Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan puheenjohtaja
Jan Vapaavuori

Jäsenet     Asiantuntijat     Valmistelusihteeristö

 1 HUS-YHTEISTYÖN TILANNEKATSAUS 

Asian esittely Kaupunginjohtaja Torsten Widén

HUSin hallitus päätti 13.3.2006 mm:

– esittää valtuustolle, että se päättäisi muuttaa HUS-kuntayhtymän hallintosääntöä 1.5.2006 lukien;

– muuttaa hallintosääntöä täydentävää toimintaohjetta 1.5.2006 lukien.
Hallituksen näin hyväksymä toimintaohje määrittää HUSin tulosalueet, jotka ovat seuraavat:
Yhtymähallinto
HYKS-sairaanhoitoalue
Hyvinkään sairaanhoitoalue
Lohjan sairaanhoitoalue
Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalue
Porvoon sairaanhoitoalue
Lääkehuolto 
Tieto- ja lääkintätekniikka

Hallituksen päätös uudesta tulosaluejaosta tekee mahdolliseksi muuttaa jo kuluvan vuoden talousarvio uuden organisaation mukaiseksi. 

Asiat etenevät seuraavasti:

21.3.2006 HYKS-lautakunnan kokous, jossa lautakunta päätti esityksestään hallitukselle kuluvan vuoden talousarvion muuttamisesta HYKS-sairaanhoitoalueella uuden organisaation mukaiseksi

3.4.2006 hallituksen kokous, jossa hallitus päättää lautakunnan esityksen pohjalta valtuustolle tehtävästä esityksestä talousarvion muuttamiseksi

12.4.2006 valtuuston kokous, jossa valtuusto vahvistanee hallintosäännön ja muuttanee vuoden 2006 talousarviota

24.4.2006 hallituksen kokous, jossa päätetään valtuuston päätösten täytäntöönpanosta

HUSin tulosaluejako vastaa nyt pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan tavoitteeksi asettamaa tulosaluejakoa.

Asiantuntija-arvion teettäminen

HUSin hallituksen 27.3.2006 pidetyn kokouksen esityslistalla oli asiana 8 Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan esitys HUSin hallitukselle.
Esityslistalla todettiin neuvottelukunnan 14.2.2006 tekemä seuraava päätös:
”Neuvottelukunta päätti esittää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallitukselle, että HUS yhteistyössä kuntien kanssa teettää (pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan toimenpideohjelman 2005 kohdassa 1.2.1.2. tarkoitetun) asiantuntija-arvion erikoissairaanhoidon palvelu- ja tuotantorakenteesta, toimintatavoista sekä suunniteltujen investointien vaikutuksesta tuotantorakenteeseen.
Edelleen neuvottelukunta päätti esittää, että HUS yhdessä jäsenkuntien kanssa arvioi käytettävissä olevat kustannusten jakoperusteet ja selvittää, miten voidaan kehittää sopimus- ja laskutusjärjestelmä, joka takaa nykyistä tasaisemman ja ennakoitavamman erikoissairaanhoidon kustannuskehityksen.”
HUSin hallitus merkitsi tiedoksi pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan kirjelmän ja päätti jatkaa asian käsittelyä kokouksessaan 3.4.2006.

EHDOTUS Neuvottelukunta merkinnee tilannekatsauksen tiedoksi.

2 PÄÄKAUPUNKISEUDUN KAUPUNKIEN YHTEISTYÖSOPIMUS JA PARAS-HANKKEEN JATKOTOIMENPITEET

Asian esittely Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen

Neuvottelukunta päätti edellisessä kokouksessaan 14.2.2006 sisäasiainministeriölle tehtävistä esityksistä kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa. Keskeinen osa esitystä on pääkaupunkiseudun kaupunkien keskinäisen yhteistyön syventäminen. Tämä tapahtuisi kaupunginvaltuustoissa hyväksyttävillä yhtäpitävillä sopimuksilla. 

Esitys valtuustoissa hyväksyttävästä pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimuksesta on liitteenä. Sopimuksen osana on neuvottelukunnan 14.2.2006 hyväksymä linjausasiakirja kokonaisuudessaan ja sen pohjalta tehty yhteenveto yhteistyöhankkeista ja toimenpiteistä. 

Yhteistyösopimus täydentää valtuustojen vuonna 2004 pääkaupunkiseudun yhteistyöstä tekemää päätöstä.

Yhteistyösopimuksella sovitaan neuvottelukunnan hyväksymän linjausasiakirjan toimeenpanon välittömästä käynnistämisestä siltä osin kuin se on kaupunkien toimivallassa. Sopimuksen liitteenä olevat yhteistyöhankkeet ja toimenpiteet muodostavat kokonaisuuden, jonka pohjalta jatkovalmistelu tapahtuu hankekohtaisesti. 

Yhteistyösopimuksen hyväksyminen ja sen myötä yhteinen sitoutuminen luo pohjaa myös sopimukseen perustuvan yhteistyön jatkovalmistelulle pääkaupunkiseudun kaupunkien ja valtion välillä.

