Willhelmsbadin kylpylä valmistui Kaisaniemeen 1864. Siinä oli 54 kylpyhuonetta, erikseen naisten ja miesten puolet. Niissä tarjottiin ammekylpyjä ja suihkuja sekä terveille että sairaille. Suihkujen yhteydessä oli myös höyrykaappeja. Laitosta johti berliiniläinen ”vesitohtori” Fredrik Ewerth.
     Kylpylän vesi otettiin Kaisaniemen lammikosta. Vesi puhdistettiin ja pumpattiin höyryvoiman avulla ullakolle altaisiin, joista se johdettiin suihkuihin ja kylpyhuoneisiin. Kaisaniemen lammikon vesi oli huonolaatuista. Etenkin lumien sulamisaikaan se oli suorastaan kelvotonta. Talvella 1865 kylpyläyhtiö rakensi Kaisaniemen lammikon

keskellä olevaan saareen kaivon, jossa oli kaksinkertaiset seinät ja paksu hiekkasuodatin.
     Kylpylä vaihtoi omistajaa muutaman vuoden välein. Uudistettu kylpylä avattiin yleisölle 1.6.1876. Nyt vetonaulana olivat roomalaiset eli lämminilmakylvyt. Lisäksi oli tarjolla lämpimiä ja kuumia kylpyjä, suihkuja, höyrykylpyjä ja istumakylpyjä. Laitoksessa järjestettiin myös sairasvoimistelua ja sieltä sai hierontaa. Virvoitukseksi ja terveydeksi tarjottiin Hartwallin mineraalivettä. 1900-luvulle tultaessa huonokuntoiset rakennukset purettiin. Tontille valmistui Suomen kansallisteatteri 1902.