Asumisen trendit
Asumisyksikkö muutoksessa
Lapsiperheet poikkeus - yksinasuminen valtavirtaa
Perinteisten lapsiperheiden, eli perheiden joissa on kaksi vanhempaa ja yksi tai useampi lapsi, osuus laski Helsingissä jaksolla 1960-2004 56 prosentista vajaaseen 20 prosenttiin. Samanaikaisesti yhden hengen asuntokuntien osuus nousi 17 prosentista lähes 50 prosenttiin. Pääkaupunkiseudun kerrostaloissa asuvien asuntokuntien rakenne on nykyisin lähes täsmälleen samanlainen, yksinasuvia 50 prosenttia ja lapsiperheitä 24 prosenttia. Yksin asuminen on yleistynyt suurissa kaupungeissa myös muualla Euroopassa.
Ikääntyminen nopeutuu
Asuntokuntien pieneneminen on tarkoittanut myös asuntokuntien ikääntymistä. Tuoreimman väestöennusteen mukaan Helsingin väkiluku kasvaa vuoteen 2015 mennessä noin 575 000:een eli noin 16 000 asukkaalla. Eniten kasvaa 65-74-vuotiaiden määrä, yhteensä noin 20 000 eli enemmän kuin koko ennustettu väestönkasvu yhteensä (Helsingin väestöennuste 2005).
Ikääntyneiden aktiivisuus kasvaa
Suurten ikäluokkien ikääntymisessä ei ole kyse vain määrällisestä muutoksesta. Koska suuret ikäluokat ovat terveempiä, koulutetumpia, varakkaampia ja kiinnostuneempia kehittämään itseään kuin aiemmat eläkeläissukupolvet, on todennäköistä, että lisääntynyt aktiivisuus muuttaa myös vanhusväestön asumistarpeita.
Yksilöllistyminen
Yksilön vastuu omasta elämästä
Asuntokuntien muutoksen rinnalla on tapahtunut myös merkittäviä kulttuurisia muutoksia, joista ehkä keskeisin on yksilöllisyyden korostuminen. Yksilön vapaus ja velvoittavuus tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä on kasvanut. Yksilöllistymiskehitykseen kytkeytyvä elämäntapojen ja asumispreferenssien moninaistuminen asettaa uusia vaatimuksia asumiselle. Asumisen merkitys yksilöllisen hyvän elämän tavoittelun välineenä ja elämäntapaa tukevana kulutustuotteena näyttäisi lisääntyvän.
Asuminen ilmentää identiteettiä
Myös asumisesta on tullut itsensä toteuttamisen ja identiteetin luomisen väline, jonka avulla liitytään erilaisiin elämäntaparyhmiin ja ilmaistaan sosiaalista statusta. Tällainen valikoiva erottautuminen on mahdollista kun asumisessa on ohitettu perustarpeiden tyydyttämisen vaihe. Nyt asumisen laadulliset standardit ovat jo niin korkealla, ettei niiden nostaminen enää herätä tunnetta merkittävästä kehityksestä. Yhä useampien on mahdollista toteuttaa asumistoiveitaan jo ensiasuntoa ostettaessa. Tämä on suuri muutos muutaman kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin rakennettiin asunto säästämällä pitkää asumisuraa vaatimattomasta asunnosta kohti suurempaa. Enää ei haluta eikä ole tarpeenkaan elää "sitten kun" -elämää.
Kaupunkirakenteen muutokset
Kaupungistumisen toinen aalto
On usein todettu, että vaikka suomalaiset muuttivat kaupunkeihin 1960-luvulla ja teollistuivat, he eivät kaupungistuneet. 1990-luvulla on kuitenkin ryhdytty puhumaan kaupungistumisen toisesta aallosta, lähiösukupolven kaupungistumisesta, johon liittyy kulutuskulttuuri ja elämyshakuisuus.
Suomi on pitkään ollut poikkeuksellisen homogeeninen maa niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin. Tässä on tapahtunut selkeä muutos, joka tulee jatkumaan ja vaikuttaa myös asumiseen.
Kasvu suuntautuu reuna-alueille
1990-luvulla Helsingin seutu on ollut yksi Euroopan nopeimmin kasvavista kaupunkialueista. Viime vuosina muuttoliike on kuitenkin näyttänyt suuntautuvan kaupunkien keskustoista reuna-alueille. Tämä koskee etenkin lapsiperheitä, joiden on esitetty suurempien ja sopivimpien asuntojen puutteessa etsivän isompia asuntoja pääkaupunkiseudun reuna-alueilta ja suuntautuvan omakotitaloihin. On väitetty esikaupungistumisen aallon kurjistavan keskuskuntia, kun hyvätuloiset muuttavat kehyskuntiin.
Erilaistuvat elämäntyylit
Ydinperheitä yhä vähemmän
Elämänvaihemallin perinteinen kolmivaiheinen jäsennys, ydinperhe ja sitä edeltävä ja sen jälkeinen vaihe, on saanut rinnalleen lukuisan joukon erilaisia muunnelmia ja sekamuotoja, kuten uusperheet, yksinhuoltajat, vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneet, jne. Se missä, kenen kanssa ja miten minä asun vastaavat yhä enenevässä määrin kysymykseen kuka minä olen?
Monikulttuurisuus lisääntyy
Erilaistuvien elämäntyylien lisäksi väestö on erilaistunut. Maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrä etenkin suurimmissa kaupungeissa on kasvanut ja lisääntyy lähitulevaisuudessa entisestään. Monikulttuurisuus ja kansainvälistyminen haastavat totutut tavat suunnitella ja rakentaa.
Yhteiskunta muutoksessa
Kotona vietetty aika lisääntyy
Samalla kun elämäntilanteiden kirjo on kasvanut ja elämäntyylikysymykset ovat nousseet keskiöön, niin myös ympäröivä yhteiskunta on muuttunut. Työn tekeminen kotona ja sitä myöten kotona vietetty aika on lisääntynyt. Kotona runsaammin aikaansa viettävät etätyöntekijät sekä ns. keikkatyöntekijät, jotka päivystävät tai odottavat kotona seuraavaa työtilaisuutta. Viime aikoina etenkin kansainväliset tietotekniikka-alan yritykset, ovat kannustaneet työntekijöitään työskentelemään kotona, koska luopumalla työhuoneista yritykset säästävät työvoimakustannuksissa.
Lasten ja vanhusten kotihoito lisääntyy?
Työelämän ohella myös suomalaisen hyvinvointivaltion muutokset 90-luvulta lähtien, kustannussäästöjen hakeminen, palvelujen tuotteistaminen ja yksityistäminen näyttävät johtavan kotiovelle. Toteutuessaan hyvinvointipalvelujen yksityistäminen ja kilpailuttaminen tarkoittaa muun muassa keskitettyjen ratkaisujen purkamista, yksityisten hyvinvointipalvelujen yleistymistä ja palvelujen laadun erilaistumista. Palvelujen laadun paikallinen erilaistuminen, etenkin sen huononeminen, lisää todennäköisesti keski- ja hyvätuloisten kiinnostusta organisoida omia palveluratkaisujaan. Lähitulevaisuudessa välkkyy siis kasvava kiinnostus hoitaa lapsia ja vanhuksia kotona.