|
LIIKENNEVALOJEN UUSI
ÄÄNIOPASTE
- KOHTI PAREMPAA SUUNTAA JA SÄVYÄ
Työsuunnitelma 15.8.2003
Jukka Jokiniemi Innojok
puh. (09) 325 4993
fax. (09) 325 4003
sp: jokiniemi(at)innojok.fi
Taustaa
Näkövammaisten ääniopasteet liikennevaloissa ovat osa
nykyaikaista liikennevalo-ohjausta. Vaikka niiden määrä vaihtelee
kaupungeittain, niin käytännössä niitä on useimmissa risteyksissä.
Tämä merkitsee että maassamme karkeasti arvioiden toista tuhatta
liikennevaloristeystä on varustettu ääniopastimin.
Ääniopasteiden merkkiäänen periaate on tiukasti säännelty
liikenneministeriön liikennevaloasetuksessa. Sen sijaan merkkiäänen
äänensävy (”korkeus”) ja luonne ovat vakiintuneet tiettyihin ääniin,
jotka käytännössä ovat määräytyneet saatavissa olevan laitekannan
perusteella.
Useat eri tahot ovat viime vuosina kiinnittäneet huomionsa
ääniopasteiden tuottamaan äänimaailmaan. Toisaalta näkövammaiset
ovat valitelleet, että nykyinen äänimerkki monotonisena on erittäin
huono suuntatarkkuutensa takia; toisaalta näkevät jalankulkijat ovat
huomauttaneet äänen ärsyttävyydestä ja vaatineet merkkiääntä
poistettavaksi käytöstä ainakin vähäliikenteisiksi ajoiksi.
Viime vuosien ääniopasteiden kehitys on liittynyt pääasiassa
äänimerkin tekniseen toimintaan. Vanhat kiinteätasoiset äänimerkit
tulevat vähitellen korvautumaan ympäristön äänitason mukaan
säätyvillä laitteilla.
Muu kehitys on ollut vielä vähäistä. Vilkkuvihreän
jalankulkuopasteen käyttöönoton yhteydessä on jonkin verran
keskusteltu sitä vastaavasta äänimerkistä. Nykyisin käytössä oleva
vilkkuvihreän merkkiääni syntyy ”katkotusta” vihreästä
ääniopasteesta, joka erottuu sekä vihreästä että punaisesta
ääniopasteesta, mutta vaihtelee laitteesta toiseen. Teknisesti
uudentyyppistä ääniopastetta, jossa myös vilkkuvihreän ääniopasteen
problematiikka on ratkaistu, selvitellään.
Ainoa merkittävä Suomessa ääniopasteisiin liittyvä kehitystyö on
tehty osana DI Jukka Jokiniemen tekeillä olevan väitöskirjan
tutkimustyötä. Tässä tutkimushankkeessa on selvitelty erityisesti
äänen suuntakulman erottuvuutta ja toisaalta äänen fysiologista
ärsyttävyyttä. Tutkimustulokset on julkaistu TKK/Arkkitehtiosaston
julkaisussa 2002/19 Risteyksen ääni, Jokiniemi – Latvala – Björk.
TAVOITTEET
Hankkeen tavoite on tuottaa noin 20 kappaleen koesarja
uudenlaista ääniopastetta, sekä kerätä sen toimintaan ja
ominaisuuksiin liittyviä kokemuksia ja mittaustuloksia sekä
näkeviltä että näkövammaisilta.
Laitteen tulee olla fyysisesti pienikokoinen ja
valmistuskustannuksiltaan kohtuullinen. Sillä voidaan toistaa
tallennettuja korkeatasoisia ääninäytteitä ohjatusti. Käyttöön
otettavien ääninäytteiden tulee olla hyviä suuntakuulemisen ja
miellyttävyyden kannalta. Laite pystyy toistamaan useampia erilaisia
ääniä ja jopa selkokielisiä viestejä; näin pystytään toteuttamaan
ns. vilkkuvihreä tai viesti mahdollisesta häiriötilanteesta.
Erilaisten ääninäytteiden avulla laite ratkaisee myös isoissa
risteyksissä opasteäänien sekoittumisen ongelman.
Käytettävien ääninäytteiden tallennus tapahtuu suoraan
digitaalisesti muistipiirille. Äänilaitteessa on oltava
käytännölliset liitännät ulkoiselle kaiuttimelle, -virtalähteelle ja
–ohjaussignaalille.
Uuden ääniopastelaitteen on sovelluttava ympärivuotiseen käyttöön
ja kestettävä kohtuullista ilkivaltaa. Laite on voitava liittää
Suomessa yleisesti käytössä oleviin liikennevalolaitteisiin. Lisäksi
laitteen valmistus tapahtuu kotimaassa.
Laitteen ohjaus toteutetaan perinteisillä liikennevaloissa
käytössä olevilla tekniikoilla, mutta laitetta on voitava ohjata
myös muilla tulevaisuudessa käytössä olevilla tekniikoilla kuten
Bluetooth tai VLAN.
TYÖVAIHEET
Hanke koostuu kolmesta työvaiheesta.
1. Ääniin ja laitteisiin liittyvä kehitystyö
2. Koelaitteiden valmistaminen ja asennus
3. Koelaitteiden käytettävyyden arviointi
1. Ääniin ja laitteisiin liittyvä
kehitystyö
Ensimmäisessä vaiheessa käydään läpi käyttötarkoituksiin sopivia
luonnonääniä, joiden pohjalta tehdään noin 20 äänivaihtoehtoa
testattavaksi. Eri äänivaihtoehtojen ominaisuuksia (miellyttävyys /
ärsyttävyys) ja niiden käyttötarkoituksia tullaan arvioimaan
alustavasti jo tässä vaiheessa koehenkilöiden avulla.
