Kirjailija Mika Waltari
1908-1979.
Valokuva S. Kulhia
Mika Waltari (1908-1979) ja Helsinki
Mika Waltari syntyi pappisperheeseen Helsingin Siltasaaressa Saariniemenkadun kodissa ”samoihin aikoihin kuin harmaa kivinen työväentalo valmistui kadun toisella puolella.” Waltari oli kolmannen polven helsinkiläinen, sillä jo hänen isoisänsä oli lähtenyt muurariksi kaupunkiin. Perheeseen kuului lastenhoitaja, joka kävelytti lapsia Kaisaniemen puistossa ja pitkin Hakaniemen rantoja. Sunnuntaikävely kahden kesken isän kanssa Esplanadin puistoon merkitsi suurta elämystä. Siellä pieni tyttö antoi kolmevuotiaan Waltarin vetää lumoavaa leikkiraitiovaunuaan nauhasta kiiltävien torvien soidessa. Satunnaiset ihmisten väliset kohtaamiset kaupungissa olivat asioita, joille Waltari myöhemminkin antoi suuren arvon.
Syksyllä 1912 perhe muutti Mikkeliin, mutta isän kuoleman jälkeen palattiin takaisin Helsinkiin 1914. Asunto löytyi osoitteesta Tehtaankatu 7. Huoneistossa oli kaksi huonetta ja niiden välissä alkovi, jossa lapset nukkuivat. Yhdessä huoneessa pidettiin alivuokralaista
Helsingistä Pornaisiin sisällissotaa paennut Waltari muistaa sodan ensimmäiset laukaukset kaupungissa. Sodan jälkeen saattoi Tehtaankadun asunnonkin erään ikkunan ympäriltä löytää luotien jälkiä ja kuoppia rappauksessa.
Kasvu nuorukaiseksi tapahtui Norssin (Helsingin Suomalainen Normaalilyseo) varjossa. Vaativana tunnetun Norssin klassillisella linjalla luettiin toisesta luokasta alkaen latinaa pääkielenä. Koulun päättymistä juhlittiin railakkaasti penkinpainajaispäivänä ravintola Alppilan yläkerran kabinetissa. Nuorukaisena Waltari ehti asua lyhyen aikaa myös Heikinkadulla.
1920- ja 1930-luvun tuotannossaan Waltari kuvasi Helsinkiä useissa romaaneissaan, joista tunnetuimpia ovat Suuri illusioni, Appelsiininsiemen, Isästä poikaan -trilogia ja Surun ja ilon kaupunki. Helsinki on tärkeä kulissi myös Waltarin salapoliisiromaaneissa, joista ensimmäinen Kuka murhasi rouva Skrofin? ilmestyi 1939.
Waltari kirjoitti Helsinki-Seuran aloitteesta myös kaksi Helsinki-lukukirjaa. Ensimmäinen niistä, Helsinki kautta vuosisatojen ilmestyi 1937 ja toinen, yhdessä A. Blombergin kanssa kirjoitettu Kotikaupunkimme Helsinki kaksi vuotta myöhemmin.
Waltarin kirjoittamissa Helsinki-romaaneissa liikutaan kantakaupungin alueella ja vain harvoin pistäydytään kaupungin ulkopuolelle. Tunturikadulla vuosikymmeniä asuneen Waltarin teoksissa Helsingin kaupunginosista Töölöllä on eritysasema.1920- ja 30-luvun tuotannossaan Waltari kuvasi nopeasti kasvavaa ja muuttuvaa Helsinkiä. Hän oli uudenlaisen kaupunkikuvan rakentaja, jonka Helsinki-kuvauksissa kaupunki tavoittelee uutta eurooppalaisempaa ilmettä. Waltaria kiinnostivat kaupungin ihmiselle asettamat haasteet ja uudenlaiset identiteetit. Töölöstä muodostui hänelle uuden modernin kaupungin symboli.