Raimo Valtanen, liikenneinsinööriPääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV)

LIIKKUMISTOTTUMUKSET PÄÄKAUPUNKISEUDULLA

Liikkumistottumukseen vaikuttavia tekijöitä

Ihmisten liikkumistottumuksiin vaikuttavat lukuisat asiat, kuten elämänvaihe, tulotaso, työssäkäynti ja liikenneyhteydet. Seudun asukkaiden liikkumistottumuksia on selvitetty viimeksi Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) haastattelututkimuksessa syksyllä 2000. Tällöin selvitettiin lähes 8 700 pääkaupunkiseudun 7 vuotta täyttäneen asukkaan liikkumista tavallisena arkipäivänä.

Tutkimuksen tavoitteena oli hankkia ajan tasalla olevat tiedot seudun asukkaiden liikkumistottumuksista ja liikkumiseen vaikuttavista taustatekijöistä kuten autonomistuksesta ja työssäkäynnistä. Työssä selvitettiin, kuinka paljon erilaiset ihmiset liikkuvat, milloin käytetään joukkoliikennettä, milloin autoa ja minkälaisilla matkoilla kävellään tai pyöräillään.

Auton omistus vaikuttaa ratkaisevasti liikkumiseen ja kulkutavan valintaan. Pääkaupunkiseudun talouksista 59 prosentilla oli vuonna 2000 ainakin yksi henkilöauto. Talouksista 11 prosentilla oli vähintään kaksi autoa. Helsingin kantakaupungissa autottomia talouksia oli enemmistö, 59 % kun Espoossa ja Kauniaisissa autottomia oli runsas neljännes. Autolliset taloudet olivat keskimääräistä suurempia, ja tutkitusta väestöstä 72 % kuului talouteen, jolla oli auto.

Henkilöautotiheys alueittain

Yksityisten talouksien käytössä oli 320 000 henkilöautoa eli keskimäärin 345 autoa 1000 asukasta kohti. Vähiten autoja suhteessa väestöön oli Helsingin kantakaupunkialueella, 280 henkilöautoa 1000 asukasta kohden ja eniten Espoossa ja Kauniaisissa, runsaat 400 ha/1 000 as. Espoossa ja Kauniaisissa asuvilla oli suhteellisesti eniten työsuhdeautoja. Kaikkiaan työsuhdeautoja oli seudun asukkaiden käytössä 44 000 eli 14 % kaikista henkilöautoista.

Seudun 18 vuotta täyttäneestä väestöstä 77 prosentilla oli ajokortti. Nuorilla naisilla ajokortin omistus oli lähes yhtä yleistä kuin miehillä, mutta vanhimmissa ikäryhmissä miehillä selvästi yleisempää kuin naisilla.

Koko seudulla 61 prosentilla väestöstä oli hallussaan jonkinlainen joukkoliikennelippu. Näyttölippu oli runsaalla kolmanneksella väestöstä. Joukkoliikennelipun hallinta oli yleisintä Helsingissä.

Arkipäivän matkat

Seudun asukkaat tekivät syksyllä 2000 tavallisena arkipäivänä 3,1 miljoonaa matkaa. Lähes 30 % matkoista tehtiin kävellen tai pyörällä. Joukkoliikenteen osuus kaikista matkoista oli 27 % ja henkilöauton 44 %. Laskettuna moottoriajoneuvolla tehdyistä matkoista seudun sisällä joukkoliikenteen osuus oli 39 %.

Matkojen kulkutapajakauma.
Yhteensä 3,1 milj. matkaa / arkivrk.

 

Joukkoliikenteen osuus oli lähes kaksi kolmannesta Helsingin kantakaupungin sisäisillä matkoilla ja vähintään puolet kantakaupungin ja muun seudun välisillä matkoilla. Poikittaissuuntaisilla matkoilla ja seudun reunaosissa joukkoliikenteen osuus oli yleensä vain hieman yli 20 %.

Joukkoliikennettä käytettiin koulumatkoilla ja työmatkoilla keskimääräistä useammin. Henkilöauton käyttö oli yleistä esim. työhön liittyvillä asiointimatkoilla. Myös ostos-, vierailu- tai harrastuksiin liittyvillä matkoilla käytettiin yleisesti henkilöautoa.

