Helsingin kaupunginmuseo / Taakankantajat

Ahtaustoiminta Ahtaustoiminta syntyi Suomessa 1800-luvun lopulla höyrylaivojen yleistyessä tavaraliikenteessä. Purjelaivojen valtakaudella merimiehet olivat hoitaneet myös lastaamisen ja purkamisen. Maissa heidän apunaan toimivat porvareiden ja kauppiaiden palvelusväki. Suurimmissa satamakaupungeissa oli lisäksi erillinen lastaajien ammattikunta. Helsingissä F.O. Åkerman perusti vuonna 1888 ensimmäisen laivojen lastaamiseen ja purkamiseen keskittyneen yhtiön. Vuosisadan vaihteessa ahtausalalle perustettiin useita pieniä yrityksiä. Ahtaustoiminta alkoi keskittyä 1970-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä helsinkiläiset ahtausfirmat yhdistyivät Finnsteve-nimen alle. Reilussa sadassa vuodessa ahtaustyö on kokenut useita muutoksia. Muutosten keskellä ahtaustyö on säilyttänyt innovatiivisen luonteensa. Työvälineistä valtaosa onkin ahtaajien itsensä kehittelemiä ja valmistavia. Kunnollisten työvälineiden avulla tavarat eivät vaurioidu satamassa. Yhtä tärkeää on taata työntekijöiden turvallisuus raskaidenkin tavaroiden ahtaamisessa. Ahtaajat Helsingissä Käsinahtaaminen Ahtaustoiminnan alkuvuosikymmeninä tavarat kulkivat yleensä irtolastina. Siksi esimerkiksi suolan, kalkin tai hiilen ahtaaminen vaati paljon työvoimaa. Ruumassa tarvittiin runsaasti täyttäjiä lapioimaan irtotavara selässä kannettaviin koreihin. Nostamisessa laivan vinssi säilyi pitkään ainoana apuvälineenä. Ennen makasiineihin viemistä suolan punnittiin laiturilla. Punnitusta valvoi vaakamestari. Laiturilla taakankantajat kuljettivat tavarat lihasvoimalla, ainoastaan käsikärry tai vesikelkka apunaan. Koska taakat olivat inhimillisen kokoisia, satamat olivat luonteeltaan nykyistä avoimempia ja uteliaat kaupunkilaiset pääsivät vapaasti kulkemaan laitureilla. Työsuhteet satamassa olivat yleisen käytännön mukaan yhden päivän mittaisia ja joka aamu ahtaajat kokoontuivat satamassa työnjakoon. Vakituiset työsuhteet otettiin ahtausalalla käyttöön vasta vuonna 1972. Talvella satamat hiljenivät ja vasta 1950-luvulla päästiin ympärivuotiseen merenkulkuun. Ankarina talvina ahtaajat ansaitsivat elantonsa esimerkiksi lumenluojina tai tavaroiden kuljettajina. Myös ahtausfirmat turvautuivat muihin toimialoihin talviaikoina. Åkerman ylläpiti 1920-luvulla Pohjoissataman luistelurataa. Ahtaajat Helsingissä Naiset ahtaajina Ahtaustyöstä muodostui miesvaltainen ammatti. Toki naisiakin työskenteli satamissa, mutta enimmäkseen sellaisissa töissä, joita ei arvostettu ja joista maksettiin huonommin. Lautojen lastaaminen laivan ruumassa oli tyypillisesti naisvaltaista työtä. Lautojen lastaaminen käsin oli hidasta ja vaivalloista. Lautataakka laskettiin ruumaan, jossa laudat siirrettiin yksitellen paikoilleen. Erimittaisista laudoista piti saada mahdollisimman tiivis lasti, joka ei pääse liikkumaan kovassakaan merenkäynnissä. Työvälineinä käytettiin puista nuijaa ja rautakankea. Suojavälineet olivat yksinkertaisia, nahkainen esiliina ja topattu olkapääsuoja. Ahtaustyön muuttuessa moni työvaihe on koneellistettu. Naisten tekemä yksitoikkoinen lastaustyö ruumassa on hävinnyt. Ja vaikka koneellistuminen on vähentänyt työn fyysisyyttä, ahtaustyö on säilyttänyt miehisen leimansa. Tänä päivänä Finnstevellä työskentelevät naispuoliset ahtaajat voi laskea yhden käden sormin. Ahtaajat Helsingissä Riippuvat taakat Sotien jälkeen ahtaajan työn luonne alkoi muuttua. Koneet ryhtyivät vähitellen korvaamaan lihasvoimaa satamatyössä. Nostureiden avulla tavaroiden siirtäminen laivaan tai laiturille vähemmällä väellä. Haarukkatrukit puolestaan vapauttivat ahtaajat raskaasta tavaroiden siirtämisestä laiturilla. Trukinkuljettaja korvasi vähitellen taakankantajat. Ahtaustyössä fyysisen voiman rinnalle nousi taito tehdä taakka siten, että se saatiin turvallisesti siirrettyä nosturilla. Korkealla riippuvat taakat muodosti ahtaajille vaaratekijän. Siksi työsuojeluun alettiin kiinnittää kasvavaa huomiota. Monet taakat vaativat erityisiä apuvälineitä, jotta taakka pysyi kasassa ja tavarat säilyivät ehjinä noston aikana. Kahvisäkkien nostossa apuna käytettiin metallista stroppua, joka kiinnitettiin nostoköyteen. Sen tehtävänä on estää taakan leviäminen, kun se lasketaan maahan. Peltihenkselit kehiteltiin peltilevyjen nostamiseen, sillä tavallinen vaijeri rikkoisi levyjen reunan. Peltitynnyreiden nostamista varten kehitettiin erityiset nostokoukut. Ahtaajat Helsingissä Suuret tavarayksiköt Rahtilaivaliikenteessä tapahtui murros 1970-luvun vaihteessa. Tavarankuljetuksessa yleistyivät suuret yksiköt ja korkeista konttitorneista tuli suuria satamia hallitseva näky. Tämän päivän ahtaustyössä painottuu erilaisten koneiden käyttö ja ohjaaminen. Suurten trukkien ja nosturien avulla raskas lasti lastataan ja puretaan hetkessä. Manttelimiehet antavat radiopuhelimen välityksellä ohjeita koneiden ja nostureiden käyttäjille. Myös tavaroiden käsittely varastoissa vaatii yhä vähemmän lihasvoimaa. Kahvisäkkejä sisältävät kontit puretaan liukuhihnalla, jossa säkit punnitaan yksitellen ja pakataan siirtolavoille odottamaan kuljetusta paahtimoon. Lastaamisessa puolestaan surrareilla on tärkeä rooli. He huolehtivat siitä, että lasti on tiukasti pakattu ja kiinnitetty. Suuret työkoneet ja painavat taakat ovat lisänneet entisestään turvallisuusriskejä satamissa. Ulkopuolisten henkilöiden liikkumista satamissa on rajoitettu. Lisäksi on kiinnitetty huomiota ahtaajien näkyvyyteen. Heijastavat vaatteet ja radiopuhelimet varmistavat, että laiturilla ja kannella on mahdollisimman turvallista työskennellä. Ahtaajat Helsingissä Nosturit Eurooppalaisiin satamiin nostolaitteet tulivat 1100-luvun jälki-puoliskolla. Nostureiden malli saatiin suurilta rakennustyömailta, joissa erilaisia nostolaitteita oli käytetty jo kauan. Ensimmäiset satamanosturit olivat rakenteeltaan yksinkertaisia, puusta valmistettuja ja lihasvoimalla toimivia laitteita. Nykyaikaiset nosturit ilmestyivät satamiin 1800-luvulla. Helsingin ensimmäinen nosturi pystytettiin Eteläsatamaan 1895. Tämän kiinteän nosturin toimintasäde jäi 10 metriin. Toimintateho parani, kun siihen asennettiin sähkömoottori 1910-luvulla. Suurten taakkojen nostoissa käytettiin myös Valtion metallitehtaiden uivaa nosturia. Nosturikanta alkoi kasvaa 1920-luvulla. Kasvu jatkui aina 1960-luvun puoliväliin, jolloin nostureiden määrä oli kohonnut 92:een. Tämän jälkeen nostureiden tarve satamissa on vähentynyt, sillä tavarat käsitellään satamissa suurina yksiköinä. Toisaalta konttiliikenne on asettanut uusia vaatimuksia laitteiden nostokyvylle. Ahtaajat Helsingissä

 Helsingin kaupunginmuseo / Taakankantajat