Naapurustoryhmä 1

Ideasuunnitelman keskeisiä tavoitteita

Tavoitteena on luoda alueesta vetovoimainen, ulkopuolisia kävijöitä ja vapaa-ajanviettäjiä houkutteleva kaupunginosa – ei nukkumalähiötä. Vetovoimatekijöinä toimivat rantapuisto merinäköaloineen, Esplanadi, kylpylä, hotelli, saunamaailma, (jää)meriuimala, ravintolat, kahvilat, purjehduskeskus sekä "maamerkki".

Suunnittelussa tulee pyrkiä avoimeen tunnelmaan. Tähän päästään muun muassa sillä, että talot eivät ole muurien ja porttien eristämiä niin kuin Eirassa. Asunnoista on mahdollisimman paljon näköyhteyksiä katu- ja puistotiloihin ja toisinpäin. Kahviloiden ja ravintoloiden tulee saada levittäytyä myös katujen varsille. Asuntojakauma ja tyypit tulee olla sellaisia, että alueelle saadaan monen ikäisiä asukkaita – lapsiperheiden tarpeet on huomioitava. Saaren eteläkärjessä tulee pyrkiä samaan tunnelmaa kuin Hangon eteläsatamassa.

Tavoitteena on myös luoda alueelle merellinen imago ja sille todellista sisältöä. Merellisyys rakentuu seuraavista elementeistä: kilpapurjehdus, pienvenesatama, venealan palvelut ja yritystoiminta (talvisäilytys, huolto, korjaus, vuokraus), talvisen meren ja jään hyödyntäminen ("jäämerikeskus", avantouinti), kalasataman troolarien kotilaituri, maamerkki mereltä tultaessa, vesibussiyhteydet, rantakahvilat ja ravintolat, itärannan merenrantapuisto (mahdollisuus kokea tuulen ja myrskyn voima), kanavat ja omarantaiset talot, kanavan halkoma meritori.

Suunnitelman perusratkaisut

Hernesaaren länsireuna on varattu toimitila- ja työpaikka-alueeksi joka suojaa samalla asutusta Jätkäsaaren ja Hernesaaren risteilijäliikenteen melulta. Tämän vyöhykkeen rakennuksissa voisi toimia hyvin myös veneilyyn liittyviä yrityksiä ja palveluja.

Saaren keskiosa on varattu kaksi–kolmekerroksisten town house -tyyppisten talojen korttelialueeksi. Näiden kortteleiden mitoituksen ja hengen yhtenä esikuvana on toiminut Huvilakatu Eirassa. Kortteleiden keskelle on suunniteltu Hernesaaren Esplanadi – puisto, joka on samalla erilaisia aktiviteettejä mahdollistava tilojen sarja (pienet pelikentät, (teko-) luistelurata, koirapuisto jne. Esplanadi on myös suojassa meren tuulilta.

Town house alueen ja rantapuiston väliin jää vielä kolme–neljäkerroksisten pienkerrostalojen vyöhyke. Talot sijoitetaan vapaamuotoisesti ilmansuuntia ja näköaloja hyödyntäen ja alueen katuverkko on hyvin pienimuotoinen, ja kiemurteleva.

Itärannalle on suunniteltu komea rantapuistovyöhyke. Rantaviivaa on muokattu pienipiirteisesti niin, ettei se ole aivan viivasuora. Vesirajan tuntumassa kulkee pienimuotoinen kävelyreitti jonka varrella on erilaisia uimisen, kalastamisen ja oleilun mahdollistavia laituri- tai muita rakenteita. Ylempänä rantaviivasta kulkee näyttävä rantapromenadi joka on varattu ainoastaan kävelijöille ja kevyelle liikenteelle. Puiston kasvillisuus ja materiaalit ovat pitkälti luonnonmukaisia, puuta, kiviä ja merenrantakasvillisuutta. Kesäisen auringonoton ja oleilun lisäksi rakenteet mahdollistavat myös turvallisen syys- ja talvimyrskyjen ihailun. Puiston päätepisteenä etelässä on selkeä maamerkki joka toimii kävelyretkien päätepisteenä ja toisaalta ottaa mereltä tulija vastaan. Maamerkki voi olla rakennus, majakka tai vaikka patsas.

Saaren eteläkärkeen on sijoitettu vapaa-ajan palveluita joita myös risteilijävieraat voivat hyödyntää. Alueelle sopisi esimerkiksi kylpylä, hotelli, ravintoloita, saunoja, meri – ja avantouimala. Mahdollinen kilpapurjehduskeskus voisi sijoittua eteläkärjestä itään päin rakennettavan aallonmurtajan suojiin, mutta sen sijainti ja muoto on esitetty tässä suunnitelmassa vain viitteellisesti.

Hernesaaren läpi, itä-länsisuunnassa, on suunniteltu saaren jakava kanava. Kanava haaroittuu myös pohjoiseen, jolloin itärannalle muodostuu oma pienempi saari. Kanavien varteen saadaan mielenkiintoista, pienipiirteistä asuinympäristöä jollaista Helsingissä ei vielä ole. Osa kanavan rantojen taloista voi olla omarantaisia, jolloin pienveneellä pääsisi suoraan kotiin.

Hernesaaren keskellä, molemmin puolin kanavaa on alueen keskus ja kohtaamispaikka – Meritori. Sen ympärille on keskitetty kaupalliset palvelut, kahvilat ja ravintolat. Tori on mittakaavaltaan pieni ja intiimi, ei Ruoholahden torin kaltainen tyhjä ja tuulinen aukio. Torin halkova kanava mahdollistaa vaikka vihannesten ja kalan myynnin suoraan veneistä.

Suunnittelualueen pohjoisosassa on vielä korkeampien terassitalojen vyöhyke. Talot avautuisivat mahdollisimman paljon merelle ja samalla sulkisivat taakseen toimintaan jäävän telakka-alueen.

Autoliikennettä ja sen haittoja on pyritty minimoimaan ohjaamalla risteilijöiden ja helikopterikentän huolto- ja matkustajaliikenne länsirannan laiturialueelle. Myös työ- ja toimitilat ovat tämän reitin yhteydessä. Alueen sisäistä liikennettä vähentää myös tehokkaimman asuntorakentamisen sijoittaminen alueen pohjoisosaan. Joukkoliikenne sujuu raitiovaunuilla jatkamalla nykyistä linjaa 1 Hernesaareen. Asukaspysäköinti sijoitetaan pääsääntöisesti talojen kellareihin tai pysäköintilaitoksiin. Itärannan rantapuisto on suunniteltu autottomaksi vyöhykkeeksi. Näin ei tarjoudu mahdollisuutta turhaan rantateiden huviajeluun. Tulisi tutkia myös kevyenliikenteen yhteyttä Jätkäsaaren kouluihin, liikuntatiloihin ja kaupallisiin palveluihin (silta, lautta, tunneli).

Helikopterikentän sijoittamiseen alueelle suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Paikkaa kentälle tulisi etsiä Keilaniemestä jossa lienee suurin osa asiakkaistakin. Jos kenttä täytyy Hernesaareen sijoittaa, niin tulisi se saada alueelle jossa jo nyt on meluhaittoja eli risteilijäalusten läheisyyteen. Eteläkärjen länsireunaa voitaisiin pidentää meritäytöllä jonka päähän kenttä sijoittuisi. Asumiskelvotonta meluvyöhykettä voitaisiin hyödyntää veneiden säilytykseen ja pysäköintiin.

Työprosessi

Ryhmä koostuu yhdeksästä eteläisen Helsingin asukkaasta, joista kenelläkään ei ole kaupunkisuunnitteluun liittyvää koulutusta tai työtaustaa. Ryhmän ideasuunnitelman sisältö on syntynyt viidessä illan mittaisessa työsessiossa. Tapaamisissa on hyödynnetty asiantuntijaluentoja, ulkomaisia esimerkkikohteita, ideointeja sekä ryhmätöitä. Ryhmän työskentelyn teknisenä tukena on toiminut kaupunkisuunnitteluviraston vuorovaikutussuunnittelija.

Ryhmän kokoonpano: Ahlström, Auer, Charpentier, Eronen, Granström, Leimu, Ormio, Tiihonen, Tuomikoski.