Helatorstain aaton tärkein ohjelma oli helavalkeiden polttaminen, joka alkoi juuri tänä aattoiltana ja saatettiin uusia helluntailauantaina. Christfrid Ganander kertoo, että "suomalaiset erityisesti Hämeessä ja Turun seudulla panevat toimeen erilaisia leikkejä, tanssivat tulien ympärillä pelloilla ja vihreissä metsiköissä jne." Usein kokoonnuttiin korkeille paikoille, mäille tms. Helatorstain kuuluisin vietto on ollut Sääksmäen Ritvalassa, jossa nuoret neidot kokoontuivat kylän keskustaan "raittien ristille". He kulkivat saattueena useat tytöt rinnakkain laulaen vanhoja kalevalamittaisia lauluja, "virsiä", joiden jokaisen säkeen kertosäkeen kukin tyttörivi toisti. Lyyrisen alkuvirren jälkeen joko legendalaulua Pyhästä Magdalenasta, ritariballadia Inkerin ja Lalmantin rakkaudesta tai Annikaisen virttä turkulaisesta porvaristytöstä ja hansakauppiaasta. Laulavat neidot kulkivat "raittien ristiltä" vuorotellen kolmeen tai neljään suuntaan palaten aina lähtökohtaansa. Lopulta he vaelsivat Helkavuorelle, asettuivat piiriin, lauloivat laulunsa loppuun ja palasivat kylään tanssimaan. Illalla poltettiin tulia kahdessa paikassa. Uskottiin, että "Ritvalan pellot lakkaavat kasvamasta ja antamasta hedelmää, kun kansa väsyy näihin menoihin ja hylkää vanhat tapansa."

Helatorstain aattoa on juhlittu myös hiukan maallisemmin. Aattoilta on näet ollut vapaapalokuntien suuri juhlapäivä paraateineen ja sammutusnäytöksineen (IS)