Helsingin kaupunki
Vammaisneuvosto
sihteeri Reija Lampinen
Aikuisten palvelujen vastuualue
Toiminnan ja johtamisen tuki
PL 7333
00099 Helsingin kaupunki
LAUSUNTO 7.9.2006
Vammaisneuvosto esittää 7.9.2006 päivätyssä lausunnossaan, että Helsingin matkapalvelun inva-autojen varusteluun ja käyttöön liittyy useita ongelmia eri käyttäjäryhmien kannalta. Sosiaalivirasto antaa lausuntoon seuraavan vastauksen:
Autoon nousu
Antamassanne lausunnossa todetaan, että Helsingin matkapalvelun (HMP) autoon nousu on liikkumisesteiselle keppien tai kävelytelineen kanssa auton sivuovesta toisinaan mahdotonta johtuen mm. siitä, että portaat ovat kapeat, jyrkät ja talvella liukkaat. Lisäksi tukikahvoja tulisi olla asennettuna useampiin kohtiin oviaukossa.
Tarjouspyynnön ja hankintasopimuksen liitteenä olleessa Helsingin matkapalvelun (HMP) kuvaus- asiakirjan liitteessä 11 on määritelty Helsingin matkapalvelun kaluston vähimmäisvaatimukset. Vaatimukset on laadittu Ajoneuvohallintokeskuksen katsastusohjeiden pohjalta.
Aikaisemmin mainitun liitteen kohdassa g) määritellään operaattorin suorassa ohjauksessa olevassa inva-varusteisen auton askelkorkeus ajoneuvoon sekä edellytetyt tartuntakahvat.
Useampien tartuntakahvojen asentaminen oviaukkoon parantaisi varmasti joidenkin kuljetuspalvelun asiakkaiden pääsyä HMP autoon. Lisäkahvojen asentamisen tekee kuitenkin erittäin haastavaksi sen, että invavarusteiset autot palvelevat hyvin laajaa asiakasryhmää ja lisäkahvat tulisi sijoittaa siten, että käynti autoon olisi edelleen mahdollisimman väljä ja esteetön.
Kaikkien invavarusteisten HMP autojen kuljettajat on ohjeistettu oma-aloitteisesti avustamaan asiakkaita autoon nousussa silloin kun siirtymä aiheuttaa asiakkaalle vaikeuksia. Kuljettajien käytännön toiminnasta sosiaalivirasto saa arvokasta tietoa asiakkaiden antaman palautteen kautta.
Ongelmat näkövammaisen kannalta
Lausunnossa ilmoitetun näkemyksenne mukaan näkövammaisen asiakkaan on vaikea hahmottaa portaita, jotka voivat automallista riippuen olla hyvin erilaisia. Autojen vaihteleva sisustus ja penkkien sijainnin vaihtelu vaikeuttavat näkövammaiselle ongelmia. Pyörätuolien kiinnitysremmit ovat, pyörätuoliasiakkaan ollessa autossa, ovat kompastumisvaara näkövammaiselle.
Helsingin matkapalvelun operaattorin suorassa ohjauksessa olevista 60 invavarusteisesta ajoneuvosta yli puolet on samaa automallia (Mercedes Benz Sprinter). HMP:ssä on tällä hetkellä käytössä yhteensä vain neljä eri autotyyppiä.
Ajoneuvon rakennetta, varusteita ja käyttöä säätelevät muun muassa ajoneuvolaki (10901/2002) sekä liikenne- ja viestintäministeriön autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista antama asetus (1248/2002). HMP ajoneuvojen varustelu ja istuinten sijoittelu tapahtuu säädösten antaman liikkumavaran puitteissa.
HMP liikennöintiä hoitavat yritykset korostavat kuljettajiensa ohjeistuksessa pyörätuolien asianmukaista kiinnittämistä siten, etteivät kiinnitysremmit ole muiden kuljetuksessa mukana olevien henkilöiden tiellä. Asia otetaan lisäksi esille HMP liikennöitsijöiden ja sosiaaliviraston välisessä kokouksessa.
Liikkumisesteisen nousu autoon takaovesta nostimella tai luiskaa pitkin
Lausunnossa kerrotaan muun muassa, että nostimissa ei usein ole turvakaiteita. Joissakin on nostimen aisassa pieni nuppi, josta voi ottaa kiinni yhdessä kädellä samalla, kun toisessa kädessä on pidettävä molemmat kepit. Tasapainoa on vaikea säilyttää varsinkin nostimen lähtiessä liikkeelle tai sen taas pysähtyessä.
Helsingin matkapalvelun kuvaus- asiakirjan liitteessä 11 kuvattujen HMP invavarusteisten ajoneuvojen vähimmäisvaatimuksien kohdassa d) on määritelty ne ehdot, jotka pyörätuolin ja sähköpyörätuolin autoon nostamista varten käytettävän kulkuluiskan tai nostimen on täytettävä.
Operaattorin suorassa ohjauksessa olevat 60 invavarusteista ajoneuvoa tarkastettiin sosiaaliviraston aloitteesta kevään 2006 aikana. Tarkastuksessa selvitettiin, vastasivatko ajoneuvot sosiaaliviraston asettamia vähimmäisvaatimuksia. Mikäli ei, sosiaalivirasto reklamoi ao. liikennöitsijää havaituista puutteista ja edellytti tarvittavat toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.
On totta, että invavarusteisten autojen nostimien nostokyky vähenee iän myötä ja tällöin nostolavan kallistuminen on mahdollista. Kaikkien HMP autojen tulee kuitenkin kyetä nostamaan vähintään 300 kg. Sinänsä nostimen kantokyky on asiakkaan turvallisuuden kannalta merkittävämpi tekijä kuin aisojen lukumäärä. Osassa operaattorin suorassa ohjauksessa olevista HMP autoista on kuitenkin käytössä myös ns. kaksiaisaisia nostimia.
HMP invavarusteisten autojen kuljettajat on ohjeistettu käyttämään nostinta siten, että he ovat noston aikana asiakkaan mukana ja pitävät kiinni liikkumisesteisestä henkilöstä. Operaattorin suorassa ohjauksessa ajavissa invavarustelluissa ajoneuvoissa ei käytetä lainkaan takaovesta laskettavaa luiskaa.
Vähimmäisvaatimuksien kohdassa e) on kuvattu pyörätuoliasiakkaiden kuljetukseen varatun tilan korkeus. Tavanomainen invavarustellun auton korkeus on automerkistä riippuen noin 160 cm. Edellä mainittua korkeammat inva-varustellut autot ovat harvinaisia, koska korkea auto on erityisesti kaupunkiolosuhteissa hankala ajaa esimerkiksi matalista porttikäytävistä.
Matkapuhelimen käyttö ajon aikana
Lausunnossa otetaan kantaa siihen, että kuljettaja saa ajotilaukset ”älykännykkään”, jota kuljettajan täytyy ajon aikana seurata. Lausunnossa viitataan tieliikennelakiin ja siihen, ettei moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään.
Sosiaalivirasto toteaa, että samassa lakipykälässä kerrotaan, ettei radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen- tai kuvantoistolaitetta taikka viestintälaitetta saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen
HMP liikenteen ajoneuvopäätelaitteena käytetään matkapuhelinta, joka tässä yhteydessä, kun kyseessä ei ole ajon aikana laitteeseen puhuminen, voidaan sosiaaliviraston näkemyksen mukaan rinnastaa edellä mainittuun viestintälaitteeseen.
Inva-autossa matkustaminen
Lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että joissain HMP autoissa on erittäin tummat ikkunat, joka vaikeuttaa matkustajana istuvan henkilön reitin seuraamista. Edelleen kerrotaan, että autoissa on liian vähän jalkatilaa, eivätkä korotustyynyt kuulu vakiovarusteisiin. Joissakin tilanteissa pyörätuolia käyttävä henkilö on myös joutunut kesken matkan siirtymään useita kertoja autosta ulos, jotta toinen apuvälineellä liikkuva matkustaja pääsisi pois kuljetuksesta.
Tummennuksia käytetään autoissa yleisesti siksi, että ajoneuvon sisätila pysyy viileämpänä. Kuten aikaisemmin todettiin, sosiaaliviraston mahdollisuudet vaikuttaa HMP autojen sisärakenteeseen ovat sidottuja ajoneuvon rakennetta, varusteita ja käyttöä koskevien säädösten antamaan liikkumavaraan. Esimerkiksi matkustajan esteetöntä näkymää ulos ei ole mahdollista ratkaista, koska lainsäätäjä edellyttää ajoneuvoihin korkeita, niskatuellisia istuinpenkkejä.
HMP liikennöinnistä järjestelyssä tarjouskilpailussa tarjoajat saivat lisäpisteitä tavanomaisen tason ylittävästä istuinväljyydestä. Istuinkorotustyyny on kohta k) HMP kaluston ja kuljettajien vähimmäisvaatimuksissa.
On mahdollista, että pyörätuolia käyttävä henkilö tällä hetkellä joutuu kesken matkan siirtymään autosta ulos, jotta toinen apuvälineellä liikkuva matkustaja pääsisi pois kuljetuksesta. Pääsääntöisesti tämä koskee tilanteita, joissa kuljetuksessa on useampia kuin yksi pyörätuolia käyttävä henkilö. Sosiaalivirasto selvittää, miten ongelma on mahdollista poistaa tai vähentää siitä aiheutuvaa haittaa.
Paavo Voutilainen
sosiaalijohtaja
Marjo Hautamäki
projektijohtaja
LIITTEET:
Helsingin matkapalvelun kuvaus, liite 11: Helsingin matkapalvelun kaluston ja kuljettajien vähimmäisvaatimukset