Sopimusehdotuksessa on erikseen todettu tavoite neuvottelukunnan toiminnan tehostamisesta ja poliittisen edustavuuden laajentamisesta tämän vuoden aikana tehtävällä erillisellä päätöksellä. Neuvottelukunnan roolista on todettu, että neuvottelukunta huolehtii yhteistyöhankkeiden ja toimenpiteiden jatkovalmistelun ohjauksesta, koordinoinnista ja seurannasta. Valmistelusta huolehtivat kaupunginjohtajat alaisine organisaatioineen. Henkilöstön osallistuminen valmisteluun on todettu erikseen.

Sopimuksessa ehdotetaan, että neuvottelukuntaa avustaa sen nimeämä koordinaatioryhmä. Käytännössä tämä tarkoittaa PARAS –hankkeen koordinaatioryhmän viime vuoden marraskuussa käynnistyneen työn jatkamista, ensi vaiheessa kuluvan vuoden loppuun. Jatkossa koordinaatioryhmän esitetään nimettäväksi vuosittain vuoden viimeisessä neuvottelukunnan kokouksessa. 

Koordinaatioryhmän on muodostanut neuvottelukunnan tekninen työvaliokunta täydennettynä poliittisten ryhmien siihen nimeämällä neljällä edustajalla. Ryhmän kokoonpano on ollut seuraava: 

Puheenjohtaja Jan Vapaavuori

Jäsenet Jukka Mäkelä
Tapani Mäkinen 
Rakel Hiltunen
Otto Lehtipuu
Markku Sistonen
Sirpa Pajunen
Edward Andersson
Outi Ojala.

Koordinaatioryhmän neuvottelukuntaan kuulumattomat jäsenet ovat osallistuneet PARAS-hankkeen aikana neuvottelukunnan kokouksiin.

EHDOTUS Neuvottelukunta päättänee hyväksyä omalta osaltaan liitteenä olevan pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimuksen esitettäväksi kaupunginvaltuustoille.

Samalla neuvottelukunta päättänee nimetä koordinaatioryhmän, johon kuuluvat vuoden 2006 loppuun saakka teknisen työvaliokunnan jäsenten lisäksi seuraavat neljä jäsentä

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________ 


LIITE Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyösopimus (.pdf)
LIITE 1 Pääkaupunkiseudun linjaukset kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa (.pdf)
LIITE 2 Pääkaupunkiseudun yhteistyöhankkeet ja toimenpiteet kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa (.pdf)

3 YTV:N JÄTEHUOLTOSTRATEGIA

Asian esittely Kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen

YTV:n hallituksen syyskuussa 2004 hyväksymän Jätehuoltostrategia 2014 mukaan YTV Jätehuollon strategiset painospisteet ovat:

– Jätteen synnyn ehkäiseminen ja hyötykäytön lisääminen
– Asiakasystävällisten ja laadukkaiden jätehuoltopalveluiden tuottaminen
– Laitosmainen yhdyskuntajätteen käsittely ja ympäristöystävällinen jätteen loppusijoitus sekä
– Jätehuollon pitkän aikavälin kehittäminen. 

Jätteen synnyn ehkäisy 

YTV Jätehuolto toteuttaa YTV:n hallituksen vuonna 2002 hyväksymää jätteen synnyn ehkäisystrategiaa. Strategian toteuttamiseksi käynnistetyssä jätteen synnyn ehkäisyprojektissa (JSE- projekti) tuotetaan menetelmiä ja malleja jätteen synnyn ehkäisemiseksi kotitalouksille, julkishallinnolle, kouluille ja oppilaitoksille sekä yrityksille. Useat projektin osahankkeet on toteutettu yhteistyössä paikallisten yhteisöjen ja yritysten kanssa. Projekti jatkuu vuoden 2007 loppuun. Hankkeen jatkamisesta päätetään vuoden 2007 loppuun mennessä hankkeesta saatujen tulosten perusteella.

Jätteen hyötykäyttö 

YTV Jätehuolto edistää YTV-alueen jätteiden hyötykäyttöä valistuksen, neuvonnan ja tiedotuksen lisäksi muun muassa antamalla lajitteluun velvoittavia jätehuoltomääräyksiä, järjestämällä lasijätteen aluekeräysjärjestelmän, kehittämällä ja ylläpitämällä hyöty- ja ongelmajätteiden vastaanottopisteverkostoa (ongelmajätekontit ja Sortti-asemat). Jätehuoltomääräyksiä on annettu biojätteen ja keräyskartongin erilliskeräyksestä. Kartongin kiinteistökohtainen keräys alkoi vuoden 2006 alusta yli 20 huoneistoa käsittävillä kiinteistöillä.

Vuoden alusta alkoi kiinteistökohtainen metallin ja lasin keräyskokeilu, jonka avulla pyritään selvittämään paras mahdollinen tapa hyötyjakeiden keräysjärjestelmän rakentamiseksi. Aluekeräysjärjestelmää ollaan uudistamassa yhteistyössä osakaskuntien, tuottajayhteisöjen ja yritysten kanssa. Tavoitteena on rakentaa YTV-alueella yhtenäinen hyötyjakeiden, kuten metallin, paperin, lasin ja kartongin aluekeräysjärjestelmä. Biojätteen käsittelyn kapasiteettia lisätään rakentamalla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen yhteyteen uusi tunnelikompostointilaitos. Laitoksen kapasiteetti on 49 000 t/a. Laitos tulee käynnistymään vuoden 2007 alussa. Laitos tuottaa viherrakentamisessa ja kasvualustoina hyödyntämiskelpoista kompostimultaa. 

Jätehuoltopalvelut 

Laadukkaiden ja asiakasystävällisten jätehuoltopalveluiden tärkeä osa on jätteiden kuljetus. Jätekuljetusten laatua ylläpidetään kannustavan bonusjärjestelmän sekä uusien tekniikoiden, kuten jätteenkuljetusten ajo-opastusjärjestelmän, uudentyyppisten keräysvälineiden sekä vähäpäätöisen raskaan ajoneuvokaluston käyttöönoton avulla. Myös laskutus- ja asiakaspalautejärjestelmää kehitetään. 

Turvallinen jätteen loppusijoitus

Loppusijoitettavien jätteiden käsittely tapahtuu Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen noin 50 hehtaarin laajuisella kaatopaikka-alueella. Toiminta nykyisellä täyttöalueella jatkuu ympäristöluvassa esitettyjen määräysten mukaisesti marraskuuhun 2007 asti. YTV Jätehuolto on jättänyt kaatopaikan jatkokäyttöä koskevan lupahakemuksen vireille. Mikäli jatkokäytölle ei saada lupaa, YTV Jätehuolto on valmistautunut ottamaan käyttöön EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) ja valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen (861/1997) vaatimukset täyttävän uuden kaatopaikka-alueen pohjoisosan. Sekajätteen laajamittainen sijoittaminen laajennusalueelle edellyttää ympäristövaikutusten arviointia, joka on juuri saatettu loppuun. Ympäristöluvan muutoshakemus on jätetty maaliskuussa 2006.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintaa koskevat lupapäätökset on saatu korkeimmasta hallinto-oikeudesta 8.3.2006. Alueen asemakaavoitusprosessi on kesken. Nykyinen jätteen täyttöalue on varustettu tehokkaalla kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmällä sekä jätevesien keräysjärjestelmällä. 

Jätehuollon pitkän aikavälin kehittäminen

Jätehuollon pitkän aikavälin kehittäminen on voimakkaasti sidoksissa jätteen käsittelymenetelmistä tehtäviin päätöksiin. YTV Jätehuolto on mukana Uudenmaan liiton projektissa, jossa on kartoitettu jätehuollon pitkän aikavälin aluevarauksia. Projektin tuloksena laadittavan selvityksen tarkoituksena on toimia maakuntavaihekaavan laadinnan taustamateriaalina jätehuollon aluevarauksia tehtäessä. Työssä tähdätään vuoteen 2030 ja tarkastelu pitää sisällään Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakuntien alueet. Projektin loppuraportti valmistuu kevään 2006 aikana. YTV Jätehuolto valmistelee parhaillaan omaa pitkän aikavälin suunnitelmaa. Suunnitelma viimeistellään sekajätteen käsittelyratkaisun varmistuttua.

Jätehuoltostrategian painopisteet tukevat YTV tason strategiaa, jonka tavoitteena on tuottaa laajentuvan pääkaupunkiseudun asukkaille hyvä ja viihtyisä kaupunkiympäristö. Jätteiden käsittelystrategia on osa YTV:n jätehuoltostrategiaa.

Tässä YTV:n hallitukselle tehdyssä esityksessä taustoitetaan YTV:n nykyisen jätteenkäsittelystrategian muotoutumista sekä esitetään YTV:n hallituksen kokouksessa 17.6.2005 (§122) tehtäväksi päätetyn konsulttiselvityksen Jätteiden energiakäytön mahdollisuudet pääkaupunkiseudulla ja sen lähialueilla päätuloksia perusteluina jätteenkäsittelystrategian tarkistamiselle.

Pääkaupunkiseudun jätteenkäsittelystrategian taustaa

Pääkaupunkiseudulla oli 60-luvulle tultaessa useita alueen kaupunkien käytössä olevia kaatopaikkoja. Vuonna 1961 otettiin käyttöön Kyläsaaren jätteenpolttolaitos, jonka kapasiteetti oli 80 000 tonnia vuodessa. Määrä vastasi noin yhtä kolmasosaa Helsingin kaupungin alueella syntyvistä jätteistä. Laitos alkoi kuitenkin vanheta teknisesti 70-luvun lopulla ja sen toiminta päättyi vuonna 1983. Samana vuonna YTV teetti selvityksen uuden jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta (YTV - Jätteenpolttolaitoksen teknis-taloudellinen tarkastelu, Ekono, 1983). Selvityksessä rakennettavan laitoksen kapasiteetiksi oli määritelty 300 000 t/a ja sijoituspaikaksi Vantaan Långmossabergen. Selvitys ei johtanut uuden polttolaitoksen rakentamiseen. Seuraavan kerran polttolaitoshankkeen käynnistämistä harkittiin vuonna 1991, jolloin YTV:n jätehuoltolaitos esitti YTV:n tekniselle lautakunnalle alueen jätteenkäsittelyn kehittämisratkaisua, joka piti sisällään hyödyntämistoimien jälkeen jäävälle sekajätteelle polttolaitosratkaisua. Pitkällisten käsittelyvaiheiden jälkeen lautakunta kuitenkin päätti, ettei kehittämissuunnitelmaan sisällytetä ehdotettua jätteenpolttolaitoksen rakentamista (YTV:n teknisen lautakunnan kokous 19.12.1991, § 218). Jätteiden hyötykäytön edistämiseksi oli jo 1987 aloitettu lasin aluekeräys ja biojätteen erilliskeräys aloitettiin 1993. Koko YTV-alue oli biojätteen erilliskeräyksen piirissä 1999. Biojätteen kompostointilaitos valmistui Ämmässuolle 1998.

Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen toiminnan päättyessä jätteiden käsittely perustui lähes yksinomaan kaatopaikkasijoitukseen. Käytössä olivat Mankkaan, Vuosaaren, Seutulan ja Sotungin kaatopaikat, jotka poistettiin käytöstä 90-luvulle tultaessa. Näiden kaatopaikkojen jälkihoito jatkuu edelleen. Syyskuussa 1987 otettiin käyttöön Ämmässuon kaatopaikka ja aluetta alettiin kehittää jätteenkäsittelykeskukseksi. Ämmässuon kaatopaikan suhteellisen nopea täyttyminen, EU:n kaatopaikkadirektiivi (1999/31EY) sekä vuonna 1997 annettu valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997) loivat paineita korvata jätteen kaatopaikkasijoitus kehittyneemmällä jätteenkäsittelymenetelmällä. YTV:n jätehuoltolaitos käynnisti vuonna 2000 selvitystyön jätteenkäsittelystrategian laatimiseksi. YTV:n hallitukselle esitetyn jätteenkäsittelystrategian taustaselvityksen ja muiden strategian tausta-aineistoksi tehtyjen selvitysten perusteella YTV:n hallitukselle päädyttiin ehdottamaan jätteenkäsittelystrategiaa, joka perustui sekajätteen mekaanis-biologiseen käsittelyyn, kierrätyspolttoaineen tuottamiseen sekä prosessissa erotellun biojätteen käsittelyyn kompostoimalla tai mädättämällä sekä heikkolaatuisen kompostimullan loppusijoittamiseen kaatopaikalle.

Mekaanis- biologisen sekajätteen käsittelylaitoksen (MB-laitoksen) hankevalmistelu ja sen keskeyttäminen

Huhtikuussa 2001 YTV:n hallitus käsitteli YTV:n jätehuoltolaitoksen valmistelemaa jätteenkäsittelystrategiaa. Hallitus päätti merkitä jätteenkäsittelystrategian ja siihen liittyvät taustaselvitykset tiedoksi (Pääkaupunkiseudun jätteenkäsittelystrategia, taustaselvitys, Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 2001:10 ja Pääkaupunkiseudun jätteiden energiakäyttöselvitys, Loppuraportti, Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 2000:10). Lisäksi hallitus edellytti päätöksessään, että jätehuoltolaitos käynnistää sekajätteen käsittelylaitoksen (mekaanis-biologinen laitos) ympäristövaikutusten arviointimenettelyn taustaselvityksen. Hallitukselle laaditussa esityksessä todettiin YTV:n tekevän sitovan päätöksen hankkeen toteuttamisesta hyväksyessään laitoksen hankesuunnitelman. Edellä mainittu hallituksen päätös käynnisti hankkeen YVA menettelyn sekä laitoksen teknisen suunnittelun. Hallitus käsitteli asiaa uudelleen huhtikuussa 2004, jolloin hallitus päätti tarkistaa laitoksen suunnittelun perustana olevaa käsittelykapasiteettia 430 000 tonnista vuodessa 250 000 tonniin vuodessa. Päätöksen jälkeen hankkeen valmistelu eteni virkamiestyönä. Valmistelu piti sisällään hankkeeseen liittyvien lupa-asiakirjojen, teknisten suunnitelmien sekä yleis- ja hankesuunnitelman valmistelun. Mekaanis-biologisen sekajätteen käsittelylaitoksen ympäristölupa saatiin Uudenmaan ympäristökeskukselta 16.5.2005. Luvasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Laitosalueen esirakentamista koskeva maisematyölupa jätettiin toukokuun lopussa 2005. Laitoksen yleissuunnitelma valmistui kesäkuussa 2005.

Mekaanis-biologisen jätteenkäsittelylaitoksen hankevalmistelun aikana Suomessa oli astunut voimaan EU:n jätteenpolttodirektiiviin perustuva jätteenpolttoasetus (362/2003), jossa määritellään vaatimukset jätteen poltolle ja jätteen rinnakkaispoltolle. Ennen jätteenpolttoasetuksen antamista Suomessa oli yleisesti vallalla käsitys, että yhdyskuntajätteen energiahyötykäyttö voidaan toteuttaa rinnakkaispolttona laajamittaisesti olemassa olevissa pääasiassa leijutekniikkaan perustuvissa voimalaitoksissa. Jätteenpolttoasetus määritteli kuitenkin sekä varsinaiselle jätteen poltolle, että rinnakkaispoltolle tiukat savukaasujen haitallisten päästökomponenttien raja-arvot ja mittausvelvoitteet, jotka on useimmissa tapauksissa mahdollista saavuttaa vain lisäinvestoinneilla savukaasujen puhdistus- ja mittausjärjestelmiin. Lisäksi polton kannalta heikkolaatuisen kierrätyspolttoaineen rinnakkaispoltosta saadut kokemukset olivat osoittaneet, että rinnakkaispoltosta aiheutui kattiloille niiden käytettävyyttä alentavia likaantumis- ja korroosio-ongelmia.

Vantaan Energian Martinlaakson voimalaitoksen yhteyteen suunnitellun jätteen kaasutuslaitoksen rakentaminen oli viivästynyt lupavalitusten vuoksi niin, että Vantaan Energia päätti keskeyttää hankkeen tammikuussa 2005. Kaasutuslaitos olisi ollut potentiaalinen YTV:n MB-laitoksessa valmistetun kierrätyspolttoaineen (REF) hyödyntäjä.

Maaliskuussa 2005 valmistui Jätelaitosyhdistys ry:n teettämä REF-laitosten tarve- ja toimivuusselvitys, jossa todettiin kierrätyspolttoainetta valmistavien laitosten rakentamisen pysähtyneen Suomessa niistä saatujen huonojen käyttökokemusten sekä REF:in heikon menekin vuoksi. Yhä useampi Suomessa toimiva kunnallinen jätehuoltoyhtiö olikin jo päätynyt valmistelemaan jätteenkäsittelyratkaisua, joka perustui syntypaikkalajittelun jätteen polttoon arinatekniikalla varustetussa polttolaitoksessa.

Hallituksen iltakoulussa 30.5.2005 käydyn keskustelun perusteella YTV Jätehuolto valmisteli hallitukselle esityksen mekaanis-biologisen sekajätteen käsittelylaitoksen hankevalmistelun tarkistamisesta sekä sekajätteen käsittelymenetelmien selvitystyön käynnistämisestä. Ennen hallituksen iltakoulua 20.5.2005 kokoontunut seutukokous oli kehottanut hallitusta tehostamaan toimenpiteitä, jotka edistävät pääkaupunkiseudun jätehuollon järjestämisratkaisujen toteuttamista säädösten ja määräysten mukaisessa aikataulussa. Hallitus päätti 17.6.2005 olleessa kokouksessaan keskeyttää MB-laitoksen hankevalmistelun sekä kehotti YTV Jätehuoltoa käynnistämään selvityksen syntypaikkalajitellun jätteen käsittelyvaihtoehdoista mukaan lukien jätteen energiakäyttö pääkaupunkiseudulla ja sen lähialueilla (YTH 17.6.2005, §122). Päätöksen perusteluina esitettiin Ämmässuon jätteenkäsittelyalueen asemakaavan viivästyminen, jätteen energiakäyttöön liittyvät muutokset sekä mekaanis-biologisen sekajätteen käsittelylaitoksen tuottaman kierrätyspolttoaineen epäselvä markkinatilanne. Selvitys käynnistyi syyskuussa 2005 ja se on valmistunut maaliskuussa 2006.

Jätteiden energiakäytön mahdollisuudet pääkaupunkiseudulla ja 
sen lähialueilla, päätulokset ja johtopäätökset

Selvityksessä tarkastellaan kaatopaikkasijoitukselle vaihtoehtoisia sekajätteen käsittely- ja energiahyödyntämismenetelmiä. Työssä luodaan katsaus jätteiden käsittelyyn liittyvään lainsäädäntöön, kansallisiin ja YTV:n jätehuoltosuunnitelmiin, pääkaupunkiseudun nykyiseen jätehuoltoon, Suomen jätteenpolttotilanteeseen ja sekajätteenkäsittelytekniikoihin. Työssä verrataan eri käsittelymenetelmien tekniikoita, ympäristövaikutuksia ja kustannuksia sekä toteuttamismalleja ja -mahdollisuuksia. Selvityksen ovat laatineet Enprima Oy ja Suunnittelukeskus Oy YTV Jätehuollon toimeksiannosta yhteistyössä pääkaupunkiseudun ja eräiden muiden alueiden energiayhtiöiden kanssa.

Polttokelpoisen jätteen määrä

Vuonna 2005 YTV:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseen otettiin vastaan yhteensä 528 000 tonnia jätettä (ilman maa-aineksia). Tästä määrästä energiahyötykäyttöön tai mekaanis-biologiseen käsittelyyn soveltuvia jätteitä kertyi pääkaupunkiseudulla 294 500 tonnia, joista noin 63 % oli YTV:n järjestämän jätehuollon sekajätettä ja muuta jätettä sekä noin 37 % yritysten ja yksityisten jätehuoltourakoitsijoiden sekajätettä. Tällä hetkellä jätteet loppusijoitetaan kaatopaikalle.

Käsittelyyn tulevan jätemäärän ennustaminen perustuu arvioon bruttokansantuotteen (3 %) ja alueen väestömäärän kasvusta (0,9 %) vuosina 2005–2025. Jätteiden kierrätyksen ja jätteen synnyn ehkäisytoimenpiteiden tuloksena toteutuva jätemäärien väheneminen on huomioitu välillä 2005–2015 siten, että jätemäärät kasvavat 80 % bruttokansantuotteen kasvuennusteesta ja välillä 2016-2025 60 % kasvuennusteesta. Ennusteen mukaan vuonna 2012, joka on oletettu laitoksen valmistumisvuosi, YTV:n järjestämän jätehuollon sekajätteen määrä on 217 000 tonnia ja määrä kasvaa 250 000 tonniin vuoteen 2017 mennessä. Tässä selvityksessä tarkasteltavaksi vuosittaiseksi jätemääräksi on valittu 250 000 tonnia.

Sekajätteen käsittelyvaihtoehdot

Selvityksessä tarkastellaan viittä erilaista sekajätteen käsittelyvaihtoehtoa. Yhtenä vaihtoehtona tarkastellaan sekajätteen sijoittamista kaatopaikalle (VE 0). Kaatopaikkasijoituksen ympäristö- ja kustannusvaikutusten arvioinnissa lähtökohdaksi on otettu, että tarkastelun kohteena oleva kaatopaikka on YTV:n Ämmässuon laajennusalue. Kaatopaikkasijoitus on lähinnä teoreettinen vaihtoehto. Valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista ollaan muuttamassa siten, että se rajoittaisi kaatopaikalle sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää asteittain vuosina 2009 ja 2016 (kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoituksen vähentämisestä, YM, 2.12.2004). Nykyisten ennusteiden mukaan muutosehdotuksen mukainen raja tulee ylittymään YTV:n alueella vuosien 2009 ja 2016 välillä, joten käsittely ei voi jatkua nykyisessä muodossaan ainakaan vuoden 2016 jälkeen. Muissa vaihtoehdoissa tarkastellaan jätteiden energiahyötykäyttöä ja ne eroavat toisistaan jätteen esikäsittelyn ja energiahyötykäyttötekniikan osalta. Vaihtoehdot ovat sekajätteen poltto arinakattilassa (VE 1), sekajätteen esimurskaaminen ja poltto leijukerroskattilassa (VE 2), sekajätteen esikäsittely mekaanis-biologisessa laitoksessa ja siinä valmistetun kierrätyspolttoaineen poltto leijukerroskattilassa (VE 3) sekä sekajätteen esikäsittely mekaanis-biologisessa laitoksessa ja siinä valmistetun kierrätyspolttoaineen kaasutus ja tuotekaasun poltto kaasukattilassa (VE 4). Vaihtoehdoissa 1, 2, 3 ja 4 rakennettaisiin uusi polttoaineteholtaan 70 - 95 MW voimalaitos, joka tuottaisi yhteistuotantona sähköä ja lämpöä. Polttolaitos tuottaisi energiaa lähes läpi vuoden ja korvaisi nykyisten energiantuotantolaitosten tuotantoa ja niissä käytettyjä polttoaineita, kuten maakaasua ja kivihiiltä.

Polttotekniikoiden vertailu

Vertailtaessa vaihtoehtoja VE1-VE4, joissa jäte käsitellään termisesti polttolaitoksessa tai kaasuttimessa, on merkittävin ero tekniikkojen käyttövarmuudessa. Arinapoltto on yleisin jätteenpolttotekniikka ja arinakattilat ovat varmatoimisia, eikä jätteen esikäsittelyä vaadita. Leijukattila on jätteenpoltossa vähemmän koeteltua tekniikkaa, varsinkin pelkän yhdyskuntajätteen poltossa. Leijukattila asettaa polttoaineen sisältämien epäpuhtauksien määrälle rajoituksia, joten jäte on käsiteltävä ennen syöttöä kattilaan. Kaasutin on teoriassa toimiva ratkaisu, mutta yhtään kaasutinta, joka käyttäisi pelkästään yhdyskuntajätettä, ei ole toiminnassa. Myöskään tuotekaasun kuumapuhdistus ei vielä ole kaupallisen tason teknologiaa. Kaasuttimen asettamat rajoitukset polttoaineen laadulle ovat vielä tiukemmat kuin leijukattiloilla, joten jätteen esikäsittely on erittäin tärkeää.

Ympäristövaikutukset

Tarkasteltaessa vaihtoehtoihin sisältyvien jätehuoltoketjujen ympäristövaikutuksia kokonaisuutena voidaan sanoa, että jätteenpolttolaitoksen sisältävien vaihtoehtojen (VE 1, VE 2, VE 3 ja VE 4) savukaasupäästöt ovat pienemmät kuin vaihtoehdossa VE 0, missä energiantuotanto perustuu täysin fossiilisiin polttoaineisiin. Nämä vaihtoehdot ovat myös kasvihuonekaasupäästöjen suhteen huomattavasti ympäristömyönteisempiä kuin vaihtoehto VE 0. Vaihtoehto VE 0 aiheuttaa ihmisten viihtyisyyteen ja terveyteen vaikuttavia haju- ja pölypäästöjä. Haju- ja pölypäästöjä voi aiheutua myös mekaanis-biologisessa käsittelyssä vaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4. Jätteenpolttolaitoksissa hajupäästöt ovat epätodennäköisiä ja pölypäästöt ovat erittäin vähäisiä, kun poltossa syntyvät savukaasut puhdistetaan hiukkasista tehokkaasti. Kuljetuksia sisältyy vähiten vaihtoehtoon VE 0 ja eniten vaihtoehtoihin VE 3 ja VE 4. Kuljetusten lukumäärään voidaan vaikuttaa laitoksen sijoituspaikan valinnalla. 

Ympäristövaikutuksiltaan eri vaihtoehtojen jätteenpolttolaitokset eivät poikkea merkittävästi toisistaan lukuun ottamatta eroa muodostuvissa sivu- ja lopputuotteissa sekä laitokselle suuntautuvan raskaan liikenteen määrissä. Vaihtoehtojen VE 1 ja VE 2 sivu- ja lopputuotemäärät ovat suuria, johtuen suuresta pohjatuhkan määrästä (VE 1) ja laitoksella tapahtuvan esikäsittelyn rejektistä (VE 2). Näissä vaihtoehdoissa myös liikennemäärät ovat suuria johtuen suurimmista polttoaine- sekä sivu- ja lopputuotekuljetusmääristä.

Investointi ja käsittelykustannukset

Investointi- ja käsittelykustannuksiltaan kalleimmat vaihtoehdot ovat VE 3 ja VE 4, joissa investoidaan sekä mekaanis-biologiseen käsittelylaitokseen että polttolaitokseen. Investoinniltaan arinakattilalaitos VE 1 ja leijukattilalaitos kevyellä esikäsittelyllä VE 2 ovat samaa luokkaa, mutta leijukattilalaitoksen käsittelykustannukset ovat suuremmat. Kaatopaikka on käsittelykustannukseltaan hieman halvempi kuin polttolaitosvaihtoehdot, kun polttolaitosten tuottaman energian myyntiä ei huomioida. Vastaanottomaksua ("porttimaksua") laskettaessa huomioidaan myös tuotetusta energiasta saatu tuotto. Vastaanottomaksuun vaikuttaa tällöin hyödynnettäväksi menevän energian määrä ja myyntihinta, jotka taas riippuvat osittain laitoksen sijoituspaikasta. Kun jätteenpolttolaitoksien tuottama energia hyödynnetään tehokkaasti, voi jätteen käsittelymaksu olla polttolaitosvaihtoehdossa huomattavasti kaatopaikkasijoitusta alhaisempi.

Polttolaitoksen sijoituspaikkavaihtoehdot

Tässä selvityksessä käytiin läpi myös lähialueen lämpökuormia ja polttolaitoksen mahdollisia sijoituspaikkoja. Sekä Espoossa, Vantaalla että Helsingissä on teknisesti riittävä lämpökuorma polttolaitoksen tuottamalle kaukolämmölle. Pääkaupunkiseudulla ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tarvetta lämmöntuotannon lisäkapasiteetille, vaan uusi jätteenpolttolaitos korvaisi näillä alueilla nykyistä, tehokasta, hiileen ja maakaasuun perustuvaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön tarve lisääntyy alueen kaukolämpöverkon laajentuessa ja yhä uusien kaukolämmön kaukolämpöasiakkaiden liittyessä siihen. Näin ollen on perusteltua olettaa, että laitoksen arvioituna käyttöönottoajankohtana (2012) sen tuottamalle lämmölle on muodostunut aitoa kysyntää myös pääkaupunkiseudulla. Polttolaitoksen sähkön tuotannon hyötysuhdetta on mahdollista nostaa selvityksessä esitetystä 25 % merkittävästikin prosessiteknisin ratkaisuin. Edelleen kuitenkin myös em. korkean sähköntuotannon jätevoimala tuottaisi myös lämpöä tai höyryä, jolla tulisi olla kysyntää laitoksen lähialueilla. Muita mahdollisia kohteita ovat M-realin tehdasalue Lohjan Kirkniemessä sekä Keski-Uusimaa (Kerava tai Järvenpää). 

Yhteenveto selvityksen tuloksista

Tämän selvityksen perusteella kaikki polttolaitosvaihtoehdot ovat selkeästi kaatopaikkasijoitusta ympäristöystävällisempiä. Polttolaitosvaihtoehdoista teknisesti varmin on arinapoltto, joka on myös taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Vaikka taloudellisessa vertailussa ero kevyen esikäsittelyn leijupolttovaihtoehtoon ei ole kovin suuri, ei leijupolttovaihtoehtoa voi suositella konseptiin liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Jätteen käsittelylaitoksista saatujen käyttökokemusten perusteella käsittelylaitosten toimintavarmuus on heikko, eikä leijupoltosta pelkästä yhdyskuntajätteestä valmistetulla kierrätyspolttoaineella ole kovin paljon kokemusta. Kun mekaanis-biologisesta käsittelylaitoksesta ei saada hyötykäyttöön yhtään enempää materiaaleja kuin suorasta arinapolttolaitoksesta, ei suuri investointi jätteen käsittelyyn vaikuta järkevältä. Kun lisäksi pääkaupunkiseudulla tai sen lähialueilla olemassa olevissa voimalaitoksissa ei voida käsitellä kaikkea käsittelylaitoksen tuottamaa kierrätyspolttoainetta, joudutaan tässäkin vaihtoehdossa investoimaan uuteen polttolaitokseen.

Tämän selvityksen perusteella paras ratkaisu on siis investointi arinapolttolaitokseen, jolloin säästytään sekä jätteen käsittelylaitoksen ongelmilta että kaatopaikkasijoituksen ympäristöhaitoilta. Jotta jätteenpolttolaitos saadaan rakennettua mahdollisimman nopeasti ja jotta sen tuottama energia saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti myös taloudellisesti, täytyy YTV:n, paikallisten energiayhtiöiden sekä lupaviranomaisten kesken tehdä tiivistä ja tavoitehakuista yhteistyötä mm. laitoksen sijoituspaikan ratkaisemiseksi.

Esitys YTV:n hallitukselle 

Esitys YTV:n hallitukselle 31.3.2006 pidettävään kokoukseen on, että teetetyssä konsulttiselvityksessä Jätteiden energiakäytön mahdollisuudet pääkaupunkiseudulla ja sen lähialueilla esille tuotujen toteamusten ja syntypaikkalajitellun sekajätteen käsittelyvaihtoehtojen vertailusta tehtyjen johtopäätösten perusteella hallitus päättää

1 lopettaa huhtikuussa 2001 (25.4.2001, § 86) käynnistetyn ja huhtikuussa 2004 (30.4.2004, § 94) tarkistetun sekajätteen mekaanis-biologisen käsittelylaitoksen hankevalmistelun

2 tarkistaa YTV:n jätteenkäsittelystrategiaa siten, että mekaanis-biologisen sekajätteen käsittelyn sijaan jätteenkäsittelystrategia perustuu syntypaikkalajitellun sekajätteen osalta termiseen käsittelyyn erityisesti tätä tarkoitusta varten rakennetussa arinatekniikalla varustetussa jätteenpolttolaitoksessa. Laitos tulisi sijoittaa YTV-alueelle tai sen välittömässä läheisyydessä olevalle alueelle. Laitoksessa tulee hyödyntää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

3 valtuuttaa YTV Jätehuollon kartoittamaan jätteenpolttolaitoshankkeen toteutuksesta kiinnostuneet yhteistyökumppanit elokuun 2006 loppuun mennessä.

4 kehottaa YTV Jätehuoltoa valmistelemaan jätteenpolttolaitoshankkeen toteuttamista laitoksen toteutustapavaihtoehtojen arvioinnin, laitoksen sijoituspaikkavaihtoehtojen tarkennetun kartoituksen sekä laitoksen alustavan teknisen suunnittelun osalta.

5 edellyttää jätteenpolttolaitoksen toteuttamisesta laadittavaksi taloudellisen selvityksen, jossa tarkastellaan hankkeen vaikutuksia YTV:n talouteen ja jätetaksaan eri yhteistyövaihtoehdoissa sekä arvioidaan hankkeeseen sisältyvät taloudelliset riskit.

6 kehottaa YTV Jätehuoltoa jatkamaan ja tehostamaan jätteen synnyn ehkäisyn ja materiaalihyötykäytön edistämiseksi toteutettavia hankkeita ja toimenpiteitä ottaen huomioon Valtakunnallisen jätesuunnitelman esitykset ja YTV Jätehuollon jätteen synnyn ehkäisyprojektista (JSE-projekti) saatavat kokemukset.

7 käsitellä jätteenpolttolaitoksen toteutustapaa ja hankevalmistelun käynnistämistä 20.10.2006 olevassa YTV:n hallituksen kokouksessa.

EHDOTUS Neuvottelukunta päättänee merkitä asian tiedoksi.

4 AJANKOHTAISET YHTEISET ASIAT

EHDOTUS Neuvottelukunta päättänee merkitä esille tulleet ajankohtaiset asiat
tiedoksi.


Paluu alkuun