja millaisin tavoittein kiinteistöjä voidaan myydä.

Ehdotankin seuraavaa pontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuuston käsittelyyn esityksen kiinteistöjen myynnin periaatteista.

Ponnen lisäksi haluan kiinnittää huomiota toiseen asiaan, nimittäin kaupungin työsuhdeasuntojen myymiseen.

Helsingin Energian kiinteistöyhtiö on ilmoittanut 30.8.2006 päivätyllä kirjeellä asukkaille, että se on saanut konsernijohdon suostumuksen käynnistää Kivelänkatu 5 - 7 työsuhdeasuntojen myyntitoimenpiteet. Myymistä perustellaan talon peruskorjauksen kustannuksilla ja sillä, että osa asunnoista on ollut tyhjillään.

Peruskorjaus ei tietenkään voi olla mikään perustelu sille, että kiinteistöjä myydään. Sehän johtaisi ennen pitkää siihen, että kaupungilla ei olisi kiinteistöjä lainkaan. Mitä taas tulee siihen, että osa asunnoista on ollut tyhjillään, tähän on osaltaan vaikuttanut se, että Helsingin Energian puolella on työsuhdeasuntojen vuokria ryhdytty nostamaan markkinavuokrien tasolle. Varmaan osaltaan se saattaa liittyä siihenkin, että peruskorjauksen tarvetta kyseisessä kiinteistössä on.

Mielestäni kaupunki tarvitsee työsuhdeasuntoja. Ne ovat olleet myös Helsingin Energian henkilöstöpolitiikan tärkeä osa. Jos työsuhdeasuntojen vuokrat pidetään markkinahintojen alapuolella, kaupunki saa tietysti helpommin uusia työntekijöitä. Tässä asiassa ovat Helsingin Energian pääluottamusmiehet kääntyneet luottamushenkilöiden puoleen ja toivoneet toimenpiteitä Helsingin Energian työsuhdeasuntojen turvaamiseksi.

Edellä olevan perusteella esitän toisen ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuuden säilyttää Helsingin Energian työnsuhdeasunnot nykyisessä laajuudessaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä ehdotti vuonna 1993, että valtuustolle esitetään vuosittain luettelo edellisenä vuonna tehdyistä kiinteistökaupoista, ja tällainen esitys tässä on. Tämä on mielestäni erittäin hyvää kehitystä.

Nyt on ilmennyt, että valtuuston budjetissa päättämät myyntitulot ovat vuosittain järjestelmällisesti tulleet ylitetyiksi. Siinäkin on tietysti paljon myönteistä, koska tonttien hinnat ovat nousseet. Mutta toisaalta pitäisi aina muistaa, kun myynnistä on kysymys, että tontti myydään yleensä vain kerran. Helsingin kehityksen kannalta myönteinen asia on ollut se, että meillä on ollut omaa maata, jota käyttää omiin tarkoituksiimme. Tässä mielessä tonttien vuokraaminen on huomattavasti järkevämpää kuin niiden myyminen, koska myyminen tapahtuu yleensä vain kerran. Tonttien vuokraaminen on kaupungin talouden pitkäjänteisen hoitamisen kannalta myös erittäin perusteltua. Myydessään tulot tulevat vain kerran, kun taas vuokratulot ovat pysyviä. Ja kun asuntotonteista saadaan 4 %:n vuotuinen tuotto ja muista tonteista 5 %, voidaan puhua kai melko myönteisistä tuottoluvuista nykyisille sijoituksille.

Tonttikaupoissa on edetty aiemmin käytännössä kiinteistölautakunnan päätöksin. Isoissa kaupoissa menettelyä ei ole voinut aikaisemminkaan pitää kovin tarkoituksenmukaisena. Äskettäin johtosääntöä muutettiin siten, että kaupunginhallitus päättää maa- ja vesialueiden varaamisesta rakentamiseen. Tämä on siis eräänlaista palautusta. Mutta en tätäkään pidä ihan oikeana päätöksentekotasona, vaan kuten valtuutettu Hakanenkin totesi, olisi syytä valtuustossa valita ne isot linjat ja tehdä isot päätökset, jotka liittyvät kaupungin oman maan käyttöön. Kaupungin kiinteän omaisuuden myynti pitäisi päättää valtuustossa jo etukäteen eikä vasta kun tontti on varattu alemman elimen päätökselle ja tarjouskilpailu jo järjestetty. Silloin ei enää itse asian muilla päättäjillä ole todellista vaikutusvaltaa tähän asiaan.