Laitekomponentit valitaan ominaisuuksien, laadun ja hinnan
perusteella äänilaitetta varten. Lisäksi etsitään
käyttötarkoitukseen soveltuva kaiutintyyppi, jota voidaan käyttää
äänilaitteen yhteydessä.
Liikenneministeriön edustajien kanssa on erikseen neuvoteltava
mahdollisista ääniopasteiden koekäytön (kts kohta 2) vaatimista
poikkeusluvista tai erivapauksista. Tarkoitus on pyrkiä pitäytymään
nykyisen liikennevaloasetuksen äänimerkin perusrakenteessa, jolloin
voidaan vähentää lupamenettelyiden tarvetta.
2. Koelaitteiden valmistaminen ja
asennus
Ensimmäisessä vaiheessa valmistetaan 10 - 20 kpl laitteen
nollasarja kenttäkokeita varten. Ensimmäinen asennus voitaisiin
tehdä Itäväylälle, Karhulantie-Kiviportintie risteykseen.
Risteyksessä on ääniopastinlaitteet yhdellä puolella, joten
vaihtoehtoinen ääni voitaisiin asentaa vertailua varten sopivasti
toiselle puolelle. Risteys sijaitsee lähellä Innojok Oy:tä, mikä
helpottaisi tutkimuksen tekemistä käytännön asioiden osalta.
Koelaitteiden asennus on kaavailtu tehtäväksi todellisissa
liikennevaloristeyksissä yhdessä tai useammassa Suomen kaupungissa.
Helsingin kaupunki on ilmoittanut olevansa valmis ottamaan
koekäyttöön uudet hankkeen tuottamat ääniopasteet.
3. Koelaitteiden käytettävyyden
arviointi
Käytettävyysarviointia tehdään risteyksissä, joihin koeasennus on
tehty. Arviointia suorittaisi käytännössä noin 30 näkövammaisen
henkilön testiryhmä.
Äänen miellyttävyyttä / ärsyttävyyttä testataan soittamalla
koeääniä suhteellisen suurelle joukolle eri-ikäisiä henkiöitä, jotka
arvioivat äänet paremmuusjärjestykseen kysymyslomakkeen avulla.
Koetuloksien perusteella koostetaan sarja käyttökelpoisia ääniä,
jotka ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Tulokset tullaan
julkaisemaan myös kirjallisena raporttina kesällä 2004. Saatua
aineistoa tullaan käyttämään osana Jukka Jokiniemen väitöskirjaa
”Moniaistinen ympäristökokemus”.
Prototyyppien lisäksi tarkoituksena on kehittää kaupallinen
ääniopastelaite, jonka toimitukset voitaisiin aloittaa kesällä 2004.
AIKATAULU
1. Prototyyppien kehittäminen kesä-heinäkuu 2003
2. Ensimmäiset versiot testilaitteista on tehty jo helmikuussa 2003
3. Elokuussa 2003 ensimmäiset kenttäkokeet koelaitteilla
4. Ulkoisten kaiuttimien ja erilaisten ääninäytteiden kokeilu
5. Lokakuussa 2003 mahdollisesti koelaitteiden asennus yhteen
risteykseen.
6. Laitteen käyttötestit jatkuvat talven yli. Kestävyys,
käyttäjäkokemuksien
kartoittaminen
7. Keväällä 2004 yhteenveto saaduista tuloksista ja laitteen
sarjatuotantoversion kehittäminen
8. Laitevalmistaja kartoitus ja laitteen sarjatuotantoon saattaminen
HENKILÖSTÖ
Hankkeessa ovat mukana seuraavat henkilöt:
- Jukka Jokiniemi, Innojok Oy, dipl.ins. tuotantotalous, projektin
koordinointi.
asiantuntemus: esteetön ympäristö- ja
liikennesuunnittelu aistivammaisille
- Lari Latvala, TKK / Sotera , fil.yo äänisuunnittelu /
tutkimusapulainen
- Ari Rinkinen , Arelcom Oy , elektroniikkainsinööri,
laitesuunnittelu
Asiantuntijoina työhön osallistuvat myös:
- Erkki Björk, Dos, Kuopion yliopisto, melulaboratorion johtaja
- Helinä Hirn, Näkövammaisten keskusliitto, tutkimuspäällikkö
Muita yhteistyötahoja:
- Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset
- Förbundet Finlands Svenska Synskadade rf
- Suomen Kuurosokeat ry
- Esteetön Helsinki -projekti
KUSTANNUKSET
Elektroniikkasuunnittelu
Äänisuunnittelu ja muu laitesuunnittelu
Tutkimusassistentti
Koordinointi ja raportointi
Kuopion yliopisto – Erkki Björk, konsultointi
Koelaitteiston valmistus
Tarvikkeet, matkakulut, yms. |
5 000 €
2 000 €
8 000 €
6 000 €
2 000 €
3 000 €
2 000 € |
Yhteensä 28 000 €
Kustannukset jakautuvat vuosille 2003 ja 2004 siten, että vuoden
2003 loppuun mennessä käytetään 40% ja vuonna 2004 loput 60%
budjetista.
Osuudet olisivat näin ollen 11 200€ vuodelle 2003 ja 16 800€
vuodelle 2004.
Ulkopuolisten tahojen osuudet projektissa
- Helsingin kaupungin osuus; asennukset yms. 3 000 €
- Innojok - oma kehitystyö 3 000 €
- Näkövammaisten keskusliitto – Helinä Hirn, työpanos 2 000 €
DI Jukka Jokiniemi
Tutkija
Innojok
|
