Markku Lankinen, erikoistutkija

Helsingin kaupungin tietokeskus

 

Sosio-ekonominen kehitys Helsingin seudulla 1970-luvulta tähän päivään

 

Tulokehitys

 

Tulonsaajaa kohti laskettu keskitulo on eräs yleisimmistä alueellisten erojen mittareista. Tiedossa on, että sen käyttöä vaivaavat eräät ongelmat, joista ”miljonääriefekti” on yksi ja ”pienten satunnaistulojen mukanaolo” toinen. Näistä rajoituksista huolimatta siitä voidaan tehdä joitakin pitkän aikavälin havaintoja.

 

Kuvio 1: Valtionveronalaiset tulot tulonsaajaa kohden 1970 -2004, kun PKS=100

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Lähde: Altika, sarjat 1201, 1206, 1207, 1209, 1210

 

 

Kun koko Helsingin seutu asetetaan käsitteellä ”tulonsaajien valtionveronalainen keskitulo” indeksoinnin pohjaksi, havaitaan Helsingin aseman pysyneen pitkän jakson lähes järkähtämättömänä juuri seudun keskitasolla (kuvio 1). Aivan viime vuosina se on kohonnut hieman tämän tason yläpuolelle. Sitä vastoin sen ympärillä on tapahtunut liikehdintää. Muu pääkaupunkiseutu (Espoo, Vantaa, Kauniainen) on pitkällä aikavälillä lähentynyt seudun keskitasoa kohden alaspäin. Vain 1990-luvun loppuvuodet yrittivät tuoda trendiin muutosta. Läheneminen kuitenkin on jatkunut uudelleen nopeutuvaa vauhtia vuoden 2000 jälkeen.

 

Helsingin seutu on syytä hajottaa pienempiin osiin, koska eri alueiden kehitysrata on ollut toisistaan poikkeava (kuvio 2).  

 

Kuntakohtaiset tulotiedot alkavat väestölaskennasta 1970. Todetaan, että helsinkiläisten suhteellinen tulotaso aleni suuren muuttotappion vuosina 1970–75. Espoo ja myös Vantaa olivat tuolloin vahvassa nousussa. Huomio kiinnittyy Vantaan asemaan vuonna 1975: tulotaso ylitti tuntuvasti Helsingissä saavutetun tason eikä jäänyt kovin kauaksi Espoosta.

Suunta kääntyi kuitenkin äkisti vuoden 1975 jälkeen. Tulotason ja väestörakenteen välillä oli tuohon aikaan vielä melko kiinteä yhteys. Seudun kehitykselle oli ollut tunnusomaista pitkäaikainen tulokonvergenssi koko maahan nähden. Vantaa on jatkanut tällä linjalla, mutta Espoon ja Helsingin kehitys otti toisen kurssin 1990-lopun turbulentteina vuosina. Massiivinen pääomatulojen ja optioiden kasvu oli tässä vuosille 1996–2000 sijoittuneelle jaksolle tunnusomaista.  Juhlien loppu kosketti erityisen kovasti Espoota, mutta ei Helsinkikään siitä paitsi jäänyt. Viime vuosina helsinkiläisten keskitulot ovat suhteellisesti kohonneet naapurikaupunkien tulotason alentuessa. Myös muulla Helsingin seudulla on havaittavissa kaikuja tästä noususta ja laskusta.

 

Kuvio 2: Valtionveronalaiset tulot tulonsaajaa kohden 1970 -2004, kun PKS=100

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Lähde: Tilastoarkisto: vuodet 1970 ja 1975, Altika: vuodet 1977 -2004

 

 

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet

 

Toinen keskeinen avainindikaattori koostuu korkean asteen tutkinnon suorittaneista. Laskettaessa näiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä saadaan seuraavia tuloksia. Vertailukohdan ollessa koko seutu havaitaan selvää alueellisten erojen kaventumista tapahtuneen seudun eri vyöhykkeiden välillä.  Helsinki oli vuoteen 1985 asti naapureistaan jäljessä, mutta on sen jälkeen pysytellyt niiden yläpuolella.

Jaettaessa pääkaupunkiseutu osiin havaitaan vastaavanlaisen lähentymisen tapahtuneen myös täällä. Helsinki on pysytellyt koko ajan aivan seudun keskiarvon tasalla, kun lännessä olevat kaupungit ovat sitä suhteellisesti lähentyneet, niin myös Vantaa tietyn erkanemisjakson jälkeen (kuvio 3)

 

Koulutustaso on kohonnut kaikissa kunnissa, mutta muutosnopeudet vaihtelevat. Koulutustason ollessa kyseessä tämä tasoittuminen voi tuntua väistämättömältä, koska kerran saavutetun erityisaseman pitäminen suhteellisesti ennallaan on vaikeata jakajan arvon kasvaessa suhdeluvun laskemisessa. Vertailu tulokehityksen trendeihin osoittaa, että mittarit kertovat samasta ilmiöstä.

 

Yhteenvetona tarkastelusta voidaan todeta, että Helsingin seudulla on käynnissä suuri alueittaisten erojen tasoittumiskehitys, joka on nopeutunut tultaessa 2000-luvulle. Muuttoliikkeellä on merkityksensä tässä prosessissa, mutta väestön omaehtoista muutosta koulutustason tai tulotason kohottamisessa ei pidä aliarvioida.

 

Kuvio 3: Korkean asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15+ -vuotiaista 1975-2005  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Lähde: TK; Altika