Jätän ryhmän nimissä aloitteen, jossa esitän, että johtosääntöä muutetaan siten, että valtuusto päättää kaupungin maa- ja vesialueiden varaamisesta, mikäli tarkoituksena on myydä alueita ja kauppahinnan arvioidaan olevan yli 3 milj. euroa ja että silloin päätöksentekovalta on kaupunginvaltuustolla.

Katson, että valtuutettu Hakasen ensimmäinen ponsi on hyvin pitkälti tämän periaatteen mukainen. Kannatan sitä. Lisäksi pidän myös oikeana sitä, että kaupungin työsuhdeasunnot säilyisivät siinä käytössä, vuokrakäytössä, missä ne ovat olleet. Tässä mielessä kannatan myös toista ponsiesitystä.

Kaupungin asuntopolitiikasta voitaisiin puhua toisessa yhteydessä hyvinkin pitkään.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kaupunki myi viime vuonna kiinteätä omaisuutta noin 100 milj. euron edestä. Kirjanpitoarvo on hieman toinen, mutta suuruusluokka sielläkin on samaa luokkaa. Se oli siellä kai noin 90 milj. euroa / tai 9,5 milj. euroa ? .

Helsingin kaupungin kiinteistöomaisuuden koko arvo on 10 miljardia euroa, varovasti arvioiden. Meidän käsityksemme mukaan se arvo vuosittain lisääntyy kaavoituksen johdosta. Kaavoitus on se väline, jolla me lisäämme arvoa. Tässä mielessä tuo 100 milj. euroa, varsinkin kun katsotaan, mistä se muodostuu pääosin. Siellä on Eiranranta hyvin keskeisenä osuutena, noin 44 milj. euroa ja eräitä Aurinkolahden tontteja, siis - hyvät kollegat - sellaisia tontteja, joita ei helposti voisi vuokrata tai joista ei ainakaan saisi vuokraten sitä hintaa, mikä niistä on saatu. Niistä on saatu myynnissä aivan huippuhinta. Enkä jaksa uskoa, että monikaan tavallinen kansalainen voisi hankkia näistä paikoista asuntoa. Eiranrannassa tulevat asunnot maksavat jopa kaksi, kolme miljoonaa markkaa ? Kaupungin näkökulmasta on harkittu sitä, että kun nämä asunnot on myyty, se on ollut ikään kuin kertakauppa, ja on ihan varmaa, että se myynti on ollut edullisempaa kuin vuokraus näissä kohteissa.

Toivottavasti ei synny sellaista käsitystä, että kiinteistövirasto, kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja ja kiinteistölautakunta ikään kuin summamutikassa näitä tontteja myisi. Päinvastoin, meillä on selkeä linja ja se on sen kaltainen, että emme myy tontteja niiltä alueilta, joista yleensä vuokrataan. Esimerkiksi Herttoniemen alue on vuokrattu. Sieltä ei myydä. Siis emme myy strategisesti väärästä paikasta. Mutta jos myymme, siinä on aina peruste ja se peruste voi olla joko sen kaltainen - kuten mainitsin äsken - että se liittyy tontin poikkeukselliseen arvoon tai sitten siihen, että meillä on käsissämme yritys, joka ilmoittaa, että se muuttaa Helsingin kaupungista pääkonttorinsa, jos ei saa omaa tonttia. Näitä tapauksia ei ole monta, mutta nekin otetaan huomioon. Yleensä niissä tapauksissa kaupungin kokonaisetu tulee verotulojen ja muiden tulojen kautta hyvin hoidettua tässä myyntitilanteessa. Me myymme siis erittäin harkiten. Ja on todettava, että niissä tapauksissa, joissa on myyty, sillä on ollut myönteinen vaikutus kaupungin maksuvalmiuteen. On ollut järkevää myydä, kun samanaikaisesti olemme kaavoituksella koko ajan lisänneet omaisuutta.

On mielenkiintoista todeta, että täällä eräät toverit - en halua osoittaa äskeisiä puheenvuoron käyttäjiä - ovat samaan aikaan, kun meillä on huutava pula asuntotonteista, olleet valmiit miettimään Malmin kentän käyttöä uudestaan, jos ja kun kameraalista rajaa Sipoossa tarkistetaan, mikä on täysin välttämätöntä. Helsingissä on niin vähän kunnollisia asuntoalueita, että meillä ei ole varaa luopua Malmin kentästä.

