| Helsingin kaupunginmuseo |
 |
||||||
 |
|||||||
|
|||||||
|
|
H elluntai, joka on 50
päivää pääsiäisestä, on antanut aihetta moniin sääennustuksiin
kuten: "Jos helluntaina sataa, sataa jokaisena sunnuntaina juhannukseen
asti." Lounais-Suomessa toivottiin sadetta, sillä silloin sataa suoraan
laariin ts. tuli hyvä viljasato. Alun perin helluntai kesti kaksi päivää,
sunnuntain ja maanantain. Kun työviikko muuttui viisipäiväiseksi,
jälkimmäinen pyhä siirrettiin lauantaiksi, siis helluntain aattoon, ja se
sai nimekseen helluntain valmistuspäivä. Vapaiden kirkkopyhien
lisäjärjestelyjen jälkeen helluntain valmistuspäivä poistettiin
kokonaan, koska loppiainen siirrettiin vanhalle paikalleen, 6. päiväksi
tammikuuta.
Lehtipuiden hiirenkorvat ovat kehittyneet suuremmiksi lehdiksi ja luonto on kaikkein kauneimmillaan juuri helluntain aikaan. Tiedetään, että "meijuja" ( =lehviä ) on ostettu kirkkojen koristukseksi. Näin tapahtui esim. Turun tuomiokirkossa ainakin 1590-luvulta lähtien, jolloin kirkon "oeconomus", taloudenhoitaja, osti meijuja kirkkoon. Kansan keskuudessa helluntaisaunalla oli suuri merkitys. Silloin Etelä-Suomessa voitiin kylpeä ensi kertaa uudella vastalla. Saunasta tultaessa vasta heitettiin saunan katolle, ja siitä voitiin ennustaa tärkeitä asioita. Naimattomille vastan tyvi näytti suunnan, josta mielitietty tuli, vanhuksille taas kuoleman tai elämän. Jos vastan tyvi osoitti kirkkoon ja kirkkomaalle, tuli oli kuolema. Jos se viittasi kotiin päin, vastan omistaja pysyi kotona ts. säilyi hengissä. Jos suunta oli joku muu, edessä oli muutto. Samoja ennustuksia on monin paikoin ollut myös juhannuksena. Oli tärkeää, että helluntaina oli heila. "Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä." (IS) |
||||||