Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Esitän valtuuston puheenjohtajistoon kolmikkoa, joka on erittäin hyvin hoitanut viime vuonna valtuuston puheenjohtajiston tehtäviä.

Valtuuston puheenjohtajaksi esitän valtuutettu Rakel Hiltusta, I varapuheenjohtajaksi valtuutettu Harry Bogomoloffia ja II varapuheenjohtajaksi valtuutettu Minerva Krohnia.

Bästa fru ordförande, fullmäktigeledamöter.

Ett bostadsaktiebolag (BostAb Ulfsbyvägen 11 b) anhöll 10.3.2004 om en stadsplaneändring, för erhållande av ca 2 700 v-m² byggnadsrätt för byggande av ett nytt våningshus. Ett hus kan placeras på tomten utan att det skapar olägenhet för grannarna och i området råder stor efterfrågan på familjebostäder. Väganslutningen var enligt ansökan tänkt att ordnas från den intilliggande Raumovägen.

Ett preliminärt förslag till planeändring färdigställdes inte förrän i maj 2005. Det färdiga planeförslaget var framlagt till påseende i november 2005. Planeförslaget var uppgjort i enlighet med ansökan.

Frågan var avsedd att föras till stadsplaneringsnämnden i januari 2006, men så blev inte fallet. I april 2006 fick sökanden veta, att planeförslaget inte skulle komma att föreläggas nämnden i den form det varit framlagt till påseende och undertecknats av stadsplanechefen. Enligt uppgift stred förslaget till väganslutning mot någon "grundläggande princip". Det har dock förblivit oklart, varför betydelsen av ifrågavarande princip klarlades först i detta skede.

Planeförslaget har inte till dags dato förts till nämnden, trots att tre år snart förflutit sedan ansökan lämnats in.

Kan ovanstående utdragna process, som skapat stor ovisshet hos sökanden och omöjliggjort vidare planering, anses vara förenlig med principen om god förvaltning? Hur länge kan myndigheten låta bli att föra en ansökan till behandling i nämnden och låta sökanden vänta på beslut i årendet?

Suomenkielinen käännös on esityslistoissa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean, että hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluu, että kansalaiset saavat hakemuksiinsa vastauksen ilman aiheetonta viivytystä. Tämä periaate on kirjattu myös lainsäädäntöön.

Täsmällisiä ja yleisiä käsittelylle annettavia aikarajoja ei tapausten erilaisuudesta johtuen voida antaa. Tärkeää on, että hakija pidetään tietoisena siitä, missä vaiheessa käsittely on tai mistä syystä käsittely viipyy. Kun asemakaavan muutoshakemus tulee vireille, kaupunkisuunnitteluvirastolle lähtevään valmistelupyyntöön liitetään seuraava muistutus: "Mikäli kaavamuutos ei ole juuri nyt ajankohtainen, hakijalle tulee kertoa asiasta kirjeellä, jossa ilmoitetaan viivästyksen syy tai arvioitu ajankohta muutokselle."

Valtuutettu Johanssonin esiin tuoman tapauksen kulku on ollut seuraavanlainen:

Asunto Oy Ulvilantie 11:sta tontilla on voimassa vuonna 1957 vahvistettu asemakaava. Tontti kuuluu asuinrakennusten korttelialueeseen, jolla tonttitehokkuus on 0,8 ja enimmäiskerrosluku 6. Munkkivuoressa tonttitehokkuudet ovat pääasiassa 0,6:n ja 0,8:n välillä. Munkkivuori on kaavoitettu 1950-luvulla. Asemakaavatyyppinä alue edustaa ns. ulkosyöttöisen liikenteen jäsentelyn periaatetta, jossa alueen asuinkorttelit ja niihin ajo tapahtuu yhden keskeisen aluetta kiertävän rengasmaisen kokoojakadun, Ulvilankadun kautta ja alueen keskelle jää asuinkortteleita yhdistävä puistovyöhykkeiden sarja. Keskellä aluetta Raumantien varrella on peruskoulun ala- ja yläaste, päiväkoti, kirkko ja leikkipuisto. Uuden rakennuksen sijoittaminen tontin pohjoisosaan on Munkkivuoren asemakaavallisen ratkaisun mukainen. Asemakaavan muutosluonnoksessa tontille sen pohjoisosaan oli merkitty uutta kerrosalaa 2 500 k-m² ja enimmäiskerrosluvuksi 5. Autopaikat oli merkitty maan alle ja ajo tulevalle tontille oli merkitty Raumantieltä puiston kautta. Nähtävillä olon aikana jätettiin useita mielipiteitä, joissa vastustettiin mm. ajoyhteyden sallimista Raumantieltä. Syynä olivat mm. Raumantien liikenneruuhkat jo nykyisellään sekä Munkkivuoren liikenneratkaisuperiaate, josta muutosluonnoksessa poikettiin. Lisäksi vastustettiin ylipäätänsä ajoyhteyden sallimista puiston kautta, koska se katkaisee tärkeän alueen sisäisen kulkuyhteyden.

Helsingin kaupunginmuseon laatimassa Munkkivuoren alueen rakennushistoriallisessa inventaariossa suurin osa Munkkivuoren rakennuskannasta on osoitettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, kuten myös koko alue aluekokonaisuutena. Kaupunginmuseo on myös vastustanut lausunnossaan ajoyhteyttä puiston halki.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa päätettiin, että liikennesuunnitteluperiaatteita noudatetaan eikä Raumantieltä sallita asuintontille ajoa puiston läpi. Muutosluonnosta ei viety lautakuntakäsittelyyn, vaan kaupunkisuunnitteluvirasto pyysi hakijaa, Asunto Oy Ulvilantie 11 b:tä tutkimaan ajoyhteyttä Ulvilantieltä hakijan tontin kautta. Hakija on moneen otteeseen ilmoittanut, että se ei hyväksy ajoyhteyttä oman tonttinsa kautta eikä ole selvittänyt mahdollisia vaihtoehtoja oman tontin kautta tulevalle ajoyhteydelle. Tästä syystä kaavaehdotuksen käsittely on viivästynyt.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on valmis esittelemään asian kaupunkisuunnittelulautakunnalle, mikäli hakijan kanssa päästään yhteisymmärrykseen ajoyhteyden järjestämisestä tontin kautta. Tässä tapauksessa hakija on ollut tietoinen viivästyksen syystä ja käsittelyn viivästykseen on ollut ymmärrettävä syy. Tavallisesti viivästykset maanomistajien hakemissa kaavamuutoksissa johtuvat joko siitä, että jokin muu yleisesti arvostellen tärkeämmäksi arvioitu hanke on jouduttu asettamaan etusijalle kiireellisyysjärjestyksessä tai että suunnitteluresurssit eivät salli hakemuksen ottamista nopeammin valmisteltavaksi. Hakemuksia pyritään asettamaan eri perustein etusijajärjestykseen, ja yksi mm. valtuustossa korostettu periaate on ollut yksittäisten omakotitonttien kaavamuutosten nopeuttaminen. Aina kun jotain nopeutetaan, joku toinen hidastuu, se on se valitettava looginen lopputulos.

Puheenjohtaja.

Edelleen totta kai olen sitä mieltä, että tämä prosessi on ollut liian pitkä. Ymmärsin, että varsinaisia säädöksiä sen pituudesta ei ole. Mutta ehkä eniten kysymyksiä herättää kuitenkin vielä se tosiasia, että jos kyse on ollut näin perustavalaatuisista periaatteista, että ei olisi voinut tulla kysymykseenkään tämä hakemuksen mukainen ratkaisu, niin pikkuisen oudoksun sitä, että kuitenkin luonnos tehtiin täysin hakemuksen mukaiseksi, että miten on mahdollista, että näin perustavalaatuisista periaatteista ei heti tiedetä, vaan se selviää vasta lausunnonantovaiheessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä kaavamuutoshakemus on ollut juuri näin monimutkainen, niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpinen totesi. Hakijat ovat ottaneet yhteyttä lautakunnan jäseniin. Mm. lautakunnan varapuheenjohtaja ja itsekin olen käynyt siellä paikalla tutustumassa tähän asiaan.

Tietyllä tavalla Raumantieltä tien rakentaminen, vaikkakin puiston kautta, vaikuttaisi näin maalaisjärkisesti järkevältä. Siinä on nämä esteet, johon apulaiskaupunginjohtaja Korpinen viittasi. Ja toisaalta on aikamoinen se, että se tieyhteys pitäisi rakentaa sen olemassa olevan tontin halki.

Kun tätä asiaa viimeksi kysyin edellisessä kokouksessa - eli noin viikko sitten - niin kaupunkisuunnitteluvirasto on koko ajan keskustelemassa sen taloyhtiön kanssa, että tämä asia voitaisiin jotenkin yhteisymmärryksessä ratkaista ja voitaisiin tämä kaavaehdotus tuoda lautakuntaan. Mutta harvinaisen monimutkainen ja sillä tavalla on poikkeuksellista, että näin pitkään tämä asia seisoo.

Olen valtuutettu Johanssonin kanssa samaa mieltä, että asiat pitäisi saada nopeammin käsiteltyä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kyseessä on muutaman kymmenen asunnon rakentamiskohde keskelle valmista infrastruktuuria. Kun painottaa mielessään asuntojen tarvetta ja liittymisen rakentamista edellä mainittuun paikkaan, mielestäni on itsestään selvää, että kaavamuutos pitäisi mahdollisimman nopeasti viedä eteenpäin. Vastaavia ajoväyliä puistoissa löytyy Helsingissä varsin paljon. Niitä on tehty jopa omakoti- ja rivitaloille. Mielestäni jo kuntalaisten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että tämä kaava menisi eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Hyvin paljon samanlaisia ajatuksia tuli minunkin mieleeni kuin valtuutettu Koskisella.

Elikkä tässä on kysymys Munkkivuoren alueesta. Siellä on valmis infra ympärillä, koulut, kaupat. Olisi erittäin hyvä, että saataisiin tiivistettyä kaupunkirakennetta tällä alueella, jotta palvelut alueella säilyisivät. Olisi hyvä, että sinne saataisiin myöskin perheasuntoja. Tämä alue on - niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Korpisen puheenvuorosta kuulimme - 1950-luvulla kaavoitettua ja rakennettua, 1950-luvun lopussa, 1960-luvun alussa. Silloin asunnot ovat olleet aika pieniä. Tällä alueella on huutava pula perheasunnoista.

Toivoisin, että tämä asia menisi eteenpäin ja löydettäisiin ratkaisu, jossa voitaisiin tämä katuyhteys löytää Raumantien kautta. Toista kautta se on erittäin hankala toteuttaa sen olemassa olevan tontin kautta. Sieltä jouduttaisiin kaatamaan puustoa enemmän. Toivottavasti tähän löytyy hyvä ratkaisu kaikkien kannalta ja saataisiin uusia asuntoja tälle alueelle.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Suuret kansanjuhlat tuovat mukanaan paljon roskaa, ja kaupunki hoitaa juhlapaikkojen siivouksen niin uutena vuotena kuin vappunakin, ainakin keskeisiltä juhlapaikoilta.

Miksi puistojen ja kadunvarsien siivousta ja roskapönttöjen tyhjennystä ei järjestetä säännöllisesti? Miksi roskapöntöt pursuavat jatkuvasti yli ja paperit leviävät varisten riepoteltavaksi? Näin on ollut ainakin Lauttasaaressa kaikissa puistoissa ja koko syksyn. Milloin koirien ulkoilutusreiteille saadaan suuremmat roskapöntöt? Tämä on lauttasaarelainen joulukuun kuva koirien ulkoilutusreitiltä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean vs. rakennus- ja ympäristötointa johtavana apulaiskaupunginjohtajana seuraavan:

Rakennusviraston vastuulla olevilla yleisillä alueilla on säännölliset puhtaanapitokäytännöt ja laatutaso. Kadut on jaettu kolmeen ylläpitoluokkaan. Ylimmän luokan kaduilla puhtaanapitotoimenpiteitä, kuten roska-astioiden tyhjennystä tehdään tarpeen mukaan päivittäin, alemman luokan kaduilla kerran kahdessa viikossa. Roskaisuutta ei saa kuitenkaan esiintyä häiritsevästi, ja puhdistuskertoja lisätään tarpeen vaatiessa. Viheralueille on määritelty maassa olevalle roskalle ja roska-astioiden tyhjennykselle ohjeet erikseen kesä- ja talvikaudelle. Lisäksi suurille kansanjuhlille, kuten Vapulle ja Taiteiden yölle tilataan erikoisjärjestelyt ydinkeskusta-alueelle. Uuteen vuoteen liittyvät roskat kerätään viheralueilta normaalina puhtaanapitotoimenpiteenä ja tarpeen mukaan puhtaanapitoa aikaistetaan.

Lauttasaaressa katualueiden hoidon kiinteistölle kuuluvat vastuut on siirretty rakennusvirastolle. Katualueiden ylläpito on tilattu YIT-Rakennus Oy:ltä ja viheralueiden ylläpito Viherpalvelut Hyvönen Oy:ltä. Lauttasaaren kadut kuuluvat Lauttasaarentietä lukuun ottamatta II tai III ylläpitoluokkaan. Puhtaanapitotoimenpiteitä tehdään kaksi kertaa viikossa tai kerran kahdessa viikossa ylläpitoluokasta riippuen. Puistojen puhtaanapito ja laatutaso on viraston yleisen käytännön mukainen. Työmaakokouksissa, joita pidetään kuukausittain, ei ole tullut esiin alueen puhtaanapitoon tai roska-astioiden riittämättömyyteen liittyviä ongelmia. Myöskään asukkailta ei ole tullut syksyn aikana palautetta viher-alueiden roskaisuudesta tai puhtaanapidon laiminlyönneistä. Rakennusviraston asiakaspalveluun on kuitenkin tullut juuri ennen joulua muutama valitus ylipursuavista roska-astioista. Ne tyhjennettiin heti seuraavana arkipäivänä.

Kaikki Lauttasaaren alueen roska-astiat eivät ole rakennusviraston vastuulla. Särkiniemessä Itälahdenkadun päässä kesämaja-alueella toimineen kioski-kahvilan paikalla olevien aitauksella varustettujen roska-astioiden tyhjennys kuuluu Särkiniemen Kesämajayhdistykselle. Uimarannan roska-astiat tyhjentää liikuntavirasto.

Yleisillä alueilla oleviin roska-astioihin tulevan roskan koko ja laatu on muuttunut. Roska-astioihin tulee entistä enemmän pitsalaatikoita, pikaruokapakkauksia, kertakäyttöjuomapulloja ja jätepaperia, jotka täyttävät roska-astiat nopeasti. Tämä on ongelma tietyille roska-astioille. Yleisten alueiden roska-astioita käytetään myös väärin tunkemalla niihin kiinteistöjen roskakatoksiin kuuluvia talousjätepusseja. Mikäli ne eivät mahdu roska-astian pienestä täyttöaukosta sisään, jätetään roska-astian viereen lintujen riepoteltavaksi ja ohikulkijoiden harmiksi. Rakennusvirastoon on perustettu kalustetyöryhmä, jonka lähitulevaisuuden tehtäviä onkin mm. uuden roska-astiamallin kehittäminen tai käytössä olevien mallien parantaminen. Rakennusvirasto käyttää vastuualueillaan pääasiassa 60 litran cityroska-astioita, jotka on todettu monessa tapauksessa liian pieniksi ja nopeasti täyttyviksi. Keskusta-alueella onkin siirrytty tilavuudeltaan suurempiin 100:n tai 120 litran astioihin. Ahkerasti käytössä oleville alueille tai muuten roskaantumisesta kärsiville alueille on asennettu suurikokoisia maanalaisia syväsäiliöitä, joiden kapasiteetti vaihtelee 300:sta aina 5 000 litraan asti. Vuosittain uusia syväsäiliöitä asennetaan 20 - 50 eri puolille kaupunkia.

Rakennusvirasto on saanut vuodelle 2007 lisämäärärahan puhtaanapidon parantamiseen. Osa rahasta käytetään syväsäiliöverkon laajentamiseen. Uusia syväsäiliöitä asennetaan kevään kuluessa 70 kpl rakennusviraston vastuualueelle. Syväsäiliöt pyritään asentamaan talvikunnossapidettävien reittien varsille, jolloin ne palvelevat alueita, liikkujia ympäri vuoden. Asukaspalautteen perusteella on myös koirien ulkoiluttajien suosimille reiteille asennettu tarpeen mukaan roska-astioita. Syväsäiliöt palvelevat tätä tarvetta kaikkein tehokkaimmin.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpisen kuvaamat normit ovat varmasti todella erinomaiset. Käytäntö on aivan toinen. Siivouksen ja roskien keräilyn laatutaso ei todellakaan ole tätä, mitä tässä liturgiassa meille luettiin.

Toivon, että mahdollisimman moni valtuutettu katsoo ympäristöään, varsinkin esimerkiksi paikat Taivallahden tenniskenttien ympäristö, Stadionin parkkipaikka. Linnunlaulun sillan kohdalta puistosta oli hyvin uudenvuoden päivänä roskat siivottu, mutta eivät enää ehkä tällä hetkellä. Tänä syksynä ei ole ollut lunta, ei hiekoituksen tuomaa vaivaa. Mikä tänä syksynä on pitänyt meidän siivouspartiomme sisällä? Varmasti on ollut kehittämispalavereita, nimittäin mikään ei ole ollut sen paremmin kuin on ollut ennen.

Olen tehnyt vastaavansisältöisen konkreettisen aloitteen, tai kyselytuntikysymyksen edellisen valtuuston loppukaudella. Silloin todella luvattiin paneutua suurempiin roskapönttöihin ja tiivistää yleisillä vilkkaan liikenteen kävelyreiteillä olevien roskapönttöjen tyhjennystä. Esimerkkinä voin kertoa, että Ruoholahden kanavassa on 30 roskapönttöä, Lauttasaarentieltä Vattuniemeen - samalla matkalla - on 13 roskapönttöä. Uudet kaupunginosat ovat varmaan paremmassa asemassa.

Toivoisin, että otettaisiin pikaisesti kaupungilta yhteys Kauppakamariin ja kehotettaisiin Kauppakamaria lähettämään yleiskirjeen siitä, että liiketilojen ulkopuolella olevat roskat kuuluvat yritykselle. Mm. Hotelli Vaakunan edusta tänään oli aivan sietämättömässä roskaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Urho on kiinnittänyt todellakin huomiota hyvin tärkeään seikkaan.

Joskus vähän mietityttää näitä rakennusviraston vastauksia kuultaessa. Samankaltainen vastaus tuli silloin, kun itse esitin kysymyksen siitä, että kun romuautoja on tien poskessa siellä täällä. Rakennusvirasto silloinkin perusteli, että se ei ole mahdollista, koska he tietävät jokaisen romuauton sijainnin, mikä Helsingin kaupungissa on.

Olisi mielestäni kohtuullista jossain määrin, jos rakennusvirasto keskittyisi pohtimaan kenties niitä käytäntöjä ja niiden parantamista kuin vastaamaan tällä lailla ympäripyöreästi asioihin, että valtuutettu hyvä, olkaa nyt tarkkoja, tämä ei ole mahdollista, että roskia on ympäri tien poskia. Jokainen meistä kuitenkin, jotka kaupungilla liikkuvat niin juhlapyhinä kuin arkenakin, huomaavat silloin tällöin, että aina joskus jää joku roskis tyhjentämättä.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni tämä roskaamisongelma on koko kaupunkia koskeva ja johtuu suurelta osin myös siitä, että ei ole olemassa variksenpitäviä roskasäiliöitä. Varikset levittävät aamuyöstä roskat pitkin katuja. Pitäisi kiinnittää huomiota tähän roskapönttöjen kehittämiseen siten, että ne olisivat tosiaan variksenpitäviä, etteivät varikset levittäisi niitä roskia pitkin maastoa ja katuja ja sen jälkeen sitten rotatkin lisääntyvät. Tämä olisi sellainen asia, johon pitäisi paneutua tosissaan.

Puheenjohtaja.

Olen yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja eli tietyllä tavalla vastuussa näistä kunnossapitoasioista. Tulen kertomaan parhaan muistini mukaan piinallisen yksityiskohtaisesti tämän keskustelun sisällön huomenna yleisten töiden lautakunnan kokouksessa.

Väitteet, mitä on esitetty, ovat aiheellisia. Asiaan puututaan jatkuvasti. Muutosta näyttää kuitenkin olevan aika vaikea saada. Joku irrallinen asia sieltä näkyy. Esimerkiksi roskasäiliöitä hallinnoi useampi taho ja usein nämä tahot menevät toistensa taakse piiloon. He toteavat, ettei se ole rakennusviraston tai sitten se ei ole pääkaupunkiseudun yhteistyön asiana. Ja toinen asia on sitten se, että roskiksia tyhjentävät eri tahot eri aikaan. On liikuntavirasto, rakennusvirasto, yksityiset, liikennelaitos ja vaikka mitkä, että siinäkään ei ole järjestystä. Kaikki nämä pitäisi saada kuntoon niin, että olisi selkeät vastuusuhteet.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Helsingin kaupungin kilpailuttamistoiminnoissa on tapahtunut kolme vakavaa epäonnistumista: vammaiskuljetukset, ruokakassipalvelu sekä sotaveteraanien avokuntoutus. Viime syksyn aikana törmättiin uuteen erityisongelmaan. Sinänsä luotettavien yrittäjien ja yritysten tarjouksia jouduttiin hylkäämään siitä syytä, että tarjousten liiteasiakirjoissa oli puutteita. Sotaveteraanien avokuntoutusasiassa tällaisia puutteita oli noin puolessa tarjouksista. Sairaala-apteekin lääkehankinnassa taas puutteita oli viidenneksessä tarjouksista. Puutteellisten tai virheellisten tarjousten osuus on niin suuri, että se pakottaa tarkistamaan myös tarjouspyyntöjen selvyyden ja yksiselitteisyyden. Paperisodassa vähemmän kokeneiden pienyrittäjien ja ammatinharjoittajien ohella puutteita on ollut esimerkiksi merkittävien monikansallisten konsernien Suomen divisioonien tarjouksissa.

Ongelmia voitaisiin vähentää esimerkiksi sillä, että kaupunki julkaisisi "tarjoajan aapisen", jossa selostettaisiin, mistä mitäkin todistuksia saa, minkä näköisiä ne ovat, millaista tuoreutta niiltä vaaditaan, mitä ne maksavat jne.

Kysyn, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä kilpailuttamismenettelyn toimivuuden parantamiseksi?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Vastauksena esitettyyn kysymykseen totean vs. rakennus- ja ympäristötointa johtavana apulaiskaupunginjohtajana seuraavan:

Kaupungin tarjouspyynnöt pyritään laatimaan mahdollisimman yksiselitteisiksi ja selkeiksi. Kysymyksessä esille tuotuja ongelmia on kuitenkin jonkin verran vielä, erityisesti pienyrittäjien tarjouksissa. Terveydenhuollossa suuri osa palvelun tuottajista on oikeudellisesti ja hallinnollisesti osaamiseltaan varsin rajallisia ja pieniä, yhden tai muutaman ammatinharjoittajan yrityksiä. Tarjousasiakirjojen ja käytäntöjen selkeyden ja yksinkertaisuuden merkitys korostuu toimittaessa tällaisten yritysten kanssa.

Voimassa olevan lainsäädännön sekä kaupungin oman ohjeistuksen mukaisesti tarjoajilta pyydetään todistukset mm. verojen ja sosiaalimaksujen suorittamisesta. Tarjouspyynnöissä yksilöidään pyydetyt todistukset ja selvitykset sekä niiden voimassaolo. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vuoksi tarjouspyynnöissä todetaan myös aina selvästi, milloin jonkun todistuksen tai selvityksen puuttuminen aiheuttaa tarjoajan sulkemisen tarjouskilpailusta. Lisäksi varsinkin pakollisten vaatimusten ja hintatietojen osalta apuna käytetään lomakkeita ja taulukoita, jotka täyttämällä tarjous tulee tehdyksi oikein ja tarjouspyynnön edellyttämällä tavalla. Tarjouspyyntöjen yhteydessä järjestetään myös tarjoajille informaatiotilaisuuksia, joissa käydään läpi tarjouspyyntö, sen vaatimukset ja niihin vastaaminen.

Ehdotus "tarjoajan aapisesta", eräänlaisesta tarjouksenteko-oppaasta on sinänsä hyvä. Yritysten ohjeistaminen ja ohjaaminen kuvatulla tavalla ei kuitenkaan liene suoranaisesti Helsingin kaupungin tehtävä. Yrittäjille tarkoitetun ohjeistuksen laatiminen kuuluu paremmin tarjoajien etujenvalvojalle Kauppakamarille, työnantajaliitoille ja toimialakohtaisille yrittäjien yhdistyksille. Myös kauppa- ja teollisuusministeriö voisi olla tehostamassa kilpailua tällä tavalla, erityisesti pienyrittäjiä auttaen. Oppaan julkaisijan olisi luonnollisesti varattava riittävät resurssit tietojen jatkuvaan päivitykseen. Todettakoon, että yrittäjäjärjestöt ja muut liikealan toimijat järjestävät jo nykyisin julkisin hankintoihin liittyvää koulutusta.

Helsingin kaupunki voi edelleen kehittää kilpailutusmenettelyin toimivuutta sekä selkeyttää ja mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistaa tarjouspyyntöjään ja helpottaa tarjousten tekoa. Mm. tässä tarkoituksessa hallintokeskuksen oikeuspalvelut on laatinut palveluhankintoja varten tarjouspyyntömallin ja mallia koskevan ohjeen, jotka ovat kaupungin hallintokuntien saatavilla Heli-intra/hankinnat -kohdassa.

Kaupungin hankintastrategian ja hankintojen kehittämistavoitteiden mukaisesti kaupungin hankintahenkilöstölle on järjestetty ja järjestetään jatkossakin hankintoihin liittyvää koulutusta, jolla pyritään vahvistamaan hankintahenkilökunnan osaamista ja yhtenäistämään hankintakäytäntöjä mm. tarjouspyyntö- ja sopimusmalleilla. Kehittämistavoitteiden mukaisesti hankintakeskus pyrkii lisäämään myös yhteistyötä toimittajien kanssa niin, että kilpailuttamismenettelyn toimivuus ja käytännön toiminta sujuisivat mahdollisimman hyvin.

Rouva puheenjohtaja.

Pyydän kiittää apulaiskaupunginjohtaja Korpista paitsi urhoollisesta tulilinjassa seisomisesta, myöskin asiallisesta analyyttisestä vastauksesta.

Tässä on paljon työtä tehtävissä. Tärkeintä on joka tapauksessa se, että kaupunki selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaisee yrittäjille ja ammatinharjoittajille, mitä se milloinkin todella haluaa. Näissä on ollut esimerkiksi terminologisia epäselvyyksiä. Eräässä tapauksessa, kun apteekki pyysi tarjoajilta lääketarjouksia, eräästä asiakirjasta käytettiin esittelyasiakirjoissa nimitystä "tapaturmatodistus", vaikka kysymyksessä oli mitä selvimmin kuitti työntekijän pakollisen tapaturmavakuutusmaksun suorittamisesta. Eräs monikansallinen konserni meni tässä suhteessa lankaan. Kysyin apteekkarilta, että onko epäiltävissä, että niitä ei ole maksettu ja mihin tätä muuten tarvitaan. Apteekkari sanoi, että en minä tiedä, hankintakeskus vaatii meiltä tällaista.

Täytyy myöskin kriittisesti kysellä, mitä pyydetään. Oulunkylän kuntoutussairaalan - jonka kaupunki käytännössä omistaa - tarjous hylättiin sen takia, että sairaala luuli, että vähän kevyemmällä byrokratialla selvitään kuin että terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta hankitaan kaikkien työntekijöitten ammattipätevyyssertifikaattien jäljennökset. Työmaata riittää, mutta on hyvä, että pyritään eteenpäin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Lehtola toi esille vakavia esimerkkejä kilpailuttamisen epäonnistumisesta. Tämän päivän Iltalehti kertoo tähän listaan taas yhden uuden tapauksen. Kilpailutuksen tuloksena huomattavalla osalla Ebeneser-koulua käyvistä dysfaattisten erityisryhmien oppilaista koulumatkat venyvät laittoman pitkiksi Helsingin kaupungin alueella, jopa yli 2-tuntisiksi. Kilpailuttamisen perusteella tuossa tapauksessa valittu yhtiö soittelee yömyöhällä lasten vanhemmille seuraavan aamun aikatauluista, kieltäytyy kertomasta työntekijöiden nimiä eikä vastaa ilmoittamistaan kontaktipuhelinnumeroista lainkaan.

Tämä on yksi esimerkki siitä, mitä kilpailuttaminen Helsingin kaupungissa useissa tapauksissa tarkoittaa. Lapsista, vanhuksista ja vammaisista on tehty koekaniineja palvelualan kaupallisten yritysten toiminnan laajentamisessa. Kilpailuttamisen on tässäkin tapauksessa voittanut yritys, joka tekee ihmiskokeita, harjoittelee palveluja tarvitsevilla ihmisillä, jotka kaupungin viranomaiset ovat omilla päätöksillään jättäneet tällaisten markkinavoimien armoille.

Kysynkin asianomaiselta apulaiskaupunginjohtajalta, aiotaanko kilpailun käytön periaatteita koskeva päätös ottaa uudelleen arvioitavaksi ja tuoda valtuuston käsittelyyn?

Nähdäkseni näissä ongelmissa ei ole kysymys todellakaan vain osaamisen ja informaation puutteista, vaikka sitäkin selvästi on. Kysymys on selvästi siitä, soveltuuko kilpailuttaminen kunnallisiin peruspalveluihin vai ei.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Lehtolan kysymys on erittäin aiheellinen. Olisin jatkanut itse asiassa tästä vielä vähän laajemmin.

Elikkä haluaisin nostaa keskusteluun ylipäänsä tarjouspyynnön merkityksen. Olisin kysynyt apulaiskaupunginjohtajalta, miten on varauduttu uuteen hankintalainsäädäntöön? Tarjouspyyntöhän on keskeinen asiakirja. Tämän asian selkiyttäminen on todella tärkeää. Erityisesti terveyslautakunnassa on nyt huomattu se, että nimenomaisesti ammatinharjoittajat ovat siinä olleet heikoilla.

Sitten toinen asia, jonka haluaisin nostaa laajemmin tämän kilpailutuksen yhteydessä.

Uusi hankintalainsäädäntö antaa mahdollisuuden neuvottelumenettelyyn, elikkä ne yritykset tai järjestöt, joiden kanssa arvioidaan, että voitaisiin tehdä yhteistyötä, voidaan käydä keskusteluja ja hankkia tietoa siltä alueelta ja jatkaa sitten sen jälkeen kilpailutuksella. Elikkä tämä on mielestäni sellainen asia, joka pitäisi ehdottomasti ottaa silloin käytännöksi kaupungilla, kun joudutaan menemään kilpailutukseen.

Meillä Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä on selkeä periaate, että me haluamme tuottaa palvelut omina, mutta esimerkiksi fysioterapiapalveluissa on ollut sellainen tilanne, että on tarvetta myös ammatinharjoittajiin.

Ja toinen: haluan huomauttaa tähän yhteen tapaukseen liittyen, tähän ruokakassipalveluun, että lautakunnat ohitettiin siinä täysin, elikkä hankintakeskus teki tarjouspyynnön.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Asia ja tämä kysymys on erittäin tärkeä. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kuntalaisten terveyden, arjen sujumisen ja hyvinvoinnin kannalta hyvin keskeisiä. Silloin on tärkeää, että arvioidaan tarkkaan, onko ostopalvelut oikea tapa tuottaa palveluja ja jos aletaan ostamaan ja kilpailuttamaan, niin kilpailuttamisen toteutus on onnistuttava.

Tässä tapauksessa, kun puhutaan esimerkiksi sotaveteraanien avokuntoutusasiasta, niin siellähän on hyvin pieniä yrityksiä, ammatinharjoittajia, jotka esimerkiksi antavat fysioterapeuttipalveluja. Nyt on voinut käydä niin, että hyvin pienenkin virheen takia tällainen pitkäaikainen hoitosuhde on kaatunut tarjousvastauksessa olevaan virheeseen. Ja kun asiakkaana on ikääntyneitä sotaveteraaneja, jotka monesti ovat jo huonokuntoisia, niin pitkäaikaisen hoitosuhteen katkeaminen on heidän hyvinvointinsa kannalta huono asia. Kynnys vaihtaa palvelun tuottajaa silloin, kun on ikäihminen ja monenlaista vaivaa, on varmasti usein suuri. Myöskin se, jos matkat pidentyvät, niin se voi käytännössä estää kuntoutuksen.

Helsingin kannattaisi miettiä neuvottelumenettelyn käyttöön ottamista näissä tilanteissa ja sitä, että kaupunki tukisi kaikin keinoin sotaveteraanien kotona selviytymistä ja kuntoutusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lehtolan kysymys on mielenkiintoinen siitäkin syystä, että se kohdistuu sellaiseen ongelmaan, joka harvemmin tässä yhteydessä tulee esiin. Nimittäin hän kiinnittää huomiota myyjien osaamattomuuteen, ei siis etupäässä siihen, että ostajat eivät osaisi, vaan ennen kaikkea siihen, että ne jotka tarjoavat, tarjoavat puutteellisesti. Lehtola lainsäädäntöneuvoksena ja juristina tietää, että tämä perustuukin siihen, että hän tietää, että nämä puutteelliset tarjoukset joudutaan hylkäämään.

Olen pohtinut sitä, että missä määrin Helsingin kaupungin hallinnossa käytettäisiin hallintolain palveluperiaatetta eli sitä, että varattaisiin tilaisuus kaikille täydentää tarjousta. Sillä tavalla saataisiin paljon parempia tarjouksia. Tämä ongelma lähtee siitä, että - valtuutettu Lehtolan kertoman mukaan - joissakin tapauksissa on jouduttu hylkäämään paras tarjous ja sellainen tarjous, joka olisi todennäköisesti tullut hyväksytyksi, on hylätty ja tämä on se ongelma.

Se mitä hän tässä esittää, on mielestäni erittäin hyvä, siis se, että luotaisiin ohjeisto tarjoamisesta Helsingin kaupungissa ja niistä erityisedellytyksistä.

Ja en voi olla liikaa korostamatta myöskin sitä koulutustarvetta, joka tässä tulee. Laki tulee voimaan 1.6. ja on äärimmäisen vaikea ja mutkikas. Toivon, että kaupunki kykenee kouluttamaan ihmisiä riittävästi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Todella, niin kuin on todettu, niin valtuutettu Lehtola on tehnyt hyvän ja ajankohtaisen kysymyksen. Näitä epäonnistumisiahan on ollut turhan paljon.

Näkisin kyllä päinvastoin kuin valtuutettu Kalima, että kyllä täällä - tai kyllähän Kalimakin sen totesi - kouluttamisen tarvetta on kaupungillakin. Tarjouspyyntöprosessi pitäisi kaupungin sisällä vielä käydä tarkasti lävitse ja katsoa, mitä sille on tehtävissä.

Uskoisin myös, että tarjousten pyytäjät ja sitten tarjousmenettelyn asiantuntijat, niiden yhteistyö ei ole riittävää, sinne syntyy katkoksia. Ja mitä olen ainakin kentältä kuullut, tarjouspyyntöasiakirjat ovat monesti liian laajoja ja yksityiskohtaisia. Valtuutettu Lehtola mainitsi apteekkarin apteekkitavaran kyselyn. Sehän ei johtanut mihinkään juuri sen takia, kun siellä on oli vissiin senttikaupalla sitä tavaraa. Siinä pitäisi löytää tasapainoinen linja.

Arvoisa puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Korpinen vastasi mielestäni hyvin tuohon kysymykseen, että voiko kaupunki kouluttaa palvelun tarjoajia.

Mielestäni siihen ei voi mennä sen takia, että niitä on niin valtavat määrät niitä tarjoajia. Jokainen joutuu valitettavasti opettelemaan kantapään kautta sen tarjouksen lukemisen näköjään.

Mielestäni vaikuttaa siltä, että vielä suurempi ongelma on se, että tarjoajia on muutamilla aloilla liian vähän. Markkinat tuppaavat monopolisoitumaan monilla aloilla. Ja sitten tapahtuu sitä, että urakoita ketjutetaan.

Haluaisin kysyä apulaiskaupunginjohtajalta kantaa siihen, että voiko tarjouspyynnön tekijä rajoittaa ketjuttamista niin, ettei se pääurakoitsija anna niitä eteenpäin sellaisille aliurakoitsijoille ja niin suurelle määrälle aliurakoitsijoita, että niitten taustojen tarkistaminen ja työn jäljen vahtiminen käy ylivoimaiseksi? Mielestäni tällaista tapahtuu. Esimerkiksi aikaisemmassa kysymyksessä puhuttiin kunnossapidosta ja roskapyttyjen tyhjentämisestä. Siellä on nimenomaan tästä työn jäljen tarkastamisen ongelmasta kysymys.

Puheenjohtaja.

Itse olen sitä mieltä, että kyllä tässä kummatkin osapuolet tarvitsisivat koulutusta ehdottomasti, sekä ostajat että palveluitten myyjät.

Kuten täällä on tullut jo hyvin ilmi, niin terveyslautakunta on paininut näitten kysymysten kanssa aika tiiviisti menneenä vuonna ja myös sitten tällaisten kysymysten kanssa, kuten valtuutettu Puhakka toi esiin, kuten tämä palvelukassi, jotka meille tavallaan ei kuulu. Kuten valtuutettu Puhakka kertoi, niin tämä kilpailutusprosessi ja päätös tehtiin hankintakeskuksessa virkamiesten toimesta ja sitten kuitenkin loppupeleissä tai oikeastaan jo vuoden ajan lautakunnat ovat joutuneet kantamaan sekä poliittisen vastuun että vastaamaan konkreettisiin kysymyksiin tästä koko palvelusta ja sen hankinnasta, vaikka emme ole kertaakaan edes päässeet käsittelemään koko kysymystä. Tämä oli kyllä sellainen asia, joka herätti minut miettimään, että meillä jatkossa pitäisi tämän tyyppiset asiat hoitaa. Selvästikin hankintakeskukseen keskitetty osaaminen se on toisaalta erittäin hyvä asia, mutta silloin myös saattaa jäädä se tietty substanssi ja asiakohtainen osaaminen hiukan uupumaan ja sitten tulee tällaisia havereita - voisiko kutsua? Eli kyllä lautakuntia ja substanssivirastojakin vielä tarvitaan näitten asioitten miettimiseen, että hankintakeskus yksin ei aina pysty näitä junailemaan. Ilmeisesti sekä hankintakeskuksen että esimerkiksi terveysviraston olisi hyvä saada myös lisää kilpailutuksia ja kilpailutuksen juridiikkaan osaamista, ihan siis työntekijöitä, tämän alan asiantuntijoita.

Mitä tulee sotaveteraaniasian kilpailutukseen, niin siinä taas oli kyllä sitten sellainen eriskummallinen tapahtuma, että tämähän oli jo kilpailutettu useampaan kertaan. Aikaisemmin tällaisia, näin suuria ongelmia näissä puuttuvissa liitteissä ei käsittääkseni ole ollut. Itse tarjouspyyntö oli kyllä käsittääkseni varsin selkeä. Mutta suuri kysymysmerkki on sitten se, miksi nämä lukuisat palveluntarjoajat jättivät laittamatta niitä liitteitä siihen tarjoukseensa mukaan. Se lopputulos tietenkään ei ollut kauhean optimaalinen, mutta ei niin surkea kuin valtuutettu Puura täällä maalaili, koska sitten päätimme palvelusetelistä, joiden avulla myöskin ne sotaveteraanit, jotka joutuivat luopumaan palvelun tarjoajasta, voivat edelleenkin jatkaa entisen palvelun tarjoajansa kanssa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Toivottavasti en puhu läpiä päähäni naapurin tontilla, mutta yritän parhaani mukaan vastata. Tästä syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Raportoin näitä apulaiskaupunginjohtaja Saurille tietysti eteenpäin.

Valtuutettu Lehtolan kysymys näistä väärinkäsityksistä, niin vastauksessani ollut maininta tällaisten uuden yksinkertaistetun ja selkeytetyn mallin kehittämisestä, niin siinä nimenomaan nämä perusasiat, jotka ovat nämä työnantajavelvollisuudet ja siihen liittyvät käsitteet toivon mukaan selkeytyvät ja samalla tulee myös paremmin koulutettavaksi. Uskoisin, että hiukan ainakin näitä väärinkäsityksiä saadaan tämän uuden mallin avulla pois.

Yleisellä tasolla - ja nyt puhun kyllä niitä omiani.

Kilpailuhan on hyvä asia. Olin aikanani kilpailukomiteassa, joka oli 1970-luvun lopulla. Sinne muodostui muutama jäsen. Mm. Pekka Hallberg, joka oli silloin hallintoneuvos, itse olin aika aktiivinen ja Esko Rekola oli kolmas, joka suurin piirtein kirjoitti sen, johon nykyinenkin laki perustuu. Me kuulimme lähes kaikkien alojen edustajia siellä. Silloin jokainen sanoi, että kilpailu on noin yleisenä järjestelmänä erittäin hyvä, mutta meidän alalle se ei mitenkään sovellu, koska meidän alallamme on nämä ja nämä erityistekijät. Ja siitä, miten saisimme pienessä maassa, jossa kilpailu oli epätäydellistä, kilpailun toimimaan ja sitten kun EU-normisto lähtee siitä, että joka toinen on konna ja sitä täytyy hyvin tarkasti valvoa, niin siitä seuraa tämän ennen maineeseen ja vastuunkantoon perustuvan tilaamisen juridisointi. Ja kun kaikki pannaan pykälille, niin yleensä se synnyttää aina uusia pykäliä, koska joku pykälä ei osu ihan kohdalleen ja niin siitä lopulta tulee monsteri, joka on hyvin vaikea hallita. Säännöstelyssä tunnemme näitä samanlaisia kierteitä. Nyt näissä eri EU:sta tulevien paineiden ja oman terveen järjen ja kaiken keskellä me yritämme kroolata jollain lailla järkeviä hommia ja kouluttaa uutta asiaa ihmisille. Yksi kysymys on myös, että kun alat, jotka eivät ole olleet markkinatalouden ja kilpailun piirissä, aletaan kilpailuttaa, niin tuottajapäässä tapahtuu tuotteistamista, joka kaventaa usein palveluja, jolloin eräät osat perinteisistä palveluista yksinkertaisesti putoaa sopimusten ulkopuolelle ja niitä joudutaan erilaisin keinoin paikkaamaan. Kyllä tässä monet seikkailut ovat vielä edessä.

Yksi puoli, että kun nyt on kompuroinneista yritetty ottaa opiksi tilaamisessa ja hankkimisessa, niin ehkä sopimusten valvonta on jäänyt sitten vähän vielä heikommalle, jolloin tuollaisia yli 2 tunnin koulumatkoja joillekin erityisryhmille saattaa pahimpana tapauksena syntyä. Sellaisiin tietysti jatkossa, kun tätä masiinaa kehitellään, pitää kiinnittää hyvin paljon huomiota.

Oli kysymys, että miten varaudumme uuteen hankintalakiin, joka astuu kohta voimaan.

Siitä on työryhmä ponnistelemassa. Ensin se tietysti selvittää kaikki vaikutukset ja sen jälkeen tehokkaasti levittää tiedon oikeisiin paikkoihin ja kouluttaa, mutta suuri haaste. Se, että nämä vaikeat lait muuttuvat aika tiuhaan, niin se ei ole myönteinen asia itsessään.

Valtuutettu Puura kysyi ostopalveluja, milloin ylipäänsä tarpeen.

Toisaalta ostaminen ja markkinat ovat hyvin vaikeita. Mutta on myönnettävä, että kaiken itse tekemiseen taas liittyy usein hyvin hankalaa tehottomuutta, siihenkin, että "suo siellä, vetelä täällä" monta kertaa. Näissä ei täydellisiä ratkaisuja ole, vaan valppaat valtuutetut painavat päälle, että koneisto jaksaa kehittää. Luulen, että sillä tavalla ne kompromissit sitten parhaiten löytyvät.

Valtuutettu Koskinen viittasi liian monimutkaisiin asiakirjoihin.

Uskoisin, että tämä uusi malli - ainakin niin on luvattu - pitäisi yksinkertaistaa ja selkeyttää.

Valtuutettu Vikstedt viittasi siihen, että tarjoajia on liian vähän ja ketjuttaminen ja muu rajoittaa sitä edelleen.

Meillä hankkijoina ja tilaajina on ilman muuta oikeus panna asiakirjoihin esimerkiksi, että alihankkijoita ei saa käyttää, mutta se saattaa vähentää tarjoajia ja nostaa hintaa jne., että se on tapauskohtaista harkintaa aina. Joillekin aloille se on hyvin ominaista tämä vertikaalinen disintegraatio, niin kuin sanotaan. Auton osat tehdään monissa paikoissa ja sitten ne kootaan vaan jossakin ja toisille aloille taas se, että nämä tehdään yhdessä pitkässä ketjussa kaikki. Eikä siihen ole mitään yleispätevää, että me tilauksilla hirveästi voisimme muuttaa. Mutta valvontakin on näkökohta. Jos ketjuttaminen menee sellaiseksi, että asiakirjat ja nämä laillisuusaspektit eivät toimi, niin pakkohan sitä on sitten yrittää ketjuja lyhentää.

Valtuutettu Ikävalko ihmetteli, miksi lautakunnat on sivuutettu.

Ei lautakuntia ja virastoja ole hankinnoissa sivuutettu muulta osin kuin jos kaupunginhallitus on määritellyt kysymyksessä olevan yhteishankinta, joka koskee laajemmin hallintokuntia, on sitten pc:stä, tietojärjestelmistä ja sellaisista asioista on katsottu, että koordinaatio eri hallintokuntien kesken on hyvin tärkeä asiassa. Muutoin lautakuntien ja virastojen pitäisi olla tässä vastuullisia ja se, joka parhaiten nämä kysymykset pitäisi ainakin tuntea.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän kiinteistölautakunnan uudeksi jäseneksi Sallamaari Muhosta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnan varajäseneksi: Sylvi Soramäki-Karlsson.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi kohteen hankesuunnitelman viime vuoden maaliskuussa, jolloin todettiin, että koko hankkeen kannattavuus oli varsin kyseenalainen. Nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin ilmoitetaan, että kustannukset ylittävät parikymmentä prosenttia valtuuston hyväksymän luvun eli yli 6 milj. euroa. Ylitys on varsin raju, kun ottaa huomioon, että rakennuskustannukset ovat nousseet samana aikana vain pari kolme prosenttia. Voikin todeta, että kustannusten nousu on ollut niin suuri, että hanke on tavallaan menettänyt kannattavuutensa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Esityslistan sivulla 43 mainittu sopimus maanomistajan kanssa on allekirjoitettu 12.1.2007.

Ja jos tässä saa samalla säästää aikaa, niin kohdan 13 esityslistan sivulla 64 mainittu sopimus on allekirjoitettu 15.1.2007.

Arvoisa puheenjohtaja.

Siis tuo sivulla 64 mainittu sopimus on allekirjoitettu 15.1.2007.

Arvoisat valtuustotoverit.

Näiden ammattikorkeakoulujen yhdistäminen on mielestäni erittäin hyvä ja kannatettava asia. Haluaisin kiinnittää yhteen yksityiskohtaan huomiota tässä keskustelussa ja se liittyy tämän ammattikorkeakoulun ylläpitoa varten perustettavan yhtiön hallintoon.

Eli tämän ylläpitäjäyhtiön hallitukseen valitaan 7 - 9 jäsentä ja ne jaetaan kaupungin välillä tietyllä kaavalla. Esityslistatekstissä on mainittu, että vaaditaan, että hallituksen kokoonpanossa huomioidaan se, että innovaatioiden ja liikkeenjohdon asiantuntemus on turvattava.

Mielestäni on kuitenkin ongelmallista, että tässä ei ole tavallaan tämän ammattikorkeakoulun perusasiakasta tai yhtä tärkeää osallistujaa eli itse opiskelijoita mukana ja kuitenkin tämä ammattikorkeakoulun ylläpitäjähallitus tulee valmistelemaan ja päättämään opiskelijoille tärkeitä asioita, kuten uudisrakennuskohteita ja nykyisen toimipisteverkon muutoksia ja välillisesti myös koulutuspoliittisia linjauksia, jotka vaikuttavat opiskelijan arkeen.

Tämän vuoksi haluaisinkin tehdä toivomusponnen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että uuden ammattikorkeakoulun hallintoa muodostettaessa turvataan opiskelijoiden edustus ylläpitäjäyhtiön hallituksessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kannatan ensiksi valtuutettu Puoskarin pontta.

Ja esitän kaksi pontta, jotka tarkentavat henkilöstön asemaa.

Ensimmäinen ponsi kuuluu:

Stadian ja Evtekin toimintojen yhdistämisen yhteydessä tehtävässä henkilöstösuunnitelmassa turvataan myös sijaisten siirtyminen ja selvitetään vakinaistamisen mahdollisuudet.

Toinen koskee asiaa, josta on keskusteltu myöskin valtakunnallisesti. Ammattikorkeakoulun opiskelijoitten terveydenhuolto ei ole järjestetty eikä sovittu, miten se hoidetaan.

Joten esitän, että

Stadian ja Evtekin toimintojen yhdistämisen jatkovalmisteluissa selvitetään opiskelijoiden terveyspalvelujen kattava turvaaminen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä on jälleen hanke, joka on laitettu vireille tiettyjen perusselvitysten ollessa vielä kesken.

Osakeyhtiömallista konsultti toteaa, että tehtyihin laskelmiin sisältyy merkittävä riski, sillä tulevaisuus tuskin toteutuu ennusteiden mukaisesti. Lisäksi todetaan, että yhtiö on taloudeltaan koko tarkastelujakson hyvin haavoittuva. Todetaan myös, että yhtiön maksuvalmius ja oman pääoman riittävyys ajautuvat kriittiseksi, mikäli esimerkiksi henkilöstökustannukset kohoavat vuoteen 2012 mennessä yli 5 % lähtötasosta. Myös arvonlisäverokohtelun selvittäminen on auki. Mikäli arvonlisäverotukseen liittyvät avoimet kysymykset eivät ratkea yhtiön ja sen osakkeiden kannalta myönteisesti, perustamisesta aiheutuu näille merkittäviä lisäkuluja, perustamisvaiheessa jopa yli 4 milj. euron kulu ja vuositasolla 2 - 3 milj. euron arvonlisäverorasite. Olen kuullut, että tästä on käyty neuvotteluja ja ilmeisesti tämä on selviämässä. Mielestäni nämä arvonlisäverokysymykset olisi tullut pyrkiä selvittämään ennen tämän hankkeen käynnistämistä.

Ihmettelen myös päätösehdotukseen sisältyvää ehdollisuutta valtion toimien ja niiden aikataulujen osalta, kun yhtiön toiminta on kuitenkin tarkoitus aloittaa jo tammikuussa. Mutta ehkä apulaiskaupunginjohtaja Björklund vähän selvittää tätä asiaa.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Koskinen puuttuu tässä nyt keskeiseen tekijään, kun hän puhuu riskitekijöistä ja arvonlisäverosta. Jos sopii, vastaan hiukan täsmällisemmin, jotta tämä asia tulisi selväksi.

Ennen sitä - rouva puheenjohtaja - haluaisin todeta, kun valtuutettu Puoskari täällä kantoi huolta opiskelijoiden asemasta.

Nyt tilanne on se, että ammattikorkeakoulun sisäisen hallituksen on jo lain mukaan pidettävä sisällään opiskelijoiden edustus. Tämä tullaan luonnollisesti jo lain mukaan turvaamaan. Sisäinen hallitus käsittelee kaikki ne asiat, jotka ovat opiskelijoiden näkökulmasta olennaisia.

Rouva puheenjohtaja, kun on kyse tästä riskitekijästä, jonka Ernst & Young on kirjannut - tai riskitekijöistä - niin siinä olennaisena on juuri ollut arvio siitä, että mikäli nämä arvonlisäkysymykset olisivat ratkaisematta, se voisi merkitä tuollaista 4 - 5 milj. euron riskiä.

Haluan todeta, että ammattikorkeakoulujen yhdistämiseen ja yhtiöittämiseen liittyvät alv-ongelmat on nyt joko hoidettu tai hoidossa, eivätkä ne ole esteenä uuden osakeyhtiöpohjaisen ammattikorkeakoulun perustamiselle. Haluan yksityiskohtaisesti asian merkityksen vuoksi todeta ne seikat, jotka liittyvät alv-kysymyksiin, joita on tässä yhteydessä kolmen tyyppisiä.

Ensiksi: ammattikorkeakoulua ylläpitävä yhtiö maksaa juoksevaan toimintaansa liittyvistä menoista normaalin arvonlisäveron 22 %. Tämä koskee kaikkia maan yhtiö- ja säätiöpohjaisia ammattikorkeakouluja. Jotta ammattikorkeakoulut olisivat yhdenvertaisessa asemassa alv:stä vapautettujen kuntien ylläpitämiin ammattikorkeakouluihin verrattuna, opetusministeriö myöntää yhtiöiden ja säätiöiden ylläpitämille ammattikorkeakouluille alv:n kompensoimiseksi 3,53 %:n korotuksen yksikköhintaan. Tämä perustuu laskettuun kansalliseen keskiarvoon aiheutuneista alv-menoista.

Tehdyn vuoden 2005 tilinpäätöksiin perustuvan arvion perusteella tämä korotus ei toiminnan alkuvaiheessa riitä nyt perustettavalle uudelle yhtiölle kompensoimaan kokonaan aiheutuvaa alv-rasitusta. Erotus, joka on arviolta yhteensä noin 2 milj. euroa, on tarkoitus alkuvuosina kattaa osakaskuntien avustuksilla. Tästä Helsingin osuus on noin 800 000 euroa. Tämä on otettu huomioon ja sisältyy Helsingin kaupungin 4,8 milj. euron avustukseen uudelle yhtiölle. On kuitenkin selvää, että yhtiön talous ja toiminta tulee alkuvaiheen jälkeen sopeuttaa niin, että 3,53 %:n korotus yksikköhintaan riittää tälle yhtiölle, kuten maan muillekin vastaaville ammattikorkeakoulujen ylläpitäjille.

Toinen alv-kysymys liittyy ns. kuntapalautukseen. Ja kysymyksenasettelu on seuraava:

Koska kuntien ylläpitämät ammattikorkeakoulut ovat vapaita alv:stä, ne saavat tekemiensä investointien arvonlisäverokuluja vastaavan alv-palautuksen eli ns. kuntapalautuksen. Helsingin kaupunki on saanut valtiolta kuntapalautusta viimeisten viiden vuoden ajalta noin 2 milj. euroa. Ylläpitojärjestelmän muuttuminen yhtiöpohjaiseksi voisi siten Helsingin kaupungin kohdalla merkitä velvoitetta palauttaa saatu noin 2 milj. euroa valtiolle. Evtekillä ei ole vastaavia investointeja viiden viime vuoden ajalta eikä siten myöskään saatua kuntapalautusta.

Tässä asiassa on toimittu aktiivisesti. Kiitos opetusministeriön ja valtiovarainministeriön myönteisen suhtautumisen, maan hallitus antoi viime joulukuun 8. päivänä eduskunnalle esityksen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamiseksi siten, että tämä kuntapalautus kompensoidaan yksikköhinnan korotuksena uudelle yhtiölle, joka puolestaan tulouttaa sen Helsingin kaupungille niin, ettei tästä aiheudu lisämenoja kaupungille. Eduskunnan sivistysvaliokunta käsittelee parhaillaan asiaa. On todennäköistä, että hallituksen yksimielinen esitys tulee eduskunnassa hyväksytyksi.

Sitten, rouva puheenjohtaja, on vielä kolmas alv-asia, joka liittyy omaisuuden siirron alv-kohteluun.

Kun Stadian ja Evtekin ylläpitäjät, Helsingin kaupunki ja Evtek-kuntayhtymä, luovuttavat koneet, laitteet ja kaluston uudelle yhtiölle, ne joutuvat maksamaan arvonlisäveroa käyttöomaisuuden myynnistä. Tämä voisi merkitä yhteensä noin 2 milj. euron alv-rasitusta, Helsingin osalta 1,2 milj. euroa ja Evtek-kuntien osalta 0,7 milj. euroa.

Tämä asia on vielä ratkaisematta. Nyt kuitenkin kolmen suurimman kaupungin johtajat tekivät asian ratkaisemista tarkoittavan esityksen eduskunnan hallintovaliokunnalle sen käsitellessä kunta- ja palvelurakennelainsäädäntöä. Kaupunginjohtajat esittivät, että arvonlisäverolain 19a §:ää täydennettäisiin siten, että tämä omaisuuden luovutus voisi tapahtua arvonlisäveroseuraamuksitta. Asia ei kuitenkaan vielä siinä yhteydessä tullut ratkaistuksi, mm. valtiovarainministeriön vero-osaston kielteisen kannan vuoksi. Vasta toissa päivänä - rouva puheenjohtaja, tämä on syy, minkä tähden tätä asiaa ei ole voitu kirjallisesti aikaisemmin selvittää - kolmen suurimman kaupungin johtajat ovat saaneet valtiovarainministeriltä lupauksen siitä, että tämä asia hoidetaan täydellä kompensaatiolla, mutta arvonlisäverolainsäädäntöä ei tämän johdosta muuteta. Tulevan yhtiön osakaskuntien kannalta on tärkeää, että käytännön toteuttamisratkaisu tehdään ennen kuin valtioneuvosto, todennäköisesti keväällä, päättää uuden yhtiön toimiluvasta ja nykyisten toimilupien peruuttamisesta.

Rouva puheenjohtaja.

Tässä on pitkä ja yksityiskohtainen selvitys, jonka olen esittänyt. Haluan kuitenkin todeta sen, että kaikkiin näihin kolmeen keskeiseen kysymykseen on puututtu. Koko tämän prosessin aikana on tiiviisti oltu yhteydessä opetusministeriöön, valtiovarainministeriöön ja hallitukseen. Ja niillä lupauksilla, jotka nyt sitten hallituksen edustajien taholta, ministeritasolta on annettu, asian pitäisi nyt kaikin puolin olla kunnossa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen hyvin tietoinen siitä, että ammattikorkeakoululaki velvoittaa ottamaan opiskelijaedustuksen mukaan ammattikorkeakoulun sisäiseen hallitukseen. Apulaiskaupunginjohtaja Björklund sanoi, että ammattikorkeakoulun sisäinen hallitus päättää kaikista opiskelijoiden kannalta tärkeistä asioista tai oleellisista asioista. Eli onko apulaiskaupunginjohtaja siis sitä mieltä, että esimerkiksi toimipisteverkko ei ole opiskelijoiden kannalta oleellinen asia? Olen kyllä itse tästä voimakkaasti eri mieltä ja siksi tämän ponnen kautta haluaisin turvata tämän opiskelijaedustuksen nimenomaan yhtiön hallituksessa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ihan alkuun kannatan valtuutettu Vikstedtin ponsi nro 2:sta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen pääkaupunkiseudun valtuustojen yhteistyösopimus alkaa tuottaa tuloksia. Meillä on nyt yhteistyösopimuksen hankelistalta ensimmäisenä päätettävänä asiana Stadia ja Evtek -ammattikorkeakoulujen yhdistäminen siten, että niiden toimintaa jatkamaan perustetaan uusi osakeyhtiö.

Yhtiön perustamisen yhteydessä toteutetaan työsopimuslain tarkoittamaa liikkeenluovutusta, mikä merkitsee henkilöstön siirtyvän Stadiasta ja Evtekistä ns. vanhoina työntekijöinä. Työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet säilyvät sekä työsuhteiden ehdot määräytyvät olemassa olevien työsopimusten mukaisina sopimuskauden loppuun.

Yhtiöittämisesityksen keskeisistä henkilöstövaikutuksista on neuvoteltu Helsingin kaupungin ja henkilöstöjärjestöjen kanssa. Lähes kaikista asioista on löydetty yhteinen näkemys. Paikalliseen sopimukseen henkilöstön asemasta jäi kuitenkin yksi vakava puute. Henkilöstöjärjestöjen edustajat vaativat, että kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvän puitelain määrittelemää 5 vuoden palvelussuhdeturvaa tulisi soveltaa yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti myös uuteen osakeyhtiöön Stadiasta siirtyvään kaupungin vakinaiseen henkilöstöön.

Käsittääkseni pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimuksen yhteishankkeiden tarkoituksena ei ollut hankkiutua Helsingin kaupungin omasta henkilöstöstä eroon. Helsinki työnantajana kilpailee työvoimasta ja myöhempinä aikoina vielä paljon nykyistä ankarammin. Onnistuneelle henkilöstön rekrytoinnille jatkossa olisi eduksi turvallinen julkikuva.

Arvoisa puheenjohtaja.

Teen seuraavan toivomusponsiesityksen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että päättäessään Helsingin ammattikorkeakoulun Stadian siirtymisestä osakeyhtiömuotoon, selvitetään vielä mahdollisuudet, ettei kaupungin vakituisesta palvelussuhteesta siirtyvää henkilökuntaa irtisanota taloudellisista ja tuotannollisista syistä 5 vuoden kuluessa siirtymisestä.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Selkeyden vuoksi haluan valtuutettu Havaston puheenvuoron jälkeen todeta, että valtuutettu Havasto - joka tietenkin tuntee nämä asiat erinomaisesti, koska hän on tähän prosessiin osallistunut myös toisessa roolissaan henkilöstön edunvalvojana - kuvasi täällä aivan oikein sen, että henkilöstöjärjestöjen taholta on neuvotteluvaiheessa esitetty vaatimus 5 vuoden siirtymäajasta.

Haluan selkeyden vuoksi todeta, että - tästä vaatimuksesta huolimatta - meillä on neuvoteltuna paikallinen sopimus, joka merkitsee sitä, että noudatetaan 2 vuoden siirtymäaikaa, joka on se käytäntö, jota kaupungilla tähän asti on vastaavissa liikkeenluovutustilanteissa seurattu.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin kannatan valtuutettu Vikstedtin molempia ponsia.

Haluaisin niistä todeta, että meillä todellakin on ollut vakava huoli ammattikorkeakoulun opiskelijoiden terveyspalveluista. Ja jos niitä verrataan esimerkiksi yliopistossa tai muualla opiskelevien palveluihin, jopa kouluterveydenhuoltoon, niin ne ovat huonommassa asemassa. Siitä syystä olisi, kun tällaista uutta yhteistyötä aloitetaan, myös terveyspalvelujen kattava turvaaminen selvitettävä. Siinä varmasti katse kääntyy myös valtion suuntaan, elikkä siinä voitaisiin olla siihen suuntaan myös aloitteellinen. Siitähän tarvittaisiin selkeä ohjeistus.

Toiseksi:

Huolimatta siitä, mitä apulaiskaupunginjohtaja Björklund totesi tästä henkilöstön asemasta, niin kannatan valtuutettu Havaston toivomuspontta ja kohdat. Painotan nimenomaan sitä, että selvitetään vielä mahdollisuudet.

Täällä toki tuli esille se, että neuvotteluja on käyty ja kaupungilla on olemassa sääntö, mutta se, mihin valtuutettu Havasto viittasi tässä yleisessä kuntarakenneuudistuksen yhteydessä, niin pidän tätä perusteltuna.

Sitten kiitän apulaiskaupunginjohtaja Björklundia siitä, että hän otti tämän arvonlisäveroasian esille, koska tämä puhutti meidän valtuustoryhmässä. Tästä saatiin selvitys ja varmennus, että missä tässä asiassa mennään.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tähän esitykseen liittyy useita periaatteellisesti tärkeitä linjanvetoja ja myöskin suuria ongelmia.

Ensimmäinen, jonka haluan nostaa, on kysymys siitä, miten osakeyhtiömuoto ylipäätään soveltuu ammatilliseen korkeakoulutukseen ja sen kehittämiseen osana korkeakoulujärjestelmää, osana yliopistojärjestelmää ja koulutusjärjestelmää, joka pääsääntöisesti muuten ei ole lainkaan osakeyhtiömuodossa toimiva.

Nähdäkseni tällä hallintomallilla tuodaan ammattikorkeakoulujen sisälle tavallaan kahdenlaiset tavoitteet tai kahdenlaista logiikkaa siitä, mitä hallinnon pitää nähdä tärkeänä. Osakeyhtiön taloudellinen logiikka on usein eri ja jopa vastakkainen kuin koulutusjärjestelmään liittyvien ammatillisten ja muiden koulutuspoliittisten tavoitteiden logiikka. Yhtiömuotoinen ammattikorkeakoulu ja sen yhteistyö yliopistojärjestelmän kanssa voi muodostua joissakin tilanteissa myös näiden erilaisten hallintomuotojen takia, omistusmuotojen erojen takia ongelmalliseksi.

Pidän myöskin ongelmallisena sitä, että yhtiömuotoa tuodaan ammatilliseen korkeakoulujärjestelmään, jonka kohdalla muutenkin ollaan jäljessä koulujärjestelmän demokraattisen hallinnon kehittämisen ihanteiden ja tavoitteiden toteuttamisesta.

Toinen ongelma, jonka haluan nostaa esille esityksestä, on se, että meille perustellaan tätä oikeastaan vain sillä, että elinkeinoelämän tarpeiden kannalta on tärkeää luoda pääkaupunkiseudulle nykyistä suurempi ammatillinen korkeakouluyksikkö.

Kysyn, minkä takia? Mielestäni tähän ei tässä selvityksessä esitetä mitään järkeviä eikä kunnollisia perusteluja. Kyseiset yksiköt, Stadia ja Evtek ovat Suomessa jo muutenkin suhteellisen suuria yksiköitä, puhumattakaan siitä, jos niihin, niin kuin tämän esityksen mukaan tulevaisuudessa tarkoitus on, vielä yhdistetään kolmas suuri yksikkö. Ne pystyvät jo nyt antamaan periaatteessa korkeatasoista opetusta ja tekemään jopa tutkimus- ja kehitystyötä, jos niillä on riittävät resurssit.

Näiden korkeakoulujen ongelma ei ole niiden koko, vaan se, että valtiovalta ja kunnat eivät ole osoittaneet niille riittäviä resursseja. Tätä ongelmaa ei mitenkään tällä yhtiömuotoisella yhdistämisellä helpoteta tai ratkaista.

Tämän yhtiömuotoisen, yhden suuren yksikön tavoitteen perusteluissa ei oikeastaan ole lainkaan selvitetty - eikä se suoraan sanoen millekään suurpääoman konsulttiyhtiölle taida kuuluakaan - että on tässä opetuksellinen tavoite, mikä on ammatillisen korkeakoulutuksen tavoite, mikä on sivistyksellinen tavoite, mikä on opiskelijoiden etu, mitkä ovat Helsingin, pääkaupunkiseudun alueellisen kehityksen tarpeet, mitkä ovat henkilöstön tarpeet. Tähän on vain lyöty, että elinkeinoelämä tarvitsee suuren yksikön, jotta se voi kilpailla kansainvälisesti, joka on mielestäni kumileimasinperustelu ja sivuuttaa olennaisimmat asiat.

Valtuutettu Havasto nosti esille kolmannen tärkeän kysymyksen, joka on tässä tapauksessa meille Helsingin valtuustossa sillä tavalla tärkeä, että käsittelemme tavallaan kunta- ja palvelurakennemuutoksen toteuttamisen erästä ensimmäistä konkreettista rakenteellista ratkaisua Helsingin seudulla.

Ennen kuin kuntapuitelain hyväksymisen alta on muste ehtinyt kuivua, niin ne lupaukset, joita valtuustomme puheenjohtaja ja muiden valtuustoryhmien edustajat ovat eduskunnassa ja tämän lain valmistelussa antaneet siitä, että henkilöstön asema turvataan vähintään 5 vuodeksi, vedetään roskakoriin. Tämän arvoisia ovat puitelakiin liitetyt lupaukset - arvoisat valtuutetut. Puitelakiin liittyy monta muutakin tällaista ongelmaa, joiden takia ihmettelen, minkä takia eduskunnassa ovat sellaisetkin ryhmät hyväksymässä tätä puitelakia, joiden olettaisi puolustavan henkilöstön etuja.

Esitän lopuksi, että valtuusto päättää palauttaa esityksen uudelleen valmisteltavaksi niin, että selvitetään vaihtoehdot yhtiöittämiselle.

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Hakasen esittämien näkökohtien pohjalta haluaisin todeta ensinnäkin sen, että kun erilaisia malleja pohdittiin, niin tietysti yksi lähtökohta oli se, että tällä hetkellä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on tosiasiassa kaupungin virasto, Evtek on kuntayhtymä ja tärkeä yhteistyökumppani Laurea on osakeyhtiö.

Se tapa, jossa tässä noin organisatorisesti on helpointa löytää yhteinen nimittäjä, on osakeyhtiömalli. Eikä tämä osakeyhtiömalli mikään merkillinen poikkeus ole, jos ajatellaan sitä, että tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on kaksi muuta suurta ammattikorkeakoulua, yhtäältä Haaga-Helia, toisaalta Laurea. Ne ovat yhtiöpohjaisia. Tällä hetkellä maassa on yhdeksän yhtiöpohjaista ammattikorkeakoulua, enkä ole havainnut, että niillä olisi ollut minkäänlaisia vaikeuksia työskennellä yhteistyössä yliopistojen kanssa.

Ja kun nyt sitten kysytään tätä opetuksellista, koulutuksellista, sivistyksellistä perustelua, niin kyllä se lyhimmän kaavan mukaan on tällä muotisanalla "synergia" selitettävissä. Jos ihan konkreettisesti ajatellaan sitä, että tämä uusi, näin muodostettava fuusioitu ammattikorkeakoulu, niin siellä tulee olemaan liiketalouden aloituspaikkoja 180 tai kulttuurin aloituspaikkoja 320. Eivät ne ole mitään tähtitieteellisiä lukuja. Ne ovat sitä pienintä kriittistä massaa, mitä esimerkiksi tässä tarvitaan, jotta tekniikan tai sosiaali- ja terveyspuolen opetuksesta saataisiin optimaalinen hyöty.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat.

Haluaisin vielä, että varsinkin valtuutetut pysähtyisivät miettimään sitä, ketkä suunnittelevat tällä hetkellä Helsingin ja pääkaupunkiseudun koulutusjärjestelmien kehitystä ja mistä lähtökohdista tämä suunnittelu tapahtuu.

Ernst & Young -yhtiö ei ole minkäänlainen ammattikoulutuksen asiantuntijasuunnittelijaorganisaatio. Se on liike-elämän konsulttiyhtiö. Net-Efect suunnittelee Helsingin kaupungin peruskoulujärjestelmän uudelleenorganisointia. Se ei myöskään ole minkäänlainen koulutusjärjestelmän asiantuntijaorganisaatio.

Kummassakaan näissä tapauksissa kaupungin luottamushenkilöt ja ne lautakunnat, jotka on valittu asiantuntijalautakuntina valmistelemaan opetukseen liittyviä asioita, eivät ole olleet näitä konsulttiyhtiöiden selvityksien toimeksiantoja valmistelemassa, linjaamassa tavoitteita, vaan ne joutuvat tilanteisiin, joissa joku muu on määritellyt tavoitteet, joiden pohjalta konsultit tekevät selvityksiä.

Mielestäni tässä on erittäin suuri periaatteellinen ongelma. Ammatillinen korkeakoulutus on Helsingin kaupungin omissa strategioissa todettu tärkeäksi osaksi kaupungin oman kehityksen ja visioiden toteuttamiseen.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Jyrki Lohi Irmeli Walldén-Paulig

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu