Merenkulku ja kalastus ovat olleet merkittävä osa kaupungin toimintaa, ja silakkamarkkinaperinteen osalta voitaneen mennä ajassa kauas taaksepäin. Monissa kaupungeissa ja kauppapaikoilla on järjestetty syysmarkkinoita vuosisatojen ajan, Helsingissä ainakin vuodesta 1743. Perheenemännät hankkivat syysmarkkinoilta elintarvikkeita talven varalle. Kyseessä oli lähinnä silakkatynnyri tai -nelikko, jonka sisältö oli kaupunkilaisten ruokapöydän perusainesta. Yksinkertaisen aterian muodostivat suolasilakka ja leipä. Myös maustekalaa eli maustettua kilohailia ostettiin, sillä herrasväen viinapöydässä 1800-luvun Helsingissä sillä oli tärkeä osa yhdessä leivän, voin ja juuston kanssa, jossa päivälliset ja illalliset aloitettiin viinapöydällä.

Anders Ramsay, vanha helsinkiläinen originelli, kertoo muistelmissaan Muistoja lapsen ja hopeahapsen lapsuutensa silakkamarkkinoista 1840-luvulla: "Satama oli täynnä kalastajaveneitä, missä tingittiin ja nautittiin maistiaisia silakkatynnyreistä, ja veneet toivat mukanaan omenoita, perunoita ja saariston tuotteita, kun taas torilla seisoivat vierekkäin maalaistavaroiden kuormat." 1800-luvulla torilla myytiin yleisesti lihaa, voita, jauhoja ja jopa kaljaa.

Kyläkirjaston Kuvalehti kertoo vuonna 1899: "Viikko, jonka silakkamarkkinat kestävät, on satamassa yhtä juhlaa. Sinne on ilmestynyt kokonainen mastojen ja purjeiden metsä, ja kun purjeet on levitetty kuivumaan, ne ovat komeata katseltavaa... Veneiden väki on enimmäkseen ruotsinkielisiä saaristolaisia, mutta suomenkielisiä on saapunut aina Pyhämaalta ja Kivimaalta Pohjanlahden rannoilta. Heillä on tavallista suuremmat veneet ja purjeteltan alla heillä on suuria ruokokuormia, joita he ovat poimineet matalista ruoikkoa kasvavista lahdista ja joilla pääkaupungin mukavuutta rakastavat ihmiset täyttävät patjansa. Toisilla saaristolaisilla on tarjolla suuria määriä kotikutoisia kankaita, lapasia ja villasukkia, joiden vahvuuden moni ylioppilas tuntee." Lapasia ja sukkia on vieläkin, mutta ruo'ot patjantäytteinä lienevät vaipuneet unholaan.

Silakkamarkkinoiden tärkeys käy ilmi satamalaitoksen kirjanpidosta. Esimerkiksi vuonna 1931 silakkamarkkinoihin osallistui 68 venekuntaa, joiden lastina oli 411 400 kiloa suomukalaa ja 8877 kiloa maustekalaa. Ennätysvuosi oli 1958, jolloin veneitä oli yhteensä 128 ja maustekalaa lähes 23 000 kiloa. Nykyään veneitä on paljon vähemmän. Ruokatalous on keventynyt, suolakalaa ei enää tarvita, koska pakastekalaa saa halvalla joka kaupasta, missä myös silli- ja silakkasäilykkeiden pitkät rivit koristavat hyllyjä. (IS)