Piinaviikolla, joka alkaa palmusunnuntaina, ei saanut tehdä mitään äänekästä. Jopa kellojen kielet sidottiin, niin että kirkonkelloja ei voinut soittaa ennen pääsiäistä. Nauru ja viheltäminenkin olivat kauhistus. Luterilaisessa kirkossa pidetään jumalanpalvelus joka päivä. Tällä tavoin seurataan Jeesuksen kärsimyshistoriaa ns. ahtisaarnoissa.

Piinaviikon erityinen päivä oli kiirastorstai, jolloin suomalaiset ajoivat pois kiiran ts. pahan hengen. Sytyttämällä savuttavia tulia yritettiin karkottaa talosta paha. Ajamalla pois kiira saatiin myös käärmeet ja sammakot pysymään pihapiirin ulkopuolella. Kiira-sana tullee ruotsin kielen sanasta "skär" (skärtorsdag = kiirastorstai).

Kiirastorstaina katolisessa kirkossa vietetään krismamessua, tosin vain tuomiokirkossa, missä piispa siunaa krisman ts. pyhän öljyn, jota sitten käytetään kasteessa ja sairasten voitelussa.

Pitkäperjantai oli vuoden surullisin päivä sanan täydessä merkityksessä. Lapset eivät saaneet mennä ulos leikkimään. Silloin oli oltava hiljaa. Pitkänäperjantaina ei soitettu urkuja (eikä soiteta vieläkään) ja kirkko oli verhottu mustaan. Syötiin vain kylmiä ruokia, maito ja kerma olivat kiellettyjä. Mutta paikoin haluttiin murtaa "pahan miehen paasato" ja syödä lihakeittoa, vaikka sitten olisi ollut pakko teurastaa talon ainoa lammas. Kyseessä oli aivan yksinkertaisesti uskonpuhdistuksen vastapropaganda. Pitkä paastohan oli katolinen ja ortodoksinen tapa.

Entisaikaan lapset saivat selkäänsä pitkäperjantaina. Heidät piiskattiin "varmuuden vuoksi". Tuomas Rajalenius kertoo vuonna 1654 tästä päivästä saarnakokoelmassaan: Että meidän Esi Isät owat tämän päiwän päälle lasten ia perhens cansa, jotan cowa coto disiplini ja Jumalisuden harjoittusta pitänet, sijnä että he coco piwän nijn ehtosen asti, owat pitänet heitä ruata ja juomata, nijn myös heit witzaisillä käsille lyöskendelit muistuttain heille sen cansa Christuxen cadkeran piäxämisen.."

Pääsiäislauantai oli välipäivä, mutta sillä oli  paikoittain huono maine. Katolisissa ja ortodoksisissa maissa vietetään keskiyön messua, joka päättää paaston. Paikoitellen on tapana syödä sen jälkeen loistoillallinen kaikenlaisine ruokineen, ennen kaikkea silloin nautitaan pääsiäislammasta, pääsiäisleipää, munia jne. Pääsiäispäivän vastainen yö oli taikayö, jolloin noidat lensivät Kyöpelinvuorelle. Pahan karkottamiseksi sytytettiin pääsiäisvalkeita, ennen kaikkea Pohjanmaalla. Samuli Paulaharju kertoo, että "suuren kevätjuhlan yönä, jolloin vanhat trullit kähmivät navetoissa ja lentelivät  pirujen kanssa pitkin pitäjiä, lakeudella paloi kymmeniä pääsiäisvalkeita". Pääsiäiskokkoihin käytettiin mmm. vanhoja tervatynnyreitä, rätiseviä katajanoksia ja olkilyhteitä. Lounais-Suomessa nuorison oli tapana keinua hakotarhassa ts. pihamaalla, jota peittivät kuusenhavut. Keinuminen merkitsi, että kevät oli vihdoin tullut.

Trullit, velhoeukot, hiipivät kaikessa hiljaisuudessa naapurin navettaan ja leikkasivat karvoja ja nahanpalasia lehmistä, lampaista ja hevosista pilatakseen naapurin karjaonnen. Muistan, että niin myöhään kuin vuoden 1950 tienoilla sanomalehdissä kerrottiin trullien vahingoittaneen karjaa pääsiäisyönä.

Irma Savolainen