Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Kaupunginvaltuuston 4.3.1998 tekemän Helsingin kaupungin aravavuokra-asuntojen pääomakustannusten tasoittamisen periaatteita koskevan päätöksen mukaan ylin talokohtainen vuokra saa ylittää yhtiön keskiarvovuokran 10 %:lla. Päätös synnyttää kuitenkin rakenteellisen ongelman yhtiöissä, joissa on hyvin eri-ikäisiä taloja.

Kun yhtiöön tulee uusia rakennuksia ja niiden vuokrat halutaan pitää edellä mainitun periaatepäätöksen mukaisina, se voi tapahtua vain tasaamalla pääomavuokria alhaisella pääomakertoimella. Tämä aiheuttaa, että vanhemmat rakennukset ja niiden asukkaat joutuvat kantamaan suhteettoman suuren osuuden pääomakulujen kasvusta.

Tämä ongelma on näkynyt mm. Kiinteistö Oy Maunulan Asunnoissa, jolla on taloja aina 1950-luvulta asti. Taloista 80 % on rakennettu ennen vuotta 1980. Yhtiön keskivuokra on huomattavasti alle koko kaupungin aravavuokra-asuntojen keskivuokrien. Yhtiö on viime vuosina kiinnittänyt huomiota pääomakustannusten tasoittamisen ongelmiin. Se on esittänyt mm., että uusien talojen, eli vuokranmääritysyksiköiden vuokraa olisi verrattava kaupungin kaikkien vastaavien kiinteistöyhtiöiden keskivuokraan. Yhtenä mahdollisuutena yhtiö on nähnyt, että ylin talokohtainen vuokra ei saisi olla yli 20 % keskiarvoa korkeampi eikä alin vuokra yli 20 % keskitasoa alempi.

Kysyn, mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä vuokra-asuntojen pääomakustannusten tasoittamisessa ilmenevien epäkohtien korjaamiseksi?

Rouva puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Valtuutettu Lehtolan kysymykseen vastaan kunnioittavasti seuraavaa:

Kaupungin aravavuokra-asuntojen pääomavuokria tasataan yhtiökohtaisesti ja tontin vuokria koko kaupungin aravakiinteistökannan kesken.

Kaupunginvaltuuston 4.3.1998 päättämän vuokrien tasauksen periaatteen mukaan yhtiöiden tulee pisteyttää vuokrat siten, että vuokrien talokohtaiset keskiarvot ovat enintään 10 % yli ja enintään 20 % alle yhtiön vuokrien keskiarvon. Vanhan asunnon vuokra saa siis, järjestelmän mukaan, olla jopa 30 % alempi kuin uuden asunnon vuokra. Käytännössä huoneistokohtaisiin vuokriin vaikuttaa lisäksi kunkin talon vuokranmääritysyksikön huoneistokohtainen jyvitys, joka voi joissakin tapauksissa vielä suurentaa vuokrahaarukkaa.

Vuokrien tasauksien rajoituksilla on pyritty estämään ylikorkeat vuokrat ja pitämään korkeimmatkin vuokrat asumistuen ylärajan alapuolella sekä pitämään vuokrat mahdollisimman oikeudenmukaisina keskenään. Vuokraerot vanhojen ja uusien asuntojen osalta muuttuvat peruskorjausten seurauksena. Kun rakennus peruskorjataan, sen vuokra nousee. Vuokrien tasausjärjestelmä estää silloin vuokrien nousun kohtuuttomaksi. Mikäli päätettäisiin nostaa vuokrien talokohtaista ylärajaa 10 %:sta 20 %:iin yli yhtiön keskiarvon, se johtaisi nähtävästi joissakin yhtiöissä vuokrien nousuun yli asumistuen ylärajan.

Kaupungin tavoitteena on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjonta jatkossakin. Kaupungin aravavuokra-asuntojen tasausjärjestelmä antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Järjestelmä mahdollistaa uusien asuntojen rakentamisen ilman, että vuokra niissä muodostuu kohtuuttomaksi. Kaupungilla ei ole tarkoituksena, ainakaan toistaiseksi, ryhtyä muuttamaan kaupungin aravavuokra-asuntojen vuokrientasausjärjestelmää.

Rouva puheenjohtaja.

Pyydän aluksi kiittää herra apulaiskaupunginjohtaja Björklundia asiallisen analyyttisestä vastauksesta.

Nämä kysymyksessä mainitut seikat ovat kokemusmaailmasta peräisin. Ne ovat varsinkin juuri tämän kyselyssä mainitun yhtiön piiristä, jonka lähinaapurina tunnen suhteellisen hyvin. Tässä yhteydessä nimenomaan, koska siellä on erittäin hyvän taloudenpidon avulla päästy kohtuulliseen vuokratasoon, niin siellä tällaiset sattumanvaraiset seikat, jotka saattavat siten kuitenkin vuokria vanhemmissa asunnoissa nostaa, on koettu epäoikeudenmukaisena. Jaan kyllä asukkaiden kanssa tämän tunteen.

On totta, mitä herra apulaiskaupunginjohtaja sanoi, että tämä on tietysti riskinsä, että jos tämä asumistukeen pääsee vaikuttamaan. Mutta siihen on omat keinonsa kyllä olemassa. En pidä sitä riskiä kovin suurena. Ja nimenomaan tämä on kysymys, jota täytyisi kuitenkin laskennallisesti, analyyttisesti koko ajan seurata ja etsiä mahdollisimman oikeudenmukaisia ratkaisuja.

Puheenjohtaja.

Apulaiskaupunginjohtaja Björklund, joka on va. kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja tässä asiassa, totesi mielestäni aivan oikein, että ainakaan toistaiseksi ei olla järjestelmää muuttamassa.

Se, mitä valtuutettu Lehtola omassa esityksessään kysyi tavallaan, ei sekään niitä isoja ongelmia poistaisi, mitä ylipäätänsä liittyy vuokralla asumiseen ja sen kalleuteen. Tietenkin Helsingin kaupungin kannalta, jos haluamme todellakin, että Helsingissä on jatkossa riittävästi tarjolla työvoimaa ? palvelualoille, yksityisellä sektorilla kuin julkisella sektorilla, meidän on saatava lisää vuokra-asuntotuotantoa, mutta meidän on myös saatava nimenomaan lisää kohtuuhintaista vuokra-asunto-tuotantoa. Vuokralla asujat, toisin kuin monet luulevat, itse asiassa maksavat ei ainoastaan siitä asuntonsa vuokrasta, vaan myöskin sitten kuoletuksista pääoman ja muiden osalta, jollei asumistukea heille myönnetä. Elikkä itse asiassa vuokralla asuminen on huomattavasti kalliimpaa. Siis tähän ei sitten lopulta jää mitään perittävää muille.

Eli itse asiassa, mihin pitäisi puuttua, on tertiäärilainojen korkoihin ja ylipäätänsä siihen, että saadaan kohtuuhintaista aravavuokra-asuntotuotantoa liikkeelle. Se on kaikkein suurin huolen aihe.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Lehtola nosti esille tärkeän ongelman.

Osaltaan tähän ongelmaan on johtanut se, että kaupunki ryhtyi aikoinaan fuusioimaan kiinteistöyhtiöitä hyvin suuriksi yksiköiksi. Nyt nähdään, että sillä ei ole kuitenkaan pystytty hillitsemään vuokrien nousua.

Asukkaiden kannalta vuokrantasausjärjestelmä ylisuurissa yksiköissä on tehnyt myöskin vaikeaksi oman talon kustannuskehityksen seuraamisen ja valvomisen.

Pääongelma - kuten valtuutettu Ojala äsken jo toi esille - on asumiskustannusten yleinen nousu.

Mielestäni tähän kysymykseen pitäisi esimerkiksi asunto-ohjelman valmistelussa kiinnittää vakavaa huomiota ja miettiä myöskin tätä taustaa vasten sitten mahdollisia muutoksia tähän vuokrantasausjärjestelmään, mutta siis ennen muuta hakea ratkaisuja, joilla alennetaan yleisesti asumisen hintaa Helsingissä ja jolla lisätään kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa ja jolla kaupunki myöskin omilla toimillaan, omien kiinteistöjensä ja tonttiensa osalta on noudattamassa toisenlaista politiikkaa kuin tämä markkinaehtoinen linja, joka on johtanut juuri tähän kohtuuttoman asumisen hinnan nousuun.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lehtola puuttuu asiaan, joka puhuttaa hyvin paljon tänä päivänä vuokralaisia, koska tämä järjestelmä, jolla vuokria tasataan, tuntuu joskus kohtuuttomalta varsinkin sellaisissa yhtiöissä, joissa vastakkain ovat vanhat pienet ns. jääkaapittomat asunnot vastaan sitten uudet saunalliset, parvekkeelliset asunnot. Asumistaso on varmasti aivan kokonaan toisenlainen eikä sitä oikein vuokralla voi helposti mitata, mistä on kysymys. Tämä tilanne on johtanut siihen, että näiden vanhojen asuntojen vuokrat ovat kohtuuttomasti kiivenneet ja ehkä väli asumistason mukaan on tullut hieman oudonlaiseksi. Jos nyt ajatellaan esimerkiksi tämän päivän Omenamäen asuntoja Vuosaaressa, niin asumistaso on varmasti toinen kuin vanhemmassa asuntokannassa ja tämä näkyy sitten kuitenkin vuokrissa niin, että vanhemman asuntokannan vuokrat kohtuuttomasti nousevat.

Tässä mielessä järjestelmälle pitäisi kyetä tekemään jotakin ja varmasti silloin pitäisi tarkastella asuntolainapolitiikkaa niin valtion asuntolainojen kuin kaupungin omien lainojen osalta. Tuntuukin ihmeelliseltä, että ara-lainat eivät vieläkään ole pankkilainatasolla, vaikka tietysti pankkilainat nyt ovat nousemassa, mutta aran korkoa pitäisi vielä pudottaa, samoin kuin kaupungin omien lainojen korkoa.

Kaiken kaikkiaan, vuokra-asuntopolitiikassa tulisi tehdä, antaa uusien tuulien puhaltaa ja pyrkiä siihen, että asunnosta maksettaisiin kohtuullisesti.

Arvoisa puheenjohtaja.

Yksi keskeisiä kysymyksiä, mitä valtuustossa nyt pitää käydä läpi, on kaupungin asuntojen hinta, asumisen hinta, erityisesti vuokra-asumisen hinta.

Yksi iso kysymys on se, että mitä näille meidän vanhoille kaupungin vuokra-asuntoyhtiöille, asunnoille, mitä niiden vuokratasolle tapahtuu, kun tehdään isot peruskorjaukset, rempataan hyvään kuntoon ne. Näkyykö se suoraan vuokrissa korotettuina vuokrina?

Ongelma on se, että tällä hetkellä jo kaupungin vuokra-asuntojen korkotaso on niin korkea, että siihen ei pysty laittamaan enää yhtään lisää. Ja itse asiassa - niin kuin täällä valtuutettu Ojala jo sanoi - asukkaat ovat jo moneen kertaan maksaneet nämä asunnot. On kohtuutonta, jos ne uudestaan laitetaan vielä nämä remonttikustannuksetkin pääomavuokriin.

Sen vuoksi nyt pitäisi miettiä ihan uudenlaista järjestelmää, että kun tehdään isoja remontteja vanhoihin taloihin, jotka asukkaat ovat jo moneen kertaan maksaneet, niin ne remonttikustannukset eivät voi tulla suoraan vuokriin, vaan ne pitää tulla sivusta. Näin pidetään huolta siitä, että tarpeelliset parannukset eivät johda siihen tilanteeseen, että ihmisillä ei ole varaa enää asua näissä asunnoissa.

Toinen iso kysymys on, aivan kuten valtuutettu Saarnio nosti esiin, ara-lainojen korot ja niiden vaikutus.

Tällä hetkellä tuossa naapurissa Säätytalossa käydään hallitusneuvotteluja. Kuten tiedetään, siellä on mukana sekä kokoomus että vihreät, jotka ovat olleet täällä valtuustossa huolestuneita vuokra-asumisen hinnasta ja erityisesti siitä, miten saadaan työntekijöitä tällä asumisen hinnalla. Nyt teillä on hyvä mahdollisuus ja oiva mahdollisuus palvella Helsingin kaupungin asuntotuotantoa. Painakaa läpi nyt. Nyt katsotaan tarkasti se, että painatteko te läpi, kenestä ara-lainoja painetaan alaspäin. Nyt on aika lunastaa myös tältä osin lupaukset, jotka on annettu vuokra-asujille.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuten aikaisemmin on jo monta kertaa todettu, niin tämä kysymys on hyvin aiheellinen ja tosiaan puhuttaa vuokra-asujia paljon eikä - kuten apulaiskaupunginjohtaja Björklundin vastauksesta näki - mitään hyvää ratkaisuesitystä ole olemassa.

Meidän on koko ajan kiinnitettävä erittäin paljon huomiota siihen, mistä asumiskustannukset koostuvat ja miten voimme kaupungin päätöksillä niihin vaikuttaa, koska asukkaathan maksavat niissä vuokrissaan kaikki kustannukset. Ja tietenkin samalla pitää painostaa valtiota tekemään nykyistä paremmin osuutensa siinä, että esimerkiksi aran toimilla voitaisiin vaikuttaa peruskorjausten hintoihin ja muillakin valtion toimilla voidaan vaikuttaa asumisen hintaan ja myöskin siihen, kehitetäänkö asumistukijärjestelmää paremmin tulemaan paremmin ihmisten tarpeita vastaan.

Puheenjohtaja.

Tästä valtuutettu Arhinmäen mainitsemista vuokralaisten vaihtoehtoisesta tukemisesta.

On erittäin älytöntä ajatella, että ne, jotka nyt maksavat omasta asumisestaan täysin itse ilman tukia ja erittäin kalliita hintoja, että esimerkiksi heidän päälleen sälytettäisiin verovarojen puitteissa näiden vuokra-asuntojen vuokrien maksamista nykyistä enemmän.

Sen takia meidän täytyisi kehitellä järjestelmää, jossa erilaisilla rahoitusjärjestelyillä mahdollistettaisiin näiden vuokralaisten mahdollisuuden lunastaa nämä asunnot pikkuhiljaa itselleen, koska se on joka tapauksessa pitkässä juoksussa edullisinta asukkaalle ja lisäksi perusparannukseen menevien asuntomassojen, niiden osan myyminen yksityisille ja sillä ehdolla, että ne määritellään ne remontointitasot. Sillä tulolla saataisiin rahoitettua silloin sen kyseisen asuntoalueen muiden talojen peruskorjauksia ja vuokrarasite, vuokrankorotusrasite jäisi vuokralaiselle pienemmäksi.

Arvoisa toveri puheenjohtaja.

Monesti täällä valtuustossa on kuviteltu, että valtuutettu Leppä-ahon puheenvuorot ovat yksityisajattelua, mutta näyttää siltä, että tämä Leppä-ahon politiikka on laajemminkin levinnyt kokoomuksen ryhmään.

Ensinnäkin pitää todeta valtuutettu Karhuvaaralle, joka ei selvästi nyt kuunnellut taaskaan, mitä sanottiin tai tunne asuntolautakunnan varapuheenjohtajana asioita riittävän hyvin. Sanottiin nimenomaan, että asukkaat ovat moneen kertaan maksaneet jo ne asunnot.

On kohtuutonta, että täällä vaaditaan, että edelleen entisestään sälytetään näiden ihmisten niskaan lisää kuluja, että tästähän tässä on kysymys.

Ja aivan kuten valtuutettu Karhuvaara totesi, vuokralla asuminen on kalliimpaa kuin omistusasuminen. Eikö ole kohtuullista, että tätä eroa tasoitetaan? Ja täysin utopistinen ajatus on se, että esitetään, että kaikkien pitäisi nyt ostaa ne omat asuntonsa. Mistä ihmisillä, pienipalkkaisilla, eläkeläisillä on mahdollisuutta ostaa asuntoa? Meidän asuntopolitiikan yksi kaikkein isoimpia ongelmia on nimenomaan se, että täällä tuetaan erittäin reilusti omistusasumista ja annetaan vaihtoehtoina, että kaikki, että ostakaa asunto kokoomuslaisessa maailmassa. Mutta todellisessa maailmassa ei tällaista mahdollisuutta ole. Pitää olla kohtuulliset hyvät tulot. Pitää olla vakituinen duuni, jotta saa asuntolainaa. Ei se asuntolaina tule mistään itsestään. Eli kyllä me tarvitsemme vuokra-asuntoja ja tarvitsemme nimenomaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Ja on vähän kummallista, että joka toisessa kokouksessa kokoomus on huolestunut kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrästä, kun ei saa työntekijöitä ja joka toisessa he ovat myymässä ne vähäiset ja nostamassa entisestään niiden vuokria. Nyt tarvittaisiin jotain loogisuutta. Yrittäkää nyt päättää, mitä mieltä te olette asioista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Minulla olisi oikeastaan lisäkysymys apulaiskaupunginjohtajalle sen takia, että edellinen ministeri Hannes Manninen viime syksynä oli Helsingin kaupungin vuokralaisten kutsumana keskustelemassa näistä Helsingin vuokra-asumisasioista. Hän lupasi ja vannoi, että pääkaupunkiseudulle ja ilmeisesti muillekin kasvuseuduille on tulossa joku oma ratkaisu näissä, että miten käytetään aran rahoja, ettei nämä edelleen nousisi näin valtavaa vauhtia nämä asumiskustannukset.

On kauhea kuunnella sellaista keskustelua, että kaikki tietävät, että on suuria ongelmia. Tämä on ekologinen ongelma ja sosiaalinen ongelma ja liikenneongelma ja monelta kantilta iso ongelma ja siitä huolimatta kaikki sanovat, että mitään ei ole tehtävissä.

Toivoisin, että apulaiskaupunginjohtaja kertoisi, onko näihin neuvotteluihin, onko niitä käyty ja onko niistä mitään tuloksia tulossa?

Arvoisa puheenjohtaja.

Käydyn keskustelun johdosta toteaisin ensinnäkin, että mitä valtuutettu Leppä-ahon ajatuksiin - joihin täällä viitattiin - tulee, niin mielestäni - ja meidän monien mielestä - ne ovat analyyttisen pohdinnan tulosta ja sietää varmastikin niitäkin asioita huolellisesti tutkia ja niitä vaihtoehtoja, joita siinä on esitetty.

Kokoomus vastaa kysymykseen kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ehdottomasti kyllä, niitä pitää olla. Vain sillä tavalla ne voidaan pitää kohtuuhintaisina esimerkiksi kuntoon nähden, että niistä myös huolehditaan tarpeellisella perusteellisuudella.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Helsinki suunnittelee useiden kulttuurisesti keskeisillä paikoilla sijaitsevien arvokiinteistöjen myyntiä. Esillä on jossain vaiheessa ollut jopa Tennispalatsin myynti. Ajankohtaisin hanke liittyy Katariinankadulla ja Aleksanterinkadulla sijaitsevien arvokiinteistöjen myymiseen kiinteistösijoitusyhtiölle.

Helsingin kaupungilla on Senaatintorin ympäristön kehittämiseen liittyviä sisällöllisiä tavoitteita. On puhuttu paljon Helsingin imagonkin kannalta olennaisen alueen avaamisesta ja eläväksi tekemisestä. Tämän on ajateltu palvelevan yhtä aikaa uutta kaupunkikulttuuria, matkailutoimialaa ja muutakin liiketoimintaa. Myydessään näin keskeisellä paikalla sijaitsevia kiinteistöjä, kaupunki jättää kiinteistössä tapahtuvan toiminnan kiinteistöyrityksen itsensä tekemien arvioiden varaan. Yksityisen omistajan ainoa tavoite kiinteistön kehittämiseen on kuitenkin omien tuottojen turvaaminen. Yleiseen etuun liittyvien satsausten odottaminen yksityiseltä toimijalta on kohtuutonta ja kielii lähinnä markkinalogiikan väärinymmärtämisestä. Kun yksityinen kiinteistönjalostus tapahtuu asemakaavan verraten väljästi rajaamissa reunaehdoissa, se voikin hyvin tuottaa lopputuloksen, joka on kaupungin Senaatintorin alueeseen asettamien visioiden kannalta epäedullinen.

Oma kysymyksensä on sekin, onko Helsingin identiteetin kannalta keskeisten arvokiinteistöjen myynti niiden symbolisen arvon kannalta järkevää. Eikö kaupungin kannattaisi vaalia tällaista omaisuuttaan periaatteellisistakin syistä?

Puheena olevista Senaatintorin läheisyydessä sijaitsevista kiinteistöistä käydyn tarjouskilpailun sisällä toki esitettiin myös vaihtoehtoa, jossa kiinteistön voisi myös vuokrata. Mutta jos samalla tarjotaan mahdollisuutta niiden ostamiseen, pitäisi kaikille olla selvää, että oman riskinsä minimoimiseen pyrkivät markkinatoimijat ovat kiinnostuneita vain ostamisesta. Näin muotoilulla tarjouspyynnöllä kaupunki tosiasiallisesti siis ilmoitti haluavansa myydä kiinteistöt.

Kysynkin nyt, miksi kaupunki ei halua ottaa itse omistajana vastuuta näin tärkeiden kiinteistöjen kehittämisestä sellaiseen suuntaan mikä vastaa kaupungin kokonaistavoitteita alueiden suhteen? Toisaalta, jos kiinteistövirasto ei ole erikoistunut kiinteistöjen sisällölliseen jalostamiseen, miksi kaupunki ei ole selvittänyt, voisiko näiden kiinteistöjen hallintaan soveltaa muita malleja, esimerkiksi kaupungin omistamaa kiinteistöosakeyhtiötä, kuten mm. Kaapelitehtaan tapauksessa? Vai kannattaisiko kaupungin kehittää laajemminkin tällaisten arvokiinteistöjen kehittämiseen erikoistunut oma yhtiö tai muu hallintoelin mieluummin kuin myydä ne siksi, että nykyinen kiinteistöviraston hallintatapa on niiden kannalta liian jäykkä?

Eikö kaupungin kannalta ylipäänsä ole tarkoituksenmukaista omistaa strategisesti keskeisellä paikalla sijaitsevia arvorakennuksia ja luoda niille sellaisia hallintamalleja, joissa kiinteistöstä välittömästi saatavat taloudelliset hyödyt yhtyisivät niihin hyötyihin, joita kiinteistön kehittäminen voi tuoda välillisesti niiden ympäristöön ja ihmisten liikkumisvirtojen ohjailun myötä laajemmalle alueelle?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Esityslistasta poiketen, siis en ole kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja, vaan kaupunginjohtaja.

Totean vastauksena valtuutettu Rantasen kysymykseen, että siinä on viitattu kiinteistölautakunnassa vireillä olevaan esitykseen varata kaupungin omasta käytöstä vapautuvat Elefanttikorttelin rakennukset yksityisille yrittäjille jatkosuunnittelua varten. Tavoitteena on rakennusten myyminen peruskorjattavaksi liiketiloiksi, ravintoloiksi ja asuntohotelliksi. Asia jäi kiinteistölautakunnassa pöydälle 3.4.2007 kokouksessa. Kiinteistölautakunnan mahdollisen myyntiesityksen ratkaisee viime kädessä valtuusto.

Kiinteistövirasto on kaupunginhallituksen kehotuksen mukaisesti ryhtynyt vapauttamaan Elefanttikorttelin tiloja omasta hallintokäytöstä tavoitteena alueen toiminnan monipuolistaminen. Kiinteistövirasto on teettänyt yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa konseptin ja ideasuunnitelman kaupungintalokortteleiden tulevasta käytöstä. Käydyn tarjouskilpailun voittaneen tarjouksen käyttösuunnitelma toteuttaa viitesuunnitelman tavoitteet.

Vapautettavaksi suunnitellut Elefanttikorttelin tilat vaativat joka tapauksessa teknisen peruskorjauksen lähivuosina, ja nyt on oikea aika päättää tilojen tuleva käyttö. Rakennusten arvioidut muutos- ja korjauskustannukset vastaavat lähes uudisrakentamisen kustannuksia. Kaupunki on lähtenyt siitä, että ulkopuolisiin tarpeisiin muutettavat ja korjattavat tilat toteutetaan kaupungin ulkopuolisella rahoituksella. Tilojen vuokraaminen siten, että vuokralainen vastaisi muutos- ja korjauskustannuksista ei ole osoittautunut mahdolliseksi.

Valtuustoaloitteessa esitetään harkittavaksi yhtiömallia omistamaan kaupungin arvokiinteistöjä. Tälle nähdään lähinnä kaksi perustetta: periaatteelliset syyt ja alueen kehittämiseen liittyvät sisällölliset tavoitteet.

Kaapelitehtaan kohdalla kaupungilla oli tavoitteena saada rakennus palvelemaan monipuolisesti kulttuuritoimintaa. Kiinteistöyhtiömalli on Kaapelitehtaan kohdalla ollut onnistunut ratkaisu. Vastaavan ratkaisun toimivuutta selvitetään parhaillaan Helsingin Energialta vapautuvien Suvilahden entisten voimalarakennusten tulevaksi hallintamalliksi.

Tennispalatsi oli avainasemassa kiinteistöjen kehittämisstrategiassa Kampin alueella. Siellä kaupungin oli, samoin kuin Kaapelitehtaassa, perusteltua toimia kiinteistöyhtiön kautta. Kaupungin yhtiön kautta on sinänsä mahdollista päästä samaan liiketaloudelliseen ajatteluun kuin yksityisessä kiinteistösijoitustoiminnassa. On kuitenkin oletettavissa, että Elefanttikorttelin tulot ovat ensimmäisinä vuosina menoja suuremmat. Tästä syystä erillisen yhtiön perustaminen tässä tapauksessa vaatisi suhteellisen suuren omarahoitusosuuden sitomista korjaukseen.

On kuitenkin selvää, että jos kaupunki lähtee perustamaan keskustakiinteistöjen elävöittämiseksi kehittämisyhtiön, sen hallitsema tilamäärä tulisi olla nyt käsiteltävää korttelia laajempi. Kaapelitehdas- ja Tennispalatsiyhtiöiden onnistumiselle yksi merkittävä selittävä tekijä on niiden hallitsema riittävän suuri kiinteistöpinta-ala.

Puheenjohtaja.

Olen samaa mieltä kaupunginjohtajan kanssa siitä, että nyt on aika ikään kuin viitoittaa näidenkin rakennusten tulevaa käyttöä, mutta nyt esitettävässä ratkaisussa on se ongelma, että kaupunki tavallaan menettää mahdollisuudet vaikuttaa siihen toiminnan kehitykseen sen myymisen jälkeen.

Yleensä tällaiset rakennukset, niiden jatkosuunnittelu, seuraa sitten, tai ei pystytä arvioimaan, mikä se loppujen lopuksi on. Ja kuten tuossa kyselyn kysymyksessäni sanoin tai kysyin, niin siinä seuraa se, että kaupunki menettää sen mahdollisuuden saada niitä muita sisällöllisiä hyötyjä, joita tälle alueelle kaiken kaikkiaan on.

En näe itse ongelmallisena, se, että se kaupungin alkuvaiheessa oman osuuden määrä olisi verraten suuri, koska voidaan olettaa, että se toiminnan kehittäminen tuottaa tuottoja jollakin aikavälillä joka tapauksessa. Kaupungin tulisi tarkastella tämäntyyppistä kiinteistötoimintaa kokonaisetujen näkökulmasta ja laskea ne tuotot pitkällä tähtäimellä ja laskea siihen muitakin kuin välittömästi vuokriin liittyviä tuottoja. Jos rakennukset myydään, niin näiden muiden tuottojen saamien ei tietenkään toteudu, ei näitten niin materiaalisten tai sitten myöskin pitkän tähtäimen taloudellisten tuottojen osalta.

Nyt tässä menettelyssä on menty niin, että lautakunta on jo yhden kerran palauttanut tämän asian ja halunnut, että nämä rakennukset jäisivät Helsingin omistukseen. Vaalien jälkeen ne tulivat takaisin sellaisenaan, se päätös ilman, että siinä oli tehty mitään sen kummempia selvityksiä.

Toivon, että nyt tämän kyselyn jälkeen tässä asiassa paitsi kiinteistövirastossa ja kiinteistölautakunnassa, myös muissa kaupungin elimissä mietitään ja harkitaan tämäntyyppisten arvokiinteistöjen hallinnan kehittämistä kaupungissa ja pitää pitää silmillä se ero, että kiinteistövirasto ei ole välttämättä oikea paikka tekemään tätä sisällöllistä suunnittelua. Se on yksi syy, minkä takia kiinteistövirasto ja osin lautakuntakin ovat usein olleet halukkaita mieluummin myymään kuin kehittämään. Tämä täytyy tarkastella kaupunginhallituksen ja valtuuston tasolla. Siksi tämä kysely on mielestäni edelleenkin paikallaan.

Puheenjohtaja, arvon valtuutetut.

Valtuutettu Rantasen kysymys on erittäin aiheellinen. Haluaisin ensinnäkin kiinnittää samaan huomiota, mihin Rantanen äsken puheenvuorossaan.

Kun kaupunginjohtaja Pajunen totesi, että kiinteistölautakunta jätti Elefanttikorttelin kehittämisen pöydälle huhtikuussa, niin se ei todellakaan jättänyt sitä pöydälle, vaan palautti valmisteltavaksi siten, että kiinteistöjä ei myydä. Todellakin "palautti valmisteltavaksi". Ja jostain kumman syystä päätös tuli täsmälleen samanlaisena takaisin lautakuntaan sillä selvityksellä, että ostotarjouksen tehneeltä oli kysytty, josko he haluaisivat vuokrata tämän kohteen. No haloo jaa, varmaan ostotarjouksen tehneet haluavat sitten yhtäkkiä vuokrata kohteen, jos se on kerran ollut myynnissä.

Minä itse en myöskään näe kiinteistöyhtiössä ongelmana sitä, että menot ensimmäisinä vuosina olisivat tuloja suuremmat. Se on samalla tavalla kuin muidenkin tämäntyyppisten kohteiden kohdalla poliittinen valinta. Minä ainakin olen valmis siihen, että aluksi voi tulla tappiota paikassa, joka on kuitenkin palanen meidän kulttuuriperintöämme, aivan keskeisellä paikalla kaupungissa oleva tärkeä ja kaunis kiinteistö.

Itse pidän tärkeänä sitä, että jatkossa lähdettäisiin kehittämään Elefanttikorttelin pohjalta tällaista kaupungin omistamaa, sataprosenttisesti itse omistamaa kiinteistö/kehittämisyhtiötä, joka sitten voi myös muita tämäntyyppisiä kohteita siipiensä alle ottaa tulevaisuudessa.

Se on tärkeää täsmälleen siitä syystä, mitä valtuutettu Rantanenkin toi esille, että kaupungilla olisi oma kontrolli siihen, mitä näin keskeisellä paikalla tapahtuu meidän arvokkaissa vanhoissa kiinteistöissä.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Valtuutettu Rantanen on tehnyt kysymyksen asiasta, joka on äärimmäisen ajankohtainen ja perusteltu.

Me olemme kiinteistölautakunnassa todellakin palauttaneet tämän tarkoituksella saada päätösvaihtoehdoksi myöskin vuokrausvaihtoehdon, mutta se ei ole nyt tässä tällä tavoin onnistunut.

Sen vuoksi tämän jatkovalmistelussa sosialidemokraattinen lautakuntaryhmä ja ehkä valtuustoryhmäkin lähtee siitä, että me pyrimme kiinteistöyhtiön luomiseen. Me toivomme, että valmistelu lähtee siitä, että ei pelkästään tämä kiinteistö, vaan siihen voitaisiin sijoittaa esimerkiksi tennishalli, kauppahalli, eräitä muita kiinteistöjä, jotta oma pääoma tulee riittäväksi. Tässähän asporttina nämä voisivat tulla luovutettavaksi ja sillä tavoin sitten saataisiin lainaa tarpeeksi. Tällä tavoin voidaan pitää kiinteistöt kaupungin omistuksessa ja tehokkaasti ohjata niiden käyttöä. Ja tässä on nyt huomattava, että kysymys on sekä maapohjasta että rakennuksista.

Eli meidän ryhmämme pitää tärkeänä säilyttää sekä maapohja kaupungilla että rakennukset. Tämä ehdotus, joka siellä oli, sisälsi sen, että maapohja vuokrattaisiin ja rakennukset myytäisiin. Meistä tämä ei ole riittävä.

Tässähän on nyt sitten syytä muistaa se, että jos tähän ratkaisuun mennään, niin se tarkoittaa sitten sitä, että siellä joudutaan perimään vuokria, jotka ovat osin käypiä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Suhtautumisessa Helsingin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen myyntiin kuvastuu mielestäni hätkähdyttävänkin selvästi se, miten sivistysporvariston ihanteet eivät todellakaan ohjaa kokoomuksen politiikkaa Helsingissä. Sitä ohjaa kauppamiesten ja sijoittajien mentaliteetti. Mikä tahansa voidaan laittaa myyntiin, millään muilla arvoilla ei ole merkitystä, jos kauppaa vaan voidaan tehdä.

Voi kysyä, mitä Senaatintorin ympäristössä olevasta kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta keskusta-alueesta jää jäljelle ja tästä kaupunkikuvasta tällä alueella, jos kaupunginjohtaja Pajusen esittelemä linja saa vallan paitsi valtioneuvoston linnassa ja valtiovarainministeriössä, myöskin yliopiston kiinteistöhallinnossa, seurakunnan kiinteistöhallinnossa ja kaikki alkavat toimia samalla kauppamieslogiikalla?

Koulujen lopettamisesitykset ovat toinen esimerkki siitä, miten kiinteistöbisnes jyrää Helsingin kaupungin johdossa nyt sivistysarvojen yli ja samalla se jyrää myöskin asukkaiden monien muiden tarpeiden yli.

Valtuutettu Rantasen ja valtuutettu Kaliman esiin nostamat ajatukset kaupungin omasta kiinteistöyhtiöstä, samoin kuin siitä, että kaupunki pitäisi itsellään myöskin tonttimaan, ovat hyvin kannatettavia. Toivon, että niitä sovellettaisiin laajemminkin kuin tämän korttelin kohdalla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Rantasen esittämä kysymys on erittäin hyvä. Ja tässä kaupunginjohtajan vastauksessa, vastauksen loppupuolella, kun hän totesi, että voitaisiin miettiä tällaista kiinteistöyhtiötä.

Olen samaa mieltä, että keskustan elävöittäminen kaipaisi todennäköisesti ja toimisi parhaiten tällaisen kaupungin omistaman kehitysyhtiön kautta, mutta se vaatisi laajemman alueen, että ei yksistään tätä Elefanttikorttelia, vaan niin kuin valtuutettu Kaliman puheenvuorossa oli, että siihen voitaisiin ottaa myöskin muita kiinteistöjä mukaan.

Toivoisinkin, että voitaisiin tämäntyyppistä kehitysyhtiömallia ruveta valmistelemaan ja miettimään, että miten keskustan kehittämistä voitaisiin tätä kautta elävöittää ja saataisiin sitten yhtiö, joka olisi kaupungin omistuksessa, mutta sitten toimisi markkinaperusteisesti. Ja tietysti siinä täytyy muistaa myöskin tämä, minkä valtuutettu Kalima toi omassa puheenvuorossaan esille, että silloin, kun on markkinaehtoisesta yhtiöstä kysymys, niin vuokrataso voi olla joissakin kohtaa korkeampi ja joissakin matalampi, mutta riippuu siitä, mitä ideoita ja minkälaisia yrityksiä ja toimintaa tälle alueelle saadaan. Mutta uskon, että meidän kaikkien yhteinen etu on se, että Helsingin keskustaa saadaan elävöitettyä ja kylläkin kunnioittaen tätä kulttuurihistoriallista perintöä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuten tämäkin keskustelu osoittaa, niin ideoita siitä, että miten tämä asia voitaisiin hoitaa, on monenlaisia.

Olin itse kiinteistölautakunnan jäsen siinä vaiheessa, kun äänestimme ja palautimme tämän myyntiesityksen takaisin valmisteluun. Silloin, kun annettiin sellainen käsitys, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin myydä ne rakennukset, jotta saadaan jotain muuta kuin virastotoimintaa niihin kiinteistöihin. Nyt kuitenkin on jälkikäteen selvinnyt, että on erilaista muutakin mahdollisuutta ajatella asiaa.

Mielestäni tämäntyyppisissä asioissa pitäisi miettiä sitä, että jos näin historiallisesti ratkaisevia päätöksiä tehdään, niin kun miettii siltäkin kannalta, että me ei voida peruuttaa sitä, jos ne myydään, niin ei tule sellaista tilannetta, että Helsingin kaupunki voisi ne sitten joskus tulevina vuosikymmeninä ostaa takaisinkaan, niin että ratkaisut ovat siltä osin hyvin lopullisia.

Ymmärrän myöskin yrittäjien perustelut siitä, että jos joku investoi siihen, niin totta kai haluaa vakuuden siitä sitten, että se on ja pysyy omassa käytössä. Mutta että kuten tässä nyt on ilmennyt, niin meidän on todella tarkkaan mietittävä tämä. Sen takia on hyvä, että asia puitaisiin vielä vähän perusteellisemmin ja vähän laajemmassa porukassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Aika vähän uutta sanottavaa enää näiden puheenvuorojen jälkeen.

Tämä on mielestäni sellainen asia, että siitä huolimatta sen puheenvuoron haluaa käyttää, jottei ihan toistuvasti joutuisi kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa aina yllätetyksi tämäntyyppisten hankkeiden kanssa, jotka eivät käsittääkseni ole minkäänlaista kaupungin päättävien elimien enemmistöä. Sama tilanne oli Tennispalatsin suhteen. En vieläkään pysty ymmärtämään, miksi ja miten näitä esityksiä jatkuvasti tuodaan.

Jos kaupunki luopuisi näistä kortteleistaan sekä maapohjan että kiinteistöjen osalta, niin mielestäni Helsinki vertautuu aika hyvin, voisi sanoa, jo ihan niin kuin maltillisesti sanoa, että tulee sellainen "banaanivaltio" -tunnelma, että voidaan vertauttaa johonkin sellaiseen tavallaan entisen Itä-Euroopan rymysakkivaltioihin suuren mullistuksen jälkeen. Köyhää ei kuuntele kukaan, ei köyhää kaupunkiaankaan. Sen takia kannattaa pitää näistä identiteettikortteleista kyllä todella hyvää huolta.

Tämä on melkein niin kuin surkuhupaisin argumentti, mitä olen - sanotaan - kohtuunuorena, täällä ikäni asuneena kaupunkilaisena kuullut, että kaupungin pitäisi luopua näistä kortteleistaan sen takia, että kaupunki tarvitsee elävöittämistä. Näin yksittäisen valtuutetun kantanani, unohdetaan se elävöittäminen, jos se tarkoittaa tämäntyyppistä identiteettivirhettä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Rantasen kysymys tuli aivan oikeaan paikkaan ja viime tipassa, jos näin voisi sanoa, että tällä keskustan elävöittämismantralla tai sanonnalla on nyt lähdetty sille tielle eli markkinavoimien vietäväksi. Se on ihan hyvä nyt todellakin pohtia tällä foorumilla sitä, että tämä arvokiinteistöjen myyminen päättyisi tähän, että se on viimeinen vaihtoehto. Eli kyllä yrittäjiä varmaan tulee, jos on hyvä yritysidea ja hyvä paikka, niin riittävän pitkäaikaisilla vuokrasopimuksillakin tekemään sitä hyvää bisnestä. Ei sitä nyt meidän tarvitse alehintaan myydä meidän arvokiinteistöjämme pois.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Rantanen on nyt suosittu mies. Hän on kyllä tässä aivan oikealla asialla ja oikeaan aikaan. Minäkin haluan tässä kiittää.

Mutta samalla tietysti ymmärrän, tällä hetkellä suomalaiset kiinteistömarkkinat, varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla käyvät kuumana ja tässä vaaditaan kylmäpäisyyttä ja ymmärrystä siitä, että tällaiset monta sataa monta tai satoja vuosiakin vanhat kiinteistöt vaativat myös sitten kunnossapitoa ja osaamista.

Toivon itsekin sitä, että tällainen kiinteistöyhtiö tai kiinteistöyhtiöitä perustetaan, katsotaan laajemminkin tämän kaupungin omistusta, koska siellä voi olla myös sellaista kiinteistömassaa, jolla on erilainen tarkoituslähtökohta kuin tällaisella arvokiinteistöllä, jolla on jo itsestään selvä kaupungin omistamisfunktio, tai sillä on suuri merkitys, jolloin toivon, että tässä nyt katsotaan koko massa, luodaan riittävän suuria kiinteistöyhtiöitä ja sitten hallinnoidaan.

Uskon kyllä, että Helsingistä löytyy kiinnostusta myös erilaisilla muilla tai sellaisellakin omistusjärjestelyillä, joissa kaupunki on vahvasti mukana tuottaa siihen kiinteistöön sellaista toimintaa, joka elävöittää ja johon on jatkossakin paljon kiinnostusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kaikki ryhmät varmaan ovat yhtä mieltä siitä, että kaupungin keskeisiä kortteleita pitää elävöittää, että tänne pitää saada enemmän porukkaa ja enemmän ihmisiä liikkeelle ja sitä kautta ne avattua myös virka-ajan ulkopuolella kaupunkilaisille, niille, jotka tulevat kaupunkiin niin turisteina kuin muuten. Mutta se, että kun me olemme tällaisen yhteisen näkemyksen allekirjoittaneet, on erikoista, että se tulkitaan niin, että olisimme vetäneet nimen alle myös sellaiseen ajatukseen, että se tarkoittaisi yhtä kuin näiden kiinteistöjen myyminen. Se on kaksi täysin eri asiaa.

Kyllä vasemmisto on täysin sitoutunut siihen, että näitä kehitetään, näille tehdään hyviä projekteja ja näitä avataan, näitä sisäpihoja, että on lasikatteita ja pystyy kulkemaan, on ravintoloita, on pieniä kauppoja, kaikkea tätä, ja varmasti saadaan yrittäjiä näin keskeiselle paikalle näihin hienoihin rakennuksiin. Mutta sitä me ei kyllä allekirjoiteta, että se tarkoittaisi sitä, että nämä pitäisi myydä pois. Kyllä pitää olla sellaista pitkäjänteisyyttä, sellaista ymmärrystä tässä kaupungissa, että kaikki ei voi olla myytävänä, jos sattumalta tuntuu, että yhtenä päivänä saadaan hyvä hinta, vaan kyllä meidän pitää säilyttää tällaista yhteistä omaisuutta. Ja mikä on kaupungin yhteistä omaisuutta enemmän kuin tämä keskustakortteli?

Sen vuoksi mielestäni on hyvä, että tämä keskustelu on ollut täällä. Ja sen vuoksi mielestäni on hyvä, että täällä on tuotu nyt selkeästi, laidasta laitaan se näkemys esille, että nyt pitää lähteä hakemaan muita ratkaisuja kuin tällainen lyhytnäköinen ja ehkä helpolta tuntuva ratkaisu, että myydään pois, ei tarvitse murehtia myöhemmin. Nyt valtuuston näkemys on ollut selvä. Uskon, että ylipormestari Jussi Pajunenkin pitää puheenvuoron, niin toteaa myös itse sen, että valtuuston tahto on nyt tullut kuultua ja nyt lähdetään hakemaan uusia ratkaisuja tämän "helppoheikkimeiningin" sijaan.

Bästa fru ordförande.

Också i Sfp så finns det förståelse för den här viktiga frågan som Tuomas Rantanen har lyft fram. Det är på sin plats att diskutera frågan grundligt just nu och att fatta ett beslut eftersom det rör sig om några av de allra mest centrala byggnaderna som är belägna i stadens absoluta centrum och historiska kärna. Bevarande av en mångsidig stadsbild är ett naturligt intresse.

Vi delar ändå uppfattningen att fastighetsverket inte är rätt instans för att utveckla, renovera och hyra ut den historiska byggnaden utan att förslaget som också här lagts fram om att fastighetsutvecklingsbolag låter som ett rimligt alternativ. Det är bra att tjänstemännen flyttar ut ur husen, vi har bättre lämpade byggnader för kontorsverksamhet. Men att liva upp centrum, att liva upp just den här delen av staden är en viktig målsättning. Vi ser inom Sfp inte någon motsättning i det att staden håller fast vid ägarskapet och det är också lätt att hålla med ledamoten Pajamäki som talade om bananstater. Det är nog bara i bananstater som man överväger att sälja ut sådana här centrala, historiska byggnader, när man har så få av dem som vi har i Helsingfors.

Helsingfors stad har med sin stora förmögenhet inga som helst problem att hantera det här och att renovera och äga vidare, men det är viktigt att vi utvecklar det på ett dynamiskt sätt, inom ramen för ett fastighetsutvecklingsbolag.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuuntelin puheenvuoroja ja ainakaan käytetyissä puheenvuoroissa ei tätä myyntivaihtoehtoa, en ymmärtänyt kannatetun. Toki tämä on valtuuston kyselytunti ja täällä keskustellaan.

Itse kun lähestyn tätä asiaa, niin en haluaisi noudattaa mitään ismiä, vaan edetä pragmaattisesti kohti tavoitetta. Mielestäni meillä on selkeä tavoite, se on Helsingin kaupungin mahdottoman hienon empirekeskustan elävöittäminen. Siihen on moniakin tarpeita. Siinä on kansalaisten tarpeet, kaupunkilaisten tarpeet, mutta myös turismi, joka on - niin kuin olette kaikki lukeneet - reilusti toistakymmentä prosenttia ollut tänä tai viime vuonnakin kasvussa ja näyttää, että se tulee kasvamaan jatkossakin. Risteilymatkustajia 15 % enemmän kuin edellisenä vuonna, joka oli ennätysvuosi.

Meidän turismin ongelma on se, että aivan kohtuuttoman paljon minullekin tulee viestejä yrittäjiltä, jotka sanovat, että kun meidän ainutlaatuisessa empirekeskustassa kun risteilylaiva tulee, niin sinne vierelle tulee bussi, joka vie nämä risteilymatkustajat Porvooseen. Mielestäni se on häpeä kaupungille. Silloin se tavoite, että me saamme elvytettyä, elävöitettyä tämän keskustakorttelin, niin se on ehdottomasti tärkein eikä se, että onko meillä joku ismi, minkä mukaan me sitä kehitämme.

Se, että kun edetään pragmaattisesti ja lähdetään tavoitelähtöisesti, niin silloin se, että millä keinoilla me saamme parhaalla mahdollisella tavalla toteutettua sen meidän tavoitteen ja kun tarkastellaan tätä myyntivaihtoehtoa, jota kiinteistövirasto on lähtenyt valmistelemaan, niin se on ihan selkeästi looginen. Tunneperäisillä argumenteilla sitä vastaan on hyvin helppo argumentoida, mutta jos lähtee käytännönläheisesti, niin myynti tässä tapauksessa, missään tilanteessahan ei ole esitetty, että se tonttipohja myytäisiin, tontti on koko aika kaupungin ja sitten kun katsotaan sitä rakennusta, niin rakennus on erittäin voimakkaasti suojeltu. Eli kiinteistön omistajien mahdollisuus vaikuttaa kiinteistöön on erilainen kuin sanottaisiinko pellon keskelle rakennettaessa.

Mutta kuitenkin kieltämättä myyntivaihtoehdossa on joitakin puutteita. Sen suurimmat puutteet ovat siinä, että se ei välttämättä takaa pitkällä tähtäyksellä kaupungin mahdollisuutta vaikuttaa niiden tilojen käyttöön ja erityisesti se vaikuttaminen tulee tämän hetkisessä kiinteistömarkkinoiden tilanteessa, jossa suuri osa kaupungin kiinteistöistä on mennyt erilaisten, hyvin suurien ulkomaalaisten kiinteistösijoitusyhtiöiden omistukseen, joissa tällaisen kiinteistön osuus tietenkin on kovin pieni heidän salkustaan.

Sitten toinen asia, mitä ei ole otettu huomioon valmistelussa - aivan oikein - on se, että niin kuin vastauksessani viittasin, kaupunkisuunnitteluvirasto ja kiinteistövirasto ovat tehneet konseptin ja ideasuunnitelman. Sen laajuushan on laajempi kuin tämä kyseinen Elefanttikortteli. Se käsittää nämä kolme ns. kaupunkitalokorttelia eli kaupungintalokortteli, viereinen kortteli ja osin sitten vielä jonkin verran Jugendsalia ja sinne Pohjois-Esplanadia eteenpäin.

Jos etenemme, niin kuin uskon, että kaikki tahdomme edetä tämän elävöittämisprojektin kanssa, niin se tarkoittaa sitä, että meille tulee muitakin tiloja eteen, niiden hallinnointi, niin silloin saattaa olla järkevä vaihtoehto etsiä sellaista konseptia, joka on kehitysyhtiömalli, se, että on kaupungin omistama, täysin omistama toimija, joka ottaa vastuulleen tämän kehittämisen ja silloin ehkä laajempi näkökulma, vanha Kauppahalli, Kappeli ja nämä keskeiset korttelit.

Eli itse haluan edetä niin, että tavoite on tärkein. Elävöitetään nämä korttelit, etsitään sellainen tapa, jolla se toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta valmistelevana virastona kiinteistövirasto, ja asia on kiinteistölautakunnan käsiteltävissä seuraavaksi ja kiinteistölautakunta päättää ensimmäisen vaiheen käsittelystä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensin haluan kiittää puheenjohtajaa siitä, että puheenjohtaja on suostunut aikaistamaan kesäkuun kokousta.

Asia 5 koskee Vertti Kiukaan vapautusta sosiaalilautakunnan päivähoitojaoston lisäjäsenen luottamustoimesta. Tähän ehdotetaan valittavaksi hänen nykyinen varajäsenensä Ari Karvinen.

Ari Karvisen paikan vapautuessa hänen varajäsenekseen esitän Johannes Erran.

Rakas puheenjohtaja ja muut valtuutetut.

Valtuuston esityslistalla on työjärjestyksen muutosasia, joka on mielestäni hankala ja vie valtuustotoimintaamme mielestäni huonompaan suuntaan.

Helsingin valtuustolla on ollut ainutlaatuinen perinne puhtaaksikirjoittaa kaikki valtuutettujen puhumat puheet täällä valtuustossa. Nyt ollaan esittämässä, että tästä puhtaaksikirjoituksesta luovuttaisiin ja luotettaisiin siihen, että puheet arkistoitaisiin äänitallenteina, ilmeisesti digitaalisessa muodossa.

Mielestäni tämä uudelleenjärjestely on monessa mielessä huono asia, niin tutkimuksen kuin asioiden arkistoinnin kannalta, myös kuntalaisnäkökulmasta ja myös ns. esteettömyysnäkökulmasta. Paperille präntätty teksti on aivan varmasti helpompi ja parempi tapa arkistoida puhuttua tekstiä kuin jokin äänite.

Tämän vuoksi teen palautusesityksen, joka kuuluu seuraavalla lailla:

Asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että käytetyt puheenvuorot edelleen kirjoitetaan puhtaaksi. Samalla huolehditaan siitä, että puheenvuorot ovat kaupungin kotisivuilla helposti löydettävissä.

Tämä viimeinen lause eli huolehtiminen siitä, että valtuutettujen puheet olisi kuntalaisten käytettävissä ja muidenkin käytettävissä kotisivuilla, on myös tärkeä. Tälläkin hetkellä - olen ymmärtänyt - nämä puheet voi kotisivuilta löytää, jos on erittäin osaava kaupungin kotisivujen käyttäjä. Itse en sitä ole.

Joten toivoisin, että järjestelmää kaupungin kotisivuilla parannettaisiin siten, että esimerkiksi tämä nyt puhumani puhe, jonkin sopivaksi katsotun ajan jälkeen, olisi netistä helposti löydettävissä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sosialidemokraattisessa ryhmässä keskustelimme tästä työjärjestysasiasta. Myös me tulimme sille kannalle, että ei ole riittäviä perusteita eikä ole tarkoituksenmukaista lopettaa keskustelupöytäkirjan pitäminen. Perusteemme ennen muuta on se, että tulevan tutkimuksen, historian ja muun tutkimuksen kannalta tulee ongelmia. Helsingin, Suomen pääkaupungin asioitten käsittely kaupunginvaltuustossa on sen verran tärkeä asia, että se ansaitsee myös kirjallisen dokumentoinnin.

Ehdotettu tapa, että olisi vain ääni, ei ole riittävä. Me emme voi tietää, mitä asioita ja millä tavalla viidenkymmenen, sadan vuoden kuluttua joku tutkija tutkii, mitä hän sieltä hakee. Ei ole riittävää, että silloin voisi olla ehkä joku hakemisto valtuutetun nimen tai asian mukaan. Tuleva tutkija saattaisi joutua siten kuuntelemaan kymmeniä, ellei satoja tunteja äänitteitä. Kirjallisessa muodossa nidottuna olevista pöytäkirjadokumenteista tällaisten tietojen hakeminen on paljon helpompaa. Tiedän sen itsekin, koska olen harrastanut historian tutkimusta.

Tätä pöytäkirjaamisen luopumista on perusteltu sillä, mm. esityslistalla, että valtuutetuilla on oikeus korjata puhumiansa puheenvuoroja.

Mielestäni ei pitäisi olla mahdollista puuttua asiakysymyksiin. Jos valtuutettu on sanonut jotakin, niin kyllä ne asiat pitäisi säilyä. Sen takia pitäisi tässä pöytäkirjaamisessa, taikka silloin kun pöytäkirja kirjoitetaan, pitäytyä ainoastaan kielelliseen ja stilistisiin korjauksiin. Kyllä kai tämä jotenkin eduskunnassakin hoituu, jossa tietääkseni pidetään keskustelupöytäkirjoja.

Näin ollen ryhmämme on sitä mieltä, että tämä pöytäkirjaaminen, keskustelupöytäkirjan pitäminen tapahtuisi niin kuin tähänkin asti.

Eikä mielestäni tässä ole mitään syytä palauttaa tätä asiaa, vaan hylätä tämä ehdotus, joka työjärjestykseen haluaisi muuttaa sen niin, että pöytäkirjaaminen muuttuisi äänitepohjaiseksi. Ehdotan siis, että kaupunginhallituksen ehdotus hylätään.

Lisäksi, siltä varalta, että nyt vielä on ajatuksia siitä, että valtuutetut itse muuttavat puheenvuorojaan asiattomasti ennen kuin ne kirjataan lopulliseen pöytäkirjaan, ehdotan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että valtuuston keskustelupöytäkirjaa laadittaessa puheenvuoroihin tehdään vain kielellisiä ja stilistisiä korjauksia.

(Puheenjohtajan välikommentti.)

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Sekä palautus- että hylkäysehdotuksessa on se ongelma, että niihin ilmeisesti ei voida liittää pontta. Ajattelin sillä tavoin, että jos olisi ollut mahdollista käsitellä tuo valtuutettu Lohen ehdotus ponsineen, olisin esittänyt, että valtuutettu Helistö olisi tehnyt toisen ponnen, joka olisi kuulunut siten, että samalla huolehditaan siitä, että järjestelmää kehitetään siten, että puheenvuorot saadaan internetistä helposti löydettäväksi. Näin, sitä hän tarkoitti. Tällainen päätöshän pitäisi tehdä.

Tässä tilanteessa kannatan valtuutettu Lohen hylkäysehdotusta ja perustelen sitä, minkä takia tämä olisi ehkä tarkoituksenmukaisempi kuin palautusponsi.

Nimittäin tuohon tekstiin, valmistelutekstiin sisältyy kannanottoja videointiin ja televisiointiin ja valtuuston osalta siihen, mennäänkö Webcast-lähetyksiin vai ei ja meillä on tästä hyväksytty, valtuustossa hyväksytty valtuutettu Malisen ponsi, joka on toivon mukaan valmistelussa. Sen takia emme halua kannanottoja, joka puuttuu tähän. Silloin kun tämä hylätään kokonaan, tämä ehdotus, niin tällä asiakirjalla, tällä päätöksellä ei vaikuteta siihen valtuuston päätökseen, jolla me hyväksyimme tuon valtuutettu Malisen ponnen, joka oli samansisältöinen kuin valtuutettu Hellströmin ehdotus.

Eli tästä syystä tässä vaiheessa on järkevää mielestäni toimia, kuten valtuutettu Lohi on ehdottanut eli siis hylätä tämä ehdotus. Lopputuloksena pitäisi päästä - molempien osalta - siihen, mitä valtuutettu Helistö on ehdottanut internet -pohjaisuudesta ja siihen, mitä valtuutettu Lohi on ehdottanut näiden muuttamisesta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tietenkin kunnioitan valtuuston puheenjohtajan tulkintaa.

Pitkän kunnallispoliittisen kokemukseni varrella muistan kyllä, että on joskus aikaisemmin hyväksytty ponnen esittäminen. Se on kyllä ollut siinä muodossa, että hylätessään kaupunginhallituksen ehdotuksen valtuusto edellyttää sitä ja tätä, että en tiedä nyt, kun minulla on repliikki, niin minä en varmaan saa ehdottaa sitä ponnen muutostakaan. Mutta jätän tämän nyt valtuuston puheenjohtajan harkintaan, miten tähän suhtaudutaan.

Arvoisa toveri puheenjohtaja.

Ensin minun pitää kiittää valtuutettu Helistöä siitä, että hän antoi ehkäpä arvotonta arvonnousua minun internetin ja tietotekniikan käyttötaidoille, nimittäin minä löydän jostain käsittämättömästä syystä näitä keskustelupöytäkirjoja netistä ja niillä on itse asiassa tähän valtuustotyöhön ja lautakuntatyöhönkin ollut merkitystä. Siellä on hyvä palata asioihin, joita on käsitelty ja katsoa, mitä todella on sanottu ja kun on ollut joskus kiistanalaisia kysymyksiä, että mitä olemme tosiasiassa esittäneet ja päättäneet, niin sieltä on aika kätevästi ne löytynyt, eli siitä on meille valtuutetuille myös hyötyä, että ne löytyvät. Tietysti ongelma on se, että siinä tarvitsee aikamoista kikkailua. Joka kerta joutuu seikkailemaan ennen kuin löytää ne, että se on aika pitkä se klikkailukaari, jolla pääsee siihen tulokseen, että ne löytyvät sieltä. Mutta kyllä jotkut kansalaisetkin ovat löytäneet niitä, koska ihan yllättäviltä tahoilta tulee palautetta puheenvuoroista, joita on käytetty ja erityisesti sellaisissa asioissa, jotka herättävät tunteita ja kiistakysymyksiä, niin ihmiset etsivät tämän.

Sen vuoksi tämä kysymys ei ole siitä, että nämä puheenvuorot kirjataan ylös. Kysymys ei ole vain siitä, miten historian tutkimus saa tietoa tai miten, onko se arvokas perinne, vaan ennen muuta mielestäni kysymys on demokratiasta, avoimuudesta. Kun valitettavasti edelleenkään täällä valtuuston kokouksissa ei käy mitenkään valtavassa määrin yleisöä kuuntelemassa näitä puheenvuoroja, niin on erittäin arvokasta ja tärkeää, että nämä puheenvuorot on löydettävissä myös netistä.

Pidän sitä aika vähäisenä ongelmana, jos joku nyt vähän stilisoi omia puheenvuoroja, tietysti aika ongelmallisena. Siinä mielessä valtuutettu Lohen puheenvuoro siitä, että ei voi nyt sisältöjä muuttaa, on aivan oikeansuuntainen. Hämmästyin, kun luin tätä esittelytekstiä, että tällaista tapahtuu, koska itse katsoo, että kuinka hirvittäviä puheenvuoroja sitä käyttää kielellisesti, mutta yleensä siihen vetää vain ok -puumerkin päälle.

Mielestäni tämä kysymys siitä, että nämä puheenvuorot pitää jatkossakin kirjata, ne pitää löytyä netistä ja paljon helpommin. Täällä on vuosien varrella erittäin paljon tehty aloitteita siitä, että kaupungin nettisivuja kehitetään. Minäkin olen tehnyt aloitteen, johon vastattiin, että - muistaakseni - 2007 tulee uudet sivut. Nyt on vuosi 2007, toivottavasti tulee ja nimenomaan sillä lailla, että valtuuston äänestystulokset löytyvät heti helposti siitä etusivulta, ettei tarvitse pitkiä ketjuja, että puheenvuorot löytyvät helposti sieltä. Tällä tavalla me kehitetään sitä mahdollisuutta, että on helpompi kansalaisten seurata sitä mitä täällä valtuustossa aidosti tapahtuu ja minkälaisia puheenvuoroja käytetään.

Sen vuoksi kannatan valtuutettu Helistön palautusesitystä.

Ja kun tämä asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi, niin varmasti huomioidaan nyt - kun nämä kirjataan ylös nämä puheenvuorot täällä - ne toivomukset, koska ei tämä järjestelmä nytkään ole tyydyttävä, että ne kirjataan ylös ja sitten ne ovat jossain vaikeasti löydettävissä, vaan pitää lisätä tähän uudestaan valmisteltavaan se, mitä täällä on esitetty, että pitää olla helposti löydettävissä. Mielestäni oli hyvä, kun todettiin, että on mahdollisuus tehdä äänite, kehittynyt versio siitä, että äänitteet puheenvuoroista, tehtäisiin internet-sivuille hakemisto, valtuutetun nimeä klikkaamalla pääsisi suoraan haluttuun puheenvuoron kohdalle. Kustannukset olisivat, kertakustannukset olisivat 5 000 euroa ja järjestelmän ylläpitämiseen tarvittava työ noin 6 000 euroa vuodessa. Tässä budjetissa se on aika vähän siihen nähden, että me tehtäisiin huomattavan paljon käyttäjäystävällisempiä näistä meidän valtuuston kokouksien seuraamisista myös netin kautta.

Eli siksi kannatan valtuutettu Helistön palautusesitystä, koska siihen sitten, kun tämä tuodaan uudestaan, tämä asia, lisätäänkin sen sijaan, että poistetaan nämä, että "kirjallisesti on luettavissa" ja "historian tutkijoilla", niin myös lisätään tämä ehdotus, joka täällä on, jolloin me viedään eteenpäin itse asiassa avoimuutta, demokratiaa ja sitä, että valtuuston kokouksia voidaan seurata.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi.

Mielestäni nämä keskustelupöytäkirjat ovat hyviä kahdesta syytä, ihan historian kirjoituksen kannalta ja sitten demokratian, avoimuuden kannalta.

Uskon, että historian säilymisen kannalta puhtaaksi kirjoitetut ovat käyttökelpoisempia ja ainakin varmemmin tallessa. Todennäköisesti kun historiaa kirjoitetaan, niin puheenvuorot jouduttaisiin kuitenkin litteroimaan auki. Joten se on historiaa palvelevaa, että se on tehty jo valmiiksi.

Toki olen ihan samaa mieltä valtuutettu Lohen kanssa siitä, että valtuutettujen ei pitäisi niitä puheidensa sisältöjä mennä muuttamaan, vaan ainoastaan ehkä selkeitä kirjoitusvirheitä, joita joskus puheissa ilmenee.

Mutta vielä, erityisesti pidän tärkeänä sitä, että valtuuston toiminta on mahdollisimman avointa ja näillä puhtaaksikirjoitetuilla puheenvuoroilla kuitenkin kaikilla on mahdollisuus nähdä kaikki se, mitä itse kukin valtuutettu on täällä sanonut.

Ja vaikka nämä sivustot olisivatkin vähässä käytössä, niin olen aivan varma, että niillä on enemmän kävijöitä kuin täällä valtuuston lehtereillä. Joten kyllä se tavoittaa enemmän kaupunkilaisia kuin lehteri, jota sitäkään kukaan ei esitä poistettavaksi.

Sen sijaan tämä kaupungin sivusto pitäisi olla huomattavasti käyttökelpoisempi. Toki itse olen sieltä löytänyt puheenvuoroja, koska istun täällä yleensä itsekin ja tiedän, mistä suunnilleen on puhuttu ja kuka on mistäkin asiasta puheenvuoroja käyttänyt. Mutta sellainen henkilö, joka olisi kiinnostunut esimerkiksi tietämään, mitä joku valtuutettu on sanonut, millaisiin asioihin puuttunut tai mitä jossain keskustelussa on keskusteltu, on huomattavasti vaikeampaa. Tällaisten selainten tekeminenhän ei ole millään tavalla ylivoimaista.

Itse asiassa valtuutettu Arhinmäelle tiedoksi, että kaupungin sivustoja on uusittu. Olin itse siellä testikäyttäjänä kokeilemassa niitä. Minulla oli kyllä huomattavan paljon kritiikkiä siitä jollain tavalla uudistetustakin mallista. Yksi oli nimenomaan näitten hakuohjelmien käyttö. Jostain syystä sitten sanotaan, että on mahdotonta tehdä sellaista tai se ei onnistu, että siellä olisi haku, jolla jotain löytää. Mutta tämähän ei pidä paikkaansa. Koneethan tekevät juuri sen mitä niiden käsketään tehdä ja se on teknisesti täysin mahdollista, jos niin halutaan tehdä.

Sinänsä minä kannatan myös sitä, että äänitykset olisivat helposti saatavilla. Mutta toki on paljon nopeampaa ja helpompaa suurimmalle osalle ihmisistä katsoa paperiversiosta puheenvuoroja kuin kuunnella koko käyty keskustelu.

Joten kannatan asian palauttamista. Toivon todella, että me saadaan sitten ne puheenvuorot yhtälailla nettiin kuin nytkin, mutta käyttökelpoisempaan muotoon.

Puheenjohtaja.

Minäkin kannatan palautusta.

Yksi valtuuston kokous tuottaa kaupungille verraten paljon kustannuksia kokonaisuudessaan. Tiedetään palkkioiden ja virkamiesten palkkojen ja muiden kuluja, jota tämä kaikkinensa tuottaa. Siihen nähden tämä litterointiin liittyvä kustannuserä on verraten marginaalinen.

Mielestäni ei ole mitenkään ongelmallista miettiä siihen sitten jotain toteutustapoja tai rinnakkaisia tallennemuotoja tai muita. Mutta minä pitäisin, ainakin toistaiseksi, kiinni tästä järjestelystä pitkälti niiltä syihin, mitkä täällä muittenkin puheenvuoroissa on käynyt ilmi. Asia vaan on niin kuitenkin, että täällä on aika vähän väkeä lehterillä. Lasken, nyt on kaksi tai kolme taitaa olla. Luon katseen mediapäätyyn, joka tuntuu, median suuruus tuntuu pienenevän kuin pyy maailmanlopun edellä nykyisin tuolla meidän lehterillä. Tiedotusvälineiden edustajia on erittäin vähän paikalla.

Jos tästä keskustelusta täällä oikeasti jää edes kirjallista dokumenttia, niin tämä alkaa olemaan aika turhaa puuhaa täällä puhuminen, ei toki päätöksenteko, päätöksethän kirjataan. Mutta se, mitä minä haluan, että vaikka se tallennettaisiin nauhalle, niin eihän niitä nauhoja, jotka voivat kestää parhaimmillaan kuusi tai kahdeksan tuntia, vaikka siellä olisi jakoja, joista pystyisi ikään kuin löytämään ne omat dokumentit, niin ainakaan nykyisellä tietoteknisellä valmiudella ei voi hakusanoilla hakea aiheita, joita esimerkiksi kirjallisesta sähköisestä dokumentista pystyy tekemään. Jokainen toimittaja, joka ei ole paikalla, mutta haluaa tehdä jostain käsitellystä aiheesta jutun, mitä kaupungissa on keskusteltu valtuustotasolla, niin hän tekee tietysti niin, että hän etsii finderilla avainsanoilla tiedostot läpi, jotka ovat nämä litteroidut vaihtoehdot näistä meidän keskusteluistamme ja löytää myöskin ne valtuutetut, jotka osallistuvat tähän keskusteluun ja käyttävät argumentteja valtuutettuina.

Jos valtuusto tekee päätöksen, jossa tämä työskentelytapa viedään niin kansalaisilta kuin toimittajilta ja tutkijoilta, niin valtuusto kaventaa nimenomaan tässä salissa käytettävää äänivaltaa merkittävästi. Toki ne tai me meistä, jotka käyttävät muitakin rooleja kaupungin päätöksenteossa, saavat äänensä kuuluviin kyllä toisia reittejä pitkin. Mutta jos halutaan puhua valtuustosta ja valtuustossa äänen käyttämisestä, niin silloin kyllä valitettavasti nämä kannattaa säilyttää ja muokata sitä sitten tietotekniikan kehittyessä johonkin muotoon, joka voi olla entistä palvelevampi, mutta se esitetty siirtymä, mikä meillä täällä on, se vain yksinkertaisesti kaventaa sitä mitä täällä voi sanoa tai kannattaa sanoa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen samaa mieltä siitä, että tämä meidän puheenvuorojen korjaamisesta seuraava epäluotettavuus ei ole nyt se ydinkysymys tässä keskustelussa, vaan ydinkysymys on se, että onko kaikkien kuntalaisten mahdollista seurata niitä keskusteluja, joita meidän päätöksenteon taustalle käydään. Tämä ehdotus herättää vähän ristiriitaisia tunteita. Tämähän itse asiassa olisi parannus esimerkiksi meidän näkövammaisten kuntalaisten kannalta, kun olisi myös käytettävissä tällainen äänitearkisto, kannatan sitä siinä mielessä, mutta sitten taas kääntäen, se olisi tilanteen heikentämistä kuulovammaisten kuntalaisten kannalta.

On ihan selvää, että me ei voida täällä valtuustossa tehdä sellaista päätöstä, joka vähentää esteettömyyttä, lisää esteellisyyttä meidän viestinnässä. Eli minusta on ihan selvä, että puheenvuorojen täytyy pysyä jatkossakin esimerkiksi huonokuuloisten ja viittomakielisten ihmisten saavutettavissa.

Eli kannatan lämpimästi valtuutettu Helistön palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Joudun tietysti pohtimaan palauttamisen ja hylkäämisen kannalta, mutta mielestäni molempien päämäärä on suunnilleen sama. Tässä mielessä uskoisin, että tämä palauttaminen saattaa olla paikallaan.

On nimittäin tietysti niin, että valtuuston yksittäisiä puheita seuratessa se on aika yksinkertaista ja tylsistyttävääkin puuhaa. Mutta tässä litteroinnissa on se hyvä puoli, minkä valtuutettu Lohi toi esiin tässä historian kirjoituksesta, niistä saa kyllä esimerkiksi pitkät linjat selville. Erityisen mielenkiintoista se on täällä meidänkin lyhyen historiankin kannalta se, että kun esimerkiksi Vihreä Liike tänne tuli puolustamaan kansalaisia ja vastustamaan poliittista osajakoa, niin on nyt vaatimassa sitten itselleen apulaiskaupunginjohtajan paikkoja lisää. Eli siis toisin sanoen, sen Vihreän Liikkeen muuttuminen pragmaattiseksi puolueeksikin tätä kautta selviää hyvin nopeasti.

Mutta se, mitä täällä on puhuttu sitten äänipuolesta, on hyvin tärkeätä. Ja varmasti valtuutettu Lohi historioitsijanakin olisi ollut hyvin mielenkiinnolla paitsi lukemassa Cesarin tekstiä ja myös kuullut hänen ääntään, kun hän puhui aikoinaan, mutta se ei ollut silloin teknisesti mahdollista. Kyllä tässä nyt kannattaisi käyttää nämä tekniikan mahdollisuudet sen lisäksi hyväksi, mitä tämä litterointi tarjoaa.

Mutta yhtä lailla minäkin muistuttaisin tästä litteroinnin korjaamisesta. Nimittäin olen tavannut sellaisia korjauksia, joissa asia kun on noussut julkiseen keskusteluun, niin on yhtäkkiä haluttu unohtaa, mitä mieltä olinkin, "ei ole" on muuttunut "kylläksi" tai sitten siitä on vaiettu. Se ei voi olla tarkoituksena, vaan silloin kun täältä puhuu, niin siitä on vastattava vielä kymmenien vuosien jälkeenkin. Minun puhettani voitte tarkistella niin pitkältä kuin niitä löytyy. Ja ehkä se on tämä vanhuus, kun tekee, ettei osaa mielipidettään muuttaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minä en kyllä ainakaan vielä kannata palautusta tässä asiassa.

Me keskustelimme asiasta Keskustan valtuustoryhmässä ja ei meillä ole mitään ryhmäpäätöstä tästä, että puhun ihan nyt omissa nimissäni.

Olin hirveän iloinen siitä, että tulisi äänitteet, koska, ja olen edelleenkin vähän sitä mieltä, että äänitteet voisivat riittää jopa, koska kyllähän nämä äänitteet voi, myöskin niistä voi tehdä hakemiston ja näin siis asian mukaan ja valtuutetun mukaan voi klikata. En ymmärrä, minkä tähden kuunteleminen olisi sitten, onko se hitaampaa kuin lukeminen, ehkä se on vähän hitaampaa, mutta en minä ainakaan historian kirjoittajia millään tavalla surkuttelisi siitä, että ne olisivat äänitteenä.

Sen sijaan, siis me saamme nämä kirjoitetut tekstit hyvin pitkällä viiveellä. Siihen menee monta kuukautta. Olen monta kertaa etsinyt näitä, että mitä, kun asiat ovat tavallaan ajankohtaisia, niin mitä niistä puhuttiin, niin niitä ei löydy, vaan me joudumme odottamaan pitkään näitä kirjoitettuja, että kyllä tämä äänitteen saaminen on erittäin tärkeä asia. (Välihuuto!) Joo, joo, en. Kyllä, ainakin katsoimme tuota, jos yhdessä tilanteessa etsimme edellisiä ja ei ollut vielä kirjoitettu. Mutta no. Tämä on nyt kuitenkin minun mielipiteeni edelleen.

Rouva puheenjohtaja.

Jotta palauttamisäänestyksessä osaa muodostaa kantansa, tarvitaan riittävää selvä kuva siitä, mikä yleinen asetelma on.

Kun huomasin, että valtuutettu Lohen ponsiehdotusta ei ole kannatettu, niin kannatan sitä varmuuden vuoksi, että asetelma on sitten, äänestysasetelma ... (Puheenjohtajan välihuomautus.)

Arvoisa puheenjohtaja.

Näyttää siltä, että täällä salissa nyt saattaa olla enemmistö sille, että keskustelupöytäkirjojen pitäminen jatkuu. Ja turha tässä nyt on tietysti sitten riidellä siitä, että miten tulipalo sammutetaan.

Joten kannatan nyt sitten minäkin tätä palautusehdotusta, kun nyt valtuutettu Helistö ehti painaa sitä nappia vähän ennen kuin minä sain puheenvuoron.

Kun nyt tästäkin kokouksesta tehdään keskustelupöytäkirja, niin tämä ponsiajatukseni, joka nyt sitten tietysti raukeaa, kun uskon, että tämä palautetaan, niin se varmaan kirjaantuu ja tulee valmistelussa huomioon otetuksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kuten huomasimme, valtuutettu Lohi ei tässä asiassa uinut vastavirtaan, vaan myötävirtaan.

Kyllä Sosialidemokraattinen ryhmä tulee kokonaisuudessaan kannattamaan valtuutettu Helistön palautusehdotusta. Meillä oli hyvin samanlainen päämäärä ja toivotaan, että se onnistuu.

Nimittäin tässä on nyt se ongelma, että oikeastaan tässä yhteydessä pitäisi valmistella myöskin tämä kysymys näiden kokouksien videoinnista eli kysymys siitä, otetaanko myöskin kuvanauhaa. Olisi järkevää ottaa ääni ääninauhalle, kuvanauhalle ja sitten saada vielä tämä kirjallinen teksti siitä muodossa, kun valtuutettu Lohi on täällä esittänyt.

On pikkuisen ongelmallista, nyt tämä saattaa, jos tämä menee huonosti, niin tämä menee niin, että tässä valmistellaan erikseen tämä äänen nauhoittaminen käsittelemättä kuvan nauhoittamista. Silloin se ei mene hyvin. Ja tämä oli meillä tarkoituksena.

Mutta jotta lapsi ei mene pesuveden mukana, me kannatamme valtuutettu Helistön palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Otin puheenvuoron nimenomaan tähän palautus/hylkäys -esityksen problematiikkaan.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että tämä menee nimenomaan palautusesityksenä ja tulee valtuuston käsiteltäväksi siten, että huomioidaan ne puheenvuorot, mitkä tämän keskustelun kuluessa ovat tulleet esille.

Elikkä selkeä tavoite täällä on ollut, että puheenvuorot tulevat litteroituna ja toiseksi, että näitä puheenvuoroja ei sitten ryhdytä käsittelemään elikkä se rajataan täysin tosiaankin kirjoitusvirheisiin tai vastaaviin eikä myöskään mielestäni niin kuin kielellistä sisältöä tulisi muuttaa, koska jos ajatellaan ihan tällaista tekstin ja puheen tutkimusta, silloin on tärkeää myös se, että missä muodossa täällä on puhuttu, että jos oikeasti historian tutkimusta mietitään, niin silloin ei myöskään kielellisesti korjata huonosti muotoiltuja lauseita jne., että se on, silloin täytyisi tällainen rajaus tehdä.

Toiseksi:

Minun mielestäni erittäin tärkeää on - mikä on tullut tässä puheenvuoroissa esille - on se, että puheenvuorot olisivat myös äänitettyinä saatavissa. Ja tässä tuli vielä kolmas, että se tulisivat myös videoituina, että myös kuva olisi mukana.

Ja se, että mikä on selkeästi noussut puheenvuoroissa esille, niin on noussut tämä, että niiden, näiden saatavuutta ja haettavuutta kaupungin sivuilta on parannettava elikkä ne ovat oltava siinä muodossa siellä, että sekä tämä sähköinen tai tämä puheena oleva että litteroidut tekstit ovat haettavissa jo ajan mukaan, ajan, valtuuston asioiden ja valtuutettujen hakusanoilla ja mitä muuta siihen tuleekaan, mutta erityisesti tätä saatavuutta on parannettava.

Ja tämä on erittäin hyvä, että tämä keskustelu on osoittanut nyt aika hyvinkin selkeän tällaisen näkemyksen, että tätä itse asiassa ettei kavenneta kuntalaisten ja valtuutettujen mahdollisuutta seurata näitä tätä valtuustokeskustelua jälkikäteenkin, vaan nimenomaan, että sitä kehitetään ja parannetaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä kävimme keskustelua tästä valtuutettu Helistön palautusehdotuksesta ja ymmärrän, että se käsitellään palautusehdotuksena. Mutta se on pikkuisen ongelmainen tai vähän vaikea valmistelun kannalta, koska se palautusesitys, sen sisältö on se, että tehdään sitä mitä nyt jo teemme ja sitten se pitäisi tuoda valtuustoon uudelleen, tuomaan se, että teemme sen, mitä edelleenkin teemme, että olemme nyt edelleenkin tekemässä sitä, niin se, ymmärrän, että puheenjohtaja ratkaisee käsittelyt kaikkinensa, mutta että valmistelun kannalta olisi tietenkin helpompi, että jos on olemassa enemmistö sille, että pysytään vanhassa, niin se olisi selkeä päätös, niin silloin ei tarvitsisi siihen palata.

Kiitos puheenjohtaja.

Keskustan ryhmälle haluaisin muistuttaa, että teidän ryhmässänne on myös historian professori, valtuutettu Kolbe, jonka luulisi kyllä toivovan, että kirjoitettu pöytäkirjakäytäntö jatkuu.

Eli minäkin kannatan palautusta sekä demokratian että tutkimuksen helpottamiseksi ja myös jatkuvuuden kannalta tämä vanha käytäntö on hyvä säilyttää.

Ja kuten valtuutettu Kalima ja Puhakka mm. totesivat, tähän voitaisiin lisätä sitten ääni ja kuva ainakin tärkeimpien asioiden osalta.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Huomautan valtuutettu Näreelle, että keskustassa on ryhmä kuitenkin suurempi kuin yksi henkilö.

Kiitos puheenjohtaja.

Eli ajattelin aiheesta käyttää positiivisen puheenvuoron, vaikkakin kyseinen Helsingin Tiedepuiston Yrityshautomot Oy on aika raskaasti tappioinut pitkän aikaa.

Mutta osittain noin suuret, osittain tuo tappiollisuus johtuu myöskin siitä, että tuo kyseinen toimiala, sekä Business and Science Park -toimiala plus kiinteistöjuttu, ne vaativat sangen suuria investointeja ja sangen pitkää pitkäaikaista kehitystä. Samalla myös toimialan tempo, eräänlainen tempo on sangen hidas. Hyviä puolia on se, että tällainen toimiala antaa valtavia globaaleja mahdollisuuksia etenkin tulevaisuudessa, toivottavasti tietysti nykypäivänäkin jo nopeammin sekä Helsingin imagolle tämä on varmastikin raikas lisämauste, positiivinen sellainen.

Yliopisto on täynnä tutkijoita ja keksintöjä, eli tämä ns. tiedelaakso tarjoaa siis mainion kanavan, jotta keksinnöt tai innovaatiot eivät jäisi pöytälaatikkoon ihmisten käyttämättä jättämättä. Ja mainitaan, että kemikaaliviraston tulo Helsinkiin ei ole tämän ns. tiedelaakson kannalta ainakaan huono asia.

Kohtaan 9 01 02, muu antolainaus, 2 milj. euroa.

Sanoisin, että todellisuudessa se on satsaus tk -toimintaan, tuotekehitystoimintaan sekä toivottavasti myös liiketoimintaosaamisen panostamiseen.

Mielelläni kannatan esitystä listatekstin mukaan.

Kiitos.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Esityslistan kohdissa 10 ja 11 käsittelimme suomenkielisen työväenopiston ja Töölönlahden pysäköintilaitoksen hankesuunnitelmat. Hankesuunnitelmista oli asianmukaiset suunnitelmat esityslistan liitteenä. Suomenkielisestä työväenopistosta 30 sivua, Töölönlahden pysäköintilaitoksesta 20 sivua, jotka sisälsivät tarkat hankeselvitykset, kustannuserittelyt ja rakentamisaikataulun.

Nyt käsittelemme Erottajan pelastusaseman hankesuunnitelmaa ja asiakirjojen liitteenä on yksi piirustus, ei minkäänlaista hankesuunnitelmaa. Vai onko tämä julkisivupiirustus sitten jokin hankesuunnitelma? Kyseessä on kuitenkin 10 milj. euron hanke.

Kysyn kaupunginjohtajalta, miksi näin?

Kyseessä on valtuutettujen työn aliarviointi, ja asia pitäisi itse asiassa asiakirjojen puutteellisuuden takia jättää pöydälle tai palauttaa kunnolla valmisteltavaksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kieltämättä aika vaativa tehtävä selvittää rakennus- ja ympäristötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan sijaisena, että miksi tässä ei ole enempää liitteitä.

Minusta ehkä se, että on vain julkisivupiirustus, osoittaa sen, että rakennus- ja ympäristötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja on esteetikko. Enempää en pysty tähän vastaamaan. Mutta viesti menee kyllä perille.

Arvoisa puheenjohtaja, kiitos.

Pelastuslautakunnan puheenjohtajana totean ensinnäkin yhden asian.

Se, että kyseinen hankesuunnitelma on tässä ja se on lähtenyt aivan siinä muodossa kuin sen on pitänyt lähteä lautakunnalta tänne ja syystä tai toisesta sitä nyt ei ole tässä liiteasiakirjoissa. Sitä en osaa sanoa, ehkä se on tämä esteetikkoasia, minkä takia siellä on tuo julkisivupiirros, joka on yksi sivu tästä noin 80-sivuisesta opuksesta. Tämä ei ole millään tavalla salainen paperi. Täällä on kaikki ne yksityiskohdat, mitä tähän hankkeeseen liittyy.

Muistutan tähän ensinnäkin sitä, että vaikka tämä on 11 miljoonan hanke, tässä on kuitenkin kysymys siitä, että on kysymys Erottajan pelastusasemasta, joka on Suomen kauneimmaksi pelastusasemaksi valittu rakennus. Se, että kyseinen rakennus on tällä hetkellä siinä kunnossa, että julkisivu rapistuu tuohon Korkeavuorenkadulle. Samoin sitten tilanne on se, että siellä on homevaurioita aika suuressa osin tätä rakennusta.

Niin kuin sanottu, että on erittäin valitettava. Ja olisin, tietysti nämä makeat naurut täällä valtuustossa on aivan paikallaan, sitä ei sovi kieltää. Mutta kenties, jos tämä nappitekniikka - enkä olisi ollut niin nopea - olisi toiminut, niin olisin voinut pitää tämän puheenvuoron ennen näitä kaikkia sepustuksia.

Mutta niin tai näin, joka tapauksessa hanke on hyvä. Se on ainoa vaihtoehto. Rakennus on suojeltu. Se on pakko tehdä. Se tarkoittaa sitä, että koko talotekniikka on tuossa rakennuksessa uusittava eikä niin, että välillä tehdään peltikattoa ja sitten taas kellaria. Ja tämä on ainoa vaihtoehto, että Erottajan pelastusasema siellä voi jatkaa tulevaisuudessa.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Hannu Hakala

puheenjohtaja osastopäällikkö

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Tuula Haatainen Juha Hakola

pöytäkirjantarkastaja pöytäkirjantarkastaja