Espoossa ja Kauniaisissa asuvat liikkuivat eniten ja käyttivät myös eniten henkilöautoa. Helsingin kantakaupunkialueella asuvat käyttivät eniten joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä. Espoolaiset ja vantaalaiset liikkuivat keskenään yhtä paljon sekä joukkoliikenteellä että kevyttä liikennettä käyttäen.

Miehet ja naiset tekivät keskimäärin yhtä paljon matkoja, mutta kulkutavoissa oli selvä ero. Miehet käyttivät henkilöautoa kaikissa ikäryhmissä selvästi useammin kuin naiset ja vastaavasti naiset käyttivät joukkoliikennettä miehiä enemmän. Yleensä naiset liikkuivat kävellen tai pyöräillen useammin kuin miehet.

Pääkaupunkiseudun asukkaat liikkuivat seudun sisällä tavallisena arkipäivän keskimäärin 22 km. Miehet liikkuivat selvästi pitemmän matkan kuin naiset (24 km ja 20 km) ja henkilöautolla lähes kaksinkertaisen matkan naisiin verrattuna. Päivittäiseen liikkumiseen seudun asukkaat käyttivät keskimäärin tunnin ja 20 minuuttia. Liikkumiseen käytetyssä ajassa ei miesten ja naisten välillä ollut juuri eroa, mutta miehet käyttivät nopeampia kulkutapoja kuin naiset.

Helsingin kantakaupungissa asuvat liikkuivat vähiten ja kulkivat päivittäin henkilöautolla vain kolmasosan siitä matkasta kuin seudun reunaosissa asuvat.

Päivittäin seudulla kuljettu matka /km/henkilö) asuinalueen mukaan.
Reunassa olevat arvot: keskimäärin koko alueella

 

Liikkumistottumusten muutoksia 1966–2000

Pääkaupunkiseudulla on tehty suunnittelun tarpeita varten laajat liikennetutkimukset vuosina 1966, 1976 ja 1988. Kaikkiin on sisältynyt seudun asukkaiden liikkumistottumusten tutkimus.

Joukkoliikenteellä ja henkilöautolla
tehdyt matkat seudun sisällä

Seudun asukasluku on kasvanut 1960–luvun puolivälistä lähes puolitoistakertaiseksi ja henkilöautojen määrä nelinkertaiseksi. Helsingin kantakaupungin asukasluku on pienentynyt kolmanneksen 1960-luvun puolivälistä. Samaan aikaan Espoon, Kauniaisten ja Vantaan asukasluku on kasvanut kolminkertaiseksi.

Tulotason kasvaessa autonomistus on lisääntynyt ja asumisväljyys kasvanut. Väestönkasvun ja asumisväljyyden kasvun takia kaupunkirakenne on levinnyt. Autokannan kasvaessa henkilöautolla tehtävien matkojen määrä on lisääntynyt seudulla 1960–luvun puolivälistä nelinkertaiseksi. Joukkoliikennematkojen määrä on kasvanut nelisenkymmentä prosenttia eli hitaammin kuin väestön määrä. Joukkoliikenteen osuus seudun sisäisistä matkoista on pienentynyt kahdesta kolmasosasta 39 prosenttiin. Maankäyttö ja liikkuminen ovat lisääntyneet eniten Espoon ja Vantaan alueilla, jossa käytetään pääosin henkilöautoa. Liikkuminen ei ole juurikaan lisääntynyt Helsingin keskustassa, jossa käytetään paljon joukkoliikennettä.

Matkamäärän kehitys asukasta kohti matkan tarkoituksen mukaan

 

Suhteellisesti eniten joukkoliikennettä käytetään koulumatkoilla ja työmatkoilla. Näiden matkojen osuus kaikista matkoista on kuitenkin pienentynyt samalla kun ostos-, asiointi- ja erilaisten vapaa-ajan matkojen määrä on kasvanut.

Pitkään jatkunut joukkoliikenteen kulkutapaosuuden lasku näyttää 1990–luvun puolivälin jälkeen pysähtyneen. Tähän on useita syitä: joukkoliikenteen lippujen hinnat on pystytty pitämään kohtuullisen edullisina, joukkoliikennejärjestelmään on tehty parannuksia, kuten metron jatkaminen Vuosaareen sekä Tikkurilan kaupunkirata, ja autoilun kustannukset ovat tuntuvasti nousseet.

  

Lähteet:Liikkumisen nykytila,
B 2001:10 Liikkumistottumukset ja niiden muutokset pääkaupunkiseudulla,
C 2002:11Helsingin liikennetilastojulkaisu