Haluan todeta nyt puheenvuorojen käyttäjille, että jos ja kun Länsi-Sipoo liitetään Helsinkiin, niin sen jälkeen me pääsemme kaavoittamaan omia alueitamme, joiden arvo saattaa satakertaistua, tai sataviisikymmentäkertaistua joissakin paikoissa, joka tarkoittaa sitä, että meidän oman maamme arvo jälleen olennaisesti kasvaa. On täysin selvää, että kun me haluamme uusia asukkaita, meidän on pakko myydä sieltä tontteja. Jos sinne muodostetaan puutarhakaupunki - niin kuin toivon - niin se edellyttää sitä, että me myymme, joissakin tapauksissa ehkä vuokrauskin tulee kysymykseen.

Mutta miten on sitten suhtauduttava tällaiseen ajatukseen, että valtuusto, tämä elin, päättäisi jo aika pienistäkin maakaupoista, 3 milj. euron maakaupoista? Tämä on aika raskas elin. En ole ihan varma, että se olisi tarkoituksenmukainen menettely. Tällä hetkellä tämä strateginen varaus on kaupunginjohtajan - tai apulaiskaupunginjohtajan - ja kaupunginhallituksen kädessä. Siinä ehkä se joustavuus, joka vaaditaan, tulee hoidetuksi. Olen sitä mieltä, että tällaista muutosta ei tule tehdä. Meidän pitää voida nopeasti ... Täällä on sellaisia tilanteita, joissa yritykset vaativat nopeita ratkaisuja tai he ilmoittavat, että he lähtevät. Siinä ei paljon monen kuukauden käsittelyaikoja voida hyväksyä, vaan täytyy antaa nopeasti vastaus.

Hyvät kollegat.

Edellä esitetyin perustein olen sitä mieltä, että valtuutettu Hakasen esittämää pontta ei tule hyväksyä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Viitaten valtuutettu Kaliman puheenvuoroon toteaisin, että varmasti valtaosin on tapahtunutkin niin, että on tehty jopa järkeviäkin ratkaisuja, kun on myyty esimerkiksi vuokra-asuntotuotantoon jollekin vakuutusyhtiölle tontti, josta selvästi on hyötyä siinä, että helsinkiläiset saavat asunnot, mutta toisenkinlaisia esimerkkejä on. Nokiahan vaati pääkonttoria Ruoholahteen. Sille tehtiin tontti varta vasten. Missä on Nokian pääkonttori tällä hetkellä? (Välihuuto!) Silloin joo, mutta tiedettiin myös silloin jo, että Espoossa on kuokka maassa ollut jo kauan sitten, eli toisinaan on tehty ratkaisuja myös niin, että on annettu sumuttaa itseämme.

Toinen asia on sitten se, että kun puhumme hyvästä myynnistä, "Eiranranta myyntiin", "asunnot ovat kalliita" ja "hyviä veronmaksajia", kuten Kimi Räikkönen oli tulossa siihen - Kimihän menikin sitten muualle, että hän ei ole enää tulossa siihen - niin tämän tapaisia veronmaksajia ei kovin paljon Helsinkiin sinänsä tarvita, koska minulla on sellainen käsitys, että verokirjaduunari maksaa paremmin veronsa kuin nämä isot monimultimiljonäärit. Tässä mielessä uskon, että Kallion kaupunginosassa normaali neliökilometrituotto on parempi kuin esimerkiksi Kulosaaressa. Eikä tämä ole usko, vaan tämä on tosiasia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Jotta nyt ei ihan jäisi väärää käsitystä roikkumaan ilmaan, niin tämä Nokia -tarina ei kulkenut ollenkaan tuolla tavalla kuin täällä kuvailtiin. Nimittäin se varaus sinne Espooseen pääkonttorille oli hyvin vanha asia. Se on ennen Ruoholahti -vaiheita. Nokia kävi monet neuvottelut Helsingin kanssa - niin he ovat minulle sen kertoneet. En ollut vielä silloin näissä hommissa - ja toistakymmentä paikkaa ehdottivat ja kaikille Helsinki vastasi, että ei käy. Melkein kaikki ovat sitten myöhemmin jollain tavalla rakennettuja. Nokia oikeastaan ajettiin Espooseen ehdoin tahdoin. Silloin politiikka oli, että työpaikkoja on liikaa Helsingissä ja pendelöintiä sen takia ja tällaisella niin kuin sanottiin, että hyvä kun siirryitte muualle. Nyt me olemme huomanneet, että kaupungin elinkelpoisuus vaatii yrityksiä ja verotuloja ym. ja politiikka on kokonaan muuttunut. Mutta ei Ruoholahden kaupoilla ole mitään tekemistä sinne Espooseen menoon.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Valtuutettu Saarniolle toteaisin vain, että vaikka olen samaa mieltä toki siitä, että nämä ns. hyviksi veronmaksajiksi ajatellut pääomatulojen saajat tai ulkomailla kirjoilla olevat eivät ehkä verotuloja tuo kaupunkiin nimenomaan juuri myymällä näitä tontteja, niin kaupunki ottaa sen oman lisäarvonsa, taloudellisen tuottonsa juuri tässä prosessissa, että he maksavat tavallaan jossakin määrin ylihintaa sitten näistä asunnoista, joille tulee tämä erityinen lisä.

