Arvoisa puheenjohtaja, ärade ordförande. Hyvät valtuutetut, bästa fullmäktigeledamöter.

Vuosi sitten vastaavana ajankohtana totesin, että vuoden 2006 talousarvio noudattaa viime vuosilta tuttua niukkuuden linjaa ja talouden tasapainon saavuttaminen edellyttää seuraavienkin vuosien aikana tiukkaa budjettikuria. Nämä edellisen vuoden kommenttini ovat edelleen ajankohtaisia. Kaupungin talouden tasapainottamiseksi tulee tehdä yhä töitä, siitäkin huolimatta, että yhden liikelaitoksemme, Helsingin Energian tuloskehitys näyttää jatkuvan hyvänä. Näiden hyvien tulosten ansiosta olemme välttyneet lisälainan ottamiselta. Toimintaan kohdistuvia lisäsäästöjä ei ole tarvittu.

Kaupungin tulevien vuosien talouden tulee perustua terveelle tulorahoitukselle, ei Helsingin Energian varaan. Tämä asettaakin tulevien vuosien toiminta- ja investointimenojen kehitykselle haasteen.

Yleiset talouden lähtökohdat edessä olevalle taloussuunnitelmakaudelle ovat parantuneet. Koko maan tämän vuoden talouskasvuennuste näyttää 4,5 %:n nousua ja 3 %:ia vuodelle 2007. Helsingin seudulla sekä teollisuus että suurimmat palvelualat ovat hyvässä kasvussa ja työllisyys alueella on parantunut. Helsingin ongelmana on kuitenkin työpaikkojen sijainnin alueellisen rakenteen muutos. Vuodesta 1995 vuoteen 2005 on Helsingissä sijaitsevien työpaikkojen suhteellinen osuus laskenut systemaattisesti ja vastaavasti Espoon ja Vantaan osuudet ovat kasvaneet. Myös Helsingin väestön määrä on kääntynyt nousuun, mutta sen vaikutukset muuttoliikkeen rakenteen vuoksi ovat ongelmallisia ja sen myönteiset vaikutukset veropohjaan tulevat vasta viiveellä.

Sosiaali- ja terveystoimi sekä opetustoimi ovat tässäkin talousarvioehdotuksessa painopistealueita. Lisäksi ensi vuodelle kohdentuvia tärkeitä ja uusia painotuksia ovat elinkeinopolitiikan kehittäminen veropohjan vahvistamiseksi, panostaminen HUSiin, jonka toimintaedellytykset on pyritty turvaamaan lisäämällä kaupunginhallituksen antamaan raamiin 20 milj. euroa. Turvallisuutta ja kaupunkiympäristön viihtyisyyttä lisätään laaja-alaisesti siisteyden parantamiseksi ja roskaamisen sekä häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi. Kaupunkitapahtumiin panostetaan ja tehostetaan työperäiseen maahanmuuttoon liittyvien asioiden hoitoa kaupungin hallinnossa. Tiivistyvää pääkaupunkiseutuyhteistyötä jatketaan ja strategisen ohjauksen painoarvoa vahvistetaan hallintokunnissa.

Yhdeksi tärkeimmistä painotuksista tällä ja tulevilla taloussuunnitelmakausilla tulee muodostumaan satamalta vapautuvien alueiden suunnitteluun, toteutukseen ja rakentamiseen liittyvät toimenpiteet usealla toimintasektorilla.

Vuoden 2007 talousarviossa kunnallisveroprosentti säilyy ennallaan ja kunnallisverotuloja arvioidaan kertyvän ensi vuonna 1,8 miljardia euroa, mikä on 80 milj. euroa eli 4,7 % enemmän kuin kuluvan vuoden ennuste. Yhteisöveroa arvioidaan kertyvän vain 5 milj. euroa enemmän kuin kuluvan vuoden ennuste eli 210 milj. euroa. Kiinteistöveroja arvioidaan kertyvän nykyisillä verotusperusteilla 124 milj. euroa. Kiinteistöjen verotusperusteita ollaan uudistamassa, mutta koska uudistuksesta ei ole tarkempaa tietoa, ei sen vaikutuksia ole voitu ottaa huomioon kiinteistöveroarviossa.

Vaikka verotuloihin on odotettavissa nousua, uhkaa Helsingin verotulojen kasvuprosentti jäädä heikommaksi kuin maassa keskimäärin. Viime vuonna Helsingin verotulojen kehitys oli suurista kaupungeista kolmanneksi heikoin. Tästä syystä veropohjaa on vahvistettava elinkeino- ja asuntopolitiikan toimenpitein. Ensi vuoden talousarviossa onkin panostettu erityisesti kaupungin elinkeinopolitiikan kehittämiseen. Helsingin seudun kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi toteutetaan yhteisen kehitysyhtiö Culminatumin puitteissa seudullista innovaatiostrategiaa ja osaamiskeskusohjelmaa.

Ett gemensamt marknadsföringsbolag för huvudstadsregionen inleder sin verksamhet i år. Bolaget har till uppgift att få fler internationella företag och forskningsinstitutioner att etablera sig i regionen. Det för staden viktigaste enskilda näringslivsprojektet är det företagsledda Forum Virium Helsinki. Verksamheten koncentrerar sig på området för digital medie- och innehållsproduktion. Helsingfors satsar dessutom på utveckling av forskarparkerna i Vik och Mejlans tillsammans med Helsingfors universitet och Sitra. Också i förvaltningarnas budgetförslag syns åt-gärder som hänför sig till utvecklingen av näringspolitiken.

Valtionosuuksia odotetaan kertyvän ensi vuonna 182 milj. euroa, mikä on noin 5 milj. euroa tämän vuoden ennustetta enemmän.

Uutta lainaa varaudutaan ottamaan investointien rahoittamiseksi vuosina 2007 - 2009, kunakin vuonna entisten lainojen lyhennyksien verran. Lainakanta pysyy näin ollen ennallaan. Lisäksi Vuosaaren satamahankkeen rahoittamiseksi vuosina 2007 - 2009 otetaan lainaa yhteensä 199 milj. euroa. Lainan hoitokuluista vastaa Helsingin Satama.

Nyt esillä olevat tämän vuoden ennustetta, eli talousarvio 2006 ennuste ovat tänään saatuja tietoja ja koskevat ennustekautta 3/2006 eli siis syyskuun loppuun tilannetta. Siitä on todettava, että edellisestä ennusteesta, eli 2/2006:sta, kaupungin talousarvion mukainen vuosikate-ennuste vuodelle 2006 on tämän ennusteen mukaan toteutumassa 18 milj. euroa edellistä ennustetta parempana, eli vuoden 2006 lukemat ovat uusimman ennusteen mukaisesti. Sen sijaan nämä muut luvut, eli tilinpäätös 2005 ja budjetti sekä taloussuunnitelmavuodet ovat tietenkin entisensä.

Vuoden 2007 talousarvion toimintamenot ilman kunnallisia liikelaitoksia ovat noin 3,5 miljardia euroa, jossa on lisäystä vuoden 2006 talousarvioon lähes 5,5 %. Vuosikate ilman liikelaitoksia on kolme miljoonaa negatiivinen, eikä näin ollen kata poistoja. Liikelaitokset mukaan lukien vuosikate on 302 milj. euroa positiivinen ja kattaa poistot. Taloussuunnitelmavuosina arvioidaan Helsingin Energian tuloskehityksen jatkuvan edelleen hyvänä, mikä näkyy yhdistetyssä vuosikatteessa.

Vuonna 2007 kaupungin kokonaisinvestoinnit, mukaan lukien liikelaitokset, ovat 625,5 milj. euroa ja nousevat yli 16 % vuoden 2006 talousarviosta. Taloussuunnitelmakauden suurimmat rakennushankkeet ovat liikelaitosten investoinneissa, joista merkittävin on Vuosaaren sataman rakentaminen. Satama saadaan operatiiviseen käyttöön vuoden 2008 loppuun mennessä, jolloin tavaraliikenne siirtyy Vuosaareen ja kokonaisuudessaan satamahanke valmistuu vuoden 2009 loppuun mennessä. Lisäksi liikelaitosten investointeja nostaa metron käytönohjaus- ja kulunvalvontajärjestelmän uusiminen.

Muita investointeja taloussuunnittelukaudella nostaa mm. Arabianrannan esirakentamisen nopeuttaminen sekä uusien asunto- ja työpaikka-alueiden maaperän kunnostaminen ja alkava katurakentaminen. Katu- ja liikenneväyläinvestoinnit lisääntyvät 24 % tästä vuodesta. Taloussuunnitelmakauden lopulla siirrytään rakentamaan satamakäytöstä vapautuvia alueita. Talonrakentamisinvestoinneista suurin osa on viime vuosien tapaan perusparannushankkeita ja muutostöitä. Suurimmista uudishankkeista voidaan mainita mm. Meilahden yhteispäivystyssairaala ja Arabian ja Latokartanon peruskoulut.

När Nordsjö hamn har blivit färdig, frigörs nya områden på Busholmen, i Sörnäs-Hermanstadsstranden, i Mellersta Böle och i Kronbergsstranden. Utbyggnaden av dem kommer i hög grad att öka behoven av anslag för omkostnader och investeringsutgifter under innevarande planeringsperiod och de följande perioderna. Att skapa förutsättningar för anläggning av nya stadsdelar är en av prioriteringarna inom planläggningen under de kommande åren.

Sosiaali- ja terveystoimen menot ovat ensi vuonna 1,9 miljardia euroa. Nousua tämän vuoden talousarvioon on 5,1 % ja viimeisimpään ennusteeseen noin 2 %. Kaupunginjohtajan toimialalla oleva keskitetty palkkavaraus nostaa edellä mainittua menokasvua noin puoli prosenttiyksikköä. Vuoden 2006 toteutumisennuste näyttää jälleen kerran ylitystä sosiaali- ja terveystoimen hyväksyttyyn talousarvioon, joista suurimmat ylitykset kohdistuvat sosiaalitoimeen. Ylityksiä ennustetaan myös terveyskeskuksen omaan toimintaan ja HUSiin. Sosiaali- ja terveystoimen kustannuskehityksen hillitseminen onkin avainasemassa seuraavien vuosien aikana.

Tavoitteena on viime vuosien tapaan palvelurakenteen kehittäminen ja kustannusohjauksen tehostaminen siten, että asukaskohtaiset kustannukset lähenevät viiden seuraavaksi suurimman kaupungin keskiarvoa. Tässä tavoitteessa meillä on vielä paljon tehtävää.

Talousarvioehdotuksessa päivähoidon palvelut on mitoitettu ennustetun lapsimäärän ja arvioidun kysynnän mukaisesti. Vanhusten palveluissa tavoitteena on asiakkaiden toimintakyvyn säilyttäminen ja kotona asumisen mahdollistaminen. Terveyskeskustoiminnassa lähtökohtana on edelleen hoidon saatavuutta koskevien velvoitteiden toteuttaminen. Eräs tärkeimmistä tavoitteista on varmistaa asiakkaiden välitön yhteyden saaminen terveyskeskukseen. Sosiaali- ja terveystoimen yhteisesti sovittaviin sujuvien hoitoketjujen järjestelyihin on varattu erillismääräraha kaupunginhallituksen käyttövaroissa.

HUSille varattu määräraha on 409 milj. euroa, jossa on nousua tämän vuoden talousarviosta lähes 4 % ja toteumaennusteesta 2 %. Määrärahalisäyksellä turvataan HUSin toimintaedellytykset. Helsingin ja HUSin budjettivalmisteluissa määrä-rahojen mitoituksen lähtökohtana on ollut, että sakkomaksukäytännöstä luovutaan vuoden 2007 alusta lukien.

Vuonna 2007 sivistys- ja henkilöstötoimen menot ovat 782 milj. euroa, josta opetusviraston osuus on 450 milj. euroa eli 58 %. Opetustoimessa suurin muutos on oppilaiden ikärakenteessa. Helsingin väestöennusteen 2007 - 2040 mukaan peruskoululaisten 7 - 15 vuoden ikäisten määrä vähenee vuoteen 2017 saakka lähes 7 900:lla. 16 - 19-vuotiaiden määrän ennustetaan vielä kasvavan vuoteen 2011 mennessä noin 1 500:lla nykyisestä, jonka jälkeen nekin määrät laskevat.

Vid budgetbehandlingen i stadsstyrelsen ökades anslagen med avseende på bland annat tjänster för barn och familjer, bibehållande av långvårdsplatser, tandvård, höjning av antalet närundervisningstimmar inom yrkesutbildningen och genomförande av en personalstrategi.

Tulevien vuosien sosiaali- ja terveystoimen ohella myös opetus- ja sivistystoimen palvelutuotannon kustannusten alentamiseksi on jatkettava ponnisteluja. Tämä edellyttää jatkossakin nykyisen palveluverkon tarkistuksia. Nykyinen palvelutasomme on korkeatasoinen, ja asiakaspalveluverkostomme on laaja verrattuna muuhun maahan. Me helsinkiläiset olemme tottuneet korkeaan palvelutasoon vuosien mittaan ja suhtaudumme liiankin kielteisesti muutoksiin, jotka koskevat pientäkin palvelutason alentamista tai palveluverkon supistamista. Mitään yksin-kertaista tapaa kustannusten alentamiseksi ei kuitenkaan ole, vaan kaikkia kaupungin palvelutoimintoja tulee tarkastella jatkossakin kriittisesti ja toiminnan tehokkuutta parantaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, halusimmepa sitä tai emme. Ilman tervettä taloutta emme pysty järjestämään helsinkiläisille niitä hyvän elämän palveluita, joita meillä on sekä velvollisuus että tahto järjestää.

Olemme riippuvaisia verotulojemme ja aivan erityisesti kunnallisverokertymän kehityksestä. Tämän kehityksen suunta on edelleen huolestuttava, varsinkin kun vertaamme sitä naapuri-kuntiin. Meillä kasvu oli viime vuonna noin 3 %, ensi vuodeksi on ennustettu 4,7 %. Vaikka verotulojen ennustetaankin kasvavan, on verotulojemme kehitys kolmanneksi heikoin suurista kaupungeista. Ja kun vertaamme tätä esimerkiksi Espoon kehitykseen viime vuonna, niin Espoon verotulot kasvoivat 9 %.

Tähän Helsingin epäedulliseen kehitykseen on ollut kaksi pääasiallista syytä. Asukasrakenteemme on muuttunut ja työttömyysasteemme on alentunut arvioitua hitaammin. Erityisen haastavan tilanteesta tekee se, että kumpikin seikka on sellainen, johon meillä on mahdollisuus ja velvollisuus itse vaikuttaa. Emme voi siirtää vastuuta muille: se on viimekädessä meidän helsinkiläisten päättäjien ja jatkossa yhä enemmän siinä, miten onnistumme seudullisessa yhteistyössä. Elikkä tämä seudullisuus näiden ongelmien ratkaisemisessa tulee ottaa vakavasti mukaan.

Onkin erittäin hyvä, että vuoden 2007 talousarvioehdotuksessa on nostettu yhdeksi painopistealueeksi kaupungin elinkeinopolitiikan kehittäminen veropohjan vahvistamiseksi.

Kokoomuksen valtuustoryhmä näkee tärkeänä, että tuleviin vuosiin varaudutaan pitämällä menot kurissa ja samalla tekemällä pääkaupunkiseudun vetovoimaisuutta parantavia investointeja. Tässä näemme Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman, PLJ:n hankkeiden etenemisen, mm. raideverkoston laajentamisen, olevan erittäin merkittävässä roolissa.

Helsingin vetovoiman parantaminen riippuu ennen kaikkea monipuolisemmista ja paremmista asumisen mahdollisuuksista, mutta myös hyvin hoidetuilla palveluilla sekä muilla viihtyvyystekijöillä on oma merkityksensä. Laadukas ja monipuolinen opetus on esimerkki palvelusta, joka on kaupungillemme selvä kilpailuvaltti. Olemmekin iloisia siitä, että talousarviossa on otettu huomioon hyvin opetustoimen tarpeet ja että neuvotteluissa vielä lisättiin opetusmateriaaleihin ja tuntikehyksiin voimavaroja. Näin saamme Helsinkiin pienempiä luokkia, lisää uusia oppikirjoja ja päteviä opettajia.

Helsinki ei voi elää jatkuvasti Helsingin Energian tuottojen varassa, kuten viime vuosina on tapahtunut. Emme voi rakentaa kaupunkimme taloutta sen varaan, että energiamarkkinoilla nykyinen tilanne säilyisi loputtomiin.

Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää hyvänä sitä, että ensi vuoden talousarvio on perustettu nykyiselle kunnallisveron tuloveroprosentille eli 17,5 %:lle ja että Helsingin kaupunki ei omilla päätöksillään nosta myöskään kiinteistöveroprosenttia. Vetoamme myös, ettei verottaja nosta yhtäkkiä kohtuuttomasti kiinteistöjen verotusarvoja. Veroja korottamalla emme ratkaise ongelmiamme, vaan päinvastoin lisäämme niitä. Korkeat verot nostavat entisestään korkeiden asumiskustannusten kanssa painiskelevien helsinkiläisten taakkaa sekä heikentävät Helsingin vetovoimaa ja kilpailukykyä. Kiinteistöverotus kohtelee raskaimmin juuri omilla tonteillaan asuvia pientalonomistajia.

Helsinkiläisten kannalta ei ole viisasta, ettei kaupunki avaa ovia yksityiselle yrityselämälle samalla tavalla kuin monet pienemmät kunnat Suomessa. Rakenteita pitää pystyä muuttamaan ja kaupungin on keskityttävä entistä enemmän sen ydintehtäviin. Mutta vaikealta tämä näyttää...

Viime viikolla kaupunginhallituksessa esillä ollut esitys palveluiden ostosta yksityiseltä yritykseltä tyrmättiin. Samalla tyrmättiin myös joustot. Kaupunkilaisten kannalta vasemmiston ja myös vihreiden noudattama politiikka on kallista ja tehotonta. Ja samalla varsinkin sosiaalidemokraattien puolelta on leimattu ja arvosteltu yksityissektorin mielestämme hyvää työtä "raa'aksi businekseksi".

Me kokoomuksessa emme ymmärrä vastakkainasettelua kaupungin oman palvelutuotannon ja yritysten tuottamien palveluiden välillä. Nyt tarvitaan uutta luovaa ajattelua, joka on muutoksen edellytys. Ilman vanhan haastamista ei mikään muutu tai kehity, vaan asiat tehdään jatkossakin "niin kuin on aina tehty". On kyse siitä, miten onnistumme järjestämään asiat uudella, tehokkaammalla ja toimivammalla tavalla. Kaupungin velvollisuus on järjestää kunnalliset palvelut.

Me kokoomuslaiset arvostamme myös yksityissektorilla ja kolmannella sektorilla tehtyä työtä. Kaikki työ on arvokasta, eikä kaupungin palvelutuotanto pelaisi näinkään hyvin ilman näitä tekijöitä, jotka ovat valmiita tasoittamaan kysyntähuippuja ja tarjoamaan vaihtoehtoja toimia.

Erittäin tärkeää on osata ostaa ja kilpailuttaa. Tästä onkin kaupungilla jo paljon hyviä kokemuksia myös terveyspuolella, esimerkkinä mm. hammashoidon ostopalvelut sekä lääkärilakon jälkeinen erikoissairaanhoidon jononpurkuprojekti. (Välihuuto!) On myös rehellisesti sanottava, että meillä on ollut joitakin, ei niin hyviä kokemuksia, mutta niistä on osattava oppia, jotta tulevaisuudessa vältämme nämä karikot.

Jotta kilpailu toimisi mielekkäällä tavalla, on toimijoita oltava tarpeeksi markkinoilla. Monen terveyspalvelun suhteen tämä ei ole vielä toteutunut, mutta tulevaisuuden näkymät markkinoiden kasvun suhteen ovat suotuisat.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee johdonmukaisesti edetä kohti monituottajamallia. On tärkeää, että suuri osa palveluista säilyy tulevaisuudessakin kaupungin omassa tuotannossa, mutta myös ulkopuolisia toimijoita tarvitaan. Palveluita tulee tuottaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti.

Tärkeimpänä on pidettävä asiakkaan eli kaupunkilaisen saamaa palvelua ja sen laatua. Samat laatukriteerit tulee asettaa sekä kaupungin omalle toiminnalle että ostopalveluille. Osto-palveluiden käyttäminen toimii hyvänä joustovarana - kuten jo aikaisemmin totesin - palvelutarpeen vaihdellessa. Ostopalveluista saamme lisäksi hyvää vertailupohjaa omalle toiminnallemme.

Vanhustenhoidossa on edettävä vanhuspalveluohjelman viitoittamalla tiellä. Painopistettä pitkäaikaishoivassa on edelleen siirrettävä terveyspuolelta sosiaalipuolelle. Raja-aidat virastojen välillä on tarvittaessa kaadettava, eikä määrärahasiirtoja kesken vuoden tule karttaa. Vanhusten pitkäaikaispaikkojen luominen vanhainkoteihin ja palveluasumiseen on keskeinen painopiste. Samanaikaisesti on pyrittävä vähentämään terveyskeskussairaaloiden kapasiteettia. On muistettava, että sairaala ei ole ihmisen koti.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on iloinen siitä, että talousarviosovussa voitiin lastenpäivähoitoon lisätä määrärahaa myöskin kotihoidon tukeen, jotta kotihoito olisi edelleen vanhemmille aito vaihtoehto.

Kaupungin palveluverkkoja on edelleen kehitettävä. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että haluamme maksaa ennen muuta palveluiden sisällöstä ja laadusta, emme seinistä, joiden sisällä niitä tuotetaan. Palveluverkkojen tulee joustaa myös niiden muutosten myötä, joita kaupunkilaisten palveluidentarpeessa ja toimintavoissa tapahtuu.

Näemme myös, että toimialojen ja kuntien rajat ylittävä palveluiden tarve ja käyttö on tulevaisuutta. Tuo Paras -hanke sitten tullessaan mitä vaan, on meidän entistä enemmän ajateltava pääkaupunkiseutua ja sen kaupunkien palvelurakennetta yhtenä kokonaisuutena.

Vielä lopuksi haluan nostaa esille muutaman asian.

Henkilöstön työsuhdejoukkoliikennelippu on merkittävä liikennepoliittinen linjanveto, mutta se on samalla myös selvä uusi henkilöstöetu.

Olemme iloisia myöskin siitä, että budjetissa on voitu ottaa huomioon liikuntaseurojen tärkeä työ lisäämällä mm. liikuntatilojen tuetun käytön määrärahaa hyvässä yhteisymmärryksessä eri ryhmien kesken.

Työperäinen maahanmuutto ja sitä kautta ulkomaiset työntekijät ovat Helsingille rikkaus ja merkittävä voimavara. Heidän kotouttamisensa tukemiseen on varattava seuraavina vuosina aikaisempaa enemmän resursseja. Pidämme myös tärkeänä, että maahanmuuttajien yrittäjyyskoulutusta lisätään.

Arvoisa puheenjohtaja, bästa fullmäktige.

Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa kiittää kaikkia niitä, jotka ovat mukana talousarviosovussa. Samalla haluamme kiittää kaupunginjohtajaa hyvästä pohjaehdotuksesta ja kaikkia talousarvion valmisteluun osallistuneita.

Samlingspartiets fullmäktigegrupp förutsätter, att stadens ekonomi sköts noggrannt och ansvarsfullt även i framtiden. Detta är en förutsättning för att vi skall kunna erbjuda helsingforsarna en god miljö och ändamånsenlig service.

Vi anser att det är självklart att alla till buds stående medel tas i bruk för att stärka skattebasen. Lämpliga medel är i synnerhet bostadspolitiken samt dessutom stadens näringspolitik.

Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää kaupungilta tarkkaa ja vastuullista taloudenpitoa jatkossakin. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme tarjota helsinkiläisille hyvän elinympäristön ja heidän tarpeitaan vastaavat palvelut. Edellytämme myös, että verotulopohjamme vahvistamiseksi tehdään kaikki mahdollinen - asuntopolitiikasta elinkeinopolitiikkaan. Odotamme myöskin tiivistyvän pääkaupunkiseudun yhteistyön vahvistavan alueemme kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä.

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa talousarvioehdotuksen hyväksymistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuonna 2003 sosialidemokraatit asettivat vuoden 2004 budjettipuheessaan Helsingille neljä isoa tavoitetta - Helsinki palvelukaupunkina, Helsinki maan talousveturina, Helsinki kansainvälisenä ja monikulttuurisena kaupunkina ja Helsinki seudullisena ja poliittisena toimijana. Perään kuulutimme tuolloin entistä selkeämpiä tulevaisuuden strategioita, jotta voimme saada aikaan myönteistä tulevaisuuden kehitystä. Elimme silloin jonkinlaista talouden epävarmuuden aikaa. Kansainväliset yritykset saneerasivat porukkaa ulos, mm. Elisasta oli juuri kadonnut 1 300 työpaikkaa. Näimme tuolloin suurena uhkana sen, että jos kansallinen tai kansainvälinen talousepävarmuus katkaisee kaiken uutta luovan kehityksen ja toiminnan suureksi päämääräksi asetetaan vain supistusten ja säästökohteiden etsiminen, päädymme yhä kiihtyvään negatiivisen kehityksen uraan. Tämän uran päätepisteenä voi olla vain kaupungin kuihtuminen ja tuho. Tätä vastaan meidän on kamppailtava kaikin keinoin.

Ensi vuoden talousarviota tarkasteltaessa voimme todeta, että Helsingin kokonaistaloudellinen tila on kohtuullisen hyvä, tuhon tie on vältetty. Verotulojen kehitys on selvä huolenaihe, mutta kunnallisten liikelaitosten hyvät tulokset toistaiseksi paikkaavat menotaloutta ja voimme kehittää kaupunkia ja järjestää kaupunkilaisille, kaupungin asukkaille palveluita säällisesti. Silti selkeät tulevaisuuden kehittämisstrategiat ovat edelleen välttämättömiä ja tarpeellisia.

Helsinki palvelukaupunkina on yhä tärkeä tavoite. Väestö tarvitsee palveluita ja ikääntyvä väestö entistä enemmän. Kaupunkilaiset myös odottavat palveluita ja ovat siksi valmiita maksamaan veronsa ilman suuria mutinoita. Kaupungin vetovoima on kiinni palveluista ja niiden laadusta. Tämä on hyvä pitää mielessä. Etenkin nyt kun kaupunki panostaa elinkeinopolitiikkaansa ja kansainvälisyyteen. Palveluiden riittämättömyys tai huono laatu eivät saa tulla esteeksi kehitykselle. Seudulliseen yhteistyöhön palveluiden kehittämisessä on myös saatava vauhtia.

Palveluihin käytettäviä euroja ei ole tarvinnut tässä budjetissa supistaa, vaan päinvastoin menolisäykset ovat olleet mahdollisia. Raami- ja syksyn budjettineuvotteluissa sosialidemokraatit edellyttivät satsauksia nimenomaan palveluihin ja olemme iloisia, että näin juuri tehtiinkin. Valtaosa kevään ja syksyn budjettilihotuksista käytettiin nimenomaan palveluihin. On hyvä, että vuoden 2003 palveluleikkauksista, etenkin sosiaalitoimessa, päästään eroon ja palveluihin tarvittavat määrärahat ovat lähempänä todellista tasoa. Eniten puheita aiheuttanut ja edelleenkin työtä vaativa asia on sosiaali- ja terveystoimen palveluketjujen kuntoon saattaminen. Tämän asian korjaamiseksi on vuosien varrella annettu lisärahaa, mutta toivottuja tuloksia ei ole saatu aikaan. Sosialidemokraatit edellyttävät, että virastojen johdot yhdessä vastaavan apulaiskaupunginjohtajan kanssa ryhtyvät sanoista tekoihin. Emme halua mitään pikaratkaisuja, vaan kestäviä hallinnollisia päätöksiä asioiden kuntoon saattamiseksi kaupungin omassa organisaatiossa.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon liittyen yksityissektorin roolista totean, että meillä on vahva usko kaupungin oman työn tehokkuuteen ja palvelujen laatuun. Kolmas sektori on edelleenkin vahva ja tärkeä ostopalvelujen yhteistyökumppani kaupungille. Sitä emme ole koskaan kiistäneet.

Helsinki on maan talousveturi ja sellaisena sen on pysyttävä. Kaupungin johdon viimeaikaiset toimet Helsingin elinkeinopolitiikan selkiyttämiseksi ja vahvistamiseksi saavat sosialidemokraattien täyden tuen. Olemme kaivanneet selkeitä strategioita Helsingin ja koko alueen kehittämiseksi. Nyt tässä budjetissa on otettu askeleita siihen suuntaan. Tästä haluamme antaa erityiskiitokset. Suur-Helsingin metropolialueen kansainvälinen ideakilpailu on osa tätä seudullista kehitystarinaa. Forum - Virium hankkeeseen ladatut menestymisen odotukset ovat suuret ja merkitsevät toteutuessaan Keski-Pasilan kirjautumista digitaalisen median muistiin. Valtuustoryhmämme odottaa myös keskusteluun tulevaa elinkeinopoliittista strategiapaperia. Ainoastaan hyvin hoidetulla elinkeinopolitiikalla ja työllä voimme hankkia hyvinvointipalvelujen perustan ja kehittää kaupunkiamme entistä tasavertaisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Helsinki muuttuu entistä kansainvälisemmäksi ja monikulttuurisemmaksi kaupungiksi. EU:n kemikaaliviraston perustaminen Helsinkiin voi merkitä uutta alkua ulkomaisten yritysten ja työntekijöiden saamiseksi kaupunkiimme. On hyvä, että kaupungin johdossa on tehty hallinnollisia uudistuksia ja resurssilisäyksiä maahanmuuton helpottamiseksi ja jo täällä asuvien ulkomaalaisten työskentelyn ja elämisen helpottamiseksi. Maahanmuuttajien saaminen mukaan entistä tiiviimmin Helsinkiä kehittämään on yksi tärkeitä lähiajan tavoitteita. Maahanmuuttajien rekrytoimiseen ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta työelämään on myös panostettava entistä enemmän.

Kulttuuritoimen tulevaisuuden tavoite saada keskustaan monipuolinen elämyskeskus, mikä tarjoaisi asukkaille perinteisten kirjastopalveluiden lisäksi elokuvaa, esimerkiksi yhdessä 50 vuotta täyttävän Suomen Elokuva-arkiston kanssa sekä monipuolisia internetiin perustuvia toimintoja. Sosialidemokraatit pitävät tämän tavoitteen toteutumista tärkeänä, koska se tukee kaupungin vetovoimaa ja kansainvälistä näkyvyyttä.

Osa Helsingin voimavaroista menee seudullisen yhteistyön kehittämiseen. Pääkaupunki- ja Helsingin seudun yhteistyö vaatii kohtuullisen paljon resursseja. Siksi on tärkeätä, että tälle työlle asetetaan niin konkreettiset ja selkeät tavoitteet, että tuloksiakin syntyy. Ensi vuoden alusta voimaan tuleva kuntarakenteen uudistusta ajava lainsäädäntö tarkoittaa lisätöitä myös Helsingissä. Kaupungin on kaikin tavoin varattava riittävät resurssit seudulliseen yhteistyöhön ja mahdollisiin kuntarakenteen muutoksiin. Helsingin seudun hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä on kannettava huolta.

Tämän hetkisen seudullisen yhteistyön suuri puute on, että se on jättänyt alueen asukkaiden osallistumisen lähes nollaan. Puhujina ja päättäjinä asiassa ovat vain poliitikot ja virkamiehet. Kuntademokratian ja asukkaiden osallisuuden vahvistamiseksi, tähän asiaan on saatava parannus jatkossakin.

Henkilöstön saatavuus ja pysyvyys on varmistettava. Kaupungin toimintakyky on viime kädessä täysin riippuvainen osaavasta ja motivoituneesta henkilökunnasta. Ikääntyvä ja kehittyvä Helsinki tarvitsee ammattitaitoista, pysyvää henkilöstöä. Palveluja ei voida tuottaa ilman henkilökuntaa.

Sosialidemokraatit haluavat nostaa henkilöstöasiat ykköskoriin kaupungin toimintapolitiikassa. Kaupungin on osaltaan varauduttava siihen, että työvoiman saannin ja pysyvyyden turvaaminen tulee tarkoittamaan myös palkkauksen korjaamisia sekä asuntopoliittisia toimia kohtuuhintaisten asuntojen saamiseksi. Lisäksi kaupungin on panostettava työpaikkojen johtamistapoihin ja hyvään henkilöstön kohteluun. Sosialidemokraatit pitävät edelleen tärkeänä sitä, että kaupunki yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa valmistelisi pitkän tähtäyksen palkkaus- ym. tukitoimien ohjelman henkilöstön saatavuuden varmistamiseksi. Sitä varten on myös varattava tarvittavat määrärahat seuraavien vuosien budjetteihin. Ryhmien välisissä neuvotteluissa aikaansaatu 5 milj. euron erillinen määräraha henkilöstöstrategian toteuttamiseksi oli hyvä asia, mutta se ei poista alkuperäistä tavoitettamme lisätä palkkamäärärahoja paikallisesti sovittaviksi henkilöstön saatavuuden ja pysyvyyden turvaamiseksi. Neuvotteluissa esille nostamamme 20 milj. euron erillinen lisämääräraha olisi ollut päänavaus tähän suuntaan. Valitettavasti emme saaneet tälle tavoitteellemme riittävää tukea muilta ryhmiltä. Mutta uskomme, että ymmärtämys lisääntyy matkan varrella.

Teen tätä asiaa koskevat kaksi pontta.

1. ponsi:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että budjetissa olevaa henkilöstöstrategian toteuttamismäärärahaa voidaan käyttää myös määräaikaisen henkilöstön työsuhteiden vakinaistamiseen.

2. ponsi:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että budjetissa olevaa henkilöstöstrategian määrärahaa voidaan käyttää raskaiden ja kuormittavien työyksikköjen henkilöstön työssä jaksamisen tukemiseen ja palkitsemiseen.

Lopuksi totean, että ylipormestari Jussi Pajusen budjettiesitys oli jo etukäteen rakennettu kohtuullisen tasapainoiseksi ottaen huomioon isojen ja raskaiden hallintokuntien menopaineet. Ryhmien välisissä neuvotteluissa vielä viimeisiä kipupisteitä korjattiin oikeaan suuntaan, mistä oman ryhmämme puolesta lausun kiitokset muille ryhmille.

Olemme iloisia myös siitä, että Myllypuron terveysaseman suunnittelua aikaistetaan. Tulemme näkemään, että se oli tosi viisas päätös. Hiertämään jäi yläasteen oppilasryhmien tuntikehyksen nosto, mutta siihen palaamme raamineuvotteluissa.

Sosialidemokraattien pitkäaikainen tahto on ollut uudistaa budjetin valmisteluprosessia niin, että valtuuston mahdollisuuksia vaikuttaa budjetin sisältöön parannetaan. Ylipormestari Pajunen on omalta osaltaan tähän sitoutunut ja siitä olemme iloisia. Tällöin valtuuston yhtenä tärkeänä tehtävänä on pohtia, miten saada verotulojen negatiivinen kasvukehitys pysähtymään ja tulot uudelleen nousuun. Verotulojen kehityskäyrä pitää sisällään monta tärkeätä viestiä valtuustolle, mitkä on syytä analysoida huolella. Saammeko tulevien vuosien elinkeino- ja maankäyttö- ja asuntopolitiikan keinoin Helsingin väestö- ja elinkeinorakenteen entistä terveemmälle pohjalle? Millaisen menestystarinan käsikirjoittajiksi valtuutettujen on syytä ryhtyä, jotta Helsinki ja koko Helsingin seutu voi toimia maan talousveturina jatkossakin.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä hyväksyy osaltaan kaupunginhallituksen ehdotuksen talousarvioksi vuodelle 2007 ja taloussuunnitelmaehdotuksen ohjeellisena vuosille 2007 - 2009.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Budjettiin on lisätty raamin ja neuvottelujen yhteydessä tarkoituksenmukaisesti kohdennettuja määrärahoja, ja esitys on vihreän valtuustoryhmän mielestä nyt varsin hyvä.

Budjetin loppusumma on lähes 3,5 miljardia eli melkein 3 500 milj. euroa. Kuitenkin budjetin käsittelyn yhteydessä puhutaan pääasiassa budjettiin kaupunginhallitusryhmien välisissä neuvotteluissa tehdyistä menolisäyksistä eli noin 20 milj. eurosta. Keskustelu rajoittuu useimmiten siis noin puoleen prosenttiin budjetin menoista. Käyttömenojen lisäksi budjetti sisältää yhteisstrategiat, tulot, investoinnit sekä taloussuunnitelman vuosille 2008 ja 2009. Sen sijaan, että keskitymme nyt vain menolisäyksiin, meidän pitäisi perehtyä budjettiin kokonaisuutena. Onko kaikki budjettiesitykseen sisältyvät menot kohdennettu oikein? Olemmeko päättäneet yhteisstrategioista demokraattisesti? Ovatko investoinnit oikeassa tärkeysjärjestyksessä? Ja onko taloussuunnitelmakaudella varauduttu tuleviin vuosiin oikealla tavalla?

Nykyisessä budjettisuunnittelussa keväällä päätettävällä budjetin raamilla on yhä suurempi merkitys. Raamin sitovuutta lisättiin vuonna 2002, kun rahaa oli entistä niukemmin käytössä ja menoja piti saada hillittyä. Aikaisemmin lautakunnat tekivät raamin ylittäviä budjetteja, joita kaupunginjohtaja korjasi punakynällä. Nykyään lautakuntien esitykset ovat pääasiassa raamin mukaisia, mikä tarkoittaa myös sitä, että lautakunnat ovat itse päättäneet menojen tärkeysjärjestyksen, eikä karsintaa tehdä hallintokeskuksessa. Budjetista päätetään kuitenkin aidosti vasta syksyllä, joten myös muutoksia suhteessa raamiin pitää voida tehdä, etenkin silloin, kun budjetin lähtökohdat ovat oleellisesti muuttuneet.

Huostaan otettujen lasten määrä on kasvanut erittäin huolestuttavaa tahtia. Tällä hetkellä sijaishuollon paikat ovat käytössä yli sataprosenttisesti ja lisätyt määrärahat ovat välttämättömät.

Huostaanottoja tehdään usein liian myöhään. Tutkimusten mukaan, lapset, jotka on sijoitettu heti syntymän jälkeen, oireilevat kaikkein vähinten myöhemmin lapsuudessaan. Kuitenkin monet lapset joutuvat kokemaan laiminlyöntiä, perheväkivaltaa tai joutuvat itse väkivallan kohteeksi ja kärsivät tästä myöhemmin elämässään. Huostaanotot pitää siis tehdä ajoissa ja pysyvästi. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua sijoitukseen useita kertoja elämänsä aikana.

Lastensuojelussa huostaanotto on kuitenkin viimeinen keino. Meillä pitää olla mahdollisuuksia myös ennaltaehkäisevään työhön. Lastensuojelun määrärahojen lisäykset kotipalveluun ja leikkipuistotoimintaan ovat suhteellisen pieniä, mutta merkittäviä lisäyksiä. Säännölliset kotiavustajien vierailut perheissä mahdollistavat ongelmien aikaisen havaitsemisen ja luovat myös lapsen arkeen turvallisuutta. Pieni apu kriittisellä hetkellä voi hyvinkin ehkäistä ongelmien syntymisen. Kotipalveluiden kaikki vakanssit kannattaa ja pitää täyttää pysyvästi taloussuunnitelmakaudella. Myös lastensuojelun jälkihuoltoon ja maahanmuuttajaperheiden erityisongelmiin pitää panostaa nykyistä enemmän.

Iltapäivätoiminnan lisäresurssit parantavat osaltaan lasten hyvinvointia tarjoamalla mielekästä tekemistä yksinäisten tuntien sijaan. Ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että ongelmiin voidaan puuttua neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa. Apua tarvitsevat lapset ja heidän perheensä pitää havaita ja ohjata hoitoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Esitämmekin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että 5-vuotistarkastuksia ja kouluterveydenhuoltoa kehitetään siten, että lasten käytös- ja oppimishäiriöt tunnistetaan nykyistä aikaisemmin ja tehokkaammin ja apua tarvitsevat ohjataan hoitoon nopeasti.

Helsingin omat keinot vähentää lastensuojelun asiakkaiden määrää ovat kuitenkin rajalliset kun suurin syy ongelmien lisääntymiseen on alkoholiveron alennus. Tämä päätös on tullut kalliiksi, eikä pelkästään sosiaali- ja terveysmenojen lisääntymisen, vaan myös hyvinvoinnin kannalta.

Alkoholi on noussut mm. työikäisten miesten merkittävimmäksi kuolinsyyksi. Varoitustarrojen liimaaminen viinapullojen kylkeen on suorastaan surkuhupaisaa kosmetiikkaa. Vihreiden mielestä alkoholiveroja ei olisi pitänyt ensinkään alentaa. Mutta nyt viimein pitäisi ymmärtää korjata tehty huono päätös, joka on osoittautunut juuri niin haitalliseksi kuin pelkäsimme. Tämän asian kohdalla katseet kääntyvät maan hallituksen suuntaan.

Päivähoidon määrärahat on mitoitettu ennustetun lapsimäärän mukaan. Viime vuosina lapsia on ollut kaupungin päiväkodeissa ennustettua enemmän. Jos ennusteet eivät toteudu budjetin mukaisina, on epärealistista odottaa, että kustannuksetkaan pysyvät budjetoidussa. Lisäksi uusille asuinalueille on rakennettava päiväkodit asukkaiden muuttaessa niille.

Päivähoidon lisämäärärahaa on varattu oman päivähoidon lisäksi kotihoidontuen korottamiseen ja yksityisen hoidon tukemiseen. Näillä tuilla lisätään perheiden mahdollisuutta valita erilaisten hoitomuotojen välillä. Esimerkiksi epäsäännöllistä tai pätkätöitä tekeville vanhemmille kotihoito voi olla hyvä vaihtoehto, jotta lapsella on pysyvä hoitopaikka kotona. Yksityiset päiväkodit taas voivat tarjota esimerkiksi erityispedagogiikkaa, joihin kaupungilla omana toimintana ei välttämättä ole resursseja. Tärkeintä on, että perheet voivat luottaa siihen, että lapsille voidaan tarjota hyvä hoito ja erilaiset perheet voivat valita itselleen parhaiten sopivan hoitomuodon.

Kaupunginhallituksen käyttövaroihin on tässäkin budjetissa varattu rahaa sosiaali- ja terveystoimen hoitoketjujen kuntoon saattamiseen. Hoitoketjuihin on varattu miljoonia aikaisemminkin, mutta ketjut eivät ole läheskään kunnossa. Jonottajia on kotona, omilla sairaalapaikoilla ja HUS:ssa. Maksamme jatkuvasti turhia miljoonia jonottavista potilaista. Eikä kyse ole pelkästään menetetyistä euroista, vaan jonot tarkoittavat ihmisiä, jotka eivät saa tarkoituksenmukaista hoitoa. Esimerkiksi jonotus kuntoutukseen voi tarkoittaa, että kuntoutumista ei tapahdu siinä määrin kuin se olisi mahdollista ja potilas voi kotiutuksen sijaan joutua pysyvälle laitospaikalle.

Asiakkaita pitäisi saada kalliimmilta terveyskeskuksen paikoilta halvemmille sosiaalipuolen paikoille. Sairaalapaikkoja ei kuitenkaan voi lakkauttaa, kun kaikki paikat ovat täynnä ja HUS:ssa niille jonottavia potilaita. On aivan selvää, että kotihoito ei toimi riittävän hyvin ja se pitäisi saada kuntoon. Tämä mahdollistaisi kotona asumisen mahdollisimman pitkään, mikä on myös monen vanhuksen toive. Toisaalta sairaalasta potilaat pitää saada kuntoutukseen, jolloin mahdollisimman moni pääsee vielä kotiin eikä suoraan laitospaikalle. Kun kotihoito ja kuntoutus ovat kunnossa, niin oletettavasti myös laitospaikoille tulijoita on vähemmän. Sosiaalipuolella pitää kuitenkin olla riittävästi paikkoja siten, että sairaaloissa ei tarvitse jonottaa. Jononpurkuprojekti tuottaa toivottavasti lisätietoa siitä, mihin kohtaan ketjussa erityisesti tarvitaan panostusta. Tämän projektin mukaiset toimenpiteet pitää toteuttaa yhteistyössä eri virastojen kesken.

Vaikka virastoilla on omat lautakuntansa, niin apulaiskaupunginjohtaja on yhteinen ja siten koko ketjun pitäisi olla kokonaisuudessaan hallinnassa. Vanhusten määrä ei vielä lähivuosina merkittävästi kasva, joten nyt on korkea aika saada asiat rullamaan.

Uutena momenttina budjettiin lisätyllä henkilöstömäärärahalla on mahdollista panostaa kaupungin työntekijöiden saatavuuteen ja pysyvyyteen. Henkilöstöstrategiaan on kirjattu monia hyviä tavoitteita, joiden toteuttamista on nyt mahdollista tehostaa ja nopeuttaa. Kaupungin palkkojen pitää olla rekrytointia tukevia, ja eri virastojen kannustavan palkkauksen järjestelmät pitää selvittää. Määrärahan tarkempaa kohdentamista pitää mielestämme suunnitella yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Esitämme seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että määrärahan kohdentamisesta neuvotellaan henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Vihreän ryhmän mielestä määräaikaisia virkasuhteita pitää vielä nykyistä enemmän vakinaistaa. Joillekin aloille on hankalaa rekrytoida työntekijöitä. Pysyvät työsuhteet on pääsääntöisesti onnistuttu täyttämään. Lisäksi mahdollisesti liian kuormittavilla alueilla tai aloilla henkilöstöä pitää lisätä, jotta työmäärä säilyy kohtuullisena ja kaikilla on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Toimipisteisiin, joissa jo valmiiksi on täyttämättömiä vakansseja, on erityisen hankalaa saada uutta työvoimaa, koska työ on jo lähtökohtaisesti liian kuormittavaa. Työsuhteiden houkuttelevuudessa kaupunki voisi ottaa mallia myös yksityiseltä puolelta. Esimerkiksi erilaisten joustavien työaikajärjestelyjen pitäisi olla mahdollisia myös kaupungin henkilöstölle.

Joukkoliikenteestä ei tällä kertaa poikkeuksellisesti tarvinnut neuvotella budjetin yhteydessä. Jo raamissa tariffitukea korotettiin 8,4 milj. euroa, mikä olikin erittäin tarpeellinen lisäsatsaus joukkoliikenteeseen. Samaan aikaan HKL:n lipputulot ovat nousseet ja tulos näyttää jo tänä vuonna budjetoitua paremmalta. Lipun hintojen korotus yleisen kustannustason nousun verran on mielestämme hyväksyttävää, kun samaan aikaan parannetaan palvelua. Nyt on mahdollista pelkän palvelutason säilyttämisen sijaan lisätä joukkoliikennettä ja peruuttaa viime vuosina tehtyjä liikenteen karsintoja. Ensimmäisten toimenpiteiden joukossa pitää olla 3T:n yöliikenteen palauttaminen.

Lisäys kevyen liikenteen investointeihin on oikea, mutta ei vielä riittävä. Yksi iso ali- tai ylikulku vie helposti koko investointimäärärahan, eikä sillä kuitenkaan varsinaisesti lisätä kevyen liikenteen verkostoa. Autotien alittava tai ylittävä silta on vähintään yhtä paljon auto- kuin kevyen liikenteen investointi, koska myös autojen liikkuminen sujuvoituu. Mielestämme kevyen liikenteen investoinnin pitää saattaa pysyvästi korkeammalle tasolle, jotta pyörätieverkosto laajenisi ja paranisi. Nyt tehty lisäys on paikkaus ensi vuodelle, ettei Huopalahdentien alitus vie koko investointimäärärahaa, mutta myös tulevien vuosien määrärahoja pitää korottaa.

Kevyen liikenteen väylien käyttöä ja viihtyisyyttä häiritsevät myös useat väärin pysäköidyt autot. Samaan aikaan kaupunki ei kuitenkaan voi omilla päätöksillään määrätä pysäköintivirhemaksun suuruutta.

Esitämmekin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki toimii aktiivisesti, jotta pysäköintivirhemaksuja voidaan korottaa.

Helsingin pitää olla viihtyisä ja mielenkiintoinen. Olemmekin tyytyväisiä kulttuurin määrärahojen lisäyksiin, joita kohdennettiin sekä kirjastoille että kulttuuriavustuksiin. Lisäksi budjetissa on kaupungin elävöittämiseen varattu puoli miljoonaa euroa ja kirjastojen aineistomäärärahoja on varauduttu korottamaan pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksen mukaisesti lähivuosina. Kaikki kulttuuriin sijoitetut eurot tuottavat hyvinvointia kaupunkilaisille.

Kulttuuriavustukset eivät reaalisesti ole viime vuosina nousseet. Vuoden 2008 aikana tilanne valtionavun piiriin kuuluvien teattereiden osalta paranee. Lain piiriin kuuluvat teatterit ovat kuitenkin vain pieni osa koko kaupungin monipuolisesta kulttuurikentästä. Kaupungin tulee siis huolehtia siitä, että myös vapaan kentän toimintaedellytykset paranevat. Taloussuunnitelmakaudelle on varattu lisärahaa yhteisöjen tukemiseen. Ennen seuraavan budjetin laatimista pitää varmistaa, että teatterilain piiriin kuulumattomilla ryhmillä on riittävät toimintaedellytykset. Valtionavun korotus pitää näkyä tulevaisuudessa satsauksena kulttuurille eikä kaupunki saa vähentää omaa panostustaan, vaan päinvastoin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa esitystä vuoden 2007 talousarvioksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vasemmistoliitto esitti kaupunginhallituksen ensi vuoden talousarvioesitykseen useita parannusehdotuksia, ennen muuta sosiaali-, terveys- ja kulttuurimäärärahoihin. Monet niistä noteerattiin ryhmien välisissä neuvotteluissa ja budjettiin tehtiin hieman yli 20 milj. euron lisäykset. Vaikka ryhmämme ei olekaan täysin tyytyväinen tasoon, jolla korjauksia tehtiin, pidämme niitä oikeansuuntaisina ja olemme mukana budjettisovussa ja näin pidättäydymme tässä keskustelussa mahdollisesti tehtävien muutosehdotusten kannattamisesta.

Määrärahan lisäys, 5 milj. euroa henkilöstöstrategian kehittämiseen on vaatimaton esittämäämme 20 milj. määrärahaan nähden, mutta tärkeimpänä pidämme sitä, että palkkojen ja työolosuhteiden osalta pää on avattu. Helsingin on yksiselitteisesti ryhdyttävä turvaamaan henkilöstön pysyvyyttä ja uuden henkilöstön rekrytointia kaupungin palvelukseen. Palkkauksessa ei ole kysymys vain jälkeenjääneisyydestä naapurikaupungeistamme, vaan palkkatason alhaisuudesta ylipäätään. Helsinki ei kamppaile työvoimasta vain naapurikaupunkien kanssa, vaan yhä enemmän myös yksityissektorin kanssa. Suomen ja Helsingin palkka- ja työsuhdepolitiikka ajaa jopa osan koulutetusta työvoimasta leveämmän leivän ääreen ulkomaille.

Kaupungin palveluorganisaatio ja niissä toimiva henkilöstö luo kaupunkilaisille hyvinvointipalvelujen perustan. Tästä syystä on tärkeätä selvittää suurimmat epäkohdat, jotka aiheuttavat vaikeuksia saada riittävästi henkilöstöä mm. Itä-Helsingin ja Koillis-Helsingin terveysasemille. Yhtä lailla on syytä pohtia keinoja tilanteen parantamiseksi ja Helsingin hyvän työnantajamaineen edelleen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Esitänkin kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus asettaa poliittisia päättäjiä, virkamiehiä ja kaupungin muita työntekijöitä edustavan komitean, toimikunnan tai työryhmän pikaisesti selvittämään epäkohdat, jotka ovat johtaneet vaikeuksiin suoriutua asetetuista tehtävistä ja tavoitteista eri toimialoilla. Samalla po. elimeltä edellytetään esityksiä tilanteen korjaamiseksi.

Yhtenä syynä saada uutta työvoimaa Helsingin kaupungille on kaupungin asunto-olot ja kaupungin oma asuntopolitiikka. Kaupungin palvelussuhdeasuntojen määrä on vähentynyt. Vuonna 2000 palvelussuhdeasuntoja oli 4 980, viime vuoden lopussa enää 3 830.

Osin tilannetta ovat vaikeuttaneet kaupungin eri virastot ja laitokset luopumalla palvelussuhdeasunnoistaan. Osin tilanteeseen on johtanut valtuustossa muutama vuosi sitten tehty lyhytnäköinen päätös, jolla kaupungin omissa työsuhdeasunnoissa vuokria alettiin hilata "markkinatasolle" - mikä se sitten lieneekään - ja vuokrasuhteita ryhdyttiin muuttamaan määräaikaisiksi.

Valtuuston päätöksellä osa asunnoista tyhjennettiin. Valtuuston enemmistö ei ymmärtänyt tai ei halunnut tajuta, että uudella linjapäätöksellä osa työntekijöistä ajettiin asumaan entisestään nousevilla asumiskustannuksilla Helsingin ulkopuolelle ja että uusien työntekijöiden tuloa kaupungin palvelukseen vaikeutettiin ratkaisevasti. Asumisen hinnan korkeuden ja epävarmuuden takia osa asunnoista on nyt tyhjillään, vaikka juuri tänään meillä pitäisi ja - ilman hölmöjä päätöksiä - olisikin tarjolla lähes riittävästi kohtuuhintaisia ja normaaliehtoisia vuokra-asuntoja.

Esitänkin hyväksyttäväksi seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupunginhallituksen selvittävän, miten kaupungin palvelussuhdeasuntojen vuokria voidaan kohtuullistaa ja solmia vuokrasopimukset toistaiseksi voimassa oleviksi.

Kuten jo puheenvuoroni alussa totesin, Vasemmistoliitolle oli budjettineuvotteluissa tärkeää saada nostetuksi määrärahoja erityisesti sosiaali- ja terveystoimen alueella. Koimme neuvotteluissa monien muidenkin ryhmien esittäneen samansuuntaisia tavoitteita. Voinemmekin olla tyytyväisiä, että sosiaalitoimen puolella saimme lasten kiireellisiin huostaanottoihin lisärahaa 3 milj. euroa. Samoin lasten päivähoitoon varattiin 2 milj. euroa enemmän kuin kaupunginhallituksen esityksessä. Vaikka toivomuksemme olivat korkeampia, pidämme nyt saatua tulosta kohtuullisena.

Meitä ilahduttaa myös yhteinen näkemys siitä, että voimme säilyttää suljettaviksi ehdotetut 50 pitkäaikaishoidon paikkaa. Niiden sulkemiseen Helsingillä ei toden totta olisi ollutkaan varaa tilanteessa, jossa akuutti tarve on tarjottavia paikkoja suurempi. Suuri haaste onkin saada aikaiseksi toimivat hoitoketjut, joilla pystymme huolehtimaan hoitotakuun toteutumisesta ja vastaamaan kasvavan vanhusväestön mukanaan tuomaan haasteeseen.

Edellä esitetyn johdosta onkin tärkeätä, että tekstistä poistettiin kohta: "Taloussuunnitelmakaudella 2008 - 2009 vanhuspalveluohjelman mukaisesti vähennetään 100 sairaansijaa kumpanakin vuonna." Poistaminen osoittaa neuvotteluihin osallistuneiden poliittisten ryhmien tunnustavan jo aikaisemmin esittämämme epäilyt siitä, että laitospaikkoja on jo supistettu liian paljon.

Vasemmistoliiton puolelta haluamme erityisesti nostaa esiin neuvotteluissa sovitun 10 uuden terveyskeskuslääkärin viran perustamisen. Näillä viroilla, joista vähintään kaksi ohjataan kouluterveydenhuoltoon, on mahdollista helpottaa raskasta kuormitusta, joka kohdistuu erityisesti Itä-Helsingissä Kontulaan ja muihin terveysasemiin, samoin kuin Vuosaareen, Malmille ja Jakomäkeen. Vaikeasti täytettäviin lääkärin virkoihin saadaan taatusti hakijoita, kun lääkäreiden väestövastuuta voidaan inhimillistää, potilaita vähentää.

Vaikka ryhmät eivät voi kerskailla suurilla neuvottelusaavutuksilla, voitiin niissä kuitenkin toteuttaa tiettyjä edistysaskeleita palvelujen parantamiseksi. Tärkeitä määrärahalisäyksiä saimme mm. vammaisten henkilökohtaisten avustajien palkkaukseen, leikkipuistojen toimintaan ja mielenterveyskuntoutujien ja alle 65-vuotiaiden asumispalveluihin.

Hammashoidonkin määrärahoja onnistuttiin nostamaan. Valitettavasti vain terveyslautakunnassa ei näytä löydettävän yhteistä tahtoa perustaa omia uusia hoitotiimejä hammashuoltoon, jos päätökset tehdään samalla kaavalla kuin hammashoidon päivystys, jossa enemmistö näyttää edelleen käyttävän huomattavan osan varoista yksityisiltä hankittaviin ostopalveluihin.

Vasemmistoliiton mielestä määrärahat tulee käyttää kaupungin omien hammashoitotiimien perustamiseen. Luulisi jo saatujen kilpailuttamiskokeilujen vakuuttaneen epäilevimmänkin päättäjän huomaamaan, että vain omat laadukkaat ja hyvin valvotut palvelut ja niiden kehittäminen on todellinen ja kestävä ratkaisu hoitopulmiin. Kaupunkilaisten hampaat vaativat tulevaisuudessakin laadukasta hoitoa.

Kirjastotoimen osalta tärkeä ratkaisu oli saada rahoitetuksi palveluhenkilöstön työajan pidennys. Näin voidaan parantaa palvelujen lisäksi myös näiden henkilöiden työehtoja. Merkittävänä pidämme myös varautumista huumausaineiden käyttäjien terveysneuvonnan parantamiseen. Vasemmistoliitto pitää välttämättömänä, että Itä-Vinkin ja liikkuvan yksikön toiminnat turvataan jatkossakin.

Olemme vuodesta toiseen, budjetista budjettiin huomauttaneet Helsingin talousarvion alibudjetoinnista erityisesti sosiaalitoimen ja terveydenhuollon osalta. Tänäkin vuonna, viimeksi viikko sitten, olemme joutuneet jälkikäteen hyväksymään huomattavia ylityksiä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa lakimääräisten, välttämättömien, pakollisten palvelujen turvaamiseksi helsinkiläisille.

Myös tämän budjetin osalta eräät määrärahat olisi voitu ajantasaistaa jo tässä vaiheessa. Talousraamiin kirjatut luvut eivät kaikilta osin kuvasta todellisuutta. Pelkäänpä, että edelleen korjauksista huolimatta vanhustenhuollon, lastensuojelun, lasten päivähoidon ja terveydenhuollon määrärahat ovat alimitoitetut. Helsinkiläisten kannalta olisi tärkeää, että väestömäärän kasvuun pystytään vastaamaan riittävän tarkasti palvelujen järjestämiseksi.

Helsingin valtuusto on puhunut varsin paljon ja samansuuntaisesti joukkoliikennepalvelujen kehittämisestä. Hyvin toimiva joukkoliikenne vähentää painetta katuverkkoihin, parantaa vähenevänä yksityisautoiluna ilman laatua jne. Tähän istuu huonosti se, että jälleen kerran ollaan nostamassa tariffeja. Meidän tulisi pikemminkin etsiä keinoja, miten lisätä joukkoliikenteen suosiota parantamalla sen kilpailukykyä myös matkalipun hinnan edullisuudella. Suu lausuu tavoitteen korottaa tariffitukea viiteenkymmeneen prosenttiin, mutta kynä tuntuu leikkaavan numeroita pienemmiksi.

Vasemmistoliitto esitti tariffituen korottamista niin, että matkalippujen hintoja ei olisi tarvinnut osin korottaa. Tämä ei muille kelvannut. HKL:n liikennesuunnittelijoiden annetaan vielä samanaikaisesti tehdä kirjoituspöytätyötä ja sotkea liikennettä sielläkin, missä se on kohtuullisesti toiminut. No, ehkä lupauksiin Kontulan-Kurkimäen-Kivikon liikenteen järjestelyjen uudelleen tarkistamisesta voi uskoa. Sen voin ainakin kertoa, että numeroita ja kirjaimia käytössä on niin paljon, ettei samalla tunnuksella tarvitse ajaa kahdella linjalla eri paikkoihin.

Totta tietenkin on, että joukkoliikenteen järjestäminen vain kunnan toimesta on taloudellisesti raskasta ja pienissä kunnissa se on osoittautunut jopa mahdottomaksi. Euroopassa ja muualla maailmassa valtiovalta tukeekin joukkoliikennettä sekä harvaan asutuilla alueilla että suurkaupungeissa. Helsinki voisi osaltaan olla aloitteellinen saadakseen Suomen mukaan kansainväliseen kehitykseen ja vaatiakseen valtiovallan tukea helsinkiläisten työ- ja asiointimatkojen turvaamiseksi kohtuuhinnoin.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta aktiivisiin toimiin valtion joukkoliikennetukijärjestelmän ulottamiseksi koskemaan myös Helsinkiä, pääkaupunkiseutua ja muita suuria kaupunkeja.

Puheenjohtaja.

Vielä yksi kappale lopuksi:

Helsingin talous on suhteellisen hyvässä tilassa. Kaupungin hyvä talous luo edellytykset myös toimiville palveluille. Kun me vielä täällä jaksaisimme muistaa, että kun olemme päättäjinä kantamassa huolta kaupungistamme, on tehtävänämme käytettävissä olevin taloudellisin edellytyksin palvella kaupunkilaisia ikään, sukupuoleen, kansalaisuuteen, uskonnolliseen tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.

Kiitos, ja anteeksi ylitys.

Ärade fru ordförande, fullmäktigeledamöter. Arvoisa rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Sfp-gruppen konstaterar att budgetförslaget för år 2007 innehåller mycket gott men också sådant som är oroväckande. I Helsingfors bor mer än 10 % av hela landets befolkning och staden avviker från de övriga kommunerna i landet både vad gäller storlek och strukturer. Det innebär också ett ansvar att fungera som god förebild och motor i det reformarbete hela den offentliga sektorn står inför med tanke på befolkningsutvecklingen i landet.

Den allmänna ekonomiska utvecklingen vad gäller statsekonomi, näringsliv, kommunsektor och huvudstadsregionen som helhet är positiv. Då tror man självklart att också Helsingfors borde uppvisa minst sagt lika positiv bild. Även om de ekonomiska förutsättningarna är goda och sysselsättningen över lag förbättrats har Helsingfors fortsättningsvis sådana skatteinkomstmässiga och strukturella problem att årsbidragen utan affärsverkens resultat inte täcker avskrivningarna. Årsbidraget blir visserligen större än budgeterat år 2006 men betydligt mindre än 2005. År 2007 ser igen dystrare ut med driftsutgifter som ökar dubbelt så mycket som inkomsterna. Först år 2009 ser årsbidraget igen ut att enligt prognoserna överträffa nivån från år 2005.

Stadens skatteutveckling vilar på osäkra kort. Koncernen Helsingfors investerar fortsättningsvis kraftigt i sin industriella verksamhet men också i servicestrukturen. Sfp-gruppen hälsar den nya aktiva ägarpolitik stadsstyrelsen arbetar med välkommen. Men vi påminner också om att det känns lätt att investera skattebetalarnas herrelösa pengar i högriskprojekt. När dessa investeringar sedan hämtar vinst, som också i år har skett, är det ägarens, "omistajan asia", inte VD:s sak att besluta om hur vinsten används. De vinstmedel stadens affärsverk skapar tillhör inte verken själva eller deras kassa utan skall ställas till ägarnas, dvs. skattebetalarnas förfogande, såsom även skett vad gäller överföringarna av vinstmedel från Helsingfors Energi.

Dessa medel kan väl användas för investeringar i basverksamheten, dvs. service till invånarna eller t.o.m. i driftsutgifter. Vad skulle vinstmedlen annars användas för? På vilket sätt skulle de komma ägarna dvs. 560 905 helsingforsare till godo? Ett sätt att förstå den extra överföringen om hundra miljoner euro är att tänka sig summan utbetald som dividend. Det skulle innebära 178 euro 25 cent per helsingforsare. Inte så illa för en fempersoners familj. Trotts att avskrivningen från affärsverken i dag finns till förfogande bör vi självfallet föra principdiskussioner om utvecklingen av skatteintäkterna och samtidigt fördomsfritt se över kostnadsutvecklingen. Sfp anser att köptjänster är ett centralt instrument för att effektivera funktioner och också för en vitalisering av marknaden, något som för sin del bidrar till skatteintäkternas positiva utveckling som helhet.

Rouva puheenjohtaja.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kysyi muutama päivä sitten lehdistössä, miksi yksityinen ei kelpaa kaupungille. Kyseessä oli MedOne:n kaupunginhallituksessa torjuttu tarjous.

Myös RKP:n mielestä palveluiden tarjoaminen ja saatavuus ovat keskeisiä asioita, eikä omasta tuotannosta kiinni pitäminen palvelun tarpeesta piittaamatta ole oikea tie.

Miksei Helsinki voisi kilpailuttaa kaupunkisuunnittelua? Valtuustossa on useaan otteeseen ja aina asuntopolitiikan yhteydessä puhuttu hyvistä veronmaksajista, niistä, joita kai Sipoon metsiköissä tälläkin hetkellä jahdataan helsinkiläisiksi.

Hyvät valtuutetut.

Menestyvä kaupunkisuunnittelu, jonne myös nämä "hyvät veronmaksajat" haluavat muuttaa, edellyttää osaamista, luovuutta ja uusia ideoita. Monimuotoisemman, viihtyisämmän kaupunkisuunnittelun aikaan saaminen helpottuisi uusien kaupunkialueiden suunnittelun kilpailuttamisella niin, että myös tämä toiminto aidosti avautuisi nuoremmalle, monimuotoiselle, kenties pohjoismaiselle tai eurooppalaiselle suunnittelulle. Onko perusteltua, että samat kaupunkisuunnittelijat kuluttavat neljäkymmentä vuotta tuoliaan? Saattaako käydä niin, että suunnittelua tehdään vain suunnittelun vuoksi asukkaiden näkökulma sekä markkinalähtöisyys unohtaen? Vai onko niin, että vaikka perusopetusta saatetaan Helsingissä tuottaa yksityisesti - niin kuin tehdään - niin kaupunkisuunnittelu kuuluu täällä kilpailulta suojeltuun, suljettuun toimialaan? Itku hyvien veronmaksajien perään on läheisessä yhteydessä kaupunkisuunnitteluun. On muistettava, että Helsinki suurena yhteiskunnallisena markkinatoimijana kantaa vastuuta yksityisen sektorin toimintaedellytyksistä varsinkin omalla alueellaan.

Helsinkiläisten mikro- ja pienyritysten, kuten esimerkiksi arkkitehtitoimistojen pitäisi voida hyvin, jotta verotulot saadaan kasvuun. Kaikenlaisten yritysten hautominen on tärkeää. Tehokkain tapa on loppujen lopuksi kuntamarkkinoiden avaaminen myös mikro- ja pienyrityksille.

Ännu några ord om fastighetspolitiken. I enlighet med förslaget från nämnden för allmänna arbeten vill Sfp också i år lyfta fram frågan om avgifterna för gatuunderhållet. En del av invånarna upplever dessa avgifter som en orättvis extra fastighetsskatt och Sfp-gruppen anser att gatuunderhållet hör till kommunens basservice och skall på sikt finansieras med skattemedel. En ny prövning av frågan inför budgetberedningen 2008 är befogad. Vi påminner också att det är i stadens intresse att bevaka att inte fastighetsskatteutvecklingen till följd av kraftigt höga tomtvärden ytterliga höjer boendekostnaderna i staden. Frågan bör beaktas vid beredningen av följande budget.

En budget beskriver förväntningar på framtiden. Framtiden vilar på barn och unga. Kuten jo aiemmin olemme muistuttaneet, on korkeatasoinen koulujärjestelmämme globaalin maailman todellinen kilpailuvaltti, mutta ennen kaikkea lasten ja nuorten oikeus kehittyvään ja mielekkääseen oppimiseen. Kaupungin keskeisenä strategisena painopistealueella on oikein, että tuntikehyssäästöt puretaan ala-asteelta, jotta opetuksen taso voidaan säilyttää.

Sfp-gruppen är mycket nöjd med att man redan i beredningsskede av budgeten kom överens om att återta nedskärningarna i timresursen för lågstadierna i årskurs 1-6.

Bästa kolleger. Det här är ett rätt beslut med tanke på framtiden och med tanke på att våra skolor ska vara ledande i landet vad gäller resursering och kvalitet. Vi är nöjda med att man i budgetöverenskommelsen gav tilläggsanslag till skolböcker och material för grundskolan och gymnasieundervisningen. Likaså behövdes tilläggsanslag för understöd av den eftermiddagsverksamhet tredje sektorn producerar. Vi är också nöjda med att budgeten innehåller två språkstödspersoner för den svenska dagvården.

Uskomme, että seuraava askel tulisi olla lukiokoulutuksen tuntiresurssisäästöjen purku. Muussa tapauksessa voi käydä niin, että ylioppilastutkinnon uudistus yhdistettynä tuntiresurssisäästöihin vaikuttaa opiskeluaikoihin pidentävästi niin, että lukio suoritetaankin kolmen vuoden sijaan neljässä vuodessa. Tämä johtaa luonnollisesti osaltaan lisäkustannuksiin.

Olemme tyytyväisiä, että lisääntyneisiin kiireellisiin huostaanottoihin, lasten päivähoitoon sekä kotihoidontuen korottamiseen on saatu lisävaroja. Kun lisä- ja täydennysrakentamista toteutetaan, on lisäksi tärkeää kehittää palvelutarjonnan tarpeiden kartoitusta niin, ettei lapsiperheiden muutto esimerkiksi Lauttasaaren Vattuniemeen aiheuta sinänsä positiivista yhtäkkistä yllätystä sosiaalivirastolle. Lisäksi ruotsinkielisen päivähoidon henkilöstörekrytointivaikeuksiin tarvitaan Seuren aktiivista ja ruotsin kielellä tapahtuvaa rekrytointia.

Möjligheterna att via tilläggsanslaget för personalstrategin prioritera personalgrupper som hamnat i kläm är behövlig. Till exempel skolgångsbiträdernas arbetssituation bör i helhet ses över så att anställningsvillkoren kan förbättras och arbetskraften bättre knytas till staden och de kommande behov som finns inom servicesektorn som helhet. Flexibilitet över sektorgränserna behövs.

Koulunkäyntiavustajien työsuhteet ovat esimerkki epätyydyttävästä henkilöstöpolitiikasta. Kun valtuustossa on kauhisteltu yksityisiä työnantajia, on hyvä tietää, mitä tarkoittaa kunnallinen työnantajapolitiikka. Koulunkäyntiavustajien työsuhteet keskeytyvät kesäksi palkattomaan työvapaaseen. 38 tuntia per viikko työskentelevien palkka on 1 556 euroa. Harva saavuttaa yli 25 viikkotunnin työviikon. Revi nyt siitä sitten - kuten meillä ruotsiksi usein sanotaan.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2007 kaupunginvaltuusto edellyttää, että osa henkilöstöstrategialle osoitetusta lisäresurssista suunnataan koulunkäyntiavustajien työsuhteiden ehtojen parantamiseen tavoitteena myös työsuhteiden vakinaistaminen.

Kasvava ongelma peruskouluissamme liittyy lasten pahoinvointiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Virastojen välistä yhteistyötä on, mutta hallinnollisten rajojen ylitys on usein tuskallisen vaikeaa. Lasten kokonaisvaltainen näkeminen, selkeämmän palvelun, paremman resurssisuunnittelun ja palveluverkon kehittämisen aikaan saamiseksi toivomme pilottihankkeena selvitystä ruotsinkielisen päivähoidon ja opetuksen hallinnollisesta yhdistämisestä Espoon ja pian myös Vantaan mallin mukaan.

RKP:n ryhmä uskoo, että olisi lapsille ja perheille eduksi, että kyettäisiin luomaan kokonaiskuva lapsista alkaen tarhasta aina II asteen koulutukseen asti. Näin sosiaalipuolen osaamista voitaisiin paremmin siirtää kouluihin ja samoin koulupuolen osaamista käyttää varsinkin päiväkotilasten kielellisen kehityksen tukemiseksi. Hallinnollinen yhdistäminen johtaisi paitsi parempaan palveluun, henkilöstön motivointiin, myös resurssien tehokkaampaan käyttöön.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen:

För att förbättra verksamhetsförutsättningarna, personalrekryteringen och för att effektivera fastighetsanvändningen förutsätter stadsfullmäktige att en utredning om sammanslagning av förvaltningen av den svenska dagvården och utbildningen, enligt modell från Esbo och Vanda, görs.

Ja suomeksi:

Toimintaedellytysten parantamiseksi henkilöstörekrytoinnin ja kiinteistöjen käytön tehostamiseksi kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään ruotsinkielisen päivähoidon ja opetuksen hallinnollinen yhdistäminen Espoon ja Vantaan mallin mukaan.

Ruotsinkielinen nuorisotoiminta on Helsingissä vaikeuksissa eikä nuorisoasiainkeskuksen ruotsin kielen toiminta täytä niitä vaatimuksia, mitä toiminnalle on voitava asettaa. Ei tarvitse kuin mennä nettiin huomatakseen nuorisoasiainkeskuksen suomalais-englantilaisen kaksikielisyyden. Mielestämme ero suomenkielisiin palveluihin on kasvanut jo niin suureksi, että lain vaatimus yhtäläisistä palveluista ei enää toteudu. Ruotsinkielisen hallinnon puuttuminen on kipeä ja epätasa-arvoinen asia, joka vaikuttaa jokapäiväiseen toimintaan nuorisotiloissa. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Joo. Kiitos. Tämä on ensimmäinen ryhmäpuheenvuoroni ja tämä meni nyt vähän pitkäksi. (Puheenjohtajan välikommentti.) Ymmärrän. Edullisin tapa kehittää aidosti ruotsinkielisiä palveluita olisi ostaa nämä Luckan rf:ltä.

Esitän lopuksi toivomusponnen, joka liittyy vanhustenhuoltoon:

Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2007 kaupunginvaltuusto päättää, että selvitetään ruotsinkielisten dementiaa sairastavien henkilöiden määrä sekä hoitopaikkojen tarve pyrkimyksenä järjestää tarvittavat hoitopaikat määrärahojen puitteissa joko ostotoimintana tai kaupungin omana toimintana.

Lisäksi neljäs toivomusponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että entisen kielilisän tilalle tulevasta kielitaidon huomioon ottamisesta tehtäväkohtaisessa palkassa tai sen henkilökohtaisessa lisässä tulee kaikissa virastoissa tasapuolinen ja kielitaitoa aidosti arvostava järjestelmä, jossa niin suomen kuin ruotsinkielinen työntekijä näkee, minkä arvoista hänen kielitaitonsa on.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

RKP:n ryhmä esittää, että talousarvio vuodelle 2007 hyväksytään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sitä ei päätetä täällä, mitä esitettiin salista.

Kaupungin taloudellinen tilanne on hyvä. Kuluvan vuoden osalta verotulokertymä ja valtionosuudet tulevat tämän hetkisten ennusteiden mukaan ylittämään talousarvion, mutta samalla toimintamenotkin tulevat ylittymään reilusti. Menojen kasvuvauhti ei voi kuitenkaan kiihtyä nykyisestä, mikäli kaupungin tulopohjaa ei kyetä vahvistamaan. Vaikka kaupunkimme verotulot ovat kehittyneet nyt myönteiseen suuntaan, kehitysvauhti on ollut muihin kaupunkeihin verrattuna heikkoa.

Keskustan valtuustoryhmä on tyytyväinen, että Helsinki aloittaa pitkäjänteisemmän elinkeinopolitiikan toteuttamisen. Culminatumin puitteissa toteutettava seudullinen innovaatiostrategia ja osaamiskeskusohjelma ovat tärkeä osa pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn vahvistamista. Uskomme niiden tuottavan tulosta pitkällä aikavälillä.

Osaamisen ja kaupungin vetovoimaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että panostamme opetustoimeen. Reilun miljoonan euron lisäys alaluokkien tuntikehykseen ja lisäraha kirjojen hankintaan ovat askeleita eteenpäin. Nämä päätökset ovat myös signaaleja lapsiperheille, että Helsinki haluaa pitää hyvää huolta heistä, vaikka oppilasmäärän ennustetaan vähenevän peruskouluissa useilla sadoilla.

Ryhmämme mielestä kaupunginhallitusryhmien neuvotteluissa budjettiesitykseen nostetut lisäykset - jotka nyt ovat kaupunginjohtajan esityksenä - osuivat hyvin kohdalleen ja paransivat alkuperäistä esitystä. Lisärahaa kohdennettiin pääasiassa juuri niille sektoreille, joiden osalta hyväksyimme viime valtuustossa tämän vuoden budjetin ylitysoikeuksia. Erityisesti terveydenhuollossa vanhustenhoito ja sosiaaliviraston puolella perheiden palvelut kokonaisuutena ja sieltä erikseen päivähoito saavat nyt kipeästi kaivattuja lisäeuroja.

Keskustan valtuustoryhmä on kuitenkin tyytymätön siihen, että muutamilla poliittisilla ryhmillä ei ollut halua etsiä osana budjettiesitystä ratkaisua kaupungin henkilöstön saannin turvaamiseen ja palkkojen kilpailukykyisyyteen. Tästä on täällä salissa jo tänään tuotu esille samaa huolta. Keskustan ryhmän mielestä budjettiesitys kaataa tältä osin kaupungin henkilöstölle kylmää vettä niskaan.

Keskustan valtuustoryhmä on vaatinut työsuhdematkalipun käyttöönottoa ja olemme nyt erittäin tyytyväisiä siihen, että budjettiin on varattu tähän rahaa. Tämä ratkaisu voi muuttaa kaupungin imagoa ympäristöystävälliseen suuntaan ja työnantajakuvaakin positiivisemmaksi. Toivottavasti tämä tuo meille hieman kilpailuetua. Työsuhdematkalipun käyttöönotosta on informoitava mahdollisimman pian ja selkeästi kaikkia hallintokuntia, jotta sen käyttöönotto ei viivästy tiedonpuutteen takia.

Keskustan ryhmä haluaa muistuttaa, että tähän mennessä aina kun joukkoliikenteen lippujen hintoja on korotettu, maksavien matkustajien määrät ovat vähentyneet. Lippujen hintoja ei pidä korottaa niin paljon, että ylitetään useiden joukkoliikenteen käyttäjien kipukynnys. Joukkoliikenteen houkuttelevuus paranee jatkossa uusien investointien myötä, mutta jatkuvasti on huolehdittava siitä, että vuorovälit ovat riittävän tiheät.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnista puhuminen on saanut päättäjät hereille monissa kunnissa. Lasten ja nuorten elämään vaikuttavien toimien ja tekojen kirjo on laaja, mutta niiden vaikuttavuuden arviointi on usein vielä hyvin vähäistä. Tosiasia on, että tässä salissa tehtävät päätökset vaikuttavat eri tavoin lasten ja nuorten elämään. Virastojen on lisättävä yhteistyötä ennaltaehkäisevän näkökulman voimistamiseksi ja kehitettävä parhaita käytäntöjä, kuinka toimitaan hallintorakenteet unohtaen nuorten kaupunkilaisten parhaaksi.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä Helsingin on syytä uudistaa lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma laaja-alaiseksi ja ajanmukaiseksi lapsi- ja nuorisopoliittiseksi ohjelmaksi. Ohjelman avulla vastuunjakoa ja yhteistyötä eri virastojen välillä pitäisi selkiyttää, jotta väliinputoamiset voitaisiin estää. YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon edellyttämässä kansallisessa toimintasuunnitelmassa - joka on STM:n julkaisuja 2005/5 - "Lapsille sopiva Suomi" esitetään lapsivaikutusten johdonmukaista arviointia. Tätä ei ole tähän mennessä toteutettu yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että Helsingin kaupunki ryhtyy edelläkävijäksi ja valmistelee ohjeet lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamiseksi osana talousarviovalmistelua.

Esitämme tästä seuraavat ponnet.

1. ponsi:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki käynnistää Helsingin lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman valmistelun lasten ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseksi.

2. ponsi:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että valmisteltaessa tulevien talousarvioiden valmisteluohjeita niihin sisällytetään menetelmät talousarvion lapsivaikutusten arviointia varten.

Helsingin kaupungin perhepoliittinen linja on keskustan valtuustoryhmän mielestä vahvistumassa hyväksyttävän budjetin myötä yhä positiivisemmaksi. Satsaukset erityisesti lapsiperheiden kotipalveluihin, kouluterveydenhuoltoon ja niin kotihoidon- kuin yksityisen hoidon tukien korottamiseen ja päivähoidon paikkamäärien vahvistamiseen ovat erittäin tärkeitä. Helsingin linja on lasten eri päivähoitovaihtoehtojen osalta perheiden arkea tukeva ja rationaalinen, toisin kuin Vantaalla, jossa ideologiset painotukset jylläävät ja ymmärtävä ja järkeväkin ajattelu tuntuu toisinaan unohtuneen. Lapsiperheiden kotipalvelun osalta on varmistettava, että budjettiin lisätty rahoitus ei jää yksivuotiseksi, vaan myös seuraaville vuosille löytyy tarvittava summa, jotta virkoja ylipäätään saadaan täytettyä.

Budjettiin sisältyvä kouluterveydenhuollon lääkärimitoituksen parantaminen on positiivinen asia, mutta lisäyksenkin jälkeen edes Helsingin omat mitoitussuositukset eivät tule täyttymään, saatikka että täyttäisimme valtakunnalliset sosiaali- ja terveysministeriön suositukset.

Esitämme tästä hyväksyttäväksi kolmannen ponnen.

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että peruskoulujen kouluterveydenhuollosta tehdään kokonaisselvitys ja suunnitelma sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaisen henkilöstömitoituksen saavuttamisesta.

Ammattikorkeakouluopiskelijat eivät ole saaneet tähän mennessä tarpeenmukaisia opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Keskustan ryhmä esitti budjettineuvotteluissa, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollosta pitää tehdä kokonaisselvitys, jonka pohjalta laaditaan suunnitelma opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisestä. Selvitys tehdään ensi vuonna. Eri tahojen vastuusta terveydenhuollon järjestämisessä ja kustannusten maksamisesta on päätettävä, jos pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulut yhdistyvät. Selvityksen valmistuttua kaupungin on syytä vaatia myös valtiota mukaan kustannusten jakajaksi.

Keskustan valtuustoryhmä on tyytyväinen, että talousarvioesitys sisältää esityksemme mukaisesti rahoituksen rintasyöpäseulontojen laajentamiseksi koskemaan myös 60 - 69-vuotiaita naisia.

Ryhmämme mielestä terveys- ja sosiaalitoimen sekä HUS:in jatkuvat keskustelut potilaiden oikeista tai vääristä hoitopaikoista on saatava päätökseen. Hoitoketjujen sujuvuudesta on puhuttu vuosia. Ratkaisuja ongelmaan ei ole kuitenkaan vielä löytynyt. Nyt kaupunginjohtaja on nostanut kysymyksen budjetin painopisteeksi. Kuitenkin alkuperäisessä esityksessä esitettiin 50 sairaansijan vähentämistä. Onneksi tästä kirjauksesta luovuttiin budjettineuvotteluissa. Hoitoketjujen sujuvoittaminen on muutenkin riittävän vaikea toteutettava. Ryhmämme muistuttaa, että lisäpanostukset omaishoitoon ja riittävään sairaalahoidon jälkeiseen kuntoutukseen ja kotiapuun ovat osaltaan edistämässä tavoitteen toteutumista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Maassamme on menossa bioenergian edistämistalkoot. Bioenergian tuntuva lisääminen on sekä energiaomavaraisuuden että ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta tärkeä askel. Tämän pitäisi näkyä myös Helsingissä. Helsingin Energia tuottaa sähköstään vain 8 % uusiutuvista energialähteistä. Fossiilisten polttoaineiden eli maakaasun ja kivihiilen osuus sähköntuotannosta Helsingin Energiassa on noin 73 %. Helsingin on tartuttava haasteeseen ja lisättävä huomattavasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä omassa sähköntuotannossaan. Meidän on tunnettava vastuuta myös tulevia helsinkiläisiä sukupolvia kohtaan. Monissa muissa kaupungeissa tämä työ on jo käynnissä.

Esitämme tästä neljännen ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä kaupungin omassa energiantuotannossa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vaikka keskustan valtuustoryhmä suhtautuu kriittisesti muutamiin kohtiin esitetyssä talousarviossa, haluamme kiittää kaikkia talousarvion valmisteluun osallistuneita. Toteamme, että budjettineuvottelut sujuivat kohtuullisen hyvässä hengessä ja olemme kuitenkin valmiita hyväksymään tämän talousarvioesityksen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin Energia pitää talouttamme pystyssä, kuten täällä on useaan otteeseen todettukin. Näinhän on ollut jo vuodesta 2003. Tämä ei ole kuitenkaan tapahtunut siten, että helsinkiläisten sähkölaskut olisivat muuta maata suuremmat, vaan tuotto on saatu hyvistä suhdanteista johtuen. Kyseessä ei ole siis mikään piiloveroprosentti. Helsingin talous ei olisi tasapainossa ilman omia liikelaitoksiamme, joita on hoidettu kiitettävästi. Mutta tämän tulonlähteen varaan ei jatkossa kaupungin taloutta voi kuitenkaan perustaa.

Suomen bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna yli 4 % ja valtion arvonlisävero- ja yritysverotulot kasvavat vastaavasti, mutta tämä ei kuitenkaan meitä auta. Vaikka väestömme lisääntyy parilla tuhannella hengellä, tämä väestön lisäys ei myöskään ole riittävä meidän kannaltamme.

Valitettavasti työttömyys Helsingissä pysynyt melko vakiona, erityisesti 8 000 hengen pitkäaikaistyöttömien määrä. Tässä suhteessa tilanteemme on jatkuvasti huonompi kuin naapureillamme. Työpaikkoja kaupunkiin ei oikeastaan ole vuosikausiin juurikaan tullut lisää niin, että sillä olisi ollut merkitystä verotuloihin.

Ulkomaalaisten määrä on Helsingissä 8 %. Tässä lähestymme Saksan lukua, joka on 12,4 %. Tarvitsisimme kuitenkin erityisesti koulutettuja maahanmuuttajia lisää. Tämä olisi Helsingin kannalta toivottavaa. Helsingin tuloverojen kasvu ei siis ole aikoihin ollut kehuttavaa. Tähän vaikuttaa tietysti myös se, että Virosta käydään meillä paljon töissä.

Menetämme koko ajan hyviä veronmaksajia ja menetyksiä on myös yrityspuolella. Uusia yrityksiä pitäisi kaupunkiin saada ehdottomasti lisää. Espoossa verotulot kasvoivat lähes 9 %, meillä noin 3 %:n verran. Mutta mikä tärkeää ja merkittävää, menot sen sijaan kasvoivat 5 %. Eiväthän menot voi koko ajan kasvaa nopeammin kuin tulot. Menot ovatkin erittäin vakava ongelmamme. Ne ovat sitä olleet jatkuvasti, vuosikymmeniä voisi sanoa, erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella sekä HUSissa. Ensi vuodeksi on edelleen optimisesti - tai pessimistisesti, miten sen haluaa ottaa - kasvatettu sosiaalitoimen budjettia peräti 54,1 milj. eurolla verrattuna tähän vuoteen ja lastensuojelun menoja peräti 9,9 %. Totta on, että joka vuosihan ne ovat nousseet vähintään 10 - 15 %. Mutta pitäisikö sille jotakin tehdä, ettei tämä trendi jatkuisi?

Sosiaali- ja terveystoimen menot ovat vuonna 2007 peräti huimat 1,9 miljardia euroa. Nousu on 4,5 % tämän vuoden menoihin verrattuna. Jokainen ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Hoitoketjut tulee saada paremmin toimiviksi ja sakkomaksut on neuvoteltava pois HUSin kanssa. Samanaikaisesti meidän pitää kehittää toimintoja eikä vain supistaa. Erityisesti kuntoutusta omana toimintana on syytä kehittää, samoin kuin vakavasti sairaiden potilaiden oireen mukaista kivun hoitoa. Kun potilaalle esimerkiksi asennetaan keinonivel, olisi hänen lihaksistonsa kuntoutettava leikkauksen jälkeen nykyistä tehokkaammin. Lisääntyvän vanhusväestömme akuuttisairaanhoitoon pääsyä olisi hyvä tehostaa, samoin kuin kuntoutusta hoidon jälkeen.

Eräs ystäväni soitti yksi viikonloppu huonokuntoisesta isästään. Sanoin, että hänet täytyy viedä poliklinikalle. Hän sanoi, että ei sinne perjantaina voi viedä, kun se on täynnä juoppoja, ettei sinne pääse hoitoon kuitenkaan ja siellä joutuu makaamaan tuntikausia.

Ei tämä ole mistään kotoisin, että vanhukset joutuvat virumaan päivystyspoliklinikoilla tuntikausia, kun uupunut henkilökunta kamppailee päihdeongelmaisten kanssa. Voisi harkita sitä, että päihdeongelmaisten ja juopuneiden hoito pitäisi erottaa omaan erilliseen yksikköönsä, jotta he eivät enenevässä määrin koko ajan haittaisi akuuttisairaanhoidon toteuttamista.

Syöpäsairauksista nykylääketiede onneksi parantaa 70 %, mutta se 30 % potilaista, joille ei ole parantavaa hoitoa, tarvitsevat ammattitaitoista oireenmukaista hoitoa ja erityisesti kipujen ja useiden muidenkin hankalien oireiden ammattimaista hoitoa. Eli sairaanhoitojärjestelmäämme tarvittaisiin oireenmukaisen hoidon asiantuntemusta ja koulutusta lisää, sillä näitä potilaita on todella paljon eikä heitä ole mahdollista kaikkia hoitaa ansiokasta työtä tekevässä Terho-kodissa, jonka toimintaa kaupunki on kyllä kiitettävästi tukenut.

Tähän asiaan liittyen teen seuraavansisältöisen toivomusponnen:

Hyväksyessään talousarvion vuodelle 2007 kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuus muuttaa yksi sisätautien erikoislääkärin virka tai anestesiaerikoislääkärin virka oireenmukaisen hoidon erikoisasiantuntijan viraksi, joka voi konsultoida ja kouluttaa lääkäreitä syöpäpotilaiden oireenmukaiseen hoitoon.

Lastensuojelumenojen kasvun jarruttamiseksi ja taloudelliseksi hoitamiseksi esitän seuraavansisältöisen ponnen:

Hyväksyessään talousarvion vuodelle 2007 kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään, millä tavoin lastensuojelun asiakkaista voitaisiin huolehtia kustannustehokkaammin omana toimintana.

Helsingin kohtalonkysymys on "kasva tai kurjistu". Yrityksiä pitäisi siis saada lisää, asuntoja rakentaa vähintään 5 000 kpl vuosittain ja väestömäärä pitäisi saada vahvalle kasvu-uralle. Tarvitsemme ennen kaikkea aivan tavallisia lapsiperheitä ja kaavoitettua tonttimaata, jolle rakentaa asuntoja. Tässä tarvittaisiin ennakkoluulotonta uutta ajattelua ja vaikkapa mallin ottamista muista maista. Pietarissa yleinen insinööritoimisto rakentaa hyviä 350 asunnon taloja. Rakentamalla vain 15 tällaista taloa, vuosittainen tavoitteemme ylittyisi reilusti. Toinen esimerkki on Haifasta, missä on myös tonttipula. Asuintaloissa on siellä useita kymmeniä kerroksia. Eräs paha este rakentamiselle on valtion byrokratia, josta esimerkkinä vaikkapa Senaatti-Kiinteistöjen etanamainen hitaus. Emme myöskään tarvitse pääministerin neuvoa ja jättää saastuneet maat puhdistamatta ja tehdä niistä puistoja ja rakentaa muualle. Emmehän me voi jättää keskustaan mitään syanidipuistoja.

Kunnallisveroprosentti on välttämättä pidettävä ennallaan Helsingissä. Kaupunkimme korkeat asumiskustannukset rasittavat jo nyt helsinkiläisiä kolmen ylimääräisen kunnallisveroprosentin verran. Lainakantaa ei myöskään tule kasvattaa nykyisestä 730 milj. eurosta, vaan lainoja tulee lyhentää, mikäli siihen vain on mahdollisuuksia.

Tulevaisuuden vision pääkaupunkiseudulla tulee olla kaupunkien rajojen poispyyhkiytyminen. Tästä saatava synergiaetu hyödyttäisi varmasti sekä Vantaata että Sipoota ja vähentäisi epäilemättä molempien kuntien kunnallisverorasitusta. Edessämme ovat lähivuosina yli miljardin euron investoinnit ilman mahdollisia Sipoon osien liittämistäkin. Investoinneissa on liikkumavaraa varsin vähän. Tarpeettomien ja päällekkäisten investointien välttämiseksi on lähitulevaisuudessa ponnisteltava pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittämiseksi ja Vantaan, Sipoon ja Helsingin yhdistämiseksi kaikkia osapuolia hyödyttäväksi metropoliksi.

Kristillisdemokraattinen ryhmä kannattaa talousarvioehdotuksen hyväksymistä.

Samassa yhteydessä kannatan valtuutettu Peltokorven tekemiä ponsiehdotuksia nro 1 ja 3.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut. Rakkaat naiset, hyvät herrat.

Kaupunginjohtaja Pajunen puhui täällä varsin ansiokkaasti tavoitteista palvelun parantamiseksi ja yhteyden saamisesta terveyskeskukseen välittömästi, kun sitä apua tarvitsee.

Edellinen puhuja puhui hoidon saatavuudesta ja lähinnä siitä, milloin se hoito aloitetaan siitä, kun se vanhus on viety sinne käytävälle virumaan. Siinä on iso ero, onko se hoidon saamista, kun virutaan käytävällä.

Minä olen kehuskellut, että "minä poikapa en sairasta flunssaa, en ole ikinä sairastanut". 8.9. flunssavirus kuuli sen ja iski minuun, neitseelliseen maaperään. Voi minua raukkaa. Levätkää ja juokaa paljon, sanoivat medisiinarit. Minä lepäsin ja join. Meni mustaviinimarjamehua, meni jopa lämmintä olutta ja sitten kaikki poppakonstit, mitä otin käyttöön, niin kaksi raakaa sitruunaa päivässä rikkoi ainoastaan suupielet, mutta ei se flunssavirus lähtenyt. 18.9. kun hermo petti, niin luulin kuolevani ja ajattelin, että terveyskeskuksestahan se apu löytyy. Niinpä minä pääsin/rupesin ? tutustumaan tähän meidän terveyspalveluumme ja totesin, että hyvin on asia ilmaistu dokumenteissa. Siellähän on ihan suoraan, että kuulut tälle alueelle, niin soita tähän keskukseen ja puhelinnumero on tämä ja ajanvaraus alkaa kello 8. Soitin maanantaiaamuna klo 8. Linja oli varattu. Soitin uudelleen ja linja oli varattu. Kytkin puhelimesta automaattirimpauttajan päälle, joka rimpauttaa 5 minuutin välein tähän numeroon. Kello 12.05 tuli nauhoitettu lähetys: "olette jonossa", "ni er i kö". Ja 12.35 ihan aito ihminen vastasi puhelimeen ja kertoi minulle, että kaikki tämän päivän ajat ovat jo varattu, että soittakaa huomenna uudelleen. Olin aivan varma, että nakkikastikkeeni yläkerrassa keitti hellalle välittömästi. On tässä toinenkin mahdollisuus, neuvoi tämä neitonen, jokaisella systeemillä on, menkää ensiapupäivystykseen, siellä alkavat jakamaan vuoroja klo 13 ja ottavat sitten aina väliin tällaisen tapauksen, niin voitte päästä tänään johonkin aikaan vastaanotolle. Ja minä menisin tartuttamaan ensiapupoliklinikalle ihmisiä helvetinmoiseen flunssaan. Onko tässä järkeä, tässä hommassa? Kuka on tämän älyttömän lapsen isä? Taitaa olla lehtolapsi. Kukaan ei uskalla tunnustaa, että on tehnyt näin järjettömän systeemin.

Siksipä otan ja esitän pontena, että

terveyskeskusten ajanvarausjärjestelmä nykyaikaistetaan siten, että varauksen lääkärille voi tehdä internetissä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa edellyttäen, että samalla maksetaan terveyskeskusmaksu internetin välityksellä, jolloin kaupungille koituu säästöä.

Ei tule laskun lähettämistä perään ja kukaan ei jätä terveyskeskuskäyntiä käyttämättä, koska se on jo maksettu, tulee tuplasäästö. Sen lisäksi ei juosta ensiapupoliklinikalla sairastuttamassa ihmisiä, jotka ottavat ja makaavat sitten useampia vuorokausia turhaan sairaalassa. Sekin on säästöä. Elikkä tämän toivomusponnen kustannukset tulevat taatusti takaisin moninkertaisena.

Sitten pohditaan, mikä on, että Helsinki ei ole vetovoimainen, mikä ajaa muualle.

Otetaan yksi. Minä jo suunnittelin, että minä otan ja lähden johonkin muualle, missä pääsee heti terveyskeskukseen. Työttömyys: mikä ajaa yritykset muualle? Täällä liikenne on kaoottista ja asuminen jumalattoman kallista. Tässä totesin yhden palvelusektorin palvelun. Ei oikein kiva. Opetustoimi: koulut ovat täynnä. Tarhat ovat täynnä. Onko tämä lapsille kehittävää ympäristöä? Onneksi ei kiinteistöveroa nosteta - vielä. Asumiskustannukset ovat kohtuuttomia. Mikähän kumma ajaa ihmisiä muualle? Jotain tarvitsisi tehdä - sanotaan.

Täällä on lausuttu lukuisia kauniita fraaseja kaupungin kehittämisestä, palvelustrategioista ja muita hienoja sanoja. Mutta sehän on tyhjää puhetta. Käytännön tasolla tämän toiminnan pitää näkyä.

Siinä mielessä toivon, että tämä myönteinen kehitys, mitä nyt kuitenkin olen näkevinäni tässä talousarvioesityksessä, jatkuisi. Perussuomalaiset ovat valmiita hyväksymään, näillä saatesanoilla, tämän talousarvioesityksen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja kuulijat.

Sanotaan, että politiikasta on kadonnut politiikka, että politiikan on korvannut markkinaehtoinen hallinnointi.

Kaupunginhallitus ja virkamiesjohto ovat ainakin tehneet talousarvion valmisteluissa omat arvovalintansa. Etusijalle on asetettu liikelaitosten voittojen ja taseiden kasvattaminen, sisäisten vuokrien ja kiinteistöjen arvon korottaminen, lähipalveluiden karsiminen ja työntekijöiden palkkojen matalana pitäminen. Valtuustolla on nyt mahdollisuus tehdä toisenlainen valinta, lopettaa jo viidettä vuotta jatkuva palvelujen alibudjetointi ja korjata työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyys.

Helsingin talous ei ole koskaan ollut niin ylijäämäinen kuin nyt. Kaupungin virastojen, laitosten ja liikelaitosten yhteenlaskettu tulos on uusimman, meille tänään kerrotun ennusteen mukaan peräti 348 milj. euroa ylijäämäinen. Vaaleissa annettuja lupauksia julkisista palveluista mitataan nyt sillä, onko valtuusto valmis ohjaamaan tästä 348 milj. euron ylijäämästä lisää rahaa palveluihin ja työntekijöiden palkkoihin.

Budjettiesityksen toimintamenojen mitoituksen keskeisenä lähtökohtana on kustannusten alentaminen lähemmäs viiden seuraavaksi suurimman kaupungin tasoa. Tälle ei ole mitään perusteita. Pääkaupungissa on muuta maata korkeampi kustannustaso ja monelta osin suuremmat palvelujen tarpeet. Väestön ikääntyminen, maahan muutto, uusien alueiden rakentaminen ja monet muut seikat tulevat vielä lisäämään palvelujen tarpeita nykyisestä.

Lain mukaan budjettiin tulee kirjata täysimääräisenä kaikki tiedossa olevat menot ja tulot. Kaupunginhallituksen esitys rikkoo tässä suhteessa lakia. Siihen on kirjattu monia menoja tiedossa olevaa pienemmiksi ja jätetty kirjaamatta tiedossa olevia tuloja mm. liikelaitoksista.

Budjettiesitys on erityisen kova lapsiperheille, työttömille, vanhuksille ja muille sosiaalipalvelujen tarvitsijoille. Sosiaalitoimen määrärahoihin ehdotetaan vain noin 1 %:n lisäystä verrattuna tänä vuonna toteutuviin menoihin. Se ei riitä edes palvelujen nykyisen tason ylläpitämiseen. Lisää resursseja tarvitaan uusiin velvoitteisiin, kuten ympärivuorokautisen sosiaalipäivystyksen järjestämiseen. Sosiaalitoimen strategiaan kirjattu vaikuttavuuden nostaminen palvelujen tärkeimmäksi tulosmittariksi jää tyhjän päälle, kun budjettiraamia hallitsee vaatimus kustannusten alentamisesta lähemmäs viiden seuraavaksi suuremman kaupungin tasoa. Tarvitaan siis tasokorotus sosiaalitoimen budjettiin, jotta valtuustolta ei tarvitse taas ensi syksynä pyytää ylitysvaltuuksia. Esitys jatkaa alibudjetoimista myös terveyspalveluissa. Vaikka HUSin palveluihin ja hoitotakuun toteuttamiseen esitetään lisää varoja, kasvavat terveydenhuollon määrärahat nekin kokonaisuutena vain noin 1,6 % tämänvuotisesta. Esimerkiksi hammashoidon hoitotakuun toteuttamiseen ehdotettu 2 milj. euron lisäys ei riitä alkuunkaan korjaamaan tilannetta, jossa lähes 7 000 potilasta on jonottanut hoitoon pääsyä yli lain mukaisen 6 kuukauden enimmäisajan. Palvelujen kehittämisen pitäisi perustua tietysti palvelujen tarpeen konkreettiseen arvioon. Tällaisesta tuskin vakavissaan voi puhua, kun määrälliset tavoitteet on mitoitettu budjettiesityksessä miltei kaikkien terveyspalvelujen kohdalla täsmälleen samoiksi vuoteen 2009 asti.

On hyvä, että kaupunginhallitus torjui esityksen kahden sairaalaosaston siirtämisestä MedOne:lle ja pyrkii eroon HUSin sakkopäivistä. Mutta nyt pitäisi varmistaa myös jatkohoito ja toipilaspaikat.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on jo pitkään korostettu hoito- ja palveluketjun toimivuutta. Käytännössä kaupungin omat säästötoimet ovat sen pahin este. Talousarviossa esitetään esimerkiksi edelleenkin tekstissä vanhuspalvelujen painopisteeksi pitkäaikaissairaanhoidon paikkojen vähentämistä. Se tarkoittaa, että kotona ja palvelutaloissa asuu entistä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Samaan aikaan on kuitenkin karsittu kotihoidon resursseja ja kiristetty palvelutalojen henkilöstömitoitukset äärimmilleen.

Esityksen mukaan terveysasemaverkoston tarkistamista jatketaan, kuten tämä uuskielinen ilmaus lähipalvelujen heikentämisestä kuuluu. Kaupungin johdossa puhutaan kyllä palvelurakenteita koskevien päätösten strategisesta merkityksestä ja valtuuston roolista strategisten linjojen vetäjänä. Miksi valtuuston ei kuitenkaan anneta päättää terveysasemaverkosta, kun sitä aiotaan karsia lopettamalla lähivuosina toistakymmentä terveysasemaa?

Opetusviraston puolella on karsittu varsinaisesta toiminnasta jatkuvasti kohoavien sisäisten vuokrien maksamiseksi. Konsultilla teetetään oppilaita, opettajia ja lasten vanhempia sen kummemmin kuulematta suunnitelmia jopa parinkymmenen koulun mahdollisesta lopettamisesta, vaikka alueilla on tarpeita lähikoulujen kehittämiseen ja niiden kehittämiseen toimintakeskuksina. Samasta asenteesta kertoo kaupunginjohtajan esitykseen sisältynyt kannanotto, että kaupunki ei järjestä lasten aamupäivätoimintaa. Vaikka hallitus poisti tämän lauseen, se ei kuitenkaan esittänyt riittäviä määrärahoja aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseen.

Kuntien vastuu työllisyyden hoitamisessa ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä on kasvanut. Budjettiesityksen ja raamibudjettikäytännön puitteissa valtuusto ei saa kuitenkaan täsmällisiä tietoja siitä, miten vakanssien määrää kaupungin toiminnan eri aloilla kehitetään. Budjettiesityksen markkinaehtoista ja epäsosiaalista linjaa kuvastaa se, että työllistämiseen ei esitetä lisää rahaa, vaikka työttömiä on tilastojen mukaan Helsingissä 25 000 ja kaupunki tekee ennätyksellistä ylijäämää.

Hyvät kuulijat.

Tiettävästi ensi kertaa kaupungin historiassa kaikki henkilöstöryhmät järjestivät äskettäin yhteisen mielenosoituksen palkkojen korottamiseksi ja palvelujen laadun turvaamiseksi. Ei olekaan ihme, että moniin tehtäviin Helsingissä on vaikea saada työntekijöitä, kun kaupunki maksaa pienempää palkkaa kuin muut. Palkkojen kehitys on jäänyt jälkeen tällä vuosikymmenellä paitsi yksityisestä, myös naapurikuntien ja jopa kunta-alan yleisestä kehityksestä, vaikka elinkustannukset ovat täällä muuta maata korkeammat.

Espoo on ottanut käyttöön 1 %:n lisäyksen tulopoliittisten sopimusten korotusten päälle turvatakseen osaltaan henkilöstön saatavuutta. Sen sijaan Helsingin johtajat näyttävät ajattelevan, että palkankorotuksilla on merkitystä vain johtajien rekrytoinnissa, mutta ei osaavien työntekijöiden saamisessa. Ehkä heidän kannattaisi lähteä töihin niillä palkoilla, joilla sosiaalivirastossa suurin osa töitä tekee ja harkita sen jälkeen asiaa uudelleen. Työntekijöitä edustavat ammattijärjestöt ovat toistaneet budjettiesityksen julkistamisen jälkeen vaatimuksen siitä, että esitykseen lisätään erillinen määräraha työntekijöiden palkkojen korottamiseen.

Se, että oikeisto ajaa täällä myös kuntasektorilla Elinkeinoelämän Keskusliiton palkkalinjaa, ei ole yllättävää. Mutta minkä takia sosialidemokraattisen puolueen, vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat kaupunginhallituksessa olivat mukana torjumassa henkilöstön esitykset, on jo paljon vaikeampi ymmärtää? Työntekijöiden saatavuus ja palvelujen laatu edellyttävät palkkojen korottamista Helsingissä. Helsingin talouden ylijäämäisyys osoittaa, että siihen on varaa. Tässä on kyse myöskin palkkatasa-arvosta näillä pääosin naisvaltaisilla aloilla.

Hyvät kuulijat.

Kiinteistövirastolle ja tilakeskukselle kerätään budjettiesityksen mukaan ensi vuonna sisäisillä vuokrilla 242 milj. euroa. Tämä on seurausta yksityisestä liike-elämästä omaksutuista toimintamalleista, joiden mukaan kunnan omien palvelujen järjestämiseen tarvittavien kiinteistöjen pitäisi tuottaa samalla tavalla kuin yksityisillä kiinteistömarkkinoilla ja että tällaisilla vuokrilla voitaisiin ohjata tilojen käyttöä. Käytännössä sisäisille vuokrille asetetut tuottovaatimukset ovat johtaneet siihen, että eri hallintokunnat käyttävät palvelujen sijasta entistä enemmän rahaa seiniin. Toisaalta kiinteistöviraston käsiin jää tyhjiä tiloja, joille ei ole usein mitään markkinoita. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä, ellei sitten tarkoituksena olekin saada kunnan omat palvelut näyttämään kilpailuttamistilanteessa kalliimmalta tai sitten kasvattaa kiinteistöomaisuuden arvoja ennen kuin ne myydään sijoittajille. Sama markkinaehtoinen linja korottaa myös asukkaiden vuokria kaupungin kiinteistöissä.

Budjettiesityksen sitovien tavoitteiden joukkoon on otettu ryhmämme aiemmin esittämä joukkoliikenteen osuuden lisääminen myös poikittaisessa liikenteessä, tosin tavoitetaso jää vielä vaatimattomaksi. Joukkoliikenteen edistämisen kanssa on kuitenkin ristiriidassa HKL:n lippujen hintojen korottaminen ja aikomus käyttää noin 300 milj. euroa keskustatunneliin, joka lisää yksityisautoilua.

Kaupungin käyttötalous on saatu budjettiesityksessä näyttämään todellista kireämmältä sillä, että tulopuolelle ei ole kirjattu mahdollisuutta siirtää Helsingin Energian liikevoitosta muiden palveluiden rahoittamiseen varoja esimerkiksi samassa suhteessa kuin tänä vuonna tehtiin. Jos tällainen siirto kirjattaisiin, olisi muihin palveluihin käytettävissä reippaasti yli sata miljoonaa euroa enemmän. On sanottu, että kirjausta ei voida tehdä ennen Energian tilinpäätöstä. Tässä tapauksessa on kuitenkin jo nyt hyvin tiedossa, että Energialaitos tekee ennätystulosta meille jaetun arvion mukaan 340 milj. euroa ylijäämää.

On myös sanottu, että palvelujen rahoitus ei saa nojata liikelaitosten tuottoihin. Kunnallisen liikelaitoksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kaupallisen voiton tavoittelu. Kuntalain mukaista on käyttää sen oman liikelaitoksen toiminnan tulosta nimenomaan kunnan omien muiden palvelujen rahoittamiseen sen jälkeen, kun kyseisen liikelaitoksen oman toiminnan ja investointien menot on katettu tai sitten alentaa kuluttajahintoja. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Kiitoksia puheenjohtaja.

Helsingin budjettiesityksen perustaksi on otettu pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan strategiat. Niiden puitteissa valmistellaan 14 työryhmässä esityksiä. Valtuustolla ei ole ollut mahdollisuutta käydä niistä keskustelua.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä ehdottaa, että pääkaupunkiseudun yhteistyöstä järjestetään valtuustossa lähetekeskustelu ennen kuin neuvottelukunta alkaa tehdä näistä hankkeista ratkaisuja. Se voisi olla samalla lähetekeskustelu uuden puitelain kunnilta edellyttämän suunnitelman valmistelua.

Lopuksi esitän - puheenjohtaja, hyvät kuulijat - ryhmämme vastaesitykset ja muutaman ponnen.

Vastaesitys 1:

Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohtaan 1 14 03, menovaraus, kaupunginhallituksen käytettäväksi: talousarvioon ja suunnitelmaan lisätään 30 milj. euroa käytettäväksi vakanssien lisäämiseen, palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen ja työllistämiseen.

Vastaesitys 2:

Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan "Helsingin Energia": sivun 84 ensimmäisen kappaleen loppuun lisätään "tilinpäätöksen yhteydessä tehdään Helsingin kaupungin oman toimintapääoman siirto, joka vastaa edellisen vuoden tasoa suhteessa Helsingin Energian tilikauden ylijäämää."

Vastaesitys 3:

Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan "Helsingin Energia": sivulta 85 poistetaan viides kappale: "22 milj. euron varaamisesta Oy Mankala Ab:n osakepääoman korottamiseen uuden ydinvoimalayksikön rakentamista varten."

Vastaesitys 4:

Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan "Helsingin Vesi": sivun 86 ensimmäinen kappale, toinen lause poistetaan ja sivu 90 kolmannen kappaleen viimeiseksi lauseeksi lisätään: "vesi- ja jätevesimaksujen korotuspaineiden hillitsemiseksi saneerausta rahoitetaan myös lainanotolla ja kehitetään myös kaupungin omaa saneeraustoimintaa."

Vastaesitys 5:

Pääluvun 1, kaupunginjohtajan toimiala, kohdan "Helsingin Satama": sivun 95 ensimmäinen kappale poistetaan.

Vastaesitys 6:

Pääluvun 2, kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi, kohdan 2 21 03, tilakeskus, vuokratuloista: vähennetään talousarviosta ja suunnitelmasta 30 milj. euroa kaupungin peruspalveluilta perittävien sisäisten vuokrien alentamiseksi ja lähipalveluverkon turvaamiseksi.

Vastaesitys 7:

Pääluvun 3 02, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohtaan 3 02 02, suomenkielinen perusopetus ja lukiokoulutus: lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan 5,8 milj. euroa.

Vastaesitys 8:

Pääluvun 3 02, kohtaan 3 11, suomenkielinen työväenopisto: lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan 400 000 euroa.

Vastaesitys 9:

Pääluvun 3 02, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohtaan 3 15, kaupunginkirjasto: lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan miljoona euroa.

Vastaesitys 10:

Pääluvun 3 02, sivistys- ja henkilöstötoimi, kohtaan 3 31, nuorisotoimi: lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan 1,4 milj. euroa.

Vastaesitys 11:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimi, kohtaan 5 11 01, sosiaalivirasto: lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan 23,6 milj. euroa tarkemman erittelyn mukaisesti, joka jaetaan kirjallisena. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Kiitoksia.

Eli "sosiaalivirasto". Lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan 23,6 milj. euroa käytettäväksi: lasten päivähoitoon + 2,5 milj. euroa, varhaiseen tukeen ja vuorovaikutukseen, perheiden palvelut + 4,8 milj. euroa varhaiseen puuttumiseen, aikuisten palvelut + 2 milj. euroa, ehkäisevään toimeentulotukeen + 3,5 milj. euroa, vaikeavammaisten subjektiiviset oikeudet + 1,8 milj. euroa, sosiaalinen kuntoutus, vanhuspalvelut + 4,5 milj. euroa, vanhainkotipalvelut + 2,5 milj. euroa, palveluasuminen + 1 milj. euroa, sosiaali- ja lähityö, hoivatakuun toteutus, Terve- ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunta 600 000 euroa, asukastaloverkoston tukemiseen.

Vastaesitys 12:

Pääluvun 4, rakennus- ja ympäristötoimi, kohtaan "liikennelaitos": lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan 2 milj. euroa käytettäväksi tariffitukeen lippujen hintojen korotuksen välttämiseksi ja joukkoliikenteen kehittämiseen.

Vastaesitys 13:

Pääluvun 5, sosiaali- ja terveystoimi, kohtaan 5 21, terveyskeskus: lisätään talousarvioon ja suunnitelmaan 15 milj. euroa käytettäväksi hoitotakuun toteuttamiseen mm. hammashoidossa ja lähiterveysasemaverkon turvaamiseen ja sairaansijojen lisäämiseen.

Lopuksi toivomusponnet.

Ponsi 1:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus suuntaa lähiörahaston varojen käytön, erityisesti lähiöiden peruspalvelujen ja työllisyyden edistämiseen.

Ponsi 2:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuudet kiirehtiä raidejokerin suunnittelua, koska busseilla hoidettavan Jokerilinjan kapasiteetin rajat voivat tulla vastaan jo lähivuosina.

Ponsi 3:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus informoi valtuustoa pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeiden valmistelusta ennen niitä koskevia ratkaisuja pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa ja järjestää lähetekeskustelun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen edellyttämän pääkaupunkiseudun kuntien yhteisen suunnitelman valmistelusta.

Ponsi 4:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus osoittaa tukea työttömien atk-koulutukseen, siihen liittyvien vertais- ja erityispalvelujen sekä niiden tarvitsemien tilojen järjestämiseen.

Ja ponsi 5:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vanhuspalveluohjelman tavoitteiden edistämiseksi sosiaalivirastoon perustetaan vanhusasiamiehen vakanssi.

Lopuksi esitän vastaesityksenä asiakohtaan 3, joukkoliikenteen tariffien tarkistamisesta, että valtuusto päättää, että Helsingin sisäisen joukkoliikenteen tariffeja ei koroteta.

Kiitän puheenjohtajaa kärsivällisyydestä ja valitan sitä, että esitysten lukeminen vei näin paljon aikaa.

Arvoisa toveri puheenjohtaja.

6 minuuttia on lyhyt aika. Nostan muutaman teeman esille.

Aluksi haluan kannattaa kaikkia valtuutettu Saarnion kolmea pontta.

Ensimmäinen asia, jonka haluan nostaa esille, on henkilöstökysymys.

Vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit painoivat tiukasti budjettineuvotteluissa sen puolesta, että henkilöstön palkankorotuksiin olisi tullut kunnollinen määräraha ja olisimme kunnolla lähteneet hoitamaan tätä henkilöstöasiaa kuntoon.

Tällä hetkellä Helsingissä hoidetaan häpeällisen huonosti henkilöstökysymyksiä. Nostan yhden esimerkin. Sosiaalivirastossa on tällä hetkellä noin 700 täyspäiväistä työntekijää, jotka saavat alle 1 500 euroa kuukaudessa palkkaa, alle 1 500 euroa kuukaudessa palkkaa. Heitä on keittiöissä töissä, heitä on siivoojina. Jos mietitte tämän kaupungin asumiskustannuksia, vuokria, puhumattakaan asuntojen hinnoista, niin jokainen ymmärtää, että sellaisella palkalla ei yksinkertaisesti tule toimeen. Näin matalat palkat tarkoittaa sitä, että meillä on paljon työntekijöitä kaupungilla, jotka joutuvat omaa palkkatuloaan jatkamaan sillä, että käyvät sossun luukulla. Ei se ole kovin reilua henkilöstöpolitiikkaa, palkkapolitiikkaa.

Sen vuoksi nyt tarvittaisiin paljon voimallisempi ote Helsingin kaupungilta hoitamaan kuntoon se, että yksikään työntekijä ei saa alle 1 500 euroa kuukaudessa, se, että tehdään kunnolliset kuoppakorotukset kaikkein pienimpiä palkkoja saavien henkilöstön osalta. On puhuttu paljon siitä, että ilman palkankorotuksia emme saa pätevää henkilökuntaa, meillä on entistä enemmän vaikeuksia rekrytoinnissa. Mutta ennen muuta tämä on inhimillisyyskysymys ja ennen muuta tämä on kysymys siitä, että kyllä Helsingin kaupungin työllä pitää pystyä tulemaan toimeen. Sen vuoksi on jatkettava sitä työtä voimakkaasti, että palkkoja nostetaan erityisesti Helsingin kaupungin kaikkein pienipalkkaisten työntekijöiden osalta, jotka useimmiten ovat naisia.

Toinen iso kysymys on se, että meillä on valtava määrä pysyviä töitä, joita ei hoideta pysyvillä työsuhteilla.

Kunnan pitää huolehtia työntekijöistään niin, että jokainen pysyvä työ hoidetaan pysyvillä työpaikoilla. Kun puhutaan pätkätöistä, aina puhutaan metroasemilla siivoavista tai hampurilaisfirmoissa työskentelevistä, mutta tosiasiassa valtio ja kunnat teettävät kaikkein eniten Suomessa pätkätöitä, enemmän kuin yksityinen puoli. On häpeällistä, että julkinen sektori ei hoida tätä hommaa kuntoon. Meidän pitää jatkossa entistä voimallisemmin tehdä selkeä ohjelma siitä, että pysyvät työt hoidetaan pysyvillä työsuhteilla.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esiin, on sisäiset vuokrat. Viime aikoina on taas noussut esille se, kuinka paljon sisäisiä vuokria on entisestään nostettu.

Se, että me laitamme lisää rahaa palveluihin, ei kaikki mene palveluihin, vaan osa valuu sisäisiin vuokriin. Itse asiassa kun budjettikirjaa lukee, ei tiedä, mikä osuus siitä summasta, jota annamme sosiaali ..., tai millä meidän mielestämme pitäisi hoitaa sosiaalipuolta, opetuspuolta, terveyspuolta ja mikä osa siitä tosiasiassa menee näihin palveluihin ja mikä sisäisiin vuokriin, minkä osan peruspalveluiden rahoituksesta itse asiassa kierrätetään kiinteistöviraston puolelle. Monesti olemme kutsuneet tätä Aku Ankka -rahaksi ja sitä se on. Kaupunki siirtää taskusta toiseen rahaa ja kuvittelee, että sillä saadaan jotain tehokkuutta tilojen käyttöön. Vähintä mitä me valtuutettuina voimme vaatia, on se, että tiedämme, mikä osa palveluihin suunnatuista rahoista kuluu sisäisiin vuokriin.

Sen vuoksi teenkin ensimmäisen toivomusponnen. Toivomusponsi kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että eri hallintokuntien maksamat ns. sisäiset vuokrat eritellään vuoden 2008 talousarviossa niin, että sisäisten vuokrien osuus hallintokuntien menoista on selvästi nähtävissä.

Kysymys on budjetoinnin avoimuudesta. Kysymys on siitä, että me jokainen valtuutettu tiedämme, mikä osa niistä rahoista, jotka budjetissa on laitettu sosiaalimenoihin, terveysmenoihin, opetuksen kuluihin, mikä osa niistä tosiasiassa menee palveluihin ja mikä menee ainoastaan seiniin, mikä menee ainoastaan sisäisiin vuokriin.

Sitten otan yhden pienemmän asian esille.

Vuosikymmenien jälkeen Itä-Helsinki sai lopulta jalkapallojoukkueen Veikkausliigaan korkeimmalle sarjatasolle. Tämä historiallinen tapahtuma on upea asia koko Itä-Helsingille, erityisesti Vuosaarelle. On tärkeää, että me kaupunkina huolehdimme siitä, että veikkausliigaa voidaan myös pelata Itä-Helsingissä. Olisi aivan järjetön tilanne, että meillä on itähelsinkiläinen joukkue, joka joutuu pelaamaan Tölikässä fudista. Kyllä itähelsinkiläiset ansaitsevat, ja koko Helsinki ansaitsee sen, että veikkausliigan jalkapalloa pelataan Vuosaaressa, joka on Vuosaaren Viikinkien kotipaikka. Sitä kautta voi syntyä sitä positiivista "me henkeä", positiivista alueellista kulttuuria, sellaista voimaa, joka vie koko Itä-Helsinkiä ja Vuosaarta eteenpäin. Siksi tarvitaan tukea siihen, että pystytään saamaan Heteniityn kenttä sellaiseen kuntoon, että siellä pystytään ensi vuonna pelaamaan jalkapalloa veikkausliigatasolla. Ei sinne tarvitse tehdä mitään valtavaa remonttia, mutta valoja pitää parantaa, katsomorakenteita hivenen parantaa. Uskon, että seura on valmis yhteistyössä osittain rahoittamaan nämä hankkeet. Kyllä kaupunginkin pitää olla mukana tukemassa sitä, että meillä on laajasti myös Itä-Helsingissä urheilu- ja kulttuuritarjontaa ja itähelsinkiläisillä on mahdollisuus omalla alueellaan seurata veikkausliigan jalkapalloa.

Sen vuoksi teen toisen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki parantaa Heteniityn urheilukenttää yhteistyössä niin, että kentällä on mahdollista pelata veikkausliigajalkapalloa kaudella 2007.

Ärade fru ordförande, bästa fullmäktige. Hyvät valtuustokollegat.

Jag börjar med att understöda fullmäktig Björnberg-Enckells hemställningsklämmar.

Budgeten är till för att hållas och för att styra verksamheten. Fullmäktigeledamöternas årliga förvåningar över att hälsovården, främst specialsjukvården går över budgetramarna är ett praktexempel på självbedrägeri och önsketänkande. Vi vet ju hur mycket vården har kostat i fjol och vi har årets prognos. Vi vet ju att personalen skall ha påökt och vi uttalar själva förståelse för personalens behov av bättre lön. Vi vet att kostnadsökningen för bl.a. cancermediciner formligen galoperar.

Kun Helsinki nyt ensimmäistä kertaa hyväksyy HUSin pyytämän summan budjettiinsa, syksyllä 2007 ei pitäisi tulla ylityksiä ollenkaan. Ja kun Helsinki vielä laittaa asiat kuntoon sosiaalipuolella hoitoketjun suhteen, ei sakon sakkoa väärän hoitopaikan käytöstä pitäisi tulla. Jää nähtäväksi, kumpi onnistuu paremmin, Helsinki vai HUS. Helsingin on toki vaadittava HUSilta sekä yhteneviä kotiuttamiskriteereitä että oikeudenmukaisia hinnoitteluperiaatteita.

Oikeudenmukaisuudesta puhuessa ... Helsingin ruotsinkielinen väestö edellyttää - odotetusti - että he saavat palvelunsa äidinkielellään perustuslain ja kielilain mukaisesti. On hämmästyttävää, ettei tarkastuslautakunta ei vieläkään ole ottanut asiakseen tarkistaa, että tasavertaisuus tulee toteutetuksi. Kun kerran ruotsinkieliset pitkä-aikaisosastot on perustettu, siellähän todella hoidetaan potilaita ruotsiksi. Tiesikö valtuusto, ettei näin tapahdu? Kun ruotsinkielinen psykiatrian poliklinikka hiljattain avattiin palvelemaan koko kaupunkia, uskottiin että potilaat myös pääsevät sinne. Tietääkö valtuusto, että heidän jatkohoitonsa sairaalahoidon jälkeen äidinkielellä viivästyy ja ehkä estyykin, kielilain vastaisen erillisen tarvearvioinnin takia tai että Viiskulman ruotsinkielisestä terveysasemayksiköstä ei saa ruotsinkielistä lääkäriä? Valtuuston tulee olla tietoinen puutteista ja mahdollisista laiminlyönneistä ja tulee vaatia toimenpiteitä.

Tietääkö valtuusto, että ruotsinkieliset dementiaa sairastavat potilaat joutuvat jonottamaan huomattavasti kauemmin omakielistä hoitopaikkaa kuin suomenkieliset, keskimäärin viisi kuukautta, usein siis paljon kauemmin? Jos dementiaa sairastavaa henkilöä ei hoideta hänen äidinkielellään, häneltä evätään hyvä ja inhimillinen hoito, tieten tahtoen. Se on henkistä heitteille jättöä. Ei ihmistä hoideta heinäsäkkinä.

Tämä ei ole pelkästään resursointi-asia, se on myös työnjohdollinen asia. Kaupungin tulisi myös selvittää dementiaa sairastavien päivätoimintatarve ja turvata ruotsinkielisille palvelut samalla asiakasmaksulla kuin suomenkielistenkin.

Tietääkö valtuusto, että nuorisotoimen ruotsinkielisen toiminnan peittävyys on paljon alhaisempaa kuin suomenkielisen? Tietojeni mukaan vain noin 16 % ruotsinkielisistä nuorista käy kaupungin neljässä ruotsinkielisessä nuorisotalossa. Tietääkö valtuusto, että kun suomenkieliset nuorisotalot ovat viikonloppu-iltaisin auki, ruotsinkieliset pidetään kiinni, kiinni juuri niinä iltoina, jolloin niitä ehkä kipeimmin tarvittaisiin?

Ei ole vain alemman portaan esimiehen vika, jos pieni osasto toimii huonosti. Nuorisotoimen johtaja on vastuussa sekä ruotsinkielisen että suomenkielisen nuorison palvelujen kokonaisuudesta, sen sisällöstä ja sen laadusta.

Pari vuotta sitten vaadin kaupungilta kielistrategian ja minulle luvattiin, että se sisällytetään kaikkien rooteleiden strategioihin. Kysyn tänään: mihin? Missä ovat laatumittarit? Kuka tai ketkä vastaavat seurannasta? Onko valtuustolle raportoitu, miten onnistutaan? Ei ole. Ja täällä nähdään unta, että kaikki toimii ja tahto on hyvä.

Kun puhumme vaativalla äänensävyllä valtuustossa lähipalveluista ja niiden tärkeydestä, valtuuston olisi hyvä muistaa, että neljän ruotsinkielisen nuorisotalon avulla ei lähipalveluja ole tarjottavana. Pitää maksaa bussi- ja ratikkalippu, että niihin pääsee. Tulee siis kalliimmaksi ruotsinkielisten nuorten vanhemmille. Toiminta ruotsinkielisten nuorten hyväksi siis vaatisi erityistä kiinnostusta kaupungin ja valtuuston puolelta. Löytyykö tätä?

Olen monesti sanonut, että kun löydämme hyvät mallit miten hoitaa ruotsinkielisten erityispalvelut, meillä on jo hyvät mallit maahanmuuttajien palvelujen hoitoon.

Onko valtuusto muuten kuullut, että alkoholin käyttö näyttää olevan runsaampaa ruotsinkielisten nuorten kohdalla? Löytyisikö yhteys nuorisotalojen aukioloaikoihin ja tämän tiedon kanssa? Ehkä osittain, mene ja tiedä, mitä nuoret tekisivät, jos talot olisivat toiminnan puolesta vetäviä tai edes auki.

Kun valtuustossa niin mielellään puhutaan positiivisesta diskriminaatiosta, olisi hyvä tietää, että aivan tavallista diskriminaatiota tapahtuu jatkuvasti, jollei tahallisesti, niin ainakin ummistamalla silmät todellisuudelle. Tasavertaisuutta kieliryhmien välillä ei saavuteta euro per nuppi menetelmällä, koska relevanttia ei ole, kuinka monta euroa putkeen laitetaan, vaan kuinka paljon ja minkälaista palvelua putkesta tulee ulos. Eli samma på svenska ei tarkoita samma euro for det svenska, vaan sama hyvä kohtelu ja palvelu på svenska! Joskus tämä toteutuu yhtä halvalla tai kalliisti, joskus kalliimmin, joskus halvemmin, kunhan yritetään keksiä ja löydetään oikeat konstit ja toimintamallit.

Arvoisa puheenjohtaja.

Teen lopuksi seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että tarkastuslautakunta tekee selvityksen ruotsinkielisten palvelujen toimivuudesta käytännössä, painopisteenä erityispalvelut tasavertaisuusperiaatteen ja kielilainsäädännön näkökulmasta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Julkisella sektorilla, niin kunnissa kuin valtiollakin, puhutaan usein, että pitää puuttua rakenteisiin, jotta pystytään pitämään kustannukset kurissa. Käytännössä kuitenkin usein puhutaan asiasta, joka jää hyvin hämärän peittoon, mitä sillä loppujen lopuksi tarkoitetaan.

Valtion puolella on oma tuottavuusohjelmansa, jossa on hallinnonaloittain hyvin tarkasti määritelty vaateet ja toimenpiteet, joilla tuottavuutta pystytään parantamaan ja samalla myös pitämään kustannuksia kurissa. Myös Helsingissä olisi ehkä syytä pohtia katsomalla tulevaisuuteen, nimenomaan toimintasuunnittelukaudelle ja siitä eteenpäin, millä tavalla voidaan rakenteisiin puuttumalla ja mitä se käytännössä tarkoittaa, tehdä sellaisia ratkaisuja, jotta tuottavuutta parannettaisiin ja samalla pystyttäisiin pitämään kustannuksia kurissa. Sopiva hetki ottaa tällainen asia esille, voisi olla esimerkiksi helmikuussa strategiaseminaarissa. Siitähän on jo päätökset tehty, että tällainen strategiaseminaari valtuustolla tulee olemaan.

Palveluitten ostot sinänsä eivät ole mikään kovin ihmeellinen asia, Helsingissäkään. En tiedä, kuinka moni on huomannut, että esimerkiksi sosiaalipuolella asumispalveluita ostettiin viime vuonna jo 51 % ja laitospalveluista 50 % yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Yhteensä palveluiden ostot sosiaalipuolella olivat vuonna 2005 171 milj. euroa. Samoin terveyskeskuksen puolella ostettiin vuonna 2005 3,4 %:lla käyttömenoista palveluita yksityisiltä ja kuntasektorilta.

Rouva puheenjohtaja.

Aluksi kannatan valtuutettu Hellströmin esittämiä kolmea pontta ja samalla vaivalla kannatan valtuutettu Peltokorven neljättä pontta, jossa kehotettiin kaupunkia lisäämään uusiutuvien energiamuotojen käyttöjä.

Tässä vaiheessa haluan muistuttaa kepulaisia, että turve ei ole uusiutuva energia.

Kaltaisellani valtuutetulla on vain siis nämä budjettiponnet mahdollisuutena vaikuttaa budjetin käsittelyyn. Siispä olen valmistellut neljä pontta, joista kolme ensimmäistä liittyy joukkoliikenteeseen.

Ponsi 1:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että suunnittelukaudella 2008 - 2009 joukkoliikenteen matkalippuvalikoimaan palautetaan kimppalippu.

Ponsi 2:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että suunnittelukaudella 2008 - 2009 varaudutaan joukkoliikenteen lasten lipun ikärajan nostamiseen 17 vuoteen.

Ja viimeisenä joukkoliikennepontena:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että budjettikauden 2007 aikana raitiolinja 3T:n yövuoroja lisätään.

Jos nämä kolme pontta jossain mielessä ajateltuna lisäävät kustannuksia, niin neljäs ponsi on sarjassa niitä, joilla kaupunki säästää miljoonia euroja:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ns. avoimien ohjelmistojen käyttöä kaupungin työpisteissä lisätään.

Näin samalla tulin todistaneeksi, että 6 minuuttia on pitkä aika.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut salissa olevat.

Puhun vain muutamasta asiasta, jotka oikeastaan kaikki kiertyvät hoitoketjuun ja hoidon porrastuksen ympärille.

Kaupunginjohtaja Pajusen yhtenä strategisena linjauksena ensi vuoden budjetin osalta on puuttua sosiaali- ja terveystoimen kustannuskehityksen hillitsemiseen sekä hoitoketjujen saattamiseen sujuviksi ja tarkoituksenmukaisesti toimiviksi. Puheenvuorossaan tänään kaupunginjohtaja Pajunen kertoi terveystoimen budjetin ylittyvän tältä vuodelta ja myös terveystoimen oman toiminnan osalta. Näiden yleisluonteisten linjauksien takana on kuitenkin todellisuus, jota on hyvä valottaa hiukan tarkemmin tulevia toimenpiteitä helpottaakseni.

Ensinnäkin:

Helsingin terveystoimi ei ole vuosiin ylittänyt budjettiaan oman toimintansa osalta. Takavuosien ylitykset ovat aina syntyneet erikoissairaanhoidon eli HUSin toimesta. Terveystoimen haasteet tuntien, tulos on pieni partiopoikamainen ihme mielestäni.

Tämä kuluva vuosi on ensimmäinen pitkään aikaan, kun ylitystä syntyy myös terveystoimen omana toimintana ja nytkin lähinnä terveystoimen omasta toiminnasta riippumattomista syistä. Ylitykset johtuvat HUSin sakkomaksuista - kuten tiedämme - ja henkilöstöresurssien ostoista. Omaa henkilökuntaa ei saada enää rekrytoitua, mitä on pakko ostaa kaikille eri toimialoillemme ulkopuolelta, niin yksityiseltä sektorilta kuin esimerkiksi kaupunkien yhteisestä reppufirmasta Seuresta.

Mikseivät nämä ylitykset sitten ole mielestäni terveystoimen omin voimin korjattavissa, ainakaan yksistään, pieneltä osin ehkä kuitenkin?

HUS -sakot ovat johtaneet akuuttisairaalamme ruuhkautumiseen. Toisaalta HUSista ja kotoa pukkaa potilaita akuuttisairaalaan kiihtyvällä tahdilla. HUSista tulevaa potilasvirtaa voitaisiin ehkä vielä hoitaa nykyisilläkin akuuttisairaansijoilla, jos muu osa hoitoketjua pelaisi toivotulla tavalla. Tilannetta valaisee kenties parhaiten seuraavat luvut: terveyskeskuksen akuutti- ja pitkäaikaissairaalasta jonotti viikolla 40 noin 330 potilasta sosiaalipuolen paikoille, kuten vanhainkotiin ja palveluasumiseen. Tämän lisäksi kotona jonotti noin sata vanhusta vastaaville paikoille. Tilanteessa, jossa sosiaalitoimen paikoille jonottaa yhteensä karkeasti yli 200 henkilöä, on varsin selvää, että akuuttisairaalamme tukkeutuu. Tilanne on ollut suunnilleen sama koko sen ajan, kun itse olen toiminut terveyslautakunnan puheenjohtajana eli kohta kaksi vuotta.

Hoitoketjujen ongelmia on pohdittu jo vuoden sosiaali- ja terveyslautakuntien puheenjohtajan ja johtavien virkamiesten toimesta. Asiaan on valjastettu myös selvitysnainen Malmin ylilääkäri Kristiina Backlund. Kaikesta tästä huolimatta hyvin vähän on saatu aikaan, joskin ehkä jotain kuitenkin. Jonot ovat ja pysyvät, vaikka mielestäni keskeisin pullonkaula on ollut koko ajan tiedossa: sosiaalipuolen paikkojen riittämättömyys. Tästä on vallinnut käsittääkseni yksimielisyys myös koko terveyslautakunnassa. Kun kohta kahden vuoden väännön jälkeen mitään ei ole tapahtunut ja kuluneen kesän jälkeen akuuttisairaalamme potilaskuormitus paheni, oli varsin luonnollista, että terveyslautakunnan enemmistö piti järkevänä ja inhimillisenä ratkaisuna kuntouttavien akuuttipaikkojen oston ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Kun kaksi vuotta oli väännetty ja väännetty, oli aika kummallista, että olisimme päätyneet johonkin muuhun lopputulemaan.

Nyt kuulen jo jonkun kysyvän, miksei paikkoja pantu pystyyn omana toimintana. Vastauksena lausun seuraavaa: henkilöstöpulan vuoksi. Lautakunta joutui reilu vuosi sitten sulkemaan ns. ylipaikat akuuttisairaalasta puuttuvan henkilöstön vuoksi. Lautakunta on käynyt jatkuvia keskusteluja rekrytoinnin ongelmista, kehottanut rekrytoinnissa mm. joustavuuteen ja räätälöintiin työsuhteissa ja kaikkea muuta mahdollista.

Kun MedOne -päätöstä käsiteltiin lautakunnassa, sanoi akuutti- ja pitkäaikaissairaaloidemme johtaja suoraan, ettei pysty rekrytoimaan työntekijöitä riittävästi kattamaan edes olemassa olevat tarpeet olemassa oleville osastoillamme. Akuuttisairaalassa tehdään nytkin liian usein minimitoitusten alapuolella töitä. Tällä tavalla poltetaan loppuun olemassa olevia työntekijöitä ja estetään kuntouttavan työn tekeminen.

Omat laadukkaat palvelut ovat hyvä ja kannatettava tavoite minunkin mielestäni. Olisin toivonut, että minua viisaammat kertovat, miten ne saavutetaan nykyisessä henkilöstötilanteessa. MedOne -päätöksessä ei siis mielestäni ollut kyse ideologisista vaihtoehdoista, vaan siitä, ettei potilaita yksinkertaisesti saatu hoidettua omana toimintana, ainakaan lyhyellä aikavälillä, henkilöstöpulasta johtuen, ei muusta. En vieläkään ymmärrä, miksi jatkohoitopaikkojen ostaminen tässä tilanteessa - siis tarkoitan vain tässä tilanteessa - olisi ollut joidenkin tahojen mielestä niin kauheaa. Terveystoimet ulkoiset ostot vastaavat noin 3,4 % kokonaisbudjetistamme ja terveyspalveluita, myös sairaansijoja, ostetaan tälläkin hetkellä ongelmitta ja ympäri kaupunkia. Tätä ei tehdä ideologisista syistä, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että pystyäkseen vastaamaan velvoitteestaan taata riittävät terveydenhoitopalvelut terveyslautakunnan on näin tehtävä.

Asian kaupunginhallituskäsittely ei tuonut mitään lisäarvoa koko kysymykseen. Kaupunginhallitus suuressa viisaudessaan ei kyennyt muuhun kuin kehotukseen sujuvoittaa hoitoketjuja, asia, jota on yritetty jo monta vuotta, tuloksetta melkein ja avaamaan omana toimintana akuuttiosaston. Miksei kaupunginhallitus samalla kertonut, miten tämä tehdään?

..?.. edellä kuvaamaani jono ..?.. olisi ollut paljon järkevämpää ja potilasystävällisempää sekä henkilökunnankin kannalta parempi suunnata riittävät määrärahat sosiaalipuolen paikkoihin, jolloin akuuttisairaalan paine automaattisesti olisi vähentynyt ihan omana toimintana, HUSin sakkomakuista täysin riippumatta. Akuuttisairaansijan pysyvää pitkäaikaistarvetta olisi ollut järkevää arvioida, kuten lautakunta esitti, kun ulkopuoliset selvitykset tarpeesta valmistuvat heti ensi vuoden alussa. Kokoomuksen valtuutettu Rihtniemi totesi puheenvuorossaan, ettei sairaala ole ihmisten koti ja joustavuudessa hävittiin. Näin juuri on. Myös Helsingin vanhusneuvosto on korostanut sitä, ettei vanhuksia tulisi makuuttaa sairaaloissa.

Avaimet kaupungin sisäisten hoitoketjujen toimintaan ovat kuitenkin koko ajan olleet kaupungin omissa käsissä ja näin on myös jatkossa. Kaupungin johdolla on siis kaikki mahdollisuudet hoitoketjujen toimivaksi saattamiseen, kuten kaupunginjohtaja Pajunen aikaisemmassa puheenvuorossaan niin kovasti toivoi. (Puheenjohtajan välihuomautus.)

Tavoitteet kustannuskehityksessä.

Olisin vielä sanonut sen verran, että vanhuspalveluissa valitettavasti laatu ei kulje käsi kädessä tehokkuuden kanssa. Lisää käsipareja vaativa vanhustenhoito, jossa myös kuntouttava aspekti huomioidaan, ei alenna kustannuksia. Dementikkojen lisääntymisen vuoksi myöskään kotihoito ei jatkossa ole ainoa vaihtoehto, vaan meidän on välttämättä myöskin saatava lisää hoivakotipaikkoja.

Hyvä puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Tänään on ansiokkaasti puhuttu henkilöstöasioista, josta aion itsekin aloittaa.

Ensimmäiseksi kannatan kaikkia valtuutettu Helistön ponsia sekä valtuutettu Peltokorven toista pontta.

Erityisesti tänään on käyty keskustelua siitä, kun ryhmät lisäsivät talousarvioon 5 milj. euroa kaupunginhallitukselle henkilöstöstrategian toteuttamiseen ja siitä, mihin nämä rahat pitäisi nyt tulevaisuudessa käyttää.

Mielestäni painopiste niiden rahojen käytössä pitää olla henkilöstön saatavuudessa, mistä täälläkin on keskusteltu ja keinot siihen ovat eri aloilla erilaisia. Ne vaikeudet, joita äsken valtuutettu Ikävalko totesi, ovat todellakin nyt ja tässä meidän käsissämme, eivätkä missään kaukaisessa tulevaisuudessa. Tästähän oli pohjimmiltaan kyse myös tässä akuuttisairaanhoidon palvelujen ja osaston ostamisesta ulkopuoliselta. Omalle osastolle ei vaan saatu rekrytoitua henkilökuntaa. Joillakin aloilla kyse on palkkauksesta ja siitä mistä aikaisemmat valtuutetut ovat täällä puhuneet - ja siinä on parantamista - mutta joillakin aloilla kyse on työajoista.

Millä tavalla me voimme kilpailla yksityisen sektorin kanssa työnantajana? On löydettävä sellaisia malleja, joilla työajat saadaan järjestettyä työntekijän omien tarpeiden mukaan joustavammin. Nyt tietenkin jo tapahtuu paljon. Esimerkiksi vuorotyötä suunnitellaan yhdessä henkilöstön kanssa, mutta siitä on vielä aika pitkä matka siihen mitä yksityisellä sektorilla tehdään, jossa käytännössä voi valita itse, milloin haluaa töitä tehdä joillakin aloilla.

Teen asiasta ensimmäisen ponteni:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että henkilöstön saatavuuden varmistaminen on kaupunginhallitukselle osoitetun uuden talousarviokohdan painopiste.

Toisena henkilöstöasiana haluan puuttua siihen, että henkilöstöasiainkeskukseen ollaan perustamassa maahanmuuttoyksikköä. Tämä on erittäin kannatettava toimenpide. Kun tämä yksikkö perustetaan ja aloitetaan panostamaan maahanmuuttajien potentiaalisina kaupungin työntekijöinä ja työvoimana, ei pidä unohtaa heidän rooliaan myös palvelujen saajina kouluissa, terveyskeskuksissa ja niitä erityisiä tarpeita, joita heillä siellä on.

Kun alamme rekrytoida maahanmuuttajia suurella voimalla, on muistettava muutama seikka, jotka pitää ottaa huomioon tässä työssä. Pitää varoa sitä, ettei kaupungille synny kahden kerroksen työmarkkinoita eli työtä, jota maahanmuuttajat tekevät ja töitä, joita kantasuomalaiset tekevät. Toisena: on huolehdittava maahanmuuttajien etenemismahdollisuuksissa, myös johtotehtävissä ja päällikkötasolla pitää löytyä maahanmuuttajia. Paljon vaaditaan myös työyhteisöltä. Työyhteisöllä pitää olla kulttuurista silmää, johon pitää myös kouluttaa eli suvaitsevaisuutta ja erilaisen kulttuurin kohtaamisen kykyä. On myös muistettava maahanmuuttajien perhe. Kun maahanmuuttaja tulee Helsingin kaupungille työntekijäksi, hänen lisäkseen usein Suomeen muuttaa perhe, joka on osa työntekijän elämää. Myös perheestä pitää huolehtia, koska se auttaa sitoutumaan työhön.

Toisena seikkana haluan käsitellä muutamaa kysymystä tulevaisuuden varalta ja tulevaisuuteen varautumisesta.

Par'aikaa valmistellaan maankäytön ja asumisen ohjelmaa, joka pitäisi ensi vuonna tulla päätettäväksi valtuustoon. Lähtökohtanahan on se, että asuminen on perusoikeus ja kohtuuhintainen asuminen on varmasti meidän kaikkien tavoitteena. Näillä näkymin se tarkoittaa noin 5 000 asunnon tuotantovauhtia vuosittain. Rakennettavaksi on myös tulossa isoja alueita, joilla toivottavasti on ja tulee olemaan sosiaalista asuntotuotantoa, omistusasumista ja mm. opiskelija-asuntoja. Nyt jo on käynyt ilmi, että näitä mittavia puhdistus- ja maanperustamiskustannuksia ja töitä, mitä näihin uusiin alueisiin liittyy, nyt tavallaan maksetaan niitä takavuosien saastuttamisia, mitä näillä alueilla on tapahtunut. Tästä syystä on pakko miettiä, millä tavoin noin 5 000 vuosittaisen asunnon rakentaminen rahoitetaan. Omat rahat siihen eivät varmasti riitä. On selvitettävä muita rahoittamisen tapoja, kuten kumppanuusmalleja, yhdessä tekemisen tapoja ja muita mahdollisuuksia.

Lopuksi - arvon puheenjohtaja - vielä lempiaiheestani eli langattomasta verkosta.

Asiahan etenee hitaasti, mutta varmasti. Tänä vuonna verkotetaan jo kaupungin kulttuuri- ja kirjastotilat.

Vauhditan tätä erinomaista hanketta kuitenkin vielä ponnella, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunki on aktiivinen langattoman verkon rakentamisessa Helsinkiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan ensinnäkin valtuutettujen Anttilan ja Moision tekemiä toivomusponsiesityksiä.

Otan omassa puheenvuorossani esille yhden asian, lastensuojelun, jonka tärkeys on tullut jo eräissä muissa puheenvuoroissa esille. Ryhmien käymissä budjettineuvotteluissa on perustellusti saatu lisättyä määrärahoja lastensuojeluun.

Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsiensa hyvinvoinnista, mutta mitä tehdä silloin, kun vanhempien kyvyt ja keinot eivät riitä?

Lastensuojelun asiakkaina on vuodesta toiseen kasvava joukko lapsia ja nuoria erilaisista perheistä ja yhteiskuntaluokista ja lähes aina asiakkuus toistuu. Esimerkiksi vuonna 2004 1 846 helsinkiläistä lasta ja nuorta oli huostaan otettuna ja näistä kiireellisiä huostaanottoja oli lähes 300. Yhä suurempi osa huostaan otettavista on 13 - 17-vuotiaita nuoria. Murrosikäisten ongelmat tulevat usein turhan myöhään ja vaikeina lastensuojelun tietoon, eivätkä nykyiset avohuollon tukitoimet näytä purevan. Yli puolessa murrosikäisten huostaanotoista vanhemmat olivat toivoneet huostaanottoa, mikä alentanee kynnystä huostaanottoon.

Ylivoimaisesti tärkein lasten huostaanoton syy pääkaupunkiseudulla on vanhempien päihteiden käyttö. Valitettava tosiasia on, että lastensuojelupaikkoja, kuten sijaishuoltopaikkoja tai tukiasuntoja joudutaan Helsingissä jonottamaan. Jonotusaika oli vuonna 2005 keskimäärin noin 4 kuukautta, mutta pahimmillaan lähes vuoden. Helsingissä sosiaalityöntekijät arvioivat yleisesti lapsen sijoituksen tapahtuneen liian myöhään. Taustalla vaikuttaa mm. osaavan työvoiman ja sijaisperheiden pula. Tilanne on lasten ja nuorten kannalta sietämätön ja siihen on kaikin keinoin haettava korjausta.

Toimia ehkäisevän työn ja lastensuojelun vahvistamiseksi on tehty niin valtakunnan tasolla kuin Helsingissäkin. Kehittämistoimet eivät ole kuitenkaan riittävästi vastanneet kasvaneeseen lastensuojelun tarpeeseen ja ongelmien vaikeutumiseen. Lastensuojelun laadun ja ajoissa saatavan avun kannalta on keskeistä saada virat täytettyä osaavalla sitoutuneella henkilöstöllä. Vanhempien päihde- ja mielenterveyshäiriöiden hoitopalveluja ja yhteistyötä lastensuojelun kanssa on lisättävä. Koulujen oppilashuoltoon ja kouluterveydenhuoltoon sekä kodin ja koulun yhteistyöhön on satsattava. Ylipäätään hyvin toimivat peruspalvelut, neuvolatoiminta, päivähoito ja terveyspalvelut ja niiden riittävä resursointi, tiivis yhteistyö sekä varhainen puuttuminen ehkäisevät ongelmien kärjistymistä ja lastensuojelun tarvetta.

Esitänkin asiasta seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että eri hallintoalojen yhteistyöllä kehitetään varhaisen tuen työtapoja lastensuojelutarpeen vähentämiseksi ja turvataan riittävät päihde- ja mielenterveyspalvelut lastensuojelutilanteissa.

Huostaanotoissa maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat yliedustettuina. Pääkaupunkiseudulla olisi yhteistyössä ripeästi parannettava maahanmuuttajien palveluja, jotka edellyttävät erityistä osaamista mm. kieli- ja kulttuurierojen takia. Ennaltaehkäisevään toimintaan tarvitaan myös ulkomaalaistaustaisia aikuisia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä budjetissa on hyvät ja selvät painotukset. Enkä tee ponsia, koska ne kolme seikkaa, joista olen täällä monet vuodet puhunut ja joita olen vaatinut korjattavaksi tai uudistuksia tehtäväksi, ovat nyt toteutettu.

Eli ensimmäinen niistä on vahingoittuneitten luonnonvaraisten eläinten pelastamiskeskus. Se on avattu lokakuussa Korkeasaaressa. Toinen on pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteinen löytöeläintalo. Se on myös avattu lokakuussa Viikissä. Kolmas on työsuhdejoukkoliikennelippu Stadin työntekijöille. Se on sisällä tässä budjetissa.

Arvoisa puheenjohtaja. Muutamia ajatuksia jatkon osalta:

Ensinnäkin se, mistä olen huolestunut, on kaupungin talouden tila.

Kun vuosikate ei riitä kattamaan poistoja, ollaan aika huolestuttavassa tilanteessa. Vain se, että Helsingin Energia tuottaa ja niitä tuottoja on tuloutettu kaupungille, voidaan sitten poistot kattaa. Mutta kaupungin oman toiminnan kautta vuosikate jää huomattavasti pienemmäksi kuin poistot. Tämä ei ole vain tämän vuoden ongelma tai ensi vuoden ongelma, vaan se oli sekä pitkälle historiaan että pitkälle horisonttiin. Tämä on seikka, johon kannattaa puuttua.

Toinen seikka on HUSin sakkomaksut, joista täällä on paljon puhuttu.

Niistä pitää päästä pois sillä, että hoitoketjut tulevat toimiviksi. Uskon ja näen sen mahdolliseksi, että apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen johdolla tämä homma lopulta hoituu. Me kaikki tiedämme, että HUS on Stadin kallein hotelli ja se on väärä paikka niille ihmisille, joilta hoito siellä on jo toteutettu loppuun.

Kaupungilla, näillä HUSin sakkomaksuja, mitä vuosittain on maksettu noin 5 - 7 milj. euroa, niin sillä olisi joka vuosi voitu rakentaa aina uusi pytinki näitä potilaita tai hoidettavia varten, jotka lähinnä ovat vanhuksia, joista valtuutettu Ikävalkokin täällä puhui. Tiloja kaupungilla oikeasti kyllä on, mutta se mitä puuttuu, on hoivaväki. Tästä olen syvästi pettynyt, että tätä ei voitu yksityiseltä puolelta asiaa näin tällä hetkellä ratkaista tilapäisesti. Täytyy muistaa se, että on kyse yksilöiden hoitamisesta, että aina täytyy miettiä, että kyse on henkilökohtaisista asioista, yksittäisen ihmisen asiasta ja hoidon tarpeeseen nähden pitää löytyä oikea paikka.

Valtuutettu Reinikainen puhui täällä siitä, että perjantaisin vanhukset eivät enää halua mennä päivystyspaikkoihin, koska siellä on juoppoja ja narkkareita paikalla. Sanon, että se ei koske pelkästään perjantaita. Olen viimeisen vuoden aikana joutunut viettämään omaisteni kanssa aika monta iltaa ja yötä sekä Malmilla että Mariassa ja kummassakin on jatkuvasti monta vartijaa palkattuna sinne paikalle pitämään järjestystä ja turvallisuudesta huolta. Se on aika kallis malli. Jos päästäisiin siihen, että esimerkiksi Kisahallin selviämisasemalla olisi paremmat palvelut tai se vetäisi paremmin, niin sitten tästäkin ongelmasta voitaisiin paremmin selvitä. Se on selvä, että totta kai jokainen juoppo ja narkkari, joka on kaatunut ja lyönyt päänsä, tarvitsee hoitoa, mutta on ehkä parempi, että siihen on sitten täsmähoitoa jossakin muussa paikassa kuin akuuttipäivystyksessä.

Liikennepolitiikan osalta muutama havainto - arvoisa puheenjohtaja:

Budjetissa on sanottu, että joukkoliikenteen markkinaosuustavoite poikittaisliikenteessä nostetaan 12,0:sta 12,4:ään, siis 0,4 prosenttiyksikköä. Se on niin vaatimaton tavoite, että ei paljon kannata rinta rottingilla tämän asian suhteen kulkea. Kun muistetaan se, mikä on historia joukkoliikenteen markkinaosuuden putoamisessa, että pääkaupunkiseudulla vuonna 1966 joukkoliikenteen markkinaosuus oli 66 % ja vuonna 1995 se oli laskenut jo 39 %:iin, että todellakin tässä kannattaisi tehdä paljon enemmän töitä. Metroverkon laajentaminen on yksi sellainen keino, jolla varmasti tätä osuutta voidaan nostaa lisää. Samalla pitää pitää huolta siitä, että metroa tai joukkoliikenteen kustannuksia ei rasita se, että pummien osuus on niin suuri. Hämmästelin sitäkin, että edelleen tuo joukkoliikenteen lippulajiviidakko on tolkuton. Esityslistalla se on puolitoista liuskaa. Voisi nyt sentään miettiä, miten sitä voisi yksinkertaistaa. Aika mahdotonta on varmasti kuskeillekin tuo kaikki hallita. Kannattaa muistaa myös se, että HKL ei ole mikään kovin tehokas perijä näistä joukkoliikenteen sakkomaksuista taikka tarkastusmaksuista. Varmasti tehokkaampi keino olisi se, että metrossa olisi portit kuin että tarkastustoimintaa lisätään.

Budjetin yhtenä painopistealueena on työperäinen maahanmuutto. Siihen liittyen mielestäni kannattaa kantaa huolta myös siitä, miten saadaan työtä jo maassa oleville maahanmuuttajille. Yksi positiivinen esimerkki on esimerkiksi Työ ja toiminta, joka toimii tällä hetkellä Helsingissä Herttoniemessä, mutta joka on voimalla leviämässä myös Vantaalle ja Espooseen. Toivon, että Helsinki pitää huolta siitä, että se toiminta säilyy myös meidän alueella hyvin vahvasti. Siellä nimenomaan pystytään työllistämään paitsi pitkäaikaistyöttömiä, myös kehitysvammaisia, erilaisia vajaakuntoisia ja paljolti maahanmuuttajia, elikkä sen tyyppisillä malleilla kannattaa jatkaa ja niitä kaupungin organisaatiossa monin tavoin tukea.

Helsingin vetovoimaisuus ja kilpailukyky on tulevaisuuden suhteessa avainasemassa, siis suhteessa muihin maihin, suhteessa valtioon ja suhteessa pääkaupunkiseutuun. Toivon, että kaupunginjohtajan johdolla perustettaisiin ns. tulevaisuusklubi, jossa ikään kuin Bermudan kolmiossa kaupunki, yliopisto ja bisnesmaailma loisivat yhdessä luovia klustereita, jotta Helsinki satamakaupungista muuttuisi kansainväliseksi kaupungiksi, aivan kuin Rotterdam. Elikkä menestystä kaupungille.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin kannatan valtuutettu Puuran pontta.

Sitten toteaisin valtuutettu Ikävalkon purkaukseen terveyslautakunnassa käydystä äänestyksestä: jos kerran sosiaali- ja terveystoimen yhteistyönä tulee etsiä keinoja hoitoketjujen kehittämiseksi ja jos heidän mielestään oikea vastaus on se, että sosiaalitoimeen tulee saada lisää resursseja hoiva- ja asumispaikkojen lisähankinnoiksi, niin ihmettelen, että sellaista esitystä sieltä ei ole tehty. Onhan asioitten päällä istumassa yksi ja sama apulaiskaupunginjohtaja.

Mutta sitten aiheeseen, josta vähemmän tässä salissa on tänään puheenvuoroja käytetty, pieniä viittauksia, sivupolkuja on kuitenkin ohi kulkenut elikkä millä tavoin opetustoimi Helsingissä jatkossa tulee pärjäämään.

Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylä toteaa, että lapset ovat yhteiskunnan ja kotien peili. Hän toteaa myöskin, että opettaja on puskuri, johon kotien vaikeudet heijastuvat. Kari Uusikylä toteaa, että koulumaailmassa on tapahtunut paljon hyvää. Karu todellisuus viestii kuitenkin ihan muuta. Varsinkin luokanopettajat ovat motivoituneita kasvattajan tehtävään, mutta jo muutaman vuoden työrupeaman jälkeen moni on tullut sanomaan, ettei tahdo jaksaa. Koulussa pitää olla työrauha. Kiusaamista ja väkivaltaa ei pidä sietää. Oppilaat, jotka sellaista tekevät, eivät ole tasapainossa, he tarvitsevat apua. "Lisää opettajia, kuraattoreja ja psykologeja", Uusikylä sanoo. "Opettajanhuoneessa tiedetään, miten kouluissa pitäisi toimia, mutta talouden arvot hallitsevat. Keskinäinen kilpailu on tunkeutunut joka paikkaan", Uusikylä kärjistää. "Teollisuudesta lainatut laatustandardit ja tuloksellisuuteen perustuva palkkausjärjestelmä osoittavat ymmärtämättömyyttä siitä, mitä opetuksen laatu on ja millä sitä mitataan. Opettaminen on ihmiseen vaikuttamista, eikä sitä voida arvottaa tai mitata talouden mittareilla", Uusikylä painottaa. Samoin on terveyden- ja vanhustenhoidossa. EU on määrännyt, että lehmien on oltava ulkona 60 päivää vuodessa. Sen sijaan mummoja ei viedä vanhainkodeista. "Milloin tulee sellainen laki, että vanhukset pääsevät lukkojen takaa valoon edes 6 päivänä vuodessa", kysyy Uusikylä. Uusikylä on vuosikausia puhunut suomalaisen peruskoulun puolesta. Arvostelijat ja uudistajat väittivät koulun tasapäistävän lahjakkuudet, kunnes kansainväliset Pisa-tutkimukset osoittivat järjestelmän olevan maailman huippua. "Ajattele, mitä Suomi olisi ilman peruskoulua", kirjoittaa Uusikylä.

Miksi vetoan Uusikylään? Sen takia, kun tuntuu siltä, että omat voimat eivät riitä.

Helsingin Sanomissa oli maanantaina pitkä artikkeli peruskoululaisten erityisoppilaitten määrän jatkuvasta kasvusta. Kysyn, mitä säästöä on siinä, että 20 oppilaan luokkaan täytyy palkata kaksi opettajaa, yksi luokanopettaja ja toinen on erityisopettaja? Eikö kellojen pitäisi soida, eikö pitäisi ryhtyä rakenteellisiin muutoksiin, antaa hyvä pohja opetukselle, jotta tulevat II asteen koulutus, yliopistollinen opetus, saisi hyvän alun.

Onneksi tässä budjetissa jotain sentään on tehtykin. Tuntiresurssisäästöjä perusopetuksen 1 - 6-luokilta on purettu, elikkä sinne on saatu lisää tuntiresursseja ja oppimateriaaliin on saatu lisää määrärahaa, jotta uudistetut opetussuunnitelmat voitaisiin hieman paremmin toteuttaa. Tämä ei kuitenkaan ole riittävää. Tulee jatkuvasti viestejä siitä, että II asteen koulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja lukiossa ei pärjätä, koska pohja on niin heikko.

Keskustelin aiheesta apulaiskaupunginjohtaja Björklundin kanssa. Hän kysyi, että mitä tässä sitten pitäisi tehdä. Sanoin, että ensin pitäisi opettaa oppilaille, että kuinka käydään koulua, vähän samaan malliin kuin armeijaan meneville nuorille miehille täytyy ensin antaa kuntokoulutusta, jotta he selviytyvät siitä urakasta, johon ovat sitoutuneet.

Valtuutettu Björnberg-Enckell puhui siitä, että nyt budjettiin tehdyt lisäykset tuntiresursoinnissa perusopetuksen 1 - 6-luokille ei ole riittävä, vaan tulisi jatkaa tätä samaa kehitystä ylemmille asteille, elikkä perusopetuksen 7 - 9-luokille ja sen jälkeen sitten ammatilliseen opetukseen ja lukio-opetukseen. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Teimme tällaisen esityksen budjettineuvottelujen yhteydessä, mutta emme saaneet siihen riittävästi tukea, ymmärrystä kylläkin siitä, että kun raamikeskustelussa pureudumme uudestaan budjetin saloihin, niin tämä asia nostetaan esiin. Toivottavasti siellä löytyy silloin parempaa ymmärrystä kuin tässä kireässä väännössä.

Jotta asia ei unohtuisi vain lupauksiin ja erilaisten mielikuvien penkomiseen, esitän toivomusponnen:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion ja ohjeellisena vuoden 2007 - 2009 taloussuunnitelman kaupunginvaltuusto asettaa tavoitteeksi jatkaa tuntikehyssäästöjen purkamista siten, että peruskoulun ylempien vuosiluokkien ja II asteen koulutuksen (ammatillinen koulutus ja lukio) tuntiresurssit palautetaan lukuvuoden 2002 - 2003 tasolle.

Ja tämä suomennettuna tarkoittaa noin 6 %:n lisäystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginjohtaja Pajunen 2, ei sisällä yllätyksiä. Talousarvioehdotus noudattaa jo tutuksi käynyttä linjaa eli palvelutaso pyritään säilyttämään ilman veronkorotuksia. Verotulojen ennakoitu vaatimaton kasvu ei ole antanut mahdollisuuksia suurille muutoksille. Hyvä on kuitenkin, että ensi vuoden talousarvio perustuu nykyiseen kunnallisveroprosenttiin. Kunnan tuloveron tuotoksi on laskettu 1 800 milj. euroa eli yhden kunnallisveroprosentin tuotto on edelleen noin 100 milj. euroa. Yhteisöverotuotoksi ensi vuodelle on arvioitu 215 milj. euroa. Todettakoon, että vuosituhannen vaihteessa yhteisöverotuotot olivat lähes 800 milj. euroa, eli tältä osin kaupunki on menettänyt kuuden kunnallisveroprosentin tuoton. Kiinteistöverotuoton arvoksi on arvioitu 123 milj. euroa ja prosentit pysyvät ennallaan. Valtionosuudet nousevat jonkin verran viime vuodesta. Talousarvioon on niiden suuruudeksi merkitty 182 milj. euroa. Todettakoon, että kaupunki joutuu maksamaan muille kunnille verotasausta 252 milj. euroa. Kaupungin toimintamenojen loppusumma on lähes 3 500 milj. euroa, jossa kasvua tämän vuoden talousarvioon on 5,5 %. Lainakanta on tarkoitus pitää ennallaan. Lainoja on 740 milj. euroa eli 1 300 euroa asukasta kohden. Valtuustoryhmien budjettineuvotteluissa tekemä lisäys talousarvioon oli 20 milj. euroa eli puolisen prosenttia.

Minua huolestuttaa kuitenkin kaupungin yli varojen eläminen turvautumalla Helsingin Energialta siirrettäviin varoihin. Siirrot ovat viime vuosina olleet 120 milj. euron luokkaa vuosittain. Vähän vastaava tilanne oli kaupungin toimintaa takavuosina paisuteltaessa, olettaessa, että yhteisöverojen tuotot pysyvät ennallaan.

Suurena rahoituspeikkona näen myös uusien asuinalueiden saastuneet maat. Niihin on laskettu uppoavan rahaa noin 1 500 milj. euroa tulevina vuosina.

Toinen huolenaihe liittyy asumiskuluihin. Ilmeinen vaara on, että kiinteistön verotusarvoja, lähinnä maapohjan osalta, nostetaan verohallinnon toimesta ensi vuodelle, ehkä merkittävästikin. Tämä verorasitus kohdistuu raskaiten vanhoihin ihmisiin, jotka asuvat omissa kiinteistöissään. Veronkorotus saattaa pakottaa heidät luopumaan nykyisestä asumismuodostaan, joka ei liene kaupungin tavoitteiden mukaista. Verotusarvojen oleellisesti noustessa tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin verorasituksen pienentämiseksi.

Vuoden alussa tein viisi talousarvioaloitetta. Rintasyöpäseulonta laajenee ensi vuonna 60 - 69-vuotiaisiin naisiin. Kaupungille tästä aiheutuvat välittömät kustannukset vuodessa ovat 340 000 euroa. Vanhusasukkaiden omaishoidontuen piiriin tulee vajaa 1 600 - 1 800 henkilöä. Aloitteessani tavoittelin 1 900 vanhusta.

Vastavuoroisuus rintamaveteraanien maksuttomassa pysäköinnissä on toteutunut Espoon kanssa. Metroporttien rakentaminen tuntuu toteutuvan hitaammin. Korvikkeeksi tulee ainakin 27 uutta matkalipun tarkastajaa. Tekniikan museon avustusmäärärahat sen sijaan tuntuvat muuttuvan väärään suuntaan.

Hyvää vuoden 2007 talousarvioon on elinkeinopolitiikkaan panostaminen. Täytyy toivoa, että tekeillä oleva elinkeinostrategia johtaa sellaisiin käytännön toimiin, jotka parantavat yritysten toimintaedellytyksiä Helsingissä.

Teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että hankintatarjouksia pyydettäessä pyritään ottamaan huomioon myös pienten yritysten osallistumismahdollisuus.

Liikenteen osalta kiinnittäisin huomiota ajamattomiin bussivuoroihin. Niiden määrä on ollut yllättävän suuri.

Teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin ajamattomien bussivuorojen vähentämiseksi.

Lasten sijaishuollon järjestämisessä on ongelmia. Vastaanottolaitoksissa on lapsia ja nuoria ylipaikoilla.

Teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että lasten sijaishuolto pyritään järjestämään niin, että vastaanottolaitosten ylikuormitus saadaan purettua.

Herr ordförande, herra puheenjohtaja.

Årets budgetberedning inleddes under lyckliga stjärnor. Stadens ekonomiska resultat visar ett jätteöverskott och den här summan kan inte bortförklaras med att den kommer från ett tillfälligt bidrag från Helsingfors Energi. Pengarna finns där vilket betyder att stadens ekonomi är i balans och att det finns pengar till stora investeringar utan skattehöjningar.

Talousarvioesitys noudattaa tuttua linjaa. Pelkällä tulorahoituksella laskettuna Helsingin vuosikate olisi vain noin parikymmentä miljoonaa euroa plussalla, mutta liikelaitoksien kanssa peräti noin kolme ja puolisataa miljoonaa euroa. Sillä katetaan poistot, mitä pidetään hyvän talouden mittarina. Samaan aikaan monissa kaupungin peruspalveluissa on kuitenkin pulaa määrärahoista ja työntekijöistä. Edes kaikkia lakisääteisiä velvoitteita ei ole kyetty hoitamaan kunnolla, koska peruspalvelujen määrärahat on alibudjetoitu. Tiukasta budjettikurista huolimatta sosiaali- ja terveystoimen menot ylittävät ennusteen mukaan talousarvion noin 60 milj. eurolla.

Många byggprojekt har de senaste åren genomförts, t.ex. Nordsjö hamn och det här har kostat skattebetalarna enorma summor. Trotts att befolkningen i Helsingfors knappast alls växer planeras just nu en lång rad trafik- och bostadsprojekt som kommer att tynga stadens finanser under 10-20 år. Busholmen, Fiskehamnen, Mellersta Böle, Kronbergsstranden och Ärtholmen ska saneras, planeras och bebyggas. Samtidigt ska det dras metro västerut och vem vet kanske också norrut och österut. Tunnlar planeras inte bara i centrum utan också under Kronbergsfjärden. Det planeras droppbanor, flygfältsförbindelser, nya spårvägslinjer och tvärgående trafik. Man skulle kunna tro att ingenting har gjorts på tjugo år men det är tvärtom. Det är lätt att konstatera att trafiken i dag löper bra i Helsingfors, åtminstone i jämförelse med storstäder som har verkliga problem. Det är dyrt att bo men bostadsbristen är marginell. Risken är i dag att staden genom en rad stora beslut inom ett par år binder sina händer till en lång rad projekt som ska genomföras ungefär samtidigt och som inte kan avbrytas.

När nästa kris kommer - ekonomiska kriser har alltid kommit med jämna mellanrum - så har staden sedan ingen buffert för att sköta de sjuka och fattiga. En ekonomisk kris innebär oftast en spiral med arbetslöshet, ökat behov av sociala stöd, sjunkande skatteinkomster och minskade bidrag från statsmakten. I en sådan situation är det mycket olyckligt om man sitter med en rad öppna byggarbetsplatser som inte kan stängas eftersom arbetslösheten då skulle öka ytterligare. Trotts alla klagomål och den överdrivna försiktighet som stadens ledning och budgetmakare uppvisar så lever vi i dag i goda tider i det kommunala Helsingfors. I t.ex. Berlin är skuldsättningen per kapita tio gånger högre än i Helsingfors. Å andra sidan är bostadspriserna och hyrorna i Berlin bara hälften av vad de är i Helsingfors. Den som har ett jobb eller en pension att leva på lever alltså ändå mycket bättre i det skuldsatta och konkursfärdiga Berlin än i Helsingfors. Finansmatematik och vardagsverklighet är alltså två olika saker.

Men hos oss är det just nu i alla fall viktigast att ha is i magen och inte planera som om Helsingfors skulle vara en metropol. Vi är nämligen bara en medelstor europeisk stad som växer mycket långsamt.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Puutun vain yhteen asiaan, senioriliikuntaan.

Senioriliikunnan maaliskuussa julkaistussa raportissa ja toimenpidesuunnitelmassa on monia ehdotuksia senioriliikunnan tehostamiseksi. Näiden ehdotusten täsmentämiseksi ja toteuttamiseksi palkataan liikuntavirastoon ensi vuonna projektin vetäjä, jolla tulee olemaan tukenaan projektiryhmä. Ensi vuoden talousarviossa huomioidaan projektityöntekijän palkkakustannukset. Mutta tämä ei ole mitenkään erityinen panostus senioriliikuntaan, sillä projektin vetäjän tehtävään käytetään Vuosaaresta vapautuvaa liikunnanohjaajan vakanssia. Pelkät projektin vetäjä ja projektiryhmä eivät tuo lisää resursseja senioriliikuntaan. Toki hallinnon alojen yhteistyö tiivistyy, mikä sinänsä on aivan erinomainen asia. Senioriliikunta ei saa talousarviossa lisää resursseja, joita tänä vuonna julkaistu raportti edellyttää.

Esitänkin toivomusponnen, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että vuoden 2007 talousarviossa liikunnan järjestötoiminnan tukemiseen varatuista rahoista suunnataan osa senioriliikunnan järjestämiseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vuoden 2007 talousarviota käsitellään erittäin hyvässä kansantaloudellisessa tilanteessa. Helsingin kaupungin talousarvioesitys säilyttää kohtuullisesti palvelutason, mutta palvelujen laajentamista ei juuri tapahdu, vaikka palvelujen tarve kasvaa monista syistä. Talousarvio ei kata edelleenkään kaikkea sitä tarvetta. Vuoden mittaan valtuusto joutuu päättämään lisämäärärahoista lastensuojeluun, vanhusten palveluihin ja erikoissairaanhoitoon myös mahdollisesti. Myöskään 2 milj. euron määräraha ei riitä hammashoidon hoitotakuun toteuttamiseksi.

Tästä näkökulmasta ylipormestari Pajusen näkemys, jonka mukaan sosiaali- ja terveystoimen kustannusten hillitseminen on avainasemassa, kaupungin talouden tasapainottamisessa on vähintäänkin ristiriitainen ja on selkeästi palvelujen tarpeiden kanssa ristiriidassa. Kaupungin on osoitettava määrärahat palveluihin. Nyt palvelujen rahoitus on ollut alimitoitettua tänä vuonna hyvin reippaasti ja myös ensi vuonna jossain määrin.

Vasemmisto ajoi talousarvioesitykseen henkilöstöstrategiaan 5 milj. euroa. Tavoitteena oli 20 milj. euroa palkankorotuksiin, jota valitettavasti muut puolueet eivät tukeneet. Huoli henkilöstöstä on syvä. Olen itsekin huolestunut työntekijöiden pysymisestä Helsingin palkkalistoilla, työssä jaksamisesta ja työssä viihtymisestä. Suuri huoli on myös työntekijöiden saamisesta. Etenkin terveydenhuollossa, vanhusten hoivassa ja sosiaalityön tehtävissä on tällä hetkellä pulaa työntekijöistä.

Avainkysymykset henkilöstön hyvinvoinnissa ovat palkkaus ja riittävä työntekijöiden määrä. Terveydenhuollossa niin akuuttisairaaloissa kuin pitkäaikaissairaaloissakin mitoitusta tulee nostaa eli lisätä työntekijöiden määrää. Terveyslautakunta teki tästä esityksen, mutta Pajusen punakynä heilui ja sen siliän tien menivät ne eurot.

Myös vanhainkotien ja palveluasumisen sekä kotihoidon henkilöstön mitoitus tulee olla tarvetta vastaava. Samoin päivähoidossa toimitaan tällä hetkellä äärirajoilla. Odotan, että kun vanhuspalveluohjelmaa valmisteleva työryhmä esittää tulevana vuonna henkilöstömitoituksen, että se vastaa sitten tarvetta, ettei lähdetä kustannussyistä tinkimään jo esityksessä alakanttiin tätä mitoitusta. Meillä on paljon kirittävää esimerkiksi Ruotsiin verrattuna, jossa on vanhusten hoivan mitoitukset aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Sosiaali- ja terveystoimen palveluketjujen parantaminen edellyttää nimenomaan henkilökuntaa, mutta myös puuttuvia laitospaikkoja - mikä täällä on jo todettu joissakin puheenvuoroissa - sekä sosiaali- ja terveystoimen tiiviimpää yhteistyötä.

Helsingin kaupungilla on paljon tehtävää työnantajana. Olen erityisen huolestunut terveyspuolesta. Kuulin juuri eilen, että Malmilta pätkätöitä tehneitä sairaanhoitajia lähti iso joukko Peijakseen, olivat odottaneet usean vuoden ajan vakinaistamista. Että tällaista tapahtuu, vaikka meillä on huutava pula sairaanhoitajista.

Koko terveydenhoidon henkilökunnan kannalta on tärkeää, että tänne palkataan nimenomaan vakituista hoiva- ja hoitohenkilökuntaa. Vuokratöitä ei tule suosia. Helsinki ei saa olla luomassa markkinoita vuokratyölle terveydenhuollossa tai sosiaalitoimessa. Vuokratyöntekijät ovat varmasti yhtä päteviä työntekijöitä, siitä ei ole kysymys, mutta työyhteisön toimivuuden kannalta ja palvelujen kehittämisen kannalta on elintärkeää, että meillä on omat työntekijät ja omilla paikoilla. Terveydenhuollon vuokratyöyrityksillä ei ole sellaista moraalia. Se on bisnestä, jossa rahastetaan ihmisten sairauden kustannuksella. Taannoin MedOne tarjosi Helsingille akuuttisairaansijoja, ja alustavan sopimuksen mukaan MedOne sitoutui olemaan rekrytoimatta Helsingin kaupungin työntekijöitä. Mutta mitä tapahtuikaan? MedOne:n rekrytoijat olivat liikkeellä jo ennen tätä oletettua päätöstä ja kyselemässä Helsingin kaupungin työntekijöitä näihin tehtäviin, joita he eivät onneksi sitten saaneet. Kilpailu on kovaa työntekijöistä. Tähän Helsingin on varauduttava.

Teen työntekijöihin liittyen seuraavan ponnen:

Sosiaali- ja terveystoimen henkilöstömitoitus on tarkistettava tarvetta vastaavaksi ja sosiaali- ja terveyslautakuntien tulee tehdä suunnitelma mitoituksen toteuttamiseksi käyttäen hyväksi henkilöstöstrategiaan myönnettyä määrärahaa.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kehuttiin laajasti palvelujen ulkoistamisen tehokkuutta. Mielestäni on perusteetonta ihannoida yksityisten yritysten tuottamia sosiaali- ja terveyspalveluja. Tutkimukset eivät tue sitä, että tuottaminen olisi edullisempaa ja edes laadukkaampaa kuin kaupungin omina palveluina. Yritykset harrastavat ns. kerman kuorintaa. Ne myyvät tuotteistettuja palveluja, johon eivät mahdu monisairaat, pitkäaikaissairaat tai varattomat potilaat ja hoivattavat. Kaikki merkit osoittavat, että kilpailutusta viedään, runnotaan vähitellen näihin palveluihin. Parhaillaan kilpailutetaan hammashoidon päivystystä. Kilpailutuksen tuloksena hankitut kauppakassipalvelut ja vanhusten ja vammaisten kuljetuspalvelut eivät toimi. Ihmiset jäävät ruoatta ja heitteille. Elikkä ehdottomasti olen sitä mieltä, että tulee omana toimintana tuottaa palvelut.

Haluan nostaa lopuksi esille vielä erittäin huolestuttavan asian. Täällä on lastensuojelusta onneksi monikin puhunut tänä vuonna. Olen huolestunut lasten kasvavasta köyhyydestä. Taustalla ovat usein vanhemmat, joiden elämänhallinta on hukassa tai he ovat työttömiä tai ovat sitten mielenterveysongelmaisia tai heillä on alkoholiongelma.

Teen ponnen tästä asiasta. Esitän ponnen, että

vuoden 2008 talousarvion valmistelun pohjaksi tehdään selvitys lastensuojelun riskiryhmistä ja varhaisen puuttumisen tehostamisesta eri virastoissa.

Tämä ponsi siksi, että pelkästään sosiaalitoimen harteille ei pidä jättää näitten perheiden tukea.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin haluan kannattaa valtuutettu Vehviläisen ponsiehdotusta.

Sosiaalitoimen ensi vuoden menomäärä on noin 2,5 % suurempi kuin tämän vuoden arvioitu käyttö. Lisäys on suurempi kuin vuosikausiin. Ongelmia tulee silti olemaan. Ne liittyvät mm. vanhusten palveluihin.

Valtuusto hyväksyi huhtikuussa yksimielisesti uuden vanhuspalveluohjelman. Ohjelman edellyttämää rakennemuutosta ei kuitenkaan ole huomioitu ensi vuoden talousarviossa. En ymmärrä, miksi valtuuston hyväksymällä strategiaohjelmalla ei ole mitään merkitystä budjettia laadittaessa. Sosiaalilautakunta yritti korjata asiaa, mutta laihoin tuloksin.

Kaupunginhallituksen käyttövaroja on käytetty sujuvien hoitoketjujen järjestämiseen, kuten tämänkin vuoden talousarviossa sanotaan. Se tuottaa ongelmia. Vuosien varrella on käyttövaroilla hankittu sekä vanhainkotipaikkoja että palveluasumispaikkoja. Tänä vuonna näillä käyttövaroilla on ostettu noin 75 paikkaa ja edellisenä vuonna hieman vähemmän. Paikat ovat olemassa ja ne tarvitsevat rahoitusta myös jatkossa seuraaviksi vuosiksi. Käytännössä tämä merkitsee, että sosiaalivirastolla ensi vuonna on noin 90 paikkaa, joille ei löydy rahoitusta tästä budjetista, ellei kaupunginhallituksen tälle vuodelle varattu määräraha käytetä kokonaan jo olemassa olevien paikkojen rahoittamiseen. Toivon, että tähän tarkoitukseen suunnatut määrärahat jatkossa siirretään suoraan sosiaaliviraston budjettiin.

Lasten ja perheiden hyvinvointi on polarisoitumassa entisestään. Se on vakava uhka pitkälle tulevaisuuteen. Täällä valtuustossa on - aivan oikein - peräänkuulutettu enemmän ennaltaehkäisevää työtä ja varhaista tukea lapsille ja nuorille, koska huostaanottojen lukumäärä koko ajan kasvaa.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2001 lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman. Ohjelmassa nostettiin lapsi- ja perhenäkökulma laajasti esiin kaupungin päätöksenteossa ja toiminnassa. Yhteisen vastuun toteuttajana oli ohjelman mukaan sosiaalivirasto, opetusvirasto, terveyskeskus, nuorisotoimi, kulttuuriasiainkeskus, liikuntavirasto ja kaupunkisuunnittelu. Nyt olisi korkea aika arvioida nykytilanne kokonaisuutenaan, ei pelkästään sosiaaliviraston näkökulmasta, miten lapsi- ja perhepoliittinen ohjelma on toteutunut ja miten ennaltaehkäisevä työ tulisi tässä ajassa linjata ja resursoida eri toiminnoissa.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Budjetti on iso kakku ja siitä keskustellaan aika samantyyppisin äänenpainoin kunkin vuoden kohdalla. Tietysti nyt tilanne ei ole niin paha kuin joitakin vuosia taaksepäin, jolloin tehtiin isompia säästöbudjetteja, jolloin tietysti tragedia oli isompi. Meillä ei ole mitään syytä tuudittautua hirveän hyvään asemaan, koska meillä on yleisesti tiedossa, että jatkuvasti kaupungin tarjoamat palvelut ovat joiltakin osin puutteellisempia kuin mitä itse kukin me täällä toivoisimme.

Poliittinen intohimo budjetissa kohdistuu yleensä kokonaismääränä melko pieneen summaan budjetin kokonaisuuteen nähden ja varsinkin pieneen summaan, jos miettii vaikka joidenkin tiettyjen alojen budjettiylityksiä, jotka tuntuvat vuodesta toiseen olevan samantyyppisiä. Viittaan nimenomaan terveys- ja sosiaalipuolen kokonaisylityksiin.

Mielestäni on kohtuutonta ajatella sillä puolen ?, että näillä hallinnonaloilla olisi tehty huonoa työtä, vaan kysymys on siitä, että tänä päivänä suomalaisessa yhteiskunnassa ja Helsingissä näihin palvelusektoreihin kohdistuu paljon enemmän paineita kuin mitä ehkä olemme osanneet aina ennakoida. Ja kun ne meidän tavoitteemme ylittyvät, niin silloin valtuuston budjetin ohjausvaikutus tietysti pienenee. Olen ollut huolissani, että monena vuonna on jouduttu tekemään, esimerkiksi sosiaalipuolella säästötoimenpiteitä, jotka ovat vieneet budjettiohjaavuutta myös niiden alueiden kohdalta väärään suuntaan, joissa on pysytty omassa budjetissa, mutta jouduttu lainaamaan sen raamin sisällä rahaa paikasta toiseen. Sen johdosta mielestäni on ollut traagista, että meillä on ollut vääriä lähtölukuja, vaikkapa päivähoidon puolella lasten kokonaismäärissä, mikä on sitten taas kompensoitunut johonkin toiseen paikkaan. Suurimmat ongelmat tunnetusti liittyvät etenkin terveyden- ja sosiaalihuollon hoitoketjujen väliin, missä voi olla jollakin tavalla tarkoituksenmukaista tehostaa hallintoa, vaikkapa sosiaalipuolella niin, että sitten potilaita ei siirry niin tiuhaan tahtiin heidän puolelleen, mutta ne jäävät sitten terveyspuolella jonnekin. Vaikka kenenkään tarkoitus ei ole aiheuttaa kokonaismenoja, tämä meidän tarkka sektorikohtainen budjettivastuumme ja raamipolitiikkamme välillisesti johtaa siihen, että tehdään kaupungin kannalta huonoa politiikkaa. Budjetin laatijoina tässä yhteydessä meidän pitäisi aina muistaa, että meidän pitäisi tehdä siinä määrin realistisia budjetteja. Uskon, että nyt on taas yritetty. Mutta pelkään pahoin, että tältä osin aina ei onnistuta.

Ja kun aina puhutaan HUSin ylipaikkaongelmista, millä on iso budjettikuvio, niin viime kädessä palaudutaan siihen, että viime vuosina on vähennetty akuuttisairaanhoidon paikkoja siinä määrin, että jonnekin ne ihmiset kasaantuvat ja nyt he kasaantuvat paikoille, jotka ovat Helsingin kannalta kovin kalliita ja potilaiden kannalta hankalia. Heidän kuntoutumisensa useissa tapauksissa viivästyy ja se on siltä osin epäinhimillistäkin. Kaikella tällä haluan sen sanoa, että nyt kun oli tämä viimeinen MedOne -jupakkakin, missä terveyslautakunta hyvässä tarkoituksessa pyrki tekemään hyvän ratkaisun - joka mielestäni ei ollut toteuttamiskelpoinen, koska sitä kilpailutusta tuossa tilanteessa ei voinut ohittaa ja toisaalta mielestäni se ei ollut tarkoituksenmukaista eikä terveyslautakunnan omankaan pyrkimyksen mukaista pysyvästi sitä yksityistää - niin päädyttiin lopulta pattitilanteeseen, missä päätettiin, että kaupunki lisää omaa toimintaa. Siinä on taas edessä nämä ongelmat - mitkä täällä hyvin tuli terveyslautakunnan puheenjohtajan puheessa esiin - että jos ei saada omia työntekijöitä riittävän rivakasti, niin sitten loppujen lopuksi se jää hurskaaksi toiveeksi, että me toteutamme jollakin lailla ja nykytilanne saattaa jatkua.

Meidän on pakko avata tätä kakkua jostain päästä ja nyt olemassa olevan budjetin sisällä se tapahtuu niin, että osoitetaan nimenomaan budjetissa olevia hoitoketjujen hoitamiseen tarkoitettuja rahoja sekä henkilöstöpoliittisen ohjelman toteuttamiseen tarkoitettuja rahoja juuri näitten rekrytointiongelmien ratkaisemiseen, joista viime kädessä tässä ongelmassa on kyse.

Minulla on tähän liittyvä ponsiesitys:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää, voisiko terveys- ja sosiaalialojen rekrytointiongelmia korjata esimerkiksi palkkaamalla näihin aloihin erikoistunut rekrytointiasiamies, luomalla vaikeimmin täytettäviin tehtäviin palkan kannustelisiä ja työntekijän kannalta nykyistä joustavampia työaikamalleja ja aktivoimalla pääkaupunkiseudun kuntien näiden alojen rekrytointiyhteistyötä.

Sitten minulla on vielä toinen ponsi, joka liittyy terveydenhuoltoon sekin. On ihan selvä, että edelleen tänä päivänä terveyskeskuksiin on vaikeampi saada palveluita toisilla alueilla kuin toisilla. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Yritin viime viikolla - tai kaksi viikkoa sitten - saada sinnikkäästi aikaa terveyskeskukseen keuhkoputkentulehdusta varten vaatimieni lääkkeitä, mutta jouduin itsekin turvautumaan yksityisiin palveluihin kolmen päivän yrittämisen jälkeen. Kun vertailin sitten muiden kollegoidenkin täällä kokemuksia siitä, miten aikoja keskisellä tai läntisellä alueella saa, niin kyllä nämä erot mielestäni selkeästi ovat edelleen alueellisia.

Siksi minulla on tämäntyyppinen ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että eri alueiden terveyskeskuspalvelujen saatavuuserot tasoitetaan.

Tämä terveyspalveluista.

Lyhyesti vielä sisäisistä vuokrista, jotka nousivat äskettäin lehdissä taas esiin.

Koen, että järjestelmä on sinänsä kannatettava. Se tekee nämä vuokrajärjestelmät läpinäkyviksi. Me syyllistymme budjettisuunnittelussa jatkuvasti siihen virheeseen - joka lehtijutussa mielestäni hyvin tuli esiin - että emme huomioi kiinteistökulujen nousua tosiasiallisesti eri hallinnonalojen tehtävien suorittamisessa ja vaikka usein budjetista päättävinä ajattelemme, että budjetti pysyy samana tai ehkä hiukan nousee, niin tosiasiassa toimintarahat pienevät, koska vuokran nousuja ei ole huomioitu vastaavasti budjetin menopuolella per hallintokunta. Tulopuolella ne on laskettu, ja siitä sitten se yhtälö ikään kuin kertaantuukin. Kun tehostamme hallintokuntaisia vaatimuksia, niin samalla kun tehostetaan kiinteistöviraston tulostavoitteita, meidän pitäisi muistaa, että jos se tapahtuu meidän omien hallintokuntiemme selkänahasta, se on tehtävä tietoisesti, että silloin ollaan leikkaamassa, jos ei vastaavasti nosteta sitä rahasummaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Henkilökohtaisesti olen keksinyt hyvin vähän ilon aiheita Helsingin vuoden 2007 talousarviosta, nimenomaan sosiaalitoimen näkökulmasta. Budjettineuvotteluissa onnistuttiin paikkaamaan budjetin ennustettavissa olevia vajeita vain tyydyttävästi. Olen kuitenkin siinä mielessä hyvässä asemassa, että voin vaikuttaa sosiaalitoimen asioihin vielä lautakunnan jäsenenä. Mutta valitettavaa tässä on, että tämä budjetin vajavaisuus kaatuu nimenomaan sosiaalipuolelle.

Valtuuston tämän ja ensi vuoden strategioihin kuuluu painopisteenä syrjäytymisen ehkäiseminen. Valtuustossa on myös useaan otteeseen painotettu ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä. On myös ääneen kysytty, mitä tuo ennaltaehkäisevä työ on. Yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa. Vielä vaikeampaa on kohdistaa asiaan jotain tiettyä määrärahaa.

Haastankin kaikki hallintokunnat miettimään, mitä ennaltaehkäisevä toiminta voisi olla juuri heidän oman hallinnonalan kohdalla erikseen ajatellen lapsia, nuoria, heidän vanhempiaan sekä vanhuksia. Ja jotta en aina osoittaisi sormella muita ja odottaisin jonkun muun tekevän asian hyväksi jotakin, toivon, että Helsingin kaupungin kaikki varteenotettavat hallintokunnat kirjoittaisivat ensi vuoden toimintakertomukseen osion, jossa mainitaan ne toimet, joita se on itse toteuttanut syrjäytymisen ehkäisyn ja sosiaalisesti eheän kaupungin hyväksi.

Poliitikoilta vaaditaan tiettyä herkkyyttä tunnistaa, mitkä näitä ennaltaehkäiseviä toimia voisivat olla ja herkkyyttä huomata, että ne eivät aina pysy samoina. Siksi on myös tärkeää, että politiikassa on mukana eri-ikäisiä ihmisiä ja on myös tärkeää, että politiikan toimijat vaihtuvat ajoittain, jotta kosketus arkeen säilyisi.

Olin itse aloittaessani sosiaalilautakunnassa vakuuttunut mm. puistoruokailun tärkeydestä. Olin nähnyt asian itse, niitä nälkäisiä lapsia, jotka eivät olleet lastensuojelun piirissä, niitä väsyneitä vanhempia, jotka tulivat puistoon siksi, että siellä oli ohjelmaa, vanhempia, jotka jaksoivat leikkipuistosta lähtiessään hieman paremmin ja vanhempia, joille ilmainen puistoateria tarkoitti mahdollisuutta ostaa lapsille jäätelöä. Nyt monta vuotta myöhemmin en, rehellisesti sanottuna, ole asiasta enää niin varma. Toisaalta lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt, joten varmasti puistoruokailulle on edelleenkin muutakin kuin sosiaalista tilausta. Lisäksi vanhemmat ovat kesäisin usein töissä suuren osan siitä ajasta, jonka lapsi on lomalla. Puistoruokailu sujuvoittaa varmasti monen koululaisen arkea ja vanhemmilla on vähempi huolta lapsesta, kun tietää tämän menevän puistoon ainakin osaksi päivää ja syömään siellä. Lapset ja vanhemmat ovat myös osoittaneet mieltä puistoruokailun säilyttämisen puolesta.

Sosiaalilautakunnan enemmistöllä on ollut vilpitön halu säilyttää tämä perinne. Kaikille osapuolille uuvuttavaa siinä on ollut siitä käytävä jokavuotinen taisto. Siksi olenkin iloinen siitä, että budjettineuvotteluissa on varattu määrärahoja puistojen kesätoiminnan turvaamiseksi. Missään tapauksessa sosiaalilautakunta ei ole kuitenkaan koskaan halunnut säilyttää puistoruokailua lastensuojelun tai päivähoidon kustannuksella. Lastensuojelun, päivähoidon ja koko sosiaalitoimen budjetin riittävyydestä huolehtiminen kuuluu koko valtuustolle. Sosiaalitoimen budjettia ei varmasti yksi puistoruokailu kaada tai nosta. Määrärahojen niukkuus on kuitenkin vaikeuttanut ennaltaehkäisevien toimien toteuttamista lastensuojelussa. Lastensuojelussa on kuitenkin vankkoja käsityksiä siitä, mitä nämä ennaltaehkäisevät toimet voisivat olla. Niistä on mainittu mm., että kotipalvelun vakanssit tulisi täyttää ja vanhempia tulisi tukea vahvistamalla sosiaalityötä ennen kuin perheiden tilanteet kärjistyvät.

Halusin tässä talousarvion käsittelyn yhteydessä kiinnittää huomiota myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten asemaan. Haluan tästä asiasta esittää myös ponnen.

Esitän, että

hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että nuoriso- ja koulutoimessa kehitetään toimintamalleja ja yhteistyöverkostona kolmannen sektorin kanssa maahanmuuttajataustaisten lasten läksypiirien järjestämiseksi.

Tarkoituksena läksypiiritoiminnassa on pyrkiä tukemaan erityisesti sellaisten maahanmuuttajataustaisten lasten koulun käyntiä, joiden vanhemmat eivät itse siihen pysty mm. kielitaidon puutteen vuoksi.

Tampereen kaupungilta on varmasti mahdollisuus pyytää neuvoja hyvien käytäntöjen toteuttamiseksi, sillä Tampereella maahanmuuttajataustaisten lasten läksypiiritoiminta on vakinaistettu. Läksypiirien vetäjinä ovat toimineet opiskelijat. Samaa voisi myös kokeilla Helsingissä. Toimintaan tarvittavista tiloistakaan ei luulisi olevan puutetta alueelle, jossa toiminnalle voisi olla suurin tilaus. Kaupungin vuokrataloissa on todennäköisesti kerhotiloja vajaakäytössä ja asukastaloja on runsaasti esimerkiksi Vuosaaren alueella. Läksypiirit voisivat kaiketi luontevasti toimia myös koulujen tiloissa koulupäivän päätteeksi.

Olen vuoden 2007 talousarvion yhteydessä tehnyt talousarvioaloitteen kulttuurientuntemuskoulutuksesta. Kaupunginhallituksen vastauksessa aloitteeseen todetaan, että aloitteen mukaisen koulutuksen tarve on kaupungissa tunnustettu ja se on osin jo aloitettu. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota maahanmuuttaja- ja kotouttamisasioiden neuvottelukunnan aloitteen johdosta antamaan vastaukseen, jossa mainitaan mm., että neuvottelukunnan käsityksen mukaan kaupungin tulisi järjestää systemaattista täydennyskoulutusta maahanmuuttaja- ja yhdenvertaisuusasioista. Koulutustarvetta on myös maahan muuttoon liittyvän lainsäädännön osalta.

Suhtaudun periaatteessa myönteisesti maahanmuuttopoliittisen osaston perustamiseen Helsingin kaupunkiin. Maahanmuuttajiin ja siihen liittyvät kysymykset ansaitsevat huomiota. Maahan muuton myötä kaupunkilaisten palvelujen tarpeet muuttuvat ja kysyntää syntyy myös sellaisille palveluille, joita aikaisemmin ei ole ollut. Olen kuitenkin huolissani siitä, että maahanmuuttopoliittinen osasto kuuluu syntyneen pelkästään Helsinkiin perustettavan kemikaaliviraston ja sen myötä tulevan työvoiman tarpeisiin ja oletettuihin toiveisiin.

Maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa ja toimenpiteissä ei kuitenkaan tule unohtaa maassa jo asuvia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä ja heidän perheenjäseniään. Unohtaa ei myöskään sovi sitä tosiseikkaa, että Suomeen ja Helsinkiin muuttaa jatkuvasti työvoimaa myös pienipalkkaisiin töihin. Myös näillä ryhmillä on erityistarpeensa. Heidän maahan muuttonsa muokkaa yhteiskuntaa enemmän kuin kemikaaliviraston työntekijät ikinä. Heidän kohtelunsa ja osallisuutensa tai osattomuutensa yhteiskunnassamme muokkaa myös voimallisesti sitä henkistä ilmapiiriä, johon myös nuo tavoitellut korkeasti koulutetut hyväpalkkaiset työntekijät asettuvat.

Lopetan tähän, koska aika meni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ajattelin puhua lastensuojelusta, ja olen kovin yllättynyt siitä, että täällä moni muukin on käyttänyt muutaman sanaisen jos toisenkin lastensuojelun tiimoilta.

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka vastoin parempaa tietoa eivät ole aivan vakuuttuneita siitä, että nämä ennaltaehkäisevät toimet ja avohuollon tukitoimet ovat kovin tuloksellisia ja toimivia. En usko, että leikkipuistoruokailu tai siivouspalvelu estäisi vanhempia käyttämästä päihteitä. Alkoholi ja muut huumausaineet, yleensä myös sekakäyttö, ovat valitettavan usein lastensuojeluperheiden perimmäisenä ongelmana. Kuten kaikki tiedämme, lasten pahoinvointi on lisääntynyt, ei pelkästään täällä Helsingissä, vaan myös muualla. Helsingissä tehtävien huostaanottojen määrä ja myös kiireellisesti huostaan otettavien lasten määrä kasvaa jatkuvasti. Olemme lähes voimattomia perheiden ongelmien edessä.

Täällä on peräänkuulutettu yhteistyötä. Mutta vaikka sitä yhteistyötä eri viranomaisten, kodin, koulun, sosiaalitoimen välillä on tiukennettu, emme edelleenkään ole päässeet tavoitteeseemme ja kääntäneet lastensuojelun kustannuksia ja asiakkuuksia selvään laskuun.

Helsingin sosiaalitoimea on perinteisesti pidetty kalliina muihin Suomen kuntiin verrattuna. Todellisuudessa kustannuksissa on monilla sosiaalitoimen alueilla selvästi lähestytty viisikko- ja kuusikkokuntien keskiarvoja. Lastensuojelu on toki edelleen murheenkryynimme ja siellä kustannukset käyttäytyvät toisella tavalla.

Me kaikki tiedämme, kuinka tärkeää lasten ja nuorten hyvinvointi on, mutta nyt kuitenkin keskustellaan rahasta. Lastensuojelu on kallista ja helsinkiläinen lastensuojelu on erittäin kallista. Syitä on monia. Kaikki tuntevat metropoli-ilmiön ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Meillä on täällä paljon enemmän huumeita, rikollisuutta, alkoholismia ja muuta syrjäytymiseen johtavaa kuin naapurikunnissa, esimerkiksi Espoossa tai sitten tuolla vähän kauempana. Tämä ei kuitenkaan yksin mielestäni selitä lastensuojelun kalleutta. Helsingissä huostaanotot tapahtuvat selvästi myöhemmin kuin muualla maassa. Meillä siis huostaan otetaan teini-ikäisiä lapsia. Usein meillä huostaanottoa edeltää pitkä, joskus jopa vuosia kestänyt lastensuojelun asiakkuus. Vuosien aikana on perheissä pyritty ennaltaehkäisevien tukitoimien avulla säilyttämään lapsen kannalta hyväksyttävät ja sopivat elinolosuhteet. Lapsi on saattanut olla jo sijoitettuna tukiperheeseen tai lastenkotiin nk. avohuollon tukitoimena, mutta palautuu kuitenkin sen jälkeen kotiin. Vanhemmat saavat siis mahdollisuuden toisensa jälkeen. Usein edellä mainitsemani ennaltaehkäisevät tukitoimet ja avohuollon tukitoimet osoittautuvat tuloksettomiksi tai riittämättömiksi ja ponnisteluista huolimatta ajaudutaan huostaanottoon. Monesti tässä vaiheessa ollaan jo myöhässä, ei myöhässä järjestelmän kannalta tai sosiaalitoimen kannalta, vaan myöhässä lapsen kannalta. Vuosi on nimittäin lapsen elämässä aika pitkä aika ja jos puhutaan useista vuosista, niin se on erittäin pitkä aika. Lapsuuden vaihtuessa murrosikään, saattaa huostaan otettavalla nuorella olla jo liuta omia ongelmia, alkoholismia, huumeiden käyttöä jne. ja ne ongelmat pahimmassa tapauksessa johtavat myöhemmin oman perheen kohdalla uusiutuvaan lastensuojeluasiakkuuteen. Näitä perheitä meillä tällä hetkellä Helsingissä on, eli perheissä on ikään kuin periytynyt tämä lastensuojelun asiakkuus.

Laitospainotteisuus on toinen Helsingin lastensuojelua vaivaava ongelma. Perhesijoitus jää monen lapsen kohdalla haaveeksi, koska perheitä on liian vähän. Tämä on monitahoinen ongelma. Enkä todellakaan halua väittää, että olisin löytänyt siihen tässä ja nyt ratkaisun. Myöhään tapahtuvat huostaanotot ovat kuitenkin yhtenä selityksenä taustalla. Murrosikäisen nuoren perhesijoitus on hankalampaa kuin pienten lasten. Sen kaikki varmaankin allekirjoittavat. Myöhäisessä vaiheessa huostaan otetulla lapsella saattaa olla jo monta omaa erityistä tukea kaipaavaa ongelmaa.

Olen henkilökohtaisesti hiukan pettynyt ensi vuoden budjettiin nimenomaan lastensuojelun osalta. Mielestäni lastensuojeluun kohdennettavia varoja tulisi suunnata erityisesti mahdollisimman aikaiseen ja riittävän perusteelliseen arviointiin. Jo lastensuojeluasiakkuuden alussa olisi tärkeää arvioida perheen tilanne perusteellisesti. Arvioinnilla tulisi vastata seuraaviin kysymyksiin: onko ongelma tilapäinen ja onko perhettä tukemalla mahdollisuus turvata lapsen elinolot kotona vai onko ongelma pysyvä ja vaarantaako se mahdollisuudet lapsen turvalliselle kasvulle ja tulisiko edetä suoraan huostaanottoon?

Lastensuojelulaki on nyt juuri uudistumassa. Uuden lain henki on aikaisempaa voimakkaammin lasten etu. Mielestäni Helsingissä tulisi tehdä nykyistä nopeampia ratkaisuja lastensuojelussa. Välihuuto!) Oikeaan paikkaan otto. Vanhempien saamat lukuisat ja toistuvat mahdollisuudet ja heidän etunsa ei missään olosuhteissa saa ajaa lapsen edun edelle. Varhainen puuttuminen on tärkeää. Mutta varsinaista tietoa eri toimintojen tuloksellisuudesta on kuitenkin vähän. Vuoden kuluttua käsittelemme jälleen uutta budjettia. Toivon, että meillä on silloin hiukan mututuntumaa enemmän tietoa lastensuojelusta.

Teenkin aiheesta seuraavan ponsiesityksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaalivirasto arvioi avohuollon ja ennaltaehkäisevien tukitoimien tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Lisäksi kaupunginvaltuusto edellyttää, että ensi vuoden aikana laaditaan suunnitelma lastensuojelun asiakkaiksi tulevien perheiden alkuvaiheen arvioinnin tehostamiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi kannatan valtuutettujen Rädyn ja Koskisen tekemiä toivomusponsia.

Nyt käsiteltävänä oleva talousarvion lopputulos näyttää ihan kohtuulliselta tilanteessa, jossa liikelaitosten tulokset, erityisesti Helsingin Energian, otetaan siihen mukaan ja tuloutetaan viime vuosia vastaava määrä niiden voitoista kaupungin kassaan. Taloussuunnitelmapuolella näkee todellisen tilanteen ja sen, kuinka vaikeassa tilanteessa oikeasti olemme. Erityinen huomio kiinnittyy siihen, että melkein kaikilla hallinnonaloilla menopuoli kasvaa, kun taas tulopuoli pienenee. Tämä viittaa siihen, että kaupunkikonsernissa on edelleen rakenteellisia virheitä, jotka aikaansaavat tämän yksipuolisen ja huonon kehityksen. Tämä tilanne tulee pikaisesti selvittää ja korjata oikeansuuntaiseksi.

Tätä talousarviota ja suunnitelmaa tehtäessä elämme poikkeuksellisen muuttuvassa ja liikkuvassa ajassa. Pääkaupunkiseudun yhteistyö on tiivistynyt, mikä on pelkästään myönteinen asia. Toivoisin pääkaupunkiseudun yhteistyön etenevän vieläkin nopeammin konkreettisiin päätöksiin. On ilmiselvää, että näissä pääkaupunkiseudun neuvotteluissa Helsingillä ei ole kaikkein helpoin tilanne johtuen asemastaan koko alueen kiistattomana keskuskaupunkina. Tästä väistämättä seuraa, että työttömyydestä, syrjäytymisestä, päihdeongelmista, asunnottomuudesta, asuntojen korkeista hinnoista - lista olisi vaikka kuinka pitkä - johtuvat ongelmat kasautuvat tänne ja juuri näitä ongelmia ja velvoitteita pitää jakaa koko pääkaupunkiseudun kesken. Toisaalta täällä on monia asioita hoidettu paremmin, monipuolisemmin ja laadukkaammin kuin muualla. Sekin puolestaan saattaa tuoda Helsingille ongelmia. Esimerkkinä mainittakoon runsas ulkokuntalaisten lukionuorten koulunkäynti kouluissamme. Juuri tällaisen konkreettisen, meille kalliin ja epäoikeudenmukaisen tilanteen korjaamiseksi toivoisin omilta neuvottelijoiltamme erittäin tiukkaa ja nopeaa aikataulua painottavaa asennetta, jotta omat nuoremme eivät ole ulkokuntalaisia huonommassa asemassa pyrkiessään II asteen koulutukseen sekä että saamme korvauksen ulkokuntalaisten koulunkäynnistä. Työpaikka-yliomavaraisuus aiheuttaa taas sen, että täällä käydään töissä, mutta verot maksetaan muualle.

Helsingin kaikkein suurin ongelma näkyy selvästi tästä talousarviosta ja sehän on tuloverokertymän huono nykytilanne ja sen kehitysennuste. Tämän suunnan korjaamiseksi veropohjaa on vahvistettava kaikin tavoin.

Elinkeinoelämän perustoimintaedellytyksiä tulee kaikilla toiminnan aloilla parantaa ja siten tukea yritysten sijoittumista Helsinkiin. Maankäytön ratkaisuilla, palvelutarjonnalla, turvallisuudella ja viihtyvyydellä tulee luoda elinkeinoelämälle hyvät ja kilpailukykyiset toimintaympäristöt myös kansainvälisesti. Tässä yhteydessä kysynkin apulaiskaupunginjohtaja Korpiselta, mikä on tilanne SOK:n pääkonttorin suhteen, jääkö se Helsinkiin vai muuttaako se Vantaalle?

Helsinki tarvitsee lisää veronmaksajia ja nuoria lapsiperheitä. Täällä asuminen ja tänne muuttaminen tulee tehdä houkuttelevaksi ja kustannuksiltaan mahdolliseksi. Talousarvion suunta on näissä äsken mainituissa oikea.

Satamalta vapautuvat alueet tuovat mahdollisuuden aivan uudenlaiseen innovatiiviseen ja monimuotoiseen kaupunkisuunnitteluun ja asuntotuotantoon. Taloudellisesti on erittäin tärkeää, että onnistutaan luomaan omaleimaisia, persoonallisia, muuntautumiskykyisiä ja viihtyisiä kokonaisuuksia elinkaariajatteluun perustuen. Uusilla ratkaisuilla tulee luoda väljyyttä hajauttamatta yhdyskuntarakennetta niin kerrostalo- kuin pientaloalueilla. Edellä mainitun toteuttamiseksi kaavat tulee jatkossa tehdä yksityiskohtaisemmiksi ja tiukemmiksi, jotta lopputulos on korkealaatuinen ja kaavan tarkoitus todella toteutuu. Kokonaistaloudellisesti tämä on varmasti kannattavampaa kuin väljien ja halvempien kaavojen teko. Valtio on todennäköisesti korottamassa reilusti kiinteistöjen verotusarvoja, mikä tulee rasittamaan erityisesti helsinkiläisiä veronmaksajia. Siksi kaupungin linja olla nostamatta kiinteistöveroa on ehdottomasti oikea. Alentaminen pikemminkin saattaisi olla paikallaan.

Kaupungin omien investointien määrä tässä talousarvioesityksessä on korkea ja siinä toivoisi pystyvän saamaan säästöjä aikaan.

Korostan - taas tässäkin yhteydessä - sitä seikkaa, että on joustavampaa ja pitkäjänteisempää ajattelua suunnitella päiväkodit, ja miksei vanhusten palveluyksiköitäkin, kerrostalojen kivijalkaan kuin omiksi pientaloiksi. Näin toimien meille ei jää käsiin vääriä yksiköitä väärissä paikoissa tilanteiden alati muuttuessa. Yksityisiä senioritalotontteja tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän ja niitä tulee kaavoittaa pikaisesti lisää. Niiden kysyntä kasvaa huikeaa vauhtia ja on kaupungin kannalta viisasta, että kaupunki vastaa tähän tarpeeseen.

Budjettineuvotteluissa talousarvioon lisätyt muutokset ovat kaikki kannatettavia, erityisesti psykiatrien määrän lisäys ja kotihoitotuen Helsinki-lisän korotus. Kotihoidontuki on kaupungille huomattavan paljon päiväkotilaitospaikkaa edullisempi tapa hoitaa pienten lasten hoito. Siksi ehdotan, että jatkossakin kotihoidontuen Helsinki-lisää korotetaan. Uskon vahvasti, että tämä saattaisi olla erittäin hyvä ja varteenotettava keino houkutella nuoria lapsiperheitä Helsinkiin. Tiedämme kaikki täällä olijat, että ilman nuoria lapsiperheitä Helsinki ei pysy elinvoimaisena kaupunkina.

Esitän seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään talousarvion vuodeksi 2007 ja talousarviosuunnitelman vuoksi 2007 - 2009 kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta selvittämään mahdollisuuksia korottaa kotihoidontuen Helsinki-lisää yhtenä keinona nuorten lapsiperheiden houkuttelemiseksi asumaan Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Heti kärkeen kannatan valtuutettu Walldén-Pauligin tekemää pontta ja täällä aikaisemmin valtuutettu Molanderin tekemää pontta.

Toteaisin, että jälleen kerran voimme ilolla todeta, että valtuuston suuri enemmistö on ollut sitä mieltä, että budjetista pitää sopia järjestetysti hyvässä järjestyksessä ja mahdollisimman yksimielisesti. Juuri yksimielisyys tuo sen voiman tähän, mitä tähän tarvitaan. Me emme tarvitse enää niitä repiviä riitoja, joita joskus kauan aikaa sitten budjettien ympärillä käytiin, tosin silloin oli käytössä käteviä konsteja, joilla saatiin asiat hoidettua haluttuun suuntaan, nimittäin määräenemmistö- ja määrävähemmistösäännökset. Kun niitä ei enää ole, niin saman tien voidaan sopia laajastikin tästä asiasta. On parempi saada pikkuisen laihempi sopu kuin lihava riita näissä asioissa. Kyse on kuitenkin kaupunkilaisten palveluista ja kaupungin kokonaisedusta.

Kolmas sektori on erittäin tärkeä toimija monellakin eri alalla. Sen aikaansaannoksia on monissa puheenvuoroissa peräänkuulutettu, tai oikeastaan niihin on kiinnitetty huomiota myönteisellä tavalla.

Kun huippujen, kysyntähuippujen, palveluhuippujen leikkaamiseen, erilaiseen yhteistyöhön ja kansalaislähtöiseen toimintaan kolmas sektori on erinomainen toimija, niin teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavan budjetin valmistelussa otetaan paremmin huomioon kolmannen sektorin avustustarve erityisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-aloilla.

Pääsinkin siitä sitten liikuntapuolelle.

Liikunnan sosiaalistavaa vaikutusta, sen merkitystä lapsille ja nuorille ja toisaalta sen korkeita kustannuksia, ei sovi mitään näistä vähätellä.

Teenkin seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että liikuntaseurojen tuen taso varmistetaan riittävälle tasolle vuosien 2008 ja 2009 budjetteja valmisteltaessa.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensimmäiseksi kannatan valtuutettu Rantasen kahta ponsiesitystä, joista ensimmäinen käsitteli rekrytointia ja sen parantamista liittyen tähän täällä tänään paljon keskusteltuun hoitoketjun toimivuuteen ja terveys- ja sosiaalipuolen yhdessä toimimiseen.

Kannatan myös valtuutettu Rantasen tekemää toista ponsiesitystä, jossa vaadittiin, edellytettiin toimenpiteitä terveyspalveluiden alueellisen tasa-arvoisuuden parantamiseksi.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Varsinaisesti ajattelin sanoa muutaman sanan, en niinkään budjettikokonaisuudesta, vaan kulttuuri- ja kirjastolautakunnan osalta.

Täällä on tullutkin jo esiin, että kirjaston hankintamäärärahat nousevat tässä budjetissa, kuten ne nousivat myös edellisessä. Ensi vuodelle kirjaston hankintamäärärahat ovat 4,5 euroa asukasta kohden. Tämä on aika paljon alle koko Suomen keskiarvon. Mutta on kuitenkin myönteistä, että nämä hankintamäärärahat kasvavat ja että tällä valtuustokaudella Helsingin on mahdollista saavuttaa melko helpostikin se 5 euron tavoite, josta on pääkaupunkiseudun yhteistyössä sovittu. Ja tietenkin pääkaupunkiseudun kirjaston käyttäjät saavat 5 eurolla vastinetta rahoilleen, kun meillä on toimiva yhteinen järjestelmä, jossa kirjaston käyttäjät voivat saada lainattua aineistoa myös naapurikuntien kirjastoista.

Ryhmien välisissä neuvotteluissa kirjastotoimeen lisättiin määräraha sitä varten, että kirjaston niistä työntekijöistä, jotka tekevät poikkeuksellisen lyhyttä työviikkoa ja jotka kuuluvat myös ryhmään, josta täällä on jonkin verran tänään keskusteltu eli kunnan hyvin pienipalkkaiset naistyöntekijät. Heidän työaikansa pidentämiseen ja vastaavaan palkkansa korottamiseen lisättiin määrärahaa neuvotteluissa. Tämä on tietenkin hyvin myönteinen asia.

Tässä budjetissa kirjaston osalta sen sijaan ei näy se tässäkin valtuustosalissa paljon keskustelua ja jopa innostusta herättänyt suunnitelma saada Helsinkiin toimiva keskustakirjasto, sellainen, joita esimerkiksi muiden Pohjoismaiden pääkaupungeista löytyy tai tulee pian löytymään. Ja ehkä vaan tulevaisuuden evästyksenä - täällä aikaisemmin todettu seikka - että jos Helsinki haluaa keskustakirjaston, uskon, että Helsingille se olisi erittäin hyvä asia, lisäisi kaupunkimme vetovoimaisuutta, niin tämän hankkeen aikanaan tulee kasvattaa kirjastotoimen määrärahoja siten, että paikallisista lähiökirjastoista tämän kirjaston vaatimaa määrärahaa ei tule ottaa.

Valtuutettu Hellström mainitsi jo vihreiden ryhmäpuheenvuorossa, että kulttuuriavustukset ryhmien välisissä neuvotteluissa jonkin verran nousivat. Tämä on ehdottomasti hyvä asia. Kulttuuri ei ole kaupungissamme mitään ylimääräistä, josta voitaisiin tinkiä. Jos ajattelemme sitä, minkälaista kaupunkia haluamme, mitä ihmiset tarvitsevat, kulttuuria, toisia mahdollisia tapoja ajatella, henkistä hyvinvointia - joka myös vaikuttaa terveyteemme. Kulttuurin käyttäjät pysyvät pidempään terveinä kuin ne, jotka eivät käytä kulttuuria - niin silloin on huolestuttava se todellisuus, että itse asiassa kun rahan arvo koko ajan alenee, jos kulttuurimäärärahat pysyvät samalla tasolla, niin kulttuuriin käytettävä raha vähenee. Joten kulttuuriavustuksiin lisätty summa on täten erittäin perusteltu. Yksi mahdollinen käyttökohde on Helsingissä avattava uusi teatterinäyttämö, Helsinginkadulla Kino-Helsinki, jonka ryhmäteatteri on hankkinut käyttöönsä, mutta jossa myös muut teatterit tulevat esiintymään.

Tässä kohtaa tulevaisuudesta sen verran, että kulttuuripuolella - kuten valtuutettu Hellström ryhmäpuheenvuorossaan totesi - teatterilain piirissä olevien teattereiden osalta teatteriavustukset tulevat kasvamaan vuodesta 2008 eteenpäin. Silloin on erittäin tärkeää, että kaupunki huolehtii omistaan eli siitä, että lain ulkopuolella olevat teatterit, vapaakulttuuritoiminta, projektit ja festivaalit eivät jää jälkeen, vaan että myös niiden avustuksia kasvatetaan. Kulttuuritoimen osalta yksi hyvin jo pitkälle valmisteltu suunnitelma koskee taideoppilaitoksia, sitä, että taideoppilaitosten avustusjärjestelmä voitaisiin uusia siten, että taideopetuksen alueellinen tarjonta tulisi nykyistä paremmaksi eli että taideopetusta tarjottaisiin niillä alueilla missä sitä on nyt lapsia kohden vähemmän tarjolla. Tämän uudistuksen yhteydessä olisi myös tarkoitus päästä siihen, että taideoppilaitosten lukukausimaksut Helsingissä laskisivat, koska selkeästi tällä hetkellä nämä maksut ovat muuta pääkaupunkiseutua tai muuta Suomea huomattavasti korkeammat.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja.

Vähän varsinaisen aiheeni ulkopuolelta - (Puheenjohtajan välihuomautus.) - esitän ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että naisvaltaisten työvoimapulasta kärsivien alojen rekrytointiongelmia pyritään parantamaan myös palkkauksellisin keinoin.

Fru ordförande.

Först av allt understöder jag ledamoten Dahlbergs kläm som hon framförde i sitt anförande.

Egentligen så ska jag tala om boendekostnader som är vårt största problem. På helt rätt sätt har man ju i budgetboken beaktat vilket problem boendekostnader kan vara med tanke på vår skattebas som också ledamoten Wallden-Paulig tog upp här och där det sägs att en ordentlig närings- och bostadspolitik behöver vi för att kunna råda bot på det här och en del av bostadspolitiken är då uttryckligen att också se till att boendekostnaderna inte stiger och därför kommer jag att föreslå en kläm som har att göra med fastighetsskatternas tomtvärden.

Asumiskustannukset - rouva puheenjohtaja.

Budjettikirjassa kannetaan huolta siitä, että se on myös veropohjaan vaikuttava asia. Sivulla 16 sanotaan suoraan, että "veropohjaa on pyrittävä vahvistamaan elinkeino- ja asuntopolitiikan keinoin." Hyvään asuntopolitiikkaan kuuluu monta asiaa. Meillä on Helsingissä hyvä asunto-ohjelma. Meillä on myös hyvin kunnianhimoinen kaavoitusohjelma. Kaikki nämä ovat hyviä asioita.

Mutta sitten sen lisäksi kaupungin pitäisi tehdä kaikkea, jotta vastikkeisiin ja vuokriin ei tulisi ylimääräisiä korotuspaineita, ainakaan sellaisia, joita voitaisiin välttää. Sellainen uhka on nyt selkeästi edessä. Verohallitus on ilmoittanut - tai tiedetään etukäteiskeskustelun perusteella - että joulukuussa verohallitus tuntuvasti - pitkästä aikaa - joutuu korottamaan Helsingin tonttihintoja, tonttiarvoja, jotka ovat kiinteistöverotuksen pohjalla. Varovaisesti ennakoiden tämä saattaa korottaa perittyjä kiinteistöveroja huomattavasti. Tästä on maininta budjettikirjassa. Mutta siinä todetaan vain, että kun ei ole tarkempia tietoja, niin tähän ei voida vaikuttaa.

Budjettikirja on myös taloussuunnitelma vuosiksi 2008 ja 2009. Mielestäni siellä olisi pitänyt jollakin tavalla vähän tarkemmin ottaa etukäteen kantaa tähän asiaan. Tiedetäänhän se, että esimerkiksi Helsingin keskustassa perittävästä kiinteistöverosta kaksi kolmasosa johtuu nimenomaan tontin arvosta. Jos sinne päinkin toteutuu sellainen korotus - mistä nyt on jo vähän vihiä - se voisi tarkoittaa, että jos vastikkeesta nyt 12 - 15 % menee kiinteistöveroon, niin kiinteistövero nousee helposti 20 %:iin. Esimerkiksi 50 m²:n kaksiossa tämä saattaa tarkoittaa jopa 10 euron korotuspainetta kuukausivuokraan. Tämä ei voi olla kenenkään tarkoitus. Jossakin vaiheessa elämää tätä on katsottu ideologiseksi oikeisto-vasemmisto -kysymykseksi ja aina kun koskee kiinteistöveroa. Onneksi näin ei ole pitkään aikaan ollut. Tämähän on mitä suurimmassa määrin sosiaalinen kysymys. Ja kuten aikaisemmissakin puheenvuoroissa on todettu, tämä koskee tietysti kerrostaloasujien lisäksi paljon myös isommilla tonteilla olevia omakotitaloasujia, joissa ei ole mitään aikomustakaan realisoida korkeampia arvoja.

Sen lisäksi - rouva puheenjohtaja - esitän seuraavansisältöisen ponsiehdotuksen:

Vuoden 2007 talousarviossa mainitun vero- ja väestöpohjaa vahvistavan asuntopolitiikan tavoitteiden mukaisesti kaupunginvaltuusto edellyttää, että varaudutaan tarkistamaan yleistä kiinteistöveroprosenttia alaspäin vuodelle 2008, mikäli verohallituksessa joulukuussa 2006 päättämät tonttien verotusarvojen korotukset osoittautuvat sen suuruisiksi, että niillä on merkittäviä vaikutuksia asukkaiden maksamiin vuokriin ja vastikkeisiin.

Vielä - puheenjohtaja.

Mikäli emme tee yhtään mitään, tämä tarkoittaa - kuten jo sanoin - kymmenisen prosentin nousua sekä tuotoissa että mahdollisesti myös vastikkeissa ja vuokrissa. Tämä kiinteistöverotuotoissa Helsingissä tarkoittaa yli 10 milj. euroa, kun tuotto on nyt laskettuna noin 120 milj. euroksi. En epäile yhtään, ettei olisi ottajia tälle rahalle. Varmasti löytyy. Mutta silloin kannattaa miettiä aika tarkkaan, mihin tällainen raha sitten laitetaan, jos emme jostain syystä - jota siis en toivo - puutu näihin korkeimpien tonttiarvojen tuomiin korotuksiin siellä veron tuottopuolella.

Yksi asia, josta on pitkään puhuttu ja on paljon tyytymättömyyttä ollut ja josta asianomainen lautakunta on useampaan otteeseen esittänyt yksimielisenä kantanaan, että pitäisi siirtyä verorahoitukseen, on katujen talvikunnossapidon rahoitustapa.

Tämähän nyt ei ole, voi onneksi sanoa, että ei todellakaan mikään helsinkiläinen keksintö olisi. Jyväskylä on aivan äskettäin tehnyt vastaavanlaisen päätöksen - onnea vain jyväskyläläisille. Tämä on ainut kestävä keino, jolla saadaan - sanotaanko - legitimiteettiä tälle kaupungin palvelulle pidemmällä tähtäimellä. Sen takia meidän pitäisi tässä edetä ripeämmin.

Tämän takia - puheenjohtaja - esitän toista pontta, joka kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että katujen kunnossapidon kokonaisvastuujärjestelmän ulottaminen koko kaupungin alueelle ja rahoittaminen verovaroin otetaan yleisten töiden lautakunnan esityksen mukaisesti uuteen harkintaan vuoden 2008 talousarviota valmisteltaessa.

Huomioon voidaan silloin ottaa se, paljonko on kiinteistöveron tuotto tonttien verotusarvojen korotuksien ansiosta kasvanut suhteessa talousarvioon ja alennetaanko tämän takia yleistä kiinteistöveroprosenttia vai ei.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin haluan kannattaa valtuutettu Arhinmäen sisäisiä vuokria koskevaa pontta.

Sitten menen omaan talousarvioaloitteeseeni koskien uimahallin rakentamista Pihlajamäki - Pihlajiston alueelle.

Toisin kuin aloitteeseen tulleessa vastauksessa katsotaan, niin mielestäni Malmin uimahallin ei voida katsoa täyttävän sen alueen tarpeita vesiliikunnalle, etenkin kun ottaa huomioon, että siihen on nyt Viikin asuinalue aika lähimenneisyydessä syntynyt ja Viikinmäki kasvaa kovaa vauhtia ja otetaan vielä huomioon se, että tämä hanke on alun perin saanut alkunsa - Pihlajamäen historiasta kertovan kirjan mukaan - jo 1970-luvulla, jolloin se on täällä valtuustossa hyväksytty eteenpäin vietäväksi ja sille on tontti varattuna Pihlajiston ala-asteen vieressä. Se tontti ei ympäristökeskuksen mukaan sovellu asuinkäyttöön. Nyt se on ollut siinä vain tyhjillään. 1970-luvulla valtuustossa on jopa hyväksytty ponsi, jossa tätä hanketta haluttiin kiirehtiä. Herää kysymys, mitä tässä välissä on tapahtunut? Siihen ei aloitteeseen tulleessa vastauksessa viitata sanallakaan. Herää kysymys koko tämän toiminnan mielekkyydestä, jos tuolla tavalla tehdyt päätökset katoavat jonnekin ilman, että mitään tapahtuu. Jossain vaiheessa olisi kiinnostava kuulla, mitä on tapahtunut. Mutta tämä ongelma ylipäätään liikuntapaikkojen vähyydestä ja niiden rapistumisesta ei toki koske ainoastaan Pihlajamäkeä, vaan tätä puhetta kuulee monelta suunnalta.

Sen vuoksi haluaisin esittää seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää kaupungin jatkossa kartoittavan uusien asuinalueiden liikuntapaikkatarpeet jo suunnitteluvaiheessa sekä selvittävän vanhojen asuinalueiden keskeiset lisätarpeet.

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuutetut.

Ensin kiitos budjettikirjasta ja ennen kaikkea siitä, että se saatiin sovussa tähän tilanteeseen.

Puutun tänä vuonna talousarvioesityksestä kahteen - kolmas on hyvin pieni asia - varsinaisesti kahteen asiaan. Toinen on Palmia ja toinen on vanhuspalveluohjelma.

Palmiassa eli Helsingin palvelujen omassa sisäisessä tuottajaorganisaatiossa hyväksyttiin strategia tänä vuonna. Kannatan strategian mukaan nykypalvelujen kehittämistä. Siellä nykypalveluina ovat ruoka, siivous, kiinteistönhuoltopalvelut. Budjettikirjassa mainitaan erityisesti, että kehittämisen pitää tapahtua Palmin toimintana. Haluan, että se tapahtuu sekä Palmian toimintana että rinnalla myös ulkopuolisten toimijoitten toimesta. Meillä kilpailutettiin ruokapalvelut viime vuonna ja mikään käytännön esimerkki ei ole ollut niin oiva osoitus kilpailun hyödyllisyydestä kuin tämä ruokapalvelujen kilpailuttaminen. Pelkkä kilpailuttamiseen valmistautuminen kannusti Palmiaa ennennäkemättömän hyvään työhön. Sekä ruokailijoilta, koululaisilta että rehtoreilta saadun tyytyväisyystietojen mukaan Palmian ruokailu on parantunut myös niissä kouluissa, joissa kilpailutusta ei tapahtunut. Kyllähän jokainen tietää, että pieni kilpailu tuo harjoittelua ja harjaannus tuottaa parempaa tulosta. Kilpailutuksen avaaminen pani Palmian omaan tuotantoon hyvää vauhtia ja he osasivat tehdä sen oikein.

Budjettikirjassa on kuitenkin merkintä, jota en kannata. En kannata kasvattamista, Palmian toiminnan ja tuotteitten kasvattamista alueille, joilla Palmia ei perinteisesti ole ollut. Näitä mainitaan hoiva, hyvinvointi, kiinteistöpalvelut. Näillä aloilla kaupungissa on paljon toimijoita. Toivon, että ensi vuonna nykyistä budjettia toteutettaessa arvioidaan Palmian strategia ja millä aloilla Palmian tulee olla tosi hyvä kaupungin palvelujen tarjoaja ja minne kuuluu kasvattaa toimintojaan, ettei käy niin, että nämä hyvän osaamisen alueet sitten jäävät lapsipuolen asemaan.

Toinen asia, johon haluan puuttua, on vanhuspalveluohjelma. Olisin toivonut, että jo budjetin valmistelun yhteydessä olisi otettu huomioon muutama seikka.

Nimittäin kaupunginvaltuusto hyväksyi huhtikuussa - puoli vuotta sitten - uuden vuoteen 2009 ulottuvan vanhuspalveluohjelman. Siitä tuli pitkällisen valmistelun tuloksena mielestäni hyvä. Talousarvioesityksessä on nyt ohjelmasta poikettu siinä, että vuonna 2007 luovutaan pitkäaikaissairaansijan 50 paikan vähennyksestä. On aivan selvä, että vähennystä ei voida tehdä tilanteessa, jossa samanaikaisesti HUSiin maksetaan ylipaikoilla olevista.

Näin pitää tehdä, koska rakennemuutos sairaaloista sosiaaliviraston puolelle ja kotihoitoon, ei ole mennyt niin kuin on toivottu. Edelleen toistasataa vanhusta odottaa pääsyä niille parhaiten sopiville paikoilleen, kuten täällä on jo useampaan kertaan todettu, HUSille maksetaan sitten näistä ylipaikoista maksua, kun hoitoketjumme eivät vedä. Poikkeama vanhuspalveluohjelmasta oli aivan välttämätön ja ohjelmien pitääkin elää.

Mutta samalla kun valtuustoryhmät sopivat poistavansa tuon vähennyksen ensi vuodelta, poistettiin tekstistä myös lause, jonka mukaan vuosina 2008 ja 2009 piti kumpanakin vuonna vähentää 100 pitkäaikaissairaansijaa. Toivon, ettei tätä aika olennaista asiaa vanhuspalveluohjelman hengestä hukata. Toivon, että emme tarkoita sitä, että vanhuspalveluohjelman tavoite muuttaa vanhuspalvelun rakenne laitoshuollosta inhimillisempään ja kustannustehokkaampaan suuntaan nyt pysäytettäisiin koko seuraavalla kolmella vuodella. Vuotuisista askelistahan päätetään vuosittain ja tästä ensi vuonna neuvotellaan. Tämä päätös ei saa muuttaa asioita huonompaan suuntaan. Tavoite on inhimillisemmän vanhuspalveluohjelman toteutus.

Toinen, pienempi asia herättää huolestumista. Palveluasumisen järjestäminen on se asia.

Vanhuspalveluohjelmassa todetaan, että palveluasumisen järjestämisessä valitaan taloudellisimmat tuottamismuodot. Tämän toteuttamiseksi palveluasumisen ostopalvelut kilpailutetaan ja kilpailutuksen perusteella arvioidaan oman ja ostotoiminnan suhde eli vanhuksille asuntoja sekä omista kaupungin hoitokodeista että ulkopuolisista hoitokodeista.

Tämä on aivan oikein. Mutta talousarvioesityksen sosiaalitoimen kohdalla sivulla 266 todetaan, että "kilpailutus on keskeinen väline yksityisen palveluntuotannon ja oman tuotannon yhteismitallisuutta tarkasteltaessa." Ja sitten vuonna 2007 on suunniteltu kilpailutettavan päihdeongelmaisten eräät palvelut ja lastensuojelun sijaishuollon ostopalvelut. Siellä ei ole mitään vanhustenpalveluista. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Tulkitsen, että sekin pidetään mukana, kun ei sitä nimenomaisesti ole ainakaan suljettu pois. Kiitoksia.

Valtuutettu Sinnemäki puhui erinomaisesti kulttuuripalvelujen merkityksestä kaupunkilaisten viihtyvyydelle ja uusien asukkaiden viihtyvyydelle. Kulttuuripalveluihin satsaaminen tulevina vuosina ei varmaan mene hukkaan meidän kenenkään toivomuslistalla.

Kunnioitettu puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Miten me helsinkiläiset itsemme näemme ja miten haluamme omaamme esitellä vuonna 2007, näkyykö vastauksia tähän kysymykseen nyt käsitteillä olevassa talousarviossa?

Eri yhteyksissä on nostettu nyt esiin se lähtökohta, että juuri lähivuosina Helsingin tulee kovastikin panostaa näihin imagoasioihin, siisteyteen, järjestykseen ja sen kautta myös kaupungin kuvaan.

Puhun muutaman sanan matkailusta ja Helsingistä matkailukohteena.

Olemme huomanneet, että Suomi on tätä nykyä kovin suosittu matkailumaa ja Helsinki sen kärkikohde. Kuin varkain on kaupunkimme viime vuosina palannut tunnustamaan eurooppalaiset juurensa ja myös urbaanin omaleimaisuutensa. Tällainen Suomi -kuva, jossa periferian piirteet, identiteetit, porot, puukot ja piirakat, peräkylän postikortit eivät enää riitä selittämään kertomusta modernista eurooppalaisesta Suomesta ja sen pääkaupungista. Matkailijalle on kerrottava jotain muuta.

Turismiteollisuus meillä ja muualla hakee elämyksiä ja tuotteistaa kohteita. Tämä tilanne haastaa helsinkiläisen matkailuväen pohtimaan sitä tarjontaa, jolla kaupunkia esitetään. Historia ja kulttuuri antavat elämyksiä, niin kuin tiedämme, monista lähimaidenkin kaupunkikohteista. Ja tämä meidän matkailumme pyhä kolmio, jossa on korostettu luontoa, syrjäisyyttä, periferiaa ja kummallisia vuodenaikoja, ei enää riitä. Venäläiset ravintolat, Visulahdet ja Muumimaat eivät riitä kertomukseksi suomalaisesta ja helsinkiläisestä kulttuurista.

Miten siis rakentaa kertomus maamme pääkaupungista uudelleen?

Suuria uudistuksia ei tarvita, vaan asenteiden tarkistamista. Suomi maana, suomalaiset kantakuntana ja Helsinki tämän kansakunnan pääkaupunkina muodostavat itsessään kiinnostavan kertomuksen. Kiinnostavaa on jokapäiväinen pärjäämisemme, elämäntapamme, mentaliteettimme, ilmastomme ja ympäristömme. Kulttuurimatkailu on se väline, jolla nyt kertomusta Helsingistäkin voitaisiin rakentaa. Helsinki voisi toimia suunnannäyttäjänä uusien matkailutuotteiden luomisessa. Olemme nähneet, miten monissa suurkaupungeissa, mm. Pietarissa, on hienoja esimerkkejä siitä, miten yksityisihmiset toimivat oppaina, avaavat kotejaan, majoittavat matkailijoita, auttavat ymmärtämään elämänmuotoa, kävelyttävät vieraita harvinaisissa kohteissa jne. Helsingin matkailuimago on edelleen hieman, jos saan käyttää sanaa tönkkö, kaiken yllä lepää edelleenkin Senaatintorin tiukka näkymä, kirkon, valtion ja kaupungin hallinnon pyhä kolminaisuus. Silti - kuten moni tietää ja tuntee - todellinen helsinkiläisyys kukoistaa jossain siellä komeiden kulissien takana kiinnostavissa kaupunginosissa, tiloissa ja taloissa. Matkailu- ja kulttuuritoimen olisi siis työskenneltävä uudella raikkaudella yhdessä Helsingin kulttuurikaupunki -imagon ja metropolialueen kulttuuriviestin vahvistamiseksi.

Esitänkin seuraavanlaisen ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet pääkaupungin matkailutoimijoiden ja muiden kiinnostuneiden tahojen yhteen saattamisesta ja uusien matkailutuotteiden ja aineistojen kehittämiseen siten, että helsinkiläinen omalaatuisuus ja kaupunkielämä tulisivat paremmin tarjolle.

Muutama sana kaupungin siisteydestä:

Mehän tiedämme, että Helsinki on virtsaajien eurooppalainen pääkaupunki. Usein heillä nousee huulille kysymys, kun näemme kintut paljaina olevaa kansaa kaduillamme, mitä on tapahtunut sivistykselle, hyville tavoille ja hyvälle maulle, koko kaupunkikulttuurin perussäännöstölle, olemmeko täysin hukassa menetettyjen mallien maassa?

Tässä on pian pari sukupolvea ollut kasvattamassa uutta urbaania elämäntapaa. Ei ole pitkäkään aika siitä, kun sosiologista keskustelua näilläkin nurkilla hallitsi käsite "juurettomuus". Sen piikkiin pantiin kaikki, miesten epäsosiaalinen käyttäytyminen, kitisevät lapset ja yksinäisyyttä valittavat naiset, korkeat itsemurhaluvut ja perheväkivalta. Helsinki on tunnettu luonnon ympäristöstään ja elämäntavan erityispiirteisiin on laskettu kuuluvan metsäisyys. Kun puusta on vasta vähän aikaa sitten laskeuduttu, ei ihme, että järjestettyjen wc-olojen löytäminen tuntuu joskus ylivoimaiselta. Silti kannattaa pohtia tätä kaupunkilaisen luontosuhdetta vähän tarkemmin. Kestävä kaupunki tarvitsee puistojaan ja viheralueitaan. Olemme nähneet asukasliikkeiden vahvan reaktion, kun rakentaminen etenee näille vihreille keuhkoalueille. Olemme myös nähneet viime vuosien aikana, miten Helsingissä täällä keskustassa hienoja puistoja on kunnostettu, alkaen Kaivopuistosta, Esplanadin puistosta, Ritaripuistikosta ja Säätytalon puistosta jne. Silti edelleen liian monet keskustan ja esikaupunkien uudemmat ja vanhemmat puistot ja viheralueet ovat huonossa kunnossa ja hoitamattomia. Kalusteita on turmeltu, istutuksia kohdeltu huonosti, nurmikot tallattu loppuun, puustoa kaadettu usein kummallisella tavalla. Sekin vähä, mitä puistoestetiikasta on jäljellä, on tuhottu usein rumilla monumentaalisilla kierrätys- ja puistokalusteilla.

Kaupunginhallituksen käyttövaroihin on sisällytetty määräraha kaupunkiympäristön viihtyisyyden lisäämiseen "laaja-alaisesti yhdessä asukkaiden, kaupungin hallintokuntien ja keskeisten sidosryhmien kesken".

Esitänkin toisen ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet kohdentaa kaupunginhallituksen käyttövaroja siten, että niillä hoidetaan, kunnostetaan ja ylläpidetään viheralueita ja istutuksia erityisesti esikaupunkialueilla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ihan tässä alkuunsa kannatan täällä tehtyä kolmea ponsiesitystä: valtuutettu Sinnemäen tekemää pontta, valtuutettu Arhinmäen ponsi nro 2:ta ja valtuutettu Hakasen ponsi nro 2:ta. Kaikki kokousta seuranneet varmaan muistavat, mitä nämä ponnet käsittelivät, ettei minun tarvitse niitä toistella.

Mutta sitten itse asiaan:

Esitys vuoden 2007 talousarvioksi on vallitsevissa olosuhteissa muuten vielä hyväksyttävissä, mutta eräs vakava puute siinä on. Talousarviosta puuttuu Helsingin kaupungin työntekijöiden saatavuuden ja pysyvyyden turvaamiseksi tarvittava erillinen määräraha henkilöstön palkkatason korottamiseen.

Tietoja Helsingin kaupungin henkilöstöstä 2005 -julkaisu on kaupungin omaa tuotantoa eli ei voida väittää minun puhuvan täällä omien kuvitelmieni pohjalta. Julkaisun mukaan kaupungin työntekijöiden ansiotaso on jäänyt jälkeen sekä yleisestä että kunnallisesta palkkakehityksestä. Kyseinen tieto edesauttaa ymmärtämään sen, miksi jo nyt henkilöstöpula rassaa selvästi kaupungin nykyisiä työntekijöitä heijastuen siten kunnallisten palveluiden laatuun ja saatavuuteen. Pääkaupungin elinkustannukset, erityisesti asumisen osalta, ovat muuta maata korkeammat. Valitettavasti kaupungin palkkapolitiikka ei ole tältä osin ajan tasalla. Se ei huomioi Helsingin erityispiirteitä elämisen kustannuksissa ja henkilöstön tehtävien vaativuuden tasoa.

Henkilöstöraportin mukaan henkilöstön kokonaislähtövaihtuvuus on selvästi kasvanut. Tilanne näkyy lisääntyvinä sairaspoissaoloina, jaksamisongelmina ja työyhteisöjen ristiriitoina. Henkilöstön sairaskulut vuonna 2005 olivat 76 milj. euroa. Kaikki viisi kaupungin työntekijöitä edustavaa henkilöstöjärjestöä ovat toistuvasti julkituoneet vakavan huolensa nykyisen henkilöstön jaksamisesta ja kaupunkilaisille tuotetun palvelutoiminnan tulevaisuudesta. Kilpailu osaavasta työvoimasta on kiristynyt ja se kehitys tulee jatkumaan edelleen, vilkastuen yhä useamman siirtyessä eläkkeelle.

Perinteisesti kunnallisten alojen virka- ja työehtosopimuksilla on valtakunnantasoisesti sovittu palkkaratkaisuista. Helsinki on poikkeus, jonka kustannustasosta johtuvia erityisongelmia ei yksin keskitetyllä sopimustoiminnalla kyetä hoitamaan. Kunnallisiin sopimuksiin on luotu paikallisen sopimisen mahdollisuus. Se on tarkoitettu nimenomaan käytettäväksi paikallisten erityisolosuhteiden hoitoon. Keinot ovat siis olemassa. Nyt tarvitaan vain tahtoa turvata kaupungin omille työntekijöille edes sama palkan ostovoima kuin muiden kuntien palveluksessa olevilla jo on.

Kaupungin työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyys on kiistaton tosiasia, joka on ratkaistava. Henkilöstömäärältään Suomen suurimman työnantajan julkikuvalle ei ole kunniaksi esiintyä palkkakehityksen peränpitäjänä. Ratkaisun siirtäminen on vastuun pakoilua, ellei sitten ole tarkoituskin tietoisesti rapauttaa kaupungin omaa palvelutuotantoa ja siirtyä enemmässä määrin käyttämään yksityiseen bisnekseen perustuvia ostopalveluita.

On tärkeätä huomioida, että kaupungin taloudellinen asema mahdollistaa tilannetta helpottavan pääkaupunkilisän käyttöön ottamisen. Helsingin kaupungin omissa strategioissa todetaan hyvän palvelutuotannon toteutuvan silloin, kun henkilöstö muuttuvissakin olosuhteissa on osaavaa, toimintakykyistä, työhönsä sitoutunutta, palveluhenkistä ja motivoitunutta. Tämän edellytys on oikein mitoitetut henkilöstöresurssit, kilpailukykyinen palkka sekä riittävät koulutus- ja sijaismäärärahat. Onko tarkoituksemme aidosti toteuttaa omia strategioitamme? Jos asiaa kysyttäisiin kaupunkilaisilta ja palveluiden käyttäjiltä, uskon heidän tahtonsa olevan, että elämme linjaustemme mukaisesti.

Tiedän sosiaalidemokraattien tavoitteena olleen valtuuston poliittisten ryhmien välisissä talousarvioneuvotteluissa saada talousarvioon erillinen määräraha nimenomaan kaupungin työntekijöiden palkkojen kehittämiseen. Neuvottelijamme eivät saaneet riittävää tukea muista ryhmistä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Teen lopuksi seuraavan esityksen:

Vuoden 2007 talousarvioesitystä täydennetään, kohtaa 1 14 03, 20 milj. euron summalla, joka suunnataan Helsingin kaupungin henkilökunnan palkkojen korottamiseen. Sama summa tulee lisätä myös myöhempien vuosien taloussuunnitelmiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan ensiksi valtuutettujen Puhakan ja Siimeksen tekemiä ponsia.

Ehdotin talousarvioaloitteessani 1 - 6-luokkien koululaisten koulupäivän liikunnan suunnitteluun lisää resursseja, mutta niitä ei ole annettu enempää liikunta- kuin opetusvirastollekaan. Saamistani lausunnoista voi päätellä, että Helsingissä on kyllä hyvää toimintaa ja monenlaisia projekteja, mutta mikään niistä ei tähtää siihen, että koulun liikuntatapoja haluttaisiin muuttaa. Projektien ja kokeilujen toimintatapoja ei yritetä laajentaa koskemaan kaikkia koululaisia.

Suomessa tiedetään paljon tutkimusten perusteella ihmisten liikuntatapojen muutoksesta, ajan käytöstä ja terveydentilasta ja niistä muutoksista. Myös seurauksia on ennakoitu melko tarkasti. Sen takia kulttuuriministeri Saarela asetti viime keväänä työryhmän suunnittelemaan kansallista liikuntaohjelmaa. Ohjelman työnimi on "Kansallinen liikuntaohjelma". Mielestäni on vahinko, mutta aika ymmärrettävää, että työryhmään ei kuulu yhtään Helsingin kaupungin edustajaa. Me emme ole pitäneet tärkeänä vastata liikuntakulttuurin muutokseen emmekä sen seurauksiin, kuten on tehnyt esimerkiksi Turun kaupunki "koulut liikkeelle" -hankkeella, joka on pyörinyt pari vuotta siellä. Myös Espoossa ollaan meitä edellä. Siellä suunnitellaan kulttuuri- ja liikuntapolkua koululaisille.

Mielestäni Helsingin liikuntapoliittinen ohjelma on auttamatta vanhentunut ja siitä aiheesta olen tehnyt tänään valtuustoaloitteen.

Jotta emme tulisi täysin yllätetyksi, kun kansallisen liikuntaohjelman suunnittelutyöryhmä ehdottaa toimenpiteitä mm. koululaisten liikunnan edistämiseksi, ehdotan seuraavaa toivomuspontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että sekä opetus- että liikuntavirastossa käytetään yhden henkilötyövuoden määräraha suunnittelutyöhön, joka tähtää kokeiltujen käytäntöjen ja pilottihankkeiden laajentamiseen koskemaan 1 - 6-luokkien oppilaiden liikuntaa koulussa.

Toivomukseni on hyvin vaatimaton siihen nähden, että terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien koululaisten määrä on suuri ja heidän motivoimisensa on ammattitaitoa vaativa tehtävä. Kouluun tarvittaisiin lisää liikunnan ammattilaisia, myös ala-asteelle liikunnan opettajia. Koululiikunta on kapea alue liikuntapolitiikassa, mutta kenties yksi vaikuttavimpia. Sen takia olen tehnyt aloitteita nimenomaan koululiikuntaan liittyen.

Liikuntaseurat tekevät paljon lasten ja nuorten liikunnan hyväksi. Niiden suurimpia pulmia ovat tilojen puute ja kovat tilavuokrat. Mielestäni Helsingissä pitäisi alle 18-vuotiaille olla liikunnassa ilmaiset liikuntatilat. Vaikka seuroja tuetaan tilavuokrien kompensoimiseksi, se ei kata niitä kokonaan. Myös liikunnan ja kulttuurin välimaastoon sijoittuvat tanssin ja sirkustaiteen opetus ovat samassa pulassa.

Kun Vuosaaren satama valmistuu, jää vanhoille satama-alueille tiloja, joita voidaan muuntaa esimerkiksi liikuntaan sopiviksi. Helsingin kaupungin suunnitelmissa on niistä kuitenkin vain yksi Jätkäsaaren alueella. Seuraavaan taloussuunnitelmaan on mielestäni saatava lisää liikuntapaikkainvestointeja, mm. uusille asuma-alueille, kuten Konepajan ja Kalasataman alueille. Kaupallinen liikuntatarjonta lisääntyy koko ajan vauhdilla, mutta markkinavoimat eivät tule ratkaisemaan kaupunkilaisten liikunnan tarpeita tasa-arvoisesti eivätkä kansanterveyden kannalta tehokkaasti.

Muutama sana investointibudjetista:

Investointibudjetti kasvaa kiitettävästi ja selvästi, mikä johtuu pääasiassa investoinneista satamilta vapautuville alueille, hyppäyksenomaisesti. Sen sijaan tämän nousun varjoon jää pienet tekemättömät investoinnit, joita tarvittaisiin ainakin rakennusviraston toimialalla. En näe järkeä siinä, että samaan aikaan kun tutkitaan rakennusviraston yksiköiden liikelaitostamista ja annetaan sen konekannan mm. rapautua kelvottomaan kuntoon.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut.

Helsingin konserni on tehnyt kahtena viime vuonna selvästi ylijäämäiset tilipäätökset. Itse asiassa konsernitasolla olemme olleet miinuksella viimeisen kymmenen vuoden aikana vain kerran. Tästäkin vuodesta tulee Helsingin konsernissa selvästi ylijäämäinen. Oletan, että ensi vuosi - esitetyssä muodossaan - tulee päätymään samaan. Helsingillä menee kohtalaisen hyvin.

Moneen kertaan on Helsingin kaupungin virkamiesjohdon ja kokoomuksen suulla korostettu, että emme voi rakentaa talouttamme liikelaitosten, erityisesti Energian tuloksen varaan. Järkevässä taloudenpidossa kaikkia tuloja ja kaikkia menoja on kuitenkin arvioitava osana kokonaistarkastelua. On täysi syy olettaa, että liikelaitoksemme myös jatkossa tulevat merkittävällä tavalla tukemaan kaupungin taloutta. Ja näin pitääkin olla. Niihin on sijoitettu tuntuvasti varoja, joten on luontevaa, että sijoitukselle saadaan myös tuotto. Pitkällä aikavälillä riittää, kun kaupunkikonsernin tulot kattavat menot vuodesta toiseen. Ylijäämän tekeminen ei ole tarpeen.

Kaupunki on olemassa luodakseen palveluilleen, asiakkaalleen paremman elämän edellytykset. Tästä kannanotosta kaupunki voi ja sen tulee jatkossa kohdistaa nykyistä enemmän voimavaroja heikommassa asemassa elävien helsinkiläisten olosuhteiden kohentamiseen ja myös Helsingin vetovoimaisena ja kilpailukykyisenä työnantajana edellyttää henkilöstön palkkauksen korjaamista. Valtuutettu Havasto teki esityksen 20 milj. euron lisämäärärahasta, jolla voitaisiin korjata Helsingin kaupungin henkilöstön jälkeenjääneet palkat.

Pelkään, että puheenjohtajisto tulkitsee valtuutettu Havaston esityksen vastaesitykseksi - (Puheenjohtajan välikommentti.) - joten esitän asiasta ponnen:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että taloussuunnitelmakaudella laaditaan vuosiksi 2007 - 2009, tarvitaan ohjelma henkilöstön palkkakehityksen turvaamiseksi.

Sitten vielä toinen asia, mihin haluan puuttua ja kiinnittää valtuuston huomiota, on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muutos.

Budjetissa on esitetty vaade, että HUSin sakkopäiviä ei ensi vuonna ole. Tämä käytännössä edellyttää hoitopaikkojen lisäämistä kaupungin omana toimintana. Täällä valtuutettu Gartz esitti lukuja, kuinka paljon meillä tänä vuonna puuttuu sosiaalipuolelta rahoitusta, että nämä hoitopaikat saataisiin. Toivonkin hartaasti, että virkamiesvalmistelutyö aloitetaan heti, että tämä Helsingin vaade sakottomista päivistä HUSissa toteutuu.

On myös tärkeä haaste akuuttisairaalalle kuntoutuksen järjestäminen. Tavoitteena täytyy olla, että potilaat pääsevät kotiin, eivätkä päädy kuntoutuksen puutteen vuoksi pitkäaikaissairaanhoitopaikoille. Budjetissa kuntoutusta varten on varattu määräraha. Pelkäänpä, että se ei riitä, mitä vanhusten kuntouttaminen tarvitsee. Siksi peräänkuulutankin toimenpiteitä terveyskeskukselta asian järjestämiseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Alkuun muutama kommentti täällä esitetyistä hyvistä ponsista.

Esimerkiksi ajatus siitä, että 3T:n yöliikenne pitäisi saada mahdollisimman pian takaisin, on erinomainen - näinhän se on - samoin esitys kimppalipusta.

Mutta ihan alkuun sanoisin tariffista, joka meillä myös on nyt keskustelun aiheena.

Täällä on epäilty, että nykyisistäkin korotuksista, joka ensi vuodelle on tulossa, niin ne olisi pitänyt välttää. Näinhän se tietenkin on. Sehän olisi tietenkin kivaa, että mikään ei kallistuisi koskaan. Mutta Helsingissä nähtiin mitä tapahtui, kun 1990-luvulla näin toimittiin useana vuotena putkeen, että tariffia ei korotettu laisinkaan, niin jossain vaiheessa paineet kasautuivat ja sitten piti tehdä aika suuria korotuksia useana vuotena peräkkäin 2000-luvun alussa. Ja jos puhutaan siitä kipukynnyksestä, mikä kaupunkilaisille tulee, niin kyllä se kipukynnys on suuri, jos tariffin korotukset ovat 10 %:n luokkaa kerrallaan. Sikäli olen iloinen siitä, että on päässyt järkevään, maltilliseen kustannuksia vastaavaan tariffin korotustahtiin, eli hyvä niin.

Sitten itse talousarvioon:

Investoinneista iloisimpia ovat tietenkin metron kulunvalvonnan uudistaminen - mikä mahdollistaa sen, että meidän metroverkostomme jossain vaiheessa voi laajentua kunnolla - ja sitten panostukset uusiin asuinalueisiin.

Mutta yksi pieni investointi täältä joukosta kuitenkin puuttuu, jota me joukkoliikennelautakunnassa toki esitimme ja nyt puhun metroporteista. Tämä on tällainen asia taas, että luottamushenkilöä vähän hämmästyttää.

Talousarvioaloitteiden joukossa on nro 31, valtuutettu Koskisen aloite, joka olisi ansainnut toisenlaisen vastauksen, ja niin me joukkoliikennelautakunnassakin toivoimme. Olisimme halunneet, että jo ensi vuonna aloitetaan metroporttien rakennus. Nyt koko asia puuttuu 2007 - 2009 taloussuunnitelmasta.

Monesti kuulee sellaisia väitteitä, että metroporttien kannattajat haluavat vain lisätä valvontaa, poliisinvaltiomaisuutta. Mutta siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Totta kai sillä pyritään siihen, että liputta matkustaminen vähenee, aivan kuten sillä, että lisätään ensi vuodelle matkalippujen tarkastajia. Metroportit ovat myös ihan selkeä turvallisuustekijä. Metrolla on valitettavasti yhä kaupunkilaisten mielessä vähän turvaton maine. Meidän joukkoliikennevälineistämme ne koetaan turvattomiksi. Senkin vuoksi toivoisin, että näitä portteja oikeasti päästäisiin rakentamaan. Taloudellisista vaikutuksista väitetään, että eiväthän ne toisi edes omia kustannuksiaan. Meillä on tehty siitä hyvät laskelmat. Kun kolmella asemalla otetaan metroportit käyttöön, se johtaa siihen, että myös lipputulot kasvavat, eli ei voi edes väittää, etteikö se olisi taloudellista. On hyvä muistaa, että myöskään Helsingin metro ei ole lintukoto. Monesti ulkomailla matkatessani sen vaan huomaa, että kyllä metroissa maailmalla ne portit ovat. Se on se kokemus, minkä pohjalta itse toivon, että näin tullaan tekemään.

En lähde esittämään nyt mitään vastaehdotusta, että nämä portit pitäisi saada jo ensi vuoden investointeihin, mutta esitän seuraavanlaisen toivomusponnen:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että vuoden 2008 talousarviota valmistellessa varaudutaan metroporttien rakentamisen käynnistämiseen vuoden 2008 aikana.

(Puheenjohtajan välikysymys.) Kannatin sitäkin. Mutta luulen, että täällä varmaan ... (Puheenjohtajan välikommentti.) Hyvä. (Puheenjohtajan välikysymys.) Liittyen 3T:hen ja kimppalippuun kyllä.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin tärkeimmät asiat:

Kannatan valtuutettujen Kolben, Johanssonin, Rissasen ja Bogomoloffin toivomusponsia.

Ja varmuuden vuoksi, jos joku kokoomuslainen ponsi on jäänyt kannattamatta, niin niitäkin. (Puheenjohtajan välikommentti.) Jos joku kokoomuslainen ponsi, jota ei ole kannatettu, niin niitä sitten.

Ensin yleisesti kaupungin budjetista:

Veronmaksajalle kunnallisvero- ja kiinteistöveroprosenttien ennallaan pysyminen on tietysti hieno asia. Vielä hienompi olisi, jos niitä voitaisiin laskea. Mutta senhän ymmärrämme, että näissä tilanteissa, missä olemme yhteisöveron leikkaamisen jälkeen olleet, niin vasta nyt alkaa kaupunki päästä sellaiseen normaaliin toimintaan, kun on sopeuduttu näihin melkein neljän kunnallisveroprosenttiyksikön verran pienempään budjettiin, mikä yhteisöveroleikkauksista johtuu.

Huono uutinen sen sijaan on, että lehtitietojen mukaan verottaja eli valtio on nostamassa kiinteistöjen verotusarvoja roimasti. Valtuutettu Johansson puheenvuorossaan käsitteli, mitä tällainen nostaminen merkitsee esimerkiksi 50 m²:n huoneiston yhtiövastikkeessa. Se oli 50 euroa kuussa, kymppi kuussa. Mutta jos kysymys on pientalossa asuvasta ihmisestä, niin tämä on jo dramaattisesti paljon isompi, koska pientalossa tuo maapohja, siinä on sitä hukkatilaa sen talon ympärillä enemmän kuin mitä kerrostaloasunnossa. Kaksinkertainen kiinteistöveronnousu, riippuen vähän tontin koosta, mutta sanotaan tuollainen tuhannen neliön tontti - joka ei ole kovin iso - jossain Pakilassa, niin hyvin herkästi on 1 000 euroa vuodessa. 2 000 euroa vuodessa on aikamoinen korotus.

Tällainen ylimääräinen meno, joka tulee, tietysti riippuu ihmisen maksukyvystä, miten hän voi sopeutua. Ensimmäisenä vaaravyöhykkeessä ovat tietysti eläkkeen varassa pientaloissa asuvat yksinäiset ihmiset. Eläkkeen kokoon, määrään on vaikea vaikuttaa. Silloin tällaiset merkittävät korotukset ovat vakava uhka, etenkin kun esimerkiksi sähkölämmityksellä olevien talojen lämmityslasku on kaksinkertaistunut viimeisen neljän vuoden aikana. Eli senkin suuruusluokka tuollaisessa pientalossa on ... Jos neljä vuotta sitten sähkölämmitteisen talon sähkölasku oli 100 euroa kuussa, niin nyt se on 200 euroa kuussa, eli aikamoisia juttuja eläkeläisen maksettavaksi, eli siinä mielessä vakava asia.

Tämä kiinteistövero on erityisen vakava helsinkiläisille. Esimerkiksi meidän perheen kodista Pakilassa, niin vastaavanlaisesta kodista Torniossa tuttavani maksaa vain viidenneksen kiinteistöveroa. Eli ratkaiseva osa näissä kiinteistöveroissa on sen maapohjan verotusarvo.

Tästä syystä tekisin toivomusponnen, jonka olen jo jättänyt kirjallisesti, jossa lukee näin. Ehdotan, että

Helsinki kaupunki esittää maan hallitukselle, että kiinteistöverolakia muutetaan siten, että maapohjan osuutta asuinkäytössä olevan kiinteistön verotuksen määräytymisessä alennetaan.

Aloitteeni idea on se, että verotusarvoja kun korjataan säännönmukaisesti, niin niihin on paha vaikuttaa. Mutta jos kiinteistöverolakiin tehdään uusi ryhmä, joka koskee asuinkäytössä olevien kiinteistöjen maapohjaverotusarvoa, niin sillä voidaan - jos tahtoa on - tasata tämä maapohjan korottava vaikutus samanlaiseksi, tai maapohjan verorasitus samanlaiseksi koko maassa.

Kiinteistövero on muutenkin hankala asia, tällaisessa paikassa kuin Helsinki, jossa asumiskustannukset ovat maan suurimmat. Helsinkihän on ollut hyvin maltillinen kiinteistöverossa, veron nostamisessa juuri säästääkseen asumiskustannuksia, pitääkseen niitä alhaalla. Valtuutettu Johansson toi esille tavan, millä näihin voidaan vaikuttaa. Sitten ensi vuonna varauduttaisiin myös kiinteistöveroprosentin alentamiseen, mikäli tämä korotus sitä edellyttää.

Kunnioitettu puheenjohtaja ja arvon valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Sinnemäen tekemää pontta, samoin valtuutettu Björnberg-Enckellin tekemää ensimmäistä pontta, joka koski koulunkäyntiavustajien työsuhdetta ja resursointia. Samaten kannatan valtuutettu Helistön tekemiä kaikkia ponsia.

Puhun muutaman sanan opetuslautakunnan jäsenenä opetustoimen asioista.

Erityisoppilaiden määrä Helsingin kouluissa kasvaa jatkuvasti. Nyt kuluvana lukuvuonna erityisoppilaita Helsingin omissa kouluissa on jo peräti 9,4 % koko oppilasmäärästä. On ennustettu, että erityisoppilaiden määrä kasvaa edelleen.

STAKESin tuoreen tutkimuksen mukaan lasten huono-osaisuus kasaantuu ja on entistä vaikeampaa. Samalla psyykkisesti oirehtivien lasten sekä erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivien lasten tutkimuksiin ja hoitoon pääsy on entisestään vaikeutunut. Lasten ja nuorten psykiatriassa resurssit eivät ole lähelläkään todellista tarvetta. On selvää, että meidän pitäisi pystyä auttamaan nykyistä paremmin psyykkisesti oirehtivia lapsia sekä niitä lapsia, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia. On myös itsestään selvää, että moraaliset ja myös taloudelliset perusteet näiden vasta elämänsä alussa olevien lasten ja nuorten auttamiseksi on olemassa.

On myös selvää, että lasten ja nuorten ongelmien monimutkaistuminen edellyttää entistä parempaa yhteistyötä eri hallintokuntien välillä. Vaikeasti oirehtivia lapsia ei myöskään pystytä auttamaan ilman sosiaali-, terveys- ja opetustoimen yhteistyön riittävää resursointia.

Erityisopetuksen kehittäminen on opetustoimen suurin haaste. Opettajien täydennyskoulutus, joustavien opetusjärjestelmien lisääminen ja syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tukeminen ovat keinoja vastata tähän haasteeseen.

Hyvin suuri ongelma on koulupudokkaiden suuri määrä ja näiden koulupudokkaiden jatkuva lisääntyminen. Peräti joka kymmenes helsinkiläisistä peruskoulun päättävistä nuorista ei jatka opintojaan millään tavalla. Sen vuoksi olen iloinen siitä, että nyt on voitu kasvattaa alaluokkien elikkä luokkien 1 - 6 tuntikehysresurssia ja samaten olen iloinen siitä, että tänään päätettävässä budjetissa esitetään lisäystä II asteen ammatillisen koulutuksen lähiopetustunteihin. Kohtuulliset luokkakoot ja riittävä opinto-ohjaus ovat tärkeimmät keinot ennaltaehkäistä koulupudokkuutta.

Tämän vuoksi teenkin seuraavat ponnet:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että peruskoulun 7 - 9-luokkien tuntikehyssäästöt pyritään purkamaan suunnittelukauden 2007 - 2008 aikana.

Samoin toisen ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että peruskoulun päättövaiheessa olevien oppilaiden joustavia opetusjärjestelyitä sekä henkilökohtaista opinto-ohjausta kehitetään koulupudokkaiden vähentämiseksi suunnittelukaudella 2007 - 2008.

Näillä joustavilla opetusjärjestelyillä - ihan lyhyesti selvitän tätä - viittaan mm. siihen, että nyt on olemassa syrjäytymisvaarassa oleville lapsille tällaista opetusta, jossa he käyvät koulua ja sitten samaan aikaan käyvät työharjoittelussa ja sitten tällä tavalla on saatu heitä motivoitumaan paremmin koulunkäyntiin ja saamaan heidät suorittamaan peruskoulunsa loppuun. On todettu, että tämäntyyppiselle opetukselle olisi nimenomaan tarvetta peruskoulussa enemmän. Toivoisin, että tämän kehittämiseen voitaisiin paneutua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin haluaisin kannattaa valtuutettu Alanko-Kahiluodon molempia toivomusponsia.

Sitten sen jälkeen minulla on muutama asia. Haluaisin kiinnittää huomiota kahteen asiaan tässä yhteydessä. Yksi asia niistä on huostaanotot, lapset.

Täällä on puhuttu huostaan otetuista lapsista ja niistä probleemista koko ilta. En puutu siihen paljon. Mutta kuitenkin sen herätän vielä mieleen, että huostaanotot ovat sellainen systeemi, tai huostaanotto on viimeinen keino, kun mitkään muut tukipalvelut eivät riitä. Haluan tässä yhteydessä erityisesti kiinnittää huomiota tai puuttua yhteen ongelmaan, joka liittyy tähän huostaanottosysteemiin.

Kun huostaan otetun lapsen tai nuoren huostaanottoaika päättyy, niin suuri osa, varsinkin nuoret, jotka ovat murrosikäisinä joutuneet probleemeihin pääkaupunkiseudulla - tapauksia mitä minä tiedän - niin he eivät pärjää täällä. Suurissa kaupungeissa kaikki nuoret eivät pärjää, yksinkertaisesti, varsinkin maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret, joiden perheet muutenkin ovat rikkinäiset, juurettomuus täällä kovaa, monet äidit ovat yksinhuoltajia. Isokokoinen poika aamulla sanoi "turpa kiinni, minä en mene kouluun äiti", siis sellaista probleemiäidit joutuvat. Ja sitten kun ongelmat kasaantuvat ja koulut menevät sekaisin tai on kieliongelmia hänellä koulussa, ei saanut riittävästi tukea kouluun - niin, yritän. Tässä kuusi kuukautta lukenut ? - tämä probleema ihan oikeasti, tämä on ihan ajankohtainen probleemi monella maahanmuuttajalla ja monet perheet, suomalaiset perheetkin, olen ihan varma. Ei mitään. Sitten sossun perässä monta kertaa mennään ja pyydetään apua ja kaikkia istuntoja ja päätöksiä tehdään ja lopuksi päädytään siihen, että nuori viedään pois, johonkin hän menee, elämä rullaantuu takaisin. Kaikki menee normaaliksi, kiinnostus kouluun alkaa, kaikki rullaantuu, nuori saa joitakin, jotain opiskelua tai jotakin, elämän mielenkiinto palaa uudestaan ja kaupunkikiertely loppuu siihen. Mutta sitten kun huostaanotto loppuu tai nuori aikuistuu ja 18 vuotta täyttää, niin sanotaan, että sinähän olet jo aikuinen, niin nyt on jälkihoito sellainen, että sinä olet vapaaehtoinen meidän kanssa, haluatko jatkaa. Monet nuoret, mitkä minä tiedän, eivät jatka. He sanovat, että kyllä me olemme aikuisia, me haluamme oman asunnon ja me tulemme Helsinkiin takaisin. He tulevat tänne ja melko pian valitettavasti ongelmat palaavat uudestaan ja elämä menee sekaisin ja nuori ei kiinnity mihinkään. Hän ei kelpaa mihinkään, ei saa työpaikkaa, ei mihinkään kuulu, hän vain pyörii kaupungilla. Ensimmäinen asunto, minkä sosiaalivirasto tai sosiaalityöntekijä ja kaikki ovat järjestäneet, niin hän vuokramätkyjä tekee ja joutuu ulos. Sen jälkeen hän ei kuulu mihinkään. Varmaan olette kuulleet, että monen nuoren paras ystävä on vain poliisi, ei ketään muuta ole perässä. Ihan oikeasti, tämä on todellinen monen maahanmuuttajaperheen arki.

Tästä asiasta - tämän asian yhteydessä - haluaisin jättää yhden toivomusponnen, että

huostaan otettujen maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten jälkihoitoa on kehitettävä toivotulle suuntaan.

Varmasti, olen ihan varma, että tämä huostaanottoidea olisi, että nuori pärjää ja palaa työelämään ja kaikki menee hyvin. Kukaan ei varautunut, taas kaikki menee sekaisin. Olen ihan varma. Mutta keino täytyy löytyä.

Toinen juttu on päivähoito.

Päiväkodin henkilöstön mitoituksessa on suunnitelmakaudella huomioitava nykyistä paremmin maahanmuuttajataustaiset erityistä apua tarvitsevat lapset - se on huomioitava - koska se ei mene vaan, että lukuja katsotaan. Siellä on kymmenen lasta ja yksi tai kaksi hoitajaa. Siellä maahanmuuttajalapset, missä he ovat päivähoidossa, he ovat kielitaidottomia, he tarvitsevat paljon apua, perheiden ja päivähoitoyhteyden sovitteluja ja monia juttuja on selvitettävä. Sen takia ei riitä, vaan katsotaan, siinä on kolme lasta, siinä on yksi hoitaja. Ei se riitä. Täytyy ottaa nämä lapset huomioon päiväkodin henkilöstön mitoituksen yhteydessä.

Pyydän, että jätän tämän kirjallisena. Minun äidinkieleni ei ole suomi ja vähän sekaisin on. Minä kirjoitin täällä ja ponnet ovat täällä myöskin puhtaaksikirjoitettuna.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Ensiksi haluan kannattaa valtuutettujen Kajoksen ja Vikstedt'in ponsia sekä Hakasen pontta nro 5, elikkä Vikstedt'in ja Kajoksen ponsia siinä muodossa kuin ne täällä esitettiin ja valtuutettu Hakasen pontta nro 5.

Ja miksi tätä valtuutettu Hakasen pontta nro 5?

Oma talousarvioaloitteeni, jonka viime keväänä tein muiden allekirjoittamana, kosketti juuri tätä samaa asiaa ja tässä valtuutettu Hakasen ponnessa tuodaan sama näkemys oikealla tavalla esille. Toivon mukaan se johtaa hyvään ratkaisuun, sillä tämä talousarvioesitys ei johtanut myönteiseen lopputulokseen. Oli minulla muutamia muitakin talousarvioaloitteita. Ne kokivat saman kohtalon, elikkä niistä tekstiä jonkun verran tuli, mutta lopputulos oli, että tässä tilanteessa ei johda muihin toimenpiteisiin. Mutta en kuitenkaan tee niistä aloitteita. Jätetään tämä hautumaan. Toivon, että asianomainen kaupunginjohtaja omalla reviirillään ottaa nämä asiat vuoden kuluessa esille ja hoitaa niitä osaltaan eteenpäin.

Valtuuston työskentely on moninaista, niin kuin tänäänkin on tullut esille. Jotkut asiat ovat ennakkoon jo sovittu, jotkut ei ja joissakin asioissa venettä ei saa keikuttaa, ettei se vettä pääse hörppäämään. Tämän vuoksi jätän puheeni tähän, ettei tällaista veden hörppäystä pääse tapahtumaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät jäljellä olevat ystävät ja kollegat.

Aluksi haluaisin kannattaa valtuutettu Enrothin pontta.

Jatkoa puheelleni haen parista asiasta, joita haluaisin painottaa ensi vuoden budjetin yhteydessä. Ensimmäinen koskee kuntoutusalan asioita, josta varmaan arvasittekin, että puhun.

Suuri osa akuuttijonossa jatkopaikkaa tai kotiutusta odottavista ihmisistä oikeastaan on fyysisesti toimintarajoitteisia. Järjestämällä heidän kuntoutuksensa postakuutisti, tarpeeksi tehokkaasti, erillisellä tehokuntoutusosastolla, jossa myös henkilöstö koostuu osaston vastuuhoitajia lukuun ottamatta lääkinnällisen kuntoutuksen ammattilaisista. Kuntoutusinterventio on myös toteutettavissa intensiivisenä tällä tavalla ja niin, että kuntoutujat kotiutuvat muualle kuin pitkäaikaishoitoon. Näin myös vaikeimmin hoidettaville dementikoille syntyy lisää paikkoja. Kuntoutusosasto voidaan avata välipysäkiksi akuuttisairaalan, kotihoidon tai palvelutalon tai vanhainkodin väliin. Osaston, kuten koko kuntoutustoiminnan tehostettu toiminta edellyttää kuitenkin näkyvästi budjetoitua ja itsenäisenä yksikkönä johdettua kuntoutusorganisaatiota, jota voidaan näin hallita ja kehittää nykyistä innovatiivisemmin ja laadukkaammaksi koulutuksen ja tutkimustoiminnan suhteen. Ja voitte olla varmoja, että tähän tulen vielä parin seuraavan vuoden aikana palaamaan.

Toinen asia koskee ulkoistettuja palveluita, joista tänä iltana on jo muutama puheenvuoro käytetty.

Sillä saralla on ratkaisemattomia ongelmia edelleen useita. Esimerkiksi omien palvelujen puutteellinen hinnoittelu ja tarjouskilpailun toteuttaminen, joiden vaikeuksia olemme saaneet lähinnä lehdistä lukea. Jatkossa nämä voitaisiin välttää mm. seuraamalla Kelan käytäntöä järjestää keskustelu- ja neuvottelutilaisuuksia palvelutuottajien kanssa ennen tarjouskilpailun toteuttamista ja heti tarjouspyyntöjen lähettämisen jälkeen. Näin vältettäisiin kenties mm. veteraanikuntoutuksen yhteydessä esiin nousseet väärinymmärrykset sekä sen aiheuttama negatiivinen julkisuus. Sopimusrikkomuksiin on myös syytä puuttua sovituin rangaistuksin eikä katsoa jatkuvasti läpi sormien verovaroin tuettuja petoksia. Viittaan tässä esimerkiksi ilmoittamatta ja rankaisematta jätettyihin ajamattomiin bussivuoroihin, joista Helsingin Sanomat juuri mainitsi.

Tehdessään sopimuksia ulkopuolisten palveluntuottajien kanssa pitää ottaa huomioon kaupungin väestösuojelullinen kriisivalmius. Mielestäni se on sopimuksista yleensä jätetty pois. Kaluston ulkomaiseen ja monimuotoiseen omistamiseen liittyen tai kun Itämeren alueen kriisiherkkyys öljykuljetusten ja ydinvoiman rakentamisen myötä vääjäämättä kasvaa, meidän on pystyttävä tarkentamaan palvelujen ostamisen sopimuskäytäntöä näiden asioiden edessä. Tehdessään sopimuksia ulkopuolisten palveluntuottajien kanssa palvelujen ostajan tulisi sisällyttää jo tarjouspyyntöön ja tehtävään palvelusopimukseen palveluntuottajan velvollisuus sitoutua ja osallistua poikkeusolojen toimintaharjoituksiin sekä varsinaisen valmius- ja kriisiajan toimintaan kaupungin kriisisuunnitelmissa määritellyn tilannejohdon alaisuudessa.

Tämän vuoksi teenkin ponsiehdotuksen:

Hyväksyessään vuoden 2007 talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että sosiaali- ja terveysalalla, ravintopalveluissa sekä rakennusalalla ostettavien palvelujen sopimustekstissä tulee olla maininta siitä, että palvelun ostajalla on oikeus muuttaa henkilöstön työkohdetta sopimusaikana.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Karhuvaaran pontta.

Ihmiskauppa on kansainvälinen ongelma, johon liittyy kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus. Sen vaikutukset kuitenkin tuntuvat paikallisesti. Suomi on kansallisessa ohjelmassaan edellyttänyt uhrilähtöistä lähestymistapaa eri viranomaisten toiminnassa. Tiedämme, että Suomi on satojen ihmiskauppauhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Miten monta heistä on lapsia, ei ole varmaa tietoa. Joka tapauksessa uhrien tunnistaminen ja suojeleminen edellyttää kokonaisvaltaista osaamista ja lasten kohdalla aivan erityistä osaamista myös paikallisviranomaisten palveluissa.

Ehdotan sen takia, että

hyväksyessään talousarvion kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus laatii poikkihallinnollisen ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman etenkin uhrien tunnistamisen ja auttamisen osaamisen parantamiseksi sekä yhteistyön rakentamiseksi muiden asianomaisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Ärade ordförande.

Helt nöjda med budgetöverenskommelsen är vi i Sfp-gruppen inte vad gäller socialsektorn och vården av de äldre bl.a. demenspatienterna. I förhandlingarna förde vi fram väl övervägda önskemål utgående från klara brist i den nuvarande situation. Sfp framförde att vården av demenspatienter med svenska som modersmål är otillräcklig och att vårdplatser saknas, att patienter fortfarande blir lidande och samtidigt täpper till vårdkedjan. Också platser för svensk dagverksamhet saknas.

Ärade fullmäktigeledamöter!

Helsingfors är en tvåspråkig stad och åldringen som inte längre minns namn på barn och barnbarn har rätt att förstå det språk vårdpersonalen använder och hon har också rätt att själv bli förstådd på sitt modersmål. Här är det bara en tidsfråga innan vi får ett fall för justitieombudsmannen. Mot den bakgrunden har vi svårt att förstå att inte ens en skrivning om behov av utredning ansågs motiverad i budgetuppgörelsen.

Erikoissairaanhoitobudjetti eli HUS-budjetti vuodelle 2007 on - niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu - historiallinen siinä mielessä, että Helsinki nyt ensimmäistä kertaa varaa HUSin arvioiman Helsingin asukkaiden tarpeen mukaisen summan eikä uskottele itselleen, että 20 milj. euroa vähemmän riittää. Tässä on nyt HUSille näytön paikka. Helsingin taas on puolestaan vastaan otettava kotiutettavat potilaansa ajoissa hoitopaikkoihin.

Kotihoidon ja kotisairaalan kehittäminen on sekä ennaltaehkäisyn että potilaiden jälkihoidon kannalta äärimmäisen tärkeää. Geriatrista osaamista tulisi kautta linjan lisätä. Samoin senioreiden toimintakyvyn säilyttäminen vähentää laitospaikkojen tarvetta. Tässä on varmasti selvää säästöä ja lisää elämänlaatua vanhuksille.

Psykiatria potee henkilöstöpulaa, mikä osiltaan selittää toiminnan muutoksia. Olisi kuitenkin muistettava lain vaatimukset, kun potilaiden oikeuksia loukkaavia päätöksiä tehdään. On lain vastaista, ettei potilaita saa lähettää Hesperian ruotsinkieliseltä osastolta suoraan Kivelän ruotsinkielisen psykiatrian poliklinikalle ilman erillistä uutta kielellistä tarvearviointia. Lain mukaan potilaalle tulee tarjota hoito äidinkielellään pyytämättäkin. Jos henkilöstöresurssit Kivelässä ovat alakantissa, sinne on siirrettävä tai haettava lisää kielitaitoista henkilökuntaa.

Tänään on paljon puhuttu lastensuojelusta. Tilastot kertovat huolestuttavaa todellisuutta Helsingistä, kun tänä vuonna yht'äkkiä taas lasten huostaanotot kasvavat kymmenisen prosenttia. Toinen huolestuttava piirre siinä on, että yli 13-vuotiaiden osuus myös kasvaa. Viimeistään nyt nämä nuoret tarvitsevat riittävästi tukipalveluja, sekä mielenterveyspalveluja että turvalliset kodinomaisen hoitopaikan.

Tandvårdens köer håller inte heller måttet beträffande, åtminstone är de för långa. Patienterna tvingas vänta längre än vårdgarantin förutsätter. Vårdgarantin betyder inte endast att man får inleda vården. Det måste betyda att hela den ändamålsenliga vården inleds. Det betyder alltså inte endast ett första besök. Barnens tandvård måste också återställas på nivån före vårdgarantin, annars blir det dyrt i längden.

Sfp-gruppen har bl. a. i en budgetmotion uppmärksammat att det inom stadens förvaltningar och bland de anställda har förblivit oklart hur det gamla systemet med s.k. språktillägg sist och slutligen skall förnyas. Vi vill understryka för att undvika ryggmärgsreaktioner att det här i lika hög grad är en finsk som en svensk fråga eftersom språktillägget oftast utbetalas till finskspråkiga. Här finns det klara behov att höja språktillägget så att det faktiskt känns och att det är en sporre i lönen och det är viktigt att det inte enbart är en automatik eller ett formellt tillägg.

Till slut vill vi i Sfp-gruppen uttrycka vår glädje över att budgeten nu innehåller de efterlängtade två språkstödsresurspersonerna för den svenska dagvården.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Aluksi haluan kannattaa valtuutettu Biaudet'in esittämää pontta.

Sen jälkeen toiseen kysymykseen - josta täällä on paljon keskusteltu - millä tavalla parantaa henkilöstön asemaa ja saatavuutta Helsingissä. Siihen on esitetty keskustelun aikana monia keinoja. Monissa puheenvuoroissa on - valitettavasti - kierretty tätä ongelman ydintä.

Me kaikki tiedämme, mikä on ongelman ydin. Se on se, että Helsinki maksaa liian pientä palkkaa työntekijöilleen. Helsingin palkat ovat tilastotietojen mukaan tällä vuosikymmenellä jääneet jälkeen 2 - 3 % kunta-alan yleisestä kehityksestä, vaikka Helsinki on kalliimpi kuin muut kunnat. Joidenkin tilastojen mukaan ero eräillä aloilla on vielä suurempi. Esimerkiksi Espoossa osastonhoitaja saa 100 - 250 euroa kuukaudessa enemmän kuin Helsingissä vastaavaa työtä tekevä samalla nimikkeellä. Sairaankuljettaja puolestaan saa Espoossa 100 - 170 euroa kuukaudessa enemmän kuin samaa työtä samalla nimikkeellä Helsingissä tekevä. Jopa Vantaa, joka on tällä vuosikymmenellä jatkuvasti painiskellut taloudellisissa vaikeuksissa, on henkilöstön palkkatilastojen perusteella, palkkakehityksen perusteella hoitanut asiansa 2000-luvulla paremmin kuin Helsingin kaupunki keskimäärin.

Me kuulimme kaupunginjohtajan esittelyssä, että Helsingin kaupungin virastojen, laitosten ja liikelaitosten ylijäämä on vielä valtavasti suurempi kuin mitä budjettiesitystä kaupunginhallituksessa käsiteltäessä tiedettiin tai arvioitiin. Ylijäämää on kertynyt sen jälkeen kun kaupunginhallitus teki budjettiesityksensä lähes 60 milj. euroa lisää ja loppusumma tämän hetken ennusteessa oli siis 348 milj. euroa ylijäämää tältä vuodelta. Kyse ei ole vain liikelaitosten hyvästä tuloksesta. Kaupungin peruspalvelutuotanto on hoitanut asiansa siten, että sen tulos on yli 60 milj. euroa parempi kuin budjetin mukaan pitäisi olla.

Mistä nämä tulokset syntyvät? Osa on kieltämättä syntynyt sillä, että energiamarkkinoilla on hillitön keinottelu, josta Helsingin Energiakin on pystynyt ottamaan osansa. Mutta tärkein tekijä Helsingin kaupungissa hyvän tuloksen syntymiseen on osaava henkilöstö. On kohtuutonta, että monet kaupungin työntekijät, jotka ovat tehneet tämän tuloksen, joutuvat hakemaan toimeentulotukea selviytyäkseen välttämättömistä asumisen ja elämisen kustannuksista.

Helsinki on poikkeuksellisen rikas kaupunki. Miksi kaupunki on työnantajana poikkeuksellisen tyly ja kova? Onko kaupunginjohtaja, onko kaupungin henkilöstöjohto, onko kaupungin budjettijohto, onko kaupunginhallitus solidaarisempi tässä Eteläranta 10:n tupo-linjalle kuin oman henkilöstön hyvinvoinnille ja asukkaille tärkeiden palvelujen turvaamiselle? Vai miksi Suomen rikkain kaupunki on kaikkein köyhin silloin, kun pitää jakaa palkankorotuksia henkilöstölle?

Valtuustolla on tässä asiassa vastuu. Valtuustolla on tällä kertaa aivan erityisen hyvä mahdollisuus korjata työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyys. Rahasta ei ole todellakaan nyt kiinni. Nyt on kysymys siitä, onko tahtoa. Vetoan kaikkiin valtuutettuihin. Ei voi olla sellaista kaupunginhallituksen sopimusta, jonka jälkeen tulee jakoon 60 milj. euroa lisää ja me emme katso, että me voimme käyttää sitä mihinkään.

Edellä olevan perusteella kannatan valtuutettu Havaston vastaesitystä 20 milj. euron lisäämisestä talousarvioon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Abdullan tekemiä ponsia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Reinikaisen tekemiä toivomusponsia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ilta on venynyt jo pitkään, joten puhun lyhyesti.

Ymmärrän valtuutettu Havaston tuskan tässä henkilöstöasiassa, mutta valitettavasti en nyt tänä vuonna sitä voi kannattaa. Toivottavasti ensi vuonna sellaista esitystä ei tule ja se hoidetaan neuvotteluissa. Toivon vähintään kahden muun ison ryhmän ymmärtävän, tai toisen heistä edes, että tämä huoli on aito siitä, jos aiomme jatkaa näillä palvelutasoilla eikä sitä kilpailutusintoa ja jopa ulkoistamisasioita tungeta uudestaan esiin näin voimallisesti, mitä se on viime aikoina ollut.

Kannatan lämpimästi valtuutettu Tenkulan tekemää pontta ja mielelläni myös vihreiden valtuutettu Sinnemäen tekemää pontta. Ymmärsin, että vihreiden puolella kuitenkin henkilöstön hyvinvointiin halutaan kiinnittää huomiota.

Sitten haluaisin todeta valtuutettu Urholle - taas näin koulutermein - että mielestäni se alkaa kuulostaa, aina kun valtuutettu Urho puhuu Palmiasta, että siinä on mielestäni enempi jo koulukiusaamisesta kyse. Hän mielellään kannattaa, että Palmian kaikkia palveluja pitää kilpailuttaa ja se tekee Palmialle hyvää, mutta jostain kumman syystä Palmia ei saisi lähteä mihinkään uuteen, yrittämään kilpailla niiden muiden kanssa, jotka kilpailevat Palmian asioista. Mielestäni tässä on joku epäloogisuus. Siksi käytin tätä ehkä hieman karrikoitua termiä tästä koulukiusaamisesta.

Nyt tietysti pitäisi loppuun sanoa, että onko yhtään demarien pontta, mitä ei ole vielä kannatettu, ottaen valtuutettu Enroth -mallia, mutta en nyt taida. Ehkä ne kaikki tulivat jo.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Hakasen kolmatta pontta, joka koskee valtuuston tiedonsaantia pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeista ja pontta nro 4, jossa toivotaan tukea työttömien atk-koulutuksen tiloihin.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

(osa 278 ja 279 §:ien kohdalla)

Harry Bogomoloff

puheenjohtaja

(osa 278 ja 279 §:ien kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Outi Alanko-Kahiluoto Göran Åhman

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu