Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän Tarja Nybergin varajäseneksi Anni Saarista, tradenomi Anni Saarinen.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Tämä hanke sisältyi valtuuston viime vuoden marraskuussa, eli vajaa vuosi sitten hyväksymään talonrakennushankkeiden rakennusohjelmaan. Silloin hankkeen laajuus oli 3 900 m². Nyt se on 4 900 m² eli hanke on suurentunut noin 1 000 m² eli neljänneksellä. Rakennuskustannuksiksi ilmoitettiin vuosi sitten 10 milj. euroa, nyt arvonlisäverovelvollisena 16,3 milj. euroa eli lisäystä riippuen siitä, onko perushinta 10 arvonlisäverovelvollinen vai ei, on 60 tai 30 %. Kysyisinkin kaupunginjohtajalta tai apulaiskaupunginjohtajalta, mistä nämä muutokset johtuvat?

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä hanke, Arabia 2, perustuu ? päiväkoti, asukaspuisto ja nuorisotalo. Tämä hanke on kauan odotettu Arabianrannassa. On erittäin hyvä, että se nyt vihdoin lähtee liikkeelle. Arabianrannassa asukasmäärä kasvaa ja tarvetta opetuspaikoista on runsaasti.

Minulla ei ole mitään huomauttamista tähän esitykseen nähden. Mutta toivon, että siinä vaiheessa, kun koulu valmistuu, tai tämä laajennus ja koulu valmistuvat sinne, niin siinä vaiheessa myös pystytään tarjoamaan kaikille 1- ja 2-luokan ala-asteen opiskelijoille myöskin aamu- tai iltapäivähoitoa tai jotain toimintaa, jota ei tällä hetkellä voida kaikille valitettavasti taata.

Puheenjohtaja.

Olemme Arabian peruskoulussa innolla odottaneet tätä hanketta ja niin varmaan myös siellä alueella muuten.

Toivon, että ne hyvät suunnitelmat, mitä on ainakin puheissa olleet, että nuoret ja lapset pääsevät oikeasti suunnittelemaan sitten jatkossa sitä nuorisotilaa ja sitä koulurakennusta tarkemmin ja erityisesti piha-alueita, niin myös toteutuvat. Aamu- ja iltapäivätoiminnan tilojen lisäksi tietenkin täytyy huomioida myös se, miten kouluun tullaan, koska kaikki eivät tule ihan siitä kävelymatkan päästä. Toivon, että viimeistään silloin 6:sen ratikkapysäkki saadaan lähemmäksi koulua, mihin hyvänsä kohtaan siihen lähistölle lähelle sitä missä on aiemmin ollut, ettei tarvitse sitten kävellä sieltä turhan pitkän matkan päästä, kun oppilaita rupeaa tulemaan kolmesataa enemmän päivittäin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sivulla 8 tähän valtuutettu Koskisen kysymykseen todetaan, että pohjaolosuhteet ovat olleet erittäin hankalat ja kalliit. Tällä tätä eroa selitetään. Se, että se on kasvanut se hanke, se on tullut koulupuolen tarpeista ja lienee järkevää, että se varsinainen tilaaja pystyy muovaamaan sen mahdollisimman hyväksi siihen tarkoitukseen kuin tehdään. Arabianrannan rakentamisolosuhteet ovat paikoin äärimmäisen vaikeat ja tähän on sitten kuitenkin sopeuduttu, että huolimatta niistä, on hanketta viety eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Hankehan on sinällään hyvä, mutta ihmettelen perusteluja näillä perustamisolosuhteilla. Kun sinne viereen on juuri rakennettu koulu, niin olisi luullut, että perustamisolosuhteet olisivat olleet tiedossa ja otettu huomioon kustannusarviossa.

Puheenjohtaja.

Haluaisin kiinnittää huomiota vain siihen, että Uudenmaan ympäristökeskus on lausunut ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kun tuota kaavaa on muutettu niin, että yhden liikkeen koko nousee yli 2 000 m²:iin, niin siitä seuraa se, että se kuuluu kaupan suuryksiköiden piiriin. Tässä suhteessa mennään pikkaisen oikeusvaikutteisen yleiskaavan ohjaavuuden ulkopuolelle. Itse asia on mielestäni tarkoituksenmukainen enkä vastusta päätöstä. Mutta haluan kiinnityttää huomiota siihen, että kaupunki näissä asioissa sitten muistaa muiden kaavojen yhteydessä, että toisinaan yleiskaavan oikeusvaikutteisuudesta tarkoituksenmukaisuussyin voidaan tinkiä.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Johtosääntö on ihan hyvä minustakin. Se on mennyt mukisematta läpi eri hallinnon asteissa. Haluan kuitenkin kiinnittää yhteen periaatteelliseen asiaan huomion.

Siellä on rajattu osastopäällikkötason virat pelkästään korkeakoulututkinnon suorittaneille. Tämähän noudattaa kaupungissa hallintokunnissa yleisesti käytössä olevaa periaatetta. Eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan, että ollaan tutkintojen suhteen pätevyysvaatimuksissa tarkkoja.

Erityisalalla on se ongelma, että kulttuurihallintoa käytännössä opiskellaan vain ammattikorkeakouluissa, mm. kaupungin itsensä pyörittämässä Stadiassa. Ja tietämäni mukaan Stadiassa ja ammattikorkeakoulussa ei pysty kovin helposti, käytännössä ollenkaan, ikään kuin korottamaan sitä ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi, jolloin seuraa tilanne, että jos meille hakee joku itse kouluttamamme kulttuurihallinnon ammattilainen tähän tehtävään, niin hänen täytyy lukea joku muu aine yliopistolla voidakseen - tai muussa korkeakoulussa - tulla päteväksi meidän kulttuurialan hallintoon liittyviin tehtäviin. Tämähän on mielestäni aivan nurinkurinen tilanne.

Veikkaan, että tämä tilanne oikenee aika pian sitä kautta - anteeksi ystävät - että joka tapauksessa ammattikorkeakoulujen tutkintojen yhdenmukaistaminen tulee päätettäväksi jollain muilla asteilla. Sitten toinen seikka on se, että joillakin aloilla ammattikorkeakouluissa ylemmän korkeakoulututkinnon jatkaminen on mahdollista, mutta minun tietämäni mukaan ei toistaiseksi kulttuurihallinnon ainakaan kaikissa koulutusohjelmissa.

Siksi esitän toivomusponnen. Se kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää, millä edellytyksin kulttuurialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen Stadiassa olisi mahdollista.

Tämä olisi johdonmukaista niin, että kun meillä on oma ammattikorkeakoulututkinnon tehnyt henkilö, niin hän pystyy siinä omassa oppilaitoksessaan jatkamaan sen ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi täyttääkseen ne pätevyysvaatimukset, jotka nyt asetamme tässä johtosäännössä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jos kuultu pitää paikkansa, niin olemme todellakin erikoisessa tilanteessa. Tästä syystä toivoisin, että jos vastaava apulaiskaupunginjohtaja meitä hieman informoisi, että millä tavalla pääsisimme tällä asialla eteenpäin. Tietysti ponsiakin voidaan tehdä ja näyttää kauniilta. Mutta onko tässä muita mahdollisia toimia, voidaanko niitä pohtia? Tietysti kysymys voi olla myös lakitekstistä. Jos tästä pienen selvityksen saisi, niin hyvä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Asia sinänsä, mitä ponnella yritetään hoitaa, on tärkeä. Mutta saanen huomauttaa kuitenkin, että käsittääkseni tämä asia ei ponnella hoidu, koska emme voi mitenkään ohittaa lainsäädäntöä. Ammattikorkeakoulussa ei ole millään mahdollista suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa. Se on Suomessa mahdollista vain yliopistossa tällä hetkellä. Vaikka me hyväksyisimme tuon ponnen, niin asia ei sillä hoidu.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Kun nyt on kysymys niistä täsmällisistä muotoiluista, jotka tässä johtosääntöesityksessä on, niissä on lähdetty siitä kaupungin yleisestä periaatteesta, että osastopäälliköiden osalta edellytetään akateemista loppututkintoa.

Nyt voi sanoa, että käytännön tilanne on se, että kun esimerkiksi sen lisäksi kulttuurihallinnossa, sanotaan nyt vaikka meidän eri kulttuuritalojen johtajat tällä hetkellä käytännössä omaavat akateemisen loppututkinnon, niin tulevaisuudessa ei tällä ohjesäännöllä ole poissuljettu sitä, että esimerkiksi kokenut ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut henkilö voisi tällaiseen tehtävään tulla valituksi. Nyt sitten kun on kyse siitä, miten ammattikorkeakoulututkintoihin jatkossa suhtaudutaan, niin siinähän on tällä hetkellä menossa vaihe, jossa lopputulosta emme vielä tiedä. Mutta on aivan selvä, että joudutaan kautta linjan nyt pitämään tarkasti huolta siitä, että ne, jotka ammattikorkeakoulututkinnon suorittavat ja mahdollisesti ylemmän sellaisen, saavat sitten pätevyytensä mukaisen mahdollisuuden myös Helsingin kaupungin organisaatiossa. Mutta - rouva puheenjohtaja - tilanne ei ole se, että tästä asiasta olisi minkäänlaisia edellytyksiä nyt ryhtyä muutoksia tekemään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallituksen ehdotus uudeksi johtosäännöksi vaikuttaa täysjärkiseltä. Johtosäännössä selkeytetään tilannetta erityisesti siltä osin, että kulttuuripolitiikan ja kulttuuripalveluiden toteuttaminen ja niiden johtaminen tulee kumpikin oman osastopäällikkönsä alaisuuteen ja sillä tavalla se sekavuus, jota ulkopuolinenkin tarkkailija kulttuuriasiainkeskuksen toiminnassa on saattanut joskus takavuosina havaita, se toivottavasti poistuu tai ainakin vähenee.

Puheenvuoron pyysin kuitenkin sen vuoksi, että johtosäännössä varsin vähän heijastuu - ja myös työryhmän mietinnössä - se seikka, että menestyksellinen kulttuuritoimen johtaminen Helsingissä edellyttää verkostojohtamista. Se edellyttää hyvin monenlaisten toimijoiden panoksen täysipainoista mukaan ottamista erilaisissa tapahtumissa, erilaisten palveluiden tuottamisissa ja varsinkin isoissa strategisen tason kulttuuriprojekteissa ja hankkeissa. 9 §:ssä mainitaan, että kulttuurijohtajan on huolehdittava kulttuuriasiainkeskuksen, kaupunginkirjaston, kaupunginmuseon, kaupunginorkesterin ja kaupungin taidemuseon välisestä yhteistyöstä. Hänen ei siis tarvitse huolehtia edes kaupunkikonsernin muiden kulttuuritoimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterin tai Juhlaviikkojen kanssa tehtävästä yhteistyöstä eikä sitten niiden muiden Helsingin kaupungin hallintoon kuuluvien tahojen kulttuurisesti merkittävistä asioista, vaikkapa siitä, miltä meidän puistomme näyttävät tai siitä, millä tavalla kadut ovat valaistut, noin laajan kulttuurikäsityksen mukaisesti, liikuntavirastosta puhumattakaan.

Eli en esitä mitään muutosta tähän johtosääntöön - se on täysjärkiseltä vaikuttava ehdotus - enkä mitään toivomusponttakaan. Mutta tällä puheenvuorolla kiinnitän huomiota siihen, että menestyksellinen kulttuuritoimen johtaminen on moninaisten eritasoisten verkostojen viisasta yhteen nivomista yhteisten tavoitteiden suuntaan. Ja sivumennen sanottuna, en ollenkaan epäile, etteivätkö kulttuuriasiainkeskus ja sen uusi johtaja tähän suuntaan työtään tekisikin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Bergholmin puheenvuoro oli erittäin viisas puheenvuoro ja hyvä puheenvuoro. Varmaan voimme yhtyä siihen ja todeta, että ohje- ja johtosääntöjen tehtävä on nimenomaan luoda ne puitteet ja olla sitten tukena, jos tulee hankaluuksia. Sen tehtävä ei tarvitse olla se, että se rajoittaa toimintaa sen pahemmin verkostojen luomisessa kuin siinä, että myöskin muissa kaupungin virastoissa, laitoksissa ja yksiköissä hyödynnettäisiin sitä asiantuntemusta ja osaamista, mitä kulttuuriasiainkeskuksessa on. Sillä tavoin saataisiin kulttuuria muuallekin kuin kulttuuriasiainkeskuksen omien toimintoihin.

Rouva puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Rantasen ponsiesitystä, vaikka siihen saattaakin - huhujen mukaan - tulla pieni korjaus vielä. Mutta nousen sitten kannattamaan korjattua esitystä, jos näin on.

En malta olla puuttumatta koulutuskeskusteluun.

Väheksymättä pätkääkään akateemisia loppututkintoja, yleisesti ottaen itse olen aina ihmetellyt sitä, miksi johtosäännöissämme esimerkiksi osastopäälliköltä vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa. Kaupunginjohtajakin voidaan valita sellaisesta suunnasta, joka ei ole korkeakoulututkintoaan suorittanut. Myönnetään, olen itse drop out -korkeakouluopiskelija, "riemumaisteri" - vai miksikä sitä sanotaankaan? Mutta jos katselen yksityistä sektoria ja heidän johtorekrytointejaan, niin kyllä silloin katsotaan henkilöä ja hänen pätevyyttään, ehkä työkokemustaan tärkeimpinä kriteereinä eikä sitä, onko käynyt esimerkiksi reserviupseerikoulun tai jonkun muun vastaavan korkean oppisuorituksen.

Ärade fru ordförande, bästa fullmäktige.

Jag måste erkänna att jag inte hade läst riktigt tillräckligt noggrant igenom hela den här texten när den var uppe i stadsstyrelsen så därför tar jag upp en liten punkt nu.

På sidan 23 hittar vi någonting om det svenska kulturarbetet. Jag har inte fäst tillräckligt stor vikt vid att den svenska kulturen borde också få garantier för att den får lika stor uppmärksamhet som kulturarbetet på finska och att det finns en garanti för att det utarbetas strategier för den. Jag har informerats om att tjänstemän på kulturcentralen har tyckt att den svenska kulturen kunde ingå i konceptet multikulturell kulturservice eller någonting liknande, vad det nu hette på finska. Det kan den då verkligen inte. Jag hoppas att frågan utreds på allvar inom kulturcentralen och att biträdande stadsdirektör Björklund tar saken så att säga under sitt beskydd och övervakar att frågan sköts både kultur- och språkpolitiskt på rätt sätt. Det borde finnas egentligen en tjänst för en person med ett totalansvar för planeringen av det svenska kulturarbetet, inte så att man har en anställd som nu gör någonting litet på sidan om. När, vilken garanti har vi då för att den personen finns där för evigt och varifrån plockar man då en ny svenskspråkig kulturchef så att säga på något lägre nivå gällande än vår sittande kulturchef.

Jag har förstått också att det inte riktigt har fungerat med kontakten mellan nämndmedlemmar och vissa tjänstemän inom kulturcentralen. Jag hoppas att man kan ta upp frågan om att man besvarar också e-post som nämndens ledamöter skickar med frågor.

Fru ordförande.

Jag vill bara helt kort påpeka att den text som står i motiveringarna på sidan 23 uttryckligen har skrivits in i texten för att understryka den svenska servicens betydelse också i den fortsatta planeringen och vad då det påståendet beträffar som jag faktiskt också själv har hört att någon skulle ha betraktat och betecknat den svenskspråkiga verksamheten som en del av multikulturell invandrarverksamhet har jag nu närmast ansett vara ett dåligt skämt.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Ilmeisesti sotkin hiukan puheenvuorossani terminologiaa, joka aiheutti jonkin verran vastalauseita.

Korjaan esitystäni niin, että muutan muodon "ylempi korkeakoulututkinto" muotoon "ylempi ammattikorkeakoulututkinto", joka silloin tulisi rinnastettua virantäytössä korkeakoulututkintoon. Kaikilla ammattikorkeakoulualoilla tätä ei voi tehdä. Käsittääkseni kulttuurihallinnon alalla tällä hetkellä on tämä ongelma. Vaikka kannatan korkeakoulututkintoja ja tutkintavaatimusta sinänsä, niin tällaisella alalla, missä tätä nimenomaan alaa valmistavaa opetusta ei saa yliopistossa, vaan nimenomaan ammattikorkeakoulussa, niin tuntuu hassulta, että me olemme sulkeneet sen tien itse.

Kun en halua muuttaa tutkintavaatimuksia, niin esitän, että omalta osaltamme selvittäisimme, mitkä mahdollisuudet Stadialla on, joka on meidän pyörittämämme. Konsernitasolla valtuustossa voisimme esittää selvityksen siitä, voisiko se olla mahdollista, että siellä sen tutkinnon voisi laajentaa niin, että se täyttäisi meidän omat tutkintovaatimuksemme. Tämä on mielestäni kohtuullista eikä myöskään mene opetusministeriön rooteliin, varsinkaan muotoiltuna nyt tarkemmin terminologisesti niin, että puhutaan ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta. Kyseessä on siis nimenomaan siis se, että tässä muotoilussa puhutaan, että kaupunginhallitus selvittää, millä edellytyksin tämä olisi mahdollista, jolloin myöskään mihinkään toimenpiteisiin - rauhoittelen apulaiskaupunginjohtajaa - ei ole pakko ryhtyä muilta osin kuin että selvitetään, mitkä keinot mahdollistaisivat tämän reitin tekemiseen.

Ja kun apulaiskaupunginjohtaja kertoi asianmukaisesti, että meidän talojen johtajat ja ylipäänsä kulttuurialan henkilökunta - joka usein on hyvin koulutettua - niin kyllä siellä nykyisin on aika monilla nimenomaan korkeakoululoppututkinto. Suurin osa heistä on jo iäkkäämpää väkeä, jotka ovat hankkineet kulttuurialan koulutuksensa yliopistollista reittiä pitkin. Mutta kun olemme itse koulutuksen järjestäjänä Stadiassa luoneet sen reitin, että tälle hallinnonalalle ihmisiä päätyy nimenomaan Stadian kautta. Samaa alaa voi opetella myös evtek:issä ja jossain määrin humak:issa. Se houkuttelee nimenomaan tähän alaan erityisesti inspireerautuneita ihmisiä. Vaikka meillä edelleen varmasti korkeakouluopiskelijoiden tai valmistuneiden joukosta on hyvät rekrytointimahdollisuudet alalle, jonne on paljon tunkua, paljon kutsumusta ja vähän valintaa, niin silti me teemme itsellemme hallanpalveluksen, jos me ikään kuin pois suljemme jo alkukarsinnoissa sen ammattilaisjoukon, joka on valmistunut meidän itsemme kouluttamasta reitistä.

Sitten vielä muistutan sen, että meillä tällainen vastaavanlainen probleemi on ollut liikuntahallinnon puolella. Liikuntaviraston vastaavassa johtosäännössä mahdollistetaan korkeakoulututkinto tai muu alaan sopiva tutkinto. Tämä johtuu tietysti liikunta-alan koulutushistoriasta, että se on ollut enemmän keskiasteeseen painottunutta kuin monet muut alat kaupungin hallinnollisissa tehtävissä. Se on ollut reilua ja järkevää ja perustuu sen alan koulutukselliseen anatomiaan. Tässä suhteessa samanlainen tarkistus olisi ollut mahdollista. Mutta en viitsinyt sitä kaupunginhallituksessa tehdä, kun se koettiin jollakin lailla myös kulttuurihallinnon statuksen alentamisena tai muuta vastaavaa, jos tingitään tutkintavaatimuksista. Tällä puheenvuorollani täällä ja ponsiesityksellä haluan, että nyt sitten selvitetään, millä tavalla otamme sitten huomioon sen itse kouluttamamme kulttuurihallinnon ammattilaisjoukkiot, jotka eivät täytä meidän muodollisia vaatimuksiamme.

Toistan vielä esitykseni korjatussa muodossa. Se kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää, millä edellytyksin kulttuurialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen Stadiassa olisi mahdollista.

Ja niin kuin sanoin, tällä tarkoitan sitä, että kun kaikilla aloilla tätä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ei voi tehdä eikä kulttuuri ... ? , että tämä ylempi, joka siis kuulemma - tietämäni mukaan - rinnastettaisiin haussa korkeakoulututkintoon, niin silloinhan me pelastetaan tavallaan nämä amk-tyypit. He olisivat silloin siinä samassa jonossa ja heidän pätevyyttään arvioidaan sitten muilla kriteereillä, sitä johtamistaitoa ja ammattikokemusta ja muuta, mitä sitten siinä jatkossa painotetaan muiden asioiden ohella.

Kannatan valtuutettu Rantasen ponsiesitystä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistolakia tehdessämme sovimme, että ylempi korkeakoulututkinto voi olla myös ammattikorkeakoulututkinto. Valtuutettu Rantasen olisi pitänyt ottaa selville, onko ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ollenkaan saatavana tällä alalla. Niitä on erittäin vähän. Se on opetusministeriön asia sitten perustaa tällainen opetusohjelma, joka saattaa viedä parisen vuotta aikaa. Joten mielestäni pykälä 16 juuri siinä muodossa kuin se on kirjoitettu, kattaa nämä molemmat. Siis ylempi korkeakoulututkinto voi olla amk:ssa suoritettu, jos sellainen on olemassa, mutta se voi olla myös yliopistossa suoritettu. Jos tämä pelkästään rajoittuisi yliopistoon, niin tässä lukisi "yliopistollinen korkeakoulututkinto".

Anteeksi, että jankutan, mutta haluan korjata tuon äskeisin.

Tämä ponsiesitys lähtee siitä, että kaupunki selvittää mahdollisuudet, jolla tämä olisi mahdollista, kun tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Kaupunki voi olla asiassa aloitteellinen sitten, jos katsoo, että tämä on epäoikeudenmukaista. Halusin ponnella vain ... (Välihuuto!) Ei olla johtosääntöjä muuttamassa, vaan lähdetään siitä, että kaupunki selvittää, olisiko Stadian kautta mahdollista luoda tämä reitti, jotta nämä tutkintovaatimukset kaupungin koulutuksen kautta olisivat saavutettavissa.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät kanssavaltuutetut.

Valtuutettu Rantanen piti mielestäni erittäin hyvän koulutuspoliittisen puheenvuoron. Kannatan lämpimästi amk -jatkotutkintojen vakinaistamista ja sitä, että valtuutettu Rantanen korosti, että kaupunki voisi olla aktiivinen tässä asiassa. Mutta mielestäni tämä ponsi ei ole se oikea vaikutusmekanismi, vaan enemmänkin se, että esimerkiksi kaupunginhallitus lähestyisi opetusministeriä tässä asiassa. (Välihuuto!) Okei. Tämä keskustelu voisi velvoittaa, että kaupunginhallitus ottaisi tämän asian käsittelyyn. Tiedän, koska sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla on aivan sama problematiikka. Amk -jatkotutkinnot ovat nyt alkaneet Stadiassa ja Helsingissä, mutta se, miten nämä tulevat sijoittumaan esimerkiksi työelämään ja miten ne jatkossa rinnastetaan, niin se on vielä auki. Tiedän, että rehtorineuvostossa on jo esitys tästä ja opetusministeriö kokonaisuudessaan tulee käsittelemään tätä asiaa.

Joten tässä vaiheessa, kun käsittelemme tätä kulttuuritoimen johtosääntöä, niin mielestäni tämä on sinänsä ihan hyvä. Varmaankin me palaamme tähän asiaan, kun esimerkiksi kulttuuripuolella on olemassa hyvät koulutusohjelmat, jotka ottavat huomioon työelämän, työkokemuksen ja monenlaiset kehittämishankkeet - niin kuin tarkoitus onkin.

Puheenjohtaja.

Ehkä on syytä vielä alleviivata sitä mitä valtuutettu Helistön kannattama ja valtuutettu Rantasen tekemä ponsi ehdottaa. Se nimenomaan ehdottaa, että me täällä kaupunginvaltuustona vaadimme kaupunginhallitusta selvittämään tämän asian. Se ei muuten tule siellä selitetyksi,

ellemme me nyt sitä vaadi.

Rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Tenkulalle:

Sosiaali- ja terveysalalle on jo suunniteltu ylempiä korkeakoulututkintoja amk -pohjalta, siis amk:hon, mutta kulttuurialalla luultavasti tällaista ei vielä ole. 6 § aivan hyvin kattaa sekä amk -pohjaiset ylemmät että yliopistopohjaiset ylemmät sen jälkeen, kun niitä saadaan amk:hon. Se on opetusministeriön asia. Ei ole kaupunginhallituksen asia perustaa uusia opetusohjelmia.

Valtuutettu Asko-Seljavaaralle vaan olisin sanonut, että aivan näin pyrinkin sanomaan puheenvuorossani, että terveydenhuoltoalalla ne jo ovat ja niistä on hyvät kokemukset. Ainoa, että miten ne sitten, nämä amk-maisterit terveydenhuoltoalalla esimerkiksi virkojen täyttämisessä tullaan huomioimaan, niin se on vielä tulevaisuuden asia ja avoinna olevat kysymykset. Mutta varmaankin seuraamme sitä mielenkiinnolla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Käsittelemme tänään Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa vuosille 2006 - 2008, jossa meidän Vasemmistoliiton valtuustoryhmä oli aktiivinen, että se saatiin tänne valtuuston käsittelyyn. Sinänsä on erittäin hyvä, että tällainen tasa-arvosuunnitelma tehdään, mutta nostan joitakin asioita esiin, jotka lähinnä koskevat jatkovalmistelua.

En pidä hyvänä asiana, että toiminnallinen ja henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma ovat samassa paperissa. Laki lähtee nimenomaan suunnitelman tekemisestä työnantaja-työntekijä -suhteista. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat tärkeitä asioita. Tähän yhdenvertaisuusasiaan palaa meidän valtuutettumme Pia Aarnipuu tarkemmin. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat palvelutuotannossa erittäin tärkeitä asioita. Henkilöstö ei voi asiaan samalla tavalla vaikuttaa kuin mitä, että jos se linjattaisiin jo hyvin ohjelmassa.

Kyse on siitä, mitä palveluita ja kuinka laajasti päätetään tuottaa. Tässä nimenomaan niin henkilöstön kuin palvelujen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa avainasemassa ovat valtuusto, joka päättää tänään tästä tasa-arvosuunnitelmasta, mutta myös muutaman viikon kuluttua niistä käytettävissä olevista rahoista ja jatkossa lautakunnat ja virastot valmistellessaan yksityiskohtaisesti niin tasa-arvosuunnitelman toteuttamista kuin palvelujenkin tuottamista. Tämä on tärkeä vaihe, että mitä tapahtuu sitten jatkossa, kun käytännössä toteutetaan tasa-arvosuunnitelmaa.

Palvelutuotannon osalta näen jopa yhdenvertaisuuslain määräävämpänä kuin tasa-arvolain. Yhdenvertaisuuden tavoitteena on nimenomaan nostaa esiin myös maahanmuuttajat, sukupuoliset vähemmistöt tai vammaiset. Mutta puhutaanko niistä tässä tasa-arvosuunnitelmassa tarpeeksi? Ei puhuta. Tämä tasa-arvosuunnitelma mikä meillä on tässä käsiteltävänä, on nimenomaan tasa-arvolain mukainen suunnitelma, jota tulisi laajentaa myös jatkossa yhdenvertaisuuslain suuntaan. Se mikä tulee isoksi kysymykseksi, on se, miten valmistelu tapahtuu. Otan esimerkin terveysviraston, siis nykyisen Helsingin terveyskeskuksen tasa-arvosuunnitelmasta vuodelta 2000. Sinne oli esimerkiksi tällainen, nyt hyvinkin kyseenalaiselta näyttävä linjaus lipsahtanut. Siinä sanotaan, että vastaanottotyöhön tulisi saada enemmän miehiä, esimerkiksi hammaslääkäreiksi ja terveydenhoitajiksi, jotta väkivallan uhka vähenee. Pitäisi tietysti olla lääkintävahtimestareita ja vartijoita eikä niin, että sukupuolen mukaisesti lääkärit tai terveydenhoitajat toimisivat samalla vartijoina.

Kaikkein vaikein asia on edelleenkin palkkaus ja erityisesti työn arvioinnin perusteella saatava palkkaus. Nyt työn vaativuutta on verrattu vain ja ainoastaan oman tess:in sisällä elikkä ei verrata eri ammateissa saatavia palkkoja, ja vaikka tehdään vaativuusarviota, se ei näy sitten palkkauksessa. Tästä saa esimerkiksi hyvin käsityksen Helsingin henkilöstöraportissa, jossa näkee selkeästi sen, millä aloilla palkat kaupungin sisällä ovat korkeampia. Myöskään esimerkiksi sairaankuljettajan työn vaativuutta ei verrata keskenään terveyskeskuksessa tai pelastuslaitoksella. Elikkä työn arviointi tulisi saattaa ajan tasalle. Taannoin yksi nolla-tutkimus totesikin, että työn vaativuuden arviointi ei ole poistanut tai tasoittanut palkkaeroja kunnissa, yksityispuolella kylläkin. Elikkä tässä on ilmiselvä aukko, johon tulisi tasa-arvon toteutuksessa jatkossa kiinnittää huomiota, että töiden vaativuuden arviointi ja siitä seuraava palkkaus olisivat kohdallaan. On erittäin turhauttavaa, että jossain terveydenhuollon puolella joka seitsemäskymmenes saa työn arvioinnin perusteella palkkaukseen korotusta. Usein käy vielä niin, että työn arvioinnin pohjalta ei kyetä esimerkiksi maksamaan esimerkiksi tulospalkkausta, koska tällä hetkellä palkkarahat ovat olleet alibudjetoituja. Etenkin se on näkynyt esimerkiksi sosiaalipuolella, jossa ei ole ollut edes lakisääteisiin palkkoihin vuodeksi riittäviä palkkarahoja. Yksi tällainen iso kysymys, joka jatkossa tulee ottaa esille, on työn vaativuuden arviointi ja erityisesti sen huomioiminen palkkauksessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ihan alkuun vähän toistan itseäni ja teen tällaisen kielellisen huomion eli käytän tasa-arvon käsitettä tarkoittaen sillä paitsi sukupuolten tasa-arvoa, myös kaikkea muuta yhdenvertaisuutta, koska tämä on minun käsitykseni tasa-arvosta.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä pitää erittäin hyvänä sitä, että pääsemme tänään täällä keskustelemaan tästä tasa-arvosuunnitelmasta. Kun kaikkein se konkreettisimman tason tasa-arvotyö tehdään käytännössä virastojen tasolla, tämä suunnitelman käsitteleminen on oikeastaan ainoa kohta, jossa voimme käydä periaatteellista keskustelua kaupungin tasa-arvon ja yhdenvertaisuustyön periaatteista ja tavoitteista.

Tasa-arvosuunnittelu on kuitenkin jatkuva prosessi eikä suunnitelma ole sen prosessin päätepiste. Olisi siis tärkeää, että sekä valtuustossa että lautakunnissa voitaisiin keskustella säännöllisesti myös esimerkiksi virastojen tasa-arvotilanteesta, tasa-arvoa edistävien hankkeiden ja toimenpiteiden etenemisestä jne. Tällä hetkellä rivivaltuutetun ei ole käytännössä mahdollista muodostaa kokonaiskuvaa sen paremmin tasa-arvon tämänhetkisestä toteutumisesta kuin kaupungissa kaiken aikaa tehtävästä tasa-arvoa edistävästä työstäkään.

Esitän tähän liittyen seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin tasa-arvotyöhön organisoitumista selvittävän elokuussa perustetun työryhmän työn tulokset tuodaan kaupunginvaltuustoon keskusteltaviksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinki on monikulttuurinen suurkaupunki ja tasa-arvotyöntekijänä esikuva monille muille toimijoille.

Ryhmämme kiittää tasa-arvotoimikuntaa siitä, että suunnitelmassa sivutaan myös yhdenvertaisuuslain sisältöä viittaamalla maahanmuuttajiin kaupungin asukkaina. Nämä viittaukset ovat hyvä alku, mutta eivät yksinään kuitenkaan riitä.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä toivoo, että jatkossa kaupungin tasa-arvosuunnittelussa paneudutaan sukupuolen ohella kunnolla myös kaikkiin yhdenvertaisuuslain kattamiin teemoihin, kuten ikään, uskontoon, vammaisuuteen sekä moniperustaiseen syrjintään.

Lisäksi Vasemmistoliiton valtuustoryhmä huomauttaa, että uusi tasa-arvolaki kattaa myös sukupuolenkorjaukseen perustuvan eli transihmisiin kohdistuvan syrjinnän. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arviovalio-kunnan mietinnössä 3/2005 todetaan seuraavasti: "Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun mukaisesti sukupuoleen perustuva syrjintä kattaa nais- tai miessukupuoleen kuulumiseen perustuvan syrjinnän lisäksi myös sellaisen syrjinnän, joka perustuu sukupuolen korjaukseen." Valiokunta toteaa, että kyseisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää, että heitä suojataan kaikenlaiselta syrjinnältä ja eri asemaan asettamiselta. Valitettavasti työyhteisöissä, myös Helsingin kaupungissa, on hyvin vähän oikeaa tietoa ja valmiuksia sukupuolen korjausprosessissa olevan tai muuten epätyypillistä sukupuolta ilmaisevan työtoverin tai alaisen kunnioittavaa kohtaamista varten. Ryhmämme toivoo, että asia huomioidaan jatkossa myös kaupungin tasa-arvosuunnitelman tekstissä.

Esitän näihin edellisiin teemoihin liittyen seuraavat kolme pontta.

Ensimmäinen ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavan tasa-arvosuunnitelman valmistelun yhteydessä kuullaan myös kaupungin vammaisneuvostoa ja vanhusneuvostoa sekä Helsingissä toimivia yhdenvertaisuustyötä tekeviä järjestöjä.

Toinen ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että jatkossa henkilöstöpoliittiset ja palveluihin liittyvät kysymykset pyritään eriyttämään kahteen erilliseen tasa-arvosuunnitelmaan niin, että molemmissa huomioidaan kattavasti myös yhdenvertaisuuslaissa mainitut syrjintäperusteet.

Ja kolmas ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että virastoille annetaan ohjeeksi huomioida tasa-arvosuunnittelussaan myös sukupuolenkorjaukseen perustuvaan syrjintään liittyvät kysymykset, koska ne kuuluva tasa-arvolain piiriin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lopuksi on todettava, että toisin kuin esittelytekstissä todetaan, tosiasiassahan tämä suunnitelma ei vastaa uudistetun tasa-arvolain vaatimuksiin, vaan jättää sen virastojen tehtäväksi.

Tasa-arvolain § 6a edellyttää, että tasa-arvosuunnitelmaan sisältyy selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta, mukaan lukien erittely sukupuolten sijoittumisesta eri tehtäviin, kartoitus palkkaeroista, toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aiempien toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista. Hyvänä työnantajana Helsingin kaupungin tulisi pyrkiä vastaamaan näihin lain vaatimuksiin myös koko kaupungin tasolla mm. kartoittamalla palkkaeroja myös virastojen välillä, mihin myös valtuutettu Puhakka viittasi omassa puheenvuorossaan.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä toivoo, että jatkossa tasa-arvolain vaatimuksiin pyritään siis vastaamaan osaltaan myös koko kaupungin tasolla virastojen väliset rajat ylittäen.

Hyvä puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Valtuutettujen Puhakan ja Aarnipuun puheista on helppo jatkaa samoilla linjoilla.

Voinkin aluksi kannattaa valtuutettu Aarnipuun tekemiä ponsia - ne olivat mielestäni erinomaisia - kaikkia neljää.

Minunkin mielestäni on erittäin tärkeää, että nimenomaan valtuusto päättää tästä asiasta. Tasa-arvokysymykset ovat koko kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta olennaisen tärkeitä.

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma on nyt, ihan ymmärrettävistä syistä, laadittu vain sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Kuitenkin juuri se, mitä valtuutetut Puhakka ja Aarnipuukin mainitsivat eli yhdenvertaisuusperiaate kattaa kovin monta muutakin tasa-arvon osa-aluetta, jotka ovat olennaisia sekä kaupunkilaisten että myös palvelujen tarjoamisen näkökannalta.

Itse otin teille esimerkin hyvästä toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta, jota käsittääkseni valtuutettu Aarnipuu on ollut mukana tai tehnyt eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vielä hyväksymättömän toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman vuosille 2007 ja 2008. Tämä ei ole siis vielä käynyt ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa, mutta uskalsin heidän luvallaan tuoda sen teille tänne näytille. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tasa-arvosuunnitelmassa vuosille 2007 ja 2008 on käsitelty kaikki yhdenvertaisuusperiaatteen eri näkökulmat ihan yksityiskohtaisesti lävitse. Toivoisin tätä lähestymistapaa myös kaupungin tasa-arvosuunnitelmaan.

Sitten:

Näiden alakohtien alla olisi tärkeää käydä lävitse ne asiat, joita tässä tasa-arvosuunnitelmassa on käyty lävitse eli eri hallintokuntien näkökulmat siihen, miten toiminnallinen tasa-arvo toteutuu hallintokunnissa.

Teen tästä asiasta - tämän hyvän esimerkin innoittamana - yhden toivomusponnen, joka kuuluu näin:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavassa Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmassa käsitellään sukupuolen lisäksi vammaisuus, vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, perheellisyys, etninen tausta ja kieli yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti.

Tästä paperista kannattaa tutustua siihen muutenkin, kun se ilmestyy ylioppilaskunnan sivuille. Se on erittäin oivallisesti laadittu. Jokaisessa kohdassa on esimerkiksi otsikko siitä, mitä me teemme, mikä on se, millä me pyrimme tähän tavoitteeseen, joka tasa-arvosuunnitelmassa on asetettu. Lisäksi siellä on tällaisia asennejumppakysymyksiä, joilla jokainen voi itse miettiä, minkälaisia asenteita on erilaisia tasa-arvon näkökulmia kohtaan.

Muuten haluaisin todeta tästä henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta muutamia kehun sanoja.

Olen samaa mieltä äsken esitettyjen valtuutettu Puhakan ja Aarnipuun ponsien kanssa siitä, että nämä pitäisi olla eri papereissa, toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma ja henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma. Kaksi asiaa henkilöstöpoliittisesta suunnitelmasta nostaisin esille, jotka olivat mielestäni erittäin tärkeitä.

Ensinnäkin se, että sukupuolten lisäksi otettiin esille maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden rekrytoinnin lisääminen. Se on tavoite, jota kannattaa pitää yllä ja varmasti vaatii paljon myös vielä ihan asennemuutosta ja myös kulttuurista sensitiivisyyttä hallintokunnissa.

Toisena asiana nostaisin esille sen, että työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiä käsiteltäessä otettiin huomioon myös omien pienten lasten lisäksi muista omaisista huolehtiminen. Tämä on myös näkökulma, joka tulee enenevissä määrin olemaan kaupungin työntekijöiden kannalta olennainen, kun väestö ikääntyy ja omia huollettavia sisaruksia ja vanhempia tai muita läheisiä on enemmän.

Tack fru ordförande.

Jag tycker allmänt taget att det här är en bra plan, logiskt uppbyggd och jag tycker att det är bra, just det att man talar dels om verksamheten och dels om personalpolitiken och försöker hålla sig ganska strikt till det som jämställdslagen egentligen gäller. I motsats till vad vissa andra har ansett så tycker jag att det är bra att den är klar och redig till den delen.

Jag skulle bara påtala en liten detalj egentligen som jag tycker är ett skönhetsfel, eventuellt. Jag hoppas att biträdande stadsdirektören är beredd att svara på min fråga. Det gäller den punkt där man diskuterar hurudana arbetsplatsannonser det skall finnas eller hur en arbetsplatsannons inte får vara utformad och där det då sägs att en arbetsplatsannons ska naturligtvis inte vara diskriminerande och det tycker jag att skulle räcka men sedan fortsätter den med formuleringen att den får inte innehålla, man ska inte understryka sådana egenskaper som i allmänhet anses vara typiska bara för det ena könet. Jag skulle väldigt gärna vilja höra vilka egenskaper är de. Jag tycker det här nämligen är en sådan formulering som faktiskt indirekt tyder på att det finns vissa fördomar om att det ena könet har bara särskilda egenskaper i motsats till det andra könet. Jag tycker att den här formuleringen är direkt dålig och jag vill gärna höra...

Hyvin lyhyesti suomeksi: hyvä suunnitelma, loogisesti rakennettu. Pidän myös siitä, että tässä yritetään käsitellä niitä perusasioita, mitä laissakin on. Olisin vain kysynyt yhdestä yksityiskohdasta, joka koskee työpaikkailmoituksia.

Kappaleessa 41 sanotaan - tietenkin - että työpaikkailmoitus ei voi olla syrjivä, mutta sitten jatketaan, että "niissä pitää välttää korostamasta sellaisia ominaisuuksia, joita pidetään vain toiselle sukupuolelle tyypillisinä."

Pidän tätä muotoilua ongelmallisena sen takia, että se on osoituksena siitä, että me ikään kuin olemme etukäteen hyväksyneet, että jotkut ominaisuudet ovat vain toiselle tyypillisiä ja näin olemme itse asiassa epäsuorasti vahvistamassa tällaisia ennakkoluuloja. Otetaan nyt vaikkapa esimerkkinä, että jos työpaikkailmoituksessa lukee "tunneäly", niin olen / en ole ? jyrkästi sitä mieltä, että se kuuluisi vain toiselle sukupuolelle ja myös fyysinen voimakkuus tänä päivänä. On hyväkuntoisia ja huonokuntoisia naisia ja miehiä. Minua kiinnostaisi ja minulle riittäisi, että tämä lause loppuisi "syrjiviä" -sanaan. Ehkä apulaiskaupunginjohtaja ottaa tällaisen muutoksen esittelyynsä, niin minun ei tarvitse tehdä sitä ehdotusta.

Rouva puheenjohtaja.

Tämä oli tarkoitus sanoa, samalla kun myönnän hämmennykseni muotoilun edessä.

Tänä päivänä on varmaan vaikea enää määritellä ominaisuuksia, joita voisi pitää vain toiselle sukupuolelle tyypillisinä. Kysymys on ollut siitä, että halutaan korostaa sitä. Tässä tapauksessa ei voida sanoa, että haetaan miestä tai naista ja että se on niin yksiselitteistä, että se ei tapahdu riveillä tai rivien välissä.

Frågan är helt enkelt att försöka undvika att man ger ett dolt budskap mellan raderna.

(Nauhoitus ei kuulu.) Se on todellakin tyypillinen ominaisuus miehille ja naisille, että toiset ovat miehiä ja toiset ovat naisia. Mutta annetaan tämän muotoilun olla tässä muodossa eikä palauteta tätä asiaa kaupunginhallitukselle tämän takia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Ehdotuksessa tasa-arvosuunnitelmaksi esitetään pääasiassa periaatteellisia kannanottoja. Niiden toteuttaminen edellyttää lisää resursseja, mutta tästä ei suunnitelmassa sanota oikeastaan mitään. Suunnitelmaa olisi perusteltua kehittää myös niin, että otetaan laajemmin huomioon tasa-arvolain ohella yhdenvertaisuuslaki, mihin täällä on jo aiemmissakin puheenvuoroissa viitattu.

Suunnitelman toteuttamista ja seurantaa ajatellen herättää ihmetystä se, että eläkkeelle jääneen tasa-arvoasiamiehen työtä jatkamaan ei ole tietääkseni Helsingissä valittu kokopäiväistä uutta tasa-arvoasiamiestä. Tätä työtä hoidetaan muiden tehtävien ohessa, osa-aikaisesti.

Suunnitelman henkilöstöpoliittisessa osassa tarkastellaan tasa-arvon edistämistä ensisijassa suunnittelun ja johtamisen asiana. Niissä on tietysti parannettavaa. Suunnitelmassa sivuutetaan kuitenkin henkilöstöpolitiikan suurin ongelma, joka on palkkojen jälkeenjääneisyys ja useiden hallinnonalojen alibudjetointi.

Kaupungin vastuu samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamisesta edellyttää mielestäni sitä, että palkkoja verrataan myös yli alojen ja yleiseen palkkakehitykseen. Helsingin kaupungin maksamat palkat ovat jääneet jälkeen tällä vuosikymmenellä niin yleisestä kuin kunta-alan ansiokehityksestä. Näin kaupunki asettaa itse omat työntekijänsä eriarvoiseen asemaan työmarkkinoilla. Tähän on välttämätöntä saada korjaus nostamalla budjetin henkilöstömäärärahoja niin, että henkilöstön esittämä Helsinki-lisä voidaan toteuttaa.

Erityisesti naisvaltaisten alojen matala palkkataso on rakenteellinen ongelma, jota ei korjata nykyisten budjettiraamien puitteissa tapahtuvilla työnarvioinneilla, sukupuolivaikutusten arvioinneilla tai tasa-arvolisillä. Tarvitaan näiden raamien yli meneviä määrärahoja.

Kaupunginhallituksen ehdotuksessa todetaan, että naisvaltaisilla aloilla runsaampi perhepoliittisten oikeuksien käyttö vaatii - ja nyt siteeraan - "enemmän määräaikaisen henkilöstön käyttöä". Tämä on suunnitelman sivulta 13. Se on mielestäni hyvin omalaatuinen kannanotto Helsingin kokoisessa, 40 000 työntekijän työnantajan suunnitelmassa. Pidän tätä virheellisenä ja tasa-arvoisuuden tavoitteiden kanssa ristiriidassa olevana lähtökohtana.

Helsinki on suuri työnantaja, jolla on jo tämän suuruutensa takia poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet varautua sijaisten tarpeisiin vakinaisten varahenkilöiden vakansseilla ja poikkeuksellisen vähän tarvetta esimerkiksi perhepoliittisista syistä sijaisuuksien käyttämiseen. Kaupunki voisi myöskin helpottaa työn, perhe-elämän ja opiskelun yhdistämistä tarjoamalla mahdollisuuksia tehdä lyhyempää työpäivää vakinaisessa työsuhteessa pidempiäkin aikoja kerrallaan, useampia vuosiakin siis.

Toiminnallisessa suunnitelmassa tarkastellaan palvelujen tarjontaa ja saatavuutta. Siinä esitetään monia tärkeitä tavoitteita, mutta ei mitään linjanvetoa lähipalvelujen merkityksestä ja kehittämisestä. Peruspalvelujen järjestäminen nimenomaan lähipalveluina on kuitenkin keskeistä palvelujen eriarvoisuuden ehkäisemisessä. Sillä on erityisen tärkeä merkitys naisten, lasten, vanhusten ja vammaisten kannalta. Esimerkiksi terveysasemien keskittämisessä suuriin yksiköihin, kouluverkon karsimisessa, päiväkotien tai leikkipuistojen sulkemisessa ovat palvelujen yhdenvertaisuuden tavoitteet jääneet mielestäni taloudellisen tehokkuusajattelun jalkoihin. Näitä sulkemisia ja karsimisia tarkastellaan ensisijassa taloudellisena asiana, ei tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymyksenä.

Tasa-arvosuunnitelman toteuttamisen kannalta olisi tärkeää, että valtuusto ohjaa palveluverkkoja koskevia ratkaisuja. Nykyisin valtuusto kuitenkin useimmiten sivuutetaan näissä ratkaisuissa. Esimerkiksi kaupunginjohtajan esityksessä ensi vuoden talousarvioksi todetaan, että palveluverkkoja tarkistetaan, mutta siinä ei kerrota, kuinka monen terveysaseman, koulun, päiväkodin tai muun yksikön toimintaan tämä budjettiesitys perustuu. Tällaisen informaation pohjalta valtuuston on hyvin vaikea, ellei suorastaan mahdotonta ohjata palveluverkon kehittämistä tasa-arvon kannalta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Paikallaan olisi mielestäni myös se, että valtuustolle jaettaisiin sosiaaliasiamiehen vuosittain tekemät raportit, jotka antavat lisää tietoa palvelujen yhdenvertaisuuden toteuttamisen ongelmista.

Tasa-arvosuunnitelmassa kiinnitetään aiheellisesti huomiota maahanmuuttajien palveluihin ja kotoutumisen edistämiseen. SKP:n ja asukaslistan ryhmä haluaa korostaa tässä yhteydessä tarvetta vahvistaa rasismin vastaista toimintaa, josta suunnitelmassa ei puhuta suoranaisesti oikeastaan mitään. Pakolaisavun käynnistämä - (Puheenjohtajan välihuomautus.) - kotilohanke, jolla pyritään kehittämään konfliktien ehkäisyä, sosiaalista sovittelua ja ns. kulttuuritulkkitoimintaa, on eräs esimerkki sellaisista projekteista, joita mielestämme on syytä tukea. Myös suomen kielen opetuksen järjestämiseen useamman tasoisissa ryhmissä on syytä panostaa nykyistä enemmän. Lisäksi tarvitaan informaatiota useammalla kielellä. Esimerkiksi kaupungin nettisivuille olisi hyvä saada perusinformaatiota myös arabian- ja somalian kielillä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän lopuksi seuraavat ponnet.

1. ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus jakaa valtuustolle vuosittain sosiaaliasiamiehen selvityksen toiminnastaan.

2. ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuudet tarjota työntekijöille oikeutta tehdä lyhennettyä, esimerkiksi 6 tunnin työpäivää vakinaisissa tehtävissä työn ja perhe-elämän yhdistämisen helpottamiseksi.

3. ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ottaa talousarvion valmistelussa huomioon tarpeen lisätä henkilöstömäärärahoja erityisesti naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi.

Ja 4. ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että terveysasema- ja kouluverkostojen tarkistamista koskevat esitykset tuodaan valtuuston käsittelyyn.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä käsiteltävänä oleva kaupungin tasa-arvosuunnitelmaehdotus on mielestäni tehty aika yleisellä tasolla.

Meillä on tasa-arvolaki, jonka tarkoitus on estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa työelämässä. Tasa-arvolain mukaan tasa-arvon edistäminen kuuluu jokaisen työyhteisön normaaliin toimintaan. Tämä on henkilöstöpoliittista tasa-arvoa.

Yksi tärkeimmistä henkilöstöpoliittisista haasteista, joka koskee sekä naisia että miehiä, on perhe-elämän ja työelämän yhteensovittaminen. Tämä pitäisi voimakkaasti mielestäni nostaa esille. Toinen tärkeä haaste on sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä. Eli tämä palkka-asia on merkittävä. Työn vaativuuden arviointi on se perusta, jolle palkkatasa-arvo voisi toteutua. Nämä ovat mielestäni ne kaksi henkilöstöpoliittista tasa-arvoasiaa, jotka pitäisi nostaa ylitse muiden.

Toiminnallisessa tasa-arvo-osuudessa ei katsota tasa-arvolain näkökulmasta eli sukupuolinäkökulmasta asioita. Kaupungin ehdotuksessa toiminnallinen tasa-arvo on nähty laajempana näkökulmana eli vanhukset, vammaiset, maahanmuuttajat, lapset, perheet jne. Eli toiminnallisessa osassa tasa-arvoa mm. esteetön kaupunki olisi sellaista, niin liikenteellisesti, joukkoliikenteellisesti, asunnot, kaupunkisuunnittelu -esteettömyys. Tällaista laajempaa näkökulmaa olisi tasa-arvoinen liikuntapalvelujen suuntaaminen sekä vanhuksille että nuorille.

Olisin toiminnallisessa tasa-arvo-osassa puhunut myöskin laajalti valtavirtaistamisesta. Eli valtavirtaistamista on se, että kaikessa toimintojen kehittämisessä ja päätöksenteossa arvioidaan ennakolta niiden vaikutus erikseen naisiin ja miehiin. Eli olisin toiminnallisessa osassa ottanut myöskin vahvasti sukupuolinäkökulman, koska me puhumme tasa-arvosuunnitelmasta ja sana "tasa-arvo" on sen lain mukaan sitä sukupuolten tasa-arvoa. Kaikki tasa-arvo on tärkeätä. Mehän voimme laajentaa esimerkiksi ihmisoikeuksiin tämän. Tämä on todella laaja kysymys. Mutta yksi suunnitelma ei voi kattaa koko maailmaa. Ensi vuoden aikana kaupungin kahdessa virastossa aletaan toteuttaa talousarvion sukupuolivaikutusten arviointia. Sukupuolivaikutusten arviointi olisi liitettävä osaksi kaupungin sekä virastojen että liikelaitosten talousarviovalmistelua. Tämä ns. "suvaus" on tärkeä. Se pitäisi sisällyttää tasa-arvosuunnitelmaan vahvasti. Kaupungin organisaatio on asukkaita varten, eli miten kaupungin rahat käytetään tasa-arvoisesti molempien sukupuolten hyväksi, missä määrin kaupungin linjaukset tarjoavat käytännössä yhtäläiset mahdollisuudet niin naisille kuin miehille. Eli tämä olisi sitä toiminnallista tasa-arvoa ihan sukupuolinäkökulmasta.

Tasa-arvosuunnitelma on ehdotus. Minä ainakin näen, että se on ohje hallintokunnille. Pikkuisen tämä ohje jää epämääräiseksi. Toivottavasti hallintokunnat onnistuvat tekemään konkreettiset niin henkilöstöpoliittiset kuin toiminnalliset tasa-arvosuunnitelmat ja molemmat myöskin sukupuolinäkökulmasta.

Puheenjohtaja.

Ihan lyhyt kommentti:

Varsinkin silloin, jos puhutaan nimenomaan tällaisesta periaatetason suunnitelmasta niin kuin meillä on nyt käsissä, joka on ikään kuin periaateohjelma eikä ole kauhean konkreettinen suunnitelma, ei ole mitään estettä sille, että sitä laajennettaisi myös yhdenvertaisuuslain edellyttämään yhdenvertaisuussuunnitelman suuntaan ja laajempaankin suuntaan. Niin kuin mm. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan suunnitelma osoittaa, se on täysin mahdollista.

Arvoisa puheenjohtaja.

En todellakaan puhu sitä vastaan, vaan nyt korostaisin sitä, että toiminnallisessa tasa-arvo-osuudessa tulisi olla myöskin tämä sukupuolinäkökulma ja se sukupuolinäkökulma on nimenomaan budjettien sukupuolivaikutusten arviointi osana kaupungin virastojen ja liikelaitosten talousarviovalmistelua. Tätä vain halusin korostaa.

Rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Naiset ovat aina olleet olennainen osa työvoimaa. Naiset ovat kelvanneet maataloustöihin ja tehtaisiin ja ylipäätänsä kaikkiin suorittaviin tehtäviin. Kukaan ei ole vastustanut sitä, että nainen palvelee, ompelee tai pyykkää. Sekä naiset että miehet saivat sata vuotta sitten yhtäläisen oikeuden harjoittaa käsityöläis- ja kauppiasammatteja, kun lainsäädäntö purki merkantilistisen talouspolitiikan rajoituksia. Suomalainen hyvinvointivaltio rakentui naistyölle alusta lähtien. Taloudellisuus ja joustavuus ovat olleet naistyövoimaan kuuluvat keskeiset sanat. Nämä ovat sitaatteja erittäin hauskasta näyttelystä Helsingin Jugendsalissa, jonka teemana on "100 vuotta naisten ääniä ja äänioikeutta". Suosittelen tätä näyttelyä lämpimästi ja varsinkin sitä innostunutta yleisöporinaa, joka ottaa näyttelyn sanoman vastaan.

Siellä tänään käyneenä ja tasa-arvo-ohjeistusta lukeneena heräsi kysymys pohtia sitä, onko Helsinki naisten kaupunki? Tämän päivän arvot korostavat varsin voimakkaasti sitä, että Helsinki on vahvojen elinkeinojen ja elinkeinopolitiikan kaupunki, jossa innovaatiot kukoistavat sävy on hyvin maskuliininen ja tulevaisuuteen suuntautuva. Tiedämme, että kuva Helsingistä välittyy edelleenkin kaikkialle "Itämeren tyttärenä", että sen nuoruus ja naiseus symboloituu kaupungin keskeisessä tunnuksessa Havis Amandassa. Näistä symboleista on helppo liukua siihen tosiasiaan, että Helsinki Suomen ja suomalaisuuden sulatusuunina on mitä suurimmassa määrin ollut työn kaupunki, joka on tarjonnut mahdollisuuksia lukuisille naisille ja toki myös miehille. Helsinki on siis työn kaupunki, jota on voimakkaasti naisten käsin ja naisten osaamisella rakennettu. Myös naisylioppilaat ovat olleet hyvin tärkeitä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan läsnäolo näissä kysymyksissä on varsin olennaista.

Tänään tasa-arvolaki ilmentää ajan ihanteita ja keskustelu siitä toki ilmentää siitä, mitä ajassamme liikkuu. Helsinki ja helsinkiläiset miehet ja naiset ovat muuttuneet sadassa, kahdessasadassa vuodessa dramaattisesti. On tärkeää nähdä juuri se, miten Pohjoismaissa perinteiset, meidän arvioihimme kuuluvat elementit, kansanvalta, demokratia ja hyvinvointi, ne ovat paikallishallinnon kulmakysymyksiä, on rakennettu juuri tasa-arvon ja naisten panostuksella.

Helsingillä on siis tärkeä rooli sekä kunnallispolitiikan näyttämönä että suurimpana kunta-alan työnantajana. Ei ole yhdentekevää, miten tässä Suomen tasavallan pääkaupungissa tasa-arvoasiat elävät sekä keskustelussa että hallinnossa.

Nyt käsitteillä olevassa tasa-arvo-ohjelmassa mielestäni tasa-arvosta puhutaan jossain määrin virastolähtöisesti ja varsin hallintokeskeisesti. Tuntuu siltä, että innostus puuttuu. Heijastaako se jotakin ajassamme kulkevaa ja tilalla on jonkinlainen ehkä itsestään selvien lauseiden toistaminen?

Tasa-arvon kokeminen ja tasa-arvoetiikan noudattaminen ei voi koskaan olla vain järjestelmien, instituuttien tai laitosten asia. Tasa-arvo on mitä suurimmassa määrin eettinen arvo. Sen kokeminen on syvästi henkilökohtaista ja yksilöllistä. Siksi soisin, että kaupunki suurena työnantajana aktiivisesti seuraisi ja raportoisi seurantaansa ja ottaisi kansalliseksi ja eurooppalaiseksi tavoitteekseen sellaisen työilmapiirin edistämisen, jossa tasa-arvo olisi keskeinen eettinen arvo. Nyt tällaisen seurannan tai edes nykytilanteen tutkimukseen ei juurikaan viitata. Ohjeistus on hyvin tässä suhteessa byrokraattinen.

Voin siis vain yhtyä sekä valtuutettu Aarnipuun että Moision puheenvuoroihin ja samoin valtuutettu Molanderin puheenvuoroon, siihen, että kaipaamme konkretiaa, mitä me tiedämme nyt tästä tilanteesta, mitä me tiedämme Helsingin esimerkiksi työntekijöiden yksilöllisestä tasa-arvon kokemisesta. Tässä olisi suuri mahdollisuus nyt tutkia tätä asiaa - meillä on siihen resursseja - miten tasa-arvo, miten se on kehittynyt historiallisesti, miten se on toteutunut ja mitä se helsinkiläisille merkitsee, niin miehille kuin naisillekin. Ehkä tällaisen konkretian aika olisi nyt, jotta tavoitteena voisi olla se, että tässä kaupungissa tasa-arvosuunnitelmaa ei edes tarvita, että se olisi luonnollinen ja luonteva lähtökohta, kuten se on menneisyyttään rakentanut naisten ja miesten yhdessä työtä tehden.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma vuosille 2006 - 2008 on tärkeä asiakirja, jonka käsittely ja hyväksyminen on perustellusta syystä tuotu valtuustoon.

Sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä ja yhteiskunnassa ylipäätään on edelleen yksi keskeinen aikamme haaste. Tasa-arvon edistäminen on meidän kaikkien yhteinen etu. Siitä hyötyvät niin naiset kuin miehetkin. Esimerkiksi viime vuonna tasa-arvovaltuutetuille tulleista kyselyistä jo 40 % tuli miehiltä. Myös EU-tasolla ja Suomessa on otettu esille miehiin ja tasa-arvoon liittyviä haasteita esimerkiksi terveydenhuollossa ja työn ja perheen yhteen sovittamisessa.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on osuvasti kuvannut tasa-arvolain uudistamisen yhteydessä tasa-arvon hyötyjä työelämässä seuraavasti: "Työntekijät voivat hyvin työyhteisöissä, joissa naiset ja miehet työskentelevät yhdessä ja mahdollisimman tasa-arvoisina. Erilaisuus rikastuttaa työyhteisöjä ja ruokkii luovuutta. Hyvinvointi ja luovuus nostavat tuottavuutta."

Pyrittäessä tuottavuuden lisäämiseen pitäisikin entistä enemmän kiinnittää huomiota tasa-arvopolitiikan mahdollisuuksiin. Tasa-arvon edistämisellä ei pyritä naisten ja miesten samanlaistamiseen, vaan tavoitteena on yhdenvertaiset mahdollisuudet ja sukupuoliroolien tuottamien ns. pakkojen vähentäminen.

Helsingin kaupungilla on näyttöä tasa-arvosuunnittelun mallikkaasti toteuttamisesta kuntakentässä. Saihan kaupunki vuonna 2005 tasa-arvopalkinnon hyvästä suunnitelmasta. Käsissämme oleva suunnitelma kiinnittää tärkeisiin asioihin huomiota ja on peruslinjoiltaan kannatettava.

Pidän erityisen tärkeänä sitä, että tasa-arvosuunnitelma on valmisteltu työryhmässä, jossa on ollut keskeisten virastojen ja henkilöstöjärjestöjen edustus. Kiitokset valmistelijoille.

Voimassa olevan tasa-arvosuunnitelman hyväksymisen jälkeen tasa-arvolaki on uudistettu ja valtakunnallinen samapalkkaisuusohjelma on käynnistynyt. Samapalkkaisuusohjelman tavoitteena on naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventuminen nykyisestä 20 %:sta 15 %:iin vuoteen 2015 mennessä. Lain mukaisen samapalkkaisuusperiaatteen edistäminen ja naisvaltaisten ammattien ja alojen arvostuksen nostaminen on haaste myös Helsingissä. Periaatteen mukaan saman työnantajan piirissä tulee arvioida ja vertailla koko henkilöstön töiden vaativuutta ja palkkausta myös työehtosopimusrajat ylittäen ja maksaa samoista ja samanarvoisista töistä yhtä suurta tehtäväkohtaista palkkaa.

Korostan, että henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman kohdassa 4.3 kuvatut toimenpiteet ovat tältä osin erittäin tärkeitä ja niiden edistymistä on syytä seurata ja antaa edistysaskelista tietoa niin henkilöstölle kuin luottamushenkilöillekin.

Uusi laki painottaa tasa-arvosuunnitelmien tekovelvollisuutta ja sisällön vähimmäisvaatimuksia. Ei riitä, että jonkin sortin tasa-arvosuunnitelma tehdään. Sen pitää sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilanteista ja sen osana erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä palkkakartoitus. Lisäksi laki edellyttää, että tasa-arvosuunnitelmassa on toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aiempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden tuloksista. Nyt käsiteltävänä olevassa kaupunkitason tasa-arvosuunnitelmassa ei edellä mainittuja lain edellyttämää selvitystä ja palkkakartoitusta ole. Esityksestä saa sen kuvan, että kyseessä olevat selvitykset ja palkkakartoitukset on tehty virastokohtaisissa tasa-arvosuunnitelmissa. On tärkeää, että eri virastoissa hoidetaan tasa-arvosuunnittelu palkkakartoituksineen vähintään lain edellyttämällä tasolla ja että asian toteutumista kaupungin tasolla seurataan.

Työpaikan arkeen kytketyn tasa-arvotyön määrätietoisuutta voidaan parantaa monin keinoin, mm. niin, että suunnitelmaan sisällytetään monipuolisia ja konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä, asettamalla myös määräaikoja ja vastuuhenkilöitä näiden toimenpiteiden toteutumiseen ja pitämällä huolta henkilöstön, mutta erityisesti virastojen johdon ja esimiesten tasa-arvo-osaamisesta koulutuksen avulla sekä tiedottamalla tasa-arvosuunnittelusta. Myös luottamustoimielinten tietoa ja osaamista tasa-arvosuunnittelusta on perusteltua lisätä. Jo vuonna 2004 tasa-arvoraportissa on esitetty, että tasa-arvosuunnitelmat hyväksyttäisiin asianomaisissa luottamustoimielimissä.

Hyvää tasa-arvosuunnitelmaa tai sen päivitystä on vaikea tehdä, jos ei ole päivitettyjä tietoja, tilastotietoja, kyselyjä ja analyysiä tasa-arvotilanteesta ja haasteista. Jotta kaupunkikonsernimme tasa-arvotyötä voitaisiin jäntevöittää ja valtuusto voisi saada kokonaiskuvan kaupungin henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnittelusta ja työstä, olisi jatkossa perusteltua käsitellä tasa-arvosuunnitelmaa yhdessä tasa-arvon tilaa ja hallinnonalojen tasa-arvosuunnittelua kuvaavan selvityksen kanssa. Selvityksessä kuvattaisiin, missä asioissa 3-vuotiskaudella on edistytty ja missä ei.

Esitänkin asiasta seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavan henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman käsittelyn yhteydessä toimitetaan päivitetty yhteenveto eri hallinnonalojen tasa-arvotilanteesta ja tasa-arvosuunnittelun tasosta.

Palkkatasa-arvon lisäksi tärkeitä kysymyksiä ovat naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen ja työn ja perheen yhteen sovittamiseen. Naisten osuutta virastopäällikkötasolla on Helsingissä syytä kasvattaa. Kun ottaa huomioon kaupungin henkilöstön naisvaltaisuuden, ei nykytilannetta voida pitää tyydyttävänä. Työn ja perheen yhdistäminen on haaste monelle kaupungin työntekijälle. Erityisesti on päästävä eroon perusteettomista määräaikaisista työsuhteista ja muutettava ne vakinaisiksi työsuhteiksi. Perhevapaista johtuvia työnantajakustannuksia ollaan lainsäädäntöteitse tasaamassa. Esitys tulee parantamaan naisvaltaisten alojen, siis myös kaupungin asemaa työnantajana. Perhevapaista johtuvat ylimääräiset kustannukset ja perhevapaiden epätasainen jakautuminen ovat yksi syy naisten heikompaan työmarkkina-asemaan.

Toiminnallisen tasa-arvon edistämiseen on kaupungissamme perinteitä. Otan tässä yhteydessä lyhyesti kolme asiaa:

1 Uudistettu tasa-arvolaki painottaa, että viranomaisten tulee kaikissa toiminnoissaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä huolehtia tasa-arvon toteutumisesta myös palvelutuotannossa. Tehtäessä julkisia hankintoja, kilpailutuksissa ja ostopalveluissa - (Puheenjohtajan välihuomautus.) Kiitos puheenjohtaja. - on tärkeää arvioida suunniteltujen toimien sukupuolivaikutukset.

2 Sukupuolivaikutusten arviointia on syytä kehittää talousarvion valmistelussa. Ensimmäiset pilottihallinnonalat ovat päässeet alkuun, mutta tehtävää riittää tulevillekin vuosille.

3 Kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävällä toiminnallisella tasa-arvotyöllä voidaan vähentää työelämän vahvaa segregaatiota ja tähän onkin syytä panostaa.

Lopuksi haluan korostaa, että tasa-arvo ei etene vain lakeja ja suunnitelmia tekemällä. Totta kai niitäkin tarvitaan. Lisäksi tarvitaan osaamista ja tahtoa edistää tasa-arvoa arjessa niin työpaikoilla kuin yhteiskunnassa ylipäätään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi kannatan valtuutettu Puuran tekemää pontta.

Puutun omassa puheenvuorossani lähinnä kahteen eri asiaan.

Ensinnäkin: Helsingin kaupungin työntekijöiden tehtävänä on monella tavalla tärkeät opetukselliset, kasvatukselliset ja myöskin hoidolliset tehtävät. Monta kertaa siinä joutuu olemaan esimerkkinä tai toisaalta puuttumaan sillä tavalla ihmisten integriteettiasioihin, että on tärkeätä, että minkäänlaisilla asenteilla ja otteilla Helsingin kaupungin työntekijät tekevät omaa työtään. Se on tärkeätä ihmisten välistä työtä. Näin ollen valtuutettu Puuran puheenvuorossa korostuneesti esille tullut esimiesten tehtävä ja millä tavalla he omassa työssään ottavat esiin tasa-arvokysymykset ja omaa henkilökuntaansa ohjaavat tasa-arvoiseen käyttäytymiseen, eri sukupuolten väliseen tasa-arvoiseen kohteluun, on mielestäni erittäin tärkeä asia.

Samalla tavalla kuin valtuutettu Puura kyseli, mikä on Helsingissä eri sukupuolta olevien esimiesten jakauma, niin toivon, että seuraavassa tasa-arvo-ohjelmassa olisi jonkinlaisia tilastotietoja sukupuolijakaumista tärkeissä esimiesasemassa ja yleensä johtotehtävissä. Totta kai siinä on hallinnonalakohtaisia eroja. Monet hallinnonalat ovat erittäin naisvaltaisia. Mutta kuitenkin kokonaisuus olisi mielestäni mielenkiintoista tietää.

Sitten toinen kysymys, joka lähinnä liittyy ikäihmisten asioihin.

Kun Helsingin kaupungissa kehitetään palveluita, on tärkeätä, että siinä myöskin otetaan huomioon, että palveluita tarjotaan molemmille sukupuolille eikä niin, että esimerkiksi liikunta- tai kulttuuripalvelut ohjataan vain toiselle sukupuolelle tai että esimerkiksi liikuntapalvelut, vaikka ne olisivatkin miesten tai naisten kiinnostuksen mukaisesti ohjautuvat jollakin tavalla eri tavalla, niin kuitenkin, että palveluita on tarjolla molemmille sukupuolille ja myöskin kulttuurissa ihan sama asia, eli että palveluiden järjestämisessä sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan huomioon.

Lopuksi olisin kommentoinut valtuutettu Moision tekemää pontta, jossa hän ottaa tavallaan yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti näitä erilaisia asioita, mitä pitäisi tasa-arvosuunnitelmassa seuraavaksi käsitellä.

Toivoisin kuitenkin, että kun meillä on olemassa tasa-arvolaki, joka koskee sukupuolten välistä tasa-arvoa ja sitten meillä on yhdenvertaisuuslaki, jossa tulee tiettyjä asioita - valtuutettu Moision ponnessa puututaan enemmän kuitenkin yhdenvertaisuusperiaatteeseen - että pidettäisiin erillään nämä kaksi lainsäädäntöä, että jos puhumme tasa-arvosta, se kohdistuu nimenomaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja siinä lainsäädännössä myöskin yhdenvertaisuuslaki pitää ottaa huomioon. Jos sitten noukimme tasa-arvoon liittyen yhdenvertaisuusperiaatteita esiin, silloin tuntuu siltä, että tasa-arvolaki on tietyllä tavalla, että ne sekoittuvat. Silloin on erittäin vaikea hallita näitä asioita. Toivoisin, että Helsingin tasa-arvosuunnitelmassa pidetään nämä asiat sillä tavalla selkeästi esillä, jos me haluamme, että asioita mitataan, seurataan ja arvioidaan.

Puheenjohtaja.

Varmaan onkin niin, että minun ja valtuutettu Anttilan käsitykset tasa-arvosta saattaa poiketa juuri siinä kohtaa, että minä nimenomaan näen tasa-arvo -sanalla ja käsitteellä koko yhdenvertaisuuden kirjon, en pelkästään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, vaan kaikki muutkin yhdenvertaisuusperiaatteen mukaiset tasa-arvon osa-alueet, jonka takia näen myös tärkeänä sen, että niitä käsitellään kaupungin tasa-arvopolitiikassa.

Ärade ordförande.

Det är kanske enklare att tala svenska eftersom på svenska så finns det olika ord för jämställdhet och jämlikhet och jämställdhet handlar klart om jämställdhet mellan könen och jämlikhet är ett bredare begrepp som också innefattar det som vi talade här tidigare, alltså om "yhdenvertaisuuslaki".

De här är ingalunda mot varandra och jag tror att det egentligen inte är bekänt av att diskutera såsom det skulle finnas konkurrens eller tävling mellan de här frågorna. Men min uppfattning är nog också att det är klokt att diskutera jämställdhet alltså mellan könen ur ett sådant här "main streaming" perspektiv där man då genomgående alla sektorer ur jämställdhetslagens utgångspunkter bedömer hur man har främjat jämställdheten mellan könen i olika åldrar, också när det handlar om att fundera på olika minoriteter och servicen osv. Jag tror att kanske hellre borde man då överväga att borde man i Helsingfors stad, som då borde vara en sådan mångkulturell och mångfacetterad miljö där då olika slag av minoriteter eller olika slags av kulturell eller ursprung eller vad man har pratat när man tänker på den här "yhdenvertaisuuslaki" att man också borde kunna göra en rapport om det och kunna bedöma att hur Helsingfors skulle kunna vara bättre på det när det kunde vara en skild sak och kanske på det viset att man inte alltid skulle se det enbart ur diskrimineringssynvinkel utan kanske uttryckligen vad man skulle kunna, hur man skulle kunna främja och se till att mäta och fundera över de positiva sidorna som en sådan här mångkulturell miljö skulle kunna vara, som skulle vara en bra för mångkulturellt att leva i en mångkulturell miljö för olika slags människor att leva i.

Det är en sak som litet bekymrar mig, det är naturligtvis den här grundskolans situation i och med att jämställdhetslagen inte gäller grundskolan. Men i och för sig så finns det väl ingenting som heller säger att inte Helsingfors stad skulle kunna kräva att vår grundskola skulle kunna fungera enligt jämställdhetslagen eftersom det inte är något slags uteslutande och det kommer inte riktigt fram.

Den uppfattningen man får i den här planen är att man då i de enskilda verken, på enskilda sektorer, gör alltså olika jämställdhetsplaner och så här men man får inte ett klart grepp om på vilket sätt och hur djupt, och jag håller helt med Ulla Anttila och Heli Puura här att det skulle vara bra att man också skulle kunna få korta rapporter från de här olika sektorerna och jag tycker särskilt viktigt skulle det vara att få det från skolan, från grundskolan eftersom inte dom har samma krav enligt lagen som andra och vi vet alla att hur viktig den här fostran, helt enkelt de här attityderna och på vilket sätt helt enkelt skolan hanterar sexuell trakassering mellan elever eller lärare eller lärare-elever osv. eller diskriminering, eller på vilket sätt man funderar på att främja jämställdheten, hur stor betydelse det har för formande av de barn som går där. Här står att skolorna har en central roll och att grundskolan är särskilt viktig men samtidigt så har skolverket i sitt utlåtande sagt att det berör inte dem att de bara berörs av de allmänna reglerna som finns då i de lagar som berör skolan.

För det tredje tror jag att det skulle vara väldigt viktigt att man också skulle ännu mera fundera på hur man som arbetsgivare skulle kunna främja jämställdhet just när det gäller både de här jämförelserna av löner men också förenande av arbete och familj och att man skulle vara mera intresserad av att skapa nya arbetsmetoder och -modeller och kunna tillämpa dem på olika sektorer i Helsingfors stad. Det finns många bra försök t.ex. i olika vårdinrättningar, bra erfarenheter från Sverige och Danmark med en sådan här tremodell som t.ex. går ut på det att man jobbar tre dagar och har ledigt tre dagar. De har gett goda resultat vad gäller ork i arbetet och uttryckligen för att det är lättare att kombinera familjen och arbetet. Det här är naturligtvis inte enbart riktat för kvinnor utan naturligtvis lika väl för män men med tanke på att man har en sådan här könsrelaterad granskning så är det så att tills vidare så är det ändå så att kvinnor har de största utmaningarna så där generellt när det gäller svårigheter att förena arbete och familj. Men det här är ett bra, det känns som att det skulle vara ett bra arbete på gång, man följer upp, men det finns klara behov till den här statistiken att kunna jobba med den här jämställdhetsplanen samtidigt som man har de här rapporterna och siffrorna och statistiken vad gäller personalen och placeringen och lönevillkoren för den.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni oli hyvä, kun valtuutettu Biaudet otti esille, että yhdenvertaisuuslaista voisi myöskin olla jonkinlainen arvio Helsingissä, erotuksena siitä, millä tavalla tasa-arvolaki käsittelee sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tasa-arvosuunnitelmassa on kysymys tästä lainsäädännöstä, mutta yhdenvertaisuuslainsäädäntö, joka on myöskin erittäin tärkeätä ja johon valtuutettu Moision aloitteessa viitataan, niin se on toinen asia. Tämän takia mielestäni on tärkeätä, että näitä kahta asiaa ei sekoiteta toisiinsa. Ettei synny sellaista käsitystä, ettenkö pitäisi jotenkin yhdenvertaisuusperiaatetta erittäin tärkeänä, niin halusin tämän ehdottomasti vielä korostuneesti todeta, että molempia tarvitaan, mutta niitä ei pidä keskenään kovasti sekoittaa.

Tack ordförande.

Det var just det jag försökte säga Ulla Anttila att jag understödde det vad du hade sagt.

Puheenjohtaja ja hyvä valtuustoväki.

Ensiksi kannatan valtuutettujen Moision ja Aarnipuun ponsia sekä valtuutettu Hakasen ponsia 1, 2 ja 3.

Tasa-arvosuunnitelma on laajempi kokonaisuus kuin henkilöstöstrategia, joten oli aiheellista saada se valtuustokäsittelyyn. Siitä kiitos valistuneille kaupunginhallituksen jäsenille. Myös tasa-arvotoimikunta edellisessä raportissaan on suosittanut, että Helsingin kaupungin tasa-arvotyön tilaa koskevat raportit tulee tuoda valtuustokäsittelyyn. Näitä raportteja tehdään toimikausittain parin vuoden välein.

Valtuutettu Puuran ponsi kertoo siitä, että toimikunnan raportti toivotaan tulevan tänne valtuustoon. Se olisi syytä tuoda jatkossa valtuustokäsittelyyn. Elikkä toimikunta tekee jo tätä työtä. Jos sen ponnen olisi voinut muotoilla siten, että siihen lisättäisiin lause "tasa-arvoraportti tulee tuoda valtuustokäsittelyyn", tai pelkästään oikeastaan sekin olisi riittänyt, että voitte miettiä sitä.

Toimikunta on juuri saanut alustavia tuloksia henkilöstölle suunnatusta internetkyselystä, joka paljastaa, että tasa-arvosuunnitelmasta tiedottaminen näyttää olevan melkeinpä heikompia lenkkejä kaupungin tasa-arvotyössä. Kyselyyn vastasi yli 2 000 kaupungin työntekijää eli nelinkertainen määrä edelliseen kyselyyn verrattuna. Siinä kohtaa tiedotusta on siis parannettu. Vain 20 % henkilöstöstä tietää, että kaupungissa on tehty tasa-arvosuunnitelma. 66 % kyselyyn vastanneista ilmoittaa, että virastossa ei ole tiedotettu tasa-arvosuunnitelmasta. Yli 90 % ei osaa mainita mitään suunnitelman tavoitetta. Tämä tiedonkulkuongelma koskee myös poliittisia päättäjiä, niin kuin valtuutettu Puuran ponsi kertoo.

Käytänkin nyt toimikunnan puheenjohtajana tilaisuutta hyväkseni kertoakseni muutamia seikkoja tasa-arvotyön tilasta. Pistän myös tähän lyhyesti joitakin keskeisiä tavoitteita ikään kuin muistilapuksi.

Tasa-arvosuunnitelman mukaan työnantajan tulee voimavarojensa puitteissa toimia siten, että avoinna oleviin tehtäviin hakeutuu sekä naisia että miehiä, edistää naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin sekä luoda heille yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen, edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työehdoissa, erityisesti palkkauksessa, kehittää työoloja sekä naisille että miehille soveltuviksi, helpottaa sekä naisten että miesten työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista, erityisesti työjärjestelyjä parantamalla ja ehkäistä ennakolta sukupuoleen perustuva syrjintä, mukaan luettuna seksuaalinen häirintä.

Yleisesti ottaen tasa-arvon kehitys näyttää menevän parempaan suuntaan. Henkilökunnasta puolet katsoo, että tasa-arvo on toteutunut tyydyttävästi, 27 % katsoo sen toteutuneen hyvin ja 22 % huonosti. Jotta tilannetta voisi kohentaa, tulisi panostaa mm. seuraaviin seikkoihin:

Määräaikaisten työntekijöiden kohtelua on syytä parantaa. Samalla tulee tietysti panostaa määräaikaisuuksien vakinaistamiseen, jo aivan kaupungin omankin edun kannalta, kun kilpailu työvoimasta kovenee.

Työpaikkakiusaamisen ehkäisyä tulee kehittää.

Puolet vastaajista on havainnut kiusaamista vähintään joskus. Neljäsosa on kokenut joutuneensa itse kiusatuksi. Myös asiakkaiden taholta tulevaa seksuaalista ja muuta häirintää sekä väkivaltaa tulee ehkäistä. Tätä on esiintynyt lähes 38 %:ssa työpaikoista ja 14 % henkilökunnasta on itse joutunut sen kohteeksi. Samoin esimiesten johtamistaitoja on syytä paikoittain parantaa. Noin 60 % henkilökunnasta näyttää olevan tyytyväinen johtamiseen ja työpaikan ilmapiiriin. Alaisten kuuntelua ja vuorovaikutustaitoja olisi varmaankin hyvä tietyissä paikoissa kehittää. Tämä voi tosin olla vaikeaa jatkuvassa muutospaineessa, eli siinä suhteessa vauhtia voisi ehkä joissain suhteissa hidastaa. Vain 6 % henkilökunnasta kuitenkin ilmoittaa, ettei viihdy työssään ja 8 % ilmoittaa, ettei työssä ole koskaan hauskaa.

Kuten valtuutettu Puhakka esimerkiksi otti esiin, työn vaativuuden arviointia tulee kehittää. Omalta osaltani toivoisin, että siihen sisällytettäisiin tunnetyön vaativuus, mikä kuormittaa naisvaltaisia hoitoaloja. Tämä edellyttää työn vaativuuden arvioinnin kehittämistä myös alojen välillä eikä vain niiden sisällä.

Niin kuin täällä on jo esitetty, kaupungin tasa-arvotyön tilaa on syytä kehittää yhdessä yhdenvertaisuustyön kehittämisen kanssa, kuten valtuusto on ilmaissut tahtonsa keväällä. Näyttää siltä, että varsinkin nuorempi sukupolvi haluaa laajentaa tasa-arvokäsitettä monimuotoisempaan suuntaan. Uskon, että tulevaisuudessa näin tulee tapahtumaan. Tämä edellyttää riittävän hyvän seurantajärjestelmän kehittämistä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön nivomisesta toisiinsa on synergiaetuja. Nyt onkin perustettu tämä puheena ollut työryhmä asian selvittämiseksi. Yhdenvertaisuustyö merkitsee pitkälti juuri toiminnallisen tasa-arvon eli kuntalaisten palvelujen tasapuolista tarjontaa. Tätä uusi tasa-arvolaki edellyttää. Tasa-arvolain 4 §:ssä todetaan, että "viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista. Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen tulee ottaa huomioon palvelujen saatavuudessa ja tarjonnassa." Tämä tarkoittaa siis toiminnallisen tasa-arvon edistämisvelvoitetta. Helsingissä on oltu kaukaa viisaita, kun toiminnallinen tasa-arvo on tuotu tasa-arvosuunnitelmaan jo ennen kuin laki sitä suoraan edellyttää. Se on varmastikin yksi syy, miksi Helsingin kaupunki sai viime vuonna STM:n tasa-arvopalkinnon.

Olen hieman huolissani nyt siitä, miten tasa-arvon edistäminen tällä hetkellä jatkossa kaupungilla toteutuu, koska eläkkeelle siirtyneen tasa-arvokonsultin tehtävälle ei ole käsittääkseni varattu erillisiä määrärahoja, vaan työ on hajotettu eri tahoille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun joku ottaa yhteyttä tasa-arvo-ongelmissa, häntä pompotellaan henkilöltä toiselle.

Haluaisinkin kysyä apulaiskaupunginjohtaja Björklundilta, miten tasa-arvokonsultointi on Helsingissä järjestetty? Kuka tekee ja mitä tai kenen kuuluisi tehdä ja mitä?

Jotta henkilöstö tarvittaessa löytää oikean osoitteen, varmuuden vuoksi esitän seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää varmistettavaksi, että kokonaisvastuu tasa-arvokonsultoinnista keskitetään yhteen toimenkuvaan.

Muutan siis ponsiesitystä siten - selvyyden vuoksi - että siitä jää pois sanat "muun neuvonnan ohessa".

Jos saan esittämääni kysymykseen tyydyttävän vastauksen, voin vetää ponnen pois.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan ensin kommentoida tätä valtuuston työjärjestyskysymystä.

Kun on kyse jonkun tärkeän ohjelman tai asian esittelystä tai käsittelystä, mielestäni olisi hyvä, että ensimmäisen puheenvuoron saisi aina kyseisen lautakunnan tai elimen puheenjohtaja, vaikka kyseessä ei olekaan ryhmäpuheenvuorot. Silloin tulisi kaikille valtuutetuille jo kättelystä selväksi se, että kun kyseisen elimen tai toimikunnan tai lautakunnan puheenjohtaja sen esittelisi, niin kaikki näkisivät ja kuulisivat, mistä siinä oikeasti on kyse, saattaisi jäädä turhia tai virheellisiä ponsia tekemättä. Toivoisin, että valtuuston työjärjestystä jatkossa kehiteltäisiin tähän suuntaan. Voin siitä tehdä aloitteen, jos se sitä kaipaa tai tarvitsee. Näin asiat saisivat oman arvonsa paremmin esille.

Sitten itse tästä asian sisällöstä:

Tämä tasa-arvokysymyshän on paljon paitsi kaupungin omia kysymyksiä, myös valtakunnan poliittisia kysymyksiä. Toivoisin, että valtakunnan poliittisella tasolla enemmän keskityttäisiin siihen, miten voitaisiin välttää ikä- ja sukupuolisyrjintää työmarkkinoilla. Se on olennainen tekijä sekä miesten että naisten työllistymisen kysymyksissä. Ja toinen kuvio on se, miten työnantajakustannuksia, äitiysloma- ja vanhempainlomakuvioissa voitaisiin paremmin tasata kaikkien työnantajien kesken, että siinä tulisi tasa-arvoa paremmin vietyä eteenpäin. Harmillista, että tasa-arvoministeri Haatainen ei ole täällä salissa paikalla kuuntelemassa näitä tärkeitä tasa-arvopuheita, mitä täällä on pidetty.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Viittaan vielä tekemääni toivomusponsiesitykseen.

Totean, että sen idea on juuri siinä, että kun tasa-arvosuunnitelmaa uudistetaan, sen uudistaminen pitäisi tapahtua päivitettyjen tietojen pohjalta, päivitettyjen tilastotietojen, kyselyjen ja analyysin pohjalta. Sen takia olisi tärkeätä, että tasa-arvoraportti ja tasa-arvosuunnitelman uudistaminen ja päivitys menisivät käsi kädessä eteenpäin.

Tasa-arvoraportointia on syytä kehittää ajan haasteiden mukaan. On varmaan myös niin, että tasa-arvoraportin tiedoille on tarvetta muulloinkin kuin silloin, kun uudistetaan tasa-arvosuunnitelmaa, mutta erityisesti siinä tilanteessa. Näkisin myös niin, että tasa-arvoraportti pitäisi ehdottomasti ja varmaan toimitetaankin eri virastoille, kun he joutuvat vuosittain omaa suunnitelmaansa uudistamaan.

Toistan vielä, että toimikunta siis tekee toimikausittain elikkä joka toinen vuosi raportin, elikkä se tehdään joka tapauksessa, ainakin tämän työnkuvan puitteissa, mitä sille on nyt määrätty.

Kiittäisin valtuutettu Luukkaista tästä huomiosta. Tässä oli mielenkiintoinen tekninen hämminki alussa, että oma puheenvuoroni siirtyi loppuun.

Arvoisa puheenjohtaja.

Edellisessä vastauspuheenvuorossa valtuutettu Puura puhui omasta ponnestaan.

Haluaisin vain sanoa oman kantani - sinänsä se on kannatettava ja kannatankin sitä - että oleellista on, että tätä hallinnonalojen vertailua tehdään kokonaisuuden tasolla ja tuosta sanamuodosta voi jäädä käsitys, että riittää, kunhan eri hallinnonaloilta tulee selvitykset. Mutta kun meidän keskeinen tasa-arvo-ongelmamme nähdäkseni on siinä, että meillä esimerkiksi palkkataulukot eri hallinnonalojen välillä samasta työstä ovat erilaisia, että silloin kun on naisvaltainen hallinnonala, niin silloin palkat ovat heikompia ja se on väärin, että kokonaiskuvavertailuissa siitä, miten hallinnonalojen keskinäisessä vertailuissa tasa-arvoaktori toimii, niin sitä me tarvitsemme. On harmillista, että sitä välttämättä ei muuten tule.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Vastaan valtuutettu Näreen esittämään kysymykseen, joka perustui siihen, että osa-aikaisena toimineen tasa-arvokonsultin jäätyä eläkkeelle, ei tällä nimikkeellä ole rekrytoitu henkilöstökeskukseen uutta henkilöä.

Haluan korostaa sitä, että toiminta on pyritty organisoimaan niin, että panostus olisi aiempaa suurempi. Tehtäviä on siirretty kahdelle erityissuunnittelijalle. Lisäksi on vahvistettu tasa-arvonäkökulmaa työmarkkinajuridiikassa ja muissa työmarkkina-asiantuntijuutta vaativissa selvityksissä. Haluan korostaa - kun tämä resurssinäkökulma tuli esiin - että lisäksi kaupungissa on käynnistetty työsuojeluasiamiesten ja yhteistoimintavastaavien toiminta, jossa on tarkoitus keskeisesti vastata työyhteisötasolla tapahtuvaan tasa-arvokysymysten käsittelytarpeeseen. Joten kun tämä otetaan huomioon, uskallan väittää, että tällä työn organisaatiolla tasa-arvotyöhön panostetaan henkilöresursseja aiempaa runsaammin.

Ja kun valtuutettu Näre halusi saada varmistetuksi sen, että kokonaisvastuu tasa-arvokonsultoinnissa keskitetään yhteen toimenkuvaan, niin voin vastata, että niin kuin me nyt toimimme, kokonaisvastuu on henkilöstöpolitiikan osaston osastopäälliköllä.

Elikä voisiko nyt mahdollisesti kertoa ihan konkreettisesti, ketkä nämä kaksi erityissuunnittelijaa ovat?

Rouva puheenjohtaja.

Vastaus kysymykseen on Paavo Salonen ja Kirsi Korppi.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Suomessa palkkatasa-arvo on vielä kaukana naisvaltaisilla aloilla. Niin kauan kun naisen euro on 80 senttiä, Helsingin kaupungille pitäisi olla imago- ja kunnia-asia maksaa Helsinki-lisää tämän epäkohdan korjaamiseksi pääkaupungissa. Helsinki-lisää tarvittaisiin erityisen kiireellisesti päteville sairaanhoitajille ja sosiaalityöntekijöille, jotta saataisiin edes avoimiin vakansseihin päteviä sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä vanhustenpalveluihin ja lastensuojeluun erityisesti.

Toinen asia: työn ja perheen yhdistäminen työaikaa lyhentämällä ei ole aito vaihtoehto tai valinta, jos käteen jäävä pienempi tulo ei riitä elämiseen. Tässä asiassa lasten tasa-arvoon on vielä liian pitkä matka. Lasten ja nuorten tasa-arvoiseen kuulemiseen pitää jatkossa panostaa olennaisesti enemmän, kun puhutaan tasa-arvokysymyksistä.

Hyvät valtuutetut, arvoisa puheenjohtaja.

Tämä ohjelma oli muuten erittäin hyvin tehty, mutta kaipasin tähän kahta kohtaa. Toinen oli sivulle 8 maahanmuuttajavanhusten oikeudesta hoivaan omalla kielellään.

Sen vuoksi tekisin kyseisestä asiasta lisäponnen, eli

kaupunginvaltuusto edellyttää, että muiden kuin suomen- ja ruotsinkielisten vanhusten hoiva- ja laitoshoitoa kehitetään yhdessä ympäristökuntien kanssa.

Ideana lähinnä se, että tämä kyseinen asia tukee eri pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöpyrkimyksiä ja lisäksi helpottaa takaamaan muualta tulleille vanhuksille hoivaa heidän omalla kielellään.

Toinen asia, jota en löytänyt esityksestä, oli työllistymisen kehittäminen yhdessä elinkeinoelämän kanssa.

Joten teen tähän loppuun vastaehdotuksen, jossa kaupunginvaltuusto päättänee hyväksyä Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman vuosille 2006 - 2008 esityslistan tämän asian erillisen liitteen 1 mukaisena kuitenkin siten, että suunnitelman sivun 9 ensimmäisen kappaleen loppuun tehdään seuraava lisäys, joka kuuluu: "Maahanmuuttajien työllistymistä kehitetään yhdessä elinkeinoelämän kanssa."

Kannatan valtuutettu Näreen toivomuspontta.

Valtuutettu Karhuvaara teki pari puheenvuoroa sitten erittäin kannatettavan ponnen ja ilmoitan kannattavani sitä.

(Puheenjohtajan välikysymys.) Koskee molempia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On ihan hyvä, että Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma on nyt saatu päivitettyä tai uusittua, koska tasa-arvolaki on muuttunut. Tämä on ihan hyvä kokonaisuus. Joiltakin osin tietysti varmaan jatkotyössä sitten, kun myöhemmin näitä tehdään ja jatkovalmistellaan uusia ohjelmia, niin sitä konkretia-astetta varmaan kannattaa edelleenkin yrittää työstää ja viilata eteenpäin, jotta ne tavoitteet ovat selkeitä.

Kyllähän Helsingin kaupunki suurena työnantajana on ... Siis nämä henkilöstökysymykset on yksi sellainen iso ja keskeinen asia, joka mielestäni on yksi niitä relevanteimpia asioita tässä koko kokonaisuudessa. Mutta muutoinkin se, mitä kaikkea tehdään, niin sitä on syytä tarkastella, miten ne toimenpiteet kohdistuvat eri sukupuoliin ja miten eri tavoin pitäisi miehille ja naisille suunnata palveluja ja toimintoja, jotta päästään siihen tavoitteeseen. Esimerkiksi terveydenhuollossa on paljon sellaisia kysymyksiä, päihdehuollossa jne. Sen sijaan täällä on valtuutettu Moisio tehnyt esityksen, että sukupuolen lisäksi otettaisiin nämä kaikki erilaiset asiat, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, perheellisyys ja etninen tausta yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti mukaan.

Nyt pitää kuitenkin muistaa, että tämä on sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi tehtävää työtä, jota EU-tasolla on valtakunnallisesti ja myös kuntatasolla Helsingissä on pitkään tehty. Ja voi olla, että jos pannaan yhteen kovasti kaikkia asioita, niin vähemmistöjen kannalta tärkeät asiat hukkuvat tai sitten päinvastoin, eli ei tule liikaa sekoittaa tähän yhteen ohjelmaan, vaan pitää tämä selkeästi sukupuolten välisen tasa-arvon tarkastelun näkökulma tässä sisällä.

Puheenjohtaja.

Jos valtuutettu Haatainen olisi ollut alusta asti keskustelussa mukana, hän olisi nähnyt Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman esittelysivun, jonka esittelin, jossa erittäin hyvällä tavalla yhdistetään sukupuolten välinen tasa-arvo yhdenvertaisuusperiaatteen muiden tasa-arvoperiaatteiden kanssa.

Ihan vaan vastauksena, että kuulin kyllä valtuutettu Moision puheenvuoron, kun esittelitte tätä. Mutta tämä oli minun mielipiteeni.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Kimmo Helistö Sirpa Asko-Seljavaara

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu