Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tähän kaavaan liittyvät ns. arvonleikkaussopimukset on allekirjoitettu 27.3.2007.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minä olen hyväksymässä tätä asemakaavaa, niin kuin todennäköisesti kaikki muutkin, ihan kohtuullisena uutena asuinalueena. Mutta haluaisin kertoa teille pienen yksikohdan - tai pienen tapahtuman - joka mielestäni tämän asian lautakuntakäsittelyn aikana oli vähän erikoinen.

Jos olette lukeneet esityslistan huolellisesti, huomaatte, esimerkiksi sivulla 19 otsikon "suojelukohteet" alla kerrotaan, että alueella ei ole suojelukohteita. Entisen Primon tehdasrakennuksen vanhin tiilinen osa on arkkitehtuuriltaan alueensa maamerkki, joten siihen kohdistuu suojelullisia tavoitteita, vaikka sen säilyttäminen on ongelmallista alueen ympäristöongelmien sekä rakennuksen perustamistavan vuoksi. Kun tämä asia oli ensimmäistä kertaa kaupunkisuunnittelulautakunnassa, kiinnitin tietenkin huomiota tämäntyyppiseen lausumaan.

Minulla on tapana - niin kuin ilmeisesti muillakin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenillä - käydä katsomassa näitä kohteita aika tarkkaan. Ja kun ensimmäistä kertaa vierailin tällä kaava-alueella, olin itse ehdottomasti sitä mieltä, että Primon vanha tehdasrakennus olisi suojelun arvoinen. Minun näkemykseni mukaan, käytyäni siellä sisällä, siinä vaiheessa näytti siltä, että kiinteistö on huonokuntoinen, mutta kieltämättä kaunis ja vaikutti kohtuullisen terveeltä.

En sitten kuitenkaan lautakunnan ensimmäisessä käsittelyvaiheessa tehnyt tästä mitään esityksiä, koska halusin odottaa kaupunginmuseon tai muiden kaavasta lausuvien tahojen lausuntoja, jotta varmistuisin omasta kannastani. Myöhemmin sitten tämä asia tuli toista kertaa kaupunkisuunnittelulautakuntaan näine lausuntoineen. Siinä vaiheessa olisin tehnyt esityksen lautakunnassa, että Primon vanha tehdasrakennus kannattaisi suojella jollain kohtuullisen miedolla suojelumerkinnällä.

Tässä vaiheessa, kun esittelijöille tätä ideaani ja muulle lautakunnalle olin esittelemässä, niin asiaa esittelevä virkamies vähän nolona rykien kertoi, että ikävä kyllä tämä kiinteistö on jo purettu. Se oli purettu täysin laillisesti, eli kiinteistö oli saanut purkuluvan rakennuslautakunnasta. Mutta se oli saanut purkuluvan sen takia, että kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyn ensimmäisessä vaiheessa ei virasto eikä lautakunta ollut kiinnittänyt tähän asiaan huomiota siinä mielessä, että kiinteistö pitäisi mahdollisesti suojella.

Eli näin ollen koen, että meiltä kaikilta nyt vietiin aika keskeinen vaikuttamisen paikka tämän asian lautakuntakäsittelyn aikana. Tällä hetkellähän on aivan turha yrittää siis jo purettua taloa suojella. Siellä on siis jätetty tästä kiinteistöstä sellainen tiiliseinä pystyyn ja on ihan lohdullista, että se tiiliseinä tulee siellä säilymään eli siihen rakennetaan sitten, sen tiiliseinän yhteyteen uusi kiinteistö.

Halusin tulla tällä lailla puhdistamaan sieluani ja kertomaan tästä asiasta, joka silloin lautakuntakäsittelyn aikana todella otti minua päähän.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Helistölle:

Toivoisin, että varhaisessa vaiheessa siellä kaupunkisuunnittelulautakunnassa kiinnitettäisiin näihin huomiota. Ilmeisesti virastoon ei voi luottaa sen suhteen, että siellä olisi ymmärretty se arvo, mikä tällaisilla 1930-luvun rakennuksilla, kun näitä Suomessa Helsingissä yleensä on niin vähän jäljellä. Toivoisin, että siellä lautakunnassa huomattaisiin asia ja ettei täällä enää tarvitsisi näitä tällä lailla joka kerta kuulla.

On harmillista, että RKP:llä ei ole kaupunkisuunnittelulautakunnassa ketään. Ilmeisesti nämä asiat ovat kielipoliittisia.

Toivon, että jopa Malmin alueella voitaisiin katsoa, että on suojelun arvoista vanhaa rakennuskantaa, josta pitää pitää kiinni.

Vakuutan valtuutettu Björnberg-Enckellille, että jatkossa käyn kuin haukka katsomassa kaikki kaava-alueet ja teen heti ensivaiheessa kaikki mahdolliset muutosesitykset. En jätä enää asioita viimeiseen vaiheeseen.

Puheenjohtaja.

Haluaisin kiinnittää tämän kaavan yhteydessä huomiota asiaan, joka on laajempi kuin vain tämä.

? on siitä, että Helsinkiin on tulossa aika paljon uusia pientaloalueita ja vielä? kehittää näitä kaupungin pientaloja eli townhouseja. Meillä on ongelma. Kaavoituksessa ei kiinnitetä huomiota siihen, miten talot olisivat esteettömiä, miten niihin pääsisi helposti sisään vanhukset, vammaiset ja muut, joilla on vaikea liikkua.

Täällä asennetta tähän asiaan kaupunkisuunnitteluvirastossa ja myös kaupunkisuunnittelulautakunnassa kuvaa se, mitä tämän kaavan yhteydessä sanotaan: "Esteettömyyden tulkinta tällaisissa taloissa tuo omat ongelmansa."

Eihän tulkinta mitään ongelmaa tuo, vaan se, että taloihin ei pääse sisään. Ja rakenteet? sopivat sillä lailla, että mikäli minä ymmärrän näitä kaavapapereita, niin talon pohjakerros määrätään 7 cm korkealle ja talo on kiinni kalliossa. Ei sinne millään ilveellä saada järkevää, kaunista ja toimivaa luiskaa tai mitään muitakaan systeemiä talon ulkopuolelle.

Toivoisin, että kaupunkisuunnitteluvirastossa ja -lautakunnassa ruvettaisiin tekemään vammaisrakennusten arviointia - tai millä nimellä haluttaisiin asiaa kutsuakin - ja mietittäisiin, miten tämä uusi asuntorakentamistapa on tulossa Helsinkiin niin suurella voimalla, miten taloista tulisi sellaisia, että niitä kaikki voisivat käyttää? Helsingissä - kuten tiedätte - asuu paljon vanhoja ihmisiä, joilla on vaikeaa liikkua ja jokainen vuosi tai kuukausi, kun se ihminen joutuu siirtymään kodistaan laitokseen, tulee tavattoman kalliiksi. Sinne ei ole mitään järkeä rakentaa uusia esteitä. Varmasti voitaisiin toisenlaisella kaavoituksella pitää huoli siitä, että esteitä ei tulisi.

Itse olen katsonut näitä uusia kaupungin pientaloja rakennuslautakunnassa. Siellä on ihan mahdotonta vaikuttaa siihen asiaan, kun kaava edellyttää sitä, että taloon ei pääse. Se on kyllä huonoa politiikkaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Taidemuseo on monen kaupungin imagon luomisessa tähtituote. Esimerkiksi Bilbaoon mennään juuri taidemuseon vuoksi.

Helsingin kaupungin taidemuseo tarvitsee kansainvälisen, tulevaisuutta luotaavan johtajan.

Taidemuseon johtokunnan enemmistö katsoi henkilötietojen, haastattelujen ja testien perusteella filosofian tohtori Janne Gallen-Kallela-Sirénin parhaimmaksi johtamaan taidemuseotamme. Kokoomuksen valtuustoryhmä on samaa mieltä. Tarvitsemme nyt uutta ennakkoluulotonta kansainvälistä otetta taidemuseon johtoon.

Janne Gallen-Kallela-Sirénillä on tohtorikoulutuksensa New Yorkista, laajat kansainväliset suhteensa, mutta lisäksi monipuolinen työkokemus suomalaisissa taidemuseoissa. Parhaillaan hän on Tampereen taidemuseon johtajana. Hänellä on siis myös kunnallisen taidelaitoksen päätöksenteon tuntemus.

Kun meillä nyt on mahdollisuus valita laaja-alainen uuden toiminnan mies, miksi ei tehtäisi Helsingin taidemuseosta uudistavaa laitosta kaupunkilaisten ja turistien houkuttelemiseksi kuvataiteiden luo? Tätä mahdollisuutta ei pidä hukata.

Haluan ehdottaa filosofian tohtori Janne Gallen-Kallela-Siréniä taidemuseon johtajaksi taidemuseon johtokunnan enemmistön kannan mukaisesti.

Hänellä on koulutuksensa, tutkintonsa ja työkokemuksensa ohella merkittävä kansainvälisen nykytaiteen ja historiallisen taiteen tuntemus sekä taiteilijoiden tuntemus. Hän on myöskin erittäin kielitaitoinen. Taidemuseo tarvitsee tämän vuosituhannen uudistajan. Janne Gallen-Kallela-Sirénillä on myös kokemusta kuvataiteiden näyttelytoiminnasta. Janne Gallen-Kallela-Sirénin nykyiset tehtävät ovat vaatineet niin hallinnollista osaamista kuin hyvää yhteistyökykyä alaisten, esimiesten ja ympäröivän yhteiskunnan sidosryhmien kanssa.

Siispä ehdotan Janne Gallen-Kallela-Siréniä valittavaksi avoinna olevaan taidemuseon johtajan virkaan.

Ja samalla pyydän suljettua lippuäänestystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Suomen perustuslain mukaan virkaylennysperusteita ovat kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto.

Ja kun tarkastelemme kykyä ja taitoa, voin todeta, että filosofian tohtori Marja Sakari on suorittanut filosofian tohtorin tutkinnon Suomen ainoassa huippuyliopistossa, Helsingin yliopistossa ja toiminut assistenttina, akatemiatutkijana ja professorina tässä laitoksessa. Meillä helsinkiläisinä on kykyä arvioida sitä, minkälaisia valmiuksia pitää henkilöllä olla, jotta hän pääsee huippuyliopiston virkaan. Hänen pitää olla huippututkija.

Tämä on eräs niistä perusteista, minkä takia Sosialidemokraattinen ryhmä ryhmäpäätöksen tehdessään, lähes yksituumaisesti asettui Marja Sakarin taakse.

On aika mielenkiintoista, kun pohditaan sitä, mitä ominaisuuksia taidemuseon johtajalle tulisi olla, mitä tällöin painotetaan.

Me olemme nähneet niin, että tällöin painotetaan yhteistyökykyä, kykyä toimia tiimissä taitavasti ja ennen kaikkea kykyä nähdä eteenpäin, mielellään kymmenen tai kymmeniä vuosia.

Tässä suhteessa meidän mielestämme Gallen-Kallela-Sirénin ja Sakarin ominaisuudet eroavat toisistaan. Me näemme Marja Sakarin ennakkoluulottomana modernistina, joka ymmärtää muutakin kuin Suomen kulta-ajan taidetta. Me näemme Gallen-Kallela-Sirénin etupäässä kulta-ajan ja kansainvälisen taiteen tuntijana. Mutta kun katsomme suomalaista taide-elämää, niin tässä suhteessa me arvostamme niitä arvoja, sitä osaamista ja ennen kaikkea sitä tutkijan kykyä, joka Sakarilla on. Vastaavaa kykyä Gallen-Kallela-Sirén ei ole esittänyt. Tämä on eräs seikka. Me korostamme kykyä toimia yhdessä henkilökunnan kanssa. Tämä on merkittävä seikka.

Molemmat ovat hyviä hakijoita. Jos olisi rahaa, palkkaisin Gallen-Kallela-Sirénin taiteelliseksi johtajaksi ja Sakarin museon johtajaksi. En voi sitä tehdä. Siitä syystä äänestyksessä tulen äänestämään filosofian tohtori Marja Sakaria Helsingin kaupunginmuseon johtajaksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Taidemuseon johtajan valintaprosessi hämmästyttää minua kovasti.

Ensin taidemuseon johtokunta soveltuvuustestien ja haastattelujen perusteella käsitteli asian. Janne Gallen-Kallela-Siréniä ja Erja Pusaa ehdotettiin ja Janne Gallen-Kallela-Sirén voitti 5 - 4. Marja Sakaria ei ehdotettu.

Yllättäen apulaiskaupunginjohtaja esitti kaupunginhallitukselle Marja Sakaria, joka ei johtokunnassa saanut kannatusta.

Haluan kysyä apulaiskaupunginjohtajalta, mikä Janne Gallen-Kallela-Sirénissä on vikana, että apulaiskaupunginjohtaja katsoi välttämättömäksi poiketa taidemuseon johtokunnan esityksestä?

Lisäksi haluan kysyä apulaiskaupunginjohtajalta, mikä vika Erja Pusassa on, kun johtokunnan toiseksi suosituin ehdokas ei kelvannut?

Mielestäni apulaiskaupunginjohtajan toiminta, jossa taidemuseon johtokunnan kanta täysin sivuutetaan, vaatii hyvät perustelut.

Arvoisa puheenjohtaja.

Seuraan taidemuseon johtokuntaa kaupunginhallituksen jäsenenä. Tämä prosessi on kieltämättä ollut erikoinen. En sinänsä ihmettele lainkaan sitä, että prosessin on sanottu politisoituneen. Se on mielestäni hyvin luontevaa. Koska en tiedä, kuinka hyvin tunnette siis Helsingin menestyksekkään taidemuseon historian tai ne mahdollisuudet, mitä siellä on. Meillähän on siis Tennispalatsi, Meilahti ja Kluuvin galleria. Ja käytännössä voi sanoa, että tämä on yksi Suomen tärkeimmistä alueista, jossa taidemuseon johtaja tietysti myöskin henkilökohtaisesti tekee pitkälti ratkaisuja, minkä tyyppisiä näyttelyitä näihin tiloihin tulee. Hän tekee myös yhteistyössä oman työpaikkansa työtovereittensa kanssa päätöksiä siitä, millä tavalla tavallaan helsinkiläisiä taiteilijoita tuetaan, koska meidän taiteilijoittemme tukemismuoto on taiteen ostaminen. Silloin herättää tietysti erinomaisen suuria intohimoja se, mitä taiteen lajia, mitä taiteen alaa kukin hakija edustaa. Ja voisi sanoa, että silloin on myöskin hyvin ymmärrettävää, että asia ns. politisoituu.

Taidemuseon johtokunnassa käyty keskustelu keskittyi lähinnä siihen, että hakijat haastateltiin, siis soveltuvuustestien jälkeen parhaaksi osoittautuneet hakijat. Sen jälkeen kuultiin psykologisten lausuntojen, siis testaajan mielipiteitä, häntä haastateltiin. Sitten taidemuseon johtokunta - niin kuin aika tyypillisesti tällaisessa tilanteessa - äänesti asiasta tietoisena kuitenkin siitä, että yksi hakija oli herättänyt erittäin kovaa kritiikkiä henkilöstön keskuudessa ja tavallaan tällaista - voisi sanoa - pahoja puheita, lobbausta, eli ihan suoraan sanoen voisi sanoa, että Gallen-Kallela-Siréniä ei pidetty jostain syystä sellaisena ehdokkaana, että henkilöstö olisi halunnut hänet ottaa.

Minun käsitykseni mukaan käytettiin sellaista terminologiaa, että Gallen-Kallela-Sirén on "ekosentrinen" ja muuta. Minä nyt olen vähän huono sivistyssanojen kanssa. Mutta mielestäni yksilö ei voi olla ekosentrinen. Mutta kuitenkin, täällä oli hyvin paljon henkilöstön vastustusta. Vedottiin mm. siihen, että Gallen-Kallela-Siréniä vastustettiin aikanaan hänen tullessaan myöskin Tampereen taidemuseon johtajaksi.

Sen jälkeen mielestäni apulaiskaupunginjohtaja Björklund tavallaan teki oikeita johtopäätöksiä eli lähti miettimään sitä, voidaanko asiassa tehdä muita ratkaisuja.

Minulle yllätys oli kuitenkin se, että apulaiskaupunginjohtaja Björklund toi täysin uuden ehdokkaan, ei siis Helsingin kaupungin taidemuseon omaa kokenutta johtajaa Erja Pusaa eikä johtokunnassa äänestyksen voittanutta Janne Gallen-Kallela-Siréniä, vaan Marja Sakarin.

Marja Sakarin kohdalla minun täytyy sanoa, että ihan kaikki nämä perustelut eivät valitettavasti mielestäni siinä mielessä päde. Janne Gallen-Kallela-Sirén - joka on selvästi nuorempi - häviää oikeastaan vain ikänsä puolesta. Gallen-Kallela-Sirén ei millään ... Voidaan palata niihin myöhemmin jos halutaan. Tutkijana saattaa olla, että Sakari - (Välihuuto!) - on parempi. Johtamiskokemukseltaan Gallen-Kallela-Sirén on selkeästi suvereeni. Koulutus heillä on sama, tosin Gallen-Kallela-Sirénillä ehkä alan tunnetuimmasta yliopistosta, New Yorkin yliopistosta. Kielitaidossa, kansainvälisyydessä Gallen-Kallela-Sirén on selkeästi edellä.

Minua itseäni - sen takia käytän tämän puheenvuoron - arvelutti tavallaan ne perusteet, jolla Gallen-Kallela-Siréniä jatkuvasti mollattiin. Puhutaan ihan avoimesti siitä, että hän on jossain määrin riski. Mikään psykologinen testi esimerkiksi ei osoittanut tätä, päinvastoin. Siellä tehtiin testauksia sekä johtajuudesta että tietystä riskialttiudesta. Gallen-Kallela-Sirén ei osoittautunut näissä millään tavalla riskiksi, itse asiassa ihan päinvastoin.

Sen takia haluan, että täällä käytetään kuitenkin sitten ne oikeat puheenvuorot. En voi käyttää näitä puheenvuoroja istuessani kaupunginhallituksen edustajana taidemuseon johtokunnassa, koska käsitykseni mukaan siellä vaan valvotaan sitä, että kaupunginhallituksen juridisia päätöksiä ja periaatepäätöksiä noudatetaan. Muuten asiantuntijalautakunta tekee omat johtopäätöksensä. Mutta täällä näistä asioista on kyllä hyvä puhua ihan suoraan.

Näiden argumenttien perusteella voisin edelleen pitää henkilökohtaisesti Gallen-Kallela-Siréniä yhtenä pätevimmästä hakijoista, joka varmasti on kyllä persoonaltaan aika erikoinen. Mutta Helsingin kaupunki saisi luvan jo alkaa kestämään myöskin vähän erilaisia persoonia ja erityisesti mitä tulee taiteeseen.

Joten näin ollen - ainakin henkilökohtaisesti - vielä pohdin, minkälaisen ratkaisun teen, ns. perusteellisen, mitä ryhmämme kävi keskustelun jälkeen, jossa oma kantani jäi ryhmän kannasta vähemmistöön eli mietin ryhmäsolidaarisuuden ja ns. faktojen välillä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensiksi siihen, mihin valtuutettu Ebeling viittasi, tähän menettelytapaan.

Jos olisimme urheilukilpailuissa, apulaiskaupunginjohtaja Björklund olisi julistanut seiväshypyn voittajaksi sellaisen, joka ei saanut edes kosketusta seipäällä rimaan, kun muut ovat hypänneet 5 m ja 6 m.

Eli en voi millään käsittää, että sieltä 3. sijalta tullaan tällä tavalla kärkeen. Näitä kaikkia kolmea johtokunta haastatteli, keskusteli heidän kanssaan ja tuli tähän lopputulokseen, tähän äänestyspäätökseen, minkä tunnemme.

Se, että valtuutettu Kalima muistutti tästä Gallen-Kallelan sukunimestä eli vanhasta kulta-ajasta, se on totta, että nimi viittaa siihen. Mutta kyllä Helsingin taidemuseo vähitellen tarvitsisi uutta kulta-aikaa.

Olen varma, että Janne Gallen-Kallela-Sirén on tähän erittäin oivallinen henkilö valittavaksi. Olen hänet tavannut joskus pikkupoikana Kallelan kallioilla. Tunnen Marja Sakarin jollakin lailla. Hän on sivistynyt, sympaattinen, käsitetaiteen asiantuntija. Käsi pystyyn, joka tietää täällä, mikä on käsitetaide. Valtuutettu Helistö, onnittelen.

Eli toisin sanoen se, että täällä korostettiin Marja Sakarin ansioita tutkijana, yhdyn siihen. Mutta samalla valtuutettu Kalima oli sitä mieltä, että tutkija valitaan, muttei henkilöä, jota hän olisi suositellut? taiteelliseksi johtajaksi. Eikö tässä haeta myöskin taiteellista johtajaa?

Janne Gallen-Kallela-Sirénin opiskelutie on pitkä, monipolvinen. Hän on opiskellut ja opettanut Jerusalemissa yliopistossa neljä vuotta dosenttina, New Yorkin yliopisto, sieltä tohtorin väitöskirja, Sveitsissä, Ruotsissa, Englannissa. Voin kuvitella jo ihan tällä perusteella, että hänen kielitaitonsa ja kansainväliset yhteytensä ovat aivan toista luokkaa kuin tällä nuorella - vielä hänkin nuori - vastavalmistuneella. Muistaakseni viime vuonna oli väitöstilaisuus Marja Sakarilla. Marja Sakarille varmasti löytyy hänelle sopiva työpaikka taidehallinnosta, ei välttämättä nyt tässä valinnassa, vaan myöhemmin.

Sen sijaan viittaukset siihen henkilöstöongelmaan, mihin valtuutettu Pajamäki täällä myöskin kiinnitti huomiota, se on ihan hölynpölyä.

Puhuin eilen Tampereelle Toimi Jaatinen -nimisen henkilön kanssa. Hän on Fabriikin toimitusjohtaja ja sosialidemokraatti ja Gallen-Kallela-Sirénin aisapari. Hän kehui tavattomasti, henkilösuhteissa erityisesti Jannea. Hän kehui sitä, että hän on ehdottomasti lahjakkain, nouseva tähti, ei pelkästään Suomessa, vaan hyvin laajalla rintamalla. Hänen verkostonsa, ystävyyssuhteensa ovat merkittävät. Hän on mm. Jerusalemissa ollut sitä varten dosenttina ja opiskellut, että juutalaiset hallitsevat aika pitkälle tätäkin - tätä, nimenomaan tätä - taiteen alaa. Hänen yhteytensä tällä tavalla moneen suureen taidelaitokseen ovat erinomaiset. Eremitaa_i viimeksi. Tällä hetkellä hän on Pariisissa ja tulee illalla klo 10:n koneella. Hänen kansainväliset yhteytensä ovat sellaiset, joita Helsinki todella tarvitsee. On kohtuutonta, jos tässä verrataan aivan erilaisista papereista, taikka rakennetaan yhtälöä kaksista aivan erilaisista papereista. Hänen ansioluettelonsa on käsittämättömän erinomainen tähän ikään ja kokemukseen, tai kokemusta paljon ikään nähden.

Se, että nyt sitten Marja Sakari yritetään nostaa kärkipaikalle, minä luulen - en tiedä, mutta luulen - että tarkoitus on se, että halutaan jatkaa Erja Pusan todellista johtajuutta. Kun he jäävät sinne parivaljakkona, niin Erja Pusa on - tietojeni mukaan - leijona. En tiedä nyt tarkalleen vertailua Marja Sakariin. Mutta kuitenkin uskon, että niin tässä on tavoitteena niillä, jotka Janne Gallen-Kallela-Sirénin valintaa vastustavat.

Eli on syytä tuomita menettelytapa, jonka apulaiskaupunginjohtaja Björklund on tässä asiassa ryhtynyt ja toivoa, että täällä ymmärretään, minkälaisen menestyksen Helsinki kokee valitessaan Janne Gallen-Kallela-Sirénin ja minkälaisen menetyksen Tampere kokee, kun hän joutuu siitä luopumaan. Sen verran vielä siteeraan Toimi Jaatista, että hän tavallaan pahoilla mielin antoi erittäin hyvän lausunnon sen takia, että Tampere todella haluaisi pitää tämän muutaman vuotta taidemuseota johtaneen ja siinä kunnostautuneen nuoren lahjakkaan suomalaisen omanaan, mutta sanoi, että ei voida asettaa esteitä tälle etenemiselle.

Näillä suppeilla sanoillani yhdyn kovin mielelläni siihen, mitä täällä valtuutettu Rihtniemi ensimmäisessä puheenvuorossaan sanoi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on käyty kovin kiihkeähenkistä keskustelua taidemuseon johtajan viran täyttämisestä.

Itse ajattelen, että meillähän on hyvä tilanne. Meillä on monta erittäin hyvää hakijaa. Näistä on taidemuseon johtokunnan valitsema työryhmä haastatellut useaa ja testannut neljä ja nämä kaikki neljä testattua, heitä on kaikkia pidetty hyvänä ja sopivana tähän tehtävään.

Sitten prosessi:

Kuulimme täällä valtuutettu Pajamäen version, miten prosessi on kulkenut taidemuseon johtokunnasta. Siitä on kuulunut aika monta versiota. Tietysti uskon, valtuutettu Pajamäki on ollut paikalla. Hänellä on ainakin jonkinnäköinen silminnäkijäkuvaus siitä, miten se on mennyt. Minun saamani tiedot ovat olleet sellaiset, että paitsi Gallen-Kallela-Siréniä ja Pusaa, myöskin Sakaria on johtokunnassa pidetty hyvänä. Mutta kun jokainen äänestäessään voi äänestää vain yhtä henkilöä, niin sitten täytyy siinä tilanteessa valita, kenet haluaisi siihen valituksi. Minun mielestäni meillä on monta hyvää hakijaa ja ehkä sitten painotamme vähän eri asioita.

Marja Sakarilla on kylläkin laajempi kokemus kuin Janne Gallen-Kallela-Sirénillä. Heillä on hyvin samantyyppistä kokemusta, mutta Marja Sakarin kokemus on pidempi ja laaja-alaisempi. Ja jos ajatellaan nimenomaan Helsingin taidemuseon tehtäviä, jossa nykytaiteen osuus korostuu, niin se, että Marja Sakari nyt toimii Kiasmassa intendenttinä, on erittäin hyvä lähtökohta myös toimimiselle Helsingin kaupungin taidemuseossa.

Mielestäni on ollut ikävää tässä keskustelussa toisaalta, siis ei täällä, vaan myöskin julkisuudessa käydyssä keskustelussa siitä, että on sanottu tämän politisoituneen. Jostain syystä näyttää siltä, että Gallen-Kallela-Sirénin tukijat istuvat täällä enemmän toisella puolella salia kuin sitten Marja Sakaria tukevat.

Itse en näe tätä millään lailla poliittisena. En usko, että näillä hakijoilla kellään on poliittista kantaa ja varsinkaan - voidaan sanoa - että se ei missään tapauksessa tämäntyyppisessä valinnassa pidä heijastua, niin kuin onneksi nyt ei enää viime vuosina Helsingin virastopäällikkötasoisissa valinnoissa olekaan ollut valinnan edellytyksenä tai ehtona tai edes siihen vaikuttavana tekijänä.

Mielestäni on hyvä tilanne, että saadaan monta hyvää hakijaa, joilla kaikilla on oma kokemustaustansa ja osaamisensa. Näistä hakijoista Marja Sakaria pidän parhaimpana tähän tehtävään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Korjaan vain valtuutettu Krohnille, että en toki sanonut, etteikö taidemuseon johtokunnassa - omien havaintojeni mukaan - olisi pidetty erityisen pätevänä Erja Pusaa, joka siellä hyvin tunnetaan, mutta myöskin Marja Sakaria.

Lähinnä käytin oman puheenvuoroni nimenomaan siksi, että ihmettelen niitä perusteita, joilla Gallen-Kallela-Sirén syrjäytetään, koska perusteet tuntuu olevan vaan puhelinsoittoja. Ne eivät perustu mihinkään testeihin eivätkä kokemukseen eikä pätevyyteen. Ja luonnollista on, että Gallen-Kallela-Sirénillä on hiukkasen vähemmän kokemusta, koska hän on selkeästi nuorempi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun näitä puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä ym. tämän asian tiimoilta varmaan kaikille tuli, niin meidän ryhmässämme haastattelimme hakijoista sekä Pusan, Sakarin että Gallen-Kallela-Sirénin erikseen, eli tämä ei nyt perustu, tämä oma arvioni suinkaan pelkästään siihen, minkälaista sähköpostia tai tekstaria on kustakin hakijasta tullut, vaan hakemusasiakirjojen vertailuun, kokemuksen vertailuun ja sen lisäksi haastatteluun. Ja sen lisäksi olemme tietysti keskustelleet myöskin taidemuseon johtokunnan vihreiden jäsenten kanssa.

Ärade fru ordförande.

Det har inte varit ett lät val. Jag har också funderat från och till. Det gjordes inte heller lättare av att proceduren var litet ovanlig och viljan har varit olika i nämnd och i styrelse. Så här är det å andra sidan ofta i personval. Kännande Kai Kalima så drar jag den slutsatsen att Gallen-Kallela Sirén säkert är den liberalare och den som har en bättre förståelse för minoriteter så att jag röstar på honom.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä, ei kun anteeksi valtuustoryhmässä - no niin, ei ole ihan kaikesta päästy eroon - emme ole nyt tällä kertaa haastatelleet hakijoita.

Täytyy sanoa, että yhdyn siihen, mitä valtuutettu, valtuuston varapuheenjohtaja Krohn täällä totesi, että mielestäni meidän pitäisi olla vain tyytyväisiä, että meillä on monta hyvää hakijaa. Se olisi ollut tosi huonoa, jos meillä ei olisi ollut valinnan mahdollisuuksia.

Se, onko tämä valinta politisoitunut tai puoluepolitisoitunut vai onko kysymys vain taidepolitiikasta, en pysty olemaan aivan varma kaikista motiiveista.

Hieman olen joutunut kyllä ihmettelemään näitä puheenvuoroja, kun täällä tunnutaan rinta rottingilla puhumaan ehdokkaista ja heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan tavalla, joka mielestäni ei ole ihan tyypillistä valtuuston keskustelua silloin, kun valitaan henkilöitä tärkeisiin tehtäviin. Olen hieman ihmeissäni tästä keskustelun luonteesta. Meillä on varmasti perusteluita jokaisella, jonkun hakijan taakse ja jotakin heistä täytyy nyt sitten kannattaa.

Vasemmistoliiton edustaja taidemuseon johtokunnassa olisi ollut valmis tukemaan Pusan valintaa, mutta näin ei käynyt.

Valtuutettu Huhtamäki täällä epäili, että jos valitaan Sakari, käy niin, että sitten leijona - niin kuin hän nimesi - Pusa johtaisi sitä.

En usko ollenkaan, että näin tulee käymään. Me olemme keskustelleet tästä valinnasta ryhmässämme. Ryhmämme on päätynyt siihen, että esittelijän ehdotus tässä tilanteessa, jossa nyt olemme, eli Sakari käy meidän ryhmällemme.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin:

Mielestäni on hyvä, että valtuutettu Pajamäki otti nämä tällaiset pahat puheet, mitä on ollut liikkeellä tässä asiassa. Hyvin ristiriitaisia kommentteja on tullut sähköpostilla ja puhelimitse.

Olen myös itse tehnyt saman ratkaisun, selvittänyt verkoston kautta, mikä on totta ja mikä ei ole totta. Ja koska peli on kovaa taiderintamallakin - tai taiderintamalla erityisesti - niin tietysti jos tällaisessa tilanteessa otetaan myös sellaisia keinoja käyttöön, jotka eivät ole reiluja. Useilta valtuutetuilta kun on keskustellut, on kuullut, että ristiriitaisia mielipiteitä on heitelty ja erilaisia pahoja puheita liikkunut laajemminkin tässä kentässä.

Ja tosiaankin, kyse on siitä, mitä painotetaan, painotetaanko kansainvälisyyttä vai painotetaanko enemmän tutkijapuolta, painotetaanko johtajaa vai tutkijaa.

Olen päätynyt myös henkilökohtaisesti siihen, että Janne Gallen-Kallela-Sirén on varmasti tällainen uuden ajan johtaja täällä ja hän olisi varmasti erinomaisen hyvä Helsingin taidemuseon johtaja tulevaisuudessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vielä yksi lisäperustelu sille, että Janne Gallen-Kallela-Sirén olisi erinomainen johtaja tässä uudessa tilanteessa, täytyy aukoa uusia latuja. Hän oli nimittäin vuonna 1999 umpihankihiihdon maailmanmestaruuskisoissa Pudasjärvellä kahdestoista.

Ordförande, bästa fullmäktige. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sallittakoon lyhyt esittelypuheenvuoro kestävän kehityksen toimintaohjelman seurantaraportista.

Kaupunginvaltuuston kesäkuussa 2002 hyväksymän kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutuksesta raportoidaan valtuustokausittain. Tämä seuranta-aineisto koostuu kahdesta asiakirjasta: vuonna 2006 toteutetun hallintokuntakyselyn perusteella laaditusta ohjelman toteutuksen seurantaraportista ja vuosina 2005 - 2006 päivitetyistä Helsingin kestävän kehityksen yleisindikaattoreista. Seurannan ja arvioinnin tulokset osoittavat, että toimintaohjelma on toteutettu eri hallintokunnissa vaihtelevasti. Monella aihealueella tarvitaan jatkossa vahvempaa panostusta. Kestävän kehityksen toimintaohjelman ekologisen kestävyyden aihealueita on tarkennettu Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmassa 2005 - 2008. Otan lyhyesti esille muutamia merkittävimpiä seurannassa esiin nousseita tuloksia, niin ongelmia kuin saavutuksiakin - jos valtuustoa kiinnostaa jotenkin.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden yleiskaavan, Yleiskaava 2002:n marraskuussa 2003. Sen keskeisenä tavoitteena on kaupunkirakenteen ekotehokkuuden parantaminen. Kantakaupungin vanhoja sata-ma-, teollisuus-, liikenne- ja varastoalueita muutetaan asunto- ja toimitilarakentamiseen samalla tavoin kuin monissa muissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Tällaista ns. brown field -rakentamista ja olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämistä korostetaan myös EU:n kaupunkiympäristön teemastrategiassa.

Useiden maankäytön muutoskohteiden erityisenä ongelmana ovat vaikeat maaperäolosuhteet. Maaperän puhdistaminen ja geotekninen esirakentaminen aiheuttavat huomattavia lisäkustannuksia.

Seurantakaudella on valmistunut tai edennyt useita joukkoliikenteen kehittämishankkeita: Leppävaaran ja Keravan kaupunkiradat, länsimetron suunnittelu, raitiotieverkon laajentaminen, poikittaista joukkoliikennettä palveleva bussijokeri sekä uuden raitiovaunukaluston ja vähäpäästöisen bussikaluston hankinta. Tavoite henkilöautosidonnaisuuden ja moottoriajoneuvoliikenteen määrän vähentämiseksi jäi kuitenkin saavuttamatta. Liikennemäärät ovat jatkaneet kasvuaan erityisesti kehäteillä ja seudullisilla pääväylillä.

Kaupunki-, luonnon- ja viheralueverkoston sekä saariston turvaamiseksi aloitettiin laajan merellisen Helsinki-puiston suunnittelu ja laadittiin rantojen kehittämisohjelma sekä alueellisia viheralueiden hoito- ja kunnostussuunnitelmia. Helsingin luonnonhoidon strategian sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimenpideohjelma ovat valmisteilla.

Helsingin erityisongelma on ilmastonmuutosta kiihdyttävien hiilidioksidipäästöjen korkea taso. Hiilidioksidipäästöt ovat pohjoismaiden suurten kaupunkien välisessä asukaskohtaisessa vertailussa huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Oslossa, Göteborgissa ja Malmössä. Suurin päästölähde on kaupungin oma energian tuotanto, joka perustuu pääasiallisesti fossiilisten polttoaineiden, maakaasun ja kivihiilen käyttöön. Helsingin energian tuotanto on kuitenkin tehokasta sähkön ja lämmön yhteistuotannon ansiosta. Kaukolämmitettyjen kiinteistöjen osuus on noin 93 %, mikä on kansainvälisesti erittäin korkea luku.

Uusiutuvien energian lähteiden osuus kaupungin omassa energian tuotannossa on edelleen huomattavan vähäinen, varsinkin kaukolämmön tuotannossa. Ero pohjoismaisiin suuriin kaupunkeihin on suuri. Kööpenhaminassa uusiutuvia energialähteitä käytetään 26 %, Malmössä 42 %, Göteborgissa 45 %, Tukholmassa 62 %, Oslossa 72 % ja Helsingissä 0,4 %. Energiansäästöneuvottelukunnan vuonna 2004 valmistuneen selvityksen mukaan uusiutuvien energian lähteiden hyödyntämismahdollisuudet ovat nykyiseen verrattuna yli kaksikymmenkertaiset. Merkittävä äskettäin käyttöön otettu uusi investointi on Katri Valan puiston alle kallioon rakennettu lämpöpumppulaitos, jolla otetaan talteen Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla käsitellyn jäteveden lämpöä ennen mereen johtamista. Panostusta uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen on selvästi tarpeen lisätä.

Näillä näkymin fossiilisia polttoaineita käyttävien energian tuotantolaitoksien päästökiintiöitä tullaan merkittävästi vähentämään päästökaupan seuraavassa vaiheessa. Tällöin tuottajat joutuvat ostamaan päästömarkkinoilta annetun kiintiön ylittävien päästöjen oikeudet, mikäli eivät ole pystyneet vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Mikäli päästöoikeuksien hinta nousee korkeaksi, voi sillä olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Hengitysilman laatua heikentäviä hiukkaspäästöjä sekä rikin ja typen oksidien päästöjä on energian tuotannossa onnistuttu merkittävästi vähentämään. Ilmanlaatua heikentävien päästöjen lähteenä on nykyisin pääasiassa liikenne, jonka määrä kasvaa esikaupunkialueiden pääväylillä ja naapurikunnissa. Liikenne aiheuttaa myös jokakeväisen katupölyongelman, kuten esimerkiksi tällä viikolla olemme joutuneet todistamaan.

Energian säästön edistäminen kaupungin organisaatioissa on edennyt tavoitteiden mukaisesti. 70 % hallintokunnista oli vuoden 2005 loppuun mennessä laatinut energiansäästösuunnitelman, ja 80 % kaupungin omista kiinteistöistä oli katselmoitu. Koko kaupunkiyhdyskunnan asukaskohtaisesti laskettu energian kulutus on kuitenkin kasvanut vuoden 2001 jälkeen.

Helsingin talousvesi on hyvälaatuista ja jäteveden puhdistus tehokasta. Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon valmistui vuonna 2005 uusi puhdistuslinja ja biologinen jälkisuodatuslaitos, mikä on lisännyt erityisesti typen poiston tehokkuutta. Vuodelle 2010 asetetut puhdistustavoitteet fosforin ja typen osalta saavutettiin jo vuonna 2005.

Ympäristöjohtamisen kehittäminen on edennyt ripeimmin kaupungin liikelaitoksissa. Sertifioituja ympäristöjärjestelmiä on Helsingin Energialla, HKL-Bussiliikenteellä ja Helsingin Satamalla. Helsingin Vedellä on standardin mukainen järjestelmä ja joillakin suurilla virastoilla on valmisteilla ympäristöohjelmia. Useissa hallintokunnissa ympäristöjohtamisen kehittäminen on kuitenkin vasta alussa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Saurille hyvästä puheenvuorosta ja kiitoksia näistä hyvistä asiakirjoista, mitä tämän asiakohdan yhteydessä olemme saaneet käyttöömme.

Monin osin tätä kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutuksen seurantaraporttia lukiessani kyllä mieleen heräsi erilaisia kysymyksiä ja aika paljon tämä jätti kysymysmerkkejä mieleeni.

Yhtenä suurena ihmetyksen aiheena oli mm. se, että osaan näistä aihealueista lausunnon antajat, eri hallintokunnat olivat todenneet, että nämä eivät koske heitä. Esimerkkinä nostan esiin energian kulutuksen ja säästö -kohdan, aihealue 7, johon neljä hallintokuntaa on ilmoittanut, että päätöskohta ei koske heitä.

Asiakirjan lopussa löytyy taulukosta tiedot siitä, mitkä hallintokunnat ovat ilmoittaneet, että nämä asiat eivät koske heitä. Ja kun tätä taulukkoa luen, niin ihmettelen sitä, miten joku hallintokunta todellakin sanoo, että tämä asia esimerkiksi ei heitä koske. Vielä enemmän ihmetystä herättää se, että aihealuekohta 12, lasten ja nuorten osallisuus ja hyvinvointi, siihen 12 hallintokuntaa on ilmoittanut, että asia ei koske heitä.

Ehkä moni hallintokunta helposti näissä asioissa ajattelee, että tämä ei koske heitä, ajatellaan hyvin kapeasti sitä omaa toimialaa eikä katsota avoimin silmin sitä, mitä vaikutuksia oikeasti omalla toiminnalla on muille sektoreille ja eri ryhmille kaupungissa. Mielestäni tätä näkökulmaa voitaisiin monin osin laajentaa nykyisestä ja monet hallintokunnat voisivat vähän avoimemmin katsoa asioita kuin mitä tänä päivänä tehdään.

Tässä asiakirjassa oli paljon mielenkiintoista ja uutta tietoa. Ainakin itse opin monen hallinnon alalta aika paljon uutta, mitä kaikkea meillä kaupungissa tehdään. Mutta joiltain osin nämä tiedot olivat ehkä hieman epäyhteneväisiä. Jotkut hallintokunnat olivat menneet omissa lausunnoissaan hyvin pikkutarkasti pieniin asioihin, esimerkiksi siihen, että lajitellaan toimistossa paperit ja pahvit erikseen ja joku toinen hallintokunta kulki taas paljon laajemmissa svääreissä ja hyvin yleisluontoisissa asioissa, että yhtenäistä kuvaa ei välttämättä kaikin osin toiminnasta saanut.

Arvoisa puheenjohtaja.

Nyt tässä viimeisten viikkojen, tai oikeastaan viimeisten kuukausien aikana keskustelu Helsingin Energian ja Helsingin kaupungin energiatuotannosta on noussut julkisuuteen hyvin voimakkaasti. Meillä on käyty keskustelua siitä, tuottaako Helsinki kuinka ympäristöystävällisesti ja kuinka ekologisesti oman sähkönsä ja lämpönsä. Keskustelu - voisi sanoa - jollakin tavalla jakautunee kahtia suhteessa aikaan, siis siihen, keskustellaanko ennen vaaleja vai vaalien jälkeen.

Ilokseni olen huomannut, että nyt vaalien jälkeen monet keskustelualoitteet ovat muuttuneet siihen, mitä ne olivat ennen eduskuntavaaleja. Tämä on mielestäni erittäin positiivista, koska vaalien jälkeen monet esiintulot ovat olleet huomattavasti myönteisempiä kuin ennen vaaleja, kun pääministeri Vanhanen otti näitä asioita mm. vaalikeskusteluissa esille.

Apulaiskaupunginjohtaja Saurin puheenvuorossa tuli erittäin hyvin esille se, että Helsingissä uusiutuvien energianlähteiden osuus on häpeällisen pieni. Meidän pitäisi hyvin avoimesti ja aidosti miettiä ja katsoa, miten tätä pystyttäisiin muuttamaan.

Helsingin Energian lausunnon mukaan energiatuotanto on pitkäjänteistä - sen me tiedämme kaikki - ja investoinnit vaativat usein varsin pitkän ajan, jotta ne voidaan kuolettaa. Suuria pääomia on sijoitettuna näihin investointeihin.

Siksi olisi erittäin tärkeää, että näitä asioita mietittäisiin hyvin pitkällä tähtäimellä. On lähdettävä määrätietoisesti miettimään, miten uusiutuvien energianlähteiden osuutta voidaan nostaa nykyisestä. Vuonna 2004 tehdyssä selvityksessä todettiin, että voitaisiin mennä monikymmenkertaisiin määriin jopa nykyisestä. Tämän hetkinen prosenttiosuushan on todella pieni.

Teenkin tästä - puheenjohtaja - ponnen, että

valmistellaan toimenpidesuunnitelma uusiutuvien energianlähteiden osuuden nostamiseksi nykyisestä Helsingissä.

Aluksi haluan tukea valtuutettu Peltokorven tekemää pontta. Vaikka tästä asiasta on jo pari aloitettakin tehty, tuntuu, että asiaa ei voi liikaa pitää esillä. Joten tuen sitä mielelläni.

Ensiksi haluan sanoa yleisesti tästä selonteosta.

Mielestäni on todella hienoa, että valtuusto vuosittain käsittelee kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutumista. Se kertoo jotain siitä, että me oikeasti pidämme näitä asioita keskeisinä painopisteinä. Ja kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri toi esiin, monien mittareiden osalta olemme pystyneet myös parantamaan ympäristön tilaa Helsingissä.

Kuten varmaan arvaatte, puutun kuitenkin siihen mittariin, joka ei niin kärkipäässä ole eli hiilidioksidipäästöihin.

Päästöistä 80 % tulee Helsingissä energian tuotannosta ja tähän meidän pitäisi nykyistä pontevammin puuttua. Mielestäni hyvä keino siihen olisi tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma, miten vähennetään päästöjä lisäämällä uusiutuvaa energiaa, kuten valtuutettu Peltokorpikin toi äsken esiin.

Tässä on syytä ehkä tähdentää sitä, että kukaan, edes vihreätkään eivät oleta, että heti huomisesta lähtien voidaan ruokohelvellä tuottaa meille sähköä ja lämpöä, vaan tarvitaan suunnitelma siitä, että kun nykyiset yhteistuotantolaitokset tulevat käyttöikänsä päähän, että meillä on strateginen linjaus siitä, että sitten niitä pyritään korvaamaan uusiutuvalla energian lähteillä ja myös strategisia ajatuksia siitä, että kun Helsinki kasvaa, miten tämä valitettavasti kasvava energian tarve sitten myös tuotetaan.

Paitsi pitkän tähtäimen visioita uusiutuvien lisäämisestä, kuitenkin voitaisiin jo aika nopeallakin aikavälillä tehdä tällaisia pienempiä askeleita kohti kestävämpää yhteiskuntaa energiapolitiikassa, eli esimerkiksi Helsingin Energia voisi olla nykyistä aktiivisemmin mukana eri tahojen yhteisissä tuulivoimahankkeissa.

Pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että kun meillä on yleiskaavassa annettu se mahdollisuus, että voitaisiin alkaa tutkimaan tällaista ns. off so? tuulivoimaa eli merituulivoimaa, että Helsingin Energia olisi siinä priimusmoottorina jo ihan imagosyistäkin. Helsingin energiapoliittinen imago on tällä hetkellä aika musta.

Toinen tällainen pieni asia parempaan suuntaan, mitä voitaisiin tehdä.

Helsingin Energia on suhtautunut erittäin nihkeästi ajatukseen pellettien sekapoltosta. He ovat myöntäneet, että se olisi mahdollista, mutta kuitenkin aina tyrmänneet ajatuksen sillä, että se vähentäisi päästöjä vain prosentin.

Tässä mielestäni on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tämä prosentin päästöjen vähennys olisi kuitenkin varmaan noin keskikokoisen suomalaisen kunnan päästöjen vähenemä, eli se ei ole missään tapauksessa yhdentekevä tai merkityksetön.

Eli koska olen sitä mieltä, että nyt energiapolitiikassa tarvitaan ennen kaikkea omistajaohjausta, toivoisin, että valtuusto hyväksyisi seuraavansisältöisen ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingille laaditaan pitkän tähtäimen energiastrategia.

Ja näitten uusiutuvien lisäksi mielestäni siinä olisi erittäin hyvä ottaa tällaisia kunnianhimoisia tavoitteita myös energian säästön edistämiseksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Puoskarin esittämää toivomuspontta.

Me olemme saaneet tämän seurantaraportin ja tämä on todella mielenkiintoista luettavaa. Aion puuttua nyt vain yhteen kohtaan tässä, tähän energia- ja kasvihuonekaasupäästöihin.

Tässä seurantaraportissa on hirveän hyvin selitetty sivulla 12, miten Helsingin laita tässä on ja vertailtu - kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri nämä luvut jo mainitsi. Ja kuten apulaiskaupunginjohtaja Saurikin, niin Keskustan valtuustoryhmän mielestäni myöskin uusiutuvien energialähteiden käyttöä on Helsingissä lisättävä. Ja kyllä meidän mielestämme myöskin niiden käyttöä on mahdollista lisätä kaupungin omassa energiatuotannossa. Helsinki tuottaa energiansa lähes kokonaan fossiilisilla polttoaineilla.

Olen huomannut, että Helsingin kaksi suurinta puoluetta eivät ole tunteneet mielenkiintoa bioenergiaa kohtaan aikaisemmin. Keskustahan on puhunut ja jopa äänestyttänyt asiasta, mutta vasta tänä vuonna ovat suurimmat puolueet saaneet herätyksen.

Tässä voi ottaa esimerkiksi Tukholman. Fortum on investoimassa sinne biopolttoaineella toimivaan voimalaitokseen. Tämänhän pitäisi olla mahdollista myös Helsingissä. Täällä on laadittava suunnitelma, että energiaa tuotettaisiin biopolttoaineilla. Ja sen rinnalla voisi vauhdittaa täällä myös Tukholmasta tutun merilämmön käyttöä maalämmön tavoin kaukolämmön tuotannossa.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on tärkein keino hillitä ilmastonmuutosta. Pääkaupunkiseudulla energian kulutus ja kasvihuonekaasupäästöt kasvavat edelleen, ja itse asiassa ne kasvavat nopeammin kuin alueen asukasluku. Eniten niitä syntyy lämmityksestä, sähkön kulutuksesta ja liikenteestä. Itse asiassa hiili on tällainen kasvihuonekaasutupruttelija. Helsingin taakkana ovat nämä valtavat hiilikasat.

Meillä on Salmisaaren ja Hanasaaren voimaloita nykyaikaistettu, mutta niissä ei voida käyttää pellettejä ilman lisäinvestointeja ja muutosinvestointeja. Ilmeisesti logistiikka on myös syynä sille, että pellettejä ei käytetä.

Jos Helsinki haluaa olla ja kun Helsinki haluaa olla moderni metropoli, niin sillä on oltava ajan henkeen sopiva energiastrategia ja strategian täytyy pohjautua uusiutuvien energialähteiden käyttöön, kuten bioenergiaan, merilämpöön ja jätteiden polttoon. Helsinkihän voi hoitaa oman osuutensa kasvihuonekaasujen vähentämisessä siirtymällä fossiilisista polttoaineista, öljystä ja hiilestä monimuotoiseen uusiutuvaan energian käyttöön ja tuotantoon. Miksei nopealla aikataululla? Sanoisin, että jätteiden polttoa ja merilämpöä on pystyttävä hyödyntämään paremmin.

Ja jos otan taas esimerkiksi Tukholman, niin vuonna 2003 Tukholmassa tuotettiin merilämmöllä noin 20 %, biopolttoaineella noin 30 % kaukolämmöstä ja Fortumin uusi, vuonna 2009 käynnistyvä biopolttoaineella toimiva voimala Tukholmassa kykenee tuottamaan 10 % sähköstä ja 25 % lämmöstä.

Toivon, että Helsinki todellakin tekee tässä asiassa jotain. Euroopan unioni on päättänyt nostaa uusiutuvan energian osuuden 20 %:iin koko unionin alueella vuoteen 2020 mennessä. Kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteissa EU haluaa olla edelleenkin edellä kävijä. Toivottavasti Helsinki ei halua pysytellä perässä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Tässä seurantaraportissa on listattu kunnioitettavat yli sata sivua toimenpiteitä kestävän kehityksen toimintaohjelman toteuttamisesta.

Valitettavasti raportista kuitenkin puuttuu arvio toimenpiteiden vaikuttavuudesta, siitä, onko kestävä kehitys edistynyt vai ei.

Konkreettisia tuloksia puuttuu tämän raportin perusteella erityisesti niissä asioissa, joilla on suurin merkitys kestävän kehityksen kannalta Helsingissä eli kaupunkirakenteen, liikenteen, energian, jätteiden, sosiaalisen kestävyyden ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien osalta.

Maankäytön ja kaupunkirakenteen ekotehokkuutta käsitellään raportissa irrallaan asuinympäristön viihtyvyydestä, terveellisyydestä ja viheralueista. Näin tarkasteltu tehokkuus johtaa yksipuoliseen kaupunkirakenteen tiivistämisen ja täydennysrakentamisen korostamiseen.

Uusista asuinalueista lähes kolmasosa sijoittuu melualueille. Viherpinta-ala asukasta kohti on vähentynyt kymmenessä vuodessa yli 10 %:lla.

Raportin mukaan henkilöautoliikenteen vähentämisen tavoite on jäänyt saavuttamatta. Liikenne on lisääntynyt kymmenessä vuodessa Kehä I:llä lähes puolitoistakertaiseksi ja kaupungin rajalla noin neljänneksen. Hiukkasten ja typpidioksidin pitoisuudet ylittävät vilkkaimmin liikennöidyillä alueilla edelleenkin EU:n asettamat tai antamat raja-arvot.

Liikenteelle asetettujen ympäristötavoitteiden epäonnistumisen keskeiset syyt liittyvät rahaan. Joukkoliikenteen investoinnit ovat vähentyneet pääkaupunkiseudulla vuodesta 1999 alkaen. Vuonna 2005 joukkoliikenteeseen investoitiin 24 milj. euroa, kun autoilua edistäviin väylähankkeisiin käytettiin noin kolme kertaa enemmän rahaa. Myös joukkoliikenteen tariffituki on jäänyt jälkeen tavoitteesta.

Raportissa kiinnitetään aiheellisesti huomiota ilmastonmuutosta kiihdyttävien päästöjen korkeaan tasoon. Niiden suurin lähde on energian tuotanto, kuten täällä on jo todettu.

Helsingin Energia on kehittänyt ansiokkaasti sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Sen sijaan uusiutuvan energian osuus kaupungin alueella tapahtuvassa energiatuotannossa on vain puoli prosenttia, kuten apulaiskaupunginjohtaja Sauri kertoi. Tätä lukua hän vertasi pohjoismaiden muiden suurten kaupunkien osuuteen, joka liikkui 25 - 72 %:n tasolla.

Apulaiskaupunginjohtaja viittasi myös siihen selvitykseen, joka tehtiin vuonna 2004, ja jonka mukaan uusiutuvan energian tekninen käyttöpotentiaali Helsingissä on reilusti yli kaksikymmentäkertainen nykyiseen verrattuna.

Eli on todella syytä kysyä, miksi asiassa ei ole edetty?

Helsingin Energian johdon asenteita kuvaa tähän raporttiin annettu lausunto, jonka mukaan markkinakilpailun ja päästökaupan piiriin kuuluvalle keskitetylle tuotannolle ei pidä asettaa erillisiä paikallisia ympäristötavoitteita.

Olen tästä täsmälleen päinvastaista mieltä. Kaupungin vastuu omistajana on nimenomaan asettaa Helsingin Energialle selkeät tavoitteet uusiutuvan energian osuuden merkittävästä lisäämisestä.

Siksi kannatan valtuutettu Peltokorven tekemää ponsiesitystä.

Mielestäni pääkaupunkiseudun yhteiseen ilmastostrategiaan tulee ottaa mukaan tavoitteet uusiutuvalle energialle keskitetyssä energian tuotannossa, joka on nyt rajattu strategian valmistelun ulkopuolelle.

Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelma sisältää hyviä tavoitteita asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Tarvetta tähän korostavat esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön suorastaan piinallisiksi kuvaamat tiedot siitä kuilusta, joka on pääkaupunkiseudun kuntien johtajien ja näiden kuntien asukkaiden arvioissa julkisten palvelujen tilasta ja kehittämistarpeesta.

Kuntapuitelain edellyttämän palvelusuunnitelman valmistelussa onkin syytä ottaa asukkaat ja henkilöstö laajasti mukaan. Kestävän kehityksen tavoitteet pitäisi nostaa keskeisiksi myös pääkaupunkiseudun yhteisstrategioissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Lopuksi Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen asiakirjasta ja tämän yhteistyön jatkosta:

Tuo Aalborgin asiakirja oli avaus ja yhteistyötä on eurooppalaisella tasolla jatkettu Aalborgin sitoumusasiakirjalla, joka hyväksyttiin Aalborg +10 -konferenssissa kesällä 2004. Kuntaliitto on suositellut kunnille sen allekirjoittamista.

Helsingin ympäristökeskus on arvioinut, että suurin osa Aalborgin sitoumuksista on otettu huomioon Helsingin toimintaohjelmissa. Ne kohdat Aalborgin sitoumuksesta, jotka eivät ole vielä tarpeeksi huomioon otettuja ovat juuri niitä samoja, joissa tämänkin raportin perusteella Helsingissä tarvitaan lisätoimia.

Edellä olevan perusteella pohjalla esitän hyväksyttäväksi kaksi pontta.

1. ponsi:

Kaupunginvaltuusto kehottaa kaupunginhallitusta allekirjoittamaan Kuntaliiton suosituksen mukaisesti Aalborgin sitoumusasiakirjan Euroopan kaupunkien kestävästä kehityksestä.

2. ponsi:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että seuraavan kestävän kehityksen toimintaohjelman seurantaraportin valmistelussa kiinnitetään erityistä huomiota toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin.

(Puheenjohtajan välikysymys.) Se on hyvin samansisältöinen, tai lähes samansisältöinen kuin valtuutettu Peltokorven ponsi. Siksi jätän sen esittämättä.

Tack herr ordförande. Kiitos herra puheenjohtaja.

Först tack för den ypperliga rapport som redan har berömts här av flera talare. Den är så bra att man skulle vilja tala om många punkter som finns där, men man måste ju koncentrera sig på någonting. Mycket har hunnit hända sedan Brundland-kommissionen vid FN 1987 på sätt och vis mynta begreppet hållbar utveckling och sedan har vi ju konferensen Rio de Janeiro 1992 där Agenda 21 föddes och som ju sedan flyttades ner på kommunal nivå. Nu behandlar vi då uppföljning av Helsingfors eget program från år 2002.

Jag skall alla fall koncentrera mig på kopplingen mellan energi och avfallsfrågor.

Paljon on siis tapahtunut sen jälkeen, kun Bruntlannin komissio vuonna1987 tavallaan loi tämän käsitteen "kestävä kehitys", ja sitten meillä oli Rion konferenssi vuonna 1992, jonka kautta Agenda 21 vietiin kuntatasolle. Tasaisin väliajoin on korkea-arvoisia kokouksia järjestetty, Johannesburgissa vuonna 2002, samana vuonna kuin Helsinki hyväksyi nyt sitten käsittelyssä olevan ohjelmansa. Tänä vuonna itse asiassa YK:n kestävän kehityksen toimikunta pitää 15. istuntoaan. Siellä yksi keskeinen asia on, miten nimenomaan yritystoiminnan ja poliittisten päättäjien välille saadaan aikaan dialogeja, joiden kautta mm. saadaan sellaisia tuloksia aikaan ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ylittävät myös minimivaatimukset, joita meillä on, eli siellä nimenomaan tullaan tähtäämään tällaiseen proaktiiviseen toimintaan. Ja jos sitten yritys tai laitos on poliittisten päättäjien omistuksessa - niin kuin Helsingin Energia - niin silloin luulisi, että olisi suhteellisen helppoa saada tuloksia aikaan.

Eli mielestäni tässä keskustelussa, joka on ennen tätä valtuustoa käyty julkisuudessa, on fokusoitu aivan oikeisiin asioihin ja on helppo kannattaa - minunkin - valtuutettujen Peltokorven ja Puoskarin tekemiä ehdotuksia.

Mutta koko tämän kestävän kehityksen olemassaolon aikana, niin mitä olemme oppineet: ennen kaikkea, että kestävä kehitys on paljon muutakin kuin ekologiaa eli siinä on sosiaalipolitiikkaa, siinä on politiikkaa, vaikuttamista, taloutta, mutta ehkä ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta.

Mielestäni meillä on edelleen joillakin aloilla ennakkoluuloja tai tabuja, jotka ovat jostakin syystä saaneet vähän huonon maineen, mutta jotka ansaitsisivat paljon parempaa. Nyt ajattelen nimenomaan energia/jätteenkäsittelyyn liittyen jätteen polttoa, josta olen ollut yllättynyt, että vielä näihin päiviin asti, kun tästä ja nykyaikaisesta tekniikasta puhutaan, muistutetaan Kyläsaaren kerran todellakin pahoin saastuttavasta laitoksesta, jossa kuitenkin toteutettiin aivan toisenlaista tekniikkaa kuin mitä meillä tänä päivänä on käytettävissämme.

Jätteen poltto on tänään täysin jätteenkäsittelyn hierarkian mukainen toimenpide eikä millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että yritetään tietysti - joka on ensimmäinen toimenpide - ehkäistä jätteen syntyä ja sitten siirrytään lajitteluun ja sitten siitä eteenpäin. Mutta jätteen polttokin löytyy tästä hierarkiasta. Sillä on ihan selkeä oma paikkansa.

YTV on tehnyt omat linjauksensa, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että meidänkin kaupungissamme tätä prosessia on ehkä pikkuisen puolikeholla kannustettu ja kannatettu.

Siksi ehdottaisinkin - herra puheenjohtaja - seuraavaa toivomuspontta:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki osaltaan kiirehtii luotettavaan tekniikkaan perustuvan lajitellun jätteen polton hyödyntämistä pääkaupunkiseudulla, joka on jätteenkäsittelyhierarkian mukainen toimenpide ja näin ollen tärkeä osa yhdyskuntajäteongelman ratkaisua ja samalla kestävämpää energiatuotantoa.

Arvoisa herra puheenjohtaja.

Minäkin tarkastelen tätä kestävän kehityksen seurantaraporttia Helsingin energiatuotannon kannalta, sillä hiilidioksidipäästöjen syntymisessä energiatuotanto on erittäin merkittävä tekijä.

Mielestäni on liikaakin kiinnitetty huomiota kulutuksen tuottamiin päästöihin verrattuna energian tuottamiin päästöihin, energian tuottamisen tuottamiin päästöihin. Tästä on hyvänä esimerkkinä YTV:n työstämä pääkaupunkiseudun ilmastostrategiapaperi, joka on pääkaupungin, Helsingin ja taitaa olla myöskin siis muiden YTV-kuntien piirissä lausuntokierroksella.

Raportin valmisteluvaiheessa se lähti lähes pelkästään tarkastelemaan kasvihuonekaasupäästöjä kulutuspohjaisesti sivuuttamalla energian tuottamisen. YTV:n hallituksessa vaadin voimaperäisesti, että tuotantopuoli otetaan paremmin huomioon. Ja näin tehtiinkin, joskin se tuli raporttiin hieman hätäisesti kirjoitetuksi.

Kaikki energian säästäminen ja energiatehokkuuden lisääminen on tietysti erittäin tärkeää ja kannatettavaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että sähkön ja kaukolämmön kulutus sinällään ei synnytä kasvihuonekaasuja, vaan ne kaasut syntyvät sähkö- ja lämpöenergian tuotantolaitoksissa.

Jos Helsingissä säästetään sähköä, mikä tietenkin on järkevää, käy kuitenkin helposti niin, että Helsingin Energialle jää enemmän kapasiteettia myydä sitä valtakunnan verkkoon. Helsinki myy nytkin varsin huomattavan osan sähkötuotannostaan muualle. Päästöt muidenkin kuluttamasta sähköstä jäävät meille.

Se, miten päästöluvuilla voidaan pelata, käy ilmi Espoon tapauksessa.

Kun Espoolla oli vielä oma sähkölaitos, jokseenkin kaikki sähkö siellä tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla. Kun sitten Espoon Sähkö erinäisten vaiheiden jälkeen muuttui osaksi Fortumia, niin Fortum kertoo, että espoolaisten sähkö pääosin tuotetaan uusiutuvalla energialla. Miten tämä hokkuspokkustemppu oikein onnistui? Kas siten, että Espoossa toimivat edelleen samat fossiilisia polttoaineita polttavat laitokset, ihan samoine päästöineen, mutta niiden tuottama sähkö syötetään pohjoismaiseen sähköverkkoon, jossa se sotkeutuu Norjan, Ruotsin ja Suomen vesivoimaan, ydinvoimaan ja muihinkin voimantuotantomuotoihin. Sitten lasketaan Fortumin sähkön tuotannon päästöt ja päästöttömyys yhteen ja kerrotaan espoolaisille, kuinka ekologista tuotanto on.

Otaksun, että verrattaessa muiden pohjoismaiden suurkaupunkien energiatuotantoa Helsinkiin, esiintyy sama ilmiö. Apulaiskaupunginjohtaja Saurikin sen teki äsken ja sitä on raportoitu. Oslo saa sähkönsä piuhoja pitkin vesivoimasta, samoin osin Tukholmakin, jonne virtaa myös ydinvoimaa. Se, että Helsinki on omavarainen - taikka yliomavarainen - energian tuotannossa ja tuotanto tapahtuu kaupungin rajojen sisällä, saattaa meidät tilastollisesti kohtuuttoman huonoon asemaan.

Olen puolustellut - tavallaan - Helsingin Energian tuotantotapaa - jota sietääkin kehua - erittäin tehokkaan sähkön, lämmön ja sitten myöskin jäähdytyksen yhteistuotannolla. Helsingin oman energiatuotannon perustuminen lähes yksinomaan fossiilisiin polttoaineisiin saattaa kuitenkin aiheuttaa arvostelua, jota olemme kuulleetkin. Se on osittain ihan aiheellista, mutta osittain siinä on paljon asiantuntemattomuutta. Energiatuotantotavan muuttaminen Helsingissä ei kuitenkaan ole helppoa. Aivan varmasti kaikki muut ajateltavissa olevat vaihtoehdot merkitsevät kalliimpaa energiatuotantoa.

Uusia energiatuotantotapoja minunkin mielestäni on kuitenkin syytä selvittää ja tutkia. Kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua viimeistään me tarvitsemme ainakin yhden, ellei kaksi, uusia isoja voimalaitosyksiköitä, ja on sitten kysyttävä, millä polttoaineella energia tuotetaan tai miten.

Uusia ratkaisuja etsittäessä ja toteutettaessa voimme joutua raskaisiin investointeihin ja kalliimpiin tuotantokustannuksiin. Tietysti asia on myöskin niin, että tehtiinpä mitä tahansa tai ollaan tekemättä, energian hinta kuitenkin tulevaisuudessa nousee.

Puupolttoaineiden käyttö Helsingissä on ongelmallista pitkien kuljetusetäisyyksien vuoksi. Tätäkin on selvitetty, tosin varsin ylimalkaisesti. Ehkä merikuljetuksia käyttämällä voitaisiin tätä vaikeutta hieman lieventää.

Tuulivoiman käyttöön suhtaudun Helsingissä epäillen. Tuuliolosuhteet ovat tiettävästi aika kehnot, Helsingin edustan merialueillakin ja siellä on vilkas meri- ja laivaliikenne. Muitakin vaihtoehtoja tietysti on. Maakaasu on ympäristöystävällisempää kuin hiili. Mutta uskallammeko me rakentaa lisäkapasiteettia yhden toimittajan ja yhden putken varaan?

Helsingin Energia tekee mielellään energiaa mahdollisimman halvalla ja tehokkaasti. Helsingin nykyinen energiatuotanto perustuu niihin ratkaisuihin, jotka tehtiin 1980-luvulla. Silloin todettiin, että voimalaitokset Hanasaari ja Salmisaari eivät riitä, vaan tarvitaan lisäkapasiteettia. Helsingin Energialaitos halusi silloin rakentaa uutta voimalakapasiteettia hiilivoiman varaan, koska se oli hinnaltaan edullista. Vuosaareen suunniteltiin suurta hiilivoimalaa. Jo silloin kunnallispoliitikkojen keskuudessa ympäristöarvojen merkitys oli kohonnut ja poliitikkojen puolella oli kannatusta maakaasulla. Asiassa ei kuitenkaan päästy eteenpäin ennen kuin kaupunginhallitus vuonna 1982 asetti kaupunginvaltuutetuista koostuvan energiakomitean, joka päätyi vastoin energialaitoksen kantaa maakaasun kannalle ja Vuosaareen rakennettiin sitten kaksi maakaasuvoimalaa. Olin itse mukana molemmissa komiteoissa ja salissa ilmeisesti Reijo Kaunola on ainoa, joka oli mukana näissä energiakomiteoissa.

Lopetan kohta, arvoisa puheenjohtaja, vaikka näkyy jo punaista.

Mutta sanon vielä sen ja lainaan - (Puheenjohtajan välikommentti.) - Winston Churchill'iä, joka aikanaan sanoi, että "sota on niin tärkeä juttu, ettei sen johtamista pidä antaa kenraaleille". Ja tästä ajatuksesta ainakin minun päähäni on herännyt sellainen ajatus, että tarvittaisiin energialaitoksesta riippumaton selvittäjä, joka pohtisi, onko meillä Helsingissä ja missä määrin reaalisia edellytyksiä kehittää energiatuotantotapoja. Tällainen selvittäjä voisi olla esimerkiksi luottamushenkilöistä koostuva komitea. En ehdota tätä nyt, koska tästä ei ole tiettävästi keskusteltu laajemmin. Mutta jätän tämän arvoisan valtuuston mietittäväksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aluksi kannatan valtuutettu Hakasen esittämiä toivomusponsia 1 ja 2.

Mielestäni on erittäin tärkeää se, että arvioidaan tässä yhteydessä myös toimenpiteiden vaikuttavuutta. Monessa yhteydessä vaikuttavuuden mittaaminen ei välttämättä tuota tulosta.

Olisin ihan puuttunut muutamaan asiaan. Itse asiassa nämä ovat hyvin pitkälti tulleet jo aikaisemmissa puheenvuoroissa, mutta haluan korostaa näitä meidän oman valtuustoryhmämme keskustelujen näkökulmasta, elikkä me puhuimme myös tähän energian tuotantoon liittyen, joukkoliikenteestä ja sitten tähän liittyen myös asumisesta ja mitä merkitystä näillä on kestävän kehityksen kannalta.

Tämä aineisto, mikä on tuotettu, on erinomaista sillä tavalla, että se kyllä kuvaa hyvin, mutta - niin kuin täällä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa tullut esille - toivoisi, että tämä otettaisiin läpäisyperiaatteella kaikissa hallintokunnissa vakavasti. Täältä näkyy hyvin selkeästi, että näin ei tällä hetkellä tapahdu, että ikään kuin toteutetaan kirjain, mutta tavallaan se teko jää tekemättä.

Tässä energian tuotannossa täällä tuli jo esittelypuheenvuorossa tämä keskeinen asia esille elikkä se, että meillä määrällisesti suurin päästölähde on kaupungin energiatuotanto ja siellä on uusiutuvien energialähteiden osuus Helsingissä verrattuna muihin pohjoismaihin aivan mitättömän pieni.

Tässä on ilman muuta, huolimatta siitä, että tämä on vaikea, hankala ja pitkä tie, niin tässä on lähdettävä etenemään voimakkaasti, elikkä on tavoiteltava tällaista energian monivalikkoa. On lähdettävä hakemaan uusiutuvia energialähteitä energian tuotantoon. Kyllä Helsingin täytyy pääkaupunkina kantaa oma vastuunsa siitä, minkälainen ilmaston kehitys meillä on. Viime päivinä olemme saaneet radiosta kuulla, suurin piirtein tunnittain kerrotaan, kuinka huono ilmanlaatu tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä on.

Muutaman valtuutetun puheenvuorossa tulikin jo esiin, että tämä ei tapahdu välttämättä tässä ja nyt ja hetkessä, vaan tämä vaatii todella pitkää kehitystyötä. Tässä täytyy katsoa myös uuden hallituksen ja hallitusohjelman puoleen. Elikkä siellä pitäisi olla viisautta satsata energian energiavaihtoehtojen kehittämiseen pitkällä aikavälillä. Siellä pitäisi ottaa tuuli, aurinko ja erilaiset muut vaihtoehtoiset energiat kehitystyön alle. Se saattaa viedä joissain muodoissa vuosista kymmeniin vuosiin. Mutta tämä pitäisi olla vakavasti otettava vaihtoehto ja siinä pitäisi olla Helsingin myös vahvasti mukana pääkaupunkina.

Toinen, jonka haluan nostaa tästä energiaan liittyen esille ja joka oli meidän ryhmässäkin keskustelussa esillä, oli tämä säästöihin kannustaminen, elikkä riittääkö virastoissa pelkkä laskun aleneminen kannustamaan säästöihin ja etsimään niitä ratkaisuja, joilla säästetään energiaa.

Tämä on sellainen asia, jota pitäisi tämän kestävän kehityksen toimenpiteiden valikossa ottaa huomioon, että nimenomaan tätä säästöihin kannustamista pidettäisiin koko ajan esillä ja yhtenä mahdollisuutena.

Sitten haluan nostaa ... Lisäksi me olemme huolestuneita joukkoliikenteen osuuden vähenemisestä.

Elikkä joukkoliikenteen käyttö ei ole edennyt sillä tavalla kuin mitä on tavoiteltu. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Tämä ilman muuta vaikuttaa hengitysilman laatuun, koska nimenomaan päästöjen lähteenä on nykyisin moottoriajoneuvoliikenne ja se kasvaa koko ajan. Elikkä se, mistä on joukkoliikenteen yhteydessä täälläkin nostettu esiin. Se kynnyskysymys on se, miten me se poikittaisliikenne saadaan toimivaksi. Elikkä se on tällä hetkellä iso pullonkaula.

Tähän joukkoliikenteen toimivuuteen liittyy myös, tähän kestävään kehitykseen olennaisesti liittyen asuminen. Elikkä se, että jos me saadaan toimiva joukkoliikenne, saadaan tiivis asuinkanta, tiiviisti rakennettua - josta me olemme muuten Euroopan komissioltakin saatu huomautuksia - se tarkoittaa käytännössä sitä, että me päästään myös päästöissä ja kestävässä kehityksessä eteenpäin.

Elikkä nämä asiat halusin nostaa erityisesti meidän ryhmämme keskustelujen pohjalta.

Ja myös tämä, mikä täällä jossakin vilahtikin joissakin puheenvuoroissa, oli myös tämä, että tähän liittyy myös demokratia elikkä kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet.

Helsinki on luvattoman heikossa tilassa tällä hetkellä. Se vaatii mielestäni vielä jatkokeskusteluja, että miten kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet täällä Helsingissä lisääntyvät.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Puoskari totesi jotenkin tähän malliin, että Helsingillä on musta energiapoliittinen kuva.

Helsingin Energian imagoa on koetettu mustamaalata. Mielestäni Helsingin Energia toimii tehokkaasti, prosessit ovat nykyaikaisia. Meillä on aivan ainutlaatuiset systeemit täällä Helsingissä. 90 % kotitalouksista on kaukolämmön piirissä. Tilanne on erittäin hyvin hoidettu Helsingissä. Ihmettelen valtavasti, kun pääministerikin kävi oikein Helsingin Energiaa mustamaalaamaan. Ilmeisesti joku antoi sitten pääministerille väärää tietoa.

Helsingin Energian mustamaalaaminenhan hyödyttää vain Helsingin Energian kilpailijoita. Mielestäni on hyvä jokaisen Helsingin valtuutetun kuitenkin muistaa, että Helsingin Energia tulouttaa meille aika paljon rahaa, millä ylläpidetään tätä hyvinvointia. Itse pidän sellaista keskustelua hieman asiattomana myös, että Helsingin Energia ei halua kehittää, ei ota vastaan uusia ideoita. Siellä on pätevä porukka tekemässä näitä hommia ja tekee varmasti parhaansa koko ajan ja prosessit ovat ihan - voi sanoa - maailman huippua.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olemme täällä käyneet ihan hyvää energiapoliittista keskustelua. En aio puheenvuorossani siihen niinkään paneutua, vaan muihin aiheisiin, eli joitakin kommentteja tästä raportista yleensä, sen sosiaalisesta puolesta ja ulottuvuudesta, osallisuudesta, liikenteestä ja sitten vielä lopuksi vesihuoltoasioista.

Kestävän kehityksen toimintaohjelman toteutuksen seuranraportti on todella vaikuttava tietopaketti meille kaikille valtuutetuille ja helsinkiläisille.

On sinällään vähän huono asia, että aineisto tuli sitten normaaliin tapaan edellisellä viikolla. Ja kun itse sitten tutustuin tähän lähes kolmensadan sivun tietopakettiin, niin täytyy sanoa, että ei olisi oikein tunnit riittäneet.

Ja sen takia, kun tässä on näin hyvää aineistoa ja tietoa paljon, niin jatkossa toivoisin, että tämäntyyppisiä paketteja toimitetaan meille valtuutetuille vähän aikaisemmin tai ainakin kerrotaan, että tämäntyyppinen asia on tulossa esille ja siihen sisältyy hyvin paljon tärkeätä materiaalia.

Seurantaraportti keskittyy ekologiseen kestävyyteen. Sehän on tietenkin hyvin tärkeä asia, niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut ilmi. Mutta tietty haaste tässä raportoinnissa on ja yleensäkin Helsingin kaupungin toiminnassa, on poikkihallinnollisuuden haaste, että miten saada kaikki hallintokunnat mukaan tähän toimintaan, mitä aihealueita painotetaan kestävässä kehityksessä, miten tehdä tasapainoinen analyysi ja miten tehdä johtopäätöksiä.

Itse jäin ainakin miettimään sitä, että mikä tämän seurantaraportin merkitys oikeasti on, mikä tulee muuttumaan tämän meidän käsittelyn jälkeen? Teemme tietenkin joitakin toivomusponsia ja varmaan hyväksymmekin niitä. Mutta olisin toivonut ja toivon jatkon osalta sitä, että myös valmistelussa mietittäisiin niitä priorisointeja, että mitä seurantakautena on saatu aikaiseksi, mikä on mennyt hyvin ja mikä huonosti ja myöskin sitä jatkoa, että mitä meidän pitää oppia siitä seurannasta, mitä meidän pitää tehdä toisin. Ja näin ollen myös se valmistelukin voisi olla ehkä vielä sillä lailla, niin kuin johtopäätösten osalta vähän ryhdikkäämpää mitä tällä kertaa on ollut.

Raportin sivulla 11 kerrotaan, että ekologisen kestävyyden aihealueiden tavoitteet ja toimintakokonaisuudet jatkotyöstettiin Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelman laadintatyössä. Tähän itsekin pääsin osallistumaan, kun se oli tällä valtuustokaudella. Mutta sen sijaan samalla todetaan, että sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kestävyyden aihealueiden jatkotyöstäminen on vaihtelevassa määrin sisältynyt eri hallintokuntien kehittämisohjelmien ja strategioiden laadintaprosesseihin.

Vaikka on juristi ja tavallaan tykkään tällaisesta virastokielestä, täytyy sanoa, että ei tämä hirveästi kerro minulle kuntalaisena, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus tai yhteiskunnallinen tasa-arvo on Helsingissä kehittynyt tällä seurantakaudella ja onko Helsinki oikeasti sitä mieltä, että Helsingillä on joku rooli näissä asioissa. Minä olen sitä mieltä, että on roolia, Helsingillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa. Mutta tästä raportista ei ehkä sitten kuitenkaan saa sitä kuvaa, että mitkä asiat ovat menneet sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osalta hyvin ja mitkä huonosti ja mitä halutaan tehdä jatkossa toisin.

Sitten siellä on yksi aihealue eli osallisuus ja vuorovaikutus.

Siltä osin pidän äärimmäisen tärkeänä, että tällaisessa isossa kaupungissa kehitetään kuntademokratiaa, kehitetään asukkaiden osallistumismahdollisuuksia, kuulemista.

Esimerkiksi asukastaloja kehutaan raportissa. On hyvä, että niitä on saatu aikaiseksi eri kaupunginosissa. Mutta niiden kattavuutta pitäisi ehdottomasti parantaa. Läheskään kaikissa kaupunginosissa ei ole matalan kynnyksen asukastoimintaan ja vapaaehtoistyöhön houkuttelevaa asukastaloa.

Vuokramenetelmä ja vuokratasot ovat yksi este sille, että vapaaehtoistyö ja asukastalotoiminta ja yleensäkin järjestöjen toiminta ja kansalaisyhteiskunnallinen toiminta ei ole niin kovin helppoa Helsingissä. Vapaaehtoisten työ ja aktiivisuus ja järjestöjen rooli on keskeistä, mutta tarvitaan myös kaupungin panostuksia.

Samoin kaupungin olisi kehitettävä panostuksia terveyden edistämisen ja liikuntapalvelujen suhteen niin, että eri väestöryhmien, naisten ja miesten sekä alueellinen tasa-arvo tulisi kohtuullisesti huomioitua.

Raportissa kerrotaan siitä, kuinka lasten ja perheiden pahoinvointi on lisääntynyt. On selvästi nähtävissä, että vuonna 2001 tehdyn lapsi- ja perhepoliittisen ohjelman jälkeen tilanne on kärjistynyt ja perheiden tilanteet polarisoituvat. On lapsia, jotka elävät hyvin hyvissä olosuhteissa ja on lapsia, joilla ei ole niin hyvin asiat.

Olisin toivonut, että tämä kehityssuunta olisi näkynyt selkeämmin raportissa ja johtopäätöksissä. Lasten ja nuorten peruspalvelujen hyvä taso, päivähoidon, koulun ja terveyspalvelujen saatavuus ja laatu ovat erityisen tärkeitä ennaltaehkäisyssä.

Lasten ja nuorten osallisuuteen ja vaikuttamiseen sekä kansalaistaitojen kehittymiseen on jatkossakin kiinnitettävä erityistä huomiota. Hesan Nuorten Ääni on tärkeä ja sille on turvattava rahoitus kestävällä tavalla.

Liikenteestä muutama sana:

Raportti kertoo, että autoliikennemäärät jatkavat kasvuaan.

Olen vakuuttunut siitä, että osasyynä on heikentyvä joukkoliikenne. Esimerkiksi metron liityntäliikenneuudistus viime syksyltä ei ole kaikilta osin onnistunut. Käytännössä esimerkiksi Laajasalossa liian täydet bussit aamuruuhkassa ajavat pysäkkien ohitse niin, että ihmiset jäävät pysäkeille. Näin ei tarvitse mennä montaa viikkoa, niin ihmiset hakevat kyllä niitä autoiluratkaisuja hyvin äkkiä.

Pyöräily ei ole myöskään lisääntynyt Helsingissä tavoitteiden mukaisesti.

Näin katupölyn parhaimpaan kulta-aikaan ei voi liikaa korostaa sitä, että pölyn poisto nopeasti ja tehokkaasti on taloudellisesti ja kansanterveydellisesti perusteltua. Myös pyörätieverkostoon pitää pystyä panostamaan.

Kestävän kehityksen kannalta näen, että raideliikenneyhteyksien ja verkon kehittäminen ovat tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeää ja myös uusien asuinalueiden osalta.

Lopuksi vielä huomio vesihuoltoon:

Itämeren suojelu on Helsingin ja helsinkiläisten kannalta erittäin tärkeä asia. Jäteveden puhdistamista on edelleen tehostettava ja myöskin lisättävä kansainvälistä yhteistyötä näissä asioissa.

Kiitoksia arvostettu puheenjohtaja, valtuuston puheenjohtaja.

Olisin halunnut vain valtuutettu Puuran ehdotuksen jälkeen, kun hän totesi, että olisi ollut varmaan hyvä saada tämä merkittävä raportti etukäteen, niin se varmaan pitää paikkansa.

Olisi ollut hyvä, että kaikki valtuutetut olisivat saaneet sen edes valtuutetuille tulleen listajakelun yhteydessä. Näin ei valitettavasti ole käynyt. Meidän ryhmässämme kävi ilmi, että kaikki eivät ole sitä saaneet ja edes ne nettisivut eivät avautuneet, kun yritettiin nettisivuilta lukea.

Eli halusin tämän nyt tuoda esille, koska valtuutettu Puura otti tämän ongelman esille. Kyseessä on kuitenkin merkittävä asiakirja, jossa on tärkeätä tietoa. Vähin, mitä tietysti olisi, että valtuutetut voisivat tutustua siihen ennen valtuuston kokousta.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on pidetty tosi hyviä puheita liittyen tähän raporttiin, jota todella minäkään en ole saanut enkä nettisivuja myöskään auki, eli en voi siihen raporttiin sinällään ottaa kovin suuresti kantaa.

Mutta nämä puheet ovat täällä keskittyneet hyvin pitkästi energian tuotantoon. Jos ajatellaan Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelmaa kokonaisuudessaan, niin energian tuotannon ratkaisujen ohella joukkoliikenne on erittäin tärkeässä roolissa.

Valtuutettu Puura mainitsi joukkoliikenteen heikentymisen omassa puheessaan ja minä olisin halunnut myös siihen enempi kiinnittää huomiota.

Helsingin säästötoimet ovat valitettavasti kohdistuneet viime aikoina nimenomaan joukkoliikenteeseen. Meillä on bussireittejä lakkautettu, karsittu, vuorovälejä on pidennetty ja ennen kaikkea liityntäliikenteen suunnitelmat ja toteutukset metro- ja juna-asemille eivät ole parhaita mahdollisia ja on sillä tavalla heikennetty tavallisen kansalaisen joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia. Tämähän tarkoittaa sitä, että yksityisautoilu on selvästi lisääntynyt. Tämäntyyppiset säästötoimenpiteet eivät voi olla kestävää kehitystä. Eli siinä mielessä joukkoliikenteen rooli on erittäin ratkaisevassa asemassa.

Vantaa tekee tällä hetkellä linjastomuutoksia. Helsinki on ottamassa kantaa eri lautakunnissa näihin Vantaan linjastosuunnitelmiin. Ne kannanotot ovat erittäin kriittisiä, koska siellä tehdään säästötoimenpiteitä ja karsitaan linjastoja.

Tässä tulee vaan sellainen hassunkurinen tilanne, että pitäisikö nyt Helsingin tarkistaa omat toimenpiteensä ennen kuin alkaa nostaa syyttävää sormeaan naapurikuntaa kohtaan. Yhteistyö naapurikuntien kanssa, ei pelkästään Vantaan, vaan myös Espoon ja Kauniaisten kanssa olisi tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää. Ja jos ei yhteistyötä muuten saada syntymään, niin kyllä Helsingin pitäisi tässä asiassa ottaa sillä tavalla toimintamalliksi rakentava toiminta eikä pelkästään tällainen kriittinen arvostelija naapurikuntia kohtaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsinki oli kauan sosiaalisesti suhteellisen ehyt kaupunki. Kehityssuunta muuttui kuitenkin noin viisitoista vuotta sitten. Kaupungin sisäinen erilaistuminen on lisääntynyt. Meillä on nyt tietyissä kaupunginosissa keskimääräistä enemmän köyhyyttä, päihdeongelmia, lastensuojeluongelmia ja työttömyyttä.

Valtuuston vuonna 2001 hyväksymässä perhepoliittisessa ohjelmassa nostettiin lapsi- ja perhenäkökulma laajasti esiin kaupungin päätöksenteossa ja toiminnassa. Seurantaraportin mukaan työn projektiluonteisuus eri hallintokunnissa on heikentänyt pitkäjänteistä työtä ja rahoitusta. Lasten ja perheiden hyvinvointi onkin viime vuosina polarisoitunut entisestään. Monen lapsen ja nuoren kohdalla on olemassa syrjäytymisriski. Se on vakava uhka pitkälle tulevaisuuteen ja vaikuttaa kaupungin elinvoimaan.

Nyt olisi korkea aika arvioida nykytilanne kokonaisuutena, miten työ tulisi tässä ajassa linjata ja resursoida eri toiminnoissa? Nykyinen tilanne edellyttää, että laadimme uuden perhepoliittisen ohjelman, joka konkretisoituu useiden eri hallintokuntien toiminnassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minulle tuli samantapaisia ajatuksia kuin valtuutettu Puuralle tätä raporttia lukiessani. Sen takia rupesin lukemaan sitä sillä silmällä, että mitä siellä ei ole.

Ensinnäkin mielestäni ei ole kestävän kehityksen mukaista enempää sosiaalisesti kuin ympäristönkään kannalta se, että vuokra-asuntojen rakentamisen tavoite ei toteudu Helsingissä. Sehän ruokkii kaupunkirakenteen hajautumista kehyskuntiin ja edistää asuinalueiden segregaation lisääntymistä.

Toiseksi:

Kestävän kehityksen mukaista ei mielestäni ole se, että keskustatunnelin suunnittelua jatketaan edelleen.

Suunnittelun voimavarat pitää mielestäni ja suuret investoinnit tehdä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistämiseen. Pyöräilyn kaksinkertaistamista edistää paitsi pyöräteiden rakentaminen, myös parempi kunnossapito.

Ja kolmanneksi:

Kuntalaisten ja hallinnon vuorovaikutus on pikemminkin kuulemista kuin vuorovaikutusta. On sattunut, että kuntalaiset, kaupunkilaiset ovat tehneet ehdotuksia lähipuistonsa kunnostamisesta ja suunnittelija on tuonut lautakuntaan suunnitelman, jossa ei ole otettu huomioon näitä toivomuksia ja lautakunta on palauttanut sen. Sinne on jäänyt suunnitelma ja suunnittelija on ottanut nokkiinsa siitä ja puistoa ei ole ollenkaan kunnostettu.

Pahempi puute vuorovaikutuksesta on mielestäni kuitenkin pääkaupunkiseudun yhteistyön kehittämisessä. Siellä tehdään suuria muutoksia tarkoittavia päätösesityksiä valmistelemassa hyvin pieni ryhmä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sosiaalisesti kestävän kehityksen edistämisestä täällä on kuultu hyviä puheenvuoroja ja aion jatkaa sillä samalla linjalla.

Tämä asia on erityisen tärkeä metropolialueella. Täällä siihen pitää panostaa huomattavasti enemmän ja syitä me kaikki tiedämme.

Yksi osa siitä voi olla se, että asukastaloja ja -tiloja varmistetaan kattavasti alueella siten, että toimipaikkoja niille, jotka haluavat edistää sosiaalisesti kestävää kehitystä, yhdistämällä eri asukasryhmiä ja auttamalla heitä tapaamaan toisiaan myös tiloissa, joissa ei tarvitse olla rahaa mukana tai aina ostaa jotain ja voi kokoontua puhumaan alueen asioista tai mikä kenenkin mieltä painaa. Se on erityisen merkittävää tässä. Samoin järjestöille tilojen saaminen siten, että erityisesti järjestöt, jotka toimivat voittoa tavoittelemattomina, niin niiden toimitilojen mahdollistaminen on osa tätä kestävää kehitystä ja tukee koko aluetta helpostikin.

Asukasosallistumisen ja vuorovaikutuksen lisäämisen merkitys on kasvamassa. Se vahvistaa kaikenlaista kumppanuutta ja siksi on tärkeää.

Pitäisin tärkeänä, että nämä erikseen aikaisemmin anottavana olleet kestävän kehityksen toimintarahat palautetaan takaisin osaksi budjettiin. En tee tästä pontta, mutta jätän tämän teille mietittäväksi, kun budjettia ruvetaan valmistelemaan.

Näillä pienillä rahoilla saatiin paljon aikaiseksi. Se riitti jo hakemusvaiheessa erilaisia, eri asukkaita ja ryhmiä yhteen niin, että saatiin aikaiseksi enemmän.

Sitten:

Lasten ja nuorten osallisuus on sosiaalisen kestävän kehityksen kannalta ihan keskeistä. Yksi osa - mistä on jo puhuttukin täällä - on Hesan Nuorten Ääni. Siinä pidän tärkeänä, että koulukohtaisten rahojen vähentäminen loppuu ja että ne palautetaan vähintään siihen, mitä ne ovat aikaisemmin olleet koulukohtaisesti, koska se mahdollistaa lasten ja nuorten kuulemista ihan eri tavalla oman koulunsa ja sen pihan kehittämisessä.

Lasten ja nuorten kuuleminen oman asuinympäristönsä ja vaikka piharatkaisuissa, asuinalueiden kaavoituksen yhteydessä myöskin, on järjestettävä systemaattisesti jatkossa, ei vain jossain päin kaupunkia, vaan ihan säännöllisesti joka paikassa. Siihen on jo menetelmiä niin hyvin. Kaupunkisuunnitteluvirasto on jollain kouluilla sen ihan selkeästi ottanut jo käyttöön. Sitä voitaisiin edistää koko kaupungin alueella.

Sitten vielä yhdestä aiheesta, josta olen pitänyt melua, nimittäin melusta.

Mielestäni on hyvin tärkeätä, että jatkossa entistä enemmän pyritään välttämään melualueelle rakentamista ja samoin hiukkaspäästöalueille asuntorakentamista. Ei ole kestävää kehitystä se, että ylitetään ohjearvoja rakentamisessa. Asukkaiden on voitava luottaa siihen, että he voivat asua kaavoitetulla asuntoalueella ilman, että se heille terveysriski.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Täällä kovasti on syyllistetty liikennettä, kuinka se hirvittävine päästöineen ottaa ja tuhoaa maailman.

Jos kaikki Suomen autot kävisivät yötä päivää tyhjäkäynnillä, se hiilidioksidipäästö maailmanlaajuisesti mitattuna olisi alle promillen. Jos nyt siitä 25 % pyritään säästämään, se on sellaisia promillen osia, että tuskin niitä pystytään mittaamaankaan. Elikkä tämä liikenteen syyllistäminen on naurettavaa.

Puhutaan energian säästöstä.

Melkein jokainen on hankkinut taulutelevision, on vaihtanut 60-wattisesta televisiosta 300-wattiseen. Tuli viisinkertainen kulutus.

Täällä vihreät näppäilevät läppäreitä tiiviisti. Läppärin energiakuorma sen valmistamiseen kuluu melkoinen määrä energiaa ja hiilidioksidipäästöt ovat valtavat. Yhden läppärin hiilidioksidipäästöillä käy auto monta kuukautta.

Miten tämä voi olla mahdollista? Me puhumme kestävästä kehityksestä ja toimitaan justiinsa päinvastoin, lisätään sitä kulutusta.

Onko kukaan puhunut muovijätteen kierrätyksestä?

Onnistuin olemaan kaatopaikalla Ämmänsuolla, kun siellä kaivettiin henkirikoksen uhria. Kyllä siellä oli muovia paljon, käsittämättömän paljon muovia. Siinä on hirveän ? energiakuorma perässä. Sitä ei käytetä mihinkään, se vain kipataan.

Katselin tänne tullessani vaihtolavoja tuolla, kun saneerataan näitä liikehuoneistoja ja muuta. Kaikki menevät kaatopaikalle. Jumalaton energiakuorma siinä täysin käyttökelpoisessa tavarassa, joka kipataan kaatopaikalle. Se ei ole kestävää kehitystä se. Energiaa tuhlataan kippaamalla se kaatopaikalle.

Sitten puhutaan hiilidioksidipäästöistä ja niitten ohella liikenteen aiheuttamista hiukkaspäästöistä.

Kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, minkälaista kiviainesta käytetään nykyisissä tiepinnoitteissa. Se on ala-arvoista. Se on pehmeää. Siitä irtoaa. Nykyiset nastat raapivat siitä kilotolkulla 100 km:n matkalla taivaalle pölyä. Jos panisimme tiukempaa kiviainesta siihen, niin pölymäärä vähenisi huikeasti. Tosin se tiukempi kiviaines maksaa, mutta se tulee takaisin säästöinä siinä, että ei tarvitse enää paikata niitä teitä niin tiuhaan. Ei ole paikkaa paikan päällä eikä urapaikkausta, kun se kestäisi paremmin. Mutta ei näihin kiinnitetä huomiota, ei, Me puhumme hiilidioksidipäästöistä. Se on hirveätä.

Kaiken aikaa puhutaan energian kulutuksen lisäämisestä, millä konstilla sitä energiaa voitaisiin tehdä lisää ja saadaan lisää hiilidioksidipäästöjä. Kukaan ei puhu siitä, miten sitä hiilidioksidia voitaisiin sitoa? Istutetaan puita, hyvänen aika - puuhan imee hiilidioksidia - eikä kaadeta niitä.

Tämä on hyvin yksinkertainen homma. Se pitää ottaa ilmasta pois se hiilidioksidi. Me se tuotetaan. Siihen on luonnolla omat menetelmät. Miksei me käytetä niitä?

Sitten puhutaan joukkoliikenteestä.

Kun on tutkittu, niin yksityisautoilusta suurin osa on nykyään siitä, että viedään lapsia harrastusten pariin, on lätkäkassia ja muuta roinaa kuljetettavana. Ei niitä siellä joukkoliikenteessä oikein tahdo saada menemään. Kolmen mukeloa lätkäkassien kanssa ja mailat mukana. Ei oikein onnistu. Otetaan henkilöauto, se menee paljon mukavammin ja sitä paitsi tulee halvemmaksi.

Eikä muuta. Kiitoksia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Tulin tähän kokoukseen varavaltuutettuna ja pelonsekaisin tuntein tietysti ajattelin, kun lehdistä olin lukenut, että nyt sitten Helsingin Energia pistetään ruotuun. Mielestäni keskustelu on ollut erittäin asiallista ja kiitän siitä teitä. Täällä ei ole mitään kovin populistisia puheita pidetty.

Nythän on niin, että jos Helsinki olisi kaupunki, jonka läpi virtaisi laaja joki, maaperässämme olisi lämpimiä vulkaanisia lähteitä, lähellä olisi vuoristo, jossa olisi mahtavat vesivarastot, niin emme me täällä puhuisi Co2-päästöistä. Mutta kun me olemme nyt Helsingissä, jonka energiatuotanto tehdään tavalla, johon olemme historiallisin päätöksin päätyneet, niin meidän on tietysti keskusteltava ja siedettävä tästä energiatuotantomuodosta aiheutuvat päästöt.

Haluan muistuttaa kuitenkin siitä, että Helsingin - ihan nyt pääasiassa käsittelen Helsingin Energian asioita, koska itse olen teknisen lautakunnan puheenjohtaja ja me siellä näistä olemme nyt viime päivinä kovasti keskustelleet - Energian kokonaishankinnasta maakaasulla on tuotettu 49 %, kivihiilellä 29 %, ydinvoimalla 16 % ja uusiutuvina 6 %, lähinnä vettä. Koko maailman sähköstä tuotetaan 40 % kivihiilellä ja 20 % maakaasulla. Saksassa, jossa on tehty päätös ydinvoimasta luopumisesta, on nyt tehty päätös niin monen uuden kivihiili- ja ruskohiilivoimalan rakentamisesta, joiden yhteiskapasiteetti on noin 57 000 MW, että se ei tähän Suomen -keskusteluun tietenkään sovi muuta kuin ihmeellisenä esimerkkinä, miten Euroopassa voidaan edelleen investoida hiilipohjaiseen sähkön tuotantoon.

Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Haluan erityisesti todeta, että valtuutetut Lohi ja Vuorela käyttivät erinomaiset puheenvuorot. Valtuutettu Vuorelan puheenvuoro oli lyhyt, mutta se oli perinteistä teknisen lautakunnan tavaraa, koska hän on lautakunnan jäsen.

Meillä todellakin on monta sellaista asiaa, joihin me voimme vaikuttaa, mutta on myös muistettava asioiden kääntöpuoli. Esimerkiksi jätteiden poltto, siitä puhutaan paljon. YTV kaiketi sitä enemmän miettii ja energialaitokset ovat sitä myös miettineet. Sen asian osalta on kuitenkin nyt jälleen keskusteltava seudullisesti tästä asiasta. Minä en oikein jaksa uskoa, että me täällä Helsingissä haluamme investoida jätepolttolaitoksen vain helsinkiläisten jätteiden polttoon. Se on laajempi ratkaisu, johon kaikkien tulee osallistua.

Tuulivoimasta täällä alkupuolella keskustelua muistutettiin. Siinä on hyvä esimerkki. Yleiskaavassahan määriteltiin alue, jonka eteläpuolelle voisi tuulivoimaa rakentaa. Mutta sitä ei taideta laskea Helsingin kaupungin alueeksi. Jos sinne tuulivoimaa rakennettaisiin, niin mihin taseeseen ne uusiutuvat energiat sieltä sitten tulisi? Tämä on aina muistettava.

Kun keskustelu vaalien viimemetreillä kohdistui Helsingin Energiaan ja näppärä pääministerimme - pellettimasaksikin kutsuttu - muistutti puun polttamisen välttämättömyydestä, niin toteaisin, että eräissä laskelmissa Hanasaaren voimalaitoksen vuotuinen kivihiilimäärä muutettuna pinometreiksi olisi sellainen matka, joka alkaen Helsingistä menisi Tukholman, Kööpenhaminan kautta Brysseliin ja sieltä sitten Varsovan kautta Helsinkiin, siis metrin korkuinen halkopino ja se menisi vuodessa.

Kun me näitä asioita vertaamme, on syytä muistaa, että näissä on monta eri näkökulmaa, jotka eivät kaikki meitä miellytä.

Kaukolämmön osuus Helsingissä on todella merkitsevä. 90 % meidän asuntokannastamme on kaukolämmitetty, esimerkiksi Tukholmassa 70 %. Meidän yhdistetyssä voimantuotannossamme tehdyn lämmön osuus on 92 %, Tukholmassa 37 %. Näillä kahdella luvulla jo heti näemme, että vertailu Helsingin ja Tukholman välillä ontuu, ellei verrata pääkaupunkiseutua ja Tukholman seutua. Nämä ovat vähän relevantimpia vertailukohteita. Joka tapauksessa Helsingissä energiatuotanto ja kaukolämpö ovat erinomaisella tolalla, hyötysuhde erittäin hyvä. Näihin hyötysuhteisiin ei juuri kukaan muu laitos Pohjoismaissa tai kaupunki pääse.

Kun vielä muistamme tuosta hyötysuhteesta, että käytännössä teemme myytävää energiaa. Sitähän se myös tarkoittaa, niin kuin täällä keskustelussa todettiin. Me myymme jonnekin siis täysin puhdasta, heille päästötöntä energiaa, koska se tulee yleensä pohjoismaisen sähköverkon kautta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on esitetty muutamia ponsia. Ne eivät mielestäni oikein rakentavia sikäli ole. Mehän voisimme myös tehdä ponnen siitä, että valtuusto edellyttäisi että talvisin aurattaisiin katuja, jos on lunta, siis itsestään selvä asia. Helsingin Energiapoliittista strategiaa mietitään koko ajan. Sitä tekee Helsingin Energia, mutta sitä varmaan tekevät muutkin. Henkilökohtainen käsitykseni on se, että ilman ponsiakin tästä keskustelusta voitaisiin selvitä.

Lopuksi toteaisin, että Helsingin Energialle on myönnetty energiansäästöpalkinto viime syksynä, joka koski kaukolämpöä, sähkönsiirtoa, jakelua sekä voimalaitosalaa. Siinä mainitaan erityisesti uuden teknologian hyödyntämisestä ja korostettiin esimerkkeinä kaukojäähdytyksen monipuolisia energialähteitä, joita Helsingissä on käytetty, puhdistetun jäteveden lämpöenergian talteenottoa, jossa Helsinki on uranuurtaja. Ja kun me puhumme meriveden lämmön talteenotosta, niin Helsinki siis - kuten tiedätte - tekee tämän. Nämä perustelut olivat teollisuusministeri Mauri Pekkarisen suusta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Monissa puheenvuoroissa on kannatettu puuta eli pellettien käyttöä energian tuottajana Helsingissä.

Se ei omasta mielestäni ole sopiva energiatuoton muoto Helsingissä, monessa jo tänään mainituista, äskeisistäkin mainituista syistä, josta logistiikka on myös erittäin vahva.

Puun käyttö ei ole varteenotettava vaihtoehto tulevaisuudessa siitäkään syystä, että meillä Suomessa on jo nyt paheneva pula puusta. Me kaikki tiedämme, että Venäjä on asettamassa puun tuonnille vuosittain kohoavat tullit, joka entisestään vaikeuttaa puun saantia sekä nostaa rajusti puun hintaa. Jo nyt jotkut paperitehtaat joutuvat vajaakäyttämään koneitaan. Emme varmaan halua olla lisäämässä paperiteollisuuden työttömyyttä omilla päätöksillämme.

Jonkin verran hämmästelen myös vihreiden ristiriitaisia vaatimuksia. Tänään vaaditaan metsien rajuja hakkaamisia tuotavaksi Helsinkiin poltettavaksi. Maanantaina kaupunginhallituksessa taas vaadittiin laajojen yhtenäisten metsäalueiden säilyttämistä Uudenmaan alueella ja niiden merkitsemistä maakunnan vaihekaavaan. Ovat kovin ristiriitaisia vaatimuksia.

Helsingin on järkevää etsiä muita uusia energiatuoton keinoja kuin puun poltto.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kyllä nyt pitää vähän käsitystä selventää edelliseen puheenvuoroon.

Ei kai nyt tukkipuuta tuoda Venäjältä tänne pellettiä tehdäkseen tai haketta. Sehän syntyy siitä vaan, mitä näiden tukkien ulkopuolelta pystytään karsimaan, puhdistetaan metsiä. Ei tällä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Sitten valtuutettu Hirvikalliolle vaan sanon, että tämä logistiikkapuoli on kyllä täällä keskustelussa pettänyt.

Aikaisemmin mm. puheenjohtaja Katainenkin sanoi vaalikamppailun yhteydessä, että alkaa tulla Mechelininkadulle valtavia rekkaralleja. Ei nytkään hiiliä tuoda rekkakuormilla mistään, vaan se tulee satamaan, niin kuin tälläkin hetkellä tuotaisiin.

Ja sitten vielä kysymys, mitä varten pitäisi panna metrin pino Brysseliin? Ei hiiltäkään sillä tavalla sijoitella, että se on metrin korkuisissa pinoissa, vaan kymmenien metrien korkuisia pinoja ja satojen metrien levyisiä alueita.

Eli nyt vähän suhteellisuutta tähän keskusteluun. Ja olen ihan varma, että Tukholma ei ole enää jatkossa ainoa, joka puun ja hakkeen, pelletin varaan osan energiastaan varaa.

Tack fru ordförande.

Jag vill börja med att understöda ledamoten Johanssons klämförslag. Samtidigt skulle jag vilja återkomma till det tidigare förslag om att Helsingfors i likhet med Stockholm skulle införskaffa ett antal vätgasbussar vars enda utsläpp är vattenånga. Det skulle vara särskilt viktigt att sådana kunde trafikera framför allt i innerstadskvarteren där luftkvaliteten idag är som sämst. Jag vill påminna om att även barnfamiljer måste kunna bo i innerstaden och barnen har alldeles särskilt stor rätt att andas frisk luft. De allra minsta i barnvagn befinner sig på den nivå där partiklar och damm, gummi och asfalt och avgaser är som störst. Det är staden som skall visa vägen för en sundare utsläppspolitik.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tänään täällä on paljon puhuttu energian tuotannosta ja siinä on tullut oikein tällaiseksi muotisanaksi puhua uusituista energialähteistä ja sitten niitä on perusteltu varsin monella tavalla. Jotkut perusteluista ovat olleet ihan hyviä, mutta joissakin faktat menevät sekaisin. Näistä faktojen sekaisin menemisistä on ehkä yksi mainio esimerkki.

Täällä on puhuttu, että viime aikojen huono ilmanlaatu johtuisi energiatuotannosta. Se ei tosiaankaan johdu siitä, vaan huono ilmanlaatu on seurausta viime talven liukkauden estosta eli kyse on itse asiassa tyypillisestä kevään "kaupunkipöly" -tilanteesta.

Täällä on myöskin perusteltu uusiutuvia energialähteitä ilmaston suojelun kannalla ja hiilidioksidin vähentämisestä ilmakehässä tai ainakin sen tuoton vähentämisestä.

Itse asiassa kuitenkin esimerkiksi pellettien osalta sitä myöskin poltetaan, ihan niin kuin poltetaan öljyä tai hiiltä. Ilmakehän kannalta se nyt on ihan yks hailee, millä tavalla se hiilidioksidi sinne ilmakehään saadaan. Lopputuloksena sitä kuitenkin sinne tulee lisää.

Ja nyt sitten jotkut sanovat, että kasvatetaan vastaava määrä uutta biomassaa.

Mutta missä se takuu on, että sitä biomassaa kasvatetaan lisää? Itse asiassa koko maapallon laajuisesti ilmakehän hiilidioksidimäärän lisääntymisestä 20 % johtuu maankäytön muutoksesta eli nimenomaan metsien katoamisesta ja metsien hävittämisestä.

Todellinen muutos hiilidioksidimäärän vähentämisessä ilmakehässä saadaan kuitenkin vasta sitten, kun saadaan katkaistua napanuora sen väliltä eli näiden kahden asian väliltä eli halutaan kehitystä lisää, mutta samanaikaisesti kuin lisätään energiaa, eli energian lisäyksen ja kehityksen lisäyksen välinen napanuora pitäisi saada poikki. Vasta sitten päästään todellisiin tuloksiin.

Arvoisa rouva puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit.

Energialaitosta on täällä tänään monesta asiasta moitittu, mm. siitä, että Helsingin ilmanlaatu on tänä päivänä huono.

Helsingin Energialla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Siihen ovat aivan muut tekijät vaikuttaneet ja siihen on vaikuttanut kaikkein eniten hiekoitus, jota on talven aikana tehty. Tämä on aiheuttanut sitten katupölyn, joka on meidän itse kunkin ollut haisteltavissa ja maisteltavissa.

HKR ei ole riittävän ripeästi tehnyt tässä asiassa mitä se olisi voinut tehdä, elikkä katujen peseminen on ollut kovinkin lepsua ja hidasta. Elikkä tässä on yksi syy siihen, että me olemme tämän ongelman kanssa tekemisissä.

On paljon puhuttu tänään myös uusiutuvasta energiasta.

Uusiutuva energiahan johtaa siihen, että me käyttäisimme voimalaitoksissa hiilen ja maakaasun tilalla ns. poltettavia polttoaineita, puusta lähinnä lähtöisin olevia. Ne eivät ole senkaltaisia tekijöitä, että ne yksistään toisivat riittävän hyvän tilanteen nykyiseen verraten. Nykyisinhän me käytämme kivihiiltä pääsääntöisesti, tai hyvin paljon ainakin Helsingin Energia käyttää. Helsingin Energia tekee kaupat niiden maiden kanssa, jotka pystyvät hyvälaatuista kivihiiltä myymään. Se tuodaan laivoilla tänne. Se kivihiili on ns. vähärikkistä kivihiiltä, joka on monessa mielessä oleellisesti kalliimpaa kuin tavallinen hiili, joka on sitten taas rikin osalta oleellisesti huonompaa, elikkä sitä rikkiä on siinä sitten oleellisesti enempi kuin vähärikkisissä kivihiilissä, ja hinnoissa näkyy tuo sitten, hinnan vaikutus.

Helsingin Energia on vuosien kuluessa satsannut ilmanlaatuun hyvinkin paljon. Helsingin ilma on sen ansiosta kovillakin pakkasilla hyvälaatuista, kun meillä on ns. yhteistuotantoa sähkön ja kaukolämmön osalta. Ja niin kuin täällä tänään on tullut jo esille, kaukolämmön osuus Helsingin lämmitysenergiamuodoista on noin 80 %, joka on jo tänä päivänä hyvä luku ja siinä vielä lähivuosina päästään vieläkin parempiin lukemiin, jolloin ilmanlaatu tämän polton osalta on oleellisesti parempi kuin mitä se menneinä vuosina oli, jolloin kaukolämmön osuus oli hyvinkin pientä nykyiseen verrattuna. Elikkä me olemme näissä asioissa päässeet myönteisesti eteenpäin. EU, kun näitä asioita miettii, ei ole miettinyt sitä mitä me olemme jo vuosien kuluessa tehneet. Nämä asiat ovat jääneet meillä oleellisesti vähäisemmälle mietiskelylle.

Olemme kuulleet tänä iltana hyviä puheenvuoroja valtuutettujen Sademiehen, Hirvikallion ja Lohen suusta. On tuotu esille monia myönteisiä asioita. Mutta ei ole kerrottu sitä, paljon Helsingin Energia tulouttaa vuosittain kaupungin kassaan rahaa. Tämä raha on kyllä meille kaikille kelvannut, vaikka emme aina ole siitä niin mielissään, miten se on sitten hankittu. (Välihuuto!) Ne voivat olla "verirahoja", mutta ne voivat olla myös "vihreitä rahoja" jne.

Täällä puhutaan hyvin paljon siitä, että kivihiili on mustaa ja Helsingin Energia tätä kautta mustaa.

Mutta se ei ole mustaa. Se on hyvinkin vihreätä. Tähän "vihreään" on hyvin pitkälti vaikuttanut se, että poltto, jota voimalaitoksissa tehdään, on saatu hallituksi. Siitä otetaan analyysia kaiken aikaa. Ja tämän polton myötä on yhteistuotanto vaikuttanut siihen, että se mitä me teemme, teemme sen ympäristöystävällisesti.

Se, että ongelmia on kaiken aikaa ollut ja niistä hyvinkin pitkälti käydään keskustelua, mutta ne ovat kuitenkin senkaltaista keskustelua, joka mielestäni ei ole ollut tässä salissa tänä iltana rakentavaa. On tuotu hyvin kielteisellä tavalla asioita esille, jotka eivät ole olleet edistyksellisiä. Me voimme kehittää näitä asioita, mutta vain sillä, että käymme ns. rakentavaa keskustelua.

Uskoisin, että täällä - niin kuin valtuutettu Hirvikalliokin energialautakunnan puheenjohtajana toi esille - voidaan ottaa opiksi ja viedä niitä asioita oikealla tavalla eteenpäin, mutta ei sillä, että me täällä tuomme senkaltaisia ratkaisuja esille, jotka tämän asian tässä vaiheessa olisi myönteisesti ratkaistavissa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on useamman kerran tullut katupöly esiin.

Se ei välttämättä ole ajatusvirhe. Itse ainakin ajattelen joka kerta nimenomaan sitä, että henkilöautoliikenne aiheuttaa, nostattaa katupölyä enempi. Henkilöautoliikenne aiheuttaa paitsi päästöjä, myös sitä, että katu kuluu enemmän kuin silloin, kun ajetaan polkupyörällä tai julkisella liikenteellä.

Tack ordförande.

Det är lätt att hålla med ledamoten Kaunola i det han säger just om gatudammet. Det är också bussarna som river upp gatudammet, men här tycker jag nog att det är viktigt att vi försnabbar städningen. Det är ett konkret och tydligt synligt sätt att åtgärda och förbättra livsmiljön för särskilt småbarn och astmatiker. Och det här är ett problem som det är ett populistiskt eller populärt problem, hur man vill säga, men det är faktiskt det som gör att vi antingen mår bra eller inte mår bra här och vi behöver också bättre åtgärder vad gäller den situation där partikelhalten blir för hög i luften. När begränsar vi trafiken och när sätter vi in det tunga artilleriet i städningen så att vi försnabbar städningen att den inte drar ut över flera veckor, utan att den blir gjord på några veckor med brandbilar eller med vad som helst bara de får det försnabbat. Och sedan vi måste också kunna begränsa trafiken. Har vi beredskap att säga att vi förbjuder biltrafiken för att partikelhalten har blivit för hög under vissa tider eller vissa dagar?

Sanoisin valtuutettu Kaunolalle, että HKR ei ole mitenkään toiminut lepsusti. Se on lähtenyt aivan oikeassa aikataulussa liikkeelle, itse asiassa pikkuisen aikaisempaan, koska sääolosuhteet ovat olleet sellaiset. Mutta kyse on myös hyvin usein siitä, että kiinteistöyhtiöt, joille kuuluu jalkakäytävien, omien osakkeittensa alueelta hoitovastuu, niin he tekevät sen jälkeen ja työntävät kaiken sen hiekan takaisin sitten myöhäisemmässä aikataulussa yleisille katuosuuksille. Sen takia tässä olisi hyvin tärkeätä saada, että Helsingissä olisi jonkinnäköinen yhtenäinen käytäntö katu- ja jalkakäytäväosuuksien puhtaanapidolle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä on moneen kertaan sanottu, että Helsingin Energia ei ole syyllinen huonoon ilmanlaatuun ja se sinänsä pitää paikkansa.

Mutta Helsingin Vesi voi jossakin määrin olla syyllinen siihen. Helsingin Veden kustannuksista melkein kaikki aiheutuu putkiston olemassaolosta, siis siitä, että on olemassa yhteys kiinteistöön ja hyvin pieni osa varsinaisesta veden toimittamisesta. Melkein kaikki tulot tulevat veden toimittamisesta, jonka seurauksena vesi maksaa noin kymmenen kertaa enemmän kuin sen pitäisi maksaa, kun pitäisi olla oikeastaan vain tämä yhteyshinta. Sitten tämän seurauksena asunto-osakeyhtiöt eivät puhdista jalkakäytäviään, koska se vesi maksaa kymmenen kertaa liian paljon. Jos se maksaisi sen mitä sen pitäisi maksaa, kadut olisi ajat sitten pesty.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaksi huomiota, joita valtuutettu Kaunolan puhe kirvoitti.

Ensimmäinen asia:

Ajattelin muistuttaa valtuustoa, joka on hieman puhunut tavallaan - voisi sanoa - kivihiilihurskaasti, että vain noin muutama kuukausi sitten hyväksyimme yli sadan miljoonan euron hanke, jonka päätarkoitus oli vain piilottaa hiilikasa. Tästä oli kyllä ihan täysin kysymys. Eikö silloin olisi ensin pitänyt selvittää sitten hiilen korvattavuus ja vasta sitten piilottaa se, jos ei siitä päästä eroon?

Toinen asia:

Kiinnittäen tuohon huomiota, että kun puhutaan mahdollisista uusista polttoaineratkaisuista ja niiden tarvitsemasta lisätilasta, niin se on kyllä kohta syöty tässä kaupungissa. Meillä on oikeastaan jatkuvasti ajettu nämä energialaitosten toimialueiden tilat hyvin ahtaalle.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Kaunola sai minutkin kirvoittamaan puhumaan ihanasta keväisestä aiheesta eli katupölystä.

Ja itse asiassa katsoisin myös kaupunkilaisiin päin tässä asiassa. Sillä juuri sain selville, että hiekan poiston tieltä siirretään joka kevät noin 6 000 autoa. Eli päivässä näitä väärin pysäköityjen autojen siirtoja voi olla 300 - 400. On arvioitu, että näiden väärin pysäköityjen autojen siirtäminen katujen puhdistamisen tieltä pidentää siivoukseen menevän ajan jopa viisinkertaiseksi. Arviolta kustannukset ovat joka vuosi kaupungille noin 600 000 euroa. Tein tästä itse tänään valtuustoaloitteen, että sen nimellisen 64 euron sijaan, mikä väärin pysäköidyiltä autoilijoilta peritään, pitäisi periä 200 euron väärinpysäköintimaksu ja hinausmaksu.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä punainen lamppu palaa jo iloisesti. Mutta väri vaihtui juuri, joten jatkan siitä sujuvasti.

Täällähän on nimittäin moitittu aika monia. Minä en nyt meinaa moittia ketään. Täällä on moitittu liikennettä ja Helsingin Energiaa ja nyt viimeksi vesilaitosta. En ole ? huomannut, että kukaan olisi moittinut teurastamoita ja holhouslautakuntaa, mutta jos ilta olisi jatkunut, niin ehkä olisimme kuulleet sitten myöhemmin senkin asian.

Tämä keskustelu huonosta ilmanlaadusta karkasi sillä lailla vähän, että - niin kuin täällä sekä valtuutettu Sademies että valtuutettu Kaunola aivan oikein totesivat - huonon ilmanlaadun syy on nimenomaan pölyssä eikä niinkään meidän energialaitoksessamme, joka ansaitsee kaiken kannustuksen, tuen ja arvostuksen, minkä suinkin voimme sille antaa.

Valtuutettu Sademies totesi aivan oikein, että meitä on sen verran vähän täällä Suomessa, meitä on alle promille maapallon ihmisistä, että vaikka koneet kävisivät yötä päivää, niin tokkopa siitä Marjaniemen huvilat veden alle jäisivät ihan kättelyssä tästä syystä.

Mutta kaiken kaikkiaan on silti tärkeää huolehtia siitä, että kestävän kehityksen ohjelmaa viedään eteenpäin. Toivon, että kestävän kehityksen ohjelma ei tässä tarkoita sitä, että nyt kestää aika kauan ennen kuin se kehittyy ja viedään eteenpäin, vaan päinvastoin sitä, että saadaan hyvät lopputulokset.

Kaupunginvaltuustohan päättää tässä päätöksessä, mitä me käsittelemme tänään, niin se päättää merkitä tämän toimintaohjelman toteutuksen seurantaraportin tiedoksi, ajalta 2002 - 2005. Ja oikeaan suuntaan ollaan aivan ehdottomasti menossa, siitä ei ole mitään epäilystä.

Ihmettelen myös niitä puheenvuoroja, joissa moititaan meidän julkista liikennettämme.

Käsitykseni on, että meidän julkinen liikenteemme, oltuani mm. veteraanivaltuutettu Lohen kanssa aikoinaan sitä komiteassa kehittämässä, niin sen seurauksena tai siitä huolimatta se on erinomaisen korkealla tasolla ja mitä pidemmäksi mennään tässä aikajanalla, niin sen enemmän nyt panostetaan raideliikenteeseen, joka on seudun laajuisella tasolla järkevä ja hyvä ratkaisu.

Täällä moitittiin myös litteitä telkkareita ja sitten täällä todettiin, että kun lapsia kuljetetaan lätkäkassin kanssa harjoituksiin, niin sitten siitä seuraa ikäviä asioita.

Valtuutettu Sademies on oikeilla jäljillä, mutta väärin tiedoin tässä asiassa. Me nimittäin olemme nyt uudistaneet tätä asiaa. Puhun nyt lätkäpuolesta. Parkkipaikat on pääosin saatettu maksullisiksi, mikä vähentää liikennettä. Ja toisekseen, seurojen harjoitukset on keskitetty niin, että varusteet voidaan jättää niitä varta vasten rakennettuihin koppeihin, säilytystiloihin. Joten lapset voivat tulla nykyään julkisilla, niin kuin tekevätkin, josta olen tavattoman iloinen ja pikkuisen ylpeäkin, sillä teidän, hyvät naiset ja herrat, vain teidän tuellanne tämä on ollut mahdollista.

Valtuutettu Hirvikallion erittäin asiantunteva puheenvuoro on syytä merkitä kaikkien tiedoksi. Minua hätkähdytti tämä puupino, joka luikerteli Helsingistä Tukholman kautta Brysseliin ja sitten Puolaan ja ajattelin tässä itsekseni, että ei sekään halvaksi tule, jos ruvetaan puuta polttamaan, että niitä sitten sieltä Brysselin esikaupungeista niitä kapuloita haetaan.

Sää joka tapauksessa muuttuu, teimmepä me mitä tahansa. Sen olisi voinut kertoa teille valtuutettu Saukkonen, kun piti puheenvuoron. Nimittäin katujen pesemisen suhteen on aivan totta, että pitäisi ryhtyä nopeampiin toimiin. On myös aivan totta, että pysäköidyt autot haittaavat sitä melkoisesti. Seuraan itse omaa mikromaailmaani. Enhän minä paljon missään kulje muualla kuin Kulosaaressa, jossa - siis kotimaassa - Kulosaaren puistotien varrella pysäköidyt autot nimenomaan ovat estäneet sen, että se katu olisi voitu hoitaa ja lakaista yhdellä kertaa huolelliseen kuntoon. Siinä voi moittia myös taloyhtiöiden palkkaamia huoltoyhtiöitä, koska jos se harja-auto siitä kiertää ja jättää jonkun hiekkavanan siihen, niin pomminvarmasti siitä voidaan ottaa kuva ja verrata syksyllä. Se on aivan samannäköinen vielä siellä syksyllä, koska huoltoyhtiö ei ole tehnyt sille mitään. Sehän tietää, että hiekkaa tarvitaan jälleen syksyllä, kun liukkaat tulevat.

Hyvät kanssavaltuutetut.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin haluan kiittää tästä hyvästä debatista, jossa minulla oli etuoikeus seurata sitä täällä puheenjohtajan paikalta jonkun aikaa, ja sulkeudun nyt niiden joukkoon, jotka näistä ponsista kohta äänestävät, joista osa oli hyviä ja toiset olivat sitten parempia.

Kiitoksia puheenjohtaja.

Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa tähän valtuutettu Kaunolan HKR:n tehtävään puuttumisesta vähän selvittäisin.

Totta on, että - niin kuin kaikki tiedämme - kadut ovat pölisseet, mutta ne ovat pölisseet nyt vähän aikaisemmin kuin normaalisti. Katujen pesemistä on yritetty järjestää, mutta siinä on tullut esille ihan uusi ongelma.

Helsingin Vedellä on talvitariffi, joka päättyy vasta maaliskuun lopussa ja kesätariffi alkaa. Kesätariffi on huomattavasti halvempi kuin talvitariffi. Tästä syystä nyt ei ole päästy, kun ei ole budjetissa rahaa tähän kalliin veden käyttöön, riittävän ajoissa hoitamaan tätä hommaa. Nyt Helsingin Vesi - ja nyt tulee hyvä uutinen - on varhentanut tätä tariffimuutosta kuukaudella. Eli todennäköisesti jo tänään on pesty katuja ja tullaan pesemään lisää. Ja vaikka - muistaakseni - pitäisi olla 60 000 tankillista vettä, jotta saataisiin kaikki kadut pestyä, niin kyllä luonto sitten hoitaa osan, kun me hoidamme pahiten pölyävät väylät.

Ilman pölypitoisuus on yleisten töiden lautakunnan tärkein sitova tavoite. Me todella teemme töitä, jotta me saamme sen pidettyä. Tämä on taistelua. Tällaisia varhentuneen kevään esille tuomia tariffikummallisuuksia tulee esille, mutta nyt ne on oikaistu.

Hyvät valtuutetut. Bästa fullmäktige.

Kiitoksia oikein rakentavasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta. Muutama kommentti joihinkin puheenvuoroihin.

Täällä on peräänkuulutettu katujen pesua ratkaisuna pölyongelmaan.

Etelä-Euroopassa ei ole yöpakkasia. HKR yritti viime keväänä yleisön pyynnöstä kastella katuja pölyn sitomiseksi pahimpina päivinä. Siitä sitten seurasi se, että kadut jäätyivät. Kurvissakin tapahtui kaksi peltikolaria, joista sitten tuli reklamaatiot kaupungille. Se asia ei ole niin yksinkertainen kuin miltä ehkä päältä katsoen näyttäisi. Kalsiumkloridia on nyt käytetty viime päivinä pölyn sitomiseksi, mutta senkin tehokkuus riippuu aika tavalla ilman kosteuspitoisuudesta. Jos kosteus on sopiva, niin kalsiumkloridi sitoo pölyn jopa kahdeksi viikoksi. Jos on kovin kuivaa, niin se teho on huomattavasti vähäisempi.

Valtuutettu Ojala mainitsi, että jotkut valtuutetut eivät olisi saaneet tätä itse seurantaraporttia valtuuston listajakelun mukana.

Asia toki selvitetään. Mutta vastaisen varalla, jos vaikka maanantaihin mennessä tulisi tieto siitä, että jotain materiaalia ei ollut tullut perille, se ehdittäisiin vielä toimittamaan. Mutta kuten sanoin, tämäkin asia selvitetään.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen

puheenjohtaja

(paitsi osa 81 §:n kohdalla)

Harry Bogomoloff Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

(osa 81 §:n kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Sirpa Puhakka Tuomas Rantanen

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu