Iltaa arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja lehteriväki.

Kysyisin ajamatta jääneistä bussivuoroista.

Sekä YTV:n linjoilla että kaupungin sisäisessä bussiliikenteessä jää sopimukseen perustuvia bussivuoroja kokonaan ajamatta. Tilanne aiheuttaa haittaa paisi matkustajille ja julkisen liikenteen imagolle, myös kuluja helsinkiläisille veronmaksajille silloin, kun ajamaton vuoro jää ilmoittamatta maksajalle.

Kysynkin, miten Helsingin kaupunki valvoo sopimuksen mukaisten bussivuorojen toteutumista, ajamattomien vuorojen ilmoittamista ja millaisia kuluja vuosittain kaupungille ajamattomista vuoroista koituu?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin bussinkuljettajat saavat tylyjä arvioita toiminnastaan. Neuvontapalvelut ja matkareittien tuntemus ovat heikkoa. Matkustajat eivät saa neuvontaa. Matkustajat jopa voivat joutua neuvomaan kuljettajalle matkareitin. Samoin matkanopeudet ovat olleet kovia.

Bussien toiminnassa on havaittu muitakin ongelmia. Bussivuoroja jää ajamatta, mikä hankaloittaa ja tekee epävarmaksi matkustamisen.

Viestit bussiliikenteen toimivuudesta ja kuljettajien ammattitaidosta ja perehtyneisyydestä työhönsä ovat huolestuttavia. Bussiliikenteen epäkohdat heijastuvat vähitellen myös bussien ja koko julkisen liikenteen mielikuvaan heikentävästi. Tämä saattaa laskea omalta osaltaan joukkoliikenteen käyttöä, vaikka tavoitteet ovat päinvastaisia käytön osalta.

Julkisen liikenteen ongelmat ovat syntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, jolloin bussiliikennettä on kilpailutettu. Ongelmia on ilmennyt tasaisesti koko ajan. Esiintyviä ongelmia ei voikaan kaataa kuljettajien piikkiin.

Kysynkin, mihin toimenpiteisiin vastaava apulaiskaupunginjohtaja aikoo ryhtyä, että Helsingin bussiliikenne saadaan toimimaan tavoitteena bussivuorojen ajaminen ajallaan, kuljettajien reittien tuntemuksen lisääminen ja ammattipätevyyden ja työhön perehdyttämisen varmistaminen?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettujen Karhuvaaran ja Puhakan kysymyksiin esitän seuraavaa:

Helsingin joukkoliikenne on vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan kokonaisuutena Euroopan parasta. Ainoa osatekijä, jossa Helsingin joukkoliikenne on eurooppalaista keskiarvoa alhaisemmalla tasolla, on henkilökunnan antama palvelu. Asiakastyytyväisyystutkimusten perusteella asiakkaiden tyytyväisyys erityisesti bussinkuljettajiin on heikentynyt viimeisen 6 vuoden ajan.

Vastaava apulaiskaupunginjohtaja on ryhtynyt seuraaviin toimenpiteisiin:

Keväällä 2006 on aloitettu käytäntö, jonka mukaisesti HKL:n linjastosuunnittelijat käyvät viikoittain keskustelemassa kuljettajien kanssa linjastojärjestelyihin ja aikatauluihin liittyvistä ajankohtaisista asioista. Suunnittelijoiden jalkautumisesta saatu kuljettajien palaute on ollut myönteistä. HKL ja liikennöitsijät ovat sopineet vuoden 2007 osalta aikataulujen ja ajokaavioiden toimittamisesta liikennöitsijöille aiempia vuosia aikaisemmin. Tällöin liikennöitsijälle jää hyvin aikaa laatia kuljettajille mahdollisimman hyvin toimivat työvuorot. Liikennöitsijän pitävät tätä yhtenä merkittävimmistä työtyytyväisyystekijöistä. HKL ja liikennöitsijät seuraavat jatkuvasti kuljettajista saatua palautetta. Tilanteista, joissa kuljettaja on toiminut väärin, liikennöitsijä pyytää kuljettajalta selvitystä. Vakavissa tilanteissa kuljettajan kanssa käydään asiasta keskustelu. HKL ja YTV ovat yhdessä vuoden 2007 aikana uudistamassa palautejärjestelmiään niin, että tilaaja voi reaaliajassa seurata kaikkien liikennöitsijöiden palautteiden käsittelyä ja niistä aiheutuneita toimenpiteitä. Kuljettajien koulutuksen ja perehdyttämisen painoarvoa on tarkoitus nostaa bussiliikenteen kilpailutuksessa. Laatua painottava pisteytysuudistus tulee merkittävästi lisäämään kuljettajien koulutusta ja parantamaan laatua ja siten kehittämään kuljettajien edellytyksiä palvella asiakkaita nykyistä paremmin. Joukkoliikennelautakunta käsittelee asiaa huomisaamuna. Kuljettajakoulutukseen liittyen HKL valmistelee asiakaspalvelulähtöistä kuljettajakoulutusmoduulia, jota pilotoidaan vuonna 2007 raitiovaununkuljettajilla. Koulutusmoduulia on tarkoitus soveltaa bussinkuljettajille vuodesta 2008. HKL, YTV ja liikennöitsijät lähestyvät yhdessä talven aikana opetusministeriötä, työvoimaministeriötä ja liikenne- ja viestintäministeriötä tavoitteena avata koulutusväylä, jota pitkin nuori voisi opiskella ja valmistua bussinkuljettajan ammattiin. Nykyinen koulutusväylä perustuu käytännössä lähes täysin työvoimapoliittiseen koulutukseen.

Ajamatta jääneiden lähtöjen osalta HKL valvoo tilannetta jatkuvasti. Liikennöitsijöitä saktioidaan ajamatta jääneestä liikenteestä. Tänä vuonna on ajamattomuuden vuoksi jätetty maksamatta liikennöintikorvauksia noin 280 000 euroa. Niiden liikennöitsijöitten kanssa, joilla on suurimpia ongelmia liikenteessään, käydään yhteisiä keskusteluja ongelmien ratkaisemiseksi. Joukkoliikennelautakunnassa käsittelyssä olevan bussiliikenteen kilpailutusperiaatteiden uudistamisen yhteydessä saktiointia ajamattomista vuoroista on tarkoitus kiristää. Ajamattomuus on yksi tärkeimmistä joukkoliikenteen luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Joukkoliikenteen luotettavuus kokonaisuutena kuuluu vuonna 2007 liikennelaitoksen tärkeimpien kehitettävien asioiden joukkoon.

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Saurille selvityksestä.

On tosi miellyttävää kuulla, että olette nimenomaan kuljettajien työn laatua kehittämässä koulutuksen avulla. Mutta toivoisin, että yhä edelleen kiinnittäisitte huomiota nykyistä enemmän myöskin siihen, miten valvotaan näitä ajamattomaksi jääneitä bussivuoroja. YTV tulee lisäämään kaksi valvojaa liikenteeseen. Miten meillä kaupungilla on tarkoitus toteuttaa tätä valvontaa ja kuinka paljon koko tässä ongelmassa on tällaista, tai miten tässä on taustalla tämä aikanaan fuusiota vastustanut henkilöstön ehkä motivoituminen tai ei niin korkea motivoituminen hyvään työntekoon, että onko tässä takana myös jonkinlainen ammattiyhdistyspoliittinen ajatusmaailma, joka osaltaan aiheuttaa ongelmia siellä meidän oman liikenteemme toteutumisen tasolla?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Pakko vastata valtuutettu Karhuvaaralle tähän viimeiseen kommenttiin.

Tämä nyt tuntuu vähän vainoharhaiselta, että tässä olisi yleinen motivoitumattomuus tai ammattiyhdistyspoliittinen asia. Tähän en usko lainkaan.

Mutta kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Saurille vastauksesta. Siinä oli erittäin konkreettisia asioita.

Mielestäni erittäin tärkeää tämän rakenteen parantamisen kannalta on nimenomaan tämä, että koska meillä nyt on menty kilpailuttamiseen, niin siinä tämä laadun pisteytys ja siinä huomioitava sitten hyvin tarkasti, miten kuljettajille mahdollistetaan hyvän työn tekeminen. Se täytyy myös ottaa huomioon siinä. Tarjouspyynnön laatimisvaiheessa täytyy laatukriteereissä huomioida, että kuljettajien ammattitaito-osaaminen pystytään turvaamaan.

Sitten pidän erittäin hyvänä asiana sitä, että jos me saadaan tällainen koulutus. Tällaisella vakiintuneella koulutuksella pystytään nostamaan tämän ammatin arvostusta ja osaamista ja se varmistaa myös rekrytointia ja jatkossa kuljettajien saantia.

Olen pohdiskellut, että on tärkeätä, että kun suunnitellaan linjastoja ja aikatauluja, niin mieluummin vaikka 2 minuuttia tingitään, mutta se, että vuoroja ei jää välistä ajamatta ja että ne ajavat aikataulun mukaan. Raitiovaunuja tuntuu vaivaavan aivan sama ongelma, että siellä jää vuoroja välillä pois.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin tyytynyt kyllä viimeiseen paikkaankin.

Valtuutettu Karhuvaara on tehnyt hyvän aloitteen. Kysymyshän vastaa melko pitkälle allekirjoittaneen kaksi viikkoa sitten täällä käsiteltyä toivomuspontta.

Ajamattomat bussivuorot ovat mielestäni huonoa mainosta myös Helsingin kaupunginvaltuustolle - kun ei saa asioita kuntoon - sekä kaikille, jotka liikennejärjestelyihin osallistuvat. Lehtitietojen mukaan suurin määrä näitä ajamattomia bussivuoroja on Helsingin Bussiliikenne osakeyhtiöllä. Syyskuun loppuun mennessä oli ilmeisesti toistatuhatta lähtöä ajamatta ajokilometriä, noin 12 000 eli 12 x Suomi päästä päähän, ja sakkomaksut ovat varsin olemattomat. Tietysti kuljettajapula on siinä keskeinen tekijä. Mutta varmasti asialle olisi voinut jotakin tehdä aikaisemmin.

Ajattelin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta kysyä, miksi nämä ajamattomat bussivuorot kohdistuvat pääasiassa Helsingin Bussiliikenne osakeyhtiöön?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutetut Karhuvaara ja Puhakka ovat tehneet kumpikin hyvät kysymykset. Minä kysyn apulaiskaupunginjohtaja Saurilta näistä sanktioista.

Nythän on sillä tavalla, että jos liikennöitsijä ei ilmoita ajamatonta vuoroa niin kuin hänen pitäisi, jos hän ei ilmoita sitä ja jää siitä kiinni, niin mitä siitä seuraa? Nykyisten kilpailuttamisehtojen mukaan siitä ei seuraa yhtään mitään. Siitä pitäisi seurata isompi sanktio, jos ei ilmoita tilaajalle, että vuoro on ajamatta. Silloin liikennöitsijä saa korvauksen tyhjästä. Se on kannattavaa liiketoimintaa toki liikennöitsijöiden kannalta, mutta matkustajan kannalta ja veronmaksajien kannalta se on väärin.

Eli ollaanko nyt tarkistamassa kilpailuttamisehtoja siten, että jos ajamatonta vuoroa ei ilmoita, siitä seuraa moninkertainen sanktio? Ja tarkoitus tässä on se, että kaikki pelaisivat rehellisesti. Tällaisia korotettuja sanktioita on Ruotsissa ja Tallinnassa. Niitä on maailmalla käytössä juuri siitä syystä, että kaikki liikennöitsijät toimisivat rehellisesti. Nythän on sillä tavalla, että yritykset, jotka toimivat rehellisesti, ovat huonommassa kilpailuasetelmassa kuin sellaiset yritykset, jotka eivät ilmoita näitä vuoroja. Eli koska kilpailuttamisehtoja tarkistetaan sillä tavalla, että ajamattomat vuorot pitää ilmoittaa?

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässähän on kyseessä paljon isommasta asiasta. Kaiken kaikkiaan tässä on kyse koko joukkoliikenteen laadusta ja joukkoliikenteen kilpailukyvystä. Yksi osa siitä on tietenkin ajamattomat vuorot ja se, ovatko kuskit ystävällisiä tai ei ja tuntevatko he reittinsä. Mutta siihen liittyy myös paljon isompia asioita, ihan perusajotaito. Viime viikolla matkustin kotoani Maunulasta Pasilaan ja kuskina oli sellainen, joka otti mutkat suoriksi korokkeiden kautta ja lopputulos oli se, että bussi melkein kaatui.

Toinen seikka on se, että nämä ongelmat eivät rajoitu pelkästään vain busseihin, vaan ylipäänsä siisteyteen ja turvallisuuteen joukkoliikennevälineissä. Raitiovaunu 3 on hyvin yleisesti yleinen vessa, mikä on hyvin epämiellyttävää. Sitten on myös tämä turvallisuuskysymys. Se on lähinnä matkustajien välistä turvallisuutta. Mutta totta kai tämän ajotaidon kautta on myös kyse oikeasti liikenneturvallisuudesta.

Kolmas seikka on se, kuinka pitkään sallitaan se, että vuosittainen lipputulomenetys on nyt jo 8,5 milj. euroa pummien takia. Sillä rahallahan toki saisi aika paljon lisää liikennetarjontaa.

Kaiken kaikkiaan tämä koko joukkoliikennekysymys täytyisi katsoa kokonaisuutena. Esimerkiksi tämä lipputulopuoli, niin bussipuolellahan pummeja ei oikeastaan ole lainkaan, että kaikki tulee metro- ja ratikkapuolelta. Ei riitä, että puhutaan pelkästään bussiliikenteestä ja bussiliikenteen ongelmista. Pitäisi katsoa koko kokonaisuutta, jotta ei ajauduttaisi siihen kuin joissakin isoissa kaupungeissa maailmalla on, että joukkoliikenne on pelkästään marginaaliryhmien käytössä ja "maksavat kunnon ihmiset" eivät sitä enää uskalla lainkaan käyttää tai sinne mennä. Nyt pitää äkkiä tehdä jotakin toimenpiteitä, että suunta saadaan käännettyä.

Mielestäni tässä keskustelussa osittain vähän lietsotaankin tällaista huonoa imagoa joukkoliikenteelle. Valtuutettu Luukkainenkin esimerkiksi hyvin tietää, että tarkastajien määrää joukkoliikenteessä on lisätty ja sillä tavalla olemme pystyneet rakentavalla tavalla pummien määrään puuttumaan.

Samoin mielestäni nämä esitetyt kyselytuntikysymykset ovat hieman epäajantasaisia, sillä HKL:ltä saamani tiedon mukaan tämä bussivuorojen, jotka jäävät ajamatta, niiden määrä on jo nyt laskemaan päin. Haluaisin kuitenkin, että pidetään sellainen järkevä ote tässä keskustelussa, ettei nyt viedä kaupunkilaisille sitä viestiä, että joukkoliikenne on ihan surkeaa.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri toi mielestäni esiin hyviä asioita, joita on jo aloitettu tekemään tai jo tehdään. Tietenkin niihin ongelmiin, joita on, pitää tiukasti puuttua. Tärkeintä on mielestäni se, että nyt saataisiin bussinkuljettajat viihtymään työssään. Sillä tavalla vaihtuvuus vähenisi ja osaaminen myös karttuisi. Työvuorojen järjestelyyn puuttuminen on yksi keskeisimpiä keinoja ja myös koulutus, joihin olikin jo hyviä ehdotuksia.

Viimeisenä haluaisin tuoda esiin sitä, että nyt on keskusteltu bussiliikenteestä melkein pelkästään. Raitiovaunuliikenteen taso on yleisesti ottaen aika hyvä. Mutta 3A on sellainen linja, mistä tulee jatkuvasti valtuutetuille palautetta, että se on myöhässä. Toivottavasti apulaiskaupunginjohtaja Sauri voisi tämän korvan taakseen laittaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

3A on ilmeisesti ikuisesti myöhässä, koska sellaista linjaa ei ole. Tärkeistä kysymyksistä on puhe, kun puhumme julkisesta liikenteestä.

Valitettavan usein ihmisten tyytymättömyys kohdistuu kuljettajiin, jotka ovat usein syyttömiä siihen kurjuuteen, mikä liikenteessä on. Liikennesuunnittelijoiden pitäisi toki paremmin tuntea ne alueet, mille liikennettä suunnitellaan ja ennen kaikkea niiden alueiden kehittyminen ja liikkumatavat näillä alueilla. Kontulan esimerkki on jo klassinen. Siellä tehtiin todella iso kömmähdys bussiliikenteen suunnittelussa, kun nyt siirryttiin uuteen järjestelmään, mutta sitähän nyt ollaan jo korjaamassa.

Sanoisin, että kuljettajat ovat parempia kuin mitä annetaan yleisesti ymmärtää. On varsin vähäisiä ne ongelmat, mitä kuljettajien kanssa ilmeisesti matkustajilla tulee. Ongelmat ovat kokonaan muualla, juuri liikenteen suunnittelussa ja aikataulusuunnittelussa, jonka kehittämisestä varmasti pitäisi meidän jossain vaiheessa keskustella vakavasti.

Mielestäni julkisen liikenteen toiminnan kannalta on tärkeätä myös tässä keskustelussa esiin noussut siisteyskysymys. Tältä osin on huomattavaa toivomisen varaa sekä bussien, raitiovaunujen että metron sisäisessä siisteydessä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin tavoitteena on - kuten tiedämme - joukkoliikenteen käytön osuuden lisääminen. Kilpailuttamisen käytäntö toimii eräiltä osin tätä tavoitetta vastaan.

Haluaisin korostaa sitä, että kyse näissä ongelmissa ei ole todellakaan vain koulutuksesta, vaikka senkin kehittäminen on tärkeää. Joukkoliikenteen laatua ja vetovoimaisuutta heikentävät mm. liian kireät aikataulut yhtäältä ja toisaalta liian harvat vuorovälit työmatkaliikenteen ruuhka-aikojen ulkopuolella. Useilla linjoilla on toistuvasti tai jatkuvasti käytössä busseja, joiden ovet reistailevat tai jossain muuta remppaa. Ja kun olen keskustellut kuljettajien kanssa, niin he toteavat, että vioista on toistuvasti, jopa viikkoja valitettu, mutta autoa ei oteta korjaukseen, koska se vielä jotenkin saadaan liikkeelle.

Kysyn lopuksi apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, onko tyytyväisyysmittauksia tehty eritellen, esimerkiksi poikittaisen joukkoliikenteen osalta ja tarkasteltu, minkälaiset seikat siellä herättävät tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä joukkoliikenteeseen? Ja jos, niin minkälaisia tuloksia on saatu? Luulisin, että tällainen tarkastelu, jollei sitä ole tehty, olisi hyödyllistä. Se osoittaisi, että tyytymättömyyden syyt todellakaan eivät löydy ? vain tässä esillä olleisiin asioihin.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutetut Koskinen ja Karhuvaara käyttivät erittäin ideologiset puheenvuorot ja saivat taustatukea entiseltä vihreältä, valtuutettu Luukkaiseltakin. Tässä nyt yritetään sysätä kuljettajien, työntekijöiden, tavallisten duunareiden niskaan paljon niitä virheitä, jotka on tehty poliittisella puolella, herrojen puolella.

Kysymyshän on siitä, että kun on lähdetty kilpailuttamaan bussiliikennettä, niin aivan liian vähän on kiinnitetty huomiota laatuun, kiinnitetty huomiota siihen, minkälaisella kalustolla mennään, miten pidetään huolta työntekijöistä. Ongelma on se, että aikataulut ovat liian tiukkoja, että pienikin ruuhka tai muu ongelma, niin bussi jää myöhään. Ongelma on se, että kuljettajilla ei ole välttämättä kunnollisia taukotiloja. Olen ollut itse bussi 50:ssä, kun kuljettaja on joutunut pysähtymään pysäkille ja käydä nopeasti läheisessä ravintolassa, koska päättärillä ei ole mahdollista käydä hoitamassa tarpeitaan. Näihin asioihin teidän, hyvät oikeistovaltuutetut, pitäisi puuttua eikä käydä yksittäisten työntekijöiden kimppuun, minkä tyyppisiä tällaiset puheenvuorot enemmän oli.

Ongelma on se, että kun on lähdetty kilpailuttamaan ja ennen muuta ainoastaan hinnasta, se on tarkoittanut sitä, että työolosuhteet ovat heikentyneet, palkat eivät ole kilpailukykyisiä. Totta kai tarvitaan koulutusta. Mutta näihin asioihin puuttumalla varmasti saadaan paljon parempia tuloksia kuin sillä, että täällä käydään pikemminkin yksittäisten kuljettajien, työntekijöiden kimppuun.

Kysyisinkin apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, mihin toimenpiteisiin kilpailutuksen osalta ryhdytään, että laatukriteerit, se, miten asioita hoidetaan, nousee paljon merkittävämpään rooliin? Meillä on bussiliikenteen lisäksi ruokahuollon ruokakuljetukset ja vammaisten kuljetukset ovat myös samanlaisia esimerkkejä siitä, että kun kilpailutusta ei osata hoitaa, niin silloin asiat eivät toimi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Mielestäni valtuutettu Puhakka on suurelta osin oikeassa todetessaan, että kilpailuttamisen aikana on syntynyt ongelmia.

Kilpailuttaminen on laskenut kustannustasoa merkittävästi, samalla on kuitenkin syntynyt myös ongelmia, joista nämäkin kysymykset kertovat. Bussinkuljettajista on ollut pulaa, minkä johdosta on tarvittu paljon uusia kuljettajia. Merkittävä osa uusista kuljettajista on maahanmuuttajia ja kaikkien suomen kielen taso ei ole ollut toivottavaa. Saamme kuitenkin olla kiitollisia näille uusille kuljettajille, että liikenne toimii kohtuullisesti. Ei ole heidän vikansa, jos heitä ei ole perehdytetty riittävästi. Vika on silloin näiden yhtiöitten ja järjestelmän. Perehdyttämiseen ja kouluttamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota.

Joukkoliikennelautakunnassa on käsittelyssä Helsingin bussiliikenteen kilpailuttamisperiaatteiden tarkistaminen. Asia on pöydällä. HKL:n esitys pyrkii puuttumaan esille nostettuihin ongelmiin tehokkaasti. Milloin edellytettyä laatua ei saavuteta, seuraa merkittäviä sanktioita. Toivon HKL:n esityksen menevän lautakunnassa ainakin pääosin läpi.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Yritän vastata joihinkin kysymyksiin ja esille nostettuihin aiheisiin. Joukkoliikennelautakunnan varapuheenjohtaja Ebeling tosin jo ansiokkaasti taisi vastatakin muutamaan.

Tarkastuksia ajamattomien vuorojen osalta on tarkoitus lisätä. Se, miten ilmoittamatta jättämisiä sanktioidaan, kuten valtuutettu Vuorela aivan oikein nosti esille, sitä täytyy tarkastella HKL:ssä ja lautakunnassa, kun sopimuksia jatkossa tehdään. Sehän on totta kai niin, että jos jää kiinni siitä, että ei ilmoita ajamatonta vuoroa, niin sehän on todella ikään kuin ansiotonta tuloa, koska se on tullut ajamattomasta vuorosta, josta sitten vielä ei ole jääty kiinni.

Valtuutettu Saarnio otti esille Kontulan bussilinjojen järjestelyt.

Kävin suunnittelujohtaja Lehmuskosken kanssa Kontulassa keskustelemassa paikallisten kanssa. Saimme hyvin arvokasta informaatiota siitä, mitä ongelmia näitten linjojen ja niitten pysäkkijärjestelyjen kanssa on ollut. Korjaamme ne välittömästi. Tosin se korjaus tulee vasta todennäköisesti kesäaikatauluihin mennessä, koska järjestelmien muuttaminen vie aikansa. Siihen saakka yritämme sitten opastellen ja tiedotuksella hoitaa tätä asiaa.

Valtuutettu Hakanen kysyi, onko poikittaisliikenteestä tehty erityistä tyytyväisyystutkimusta.

En tiedä ja itse asiassa en usko, että siitä voidaan saada irti nimenomaan poikittaisliikenteen matkustajien osuutta. Mutta sehän on selvä asia, että poikittaisliikennettä on aivan liian vähän, siis liikennetarjontaa poikittaisliikenteessä on liian vähän. Poikittaisliikenteen joukkoliikenneosuus on vain 16 %, kun se vuorokausitasolla koko kaupungissa on 56 %. Mutta tarkoituksena on panostaa poikittaisliikenteeseen. Liikennelaitoksen tavoitteisiin kuuluu nimenomaan prosentuaalisen joukkoliikenneosuuden nostaminen poikittaisliikenteessä. Laatukriteereitä ollaan siis - kuten jo aiemmin sanoin ja kuten liikennelautakunnan varapuheenjohtaja Ebeling totesi - parhaillaan uudistamassa lautakunnassa.

Valtuutettu Puoskari nosti esiin myös raitiovaunujen ajamattomat vuorot.

Raitiovaunuissa ajamattomien vuorojen syy on hiukan toinen kuin bussiliikenteessä. Se johtuu useimmiten kaluston puutteesta. Meillähän on nyt tilanne, jossa uusimpia nivelraitiovaunuja korjataan valmistajan toimesta Saksassa ja kalustoa ei ole liikenteessä niin paljon kuin sitä pitäisi olla. Tosin nyt talvisaikaan myös raiteille pysäköidyt autot ovat erittäin merkittävä tekijä raitiovaunuliikenteen häiriöissä.

Arvoisa puheenjohtaja. Ärade ordförande. Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktigeledamöter.

Kaupunginvaltuusto päätti 21.6.2006 esittää valtioneuvostolle Helsingin, Vantaan ja Sipoon kuntajaotuksen muuttamista. Etelä-Suomen lääninhallitus on pyytänyt Uudenmaan maanmittaustoimistosta sekä Porvoon ja Vantaan maistraateista lausunnot esityksistä. Lisäksi kunnan asukkailla ja muilla asianomaisilla on ollut mahdollisuus tehdä huomautuksia kaupunginvaltuuston esityksestä. Määräaikaan mennessä on jätetty kahdeksan huomautusta. Etelä-Suomen lääninhallitus pyytää nyt Helsingin kaupunkia antamaan kuntajakolaissa edellytetyn lausunnon kuntajakoesityksestä ja kaupungille esitetyistä huomautuksista.

Tilanne Sipoo -kysymyksessä ei ole muuttunut sitten kesäkuun. Helsingin kilpailukyvyn turvaaminen vaatii edelleenkin määrätietoisia toimia.

On syytä korostaa, että kuntajakoasiassa on kaksi erillistä linjaa. Ensimmäinen on Helsingin kaupungin varsinainen esitys kuntarajojen muuttamiseksi. Siihen liittyy tämänpäiväinen käsittely. Kaupungin on lain mukaan annettava lausunto tästä esityksestä. Toisen linjan muodostaa sisäministeriön määräämä erityinen selvitys, jota varten on asetettu kuntajakoselvittäjä. Mikäli huomenna luovutettava raportti sisältää esityksen kuntajaon muuttamisesta, järjestetään siitä oma lausuntokierros. Myös silloin tulee lausunto kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Bästa fullmäktigeledamöter.

Behovet att handla härstammar från vår förändrade verksamhetsmiljö. Helsingfors har framför sig tre stora utmaningar.

Att producera välfärdstjänster av hög kvalitet, att utveckla en balanserad stadsstruktur och att säkra den höga konkurrenskraften. Alla tre är kritiska med tanke på Helsingfors framtid.

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat syvenevän yhteistyön kautta lähteneet etsimään vastauksia näihin meitä kaikkia koskettaviin kysymyksiin. Tiiviimmän yhteistyön lisäksi tarvitaan myös muita toimia. On välttämätöntä muuttaa kuntajakoa nykyisestä tukemaan metropolialueen luonnollista kehitystä.

Sipoon ja Helsingin välinen rajan siirto ei ole uusi asia. Jo 70 vuotta sitten selvitysmies Yrjö Harvia esitti, että Helsinkiin liitettäisiin Länsisalmen alue. Teuvo Auran virkamieshallitus pohti 1970-luvun alussa Sipoon osittaista liittämistä Helsinkiin. Ylipormestari Raimo Ilaskivi selvitti asiaa vuonna 1989. Tulosta on osittain hyödynnetty tässä meidänkin esityksessä. Lisäksi lukuisat yhdessä laaditut selvitykset ovat aina päättyneet Sipoon vetäytymiseen. Tuoreina esimerkkeinä voin mainita pääkaupunkiseudun yhteisen maankäytön kehityskuvan vuodelta 2001 ja Helsingin seutu - Porvoo -aluerakenneselvityksen vuodelta 2003.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Pääkaupunkiseudun elinvoimaisuuden turvaaminen on kansallinen kysymys. Edellytyksenä on sen yhdyskuntarakenteen luonnollinen kehittyminen ilman hallinnollisista rajoista johtuvia keinotekoisia esteitä. Tämä vaatii meiltä kykyä tehdä rohkeita, joskus vaikeitakin tulevaisuuteen luotaavia päätöksiä.

Seudun kehitys on tällä hetkellä pahasti vinoutunut. Sipoo kuuluu eri maakuntaliittoon kuin pääkaupunkiseutu. Sipoon omat kaavoitusratkaisut eivät tue metropolialueen luontevaa kasvua. Etelässä kaupunkirakenteen kehittymistä on rajoittanut Suomenlahti, idässä Sipoo ja Itä-Uudenmaan liitto omine päätöksineen.

Helsingin seutuun kuuluvan 14 kunnan väestön arvioidaan kasvavan neljännesmiljoonalla vuoteen 2030 mennessä. Väestöennusteiden mukaan Sipoon väestö kasvaisi runsaalla 4 000 asukkaalla samana ajanjaksona. Havainnollistan tilannetta muutamalla luvulla. Sipoon väkiluku on neljännesvuosisadan aikana kasvanut noin 200 asukkaalla vuodessa. Työpaikkamäärä on vuosittain kasvanut noin 55:llä. Sipoon työllisistä lähes puolet käy töissä Helsingissä ja Vantaalla. Vain reilu kolmasosan työpaikka löytyy omasta kunnasta. Todellinen työpaikkaomavaraisuus Sipoossa on laskenut kolmenkymmenen vuoden aikana 53 %:sta 39 %:iin. Mainitut luvut osoittavat yksiselitteisesti, että Sipookin on riippuvainen muusta seudusta.

ähän asti kasvupaine on purkautunut länteen ja pohjoiseen. Tilanne on muodostunut kestämättömäksi koko Helsingin seudun kannalta. Asuntorakentamisen lisäksi myös työpaikkakasvu on suuntautunut samoihin ilmansuuntiin. Idässä työpaikkamäärän lisäys on ollut vaatimatonta aktiivisista kaavoitus- ja kiinteistötoimista huolimatta. Asuntojen hintakehityksen hillitseminen edellyttää mittavaa lisärakentamista. Tasapainoisen yhdyskuntakehityksen kannalta on välttämätöntä avata itään uusi kasvusuunta. Se toimisi voiman lähteenä Vuosaaren sataman ja Vantaan Aviapoliksen muodostamalle logistiikka-akselille. Alueella on kaikki edellytykset kasvaa Suomen ulkomaankaupan keskukseksi. Vahvempi elinkeinorakenne lisää itäisten kaupunginosien työpaikkaomavaraisuutta.

Att utveckla sydvästra Sibbo till ett mångsidigt arbetsplats- och bostadsområde förutsätter tillräckliga kommunala resurser och en stark planerings- och byggnadsorganisation. Helsingfors äger betydande markområden i de delar av Sibbo som enligt förslaget skulle anslutas till Helsingfors. Det här underlättar och försnabbar märkbart planläggningsprocessen.

Lounais-Sipoon kehittäminen monipuoliseksi työpaikka- ja asuntoalueeksi edellyttää kunnalta riittäviä resursseja ja vahvaa suunnittelua ja rakentamisorganisaatiota. Helsinki omistaa Sipoossa liitettäväksi esitetyllä alueella runsaasti maata. Tämä helpottaa ja nopeuttaa kaavoitusprosessia oleellisesti.

Tiivis kaupunkirakenne tekee mahdolliseksi tehokkaan joukkoliikenteen järjestämisen. Sipoon alueella asuvien työmatkojen pituudet ovat kasvaneet kolmenkymmenen vuoden aikana noin 60 %:lla. Ainoa järkevä ratkaisu on itämetron rakentaminen. Asuntokaavoituksen perustana on kaupunkimainen pientalorakentaminen. Alueen luonto Natura-alueineen muodostaa keskeisen lähtökohdan suunnittelulle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Todiste kunnallisen demokratian toimivuudesta on kuntajakoesityksestä käyty avoin ja vilkas keskustelu.

Yhteenvetona totean, että kuntajakomuutos on ainutlaatuinen tilaisuus luoda tasapainoinen kaupunkirakenne Helsingin seudulle. Edellytys kuntajaon muutokselle on, että se edistää asukkaiden hyvinvointia sekä parantaa yritysten ja kuntien toimintamahdollisuuksia. Kaikki kuntajakolaissa luetellut edellytykset täyttyvät erityisen painavina.

Kuntajaon muutosesitys tähtää koko Helsingin seudun hyvinvoinnin edistämiseen ja toimintakyvyn turvaamiseen. Sillä tuetaan erityisesti Kehä III:n ympärille rakentuvaa logistiikan ja ulkomaankaupan keskittymää. Se on myös ympäristöteko, sillä tiivis yhdyskuntarakenne mahdollistaa kestävän kehityksen mukaisen joukkoliikenneratkaisun eli itämetron. Olennaisinta on, että kuntajaon muutoksella varmistamme kunta- ja palvelurakenneuudistuksen hengen mukaisesti kuntalaisten palveluiden laadun ja saatavuuden myös vastaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja, bästa fullmäktige.

Elämme jännittäviä aikoja, ei ehkä niinkään tämänpäiväisen käsittelyn takia, vaan sen takia, että sisäministeriön asettama selvityshenkilö Pekka Myllyniemi jättänee huomenna oman selvitysraporttinsa, joka saattaa tämän, tai lienee tämän asian jatkokäsittelyn osalta olla sittenkin relevantimpi kuin mitä tämä valtuusto asiassa tänään on mieltä. Toisaalta Pekka Myllyniemen selvityshenkilöä ei olisi asetettu, ellei kaupunki olisi tätä aloitetta aikanaan tehnyt.

Tästä asiasta on tehty erilaisia selvityksiä, käyty paljon keskustelua ja julkaistu erilaisia gallupeja. Haluaisin muistuttaa kaupunginvaltuustoa ehkä kannaltamme tärkeimmästä gallupista eli siitä, että 90 % tästä kaupunginvaltuustosta - joka edustaa 560 000 asukasta - oli kesäkuussa tämän aloitteen takana. Viiden kuukauden aikana keskustelua on paljon käyty. Olin kesäkuussa asiasta vakuuttunut. Olen siitä vielä vakuuttuneempi.

Kaupunginjohtaja Pajunen esitteli hyvin ne keskeiset perusteet, minkä takia olemme tämän asian takana. Haluaisin kuitenkin todeta sen - mikä oli kaupunginhallituksenkin käsittelyssä esillä - että tämä esittely on poikkeuksellisen hyvin valmisteltu ja laadittu. Kun luette esityslistaa, huomaatte, että asiaa on perusteltu metropolialueen, valtakunnallisen merkityksen, pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen, Vuosaaren sataman, asunnontarpeen ja asumiskustannusten, maankäytön suunnittelun ja ympäristökysymysten, kaavoituksellisten valmiuksien, joukkoliikennejärjestelmän ja liikenteen vaikutusten, yhdyskuntarakenteen, rakentamisen, kustannustarkastelun ja sitten ennen kaikkea lainsäädännön asettamien edellytyksien näkökulmasta laajasti ja perusteellisesti. Ja haluan osoittaa kiitokset kaikille valmisteluun osallistuneille ja ennen kaikkea hallintojohtajalle ja niille kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen rootelin ihmisille sekä kaupunginkansliassa että kaupunkisuunnitteluvirastossa, jotka ovat tätä erinomaisen hyvää esityslistaa tehneet.

Toinen asia, joka kaupunginhallituksessa lyhyesti käsiteltiin, liittyy siihen, miksi me käsittelemme tätä asiaa tässä, tänään ja nyt, vaikka huomenna asiasta tulee toinenkin selvitys. Kyse ei ole kaupunginjohtajan oivalluksesta eikä kyse ole kaupunginhallituksen salajuonesta, vaan kyse on siitä, että Etelä-Suomen lääninhallitus on pyytänyt meiltä lausuntoa asiasta. On aivan normaali käytäntö, että me silloin vastaamme siihen. Todettakoon, että asiaa on jo käsitelty Vantaalla ja asia on käsitelty loppuun Sipoossa, eli normaaliproseduurin mukaisesti me tätä käsittelemme.

Kiinnittäisin vielä tarkempaa huomiota siihen, minkä kaupunginjohtaja Pajunen tosin jo totesi ja mikä esityslistalta löytyy.

Etelä-Suomen lääninhallitus pyytää kaupunkia antamaan lausuntonsa sekä kuntajakoesityksestä että näistä muistutuksista. Meiltä pyydetään siis lausuntoa meidän omasta esityksestämme, ja nyt annamme lausuntoa omasta esityksestämme.

Entisenä juristina muistan aikanani jossain oikeudenkäynnissä käyneeni - täällä on minua kokeneempia tällä alalla - oikeudenkäyntimenettelyssä on tyypillistä, että ensin laitetaan haastehakemus sisään, jossa kerrotaan vaatimukset ja yleisluontoiset perustelut. Sen jälkeen prosessin aikana - riippuu siitä mitä näkökohtia tulee esiin - siihen sitten laajennetaan niitä perusteluja ja vastataan laajemmin, joka tässä on tehty. Sitten normaaliin asianajokutyymiin ja retoriikkaan kuuluu, että samassa yhteydessä, kun todetaan ja vastataan, että vastapuolen vaatimukset, muistutukset ja huomautukset ovat aiheettomia, todetaan samassa yhteydessä, että samalla uudistamme vaatimuksen. Se, että esityslistalla on todettu, että antaessamme tämän lausunnon, samalla uudistamme esityksemme, siinä ei ole mitään dramatiikkaa, siinä ei ole mitään ihmeellistä, siinä ei ole mitään merkittävää. Se on tapa ilmaista asia, ilmaista se, että antaessamme lausuntoa omasta esityksestämme olemme edelleen samaa mieltä kuin viisi kuukautta sitten.

Arvoisa puheenjohtaja.

Se, että uudistamme esityksemme, tarkoittaa sitä, että ilmaisemme olevamme samaa mieltä kuin viisi kuukautta sitten. Tästä ei lähde käyntiin mitään uutta juridista prosessia. Tämä ei lähde ministeriöön eikä maanmittaustoimistoihin eikä lääninhallituksiin eikä maistraatteihin ja tätä kautta ei synny mitään uutta prosessia. Tämä on ennen kaikkea tapa ilmaista asia, poliittinen ilmaisu siitä, että olemme samaa mieltä kuin olemme olleet tähänkin asti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kesäkuussa suurin osa valtakunnasta oli sitä mieltä, että läntinen Sipoo pitää rakentaa. Tällä hetkellä, kun Sipookin näyttää kääntyneen tälle puolelle, koko valtakunta tuntuu olevan sitä mieltä, että tämä alue pitää rakentaa. Siitä huolimatta, että viime aikoina on julkaistu erilaisia uusia suunnitelmia ja selvityksiä, lienee edelleen selvää, että ainoa taho, jolla on sekä uskottava intressi että uskottavat resurssit tämä tehdä, on Helsingin kaupunki.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Fru ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

Jag ska uttala mig bara på finska för att spara tid. Det kan nog hända att det går ändå litet över i dag, men det är historiskt så jag hoppas att det tillåts.

Arvoisa valtuutetut.

Ilmeisesti on niin, että ristiretkillä ei tyylipisteitä jaeta. Emme voi millään ryhmässämme ymmärtää, että tällä lailla tästä asiasta soutaminen ja huopaaminen voisi olla edes Helsingin edun mukaista, niiden mielestä, joka on tämän takana ollut ja on edelleen.

Ja päinvastoin kuin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori sanoi, niin kyllä tämän uudistetun esityksen status on jäänyt meille aika epäselväksi. Nyt ymmärsin asian niin, että tämä ei olekaan kuntajakolain 6 §:n mukainen esitys, uudistettu esitys, vaan se on vain toteaminen, että ollaan samaa mieltä.

Kyllä tähän asti on jäänyt sellainen kuva, että mikäli hallinto-oikeudessa nyt oleva vanha esitys kaatuisi, tämä on sittenkin - vaikka meillä on selvitysmies - varmuuden vuoksi tehty esitys, joka sitten voisi teoriassa - jos sitä tarvittaisiin - jatkaa omaa rataansa. Jos näin olisi, eli että jos se olisi tällainen esitys, niin silloin siitä syntyisi uusi lausuntokierros maanmittauslaitoksen karttoineen ja muineen. Silloin menisivät aikataulut aivan uusiksi. Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin muistuttaa siitä, miten kiireellisenä tätä asiaa silloin kesällä pidettiin ja syyskuussa lausunnossamme valituksista, tai Helsingin kaupungin lausunnossa valituksista todettiin, yritettiin todistaa, miten 21.6. oli ehdottomasti takaraja tälle käsittelylle. Kun selvitysmies asetettiin, todettiin, että nythän tämä on irrotettu kokonaan Helsingin esityksestä. Ja aivan oikein, juridisesti näin on. Tätä taustaa vasten meillä on vähän vaikeuksia ymmärtää, että tämä pitää ilmaista tällä lailla eli nimenomaan, että tämä esitys uudistetaan. Kaiken kaikkiaan tässä vaikuttaa vähän olevan sillä lailla kuin vanhan punamullan aikoihin, että ensin johtavat henkilöt päättivät, että tehdään päätökset, niin päästään sitten jälkeenpäin kirjoittamaan perusteluja.

Tähän poliittiseen puoleen haluaisin kuitenkin, vaikka meidän tapamme ei ole kritisoida muita puolueita, arvoisat keskustan valtuutetut, haluaisin kuitenkin kysymyksen muodossa esittää teille ihmettelyni siitä, että keskusta - joka aina on ollut kunnallisen itsehallinnon vankka kannattaja, mutta kuitenkin hyvin suoraviivaisesti lähtenyt tämän asian taakse - salli minun kuitenkin arvata, että jos kyseessä olisi ollut pohjanmaalainen keskustavaltainen kunta, niin tätä ette olisi kannattaneet. Siitä on itse asiassa vähän todisteitakin. Kun tämä Paras-laki, eli kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskeva laki oltiin antamassa eduskunnalle, niin siellä on eräissä pykälissä lueteltu kaupunkikeskuksia ja niiden ympärillä olevia kuntia, joiden tavallaan odotetaan tekevän yhteistyötä keskenään. Tiedossamme on, että Isonkyrön kunta Vaasan liepeillä, sitä ei millään muotoa haluttu mukaan sille listalle ja perusteluna oli nimenomaan se, että isokyröläiset vastustivat tätä ajatusta kovin sanoin. Sitten vasta, kun muistutettiin, että niin sipoolaisetkin tekevät tässä asiassa, niin Isokyrö päätyi sittenkin tälle listalle. Arvaan, että ennen joulua tehdään hartiavoimin työtä eduskunnan valiokunnassa, että Isokyrö poistetaan tältä listalta. Katsotaan. Pelkään pahoin, että jos tällä yritätte urbaania salonkikelpoisuutta saavuttaa, niin en usko, että se tulee onnistumaan.

Rouva puheenjohtaja.

Sitten tähän substanssiin:

Aivan kuin edellisissäkin puheenvuoroissa todettiin, tämä ei todellakaan ole muuttunut miksikään. Totta on, että nyt on ollut mahdollisuus listassa avata tämä asia paljon paremmin. Meidän näkökulmastamme ratkaiseva asia on edelleen se, että lainsäätäjä on tieten tahtoen asettanut riman hyvin korkealle, nimenomaan pakkotoimenpiteitä ajatellen sekä 3 §:ssä, missä puhutaan yleisistä edellytyksistä, mutta varsinkin sitten 5 §:ssä, jossa edellytetään, että nämä toteutuvat erityisen painavina.

Niin kuin listassa todetaan, aluekäsite tarkoittaa, tai voi tarkoittaa, suurempaakin aluetta kuin liitettävää aluetta. Sitä emme kiistä. Mutta kun mietitään, mitä tälle alueelle haluaa tehdä tai mitä sille pitää tehdä, niin silloin laki, ja varsinkin hallituksen esitys, lähtee kiistattomasti siitä, että tällä alueella pitää olla paljon selkeämmin osoitettavissa olevia puutteita kuin nyt on ja että ei riitä tavallaan, että asiaa voi teoriassa tehdä vähän paremmin, vaan pitää pystyä osoittamaan, että on myös selkeitä puutteita. Meidän mielestämme tällaista ei ole pystytty kuitenkaan osoittamaan. Vähän tulee sellainen tunne, kun lukee lakia ja varsinkin hallituksen esitystä, että tämä ei kerta kaikkiaan ole edes kirjoitettu vähän vauraampaa, muuta maata vauraampaa pääkaupunkiseutua varten tätä lakia.

Jos puhutaan hakijakunnan tarpeista, kasvutarpeista, niin tästähän ei puhuta mitään laissa eikä esitöissä. Ja kuten tiedämme, Helsinki parhaillaan kaavoittaa ainakin 80 000 uudelle asukkaalle ja jos mennään yleiskaavaan, niin sehän mahdollistaa pitkälti yli 100 000 uudelle asukkaalle asuntoja. En malta tässä yhteydessä olla siteeraamatta Lauttasaari -lehdessä 15.2.2003 ollutta kirjoitusta, jossa sanotaan uudesta yleiskaavasta näin: "Lisäksi yleiskaava tulee mahdollistamaan runsasta täydennysrakentamista eri puolille kaupunkia siten, että kaava tulee mahdollistamaan uusien asuntojen tuottamisen runsaalle 100 000 asukkaalle. Tämä on enemmän kuin riittävä määrä, katsotaan asiaa ihan minkälaisten kasvuennusteiden näkökulmasta hyvänsä." Tämä oli nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan, silloisen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan kirjoitus Lauttasaari -lehdessä vuonna 2003.

Sitten näihin johtopäätöksiin, puheenjohtaja.

Olemme edelleen sitä mieltä, että lain edellytykset eivät täyty. Ja kuten olemme viime päivinä saaneet lukea, niin vaihtoehtoja on. Mielestäni se on hyvin ratkaisevaa, että jos ns. alueella on tarpeita, silloin pitää nimenomaan kysyä, onko tapoja vastata näihin tarpeisiin muuttamatta rajoja ja jos suinkin tällaisia on näköpiirissä, niin ne pitää tietysti ensisijaisesti käyttää. Ja kuten olemme lukeneet, niin nyt on selkeätä valmiutta tehdä yhteistyötä kunnan ja yksityisten tahojen välillä. Silloin voidaan saavuttaa eheämpää ja tiiviimpää yhdyskuntarakennetta sisältäen myös kaikki mahdollisuudet parempaan julkiseen liikenteeseen, johon Helsinginkin esitys samalla tavalla tähtää.

Eli kaikkea tätä ajatellen - puheenjohtaja - teen samansisältöisen vastaehdotuksen kuin esityslistassakin on. Ja jos ei ole juridisista syistä pakollista, niin en lähde sitä lukemaan, se jaetaan varmaan tällä hetkellä myös erikseen valtuutetuille. Se sisältyy siis tähän esityslistaan muistaakseni sivulla 22. Jos ei tarvitse lukea, niin en lue sitä erikseen. Vai onko ... (Puheenjohtajan välikommentti) Okei, luetaan se lopuksi. Ei se nyt niin kauan kestä.

Teen seuraavansisältöisen vastaehdotuksen:

Kaupunginvaltuusto päättää peruuttaa 21.6.2006 tekemänsä esityksen valtioneuvostolle kuntajaon muuttamiseksi Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä ja lausuntonaan Etelä-Suomen lääninhallitukselle todeta esityksestä ja siitä annetuista lausunnoista ja huomautuksista seuraavaa:

Sekä kaupunginvaltuuston päätöksestä tehdyistä valituksista että esityksestä annetuista lausunnoista ja huomautuksista on selkeästi käynyt ilmi, ettei esitys täytä kuntajakolain edellytyksiä kuntajaon muuttamiselle. Tämä koskee lain 3 §:ssä mainittuja yleisiä edellytyksiä, kun ei ole pystytty uskottavasti osoittamaan, että kyseisen alueen asukkaiden elinolosuhteet, elinkeinoelämän toimintamahdollisuudet tai kunnan taloudelliset toimintaedellytykset olisivat sillä tavalla heikot, että kuntajaon muutos olisi tarpeen. Kuten professori Kaarlo Tuori on todennut, oli 21.6.2006 tehty esitys myös tämän perusteella eikä vain menettelytavan osalta kuntalain 90 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla lainvastainen. Sipoon kunnan vastustaessa muutosta, lain edellytysten tulisi 5 §:n mukaisesti täyttyä vielä erityisen painavina. Näin ollen ei riittäisi edes lavea tulkinta 3 §:n edellytyksistä.

Tiheämpi ja ekologisesti kestävä yhdyskuntarakenne Helsingin itään on mahdollista saavuttaa ilman kuntarajojen muutoksia. Mitä Helsingin tarpeisiin tulee, on kaupunki parhaillaan omalla alueellaan kaavoittamassa kokonaan uusia asuinalueita ja sekä täydennysrakentamista vähintään 80 000 asukkaalle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Valtuutettu Johansson lähti liikkeelle soutamisesta ja huopaamisesta ja arvelin, että tässä on tehty sitä yllin kyllin. Ehkä jotkut ovat tehneet, mutta Helsingin kaupunki ei ole. Olemme johdonmukaisesti olleet esityksemme takana ja miksi emme olisikaan olleet, koska kesäkuussa mikään ei ole muuttunut. Ehkä tämä hyvin lavea ja runsas julkinen keskustelu on enemminkin osoittanut, että Helsingin esitys on hyvin perusteltu ja ne hyvät perustelut näkyvät täältä esityslistalta. Oli ihan paikallaan, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vapaavuori kiitti valmistelijoita tästä vastauksesta.

On selvää, että pääkaupunkiseudun tasapainoinen kehitys vaatii vahoja panostuksia pääkaupunkiseudun itäisiin osiin, sekä Itä-Helsinkiin, Itä-Vantaalle että myös Sipoon puolelle. Pelkkä lentokentän olemassaolo siellä suunnalla tai Vuosaaren sataman valmistuminen sinne eivät riitä. Pääkaupunkiseutu kärsii vinoutuneesta kaupunkirakenteesta, siitä, että länsi on tällä hetkellä huomattavasti paremmin voiva kuin itäsuunta, tai ainakin uhka on olemassa, että Itä- ja ehkä Pohjois-Helsinki joltain osin putoavat vauhdista verrattuna pääkaupunkiseudun länsiosiin.

Kuten jo todettiin, on olemassa yhteisymmärrys siitä, että Länsi-Sipoo tullaan rakentamaan. Tässä on tapahtunut erittäin suuri linjanmuutos kesän aikana. Sipoo on itse todennut, että se tulee kasvamaan voimakkaasti lähivuosina. On suorastaan kohtalon kysymys, miten se kasvaa, miten sinne rakennetaan. Ei riitä se - kuten valtuutettu Johansson totesi - että rakennetaan tiheästi ja ekologisesti kestävästi. Täytyy rakentaa myös sosiaalisesti kestävästi. Pääkaupunkiseudun kasvaessa meidän täytyy löytää yhteiset suunnitteluperiaatteet, hakea kestävää yhdyskuntarakennetta sekä Espoon, Vantaan että Sipoon kanssa. Tämän hetken suunnitelmat vaikuttavat siltä, että tähän päästään ainoastaan yhteisten kaavoitusperiaatteiden ja yhteisen asuntopolitiikan kautta. Varmin takuu sille, että suunnittelu myös nykyisen Sipoon alueella nojaa joukkoliikennekaupunkiin, edulliseen raideliikenteeseen ja tasa-arvoiseen sosiaalista sekoittumista painottavaan asuntopolitiikkaan, tämä varmuus tulee vain tämän esitetyn alueliitoksen kautta.

Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota siihen, että pelkät kauniit suunnitelmat eivät riitä. Ne suunnitelmat täytyy pystyä myös toteuttamaan. On aivan olennaista se, että ideoidut ja suunnitellut raideliikenneratkaisut myös toteutuvat. Metro ei ole minkään kaupungin yksittäinen hanke. Edes Espoo ei kuvittele, että se rakentaisi länsimetroa täysin yksin irrallaan Helsingistä tai valtiosta. Kaikki pääkaupunkiseudun raidehankkeet ovat yhteisiä. On myönnettävä, että itämetro tai metron jatkaminen Sipoon puolelle onnistuu ainoastaan yhteistyössä eri osapuolten kanssa, ei esimerkiksi Sipoon omin voimin, vaikka näin yritetään uskotella.

Vihreille tässä koko hankkeessa on ollut erityisen tärkeää varmistaa se, että rakensi Sipoon alueelle kuka hyvänsä, että siellä olevat ympäristöarvot turvataan. Helsinki on sitoutunut jo omassa esityksessään siihen, että Sipoonkorven suojelua edistetään. Sama toistuu tällä esityslistalla. Tässä tunnustetaan Sipoonkorven erittäin mittavat arvot sekä luonnon että virkistyksen kannalta. Haluan muistuttaa tässä yhteydessä myös siitä, että valtuuston enemmistö on allekirjoittanut aloitteen, jossa halutaan edistää kansallispuistoa Sipoonkorpeen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vihreiden ryhmä tukee pohjaesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

On tietysti tärkeätä, että maan pääkaupunki kantaa huolen koko alueen ja Suomen talouden ja kehityksen turvaamisesta. Helsingin valtuuston kesäkuinen päätös tähtäsi nimenomaan tähän asiaan. Tiedämme, että pääkaupunkiseudulla tuotetaan runsaat 30 % maan bruttokansantuotteesta. Jos Helsinki ja pääkaupunkiseutu eivät pidä huolta siitä, että tälle alueelle luodaan kasvun ja kehityksen edellytykset, niin kuka siitä silloin tekee. Näin ollen on aivan perusteltua, että Helsinki on ollut tässä asiassa aloitteellinen ja tehnyt esityksen valtioneuvostolle.

Täällä on viitattu siihen, millä tavalla tämä lausunto Uudenmaan lääninhallitukselle on annettu Helsingin esityksestä, niistä keskeisistä asioista, jotka liittyvät näihin erityisen painaviin syihin.

Olen samaa mieltä kuin edellä olevat puhujat, että lausunto on erittäin hyvin ja perusteellisesti valmisteltu. On kiinnitetty aivan oikeisiin asioihin ja keskeisiin asioihin, ajatellen koko alueen merkitystä metropolialueena plus sen kaupunkirakenteellista kehityskuvaa. Ja kaikkea sitä, millä tavalla Helsingissä asioita kehitetään ja painotetaan, niin ne ovat tässä lausunnossa erittäin hyvin otettu huomioon. Näin ollen on hyvä, että voimme antaa hyvän perustellun lausunnon Uudenmaan lääninhallitukselle.

Tärkeätä oli myöskin, että kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan, että edelleenkin Helsingin kaupunginvaltuusto - tässäkin kokouksessaan - pitää tehtyä päätöstä hyvänä, viitaten maan pääkaupungin rooliin koko Suomen talousveturina ja että edelleenkin toteamme meidän omassa lausunnossamme, että haluamme tämän painokkaasti Uudenmaan lääninhallitukselle tässä yhteydessä uudelleen toistaa.

Sitten, jos katsotaan koko yleiskaavakeskustelua.

Kun Helsingin yleiskaavasta 2003 päätettiin, niin silloin yleiskaavan perusteluissa todettiin, miten tärkeätä on, että Helsinki voisi kehittyä ja kasvaa jokaiseen suuntaan. Etelässä emme voi kasvaa, koska siellä on meri vastassa. Tämä vinoutunut kasvu länteen ja pohjoiseen pitäisi jatkossa voida avata itään. Kaupunki ei voi kehittyä eikä kasvaa muotopuolena. Näin ollen tällä esityksellä avaamme tärkeän väylän itään. Yleiskaavassa merkitty mahdollisuus Mellunkylän metron jatkamiseen itään tulee näin ollen toteutumaan lähitulevaisuudessa. Sitä kautta se mahdollistaa seudullisen kehityksen entistä paremmin.

Lopuksi totean, että selvityshenkilö Pekka Myllyniemen ehdotus tulee varmaan erittäin tarkoin luettua jokaisen Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenen toimesta ja varmaan laajemminkin kaupunkilaisten keskuudessa. Toivomme tietysti, että valtioneuvosto sitten omassa päätöksenteossaan päätyy siihen arviointiin, että mikä merkitys Helsingillä ja koko pääkaupunkiseudulla on koko Suomen kehityksen kannalta ja sillä tavalla tekee tärkeän ja ratkaisevan päätöksen tässä asiassa, jonka pohjalta voidaan sitten seutua kehittää.

Helsingin kaavoitusperiaatteisiin on aina kuulunut, että rakennamme hyvää, kestävää ympäristöä ja kaupunkikuvaa. Siihen kuuluu myöskin viher- ja virkistysarvojen kunnioittaminen. Uskon, että kun sitten seutua lähdetään kaavoittamaan, niin näitä samoja arvoja ja periaatteita tullaan kunnioittamaan myöskin silloin, kun Sipoon alueen kaavoitusperiaatteita pohditaan ja niitä sitten lopullisesti yleiskaava- ja asemakaavavaiheessa kaavoina rakennetaan ja päätetään.

Sosialidemokraattisessa valtuustoryhmässä kävimme keskustelun kaupunginhallituksen esityksestä ja ryhmä on yksimielisesti tämän ehdotuksen kannalla.

Rouva puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Aluksi valtuutettu Johanssonille sanoisin, että ei keskustalaistenkaan kanta kuntien yhdistymisiin ja yhteistyöhön ole yhdestä puusta. Esimerkiksi itse tervehdin todella lämmöllä ja ilolla pienten, otetaan nyt vaikka mainitsemasi pohjalaisten kuntien yhdistymiset, löysät ja vapaaehtoiset yhteistoimintamallit. Sitten taas toisaalta itse kauhistelin tätä Helsingin Sipoo -aikeita. Nyt tosin nöyränä varavaltuutettuna äänestän ryhmän mukana. Mutta kuten sanottu, jos on keskustalainen, niin ei se ole absolut joku tietty kanta. Joka tapauksessa ministeri Mannisen idea nimittää neutraali selvitysmies toi ratkaisua tähän pahaan kiistaan ja riitaan. Toivottavasti huomenna selvitysmiehen esitys on rakentava.

Sipoo on silmissäni jo pitkään ollut kuin sinnikäs gallialaiskylä puolustamassa itsenäisyyttään ulkopuolista valloittajaa vastaan Asterix -sarjakuvan tyyliin ja tuo visiohan on viime aikoina vain vahvistunut. Taikajuomaa olisi kai pitänyt alkaa keittää ja nauttia jo varhemmin, niin näin raju hyökkäys olisi kenties torjuttu. Helsingin puolelta ei asiaa valmistelemassa ja esittelemässä varsinkaan ole olleet varsinaiset huippudiplomaatit. Vähemmän tökerö esitystyyli asiassa asian startiksi olisi saanut vienomman vastareaktion ja mikä tärkeintä, kenties kapeammalla rintamalla.

Kyseessä olevien Sipoon alueiden merkitystä mielestäni liioitellaan Helsingin maapulan ratkaisijana. Mutta ehkäpä huomenna julkituleva selvitysmiehen kanta onkin selvittelevä ja kohtuullinen.

Toisaalta en aivan ymmärrä sipoolaisten huolta ja murhetta mahdollisesta helsinkiläistymisestään. Itse riensin oitis katsomaan, miten tämä maanmittarin rennosti piirrelty viiva, uusi ehdotettu raja, meidän Sipoossa olevan saaren ohittaa, idästäkö vai lännestä. Olisihan se vieläkin arvokkaampi Helsingin puolella olevana.

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja hyvät kuulijat.

Tuomalla kuntajaon muuttamista koskevan esityksen uudelleen valtuuston käsittelyyn kaupunginhallitus tunnustaa, että se ei enää itsekään usko kesäkuussa tehdyn esityksen lainmukaisuuteen. Selvitysmiehen asettaminen osoitti, että siihen ei uskonut myöskään sisäministeriö.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä vastusti esitystä kesäkuussa. Emme hyväksy asukkaita kuulematta tapahtuvia pakkoliitoksia. Lisäksi arvelimme, että esitys ei täytä kuntajakolain vaatimuksia. Sille ei ole lain 5 §:n edellyttämiä erityisen painavia perusteita. Tämä on käynyt sittemmin entistä selvemmäksi, mm. professori Kaarlo Tuorin lausunnon perusteella.

Kaupunginhallituksen tänään meille esittämään lausuntoon kootut selitykset eivät muuta muuksi sitä, että pakkoliitokselle ei ole lainmukaisia perusteita. Siksi kannatan valtuutettu Johanssonin vastaesitystä.

Kaupunginhallitus väittää, että kaupungistumisen yleiskehityksestä, kaupunkirakenteen vinoutumisesta, Vuosaaren satamasta, asuntotarpeesta ja joukkoliikenteen kehittämisestä johtuen kuntajaon muutokselle olisi erityisen painavat syyt. Tätä asiaa ei kuitenkaan lausunnossa uskottavasti perustella. Perustelut ovat pikemminkin hyvin kiistanalaiset.

Metropolialuetta ja kaupunkirakennetta voidaan kehittää itsenäisten kuntien yhteistyönä ja verkostona. Monia metropoleja on muualla maailmassa jopa jaettu viime aikoina tarkoituksella pienempiin hallinnollisiin yksiköihin. Näin on tehty esimerkiksi Kööpenhaminassa.

Väite siitä, että pääkaupunkiseutu ei voi kasvaa itään, ei perustu vallitseviin tosiasioihin. Sipoon suunnitelmat eivät ehkä ole yhtä suuria ja nopeita kuin Helsingin esittämät. Mutta voi kysyä, miksi niiden pitää olla?

Euroopan unionin ympäristövirasto varoitti - sattumalta juuri eilen julkistetussa raportissaan - Euroopan kaupunkeja asutuksen leviämisen haitoista. Se nosti esille Brysselin ja Helsingin varoittavina esimerkkeinä tilanteesta, jossa maata muutetaan kaupunkiasutukseen nopeampaa vauhtia kuin asukasluku kasvaa.

Helsingin menestys kansainvälisessä kilpailussa ei voi perustua suureen asukasmäärään. Alueemme tärkeimpiä menestystekijöitä ovat mm. korkeatasoinen koulutus, hyvät julkiset palvelut, moniin muihin metropoleihin verrattuna turvallinen ympäristö, vihreys ja eräät muut.

Kaupunginhallituksen lausunto perustuu arvioon Helsingin seudun asukasmäärän kasvusta noin 250 000 asukkaalla vuoteen 2030 mennessä. Näin voimakas kasvu tietäisi ongelmia sekä täällä asuvien että muun Suomen kannalta.

Helsingillä on jo nyt kaavoituksessa alueita ainakin 80 000 asukkaalle, kuten jo edellä kävi ilmi. Esimerkiksi Jätkäsaaren, Kalasataman, Kruunuvuorenrannan ja Keski-Pasilan rakentaminen vaatii noin puolitoista miljardia euroa kaupungin investointeja. Kuinka palvelujen rahoitus turvataan Helsingissä tilanteessa, jossa uusien alueiden rakentamiseen joudutaan investoimaan paljon nykyistä suurempia summia, kun rahaa ei ole riittänyt tarpeeksi nykyisiinkään palveluihin nykyisille asukkaille?

Lausunnossa esitetty arvio asumisväljyyden kasvusta noin kolmanneksella tuona aikana kuulostaa tietysti hyvältä, mutta on ristiriidassa sen kanssa, että suurempiin asuntoihin on jo nyt vaikea saada asukkaita, koska niiden vuokrat ja hinnat ovat niin korkeat. Puheisiin siitä, että kuntajaon muutos saisi grynderit rakentamaan halvempia asuntoja ja että niitä varsinkin tulisi Sipoon arvokkaille alueille, tällaisiin puheisiin tuskin uskovat edes niiden esittäjät. Asuntojen hinnat ovat nousseet jatkuvasti, vaikka kaavoitettua tonttimaata on ollut tarjolla runsaasti. Valtapuolueet ovat tehneet tämän mahdolliseksi ajamalla alas arava-järjestelmää ja purkamalla vuokrasääntelyä.

Kaupunginhallituksen esittämässä lausunnossa vedotaan myös Vuosaaren satamaan liittyviin tarpeisiin. Sataman rakentamista koskevat ratkaisut on kuitenkin tehty aikoinaan ilman, että niissä olisi edellytetty minkään Sipoon alueen liittämistä millään tavalla Helsinkiin.

Maankäytön suunnittelussa Helsingin kaavoittajia tuskin kannattaa nostaa esimerkiksi Sipoolle siitä, miten luontoarvoja suojellaan. Valtuutettu Lehtipuulle huomauttaisin, että meille esitetyssä lausunnossa jätetään edelleenkin avoimeksi se, miten Helsinki tarkkaan ottaen aikoo tehdä Sipoonkorven alueellisen rajauksen. Samoin jätetään avoimeksi Mustavuoren aluetta koskevat ratkaisut.

Professori Tuori korostaa lausunnossaan, että kuntajaon edellytysten toteutumista on tarkasteltava kokonaisuutena. - (Puheenjohtajan välihuomautus.) Ei riitä, vaikka muutoksella on myönteinen vaikutus jonkinlaisessa mainitun edellytyksen kannalta. (Puheenjohtajan välihuomautus.)

Arvoisa puheenjohtaja.

Pyrin noudattamaan parhaan kykyni mukaan suositusta. Mutta pyydän kärsivällisyyttä, vaikka olemmekin ehkä eri mieltä asiasta.

Eli haluan korostaa tässä yhteydessä professori Tuorin lausuntoa siitä, että ei riitä, että muutoksella voitaisiin todeta olevan myönteinen vaikutus jonkinlaisessa mainitun edellytyksen kannalta, jos se muiden edellytysten osalta vaikuttaa kielteisesti. Tuorin mukaan silloinkin, kun kuntajaon muutos edistää alueen asukkaiden elinoloja ja kunnan toimintakykyä, pitää osoittaa myös, että pakkoliitos on välttämätön näiden tarkoitusten toteuttamiseksi. Tätä esitetty lausunto ei mielestäni mitenkään todista.

Sipoolaiset ovat tuoneet selvästi julki sen, että heidän mielestään kuntajaon muutos ei ole heidän etujensa mukainen. Mielipidetiedustelujen mukaan myös helsinkiläisten enemmistö vastustaa Sipoon alueiden pakkoliitosta. Kenen asialla tätä Sipoon ja Vantaan alueiden kaappaamista ajavat poliittiset ryhmät siis ovat? Onko niin, että Sipoon alueiden kaappaamisen taustalla vaikuttavien suurten rakennusliikkeiden edut ovat tärkeämpiä kuin asukkaiden mielipiteet? Ja onko samalla kyse siitä, että suuret rakennusliikkeet laskevat saavansa tahtonsa paremmin läpi, jos Helsinki kaavoittaa nuo alueet?

Arvoisa puheenjohtaja. Kiitän kärsivällisyydestä.

Teen lopuksi seuraavan vastaesityksen:

Kaupunginvaltuusto päättää peruuttaa esityksen Sipoon ... (Puheenjohtajan välihuomautus.) Kiitos. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Palaan asiaan myöhemmin. Kiitoksia tästä oikaisusta.

Ärade ordförande, bästa fullmäktige. Hyvät valtuustokolleegat.

Jag börjar med att stöda fullmäktige Johanssons motförslag.

Onsdagen 21.6 hölls ett fullmäktigemöte som i många euforiskt anhållna anföranden betecknades som historiskt. Vad var det som var så historiskt, inte annat än att landets huvudstads fullmäktige föreslogs fatta beslut att anhålla av statsrådet om att få inkorporera inte mindre än ca 14 % av den närliggande kommunen Sibbos mark. Det var ju inte första gången Helsingfors önskade inkorporera mark, så till den delen var det ju inte historiskt det här beslutet alls. Måhända var det historiska det att man kom med sin anhållan, trots att kommunallagen uttryckligen i dag stipulerar vilka krav som bör uppfyllas för att en inkorporering ska kunna genomföras mot den berörda kommunens vilja. Frågan fördes till beslut med en aldrig tidigare skådad brådska. Genom ett dygn tröskades och manglades den genom stadsstyrelse och fullmäktige. En fråga som man med brösttoner förklarat att ska gälla för decennier eller för hundra år framåt. Inte ett under att besvär har anförts mot brådskan och är uppe till behandling i förvaltningsdomstolen. "Man ska int håsa", som det heter på hesaslang. Och man ska inte heller skriva snömos som uttrycket "klimatet är svårt att påverka", sidan 24, i ett utlåtande till länsstyrelsen.

Sarjassamme historiallisia päätöksiä Helsingin valtuustossa, tämän asian päätösesitys on aivan omaa luokkaansa. Valtuuston edellytetään päättävän uusia jo kerran tehdyt päätöksensä. Montako kertaa täällä on tehty täsmälleen sama päätös, kaksi kertaa ja vielä puolen vuoden sisällä. Tämä kertausharjoitus on kaiken kukkuraksi piilotettu pienen pieneksi osaksi toista päätösesitystä, joka koskee kaupungin lausuntoa lääninhallitukselle koskien valitusta Helsingin päätöstä anoa noin 14 % Sipoon alueesta itselleen. Tällaisesta lausunnosta päättää yleensä kaupunginhallitus. Joten muuta johtopäätöstä en tästä voi tehdä kuin että lausunnon antaminen on käytetty kääreenä peittämään sitä tosiseikkaa, että kaupungin johto ja virkamiehet ovat ensimmäisen euforiansa jälkeen itse oivaltaneet, että kesäkuussa hosumalla läpi viety päätösprosessi ei lain vaatimuksia aivan täyttänytkään. Tästähän RKP:n ryhmä kesäkuussa varoittikin.

Se täytyy sanoa esittelyteksteistä, että huolimatta tuosta - klimatet är svårt att påverka - tämä on hyvin kirjoitettu ja torjuu tietyn logiikan mukaisesti taitavasti pakkoliittämistä vastaan esitetyn kritiikin. Se on paremmin kirjoitettu kuin kesäkuun juosten kirjoitettu versio. Kokonaan toinen asia on, miten hallinto-oikeus aikanaan siihen suhtautuu tai korkein hallinto-oikeus aikanaan, koska odotettavissa on, että näin riitainen asia pitkittyy.

Taloustutkimuksen kyselyn tulos sipoolaisten mielipiteestä on murskaava, kun lähes 90 % vastustaa alueiden Helsinkiin liittämistä. Siinä menee pohja väitteestä, että mm. väestön olot ja palvelu paranisi, mikä laissa eräs pakkoliittämisen edellytyksenä on. RKP:n ryhmässä olemmekin miettineet, mitä väestöä Helsingin esityksessä on ajateltu, Sipoon tänään asuvaa vai siinä kuviteltua helsinkiläisväestöä. Siinä on tietty ero. Kyllähän Sipoon alueet minullekin kelpaisi Helsingiksi, jos sipoolaiset itse näin haluaisivat. Mutta kun nyt vastustavat. Laki takaa jokaiselle kunnalle itsemääräämisoikeuden, niin pienelle kuin suurellekin.

Det måste föreligga synnerligen vägande skäl för en inkorporering enligt lagen. T.ex. att kommunen helt enkelt inte klarar av sina kommunala skyldigheter, service till invånarna. Så är det ju inte i Sibbo. Däremot skulle avskiljandet av sydvästra Sibbo försvaga kommunens i dag goda serviceförmåga. Servicen behöver för övrigt inte vara likadan som i Helsingfors för att vara god. Se bara på den famösa färdtjänsten och Gagars matservice, detta nu sagt litet i parentes.

Lagens bokstav och anda skulle alltså inte följas vid inkorporering. Sfp:s fullmäktigegrupp önskar att Helsingfors i alla stycken är en kommun som följer lag och rätt. Därför kan vi inte rösta för beslutförslaget utan kommer med vårt motförslag.

Personligen godkänner jag inte heller Sibbos tvångsinlösningskrav. Det är sant att Sibbo har varit långsammare i markplaneringen och -utvecklingen av tätbebyggelse än Helsingfors västra grannkommuner. Nu blåser det nya vindar. Planeringen går ut på 40 000 nya invånare. Helsingfors planerar för tiotals tusen nya invånare, detsamma gör Esbo. Inflyttarna bankar inte på dörren. Det föreligger alltså ingen brådska. Behärskad utveckling är att föredra.

Itse en ole koskaan asunut Sipoossa eikä perheenikään. En omista mökkiä enkä maita siellä, mutta ajan viikoittain Sipoon läpi Pernajaan. Näen siis minäkin, että kasvavan metropolialueen kaupunkirakenne loppuu viimeistään Sipoon rajaan. En kuitenkaan voi ymmärtää niitä valtuustokollegoja, jotka päivittelevät Sipoon maalaiselämää ja maisemaa viljelypeltoineen ja lehmineen. Helsinkiläisethän mielellään syövät jogurttia, miksi emme näin ollen voisi hyväksyä lehmää, jopa "metrolehmää", jogurtin alkulähdettä kaupunkirajojemme läheisyyteen?

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, ärade kolleger.

On aika mielenkiintoista se, että Helsingin kaupungin asukkaita edustava RKP:n valtuustoryhmä on asettunut omia asukkaita vastaan. Se on todella mielenkiintoista, koska Helsingin ja maan etu on se, että kaupunki voi laajeta niin, että se ei näivety. Meillä on tällä hetkellä jo tiettyjä taloudellisia ongelmia sen takia, että meillä ei ole riittävästi veroa maksavia asukkaita ja koska meillä ei ole tarjota edullisia, järkevähintaisia asuntoja.

On täysin selvää, että me kiinteistöpuolella, jotka joudumme päivittäin antamaan ei oota, olemme erittäin vaikeassa tilanteessa, kun joudumme sellaisiin ratkaisuihin, että yritykset ja asukkaat muuttavat pois Helsingistä. Ne muuttavat Helsingistä sen takia, että meillä ei ole mahdollisuutta osoittaa järkevää tonttimaata. Kaupungin tontteja hakee 1 100 - 1 300 ihmistä vuodessa ja meillä on tarjota 80 tonttia. Meillä on tarjota 80 tonttia, kun pitäisi olla 800 tonttia vuodessa. On käsittämätöntä, että RKP suhtautuu näin tontin ja asunnontarvitsijoihin ja niihin yrittäjiin, jotka haluaisivat yrittää Helsingissä, mutta eivät voi sitä tehdä, koska eivät saa täältä tiloja.

Nyt pitää kysyä, minkä takia RKP:n valtuustoryhmä tekee näin? Asia on täysin selvä. Yksisilmäiset kielipoliittiset syyt, jotka ovat aina vaikuttaneet teidän kantoihin, ohjaa tällä hetkellä kannanottoa. Kuun maan etu ja Helsingin etu pitäisi olla ratkaiseva, niin teillä on pieni nurkkakuntainen kielipoliittinen etu. Tämä on järkyttävää. Tämä näkyy myöskin historiasta. Kun katsomme yrityksiä liittää Vuosaarta Helsinkiin aikanaan, te vastustitte sitä. Te vastustitte Westendin liittämistä Helsinkiin, joka johti siihen, että jouduimme odottamaan Vuosaarta vuosikymmeniä, joka jarrutti Helsingin kehitystä. Westendiä emme ole saaneet vieläkään. Meillä on toki Leppävaarassa maita. Mutta olemme voineet kehittää yhdessä Espoon kanssa, mutta emme Sipoon kanssa.

Tosiasia on se, että Helsingin kaupungin edustajat ovat vuosikymmenien aikana käyneet lukuisia neuvotteluja Sipoon kunnan kanssa siitä, että saisimme käyttää omia maitamme - huom. - Helsingin kaupungin omistamia maita kaavoitukseen ja rakentamiseen. Emme ole saaneet lupaa. Myimme Sipoolle hyvän tahdon osoituksena Nikkilän asuntoja halvalla, 300 euroa neliömetri - miettikää - ja siitä huolimatta emme saaneet. Kuvittelimme, että saamme vastaantuloksi sen, että voimme kaavoittaa edes jonkin verran asuntoja. Emme saaneet mitään oikeutta. Näin ei voida toimia metropolialueella. Se ei ole kerta kaikkiaan kohtuullista, oikeudenmukaista eikä mahdollista. On turha ihmetellä, minkä takia tämä ehdotus on tehty. Se on täysin välttämätön. Se ei ole pelkästään Helsingin, se ei ole pelkästään pääkaupunkiseudun, vaan se on Suomen etu, koko maan etu. On aivan varmaa, että Helsingin ja maan etu tulee kärsimään siitä, että tätä asiaa jarrutetaan. Mutta muistakaa yksi asia. Jos saatte tämän ehdotuksen nurin, seuraava ehdotus on ehkä se, että koko Sipoo vaaditaan liitettäväksi, koska samalla rähinällähän sekin menee. Ja kun täällä - niin kuin sanottiin - tehdään näitä ratkaisuja ei vain kymmeniksi, vaan sadaksi vuodeksi, pitkällä tähtäyksellä sekin on välttämätöntä. Ja niin kuin täällä on sanottu, on turha kuvitella, että Sipoo voisi rakentaa metroa tai raideliikenneyhteyttä tai Sipoo voisi kaavoittaa järkevästi ympäristöä suojelevasti näitä alueitaan. Ei siellä ole resursseja. Se on nakkikioski meihin verrattuna. Tämä pitää muistaa.

Eli on turhan aikaista riemuita siitä, että jos huomenna ehdotus tulee olemaan ns. varovainen. Tämä ehdotukset tulevat toistumaan, kunnes asia on hoidettu.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Olin varannut puheeseeni pienen pätkän tästä hyvästä tai huonosta helsinkiläisyydestä, mutta jätin sen aikasyystä sanomatta, ettei vaan provosoitaisi ketään, mutta tulihan se sieltä.

Mielestäni on kuitenkin aika kohtuutonta, kun kuitenkin yritetään tulkita vaikeasti tulkittavaa lakia, tiedämme kaikki, että tämä on kiikun kaakun ja jos päätyy toiseen johtopäätökseen, niin sen ei todellakaan tarvitsisi olla merkki huonosta helsinkiläisyydestä.

Mitä asuntojen hintoihin tulee, niin kuin edellisessäkin puheenvuorossa todettiin, vaikka koko ajan on kaavoitettu lisää ja nyt yleiskaavan myötä, eivät asuntojen hinnat ole laskeneet mihinkään. Olen aivan varma, että tämäkään ei tule laskemaan asuntojen hintoja. Ja niin kuin siteerasin kirjoituksia muutaman vuoden takaa, niin niissä todetaan myös, että tonttipula Helsingissä on paljolti kuvitteellista ja jos on ongelmia, niin ne johtuvat Helsingin omista syistä. Näin näissä kirjoituksissa myös todettiin.

Lopuksi vielä kielipolitiikasta:

Olen moneen kertaan yrittänyt sanoa, että jos tämä Helsingin esitys toteutuu, niin se tarkoittaa sitä, että sekä jäljelle jäävästä Sipoosta että Helsingistä - tosin piirun verran vain - tulee vähän ruotsinkielisempi. Eli yrittäkää nyt uskoa, että meillä on toisenlainen käsitys kunnallisesta itsehallinnosta ja tämän lain tulkinnasta.

Ärade ordförande.

Jag blir litet förvånad över att fullmäktigeledamot Kai Kalima eldar upp sig så där förfärligt när det gäller språk. Jag har inte nämnt åtminstone språk en enda gång i det här fallet. Det handlar enbart om juridik och tolkning av gällande lag och för övrigt så är ju nog en majoritet av sibboborna finskspråkiga så att vilken språkpolitik talar vi alltså om?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustokollegat.

Täytyy kyllä sanoa, että kollega Kalima käytti erittäin mielenkiintoisen ja herättävän puheenvuoron. Mukava, että saadaan vähän väriä tähän keskusteluun.

Itse lähestyn tätä asiaa siitä näkökulmasta, että on fakta, että kaupunkirakennetta pitää tiivistää. Ja fakta on myös se, että Sipoo ei ole tehnyt mitään tämän asian eteen noin kahteenkymmeneen vuoteen, kun olemme yrittäneet yhteistyötä kehitellä. Tämä Helsingin aloite on ollut viimesijainen keino siinä, että saadaan kaupunkirakennetta eheytettyä myös itäpuolella.

Itselleni tässä prosessissa on ollut erittäin tärkeää se, että tuodaan esiin tätä Sipoonkorven roolia tässä asian käsittelyssä ja että Sipoonkoven tulevaisuus, luontoarvot ja virkistysarvot turvataan. Itse olen ainakin tulkinnut sen niin, että puolueet, jotka ovat ajaneet tätä asiaa Helsingin valtuustossa, ovat yksimielisiä siitä, että Sipoonkorpi huomioidaan tässä käsittelyssä.

Mietin tuossa juuri, kun odottelin puheenvuoroani repliikkien aikana, että toivottavasti Helsingin yrittäjät kuuntelevat nyt herkällä korvalla oman etupuolueensa RKP:n kantoja esimerkiksi rakennusmaan riittävyydestä, että aika erilaisia äänensävyjäkin on mielestäni täällä joskus kuultu. RKP vetoaa omassa esityksessään siihen, että meillä on jo Helsingin sisällä tarpeeksi tilaa laajentua ja ei tarvita Sipoon alueita.

Helsinki valmistelee laajaa maankäytön ja asumisen ohjelmaa, jossa on alustavasti ajateltu, että tavoite olisi 5 000 uutta asuntoa vuodessa. Ja nyt kun olen itse istunut kaupunkisuunnittelulautakunnassa, niin täytyy sanoa, että nykyinen tavoite, 3 000 - 3 500 asuntoa vuodessa, tekee aika kipeää aina välillä, että siellä joudutaan sellaisia alueita kaavoittamaan asumiselle ja toimitiloille, jotka toivoisi voivan säästää. Esimerkiksi nyt jos vedotaan siihen, että yleiskaavassa on riittävästi tilaa Helsingillä, niin siellä on mm. linjattu se, että valtuutettu Hakasenkin kovasti peräänkuuluttama Mustavuori, suuri osa siitä laitetaan sitten rakentamisen alle. Eli mielestäni olisi selkeästi järkevämpää nyt kartoittaa laajemmalla alueella tätä pääkaupunkiseudun rakennetta, toki säästää nimenomaan Sipoonkorpi, mutta siellä on myös muita kohtia, jonne voidaan asumista sijoittaa.

Haluaisin vielä puuttua nimenomaan tähän asumispuoleen sillä tavalla, että kysyä valtuutettu Hakaselta, miten asukasmäärä voi kasvaa, jos ei ole asuntoja? Luulisi, että SKP:kin haluaisi nimenomaan lisätä asuntotuotantoa ja asuntotarjontaa, että myös pieni- ja keskituloisilla olisi mahdollisuus asua pääkaupunkiseudulla, mikä ei nykyään ole mitenkään itsestään selvää. Se, että kun on kaavoitettu lisää asuntomaata, niin on saatu ainakin hillittyä asuntojen hintojen kasvua. Ja se, että nyt lisätään entisestään asuntojen määrää, niin en usko itsekään siihen, että hinnat romahtavat, mutta se, etteivät ne kasva räjähdysmäisesti, on arvo sinänsä myös.

Lopuksi voisin sanoa, että valtuutettu Hakanen analysoidessaan eri puolueiden motiiveja, että miksi tähän on lähdetty, osoitti kyllä ennätyksellistä vainoharhaisuutta viittaamalla rakennusliikkeisiin. Itse olen ainakin lähtenyt siitä, että kaupunkirakenteen tiivistäminen on välttämätöntä ekologisen kestävyyden edistämiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helsinkiläisenä kaupunginvaltuutettuna katson, että meidän helsinkiläisten valtuutettujen, jos keiden, pitää kantaa huolta Helsingin kehityksestä, asuntotarpeesta, työpaikoista, elinkeinoelämästä, liikenteestä jne. Se on meidän vastuunamme. Mutta se päätös, jonka teimme kesäkuussa, sen lähtökohtana ei ollut pelkästään helsinkiläisten oma etu. Siinä otettiin huomioon se, että sillä esityksellä, jonka teimme, sillä mahdollistetaan Helsingin seudun laajempi kehitys ja voi sanoa jopa Itä-Uudenmaankin kehitystä. Vuosaaren sataman mukanaan tuomien hyötyjen ja mahdollisuuksien käyttäminen leviää laajemmalle, ei ainoastaan Sipooseen, Porvooseen, myös Loviisaan ja samoin myöskin Vantaalle ja siitä vielä pohjoiseen. Eli ne, jotka väittävät, että Helsinki tässä toimii itsekkäästi ja vain omaa etuaan tavoitellen, ovat mielestäni väärässä.

Mitä sitten tulee kesäkuiseen päätökseen ja tyylipisteisiin, niin totta on, se jouduttiin tekemään hyvin kiireellisesti, mutta se tilanne oli, se tarjoutuu ainutkertaisena. Jos me emme olisi sitä käyttäneet, niin me levittelisimme käsiä edelleenkin ja tietäisimme myöskin, että Sipoossa ei olisi tapahtunut mitään. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että Helsinki, kun tuli ministeriöstä tietoa siitä, että tällainen mahdollisuus tarjoutui, se laittoi vauhtia myöskin Sipooseen. Nyt tiedämme, että huomenna saamme selvitysmies Myllyniemen esityksen, mutta se ei vaikuta nyt tämän asian käsittelyyn tänä iltana täällä.

Totesimme Vasemmistoliiton puolelta jo kesäkuussa, että se esitys, joka silloin tehtiin pinta-alaltaan, se pohjautui jo aikaisemmin Ilaskiven aikanaan tekemiin selvityksiin, ettei ole mitenkään varmaa, että se toteutuu sellaisenaan. Ja voi hyvin olla, että huominen selvitysmiehen esitys on huomattavasti pienempi kooltaan ja sitten sitä tarkastellaan erikseen. Mutta oli tavattoman tärkeää saada hanke liikkeelle. Uskon, että lopputulos tulee kuitenkin olemaan edullinen Helsingille ja myöskin Sipoolle.

Mielestäni oli kuitenkin aika erikoista, kun täällä nyt väitetään RKP:n taholta hyvin yksiselitteisesti tämä lakitulkinta täältä, että tämä ei vastaa kuntajakolain 5 §:ää ja ei edes lain 3 §:n edellytyksiä.

Se on totta. Professori Tuori on antanut asiasta lausuntonsa. Mutta me kaikki tiedämme, että tämäntyyppisiä tapauksia ei ole oikeusistuimissa edes käyty lävitse. Nyt näyttää siltä, että ne, jotka tätä hanketta vastustavat, ovat valmiit viemään tämän asian, tapahtui ilmeisesti selvitysmiehen osalta mitä tahansa, eteenpäin kaikissa oikeusistuimissa ja sitten tietysti aikanaan saadaan selvyys, mitä näillä pykälillä aikoinaan on tarkoitettu ja mitä ne tänä päivänä merkitsevät.

Mielestäni on tosi ihmeellistä, että täällä todellakin ... Ymmärrän sen, että jos joku haluaa vastustaa tätä hanketta. Mutta mielestäni on aika erikoista, että täällä helsinkiläiset kaupunginvaltuutetut itse asettavat kyseenalaiseksi niiden, jotka tätä hanketta kannattavat, motiiveja. Täällä on annettu ymmärtää, että me olemme kaappaamassa Sipoosta alueita ja taikajuomaakin on peräänkuuluteltu. Ilmeisesti on ajateltu, että Helsinki on joku myrkyn keittäjä ja sitä varten taikajuomaa tarvittaisiin.

Mielestäni tämä esitys, joka kesäkuussa tehtiin, on edelleen lähtökohdiltaan hyvä. Nyt on tavattoman tärkeää, että saadaan eteenpäin paitsi asumistuotantoa, niin myöskin joukkoliikenneratkaisut, metron jatkaminen, aivan kuten kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lehtipuu täällä totesi. Toivottavasti nyt myöskin Sipoon puolella rauhoitutaan tämän asian osalta, että tätä voidaan käsitellä järkevästi.

Mielestäni on erikoista myöskin se, että kun Helsingillä on mittavat maanomistukset Sipoossa, niin minkäänlainen yhteistyötarjous ja yhteistyö ei ole kelvannut tähän asti, mutta nyt sitten tuntuu, että Helsingistä yritetään tehdä syntipukkia. Osa on myöskin kaupunginvaltuutetut RKP:stä. Mm. valtuutettu Dahlberg ihmetteli täällä näitä puheenvuoroja, joissa Sipoo ei ole asiassa ollut halukas aikaisemmin neuvottelemaan. Te tiedätte aivan hyvin, että näin on ollut. Tätä asiaa on käsitelty niin moneen otteeseen kaupungin eri instansseissa, että sellaisia tosiasioita ei kuitenkaan kannattaisi täällä kiistää, vaikka asiasta muutoin voi olla eri mieltä.

Ärade fru ordförande. Arvoisa rouva puheenjohtaja. Bästa fullmäktigeledamöter. Hyvät valtuutetut.

Omatunto on hieno sana. Sitä kuvatessa se kuvaa omaa tunnetta, suhdetta itseen ja siihen, miltä jokin asia tuntuu. Tämä asia tuntuu edelleen omantunnon vastaiselta. Esitys siitä, että 600 - 800 milj. euron lasku lisämaasta ja sen asuttamisesta olisi stadilaisille hyödyksi, ei vakuutta. Joskus kuva kertoo enemmän. Se ei paljon kerro, kun se ei ole väreissä. Mutta teille on se kaikki siellä liitteessä 13.

Kun katsoo liitteenä olevaa karttaa, esitys näyttää aivan kaupunkirakenteen hajoittamiselta pelloille ja metsiin kauas itään, ei kaupunkirakenteen tiivistämiseltä. Suuruudenhulluudelta näyttää idea Helsinki-Sipoon yhdistämiseltä. Tässä pitäisi puhua jo jostain uudesta maakunnasta. Tässä nämä rajat.

Tack till stadsstyrelsen för att vi den här gången har fått en beredning av det omfattande ärende vi väntas ta ställning till. Vi har och håller fast vid den ståndpunkt som vi tidigare har gett uttryck för. För ett liberalborgerligt parti är tvångsåtgärder alltid onaturliga. Vi tror på utveckling i samråd med invånarna, också om de är sibbobor. Vi tror att ekonomiskt och socialt sett sunda samhällen byggs med morötter och inte med piskor. Så har inte den här processen sett ut och det har våra väljare låtit oss höra.

On hämmästyttävää, kuinka vähän asian juridiset seikat tuntuvat ketään täällä häiritsevän. Eikö lakeja ja yleistä oikeuskäsitystä tarvitse kunnioittaa, kun sen ylenkatsomisessa luulee itse hyötyvänsä?

Meiltä on täällä kyselty helsinkiläisyyden perään. Jo isoisovanhempani ovat olleet kaupunkia rakentamassa ja asuttamassa. Mutten esitetyn valmistelunkaan perusteella ymmärrä, miten kaupunkirakenteen hajottaminen itään palvelee kaupunkirakenteen eheyttämistä tai kaupungin veronmaksajien etua. Puhutaan edullisten asuntojen tarpeesta. Meidän mielestämme ne pitäisikin rakentaa heti niille kaupungin laajoille alueille, jotka Vuosaaren sataman myötä vapautuvat.

Helsingin taloudelliset ongelmat ja hyvien veronmaksajien puute eivät parane Viikin tapaisten pientalovaltaistenkaan alueiden rakentamisella. Hyvät veronmaksajat hakevat valinnan vapautta, mahdollisuutta toteuttaa ja asuttaa unelmiensa talot. Ne voivat olla kamalan näköisiä, mutta siellä ihmiset viihtyvät ja sitä he myös haluavat. Ne, jotka voivat, muuttavat aina kauemmas, sinne, missä pienemmän kunnan puuttuva säännöstely ja pieni suunnitteluresurssi mahdollistavat unelmien toteuttamisen. Miksi vanhat vuosisadan alun eteläiset kaupunginosat, jotka ovat kasvaneet yksityisten rakennuttajien, gryndereiden ja asukkaiden visioiden ja toiveiden kautta, ovat edelleen niin suosittuja? Olisiko niin, että markkinayhteys on ollut keskeinen tekijä ja että meidän suunnittelutaloudestamme puuttuu aito markkinayhteys. Helsingissä suunnittelutalous on tuottanut nk. korkealaatuista arkkitehtuuria, jossa eivät arkkitehdit itse edes asu. Monotoninen, yksioikoinen yhdyskuntarakentaminen ei haittaa, mikäli valinnanvaraa ei ole.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpisen sympaattisesta ja avoimesta haastattelusta - kiitos siitä - uusimmassa Eteläiset kaupunginosat -lehdessä käy ilmi, että ei edes hän koe voivansa vaikuttaa siihen arkkitehtoniseen ajatteluun, joka virastossa on tuottanut luottamuselinten hyväksyttäväksi nyt Eiranrantaan tällaisia - häntä itseään siteeratakseni - "Merihaan tapaisia pistetaloja". Kyllä valtuutettu vähemmästä masentuu. Kuka täällä oikein ohjaa tätä satojen miljoonien eurojen järjestelmää, kun apulaiskaupunginjohtaja ei koe voivansa vaikuttaa virkamiehiinsä?

Arvoisat valtuutetut.

Helsingillä ei ole tarvittavaa ohjauskykyä eikä markkinayhteyttä toteuttaakseen Länsi-Sipoon asuttamista paremmin kuin Sipoo ja yksityinen sektori, joka kunnan kanssa yhteistyössä on lähtenyt liikkeelle. Markkinatalous, suunnittelutalouden vastakohtana, perustuu kuluttajien toiveiden ja tarpeiden täyttämiseen. Yksityinen rahoittaja osaamisen perusteella kantaa liiketoimintariskiä, joka toteuttaessaan vie hänen rahansa. Näin ei suunnittelutaloudessa ole. Siinä kenelläkään ei ole mitään pelissä. Siellä pelataan iloisesti veronmaksajan piikkiin.

Koska arvostamme itseämme kaupunkilaisina, meidän on helppo arvostaa sipoolaista maalaisuutta ja sen kulttuurisia ilmentymiä. Perinteinen maalaismaisema ja kulttuuri ovat aivan yhtä arvokkaita kuin esimerkiksi Sipoonkorven metsät ja sen pieneliöt, joiden puolesta täällä kesällä ja nytkin kovasti kannetaan huolta. RKP kantaa huolta myös ihmisistä.

Sipoo on herännyt kantamaan oman vastuunsa metropolialueen kehittämisessä. Kasvustrategiassa kunta omalla osallaan ratkaisee yhdyskuntarakenteeseen liittyviä ongelmia kysyntälähtöisesti. Yksityisten markkinatoimijoiden, rahoittajien ja asiakkaiden kanssa sillä on kaikki mahdollisuudet kasvuun oman kotiseutuidentiteettinsä kiinni pitäen. Suunnittelutaloudessa julkinen sektori realisoi maanmyyntivoittoja enemmän kuin mitä infran ja peruspalveluiden tuottamiseen tarvitaan. Siinä taloudessa muu kuin kaupungin oman kaavoitetun maan rakennuttaminen ei tahdo edistyä, koska kimmoke ja vipu maanomistajan ja kaupallisen toimijoiden mukaan saamiseen alueen kehittämiseen puuttuu.

Arvoisa puheenjohtaja.

Annetaan sipoolaisten hoitaa asia niin, että myös me voimme jatkaa unelmiamme siitä, että joskus tulevaisuudessa voimme muuttaa vähemmän kiireiseen ja vihreämpään Sipooseen, vai unelmoidaanko täällä muutosta Nurmijärvelle? Meillä kaupunkilaisilla on oikeus unelmiin ja siihen tarvitsemme edelleen itsenäistä Sipoota osana metropolialuetta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus edellyttää onnistuakseen alkuperäisessä päämäärässään markkinatalouteen perustuvia hyviä ja tehokkaita uusia ratkaisuja, ei suunnittelujärjestelmän laajentamista. Se ei ole myöskään helsinkiläisten veronmaksajien etu, koska kaupungin taloutta tämä ei tule parantamaan.

Tack ordförande.

Jag påminner om att repliken gällde fullmäktigledamot Ojala. Ledamoten Ojala har lyssnat dåligt på mitt tal. Jag har inte talat emot det faktum att Sibbo inte har velat planera mark i den takt Helsingfors har önskat. Jag sade ordagrant, "det är sant att Sibbo har varit långsammare i markplaneringen och -utvecklingen av tätbebyggelse än Helsingfors västra grannkommuner". Men jag påminde också om att alla kommuner oberoende av storlek tryggas självbestämmanderätt i gällande lag och Sfp vill respektera lagen och hoppas på ett utvecklat samarbete med grannkommunerna under trevliga förhållanden och genom ett civiliserat samarbete.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa edelleen viime kesäkuussa kaupunginvaltuuston tekemää esitystä kuntajaon muuttamisesta Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä sekä kannatamme myöskin esityslistalla olevan lausunnon antamista Etelä-Suomen lääninhallitukselle.

Koko Suomen menestys riippuu yhä enemmän pääkaupunkiseudun ja Helsingin menestyksestä. Helsingin ja pääkaupunkiseudun kehittymismahdollisuuksien turvaaminen tulee meidän kaikkien nähdä kansallisena kärkihankkeena, joka hyödyttää koko Suomea, onhan pääkaupunkiseutu Suomen veturi. Tarvitaan riittävän suuri metropolialue, joka pystyy kilpailemaan eurooppalaisten suurkaupunkien kanssa. Ehdotetun lisäalueen liittäminen Sipoosta Helsinkiin antaa tähän mahdollisuuden.

Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen eräänä keskeisenä tavoitteena on turvata seudun elinvoimaisuus ja kestävä kehitys. Nyt seudun kehitys on pahasti vinoutunut hallinnollisen jaon vuoksi. Sipoohan kuuluu eri maakuntaliittoon, Itä-Uudellemaalle, kun muu pääkaupunkiseutu kuuluu Uudenmaan maakuntaliittoon. Ehdotetun lisäalueen liittäminen Helsinkiin mahdollistaisi yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja samalla se vähentäisi kasvupainetta pohjoisesta ja lännestä elikkä se tasaisi kasvupainetta myöskin itäpuolelle Helsinkiä.

Kuntarajoista huolimatta Helsingin seutu on yhtenäinen työssäkäynti- ja asuntomarkkina-alue. Tälle seudulle on arvioitu olevan vuonna 2015 asukkaita noin 1,4 miljoonaa. Ne suuremmat haasteet seudun maankäyttö- ja asuntopolitiikassa liittyvät siihen, miten seudun kunnat pystyvät vastaamaan taloudelliseen vaurastumiseen ja rahoitusmarkkinoiden mahdollistamaan asumisväljyyden kasvuun ja samalla meidän täytyy varautua noin 100 000 uuden asukkaan tuloon pääkaupunkiseudulle.

Asuntojen tuotantotarve, siis tällä alueella, ylittää selvästi asuntorakentamisen nykyisen tason. Sipoosta liitettäväksi esitetty alue olisi oiva asuntorakentamiskohde, joka on kytkettävissä tehokkaalla joukkoliikenneyhteydellä, metrolla, Helsingin itäosiin ja keskustaan ja muuhun pääkaupunkiseutuun. Ja kuten lausunnossa, joka meillä esityslistalla on, tämä ei edellytä rakennustavaltaan kerrostalovaltaista kaupunkia. Alueelle voitaisiin toteuttaa niitä paljon kaivattuja kaupunkimaisia pientaloja ja pienkerrostaloja. Alustavien arvioiden mukaan alueelle voisi sijoittua noin 50 000 uutta asukasta. Alueen tulisikin olla - niin kuin esityksessämme on - riittävän laaja, jotta metroverkkoa voidaan jatkaa pitemmälle kuin yhden pysäkin verran.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä asia on erittäin hyvin valmisteltu. Haluankin meidän ryhmämme puolesta lausua kiitoksen tämän asian valmistelijoille.

Päätösehdotuksessa olevassa lausunnossa on myöskin hyvin perusteltu monelta eri näkökannalta Sipoon lounaisosan liittämistarve Helsinkiin, joten en perustele sitä tässä puheenvuorossani enää äskeistä pitempään.

Totean vielä lopuksi, että Kokoomuksen valtuustoryhmä on edelleen yksimielisesti esitetyn päätösehdotuksen takana.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki ja muut kuulijat.

Kunnan rajojen muuttaminen nostattaa miltei aina suuria tunteita. Nämä tunteet kuohuvat nyt Sipoon puolella. Helsinki on aikeissa rosvota häikäilemättömästi Sipoolle kuuluvia maita asukkaineen. Näin sipoolaiset antavat ymmärtää. Tutkitaan tätä asiaa myös toiselta näkökannalta.

Suur-Helsingin alue ulottuu lännessä liki Karjaalle, idässä Porvooseen, jota voidaan pitää nykyään yhtenä Helsingin esikaupunkina. Väliin on jäänyt Sipoo peltoineen ja metsineen, suoranaiseksi erämaaksi, sen keskustaajamaa tietysti lukuun ottamatta.

Ympäristöministeriö antoi jo vuosia sitten Sipoolle määräyksen kaavoittaa alueensa. Sipoo ei tätä laillisessa järjestyksessä annettua kaavoituspäätöstä noudattanut, minkä seurauksena ympäristöministeriö rankaisi Sipoota asettamalla miltei koko alueen rakennuskieltoon. Tämä oli Sipoon ruotsinkielisten laskelmointia. Kunnan ei haluttu muuttua suomenkielisten enemmistön hallitsemaksi. Se haluttiin pitää ruotsinkielen enemmistökuntana. Niinpä suomenkielisten muutto hidastui merkittävästi ja tonttikauppa kävi kitsaasti. Kunta pystyi näin taituroimaan kielipolitiikalla.

Nyt on Sipoolle tullut hätä, kun aluevaatimus on esitetty. Se on ryhtynyt kiireesti kaavoittamaan aluetta useille kymmenille tuhansille asukkaille. Hyvä näin. Nyt Helsingin metropoli pääsee kasvamaan myös lähialueella sijaitsevaan Sipoon kuntaan. Enää ei kaavoituksella voi tehdä kielipolitiikkaa. Sen aika on ohi. Eniten meitä perussuomalaisia ihmetyttää, miksi luonnollista kehitystä on pitänyt jarruttaa voimakkaasti pelkästään kielipoliittisin perustein?

Kesäkuussa olin epävarma siitä, lähdenkö kannattamaan tätä alueliitosta. Pidin tämän saman puheen tuolla torilla. Sipoolaisten eläimellinen mylvintä, puheeni keskeytys useampia kertoja antoi ymmärtää, että sipoolaiset ovat sittenkin tämän alueliitoksen kannalla, eiväthän ne muuten olisi mylvineet.

Sen vuoksi minä nyt kannatan tätä kuntajaotuksen muuttamista.

För att spara tid detsamma på svenska.

Puheenjohtaja.

Ensin pikkuisen näistä RKP:n esittämistä kaavoitusluvuista.

80 000 asukkaan, ehkä noin 40 000 asunnon teoreettinen kaavavaranto tietysti tuntuu aika isolta, mutta se siis vastaa 8 - 10 vuoden rakentamista ja senkin taakse pitää pystyä katsomaan. Tuohon lukuun kuuluu myös Koivusaari. Jäämme innolla odottamaan RKP:n ehdotusta Koivusaaren rakentamisesta ja kaavoituksesta. Siihen kuuluu monia muitakin sellaisia kohtia, joita me yhdessä RKP:n kanssa olemme vastustaneet ja tulemme toivottavasti jatkossakin vastustamaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Eräs syy siihen, että Sipoossa on aika karseasti katseltu niitä Helsingin haluta laajentaa asutusta Sipoon puolelle. Saattaa olla, että parikymmentä vuotta sitten tehty Ilaskiven selvitys, josta itse olen sitä mieltä, että luojan kiitos se ei toteutunut. Se oli aika ikään kuin vanhakantainen ja olisi tässä vaiheessa jo suurta katumusta herättänyt tällainen niin kuin kerrostalojen keskellä metsää, juuri sellaista kaupunkirakennetta, jota ei missään tapauksessa enää pidä tehdä. Mutta sen sijaan listalla nyt oleva teksti siitä, jolla perustellaan tätä hakemusta, on mielestäni kaupunkirakenteellisesti hyvä ja se selvästikin tähtää nyt hyvään kaupunkirakenteeseen. Toivon, että jos se saadaan toteuttaa, että se suunnitellaan hyvin ja siinä käytetään parhaita mahdollisia kykyjä.

En ryhdy perustelemaan tätä hanketta, koska se on listalla niin hyvin. Haluan kuitenkin todeta, että tämän jälkeenhän Sipoo on muuttanut omaa kaavoituspolitiikkaansa radikaalisti ja ilmoittaa nyt, kun Helsinki halusi 40 000 asuntoa, niin Sipoo ilmoittaa kaavoittavansa myös 40 000 asuntoa. Tavallaanhan se ensin ajateltuna on, että ihan samahan se on, kumpi kunta sen tekee. Kaikki me tiedämme, että uudet asukkaat tuottavat kaksikymmentä ensimmäistä vuotta tappiota sijaintikunnalleen. Jos joku ihan vapaaehtoisesti ottaa sen vastaan, niin sen kun. Mutta nämä Sipoon 40 000 ja Helsingin 40 000 eivät ole sama asia. Niissä on kaksi ratkaisevaa eroa. Toinen on se, Helsingin 20 000 sijoittuu 15 %:lle Sipoon alueesta ja Sipoon 40 000 sijoittuvat 100 %:lle Sipoon alueesta. Ne ovat suurelta osin sekä kaukana, että sillä tavalla valitettavalla tavalla hajallaan, ainakin kun katsoo yleiskaavaluonnosta, että sellainen rakenne ei ole toteutettavissa joukkoliikenteellä. Se on autokaupunki, josta hätätilan tullessa pääsee myös joukkoliikenteellä pois. Se on espoolaista kaupunkirakennetta, jossa joukkoliikenteen maksimiosuus on 30 % ja yleensä ei sitäkään. Toinen seikka liittyy tämän alueen rahoitukseen. Haluan onnitella sipoolaisia siitä, että he ovat kaivaneet esille rakennusmaamaksun, jota olen aina sanonut, että sitä pitäisi käyttää kaupunkien rahoittamiseen. Jos tämä jupakka saa aikaan sen, että pääkaupunkiseudun kunnat oppivat käyttämään rakennusmaamaksua investointien rahoittamiseen, niin se on jo tavattoman suuri voitto.

Kun käy läpi näitä laskelmia, niin aika ikään kuin viulunkielenä näissä joka tapauksessa on ja sitten kun katsoo sitä rakennetta, niin en löydä sieltä yhtään neliötä sosiaaliselle asuntotuotannolle. Mielestäni ei voida ajatella sillä tavalla, että seudulla on yksi alue, joka on täysin tyhjä sosiaalisesta asuntotuotannosta. Segregaation estäminen on yksi tärkeitä asioita. Mielestäni tällainen suunnitelma, joka perustuu hyvin yksipuoliseen asukasvalintaan, on sosiaalisesti vaarallinen. Se on Sipoolle taloudellisesti ainoa mahdollisuus. Enkä haluaisi Sipoota tähän mahdollisuuteen pakottaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä asiahan ratkeaa aika pitkälti huomenna. Tämä prosessi, jota me täällä jatkamme, niin se varmaan huomenna päättyy siihen, että käynnistyy selvitysmiehen käynnistämä prosessi ja sitten näemme, mitä siitä tulee. Toivon, että se mahdollistaa hyvää kaupunkirakennetta edelleenkin. Jos merkittäviä alueita Sipoosta Helsinkiin liitetään, niin ensinnäkin Sipoon lounaisalueen, Sipoon metro on mielestäni rakennettava heti. Se ei tarkoita sitä, että Marjarataa tai kehärataa ryhdyttäisiin lykkäämään. Tässä maassa voidaan rakentaa kahta rataa yhtä aikaa. Jos rata on kannattava, se on kannattava heti eikä vasta sen toisen radan jälkeen. Ja samoin, jos Sipoo haluaa alkaa kaavoittamaan Nikkilän aluetta - itse sillä alueella pyöräilleenä tulee suru puseroon. En voi sitä kieltää - meidän on hyvä tukea sitä, että tämä rata rakennetaan pian ja nopeasti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lopuksi haluan sanoa, että jos tätä aluetta ryhdytään rakentamaan, paitsi että se pitää suunnitella hyvin, sinne pitää heti tuoda hyvät palvelut, että kun kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua kysytään, missä on tyytymättömyyttä, niin tyytymättömyyttä on ainoastaan rajan itäpuolella niistä, jotka eivät Helsinkiin päässeet.

Ja viimeisenä huomautuksena: korviini on kantautunut, että eräät sipoolaiset sanovat, että jos Helsinki ottaa palan Sipoota, Helsingin velvollisuus on ottaa koko Sipoo.

Tällaista aloitetta Helsinki ei voi tehdä. Siinä ei ole Helsingille mitään järkeä tehdä sellaista aloitetta. Jos sellainen aloite Sipoosta tulee, niin on meidän velvollisuutemme se hyväksyä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan aluksi kannattaa valtuutettu Johanssonin ehdotusta - jos siitä on epäselvyyttä, että sitä ei ole kannatettu - varmuuden vuoksi.

Kaikkihan on politiikkaa. Ja kysymys Sipoon liittämisestä Helsinkiin, on ennen kaikkea valtapolitiikkaa.

Haluan vielä kerran kiinnittää huomiota valtuutettu Johanssonin esittämiin yleiskaavan suunnitelmiin, jossa mahdollistetaan jopa sadantuhannen uudelle asukkaalle asunnon rakentaminen Helsinkiin. Olisi varmasti, ehkä monestakin syystä, syytä kysyä, pystymmekö kestävästi, sosiaalisesti tai taloudellisesti tai ekologisesti kasvamaan niin huikeata vauhtia kuin tänään suunnitellaan. Ymmärrän, että tästä itse asiassa on enemmän kysymys enemmistön tahdosta suunnitella pieni, melkein naapurikunta juuri helsinkiläisten haluamalla tavalla. Tämän jälkeen ehkä olisi hyvä puhua vähän pienemmillä kirjaimilla lähidemokratian arvoista tai monimuotoisuuden rikkaudesta.

Tässä on mielestäni kysymys siitä, että Helsinki ei enää jaksa vaivautua keskustelemaan tai neuvottelemaan sipoolaisten kanssa, vaan haluaa päättää, millä tavalla Sipoo rakennetaan, sipoolaisten näkemyksistä välittömättä.

Kannatin jo valtuutettu Johanssonin esitystä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin halunnut muistuttaa vaan valtuutettu Biaudet'ille siitä, että ilman, että tämä asia lähti liikkeelle ylipäätään, en siihen asti ollut nähnyt juuri minkäänlaista yhteistyöhalua Sipoon puolelta. Mutta sitten kun tämä asia lähti Helsingin toimesta ja valtiovallan toimesta liikkeelle, niin sen jälkeen yhteistyöhaluja on löytynyt. Nyt tässä vaiheessa Sipoosta varsin monesti on todettu ja heidän ajatustensa kannattajien suunnalta, että Helsingillä ei ole yhteistyöhaluja. Mutta kyllä ne tähän asti ovat olleet aivan toisinpäin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Koko pääkaupunkiseudun kaavoitus ja sen järkevä rakentaminen kunnon joukkoliikenteen varaan ja sillä lailla tiivistä kaupunkirakennetta kaavoittaen, että väliin mahtuu kunnolla viherkeitaita, kuten tässä tapauksessa Sipoonkorpi, kuten meillä Helsingissä on hienosti saatu koko kaupunkipuisto keskuspuistoineen Vanhankaupunginlahden ja Vantaanjoen reunoineen, kuten myös lännessä nykyään pääsee pyörällä rantoja pitkin entistä paremmin, tästä koko paletista pitää kantaa vastuun kaikki. Helsingin pitää kantaa vastuu, Vantaan, Espoon, Sipoon, Kauniaisten ja radan varsia pitkin yllättävän pitkällekin. Silloin kannattaa miettiä vanhaa vaikka perinnönjaossa käytettyä juristien temppua, että leikitäänkin, että perintö jaetaan niin, että ei kerrota kenellekään, minkä osan tulee saamaan, vaan kaikilta osapuolilta ikään kuin pakotetaan arvaamaan, että sulle voi tulla mikä tahansa näistä, pidätkö jakoa oikeudenmukaisena, hyväksytkö sen, vaikka arvottaisiin, kuka saa minkäkin paletin.

Jos samalla tavalla yritetään miettiä pääkaupunkiseutua kokonaisuutena, meidän helsinkiläisten pitää ymmärtää, että meidän täytyy olla valmiita tekemään houkuttelevia tarjouksia tässä yhteydessä, kun samalla teemme näitä hyvinkin perusteltuja ja järkeviä ehdotuksia valtioneuvostolle, joka nyt esitetyssä lausunnossa mielestäni on esitetty. Täytyy muistaa, että Vantaa on esittänyt erittäin järkeviä osuuksiaan kantaa tätä vastuuta rahoittamisesta. Kehärata on erittäin keskeinen tapa saada yksi 40 000 uutta, hyvää, laadukasta asuntoa pääkaupunkiseudulle. Meidän helsinkiläisten pitää muistaa tukea Vantaan ajatusta siitä, että kehäradan rahoitus pitää saada valtakunnallisella tasolla kuntoon. Aivan samalla tavalla meidän pitää ojentaa kättä myös Sipoon suuntaan ja tehdä selväksi, että Nikkilässä olevat kaupungin maat ovat myytävissä kohtuuhinnalla Sipoolle. Se on oikeudenmukaista ja kohtuullista. Silloin Helsinki osoittaa olevansa oikeudenmukaisen, reilun kokonaisuuden kannalla. Helsingin täytyy myös selvemmin vielä näyttää se valmiutus - joka tässäkin paperissa näkyy - että kun Sipoon virkistysalue tai kansallispuisto perustetaan ja siellä on paljon Helsingin maita, niin - aivan kuten täällä valtuutettu Lehtipuun ensimmäisenä allekirjoittamassa, laajasti allekirjoitetulla yli puoluerajojen tehdyssä aloitteessa esitetään - Helsinki maanomistajana on valmis niihin talkoisiin ilman vaatimusta valtion rahoista.

Tässä on nyt muodostumassa ja pitää muodostua sellainen paketti, jossa kaikki voivat osoittaa osallistuvansa, maksavansa, tekevänsä. Edellä valtuutettu Soininvaara kertoikin, että itse asiassa siinä, että Helsinki on valmis kaupunkirakennetta eheyttämään Helsingistä suoraan idässä Sipoon, nykyään Sipoolle kuuluvilla alueilla, se maksaa paljon ja Helsinki on valmis sen maksun maksamaan.

Jos jostain syystä - arvoisa puheenjohtaja - kävisi niin, että tämä esitys ei valtioneuvostossa etene, niin meidän on pakko silloin lähteä etsimään realistisia ratkaisuja johonkin muuhun rahoittajaan. Meistä kukaan ei oikeasti sydämessään, en usko edes, että RKP uskoo, että Sipoo pystyisi millään tavalla realistisesti rahoittamaan hankkeitaan muuten kuin vain hyväosaisille. Silloin se koko malli täytyisi olla toinen, niin että valtio rakentaisi sille alueelle infrastruktuurin. Silloin katse kyllä kääntyy siihen, että miten valtiolla voisi olla yht'äkkiä rahaa ja valmiutta lähteä niin voimakkaasti yhden alueen infrastruktuurin rakentamiseen, kun se on selvästi tehnyt pelisääntönsä nyt länsimetron osalta 30 %:iin, toivottavasti kehäradan osalta suunnilleen samanlaiseen. Jäljelle jää siis oikeasti mahdollisuus hyvin oikeudenmukaiseen ratkaisuun, jossa Helsinki kantaa kortensa kekoon. Helsinki on valmis Nikkilän kehittämiseen niin, että siitä hyötyy sitten Sipoon kunta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Kalimalle haluaisin ensinnäkin huomauttaa siitä, että Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on valtava määrä kaavoitettua tonttimaata. Tälle alueelle on rakennettu jatkuvasti valtavasti lisää, mutta sillä ei ole ollut minkään näköistä vaikutusta siihen suuntaan, että asuntojen hinnat ja vuokrat olisivat edes hitaammin alkaneet nousta, vaan ne ovat nousseet erittäin voimakkaasti samaan aikaan, kun rakentaminen on jatkunut. Erityisen hämmästynyt olen siitä, että valtuutettu, jonka tiedän tuntevan lakia, yritti tehdä tästä asiasta kielipoliittisen kysymyksen ja julisti vielä kaupanpäällisiksi vahvemman oikeutta, jollei nyt, niin sitten myöhemmin vahvemman oikeudella. Olisin toivonut, että varsinkin valtuutettu Kalima olisi ollut täällä huolestunut siitä, että Helsingin kaupungin esitys oli ilmeisessä ristiriidassa kuntajakolain periaatteiden kanssa.

Tästä Helsingin esityksestä uhkaa tulla varoittava esimerkki siitä tavasta, jolla kunta- ja palvelurakenneuudistusta tässä maassa ryhdytään ilmeisesti toteuttamaan. Helsinkiä näköjään käytetään jonkunlaisena muurinmurtajana sellaiselle tulkinnalle kuntajakolaista ja tulevasta puitelaista, jossa asukkaiden mielipiteet ja kunnallinen itsehallinto voidaan sivuuttaa yksipuolisella taloudellisella tehokkuusajattelulla ja vahvemman oikeudella.

Pahoin pelkään, että tällä esityksellä on avattu tietä sille, että selvitysmies voi huomenna sivuuttaa, ainakin tietyssä määrin, asukkaiden mielipiteet sekä Sipoossa, Helsingissä että koko pääkaupunkiseudulla. Koko tällä alueella asukkaiden enemmistö on mielipidetiedusteluissa Sipoon ja Vantaan osien pakkoliitosta vastaan. Helsinki on tällä esityksellään synnyttänyt tilanteen, jossa selvitysmiehen on helpompi sivuuttaa asukkaiden mielipide sekä kunnallisen itsehallinnon ja demokratian keskeiset periaatteet.

Valtuutettu Puoskarille haluaisin muistuttaa siitä asiasta, joka täällä on jo useampaan kertaan sanottu, mutta ilmeisesti ei tullut kuulluksi. Eli Helsingillä on jo kaavoitettuna yli 80 000 asukkaan asuntojen rakentamiseen tarvittava tonttimaa ja pääkaupunkiseudulla vielä suurempi määrä yhteensä.

Mitä tulee kaupunkirakenteeseen, haluan muistuttaa Euroopan ympäristöviraston raportista, jossa Helsinki tällä toimintamallillaan nostetaan varoittavaksi esimerkiksi kaupungista, joka ottaa käyttöön rakentamatonta maata nopeampaa tahtia kuin mitä se suhteellisesti tällä alueella asukasmäärän kehityksen perusteella olisi tarpeen.

Lopuksi totean, että valtuutettu Biaudet'ia ennen jo taisi valtuutettu Dahlberg kattaa valtuutettu Johanssonin vastaesitystä. Näin ollen vedän oman kannatukseni tässä yhteydessä siltä pois, vaikka olenkin aikeissa äänestää valtuutettu Johanssonin esityksen puolesta. Samalla teen oman vastaesityksen, jonka näen täydentävänä esityksenä siinä mielessä, että tässä tuodaan esille myöskin tarve käydä neuvotteluja tämän alueen, siis pääkaupunkiseudun ja Sipoon kuntien kesken.

Esitys kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto päättää peruuttaa esityksen Sipoon ja Vantaan osien liittämisestä Helsinkiin. Samalla kaupunginvaltuusto esittää neuvottelujen käynnistämistä Sipoon ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyöstä mm. maankäytön, asumisen ja liikenteen alalla. Kaupunginvaltuusto antaa kaupunginhallituksen tehtäväksi laatia näistä lähtökohdista Etelä-Suomen lääninhallituksen pyytämä lausunto.

Ordförande.

Kannatan valtuutettu Hakasen ehdotusta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Harkitsin pitkään sitä, että onko minun otettava kantaa kuntajakolain tulkintaan. Tämä laki on kuulunut opetusalueeseeni kolmekymmentä vuotta ja olen seurannut tämän lain muuttamista useaan otteeseen. Tiedän, kuinka 3 § on saanut sen muodon, joka sillä on ja sama koskee 5 §:ää.

Oma käsitykseni on, toisin kuin professori Tuorilla - joka on tällä hetkellä oikeusteorian opettaja. Hän ei siis opeta kuntalainsäädäntöä eikä julkisoikeutta - on se, että 3 §:n edellytykset täyttyvät ilman muuta. Entä sitten 5 §? Onko olemassa erityisen painavia syitä? Jos Suomessa koskaan on niitä, niin nyt on. Voiko olla mitään muuta sellaista tilannetta, joka olisi ikään kuin painavampi kuin tämä tilanne? Vaikea kuvitella. Olen sitä mieltä, että ei Suomessa välttämättä muita kuin pakkoliitoksia edes tarvitakaan, että tämä riittää, kunhan se tulee riittävän suurena.

Mitä sitten tulee Nikkilään, niin mielestäni valtuutettu Brax oivallisesti kuvasi sitä tilannetta, kuinka me olemme Nikkilässä tulleet talo talolta vastaan, pikku hiljaa myyneet koko sen alueen, 300 euroa/m² - moni on sanonut täällä, että se on liian halvalla, että se on ilmaiseksi - ja vuosi tolkulla koettaneet sopia Sipoon kanssa siitä, että saisimme kaavoittaa omaa maatamme, edes muutama sata asuntoa. Emme saaneet.

Ei Helsingillä ole vaihtoehtoja. Ei meillä ole valinnanvaraa. Me olemme tässä tilanteessa. Joko me "kuihdumme pois ja kuolemme" tai sitten me koetamme säilyttää asukkaiden ja kaupungin toimintakyvyn. Tässä suhteessa RKP:n toiminta on ällistyttävää. Jos te olette sitä mieltä, että lakia tulkitaan väärin, tehkää ehdotuksia siitä, kuinka Sipoo tai Länsi-Sipoo voitaisiin teidän mielestänne oikein liittää. Sitä te ette tee. Mutta juridiikka on kummallista. Lailla säätämällä maatalotukilailla säädettiin, että kukolla tarkoitetaan kanaa. Kukko siis laskettiin, kanojen määrää arvioitaessa mukaan.

Aivan samalla tavoin meillä on takaportti. Me voimme säätää lain Länsi-Sipoon liittämisestä Helsingin kaupunkiin ja tästä eduskunnan päätöksestä ei kukaan voi valittaa.

Fru ordförande.

Jag slutar snart upp att förvåna mig över fullmäktigeledamot Kalimas stora dramatik. Han efterlyste då ett förslag från Sfp hur vi skulle kunna åstadkomma då ett - jag hörde inte riktigt heller ordalydelsen - men vi har ju hela tiden talat om ett fördjupat samarbete i god anda och låt vara att ett bättre samarbete kanske nu skulle ha åstadkommits utan skjutjärnsgymnastik som skedde under den här gångna våren, så tror jag nog att det finns förutsättningar för ett bra mycket bättre samarbete framöver är det nu har varit. Men en förutsättning för det är ju givetvis att Helsingfors tar tillbaka sin anhållan om en tvångsannektering av stora markområden i Sibbo och givetvis att Sibbo tar tillbaka sin anhållan om ett tvångsinlöseförfarande av Helsingforsägda marker i Sibbo.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on kilvan kehuttu tätä lausuntoa erittäin perusteelliseksi ja hyvin laadituksi. Mutta siinä on kyllä muutama sellainen mielestäni huolestuttava muotoilu, jotka kannattaa nostaa esiin.

Natura 2000 -alue on nimeltään Mustavuorenlehto ja Östersundomin lintuvedet. Se tässä kyllä on oikeassa muodossa. Minkä takia pitää korostaa, että on neljä erillistä tähän alueeseen kuuluvaa lahtea, kun koko nimikin jo osoittaa, että kyseessä on luontokokonaisuus ja siihen kuuluu muutakin - jos se halutaan säilyttää - kuin vain nämä neljä erillistä lahtea. Ja etenkin Gasaberget ? ja ympäröiviä metsiä ja peltoja ym. jotta kunnon luontotutkimus saadaan.

Samoin kun todetaan, että luontoarvot olivat suunnittelun lähtökohtina. Täällä sanotaan: "Sipoonkorven alueellinen rajaus voidaan tehdä vain alueen tulevan maankäytön suunnittelun yhteydessä." Mielestäni Sipoonkorven alueellinen rajaus voidaan tehdä vain luonnonarvojen perusteella ja se voitaisiin tehdä ihan riippumatta maankäytön suunnittelusta, paljon ennen maankäytön suunnittelua jne. Ja kun kerran Sipoonkorven luonnonarvoista ehkä tärkein on kuitenkin sen erämaisuus, on vähän huolestuttavaa, että tämä loppuu lauseeseen "Helsingissä on pitkät perinteet sovittaa luontoarvot osaksi tiivistä kaupunkirakennetta." Ei kyllä erämaa sovi sinne.

Nämä asiat ovat rajalinjoista riippumattomia, joten en näe syytä tehdä vastaesitystä asiasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minä en ole lainkaan tyytyväinen saamaani vastaukseen. Mielestäni se on suorastaan ylimielinen. Tuntuu kuin Helsingissä ei ymmärrettäisi tätä tosiasiaa, että meidän on ponnisteltava, jotta voisimme synnyttää maahan muuttaneille ihmisille, jotka ovat halunneet Helsingin alueelle ja Suomeen tulla rakentamaan niin suomalaista yhteiskuntaa kuin sitten myös omaa elämäänsä ja perustaa tänne perheen. Meidän täytyy rakentaa tätä meidän yhteiskuntaamme sellaiseksi, että he kokisivat, että he olisivat tervetulleita tänne ja se, että pystyisimme synnyttämään heissä ylpeyttä siihen omaan kulttuuriinsa, mutta myös ylpeyttä tästä uudesta kansalaisuudesta. Sitä varten ehdotin, että järjestettäisiin joku seremonia, vaikka pienimuotoinenkin, jossa heille toivotettaisiin tervetuloa suomalaiseen yhteiskuntaan ja erityisesti Helsinkiin.

Tämä on sellainen asia, että me tarvitsemme entistä enemmän tulevaisuudessa maahan muuttaneita ulkomaalaisia Suomeen työntekijöiksi. Me tarvitsemme sellaista yhteistä yhteiskuntaa, ettei tapahdu niin kuin mitä on Saksassa tapahtunut tai Ruotsissa, että on syntynyt suuriakin jakoja kansalaisten välille.

Sen takia esitän toivomusponnen:

Helsingin kaupunki järjestää Suomen kansalaisuuden saaneille maahanmuuttajille juhlatilaisuuden, jossa kaupunginjohtaja tai luottamushenkilö toivottaa heidät tervetulleiksi Helsinkiin.

Eli tämä oli toivomusponteni. Tämä on todellakin kuitenkin aika pienimuotoinen tapahtuma, mutta varmasti näille kansalaisuuden saaneille ihmisille suuri ja ikimuistoinen tapahtuma. Ja sillä on sanoma, että me arvostamme heitä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Lipposen tekemää hyvää aloitetta, etenkin kun vastaavan aloitteen on tehnyt aikanaan myös valtuutettu Sarkomaa kokoomuksesta ja muutama muukin. (Välihuuto!) Ulla Gyllenberg ? ja sitten muutama sosialidemokraatti nimeä mainitsematta. Ja kannatan senkin vuoksi, että kaupunginjohtaja Pajusella ei varmasti ole niin paljon töitä, etteikö niitä voisi hiukan lisätä. Tässä olisi sellainen symbolisesti merkittävä asia. Tällä on suuri symbolinen merkitys. Toivoisin, että voisimme olla yksimielisiä ja kehua valtuutettu Sarkomaata ja paria muuta, jotka ovat aiemmin tehneet aloitteen eikä vain meikäläisiä, jotka ovat tehneet ...., tai sitten tehdään tulevaisuudessa. (Puheenjohtajan välikysymys.) Kyllä. Pontta kannatan ja kaikkia muita hyviä ajatuksia.

Ärade ordförande.

Också jag vill understöda klämmen. Muistaakseni Turussa on tehty tällaista ja koettu, että se on erittäin hyvä asia. Kotoutuminenhan on itse asiassa paljon muutakin kuin rahaa. Se, että tuntee, että kuuluu jonnekin, että on tervetullut ja hyväksytty, on varmasti kaikkein keskeisin. Sitä voidaan vahvistaa tällaisilla rituaaleilla, aika yksinkertaisella tavalla ja halvalla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan myös valtuutettu Lipposen tekemää pontta.

Tämä liittyy sillä tavalla myös ... Täällä on hyviä perusteluja tullut aikaisemmin, mutta haluan nostaa vielä yhden asian.

Elikkä ensi vuoden talousarvion yhteydessä käsittelemme tätä maahanmuuttaja-asiaa. Meillä on Helsingissä tarkoitus vahvistaa maahanmuuttajuutta. Tämä olisi luonteva tapa täällä jo asuvien ihmisten muistamiseksi.

Puheenjohtaja.

Kuten valtuutettu Taipale totesi, niin täällä on vastikään, runsas vuosi sitten, käyty tästä samasta asiasta äänestys, kun valtuutettu Sarkomaa ja minä, teimme molemmat samantyyppisen ponnen. Viittasimme nimenomaan Turun kokemuksiin. Silloin se ponsi äänestettiin täällä nurin, tai nimenomaan tämä aloite, kun esitin, että se palautetaan uudelleen valmisteltavaksi niin, että tällainen juhla järjestetään.

Toivon, että tässä yhteydessä tämä asia menisi eteenpäin ja että saisimme sille enemmistön. En muista, miten RKP:n ryhmä siinä yhteydessä käyttäytyi, mutta joka tapauksessa nyt on ehkä paremmat edellytykset saada asia eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut ja muutkin paikalla olevat.

Kerron heti alkuun, että olen tekemässä palautusesitystä, että kannattaa kuunnella. En tiedä, että tämä ei nyt välttämättä tule sitten kirjallisena ja ainakaan ruotsin kielellä kauhean nopeasti.

Esitän, että aloitteeni palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että innovaatiorahastosta tai muualta osoitetaan tarpeelliset varat, jotta voidaan toteuttaa suunnitelma avointen ohjelmistojen enenevälle käyttöönotolle kaupungin työasemissa. Avointen ohjelmistojen käytöllä saavutetaan kiistatta kustannussäästöjä.

Ja nyt mennään sitten perustelupuoleen.

Minun aloitteeni siis on ollut yksinkertainen. Ymmärrän, että kaikki valtuutetut eivät ehdi ja jaksa lukea kaikkia aloitteita. Sen takia kertaan sen vielä.

"Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että kaupungin innovaatiorahastosta osoitetaan tarpeelliset varat hankkeelle, jonka tarkoituksena on tutkia, kuinka moni Helsingin kaupungin tietokonetyöasemista voidaan muuttaa käyttämään ns. avoimia ohjelmia."

Avoimet ohjelmat tai avoimen lähdekoodin ohjelmistot ovat siis sellaisia ohjelmistoja, jotka eivät perustu Microsoft -yrityksen omistamiin sovellutuksiin. (Välihuuto!) Elä nyt sotke minua. Tämä on muutenkin vaikea asia, kun tietokoneasiat ovat hankalia. Niitä ei tavallinen ihminen ymmärrä. Niitä ei ymmärrä kauhean helposti edes valtuutettu. Sen takia toivon, että ... Sallitte minun pysyä konseptissani.

Vastaus aloitteeseeni on ollut kohtuullisen monipuolinen ja syvällinen, selvästi Microsoft -miehen tekemä. Vastaus aloittaa kaupungin tietotekniikkastrategiasta, jossa sanotaan näin: "Tietotekniikkastrategian keskeisiä linjauksia on kaupungin perustietotekniikan yhtenäistäminen ja sitä tukevien palvelujen keskitetty tuottaminen. Tällä haetaan kaupungin laajaan tietotekniseen ympäristöön kustannustehokkuutta, toimintavarmuutta, tietoturvallisuutta ja yhteen toimivuutta." Nämä kaikki perusteet ovat hyviä ja tärkeitä. Myös avoimilla ohjelmistoilla päästään näihin kaikkiin tavoitteisiin.

Olisin toivonut, että tässä hyvässä kaupunginjohtajan vastauksessa olisi kerrottu, kuinka paljon esimerkiksi Microsoftin tietokonelisensseihin kaupungiltamme menee vuosittain rahaa. Tätä summaa on ilmeisen vaikea saada selville, mutta ei se voi mahdotonta olla. Tätä summaa en ole itse monista erilaisista pyynnöistä huolimatta saanut. Minulle on kerrottu, että asia on niin moneen eri lokeroon sijoittunut, että näitä ei voida näppärästi summata yhteen. Vastauksessa kuitenkin kerrotaan, että lisenssien osuus on noin 10 % tietokonetyöasemakokonaisuuden kustannuksista. Eli voitte vain kuvitella, kuinka paljon nykymaailmassa ja nyky-Helsingissä ensinnäkin sijoitetaan tietokoneisiin, erilaisiin työasemiin - se on varmasti hyvin pitkä penni - ja jos siitä kymmenesosa menee lisensseihin, niin mielestäni se on sen verran pitkä penni tai sentti, josta kannattaisi olla kiinnostunut. Jotkut riippumattomat, tai siis kaupungin ulkopuoliset asiantuntijat ovat minulle kertoneet, että ainakin pari miljoonaa Helsinki Microsoftille erilaisissa lisensseissä pulittaa vuosittain. En tiedä, onko tuo tarkoitushakuinen summa tai väärä summa, mutta parempaakaan summaa meille ei ole annettu. Tarkkasilmäinen valtuutettu on varmasti sen huomannut, että meille ei kerrota, kuinka paljon lisensseihin vuosittain tuhlataan rahaa.

Vastaus myös kertoo, että selvityksissä on todettu, että kaupungin hallinnossa näillä ohjelmistoilla ei voida korvata käytössä olevia Microsoftin Windows- ja Office -tuotteita. Tämä ei voi pitää paikkansa. On mahdollista, että joitain erityisiä erikoisohjelmistoja ei voida ehkä avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla korvata, mutta on aivan selvää, että perinteiset internetselaimet, sähköpostiohjelmat ja normaalit toimisto-ohjelmat löytyvät ilmaiseksi saatavista vapaan lähdekoodin ohjelmistoista. Joka muuta väittää, on varmasti mielisairas tai jostain muusta maailmasta. Tämä on aivan arkipäivää tänä päivänä. Näitä ohjelmistoja ladataan vaan netistä ilmaiseksi ja se on sillä selvä.

Vastauksessa myös vähän paljastuu tietty, en sanoisi ammattitaidottomuus, mutta yksipuolisuus, koska puhutaan Linux -asioista kuin Linuxit olisivat ainoita vapaan lähdekoodin ohjelmistoja. Näin ei ole. Niitä on muitakin. Älkää kysykö minulta, mitä ne ovat. Minä en ole tässä asiassa niin asiantuntija, että pystyisin menemään näihin yksityiskohtiin. (Puheenjohtajan välihuomautus.)

Muutama peruste vielä sille, miksi meidän kannattaisi siirtyä avoimiin ohjelmistoihin.

Helsingin kaupungilla on työhuoneissaan kymmeniä satoja, ellei tuhansia tietokoneita, jotka ovat tänä päivänä jo vanhentumassa, ainakin, jos käytetään jatkuvasti uusiutuvia Microsoftin tietokoneohjelmia. Jos käyttäisimme ns. avoimia ohjelmistoja, vanhentuneita tietokoneita voitaisiin käyttää vielä vuosi tolkulla. Tämäkin on ihan niin kuin pässin lihaa niin sanotusti. (Puheenjohtajan välihuomautus.)

Kertaan vielä palautusesitykseni ja sitten äänestetään tämä reippaasti. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Olen pahoillani. En kertaa sitä. Kerrataan sitten puheenjohtajan johdolla. Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihan lyhyesti:

Valtuutettu Helistö totesi, että on niin vaikeata ymmärtää näitä asioita, että valtuutettu Taipalekaan ei saanut sekaantua.

Toisaalta kyllä ajattelen niin, että kun Helsingin kaupungissa on varmaan tuhansia tällaisia työasemia ym., myöskin järjestelmät täytyy olla niin yksinkertaisia, että kuka tahansa työntekijä osaa niitä käyttää ja että osaa sillä tavalla hoitaa asioita ohjelmien kautta. En missään tapauksessa kannata, että kaupungin tietokonestrategiaan otetaan lukuisia erilaisia ohjelmia, joissa työntekijöiden aika menisi pelkästään ohjelmien opiskeluun eikä varsinaiseen työn tekoon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Helistö on erittäin hyvin perehtynyt - jo pidemmän aikaa - näihin avoimiin ohjelmistoihin ja on ansiokkaasti ajanut niihin siirtymistä myös Helsingin kaupungin tietoverkkoratkaisuissa.

Itse tiedän sen verran näistä asioista, että monet julkiset instituutiot muissa Euroopan maissa, ja muuallakin maailmassa, ovat siirtyneet avoimiin ohjelmiin paitsi siitä syystä, että sillä on aidosti saatu merkittäviä kustannussäästöjä, myös siksi, että on katsottu, että tietoturvaltaan avoimet ohjelmat ovat riskittömämpiä ja luotettavampia kuin perinteiset Microsoftin ja muiden isojen yhtiöiden ohjelmat.

Valtuutettu Anttilalle toteaisin vielä, että käyttöjärjestelmissä ja ohjelmissa ei sinänsä ole suuria eroja, vaan ne ovat yhtä helppoja käyttää kuin Microsoftin tai muiden isojen ohjelmistotuottajien ohjelmat, että siinä ei ainakaan mitään riskiä ole, niihin siirtymisessä.

Eli kannattaisin valtuutettu Helistön tekemää palautusehdotusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tein aloitteen, joka koski tonttikauppojen tulouttamista. Vastauksessa tähän aloitteeseen ei lainkaan ole puututtu olennaiseen seikkaan eli talousarvion myyntilukujen jatkuvaan erittäin suureen ja vuosia jatkuneeseen ylitykseen, ylitykset, kun joka tapauksessa kertarahana saatuina syövät tulevien vuosien vuokratuloja ja kaupungin rahoitusmahdollisuuksia, rajoittavat jonkun verran maan käyttöä alueella. Juuri tästä syystä ryhmämme kysymyksen esittikin ja esitti johtosäännön muuttamista.

Mikäli johtosääntöä ei tässä laissa pidetä tarpeellisena muuttaa, tulisi kaupunginvaltuustoa informoida, jos talousarvion kiinteistöjen myyntitulotavoite ollaan ylittämässä. Jälkikäteinen seuranta puolen vuoden kuluttua tehdyistä kaupoista ei ole lainkaan riittävää. Asia voitaisiin helposti hoitaa niin, että kun valtuustoon tai kaupunginhallitukseen tuodaan päätettäväksi kiinteistön myyntiesitys, joka ylittää tai on lähellä myyntitavoitetta, tästä olisi tieto esityslistassa. Näin kaupunginvaltuutetuilla ja kaupunginhallituksen jäsenillä olisi edes asianmukainen tieto tilanteesta.

Kun tämä vastaus on se mikä tässä on, niin esitän, että tämä aloite palautettaisiin uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaupunginhallitus vastaa aloitteessa esitettyyn asiaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Saarnion tekemää esitystä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kauppahallit, Hakaniemen halli ja Vanha Kauppahalli, ovat tärkeä osa meidän kaupunkikuvaamme ja lisäksi kaupunkilaisten olohuone.

Joten esitän toivomusponnen:

Helsingin kauppahallit ovat osa suomalaista kaupunki- ja ruokakulttuuria, joten Helsingin kaupunginvaltuusto edellyttää, että hallien vuokrat pidetään kohtuullisina.

Puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Asko-Seljavaaran pontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olisin myös kannattanut valtuutettu Asko-Seljavaaran pontta.

Ärade ordförande.

Jag var ute i samma ärende som de två tidigare talarna. Jag vill varmt understöda den här klämmen och jag tycker att det är utomordentligt bra att ledamoten Asko-Seljavaara tar upp den här samma frågan som jag också försökte driva igenom i stadsstyrelsen för ett tag sedan, när staden med allt våld skulle chockhöja hyrorna för hallhandlarna. Det här är fråga om en kultur som är omätlig för Helsingfors. Det är allt skäl för staden att göra någonting annat än slå sig för bröstet och påstå att man har gjort allt vad man kan göra för de här, med litet reklam och litet av den sorten. Det viktiga är att arbetsförutsättningarna hålls goda för de här småhandlarna som finns i hallen och att hyrorna hålls på en rimlig nivå. Det är väldigt viktigt.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Haluan tässä vaiheessa ilmoittaa kannattavani myös valtuutettu Asko-Seljavaaran toivomuspontta, kun hän esittää sitä, että asuminen on helsinkiläisten perusoikeus ja Helsingin kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin vuokra-asujien vuokrat pidetään kohtuullisina.

Ordförande.

Hallikauppa kuuluu ehdottomasti stadilaisten perusoikeuksiin ja pitää pitää kiinni siitä, että siellä on myös vuokrat sillä tasolla, että se hallikauppa jatkuu nimenomaan ei rihkamakauppana eikä minään vaatekauppana, vaan ruokakauppana, päivittäistavarakauppana.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni on aika tekopyhää, että kaupunki, joka ei juurikaan toimi autoistumisen ehkäisemiseksi, on hirvittävän peloissaan nyt siitä, että ekoautot tulevat ja aiheuttavat hirvittävästi ruuhkia täällä meidän kaupungissamme. Mutta tyydyn kuitenkin kaupunginhallituksen vastaukseen. On hyvä, että asiaa edes selvitetään. Haluaisin kuitenkin tuoda esiin erään anekdootin.

SDP on aloittanut systemaattisen "viherpesukampanjan" vaaleja varten. Mm. puolueen puheenjohtaja on tuonut esiin biokohtaan ? hyviä puolia. Tämä on hieno juttu. Kiinnostava yksityiskohta on myös se, että SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja on alkanut edistää asiaa. Hän on nimittäin jättänyt täysin samansisältöisen aloitteen muutama viikko sitten. Ei tässäkään vielä sinänsä mitään. Se on hyvin inhimillistä, että ei ehdi kaikkia asioita seuraamaan. Mutta mielenkiintoista on se, että hän on ollut muutama viikko aikaisemmin hyväksymässä kielteistä lausuntoa kaupunkisuunnittelulautakunnassa tästä aloitteesta.

Arvoisat valtuutetut.

Kaupunginhallituksen vastausesityksessä tosiaan todetaan, ettei vähäpäästöisten ajoneuvojen vapauttamiselle pysäköintimaksusta liene ympäristösuojelullisia perusteita.

En voi ymmärtää tätä ollenkaan. Tukholmassa on todettu moneen kertaan, että kyllä on. Ei meidän kaupungit niin olennaisesti poikkea toisistaan, että Helsingissä ei tällä olisi mitään ympäristösuojelullisia perusteita. Kyllä tässä nyt on ihan väärin perustein lähdetty tätä loistavaa aloitetta torpedoimaan. Elikkä ehdottomasti olisin tämän alkuperäisen, valtuutettu Puoskarin esityksen kannalla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallitus toteaa, että se tulee jatkossa selvityttämään, olisiko pysäköintivirhemaksujen porrastaminen mahdollista ja tarkoituksenmukaista, koskee invalidien paikkoja.

Asia ei koko yhteiskunnan kannalta ole varmaan suuri, mutta invalidien kannalta se on. Ruotsissa on invalidipaikoilla korkeampi pysäköintivirhemaksu. Pyrin seuraamaan, että kaupunginhallitus toimii tässä asiassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Koskinen on ihan oikeilla jäljillä siitä, että tietyt paikat pitäisi olla rankemman pysäköintivirhemaksun piirissä. Pitäisi itse asiassa lanseerata tällainen "törkeä väärinpysäköinti", jossa esimerkiksi voitaisiin rankaista niitä, jotka pysäköivät raitiovaunun eteen tai puistoalueelle, jotenkin hieman voimakkaammin kuin tällä nykyisellä käytännöllä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluan kiittää lämpimästi kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnittelupäällikköä hänen toiminnastaan.

Uskon, että sulkulaitteiden laittaminen oli juuri oikeanlainen toimenpide. Sulkulaite tehokkaasti ehkäisee ne vaaratilanteet, jotka syntyivät, kun pitkää alamäkeä vauhdilla kiitänyt pyöräilijä ei malttanut pysäyttää tai saanut pysäytettyä ennen Kaarelantietä ja syöksyi auton eteen, joka pahimmillaan pystyi näkemään pyörän vasta kun se oli jo parin metrin päässä tiestä. Toisaalta sulkulaite on myös mahdollista poistaa, kun liikenneturvallisuussuunnitelman mukaiset toimenpiteet on toteutettu.

Suurkiitos.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Helsingin kaupungin terveyskeskus potee kovaa hoitohenkilöstöpulaa. Olen sen takia hyvin iloinen siitä, että saimme vastaukseksi, että voisimme kotihoidossa toteuttaa tällaisen pilottihankkeen näissä työaikojen järjestelyissä.

Kysyisinkin vastaavalta apulaiskaupunginjohtajalta, milloin tällainen pilottihanke voitaisiin toteuttaa?

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Hankkeen valmisteluun ryhdytään tietenkin välittömästi, jos kaupunginhallituksen päätös syntyy nyt esitetyssä muodossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tein aloitteen, jossa pyritään käymään läpi koulukiinteistöjä ja niiden mahdollista laajempaa käyttöä. Saamassani selvityksessä viitataan kuitenkin marraskuussa julkistettuun koulu- ja oppilaitosverkkokartoitukseen. Tämä kartoitus - kuten varmaan kaikki tiedämme - keskittyi koulukiinteistöjen tehokäyttöön kouluopetuksessa eli oppilasmäärien ja tilavuokrien suhdetta. Selvitys ei millään tavalla vastaa tätä tekemääni aloitetta. Aloitteessani pyydän kartoittamaan niitä mahdollisuuksia ja muotoja, joilla tyhjilleen jääviä tiloja voitaisiin käyttää huomattavasti laajemmin, ei ainoastaan tehokkaasti kouluopetuksessa, vaan kaikkeen mahdolliseen alueelliseen toimintaan, on kyseessä sitten vapaa-aikana tapahtuva toiminta, alueellinen työväenopiston toiminta tai alueellisten järjestöjen, seurojen järjestämä toiminta jne. Viittaus tähän tehtyyn kartoitukseen ei millään tavalla vastaa tätä ehdotusta. Niinpä teenkin palautusesityksen, jota minulla valitettavasti ei ole muuten kirjallisena. Olen puheenjohtajana jättänyt sen käsin kirjoitettuna. Varmaan puheenjohtaja saa selvää siitä. Se on tämännäköinen. Se on myös ruotsiksi.

Eli ehdotan tämän aloitteen palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

(Puheenjohtajan välihuomautus.)

Palautusesitys:

Saamassani selvityksessä viitataan marraskuussa julkistettuun koulu- ja oppilaitosverkkokartoitukseen. Tämä kartoitus selvitti koulukiinteistöjen tehokäyttöä kouluopetuksessa, oppilasmäärien ja tilavuokrien suhdetta. Tämä selvitys ei millään tavalla vastaa tekemääni aloitetta.

Ehdotan palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Hyväksyttyyn budjettiin vuodelle 2007 sisältyy kirjaus siitä, että edellytetään laadittavaksi selvitys, millä tavoin olemassa olevia tiloja voidaan käyttää tehokkaammin mm. kolmannen sektorin tarpeisiin. Mielestäni koulukiinteistön hyötykäyttö sisältyy tähän laajempaan selvitykseen ja näin ollen tämän asian palauttaminen ei ole tarpeellista.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Takkisen palautusehdotusta sen takia, että lausunto viittaa suoraan tuohon kiistanalaiseen kouluverkkoselvitykseen, ja sen lisäksi kiinteistövirasto lupaa vaan lähettää markkinahintaisen laskun tilojen käytöistä.

Tilakysymyksissä pitäisi ottaa kantaa ja mahdollistaa kansalaisaktiivisuudelle tiloja sekä liikunnalle ja kulttuurille eikä suhtautua siihen kuin bisnekseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jos tosiaankin tällaista selvitystä tehdään, niin tämähän on hyvä syy palauttaa asia uudestaan valmisteltavaksi, jotta valtuutettujen aloitteisiin vastataan sen mukaisesti mitä tehdään eli silloin, kun kaupunginhallitus nopeasti vastaa, että tällainen selvitys tehdään.

Aloitteet on yksi valtuutettujen parhaita tapoja toimia ja viedä asioita eteenpäin. On kohtuullista, että niihin vastataan myös sen mukaisesti, miten toimitaan eikä täysin ohi vastauksen. Eli tässä kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Vehviläinen itse asiassa toikin esille sen, mikä tulee olemaan varmaan sitten se vastaus tähän aloitteeseen, kun se palautetaan.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hienoa, että tähän aloitteeseen on vastattu tällä tavalla. Tässä on varmaan myös tehty talousarvioaloitteita, koska tämä on näin hienosti edennyt. Eli on tärkeätä, että saadaan näille meidän nuorille koululaisille kesätöitä. Tämä on yksi hyvä keino niitä järjestää.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Informointi ja tiedotus tässä mainitussa palvelumaksujen korottamisasiassa ovat valitettavasti olleet sosiaaliviraston puolelta vaillinaista eikä missään tapauksessa ole täyttänyt tasavertaisuuden vaatimusta.

Asukasmaksupalvelun muutos astui voimaan 1.5.2006. Kaupungin omissa palvelutaloissa jaettiin tiedote 31.3. mennessä. Yksityisiä palveluntuottajia informoitiin uudesta järjestelmästä 27.4. pidetyssä tilaisuudessa. Yksiköiden tehtävänä oli jakaa tiedotetta edelleen asukkailla ja omaisille sekä kertoa muutoksesta. 27.4. oli torstaipäivä ja seuraava maanantai oli Vapun päivä, joten postin välityksellä esimerkiksi lähtenyt tiedote saattoi olla aikaisintaan tiistaina 2.5. perillä, siis sen jälkeen, kun muutos oli jo astunut voimaan. Näin ei saa jatkossa tapahtua. Vastauksessa ei kovin selvää vastausta annettu parantavista toimenpiteistä. Mutta näin ei todellakaan saa jatkossa enää käydä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Yleisesti tämä asia oli erittäin huonosti tiedotettu. Pyrin tällä aloitteella herättelemään nimenomaan sosiaalivirastoa, ettei jatkossa tapahtuisi tätä. Ja se, että näissähän ei riitä se, että kirjallisesti tiedotetaan, vaan on järjestettävä tiedotustilaisuuksia ja jopa henkilökohtaista tiedottamista, koska kyse on ihmisistä, jotka eivät välttämättä saa selvää kaupungin koukeroisista kirjeistä. Oli esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa ihmiset eivät edes ymmärtäneet tai saaneet selville, mitä kaiken kaikkiaan tapahtuu, edes sen jälkeen, kun tiedotus oli hoidettu. Elikkä tässä on todella sellainen paikka tulevaisuuden varalle, että kun sosiaalilautakunta päättää näistä asioista, elikkä tulee palvelumaksujen korotusta, toivon, että sosiaalilautakunta velvoittaa viraston hoitamaan tiedotuksen jatkossa paremmin.

Arvoisa toveri puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Aloite on jätetty 14.6., juuri ennen viimeisiä siirtoja. Silloin jo tuli tämä huoli esiin siitä, että uudelle terveysasemalle on vaikea löytää. Tietysti ilolla olen laittanut merkille, että opasteet ovat tulossa, että 25.10. on jo tiedotettu, että graafinen pohja on hyväksytty. Sen jälkeen toki pitää vielä tehdä monia seikkoja, detaljipiirustuksia ja asemapiirustuksia ja opasteet pitää valmistaa ja varmaan kilpailuttaa niiden valmistaminen. Ymmärrän, että prosessit ovat välillä hyvin pitkiä näissä kylttien tekemisissä. On se varmaan vuoden kuluttua siitä, kun terveysasema on siirretty, niin olemme saaneet opastuskyltitkin. Valitettavasti siinä vaiheessa on varmaan aika moni rollaattorilla kulkeva vanhempi saanut aikatavalla pyöriä siellä, mutta ovat oppineet varmaan kantapään kautta paikan ilman kylttejä. Joten siinä vaiheessa, kun kaikki proseduurit on käyty läpi, niin voi olla, että kylttejä ei enää niinkään tarvittaisi. Ja ihan nyt jatkon kannalta, kun erilaisia yhdistelyjä koko ajan on suunnitteilla, niin tällaiset asiat ovat varmaan sellaisia, jotka jatkossa olisi syytä pohtia etukäteen ja kyltit olla valmiina eikä niin, että niistä valtuutettu joutuu tekemään aloitteen ja saadaan ne erilaisten detaljipiirrosten ja graafisten ohjeistusten jälkeen vuoden kuluttua paikalle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen valtuutettu Arhinmäen kanssa täysin samaa mieltä.

Terveyslautakunta on omassa lausunnossaan todennut, että kyltit tulevat syksyn aikana. Syksy on nyt kuitenkin muuttunut talveksi ja kylttejä ei ainakaan vielä viime perjantaina Itäkeskuksessa löytynyt.

Mielestäni tämä on suorastaan asukkaiden aliarvioimista. Päätökset on tehty kesäkuuta ennen jo talvella ja kohta tulee vuosi siitä, että on ollut aikaa näiden opasteiden hankkimiseen. Myös Itäkeskuksen terveysaseman sisältä puuttuvat tyystin nämä opasteet. Käytävät ovat pitkiä ja ihmiset joutuvat etsimällä etsimään, missä sijaitsee Myllypuron terveysaseman yksikkö tässä terveysasemassa.

Puheenjohtaja.

Täytyy kyllä antaa terveyskeskukselle moitteet. Onhan tämä aika onnetonta työtä. Terveyspuolella on kai 10 000 työntekijää. Kai joku voisi ruokatunnilla tehdä ne kyltit.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vähän epäilen, että jos joku työntekijä ne rustaisi ruokatunnilla, niin mitähän valtuutettu Könkkölä sitten sanoisi?

Mutta ihan vakavasti puhuen, tästä asiasta lautakunnassa käytiin keskusteluja. Siellä oli ihan oikeasti vakavasti paneuduttu tähän asiaan ja oli suunniteltu ja kyltit esiteltiin jo meille, mutta tätä ei kyllä kerrottu, että kuinka pitkä aika niiden paikalleen asentamiseen menee, että sillä tavalla tämä on kyllä ihan kohtuutonta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

Koululaisten maksulliset välipalat leikkipuistoissa on evätty 3 - 4-luokkalaisilta tämän syksyn alusta. Kaikille ala-asteikäisille välipaloja leikkipuistoissa ajaman aloitteeni saama vastaus kuvaa osuvasti sitä miten aikuisten, tässä tapauksessa virkamiesten ja joidenkin poliitikkojenkin on vaikea eläytyä lasten tarpeisiin ja näkökulmaan.

Vastauksessa todetaan, että leikkipuistojen iltapäivätoiminnan laatu- ja palvelutaso tulee olla Helsingissä alueellisesti yhdenvertaista, tasa-arvoista ja tasalaatuista kaikille asukkaille asuinpaikasta riippumatta. Tässä siis nojataan abstraktiin tasa-arvoideaan lasten perustarpeiden kustannuksella. Mitä merkitystä yksittäiselle lapselle on sillä, jos jossain eri puolella kaupunkia on joku erilainen käytäntö kuin mihin hän on tottunut. Lapsille on sen sijaan merkitystä sillä, kenen tarpeisiin vastataan ja kenen tarpeisiin ei vastata lähipiirissä, tässä tapauksessa omassa leikkipuistossa.

Tämä sosiaaliviraston lapsia eriarvoistava käytäntö on johtanut tänä syksynä siihen, että jotkut välipalaan oikeutetut lapset eivät välipalaa halua ottaa, vaikka vanhemmat ovat sen maksaneet, koska he haluavat määrittyä vanhemmiksi kuin mitä ovat tai erityislasten ollessa kyseessä, eivät aina kehtaa ottaa välipalaa, koska eivät halua määrittyä pienempien lasten kastiin. Toisaalta on myös menty käytäntöihin, joissa pienimmät lapset jakavat välipalastaan isommille, jotka eivät siis välipalaa nyt saa, vaikka puiston työntekijöille olisi helpompaa jakaa välipalaa kaikille kuin karsinoida lapsia niihin, jotka sen saavat ja niihin, jotka eivät sitä saa. Sosiaaliviraston vastauksissa viitataan keittiötilojen riittämättömyyteen osassa leikkipuistoja. Siksi siis missään leikkipuistossa ei tule jakaa välipalaa kaikille ala-asteikäisille. Logiikka on täysin järjetön.

Voisi käyttää vähän mielikuvitusta ruokalistaa laatiessa. Esimerkiksi hedelmiin ei tarvitse jääkaappia. Ja enemmän keittiössä aiheutuu sotkua, kun lapset tulevat repuissa littaantuine eväineen kukin yksitellen eväitä purkamaan tai sitten he ovat syömättä tai joutuvat erikseen käymään kaupassa, jolloin vakuutus ei korvaa, jos matkalla sattuu jotain. Neljäntenä vaihtoehtona 3 - 4-luokkalaiset eivät enää tule leikkipuistoihin ollenkaan, vaan heidän iltapäivätoimintansa tapahtuu esimerkiksi internetissä kaikkine siihen liittyvine vaaroineen.

Sitten:

Nyt tällainen yli 13-vuotiaisiin keskittyvässä nuorisotoiminnassa ihmetellään, minne nuoret katoavat, kun 9 - 12-vuotiaat ovat ensin häädetty aikuiskontakteista. Toisin sanoen, sosiaaliviraston uusi tulkinta on 3 - 4-luokkalaisia syrjivä ja yhdenvertaisuuslain vastainen.

Esitänkin asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi siten, että kaikki ala-asteen koululaiset saatetaan leikkipuistoissa maksullisen välipalamahdollisuuden piiriin sillä perusteella, että lasten asettaminen ikänsä perusteella välipalan saamisen suhteen eriarvoiseen asemaan on vastoin lasten keskinäistä yhdenvertaisuutta ja syrjii 3 - 4-luokkalaisia. Näin välipalamahdollisuus olisi tarjolla kaikille pienille koululaisille eikä sisarustenkaan samassa puistossa tarvitsisi ihmetellä, miksi toinen saa välipalan ja toinen ei.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Lautakunnassa tästä palauttamisestakin jo äänestettiin tavallaan, kun tein ehdotuksen siitä, että sosiaalilautakunta Helsingissä leikkipuisto- ja iltapäivätoiminnan laatu- ja palvelutaso tulisi olla yhdenvertaista, tasavertaista ja tasalaatuista kaikille asiakkaille asuinpaikasta riippumatta ja säännöllisen välipalan osallistumisen pitäisi olla myös muille ala-asteikäisille mahdollista leikkipuiston avoimessa iltapäivätoiminnassa, siis muille kuin 1 - 2-luokkalaisille. Sehän on maksullista, että ei ole ilmaisesta, maksuttomasta ruoasta kyse, vaan siitä, että lapset, jotka siellä yli 1 - 2-luokkalaisina haluavat käydä, voisivat sitten saada tällaisen välipalan.

Siksi kannatan valtuutettu Näreen tekemää palautusehdotusta.

Lautakunnassa tätä esitystä kannattivat vasemmisto ja RKP vihreiden lisäksi. Toivoisin, että täällä vielä useammat kannattaisivat sitä. Se olisi lapsen edun mukaista ja tuottaisi turvallisempaa iltapäivää, kun sieltä ei lähdettäisi erikseen menemään edes takaisin kauppaan tai kotiin syömään, jos kuitenkin sitten haluttaisiin palata sinne leikkipuistoon.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Näreen nostama huoli 3 - 6-luokkalaisten koululaisten iltapäivätoiminnasta ja välipalan saamisesta on aiheellinen. Ymmärrän sosiaalilautakunnan enemmistön lausunnon kuitenkin myös niin, että leikkipuistojen tiloissa on puutteita siihen, että voitaisiin kattavasti järjestää tämä välipalatoiminta.

Sosiaalilautakunnassa keskusteltiin myös siitä, pitäisikö koulujen ottaa enemmän vastuuta isompien koululaisten välipalan tarjoamisesta sitten, kun leikkipuistotoiminnan piiriin ei enää kuuluta. Tämä ongelma liittyy mielestäni laajemmin siihen, miten 1 - 2-luokkalaisten iltapäivätoiminta yleensäkin on järjestetty tässä kaupungissa. Toimintaa ei ole riittävästi tarjolla ja paine leikkipuistoissa on liian suuri. Tällä hetkellä ne eivät pysty muutenkaan, välipalan lisäksi, tarjoamaan 3 - 4-luokkalaisille mitään heitä kiinnostavaa toimintaa ja sitten on riski, että 3 - 4-luokkalaiset ajautuvat liian pieninä yksinäisiin iltapäiviin ja sitä kautta monenlaisiin ongelmiin, että heillä ei ole mielekästä tekemistä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä puhutaan koululaisista. Helsingin peruskouluille on tarjottu Palmiasta mahdollisuus ottaa valikoimiinsa maksullinen välipala. Toivon, että kaikki koulut tarjoaisivat välipalamahdollisuuden koulun puitteissa. Silloin tästä huolesta päästäisiin, että kuka saa, kuka ei. Useimmat alakoulut tarjoavat, jos vanhemmat niin haluavat, välipalan ostettavaksi koulussa.

Kiitos.

Toki näin on, että välipaloja on tarjolla koulussa, mutta se mihin aikaan niitä on, on sitten toinen asia. Ei liene kuitenkaan tässä kohdassa mahdollista tai lapsen kannalta mielekästä, että hän jää kouluun odottamaan, jos koulu loppuu vaikka klo 12, että siellä on klo 14:sta aikaan sitten välipalamyynti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuten valtuutettu Urho täällä jo toi esille, kouluissa on mahdollista järjestää välipala.

Ja vasta tässä nyt tämäkin valtuutettu, kahden 1- ja 2-luokkalaisen äiti heräsi huomaamaan, että tosiaan, meidänkin lasten koulussa on järjestetty välipalamahdollisuus. Sieltä voi ostaa erilaisia tarjolla olevia tuotteita. Mutta meidän lasten koulussa se on rajattu niin, että 1- ja 2-luokkalaiset eivät saa ostaa. Kun meidän tytöt esimerkiksi jäävät maanantaisin iltapäivisin keramiikkakerhoon, he ottavat omat eväät mukaan, koska he eivät voi koululta ostaa välipalaa.

Puheenjohtaja.

Haluaisin kiinnittää myös huomiota siihen, että välipala oikeastaan houkuttelee lapsia myös sinne leikkipuistoihin, että tämä näkökulma pitäisi ottaa huomioon. On aika surullista, jos jo 3-luokkalainen kokee, että hän on liian iso leikkipuistoon, kun hänelle ei siellä sitä välipalaa tarjota. Kyllä 3- ja 4-luokkalaiset lapset jotenkin pitäisi saada myös ohjatun toiminnan piiriin.

Ordförande.

Olen valtuutettu Siimeksen kanssa samaa mieltä siitä, että on tärkeää, että saadaan koululaiset sinne ohjatun toiminnan piiriin, että voidaan tarjota erilaisia ratkaisuja iltapäivän suhteen lapsille.

Det är bra att barn har möjlighet att välja och det är värdefullt om de rör sig, om de är ute, om de rör på sig. Det har vi talat om tidigare i den här salen. Jag vill också påminna ledamöterna om att de här barnen, 3-4 klassisterna är 9-10 åringar. De flesta av dem slutar skoldagen klockan tolv, halv ett eller ett, och efter det är de vid för vår hela eftermiddagen.

Vi har i Sfp tyckt att en hel skoldag är det som skall vara lösningen på sikt, men tills vi kommer dit är det bra att de här barnen i alla fall får möjlighet att med föräldrarnas pengar köpa mellanmål, om det så är i skolan eller i lekparken. Lekparkerna är sådana instanser som vi ska se till att få finansiering för att såväl leverera mat, som det att de hålls i gott skick. Jag understöder återremitteringsförslaget och hoppas att vi får en förnuftig beredning.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Näreen ehdotus on hyvä, jos lähdetään siitä, että 3 - 4-luokkalaiset ovat joka tapauksessa leikkipuistossa. Mutta silloin pitäisi edetä toisessa järjestyksessä. Leikkipuistoissa ei ole resursseja tällä hetkellä. Se liittyy keittiö- ja ruokailutiloihin ja liittyy henkilöstöresursseihin. Jos valtuusto haluaa laajentaa välipalan tarjontaa, pitäisi ensin myöntää resursseja ja sitten päättää laajentamisesta.

Edelliseen puheenvuoroon haluaisin todeta, että tämä uusi käytäntö vie myös resursseja, kun hoitajat joutuvat erikseen olemaan apuna. Kukin saattaa yksitellen tuoda eväitä. Elikä siinä on varmaan eriäviä käytäntöjä eri puistoissa. Mielestäni tulisi mennä sen mukaan, mikä on lapsille oikeudenmukaista eikä sen mukaan, että mikä nyt missäkin puistossa sattuu olemaan käytäntö.

Sitten valtuutettu Peltokorven huomio herätti kyllä todellakin sen ihmetyksen, että eikö yhdenvertaisuusperiaatetta sovelleta ollenkaan lapsiin? Varsinkin lasten kohdalla iällä on suuri merkitys. Tässä suhteessa se voi olla suuri se eriarvo lasten keskuudessa, jos sovelletaan aivan eri periaatteita eri lasten kohdalla tai eri-ikäisten lasten kohdalla.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

En kannata missään nimessä tällaista kokopäiväkouluratkaisua, että tämä välipala-asia saataisiin ratkaistua. Uusi kouluverkkoselvitys ei myöskään varautunut kouluilla järjestettävään iltapäivätoimintaan millään lailla.

Käytännössä mielestäni olisi paljon yksinkertaisempaa, että mietittäisiin sitä, että miten niitä omiakin välipaloja sitten oikeasti saataisiin, jos siellä koululla joku niitä syö, niin syököön, mutta miten saataisiin tämä valtuutettu Näreen aloitteen mukainen toiminta käynnistettyä. Se olisi varmaan kaikkein yksinkertaisin tämän välipala-asian ratkaisemiseksi, että lapset sitten olisivat leikkipuistossa mieluummin kuin itsekseen. Ainakin silloin, kun oma lapseni kävi leikkipuistossa, niin sisätiloissa sai viettää vain sen ajan, kun kävi vessassa tai syömässä välipalaa ja jos ei ole siinä välipalassa mukana, niin käytännössä ei sitten sisällä myöskään ollenkaan, satoi tai paistoi, oli sen verran ahdas se meininki siellä. Kyllä tässä on varmaan hyvin paljon kehitettävää.

Arvoisa puheenjohtaja.

"Ahdas meininki" - sanoi valtuutettu Ingervo. Tästä muistaakseni lautakunta keskustelikin, että leikkipuistotilat ovat melkoisen ahtaita, ne sisätilat. Niissä tälläkin hetkellä on ajoittain hieman ongelmia elintarvikehygieenisten asioiden ylläpitämisen kanssa. Sen takia erityisesti viraston taholta katsottiin, että nykyisellään ei ole mahdollista ottaa sinne enempää ruokaa. Ja tämän kyllä ymmärrän. Sen takia lautakunnassa ryhmämme oli nykyisen ratkaisun kannalla. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö tulevaisuudessa, jos ja kun resursseja siihen toimintaan enemmän ohjataan, se olisi mahdollista. Toki ymmärrän sen näkemyksen, että myös vanhemmat lapset tarvitsevat iltapäivällä ruokaa. Mutta me kaikki varmaan olemme sitä mieltä, että sen ruoan pitää olla turvallisesti ja puhtaasti jaeltua ja henkilökunnan pitää pystyä siellä toimimaan. Nykyisillä resursseilla se on vaan niin, että mitään extrarahankeräyksiä ja muita sellaisia sinne ei pystytä järjestämään.

Ei varmaan mitään rahankeräyksiä tarvitse järjestääkään. Se on ihan samanlainen systeemi kuin niillä, jotka siellä normaalisti käyvät eli ei mitään kioskitoimintaa sinänsä, vaan ne, jotka siihen osallistuu, niin osallistuu ja maksukuitti tulee kerran kuukaudessa ihan samalla tavalla kuin muillekin. Jos nyt niitä omia eväitä saa sinne jääkaappiin viedä, niin eiköhän se ole resursseiltaan ihan vastaava asia vähintään ja vie sitten jääkaappi paljon kaivattua ruokatilaa.

Tästähän virisikin pitkä keskustelu. Mutta varmaankin yhteinen huolenaihe meillä on, koululaisten yksinäisistä iltapäivistä. Tällä hetkellä valtakunnantasolla mietitään eheytyvästä koulupäivästä, joka osaltaan poistaisi tämän välipala-asian.

Täällä valtuutettu Urho viittasi maksulliseen välipalaan kouluissa.

Se on mielestäni erittäin hyvä, että se mahdollisuus on. Mutta järkytyksekseni kuulin, että valtuutettu Peltokorpi kertoi, että 1 - 2-luokkalaiset on rajattu siitä kategorisesti ulos. (Välihuuto!) Eikö? No hyvä sitten. Hyvä, ettei näin ole. Koska silloin ajattelin, että hyvää tarkoittava järjestelmä sulkee osan lapsista pois.

Korostaisin, että aiemmin on monessa puistossa jo jaettu välipalaa kaikille ala-asteikäisille, siis myös 3 - 4-luokkalaisille. Nyt tämä mahdollisuus on uuden tulkinnan myötä otettu pois näistä puistoista. Elikä tuskin se ruokamäärä nyt niin räjähdyksenomaisesti lisääntyisi, että tämä tuottaisi mitään hirveätä ongelmaa, jos alkaisimme nyt soveltaa tätä periaatetta kaikkiin puistoihin. Sitä voi vähän miettiä, että mitä ruokaa tarjoaa. Myöskin sellaista ruokaa voi tarjota, joka ei tarvitse jääkaappisäilytystä.

Arvoisa puheenjohtaja. Kiitoksia kun annoitte puheenvuoron, nimittäin minulla on yksi huomautettava tästä vastauksesta, joka on tekemääni aloitteeseen annettu.

Sosiaalilautakunta on elokuussa antanut lausunnon tähän aloitteeseen. Siinä sosiaalilautakunta toteaa, että sosiaalilautakunnan vuoden 2007 talousarvioehdotus sisältää 600 000 euron lisämäärärahaesityksen työntekijöiden palkkaamiseen, jolloin lapsiperheille tarjottavan kotipalvelun määrää pystytään lisäämään.

Mehän tiedämme, että kun kaupunginvaltuusto käsitteli budjettiesitystä, kun ensimmäisiä neuvotteluja käytiin asiasta, niin tämä summa, 600 000 euroa, oli poistettu sieltä kokonaan ja neuvottelujen jälkeen sinne palautettiin 550 000 euroa lapsiperheiden kotipalveluun. Ja tähän ei ole viitattu tietenkään nyt sitten tässä kaupunginhallituksen antamassa vastauksessa. Jos joku kaupunkilainen nyt lukisi näitä vastauksia, hän voisi saada sen käsityksen, että summa on tämän 50 000 isompi.

Ihan periaatteellisista syistä tämän nyt nostan esille, että tämä ei ihan ole totuudenmukainen sinänsä, nyt tämä lopputulos. Mutta olen erittäin tyytyväinen siltä osin tähän vastaukseen, että täällä sanotaan, että seurataan tätä Espoon palvelusetelikokeilua, sen tuloksia ja arvioidaan niiden perusteella sitten järjestelmän soveltuvuutta Helsinkiin. Ja minä aion pitää huolen kyllä siitä, että tätä seurataan ja asia tullaan joskus toteuttamaan.

Arvoisa puheenjohtaja. Kiitoksia. Olen pyytänyt, että saisin esittää myöskin pari kuvaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tupakka tappaa. Kuten voitte havaita tuosta kuvasta, jonka olen heijastanut seinälle, niin vuoden 2000 WHO:n tietojen mukaan maailman kuolemansyytilastoja johtaa korkea verenpaine. Tupakka tulee heti toisena. Tupakka tappaa 5 miljoonaa ihmistä vuodessa. Se on 14 000 henkilöä päivässä. Ja niin kuin huomaatte, monet muut syyt tulevat tuolla paljon myöhemmin, mm. alkoholi. Arvelin, kun tässä on maailmantilastot, niin alkoholi luultavasti Suomessa tappaa hieman enemmän suhteessa kuin globaalisti.

Tupakka on suurin yksittäinen kuolinsyy niin Suomessa kuin kaikkialla teollisuusmaissa. Täällä on aika paljon hälinää - arvoisa puheenjohtaja. (Puheenjohtajan välihuomautus.) Kiitoksia arvoisa puheenjohtaja.

Savuton Helsinki on mielestäni suurin terveyspoliittinen päätös, jonka tämä valtuusto voi tehdä. Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska sanoi hiljakkoin, että yhteiskunnan pitää tehdä terveellinen elämäntapa helpoksi ja epäterveellinen vaikeaksi. Yhdyn tähän käsitykseen. Tämän mukaisesti on mielestäni perusteltua kieltää tupakointi työaikana.

Palaute, jota olen saanut useilta Helsingin työntekijöiltä, on ollut sensisältöistä, että jos tupakoinnista tehdään kovin hankalaa, on paras lopettaa polttaminen. Meidän kannattaisi tukea Helsingin työntekijöitä. Julkisuudessa on toistettu hokemaa, että "ei pidä kieltää tupakointia, koska kiellon valvominen on vaikeaa". Meillä on paljon moraalikoodeja, joita ihmiset noudattavat laajasti vapaaehtoisesti, vaikka aukotonta valvontaa ei ole järjestetty. Esimerkiksi käyköön "älä varasta". Valtaosa väestöstä on sisäistänyt tämän eikä ajattelekaan varastaa, vaikka ei olisi kiinnijäämisriskiäkään.

Tiesittekö muuten, että STM:ssä on laskettu, että askin päivässä tupakoiva työntekijä on tupakkatauolla keskimäärin 17 työpäivää vuodessa. Toistan, keskimäärin 17 työpäivää vuodessa, vaikka laskettaisiin noin kolme tupakkaa per työaika ja noin 10 minuutin tupakkatauko. Jossainhan sitä tupakkaa pitää polttaa. Kun tupakkatiloja ei enää ole, edellyttää luultavasti jonkinlaista kulkemista.

Tupakointi on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana huomattavasti. Nyt on syytä tehdä uusi harppaus tämän terveyttä vahingoittavan tavan kitkemiseksi.

Haluan kiinnittää huomiota Albert Einsteinin sanoihin "tulevaisuuden haasteita kun me ajattelemme, meidän pitäisi ajatella asioita, joita emme ole aiemmin ajatelleet. Se viisaus, jolla olemme päässeet siihen, missä me tänä päivänä olemme, ei ole se viisaus, jolla me pääsemme tästä eteenpäin." Eli meidän on käytettävä toisenlaisia keinoja. Suosittelen ennakkoluulotonta ajattelutapaa kuvan osoittamalla tavalla.

Oma käsitykseni on, että Helsingin kaupunginvaltuuston kannattaisi olla rohkea tiennäyttäjä ja tehdä päätös, jossa edellytetään kaupungin henkilöstöltä tupakoimattomuutta myös työaikana, kuten kaupunginhallituksen vähemmistö linjasi. Se olisi yhdensuuntaista kaupunginhallituksen strategisten linjausten kanssa. Niitten mukaan terveyden edistämistä pidetään tärkeänä kaupungin kaikissa toiminnoissa. Mielestäni on aika ryhtyä sanoista tekoihin.

Ärade ordförande.

Med den här flygande kossan för ögonen så är det riktigt roligt att tala. Det är utmärkt att Helsingfors vill bli en rökfri stad, dvs. en så rökfri stad som möjligt och har utarbetat ett särskilt program för att uppnå målet. Rökningens skadeverkningar är många, det är väl bara tobaksindustrin som fortfarande hallstarrigt vill bestrida världsorganisationens siffror beträffande tobakens skuldbörda - i statistiken över dödsfall i lugncancer och andra svåra cancer eller hjärt- och kärlsjukdomar t.ex.

Helsingfors har i egenskap av landets största enskilda arbetsgivare ett stort ansvar att agera som förebild vad gäller att skapa en rökfri arbetsmiljö. Här kommer min egen själs svarta bekännelser. Jag smygrökte mormors cigaretter första gången som 8-åring. Jag började röka för att vara tuff och nästan vuxen som 13-åring. Jag rökte innerligt och mycket både på jobbet, hemma och hos andra, tills jag som två barns mamma, vid fyllda 29 år började vakna med andnöd och undrade vad jag egentligen gjorde med mig själv. Ja, jag borde ju faktiskt snarare ha frågat mig själv, vad jag gjorde med den luft mina barn skulle andas in. Men jag slutade vid nyss fyllda trettio, mycket inspirerad av en affisch med devisen "Hellre en kyss än en cigarrett". Kanske var det Folkhälsans, jag minns inte så här 31 år senare.

Helsingin savuttomuuslinjan pääviivana on oltava täysin savuttomat työtilat. Tällä tarkoitan kaikkia tiloja, autotalleja myöten täällä alhaallakin. Kenenkään työntekijän, vierailijan, potilaan tai asiakkaan tai valtuutetun ei pidä joutua tahtomattaan hengittämään tupakan savua. Ei ole mitään syytä järjestää tupakkahuoneita, koppeja tai muita tupakkatiloja työpaikoilla, puhumattakaan tupakkatiloista kouluissa.

On aivan oikein, että Helsingin kaupunki käyttää työntekijän oikeutta määrätä koko työaika käytettäväksi työntekoa varten, ei tupakkataukoja varten. Toisaalta ei ole viisasta mennä kieltolakiajan mukaiseen täyskieltoon, että koko työpäivän aikana ei saisi tupakoida edes muualla kuin kaupungin omistamissa tai käytettävissä työtiloissa.

1700-luvulla oli kahvinnuuskijoita, jotka ilmiantoivat kahvinkeittäjiä ja kahvinnauttijoita. Kieltolain aikana nuuskittiin viinanhajua. En suosittelisi käytäntöä, joka synnyttäisi työpaikoille tupakansavun nuuskijoita. Jos työntekijä on liikkuvalla jalalla, esimerkiksi kokouksesta toiseen tai tekee sellaista työtä ulkona, jossa tupakka suupielessä ei työntekoa haittaa, mitä mieltä olisi kieltää tupakanpoltto kävely- tai ajomatkan ajalta, oli se kuinka paljon työaikaa tahansa? En usko, että lainsäädännöstäkään löytyisi tukea tällaiseen täyskieltoon.

Bland rökarna finns det många som gärna skulle sluta, men tror att det är omöjligt. Som f.d. rökare vet jag att det kan vara svårt, men omöjligt är det inte, även verkliga storrökare har lyckats. Fördelarna med att bli rökfri är många. Stadens, närmast hälsocentralens uppgift blir att på olika sätt stödja och uppmuntra de anställda, som vill sluta röka och arrangera rökavvänjningskurser. Många små daghemsbarn kommer att glädja sig över att en och annan dagistant doftar bättre om morgnarna. Skolelever får bättre rollmodeller och trivsammare arbetsmiljö, om inte en och annan lärare luktar askkopp. Jag hade själv en sådan lärare. På sikt sparar den rökfria staden stora pengar i minskade hälsovårdskostnader, för de tobaksrelaterade sjukdomarna blir oerhört dyra. Personalens egen vinst blir bättre hälsa och ekonomi för dem som slutar röka eller röker betydligt mindre än förr. Och bättre anda och större jämlikhet på arbetsplatsen, när alla använder arbetstiden till jobb och inte tar 10-minuters frånvaron nu och då under dagen i sällskap med cigarretten.

Kaupungin yleisten tilojen tulisi sekä terveys- että viihtyvyyssyistä olla savuttomia. Ei tupakoitsijoita tarvitse surkutella, jos konsertin tauolla ei saa polttaa lämpiössä. Tänä päivänä löytyy kemiallisia korvikkeita nikotiinin vieroitusoireisiin. Me, jotka itse olemme polttaneet ja lopettaneet, muistamme myös, miten helpottunut olo oli, kun ei enää tarvinnut miettiä paloturvallisuutta, tumppasinko todellakin kunnolla, laitoinko tuhkakupin turvallisesti jäähtymään tiskialtaaseen. Tupakka onkin monen tulipalon alkusyy. Savuton kaupunki vapautuu monesta ongelmasta, ei pelkästään savun hajusta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Viisi miljoonaa kuollutta vuosittain, satoja miljoonia pysyvästi vammautuneita, miljoonien hehtaarien metsätuhot ja ympäristön paha eroosio. Ovatko kyseessä sotien ja aseteollisuuden uhrit ja ympäristöhaitat? Ei, vaan kyseessä ovat sotia ja aseteollisuutta huomattavasti vaarallisemman teollisuudenhaaran eli tupakkateollisuuden uhrit. Metsätuhot aiheutuvat siitä, että tupakanlehdet kuivataan pitämällä niitä viikon ajan 160 asteen lämpötilassa. Tätä varten kehitysmaissa hakataan miljoonia hehtaareja puuta vuosittain. Tupakan viljely onkin yksi tärkeimmistä syistä kehitysmaiden metsien tuhoutumiseen, josta on suunnattomia ekologisia seuraamuksia.

Tupakointi valitettavasti lisääntyy jatkuvasti, erityisesti juuri kehitysmaissa ja nuorten, varsinkin tyttöjen keskuudessa, kiitos tupakkateollisuuden ovelan mielikuvamarkkinoinnin ja nikotiinilla terästettyjen tuotteiden.

Tupakkateollisuus, joka on häikäilemättömästi valehdellut kevytsavukkeiden olevan turvallisempia ja joka on kieltänyt jopa tupakan ja syövän yhteyden, markkinoi tappavia tuotteitaan edelleen miljardeilla dollareilla vuosittain ympäri maailman, ja tupakkateollisuuden osakkeet ovat korkeassa kurssissa. Risto Isomäki onkin sanonut, että "mikään muu markkinoilla koskaan ollut tuote ei ole ikinä tuottanut niin paljon rahaa niin harvoille, niin moneen ihmisten hengen ja terveyden kustannuksella kuin tupakka".

Jos Helsinki, joka on kautta maailman tunnustettu edelläkävijä monissa eettisissä asioissa ja sopimuksissa, julistautuisi savuttomaksi kaupungiksi, olisi se maailmanluokan ykkösuutinen ja varsinainen katastrofi tupakkateollisuuden kannalta.

Tupakkateollisuus ei kaihda keinoja markkinoittensa suojaamisessa. Suomestakin se onnistui löytämään yhden rahapulassa olevan lääketieteen professorin, jolta satojen tuhansien markkojen avulla saatiin lausunto, jonka mukaan ei ole kiistattomasti osoitettu, että tupakka aiheuttaisi syöpää. Ainahan löytyy huomaavaisia tupakoijia ja rahanahneita henkilöitä, joita on helppo värvätä tupakkateollisuuden mannekiineiksi, kuten professori Erkki Aurejärven tupakkaoikeudenkäyntiä käsittelevästä kirjasta "Erään murhan anatomia" voidaan todeta. Raha ratkaisee näissä asioissa, eikä se tietenkään liiku läpinäkyvästi kotimaisten pankkien tileillä. Myös tiedotusvälineet ovat haluttomia tutkimaan näitä asioita, koska tupakkateollisuuden lonkerot ulottuvat kaikkialle, esimerkiksi ylikansallisiin elintarvikejätteihin, joiden mainokset ovat tiedotusvälineille tärkeitä.

Nikotiiniriippuvuuden murtaminen on vaikeaa. Sen tietää jokainen koukkuun jäänyt. Tieteellisesti on voitu osoittaa, että kun päihde hengitetään sisään, se vaikuttaa nopeammin kuin suonensisäisesti ruiskutettuna. Nikotiiniriippuvuus on samantyyppinen, yhtä vaikea purkaa kuin mikä kehittyy heroiiniin ja kokaiiniin.

Yleinen harhaluulo on myös se, että suuri yleisö tuntee tupakan haitat. Tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Viime aikoina Suomessa on keskusteltu hedelmöityshoidoista. Kuinka moni suomalainen mahtaa tietää, että jos äiti on tupakoinut raskauden aikana, hänen pojallaan on siittiöitä 25 % vähemmän. Tupakansavun ultrapienet hiukkaset menevät keuhkojen ohuen limakalvon läpi suoraan verenkiertoon, siis nopeammin kuin suonensisäisenä ruiskeena. Useat kymmenet syöpävaaralliset aineet siirtyvät suoraan verenkiertoon. Tupakoivan raskaana olevan naisen sisään hengittämä kadmium, syanidi, lyijy, häkä ja raskasmetallit kertyvät istukkaan ja ovat kohdussa olevan lapsen kasvuhäiriön tärkeimpiä aiheuttajia. Tupakoivalla miehellä kadmium kertyy kiveksiin ja heikentää sperman laatua ja voi johtaa lapsettomuuteen.

On helppo ymmärtää, että tupakka aiheuttaa sairauksia kaikkialle elimistöön, missä veri kiertää, mutta myös kudoksiin, joissa veri ei kierrä, kuten selän välilevyihin ja nivelrustoihin. Selkäsairaus, nivelrikko, osteoporoosi, erilaiset syövät varsinkin niissä elimissä, joiden kautta tupakan kymmenet syöpävaaralliset aineet erittyvät ulos, kuten munuaiset ja virtsarakko, ovat tavanomaisia tupakkasyövän kohteita. Virtsarakon syövästä 80 % löytyy tupakoijilta. Kuinka moni mahtaa tietää, että eräs yleisimpiä syitä näön heikentymiseen on tupakan aiheuttama silmänpohjanrappeutuminen?

Suomessa on jopa 400 000 keuhkoahtaumatautista. Mikä on keuhkoahtaumatauti? Jokainen voi kokeilla, miltä tuntuu elää vaikean keuhkoahtaumataudin kanssa hengittämällä kokonaisen päivän mehupillin läpi. Joka toinen tupakoija saa keuhkoahtaumataudin, joka maksaa jo nyt yhteiskunnalle kolme kertaa enemmän kuin astman hoitokulut. Keuhkosairaaloiden potilaspaikoista voitaisiin sulkea 75 % ja muiden sairaaloiden potilaspaikoista keskimäärin 25 %, jos suomalaiset lopettaisivat tupakoinnin.

Kuten apulaiskaupunginjohtaja Kokkonen totesi, tämä on suurin terveyspoliittinen päätös, mitä tämä valtuusto voi tehdä. Eli tupakointi ei ole mikään vähäpätöinen pikkujuttu, vaan aiheuttaa miljardien terveydenhoitomenot ja jatkuvasti pitenevät hoitojonot, josta kaikki kärsivät, myös tupakoimattomat.

Eräät yritykset Suomessakin kannustavat työntekijöitään maksamalla heille 1 000 euroa tupakoinnin lopettamisesta tai 170 euroa vuodessa, mikäli eivät tupakoi töissä. Positiivinen kannustus on paras keino edistää tupakoimattomuutta. Tupakointikielto työaikana varmasti kannustaisi tuhansia tupakoivia työntekijöitä harkitsemaan tämän vaarallisen riippuvuuden katkaisemista. Tupakoinnin lopettaminen nimittäin kannattaa aina. Riski saada keuhkoahtaumatauti pienenee erittäin merkittävästi ja terveitä elinvuosia voi tulla jopa kymmenen lisää. Tupakkateollisuus pelkää erittäin paljon Helsingin päätöstä ja sen heijastusvaikutuksia. Jos muutkin metropolit julistautuvat savuttomiksi, on se tupakkateollisuudelle ankara isku. Sen vuoksi se ei kaihda keinoja savuttomuushankkeiden sabotoinnissa.

Meillä on nyt historiallinen tilaisuus horjuttaa tupakkateollisuuden mahtiasemaa. Olen varma siitä, että tulevat sukupolvet muistavat meitä hyvällä, kun he vuosikymmenten kuluttua ihmettelevät, ovatko ihmiset joskus olleet niin epärationaalisia, että ovat vapaaehtoisesti vetäneet henkeensä kymmeniä syöpävaarallisia aineita, heikentäneet elämänsä laatua ja lyhentäneet elinaikaansa 8 - 10 vuodella.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kuten listalta näkyy, useat arvovaltaiset kansanterveysjärjestöt ovat kehottaneet Helsingin kaupunkia laatimaan tupakoinnin ehkäisy- ja vastustamisohjelman - painotan sanaa "vastustamis" - jossa kaupunki esittää keinonsa ehkäistä ja vähentää tupakointia. STJ:n terveyslautakunnan yksimieliseen esitykseen perustuva esitys kaupunginhallitukselle 23.11. oli erinomaisen hyvä ja tasapainoinen. Se on käynyt läpi hyvin laajan lausuntokierroksen, josta palaute on myönteistä ja voittopuolisesti kannattaa ohjelman toteuttamista. Mielestäni tämä ehdotus tulee hyväksyä terveyslautakunnan esittämässä muodossa, jossa kaupungin työntekijöiltä edellytetään tupakoimattomuutta työaikana. Ehdotus on kaikkia osapuolia kannustava ja tukeva. Esityksessä on suuri valikoima selkeitä tukitoimia sekä rohkaisevia kannustimia, joilla kaupungin henkilökuntaa autetaan lopettamaan tupakointi, kuten mm. neuvonta, vieroitusryhmät ja maksuton nikotiinikorvaushoito. Tähän sisältöön tupakoimattomuus työaikana sopii hyvin.

Kaupunginhallituksen selvä enemmistö ei kuitenkaan tukenut terveyslautakunnan yksimielistä esitystä. Harvoin kaupunginhallitus kävelee lautakunnan yksimielisen päätöksen yli, sillä normaalissa päätöksenteossaan kaupunginhallitus korostetusti tukee asiantuntijalautakuntien vahvaa asemaa ja tietämystä. Tässä tupakkakysymyksessä kaupunginhallituksen enemmistö katsoi kuitenkin olevansa terveyslautakuntaa ja terveysalan ammattilaisia pätevämpi ja muutti esittelijän esitystä. Kaupunginhallituskäsittelyn puheenvuoroissa vedottiin siihen, että terveyslautakunnan esitys ei kohtele työntekijöitä tasavertaisesti. Näin ei kuitenkaan esityksessä ole. Päätösesityksessä selvästi todetaan, että tulee selvittää, onko tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimusten muuttamiseksi siten, että työaikaan kuulumaton lepotauko voidaan tarvittaessa järjestää myös niille tupakoiville työntekijöille, joilla lepotauko sopimusten mukaan kuuluu työaikaan. Kaupunginhallituksen enemmistö oli myös sitä mieltä, että koska on mahdoton valvoa työntekijöiden, erityisesti ulkona työskentelevien mahdollista tupakointia, tupakointikieltoa työaikana ei voida esittää.

Mielestäni tämä ei ole riittävä este näin suuressa linjanvedossa, jossa Helsinki maan suurimpana kunnallisena työnantajana tunnustautuu pyrkivänsä kaikin käytettävissään olevin keinoin vähentämään tupakointia. On tietysti selvää, että täysin kattava valvonta on hyvin hankala järjestää. Mutta tämän esityksen myötä se ei olekaan tarkoitus eikä se tärkein asia, vaan nyt on kyse niin suuresta ja painavasta Helsingin, maan pääkaupungin mielipiteen ilmauksesta, että se on painoarvoltaan tärkeämpi kuin täydellisen valvonnan onnistuminen. Käytäntö ja kokemukset tulevaisuudessa ohjaavat varmasti myös valvontakeinojen löytymiseen, jos on tarpeen.

Esityksen henki ei myöskään painotu valvontaan, vaan se on nimenomaan työntekijöitä kannustava ja tukeva. Työssä viihtyvyydestä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Ei kuitenkaan ole odotettavaa, että esityksen myötä työilmapiiri huonontuisi ja työntekijät ryhtyisivät tarkkailemaan toistensa tekemisiä uudella tavalla. Ensisijaisestihan jokainen meistä on itse vastuussa itsestään ja tietoinen velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan. Ei tähän tarvita valvontaa. Minä luotan Helsingin henkilökunnan omaan moraaliin ja arvostelukykyyn. Ei kukaan voi olla luottamuksen arvoinen, ellei siihen edes anneta mahdollisuutta.

Korostan vielä, että Helsingin maamme pääkaupunkina ja suurimpana kuntatyönantajana tulee tässä kysymyksessä olla rohkeasti suunnannäyttäjä sekä esimerkkinä muille. Suuntaus on joka tapauksessa menossa kaikkialla maailmassa tupakoinnin kieltämisen suuntaan. Itse uskon näin tapahtuvan hyvinkin nopeasti. Miksi Helsinki kulkisi jälkijunassa? Siksi teen vastaehdotuksen, joka on sama kuin kaupunginhallituksen vähemmistön kanta.

Vastaehdotus:

Kaupunginvaltuusto hyväksyy esityksen tupakoinnin ehkäisyvähentämisohjelman Helsingissä 2007 - 2015 terveyslautakunnan alkuperäisen esityksen muodossa. Tällöin päätösesityksessä kohta 4 kuuluu seuraavasti: " ... että Helsingin kaupungin henkilöstöltä edellytetään tupakoimattomuutta työaikana eikä kaupungin toimipaikkoihin järjestetä tupakointitiloja" ja täytäntöönpanossa esittelijän ehdotuksen 23.11. mukaisesti tulee säilyttää nro 7:llä merkitty seuraava kohta: " ... kehottaa henkilöstökeskusta yhdessä hallintokeskuksen kanssa antamaan ohjeet kaupungin henkilöstön tupakoinnin kieltämisestä työaikana. Tässä yhteydessä tulee henkilöstökeskuksen selvittää, onko tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimusten muuttamiseksi siten, että työaikaan kuulumaton lepotauko voidaan tarvittaessa järjestää myös niille tupakoiville työntekijöille, joilla lepotauko sopimuksen mukaan kuuluu työaikaan."

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Nuorten naisten keskuudessa tupakointi on lisääntynyt Helsingissä. Ja jos katsotte tätä animaatiota, jonka Suomen syöpäjärjestöt ovat tehneet, niin 1950-luvulla keuhkosyöpää ei juuri esiintynyt ollenkaan naisten keskuudessa Helsingin seudulla, mutta nyt sitten, kun tulemme 2000-luvulle, meillä on pääkaupunkiseudulla runsaasti keuhkosyöpää. Se on tämä punainen pallukka, joka näkyy animaatiossa alhaalla. Tämä animaatio nyt ei toimi, mutta ehkä se näin myöhään ei ole tärkeätäkään. Siis tässä me olemme. 1950-luvulla, 1960-luvulla, 1970-luvulla, 1980-luvulla, 1990-luvulla me muutumme Helsingin seudulla yhä keltaisemmaksi ja lopulta 2000-luvulla Helsingin seutu on aivan punainen, eli me olemme kaikista keuhkosyöpäisin porukka Suomessa. Tämä johtuu juuri naisten tupakoinnin lisääntymisestä.

Keuhkosyövän aiheuttaja - kuten kuulimme - on melkein aina tupakka. On aivan edesvastuutonta, ettei tupakoinnin vähentämiseksi tehdä mitään uutta Helsingissä. Suomessa on jo muutamia savuttomia kaupunkeja ja useimmat sairaalat ovat julistautuneet savuttomiksi. Nyt on aika toimia vastuullisesti ja hyväksyä Savuton Helsinki -ohjelma siinä muodossa, kun terveyslautakunta sen esittää. Mutta en ottaisi tätä työaikajärjestelyä siihen mukaan, koska uskon, että koko työjakson ajan ihminen pystyy olemaan tupakoimatta. Tiedän sen hyvin, koska olen ollut sairaaloissa töissä kolmekymmentä vuotta. Siellä ruokatauko kuului työaikaan.

Ohjelman mukaan tupakointi olisi siis kielletty Helsingin kaupungin työntekijöiltä työaikana. Myös edustustilat ovat savuttomia ja tupakkatuotteita ei saa myydä kaupungin omistamissa tai hallinnoimissa tiloissa. Ohjelma ei ulotu tietenkään työntekijän vapaa-aikaan. Jos työaika on vapaa, siis ruokatauko on vapaa-aikaa, niin silloinhan voi mennä ulos tupakalle. Kuitenkin olen henkilöstökeskuksen kanssa eri mieltä siitä, että tupakkakiellon vuoksi muutettaisiin työntekijöiden työaikoja niin, että nopea ruokatauko ei sisältyisi työaikaan. Eli siinä olen valtuutettu Walldén-Pauligin kanssa eri mieltä. Kaikissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa työehtosopimuksen mukaisesti ruokailu voi tapahtua myös työaikana ja silloin ei voi tupakoida koko sen jakson aikana.

Tarkoituksena ei ole sanktioida tupakointia. Tupakoitsijaa ei panna vankilaan, hän ei saa rikesakkoa, häntä ei panna nurkkaan häpeämään. Kyseessä on tavallinen työnjohdollinen kurinpalautus ja mahdollisesti omien läheisten työkavereiden antama suullinen huomautus. Uskon, että tämä on riittävä sanktio, mikäli työntekijä sytyttää savukkeen työaikana Helsingin kaupungin tiloissa. Erityisen iloinen olin Helsingin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden HAMOK ry:n lausunnosta, josta he selkeästi tukivat Savuton Helsinki -ohjelmaa. Näin asiaan juuri tulee suhtautua, ennakkoluulottomasti ja tehokkaasti.

Monet lautakunnat, kuten liikuntalautakunta, epäilevät, että savuttomuutta ei kyetä valvomaan. Ei olekaan tarkoitus, että työntekijöitä valvotaan joidenkin vartijoiden toimesta, vaan lähiesimies huomauttaa tai kaverit sanovat, kuule, täällä ei saa tupakoida. Jos joku puistotyöntekijä tupakoi puistossa tai satamatyöläinen ulkona satamassa, on siihen vaikea puuttua. Mutta maailmassa on paljon muitakin sääntöjä ja lakeja, joita ei noudateta 100 %:sesti. Sen varmaan juristit hyvin tietävät, kun lakeja laativat.

Olen pahoillani sosiaalilautakunnan lausunnosta, koska he eivät kannata Savuton Helsinki -ohjelmaa, vaan haluavat vapaaehtoisia toimia tupakoinnin vähentämiseksi. Tätähän on yritetty vuosikymmeniä ja tupakointi on nyt pysähtynyt tähän määrään saakka kuin se on nyt ja sitä nyt on kyllä vähennettävä. Helsingin terveyskeskus varaa 100 000 euroa tupakoitsijoiden vieroittamiseen pahasta tavastaan. Yleensä melkein kaikki tupakoitsijat haluaisivat itse luopua nikotiiniriippuvuudestaan. Mutta nikotiinikorvausvalmisteet eivät mielestäni ole niitä parhaita tapoja, vaan todellakin tarvitaan apua ja tukea. Nythän on uusia lääkkeitä myöskin tulossa, joita suun kautta voidaan ottaa. Ne ovat reseptilääkkeitä. Niillä saadaan tupakkavierottuminen onnistumaan paljon paremmin kuin nikotiinipurkkaa jauhamalla, joka voi aiheuttaa riippuvuutta.

Uskon siis, että Helsingin kaupunginvaltuusto yksimielisesti hyväksyy Helsingin savuttomaksi kaupungiksi eikä tupakointitiloja rakenneta enää kaupungin toimipaikkoihin. Lisäksi kaupungin työntekijöiden tupakastavierottumista tulee tukea.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä Savuton Helsinki -ohjelma, joka meillä on käsittelyssä, on ihan mielettömän hyvä. Toivon, että monet valtuutetut ovat oikeasti jaksaneet lukea tämän. Täytyy sanoa, että jopa minulle, joka työskentelen terveyskeskuslääkärinä, jotkut näistä terveyshaitoista kertovista luvuista olivat yllättävän pahoja. Minä jopa itse vedän tupakkavieroitusryhmiä ja yleensä näitä lopettamista yrittäviä tupakoitsijoita joudun lähinnä pitämään heille puolen tunnin - tunnin saarnan / 30 - 60 minuutin saarnan ? erilaisista tupakkasairauksista, joihin he tällä tavallaan altistuvat. Minä aina heitä yritän kannustaa, että niin, että tehän olette lopettamassa, mutta se on hirveän raskasta puhua ihmiselle puoli tuntia tai tunti siitä, että he ovat saamassa tai saaneet jo keuhkoahtautumataudin, sydäntaudin tai syövän tai ovat elämässään sairastaneet flunssaa oleellisesti enemmän kuin me ei tupakoivat.

Tämän ohjelman lähtökohtahan on terveysasiat. Siinä mielessä on mielenkiintoista, että keskustelua julkisuudessa on tähän asti leimannut se kysymys, että saako Helsingin kaupungin työntekijät polttaa työajallaan. Se on tietysti sinänsä oleellinen kysymys, koska Helsingin kaupunki on todellakin Suomen, jos ei suurin työnantaja, niin suurin julkinen työnantaja. Joten se linja, mitä Helsingin kaupunki tässä kysymyksessä ottaa, on myöskin ihan merkittävä, niin kuin valtuutettu Reinikainen toi esille. Tämän ohjelman lähtökohta terveysohjelmana pitäisi oikeasti mieltää ja todella tajuta, että ne toimenpiteet, mitä ohjelmassa ehdotetaan, ovat välttämättömiä ja valitettavasti todennäköisesti myöskin riittämättömiä, jotta voisimme oikeasti tällaista savutonta kaupunkia edes auttaa.

Erityisen huolestuttavana pidän sitä, että kun täällä on tämä kysymys lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisesta, koska hyvin harvahan aloittaa myöhemmin. Valtuutettu Dahlberg kertoi, että hän alkoi 13-vuotiaana. Minun vastaanottopotilaani yleensä kertovat aloittaneensa tupakoinnin noin 9 - 15-vuotiaina. Kun kysyn 50-vuotiailta, kuinka pitkään he ovat polttaneet, he usein sanovat, että he ovat polttaneet kaksikymmentäviisi vuotta ja minä sanon, että ihanko todella 25-vuotiaana aikuisena aloitit, ai jaa, no kyllä minä sitten olen polttanut jo kolmekymmentä vuotta tai kolmekymmentäviisi vuotta. Eli ihmiset aloittavat tupakoinnin hyvin nuorena, jossa vaiheessa he eivät näitä terveysriskejä miellä ja sitten he minun iässään jo todennäköisesti tai suurella riskillä voivat sairastaa keuhkoahtaumatautia. Se on todella ikävä sairaus. Täällä ohjelmassa tuli esille, että toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen oppilaista 41 % tupakoi. Ja voi sanoa, että tämä ehkä sitten voisi olla sellainen erityinen painopistealue, ammatillisiin oppilaitoksiin suuntaavat nuoret, että miten ehkäistä heidän tupakointiaan jatkossa. Mutta todella toivon, että lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisyyn satsataan. Siinä mielessä nuorisolautakunnan lausunnon lukeminen oli hirveän hyvä. Siinä oli todella lähestytty tätä asiaa mielestäni oikealla tavalla.

Sitten kysymys siitä, voiko Helsinki julistautua savuttomaksi ilman, että kielletään työpaikoilla tupakointi, voidaanko me olla savuton työpaikka, savuton Helsinki, jos meidän työpaikoillamme edelleen saa tupakoida. Tosin me ilmeisesti kuulumme "car free citys" -verkostoon ja meidän kaduillamme saa järjestää formula-ajoja, että tämän kanssahan se on ihan yks yhteen.

Minua tavallaan hämmästyttää se keskustelu, mitä tästä on syntynyt, että on väärin kieltää tupakointi työajalla ja että lausunnot hyvin pitkälti keskittyvät siihen, kuka tätä valvoo ja miten me sitten teemme näillä kiinni jääneille, että valitaanko vuoden tai viikon kiinni jäänyt tupakoitsija tai millä lailla sanktioidaan ja millä lailla valvotaan. Kuitenkin monet kunnat Suomessa ja myöskin esimerkiksi meidän sairaanhoitopiirimme HUS ovat voineet julistautua savuttomiksi ja edellyttävät työntekijöiltään savuttomuutta työaikana. Joten kysymys ei ole sellainen, että Helsinki olisi tässä edes edellä kävijä, hirveä tiukkis tai terveysterroristi kieltäessään tupakoinnin työaikana. Tavallaan minua hämmästyttää, että tämä on kiteytynyt tähän. Itse kannatan sitä, että työaikana ei saa tupakoida.

Sen vuoksi kannatan valtuutettu Walldén-Pauligin tekemää vastaesitystä. Valtuutettu Asko-Seljavaara toi esille, että hän ei näitä työaikajärjestelyjä kannata. Mutta sehän on siinä kohdassa, että selvitetään, että olisiko se mahdollista ja näin voidaan mielestäni tehdä.

Sinänsä kaupunginhallituksen nyt syntynyt päätös on mielestäni ongelmallinen ja jopa erikoinen. Siinä todetaan, että ei järjestetä tupakkatiloja, ei sisään eikä ulos. Useimmissa kaupungin työpaikoissahan tämä tarkoittaa, että silloin ei voi työajalla tupakoida, koska työpaikalta ei voi sillä tavalla poistua, että poistuu niin kauaksi ulos, ettei ole enää edes sen talon ulkona. Ilmeisesti tällä tarkoitetaan, että puistotyöntekijät ja bussikuskit erityisesti saavat tupakoida ja muut eivät saa tupakoida. Ja varmaan voisi ajatella, että näin ehkä käytännössä joka tapauksessa käy, vaikka tämä kaupunginhallituksen vähemmistön esitys täällä hyväksyttäisiin ja me emme sitä käy vahtimassa, että josko bussikuskit siellä päättärillä tupakoivat. Mutta mielestäni se on erikoinen linjaus, että todetaan, että edelleen me emme voi ottaa, olla niin rohkeita, että me ilmoitamme, että Helsinki edellyttää tupakoimattomuutta, mutta samalla me toteamme, että missään ei saa tupakoida, että se on mielestäni tavallaan, että jos on niin rohkea, että toteaa, että missään ei saa tupakoida, niin sitten täytyy todeta, että sitten ei saa tupakoida.

Mielestäni tämä ehdotus on erittäin hyvä. Toivon, että se hyväksytään kaupunginhallituksen vähemmistön esittämässä muodossa eli vielä ns. tiukempana. Mutta jo tällaisenaan se sisältää toimia, johon kaupungin täytyy sitoutua ja sitten meidän täytyy myöskin jatkokehitellä tätä ohjelmaa, että me oikeasti saisimme näitä tupakan terveyshaittoja ehkäistyä ja torjuttua, että se tavallaan, mitä kaupunki työnantajana tekee, on osittain toissijaista siihen, mitä kaupunki kaupunkina tekee asukkaidensa eteen.

Herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni ohjelma nimenomaan siinä valtuutettu Walldén-Pauligin esittämässä muodossa on todella hyvä esimerkki siitä, mitä eri hallintokuntien ja yhdistysten tai ryhmien yhteistyöllä saadaan aikaan. Se on lisäksi signaali, erittäin hyvä signaali julkisuuteen ja panee helsinkiläiset ehkä vielä kerran ajattelemaan koko tämän tupakoinnin järkevyyttä ja nimenomaan sitä, kuinka paljon työaikaa niillä ihmisillä, jotka polttavat, menee siihen tupakalla juoksemiseen.

Itse fysioterapeuttina hoidan - ikävä kyllä - keuhkoahtaumapotilaita, aivohalvauspotilaita ja henkilöitä, joilla on sepelvaltimotauti ja joilla siitä huolimatta on vaikeuksia tupakoinnin lopettamisessa. Ja mm. näiden tupakasta eroonpääsemispuhelimeen soittajista yli puolet ovat alaikäisiä. Sekin jo kertoo siitä, paitsi että tupakasta vierottuminen on hankalaa, niin se on myöskin useamman tupakoijan oma tahto.

Sen vuoksi kannatan valtuutettu Walldén-Pauligin tekemää tiukempaa ehdotusta tupakkaohjelmaksi.

Oli puhetta myöskin siitä, että työmatkoilla ja ulkotöissä voi tupakoida työaikana. Näin varmaan onkin. Kukaan ei voi sitä valvoa. Mutta toisaalta työntekijöiden pitäisi kyllä siinä vaiheessa miettiä, miten paljon he tupakalle haisevat mennessään esimerkiksi kotihoidossa asiakkaan luota toiselle. (Välihuuto!) Joo, asiakas haisee, voi todella haistakin. Itse olen mm. joutunut lopettamaan yhden fysioterapiasuhteen juuri tästä syystä, että en voinut olla siinä tupakansavuisessa asunnossa. Eli se on toisinkin päin ihan yhtä hankalaa. Lisäksi tämä on työvoimapoliittinen päätös myöskin jatkoa ajatellen, koska mitä aikaisemmin lapset aloittavat tupakoimisen, varsinkin tytöt, joista on ollut puhetta, niin sitä varmemmin meillä siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat ovat tosiaan hoivapalvelujen tarpeessa, niin meillä on erinäköinen määrä näitä "osteoporoosimurenevia keuhkoahtautumatautiäitejä", jotka vasta silloin ovat saaneet ensimmäisen lapsensa vähän yli kolmekymppisinä ja silloin heillä on jo nämä molemmat taudit.

Mutta se, että hyväksyessään tämän tupakointiohjelman, meidän pitäisi jotenkin saada myös siinä vaiheessa näiden projektien suunnittelu- ja toteutustyöryhmiin myöskin niiden kohderyhmien edustajia, joita näillä projekteilla yritetään tavoittaa. Tämä on varsinkin tärkeää alaluokkien, yläastelasten ja lukiolaisten ryhmissä. Eli jos me voimme ajatella jotain isoa julistekilpailua vaikka, niin ikävä kyllä se usein lähtee sitten niistä aikuisista, jotka sitä julistetta tekevät eikä suinkaan niistä lapsista, joiden se pitäisi tehdä, jotta he itse saisivat siitä sen sisällön itselleen selville.

Toisen asteen ammattioppilaitokset ja alemman koulutustason työntekijät olivat juuri nimenomaan niitä ryhmiä, jotka kaupungissa tällä hetkellä eniten tupakoivat. Sen vuoksi olisi hyvä, että juuri nimenomaan näille ryhmille järjestettäisiin erikoisprojekteja jatkossa.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Haluaisin kysyä varapuheenjohtaja Krohnilta tätä asiaa.

Kun meillä nyt terveyskeskuksissa kuitenkin on työntekijät, joiden ruokatauko sisältyy työaikaan, niin jos me hyväksymme sen, että tupakoitsijoilla on työaikaan kuulumaton ruokatauko ja tupakoimattomilla on työaikainen ruokatauko, niin eikö se ole aika vaikeasti toteutettavissa, koska terveyskeskuksen työntekijöillä joka tapauksessa on halu siihen, että työaikaan sisältyy tämä nopea ruokailu? Kumpaa me nyt haluamme?

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Karhuvaara käytti puheenvuorossaan ilmausta, jota aika usein käytetään, kun puhutaan tupakoinnista työaikana tai työpaikoilla. Annetaan ymmärtää, että tupakoitsijat käyttävät työaikaa enemmän tupakointiin ja sillä tavalla tekevät työnsä huonommin kuin muut.

Väitän kyllä päinvastaista. Olen ollut lähes parikymmentä vuotta esimiehenä Helsingissä Marian sairaalassa ja voin kyllä sanoa sen, että jos työpaikalla ruvetaan laskemaan, mitä miten kukin tekee työaikana, jotkut hoitavat lapsia puhelimessa, omaisia tai vastaavia asioita, toiset käyvät tupakalla jos ehtivät tai toiset eivät käy ollenkaan. Mutta väitän, että työilmapiiri työpaikoilla huononee olennaisesti, jos tosiaan ruvetaan kyttäämään, mitä kukin tekee.

Ja sitten, mitä tulee tähän ruokataukojen järjestämiseen tai taukojen järjestämiseen ylipäätänsä.

Olisi ehkä hyvä perehtyä sen verran työehtosopimusjärjestelmään, että tietää, että mikäli todellakin tauot laitetaan esimerkiksi sairaalatyössä henkilöille, niin henkilöillä on myös oikeus lähteä tauolle silloin, kun se tauko on merkitty. Haluan nähdä sen kirurgin, joka kesken leikkauksen ilmoittaa, että minulla alkaakin nyt tässä ruokatauko, että tulen sitten puolen tunnin kuluttua jatkamaan leikkausta, että koettakaa pitää potilas siinä hengissä tai vastaava tilanne.

Mielestäni tämä "Savuton Helsinki" on erittäin hyvä ajatus ja tässä ohjelmassa on erittäin paljon hyviä ehdotuksia. Mutta kyllä valtuutettu Walldén-Pauligin ja kaupunginhallituksen vähemmistön ehdotus menee niin tiukoille, että en usko, että sillä saadaan sitä tulosta, mitä tavoitellaan.

Puheenjohtaja.

Pyysin repliikin, koska valtuutettu Asko-Seljavaara osoitti kysymyksen suoraan minulle.

Valtuutettu Walldén-Pauligin vastaesityksessä todetaan, että lisäksi tulee henkilöstökeskuksen selvittää, onko tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin työehtosopimuksen muuttamiseksi.

Itse olen sitä mieltä, että useimmat työntekijät arvostavat sitä, että ruokatunti kuuluu työaikaan, koska silloinhan se työpäivä on ns. lyhyempi, mutta kaikillahan ei näin ole. Mutta tässä edellytetään, että selvitetään, että onko tarpeen ryhtyä. Mielestäni se on aika lievä ilmaisu. Ja varmaan sitten selvitetään ja otetaan huomioon sekä valtuutettu Ojalan esiin tuomat näkökohdat että sitten valtuutettu Asko-Seljavaaran esiin tuomat näkökohdat. Voi olla, että sen jälkeen todetaan, että ei ole tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin, että tupakoitsijat voisivat saada merkityt tupakkatauot pitkin päivää.

Ja sitten, mitä tuli valtuutettu Ojalan siihen, että minkä verran kytätään sitä, kuka käy tupakoimassa, niin tässä ohjelmassa todetaan, että ei ole tarkoitus pitää mitään nuuhkintatestejä tauoilta tuleville tai muutenkaan työpaikoilla, että tässä ei ole siitä kysymys, että ruvetaan kyttäämään työntekijöiden toimia, vaan että edellytetään, että ei tupakoida työaikana.

Arvoisa puheenjohtaja.

Viitaten valtuutettu Ojalan puheenvuoroon, niin tässähän me pyrimme positiivisella tavalla kannustamaan ja rohkaisemaan ihmisiä, että he lopettaisivat tupakoinnin. Kyllä tällainen tupakointikielto saa monet harkitsemaan, että pitäisi lopettaa.

Sitten siihen henkilökohtaiseen havaintoon näistä sairauksista ja tupakkatauoista, niin tätä asiaahan on toki tutkittu. Göran Brotherus ?? , ylilääkäri, dosentti Ruotsista on todennut selvityksissään, että sairauspoissaolot tupakkasairauksien vuoksi maksavat Ruotsissa vuosittain 18 miljardia kruunua ja tupakoiva työntekijä, jos lasketaan yhteen sekä tupakkatauot että moninkertainen sairastaminen, aiheuttaa työnantajalleen keskimäärin 25 - 30 000 kruunun ylimääräiset vuosittaiset kustannukset verrattuna tupakoimattomaan työntekijään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Koska tässä nyt selvästi näyttävät olevan lääkärikollegat ilman puoluerajoja liikkeellä, niin en lähde toistamaan edellisiä hyviä puheenvuoroja.

Olisin halunnut kannattaa valtuutettu Walldén-Pauligin tekemää esitystä.

Muutama sana tästä tupakoinnin lopettamisesta tai tupakkavieroituksesta.

Mielestäni on erittäin tärkeätä, että se on nostettu näinkin keskeiseen teemaan tässä ohjelmassa. Meille, jotka emme tupakoi, niin tupakasta vierottuminen saattaa kuulostaa jotenkin hieman triviaalilta asialta eli sellaiselta asialta, että no, sen kun lopetat tupakan polton vaan, että eihän siinä mitään, huomenna et sitten enää polttele. Eräs keuhkolääkärikollegani tapaa usein sanoa, että tupakasta vierottuminen on yhtä hankalaa kuin heroiinista vierottuminen. En tiedä sitten, onko hänellä kokemuksia. Mutta eduskunnassa työskentelevälle vanhemmalle kollegalle voisin sanoa, että onneksi nykyään potilaille on tarjolla muutakin kuin nikotiinikorvaushoitoa, nimittäin tällainen vieroituslääke on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa ja reseptejä kirjoitetaan tarvittaessa.

Herra puheenjohtaja.

Saattaa olla, että muutaman kymmenen vuoden tai ehkä sadan vuoden kuluttua ihmetellään sitä, että on ollut kerran aika, jolloin kaupoissa on voitu vapaasti myydä ainetta, joka aiheuttaa syöpää, keuhko- ja sydänsairauksia ym. haittoja, jopa tappaa. Ennustan, että tulee aika, jolloin tupakkatuotteiden valmistus ja kauppa kielletään. Ennen kuin pääsemme kokonaan tupakattomaan aikaan, on tarpeen eri keinoin vaikuttaa siihen, että tupakointi vähenisi. Sitä työtä on tehty jo pitkään Suomessa ja muualla maailmassa ja sillä tiellä on nyt jatkettava.

Meillä on nyt käsillä Helsingin kaupungin tupakoinnin ehkäisy- ja vähentämisohjelma. Siinä on paljon hyviä toimenpiteitä. Ja kuten on todettu, kaupunginhallituksessa on ollut näkemyseroa sen suhteen, miten tupakointiin Helsingin kaupungin työpaikalla suhtauduttaisiin.

Olen kaupunginhallituksen vähemmistön kannalla tässä asiassa. Terveyslautakunnan hyvää ehdotusta ei olisi tullut vesittää.

Tupakointi tulisi kieltää kaupungin henkilöstöltä työaikana. Myönnän kyllä, että kielto ei ole ongelmaton. Sitä on vaikea valvoa. Mutta niin kuin täällä muutkin ovat jo todenneet, niin ei tässä mielestäni tarvita mitään kyttäystä tai saati sitten tupakoitsijoiden vainoa työpaikoilla. Kielto tupakoida työaikana olisi signaali, joka osoittaa työnantajan - tässä tapauksessa Helsingin kaupungin - asenteen tähän asian. Uskon, että tällainen kielto vaikuttaisi vähitellen ja se muokkaisi asenteita ja käyttäytymistä oikeaan suuntaan.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Käsillä oleva ohjelma on erinomainen kokonaisuus ja se on merkittävä terveyspoliittinen linjanveto, kuten on tullut jo aikaisemmin esille monesta suusta. On tärkeää, että Helsinki näyttäytyy tässä edellä kävijänä. On toki piirteitä, keinoja vastustaa tupakkaa .....?.... tähän ohjelmaan sisälle, kuten verotus. Se on kuitenkin kansanedustuslaitoksen päänvaiva. Se on kuitenkin merkittävä keino vastustaa tupakointia ja myös siinä mielessä oikeudenmukainen, että se kohdistuu suoraan käyttäjiin. Tämä ei kuitenkaan ole kaupungin asia. Nämä keinot, jotka ohjelmassa on esitetty, ovat mainio paketti ja Helsinki pääsee tässä profiloitumaan.

Työaika on nostettu erilliskysymyksenä vähän itseään suuremmaksi, erilleen tästä muusta. On nähty, että se rajoittaa yksilön vapautta, viitattu valvonnan vaikeuteen, viitattu mahdollisiin työilmapiiriongelmiin.

Kuitenkin näen, että kokonaisuuden kannalta pitää laittaa asiat vaakakuppiin. Ja tässä haluan alleviivata tätä viestiä, joka Helsingin kaupungilta maan pääkaupunkina lähtee. Siinä mielessä myös työaikana tapahtuvan tupakoinnin kieltäminen on mielestäni perusteltu lisä tähän kokoukseen, kokonaisuuteen. Keskustelimme tästä terveyslautakunnassa aikanaan. Yksimielisesti päädyimme silloin sisällyttämään tämän asian tähän ohjelmaan.

Kannatan siten valtuutettu Walldén-Pauligin esitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Elämäntapamuutos on yllättävän vaikeaa. Nyt kohta kymmenen vuotta olen terveysliikuntatoimikunnan puheenjohtajana ja sen jälkeen ollut erilaisissa kansanterveyshankkeissa mukana, tälläkin hetkellä aika monessa maakunnallisessa, tällaisessa seurantaryhmässä siitä, millä saadaan hoitoketjut kuntoon silloin, kun aikuisiän diabetesta yritetään muuttaa. On käynyt selväksi, että sitkeinkin sissi yleensä parin vuoden yksin jaksamisen jälkeen pyrkii palaamaan takaisin ja näyttää olevan se, että jos elämäntapamuutos, varsinkin jos on kysymys aika pinttyneen tavan muuttamisesta, on hyvin vaikeata ilman tukea ja palveluita, erityisen vaikeata se on tupakoinnin lopettamisessa. Sen takia yhtyisin niihin kaikkiin kollegoihin, jotka täällä on tänään kehuneet tätä ohjelmaa merkittäväksi askeleeksi ennen kaikkea siinä, että tässä nyt luvataan paljon kaupungin työntekijöille siitä, että sitten elämäntapamuutokseen, vaarallisesta tupakasta pois pääsemiseen annetaan todella tukea ja Helsinki merkittävänä suomalaisena työnantajana nousee nyt kyllä jo kärkijoukkoon. Olen todella kiitollinen esittelijöille, valmistelijoille, mm. apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle koko tämän työn vetämisestä. Meissä joku sellainen kummallinen muutosvastarinta elää niissäkin asioissa, jotka eivät ole niin vaikeasti addiktoituneita kuin tupakka, jossa kysymys on vielä todella, sanoisin pirullisesta kemiallisesta koukkuun jäämisestä.

Tästä näkökulmasta mietin myös tätä valtuutettu Walldén-Pauligin esitystä ja koko tätä vähemmistöä. Ajattelen niin, että - (Välihuuto!) Onneksi ei todellakaan ollut valtuutettu Zyskowitzin esitys. Mietin, että rikoslakia ei mielestäni saa käyttää signaalien antamiseen. Jos on kysymys siis siitä, että halutaan lähettää signaali pakkotoimien kera, kun tiedetään, että ei voida valvoa ja kun tiedetään myös, että osille ihmisistä todella käytöksen muuttaminen on hyvin vaikeata, niin kuin me tiedämme, että vaikka vähemmistön kanta tulisi hyväksytyksi, niin ei kaikki kaupungin työntekijät tietenkään lopeta tupakointia, niin silloin en kannattaisi, jos käytettäisiin rikoslakia signaalin lähettämisenä tai varsinkaan tällaista vielä käsittämätöntä mallia, että otetaan lainsäädännössä kypäräpakko, mutta ei sille rangaistuksia. Nyt on kysymys siitä, mitä työnantaja ilmoittaa edellyttävänsä. Siinä on aste-ero. Ei ole kysymys rikoslaista. Työnantaja ilmoittaa jo suoraan, että ennen kaikkea työnantaja tukee elämäntapamuutosta, työnantaja ei aio ruveta kyttäämään eikä järjestämään rangaistuspartioita ja kontrolloimaan toimia. Sen takia kannatan tätä vähemmistön esitystä ja valtuutettu Walldén-Pauligin ... (Välihuuto!) Siitä tulee enemmistö. Olen samaa mieltä valtuutettu Luukkaisen kanssa tästä asiasta.

Lopuksi sanoisin, että tässä on kysymys hyvin vakavasta myös oikeudenmukaisuus- ja yhdenvertaisuuskysymyksestä. Jos yhtään pysähdytte suomalaisten terveystietolukujen äärelle tänä päivänä, niin näette, että Suomessa on vielä nopeammin kuin tuloerot ovat kasvaneet, terveyserot ovat kasvaneet. Alemmat tuloluokat sairastavat merkittävästi enemmän kuin ylemmät tuloluokat. Vähemmän koulutetut ovat vielä suhteessa tuloihinsa ja elämäntapaansa muuten ja elintasoonsa nähden sairaampia kuin me monesti hyväonniset ylemmissä tuloluokissa olevat ihmiset. Tupakointi on aivan keskeinen osa tätä ilmiötä. Jos te haluatte kantaa vastuuta siitä, minkälaisia signaaleita lähetetään työmarkkinoille toivottavasti sopeutuville nuorille, niin on paras lähettää se signaali, että tulevaisuudessa muutkin työnantajat edellyttävät, että työaikana ei tupakoida. Tämän takia kysymys on myös tulevaisuuden oikeudenmukaisuuskysymyksestä. Meidän pitää vastuullisesti lähettää tämä signaali.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lohi ennuste, että jonakin päivänä tupakka tai nikotiini kielletään. Oma ennusteeni on sama. Sillä tavalla vähän kuriositeettimaisesti tai puolivakavasti voin sanoa, että minulla oli tällainen tilaisuus tehdä se jossakin vaiheessa sen takia, että Suomessa peruspalveluministeri yksin pitää asetuksella yllä listaa kielletyistä huumeista ja mielenkiintoista, että se ei mene edes valtioneuvoston käsittelyyn. Tätä täydennettiin siihen aikaan aika usein, koska kemistit olivat aika nerokkaita muuttamaan molekyyliä aina pikkuisen ja keksimään sille uuden nimen. Sen takia se lista piteni ja piteni. Ja hirvittävän suuri houkutus oli kyllä laittaa siihen esittelijän kannasta piittaamatta myös nikotiini. Voi olla, että oikeuskansleri olisi nopeasti keksinyt jonkun tavan kumota sen, mutta joka tapauksessa se olisi ollut teoriassa mahdollista. Ja se olisi ollut myös erittäin perusteltua, koska kyllä siinä listassa oli aika lieviä aineita verrattuna nikotiiniin. Joku voi sanoa, ettei nikotiini ole mikään huume, koska ei siitä päihdy, mutta meillä on paljon huumeita, joista ei päihdy sen enempää kuin nikotiinista. Siinä on ihan varmasti huumeita kuitenkin.

Se, mikä nikotiinista tekee ihan selvän huumeen, on se, että se on erittäin riippuvuutta aiheuttava. Meillä on paljon sellaisia huumeita, joissa riippuvuuden hankkiminen vaatii kyllä aikamoista työskentelyä ja systemaattista harjoittelua, mutta kyllä se siitä ehkä pikku hiljaa tulee, mutta nikotiinista saattaa tulla erittäin nopeasti. Olen minäkin nähnyt sellaisia mittareita, jossa erilaiset päihteet on pantu riippuvuusasteikolle ja nikotiini on heroiinia lievempi, mutta vain erittäin vähäsen. Olen myös kuullut kansanterveystieteenlaitoksen tutkijoilta, että noin 25 % ihmisistä on sellaisia, että heille nikotiini aiheuttaa täysin mahdottoman riippuvuuden, joka on ihan sitä pahinta heroiinin luokkaa ja 75 % siitä nyt jotenkin helpommin pääsee eroon, mutta 25 % ei pääse eroon ollenkaan. Ja kukaan meistä ei tiedä, mihin joukkoon sattuu kuulumaan.

Se, että nikotiinista ei päihdy, se tekee siitä vielä vaarallisemman sen takia, että sitä voi käyttää päivittäin vaikka kuinka paljon ilman sen suurempia sosiaalisia ongelmia. Juuri sen takia se riippuvuuden hankkiminen on aika helppoa. Tällä perusteella kyllä itse asiassa olisi kaikki perusteet kieltää nikotiini, mutta huumeena ja ihan varmasti kiellettäisiin, jos se keksittäisiin nyt. Tilastotieteen professorini joskus sanoi, että nikotiini on intiaanin kosto valkoisille miehille ja me tietysti laskemaan, että kumpi johtaa ja todettiin, että intiaanit johtavat ja kyllä aika selvästi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja asiasta.

Minä tulen itse äänestämään myös valtuutettu Walldén-Pauligin esityksen mukaisesti. Mielestäni se on erittäin tärkeä signaali, jos Helsinki tulee valitsemaan tämän tien savuttomana työnantajana, savuttomuuteen kannustamana ja myös laajalti ehkäisevää näkökulmaa nostaen esiin, ei pelkästään lasten ja nuorten osalta, vaan koko kaupungin, kaupunkilaisten, täällä asuvien ja täällä työskentelevien osalta.

Olen puhunut viime aikoina tästä asiasta lukuisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole täällä salissa, eivät ole mukana politiikassa. He ovat seuranneet keskustelua medioista. Palaute, mitä minä olen tästä asiasta saanut, on ollut yksinomaan sen suuntaista, että olisi viisasta kaupungilta tehdä tällainen päätös. Nimenomaan esimerkin antajana, suunnan näyttäjänä Helsinki toimisi tässä oikeaan suuntaan. Viimeisen viikon aikana olen puhunut tästä asiasta useiden yrittäjien, isojen firmojen johtajien kanssa. Useat heistä ovat sanoneet, että tämä olisi monelle esimerkki siitä, että he voisivat omassa työpaikassaan, omassa firmassaan edetä ehkä samaan suuntaan ja tehdä samansuuntaisen päätöksen itse myös sitten työnantajina yhdessä henkilöstönsä kanssa.

Olisin vielä puuttunut yhteen asiaan, nimenomaan tupakoinnin myynnin valvontaan ja tupakkatuotteiden myynnin valvontaan.

Tällä hetkellä käsitykseni on se, että myynnin valvonta ei toimi niin hyvin kuin se lain mukaan pitäisi toimia. Varsin usein meillä myyjät myös saattavat olla nuoria kaupoissa ja kioskeissa ja heillä ei välttämättä ole aina rohkeutta edes puuttua siihen, jos asiakas on nuori, alaikäinen ostamassa joko alkoholia tai tupakkatuotteita. He eivät rohkeuden puutteesta uskalla puuttua siihen ja myyvät, koska se on helpompaa. Tähän valvontaan pitäisi satsata nykyistä enemmän erityisesti juuri tästä syystä, että lasten ja nuorten osalta - niin kuin valtuutettu Krohn toi hyvin esille - jos tupakointia ei aloiteta nuorena, niin todennäköisyys, että se aloitetaan vanhempana, on todella pieni.

En pitkitä tätä keskustelua sen enempää, mutta toivon, että kaupunginhallituksen vähemmistön kannasta tulee valtuuston enemmistön kanta.

Iltaa. Minulta näköjään lähti paine puhua muutama minuutti ylimääräistä.

Haluaisin kertoa tähän loppuun hyvin lyhyesti tällaisen tarinan.

Ensimmäisen kerran kun olen ollut tämän ohjelman kanssa tekemisissä, se on ollut joukkoliikennelautakunnassa, kun meidän piti antaa lausunto tästä asiasta. Siinä vaiheessa en olisi mitenkään pystynyt kannattamaan valtuutettu Walldén-Pauligin ehdotusta johtuen siitä, että siinä vaiheessa olin polttanut puolet elämästäni tupakkaa. Vaikka olenkin näin nuori, niin se on jo kuitenkin se viisitoista vuotta suunnilleen. Nyt sen sijaan, kun asiat ovat ihan muuttuneet, tiedän paremmin. Tiedän, minkälaisessa harhaluulossa tupakoiva ihminen elää, harhaluulossa siitä, että esimerkiksi jos ollaan lähdössä lennolle - koska lennollahan ei saa tupakoida - jos lento kestää 3 tuntia, niin vähintäänhän siinä kuolee nikotiinin himoon, jos ei saa vetää kolmea röökiä putkeen ennen lentoa tai vastaavasti työpäivä, jos ei saa työpäivän aikana polttaa tupakkaa, ei saa nimenomaan sitä röökiä vedettyä, että se vaikuttaisi jotenkin niin hirvittävästi siihen koko työpäivään, että suorastaan koko elämä kuolisi. Se on se ajatus, joka on ymmärrettävä, joka minulla itselläni on ollut, että työpäivä ilman tupakkaa on täysi mahdottomuus. Nyt voin kertoa, että ei se ole, itse asiassa se on ihan hirvittävän helppoa.

Ja nyt kun tehdään tätä päätöstä minäkin toivon, että vähemmistökannasta tulisi enemmistökanta äänestyksen myötä. Haluaisin, että me kaikki muistaisimme sen, että ei kukaan kuole savuttomaan työpäivään, vaan tupakkaan ja että tässä ei ole kyse vapauden rajoittamisesta, vaan tässä on kyse vapauttamisesta.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Walldén-Pauligin ehdotus on aivan erinomainen. Tekisin tähän kuitenkin sellaisen vastaehdotuksen, että päätöskohta 4 hyväksyttäisiin siinä muodossa kuin hän on sen esittänyt, koska se on todella hyvä, mutta kohta 7 ei tulisi esitykseen mukaan sen takia, että työaika ja tupakointi eivät liity yhteen. Me emme voi jakaa ihmisiä työajan mukaan siten, että yksi tupakoi, hänellä on erilainen työaika kuin sillä, joka ei tupakoi. Sen takia teen vastaehdotuksen, että hyväksytään kohta 4.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ettei keskustelu kävisi aivan liian yksipuoliseksi, haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tupakoinnin ehkäiseminen ja vähentäminen -ohjelma Helsingissä on erinomainen ohjelma. Siinä on tärkeitä kohtia, erityisesti päätösasialistassa se, että lasten ja nuorten tupakoinnille altistumista ja tupakoinnin aloittamista ehkäisevät toimenpiteet käynnistetään ensisijaisina. Tämä on kaikkein tärkein kohta ja tämä on erityisesti koulujen lähiympäristössä otettava entistäkin vakavammin ja se, että Helsingin kaupungin tupakoivaa henkilökuntaa tuetaan lopettamaan tupakointi. Lopettamista tukevat toimenpiteet ovat se esimerkki, jota muut kaupungin odottavat Helsingiltä, ovat ne sitten vieroitusklinikka tai muita tukitoimia tupakoinnin lopettamiseksi. Tässä kulkevat nämä isot tärkeät viestit Helsingistä.

Puheenjohtaja.

Halusin vain osallistua keskusteluun siltä osin, kun tässä lopussa käytettiin hyvin voimakkaita puheenvuoroja liittyen täällä tehdyn vastaesityksen osalta.

Haluaisin muistuttaa vain, että me olemme täällä aika yksimielisiä siitä, että tupakoinnin vastaista työtä pitää kaupungin harjoittaa ja tämä ohjelma on kaikin puolin onnistunut. Ainoa kiistanalainen kohta liittyy oikeastaan vähän siihen asiaan, että kun täälläkin on puhuttu, kuinka addiktatiivinen ja hankala aine tupakka on ja tupakkariippuvuus kaiken kaikkiaan, niin se on vähän ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, kuinka kaupungin käskyllä saataisiin ihmiset ikään kuin irti siitä addiktiosta. Meidän täytyy tehdä muita toimenpiteitä kuin pelkästään komentopolitiikka tässä asiassa. Minä näen, että se pikemminkin on omiaan johtamaan konflikteihin, jotka eivät välttämättä helpota siitä tupakasta irti pääsemistä. Sitten meille tulee työpaikoille erinäisiä ongelmia juuri tämän tupakka-addiktion takia, jos me lähdemme purkamaan sitä väärillä työvälineillä, koska meidän työsuhteemme ovat erilaisia, ihmiset joutuvat oikeudellisesti tässä suhteessa erilaiseen asemaan. Eikä mielestäni ole järkevää kaupungin kannalta, että ensisijaisesti rekrytoinnista pyrittäisiin välttämään tupakoivien ihmisten palkkaamista. Meillä on aloja, joissa meillä on pulaa ihmisistä ja työntekijöistä eikä ole ristiriidassa, että vaikka me ottaisimme tupakoivia ihmisiä töihin, ettemme auttaisi heitä pääsemään eroon tästä epäterveellisestä nautintoaineesta.

Eli mielestäni tämä ohjelma on erinomaisen hyvä, mutta mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista kirjata sitä esitystä, joka tänne on nyt tuotu elikkä että me nimenomaan työajalla kiellettäisiin ihmisiä tauoilla polttamasta tupakkaa. Mutta tuetaan tupakoimattomuutta. Se on oikea linja.

Rouva puheenjohtaja.

Halusin kannattaa valtuutettu Asko-Seljavaaran tekemää muutosehdotusta.

Puheenjohtaja.

Jos minä pyytäisin lupaa saada levittää tappavaa myrkkyä uimarannalle kahdeksankertainen määrä joka neliölle, niin minä tuskin sitä saisin, mutta jos menen Hietaniemen uimarannalle lapsen kanssa, sieltä löytyy tupakan natsoja joka neliöltä vähintään viisi kappaletta elikkä se on aika vaarallinen paikka lapselle noin leikkipaikkana. Ja ei tuolla kaupungillakaan paljon tarvitse kävellä, kun sieltä näkyy natsa poikineen, tappavaa myrkkyä lapsen kannalta tietysti, kun he pistävät kaiken suuhunsa, mitä he löytävät. Elikkä mielestäni tämä on enemmän kuin pelkästään kaupungin työntekijöiden asia. Tämä on koko kaupungin asia siten, että tämän tappavan myrkyn levittämiseen suhtauduttaisiin hyvin torjuvasti.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

(paitsi osa 313 §:n kohdalla)

Harry Bogomoloff

puheenjohtaja

(osa 313 §:n kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Suvi Rihtniemi Kai Kalima

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu