Lokakuun lopun ja marraskuun alun välinen aika on aina ollut juhla-aika niin kirkollisessa kuin maallisessakin mielessä. Vuodesta 835 kristillinen kirkko on viettänyt virallisesti marttyyrien muistoa marraskuun ensimmäisenä. Tapa on säilynyt myös luterilaisessa kirkossa. Päivän merkitys näkyi kansanperinteessä vainajien vertailuna ja joinakin työkieltoina. Uskottiin pyhien miesten, autuaiden marttyyrien, vaeltavan ympäriinsä pyhäinpäivän aattona. Heille lämmitettiin sauna ja valmistettiin parhaita ruokalajeja. Talonväki odotti sopivaa aikaa, että pyhät miehet olivat kylpeneet, ja meni sitten itse saunaan. Ruoka oli katettu pöytään ja emäntä, joka viimeisenä lähti tuvasta, kutsui pyhät miehet pöytään. Talonväen saunottua pyhät miehet lähtivät tuvasta ja talonväki saattoi nauttia ateriansa. Tällä tavalla emäntä takasi karjaonnensa koko vuodeksi.

Pyhäinpäivä oli tietysti myös päivä, josta voitiin ennustaa seuraavan kesän säät. Pienikin auringonpaiste pyhäinpäivän ja joulun välillä merkitsi kaunista kesäsäätä. Talonpoikaismaailmassa marraskuun ensimmäinen oli vuoden viimeinen päivä. Seuraava päivä, sielujen päivä, oli uuden vuoden ensimmäinen päivä. Silloin muistettiin perheen vainajia. Agricola kutsuu tätä päivää "kaikkien autuaiden uskovien sielujen päiväksi". Päivän luonteeseen kuului olla aikaisin ylhäällä, ja kyläläiset kilpailivat siitä, kuka ensimmäisenä sytytti tulen lieteen. Päivä oli myös hyvä vierailupäivä. Vieraita kestittiin parhaimmalla tavalla. Vuoden sato oli korjattu, väki oli muuttanut sisään aitoista ja oli juhlan aikaa, ennen kuin talvityöt alkaisivat. Marraskuun alku oli myös vuoden teurastusten aikaa. Porsaat ja vasikat oli teurastettava, jotta ne ehtisi suolata jouluksi. Tämä aika oli tärkeä myös palvelusväelle, jolle alkoivat vapaaviikot, "riiviikot", kaksi vapaata viikkoa ennen uuden palveluspaikan ottamista tai uuden sopimuksen tekoa isännän kanssa. Tähän aikaan maksettiin myös palkat tai mieluimmin se, mitä sitä oli jäljellä. Vuoden aikana oli palvelusväki saanut yhtä ja toista, hiukan ennakkoa kaupunkiin mennessä, uutta vaatetta tarvittaessa jne. (IS)