Helsingin Uutisissa kerrottiin 9. syyskuuta lähisuhdeväkivallan kohteiksi joutuvien vanhusten tilanteesta. Lehden mukaan omasta kodistaan väkivallan takia lähteneitä vanhuksia joudutaan tällä hetkellä sijoittamaan vanhainkotien tai palvelutalojen lyhytaikaispaikoille ja terveyskeskusten vuodeosastoille. Turvakoteihinkin vanhukset voivat periaatteessa hakeutua, mutta niissä ei välttämättä ole mahdollisuuksia sairaanhoitoon. Toimittajan mukaan pääkaupunkiseudulla on selvä tarve turvakodille, jonne voitaisiin sijoittaa nimenomaan väkivallan kohteiksi joutuneita vanhuksia.

Miten Helsingin kaupunki aikoo parantaa lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden vanhusten tilannetta? Entä millaisilla toimilla pyritään rohkaisemaan vanhuksia ilmoittamaan tapahtuneesta väkivallasta ja kouluttamaan ammatti-ihmisiä tunnistamaan vanhuksiin kohdistunutta väkivaltaa?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ikääntyneisiin kohdistuva perhe- ja lähisuhdeväkivalta tai sen uhka on Helsingissä tosiasia, jonka laajuudesta ei ole tarkkoja tietoja. Väkivalta voi olla sekä fyysistä että psyykkistä ja tekijänä on usein puoliso tai lapsi. Ilmiöön liittyy yleensä vahvoja tunne- ja riippuvuussiteitä.

Väkivallan havainnut ottaa sosiaalitoimessa yhteyttä vanhuspalvelujen sosiaalityöntekijään, joka tarvittaessa sijoittaa väkivallan kohteeksi joutuneen henkilön vanhusten keskusten kriisipaikalle. Kotihoidossa tilanteen tunnistettuaan työntekijät ottavat yhteyttä vanhuspalvelujen sosiaalityöntekijään, jonka kanssa asiaa ryhdytään selvittämään. Asiakasta myös kannustetaan tekemään rikosilmoitus.

Henkilöstölle on järjestetty aiheesta koulutusta sekä sosiaali- että terveystoimessa erikseen ja yhteisesti. Koulutusta tullaan jatkamaan yhdessä poliisin ja kolmannen sektorin kanssa. Sosiaalitoimeen saadaan syksyn aikana keväästä 2007 valmisteilla ollut ohjeistus siitä, miten toimitaan, kun hoitopaikassa havaitaan, että henkilöä on kaltoin kohdeltu. Myös kotihoito-osaston turvallisuussuunnitelmaan sisällytetään lähisuhdevaltatilanteisiin liittyvät toimintaohjeet. Uhreja tavataan myös sairaaloiden poliklinikoilla. Siellä on käytössä erityiset tutkimus- ja toimintamallit väkivallan uhrien auttamiseen ja työntekijöitä koulutetaan aiheesta.

Gerontologisen sosiaalityön projekti on etsinyt ratkaisuja psykososiaalisten ongelmien, palvelujen ja tuen parantamiseksi. Etsivän ja ehkäisevän työn työmuotojen kehittäminen, mm. ehkäisevät kotikäynnit, auttaa löytämään väkivallan kohteeksi joutuneen henkilön sekä ennaltaehkäisemään väkivaltatilanteiden syntymistä.

Puheenjohtaja.

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle vastauksesta. Se jätti vielä kuitenkin muutamia kysymyksiä, tai paljonkin kysymyksiä ja epävarmuutta siitä, kuinka tämä tilanne kehittyy.

Haluaisin vielä kysyä uudestaan nimenomaisesti tätä turvakotikysymystä.

Turvakoti on kuitenkin ihan erityinen tuen muoto. Se on paikka, jossa voi rauhassa kerätä voimia ja vaihtaa kokemuksia ja saada vertaistukea jne. Meillä on Suomessa sellainen tilanne tällä hetkellä, että ainoa yhdistys, joka tekee tätä työtä on Suomen vanhusten turvakotiyhdistys. Heillä on kaksi kokopäiväistä työntekijää ja Suomen alueella ja yksi osa-aikainen järjestösihteeri, ei omaa turvakotia, vaan tekevät yhteistyötä julkisen sektorin ja muiden järjestöjen kanssa. Vertailuksi sopii Oslon kaupunki, jossa tämän samantyyppisen tehtävän, tai samantyyppiset tehtävät ja työn hoitaa kunnan alaisuudessa yhdeksän ihmistä Oslon alueella, kun Suomessa oli kaksi ihmistä Suomen alueella tekemässä tämäntyyppistä työtä. Eli mielelläni kuulisin lisää tästä turvakotikysymyksestä ja miten sitä aiotaan kehittää.

Ja toinen kysymys, josta toivoisin vähän lisävastausta, on kysymys tiedon määrästä ja tiedon saamisesta.

Tietysti tämä on laajempikin kysymys, siitä, kuinka paljon kaupunkilaisilla on faktisesti tietoa siitä, minkälaisia palveluja sosiaalivirasto esimerkiksi tarjoaa, mitä siellä vanhuspalveluissa on jne. Tästä toivoisin kuulevani vielä lisää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ensinnäkin haluan todeta, että turvakodissa meillä ei ole mitään ikärajoja. Periaatteessa tietysti minkä ikäinen henkilö tahansa voi turvakoteihin hakeutua.

Toisaalta haluaisin todeta myöskin sen - kuten vastauksessani totesin - että meillä sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä hyvin laajasti eri muodoissa hoidetaan ihmisiä, jotka ovat kohdanneet väkivaltaa ja heille etsitään näitä polkuja ja paikkoja, minne he voisivat sijoittua, jos he eivät voi palata omaan kotiinsa.

En ole aivan vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi ghettoistaa vanhuksia ja taas kerran laatia joku nimenomainen rakennus, joka olisi vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta varten.

Meillä on nykyään hyvin monimuotoista palvelua vanhuksille, eivätkä kaikki turvapalveluiden, erilaisten palvelujen parissa olevat vanhukset, ole nykyään toinen toistensa klooneja, vaan aivan samalla tavalla, kun nuorisosta sanotaan, että he ovat atomisoitunut sukupolvi, niin vanhukset ovat erilaistuneet. Vanhuudet eivät ole enää samanlaisia kuin aikaisemmin. Siksi en ole aivan vakuuttunut siitä, että rakentamalla nimenomaan yksi rakennus, joka olisi ohjelmoitu vain ja ainoastaan tähän tarkoitukseen olisi hyvä. Nykyäänhän me yritämme kaikki muutkin palvelut integroida, toinen toisiinsa katsoa, mitä kaikkea palveluita ihminen tarvitsee ja tuottaa ne hänelle, seinistä riippumatta, joko kotiin taikka sitten jonnekin muualle, jos hän ei kotona voi olla.

Meillä on sosiaali-info, ns. S-info. Kampissa mm. on toimikeskus, jonne voi henkilökohtaisesti mennä. Sieltä voi saada informaation. Netin kautta voi löytää nämä tiedot, ja henkilökunta totta kai antaa ajankohtaisia tietoja näistä kaikista asioista.

Tack fru ordförande.

Det är bra att det finns en beredskap att ta hand om de här frågorna inom staden, även om det kanske finns utvecklingsbehov också. Det är alltid en stor tragedi när en åldring utsätts för våld från en anhörigs sida. Det är viktigt att också utbilda dem som arbetar inom hemvården och hälsostationerna så att de bättre kan tyda de signaler som en misshandlad eller psykiskt plågad åldring sänder ut. Det är också ofta vanligt att åldringar utsätts för utpressning och då talar jag om penningutpressning av en anhörig så att åldringarnas alltså redan tidigare små pensioner inte vill räcka till ens för de livsviktiga medicinerna, för att inte tala om maten.

Också om jag inte är en anhängare av särskilda sandlådor för alla olika ålderskategorier inom staden, så tycker jag att det kanske skulle vara bra om ett av de här skyddshemmen kunde utveckla ett särskilt geriatriskt kunnande, för att det inte är riktigt samma sak att ta hand om en åldring som har blivit utsatt för våld, som att ta hand om en 30-40 årig. Det hindrar förstås inte att det på det här hemmet också finns små barn med sina föräldrar, det kan t.o.m. kännas oerhört tryggt och skönt för en åldring att ha andra ålderskategorier med. Och sedan skulle jag också påminna om hur viktigt det är att man kommer ihåg att den här servicen också måste kunna fungera på svenska.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kiitoksia apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle vastauksesta.

Valtuutettu Aarnipuu on esittänyt erittäin tärkeän kysymyksen. Kaikilta osin apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastaus ei tyydyttänyt. Esimerkiksi tämä turvakotikysymys.

On erittäin hyvä, että on integroitua hoitoa, mutta se, minkä valtuutettu Aarnipuu nosti esiin, siinä olennainen kysymys on vertaistuki ja se, että siinä tilanteessa saa vertaistukea, kun on akuuttihätä päällä, plus tietenkin täytyy olla muuta hoitoa ja ohjata sille oikealle polulle, mikä se sitten onkin.

Näen, että taustalla on myös olemassa "pakotettuja" omaishoidon tilanteita. Tämä on yksi sellainen, joka pitäisi selvittää, että kuinka paljon näissä riippuvuussuhteissa on sellaisia tilanteita, joissa toinen omainen on pakotettu hoitamaan toista ja silloin syntyy väkivaltatilanteita.

Kyllä minä peräänkuulutan vielä selvitystä tästä laajuudesta, että millä laajuudella läheisväkivaltaa esiintyy.

Itse olen esimerkiksi törmännyt kerta kaikkiaan tällaiseen, vanhusten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Olen ottanut yhteyttä kyseessä olevaan laitokseen, jossa on kädet nostettu suurin piirtein pystyyn, että asiaan ei voida puuttua, koska kyseessä on aviopuoliso. Elikkä on olemassa hirveän kipeitä tilanteita. Ja kyllä minä peräänkuulutan edelleen selvitystä myös tästä, vaikka tässä tuli erittäin hyviä asioita, koulutus ja eri toimipisteissä jne.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen itse aika paljon samoilla linjoilla apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen kanssa, että toiminnan pitää olla ja tulee tulevaisuudessa olla osa hoitotyötä.

Hoitotyön ammattilaisena katson, että se on jo vuosikausia ollut osa ihan normaalia hoitoa. Varsinkin akuuttiosastoilla törmää välillä pahoinpideltyyn, kaatuneeseen vanhukseen. Ja kyllä siinä osana sitä ihan hoitotyötä on, että aletaan miettiä, onko tämä henkilö mahdollisesti itse kaatunut, onko taustalla jotain vakavampaa. Siihen kyllä puututaan eikä lähdetä tällaisissa tapauksissa vanhusta toimittamaan takaisin kotiin kohtaamaan uudelleen tätä väkivaltaa.

Mutta apulaiskaupunginjohtaja Kokkoselle halusin painottaa, että puuttuminen vaatii riittäviä resursseja, joita meillä ei ole, etenkin kotihoitoon ja myös ammattitaitoa siinä mielessä, että lisää koulutusta väkivallan huomioimiseen. Tällä hetkellä meillä, kotihoidosta varsinkin, nämä resurssit puuttuvat.

Ja huoli minulla on siitä, millä tulevaisuudessa saadaan niin akuutti-, pitkäaikais- kuin palvelutaloihin riittävästi henkilöitä. Ellei heitä ole riittävästi, tämäkin asia jää hoitamatta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kahteen yksityiskohtaan apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastauksesta olisin pyytänyt vielä tarkennusta. Hän viittasi ennaltaehkäiseviin kotikäynteihin.

Mielestäni se on erittäin hyvä ja kannatettava asia. Helsingissä on tehty pilotti siitä aikanaan Viiskulman terveysasemalla yhdessä Kampin palvelukeskuksen kanssa.

Elikkä kaikille 70- tai 75-vuotiaille kaupungin puolesta tehtäisiin kotikäynti, jossa joko sosiaalityöntekijä tai koulutettu terveydenhoitaja antaisi vanhukselle tietoa, mitä palveluita on käytettävissä. Tämähän koskisi myöskin, että omaishoidosta ja kaikista sosiaalietuuksista kerrotaan.

Tästä saatiin erittäin hyvät kokemukset. Se tukee omatoimisuutta ja pidempää kotona asumista, joka on meidän kaikkien yhteisesti laatimissa strategioissa. Mutta käsitykseni mukaan tämä ei nyt toteudu koko kaupungin osalta. Kysyisinkin, miten nämä ennaltaehkäisevät kotikäynnit toteutuvat?

Toinen, mitä apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen vastauksessa oli, että vanhukset voivat saada infoa sähköpostista ja S-infosta.

Sen ainakin oman ikääntyvän äitini osalta, joka on aktiivinen ja käyttää internetiä, ei välttämättä löydä. Sanonkin, että nimenomaan kotiin kannettua tietoa täytyisi tässä kohtaa antaa.

Puheenjohtaja, hyvä valtuustoväki.

Nyt vaikuttaa siltä, että täällä on tiedon puute jo valtuutettujen keskuudessa ja asennevirhe sen lisäksi.

Se, että vanhus joutuu lähtemään kotoaan pahoinpitelyn takia tai pahoinpitelyn pelossa ei ole oikein eikä suomalaisen oikeusjärjestelmän mukaista. Turvakoti on vain väliaikainen ratkaisu. Se ei saa olla sellainen, jota suositellaan ensisijaisesti. Jos lähdetään tälle linjalle, siinä annetaan periksi terrorille, annetaan periksi väkivallalle, joka luo lisää väkivaltaa.

Malmin poliisipiirissä Helsingissä oli yhdessä sosiaalitoimen ja päivystyspoliklinikan kanssa tehty uraauurtavaa työtä, jossa kaikista pahoinpitelyvammoista lääkäri tekee kehokartan, lähettää sen tutkivalle poliisille välittömästi faksilla ja tämä konna noudetaan kuulusteluun saman tien. Ja mikäli kysymys on vanhukseen kohdistuvasta taikka muuten avuttomaan kohdistuvasta pahoinpitelystä, niin komisario määrää välittömästi tälle konnalle lähestymiskiellon, mikä tarkoittaa sitä, että mikäli hän lähestyy tätä vanhusta, hänet pidätetään ja esitetään vangittavaksi. Elikkä keinot on lainsäädännössä olemassa, kunhan niitä käytetään.

Sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä tämä homma on pelannut erittäin hyvin Malmin alueella. Toivon, että se laajenisi paitsi koko kaupungin alueelle, myös koko valtakuntaan, koska oikeuden ei tarvitse väistyä vääryyden tieltä.

Arvoisa puheenjohtaja.

On helppo olla samaa mieltä vieressä istuvan herra Sademiehen kanssa tässä asiassa.

Itse tietenkin omassa työssä kohtaa paljon näitä pahoinpitelyn uhriksi joutuneita ihmisiä ja erityisesti vanhuksia.

Ja olisin tässä asiassa, vaikka muuten kannatankin tällaista turvakotiajattelua, ollut sitä mieltä, että turvakoti ei tällaisissa tapauksissa ole hyvä ratkaisu, koska yleensä vanhat ihmiset ovat sairaita, moniongelmaisia, dementoituneita. Heidän kohdallaan pitää toimia hyvin yksilöllisesti, että mikä sopii kenelle tai mikä sopii muille, ei välttämättä sovi hänelle. Siinä mielessä monen eri hallinnon alan yhteinen puuttuminen, mitä Helsingissä todella erittäin menestyksekkäästi on jo tehty, on erinomaista. Mielestäni sillä tiellä pitää aivan ehdottomasti jatkaa.

Puheenjohtaja.

Äskeinen edustajakollega puhui ennaltaehkäisevistä kotikäynneistä. Toki ne pilotoitiin Suomessa muissakin kaupungeissa kuin Helsingissä aikanaan.

Näitä asioita ei vaan saa sotkea nyt. Eli ennaltaehkäisevät kotikäynnit on eri asia kuin sosiaalipalveluselvitys yli 80-vuotiaille. Ennaltaehkäisevien kotikäyntien tarkoitus on nimenomaan niille, jotka eivät käytä julkisen terveyskeskuksen tai sosiaalikeskuksen palveluja. Tällä hetkellä on kehitteillä valtakunnallinen ennaltaehkäisevien kotikäyntien käytännöt ja siinä myöskin määritellään se, mitä lähityöntekijöitä siellä ihmisten luona sitten juoksee. Päätavoite on kuitenkin tarkistaa, että kaikki sosiaaliset oikeudet ja palvelut ovat tämän asiakkaan tiedossa. Siellä myös samalla työntekijä voi nähdä, mitä siellä kotona todella tapahtuu, tarkistaa asukkaan toimintakyky ja kodin mahdolliset puutteet turvallisuuden kannalta. Siihen toki liittyy myöskin silloin tämä, että nähdään, mikä omaistilanne siellä on ja onko siellä mahdollisesti väkivaltaa.

Puheenjohtaja.

Mukavaa, että tämä kysymys herätti näin vilkkaan keskustelun.

Valtuutettu Tenkula viittasi puheenvuorossaan ennaltaehkäisyyn.

Halusin vielä nostaa esille, että tämä liittyy laajempaankin kysymykseen ennaltaehkäisevästä sosiaalityöstä, ennaltaehkäisevästä työstä ja sen resursseista.

Mm. muutaman vuoden takaisessa WHO:n väkivaltaraportissa todettiin, että vanhuksiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy usein väkivallan tekijän mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, ne liittyvät toisiinsa.

On tärkeätä, että ennaltaehkäisevä työ tässäkin kohtaa ymmärrettäisiin mahdollisimman laajasti eli myöskin päihdeongelmien, mielenterveysongelmien, varhainen puuttuminen, ennaltaehkäisy, on osa vanhuksiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyä.

Samassa raportissa todetaan myös, että sosiaalinen eristäytyminen liittyy aivan oleellisesti kysymykseen. Ja myöskin vanhusten kohdalla samalla lailla kuin naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla eristäytyneisyys voi olla sekä väkivallan syy että väkivallan seuraus.

Eli ihan tällaisena yleisenä muistutuksena, että ennaltaehkäisevään työhön panostaminen on investointi, joka tuottaa paitsi hyvinvointia, myös säästöjä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Itse asiassa tämä keskustelu osoitti mielestäni hyvin sen, että tämä on laaja kenttä, monennäköiset toimenpiteet ovat käytössä ja monennäköisiä toimenpiteitä tarvitaan edelleenkin och det behövs service också på svenska, det är ju självklart.

Esiin tuli jo se, että myöskin vertaistuki voidaan organisoida muuallakin kuin turvakodissa. Se ei ole todellakaan seinistä kiinni, sekään toimintamuoto.

Täällä monet jo käyttivät hyvin asiantuntevia puheenvuoroja ja tuntuivat tietävän, mikä on tilanne kentällä, tuntevat myöskin lähestymiskiellot, tuntevat Malmin pilotin ja tietävät, miten meillä sosiaalityöntekijät ja poliisi toimivat hyvin yhteistyössä, miten monet muut viranomaiset ovat verkostoituneet.

Ehkäisevistä kotikäynneistä voi todeta, että meillä tehtiin vuonna 2006 kokeilun aikana 207 kpl ja ne kohdistettiin 70 - 80-vuotiaisiin. Nyt on varmaan tiedossa, täälläkin moni tietää ja tuntee, että läheskään kaikki 70-vuotiaat eivät halua, että heidän kotonaan käydään tekemässä minkäänlaisia käyntejä. Ja kun itsekin alan kohta lähestyä, tai alkaa tuo kymppi olla kohta lähempänä kuin muut kymmenet, niin sanoisin, että en ole nyt vakuuttunut siitä, että haluan jonkun kyselemään vointiani, ennen kuin näyttää siltä, että todella sitä tarvitsen.

Vuoden 2008 tavoitteena on järjestää 1 900 ehkäisevää kotikäyntiä yli 75-vuotiaille. 80 vuotta täyttäneiden arviointikäyntejä tehtiin 564 käyntiä 1.3.2006 - 30.6.2007 välisenä aikana. Tämä tarkoittaa keskimäärin 38 käyntiä kuukaudessa.

Kyllä käyntejä täällä on ollut. Käynnin voi laukaista paitsi se, että asianomainen itse pyytää sitä, aloite voi tulla omaisilta, läheisiltä, naapureilta jne. Eli esimerkiksi väkivaltatilanteissa kuka tahansa havaitsee ja epäilee, että apua tarvitaan, voi tehdä aloitteen.

Ja sitten:

Eri sosiaalikeskuksissa ja erilaisissa toimipisteissä, joita meillä on - niin kuin hyvin valtuustoseminaarista muistatte - pilvin pimein, niistä kaikista voi saada informaatiota sosiaalipalveluista. Tämä verkko on varsin tiivis.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kohta kaksi vuotta sitten apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lupasi nopeuttaa kaduilla tehtävien töiden valmistumista. Varsin moni epäili jo silloin lupauksen pitävyyttä.

Kun kaupungissa liikkuu, täytyy todeta, että kyllä tilanne jatkuu entisellään. Jopa tuntuu, että tahallaan hankaloitetaan helsinkiläisten liikkumista.

Täytyy kysyä, eikö eri urakoitsijoiden töitä voi sovittaa yhteen paremmin? Eikö töitä voi tehdä useammassa työvuorossa?

Aivan uskomattomalta tuntuu, että töiden kesto saattaa viivästyä kuukausia, jopa vuoden verran. Milloin ja miten Sauri täyttää lupauksensa?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ärade ordförande, bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettu Koskisen kysymykseen esitän kunnioittavimmin seuraavaa:

Kaivutöitä katutilassa teettävät rakennusvirasto ja useat muut toimijat, kuten Helsingin Energia, HELEN, Sähköverkko Oy, Helsingin Vesi ja liikennelaitos. Kuluneen vuoden aikana mittavimmat kaivutyöt keskustan alueella ovat liittyneet Helsingin Energian kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkojen rakentamiseen ja saneeraamiseen sekä liikennelaitoksen raitiolinja 9:n perustamiseen.

Rakennusvirasto vastaa yleisillä alueilla tehtävien töiden edellyttämästä lupaprosessista ja siihen liittyvästä valvonnasta. Kaivulupia myöntäessä määritellään kaivamiseen käytettävä aika, katutilassa työskentelyn edellyttämät tilapäiset liikennejärjestelyt sekä mahdolliset muut järjestelyt.

Kaupungin laitosten ja virastojen töitä sitovat kaivutöille määritellyt ohjeelliset työajat. Työajoista on mahdollista poiketa vain perustelluista syistä. Tällaisia ovat mm. olemassa olevien maanalaisten rakenteiden puutteellisesta kartoitustiedosta johtuvat yllättävät rakenteet, ennakoimattomat maaperä- ja sääolosuhteet tai kaupungin tai kolmannen määrittelemät toimintarajoitukset. Perustelluksi syyksi ei lasketa työn teettäjän resurssipulaa tai logistisia ongelmia eikä myöskään työn teettäjän toimintaprosessin mahdollisia epäselvyyksiä.

Rakennuttajalle eli työn teettäjälle annettavassa kaivuluvassa määritellään työn kokonaisaika. Työn teettäminen yhdessä tai useammassa vuorossa sekä seuraavan urakoitsijan määrääminen aloittamaan työvaiheensa heti edellisen valmistuttua ovat asioita, jotka määritellään urakkasopimuksessa. Urakkasopimuksessa voidaan myös edellyttää useampaa urakoitsijaa toimimaan samaan aikaan samalla työmaalla.

Viime viikolla otettiin käyttöön entistäkin järeämpi keinovalikoima. Kaupunginjohtajan 19.9. johtajistokäsittelyssä antaman kehotuksen mukaisesti rakennuttajina toimivien virastojen ja liikelaitosten on huolehdittava, että kaivutöitä alihankintana tekevien urakoitsijoiden urakkasopimuksiin sisällytetään kaivutyön laatuvirheistä ja viivästymisistä seuraamuksena riittävät sanktiot ohjaamaan töiden tehokasta suorittamista.

Kaupungin omien töiden tekemistä keskusta-alueella liikenteellisesti hiljaisempina aikoina edistetään. Kaupungin omien virastojen ja liikelaitosten ydinkeskusta-alueella suorittamille töille kaivulupia myönnetään jatkossa ensisijaisesti ehdoin, että luvan tarkoittamaa työtä suoritetaan liikennehaittojen vähentämiseksi myös ilta-, yö- ja viikonlopputyönä. Edellytyksenä on, että tällaisesta työstä ei ole työmaa-alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle asutukselle tai elinkeinotoiminnalle haittaa.

Erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttava työ edellyttää ilmoituksen tekemistä ympäristökeskukselle. Melu- ja tärinähaittoja voidaan vähentää rajoittamalla aikoja, jolloin erityisen häiritsevää melua aiheuttavaa työtä voidaan tehdä sekä tiedottamalla töistä häiriintyville kohteille. Rakennuttajan on neuvoteltava ympäristökeskuksen kanssa tarvittavista menettelyistä, kun on kyse poikkeuksellisina työaikoina suoritettavista töistä.

Ehkä kaikkein järein uusi toimenpide on se, että kaivutöiden tehostamiseksi ainakin rakennusviraston, liikennelaitoksen, Helsingin Energian ja Helsingin Veden vuoden 2008 tulospalkkiojärjestelmiin otetaan toimitusjohtajan ja kaivutöistä vastaavan johdon ja työnjohdon yhdeksi henkilökohtaiseksi tulostekijäksi ja tulospalkkion maksamisen edellytykseksi suoriutuminen yleisillä alueilla suoritetuista kaivutöistä lupaehtojen mukaisesti.

Lopuksi on todettava, että kaupunki ei itse teetä kaikkia töitä eikä näin ollen myöskään pysty kaikkea koordinoimaan. Esimerkiksi kiinteistösaneeraukset käynnistyvät kiinteistöjen lähtökohdista käsin. Niiden osalta kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa ajoitukseen tai toiminnan ohjaamiseen ovat rajalliset.

Lisävalaistusta aiheeseen antaa myös valtuutettu Asko-Seljavaaran kysymykseen antamani kirjallinen vastaus, joka kohta jaetaan valtuutetuille.

Puheenjohtaja.

Haluan kiittää apulaiskaupunginjohtaja Sauria asiallisesta vastauksesta. Oli mielenkiintoista kuulla, että uusia päätöksiä on tehty ja jopa tulospalkkion perusteeksi otettu, että asiat sujuu.

Itse haluaisin esittää joitakin omia näkemyksiä.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että jokaisella työmaalla olisi yksi ja vain yksi vastaava henkilö, joka koordinoisi sitä hommaa. Mielestäni se henkilö voisi olla myös rakennusvirastosta.

Tätä prosessia varten tulisi kehittää myös sellainen sopimusmalli, jossa sanktioidaan eri osapuolten keskinäiset viivästymiset. Nythän rakennusvirasto perii viivästymissakkoja, mutta että olisi sopimusmalli, jos joku toinen aiheuttaa toiselle viivästymisen, niin hän maksaisi siitä sanktiota.

Ja täytyy ihmetellä, yötöistä kun oli puhetta, että illalla kun liikkuu ja aamulla menee johonkin, niin asfalttia on saattanut tulla satoja metrejä, jos ei kilometrikaupalla yön aikana eikä se ole ketään häirinnyt. Hyvä, että sekin tekijä otetaan tässä huomioon.

Sitten on paljon pieniä kuoppia, jotka päiväkaupalla on täyttämättä. Mielestäni ne voisi vaikka yön ajaksi täyttää tai jos ne ovat muutama päivä tekemättä, niin laittaa siihen väliaikainen kansi, ettei niitten tarvitse olla haittaamassa liikennettä jatkuvasti. Työvoimaa pitäisi olla, että siellä ei olisi muutama henkilö vain liikenteessä.

Katutöiden asianmukaisella hoidolla on myös suurta taloudellista merkitystä tien käyttäjille. Ruuhkassa seisominen on melkoinen kustannuslisä ja aiheuttaa lisäksi saasteita ympäristölle.

Fru ordförande. Rouva puheenjohtaja.

Käsittelemme todellakin vanhaa ongelmaa. Ryhmässämme keskustelimme asiasta ennen kokousta ja oli nähty ohjelma, missä todettiin, että jo sata vuotta sitten helsinkiläiset valittivat näistä samoista haitoista. Nyt todella toivomme, että päästään vihdoinkin tässä eteenpäin.

Huhtikuussa 2005 tein tästä samasta asiasta aloitteen. Siinä nimenomaan pääpointti oli, että ainoastaan tehokas sanktiojärjestelmä tulee puremaan. Ja on todella hyvä nähdä, että nyt sellainen, tosin kai välillisessä muodossa, mutta kuitenkin on tulossa. Nyt täytyy lähteä siitä, että todellakin seurataan sitä, että näistä sanktioista tulee mahdollisimman tiukkoja, koska ainakin kokemukset Tukholmasta ovat osoittaneet, että vasta tässä vaiheessa, kun nämä otettiin käyttöön, niin alkoi olla tehokasta.

Yksi näkökohta, joka myös liittyy tähän, on ns. kolmannen osapuolen mahdollisuus saada tarvittaessa korvauksia. Myös esimerkkejä siitä, että pitkittyneet ja venyneet työt ovat aiheuttaneet turvallisuusriskejä ja sitten myös aika suuria siisteysongelmiakin yksityisille, lähinnä taloyhtiöille ja on ollut hankalaa saada, vaikka selkeästi voi osoittaa, että lisäkustannuksia on tullut. Toivottavasti tällainenkin otetaan huomioon, kun näitä ehtoja kiristetään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Koskisen kysely on erittäin tärkeä ja - niin kuin valtuutettu Johansson totesi - jo pitkään helsinkiläisten kiusana ollut asia, jopa sata vuotta, niin kuin Johansson mainitsi.

Olin myöskin itse aika skeptinen siihen, minkälaisia vastauksia apulaiskaupunginjohtaja Sauri tähän kyselyyn antaa, koska hän silloin niin pyhästi lupasi, että vuoden kuluttua kaikki hommat ovat toisin ja näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Nyt olin iloinen, kun hän kertoi uusista sanktioista ja päätöksistä, mitä johtajistossa on tehty.

Toivon, että nyt ei sitten käy samalla tavalla kuin aikaisemmalle lupaukselle, että vuoden kuluttua kun katsotaan, mikä on Helsingissä tilanne, niin on samat selitykset, että uusia päätöksiä on taas tehty johtajistossa ja nyt homma hoituu tästä eteenpäin paremmin.

Helsingin kaupunki on ollut monina vuosina suuri rakennustyömaa, joka haittaa kaikella tavalla liikennettä ja on myös esteettinen haitta. Ja etenkin kun liikennesuunnittelua ja uusia liikennejärjestelyjä pohditaan, on erittäin vaikeata arvioida, mikä se todellisuus sitten on, koska aina on niin paljon katuja, jotka ovat auki revittyinä, joissa ei liikenne kuitenkaan normaalisti toimi. Tämänkin takia pitäisi kaupungin keskusta olla normaalissa tilassa, että voitaisiin suunnitella liikennettä siltä pohjalta kuin se todellisuudessa toimii jatkossa.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Oli hieno asia kuulla apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, että tulospalkkioon on otettu katutöiden suorittamismomentti mukaan.

Katutyöt, jotka ovat varsinkin kesäaikana täällä Helsingissä varsinaisena kaupunkilaisten ja turistien riesana, kyllä jonkinlaista koordinaatiota pitäisi näille eri hallintokunnille saada, että voitaisiin samaan aikaan korjata samat asiat eikä jatkuvasti katuja pidettäisi auki.

Arvoisa puheenjohtaja.

Myös minä valtuutettu Johanssonin tapaan totean, että tämä on ikuisuusongelma. Ja niin kauan kuin minä olen valtuustossa istunut, tästä asiasta on silloin tällöin noussut kohu.

Toivoisin, että uusilla päätöksillä, joista jo apulaiskaupunginjohtaja Sauri informoi, voitaisiin vaikuttaa urakkasopimuksiin ja saada aikaiseksi sen, että aikataulut pitäisivät ja tilanne olisi paremmin hallussa.

Tämähän ei koske vain katuja tämä rakentamishomma. Liikenteessä esimerkiksi metroasemat ovat olleet varsin kurjimuksen alaisia. Esimerkiksi Kontulan tilanne on suorastaan hoidettu kelvottomasti ja asioiden hoito on täyttä velttoilua ja pykälien takana lymyämistä. Yhä edelleen metroasema on kiinni toiselta uloskäynniltään, tai yleensä uloskäynniltään.

Tässä ei selityksenä riitä sopimusten monimutkaisuus. Jossain pitää olla järjestelmä, jolla voidaan puuttua silloin asioihin, jos asiat menevät vaikeasti hakauksiin. Nyt on myös Sörkan metroasemalla yhdet portaat korjauksessa, saa nähdä, kuinka kauan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Oma kysymykseni koski Esplanadien auki kaivamista, jonka kaikki ovat havainneet, että se jatkuu vuodesta toiseen.

Ihmettelen, miten apulaiskaupunginjohtaja Sauri voi sanoa, että on ennakoimattomia kaivuolosuhteita. Kun sama kohta kaivetaan joka kesä auki, niin eihän se voi olla ennakoimatonta, mitä sieltä alta löytyy.

Eli ehdottaisin, olisiko mahdollista, että jokaisen kuopan reunalle laitettaisiin kyltti, missä lukisi, että mitä kaivetaan, kuinka kauan kestää ja kuka kaivaa?

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Koskinen on minunkin mielestäni kysynyt erittäin tärkeää asiaa. Katutöiden laajuus ja pitkäkestoisuus ovat todellisia harmeja asukkaille ja myös elinkeinoharjoittajille.

Ja kun katselee niitä töitä, niin usein näyttää siltä, että siellä ei ole ketään työntekijöitä paikalla. Erityisesti keskustan liikenne on aivan tukossa. Autojen seisominen jonossa - niin kuin jokainen tiedämme - on varsinainen saasteiden levittäjä. Kyseessähän ei ole suinkaan pelkästään henkilöautot. Esimerkiksi juuri Pohjoisesplanadilla - josta valtuutettu Seljavaarakin mainitsi - katutyöt ovat jo usean vuoden verran seisottaneet erityisesti raskasta rekkaliikennettä Pohjoisrannasta Unioninkadulle asti.

Ongelmaan on todella suhtauduttava vakavasti ja on löydettävä keinot asian korjaamiseksi. Toivotaan, eikä pelkästään toivoteta, vaan odotamme vastauksia, että apulaiskaupunginjohtaja Saurin mainitsemat keinot tepsivät.

Erityisesti itse näen, että näyttää siltä, että eri virastojen, omien virastojemme yhteistyö ei toimi riittävästi. On varmaan syytä lähteä siitä liikkeelle tätä asiaa korjaamaan.

Ärade ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

Minuakin ilahduttaa se, että apulaiskaupunginjohtaja Sauri on lisäämässä erilaisia toimenpiteitä ja myöskin jonkinlaista tulospalkkiota tämän asian hoidosta, koska se todellakin on tarpeen.

Jotenkin tuntuu siltä ja vaikuttaa siltä, että tässä kaupungissa on paljon enemmän tällaisia ongelmia kuin muualla yhtä suurissa kaupungeissa. En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta ainakin hyvin paljon valituksia tulee. Enkä omastakaan mielestäni näe sitä yhtälailla muualla, vaan korjataanko meillä katuja useammin, onko niitä huonommin tehty alunperin vai onko jotain muuta tällaista? Olisi kiva saada tilastoja siitä, onko Helsingissä eroja verrattuna muihin samantyyppisiin, saman kokoisiin kaupunkeihin.

Sitten ihan lopuksi vielä siitä, että saisiko jossain vaiheessa, esimerkiksi apulaiskaupunginjohtaja Saurilta, tietoja siitä, millä tavalla kiinteistöyhtiö, taloyhtiö voisi itse pitää projektia käynnissä? Onko kaupungilla mahdollisuuksia rajata sitä, kuinka kauan ne kestäisivät, kuinka paljon se veisi tilaa jalkakäytävältä ja kadulta, kun taloyhtiö korjaa esimerkiksi julkisivunsa vuosikaupalla?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

Muutama vastaus esitettyihin kysymyksiin.

Valtuutettu Koskinen jatkopuheenvuorossaan otti esille kysymyksen yhdestä vastaavasta henkilöstä.

Työmaatauluista annettiin jo vuosi sitten selkeämmät määräykset. Niihin on merkittävä vastuuhenkilön nimi ja puhelin numero. Aika hyvin tämä on toteutunutkin, kuten on nähtävissä, kaupungintalon nurkalla Espan puolella on menossa kaukolämpötyö. Työmaataulujen kohdalla on muutenkin tapahtunut silminnähtävää parannusta. Toivon mukaan informaation paraneminen vähentää kaupunkilaisten kokemaa ärtymystä auki olevista kaduista.

Valtuutettu Saarnio kiinnitti huomiota Kontulan metroaseman urakan venähtämiseen.

Urakoitsija meni konkurssiin. Kaupunki tietysti järjesti siihen uuden urakoitsijan. Mutta tämä yliheittotilanne on tietenkin kohtalaisen hankala. Uuden urakoitsijan pitää nyt sitten lähteä siitä, tai ottaa selvää, mitä vanha urakoitsija on mahtanut tehdä tai jättää tekemättä. Sekin on osaltaan viivyttänyt tätä urakkaa.

Valtuutettu Asko-Seljavaara, jolla oli erillinen kysymys aiheen tiimoilta, kysyi nimenomaan Esplanadin töistä.

Kysymyksessä on Helsingin Energian kaukojäähdytysverkoston rakentaminen. Kaukojäähdytys turvautuu energian ja lämmön kautta kylmän yhteistuotantoon, joka on ekologisesti erittäin merkittävää toimintaa Helsingissä ja kaikin tavoin kaupungin kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista.

Tässä varmasti - kuten valtuutettu Oker-Blom'kin - kiinnitti huomiota, tässä ? ero Helsingin ja muitten vastaavankokoisten kaupunkien välillä tässä muualla Euroopassa.

Muualla Euroopassa ei tällaista uutta verkostoa nyt jouduta rakentamaan kaupunkiin, saati sitten kaupungin ydinkeskustaan. Ja se nyt vain kestää aikansa, vaikka se pysyisi urakkasopimusten ja lupaehtojen puitteissa.

Valtuutettu Walldén-Paulig korosti virastojen yhteistyötä.

Kyllä. Virastojen yhteistyöryhmä perustettiin jo puolisentoista vuotta sitten, missä ovat kaikki kaupungin merkittävimmät kaivutöitä tekevät virastot, jotka koordinoivat töitään niin, että enää ei pitäisi paikkaansa se pilapiirtäjä Kari Suomalaisen jo 1950-luvulla piirros, jonka kuvateksti muistaakseni meni niin, että "pistäkää nyt energian pojat katu kiinni, että me vesilaitoksen pojat päästään kaivamaan se uudelleen auki".

Töitten koordinointi tämän yhteistyöryhmän työn tuloksena on nyt jo lähtenyt sujumaan aikaisempaa paremmin.

Valtuutettu Anttila muistutti siitä, mitä taannoin lupasin näitten katutöitten suhteen.

Tässä on ilmeisesti viitattu - myös valtuutettu Koskisen alkuperäisessä kysymyksessä - parin vuoden takaiseen Helsingin Sanomien haastatteluuni, jossa itse asiassa sanatarkasti sanoin, en luvannut tuloksia vuoden kuluttua, vaan kun kysyttiin, että onko vuoden kuluttua nyt tilanne toinen, niin vastasin, että "saattaa siinä mennä useampikin uudenvuoden päivä". Se haastattelu oli julkaistu uudenvuoden päivänä.

Selvää on, että yhdestä kahvasta, tai sellaista yhtä kahvaa, jota kääntämällä koko tämä ongelma ratkeaa, ei ole olemassakaan. Tarvitaan hyvin monia erilaisia toimenpiteitä ja eri toimijoitten yhteistyötä, jotta pysyviä tuloksia saataisiin aikaan.

Jonkin verran on tullut myös sellaista palautetta, että olen luvannut pistää kadut lopullisesti kiinni, että niitä ei enää koskaan avattaisikaan. Mutta aika huono sellainen kaupunki olisi, jos tällaisia töitä ei enää tehtäisi.

Joten edistystä on saatu aikaan. Viimeviikkoisten uusien toimenpiteiden perusteella todennäköisesti saadaan lisää edistystä aikaan. Varmasti katuja Helsingin kaupungissa avataan tulevaisuudessakin ja varmasti niistä on haittaa, mutta se aika, jona niistä on haittaa, toivon mukaan on tähänastisista lyhyempi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

Kierrättäminen ja jätteen synnyn ennaltaehkäiseminen ovat tärkeitä keinoja säästää luonnonvaroja ja energiaa. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa on useissa kohdissa asetettu tavoitteita materiaalikäytön ja ohjauksen tehostamiselle. Joidenkin jätejakeiden osalta Helsingissä on onnistuttu varsin hyvin. Mm. rakennus- ja purkujätteen osalta riittää kuitenkin vielä tehtävää.

Uudisrakennus- ja korjaustyömailta sekä rakennusten purkamisesta syntyy Helsingissä vuodessa noin 140 000 tonnia jätettä, joka on huomattava osuus Helsingissä syntyvästä kokonaisjätemäärästä.

Pääkaupunkiseudun kaupungit vaativat rakennus- ja purkuluvan hakemisen yhteydessä arvioimaan, minkä verran jätettä ja mitä jätelajeja syntyy haettavan toimenpiteen seurauksena. Lisäksi on kerrottava, miten syntynyt materiaali hyödynnetään. Käytännössä ei kuitenkaan ole minkäänlaista seurantajärjestelmää lajittelun ja kierrätyksen toteutumiselle. Tämän vuoksi saatavilla ei ole edes tarkkaa tietoa siitä, kuinka suuri osuus jätteestä todella kierrätetään.

Kysynkin, mitä kaupunginhallitus aikoo tehdä rakennus- ja purkujätteen käsittelyn valvonnan parantamiseksi ja kierrättämisen edistämiseksi?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ordförande, bästa fullmäktige.

Vastauksena valtuutettu Puoskarin kysymykseen esitän kunnioittavimmin seuraavaa:

Rakennusjätteen käsittelyä Helsingissä ohjaa jätelaki, valtioneuvoston päätös rakennusjätteistä, Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräykset sekä pääkaupunkiseudun yleiset jätehuoltomääräykset.

Rakennusjätteitä koskevat määräykset ovat riittäviä valvonnan järjestämiseksi, jätteiden hyötykäytön edistämiseksi ja jätteiden turvallisen loppukäsittelyn turvaamiseksi. Rakennus- ja purkutyömaiden jätehuollon valvonta kuuluu ympäristölautakunnalle ja ympäristökeskukselle.

Uudenmaan ympäristökeskus on toimivaltainen viranomainen rakennusjätteiden käsittelylaitosten lupa-asioissa. Asbestijätteiden ja muiden haitallisten aineiden osalta valvonta kuuluu myös työsuojelupiirille. Ympäristökeskus saa tiedon rakennuskohteista rakennusvalvontavirastolta, joka lähettää rakennuslupahakemusten liitteenä olevan jäteselvityksen ympäristökeskukselle valvontaa varten. Jäteselvityksiä tulee ympäristökeskukselle vuosittain noin 500 kpl.

Valtioneuvoston rakennusjätteistä antaman päätöksen mukaan rakennushankkeen päätoteuttaja on vastuussa rakennus- ja purkujätteen asianmukaisesta käsittelystä. Talonrakentamisen rakennuttamistehtäviä hoitava HKR-Rakennuttaja edellyttää kaikilta urakoitsijoiltaan työmaan ympäristösuunnitelmaa, jossa on esitettävä työmaajätteiden hyödyntäminen. Rakentamisen tuotannollista toimintaa harjoittava HKR-Tekniikan talonrakennusyksikkö seuraa tarkasti oman tuotannollisen toimintansa aiheuttamia jätemääriä myös rakennustoiminnassa. Jätemäärien seurantaa on muutenkin kehitetty aktiivisesti kaupungin ympäristöraportoinnin puitteissa.

Ympäristökeskuksen valvonnassa on priorisoitu kohteita, joissa puretaan kokonainen rakennus. Purkutyömailla tehtävän vuosittaisen valvonnan määrä vaihtelee huomattavasti resurssitilanteen mukaan. Kuitenkin ainakin suurimpien kohteiden, joiden jätemäärä on yli 500 tonnia, jätevirrat selvitetään pyytämällä jätehuoltoa koskevat raportit rakennushankkeeseen ryhtyvältä tai purkuyritykseltä. Pienten purkukohteiden, joita on lukumääräisesti eniten, jätehuoltoa on valvottu pistokokeenomaisesti. Vastausten mukaan jätteet toimitettiin luvallisiin kohteisiin.

Rakennustyömailla tapahtuvaa lajittelua ohjaa paljolti jätteiden vastaanotosta perittävät maksut. Esimerkiksi sekalaisen jätteen käsittelymaksu on huomattavasti korkeampi kuin lajitellun rakennusjätteen hinnoittelu.

Jätteiden vastaanottopaikat suorittavat jo nyt erittäin tarkkaa jätelajien seurantaa. Valvonnan lisääminen työmailla ei todennäköisesti olennaisesti parantaisi nykyistä hinnoittelun kautta tapahtuvaa lajittelun ohjausta. Valvontaresurssien turvaaminen sekä pääkaupunkiseudun rakennusjätetilastoinnin kehittäminen olisi kuitenkin tärkeää. YTV on kehittämässä tietokantaa YTV-alueen jätevirroista kokonaisuudessaan. Yhtenä osana ovat rakennus- ja purkujätteet. Julkaistavat tiedot tulevat alkuvaiheessa olemaan arvioita, sillä kaikilta yksityisiltä jätteiden vastaanottajilta ei saada tietoja siitä, mistä jätteet kerätään.

Rakennusjätteiden hyödyntäminen on tehostunut pääkaupunkiseudulla huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaatopaikan jätetäyttöön päätyy kuorman tarkastuksen perusteella arvioitu enää hyvin vähän hyödynnettävää rakennusjätettä. Se ohjataan pääsääntöisesti eri käsittelylaitoksiin. Sekalaista rakennusjätettä lajittelevista ja puujätettä vastaanottavista laitoksista jätteet viedään materiaali- tai energiahyötykäyttöön. Kaatopaikalle toimitetaan laitoksissa syntyvä hyödyntämätön rejekti. Betonia ja tiiltä vastaanottavista laitoksista murske viedään maarakennuskäyttöön. Kaatopaikkarakentamisessa voidaan hyödyntää mineraalisia purkujätteitä. Näiden lisäksi purkamisessa syntyvää betoni- ja tiilijätettä hyödynnetään myös yksittäisissä maanrakennuskohteissa ilman, että ne kiertäisivät vastaanottolaitosten kautta ja tulisivat tilastoiduiksi. Purkujätteitä viedään hyödynnettäväksi myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Rakennuselementtejä ja -tarvikkeita toimitetaan uudelleen käyttöön muualle Suomeen ja jopa ulkomaille.

Betonin kierrätys on muun rakennusjätteen kierrätyksen tapaan edennyt voimakkaasti. Vuosikymmenen alkuun verrattuna hyödyntämislaitoksissa vastaanotetut määrät ovat kaksinkertaistuneet. Hyötykäyttöasteita on kuitenkin vaikea arvioida, koska syntyvistä jätemääristä ja uudelleen käyttöön päätyvien rakennusosien määrästä ei ole tarkkoja tietoja.

Kaupunki pyrkii edistämään kierrättämistä monin tavoin. Rakennusvirasto kehittää osana Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmaa rakennusosien ja -tarvikkeitten uudelleen käyttöä. Myös sosiaalivirastolla on vastaavaa toimintaa. HKR-Tekniikan yhteydessä toimii rakennuspurkukohteiden ja ylijäämärakennusmateriaalien vastaanottoon ja kierrätykseen perustuva yksikkö, kierrätyskeskus, jonka tavoitteena on aktiivisesti vähentää kaatopaikoille menevää sekajätejakeiden määrää. Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimistolla ja ympäristökeskuksella on myös pilottihanke, jossa tutkitaan mahdollisuuksia jätteen synnyn ehkäisemiseksi uudisrakentamisessa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos apulaiskaupunginjohtaja Saurille vastauksesta.

Ehkä tästä vastauksestakin käy esille se, mikä tässä varsinaisesti on ongelmana ja asian pihvi eli kierrätetyn jätteen todentaminen. Niin kuin huomataan vastauksesta, määriä ei ole saatavilla. Apulaiskaupunginjohtaja Saurikaan ei esitä lukuja, paljonko tällä hetkellä kierrätetään ja myöskään siitä arvioita, paljonko pystyttäisiin kierrättämään, kun valvottaisiin asiaa paremmin.

Tässä varmaan ratkaisuna keskeisessä roolissa on valvontaresurssien lisääminen ja tiedotus siitä, että asiaa myös valvotaan. Ja todellakin näin on, niin kuin apulaiskaupunginjohtaja Sauri vastasi, että määräykset ovat kunnossa, mutta kentältä ja kaupungin sisältä saatu viesti on ollut se, että määräyksiä ei noudateta riittävän tarkasti tällä hetkellä.

Puheenjohtaja.

Noin laajemmin vielä täydennän.

Eräs hyvä tapa on laittaa yrittäjien mielikuvitus liikenteeseen purkujätteiden erilaisessa hyödyntämisessä, eli tuetaan aloittavia tai pidemmällekin menneitä erilaisia yrityksiä, teknologiayrityksiä ja sun muita, jotka pyrkivät hyödyntämään erilaisia jätteitä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Tämä aloite koskee siis vuoden 2006 ylijäämän käyttöä.

Kaupunginhallituksen siihen antamassa vastauksessa kierretään mielestäni varsinaista asiaa selittämällä, että kaupunki ei harrasta lisäbudjetointia.

Tämä aloite on kuitenkin jätetty nimenomaan siitä syystä, että kaupungin tulot olivat olennaisesti budjetissa arvioitua suuremmat ja toisaalta, etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa, menot ylittävät selvästi tälle vuodelle budjetoidun, kuten muutamina, tai useina, edellisinäkin vuosina.

Kaupunginhallituksen vastauksen mukaan ei ole perusteita lisätä sosiaali-, terveys- ja muiden palveluiden määrärahoja.

Tällainen väite on uskomaton, osoittaa mielestäni sitä, että halutaan sulkea silmät tosiasioilta. Esimerkiksi sosiaalipalveluissa menot ylittävät budjetin tänä vuonna, viimeisimpien tietojen mukaan 26 milj. eurolla. Terveyspalveluissa ylitys on lähemmäs 10 milj. euroa verrattuna budjettiin.

Alibudjetoimisen seuraukset näkyvät mm. siinä, että lääninhallitus uhkaa Helsinkiä sakkorangaistuksilla, kun kaupunki rikkoo jo kaksi vuotta voimassa ollutta hoitotakuulakia ja hammashoidossa joutuu jonottamaan jopa 19 kuukautta.

Vastauksessa viitataan myöskin energiamarkkinoiden hintakehitykseen ikään kuin olisi odotettavissa jonkinlainen hintojen aleneminen ja sitä kautta kaupungin tulojen väheneminen.

Ymmärtääkseni kuta kuinkin kaikki energiamarkkinoilla arvioivat, että mm. Euroopan energiamarkkinoiden yhdistyminen johtaa Suomen kaltaisissa maissa energian hinnan nousun jatkumiseen. Näköpiirissä ei ole valitettavasti mitään käännettä tässä suhteessa.

Eli tältäkään osin ei ole mielestäni perusteita sille arviolle, että Helsingin Energian tulosta ei voitaisi käyttää kaupungin muiden palvelujen rahoittamiseen ja jopa nykyistä suuremmassa määrin.

Halusin nostaa nämä asiat esille siinäkin mielessä, että mielestäni budjetoinnissa kaupungissa tarvitaan sitä rehellistä puhetta, jota nykyään on politiikassa toivottu eräille muillekin alueille eli puhuttaisiin suoraan asioista. Alibudjetointi on Helsingissä vakava ongelma, erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen erittäin tyytyväinen vastaukseen.

Tämän itse asiassa kuulimme jo neljä viikkoa sitten, kun kävimme hyvän energiapoliittisen miniseminaarin täällä valtuustossa. Silloin jäi paljon asioita vastaamatta. Mutta näin ymmärsin kaupunginjohtaja Pajusenkin puheenvuorosta silloin, että niitä tullaan vastaamaan nimenomaan myös selvityksen yhteydessä.

Olen tyytyväinen. Tämä on hyvä asia.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kaupunginhallituksien lautakuntien lausunnot ovat pääsääntöisesti myönteisiä. Etenkin kiinteistölautakunta ja -virasto on tehnyt erittäin laajan muistiot ja selonteot nykytilanteesta. Sillä tavalla tähän asiaan on vastattu erittäin hyvin. Siitä kiitos.

Mutta kun luin vastauksia ja lausuntoja, etenkin tietysti olisin toivonut kiinteistölautakunnalta ja kaupunginhallitukselta uusia ehdotuksia, miten tähän asiaan vastataan. Niitä ei ole. Siinä mielessä en ole tyytyväinen täysin tähän vastaukseen.

Mahdollisuuksia on. Mutta miten tätä asiaa edistetään aktiivisesti?

Helsingin Sanomien asuntoliitteessä oli - viikko sitten muistaakseni - verrattu kahden kaupungin, Helsingin ja Oulun, perheiden hartiapankkirakentamista ja niitä ongelmia, byrokratiaa, mitä rakentamiseen liittyi. Selvästi oli nähtävissä, että Oulun kaupunki tukee enemmän hartiapankkirakentamista antamalla apua, tukea, neuvoja, ohjeita jne.

Näin ollen olisin toivonut ja toivon edelleenkin - olen jättänyt viime valtuuston kokouksessa aloitteen siitä, joka koskee täydennysrakentamista, mutta samat periaatteet voi tietysti liittää myöskin hartiapankkirakentamisen elvyttämiseen - että kaupunki perustaisi jonkinlaisen neuvonta ja palveluyksikön, jossa annettaisiin neuvoja ja ohjeita myöskin hartiapankkirakentamista ja täydennysrakentamista koskien, että tässä asiassa pantaisiin jotakin eteenpäin eikä tavallaan osoiteta, että meillä on vaan nämä rajalliset mahdollisuudet, että pitää aktiivisesti tehdä myöskin jotakin. Se olisi selvä osoitus myöskin lapsiperheille. Niin kuin tässäkin tapauksessa, Oulun ja Helsingin esimerkeissä oli, että ne olivat nimenomaan lapsiperheitä ja nuoria perheitä, jotka haluavat jollakin tavalla tehdä omannäköisensä talon ja asunnon.

Joten neuvonta ja palvelupiste, josta ihmiset saisivat neuvoja ja ohjeita, koska tämä viidakko on kuitenkin erittäin hankala tavallisen ihmisen hallita, joka ei ole aikaisemmin näitä asioita hoitanut.

Toinen asia, jossa toivoisin, että Helsinki voisi olla aloitteellinen.

Nyt kun meidän helsinkiläinen valtuutettumme on myöskin asunto-ministerinä, asuntoministeri Vapaavuori, ja kun hallitusohjelmassa lukee, että valtion korkotukea tullaan jatkossa kehittämään, kun aravalainoitus ajettiin alas, niin toisena vaihtoehtona - ja valtion korkotukilainoitus jäi pelkästään jäljelle - että myös hartiapankkirakentaminen voisi olla valtion korkotukilainoituksen piirissä, että se ei ole pelkästään kerrostaloasumista, vaan että valtion toimenpiteet voisivat ulottua kaikkiin mahdollisiin asumismuotoihin. Toivon, että Helsinki edistäisi tätä valtiovallan suuntaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kysymys sekä hartiapankkirakentamisesta että ihan muutenkin tonttien saamisesta rakennuskäyttöön on tärkeä. Ja kun tässä yhteydessä kiinteistölautakunnan selvityksessä todetaan se tosiasia, mikä lautakunnassakin on tullut hirveän selväksi, että näitä tontteja on ollut vähän, vaikka tässä sanotaan, että on melko paljon luovutettu hartiapankkirakentamiseen. Kyllähän se on nyt ehkä vähän kauniisti sanottu asiasta, että jos vuonna 2006 haussa oli 65 omakotitonttia ja hakijoita on 1 500 perhettä, niin silloin se suhde on väärin. Ja sitten, kun lausunnossa myöhemmin sanotaan, että nyt niitä on tulossa, niin me aletaan vähitellen pääsemään siihen tilanteeseen, mikä olisi pitänyt olla jo aikaisemmin, että näitä tontteja ihan oikeasti on haettavissa eikä se ole ihan niin lottovoiton oloinen tilanne kuin tällä hetkellä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun muutamia vuosia olen seurannut myöskin kiinteistöviraston ja -lautakunnan tontinjakopolitiikkaa, niin ainakin itselle on tullut sellainen tunne, että on enemmän kysymys halusta ja tahdosta kuin pelkästään niin, etteikö olisi mahdollisuuksia.

Näin ollen toivoisin, että sekä virastossa että lautakunnassa todella paneuduttaisiin näihin erilaisten tonttien luovuttamismahdollisuuksiin, myöskin tämäntyyppisen hartiapankkirakentamiseen ja omakotitalorakentamiseen.

On totta, että meillä on tällä hetkellä valituksessa sellaisia kaavoja - viittaan nyt Myllypuron kaupunkimaiseen puukylään - joissa on selkeästi jo kaavoitusvaiheessa ajateltu, että siitä tulee myöskin mahdollisuuksia sekä hartiapankkirakentamiseen että myöskin kaupunkimaiseen pientalotuotantoon.

Toivon todella, että virastossa ja lautakunnassa tämä linja tulisi vahvemmin esille.

Arvoisa puheenjohtaja.

43 valtuutettua, eli valtuuston enemmistö, on lähtenyt tukemaan aloitetta, jossa Stadin uuteen kaupunginosaan saataisiin slangiaiheista kadunnimistöä.

Aloite on kiertänyt sitten nimistötoimikunnalla, joka ei ole tälle aiheelle ollenkaan lämmennyt ja kaupunkisuunnittelulautakunta on yhtynyt nimistötoimikunnan ajatuksiin, että ei tällaisia puhekielen sanoja voida kanonisoida eikä tällaisia slangiaiheita pidetä tarkoituksenmukaisena.

Kuitenkin kaupunginhallitus on tässä asiassa ollut toista mieltä. Ja olen tyytyväisenä todennut, että kaupunginhallitus kehottaa nimistötoimikuntaa ja kaupunkisuunnittelulautakuntaa ottamaan Stadin slangin syntyvaiheiden ajan 1890 - 1919 ja kultakauden 1920 - 1949 slangiaiheisen nimistön osaksi Sörnäisten ja Hermannin rannan tulevan työpaikka- ja asuinalueen nimistöä. Sitten vielä sanotaan, että nimet tulisi valita tutuimmista ja monikulttuurisista sanoista tai aiheista niin, ettei nimen slangiaiheista osaa tarvitse kääntää.

Slangiaiheiset kadut ovat myöskin aikaisemmin olleet esillä. Jo 2000-luvun alussa valtuutettu Bremer otti yhteyttä kaupunkisuunnitteluvirastoon ja ehdotti Vallilaan slangikujaa ja bastugartsaa, mutta virasto ei tälle asialle lämmennyt. Sen sijaan he ehdottivat, että kun tulee tämä uusi kaupunginosa, niin täällä voitaisiin aivan hyvin ottaa nämä slangiaiheiset kadunnimet.

Helsingin Sanomat lähti tekemään tästä tietysti juttua ja vähän niin kuin pilke silmäkulmassa. Tämä on ollut 29. päivä heinäkuuta. He ovat kyselleet kaupunkilaisilta, miltä nämä slangiaiheiset nimet kuulostavat. Ja tässä sitten sanotaan, että "kansa ei lämpene fattaan dallaajan polulle". No, fattaan dallaajan polku on ehkä vähän erikoinen. Tosin, jos Kalasatamaan rakennetaan niin kalliita asuntoja, että jengillä ei ole enää fyrkkaa, niin pakko dallata fattaan, että saa toimeentulonsa, niin silloin se voisi olla perusteltua. Mutta tälle samalla sitten yleisön osastolle ilmestyi Karkkilasta Samu Heikinmatti, josta hän totesi, että katujen slanginimistä voisi koitua ongelmia. Hän ei lämmennyt sille ollenkaan. Hän ei ymmärtänyt, että jos siellä lukee gartsa tai kartsa, niin ei ulkopaikkakuntalainen tiedä, onko kyseessä kaupunginosa, tori vai kenties tie. Sääliksi käy Heikinmattia, jos hän menee ulkomaille. Jos menee Roomaan, niin ihmettelee, mitähän via tarkoittaa tai Lontoossa street.

Mutta tämä voitaisiin nyt ratkaista sillä, että eihän meidän ole pakko käyttää katu - gata -sanaa. Ei sitä kartsaa tai gartsaa olisi pakko ollenkaan käyttää Kalasatamassa. (Välihuuto!) No, voi olla. Ainakaan slangissa ei käytetä.

Mehän olemme muuttaneet näitä olemassa olevia sanoja, niin kuin valtuutettu Helistökin muistaa hyvin. Meillä ei ole Vaasankatu. Meillä on Vasis. Meillä ei ole Fleminginkatu. Meillä on Flemari. Meillä ei ole Helsinginkatu. Meillä on Hesari.

Mehän olemme jo toteuttaneet tämän, joka itse asiassa ... Jos menemme naapuriin vaikka Viroon, ei siellä vanhassa kaupungissa ole yhtään tänale. Ne ovat kaikki ... Se on Pikkjalklyhikel ?. Se on vene. Sieltä on jätetty "katu" -sana pois. Jos menemme vaikka Pietariin, niin ei siellä ole Uulitsaa. Se on UL. ja sitten se nimi, tai mennään vaikka Kreikkaan. Siellä ei ole Odos. Siellä on O. Akademias, O. Kefalonias eli pelkkä nimi. Meilläkin on käytetty. Minulla on tässä lueteltuna. Tuleeko tuo? Joo, kone lämpenee. Meillä Stadissakin on käytetty tätä, että on jätetty "katu" ja "gartsa" sana pois. Tässä on noin 30 stadilaista kadun nimeä. Voin vaikka luetella nopeasti. Täällä on Narinkka, Akseli Suutarilassa, Mesipuu, Hapero, Orakas, Rousku, Tatti, Kihlu, Muhnu, Lokikirja, Vornssi, Siniviiva, Punaviiva, Kiikku, Sakara, Myllynsiipi - se on Myllypurossa - ja Orpaanporras. Sitten on Kannus, Kivijalka, Linjakeppi, Lohenpyrstö, Mään? , Piennar, Pistokas, Buikkari Tammisalossa, Rinne, Tuhatjalkainen ja Veräjä. Sitten meillä on linjat, ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja Viides linja. Eli tämä katu on jo ... (Välihuuto!) Se on jäänyt pois jo osassa näitä stadilaisia kadun nimiä. Mielestäni voisimme kuvitella, että slangikaduissa riittäisi hyvin, että se olisi pelkkä nimi, oli se sitten mitä tahansa.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Joo, minä käyn tämän nyt läpi vaan nopeasti, niin sitten saan ... (Välihuuto!) Joo. Kiitos.

Sitten he toivoivat - täällä näin - siinä lopussa, että käytettäisiin tutuimmista ja monikulttuurisista sanoista tai aiheista.

Slangihan on itse asiassa aika monikulttuurista. Meillähän on ... Minulla on tässä viimeinen Tsilari -lehti, joka täällä ilmestyi. Täällä on Paunonen luetellut vanhaa venäläistä lainasanaa Stadin slangissa. (Välihuuto!) No en minä rupea lukemaan. Sieltä niitä löytyy, että meillä Stadin slangista löytyy nimiä sen kun valitaan. Nimistötoimikunnalle vähän niin kuin tiedoksi. Minä toimitan ne heille. Hesari myöskin kerää nimiä. Tsilarissa me keräämme nimiä. Kyllä me tulemme antamaan hyviä ehdotuksia nimistötoimikunnalle ja seurataan, että sinne todella ilmestyy myöskin hyviä slanginimiä.

Toivoisin, että kun nimistötoimikunta, kaupunginhallitus kehottaa vain 1890 - 1919 ja kultakausi 1920 - 1949 slangiaiheista nimistöä, niin kuitenkin olisi mukava nähdä siellä 1950 - 1960-luvun slangia, joka on ainakin meikäläiselle - ja varmaan valtuutettu Helistöllekin - tutumpaa ja sitten tietysti 1970 - 1980-luvun koululaisslangia. Miksei niitäkin voisi olla siellä, puhumattakaan nuorten käyttämästä nykyslangista. Kyllä siellä voisi olla kaikista kerrostumista muutamia slangiaiheisia kadun nimiä. Ja viimeiseksi: tietysti ei pidä unohtaa meidän ruotsinkielistä "hurri" -slangia - sehän on oma slanginsa - että näkisi, että sielläkin olisi niitä.

Elikkä teen lopuksi pienen toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että slangiaiheisena kadunnimistönä käytetään myös myöhempää 1950 - 1960-luvun slangia, 1970 - 1980-luvun koululaisslangia ja soveltuvin osin nuorten käyttämää nykyslangia. Myös ruotsinkielinen Stadin slangi, ns. hurri -slangi, tulee ottaa huomioon osana slangiaiheista kadunnimistöä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Minulle olisi aika kepeä temppu puhua vieläkin pitempään kuin valtuutettu Liemola, mutta kuten arvoisa puheenjohtaja juuri totesi, näytän esimerkkiä muille ja puhun lyhyesti.

Ensinnäkin kannatan tietysti valtuutettu Liemolan ehdotusta vanhana stadilaisena.

Totean, että slangihan on sillä tavalla mielenkiintoista kieltä, että se on moneen eri taustatekijään sidoksissa. Se on epookkisidonnaista, niin kuin tiedetään. Sitten tiedetään, että se on luokkasidonnaista. Ja sitten siihen liittyy vielä maantiede, joka tietysti, tällainen ekonominen maantiede oli luokkasidonnaista sekin sillä tavalla, että määrätyllä seudulla asui sitten määrätyn luokan - siihen aikaan kun luokkia nyt oli olevinaan - väkeä ja jossakin muualla jotakin muuta.

Mutta oli aika ... Viime, ei ku venttaas nyt, se oli toissa kesänä, meillä oli täällä laaja valtuuskunta heinähattujen maista tuolta muualta maasta. Sitten mentiin kiertää Stadia. Meillä oli oppaana Raija Tervomaa, joka on ollut Stadin friidunakin. Näille muualta tulleille aika monelle huippuhetki oli, kun he saivat ottaa snadista flindasta huikat Vasiksen ja Kusiksen kulmassa. Se oli niin kun se kova juttu. Sehän on nurkka, jossa on stikattu lestiä kaikkina aikoina. Ja haluan kertoa teille, että niin stadilainen kuin mä oonkin, niin en mä uskaltanut Pitkänsillan yli mennä paljoakaan ennen Kekkosta. Eli se oli seutu, jota aika tarkkaan jopa röbalainen varos, koska Röbassa tunnettiin ja tsennattiin, mutta Herulissa ei varmaan eikä Sörkassa. Siellä olis voinu tulla daijjuun.

No, tällaisia kivoja nimiä voisi olla. Voisi olla Staratoria ja Flindakujaa ja Knubbinurkkaa ja Sporakatua ja Buligartsaa ja Herulinrantsua ja tämän tyyppisiä. Tärkeintä olisi, ettemme suhtautuisi tähän kysymykseen niin tavattoman vakavasti. Kysehän on vaan jostain kadun nimistä. Jos ne ovat kivoja, niin sehän on kivempi juttu kuin että jos ne ovat kurjia. Kaikkein kauheimmat näkee silloin, kun esimerkiksi otetaan jotakin kasveja tai vastaavia, niin niiden toiskieliset. Niillä saattaa olla fiksu suomeksi tai ruotsiksi, mutta se käännetty nimi on niin karmea, että sitä ei muista kukaan. Ihmiset varmaan siitäkin syystä saattavat muuttaa paikkakunnalta aivan muille maille.

Mutta siis tosiaan, valtuutettu Liemola on oikealla asialla. Tuen tätä pontta ihan koko sydämellä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mitä tulee tämän asian vakavuuteen, niin olen huomannut, että ainoastaan valtuutetut Liemola ja Bogomoloff tällaisessa leikkiasiassa ovat vakavissaan.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Totta kai ymmärrän, että stadilaisilla tämä asia on vakava ja melkein niin kuin Jumalasta seuraava kysymys.

Näin ollen sillä vakavuudella tästä asiasta keskusteltiin myöskin kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Ja se, mitä nimistötoimikunnassa on toivottavasti pohdittu samalla tavalla, niin siinä on faktat.

Se, mikä tietysti on aina nimistön määrittelyssä tärkeää muistaa, että se on postiosoite, se on myöskin palo- ja pelastustoimelle osoite.

Tässä taannoin oli lehdessä kirjoituksia siitä, että kun Helsingin alueella on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät sen paremmin tunne vanhaa Stadin slangia kuin suomen kieltäkään ja että Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on myöskin saman nimisiä katuja ja osoitteita ja ambulanssit ja palo- ja pelastuslaitoksen autot ovat menneet vääriin osoitteisiin.

Sen takia ajattelin, että nyt edellytän, että Helsingin kaupungilla - ainakin kaupunkisuunnitteluvirastossa - tullaan tekemään selvitys siitä, onko meillä todella kaupungin sisällä saman nimisiä taikka niin lähellä toisiaan olevia nimiä, että sekaannus on mahdollista. Nimistön, kadun ja paikkojen nimien määrittelyssä pitää pohtia juuri näitä kolmea asiaa, että se on postiosoite, se on palo- ja pelastustoimen osoitteet ja että ne pitäisi olla sillä tavalla ymmärrettäviä, että kun puhelimessa tilataan, niin sitten se, joka vastaanottaa, myöskin ymmärtää, mistä on kysymys.

Kun myöskin itse haluaisin tätä asiaa jollakin tavalla tukea, niin kun sitten ruvetaan Sörnäisten ja Hermanninrannan asemakaavoitusta tekemään ja siinä yhteydessä sitten joudutaan pohtimaan myöskin nimet, niin jos syntyy sellaisia ehdotuksia, jotka ovat selkeitä ja hyvin tulkittavia ja jotka ymmärrettäviä useilla eri kielillä ja sopivat luontevasti siihen alueeseen, niin uskon, että myöskin kaupunkisuunnittelulautakunnassa tullaan sitä asiaa jatkossa pohtimaan. Mutta sellaisia vaikeita, erittäin hankalasti tulkittavia asioita ei voi ajatella, että kaupungin nimistöihin laitetaan, vaikka ne olisivat kuinka mukavia. Sitten tietysti voi olla niin, että syntyisikin jonkinlainen epävirallinen Stadin slangi -nimistö tai jotain muuta, jos esimerkiksi Stadin Slangi-seura haluaisi tehdä itsellensä oman epävirallisen slangi -nimistönsä eri kaupunginosia varten. Täytyy muistaa, että myöskin Punavuori on vanhaa Stadin slangi -aluetta. Sillä tavalla Jätkäsaari voisi sitten samalla tavalla olla, siellä jotakin.

Mutta kaiken kaikkiaan, tämä asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin ehkä valtuutetut Liemola ja Bogomoloff antavat täällä ymmärtää, että noin vaan voitaisiin heittää mitä tahansa Stadin slangin sanoja kadunnimiin taikka paikkojen nimiin.

Ärade ordförande.

Jag blir en aning förvånad. Eihän tässä ole kysymys siitä, että mitä tahansa ehdotettaisiin, vaan joitakin slanginimikkeitä voitaisiin käyttää kadunnimikkeinä, esimerkiksi "Stadikatu" - "Stadigatan". En usko, että pelastuslaitoksella olisi minkäänlaisia vaikeuksia löytää sellaiseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Anttila varoitti vaikeista nimistä.

Ja kun ajattelee, että Helsingissä on Abraham Wetterin tie ja Wenneströminteitä tai kaikkea muita, niin minä luulen, että Stadin slangilla ei päästä yhtä monimutkaisiin nimiin kuin mitä ne ovat.

Kannattaa muistaa myös se, että eri kunnissa on teillä ja kaduilla eri historia. Kävin juuri Joroisissa tuossa joku aika sitten, jossa on Siskadesdänintie, enkä ole kenenkään nähnyt sitä vielä oikein kirjoittavan siltä paikkakunnalta. Mutta se joka tapauksessa siellä on.

Stadin slangi on niin ilmaisukykyistä ja monimuotoista, että esimerkiksi Flobikankatu tai Flobikankuja kääntyisi ruotsin kielellekin erittäin helposti, kun se on jo melkein ruotsia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä valtuutettu Anttila käytti juuri sen puheenvuoron, jota olisin käyttänyt, eli tiellä on montakin merkitystä.

On tärkeätä, että se informaatio on sellainen, että pelastusajoneuvot ja vastaavat saavat riittävän informaation. Tämä kaupunki on kaksikielinen ja toivon mukaan jatkossa vielä monikielisempi.

Mutta toinen asia, josta haluan puhua, on nimistötoimikunta.

Tämä herättää aika paljon kaikenlaista intohimoa. Välillä tulee mieleen, että olisiko sitä toimikunnankin porukkaa pikkaisen mietittävä, että kuinka paljon siellä on esimerkiksi taksiautoilijoita tai vastaavia, jotka tietävät arkielämää parhaiten.

Meillä on tällä seudulla - kun nämä asiat pitäisi aina ajatella seudullisesti - useita kadunnimiä, jotka ovat jokaisessa kaupungissa. Joskus olisi hyvä, että tällaista seudullista keskustelua käytäisiin kaduista.

Slangisanat eivät sinänsä varmaan ole ongelma. Niitä on vähemmän varmaan muissa kaupungeissa. Minäkin olen sitä mieltä, vaikka en täällä ole edes kuudennen polven helsinkiläinen, että se on kiva piristys, jos löytyy sellaisia katuja, jotka ovat käännettävissä, jotka ovat selvästi niin löydettävissä, että se ei tuota ongelmaa. Mutta yhteistyö kaupunkien kesken ja niin, että informaatio säilyy, on hyvin tärkeätä tässä asiassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Saarniolle toteaisin, että se pitää paikkansa. Kyllä Helsingissä tälläkin hetkellä on todella erittäin vaikeita kadunnimiä. Niistä tulee myöskin palautetta.

Kyllä tietysti kaikki, jotka ovat kaupunkisuunnittelulautakunnassa vuosien varrella istuneet tietävät, että kadunnimien, etenkin uusien alueiden nimistön laatiminen on hankalaa monta kertaa, että mikä millä tavalla, mikä otetaan lähtökohdaksi ja mihin viitataan jne., että aivan yksinkertaista se ei ole. Mutta selkeys, yksinkertaisuus ja ymmärrettävyys tietysti ja jonkinlainen kulttuurihistoriallinen liittyminen alueeseen ovat niitä lähtökohtia.

Valtuutettu Bryggarelle nimistötoimikunnasta.

Sehän on asiantuntijaelin. Tietysti voisi olla ihan tarpeen, että siellä olisi, sitä täydennettäisiin jollakin tavalla vaikka muilla asiantuntijoilla kuin pelkästään historian, kulttuurin, arkkitehtuurin jne. asiantuntijoilla. Siellähän ei ole yhtään poliitikkoa, tässä toimikunnassa tällä hetkellä.

Puheenjohtaja.

Nimistötoimikunnalle pieni varoituksen sana ainakin näistä kadunnimien vaihtamisista.

Aikanaan meillä oli Puistolanraitti, joka vaihdettiin Puistolantanhua -nimiseksi. Kun ihmisille tuli hätä, he tilasivat sinne apua Puistolanraitti -osoitteella ja Puistolanraitti olikin sitten ihan muualla. Tämä kannattaa pitää mielessä, että niitä nimiä ei pidä mennä vaihtamaan.

Ja sitten tämä vanha kasku on siitä, kun poliisi löysi kuolleen hevosen Nordenskiöldinkadulta, niin rupesi sitä kirjoittamaan raporttiin ja totesi, että ei tästä tule mitään, niin hän otti kontista kiinni ja hinasi sen Sallinkadulle ja kirjoitti, että löytyi kuollut hevonen Sallinkadulta. Että kyllä näitä vaikeita nimiä on.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ilmeisesti paljasjalkaiset helsinkiläiset poliittisesti pystyvät luomaan epäpyhiä alliansseja, koska olen valtuutettujen Liemolan ja Bogomoloffin kanssa erittäin samaa mieltä siitä, että on tarpeellista ja tärkeää, että Helsinkiin tulee Stadin slangilla tulevia katuja ja nimisiä katuja.

Ja vähän ihmettelin tätä keskustelua siitä, että miten Stadin slangin nimet ovat niin hankalia, että jos niitä lähtee vaikka valitsemaan, niin minulle ne, ne ovat ilmeisesti jotain kuntien nimiä, jonka mukaan ne kadut ovat nimetty, niin minulle ne ovat aika hepreaa, puhumattakaan sitten, ilmeisesti on paljasjalkaisena helsinkiläisenä niin vieraantunut jo luonnosta, että on valtavasti joidenkin kasvien mukaan nimettyjä katuja, joista ei ole mitään käsitystäkään.

En ymmärrä, että miten nämä tulisi. Ehkä tämä keskustelu meni siinä vaiheessa väärään suuntaan, kun Hesari teki jutun, jossa esiteltiin, että haluaisitteko asua esimerkiksi Fattaandallaajankadulla. Kuka haluaisi asua Sosiaalitoimistoonkävelijänkadulla? Sehän on täysin päivänselvää, ettei sellaisella kadulla kukaan halua asua

Pidän vähän omituisena niitä puheenvuoroja, joiden mukaan Stadin slangilla kadunnimet olisivat jotenkin vaikeampia kuin esimerkiksi henkilöiden mukaan nimetyt. Muistan, että meillä oli täällä jokunen aika sitten - taisi olla viime vuonna - joku kaava, jossa joku kadunnimi nimettiin jonkun papukaijan mukaan - mikähän se mahtoi olla? Luulen, että Fisustajankatu on aika paljon helpompi kuin joku mikä papukaija jonkun katu onkaan.

Eli kyllähän tässä pystytään löytämään alueellisesti, historiallisesti hyviä kadunnimiä, jotka ovat paljon yksinkertaisempia kuin suomenkieliset nimet konsanaan. Kyllä Helsingissä pitää olla myös sellaista ylpeyttä omasta historiastaan ja ylpeyttä niistä paljasjalkaisista helsinkiläisistä, jotka ovat käyttäneet Stadin slangia, että silläkin kielellä voidaan nimetä katuja.

Arvoisa puheenjohtaja

Pulma Stadin slangin käyttämisessä tulee varmaankin siinä vaiheessa, kun ruvetaan tulkitsemaan, kenen mukaista Stadin slangia kulloinkin käytetään. Helpoin kiista syntyy, sanotaanko "Sörkkä" tai "Sörkka".

Tack ordförande.

Det är bra att fortsätta härifrån. Jag har också ett kulturhistoriskt perspektiv på den här frågan och jag tycker att diskussionen om att sådana här "stadin slangi" uttryck inte skulle kunna användas är förbluffande. Om den här diskussionen skulle föras någonstans där ute i periferin, i landsbygden, jag vill inte säga var men på något annat ställe, så tror jag nog att den största delen av fullmäktigeförsamlingen skulle förvåna sig över att man kan förhålla sig på det sättet till sin kulturhistoria och sin hembygds verklighet.

Stadin slangi, alltså det stadispråk som har använts i den här staden i hundra år eller i femtio år är ju alldeles utmärkt, alltså i hundra år på ett visst sätt och sedan har den utvecklats med åren så det är lätt att översätta till svenska också då när man tar rätt uttryck, såsom här har förts fram tidigare. Jag understöder också den här "toivomusponsi" och det som ledamoten Arhinmäki här tidigare förde fram. Det är just en sådan här stad som vi vill se, om det sedan handlar om hur Busholmens gatunamn utformas eller om det handlar om Fiskehamnen. Jag är förvånad över den här Nimistötoimikuntas svar på den här motionen och jag hoppas att vi får riktiga stadibor in i den här kommittén och att vi i den här församlingen har respekt för hembyggdskulturen och -känslan.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Nimistön tehtävä on tietysti auttaa paikkojen tunnistamisessa ja ihmisten suunnistamisissa. Sen lisäksi mielestäni se vahvistaa paikallista itsetuntemusta tai identiteettiä siinä ympäristössä asuville tai muuten elävillä ihmisillä.

Mielestäni se yleisöohje, että kadun tai puiston tai aukion nimessä yritetään hakea jotain yhteyttä siihen paikallishistoriaan, joko koko Helsingissä ja mieluummin sillä alueella, on hyvä ohje, jota pitäisi soveltaa myös tässä slangi -kysymyksessä. On perusteltua, että kun mietitään nimiä paikoille sellaisissa, joihin liittyy joku tällainen slangin kautta aukeava merkitys ja muu vastaava, niin se on perustellumpaa kuin ikään kuin ryhtyä varta vasten niitä sinne rakentamaan. Mielestäni sitä pitäisi luovemmin käyttää.

Meillä on ollut joku aika, jolloin tätä historiaa haettiin vähän mielestäni turhankin rankasti miespuolisten historiallisten henkilöiden nimistä tavalla, joka monessa kohtaa oli katkennut se historia yhteen eikä koskaan oikein paikallistunutkaan. Tällainen tietty "ääriklingeläisyys" johti siihen, että joissain tapauksissa omien tieteenalojen sisälläkin tuntemattomat suuruudet pääsivät meidän katujennimiimme.

Mielestäni olisi paljon järkevämpää, että mietitään sitä rennommalla, mutta kuitenkin perehtyneellä ja sivistyneellä otteella ja haetaan slangista ikään kuin lisätehoja sinne minne se sopii.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihan mukava kuunnella tätä keskustelua, mikä tässä käydään.

Olen sitä mieltä, että kyllä slangi, "Stadin slangi 100-vuotias", on kadunnimistönsä ansainnut.

Yksi asia, jota vielä mietin, on se, että toivotaan - siis toivon hartaasti - että tästä kaupunginosasta ei ruvettaisi käyttämään jotain Kalasatamaa, Kalasataman kaupunginosaa.

Siellä vanha kunnon historiallinen nimi on Suvilahti. Siellä on Suvilahden voimala. Se on vanha, jostakin Katariinan ajoilta oleva nimi. Ruoholahti, Suvilahti sopisi erinomaisesti tämän kaupunginosan nimeksi. Mieluummin ei Kalasatama. Sehän ei ole sijainnutkaan siellä. Vasta se on joskus 1950-luvulla sinne tullut. Kalasatama on ollut kauppatorilla ihan 1800-luvusta alkaen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Selvyyden vuoksi valtuutettu Liemolalle, että Kalasatama ei olekaan minkään kaupunginosan nimi. Se on ainoastaan metroaseman nimi. Osayleiskaavat, jotka sille alueelle parhaillaan tehdään, toinen on Hermanninranta ja toinen on Sörnäistenranta, pitää sisällään myöskin Suvilahden alueen, eli että kaikki nämä näin. Olen itsekin havainnut, että erheellisesti kaiken aikaa puhutaan Kalasataman alueesta. Mutta sillä näissä suunnitelmissa tarkoitetaan ainoastaan Kalasatama -metro-asemaa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ihailen ja vähän osaankin Stadin slangia. Se johtuu siitä, että pikkupoikana olin vesijohtoliike Huberilla juoksupoikana ja siellä puhuttiin sellaista Stadin slangia, joka nykyään on aika pitkälti unohdettu.

Tämän keskustelun parasta antia oli mielestäni se, että kiinnitetään huomiota nimistötoimikuntaan, sen toimivaltaan ja sen päätöksentekokykyyn, koska se on kovin yksipuolinen. Se näkyy nimistöissä.

Täällä sanottiin myöskin siitä, kun samannimisiä katuja on ympäri Uuttamaata ja muuallakin.

Pitäisi olla vähän kekseliäisyyttä ja hakea todella muitakin kuin näitä tuntemattomia tiedemiehiä. On täällä urheilijoita ja on taiteilijoita, jotka ansaitsevat hyvin jo nimensä kadunnimistöön.

Stadin slangi ei tietenkään voi olla poissulkeva. Silloin, kun tulee luonteva mahdollisuus, niin silloin käytetään. Mutta en minä näe tässä mitään aihetta toivomusponsia hyväksyä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni tässä kadunnimikeskustelussa on oleellista se, että uskalletaan lopulta nostaa Stadin slangin arvoa.

Me pidämme hienona, että ihmiset puhuvat murteita, mutta jostain syystä Stadin slangia on pitkään pidetty sellaisena, jota pitää välttää. Huomaan itse omassa puheessa, että olen pyrkinyt vuosien varrella karsimaan sen pois, että enää väsyneenä tai fyllassa alkaa pikku hiljaa rapisemaan se puhumisen tapa mikä nyt on. Vanhat duunikaverit, jotka eivät olleet Stadista, sanoivat, että silloin kun olin puhelimessa, kun en ollut kasvokkain, oli vaikea välillä ymmärtää, mitä puhun.

Uskallettaisiin olla ylpeitä siitä ja tuoda omaa kieltä esille samalla lailla kuin muut puhuvat murteitaan. Ruotsissa ollaan hirvittävän ylpeitä esimerkiksi siitä, että säilytetään oma murre, vaikka muutetaan Tukholmaan. Mielestäni on hienoa, että jos muuttaa Helsinkiin, niin säilyttää oman murteensa. Mutta siinä toinen puoli on se, että pitää saada ylpeästi säilyttää myös meidän oma kielemme ja omasta kielestä pitää kiinni.

Olen myös sitä mieltä, että tiettyä ryppyotsaisuutta voidaan ja pitää karsia kadunnimiä pohdittaessa. Ehkä me tämän keskustelun jälkeen tulemme joskus vielä näkemään Sörkan vankilan lähettyvillä se Pakotie.

Arvoisa puheenjohtaja.

Slangihan on kiehtovaa. Mutta siinä on just se juju, että kun on virallinen sana tai paikka tai nimi, niin että sen pääsee vääntämään slangiksi. Jos esimerkiksi Munkkiniemen virallinen nimi tämän aloitteen tai ponnen seurauksena muutettaisiin Munkaksi, niin ei se olisi enää kivaa. Sitä varmaan alettaisiin sitten kutsua Munkkiniemeksi. Tai kaupunginvaltuusto. Jos meidän elin muutettaisiin valtsuksi oikein virallisesti, niin ei olisi enää kivaa. Pidetään viralliset virat ja väännetään slangiksi ?.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässä on tietysti myöskin se, että nuorten kieli, nuorten slangi on sellainen, joka ei näytä koskaan pääsevän esiin. Mielestäni se on myöskin eräs.

Ajatelkaa, nykyään nuoret puhuvat "säätäjästä". Mitä on "säätää"? Säätäjänkatu tai Liemenvetäjänkatu, miksei. Ne ovat kuitenkin ymmärrettäviä ilmaisuja. Niillä on tietty vastine. Mutta tätä kieltä meistä harva ymmärtää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiinnostavan slangikeskustelun jälkeen on vaikea puuttua niin pieneen asiaan kuin taiteilijoiden työtiloihin Helsingissä.

Niin kuin tiedetään, helsinkiläisillä taiteilijoilla on krooninen pula työtiloista. Tämän vuoden alussa on valmistunut selvitys, jossa kartoitetaan joitakin työtilamahdollisuuksia Kontulassa ja Malmilla. Lähempänä keskustaa voisi olla yksi mahdollisuus eli Taivallahden kasarmit, tai autokasarmialue. Nyt puhutaan tilasta, joka on tällä hetkellä valtion omistuksessa, Senaatti-Kiinteistöjen omistuksessa. Jos katsoo sen tallitiloja tai muuta, siellä olisi juuri korkeaa työtilaa esimerkiksi kuvataiteilijoille, ateljeetilaa, jota voitaisiin sinne rakentaa.

Kysymykseni koski sitä, voisiko kaupunki edistää jollain tavalla ajatusta, että Taivallahden kasarmitiloja, autokasarmia käytettäisiin taiteilijoiden työtilana.

Olen iloinen siitä, että mm. kaupunkisuunnitteluvirasto on nähnyt tämän mahdollisuuden. Se myöskin elävöittäisi Töölön aluetta. Siellähän on perinteisesti muitakin taiteilijoiden työtiloja, kuten Lallukan taiteilijakoti ja tämän tyyppisiä tiloja.

Joten toivon, että tämä ajatus menee eteenpäin. En mitään pontta esitä.

Mielestäni on tärkeätä, että Helsinki pitää huolen omista taiteilijoistaan. Monet, jotka tarvitsevat tällaisia työtiloja, joutuvat nyt menemään kaupungin alueen ulkopuolelle, myöskin korkeiden neliövuokrien takia.

Ja ehkä viimeisenä ajatuksena heitän tämän hetken tilanteen New Yorkissa, jossa kaupunki tukee aktiivisesti sitä, että kohtuuhintaisia taiteilijoiden työtiloja voidaan saada myös keskusta-alueelta. Taivallahti olisi aika hyvä tähän tarkoitukseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Haavisto on aivan oikeassa.

Minustakin nykyään Taivallahden kasarmit soveltuisivat hyvin. Toivottavasti niitä selvitetään. Mutta varmasti keskustan tuntumassa on myös muita paikkoja. Ainakin itselle tulee heti mieleen, kun Kaisaniemen puiston elvyttämisestä on nyt paljon keskusteltu, niin myöskin yksi vaihtoehto voisi olla, että sinne lähitienoille. Ja jos se silta toteutetaan esimerkiksi siitä Töölönlahden puolelle, niin eikö sinnekin voi harkita? Tärkeää on nimenomaan se, että ne olisivat lähellä keskustaa, Sörnäisiin kenties, Sompasaaren lähettyville jne. Toivottavasti nämä otetaan vakavasti, ettei ainoastaan jonnekin kauas lähiöihin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Haaviston aloitteessa on jäänyt mainitsematta, että tämä kiinteistö on Senaatti-Kiinteistöjen omistuksessa ja siihen on Senaatti-Kiinteistöt tehnyt omat ehdotuksensa. Tällä hetkellä tosin asemakaavoja ei ole vielä ollut edes ehdotustasolla lautakunnassa tai muutenkaan nähtävillä.

Mutta joka tapauksessa, niin toivottavaa kuin tämän tyyppinen aloite olisikin, uskallan epäillä Senaatti-Kiinteistöjen nykypolitiikkaa katsoen, että tämän tyyppinen vastaantulo sieltä olisi mahdollista. Jos kaupunki haluaa, niin totta kai kaupunki voi neuvotella. Mieluummin olisin nähnyt, että Vallilanlaaksoon, eli Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun kohdalla, jossa on VR:n vanhat konepaja-alueet, jossa on selkeästi syntymässä taiteellista yhteisöä, että sieltä kaupunki voisi neuvotella kunnollisia työtiloja, jotta syntyisi kunnollista yhteisöä, taitelijayhteisöä ja sellaista vetovoimaa, jota tässä aloitteessa varmaan tavoitellaan.

Puheenjohtaja.

Haluaisin kysyä valtuutettu Haavistolta, miten hän ajattelee taiteilijoiden maksavan vuokrat, jotka Taivallahden kasarmista syntyy sen jälkeen, kun Senaatti-Kiinteistöt on ne saneerannut?

Vähän samaan suuntaan kuin valtuutettu Urho heräsi valtuutettu Anttilan kommenttiin, missä hän puhui VR:n tiloista, että ne pitäisi saada neuvotteluteitse jotenkin kaupungin kautta taiteilijoille.

Meidän kaupungilla on itsellä hirveästi tyhjiä tiloja. Ei varmaan olisi kauhean järkevää nyt lähteä neuvottelemaan muiden tahojen tyhjistä tiloista ja kaapata ne kaupungille, kun emme osaa edes omia tyhjiä tilojamme hyödyntää. Aloitetaan nyt niistä mieluummin ensin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Urholle ja muille.

Mielestäni kun tiedetään, että kaupungissa on, tietysti osa on valtion kiinteistöjä, joille valtiokaan ei välttämättä löydä aina sitä parasta käyttötarkoitusta, niin tässä on varmaan neuvotteluyhteys valtion kanssa näissä pidettävä puolin ja toisin.

Ja on ihan totta, että jos halutaan keskusta-alueella tai lähellä keskusta-aluetta pitää taiteilijoiden työtila, ne täytyy olla subventoituja jollain tavalla. Kaupallisia vuokria oikeastaan missään, lähelläkään keskusta-aluetta, ei kukaan taiteilija varmaan työtiloistaan pysty maksamaan. Tässä mielessä toin esiin sen mallin, joka on esimerkiksi New Yorkin kaupungilla rakennettu, jossa on subventoituja työtiloja taiteilijoille.

Nimenomaan kaupungin elävyyden kannalta ja myöskin helsinkiläisten taiteilijoiden tukemiseksi olisi tärkeää, että kaupungin alueelta tällaisia tiloja löytyisi. Nythän on tilanne se, että monet, jotka tarvitsevat isompaa työtilaa tai kuvanveistotilaa, joutuvat lähtemään Helsingistä pois, eikä se varmaan ole Helsingin tavoite myöskään.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tässähän tietysti maan hallituksella on iso rooli, koska tässä voi toimia, tai ei tarvitse toimia, mutta voi toimia. Silti - sillä niin kuin kaikki tietävät - Senaatti-Kiinteistötkin on jonkun alla. Siellä valtioneuvosto on yksi tärkeimpiä päätöksentekoelimiä.

Ja yleensäkin toivoisi, että tässä maassa ymmärrettäisiin Helsingin merkitys esimerkiksi taiteen puolella ja otettaisiin ja kannatettaisiin kansallistakin vastuuta. Toki meillä on instituutioita, jotka saavat tukea. Mutta tässä tapauksessa voisi toivoa, että Helsinki ei olisi aina se ainut maksaja, vaan että yhteistyössä löytyisi sellainen kokonaisuus, jossa sekä valtiovalta että Helsinki olisivat yhdessä rakentamassa. Se olisi varmasti paljon helpompaa silloin maksaa niitä vuokria.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on loistava aloite ja se toistaa sosialidemokraattien perusaloitetta 1960-luvulta, jolloin valtuutettu Arvo Salo teki laulun "Mitä me teemme, ystävä kallis, tyhjenneille kasarmeille? Niitä me vuokraamme taiteilijoille, irtolaisille ja kauniille naisille".

Kiitos aloitteesta.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Valtuutettu Haaviston aloitteesta on hyvä ottaa koppi, koppi toisellakin tapaa riippumatta siitä, kuinka tämän kyseisen kiinteistön, mikä tässä erikseen mainitaan, kohdalla tulee tapahtumaan.

Me tiedämme, että suurin osa kuvataiteilijoista ja muidenkin taiteen alojen tekijöistä, jotka tarvitsevat harjoitustilaa tai työhuoneita, asuvat nimenomaan Helsingin alueella.

Tässä keskustelussa on tullut kaksi eri näkökulmaa esiin. Toinen on taiteilijoiden näkökulma.

Taiteilijoillehan kelpaisi tällä hetkellä työhuoneita muualtakin kuin keskustasta, kun ylipäänsä olisi työhuoneita, jotka olisi mahdollista käyttöönotettavaksi. Siinä suhteessa tietysti kaupungin kiinteistöt - niin kuin valtuutettu Helistö sanoi - pitäisi syynätä tarkemmin läpi ja ajatella myös vaikka Itä-Helsinkiä ja muita alueita, mistä löytyy käyttökelpoisia tiloja.

Valtuutettu Haavistolla oli mielestäni hyvä pointti siinä, että monissa kaupungeissa on kaupungin näkökulmasta ajateltu. Siitä voi olla etua, että taiteilijoita sijoitetaan joihinkin sellaisiin kiinteistöihin tai keskustan alueisiin, joissa ne tuottavat tällaisen kulttuuri-indeksin kautta tiettyä toimeliaisuutta, joka on jollakin lailla kaupungin yleistä vuorovaikutusta lisäävää tai vaikka markkina-arvoa, niin kuin hienosti sanotaan.

Eli tässä on kaksi asiaa, jotka pitäisi jotenkin yhdistää toisiinsa. Kaupungin pitäisi tässä asiassa varmaan itse olla aktiivinen sen takia, kun tämä on hirveän voimakkaasti nimenomaan kaupungin alaa koskeva asia. Kyllä minullekin kelpaa se, että valtio maksaisi jostain kulttuuripuolesta rahaa siihen, mikäs siinä, mutta kaupungin puolella kaupunkisuunnittelualueella ja kiinteistöpolitiikan alueella on hyvä keksiä ensiksi niitä hankkeita ja keinoja, joihin sitten haetaan sitä tukea muualta.

Tämä aloite on hyvä.

Nimittäin olen työssäni ollut tekemisissä tulevaisuuden tutkijoiden kanssa ja yhdessä mietitty, minkälaisia mahdollisuuksia ja vahvuuksia Suomi tarvitsee menestyäkseen tulevaisuudessa.

Yksi päätelmä, mikä tulevaisuuden tutkijoilta on tullut, on se, että täytyy rakentaa sellaisia yhteisöjä ja alueita, jonne houkutellaan taiteilijoita, muotoilijoita ja suunnittelijoita. Nimittäin maailmalta saadut kokemukset kertovat, että tällaisten "luovuuden ghettojen" syntyminen merkitsee lisää elinvoimaa alueelle ja lopulta se tuo taloudellista vaurautta sinne. Sen takia tämä aloite on erittäin hyvä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Hämmästelen sitä, että Vuotien onnettomuuksista syytetään tien reunalla olevia pylväitä.

Vuotien liikennesuunnittelu ei ole omasta mielestäni epäonnistunut. Mainitut pylväät ovat reilusti ajoväylän ulkopuolella. Eivät pylväät aiheuta onnettomuuksia. Ne johtuvat autojen liian suuresta tilannenopeudesta ja nopeusrajoitusten rikkomisesta. Jos keskustan kaduilla ajettaisiin yhtä holtittomasti ajoväylän ulkopuolella, moni jalankulkija jalkakäytävällä jäisi auton alle. Liikennesääntöjä noudattamalla vältytään onnettomuuksilta. Nyt nämä kaiteet ovat siellä Vuotiellä paikoillaan, mutta eivät ne kovin hyvin kaupunkirakenteeseen sovi.

Puheenjohtaja.

Itse olen vuosaarelaisena erittäin iloinen siitä, että nämä kaiteet on Vuotielle saatu.

Mielestäni on aina ollut kestämätöntä, että ajatellaan, että onnettomuuden johtuvat vain liikennesääntöjen rikkomisesta. On totta, että siellä varmasti ajetaan ylinopeutta. Mutta se ei lohduta niitä muita ihmisiä, jotka ajavat sillä samalla tiellä, kun se yksi, joka vetää ylinopeutta, koska niihin tolppiin voi törmätä toki muukin ihminen kuin se, joka syyllistyy tähän liikennerikkomukseen.

Mielestäni on aina ollut ihan kestämättömän sietämätöntä kuunnella näitä argumentteja, missä vedotaan, että ei siihen mitään kaiteita tarvita, jos ihmiset vaan ajaisivat niin kuin pitäisi. Siellä ei ole ajettu niin kuin siellä pitäisi ajaa. Ja nämä kaiteet ovat enemmän kuin tervetulleet.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen sinänsä samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että kaiteet ehkä muuttavat tätä estetiikkaa täällä. Mutta valitettavasti tämä on ollut yksi niitä alueita kaupungeissa, jossa on ollut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia hyvin poikkeuksellisia, joissa autojen joutuminen liukuun, johtuu sitten ylinopeudesta tai jostakin muusta, on tuottanut tällaisia. Mielestäni tämä kaide, että tämä on mennyt eteenpäin, on tärkeä asia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tämä on sillä tavalla aloite, jossa oli toimenpiteet aloitettu ennen, kun tätä täällä ehdittiin edes käsitellä. Eli tämä on nyt jo vähän taakse jäänyttä aikaa. Siellä on pylväät laitettu ja oikeastaan kansalaisaloitteiden ja tämän käydyn julkisen keskustelun perusteella.

Itse olen samaa mieltä, että jos ihmiset ja autoilijat eivät noudata liikennesääntöjä eikä myöskään aja riittävän varovasti, niin kuin edellytetään, niin kyllä kaikki tällaiset uudetkin kaupunkikuvalliset asiat, niin ne sitten pitää jotenkin aidata tai muuten suojata niin, että ei aiheuteta lisäriskejä. Tuntuu jotenkin tarpeettomalta tämäntyyppiset asiat.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Todellakin, kun viime sunnuntaina kävin paikalla, kaiteet olivat valmiit.

Ja mitä tulee tähän esteettiseen puoleen, niin kaiteitten suunnittelussa on oltu yhteydessä valopilareitten suunnittelijaan, professori Markku Komoseen. Joten yhteistyötä on tässäkin suhteessa tehty.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vähän kummeksun keskustelun henkeä, osittain siitä, että jos jotkut valopylväät on todettu vaarallisiksi, niin niitä ei voitaisi suojata. Vedotaan ainoastaan liikennetottumuksiin.

Entä siinä tapauksessa, jos joku saa esimerkiksi sairauskohtauksen ajaessaan autoa ja ajautuu tolppaa päin. Onko silloin kysymys siitä, että olipa oma vika, että sai sairauskohtauksen?

Kyllä tällaisiin turvallisuusriskeihin pitää puuttua. Onhan Vuotiellä esimerkiksi ongelmia syntynyt sen suhteen, että ennen yhtä liittymää, sitä, josta noustaan Kallahteen, hivenen ennen sitä on bussipysäkiltä nousu ylös päin, joka on sekoittanut autoilijoita. Jopa taksikuskit ovat meinanneet kääntyä sinne ylös kävelytielle, kun ovat luulleet, että se on Kallahden risteys.

Eivät nämä nyt niin yksinkertaisia asioita ole, että aina vain ja ainoastaan on mahdollisesti autoilijoissa vika, vaikka monesti punavihreät ja vihreät voivat olla sitä mieltä, että yksityisautoilijoissa usein on vika ja paha sellainen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jo edesmennyt entinen kaupunginvaltuutettu Kerttu Vainio, kahdessakin osoitteessa Vuosaaressa asunut vuosaarelainen, myös Vuosaari-Seuran puheenjohtajana toiminut, aikoinaan oli hyvin ylpeä siitä, kun saatiin tällainen loistava sisääntuloväylä Vuosaareen. Ja sitä se toden totta on esteettisesti. Katsokaapa sitä joskus illan hämärässä, pienessä tihkusateessa, niin se on komeimpia väyliä mitä on.

Siinä mielessä on erittäin hyvä, että valtuutettu Haavisto on kiinnittänyt huomiota myös sen turvallisuustekijöihin. Minusta tuntuu, että kaiteet eivät siinä rakenteissa nyt enää pahemmin haittaa, vaan päinvastoin, tukevat sen turvallisuutta. Valitettavasti tämä Vuotien pätkä tajutaan ikään kuin Kehä I:n jatkeeksi ja sitä ajetaan kuin Kehä I:stä, vaikka kysymys on ihan kokonaan toisenlaisesta ympäristöstä kuin Kehä I:n ns. vauhtiosuuksilla.

Tässä mielessä kyllä joitain muitakin toimia varmasti tarvitaan ja liikennevalvontaa ilmeisesti alueella on tehostettava. Mutta hyvä näin. Pääasia, että saadaan onnettomuudet loppumaan ja tarpeettomat uhrit pois tältä tieltä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Haluaisin todeta, että autoilija aina voi suistua tieltä hyvin monesta syystä. Emmehän me voi ajatella esimerkiksi, että aina maantieltä suistuneet - tarkoitan nyt ihan yleisiä teitä - että se on heidän oma vikansa ja ei käytettäisi kaiteita missään Suomen tieverkostossa. Nämä kaiteet ovat nyt aika välttämättömät. Ne ovat nyt jokseenkin valmiit.

Tiedän, että ainakin yksi kuolemantapaus Vuosaaressa sattui juuri niin, että autoilija sai sairauskohtauksen ja ajautui sen takia pylvästä päin. Yleensä, jos Vuotiellä ajautui syrjään, siinä tuli aina sitten pylväs vastaan ja se on ollut erittäin kohtalokasta.

Ongelma mielestäni nyt kuitenkin tässä korjauksessa on se, että ajoradat ovat kaventuneet. Reunakiviä piti siirtää kaiteitten takia ja se voi nyt sitten aiheuttaa jonkunlaisen uuden vaaramomentin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ehdotan, että kaupunginvaltuusto palauttaa uudelleen valmisteltavaksi valtuutettu Miina Kajoksen aloitteen joukkoliikenteen maksuttomuuden laajentamisesta koskemaan myös pientä lasta kantoliinassa tai vastaavassa kuljettaviin henkilöihin.

Perustelen palautusta sillä, että aloitteessa annetussa vastauksessa ei ole ollenkaan pohdittu aloitteen myönteisiä vaikutuksia asiaan.

Aloitteen ajatus maksuttomuudesta koskee lähinnä alle 3-vuotiaita lapsia, jotka muuten kuljetettaisiin liikennevälineissä lastenvaunuilla tai -rattailla, ei siis kaikkia pieniä lapsia tai heidän kanssa kulkevia aikuisia, kuten kaupunginhallituksen lausunto antaa ymmärtää.

Valtuutettu Kajoksen esiin tuomia maksuttomuuden laajentamisesta tai laajentamisen mukaan tuovia myönteisiä vaikutuksia ei ole riittävästi otettu huomioon, esimerkiksi sitä, että se lisäisi joukkoliikenteen käytön houkuttelevuutta lapsiperheiden parissa ja myös, että kun lasta kuljetetaan kantoliinassa, niin vapautuu tilaa myös niille lapsiperheille, jotka käyttävät lastenrattaita.

Huomion arvoista viimeisessä perustelussa on se, että lastenrattaille ei suinkaan aina ole olemassa tilaa linja-autoissa, kun haluttaisiin matkustaa, vaan joudutaan odottamaan seuraavia bussivuoroja. Tämä hankaloittaa kuitenkin tätä joukkoliikenteen käyttöä ja lapsiperheiden arkea ihan turhaankin.

Enkä myöskään henkilökohtaisesti haluaisi ollenkaan väheksyä joukkoliikenteen osittaisen maksuttomuuden taloudellista merkitystä lapsiperheille.

Hyvä puheenjohtaja.

Aina välillä tuntuu täällä valtuustossa, että kokee suurta eksistentiaalista kriisiä, että miksi ihmeessä oikeastaan olemme täällä.

Tämän vastauksen kohdalla tuli juuri sellainen olo. En oikein ymmärrä, mitä ihmeen venkoilua tämä on, koska - ainakin viimeksi, kun nettisivuilta tarkistin - valtuusto on edelleen Helsingin ylin päättävä elin ja tämä aloite jo kerran palautettiin juuri näillä samoilla perusteluilla valmisteluun, että valtuusto katsoo, että tämä on sen arvoinen asia, että näin pitäisi toimia.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä asia pitäisi palauttaa jälleen kerran ja toivottavasti myös sitten sillä toivotulla vastauksella uudestaan valmisteluun.

Eli kannatan äsken tehtyä palautusesitystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan asian palautusta, niin kuin kannatin myös maaliskuussa.

Ihmettelen, ettei näin ole jo tapahtunut, kun tätä on toteutettu, etenkin kun HKL:n tulos on ollut voitollinen. Joten tässä ei ole edes taloudesta sinänsä kyse.

Olen ihan samaa mieltä kuin valtuutettu Siimes siitä, että itse asiassa tämä parantaa joukkoliikenteen käyttömukavuutta huomattavasti sen takia, että lastenvaunujen kanssa ei useinkaan mahdu busseihin. Joten siitä syystä epäilen myös sitä, että kukaan viitsisi lastenvaunuja ottaa mukaan vaan voittaakseen sen bussilipun hinnan, jos siitä seuraa se, että joutuu odottamaan yhden bussin enemmän.

Joten jos tällä tavalla pystyttäisiin kannustamaan siihen, että ihmiset kantaisivat lapsiaan kantoliinassa, jolloin busseissa olisi enemmän tilaa, myös joukkoliikenteen sujuvuus lisääntyisi. Lisäksi tämä on erittäin hyvää lapsiperhepr:ää etenkin, kun lapset tavallaan, mielestäni tämä tukee nimenomaan sellaisten liikkumista joukkoliikenteessä, joilla on suurin houkutus lähteä yksityisautoon kuin monesti saattaa olla pienten lasten kanssa liikkuvilla.

Olen myös kannattanut sitä, että rollaattoreilla pääsisi liikkumaan ilmaiseksi, koska niiden kanssa on vaikea liikkua edestakaisin bussissa.

Ja olen ymmärtänyt, että myöhemmin tänään voimme mahdollisesti päättää myös siitä, että joukkoliikenteen ilmaisuutta hieman laajennettaisiin muutenkin. Se on hyvä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä valtuusto.

On ehkä paikallaan hieman kerrata tämän asian taustoja.

Jokin aika sitten HKL päätti lakkauttaa mm. raitiovaunu 3T:n yöliikenteen etsiessään säästöjä, kun vaikutti siltä, että liikennelaitoksen talous on tappiollinen ja se ei pääse valtuuston esittämään tavoitteeseen, joka sinäkin vuonna oli vähintään nolla tulos. Osa näistä säästötoimenpiteistä osoittautui nopeasti hätäilyksi, tai varsin hätäisiksi. Esimerkiksi vuonna 2006, jolloin 3T lakkasi kulkemasta yöaikaan, liikennelaitoksen taloudellinen tulos oli noin 5 milj. euroa, siis 5 milj. euroa enemmän kuin valtuusto oli asettanut sille tavoitteeksi.

Kuten lautakunnan lausunnosta käy ilmi, 3T:n yöliikenne maksaisi alle 150 000 euroa, eli epäsuhta on aikamoinen. Varsinaista merkitystä liikennelaitoksen tulokseen 3T:n yöliikenteellä ei siis taloudellisessa mielessä ole.

Samaan aikaan - kuten hyvin valtuutetut muistavat - liikennelaitoksen tariffitukea korotettiin huomattavasti. Ja täytyy nyt ponnekkaasti todeta, että valtuuston tavoite tariffituen korotuksena ei suinkaan ollut liikennelaitoksen taloudellisen tuloksen tekeminen, vaan joukkoliikenteen palvelutason turvaaminen, osittain parantaminen ja sen varmistaminen, että joukkoliikenne toimii kaupungissa.

Samaan aikaan lautakunnan niukka enemmistö, lautakunta siis äänesti 3T:n yöliikenteen kohtalosta äänin 5 - 4, kuten liitteestä olette kaikki varmaan lukeneet. Todetaan, että suuntaamalla tämä lisäresurssi jonnekin toisaalle saataisiin hitusen verran enemmän matkustajia.

Voi olla, mutta toisaalta joukkoliikenne on kyllä kokonaisuus. Sitä ei voi optimoida pelkästään perinteisen työmatka-ajan liikenteeseen. Täytyy ottaa huomioon se, että kaupunkielämän rytmi on muuttunut ja muuttuu edelleen ja joukkoliikenteen täytyy sopeutua tähän. Esimerkiksi palvelualat toimivat myös hyvin myöhään iltaisin. Kyse ei ole pelkästään huvi- tai vapaa-ajan matkoista ja vaikka olisikin, niin nimenomaan siellä joukkoliikenteen kilpailukyky on heikompi verrattuna työmatkaliikenteeseen.

Jos aiomme oikeasti pitää huolta siitä, että joukkoliikenne on ykkösvaihtoehto kaupungissa, niin silloin täytyy panostaa nimenomaan niihin ratkaisuihin, joilla tavoitetaan myös vapaa-ajan matkustajia. 3T:n yöliikenteen palauttamisella olisi iso merkitys kantakaupungin asukkaille, mutta myös matkailijoille ja turisteille. Kun haluamme kehittää Helsingistä tapahtuma- ja kulttuurikaupunkia, niin täytyy huolehtia siitä, että joukkoliikenne palvelee myös tätä toimintaa ja myös arki-iltoina.

Mielestäni tämä joukkoliikennelautakunnan aikanaan hätiköidyin perustein tehty väärä päätös tulisi oikaista.

Siksi esitän, että kaupunginvaltuusto päättäisi palauttaa tämän aloitteen uudelleen valmisteltavaksi sillä evästyksellä, että 3T:n yöliikenne käynnistetään uudelleen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Lehtipuun tekemää palautusesitystä.

Perustelut ovat erittäin painavat. Joukkoliikennettä tulee ehdottomasti kehittää paremmaksi ja kattavammaksi eikä karsia ja pitää näitä eri syistä karsittuja poissa sieltä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Palauttamiseen.

Kannatan asian palauttamista.

Valtuutettu Lehtipuu perusteli äsken erittäin hyvin sen, miksi tämä asia pitäisi uudelleen valmistella.

On Helsingin arvon mukaista, että meillä on keskustan läpi kulkeva raitiolinja, joka palvelee ihmisiä myöskin yöaikaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Sosialidemokraattinen ryhmä suhtautuu tähän palauttamisesitykseen erittäin myönteisesti.

Kysymys on turvallisuudesta yöllä. Kysymys on taksin saamisen vaikeudesta yöllä. Ja niin kuin on ansiokkaasti todettu, palvelualojen yövuorot venyvät. Ihmisten pitää päästä kohtuullisin kustannuksin yöllä kotiin työpaikaltaan. Ennen kaikkea kysymys on jo olemassa olleen linjan saamisesta takaisin toimintaan.

Tämä on hyvä aloite. Kannatamme palauttamista. Palautetaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Miksi aikoinaan 3 linja lakkautettiin. Haluan ottaa kantaa asiaan.

3T:n käyttö oli yöaikaan kovin vähäistä.

Mielestäni tariffituen voi käyttää muuhunkin, esimerkiksi ruuhka-aikojen vuorojen lisäämiseen.

Tiedätte kaikki, että yöbussit kulkevat säteittäin keskustasta kaikkia valtaväyliä pitkin ja ovat melko lähellä 3T:n kaikkia reitityksiä.

Jos meillä on todella varaa tariffituen korotuksella kustantaa 3T -linja, niin mielestäni meillä olisi varaa lisätä ruuhkien aikana vuoroja ja lisätä busseja silloin, kun äidit haluavat lastenvaunuillaan kulkea busseilla. Täällä äsken keskusteltiin siitä, että ei mahdu busseihin. Pannaan tavalliseen päiväaikaan busseja lisää niin, että busseihin mahtuu.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tästä vaihdettiin myös Kokoomuksen ryhmässä tänään muutama sana ja päätettiin, että kuunnellaan keskustelu.

Olen valmis kyllä siihen, että tämä aloite voidaan palauttaa, vaikka aikoinaan valtuutettu Lehtipuu on vastustanut mm. 86S:n säilyttämistä täällä alueella. Mutta siitä huolimatta uskomme, että tämä voi olla ihan järkevää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Joka vanhoja muistaa, sitä matkakortilla ja niin päin pois.

Valtuutettu Rautava on ihan oikeassa siinä, että olin mukana silloin lakkauttamassa 86S:ää, kun liikennelaitoksen tulos oli vielä huonompi ja taloudellinen tilanne oli vielä ahtaampi kuin nyt.

Yritin äskeisessä puheenvuorossani perustella myös valtuutettu Urholle sitä, että tällä hetkellä liikennelaitoksen korotettu tariffituki ja parantunut talous antavat mahdollisuuden myös muihin palvelutason parannuksiin kuin vain 3T:n yöliikenteen palauttamiseen. Ja mahdollisista esityksistä esimerkiksi ruuhka-aikojen palvelutason parantamisesta kannattaa keskustella joukkoliikennelautakunnalle. Se esittää niitä lautakunnalle.

Olen edelleen sitä mieltä, että valtuuston linjaus on hyvä siinä mielessä, että liikennelaitokselta odotetaan nollatulosta ja erinomaista palvelua. Tämän hetkinen tilanne antaa mahdollisuuden näihin molempiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Olen palautuksen kannalla jo senkin takia, että on nähtävä, että raitiotielinja 3 kohtaa myös, tai kulkee sellaisia alueita pitkin, joita bussiliikenne ei kohtaa yöaikaisin lainkaan, esimerkiksi Alppilan alue. Tässä mielessä tämä olisi tärkeä uudistus sen alueen, tai tärkeä palautus sen alueen asukkaille, joilla on ollut liikkumisvaikeuksia ilman tätä vuoroa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kun aikanaan joukkoliikennelautakunta pitkällisen prosessin jälkeen päätyi siihen, että linja 86S palautettaisiin, niin valtuutettu Lehtipuu piti erinomaisena, tai erityisenä tehtävänään kaupunginhallituksessa kaataa se.

Tarkoittaako tämä valtuutettu Lehtipuun puhe nyt sitä, että hän onkin muuttanut kantansa tässä asiassa, kun taloudellinen tilanne on parantunut? Onko tässä tietynlaisen kytkykaupan makua?

Sitten kysyisin valtuutettu Saarniolta, että mitenkäs se linja 23N, jääkö siitä vielä paljon Alppilassa tavoittamatta näitä 3:n alueelta?

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tämä asia nousi esille erään alueen asukkaan pyynnöstä. Hän on pienten lasten äiti ja koki, että Jokerilinja ei yksinkertaisesti enää palvele nykyisillä pysäkkiratkaisuillaan sen alueen asiakkaita. Hän otti yhteyttä virastoon ja on sitten tarkkaan seurannut, miten tämä asia on käsitelty kyseisessä virastossa.

Yllättävää tämän prosessin seuraamisessa on ollut se, että tämä äiti, helsinkiläinen, ei ole saanut oikein kunnon palvelua, päinvastoin. Palvelu on ollut aika vähättelevää ja lopulta jopa kunnallista demokratiaa vähättelevää.

Mielestäni tulisi virkamiesten työn tärkein tehtävä olla juuri kaupunkilaisten palveleminen, herkällä korvalla kuunteleminen, että millä tavalla voidaan parhaiten palvelut suunnata, että niistä tulee suurin mahdollinen hyöty sitten asiakkaalle, ja toimia yhteistyön hengessä.

Jokerilinja on rakennettu mahdollisimman nopeaksi. Sen takia siihen ei ole niin monia pysäkkejä laadittu. Se on ihan ymmärrettävää. Mutta kun alueet muotoutuvat uudelleen, se luo uusia tarpeita pysäkeille.

Vastaus, mikä tähän uuteen pysäkkiin on nyt saatu, on aika heikosti laadittu. On vaikeata kuvitella, että yhden pysäkin lisääminen todella pidentäisi 10 minuutilla matka-aikaa saati, jos se merkintä laitetaan pysäkille, niin se maksaisi 100 000 euroa peräti. Eli nämä perusteet, minkä takia ei ole ryhdytty toimiin, tuntuvat kovin erikoisilta.

Esitän tämän asian palauttamista.

Olen keskustellut asiasta. Tämä on herättänyt hyvin ristiriitaisia tunteita. Mutta toivon, että mikäli valtuusto ei katso nyt asiakseen sitten tukea tätä minun pyyntöäni palauttaa asia, niin joka tapauksessa jatkossa suhtaudutaan Jokerilinjaan, että sitäkin voidaan kehittää ja voidaan uudelleen miettiä pysäkkiratkaisuja. Tänään olen kirjoittanut nimeni erinäisiin aloitteisiin, joilla juuri yritetään kehittää ja parantaa Jokerilinjan toimivuutta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Jokerilinja on tarkoitettu nopeaksi poikittaisliikenteen runkolinjaksi. Meidän tulee suhtautua hyvin kriittisesti siihen, että sinne lykätään lisää pysäkkejä, jos ei erityistä tarvetta ole. Totta kai sen täytyy voida elää. Mutta jos se lisätään jonnekin, niin eikö sitten tasa-arvo edellytä, että vastaavalla perusteella niitä ruvetaan lisäämään sitten vähän joka puolelle ja Jokerilinja menettää sen koko perusideansa.

En voi hyväksyä tätä ajatusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Ebeling totesi juuri perusasian, että Jokerilinjan tarkoitus on olla nopea. Se on erittäin pitkä linja. Jos se rupeaa pysähtymään joka ? , niin se on ihan hillittömän hidas ja sen palvelutaso putoaa dramaattisesti. Toki Jokeri pitäisi saada raiteille ..?.. Raideliikenteeseen kuuluu se, että se ei ihan joka kulmassa pysähdy, mutta ? jollakin ? bussilla pääsee sinne pysäkille, josta sitten pääsee nopeasti eteenpäin. Eli tämä ? on mielestäni huono ja Jokerilinjaa ei todellakaan pidä kehittää siihen suuntaan, että se hidastuu se matka-aika.

Puheenjohtaja.

Tämä puheenvuoro on nyt valtuutetun puheenvuoro.

Elikkä olen samaa mieltä kuin valtuutetut Krohn ja Ebeling siinä, että Jokerilinja on tarkoitettu nimenomaan nopeaksi linjaksi. Tiedän käsittelystä YTV:ssä. Tämä linjahan on ylikunnallinen, menee myöskin Espoon puolelle. Espoon puolelta on ollut useita pyyntöjä saada pysäkkejä pienemmin välein ja nimenomaan Mäkkylän-Konalan alueella. Jos niitä kaikkia toiveita toteutettaisiin, se pysähtyisi muutaman sadan metrin välein eikä olisi enää todella se nopea linja. Nyt on yritetty löytää kompromissi, jolla sekä Espoon että Helsingin puolelta saataisiin paras palvelutaso ja myöskin sitten Leppävaaran asemalle vaihtomahdollisuudet mahdollisimman hyvin.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Tässä on nyt sellainen tilanne, että minä ymmärrän hyvin, että näitä lisäpysäkkejä ei tehdä. Mutta esimerkiksi kansanedustaja ja espoolainen valtuutettu Hemminki teki aloitteen ja hänen aloite on mennyt eteenpäin eli vuonna 2008 Mäkkylään tulee pysäkki. Eli ei tämä nyt ihan ehdoton sääntö ole. Mutta ilmeisesti täällä Helsingissä ollaan jyrkempiä.

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Lipponen kiinnitti huomiota asian valmisteluun.

Lautakuntien lausunnoissa lukee, että Jokerin pysäkkiparin keskimääräiset rakentamiskustannukset ovat olleet noin 100 000 euroa. Näin on. Tämä pitää paikkansa. Jokeripysäkit ovat erikoissuunniteltuja nimenomaan Jokerilinjan tarpeisiin ja hinta on tämä.

Sen sijaan joukkoliikennelautakunnan lausunnossa - joka on liitteessä sivulla 212 - viimeisessä kappaleessa todetaan, että "keskimääräinen uuden pysäkin aiheuttama viive jarrutus-, kiihdytys- ja oviajat huomioiden 25 - 30? sekunnin luokkaa. Jokeribussin keskimääräinen kuorma tällä kohtaa on 20 - 25 matkustajaa. Yhden bussin matkustajan aikamenetys yhdestä lisäpysäkistä olisi siten 10 minuutin luokkaa."

Se ei tarkoita, että bussi viivästyisi 10 minuuttia, vaan sekunnit kertaa matkustajamäärä on yhteensä sitten kaikille näille matkustajille 10 minuutin luokkaa. Täytyy kyllä myöntää, että tämä ei välttämättä avaudu tästä muotoilusta. Mutta tässä kuitenkin on se tausta.

Puheenjohtaja.

Olin tavattoman tyytyväinen, että se bussi ei ollut ihan täysi. Kuinka monta minuuttia olisikaan mennyt?

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitän kaupunginhallitusta ja joukkoliikennelautakuntaa vastauksesta aloitteeseeni koskien metron liityntäbussiliikenteen aikataulujen ja työvuorojen toimivuutta sekä palvelun laatua. Muutama lisähuomio on kuitenkin tarpeen.

Valitettavasti liityntälinjaston viimesyksyisessä uudistuksessa tehtiin virhearvioita, jotka johtivat palvelutason merkittävään heikkenemiseen eri puolilla Itä-Helsinkiä. Esimerkiksi Laajasalossa ihmiset jäivät bussipysäkille täpötäyden bussin ajaessa ohi. Onneksi pahimpia palveluaukkoja on saatu korjattua, niin kuin lautakunnan lausunnosta ilmenee.

Jotta joukkoliikenne voisi olla vetovoimainen ja palvelu hyvää, vuoroväliä ei voida kasvattaa pitkäksi. Myös bussinkuljettajan työn ja bussiliikenteen henkilöstöpolitiikan vetovoimaa sekä työssä jaksamista on voitava vahvistaa. Aikataulujen suunnittelussa on turvattava hyvä liikenneturvallisuus ja kuljettajien työturvallisuus. Bussiliikenteen laadun ja liikenneosuuden kasvattaminen on syytä olla lähtökohtana määrärahoista päätettäessä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Puura on tehnyt erittäin asiallisen ja hyvän aloitteen. Haluaisin kommentoida muutamalta osin.

Tämä nimittäin - olkoonkin sitten niin, että vastauksessa on, että näitä on palauteltu ja laatua on parannettu, mutta viimeksi eilen aamulla eräs tällainen vuoro jätti tulematta, jolla oli tarkoitukseni mennä - lähtökohta vain se, että kun näitä vuoro-ongelmia tulee sinne väleihin, kun nyt HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta on täällä, niin toivon todella, että siihen joku ihan työohjauksen tai muun vastaavan perusteella ottaisi hieman kantaa. Siellä on oikeasti asioita, jotka vaikuttavat liikenneturvallisuuteen, miten ne bussikuskit joutuvat ajamaan valtavan kovia vauhteja ja muita vastaavaa. Tämä mielestäni kokonaisuudessa, niin kuin sanottu, vastaus on kohtuullisen hyvä ja toivotaan, että parannuksia tulee, mutta lähtökohta on kuitenkin se, että varmasti tämän yhtiön kanssa, joka siellä operoi, keskustelu nimenomaisesti linjalla 85 olevista ongelmista kannattaa ehkä ottaa keskusteluun.

Tämä aloite on erittäin hyvä. Nimittäin Helsingissä ilmanlaatu on usein luvattoman heikkoa. Yksi syy on juuri pienhiukkasten määrä, joka syntyy katupölystä. Eli renkaat nostavat pölyä ilmaan ja hiukkaset pääsevät lentämään. Pienhiukkaset menevät keuhkokalvojen läpi verenkiertoon, suorastaan aivoihin asti. Nyt parhaillaan tutkitaan pienhiukkasten yhteyttä Alzheimerin tautiin. Eli tähän katupölyongelmaan täytyy suhtautua todella suurella vakavuudella.

Arvoisa herra puheenjohtaja. Ärade herr ordförande, bästa kolleger.

Tack till ledamoten Lipponen om den här kommentaren här innan. Luftkvaliteten i Helsingfors var ju under tidigare år, inte nu i höst men tidigare år, dålig och de här partikelhalterna har överskridit normvärdena. Det är bra att staden nu har fått en beredskapsplan för att hantera den situation som uppstår då när de här partikelhalterna blir långvarigt på en för hög nivå. Vi måste kunna begränsa bilismen men staden kan också göra mycket själv. Jag kommer inte att föreslå här någonting i dag, men jag hoppas att vi i de kommande budgetdiskussionerna tar den här problematiken på allvar.

För stadens både astmatiker, spädbarn, ungdomar och åldringar som lider av den här dåliga luftkvaliteten, är frågan om ostädade gator också en orsak att flytta bort och hitta renare luft i kranskommunerna.

Under de här vackraste vårmånaderna i mars och april så hjälper det inte så mycket att höra det att man nog kommer att städa om några veckor, och sedan när man i juni ringer och hör varför gatorna igen är smutsiga, så hjälper det inte så mycket att man får höra att om ett år så städar vi dom igen.

Det är ett tecken på arrogans och en sorts bristande organisation från stadens sida att man inte bryr sig om invånarnas välmående vad gäller just en luft som vi andas in. Det är en skamfläck också i förhållande till turister och till gäster i allmänhet. Den dåliga luftkvaliteten ska inte ses som ett problem för gatukontoret utan för stadens ekonomiförvaltning och för oss som helhet. Det är en säkerhetsfråga och som jag sade beredskapsplanen är en rätt sak. Alltså man kan inte städa hemma en gång i året och sedan vara överraskad att det är dammigt där hemma och barnen får astma. Nu när gatorna har städats i april, så går det inte att sedan tänka sig att vi väntar till nästa år igen när de är städade.

Det har varit välkommet i höst med det myckna regn som vi har fått, det är alldeles sant att då när det regnar och om de här temperatursituationerna som råder leder till att vi får mycket regn, då behöver inte staden satsa pengar på gatustädningen, det är alldeles sant. Men jag hoppas att Helsingfors vill se ut som en riktig metropol, så där som t.ex. St. Petersburg, där gatorna städas tillräckligt ofta och där man inser att gatukontoret behöver de resurser som krävs för att vi ska ha en städig och ren miljö.

Puheenjohtaja.

Tässä kannattaa ottaa huomioon se, että ei pitäisi aina valita sitä halvinta tiepäällystettä kilpailutuksen perusteella, vaan ottaa pikkuisen kestävämpää kivilaatua sisältävää asfalttia, jolloin katupölyn määrä vähenisi huomattavasti, prosentuaalisesti jopa 80 %, jos käytetään oikeanlaista kiviainesta siellä asfaltin joukossa.

Ordförande, bästa fullmäktige.

Jag har glädjen att meddela att både miljöverket och byggnadskontoret har föreslagit att luftkvaliteten eller kontroll av luftkvaliteten blir ett bindande mål i budgeten. Vi ska se om ett par veckor hur det ser ut i stadens budgetförslag.

Hyvät valtuutetut.

Minulla on ilo ilmoittaa - valtuutettu Björnberg-Enckellin äskeiseen puheenvuoroon liittyen - että sekä ympäristökeskus että rakennusvirasto ovat esittäneet omissa talousarvioehdotuksissaan, että ilmanlaadun kontrolli otettaisiin sitovaksi toiminnalliseksi tavoitteeksi molempien laitosten osalta. Saamme sitten parin viikon päästä nähdä, miltä muotoilut näyttävät kaupungin budjettiehdotuksessa.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Voisin väittää, että julkisen liikenteen maksuttomuudella on laaja tuki yli puoluerajojen. Parhaillaan www.adressi.com kerätään nimilistaa julkisen liikenteen tukemiseksi, että se olisi maksutonta. Nimiä oli vähän aikaa sitten yli sata jo reilusti. Lista on ollut vasta muutaman päivän auki netissä.

Tämä tuki perustuu siihen, että julkisen liikenteen maksuttomuus vastaa kahteen tarpeeseen. Ne ovat ilmastonmuutos ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Ensiksi jos ajattelemme tätä sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Helsingissä on runsaasti kaupunkiköyhyyttä. Lapsiköyhyys vaatii tekoja. Hyvin pienituloiset eläkeläiset ja työelämästä syrjäytyneet ihmiset painiskelevat päivittäin rahojensa riittävyyden kanssa. Alati kasvavat julkisen liikenteen lippujen hinnat kaventavat edellä mainittujen ihmisten elämisen mahdollisuuksia. Kun niukat varat eivät riitä kaikkein vähäisempään, joutuu miettimään, millä tavalla pääsee edes työhaastattelussa käymään.

Hallitus korottaa 10 eurolla yksinhuoltajatukea ja nostaa lapsilisää kolmannen lapsen kohdalla. Nämä ovat hienoja asioita, jolla lapsiköyhyyttä pyritään vähentämään. Mutta jos me ajattelemme, että me voisimme antaa sille kolmen lapsen yksinhuoltajaäidille, jokaiselle lapselle ilmaisen bussikortin kuukaudessa, se olisi jo aikamoinen tuki. Se olisi juuri sitä palveluiden kautta ihmistä kannattelevaa toimintaa.

Toinen tärkeä asia aloitteessani on, vaikuttaa juuri tähän ilmastonmuutokseen.

Helsingin Sanomat on uutisoinut hienosti ihmisten valmiudesta hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä.

Helsingissä yksityisautoilun määrä on kasvanut voimakkaasti. Ilmanlaatu on heikkoa ja terveydelle vaarallista. Tästä saamme joka viikko tietää lisää. Liikenne aiheuttaa jopa 40 % Helsingin suorista hiukkaspäästöistä ja typenoksidipäästöistä. Hengitettävien hiukkasten ja typpioksidien raja-arvot ylittyvät Helsingin mittausasemilla mm. Mannerheimintiellä. Tosin tähän vaikuttaa talvihiekoitus, josta edellisen aloitteen yhteydessä keskustelimme.

Helsingin Sanomissa raportoitiin, että kaupunki valmistautuu nyt ilmaston äkillisiä huononemisia vastaan ja siinä valmistumiskeinona on juuri määrätä joukkoliikenne maksuttomaksi, kun raja-arvot ylittyvät vaarallisesti. Eli ongelma on tiedostettu ja lääkekin on jo löydetty.

Liikenne aiheuttaa pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä 20 %, noin viidenneksen. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian luonnoksessa on juuri esitetty, että joukkoliikenteen edistäminen on tehokkain tapa pienentää päästöjä. Me voimme vähentää liikennettä keskusta-alueella tietullein ja ruuhkamaksuin ja näin vähentää yksityisautoilua.

Mielestäni näiden erilaisten sanktioiden sijasta olisi ennemminkin vaikutettava kannustavuudella ihmisten valintoihin. Maksuton julkinen liikenne on tätä. Jokainen ihminen voi äänestää kukkarollaan, käyttääkö omaa autoa vai julkista liikennettä, mutta kaikki osallistuisivat sen kustantamiseen. Hyvin harvoin voidaan osoittaa näin suoraan vastike ja konkreettinen etu eli parempi ilma ja yleisesti edullisempi liikkuminen.

Julkisen liikenteen maksuttomuudesta on tietenkin huomautettu, että verovaroillahan se kustannetaan, mutta se on kuitenkin investoinnin arvoinen asia.

Minulla on täällä kalvo, jota voin tietenkin näyttää, mutta voin myös sitä hiukan siteerata.

Eli tällä hetkellä, jos ajatellaan yhtä aikuista ja yhtä lasta, perhettä, he osallistuvat 10 eurolla veron kautta joukkoliikenteen kustantamiseen ja tuhannen euron tuloilla, mitä heillä on kunnallisessa verotuksessa verotettavaa, he maksavat yhteensä 69 euroa kuukaudessa liikkumisesta. Mikäli tämä toteutettaisiin verotuksen kautta, he maksaisivat vain 41 euroa.

Olemme yrittäneet etsiä vaikka minkälaisia laskelmia eli mikä on kustannusvaikutus, paljonko se maksaa perheille ja emme ole voineet, eikä kukaan ole laskenut tämän tarkemmin, että mikä on vaikutus. Mutta tässä nyt on yksi laskelma, joka on minulla mukana ja kalvolle myös otettuna.

Täällä on hiottu sitten sitä pontta, mikä olisi mahdollisimman monelle sitten sellainen asia, jota voisi kannattaa.

Ehdotan pontta:

Edistetään maksutonta julkista liikennettä laajentamalla sitä ensin alle 16-vuotiaisiin lapsiin.

Tämä uudistus koskisi viittäkymmentätuhatta lasta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Helposti käy niin, että kun tehdään sellainen aloite, jossa on jotakin positiivista ja jotakin negatiivista, niin puhutaan siitä positiivisesta puolesta ja se toinen puoli, se rahoituspuoli, jää sitten vähän enemmän ilmaan.

Haluaisin kysyä valtuutettu Lipposelta, onko hänen ajatuksensa, että tämä maksuttomuus kokonaisuudessaan rahoitetaan verojen kiristämisellä vai palvelujen karsimisella osittain?

Tällä aloitteella pyritään siihen, että ilmanlaatu Helsingissä paranee ja torjutaan ilmastonmuutoksen uhkaa.

Hallitus on tehnyt selvät sanat tästä hallitusohjelmassa, että he tulevat tukemaan julkista liikennettä. Vihreät ovat tätä jo hoputtaneet Anni Sinnemäen aloitteesta. Eli valtiolla on, ainakin hallitusohjelman mukaan, valmius tulla tukemaan näitä julkisen liikenteen ratkaisuja Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Vähän tarkentaisin vielä.

Sanotaan sitten näin, että kun jotakin jää varmasti Helsinginkin maksettavaksi, niin onko ne tarkoitus saada verojen korotuksella vai osittain myös palveluja heikentämällä?

Arvoisa puheenjohtaja.

Käsittääkseni se valtiokin niitä veroja kerää omiin menoihinsa eli veronmaksajille ilmeisesti.

Arvoisa toveri puheenjohtaja.

Tarkastelen nyt tätä kysymystä ilmaston kannalta.

Aivan kuten valtuutettu Lipponen totesi, Helsingin ja pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä noin 20 % aiheutuu liikenteestä. Näistä yli puolet tulee henkilöautoista, sen jälkeen suurin osa tavaraliikenteestä ja vain noin 10 % joukkoliikenteestä. Nämä luvut kertovat siitä, mistä on kysymys, jos saamme henkilöautoliikennettä vähennettyä ja nostettua joukkoliikenteen osuutta ilmaston kasvihuonekaasupäästöjen osalta, mikä sen iso merkitys on.

Nyt olemme siinä tilanteessa, sekä tässä yhteiskunnassa että laajasti maailmalla, että tarvitsemme radikaaleja toimia sen puolesta, että ilmastonmuutos pystytään pysäyttämään.

Kaikki puolueet ainakin - viimeksi oli eduskuntavaalit - ennen eduskuntavaaleja nostivat ilmastonmuutoksen suurimmaksi haasteeksi suomalaiselle yhteiskunnalle ja maailmalle. Kaikki vaativat sitä, että nyt pitää sitoutua isoihin ratkaisuihin. Nyt meillä on täällä Helsingissä mahdollisuus, aito mahdollisuus lähteä uusiin radikaaleihin ratkaisuihin, joilla lähdemme rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjä.

Tämä ei ole Pohjoismaissakaan aivan ennenkuulumaton ajatus, maksuton joukkoliikenne. Ruotsin puolella Övertornåssa on maksuton joukkoliikenne. Totta kai koko luokka on aivan toinen. Mutta joka tapauksessa se on esimerkki siitä, että tällaisia aloitteita, jonka valtuutettu Lipponen on tehnyt, on viety eteenpäin Pohjoismaissa. Tämä on erittäin arvokas aloite.

Tähän liittyy sosiaalinen puoli ja tähän liittyy myös totta kai ilmanlaatukysymykset, terveyskysymykset. Itse tarkastelen tätä nimenomaan ilmastonmuutoksen ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisen kannalta.

Ympäristölautakunnan lausunnossa - lausunto oli hyvä - nimenomaan painotettiin sitä seikkaa, että tätä asiaa pitäisi selvittää vielä tarkemmin. On tietysti helppo sanoa, että tehdään maksuton joukkoliikenne, että tuetaan noin 50 % tällä hetkellä joukkoliikennettä, pannaan 50 % lisää ja se on siinä. Eihän se tietenkään riitä. Se tarkoittaa sitä, että me tarvitsemme lisää kalustoa, lisää vuoroja, lisää reittejä. Mutta ilman, että meillä on selvä käsitys siitä mitä tämä todellisuudessa tarkoittaisi, niin ilman sitä, että meillä on tutkittua tietoa siitä, on kovin vaikea tehdä poliittisia, lopullisia päätöksiä siitä, siirrymmekö mahdollisesti maksuttomaan joukkoliikenteeseen.

Ympäristölautakunnan esitys siitä, että tällainen selvitys pitäisi tehdä, oikein vakavissa mielin ja huolella, on erittäin arvokas ja tärkeä esitys, joka siellä lausunnossa on. Ja on tärkeätä myös, että esityksessä lasketaan, mitä kuluja tulee lisää, mutta huomioidaan myös toinen puoli. Maksuton joukkoliikenne ja sitä kautta joukkoliikenteen lisääntyvä käyttö ei ole ainoastaan budjetissa miinusmerkkinen. Se on myös yhtä aikaa joiltain osin plusmerkkinen, mikä on tietysti hankala tarkkoja lukuja, mutta arvioita voidaan tehdä siitä, mikä sen merkitys on esimerkiksi sen suhteen, kun ilmanlaatu paranee, kuinka paljon se vähentää sairauksia, mikä sen merkitys on siinä, että onnettomuuksia on entistä vähemmän, mikä sen merkitys on sitä kautta, että me joudumme tekemään entistä vähemmän investointeja katuverkkoon henkilöautoliikenteen kannalta, entistä vähemmän joudumme tekemään parkkipaikkoja. Tällaisella esityksellä tämä ei ole ainoastaan miinusmerkkinen edes taloudellisesta näkökulmasta, vaan tämä yhtä aikaa on myös plusmerkkinen.

Jotta me pystymme täällä, kun kaikki puolueet, kaikki me olemme sitoutuneet siihen, että tulemme toimimaan lujasti sen puolesta, että ilmastonmuutos pysäytetään, jotta voimme tehdä niitä poliittisia päätöksiä, me tarvitsemme tällaista tietoa sen pohjaksi.

Sen vuoksi teenkin seuraavansisältöisen toivomusponnen. Ehdotan, että

kaupunginvaltuusto edellyttää, että laaditaan perusteellinen selvitys joukkoliikenteen vaikutuksista mm. kasvihuonepäästöjen määrään, ilmanlaatuun, ihmisen liikkumistapoihin, kalustotarpeisiin, yksityisautoiluun ja liikennemeluun. Samalla pitää selvittää maksuttoman joukkoliikenteen todelliset kulut.

Eli siinä vaiheessa, kun meillä on tämä selvitys olemassa, jossa nämä molemmat puolet tulee esiin, plussapuoli sekä plussapuoli ilmaston, terveyden kannalta, plussapuoli myös siltä kannalta, mitä se taloudellisesti merkitsee, vähempinä sairauksina, vähempinä onnettomuuksina, vähempinä investointeina ja tiedetään, mitä se taloudellisesti, kalustollisesti vaatii. Sen jälkeen varmaan olemme täällä salissa valmiita arvioimaan poliittisesti, mikä on sen hinta, minkä verran niitä veroeuroja, mistä täällä on puhuttu, joudutaan tähän laittamaan.

Siksi uskonkin, että valtuusto yhdessä haluaa saada tällaisen selvityksen. Jokainen valtuustossa mukana oleva puolue on sitoutunut ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja radikaalein ratkaisuin. Ilman selvitystä emme pysty ottamaan näitä kantoja. Uskon, että ponsi menee läpi juuri sen vuoksi. Me tarvitsemme tietoa ja tarvitsemme uusia ideoita.

(Puheenjohtajan välihuomautus.) Joo, aivan.

Olisin halunnut vain kommentoida valtuutettu Arhinmäen äskeistä.

Eli hän kuvaa tätä ongelmaa todella hienosti. Mutta nyt on tarkoitus, että avataan tämä kehitys, johon me olemme kaikki samaa mieltä eli että lähdetään kohti julkisen liikenteen maksuttomuutta ja laadun parantamista.

Äskeinen ponsi kuului näin: "Edistetään maksutonta julkista liikennettä laajentamalla sitä ensin alle 16-vuotiaisiin lapsiin."

Tämä oli se muotoilu, mikä tässä hyvin laajasti hyväksyttiin. Mutta ilmeisesti kirjoitusvaiheessa on tapahtunut jotain sekaannusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Mielestäni valtuutettu Arhinmäen ponsi on kyllä aivan ennenaikainen, koska ainoa joka todella säästää meitä ilmaston kaasuilta on raideliikenne. Ja koska nyt rakennamme, suunnittelemme länsimetroa ja mahdollisesti itämetroa, niin se on se ainoa pelastus, ei se, että lisäämme hirveästi bussivuoroja. Se on kyllä mennyttä aikaa.

Rouva puheenjohtaja.

Ihan lyhyesti:

Kun vertaa näitä ponsia keskenään, niin ... keskustelin valtuutettu Lipposen kanssa ennen hänen puheenvuoroaan siitä, että mikäli se ponsi olisi ollut muodossa "selvitetään ensin kustannukset". Hänhän esitti joitakin lukuja, mutta kuitenkin. Se olisi ollut, olisin voinut kannattaa. Mutta sitä vastoin mielestäni valtuutettu Arhinmäen ponsi, vaikka onkin vähän pidempi ja suhteellisen monitasoinen, mutta se päätyy kuitenkin nimenomaan siihen, mitä tarvitaan ensin. Ja olen kyllä itse valmis kannattamaan sitä, eikä liian konkreettisesti tässä vaiheessa. Ei saa kannattaa ..?.. (Puheenjohtajan välihuomautus.)

Arvoisa puheenjohtaja.

Onneksi valtuusto oli niin viisas, että jatkossakin tehdään keskustelupöytäkirjat, joten valtuutettu Johanssonin kannatus, vaikka se ei pöytäkirjassa ole, niin se on keskustelupöytäkirjassa kuitenkin.

Ihan lyhyesti ensin valtuutettu Lipposelle totean, että eihän nämä esitykset ole vastakkaisia.

Ja sitten valtuutettu Asko-Seljavaaralle totean, että eihän se, että rakennamme lisää raideliikennettä, tarkoita sitä, että me luovumme sillä kaikesta bussiliikenteestä. Jatkossakin meillä tulee olemaan bussiliikennettä valtavassa määrin.

Nyt on kysymys siitä, että kuinka niitä tullaan käyttämään yksityisautoilun sijaan ja sen selvittäminen, mikä tämän kustannus on, jotta voimme tehdä, sinä ja minä voimme tehdä tietopohjalta päätöksiä asiasta emmekä tunnepohjalta, niin kuin usein arvostellaan näitä. Siksi hain nimenomaan sitä, että meillä kaikilla täällä valtuustossa on tietopohja, jotta voimme tehdä sen jälkeen arvovalintoja.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kun itse astuin politiikkaan noin kaksikymmentä vuotta sitten, niin myös minulla oli naiivi ajatus siitä, että ilmainen joukkoliikenne olisi se työkalu, jolla voitaisiin ratkaista liikenteen ongelmat. Mutta mitä enemmän perehdyin liikenteeseen, mm. toimin Liikenneliiton puheenjohtajana kymmenisen vuotta, niin sitä enemmän huomasin, että ajatukseni oli utopiaa.

Siis en kannata ilmaista joukkoliikennettä ja seuraavista syistä:

Ensimmäinen syy on se, että ei ole olemassa ilmaisia palveluita. Joku ne aina maksaa.

Joukkoliikenne maksaa jo nyt aika paljon, mutta siitä kannattaa maksaa. Jos se olisi ilmaista, niin sen menot tietenkin kasvaisivat, koska käyttö kasvaisi, mikä tarkoittaisi sitä, että vero nousisi aika paljon.

Toiseksi se, että ilmaisella joukkoliikenteellä ei todellakaan ratkaista ilmastokysymystä ja perustelu on se, että ilmaisuus ei ole se valtti, jolla autoilijoilla voidaan houkutella joukkoliikenteen käyttäjäksi, ei todellakaan. (Välihuuto!) Se on joukkoliikenteen laatu ja joukkoliikenteen hinta-laatu -suhde.

Joukkoliikenne kilpailee henkilöautojen kanssa. Se kilpailee mukavuudessa, nopeudessa, täsmällisyydessä jne. Se pitää olla houkuttelevaa, jotta voidaan saada ne miehet joukkoliikenteen käyttäjäksi, jotka nyt ajavat henkilöautoilla niin, että yksi mies per auto. Sillä, että joukkoliikenne olisi ilmaista, bisnesmiehiä tai niitä, jotka ajavat henkilöautoilla, ei saada houkuteltua joukkoliikenteeseen. Toistan edelleen, että se on se laatu, joka siinä on se ydintekijä.

Ja sitten tietenkin laatuun liittyy tarjonta.

Nyt olemme nähneet, mitä Jokerin tulo markkinoille on tehnyt, mitä Lahden oikorata, uudet junat, nopeat junat Mäntsälään, Lahteen ovat aiheuttaneet. Matkustajamäärät näillä molemmilla ovat ylittäneet kaikki ennusteet. Siinä on ollut kyse siitä, että on tarjottu uusia liikennevälineitä, uusia reittejä, tiheätä vuoroväliä ja joukkoliikenteen laatua.

Kolmas syy on vielä se, miksi en kannata ilmaista joukkoliikennettä, on, että jos joukkoliikenne olisi ilmaista, niin sen jälkeen hyvin harva enää käyttäisi fillaria tai kävelisi, koska voisi hypätä heti johonkin joukkoliikenteen välineeseen ja se olisi ilmaista. Silloin terveysvaikutukset olisivat aika isot.

Tähän liittyy myös toinen seikka. Eli kun matkustajamäärä kasvaisi aika paljon, matkat joukkoliikenteellä hidastuisivat niille, jotka tulevat pitkästä matkasta, koska nämä välineet pysähtyisivät tosi pitkään ja usein keskustaa lähinnä olevilla pysäkeillä. Jos matkat lähiöistä tai esikaupunkialueilta pidentyisivät, silloinhan se tarkoittaisi ja helposti johtaisi siihen, että siellä asuvat ryhtyisivät käyttämään enemmän omia autoaan, koska se joukkoliikennematkan laatu taas heikentyisi ja silloin tietenkin taas ilmastokysymykset heikkenisivät.

Eli tärkeintä on se, että kaupunkisuunnittelukeinoin edesautetaan joukkoliikennettä, sille luodaan omia väyliä, liikennevaloetuisuuksia ym. sellaista ja satsataan joukkoliikenteen laatuun ja joukkoliikenteen hinta-laatu -suhteeseen ja lopetetaan puheet ilmaisesta joukkoliikenteestä.

Puheenjohtaja.

Valtuutettu Luukkaisen puheenvuoro olisi kyllä voinut johtaa moneenkin kommenttiin, mutta vain yksi nyt.

Valtuutettu Luukkainen puhui systemaattisesti ilmaisesta joukkoliikenteestä. Aikaisemmat puhujat eivät ole eikä myöskään aloitteessa puhuta ilmaisesta joukkoliikenteestä. Puhutaan maksuttomasta. Ilmaista ei ole olemassakaan, koska aina maksetaan jollain tavalla ja maksetaan verovaroin.

Tässä mielessä tämä valtuutettu Lipposen muotoilu ja täällä käyty keskustelu maksuttomasta joukkoliikenteestä on mielestäni oikeampi kuin se, että puhuttaisiin ilmaisesta joukkoliikenteestä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Meillä valtuutetuillahan on käytössä tämä, ei edes ilmainen, puhumattakaan maksuttomasta, joukkoliikennelipusta, koska joudumme kuitenkin veroarvo siitä maksamaan. Mutta siitä huolimatta käytän polkupyörää erittäin paljon, vaikka on maksuton.

Haluaisin kysyä nyt, kun repliikin on ottanut valtuutettu Luukkainen.

Mielestäni hänen puheenvuorossa oli melkoinen kehäpäätelmä. Hän ensin sanoi, että jos joukkoliikenteeseen tulee maksuttomuuden kautta lisää matkustajia, se hidastaa liikennettä ja sitä kautta se ei ole houkuttelevaa ja samaan aikaan hän on sitä mieltä, että joukkoliikenteen pitää olla laadukasta, jotta se on houkuttelevaa.

Jos se on laadukasta ja houkuttelevaa, eikö silloin sinne tule lisää matkustajia, jolloin valtuutettu Luukkaisen päätelmän mukaan se hidastuisi? Sen vuoksi ponsiesityksessäni nimenomaan peräänkuulutetaan sitä, kuinka paljon tarvitaan kalustoa ja muita linjoja, jotta pystymme hoitamaan tämän kasvavan ihmismäärän, joukkoliikenteen käyttäjämäärän niin, että se on laadukasta.

Eli maksuton ja laadukas joukkoliikenne on täysin mahdollista, jos haluamme tehdä aitoja poliittisia päätöksiä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Ojalalle totean, että kaikki argumenttini pätevät myös siihen, jos puhutaan julkisen liikenteen maksuttomuudesta. Ne ovat ihan yhtä valideja sanan "maksuttomuus" kuin sanan "ilmainen" kohdalla.

Ja sitten valtuutettu Arhinmäelle, että puheestani piti erottaa se, mikä oli pitkää matkaa ja mikä oli lyhyttä matkaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on puhuttu joukkoliikenteen maksuttomuudesta ja tässä yhteydessä on aika vähän puhuttu rahasta.

Luulen, että valtuutettu Lipponen aloitetta tehdessään ei ole ehkä miettinyt niinkään rahaa, vaan maksuttomuutta.

Mitä itse tekisin, jos saisin käyttää 100 milj. euroa vuodessa lisää joukkoliikenteeseen?

Varmaan jatkaisin metron kulkemista, ainakin nyt siitä puoli kahdestatoista puoli yhteen, ehkä kahteen asti yöllä. Se palvelisi erityisesti Itä-Helsingin asukkaita, jonne on pitkät matkat. Siellä on ehkä hieman varattomampaa väkeä, joiden on taksilla ikävä huristella sinne. Bussien vuoroväliä tietenkin harventaisin, koska laatuun kuuluu se, että bussi kulkee usein. 3T ratikan yöliikenne maksaa 140 000 euroa vuodessa. Se on tosi halpaa. 100 milj. eurolla vuodessa joukkoliikenteeseen saa aika paljon laatua.

Maanantaina meille esiteltiin joukkoliikenteen investointitarpeita. Siinä oli aika monen vuoden investointitarpeita, ei ainoastaan länsimetro tai Sipoon metro, Laajasalon metro, ratikkalinjojen laajennukset, Pisararata ja aika paljon vielä tässä listalla. Sen hinta oli 1,3 miljardia euroa, erittäin suuri summa rahaa. Jos 100 milj. euroa vuodessa satsattaisiin joukkoliikenteeseen ja tätä summaa kerättäisiin kolmetoista vuotta, me saisimme kolmessatoista vuodessa investoitua kaikkiin näihin joukkoliikenteen laatua aivan hurjasti parantaviin hankkeisiin, jotka olisivat ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta aivan ehdottoman tärkeitä. Nimenomaan raideliikennettä, joka toimii nopeasti, joustavasti hyvin.

Jos saisin laittaakin 100 milj. euroa vuodessa mihin tahansa Helsingin kaupungin budjetissa, niin ehkä en sitä kuitenkaan kaikkea laittaisi joukkoliikenteeseen, kun siis tämän vuoden budjetissa joukkoliikenteen lipputuloiksi on laskettu 108 milj. euroa. Tästä 100 milj. euroa nyt tulee, jota tässä käytän, vaikka budjetista puhutaankin vasta kuukauden kuluttua.

100 milj. euroa koko kaupungin budjettiin, se onkin vähän vaikeampi homma laittaa. Viimeksi puhuimme lastenpsykiatrian laadusta. Sinne on vaikea - onneksi - edes upottaa sitä 100 milj. euroa, koska meillä ei ihan niin paljon lastenpsykiatrisen hoidon tarpeessa olevia lapsia onneksi ole.

Valtuutettu Lipponen mainitsi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja pienituloiset lapsiperheet.

Ehkä lisäisin harkinnanvaraisen toimeentulon määrää reilusti. Antaisin yksinhuoltajaperheille ne ilmaiset joukkoliikenneliput. Minulla sellainen nyt on valtuutetun aseman vuoksi. Mutta sanotaan, että minun vuosituloillani ei ole tarpeen saada maksutonta joukkoliikennettä.

Meillä on tällä hetkellä Helsingissä 305 terveyskeskuslääkäriä. Meillä on aika pitkät jonot terveyskeskuslääkärien vastaanotoille. Yhden lääkärin palkkakustannukset sivukuluineen vuodessa ovat noin 100 000 euroa. Eli 100 milj. eurolla saisin tuhat terveyskeskuslääkäriä vuodessa. (Välihuuto!) No, sanotaan, että jos virkoja esimerkiksi meillä laitettaisiin 300 virkaa lisää, niin aivan varmasti tulisi enemmän terveyskeskuslääkäreitä, koska tämän hetken terveyskeskusten ongelma on se, että työtä on niin paljon, että lääkärit uupuvat sitä tehdessään.

Mutta mistä minä sitten tämän 100 milj. euroa ottaisin, jonka äsken olen käyttänyt joko joukkoliikenteen palvelutasoon tai investointeihin tai sitten ylipäätään budjettiin?

Joko minä siis leikkaisin sen jostakin muusta, mutta sehän nyt ilmeisesti on ollut tarkoituksena. Ilmeisesti korottaisin veroja yhdellä prosenttiyksiköllä. Jos käyttäisin sen aloitteen esittämällä tavalla joukkoliikenteen maksuttomuuteen, niin jotta ei kävisi niin, että palvelutaso romahtaisi - kuten valtuutettu Luukkainen täällä kuvasi - niin nykyinen joukkoliikenteen tarjontahan ei missään tapauksessa riitä, vaan vähintään joukkoliikenteen palvelun pitäisi puolitoistakertaistaa, joka tarkoittaisikin kahden prosenttiyksikön veronkorotusta.

Jos ajatellaan, että tämä "lyhyet matkat busseilla lisääntyisivät" eli joukkoliikenne hidastuisi, käyttäjiä tulisi niin paljon, että istumapaikat vietäisiin, tarvittaisiin lisää kalustoa ja joukkoliikenteen täsmällisyys kärsisi, niin voi olla, että tosiaan pitäisi kaksinkertaistaa, jolloin joukkoliikenteen hinta olisikin nykyisen 200 milj. euron sijaan 400 milj. euroa vuodessa ja kun se katettaisiin kaikki tariffituella, niin korottaisimme veroja kolmella prosenttiyksiköllä.

Jos autoilijat osaisivat laskea, he käyttäisivät jo nyt joukkoliikennettä työmatkoihin. Kun Helsingin sisällä joukkoliikennelipun saa 40 eurolla kuussa, niin voimme lähes kaiken muun mennä taksilla ja halvemmaksi tulee kuin sen auton omistaminen. Siinä vasta saakin laatua. Toki suosittelen välillä kävelemäänkin. Taksissa nimittäin ei tarvitse ikinä skrapata laseja. Aina on lämmintä, aina on selvä kuski eikä koskaan parkkipaikkaongelmia. Mutta suosittelen kyllä myöskin kävelemistä lyhyillä matkoilla.

Mielestäni valtuutettu Arhinmäen ponsi on hyvä, koska todellakin tunteen lisäksi tarvitaan tietoa. Ja vaikka Paavo täällä itse puhui tiukasti maksuttoman joukkoliikenteen puolesta, niin tässähän todetaan, että samalla pitää selvittää maksuttoman joukkoliikenteen todelliset kulut ja ylipäätään saada lisää tietoa tästä.

Kannatan valtuutettu Arhinmäen tekemää pontta.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Maksuttomuuden laajentaminen alle 16-vuotiaisiin ei todellakaan maksaisi niin mahdottoman paljon, että Helsingillä ei olisi siihen varaa. Se auttaisi perheitä, se auttaisi lapsia ja se varmasti kasvattaisi tulevaisuuden joukkoliikenteen käyttäjiä.

Eräs opettaja kommentoi, että jos maksuton joukkoliikenne olisi lapsilla, niin heillä olisi mahdollisuus koululaisten kanssa tehdä vaikka kuinka paljon retkiä taidemuseoihin, jotka nyt sattuvat olemaan ilmaisia koululaisille.

Ilmastonmuutos on niin tärkeä asia, että ei näitä asioita voi jatkuvasti rinnastaa keskenään. Meidän on pakko investoida siihen, että pysäytämme ilmastonmuutoksen pahenemisen. Jos emme tee mitään, niin voimme olla aivan varmoja, että se 100 milj. euroa kuluu vielä monta monta kertaa, kun olot täällä alkavat erityisesti kurjistua.

Arvoisa puheenjohtaja.

(äänitteestä ei kuulu) valtuutettu Lipposen tekemää aloitetta, ensiksi / en siis ? hänen tekemäänsä pontta. Oletan, että hän on ottanut selvää, mitä tämä lasten joukkoliikenteen maksuttomuus, jota hän ponnessaan esittää, mitä se tarkoittaisi rahallisesti, tietäen ? että siinä ei ollut sataa miljoonaa.

Totta kai ilmastonmuutoksen torjumiseen pitää käyttää rahaa, mutta ei sitä pitäisi tyhmyyksiinkään käyttää.

100 milj. euroa tähän, niin ilmastonmuutos ei pysähdy millään lailla. Kyllä meillä on muita keinoja paremmin torjua ilmastonmuutosta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Nyt tekninen vastauspuheenvuoro.

Pöydille jaetuista ponsiesityksistäni puuttui yksi aika ratkaiseva sana, nimittäin ponnen pitäisi kuulua: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että laaditaan perusteellinen selvitys maksuttoman joukkoliikenteen vaikutuksista." Siitä puuttuu sana "maksuton".

Eli kaikille tiedoksi, että tästä on kysymys.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällähän on kalvokin valmiina jo.

Tästä on tulossa joukkoliikenneilta. Kaksi mielenkiintoista päätöstä jo tehty ja verenpaine nousee ja kaikki puhuvat ilmastonmuutoksesta, asia, joka on todella vakava ja tulevaisuuden, telluksen suurin, ilman muuta suurimpia haasteita.

Valtuutettu Lipponen on osunut mielestäni aika lailla oikein monella tavalla. Ajoitus on kohtuullisen hyvä. Ilman muuta silloin, kun politiikan teossa herättää näin paljon keskustelua ja intohimoa, niin silloin ollaan lähellä varmaan jotain paikkaa, jossa moni miettii, että mitäs tässä nyt pohditaan.

Myönnän minäkin, että kun ensin kuulin tästä ajatuksesta, niin vähän pari kertaa nielaisin. Ja kun minulla on myös tällainen tyly tai vähän harmaa malli ajatella asioita rahassa, niin ensin aloin laskea sitä seurausta. Nyt sitten olen vähän enemmänkin laskenut ja edellinen puheenvuoron pitäjä vähän myös oli sitä tehnyt.

Haluaisin ulottaa tämän vähän laajemmalle.

Tässä salissa olen usein puhunut kahdesta asiasta, jotka tässäkin asiassa tahtoo unohtua. Toinen on se, mikä on tällä hetkellä julkisen liikenteen osuus valtion tukemassa politiikassa.

Olin edellisellä eduskunnassa valtio ? nimenomaan liikennepuolella pohtimassa sitä, millä tavalla suurten kaupunkien tukea voitaisi lisätä, koska sitä ei siellä budjetissa ollut. Valtio tukee haja-asutusalueen liikennettä. Vastauksena saimme aina sen, että se tuki on niin pieni, että sen vaikutus esimerkiksi Helsinkiin olisi mitätön. Sen takia Helsinkiä ei voi tukea. Sen vaikutus on pieni. Sitten tehtiin ponnisteluja ja saatiin mietintöön jopa lause, että tällaista tullaan lisäämään ja sitten vähän lisättiin.

Onneksi meillä oli valpas oppositio. Siellä mm. nykyinen valtioneuvoston jäsen Sari Sarkomaa teki vastaesityksen siitä, että nimenomaan tukea suurille kaupungeille pitää lisätä. En muista sitä kymmenien miljoonien eurojen summaa, mutta se oli kuitenkin huomattava.

Ja nyt kun nämä vastuulliset ovat hallituksessa, ja nimenomaan Vihreät sekä Kokoomus, toivon ja odotankin sitä, että kun Helsinki tukee sillä 108 milj. eurolla tällä hetkellä omaa julkista liikennettään, että saataisiin edes fifty-fifty -viritys päälle eli sama, minkä Helsinki tukee julkista, että myös valtio tukee Helsingin julkista liikennettä. Ilman muuta - ja täällä on monta kertaa se todettu - se tuen muoto, parhaimmillaan liikennöintinä, osoittautuu täällä Helsingin seudulla parhaimmaksi. Sen ilmastolliset ja monet muut säästöt ovat suurimmat. Tarkoitan nyt Helsingin seutua. Tämä on se toinen asia, josta halusin puhua.

Toivoisin, että nyt kun valtio valmistelee eduskunnassa, tehdään budjettia, niin tämä muistetaan ja muistetaan ne vastaesitykset silloin viime eduskunnan aikana ja tehdään nyt niitä suuria muutoksia. Sillä on suuri merkitys.

Toivon, että samalla, kun haluan kannattaa valtuutettu Lipposen pontta, joka on kuitenkin lähtö sille, minne suuntaan pitää mennä, niin samalla Helsingille tulisi suurempi mahdollisuus ja Helsingin seudulle lähteä liikkeelle näissä joukkoliikenneinvestoinneissa, ei pelkästään investoinneissa, vaan nimenomaan liikkumisen ja laadun lisäämisestä, josta äskeisessä puheenvuorossa kerrottiin osia.

Toinen asia, josta minä aina herkistyn, on tämä seutu.

Olen aina puhunut siitä, että täällä ei ole kolmea tai neljää kaupunkia, täällä on neljä yksikköä, hallinnollista yksikköä: Kauniainen, Vantaa, Espoo ja Helsinki. Todellisuudessahan tämä on yhtä urbaania kaupunkiseutua. Aina, kun puhumme joukkoliikenteestä - ja varsinkin tässä tilanteessa - on muistettava se, että ne todelliset haasteet ovat Helsingin ulkopuolella.

Tällä hetkellä Helsingin joukkoliikenne verrattuna siihen, mitä tapahtuu ympärillämme, toimii loistavasti. Mutta mitä tapahtuu täällä ympärillä? Mitä tapahtuu Vantaan, Espoon liikenteessä? Millä tavalla Helsinki tällä hetkellä täyttyy? Mistä se täyttyy? Se täyttyy espoolaisista henkilöautoista. Sen takia meillä on ihan toisenlaiset haasteet tämän koko seudun kehittämiseksi. Valitettavasti, vaikka täällä Helsingissä tehtäisiin päätös, että kaikki helsinkiläiset saavat kulkea maksuttomasti ja laitettaisiin veroäyriä ylös ja tehtäisiin kaikenlaista, niin se ei ulotu espoolaisiin. Ne henkilöautot Espoosta tulisivat edelleenkin. Eli toivon tässäkin ihan uudenlaista ajattelua seudullisesti. Se vaatii ihan uusia toimia.

Minä en ole aivan sitä mieltä, että maksuttomuus olisi parhain tapa kehittää julkisia palveluita. Olen sitä mieltä, että pieni vastike palveluista on aina paikallaan. Toki meillä on ryhmiä, jotka tälläkin hetkellä yhteiskunnassa onneksi saavat. Mutta yleisenä periaatteena en ole sitä mieltä. Siihen suuntaan on mentävä, sillä kyllä Helsingissä, verrattuna eurooppalaiseen liikenteeseen, jossa muualla suurkaupungeissa - arvoisa puheenjohtaja - tuetaan valtiollisesti huomattavasti enemmän kaupunkiseutujen liikennettä kuin Suomessa tehdään, saadaan se hinta niin kohtuulliseksi, että se herättää liikkumaan ja se herättää käyttämään julkista liikennettä.

Eli lopuksi kiitos tästä avauksesta. Tämä on kuitenkin loistava avaus, vaikka ei ehkä tässä nyt niin realistinen kuin aloittaja haluaa tehdä. Toivon, että tässä nyt mennään tässä hengessä eteenpäin. Ja ennen kaikkea kohdistan toiveeni maan hallitukseen, joka nyt voi toimia ja sitä kautta vähentää paineita Helsingin rahoitustaakassa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Lipposen ponsi on tärkeä senkin vuoksi, että osalla koululaisista on maksuton lippu, osalla ei. Tämä vaikuttaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

On tärkeätä, että nuoret pääsevät liikkumaan, harrastuksiin, urheiluun, ulkoiluun. Monesti on kysymys siitä, että se tulisi juuri sellaisten nuorten käytettäväksi, joiden olisi vaikea muutoin liikkua.

Sanoisin valtuutettu Krohnille, että tässä ei ole kysymys 100 milj. eurosta, emmekä pääse levittelemään 100 milj. euroa useinkaan niin kuin ehkä pitäisi. Kysymys on oikeastaan tasa-arvosta.

Tulen äänestämään valtuutettu Arhinmäen ponnen puolesta. Toivon, että se johtaa myöskin siihen, että tämän ehdotuksen kustannukset tutkitaan.

Nämä ponnet tukevat toisiansa. Mielestäni ne ovat molemmat erittäin hyviä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Sinänsä on hauskaa, että täällä on nyt tehty tällainen ponsi, jossa toivotaan, että maksutonta julkista liikennettä laajennetaan alle 16-vuotiaisiin lapsiin, kun muistaakseni valtuutettu Helistön aloitetta siitä, että 17 ikävuoteen saakka päästäisiin lasten lipun hinnalla ei demariryhmältä silloin muistaakseni herunut hirveästi tukea.

Valtuutettu Bryggaren ajatukseen siitä, että valtion tulee, tai siis kannanottoon siitä, että valtion pitäisi enemmän tukea kaupunkiliikennettä, niin sehän on varsin laajasti, yli poliittisten puoluerajojen kannattama linja kaikissa suurissa kaupungeissa.

Täytyy sanoa, että vaikka tähän budjettiin ei hallitus suunnannut vielä suurten kaupunkien joukkoliikennetukea, se kuitenkin tälle kehyskaudelle on budjetoitu, joka on sinänsä historiallinen budjettipäätös.

Voin myöntää, että olisin toki toivonut, että sitä olisi saatu jo tässä vaiheessa enemmän. Mutta mielestäni on tärkeätä, että se pää on avattu. Ja riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat hallituksessa tulevaisuudessa, niin helsinkiläisten poliitikkojen, kuten muidenkin suurten kaupunkien poliitikkojen pitää pitää huolta siitä, että se pysyy budjetissa ja sen määrä tulee kasvamaan niin paljon, että sekä lipun hintoja voidaan alentaa että tarjontaa ja laatua voidaan parantaa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensin pari sanaa tästä itse aloitteesta ja sen jälkeen ponsista.

Ensinnäkin:

Olen tavattoman tyytyväinen, iloinen ja ylpeäkin valtuutettu Lipposelle siitä, että hän on tehnyt aloitteen maksuttomasta joukkoliikenteestä.

Tiedän sen hyvin vaikeaksi asiaksi. Meillä Vihreiden ryhmässä ollaan joskus, silloin tällöin puhuttu aiheesta. Se herättää sellaisia inhoreaktioita, joita nähtiin esimerkiksi valtuutettu Krohnin puheenvuoron aikana äsken, eli tämä herättää kovin vahvoja tunteita.

Minä näkisin maksuttoman joukkoliikenteen edun, toki myös ilmastonmuutoskamppailun välineenä, mutta myös ehdottomana välineenä henkilöautojen ylivaltaa vastaan. Eli jos mistä tahansa kaupunkiasunnosta katsotte ikkunasta ulos, te näette hyvin paljon henkilöautoja ja hyvin paljon liikennettä. Tämä on nyt tämä bointsi, minkä takia maksuton joukkoliikenne on hyvä ase henkilöautoliikenteen ja yleensäkin ruuhkien syntymistä vastaan. (Välihuuto!) Muun muassa ja myös hyväkuntoisia.

Nyt tässä myös helposti herkistyy, kun mainitaan maksuton joukkoliikenne, niin kuin valtuutettu Krohn'kin koko ajan puhui, että mistä tämä 108 milj. euroa kaivetaan tai että miten sen 108 milj. euroa voisi käyttää muulla lailla.

Nyt pitää ymmärtää tämä maksuton joukkoliikenne myös fleksibelinä käsitteenä, käsitteenä, että jonain vuorokauden aikana joukkoliikenne voisi olla esimerkiksi maksutonta, esimerkiksi ruuhka-aikoina tai sitten maksuton joukkoliikenne voidaan ymmärtää, vähän niin kuin valtuutettu Lipposen ponnessa, että aloitetaan siitä, että alle 16-vuotiaat pääsevät maksuttomasti bussiin. Samalla lailla meidän kannattaisi ottaa sellaisia pelin avauksia, missä esimerkiksi kertamaksu, joukkoliikenteen kertamaksu päätettäisiin, että se on 1 euron verran, niin kuin monissa eurooppalaisissa muissa kaupungeissa muuten on tai sitten me voisimme ajatella maksuttomalla joukkoliikenteellä sitä, että kertamaksulla voi ajella parin tunnin ajan sen yhden tunnin sijasta, mitä tällä hetkellä tai että kertalipulla voisi klo 18 jälkeen koko perhe olla liikenteessä. Eli maksuton joukkoliikenne ei tarvitse tarkoittaa sitä - sanon myös Odelle - että aina kaikkialla ja kaikki kulkisivat liputta liikenteessä.

Yksi lisäkäsite tähän keskusteluun, jonka huomasin viime viikolla vihreiden keskustelulistoilla, että puhuttiin liputtomasta joukkoliikenteestä. Se on hyvä termi myös.

Valtuutettu Luukkainen tietenkin nyt ihan provokatorisesti kokoomuslaisena vetelee tuollaista niin kuin ilmaista joukkoliikennettä, vaikka tyhminkin Vihreä ymmärtää sen, että mikään ei ole ilmaista.

Sitten ihan yleisesti vielä maksuttomasta joukkoliikenteestä.

Jos me haluaisimme joukkoliikenteen ihan sataprosenttisesti maksuttomaksi, niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että minulla todellakin olisi varaa maksaa 2 % lisää kunnallisveroa siitä ilosta. Ymmärrän, että te - moni - muut olette niin vähävaraisia ja pihejä, että teillä ei siihen ole. Mutta se on sitten henkilökohtainen arvovalinta.

Sitten ponsista.

Ensinnäkin, siellä nyt varmaan liikkuu jostain syystä hyvin oudosti kirjoitettu yksi valtuutettu Lipposen ponsi, jossa on siis selkeitä - (Puheenjohtajan välihuomautus.) - kirjoitus- tai jotain muita virheitä, että älkää siihen takertuko. Siellä varmasti ja puheenjohtajakin varmasti kertaa sen lopullisen esityksen.

Sitä kannatan ilman muuta, valtuutettu Lipposen pontta ja totta kai valtuutettu Arhinmäen erinomaista pontta, missä nyt saadaan sitten vähän juustoakin sinne leivän väliin, että jatkossa kun tästä asiasta keskustellaan - ja vielä moneen kertaan - saadaan myös tietoa tunteen lisäksi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Helsingin strategioissa korostetaan monessa yhteydessä joukkoliikenteen kehittämistä ja asetetaan tavoitteita joukkoliikenteen osuuden lisäämiseksi. Käytännössä kuitenkin joukkoliikenteen osuus on Helsingissä supistunut koko tämän vuosikymmenen. Jopa käyttäjämäärät ovat viime vuosina alentuneet bussiliikenteessä. Kehityksen suunta on siis erittäin huolestuttava. Tarvitaan voimakkaita näkyviä tekoja sen kääntämiseksi.

Valtuutettu Lipposen esittämä avaus on tästä syystä mielestäni erittäin myönteinen. Kannatan hänen esitystään lämpimästi.

Mitä sitten tulee täällä keskusteltuihin kustannuksiin, valtuuston on tietysti syytä suhteuttaa niitä johonkin.

Helsingissä on pitkään investoitu enemmän sellaisiin hankkeisiin, jotka tukevat yksityisautoilun lisääntymistä kuin joukkoliikenteeseen. Meillä on myöskin kaupunginhallituksen enemmistön kanta siitä, että jatketaan keskustatunnelin valmistelua, jossa puhutaan siis pelkästään tunnelihankkeena yli 500 milj. eurosta ja siihen päälle vielä erilaiset tunnelin edellyttämät muut järjestelyt maanpäällisen liikenteen osalta jne.

Valtuutettu Bryggare toi oikein hyvin esille sen, että useimmissa muissa eurooppalaisissa suurissa kaupungeissa tuetaan joukkoliikennettä enemmän kuin meillä tuetaan valtion ja Helsingin kaupungin toimin.

Nämä ovat sellaisia taloudellisia asioita, joihin mielestäni meidän pitäisi suhteuttaa nyt ne summat, joita valtuutettu Lipposen aloite edellyttäisi. Nehän eivät ole todellakaan valtuutettu Krohnin mainitsemia sadan miljoonan euron summia, vaan huomattavasti pienempiä summia, josta tässä nimenomaisessa päätösesityksessä on kysymys. Ja sadoista miljoonista euroista on sen sijaan kysymys Helsingissä silloin, kun me katselemme kaupungin tilinpäätöslukuja ja niissä näkyvää ylijäämää.

Mielestäni ympäristönäkökulma puoltaisi esimerkiksi sitä, että Helsingin Energian voittovaroista käytettäisiin osa, nykyistä suurempi osa joukkoliikenteen tukemiseen, varsinkin kun Helsingin Energian voittovaroista osa jää nyt käyttämättä, vahvistamaan kyllä tasetta. Mutta Helsingin Energiallakaan ei ole sellaisia investointisuunnitelmia, jotka edellyttäisivät kaikkien näiden varojen käyttämistä lähestulkoonkaan.

Olin suoraan sanoen hyvin hämmästynyt siitä, että vihreitä edustava valtuuston varapuheenjohtaja käytti täällä sellaisen puheenvuoron kuin hän käytti asettaessaan vastakkain joukkoliikenteen maksuttomuuden lasten osalta ja muiden palvelujen tarpeet.

Jos tällä tavalla Vihreät suhtautuvat asioihin, niin silloin ympäristön suojelulle ilmeisesti tässä maassa voidaan lopullisesti heittää hyvästit. Aina löytyy jokin muu palvelu tai tarve, joka voidaan asettaa vastakkain, jos kokonaistaloudellista ajattelua ei käytetä.

Olen itse kerännyt tänään nimiä aloitteeseen, joka koskee poikittaisen joukkoliikenteen edistämistä, erityisesti raidejokeri -hankkeen ja Jokeri 2:n hankkeen toteuttamisaikataulun täsmentämistä. Aloitteen on allekirjoittanut tähän mennessä 55 valtuutettua. Eli monella taholla, yli puoluerajojen ollaan selvästi sitä mieltä, että tähän joukkoliikenneasiaan pitää panostaa lisää. Totta kai se maksaa jotain, mutta mielestäni ne ovat kannattavia investointeja sekä ympäristönäkökulmasta että sosiaalisista syistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Mielestäni valtuutettu Lipposen esille nostama asia joukkoliikenteen maksuttomuudesta ja koko joukkoliikenteen kehittämisestä on erittäin ajankohtainen. Pohditaanhan parhaillaan koko pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen uudelleenorganisointia ja sen kehittämistavoitteita. Siinä yhteydessä on ehdottomasti puhuttava hinnasta ja lippuhinnoista sekä myöskin millä tavalla, voidaanko ajatella maksuttomuutta tai jonkinlaista kohderyhmämaksuttomuutta. Joten siinä mielessä tämä asia on mielestäni todella tärkeä ja ajankohtainen.

Ihmettelen, että tästä asiasta ei olla tehty niitä selvityksiä, mitä valtuutettu Arhinmäki omassa ponnessaan peräänkuuluttaa. Sekin palvelee, valtuutettu Arhinmäen ponnen läpimeno - jota toivon - koko pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittämisen strategiaa.

Kaiken kaikkiaan, valtuutettu Lipponen myöskin omassa aloitteessaan puhui sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja ilmanlaadun parantamisesta joukkoliikenteen maksuttomuuden perusteluna.

Totta kai se on tärkeä asia nimenomaan pääkaupunkiseudulla. Valtaosa Helsingin huonosta ilmanlaadusta on myöskin espoolaisten ja vantaalaisten yksityisautoilijoiden syytä, koska yli 20 % joka päivä kuitenkin Helsingissä käy muista kunnista töissä ja valtaosa heistä tulee yksityisautoilla. Näin ollen koko seudullisen joukkoliikenteen ja myöskin yksityisautoilun näkeminen perusteena on tärkeätä.

Ymmärrän, että tässä valtuutettu Lipposen ponnessa, jossa on kohdennettu alle 16-vuotiaisiin lapsiin tämä maksuttomuuden periaate, tavoitellaan sitä, että me voisimme myöskin ratkaista näitä asioita kohderyhmäajattelun pohjalta.

Tukholmassa on tällä hetkellä, taikka edellisen hallituksen aikana ratkaistiin niin, että tiettyinä ajankohtina päivästä annettiin esimerkiksi ikäihmisille mahdollisuus matkustaa puolella hinnalla kaupunkiin. Se selvästi lisäsi esimerkiksi Tukholmassa kulttuuripalveluiden ja erilaisten muiden palveluiden käyttöä, koska ikäihmiset pääsivät halvemmalla liikkumaan. Tämän tyyppinen ajattelu voisi myöskin olla Helsingissä, pohtia, millä tavalla voisimme maksuttomuuskäytäntöä levittää kohderyhmittäin, ajatellen myöskin ikääntyvää väestöä Helsingissä ja sitä kautta myöskin heidän aktiviteettinsa lisääntymistä, koska monta kertaa voi olla, jos on esimerkiksi 500 euroa 700 euroa eläke kuukaudessa, niin voi olla, että yhtenä syynä siitä, että ei lähde esimerkiksi keskikaupungille johonkin aktiviteettiin, on, ettei kerta kaikkiaan ole rahaa.

Näin ollen mielestäni ponsi, että aloitetaan maksuttomuus alle 16-vuotiaista lapsista, tukee kohderyhmäajattelun periaatteiden pohtimista jatkossa kokonaisuudessaan. Yksi kohderyhmä jatkossa voisi olla sen jälkeen ikääntyvä väestö.

Kolmantena asiana tässä asiassa on maksuttomuuden ymmärtäminen.

Ymmärrän tämän asian samalla tavalla kuin valtuutettu Helistö, että maksuttomuudessa voidaan pohtia myöskin kohtuuhintaista tai halpaa lippua. Näin ollen siinä voidaan pohtia erilaisia tapoja, millä tavalla halvat hinnat tai kohtuuhintaisuus taikka maksuttomuus voidaan toteuttaa.

Mutta joka tapauksessa, puhutaan maksuttomuudesta tai kohtuuhintaisuudesta, niin se ei saa merkitä sitä, että joukkoliikenteen houkuttelevuus laskee, vaan että se tarkoittaa sitä, että selvästi budjetissa lisätään lisää rahaa joukkoliikenteeseen. Se on selkeä poliittinen päätös. Siksi valtuutettu Arhinmäen selvitys siitä, mitä sitten, kuinka paljon pitäisi budjettiin lisätä rahaa sekä seudullisesti että myöskin Helsingin omassa budjetissa on tietysti tarpeen. Ne kaikki ovat poliittisia päätöksiä. Jatkossa sitten nähdään, millä tavalla eri poliittiset ryhmät periaatteessa tukevat joukkoliikenteen kehittämistä niin, että siitä tulee todellinen vaihtoehto yksityisautoilulle.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Anttila mainitsi, että "toivomusponsi".

Tosiasiassa valtuutettu Lipposen ponsi on talousarvioaloite eikä edes kuulu tähän asiaan tämän muotoisena.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tulin tänne eteen oikein näyttääkseni, miten vanha minä olen. Nimittäin olen osallistunut tähän maksuttoman liikenteen keskusteluun jo ensimmäisiä kertoja 1960, 1970-luvun taitteessa. Silloin näyttämönä oli Valkoinen sali, jossa valtuusto istui. Eikä sekään varmasti ollut ensimmäinen kerta, kun Helsingissä puhuttiin maksuttomasta liikenteestä.

Tässä mielessä on tietysti hyvä, että tätä keskustelua jatketaan. Silloin muistaakseni 1970-luvun alussa oli asialla, olikohan Ilkka Taipale - hän ei ole paikalla - mutta muistaakseni Ilkka Taipale aloitteen pohjalta silloin käytiin keskustelu, eli ettei tämä ihan uusi asia ole meille kenellekään.

Tässä mielessä tätä keskustelua on ollut erittäin mukava kuunnella. Nimittäin sen uskon, kaikkien näiden vuosien kokemusten jälkeen, että kaikille kannoille, jotka koskevat liikenteen maksupolitiikkaa, löytyvät perustelut.

Olin aika hämmästynyt valtuutettu Luukkaisen perusteluista, jotka korostivat mielestäni sitten aika järkevästi kuitenkin, liikenteen hinta-laatu -suhdetta. Mutta mitä liikenteen hinta-laatu -suhde on kokoomukselle viime vuosina merkinnyt? On merkinnyt nousevia hintoja ja heikkenevää palvelutasoa. Se ei ole hinta-laatu -suhde - muistutan tästä. Siinä mielessä esimerkiksi valtuutettu Helistön ja valtuutettu Anttilan puheenvuorot olivat hyviä esimerkkejä siitä, mitä voitaisiin tarkoittaa silloin, jos puhumme hinta-laatu -suhteesta ja tiestä kohti maksutonta liikennettä.

Tähän oikeastaan antoi aiheen myös se, että meillä sitten Vihreä valtuuston II varapuheenjohtaja esitti aritmeettisia laskelmia täällä.

Aritmetiikka on helppo laji, sen me tiedämme kaikki. Aritmetiikan osalta matematiikka on helppoa. Se on todella aika helppoa. Mutta heti kun mennään vähän korkeammalle. Kun yhtälöihin tulee tuntemattomia tekijöitä, niin matematiikka muuttuu jo paljon vaikeammaksi ja tulokset ovat epävarmempia. Tässä mielessä rupesin pohtimaan, mitä kaikkea miljoonalla tai sadalla tuhannella eurolla, mitä kaikkea sillä voisi tehdä. Sijoittamalla esimerkiksi 10 euroa ehkäisevään terveydenhoitoon, paljonko se sieltä toisesta päästä toisi säästöjä. Sijoittamalla esimerkiksi kunnollisiin kotipalveluihin tietty määrä, kuinka paljon se säästäisi vanhusten hoitopaikkoja jne. Kun tällaista matematiikkaa käydään, puhutaan jo vähän vaikeammista asioista. Liikenteen osaltakin varmasti on näin.

Tässä mielessä valtuutettu Arhinmäen tekemä toivomusponsi on vähintä mitä nyt tässä vaiheessa pitäisi tehdä, kun etenemme kohti maksutonta liikennettä.

Luulen, että kaikki sellaiset kokeilut, joilla voidaan edistää julkisen liikenteen suosiota, on tehtävä. Tässä mielessä on hyvä, että täällä on myös liikennelaitoksen johtaja kuuntelemassa, apulaiskaupunginjohtajan ohella tätä keskustelua.

Toivon, että tämä myös johtaisi sellaiseen käytännön pohdintaan, että jotain uusia liikkeitä voitaisiin tehdä tiellä kohti maksutonta liikennettä, jonka toteutumiseen en jaksa nyt uskoa ihan hetkessä, kun olen kolmekymmentä vuotta sitä keskustelua seurannut.

Mutta todellakin on niin, että me emme satsaa täällä Helsingissä ja Suomessa julkiseen liikenteeseen niin paljon kuin joissain muissa Euroopan maissa ja missä liikennepolitiikkaa hoidetaan toisella tavoin tehdään. Jo sekin, että voisimme lisätä panostustamme julkiseen liikenteen hoidossa verovaroista, toisi varmasti uusia ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia liikenteen hoitamiseen.

Sillä varauksella, jos esimerkiksi tätä valtuutettu Arhinmäen muutettua ehdotusta ei ole kannatettu, kannatan nyt varmuuden vuoksi sitä ja valtuutettu Lipposen pontta tai esitystä missä muodossa tahansa - ? - koska ne ovat tärkeitä ponsia tämän asian kannalta. Siinä mielessä on erittäin hyvä asia, että valtuutettu Lipposen aloite nosti tämän asian jälleen keskusteluun.

Toivottavasti tämä keskustelu taas innostaa meitä pohtimaan näitä matemaattisia yhtälöitä hyvin monipuolisilta kannoilta ja sillä lailla, miten voisimme meidän kuntamme vähiä varoja oikein suuntaamalla säästää jossain toisessa päässä. Uskon, että siinä meillä on paljon töitä. Eikä siinä yhden illan keskusteluna näin iltamyöhäisellä riitä. Kyllä siihen tarvitaan monta keskustelua lisää.

Hyvät ystävät.

Uskon, että Helsingissä ei ole tehty julkisen liikenteen eteen vielä läheskään kaikkea, vaikka voimme olla varsin tyytyväisiä parhaisiin tuloksiin, joita olemme sillä alueella saavuttaneet.

Vuonna 1969 tehtiin päätös rakentaa Helsinkiin metro. Minä kuuluin siihen porukkaan, joita eräät kutsuivat hulluksi, kun kannatin metroa. Oli huomattava joukko ihmisiä, jotka pitivät meitä täysin hulluina. Ja nyt se hulluus toimii ja onneksi pirun hyvin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Ympäristölautakunnan esitys ja valtuutettu Arhinmäen ponsi ovat kannatettavia. Tutkimus on syytä tehdä.

Valtuutettu Lipposen toivomusponsi on sen sijaan ennenaikainen. Me emme ole kaikki samaa mieltä hänen kanssaan. Jos hän on yhä sitä mieltä, että kaikki ovat hänen kanssaan samaa mieltä, niin joudun kysymään niin kuin filippiiniläinen vaalivirkailija. Kun Ferdinad Marcos sai 100 % äänistä hänen vaalialueellaan, niin hän kysyi, että missä on minun ääneni.

Valtuutettu Arhinmäen esittämästä tutkimuksesta menisi osa sen merkityksestä, jos valtuutettu Lipposen ponsi hyväksyttäisiin. Päätettäisiin tutkia, mutta tehtäisiin päätelmät ennen tutkimustuloksia.

Joukkoliikenteen maksuttomuus on monisyinen kysymys.

Valtuutettu Krohn on epäilemättä oikeassa visioidessaan niitä ongelmia, mitä joukkoliikenteen maksuttomuus merkitsisi: lisää liikennettä, 2 - 3 %:n korotuspaine veroihin, paljon lyhyitä matkoja, mikä hidastaisi liikennettä. Toisaalta lisääntyvä joukkoliikenne vähentäisi henkilöautoliikennettä, mikä kovasti nopeuttaisi jäljelle jäävien henkilöautojen matkantekoa ja todennäköisesti myös ainakin bussijoukkoliikenne nopeutuisi merkittävästi, eli lisääntyvät erityisesti lyhyet matkat hidastaisivat joukkoliikennettä, mutta vähäisempi henkilöautoliikenne nopeuttaisi sitä.

Kokonaisuudessaan vähenevä liikenne johtaisi siihen, ettei tieliikenneinvestointeja tarvitsisi tehdä niin paljon kuin muuten. Tämä toisi kuitenkin merkittäviä säästöjä, mitkä on myös syytä huomioida. Se keventäisi verotusta myös jonkin verran. En tiedä, paljonko. Toisaalta joukkoliikenteen nopeus suhteessa henkilöautoliikenteeseen heikkenisi, sillä jäljelle jäävät henkilöautot voittaisivat enemmän kuin bussimatkustajat.

Edelleen:

Maksuton joukkoliikenne voisi tuntua halvalta, siis halvalta -merkityksessä arvottomalta. Joukkoliikenteen halpuutta painotettaisiin ehkä liiankin voimakkaasti, kun autoilijoille hinta tuskin nykyäänkään on se ongelma. Kyllä suuri osa autoilijoista osaa laskea. Mutta heidän mielestään he haluavat maksaa tästä, koska pitävät sitä elintasonaan. Maksuton joukkoliikenne ei näihin ihmisiin vetoaisi, mutta tasokas, nopea, hinta-laatu -suhteiltaan ylivoimainen joukkoliikenne vetäisi heidät puoleensa.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kysymys on siis monisyinen. Tutkimus on perusteltu.

Siksi kannatan valtuutettu Arhinmäen pontta.

Valtuutettu Lipposen pontta en sen sijaan kannata. Ensin pitää tutkia ennen kuin tehdään tärkeätä linjapäätöstä.

Pidän valtuutettu Lipposen ponnen kustannusten vähättelyä tietyssä mielessä epärehellisenä. On varsin ilmeistä, että valtuutettu Lipposen lopullisena tavoitteena on ujuttaa nämä, laskentatavasta riippuen, sadasta kahteensataanviiteenkymmeneen miljoonan euron lisäkulut, mutta tässä vaiheessa, kun ei kokonaan voi ujuttaa, niin askel kerrallaan.

Valtuutettu Anttilalta haluaisin kysyä, onko nykyinen joukkoliikennetariffi kohtuuton, kun kaupunki tukee sitä 50 %? Ja onko valtuutettu Anttila todellakin sitä mieltä, että joukkoliikenne ei ole nyt yksityisautoilulle vaihtoehto? Minä luulen, että suurimmalla osalla joukkoliikennematkustajista on olemalla yksityisauto. Jos ei se ole heille vaihtoehto, miksi he sitten valitsevat joukkoliikenteen?

Vastauksena valtuutettu Ebelingille.

50 % on tietysti hyvä, mutta voi se olla myöskin 100 % tai jotain siltä väliltä. Se on poliittinen tahtotila. Demariryhmä tavoittelee suurempaa maksutariffia ja pitkällä tähtäimellä maksuttomuutta. Siinä mielessä se on aivan meistä itsestämme kiinni.

Toinen asia, onko hyvin toimiva joukkoliikenne vaihtoehto yksityisautoilulle.

Kyllä se varmasti on ainakin naapurikuntia jos ajatellaan seudullisesti. Aivan varmasti seudullisesti hyvin toimiva joukkoliikenne on selkeästi vaihtoehto yksityisautoilulle. Voi olla, että kaupungin sisäisessä liikenteessä se ei sillä tavalla merkitse, mutta heti kun mennään pikkuisen pitemmälle kaupungin keskustassa, niin ilman muuta on selvää, että hyvin toimiva joukkoliikenne on vaihtoehto yksityisautoilulle.

Tänä iltana olemme puhuneet myöskin liityntäliikenteen toimivuudesta. Siinäkin oli selvästi - valtuutettu Puuran aloitteen yhteydessä - todettavissa, että jos liityntäliikenne ei toimi hyvin, niin ihmiset siirtyvät autoihin, omiin autoihin.

Joten vastauksena valtuutettu Ebelingille on, että kyllä sillä on selkeä syy-seuraus -suhde.

Pakko vastata, vaikka ei kysytty.

Valtuutettu Ebeling mainitsi, että suurella osalla joukkoliikenteen käyttäjistä olisi myös henkilöauto. Saattaa olla, että suurella osalla on, mutta itse asiassa enemmistöllä helsinkiläisistä ruokakunnista ei ole henkilöautoa.

Pitää kuitenkin nyt muistaa se, että henkilöauton omistajat ovat läyhänen vähemmistö Helsingissä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Provosoiduin, kun valtuutettu Ebeling tosiaan kysyi, että eikö 50 % riitä.

Sehän on merkittävä tuki. Tietysti prosentit aina eivät kerro sitä absoluuttista tukea koskaan, vaan kustannusten mukaan liittyy. Tiedän paljon henkilöitä tässä kaupungissa, joille 50 % on aivan liian vähän. Tässähän on tavoite keskustella ja siirtää sitä tukea.

Minä esitin, että se tuki pitäisi tulla muualtakin kuin helsinkiläisiltä veronmaksajilta. Mutta todellisuudessa todellakin, esimerkkinä myöhemmin tulee aloite, jossa pohditaan yli 70-vuotiaiden henkilöiden liikkumisesta.

Toivon, että ymmärretään se, että meillä on paljon ihmisiä, joille sekin nykyinen 50 % on liian vähän ja tarvitaan aitoja, kovia subventioita, jotta saadaan liikkuminen tässä kaupungissa helpommaksi.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Bryggare taitaa olla sen verran minua vanhempi, että hänellä ei ollut kuullun ymmärtämistä vielä ylioppilaskokeissa.

Siis valtuutettu Anttila puhui siitä, että tämä nykyinen olisi kohtuutonta. Siihen minä tartuin. En minä kysynyt, eikö 50 % riitä. Se on ihan eri asia.

Mielestäni meidän pitää puhua oikeilla ja rehellisillä termeillä.

Puheenjohtaja, valtuustotoverit.

Nyt on joukkoliikenteellä valtuustossa ystäviä, se on havaittava ja sinänsä vihreänä ilahtuen todettava.

Ja tämä tapahtui tämä keskustelu, ? siitä ilmastonmuutoksen ja liikennepolitiikan kehyksessä.

Nyt tehty esitys alle 16-vuotiaiden vapaasta liikenteestä on monella tavalla hieno ja mukava ajatus, mutta se ei välttämättä tietysti ensisijassa sellaisenaan ole esitys, joka siirtää nykyisiä autoilijoita joukkoliikenteen käyttöön. Sillä voi olla asenteiden kannalta kasvattava tehtävä, siis ? on paljon lapsia esimerkiksi, jotka eivät koskaan aja joukkoliikenteellä, kun ovat tottuneet siihen, että heidät aina roudataan autolla edes takaisin. Heistä saattaa pitemmän päälle kasvaa aktiivisia joukkoliikenteen käyttäjiä tottuessaan siihen jo pienenä. Sillä on tietysti koululaisten ja muiden kannalta myönteisiä vaikutuksia.

Mutta meidän pitäisi miettiä, että ne toimenpiteet, jotka tehdään, nimenomaan olisivat liikennepoliittisesti kauaskantoisia.

Ymmärrän, että kun tämä ponsi on menossa läpi, niin tämä on nimenomaan ele, jotta lähdetään tutkimaan sitä, millä tavalla maksupolitiikkaa huomioimalla ja muita välineitä käyttämällä me saadaan joukkoliikenteen kilpailukyky jollakin tavalla nostettua.

Olen samaa mieltä kyllä siitä niiden kanssa, jotka ovat varoittaneet, että palvelutaso, mikä tarkoittaa muutakin kuin että joukkoliikennevälineet ovat hienoja tai tietyllä tavalla ovat ajanmukaisia jne., niin sen lisäksi tarkoitan, itse edellytän, että se tarkoittaa sitä, että saatavuus on riittävän suurta elikkä että vuorovälit ja reitit ovat sellaisia, että mahdollisimman monilla on mahdollisuus siihen käyttöön.

Mutta tosiaan, valtuutettu Lipposen ponsi on ilmeisesti menossa läpi. Haluaisin, että se nähdään nimenomaan selvitysvaiheessa, vaikka valtuutettu Ebeling pelkäsi, että se alkaa saman tien ryhtyä toimenpiteisiin, niin en välttämättä näe, että se on niin. Se menee tietysti koko joukkoliikennekeskustelun sisään ? vaikka se on järkevää joissakin ajoissa, joinakin ajankohtina jonkun ja ylipäänsä tämä, että se katsotaan, kuinka nykyistä kapasiteettia tehostetaan, niin pystytään käyttämään ?

Arvoisa puheenjohtaja.

Minä olen nyt arvioimassa nimenomaan aloitetta enkä pontta.

Aloitteessa puhutaan maksuttomasta joukkoliikenteestä. Suomen kielessä "maksuton" on maksuton. Se ei ole halpa, vaan se on maksuton. Sanalle "halpa" on sitten oma sanansa olemassa.

On myönnettävä, että olen itsekin joskus, ehkä kolmekymmentä vuotta sitten, esittänyt, että joukkoliikenteen pitäisi olla ilmaista, mutta olen sittemmin tullut tästä toisiin ajatuksiin jossakin määrin. 100 milj. euroa, sen muuttaminen kerralla ilmaiseksi suurin piirtein maksaisi ja jos se johtaa siihen, että joukkoliikennettä käytetään enemmän, niin sitten se tietysti ainakin joukkoliikenteelle maksaa enemmän, koska sitten tarvitaan lisää tarjontaa, mikä sinänsä olisi ihan hyvä asia.

Se, missä määrin tämä 100 milj. euron panostus tulisi vähentämään nimenomaan autoliikennettä, jos arvioi tätä nyt nimenomaan sillä valtuutetun itsensä käyttämällä perusteella, että tällä parannetaan ilmastoa ja vähennetään ruuhkia ja vähennetään autoliikennettä.

Suurella osalla helsinkiläisistä itse asiassa joukkoliikenne on marginaalisesti maksutonta, koska he ovat ostaneet näyttölipun. Kun he ovat sen ostaneet, niin sen jälkeen jokainen matka on ilmainen. Kuitenkin tämäkin enemmistö aika paljon, jos heillä auto on, käyttää autoa, koska kuitenkin palvelutasossa myös on puutteita. Bussilla pääsee töihin, mutta ei kauppaan. Joukkoliikenteellä pääsee töihin, mutta ei harrastuksiin.

Sitten:

On olemassa sellaisia Yhdysvalloissa tehtyjä tutkimuksia. En tiedä, kuinka päteviä ne ovat Suomeen, mutta ne kannattaisi lukea, joissa sanotaan, että ilmainen joukkoliikenne pitkällä aikavälillä lisää autoliikenteen määrää. Se johtaa sellaiseen rakenteeseen, jossa matkat pitenevät ja jossa esimerkiksi kaikki elokuvateatterit ovat kaupungin keskustassa. Se, että meillä on marginaalisesti ilmainen joukkoliikenne, on ehkä myös johtanut tähän samaan asiaan.

Ja edelleen:

Jos kysymme autoilijoilta, miksi nämä ajavat autolla, niin ei heistä kukaan sano, että se 42 euroa kuussa on liikaa - koska autoa nyt yleensä ei sillä hinnalla saa - vaan aina he sanovat, että kestää kauan, on hankalaa, on huonoa, joutuu seisomaan jne. Sen takia jos minulla olisi 10 milj. euroa käytettävissä joukkoliikenteeseen, en käyttäisi sitä lippujen hintojen alentamiseen, vaan tarjonnan lisäämiseen ja laadun parantamiseen. Tällä tavalla aivan varmasti pystyisin korvaamaan autoliikennettä enemmän.

Sitten sen verran kommentoin tätä pontta, että se ponsi nyt varmaan ei tähtää autoliikenteen määrän vähentämiseen, koska alle 16-vuotiaat - toivottavasti - eivät kovin paljon autoilla kuitenkaan ajele. Tässä mielessä ikään kuin perustelut ovat yhtäkkiä muuttuneet.

Mutta on todettava, että ei tämä täysin vailla perusteita ole. Valtionrautatiethän tekee näin. Alle 16-vuotias saa matkustaa ilmaiseksi vanhempiensa kanssa. On totta, että jos koko perhe lähtee viikonloppuna jonnekin, niin aika kalliiksi se tulee. Jos siinä yhteydessä koko perheen matkustaessa lapsi kulkisi ilmaiseksi, niin kuin hän rautateillä kulkee, niin se voisi olla perusteltua ja sillä voisi olla jopa vaikutusta autoliikenteen määrään.

Mielestäni on erittäin hauska kuulla sosialidemokraateilta tällaisia puheenvuoroja, jotka tähtäävät autoliikenteen määrän vähentämiseen. Sääli, että tehokkain keino, se, että meille tulisi ruuhkamaksuja, on jätetty pois sen takia, että narulla ei voi työntää sitä joukkoliikennettä, joka melkein kaikille olennaisille henkilöille on jo ilmaista ja sitä ei saa sen halvemmaksi. Ruuhkamaksut vaikuttaisivat siihen varsin paljon. Ilmeisesti tiettyä pessimismiä demareitten keskuudessa tämän keinon tehokkuuteen myös on olemassa, koska puolue edelleen kannattaa tätä aika onnetonta ja hyvin kallista keskustan kehätunneliratkaisua.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Valtuutettu Soininvaara huomautti, että alle 16-vuotiaat eivät kauheasti autolla ajele.

Ongelma on tässä ollut nyt se, että kun me lähdemme miettimään tällaista uutta käytäntöä, millä tavalla voisimme parantaa julkista liikennettä, parantaa helsinkiläisten palvelua, niin millä tavalla tämä käynnistettäisiin. Tässä on ollut erittäin hyviä vaihtoehtoja, että olisi esimerkiksi ruuhka-ajat maksuttomia tai vastaavaa. Kun olemme miettineet, mikä olisi se tapa käynnistää tämä iso liike nyt julkisen liikenteen tekemisestä maksuttomaksi, on syntynyt näkemys tästä, että lähdetään liikkeelle lapsista eli alle 16-vuotiaat. Sen takia tämä nyt on ehkä valtuutettu Soininvaarasta hiukkasen erikoista.

Toinen asia, mistä olen äärimmäisen pahoillani, että näitä ponsia on nyt teille tullut, milloin on ollut mikäkin kirjoitusvirhe ja viimeisimmässäkin on nyt sitten minun vikani. Eli kun tätä pontta on täällä hiottu, jotta mahdollisimman moni pystyy osallistumaan tähän, niin pontta on jatkuvasti jouduttu muotoilemaan uudelleen ja uudelleen. Eli olen todella pahoillani, että olen aiheuttanut tästä teille valtuutetuille vaivaa ja erityisesti virkamiehille on koitunut tästä nyt aivan turhaa vaivaa.

Eli nyt - kuunnelkaa kaikki tarkkaan - ponsi menee näin: "Kaupunginvaltuusto edellyttää, että edistetään pitkällä aikavälillä maksutonta julkista joukkoliikennettä aloittamalla se vaiheittain alle 16-vuotiaista lapsista." Tämä on nyt ollut neuvottelujen tulos.

Arvoisa puheenjohtaja.

Omassa puheenvuorossaan valtuutettu Anttila sanoi, että vanhuksille voitaisiin hiljaisina aikoina antaa halvemmalla tai ilmaiseksi lippu, jotta he voisivat käydä kaupungissa.

Tässä on mielestäni paljon enemmän järkeä kuin siinä, että näitten vanhusten pitäisi odottaa ruuhka-aikaa, että he lähtevät kaupunkiin. Ja siinä mielessä ajatus, että ruuhka-aikana, jolloin bussit ovat täynnä, ne olisivat ilmaisia, on mielestäni aika kummallinen.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Nyt en malta olla sanomatta, että tämä on muuttumassa jonkinnäköiseksi farssiksi tämä keskustelu, ei sen takia, että ponsia on jouduttu muokkaamaan siitä syystä, että niissä on ollut kirjoitusvirheitä.

Jos tätä valtuutettu Lipposen uusinta pontta katsoo, siinä on ilmeisesti tavallaan yritetty vesittää tätä tavalla, joka ei siitä huolimatta ole mikään muutos edelliseen. Minulle sana "edistää" jo sinänsä tarkoittaa jotakin vaiheittaista pitkällä aikavälillä ja että "aloitetaan" kai tarkoittaa jo, että on jotain vaiheittaista, mutta sitten siinä on kuitenkin liitetty, lisätty "vaiheittain" -sana.

Mielestäni tämä vaan osoittaa sen, että jos jotain haluaa tehdä ja jollain tavalla haluaa viedä tätä keskustelua eteenpäin, niin kaikki sisältyy valtuutettu Arhinmäen ponteen. Se päätyy kuitenkin kokonaisselvitykseen tästä asiasta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Soininvaaralle toteaisin, että otit esimerkin Tukholmasta, jossa edellinen hallitus päätti, että ikäihmisille - se on tietty ikäkausi - keskipäivällä, kun ei ole pahimmat ruuhka-ajat, jolloin työntekijät menevät tai palaavat työstään, annetaan puolella hinnalla mahdollisuus liikkua julkisissa kulkuvälineissä. Tämä on selvästi lisännyt julkisen liikenteen käyttöä ikäihmisten keskuudessa ja lisännyt heidän aktiviteettiaan.

Mutta tämä onneksi nyt sitten varmaan vihreiden kannalta ja kaiken muunkin kannalta tämä hyvä ehdotus on nyt sitten Ruotsissa nykyhallituksen toimesta poistettu. Joten siellä tästäkin ongelmasta on nyt sitten päästy, että ei enää tarvitsekaan olla kohti maksutonta liikennettä, vaan siellä on nyt normaalit liput kaikilla taas.

Täytyy vähän ihmetellä demareiden ajatuksen juoksua täällä valtuustossa.

Varmasti kaikki muistavat sen, että tällä valtuustokaudella vihreä valtuutettu Helistö teki aloitteen, että 17-vuotiaat otettaisiin lasten lipun piiriin. Esitys ei kelvannut demareille ollenkaan ja nyt sitten he esittävät, että alle 16-vuotiaille joukkoliikenne tehtäisiin kokonaan maksuttomaksi. Täytyy vaan kysyä, missä tämä logiikka oikein on?

Toiseksi ihmettelen sitä, että valtuutettu Anttila esitti, että lisääntyvä autoliikenne on nähtävä perusteena nimenomaan tälle maksuttomalle joukkoliikennelipulle. Hän kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että Helsingin alueella autoista 20 % tulee Helsingin ulkopuolelta ja että tämän vuoksi pitäisi mennä maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Täytyy kyllä ihmetellä, miten demarit voi sitten samaan hengenvetoon kannattaa keskustatunnelia, joka maksaa moninkertaisesti sen mitä maksuton joukkoliikenne tulisi maksamaan. Keskustatunneli tulee lisäämään roimasti niiden autojen määrää, jotka tulevat nimenomaan Helsingin ulkopuolelta. Silloin me helsinkiläiset veronmaksajat nimenomaan maksetaan tämä ei-helsinkiläisten autoilijoiden läpikulku Helsingin kautta.

Sen vuoksi voisi ajatella, että kyse nimenomaan tässä "maksuton joukkoliikenne" -keskustelussa on arvovalinnasta. En voi ymmärtää sitä, miten kokoomus ja demarit voivat kannattaa keskustatunnelia samaan aikaan, kun sitten spekuloidaan täällä sillä, että minkälaisia seurauksia liikenteen lisääntymisen kannalta voisi olla maksuttomalla joukkoliikenteellä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Kiitos äskeisestä kommentista. Ei haittaakaan. Minulla on kuuluva ääni muutenkin.

Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän edustajien tavoitteena on tänään, että lisätään veroja, kyllä jaksaa maksaa. Samalla otan tähän muutaman käytännön esimerkin. Vähennetään liikuntaa.

Tämä ehdotus maksuttoman julkisen liikenteen laajennuksesta alle 16-vuotisiin ensin alkaen, tai miten se nyt etenikään, on lyhytnäköistä populismia. Ja minkä takia?

Lasten joukkoliikenteen maksuttomuus lisää - vähentää? - kokemukseni mukaan - selvästi lähikoulun valintaa. Lähikoulu saatiin suosituimmaksi sitä mukaan, kun todettiin, että ei ihan kaikissa tarkoituksissa anneta yli 2 km alakoululaisten koulumatkalle lippua. Annettiin vain silloin, kun lähikouluun ei pääse. Meillä on nytkin koululaisille maksuttomat liput. Jos yläkoululaisella on yli 5 km:n matka tai mennään erityiskouluihin.

Koululaisten mielestä on jännää päästä matkustamaan pitkin kaupunkia. Sen tietää valtuutettu Lipponenkin koululaisten äitinä.

Maksuttomuus tuo lisäksi busseihin ja ratikoihin yhden pysäkin välin kulkijoita. Näin jää pienetkin kävelymatkat nuorisolta tekemättä.

Meillä on sellainen yksi periaatepolitiikka kuin "terveys kaikissa politiikoissa". Se ajattelu tarvitsisi tuekseen sitä, että jokainen kävisi yhden bussipysäkkien välin vielä pidemmälle, jotta liikuntaa tulisi lisätyksi.

Mielestäni tällaisia liikunnan lisäämistä tukevia toimia pitäisi erityisesti miettiä myös joukkoliikenteen yhteydessä eikä houkutella väkeä pois.

Äskeisessä puheenvuorossa nousi esiin se, että tariffitukeen tai lippuhintatukeen sijoittaminen nostaa veroja, mutta yksityisautoiluun investoiminen ja sille pohjalle liikennesuunnittelun rakentaminen, joka nyt on vallalla, lisää myös veroja.

Täällä on käytetty hyviä esimerkkejä, myös keskustatunnelista. Ylipäänsä autoliikenteen lisääntyminen jatkuvasti näkyy meidän verotaakassamme. Ja kun puhutaan siitä, että verotaakka nousee, niin tietysti jos lippujen hinnat alenevat tai vaikka poistuisivat kokonaan, mutta vaikka alenisivatkin, niin tietenkin ne veronmaksajat, jotka käyttävät joukkoliikennettä, saavat sen säästyvästä rahaosuudesta, osan siitä veronkorotuksesta takaisin. Silloin tämäntyyppinen manööveri on tietysti tulonsiirto yksityisautoiluun sijoittaneelta niille, jotka käyttävät enimmäkseen joukkoliikennettä. Jos taas ei tehdä tämäntyyppistä siirtoa, niin helposti eletään siinä maailmassa, että joukkoliikennettä käyttävät ihmiset joutuvat verotaakassaan maksamaan suhteettoman suuren osan niistä liikenneinvestoinneista, jota se yksityisautoilupohjainen liikennepolitiikka on tuottamassa. Tämäntyyppisestä arvovalinnasta tietenkin ollaan täällä puhumassa.

Puheenjohtaja.

Täällä manataan yksityisautoilua mielestäni vähän liikaakin.

Pitäisi ottaa järki käteen ja kysyä näiltä yksityisautoilijoilta, miksi he käyttävät sitä yksityisautoaan eikä joukkoliikennettä. Siihen on ihan varmasti pätevät syyt. Ei kukaan täysjärkinen aja Helsingin keskustaan yksityisautolla, ellei se ole välttämättä pakko. Heillä on joko tavaraa taikka muuten sellainen aikataulu, että on täysin mahdotonta käyttää joukkoliikennettä. Elikkä siinä mielessä. Ja jos puhutaan siitä sitten, että yksityisautoilu vie veroja, niin enemmän yksityisautoilusta lypsetään rahaa kuin mitä se saa.

Elikkä tämä keskustatunneli:

Pitää ottaa huomioon se, että muualta, Helsingin ulkopuolelta tulevat tuovat kasapäin rahaa Helsingin liike-elämälle ja sitä kautta tälle kaupungille. Jos yksityisautoilu otetaan ja kurjistetaan loppuun, kysyn, millä elätämme ne muutamat kymmenet tuhannet ihmiset, jotka jäävät työttömäksi sen takia, että autokauppa ei käy eikä huolto pelaa?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan varmuuden vuoksi tätä viimeistä valtuutettu Lipposen ponsiesitystä.

Mutta sen verran vielä lisään kortta kekoon ja keskusteluun, että tässä on nyt vihreiden ja muiden porvariryhmien puolesta kovasti piikitelty demareiden suuntaan, esimerkiksi siitä, minkä takia demarit eivät kannattaneet minun esitystäni lasten lipun kelpoisuuden laajentamiseksi.

Politiikassa nyt vain on niin, että hyvä poliitikko osaa muuttaa mielipidettään silloin, kun hyviä perusteluita esitetään.

Itse asiassa minäkin olen itse miettinyt paljon demaripuolueen yleistä tarpeellisuutta. Jos ajatellaan, että Forssan kokouksen 2003 kaikki tavoitteet on tähän mennessä jo saavutettu. Mutta ilmeisesti demareilla on vielä tulevaisuutensa helsinkiläisessä puoluekartassa, kun näin hyviä esityksiä joukkoliikenteestä saadaan aikaiseksi. Jyrki voi sitten kertoa tarkemmin minulle, mitä siellä Forssassa päätettiin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Keskustelu on kohtuullisen polveilevaa ollut aika pitkää jo.

Jos lähdetään hieman miettimään sitä, mistä olennaisesti on kyse, niin en epäile, etteikö tässä... Olettaisin, että valtuustosalissa kaikki ovat siitä samaa mieltä, että me toivoisimme joukkoliikenteelle enemmän käyttäjiä, tulevaisuudessa nykyistä enemmän. Se, onko sitten hinta aidosti merkittävä tekijä ja kenellä tällainen tieto on, että näin olisi vai onko se taso, laatu, nopeus tai joku muu palvelutasoon liittyvä asia, olennaisempi tekijä, että saisimme joukkoliikenteelle käyttäjiä enemmän, on varmasti se kysymyksen olennainen osa. Siinä mielessä valtuutettu Arhinmäen ponsi on varmaan osittain ainakin - voisi sanoa - kannatettava sisällöllisesti, ehkä hieman jopa suppea.

Se, että lähdetään keskustelemaan näinkin merkittävistä taloudellisista linjauksista ponnen kautta, mitä valtuutettu Lipposen ponnessa on, eli tekemään merkittäviäkin arvovalintoja, sanotaan kohtuullisen suppealla tietämyksellä, ehkä enemmänkin mututuntumalla. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea, jos ajatellaan pääkaupunkiseutua kokonaisuudessaan, seudullisesta ongelmasta, jossa pitäisi päästä seudullisiin ratkaisuihin paljon ennemmin kuin Helsingin ainoastaan sisäisiin ongelmiin. Yhtälailla keskustatunneli on myös osittain seudullinen ratkaisu. Minä itse ainakin sitä olen perustellut itselleni, että se on seudullinen ratkaisu. Se on Helsingin kannalta hyvä ratkaisu, koska saamme autot mieluummin maan alle kuin maan päälle ja pois kaduilta, niiltä kaduilta, missä ihmiset kulkevat pyörillä ja jalan.

Mutta joka tapauksessa kyse on varmasti poliittisesta valinnasta. Ja koska ainoa selkeä johtopäätös, mihin itse olen päässyt tähän mennessä tässä keskustelussa on se, että toverit vasemmalla, demarit ja Vasemmistoliitto, ovat halukkaita nostamaan veroprosenttia.

Arvoisa puheenjohtaja.

Täällä viisastellaan ja vähän näsäviisastellaankin.

Minä olisin valtuutettu Soininvaaralle maininnut tästä ruuhkamaksukeskustelusta.

Ilman muuta siinä vaiheessa, kun hallitus tuo laajemman veropoliittisen paketin, jossa pohditaan yleensä autoverotusta laajemmin, siinä pitää olla mukana myös se, ei ruuhkamaksu, on vanhanaikainen ja vanha viritys, vaan se, millä tavalla kokonaisuudessaan auton käyttö ... Bensiinivero on yksinkertaisin tapa verottaa ekologisesti tai lisätä siis paineita siinä. Tällä hetkellä autoilijat osallistuvat mittavassa määrin valtion verotulojen tuomiseen ja vain autoveron kautta. Eli se poistamalla ja muulla tavoin käyttöä verottamalla saadaan aikaan näitä ratkaisuja, jonka takia .., Ruuhkamaksu on jo niin kuin vähän eilispäivää. Pitää miettiä kokonaisemmin niitä asioita.

Mitä tulee keskustatunneliin - valtuutettu Alanko-Kahiluoto.

Keskustatunneliratkaisu tulee olla varmasti sellainen, jossa käyttäjät tulevat sen investoinnin maksamaan. Ja vähän samalla tavalla kuin edellisen puheenvuoron pitäjä sanoi, sillä on myös muitakin vaikutuksia. Mutta se ei voi olla sellainen vaihtoehto, jossa käyttäjät eivät sitä maksa, vaan nimenomaan he joutuvat maksamaan sen.

Ja mitä tulee keskustatunneleihin Oslossa ja muualla, niin nehän ovat itse asiassa toimineet kohtuullisen hyvin.

Vaikka olemme voimakkaasti joukkoliikenteen kehittämisen kannalla, ei pidä aina asettaa näitä ihan suoraan vastakkain. Se on vaan niin, että millä tavalla ne rahat tulevat.

Mitä tulee veronkorotuksiin.

Jos löytyy todella selkeitä perusteita - minä vastustan veronkorotuksia loppuun saakka - mutta jos tulee todella merkittäviä perusteita sille ja näyttää siltä, että valtio ei pysty tukemaan Helsinkiä riittävästi, niin silloin pitää miettiä tätä asiaa uudestaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Maailmalla on tuttuja tällaiset ratkaisut myös, jossa pyritään kannustamaan joukkoliikenteen käyttöön myös muulloin kuin ruuhka-aikana. Esimerkiksi otetaan Lontoo, jossa klo 9 jälkeen lippu on halvempi kuin ennen klo 9:ää tai Englannin junaliikenne, jossa on cheap day return -ticket, eli niissä klo 9 jälkeen on halvempaa matkustaa, mutta klo 16.30 - 18.30 välillä ei voi matkustaa sillä. Se on selvästi halvempi, siis selvästi halvempi, jolla tasataan niiden osalta, jotka pystyvät muulloinkin matkustaa.

Tämäntyyppisiä ratkaisuja pitäisi myös pohtia, laajemmin koko meidän junaliikennettämme, mutta myös pääkaupunkiseudun osalta ja katsoa. Tällaisia ihan hyviä malleja on, jotka lisäävät joukkoliikenteen käyttöä ja toisaalta tasaavat ruuhkahuippuja niiden osalta, jotka pystyvät lähtemään yhtä hyvin klo 9.02 kuin 8.30.

Ja sitten, ehkä tiivistääkseen tätä keskustelua.

Slangi -keskustelun yhteydessä valtuutettu Paasikivi ehdotti, että valtuuston lempinimi olisi Valtsu. Valtsuhan tunnetaan slangissa Valintatalon lempinimenä.

Kyllä täytyy sanoa, että kun on kuunnellut tämän keskustelun puheenvuoroja, niin se on ollut aikamoinen Valintatalo, että jokainen on valinnut samasta aloitteesta vähän erilaiset näkökulmat ja aivan erilaiset tulokulmat, niin kuin tätä uutta muotisanaa voidaan käyttää.

Puheenjohtaja.

Haluaisin kysyä valtuutettu Bryggarelta, mitä hän tarkoitti sillä, että käyttäjät tulevat maksamaan keskustatunnelin? Käsittääkseni minkäänlaista päätöstä siitä ei ole vielä tehty, miten keskustatunneli rahoitettaisiin. Eli tarkoittaako valtuutettu Bryggare sitä, että demarit ovat kääntyneet kannattamaan ruuhkamaksuja vai tarkoitatteko sitä, että teidän mielestänne keskustatunneliin pitäisi tulla jonkinlainen pääsymaksu? Ja jos tarkoitatte sitä, niin ettekö ajattele, että pääsymaksu johtaisi siihen, että autoilijat kiertäisivät tunnelin maan päältä, eivätkä enää ajaisi tunnelin kautta?

Arvoisa puheenjohtaja.

Vaikka tänään taitaakin olla joukkoliikenneilta, haluan kuitenkin käyttää puheenvuoron tästä mielestäni erittäin tärkeästä aloitteesta eli vainajien hyvästijättötiloista.

Vastauksessa todetaan, että asia on ainakin pyritty järjestämään. Uskon, että kaikki sosiaali- ja terveyshuollon ja vanhusten ja nimenomaan kuolevien vanhusten ja ylipäätään kuolevien ihmisten kanssa työskentelevät ymmärtävät, miten tärkeätä on ...?

Eräs omaisena kuoli kesällä lähes sadan vuoden iässä. Hän kuoli vasta heinäkuussa, mutta jo toukokuussa epäilin, että hän on juuri kuolemassa. Vanhainkodista ilmoitettiin, että nyt ei ole enää montaa päivää jäljellä, jolloin menin häntä tapaamaan. Hän makasi itse tajuttomana. Viereisessä sängyssä makasi häntä huomattavasti nuorempi, ehkä noin neljäkymmentä, ehkä viisikymmentä vuotta nuorempi huonokuntoinen sekava, mahdollisesti hieman dementti aggressiivinen mies, joka käytti niin värikästä ja alatyylistä kieltä, että luulin, että tämä kuolemaa tekevä isoenoni ei eläessään ollut sellaista kuullut. Olin iloinen, että hän siinäkään tilanteessa ei varmaan ollut kovin vastaanottavainen sille puheelle. Olin sisareni ja serkkuni kanssa tätä omaista siellä jättämässä hyvästejä hänelle. Täytyy sanoa, että se oli kyllä varsin kiusallista, että viereisessä sängyssä tällainen hyvin värikäs keskustelu, monologi oli käynnissä.

Toivon, että tälle hyvästijättötilaisuuteen voidaan tehdä parannuksia. Tiedän, että yhden hengen huoneita on vaikea järjestää. Ja tietysti silloin, kun ihminen itse on tiedottomassa tilassa, niin hän ei välttämättä sitten sitä huonetapahtumaa muista, kiinnitä siihen huomiota. Mutta kyllä se omaisille ...?

Arvoisa puheenjohtaja.

Aloite liittyy liikuntaan ja siihen, millä tavalla edistettäisiin yli 70-vuotiaiden henkilöiden liikuntaa, luomalla parempia edellytyksiä, esimerkiksi vielä kustannuksia näille henkilöille vähentämällä. Haluaisin tuoda tähän vielä ilmaisen vinkin - kun täällä on toivon mukaan apulaiskaupunginjohtaja Sauri vielä paikalla. Kuuleeko? - siitä, että vieläkin parempi kokonaisuus saataisiin aikaan, jos päiväsaikaan, vähän Tukholman mallin mukaan - tästä olen saanut palautetta, kun olen keskustellut monien henkilöiden kanssa - luotaisiin järjestelmä, sellainen ns. kultakorttijärjestelmä, jossa päiväsaikaan esimerkiksi yli 70-vuotiaat henkilöt voisivat liikkua ruuhkien ulkopuolella, esimerkiksi klo 9 ja klo 15 välillä julkisissa liikennevälineissä ja päästä liikuntapaikkoihin ja kulttuuripaikkoihin tietyllä yhteissummalla vuosittain, että muodostuisi tällainen kokonaisuus, että sen kortin lunastamalla nämä henkilöt pääsisivät ns. aktiivisesti osallistumaan tähän yhteiskuntaan. Siinä on monta hyvää asiaa. Yksi on tietysti liikunnan edistäminen erittäin tärkeässä kohderyhmässä.

Haluan muuten kiittää myös valtuutettu Urhoa siitä maininnasta, jonka hän sanoi lähikoulujen tilanteesta tällä hetkellä. Juniorit ovat tällä hetkellä valitettavasti menossa siihen suuntaan, että yli 30 metriä jos on matkaa, niin se pitää helikopterilla tehdä.

70-vuotisten suunnassa liikunnan edistäminen, mutta myös, että se tehdään houkuttelevaksi. Houkuttelevuus syntyy sitä kautta, että julkisilla kulkuneuvoilla pääsee esimerkiksi liikuntahalleihin tai uimapaikkoihin tai kulttuuripaikkoihin. Mutta sitä aktiivisuutta lisätään. Julkinen liikenne on sillä tavalla liikunnan kannalta optimaalista, että sinne pitää kuitenkin kävellä sinne bussipysäkille ja vaikka se on onneksi Helsingissä aika lähellä, siinä joutuu tekemään vähän töitä. Sitä kautta tämä asia toimisi.

Toivon, että tässä mennään eteenpäin. Tämähän vaatii hallintokuntien yhteistä otetta, siis sosiaali-, terveys- ja opetustoimen, liikunnan kautta ja myöskin vähän sitten apulaiskaupunginjohtaja Saurin rootelin kohdalla. Tuotaisiin esitys siitä, millä tavalla nimenomaan seniori-ikäisten liikkumista tällaisella yhteisellä virityksellä saataisiin aikaan. Se olisi jonkunlainen sosiaalinen innovaatio siitä, millä tavalla tässä yhteiskunnassa otetaan aidosti askeleita siihen suuntaan mitä pitää. Meillä on tulossa todella isot haasteet. Kun kuuntelee sitä, millä tavalla geriatriasta puhutaan ja mitkä ovat ne todelliset kustannukset jatkossa, niin nyt pitää, nämä kaikki kustannukset, jotka tässä mainitaan, nämähän ovat aivan pieniä. Muutamien satojen tuhansien eurojen kustannukset ovat vähäisiä kustannuksia siihen nähden, mitä tulee sitten siihen, jos me pystymme ennaltaehkäisemään ihmisten ... ja pitämään ihmiset enemmän osana yhteiskuntaamme. Tähän liittyy mm. kulttuuripalvelut. Näen, että se olisi loistava tilanne nimenomaan päivisin. Tuolla on miljoona museota Helsingissä, jotka ovat kaikki tyhjinä. Sinne päivisin saataisiin ihmisiä vierailemaan. Siitä tulisi iso mahdollisuus.

Tietysti minun pitäisi olla erityisen iloinen tästä, jos kaikki tulisi näin ilmaiseksi yli seitsemänkymppisille. Mieheni täyttää 70 vuotta keväällä. Mutta voin myös kertoa sen, että hän on jo aloittanut aikaisemmin kävelemällä ja kävelemällä hän on pudottanut painoaan, pudottanut verenpainettaan ja voi erityisen hyvin. Joten ihan ilmaiseksi sen voi tehdä kaupungin kaduilla, puistoissa ja metsissä. Ei tarvita edes mitään kuntosaleja kuntoaan hoitamiseen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Valtuutettu Bryggare, varmaan muistat ja tiedä, että kaupungin liikuntasaleihin koululaisilla on maksuton pääsy ryhmässä päiväsaikaan, samoin kuin kaupungin taidemuseoihin on koululaisryhmillä maksuton pääsy. Ei ole ollut mahdollisuuksia kouluilla mennä, koska sinnekään ei ole bussilippuihin riittänyt varat.

Arvoisa valtuutettu Urho. Puhuin yli 70-vuotiaista henkilöistä, joilla toivon mukaan koulunkäynti on jäänyt jo taakse. Ajattelin sitä, että heille luotaisiin edellytys siihen, että he ...

Minä nimittäin olen tavannut tapauksia, joissa se pelkkä kävely metsässä ei riitä, vaan että halutaan ja ollaan mukana vesiliikunnassa. On paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät itse asiassa voi kävellä pitkiä matkoja. Kyllähän, kun itsekin olen joskus metsässä liikkunut, niin tiedän, että on kiva tehdä jotain muutakin joskus kuin katsoa sitä mäntyä ja hiekkatietä. Voi käydä vaikka uimahallissakin joskus.

Helsingissä on loistavat liikuntapalvelut, sisäpalvelut. Ja on myös kivaa joskus ryhmässäkin olla eikä aina, vaikka tietysti metsässä voi myös ryhmässä liikkua, mutta useimmiten siellä painellaan enemmän yksin.

Arvoisa puheenjohtaja.

Hyvin lyhyesti.

Valtuutettu Brax oli valtakunnallisen, eräänlaisen komitean puheenjohtaja, joka katsoi erityisryhmien liikuntaa. Siinä kaikkein tärkein oli varmaan yli 70-vuotiaiden, tai vanhojen liikunnan lisäämispyrkimys.

Jos vanhat ihmiset saadaan liikkumaan kunnolla, niin kaksi vuotta myöhemmin ollaan sängyssä. Tämä on suurimpia asioita, mitä voitaisiin vanhojen ihmisten eteen tehdä. Siinä tarvitaan kaikki keinot.

Toivon, että valtuutettu Bryggaren aloite menee läpi ennen kuin itse täytän 70 vuotta.

Haluan kiittää apulaiskaupunginjohtaja Haataista siitä, että hän on ottanut tämän huolen tanssitaiteen tilasta tosissaan ja kehottanut kulttuuriasiainkeskusta selvittämään tarkemmin työryhmän perustamisen, jotta tämä tanssitaiteen tila korjattaisiin täällä Helsingissä.

Fru ordförande, bästa fullmäktigeledamöter.

Det är sent så jag ska fatta mig kort. Som sagt som jag säger här i den här motionen så tycker jag att det synd att en sådan här skamfläck fick komma med när Helsingfors har ju faktiskt föredömligt erbjudigt unga, totalt 2000 16-17 åringar 600 arbetsplatser och när det då klarnade för mig under våren att faktiskt tusentals har sökt, många av dom tiotals arbetsplatser och inte fått något som helst svar på sin ansökan, så tycker jag att det är verkligen helt att föregå med ett dåligt exempel.

Rouva puheenjohtaja.

Todella sääli, että kun Helsinki on niin esimerkillisesti toiminut, kun se tarjoaa nuorille ja myös viime vuonna - kuten tiedämme - uuden määrärahan turvin myös 16 - 17-vuotiaille kesätyöpaikkoja. On todella sääli, että tällainen tahra tässä oli mukana. Sain todellakin monelta taholta kuulla turhautumisesta siitä, kun kesäkuu tuli eikä nuorille ollut tullut minkään näköisiä vastauksia, vaikka suurin osa hakemuksista oli jätetty sähköisesti. Ei pitäisi olla minkään näköisiä ongelmia tänä päivänä lähettää mallivastaus kaikille, joille ei valitettavasti ole voinut tarjota työpaikkaa.

Tätä taustaa vasten kaupunginhallituksen/henkilöstökeskuksen vastaus ei ole aivan tyydyttävä.

En aio ehdottaa palautusta. Mutta olisin toivonut, että se lupaus siitä, että tulevaisuudessa jokaiselle tulee vastaus, olisi ollut selkeämpi. Tulen tulkitsemaan tätä vastausta niin, että se on lupaus siitä, että jatkossa, tavalla tai toisella, kaikille nuorille tulee vastaus. Kun heitä yritetään samanaikaisesti opastaa, miten toimia työmarkkinoilla, niin kaupungin täytyy näyttää hyvää esimerkkiä.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän Inka Koskenvuon tilalle Malina Valtosta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän uudeksi jäseneksi Tuomas Tiihosen.

Arvoisa puheenjohtaja.

Esitän uudeksi jäseneksi tekniseen lautakuntaan Heidi Ruhalaa.

Puheenjohtaja.

Haluan ensin sanoa, että ehdotan asian palauttamista kaupunginhallitukselle.

Palautuksen perusteluna löytyy rakennuslautakunnan teksti esityslistan sivulta 52, ? taitaa olla sivulla 50. Jossa tämä rakennuslautakunnan teksti, joka on perusteluna, kuuluu seuraavasti:

"Asemakaavaan tulisi ottaa säännös, joka velvoittaa suunnittelemaan jälkiasennushissit rakennusten arkkitehtuuri ja karaktääri huomioon ottaen käyttäen parasta mahdollista saatavilla olevaa suunnittelijavoimaa. Jälkiasennushissien suunnitelmissa tulee pyytää ennen rakennusluvan myöntämistä kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunginmuseon lausunto."

Tämä on se ajatus, että tämä kaava voitaisiin minun mielestäni hyväksyä sitten, kun kaavamääräys olisi tämänkaltainen eikä senkaltainen, kun se nyt on, että se kieltää aika suuressa osassa ja käytännössä sisärakentamisen kokonaan.

En ole ehdottamassa sitä, että Pihlajamäessä kaikkiin taloihin rakennettaisiin hissit, mikä tietysti liikkumisen kannalta olisi hyvä asia. Se on varmasti monessa talossa kallista ja aika vaikeata. Mutta en voi myöskään hyväksyä sitä, että kaava kieltää hissien rakentamisen.

Perusteluna siihen, miksi en voi hyväksyä sitä, on se, että Suomen perustuslaissa - oliko se vuonna 1995 - tuli pykälä, joka kieltää syrjinnän mm. vammaisuuden perusteella. Ja toiseksi se, että Suomi allekirjoitti maaliskuun tai huhtikuun aikana uuden YK:n ihmisoikeus, vammaisten ihmisoikeuksia koskevan sopimuksen, joka myös kieltää syrjinnän ja erityisesti tämä sopimus puhuu myös esteettömyydestä sitä, että sopimuksen allekirjoittajan täytyy edistää esteettömyyttä ja pitää huoli siitä, että mahdollisuus tasavertaiseen liikkumiseen ja osallistumiseen koskee myös kaikkia vammaisia ihmisiä. Tietenkään se, että Suomi on vasta allekirjoittanut sen sopimuksen eikä ratifioinut, ei tee siitä niin vahvaa sopimusta kuin meidän oma perustuslakimme.

Ymmärrän, että tämä kysymys on vaikea sen takia, että liikkumiseen liittyviä asioita ei ole tähän mennessä meillä opittu näkemään ihmisoikeuskysymyksenä. Se on nähty sosiaalisena kysymyksenä tai muuna kysymyksenä, joka liittyy vammaisten elämään ja elämään liittyviin vaikeuksiin.

Meidän on lopultakin syytä tunnustaa, että esteettömyys on ihmisoikeuskysymys ja sitä pitää katsoa sillä tavalla. Sen takia me emme voi valtuustossa hyväksyä kaavaa, joka yksiselitteisesti kieltää esteettömyyden, kieltää hissien rakentamisen.

Totta kai itse suhtaudun hyvin myönteisesti siihen, että meillä suojellaan taloja ja suojellaan sitä mikä on vanhaa ja arvokasta. ? siitä, että miten samanaikaisesti voidaan tuhota Merikasarmi, miten samanaikaisesti voidaan tuhota monia muita taloja, mutta estää sitten talojen ja rakennusten tekeminen esteettömäksi. Tämä on sellainen kysymys, joka Helsingissä ja Suomessa, niin kuin muuallakin maailmassa, tulee ottaa vakavasti. Eikä tätä voida ohittaa sillä, että siellä on muutama asunto, eihän se koske kaikkia. Asia on sillä lailla, että esteettömyyttä ei voi enää kieltää.

Arvoisa puheenjohtaja.

Pidän tätä Pihlajamäen suojelukaavaa monella tavalla merkittävänä. Ennen muuta se on merkittävä, koska tämä on ensimmäinen tällainen laaja lähiön suojelukaava. Se nostaa tietyllä tavalla nyt ensimmäistä kertaa esiin sen, minkälaista arvoa meidän lähiöillämme on. Se nostaa esiin myös sen, että lähiöissä, minkälaista kauneutta niissä voi olla, jos niitä alkaa katsomaan tietyillä silmin.

Mietin itsekin Pihlajamäkeä, miten olen suhtautunut siihen, miten, kun olen mennyt pelaamaan sinne Pihliksen alakentälle fudista ja mennyt siitä läpi. Eihän sitä katsonut koskaan sillä tavalla sitä, että mikä on sen lähiön rakenne, miten se on ajateltu, miten ne talot on sijoiteltu, miten ne sopivat kokonaisuuteen. Itse asiassa vasta tämän kaavaprosessin myötä aloin katsomaan aivan uudella lailla Pihlajamäkeä. Se nostaa tämän lähiön arvoa.

Toivon, että tällä tavalla aletaan entistä enemmän arvostamaan ei vain pelkkiä yksittäisiä kauniita rakennuksia tai yksittäisesti historiallisesti arvokkaita rakennuksia, vaan nähdään tällaisia kokonaisuuksia, jotka ovat tavallisten ihmisten tavallisia asuinalueita ja miten ne rakentuvat. Sen vuoksi tämä on mielestäni hirveän arvokas tämä prosessi, että on lähdetty käymään tällä lailla läpi tällaista uudempaa, on minun näkökulmastani hyvin vanhaa tietenkin, mutta kuitenkin ehkä kaupungin näkökulmasta uudempaa kokonaista asuinaluetta.

Tämä on ollut myös arvokas sillä tavalla tämä kaavaprosessi, että Pihlajamäessä ollaan oltu innostuneita siitä. Se on nostanut varmasti alueen omanarvontuntoa, sellaista positiivista omanarvontuntoa, sitä, että tässä on jotain erityistä tässä meidän asuinalueessa, jotain erityistä, josta pitää pitää huolta. Tämä on positiivinen ja tätä on käyty hirveän paljon siellä Pihlajamäessä. Lähiöasemalla ovat arkkitehdit käyneet läpi. Tämä prosessi on sillä lailla, ainakin viimeksi kun olin toissa viikonloppuna pitämässä juttutelttaa Pihlajamäen ostarilla, niin silloin viimeksi tuli palautetta, että se on ollut hirveän, ihmiset ovat kokeneet sen kivaksi prosessiksi. He ovat ylpeitä siitä, että heidän lähiönsä on tällainen, joka suojellaan. Tämän tyyppistä ajattelua me tarvitsemme lisää Helsingissä, ettei katsota vain yksittäisiä. Jos rakennus on tarpeeksi vanha tai jotenkin juuri tämän päivän estetiikan näkökulmasta kaunis, vaan tällaisia hienoja kokonaisuuksia myös suojellaan ja nähdään, että pitää näitä kerroksia suojella. Sen vuoksi mielestäni on hienoa, että tämä kaava on nyt täällä valtuustossa.

Ja vaikka lautakunnassa oli se pieni mustelma siinä sen yhden talon osalta, jossa lautakunnan vähemmistö olisi halunnut suojella sen sentyyppisenä, minkälaiseksi se on ajateltu, niin en toki lähde enää valtuustovaiheessa tällaista pientä yksityiskohtaa sen kummemmin hinkkaamaan, vaan ollaan tyytyväisiä siihen, että tällaisia kokonaisuuksia voidaan. Tämä avaa ihan uuden mielestäni ajattelun tähän meidän suojeluun.

Eli olen tyytyväinen siihen, että Pihlajamäki nyt avasi tämän tien. Tiedän, että Pihlajamäessä ollaan innostuneita siitä, että heidän asuinaluettaan on tällä lailla tarkkaan käyty läpi ja ajateltu.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut.

Asemakaavassa esitetään, että eräillä asuinkerrostalotonteilla, ns. lamellitaloihin ei rakennusalan ulkopuolelle saisi rakentaa hissiä tai porrastornia.

Kahteen Pihlajamäen lamellitaloon on rakennettu 2000-luvulla esteettömyyskriteerit täyttävät hissit siten, että porrashuone on tullut rakennuksen ulkopuolelle, aivan vastaavia tapauksia, missä se nyt tässä kielletään.

Nämä ratkaisut ovat kyllä herättäneet keskusteluja ja saaneet kritiikkiä rakennusten perusarkkitehtuurin muuttumisen vuoksi. Mutta mielipidetutkimusten mukaan alueen selvä enemmistö asukkaista on hyvin tyytyväinen tehtyihin ratkaisuihin.

Kysymyksessä on arvovalinta asukkaiden toiveiden ja arkkitehtuurin vaatimusten välillä. Minä olen tässä kysymyksessä asukkaiden kannalla.

Asemakaavassa annettavien suojelumääräysten tulee maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan olla maanomistajille kohtuullisia. Kohtuuttomiakin suojelumääräyksiä voidaan asemakaavaan sisällyttää. Silloin joudutaan kuitenkin ottamaan huomioon rakennussuojelulain korvaussäännökset. On kyseenalaista, voidaanko näinkin laajaa jälkiasennushissien kieltämistä tulkita kohtuulliseksi. Hissistä on tullut 3-kerroksissa ja sitä korkeimmissa rakennuksissa asumisen vakiovaruste.

Ja kuten valtuutettu Könkköläkin sanoi, pidän tätä kaavaa näiltä osin perustuslain vastaisena.

Kannatan valtuutettu Könkkölän tekemää palautusehdotusta siinä esitetyin perustein.

Rouva puheenjohtaja.

Esityksen sivuilla 51 ja 52 käsiteltävien jälkiasennushissien rakentaminen on nähtävä arkkitehtuuristen ja taloudellisten ongelmien lisäksi kotona asumiseen ja kotipalvelun työntekijöiden työoloihin liittyvänä seikkana.

En itse asiassa ymmärrä enkä hyväksy sitä, että suojelupäätöksillä estetään tai vaikeutetaan ihmisten liikkumista ja arkipäivän sujuvuutta.

Talojen hissittömyys ei todellakaan enää ole nykypäivää. Siksi olen tosi iloinen, että kaupunkisuunnittelulautakunta on omassa lausunnossaan selkeästi maininnut hissejä korvaavat ja niitä edullisemmat porrashissit tai porraskiipijät niissä kahdeksassa 3-kerroksisessa talossa, joihin eivät hissit sisätiloihin mahdu ja joiden rakentaminen pienissä taloyhtiöissä tulee suhteettoman kalliiksi.

Tämä esitys on sikäli hieno, että hissiavustusten myöntämisperusteissa ei ole mainintaa hissejä korvaavien rakennelmien taloudellisesta tuesta. Toivon kuitenkin kaupungin tarvittaessa voivan osaltaan osallistua näiden hissilöiden kustantamiseen esteettömyysohjelmankin velvoittamana.

Toinen asia, johon haluaisin tässä kaavaehdotuksessa puuttua, on se, että ostoskeskuksen kirkon ja terveyskeskuksen alueelle olisi myös voitava jättää rakennusoikeusvaraus alue- tai seniorikeskuksen - mitä nimeä milloin siitä käytettäisiinkään - rakentamiseen palvelujen yhteyteen.

Alueyhteisöllisyyttä ja asukkaiden turvaverkkojen lisäämiseksi tulisi myös sallia talojen omat aluetalot viher- ja yhteistiloineen. Yhteistiloilla lisättäisiin myös keskimäärin 59,5 m²:n asuintilojen käyttöneliömäärää. Niitä voitaisiin käyttää vierastiloina taikka sitten ihan perhejuhlien järjestämiseen.

En löytänyt mainintaa tekstistä asukkaiden parkkipaikkojen siirtämisestä kallioperustaan, ainakin tulevaisuudessa. Tämä lisäisi talojen piha-alueiden viihtyisyyttä ja mahdollistaisi jopa suoraan autotalliin laskeutumisen asuintiloista, jos kalliorakennelmat voitaisiin ottaa käyttöön.

Till återremiss. Jag är, bästa fru ordförande, nog av samma åsikt som byggnadsnämndens ordförande och vice ordförande att det här ärende bör remitteras till ny beredning.

Esteettömyyskysymys on mielestäni niin keskeinen asia, ettei tässä, kun suojelupäätöstä tehdään, pitäisi pystyä tekemään sellaista ratkaisua, jossa pakotetaan ihmiset muuttamaan kotoa sen takia, että suojellaan jotain ulkopintaa, jotain pintaa, joka sinänsä on ...

Olen valtuutettu Arhinmäen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että on tärkeää, että arvostetaan sitä yhtenäistä rakennuskantaa, joka tässä on kyseessä. Mutta olen kyllä eri mieltä siitä, että se voidaan tehdä asukkaiden kustannuksella ja varsinkin niin, että sieltä nimenomaan kielletään, että siinä nimenomaan kielletään hissien asennus.

Tässä salissa tiedämme varsin hyvin, kuinka vahva tällainen päätös on ja että tässä ei ole kysymys jostain yleisestä säädöksestä, vaan siitä, että hissien asentaminen näihin asuntoihin on mahdotonta.

Mielestäni esteettiset kysymykset eivät asuntorakentamisessa voi olla sellaisia asioita, jotka ajavat esteettömyyskysymyksen ohi.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin valtuutettu Björnberg-Enckell'ille sanon, että ei ketään tietystikään voida Helsingissä pakottaa kotoaan pois muuttamaan. Helsingissä on paljon... Kantakaupungissa on lukemattomia, satoja ja varmaan tuhansia taloyhtiöitä, joissa ei ole hissiä tälläkään hetkellä. Itse mm. asun sellaisessa talossa, joka on viisi kerrosta, jossa ei ole hissiä, jossa kaupunginmuseo ja museovirasto erittäin tiukasti vastustavat hissin rakentamista ja nyt sitä parhaillaan sitten jumpataan, onko se mahdollista vai ei. Mutta sekään ei tietystikään merkitse sitä, että ketään pakotetaan kotoaan pois muuttamaan. Eli sen tyyppinen perustelu ei tietystikään ole mitenkään tässä asiassa perusteltu.

Sen sijaan sitten, kun Pihlajamäen suojelukaava, joka on tällaisena suojelukaavana, jossa suojellaan kokonaista kerrostaloaluetta ja 1960-luvun betonirakentamista ja aluerakentamisen ensimmäistä mallia, on todella merkittävä, niin kuin valtuutettu Arhinmäki totesi. Sitä suojelukaavaa on valmisteltu sillä alueella erittäin huolellisesti. Joka ainoan taloyhtiön kanssa on käyty pitkät keskustelut näistä mahdollisuuksista, miten taloja jatkossa korjataan, minkälaisia rakentamismahdollisuuksia siellä on jne. Lautakunnan äänestyskin koski nimenomaan yhtä yksittäistä taloyhtiön tarvetta.

Näin ollen tämä asia kokonaisuudessaan on erittäin huolella valmisteltu. Siinä mielessä en kannata tämän asian palauttamista.

Kun tässä tämän yhden, pohjoisosan lamellitalojen kohdalla keskusteltiin jälkiasennushissien tarpeellisuudesta, niin nimenomaan siinä yhteydessä käytiin keskustelua siitä, mihin valtuutettu Karhuvaara viittasi, että tällä hetkellä meillä on lukemattomia muita mahdollisuuksia, joilla voidaan myöskin esteettömyyttä korjata. On porraskiipijät ja kaidehissit. Koko ajan tätä puolta myöskin kehitetään.

Täytyy muistaa, että meillä on tällä hetkellä, esimerkiksi kun käytte katsomassa asuntomessutaloja, niin siellähän on huoneiston sisäisiä kolme eri kerrosta. Tällä hetkellä pelkästään yksittäiset talonrakentajat rakentavat, huolimatta kaikista rakennustapamääräyksistä, omin ehdoin sellaisia taloja, jossa suinkaan ei esteettömyyttä aina ole otettu huomioon talon sisällä. Monta kertaa kyllä ihmettelen. Viimeksikin kun kävin asuntomessuilla, että miten on voinut mennä läpi rakennusvalvonnasta sen tyyppiset talot. Mutta ehkä sinne on rakennettu nimenomaan nykyaikaisia muita porraskiipijöitä ja kaidehissimahdollisuuksia.

Joten mielestäni on tärkeätä se, mitä valtuutettu Karhuvaara sanoi - (Puheenjohtajan välihuomautus.) - että kun Helsingissä pohditaan tätä hissiavustusta, niin nimenomaan otettaisiin tämä myöskin tuen piiriin, jotta ei tarvitsisi täällä esittää palautuksen perusteluissa esteettömyyttä ja tällaista mahdottomuutta, etteikö voida kaavaa hyväksyä, kun on olemassa muitakin mahdollisuuksia hoitaa tämä esteettömyysasia.

Fru ordförande.

Jag kan förstå att det för stadsplaneringsnämndens ordförande känns svårt att tänka sig att ärendet skulle återremitteras när det har gjorts mycket arbete på det, men det ser jag inte som ett hinder. Man kan också förbättra en plan om det finns orsak till det. Det primära målet för ett bostadsbyggande är ju att människor ska kunna bo i de här husen och vi har under olika tider haft olika kriterier för vad som är ett gott boende.

Under de senaste åren då jag har suttit i stadsfullmäktige så har det gång på gång upprepats att till ett gott boende hör det att man skall kunna bo i sin bostad också när man har uppnått hög ålder, också när man är rörelsehindrad och att man sedan då som stad tar ett avstånd från sina egna principer, så det finner jag nog ytterst betänkligt.

Museiverket har naturligtvis inget annat mål för ögonen än att se till att gammalt bevaras, det som man anser vara värt att bevaras och på det sättet har museiverket också lyckats sätta käppar i hjulet för vettiga ombyggnader av sjukhus så att de motsvarar dagens krav. Jag tycker att man gott kan återremittera det här ärendet för att det inte ska vara staden som motarbetar sina egna strävanden utan låt då i stället museiverket göra det. Det finns också exempel på där privatsjukhus har lyckats gå emot museiverket och få dem att ändra sina regorösa bestämmelser eftersom de helt enkel har varit föråldrade och inte tagit hänsyn till verkligheten.

Tack fru ordförande.

Jag har också bott med tvillingar i femte våningen utan hiss. Det är inget problem, det var bara så att de som fyllde sjuttio visste att de skulle flytta i god tid och om det huset skulle ha fått en sådan här likadan, ett förslag om skyddning, om skyddsbeteckningen, en sådan här sträng skyddsbeteckning där man dessutom skriver ut att byggande av hissar är förbjudet och inte möjligt så är det alldeles självklart att det skulle vara en annan sak än det om en ung människa flyttar in i något hus var det finns eller inte finns hiss, i centrum eller utanför centrum.

On siis aivan eri asia muuttaa suojeltuun hissittömään taloon kantakaupungissa kuin se, mitä me täällä olemme tänään tekemässä, eli valitsemme ulkopinnan, suojelemme talon ulkopintaa ja ajattelemme tätä asiaa pelkästään esteettisestä, ulkoisesta perspektiivistä, emmekä talon asuttavuuden ja niissä jo asuvien ihmisten näkökulmasta käsin. Siis siellä asuvat ihmiset, heillä ei ole mahdollisuutta saada sinne hissiä, jos me tämän kaavan tällä lailla hyväksymme.

Ihmettelen, mistä syystä on jouduttu ja on menty näin yksityiskohtaiseen menettelyyn tässä kaavatyössä. Eikö olisi ollut mahdollista tyytyä siihen, että suojellaan fasadit ja muodot ja katsotaan sitten, kuinka nämä muut asiat ratkaistaan sen jälkeen? Näin on myös tehty keskustan hienoissa asuinrakennuksissa, joissa sitten yksityiskohtaisesti käydään läpi, kuinka ja miten ? sitä rakennetaan.

Arvoisa puheenjohtaja.

Ilta on paljon ja alkaa lähestyä.

Täällä on tehty kannatettu palautusesitys Pihlajamäen kaavasta, suojelukaavasta, jota asukkaat ovat odottaneet paljon. Sitten täällä valtuustossa esitetään palauttamista ja aika vahvoilla perusteilla. Käytetään sanontoja "tämä on perustuslain vastainen". Sehän on hyvin kova väite.

En tiedä - olen kyllä istunut perustuslakivaliokunnassa aika monta vuotta - en ole varma, voidaanko esteettömyyssäännöstä ihan näin tiukasti tulkita, kun todetaan kuitenkin, että muitakin vaihtoehtoja selvitetään kuin hissiä. Hissihän ei ole mikään sellainen edellytys, jos esimerkiksi istuinhisseillä ja vastaavilla pyritään ratkaisemaan. On tietysti täällä turha väitellä siitä, onko tämä perustuslain vastainen vai ei.

Mielestäni on hirveän surullista, että tämä asia, tämä perustuslakikysymys nousee nyt tällä tavalla esille täällä. Kaupunginhallituksessahan tämä asia oli täysin yksimielinen. Ja se, mistä sitten viime kädessä asiaa on väännetty kaupunkisuunnittelulautakunnasta, niin sekin on vain osa asiaa.

Sen takia mielestäni tämä on niin surullista, koska minä sanon, että Pihlajamäessä tätä kaavaa on todella odotettu. Ja kuten täällä valtuutettu Arhinmäki totesi, asukkaat ovat olleet mukana. Jos tämä asia nyt palautetaan, niin tämä tietysti on sillä tavalla huono vinkki.

Toisaalta sitten, esteettömyysperusteet ovat tärkeitä. En halua niitä millään tavalla kiistää. Mutta olisi ollut tietysti hyvä, että nämä tämän tyyppiset perustuslakinäkökohdat olisivat tulleet jo esille.

En tiedä, olisimmeko toimineet samalla tavalla, jos kyseessä olisi esimerkiksi Torkkelinmäen kaava, suojelukaava, jossa itse olen asunut yli kaksikymmentä vuotta Torkkelinmäellä, johon on mahdoton, nimenomaan museoviraston ja muiden takia, rakentaa hissejä. Sieltä joutuu - valtuutettu Björnberg-Enckell - todellakin jotkut vanhukset muuttamaan pois, koska sinne ei saa. Me emme sellaista kaupunkia saa valitettavasti, jossa kaikilla olisi mahdollisuus saada hissiä. Tai jos kysymys olisi Engelinaukiosta tai jos kysymys olisi Kaivopuiston kortteleista. Tässä on nyt jotenkin se, että ...

Minulla hirvittävän ristiriitainen käsitys nyt tähän palauttamiseen. Tämä on Pihlajamäki, meidän lähiömme. Tästä nyt tehdään sitten sellainen lippulaiva. En osaa sanoa. Mutta niin kuin sanoin, valtuutettu Könkkölällä oli niin vahva tämä perustelu perustuslakikysymyksen osalta, että nyt tuntuu pahalta.

Totean vain sen, että emmehän me ole pystyneet näitä hissiprojekteja viemään läpi, vaikka meillä on talot, johon niitä voisi rakentaa, edes siinä mittakaavassa kuin mitä olisi toivottavaa. Emme voi pakottaa kuitenkaan yhtään taloyhtiötä rakentamaan hissiä, vaikka asemakaavat ja muut sen sallisi kuinka hyvin. Nehän eivät etene siinä mittakaavassa kuin me olemme niitä toivoneet. Rahaa on tullut niin valtiolta kuin kaupungiltakin tukea, että hissejä rakennettaisiin.

En tiedä, surullista, jos tämä asia palautetaan, mutta toisaalta perusteitakin sille olisi. Tässä nyt joutuu vielä vähän miettimään. Ja sanon todellakin, että olisi ollut hyvä, että nämä argumentit olisivat tulleet vahvemmin esille jo silloin kaupunginhallitusvaiheessa.

Puheenjohtaja.

Jotta valtuutettu Anttilan olisi helpompi tehdä päätös palautuksesta, totean, ei hissiä voi korvata noin vaan. Kaidehissi ja porraskiipijä ovat aivan eri asioita. Kaidehissiä ei pysty käyttämään itse ja itsenäisesti ja porraskiipijä on hengenvaarallinen monelle käyttäjälle. Niistä ei voi puhua samana päivänä.

Helpottaakseni valtuutettu Ojalan päätöksentekoa, totean, että rakennuslautakunta nosti nämä asiat voimakkaasti esille, mutta kun kukaan ei lukenut niitä.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Joo, todella vaikea paikka. Tämä on tyypillinen paikka, missä joutuu todella pohtimaan, että onko se takki oikein päin vai pitäisikö se kääntää.

Valtuutettu Ojalan puhe herätti myös minussa paljon ajatuksia, siitä, että toki niin pihlajamäkeläiset kuin me muutkin toivotaan, että tämä asemakaava valmistuu ja valmistuu sellaisena, että se on mahdollisimman monen mielestä hyvä.

Olen itse kaupunkisuunnittelulautakunnassa ollut tätä asiaa käsittelemässä ja silloin jo tullut lukeneeksi rakennuslautakunnan esityksen. Voi olla, että siellä lautakuntatilanteessa, missä kaupunkisuunnitteluviraston esittelijät ja suunnittelijat ja me muut tietenkin yritetään löytää aina yhteinen näkemys. Ja eräällä lailla siinä päätöksentekotilanteessa ei kauhean helposti halua olla erimielinen. Ja varsinkin kun tässä Pihlajamäen kaavassa lähdetään, tai niin kuin, että niin museovirasto kuin kaupunginmuseokin on lähtenyt siitä, että kerrankin hieno suojelupäätös. Silloin minun on ollut hyvin helppo olla siinä kaupunkisuunnitteluviraston ja -lautakunnan esityksen hengessä.

Jo silloin, kun tämä asia oli kaupunginhallituksessa, valtuutettu Könkkölä ainakin meidän ryhmäämme toi tämän asian esiin. Silloin jo olin vähän kahden vaiheilla. Mutta takki pysyi näin päin kuin se on nyt. Mutta nyt sitten ajattelen - ikävä kyllä - vähän toisella lailla.

Kannatan valtuutettu Könkkölän esitystä, oikeastaan sillä perusteella, että olen jo kaavan käsittelyvaiheessa ollut mukana tekemässä yhtä pientä muutosta, missä yhdestä rivitalosta vähän lievennettiin suojelumääräystä. Sen minä itselleni perustelin silloin, että se ei varsinaisesti muuta millään lailla suojeltavaa asemakaavaa, asemakaavakokonaisuutta.

Ja piru vieköön, jos minä nyt mietin tätä valtuutettu Könkkölän esitystä, niin ei Kallen esitys Pihlajamäen suojeluarvoja vähennä. Kyllä se Kalle nyt on oikeassa, että kyllä minä nyt tuonne penkille tullessani käännän tämän takin ja toivon, että moni muukin niin tekisi. Kyllä me tämä Pihlajamäki saadaan suojeltua, vaikka siihen menisi vähän enemmänkin aikaa. Tällaista tämä on. Joskus pitää vaihtaa venettä ja mielipidettä.

Puheenjohtaja.

Haluan muistuttaa valtuutettuja eduskunnan oikeusasiamiehen lausumasta, jossa hän totesi, että milloin käsiteltävänä on perustuslakiin liittyvä tai sitä sivuava asia, on asiassa käytettävä mieluummin laveampaa kuin supistavaa tulkintaa.

Tästä syystä kannatan valtuutettu Könkkölän palautusehdotusta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Tietysti on tärkeätä, että esteettömyys otetaan huomioon jokaisessa kaavassa, niin kuin se uusissa kaavoissa on tietysti erittäin hyvin mahdollista. Mutta tällaisissa vanhoissa kaavoissa, etenkin kun pohditaan ison alueen kokonaista suojelukaavaa, joka on tarkoituksena olla kansainvälinen esimerkki 1960-luvun hyvästä suunnittelusta ja rakennustavasta, niin tietysti siinä tapauksessa se, että se mahdollisimman hyvin vastaa myöskin alueen alkuperäistä sekä luonnetta että sen kulttuurihistoriaa jne., että se suojelukaava sitten vastaa näitä tavoitteita. Näin ollen siinä joudutaan punnitsemaan, millä tavalla voidaan tällaisessa tilanteessa, niin kuin muidenkin suojelukaavojen yhteydessä joudutaan punnitsemaan, millä tavalla sitten tämä esteettömyysasia hoidetaan kaiken kaikkiaan.

Näin ollen lautakunnan listassa on otettu esteettömyysnäkökulma nimenomaan tästä syystä esille, että näihin taloihin, kaikkiin taloihinhan ei porraskaidehissi taikka mönkijä sovikaan, mutta näihin taloihin se sopii. Se on katsottu, että se on selkeä vaihtoehto tässä tapauksessa ratkaista esteettömyys ja hoitaa myöskin tämän alueen suojelukaava.

Puheenjohtaja.

Pitkään mietin, niin kuin näkyy, että otanko puheenvuoron vai ei, tuleeko asiat esille tässä keskustelussa ilman, että tarvitsee suutaan avata. Mutta pakko oli vielä pyytää puheenvuoroa.

Minunkin mielestäni on kinkkistä, että tämä keskustelu käydään vasta nyt. Mutta on ihan selvää, että tällaiset argumentit esimerkiksi, että Helsingissä on lukemattomia ja paljon sellaisia taloja, joissa ei ole hissiä, on ne keskustassa tai Kalliossa tai missä tai että taloja yhä edelleen, asuntoja rakennetaan moneen, kolmeen tasoon asuntomessuilla. Tämän tyyppiset argumentit eivät kerta kaikkiaan oikeuta kieltämään hissien rakentamista asuntoihin.

Äskeiseen valtuutettu Anttilan puheenvuoroon haluaisin kommentoida, että kyllä minä näen, että, ja uskoisin, että muutkin valtuutetut näkevät, että asuntoalueet ovat ensisijaisesti asumista varten ja vasta toissijaisesti sitä varten, että pohditaan, miten kiinnostavia ne ovat kansainvälisesti arkkitehtuurinsa puolesta jne. Asuinalueet ovat asumista varten. Tämän pitäisi ehkä helpottaa sitten sitä arviointia, että kuinka oleellista on se, että onko asuntoalueet ja asunnot esteettömiä vai ei.

Ja viimeisenä huomiona:

Toivoisin, että valtuutetut muistaisivat, että esteettömyydessä ei ole kysymys joistain muista ja joidenkin muiden esteettömyydestä, vaan meistä kaikista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Näitä meluesteitä on kaivattu ja vihdoin ne ovat nyt listalla, ja lausunto on ihan ok. Mutta vielä siihen meluesteiden osalta jää kyllä aikamoinen aukkopaikka liikenteen melulle, joka kohdistuu Maunulan asuinalueelle.

Jos te katsotte liitteenä olevaa karttaa, liite 2, sitä karttaa - laitan sen tähän valoon, mutta se on nyt vielä vähän himmeä - niin - jos täältä nyt minun puheeni kuuluu. Joudun täältä vähän kauempaa näyttämään sen.

Elikkä tässä on Tuusulanväylä ja meluesteitä on tällä hetkellä Metsälän kohdalla. Nyt niitä uusia tehdään sitten tähän kohtaan suurin piirtein. Tähän jää Tuusulanväylän ja Pakilantien tälle ramppialueen kohdalle paljas kohta eli aukkokohta. Tämä kaikki alue on tässä avointa peltomaisemaa. Täällä on vanhan Maunulan taloja. Kaikki tämä Tuusulanväylän valtavan liikenteen melu tulee tästä avoimesta kuilusta tälle vanhalle asuinalueelle.

Elikkä ehdotan toivomuspontena, että harkittaisiin sitä, että myös tälle ramppialueelle Tuusulantien länsipuolelle, tähän ramppikohtaan, risteyskohtaan laajennettaisiin näitä meluesteitä.

Eli arvoisa puheenjohtaja.

Toivomusponsi kuuluu:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet rakentaa meluesteet myös Pakilantien ja Tuusulanväylän ramppialueelle, Tuusulanväylän länsipuolelle estämään liikenteen melua Maunulan asuinalueelle.

Huomattavasti helpommaksi asia tulisi ja halvemmaksikin, kun laskettaisiin ajoneuvoliikenteen nopeuksia tuolla alueella. Silloin ei välttämättä tarvitsisi kalliita esteitä edes rakentaa.

Arvoisa rouva puheenjohtaja.

Kannatan valtuutettu Luukkaisen tekemää toivomuspontta.

Arvoisa puheenjohtaja.

Onneksi puheenjohtaja ei ehtinyt sanoa sitä på svenska, niin ehtii vielä käyttämään tämän repliikin.

Itsekään en vastusta tätä tehtyä toivomuspontta. Mutta toivon, että samalla ponnekkuudella kuin kaikille muille väylille näitä meluesteitä, valtuustoa myöten ajetaan, myöskin Hämeenlinnanväylä joskus saisi sen kauan huvatun? meluesteensä.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO

Rakel Hiltunen Kristiina Matikainen

puheenjohtaja kaupunginsihteeri

(paitsi osa 236 §:n kohdalla)

Harry Bogomoloff

puheenjohtaja

(osa 236 §:n kohdalla)

Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:

Tarja Tenkula Jan D. Oker-Blom

kaupunginvaltuutettu kaupunginvaltuutettu