Mutta en minä silti loppuun saakka aio kritisoida. Olen itse asiassa itse sitä mieltä, että kaupunginvaltuuston tulisi käsitellä näitä periaatteita uudestaan.

On totta, mitä valtuutettu Kalima sanoi, että viime vuoden ylitykset liittyvät aika pitkälti muutamaan erityiskohteeseen ja on totta sekin, että samaan aikaan kun mietitään kaupungin varallisuuden kehitystä, niin pitää arvioida, miten kaavoituksen kautta sitä uutta kiinteistöpääomaa tulee ja menettääkö kaupunki sitä nyt sitten myymällä. Voi olla, ja onkin niin, että tällä hetkellä se kiinteistöomaisuus kasvaa joka tapauksessa ja sitä kautta kaupungin tulevaisuutta ei leikata niin uhkaavasti kuin ehkä jotkut ovat esittäneet.

Olen sitä mieltä ja mitä meille on sanottu eri hallintoelimissä, että markkinatilanne on muuttunut niin, että yhä enemmän ja enemmän yritykset edellyttävät tonttia ostaessaan myös sen myyntioption. Me elämme eri todellisuudessa kuin silloin, kun tätä asiaa on periaatteellisella tasolla viimeksi käsitelty täällä. Mielestäni nimenomaan tästä syystä on hyvin tärkeätä, että tämä asia tulisi uudelleen tarkasteluun tälläkin päätöksenteon tasolla eli ylimmällä tasolla valtuustossa. Mielestäni valtuutettu Hakasen ensimmäinen ponsi on tästä syystä kannatettava.

Korostan vielä sitäkin, että eihän sitä tarvitse käsitellä erillisenä asiana, vaan se voidaan tuoda esimerkiksi budjetin yhteydessä. Silloin päätämme myös sen myytävien budjettiluvun, paljonko tuottoja vuositasolla pitäisi olla. Vähintään tässä on kyse sellaisesta ongelmasta, että valtuuston budjettiohjaavuus ei ole toteutunut, koska se luku on ylittynyt niin paljon. Tähän pitää palata.

Mielestäni valtuutettu Hakasen ensimmäinen ponsi on hyvä. Kannatan sitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Kalimalle haluaisin vastata ensiksi lyhyesti.

Valtuutettu Kalima esitti, että Helsingin olisi pakko myydä tiettyjä tontteja arvokkailta alueilta saadakseen asukkaita, jotka kykenevät ostamaan niiltä alueilta asuntoja tai saadakseen joitakin pääkonttoreita.

Tässä suhteessa Helsingin kannattaisi katsella joitakin muita kaupunkeja Suomessa ja muissa maissa. Eli käytäntöjä on tänäkin päivänä erilaisia eri kaupungeissa, myös suurissa kaupungeissa maailmalla. Löytyy monia esimerkkejä kaupungeista, jotka tekevät maankäytön suunnittelua yksinomaan pitkäaikaisten vuokrasopimusten pohjalta. Kyllä he silti ovat pystyneet saamaan monipuolista elinkeino- ja väestörakennetta.

Maanomistuksessa on mielestäni kaupungin kannalta kysymys pitkän tähtäimen ratkaisuista. Ei ole kysymys ensisijassa siitä, realisoidaanko joku kaavoituksella aikaan saatu arvonlisäys, vaan on kysymys ennen muuta siitä, mitä keinoja kaupunki haluaa säilyttää itsellään kaupunkisuunnittelun tarpeita varten ja myös tulevia sukupolvia ajatellen. Aina kun myydään tontteja pois, niin tietyssä määrin kaupungin oma suora päätösmahdollisuus tulevaisuudessa kaventuu.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin halunnut vain muistuttaa. Osalta puhujista näyttää unohtuvan täällä se tosiasia, että nämä tontit ovat kaupungille ikään kuin jonkinasteista sijoitusomaisuutta. Jos nyt lasketaan, että siitä saadaan 4 %:n tai joissain tapauksissa 5 %:n tuotto ja siitä vähennetään inflaatio, niin ei puhuta mistään ihan järkyttävän isoista tuotoista. Sitten toisaalta voidaan ajatella, että myydyistä tonteista saadut varat voidaan sijoittaa johonkin muualle. Joten vertaus siitä, että myydään kerran ja vuokratulot ovat ikuisia, on mielestäni vähän niin kuin ... , unohdetaan se tosiasia, että kyllä näillä rahoilla saadaan tehtyä aika paljon muutakin, jos miettii esimerkiksi normaaleita joko osakesijoituksia tai sitten pitkäaikaisia investointeja ja muuten tulevaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on muuten hyvä asia. En ole sitä vastaan, vaikka valtuusto päättäisi. Se nimittäin päättäisi muutamassa kohdassa toisin.

Vuoden 2005 kohdalla ei ole Hesperian tornitaloja. Ne taitavat olla vuoden 2006 kohdalla tulevaisuudessa. Ne tornitalot oli rakennettu toiset sairaanhoitajille, toiset apuhoitajille, 16 m² ja 12 m² luokka-aseman mukaan, käytävähuoneissa. 35 vuotta toisessa tornissa asui mielen sairaita neljä henkeä huonetta kohti ilman, että tästä oli mitään haittaa ympäristölle. Kun ne tyhjenivät Auroran rakentamisen myötä, taloja ei annettu palveluasuntokäyttöön samalle porukalle. Jos palveluasuntoja olisi ollut Hesperian tontilla, naapuriston vastarinta olisi ollut nolla ja ne olisivat kuuluneet potilaille. Pidin hävyttömänä sitä, että nämä asunnot myytiin ulkopuoliselle rakennusyhtiölle ja opiskelija-asuntosäätiölle. Tässä nähdään, miten heikoimmassa asemassa olevat menettävät, kuten ovat aina menettäneet. Kun yömaja lakkautetaan, tilalle tulee korkeampiarvoisten henkilöiden vanhusten palvelutaloja, hotelleja, autotalo tai joku muu ja tämä alempiarvoinen porukka saa häipyä minne tahansa. Paitsi kiitän kokoomusta Töölön palvelukeskuksen perustamisesta.

Puheenjohtaja.

Kiitos valtuutettu Taipaleelle taas kerran vähempiosaisten puolustamisesta. Mutta luulisi sinunkin olevan niin kokenut poliitikko, että pitäisit nuo palopuheet siinä vaiheessa, kun asioita ollaan päättämässä etkä aina silloin, kun asiat on jo päätetty. Kertailet asioita täällä valtuustossa, että miten olisi pitänyt tehdä. Siinä vaiheessa kun kiinteistölautakunta asetti nämä kiinteistöt myyntiin, Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä ei ainakaan ollut niillä linjoilla, millä linjoilla itse tunnut nyt olevan. Kiitos kuitenkin, että pidät puheillasi vähempiosaisten puolta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Helistö nyt ei tiedä mistä hän puhuu.

Hesperian tontille on pyritty rakentamaan kautta aikojen palveluasuntoja. Psykiatrit itse ovat vastustaneet. Joten sinne tuli vanhusten huippuluokan palveluasunto. Lisäksi: Hesperian torneista olen tehnyt useampia aloitteita valtuustossa, pyrkinyt Y-Säätiön, mutta myös Nuorisoasuntoliiton ja säätiön kautta vaikuttamaan sen ratkaisuun. Tämä ei ole mitään jälkipuhetta. Ymmärrän, että muista syistä olen asian hävinnyt.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Rauramolle muistuttaisin, että kiinteistöomaisuudessa ei ole kaupungin kohdalla kysymys vain sijoitusomaisuudesta. Kaupungin perustarkoitus on muu kuin sijoitustoiminta. Kaupunki ei ole liikeyritys. Kaupunki on asukkaiden itsehallinnollinen yhteisö, jonka pitäisi palvella asukkaiden tarpeita. Jos tämä unohdetaan ja ryhdytään johtamaan Helsinkiä kokoomustyyliin yritystoiminnan lähtökohdista, niin meillä tuskin on kovin hyviä kaupunkisuunnittelun lähtökohtia muussakaan mielessä.

Sitten toinen asia:

Valtuutettu Rauramo viittasi siihen, että tontin myynnistä saatavat tulot voidaan sijoittaa jonnekin muualle.

Tähän liittyy ongelma, johon halusin ensimmäisellä ponnellani löytää joitakin menettelytaparatkaisuja. Nythän kaupunki saa tonttien myynnistä huomattavasti suurempia tuottoja kuin mitä talousarviossa on kirjattu. Kaupunginvaltuusto ei päätä niiden tuottojen sijoittamisesta tällä hetkellä yhtään mitään, ennen kuin mahdollisesti jälkeenpäin jossain vaiheessa, jos sellaisia esityksiä tuodaan. Esimerkiksi tänä vuonna kaupunginvaltuusto ei ole ohjannut tämän 100 milj. euron tuottojen käyttöä yhtään mitenkään, muuta kuin sen noin 7 milj. euron osalta, joka on käytetty - anteeksi, viime vuonna - joka on käytetty rakennusmaan hankintaan tai kunnostamiseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Edellisessä asiakohdassa tuli jo esille se, että eräässä tapauksessa, jossa kaupunki on myynyt kiinteistöjä siinä tarkoituksessa, että saataisiin jokin pääkonttori säilymään tai tulemaan kaupunkiin, näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Olen aiemminkin täällä kiinnittänyt huomiota siihen, että olisi perusteltua sisällyttää näihin kiinteistö-, toimisto- ja liiketonttien myymiseen takaisinosto-optio sellaisessa tapauksessa, jossa kaupungin itse tälle liike- tai toimistotontin myymiselle asettamat tavoitteet eivät toteudu, vaan ostaja aikoo myydä edelleen sitä tonttia johonkin muuhun tarkoitukseen kolmannelle osapuolelle.

Toivon, että tähän asiaan jatkossa voitaisiin suhtautua vakavammin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Toistan saman huomautuksen, vaikka minulla ei ole mitään Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toimintaa tai toiminnan kehittämistä vastaan.

Mielestäni periaatteessa tällaisessakin tapauksessa kaupungin pitäisi sisällyttää tähän tontin mahdolliseen myyntiin takaisinosto-optio sellaisessa tapauksessa, että tontti myöhemmin on siirtymässä johonkin muuhun käyttötarkoitukseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kukas sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Eli tämä asia 14 liittyy siihen, että Helsinki on muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa perustanut yhteisen löytöeläinten talteenottotalon, tai keskuksen. Tämä on hanke, jota olen itse ajanut vissiin kaikki ne kaudet ja vuodet, kun olen valtuustossa ollut. Eli hanke on äärettömän hyvä. Tässä kohtaa vain on kyse siitä, että kun laki vaatii, että ... tai että kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvausta, niin tässä päätetään siitä, että näin voidaan lopulta sitten tehdä ja näin tämä toteutuu.

Sitten haluan mainita muutaman seikan.

Ensin kehut, kiitokset siitä, että tämä hanke on toteutettu. Toiseksi siitä, että tämä on ensimmäisiä ja konkreettisia hankkeita, jotka tehdään pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyönä, eli tässä on mukana Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen. On hyvä, että on tältäkin alueelta esimerkki.

Mutta sitten, sivulla 59 toisen kappaleen lopussa on esityslistassa virhe. Siinä puhutaan, että löytökissoista noin 40 on mennyt Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle jatkohoitoon. Tästä joko puuttuu, prosenttimerkki tai sitten nolla tai jotain muuta. Niitä on vuosittain tullut jatkohoitoon noin 500 - 600. Historiankirjoihin tuo pitää korjata, jotta siitä ei jää väärää kuvaa eikä käsitystä. Siis se on ollut se määrä, jonka yhdistys on itse hoitanut eteenpäin ilman, että siitä kunnat ovat mitään maksaneet.

Kolmas asia, mikä tähän liittyy, on esityslistalla sivulla 60, kerrotaan tulevaisuudesta, että tarkoituksena on järjestää tämä löytöeläintoiminta ostopalveluna, joka tultaisiin kilpailuttamaan. Se on ympäristölautakunnan asia ja se on jo hommansa tässä asiassa tehnyt.

Haluan vain nostaa esille sen, että kun tässä on kyse lakisääteisestä toiminnasta, joka on vielä pysyvää toimintaa, olisi ollut toivottavaa, että tämä olisi hoidettu kaupungin omana toimintana. Ymmärrän sen, että näin varmasti tämä toiminta saadaan huomattavasti edullisemmin, kun se ostetaan ostopalveluna jostakin muualta. Sitten tietenkin lautakunnalla on valtava homma vahtia sitä, että laatu säilyy. En ole missään nähnyt perusteluita, miksi tämä toiminta tehdään ostopalveluna. Täytyyhän aina se keskustelu käydä läpi, minkä takia jotain ei tehdä itse tai minkä takia se tehdään kilpailutuksen kautta.

Puheenjohtaja. Ordförande. Arvoisat valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Valtuutettu Luukkainen on varmasti aivan oikeassa siinä, että tämä lause löytökissoista on puutteellinen. Tämä on ympäristölautakunnan tekstiä ja käsittääkseni sieltä sellaisenaan poimittu. Mutta uskaltaisin väittää, että siitä on prosenttimerkki jäänyt pois, viitaten siihen, että edellisessä lauseessa todetaan, että löytökissoista omalle omistajalle on palautunut 35 %.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Minä en sinänsä vastusta enkä kyseenalaista omistajille koituvia maksuja näiden eläinten ylläpidosta ja hoidosta löytöeläinpalveluiden yhteydessä, mutta ympäristölautakunnan jäsenenä haluaisin tuoda tässä kohtaa esiin tyytymättömyyteni siihen, miten tämän asian hoito on nyt mennyt ja se, miten kilpailutus tapahtui.

Kilpailutuksesta oli päätetty jo vuonna 2003. Kuitenkin se tuotiin meille ympäristölautakuntaan viime kokoukseen, elokuun viimeiseen kokoukseen päätettäväksi sellaisella aikataululla, että siinä oli käytännössä kuukausi aikaa siihen kun sen toiminnan pitäisi olla jo käynnissä.

Itse olin ajatellut, koska tarjouspyyntökin oli nähtävissä vasta siellä kokouksessa, että ilman muuta tämä asia täytyy voida jättää pöydälle, mutta käytännössä joutui sellaiseen pakkorakoon siellä, että jos olisi jättänyt pöydälle tämän asian, niin olisi ollut kyseenalaista, että olisiko tätä palvelua edes ollut sitten lokakuun alusta saakka, kun yliopistollinen eläinsairaala lopettaa tämän palvelun. Eli tuntuu siltä, että oli pakko tehdä huono päätös. Ei tällaista mielestäni voi edes kutsua oikein päätöksenteoksi.

Olen samaa mieltä - kuten aikaisempi puhuja - että mielestäni tällainen olisi parempi hoitaa kaupungin omana työnä, vaikka ympäristölautakunnan esittelijän tekstissä lukee nimenomaan, että se ei olisi tarkoituksenmukaista. Siitä on Turusta erittäin hyvä esimerkki. Siellä toimii asianmukaisesti löytöeläinpalvelut nimenomaan kaupungin omana työnä. Se on pitkälti siellä aktiivisesti näissä asioissa toimineen Anja Eerikäisen ansiota.

Ja jotain kertoo kyllä sekin, että tähän tarjouskilpailuun tuli vain yksi tarjous. Se herätti monia kysymyksiä. Siitä oltiin lautakunnassa yksimielisiä. Mutta se sinänsä täytti ne minimivaatimukset. Joten ei välttämättä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä. Mutta jotainhan se kertoo, että esimerkiksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys ei osallistunut tähän kilpailuun. Olen kuullut puhetta siitä, että siellä olisi pidetty liian matalina niitä kustannuksia, mitä tarjouspyynnössä on edellytetty. Eli kyllä tässä herää huoli siitä, kuinka tälle palvelulle tulee käymään, varsinkin kun on nähnyt huonoja esimerkkejä kilpailutuksista, jotka ovat kohdistuneet kaikkein puolustuskyvyttömimpiin, kuten vanhuksiin ja vammaisiin ja nyt mahdollisesti eläimiin. Toivoisin, että tähän kiinnitettäisiin huomiota.

Kuten esityslistatekstistä käy ilmi, kolme neljäsosaa koirista ilmeisesti palautuu omistajalleen, mutta kissoista vain noin kolmasosa. Siitä olen kuullut esimerkkejä eläinsuojeluasiantuntijoilta, että joissain kunnissa pahimmillaan tehdään säästöjä sillä, että löydetty kissa luokitellaan villiintyneeksi, joten sen saa lopettaa silloin saman tien. Tietysti tämä on hyvin äärimmäinen esimerkki, mutta tällaistakin tapahtuu. Tämä tilanne tuntuu kohtuuttomalta niin eläimille kuin eläinten omistajille kuin sitten mahdollisesti näille yrittäjille, jotka tekevät parhaansa, mutta jos ei se raha riitä, mitä tähän on ajateltu. Myöskin meille päättäjille se on mielestäni kohtuuton, ettemme oikeasti pääse mitään päättämään, vaan toimimme käytännössä kumileimasimina, niin kuin sanotaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen itse henkilökohtaisesti Pieneläinklinikalla ollut löytöeläimiä useana yönä ottamassa vastaan. Mielestäni on ihan hyvä asia, että nyt tulee oma yksikkö, joka tämän asian hoitaa.

Kuitenkin yksi asia - minkä oikeastaan valtuutettu Kajoskin otti esiin - on tämä, että koirat löytävät kodin, kissat välttämättä eivät.

Koirien kodin löytämisessä on auttanut paljon se, että löytöeläintoiminta on ollut Pieneläinklinikalla, jolloin esimerkiksi kaikkein hankalimmin sijoitettavat koirat, jotka ovat ehkä vanhoja, ehkä hankalatapaisia, kenties sairaitakin, joita sitten ihan hylätään sen sairaudenkin takia, niin näitä on sitten ihan huhuilemalla sijoitettu eläinlääketieteen opiskelijoiden koteihin. Toivottavaa tietysti olisi, että tällainen toiminta voisi jatkua eikä näitä koiria uuden palvelutuottajan yhteydessä tarvitsisi sitten enempää lopettaa.

Sinänsä ajattelin, että ulkoistettua toimintaahan tämä Pieneläinklinikalle on ollut tähänkin asti eikä se välttämättä ole huonoa. Mutta tietysti tämä on aika surullista kuultavaa, jos tarjoajia on ollut yksi. Silloin tietenkään kilpailuttaminen ei välttämättä tuo sitä etua.

Toivoisin, että tällainen sijoitustoiminta uuteen kotiin olisi edelleen jouhevaa myös uuden palvelutuottajan kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun valtuutettu Kajos otti esille, että Helsingin eläinsuojeluyhdistys ei ole tehnyt tähän tarjousta, niin yhdistyksen puheenjohtajana haluan kertoa ne syyt, miksi ei, että se ei jäisi epäselväksi.

Me tutustuimme tarjouspyyntöön erittäin tarkkaan, mutta jouduimme toteamaan sen, että se tarjouspyyntö on tietyllä tavalla pielessä. Siinä edellytettiin - tai vaadittiin - tarjoajalta vain eläinten tallessapitoa, ei lainkaan niiden hoitamista ja eläinyksikössä eläinlääkäri käy vain kerran viikossa. Sen palvelun taso on niin alhainen, että Helsingin eläinsuojeluyhdistys ei voi sellaiseen lähteä mukaan. Siinähän ei esimerkiksi lainkaan rokoteta näitä eläimiä. Rokottamattomien eläinten pitäminen samoissa tiloissa kaksi viikkoa keskenään on suuri terveysriski, jossa pahimmassa tapauksessa ne eläimet voivat, esimerkiksi kissat saada kissaruton ja kuolla tai koirat saada parvon ja kuolla, jos rokotukset eivät ole kunnossa. Toinen syy oli se, että siinä tarjouspyynnössä oli ihan suunnattoman laajat päivystysvelvollisuudet, joihin sitten taas työnantajapuolena Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä ei ole mitään mahdollisuuksia venyä niihin hintoihin tai taksoihin, jota siitä olisi voinut kuvitella saatavan.

Itse näen niin, että kun tällaiseen asiaan tulee vain yksi tarjous, niin silloin päätöksen tekijöillä ja tarjouspyynnön laatijoilla pitäisi hälytyskellojen soida ja kun tarjous tulee Kuhmosta yrittäjältä, joka on tähän asti hoitanut vain noin kahtakymmentä koiraa vuodessa ja Helsingissä tilanne, volyymi on satakertainen ja eläinlajit aivan erilaisia. Täällä pitää pystyä hoitamaan käärmeistä kilpikonniin ja myrkkyhämähäkeistä mihin tahansa liskoon, että lajivalikoima on täällä ihan toisennäköinen kuin se, että Kuhmosta tulee kaksikymmentä irtokoiraa vuodessa, jotka omistajat hakevat pois.

Tässä on ne epäkohdat, mitkä tähän tarjouspyyntöön ja kilpailutukseen liittyvät.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Ulla-Maija Urho Pekka Saarnio

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu