|
Ajantasa 2002 |
|

|
Miksi
liikenne ei aina pelaa Paciuksenkadulla
Nimimerkki Aamuterveinen kirjoittaa:
Aamulla kello puoli kymmenen käännyn Turunväylän päästä
Huopalahdentielle.
Joudun pysähtymään Paciuksenkadun
risteykseen. Sitten kun pääsen taas liikkeelle onkin jo punainen valo vastassa
seuraavassa risteyksessä kun Paciuksenkaaren suunnalle näytetään vihreää valoa.
Yhtään autoa ei sieltä kuitenkaan ole tulossa. Seuraavat liikennevalot Meilahdentien risteyksessä
palavat koko ajan turhaan vihreänä, koska punaisen valon takia autot eivät pääse
ajamaan eteenpäin.
Kun vihreä valo taas syttyy, niin Meilahdentien risteyksen valo
onkin jo ehtinyt vaihtua punaiseksi ja taas on edessä uusi pysäytys. Vihdoin kun
pääsen taas liikkeelle, niin viereistä kaistaa ajava rekka tupruttaa valtavasti
pakokaasuja noustessaan hitaasti mäkeä ylöspäin. Tukholmankadun risteyksessä on
vihreä valo eikä siihen tarvitse pysäyttää. Sen sijaan Sairaanhoitajaopiston kohdalla olevat jalankulkuvalot
pysäyttävät autojonon vaikka yhtään jalankulkijaa ei ole näkyvissä.
Vielä nimimerkki
kysyy, voisiko asialle tehdä jotakin. Samalla hän epäilee, että Helsingissä punaista valoa vasten ajaminen
aiheutuu osaksi siitä, että autoilijat
ajavat risteyksiin liian suurella nopeudella, koska pelkäävät, että muuten punainen valo
pysäyttää heidät.
Nimimerkki on myös sitä mieltä, että jos vihreät aallot
toimisivat nykyistä
järkevämmin, ongelma olisi pienempi. Lopuksi hän
toteaa, että ulkomaiden suurkaupungeissa kadut vetävät melko sujuvasti vaikka
liikenne onkin monta kertaa vilkkaampaa.
Nimimerkki on löytänyt osuvan esimerkin Helsingin
liikenteellisesti vaikeimmalta tulosuunnalta, Huopalahdentien - Paciuksenkadun
-reitiltä. Tämän reitin liikennemäärien kasvu on jatkuvasti tehnyt
tyhjäksi liikennejärjestelyjen ja liikennevalojen muutosten tuomat parannukset
kuten esimerkiksi kaistalisäykset Munkkiniemen aukiolla. Liikennesuunnitteluosaston
liikenteen sujuvuusmittaukset osoittavatkin, että keskimääräinen ajoaika
kaupungin rajalta moottoritien päähän on vuonna 2001 aamuruuhkan aikana kasvanut yli puoli minuuttia verrattuna kaksi vuotta aiempiin havaintoihin.
Toisaalta Paciuksenkadun luonne on viimeisen kymmenen vuoden aikana
täysin muuttunut
- entinen valtaväylä, jolla nopeusrajoitus oli 60 km/h, on saanut
ympärilleen kaupungin uusine asukkaineen ja uusine rakennuksineen. Tämän
takia nopeusrajoitus laskettiin pari vuotta sitten 50 km/h:ksi
Nimimerkki
antaa myös hyvän esimerkin siitä, kuinka pääväylää kulkeva tarkastelee usein valo-ohjauksen tavoitteita ja kuinka
yhden poikkeuksellisen huonon ajokokemuksen jälkeen voi jäädä vahva käsitys siitä
että väylällä joutuu pysähtymään lähes joka risteykseen. Vaikka
jälkikäteen on äärimmäisen vaikea rekonstruoida tapahtunutta, niin useimmat nimimerkin
osalle tulleet pysähdykset ovat tunnistettavissa.
Aamulla kello puoli kymmenen käännyn
Turunväylän päästä Huopalahdentielle. Joudun pysähtymään Paciuksenkadun
risteykseen.
Nimimerkki lähtee liikkeelle Huopalahdentien ja Tarvontien risteyksen valoista. Tämän jälkeen hän ajaa
ensin Tietokujan, sitten Lokkalantien ja vielä Perustien liikennevalojen läpi ja
pysähtyy vasta Munkkiniemen aukion liikennevaloihin. Risteys on alueen liikenteellinen
pullonkaula, joka säätelee sekä Huopalahdentien että Paciuksenkadun
liikenteen sujuvuutta. Tästä syystä Munkkiniemen aukion valot yhdessä
Perustien valojen kanssa on kytketty irti Huopalahdentien vihreästä
aallosta, jolloin valojen liikenteenvälityskyky olisi mahdollisimman
suuri. Samalla myös Huopalahdentien kolmas ajokaista saadaan tehokkaammin käyttöön
verrattuna perinteiseen vihreään aaltoon.
Sitten
kun pääsen taas liikkeelle onkin jo punainen valo vastassa seuraavassa
risteyksessä kun Paciuksenkaaren suunnalle näytetään vihreää valoa. Yhtään autoa
ei sieltä kuitenkaan ole tulossa
Paciuksenkaaren uudet
liikennevalot ovat tarkoitetut paitsi Paciuksenkaaren liikenteelle, myös
Paciuksenkadun ylittäville jalankulkijoille, joita Pikku-Huopalahden rakentaminen
on tuonut alueelle runsaasti. Niinpä Paciuksenkaaren risteykseen voi joutua
pysähtymään, vaikka sivusuunnalta ei ole yhtään autoa tulossa. Muuten katua ylittävät jalankulkijat joutuisivat
odottamaan siihen asti kunnes ensimmäinen auto Paciuksenkaarelta
tulisi "pelastamaan" heidät punaisen valon takaa.
Toisaalta
kuten jo edellä todettiin, Munkkiniemen aukion liikennevalot eivät erillisen
toimintatapansa ole kytketty Paciuksenkadun vihreään aaltoon. Tästä
syystä Paciuksenkaaren valoista pysähtymättä pääsevä liikenne vaihtelee;
joskus se voi olla tulossa Huopalahdentieltä, joskus Ramsaynrannasta ja
joskus myös Munkkiniemen puistotieltä.
Seuraavat
liikennevalot Meilahdentien risteyksessä palavat koko ajan turhaan vihreänä,
koska punaisen valon takia autot eivät pääse ajamaan eteenpäin.
Kun vihreä valo taas syttyy, niin Meilahdentien risteyksen valo onkin jo ehtinyt
vaihtua punaiseksi ja taas on edessä uusi pysäytys.
Paciuksenkadun ja Meilahdentien
risteyksen liikennevalojen toimintaan vaikuttaa monta asiaa: 1) Vihreä
aalto kaksisuuntaisella väylällä ei ole mahdollinen samaan aikaan kahteen suuntaan. Niinpä Paciuksenkadulla yleensä suositaan keskustasta ulos ajavaa
liikennettä, jotta aalto Paciuksenkadun alamäkeen olisi turvallisuussyistä
mahdollisimman hyvä, 2) englantilaisen koulun lapset
menevät silloin tällöin aamupäivisin liikunnanopettajan johdolla
Paciuksenkadun ylitse, jolloin Meilahdentien risteyksessä jalankulkijan
tavallista pitempi vihreä valo aiheuttaa ylimääräisen pysähdyksen ja 3)
raitiovaunun liikennevaloetuus voi myös sekoittaa liikennevalojen normaalintoiminnan.
Vihdoin
kun pääsen taas liikkeelle, niin viereistä kaistaa ajava rekka tupruttaa
valtavasti pakokaasuja noustessaan hitaasti mäkeä ylöspäin.
Rekkaliikenne keskustan ahtailla
väylillä on aina ongelma. Ruoholahdessa, jossa rekkaliikennettä on paljon,
liikennevalojen vihreä aalto on
ruuhka-ajan ulkopuolella sovitettu
rekkaliikenteen ajorytmin mukaisesti. Järjestelyyn ovat rekkakuljettajat olleet
tyytyväisiä, mutta monet autoilijat ovat sen sijaan lähettäneet tulikivenkatkuisia
terveisiä liikennevalosuunnittelijoille. Kaikille ei voi olla
mieliksi. Paciuksenkadulla rekkaliikenne on niin vähäistä ettei siellä ole
järkevää rytmittää valoja rekkojen mukaan. Liikennevalojen
rukkaamisesta rekkaliikennettä suosiviksi aiheutuisi muulle liikenteelle
enemmän haittaa kuin rekkaliikenteelle hyötyä. Ruoholahdessa tilanne on päinvastainen.
Tukholmankadun
risteyksessä on vihreä valo eikä siihen tarvitse pysäyttää. Sen sijaan
Sairaanhoitajaopiston kohdalla olevat jalankulkuvalot pysäyttävät autojonon
vaikka yhtään jalankulkijaa ei ole näkyvissä.
Nimimerkin pysähdys sairaanhoitajaopiston suojatievaloihin on ollut ilmeinen sattuma.
Suojatievalot on ajoitettu siten, että Munkkiniemen suunnasta Tukholmankatua
ajava liikenne pääsee normaalisti valojen läpi pysähtymättä. Näin myös
yleensä tapahtuu ellei väylä ole ruuhkan takia edestä tukossa.
Painonapit
eivät kantakaupungin liikennevaloissa ole yleensä käytössä päiväaikaan. Ne
on tarkoitettu ilta- ja yöajaksi, jolloin jalankulkijoita on vähän.
Sairaanhoitajaopiston suojatien vihreästä valosta - silloin kun valot toimivat
oikein - ei toisaalta ole autoliikenteelle suurta haittaa, koska jalankulkijan
vihreä valo on ajoitettu samaksi ajaksi jolloin viereisessä risteyksessä
Paciuksenkadun eteläiselle tulosuunnalle näytetään vihreää valoa.
Voisiko asialle tehdä jotain?
Nykyaikaisten liikennevalojen
suunnittelun ongelma on se, että niiden odotetaan ottavan huomioon monia keskenään
ristiriitaisia vaatimuksia. Sujuva liikenne pääväylillä on se näkyvin
ominaisuus, jonka mukaan liikennevalojen toimintaa eniten arvioidaan. Toki se on yhä tärkeä
tavoite, joskin liikennevalojen määrän lisääntyessä tavoite tuntuu karkaavan
käsistä.
Mutta
myös muut liikennevalojen toiminnalle asetetut tavoitteet kuten
jalankulkijoiden kadunylitysmahdollisuudet ja liikenneturvallisuus, erityisesti
lasten liikenneturvallisuus ovat tärkeitä, vaikka niistä tavallisesti keskustellaan vain vakavien liikenneonnettomuuksien
jälkeen. Joukkoliikenteen sujuvuutta parantavia liikennevaloetuuksia ei juuri arvosteta
siitä huolimatta, että ne vuosittain jauhavat satojen tuhansien eurojen säästöjä
liikenteenharjoittajille puhumattakaan matkustajille koituvista
aikasäästöistä.
Nimimerkki Aamuterveinen on
matkallaan Turunväylältä Tukholmankadulle joutunut tavallista hankalampaa
liikennevalorytmiin. Saman rytmin on kokenut moni muukin. Toisaalta taas ne lukemattomat autoilijat, jotka ovat ajaneet matkan tavalliseen tapaan 2-3 pysähdyksellä, eivät
ole asiaa juuri noteeranneet
Liikenteen
sujumattomuus voi joskus aiheutua myös siitä, että liikennemäärä ylittää
väylän liikenteenvälityskyvyn. Silloin liikenne
takeltelee pienenkin satunnaisen häiriön jälkeen pitkään ilman mitään
näkyvää syytä. Paikalle osuvat autoilijat kummeksivat vain liikenteen
normaalia huonompaa sujuvuutta.
Useimmat helsinkiläiset alkavat sentään jo uskoa siihen,
että liikennevaloja ei voi kytkeä vihreäksi aalloksi yhtä aikaa molemmissa
ajosuunnissa.
Toki liikennevalot voitaisiin ohjelmoida siten,
että Huopalahdentie - Paciuksenkatu reitti päästäisiin aina ajamaan
pysähtymättä. Silloin olisi kuitenkin luovuttava monesta muusta asiasta:
jalankulkijoiden olisi useissa risteyksissä kuljettava kadun ylitse kahdessa vaiheessa,
raitioliikenteen liikennevaloetuuksista olisi kokonaan luovuttava, Ramsaynrannan ja
Munkkiniemen puistotien liikennettä olisi voimakkaasti rajoitettava ja
englantilaisen koulun lapset saisivat taas sydän kylmänä kiirehtiä
liian lyhyellä vihreällä valolla kadun ylitse.
|