Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

HUSin Lasten ja nuorten sairaalan psykiatriselle puolelle, erityisesti Helsingin kaupungin lasten psykiatriseen arviointikeskukseen on muodostunut valtaisa jono. Oppimis- ja kehityshäiriöiden neuropsykologisiin arviointitutkimuksiin, kuten myös muihin lasten psykiatrisiin tutkimuksiin, on tämän hetkisen tiedon mukaan 10 - 12 kuukauden jono. Itse hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen mahdolliseen terapeuttiseen kuntoutukseen on uusi vaarallisen pitkä jonotusaika. Ratkaisuksi lapsiperheille tarjotaan hakeutumista vakuutuksen turvin yksityiselle puolelle.

Toteutuuko tässä asiassa hoitotakuu ja mitä kaupunki tekee asian välittömäksi korjaamiseksi?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Pajamäki kysyy, toteutuuko HUSin lasten psykiatriassa hoitotakuu ja mitä kaupunki tekee asian välittömäksi korjaamiseksi.

Kiireetön lasten psykiatrinen hoito on aloitettava 3 kuukaudessa. Helsingissä tätä hoitoa toteutetaan Lasten ja nuorten sairaalassa sekä sosiaaliviraston alaisissa perheneuvoloissa. Lisäksi lasten psykiatrisia arviointeja tehdään terveyskeskuksen lasten arviointipoliklinikalla.

Lasten ja nuorten sairaalan pienten lasten psykiatrian yksikköön pääsee tutkimuksiin 3 viikossa. Hoitojen jonotusajat ovat pitkiä terapeuttipulan takia. Yli 4-vuotiaiden jono ei-kiireellisiin tutkimuksiin on enimmillään 10 viikkoa. Polikliinisiin hoitoihin on yli 3 kuukauden jonot. Ei-kiireellisen osastohoidon jono on 6 kuukaudesta yhteen vuoteen. Perheneuvolaan hieman yli puolet perheistä pääsee arvioon alle 3 viikossa ja lasten arviointipoliklinikalle kuukauden kuluessa.

Terveyskeskuksen tiedossa ei ole, että lapsiperheitä ohjattaisiin aktiivisesti vakuutuksen turvin yksityissektorille. Lasten psykiatrisen toiminnan uudelleenjärjestelyistä käydään neuvotteluja HUSin kanssa. Tavoitteena on lasten psykiatrisen hoidon saatavuuden parantaminen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin täytyy todeta tähän ns. protokollarikkeeseen, koska olen kaupunginhallituksen jäsen.

Kaupunginhallituksen jäsenenä tietysti aina uskon, että kaupunki hoitaa kaikki asiat parhain päin. Kaupunginvaltuutettuna epäilen sitä joskus, siksi tämä kysymys.

Jos kaikki tämä vastaus, minkä apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen esitti, jäi minulle oikein mieleen, käytännössä kumosi tietoni, jotka minulla on ollut. On tietysti hieno asia, että asiat ovat parantuneet näin muutamassa viikossa. Juttelin nimenomaan näiden vastaavien ylilääkäreiden ja muiden kanssa HUSin osastoilta. Silloin tieto oli 10 - 12 kuukautta. Tämä hieman ihmetyttää. Kun kysyin, miksi näissä asioissa ei pystytä nopeampaan toimintaan, minulle mm. vastattiin, että oppimis- ja kehityshäiriöisten lasten vanhemmat ovat niin hiljaisia, mutta toisaalta vammaisten lasten vanhemmat ovat vielä hiljaisempia.

Tämä jää nyt hämmentämään, mutta varmaan asiasta käydään vielä pitkään keskustelua. Tämä tieto oli ihan faktinen. Tiedän tapauksia, joissa nämä jonot ovat todella 6 - 10 kuukautta, 12 kuukautta. Mikä on sitten kiireistä lapsella, on varmaan nimenomaan tämä rajanvetokysymys. Kaikki oppimishäiriöt ovat käsitykseni mukaan hyvin kiireisiä, ainakin niin kiireisiä, että vuodessa ehtii tapahtua liian paljon asioita.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Pajamäki on tarttunut tärkeään asiaan, jonka hoitaminen on keskeistä syrjäytymisen ehkäisyssä.

Aistihäiriöiden ja neurologisten ongelmien varhaista tunnistamista tulisi kehittää ja varata myös siihen paljon enemmän resursseja kuin nyt tehdään. Se tarkoittaa myös korvatulehduskierteen ja liimakorvaongelman parempaa hoitamista.

Lasten aistihäiriöt on syytä tunnistaa mahdollisimman varhain erityisesti siksi, että lapset saavat usein itsestään kielteistä palautetta, jos eivät esimerkiksi kuule kunnolla, jos ovat aistiherkkiä, eivät pysty keskittymään. Jos lapsen tuen tarvetta ei tunnisteta tai jos sitä ei myönnetä - kuten valitettavasti jotkut vanhemmat asennoituvat siten - niin lapsen saama palaute itsestään luo negatiivista minäkuvaa, mikä voi herkästi kääntyä ongelmakäyttäytymiseksi ja pahimmillaan psykiatriseksi oirehtimiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Pajamäen kysymys lasten psykiatrian jonoista - vastauksessa esitetystä positiivisemmasta kuvasta huolimatta - kertoo mielestäni siitä, että hoitotakuun seuranta ei ole meillä ajan tasalla.

Kannattaisi harkita sitä, että valtuusto saisi aika ajoin, esimerkiksi puolivuosittain, tiedon muistakin jonotilanteista, jotta pystyisimme arvioimaan, millä alueilla hoitotakuun toteuttamiseksi tarvitaan lisäresursseja. Nämä ongelmat - jotka tässä tulivat esille lasten ja nuorten osalta - liittyvät moniin muihinkin kysymyksiin, myös eräiden muiden palvelujen puutteisiin, esimerkiksi kouluterveydenhuollon resurssien vähyyteen, jossa Helsingillä on aika paljon parantamista.

Hoitotakuu on kunnalle säädetty velvoite. Sitä ei voi turvata yksityisillä ostopalveluilla. Hoitoketjuja ei saada toimimaan, jos MedOne -tyyppistä ostopalvelutoimintaa ryhdytään soveltamaan entistä laajemmin. Rahastahan Helsingillä ei ole puutetta. Kuten talouden ja toiminnan seurantaraportti kertoo, kaupungille on tänä vuonna kertymässä 290 milj. euron ylijäämä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastaus kertoi lukuja, jotka antoivat positiivisemman kuvan, tai mielikuvan ainakin siitä, mikä se tilanne on tällä hetkellä.

Ylipäänsä tämä lasten psykiatrian hoitotilanne kaipaa selvitystä ja selkiyttämistä.

Toiseksi:

Tässä on iso kysymys myös se, että tällä hetkellä näyttää olevan aidosti pulaa myös työntekijöistä, jolloin joudutaan arvioimaan sitä, minkä tasoista ja millaista hoitoa me tarjoamme ja voidaanko esimerkiksi hoitokäytäntöjä muuttaa. Tämän tyyppinen arvio on aivan varmasti edessä.

Yksi asia on sellainen, mikä kääntää tietysti katseet kouluun, päiväkoteihin elikkä varhainen puuttuminen, että onko meillä siellä mahdollisuuksia puuttua varhain, ettei meidän tarvitsisi joutua tähän tilanteeseen, jolloin ollaan jo aika pitkällä hoidon tarpeessa.

Kuten valtuutettu Pajamäki sanoi, lapsen kohdalla voi kysyä, mikä on kiireistä. Siinä vuosi on ikuisuusaika. 4-vuotiaalla se on neljännes elämästä tai 5-vuotiaalla viidennes, elikkä kyse on pitkistä ajoista.

Sitten se, että perheneuvoloiden puolella on neuropsykologisia tai vaikeasti oireilevia lapsia on sijoitettu lastensuojelulaitoksiin sairaalapaikkojen puuttuessa. Elikkä onko tämä oikea linja, että pistetään tavallaan säilöön lapsia, jos meillä ei ole tarjota hoitoa? Ja sitten rahat jakautuvat epätasaisesti. Loppuvuodesta ei ole rahojen puutteessa mahdollisuutta tarjota perheneuvoloissa hoitoa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kaupungilla on todella vakava paikka miettiä, miten se pystyy vastaamaan tukea tarvitsevien lasten ja lapsiperheiden avun tarpeeseen.

Oleellista siinä, miten hyvin lasten psykiatrisen hoidon hoitotakuu voi toimia, on HUSin toiminnan lisäksi myös se, kuinka hyvin ja kuinka nopeasti lapsia ja nuoria pystytään tukemaan ja hoitamaan esimerkiksi sosiaalitoimessa heti siinä vaiheessa, kun avun ja tuen tarve on havaittu tai apua on pyydetty.

Lastensuojelun tarpeen kehitys on ollut hyvin huolestuttavaa Helsingissä jo pitkään. Lisääntyneet huostaan otot kertovat paitsi lisääntyneestä avun tarpeesta ja tuen tarpeesta, myös siitä, että varhaisen tuen työmuotoihin ei ole kyetty määrärahojen vähyyden vuoksi riittävästi vastaamaan. Perheneuvoloiden jonotilanne on edelleen hyvin huolestuttava erityisesti Itä-Helsingissä. Puutetta on pätevistä sosiaalityöntekijöistä ja vaihtuvuus erityisesti idässä on käsitykseni mukaan suurta. Jonot ja jonotusajat perheneuvolaan ovat pitkiä ja jonotusten aikana asiakkaiden tilanne saattaa pahentua entisestään tai sitten voi olla niin, että avun piiristä tiputaan kokonaan. Jos apua ei saada ajoissa, asiakkaan tilanne saattaa huonontua niin, ettei perheneuvola pysty enää ollenkaan vastaamaan lapsen tai nuoren avun tarpeeseen.

Vakavan pohtimisen paikka budjettivalmisteluihin valmistauduttaessa on, kuinka turvataan riittävät lapsiperheiden palvelut sosiaalitoimessa. Perheiden puutteet mm. arjen hallinnan taidoissa kasaavat vuosien saatossa perheen sisään lukuisia muita ongelmia ja syrjäytymisriski on kasvava.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lasten ja nuorten psykiatriatilanne on ongelmallinen ja huolestuttava. Eduskunnassa tätä on seurattu ja sen osalta vuosittain kuultu Helsingin johtavia asiantuntijoita. ? Tämän erillismäärärahan osalta olemme seuranneet, miten tämä tilanne paranee. Helsingissä on tehty paljon, mutta edelleen on se ongelma, että vain kiireellisimmät ja vaikeimmat tapaukset, lapset pääsevät ja odotusaika on edelleenkin liian pitkä. Toimia tässä tietysti tarvitaan. Henkilöstöpula on ? - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen nosti esille - iso ongelma.

Kysynkin, kun asiantuntijat ovat huomauttaneet, että lasten mielenterveysasioissa toimivat viranomaiset ovat kovin hajallaan - meillä on sosiaali- ja terveyspuolella sekä että. Meillä on perheneuvolat sosiaalipuolella - olisiko tässä jotakin sellaista, mitä organisatorisesti ja johtamisen puolelta voisimme tehdä, että se olisi motivoivampi ja sellainen työyhteisö, jossa saisimme henkilöstön viihtymään ja lasten ja nuorten osalta saisimme kohtuuttomat odotusajat ja tämän osalta vielä paremmaksi tämä tilanne?

Niin kuin täällä on todettu, ennaltaehkäisy on kaikkein tärkeintä ja kouluterveystutkimuksen tulokset ovat tulleet. Eli kaikkein tärkeintä on Helsingissä, että me panostamme kouluterveydenhuoltoon ja neuvolaan, että täytämme ne laatusuositukset ja olemme edelläkävijöitä siinä ennakoivassa otteessa, jossa Helsinki on tehnytkin paljon, kouluterveydenhoitajia ja muita, tähän ennakoivaan otteeseen. Toivoisin, että apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen valottaa tätä kouluterveydenhuollon tilannetta sen tutkimuksen osalta ja myöskin neuvoloiden tilannetta. Se on se paikka, minne meidän pitää budjetissa panostaa, jos ja kun siellä on puutteita.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olin viime valtuustokaudella terveyslautakunnassa. Puutuimme silloin monta kertaa nimenomaan lasten psykiatriajonotusaikoihin ja hoitoonpääsyaikoihin. Lasten psykiatrian osalta hoitoon pääsyn määräajat on vanhempaa perua kuin mitä tämä hoitotakuu muuten muiden alojen osalta on.

Käsitykseni mukaan - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen toi esille - tämän ongelman taustalla ei ole vain raha, vaan kysymys on myös psykiatrien saannista.

Valtuutettu Sarkomaa toi esille eduskunnan myöntämän lisämäärärahan lasten psykiatrian osalta. Toisaalta siinä voi olla ongelmaa, että kun yksityispuolen terapioihin saadaan lisärahoitusta ja niihin panostetaan, niin valuma ammattilaisten osalta julkiselta puolelta yksityispuolelle voi kasvaa sitä myötä ja julkisella puolella mahdollisuudet saavuttaa hoitoon pääsyn määräaikoja heikkenevät edelleen. Vain ammattitaitoinen henkilökunta, vain ammattitaitoiset lääkärit ja hoitajat pystyvät näihin erikoiskysymyksiin vastaamaan ja hoitamaan niitä potilaita.

Olisin myös tuonut esille lasten ja nuorten osalta ennaltaehkäisevän työn merkityksen. Sitä ei voi koskaan korostaa liikaa. Erityisesti päihdeongelmien lisääntyminen perheissä on näkynyt meillä viimeisten vuosien aikana. Se luo jatkossa yhä enemmän painetta lasten psykiatriaan ja sen kehittämiseen ja luo niitä tarpeita siellä edelleen.

Kouluterveydenhuollon rooli ennaltaehkäisevässä työssä on ensiarvoisen tärkeää. Käsitykseni mukaan apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen voi tähän vastata. Me olemme kovin kaukana sosiaali- ja terveysministeriön mitoitussuosituksista.

Puheenjohtaja.

Minulla on sellainen käsitys, että lasten ja nuorten psykiatriassa hoitotakuun toteutuminen vaihtelee Helsingissä hyvin paljon alueittain. Käsitykseni mukaan Laakson sairaalassa toimiva lasten ja nuorten psykiatrinen arviointipoliklinikka ei riitä vastaamaan koko kaupungin tarpeisiin ja nimenomaan tarvittaisiin vastaavaa lasten ja nuorten psykiatrian arviointiklinikkaa Itä-Helsingin alueelle. Erityisesti tällaisella poliklinikalla pitäisi pystyä vastaamaan maahanmuuttajalasten ja nuorten ja heidän perheidensä tarpeisiin, jotka ovat ihan erityislaatuiset.

Samoin kiinnittäisin huomiota siihen, että minusta ainakin vaikuttaa siltä, että lasten ja nuorten psykiatriassa palvelukenttä on hyvin hajanainen, eli kun palveluita saa perheneuvolasta, terveyskeskuksesta ja

HUSista. Saattaisi olla, että organisatorisesti selkeämpi järjestelmä voisi paitsi auttaa perheitä hahmottamaan avun saannin paremmin. Se saattaisi myös tehdä rahoituksen riittävyyden ennakoimisen paremmaksi.

Eipä oikeastaan muuta. Tässä on hyviä kommentteja tullut tähän asiaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Se, että lasten ja nuorten psykiatrian tarve on kasvanut, kertoo karua kieltä myös siitä, että syrjäytymisen ehkäisemisessä on epäonnistuttu viime vuosina.

Eduskunnassa on laajalla rintamalla viime vuosina ollut halukkuutta lisätä lasten ja nuorten psykiatrian jonojen purkuun rahaa, mutta hallitus ei ole riittäviin lisäyksiin ollut toistaiseksi halukas. Ensi vuodellekin, vuoden 2007 budjettiin olisi ainakin 4 milj. euron lisämäärärahojen tarve näiden jonojen purkuun. Sen lisäksi olisi ollut myös tarve tehdä ns. köyhyyspaketista parempi niin, että siinä olisi enemmän panostettu lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Arvoisat valtuustotoverit.

Nyt on kysymys lapsista, joiden ääni ei kuulu. Mutta lapset itse asiassa psykiatrian osalta olivat ensimmäinen ryhmä, joille hoitotakuu asetettiin edellisen hallituksen aikana ja siihen määrätietoisesti eduskunnan kautta on suunnattu myös lisää rahoja ja terveydenhuoltoon kaiken kaikkiaan on suunnattu budjetissa valtioneuvoston toimin lisää resursointia.

Mielestäni täällä suuressa kaupungissa, kuten Helsingissä, kysymys on myös siitä, miten asioita organisoidaan. Minun tietojeni mukaan sosiaali- ja terveyslautakunta ovat nyt tätä asiaa ryhtyneet pohtimaan ja aikovat käydä läpi myös tätä organisaatiokysymystä. Toivoisin, että siellä mietittäisiin tarkkaan, miten siitä luodaan sellainen, että ajoissa saadaan hoidon arviointi ja sitten määritellään, minkä tyyppistä ja tasoista hoitoa tarvitaan ja sitten ohjataan oikeanlaiseen hoitoon. Nyt ei ole kysymys pelkästään HUSin tasoisesta hoidosta.

Toinen asia on sitten se, että lasten kasvuympäristö pitää saada tilkittyä mahdollisimman turvalliseksi. Minulla on täällä valtuustoaloite myöhemmin listalla aloitteiden kohdalla, jossa peräänkuulutan kouluterveydenhuollon saamista kuntoon. Yhtälailla tarvitaan koulupsykologeja ja tarvitaan koulukuraattoreita, koska nämä vauriot ja ne oireet, mitä lapsilla on, niihin voidaan puuttua ajoissa. Silloin päästään mahdollisimman pienillä, vähäisilläkin toimenpiteillä, lyhytkestoisillakin terapioilla tai sitten sillä, että joku aikuinen ihminen, joka ymmärtää asioista jotain, kuuntelee tätä lasta ja ottaa myös perheen mukaan siihen. Tämä on asia, johon pitää nyt tarttua. Minä panen toivoni siihen, että lautakunnissa yhteisellä työllä löydetään tähän ratkaisut ja asioissa mennään eteenpäin. Aina nimittäin se ei ole kysymys rahastakaan, vaan siitä, miten asioita organisoidaan.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Lasten psykiatria on erikoisala, joka on keskitetty HYKSiin Lasten ja nuorten sairaalaan. Nuorisopsykiatria on eri erikoisala. Tarve on hurjasti lisääntynyt juuri päihdeongelmien vuoksi ja samoin perheväkivallan seurauksena, joka on kaksinkertaistunut alkoholiongelmien vuoksi.

Tilanne on Helsingissä sekava. Meillä on HYKS. Sitten meillä on perheneuvolat, jotka kuuluvat sosiaalipuolelle ja sitten meillä on psykiatrisia poliklinikoita, jotka kuuluvat terveyskeskuksen puolelle. Eli ministeri Haatainen on aivan oikeassa siinä, että organisaatio on aivan liian monimutkainen. Eikä tämä ole ainoa asia, mikä on hyvin vaikeasti hallittava Helsingin kaupungissa.

Terveys- ja sosiaalilautakunta käsittelee lasten psykiatriaa yhteiskokouksessaan 4.10. eli ensi keskiviikkona. Silloin käsittelemme pelkästään lasten psykiatriaa.

Kiitän valtuutettu Pajamäkeä erittäin hyvästä kysymyksestä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä valtuutetut Haatainen ja Asko-Seljavaara ja monet muutkin näyttävät olevan erittäin hyvin perillä siitä missä mennään, eli toisin sanoen lautakuntien yhteisessä iltakoulussa käsitellään juuri tätä asiaa. Te olette näköjään saaneet siitä informaatiota.

Terveyskeskuksen toimitusjohtaja ja sosiaaliviraston sosiaalijohtaja ovat omalta osaltaan asettaneet selvityshenkilöt, jotka ovat selvittäneet koko tätä tilannetta ja laatineet muistion. He toteavat muistiossaan, että lastenpsykiatrian palvelujen organisointi ei vastaa tutkimusten ja hoidon nykyisiä vaatimuksia, vaan toimintaa on kehitettävä. Siitä iltakoulussa nyt on kysymys. Eli kyllä tämä asia on tiedostettu.

Haluan tämän asian tiimoilta todeta, että Suomi on ensinnäkin se maa maailmassa, jossa on lastenpsykiatreja eniten suhteutettuna väestöön. Olen hankkinut selvityksen siitä, että TEO:n ammattihenkilöiden keskusrekisterin tilastojen mukaan Suomen työikäisistä lastenpsykiatreista, joita on runsaat kaksisataa maassa, asuu HUS-sairaanhoitopiirin alueella yli 40 %, eli ei täällä suhteutettuna koko maanlaajuisesti ole mitään erityistä pulaa lastenpsykiatreista. Kysymys on siitä, miten nämä asiat organisoidaan ja siitä, millä kaikilla muilla tavoilla me vastaamme lasten hätään.

Kuuntelin keskustelua herkällä korvalla. Jäin hieman kaipaamaan sitä, että otettaisiin esiin vanhempien osuus tässä asiassa. Me olemme silloin jo auttamattomasti myöhässä, kun puhumme ammattiauttajista. Meidän pitää muistaa, että on mietittävä, miten me saamme vanhemmuuden jälleen kunniaan, miten ihmiset ymmärtävät, että lapsille on annettava aidosti aikaa, heidän kanssaan on keskusteltava, heidän kanssaan on oltava vuorovaikutuksessa. (Välihuuto!) Ei lukihäiriöihin, mutta tähän, kuinka paljon tarvitaan lastenpsykiatreja ja kuinka paljon tarvitaan lastenpsykiatrista toimintaa, näihin asioihin kyllä. Käsittääkseni valtuutettu Pajamäen kysymys koski lastenpsykiatriaa. Siinä mielessä viittasin näihin kysymyksiin. Näyttää siltä, että täällä ollaan sen verran hyvin perillä asiasta, että tuskin kannattaa tässä vaiheessa enempää aikaa tähän uhrata.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tukholmassa kokeiltiin ruuhkamaksuja viime keväänä. Kokeilu osoitti, että ruuhkamaksut todella toimivat. Ennen kokeilua Tukholman läänin asukkaista 50 % arvioi autoliikenteessä olevan suuria ongelmia, kun kahden kokeilukuukauden jälkeen vastaava luku oli enää 17 %. Liikenteen sujuvuus parani kokeilun aikana merkittävästi ja järjestelmä vähensi liikennettä keskusta-alueella keskimäärin 20 %:lla. Julkinen liikenne on saanut 45 000 uutta matkustajaa. Päästöt vähenivät Tukholman keskustassa 8 - 14 %.

Syyskuun puolessa välissä Tukholmassa järjestettiin kansanäänestys ruuhkamaksujen käyttöönotosta. Järjestelmän toimivuudesta kertoo se, että selvä enemmistö tukholmalaisista kannatti ruuhkamaksuja. Liikenteen haitat ja ruuhkamaksujärjestelmän hyödyt kohdistuvat nimenomaan keskikaupungille.

Olisikin syytä ainakin kokeilla järjestelmää Helsingissä. Ruuhkamaksukokeilu vaatii muutoksia tieliikenteen lainsäädäntöön. Helsinki pääkaupunkina voisi edistää asiaa osoittamalla, että haluaa toteuttaa kokeilun. Kysynkin, mitä aiotaan tehdä, jotta vastaava kokeilu voitaisiin toteuttaa Helsingissä?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vastauksena valtuutettu Puoskarin kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavan:

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1992 valtuutettu Hautalan toivomusponnen, jossa edellytettiin kaupungin kääntyvän valtiovallan puoleen tietullit mahdollistavan lainsäädännön aikaan saamiseksi. Ponnessa edellytettiin tullien tuoton suuntaamista kunnille ja tavoiteltiin joukkoliikenteen tariffin alentamista, joukkoliikenneinvestointien lisäämistä ja joukkoliikenteen osuuden kasvattamista.

Kaupunginhallitus vastasi ponteen kesäkuussa 1993. Vastauksessa todettiin mm., että liikenneministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää liikenteen väyläpidon erityisrahoitusjärjestelmän käyttöönottoon liittyviä näkökohtia ja tehdä ehdotus tietullijärjestelmästä ja siihen liittyvästi lakiluonnoksesta. Työryhmässä oli kaupungin edustajana apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen. Kaupunginhallitus katsoi, ettei ollut syytä ryhtyä asiassa muihin toimenpiteisiin ennen työryhmän työn valmistumista, jonka määräaika oli 30.5.1993. Kaupunginhallitus antoi työryhmän mietinnöstä lausunnon 1.11.1993. Kaupunginhallitus totesi, ettei pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittäminen näyttänyt mahdolliselta perinteisillä rahoituskeinoilla ainakaan silloisessa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Kaupunginhallitus pitikin mahdollisena sellaisen lainsäädännön luomista, jossa määräaikainen investointiohjelma rahoitettaisiin esimerkiksi 17 vuoden ajan perittävien tietullein ja valtion budjettirahoituksella. Kaupunginhallitus piti aluetulleja parempana järjestelmänä pääväylille ja kuntarajoille sijoitettavia tulliasemia. Tällöin tuli kuitenkin huomioida tullipisteiden vaikutus liikennekäyttäytymiseen ja sitä kautta kaupunkirakenteen kehittämiseen.

Reilun kymmenen vuoden aikana Helsingin niemelle suuntautuvan autoliikenteen lisäys on ollut varsin maltillista pääosin Helsingin harjoittaman pysäköinti- ja liikennepolitiikan ansiosta. On myös muistettava, että Helsingin kaupallisen keskustan kilpailukyvyn kannalta sen kohtuullinen saavutettavuus kaikilla liikennemuodoilla on edelleen tärkeää. Suurimmat liikenteen pullonkaulat ovat nykyisin seudun poikittaisliikenteessä ja myös kasvu on siellä nopeinta. Kun tietulleja tai ruuhkamaksuja tulevaisuudessa suunnitellaan, niillä tulisi ensisijaisesti tasata liikennesuoritetta pääkaupunkiseudun ja laajemmin seudun koko liikenneverkossa. Tukholmassa toteutettu vain kantakaupunkiin kohdistuva kokeilu ei siten olisi Helsingissä tarkoituksenmukainen, sillä liikenteen ruuhkaongelmat ovat täällä seudullisia. Ruuhkamaksun kerääminen vain kantakaupungissa olisi myös kaupan alueellisen kehityksen kannalta epätarkoituksenmukaista. Tukholman ruuhkamaksukokeilun toteuttamiskustannukset olivat yli 400 milj. euroa. Kustannuksista noin puolen aiheutti bussi- ja metroliikenteen lisäämisestä. Kustannuksista vastasi valtio.

Meneillään olevassa pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehitystyössä, PLJ-2007, tarkastellaan tulevaisuudessa yhtenä mahdollisena ohjauskeinona ruuhkamaksuja, mikäli muut liikennejärjestelmän kehittämistoimet eivät osoittaudu riittäviksi kohtuullisen liikennöitävyyden säilyttämiseksi. Tällainen koko verkkoa koskeva järjestelmä vaatii lisäksi vielä keräystekniikan kehittymistä. Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista ruuhkamaksukokeilua. Helsinki onkin esittänyt mm. pääkaupunkiseudun liikeneuvottelukunnalle, että neuvottelukunta pyrkisi edistämään tarvittavan lainsäädännön valmistelua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Korpiselle vastauksesta. Siinä oli sekä yllättävän hyvää että yllättävän huonoa.

Olen iloinen siitä, että tämä asia on ollut esillä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa. Se oli minulle uusi tieto. Mutta yleisellä tasolla haluaisin puhua vielä ruuhkista, että oikeasti, miten iso yhteiskuntataloudellinen ongelma se on, kun ajattelee, että ruuhkat pidentävät ihmisten matka-aikoja ja sitä kautta vähentävät sitä aikaa, mikä on käytettävissä työntekoon ja vapaa-aikaan ja myös kaikki päästöt, joita ruuhkan lisääntyminen aiheuttaa.

Tämän järjestelmän etuna olisi nimenomaan se, että ne, joiden täytyy kuitenkin keskustassa autolla liikkua, myös heillä se liikkuminen olisi huomattavasti joustavampaa ja helpompaa. Tästäkin on hyviä tuloksia Tukholmasta.

Haluaisin vielä puuttua siihen, kun apulaiskaupunginjohtaja Korpinen sanoi, että tämä järjestelmä heikentäisi keskustan kilpailukykyä.

Siitä on Tukholmasta erilaisia kokemuksia ja ihan tutkimustakin. Eli Tukholman kaupunki on teettänyt Lundin teknillisellä korkeakoululla ja Örebron yliopistolla tutkimuksen, jonka mukaan maksujärjestelmä ei vaikuttanut kaupankäyntiin kaupungin keskustassa. Joissakin yksittäisissä liikkeissä asiakkaiden määrä nousi, toisissa taas laski. Mm. NK-tavaratalo on ilmoittanut, että heillä asiakasmäärä nousi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ruotsin ruuhkatullijärjestelmä on toiminut hyvin. Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen on siinä mielessä oikeassa, että se ei ole paras mahdollinen. Voidaan tehdä toki vielä parempi sillä tavalla, että se ei koske ainoastaan keskustaan ajamista, vaan yleensä liikkumista pääkaupunkiseudulla ja erityisesti liikkumista poikittain.

Nyt on kehitteillä satelliittitekniikkaan perustuva järjestelmä, jossa voidaan tehdä tietty kilometrihinta jokaisen vyöhykkeen sisällä ajamiselle. Ymmärtääkseni YTV:llä on olemassa tällainen suunnitelma. Ainakin virkamiehet kertovat, että heillä tällainen vyöhykejärjestelmä on olemassa. Silloin riskit siitä, että keskusta, liike-elämä kärsii tästä mitenkään, poistuu ja pikemminkin se tukee keskustan elinvoimaisuutta. Miellyttävää asiointia on se, että liikenne ei tätä kokemusta pilaa. Voisi olla hyvä aika kiireesti kehittää tällaista järjestelmää, jotta emme joutuisi tekemään järjettömän suuria investointeja poikittaisliikenteeseen, kehämäiseen liikenteeseen. Jos joudutaan passiivisesti kapasiteettia lisäämään sitä mukaan kuin kysyntä kasvaa, se voi tulla aika kalliiksi ja voi johtaa epäedulliseen kaupunkirakenteeseen. Tässä suhteessa kaupungin kannattaisi olla tässä asiassa aloitteellinen. Ei tässä maassa kukaan muu siinä kuitenkaan aloitteellinen ole.

Puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Pahoittelen ääneni käheyttä.

Kannatan lämpimästä valtuutettu Puoskarin esiin nostamaa kokeilua Helsinkiin. Lisäisin siihen myös apulaiskaupunginjohtaja Korpisen mukaan nostaman seudullisen aspektin. Tämä on juuri sellainen kokeilu, joka pitäisi tehdä yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi, että autoliikenteen kasvu on ollut maltillista ja ongelmat eivät ole pelkästään kantakaupungissa, vaan myös seudullisia. Mutta on myös tosiasia, että Helsinki kärsii kaikkein eniten ja selvästi muuta seutua enemmän ilman saasteista ja melusta kantakaupungin alueella, jolloin tämä kokeilu olisi ehdottomasti tarpeen.

Itse pidän kaikkein tärkeimpänä tässä kokeilussa ja sen edistämisessä sitä mitä Tukholmassa tehtiin, eli samaan aikaan panostettiin voimakkaasti joukkoliikenteeseen, sen yhteyksiin ja erityisesti liityntäpysäköintiin, jotta auton kotiin jättäminen ei olisi niin vaikeaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Tukholmasta on ruuhkamaksukokeilun positiivisten tulosten lisäksi saatu toinenkin meille ajankohtainen kokemus liikennepolitiikkaa ajatellen. Siellä yritettiin vuosikymmenten ajan vähentää ruuhkia rakentamalla lisää moottoritieväyliä, tunneleita ja vastaavia. Uudet väylät helpottivat hetkeksi, mutta lopulta tuloksena oli liikennemäärien lisääntyminen ja ruuhkien toistuminen, uusiutuminen entistä massiivisempina.

Helsingissä ei pidä toistaa samoja virheitä. Ruuhkamaksukokeilun ohella olisi syytä harkita uudelleen keskustatunnelihanketta. Suunniteltu keskustatunneli ei poista ruuhkia eikä vähennä liikenteen päästöjä. Se toisi kaupungin valmistelukoneiston omien arvioiden mukaan keskustaan noin kolmekymmentätuhatta autoa lisää joka päivä ja vastaavasti lisää päästöjä. Keskustatunnelin vaihtoehtona pitäisi selvittää muita keinoja.

Ruuhkamaksukokeilun ohella nostan esille raidejokerin toteuttamisen, joka maksaisi kaiken lisäksi vain puolet keskustatunnelin hinnasta. Tälle hankkeelle Espoon äskeinen metropäätös lisäehtoineen antaa lisää edellytyksiä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensin täytyy todeta, että valtuuston kyselytunnin arvovallan kannalta olisi hyvä, jos vastauksia antavat apulaiskaupunginjohtajat olisivat etukäteen huolella tutustuneet tekstiin.

Itse asiasta:

Olen itse asunut Tukholmassa ja matkustanut usein siellä. Viimeksi olin eilen Tukholmassa. Ruuhkamaksukokeilu on erittäin positiivisella tavalla näkynyt kaduilla. Sen on pystynyt itse huomaamaan, miten autoliikenne on vähentynyt, ruuhkat ovat vähentyneet, on joustavampaa. Myös autoa käyttävät tukholmalaiset ystäväni ovat kehuneet tätä kokeilua. Sen vuoksi se saikin varmasti tämän enemmistön.

Toinen merkittävä seikka, joka pitää huomata, niin ruuhkamaksun lisäksi Tukholmassa on tehty yksi toinen suuri asia, nimittäin joukkoliikenteen hinta. Joukkoliikennettä on lisätty. Sinne on tullut poikittaista liikennettä lisää, esimerkiksi Söderistä pikaraitiotie. Joukkoliikenteen hintaa on laskettu. Tästä meidän pitäisi ennen muuta ottaa täällä Helsingissä oppia. Ennen maksoi esimerkiksi päiväkortti 89 kruunua. Tällä hetkellä se on 60 kruunua. Matka Solnaan maksoi keskustasta ennen 45 kruunua, tällä hetkellä 20 kruunua. Siis matkan hinta on saattanut jopa yli puolittua. Sen lisäksi, että pyritään positiivisesti ohjaamaan joukkoliikenteen pariin pois autoista, niin suosiota voidaan kasvattaa myös lipun hintoja laskemalla. Tästä pitäisi ottaa mallia, eli myös rohkeutta ruuhkamaksujen lisäksi lähteä nyt sille linjalle, että joukkoliikenteen suosiota kasvatetaan nimenomaan lipun hintoja laskemalla.

Arvoisa puheenjohtaja.

...anteeksi, kysymys, mikä esitettiin.

Voin kyllä kuitenkin sanoa, että en kannata ruuhkamaksua.

Ilmanlaatu Helsingin keskustassa on huolestuttava. Siihen pitäisi jotain tehdä. Ruuhkamaksu ei yksinkertaisesti sovellu kantakaupunkiin. Sen takia se ei ole toimiva, erityisesti niille ihmisille, jotka keskustassa asuvat tai elinkeinon harjoittajille keskustassa.

Mielestäni nyt olisi enemmänkin keskusteltava joukkoliikenteen kehittämisestä ja parantamisesta ja - niin kuin valtuutettu Arhinmäki sanoi - maksujen alentamisesta, jotta joukkoliikenne olisi hyvä ja houkutteleva vaihtoehto liikkua ja erityisesti panostettava Espoon metropäätökseen eli että saadaan Espoosta ihmiset tulemaan metrolla keskustaan ja metroasemilla olisi Espoossa autopaikkoja, että ihmiset eivät sieltä suunnasta sitten enää tänne keskustaan niin tulisi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni meidän tulisi hyvin ennakkoluulottomasti suhtautua tähän kysymykseen.

Tukholman kokeilu oli mielenkiintoinen ja tukholmalaisten aluksi varsin kielteinen asenne tuli hyvin myönteiseksi, ainakin äänestystuloksen perusteella. Tukholma ei ole Helsinki eikä Helsinki ole Tukholma. Helsingin kaupungin muoto ja liikenneolosuhteet ovat täällä varsin erilaiset. Näin ollen Helsingissä ei suoraan voida kopioida Tukholman kokeilumallia.

YTV seuraa ja tutkii eri puolilla Eurooppaa olevia vastaavia hankkeita. Siellä asenne on toistaiseksi varovaisen odottava. Tiedetään, että ennakkoluuloja tällaista järjestelmää kohtaan on aika paljon. Aika ei ole ehkä vielä kypsä tällaiseen kokeiluun. Vuosien saatossa ilmeisesti autoistuminen lisääntyy. Vaikka kuinka yritämme edistää joukkoliikennettä - mikä on erittäin tärkeää - saattaa olla, että yhdyskuntarakenne edelleen hajaantuu ja näin ollen autoilla liikkujien määrä kasvaa.

Mielestäni tällainen ruuhkamaksu pitää kuitenkin pitää mielessä. Eräänä mahdollisuutena tässä vuosien mittaan voi tulla se, että meidän täytyy ruuhkamaksulla ohjata liikennettä. Tiedän, että erityisesti kokoomuksessa on periaatteessa vastustettu tätä. Vapaan autoilun ? voi joutua vaaraan. Me emme voi aina lisätä kaistoja, koska ne maksavat mielettömästi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen valtuutettu Lohen kanssa täsmälleen samaa mieltä, että ruuhkamaksuun pitäisi suhtautua avoimin mielin ja katsoa, minkälainen instrumentti se voisi sitten olla tulevaisuuden keskusteluissa. Samanaikaisesti on kuitenkin muistettava, että ennen kuin ruuhkamaksusta tehdään sellaista mantraa, jossa on pelkästään ruuhkamaksu vastaan kaikki muut liikenteen kehittämisasiat, niin pitäisi katsoa, mitä kaikkea Helsingin joukkoliikenteen ja koko liikenneverkon kehittämisen listalla on ja pohtia, minkälaisia vaikutuksia siitä pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä tullaan saamaan ulos. Meillä on sekä säteittäisten että poikittaisten liikenneyhteyksien parantaminen, on myös länsimetropäätös tällä hetkellä jne. Nämä vaikutukset ilman muuta tulee ottaa huomioon ja pohtia niiden pitkäaikaiset vaikutukset suhteessa ruuhkamaksuun.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on antanut virastolle - kaksikin kertaa - tehtäväksi koota eurooppalaisia ja pohjoismaisia ruuhkamaksukokeiluja. Ja etenkin nyt, kun Tukholmassa tämä kokeilu käynnistettiin, lautakunta vielä erikseen edellytti, että Tukholman ruuhkamaksukokeilun kokemukset kerätään ja analysoidaan ja niissä pitkällä tähtäimellä otetaan oppia Helsingin joukkoliikenteen kehittämisessä, vaikka - niin kuin äsken oli todettu - Helsinki ei ole Tukholma eikä myöskään Oslo. Näin ollen uskon, että näillä kokemuksilla on käyttöä meille tulevaisuudessa. Toivottavasti emme ajaudu tässä asiassa joko tai -asetelmaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kauppakamari on selvittänyt Tukholman mallin mukaisen ruuhkamaksujen laskennallisia vaikutuksia Helsingin seudulle. Maksu merkitsisi jopa 345 milj. euron vuosittaista uutta verorasitusta asukkaille ja yrityksille. Maksu heikentäisi tuntuvasti alueen ostovoimaa ja ohjaisi sekä työpaikkoja että palvelutarjontaa mahdollisesti maksualueen ulkopuolelle. Paradoksia olisi, että maksu heikentäisi nimenomaan Helsingin keskustan vetovoimaa ja ajaisi yritystoimintaa kaupungin ulkopuolelle. Yksityisautoilun määrä Helsingin seudulla saattaisi pikemminkin siis lisääntyä kuin vähentyä. Samalla nostettaisiin entisestään korkeaa seudun kustannustasoa.

YTV:n mukaan liikenteen määrä pääkaupunkiseudulla on kasvanut vuodesta 1990 noin 15 %. Helsingin kantakaupungin alueella liikennemäärät ovat kuitenkin pysyneet lähes samoina. Kasvu on ollut erittäin voimakasta kehäteillä. Kuten apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi, esimerkiksi Kehä I:n liikenne on kymmenen vuoden aikana kasvanut yli 50 % ja kasvu jatkuu kiihtyvää vauhtia. Tämän vuoksi ruuhkien poistamiseksi kaikki voimat tulisi keskittää kehäväylien välityskyvyn parantamiseen.

Sanoisin, että Tukholmassa ehkä oli kysymys tällaisesta Nimby-ilmiöstä, että ne, jotka asuvat Tukholman keskustassa, halusivat maksuja, mutta jotka asuivat Tukholman läänin alueella, niin hehän olivat sitä vastaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minäkään en pidä ruuhkamaksua tarkoituksenmukaisena keinona päästöjen vähentämiseen. Ruuhkamaksu, tai käytännössä vero, vaikuttaisi asukkaiden liikkumistottumuksiin tavalla, jota en helsinkiläisenä yrittäjänä haluaisi olla puoltamassa. Tämä ylimääräinen maksu ohjaisi pääkaupunkiseudun ostosmatkoja muualle kuin Helsingin keskustaan. Emme kai halua olla tukemassa Espoon ja Vantaan kauppakeskuksia Helsingin keskustan yritysten hyvinvoinnin kustannuksella. Ja vähentäisikö ruuhkamaksu kokonaisuutena arvioiden päästöjä vai siirtäisikö se ne jonnekin muualle? Helsingin keskustassa sijaitsevat yritykset joutuisivat asiakkaiden vähetessä harkitsemaan siirtymistä ruuhkamaksuvyöhykkeen ulkopuolelle asiakkaiden houkuttelemiseksi ja henkilöstön saannin turvaamiseksi sekä omien kuljetuskustannustensa pienentämiseksi. Olemme menettäneet jo runsaasti yrityksiä lähikuntaan. Olisiko liike-elämältään näivettyvä Helsingin keskusta enää niin houkutteleva kaupunkilaisillekaan? On tärkeää säilyttää keskusta elävänä.

Valtio kerää jo nyt pääkaupunkiseudulta tieliikenteen erilaisina erityisveroina vuosittain noin miljardi euroa, jotka päätyvät enimmäkseen muualle kuin tälle alueelle tehtäviin tieinvestointeihin. Eiköhän ruuhkamaksukin päätyisi aluepoliittisin perustein jonnekin, missä ei ole ruuhkaa nähtykään.

Tukholman kokeilun lyhyen aikavälin positiivisia tuloksia en sinänsä epäile, mutta keskustan yrityksille pidemmällä aikavälillä aiheutuvat vaikutukset jäävät sielläkin vielä nähtäviksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ruuhkamaksujen käytöstä sekä Lontoosta että Tukholmasta on hyviä kokemuksia. Mutta en ole lämmennyt tietulleille edes edellisessä elämässäni, koska siihen liittyy aika monia ongelmia.

Ensimmäinen on se, että rahat menisivät valtion pohjattomaan kassaan, mikä tarkoittaisi sitä, että se olisi tulonsiirto pääkaupunkiseudun väeltä maakuntiin. Sehän vaatisi lain muutokset niin, että Helsinki voisi saada sen tulon ja muutokset niin, että se voitaisiin a) kerätä Helsingille ja b) niin, että se olisi korvamerkittyä joukkoliikenne- tai liikennehankkeita varten.

Voisin kuvitella, että tietullit tai ruuhkamaksut olisivat tehokkaita esimerkiksi Länsiväylällä. Tutkimusten mukaan tiedetään, että valtaosa siellä liikkuvista autoista ruuhka-aikaan on työsuhdeautoja. Vaikuttavuutta tuskin saataisiin aikaiseksi, koska kustannukset tietenkin voitaisiin laittaa verotukseen ja vähentää verotuksessa. Eli pitää miettiä, halutaanko ruuhkamaksun avulla kerätä rahaa vai halutaanko sen avulla vähentää liikennettä. Länsiväylä on vielä siinä mielessä ongelmallinen, että sitä olisi voinut käyttää ehkä kiristyskeinona länsimetron rakentamisessa, mutta kun se päätös on nyt tehty, niin sekin argumentti siitä putoaa pois.

Jos tehdään tietulleja tai ruuhkamaksuja, niin silloin pitää aina olla tarjolla se joukkoliikennevaihtoehto. Ja niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa - mm. apulaiskaupunginjohtaja Korpisen puheenvuorossa - tullut esille, pahimmat ruuhkat ovat Kehä I:llä ja Kehä III:lla ja Länsiväylällä. Niillä täytyy olla joukkoliikennevaihtoehdot, johon sitten vaihdetaan, kun autoilua halutaan rajoittaa. Länsiväylälle on tulossa vaihtoehdoksi metro ajan mittaan, mutta Kehä I ja Kehä III ovat täysin vailla joukkoliikennevaihtoehtoa. Eli joukkoliikenteen palvelutason lisääminen ja sen edun korottaminen ovat ensisijaisia keinoja ja sitten myös sen lipun hinnan alentaminen, jolla voidaan muuttaa oikeasti liikenteen kulkumuotojakaumaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ruuhkamaksu olisi jälleen yksi rangaistusvero yksityisautoilijoille. Missään tapauksessa sitä ei voi hyväksyä yksittäisenä toimenpiteenä, vaan täytyisi enemmänkin tarkastella kokonaisuuksia.

Täällä on perusteltu ruuhkamaksua myös ympäristötekijöillä. Tässä taas katseet kohdistuvat vahvasti valtakunnan hallituksen suuntaan. Esimerkiksi Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa tuetaan vähäpäästöisiä autoja verotuksellisin keinoin. Sen sijaan Suomessa näin ei tapahdu. Eli jo sillä voitaisiin saada positiivisia vaikutuksia ympäristön suuntaan, kun suosittaisiin vähäpäästöisiä ajoneuvoja verotuksen avulla. Aikaisemmin varsinkin HKL toimi niin, että se edellytti ruuhkamaksujen käyttöön ottoa, taikka esitti ihan suoraan sen takia, että joukkoliikenteelle saataisiin enemmän käyttäjiä. On kuitenkin hyvä, että on tällainen kilpailutilanne. Joukkoliikenteen pitää pystyä vastaamaan kilpailuun omilla keinoillaan. Jos joukkoliikenne on kilpailukykyinen, niin silloin varmaan monella ihmisellä auto jää kotiin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Pitää paikkansa, että Tukholmassa on kokeiltu ruuhkamaksuja. Itse suhtaudun varsin skeptisesti siihen, että Tukholman kaltaisessa kaupungissa, missä oikeasti on ruuhkia, toteuttavasta kokeilusta vedettäisiin kovinkaan suorasukaisia johtopäätöksiä, miten nämä toimisivat Helsingissä.

Mielestäni vaikuttaa siltä, että tavoitteena on jälleen lisätä autoilijoiden verotaakkaa lisäverolla eikä tavoitteena niinkään ole parantaa liikenteen sujuvuutta. Mielestäni paras tapa vähentää yksityisautoilua on joukkoliikenteen systemaattinen kehittäminen sekä sisääntuloväylillä että kehäliikenteessä ja myös kunnollisen liityntäpysäköinnin järjestäminen niille, jotka eivät kauempana kaupungista asuvina kykene joukkoliikennettä pelkästään, esimerkiksi työmatkoihin käyttämään.

Keskustan elinvoimaisuuden kannalta olen niin ikään sitä mieltä, että tämä on varsin ikävä ratkaisu, mikäli tällaisiin tietulleihin lähdetään. Ei ole kovinkaan monen keskustan liikkeen kannalta hyvä asia, että ajetaan autolla sitten esimerkiksi Kehä III:n tai vaihtoehtoisesti Kehä II:n ulkopuolella oleviin automarketteihin ja tehdään siellä suuret ostokset ja käytetään sitten keskustan kauppoja vain pikkuasiointiin.

Mielestäni ei ole myöskään kovin hyvä signaali nykyisessä suuntauksessa, jossa pääkaupunkiseudun yhteistyötä pyritään kehittämään ja syventämään, että helsinkiläiset sitten rajaisivat oman kantakaupunkinsa jollain tietulleilla ja täten hankaloittaisivat sitten kehyskunnista tulevien sekä työntekijöiden että myöskin huvimatkailijoiden pääsyä kaupunkiin.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tuskin mikään aihe tai teema on ollut niin konkreettisesti sidoksissa modernin helsinkiläisen kunnallispolitiikan muotoutumiseen kuin kysymys autosta, milloin se on unelma paremmasta tulevaisuudesta ja milloin se on se mörkö, jonka läsnäolo tuhoaa hyvän urbanismin ja kaupunkikulttuurin. Auto siis herättää intohimoja.

Tähän kysymykseen liittyen todettakoon, että meidän ryhmämme oli ilahtunut apulaiskaupunginjohtaja Korpisen hyvästä vastauksesta. Olemme sitä mieltä, että juuri tässä vaiheessa emme kannata ruuhkamaksukokeiluun ryhtymistä.

Kuten kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Anttila sanoi, niin tässä eletään tilanteessa, jossa pohditaan vielä vertailumateriaalia hankkimalla ja kansainväliseen kokemukseen paneutumalla kannan muodostumista. Nimittäin mielestäni on varsin järkevää nyt tässä tilanteessa katsoa, miten muualla toimitaan. Voimme myös lähteä siitä, että ehkä nykyisen kaltainen autoilu ei tule jatkumaan tässä muodossaan. Autoilun kustannukset ovat jo korkeita. Bensan hinta nousee koko ajan. Siinä mielessä tällainen ruuhkamaksu voidaan nähdä. Ehkä se tekee tämän hankkeen hieman kyseenalaiseksi, että siinä on tällainen moraalisen rankaisun leima ilmassa. Nähdään, että autoilu on ikään kuin huvia, josta pitää pienellä verolla näpsäyttää auton ratissa istuvia.

Asia on paljon monimuotoisempi. Tällaisen yhteiskunnallisen keskustelun avaaminen, että me asiallisesti pohdimme tätä tilannetta ja juuri tämä kansainvälinen kokemus mielessämme saamme puhtia tälle keskustelulle. Muuta tietä ei ole.

Arvoisa neiti puheenjohtaja.

Esitän satamalautakunnan varajäseneksi Irma Sippolaa.

Ärade ordförande.

Jag föreslår Johanna Sandberg till ny ledamot i miljönämnden.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tein aloitteen musiikkiopistojen tuen muuttamisesta oikeudenmukaiseksi.

Sivulla 3 - sinisessä kirjassa - näkyy, miten kaupungin tuki euroa per oppitunti muodostuu. Tuki ei ole sama kaikille oppilaitoksille. Se pitäisi olla luonnollisesti sama, jotta kaikilla lapsilla sitten näissä musiikkiopistoissa olisi samanlaiset lukukausimaksut. Nythän on sillä tavalla, että esimerkiksi Malmilla toimiva Pohjois-Helsingin musiikkiopisto saa 8 euroa per oppitunti tukea ja Brages musikskola saa 25 euroa per oppitunti kaupungin tukea. Soisin toki, että kaikki musiikkiopistot saisivat sen 25 euroa per oppitunti tukea. Jos tähän ei ole taloudellisia mahdollisuuksia, niin sitten nämä tuet pitää tasata.

Kulttuurilautakunta on vastannut tähän. Kaupunginhallituksen vastauksessa todetaan ikään kuin tähän suuntaan, että sitten pyrittäisiin - mitä olen esittänytkin - että olisi malli: "Mallin toteuttamisessa on kolme lähtökohtaa: Tasa-arvoisen ja läpinäkyvän avustusperiaatteen tuottaminen, alueellisen kattavuuden vahvistaminen ja oppilasmaksun alentaminen." Sinänsä hyvä, että vastauksessa on myönnetty, että epäkohta on olemassa.

Kysyn apulaiskaupunginjohtaja Björklundilta, milloin saamme sellaisen mallin elikkä tasa-arvoisen, läpinäkyvän avustusperiaatteen, alueellisen kattavuuden ja oppilasmaksun alentamisen? Saammeko sen sitten vuonna 2007 voimaan, jotta näillä musiikkiopistoilla, kuten Pohjois-Helsingin musiikkiopisto, olisi sama tuki euroa per oppitunti? Olkaa hyvä.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Vuorela kysyy tätä samaa asiaa noin kolmatta kertaa muistaakseni tämän vuoden aikana.

Onkohan Pohjois-Helsingin musiikkiopiston tilanteessa jotain erityistä, tulehtunutta, jotain erityisen ongelmallista, kun normaalia virkamieskäytäntöä mukaellen, kuten kaikissa muissa musiikkioppilaitoksissa, Pohjois-Helsinki ei pysty saamaan budjettiaan järjestykseen.

Kun lukee liitteitä, voi todeta, että Pohjois-Helsingin musiikkiopiston rehtori ei osallistu musiikkiopistojen rehtoreiden yhteistyöhön. Menen näihin yksityiskohtiin siksi, että valtuutettu Vuorela saa tämän kuulemaan joltain suurelta kansalliselta epäoikeudenmukaisuudelta Helsingissä. Tästähän ei ole kyse. Sama tulehtuneisuus ilmeisesti leimaa Pohjois-Helsingin musiikkiopiston suhdetta, taloutta ja tilaa selvittäneisiin ulkopuoliseen tahoon. Se selviää liitteistä ja lausunnoista.

Kulttuuriasiainkeskus teetti Reeta Sariolalla vuonna 2006 tutkimuksen "Lasten ja nuorten tavoitteellinen taideopetus Helsingissä". Siinä selvitettiin perusteellisesti kaikki rahoitukseen ja opetukseen liittyvät kysymykset, rahoitukseen liittyvät kaupunki tuki, opetusministeriön tuki ja lukukausimaksut. Tutkimuksissa on tilasto valtionosuuksista helsinkiläisille musiikkiopistoille eli ns. vahvistetut valtionosuustunnit. Niiden mukaan pitäisi musiikkiopiston opetuksensa laittaa. Ei mikään musiikkiopisto voi paisuttaa opetustaan ilman, että valtionosuustunnit tulevat kohdistuneeksi tunteihin.

Pitäisi olla yhteiset pelisäännöt helsinkiläisillä musiikkiopistoilla. Siinä olen samaa mieltä, että läpinäkyvyys ja yhteiset pelisäännöt.

Minun on pakko ottaa tähän vertailuksi Lauttasaaren musiikkiopisto, jonka vahvistetut valtionosuustunnit, vähän vajaa 8 000 tuntia tarkoittaa rahassa tänä vuonna 257 000. Pohjois-Helsingin musiikkiopiston vahvistetut tunnit 18 600 tuntia tarkoittaa 606 000. Ihan oikeasti, sillä määrällä valtionosuusperusteisesti muut musiikkiopistot pystyvät selviämään.

Jos valtionosuudet ja kaupungin avustukset eivät riitä, muut musiikkiopistot ovat joutuneet tinkimään oppilastavoitteistaan. Kun Lauttasaaren musiikkiopisto sai Helsingin kiinteistövirastolta yllättäen ison vuokran korotuksen, jouduttiin oppilasmäärää rajaamaan ja lukukausimaksuja nostamaan. Tähän tietysti vaikuttivat myös aika nopeasti nousseet palkkakustannukset. Ja sitten: valtionosuudethan eivät ole seuranneet palkkakustannusten nousua.

Nyt tilanne on se, että Pohjois-Helsingin musiikkiopisto on ilmoittanut 158 000 euron alijäämästä viime vuonna. Sitä pidetään yleisesti, jos alijäämää tekee ? oppilaitos, niin sehän on huonoa taloudenpitoa.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta esittää - saamani tiedon mukaan - että pitää korottaa niille oppilaitoksille erityisesti kaupungin tukia, jotka ovat tehneet merkittävän alijäämäisen tuloksen. Tämähän merkitsee sitä, että kannattaisi hoitaa huonosti talous kulttuurilaitoksissa ja anoa kaupungilta puuttuvat rahat pitäen itsestään selvänä, että ne sieltä tulevat.

Viimeksi tästä keskusteltiin - valtuutettu Vuorelan aloitteesta - silloin, kun oli tarkastuslautakunnan kertomus. Kysyisin, miten tarkastuslautakunta aikoo paneutua Helsingin musiikkiopiston talouden ja toiminnan tarkastukseen, jotta se saadaan samalle viivalle muiden musiikkioppilaitosten kanssa ja miten Pohjois-Helsingin musiikkioppilaitos saadaan, rehtori ja sen muu toiminta, yhteistyöhön muiden musiikkioppilaitosten rehtoreiden ja toiminnan kanssa?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Lyhyesti tähän, kun valtuutettu Vuorela kysyi - en tiedä, aikooko apulaiskaupunginjohtaja Björklund vastata - koska siirrytään oikeudenmukaisempaan malliin.

Kulttuuriasiainkeskuksessa se malli saadaan takuulla valmiiksi juuri siinä aikataulussa kuin valtuusto budjettineuvotteluissaan on valmis sitä rahoittamaan. Siihen ei voida siirtyä ilman, että saadaan vähintään 700 000 euroa lisää rahaa, näiden taideoppilaitosten rahoitukseen. Jos ei anneta lisää rahaa, sen mallin muuttaminen tarkoittaa kohtuuttomia leikkauksia joidenkin oppilaitosten kohdalla. Eli kaikkien ryhmien hyvästä yhteistahdosta on kiinni se, koska siihen malliin päästään siirtymään.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Pahoittelen, että olen apulaiskaupunginjohtaja Björklundin sijasta täällä vastaamassa. Se johtuu siitä, että tämä asia on aloitteiden suhteen kaupunginjohtajan vastuulla.

Sekä valtuutettu Vuorela että valtuutettu Urho esittivät kysymyksiä.

Lähtökohtana tietenkin on se, että tavoitteena on se, että lapsilla kaupungin kaikissa osissa olisi samat edellytykset.

Valtuutettu Vuorelalle:

Hänen esittämäänsä suuntaan edetään. Se tapahtuu asetetun taloudellisen raamin puitteissa.

Valtuutettu Urhon toinen kysymys lienee tarkoitettu tarkastuslautakunnalle, tai näin ymmärsin. Mutta tähän toiseen kysymykseen: se selvitetään.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat.

Kuten valtuutettu Pajunen sanoi, tavoite on, että eri puolilla kaupunkia samanlaiset mahdollisuudet opiskella musiikkia ja kaupunki - aivan oikein - tukee musiikkiopistoja ja erityisesti lasten ja nuorten musiikkiopetuksen takia.

Siksi mielestäni on syytä edellyttää, että samantasoisesta opetuksesta ? asiakkaalle on yhtä suuri riippumatta siitä, missä päin Helsinkiä lapsi tai nuori pianon, rummun tai kitaran soittoa opiskelee. Tietämäni mukaan Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa lukukausimaksu on 395 euroa per lapsi. Tietääkseni se on myös suurin, mitä Helsingin musiikkiopistoissa on. Jos joku tietää jotain muuta, niin kertokaa. Se on mielestäni kohtuutonta. Jotain pitäisi nyt tehdä, että näin ei olisi. Ymmärtääkseni, ainakin olen kuullut tästä asiasta paljon, että siellä rehtorit ja muut ovat vaihtuneet. Täytyy miettiä, mitkä ovat ne keinot, jotka auttavat, että olisi tasapuoliset mahdollisuudet opiskella musiikkia eri puolilla kaupunkia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitän kaupunginjohtaja Pajusta asiallisesta vastauksesta. Kiitän valtuutettuja Ingervoa ja Aarnipuuta hyvistä puheenvuoroista.

Tämä on ollut erittäin hyvä aloite. Valtuutettu Vuorela on tehnyt paljon työtä kyseisen musiikkiopiston hyväksi.

Olen ollut kaksi kautta kirjasto- ja kulttuurilautakunnassa. Tätä asiaa käsiteltiin siellä. Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa on ollut monia ja erittäin vaikeita ongelmia, jotka heijastuvat vielä tänäkin päivänä. Niitä en lähde nyt enempää referoimaan. Mutta joka tapauksessa siihen on liittynyt monenmoista ongelmaa, johon myös valtuutettu Urho yhdessä puheenvuorossaan viittasi.

Tämä aloite, että rakennetaan Helsinkiin langatonta verkkoa, on erittäin hyvä ja lähellä sydäntäni. Tein tästä asiasta taannoin itsekin aloitteen ja tähän on tullut myös talousarvioaloitteita.

Tämä on tällainen tulevaisuudenkysymys, että saamme tänne Helsinkiin langattoman verkon. Asiat siirtyvät yhä enemmän nettiin, ja ne palvelevat meidän arkipäivän tarpeitamme. Sen takia kaikki työ verkon rakentamiseksi Helsinkiin on hyvä. Sitä on niin ankarasti täällä myös vastustettu ja eri tavoin yritetty pikkuisin askelin viedä eteenpäin, jopa ihan yksityisin voimin.

Ilokseni olen saanut tietää, että se aiempi aloiteponteni, jota demarit ja vihreät silloin tukivat, että verkko ulotetaan kirjastoihin ja kulttuuritaloihin - ja vasemmisto tuki, aivan - on nyt lähtenyt liikkeelle. Uskon, että tällä valtuutettujen Pajamäen ja Malisen aloitteella on uutta pontta tähän verkon laajenemiseen. Toivon, että tätä verkkohanketta tuetaan. Valtuutettu Malinen varmaan siitä vielä puhuu tarkemmin.

Puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Mielestäni vastaus tähän aloitteeseen on paljon parempi kuin se, minkä vuosi sitten sain talousarvioaloitteeseeni, mutta tämä on silti aika varovainen, ainakin verrattuna siihen, että viime viikolta saimme lukea Helsingin Sanomista, että Helsinki avaa tänä vuonna yli 60 ilmaista langatonta nettiyhteyspaikkaa. Tämä on kyllä kertakaikkisen hieno juttu.

Se on kuitenkin kummallista, että näitä on nyt alettu tekemään tällä lailla lehden sanoja lainatakseni "salavihkaa" vai onko se "vaivihkaa". Itse pidän kummallisena sitä, että näinkin tärkeää teknistä kehitystä tehdään ikään kuin salamyhkäisesti ja aika pienellä profiililla eteenpäin. Kuitenkin alamme lähestyä tietoyhteiskuntakehityksessä jopa Tallinnaa. Olisi ehkä aiheellista, että tästä tehtäisiin vähän suurempi meteli kuin mitä nyt tällä hetkellä tehdään. Virkamiehet ovat turhan vaatimattomia tämän asian etenemisen kanssa.

Itse tietenkin iloitsen tästä vastauksesta ja myös lehdestä lukemistani asioista siitä syystä, että tekemäni talousarvioaloite tälle vuodelle toteutuu. Ehdotin verkkoyhteyttä kaikkiin kirjasto- ja kulttuuritiloihin. Tietotekniikkapäällikkö Tuomo Karakorpi on luvannut, että kaikkiin kirjastoihin ja kulttuurikeskuksiin tulee yhteyspaikat.

Ehdottaisin, että pitäisimme tästä vähän enemmän meteliä kuin mitä nyt on tähän asti pidetty. On hienoa, että meilläkin aletaan taas päästä kehityksen kärkeen.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Moision puheenvuorossa viitattiin erääseen lehtiartikkeliin, jossa ilmeisesti kerrottiin 60 uudesta ns. hotspot -pisteestä, joita rakennettaisiin tämän vuoden loppuun mennessä.

Siinä uutisessa on ollut valitettava virhe, että Helsingissä tulee olemaan tämän hetkisen ennusteen mukaan - siis Helsingin toimesta - noin 60 - 70 hotspot -pistettä, eli siis se on kokonaissumma. Sinällään Helsingin politiikassa tässä suhteessa ei ole tapahtunut muutosta. Tämä on ollut linja koko ajan, että lähdemme rakentamaan niitä, ensisijaisesti meidän omista toimipaikoistamme lähtien ja sitten niiden läheisyyteen. Ja niin kuin on ilmennyt, avoimia verkkoja on nyt lähinnä kantakaupungissa.

Valtuutettu Lipponen viittasi siihen, kuinka tärkeää näiden verkkojen olemassa olo on ja että internetin käyttöä laajennetaan.

Itse pidän tärkeänä sitä, että sen lisäksi, että nämä hotspotit ovat mahdollisia, meidän pitää myös panostaa muunlaisen verkon sekä verkon käytön kehittämiseen. Meillä on palvelujen mahdollistaminen verkossa. Siinä on tärkeätä edetä. Ja sitten se, ettemme olisi siinä harhassa, että pelkästään langattomat verkot olisi se tapa, jolla lähestytään internetiä, vaan etenemme esimerkiksi kirjastojen ja monitoimitalojen, ja miksei vaikka Kontupiste Kontulassa hyvänä esimerkkinä, että mahdollisimman suurella joukolla kaupunkimme asukkailla ja vierailijoilla olisi mahdollisuus päästä internetiin ja vastavuoroisesti sitten kaupungilla olisi mahdollisimman laajat ajanmukaiset internetpalvelujärjestelyt.

Olisin halunnut vain huomauttaa kaupunginjohtaja Pajuselle, että kun vuonna 2005 tein tämän aloitteen, niin silloin vastaus oli se, että mitään verkkoja ei ruveta rakentamaan, langattomia yhteyksiä, koska yksityisellä sektorilla on tarjota tähän tarpeeksi hyvää toimintaa ja kaupungin ja kunnan ei tarvitse tälle alalle ryhtyä mitään kilpailevaa järjestelmää rakentamaan.

Se aloite muuttui sitten ponneksi, jolla pyrittiin kulttuuri- ja kirjastotaloihin saamaan nettiyhteydet. Sitä tukivat vasemmisto, vihreät ja demarit ja muut ilmeisesti muistaakseni vastustivat - ja keskusta. Varmaan nyt tulee lisää näitä ihmisiä tähän mukaan - mutta kyllä se on ollut aika hankalaa viedä tätä asiaa eteenpäin. Hieno asia, jos tämä on nyt sisäistetty ja tämä on nyt koko kaupungin iso projekti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Oma käsitykseni on se, että on puhuttu kahdesta eri asiasta. On puhuttu siitä, pitäisikö kaupungin tarjota sellainen langaton verkko, joka olisi kaikissa osissa, kaikissa talouksissa asukkaiden käytössä eli otettaisiin kokonaisvastuu tällaisen verkkotoiminnan järjestämisestä. Siihen kaupungin linja on ollut ja on edelleen - tai se linja, jota itse edustan myös - se, että tällaista kokonaisvastuuta kaupungin ei pidä ottaa. Sen sijaan tämä linja, että lähdetään tällaisella hotspot -periaatteella, että mahdollistetaan sellaisista paikoista, joissa näitä, tässä tapauksessa langattomia yhteyksiä halutaan käyttää, että olemme moderneja ja edistämme sitä, mutta emme lähde ottamaan kokonaisvastuuta siitä, että kaupungin perusvelvollisuuksiin kuuluu internet -yhteyden tarjoaminen langattomasti kaikkiin talouksiin ja kaikkialla.

Siinä yhteydessä tulee tekniset kysymykset aika tärkeiksi. Hotspot -tekniikka on sellainen, joissa tukiasemia pitää olla tiiviisti. Nämä uudet tekniikat, mitä on - onko se Wymax nimeltään? - niissä taas on ongelma, että ne eivät mene sisätiloihin. Silloin tämä tekninen kehitys menee eteenpäin. Ja kun puhutaan siitä, että on olemassa teknologiariski, niin tällaisessa kokonaisvastuutilanteessa se tulee. Sen sijaan yksittäiset hotspotit ovat aika edullisia, niin kuin kaikki tiedämme. Silloin se on vain mahdollisuus, mutta ei vastuuta siitä, että se on aina olemassa kaikkialla.

Puheenjohtaja.

Tuen valtuutettu Lipposen näkemystä tässä asiassa, että on tapahtunut selvä muuttunut ajattelutapa kaupungin johdossa langattomien verkkojen suhteen. Sen näkee kaikista vastauksista, joita kysymyksiin langattomasta verkosta tai aloitteisiin langattomista verkoista on annettu. Se on ihan selvästi muuttunut ajattelutapa.

On hyvä, että me huomaamme myös sen vastuun, joka kaupungilla on tässä asiassa, juuri senkin takia, mitä kaupunginjohtaja Pajunen sanoi, että kun kaupungin palveluita siirtyy verkkoon, ne pitää olla myös kaikkien saavutettavissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Toteaisin ylipormestari Pajuselle, että jos kaupungin tavoitteena on langattomien ja yleensä verkkotoiminnan kautta tarjota kaikille kaupunkilaisille mahdollisuuksia asioida kaupungin palveluiden tarjoamisessa verkoissa, niin kyllä kaupungin täytyy ottaa vastuuta siitä, että joka ainoassa taloudessa se mahdollisuus sitten on. Ja kun Helsingissä tullaan rakentamaan isoja alueita, niin olisi erittäin tärkeätä, samalla tavalla kuin Arabianrannassa, että jo etukäteen kun suunnitellaan alueiden rakentaminen, otetaan huomioon tietoliikenneverkkojen rakentaminen samanaikaisesti.

Toivon, että kaupungin johdossa pohdittaisiin sitä, että kun meillä tuetaan tällä hetkellä esimerkiksi hissirakentamista - joka on tietyllä tavalla kaupunkilaisten palvelutoimintaa - niin samalla tavalla täytyisi pohtia, millä tavalla tuettaisiin sekä ikäihmisten että muiden ihmisten mahdollisuuksia käyttää kotonaan tietoverkkoja. Kyllä kaupungilla jonkinlainen vastuu siinä pitäisi olla. En olisi näin jyrkkä tässä asiassa ja ajattelussa kuin mitä kaupunginjohtaja Pajunen äsken esitti.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä keskustelu lähti aivan oikein liikkeelle. Ne valtuutetut, jotka ovat aikaisemmin olleet tässä asiassa aloitteellisia eli valtuutetut Lipponen ja Moisio, käyttivät hyvät puheenvuorot ja ovat havainneet saman asian, mitä olemme sitten halunneet valtuutettu Pajamäen kanssa jatkaa, tätä keskustelua, että pääsisimme eteenpäin.

Tämä homma on mennyt selvästikin eteenpäin. Aiemmin meillä oli maine, että olimme "takapajuinen" - jos näin nyt sanottaisiin tässä asiassa. Nyt vastaus on huomattavasti parempi kuin aikaisemmin. Mutta edelleen tässä on hyvin varovainen suhtautuminen. Se on aivan totta. Me esitimme aloitteessa, että Helsinki ottaisi voimakkaan roolin. Siihen suuntaan olemme menemässä. Edelleen tässä hieman liikaa palvellaan markkinavoimia. Tänne on syntynyt jos jonkinnäköistä verkkoa. Kuka yksityinen tekee omiaan ja niitä on ympäri kaupunkia jos jonkinlaisia ja kaupunki tekee omiaan. Missään vaiheessa ei ole tarkoituskaan, että kaupunki vastaisi kaikesta. Toki niitä toimijoita voi olla. Mutta tähän asiaan löytyisi nimenomaan ratkaisu.

Tästä asiasta tiedottamisesta on tietysti hyvä, että meillä on Helsingin Sanomat, jotka täydentävät näitä vastauksia. Niihin, mitä emme saa virkamiehiltä, saamme sitten lukea Helsingin Sanomista. Se on ihan kiitokseksi tutkiville journalisteille, jotka kulkevat läppäriensä kanssa kaupungilla.

Mutta jotta saisimme tämän asian ratkaistua, tähän nimenomaan on ratkaisu. Turussa on tehty sellainen ratkaisu, missä olemassa olevat verkot on pystytty nivomaan yhteen. Se ei vaadi kovin suuria investointeja. Hyvinkin pienillä investoinneilla asia pystytään hoitamaan. Silloin kaupunki olisi, ja muutkin tahot, siinä mukana ja myös tietoturva-asiat pystyttäisiin ratkomaan, mistä täällä on viitattu, kaupungin vastuusta asioista.

Tekisin tähän asiaan ponsiesityksen. Se kuuluu näin:

Hyväksyessään kaupunginhallituksen vastauksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki selvittää mm. Turussa käytössä olevan Sparknet -ratkaisun, jolla voitaisiin nivoa jo olemassa olevat verkot suhteellisen pienillä kustannuksilla yhteen ja tietoturvaongelmatkin saataisiin ratkaistua.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuuntelin ylipormestari Pajusen vastausta oikein mielelläni. Se oli selvästi eteenpäin menoa aikaisempaan ajatteluun.

Mielestäni oli tärkeätä, että ylipormestari Pajunen nosti esille sen merkittävän asian, että meidän pitää rakentaa langattomia verkkoja, mutta se ei riitä, samaan aikaan meillä pitää olla pisteitä, joissa ihmiset pääsevät koneille ja verkon ääreen. Pitää muistaa, että netti on tänä päivänä sellainen väline, että sinne pitää olla jokaisella mahdollisuus päästä. Jokaisella helsinkiläisellä ei ole kannettavaa konetta. Sen vuoksi tarvitaan myös kiinteitä pisteitä.

Ja myös se, että kiinnitettiin huomiota Kontupisteeseen. Se on mielestäni tärkeätä. Tulkitsen tämän ylipormestari Pajusen lupaukseksi siitä, että rahoitusta löytyy jatkossakin Kontupisteelle. Se on erittäin tärkeä paikka, erittäin tärkeä hanke. Tyytyväisyydellä panin merkille sen, että Jussi Pajunen nosti Kontupisteen esille. Sen puolesta tullaan tekemään voimakkaasti töitä, että se pysyy.

Itse tästä langattomasta verkosta:

Jos ajatellaan Tallinnaa, siellä melkein missä vain pääset nettiin. Se on suuri kilpailuetu Tallinnalle. Jos ajatellaan tänä päivänä sitä, minkälaisista asioista Tallinnan kanssa kilpaillaan, samantyyppisistä jutuista ja pitää olla tässä mukana, toisaalta Tukholman kanssa. Tukholmasta, jos meillä on ehkä opittavaa ruuhkamaksuista, niin Tukholmalla olisi opittavaa langattomista verkoista. Nimittäin viime viikolla meni Tukholmassa täysin hermot siihen, että mistään ei löytynyt langattomia verkkoja. Kun kävin kirjastossa kysymässä, niin he eivät edes tienneet, mikä on langaton verkko. Tuli mieleen, että hotellissa varmaan on. Käytiin siellä yrittämässä, mutta ei onnistunut. Lopulta joutui käymään ostamassa muistitikun ja sen jälkeen selvittämään, missä on sellainen nettikahvila, jossa muistitikulla pystyy siirtämään asioita. Tässä asiassa voimme ihan Helsingin kilpailunäkökulmasta, meidän pitää olla edellä Tukholmaa ja meidän pitää ottaa kiinni Tallinnaa.

Fru ordförande.

Kiinnostavaa, että täällä puhutaan elinkeinopolitiikasta ja kilpailukyvystä, mutta ei sanaakaan terveysvaikutuksista ja siitä, onko näiden verkkojen toiminnasta olemassa minkäänlaista tieteellistä näyttöä, niiden mahdollisten terveysvaikutusten suhteen.

Mielestäni tässä asiassa on edetty järkevästi pienin askelin niin, että ei ole lähdetty heti ensimmäisenä tällaiseen mukaan.

Keskikaupungilla asuvana pienten lasten äitinä ihmettelen sitä, että verkkojen säteilyvaikutuksiin ei ole kohdistunut minkäänlaista intressiä. Kyllä tässä salissa pitää muistaa se, että kun uuteen teknologiaan ja uusiin asioihin tartutaan, niin kyllä niillä sitten kymmenen vuoden päästä on usein havaittu olevan jonkinlaisia vaikutuksia.

Olen samaa mieltä siitä, että on tärkeätä, että meillä on hyvät nettiyhteydet ja että näitä pisteitä löytyy. Mutta saatan itse muuttaa kantakaupungista kauemmas, jos sinne tulisi niin raskaat verkot, että niitä voisi käyttää jopa sisätiloissa.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan lämpimästi valtuutettu Malisen tekemää pontta.

Kaupungin tehtävä on nimenomaan toimia siltana erilaisten verkkojen välillä.

Olen kaupunginjohtaja Pajusen kanssa samaa mieltä siitä, että kaupungin ei pidä hoitaa itse koko kaupungin verkottamista, vaan kaupalliset ja myös muut toimijat ovat mitä tervetulleimpia tähän kysymykseen mukaan. Kaupungin tehtävä on yhdistää verkot toisiinsa niin, että niiden käyttäminen on saumatonta ja joustavaa joka puolella kaupunkia. Tästä syystä valtuutettu Malisen ponsi on loistava.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Langattomien verkkojen ja yleisemminkin verkkotoiminnan kehittäminen on paitsi kilpailukykyasia - josta täällä on puhuttu - ja kulttuurinen kysymys myöskin sosiaalinen ja tasa-arvokysymys.

Valtuutettu Anttila nosti mielestäni aiheellisesti esille ne haasteet, jotka liittyvät uusien alueiden rakentamiseen. Haluaisin täydentää tätä näkökulmaa viittaamalla vanhojen alueiden kehittämiseen internetaikakauden haasteita ajatellen.

Mielestäni olisi hyvä tähän keskusteluun ja jatkoselvittelyyn ottaa esille ne kokemukset, joita on saatu esimerkiksi Maunulan alueella internetyhteyksien tarjoamisesta kaupungin kiinteistöyhtiön ja eräiden muiden tahojen yhteistyöllä. Valitettavasti niitä ei ole kovin paljon eritelty. Enkä ainakaan itse tiedä, minkälaisia yleisempiä johtopäätöksiä niistä on tehty kaupungin muuta kiinteistötoimintaa ja tämän alan aktiivisuutta ajatellen.

Minäkin ilahduin siitä, että Kontupiste mainittiin tässä yhteydessä. Toivon, että tämä asia johtaa nopeasti käytännön toimiin yhdessä sen alueen asukkaiden ja Kontupisteen käyttäjien kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä aloitteessa on kiinnitetty huomiota tärkeään asiaan, siihen, että meillä liityntäpysäköinnissä olisi riittävästi parkkipaikkoja.

Herttoniemessä tilanne on akuutti ja hyvin ongelmallinen. Käytännössä parkkipaikkojen pula vaikeuttaa sujuvaa työmatkaliikennettä. Käytännössä ihmiset joutuvat turhaan ajamaan henkilöautoilla keskustaan, koska eivät saa autojaan liityntäpysäköintiin.

Liityntäpysäköinnin riittävyyteen vaikuttaa se, että bussilinjat olisivat nopeita ja riittäviä. Liityntäbussilinjojen uudistus elokuussa onnistui ainakin Jollaksen vuoron 85 osalta erittäin huonosti, kun harvennettiin bussivuoroja 6 minuutista 12 minuuttiin nimenomaan aamutyömatkaliikenteestä. Tämä on osaltaan vaikeuttanut liityntäpysäköinnin ongelmaa. Monet ovat siirtyneet bussimatkailusta henkilöautomatkailuun työmatkallaan.

Toivon, että kaupunki kiinnittää ripeästi huomiota tähän ongelmaan ja lisää - tavalla tai toisella - liityntäpysäköintipaikkoja Herttoniemessä.

Puheenjohtaja.

Olen tyytyväinen aloitteeni saamaan lausuntoon. Mielestäni on täysin oikein, että väärinpysäköintiä pyritään vähentämään. Silloin voitaisiin saada liityntäpysäköintipaikat niiden käyttöön, jotka tulevat autolla metroasemalle jatkaakseen siitä sitten metrolla eteenpäin.

Itse pyöräilen Herttoniemen metroasemalle. Jätän pyörän parkkiin ja tulen metrolla kaupunkiin. Toivoisin, että kaupunki kiinnittäisi huomiota myös siihen, että tarvittaisiin pyöräilijöille vastaavia liityntäpysäköintipaikkoja, jotta ei aina tarvitsisi pelätä sitä, onko oma polkupyörä - rakas polkupyörä - varastettu sillä aikaa, kun se on metroasemalla ollut odottamassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Hollannissa on ilmiömäistä nähdä, millä tavalla rautatieasemien ympäristössä tuhannet ja tuhannet pyörät siellä ovat. Siinä maassa nimenomaan pyöräillään ennen kaikkea rautatieasemille. Siellä se pyörä on kummassakin päässä. Se on ilmeisesti sellaista hintaluokkaa, että siellä homma toimii. Sieltä olisi paljon opittavaa sen suhteen, että pyöräilyliityntäpysäköintikin onnistuisi.

Tässä itse aloitteessa on paljon hyvää. Meillä pitää olla järjestelmä ja järjestelmiä pitää kehittää siihen suuntaan, että informaatio autoilijoille siitä missä on avoimia liityntäpysäköintipaikkoja, että se paranee. Muistaakseni Turunväylää ajettaessa tulee, siellä on joissakin, ylhäällä on merkki, jossa näkee, että seuraava lähtö on silloin ja silloin ja siellä on jossain, niin kuin nyt Leppävaarassa tällainen suurempi paikka. Liityntäpysäköinti on tulevaisuudessa yksi näitä ruuhkien mahdollisia estämissaumoja. Jos siihen oikein tarmolla puututaan ja hyödynnetään se kaikki tietotekniikka, joka tällä hetkellä on olemassa ja myös panostetaan liityntäpysäköintipaikkoihin, niin sitä kautta voidaan välttyä ruuhkamaksukeskusteluilta tai vastaavilta, jotka kuitenkin jossain vaiheessa ovat meidän edessämme.

Arvoisa puheenjohtaja.

Varsin outokäänteisen asian kanssa ollaan tässä tekemisissä.

Vuosaarelaisten mielet käännettiin suopeaksi ylikorkean asuntotornin rakentamiselle lupaamalla sen huipulle näköalakahvilaa. Paulig-yhtiö oli alussa hankkeen toimeenpanija ja uskoakseni toimi silloin vilpittömästi. Paulig myi hankkeen YIT:lle. Tämä rakennusyhtiö hanki voimassa olevaan kaavaan poikkeamispäätöstä, jonka kaupunginhallitus hyväksyi kuitenkin ehdolla, että pääosa kattokerroksesta on julkista, yleisölle avointa tilaa, mm. kahvilatoimintaa varten. Näinhän oli alun perinkin tarkoitus toimia.

Kaupunginhallitus sanoo vastauksessaan, että rakennusvalvontavirasto pitää ehdosta kiinni. Kaupunginhallitus yhtyy käsitykseen ehdon velvoittavuudesta. Viime päivien lehtitiedot kertovat kuitenkin aivan muuta asiasta. Näiden tietojen mukaan rakennusvalvontavirasto on todennut, että ketään ei voi pakottaa ylläpitämään kahvilatoimintaa. Se ehkä on ymmärrettävää. Mutta pelkkä pääsykin kattokerrokseen on tulevan asuntoyhtiön hallituksen hyväntahtoisuuden varassa. On näkynyt vihjeitä siitä, että pääsy huipulla voisi olla silloin tällöin ehkä mahdollista pääsymaksua vastaan.

Ilmeisesti tässä asiassa ratkaiseva käänne huonompaan tapahtui silloin, kun YIT jätti - ilmeisesti vakaasta harkinnasta - yhden hissin rakentamatta. Nyt sinne julkiseen tilaan ei ole erillistä hissiä. Cirruksen huipulle on siis tulossa julkista tilaa, jonne ei ole pääsyä kuin ehkä joskus silloin tällöin pääsymaksua vastaan. Todella omituinen tilanne. Sitä on vaikea ymmärtää. Voidaanko kaupunginhallituksen poikkeuslupapäätöksen yli kävellä noin vain?

Cirruksen huipulla on siis huiputettu. Siitä tulee huputettu huippu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä esimerkki osoittaa hyvin, miten kaupungin keinot ovat aika rajoitettuja määrätyissä tapauksissa ja silloin kun tullaan tällaiseen raja-alueelle, mistä nyt on kysymys, tapaukset ovat erityisen vaikeita.

Se, että tässä asiassa on menetelty mielestäni sopimattomasti, sehän ei ole jäänyt epäselväksi. Mutta millä laillisin keinoin siihen voidaan kaupungin taholta puuttua, niin mahdollisuutemme ovat rajoitetut. YIT pesee kätensä siinä vaiheessa, kun omistus ja hallinta ovat siirtyneet taloyhtiölle. Taloyhtiö saa hallintaansa talon, jonka yläkerta on asemakaavassa ja poikkeusluvassa merkitty yleiseen käyttöön kahvilaksi. Jos taloyhtiö hakee käyttötarkoituksen muutosta, arvelisin, että kaupunki - tämän historian huomioon ottaen - tulee olemaan erittäin tiukka. Arvelisin, että käyttötarkoituksen muutokseen ei suostuta. Sen sijaan rohkaisua ja suostuttelua tämän tilan avaamiseen yleisölle varmasti voidaan yrittää. Jos taloyhtiö salaa lähtee muuttamaan esimerkiksi kerho- tai varastokäyttöön näitä tiloja - meillä ei tietenkään voi olla valvontaa jokaisen nurkan takana - näissä asioissa normaalikäytäntö on, että - lähinnä ilmiannon perusteella tietenkin - valvonta tulee sitten puuttumaan niin, että tällainen laiton toiminta ei tule kysymykseen.

Kyllä tämä asia on erittäin ikävään jamaan ajettu. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että siellä olisi pitänyt olla hissi, joka menisi alimmasta kerroksesta huipulle ilman pysähdystä. Taloyhtiössä, jossa kaikissa kiinnitetään turvallisuuteen huomiota, on hyvin vaikea päästää vapaasti yleisötilan kulkua, kaikkien rappukäytävätasanteiden kautta periaatteessa. Näin ollen se, että rakennuslautakunta myönsi tämän rakennusluvan, vaikka hissi siitä karsittiin, niin siinä ehkä tapahtui se ratkaiseva heikkeneminen tälle keissille.

Puheenjohtaja.

Hyvä, että valtuutettu Lohi puuttui tähän asiaan. Tuo vastaus joiltakin osin saattaa olla vanhentunut, niin kuin kuultiin apulaiskaupunginjohtaja Korpisen tulkinta tilanteesta. Tosin siltä osin se on auki.

Tietysti kaupungilla ja tulevalla asunto-osakeyhtiöllä on varmaan monessakin asiassa omanlaista kirjeenvaihtoa ja ehkä me päättäjinä muistamme sitten tämän asian niissä tilanteissa ikään kuin suostuttelevana asenteena suhteessa siihen, että alkuperäinen sopimus toteutuisi.

Tämä loukkaa minun oikeustajuani ja jonkun verran poliittisen järjestelmän uskottavuutta. Jos kaavatasolla lähdetään tällaista poikkeuksellista rakennusta rakentamaan ... Tässä matkallahan tapahtui niin, että siinä pudotettiin suuri osa sen rakennuksen arkkitehtuurista - joka oli erityisen ansiokasta - matkan varrella pois. Ne kaksi keskeistä seikkaa, millä tällainen maamerkkirakennus tehtiin, liittyi tornin julkiseen käyttöön siellä kattovyöhykkeellä ja toinen oli se arkkitehtuurinen ratkaisu. Molemmat vihittiin ja saatiin pelkästään rakennusneliöitä sinne. Tämän tyyppinen ajattelu on tosi kurjaa. Meidän ei pidä, valtuuston päätöksen uskottavuuden kannalta suhtautua siihen olan kohauksella. Eli ehkä keskustelu .... Voihan hyvin olla, että uusi taloyhtiö ymmärtää tämän asetelman ja katsoo asiakseen edistää näitä kaavan toteutettavissa olevia edellytyksiä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ei siitä hissiä karsittu. YIT:n ehdotuksessa oli kaksi hissiä ja siitä kuultiin - sanoisinko - maan parhaita hissiasiantuntijoita. He sanoivat, että se kapasiteetti riittää asuntoihin ja kahvilatoimintaan, mitä siellä oli ajateltu harrastaa.

Itse näkisin, että kun kaupunginhallitus on antanut tämän poikkeamispäätöksen, niin olisiko siinä pitänyt puuttua myös tontinvuokrasopimukseen ja siinä yhteydessä vaatia tämä julkinen kahvila tontinvuokrasopimuksen kautta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Viimeksi 64 muuta valtuutettua oli samaa mieltä kuin minä, että tämä aloite pitää palauttaa. Sain sen itselleni kaupunginhallitukselle takaisin, onnistuin siinä. Nyt se on tullut tänne uudestaan. Vastausta on täydennetty joiltakin osin. En ryhdy enää palautusesitystä tekemään, mutta teen tähän asiaan kohta ponnen.

Aikanaan on kuulemma ollut sanonta virkamiehillä, että "itään ei mitään". Tänä päivänä se ei onneksi pidä ihan paikkaansa. Kyllä sinne aina jotakin tulee. Tässä on nyt esimerkki siitä, mitä alkuperäisessä esityksessäni nimenomaan toin sitä urheilullista näkökulmaa, myös alueellista näkökulmaa, että pitäisi luoda tässäkin urheilumuodossa nuorisolle mahdollisuus hieman samantasoisiin kuin on Länsi-Helsingissä. Purjehtijat joutuvat tekemään paljon kilpailu- ja harjoitustoimintaansa Lauttasaaressa, jossa on hienot mahdollisuudet. Mielestäni se on hyvä asia. Mutta saman tien voitaisiin tehdä samantyyppisiä, ettei itähelsinkiläisten nuorten tarvitsisi välttämättä lähteä Lauttasaareen.

Nyt on vastattu joitakin aikatauluja antaen. Ne näyttävät olevan, suurin piirtein viiden vuoden aikana tehdään pikkuhiljaa parannustöitä. Vertaan nyt esimerkiksi tähän. Lauttasaaressa HSK:lla on 49 000 m² tilaa, NJK:lla on 35 000 m² ja nyt Vuosaareen annetaan purjehdusseuralle 849 m², eli Lauttasaaressa näillä kahdella on satakertainen määrä tilaa toteuttaa sitä hyvää toimintaansa, tosin veneitä heillä on kuusi kertaa enemmän, mutta se ei ehkä ole ihan sama suhde, kun tämä satakertainen. Näin ihan esimerkkinä.

Sitten täällä vastauksessa puhutaan sähköistys-, viemäri- ja katutöistä. Minulle jäi pieni epäilys. Vastauksessa kun puhutaan, että viimeisistä katutöistä, että kivituhkaiset ajoreitit tullaan vuonna 2010 asfaltoimaan.

Kiveä siellä kyllä on. Se on paikka paikoin jota kuinkin louhoksen näköinen joiltakin osin. Sitä tuhkaa en ole vielä nähnyt missään. Monttuja ja kiveä on paljon. Ne, jotka ovat siellä käyneet, eivät kovin helposti voi tätä kiistää. Uskoisinkin, että joku siitä käyttää myös puheenvuoron vahvistaakseen tämän minun. Minulla oli valokuviakin, mutta en viitsi ruveta niitä näyttämään. Säästetään siinä aikaa.

Eli tekisin tähän ponsiesityksen, joka kuuluu näin:

Hyväksyessään kaupunginhallituksen vastauksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki kiirehtisi Vuosaarenlahden venesataman sähköistys-, vesi-, viemäri- ja katutöiden aikataulua sekä selvittäisi mahdollisuuden laajentaa aallonmurtajaa tulevaisuudessa purjehduksen harjoitus- ja kilpailumahdollisuuksien parantamiseksi.

Eli se aallonmurtaja on nyt - ihan oikeasti - hieman eikä vain hieman, vaan aikamoisen paljon liian pieneksi suunniteltu tällaiseen toimintaan ja edellytysten luomiseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Todella tämä on nyt toista kertaa esillä, koska ensimmäisellä kerralla annettu vastaus ei oikein meitä tässä salissa tyydyttänyt.

Kävin itse viime sunnuntaina tuolla paikalla. Voin todistaa sen, että kulkureitit eivät ole kivituhkalla peitettyjä, vaikka asiakirjoissa niin väitetään. Purjehtijoitten mielestä myöskään sähköistyssuunnitelmaa ei ole vielä tehty, vaikka niin asiakirjoissa myös väitetään.

Kyllähän nämä purjehtijat on aika ahtaaseen rakoon sinne ahdettu, kun heillä on tämä 850 m² ainoastaan käytettävissä. He ovat itse satsanneet aika paljon, vetäneet tilapäisen sähköjohdon sinne. Täytyy ottaa huomioon, että idässä Vuosaaressa on junioripurjehtijoita paljon ja vaikka purjehtijat itse satsaavat - niin kuin oikein on - paljon tähän toimintaan, niin joka tapauksessa kaupungin tulisi kiireesti parantaa näitä edellytyksiä, jotta tämä toiminta voisi edetä ja laajeta.

Kannatan valtuutettu Malisen tekemää ponsiehdotusta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Malisen sekä aloite että ponsi ovat erittäin kannatettavat.

Tämä vuosaarenlahden venesataman alue on ollut jo useita vuosia, tavallaan odottanut suunnitelmaa ja ilmeisesti edelleen odottaa suunnitelmaa, koska sellaista kokonaissuunnitelmaa ei oikein ole näkynyt. Siellä on saatu aikaiseksi aallonmurtaja. Sen laajentaminen - kuten valtuutettu Malisen ponnessa on mainittu - voisi parantaa harjoitus- ja kilpailumahdollisuuksia. Se alue on upea alue. Koko Vuosaari on upea merellinen kaupunkialue. Mielestäni olisi kaikkien asukkaiden etujen mukaista, että Vuosaarenlahden venesatama-alueesta tehtäisiin sellainen paikka, missä veneilijöiden olisi hyvä treenata. Siellä on nyt jollapurjehtijoita ja tätä nuorisoa vaikka kuinka paljon. Jos heille annettaisiin mahdollisuus treenata omilla kotikulmillaan sen sijaan, että he joutuvat usein menemään Länsi-Helsinkiin, niin kyllä siinä tehtäisiin suuri palvelus tälle nuorisolle.

Ordförande.

Det är väldigt synd att inte idrotts- och friluftsverket riktigt har förstått sig på vad segling betyder och seglingsverksamhet för ungdomar. Vi talar gärna om att Helsingfors är en havsstad och en havsnära stad och ändå så fattas den där förståelsen för vilka behov man har när man sysslar med den sporten. Segling är en väldigt sund sport där ungdomar och vuxna kan vara tillsammans och det sker under ledning och under vuxnas uppsikt och staden borde vara väldigt tacksam över att det finns så många föreningar som gärna sysslar med det här och håller ungdomar borta från gatorna i en sysselsättning som faktiskt är väldigt fostrande. Det här att ge ungefär 800 m² till en hamn för en segel- eller båtförening så är ju nästan som ett hån och att inte se till att man då får den infrastruktur som behövs för både jolleseglare och andra. Det finns inte toaletter och det finns inte det ena och det andra. Nu har då de här seglarna själva i Nordsjö också släpat dit tillfälliga toaletter och skräplådor som andra stadsbor med fröjd fyller så att de har det verkligen jobbigt där. Jag understöder varmt den här fullmäktigeledamoten Malinens, både hans hemställningskläm och hela motionen.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kannatan samoin lämpimästi valtuutettu Malisen ponsiehdotusta. Vuosaaren venesatama on saatava kuntoon.

Samalla kerron, että jos sähköjä korjataan näissä vanhemmissa venesatamissa - niin kuin HSK:lla, mistä valtuutettu Malinen mainitsi - niin silloin veneilijät joutuvat itse ne maksamaan. Kyllä Vuosaarenlahden venesatama on saatava kuntoon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tosi mukava tulla puhumaan tässä yhteydessä. Tuntui nimittäin oikein hyvältä nähdä se vastaus, joka aloitteeseen nyt oli tullut. Tuntui mukavalta myös erityisesti vammaisneuvoston, vanhusneuvoston ja tasa-arvotoimikunnan puolesta, jotka olivat tätä aloitetta kannattaneet.

Haluaisin tässä yhteydessä kiittää kaupunginjohtaja Pajusta siitä, että hän päätti tämän työryhmän asettaa arvioimaan kaupungin yhdenvertaisuustyötä ja sen erilaisia organisoitumisvaihtoehtoja. Haluaisin kiittää myös teitä arvoisat valtuustokollegat siitä, että toukokuussa saatiin tämä aloite palautettua uudestaan valmisteluun.

Tässä yhteydessä haluaisin kysyä kaupunginjohtaja Pajuselta, onko tämä työryhmä päässyt jo aloittamaan työnsä ja onko työn valmistumiselle asetettu joku takaraja ja mikä se takaraja mahdollisesti on?

Tässä yhteydessä haluaisin myös vedota työryhmän puheenjohtajaan ja työryhmän jäseniin sen suhteen, että työryhmä työnsä kuluessa kuulisi myös Helsingissä toimivia yhdenvertaisuustyötä ja syrjinnänvastaista työtä tekeviä järjestöjä, jotta työryhmän työhön tuloksiin saadaan mahdollisimman laaja osaaminen. Tämä on erityisesti tärkeää sen takia, koska on myös sellaisia teemoja ja sellaisia syrjintäperusteita, jotka eivät varsinaisesti kuulu minkään kaupungin organisaatiossa olemassa olevan tahon erityiselle vastuulle. Tällaisia teemoja ovat mm. vakaumukseen ja uskontoon liittyvät teemat, seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä syrjintä jne.

Puheenjohtaja.

En malta tässä yhteydessä olla toteamatta toistakin iloista asiaa eli sitä, miten mukavalta tuntui myös se, että saamme jatkaa tätä tasa-arvokeskustelua seuraavassa kokouksessa, kun kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa tulee valtuustoon käsiteltäväksi. Pidän sitä hyvin tärkeänä.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Aarnipuu esitti täällä kysymyksen, joka liittyi työryhmän työskentelyaikatauluun.

Työryhmä pitää huomenna ensimmäisen kokouksensa. Ja mikäli oikein muistan, sen määräaika on marraskuun loppuun. Joka tapauksessa tässä noudatetaan kiireellistä aikataulua, jotta työryhmän työ voisi vaikuttaa seuraavien neuvostojen asettamisiin.

Hyvä puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Kiitän myös omasta puolestani hyvästä vastauksesta ja toiminnasta tässä asiassa.

Näköjään tosiaan näyttää siltä, että kaupunginvaltuuston kannatti palauttaa tämä asia uudelleen valmisteltavaksi edellisellä kerralla.

Toivon myös, että työryhmä löytää sellaisen organisoitumismuodon kaupungin hallintoon, että tämä kokonaisuus tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymyksissä löydetään. Minulla on luja luotto siihen, että työryhmä varmasti työskentelee sitä kohden.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Vuorela puuttui erittäin tärkeään asiaan, siihen, miten me kohtelemme omia työntekijöitämme. Myöhemmin täällä on myös valtuutettu Lipposen tärkeä aloite käsittelyssä siitä, että pitää vakinaistaa ihmisiä.

Kysymys on siitä, että kun puhutaan pätkätyöstä, silpputyöstä, osa-aikatyöstä, prekariaatista, niin usein puhutaan vain hampurilaispaikoista tai kaupan kassoista, mutta itse asiassa yksityistä sektoria enemmän valtio ja kunnat teettävät pätkätöitä.

Meidän pitää ottaa poliittinen vastuu Helsingissä ja valtakunnallisesti siitä, että on pysyvät työsuhteet ja kunnolliset palkat. Koulunkäyntiavustajat ovat yksi ryhmä, jotka kärsivät tästä julkisen puolen huonon työnantajan roolista. Toinen esimerkki on opiskelevat, epäpätevät ja lasten päiväkodeissa työskentelevät. Minulla on muutama ystävä, jotka työskentelevät lasten päiväkodissa elokuusta kesäkuuhun ja heinäkuun elävät pelkillä lomarahoilla. Kun on pysyvä työ, niin kunnan pitää lähteä siitä, että ei voi olla niin, että pannaan pariksi kuukaudeksi pihalle ja sitten taas otetaan vuodesta toiseen samat ihmiset. Ei se ole ihmisarvoista kohtelua. Jos haluamme jatkossa työntekijöitä hoiva-alalle, työntekijöitä kunnalle, niin meidän pitää olla hyvä työnantaja, pitää huolta siitä, että meillä ei teetetä pysyväluontoisissa työtehtävissä pätkätöitä ja tarjotaan riittävä tuntimäärä, ei pelkkää osa-aikaista. Näillä asuntojen ja vuokrien hinnoilla ei yksinkertaisesti elä millään pienillä palkoilla ja epävarmuudessa tässä kaupungissa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Koulunkäyntiavustajien asemaa on syytä parantaa. Heidän työnsä on erittäin tärkeää erityistä tukea tarvitsevien lasten oppimisen kannalta ja heidän syrjäytymisen ehkäisyn kannalta, mutta myös yleisen koulun viihtyvyyden ja oppimisedellytysten toteutumisen kannalta. Eli luokkakoot ovat monin palkoin 25 - 30 oppilasta jo ensimmäisillä luokilla, ja opettajan mahdollisuudet tukea riittävästi erityistukea tarvitsevia oppilaita ovat heikohkot. Lapset kehittyvät ja oppivat eri tahdissa. Lukivaikeus ja muut oppimis- ja kehityshäiriöt ovat yleistymässä ja integroitujen oppilaiden määrä kasvamassa. Koulunkäyntiavustajajärjestelmän avulla on mahdollista antaa henkilökohtaista tukea esimerkiksi lukivaikeuksissa kamppaileville lapsille. Avustamistilanteet ovat usein haastavia ja vaativat koulunkäyntiavustajilta hyvää osaamista.

Kaupungin on tärkeää huolehtia suunnitelmallisesti koulunkäyntiavustajien osaamisen kehittämisestä. Työehdoissa ja järjestelyissä on mahdollistettava koulunkäyntiavustajien täydennyskoulutus ja yhteistyö opettajien ja muiden lasta tukevien tahojen kanssa. Näitä ovat esimerkiksi puheterapeutit, neuropsykologit, erityisopettajat, sosiaalityöntekijät jne. Helsingin työnantajakuvaan ja henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun kannalta on ongelmallista luoda ...

Arvoisa puheenjohtaja, voinko jatkaa, kun täällä tuli tämä tauko?

Kiitos puheenjohtaja.

Helsingin työnantajakuvan ja henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun kannalta on ongelmallista luoda sellaisia työaika- ja palkkajärjestelyjä, joilla ihmiset eivät voi pitkän päälle tulla toimeen. Tämä tarkoittaa käytännössä suurta henkilöstön vaihtuvuutta koulunkäyntiavustajatehtävissä, mikä on lasten oppimisen ja kouluhyvinvoinnin ja toiminnan vaikuttavuuden ja pitkäjänteisyyden kannalta erittäin kielteistä. Työvoiman kilpailutilanteen kiristyminen edellyttää hyvää työnantajapolitiikkaa ja vaativien töiden, kuten koulunkäyntiavustajatöiden arvostamista.

Ordförande, hyvät valtuutetut.

On hämmentävää, että kunnallisen ja valtiollisen työnantajan, nimenomaan näiden työsuhteiden suhteen olisi katsottava itseään peiliin.

Täällä on usein puhuttu siitä, että erilaisten yksityisten vaihtoehtojen ollessa kysymyksessä on mietitty sitä, kuinka työntekijät selviävät. Nyt on - niin kuin on tullut jo esille - tilanne se, että kunnallinen työnantaja ei ole hyvä työnantaja. Myös lautakunnassa on puhuttu näistä assistenttien ja koulunkäyntiavustajien työsuhteista. Olemme olleet pitkälti yksi-mielisiä sen suhteen, että tällainen työnantajapolitiikka on lyhytnäköistä ja kestämätöntä. On myös keskusteltu siitä, että resurssien kohdentamisessa pitäisi asettaa kysymys, käytetäänkö sitä rahaa ja resurssia koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen vai opettajien palkkaamiseen, siihen, että saataisiin lisää opettajia luokkahuoneeseen ja luokkakokoa pienemmäksi. Mutta yhdyn kyllä tähän. Tämä on hyvä aloite ja tärkeä asia. Tiedän, että sitä pidetään myös lautakunnassa esillä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallituksen vastaus tässä asiassa jää valitettavan yleiseksi ja epätäsmälliseksi. Erityisesti huomiotani kiinnitti se, että kaupunginhallitus ei vastaa siihen avainkohtaan tässä kysymyksessä, joka koski koulunkäyntiavustajien viikkotuntimäärän supistamista 26 tuntiin ja siihen, palataanko aikaisempaan 38,25 tuntiin.

Kysyn apulaiskaupunginjohtaja Björklundilta, palataanko siihen aikaisempaan tuntimäärään ja milloin ja koskeeko se palaaminen kaikkia koulunkäyntiavustajia?

Toiseksi:

Vastauksessa esitetään, että tavoite siitä, että koulunkäyntiavustajien työt eivät keskeytyisi kesän ajaksi tai työsuhteet eivät keskeytyisi, on saavutettu.

Saattaa olla, että tilastollisesti tällainen johtopäätös voidaan tehdä. Itse olen kuullut useilta henkilöiltä, että ne työt, joita koulunkäyntiavustajille on tarjottu kesän ajaksi, ovat eräissä tapauksissa olleet sellaisia, joihin on ollut kohtuutonta edellyttää henkilön ryhtyvän ja johon eivät kaikki ole myöskään siitä syystä ryhtyneet. Jos tarjotaan pätkää aivan toisenlaisissa kuvioissa, niin se ei vastaa sitä tarkoitustaan, joka valtuutettu Vuorelan kysymyksen tarkoituksena on ollut.

Puheenjohtaja.

Tähän koulunkäyntiavustaja-asiaan liittyy monta ongelmaa eikä mielestäni vähäisin ole ollenkaan se moraalinen ongelma, joka on siinä, että kaupunki julkisena työnantajana paitsi pitää yllä tällaista ammattikuntaa, jonka viikkotuntimäärä on niin pieni, että sillä todellisuudessa ei voi elää ja sitten toisekseen viime vuosina Helsingissä on jatkuvasti kasvatettu koulunkäyntiavustajien määrää, samalla kun luokkakokoja on kasvatettu ja opetuksesta on säästetty.

Minun näkemykseni on se, että opetustoimessa on tehty säästöä nimenomaan paitsi lasten, myöskin koulunkäyntiavustajien ammattikunnan kustannuksella. Se on mielestäni täysin väärin. Tietysti tässä opettajatkin ovat kärsineet. Mutta se, että tiedämme, että koulunkäyntiavustajien työehdot ovat surkeat, että sillä palkalla ei elä ja että kesäkeskeytys on ongelmallinen, niin siitä huolimatta kasvatetaan koulunkäyntiavustajien määrää. Se on mielestäni aivan käsittämätöntä henkilöstöpolitiikkaa.

Sellainen asia, joka minua ihmetyttää itse asiassa tässä vastauksessa, on, että minkä vuoksi tätä lomautusta ei voitaisi ajatella, koska kuitenkin koulunkäyntiavustajat itse kokisivat lomautuksen huomattavasti oikeudenmukaisempana kuin kesäkeskeytyksen. Mielestäni on kummallista se, että Suomessa joissain kunnissa sovelletaan lomautusta, mutta toisissa paikoissa, kuten Helsingissä, väitetään, että se ei ole mahdollista.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On mielekästä, että motivoitu ja koulutettu koulunkäyntiavustaja olisi 38,2 viikkotunnin pestillä, kun iltapäivätoiminta on kuitenkin syytä saada nykyistä parempaan kuntoon. Toisaalta koulunkäyntirauha on uhattuna lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyessä.

Ei varmaankaan ole järkevää, että ? enemmän avustajia kuin opettajia. Siksi on hyvä miettiä tämä asia tarkkaan. Tällä hetkellä erityisesti integroitujen oppilaiden määrä on syytä harkita nykyistä tarkemmin, koska näyttää siltä, että riittävää tukea ei ole oikeasti tarjolla. Muutama kolmosella alkava avustajatuntimäärä per integroitu oppilas tai 1,8, mitä on opettajatuntimäärä, joka tulee integroidusta oppilaasta, ei oikeasti ole riittävä tuki sille lapselle. Selvää on kuitenkin se, että osaajille on työtä ja tarpeen mukaista työtä pitääkin olla tarjolla päätoimisessa työsuhteessa tiettyyn kouluun, ja varmaa on se, että osaajille on kysyntää Suomessa myös jatkossa. Heistä kannattaisi pitää kiinni.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lämpimät kiitokset kaikille valtuutetuille, jotka tässä asiassa käyttivät puheenvuoron.

Valtuutettu Hakanen esitti kysymyksen, saman kysymyksen, jonka olen itse esittänyt aloitteessani. Toivoisin, että kysymykseen vastataan. Elikkä ovatko nämä tuntimäärät korjattu ja korjataanko tulevaisuudessa?

Se, mistä olen iloinen, että ainakin nyt koulunkäyntiavustajien - kun on pantu virka hakuun ja on saatu koulunkäyntiavustajia - virat on täytetty, ettei ole jouduttu sellaiseen henkilöstöpolitiikkaan kuin Helsingin Veden toimitusjohtajan virassa, jossa on pantu virka auki ja sitten saatu päteviä hakijoita, muttei ole virkaa sitten täytetty.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Tämä keskustelu heijastaa todellista ongelmaa, joka liittyy koulunkäyntiavustajien asemaan.

Sanoisin, että tässä on kehittynyt ammattiryhmä, jonka pedagogista roolia ei ole alun perin riittävän selvästi ajateltu läpi eikä myöskään nykyisen työsuhteen ehdot ole millään tavoin tyydyttäviä.

Haluan käydyssä keskustelussa esitettyihin muutamiin näkemyksiin puuttua lyhyesti.

Valtuutettu Alanko-Kahiluoto oli täällä puhumassa sen puolesta, että kaupunki ryhtyisi kesäisin lomauttamaan koulunkäyntiavustajia.

Voin sanoa, että eihän Helsingin kaupunki, joka lähtee siitä, että emme vakinaista väkeä irtisano emmekä lomauta, voi lähteä siitä, että se ratkaisisi ongelman sillä tavoin, että se ajaisi osan työntekijöistään työttömyysturvan piiriin. Työtä on tarjottu. Ja kuten on todettu, kesäkeskeytyksen aikana - muistamani mukaan - oli kyse paristakymmenestä koulunkäyntiavustajasta, jotka ilmoittivat halukkuutensa kaupungin tarjoamaan työhön, jos sellaista järjestyisi. Runsaan puolen osalta se johti työn vastaanottamiseen, vajaan puolen osalta ei. Koulunkäyntiavustajan tehtäviä ei kesällä ole tarjolla, sen sijaan on monenlaisia muita tehtäviä. Tässä on yritetty kehittää räätälöityjä ratkaisuja. Mutta myönnän, että tämä asetelma kokonaisuutena ei ole nykyisellään tyydyttävä.

Koulunkäyntiavustajien viikkotuntimäärä on asia, johon tässä ei pysty antamaan selvää vastausta. Tämä on kysymys, jota joudutaan selvittämään edelleen. Tämä järjestelmä rakentuu sillä tavoin, että käytännössä yksittäinen rehtori yksittäisessä koulussa saattaa voida päättää, että hänen arvionsa mukaan tarvitaan yhdeksän tuntia koulunkäyntiavustajaa tiettyä oppilasta varten. Ja kun päätökset tehdään tällä tavoin yksittäisissä kouluissa ja ne saattavat olla näin yksityiskohtaisia, tästä on ollut vaikea rakentaa järkevämmin toimivaa kokonaisjärjestelmää. Opetusvirastossa on tällä hetkellä 415 koulunkäyntiavustajan vakanssia, joissa tällä hetkellä vakituisia hoitajia on 353. Tänä syksynä vakinaisten määrä on 129 suurempi kuin syksyllä 2002. Viime keväänä vakinaistettiin noin 40 koulunkäyntiavustajaa. Olisi vakinaistettu enemmänkin, jos päteviä olisi löytynyt riittävästi.

Rouva puheenjohtaja.

Lopuksi totean, että tämä keskustelu osoittaa todellisia ongelmia, jotka pyritään ratkaisemaan. Olen 15. päivä syyskuuta käynyt keskustelun koulunkäyntiavustajien asemaa ammatillisesti valvovan JHL:n edustajien kanssa ja sen perusteella antanut tehtäväksi kaupungin henkilöstökeskukselle tämän vuoden puolella selvittää koulunkäyntiavustajien asemaan ja rekrytointiin liittyvien ohjeiden täsmentämisen tarpeen. Tarvittaessa se saattaa johtaa neuvotteluihin myös ammattiyhdistysliikkeen edustajien kanssa.

Fru ordförande, ärade fullmäktige.

Birgitta Dahlberg tar i den här motionen upp en fråga som förefaller ganska liten som de facto är betydelsefull och stor om vi beaktar att den gäller de flesta eller många av våra både finskspråkiga och svenskspråkiga skolor, dvs. avsaknaden av brandvarnare. Som hon också här skriver förutsätts vi ju nuförtiden ha en brandvarnare minst i sovrummet men gärna i varje rum i ett hem. I en skola har vi att göra med betydligt flere personer som ska varnas vid behov och de är dessutom barn som reagerar på ett annat sätt än en fullvuxen person.

Min egen uppfattning är att ingendera, varken fastighetskontorets eller utbildningsnämndens svar är tillräckliga. Utbildningsnämnden kanske med den lilla svansen på slutet om brandvarnare i speciallokaler är något i den rätta riktningen. Jag tycker att alla skolutrymmen som är litet ens krångliga och inte alldeles moderna måste förutsättas förses med brandvarnare. I modernare lokaliteter kan man klara sig kanske med litet färre och litet annorlunda placerade, men det måste finnas brandvarnare på ett sådant sätt att de hörs i alla lokaliteter. I synnerhet gäller det här ju gamla flervåningsbyggnader. Tänk er en brand som bryter ut i ett fyravåningshus i andra våningen. Hur ska barn reagera ovanför den? Den här saken tycker jag inte kan lämnas vid de här svaren och vi anser dem vara kvitterade för det ändamålet så att saken kommer till behandling föreslår jag följande hemställningskläm:

Stadsfullmäktige förutsätter att alla skolor förses med brandvarnare om inte alarmsystem finns.

Mielestäni tämä asia on sen verran tärkeä kaikissa kouluissa - joissa on tuhansia lapsia - että meidän kannattaa uhrata ne kohtalaisen pienet rahat, jotka tällainen täydentäminen, esimerkiksi parin vuoden sisällä vaatisi.

Ärade ordförande.

Jag ber att få understöda fullmäktigeledamoten Åhmans hemställningskläm.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä pienessä aloitteessani puutuin yhteen pieneen ongelmaan tuolla pienessä Pohjois-Helsingin alueella nimeltä Paloheinä-Pakila. En puutu tähän itse vastaukseen. Haluan nostaa esiin vähän suuremman liikuntapoliittisen haasteen tälle valtuustolle ja tälle kaupungille.

Itse aloitteesta sanon vain sen verran, että siinä todetaan, että kun lätkä lentää ikkunaan, niin sitten se kiekkokaukalo pitää sulkea. Minulla olisi ollut myös sellainen esitys, että sinne olisi voinut rakentaa sellaisen verkon, joita Helsingissä jonnekin on rakenneltu. Sitä kautta se kiekko estyy lentämästä ikkunoihin ja autoihin. Sitä kautta se kaukalo voisi siellä olla ja lapset ja vähän vanhemmatkin pelata. Kun siellä itse sitten pelailee, saa vastata aina näihin kysymyksiin, että miksi kaukalo on poistettu. Minä en ainakaan viitsi vastata, että sen takia, että sieltä on lentänyt kiekko yli siitä kaukalosta.

Mutta ehkä se todellinen syy on tietysti tässä suuremmassa asiassa, joka liittyy ihan normaaliin asiaan eli budjettiin ja rahaan.

Millä tavalla me arvostamme paikallisia liikuntapaikkoja? Kysymys on oikeastaan samanlainen asia kuin kirjasto-ongelma, että jos puhutaan keskuskirjastosta suureen ääneen, niin pitää aina muistaa se toinen puoli. En usko, että kirjastorahoja laajassa mitassa tullaan panostamaan myös ns. paikalliskirjastoihin. Toivon sitäkin keskustelua ihan rehellisesti sitten siinä vaiheessa, kun pohditaan näitä suuria massiivisia hankkeita. Sama liikuntapaikoissa.

Nyt rakennamme Rautatientorille hienoa tekojäärataa. Täällä tulee jatkossa esite, jossa toivotaan, että pääsymaksut olisivat halpoja. Suomessa ja Helsingissä liikuntapaikoille pääsee edullisesti. Enkä usko, että se on koskaan ollut este liikuntapaikkojen hyödyntämiselle. Mutta se, että lähiliikuntapaikkojen kunto - niin kuin tässäkin tapauksessa - alkaa rapautua, on suuri kysymys. Totuus on se, että ennen kaikkea lasten aktiiviaikoina, alle 15-vuotiaina, varsinkin kun lapset itsenäistyvät tai että vanhemmat eivät ole joka kerta liikuntapaikoille lapsia viemässä, niin silloin lähiliikuntapaikoilla ja lähipalveluilla on iso merkitys.

Toivoisin, että tässä kaupungissa ymmärretään sellainen ajattelumalli, että kehitetään alueellisia palveluita, niin liikunta kuin muitakin palveluita nimenomaan tässä lapsiperhemaailmassa paremmin. Helsinkihän ei missään nimessä ole huono paikka liikkua. Meillä on loistavat puistot. Meillä on hyvin hoidetut ja isot hienot liikuntapaikat. Mutta minua huolettaa jatkossa paikallisten liikuntapaikkojen tulevaisuus. Paloheinä ei ole ainut. Niitä paikkoja on muuallakin. Pitäjänmäen urheilukentällä kävin. Se on rappeutumassa. Hieno paikka, jossa pojat voivat pelailla ja usein ilman valtavaa suoraa ohjausta. Liikunta on parhaimmillaan sitä, että pojat tai tytöt muodostavat itse joukkueet ja alkavat pelailla. Itse asiassa se on myös monella tavalla parhaiten kuntoa parantavaa toimintaa.

Toivon, että nyt kun lähestymme hetkiä - rahoitusjohtajakin tietää, että budjetti alkaa olla valmis ja ryhmät miettivät asioita - niin tähän asiaan paneutuu jokainen ryhmä omissa budjettipalavereissaan ja pohtii sitä, millä tavoin se hyvin niukka, tiukka liikuntabudjetti, miten sitä rahaa jaetaan, miten niitä euroja jaetaan. Ja kun jatkossa tulee paineita - esimerkiksi tässä tapauksessa Rautatieaseman tekojääradan ylläpitämiselle - pitää muistaa, että meillä on luistinratoja muuallakin, joita käytetään jatkuvasti, että siinä on kolikossa kaksi puolta.

Minä en ole erityisen ihastunut tästä Rautatieaseman tekojääradasta, sanon sen suoraan. Näen sen suurena riskinä paikallisille nyt toimiville liikuntapaikoille. Mutta tietysti se on Helsingin imagon ja monen muun kannalta ilmeisesti loistava juttu. News Yorkissakin on kuulemma tekojäärata. Pitäähän sen silloin Helsingissäkin olla.

Paikalliset liikuntapaikat ovat tärkeitä. Paloheinässä esimerkiksi toimii yksi henkilö, joka ei varmaan saa palkkaa euron vertaa, mutta hän siellä vapaaehtoisesti pyörittelee sitä kenttää. Pukukoppi siellä on siinä kunnossa, että siellä terveystarkastajilla olisi töitä varmasti. Niin kuin tässä sanotaan, se on täysin korjauskelvottomassa kunnossa. Silti se toimii. Siellä on lämpöä ja siellä voi vaihtaa luistimet. Se on yleensä se mitä tarvitaan. Mutta tästä alemmas ei enää Helsingissä voida mennä. Toivon, että jos tästä jotain jäi mieleenne, jatkossa seuraatte jokainen asuinalueellanne lähiliikuntapaikkojen kuntoa ja tuotte niitä ongelmia esiin. Sitä kautta saadaan liikkuvia nuoria huomattavasti enemmän kuin - uskallan väittää - näissä hienoissa jäähalleissa esimerkiksi.

Kiitos valtuutettu Bryggarelle. Muistutit tästä minua pitkään kiusanneesta asiasta.

Aina kun puhutaan jostain keskustaan tulevista suurista kulttuuri-, urheilu-, valtakunnallista mediajulkisuutta saavista hankkeista, kyllä löytyy poliitikoista ja kunnallisvaikuttajista ääntä ja painoarvoa. Lehdistö tekee haastatteluja, kuka on puolesta ja vastaan. Sitten kun puhutaan eri kaupunginosien alueellisista kulttuuritapahtumista, esimerkiksi Juhlaviikoilla, urheilutapahtumista, urheilukentistä, luistinradoista, hölkkäpoluista, niihin on erittäin vaikeaa löytää sitä pientä korjausrahaa tai sille urheilun sille vartijalle, vahdille, joka ehkä vapaaehtoisesti osittain tekee, että sinne saataisiin koneet, jotka pitäisivät kunnossa ne paikallisten toimijoitten käyttämät paikat. Aika usein vastauksena tulee, että "hanke on listalla ja viiden tai kymmenen vuoden päästä suunnittelussa", ryhdytään perusparannukseen ja se perusparannus on vähintään kymmenkertainen budjetiltaan. Näin olen nähnyt tapahtuvan.

Toivoisin sellaista pientä nurkkakuntaisuutta tässä valtuustossa, varsinkin näitten isojen vaalien, eduskuntavaalien alla, mutta etenkin kun tullaan kunnallisvaaleihin, että muistaisitte, että oikeasti meidän ainakin peruskouluikäiset lapset tarvitsevat liikuntapaikat ja ne kulttuuripaikat sinne melko liki kotia.

Kiitos Arto.

Rouva puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

En millään malttanut olla hieman syventämättä tätä aloitteen sinänsä ihan hyvää aihetta ja siitä myös opetuslautakunnan antamaa vastausta, kun valtuutettu Haatainen ja varmasti muitakin aloitteen allekirjoittaneita täällä on paikalla.

Tätä asiaa voisi lähteä purkamaan siitä lähtökohdasta, että tämän vuoden kevään yhteishaussa Helsingissä yhteensä 1 200 peruskoulun päättävää nuorta tai päättänyttä nuorta jäi vaille II asteen opiskelupaikkaa.

Opetustoimen toimenpiteiden jälkeen perusopetuksen lisäluokille ohjattiin 450 nuorta, oppisopimuskoulutukseen noin 100 ja muilla ohjaustoimenpiteillä noin 100 oppilasta tyhjille paikoille ammatilliselle II asteelle. Lopulta kuitenkin ilman koulutuspaikkaa jäi tämän kevään jäljiltä lähes 600 nuorta. Voisikin siis kysyä, mikä tähän tilanteeseen on syynä ja minkä takia tällaiseen tilanteeseen Helsingissä on ajauduttu?

Peruskoulun päättäville tarkoitettua koulutusta ei valitettavasti ole voitu Helsingissä ainakaan kaupungin toimenpitein ja päätöksin lisätä koulutuspaikkojen vähäisyyden vuoksi. Tilanne on samansuuntainen myös Uudellamaalla. Suurin ongelma II asteen ammatillisessa koulutuksessa, josta tämä lähtee purkautumaan, löytyy siitä, että kahdella sosiaalidemokraattisella opetusministerillä Helsingistä ja Uudeltamaalta ei ilmeisesti ole ollut halua lisätä II asteen aloituspaikkoja. Esimerkiksi vuonna 2005 Helsingin kaupunki anoi valtiolta 300 lisäpaikkaa ja opetusministeriö myönsi 100. Opetustoimella Helsingissä olisi tällä hetkellä valmius aloittaa tuon 200 lisäopiskelupaikan käyttöön ottaminen ensi tammikuun erillishaun yhteydessä. Näyttää kuitenkin siltä, että sosiaalidemokraatit eivät todellisuudessa ole kiinnostuneita ammatillisesta koulutuksesta. He ilmeisesti haluavat 15 - 16-vuotiaiden helsinkiläisnuorten muuttavan Itä-Suomeen tai Hämeeseen, jossa on ongelmia saada riittävästi opiskelijoita ylimitoitettujen aloituspaikkamäärien takia.

Kuntapäättäjän näkökulmasta on vaikea ymmärtää koulutustakuulla tarkoitettua termiä ja sen sisältöä. Toki koulutustakuu on kirjattu hallitusohjelmaan, ja ylimalkaisia linjauksia löytyy koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta, mitä koulutustakuulla itse asiassa tarkoitetaan. Kokonaiskuvan saamista vaikeuttaa se, että opetusministeriön ensi vuoden talousarvioesityksessä ei aseteta tavoitteeksi, että 100 % peruskoulun päättävistä nuorista hakeutuisi mihinkään jatko-opintoihin elikkä lukiokoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen tai perusopetuksen lisäopetukseen. Opetusministeriö aikonee jättää - ainakin budjettikirjan mukaan - 3 % peruskoulun päättävistä oman onnensa nojaan. Onko se sitten kuntien tehtävä sellaisessa tilanteessa, että meillä ei ole mahdollisuutta täyttää tai ottaa nuoria ammatilliseen koulutukseen, kustantaa tämä asia. Esimerkkinä rakennus/talotekniikka on erittäin vetovoimaisia Helsingissä. Myös metalli, metalliteollisuuden opiskelupaikat täyttyivät tänä syksynä. Tämä on erityislaatuinen tilanne muuhun Suomeen verrattuna. Helsingissä on onnistuttu nostamaan ammatillisen opetuksen ja koulutuksen vetovoimaisuutta, niin kuin opetusministeriö ja opetushallitus ovat toivoneet.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tilanne on sillä lailla oivallinen, että edellisen kahdeksan opetuslautakuntavuoteni aikana joka vuosi anottiin ja saatiin pikkiriikkisen toisen alan ammatillisen koulutuksen paikkoja.

Valtuutettu Haataisen ja muiden allekirjoittama aloite on mielestäni kuitenkin outo. Luulisi, että valtuustossa tiedetään, ettei Helsingin ammatillista opetusta millään lailla ratkaista, sen parempaa jakautumista kaupungissa sillä, että siirrettäisiin ammatillisia koulutuspaikkoja Länsi-Helsingistä Itä-Helsinkiin, kun paikkoja ei ole riittävästi.

Toinen asia on se, että opetusministeri on juuri pyytänyt lausuntoa maasta kaikilta kunnilta toisen asteen ammatillisen koulutuksen yksikköjen suurentamisesta, keskittämisestä ja koordinoinnista. Helsinki on nimenomaisesti tähän liittyen lähtenyt tekemään vetovoimaisia suuria oppilaitoksia. Palvelualojen oppilaitos on Itä-Helsingissä Roihuvuoressa, tekniikkaa sekä Vallilassa että Haagassa. Molemmat oppilaitokset ovat hyvien kulkureittien varrella. Ei voida lähteä siitä, että toisen asteen koulutusta koskee lähikouluperiaate. Siihen ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuuksia. Niitten toimialat jo ovat niin moninaisia. On lähdetty tekemään vetovoimaisia suuria oppilaitoksia.

Haluaisin kuulla, kun Itä-Helsingin koulutuspaikkojen puute on seurausta siitä, että meillä ei aloituspaikkoja ole ollut, ei voida ajatella, että jaetaan Vallila kahteen ja tehdään pikkuinen Itä-Helsinkiin Herttoniemeen, jätetään Vallilaan vähän ja Haagaan vähän.

Miten meidän pitäisi toimia, kun valta toimia kaikkien koulutustakuiden esteiden poistamiseksi oli kahden vuoden ajan valtuutettu Haataisella? Hänhän oli opetusministeri. Nykyisen opetusministerin vaalipiiriin sisältyy muut pääkaupunkiseudun kunnat. Niissä toisen asteen ammatillisia koulutuspaikkoja on vielä vähemmän. Niinpä sitten eri puolilta Uuttamaata tullaan toisen asteen koulutukseen Helsinkiin, tullaan lukioihin, mutta tullaan myös ammatilliseen koulutukseen. Helsinkiläiset lapset jäävät siis ulkopuolelle.

Haluan tietää ja saada myönteisiä viestejä siitä, miten pitää toimia, että tämä asia saa paremman käänteen? Me tarvitsisimme liikenteen, palvelualoille, ehkä majoitukseen ja tekniikkaan selvästi lisää paikkoja. Me emme tarvitse sitä hienoa ajatusta siitä, että Itä-Helsingin vetovoimaa lisätään jollain uudella toisen asteen koulutuksella.

En voi olla myöskään ottamatta kantaa koulutustakuuseen.

Se, miten valtion hallitus on sen määritellyt, niin se jättää täysin avoimeksi esimerkiksi sen, että olisiko perusopetuksen päättäneille jo subjektiivinen oikeus päästä koulutukseen. Jos olisi, onko kaupungilla sen järjestämisen velvollisuus? Totta kai moraalinen velvollisuus mielestäni kaupungilla on järjestää koulutus 16-vuotiaille jatkossa. Kuitenkin maan nykyinen hallitus esitti, että lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen perustamiskustannusten valtionosuuksista luovuttiin vuoden 2006 alusta. Ei mitään viestiä siitä, että hallitus haluaisi auttaa toisen asteen koulutuspaikkojen lisäämistä, ehkä siksi, että ei niitä muualla maassa niin paljon lisäpaikkoja tarvitakaan. Niitä tarvitsee Helsinki. Tarvitaan siis valtiovallan toimenpiteitä. Nykyinen lainsäädäntö lähinnä estää Helsingin ja muiden pääkaupunkiseutujen kuntien jopa omaehtoisen toiminnan.

Helsingin kaupunginhallitus - opetuslautakunnan esityksestä - on tehnyt useita esityksiä kaupungin järjestämislupaan sisältyvän opiskelijakiintiön lisäämiseksi, opetusministeri ei ole niitä hyväksynyt, vaikka kaikki tiedämme, että peruslähtökohta on se, että meillä ei ole paikkoja. Meillä on periaatteessa vuosi vuodelta ollut 500 - 1 000 nuorta ilman mitään muuta paikkaa kuin lähteä työelämään odottamaan seuraavan vuoden hakua.

Helsinki on ryhtynyt toimiin, koko viime vuosikymmenen. Nyt me odottaisimme, että valtiovalta ja opetusministeriö vastaisivat huutoon. Meillä on valmiudet järjestää opetusta.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Koulutustakuu on mielestäni tavoitteena ihan hyvä, mutta sen toteuttamiskeinot ovat sellaisia, että niistä varmaan kannattaa keskustella tarkkaan. Pudokkuusuhan ehkäisyyn on mielestäni syytä puuttua aiemmin kuin vasta peruskoulun jälkeen, kun huomataan, että ei hakenutkaan tai keskeytti, mikä on varmaan Helsingissä yhtä suuri ongelma kuin että ei hakeudu laisinkaan tai mene.

Mielestäni on korkea aika vahvistaa perheiden ja lapsiperheiden tukeminen neuvola-, päivähoito-, peruskoulu- ja iltapäivätoiminta normaalipalvelujen puitteissa. Silloin ei tarvitse odottaa, että menee niin huonosti, että ei jaksa käydä koulua. Varmaan näistä, jotka eivät hakeudu jatkossa tai keskeyttävät, eivät kaikki välttämättä ole sellaisia, jotka eivät jaksa. Voi olla, että he löytävät kiinnostavamman alan tai että on oikeasti jotain mielekästä tekemistä. Varmaan melkein kaikki, suurin osa niistä, jotka keskeyttävät tai eivät ollenkaan hakeudu, ovat itsensä etsimisen vaiheessa, että eivät sillä hetkellä ehkä pysty käymään koulua tai koulunkäyntitaidot ovat niin vähäisiä.

Pitäisin tärkeänä, että harkittaisiin lisäresurssitarvetta ja erityisesti sitä suuntaa, mistä sitten, on se sitten henkilökohtainen opinto-ohjaus tai vastaava tuki normaalipuitteissa tai erityisopetus- tai kuraattoripalvelut, ei tulisi sillä lailla yllätyksenä, että näin käy. Toisen asteen opiskelupaikkojen lisääminen kiinnostavilla aloilla on myös hyvä juttu, mistä täällä on puhuttu. Mutta silti toisella asteella on paikkoja, joita ei ole vieläkään saatu täytettyä.

Puheenjohtaja.

Kiitoksia opetuslautakuntakollegoille hyvistä puheenvuoroista.

Valtuutettu Haataisen kysymys herätti paitsi runsaasti keskustelua, myös suurta ihmetystä opetuslautakunnassa, kun tästä keskusteltiin. En lähde näitä perusteita kertaamaan.

Se, että ammatillisen opetuksen paikkoja ei ole tarpeeksi, niin syy siihen ei ole Helsingissä.

Lisäisin tähän keskusteluun myös sen, että opetuslautakunta oli viime viikolla tapaamassa ammatillisen opetuksen opettajia ja luottamushenkilöitä. Tapaamisessa kävi ilmi, paitsi keskusteltiin siitä, että aloituspaikkoja on liian vähän, myös siitä, että ammatillinen opetus on samalla tavalla resursoitu alijäämäisesti kuin tilanne on ollut perusopetuksen puolella, eli ryhmäkoot ovat liian isot, joudutaan työskentelemään liian pienissä tiloissa, erityisopetusta on liian vähän, oppilaat saavat liian vähän tukea, mistä kaikesta seuraa se, että keskeytysprosentti on iso ammatillisen opetuksen puolella. Eli tavallaan tässä on kaksi juttua, miten voidaan tätä koulutustakuuta varmistaa. Se, että lisätään paikkoja ja toisaalta resursoidaan se opetus kunnolla. Ei ole mitään järkeä siinä, että paikkoja on, mutta puolet oppilaista keskeyttää sen vuoksi, etteivät pysy opetuksen tahdissa tai eivät saa riittävästi tukea tai sitten motivaatio kärsii sen vuoksi, että koulussa ei mitään opi, kun siellä ei saa riittävästi opetusta.

Fru ordförande.

Jag vill här peka på att samma problem som har förts fram, som är ett akut mellan ? problem för Helsingfors på finskt håll, existerar också på svenskt håll. Bristen på utbildningsplatser för andra stadiet i den här regionen är också ett problem för de svenska ungdomar som söker sig till Prakticum, den enhet som har slagits ihop av tidigare mindre enheter till en attraktiv andra stadiets utbildning. Och de här regionalpolitiska problemen som utbildningsnämndens ordförande Tuomas Nurmela refererade till är någonting som måste erkännas och måste tas itu med i den nationella politiken. Jag hoppas att den här motionen av ledamoten Haatainen leder till att vi får förståelse för undervisningsministeriet för den här regionens problem. Det är helt otänkbart och omöjligt att ha 600 sextonåringar på gatan nu i höst på grund att vi inte har utbildningsplatser att ge.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sehän on tiedossa, että valtakunnallisesti ammatillinen koulutus on jakautunut - niin kuin täällä kuvailtiin - ja se on historian saatossa syntynyt ja siellä on ollut eri poliittisista taustoista olevia opetusministereitä, jotka eivät sitä hetkessä ole saaneet muuttumaan. Kun itse toimin ministerinä, käynnistin prosessin, jota täällä kuvailtiin, eli että täytyy päästä suurempiin kokonaisuuksiin ja myös painopistettä siirtämään sinne missä opiskelijat ovat.

Aloitteeni taustalla on vakavampi kysymys, siitä, millä tavalla voisimme luoda järjestelmän, jossa edistettäisiin sitä, että nuoret, jotka ammatillisen väylän valitsevat, että he myös suoriutuisivat siitä koulutuksesta, saisivat itselleen tutkinnon ja sitten niistä peruskoulunsa päättävistä alisuoriutujista pitäisi kantaa erityistä huolta, jotka eivät saa peruskouluaan loppuun tai valmistuvat hyvin huonoilla numeroilla. Heillä ei tie urkene minnekään päin koulutukseen, jos heitä ei ajoissa saada kiinni ja heille tukea. Tiedän, että Helsingin kaupungissa on kehitetty monia, Omakymppi -hankkeita ja niillä viety asioita eteenpäin.

Olen pahoillani siitä, jos tämä herättää täällä vastakkain asettelun ja puolustusreaktion. Mielestäni Helsingin kaupungissa on näkyvissä nuorten keskuudessa se, että on osa, ryhmä nuoria - se on koko valtakunnan tasolla sellaista 10 %:n luokkaa - jotka tahtovat tippua kaikesta ulos. Oppivelvollisuus päättyy peruskoulun 9-luokkaan. Sen jälkeen nämä nuoret ovat sitten oman onnensa nojassa. Mutta sen allekirjoitan täysin, että valtakunnallisesti ammatilliseen koulutukseen hakeutumista pitää tarkastella.

Arvoisa puheenjohtaja.

Harvinaisen hyvä keskustelu ja erityisen hyvät puheenvuorot valtuutetuilla Urholla ja Nurmelalla.

Puute näistä ammatillisista koulutuspaikoista, toisen asteen koulutuspaikoista täällä meidän alueellamme on todella suuri. Tässä tarvitaan valtioneuvoston tukea. Toivon, että täältä menee terveiset.

Se on täysin epätasa-arvoista meidän nuoriamme kohtaan, että meillä on näin vähän koulutuspaikkoja. Se juuri syrjäyttää nuoria, kun he joutuvat kisailemaan ja monta kertaa jäämään ilman paikkoja, kun toisaalla on alueita, joissa ei opiskelijoita edes hae koulutukseen, on tyhjiä kouluja. Tämä tulee kalliiksi suomalaiselle yhteiskunnalle. Koulutuspolitiikkaa ohjaa aluepolitiikka aivan liikaa.

Eduskunnassa pitäisi jo päästä siihen, että tehtäisiin kaupunkipolitiikkaa ja nähtäisiin, että suurten kaupunkien haasteet ovat ihan eri kuin pienten 2 000 hengen kuntien. Me maksamme aika kalliin lystin, ennen kaikkea meidän nuoremme siitä, että emme ole tätä kelkkaa saaneet käännettyä. Valtuutettu Haataista en tästä syytä. Tämä ei toki teidän vikanne ole. Mutta toivon, että nykyiselle hallitukselle ja seuraaville lähtee viesti siitä, että näitä toisen asteen koulutuspaikkoja saataisiin sinne missä on ihmisiä. Ei kannata pitää tyhjiä oppilaitoksia, niin kuin tällä hetkellä tehdään. Tämä tulee kalliiksi Suomelle. Tähän ei ole varaa.

Palaan edelleen siihen, että Helsingin kaupunki on jo nyt opiskelijamäärillä mitattuna maan suurin ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjä.

Ihmettelen sitä, jos kaikki tämä tuki syrjäytyvien, putoavien ja keskeyttävien hyväksi olisi annettavissa, miten tähän liittyy se, että se pitää jakaa Itä-Helsinkiin? Miten tämä ammatillisen opetuksen siirtäminen Itä-Helsinkiin liittyy tähän resursointiin? Se oli minulle se suuri ihmetyksen aihe. Se on niin kuin sellainen mantra, että koulut pitää jakaa ja sijoittaa Itä-Helsinkiin. Roihuvuoren palvelualojen ammattioppilaitos ei siis ole sitä. Pitääkö tekniikka jakaa? Vai saadaanko siihen joku uusi oppilaitos, aloituspaikkamäärä? Tämä tekninen kysymys tässä on yhtenä olennaisena osana ollut, kun tätä aloitetta on tehty, että pitää siirtyä Itä-Helsinkiin.

Ärade ordförande, hyvät valtuutetut.

Jag gjorde en liten motion, en av de minsta, minsta egentligen om man ser till innehållet. Då skulle man tycka att det skulle vara enkelt att svara på dem och behandla dem men det är rent av häpnadsväckande läsning man bjuder på i utlåtande från nämnderna angående min motion om ett antal artighetsskyltar på främmande språk. Jag hade uttryckligen föreslagit att man skulle översätta en del gatunamn - siis olen ehdottanut, että joitakin kadun nimiä käännettäisiin vieraille kielille ja että ne voisivat väriltään ja muodoltaan poiketa virallisista kadunnimikylteistä. Lisäksi ehdotin, että tällaisia voitaisiin kiinnittää jonnekin virallisten katukylttien läheisyyteen, ei siis alle, yläpuolelle eikä edes viereen.

Ja mitä me valtuutetut saimmekaan lukea? Luulin, että Muumilaakson Hemuli oli päässyt kirjoittamaan kaupunkisuunnittelulautakunnan ja yleisten töiden lautakuntien lausunnot. Ensin mainittu on mainio esimerkki tosikkomaisesti väärinymmärrykseen ja olettamukseen pohjautuvasta puolustus- ja torjumistekstistä, ettei vaan tulisi lisää töitä. Sosiaalilautakunnassa sentään oli osattu lukea teksti ja oivaltaa sen sisältävän yksinkertaisen käyttökelpoisen idean. Rakennusvirastokin ilmoittaa kiltisti kiinnittävänsä kohteliaisuuskylttejä, jos kaupunginhallitus pitää sitä tarkoituksenmukaisena.

Kaupunkisuunnittelulautakunta pudistelee päätään ja ilmoittaa, että tällä hetkellä Helsingillä on valmius vain suomen- ja ruotsinkielisen kadunnimistön suunnitteluun ja toteutukseen. Esimerkiksi nimistötoimikunnassa on asiantuntijat vain suomen ja ruotsin kielellä. Näin siis lausunnossa.

Voi voi, sanon minä. Kyllähän kielenkääntäjiä löytyy, jos vain halua löytyy teettää moinen työ. Mutta parempaa on vielä luvassa lausunnossa. Toimiakseen todellisena sijainnin määrittävänä järjestelmänä, jolla jollakin uudella kielellä toteuttavan nimistön tulisi kattaa koko kaupunki kartoissa, katujen kilvissä, opasteissa ja muissa järjestelmissä, käytännössä yhdenkin kielen täydellinen lisääminen olisi merkittävä ja mittava toimenpide. Hei haloo! Kuka täällä on järjestelmistä puhunut? Kysehän on muutamasta epävirallisesta kohteliaisuuskyltistä, erinäköisestä, erivärisestä, vähän kuin taideteos, joka kertoo "Helsinki näkee sinutkin, sinä joka tulit tänne meille vieraasta maasta".

En ehdota palautusta, mutta ehdottaisin tekstin kirjoittajille ja sen allekirjoittajille käyntiä esimerkiksi Caisassa. Epävirallinen nk. kohteliaisuusvisiitti ehkä kirkastaisi ajatukset. Ehdottaisin myös, että virkamiehet lukevat aina aloitteen tekstin kunnolla läpi, ennen kuin ryhtyvät väsäämään vastauksia, jottei vastattaisi kuviteltuihin ehdotuksiin, vaan faktisiin sellaisiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En puutu tähän itse vastaukseen, joka valtuutettu Lipposen ja seitsemän muun valtuutetun aloitteeseen on tehty. Sen verran voin todeta vastauksesta, että se antaa erittäin siloisen kuvan tästä määräaikaisten tilanteesta Helsingissä ja terveydenhuollossa.

Meillä oli eilen pitkä keskustelu terveyslautakunnassa aihepiiristä. Siellä kävimme läpi pitkään tätä problematiikkaa, että miksi Helsinki ei saa sairaanhoitajia ja muuta hoitohenkilökuntaa.

Ylitse kaiken nousee se, että työmarkkinat ovat muuttuneet. Elikkä se, että vakinaisiin työsuhteisiin saadaan palkattua henkilökuntaa. Sen sijaan pitkäaikaisiin, määräaikaisiin työsuhteisiin ei löydy. Ja sitten on kolmas osa, joka kulkee Seuren kautta ja tekee pätkää. Siellä on siis sellaisia ihmisiä, jotka ovat myös kaupungin vakinaisessa työssä, jotka hakevat lisää liksaa sitten Seuren kautta kovemmalla palkalla kuin mitä kaupunki maksaa. Tämähän on aivan kestämätön tilanne tällä hetkellä. Elikkä meillä on terveyspuolella budjetoitu tälle vuodelle 8 milj. euroa ostopalveluihin. Se on tällä hetkellä - oli eilen - 8,8 milj. euroa, tämä Seuren kautta pääasiassa ostettu ostopalveluina, määräaikaisia työntekijöitä.

Eilen terveyslautakunnassa käytiin läpi osastoittain tätä tilannetta. Esimerkiksi pitkäaikaissairaalassa tilanne on suhteellisen hyvä, työntekijätilanteen osalta. Siellä on vakinaistettu systemaattisesti työntekijät. Akuuttipuolella tieto on vähän ristiriitaista. Sanotaan, että siellä on vakinaista henkilöstöä, mutta selkeästi tulee sellaista viestiä, että siellä teetetään myös pätkää, joka tarkoittaa käytännössä, että ihmiset kyllästyvät näihin pätkien tekemiseen. Ja se selkeä asia, että vaikka meillä on myös tällaista sijaisuuksiin varahenkilöstöä vakinaisissa työsuhteissa, niin niitä ei ole terveyspuolella riittävästi. Elikkä me pystyisimme paremmilla työsuhteilla saamaan hoidettua määräaikaisia sijaisuuksia, joita tulee ihan luontevasti äitiyslomien, koulutus- ym. sairaslomien vuoksi. Tämä on yksi sellainen. Vastauksessa todetaan, että kaikki mahdolliset virat on täytetty. Käytännössä se tarkoittaa, että meillä on liian vähän tällä hetkellä hoitohenkilökuntaa ja pitäisi olla enemmän nimenomaan vakinaista henkilökuntaa, joka toimisi myös sijaisina, jolloin säästäisimme myös palkkakustannuksissa.

Niin kuin vastauksessa todetaan, 85 % pitäisi olla henkilöstöstä terveydenhuollossa vakinaisia. Kesän alla se on ollut 75 %. Se on nyt noin 78 %. Sitä nosti jonkun verran, kun keväällä tehtiin projekti, jossa haettiin 100 hoitajaa ja 70 hoitajaa täytettiin. Siinäkin on tämä, että pitkäaikaisia sijaisia haettiin. Eivät ihmiset muualta lähde töihin Helsinkiin määräaikaisiin työsuhteisiin. Tämä on vakava tilanne Helsingin tulevaisuuden kannalta. Mikäli aiomme saada hoitohenkilöstöä Helsinkiin, se edellyttää ehdottomasti, että meidän pitää palkata myös sijaisuuksiin pysyviin työsuhteisiin, elikkä työsuhde on pysyvä, mutta työpaikka saattaa vaihtua sen tarpeen mukaan, missä milloinkin tarvitaan. Se on ihan selkeä viesti. Meillä on tällä hetkellä tämä tilanne hankala. Vantaalla, Espoossa ja Kirkkonummella on nostettu sairaanhoitajien palkkoja. Sen sijaan siellä perushoitajien ja lähihoitajien palkkoja ei ole nostettu. Ne paineet ovat täällä meillä Helsingissä olemassa. Näyttää jopa niin, että siinä on vähän "järjestösodan" meininkiä. Jos nostetaan palkkoja osalle hoitohenkilöstöä ja osa jätetään palkankorotuksitta, niin se ilman muuta kostautuu. Tämä on vakava paikka. Meidän täytyy budjetin yhteydessä katsoa, että löydetään varahenkilöstöön lisää resursseja.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tein aloitteen koululaisryhmien matkustamisesta maksutta joukkoliikennevälineissä.

Nyt on sillä tavalla, että lähiöiden lapset, jotta he pääsevät keskustaan katsomaan nähtävyyksiä, joutumaan ostamaan joukkoliikennelipun ja se estää heitä matkustamasta museoihin. Keskustan kouluissa voidaan kävellä näihin nähtävyyksiin ja homma hoituu sillä tavalla.

Valtuusto palautti tämän aloitteen valtuutettu Helistön esityksestä uudelleen valmisteltavaksi. Ensimmäinen teksti oli luokatonta. Se ei siitä parantunut sinänsä miksikään. Yhtä luokaton tämäkin vastaus on kuin se edellinen.

Pidän sinänsä ihmeellisenä sitä, että kun tähän on antanut lausunnon joukkoliikennelautakunta ja opetuslautakunta, niin jos ajatellaan, että kaupungin kantaa muodostetaan, niin valmistelevana virkamiehenä ? itse toimisin näin, että katsoisin kummankin lautakunnan kannan ja jos tässä nyt toista lautakuntaa pitää painottaa, niin opetuslautakuntaa pitäisin suurempana asiantuntijana siinä, miten koululaisryhmät matkustavat ja minkälaista luokkaretkeä pitää tehdä kuin joukkoliikennelautakuntaa.

Opetuslautakunnan esityksessä on ansiokkaasti - Tuomas Nurmelan ja Merja Aalto-Setälän allekirjoittamassa lausunnossa - todettu, että "lautakunta toteaa, että koululaisryhmien maksuton matkustaminen opettajan kanssa koulupäivän aikana - aivan kuten esitin - Helsingin ja pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä olisi suotavaa. Maksut eivät saa olla esteenä sille, että oppilaat pääsevät näille retkille."

Kun tein aloitteen siitä, että bussien ikkunamainokset kiellettäisiin, joukkoliikennelautakunta antoi lausunnon, että selvitetään asiaa kun keritään. Terveyslautakunta antoi lausunnon, että olisi hyvä, että mainokset otettaisiin pois, että ikkunoista näkyisi läpi ja nämä 50 000 henkilöä, jotka Helsingissä sairastavat migreeniä, eivät kärsisi vilkkuvaloilmiöstä. Samalla tavalla valmistelussa silloin tuotiin esiin pelkästään joukkoliikennelautakunnan kanta. Katsoisin, että terveyslautakunta olisi terveysasioissa parempi asiantuntija.

Tämä on ihmeellistä menettelyä. Jos lukee pelkästään tämän - eikä lue siis lautakunnan lausuntoja - "Khs toteaa ...", niin tulee perin omituinen kuva tästä hommasta. Nythän homma toimii sillä tavalla, että kun luokka, vaikka 30 henkeä, lähtee opettajan kanssa, niin opettaja menee kulkuvälineessä eteen ja vetää 30 kertaa lukijalaitteeseen ja laskee sitten yksi, kaksi, kolme, neljä, oliko tämä viidestoista kerta vai kuudestoista kerta ja jono kasvaa takana. Olisi hyvin joustava menettely se, että opettajalla olisi kuvallinen henkilökortti - niin kuin esitin - ja hän kertoisi kuljettajalle, että nyt tulee 22 lasta - koulupäivän aikana, silloin busseissa on tilaa - homma toimii ja he voisivat tehdä ne luokkaretkensä.

Tämä ei tyydytä. En usko, että tämä enää ... Kerran tämä asia jo palautettiin ja siitä se ei kummentunut. Toivoisin, että tämä homma ... En esitä tämän asian palauttamista. Toivoisin, että tätä asiaa vakavasti harkitaan. Tässä kärsijöinä ovat lähiöiden lapset. Mielestäni se on aika iso joukko lapsia. Valtaosa helsinkiläisistä asuu lähiöissä.

Soisin, että pikkaisen parannettaisiin valmistelun tasoa. Kun on monta lautakuntaa - tässä asiassa vain kaksi on lausunut asiasta - niin luettaisiin molemmat lausunnot ja muodostettaisiin kaupungin kanta sitten yhteenvetona kummankin lautakunnan kannasta, että ei olisi vain valmistelevalla virkamiehellä pelkästään tämä "joukkoliikennelautakunnan näkemys ohittaa" tai "terveyslautakunnan ohittaa opetuslautakunnan". Se tuntuu hieman kummalliselta arvottamiselta.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Vuorelan aloite on hyvä ja tärkeä.

Haluaisin painottaa sitä, että tässä ei ole kysymys pelkästään joistakin kertaluontoisista mahdollisuuksista tehdä retkiä kaupungin alueella. Tässä on kysymys myöskin monien oppiaineiden kohdalla mahdollisuudesta tuoda opetukseen lisää sisältöä esimerkiksi vierailemalla kohteessa - vaikka museot - joihin usein on lapsilla, koululaisilla ilmainen sisään pääsy, mutta joihin montaa kertaa ei ole välttämättä edellytyksiä tällä nykyisellä systeemillä opettajan viedä oppilaita, koska yksinkertaisesti ei ole resursseja siihen.

On hullunkurista, että kaupunki, joka toimii sekä opetuspuolella että liikennelaitoksen puolella, katselee asiaa pelkästään ahtaasti liikennelaitoksen tulosbudjetin kannalta, asiaa, joka ei ole vain liikennelaitoksen tulosbudjettikysymys. Kaupunki itse voisi todeta, että ohjataan liikennelaitokselle lisää rahoitusta sen verran, että tämä asia saadaan järjestykseen. Summa on pieni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä on tyypillisesti sellainen asia, että on tietysti vaikea vastustaa. Kuka nyt ei haluaisi? Minullakin on ollut lapsia, jotka eivät asu keskustassa, mutta ovat käyneet näissä kohteissa. Olisi ollut tietysti kivaa, jos nämä olisivat olleet ilman sekä koulun että vanhempien näkökulmasta. Eli helposti tulee syytetyksi siitä, minkä takia vastustaa. Parin aloitteen päästä meillä on toinen ehdotus, jonka mukaan Helsinkiin muuttaville pitäisi myöntää ilmainen matkustus joksikin aikaa. Se on yhtä hyvä esitys. Sitäkin on vaikea vastustaa.

Mutta lähinnä niin kuin periaatteelliselta kannalta, näitä erilaisia sosiaalisia ja muita perusteluita tällaiselle voi aina valitettavasti keksiä. Sen takia mielestäni on vaarallista lähteä tälle tielle. Sillä lailla se periaate, joka siinä takana on, että näistä palveluista täytyy jonkun maksaa, helposti häviää. Minun kannaltani periaate on tärkeämpi kuin kaikki ne muut asiat, jotka voidaan aina keksiä.

Puheenjohtaja.

Olisin vain halunnut tähän sen verran tähdentää, että nythän on kysymys siitä, että näistä retkistä nimenomaan ei saa pyytää rahaa kodeista.

Kun puhutaan ilmaisista kouluretkistä ja siitä, että niitä ei pystytä järjestämään, niin mielestäni tämä aloite olisi siinä mielessä järkevä, että saisimme kouluille paremmat mahdollisuudet järjestää maksuttomia retkiä oppilaille. Eikä tässä varmasti olisi suurista rahoista kysymys, kun oppilaat opettajansa johdolla matkustaisivat.

Oli oikein hyvä aloite.

Kiitos puheenjohtaja ja kiitos jo aikaisemmasta. Mutta tämä riittää tällä kertaa.

Tein siis aloitteen taannoin, jossa idealistisesti lähdin haikailemaan kuukauden mittaista maksutonta joukkoliikennelippua kaupunkiimme muuttaville uusille helsinkiläisille. Idea on selvästikin hyvä. Mutta kuten joukkoliikennelautakunta vastauksessaan tätä asiaa pureskelee ja pohtii, huomaan itsekin, että aloitteessani oli parantamisen varaa.

Joukkoliikennelautakunnassa käsittääkseni sosialidemokraattien lautakunnan jäsen Mirva Haltija oli lähtenyt sorvailemaan tätä minun ajatustani kuukauden maksuttomasta joukkoliikennelahjasta kaupunkilaisille siten, että olisi tarpeellista kaikkien kaupungin hallintokuntien osalta tai ainakin monien hallintokuntien osalta rakennella jonkinlainen tervetuliaispaketti uusille helsinkiläisille. Uusia helsinkiläisiä vuosittain on 30 000, joka on ainakin minulle yllätyksellisen suuri joukko, eli 30 000 ihmistä muuttaa vuosittain Helsinkiin uudeksi kaupunkilaiseksi. Toki heitä sitten muuttaa jokunen uloskin, että balanssi ns. pysyy jollain tavoin.

Joukkoliikennelautakunta ehdottaa, että tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto kaupunkiin muuttavien ohjaamiseksi joukkoliikenteeseen on maksuttoman lipun tai kauden lataaminen asukkaan panttia vastaan lunastamalle lipulle. Tässä on nyt ensinnäkin heti hyvä lähtökohta, että korttia ei varsinaisesti anneta kenellekään ilmaiseksi, vaan samalla lailla kuin kaikille muille. Uusi asukas saisi sen panttia vastaan. Joukkoliikennelautakunta hahmottelee, että he voisivat tällaiseen tervetuliaispakettiin noin parin viikon verran maksutonta matka-aikaa tarjota. Helsingin kaupunki ei siis lähesty millään tavoin uusia kaupunkilaisia. Aikaisemmin se on ollut ymmärrettävää, koska tiedot uusien kaupunkilaisten tänne muuttamisesta on tullut aika hitaalla viiveellä rekisteriviranomaisilta. Mutta kuten vastauksesta voimme lukea, niin nykyään tämä asia käy vähän sutjemmin.

En tohdi palauttaa tätä aloitettani uudelleen valmisteluun, varsinkin kun joukkoliikennelautakunta on löytänyt tähän vähän uusia näkökulmia.

Esitänkin siis toivomusponnen, joka on seuraavan muotoinen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyisi toimenpiteisiin uusille asukkaille lähetettävän kaupungin hallinnonalat monipuolisesti kattavan tervetuliaispaketin valmistelemiseksi.

Tällaisessa paketissa voisi olla muutakin kuin vain joukkoliikenneasiaa - niin kuin varmaan ymmärrämme - niin kulttuuripuolelta, niin sosiaalipuolelta kuin ihan liikunnan tai nuorisotoimen puolelta.

Nyt en myöskään halua tuhota tätä hyvää idean poikasta - joka on nyt selvästi itämässä - millään eksakteilla pyynnöillä, että kuinka paljon esimerkiksi sitä maksutonta matka-aikaa tulisi uudelle kaupunkilaisellemme suoda. Tällä ponnella, jonka jätän avoimeksi, haluaisin saada aikaiseksi sen, että nämä 30 000 uutta helsinkiläistä tänne muuttaessaan kokisivat, että Helsingin kaupunki ottaa heidät vastaan tyytyväisenä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Helistö on tässä erittäin hyvällä asialla ja ajatus on mitä kannatettavin.

Täytyy muistaa, että tätä tervetuliaispakettia ei olisi tarkoitus suunnata kaikille, jotka tulevat väliaikaisesti tai ohimennen Helsinkiin oleskelemaan, vaan nimenomaan niille, jotka muuttavat kirjansa Helsinkiin eli toisin sanoen niille, joille Helsingistä tulee verotuskunta. Tällä tavalla saataisiin uusia pysyviä helsinkiläisiä ja vielä tyytyväisiä helsinkiläisiä. Tämä olisi mitä mainioin keino markkinoida kaikkia meidän julkisia palvelujamme, ei pelkästään joukkoliikennettä, vaan alkaen kirjastoista, terveyspalveluista jne.

Eli lyhyesti - puheenjohtaja - kannatan valtuutettu Helistön ponsiesitystä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Synnyin Helsingissä vuonna 1933. Asuin kuusikymmentä vuotta Helsingissä. Pidän itseäni helsinkiläisenä. Olin välillä poissa ja muutin takaisin kaupunkiin kaksi ja puoli vuotta sitten.

Kannatan valtuutettu Helistön esitystä. Minäkin saisin tervetuliaispaketin muuttaessani takaisin Helsinkiin, jotta voisin tutustua kaupunkiin.

Rouva puheenjohtaja.

Totean vain tähän valtuutettu Helistön ponsiehdotukseen, että sehän on kyllä nyt varsin vesitetty versio alkuperäisestä ajatuksesta. Tämänhän voi lukea niin, että tämä on tervetuliaispaketti, joka lähinnä kertoo kaupungin eri hallinnonaloista ja minkälaisia palveluita on olemassa.

Lähinnä tekisi mieli kysyä, sisältyykö tähän esitykseen mitään rahanarvoista ollenkaan? Kun katsoo ruotsinkielistä käännöstä, niin siinä se on ihan selkeästi vain presentaatio hallintokuntien toiminnoista. Nyt on vähän vaikea ymmärtää, mistä on kysymys.

Valtuutettu Johanssonille sen verran, että en nyt haluaisi lähteä repostelemaan kauheasti etukäteen, että mitä kaikkea meillä on varaa tarjota. Perjantaina kaupunginjohtaja Pajunen lähettää seuraavan budjettiesityksen meille valtuutetuille lueskeltavaksi. Näihin asioihin voidaan palata sen jälkeen, kun kaupunginhallitus on omalta osaltaan tehnyt tämän ns. lähtölaukauksen. Ei tämä ole vesitetty ehdotus. Tämä on hyvä ehdotus, joka on kummunnut joukkoliikennelautakunnasta. Mielestäni meidän kannattaisi tarttua siihen.

Valtuutettu Vuorela aikaisemmassa puheenvuorossaan puhui siitä, että opetuslautakunnan ja joukkoliikennelautakunnan lausunnot olivat oudosti hänen aloitteessaan, antaneet ristiriitaista palautetta ja vain toisesta lausunnosta oli nostettu pääpointit esiin.

Voisin kiinnittää teidän huomiota joukkoliikennelautakunnan lausunnon viimeiseen kappaleeseen, missä tämä asia nimenomaan suoraan sanotaan, että olisi hyvä, jos kaupunginhallitus asettaisi tällaisen tavoitteen ja esittäisi signaalin eri hallintokunnille ja sen jälkeen sitten pohditaan, kuinka paljon meillä on varaa laittaa sinne tervetuliaispakettiin sitten sitä lahjusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä ajatuksessa on varmasti paljon ideaa. Meillähän on esimerkiksi tietoverkot olemassa, jota kautta ja varmasti netinkin kautta voidaan rakentaa virtuaalipaketti sekä nykyisille että tänne tuleville.

Mutta näin laajemminkin - puheenjohtaja - kysymys on mielestäni Helsingin seudun tilanteesta. Suomessa on jatkossa väestöliike vaan sen tyyppistä, että tämä seutu houkuttelee ja tätä seutua kohtaan on myös eri puolilla Suomea erilaisia antipatioitakin. Toivon, että tässä löytyy myös muidenkin kaupunkien kanssa yhteinen ajatus siitä, millä tavalla rakentaa tätä aluetta houkuttelevammaksi ja ennen kaikkea myös rajojen ulkopuolelle, koska olemme tilanteessa, jossa työvoimapula joillakin sektoreilla alkaa olla jo aika akuuttia ja polttavaa. Eli tässä on, valtuutettu Helistön ajatuksissa, pientä ideaa.

Valtuutettu Bryggare vei vähän sanoja suustani.

Joukkoliikennelautakunnan lausunnossa esitetään, että uusille asukkaille lähetettäisiin kaupungin hallinnonalat monipuolisesti kattava tervetuliaispaketti. Paketista syntyy vaikutelma, että se on paperimateriaalia, joka lähetetään ilmeisesti postin mukana postiluukusta sisään. Tuntuu, että tänä aikana, kun meillä on tietoverkot jo internetissä, tämä on pikkuisen vanhahtava tapa ottaa yhteyttä asukkaisiin, jotka saavat runsaasti paperille painettua materiaalia postiluukustaan jo tälläkin hetkellä. Jos tällaista uusien Helsinkiin muuttajien tervetuliaispakettia valmistellaan, niin varmaan sen kannattaisi mahdollisimman paljon olla aineetonta, toisin sanoen perustua sähköisiin tietoverkkoihin eikä niinkään paperille painettuihin brosyyreihin.

Nyt ei pidä takertua sanoihin tai sanojen sisältöihin, tarkoittaako paketti postipakettia tai muuta jonkinlaista pakattua tiedostoa. Minulle käy kaikki mahdollisuudet, mitä ihmismieli on tähän mennessä pystynyt toteuttamaan ja keksitään vaikka lisääkin niitä.

Mutta pysyn kannassani. Toivon, että kannatatte toivomusponttani.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen tyytyväinen tähän vastaukseen. Vastauksessa luvataan, että tämä asia hoidetaan. Eli kyse on siis siitä, että loukkaantuneet ja vahingoittuneet eläimet voidaan ottaa kiinni ja kuljettaa hoitopaikkaan.

Vastauksessa viimeisessä kappaleessa sanotaan, että eläinten pelastukseen tarvittavaa erityisvalmiutta on kuitenkin tarpeen kehittää kaikkien tähän työhön osallistuvien keskuudessa. Tämä tulee nopeasti ajankohtaiseksi. Muutaman viikon kuluttua Korkeasaaressa valmistuu vahingoittuneitten luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskus ja sitä varten varmasti tämä pelastuslaitoksen yksikkö joutuu tekemään enemmän töitä kuin tähän asti. Nyt on sitten oikeasti paikka, johon nämä eläimet voidaan viedä. Niiden kiinni ottaminen ei ole kovin yksinkertaista. Elikkä kiinni ottamista ja kuljettamista varten tarvitaan tällaista yksikköä. Jos pelastuslaitos katsoo, että nykyjärjestelmällä tällä hetkellä se toimii parhaiten, niin se käy kyllä minulle. Mutta haluan pitää kiinni tästä lupauksesta, että näitä tullaan jatkossa kehittämään vielä paremmaksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

(Nauhoituksessa häiriöitä. Puheenvuoroa ei kuulu)

Hieman harmittaa tämä vastaus, että ei tämä siinä mielessä tämä aloitteiden Helsingin tapana ymmärtäisi ... ? ... osoittamana itse rupean valvomaan tätä asiaa. Olen vähän asioiden edellä. Valitettavasti nyt tätä en näe mahdollisuutena.

Uusittu ympäristölupa on päätetty, mutta sitä ei vielä tiedoksi ole ..?.. Olen aivan varma, että näihin meluasioihin tulee tiukennuksia satamalle. Jos olisivat nyt olleet itse tässä viisaita ja järjestäneet nämä asunnon meluvalvonnan, niin olisi ehkä ollut hieman parempi kuva myös asukkaille siinä, miten toimitaan. Nyt siellä nämä vanhat laivat pystyvät meluamaan niin paljon kuin ehtivät ja satama valvoo lupaehtoja kai kerran kolmessa vuodessa, jollei valitus ..?.. ole jatkuvia. Mutta toivottavasti ..?..

Aloitteeseen on saatu hyvä vastaus. Siitä näkee, että kaatopaikan kunnostus alkaa. Kiitoksia siitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Erinomaista, että vastauksena on, että Herttoniemen metroasemaa lähdetään pikaisesti kunnostamaan ja tätä on kiirehditty.

Aivan niin kuin aloitteessani totesin, kaikissa asukkaille tehdyissä kyselyissä se alue koetaan pelottavaksi ja epäsiistiksi. Yleisten töiden lautakunnan lausunnossa todetaan, ja kaupunginhallituskin on todennut, että metroaseman alueen ympäristö on rakennusviraston hoidossa ja alue on siistissä kunnossa. Ehkä tältä osin voidaan vielä terästää sitä toimintaa. Kun siellä käy pyörähtämässä, voi todeta, että toivottavasti siisteyden taso mitä haetaan, jos se on oikein siistissä ja hyvässä kunnossa, ei ole sitä mitä tosiasiassa siisteyden tason pitäisi olla.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Haluaisin kiinnittää huomiota tähän aloitevastaukseen.

Valtuutettu Haataisen aloite on tärkeä. Jo aikaisemmin käydyssä keskustelussa tuli esille, että koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ongelmat ovat eräs tausta, joka näkyy vakavimpina terveydenhuollon ja mielenterveyden ongelmien lisääntymisenä.

Aloitevastauksessaan kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin kaupunki ei katso, että se voisi noudattaa tai pitää ministeriön suosituksia koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon mitoituksista soveltuvina sellaisenaan Helsingissä.

Luen tämän vastauksen niin, että mitoitustavoitteet ovat liian tiukat. Helsinki tulkitsee muiden palvelujen täydentävän tässä asiaa. Näin eräiden oppilaiden kohdalla onkin. Mutta tiedämme hyvin, että on monia erilaisia tilanteita ja kaikkien oppilaiden kohdalla näin ei ole. Sen jälkeen - mikä on mielestäni hätkähdyttävää - vastauksessa kerrotaan, että kaupungin terveyskeskuksen oman mitoitussuosituksen toteuttaminen edellyttäisi lähes 2 milj. euron lisärahoitustarvetta, mutta siihen esitetään kuitenkin vain 250 000 euroa ensi vuoden talousarvioesityksessä terveyskeskuksen toimesta.

Mielestäni tämä on huolestuttavaa ja tässä suhteessa pitäisi saada korjaus.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin asuntomarkkinoilla on tunnetusti pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Erityisesti kaupungin keskustan alueista on muodostumassa, asumiskustannuksiin liittyvistä tekijöistä suuresti johtuen, sosiaaliselta rakenteeltaan yksipuolisia.

Nyt esitetty Leppäsuon kerrostalotonttien myyminen vain pahentaa tätä ongelmaa. Samalla tonttien myynti supistaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksia ohjata kaupungin kehitystä.

Tonttien myynti on paisunut viime aikoina Helsingissä moninkertaiseksi talousarvioon verrattuna. Kaupungin talouden ylijäämäisyyden valossa tällaiseen ei ole ollut eikä ole mitään taloudellista perustelua eikä tarvetta.

Ehdotan, että kaupunginvaltuusto päättää palauttaa Leppäsuon kerrostalotonttien myyntiä koskevan esityksen uudelleen valmisteltavaksi niin, että selvitetään mahdollisuus muuttaa ratkaisu pitkäaikaisiin tonttien vuokrasopimuksiin perustuvaksi.

Arvoisat valtuutetut.

Haluan samalla kiinnittää huomiota siihen, että näitä ratkaisuja olisi syytä myös muuten pyrkiä monipuolistamaan ja löytämään sellaisia keinoja, joilla ei rakennettaisi tiettyjä alueita vain kalliisti asumiseen kykeneville.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Niin kuin esityslistan tekstissä seisoo, kaupunki on myymässä Leppäsuon alueelta kolme tonttia hyvään hintaan. Ja jos tämä optioasiakin vielä onnistuu, niin kokonaishinnaksi tulee 58 milj. euroa.

Useimmiten esityslistan teksteissä on todettu, mihin rahat käytetään eli uusien tonttien hankintaan tai esirakentamiseen. Tällä kertaa silmiini ei osunut tällaista tekstiä. Ajattelinkin kysyä, mihin nämä rahat menevät?

Samalla pyydän saada ilmoittaa, että en kannata valtuutettu Hakasen tekemää palautusehdotusta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuusto on aikanaan päättänyt, että Leppäsuo kuuluu Kamppi-Töölönlahden alueeseen, jolle on oma rahastonsa ja kaikki tältä alueelta luovutuksista saatavat rahat ohjataan alueen kehittämiseen ja rakentamiseen. Meillä on erittäin suuri haaste Töölönlahden alueen puiston, maaperän ja muissa asioissa, että itse asiassa tämäkään raha ei ihan vielä riitä, että siinä jopa on vielä aukkoa. Ne yritetään kuitenkin saada ilman yleisen budjetin rasitusta. Näyttää siltä, että sellainen suurin piirtein olisi mahdollista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin todeta, että Vasemmistoliiton ryhmä, emme vastusta tässä tapauksessa tonttien myymistä Leppäsuolta.

Mutta haluan samassa yhteydessä todeta, että olemme huolissamme siitä, että Helsinki saa jatkuvasti ylittää myyntitulotavoitteet tonttien myynnin osalta. Muistutan vain, että viime vuonna tavoitteeksi asetettiin 39 milj. euroa, mutta se ylitettiin 59 milj. eurolla, ja näin tulee varmaan käymään tänä vuonnakin, hyvin roimasti, niin kuin voimme tästä kaupasta jo päätellä.

Meidän lähtökohtamme on se, minkä jo totesimme, että valtuuston viime kokouksessa jätimme valtuustoaloitteen. Meidän mielestämme olisi syytä miettiä vakavasti sitä, että tonttien vuokraaminen, pitkäaikainen vuokraaminen on monessa tapauksessa kaupungin talouden pitkäjänteisen hoitamisen kannalta erittäin perusteltua. Elikkä olisi syytä tarkkaan harkita sitä, tarjotaanko tontteja myyntiin. Olen nimittäin kuullut, että kaupunki myös aktiivisesti tarjoaa tonttejaan myytäväksi. Yhtä lailla kaupunki voisi tietyissä tapauksissa miettiä pitkäaikaisten vuokrasopimusten tarjoamista yrityksille ja rakennuttajille.

Kun täällä valtuutettu Koskinen sanoi, että hyvään hintaan tämä tontti myydään, niin kyllä nyt myydään hyvään hintaan. Totta kai myönnän, että tämän tontin osalta ne rahat käytetään hyvään tarkoitukseen. Mutta tämä politiikan yleislinja, että pyritään yhä enemmän myymään Helsingistä tonttimaata, sitä kannattaa vakavasti miettiä, koska kerran myyty on sitten lopullisesti menetetty.

Puheenjohtaja.

Periaatetasolla on järkevää, että valtuustossa keskustellaan ja keskustellaan mieluummin vielä ihan linjaavastikin siitä, mikä on kaupungin tämän hetkinen politiikka suhteessa tonttien myymiseen ja vuokraamiseen.

En yhdy valtuutettu Hakasen ehdotukseen siitä, että tässä kohtaa ryhdyttäisiin tätä tilannetta tarkistamaan budjetissa pysymisen perustein. Tässä on kuitenkin sen verran paljon taatelia kaupungille tulossa, että se kannattaa ottaa käyttöön ja nimenomaan siinä tarkoituksessa kuin kaupunki nyt sitten näitä rahoja käyttää elikkä osaltaan muokkaa ja rakentaa lisää tonttimaata ja siten kasvattaa kaupungin varallisuutta eteenpäin. Missään tapauksessa tätä ei kannata tässä kohtaa purkaa, mutta periaatteellisella tasolla tähän asiaan pitää palata myöhemmin.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tähänkin esitykseen sisältyy tontinosto-oikeus. Esitys koskee tiettyyn käyttötarkoitukseen osoitettua tonttia. Kuitenkaan esitykseen ei sisälly minkäänlaista takaisinosto-optiota siinä tapauksessa, että tontin ostaja jatkossa siirtäisi kiinteistön johonkin muuhun käyttötarkoitukseen.

Mielestäni tämä on asia, johon olisi syytä palata, kun valtuutettu Rantanen totesi, että jossain vaiheessa olisi syytä pohtia näitä periaatteita. Samoin valtuutettu Ojala piti tärkeänä, että pohdittaisiin tonttienmyyntiperiaatteita.

Eräs puoli tässä keskustelussa mielestäni on se, että jos tontteja luovutetaan johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen ja me tiedämme, että nykyisillä kiinteistömarkkinoilla käyttötarkoitus saattaa - kaupungista riippumattomista syistä - vaihtua. Minkä takia tontin myynteihin ei kuitenkaan sisällytetä takaisinosto-optiota, jolloin käyttötarkoituksen vaihtuessa kaupunki ottaisi tontin haltuunsa omistusmielessä, mutta voisi tehdä pitkäaikaisen vuokrasopimuksen?

Näillä perusteluilla ja aikaisempaan keskusteluun viitaten esitän, että kaupunginvaltuusto palauttaa Haahkapolku 3:ea koskevan esityksen uudelleen valmisteltavaksi niin, että selvitetään mahdollisuus tontin vuokraamiseen ilman osto-optiota.

Ärade fru ordförande. Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Fullmäktigeledamöter.

Hieman hämmennyin toveri Hakasen ehdotuksesta, koska mielestäni tässä oli kysymys nimenomaan tontinvuokrausperusteista ja esisopimuksesta osakkeiden myymisestä.

Jag vill tacka för att frågan om den här Arcadafastigheten på Drumsö nu ur invånarnas perspektiv ser ut att få en god lösning i form av det här avtalet som fastighetsnämnden bemyndigas göra med Ömsesidiga Pensionsförsäkringsbolaget Etera. Det är bra att största delen av den här byggnaden kan byggas om till servicebostäder för seniorer och att projektet också förväntas omfatta idrotts- och kurslokaler. Det är bra att saneringen av det här huset sköts som ett privatinitiativ. Drumsö med sina 19 000 invånare behöver service just i form av seniorbostäder och framför allt idrotts- och kurslokaler. Det effektiva utbyggandet av Hallonnäs alldeles intill minskar inte på behovet av den här slags lokaler och service utan tvärtom. När kompletteringsbyggandet och tilläggsbyggandet av våra gamla bostadsområden sker är det viktigt att samtidigt se till idrottsmöjligheter, friluftsmöjligheter i de här nya områden. Det här gäller också Eirastranden som ett exempel. Jag vill också påminna om att man från stadens sida ska följa med frågan så att det inte går som med tornhuset i Nordsjö där löftet om ett publikcafé inte efterlevdes. Och samma på finska:

Kiitos tästä lauttasaarelaisia junioreita palvelevasta esityksestä, jossa olemassa oleva rakennus Eläkeyhtiö Eteran toimesta suunnitellaan senioreiden palveluasunnoksi ja junioreiden käytössä olevat liikuntatilat säilyvät nykyisessä käytössä.

Edellisen puheenvuoron johdosta haluan vain todeta, että meille jaetun päätösesityksen kohta 3 sisältää vuokralaisen oikeuden ostaa tontti sen jälkeen, kun rakennus on peruskorjattu ja otettu uuteen käyttötarkoitukseen. Tähän kohtaan olisin odottanut lisämäärettä siitä, että kaupungilla olisi takaisinosto-optio, mikäli tontin käyttötarkoitus myöhemmin muuttuu.

Hyvä puheenjohtaja.

En aio esittää ponsia. Mutta ihmettelen vaan - muistan, kun tätä väylää Haagassa kovasti vastustettiin ja nyt se toimii kohtuudella - kuinka kauan Haagassa jaksetaan seurata sitä läpiajoa muilla teillä, muiden tavallisten pienautojen tai siis normaalien yksityisautojen tekemänä. Syntyykö tässä salissa joskus sellainen päätös, että sitä joukkoliikenneväylää voisi käyttää muutkin kuin joukkoliikennevälineet eli taksit ja linja-autot? Ja kun muistan sen kustannuksenkin tässä väylässä, niin tuntuu vähän ihmeelliseltä, että tämä asia ei ole edennyt mihinkään suuntaan. En ole esittämässä sitä, että ne autot pitäisi laittaa tälle väylälle. Mutta Haagassa on todellakin niin rajua se liikenne, että sen ongelman parantamiseksi pitää tehdä joskus jotain ja ajatella vähän, miten jatkossa menemme eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Odotin valtuutettu Bryggaren toivomuspontta edellisessä asiassa, mutta sitä ei tullut.

Tämä kaavahanke on Hämeenlinnanväylän varren asukkaille hyvin odotettu ja kaivattu. Aiheuttaahan tie nykyisellään varsin suuria meluhaittoja ja lisäkaistat, jotka tehdään, sujuvoittavat liikennettä. Meluseinien rakentamisella saadaan melutaso alle valtioneuvoston ohjearvon 55 dB. Melun vähenemisen myötä maan arvo tien läheisyydessä olevilla tonteilla nousee ja myyntihalukkuus kasvaa. Kaupunki tulee varmaan saamaan uusia veronmaksajia. Tämän hankkeen kustannukset ovat kaupungille vain 1,8 milj. euroa. Uskon, että tämä summa saattaa kertyä varsin nopeasti kaupungin kassaan kaavasta kertyvien hyötyjen kautta. Toivottavaa olisi, että tämä hanke saataisiin käyntiin mahdollisimman nopeasti.

En pysynyt ihan valtuutettu Koskisen logiikassa perässä. Kun tonttien ja asuntojen arvo nousee, niin saadaan uusia veronmaksajia. Eikö niissä asunnoissa nyt jo asu veronmaksajia, vai mitä tämä tarkoittaa?

Tarkoitin, että tontit tulevat myyntiin siitä tien varresta. Siitähän on ollut nyt aika vaikea myydä. Sinne tulee uusia asuntoja. Se hyödyttää siinä mielessä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sivulla 67 mainittu sopimus on allekirjoitettu 26.9.2006.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä on erittäin merkittävä kaava Itä-Helsingin kehityksen kannalta. Alueen vanha kaava olisi jo mahdollistanut liike- ja toimistotilojen rakentamisen alueelle, mutta syystä tai toisesta alue ei ole lähtenyt rakentumaan. Nyt alueella näyttää olevan toteuttajia, tai toteuttajat. Alueelle tulee asumista, ja hyvä niin. Liiketilaa tulee peräti 24 000 k-m² ja sinne on suunniteltu hypermarkettia. Kreikan kielen "hyper" tarkoittaa täsmälleen samaa sanaa kuin latinan "super", mutta ilmeisesti hypermarket on kaupallisessa käsitteessä jotakin isompaa ja hienompaa kuin supermarket. Nämä hyper- ja supermarketit ja niiden lisääntyminen vie pohjaa lähikaupoilta, jota kehitystä aikanaan kaupunkisuunnittelulautakunnassa yritin jarruttaa, en kovin hyvällä menestyksellä. Kaupan keskittyminen siis jatkuu. Kaupunkirakenteen kannalta on hyvä saada Itäkeskuksen itäosaa rakennetuksi, joskin hieman epäilyttää, löytyykö kaikelle tälle kaupalliselle tarjonnalle riittävästi kysyntää.

Erääseen seikkaan kaava-alueella puuttuisin. Kaava-alueen havainnekuvassa on Itäväylän ja Kehä I:n risteyksessä eritasoliittymä. Kaava mahdollistaa sen rakentamisen. Esityslistan sivulla 50 käy ilmi, että risteyksen muuttamisesta eritasoristeykseksi on valmistunut yleissuunnitelma 1995, siis yksitoista vuotta sitten. Sitä ei ole toteutettu. Esityslistan sivulta 73 voi lukea, että Uudenmaan tiepiiri ja kaupunki ovat selvittämässä Kehä I:n itäosan parantamista. Sen jälkeen alkaa eritasoristeyksen yleissuunnittelu - esityslistan mukaan - siis suunnittelua suunnittelun perään, mutta toteutus viipyy. Risteysalue on nykyisin hyvin ruuhkainen ja sen liikenneympäristö monimutkainen. Kun nyt esillä oleva kaava lähtee toteutumaan, liikenne tulee lisääntymään entisestään. Tämä risteys on valtion kahden pääväylän risteys, joskin järjestelyissä tarvitaan myös Helsingin kaupungin panosta.

Esitän asian johdosta toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto kiirehtii Kehä I:n ja Itäväylän eritasoristeyksen toteuttamista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lohen tekemä ponsiehdotus on tärkeä. Tätä asiaa on moneen kertaan valmisteltu ja keskusteltu kaupunkisuunnittelulautakunnassa sekä edellisellä kaudella että myöskin tällä kaudella.

Tämä risteys, johon valtuutettu Lohen ponsi liittyy, joka tulee siis Vuosaaresta, menee yli Itäväylän, sillä alueella tapahtuu onnettomuusseurantojen perusteella eniten tällä hetkellä erilaisia onnettomuuksia ja riskejä. Tämä on ollut pitkään Helsingin esityslistalla, että voisimme saada tähän asiaan valtion puolelta korjausmäärärahat, että sitä risteystä voidaan lähteä parantamaan.

Tässä tilanteessa, kun joudumme kamppailemaan plj:n tärkeysjärjestyksestä, toivon, että helsinkiläiset, YTV:n hallinnossa olevat valtuutetut voisivat saada tukea valtuustolta, että Kehä I:n risteys - johon valtuutettu Lohen ponsiesitys liittyy - voisi saada täältä sen tuen, että se nousisi näissä valtion kanssa neuvoteltavissa plj-hankkeissa siihen tasoon, että se menisi myöskin läpi. Tätä on odotettu Helsingissä monta vuotta. Toivon, että valtuusto voisi hyväksyä tämän ponnen ja sitä kautta saataisiin tämä asia eteenpäin. Siinä on erittäin hyvät suunnitelmat olemassa. On ajateltu, että Helsingin puolelta sitä maankäyttöä uudelleen organisoimalla voidaan saada Helsingin puolen rahoitus järjestymään. Mutta valtion mukaan tulo tässä asiassa on se "kivi kengässä". Näin ollen tämä tuki nyt sitten YTV:n hallinnossa oleville helsinkiläisille olisi tarpeen.

Kannatan valtuutettu Lohen tekemää pontta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En malta olla huomauttamatta, että kuten hyvin valtuustossa tiedämme, niin osa ponsista kuuluu luokkaan "tehdään jo" -ponnet eli asia on jo valmistelussa ja vireillä ja suunnitteilla ja kehitteillä. Ja kuten valtuutettu Anttila todisti, niin tämä ponsi jos mikä kuuluu siihen luokkaan eli tämä kaivattu eritasoristeys ja sen toteuttaminen on mukana erinäköisissä neuvotteluissa ja suunnitelmissa jo nyt. Joten ponsi on mielestäni tarpeeton.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lehtipuun puheenvuoron johdosta toteaisin, hän ei äsken ollut salissa, kun kerroin tätä historiaa.

Tästä on yleissuunnitelma valmistunut vuonna 1995. Kyllä se suunnitelmissa on, se on ollut yksitoista vuotta, mutta toteutus, vaikka itsekin YTV:n piirissä olen sitä kiirehtinyt, se ei vain lähde liikkeelle.

On erittäin tärkeätä saada Helsingin kaupunginvaltuuston kanta tähän asiaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aivan niin kuin valtuutettu Lohi totesi, toveri Lehtipuu - tässä vasemmalla. Muuten arvostan aina hänen oivallista reagointikykyään ja tietämystään liikennehankkeissa - tässä asiassa kyllä elää viime vuosisadalla.

Huolimatta siitä, että asia on suunnitteilla, se ei ole mennyt eteenpäin niin kuin plj -hankkeissa yleensä on. Tärkeätkin hankkeet yhteisneuvotteluissa putoavat sellaiseen koriin, joka ei ole Helsingin edun mukaista. Helsingin pitäisi pitää yhteisissä kuntaneuvotteluissa omista nurkistaan parempaa huolta kuin mitä tähän mennessä olemme osanneet pitää. Näin ollen toivon, että valtuutettu Lohen ponsi menisi läpi.

Puheenjohtaja.

En suinkaan elä menneessä vuosisadassa, vaikka valtuutettu Lohen mainitsema yleissuunnitelma sieltä taitaa olla peräisin, enkä vastusta tietenkään Helsingin etujen ajamista näissä neuvotteluissa.

Tämä plj on yksi kokonaisuus, jossa täytyy seudun eri hankkeita asettaa tärkeysjärjestykseen. Sieltä ei pitäisi tällaista yhtä eritasoristeystä poimia erikseen. Toinen asia on se, että ylipäätään tämän seudun liikennehankkeet saavat liian vähän valtion rahoitusta. Siitä kannattaisi varmaan keskustella sosiaalidemokraattien eri eduskuntavaaliehdokkaitten kesken.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tuen tässä asiassa kyllä voimakkaasti kaveri Lehtipuuta sen takia, että ei valtuuston toivomusponnella ratkaista plj -hankkeiden tärkeysjärjestystä, ei edes sitä, mitä siinä korissa on, puhumattakaan sitten tärkeysjärjestyksestä eikä ainakaan valtion rahoitusosuudesta niille. Ne asiat ratkaistaan toisten pöytien ääressä, että tavallaan turha tehdä ponsi tästä aiheesta tällä foorumilla.

Varmaan sekä valtuutetut Lehtipuu että Luukkainen ovat ihan oikeassa tässä asiassa osaltaan. Mutta toisaalta tällaisen ponnen hyväksyminen ei varmasti myöskään haittaa millään tavalla tätä asiaa.

Jos ajattelemme tilannetta tuolla alueella ja Vuosaaressa, niin sinne tulee asukkaita lisää, se on kyllä tällä hetkellä aika tukkoinen paikka. Sen takia itse olen tällä kertaa valmis kannattamaan kyseistä pontta.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Sture Gadd Astrid Garz

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu