< Edellinen [Etusivu] Seuraava >

Helsingin kaupunginmuseo	KORTTI	19.02.2008
Kulttuuriympäristöyksikkö	Lähde mainittava

 

Nimi	Oulunkylän siirtolapuutarha
Katuosoite	Myllypellontie 6
Kunta	Helsinki
Kaupunginosa	28. Oulunkylä
Sijaintitunnus	28. Oulunkylä, Tila Rn:o 6:56 ja Rn:o 5:2---
Suunn.ajanjakso	1938 -
Rakent.ajanjakso	1939 -
Käyttöönottovuosi	1940
Pääsuunnittelija	Helsingin kaupungin kiinteistötoimisto, asemakaavaosasto
Muut suunnittelijat	Gunnar Taucher (1886-1941) / rakennustoimisto, kaupunginarkkitehti (1923-1941) Antti Rantanen / rakennusmestari
Rakennuttajat	Helsingin kaupunki, Oulunkylän siirtolapuutarhayhdistys ry., yksityiset palstanvuokraajat
Alkuperäinen käyttö	Siirtolapuutarha
Nykyinen käyttö	Siirtolapuutarha
Rakennushistoria	Siirtolapuutarhapalstojen kysyntä jatkui koko 1930-luvun vilkkaana, joten kaupunginvaltuusto päätti perustaa uuden siirtolapuutarhan Oulunkylään Vantaanjoen ja pääradan rajaamalle peltotasangolle. Alueen salaojitus- ja vesijohtotyöt sekä käytävien rakentaminen viivästyivät, sillä kesällä 1939 kaupunki valmistautui vuoden 1940 olympiakisoihin, eikä sillä ollut osoittaa rakennusmiehiä siirtolapuutarhan perustamistöihin. Oulunkylän siirtolapuutarhan rakentaminen jäi uudelleen kesken syksyllä 1939 sodan puhjettua. Lopulta marraskuussa 1939 kiinteistölautakunta oikeutti kansanpuisto-osaston vuokraamaan alueen palstat 1.1.1940 alkaen ja palstojen viljelyyn päästiin keväällä 1940. Kerhorakennuksen, käymälä- ja vajarakennuksen sekä vesitornin suunnitelmat on signeerannut kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher. Siirtolapuutarhamajojen tyyppipiirustukset (tyyppi S) laadittiin asemakaavaosastolla syksyllä 1939. Oulunkylän siirtolapuutarhayhdistyksen rakennuttama sauna valmistui kesällä 1949 rakennusmestari Antti Rantasen laatimien piirustusten mukaan.
Arkkitehtuuri:	Tyypillisyys, kerroksisuus
Ympäristö:	Siirtolapuutarhan suhde ympäröivään maisemaan muutttui 1990-luvulla asuinrakentamisen kasvun myötä.
Historialliset:	Kulttuurihistoria, sosiaalihistoria
Säilyneisyys:	Kun siirtolapuutarhan luoteispuolella oleva päärata sähköistettiin jouduttiin alueesta 1960-luvun lopussa pakkoluovuttamaan kuusi palstaa (Bellispolku 10-15) Valtion rautateiden muuntoasemaa varten. Nykyisin palstoja on 203. Siirtolapuutarhan naapuriin rakennettiin 1990-luvulla Veräjänlaakson kerrostaloalue.
Suojelutilanne	Vuonna 1995 vahvistetussa asemakaavassa alue on merkitty tunnuksella Rp, ryhmäpuutarha-

	ja palstaviljelyalue. Yleiskaavassa 2002 alue on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi virkistysalueeksi. Helsingin kaupunki vuokrasi siirtolapuutarhan vuonna 1997 Oulunkylän siirtolapuutarhayhdistys ry.:lle kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
Lähteet	Brunila, Birger 1962. Asemakaavoitus 1918-1945. Helsingin kaupungin historia V.I. Helsinki: Helsingin kaupunki. Helsingin kaupungin tietokeskus, kaupunginarkisto. Kiinteistölautakunnan pöytäkirjat 1938-1940, 1942, 1943, 1951, 1957. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta 1938-1940. Knapas, Marja-Terttu 1971. Helsingin siirtolapuutarhat. Taidehistoria ja ympäristöntutkimus. Toim. Leena Arkio ja Kalevi Pöykkö. Helsinki: Ylioppilastuki. Koch, Elisabeth 1939. Uusi siirtolapuutarha Helsinkiin. Siirtolapuutarha 1/1939. Koch, Elisabeth 1945. Suomen siirtolapuutarhaliike. Helsinki: Suomen siirtolapuutarhayhdistys.
Piirustusaineisto	Helsingin kaupunginarkisto; Helsingin kaupungin rakennusvirasto, piirustusarkisto; Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto, arkisto.
Ympäristön kuvaus	Siirtolapuutarha rakennettiin Vantaanjoen tasankomaisemaan Alueen pääkäytävä jakaa siirtolapuutarhan kahteen osaan; asemakaavaosaston laatimassa suunnitelmassa sille linjattiin pitkät poikkikäytävät, jotka oli määrä reunustaa leikatuin orapihlaja-aidoin. Oulunkylän siirtolapuutarhan suunnitelmaa leimaavat varsin suuret, noin 16-30 palstan kokoiset palstakorttelit. Siirtolapuutarhamajat sijoitettiin Talin siirtolapuutarhan asemapiirroksesta tuttuun tapaan palstan käytävän puoleiseen reunaan. Nykyisin siirtolapuutarha rajautuu pääradan reunassa kulkevaan kevyen liikenteen väylään ja sitä rajaavaan kuusiriviin, sekä Vantaanjokea reunustavaan kapeaan metsävyöhykkeeseen. Alueen naapuriin rakennettiin 1990-luvulla Veräjänlaakson kerrostaloalue.
Runko	Puutarhamajoissa sekä kerhorakennuksessa on puurunko. Kerhorakennuksessa on betonisokkeli ja lattiavasat, viimeisin vuonna 2005 rakennettu laajennus on rakennettu betonilaattaperustukselle. Luonnonkivisokkelille rakennettu sauna on hirsirakenteinen. Vesitorni on rakennettu betonista.
Julkisivut	Puutarhamajoissa sekä huoltorakennuksissa on pystyrimalaudoitus ja huopakate. Kerhorakennuksessa on vaakalaudoitus ja huopakate.
Sisätilat	Puutarhamajan asuintilan pinta-ala on noin 19,2 m2. Kiinteistölautakunta salli huhtikuussa 1942 noin 7 m2 kuistien rakentamisen majoihin sekä lokakuussa 1952 työkaluvaraston rakentamisen majan seinustalle. Vuonna 1957 se hyväksyi laajennuksen kiinteistöviraston tonttiosaston arkkitehti Oiva Nummialan laatimien piirustusten mukaan. Kerhotalon laajennus rakennettiin 1958 (rakennusmestari Vilho Tuohimo), uudelleen 1977-1979 ja samassa yhteydessä rakennuksen kattokulmaa muutettiin, suunnitelmat laati Reino Kukkonen. Uusi märkätilalaajennus rakennuksen eteläpäätyyn valmistui vuonna 2005 arkkitehti Maija Pekkalan suunnitelmien mukaan
Kuvausaika	10.5.2005
Valokuvaaja	Sakari Kiuru

Luontipvm	20050620
Tallentaja	Ulla-Maija Laurila
Taltio	VOL2005

< Edellinen [Etusivu] Seuraava >