Laatusuosituksista vanhuspalvelulaiksi

Ikääntyvän väestön hyvinvointiin ja palvelutarpeiden tyydyttämiseen on panostettava voimakkaasti. Ikääntyvälle väestölle tarkoitetut ennaltaehkäisevät ja kuntouttavat sekä asumis- ja hoivapalvelut tulee saada lakisääteisiksi. Silloin voidaan odottaa, että ikäihmiset asuinkunnasta riippumatta saavat yhdenvertaisia palveluja.

Kuusikkokuntien, Espoon, Helsingin, Tampereen, Turun ja Vantaan, vanhusneuvostot sekä Oulun Eläkeläistyön neuvottelukunta esittävät, että Sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy kiireesti valmistelemaan ikääntyvän väestön palveluita koskevaa lainsäädäntöä vuoden 2008 Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen pohjalta.

Aloitteen yleiset perustelut

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto julkaisivat helmikuussa 2008 Ikäihmisten palvelujen laatusuositus - asiakirjan. (STM:n julkaisuja 2008:3)

Tämä asiakirja ja siinä esitetyt suositukset ovat merkittävä kehitystyön välivaihe suunnattaessa katseita tulevaan. Lähivuosina ikäihmisten suhteellinen määrä kasvaa merkittävästi ja samalla lisääntyy myös heidän palvelutarpeensa. Suomen väestönkehitys ja sen ikäpainottuminen on Japanin jälkeen maailman toiseksi nopeinta vuoteen 2040 mennessä. (HBL pääkirjoitus 14.4.2009)

Tiedämme, että ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan sijoitetut varat tuottavat monenlaista hyvinvointia ja jaksamista vanhukselle mutta myös hänen lähiympäristölleen. On myös tärkeää, että mahdollisuudet luovaan osallistumiseen ja kulttuuriin voidaan turvata kaikissa elämän vaiheissa. Kaikki toiminta, jolla pyritään tukemaan ikäihmisen omatoimisuutta ja itsenäisyyttä ja jolla tuetaan häntä käyttämään omia voimavarojaan optimaalisesti arjen toimissa selviämiseen, auttaa siirtämään edessä mahdollisesti häämöttävien viimeisten elinvuosien laitoshoitojakson alkua. Ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan sijoitetut varat tuottavat hyvinvointia enemmän ja laajemmin kuin pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoitetut resurssit.

Ikääntyvän väestön terveyspalvelut toteutetaan nyt kansanterveyslain mukaan, jolloin juuri tämän väestöryhmän erityistarpeisiin ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota. 1990- luvun taloudellisen laman jälkeen sosiaali- ja terveyspalveluja supistettiin huomattavasti. Samaan aikaan vanhusväestön, siis paljon palveluja tarvitsevan ja käyttävän väestöryhmän, osuus alkoi voimakkaasti lisääntyä. Valtion vetäytyminen kuntien ohjauksesta pehmeään laatuohjaukseen ja suositusten antamiseen on johtanut palvelujen epätasaiseen tuottamiseen kunnissa. Suosituksia ei valvota, sanktioita suositusten noudattamatta jättämisestä ei ole.

Sairausvakuutuslain jälkeenjääneet korvaukset rajoittavat yhä useamman ikäihmisen mahdollisuutta käyttää kansanterveystyön vaihtoehtona yksityisiä palveluja.

Muiden ikäryhmien palvelut on jo erityislainsäädännöllä vahvistettu, esimerkkeinä lasten ja nuorten palvelujen lainsäädäntö sekä työterveys- ja työsuojelulainsäädäntö. Myös kuntoutustoiminta on erilaisin sopimuksin varmistettu.

Tärkeitä näkökohtia lain valmistelussa huomioitavaksi

Ikäihmisten palveluja määrittävä laki tulee laatia korostamaan ikäihmisten oikeutta itsemääräämiseen, osallistumiseen ja turvallisuuteen. Lain tulee vahvistaa oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Myös monikulttuurisuus ja sen toteutumisen edellytykset tulee huomioida ratkaisuissa.

Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia palvelujen kehittämiseen tulee vahvistaa.

Kuntiin tulee laatia vanhuspalveluohjelma, jonka mukaan palveluja tuotetaan ja arvioidaan.

Vanhusneuvostojen rooli tulee selkeyttää ja vanhusneuvostot tulee samalla määrittää lakisääteiseksi. Vanhusneuvostojen tärkeä tehtävä on vanhuspalveluohjelman laatimisessa asiantuntijana toimiminen. Vanhusneuvostoja nimitettäessä on huomioitava, että niihin nimitetään riittävästi eläkeläis- ja vanhusjärjestöjen edustajia.

Kunnat tarvitsevat myös lakisääteisen vanhusasiamiehen toimimaan yhteistyössä kunnan toimielimien ja vanhusneuvoston kanssa tärkeänä tehtävänään seurata vanhuspalveluohjelman toteutumista.

Vanhuspalvelujen kilpailutuskriteerit tulisi tarkistaa siten, että laadullisilla tekijöillä olisi painoarvoa nykyistä enemmän.

Ikäihmisille tiedottaminen tulee toteuttaa siten, että kohderyhmän erityistarpeet on huomioitu.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen korostuminen

Ikäihmisten palvelujen tulee tukea itsenäistä, sekä fyysisesti että henkisesti mielekästä elämistä. Palvelujen tulee vahvistaa ikäihmisten omia voimavaroja, jotka auttavat jokapäiväisissä askareissa suoriutumista ja tukevat kuntoutumista. Tarpeen mukaan tarjotaan palveluja joko kotona tai esim. palvelukeskuksissa ja päivätoimintapaikoissa, jotta asumispalvelujen tai laitosasumisen alkamisajankohtaa voidaan siirtää ajassa eteenpäin.

Vanhuksille tiedottaminen eri mahdollisuuksista saada tukea ja apua huolehditaan, toisaalta kerätään myös tietoa palvelujen suunnittelun pohjaksi.

Asuminen ja hoitovaihtoehdot

Eriasteista palveluasumista tulee olla riittävästi tarjolla. Palveluasumisen määrää mitoitettaessa tulee huolehtia, että palveluasumista tai vanhainkotipaikkaa ei tarvitse jonottaa viikkoja epäasiallisissa oloissa, esimerkiksi sairaalan vuodeosaston ylipaikalla.

Omassa kodissaan asuvien ikäihmisten kodin muutostyöt tulee saada sujuviksi, teknologiaa tulee hyödyntää. Uusien innovaatioiden käyttöön otto kotona ei saa olla vanhuksen varallisuudesta riippuvaa.

Henkilöstö toteuttamaan uutta lakia

Palveluihin on suunniteltava sekä määrällisesti että laadullisesti riittävä henkilökunta. Henkilökunnan koulutustarve tulee kartoittaa ja ryhtyä koulutuspoliittisiin toimiin mahdollisen henkilökuntapulan torjumiseksi. Myös kannustavalla palkkapolitiikalla tulee tukea henkilöstön sitoutumista ikäihmisten palvelujen parissa työskentelemiseen, sillä motivoitunut ja pitkäjänteisesti työskentelevä henkilökunta tuottaa korkealaatuisia palveluja edullisesti.