Soistuva Kluuvinlahti esti 1700-luvulla kaupungin alueellisen laajenemisen. Porvarit vaativat lahden kuivaamista. Toisaalta Kluuvinlahdella oli strateginen arvo kaupunkia suojaavana luonnollisena vallihautana.
     J. A. Ehrenström laati 1800-luvun alussa asemakaavan, jossa Kluuvi oli kuivattu viheralueeksi ja Töölönlahti yhdistetty kanavalla Kaupunginlahteen. Kanavahanke osoittautui liian kalliiksi, joten siitä luovuttiin ja Kluuvista päätettiin muodostaa puisto. Kluuvinlahden etelä- ja itäosa kaavoitettiin rakennustonteiksi. Keisari Nikolai I asetti 1833 komitean toteuttamaan lahden kuivausta.

Varat Kluuvin kuivatukseen saatiin huutokauppaamalla alueen tontit, joista ostohetkellä osa oli pelkkää vettä ja pohjatonta hetteikköä.
     Lahti padottiin ja padon taakse rakennettiin kivireunainen kokooja-allas, josta vesi pumpattiin tuulivoimalla Töölönlahteen. Hevoskuormittain hiekkaa ajettiin Kluuvin mutaan, jossa kiinteä maapohja on vasta 20–30 metrin syvyydessä. Vähitellen hahmottuivat katulinjat ja korttelit. Kluuvista muodostui käsityöläisten ja pikkuporvareitten asuttama kaupunginosa.