Jalankulkijan huomiovalot - Liikenteenohjauskeskus

Paula Tuovinen Teknillinen korkeakoulu, Liikennelaboratorio (tutkimus)
Kari Sane, Helsingin kaupunki, Liikennesuunnitteluosasto (Internet-sivu)
16.9.1999 Helsinki

KOKEMUKSIA JALANKULKIJOIDEN HUOMIOVALOISTA

Jalankulkijoiden huomiovaloilla pyritään parantamaan jalankulkijoiden kadunylityksen turvallisuutta. Huomiovalot näyttävät autoliikenteelle keltaista vilkkuvaloa silloin kun jalankulkija on pysähtynyt suojatien reunaan aloittaakseen kadunylityksen tai hän on jo ylittämässä katua. Muulloin huomiovalot ovat pimeät.
Ensimmäiset kokemukset Helsingistä ovat osoittaneet, että huomiovaloista on ollut hyötyä jalankulkijoille. Autojen ajonopeudet ovat alentuneet ja nopeusrajoitusten ylitykset vähentyneet. Kuljettajat ovat myös entistä useammin väistäneet suojatielle pyrkiviä jalankulkijoita.

Taustaa

Helsingin ensimmäiset jalankulkijoiden huomiovalot rakennettiin Töölön ala-asteen lähelle Töölönkadun ja Sibeliuksenkadun risteykseen vuonna 1996. Seuraavat huomiovalot rakennettiin kaksi vuotta myöhemmin Snellmanin ala-asteen lähelle Albertinkadun ja Punavuorenkadun risteykseen sekä Kallion ala-asteen lähelle Porthaninkadun ja Neljännen linjan risteykseen
     Muualla Suomessa jalankulkijoiden huomiovalot toimivat siten, että keltainen vilkkuvalo toimii jatkuvasti tai vain tiettyinä kellonaikoina kuten koulujen alkamis- ja päättymisaikoina. Sen sijaan
Helsingissä huomiovalot näyttävät keltaista vilkkua vain silloin kun jalankulkija on risteyksessä, jolloin niiden ärsykearvo säilyy paremmin.
     Huomiovalot ovat toimineet suunnitellulla tavalla. Huomiovalojen jalankulkijailmaisimet eivät kuitenkaan aina riittävän varmasti havaitse paikallaan olevaa jalankulkijaa ja tästä syystä huomiovalot voivat joskus jäädä pimeiksi suojatien reunaan pysähtyneestä jalankulkijasta huolimatta tai sitten jäädä vilkuttamaan keltaista valoa, vaikka jalankulkija on jo ehtinyt poistua suojatieltä.
    Teknillisen korkeakoulun liikennelaboratorio tutki syksyllä 1998 jalankulkijoiden huomiovalojen toimintaa videokuvauksin ja nopeusmittauksin. Lisäksi haastateltiin paikalle osuneita jalankulkijoita sekä läheisten ala-asteen koulujen opettajia.

Töölön ala-asteen koulun huomiovalot Töölönkadun ja Sibeliuksenkadun risteyksessä

Snellmanin ala-asteen koulun huomiovalot Albertinkadun ja Punavuorenkadun risteyksessä

Kallion ala-asteen koulun huomiovalot Porthaninkadun ja Neljännen linjan risteyksessä

Huomiovalojen vuorovilkku näkyy selvästi autoilijoille

Jalkakäytävän levennys, jolta odottava jalankulkija havaitaan

Huomiovalojen infrapunailmaisimet havaitsevat jalankulkijan

Huomiovalo vilkkuu vain kun yksi tai useampi jalankulkija on paikalla

Jalankulkijoiden haastattelut

Jalankulkijat eivät tunne huomiovalojen toimintaa:
vain joka neljäs jalankulkija tiesi, että huomiovalot vilkkuvat vain kun jalankulkija seisoo suojatien reunalla. Jalankulkijoista 5% uskoi huomiovalojen olevan toiminnassa vain kouluaikoina.
     Puolet jalankulkijoista oli nähnyt huomiovalon vilkkuvan, mutta ei tiennyt siihen syytä. Joka kuudes jalankulkija kuvitteli huomiovalojen varoittavan risteävästä suunnasta lähestyvästä autosta, raitiovaunusta, paloautosta, ambulanssista, koulusta, suojatiestä tai jostain muusta. Joka kymmenes jalankulkija ei ollut koskaan havainnut huomiovalojen vilkkumista.
    Jalankulkijat, jotka kulkivat päivittäin risteyksen kautta, tunsivat parhaiten huomiovalojen toiminnan: tosin heistäkin vain 32% antoi oikean vastauksen. Myös niistä jalankulkijoista, jotka olivat ajaneet autolla huomiovaloista, kolmasosa tunsi huomiovalojen toimintatavan.
    Läheisten ala-asteen opettajista kaikki ja oppilaistakin 40 % tunsi huomiovalojen toimintatavan.

Huomiovalot helpottavat kadunylitystä: Yli kolmasosa jalankulkijoista katsoi, että huomiovalot helpottavat selvästi tai jonkin verran kadunylitystä. Neljäsosa jalankulkijoista ei havainnut huomiovaloista olevan mitään hyötyä.
    Eri paikoissa jalankulkijat olivat eri mieltä huomiovalojen hyödyllisyydestä. Punavuoressa ja Kalliossa 38% vastaajista katsoi valoista olevan hyötyä. Sen sijaan Töölössä, jossa valot ovat olleet pisimpään käytössä, vain 26% vastaajista piti niitä hyödyllisinä. Yli 40%:lla vastaajista ei ollut käsitystä asiasta.
    Alle 12-vuotiaista lapsista 62% katsoi, että kadunylitys oli helpottunut selvästi tai jonkin verran huomiovalojen rakentamisen jälkeen. Monien haastateltavien mielestä huomiovalojen asentamisen yhteydessä tehty ajoradan kavennus suojatien kohdalla on jo helpottanut kadunylitystä.
    Kolme neljäsosaa haastatelluista jalankulkijoista katsoi, että huomiovaloista on hyötyä jalankulkijoille nimenomaan koulujen ja päiväkotien läheisyydessä. Eniten huomiovaloja kannatettiin Töölössä (81%), mutta myös Punavuoressa (79%) ja Kalliossa (69%) kannatusluvut olivat varsin korkeat.
    Huomiovalot saavuttivat haastateltujen jalankulkijoiden keskuudessa samanlaisen suosion kuin tavanomaiset liikennevalot: 45% haastatelluista katsoi, että paras liikenteenohjaustapa risteyksessä on huomiovalot kun taas 44% asetti tavanomaiset liikennevalot etusijalle. Haastatelluista 7% katsoi, ettei risteyksessä tarvita minkäänlaista valo-ohjausta.

Kaikki autoilijat eivät pysähdy huomiovaloihin: 30% jalankulkijoista oli sitä mieltä, että huomiovalojen rakentamisen jälkeen autoilijat pysähtyvät useimmiten tai aina antaakseen heille tietä. Toisaalta yhtä suuri joukko katsoi, että autoilijat eivät useimmiten tai koskaan pysähdy huomiovaloihin. Parhaiten autoilijat pysähtyivät jalankulkijoiden mielestä Töölössä ja huonoimmin Kalliossa.
    Myönteisimmät kokemukset huomiovaloista olivat 12-18 -vuotiailla nuorilla: heistä joka toinen vastasi, että kuljettajat pysähtyvät aina tai useimmiten ja antavat tietä suojatien reunalla odottavalle jalankulkijalle. Kriittisimmin huomiovaloihin suhtautuivat 18-30 -vuotiaat.
    Lähikoulujen haastatellut opettajat suhtautuivat myönteisesti huomiovaloihin sekä niiden yhteydessä tehtyihin ajoradan kavennuksiin. Silti suurin osa heistä asetti etusijalle tavanomaiset liikennevalot, koska huomiovalot eivät heidän mielestään riittävästi velvoita autoilijoita. Huomiovaloja pidettiin kuitenkin "parempina kuin ei mitään".

Videoinnit ja nopeusmittaukset

Nopeusmittaukset ja videokuvaukset tehtiin Punavuoren ja Kallion huomiovaloissa keväällä ennen huomiovalojen rakentamista ja uudestaan syksyllä puolitoista kuukautta valojen käyttöönoton jälkeen.

    Autojen nopeus on laskenut kaikkien yksittäisten sekä jonossa ensimmäisenä ajaneiden autojen nopeus alentui. Huomiovalojen kohdalla autojen nopeus väheni Punavuoressa 3.9 km/h (24.7 km/h -> 20.8 km/h) ja Kalliossa 5.7 km/h (30.7 km/h -> 25.0 km/h)
    Kauempana huomiovaloista nopeus alentui vähemmän, mutta vielä 40 metrin etäisyydellä vähennys oli Punavuoressa 36.2 km/h -> 34.5 km/h ja Kalliossa 35.1 km/h ->32.3 km/h.

    Nopeusrajoitusten ylittäneiden autojen määrä on alentunut. Ennen huomiovalojen rakentamista 40 metrin etäisyydellä huomiovaloista Punavuoressa joka neljäs ja Kalliossa joka viides autoilija ylitti nopeusrajoituksen 40 km/h. Sen sijaan huomiovalojen rakentamisen jälkeen nopeusrajoituksen ylittäneiden osuus väheni molemmissa paikoissa puoleen huomiovaloja edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna.

    Jalankulkijoille annetaan tietä: Videokuvausten mukaan autoilijat ottivat jalankulkijat paremmin huomioon huomiovalojen tultua käyttöön. "Kohteliaiden autoilijoiden" eli jalankulkijoita suojatiellä väistävien kuljettajien määrä kaksinkertaistui molemmissa paikoissa. Punavuoressa tilanteet, joissa autoilija antoi tietä odottavalle jalankulkijalle, lisääntyivät 25%-yksikköä ja Kalliossakin vielä 12%-yksikköä.
    Erityisesti autoilijoiden alttius väistää jalankulkijoita lisääntyi sellaisissa tilanteissa, joissa vain yksi jalankulkija odotti kadunylitysmahdollisuutta sekä Punavuoressa myös niissä tilanteissa, joissa ylitystä odottavat jalankulkijat olivat vain toisella puolen katua.

Teknillisen Korkeakoulun liikennelaboratorio haastatteli:

375 jalankulkijaa

sekä videoi tai mittasi 40 tunnin aikana:

3260 jalankulkijan toiminan

1736 autoilijan nopeuden ja toiminnan

1234 tilannetta, joissa oli mukana sekä jalankulkija että autoilija

Huomiovalot tulivat käyttöön 14-16
syyskuuta 1998
Mittaukset ja haastattelut olivat 22-30
lokakuuta 1998
PITKÄAIKAISVAIKUTUSTA EI OLE VIELÄ MITATTU

Jalankulkijoilta kysyttiin:
Koska huomiovalot vilkkuvat
(oikea vastaus ylimpänä)

Jalankulkijoilta kysyttiin:
Koska huomiovalot vilkkuvat
(oikein vastanneiden osuus kaikista)

Jalankulkijoilta kysyttiin:
Onko huomiovaloista hyötyä kadunylitykseen

Jalankulkijoilta kysyttiin:
Pysähtyvätkö autoilijat huomiovaloihin

Autoilijoiden nopeus mitattiin:
Autojen keskinopeus sekä nopeusrajoituksen 40 km/h
ylittäneiden autojen osuus
ennen ja jälkeen
huomiovalojen rakentamisen
Punavuoressa

Autoilijoiden nopeus mitattiin:
Autojen keskinopeus sekä nopeusrajoituksen 40 km/h
ylittäneiden autojen osuus
ennen ja jälkeen
huomiovalojen rakentamisen
Kalliossa

Autoilijoiden toiminta videoitiin:
Antavatko autoilijat jalankulkijoille tietä huomiovaloissa

JOHTOPÄÄTELMÄT

1. Jalankulkijoiden huomiovaloista näyttää olleen hyötyä. Autojen nopeudet ovat laskeneet ja nopeusrajoitusten ylitykset vähentyneet. Kuljettajat ovat myös aiempaa useammin väistäneet suojatielle pyrkiviä jalankulkijoita.

2. Huomiovalot sopivat hyvin koulujen ja päiväkotien lähelle, jossa ne voivat korvata tavanomaiset liikennevalot.

3. Ennen uusien huomiovalojen rakentamista, on kuitenkin varmistettava, että huomiovalojen myönteinen vaikutus autoilijoiden nopeuksiin tulee olemaan pysyvä - vaikutus ei saa perustua uutuudenviehätykseen ja siten jäädä vain muutaman kuukauden pituiseksi.