ohan Ludvig Runeberg syntyi Pietarsaaressa 5.2.1804 merikapteenin poikana. Käytyään koulunsa Oulussa hän kirjoittautui Turun akatemiaan samaan aikaan kuin Elias Lönnrot ja Johan Wilhelm Snellman. Runeberg promovoitiin maisteriksi vanhan akatemian viimeisessä promootiossa 10.7.1827. Turun palon 1827 jälkeen akatemia siirrettiin 1828 Helsinkiin, josta oli tullut maan uusi pääkaupunki 1812. Luonnollisesti myös akatemian professorit ja ylioppilaat seurasivat mukana. Runebergin akateeminen ura ei käynnistynyt suunnitellulla tavalla. Hän ei saanut hakemaansa professuuria ja hänestä tuli Porvoon kimnaasin rehtori. Siihen aikaan hän oli jo kuuluisa kirjailija, jota kaupunkilaiset ja muut juhlivat. Hän oli niin suosittu, että hänen kuviaan, ensin litografioina sitten valokuvina myytiin kirjakaupoissa. Runeberg ei selvästikään ollut helppo kuvauskohde, sillä vain yhdestä kuvasta sanottiin, että hänellä on siinä pieni nerouden pilkahdus silmissään.

Runebergiä juhlittiin ensi kerran julkisesti hänen 50-vuotispäivänään hänen vanhassa kotikaupungissaan Pietarsaaressa, mutta sen jälkeen juhlallisuudet yleistyivät Porvoossa. Kimnaasin oppilaat onnittelivat Runebergiä laululla ensi kerran 1858, mistä sitten tuli perinne. Porvoon kimnaasin teinit saivat vuonna 1866 5. helmikuuta vapaapäivän ja järjestivät syntymäpäiväjuhlan. Vuodesta 1867 maan kaikilla kouluilla oli vapaata Runebergin syntymäpäivänä, ja tapaa jatkui 1950-luvulle asti.

Runebergin kuoltua vuonna 1877 alettiin hänen syntymäpäivästään tehdä koko kansakunnan kansallispäivää ja päivän kunniaksi pidettiin laulutervehdyksiä, puheita, soihtukulkueita jne. Sortovuosina haluttiin estää suomalaisuuden kansallinen nousu ja kansallisten juhlapäivien vietto kiellettiin. Helsinkiläiset eivät jääneet neuvottomiksi, vaan alkoivat polttaa kynttilöitä ikkunoilla kiellettyjen soihtujen asemasta. Varmistaakseen, että kaikilla todella oli kynttilät, eräs kauppahuone jakoi kerran 2 000 kynttilää varattomille kaupunkilaisille.

Runebergin päivä on ollut yleinen liputuspäivä vuodesta 1950.

Väitetään, että alkuperäinen Runebergin torttu olisi ollut pieni suolainen pasteija, jonka runoilija nautti aamuisin ryypyn kera.

Irma Savolainen