Ajantasa 2006

Esimerkki liikennevalojen yhteenkytkennästä Vihdintiellä 

Pääkatujen liikennevalojen yhteenkytkentä

Taustaa

Suurin osa kantakaupungin pääkatujen liikennevaloista on toiminnallisesti kytketty yhteen. Tällä tavalla ohjattuja liikennevaloja kutsutaan usein myös vihreän aallon liikennevaloiksi, vaikka tarkkaan ottaen niissä ei olisikaan selkeitä vihreitä aaltoja.

Kun 1960-luvulla Helsingissä siirryttiin liikennevalojen keskusohjaukseen, silloiset vihreät aallot saivat legendaarisen maineen. Ne olivat todella vihreitä aaltoja, koska kaikki katujaksot olivat joko yksisuuntaisia katuja kuten Espat ja Lönnrotinkatu tai kaksisuuntaisia katuja, joissa oli ajoratojen välissä leveä puistokaista kuten Mechelininkatu.



Myöhemmin valo-ohjauksen laajetessa kaksisuuntaisille kaduille kuten Hämeentielle ja Runeberginkadulle vihreitä aaltoja ei voitu toteuttaa kuin toiseen ajosuuntaan kerrallaan. Aamuruuhkan aikaan vihreä aalto oli yleensä muodostettu keskustaan ja iltaruuhkan aikana keskustasta ulos. Päiväliikenteen valo-ohjelma oli kompromissi molempien ajosuuntien väliltä.


Liikennevalojen vihreiden aaltojen rajoitukset

Kaksisuuntaisuuden ohella myös moni muu asia vaikuttaa siihen, saadaanko liikennevaloihin ajoitettua vihreä aalto. Jos risteysväli on riittävän pitkä, noin puolet liikennevalojen kiertoajan aikana ajettavasta matkasta, vihreä aalto on mahdollinen yhtä aikaa molempiin ajosuuntiin. Käytännössä tämä tarkoittaa ruuhka-aikoina 40 km/h nopeudella ajettaessa noin 500 metrin risteysväliä. Helsingissä risteysvälit ovat olennaisesti lyhyemmät - esimerkiksi Runeberginkadulla Arkadiankadulta Töölöntorille keskimääräinen risteysväli on alle 100 metriä.


Helsingin liikennevaloissa on jo 1970-luvulta alkaen noudatettu periaatetta, jonka mukaan moniosaisilla suojateillä jalankulkija pääsee kerralla kadun ylitse. Tästä on muutamia poikkeuksia, jotka aiheutuvat risteyksen normaalista poikkeavasta muodosta kuten Kauppatorin ja Asema-aukion tietyillä suojateillä. Yhtenäisestä ylityksestä luopumalla valojen yhteenkytkentää voitaisiin parantaa, mutta toisaalta siitä maksettu hinta – jalankulkijoiden liikenneturvallisuuden huononeminen, on liian korkea.

Myös pullonkaularisteysten liikenteenvälityskyvyn riittämättömyys estää vihreiden aaltojen muodostamisen. Tästä syystä esimerkiksi Mannerheimintien ja Helsinginkadun risteyksen sekä Munkkiniemen aukion liikennevalot ovat jo vuosia toimineet itsenäisesti ilman yhteenkytkentää katujakson muihin valoihin. Käytännössä tämä merkitsee, että esimerkiksi Mannerheimintien liikenne joutuu usein pysähtymään Helsinginkadun risteykseen. Toisaalta pysähdysaika punaisen valon takana on lyhyt, koska erillisohjauksen tuoman liikenteenvälityskyvyn parannuksen ansioista liikenne pääsee kuitenkin useimmiten läpi ensimmäisellä vihreällä valolla. Ilman erillisohjausta odotusajat näissä risteyksissä olisivat moninkertaiset.


Joukkoliikenteen liikennevaloetuudet voivat osaltaan ”sekoittaa” vihreiden aaltojen toimintaa. Etuuksien takia liikennevalojen ajoitus saattaa olla hetkellisesti epätahdissa perusajoitukseen verrattuna. Esimerkiksi jos risteyksen pääsuunnan vihreä on etuuden takia jatkunut 20 sekuntia tavallista pidempään ja jos sivusuunnan vihreää ei voi jalankulun takia lyhentää, niin pääsuunnan vihreä pääsee käynnistymään vasta 20 sekuntia normaalia myöhemmin. Pääkatua ajava autoilija toteaa silloin valojen vaihtuvan vihreäksi liian myöhään ja joutuu pysähtymään hetkeksi valoihin. Hänen mielestään liikennevalot toimivat huonosti vaikka varsinainen ”syypää” olikin puolisen minuuttia aikaisemmin risteyksen läpi etuuden ansiosta pysähtymättä päässyt ratikka.



Pääkatujen liikennevalojen yhteenkytkennän parannukset

Liikennesuunnitteluosasto on kahden viime vuoden aikana tarkistanut monien pääkatujen liikennevalojen yhteenkytkennän. Tutkittuja katujaksoja ovat esimerkiksi.

Mechelininkatu Marian sairaalalta Hesperiankaduille
Runeberginkatu Arkadiankadulta Töölöntorille
Mannerheimintie Finlandia-talolta Kuusitielle
Sturenkatu Helsinginkadulta Aleksis Kiven kadulle
Hämeentie Hakaniemestä Torkkelinkadulle
Hämeentie - Kustaa Vaasan tie Paavalin kirkolta Lahdentielle
Vihdintie, Konalan suora
Särkiniementie
Abrahaminkatu

Näiden katujaksojen liikennevalojen ajoitukset on tarkistettu aamuruuhkan, iltaruuhkan ja päiväliikenteen osalta. Jossakin kohteissa on tarkistettu myös iltaliikenteen sekä erikoisohjelmien ajoitukset..

Koska liikennevalojen yhteenkytkentä ja siten myös vihreiden aaltojen ajoitus ovat pitkälti riippuvaiset risteysten välimatkoista ja osin myös risteyksen liikennejärjestelyistä, on ymmärrettävää, ettei mitään valtavia parannuksia liikenne-valojen ajoituksiin ole löytynyt. Useimmat ajoitusmuutokset ovat olleet enintään 5-10 sekuntia. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että jo näinkin pienillä ajoituksilla on usein voitu parantaa liikenteen sujuvuutta. Tyypillinen esimerkki on aientaa vihreän aloitusta muutamalla sekunnilla, jolloin risteystä lähestyvä liikennevirta ei joudu valoihin pysähtyneen liikenteen takia sujuvuutta huonontavaan haitariliikkeeseen.

Myös liikennevalojen ajoitusten turvallisuusvaikutuksia on arvioitu. Liikennevalojen ajoitus ei saa aiheuttaa kuljettajalle kiusausta ajaa jatkuvasti ylinopeutta. Tästä syystä liikennevalojen ajoitukset on tarkistettu siten, että kahden peräkkäisen risteyksen vihreiden aikojen päättymisen aikaero ei saa olla sellainen, että esimerkiksi nopeusrajoituksen 40 km/h alueella kuljettajan joutuu ajamaan 45 km/h nopeutta pysyäkseen mukana vihreässä aallossa. Tällaisessa tapauksessa valojen ajoitus on säädetty enintään nopeudelle 40 km/h tai sitten vihreä aalto on katkaisu, jolloin aivan aallon lopussa ajava kuljettaja joutuu käytännössä pysähtymään punaisiin valoihin.

Esimerkkejä yhteenkytkennän tarkistuksen yhteydessä tehdyistä ajoitusmuutoksista ovat seuraavat: